Vaijerimörkö Fordson Major ’49 & Rimas-kuormaaja ’52 Sisääntulijoille risteilykortti Messut avoinna Perjantaina 10.00-18.00 Lauantaina 10.00-18.00 1pv 30€/10€ 7-12v. 2pv 40€/15€ 7-12v. 15 . Lisää kaasua! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 4/2019 • Hinta 8,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT TURBOAHDETTU Väkevä Valmet 1100 täyttää 50 vuotta KAIKENTEKIJÄ Lanz Alldog A 1305 -työkoneenkantaja TANKKI TÄYTEEN! Tarinoita takavuosien bensiinipumpuista 6 41 48 87 45 00 03 19 00 4 745000-1904 PA L VK O 20 19 -3 2 Viipale mediat 70 4 / 2 1 9 • Fo rd so n M a j o r & R im as • Fo rd -s e ka j u na • K ar hu -S Is u -b u ss i • K o ck u m s K S 8 5 • La nz A lld o g • V alm e t 1 1. Alle 7v 0€ Perhelippu (2+2 hlöä) 1pv 70 €, 2pv 100€ Valoshow (lauantaina 18.00-23.00) 15 € Juhla -vuosi Juhla -vuosi 15
020 775 8400, FAX 020 775 8492, www.sr-o.. komatsu_HB215_v2_297x210fi.indd 1 22.08.2013 08:50:54 KoLME DooSAnIA piKaKoKeilussa: UUTUUSLEHTI! 8 90 Vanhat Koneet lippalakki 4 90 Tarra-arkki Säänkestävät tarrat A5 arkilla. Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.?. Viipale mediat Klikkaa ostoksille verkkokauppaan www.supermarket.. 14 90 Amerikan Rauta avaimenperä 14 90 14 90 14 90 8 00 Klassikot pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä. IKILIIKKUJA UUtUUslehti! Autoja ja autoilun ajankuvaa sodanjälkeisiltä vuosikymmeniltä ClassiC Motor show ’08 Messuraportti ensimmäistä kertaa järjestetystä harrasteajoneuvonäyttelystä 120 000 km ajettu Mercedes-Benz 220D Automatic -79 Steyr Puch kääntää katseet SympAtIAA ItävALtALAISIttAIn wanhat aUtot vappUajelUlla Zoolandian kokoontumisajon tunnelmia Testasimme, kuinka höyryjunalla matkustettiin Ukko-Pekan matkassa Museokatsastus Mitä pitää ottaa huomioon ja kuinka se käytännössä hoituu. Klassikkomarkkinat Kymmenittäin harrasteautoja ja osia myytävänä Autoilun nostAlgiAA 1950 1985 • www.klassikot.fi • 01/08 • Hinta 7,50€ Tunturi Super Sport Urheilumopo 80-luvun tyylillä Tuleva klassikko Peugeot 205 1,9 GTi Aikakautensa yllättäjä Lotus Cortina Kahdesti rakennettu replica 6 4 1 4 8 8 3 6 8 4 8 8 8 1 > M B 22 0D • Ch ev y ii • to yo ta Co ro lla • s te yr p u ch • o pe l a sc on a • a u st in a 4 • lo tu s Co rt in a • s aa b 9 6 • p or sc h e 9 24 • tu n tu ri s u pe r s po rt 01 /0 8 CAT-HYBRIDIKAIVURI esittelyssä MAnIToU KURoTTAjAT Koeajossa ARMoTon VW AMARoK maanrakennus • metsäkoneurakointi • kiinteistöhuolto • maatalous n ro 1 • 1/ 20 13 • 7, 90 € 6 414887 200110 1 3 1 72 00 11 -1 30 1 PAL VKO 2013-44 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.koneurakointi.fi HajateK oy jo 20 vuotta energiatuotantoa liikevoiman hyötykäyttäjä Metsäalan tekijät koolla TARPEESEEN TURVETTA n U M E R o 1 K o n E U R A K o In T I 1 /2 1 3 • tu rv et ta ta rp ee se en – H aj at eK oy • piK aK oK eil u ss a: Ko lM e do o sa n ia • el M ia W oo d ´1 3 • es it te ly ss ä: M an it ou -K u ro tt aj at tuoretta teKniiKKaa KoneMessuilla ELMIA WooD ´13 silvator 2000 EnERgInEn HAKKURI Miksi Komatsu. Kaupan päälle avaimenperä. Kaupan päälle avaimenperä. Supermarket.. Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot. Kaupan päälle avaimenperä. Jokaisella autolla on tarina. Volvo 226 sivua. 37 90 8 90 8 90 8 90 8 90 Raskas Kalusto parkkikiekko Klassikot parkkikiekko Koneurakointi parkkikiekko Vanhat Koneet parkkikiekko 8 90 Amerikan Rauta parkkikiekko Koneurakointi lippalakki Raskas Kalusto lippalakki 8 00 Vanhat Koneet pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä. 37 90 Suuri Valmet -traktorikirja 216 sivua. • Kun työsi sisältää paljon kääntöliikettä, polttoaineen kulutus laskee jopa 25 – 40% • Komatsu HB215LC-1 on aito sähköhybridi japanilaista osaamista ja tekniikkaa • Hybridikomponenteille 4 v /10 000 h takuu – muut koneen osat 2 v /3000 h • Komatsu HB215LC-1 hybridikaivukoneita on toimitettu vuodesta 2008 lähtien jo tuhansia – Komatsu laatuun voi luottaa Kun haluat tehokkaan ja ympäristöystävällisen kaivinkoneen, soita meille METALLITIE 6, 33960 PIRKKALA PUH. 37 90 Rasvanäppien olohuoneet 212 sivua
Siinä joukossa oppii nopeasti, etteivät nykyajan ihmiset olekaan uusavuttomia matkapuhelimen räplääjiä, vaan raudasta ja roinasta syntyy tänäkin päivänä tekijöiden käsissä vaikka millaisia vempeleitä – kuin pula-aikana konsanaan. Olen onnistunut räätälöimään somekuplani politiikasta ja riitelystä vapaaksi vyöhykkeeksi. Artikkelin päätteeksi vielä muistutetaan, että lomaltapaluu kannattaa myös tehdä verkkaisesti, ettei turhaan rasita itseään ryhtymällä heti ensimmäisellä viikolla täysillä hommiin. Viimeksi niin kävi silloin, kun naapurin herra erehtyi luulemaan 60-luvun ajopeliäni nykyajan retrovehkeeksi. Siellä entisöidään vanhaa, kehitetään uutta, tutkitaan historiaa, etsitään joukolla varaosia tai kokonaisia työkoneita ja jaetaan kokemuksia sekä korjausvinkkejä. Tämän tästä sitä huomaa elävänsä itse muodostamassaan kuplassa, eikä se aina ole huono tapa elää. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Ku va : SA -k uv a /J .M . Kun kyläja muut yhteisöt ovat pirstoutuneet, on luontevaa hakea kaltaistensa seuraa kerhoista, tapahtumista ja myös sosiaalisen median ryhmistä. Päivälehdissä kirjoitellaan paljon ilmiöstä nimeltä somekupla. Sana tarkoittaa sitä, kuinka keskenään samalla tavalla ajattelevien ihmisten maailmankuva vääristyy, kun jutut pyörivät samojen asioiden ympärillä ja tietystä ajattelutavasta tulee normi. Moista tekstiä lukiessaan moni ensihoitaja, bussikuski ja raudoittaja varmasti pohtii, että missähän kuplassa tuokin toimittaja elää. W uo re la 4/2019 3 Pääkirjoitus. Esimerkiksi voisi nostaa Facebookin Ihme härvelit -ryhmän. Aina välillä herään kuplastani todellisuuteen. Otetaanpa esimerkki. Hän saattaa kirjoittaa heti kuplia pohtivan jutun perään artikkelin, jossa opastaa ihmisiä valmistautumaan pian koittavaan kesälomaan vähentämällä pikkuhiljaa hommia ja ottamalla ihan iisisti. Somekuplasta kirjoittava toimittaja ei välttämätä ymmärrä elävänsä itsekin omassa kuplassaan. RAUTAINEN KUPLA I hminen ryhmittyy samanhenkisten lajitovereidensa kanssa luonnostaan. Silti ihminen ei aina ymmärrä olevansa osa jotakin ryhmää, vaikka kykenisikin hahmottamaan nopeasti erilaiset ryhmät. Monesti ryhmäytymisellä on todellisuutta kirkastava vaikutus. Eikö jokainen erotakaan oikeaa vanhaa värkkiä jäljitelmästä
70 Classic Motorshow, Lahti Lahden suurtapahtumassa nähtiin myös vanhoja linja-autoja, maatalousvehkeitä ja rahtiautoja. Miltä auto näyttää tänään. 36 Ford-sekajuna Hiipijäksi ristitty sekajuna liikennöi sotien jälkeen Oulun ja Temmeksen väliä. Sitten kuormauslaite kunnostettiin ja sen alle hankittiin uusi Mörkö. 4 Tässä numerossa. 69 Paukepäivät, Sastamala Nopea kurkkaus keksijäfestivaalin perinnekoneisiin. 42 Karhu-Sisu-Kiitokori-linja-auto 80-luvun alussa Suomesta toimitettiin nelivetobussi Huippuvuorille kaivosyhtiön käyttöön. Kunnolla liekki pääsi palamaan, kun moton kaveriksi tuli saman mallisarjan ajokone. 68 Rompetori, Rauma Kodei siin oll hinttaka liiaks, ni mes sovesi yks kaks kaupois... TAPAHTUMAT 66 Parolan kewätsavutus, Hämeenlinna Piipahdimme panssarimuseon perinteisessä vapputapahtumassa. Perehdymme malliin ja muistelemme parin muun merkin kantajaveteraania. Kalevi Honka rakensi vanhan sukumuiston aivan raadosta linjakuntoon. KONEET 18 Valmet 1100 Jukka Niemisen James-kuormaajalla varustettu 1100 johdattaa meidät Valmetin ensimmäisen turbomallin historiaan. Kone on täyttä rautaa. 24 Lanz Alldog A 1305 Sarka-museosta löytyy Lanzin moottoriongelmista kärsinyt työkoneenkantaja. 12 18 30 36 KANNESSA 12 Fordson E27N Major & Rimas-etukuormaaja Matti Lähteenmäen vanha kuormaaja oli 50 vuotta poissa pelistä. 30 Kockums KS 850 Anssi Heikkisen Kockums-kipinä sai happea Kockums 850 -hakkuukoneen myötä. Näillä on tehty Suomessa valtatietä ja paljon muuta työtä
Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. 60 Seppiä ja mestareita Joni Kiurunen entisöi vanhoja polttoainepumppuja. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 72 Traktorivuosi 1979 Traktorikauppa piristyi 70-luuvn lopulla, vaikkei isoja uutuuksia tarjottu. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 52 Tankki täyteen! Sota-ajan polttoaineenjakelun monet kasvot näkyvät armeijan arkiston kuvissa. Ojanen, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Pekka Stellberg, Aimo Tenni, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila, Thomas Backman POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Veteraanikoneiden lyhyet erikoiset. ARTIKKELIT 29 Karhu-Korhosen saha Kullankaivaja Yrjö Korhosen sahana oli 1950-luvun alussa tšekkoslovakialainen kahden miehen saha. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 44 Kyläidylliä ja itäkoneita Puolan maatalousmuseossa riittää nähtävää. (06) 2810 170, fax (06) 2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 44 66 29 Terälaitetta tällaisessa kahden miehen sahassa oli huljakas metri. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 4/2019 60. 56 Bensiiniä pumpusta Katsauksessa Suomen varhaisimmat polttoainepumput ja muut jakeluvälineet. 76 Markkinat Vanhan raudan kauppapaikka. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 48 Voikkaan sulfiittisellutehdas Kymenlaakson vanha tehdas on purkutuomionsa kärsinyt. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Mari Immonen, Kimmo Janhunen, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Tapio Mäntyniemi, Olli J. Tutustutaan sen kunniaksi tehtaan historiaan. TILAAJAPALVELU Puh. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle
Vuosina 1924–26 Imbert patentoi useita puukaasuttimeen liittyviä ratkaisuja. Vuonna 1944 Georges Imbert sai kansainvälistä tunnustusta työstään. Samana vuonna Ranskan armeija pyysi Imbertiä kehittämään puukaasutinta. 24-vuotiaana Imbert perusti oman saippuatehtaan, jossa hän hyödynsi omia patenttejaan. Siihen mennessä puukaasuttimia oli myyty noin 500 000 kappaletta. Sen turvin hän pystyi kehittämään puukaasutinta edelleen. Hän onnistui tekemään hiilestä synteettistä bensiiniä, joka oli kuitenkin käyttökelvottoman kallista. Jo 20-vuotiaana hän hankki ensimmäisen patenttinsa, ja jatkossa niitä tuli vielä toistakymmentä lisää. Sen jälkeen hän pyrki muuttamaan hiiltä kaasuksi. R anskalaissyntyinen Georges Imbert kävi ahkerasti kouluja ja saavutti kemiantekniikan tutkinnon. Saksalainen lehdistö kutsui Imbertiä puukaasutinten paaviksi. Suosio tuntuu olevan kasvamaan päin. Lisäksi Imbertin poika oli kaatunut itärintamalla. Masentunut puukaasutinten paavi luovutti oman elämänsä hallinnan kuningas alkoholille. Imbert palasi kuitenkin pian työntekijäksi omaan tehtaaseensa, jonka oli ostanut saksalainen lisenssiyhtiö Imbert Köln. Kun de Dietrichit myös hakivat puukaasutinpatentteja, Imbert lopetti yhteistyön. Imbertille ominaislaatuista oli jäähdyttimen yhteydessä toimiva kaasun karkeapuhdistaja ja erillinen hienopuhdistaja. Se ei ole ihme, sillä ne ovat puukaasuttimen keksijän Georges Imbertin tekosia. Imbert joutui myymään lisenssejä saksalaisille edustajilleen, ja sen myötä Saksassa alkoi pienen mittakaavan sarjatuotanto. Ranskalainen de Dietrichin teollisuussuku tarjosi Imbertille sitä varten puitteet rautatietehtaassaan. Vuonna 1930 Imbert perusti oman yrityksen, joka keskittyi vain puukaasutinten kehittämiseen. Vuonna 1938 Imbert keksi ruskohiilikaasuttimen, ja viimeistään sen myötä hänestä tuli merkittävin kiinteän polttoaineen moottoreiden kehittäjä. Georges Imbert kuoli 66-vuotiaana vuonna 1950. 1918 hän palasi saippuatehtaaseen, mutta alkoi kiinnostua myös hiilen nesteyttämisestä polttoaineeksi. Imbert-kaasuttimen rakennekuva Fordin vuonna 1941 julkaisemasta huoltokirjasta. Hänen omaisuutensa kuitenkin otettiin haltuun ja myytiin sotasaaliina. Tuolloin öljyn puute oli ajanut monet Euroopan maat käyttämään puukaasuttimia. Vuonna 1920 hän kehitti kaasugeneraattorin, joka käytti hiilen kaasua polttoaineena, ja vuonna 1923 hän asensi hiilikaasuttimen ajoneuvoon. Puukaasun paavi Georges Imbert Tässä lehdessä tapaamme raadosta rakennetun sekajunan, jossa on Imbert-puukaasutin. Sodan päättyessä Imbertiä ei vangittu, vaikka hän olikin työskennellyt saksalaisille. 6 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Vuonna 1940 Ranskaa evakuoitiin, myös alue, jolla Imbertin tehdas sijaitsi. Vuonna 1915 Imbert värvättiin Saksan armeijaan, jossa hän työskenteli kemistinä teollisuudessa. Imbert oli aikoinaan puukaasutinten johtava merkki Keski-Euroopassa ja muuallakin. Ranskan sotaministeri oli siitä innoissaan, mutta taloustilanne oli hankala
Laitila Valtatie 8:n romutori 14.–15.6. Iisalmi Konepäewät, Tismiöntie 1 SYYSKUU 8.8. Tapahtumakalenteri KESÄKUU 13.–16.6. Saarijärvi Rompetori Ahvenlammen leirintäalueella 24.7. Ikaalinen Idän ihmeet kohtaavat, Manso Camping 10.–11.8. Sastamala Entisöijän aarteet, Punkalaitumentie 489 28.–30.6. Sotkamo Kainuun mobiiliajot, Vuokatti 15.6. Hämeenlinna Hälläpyörämarkkinat, Ahveniston moottorirata 13.7. Karstula DDR-ajoneuvot kokoontuvat 19.–21.7. Parkano Vanhat koneet Vahojärvellä 13.7. Kangasala Varaosaja rompemarkkinat, Mobilia 24.–25.8. Iisalmi Megaromppeet, Luuniemen juhlakenttä 14.–16.6. Espoo Huru-Ukko Piknik, Margretebergin kartanon puisto 4.8. Asikkala Tupalan talomuseon konepäivät 23.–25.8. Kuusamo Ajoneuvonäyttely, Jäähallin alue 15.–16.6. Nurmes Lomarompe, Pienvenesatama 28.–30.6. Orivesi Suunnitelmatalousmaiden kowan teknologian harrastajien kesäpäivät, Säynäniemi 14.–15.6. Maalahti Veteraanitraktorien syyskyntöpäivä Lillheljobackvägenin varrella 21.–22.9. Sastamala Zetor-kynnön MM-kilpailut 21.9. Ylöjärvi October Swap Meet, Teivon Ravikeskus 12.–13.10. Nakkila Villilän nostalgiapäivät 17.8. Kaakkois-Suomi Jawatalliajo 24.8. Loviisa Vanhan ajan päivät, Ruotsinkylä 31.8.–1.9. Somero Ol hollil, Mäkilän traktorimuseo 13.–14.7. Ylistaro Rompetori ja perinnepäivät Alapään nuorisoseuralla, Ylistaro 14.–16.6. Karkkila Rompetori 14.–16.6. Kymenlaakso Villen ajo 24.8. Vääksy Valtakunnalliset Veteraanimopedipäivät,Hotelli Tallukka 29.–30.6. Ylöjärvi Näsijärvi-ajo, lähtö ja maali Teivon raviradalla 5.–6.7. Sastamala Kansainvälinen Indian Rally, Ellivuori Resort ELOKUU 3.8. Etelä-Karjala Suur-Saimaan ympäriajo HEINÄKUU 5.7. Puumala Wanhat wermeet, Hurissalo 4.8. Tammela Teuron tekniikkatapahtuma 21.7. Punkalaidun Kaikkien aikojen maatalousnäyttely, Talonpoikaismuseo Yli-Kirra 7.7. Kangasala Linja-autopäivä, Mobilia 3.8. Loppi Vanhojen traktoreiden ja maatalous koneiden tapahtuma 29.–30.6. Siikainen Perinnetapahtuma Holmintien Mutterilla, Saarikoski 6.7. Suomussalmi– Vetkun Koillismaan keikka Hossa–Kuusamo 14.–15.6. Riihimäki Rauta ja Petrooli, Messupuisto 31.8.–1.9. Kälviä Rompetori, Classic Parkin klassikkoautonäyttelyn avoimet ovet, Puoti & Kahvila Anne 16.–18.7. Kouvola Inkeroisten Mobiilihallin avoimet ovet ja ajokauden päätös 21.9. Kuhmo Harrasteajoneuvoja rompemyyntitapahtuma, Urheilukeskus 20.7. Forssa Pick-Nick 9.–11.8. Vantaa HAK ry:n kulttuuriajo, SAHK valtakunnallinen retkeilyajo, Backaksen kartano 14.–15.6. Mustasaari Westcoast Motor Show, Botniahalli LOKAKUU 12.10. Kemiö Traktorikavalkadi 6.–7.7. Maalahti Veteraanitraktorinäyttely ja työnäytöksiä Kråkbackenilla, Ribäcksvägen 4 20.7. Karjaa Klassikkomopojen retkeilyajo, lähtö ABC Karjaa 17.–18.8. Oulainen Veteraanikonepäivät 6.7. Kouvola Harrasteajoneuvomarkkinat Tykkimäen moottoriradalla 20.–21.7. Huittinen–Pori Vetkun Loska-ajo 4/2019 7. Iisalmi Ylä-Savon Megaromppeet, Luuniemen tapahtumakenttä 14.–16.6. Vääksy Valtakunnalliset Veteraanimopedipäivät, Hotelli Tallukka 28.–30.6. Pori Raurasta tehryt, Lavian tori 25.–28.7. Sotkamo Rompetori + harrasteajoneuvoja, Vuokatti 15.6. Forssa–Mustiala Naisten automobiiliajot, lähtö Forssan kehräämöalueelta 23.–28.7. Ylöjärvi RestauRanta markkinat, Teivon Ravikeskus 5.-7.7. Pukkila Sahat ja Vanhat Koneet, Kolisevantie 29, Savijoki 20.7
Sama päti lauluun laivoista. Kun rautaesiripun takaa ennen vanhaan tuotiin kulkuneuvoja Suomeen, niihin tehtiin paljon maahantuontihuoltoa ja muutoksia. Laivojen alkusoitto on kokonaan Agents-yhtyeen Esa Pulliaisen käsialaa. Uuden yhdistyksen tarkoituksena on toimia erityisesti vanhojen palo-, pelastus-, ambulanssija erikoisautojen harrastajien yhdyssiteenä ja edistää mainittujen autojen säilyttämistä, entistämistä, kunnostamista ja niihin liittyvän perinnetietouden tallentamista. Lisätietoja yhdistyksestä voi kysyä sähköpostilla osoitteesta ps.pah.ry@gmail.com tai puheenjohtaja Risto Pennaselta numerosta 0400 446 766. Pohjois-Savon Paloautoharrastajien jäseniksi voivat liittyä kaikki paloautoista kiinnostuneet henkilöt, ja yhteisöt voivat liittyä kannatusjäseniksi. Eho-kone Nakkilasta puolestaan tarjosi viisi vuotta myöhemmin kolmiosaista nostolaitejyrää, jonka työleveys oli 2,7 metriä. Baddingin ja Agentsin esitys on Leontjevin levytykseen verrattuna konstailematon, epäilemättä paremmin Suomi-korvaan sopiva. Bärlundin konepaja Paneliasta mainosti omia kahden metrin ja neljän ja puolen metrin hinattavia nastajyriään vuonna 1959. 8 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Bärlundin yksitelainen jyrä maksoi 51 600 markkaa ja isompi Bärlund 118 500 markkaa. Mainittuihin päämääriin yhdistys pyrkii keräämällä tietoja ja kuvamateriaalia. PALOAUTO HARRASTAJIEN UUSI YHDISTYS Huhtikuun lopulla yhdistysrekisteriin vietiin Pohjois-Savon Palohautoharrastajat Ry. Parohodyn tunnetuin tulkitsija on Valeri Leontjev. Yhdistys on jo saanut ensimmäisen oman paloautonsa. Laivat on nimittäin käännös venäläisestä kappaleesta Parohody, joka suomennoksesta poiketen kertoo höyrylaivoista. Yhdistyksen kotipaikka on Kuopio ja toiminta-alue koko Suomi. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys järjestää muun muassa koulutusja huvitilaisuuksia, tutustumisretkiä, kokoontumisajoja ja kilpailuja. Levyn nimikappale kertoo purjelaivoista, jotka palauttavat laulajan mieleen lapsuuden muistoja ja haaveita. Mutta jos tarvetta imenee, Satakunnastahan näitä on perinteisesti saanut. Nostolaite-Eho eli jo rahauudistuksen jälkeistä aikaa, ja sen sai 606 markalla. Tänä vuonna vastaavaa jyräämistarvetta ei ole ollut. Pohjois-Savon pelastuslaitos lahjoitti yhdistyksen museoitavaksi Kuopion VPK:n käytössä olleen vuoden 1981 Volvo F12 -säiliöauton. Puhelinnumerot sen sijaan olivat viidessä vuodessa kasvaneet. Satakunta jyrää Viime vuoden kuivuus taisi houkutella tavallista enemmän jyriä pelloille, jotta vähäinenkin kosteus olisi saatu pidettyä maassa. LUMIVALKOHÖYRYLAIVAT Rauli Badding Somerjoen Laivat on Someron suuren pojan viimeinen pitkäsoitto vuodelta 1985
2. 5. Paikalla on Riikosen maalaamia autoja, paljon valokuvia ja muuta rekvisiittaa. Leveillä lahkeilla on näyttely 70-luvun ajoneuvokulttuurista ja kulttuurista ajoneuvojen ympärillä. Molemmat näyttelyt ovat esillä 20.12.2019 asti. ”Jos pyörä ei vedä – se jarruttaa.” – Minkä traktorimerkin mainonnassa käytetty virke. Myn äm äke läi sen Juk on. Minkä yhtiön valmistama perunannostokone on kuvassa. Voiman tarve vaihteli kuudesta 13:een hevosvoimaan.. Fia tin . 10. Mobilia sijaitsee osoitteessa Kustaa Kolmannen tie 75, 36270 Kangasala. 10. 4/2019 9 Jyväsammossa oli joko 500 tai 700 millimetrin kivet. Nimet pysyvät, asiat muuttuvat. 4. 50-luvulla Kauppisen konepaja joutui tiettävästi muuttamaan myllyn nimeä, vaikka tuote pysyi samana. Mistä sanoista Hiab on lyhenne. 8. 50-luvun alussa Jyväsampoja mainostettiin pienoiskoon myllylaitoksina, sillä uudet kehittyneet mallit myös puhdistivat ja kuorivat viljan pelkän jauhamisen lisäksi. Mitä kasvia loukutetaan. Arvatenkin muutospyyntö tuli Satakunnan puolelta. joka päivä kello 10–16. Simo, autoihin ei saa piirrellä! on ruiskutaidemaalari Simo Riikosen elämäntyölle omistettu näyttely. Ven älä ise n Fjo dor Blin ovi n vuo nna 187 9 pat ent oim a höy ryv oim alla liik kuv a tel atr akt ori . Pel lav aa. Toimialana on nyt maatalouskoneitten sijaan tietotekniikka. Minkä traktorimerkin vaihteiston suunnittelija sai lempinimen Synchro-Simon. Mikä traktori on kuvassa. 9. Tuk inu ito ssa . Tra kto ris sa on kol me aks elia eli tav alli ses ti kuu si pyö rää . Kauppisen Jyväsampo Kauppisen konepaja Lempäälässä valmisti vuodesta 1941 lähtien Jyväsampo-nimistä kotitarvemyllyä. Jyväsammolla pystyi kuorimaan vehnääkin, ja imulaite erotti kuoret ja pölyn jyvästä. Museo on auki 14.8. Kauppisen konepajan toiminta myytiin 80-luvulla. Missä valmistettiin AMO pylväsporakoneita. VASTAUKSET: 1. Ley lan din . Neu vos tol iito n kom mun ist ise n puo lue en pää sih tee ri Nik ita Hru štš ov. Vanhaa ja visaista 1. Mikä on silmiinpistävin ominaispiirre Valmet 1502 -traktorissa. Missä työssä käytetään työkaluna keksiä. 2. Kuka lienee tunnetuin BM-Volvon metsätraktorin SM 360:n eli Iso-Nallen tilannut henkilö. 3. 6. 5. 6. Mukaan mahtuu niin automatkailua, tanssilavoja kuin ajoneuvoharrastuksen järjestäytymistäkin. MOBILIASSA 70-LUKU JA RIIKONEN Mobilian autokylässä Kangasalla aukesi keväällä pari uutta näyttelyä. 4. Samalla suvulla on kuitenkin nykyään samanniminen yritys samalla paikkakunnalla. saakka joka päivä kello 10–18 ja 15.8.–20.12. 9. Vam mas kos ken teh taa lla . 8. 7. 3. Hyd rau lis ka ind ust ri akt ieb ola g. 7
Ei ole mikään pysyvää tässä maailmassa, ei edes ilmajäähdytys eikä vihreän sävy. Lisävarusteena Stanhay-nosturiin sai erilaisia hydraulisesti tai mekaanisestai käytettäviä kouria ja kahmareita. Pukin sarvessa Tässä lehdessä tutustutaan vanhemmanmallisen Majorin päälle asennettuun mekaaniseen kuormaajaan. Olihan traktorissa nostolaite. Noilla enimmäiskuormilla nostokorkeus oli 3–3,5 metriä, mutta kevyemmillä kuormilla voitiin käyttää jatkovartta, jolla päästiin 4,5 metriin. Kiitos Timolle tästä muistutuksesta. Nostokyky oli joko 250 kg tai 150 kg riippuen nostokoukun sijainnista varressa. Hydraulisten kourien lisäksi Stanhay-kuormaimeen oli tarjolla mekaaninen paalinostin. Vai mitä sanotte näistä kahdesta sukulaisesta Vanha kuvatuttumme Timo Koskela on jälleen käynyt kameran kanssa pomarkkulaisen koneliikkeen pihassa. Nostovarsi kääntyi 160 astetta. Taaempana on tuoreempi Deutz-Fahr Agrotron 150 Mk 3 tämän vuosituhannen alkuvuosilta. Likempänä kameraa taas komeilee Deutz D 4005, jota tehtiin vuosina 1965–67. Se pätee ihmisiin yhtä lailla kuin traktoreihin. Suomessakin kaupiteltiin Fordsoniin Stanhay-nosturia, jonka sai kiinnitettyä traktoriin käden käänteessä. Tällä kertaa filmille on tarttunut mainio parivaljakko. 10 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Perusvarustus nostokoukussa oli liukuholkilla varustettu ketju, jolla sai kiinni vaikakpa säkistä. Vaan kyllä pukki-Majorinkin aikaan jo hydrauliset keinot keksittiin. Deutzit rinnan Kun väliin mahtuu tarpeeksi monta sukupolvea, alkaa sukunäkö kadota
Tällaiseksi voidaan lukea myös Tukholma, jossa oli noin kymmenen vuotta kahdensuuntaisen puhelimen varsinaisen markkinoilletulon jälkeen jo yli 5000 puhelinta ja 5000 kilometriä puhelinlinjaa. Soittaja suoran langan päässä Puhelimen alkuaikoina tekniikka ei mahdollistanut yhden johdon päähän asennettavaksi yhtä puhelinkojetta enempää, ja käsivälitteisessä keskuksessa puheluita yhdistettiin linjojen välillä. Torni jätti jälkensä aikaan Seuraavat vuosikymmenet tämä komea, niittaamalla koottu ilmestys toimi lähinnä maamerkkinä. Ilmajohto oli puolestaan helpoin ja halvin tapa vetää yhteys. Konkreettista vaaraa aiheutti myös lankoihin talvisin kertynyt jää, joka irrotessaan uhkasi alapuolella käyskentelevien kulkijoiden turvallisuutta. Ja kyse oli sananmukaisesti verkon ylläpidosta, sillä miltei jokaiseen tukholmalaispuhelimeen lähti oma ilmajohtonsa tästä Stockholms Allmännä Telefon -puhelinyhdistyksen 45 metriä korkeasta keskustornista osoitteessa Malmskillnadsgatan 32. Haitta ei näkynyt pelkästään linjojen omistajille ja käyttäjille. Selvää oli kuitenkin se, että tämänkaltainen lankavyyhti oli altis säille, myrskyille ja tulipaloille. Tukholmassakin alettiin jo lähes heti Telefontornetin valmistumisen jälkeen siirtyä seuraavalle tasolle kehityksessä. Kuvat: Tekniska museet 11. Puhelinliittymän hankkiminen ei suinkaan halpaa lystiä ollut sittenkään vaan mahdollista ainoastaan vauraammanpuoleisille tilaajille. Heinäkuussa 1952 tornin alla sijainneessa talossa syttyi tulipalo. TUKHOLMAN TELEFOONIVYYHTI 1800-luvun lopulla elettiin puhelimen pioneeriaikoja. Lisäksi tukholmalaisten puheluita välitettiin kahden pienemmän alatornin kautta. Tiedonvälityksen uutuuskeksintö oli toden teolla nousemassa suureen suosioon erityisesti suuremmissa kaupungeissa. Vuonna 1939 sen huipulle asennettiin NK-tavarataloa mainostanut pyörivä kello, joka oli tuolloin Euroopan suurin lajissaan. Näin ollen viimeiset yhteydet tornin kautta otettiin vuonna 1913. Televerketin radiolaboratoriosta alkunsa saanut roihu tuhosi kattorakenteita ja tornin runkoa siinä määrin, että romahdusvaara oli ilmeinen. Aktiivikäytössään Telefontornet jäi lyhytaikaiseksi, mutta se oli osaltaan tärkeä tekijä puhelintekniikan kehityksessä. T ukholman puhelinverkkoa ylläpidettiin aluksi vuonna 1887 käyttöönotetun puhelintornin Telefontornetin avulla. Niinpä tämä Motala Verkstadin valmistama rakennelma purettiin vuonna 1953, ja kuuluisa NK-kello siirrettiin nykyiselle paikalleen NK-tavaratalon katolle. Tornin loppu koitti 1950-luvun alussa. Hyvin nopeasti selvisi, että torniratkaisu ei tulisi jäämään pitkäikäiseksi. Kun Tukholman Telefontornet otettiin käyttöön, siitä lähti eteenpäin peräti 4000 linjaa. Ratkaisun huonot puolet nimittäin pakottivat kehittelemään toimivampaa tekniikkaa. Puhelintekniikka kehittyi, elektroniputken keksiminen auttoi vahvistimien ja pidempien linjojen luomisessa, linjoja opittiin yhdistämään ja sijoittamaan maan alle, ja automaattikeskukset alkoivat yleistyä käsikeskusten sijaan
12
13. Yksi tällainen rautainen työkalu on vastikään herännyt henkiin yli viidenkymmenen vuoden kuolonunesta. Säkylä RAUTA RAUTAA VASTEN FORDSON MAJOR 1949 & RIMAS-KUORMAAJA 1952 Suomen valtateitäkin on rakennettu Mörkö-Majoriin sovitetuilla mekaanisilla kuormaajilla. Käymme koneen kimppuun ja vanhojen työmuistojen ääreen
Fordson ostettiin kahden tilan porukkakoneeksi. Se oli kauttaaltaan ruosteessa. ”Kuormaaja on kokonaan sama kuin Lähteenmäen vanhassa Fordsonissa. 14 FORDSON MAJOR & RIMAS-KUORMAAJA. Fordson-kuormaaja jäi pois töistä vuonna 1967 onnettomuuden jälkeen. Hiekka kohosi iloisesti. ”Olen minäkin sillä aika paljon töitä tehnyt. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Kahden ja puolen kuution kuormaautokuormia tehtiin jopa 80 päivässä. ”Kerran naapuri lainasi sitä ja ajoi sen takaperin ojaan pystyyn. Kimppakone Matti Lähteenmäen kotitilalle Säkylän Pyhäjoelle hankittiin 50-luvulla petrolikäyttöinen Fordson Major, jossa oli tanskalainen Rimas-etukuormaaja. Romu oli varmaan jo itsekin menettänyt toivonsa ylösnousemuksesta, kun Ursusymmärtäjä Heikki Tenkanen tarttui pukkia sarvista. Esimerkiksi järeää kettinkiä liotin pari kuukautta öljyssä. Remmien, vaijereiden ja kettinkien avulla liikkuva kauhakone on kuitenkin outo vekotin jo nuorimmille eläkeikäisillekin. Onhan se miltei pelkkää rautaa. M aataloustraktoreiden päällä on Suomessakin nähty etukuormaajia jo ennen nestepaineen valtakautta. Niitä oli tietysti aikoinaan suhteellisen pieni määrä käytössä, eikä montaa liene säilynyt meidän päiviimme. Mitään isompaa ei tarvinnut uusia, vain pultit, vaijerit, hihnat, jousi ja puinen jarrupala. Se oli traktorin loppu se.” Fordson kuormaajineen jäi suulin päähän odottamaan parempia aikoja. Maata ajettiin sinne sun tänne, ja loppuaikoina sillä kuormattiin sokerijuurikkaitakin”, Matti muistelee. Kun porukkakone sitten jäi seisomaan, toinen osakas sanoi, että hän ottaa siitä etuakselin venetraileriin ja me saamme pitää loput. Kuljettaja sanoi nuortuneensa monta vuotta, kun vanha työkalu saatiin kuntoon. Vaikka Matti oli tuolloin hyvin nuori mies, ehti hänkin Fordsonin puikkoihin useasti. Matti ja Heikki päättivät pelastaa vain kuormaajan. Fordsonissa on roiskevoitelu, ja siitä meni kone. Hieman piti runkoakin hitsailla”, Heikki kertoo. ”Hommattiin siihen toinen traktori, kun vanha oli niin poudittunut, että sen korjaamisessa olisi ollut yletön työ”, Matti sanoo. Matti Lähteenmäen traktorikuormaaja on esimerkki siitä, että ulkosäilytyksessä puoli vuosisataa ollut nostovehjekin virkoaa osaavissa käsissä nopeasti käyttökuntoon. Siihen hommattiin toinen kone, mutta se ei toiminut hyvin. Kauhakone haettiin käytettynä Ihavasta Turun läheltä. Korvaava pukki-Majori löytyi Mäkilän traktorimuseolta Somerolta, jossa vastaavia malleja oli useampi kappale. Matti Lähteenmäki astui Fordsonin ohjaimiin reilun 50 vuoden tauon jälkeen. Hihnoiksi löytyi kuivurin syöttölaitteen hihnat, ja kauhan laukaisun jousi on kylvökoneesta
Kun tätä kuljettajan vasemmalla puolella olevaa vipua painetaan alas asti… …vasemmalla näkyvä isompi kiilapyörä painuu kiinni pienempään kiilapyörään, jota kiilahihna pyörittää. Vanha verstas paloi vuonna 1904, ja silloinen uusi omistaja rakensi sen tilalle uudenaikaisemman tehtaan. Sinne perustettiin vuonna 1858 pieni konepaja, joka laajeni valimoksi kymmenen vuotta myöhemmin. Aluksi uudella tehtaalla tehtiin pääasiassa raakaöljymoottoreita, mutta myöhemmin päätuotteeksi tulivat tiekoneet kuten jyrät. Mörköön tottumattomalle polkimet menevät helposti sekaisin. Rimas oli tehtaan tuotemerkki jo varhain. Ringstedin rautavalimo ja konetehdas T anskassa reilun 60 kilometrin päässä Kööpenhaminasta sijaitsee Ringstedin kunta. Siivapyörän ulosottoon tulee kiilahihnapyörä, joka välittää voiman hihnoja pitkin kuormaajalle. Tästä alkoi Ringstedin tehtaan tunnetuimpien tuotteiden valmistus. Jarrut ovat vasemmalla, kytkin oikealla. Kauha pysyy yläasennossa, kun puujarru pysäyttää isomman kiilapyörän. 4/2019 15. Isomman kiilapyörän akselilta ketju välittää voiman lähinnä kuljettajaa olevalle akselille, jolle vaijeri alkaa keriytyä ja kauha nousee. Vuonna 1977 Ringstedin rautavalimon ja konetehtaan nimeksi vaihtui Rimas-konetehdas eli Rimas Maskinfabrik. Kuormaajan kiinnitys takasiltaan. Konepajan ja valimon omistajat vaihtuivat tiuhaan tahtiin
Tällä kuormaajalla sai irti. ”Olisi ollut hyvä ottaa kuva myös takaapäin, sillä siellä on mahdoton kiviläjä vastapainona”, Matti sanoo. Petrolimoottori käyttäytyy ihan toisella tavalla kuin diesel.” Pekan mieleen on jäänyt moitittavaakin. Kahden ja puolen kuution kuorma-autokuormia tehtiin Pekan muistin mukaan jopa 80 päivässä. ”Kytkin oli pehmeä, semmoinen joustava. Se nosti hyvin ja meni hienosti penkkaan ja moreenimäkiinkin. Töitä on tällaisella koneella varmasti tehty, sillä jälleenrakennusajan Suomessa ei ollut varaa ostaa työkaluja koristeeksi. Majorin kipinäsytytteinen moottori oli vanhaa perua sekin, ja se alkoi jo olla vanhentunutta tekniikkaa 50-luvulla. Samoin moottori jousti. Ajopohja oli muistettava pitää tasaisena.” Matin vanhasta Fordsonista kuormaajineen on säilynyt yksi kuva, josta puuttuu yksi yksityiskohta. Muita uutuuksia olivat ohjausjarrut ja lisävarusteena saatava hydraulinen nostolaite. Aikaisempaan eurooppalaiseen N-malliin verrattuna uutuus oli kovin erinäköinen, ja se sai korskean ulkomuotonsa tähden meillä sellaisia lempinimiä kuin Pukki ja Mörkö. Päältä uusi pukki K olmas brittivalmisteinen Fordson-traktori mallinimeltään Major esiteltiin vuonna 1945, ja niitä saatiin tuoreeltaan Suomeenkin. Matti Lähteenmäen mieleen on jäänyt, kuinka rivakasti maa aikoinaan siirtyi. ”Paljon sillä on kuormattu, koska kauha oli molemmista kulmista puhki. Outo ja vaarallinen Rimas-kuormaajan rakenne oli tuntematon monenlaisten voimansiirtoratkaisujen parissa parkkiintuneelle Heikki Tenkasellekin. Aisojen nosto tapahtuu niin, että vivulla painetaan kuormaajan metalliset kiilapyörät kiinni FORDSON MAJOR E27N MOOTTORI nelisylinterinen bensiini– petrolimoottori, iskutilavuus 4,4 litraa, iskun pituus 127 mm, sylinterin halkaisija 105 mm, teho 27 hevosvoimaa VAIHTEET 3+1 RENKAAT edessä 6,00-19, takana 11,00-36 MITTOJA pituus 3,37 m, leveys 1,65 m, korkeus 2,08 m, akseliväli 1,95 m, maavara etuakselin kohdalla 41 cm, paino 1968 kg RIMAS-TRAKTORIKUORMAAJA KAUHAN TILAVUUS noin 300 litraa SUURIN NOSTOKYKY 500 kg SUURIN NOSTOKORKEUS 2,8 metriä KOKONAISPITUUS Fordson Majoriin asennettuna 5,2 metriä Entinen alustakone on tallessa – ainakin pääosin. Lähteenmäen kuormaajatraktori työvuosinaan. Nostolaitteeseen kytkettävistä kiintotyölaitteista, kuten ajan termi kuului, tulikin sittemmin kova mainosvaltti. ”Tehtiin pitkää päivää. Mutta pinnan alla oli paljon vanhaa. Majorissa oli kuitenkin isompi maavara kuin edeltäjässä. Minä olin 16-vuotias, veli oli kolme vuotta vanhempi, hänellä oli ajokortti.” Matti muistelee, että kuormaajatraktori oli mukava käyttää. Yli puolet Majorin osista oli samoja kuin N-mallissa. Perkinsin kuusisylinteristä dieseliä tarjottiin tuotannon loppuvaiheessa bensa-petrolikoneen vaihtoehdoksi. Meillä on vieläkin semmoisia onkaloita, joita olen kaivanut sen kanssa.” Mattia paremmaksi on pannut serkkupoika Pekka Lähteenmäki. 16 FORDSON MAJOR & RIMAS-KUORMAAJA. Eteenpäin se välittyy hihnoja ja ketjua pitkin. ”Sen muistan, kun naapurin santakuopalta tehtiin 24 kärrykuormaa yhden päivän aikana. Hän oli 50-luvun alkupuolella rakentamassa Rauma–Porija Rauma–Lauttakylä-teitä vastaavanlaisella Fordsonin ja mekaanisen kuormaimen yhdistelmällä. ”Kyllä minä ihmettelin sitä pyörästöä, kun purin sen hallin lattialle. Heikki on muokannut liian läheltä jäähdyttäjän korkkia kulkenutta vaakapalkkia. Vuonna 1952 syntyi uusi Major, joka olikin ytimiään myöten uusi traktori. ”Kyllä siinä selkä pidemmän päälle kipeytyi. Otin kuvia siitä, että osaisin koota sen takaisin, ja tuli se sentään kasaan.” Kuormaajan toimintaperiaate on osapuilleen seuraava: Voima tulee traktorin hihnapyörän tilalle asennetulta kiilapyörältä. Siinä oli kaksi äijää huiskimassa. Sitä oli ennen jo paikattu, ja minä paikkasin lisää”, Heikki kertoo. Työn jäljet Vaikka kuormaaja oli muutoin säilynyt hyvin, kauhassa näkyivät työn jäljet. Silmiinpistävin ero entisöintiin on kuormaauton etuakseli
Matti luotti aikoinaan henkensäkin puujarrun käsiin, mutta Heikin tekemät varolisäykset saavat nyttemmin omistajan siunauksen. Heikki Tenkanen sanoo olevansa tätä nykyä vähemmän innokas tarttumaan tavanomaisiin traktorin huoltotöihin. Tässä Fordsonissa on akku, joten sen saa käymään kuskin paikalta ja myös valot ovat toiminnassa. MATTI LÄHTEENMÄKI • eläkkeellä oleva maanviljelijä ja metsäkonekuljettaja • vuokramökkiyrittäjä HEIKKI TENKANEN • eläkkeellä oleva maanviljelijä ja huoltomies toisiinsa. Pekka varoittaa erityisesti tekemästä mitään säätöjä kuormaajan mekanismiin silloin kun hihnat pyörivät. Rautainen työkalu Vasta valmistunut kuormaaja-Fordson on muutamin paikoin vähän erilainen kuin Lähteenmäen vanha kone. Hienoon alkuperäiskuntoon laitettua traktoria ei kuitenkaan haluttu muuttaa niiltä osin. Pekka Lähteenmäki osaa kokemuksen perusteella sanoa parhaan jarrupalamateriaalin. Hän ei kuitenkaan syystä tai toisesta ottanut hihnavetoa pois päältä. ”Fordsonissa ei ollut akkua silloin lainkaan. Alastuloa jarrutetaan puupalalla. Heikki arvelee, että se kyllä kestää Fordsonin tulevat työt. Ja nuorentaahan se miestä, kun nuoruuden koneet palaavat entiseen loistoonsa. Pistin sen aina veivillä käymään, kun kuormaaja oli tuon jarrun varassa ylhäällä. Alas kavutessaan mies osui vahingossa käyttövipuun, välitykset menivät päälle ja Rimas repi häneltä käden irti. Vanhassa työkoneessa oli kuorma-auton etuakseli. Mutta Fordsonin kimpussa hän viihtyi niin, että välillä jäi ruokatauot pitämättä. Tämä on rautainen työkalu!” 4/2019 17. Saman puisen jarrupalan varassa kuormaaja pysyy ylhäällä. Kerran Pekan työmaalla nimittäin kävi näin: Eräs Fordsonkuski kiipesi kuormaajan päälle laittamaan paikaltaan lähtenyttä vaijeria takaisin. Turvallisuussyistä Heikki lisäsi kuormaajan turvakettingin ja traktoriin peilin sekä varoituskolmion. Hanke oli mieluinen sekä tekijälle että teettäjälle. Nykyään minäkin hyväksyn varmuuskettingit. ”Siinä on nostokyky ihan määrätön. ”Muistan, kuinka komea Fordson oli kuorma-auton etupyörillä. Matti ei väsy ihailemaan vanhaa kaveriaan. Mutta ei näin alkuperäistä traktoria saa mennä pilaamaan”, Matti sanoo. Montaa puuta siihen kokeiltiin, mutta omenapuu kesti.” Nyt kuormaajassa on vanhasta mäntyhirrestä leikattu pala. Matti Lähteenmäki pitää entisöintiä oikeana kulttuuritekona, sillä vastaavia kuormaajia ei ole paljon säilynyt. Ei niitä ollut olemassakaan siihen aikaan.” Kuormaajassa on tietysti silti vaaran paikkoja. ”Jarruklimpin pitää olla omenapuusta, silloin se toimii moitteettomasti
Virttaa 18
19. Iso malli tähdättiin muita vahvemmin urakointikäyttöön. VÄKEVINTÄKIN VÄKEVÄMPI VALMET 1100 Turbo-Valmet juhlii viisikymppisiään. Vuonna 1969 esitelty 1100 oli koko maailman ensimmäisiä traktoreita, joissa oli ahdettu nelisylinterinen moottori
Ku va : Eli nk ein oe lä m än ke sk us liit to Kuva: Valtra 20 VALMET 1100. Ennen vuosikymmenen vaihdetta Valmet ennätti tuoda markkinoille ensimmäisen turboahdetun mallinsa. Uutuus poikkesi vanhoista Valmeteista melkoisesti. Tourulan tehtaan tilat olivat niin matalat, ettei hytillisten traktoreiden sarjakokoonpano siellä ollut helppoa. Keltainen sarja Vuoden 1967 keväällä esiteltiin Valmetin satasarjan ensimmäinen traktori, Valmet 900. Kolmantena keväänä eli vuonna 1969 tapahtui taas. Jo 565-mallia oli mainostettu sanomalla, että nyt ajatte traktoria kuin autoa. Ohjaus oli hydrostaattinen. Voimansiirto oli uusittu, ja vaihteisto oli nyt kokonaan Teksti ja kuvat: Mika Rassi Piikkilangankiristäjä ja uutuus Valmet 1100 poseeraavat Suolahden uudella tehtaalla. V almet 1100 oli omana aikanaan erikoinen tapaus. synkronoitu. Tiivis ja tasalattiainen ohjaamo oli aikanaan hyvin edistyksellinen. Turvaohjaamo oli vakiovaruste ja kiinteä osa traktoria. Valmet 1100 oli tiettävästi myös maailman ensimmäinen traktori, jossa oli ahdettu nelisylinterinen moottori. Syksyllä 1969 uuden malliston kahdesta suurimmasta mallista eli 900:sta ja 1100:sta tehtiin vielä nelivetoversiot. Se kuului pari vuotta aiemmin syntyneeseen mallisarjaan, jonka mukavuustekijöille ei juuri vertaa löytynyt. Silmiinpistävintä oli värimuutos. Muutokset eivät olleet aivan järisyttäviä: mallinimeksi tuli Valmet 500, väri vaihtui keltaiseksi, välityssuhteet muuttuivat hieman, tehokin kasvoi. 900:n kohdalla mainoslause alkoi pitää paremmin paikkansa. Seuraavan vuoden alussa vanha kolmisylinterinen 565 muutettiin uuteen mallisarjaan sopivaksi. Muistellaan satasarjan uudistuksia, katsotaan tarkemmin sarjan suurinta mörköä ja tutustutaan yhteen remontoituun etukuormaajayksilöön. Keväällä mallistoa tuli täydentämään Valmet 700, joka oli 900:n pienempi versio. Valmet-traktori oli muuttunut paljon 16 vuodessa. Valmetien runko oli nyt ruskea ja pellit keltaiset. Siinä moottorina oli uusi kuivaputkinen malli 4105. Nelivetona 1100 oli passeli vaikka rajumpiin lumitöihin. Samoihin aikoihin Suolahden uuden tehtaan toiminta käynnistyi. Vanhaa oli oikeastaan vain isosta 864-mallista tuttu nelisylinterinen moottori 411 A
Nämä nimettiin kymppimalleiksi: 510, 710, 910 ja 1110. Satasarjan 20-loppuiset teollisuusversiot olivat traktoreita ilman etuakseleita. Useimmissa 60-luvun lopun traktoreissa oli vielä mekaaninen ohjaus, ja jos tuuri kävi, lisäherkkuna sai tehostajan. Maailmalla työkoneet kasvoivat ja vaativat traktoreilta koko ajan lisää suorituskykyä. Hytin sisätila oli hienosti verhoiltu. Kun tehtaalta tuli vielä yksi lisäys sarjan isoon päähän, keksittiin, että sehän on väkevintäkin väkevämpi. Monien Valtra-yhteistyötä harjoittaneiden pajojen tapaan myös Tana on menestynyt omalla sarallaan. Se ylitti reippaasti tuolloin vielä pientilavaltaisen Suomen perusmaatalouden tarpeen. Kuvaus oli melko osuva. Muitakin teollisuusmalleja tehtiin. Tiedettiin, että Suomi seuraisi muodin mukana, vaikka sitten hieman jälkijunassa. Traktoreiden myynti oli 60-luvun lopulla pohjalukemissa, joten maatiloille myymiseen ei ehkä ollutkaan kannattavaa panostaa. Uusissa 100-sarjan traktoreissa vaihdevivut oli siirretty keskeltä lattiaa kuljettajan oikealle puolelle. Valmeteissa oli kuitenkin vakiovarusteena hydrostaattinen ohjaus. Tonnisatasen nelivetoversio oli melkoisen järeä mörkö, ja Suomesta sille löytyi töitä muun muassa turvesoilta. Tuolloin syntyi myös Valtra-tuotenimi. Lisäkepillä laukaisuvipua saa sohittua hytistäkin käsin. Suurinta ja varustelluinta teollisuusmallia käytettiin muun muassa Valtra Tana -kumipyöräjyrän pohjakoneena. Se annettiin sellaisille työkoneille, joissa oli pohjana Valmet-traktori ja joiden lisälaitteet oli valmistanut ja asentanut Valmetin hyväksymä alihankkija. Jyräajatuksen takana oli insinööri Matti Sinkkonen, joka alkoi kehitellä Tanaa Valmetin naapurissa Jyväskylässä. Melko pian traktoripohjaisen jyrän korvasi tanakampi komponenttirakenteinen jyrä. Ahdettu urakkakone Väkevä, väkevämpi ja väkevin. Se oli toteutettu kahdella eri polkimella, jotka sai myös yhdistettyä kääntöjarrupoljinten tapaan. Joukossa oli Syväsen konepajan lisäksi useita konepajoja, jotka ovat sittemmin kehittyneet, vahvistuneet ja kasvaneet. Niissä oli hydraulinen momentinmuunnin ja hydraulinen suunnanvaihto. 1100 viitoitti tietä Valmetin 70-luvun moottoreille. Vaikka maataloustraktoriin pohjaavat työkoneratkaisut eivät ole olleet pysyvän menestyksen avain, ne ovat antaneet useille yrityksille hyvää vauhtia omille siiville nousemista varten. Noin oli Valmetin mainososastolla sanailtu 500-, 700ja 900-mallien sarjasta. 4/2019 21. Vetokoukun laukaisu ei ole muutoin mukavakäyttöisessä traktorissa kovinkaan ergonomisessa paikassa. Periaate oli, että tehoa lisätään ahtamalla, ei sylinterilukua kasvattamalla. 70-luvun mittaan vain yhdessä Valmet-traktorissa nähtiin kuusi sylinteriä. Tehoa jättiläisessä oli jo 115 SAE-hevosvoimaa. Tana on nykyään menestyvä jätteidenkäsittelykoneiden valmistaja. Kaksoiskytkin oli 60-luvun lopun Valmeteissa vakiovaruste. Teollisuusmallit ja Valtra-linja S atasarjan Valmeteista tehtiin myös teollisuusmalleiksi kutsutut versiot vahvemmalla etuakselilla ilman nostolaitetta ja voiman ulosottoa. Esimerkiksi kaivurikäytössä ylimääräisten laitteiden poistaminen vapautti lisäksi tilaa hytin takaosasta, ja tasalattiaa saatiin jatkettua perälle asti. Uuden Valmet-sarjan vaaka alkoi kallistua teollisuuden ja urakoinnin puolelle. 1100-mallin moottori oli 900:sta tuttu 411 A mutta nyt turboahdettuna 411 AS -mallina. Kahdesta järeimmästä traktorista tehtiin myös teollisuusmallit 940 ja 1140. Tällaista käytti esimerkiksi Peltosalmen Konepaja Farmet-metsäkoneen pohjana. Toisaalta 1100:n kokoisen traktorin tekemisessä enteiltiin selvästi tulevaisuutta. Kenties isolla traktorilla tähdättiin myös vientiin
”Mutta kaikkeen tottuu.” Jukka Nieminen osti tämän 1100:n muutamia vuosia sitten. Se toimii hyvin, kuuluu hieno vonkaus.” Jukka teki moottoriremontin omin päin käytetyillä osilla. Sillä tehdään lähinnä kevyitä lumitöitä. VALMET 1100 MOOTTORI Valmet 411 AS, turboahdettu nelisylinterinen dieselmoottori, iskutilavuus 4180 cm³, sylinterin halkaisija 108 mm, iskun pituus 114 mm, teho 115 SAE-hevosvoimaa, 2300 kierrosta minuutissa VAIHTEET 8+2, synkronoitu, nopeudet 3,1–30,4 kilometriä tunnissa HYDRAULIIKKA tuotto 46 litraa minuutissa, nostovoima 2500 kg VOIMAN ULOSOTTO 540 ja 1000 kierrosta minuutissa ja ajovoimanotto JARRUT kuivat levyjarrut OHJAUS hydrostaattinen RENKAAT edessä 9,00–20 (nelivedossa 12,00–24), takana 18,4–34 MITAT paino 3770 kg (neliveto 4420 kg), korkeus 240 cm, pituus 387 cm, akseliväli 231 cm (neliveto 238 cm) VALMISTUSVUODET 1969–73 Tauno Syväsen konepaja oli yksi Valmetin tärkeimmistä alihankkijoista 100-sarjan aikoihin. Myös Syväsen konepajan valmistama James 70 -kuormaaja oli edelleen kovassa iskussa. ”Koko lohko meni vaihtoon”, Jukka kertoo. Vasemmalla kädellä hallittavat kuormaajan vivut oudoksuttivat omistajaa aluksi. Aluksi Jukkaa oudoksuttivat kuormaajan vivut, sillä niitä käytetään vasemmalla kädellä. Traktori oli vähän ajettu ja muilta osin hyvässä kunnossa, mutta moottori vaati täysremontin. Takapäästä puuttuivat nostolaitteen vetovarret, ja ne Jukka teetti metallialan firmassa. Esimerkiksi vanhojen Valmetien etupäässä on paljon osia, joiden saatavuus on jo huono ellei olematon. Moottori oli siksi mennyttä kalua. ”Turbo oli ainoa asia konehuoneessa, joka ei ollut jumissa.” 22 VALMET 1100. ”Turbo oli ainoa asia konehuoneessa, joka ei ollut jumissa. Hyvin säilynyttä kuormaajatraktoria ei ole tarkoitus jatkossakaan runnoa piloille. Hän osti muutama vuosi sitten etukuormaajalla varustetun Valmet 1100:n, jolla on ajettu niin vähän, että etuakseli oli moitteettomassa kunnossa. Vanha Vammas-tuttumme Jukka Nieminen Virttaalta on kuitenkin tehnyt harvinaisen löydön. Ulkoa ehjä Etukuormaaja on merkinnyt monelle vanhalle traktorille vaurioita, jotka aiheuttavat entisöijille päänvaivaa. James 70 -etukuormaaja oli aiemmin tunnettu nimellä Ukko-James. Valitettavasti traktori oli laiskotellut ulkosalla. Valmet 1100:ssa on turboahdettu nelisylinterinen moottori. Muutoin Valmet ei paljoa korjaamista kaivannut. Kaikkeen tottuu, Jukka toteaa
2. HÄMEENLINNAN TORI klo 18–20 13.7. Suihkuta kehite Crick 130 ja odota 10 minuuttia. Ku va : Je re Sa lo ne n Tawastia Truck Weekend on Etelä-Suomen suurin ilmainen rekkatapahtuma, joka tarjoaa jokaiselle jotakin. 3. Suomussalmen Jätkänpuisto klo 8-11 Hossan Luontokeskus klo 13-15.30 la 15.6. Lisätietoa osoitteessa www.tawastiatruckweekend.com. 5. 019 32 921 • www.crcind.com Tiesitkö, että voit muutamalla suihkauksella selvittää, onko kansi tai lohko haljennut ja mistä vuoto johtuu. Yhteistyössä Tarjolla näkemistä, tekemistä ja viihtymistä! TTW19_Juliste_A3_B.indd 1 4.3.2019 8.19 Kuva: Veikko Hoppula Armonlaakson Keikka, Naantali 2018 V V VE E ET T TE E ER R RA A AA A AN N NIIIK K KU U UO O OR R RM M MA A A---A A AU U UT T TO O OT T T K K KE E ES S SÄ Ä ÄK K KE E EIIIK K KA A AL L LL L LA A A – – – K K KE E EK K KK K KO O OS S SK K KA A AK K KK K KO O OS S ST T TA A A K K KU U UU U US S SA A AM M MO O OO O ON N N – – – pe 14.6. Käytä suojakäsineitä ja puhdista epäilyksenalainen kohde Crick 110 tuotteella. – sen kertoo CRC Crick’i CRC Industries Finland Oy • Puh. Hanki seuraavat riittoisat tuotteet Crick 110, Crick 120 ja Crick 130 omalta CRC kauppiaaltanne. AHVENISTON MOOTTORIRATA klo 10–18 12.7. Suihkuta kerros Crick 120 tunkeumanestettä ja anna sen tunkeutua 10 minuuttia. Kuusamon Liikuntakeskus klo 9-16 Katso ajoreitti ja aikataulu: www.vetku.fi/Kesäkeikka 2019. 4. Pyyhi kaikki näkyvä tunkeumaneste Crick 110:llä kostutetulla liinalla. CRC Crick kolmen tuotteen perhe on edullinen ja helppo tapa selvittää piilevät viat ja vaaralliset hitsaussaumat. Punainen väri paljastaa vikapaikat paljaalla silmällä havaittaviksi. Voiko sika säkissä olla rikki. 1
Sen menestystä varjostivat huonot ja tehottomat moottorit. 24. KAIKENTEKIJÄ LANZ ALLDOG A 1305 Lanzin työkoneenkantaja oli monipuolinen traktori
Loimaa 25
Siihen pystyi kuitenkin kytkemään hyvin monenlaisia työaseita – ja jopa kolme yhtäaikaa. Tai kenties syy on se, ettei harrastajia houkuta muistella huonomoottorisen maineessa ollutta Alldogia. Lanzin tuoreempi Alldog-traktori sen sijaan on harrastepiireissä vähemmän huudossa. Tuplakääntö oli suunniteltu erityisesti rinneajoa varten. VAIHTEET alkupään malleissa 5+1 ja lisävarusteena ryömintävaihde, jälkipään malleissa 6+1, joista ensimmäinen vaihde ryömintävaihde, huippunopeus 18,9 kilometriä tunnissa VOIMAN ULOSOTTO edessä ja takana, 550 kierrosta minuutissa JARRUT takapyörissä rumpujarrut RENKAAT edessä 5,50 x 16, raideväli säädettävissä 1250, 1500, 1660, 1780, 1880 ja 2000 mm, takana 7 x 24, raideväli säädettävissä 1250, 1500, 1660, 1880, 1920 mm ja erikoistilauksesta 2000 mm OHJAUS etupyöräja runko-ohjaus, ohjausjarrut MITAT pituus 3760 mm, leveys 1630–1965 mm, korkeus 1700 mm, paino 1060 kg VAKIOVARUSTEET kuormalava, niittolaite hydraulisella nostolla VALMISTUSVUODET 1955–1956 (Alldog-malleja valmistettiin vuosina 1951–1960) VALMISTUSMÄÄRÄ 2885 (Alldog-malleja yhteensä 7966) Kuljettajan ja hanttimiehen välissä metelöi ja savuttaa Triumphin kaksitahtinen dieselmoottori. 26 LANZ ALLDOG. Lisäksi oikealta etupyörältä sai omalta rattaalta ajovoimanoton kylvökonetta ja väkilannanlevittäjää varten. Kenties se johtuu siitä, että näitä työkoneenkantajia on vielä työkäytössä. Teho 13 hevosvoimaa 2800 kierroksella minuutissa. Ryömintävaihde oli aluksi lisävaruste, myöhemmin se tuli vakiolaatikkoon ykkösvaihteeksi. Teksti ja kuvat: Mika Rassi LANZ ALLDOG A 1305 MOOTTORI Lanz/TWN LT 85, yksisylinterinen kaksitahtinen ilmajäähdytteinen dieselmoottori. Tässä tavallaan onnistuttiinkin, joten edellytyksiä laajemmallekin suosiolle olisi ollut. Suomeenkin näitä ihmeitä rantautui muutama kymmenen. Kantajatraktori, jonka runkoon sai vakiovarusteena nopeasti irrotettavan lavan ja jossa oli laaja raidevälin säätö, sopi luonnollisesti parhaiten riviviljemille ja puutarhoihin. Yksisylinterisellä hehkukuulamoottorilla varustettu Bulldog on suosittu harrastepeli. Museon kone on ollut aikoinaan töissä Uudellamaalla. Etupyöräohjauksen lisäksi Alldog oli runko-ohjattu tai takapyöräohjattu, kuten mainosteksti aikoinaan kertoi. Kävimme ihmettelemässä masiinaa. Siitä haluttiin tehdä mahdollisimman monikäyttöinen. 1920 -luvulla syntynyt Lanz Bulldog on Keski-Euroopassa hyvin tunnettu traktori. Hydraulisen nostolaitteen sai sekä akselien väliin että taakse, samoin voiman ulosottoon oli akseli molempiin suuntiin. Yksi näistä on esillä maatalousmuseo Saran konehallissa. Tämän Alldog-ykislön voi tavata Sarka-museossa Loimaalla. Haaveissa kaikki Bulldog alkoi 1940-luvulla olla vanhentunut, ja sen rinnalle suunniteltiin uusi traktori. Sylinterin halkaisija 85 mm, iskun pituus 94 mm, iskutilavuus 0,533 litraa. Se oli omiaan erityisesti istutustöihin
Vaikka viimeisintä mallia tehtiin pisimpään, sen tuotantoluvut jäivät vanhojen mallien kehnon maineen takia alle tuhannen. Alldogien tuotanto päättyi 1960. Alldogiin sai kytkettyä kolme työlaitetta kerralla. Teho näissä moottoreissa oli 12 hevosvoimaa. Tukkukauppojen Oy toi Alldogeja Suomeen 1950-luvulla, mutta kysyntä jäi ymmärrettävästi vähäiseksi. Ryömintävaihde oli omiaan istutustyöhön. Kokonaisvalmistusmäärä on noin 8000. Edelleen moottorista tuntui irtoavan tehon sijasta lähinnä meteliä ja savua. Huonot moottorit tiesivät työnsarkaa Deutzille, joka tarjosi koko 60-luvun ajan Alldogeihin 20 hevosvoiman moottoria. Tehoa löytyi nyt 18 hevosvoimaa, sylintereitä kaksi ja jäähdytys tapahtui nesteellä. Kuvassa edessä on lannoitteenlevittäjä, keskellä kultivaattori ja takana pintaäes. Keski-Euroopassa on Alldogeja edelleen käytössä. Vasta vuonna 1956 saatiin todellinen parannus, kun entisten Triumphien asemesta Alldogiin asennettiin MWM:n moottori. Etupyörän voimansiirtoakselilta sai säädettyä esimerkiksi kylvökoneen toimintaa ajonopeuden mukaan. Pari vuotta myöhemmin tarjottiin vastaavankokoista puolidieselmoottoria, joka käynnistettiin bensiinillä. Voimakoneiden pulmat Alldog oli monipuolinen mutta pieni ja alitehoinen traktori peltomaatalouden tarpeisiin. Ohjauspyörällä käännetään etupyöriä, ja keskivipua pyörittämällä käännetään runkoa. 4/2019 27. Lanzilla tehtiin omin päin TWN-moottorista vielä suoraruiskutteinen paremmin äänieristetty versio, mutta sekään ei ollut erityisen onnistunut. Nelipyöräohjaus sopii erityisesti rinneajoon. Suomen maatalousmuseo Saran tietojen mukaan Suomeen tuotiin noin 50 Alldogia, jotka kaikki ajettiin loppuun puutarhatiloilla. Alldogiin sai kiinnitettyä kolmekin työvälinettä samaan aikaan. Vuonna 1955 Alldogiin tuli oikea dieselmoottori, jonka tehoksi ilmoitettiin 13 hevosvoimaa. Kun Alldog tuli markkinoille 1951, sitä sai yksisylinterisellä Triumph-kaasutinmoottorilla, jossa oli paljon ongelmia
Tässä muutama vanhempi kantajatyyppi pikesittelyssä. Kuvassa palontorjuntakäyttöön varusteltu versio Palo-Polle. Erikoisesta konehevosesta on kerrottu tarkemmin Vanhojen Koneiden numerossa 1/10. Se oli kehitetty Alliksen G-mallia testaamalla ja sen puuutteita parantamalla. 2D:ssä oli akseleiden välissä paineilmalla toimiva nostolaite. 2D-traktoria valmistettiin vuosina 1956–61. 2D-Taavetti on esitelty Vanhojen Koneiden numeroissa 8/12 ja 4/14. Lavarakennelmaa ei rungon päälle voinut sijoittaa – ainakaan helposti. Lanz Alldog on ollut rakenteellisena esikuvana. 2D:ssä oli Taaveteille epätavalliseen tapaan ilmajäähdytteinen moottori, kaksisylinterinen noin 14 hevosvoiman diesel. 28 LANZ ALLDOG. Kokeiluja runkotraktoreiden saralla on tehty myös muualla – jopa Suomessa yritettiin kantajan tyylisen koneen valmistusta. ALLIS-CHALMERS G 40–50-luvun taitteessa Allis-Chalmers teki Yhdysvalloissa pientä G-mallia. MEKES 4000 Suomessa Parkanossa suunniteltiin 60-luvulla runkotraktori, joka oli eräänlainen traktorin ja maastoauton risteytys. DAVID BROWN 2D Brittein saarilla kantajatraktoria on valmistanut ainakin David Brown. T-16 on esitelty Vanhojen Koneiden numeroissa 1/12 ja 4/18. Niitä valmistui vain pieni koesarja. Taakan alla T yökoneenkantajat ovat olleet suosittuja erityisesti Keski-Euroopassa ja entisen Neuvostoliiton maissa, joissa niitä on valmistettu vielä tällä vuosituhannella. T-16 on klassikkomalli, jota tehtiin 60-luvulta tälle vusoituhannelle asti. T-16 Ukrainassa valmistetaan kantajia edelleen. Noin kymmenen hevosvoiman G oli tarkoitettu pieniin maanmuokkaus-, kylvöja niittotöihin
Sahana oli 1950-luvun alussa tšekkoslovakialaisen Motor Unionin valmistama kahden miehen saha. Stihl otti moottoristaan tehoa 8,5 hevosvoimaa, Motor Union jäi viiteen ja puoleen. Sahaa katsellessa ei voi välttyä vertaamasta sitä Stihlin KS 43:een. Niitä valmistettiin Saksan Stuttgartissa jo vuonna 1943. Riittipä kahdelle miehellekin raastamista, varsinkin jos oli metri lunta. Savottakahvilassa Saariselällä Savottakahvilaa pitävä Kaisa Särkelä sai Motor Unionin lahjoituksena Yrjö Korhoselta. Kova työ ja vaatimaton elämä mahdollistivat kaitafilmikameran hankkimisen aikana, jolloin kännykkäkameroista ei vielä tiedetty mitään. Korhonen kuvasi monet eläinaiheiset kaitafilmit. Lumihangessa kohti loikkiva karhu ehti muutaman metrin päähän, sitten kamera pitikin kiireesti vaihtaa kivääriin. KS 43:n valmistus jatkui vuoteen 1971 asti. Korhosen kuolematon ohje kysyjälle, joka uteli mistä sitä kultaa oikein löytyy, oli seuraava: ”Pitää kaivaa sieltä, missä kultaa on, ja jättää ne tyhjät paikat kaivamatta.” Teksti ja kuvat: Aimo Tenni Tämän ”sahalaitoksen” bensatankkia katsellessa nousee mieleen, että viereinen maitotonkka sopisi vallan mainiosti polttoaineen kuljetukseen. Moottoria oli kahden satapiikin verran, eli 250 kuutiosenttiä. Y rjö Korhonen (1922–2003) lukeutuu Lapin kullankaivun suuriin legendoihin. Korhonen oli luonnonystävä, joka otti metsästä vain sen, minkä tarvitsi. Wehrmachtilla oli niitä useita Lapissa sodan aikana. Ensimmäinen panos ei tietenkään syttynyt... Taitaisipa tehdä turhaa työtä, ken menisi esittelemään tällaisen kahden miehen työkalun työsuojelutarkastajalle tänään. Ja jos kysyi saha voimia, kysyi se varojakin: sahakummajainen maksoi monen kuukauden palkan. Eikä sahaa paikan päällä tarvitse kauaa kuvailla ja ihmetellä, kun jo parikin miestä liittyy seuraan. Voi vain kuvitella, mitä puheita pakkasen ja lumen keskellä urakkatyön tiimellyksessä on kuulunut, kun sahaa on revitty käyntiin. Nyt se on näytteillä paikan hengen mukaan muun savottaaiheisen materiaalin kanssa. Hän kävi kovat koulut mentyään vapaaehtoisena sotaan. Terälaitetta tällaisessa kahden miehen sahassa oli huljakas metri. 1950-luvun alussa hän investoi veljensä Jalmarin kanssa tšekkoslovakialaiseen kahden miehen Motor Union -moottorisahaan. Painoa Stihlillä sanotaan olevan 37 kiloa, Motor Unionilla 42. Yrjö ”Karhu” Korhonen oli Viialassa syntynyt mutta Lappiin kulkeutunut legendaarinen kullankaivaja. Legendaarinen on Korhosen kertomus siitä, kuinka hän kuvasi karhua, joka alkoikin tulla päälle. Yrjö ”Karhu” Korhosen ja Niilo Raumalan perustama turistihuuhtomo Tankavaarassa oli alkuna kokonaiselle kultakylälle ja Kultamuseolle. Seikkailevan työmiehen elämä ja perintö oli rikas vaikkei rahakirstu kullanhuuhdonnalla koskaan täyttynyt. Keskustelu palaa muistoihin, ammoisille nuoruuden savotoille. Sotaveteraani Korhonen otti leipänsä myös metsätöistä. Konepistoolin käyttö oli kylläkin sodissa hyvin opittu. Viiden vuoden sotareissullaan Korhonen haavoittui kolmesti. KARHU-KORHOSEN SAHA 29. Yleensä tuohon aikaan kokemusta moottoreista oli vähän tai ei ollenkaan. Saha Sodan jälkeen Korhosen oli tehtävä uittoja metsätöitä. Mitoiltaan saha oli hurja: pituutta reilut kaksi metriä, leveys yli puoli metriä ja korkeuttakin 45 senttimetriä. Mutta kultalusikka suussa ei Korhonen syntynyt
30. Itämään jäänyt Kockums-kipinä sai myöhemmin aikuisiällä happea Kockums 850 -hakkuukoneen myötä. KAKSIN AINA KOCKUMSIMPI KOCKUMS KS 850 -HAKKUUKONE 1973 JA -TURBO-AJOKONE 1977 Paltamolainen Anssi Heikkinen vakuuttui Kockumin metsäkoneista jo nuorella iällä. Kunnolla liekki pääsi palamaan, kun moton kaveriksi saapui samaa mallisarjaa edustava ajokone
Sitä se kieltämättä olikin, sillä lähinnä avohakkuille tarkoitetun koneen työpaino oli noin 14 tonnia. Kevättalvella 1976 lukema oli jo yli kolminkertainen. Nykyään tuolla painolla ei päästä metsäkonemaailmassa päämerkkien pienimpiä, harvennuksille suunnattuja koneita pidemmälle. Mutta aikoinaan Kockumsin 850:n kanssa samassa painosarjassa kamppailivat muun muassa Lokomon Teli-Lokkeri-sarjan 925-, 928ja 929-koneet sekä Valmetin 882 K eli aikansa järeimmän pään vehkeet. Kun vuoden 1974 loppupuolella kyseistä uutuusmallia oli valmistettu noin 50 kappaletta, oli näistä tuolloisen myyntiliikkeen Oy Kockum Industri Ab:n mukaan tuotu Suomeen jo peräti 17 kappaletta. 31. Kantavuutta Kockums KS 850 tarjosi ajan tapaan ilmoitettuna 12 tonnia maastossa ja 16 tonnia tiellä. Kuvat: Tuukka Erkkilä Ruotsalaisvalmistajan metsäkoneet olivat lujan ja tehokkaan kamppeen maineessa myös Suomessa. Koneen iso koko teki heti lähtemättömän vaikutuksen”, muistelee koneurakoitsija Anssi Heikkinen Kockums-innostuksen alkulähteitä. Vuoden 1974 katsauksessaan Metsäteho luonnehti Kockums 850:n kuuluvan markkinoidemme järeimpiin metsätraktoreihin. Sana niistä oli kiirinyt myös metsänkorjuuta koneellistaneeseen Suomeen. Paltamo ”O lin kymmenen ikävuoden paikkeilla, kun tuollaisia Kockumseita pörräsi täällä vaaramaisemissa useampiakin. Teksti: Juha Pokki . Näitä lukemia sitten kukin sovelsi olosuhteiden mukaisesti omaan käyttöönsä sopiviksi. Tuolloin 70-luvun puolivälin paikkeilla ruotsalaisvalmistajan metsäkoneet olivat lujan ja tehokkaan kamppeen maineessa
Vuonna 1993 Storumanissa Ruotsin Lapissa perustettu KR Maskiner tarkoitti omien sanojensa mukaan sekä Kockums Renovationsia että Kockums Revivalia – uudistamista ja elvyttämistä. Teho turbolla 192 hv, vapaastihengittävänä 156 hv VOIMANSIIRTO Clark 26 000 -momentinmuunnin, PowerShift-vaihteisto, 6-pyöräveto mekaanisesti, hammasveto telikoteloissa, tasauspyörästö molemmissa päissä MITAT peruskoneen paino 14 470 kg, kantokyky maastossa 12 000 kg, tiellä 16 000 kg, pituus 9 375 mm, leveys 2 650, korkeus 3 600, raideväli edessä 2 023, takana 2 045, maavara edessä 510, takana 500 mm. Kockumin vaikutusvallasta alalla kertoo se, että konserni mursi kilpailuasetelman ostamalla SMV:n pois markkinoilta vuonna 1974. KOCKUMS KS 850 MOOTTORI Scania D8, 6-sylinterinen, 7,8-litrainen, suoraruiskutteinen diesel. 85-35 oli monessa mielessä myös 850:n seuraaja niin fyysisesti kuin henkisestikin. Yritys jälleenrakensi vanhojen Kockums-mallien pohjalta koneita Forsvikissa Kockumsin entisellä metsäkonetehtaalla. Se oli pieni, yhdeksän tonnia kantanut kone. Kockums 84-31 esiteltiin vuonna 1977. Malleja oli neljä: kuusipyöräiset ajokonealustat KR 843-6 ja 853-6 sekä kahdeksanpyöräinen 853-8. 1973 esiteltiin Kockums KS 850, josta tuli todella suosittu ajokone 12 tonnin kantavuusluokassa. Myyjänä oli tuolloin jo koneteollisuuskonserni Metso. Samalla muodostettuun FMGeli Forest Machine Group -metsäkonekonserniin päätyivät ÖSA, Bruun System, Lokomo ja ranskalainen Cemeta Grip sekä myöhemmin kanadalainen Timberjack. Se kuului Kockumin kauppiassuvun konserniin, josta kasvoi yksi Ruotsin merkittävimpiä teollisuusyrityksiä esimerkiksi konevalmistuksen ja telakkatoiminnan parissa. Tämä Lars Bruunin ja Dwight Garrettin edistystuote himotti muitakin valmistajia, mutta Kockum vei sen muiden edestä, ja VSA liitettiin osaksi konsernia. 85-32 tuli markkinoille vuonna 1978, ja kantavuutta oli jo 15 tonnia, saman verran kuin työpainoa. Ruotsissa sen kova kilpailija oli Sandbergs Mekaniska Verkstadin vuonna 1972 esitelty SMV 21 S, Ruotsin ostetuin kuormatraktori aikanaan. Vuonna 1993 yhteisnimeksi nostettiin Timberjack, ja vuonna 2000 John Deere osti yhtiön. MUUTA ilmoitettu hinta Suomessa vuonna 1976 oli 469 000 markkaa. Yritys katosi kuitenkin kartalta 2000-luvun alussa. Kockum ja ajokoneet K ockums Mekaniska Verkstad perustettiin Malmössä vuonna 1840. Normaaliin isäntälinjaan verrattuna kalusto on kuitenkin astetta jämerämpää. Heikkisen Kockums-korjuuketju on hankittu omien metsien hakkuita varten. Kockumin ja sen myötä Kockums-metsäkoneiden menestys ei ollut kuitenkaan ikuista. Kockum alkoi valmistaa tätä skidderiä lisenssillä 1963. Vuonna 1982 peliin tuli mukaan hieman kasvanut 84-35 aiemman 31:n tilalle ja 85-35 puolestaan 32:n tilalle. Ajokonepuolelle lähdettiin toden teolla mukaan ostamalla vuonna 1968 filipstadilainen VSA, Värmlands Skogsarbetsstudier. 32 KOCKUMS KS 850. Metsäkonevalmistus alkoi 1960-luvun alussa, kun Ruotsiin tuotiin amerikkalainen Garret Tree Farmer -juontokone. Lisäksi löytyi yksi hakkuukonealusta 853-6H. 1980-luvun alussa yritys oli ajautunut vahvasti miinukselle ja toimintaa pyöritettiin jo Ruotsin valtion rahoituksen turvin. Rauma-Repola osti Kockums-metsäkonevalmistuksen vuonna 1984. Kockum oli ollut erittäin kiinnostunut VSA:n vuonna 1963 esittelemästä nelipyöräisestä ja -vetoisesta Brunett-ajokoneesta. Kockumseja pyrittiin tekohengittämään merkkinä vielä pitkään FMG-kauppojen jälkeen
Heikkisen tiedossa kuitenkin on, että kone on joskus 80-luvulla muutettu ajokoneesta hakkuukoneeksi Joensuun seutuvilla jossakin pikkupajassa, joten ehkäpä alkuperä johtaa sinne. Moottorina on vapaastihengittävä kuusisylinterinen 7,8-litrainen Scania D8A01, joka tuottaa 115 kilowatin nimellistehon. Unelmat toteutukseen Anssi Heikkiselle ei ole synnyinkodista tai työuralta muodostunut suoranaisia siteitä metsäkoneurakointiin. Voimansiirrosta vastaa Clarkin 28000 -momentinmuunnin yhdessä PowerShift-laatikon kanssa. Syynä hankintaan oli omien metsien korjuu. Nosturin alkuperä ja identiteetti ovat hämärän peitossa. 4/2019 33. Valmistaja ilmoitti vetovoimaksi 157 kilonewtonia ja huippunopeudeksi sekä eteen että taakse 29,5 kilometriä tunnissa. ”Puut eivät oikein itsekseen metsästä lähde. Konemallin valmistus alkoi 1973, joten joka tapauksessa olemme varhaisen koneen äärellä. Moton vuosimallista ei ole täyttä varmuutta. Samalta tehtaalta on aikanaan lähtenyt myös tämä rullavetoinen 4R-hakkuupää maailmalle. Metsäkoneita ei siis taloudessa ole koskaan varsinaisen leivän hankkimiseksi ollut. Veto välittyy jokaiselle pyörälle. Lastusen Konepaja eli nykyinen Lako Forest Oy valmistaa yhä hakkuupäitä Naantalissa. Ja näin kävi myös Heikkiselle. ”Siitä on nyt noin 11 vuotta, kun hankin tuon Kockum 850 -hakkuukoneen Forssasta”, Anssi laskeskelee. ”Vuosien varrella näistä ovat tyyppilätkät karisseet, mutta arvio on 1973–1974 tälle koneelle”, hän tuumii. Mutta aikuisikä on siitä mahtavaa aikaa, että se usein mahdollistaa lapsuuden haaveiden toteuttamisen. Hakkuupää – tai kuormainharvesteri, kuten tuon ajan kielenkäyttö kuului – on Lastusen Konepaja Oy:n valmistama rullavetoinen Lako 4R. Heikkinen arvioi sen olevan 1973. ”Isä oli sahuri, ja itse puolestani urakoin linjarakentamisen parissa yhdessä poikieni kanssa”, Heikkinen kertoo. Kaveriksi tälle ensimmäiselle Kockumsille oli aluksi Valmet 870 CK”, Heikkinen jatkaa
Nosturina on Fiskars 65 ja moottorina tässäkin Scanian D8-mallisarjan edustaja mutta turboahdettuna versiona. Koneen käyttöentisöinti tehtiin Maaselän Korjaamolla. Sisältä kone on säilyttänyt historiansa, eikä tavaroiden sijoitteluun ole sen kummemmin puututtu. Siitä ei ollut tarkoituskaan tehdä tehdasuutta vastaavaa kapistusta vaan siisti, toimiva ja silti patinansa säilyttänyt laite. ”Kyllähän se ajokonekin olisi saanut olla Kockums, ja sellainen löytyi noin kolmisen vuotta hakkuukoneen saapumisen jälkeen”, Heikkinen kertoo. Tämän Kockums 850 Turbo -kuormatraktorin vuosimalliarvio sijoittuu lukemiin 1977–1978. Suorituskyvystä ei ole Heikkisen mukaan koskaan ollut puutetta näillä koneilla. Turbokuutosella päästäänkin moottorivalmistajan mukaan jo 192 hevosen voimiin. ”Voimaa on kaasupolkimen takana. Voimaa kaasupolkimen takana Hakkuu-Kockumsia laiteltiin sieltä täältä parempaan kuntoon. Sen huomaa, kun konetta hankeen tarjoaa.” Yksiotekahvat olivat aikanaan huimaa uutta, mutta nykyään näistäkin on menty jo aika harppauksia eteenpäin. Ajokoneessa selvitään yksinkertaisen selkeällä kojetaululla. Voiman huomaakin parhaiten, kun lumeen tarjoaa. Mutta yksi asia jäi hieman vaivaamaan, eikä se liittynyt oikeastaan tähän koneeseen vaan hakkuuketjun toiseen osapuoleen. Mitä ei löydy tai mikä ei toimi, sitä ei tarvitakaan. Parimetrisessä hangessakaan ei ole mitään ongelmia, kun koneessa on painoa eivätkä renkaat ole niin kovin leveät. Niinpä sellaisen näkeminen muokkarin vetäjänä täydessä ansiotyössä ei ole tänä päivänäkään mikään tavaton ihme. 34 KOCKUMS KS 850. Se menee vain.” Kockumsin 850-sarja ja myöhemmin 85-35-sarja ovatkin tästä syystä olleet myös erityisen suosittuja äestyskoneina. ”Voimaa on kaasupolkimen takana. Tämä yksilö on aloittanut uransa ajokoneena, ja se on varusteltu myöhemmin motoksi Joensuun suunnalla. Ja sellainen siitä tulikin
Esimerkiksi Koneosapalvelu Oy on Kockums-harrastajille ollut perinteisesti paikka, josta niitä on tarvittaessa kyselty. Kockumsin koneissa maine on kunnossa. Metsäkoneet menevät sujuvasti siinä rinnalla, vaikka niiden jatkon suhteen joku joskus kysymyksiä esittääkin. 4/2019 35. Lapsena vaikutuksen tehneet metsäkoneet toimivatkin vaihteluna työlle – ja saahan siinä samalla hyötyä tuotua metsästä kotiin. Tarvittavia varaosiakin on ollut hyvin tarjolla. Terapiajuttuja Suurempia remontteja ei koneisiin ole tarvittu, joskaan vuotuiset ajosuoritteetkaan eivät yllä huimaaviin lukemiin. Tärkeintä on, että koneet ovat täyttäneet tarpeen, johon ne on hankittu. Kun ei ole muuta kuin sulakkeita ja releitä sähköissäkään, näille osaa tehdä vielä itsekin jotain. Kestävinä ja maastokykyisinä ne ovat ottaneet paikkansa metsäkonehistoriassa ja osin nykypäivässäkin, sillä joitakin Kockumseja on edelleen työkäytössä. ”Näitä en kyllä koskaan hävitä, kun olen ne kerran saanut.” Anssi Heikkisen leipä ei ole ollut metsätöissä kiinni, sillä arkena mies toimii linjanrakennuksen parissa. ”Se on terapiaa, kun pääsee näillä ajelemaan”, Heikkinen luonnehtii. Mittalaitteena palvelee vanha kunnon FMG-Tonni, motomiehen onni. Ja pitkän seisonnan jälkeenkin lähtevät toimimaan kerrasta”, Anssi Heikkinen tuumii. Päätös taisi kuitenkin syntyä jo kymmenkesäisen Anssin mielessä. ”Näissä kiehtoo myös yksinkertaisuus. ”Ja siihen vielä päälle vähän sitä kenttäsirkkelihommaa, joka minulla on sieltä isän kautta verissä.” Koneharrastajana Anssi Heikkinen on poikiensa Hermannin ja Eemelin kanssa tunnettu erityisesti Nuffield-traktoreista
Temmes 36
37. SEHÄN ON HIIPIJÄ! FORD-SEKA-AUTO 1938 Talvisodan kynnyksellä syntynyt sekaauto siirtyi 50-luvulla eläkkeelle. Hongan tallilla kuulemme ja näemme kauniisti hyrräävän häkäpönttöauton lisäksi muistoja menneiltä linjoilta. Autosta oli jäljellä pelkkä ränsistynyt peltikori, kun Kalevi Honka päätti pelastaa sen
Samalla auton peräkopin tilalle tehtiin avolava. Parikymmentä kilometriä Temmekseltä etelään sijaitsee entinen Rantsilan kunta, joka on nykyään osa Siikalatvaa. 38 FORD-SEKA-AUTO. Kalevi ei ole vain säilyttänyt tai entisöinyt autoa, vaan hän on rakentanut sen kokonaan uudelleen. Temmesläisillä veljeksillä Iikka ja Matti Hongalla oli kuorma-auto, jolla he ajoivat Ouluun, ja aina lavalle oli kyytiintulijoita. Hiipijän legendaa meille kertoo nyt auton uudistekijä ja sen vanhan kuljettajan poika Kalevi Honka. Sitä lähdettiin junalla katsomaan. Liikennelupaa ei aluksi saatu. He alkoivat liikennöidä Rantsilan osuuskaupan luvalla Rantsilasta Temmeksen kautta Ouluun. Hiipijä vuonna 1946 Honkain keskellä. Pula-aikaa Fordissa oli Imbert-merkkinen puukaasutin. Auto oli aina täynnä ja vähän enempikin. Kalevi Honka on kolmantena oikealta isänsä Väinön sylissä. Kunnon renkaita oli hankala saada. Matkustajasumasta innostuneet Hongan pojat päättivät panna pystyyn oikean onnikkalinjan. ”Niitä hankittiin mistä satuttiin saamaan. Auto täyttyi jo alkumatkasta niin, että Temmekseltä matkustajia mahtui korkeintaan enää peräkoppiin. Tarinan mukaan he kuulivat, että Kemissä oli Ford-pohjainen seka-auto myytävänä. Autosta ei nimittäin pelastushetkellä ollut jäljellä kuin peltikori, joka sekin meni suurelta osin uusiksi. Edelleen perimätieto kertoo, että Hiipijällä olisi Kellokummun aikaan ajettu linjaa Tervola–Kemi. T emmesläisen Kalevi Hongan tallissa on iso palanen paikallista liikennehistoriaa: heti sotien jälkeen alueella liikennöinyt puukaasukäyttöinen seka-auto. Eikä ne tahtoneet kestää raskaita lasteja. Se sijaitsi noin 50 kilometriä etelään Oulusta. Niihin vuoleskeltiin tassuja sellaisista renkaista, joista ei ollut enää alle”, Kalevo Honka kertoo. Vuonna 1947 bensiinin saatavuus parani ja puukaasulaitteet purettiin pois. Alkuperäistä autossa siis ei ole kuin nimeksi, mutta onpa sen entisöintikin jo pian veteraani-iässä. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Kari Mattila, Kalevi Hongan kotialbumi Kerran markkinaaikaan auton kyydissä kerrotaan olleen 75 henkeä kerralla. Jokunen hommattiin mustasta pörssistäkin: metsässä laitettiin alle ja taas ajaa sököteltiin. Tuohon aikaan pilkkeitä myytiin huoltoasemilla ja kyläkaupoissa, mutta Hongilla oli oma pilkkeen tekijä, joka käytti raaka-aineena pajua. Linja-autohistoriallisen seuran tietojen mukaan liikennöiöjä Kellokummun toimipaikka on ollut Kemijärvi. Renkaita korjautettiin paistamalla. Perimätiedon mukaan Hiipijä on kuulunut ennen sotaa ainakin liikennöijä Frans Kellokummulle. Hongat kuulivat, että Rantsilan osuuskaupalla oli liikennelupa mutta ei autoa. Auto todettiin sopivaksi, ja se tuotiin Ouluun. Temmesläisten linja Pohjoispohjanmaalainen Temmeksen kunta liitettiin vuonna 2001 ympäryskuntiin, pääosin Tyrnävään. Sota-ajan jälkeen yhteydet Temmekseltä Ouluun olivat huonot, ja matkaa taitettiin pääasiassa hevosella tai polkupyörällä. Pulaa kärsittiin muustakin kuin bensiinistä. Se on tiettävästi tehty alun perin vuonna 1938, ja koritehdas on ulkomuodoista päätellen Kaipio Oy. Auton sota-ajan seikkailuista ei ole muuta suullista tai painettua tietoa kuin tunnus SA-72001. Varhaisvaiheet Seka-auto Hiipijä on rakennettu Fordin pitkälle 191-tuumaiselle koululinja-autoalustalle
Imbert-puukaasutinlaitteiston jäähdyttäjä ja puhdistaja on jo uusittu kerran entisöinnin jälkeen. Jäljellä ei ollut muuta kuin peltikori. Talvisin Hiipijä joutui myös avaamaan tiensä itselleen. Kalevi harmittelee, että raivasi pajupuskat pois autosta ja sen ympäriltä ennen kuvan ottamista. Mies oli Ouluun menossa. Autolla kuljetettiin jyviä, maitoa, lumppuja, jouhia, marjoja, naurishaudikkaita ja kaikkea muuta mahdollista kauppatavaraa hevosvaljaista apteekin karjalanpojantippoihin. Ihmisiä ajettiin linja-ajojen lisäksi juhannuskirkkoon, sukukokouksiin, maatalousnäyttelyihin ja urheilukilpailuihin. Kyläläiset olivat usein lapiomiehinä apuna. Paikalle tuli lapinmies reppu selässä, pussihousut jalassa, koirannahkakintaat kädessä ja paperossi suussa. 4/2019 39. Hiipijän keulaan kiinnitettiin aura, ja sillä ajettiin pyhinä ja iltaisin kyläteitä, jotta arkiaamuina voitiin linja ajaa. Monitoimiauto Vuonna 1947 Hiipijä sai oman liikenneluvan. TVH aurasi maantiet, mutta sivutiet olivat käyttäjien vastuulla. Kerran markkina-aikaan auton kyydissä kerrotaan olleen 75 henkeä kerralla. Näin kerrotaan auton saaneen entisen lempinimensä takaisin. Hiipijällä kuljetettiin kaikkea mahdollista. Rahastajana toimi Jenni Honka, veljesten sisko. Talvella 1946–47 Hongan pojat olivat lähdössä Rantsilan kirkolta Ouluun. Eläimet kulkivat kyydissä niin elävinä, ruhoina kuin palvattuina. Kuljettajaksi tuli kolmas veli Väinö Honka, Kalevin isä. Ja edelleen sen nimi on Hiipijä. Hiipijä ennen entisöinnin alkua 80-luvun alussa. SEKA-AUTO HIIPIJÄ ALUSTA Ford-koulubussialusta, akseliväli 4,8 metriä MOOTTORI 85-hevosvoimainen Ford V8 -bensiinimoottori ja Imbertpuukaasutin ISTUMAPAIKKOJA 13 ja kuljettaja MITTOJA pituus 7,75 metriä, leveys 2,25 metriä, korkeus 2,35 metriä VALMISTUSVUOSI 1938 Uuden rungon saanutta Hiipijää hinataan Ouluun, jossa varsinainen entisöintityö tapahtui. Kuinka Hiipijä sai nimensä takaisin Auton nimestä on olemassa seuraava kertomus. Hän alkoi kierrellä sinne lähdössä ollutta autoa ja tokaisi lopulta: ”Sehän on Hiipijä! Tämä on se auto, jolla kulettiin Tervolasta Kemmiin.” Hongat vastasivat, että olkoon sitten Hiipijä, kyllä se passaa. Silloin Rantsilan linja jäi pois ja reitiksi tuli Temmes–Oulu
Osia alkaa kertyä. Lahoava autonraato palveli enää vain pikkupoikien leikkipaikkana. Mutta 80-luvun alussa Kalevia puraisi ajoneuvoharrastuksen kärpänen. Vuonna 1952 linjalle tuli uusi linja-auto ja Hiipijä poistettiin rekisteristä. Pieninä palasina maailmalla 50-luvun alussa Hiipijä jäi vara-autoksi. Sisätila on rakennettu kokonaan uudestaan. Se jäi Väinö Hongan kotitilalle paistattelemaan päivää. Yksi noista pojista oli Kalevi Honka. Hän alkoi tuumia, vieläkö Hiipijästä saisi sekajunan. Tarpeen tullen Hiipijästä haettiin rautaa tai peltiä. 40 FORD-SEKA-AUTO. Iikka liikuttui kyyneliin asti päästyään vanhan autonsa rattiin yli kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Taka-akseli ja rungon takapää myytiin, samoin moottori. Kalevi teki myös suuren osan korin pelleistä uusiksi. ”Autosta ei ollut muuta jäljellä kuin ruostunut peltikuori. Ei tarvinnut purkaa mitään, oli helppoa ruveta rakentamaan.” Iikka ja Kalevi Honka Hiipijän kanssa auton vanhalla reitillä vuosikymmenet myöhemmin. Vuosien saatossa Hiipijää riisuttiin. Muutaman mobilistituttavan rohkaisusta hän tarttui härkää sarvista. Kaikki puuosat ovat Kalevi Hongan käsialaa
”Vasen kylki piti maalata uudestaan, kun siihen iski itikkaparvi.” Kun kysytään, ottiko Kalevi jostakin toisesta autosta mallia, hän vastaa hölmistyneenä: ”Olin kahdeksanvuotias, kun Hiipijä poistettiin liikenteestä. Isä ei ollut antanut heittää Hiipijän raatoa pois, ja aloin tuumia, että vieläköhän tuosta auton saisi. Pohjolan isossa tallissa Kalevi on tehnyt koko entisöinnin maalaamisia, peltija puutöitä ja lasituksia myöten. Ei tarvinnut purkaa mitään, oli helppoa ruveta rakentamaan”, Kalevi virnistää. Tiedossa oli kahdeksan vuoden projekti. ”Se on tehty Pohjolan Liikenteen isossa tallissa – eli ulkona.” Tiloista johtuen työ meni välillä uusiksi. Kyllähän minä muistan, millainen se oli!” Muisti on puhunut ilmeisen selvästi. ”Oikeaan kylkeen tuli aina pussi. Kaasunkehitin sijaitsee peräkopin kulmassa. Tavaraa on haettu niin vanhoilta kaatopaikoilta kuin suulien nurkilta. ”Istuinten päällä olleet putkikaaret ja etunapojen pölykapselit puuttuvat vielä.” 4/2019 41. Näppini ovat sittemmin olleet pelissä Oulun ylioppilaskunnan Ykäpaloautossa ja monessa muussakin autossa.” ”Siitä ei ollut pajupehkon keskellä muuta jäljellä kuin ruostunut peltikuori. Se vaihtoi monet kerrat paikkaa ennen kuin sen sai kokonaan pois.” Tilan puutetta ei ainakaan ollut. Kun sen illalla sai pois, se ilmestyi aamuksi toiseen kohtaan. KALEVI HONKA • autokoulunopettaja, eläkkeellä • Oulun seudun mobilsitien jäsen ja aktiivi Oulun automuseolla ”Vuonna 1981 isäni kuoli ja silloin alkoi mobilsmin siunattu hulluus itää mielessäni. Kylän ihmeteltäväksi Hiipijä rullasi jo 80–90-luvun taitteessa, mutta aivan valmiiksi auto ei tekijän mielestä ole tullut. Vuonna 1938 Fordin isoimpiin kuorma-alustoihin oli tarjolla 85 hevosvoiman V8-bensiinimoottori. Hankalana työvaiheena hän muistaa kylkien peltityöt. Sinä aikana Kalevi hankki Hiipijään puuttuvia osia Suomesta ja Ruotsista ja teki loput itse
Miltä bussi näyttää tänään. 42. HUIPPUVUORTEN SISU KARHU-SISU-KIITOKORI-LINJA-AUTO 1981 80-luvun alussa Kiitokori toimitti Huippuvuorille nelivetoisen bussin kaivosmiehiä kuljettamaan
Ennestään Store Norskella oli jo kahdeksan linja-autoa työvoimakuljetuksiin, mutta Sisusta tuli yhtiön ensimmäinen nelivetobussi. Auto on edelleen Huippuvuorilla. Lämpöeristyksen ja normaalien lämmitysjärjestelmien lisäksi autossa oli kolme kiinteää sähkölämmitintä. Kori oli teräsrakenteinen. Pöytä ja valoja on lisätty. Ovia oli kaksi, ja ne olivat yksilehtisiä paineilmaovia. Kiitokorin auto valmistui marraskuussa 1981. Teksti: Mika Rassi · Kuvat: Aaro Partanen Auton istuimia on karsittu. Nokkamallinen ja suuri-ikkunainen auto muistutti kovasti amerikkalaista kouluonnikkaa. Saaristoalueella hiilikaivostoimintaa harjoittava Store Norske Kulkompani tarvitsi nelivetoista linja-autoa kuljettamaan kaivosmiehiään. Kiitokori valitsi Sisun L-137 EIT/6000 -kuorma-autoalustan maavaran ja maastokelpoisuuden vuoksi. Huippuvuorten Sisulinjuri lepäilee nykyään hotellin pihassa. Sisäkorkeus oli 2 metriä ja sisäleveys 2,38 metriä. 43. Huippuvuorten Sisu on jo lopettanut ajotyöt. Huippuvuorilla vallitsevat aina arktiset olosuhteet, ja teiden kallistus on paikoitellen 15 astetta. Sen nykyinen omistaja on hotelli Mary-Ann’s Polarrigg, jonka pihalla iso linja-auto toimii sekä koristeena että olohuoneena. SItä ennen ei Sisun nelivetoiselle alustalle ollut busseja rakennettu. K ausalalainen Kiitokori sai 80-luvun alussa tilauksen Huippuvuorilta. Autossa oli kuljettajan lisäksi tilaa 43 matkustajalle. Moottoriksi tuli Valmetin 611, jossa oli tehoa 204 DIN-hevosvoimaa
KYLÄIDYLLIÄ JA ITÄKONEITA Puolassa traktoriharrastajalle riittää nähtävää teidenkin varsilla, mutta traktorimuseoita on todella harvassa. Puhelinsoitolla paikalle kutsuttiin hyvää englantia puhuva opas, jonka ex tempore -esittelykierros oli seikkaperäinen ja kiinnostava. Kaikki koneet ovat käyttökuntoisia ja entisöityjä. Teksti ja kuvat: Aulis Lassila Puolan maatalousmuseo 44. Museon infokyltit ovat puolaksi, mutta myymälästä on saatavana hyvin tehty englanninkielinen kirja esillä olevista höyrykoneista ja traktoreista. Museon 20 hehtaarin puistossa esitellään Itä-Puolan maaseudun vanhaa rakennuskantaa: 47 rakennusta huussista kirkkoon, muonamiehen tönöstä vauraan talonpojan kartanoon, kaikki täydellisesti sisustettuina. Paikallinen maatalousmuseo esittelee nimittäin muutakin kuin kauranlyhteitä ja kolurattaita. Leppoisassa ilmapiirissä ehtii paneutua kiinnostavien – ainutlaatuistenkin – masiinojen yksityiskohtiin. Jos reitti kulkee ItäPuolassa Varsovan ja Bia?ystokin välillä, kannattaa panna vilkku päälle Ciechanowiecin kohdalla. Ursuksia ja muita idän ihmeitä on kiinnostava sortimentti. M uzeum Rolnictwan 600 maatalouskoneen joukossa on viitisenkymmentä traktoria ja kymmenen höyrykonetta. Museoalue tarjoaa uteliaalle kävijälle runsaasti elämyksiä. Paikallismoottorikokoelma on osa Kulttuuriministeriön kansallisen perinnön säilyttämisohjelmaa. Aikaa kannattaa varata. Myös Lanz on hyvin edustettuna. Lisäksi esitellään paikallisia perinteisiä tuotantoeläimiä, viljelykasveja ja -lajikkeita ja viljelymenetelmiä. Museon väki on ystävällistä ja palvelualtista, vaikka lipunmyyjärouvat ovatkin aidosti järkyttyneitä englantia puhuvan vierasmaalaisen pölähtäessä paikalle. Monipuoliseen tarjontaan kuuluu myös eläinlääketieteellinen museo ja hämmentävän laaja koristemunien kokoelma. Koneorientoituneemmille rautaa on esillä sopiva annos. Elokuussa museon alueella järjestetään sadonkorjuujuhla, jossa ulkoilutetaan traktoreita ja höyrykoneita sekä esitellään vanhoja työmenetelmiä. Ähkyä ei ehdi tulla. Alueen erikoisuutena on matkailijoille vuokrattava perinnetalo. Ensimmäiset traktorit ovat tulleet rivistöön jo 60-luvun puolella, mutta yli puolet traktoreista on entisöity ja hankittu kokoelmaan vasta 2010-luvulla. Nähtävää on koneiden lisäksi todella paljon. Se käsittää 37 moottoria, joista vaihtuvaan näyttelyyn valitaan kuusi kerrallaan
Vaikka tehtaan ohjelmaan kuuluivat myöhemmin myös Bizon-puimurit, kyseessä on kaksi eri mallistoa. 45. P?ockin tehdas suoltaa edelleen leikkuupuimureita – nyt kyljissä lukee Case tai New Holland. Myös museon vähälle käytölle jääneen C-308:n historia on hämärän peitossa. Uutta oli 60 hevosvoimainen nelisylinterinen suorasuihkutusdiesel. Ursus C-308 -sarvitraktori jalostui kolmipyöräiseksi mopotraktoriksi Žeranin autotehtaan käsittelyssä. P?ockin kaupungissa valmistettiin maatalouskoneita jo 1800-luvun jälkipuolella. Advance-Rumely oli 1900-luvun alkupuolella USA:n tärkeimpiä maatalouskoneiden ja traktoreiden tuottajia, kunnes Allis-Chalmers osti sen vuonna 1931. Ilmeisesti vain muutama koppakuoriainen rakennettiin testikäyttöön. Vuosikerran 1966 Vistula KZB 3B:n työleveys on 3,3 metriä. Perustekniikaltaan JuMZ-6 vastaa varhaisempaa Belaruksen MTZ-5-mallistoa. Ukrainalainen Južmaš (Južnyi mašinostroitelnyi zavod) valmisti sen monia versioita yli miljoona kappaletta vuodesta 1970 aina tehtaan sulkemiseen saakka vuonna 2015. Moottorin viilentämistä tehostaa kaasuttimen kautta palotilaan suihkutettu vesi. JuMZ-6M ei ole harvinainen traktori. Remmejä pyörittää kuusisylinterinen vesijäähdytteinen 65 hevosvoiman diesel. Puolassa JuMZia pidetään yhtenä luotettavimmista neuvostotraktoreista. Museon yksilö oli työelämässä puolalaisella maatilalla Gorowossa vuoteen 2013. Säiliöön mahtuu 13 hehtolitraa viljaa. Mallimerkintä M juoruaa sähköstartin olemassaolosta. Se oli käytössä maatiloilla vuoteen 1980 asti. Vaihteita on Belaruksen tapaan 10+2 sekavassa järjestyksessä. Sen arvellaan kuuluneen Žeranin autotehtaan kalustoon. Oil-Pull X 25-40:n öljyjäähdytteinen 9,9-litrainen kerosiinikone tuottaa mallimerkinnän lupaamat 25 hevosta. Vuonna 1959 Sadonkorjuukonetehdas Agromet aloitti Vistula-leikkuupuimureiden Puolan-tuotannon. Južmašin kuuluisampia tuotteita olivat kantoraketit ja ydinkärkiset ohjukset. Rumely tuli Puolaan sodan jälkeen luultavasti osana YK:n UNRRA-apuohjelmaa. Etupyörä on OSA-skootterista ja ohjausmekanismi modifioitiin Warszawa-henkilöautosta. Ursuksen historiikit vaikenevat laitteesta
Nelitahtinen makaavasylinteinen neljän hepan Machczy?ski on tiettävästi Puolan vanhin säilynyt polttomoottori. Deeringin tehtailla Milwaukeessa valmistetut Titanit avasivat latua kompaktin kokoisille traktoreille. Museon yksilö on maan vanhin säilynyt traktori. Vuosina 1915–1922 valmistettiin yli 78 000 Titania. International Titan 10-20 vuodelta 1917 on osa Puolan maatalouden historiaa monella tavalla. Saksan Magdeburgissa valmistettu siro laite tuottaa kahdeksan ilmakehän paineessa 12 hevosvoiman tehohuipun. Varsovassa valmistui vuosina 1885–1906 alle tuhat Machczy?skipolttomoottoria, joista museon mustaoranssi lienee ainoa jäljelle jäänyt. Huokeaan hintaan myytyjen koneiden toivottiin helpottavan tuhotun maaseudun jälleenrakentamista. Paikallismoottorikokoelman nestori on vuodelta 1890. Puolan hallitus toi mallia maahan ensimmäisen maailmansodan tauottua. Telatraktorit olivat Puolassa tuontitavaraa aina vuoteen 1954, jolloin neuvostoliittolaisen KD-35:n lisenssivalmistus alkoi ?ab?dyssa. Kolmisylinterisen 50 hevosvoiman diesel käynnistyi 350 cm³:n penikkastartin avulla neuvostokoneiden tapaan. Mallia valmistettiin vuosina 1960–1970. Garrett-Smith vuodelta 1895 on samalla kokoelman ja Puolan vanhin. Lisäksi Titan 10-20 toimi mallina ensimmäiselle sarjavalmisteiselle Ursukselle. Sitä on käytetty myllyn voimanlähteenä. Kone uurasti Varsovan yliopiston hiilivarastossa, mistä se lahjoitettiin museolle epäkuntoisena vuonna 1992. Ne olivat IHC:n syömähammas traktorisodassa Fordsonia vastaan. Alun perin tarkoitus oli tuottaa MTZ-pyörätraktoreiden kopioita, mutta suunnitelma raukesi. Koneen tunnettu historia alkaa sodan jälkeen, jolloin sitä käytettiin valtion kolhoositilalla. 46 PUOLAN MAATALOUSMUSEO. Mazur D50 -telatraktori on samaa sukujuurta, mutta moottori on puolalaisen WSW Andrychówin tuote. Museo on kunnostautunut myös höyrykoneiden taltioinnissa. Viimeisissä vuosikerroissa tšekkiläinen PAL-sähköstartti pyöräytti koneen tulille
Yli 210 000 Kansainvälistä rullasi tehtailta, osa liikeni vientiinkin. Sodan jälkeen sitkeä pikkutraktori uurasti samoilla seuduilla Podlasian voivodikunnan maanrakennustöissä tiejyrää vetäen. Nykypäivänä Gummi-Mops onkin sitten himoittu keräilykohde. Se on peräisin Virosta, josta keräilijä osti sen Puolaan vuonna 2010. Kolmosella vempain kulkee 16 km/h, jos kuskilla riittää kantti. Museon kymmenen Lanzin kaartista kiinnostavin on Lanz HM Gummi-Mops vuodelta 1923. Ilmajäähdytteisen kaksitahtikoneen tehoksi ilmoitetaan 11 hevosvoimaa. Traktorit saivat tuotanto-ohjelmassa väistyä panssarivaunujen tieltä suursodan kolkutellessa ovella 1940. Valmistus aloitettiin Leningradissa Kirovin tehtaalla 1934. Neuvostoliittolainen 22 hevosvoiman Universal-2 on kopio amerikkalaisesta Farmall Regularista. Vaihteita löytyy 3+1. Teho lisääntyi ja vaihteiden määrä kasvoi yhdellä 4+1:een. Malli saatiin luultavasti muutamasta Keski-Euroopasta ostetusta traktorista, jotka purettiin ja piirrettiin. Bert Benjaminin suunnittelemassa kompaktissa Farmall Regularissa oli neljä pitkäiskuista 95 x 127 mm sylinteriä tuottamassa 20 hevosvoimaa. Alhaisen sarjanumeron 20019 saanut Mops sai kodin Itä-Preussista. Dzik 21 (suom. loi vuonna 1923 uuden Farmall -traktorimerkin. Vähäväkisyys lienee vaikuttanut PikkuLanzin kiinnostavuuteen uutena, sillä valmistusmäärä jäi 250:een. Sen 3820 cm³:n raakaöljymoottori tuottaa vain 8 hevosen tehon. Traktorista puuttuu jarrujärjestelmä. International Harvester Co. Museon U-2 on vuosikertaa 1949. Universal2:n (ja kolmipyöräisen Universal-1:n) valmistus jatkui Vladimirin traktoritehtaalla 1944–1955. Pa?acowa 5 18-230 Ciechanowiec www.muzeumrolnictwa.pl Avoinna arkisin 8.00–16.00, la–su ja juhlapyhinä 9.00–16.00, suljettu pääsiäisja joulupäivänä sekä pyhäinpäivänä (1.11.) Työnäytöksiä ja teemapäiviä järjestetään yli 50 hengen ryhmille tilauksesta. Farmall F-20 ja sen sukulainen Universal-2 muodostavat kiinnostavan parin. Dzik 21 -sarvitraktoria valmistettiin vuosina 1970– 1985, tosin peruskontruktio oli esitelty jo kymmenen vuotta aiemmin. Malli päivitettiin F-20:ksi vuonna 1932. 4/2019 47. karju, villisika) oli viimeinen puolalainen kaksipyöräinen puutarhatraktori. MUZEUM ROLNICTWA ul
Voikkaankoski pysyi yllättävän pitkään valjastamattomana teollisuuden käyttöön. Ensimmäinen paperikone jyrähti käyntiin vuonna 1898, vain kaksi vuotta lopullisen luvan myöntämisen jälkeen. Joen varret ja eritoten koskipaikat ovat kautta aikain olleet mitä parhaimpia ympäristöjä teollisuudelle. Kuusankoskeen sellainen oli perustettu 1872, ja Voikkaankosken rakentamisesta riideltiin hovioikeudessa asti. Kun tehdasvanhus ei enää tehnyt pahaa kellekään, se päästettiin purkukuntoon. K ymijoki tunnetaan historiankirjoissa hyvin metsäteollisuutensa ansiosta. Oli siis otollista rakentaa sille oma sulfiittisellutehdas. Kolmen vuoden päästä Voikkaa oli maan suurin paperitehdas ja sen tuotantomäärät hakkasivat kilpailijansa mennen tullen. Hommaan tartuttiin reippaasti. Loppujen lopuksi lupa kuitenkin myönnettiin, ja vuorineuvos Rudolf Elving hankki kosken molemmat rannat Tampereen Kattohuopatehdas Osakeyhtiön nimiin. Paperitehdas tarvitsi myös sellua. Teksti ja kuvat: Joona Hamm Keväinen näkymä Kymijoen ylävirtaan avautuu autuaana. Alhaalla näkyvä pitkä rakennus oli rikkivarasto. Ainakin osittainen kiitos siitä lankeaa kivisille rannoille. VOIKKAAN SULFIITTISELLUTEHDAS 48. Kuva: Lost Bricks 1902–1964 Kymenlaaksosta on noussut monta metsäteollisuuden kasvutarinaa. Voikkaan sellutehdas oli vanhan ajan teollisuuslaitos, joka poiki sellun lisäksi viinaa ja saasteita. Rakennnuspuutavaraa myytiin länteen, ja Venäjä osti kaiken paperin mitä tehtaat vain kykenivät ulos sylkemään. Kuvat ja tarinat säilyivät. 1800-luvun lopulla Voikkaalle kuitenkin haaveiltiin kovasti paperitehdasta. Paikka sille löytyi joen rannalta, paperitehtaan vierestä. Kun Voikkaalle valmistui oma sulfiittisellutehdas vuonna 1902, niin paperitehtaan puolella jauhoi jo neljä paperikonetta
Kuva: Lost Bricks Vetoapua raiteista P äätös Savon radan rakentamisesta lisäsi Kuusankosken alueen vetovoimaa. Tieteessä päästiin 1960-luvulla siihen pisteeseen, että Kymin Osakeyhtiössäkin päätettiin siirtyä sellun valmistuksessakin sulfaattimenetelmään. Raakahapon väkevöimislaitteiston pallonmuotoinen sulfiittihapposäiliö. Muutama vuosi myöhemmin rakennettiin pistoraide Kuusankosken tehtaille. Tekniikka alkoi tosin olla vanhentunutta. Voikkaan paperitehdas jatkoi voitokasta uraansa edelleen. Uusimmat paperikoneet olivat 1960-luvulta, mutta kaksi vanhinta jopa 30-luvulta. Kuva: Lost Bricks Kasvun ja yhdistymisen aika Voikkaan alueen voimakas kasvu aistittiin myös Kuusankoskella ja Kymintehtaalla. Näkymä joen alajuoksullepäin on suorastaan ruuhkaisa tukkinostureineen, patoineen ja valtavankokoisine paperitehtaineen. Maaliskuussa 1904 syntyi suuri Kymin Osakeyhtiö. Kun Voikkaalle valmistui sellutehdas, paperitehtaan puolella jauhoi jo neljä paperikonetta. Moninaisista syistä johtuen paras vaihtoehto uuden vuosisadan alussa oli kolmen tehtaan voimien yhdistäminen. Kymiyhtiö teki suuren päätöksen rakentaa uutta menetelmää käyttävän sulfaattiselluloosatehtaan Kuusaanniemeen. Tällöin ratalinjaus luikerteli aivan Kymijoen rantoja myöten, ja mahdollisti näin Kymijoen uuden teollisuuden tarpeet. Tehtaan korkea yläosa kätkee sisälleen hakesiilot. Voikkaan sulfiittisellutehdas muuttui isosta kemiallisesta tehtaasta kertarysäyksellä tavalliseksi varastoksi, jäi vanhanaikaisena täysin jouten ja hylättiin oman onnensa nojaan. Radan alkupisteeksi suunniteltiin aluksi noin 25 kilometriä Kouvolan itäpuolella sijaitsevaa Kaipiaista, mutta vuonna 1887 radan alkupisteeksi määrättiin Kouvola. 49. Kasvu oli kovaa ja tekniikka kehittyi. Tehdas valmistui 1964, ja vähitellen Kymiyhtiö siirtyi kokonaan keittämään sellun sulfaattimenetelmällä. Savon rata avattiin vuonna 1889 ja Kotkan rata etelään vuotta myöhemmin. Näin ollen Kymijoen rannoilla puhisi Pohjoismaiden suurin paperitehdaskompleksi. Niiden alapuolella sijaitsevat keittokattilat, joista massa jatkaa matkaa matalampaan osaan, missä se puhdistetaan monin keinoin ja kuivataan ennen paperitehtaan puolelle menoa
Tehtaan oma laboratorio oli kuin räjähdyksen jäljiltä. Jäteliuosta ehdittiin lisäksi laskea suoraan vesistöihinkin suuria määriä, mikä aiheutti huomattavia ympäristöongelmia. Kaikki tehtaat ovat päätyneet valmistamaan sellua sulfaattimenetelmällä jo pelkästään ympäristöteknisistä syistä. 50 VOIKKAAN SULFIITTISELLUTEHDAS. Joukkoon saatettiin lisätä koivua, haapaa sekä sahaja vaneriteollisuuden jätemateriaaleja. Kattilahallin näky on suorastaan surullinen. Lastut keitetään kovassa paineessa kalsiumvetysulfiittija rikkidioksidiliuoksessa. Puu kuoritaan ja hakataan hakkurilla lastuiksi. Tässä menetelmässä sellu valmistetaan valkolipeän kanssa korkeassa lämpötilassa. Sivutuotteina saadaan tärpättiä ja mäntyöljyä. Näitä viinoja olivat muun muassa Karhuviina ja Vaakuna. Uudessa menetelmässä käytettiin kuusen sijasta mäntyä. Kuudesta sulfiittikeittokattilasta vain yksi enää seisoo paikallaan. Keiton aikana puun ligniini liukenee muiden oheisaineiden joukossa keitinliuokseen ja selluloosakuidut voidaan helposti erottaa liuoksesta. Suomen viimeinen sulfiittisellutehdas suljettiin Raumalla vuonna 1991. Myös jäteliuoksesta saatiin hyöty irti. Keittimet seisoivat lattialla omilla jaloillaan, eivätkä olleet välipermannoissa kiinni ollenkaan lämpölaajenemisen takia. Metanolipitoisesta alkoholista onnistuttiin tislaamaan juomakelpoista viinaa kieltolain aikaan vain Valtion Alkoholitehtaan tehtailla Rajamäellä. Prosessista ylimääräiseksi jäävä ligniini ja muut aineosat muutetaan mustalipeäksi ja poltetaan soodakattilassa, jolloin niistä saadaan lopullinen hyöty irti lämmön ja sähkön tuotantoon. Tikkuviinaa ja ympäristöongelmia S ulfiittimenetelmässä raaka-aineena käytetään pääasiassa kuusipuuta, kun valmistetaan selluloosaa. Siitä valmistettiin etyylialkoholia eli sulfiittispriitä, joka tunnettiin kansankielellä tikkuviinana. Näin kävi kaikkialla, myös Voikkaankoskella. Yläkerroksien varastotiloista lojui hyllytolkulla puusta veistettyjä valumallineita. Myöhemmin kehitetyllä sulfaattimenetelmällä valmistetusta sellumassasta saatiin aikaiseksi parempilaatuista ja vahvempaa paperia
UPM tahtoi kuitenkin purkaa rakennuksen, ja sai pitkän taistelun jälkeen siihen korkeimman hallinto-oikeuden suostumuksen. Keitetty sellumassa laskettiin keittokattilasta massakuoppaan ja pumpattiin sieltä ensimmäisenä massaseparaattoreihin eli kuiduttimiin. Ovi numero kuusi, jossain tuotantolaitoksen uumenissa. 4/2019 51. 1990-luvulle tultaessa Suomen metsäteollisuus muuttui taas radikaalisti yritysjärjestelyiden vuoksi. Vanhoista metsäteollisuuden toimijoista muodostettiin iso UPM-Kymmene Oy, ja tavoitteet olivat korkeammalla. Sähkömuutamon kytkinrivistöä. KHO:n mielestä rakennuksen suojeluarvo oli jo menetetty. Huonompiakin teollisuuden rakennuksia oli kunnostettu uusiokäyttöön. Se edusti suomalaiskansallisen rakennusja teollisuuskulttuurin historiaa. 1900-luvun taitteen rakennukset ja sen eri osat olivat esteettisesti vielä kauniita. Museovirasto halusi säilyttää tehtaan, olihan se Suomen vanhin säilynyt selluloosakeittämö. Koneet pysähtyivät ja yhteensä 1120 työntekijää jäi ilman työpaikkaa. Kuvan pyörivän akselitukin ympärillä on ollut puurumpu, jonka sisälle massa syötettiin ja tapeilla varustettu akselitukki hakkasi kuitukimput hajalle. Tehtaan purkuvaiheen kuvasta näkyy hyvin teräslevyinen pystykeitin, jonka niitatut palstaliitokset näkyvät selkeästi. Se moitti molempia osapuolia. Isosta kemiallisesta tehtaasta kertarysäyksellä tavalliseksi varastoksi. Joka kerta tällaisen tapauksen kohdalla voimme miettiä, mitä lapsillemme jää historiasta jäljelle, jos historiallisia kohteita ei vaalita. Ympäristökeskus ei ollut päätökseen tyytyväinen. Ympäristökeskuksen mielestä KHO ei ollut kyllin pätevä päättämään rakennuksen kohtalosta. Voikkaalla vallinnut tekemisen meininki kuitenkin kantoi pitkälle, ja tehdas pystyi toimimaan voitollisena 2000-luvun alkuun asti vanhalla konekannallaan. Rakennusperinteellä on samalla lailla merkitystä sekä paikkakunnalle että siellä asuvien ihmisten identiteetille. Rakennus siirtyy historiaan Sulfiittisellutehtaalla oli historiallista arvoa, ja se oli merkitty asemakaavaan 1990-luvun puolivälissä. Voikkaan sulfiittisellutehtaalla oli näiden lisäksi kolmaskin arvo. Samaan hengenvetoon moitittiin UPM:n huolimatonta rakennuksen kohtelua, sillä suuren historia-arvon kiinteistö oli jätetty täysin oman onnensa nojaan. Vuosi 2006 oli Voikkaan ja Kuusankosken pimeä vuosi. Kattilan pinta päällystettiin lämpöä eristävällä vuorivillalevyllä. UPM ei kuitenkaan enää halunnut panostaa paperitehtaan kehittämiseen
TANKKI TÄYTEEN! Teksti: Kari Mattila • Kuvat: SA-kuva Focke-Wulf 190 tankattavana Immolan tukikohdassa Imatralla. Kuva: Eino Nurmi Polttoainejakelu sota-aikana 52
Kuopion osuusliikkeen kuorma-auto palveli Hirvaksen lentokentällä, reilu 80 kilometriä Petroskoista pohjoiseen. Kuva on Lappeenrannasta ja sen on ottanut Eino Nurmi. Kuva: Niilo Helander 53. Polttoainepumpuissa ja -tynnyreissä esiintyy jo kadonneita tuotemerkkejä mutta myös tuttuja kuten Esso ja Shell. Käsipumpulla työ on varmasti vienyt tovin jos toisenkin. Kuva: Niilo Helander Tiedustelukoneen polttoainesäiliö täytetään heti laskeutumisen jälkeen. Polttoainetäydennystä saava kone on lentolaivue 16:n Gloster Gladiator. Yksinkertaisimmillaan bensiini pumpattiin käsipelillä tynnyristä ajoneuvoon tai kaadettiin kanisterista suoraan tankkiin. Parhaimmillaan metsän keskellä komeili siisti ja moderni jakeluasema. Jakelupisteiden piti olla nopeasti siirrettäviä. Aiheeseen liittyvissä kuvissa esiintyy kuljetuskalustoa junista kuorma-autoihin ja hevosvetoisiin rekiin. Brewster BW-368-hävittäjä rullaa tankkauspaikalle Immolan lentokentällä. Puolustusvoimien kuva-arkistossa pääsee tutkimaan sitä, kuinka polttoainejakelu järjestettiin sotaoloissa. Kuva: Blomberg Smolikkeja tankataan Kauhavan kentällä
Monimutkaisen putkistoja pumppausjärjestelmän avulla täytettiin pienemmät säiliöt ja tynnyrit, jotka sitten kuljetettiin jakelupisteille. Hollming. Norjavirta Vartiomoottoriveneet saavat polttoainetäydennystä Haavuksen saarella Sortavalassa. Kuva: T.Nousiainen Reino Ruponen dokumentoi kamerallaan Matkaselän polttoainevarikon laitteistoa. 54 TANKKI TÄYTEEN!. Kuormuri on pysähtynyt pumpulle, mutta komea Ariel-brittipyörä saa bentsiiniä tankkiinsa suoraan ämpäristä. Kuva on otettu Rukajärvellä, ja kameran takana on ollut V. Menovesi tuotiin varikolle rautateitse ja varastoitiin suuriin säiliöihin. Nyt Karamäen huoltokeskuksen pihalla seisovan auton lavalla on 35 tynnyrillistä bensiiniä, yhteismassaltaan noin seitsemän tonnia. Kuva: Borg Komppanian toimistossa oleva miehistötaulukko ja sen alla tilastotietoja, joista ilmenee muun muassa korjaukset, polttoaineen kulutus, hyötyprosentti, korvikkeiden ja bensiinin välinen suhde. Kuva: T. Pohjolan Liikenteen Volvo esiintyy useissa SA-kuvan otoksissa, sillä autoa on käytetty kuormauskokeissa
Auto on olosuhteisiin nähden hienossa ja ryhdikkäässä kuosissa. Kuva: E. Roivainen Aunuksenlinnassa alkukesästä -43 otetussa valokuvassa tankilla on Ruohosen autokomppanian ’40 Ford-kuormuri. Letukka saa tankin täyteen menovettä Muujärven Essolla. Kuva: E. Kuva: H. Kuva: Aavikko Osittain tuhoutunut Standard-polttoaineasema. Paavilainen 4/2019 55. ’39 Ford-kuormuri on saapunut sekatavaralastissaan hakemaan polttoainetäydennystä syrjäiselle jakelupaikalle. Borg kuvasi talvisen tuokiokuvan vuonna 1942. Kuva: H.Roivainen Teho-hiilikaasuttimella varustettu ’39 Ford saa toiseen säiliöönsä nestemäistä polttoainetta Kanneljärven täydennyspaikassa. Oikeiden rengaspaineiden merkityksestä renkaiden kulumisen suhteen muistutettiin jo tuolloin. J. Troberg Tankkausta tammikuisessa Voznesenjen kylässä Syvärin rannalla. K
Ensimmäiset jakelupisteet olivat käytännössä katoksia tai kojuja, joiden yhteydessä oli käsipumpulla varustettu bensiinisäiliö. BENSIINIÄ PUMPUSTA Maamme ensimmäiset polttoainepumput Moottorimiehelle taataan oivallinen bensiini, täydet mitat sekä huomaavainen kohtelu! Näin julistettiin 20-luvulla erään polttoaineenjakelijan lehtimainoksessa. Nyt luodaan silmäys välineisiin, joita kioskeilla ja asemilla polttoaineen jakeluun käytettiin – bensiiniautomaatteihin, -pumppuihin ja -mittareihin Varhaisimmat autoilijat ostivat polttoaineensa rautakaupoista omiin kanistereihinsa. Suomen Shellin ensivaihe, Suomen Petrolintuonti Oy Masut, otti tunnetun simpukkalogon käyttöön Suomessa vuonna 1921. 1920-luvulla öljy-yhtiöt alkoivat pikkuhiljaa panostaa enemmän asemiin, mikä nosti myös tuotemerkit näkyvämmin esille. V iime numerossa kartoitettiin maamme polttoainekaupan alkutaivalta. Masut otti Shellin tunnetun simpukkamerkin Suomessa käyttöön vuonna 1921. Suomessa Nobel-Standard Oy ja Suomen Petrolintuonti Oy Masut toi ensimmäiset bensiinikioskit katukuvaan 1920-luvun taitteessa. Samassa yhteydessä Masut varasi 80 000 markkaa kampanjaan, jolla ostavalle yleisölle oli määrä tehdä tutuiksi ”ensiluokkaiset yhtiön kauppaan tuomat Shellmerkkiset naftatuotteet”. Masutin ensimmäinen bensiininmyyntikioski avattiin Turussa vuonna 1923, ja sen ensimmäinen Helsingissä sijainnut jakeluasema aloitti toimintansa Unioninkadulla seuraavana vuonna. 56. Teksti: Kimmo Janhunen Nobel-Standard avasi ensimmäisen bensiinikioskinsa Helsingin Hietalahden torille vuonna 1921. Vuonna 1920 perustettu Nobel-Standard avasi ensimmäisen huoltoasemansa Helsinkiin Hietalahden torille vuonna 1921. Tuolloin autoilija oli kuningas ja bensiinikioskien polttoainepumput juhlavia kuin ylväänä seisovat linnantornit konsanaan. Suomen Petrolintuonti Osakeyhtiö Masutin mainos 20-luvun alusta. Pumpun valmistaja on Mack ja se on koristettu Shellin valokuvulla. 1930-luvun loppuun mennessä asemia oli yli 40, ja niiden ylläpidosta vastasi Nobel-Standardin tytäryhtiö Bensiini Oy
Standard-asemien verkosto kattoi 30-luvun lopussa yli 40 asemaa ja ulottui Hangosta Petsamoon, joka tosin tunnettiin tuolloin vielä Liinahamarina. ”Kaikkea alaan kuuluvaa työtä suoritetaan”, tehdas mainosti sanomalehdissä. Shellin kirjasen kannessa on kuva Mackin pumpusta. 57. Pienempien bensiinikioskien ja kyläkauppojen yhteydessä olleiden pumppujen jalkoina käytettiin koruttomampia kartiojalkoja, joilla varustettuja pumppuja nimitettiin bensamantoiksi. Suomen Moottorilehden kannessa komeili lokakuussa 1925 Nobel-Standardin mainos Record-bentsiinipumppuineen ja tuiman näköisine kilvanajajineen. Pesosen pajalta, jossa on työn alla pumppu Nobel-Standardin Rekord-bensiinin jakeluun. Ehkäpä niiden kartiomainen muoto muistutti hieman hameenhelmaa. Kaupunkiasemien yhteydessä säiliöt olivat yleensä maan alla ja mittareiden korokkeina käytettiin koristeellisia valurautajalkoja. Varsinaiset polttoainepumput, joilla jakelu suoritettiin olivat useimmiten joko Fennia-, Macktai S.A.T.A.M.-merkkisiä. Kokonaisuutena pumput olivat varsin kookkaita, jalustoineen jopa yli 2,5-metrisiä. Mittareita niihin valmistettiin kotimaisin voimin ainakin Nylund & Rahikaisen, Teijon Tehtaiden sekä Kilpi & Co:n toimesta. Kuva 1920–30-lukujen taitteesta Helsingissä Pengerkadulla sijainneen Metallitehdas A. Kun bensiiniasemien verkosto laajeni, jaettiin asiakkaille luetteloita ja karttoja niiden sijainneista
58 POLTTOAINEPUMPUT. Vuoden 1934 mainoksessa Nobel-Standard opasti kuluttajia eri oktaanilukujen saloihin. Shellin polttoainetta myyvä bensiinikioski 1930-luvulla Turussa Aurajoen rannassa. Mainos on vuodelta 1933. Kotimaisia nestemittareita valmisti myös Helsingissä toiminut huoltoasemavarusteiden erikoisliike Kilpi & Co. Tässä vuoden 1932 mainoksessa esitellään Teijon Tehtaiden valmistamaa Tarkkanestemittaria. Laitteita mainostettiin myydyn Suomeen tuolloin jo lähes tuhatkunta. Jylhä pumppu on edelleen mainoksessa pääosassa. Huhtikuussa 1929 Nobel-Standard mainosti takaavansa moottorimiehille oivallisen bensiinin, täydet mitat ja huomaavaisen kohtelun. Kioskia reunustavat massiivisille jalustoille nostetut Mackin pumput kuin tornit konsanaan. Pumppujen mittareita valmisti useampi kotimainen taho, joista tunnetuin lienee Nylund & Rahikainen. Kuvassa näkyvä pumppu on merkiltään S.A.T.A.M. Mack-bensiinilaitteiden mainos vuodelta 1929. Tankkaaja on kuvattu tavanomaiseen tapaan miehekkäänä autoilijoiden sankarina
Nobel-Standardista tuli vuonna 1952 Suomen Esso, jonka logot tässä on saanut oviinsa ja valokupuunsa Nylund & Rahikaisen mittarilla varustettu Fennia-pumppu. 4/2019 59. Shellin bensamanta 1940–50-luvulta. Vaikuttavan kokoisen pumpun korkeus jalustoineen lienee 260 senttimetrin luokkaa. Kun Masut otti Shellin simpukkalogon Suomessa käyttöön, sijoitti yhtiö sen mainoskampanjaan tuolloin merkittävät 80 000 markkaa tehdäkseen sen suurelle yleisölle tunnetuksi. Kenties kuvalla on haluttu osoittaa, että Shellin pumpulla tankkaa helposti kauniimpikin sukupuoli. Rovaniemellä ikuistettu Masutin huoltoaseman mainostolppa lukuisine emaloituine Shellmainoskyltteineen. Tässä vaiheessa polttoaineen jakelun rinnalle olivat tulleet myös huoltopalvelut. Mainos Maaseudun autonomistajan käsikirjasta vuodelta 1937. Vuonna 1938 otetussa kuvassa reissumies tankkaa autoonsa Shellin polttoainetta Mackin pumpusta Petsamon Osuuskaupan edustalla. Autoilu miellettiin tuolloin kovin miehiseksi touhuksi. Pienempien bensiinikioskien ja kyläkauppojen yhteydessä pumppujen jalkoina käytettiin koristeellisten valurautajalkojen sijaan arkisemman näköisiä kartioita. Shellin pumppu loistaa ylväänä koko Suomen kattavan jakeluverkoston yllä
BENSIS HARRASTAJA Joni Kiurunen 60
J oni Kiurunen muistaa edelleen elävästi, kuinka hän sai ensimmäisen mainoskylttinsä. Ulkomaalaiset huoltamoketjut eivät ole Jonia koskaan sytyttäneet. Mainos on vuodelta 1929. Ystäväni Kim Söderbergin isoisällä oli hillitön romukokoelma isossa navettarakennuksessa Kehä III:n ja vanhan Porintien risteyksen tuntumassa. Rautaosat on niklattu uudelleen, alumiinija messinkiosat puolestaan kiillotettu. Myös se on muuttunut melkoisesti edukseen. Kirkkonummella asuva Joni Kiurunen aloitti bensa-asemarekvisiitan keräämisen 80-luvulla emalisten mainoskylttien muodossa. Pumppujen valurautaiset jalat ovat nykyään lähes mahdottomia löytää. Kaappiosa lasisäiliöineen ja koneistoineen ehti olla Jonilla kymmenisen vuotta ennen sopivan jalan paikantamista. Lasisäiliöt ja mittari ennen ja jälkeen restauroinnin. ”Suomi-homma on aina ollut avainasia!” Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Varsinainen käsipumppu on Fenniassa saksalaisvalmisteinen. Sittemmin kylttejä on kertynyt lisää kymmenittäin ja ne ovat pääsääntöisesti kotimaisia tai ainakin niissä on jonkinlainen Suomi-viite. 61. Muistan, että sitä oli valtavasti – tavaravuoret ylsivät ovilta aina navetan peräseinälle saakka. ”Elettiin vuotta 1988. Jonin viimeisin valmistunut entisöintikohde on Helsingin Siltasaarenkadulla toimineen Konepaja Nylund & Rahikaisen valmistama Fenniapumppu. 2000-luvulle tultaessa ne alkoivat saada rinnalleen vanhoja polttoainepumppuja, joiden entisöinnin parissa mies on viime aikoina kunnostautunut. Hän antoi minulle kokoelmastaan yhden Cargoyle-kyltin, eikä varmasti arvannut, mihin se johtaisi”, Joni kertaa keräilyharrastuksensa alkusysäystä. Tai ei se tavara ollut varsinaisesti mitään romua vaan ihan hienoa kamaa
Se oli aikaa, jolloin nettipankit olivat juuri alkaneet yleistyä ja GPRS-yhteydet olivat vielä suhteellisen lapsen kengissä. Tankkauspistooli ennen ja jälkeen. Teimme erilaisia Suomi-kiertueita ja tuolla kertaa olimme ajamassa itärajaa ylöspäin Lappiin ja aina Norjaan saakka. Vaimollani oli mukana sen aikainen kolho läppäri, jolla kuitenkin pystyi siirtämään siellä bensa-aseman pihalla rahan myyjän tilille. Sellainen tehtiin bensistiystävältä lainatun mallin mukaan hyödyntäen modernia teknologiaa. ”Niistä ajoista minäkin olin jo auttamattomasti myöhässä. Hän on sikäli ihana ihminen, että hän tykkää automatkailusta ja pienten teiden kiertelystä, eli ihan paras mahdollinen vaimo minulle. Mikä ihmeellisintä, rakennuksen katon otsaan oli kiinnitetty vanha kahdeksankulmainen Shellin kyltti. Kaapin päällä oleva valomainoskupu puuttui kokonaan. Itse keikuin samaan aikaan tikkailla ruuvaamassa kylttiä irti seinästä”, Joni tarinoi. Kahdeksankulmainen Shellin voitelukyltti oli löytöhetkellä 90-luvulla vielä huoltamon päätyseinässä. Yhtä tapahtumarikkaita ostohetkiä ei ole tullut eteen kovinkaan montaa. Jonin mukaan ne ajat ovat todellisuudessa kaukana takana, jolloin kylttejä saattoi vielä löytää latojen tai vanhojen teollisuusrakennusten seiniltä. Muistan ikuisesti, kuinka ihmeissään hän oli seuratessaan sivusta, kun raha todella ilmestyi hänen tililleen nettipankissa. Jalka skannattiin laserilla ja koneistettiin millilleen samanlaiseksi kuin alkuperäinen. Sen sijaan 90-luvulla kylttejä onnistui ostamaan vielä siten, että laittoi ostoilmoituksia pienempien paikallislehtien ilmoituspalstoille. 62 Seppiä ja mestareita Joni Kiurunen. Metsästysvietti Keräilyaiheisissa televisio-ohjelmissa kylttien metsästämistä on hiukan romantisoitu. Se oli vasemmalla puolella tietä ja sen yhteydessä oli jonkinlainen konevuokraamo tai vastaava samassa tilassa. Suurin osa kylteistä on tullut hankittua perinteisesti rahalla ostamalla tai vaihtamalla jonkun keräilijäkaverin kanssa. Siten löysin aikoinaan monia todella hyviä kylttejä”, hän muistelee. ”Olimme olleet vaimoni Petran kanssa naimisissa ehkä vuoden tai kaksi, kun olimme yhdessä autoreissulla Suomea kiertämässä. Joskus onni on kuitenkin potkaissut ihan sattumaltakin. Menin kolkuttelemaan ovia ja löysin lopulta rakennuksen omistajan, joka suostui myymään kyltin minulle. Meillä oli alla ensimmäinen uusi automme, jolla ajoimme Vaalimaalta ylöspäin, kun eteen tuli vanha Shellin huoltoasema
Tämä ei ollut aluksi halukas luopumaan siitä, mutta Jonilta löytyi sen verran kiinnostavaa vaihtotavaraa, että rahatukkuun yhdistettynä ne synnyttivät luopumispäätöksen. Kaappi ja koneisto ehtivät olla Jonilla jemmassa kymmenisen vuotta, kunnes hän löysi jalan rovaniemeläiseltä kanssaharrastajalta. Niinpä valurautainen möhkäle matkusti rahtina Rovaniemeltä Kirkkonummelle. Valurautaiset jalkaosat ovat nykyään todella harvinaisia ja käytännössä mahdottomia löytää. Näitä kookkaita mainoskylttejä Joni pitää kokoelmansa helminä varsinaisen bensisaiheen ulkopuolelta. Niissä, samoin kuin kylteissäkin, hänelle oli alusta alkaen tärkeää niiden suomalaisuus. Chevrolet puolestaan liittyy kuorma-autoihin ja raskaampaan kalustoon. Se on ollut sellainen myös alkujaan. Pumppujen lumo Ensimmäisen bensapumpun Joni hankki perheen muutettua nykyiselle asuinpaikalleen Kirkkonummelle 2000-luvun puolella. Sen jälkeen suunnitelmissani on tehdä Unionin Atomi-teemainen mittari.” Korealla valurautajalalla varustetussa lasisäiliöisessä Fennia-pumpussa on Konepaja Nylund & Rahikaisen valmistama mittari ja sen käsipumppu on saksalaisvalmisteinen. 4/2019 63. Seinät ovat kauttaaltaan vanhojen kotimaisten bensa-asemien ja huoltamoiden emalisten mainoskylttien peitossa. Sen jälkeen tuli vahvasti Shellin värimaailma, jonka toteutin myös viimeisimpään entisöintikohteeseeni, 30-luvun Fennia-pumppuun. Minä kun monesti katson asioita värien mukaan. Myös tällä hetkellä työn alla oleva vuoden 1949 Avery-Hardollin mittari tulee Shellin väreihin. Sen alkuperäisestä sijoituspaikasta ei ole jäänyt perimätietoa. Jonin talli on rakennettu muistuttamaan mittasuhteiltaan vanhaa huoltamorakennusta. Ford & Fordson -kyltti on palvellut valtuutetun korjauspajan ovella. Bensiiniä ja autoöljyjä mainostava kyltti on Fennia-pumpun kanssa samaa ikäluokkaa. X-100-kyltti on uudempi. ”Ensimmäiset omat pumppuni värjättiin Gulfin väreihin, koska se värimaailma iski minuun silloin tosi kovasti
”Sain yhdeltä toiselta bensistiltä lainaksi vastaavan valon jalkoineen. Hänelle on tärkeää, että pumpuissa on koneistot paikoillaan ja että myös koneistot kunnostetaan alkuperäisen näköisiksi ja toimiviksi, vaikkei kukaan niitä koskaan näkisikään. Paitsi että uudemmassa pumpussa on kellotaulun sijaan rullamittaritaulu, on se myös hieman matalampi kuin vanhemmat mallit. Sellainen löytyy tallin konttorin ovella seisovan Ljungmansin valmistaman pumpun pinnasta. Sähköistää en halua mitään muuta kuin mahdolliset valot”, Joni viitoittaa valitsemaansa tietä. Se skannattiin laserilla ja kopioitiin mahdollisimman tarkasti. Kuvateksti mustat nuolet: ylös oikealle alas vasemmalle toinen oikealla toinen vasemmalla 64 Seppiä ja mestareita Joni Kiurunen. Ne leikattiin oikeaan muotoon, ja niiden sisäpuolelle tehtiin valokalvot teksteineen. Koneistoja myöten kuntoon Entisöinneissään Joni noudattaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kaavoja. Näissä kuvissa pellit ovat matkalla uudelleenmaalattaviksi ja koneisto on irrotettu rungosta. Jonilla on tallillaan jo ennestään yksi Avery-Hardollin pumppu Shellin väreissä. Fennia-pumpun entisöinti ei ollut mikään nopea projekti. Tällä hetkellä Jonilla on työn alla AveryHardollin valmistama pumppu vuodelta 1949. Shellin ohella myös Gulfin värimaailma on Jonille mieleinen. Monestako nykyään valmistetusta laitteesta voi sanoa samaa 80 vuoden päästä. Kun tyhjä kaappi oli maalattu, se toimitettiin kylttimaalarina ja autojen koristemaalarina kunnostautuneelle Marco ”Platu” Plantingille maalattaviksi. Niiden mekaniikka on todella hienoa ja niissä käytetyt materiaalit ovat upeita. 80 vuotta vanhat koneet ovat edelleen ehjiä, monesti pienellä herkistelyllä toimintakuntoisia ja lisäksi suhteellisen helposti purettavissa ja kasattavissa uudelleen. Ne on rakennettu todella hienosti. Siihen liittyvä tarina osoittaa, kuinka kunnostamisessa täytyy välillä turvautua moderniin tekniikkaan. Myös valokuvun runko tehtiin mallin mukaan”, Joni kertoo. Jalan lisäksi siitä puuttui myös pumpun päässä korkeuksissa oleva valomainos, joista käytetään keräilijöiden ja harrastajien keskuudessa termiä globe. Niiden mekaniikka on todella hienoa ja niissä käytetyt materiaalit ovat upeita; niklattua rautaa, alumiinia ja messinkiä. ”Sain Huittisten Maatalousja Traktorimuseota pyörittävältä Huhtalan Antilta Vaikka koneisto lisää mittarin painoa merkittävästi, en silti haluaisi koskaan heittää niitä pois. Jalka koneistettiin millilleen samanlaiseksi kuin alkuperäinen. ”Vaikka koneisto lisää mittarin painoa merkittävästi, en silti haluaisi koskaan heittää niitä pois. Valomainoksen kuperat lasit olivat niin ikään haasteelliset toteuttaa, mutta keravalaisen Pika-Lasin avustuksella sellaisetkin saatiin järjestettyä
Avery-Hardollin pumpun päällikuvussa on optio valokuvun kiinnittämiseen. Niiden mekaniikka on hienoa ja niissä käytetyt materiaalit ovat upeita: niklattua rautaa, alumiinia ja messinkiä. Antti on auttanut kovasti muutenkin tämän projektin yhteydessä. Vanhempi malli on varustettu kellotaulumaisella mittaritaululla. Pumpun alumiinipellit, runko ja yläosa puhallettiin puhtaaksi lasimurskalla. 4/2019 65. Hänelle on tärkeää, että pumpuissa on koneistot paikoillaan, ja että myös koneistot kunnostetaan alkuperäisen näköisiksi ja toimiviksi, vaikkei kukaan niitä koskaan näkisikään. Sen etu hiekkapuhallukseen verrattuna o, ettei se venytä alumiinia, kun puhalluksen malttaa tehdä rauhallisesti. tarrasapluunat, joista Platu pystyi ottamaan mallia, ja lisäksi vein hänelle mukana yhden alkuperäisen emalisen mainoskyltin, josta hän pystyi tarkistamaan varjojen oikeellisuuden. Siitä hänelle kiitokset.” Komea pumppu valmistui viime talven aikana ja koristaa nyt Jonin tallia, joka on muuten suunniteltu muistuttamaan vanhaa huoltamorakennusta. Sen sijaan, että laitteet mätänisivät hylättyinä piloille, ne voivat saada uuden elämän ja säilyä kertomaan bensiininjakelun koneistumisen historiaa myös jälkipolville. Mikäli lukijoilla sattuu lojumaan vanhoja kylttejä, pumppuja tai niiden osia joutilaina, niin Joni kehottaa reilusti pirauttamaan hänelle numeroon 0400 813 111. Mikäli sellaista ei ole käytettävissä, peitetään sen kiinnityskierre puolipyöreällä hatulla. Pumpusta on tullut seuraava malli 50-luvun puolella, ja siinä on jo rullamittaritaulu. Kuten kuvista näkyy, mies ei säikähdä huonokuntoisiakaan projekteja. Averyn sisuskalut ovat jo vierailleet Jonin entisöintipöydällä. Parhaillaan hän puuhastelee jo edellä mainitun Avery-Hardollin pumpun parissa, mutta uusia projekteja on haussa jatkuvasti
Tunnelma on kohdallaan, kun kurvaa UAZ:n puikoissa Panssarimuseon pihaan. Telavehkeillä suoritetut toimintanäytökset toivat aistinautintojen joukkoon sankkaa savua ja ison dieselin räimettä. Vapunpäivänä pidetyn tapahtuman taustalta löytyvät Panssarimuseon lisäksi Panssarikilta sekä Hämeen Mobilistit. Kevään sauhut 1.5. Teksti: Toimitus Kuvat: Jukka Vuorenmaa Sotakoneilla ajettiin päivän aikana pariin otteeseen. Odotetusti ajonäytökset kokosivat penkat täyteen yleisöä. Nähtävää riitti tuttuun tapaan niin museon omassa kalustossa kuin pihamaalle tuoduissa ajokeissa. HATTULA Parolan panssarimuseon ohjelmistoon on jo vuosia kuulunut Kewätsavutus-tapahtuma. Tämä ajattomasti muotoiltu suunnitelmatalouden tuote kuuluu ikäluokkaan 1977. 66
Ei tapahtumaa ilman Zetoria. Vuosien 1969–2008 aikana käytössä olleen Petterin matkamittariin on pyörähtänyt ainoastaan 16 500 kilometriä. Peltovetäjä sai vierelleen nelivetoisen Sisu SA-110:n, jonka lavalla lasti kulkee tiettömänkin taipaleen taa. Ari Laamasen Bedford A2C -kuormuri on vuosimallia 1956. Vanhaa tekniikkaa pääsee tutkimaan myös pintaa syvemmältä. Panssarimuseon kokoelmissa on paljon nähtävää. Scania ohjattiin raskaan kaluston riviin, mutta ennen pysäköintiä piti pieni Fiat vielä pudottaa harrasteautojen riviin. 67. Mitä isot edellä, sitä pienet lavalla. Bedford-paloauto 60-luvun viimeiseltä vuodelta. Kaunis auto on uutena palvellut Kerppolan kartanolla Kangasalla
Rompetorin ulkopuoleltakin löytyi myytäviä tuotteita. Mercedes-hyötyajokin pitkä hytti mahdollistaa vaikka yöpymisen, ja nosturin avulla lavalle nousee vaivatta vaikkapa maamoottori. Kunnon kuljetuskaluston kanssa tapahtumista saa enemmän irti. Erkkola-invamopoa on pyritty saattamaan mukavuudeltaan neuvostokilpailija SMZ S3D Invalidka -kotteron tasolle ovien ja muiden lisävarusteiden asennuksella. Taitavakaan kuljettaja ei kykene ajamaan kuin yhtä mopedia kerrallaan. RAUMA Rauman seudun mobilistien Swap meet -kevättapahtuma toi jääkiekkoilijoiden harjoitteluhallin edustalle kosolti vanhan ajan kalustoa ja rompetorikauppiaita. 68. Teksti: Toimitus Kuvat: Jukka Vuorenmaa Kimmo Ruohosen Kontio lämmittelee kevätauringon loisteessa. Museokatsastettu ja varsin hienosti kunnostettu Sisu on vuosimallia -77. Useamman päristimen omistaja saa kaluston kätevästi paikalle traktorin ja perävaunun yhdistelmällä. Tapahtumapäivälle osui mitä mainioin keli, minkä ansiosta kävijöitä riitti ja kauppaakin käytiin. Hauska invalidiajoneuvokaksikko. Molemmilla akseleillaan vetävä Sisu vuodelta -82 oli kaupan tarjousten perusteella. Markkinat Äijänsuolla 28.4
Teksti ja kuvat: Mika Rassi Vanhaa pauketta 25.–26.5. Yleisöä kiinnosti varsinkin Bolinderin konepajan höylän työnäytös, kun ilmaan saatiin savun lisäksi lastua. Ja onhan Paukkeilla aina perinnekoneitakin. Höylää pyöritti maamoottori, ja remmiviidakko oli melkoinen. Lari Hassel ensikäynnisti entisöimänsä moottorin, joka on peräisin 1890-luvulta. SASTAMALA Pellepelottomien leirillä tapaa uusien ihmekoneiden lomassa veteraanivehkeitäkin. Tapahtuman nimen mukaista meteliä tarjoili Heikki Enbergin Rolls-Royce/Rover Meteor, jota kuvassa käyttelee korviaan säälimätön Katri Peltonen. Tämän moottorin pariin palaamme taatusti myöhemmin, koska sillä on kiinnostava Suomi-historia. 69. Höylällä lienee ikää noin sata vuotta, sillä Bolinder alkoi tehdä puuntyöstölaitteita 1890-luvulla ja 1930-luvulla Bolinder yhdistyi Munktellin kanssa. Sen on valmistanut DMG eli Daimlerin moottoriyhtiö, ja kyseinen malli on tiettävästi maailman ensimmäinen kaksisylinterinen rivimoottori. Tänä vuonna nähtiin useampi uutuusveteraani. Panssarivaunuissa käytetty Meteor on suunniteltu toisen maailmansodan aikaan, eli vanhaa tekniikkaa on jo sekin. Ilahduttavan paljon niissä on kierrätysosia menneiltä ajoilta. Lari Hasselin (vas.) apuna Daimlerin käynnistämisessä hääri Markus Kattelus. T oukokuun viimeisenä viikonloppuna on jo monen vuoden ajan vietetty Sastamalassa Paukepäivät eli pellepelottomien viikonloppuleiri. Tämä Meteor on tapahtumissa kierrellyt, mutta Paukkeilla se nähtiin ensi kertaa tutumpien kuulontuhoajien seassa. Siellä näkee jos jonkinlaista kotirakentelijoiden hullunvärkkiä. Paukeisäntä Eero Rintala oli tehnyt uusia hankintoja
höyrykoneen pyörän, sahalatoksesta lainatun akselin ja paljon muuta. Vihreä kaunotar on vuodelta 1929,. Vanhan ajan klapikone herätti yleiön joukossa arveluja laitteen työturvallisuudesta. Mukaan mahtui vanhoja linja-autoja, maatalouskalustoa sekä rahtiautoja. Kyläsepän luovan ajattelun hedelmä sisältää mm. Nähtävää riitti myös pihan puolella, jonne harrastajat toivat autoja näytille satamäärin. Sisään mahtuu kuskin lisäksi 18 ihmistä. 70. Viikonlopun mittaan ei ollut montaakaan hetkeä ilman tämän vehkeen vieressä tarinoivia vanhan liiton rekkamiehiä. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Hienokuntoinen Vanaja T69-R vuodelta 1966 vaikutti kiinnostavan tapahtumavieraita. Lähes 20 000 kävijää Lahden messukeskuksen tiloihin kerännyt tapahtuma piti sisällään myös raskaampaa kalustoa. Pasi Koivulan Ford N8 on ostettu Kotajärven autoja traktorimuseon huutokaupasta. Ostohekellä kone ei ollut näin komeassa kunnossa, sillä sen entisöintiin on käytetty kolmen vuoden vapaat. Classic Motorshow LAHTI 4.–5.5. Tampereen Seudun Mobilisten osaston vetonaulaksi oli tuotu kerhon oma Diamond T 4000 Special -linjuri
Jotakin kiehtovaa Belaruksissa selvästi on, sillä yleisöä pörrää ympärillä joka tapahtumassa. Hintaa ei Olavi Nenonen ollut pannut esille, mutta toiveena oli löytää hyvä koti ’58 Vanajalle. Tästä olisi saanut ostaa itselleen iltaja viikonloppuaskaretta. Kuorma-autot ja varaosat yli 65 vuoden kokemuksella PURKUOSAT KUORMA-AUTOIHIN • Moottorit • Vaihdelaatikot • Akselistot • Korin osat • Renkaat ja vanteet OSTAMME KUORMA-AUTOJA, TARJOA! • (06) 456 8800 • kah@kah-trucks.fi Uusi raskaan kaluston verkkokauppa on avattu! WWW.KAH-PARTS.FI. Belarus-gruppa Finljandija – kavereiden kesken ihan Belarus-kerho vaan –kiertää tapahtumia ahkerasti. Vuosimallia 1966 olevan Vanaja A 69-R -autoa on liikuttanut 200-hevosvoimainen kuutoskone. Jari Kosenius Hausjärveltä toi näytille Vanaja-kuoma-autoprojektin. Halleissa oli muutamia vanhan tavaran ja tarvikkeen kauppiaita. Zetor-simulaattorilla pääsi kokeilemaan miltä tuntuu ohjastaa vanhaa traktoria liikenteessä. Etäältä pirteäksi värjätyltä Teijo-pakulta näyttävä VW EA 489 Basistransporter on aikoinaan toiminut mallina Teijolle. Viisivuotias Valtteri viihtyi ratin takana mainiosti – kuten varmasti muutkin tulevaisuuden harrastajat. Varsinaisia varaosia ei ollut paljoakaan, mutta tallin somisteeksi sopivaa rekvisiittaa senkin edestä. Tämän prototyypin kerrotaan olevan yksi kolmesta tiedossa olevasta, ja myös ainoa vasemmanpuoleisella ohjauksella varustettu yksilö. Pientä laittoa se vaatii vaan..
Uutta oli kaikissa, mutta uusilta traktorimalleilta oli totuttu odottamaan enemmän uutta kuin 1979 Valmeteissa oli. Alhaiset hinnat tuotiin näkyvästi esiin Zetorin samoin kuin Belaruksen ja Ursuksen esittelyissä. Sitä paitsi traktoreiden hinnat olivat reippaassa nousussa. John Deerellä oli tarjolla varsin kattava mallisto ihan listamalleinakin. Tarjolla oli 13 eri merkkiä pyörätraktoreita, tai 14, jos alustavasti esitelty Same otetaan mukaan. Leyland oli laajimmin näkyvillä ollut traktorimerkki. Monellakin merkillä kalleimmat listamallit olivat 150 000 markan hintaluokassa. O dotukset traktorikaupassa eivät olleet korkealla, kun vuosi 1979 alkoi. Kaikilta merkeiltä oli jo saatavissa nelivetoisia malleja. Maahantuojat pitivät edustamastaan merkistä esillä 7–13 listamallia, joille oli määritelty hinnat. Tulikin hyvä traktorivuosi 72. Valmet mainosti kolmeatoista uutta mallia. Tätä Suomen suurinta traktoria esiteltiin useassakin lehtijutussa. Runko-ohjattu 275 hevosvoiman mahtikone maksoi 370 000 markkaa. Esimerkiksi Loimaalle hankittiin John Deeren malliston järein traktori JD 8640. Energiakriisi ja öljytuotteiden hintojen nousu painoivat maataloutta, eivätkä maatalouden tai puukaupan sopimusneuvottelut ilahduttaneet. Pieniä ja päteviä parannuksia toki vuoden mallistoihin mahtui. Tilaamalla saattoi toki saada vielä useammanlaisia ja kalliimpia traktoreita. Vain Belaruksen ja Zetorin halvimmat mallit jäivät alle 50 000 markan hintoihin. Asiakkaita Valmetin mallisto miellytti: tuli vankka ykkössija myyntitilastossa, ja markkinaosuus kipusi yli 25 prosentin. Vuoden 1977 alussa maksettuihin hintoihin oli kertynyt yleisesti noin 30 prosenttia, joissain tapauksissa jopa 45 prosenttia lisää syksyllä 1979. Suurimmat mallit tarjosivat eniten uutta. Zetorillakin oli uusi pieni malli. Kesällä kuultiin, että sopimukseen oli päästy. Hiukan yli tuhat uutta Natikkaa meni kaupaksi, ja merkki oli vankasti neljännellä sijalla rekisteröintien tilastossa noin kymmenen prosentin markkinaosuudella. 1979 Traktoreiden kauppa piristyi 1970-luvun päätteeksi. Takana oli pari varsin ankeaa myyntikautta. Kesko järjesti valtakuntaan 500 esittelytilaisuutta Leyland Synchro -traktoreiden tutuksi tekemiseksi. Valmetin ja Volvon neuvotteluihin kohdistui uteliaisuutta ja odotuksia. Lisää näkyvyyttä JD sai siitä, että listamalleihin kuulumaton suurtraktori tuli Loimaalle ihmeteltäväksi. Sekä Valmet että International esittelivät vuoden uutuuksina 1979 mallistonsa. Maatalouden kustannustason voimakas nousu kuitenkin varjosti näkymiä. International oli ollut vuosikymmenen verran keskusosuusliike SOK:n edustuksena ja hoivissa. Leyland Synchron Lontoossa saama arvokas palkinto tarjosi jatkossa ainesta mainonnalle. Jontikoiden menekki kyllä kasvoi, mutta niiden osuus oli vain runsas prosentti kaikista uusista. Tuollainen esittelytilaisuuksien määrä antoi aihetta laajaan lehtimainoskampanjaankin. Pienempien traktoreiden puolella Hankkija esitteli uutuutena Massey-Ferguson 265 mallin, joka oli itse asiassa vain halpaversio M-F:n saman kokoisesta 500-sarjalaisesta, mutta täällä Palmu-ohjaamolla varustettuna. Merkkikirjoa Traktorivalikoimaa markkinoillamme riitti. Tilanne oli yllättävä, sillä suuria uutuuksia ei tarjolla ollut. Odotettuihin asioihin kuuluivat tiedot Valmetin ja Volvon yhteistyöneuvotteluista. Oikeasti uutta niissä oli vähän, lähinnä suurimmissa malleissa
Esittelijänä oli Oy Finnparts Ab, joka koetti löytää koneliikkeiden joukosta kiinnostunutta ja pätevää yritystä maahantuontia hoitamaan. Merkkivuosi oli myös Moto-Zetor Oy:llä, jolla kertyi kokoon 10 vuotta. Traktoreiden hinnat olivat olleet kovassa nousussa, ja nousupaine jatkui. Italialainen Same esittäytyi kesällä Hämeen maatalousnäyttelyssä. Pienet kuormaajat ilmaantuivat rakennushankkeisiin ja kiinteistötöihin. Moottoreiden valmistuksessa sovittiin kuutosmoottoreiden olevan Volvon alaa ja muiden moottoreiden tulevan Valmetilta. Uusia järjestelyitä traktorimarkkinoilla Uteliaisuutta ja monenlaisia odotuksia kohdistui Valmetin ja Volvon neuvotteluihin yhteistyöstä traktoriasioissa. Neuvostolaisilla valmistajilla taisi olla valtiollisia edellytyksiä pitää hintoja maltillisina. Tavanomainen pyörätraktori oli saanut kilpailijoita lähinnä puutarhatiloilla ja erityisesti maatalouden ulkopuolella kiinteistöjen hoitotöissä ja rakennusalalla. Myynnillisesti Valmetilla meni varsin hyvin. Sen sijaan sivujuonteeksi jäi länsi-saksalainen Gehl, jota täällä tarjottiin Nuppi-merkkisenä. Varmaan tärkeimmältä tuntui zetoristeista se, että nyt ohitettiin kolme kilpailijamerkkiä rekisteröintitilastossa. Ruotsissa Volvo BM:n maatalouskoneosaston väki siirtyi uuteen yhtiöön. Vuosi 1979 oli Zetorille ja 10 vuotta täyttäneelle maahantuojalle hyvä vuosi. Myyntiorganisaation vaihtuminen Konelan kaupoista uudelle Agroma-yhtiölle selittänee vähennyksen. Tässä vaiheessa ei merkille maahantuojaa löytynyt. Suomessa Valmetin oma myyntiorganisaatio täytti 20 vuotta, eikä pohjoismaiseen traktorivaltiuteen tähtäävä Volvo-kumppanuus siihen vaikuttanut. Hiukan erikoiselta vaikuttaneen järjestelyn taustalla oli huoli suomalaisten maataloustuotteiden vientimahdollisuuksista. Ohjaamothan asennettiin traktoreihin täällä, ja paljon osia ja varusteita vaihdetiin täkäläisille käyttäjille paremmin kelpaaviksi. Fiat piti hyvin esillä vahvoja nelivetomalleja, mutta Romaniassa valmistetun 450-mallin alkuperästä ei ääntä pidetty. Uudessa kuviossa Konela-Belarus huolehti edelleen traktoreiden tuonnista ja rakentelusta Suomen oloihin. Belarus-merkkisinä myytiin meillä muidenkin neuvostolaisten tehtaiden tuotteita, ei vain Valko-Venäjällä sijaineen oikean Belarus tehtaan. Valikoimat olivat laajat. Konekaupan kuvioissa tapahtui muutos, kun Belaruksen myyntiasiat siirtyivät Neuvostoliiton omistamalta Konela Oy:ltä uudelle Agroma Oy:lle. Markkinaosuus jäi vähän yli prosenttiin. Belaruksien menekki ei kuitenkaan ollut traktorimarkkinan yleisen suunnan mukaisesti nouseva, vaan myynti väheni tuntuvasti. Valmet ja Volvo BM perustivat uuden yhtiön maataloustraktoreiden tuotantoa ja markkinointia varten. Pienemmät neuvostolaiset olisivat voineet olla vaikka Vladimireja valmistajatehtaan mukaan. Tämän yhtiön omistajina olivat maatalouden keskeiset vaikuttajafirmat Hankkija, Labor, Valio, Munakunta ja TLK. Amerikkalaistaustainen Clarckin Bobcat sai kohta pyöriensijaa. 4/2019 73. Same esiteltiin laadukkaana nelivetoisten tekijänä. Muutaman traktorin kerrottiin tulleen tilatuksi tai ainakin päässeen harkintaan. Menestyksen merkeissä sielläkin elettiin. Ford ja Fiat esiteltiin mainonnassa Euroopan markkinoilla johtavina tai hyvin pärjäävinä traktorimerkkeinä. Myynti lisääntyi yli 300:lla traktorilla, markkinaosuus oli runsaat 7 prosenttia. Pienoistraktoreista Keskon edustama Kubota oli huomattavin. Kesällä sitten kuultiin, että sopimukseen oli päästy. Muutamista muistakin osien valmistuksista tehtiin työnjakoja. Belaruksen mainonnassa hintaasiaa tuotiin esille hyvin selkokielisesti ja käytännöllisesti. Vientiä Neuvostoliittoon uskottiin helpotettavan, kun maataloussektori Suomessa olisi tukemassa neuvostolaista konevientiä
Kauppoja tehtiinkin paljon Zetor oli vuoden suuri nousija. Italialaismerkin menekistä huomattava osa oli Romaniassa valmistettuja traktoreita. Runsaan 300:n myynnin lisäys edellisvuoteen nähden oli koko markkinan suurin kappalemääräinen muutos edellisvuoteen verrattuna ja prosenteissa huikea 79. 74 TRAKTORIVUOSI 1979. Fordin myynti kasvoi kappalemääräisesti toiseksi eniten. Vaikka Taavettien menekki kasvoi yli sadalla, markkinaosuus oli vain viitisen prosenttia, ja monien tuijottama listasijoitus vasta kahdeksas. Kymmenes sija rekisteröinneissä ja 2 prosentin markkinaosuus. Puhtaasti metsäkonemerkkien puolella Kockumsilla oli hyvä vuosi. Massey Ferguson ja Ford olivat seuraavina, ja Internationalkin ylsi yli tuhannen uuden rekisteröinnin. Fordin menekki kasvoi noin 250:llä, Valmetin ja Internationalin noin 130:llä. Pienten koneiden sarjasta erottui Kubota, joita rekisteröitiin 44 kappaletta. Fordin menekki oli maanosanlaajuisesti mainostamisen arvoinen. Fordilla ei tälle vuodelle ollut mainittavaa uutta tarjota, koska mallisto oli uusittu juuri edellisenä vuonna. Meillähän Fiat oli 70-luvulla ollut parhaimmillaan 6. Nyt 70-luvun lopussa Volvolla oli tarjolla vahvoja traktoreita, mutta mahdollisia asiakkaita saattoi arveluttaa meneillään olleet neuvottelut Volvon ja Valmetin yhdistymisestä. Massey Fergusonien osuus jäi hiukan alle 20 prosentin ja Fordien osuus noin 17 prosenttiin. Volvo ei koskaan kuulunut traktorimyynnin kärkimerkkeihin. 1970-luvulla hankituista 103 537:stä traktorista melkein neljännes, 23 prosenttia, oli Valmeteja. David Brown oli vielä 70-luvun alkupuolella ollut viidenneksi eniten myyty traktorimerkki, mutta sitten muut ehtivät edelle. Hyvin sujui Suomessakin. Fiatin mainonnassa kehaistiin menestyksellä Euroopan markkinoilla. Niiden rekisteröinnit putosivat muille hyvänä kauppavuonna melkein 300:lla edellisvuoteen verrattuna. Samalla Ford sivuutti ankaran kilpailijan eli Massey Fergusonin ja nousi tilastokakkoseksi. Markkinaosuus nousi yli 25 prosentin. Lukema ylitti noin tuhannella edellisvuoden, ja se oli kolmanneksi suurin koko vuosikymmenellä. sijalla ja välillä yhtä heikommalla. Uusia Volvoja meni kaupaksi noin puolet siitä, mitä vuosikymmenen alkupuolella oli mennyt. Pienten sosialistimaiden eli SEV-maiden osuus kasvoi myös Ursuksen ja Romaniassa valmistettujen Fiatien ansiosta. Samalla tšekkitraktori harppasi seitsemänneltä sijalta neljänneksi rekisteröinneissä. Vähennystä kärsivät 79-kaudella myös Belarus ja Volvo. Myyntiykkösenä oli vankasti Valmet. Taustalla oli tavattoman hyvin sujunut kaupanteko pahimmille kilpailijoille huonona vuonna 1978. Suurin putoaja oli Massey Ferguson. Uusia traktoreita rekisteröitiin kaiken kaikkiaan 10 698 kappaletta. Mukavasti kasvoi myös Leylandin, Fiatin ja David Brownin myynti, mutta listauksessa nämä merkit putosivat pykälällä Zetorin noustessa. Volvoa arvostettiin laadukkaana mutta pidettiin kalliina. Metsäkoneita sisältyi myös Valmetin, Volvon ja Massey Fergusonin myyntilukuihin. Nyt kertyi hyvä myynnin lisäys jopa noin neljänneksellä, mutta listasijoitus oli silti seitsemäs. Myyntiykkösenä oli vankasti Valmet, joita rekisteröitiin melkein 2700 kappaletta. Uusien traktoreiden rekisteröintien piristyminen merkitsi myös sitä, että 70-luvulla rekisteröityjen traktoreiden määrä ylitti sadan tuhannen kappaleen rajan
Säiden armoilla olemiseen kyllästyneille oli tarjolla ohjaamoita jälkiasennettaviksi. Menekki väheni roimasti samaan aikaan kun traktorikauppa muutoin sujui vilkkaan kasvun merkeissä. Nämä 265-mallit tuotiin Suomeen halvempina avomalleina, ja varustettiin täällä Hankkijan ja Palmun yhdessä kehittämällä ohjaamolla. Uutuutena esiteltiin MF 265, joka tekniikaltaan oli sama kuin entuudestaan tunnettu MF 500 -sarjan vastaava malli. Ohjaamoiden valmistus oli kasvanut melkoiseksi teollisuudeksi. Traktoreiden myynnissä lisäystä karttui toistakymmentä prosenttia, mutta Leylandin sijoitus rekisteröintitilastossa kuitenkin tipahti viidennestä kuudenneksi. 4/2019 75. Sitten Keskon traktorimainostajat saivat Englannista iloisen uutisen ja uuden aiheen Leyland Synchron kiittelemiseen. Vuosi 1979 oli Massey Fergusonin kannalta hyvin huono vuosi. Jos joku ei vuoden mittaan nähnyt yhtään Leylandin mainosta, se joku tuskin näki yleensäkään traktorimainoksia. Tässä raumalainen esimerkki ohjaamoiden tarjonnasta. Joka tapauksessa MF menetti nyt hopeatilansa myyntitilastossa, Kolmossijalle se sentään pääsi. Leyland pidettiin hyvin näkyvillä. Tosin edellisvuosi olikin ollut poikkeuksellisen hyvä. Uusien traktoreiden turvaohjaamot olivat olleet pakollisia jo vuosikymmenen verran. Pitkin vuotta oli meillä ehditty järjestää esittelyitä ja tutustumista Leylandeihin. Arkisessa käytössä oli silti runsaasti aiempien vuosikymmenten traktoreita
Puh. Kunnostettu ja museokatsastettu. Puh. 0400 322 445. Projektina, hytissä hitsaamista. Porsche Super -59, Natikka 275 -58, Zetor 3011 -62, Ferguson 35 -57, Faari 177S -60. Ohjauslaitteissa ei välyksiä, todennäköisesti vähän ajettu. Tukki-vinssi, Keuruun konepajan valmistama, hinta 150 €. Archimedes-perämoottori 1950-luvulta hp. 040 5584 756. 1966, sivuvaunupyörä 350cc, hinta 1500 €. 040 515 5963. -28. Ote-moottorin kansi, tankki. Archimedes 20hp perämoottori + tankki + kaukohallintalaite. Keulahytti, ajo/oleskeluhytti, sauna puukiukaalla, avotila perässä. Sisu Kontio -74, ajokuntoinen. Puh. 050 552 6443. Rekisterissä, työkuntoisia. Sijaitsevat Mäntässä. Moottori marinoitu Valmet 310 B diesel 33 hv 1800 r/min, hydraulinen merikytkin. Hinta 4000 €. Tarjoa! Puh. 50-luvun Ford k-auton vaihdelaatikko 60 €. Jobu Hankkija 75 vuotta juhlamalli. Royal Enfield Clipper 250cc, vm. 0400 788 882, Polvijärvi. 4000 €, tarjoa rohkeasti. Puh. Puh. Puh. 0400 241 784, Jämsä Fordson-Major traktori vm. Puh. Bernard moottori, Zetor 25 takavannekehät, Mörkö-Majorin koneen osia, Diesel-Majorin osia, Pikku-Valmetin aura, koneen osia. Hinta 10 500 €/tarjous. Niittiä kappalekaupalla. Puh. 1962. Katsastettu ja liikennekäytössä. jyrä, 2 metsäkärryä, metsäreki, 3 klapisirkkelä ym. Puh. Fiat Piccolo 211R vm. Puh. 160 €. Vain nouto ja käteismaksu. Erittäin hyvin entisöity. Hinta 40 €. 040 5420 484. H. Rek. Bolinder-Munktell 5:n jalan traktorivetoinen S-500 leikkuupuimuri, hyvä ja toimiva. ISOT ERÄT TAI VAIN YKSIKIN KIRJA KIINNOSTAA . Toinen työkone-paperilla, aura, puskurikippi, rissa. Mopedeja eri merkkisiä, kunnostettuja ja projekteja osina. Varaosiksi tai kunnostettavaksi. Vankkarakenteinen, ei lahovikoja. Porsche Junior -60. Hinta 50 €. Jarruhihnoja ja niittejä pari muuttolaatikollista, uusia, lähinnä työkoneisiin ja vanhoihin kuorma-autoihin, mieluiten kaikki hihnat kerralla. Lapu-sirkkeli, hinta 150 €. 040 5597 690. Kunnossa oleva vaihtolava-Volvo. Homelite C5. Rekisterissä ja ajokunnossa. 040 5597 690. Toinen eturengas uusittava, ei akkua. Jawa 634, vm. H. Puh. -61. 2 kpl Jyryjä Rollsin 320 moottorilla. Ketju, laippa ja purukoppa puuttuu. Valmet 361, -64, 3 kippivaunua, Tuhti 5 ja 6, Velsa 5 viljalaidoilla, Sukkela sorminiittokone, takalana ympäripyörivä, lapiorullakarhit 2 kpl, jousiäes. -82. Helppo museoajoneuvoprojekti. Puurakenteinen keskimoottorivene. Siistikuntoinen, paljon osia uusittu. Puh. 180 € sekä Hako Combinette puutarhajyrsin 1960-luvulta JLO-moottorilla hp. Katsastettu 4/-19. Puh. 3000 €/tarjous. Traktorivetoinen traileri ja talvitelakointivarusteet. 040 582 3865, Varkaus. 1984, 350cc, siisti, hinta 1400 €. Puh. 040 866 9806, Vaajakoski. 040 571 6064 Jyry-Sisu R142 RR 320 vm. Myydään Bedford D5 LC2 -58. -87. Puh. Kannessa numero 245100301561. Belaruksen uusia moottorinkansia 2 kpl tiivisteineen. Vanhat moottorisahat. Olympia tai Wikström maamoottorin seuraavat pisteosat: täydellinen kaasuttaja, kipinää antava magneetto rattaineen, ryyppykuppi, öljyannostelija ja suojakotelo. Vaihto mahdollinen kaivuriin. MYY YLIMÄÄRÄISET KÄYTTÖOHJEKIRJAT, VARAOSA-, KORJAUSKIRJAT, ESITTEET! TRAKTORIT, MAANRAKENNUSKONEET, METSÄKONEET, TYÖKONEET. 1958, Power, hinta 2000 €. Puh. H. 11 500 €/vaihto 4-veto traktoriin etukuormaajalla. Moottoripyörä IC-Jupiter, vm. 050 3723 647, Padasjoki. Volvo 740 vm. A-Ford vm. 1979. Moottori jumissa käytön puutteen vuoksi, ilmeisesti vesipumppu rikki. 040 525 5190/ Marko, Tuusula. 040 511 8498 /Jouko. Museorekisterissä, bensakoneella. 040 583 7236, Akaa Toijala. Hp. 041 701 2103. 040 183 2916. Merenkulkulaitoksen väylänhoitoaluksesta rakennettu. 2400 €. OSTETAAN MYYDÄÄN TIEDUSTELUT JA TILAUKSET WWW.OHJEKIRJA.ORG 040-4144 700 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa. Puh. Volvo F10 6X2, vm. 250 € /kpl tiivisteineen. Paperit löytyy, saa rekisteriin. 050 414 3721. Hinta 2000 €. Puh. 5+2 henk. Puh. 040 5835 970. H. KÄYTTÖOHJEKIRJOJA, KORJAUSOPPAITA JA VARAOSAKIRJOJA TRAKTOREIHIN, KIINTEISTÖHOITOKONEISIIN, MAANRAKENNUSKONEISIIN JA LEIKKUUPUIMUREIHIN. Koko paketti 80 €
Tuleepa merkillinen olo, kun puhuu nykyisillä muotisanoilla jälleenrakennusajan Suomesta. Toisenkin kuvan kone voisi olla sellainen. Silti tavarain liikuttelu on tavarain liikuttelua, vaikka koneet ja sanat vaihtuisivat. Siitä tulee myös mieleen kaivosteollisuus, mutta pikkuruiset pyörät sähkömoottorilla hieman epäilyttävät. Hmm – logistiikka, tuottavuus, kapasiteetti. Tekniikan kehittyessä ja tuottavuutta tavoiteltaessa kuljetuskapasiteetit ovat kasvaneet suuriin mittoihin. Joten hypätkäämme pidemmittä puheitta menneiden muisteloihin näiden kuvien myötä. On sitä osattu ennenkin. Tänä päivänä logistiikan parissa painii monenlaista vipeltäjää ja osaajaa. Koneet liikkumiseen ja tavaran kuljettamiseen ovat olleet vain yksinkertaisempia ja määrät pienempiä. Tämä Jaska on kyllä varmasti yksi Länsi-Suomen aktiivisimpia yksilöitä. Sarvijaakko unten mailla ja työn touhussa. Logistiikka-alan ammattilainen siis. 78 RAUHASSA RUOSTUVAT LOGISTIIKKAIIKKA LOGISTIIKKAIIKKA. Vasemmanpuoleinen vihreä laite muistuttaa jonkinlaista ratapihaliikenteeseen tarkoitettua tavarankuljetinta
Ensimmäiset oikeat trukit valmistettiin yrityksen tuontantolinjalta 1933. 4/2019 79. Luulisi kabiinissa olevan tilaa silinterihattuisellekin varastomiehelle. Kolmen kopla huilitauolla. Ford Custom Cab ilmailulogistiikan äärellä. Nykyturvamääräykset haastava avotrukki alkaa olla jo kaukaista historiaa. Matkaja rahtitavaran liukuhihna-autoilun aatelinen on päätynyt romumiehen syleilyyn. Tässä trukissa on hieman sarjakuvasävytteisiä piirteitä. Tämäkin laite on tuttu myös ratapihoiltamme matkalaukkukuljettimena, mutta kuvan kone on versioitu tehtaan käyttöön nosturivarustuksineen päivineen. Tämä YIT:n vanha trukki edustaa hieman tuoreempaa vuosikertaa. Kai niiden kanssa äkkiä opittiin, että kannattaa edes jonkinlainen kaari laittaa kuljettajan päälle. Peruskansalaisen logistiikka-apuvälineenä avolava-Transit oli varmasti yksi ehdottomasti yleisimpiä vaihtoehtoja. Myllykoski Paperin entinen työjuhta. Towmotor Corporation perustettiin Yhdysvaltojen Clevelandissa vuonna 1919
Yale on yksityinen yliopisto Yhdysvalloissa. Tämä Thames Trader taistelee vielä, vaikka ajan hammas onkin jo saanut tiukan otteen pelleistä. Varastomiehen korvissa soi kesäillan valssi, kun aurinko luo säteensä työkoneen ylle. Yale alkoi valmistaa materiaalin käsittelyyn liittyviä tuotteita jo vuonna 1875. Clarkki siellä, clarkki täällä. Keskon konehuollon varaosien logistiikkayksikkö on tehtävänsä suorittanut. Se on myös älylukkojen ja trukkien valmistaja. 80 RAUHASSA RUOSTUVAT. Umpikoriset 1960-luvun jakeluautot alkavat olla harvinainen näky metsien siimeksessäkin. Logistiikkaluukut on suljettu viimeisen kerran
Postilogistiikka-Iikan brittipaku on varustettu liukuvilla etuovilla. Vanha valtava Wärtsilän valtamerialusten varustaja. 4/2019 81. Allis-Kalmarin G-malli tai loput siitä oli unohdettu samaan pusikkoon kuin viereinen Scoopmobilekin. Varaosapulmissa painiville lukijoille kerrottakoon, että erään lähteen mukaan yhteensopivia osia löytyy Caterpillar -merkin varaosalistoilta. Kolmipyöräinen Scoopmobile oli trukkien maailmassa kummallinen outolintu 1950-luvulla, mutta yllättävän suosittu silti, ainakin kotimaassaan Yhdysvalloissa. Kuinkahan moni ajoi kesähelteillä ovet sepposen selällään. Sympaattinen Towmotor LT44 keräsi pölyä Kaukaan tehdasrakennusten uumenissa
Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 5/2019 ILMESTYY 8.8.2019 VANHAA RAUTAA Elokuun lehden sivuilla matkataan 20-luvun linja-autolla. Yksi pysäkeistä on eläkeläisautoilija Pentti Keski-Korsun komea konekokoelma. Seppämestarinamme hyörii 92-vuotias Raymond Heino, jolta ei kokemusta puutu konehommista. Kovat konkarit koolla! 82
37 90 Suuri Valmet -traktorikirja 216 sivua. Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot. Klassikkomarkkinat Kymmenittäin harrasteautoja ja osia myytävänä Autoilun nostAlgiAA 1950 1985 • www.klassikot.fi • 01/08 • Hinta 7,50€ Tunturi Super Sport Urheilumopo 80-luvun tyylillä Tuleva klassikko Peugeot 205 1,9 GTi Aikakautensa yllättäjä Lotus Cortina Kahdesti rakennettu replica 6 4 1 4 8 8 3 6 8 4 8 8 8 1 > M B 22 0D • Ch ev y ii • to yo ta Co ro lla • s te yr p u ch • o pe l a sc on a • a u st in a 4 • lo tu s Co rt in a • s aa b 9 6 • p or sc h e 9 24 • tu n tu ri s u pe r s po rt 01 /0 8 CAT-HYBRIDIKAIVURI esittelyssä MAnIToU KURoTTAjAT Koeajossa ARMoTon VW AMARoK maanrakennus • metsäkoneurakointi • kiinteistöhuolto • maatalous n ro 1 • 1/ 20 13 • 7, 90 € 6 414887 200110 1 3 1 72 00 11 -1 30 1 PAL VKO 2013-44 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.koneurakointi.fi HajateK oy jo 20 vuotta energiatuotantoa liikevoiman hyötykäyttäjä Metsäalan tekijät koolla TARPEESEEN TURVETTA n U M E R o 1 K o n E U R A K o In T I 1 /2 1 3 • tu rv et ta ta rp ee se en – H aj at eK oy • piK aK oK eil u ss a: Ko lM e do o sa n ia • el M ia W oo d ´1 3 • es it te ly ss ä: M an it ou -K u ro tt aj at tuoretta teKniiKKaa KoneMessuilla ELMIA WooD ´13 silvator 2000 EnERgInEn HAKKURI Miksi Komatsu. Kaupan päälle avaimenperä. Viipale mediat Klikkaa ostoksille verkkokauppaan www.supermarket.. • Kun työsi sisältää paljon kääntöliikettä, polttoaineen kulutus laskee jopa 25 – 40% • Komatsu HB215LC-1 on aito sähköhybridi japanilaista osaamista ja tekniikkaa • Hybridikomponenteille 4 v /10 000 h takuu – muut koneen osat 2 v /3000 h • Komatsu HB215LC-1 hybridikaivukoneita on toimitettu vuodesta 2008 lähtien jo tuhansia – Komatsu laatuun voi luottaa Kun haluat tehokkaan ja ympäristöystävällisen kaivinkoneen, soita meille METALLITIE 6, 33960 PIRKKALA PUH. Jokaisella autolla on tarina. 37 90 Rasvanäppien olohuoneet 212 sivua. Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.?. 37 90 8 90 8 90 8 90 8 90 Raskas Kalusto parkkikiekko Klassikot parkkikiekko Koneurakointi parkkikiekko Vanhat Koneet parkkikiekko 8 90 Amerikan Rauta parkkikiekko Koneurakointi lippalakki Raskas Kalusto lippalakki 8 00 Vanhat Koneet pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä. Kaupan päälle avaimenperä. Supermarket.. Volvo 226 sivua. Kaupan päälle avaimenperä. komatsu_HB215_v2_297x210fi.indd 1 22.08.2013 08:50:54 KoLME DooSAnIA piKaKoKeilussa: UUTUUSLEHTI! 8 90 Vanhat Koneet lippalakki 4 90 Tarra-arkki Säänkestävät tarrat A5 arkilla. 020 775 8400, FAX 020 775 8492, www.sr-o.. 14 90 Amerikan Rauta avaimenperä 14 90 14 90 14 90 8 00 Klassikot pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä. IKILIIKKUJA UUtUUslehti! Autoja ja autoilun ajankuvaa sodanjälkeisiltä vuosikymmeniltä ClassiC Motor show ’08 Messuraportti ensimmäistä kertaa järjestetystä harrasteajoneuvonäyttelystä 120 000 km ajettu Mercedes-Benz 220D Automatic -79 Steyr Puch kääntää katseet SympAtIAA ItävALtALAISIttAIn wanhat aUtot vappUajelUlla Zoolandian kokoontumisajon tunnelmia Testasimme, kuinka höyryjunalla matkustettiin Ukko-Pekan matkassa Museokatsastus Mitä pitää ottaa huomioon ja kuinka se käytännössä hoituu
2pv 40€/15€ 7-12v. 15 . Alle 7v 0€ Perhelippu (2+2 hlöä) 1pv 70 €, 2pv 100€ Valoshow (lauantaina 18.00-23.00) 15 € Juhla -vuosi Juhla -vuosi 15 . Vaijerimörkö Fordson Major ’49 & Rimas-kuormaaja ’52 Sisääntulijoille risteilykortti Messut avoinna Perjantaina 10.00-18.00 Lauantaina 10.00-18.00 1pv 30€/10€ 7-12v. Lisää kaasua! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 4/2019 • Hinta 8,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT TURBOAHDETTU Väkevä Valmet 1100 täyttää 50 vuotta KAIKENTEKIJÄ Lanz Alldog A 1305 -työkoneenkantaja TANKKI TÄYTEEN! Tarinoita takavuosien bensiinipumpuista 6 41 48 87 45 00 03 19 00 4 745000-1904 PA L VK O 20 19 -3 2 Viipale mediat 70 4 / 2 1 9 • Fo rd so n M a j o r & R im as • Fo rd -s e ka j u na • K ar hu -S Is u -b u ss i • K o ck u m s K S 8 5 • La nz A lld o g • V alm e t 1 1