Pellin paksuus enintään 3 mm. Mukana 5kpl karkaistuja rullia. Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön. Pylväiden välinen leveys: 500 mm. 3kpl työkalutaulut. pyörät. Ilpo Kekin Fordit Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 4/2021 • Hinta 9,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT POSTIN BUSSIT KRAMER-TRAKTORIT Katsaus saksalaisvalmistajan pitkään historiaan KETTERÄ MÖHKÄLE Tuomo Heleniuksen Vammas Magnum KAIKENMOISET KONEET Mauri Silén ja seniori kaluston kuntoutuslaitos 74 50 00 -2 10 4 • PA L VK O 20 21 -2 8 6 41 48 87 45 00 03 21 00 4 Viipale mediat 86 4 / 2 2 1 • B e rn a rd W 1 1 • D a vi d B ro w n 1 6 9 • D o d g e P TH -S 6 • Fo rd so n M a jo r & M a st a -k u o rm a in • K ra m e r Kaikki hinnat sis. Työtason korkeus: 946mm. Täydellinen kone pinnan ruosteen poistamiseen ja levyjen valmisteluun esim. Työkalulaatikko on kuulalaakeroitu. Maks. Paino: 4,3 kg. Pulverimaaliruisku Ammattimainen lopputulos kotona! Nyt voit jauhemaalata kotioloissa ja saada kestävän pinnan, joka ei irtoa tai lohkeile ja kestää paremmin kulutusta. Nostokorkeus: 400-1210mm. Pöytätasossa on kaadot niin, että öljyt ja vastaavat valuvat keräysastiaan. Puristinmäntä kulkee laakeriradoilla ja on säädettävissä 160 mm sivusuunnassa. Korin maks.paino: 1800kg. Ramppien mitat: 590x340mm. korkeus: 1545mm 1599€ tuotenro 511050 169€ tuotenro 89343 Autotallin sisustus / työpiste (punainen/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea. pellin paksuus 2mm. Mukana 2 vahvaa puristuslevyä. ennen hitsausta. Pöydän koko: 1200x640mm. Iskunpituus: 160mm 599€ tuotenro 503010. 3kpl alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm. Mitat: 1030x440x140mm, istuinkorkeus 510mm 69€ tuotenro 506543 U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! Hydrauliprässi 15t Vahva hydrauliprässi jalkapedaalilla. 1199€ tuotenro 86801 Asentajan alusta & jakkara / 2-in-1 Tukeva asentajan alusta joka nousee myös jakkaraksi. Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513533 349€ tuotenro 506467 Purkupöytä (musta) Erittäin vahva purkupöytä keräysastialla ja lukittavalla työkalulaatikolla. Työkaluvaunu työkaluilla 145-osaa Laadukas työkaluvaunu 145-osaisella työkalulajitelmalla esim. Korkeus: 875mm sis. Käyttöjännite 230V. Koneella on useita etuja ja yksinkertaisella rullan vaihdolla voit vaihtaa karkean puhdistuksen, hionnan ja kiillotuksen välillä. Vaatii lisäksi kompressorin. Nostokyky: 1350kg/pari. teräkseen, alumiiniin, ruostumattomattomaan teräkseen ym. U U TU U S! U U TU U S! Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin, kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. Puristusvoima: 15t. Korin maks.pituus: 5,5m. Kok. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. ilman prässiä. Varustettu 4:llä kuulalaakeroidulla pyörällä, joista kaksi on lukittavissa. Vaunun mitat: 700x455x975mm. Sarja sisältää koot: 3”, 3.5”, 4” ja 4.5”. Kitasyvyys: 700mm. Paino: 88kg. U U TU U S! 189€ tuotenro 509658 Satinointi/ rullahiomakone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Tarvitset ainoastaan porakoneen keskireiän poraamiseen ja lenkkiavaimen tai räikän rei’ityspuolien kiristämiseen. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. Työkorkeus: 1200mm. kotimekaanikolle. Työalue: 168-980mm. 499€ tuotenro 512776 249€ tuotenro 507766 Lävistinsarja / Knock Out Punches Lävistimillä teet reikiä mm. 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut. Koneessa on tehokas 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm
Postimuseon näyttelyt museokeskus Vapriikissa Alaverstaanraitti 5, Tampere 14 €/7 € tai Museokortti•www.postimuseo.fi AAMUKAHVI & TUORE LEHTI 28.5.2021 – 28.8.2022 V I E S T I N V I E J Ä T ANHA IMA W
Vanhassa on silloin vara parempi. Ennen ei uutta tuotemerkkiäkään otettu käyttöön noin vain. 50 vuotta sitten tehtiin varmasti kasapäin työkaluja, joista vain murtoosa on edelleen hyvässä iskussa. Nykymyyjien joukossakin on vanhan ajan asenteella varustettuja ihmisiä, joille asiakkaan tyytyväisyys on tärkeämpää kuin lyhyellä aikavälillä tahkotut eurot. Sanonta saattaakin osua paremmin ihmisten tapoihin kuin esineisiin. Kaikenlaista roskaa on ollut kaupan ennenkin. Aikoinaan laatuongelmat ajoivat valmistajan nopeasti vaikeuksiin. Mitä kauemmas historiaan tähyää, sitä vahvemmin omaan pitäjään ja omaan asiakaskuntaan sitoutuneita kauppiaita löytää. Samat romut ja samat hinnat kaikkialla, palveluksi riittää ääneen lukeminen netistä ja kova myyntitulos. Se olikin heidän kannaltaan viisasta, sillä kun pettymys kohtasi asiakkaan, oli kauppamies jo karistanut kylän tomut jaloistaan. Ehkäpä työkalujen ja muiden teknisten värkkien kohdalla sanonta pitäisi taivuttaa muotoon, joka viittaisi kunnolla tehdyn paremmuuteen. Pitkän linjan myyjäammattilainen ei kehnoa kehdannut myydä, sillä huonon kokemuksen jälkeen samaa asiakasta ei enää liikkeessä nähty. Näistä ammattilaisista isketään tarinaa tulevaisuuden kahvipöytäkeskusteluissa. Kertakäyttöisiä työkaluja kauppasivat vain helppoheikit toreilla. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi ku va : M us eo vi ra st o/ U A Sa ar in en /J ou rn al is ti ne n ku va -a rk is to 4/2021 3 Pääkirjoitus. Kehnosti tehdyt joutuivat roskakoriin jo aikoinaan. Ehkäpä silloin palautuu mieleen otsikon sananlaskukin. Kun kerran sai kehnon maineen, ei sitä enää mainoksien avulla kohennettu. Ja joskus asian laita todella onkin näin. Useimmille tekijäihmisille tuttu tilanne on, kun nakkaa hiljattain ostetun ja juuri rikkoutuneen työkalun romukoppaan ja kaivaa tilalle sen ikivanhan, jonka oli jo siirtänyt uuden tieltä varastoon. VANHASSA VARA PAREMPI O tsikon sananlaskun voi tulkita monella tavalla. Nykyäänhän huonoon romuun vaihdetaan vain uusi nimi kylkeen, kun kauppa lakkaa käymästä. Nykyään asiansa tunteva ja palvelualtis tekninen myyjä on kovassa puristuksessa rautakauppaketjujen tehomyllyn rattaissa. Hyviä työkaluja myytiin alan liikkeissä, ja niissä oli kunnon vehkeiden lisäksi asiantuntevaa henkilökuntaa. Entisajan kalukauppiaiden kohdalla pitää paikkansa, että vanhassa oli vara parempi. Sananlasku on sekin vanha, varmasti vanhempi kuin äsken varastosta kaivettu työkalu. Surkea maine tuli myös huonoa tavaraa välittävälle myyjälle. Ajateltiinkohan silloin samalla tavalla, kun se työkalu oli uusi, että ei tuosta mihinkään ole, kun vanhoihin vertaa. Aivan lohduton ei tilanne sentään ole. Itse olen tavannut liittää sen vanhaan hyvään aikaan valmistettuihin esineisiin, jotka ovat nykyaikaisia kestävämpää tekoa
24 Bernard W110 1964 Osmo Kukkonen tehtailee polttopuita ranskalaisella moottoriveteraanilla. 60 Kaikenmoisia koneita – Mauri Silén Entinen huoltopäällikkö ei pelkää konehaasteita. KONEET 18 Fordson Major & Masta Senior 1958 Pekka Lintula ja Matti Pitkänen panivat järeän tanskalaisen kuormainkoneen teräkuntoon. Tarinaa nelikko-Holderista, patanokka-Mersusta ja Fordin taikapyssystä. Ilpon Fordit ovat kokeneet perinpohjaisia teknisiä muodonmuutoksia. HARRASTAJAT 12 Heleniuksen koneet Tuomo Heleniuksen tallista esitellään Vammas Magnum, David Brown 1690 ja omatekoinen X Raktori. 4 Tässä numerossa. TAPAHTUMAT 54 Veteraanikuormureiden vappukeikka, Nokia–Toijala Viileänä vappupäivänä vanhat kuorkit lämpenivät Pirkanmaan mäissä. 40 18 24 28 KANNESSA 40 Seppiä ja mestareita Ilpo Kekki oppi konetöissä tekemään isojakin remontteja työmailla. MUSEOT 52 Halle 31, Saksa Keskeltä Saksan teollisuuden kehtoa Ruhria löytyy tunnelmallinen kuorma-automuseo. 28 Dodge PTH-S600 1983 Posti hankki 80-luvun alussa Lappiin nokkabusseja, joissa oli amerikkalainen alusta ja suomalainen tekniikka
Traktorikaupan hullu vuosi Olli J. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Ojasen kertomana. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Kuljemme keltaisessa kyydissä myötäja vastamäet päätepysäkille asti. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Juha Pokki, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Olli J. 75 Markkinat Vanhan raudan kauppapaikka. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Jo sata ajastaikaa sitten huomattiin, että sorateiden hoidossa tiehöylä on eto peli. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 46 Kaiken maailman traktorit: Kramer Saksalainen Kramer erottui traktorintakojien massasta laadulla ja omalla vaihteistotuotannolla. TILAAJAPALVELU Puh. 54 34 66 Uudenmaan rakuunarykment ti vei viholliselta tämän veneen, joka huristi Äänisjärvellä elokuussa 1942. (06) 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. ARTIKKELIT 56 Tiekarhujen klaani Suomi oli ja on sorateiden maa. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 70 Traktorivuosi 1951 Ensin näytti siltä, että uusia traktoreita ei saa lainkaan. Ojanen, Kauko Ollila, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Pekka Stellberg, Aimo Tenni, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Thomas Backman, Sari Mantila POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Uutisia ja erikoisuuksia entisistä uutuuksista. 4/2021 12. Sitten merkkejä oli tarjolla niin, ettei sormia riittänyt laskemiseen. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia. HISTORIIKIT 34 Postibussien tarina Postin linja-autot alkoivat liikennöidä sata vuotta sitten. 66 Vesille vie! 1940-luvulla Suomen tieverkoston laajuus ja kunto oli kaukana nykyisestä, joten vesireitit olivat liikkumisen kannalta merkittäviä. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty
Niistä osa annettiin maatiloille koekäyttöön. Pikku-Valmet Pyörää ei tosin ollut varaa keksiä kokonaan uudestaan. Kokoonpanoa varten siirryttiin huhtikuussa 1951 Tourulan kivääritehtaalle, jossa kymmenen traktoria koottiin vuoden 1951 aikana. Sotakorvausten päättymisen jälkeistäkin toimintaa ennakoitiin. Sen petroliversio oli viitisen hevosvoimaa edeltäjäänsä vahvempi, ja bensiinikäyttöisessä sisarmallissa oli vielä vähän enemmän lisää tehoa. Petrolikäyttöisen kaasutinmoottorin rakensi Linnavuoren moottoritehdas. Varsinaiseen vauhtiin päästiin vuonna 1953, kun Valmet-traktoria tehtiin noin tuhat kappaletta ja myynti alkoi. Traktoria oli muutoinkin vahvistettu. Valmetin pyöreät vuodet Ensimmäinen Valmet-traktori syntyi 70 vuotta sitten. 6 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Traktori suunniteltiin ilman uusia koneinvestointeja. Kaksi muutakin tuttua Valmetin mallia täyttää tänä vuonna pyöreitä. Niinpä valtionyhtiön tuotantoon päätettiin ottaa maataloustraktori. Kymmenen koekappaleen osat rakennettiin Rautpohjan tehtaassa eli vanhassa tykkitehtaassa. Aluksi yritettiin rakentaa erikoista lisenssikonetta, mutta kun siitä tuli susi, homma päätettiin hoitaa itse. Seuraavan vuoden tuotanto oli vielä vain kymmeniä traktoreita, mutta niitä alettiin jo markkinoida. Siitä huolimatta myös siviilituotantoon oli kapasiteettia, oikeastaan tarvettakin, sillä työpaikkoja piti luoda. Hydraulinen nostolaite oli nyt myös tarjolla. Päätettiin tehdä pieni, noin 15-hevosvoimainen traktori. Vuonna 1955 traktorista tehtiin uusi versio, Valmet 20. Ensimmäinen Valmet oli pieni ja vaatimaton traktori, jossa oli mekaaninen nostolaite. Pääsuunnittelija Olavi Sipilä mittaili opintomatkoillaan pariakin menestynyttä traktoria, joiden ominaisuuksia siirtyi suunnitelmaan miltei sellaisenaan. S odan jälkeen muodostetuilla Valtion Metallitehtailla riitti alkuvaiheessa työtä sotakorvausten kanssa. SItä vartenkaan ei liiaksi vaivattu suunnittelupuolta. Kansan suussa se sai pian lempinimen piikkilangankiristäjä, jolla kuvattiin ivallisesti sen kykyjä. Mitoissa otettiin mallia länsinaapurista, ja rakenne oli yksinkertainen
Tätä mallia valmistettiinkin sitten liki 15 000 kappaletta ja 1960-luvun puoliväliin saakka. Mutta jälleen kahden vuoden kuluttua otettiin uusiksi. Ohjaus oli hydrostaattinen ja melutaso ajan mittapuulla pieni. Moni paikka kaipasi vahvistusta ja kehittelyä. 33 D tuli kuitenkin myyntiin hieman raakileena. Dieselaikaan Isompi loikka otettiin 1957, kun esiteltiin Valmet 33 D. Alettiin päästä lähelle sen lupauksen täyttämistä, joka oli annettu jo 565:n mainoksissa: nyt ajatte traktoria kuin autoa. Traktorin moottori oli 37-hevosvoimainen suoraruiskutteinen kolmisylinterinen dieselmoottori, kyvyiltään aivan toista kuin kaasutinmoottorit. 502:n ohjaamossa kelpasi. 1961 esiteltiin Valmet 361 D, joka oli selättänyt pahimmat lastentaudit. Hytti oli tiivis ja melutaso entistä alhaisempi. Traktori oli muutoinkin kokonaan uusi. Lisäksi ulkomuoto oli tehty vetävämmäksi – suunnitteluun oli ensi kerran käytetty oikeaa muotoilijaa. Jo 1959 dieseltraktorista tehtiin uusi versio, Valmet 359 D, jota oli paranneltu paitsi akselistojen myös hydrauliikan osalta. Uusissa traktoreissa oli vakiovarusteena turvaohjaamo, joka tasalattioineen ja äänieristyksineen oli aikansa parhaita. Hydrostaattinen ohjaus oli vakiovaruste. Ainokaisen traktorimallin rinnalle saatiin 60-luvun lopulla kokonainen sarja. Valmet 502:ssa ohjaamon ergonomia oli viety edellisiä malleja pidemmälle. Sisällä oli lisäksi nyt oikea tasalattia. Isoimmat Valmetit olivat nyt nelisylinterisellä ja turboahdetulla moottorilla varustettuja nelivetoja. Vanhat Koneet onnittelee 50-, 60ja 70-vuotiaita Valmeteja. Vuonna 1971 jo 50-luvulta tuttu kolmisylinterinen Valmet sai kokonaan uuden muodon. Istuin kääntyi ja kallistui sen verran, että työkonetta saattoi seurata melko siedettävässä asennossa. 4/2021 7. Myös voimaan satsattiin. Mukavuuden mukaan 361:n jälkeen Valmetilla alettiin miettiä myös ajomukavuutta ja traktorin käytettävyyttä. Hydraulinen nostolaite oli vakiovaruste, maavaraa riitti, ja traktori kulkikin liki kolmeakymppiä. Moottorin teho oli noussut reippaasti 40 hevosvoiman paremmalle puolelle. Molempia edisti osittain synkronoitu vaihteisto, joka nähtiin 565-mallissa vuonna 1965
Ruotsalaisperäistä Recordia valmisti Suomessa tamperelainen Kone ja Terä. KAARLO HAGELIN MUISTELI OY SUOMEN AUTOTEOLLISUUS AB:N 30-LUVUN TEHTAAN KONEKANTAA SISU-UUTISTEN NUMEROSSA 6/1958. Vinssin ja pankon lisäksi tarjolla oli myös vinssistä muokattuja puomikuormaimia traktorikäyttöön. Tulin taloon viilariksi – siihen aikaan muodostivat viilaamo ja koneistusosasto saman osaston, ja meillä oli käytettävissä muistaakseni pistohöylä, kaksi porakonetta, epäkeskopuristin, yksi sorvi, vieterivasara, kaksi peltivasaraa sekä joitakin käsiporakoneita ja käsityökaluja, siinä kaikki. Recordia mainostettiin etupäässä kuorma-autoissa käytettävänä yleiskuormauslaitteena moneen muuhunkin tehtävään kuin puunajoon. 8 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Pari esimerkkiä: Keuruulta tuli konepajaisännän mukaan nimetty Jukka. No, tultiinhan niillä toimeen, eipä ollut muilla tehtailla sen kummempia kaluja. Mutta tehtiin niitä muuallakin Suomessa kuin vanhassa Itä-Hämeessä. TEKIJÄN SUUSTA Eihän meillä paljon vehkeitä ollut. Vaijerin varassa Viime numerossa taas kerran esiin singahtanut Joutsa on epäilemättä tutuin vinssija kuormainmerkki vanhan ajan puunajajille
T-40-traktoreita valmistettiin vuoteen 1995 asti. HEL A Lehmusten alta – T-40 Hieman yli neljäsataa kilometriä lounaaseen Moskovasta sijaitsee lehmuksistaan tunnettu kaupunki Lipetsk. Lauantaina tehdään kierros rajavöyhykkeelle samaa reittiä, jota pitkin patteristo kulki sotaaikana. Lisäherkkua oli se, että myös voiman ulosotto toimi kaikilla vaihteilla kumpaankin suuntaan. Jälkimmäisestä seurasi esimerkiksi lämmityslaitteen puutteellinen toiminta. Puo las sa 7. 19. Minä vuonna vaasalainen Wickströmin moottoritehdas lopetti moottorien valmistamisen. Missä maassa valmistettiin Bizonmerkkiset puimurit. Painos oli suuri – miltei 1,2 miljoonaa kappaletta. 3. 197 7, lopul lis est i yri tys sul jet tiin 198 0. Moottoriin liittyi myös ongelmia, sillä kesällä se tietysti kävi kuumana ja talvella kylmänä. 10. 45 kilo met riä tun nis sa 2. Siinä oli suunnanvaihtaja, joten laatikon seitsemällä vaihteella pystyi ajamaan niin eteen kuin taakse. Minä vuonna traktoreiden valmistus alkoi Valmetin Suolahden tehtaalla. Onko tehostetussa ohjauksessa mekaaninen ohjausvaihde. 6. 4. On. kesäkuuta kello 10–15 Kurikassa Wanhalla rautatieasemalla pidetään patteriston perustamisen 80-vuotisjuhlatilaisuus. 4/2021 9. Tässä traktorissa on uudempi tehokkaampi moottori, sillä vanhan moottorin traktoreissa konepeitto on pyöreämpi. Lyp syk one ita 9. 4. Pääosin kurikkalaisista sotilaista koostuneen Raskas Patteristo 1:n muistoa kunnioitetaan kahdella tapahtumalla. heinäkuuta tapahtuu Tohmajärvellä. 2. Mikä oli saksalaisen Hermann Lanzin valmistamien traktoreiden merkki. Vuonna 2012 Georgi Tšernilevski kuvasi T-40M:n kevätmuokkaustöissä Lipetskin ystävyyskaupungissa Vinnytsjassa Ukrainassa. 9. Molemmat moottorit olivat ilmajäähdytettyjä. Kes kus osu uskun ta Lab or 10. 3. Monia nelikymppisiä on yhä käytössä, sillä niihin on edelleen saatavilla kohtuullisesti varaosia. Vanhaa ja visaista 1. 196 9 6. Mikä liike toi tanskalaisia Bukh-traktoreita Suomeen. Heinäkuun tapahtumaan vaaditaan ennakkoilmoittautuminen Raskas Patteristo 1:n perinneyhdistyksen puheenjohtajalle Tuomo Aholle sähköpostitse muistomerkkijuhla@gmail.com tai puhelimitse 050 392 6118. Ulosottoakseleita oli kaksi, yksi takana ja toinen traktorin sivulla. Wär tsi län 8. 8. Deu tz, myö hem min Deu tzFah r 5. Mitä koneita olivat Benco, FF, Damalko, Octav ja Senior. Talvisin moottoria oli myös vaikea saada käymään. Moni vanhan sosialistiblokin traktoristeista tosin muistaa Lipetskin paremmin traktoritehtaasta ja sen suosituimmasta tuotteesta, pyörätraktorista nimeltä T-40. 7. Sunnuntaina paljastetaan patteriston 80-vuotismuistomerkki paikalla, josta patteriston sotatie alkoi. Nelikymppisessä käytettiin kahta dieselmoottoria, joista varhaisempi antoi noin 40 ja tuoreempi versio noin 50 hevosvoimaa. Mikä oli syksyllä 1931 annetun asetuksen mukaan linja-autojen suurin sallittu nopeus maanteillä taajaman ulkopuolella. 5. Raskas Patteristo 1:n muistotapahtumia Kesällä jatkosodan syttymisestä tulee kuluneeksi 80 vuotta. Vuonna 1963 nelikymppisestä tehtiin nelivetoversio, jonka etuveto toimi punakoneista tuttuun tapaan automaattisesti. Niitä alettiin syöstä Lipetskin hihnalta neuvostopelloille vuonna 1961. Mikä traktorivalmistaja teki 70–80-luvuilla Intrac-nimisiä systeemitraktoreita, joissa ohjaamo oli edessä moottorin päällä. 3.–4. T-40 oli aikalaisiin verrattuna nykyaikainen traktori. VASTAUKSET 1. Minkä yhtiön tekosia olivat Pomomerkkiset maatalouskoneet
Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Sen sijaan esimerkiksi Tammelan Teuron tekniikkatapahtuma on tältä vuodelta peruttu. Kesän ensimmäiset teroituspäivät ja rompetori on jo vietetty, mutta 3.–8. Kilpailussa sahurit ottavat toisistaan mittaa puun tarkkuuskaadossa, karsinnassa, teräketjun vaihdossa, tarkkuuskatkaisussa sekä alta-päältäsahauksessa. Vuonna 1928 Continental esitteli ensimmäisen ilmatäytteisen traktorinrenkaansa. 1990-luvulla Continental laajensi rooliaan ulkomaisilla markkinoilla, erityisesti Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, ja yhtiöstä tuli maailmanlaajuisesti alkuperäisrenkaiden toimittaja useille maatalousajoneuvojen valmistajille. elokuuta kello 9 alkaen Luston pihalla lentää puru, kun Suomen moottorisahauskilpailijat ry järjestää moottorisahauksen SM-kilpailut. 10 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Useiden perinnekäsityönäytösten lisäksi luvassa on työkalujen huoltoa ja moottorisahauskisa. Continental määritteli maatalouden tärkeäksi markkina-alueeksi jo varhain. Länsimaissa maataloudessa koettiin ennennäkemätöntä kehitystä: pelkästään Saksassa rekisteröitiin lähes 100 000 traktoria. elokuuta ne pidetään toistamiseen. Ensimmäisinä Continentalin ilmarenkaita saivat saksalaiset ylpeydet kuten Hanomag ja Lanz. Rauta ja Petrooli on edelleen toiveikas syyskuun suhteen – Riihimäellä kokoonnuttaneen 11.–12.9. Lisäksi teroituspäiviltä saa vinkkejä työkalujen teroittamiseen aj huoltoon kotioloissa. Maatalouskoneiden renkaiden valmistusja markkinointilisenssi Continental-nimen alla siirtyi CGS/Mitasille. Mutta se on jo toinen tarina. Teroituspiste on avoinna kello 10–16. Lauantaina 7. Elokuussa pellepelottomat koettavat pitää viikonloppuleirinsä eli Paukepäivät Sastamalassa 21.–22.8. Samana vuonna Continental esitteli AS Farmer -renkaan, jonka uusi kuviointi oli aiempaa leveämpi. Lustossa tapahtuu Metsämuseo Lustossa Punkaharjulla panostetaan kesällä ulkoilmatapahtumiin. 30-luvun alussa yhtiö alkoi tehdä varsinaisia maatalousrenkaita traktoreihin. Olihan Saksakin tuolloin vielä maatalousmaa. Alkuvaiheessa yrityksen päätuotteita olivat sadetakit, termospullot, polkupyörät ja vaunujen renkaat. Vuonna 2016 Continental hankki oikeutensa takaisin ja palasi maatalousrengasmarkkinoille vuonna 2017. Continental 150 vuotta Rengasyhtiö Continental perustettiin vuonna 1871 Saksan Hannoverissa. ja Wanhat Wermeet Hurissalossa Puumalassa 31.7. Vuosi 1955 oli sodan jälkeisenä aikana Continentalille merkittävä työkonerenkaiden vuosi. Teroituspäivinä Luston pihalla teroitetaan pientä korvausta vastaan raivaussahoja, kirveitä, vesureita, puukkoja, saksia, puutarhasaksia, petkeleitä, kuorimarautoja, viikatteita ynnä muita tarpeellisia välineitä. SAVU PEITTÄÄ KAIKEN Tapahtumakesä on yhä epätietoisuuden savuverhon peitossa. Vuonna 2004 maatalousrengassegmentti myytiin. Renkaan itsepuhdistuvuus ja pito paranivat sen myötä. Tällä haavaa Oulaisten Weteraanikonepäivien (9.–11.7.) lisäksi heinäkuussa yritetään järjestää ainakin Wanhat koneet Vahojärvellä Parkanossa 10.7., traktorinäyttely Maalahdessa 17.7. Ennen tapahtumiin lähtöä kannattaa aina tarkistaa järjestäjien viimeisimmät ilmoitukset
Sittemmin kotipaikaksi vaihtui Raisio ja Autolava-yhtiöstä kasvoi Multilift-yhtymä. Aho on tehnyt pannun kokonaan venäläisestä metalliromusta. Kuvatietojen mukaan Ahon laite kehittää asetyleeniä karbidista. 4/2021 11. Y ritys oli tehnyt vaihtolavoja tuolloin jo pari vuotta, ja niinpä mukaan oli saatu myönteiset käyttäjäkommentit Tervakoski Oy:ltä, Metsäliitolta, Kirkonkosken Mylly & Saha Oy:ltä ja Villähteen Tiili Oy:ltä. Asetyleeni on erittäin tulenarkaa, ja se voi räjähtää, jos paine ylittää noin 18,5 baria. Vaihtolavalaitteen suurimpina etuina pidettiin sitä, että auton ei tarvinnut seistä kuormauksen aikana ja kuormaus oli helpompaa, kun lava oli maassa. 50-luvun alussa Autolavan vaihtolavalaite oli vielä täysin mekaaninen, mutta vielä samalla vuosikymmenellä peliin otettiin hydraulimoottorit. Ahon kehittimellä oli käyttöä erityisesti kelirikon aikaan, jolloin kaasupullojen toimittaminen ja vaihtaminen oli hidasta. Kuvan on ottanut Niilo Helander 30. Metsäliiton Turun piiritoimiston pinotavaran kuljetukset helpottuivat, kun De Soto sai vaihtolavalaitteen. Syvärin sillasta samasta kylästä on kuva tässä lehdessä sivulla 69. Vaihtolava Naantalista Seitsemänkymmentä vuotta sitten naantalilainen Autolava Oy mainosti vaihtolavalaitettaan kuorma-autoja varten. elokuuta 1942 Voznesenjassa Syvärin varrella. Soppatykki kaasuliekille Puolustusvoimien SA-kuva-arkistosta löytyy valokuva, jossa poseeraa joensuulainen alikersantti Emil Aho rakentamansa matalapaineisen hitsauskeittimen kanssa. Mutta se onkin jo toinen tarina se. Koska eräät karbidiyhdisteet muodostavat asetyleeniä reagoidessaan veden kanssa, on keittimen toimintatapa todennäköisesti ollut hyvin yksinkertainen. Reaktiossa syntyy myös sammutettua kalkkia
Talossa on traktoreita piisannut pitkin vuosikymmeniä. Luodaan katsaus päivän tärkeimpiin otsikoihin. Mikkosen kirja itsestään: ”Takana loistava tulevaisuus.” Teksti: Kauko Ollila • Kuvat: Kari Mattila Heleniuksen koneet Tuomo Heleniuksen vuoden 1989 Magnum on vielä sarjan protoja. Metsästä möyrii hän hankepuuta tien varteen ja huolehtii läheisen paikallistien kunnosta läpi vuoden. Orimattilalainen Tuomo Helenius viljelee sukutilaa kolmannessa polvessa Uudenmaan ja Päijät-Hämeen maakuntarajan molemmin puolin. Viimeiset Magnumit saivat etuliitteekseen sanan ”Lännen” vuoden 1992 yrityskaupan mukana. Ensin kotimaasta, sitten ulkomailta, lopuksi kevennys. KOLMIKKO MALLUSJOELTA Tuomo Helenius on kova konemies, jonka suuliin on siunaantunut koneita Suomesta, maailmalta – ja omasta päästä. Niitä on hommattu, kunnostettu, niillä on tehty töitä ja sitten niitä on myyty ja hommattu taas vähän ehkä parempia. Maineikkaan koneen suoraviivainen ilmiasu sädehtii enemmän käytännöllisyyttä kuin muotoilun loistoa. Ketterä möhkäle Tuomo Heleniuksen vuonna 1989 valmistettu Vammas Magnum on vähän niin kuin mediamies Timo T. A. 12. Magnum on liikehtimiskyvyiltään oikeastaan Minimum etupyöräja runko-ohjauksensa ansiosta
Myttyyn mennyt loisto ei kuitenkaan ollut koneen omaa syytä. Mustekalanlonkerot venttiilistön päällä tuovat vipujen käskyt työpiirille. Rattipyörästä veivataan etupyöriä. Hydraulinen esiohjaus tapahtuu matalapainepiirin pikkuvivuilla. Heleniuksen ryhdikkään koneen tuntimittari on mennyt kerran ympäri, ja kokonaistuntimäärä on nyt noin 14 000. Etuakseli on Carraron valmiste. Magnum on laatukomponenttien muodostama työkone. Ergonomiassa ei 30 vuodessa sitten Magnumin syntymän ole niin kauheasti enää tapahtunut. Magnumin jälkeen ei ole enää nähty kotimaista kaivurikuormainta, jossa olisi sekä etupyöräettä runko-ohjaus. Alle kymmenen Magnum-komponenteilla koottua konetta ehti valmistua myös Lännen Magnum -merkillä. 4/2021 13. Sen isoisä oli legendaarinen Riuku, joka syntyi Puolustusministeriön omistamassa pajassa Santahaminassa vuonna 1954. Jotkut urakoitsijat pitävät hyvää hydraulista esiohjausta tuntumaltaan parempana kuin sähköistä. Vaikka laitoksen massa on komeat 9 700 kiloa, se osaa kiemurrella. Loppupään koneista saattaa löytyä Cumminsia. Ei kuitenkaan enää Fordia tai muutakaan kokonaisen traktorin aihiota, kuten oli laita vielä Vammas Major -malleissa. Kaupan jälkeisten länkkärien puomisto muistuttaa paljon tätä vammaskoskelaista. ”Sitä ketteryyttä ei tahdo uskoa”, Tuomo ihmettelee edelleen, vaikka on koneella jo parikymmentä vuotta tehnyt hommia lähinnä oman tilan tarpeisiin. Magnum on pitkän kehityskaaren huipentuma. Vammas-tietäjä Mauno Lampimäen mukaan se edustaa vielä protovaihetta. Tässä yksilössä on Kubotan 95 hevosen turbonelonen. Vammas Oy:n jämerän kaivurikuormaimen esittely osui alkavaan lamaan, jolloin kaikki kutistui tai päättyi. Vammaksen kaivurit päätyivät osaksi nykyistä Lännen Tractorsia vuonna 1992. Tämä rauta on Magnum-linjan seitsemäs valmistunut yksilö. Linkkua käsketään polkimella, jollainen löytyy kuskille sekä ajoettä kaivinsuunnasta
Aluevaihdinta ei saa vauhdissa sorkkia. ”Laite ei tehnyt mitä käskettiin, tuli viivettä. 14 000 tuntia ei ole paha rasti, kun kone saa raskaan työn lisäksi säntillistä huoltoa. Letkun materiaali pitää olla nailonia, jotta se ei jousta.” ”Voimaa on hyvästi. Sähköissä ei ole ollut mitään pulmaa.” Laitoksen kaivinja kuormaintoiminnot ovat hydraulisesti esiohjatut. VAMMAS MAGNUM VALMISTAJA Puolustuslaitoksen Vammaskosken Tehdas/Vammas Oy VALMISTUSVUODET n. Vammas Magnum sai konealan lehdissä ylistäviä arvioita varsinkin ohjaamoergonomiastaan. Pikku välyksiä on, mutta niiden kanssa pärjää, kun ne tietää.” Kaivinurakoille Tuomo ei ole juuri lähtenyt. Kauhanvarressa on sivutaitto. Koneessa ei ole muunninvaihteistoa vaan säätötilavuuspumppu ja hydraulimoottori. ”Hyvin vähän olen urakkaa ajanut ulkoPujottelukisan voittaja tulee Vammaskoskelta. ”Tämä oli ostaessa aika ronskisti ajettu, mutta mitään isompaa laittoa ei ole ollut. Esiohjausletkuista on pisimpiä vaihdettu uusiin, kun alkoivat pullistelemaan. 1988–1992 MOOTTORI nelisylinterinen ahdettu Kubota-diesel, teho 95 hevosvoimaa VAIHTEISTO Hydrost. Ei ole tarvinnut puslittaa, joitain kohtia on aiemmin tapitettu. Sauer-Sundstrand TAKA-AKSELISTO JA ALUEVAIHTEISTO Hurth ETUAKSELI Carraro KAIVUHYDRAULIIKKA Rexroth Komponenteista kootun komistuksen hydrostaattinen voimansiirto on Sauer-Sundstrandilta, taka-akselisto ja aluevaihteisto Hurthia, etuakseli Carraro ja kuormantunteva hydrauliikka Rexrothia. Jokunen letku, mutta niitäkin olen ennakoivasti vaihtanut. Myös työhuoneen kuosi on kestänyt hyvin aikaa. 14 Tuomo Helenius Harrastaja. Sähköhydraulinen aluevaihteisto on jaettu 0–13 ja 0–39 tunnissa kattaviin välityksiin
vm. Tuomon versio, toisin kuin näistä yleensä sanotaan, on normaali kylmäkäynnistyjä. ”Suuttimia ja pumppuakin on niiden kylmäkäynnistysvaikeuksien syyksi mietitty. Fergusonin takana on Ferguson Mallusjoella sijaitsevan Niemenojan tilan traktorielämä alkoi Tuomon isävainaan hankkimalla Valmet 20:lla. Samaan aikaanhan oli David Brownin mallissa 900 samanlainen syöttöpumppu ja siinä paljon oireita”. 1958 • Massey Ferguson 165 ................. 1990 • David Brown 1690 ....................... 1965 • Massey Ferguson 185 ................. Koneiden kanssa mies pelaa hyödyn mutta myös huvin vuoksi. vm. vm. vm. ”Sitten tuli harmaa diesel-Fergu. vm. vm. 1972 • Massey Ferguson 4255 .............. 2007 • Same Silver 110 ............................ Isä sanoi (Valmet-väen ei pidä nyt hermostua, toim. 2007 • Same Xplorer 95 .......................... Vuoden 1972 malli 185 onkin satasarjan järeää päätä. Muistatko lukijani muuten kuulleesi, mistä tuntee Piikkilangankiristäjän kuljettajan. vm. 2007 • John Deere 2450 .......................... vm. huom.), että yhdelläkään Valmetilla ei tee yhtään mitään.” Pikku-Valmetin tappio pienelle Fergulle johtui siitä, että nuo kaksi konetta edustavat sentään aivan eri maailmoja. TUOMO HELENIUKSEN TRAKTORITALLI KEVÄÄLLÄ 2021 • Massey Ferguson 35 ................... vm. Sen imusarjahehku toimii, toisin kuin monissa vastaavissa. Ferguja onkin sittemmin Heleniuksilla riittänyt. 1998 • Massey Ferguson 5465 .............. Tuomo Heleniuksen maatila sijaitsee Päijät-Hämeen ja Uudenmaan rajamailla. 2006 • Massey Ferguson 5470 .............. Tuomo tuumii. Vanhin on kuitenkin vuoden 1958 malli 35 Standardin nelipyttyisellä dieselillä. 4/2021 15. No siitä, että oikea rinta ja vasen silmä ovat pullistuneet, koska ensimmäisen Valmetin nostolaite oli pitkä riukuhantaaki, jolla aura tai äes kangettiin maasta ylös muskelivoimin, joskin jousen auttamana. 1955 puolisille. vm. 1981 • X Raktori ........................................ vm. Museaalisempaa osastoa on myös vuoden 1965 eli aivan alkupään malli 165. Kaksikymppisessä oli hydraulinen nostolaite, mutta se oli aivan omansa lainen. Urakkamiehet elävät töillään, ja vaikka sitä osaa jotenkin omat työnsä kaivaa, pitäisi osata vielä nähdä unta, että millaisen se asiakas siitä lopputuloksesta nyt haluaa”, vaatimaton konemies velmuilee
DAVID BROWN/CASE 1690 VALMISTAJA: David Brown Tractors Ltd., Meltham, Englanti. Helenius on tehnyt siihen takajalkatilan, muuttanut jakkaran pyöriväksi, siirtänyt käsijarrukahvaa ja vaihtanut ulosoton kytkimen kahvan yksinkertaisemmaksi. Tällöin merkki oli ollut osa Casea jo kymmenkunta vuotta ja ulkomuodot olivat emotehtaan tuotteiden mukaiset. Nyt Patussa on kiinni Naarvan kevyen pään energiapuukoura, jonka kaato ja katkaisu toimivat radiolla. ”Se on pyhitetty vain tähän hommaan.” Peruskoneeseen on Tuomo tehnyt jokaisen yli 3 000 tuntia ajetun kuutos-Taavetin vaatiman tarkastuksen ja useimmiten tarvittavan remontin: moottorin öljypumpun roottoreiden vaihdon. Tässä järjestelyssä ei tarvitse laskea vapaasti pyörivän kouran kierroksia sähköjohtoja varjellakseen. Tuotto: 41,5 ltr NOSTOVOIMA: 3630 kg 16 Tuomo Helenius Harrastaja. Vuodesta 1983 DB oli Case. pikavaihde HYDR. Tehtaan alkuperäisroottorien pintakarkaisu ei kestä tuhansia tunteja ja pumpun käyttöakseli katkeaa, jolloin tuho seuraa nopeasti. Pumppu käyttää Daven peräöljyjä. Koska metsäkuormain rytkyttää eläkeikäisen maataloustraktorin nostolaitetta, on Tuomo rakentanut työntövarren avuksi Patun puomissa on mönkijän vinssi siltä varalta, että tikut ovat liian vaikeasti maastossa. ”Moneenkaan koneeseen ei metsäohjaamoa saa näin helposti.” Nostovarsissa on Patun kuormain mallia 203 T, ja sen katveessa DB:tä peesaa omavalmisteinen metsäkärry, jonka teli on nähnyt aiemmat kilometrit venäläisen maansiirtokärryn alla. Se on pyhitetty metsätöihin. Taavetin lippulaiva 1690 sai Tuomo Heleniuksen näpeissä uuden mahdollisuuden palovaurion jälkeen. Iso Taavi sai mahdollisuuden metsässä Taavettien tarina talossa alkoi mallista 995 kauan sitten. VAIHTEISTO: 12+4 (8 synkr.)/12+4 Hydra Shift 4. ”Jokainen pyörä sojottaa vähän eri suuntaan.” Patun hydraulipumppu on Taavetin häntäakselilla paketissa kertojavaihteen kanssa. Sehän unohtui eräältä somekonemieheltä tämän oman videotodistuksen mukaan. VALMISTUSVUODET: 1980 – 1984 MOOTTORI: 6 syl. Kuutos-Taavetin Sekura-kuplakoppi on helppo muuttaa metsäohjaamoksi. 5392 cm 3 TEHO: 103/105 hv (vapaah./turbo) VÄÄNTÖ: 359 Nm/1500 r/min. port. Kouran suojissa on myös radion ja sen ohjaaman toimilaitteen tarvitsema akku. Nyt merkkiä edustaa palovaurioisesta pelastettu David Brownin lippulaiva, kuusisylinterinen 1690 vuodelta 1981. Osia hankittaessa on oltava tarkkana, eritoten jos hommaa vain rattaat eikä koko pumppua. Kone sai uuden elämän Tuomo Heleniuksen hoivissa metsävarustuksen lavettina. ”Roottoreita on olemassa ainakin neljää eri leveyttä”, Tuomo sanoo
”Ryhdyin tekemään sitä nähdäkseni, tarvitaankoko pienen traktorin tekemiseen erikoisosaamista. Sitten mietitään edullinen perä esimerkiksi Taarupin niittosilppurin kulmavaihteesta. Myös vetopuomin taittosylinteri on viety melkein puoleen väliin kärryn runkoa ketteryyden nimissä. Pottupelto kääntyy. Rakennetaan väliin kiilaremmikytkin romukasasta löytyneillä peltisiivoilla. Tätä katsellessa pitää olla hyvät henkivakuutukset.” Yksinkertainen on silti kaunista, eikä tämän kirjoittaja ole koskaan nähnyt omavalmistetta, jonka sympaattinen olemus muistuttaisi niin paljon kotieläintä kuin Tuomon hieno prujaus. Samassa saadaan sadan prosentin tasurin lukko, koska tasauspyörästöä ei ole. R esepti on tämä: Hitsataan romukasasta löytyviä rautoja yhteen rungon tapaiseksi. Kuinka vähistä raudoista voi rakentaa traktorin. Suunnan hallintaan asennetaan vuoden -60 Škodan ohjausvaihde. Tuomo Heleniuksen väkästelemä sympaattinen X Raktori syntyi romuläjän pohjimmaisista tavaroista. ”Eihän se ole valmis eikä viimeistelty. Auran nostolaite on Valmet 15:n malliin muskelihantaaki. ”Kone kääntyy kauheasti, kun ensin kääntää aisan, sitten ratista ja antaa vielä jarrua. toisen tukivarren vetokoukulta: ”Kun tassut painaa alas, Taavetin perä nousee ylös.” Patun puomissa on mönkijän vinssi siltä varalta, että tikut ovat liian vaikeasti maastossa, mutta käyttöä on sille ollut vähän. Sana Case kertoo totuuden, sillä David Brown oli jo vuodesta 1972 osa Tennecoa, joka taas omisti legendaarisen amerikkalaismerkki Casen. ”Moni varmaan kuolee nauruun. Mutta ei siinä tarvita kuin aikaa ja jotain romua.” Tuomon mukaan X Raktori on niin halvasta tehty, että parempaakin olisi ollut olemassa. Tämänhetkinen tilanne on tässä enkä tiedä, tuleeko se sen valmiimmaksi ikinä. Ratin keskiö hämää, se on vermutti. Kruunataan laite digivaloilla ja annetaan nimeksi X Raktori. Se menee melkein kaksin kerroin.” 4/2021 17. ”Vähän jäykkä kääntymään, mutta vetää auraa kivasti”, Tuomo vinkkaa. Ostetaan yhdeksän hevosvoiman kinkkimoottori miesten lelukaupasta alle 300 eurolla. Siinä sen koko kauneus.” Halpa on kaunista. Koko vehkeessä ei ole etusermiäkään. Lisätään vuoden -55 Ford Thamesin vaihdeaski. Sen siipi lienee isoisän hevosaurasta ja siiven terä pikku-Valmetin vastaavasta. Itse kärry on mahdollisimman kevyt, jotta sitä voi tarpeen tullen nostaa parempaan asemaan Patulla. Koska kyse ei ole pelkästä huviajelusta, traktoriin on valmistettu oma aura
Pekka Lintula ja Matti Pitkänen ovat kunnostaneet yhden Mastan iskukuntoon. Niitä tuotiin jokusia Suomeenkin. Mellilä 18. RAUTAA SÄÄSTÄMÄTTÄ FORDSON MAJOR JA MASTA-KUORMAIN Tanskalainen Fordson-edustaja rakensi Majoriin 50-luvulla rajua Masta-etukuormainta
19
Koko paketti on starttimoottoria myöten reippaassa kunnossa. Meisner-Jensenin valmistamaa Masta-kuormainta. Lintulan aisaparina veteraanikoneiden kanssa askarteleva Matti Pitkänen kiersi uuden tulokkaan aluksi kaukaa. Hyvä huonoksi Pari vuotta sitten Pekka Lintula tarttui myynti-ilmoituksessa olleeseen kuormaajatraktoriin sen erikoisuuden tähden. Yksi erikoisvarusteltu Major ansaitsee kuitenkin kokonaan oman esittelynsä. ”Kun se oli vaihtolavalla, näytti siltä, ettei tästä saa kalua lainkaan.” Lopulta kävi kuitenkin ilmi, että koneen sisuskalut olivat hyvässä kunnossa. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Kuormaaja nostaa korkealle, sillä aisojen kiinnityspiste on korkealla ja sylintereissä on mittaa. Tämä traktori käyttelee tanskalaisen H. ”Moottori lähtee hyvin käymään eikä savuta. 20 FORDSON MAJOR JA MASTA-KUORMAIN 1958. ”Yksi letku oli vähän pykinyt, se vaihdettiin uuteen”, Lintula kertoo. Palaamme Mellilän saville. 50-luvun lopun laitokseksi se on järeää tekoa. Se on melko varmasti joskus korjattu, tai sitten sillä on ajettu vähän”, Pekka aprikoi Matti ei pidä mahdottomana, että moottori olisi säilynyt uudesta asti. Moottoriin ei tarvinnut isommin kajota, vain vesipumppu vaihdettiin. ”Tämä löytyi Ruskolta entisen urakoitsijan takapihalta. ”Ainakin moottori on traktorin moottori. K ävimme taannoin tutustumassa konekeräilijä Pekka Lintulan Fordja Fordson-traktoreihin. ”Ajo tällaisella koneella on semmoista, että jos ei tarvita paljon voimaa ja nesteistä pidetään huoli, kyllä moottori mahdottoman pitkän pätkän kestää.” Myös kuormainlaite kaipasi vain pientä huoltoa. Se oli kyllä vähän kurjan näköinen silloin”, Pekka kertoo. Irtomoottoreiden numeroissa on S-kirjain edessä”, Matti sanoo. Traktorin etupää lepää kuormaajan rungon päällä
Edessä on kuorma-auton akseli. Raudassa ei ole säästelty, toteaa Pekka Lintula. ”Siivosin sitä pois ja ihmettelin, mihin jarrupolkimet ovat joutuneet. Suurin työ oli kuitenkin lopulta hiekkapuhallus ja maalaus. Edessä on Fordin kuorma-auton akseli. Käsijarru vaikuttaa Majorin normaaleihin jalkajarruihin.” 21 4/2021. ”Siellä oli paljon humusainetta astinlautojen päällä”, Matti puhelee. Traktorissa on vanhojen Fordsonien tapaan kytkinpolkimella toimiva vaihteistojarru. Nostolaitetta ei ole, mutta koppa on sama työntövarren paikkaa myöten”, Pekka esittelee. Erillisiä jarrupolkimia ei ole. ”Jarrut olivat niin ruosteessa, etteivät takapyörät pyörineet”, Pitkänen sanoo. Lisäksi valot remontoitiin kokonaan ja suojakaariin laitettiin uutta peltiä. ”Tämä on teollisuusmalli. Käsijarru siinä on lisäksi, varmaan sitä varten, jos se ei kytkinjarrulla pysähdy. ”Takakumit vaihdettiin ja samoin vanteet, ne olivat ruostuneet puhki”, Pekka jatkaa. Traktorin erikoisuudet Sekä kuormaimesta että traktorista löytyy vuosimallimerkintä 1958. ”Kun se oli vaihtolavalla, näytti siltä, ettei tästä saa kalua lainkaan.” Kuormaajan runko on takasillassa kiinni. Traktorin takapäässä oli huoliteltavaa
Meisner-Jensen teki kaluja niin pylvään pystytykseen kuin pientareen niittoon. Pekka Lintulan Masta on isompi Senior-malli. Meisner-Jensen oli Fordin ja Fordsonin edustaja, joka teki ja myi monenlaista traktorikalua tietöitä ja maanrakennusta varten. Matti Pitkänen (vas.) oli päämestarina Pekka Lintulan kuormaintraktorin kunnostuksessa. Lisäksi valikoimaan kuului esimerkiksi palopumppu ja traktorin sääsuoja. Suomessa on markkinoitu ainakin firman harjalaitteita. Vanhoissa Koneissa on törmätty ainakin kerran aiemmin vuotta uudempaan Mastaan Sipoossa (VK 4/15). Tiekone Oy toi aikoinaan Suomeen ainakin Masta-harjakoneita, joten kenties Tiekoneella oli näppinsä pelissä muidenkin Mastojen Suomeen uittamisessa. Masta-kuormaimia ei tule järin usein vastaan Suomessa. Meisner-Jensenin Masta-merkkisiä traktorin etukuormaimia oli 50-luvulla tarjolla ainakin kahta kokoa. 22 FORDSON MAJOR JA MASTA-KUORMAIN 1958. H. Masta Tanskanmaalta T anskalainen H
Raskaaseen työhön se on silminnähden tarkoitettukin. Tanskalaisen esitteen mukaan kuormaimen nostokyky on yksi tonni. Tässä on alkuunlähtö melkein metrin korkeammalla kuin niissä”, Lintula arvioi. Esite suosittelee Mastaa kivien, soran, hiilen ja koksin lastaukseen. Kauha nousee korkealle, sillä puomi on kiinni ylempänä kuin tuon ajan tutuimmissa kuormaimissa. Ohjaustankoon Matti rakensi pienen apulaitteen, joka keventää kääntämistä. Molempien puolien tukiraudoissa on ilmeisesti ollut vain lattarauta, johon on myöhemmin hitsattu kulmarauta. Traktorissa oli huonokuntoinen kuljettajansuoja, jonka Pekka ja Matti ottivat pois. Tanko oli niin pahassa asennossa”, Matti selittää. Kauha lukittuu yläpäästä. Hydraulisylinteri työntää kauhan takaisin kiinni takaa sen alaosasta. ”Yleensä kuormainten saranat olivat tankin korkeudella. Esimerkiksi takasiltaan tulevat raudat ovat järeitä. ”Hytti oli varmaan alkuperäinen, koska siinä oli vilkutkin. Pakoputki lähti ylös ja kulki hytin katossa. ”Ne on putkitettu niin, että jos ne vuotavat, öljy palaa tankkiin. Se oli puurunkoinen ja pellillä vuorattu. Kuormaajaan on nähtävästi jälkikäteen lisätty vahvikkeita. Lisäksi toinen nostosylinteri on uusittu. Hydrauliikkasylintereissä on sidepulttirakenne, ja ne on epäilemättä tarkoitettu raskaaseen käyttöön. Mitä lajia kone lienee eläissään nostellut. Se lämmitti hyttiä.” Pakoputki vedettiin hytin tiputtamisen jälkeen alas taakse. Matti rakensi ohjaustankoon eräänlaisen keventimen väliin. ”Jos joku on nämä kotinurkissaan tehnyt, niin on kyllä siistiä työtä”, Lintula ihailee. Pysyy vaikka pari viikkoa ylhäällä”, Lintula lupaa. ”Rautaa ei ole säästetty”, Lintula toteaa. ”Jakajasta mahtuisi vähän enemmänkin öljyä läpi”, Pekka huomauttaa. Kaikki sylinterit ovat kaksitoimisia. Aiemmin tanko oli niin hankalassa asennossa, että ohjaaminen oli hyvin raskasta. Työ on tehty siististi. Kauhaan on hitsattu kolmionmuotoiset lisäpalat ilmeisesti kulman muuttamiseksi. 4/2021 23. Suuri tuntematon Kuormaintraktorin historia ei ole Pekan tiedossa, sillä sen käyttäjä oli ostohetkellä jo haudassa. Kauhan kääntökin on mielenkiintoinen. Jos lukijoilla on tietoa Masta-kuormaimista tai H. ”Ei varmaan santaa mutta ehkä hiilikuormia”, Matti veikkaa. ”Se on eri värinen, ja siinä on kromattu männänvarsi”, Matti sanoo. Mutta ei tässä vuoda. Huollettu nostokone Itse kuormaimen rakenteessa riittää kiintoisia piirteitä. ”Tuo on kyllä kauhean iso kauha, jos sillä on santakuormia tehty”, Pekka tuumii. Kun lukitus avataan, kauha kääntyy kokonaan alassuin. Meisner-Jensenin muista tekeleistä, toimitus on asiasta kiinnostunut. ”Rattia ei meinannut millään saada kääntymään. Koko hydrauliikkajärjestelmä on järeän näköinen. Kuormaimella on epäilemättä tehty töitä, sillä siinä näkyy muutamia remontin jälkiä, tosin huolellisesti tehtyjä
SAHURI RANSKASTA BERNARD W110 1964 Bernard-moottoreilla on legendaarinen maine kotimaassaan Ranskassa. Myös Kontiolahdella vannotaan Bernardin nimeen, kun polttopuuta katkotaan. Kontiolahti 24
Oikean kokoisen ja kunnolla kuivan klapin kauppiailla riittääkin asiakkaita. Vuonna 1964 mainostettiin Bernardin pumppua, yleismoottoria ja venemoottorina W110-mallia. Käyn raivaamassa pihoja ja teen muuta ongelmapuuhommaa. Puuta maailmalta Pilkotun puun kuumat markkinat on aistinut myös Osmo Kukkonen, polttopuun tekijä ja myyjä Kontiolahdelta. Kukkonen katkoo Teksti ja kuvat: Mika Rassi Pienet ilmajäähdytteiset Bernardit korvasivat 40-luvulta lähtien monta raskasta paikallismoottoria. ”Olen harrastanut halkohommaa kymmeniä vuosia. Puun suhteellinen edullisuus ja hyvä saatavuus lienevät myös syitä puulämmityksen lisääntymiseen. Myrskyjä ja lunta on ollut viime aikoina niin paljon, että sekin homma näyttää räjähtävän käsiin”, Kukkonen haistelee tulevia. Englanninkielinen mallikilpi ja tankin haalistuneet englanninkieliset käyttöohjeet kertovat, että tämä Bernard-moottori on alun pitäen tehty vientiin. Bernardista ja työlaitteesta saattoi tämän sahan lailla tehdä pysyvästi yhtenäisen ja silti liikuttelukelpoisen kokonaisuuden. Uusiutuvan energianlähteen käyttämisellä halutaan epäilemättä pienentää ympäristökuormitusta. Yksi hyvä keino päästöjen vähentämiseen on käyttää kuivaa ja laadukasta polttopuuta. Yksi vanhus Puusouvin kalustossa Osmo on muutoin ajan hermolla, mutta yksi veteraanikone on hoitanut tehtävänsä jo vuosikymmenet eikä loppua näy. Bernardeja toi Suomeen sotien jälkeen ensin Hankkija, sitten Maanviljelyskauppa ja 60-luvulla Suomen Maanviljelijäin Kauppa. On tullut vakioasiakaspiiri. BERNARD W110 TOIMINTAPERIAATE nelitahtinen ilmajäähdytteinen kipinäsytytteinen moottori TEHO neljä hevosvoimaa 2500 kierroksella minuutissa SYLINTERIN HALKAISIJA 64 millimetriä ISKUN PITUUS 64 millimetriä ISKUTILAVUUS 206 kuutiosenttimetriä POLTTOAINESÄILIÖN TILAVUUS 2,7 litraa (riittää kolmen tunnin normaaliin käyttöön) PERUSMALLIN PAINO 40 kg 25. ”Puuta tulee maailmalta. Kukkosen kesäasunnolle johtavan koivukujan varrella on valkorunkoista miltei enemmän pinossa kuin pystyssä. Raaka-ainetta riittää niin, ettei omista metsistä tarvitse hakea. Puun pienpolton vaikutus ilmanlaatuun on ollut käytön kasvun myötä tapetilla. Ei tästä pysty lopettamaan”, Osmo kertoo työn imusta. P olttopuun käyttö pientaloissa on ollut kasvussa ainakin 1990-luvulta lähtien
Kun Jacques Bernard kuoli vuonna 1978, perhe irtaantui yrityksestä kokonaan. Bernard koneiden kylkeen B elgialainen Auguste Bernard perusti Bernardin konepajan vuonna 1920 Pohjois-Ranskassa. Sitä valmistettiin 70-luvulle asti. Vuonna 1947 tehtiin moottori W10, jossa käytettiin kevytmetalliseosta valuraudan asemesta. Vuonna 1972 Renault osti Bernardin. 26 BERNARD W110. Bernard teki omia traktoreitakin. Bernard söi kilpailijoitaan. Hän oli jo palkkatöissään suunnitellut polttomoottoreita ja ymmärsi, että voimakoneiden valoisa tulevaisuus ja yleistyminen myös maataloudessa edellytti niiltä käytännöllistä kokoa. Vuonna 1929 se osti CL Conordyhtiön, ja vuonna 1941 Japy tuli osaksi Bernardia. Tämän artikkelin tiedot perustuvat Olivierin julkaisuihin. Parhaiten ranskalaiset kuitenkin muistanevat Bernardin moottorit ja separaattorit. Yhtä tärkeä muutos oli se, että moottori oli nyt ilmajäähdytteinen. Muita Bernardin päätuotteita olivat separaattorit. Bernardin varsinainen syömähammas oli vuodesta 1951 lähtien valmistettu nelihevosvoimainen W110, hieman tehostettu ja kehitetty versio W10moottorista. Auguste oli työskennellyt sekä Renault´lla että höyrykoneita valmistaneessa Albaretyhtiössä. Horace Bernardin pojanpoika Olivier Bernard on viime vuosina tutkinut yrityksen historiaa ja selvittänyt muun muassa moottoreiden valmistusmääriä ja -aikatauluja. 60-luvulla yhtiö joutui taloudellisiin vaikeuksiin halvempien tuotantomaiden moottorien rynnistäessä markkinoille. Mukana yrityksessä olivat myös Augusten veljet Horace ja Frédéric. Silti moottoreista saatiin kilpailijoita kevyempiä ja vanhojen maamoottoreiden erillisistä avoimista kiertovesiastioista pystyttiin luopumaan. Taakse jäivät ne päivät, kun raskas moottori piti raahata kulloistakin tehtävää varten työmaalle ja kytkeä se koneeseen. Perheyhtiöajan päättyessä Bernardin moottoreita oli valmistettu pitkälle viidettä miljoonaa. Nyt sahojen, pumppujen, generaattoreiden, murskainten, betonimyllyjen ja monien muiden vehkeiden kyljessä istui kiinteänä oma pikku moottori, joka oli tehokas mutta kevyt. Olivier on julkaissut tietojaan internetissä sekä ranskalaisella masinistisivustolla Vieilles Soupapes että omalla Facebook-sivullaan. Esitekuvia on käytetty hänen luvallaan. Muun muassa Massey-Harrisin Pony komeili mainoksessa Bernardin dieselillä varustettuna. Bernard valmisti itsekin pieniä telatraktoreita 40-luvun jälkipuoliskolla ja 50-luvun alussa. Bernard teki paikalliskonekäytön lisäksi moottoreita veneisiin ja traktoreihin. Vuonna 1945 yrityksessä tapahtui sukupolvenvaihdos, kun Augusten poika Jacques astui johtoon. Hän nykyaikaisti niin yrityksen kuin sen tuotteet. Augusten aikana lohkomateriaalina käytettiin vielä valurautaa ja moottorit olivat nestejäähdytteisiä. Liiketalouden puolellakin osattiin pelata. Moottoreista tuli niin pienikokoisia, että niistä voitiin rakentaa kokonaisia yksiköitä voimaa tarvitsevien työlaitteiden kanssa, aivan Osmo Kukkosen sirkkelisahan tapaan
Vielä töissä ollessani mietin nämä puuvisiot valmiiksi. Akseli OSMO KUKKONEN • eläköitynyt rekkaja bussikuski • päätoiminen metsätalouden harjoittaja ”Pohjolan Liikenteellä olin ensin kuskina. Ensin se muuttui Transpointiksi, sitten tuli VR Transpointiksi, ja sitten Itella Logistiikalta jäin pois. Ei tarvitse sottailla. Hankin autolla tai millä vaan siirreltävän halkaisukoneen, jolla teen edelleen urakkaa. ”Minä olen sahannut tällä kaksikymmentä vuotta. ”Ei se kyllä sammu tuo vehje. ”Rakensin tähän mittauslaitteen. Varastoa täytyy siis löytyä. saattaa olla puimakoneesta tai vastaavasta hylkykalusta peräisin. ”Yhdeltä leskeltä tämän ostin Varparannalta Kontiolahdelta. ”Sillä olen sahannut puita kuten näkyy. Kokeilin, että ei ole jumissa, se riitti minulle. Katkaisussa luotan yhä vanhaan vehkeeseen.” Kukkonen on tehnyt sahaan mittalaitteen, jossa on reiät neljälle pituudelle. ”Hihnoja ja uuden terän olen joutunut ostamaan. Sokka päälle.” Kukkonen kiittelee pienen moottorin sitkeyttä. Riskillä ostin, enkä ole katunut.” Varaosien ja remonttien tarve on ollut liki olematon. Tankkia on pitänyt hiukan tinata.” Yhä näppärä ja vähäruokainen Hieman krouvin näköinen sahalaitos on selvästi jonkun kyläsepän tekosia. Työtä helpottaa Kukkosen tekemä lisälaite. Ensin rupeaa hihna luistamaan, vaikka se olisi kuinka tiukalle vedetty.” Bernard on myös nykykatsannossa taloudellinen. Välillä ajoin Siljan linja-autoajoja, laivalle ja laivalta pois. ”Vaikka koneella on ikää, eivät tämän päivän vehkeet sen vähemmällä mene. Osmo Kukkosen polttopuilla on vakio-ostajat. Sitä en tiedä, kuinka paljon entiset omistajat olivat tällä sahanneet sitä ennen.” Hankintahetkellä näytti siltä, että kone voi vaatia remonttia. Osmon mukaan vehje päihittää näppäryydessä moottorisahan mennen tullen. puut klapimittaan pyörösahalla, jota pyörittää Bernard-moottori 60-luvulta. Kaikki on tehty sillä.” Osmolla vehje on pärissyt koko kuluneen vuosituhannen. Luulin jo, ettei sillä tee enää mitään, kun se oli seisonut ulkona vesisateessa. Puunsiirtoon ostin vetävän kärryn mönkijän perään. Tuon tankin kun lyöpi täyteen, ukko väsyy ennen kuin bensa loppuu.” 4/2021 27. Vetäisen tuosta, ja siinä on 25, 33, 40 ja 50. Kukkonen katkoo kaikki puunsa Bernardin pyörittämällä sahalla
Kangasala 28. Alusta oli amerikkalainen, mutta suurin osa autosta rakennettiin Suomessa. HANKALAAN PAIKKAAN DODGE PTH S600 1983 Lapin vaativiin olosuhteisiin hankittiin 80-luvun alussa uusia nokkamallin postilinja-autoja
29
Yksi elvytystoimista oli yksinajoihin siirtyminen. Lisäksi autoihin toivottiin ovea kuljettajan kohdalle, jotta tämä saattoi heittää postin vauhdista tien varsilla oleviin heittolaatikoihin. Yksinkertainen sisustus on tehty kestämään aikaa, ja sen se on tehnytkin. Näistä ainoastaan Aro-YhtyToinen vuonna 1982 valmistuneista autoista uutena Helsingin keskustassa Postitalon likellä syksyllä 1982. Harvapa tuollaista tiellä on tavannut, mutta ruudulla tai valkokankaalla sitäkin useammin. Nyt yksi ihminen sai hoitaa kaikki postibussissa vaadittavat toimet. muutoin vaativille reiteille kuljettajat halusivat kalustoksi kevyitä nokkamallin linja-autoja. Tampereella ja Iisalmessa Nokkamallin bussialustoista lähetettiin tarjouspyyntö kolmelle maahantuojalle. Tavoitteena oli siis saada yksinajoon sopiva auto, jossa oli hyvät rahdinkuljetusmahdollisuudet. Postija telehallituksen 80-luvun alussa hankkimat nokkamallin Dodge-bussit kuljettivat vuosikymmenen ajan lähinnä Lapissa myös koululaisia postitoimitusten ja muiden matkustajien ohella. Kuljettajan hallintalaitteet olivat aikalaisiin verrattuna karuhkot, aivan kuten käyttöolosuhteetkin Lapin taipaleilla. Uudemmat raskaat ja muutoinkin isommat autot jäivät helpommin kiinni. Ulkonäöstään ja merkistään huolimatta nämä autot ovat suurelta osin kotimaista valmistetta. A merikkalainen keltainen koulubussi on monille suomalaisille tutunomainen näky. Erityisesti Lapin huonokuntoisille tai Teksti ja kuvat: Mika Rassi Dodgen matkustamossa on 32 istumapaikkaa. Uutuus näkyy myös tien toisella puolella elokuvateatterissa – Uuno menettää muistinsa tuli ensi-iltaan syyskuussa 1982. Nokka takaisin Postilinja-autoliikenteen kannattavuus alkoi laskea 1960-luvulla. Tutkitaan, mistä moisissa hybrideissä on kyse. Vaan onhan moisilla ajettu myös meillä, vielä samoissa väreissä ja osin samoissa tehtävissä. Postilinja-autoissa oli työskennellyt kuljettajan lisäksi autopostimies, joka hoiti sekä postityön että matkustajien rahastuksen. 30 DODGE PTH S600. Silloisessa Postija telehallituksessa taivuttiin tähän kuljettajien tekemään aloitteeseen, ja uusien nokkamallisten postilinja-autojen hankinta pantiin vireille 1980-luvun alussa. Vanhat nokkabussit oli jo ajettu Lapissa loppuun
Toimitusjohtaja Pertti Kutila kertoo, että Dodge hankittiin puhtaasti turistibussiksi 90-luvulla. 4/2021 31. Dodge löytyi Rovaniemeltä yksityiseltä omistajalta, joka oli ostanut auton Postin huutokaupasta. Vaihdelaatikko on vaihdettu kokonaan uuteen Allisoniin. Äkkinäinen painaa liikaa, kun ensin ei tapahdu mitään. Jo 80-luvun alussa useissa postibusseissa oli automaattivaihteisto. Rovaniemeläisellä Kutilan Liikenteellä on kalustossaan nostalgia-autona posti-Dodge, joka on kuljettanut turisteja ja komeillut valkokankaalla. Ihan ajokunnossa se oli”, Kutila muistelee. Sen takia ajettiin sinne asti, että kurvattiin talon pihalle.” Pertti on ajanut Dodgella monet ajot. Matkustamon ja perän tavaratilan väliin tehtiin liukuovi ja perälle puupenkit kiertämään seinille.” Autolla on ajettu pääosin lyhyitä matkoja. ”Se tehtiin saman tien omien konseptien mukaan. Kaasu pelaa ilmalla, ja sitä täytyy käyttää aika herkällä nilkalla, koska siinä on pieni viive ennen kuin se hyökkää. Yksi pihaanajokohtaus kuvattiin jossain Keskitai Etelä-Suomessa. ”Paikallisille safariyrityksille haluttiin tarjota hieman erilaista kulkuneuvoa”, Pertti sanoo. Tällä haavaa Dodge on monen muun matkailuelinkeinoon nojaavan ajoneuvon tavoin levossa. Kutilalle nostalgia-ajoneuvo sopii kuitenkin talliin hyvin, sillä perheyritys on toiminut eri nimillä jo 50-luvulta saakka. Auto pantiin heti kuljetuskuntoon ja ajoon. Dodgea saa muutenkin ajaa koko ajan. Jarrut ovat vähän etupainoiset. ”Peränylitys on aika pitkä. Jos kääntyy ja painaa jarrua, keula pukkaa helposti suoraan.” Kutilan aikana autosta on remontoitu takajouset ja moottori. ”Silloin sillä käytiin muun muassa Saariselällä. Se pitää ajaessa tietää. Autolla on omat metkunsa. ”Sieltä oli muistaakseni riisuttu penkit pois. Pisimmät ajot tehtiin, kun auto esiintyi Kummeli Kultakuume -elokuvassa vuonna 1997. Se sisustettiin muun muassa kelohongalla. Allison antaa keppikädelle levon. Kutilan kultakuume E ntisestä posteljoonista voi vielä vanhoilla päivillä sukeutua seikkailija ja elokuvatähti
Postin museoimasta autosta on riisuttu peräja kattoteline, mutta polkupyöräkoukut ovat vielä paikoillaan. Koriin otettiin mallia 30–40-lukujen postiautojen kuvista. Pyydettyjen tarjouksien lisäksi Konela tarjosi venäläistä nokkamallista bussialustaa hyvin edullisin ehdoin. Lapin kuskit suosivat nokkamalleja muun muassa siksi, että ovi oli kuljettajan paikan kohdalla. Dodge-hanke toteutettiin onneksi perinteitä kunnioittaen. Se pantiin 90-luvun alussa viisaasti syrjään museointia silmällä pitäen, ja nykyään se kuuluu Postimuseon Posti Group Oyj -kokoelmaan. Ehjänä talteen Kuvissamme esiintyvä Dodge on edelleen Postin omistuksessa. Erikoiskori kuului Ajokki-yhtymään, ja alun perin korit olikin tilattu Postin pääasialliselta koritoimittajalta Ajokin päätoimipaikasta Tampereelta. Alustat purettiin niin, että niistä säilytettiin runko, jouset ja iskunvaimentimet, nokkapellitys ja jäähdytin ja ohjauslaitteet. Autojen korit valmisti Erikoiskori Iisalmessa. mä Oy Autokeskus vastasi ja tarjosi amerikkalaista Dodge S600/221” -koulubussialustaa. Nokkamallin linja-autoja ei suomalaisessa liikenteessä 80-luvun alussa enää paljon näkynyt. Amerikkalaisella nokalla istuu suomalainen moottori. Auton taa kiinnitetyt pyöräkoukut ja alumiiniset SF-kilvet olivat nostalgisia jo tuolloin. Perässä on kuusi kuutiometriä rahtitilaa. Posti hyväksyi kuitenkin Aro-Yhtymän tarjouksen. Kattoteline oli suunniteltu erityisesti veneiden kuljettamista varten. Niinpä postin saattoi heittää vauhdista ja istuimelta nousematta heittolaatikkoon. Työssä käytettiin Sisu-Auton toimittamia osia. 32 DODGE PTH S600. Ne olivat Valmet 611 CSBA -moottori, Allison MT 643 -automaattivaihteisto, Sisu BEK -etuakseli, Sisu ATK -taka-akseli ja Sisun BK-87-mallin paineilmajarrujärjestelmä. Myös mitat ja paino olivat muokatuissa busseissa samat kuin alkuperäisissä. Posti teki siihen korjauksia jo aikanaan, ja viimeksi autoa on korjattu Mobiliassa toissa vuosikymmenellä. Alustan muutostyöt teki Postija telelaitoksen keskusautokorjaamo Tampereella. Linnavuoren ahdetussa kuusisylinterisessä dieselissä on Boschin polttoainelaitteet. Ajokki kuitenkin siirsi tilauksen toteuttamisen Erikoiskorille, jolla oli jo entuudestaan kokemusta nokkamallin paloautojen korittamisesta. Silloin takaseinä pellitettiin uudestaan ja autoa maalattin Postin museoima Dodge on ajanut Kuusamon reiteillä
Sen rakenne suunniteltiin soutuveneiden kuljetusta varten. Ensimmäiset kaksi autoa valmistuivat vuonna 1982 ja loput viisi vuonna 1983. useista paikoista. ”Joku vanha Dodge-kuski jopa valitti, että on vaikea saada etupyörätuntumaa, kun ohjaus on jo ylitehostettu.” Lapin epätasaisilla teillä järeä tehostus on epäilemättä ollut myös hyvästä. Valmetin turbokuutonen on varmasti tarjonnut verraten pieneen linja-autoon normaaleissa oloissa riittävästi tehoa. Esimerkiksi Tampereella linja ei suinkaan näiden autojen jälkeen pysähtynyt. Osa autoista palveli sen jälkeen puolustusvoimia. Yhteensä autoja tehtiin seitsemän. Postin autovarikoilla on tehty Dodge-bussien lisäksi muitakin vaativia asennusja korjaustöitä. Varustelun erikoisuus on kattoteline. Myös moottorissa ja vaihteistossa on sähkölämmitin. Auton ohjaus oli amerikkalaiseen tyyliin hyvin kevyt, minkä Tommi Aromaa vahvistaa Dodgen ratin takaa. Heti perään tehtiin peruskorjauksia 60–70-lukujen taitteessa hankittuihin Leyland Leopardeihin. RENKAAT 10 R 22,5 ISTUMAPAIKKOJA 32+1 MITTOJA pituus 9,97 m, leveys 2,34 m, 2,95 m, akseliväli 5,61 m, etuakselipaino 3 175 kg, taka-akselipaino 8 390 kg, kokonaispaino 11 340 kg, postija rahtitila 6 kuutiometriä ja 690 kg VALMISTUSMAA USA ja Suomi VALMISTAJAT Chrysler Corporation, Postija telehallinto 4/2021 33. Postimuseon johtaja Kimmo Antila kertoo, että Dodgea halutaan yhä mahdollisuuksien mukaan pitää näytteillä ja kuljetustehtävissä. Vanha päältä, uusi sisältä Kun autoa tehtiin, nostalgiaa ei ulotettu sen tekniikkaan. PTH siinä merkitsee Postija telehallitusta. Auton kotimaisuusasteeksi mainittiin aikoinaan 90 prosenttia. Yhtä onnettomuudessa tuhoutunutta autoa lukuun ottamatta kaikki posti-Dodget ovat edelleen olemassa. Yhdenkaltaisuuden ansiosta myös autojen varaosien saanti ja huolto oli turvattu. Se olikin teknisesti lähes identtinen vakiopostilinja-auto Sisu BK-87/150:n kanssa. ”Auto oli säilynyt siistinä, ja vuosien varrella sitä on siistitty lisää”, Mobilian museomestari Tommi Aromaa kuvailee. Ne poistettiin Postin käytöstä 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa. Töiden tekijän nimi näkyy Dodgen mallimerkinnässäkin. Kori eristettiin polyuretaanilla, ja autossa oli patterilämmityksen lisäksi lisälämmitin. DODGE PTH S600 S67 MOOTTORI Valmet 611 CSBA, turboahdettu kuusisylinterinen dieselmoottori, teho 150 kilowattia (204 hevosvoimaa) 2500 kierroksella minuutissa, iskutilavuus 6,6 litraa. Linjalta lisää Auton kotimaisuusasteeksi mainittiin aikoinaan 90 prosenttia. Postin Dodge on Mobiliassa säilytyksessä, ja se on nähty siellä esillä viimeksi Linjakasta menoa -näyttelyssä vuonna 2018. Myös vanteet hiekkapuhallettiin ja maalattiin ja renkaat uusittiin. Armeijan huutokauppojen kautta ne ovat lähteneet yksityisiin käsiin. Mutta rajansa kaikella: jos jokaisella 32 istuimella on ollut matkustaja, kuuden kuution rahtitila täynnä tavaraa ja huonolla tieosuudella karmea keli, linnavuorelaisestakin on taatusti saanut ottaa kaiken irti
Jo tuolloin yksityisellä puolella saattoi yhdistyä postinkuljetus ja matkustajaliikenne, ja parhaimmillaan se oli kaikille osapuolille kannattavaakin. Kauramoottorin vetämänä matka saattoi kestää viisikin päivää, auto vei perille yhdessä päivässä. Matka kävi huomattavasti nopeammin kuin hevoskyydillä. Itsenäistymisen jälkeen urakoijat alkoivat kuitenkin käydä kalliiksi. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Postimuseo Postilinja-autot Suomessa 34. Paremman vaihtoehdon puutteessa Postihallitus joutui maksamaan, mitä pyydettiin. Benz Gaggenau -kuorma-auton lavalle oli rakennettu puiset kaaret ja päälle vedetty suojapeite. Joulukuussa 1921 postilinja-autoliikenne alkoi myös Turun ja Mynämäen välillä. KELTAISELLA LINJALLA Sata vuotta sitten ensimmäinen postilinja-auto ilmestyi Suomen teille. 20-luvun alkuvuosina postin bussit alkoivat liikennöidä Lapin ja VarsinaisSuomen lisäksi ympäri Suomea useissa maakunnissa. Kakella liikkeelle Postin oma postija matkustajaliikenteen kokeilu alkoi linjalla Rovaniemi–Sodankylä 29.5.1921. Heinäkuussa linja ulotettiin Ivaloon, ja linjalle saatiin toinenkin auto. Kuinka keltaiset linjurit lähtivät liikkeelle, kuinka linjat kasvoivat, ja kuinka kaikki päättyi. 30-luvun alusta asti postibusseissa sai kuljettaa myös rahtitavaraa. S uomessa alettiin tehdä linja-autoliikenteen kokeiluja ensimmäisen maailmansodan alla. Tie oli huonossa kunnossa ja auton ohjauslaitteetkin vaurioituivat, mutta perille päästiin. Tämä oli tilanne erityisesti Lapissa, jossa tällaiselle postija matkustajaliikenteelle oli myös suurin tilaus. Piti siis tarttua itse härkää sarvista. Kavutaan kyytiin varmalle matkalle. Lapille ja muille harvaan asutuille seuduille postibussit olivat elintärkeä piristysruiske
Sodan alla linjoja oli yli 60, autoja yli sata ja matkustajia vuodessa yli miljoona. Postilinja-autoissa kulkivat matkustajat ja posti pakon sanelemassa sovussa. Ajokki koritti valtaosan Postin autoista, olihan se pääosin Postija lennätinhallituksen omassa taskussa. Vanaja oli suosittu bussimerkki erityisesti Lapissa ja Rovaniemen varikon piirissä. Ensimmäiset autot olivat kuormureita, joiden lavan päälle oli rakennettu kaaret ja asennettu suojakangas päälle. Vaikka postia kuljetettiin edelleen myös yksityisillä bussilinjoilla, postin linja-autotoiminta kasvoi kasvamistaan. Kuljetuspainetta oli enemmän kuin mihin kalustolla oli rahkeita. Kasvua soraäänistä huolimatta Postitoimitusten vuoksi postibussien linjat olivat useimmiten yksityistä joukkoliikennettä pitempiä, useankin maakunnan välisiä. Sodan alla linjoja oli yli 60, autoja yli sata ja matkustajia vuodessa yli miljoona. Tässä ollaan ensimmäisellä postiautolinjalla Rovaniemi–Sodankylä linjan aloitusvuonna 1921. Postibusseihin tuli sen seurauksena lisää matkustajia, ja toiminnan supistuminen johtui pikemmin polttoaineja rengaspulasta kuin ajotehtävien puutteesta. Rauhan tultua toiminta saatiin pian sotaa edeltävälle tasolle. Ne kulkivat sellaisten pienten kylien kautta, joihin bussiliikenne ei muutoin olisi ulottunut. Auto on 60-luvun puolenvälin Sisu B-83 SV. Julkishallinnon puolelta erityisesti valtionrautatiet koki maantieliikenteen uhaksi paitsi henkilömyös postiliikenteelleen. Erityinen kohu syntyi, kun 30-luvulla avattiin postibussien runkolinjoja eli pääväyliä liikennöineitä tiheän aikataulun vuoroja muun muassa Helsingin ja Turun välille. Postilinja-autot ottivat ensi askeleitaan upottavilla poluilla. 35. Jo 1947 ylitettiin sotaa edeltävien ajokilometrien määrä. Matkailun parissa postilinja-autoilla oli paljon potentiaalia. Toiseen kotimaiseen ei syntynyt yhtä luottamuksellista suhdetta. Välirauhan aikaan postiajojen tarvetta lisäsi Petsamo, jonka avoimen sataman kautta esimerkiksi muut pohjoismaat ja Baltian maat toimittivat kaiken postinsa maailmalle. Talvija jatkosota hiljensivät bussiliikennettä voimakkaimmin yksityisellä puolella. Yksityiset liikennöijät pitivät valtion kilpailua matkustajamarkkinoilla epäreiluna. Tästä huolimatta postibusseja tahtoivat purra niin vieraat kuin omat koirat
Talvisin postilinja-auton piti usein aukaista oma tiensä, mutta kun auto siihen eritoten Lapissa ei aina kyennyt, miehistä voimaa tarvittiin. Mutta myös ensimmäiset vaaran merkit postibusseille alkoivat hiipiä näkyviin. Silti se oli outolintu laitoksen muiden toimintojen joukossa, sillä vain matkustajaliikenteen harjoittajana PLL:llä ei ollut monopolia. Postibussit olivat 50-luvulla kovassa noususuhdanteessa. Postin bussilinjojen kattavuus nostettiin valtiksi niiden markkinoinnissa 50-luvulla. 36 KELTAISELLA LINJALLA. 50-luvun lopulla sanomalehtien jakelu oli vaarassa luisua Postilta yksityisiin käsiin. Samalla postibussiliikenteen hallinnossa annettiin tilanteen luisua siihen pisteeseen, että tietyillä linjoilla postikuljetusten merkitys oli olematon ja matkustajaliikennekin tuotti tappiota. Aluksi posti saavutti Petsamon hevosella ja veneellä. S uomi neuvotteli 1920-luvun alussa Tarton rauhassa itselleen Petsamon alueen. Yksityisyrittäjät kokivat entiseen tapaan keltaisen vaaran eli postibussien uhan vaanivan heitä. Postihallituksessa ei hypitty riemusta, sillä sille lankesi liikennöintivelvollisuus Petsamoon asti ja rahat olivat vähissä. Postibussien rinnalle tuli toinen valtion ja tarkemmin sanottuna VR:n omistama toimija, Pohjolan Liikenne, joka erityisesti 70-luvulla laajeni voimallisesti matkustaAlamäki tulee näköpiiriin Veturimiesten viikon mittainen lakko toukokuussa 1950 toi postikuljetuksetkin entistä enemmän maanteille. Postibussit eivät vastanneet hyvin kumpaankaan huutoon. Matkustajaliikenteen markkinointiinkin alettiin kiinnittää huomiota erityisesti turismin näkökulmasta. Linjoja alettiin lakkauttaa, autoja pienentää ja siirtyä yksinajojärjestelmään eli henkilökunta supistettiin kuljettajaan. Ne saatiin kuitenkin pelastettua Postin uusille tilausajokuljetuksille, jotka toteutettiin mahdollisimman huokeasti vähällä henkilökunnalla ja vanhalla kalustolla. Tilausajoliikenne oli ollut olematonta, mutta sitä haluttiin lisätä, erityisesti koululaiskuljetuksia. toksen tuloista. Kun postit ja matkustajat saatiin auttavan hyvin kuljetettua, postilinja-autot alettiin ottaa myönteisessäkin mielessä vakavissaan niin Postija lennätinlaitoksella, muualla valtion hallinnossa kuin julkisessa keskustelussa. Huippuvuosina Postilla oli 471 linja-autoa ja 223 bussilinjaa. Ajokilometrejä kertyi vuodessa kymmeniä miljoonia ja matkustajiakin liki kymmenen miljoonaa. Silti kuljetettavan postin ja matkustajien määrä postilinja-autoissa kasvoi 60-luvulle asti. Postilinja-autojen kannalta kohtalokasta oli, että näistä kuljetuksista muodostui rinnakkainen linjasto, joka vähensi postibussien merkitystä postin kuljetuksessa. 20–30-lukujen taitteessa tie saatiin siihen kuntoon, että nikkelin luo päästiin väkevimmillä autoilla. Vuonna 1951 postibussit muodostivat kymmenesosan koko postija lennätinlaiPostibussit olivat 50-luvulla kovassa noususuhdanteessa. Tietä ennen sotaa Petsamoon... Viimeiset vuosikymmenet 70-luvulla postikuljetusten tuli nopeutua ja sopeutua lajittelukeskusjärjestelmään
Yleensäkin Postin raskaaseen autokalustoon tehtiin paljon peruskorjauksia ja muutostöitä. 1980-luvulla Postin bussitoimintaa muutettiin yksityisen liikenteenharjoittamisen kaltaiseksi. Se söi postibusseilta isoja ajoja. Renkaiden pinnoitus oli arkipäiväisempää hommaa. Se oli tulosvastuullinen erityisyksikkö, joka kilpaili muiden liikennöijien kanssa. Posti huolsi ja rakensi L inja-autojen ja muun autokaluston käyttöönotto vaati heti tiloja ja työvoimaa myös autojen säilytystä ja huoltoa varten. Tampereen keskusautokorjaamolla valmistui muun muassa 80-luvulla seitsemän auton sarja tässä lehdessä esiteltyä nokka-Dodgea ja lisäksi 16 vanhaa Leyland Leopard -bussia peruskorjattiin kokonaan. Vanhakin kalusto saattoi näin olla hyvässä ja liki uutta vastaavassa kunnossa. Postin suuret tilaukset ja Ajokin hinnoittelu herättivät luonnollisesti närää kokonaan yksityisellä puolella. Postin autotalleja perustettiin ensinnä Rovaniemelle ja 20-luvun mittaan jo Helsinkiin, Turkuun ja Ouluun. Ne poistuivat, kun Posti liittyi Matkahuollon jäseneksi ja postibussit alkoivat ajaa linja-autoasemien laitureihin. Yhtiön toiminta jatkui, mutta Suomen postilaitoksen hallinnoiman linjaautoliikenteen taru oli lopussa. Aiemmin oli ollut erinäisiä rajoituksia, jotka olivat määränneet tietyt rahdit postibusseille ja sallineet yksityisiä alhaisemmat rahtihinnat. Yksi syy tähän oli valtionlaitoksen oikukkuus: Postin autopuolella oli paljon määrärahoja korjauksiin mutta niukasti uusiin hankintoihin. Yhtä luonnollista kuitenkin oli, että korit tilattiin omasta firmasta. Vuonna 1996 siitä muodostettiin oma osakeyhtiönsä Gold Line Oy, joka myytiin tarjouskilpailun tuloksena Koiviston Autolle vuonna 1999. 90-luvun alussa muodostettiin liiketoimintaryhmä Postilinjat. Korjaamoja ja huoltopaikkoja oli paljon, mutta koko Postin keskusautokorjaamo sijaitsi sodan jälkeen aluksi Kajaanissa ja vuodesta 1960 Tampereella. jaliikenteen puolelle. 30-luvulla niitä alettiin kutsua varikoiksi. Pahasti tappiolliseksi kääntynyttä postibussitoimintaa yritettiin 90-luvulla edelleen saada kuntoon, mutta toimenpiteet ajoivat selkeästi koko linja-autopuolta pois Postin käsistä. 50-luvun alussa valtion ja erityisesti Postija lennätinhallituksen omistukseen päätynyt tamperelainen Ajokki koritti suurimman osan Postin busseista. Säästösyistä Tieja vesirakennuslaitoksen ja Postin varikkoja kaavailtiin laajemminkin yhdistettäviksi, mutta tällaisia yhdistämisiä ei lopulta tehty useita. Leyland-moottoria koeteltiin vuonna 1984, kun vanhoihin alustoihin pantiin uusi tekniikka. Postin varikkoja autokorjaamotoiminta oli laajaa. Myös linja-autojen päällirakenne hoidettiin tavallaan oman talon kautta. Korjaamoilla ja varikoilla riitti töitä, sillä kaikkien postija puhelinautojen lisäksi niillä huollettiin paljon muutakin julkishallinnon kalustoa. 4/2021 37. Kajaanissa valmistettiin esimerkiksi linja-auton koreja, koritettiin vanhoja autoja uudelleen ja rakennettiinpa siellä myös kuorma-auton ohjaamoja. Heräsi keskustelua siitä, onko valtion yritysten syytä kilpailla keskenään maanteiden matkustajaliikenteessä. Tampereen keskusautokorjaamolla tehtiin isojakin peruskorjauksia vanhoihin linja-autoihin
Postin bussilinjat veivät maan rajojen ulkopuolellekin. Kun kahdesta kotimaisesta jäi jäljelle Sisu ja kun valtiosta vielä tuli Sisun enemmistöomistaja, ei liene yllätys, että 70-luvun lopulla Sisu oli jo Postin yleisin vaikkei aina pidetyin bussimerkki. Joissain autoissa oli kolme osastoa, posti-, matkustajaja tupakkaosastot, joihin kaikkiin johti oma sivuovi. Vuonna 1967 yli kaksi kolmasosaa Postin yli neljästäsadasta bussista oli Vanajoita. Ensimmäinen kotimainen Sisu postilinjaautoliikenteeseen saatiin tuoreeltaan 1933. 20-luvun postibussimerkkejä olivat Benz Gaggenaun lisäksi ainakin Brockway, RochetSchneider, GMC, Stewart, Volvo ja Reo. 50-luvun lopulta lähtien postin muut kuljetusmuodot alkoivat syrjäyttää postilinja-autoja jakelutehtävistä. 30-luvulla autoihin tuli henkilökunnan työtä helpottavia ominaisuuksia, kuten sähköstartti ja ilmapumppu. Nykyisin tuttu linja-auton rakenne ei vielä ollut vakiintunut. Postinkuljetusautoa lastataan vuonna 1970. Juhlakalusta mätäpaiseeksi Kun maailma muuttui vinhaa vauhtia, postilinja-autot jäivät jälkeen. Umpikoriautoja alkoi tulla käyttöön jo ennen 30-lukua. Osassa renkaat olivat vielä umpikumisia, osassa oli ilmatäytteiset etukumit. Sodanjälkeisinä vuosikymmeninä Postille hankittiin erityisesti Vanajia. Kun maailma muuttui vinhaa vauhtia, postilinja-autot jäivät jälkeen. Postibussien kanssa aina enemmän tai vähem38 KELTAISELLA LINJALLA. Kun Sisu lopetti bussivalmistuksen 80-luvun jälkipuoliskolla, uusiksi autoiksi hankittiin etupäässä Volvoja. Millä mentiin. E nsimmäiset postibusseiksi hankitut autot olivat Benz Gaggenau -kuorma-autoja, joihin pantiin puupenkit lavalle ja katos päälle. Bussien rinnalle tuli Postin omaa päällekkäistä kuljetustoimintaa, joka söi maata linja-autojen alta. Renkaiden täyttäminen käsipumpulla oli ollut raskas ja pitkä urakka. Keskikäytävää näissä autoissa ei ollut. Valtio ja postilaitos olivat hyvänä apuna postibussien tuhossa, kun toimintaa ei lähdetty ajoissa uudistamaan. Sen sijaan luotiin postinjakelun uusia vaatimuksia, jotka olivat ajanmukaisia ja tehokkaita mutta eivät käyneet yksiin matkustajaliikenteen harjoittamisen kanssa
Ne saattoivat sekä postinkuljetukset että joukkoliikenteen toden teolla automobiiliaikaan. Yksityiset toimijat olivat aina suhtautuneet postibusseihin nyreästi. Kova oli siis kohtalo syntyaikansa sankareilla. Autopostimies ja yksinajot P ostin linja-autoissa ei tunnettu rahastajaa, vaan virkanimike oli virallisempi autopostimies. Tämä Vanaja oli yksi Postin monista uudelleenkoritetuista autoista. 70-luvulla jo Postija lennätinhallituksen oma johtajakin nimitti postilinja-autoja koko laitoksen mätäpaiseeksi. män tukkanuottasilla ollut VR vei keltaisilta linjureilta elintilaa levittäytyessään maanteille. Se tarkoitti, että kuljettajan kontolle tulivat myös autopostimiehen tehtävät. Keltaiset linja-autot toivat joukkoja tietoliikenneyhteydet niille harvaan asutuille alueille, jotka näitä kauas ulkomaailmaan ulottuvia kosketuksia kipeimmin kaipasivatkin. Pinnan alla kyti ja aika ajoin pintaankin kipunoi epäilys siitä, onko valtion tehtävä harjoittaa yhdistettyä postija matkustajaliikennettä. Nyt rakennetaan toisenlaisia verkkoja, mutta samanlaisia tarpeita ne täyttävät kuin postibussitkin. Työnkuvaan kuului paitsi lipunmyynti matkustajille myös postin heittäminen heittolaatikoihin teiden varsilla. Eräät autopostimiehet kehittivät vauhdistaheiton taidon tarkkuudessa huippuunsa. Kun toiminta meni pahasti tappiolle, se kyseenalaistettiin voimakkaasti. Yleistyneet bulldogit eivät olleet tähän tarkoitukseen käytännöllisiä, sillä kuljettaja ei voinut heittää postia ovesta vaan joutui pysäyttämään auton ja nousemaan ulos. Land Rover 109 Forward Controlista rakennettu kahdeksan matkustajan ajoneuvo oli maastokelpoinen peli Kaamasen tielle, mutta linja-autoksi se oli silti auttamattoman vähäpätöinen. Millaisia linjoja maailmaan vedetäänkään sadan vuoden kuluttua. Olivathan postin onnikat olleet alkuvaiheessaan tienraivaajia monella tavalla. Ensimmäinen 1+32-paikkainen kori valmistui 1962 ja tämä 1+40-kori 1970. Kaluston pienentäminen oli yksi postibussien viimeisten vuosikymmenten yrityksistä saada kustannuksia kuriin. 4/2021 39. Kun uusi pitkä postibussilinja avattiin, se saattoi olla riemujuhlan aihe kymmenessä eri pitäjässä. 70-luvun lopulle tultaessa postilinjaautoissa siirryttiin säästösyistä enenevissä määrin yksinajoihin
Ja millaisiin! Ilpo Kekki 40. Fordit verissä Janakkalalainen urakoitsija, maanviljelijä ja varsinkin konemies Ilpo Kekki on ulottanut paranteluhankkeet ansaintakoneista uljaiksi muokattuihin klassikko-Fordeihinsa
Ford pidätteli omaan nelivetokantaan siirtymistä varsin pitkään. Muutostöiden harjoittelu tapahtui kuitenkin kaivurikuormaimen kanssa. Katoksen rivissä seisoo Transiteja, ulkona näkyy Fiestaa, tuolla kaiketi loppupään Escort ja mitä kaikkea. Koska kone on paljon enemmän kuin mallimerkintä edellyttää, tosi vedossa jokainen lisäpainolimppu on tarpeen. Varsinkin 7600 on vieläpä susi suden vaatteissa. Ne ovat kaikki pari askelta mallinumeroaan tymäkämpiä vetureita, susia lampaan kamppeissa. Kuuluisimpia muiden tekemiä nelikkosovelluksia olivat enemmän maarakennuspuoleen suunnannut County ja niin ikään Fordit omalla brändillään markkinoinut Roadless. Ensin muuttui kaivin-Ford Ilpo Kekki on muuttanut kaksi tilalle käytettynä ja takavetoisena hankittua vuoden 1979 klassikkoa nelikoiksi parikymmentä vuotta sitten. Vaan mikään näistä kolmesta starasta ei ole sitä miltä näyttää. S alaojaja kaivinkoneurakointi edellyttää tekijältään syvällisiä monttöörinkykyjä, sillä huoltoa vaativat koneet on saatava pikaisesti takaisin ansaintatöihin. Juttumme tähtiä ovat kuitenkin Fordin ikoniset yksilöt, joiden sivupellissä lukee 5000, 6600 ja 7600. Ilpo Kekin maatilan keskuksessa ei voi silmää kääntää niin, ettei siihen osu jotakin FoMoCoa. 4/2021 41. Sen sydän on jo kauan ollut ahdetun Ford 7000:n veroinen. Sitä on myös tilalla ja urakkatöissä uudesta ollut vuoden 1970 Lännen-kaivurikuormain, jonka 5000-mallinen peruskone on sekin kokenut teknillistä nostatusta. Fordin vuonna 1975 esitelty 600-sarjan keskikokoinen mallisto sai vuonna 1978 tehdasasenteiset ZFetuvetovaihtoehdot. Asiat voi tehdä myös esteettistä silmää miellyttäen. Tonnija satasarjan etuvedon lähtö saadaan ZF-akselin kanssa toimimaan jälkiasennuksenakin hienosti, mutta eri malleissa vaihteleva käsijarrun rakenne määrää, pitääkö takatasauspyörästön niin sanottu murikka-akseli vaihtaa pidempiuraiseen. Teksti: Kauko Ollila Kuvat: Jukka Vuorenmaa Ilpo Kekin Ford 7600 -komeljanttari päihittää voiman estetiikallaan kaikki tehtaan itsensä taannoin julkaisemat Millennium Edition -erikoismallit. Jo tätä ennen oli tonni-Fordeihin asennettu erilaisia vetäviä akseleita varsinkin eri maiden maahantuojien pajoissa. Hallin nurkassa nököttää vanhemman Transitin yorkilainen moottori ja vieressä uudempi vastaavan pakun voimalaite
Nokalla on alueauran sovite. Tämän hopan luonnetta määrittävä sydänkin on aivan muuta kuin ennen. Takatuupparista piti tehdä maastokykyisempi, ja kaivuri-Ford sai nelivetomuutoksessa ensin alleen Schindlerin vetävän etuakselin. Pellin katveessa jytisee Fordin kuuluisa kuusimukinen 6,6-litrainen, joka on erotettu 8600-mallin emästään ja saanut mukaansa vielä 9700-mallin ahtimen. Ylioppilaskopin oikean syrjän pahkura on hytin ilmansuodattimen uusi paikka. Dynamometrillä ei ole käyty. 7600 on komistus yli kylän Pysäyttävin ja aivan silmittömän komea peli on vuoden 1979 alun perin takavetoinen 7600. Kaksitoimista hydrauliikkaa on enemmän kuin tehtaan lisävarustelistalla oli tarjota. Samassa rytäkässä myös kardaani vaihtui sivuakselimallista keskiakseliseen. Se ei ole enää aikoihin ollut todellisuudessa 7600 eikä takavetoinen. ”Mutta lähtee tästä varmaan 150 pollea”, aprikoi Kekki. Kovassa käytössä sen akseliputken pulttiliitokset kuitenkin repesivät ja tilalle hankittiin massiivivalusta tehty ja muutenkin järeämpi Carraro. 6600:n vaihdelaatikko on viistonnisesta, koska siinä oli Dual Power -pikavaihde. Samoin soveltamiseen vaikuttaa se, onko muutettavassa koneessa Load Monitor -vetovastuksen tunnustelija. ”Tapauksesta riippuen traktori on katkaistava vaihdelaatikon ja perän saumasta”, Kekki sanoo. ”Akseli liirasi ja peräöljyt kiehuivat”, muistelee Kekki. Koko komeus on reilut 20 senttiä pidempi kuin alkuperäinen traktori. Nelivedon kytkentäsysteemin metallinen levypakka ei kuitenkaan sietänyt peruskoneensa tarjoilemia voimia. Schindler-akseli. Se on edelleen kaivurin nokan alla, mutta akselin kiinnitys on rakennettu kokonaan uudelleen osaksi kaivurirunkoa traktorin akselikehdon sijaan. Ensin pakosarjalta meni ahtimelle vain 42 Ilpo Kekki Seppiä ja mestareita. Myös etukuormainen sovitteet ja akselin kannatin ovat yhtä palaa. Isoimman Fordin ilmiasussa on silmiinpistävintä rosterinen pilariputkitus niin ilmapuhdistimelle kuin pakokaasuille, ja massiivinen led-valovarustus hytin äärillä. Mattamusta yhtenäinen maski on pelkistetyn vaikuttava. Talon ykköstykki onkin saanut nenälleen ZF:n sivukradaaniakselin. Moottorin ominaisuudet kohenivat entisestään, kun Ilpo muutti ahtamisen järjestelyjä. Ennen nykyistä konfiguraatiota Fordin nenän alla oli tuo kaivurissakin palvellut Ford 6600 on kuoriensa alta ahdettu versio itsestään eli 7600
”Syöttöpumppu on alkuperäinen, mutta nyttemmin lopettaneessa Riihimäen Dieselissä vaihdettiin siihen turbokoneen elementit.” Fordin akku on tuotu konepellin alta kaivinkonetyylisesti porrasaskelman alle. yksi pakokanava. ”Nyt ykkösestä kolmoseen puhaltaa omaan ja loput nelosesta kuutoseen omaan porttiinsa. Palapeli-viistonnisen asu on kahteen isompaan nähden vaatimaton ellei jopa söpö, mitä vielä korostaa tavallinen etuakseli ja 28-tuumainen takavanne. Sen moottori on Ilpo Kekin nelivetoisen 6600:n alkuperäinen kikkares. Alavääntö koheni selvästi.” Teho vaatii kompensaatiota. Turbossa on kuitenkin kaksi sisäänmenoporttia. Komistuksen alkuperäinen lisäpolttoainesäiliö taas on akkumuutoksen tähden vaihdettu vasemmalta oikealle puolelle hytin alle. Siksipä moottoriin tehtiin uusi kaksiosainen pakosarja. Siksi koneen oman jäähdyttimen eteen on lisätty henkilöauton kenno omaan kiertoonsa. Alkuperäinen 7600:n jäähdytin on alamittainen, jos ahdettua kuutosta pyytää tositoimiin, kuten kiskomaan 5,6-metristä Tumen tuuheapiikkistä äestä tiukalla hämäläissavella. ”Alkuperäisenä se on huonoimmassa mahdollisessa paikassa esimerkiksi kevätäestyksellä”, Kekki moittii. Se yhdistyy tarvittaessa pääkiertoon hanasta kääntämällä. 4/2021 43. Viistonninen on yhdistelmä rikottua metsäkonetta ja palovaurioitunutta 6600:aa. Alkuperäinen Q-hytin eli ylioppilaskopin ilmanotto on muutettu takaikkunan yläpuolelta sivuun niin tässä kuin 6600:ssa
Sitä kone ei tosin ollut saanut osakseen ensimmäisellä omistajallaan. Tuo muunninkone ja sen kaivinlaite ovat painavia. Ensimmäisellä on kauhaa heilutettu hyvinkin 30 000 tuntia. Viime vuoden kevät oli ensimmäinen, jolloin hän ei itse kylvänyt. Ford on kevyemmän puomiston ja kaivintassujensa geometrian tähden paljon stabiilimpi laitos. Salaojitustoimien lomaan kasvoi kaivinkoneja kuorma-autourakointia muun muassa yhteistyössä veljien kanssa. ”Samalla kun nostan sen tassut, kytkin painuu alas, vaihde menee päälle, ja silloin jo mennään.” Siinä vaiheessa Valmetissa pelataan vielä etukauhan asennon kanssa. Hän perustelee, miten se on mahdollista esiohjaamattomalla ja vielä nelivipuisella kaivuventtiilistöllä: ”Siihen on monta syytä. Lähiseudun rakennusliikkeet, kunnallistyöt ja Riihimäen varuskunnan suuret muutoshankkeet takavuosina ovat olleet tärkeitä työllistäjiä. Kekin monipuolinen koneurakoitsijan taival alkoi setämiehen salaojitustyömailla, yhdellä ensimmäisistä kurppalaisista salaojakaivimista. Se oli istutettu Power Majorin ahteriin, silloin vielä ilman Tandem-taka-akselia. Mutta parikymmentä vuotta kumpikin Ilpon nelikoista veti välttiä ja karhia muun muassa talouskeskuksen vieressä olevalla komealla 24 hehtaarin yhtenäisellä lohkolla. Sen tähden Valmetin etukauha on painettava aina alas kaivamaan ryhdyttäessä, mutta Ford ei sitä vaadi.” Lisäksi painavampi veljes alkaa kallistua herkemmin puomia sivulle käännettäessä. Ford-Länkkärin lisäksi siekkä majailee vuoden 1994 Valmet-pohjainen Lännen 840. Katoksessa lepäilevätkin nyt rinnakkain kaksi eri kaivuri-kuormainsukupolven edustajaa. ”Siirrettäessä muunnin täytyy ainakin periaatteessa laskea tyhjäkäynnille ja sitten vasta ajetaan.” Fordissa taas on koko ajan kaivukierrokset. VANHASSA VARA NOPEAMPI Laitteiden käytännön kaivutehossa on paljon eroa, mutta ei siten kuin maallikko luulisi: ”Vähän aikaa kun harjoittelee, tällä Fordilla hakkaa tuon uudemman mennen tullen”, paukauttaa Ilpo. Valtran tunnit ovat aivan käsittämättömät: 47 000 sähkötuntia! Valtava tuntimäärä selittyy säntillisellä huollolla. 44 Seppiä ja mestareita Ilpo Kekki. Veteraani päihittää seuraajansa ojan päällä I lpo Kekki on luopunut viljelystoiminnasta
Vetävät etuakselit kenkättiin jälkimarkkinoille, koska tiettyihin Fordeihin oli varsin helppo liittää vetävä etunen. Hytti on palovaurioituneen 6600:n jäämistöä.” Vaihteisto ja perä taas saatiin aikanaan metsäkäytössä vahingoittuneesta viistonnisesta. 4/2021 45. ”12 500 markkaa ne siitä halusivat, jos saivat tavallisen etuakselin takaisin. Molemmat riepottavat nelisiipistä paluuauraa sutjakkaasti. Kolmikon pienimpään asetettu palovauriokoneesta otettu hytti kaipailee vielä ovia. Tämä pienen vetoeli kissanpääpyörän yhteydessä sijaitseva vetovastuksen haistin on kuitenkin poistettu nelivedon lähdön tarpeiden tieltä. Kummankin uusnelikon ZF-akseli on hankittu jo markka-aikaan Isojoen Konehallilta. Tuntimittarikin rupesi tässä toimimaan, vaikka se ei toiminut Länkkärissä”, Ilpo kertoo. Kuutosen voimansiirrossa on sen alkuperäinen Dual Power -pikavaihde. Sitten kierrosluku-tuntimittari, se tonnisarjan Fordeille tyypillinen esteettinen pahkura ohjauspyörän alla, on maininnan arvoinen. Niissä töissä oppi, miten tärkeää on kyetä nopeasti vaativiinkin remontteihin työmaalla ”isossa tallissa”. 7600:n liittimet ovat pikkuveljen 3/8-tuumaista avarammat puolituumaiset. Kuutosessa on kaksi ja nelosessa yksi apusylinteri. ”Sen moottori on nykyisestä nelikko6600:sta, jossa tunteja on noin 9 500. Valokatkaisija on ”höylästä” eli Ford Angliasta. Laitteen valmistumisen tähtäin oli alunperin aggregaatin pyöritys. No, hyllyyn oli jäänyt jo vuosikymmeniä sitten Länkkärin varaosamittari. Valokatkaisija on Angliasta, ja vaihtajaviiksi tuo mieleen Escortin tai Taunuksen. Laatikko taas on Ilpon aiemmin hankkimasta 5000:sta, koska siinä taas oli Dual Power. Siinä on ollut myös työntövarsitunnustelua tukeva Load Monitor -vetovastuksen tunnustelija. Pienemmässä nelikossa on siinäkin alkuperäisten kahden liittimen lisäksi neljä kaksitoimista venttiiliä. Ne ovat palvelleet muun muassa nykyisen kuutosen etupyörinä. Virtausta riittää. Mittaristossa on pikantteja yksityiskohtia. Ford-tuntija havaitsee rengasvalintojen omaleimaisuuden. lit ja viedä peruskoneet takatuuppareina Afrikkaan. Hydrauliikkaa enemmän kuin nykykoneissa Molemmat omatuotantonelikot ovat saaneet vahvan hydraulisen piristyksen. Ilman vaihtoakselia hinta oli 15 000.” Ilpo Kekki aloitti koneurakat salaojatyömailla 1960-luvulla. Oma paja on kattavasti varusteltu myös painavien konekomponenttien käsittelyyn. Kuutosen kyljessä oleva pumppu on kaksipesäinen eli tandem, joka ruokkii peräti kuutta kaksitoimista venttiiliä. Hiukan koomisilta vaikuttavat matalahkot takavanteet ovat 28-tuumaiset eli Dexta-kokoa. Niiden keskiöissä on Massikka-lähtöisiä mukailtuja osia. ”Kierroslukumittari pyörii satasarjassa eri suuntaan kuin tonnisarjassa. Tein sille maskin alumiinipellistä. Pienemmän nelikon moottori on itse asiassa 7600:n vanha. Pohjanmaalaisyhtiön liikeideoihin kuului taannoin haalia vanhoja Fordeja, purkaa niiden nelivetoyksilöistä etuakse5000 onkin palapeli Viistonnisen vaatteita kantava yksilö on kaikkein eniten frankensteinilainen palapelijuttu
Ensimmäiset traktorit ja moottoriaurat taas olivat vain äveriäimpien tilojen tavoitettavissa. Kramer GmbH:n. 46. Akseleiden välissä säksätti Krupp P3 -niittokone. Kramerin moottoriniittimelle ei ollut paljoa kilpailijoita, joten ostajia löytyi nopeasti. Pian pikkuveljet Hans ja Karl liittyivät mukaan yritykseen. Vuosina 1963–1968 pultattiin kokoon 4 645 vientiin tarkoitettua 350 Exportia. Hevosvetoinen niittokone oli toki yleistynyt Saksassa, mutta heinäja kyntötyöt sitoivat työhevosen ja miehen, joita olisi tarvittu muuhunkin. Ferguson 35:ssa tutuksi tullut nelisylinterinen mylly tuotti ensin 32 ja viimeisessä versiossa jo 42 hevosvoimaa. Kramerin pojilla oli visio: koneellistaa erityisen raskaat työvaiheet, kuten heinän ja viljan niitto viikatteella sekä syyskyntö. Voimanlähdettä vaihdettiin asteittain isompaan, ja lopulta päädyttiin Saksalainen Kramer erottui traktorintakojien massasta laadulla ja omalla vaihteistotuotannolla. Veljekset olivat oppineet tuntemaan maatilan karun arjen, raadannan keväästä syksyyn. Silti Kramer elää edelleen. Uusi yritys määritteli toimenkuvaansa nimen jatko-osalla: ”Fabrik für Kleinschlepper und Motorgrasmäher” eli ”Pientraktorija moottoriniittokonetehdas”. K ramerin juuret ovat syvällä Tonavan rantojen savessa. Monet halusivat käyttää vekotinta muihinkin tilan töihin. Pieni maatila ei elättänyt koko pesuetta, joten toiseksi vanhin veljistä, 21-vuotias Emil Kramer, päätti ansaita elantonsa valmistamalla ja korjaamalla maatalouskoneita. Yrityksen ensimmäinen tuote, kevyt itsekulkeva niittokone, valmistui samana vuonna. Itsekulkeva niittokone Veljekset perustivat vuonna 1925 kotikyläänsä Maschinenfabrik Gebr. Hevosvankkureiden rungolle oli sovitettu Zschopauer Motoren Werken valmistama kaksitahtinen neljän hevosvoiman DKW-moottori ja moottoripyörän kaksivaihteinen ketjuvälitteinen voimansiirto. Perhefirma vältti 1900-luvun karikot, mutta joutui lopulta yrityskauppojen lihamyllyyn. Tiheäportainen 10+2-vaihteisto oli luonnollisesti omaa tuotantoa. Kramer sinnikäs selviytyjä Kramer 350 Exportin moottoriksi valikoitui vesijäähdytteinen englantilainen Standard OE138. Runsas sata vuotta sitten pienessä Gutmadingenin kylässä hääräsi toimelias kuuden veljeksen parvi
Kramer solmi 60-luvulle kestäneen asiakkuuden Güldner-Werken kanssa. Se ei jäänyt Kramereilta huomaamatta, ja taas alkoi pajasta kuulua kilkatusta. Niiden perään pultattiin berliiniläisen Prometheuksen valmistamat 3+1tai 4+1-vaihteistot sekä tasauspyörästö lukkoineen. 20ja 30-lukujen vaihteessa Saksa ajautui USA:n imussa syvään lamaan ja myös Kramerin koneiden kysyntä romahti. Kun runkoa ja akseleita oli vahvistettu, kehtasi vuonna 1933 esitellyllä Kramer GL -traktorilla lähteä kyntöhommiin. Sarjansa myydyintä mallia valmistettiin kolmessa vuodessa vain 534. Vuonna 1940 valmistui kymmenestuhannes traktori. Vuonna 1970 esitelty 42 humman Kramer 414 edustaa merkin viimeistä yleistraktoreiden sukupolvea. Kaksikippoinen 0,9 litran DKW tuotti 14 hevosen tehon. Moottorivalikoima monipuolistui vuonna 1939 Deutzilla ja 1941 MWM:llä. Onkin makuasia, kutsuuko laitteen ensimmäisiä versioita traktoriksi. Dieseltekniikan uranuurtajalla oli tarjota yksisylinteriset kiehutusjäähdytteiset Lanova-ruiskutusjärjestelmällä varustetut 9–18 hevosvoiman voimakoneet. 47 4/2021. Güldnerin ohella Kramereissa käytettiin Deutzin ja MWM:n dieseleitä. Puukaasutraktoreiden valmistajana Kramer oli Saksan neljänneksi suurin. Vuodesta 1942 alkaen oli luvallista tuottaa markkinoille vain kotimaisilla polttoaineilla toimivia koneita. Vuoteen 1948 mennessä lähes 1 100 häkäpöntölMotormäher eli moottoriniittokone oli vastaperustetun Kramerin veljesten yrityksen ensimmäinen menestystuote. Kramer mainosti GLja sen seuraajaa K-sarjaa vaatimattomasti nimellä ”der Allesschaffer” eli ”Kaikentekijä”. Rakenteiden hentoisuus ja tasauspyörästön puute asettivat kuitenkin omat rajansa. Kaikentekijä Naapurimaakunnassa Baijerissa Xaver Fendt valmisti oman versionsa motorisoidusta niittokoneesta vuonna 1928 ja jalosti siitä Dieselross-traktorin. Kramerin moottoriniittimet alkoivat muotoutua dieseltraktoreiksi. Hänen tilalleen suunnittelua johtamaan palkattiin Kramerin veljesparven kuopus, 19-kesäinen Franz. Kehitystyötä hidasti yrityksen perustajan Emil Kramerin yllättävä kuolema vuonna 1932 vain 34-vuotiaana. Yleistraktoriksi kapineesta ei ollut, vaikka uskalikot yrittivät kyntöä ja kärryn vetoa. (kuva: Kramer-Werke GmbH) DKW:n kaksisylinteriseen 14 hevosvoiman moottoriin. Sodan sytyttyä traktoreiden kokoaminen sai aluksi jatkua. Kramer-traktorit olivat saanut kotimaassaan vankan jalansijan. Vuonna 1933 julkistetun GL-sarjan voimanpesänä oli yksisylinterinen Güldner. Veljekset sinnittelivät pahimman yli maatilan tuotoilla ja myymällä muutamia patentteja Sveitsiin. Jarrut vaikuttivat vain toiseen takapyörään, joten kukkuraisella lantakuormalla alamäessä saattoi syntyä kiperiä tilanteita. K-sarjaan jopa lanseerattiin uusia tehokkaampia 22, 25 ja 30 hevosvoiman malleja, joissa rullasivat uudet oman konepajan ja ZF:n yhteistyössä tekemät 4+1-vaihteistot
Monet kilpailijat lähtivät mukaan tarjousralliin. Muutamissa uusissa malleissa moottoreita viilensi vanhahtava termosifoni-menetelmä, mutta pian Kramereissakin päädyttiin normaaliin kiertovesijäähdytykseen. Kovan kysynnän ansiosta hinnat lähtivät hiljalleen nousuun, mutta Länsi48. Allgaier aloitti vuonna 1950 hintasodan myymällä Länsi-Saksassa innovatiivista AP17-mallia 4 450 D-markalla, pari tonnia alle kilpailijoiden hintatason. Sodan aikana alkaneesta vaihteistojen ja taka-akseleiden koteloiden valamisesta otettiin aimo harppaus kokonaisten voimalinjojen suunnitteluun ja valmistukseen. Kaikeksi onneksi varaosia ja puolivalmiita koneita ei ollut ryöstetty. Ainokaista sylinteriä jäähdytettiin termosifonijärjestelmällä. (kuva: Kramer-Werke GmbH) lä varustettua K25-mallia päästi ensisavut. Traktoreiden kokoojasta valmistajaksi Rauhan laskeuduttua Euroopan ylle alkoi uuden alun rakentaminen. Ensimmäinen Kramerin suunnittelema ja tekemä 5+1-vaihdelaatikko sai tulikasteensa. Kolme ensin mainittua saivat Kramerin asiakkaakseen häkäpönttöasioissa. K 22 TH -prototyyppiin 40-luvun lopulta oli naputeltu Kramerin uudet pyöreät muodot. Franz oli kaatunut. Tuotantoversiossa oli Güldnerin 22 hevosvoiman makaava diesel. Deutzin 45-heppainen oli aikalaisiinsa verrattuna sitkeä. Kramerilla oli sopiva K12 V -säästömalli, jonka farmari sai omakseen 3 575 markalla, ja samalla niistettiin katteet olemattomiin. Newtonmetrejä karttui 1200 kierroksen kohdalla 212. Vuonna 1953 Deutz aloitti ensimmäisen sukupolven ilmajäähdytteisten dieseleitten toimitukset Gutmadingeniin. K45 petti odotukset pahasti. (kuva: Kramer-Werke GmbH) Sota-aikana Saksan kotirintaman traktorit kävivät kotoperäisillä polttoaineilla. Gutmadingenin maalaiskylän laitokset ja vuonna 1939 Überlingeniin avattu tuotantolinja välttyivät suurilta pommituksilta, mutta sodan loppuvaiheessa tehtaiden laitteita purettiin ja siirrettiin Ranskaan. Kramer K25:ssa puksutti 3,982-litrainen 25 hevosvoiman puukaasumoottori, joita natsi-Saksan standardisäännösten mukaan valmisti Deutz, MWM, Güldner ja Schlüter. Moottori sai suojakseen pyöreämuotoisen vihreän peltikuoren, ja itsekantava rakenne lisäsi modernia vaikutelmaa. K22-konstruktio runkorakenteineen oli sodan ajan peruja. Kramerin traktorimallisto alkoi hiljalleen uudistua 50-luvun alussa. Tarjolla oli kolmenlaista ZF:n vaihteistoa, kaksoiskytkin ja kytkimestä riippumaton voimanotto. Yhtiön johtotehtäviin rekrytoitiin heti Anton-veli. Tuolta ajalta on peräisin lause, jota Kramerin tehtailla saattaa kuulla vieläkin: ”Kyllä me sinulle traktori tehdään, kunhan tuot oman moottorin.” Ranskaan rahdatut laitteet löytyivät, mutta niiden kotiuttaminen oli työlästä. Rautatiet ja sillat olivat monin paikoin tuhoutuneet. Vain 30 konetta lähti maailmalle, niistä vain kymmenen Länsi-Saksaan. Vanhanaikainen kiehutusjäähdytys jäi hiljalleen historiaan. Kramer yritti vuonna 1954 tunkeutua tehokkaampien traktoreiden markkinoille K45-mallillaan. Vuonna 1945 Kramerit saivat suruviestin rintamalta. Liukuhihnat nytkähtivät toden teolla liikkeelle vasta vuonna 1948. Puukaasutraktoreita päästiin kokoamaan
Tuotantoa jatkettiin urheasti vuoteen 1972. 60-luvun edetessä traktoreiden myynti kutistui vuosi vuodelta ja pyöräkuormaajat alkoivat kannatella yritystä. Voimalinjat kytkimineen ja etuakseleineen olivat omaa Überlingenin tehtaan tuotantoa. Pari vuotta myöhemmin päivänvalon nähnyt nelivetoinen pyöräkuormain Kramer KS510 oli uutta Saksassa, eikä vastaavia kotimaisia kilpailijoita vielä ollut. Pyöräkuormaajia kehitettiin voimallisesti. Kramer KA540 Allradin ja sitä seuranneen U/UF-sarjan piti pistää kampoihin Mercedes-Benz Unimogin ylivallalle. Kramer yritti vielä nokittaa tehotaistossa 100 hevosvoiman kolmiakselisella UF1003:lla, mutta hintaero Mersuun karkasi kaksinkertaiseksi. Uutuuksien ytimessä oli 8+8-nopeuksinen suunnanvaihtajalaatikko. Vuonna 1960 niiden osuus Kramerin myynnistä oli 20 prosenttia. Moottorina oli 50 hepan nelipyttyinen Deutz F 4 L 712. 4/2021 49. Autotraktoreiden Uja UF-mallisarjojen myynti jäi melko vähäiseksi. KA540:n voimantuotosta huolehti nelisylinterinen 54 hv:n Deutz ja U/UF:issä 80-120 hv:n kuutos-Deutz. Alla U800 Allrad. Synkronoidun suunnanvaihtajalaatikon kuudes pykälä kiidätti kuormaajaa 40 kilometriä tunnissa. Teknisesti Kramer pärjäsikin, mutta suuruuden ekonomia oli Mersun puolella. Vain 767 autotraktoria lähti maailmalle 15 vuodessa. Suurina sarjoina valmistettu Unimog pystyi laskemaan hinnat kilpailijoiden ulottumattomiin. Pulma oli sama kuin yleistraktoreissa: teknisesti pätevä laite oli kallis. Ensimmäisissä vuoden 1959 versioissa edessä istuvalla kuljettajaparalla ei ollut suojaverkkoja eikä katoksia. Vuosikymmenen lähetessä loppuaan oli maanrakennuskoneiden siivu myynnistä jo 60 prosenttia. Vuonna 1957 ensiesitelty KA540-autotraktori löysi markkinaraon suosittua Unimogia tehokkaampana ja yli 80 hevosvoiman Kaelblea ja Faunia maastokelpoisempana. Kramer Allrad -autotraktorista jalostettiin KS510-pyöräkuormain. Se kannatti. Kramer Allrad – nelivedolla uuteen alkuun T iukan D-markan ajoista huolimatta Kramerin veljekset loivat itsevarmasti teollisuuteen ja rakentamiseen suuntaavan KramerAllrad -nelivetobrändin, joka oli käänteentekevä yrityksen tulevaisuudelle. Kertynyt tietämys alkoi kantaa hedelmää. Vetävien etupyörien 60 asteen kääntyvyys toi ketteryyttä. Kramer oli kehittänyt ja valmistanut vaihteistoja 40-luvun alusta lähtien
Kantikkaan KL-sarjan kurko Kramer KL 600 oli ladattu täyteen uutta tekniikkaa. Kramerin myydyin malli oli yksisylinterinen 11 hevosvoiman KL11, jota Gutmadigenin liukuhihna syyti 6 312 kappaletta vuosina 1953–1956. Ulkoisia muutoksia ei Kramereihin juurikaan 50-luvulla tullut. Seuraavina vuosina suunta oli alaspäin. Spekulaatiot ammuttiin pontevasti alas. Moottoreita ja vaihteistoja päivitettiin ahkerasti. Kramer teki Boschin hydrauliikkapumpun ympärille oman nostolaitesovelluksensa asennonsäätöineen ja painonsiirtoineen. Ostoksilla käytiin säännöllisesti Fredrikshafenissa (ZF) ja Augsburgissa (ZA). Varsinainen kramerismi oli automaattinen ohjausjarru: kääntösuunnan puoleinen jarru kytkeytyi päälle, kun etupyörät olivat ääriasennossa. Gutmadingenissa ja Überlingenissä rakennettiin toiveikkaana uutta tuotantokapasiteettia, mutta Kramer ei koskaan enää saavuttanut sotaa edeltävää markkina-asemaansa. Kramerin tekemissä 10+2-vaihteistoissa oli erikoisuutena ryömintäalueen korvaava vaihteen puolittaja, jota käytettiin polkimella. Omaleimaista oli ohjausjarrun esivalinta – traktorissa on vain yksi jarrupoljin, joka tarvittaessa vaikuttaa vain sisäkaarteen takapyörään. Osittain synkronoidusta pikavaihdelaatikosta löytyi 12 vaihdetta eteen ja kuusi taakse. Nyt Kramer tuotti vaihteistot kaikkiin traktoreihin itse. Yli 20 vuotta vanha luonnehdinta pientraktoreiden tehtaasta piti edelleen paikkansa. Vuoden 1956 uudistuksessa mallimerkintöihin lisättiin nolla loppuun. Tekniikaltaan Kramer oli kilpailukykyinen. Näpäytyksenä nurkanvaltaajille Überlingeniin Bodenjärven rannalle avattiin vuonna 1959 näyttävä pääkonttori. Traktoreiden kysyntä Saksassa hiipui 50-luvun lopulla. Pienet traktorit olivat 50-luvulla Kramerin syömähammas. Deutzin suoraruiskutusdiesel tuotti 61 hevosvoimaa 1500 kierroksen kohdalla. Erityisesti 45 hevosvoiman K45:stä odotettiin vientimenestyjää, mutta vain 30 löysi ostajan. Salt Lake Cityyn perustettiin tytäryhtiö edistämään USA:n myyntiä, mutta kassakone ei kilissyt ja Amerikan valtaus veti vesiperän. Koeteltu nelivetotekniikka siirrettiin yleistraktoreihin vasta vuonna 1967. (kuva: Kramer-Werke GmbH) Saksan noin 50 traktorivalmistajan pudotuspeli oli käynnistynyt. MWM oli heivattu pois moottoritoimittajien listalta. Vuosina 1953–1956 esiteltiin KA/KB/KC/KL-mallistoissa kokonaista 18 mallija moottorivarianttia tehoiltaan 9–25 hevosvoimaa, eikä luvussa ole mukana kapeita erikoismalleja. Muodonmuutoksia Yli 30 vuotta kestänyt asiakkuus Güldnerin kanssa päättyi vuonna 1962Edessä oli uuden vesijäähdytteisten moottoreiden toimittajan etsintä. Moni saksalainen kilpailija ei edes yrittänyt. Suurimpien K33ja K45-mallien osuus tuotannosta oli muutamia prosentteja. Jotain oli opittu: kaikissa malleissa pienimmästä 11 hevosvoiman KA110:sta lähtien oli joko 5+1tai ryömintärattailla varustettu 10+2-nopeuksinen laatikko. Suomessa Krameria edusti 50-luvun alussa Hankkija, mutta yhtään traktoria ei liene saapunut Suomen merkkikirjoa rikastuttamaan. Vaikeista ajoista oli selvitty ennenkin. Vuonna 1967 Überlingenin traktorit kokivat täydellisen muodonmuutok50. Kun jonkin aikaa myytiin rinnan vanhaa ja uutta mallistoa, oli sekamelska melkoinen. Parhaana myyntivuotena 1955 Länsi-Saksassa sen traktoreita myytiin 5 780 ja markkinaosuus oli 5,8 prosenttia. Gutmadingenissä purtiin hammasta ja päätettiin tulla toimeen omillaan. Pyöreä nokka vaihtui solakampiin muotoihin vasta vuosikymmenen vaihteessa. Huhuja Kramerin vaikeuksista ja myynnistä oli liikkeellä. Joidenkin mallien moottori verhoiltiin Duroelastikilla, lasikuituvahvisteisella muovilla. Kramer Export -traktoreissa hyrräsivät pehmeäkäyntiset Standard OE -dieselit. Mallien sekamelska Kramerin tuotekehittelyosastolla tehtiin pitkää päivää. Kauimmaiset toimitukset suuntautuivat Sudaniin ja Syyriaan, laivattiinpa Argentiinaankin jokunen Kramer. Kramer päivitti 60-luvulla KL-mallistoaan sitä mukaa kuin Deutz laski markkinoille uusia moottoreita. Mallista kehitettiin suosittu KL 600 B -kaivurikuormain. Vaihteistoja tuotettiin itse mutta ei riittävästi. Paineen alta uusille urille Vienti veti lähinnä naapurimaihin. Moottoritoimittajina olivat sotavuosien peruina edelleen Deutz (ilmajäähdytteiset), MWM (vesijäähdytteiset) ja Güldner (ilma ja vesi). Asetelma ei ollut erityisen kustannustehokas. Valinnassa ohitettiin Länsi-Saksan moottorimaakarit ja päädyttiin yllättäen Brittein saarille ehkä parempien vientimahdollisuuksien toivossa
Kramer 1014-järjestelmätraktori oli viimeinen yritys pysyä traktorivalmistajien kirjoissa. Kramer on kulkenut pitkän karikkoisen matkan Tonavan rantamien jankosta urbaaneille asfalttikentille ja alkeellisesta moottoriniittokoneesta moderniin kurottajaan. Pellolta asfaltille Viimeinen järjestyksessään 82 451. (kuva: Kramer-Werke GmbH) 4/2021 51. Alle kymmenen prosenttia tuotannosta oli teholuokassa 14–24 hevosvoimaa. Uusien peltikuorien alla sykkivät Deutzin uudet suoraruiskutusdieselit. Deutzin yksimukisella 14 hevosvoiman pyörrekammiodieselillä ei vuoria siirrellä. Samalla Kramerin yleistraktorit siirtyivät nelivetoaikaan. Takanostolaiteen nostokyky oli 4 000 kilogrammaa ja edessäkin jerkkua oli 1 250 kilon verran. Uudistuneen konepellin alla uurasti 0,6 litran Deutzin 11 hevosta. Wacker Neuson SE:n tuotepalettiin kuuluvat edelleen Kramerkiinteistönhuoltokoneet, joita pörrää Suomenkin kaduilla taajaan. Vasta vuonna 1993 yhtiön toimitusjohtajaksi palkattiin Kramerin suvun ulkopuolinen henkilö. Tasauspyörästön lukko kytkeytyi paineilmalla. Kramer-Werke keskittyi maanrakennuskoneisiin ja vahvisti kunnallisteknistä osaamistaan ostamalla Treman vuonna 1986. Kramer-Werke ajautui 90-luvun lopulla likviditeettiongelmiin ja leveämpiä hartioita kaivattiin. Perheen arvoihin sopiva ostaja löytyi Itävallasta. 12+6-nopeuksisessa laatikossa oli pikavaihde ja kuusi synkronoitua vaihdetta. sen. Pionierin nopeimmalla viidennellä vaihteella maisema vaihtuu 20 kilometriä tunnissa. Pikavaihdelaatikosta löytyi rattaat 16+8-nopeuksille. Vuonna 1959 esitelty Pionier oli ”moottoriniittokoneiden ja pientraktoreiden valmistajan” viimeinen ”piikkilangankiristäjä”. Moottoreiden hovitoimittaja Deutz osti vastavuoroisesti Überlingenistä voimalinjoja, ja David Browneihin pultattiin Kramerin etuakseleita. Kuvan TS-mallissa on 121 hevosvoiman Deutz F6L913-rivikuutonen. Vientimalleissa oli edelleen Standard OE -moottorit. Viimeinen vuoden 1970 malliuudistus ja satsaus kahteen suuntaan ajettavaan nelipyöräohjauksella varustettuun 104–130 hevosvoiman järjestelmätraktoriin eivät saaneet syöksyä oikenemaan. Kramer-traktoreihin luotetaan vielä tänäkin päivänä. Korostetun kulmikas design seurasi ajan muotivirtauksia. Yrityksen nelivetotietämys herätti kiinnostusta ostajakandidaateissa. Überlingenissa oli luettu ajan merkkejä ja maatalouden rakennemuutosta oikein: vuoden 1967 malliremontin jälkeen Kramer ei ollut enää pientraktoreiden tehdas. Huolimatta kilpailijoitaan pienemmistä kehitysresursseista Kramer lanseerasi uuden kilpailukykyisen BG III -vaihteiston. Hiljalleen muut koneenvalmistajat olivat huomanneet Kramerin etevyyden akseleiden, vaihdelaatikkojen ja muiden voimansiirtokomponenttien valmistuksessa. Vuonna 2007 Neuson Kramer AG ja Wacker Construction AG pistivät hynttyyt yhteen. Teknisestä etevyydestä huolimatta myynti laski vuosi vuodelta. Vuonna 1990 perustettu Neuson Baumaschinen GmbH oli oikean kokoinen rakennusja maansiirtoalan koneiden valmistaja. Allrad-malliston vetävät etuakselit sorvattiin luonnollisesti omassa konepajassa. Kramerin suvulle jäi vähemmistöosakkuus ilman sanottavaa päätösvaltaa. Kramer-traktori rullasi Überlingenin portista vuonna 1980. Edelleen vallankahvassa kiinni ollut Kramerin perhe ei halunnut myydä sukunsa työn hedelmiä monikansallisille konserneille. Uuden vuosikymmenen koittaessa vain prosentti Saksassa myydyistä traktoreista oli Kramereita. Kramer-Werken itsenäisyyden aika päättyi vuonna 2001, kun se sulautui Neusoniin. Molemmat vetävät portaaliakselit olivat ohjattavissa joko erikseen, yhtä aikaa tai rapuohjauksella. Vain seitsemän pienintä pioneeria valmistettiin. Saksalainen alan harrastaja pyrkii Kramer Pionier S:llä kuutostietä pohjoiseen Elimäen kohdalla
Tietraktorin (Straßenschlepper eli SS) kuusisylinterinen 8,6-litrainen Hanomag D85S -esikammiodiesel lunastaa mallimerkinnän lupauksen sadasta hevosvoimasta. 52. Museon yhteydessä on kirjakauppa, jossa heräteostoksilta ei voi välttyä. Muutaman kymmenen auton valikoima vaihtuu hiljalleen. Tekemisen meininkiä HYÖTYAJONEUVOMUSEO HALLE 31, WILLICH, SAKSA Keskeltä Saksan teollisuuden kehtoa Ruhria löytyy tunnelmallinen kuormaautomuseo ja kirjakauppa. Vanhan terästehtaan suojissa on pieni mutta kiinnostava valikoima kevyttä ja raskaampaa rautaa. Tunnelmaa kohottaa entisestään upea tuhannen neliömetrin näyttelytila. Halle 31:n tiiliseinien sisään on pakattu paljon autoja traktoritietoutta. Ruhrin alueella on paljon nähtävää autoista kiinnostuneille. Esillepano rekvisiittoineen muistuttaa pikemmin harrastajan autotallia kuin museota. Osa kalustosta on entisöitävänä, ja valmiita ajokkeja myydään harrastajille. Jos Hanomag SS100 oli liian ronski vetopeli, saattoi tien päälle lähteä Hanomag SR 45:lla. Traktorija hyötyajoneuvokirjallisuuden kustannustoiminta on laajaa. Ilmajarrut hidastivat 45 kilometrin huipputuntinopeutta. Teksti ja kuvat: Aulis Lassila Vuonna 1914 rakennettu Beckerin terästehtaan halli numero 31 tarjoaa oivat tilat kuorma-automuseolle ja alan kustannustoiminnalle. Pääpaino on 30–50-lukujen hyötyajoneuvoissa, luonnollisesti saksalaisissa. Keisari Wilhelmin aikana juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa valmistunut rakennus on selvinnyt 1900-luvun kuohuista, ja se uhmaa aikaa urbaanin teollisuusalueen keskellä. P uitteet museolle ovat hienot ja aiheeseen sopivat. SS100tietraktoreita valmistui lukuisina versioina vuoteen 1951 mennessä noin 6 000. Museossa näkyy tekemisen meininki. Joukkoon mahtuu muutama traktorikin. Huippunopeus nopeimmalla kolmannella vaihteella oli maltillinen 28,6 kilometriä tunnissa. Stahlwerk Becker -terästehtaan vanhoja tuotantorakennuksia on säilynyt siellä täällä ympäri Willichiä. Verlag Klaus Rabe julkaisee traktoriaiheisia lehtiä Traktor Spezial ja Schlepper Post sekä kuorma-autoihin syventyvää Historische Kraftverkehria ja paloautojen erikoislehteä Blaulichtia. Hallista numero 31 on tullut vanhojen autojen koti ja Verlag Klaus Rabe -kustantamon toimitila. Tarjolla on omien kustanteiden lisäksi laaja valikoima korjaamooppaita ja manuaaleja. Museon alueella järjestetään säännöllisesti alan tapahtumia työpajoineen. Vuonna 1936 Hanomag toi markkinoille SS100:n. ZF KB60 -laatikossa on rattaat neljälle vaihteelle. Halle 31 tarjoaa mukavan monipuolisen museoelämyksen kiiltäväksi puleerattujen autojen ja kliinisten näyttelytilojen vastapainoksi
6,5-tonnista Mustang-kippiautoa liikuttaa nelisylinterinen kaksitahtinen 150 hevosvoiman Krupp-diesel. Mindener Karosserie Fahrzeugbau rakensi 14-paikkaiset pikkubussit Tempo Matador 1400:n alustalle. ZF AK6-75 -laatikon nopein, kuudes vaihde on suora. Kaelble K631 Z:ista rakennettuja Culemeyer-maantievetureita käytettiin yleisesti Saksan Liittotasavallan rautateiden palveluksessa. Taustalla lymyilee Borgward-muuttoauto. Vuonna 1937 esitellyn kuormurin kantavuus on yksi tonni. Kun Länsi-Saksassa vuonna 1951 nostettiin kuorma-autojen painorajoituksia, reagoivat valmistajat heti ja kahdeksan tonnin hyötykuorman kantava L8L-mallisto lähti jyristelemään autobahneille. Deutzin vesijäähdytteinen F6M617-etukammiodiesel jauhoi 180 hv:n huipputehon ja 804 Nm:n maksimiväännön. Vain kolmen Faun L8L:n tiedetään säilyneen. Kevyitä kuljettimia vuosina 1932–1958 valmistaneen dresdeniläisen Ostnerin Rex 4-kuorma-autoa liikutti Ford Eifelin 1,172-litrainen 34 hv:n moottori. Kaelble K 631 Z-vetoauto oli perinteisen järeiden kuorma-autojen valmistajan vastine Faun L8L:lle kahdeksan tonnin luokassa. Buckel-Taunuksia ei muokattu Kölnin Ford-Werkellä vaan Plasswilmin, Karmannin ja Drautzin koripajoilla. HALLE 31 – NUTZFAHRZEUGMUSEUM WILLICH • Gießerallee 9, 47877 Willich • verlagrabe.de • facebook.com/nutzfahrzeugmuseumhalle31/ 53. Vuoden 1955 Ford FK 3500 – virallisemmin Rhein 51 G398 T – on saanut elämäntehtäväkseen toimia kansainvälisen virvoitusjuomajätin mainosautona. Vuonna 1953 saman 5,8 litran moottorin huipputeho nousi 175 hevoseen ja lastia sai kuormata 8,5 tonnia. Sievä Tempo Matador Mikafa Konferenzbus edustaa 50-luvun puolivälin luksusta. Konferenssivieraat siirtyivät messuhallista bankettiin mukavasti Heinkel-moottorin 34 hevosen voimin. Pitkän konepellin alla jyrisi Deutzin sijaan tehtaan oma valmiste. Bensiinikäyttöisen 3,9 litran V8-moottorin 95 hevosta pääsivät helpolla – limonadirekvisiitta tuskin ylitti auton 3,5 tonnin kantavuutta. Ennen eläkepäiviään ryhdikäs vanhus palveli Ford-korjaamon huoltoautona. Vuonna 1948 esitellystä Ford Taunuksesta (G73A) tehtiin 525 kilon taakan kantava Kastenwagen-pakettiautoversio. Majesteetillinen Faun L8L oli 50-luvun alun Länsi-Saksassa raskainta kuorma-autokalustoa. Krupp-Südwerken 50-luvun alussa lanseeraama kuorma-autosarja nimettiin eläimien ja taruolentojen mukaan. Kuusisylinteristä 157 hevosvoiman etukammiodieseliä pidettiin lähes särkymättömänä
Alkumatka oli melko mäkinen ja mutkainenkin, mutta meno tasaantui, kun päästiin Kutalaan, Myllykylään ja Rämsööhön. Etelä-Kiito Oy:n juhlan mukaisesti koristettu Scania 110 on myös tuoreempia tuttavuuksia vanhojen autojen retkillä. Monet autoista oli nähty ennenkin samoissa kolttosissa, mutta sattuipa sentään yksi kuormuri nyt ensi kertaa veteraanien letkaan. Loput neljätoista olivat hyvissä ajoin ennen kello kymmenen lähtöä paikalla Kolmenkulman ABC:n pihassa Nokialla. Niin no teki ne rungot itse juu…” ”Valitamme Ostostanne, Lähetämme VaraOsia…” 54. Ensin mainitun lavalla kulki vielä vanhempaa ajoneuvohistoriaa. Sisu-kuljettaja Esko Pohjola iloitsi marssirivistön kotimaisuusasteesta – huoltoasemalla seisoi neljä Sisua ja yksi Vanaja. Ylinopeutta ja liikenteen vaarantamista koskevat rikosepäilyt liittyivät poikkeuksetta erääseen toiseen vapunpäivän ajoneuvokokoontumiseen Tampereen alueella. Vanhain vappukeikka 1.5.2021 NOKIA–TOIJALA Työn juhlapäivänä vanhat työjuhdat ajelivat Pirkanmaalla. Markku Huhtakallion Volvo F12 -rekanveturi oli ensi kertaa ryhmäajossa mukana, vaikka Markku onkin jo pitkäaikainen Vetkun jäsen. Sisu-miehet voivat tulla mukana sitten. Ei ajeta kauas ja pysytään korjaamojen lähellä.” Matka kulki Kolmenkulmasta Siuron ja Karkun kautta Ellivuoreen, jossa kuljettajat tankattiin. P irkanmaan ajettiin veteraanikuormureiden kevätkeikka mitä parhaassa koleahkossa kevätsäässä. Yhteisajo päättyi Toijalan rautatiemuseolle, jossa tarjottiin kahvit ravintolavaunussa. Patanokka-Volvolla ajaneen Matti Polvelan asenne oli salliva ja huolehtiva: ”Onneksi saatiin autojakin. Ja kun pöly ja savu olivat laskeutuneet ja moottorien jyly vaiennut, järjestäjäparin hienoviritteinen asiantuntijaväittely jatkui edelleen: ”Ensimmäisenä Matin Volvoon piti hakea tuumaiset avaimet, ja auto on 90-luvulta…” ”70-luvultapa! Sisuja ei vielä silloin edes tehty. Vetku-aktiivit Esko Pohjola ja Matti Polvela järjestivät veteraanikuorma-autojen vappuajelun, jolla sai panna pienintäkin silmään. Matkalle ilmoittautuneista autoista vain yksi ei ollut päässyt mukaan. Matkassa oli autoja lähikunnista mutta myös Satakunnan, Kanta-Hämeen ja Keski-Suomen puolelta. Jouni Ala-Maakalan Scania-Vabis on jo tutumpi tapaus. Vesilahdella letka tutustui paikallisen koneharrastajan aarteisiin. Kaikki matkalle lähteneet autot ajoivat noin sadan kilometrin reitin läpi ongelmitta ja ammattimaisesti. ”Täytyi Eskolle näyttää vähän junia, kun se ei ole niitä ennen nähnyt”, Matti sanoo, sillä Pohjola ehti olla VR:llä töissä vain vaivaiset 46 vuotta. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Lähdössä keulilla Polvelan patanokka ja Hämäläisen Kontio
Siuronkosken sillalla otettiin vauhtia... Esko Pohjola ja Matti Polvela kävivät tuttuun tapaan sellaista sanasotaa, että moottoreiden äänet miltei hukkuivat sen pauhuun. Vaikka Esko on Sisu-miehiä, oli hänen Volvonsakin mukana matkassa. Veli-Matti Virran Vanaja on melko tuore näky veteraaniautojen ajeluilla. Jämsänkoskelta tullut Jyry-Sisu taisi olla kaukaisin vieras. ....sillä vastarannalla piti kavuta ahdetta. 0/0000 55. Olihan siellä saksalaisiakin, kuten Timo Virran Magirus-Deutz Saturn
Perustraktoriksi oli saatu tuore 30 hevosvoiman Fordson N. 56. Tiekarhut osoittautuivat päteviksi laitteiksi, joskin ensimmäiset mallit joutuivat vierailemaan sepän pajalla turhankin usein. TIEKARHUJEN KLAANI Suomi oli ja on sorateiden maa. Jo sata ajastaikaa sitten huomattiin, että sorateiden hoidossa tiehöylä on etevä peli. Ahjon reklaamissa tyytyväinen käyttäjä kehui tiehöylien olevan ”huomattavasti parempia ja lujempia kuin Ruotsissa valmistetut.” Suurpetoja Oy Tiekone Ab aloitti suunnitelmallisen tienhoitokoneiden hankinnan, ja vaasalainen Onkilahden Konepaja sai toimeksiannon moottoroitujen tiehöylien valmistamisesta. Tiekarhujen valmistus päättyi Onkilahden Konepajan konkurssin myötä vuonna 1935. Jostain syystä susi ( varg) ei sopinut uutuuden nimeksi, joten vuonna 1925 ensimmäiset yhdeksän Tiekarhua lähtivät tasaushommiin. Tiekarhujen reviirille tuli vakavasti otettava kilpailija, kun Lokomo aloitti 20ja 30-lukujen vaihteessa Teräskarhu-moottoritiehöylien taonnan (aiheesta lisää VK 4/2015). Tilalle tulivat hydrauliset, pneumaattiset ja niitä yhdistelevät järjestelmät. Hiljalleen tiehöylän osaset loksahtelivat nykyisille paikoilleen: moottori ja kuljettaja takana vetävien pyörien päällä, kääntöpöytä ja emäterä vankan rungon Teksti: Aulis Lassila Vaasalainen Onkilahden Konepaja Oy valmisti Oy Tiekone Ab:n toimeksiannosta Tiekarhu-moottori-tiehöyliä, mistä Tiekarhunimi jäi kansan suuhun yleisnimeksi. Mallia tienpitoon otettiin Ruotsista ja USA:sta. Lisävarusteena saatavat telat olisivat olleet tarpeen Aunuksen Lotinanpellossa joulukuussa 1941. Riittävän painavalla ja vetokykyisellä höylällä saatiin urat ja kuopat tasattua, tieprofiilia kuperammaksi ja turvettuneet penkat matalammaksi. K aksikymmenluvun alussa Suomen tiestö oli kovilla. Kritiikkiäkin ilmeni, kuinkas muuten. Koverilla teillä vesi viihtyi pitkään. Valtaosa oli Tiekarhuja ja Lokomoja, mutta joukkoon mahtui myös ruotsalaisia Juneja, Bolinder-Munktelleja ja Svedaloja. Teitä yritettiin hoitaa kyläsepän tekemillä hevosvetoisilla lanoilla, vanhoilla kärrynpyörillä ja jopa joustopiikkiäkeillä. Tiekarhu nosti monttujen täytteeksi ladottuja kiviä esiin. Helsinkiläinen Ahjon Konepaja Oy valmisti vuonna 1921 Tieja vesirakennusten Ylihallitukselle 15 hinattavaa Talkootielanaa ja kymmenen Talkoo-tiehöylää. Lokomo aloitti tiekarhujen valmistuksen 20ja 30-lukujen taitteessa. Esikuvaksi valikoitui ruotsalaisen Ab Vägmaskinin Bitvargen, joka taas oli kopio amerikkalaisesta Wehr-tiehöylästä. Toinen lempinimi ”köykky” on jo unohtunut tiekarhujen runkojen suoristumisen myötä. (kuva SA-kuva/Aavikko) puolivälissä ja ohjaavat pyörät edessä. Yleistyvät kuorma-autot umpikumirenkaineen saivat pehmeät tiet pahoille raiteille, joita samoja latuja ajavat hevosrattaat pahensivat. Oy Wärtsilä Ab osti laitokset ja aloitti niissä dieselmoottoreiden tuotannon 50-luvulla. Tiehöylien määrä kasvoi nopeasti ja vuonna 1939 maamme teitä hoiti pari sataa konetta. Työpaino oli 5880 kg. Terien säätö kääntöpyöriä ja kampia veivaamalla jäi historiaan
(kuva: Tekniska Museet) Uusia yrittäjiä Sodan jälkeen tiehöylämarkkinoille pyrki uusi yrittäjä, Lönnström-yhtiöt. On hyvinkin mahdollista, että kuvan kone vuodelta 1946 on Lönnström-yhtiöiden valmistama tai kokoama. Tasaista tuli, mutta laite oli altis vikaantumiselle. Taka-akseliin kohdistui 2600 kg:n paino ja työleveys oli 2,44 metriä. Tiehöylän rakenne erottuu selvästi: kääntöpöytään on kiinnitetty emälevy. (kuva: Museovirasto/ Otso Pietinen) Tiekarhu oli ruotsalainen Bitvargenin kopio. Raumalainen metalliteollisuuskonserni oli aloittanut patentoimiensa sytyttimien (Oy Sytytin) tuotannon vuonna 1929, ja pian Lönnström oli laaja-alainen armatuurivalmistaja. Vuonna 1946 Helsingissä otetussa kuvassa on June Ju-8:n näköinen tiehöylä, jonka kyljessä lukee ”Voima” ja ”Uudenmaan Lääninhallitus”. Saatavana oli myös telamalli. (kuva: Museovirasto) Ruotsalaisen Jönköpings Mekaniska Werkstadin June JU-8-tiehöylän peruskonstruktio oli käytössä jo 30-luvun alussa. Suomen tapaan myös ruotsin kieleen jäi bitvargen tiehöylän synonyymiksi. Sodan aikana sytyttimiä ja ammuksia (Oy Ammus) oli tehty kolmessa vuorossa. Valikoimiin kuuluivat myös tiehöylät, joita myytiin 1946 vuosikertomuksen mukaan 4 113 893 markalla. Lönnström-yhtiöiden tiehöylistä on säilynyt jälkipolville vain vähän merkintöjä. Voimanlähteenä pauhasi 22 hevosvoiman Fordson, tosin osa Tiekarhuista toimitettiin asiakkaalle ilman moottoria. Rauhan koitettua Oy Sytyttimellä vapautui kapasiteettia ja sitä yritettiin täyttää tieja rakennuskoneiden tuotannolla. Lapua–Alajärvi-tietyömaalla vuosina 1923–1924 uurasti Tiekarhu No 5. Kuvan tekee kiinnostavaksi sen 57
Kuva: Museovirasto/Pietisen kokoelma Tiekarhujen reviirille tuli vakavasti otettava kilpailija. Teräskarhu siistii lumipenkkoja Porvoonkadun ja Viipurinkadun kulmassa. (kuva: Museovirasto/Kansatieteen kokoelma/Pekka Kyytinen) Tiekarhut ovat siistissä rivissä Helsingin kaupungin puhtaanapitolaitoksen varikolla vuonna 1932. Kuuden tonnin höylä on tehty Nuffield 4DM:n alustalle ruotsalaisen June-tiehöylän mallin mukaan. Vielä 70-luvun alussa tiehöylä oli tavallinen näky Helsingin kantakaupungissa. (kuva: Helsingin Kaupunginmuseo/Aulis Ryyppö) Tie-Nalle eli Vammas-June JU-6 on lumitöissä Malmin lentokentällä helmikuussa 1959. Etummaisessa on telaremontti kesken. 58 TIEKARHUT. Terien käännöt ja säädöt tapahtuivat jo hydraulisesti
Tiehöyliä oli 60-luvulle tultaessa noin 330 ja merkkikirjo laajeni Aveling-Barfordilla, Caterpillarilla ja Nord-Verkillä. Vielä tänäkin päivänä soratiellä liikkujalla on samat aatokset kuin lähes sata vuotta sitten: tulisipa tiekarhu. Seuraava 60-luvun Vammassukupolvi oli jo oman suunnittelun tulosta. Tiekoneet jäivät kokeiluiksi. Lönnström valmisti metallituotteita laaja-alaisesti hanoista Agro-viljankuivureihin ja suokoneisiin. Lönnström-yhtiöiden toiminta päättyi vuonna 1984. Tiehöylät alkoivat harvinaistua kuormaautoihin ja traktoreihin asennettavien alaterien myötä. Säätömahdollisuudet olivat vähäiset, mutta silisipä tie silti. Tiekarhu Malli K oli vuoden 1933 uutuus. Sotakorvaustuotantona valmistui 2150 junanvaunua ja 45 kilometriä teollisuusketjuja. Myöhemmin raitille tulivat Mattsson ja Lännen ja viimeisenä kiteeläinen Veekmas, joka on tätä nykyä Pohjoismaiden ainoa tiehöylän tekijä. Oy Tiekone Ab:n valikoimiin kuului vuonna 1939 pelkistetty Teho No5 -tiehöylä. Traktori oli ylellisyyttä 20-luvun alun tienpidossa. (kuva: Museovirasto/Sakari Pälsi) Ahjon Konepaja Oy valmisti 20-luvulla hinattavia Talkoo-tiehöyliä ja -veitsilanoja sekä niiden yhdistelmää Talkoo-tieauraa. Tavallista Tiekarhua nopeammassa ja kevyemmässä versiossa rungon köykky muoto oli suoristunut. On siis mahdollista, että Raumalla valmistettiin tai koottiin Voima-tiehöyliä pieni erä tai yksittäiskappale, joka kuvattiin mainosta varten. tilaaja – Lönnström-yhtiöt. 4/2021 59. Rovaniemellä veitsilanaa veti nelivaljakko. Työpaino oli 3,5 tonnia ja suurimmaksi työnopeudeksi ilmoitettiin 8,9 kilometriä tunnissa. Lokomon Teräskarhut saivat kovan kotimaisen kilpailijan, kun Puolustuslaitoksen Vammaskosken tehdas aloitti 50-luvulla June-lisenssin turvin Vammas-tiehöylien tuotannon
KAIKENMOISIA KONEITA Harvinainen Holder, ikoniset Mersut, outolintu Ford. Mauri Silén ja seniorikaluston kuntoutuslaitos 60. Mauri Silénin miesluolassa mitä erilaisimmat kulkineet ovat saaneet uuden elämän, joskus hyvinkin pitkän kaavan kautta
4/2021 61
Sitten myin sellaisen 1974 mallin avoksi muuttamani viistonnisen, se harmittaa vieläkin. M auri Silénin hyvin varustettu verstas on heijaste menneestä. Työt tuli tehdyksi autokaupan parissa, huoltopäällikkönä pääkaupunkiseudulla. Kiiltävämaalista Ford 3000:tta ilmestyi vain jostain joku mies ostamaan. Siksi haastavatkaan hankkeet eivät pelota, kuten seuraavasta ilmenee. ”Tykkään näistä kuin hullu puurosta. Maurin miesluola sijaitsee Pohjois-Mäntsälässä hiukan syrjässä isolta tieltä, sillä maatalon poika ei viihdy kaapunnissa. Tämä on heräteostos, löytyi netistä Ruotsin Blocket-konemarkkinapaikalta.” Teksti: Kauko Ollila Kuvat: Kari Mattila Tehostamattoman Patanokan ruori on valtava, kierroksia siinä on hirmuisesti, ja silti kääntäminen on täyttä työtä. Oli se kimmellys osunut vissiin silmään. Autoissa voi näköjään ilmetä sielunvaellusta jopa ajoneuvotyyppien yli, sillä samanlainen hiukan harittava katse löytyy myöhemmästä Mersun henkilöautojen E-sarjan W210-korimallista, joka Suomessa tunnetaan Väyrysenä. Mutta ei se mitään, sillä laatukuormurissa on vaihtolavalaitteet. Runko on tehtaan jäljiltä, mutta oikein hyvä noinkin. 62 Harrastaja Mauri Silén. Oli ostaja nähnyt sen konetapahtumassa ja pölähti tänne sitä haluamaan.” Holder – runko-ohjattu lutukka Niinpä Mauri Silén vitsaileekin, että harvinainen nelivetoinen runko-ohjattu Holder A55 vuodelta 1974 on maalattu vain pelleiltään juuri ostajankarkottimeksi. Mauri Silénin siisti patanokka on päässyt työurallaan helpolla. ”Liian nätiksi tehdyt lähtevät pihalta. Mutta pajan hiukan syrjäinenkään sijainti ei hämää vainun saanutta koneen ostajaa
Telitrailerin leikellyistä sellaisista tuli aivan tehtaalaisen oloiset sikkija kanttikoneen avulla. Koko laitos painaa noin 1 400 kiloa. Kolmipistenostolaitteen kapasiteetti on samaa luokkaa. Varmahkon tiedon mukaan laitteella on ajettu vain 164 000 kilometriä ja nekin melkein kaikki Mäntyharjun ja Mikkelin Otavan väliä. Ruori on valtava, ratinkierroksia jokseenkin sata ja ohjaaminen silti painavaa, koska tehostinta ei ole. Lisäksi linkku sai ympäriinsä uuden rengastuksen, mikä kyllä tekee siitä kovan sanan kaikenlaisten ostajanplanttujen silmissä. Runko oli päässyt huonoksi, mutta maalin alla se on nyt korjausten jälkeen uutta ehompi. Tilanne kyllä vähän luovuttajaa surettaa, mutta ehdot ovat lujat: aina yöksi katon alle eikä ulkoilua sateessa. Eihän sinne tämmöinen ukko olisi edes mahtunut sisään.” Hytin poisto edellytti uusien lokasuojien laatimista. Eihän sinne tämmöinen ukko edes mahtunut sisään.” 4/2021 63. Kauppaa tehtiin netissä toista kuukautta. Sitten hinta loksahti ja Mauri lähti kaverinsa Raimon kanssa heti samana perjantaina yhtä kyytiä laivaan suuntana Malmö. ”Heitin ulkohuussin näköisen hytin koneen päältä heti Nevadaan. Hevosia löytyy noin 85 tässä asetelmassa. Öljytikku oli ikävän värinen ja hajuinen. Vaihteita on viisi eteen ilman mitään puolittajia tai semmoisia. Takavalot Mauri sovitti tarviketavaroista valaisinkoteloita fiilaamalla ja hiukan höyläämällä. ”Onhan tuo kivan näköinen, mutta heitin sen ulkohuussin näköisen hytin koneen päältä heti Nevadaan. Mahdollisia ostattelijoita ehkäisee tieto, että käytännössä saksalaiskaunotar on jo Maurin tyttären omaisuutta, hänelle luvattu. Eikä sitten juuri muuta, ennen eläkeikää. Moottori on kaksilitrainen kolmepyttyinen noin 40-heppainen suoraruisku ja saksalaispajan omaa tekoa. Siellä kone trailerille, Tukholmaan ja jo lauantaiaamuna taas laivaan. Patanokka kuitenkin temputti uutta omistajaansa. Jakelu-Mersu on palvellut Mäntyharjulla erään sosiaalialan laitoksen pyykinkuljetustehtävissä syntymänsä eli vuoden 1965 jälkeen. ”Kiva sen ja pienen peräkärryn kanssa on hakea klapeja metsästä, kun leveyttä on vain 125 senttiä”, Mauri Silén kuvailee. Kurasiipien etureunan parkki-vilkkuyhdistelmät löytyivät Saksasta uustuotantona. Patanokka osasi reitin varmaan itse. Vaihteita on peruslaatikossa kolme eteen ja yksi taakse, minkä lisäksi löytyy kertoja. Ajotuntuma on pässimäinen. Patanokan suutintemppu Mäellä komeilee myös vuoden 1965 patanokka-Mersu 710, jonka Mauri hankki alkuperäisen kaltaisessa mutta entisöidyssä muodossa. Mitään ilmeistä syytä ei sille löytynyt, kun jäähdyttäjäänkään ei kerMaurin miesluolan perällä odottaa uudempi johtotähti muuta tekniikkaa jo paikallaan nököttävän moottorin häntään
Mesen sylinterikannen ja holkin sauman tiivistys on hoidettu o-renkailla, joita aika ja vanhaksi hapannut jäähdytysneste syövät. TAIKAPYSSYN VAIKEA TAIVAL Kun eteen ilmaantui mahdollisuus hankkia vuoden 1966 Ford 3000 harvinaisella Select-O-Speed-vaihteistolla, Mauri oli myyty. Päittäislaakereina kytkimessä olleet messinkipainelevyt olivat taipuneet mutkille.” Laatikko koostuu planeettapyörästöistä, joita käsitteleviä monilevykytkimiä ja pantajarruja ohjataan hydrauliventtiilein. Se muutti kauppojen myötä Pohjois-Savon Tervoon. Joku sanoi, että ota vain kansi ylös, mutta en ottanut.” Kohta selvisi, että Mersun OM 352 -kuutosen suutin istuu holkissa, joka taas istuu sylinterikannessa nenässään olevalla kierteellä. ”Laatikko oli purettu. Mauri kertoo irrottaneensa laatikon kaikkiaan neljä kertaa perän ja moottorin välistä. Mutta jo moottorijarrutus kuorma päällä alas vaihtaen oli myrkkyä S-O-S:lle. Sossi oli rikottu remontilla. Torniosta löytyneestä varavaihteistosta sai toimivan suoravetokytkimen. tynyt painetta moottorin käydessä. Esimerkiksi Volvojen ras64 Harrastaja Mauri Silén. Englantilainen vastine Jerk-O-Matic on paljon epäkohteliaampi. Ja kas! Vettä tihkui mitättömän vähän yhden suuttimen juuresta. Ford 5000 on löytänyt tiensä Maurin lapsuuden kodista nykyiseen. Kytkinpolkimen tilalla oleva ja viipyilyyn taipuvainen hivutuskytkin toi laitteelle Suomessa nimen Taikapyssy. Mauri järjesti vesitilaan jäähdyttimen kautta yhden barin paineen. Vaihdekeppiä on veivattu niin, että hantaakin juuripahkura mekanismeineen täytyi vaihtaa. Räks! HUONON REMONTIN MALLIA Mauri hankki kolmetonnisensa Viinijärveltä Pohjois-Karjalasta. Yhdysvaltain suurten tilojen linkkuvetureissa markkinoille tullut pikavaihdetekniikka vaati muutaman vuosikymmenen kypsyttelyn noustakseen nykyiseen markkina-asemaansa. Ketosen Ossin purkaamosta Valkealasta löytyi ylikuormituskytkin, joka taas sopi ruotsalaiseen kytkinakseliin, niitä kun on useampaa mallia.” Yhdysvalloista löytyi kytkinlevyjä. Koneen ostajat ottivat opikseen, ja kokeilivatpa jotkut sitä kuormankin kanssa. Sen ajomäärästä kertoo jotain loppuun kulunut vaihdekepin juuripahka. Hän ajoi sitä sähkömoottorilla irrallaan testatakseen toimintaa ja haali osia mistä löysi. Uudemman jakelu-Mersun tuleva ja menevä hytti odottavat jatkotoimia. Kokonaiset 12 vuotta se otti, mutta kolmitonnisesta tuli aito power shift. 12 vuoden hanke on kuin väitöskirja Fordin pikavaihteistosta L ukkarinrakkaus Fordiin näkyy Keravan kotitilalta Maurille tarttuneessa vuoden 1967 viisitonnisessa. Fordin power-shift-vaihteisto Select-OSpeed oli kellosepäntekniikkaa, joka joutui simppeliin rautaan tekeytyneillä eurooppalaisilla maatalouskonemarkkinoilla väärään paikkaan. Hopan ajotunnit ovat jossakin 17 000:n huitteilla. Välityksiä on kymmenen eteen ja kaksi taakse. Koska moottorissa ei ole sylinteriputkia, ei mätä putki tai putken vuotava tiivisterengas voinut olla syypää. Mauri Silénin nykyisistä kahdesta Ford viistonnisesta uudempi palvelee muun muassa paikallistien hoitokoneena. Kokeilua edesauttoi se, että kolmitonnisen omat kuivat rumpujarrut eivät olleet kuorman edessä mistään kotoisin. Saatesanojen mukaan laatikko oli lakannut toimimasta öljynvaihdon jälkeen. Lootan avaus paljasti muuta. Laatikko vaati säntillistä käsittelyä, mutta esimerkiksi Fordin työnäytöksissä esittelijäveijarit saattoivat demonstroida suunnanvaihtoa vauhdissa. ”Ihmettelin, että mistä se vuotaa. ”Ruotsin Östersundista hain toisen vaihteiston, josta sain kytkinakselin. Fordin laatikko oli pajan seinänvierellä kolmekin vuotta koskematta, kunnes taas iski inspiraation poikanen. Holkkien takana onkin heti jäähdytysvesi
Keskustelupalstat ja sellaiset nuohottiin, mutta ei. Koreilemattomuus on käytännöllisyyttä. Alumiinista runkoa on paha korjata, eivätkä muoviset päädyt ole ainakaan helpompia. Auton moottori, myös legendaarinen OM 352, on jo Maurin maalaamana paikoillaan. ”Jos olisin Jyväskylästä tullessa tiennyt, millaisessa kunnossa hyttikin on, en olisi uskaltanut sitä kotiin ajaa. Mutta kiire ei hankkeella ole. Runkoonkin olen hitsaillut paikkoja ja lappuja sinne tänne.” Jäähdytin vuotaa. Se on jo tässä pelissä vähän vaikeasti korjattavaa mallia. ”Mukulat olivat vielä maalanneet rungon osittain valkoisella lateksilla.” Mutta niin vain, pultti kerrallaan, kokee uudestisyntymää miesluolan uudempikin johtotähti. Maurin mukaan kukaan täysipäinen ei olisi alkanut uudemman Mesen vaatimaan kunnostusprojektiin. Moottorissa ei ollut sen kummempaa tarvetta kuin maalaus. ”Tätä olen pultti kerrallaan silloin tällöin rakentanut.” Uusvanha hyttikin on hommattu, kunnostettu ja maalattu, koska vanha koppi oli aivan mätä. 4/2021 65. Omistaja värkkää aihiosta sellaisen, jahka se hetki on käsillä. Mutta kyselemällä löytyy tekijöitä niin niille kuin vaikkapa erikoisempiin koneistustarpeisiin. Koko kuuden holkin sarja olisi maksanut merkin edustajan marmoritiskillä noin 700 euroa, mutta Autodocia plaraamalla paketti osasi kotirapulle 84 eurolla. Patanokka ja vähän nuoremmat vanhat Meset ovat edelleen yleisiä kulkuneuvoja esimerkiksi Saharan eteläpuolen Afrikan maista kertovissa uutispätkissä. Myös jäähdytinkorjaamot ovat harvaan käyneet. kasmoottoreissa vastaavat holkit on prässätty ja mankeloitu asemiinsa. Mutta Mesen kuorkkien kanssakin saa ostajakandeja varoa. Nyt moottoriöljyt pysyvät öljyinä. Viimein jo mainittu Maurin ystävä Raimo toimitti sellaisen tuusulalaiselta liikennöitsijä Raimo Stenvallilta, jonka pajalta työkalu löytyi. Hapatusta vastaan Miesluolan perällä on myös uudemman jakelu-Mersun eli 913:n hiekkapuhallettu ja maalattu luuranko. ”Afrikkalaiset veisivät nämä kaikki itselleen, kun näissä ei ole mitään tietokoneita” Kouluautona palvelleen 913:n lava on kohtuukuntoinen puulava, mutta ei kuitenkaan tyylin vaatima jakelulava. Holder on saanut uudet renkaat ympäriinsä. Holder edustaa saksalaista näkemystä kompaktista nelivedosta. Takalokasuojat on soviteltu alkuperäisiä mukaillen trailerin lokasuojista. Jo asettui tihkuminen. Vaan sitten oli saatava työkalu vanhojen holkkien poistoon ja uusien istutukseen
Lukumääräisesti niitä oli kuitenkin vain vähän. Neuvostomaissa rakennetut alukset poikkesivat usein rakenteeltaan sekä muotoilultaan kotimaisista, ja omat venetuntijamme tutkivat niitä varmasti tarkalla silmällä. 1940-luvulla tieverkoston laajuus ja kunto oli kaukana nykyisestä, joten vesireitit olivat liikkumisen kannalta merkittäviä. Uljaat taistelualukset olivat näyttävästi esillä lehtikuvissa ja televisio-ohjelmissa. Teksti: Kari Mattila Kuvat: SA-Kuva Moottorivenettä lasketaan vesille kuorma-auton lavalta. Miehet tekivät rintamalla käsityönä kalastukseen sopivia ruuhia ja soutuveneitä. Aluksia saatiin myös sotasaaliina. Viherjuuri on osunut valokuvauslaitteen kanssa paikalle, kun miehet tekivät lähtöä Lieksanjärven yli kesällä 1941. Kuva on otettu Kananaisten kylän liepeillä vain muutama päivä sen jälkeen kun suomalaiset ottivat alueen hallintaansa. Valtaosa vesiliikenteestä hoidettiin kuten aiemminkin suhteellisen pienillä puusta veistetyillä veneillä. M. Vanhoja moottoriveneitä muutettiin tai otettiin sellaisenaan kuljettamaan miehistöä ja tavaroita. Sota-aikana paljon valokuvannut herra Borg vangitsi filmille Syvärin luostarin liepeille syksyllä 1941 rantautuneen moottoriveneen. VESILLE VIE! Suomi on meren rannalla sijaitseva tuhansien järvien maa. Kalusto oli sekalaista. Neuvostojoukoilta Omelian mottiin jääneitä vesiliikennevarusteita: kaksi kokoonpantavaa venettä ja etualalla lojuva korkkivyö. (kuva: Uomala) Kovia kokeneen oloinen vene on saanut peräänsä tuliterältä vaikuttavan Penta-perämoottorin. Aluksen muotoilu on kerrassaan omaperäinen. Moottorivene on valjastettu vetämään soutuveneitä, joilla hoidettiin huoltokuljetuksia Repolasta Omelian mottia takaa saartaneille joukoille. S ota-aikana vesireittejä myöten liikuttiin ahkerasti ja kirjavalla kalustolla. (kuva: Rafael Piha) 66
(kuva: M. (kuva: Pentti Nikulainen) Sortanlahden rannalla veneet vedettiin maihin yksinkertaisemmalla vinssillä. (kuva: Martti Aaltonen) Unkarilaisvalmisteinen nelisylinterinen Kovacs-bokserimoottori on mahtava näky. (kuva: Arvo Ääri) Italialainen moottoritorpedovene MAS 528 Saimaan kanavalla kesäkuun 12. Alun perin ne hankittiin liikuttamaan ponttooneja, mutta niiden katsottiin palvelevan paremmin syöksyveneiden voimanlähteinä. Ässä-moottoritorpeedovene saa Kuorsalossa 1949 kylkeensä komean tunnuksen. (kuva: C. (kuva: Jori Ilanko) MAS-alukset otettiin Saimaan matkan päätteeksi rautatievaunujen kyytiin ja kuljetettiin Laatokkaan. G. Italialaiset olivat pakotettuja palaamaan kotimaahansa seuraavan vuoden toukokuussa, jolloin Suomen merivoimat osti MAS-alukset käyttöönsä. Tämä Jyske-nimen saanut yksilö palveli vuoteen 1961 saakka. Rosenqvist) 67. Aaltonen) Punkasalmella veneet vedettiin kuivalle maalle järeällä vintturilla. 526 opittiin tuntemaan Jylhä-nimellä. Kovacs-moottoreita tuli Suomeen jo 30-luvun puolivälin jälkeen. päivänä 1942
Mantsin meripoliisi veneensä moottorin äärellä toukokuussa -43. (kuva: Kauko Kivi) Neuvostojoukoilta jäänyt torpedovene on otettu suomalaisten käyttöön. Neuvostoliitossa valmistettu vene suomalaisjoukkojen hallussa ja käytössä Äänisjärvellä 1942. Kivi Petroskoissa lokakuussa 1941. 68 SOTA-AJAN VENEITÄ. Hauskasti muotoiltu alus näyttää siltä kuin loistoauton katto olisi kiinnitetty veneeseen. Esko Suomela sai tilaisuuden valokuvata moottoriveneeseen asennettuja tiedustelukäytön äänityslaitteita heinäkuussa 1942. Hienon tilannekuvan on ottanut Martin Vuorela kesäkuussa -44. Vain pientä korjailua moottoriin ja ulapalle! Kuvan on ottanut K. (kuva: E.Nurmi) Äänislinnan Uudenselän satamassa tapahtuu. Hinaaja Poitsila on kuin lapsille tarkoitetusta piirroselokuvasta todellisuuteen irrotettu alus. Täyttä höyryä Suomenlahden aallokkoa kyntävän hinaajan on kuvannut Allan Gustafsson
Borg) Syvärijoen yli kulkeva silta rakennettiin Voznesenj?n kylän kohdalle. 4/2021 69. Vesireittejä pitkin kuljetettiin sotilaiden ja sotatarvikkeiden lisäksi siirtoväkeä tavaroineen. Huoltoa vaativat kuskataan kotirintamalle kunnostettavaksi. Suomalaisten rakentama silta oli lähes 400 metriä pitkä, ja siinä oli avattava silta alusten läpikulkua varten. Arkistomerkinnän mukaan kuvan sympaattisen oloinen alus on nostettu Syvärin pohjasta ja otettu sen jälkeen kunnostuksen alle. K. Unto Hämäläisen ottamissa kuvissa aluksiin lastataan Karjalankannakselta kesällä -44 lähteneitä ihmisiä muuttotavaroineen. (kuva: K. Talvi on tullut ja moottoriveneet nostetaan rannalle. Kivi sai otettua valokuvan tilanteessa, jossa venettä lastataan kuorma-auton kyytiin joulukuussa 1941. Ruponen) Niilo Helanderin Syvärillä ottamassa valokuvassa komeilee uljas siipiratasalus Marat. (kuva: R. Kuvanottopaikka on Lappeenrannassa, josta matka jatkui kohti Sisä-Suomea. Suomalaiset räjäyttivät sillan vetäytymisvaiheen alettua kesäkuussa 1944
Mutta sitten näyttikin siltä, että traktorin tarvitsijalla olisi vaikeuksia valita runsaasta tarjonnasta. Seuraavaksi kiisteltiin Englannista tuotavien traktoreiden jakautumisesta eri merkkien ja mallien kesken. Pitäisikö jaossa noudattaa maahantuojien entisiä markkinaosuuksia vai muita perusteita. Valuutoista ja tuontilisensseistä päättävät viranomaiset eivät ainakaan kiirehtineet päätöksien tekoa kauppasopimuksiin kirjattujen traktorimäärienkään rahoittamisesta. Muutamat traktoritehtaat ja maahantuojafirmat olivat vuoden 1950 lopussa saaneet kokoon lainapaketin, josta tuli valuuttaa hankintoihin. Välillä näytti siltä, että uusia traktoreita ei saataisi juuri lainkaan. Niistä noin puolet oli sotia edeltäneeltä ajalta. Valuuttanyörien pitelijät tulkitsivat ensin, että luottotraktorit sisältyisivät kauppasopimuksissa ja tuontisuunnitelmissa mainittuihin määriin. Näistä tulkinnoista kiisteltiin. Muutaman traktorimerkin sijasta tarjolle tuli uusia niin, ettei sormia riittänyt niiden laskemiseen. Käytännössä kritiikki kohdistui Fordsonien suurena pidettyyn määrään. Fergusonin edustaja Farming Oy kertoi saavansa 1 700–1 800 traktoria. 1951 Asetelmat ja tunnelmat traktorikaupassa eivät koskaan ole vaihdelleet niin perusteellisesti kuin vuoden 1951 kuluessa. Maatalousjärjestöjen ja asiantuntijoiden arvioiden mukaan uusien traktoreiden ajankohtainen tarve oli ainakin puolet silloisen kaluston määrästä tai jopa toistakymmentä tuhatta. Traktoreiden hinnat kohosivat tuntuvasti, mutta sitä ei ehditty pahoitella, kun tarve traktorin hankkimiseen oli niin suuri. Luottotraktoreita kevättöihin Talven mittaan maahan saapui niin sanottuja luottotraktoreita. Suomi maksoi edelleen sotakorvauksia, eikä vaihtokelpoisia valuuttoja näyttänyt riittävän koneiden tuontiin. Suomen Maanviljelijäin Kauppa kertoi saavansa 525 David Brownia. Jo seuraavalla viikolla jakopäätöstä muutettiin Vakolan suosittelemaan suuntaan, kevyiden yleisen mallin traktoreiden määrän lisäämiseen. Luottotraktoreiden saavuttua näytti tuonti katkeavan kokonaan. Suurten muutosten traktorivuosi 70. Viranomaisten ensimmäisen päätöksen katsottiin suosivan suurempia traktoreita. V uonna 1950 maatalouden töissä oli vajaat 15 000 traktoria. ”Kuollut tilanne vallitsee”, kirjoitti Maaseudun Tulevaisuus
USA:laisella Waukesha-petrolimoottorilla varustettu Takra oli ehtinyt näyttelyihin jo aikaisemmin, mutta sarjavalmistus pääsi käyntiin hitaasti. Tilanteeseen sopivasti Farming Oy avasi uudet liiketilat Helsingin Senaatintorin tuntumaan. Työtehoseuran kokeiluissa Takraan oltiin tyytyväisiä, mutta 630 000 markan hinta oli korkea. Maahantuojana toimi ruotsinkielinen keskusosuusliike Labor. Siksi näitä traktoreita alkoi nopeasti näkyä pikkuilmoituksissa ”halutaan myydä tai vaihtaa pienempään”. Kun ulkolaista valuuttaluottoa oli saatu ja kotimainen talous ja Suomen markka olivat heikoilla, Suomen Pankiin mielestä piti valuuttariskeihin varautua. Sen painotulli oli ollut 4 355 4/2021 71. Myöhemmin sitten Enso-Gutzeit hankki Stierejä metsäisiin tarpeisiinsa. Näitä oloissamme suuritehoisia traktoreita tuli maahan 260 kappaletta. Hinnat hypähtivät Aikaisemmin arvioidut traktoreiden hinnat eivät pitäneetkään paikkaansa luottotraktoreiden kohdalla. Olisikohan jokin Stier tullut työkoneen nimikkeellä. Vuonna 1951 Suomeen ehti sata Güldneriä. SMK kertoi esimerkkinä David Brown Cropmasterin tapauksen. Asia jäi kiusaamaan niin, että seuraavana vuonna luottotraktoreiden ostajat vaativat palautuksia liiallisiksi katsomistaan hinnoista. Traktoreiden hinnat hypähtivät hetkessä uudelleen tullilaitoksen muutettua käytäntöjään. Maahantuojana esiintyvästä yrityksestä ei myöskään ole jäänyt jälkiä traktorialan uutisiin. Se oli mainittavan kokoinen määrä, joten Güldner oli vähän aikaa yleisin dieseltraktori maassamme. Aikaisemmin traktoreista oli maksettu tullia painon perusteella. Vakolan ja maatalousviranomaisten tilastoissa Stier-traktoreita ei esiintynyt yhtään. Länsisaksalainen Güldner kuului vuoden uutuuksiin. Nyt perusteeksi otettiin traktorin hinta ja samalla tullimaksut kohosivat tuntuvasti. Aika moni ostaja hankki Ämmän, kun sopivampaa ei ollut saatavissa. Kotimainen yleistraktori Tampereelta, Takra, ehti parillekymmenelle tilalle auttamaan vuoden 1951 peltotöihin. Siksi luottotraktoreiden hinnoittelu tapahtuikin tuntuvasti markan virallista kurssia korkeammilla arvoilla. Osuustoiminnalliset liikkeet eivät olleet osallistuneet luottojärjestelyyn juuri valuuttariskejä pelätessään. Käytännössä se suosi Fergusoneja. Myös Suomen Koneliike Oy taisi olla mukana kaupassa. IHC-konsernin traktoreiden kookasta laitaa edusti Farmall M. Toinen tamperelainen firma, SMK, huolehti Takran myynnistä. Nordtrak Stier -dieseltraktorin mainos sanomalehdessä on erikoisuus
Korpivaaran asiakaslehti Automies julkaisi niin runsaasti traktoriasiaa, että Ferguson tai traktori olisi voinut esiintyä lehden nimessäkin. Maahantuojana oli Nikolajeff Oy. Koneistamista ja kotimaisuutta esillä Kuulumisia kotimaisista traktoreista odotettiin ja kyseltiin. Vakolan tilastoon merkittiin kymmenen Valmetia vuoden tulokkaiksi. ”Toinenkin kotimainen”, otsikoi Maaseudun Tulevaisuus. Yllä on näyte työvälineiden esittelystä. Korpivaaran tytäryhtiö Farming puolestaan julkaisi Maatalouslakenterissa oikein värimainoksena esitystä Fergusonin mahdollisuuksista talvisissa töissä. Parikymmentä Takraa ehti viljelmille vuoden 1951 peltotöihin. Ford-uutisten kansikuvaksikin valikoitiin savottatöitä tekevä Fordson Major. Tuontiveroa piti maksaa 5 000 markkaa. Takra teki sotakorvaustuotantona toisenlaisia tavaroita, joten tehtaalla piti tehdä muutoksia, eikä tuontiosien saantikaan ollut aivan sujuvaa. markkaa, mutta arvotulli olikin jo 24 650 markkaa. Syyskuun alussa Valmetin Tourulan tehtaalta kerrottiin, että kesän mittaan oli töissä kokeiltu tehtaan 13–14-hevosvoimaisia traktoreita. Niinpä Cropmasterin myyntihintaan tulikin korotusta 31 022 markkaa. Hanomageja tuli sittemmin tarjolle varsin laaja mallisto. Tamperelainen Takra Oy oli saanut ensimmäiset traktorinsa näytteille jo aikaisemmin, mutta vasta 1951 ehti sarjatuotannon alkupään Takra-traktoreita asiakkaille ja käytännön töihin. Puutavaran ajo tiedettiin ja tunnettiin tarpeelliseksi traktoreiden talvityöksi. Isomman Farmall M -traktorin myyntihintaan korostusta kertyi 44 270 markkaa. Länsisaksalainen Hanomag oli jo jonkin verran tuttu autona ja traktorimerkkinäkin. Kolmisenkymmentä Hanomagia kirjattiin tuontilistoille, niistä valtaosa R 28 -malleja. Koneiden tarjoamaa hyötyä haluttiin 72 TRAKTORIT 1951. Työtehoseura piti tarpeellisena maatalouden koneellistamisen tarpeen esittelyä niin viranomaisille kuin poliittisille päättäjillekin
esitellä aivan käytännön töissä ja oikeissa olosuhteissa. Näin toivottiin päättäjien paremmin ymmärtävän koneiden tuonnin ja rahoitusmahdollisuuksien ajankohtaista tarvetta. Muut jäivät vähille tai vain näytekappaleisiin koneiden ehtiessä vasta uuden vuoden puolella. päivän Maaseudun Tulevaisuus uutisoi, että valuuttaa myönnetään Englannista, Ranskasta ja Saksan Liittotasavallasta tuotaville traktoreille, jos ne ehtivät Suomeen maaliskuun 1952 loppuun mennessä. Korean sota oli aiheuttanut materiaalipulaa, joten englantilaisilla tehtailla oli toimitusvaikeuksia. Englannista tuotiin hiukan suuria Turnerja pieniä BMBtraktoreita. Mullistava muutos Kulissien takana oli varmaan kuhissut, mutta traktorikaupan tilanteen perusteellinen muutos tuli yllätyksenä. 4/2021 73. Kokonaan uusina merkkeinä traktorimaisemaan vuonna 1951 ehtivät tulla BMB President, Fahr, Güldner, Normag, OTA, Ritscher ja Turner. Taavetteja ehti tulla 261, niistä suurin osa 6Smallisia, mutta joukossa myös 95 dieselmoottorilla varustettua työjuhtaa. Myöhemmin aikarajaa väljennettiin toukokuun loppuun. Näytekappaleita saatiin Massey-Harrisin isommista koneista, ja puolen sataa pientä Pony-mallia saatiin Ranskasta. Volvoja tuotiin 76, Allgaiereita 68, Massey-Harriseja 53 ja Renault’ita 49. Töitä tehneistä traktoreista ehkä suurimman uteliaisuuden kohteina olivat Takra ja Allis-Chalmersin pieni haratraktorimalli G. Eri mallisia Farmalleja tuotiin 272, David Browneja 261, Allis-Chalmerseja 108 ja Güldnereitä sata kappaletta. Niistä Güldner oli ainoa huomattavan määrän edustaja. Kansanedustajien, virkamiesten ja elinkeinoelämän edustajien ohella paikalle kertyi nelinumeroinen määrä yleisöäkin. Reinikainen arvelikin, että ”joudumme turvautumaan” myös hiukan eri tyyppisiin saksalaisiin. Länsisaksalainen Ritscher oli meillä ennen näkemätön traktorimerkki. Paljon enemmän odotettiin sitten vuoden 1952 traktorikaupasta, kun tarjolle oli tulossa myös tšekkiläinen Zetor. Kumpaankin Ritscheriä ehdittiin tänne saada yksi näytekappale. Uotilan mukaan ”pohjimmaisena tarkoituksena oli selvittää maatalouden tämän hetken ehken tärkeintä pulmakysymystä – maatalouden koneellistamisasiaa – koko laajuudessaan...” Syyskuussa järjestettiinkin sitten laaja koneiden ja konetöiden esittely Työtehoseuran koetilalla Matkun kartanossa. Tavallaan uusia tulokkaita olivat ne, joita sodan jälkeen ei ollut ehditty tuoda lainkaan. Tuontilisenssien saannin helpottuminen toi traktorikauppaan uutena osallisena Lahden Auto Oy:nkin. Maatalouskoneiden kaupan suuri tekijä Hankkija oli vuonna 1951 hiukan sivuraiteella traktorikaupassa. Työnäytöksissä esittäytyi 70 erilaista työkonetta ja -laitetta sekä 23 eri mallista traktoria. Koneliikkeille tuli kiire. Fordsonien tuontimäärä oli 826 ja lisänä yksi Ford. J. Se ei osallistunut muiden alan tekijöiden mukana ulkolaisella luotolla tehtyihin kauppoihin, eikä sen edustamia amerikkalaisia traktoreita saatu dollaripulan vuoksi maahan. David Brown traktoreiden tuonnin aloitti SMK, joten liikkeen valikoima 50-luvun alussa oli todella laaja. Myöhemmin David Brownien tuonti siirtyi autoliike Veholle. Toinen tarjolle tullut malli oli 525. Niitä ehdittiin tuoda Vakolan laskelman mukaan 1 966 kappaletta. 68 Allgaierkansantraktoria saatiin Länsi-Saksasta. Vuoden 1951 traktorimarkkinan suuri nimi oli Ferguson. Esitekuvassa malli 528, jonka nimestä paljastuu saksalaisittain yleinen traktorin teholuokka 28 hevosvoimaa. AllisChalmers ja Hanomag palasivat. Vakolan johtaja A. Marraskuun 23. Bolinder-Munktelleja ja Hanomageja tuotiin kolmisenkymmentä kumpiakin. Seuran johtaja P. Uutta oli myös Farmallin ja Massey-Harriksen ranskalaisten ja saksalaisten tehtaiden tuotteiden ensiesiintyminen
Jokaisella autolla on tarina. TAKAVUOSIEN farkku muot i a FORD LTD COUNTRY SQUIRE ?89 AUTO TULEVAISUUDESTA: Citroën SM ?71 MUSEOVIERAILU: British Motor Museum TULEVA KLASSIKKO: Volkswagen New Beetle KUUMAN MAAN VIILEÄ VERSIO DATSUN 280C HARDTOP ?80 HYVÄSSÄ ISKUSSA TRIUMPH TR6PI ?70 EKSOTIIKKAA ITALIASTA ABARTHIN KILPA-AUTOT 4/2021 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi 04 /2 1 Cit ro ën SM ?71 • Da tsu n 28 0C H ard to p ?8 • Fo rd LT D Co un try Sq uir e ?8 9 • Tri um ph TR 6P I ?70 • Vo lk sw ag en N ew Be etl e 36 84 80 -2 10 4 • PA L VK O 20 21 -2 7 6 41 48 83 68 48 08 21 00 4 Viipale mediat Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.?
Puh. Täysin puhtaat padat ja täydellinen varustus. Myös OM-moottorin osia, puuttuu kierto/kampiraudat sekä männät. 72. Puh. Mahdollisesti jotain työvälineitä, rekisterissä. Ei auto ym. 040-500 7403, Äänekoski 4/2021 75 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa. Hinta 2100 €. Myös muutama pienempi laatikko. 54. 1950€, nouto painaa n. 500kg. 1600 €. 0400-981 338, Pori Ferguson 20 bensa/petrooli vm. 045-350 8393, Loimaa Kenttäkeitin M/29, valmistenumero 21 tyyppikilvessä. Tekstari aina. Puh. Erittäin siisti. 600 €. 175 alkuperäinen istuin ja ketjusivurajoittimet, siivapyörä. Hinta 150 €. Puh. Kaikki toimii, rekisterissä. Soitto klo 17 jälkeen. 15-hevosvoimainen Lidan-kuulapäämoottori isolla vinssikoneistolla. Myydään asiallisten tarjousten perusteella. Vaihdossa esim. Soita ja kysy lisää. osa koivuhalkoina käy. Työkunnossa H. 3300 €. 350 €. Myydään Kuvan mukainen vuolukone 86 cm laikalla ja kolmella säädettävällä terällä, ns. Husqvarna 65 3 kpl, yht. 600 €. -53 bensiinimoottorin osia: kansia ja mäntiä, laturi, virranjakaja, pakoja imusarja, kaasutin jne. 0400-496 788, Lahti Fiat 880 79 sivupellit ja nokkapelti 300 €. Puh. Puh. kpl. Zetor 25 sivuniittokone H. Scania vm. Puh. 50 €. Myös muita maamoottoreita. huvimaja/vastaavan kokoinen lasihuone. 5000 € / järkevä tarjous. Puh. Vaihd. Hinta 60 €. JÄTKÄ 4, käytetty polttomoottorilla, n. Puh. 050-548 1873 Rautapyörät, sirkkeli, siivapyörä, Fergusoniin 045-350 8393, Loimaa 20-luvun pieni Lokomo kivimurskain. 040-553 6606, vantaa Ford 5000 6610-moottorilla ja Vammas-kaivurilla vm. Puh. 044-071 7205, IIsalmi Moottorisahat kunnostukseen tai varaosa sahoiksi. Alkuperäiskuntoiset Wikström & Porilainen -maamoottorit. Husqvarna MS90, hinta 80 €. Moto Guzzi v65 Targa LT 1643. / kpl. Vain nouto ja käteismaksu/vaihdossa vanhat moottorisahat tai öljypurkit. 500 €. Vähän käytetty n.50 h, iso ja pieni perä ,3vaihdetta eteen 1 taakse. Volvo Nalle-Boxer telojen pikkupyörät H. Vire-moottori, Valmet 15:n kampiakseli, Seagull osia, MörköMajorin nostolaitepumppu. Erittäin harvinainen alkupään valmiste. Kaikista puuttuu osia. Yhteydenotot vain puhelimella, 0400-279 000, Kuopio. Varaosat. 0400-640 716, Äänekoski Jawa-CZ 1961 249 353/249 -61 Hp. Molemmissa voiman ulosotot 380 €. 040-515 3526, Vammala Vaihdelaatikoita: Bedford Eaton G35665 RM 6-vaihteinen sekä Perkins 354 5-vaihteinen laatikko. Puh. Hp. Varusteina yksisiipinen aura, kultivaattori (jyrsin) niittokone, peräkärry. Puh. Jobu L73, hinta 20 €. 045-267 5333, Padasjoki Harmaa-Ferguson Vaihdettu sähköt, laturi, säädin, valot, akut (kannet), uusi startti, keppi korjattu, kierroslukumittari, päävirtakatkaisija, 99% renkaat, vesipumppu, ohjausniveliä vaihdettu, jakoketju & rattat, etustefa, kytkin, jarrut, pa-hanat, pakoputki, ratti, kigas korjattu, maalattu 95, vetokoukku, siiva, alkuperäinen ulosottoakseli, stefa ja kuppi, suuttimet, öljyt ja nesteet vaihdettu, työkalulaatikko, veivi. 0400-973 479, Hämeenkyrö Fordson Super major -62 Hp. 0400-337 472, Lempäälä Pieni puutarhatraktori ZYBR ,12 hv diesel. 0400-619 955 Joutsalaisen vinssi. 040-866 9806, Vaajakoski Fordson Major Manuelin välipala h. 60 luvun kampe 549 €. Kuorma-autolla vetämistä varten toinen vetoaisa mukaan. 040-716 4897, Hämeenkyrö VW kuplan etulokasuoja 20 € ja VW Transporterin karjapuskuri 250 € /tarjous. Puh. Puh
Paino: 650g. alumiinipelti: 1,8mm 1290€ tuotenro 497378 169€ tuotenro 89343 Kaikki hinnat sis. Kutistus/ venytyskone TWIN Toinen kone kutistusta ja toinen venytystä varten kitoja ei siis tarvitse vaihtaa työn aikana. Autotallin sisustus (harmaa/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea, 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut, 3kp alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513523 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. Maks. Autotallin sisustus (harmaa/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea, 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut, 3kp alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513523 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. Koko: 1285x740x890mm. Sähköliitäntä: 230V. Sähköliitäntä: 1-vaihe 230V 16A. Ilmankulutus: 170l/min. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Kiillotuskone 750W Ammattitason penkkimallinen kiillotuskone. Kolme momentinsäätöä eteen ja taaksepäin. Nosto-/laskuaika: 35/30sek. Pulverimaaliruisku Ammattimainen lopputulos kotona! Nyt voit jauhemaalata kotioloissa ja saada kestävän pinnan, joka ei irtoa tai lohkeile ja kestää paremmin kulutusta. -77 • IH 475 sekura hytillä + etukuormaaja • David Brown 1494, edullinen • Teli tukkikärry 10-20 renkailla • Juontokoura vinssillä • Keinuteli, akselisto isoilla 22/70-20 pyörillä • Ford 4000 • Nufield 3 DL • Fiat 640 DT • Ursus 385 + etukuormaaja Zetor 25 A -58 Käytetyt traktorit ja koneet: Konemiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Vanhat Koneet -lehden ystäville: www.supermarket.. U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! 99€ tuotenro 510994 Nauhahiomakone 20x520mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. Työkaluvaunu 277-os. Lisäksi siinä on 2 työkalulevyä sekä asiakirjateline. leveys: 3380mm. Kattavan palvelumme piiriin kuuluvat hyvät valtakunnalliset kontaktit. Vaunussa on yhteensä 10 kuulalaakeroitua lukittavaa säilytyslaatikkoa sekä lukittava säilytyskaappi, jossa on 2 säädettävää hyllyä. UU TU US ! 99€ tuotenro 510994 Nauhahiomakone 20x520mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. Kutistus/ venytyskone TWIN Laadukas kutistus/ venytyskone ammattikäyttöön. (tuumamitat) Työkaluvaunu 143-osaisella tuumamittaisella työkalulajitelmalla. Deeren Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, JD oheistuotteet ja öljyt, ja Castrol öljyt. 040 680 1688 Veistämötie 8, 90550 Oulu toimisto@heavypartsagent.fi WWW.HEAVYPARTSAGENT.FI www.filtervelho.eu www.traktoriosa.fi PORIN TRAKTORIOSA KY, Kartanontie 47, 28430 Pori (02) 635 1888, 0500 808 007, 0400 808 007 Porin Traktoriosa Ky on vuodesta 1988 alkaen toiminut alansa ammattilainen. Kok. Uusi malli! Nostokyky: 4000kg. Nostokyky: 2500kg. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Toimituksessa 2kpl 250x20x20mm kiillotuslaikkaa ja apukarat pienempi reikäisten laikkojen kiinnittämiseen. Pyörintänopeus: 9000rpm. Vaunussa on 4 pyörää, joista 2 on lukittavissa. Pituus: 360mm Paino: 1153g Hiomanauhan koko: 20x520mm Pyörintänopeus: 16000rpm Ilmankulutus: 113l/min Työpaine: 6,3bar Paineilmaliitäntä: 1/4” Sopiva letkun koko: 3,8” 259€ tuotenro 513137 Pistehitsauspihdit 230V Käsikäyttöinen/kannettava pistehitsauslaite. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. Ramppien mitat: 590x340mm. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. Työkaluvaunu 277-osaisella työkalulajitelmalla. Nostokorkeus: 1,8m. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Käyttöpaine: 6,3bar. Kok. Nostokyky: 1350kg/pari. 02-868 3000 | Eurajoki www.vrp-makela.fi ”PITÄISIKÖ TALLIN VANHIMMALLE HANKKIA UUDET RENKAAT?” Konemiehen Varaosaliike Parts Heavy AGENT Myymälä Puh. • Aurojen muovisiivet • Aurojen ja äkeiden kulutusosat • Nivelakselit ja -osat • IH 674, vm. Käyttöjännite 230V. hitsauspaksuus: 1,5mm+1,5mm Leukojen syvyys: 140mm Koko: 480x100x200mm. Paino: 153 kg. 599€ tuotenro 497975 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. teräspelti: 1,6mm Maks. Työkaluvaunu 143-os. Vaatii lisäksi kompressorin. Suurin vääntömomentti: 610Nm. Pituus: 360mm Paino: 1153g Hiomanauhan koko: 20x520mm Pyörintänopeus: 16000rpm Ilmankulutus: 113l/min Työpaine: 6,3bar Paineilmaliitäntä: 1/4” Sopiva letkun koko: 3,8” 259€ tuotenro 513137 Pistehitsauspihdit 230V Käsikäyttöinen/kannettava pistehitsauslaite. Paino: 14,5kg. U U TU U S! U U TU U S! 895€ tuotenro 512775 UU TU US ! U U TU U S! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 8/2020 • Hinta 9,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT LUONTEIKAS APURI Tšekkoslovakialainen Motorobot PF-61 KULKIJA ALPEILTA Saurer-kuormuri & Sig Neuhausen -kärry JUUASTA JYRÄHTÄÄ Konekerho Polovelan Papattajat 74 50 00 -2 00 8 • PA L VK O 20 21 -0 4 6 41 48 87 45 00 03 20 00 8 Viipale mediat 82 8 / 2 2 • A u st in 5 4 • In te rn a tio n a l M cC o rm ic k B -4 1 4 • M o to ro b o t P F-6 1 • S a u re r 2 D M + S ig N e u h a u se n Vuoden 2020 lehdet nyt saatavilla! 8 90 Edelliset numerot hinnat alkaen. Sähköliitäntä: 230V. Paineilmaliitäntä: 1/4”. korkeus: 3724mm. Maks. Pilarien etäisyys: 2830mm. Tehokas 750W:n induktiomoottori. Moottori: 2,2kW. Työsyvyys: 25mm 420€ tuotenro 497361 39€ tuotenro 510976 249€ tuotenro 511962 Kaikki hinnat sis. Mitat: 1740x1212x2510mm. Tuotteitamme ovat mm. Paineilmasaha Laadukas paineilmasaha kestävällä rungolla. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. Maks. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Työkaluvaunu puisella työtasolla Siirrettävä työasema joka on valmistettu mustasta & harmaasta jauhemaalatusta teräslevystä sekä puupäällisestä, joka toimii työpöytänä. UU TU US ! UU TU US ! U U TU U S! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 7/2020 • Hinta 9,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT SÄKYLÄ N VETOKO NE TRAKTORIVELJEKSET Eemeli ja Ville Jokelan saksalaistraktorit TUTTU TYÖKONE Pulkkisen Eeron Ford 6600 PUIMUREISTA TEHTY Edvin Rajalan omatekoinen traktori 74 50 00 -2 00 7 • PA L VK O 20 20 -5 6 41 48 87 45 00 03 20 00 7 Viipale mediat 81 7 / 2 2 • La u ri S a rv o n a u to tr a k to ri • Fo rd so n D e x ta • Fo rd 6 6 • E M R -tr a k to ri • M o n i-S is u -p a lo a u to Teksti tähän! 2190€ tuotenro 506475 Lattiavapaa 2-pilarinostin 4000kg Erittäin laadukas hydraulinen lattiavapaa kaksipilarinostin itselukittuvilla nostovarsilla. 2950€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Erittäin laadukas siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. Pituus (ilman terää): 240mm. 599€ tuotenro 511083 79€ tuotenro 510970 Mutterinväännin 1/2” Komposiittirunkoinen paineilmatoiminen mutterinväännin 1/2” hylsyille. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi Puh. Työsyvyys: 120mm. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. Nostoaika: 55sek. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. Paino: 88kg. Nostokorkeus: 1800mm. • Traktorin varaosat, tarvikkeet ja renkaat. Paino: 14,5kg. hitsauspaksuus: 1,5mm+1,5mm Leukojen syvyys: 140mm Koko: 480x100x200mm. Sähköliitäntä: 1-vaihe 230V 16A. Konehuolto T
Suuntasimme räkäiset nokkamme pohjoissavolaiseen punkkipusikkoon, mistä putkahti silmämuniemme eteen todellinen telaihme: Fiat-alustainen Ösan telakone. Pojankloppi oli näet innostunut ruosteenruskeasta kullasta ja ajautunut siihen pisteeseen, että Suomi-neidon helmojen alta pitää dokumentoida mahdollisimman monet metsämosset, leppäjeepit ja muut latolöydöt. Kiskot kuljettivat pitkämatkalaisen oudolle kummulle. Matkaamme tämänkertaisessa kuvakimarassa juuri esittelemäni ystäväni Kallen kanssa tasan kahden vuoden takaiselle tuhannen kilometrin kierrokselle Pohjois-Savon ja Karjalan maisemiin. Nelisen vuotta sitten tutustuin bittiavaruuden kautta itähelsinkiläiseen nuorukaiseen. Hänellä oli murrosikäiseksi epätyypillisen kypsiä ja luovia ajatuksia aarteenmetsästykseen ja epäurbaaneihin pusikkoseikkailuihin. Kurasuojista on tullut sadesuojat pikkuelikoille. Lepikon kätköissä piilottelivat niin Petteri kuin Kontiokin. Lisäksi nuorukaisella oli taipumusta kaurismäkeläiseen ilmaisuun niin puheessa kuin kirjallisessa muodossa. 78 RAUHASSA RUOSTUVAT KALLELLAAN KALLELLAAN. Kahden hullun tie oli siis kohdannut
Standardiluokan tavaraa. Katoamaan päin on tämäkin rahtijuhta, vaikka vajaa puoli miljoonaa yksilöä rullasikin tehtaalta ulos. Metsähiippailun tuloksena saimme digihaaviimme kalastettua nelivetoisen Kontio-Sisun. Perijuukalainen tapa varmistaa, ettei pakoputkiloisee men ves eikä tuul vie tulppaa. Tukikohtamme lähistöllä kastelimme housumme Freighterin tähden. Lasten-Transporter ei ollut lasten Transporter vaan vuonna 1975 tuotantoon työnnetty VW Typ 28, eli meille tutumpi LT. Nuffield-traktori on läpikäynyt sydämen poiston. 4/2021 79. Siirtymätaipaleella kohtasimme keltaisen saastan – Tukkuliike Saastamoisen kuorma-auton kontin. Sade haittasi matkalaisten menoa seuraavan päivän startissa, mutta sinnikäs dokumentaarikko ja visionääri kuitenkin taisteli pisaramerta vastaan
Ei kaikki metsämosset olekaan vaaleansinisiä tai harmaita vaikka välillä siltä tuntuukin. Tässä toinen lahna-Škoda, kirjaimellisesti kolmiovisena farmariversiona. Puimakoneen kylkeen oli raapustettu vielä 1980-luvun alussa kesämuistoja. 80 RAUHASSA RUOSTUVAT. Menneistä muistuttivat isot pusikoituneet peltoaukeat, romahtaneet rakennukset sekä Ifa F8:n raato. Suuntasimme etelään. Suuntasimme pois kaupungin pölystä ja paikallistimme rinteeseen hylätyn Mossen. Vanhan kaatopaikan uumenista löysimme niin sadat hyttyset kuin toistakymmentä peltilehmää. Kankahilla kurkkas armas aurinkomme, ja risukasasta paljastui hyötyajoneuvojen aatelia: LahnaŠkoda umpikylkisenä pakettibiilinä. Tiettävästi pohjoiskarjalaisilla louhoksilla suurimmat urakkansa suorittanut Euclid huilasi erään tontin laidalla. 1800-luvun alkupuolella syntynyt tila oli elänyt vaurainta aikaa reilu 120 vuotta sitten, mutta nyt maatilasta oli vain rippeet jäljellä. Niittosilppurien dialogi oli hiljentynyt, kun saavuimme paikalle. Vihjeen perusteella päädyimme vaurauden lähteille. Kolmannelle päivälle osui pätkä teollisuusaluetta, joka paljasti raskaimmat salaisuutensa. Suoraa tietä loputtomiin
Samaa metsikköä koristi myös vale-Mersu. Maalahtelaisen kuljetusyrittäjän entisen V8-Mersun rippeet ovat yllättävän kelpokuntoiset. 1800-luvulla kosken ympärille perustettiin saha ja kutomo, joista jälkimmäisessä valmistettiin sarkavaatteita Venäjän armeijalle ja loimia armeijan hevosille. Tämä ei ollut mikään pieni tie vaan valtaväylä Liperistä Varkauteen asti. 4/2021 81. 1923 valmistui tuhatneliöinen suurnavetta Lotokan hoviin. Aurinkoinen sunnuntaimatkailu jonkin happaman Pobedan perässä johti Liperin Siikakoskelle, jossa ensimmäiset vesimyllyt ovat pyörineet jo 1700-luvulla. Tämäkin harvinaislaatuinen saksanseisoja siivottiin näiltä renkaansijoilta pois männä kesänä kuulemma. Kivifirman puuhakoneena jömötti jämäkkä Lokomo. Toinen vielä vaikuttavampi pohjoiskarjalainen maatalousja rakennushistoriallinen perintö uhmaa aikaa ja huokuu menneiden vuosikymmenien vaurautta. Vuonna 1834 valmistuneen kivisillan neljästä kaaresta on jäljellä enää vain kaksi
Itärautaa edustaa Olavi Atilan vähätuntinen JuMZ-6-traktori. 82. Käymme kuorma-Hopan historian vaiheita läpi seuraavassa numerossa. Lisäksi vilkaisemme, millaisia koneita traktorisuunnittelija Olavi Sipilä rakensi kotinurkissaan. Rahtihommiin mieheltä löytyy 20-luvun Ford TT, jolla on aikoinaan kuljetettu Jokelan tiilitehtaan tuotteita. Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 5/2021 ILMESTYY 15.7.2021 Lännestä ja idästä Jouni Lakaniemellä on ajovehkeitä Jawasta Zetoriin, ja kaikkea siltä väliltä
Postimuseon näyttelyt museokeskus Vapriikissa Alaverstaanraitti 5, Tampere 14 €/7 € tai Museokortti•www.postimuseo.fi AAMUKAHVI & TUORE LEHTI 28.5.2021 – 28.8.2022 V I E S T I N V I E J Ä T ANHA IMA W
Käyttöjännite 230V. teräkseen, alumiiniin, ruostumattomattomaan teräkseen ym. 1199€ tuotenro 86801 Asentajan alusta & jakkara / 2-in-1 Tukeva asentajan alusta joka nousee myös jakkaraksi. 3kpl työkalutaulut. Sarja sisältää koot: 3”, 3.5”, 4” ja 4.5”. Pellin paksuus enintään 3 mm. Pulverimaaliruisku Ammattimainen lopputulos kotona! Nyt voit jauhemaalata kotioloissa ja saada kestävän pinnan, joka ei irtoa tai lohkeile ja kestää paremmin kulutusta. Ilpo Kekin Fordit Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 4/2021 • Hinta 9,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT POSTIN BUSSIT KRAMER-TRAKTORIT Katsaus saksalaisvalmistajan pitkään historiaan KETTERÄ MÖHKÄLE Tuomo Heleniuksen Vammas Magnum KAIKENMOISET KONEET Mauri Silén ja seniori kaluston kuntoutuslaitos 74 50 00 -2 10 4 • PA L VK O 20 21 -2 8 6 41 48 87 45 00 03 21 00 4 Viipale mediat 86 4 / 2 2 1 • B e rn a rd W 1 1 • D a vi d B ro w n 1 6 9 • D o d g e P TH -S 6 • Fo rd so n M a jo r & M a st a -k u o rm a in • K ra m e r Kaikki hinnat sis. Puristinmäntä kulkee laakeriradoilla ja on säädettävissä 160 mm sivusuunnassa. Maks. Vaunun mitat: 700x455x975mm. Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön. Pöydän koko: 1200x640mm. Korin maks.paino: 1800kg. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Pöytätasossa on kaadot niin, että öljyt ja vastaavat valuvat keräysastiaan. Puristusvoima: 15t. Työkaluvaunu työkaluilla 145-osaa Laadukas työkaluvaunu 145-osaisella työkalulajitelmalla esim. 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut. Iskunpituus: 160mm 599€ tuotenro 503010. 499€ tuotenro 512776 249€ tuotenro 507766 Lävistinsarja / Knock Out Punches Lävistimillä teet reikiä mm. Paino: 88kg. Mukana 2 vahvaa puristuslevyä. Koneella on useita etuja ja yksinkertaisella rullan vaihdolla voit vaihtaa karkean puhdistuksen, hionnan ja kiillotuksen välillä. Työkorkeus: 1200mm. Nostokorkeus: 400-1210mm. korkeus: 1545mm 1599€ tuotenro 511050 169€ tuotenro 89343 Autotallin sisustus / työpiste (punainen/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea. Pylväiden välinen leveys: 500 mm. pyörät. Varustettu 4:llä kuulalaakeroidulla pyörällä, joista kaksi on lukittavissa. Paino: 4,3 kg. Ramppien mitat: 590x340mm. Työalue: 168-980mm. Mitat: 1030x440x140mm, istuinkorkeus 510mm 69€ tuotenro 506543 U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! Hydrauliprässi 15t Vahva hydrauliprässi jalkapedaalilla. Koneessa on tehokas 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. Tarvitset ainoastaan porakoneen keskireiän poraamiseen ja lenkkiavaimen tai räikän rei’ityspuolien kiristämiseen. Vaatii lisäksi kompressorin. Mukana 5kpl karkaistuja rullia. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513533 349€ tuotenro 506467 Purkupöytä (musta) Erittäin vahva purkupöytä keräysastialla ja lukittavalla työkalulaatikolla. Kok. Työkalulaatikko on kuulalaakeroitu. U U TU U S! 189€ tuotenro 509658 Satinointi/ rullahiomakone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Työtason korkeus: 946mm. Korin maks.pituus: 5,5m. ilman prässiä. U U TU U S! U U TU U S! Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin, kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. Korkeus: 875mm sis. 3kpl alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm. Kitasyvyys: 700mm. ennen hitsausta. kotimekaanikolle. pellin paksuus 2mm. Nostokyky: 1350kg/pari. Täydellinen kone pinnan ruosteen poistamiseen ja levyjen valmisteluun esim