ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut. Paino: 660g. 259€ tuotenro 513137 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 4/2022 • Hinta 10,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT HALISEN MERSU ELÄVIEN KIRJOIHIN 30 vuotta seissyt Zetor puksuttaa taas SAHA POIKINEEN Jari Kososen uskomattoman laaja kokoelma REIJON PORILAINEN Tarinaa Porin Konepajan BMV-maamoottorista 6 41 48 87 45 00 03 22 00 4 74 50 00 -2 20 4 • PA L V K O 20 22 -3 1 94 4 / 2 2 2 • B M V 8 –1 • Fa rm a ll F-1 2 • Fe rg u so n TE -2 • M e rc e d e s-B e n z 1 6 2 2 • V a m m a s M a jo r • Z e to r 2 5 A. Turvalukko, joka estää ei-toivotun käynnistymisen. rengastöihin, varustettu sähköohjatuilla turvalukoilla. levypaksuus 1,5x1,5 mm. Mutterinväännin 1/2” Komposiittirunkoinen paineilmatoiminen mutterinväännin 1/2” hylsyille. Nostokorkeus: 110-1000mm Nosto-/laskuaika: 30sek Liitäntäjännite: 230V Koko (PxLxK) 1935x1700x110mm Paino: 535kg 2590€ tuotenro 498003 39€ tuotenro 510978 Epäkeskohiomakone/kiillotuskone 50mm Tehokas ja pieni epäkeskohiomakone / kiillotuskone vaativaankin käyttöön. 3kpl työkalutaulutTyötason korkeus: 946mm. Ilman ulostulo takakautta. Kaikki hinnat sis. Nostokorkeus: 1,8m Nosto-/laskuaika: 35/30sek Nostokyky: 2500kg. Vaihdettavilla kärjillä. Sähköliitäntä: 230V. 3490€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Erittäin laadukas siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. Säädettävä nopeus, enintään 20 000rpm. Tarkista ajantasaiset hinnat verkkokaupastamme. 3kpl alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm. Paino: 720kg. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. Kolme momentinsäätöä eteen ja taaksepäin. Säkin halkaisija 45cm. 2099€ tuotenro 513523 79€ tuotenro 510970 Huoltonostin 3000kg Laadukas huoltonostin esim. Pituus: 175mm. Kokonaismitat: 2955x2000x460mm. Mitat: 1740x1212x2510mm. 100€ tuotenro 2649 Pistehitsauspihdit 230V Kannettava pistehitsauslaite erinomainen koritöihin, maks. Autotallin sisustus / työpiste (harmaa/musta) 1kpl työkalukaappi / korkea. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi TERVETULOA UUSITTUUN VERKKOKAUPPAAMME TERVETULOA UUSITTUUN VERKKOKAUPPAAMME www.TORAFORS.com www.TORAFORS.com Peltisepän setti Sisältää nahkasäkin ja kolme erikokoista pöykkistä puunuijaa. 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4”, kulmamalli Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla
10–17 Pysäköinti PUUSEPÄNKATU 9 Perhelippu 28 € Aikuiset 14 € Lapset 7–15v. Rompetori, työnäytöksiä, musiikkia... Waltakunnalliset 29. ilmaiseksi LI PP U www.lippuagentti.fi R RA AU UTTA A JJA A P PEETTR ROO OOLLII ® ® Yhteistyössä: ELÄVÄÄ KONEHISTORIAA KAIKILLE VALMET 70 VUOTTA www.vanhatkoneet.fi MASINISTIT ry www.masinistit.com. 5 € alle 7v. Käpylän koulussa ja ympäristössä Pitsiä ja päreitä, virkaten ja värkäten. 29. Tuula Aitto-oja 040 511 4506 Jouni Aitto-oja 0500 282 562 Rompetori/Martti 044 345 4919 www.weteraanikonepaivat.fi www.weteraanikonepaivat.fi ANHA IMA W pe-la klo 10-17 su klo 11-17 KANTOLAN TAPAHTUMAPUISTO HÄMEENLINNA 3.– 4.9.2022 klo. SEKÄ PALJON MUUTA Päivälippu 10 € Kolmen päivän lippu 20 € Sotaveteraanit ja alle 15-vuotiaat ilmaiseksi Tapahtuman osoite: Amiraalintie 161, Oulainen Ilmainen nonstop linja-autokuljetus Oulaisten keskustasta tapahtuma-alueelle ja takaisin. Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät Weteraanikonepäivät 8.-10.7.2022 oulaisissa 8.-10.7.2022 oulaisissa Kul Kul tai tai nen nen 60 60 -lu -lu ku ku Kul tai nen 60 -lu ku Esillä 60-luvun autot, traktorikentällä Fordit ja Fordsonit
Tuolla on tutun näköinen pärehöylä, tuolla taas samankaltainen maamoottori kuin oli muinoin naapuritilalla Ähtärissä. Varmasti useampikin kävijä huomasi, kuinka innostavia vehkeitä löytyy oman harrastepiirin ulkopuolelta – ja arvatenkin he hakeutuvat kesän mittaan varsinaisiin konetai perinnetapahtumiin. Itselleni jäi mukava muisto päivästä, jolloin houkuttelin nyt jo edesmenneen isoisäni perinnepäiville. Sen seurauksena kokoontumisissa ja perinnepäivillä on kohdattu monia aiemmin näkemättömiä masiinoita. Ja entäs tämä traktori! Näitähän oli silloin 50-luvulla vähän joka torpan pihamaalla. Sitten alkoi näkyä muutakin. Aivan kuten koronarajoitusten aikana uumoiltiin, talleissa ja konesuojissa on ahkeroitu kovasti. KUN IHMINEN KONEEN KOHTASI T apahtumissa tapahtuu taas. Yksi tapahtumien tärkeä rooli on myös uusien harrastajien saaminen fiksun toiminnan piiriin. Vanhan raudan harrastajille ja muillekin kotimaan historiasta kiinnostuneille alan tilaisuudet ovat paitsi mukavaa ajanvietettä myös mahdollisuus tavata uusia ihmisiä ja oppia vanhasta jotakin uutta. Sinne isoisä köpötti lyhyin askelin ja jäi pitkäksi toviksi tarinoimaan menneen ajan muistojaan Vilkmanin kanssa. Ja jatkoa seuraa. Näistä kuluneen kevään konepäivistä pääsee nauttimaan tämän lehden sivuilla. Keväisin järjestettävä höyrypäiden keksintökarnevaali Paukepäivät on mainio kohde sellaiselle, joka luulee olevansa jo kaiken nähnyt konkari. Mies näki jo portilta hartsuherra Vilkmanin teltan, joka oli täynnä vanhalle tukkijätkälle tuttuja tavaroita. Kokeneille perinnepäivien kiertäjillekin löytyy joskus aivan uutta koettavaa. Isoisä oli elänyt ja työskennellyt savotoilla aikana, jolloin koneet vasta hivuttautuivat työmaille. MUSEOVIRASTO/JOURNALISTINEN KUVA-ARKISTO/KALEVA Pääkirjoitus 4/2022 3. Edessä häämöttää konekokoontumisten kultainen kesäaika. Eikä haittaa, vaikka olisi käynyt paikalla edellisinä vuosinakin, sillä tontilla on joka kerta paljon uutta, kummallista ja paukkuvaa – tai ainakin surisevaa, sillä sähkötekniikka on hiipinyt niihinkin karkeloihin. Isoisä oli kova automies, mutta vanhojen koneiden tapahtumissa hän ei ollut aiemmin käynyt. Yleisömeren joukosta kuului paljon ihastelevia ja hämmästeleviä kommentteja ihmisiltä, jotka olivat tulleet katsomaan museoautoja ja kohdanneet siinä sivussa merkillisiä ja tuttujakin laitteita, jollaisia ei tavallisesti autotapahtumissa näe. Viime vuosien kangerrusten jälkeen meno maistuu, toiminta on vilkasta ja väki hyvin liikkeellä. Uusia tapahtumiakin on pantu pystyyn. Vuosien takainen kokemus palautui mieleeni keväällä Lahdessa, jossa järjestettiin museoautoväen päätapahtuma Classic Motorshow. Sellainen ei miestä kiinnostanut. Näyttelyn yhdeksi teemaksi oli nostettu Työn sankarit ajoneuvot töissä, ja niinpä halliin oli ansiokkaasti koottu työssä käytettyjä vanhoja vehkeitä minikokoisesta järkälemäisiin. Vaan paikan päällä alkoi kummasti kiinnostamaan. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Sinne isoisä köpötti lyhyin askelin ja jäi pitkäksi toviksi tarinoimaan menneen ajan muistojaan. Siksi reissulle kannattaa ottaa kaverikin mukaan
Teeman mukaisesti näyttelyhalleissa oli työkäyttöön tarkoitettuja ajokkeja poliisimoposta dumpperiin. Hiukan pidennetyn pellin katveeseen sujahti vuoden 1964 Ford Mustangin bensakuutonen. Zetka palasi takaisin puksuttavien kirjoihin. 26 Vammas Major Matti Parkkisenniemi ei Vammas Majoreineen ehdi eläkkeelle, kun on töitäkin tehtävänä. 34 Ferguson TE-20 Teemu Grönman päätti terottaa vuoden 1954 bensa-harmikilleen tarttuvammat kynnet. 4 Tässä numerossa. 12 18 22 30 KANNESSA 12 Farmall F-12 Raija Kankaanpään isä osti uuden Farmallin 30-luvun lopulla. Reijo Teräväisen porilainen on tuotannon loppupään koneita. 48 Classic Motorshow, Lahti Museoautoharrastajien päätapahtuman Classic Motorshow’n teemana oli tänä vuonna ajoneuvot töissä. KÄYTIIN KEKKEREILLÄ 44 Syökerin sauhut, Vihtijärvi Ilmassa oli vahvoja savumerkkejä Syökerin Sauhujen jäntevästä paluusta välivuosien jälkeen. Perehdymme Internationalin varhaiseen traktorihistoriaan. 22 Zetor 25A Esa Tuunanen otti pitkään samaa tilaa palvelleen ja tovin jo lepäilleen vanhan traktorin työn alle. 30 Mercedes-Benz 1622 Pekka Halinen on kuljettanut veneitä neliveto-Mersulla ja tätä tarkoitusta varten askarrellulla kärryllä neljättä miljoonaa kilometriä. KONE-ESITTELYT 18 BMV 8–10 Porin Konepaja valmisti BMVmoottoreita nelisenkymmentä vuotta. Raijan mies Jaakko kunnosti vanhan kyntökoneen 70 vuotta myöhemmin. Vielä parkkipaikka löydettiin
66 54 4/2022 58. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Luodaan pieni katsaus suuriin aseisiin ja niiden käyttäjien varustuksiin. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin valokuvia ruosteisilta kesälaitumilta. 52 Lusi Oldschool Motorshow, Heinola Heinolan Lusin kylässä ensi kertaa järjestettyyn tapahtumaan vieri komea kavalkadi kaikenlaisia ajoneuvoja läheltä sekä kauempaa. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. TILAAJAPALVELU Puh. 58 Seppiä ja mestareita Jari Koskisella on yli viisisataa Homelite XL-12 -moottorisahaa – ja siihen vielä muut vehkeet päälle. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Alalla on nähty niin aallonharjoja kuin -pohjia. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 62 Rautaa radalla Talvija jatkosodan kalustosta rautatietykit sekä kevyempi kiskoilla liikkuva aseistus on jäänyt vähäiselle huomiolle. 76 Markkinat Vanhan raudan kauppapaikka. (06) 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Laivarahdista riippuvaisen maamme satamissa on liikkunut kirjavaa kalustoa niin työtehtävissä kuin rahtina. 54 Paukepäivät, Sastamala Pellepelottomien viikonloppuleiri oli paisunut kahdessa vuodessa ainakin kävijämäärältään tontin sietorajoille asti. PITKIN POIKIN HISTORIAA 42 Sähköjalka Lentokonetehdas teki lukkien ja nostureiden lisäksi pienempääkin kontinkäsittelijää. ARKISTOJEN AARTEITA 36 Lastausta ja lossausta Suomea tavataan verrata saareen. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Syynissä muutama kova tekijä keksintöineen. TUTUT JA TURVALLISET 6 Pelit ja vehkeet Uutisia ja erikoisuuksia vanhojen romujen maailmasta. 66 Kaiken maailman traktorit: Landini Italialainen Landini oli niitä traktorivalmistajia, jotka vaihtoivat hehkukuulamoottorista dieseliin liian myöhään. Ojanen, Kauko Ollila, Harri Onnila, Juha Pokki, Kari Ruusunen, Aimo Tenni, Pekka Stellberg, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Dace Grisle POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJA Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Olli J. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 72 Klapikoneiden sukuhistoriaa Polttopuualan koneellistaminen on jo hyvinkin satavuotista
M useovirasto on jakanut avustusta liikenteen kulttuuriperintöön vuodesta 1994. Museovirasto avustaa Jokioinen–Humppila-välisen junaradan kunnostusta 30 000 eurolla. Avustushakemusten arvioinnissa Museovirastoa avustavat asiantuntijalautakunnat, joiden jäsenet edustavat oman liikennealansa asiantuntemusta. ”Hakemuksia arvioitiin nyt ensimmäistä kertaa myös kestävän kehityksen näkökulmasta. Museovirasto jakoi avustuksia kulkuvälineille Avustuksia myönnettiin muun muassa rautatiekaluston inventointiin ja digitointiin sekä 52-vuotiaan purjeveneen ja ilma-alusten restaurointiin. Avustuksilla varmistetaan arvokkaiksi luokiteltujen liikenteen kulttuuriperintökohteiden asianmukainen hoito ja käyttö sekä niihin liittyvän tietotaidon säilyminen. Työ tehdään täysin käsin lapiota, kiskotunkkeja, naulasorkkaa, rautakankea, pölkkysaksia ja joskus myös tukemishakkua käyttäen, sillä Suomessa ei ole 750 millimetrin raideleveyden ratatyökoneita. Avustusta myönnettiin vuonna 2022 muun muassa Haapamäen veturitallin talliraiteiston korjaustyön hankesuunnitteluun, Suomen ensimmäisen kirjastoauton 3Drakennemallinnuksen teettämiseen, kansallisesti merkittävän historiallisen rautatiekaluston inventointiin ja julkaisemiseen digitaalisesti ja kootusti Finnassa. Vesille rahaa virtasi muun muassa Erikssonin konepajan hydrokopterin ja höyryhinaaja Armaksen kunnostukseen. M A R K K U N U M M EL IN 6 4/2022 No _ . Etua oli, jos kohteen hoito ja käyttö on osallistavaa ja tasa-arvoista, ymmärrystä ja osaamista ylläpitävää, tietoa lisäävää, yhteisöllistä ja ottaa lisäksi huomioon vastuullisen kuluttamisen sekä kestävän talouskasvun tavoitteet”, kuvaile erikoistutkija Hannu Matikka Museovirastosta. Kunnostusavustusta saivat maanteiden hyötyajoneuvopuolelta kaikkiaan kaksi kuorma-autoa, yksi linja-auto ja Teijon tehtaiden kaksiakselinen perävaunukin. Hakemusten laadullisessa arvioinnissa kiinnitetään huomioita kohteen historialliseen merkitykseen sekä hankkeen laatuun ja vaikuttavuuteen kohteen säilymiselle käytössä. Kuvassa kunnostustyötä Jokioisilla lokakuussa 2017. 94. Kolme ilma-alusta sai myös avustusta. Mukana lautakunnissa on museoiden, viranomaisten, harrastajien sekä restaurointija konservointialan edustajia. Avustusta myönnetään kulkuvälineen tai sen osan konservointiin, restaurointiin tai rekonstruointiin
Maaseudun Sivistysliitto on valinnut Marjut Kauppisen eli Romurinsessan vuoden ITEtaiteilijaksi. Sukulaisuutta voi havaita steampunkiin tai dieselpunkiin, mutta taiteilija nimeää tyylinsä kansanomai semmin ”löpöpunkiksi”. Hytittömät traktorit Suonsivun tilalla. Romurinsessan taiteen ytimenä on hylätyn romun he rättäminen henkiin. FB Alapään rompetori. M A R I K EK Ä LÄ IN EN 4/2022 7 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA tapahtumakalenteri. Mar jutin voi tavata 23.6., 7.7., 25.8., 22.9. Tämän vuoden elokuussa Satakunnassa takuulla pärähtää. Säännöllisesti kesän mittaan toistuvia kokoontumisia on vanhalle työkalustol lekin. Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät Amiraalintie 161, 86300 Oulainen Wanha Woima, 0500 282 562 9.7. Kordelinintie 64, Hausjärvi Heinäkuu 3.7. Hälläpyörämarkkinat klo 8–15 Ahveniston moottorirata, Hämeenlinna, Hämeen mobilistit 8.–10.7. Joona on paikalla 2.6., 28.7., 11.8., 8.9. Molemmat näyttelyn taiteilijat ovat kerran kuussa tavattavissa museolla Korttelivarteissa. 0500 269 160 17.–19.6. Lustontie 1, Punkaharju 18.–19.6. Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi Kesäkuu 17.–18.6. Yhtä hyvin myös ruosteeton metalli, puu ja kivi sekä va lokuvaus käyvät hänelle taiteen ainek siksi. Kauvatsan keskusta, Kokemäki. 0400 218 398 iltaisin, majoitus 0400 505 768 30.7. Maalahden veteraanitraktoripäivä Kråkbacken, Ribäcksvägen 4, Övermalax. Perinnetapahtuma & tanssit klo 15, Holmintie 130, Siikainen 0400 322 704 9.–10.7. Ilmaisun kirjoon kuuluvat myös koristemaalaukset kustomoituihin ajo neuvoihin. kello 14. METKU – Metsäkulttuuripäivät Suomen Metsämuseo Lusto. Wanhat wermeet Hurissalossa klo 10–15 30.7. Rompetori Ahvenlammen leirintä alueella, Ahvenlammentie 62, Saarijärvi. Esimerkiksi Kauvatsa elää trakto ritapahtumaa onkin jo odotettu. Rompetori ja Perinnepäivät Ylistaron Alapään nuorisoseuralla pe klo 15, la 10–16. Taiteiden yö Vaasan auto ja moottorimuseo 13.8. Punkalaitumentie 230, Vesilahti, 0400 339 862 Elokuu 11.8. 10.2022 hkuopion korttelim useo.fi Taas mennään! Tapahtumakesää eivät taida pidätel lä sen paremmin maailman pakteerit kuin pommit. Taiteilijan luoma Onnelan pihapiiri pursuaa veis toksia, kollaaseja ja mosaiikkeja, joiden ainekset on koottu kirpputoreilta ja saa tu lahjoituksina. 050 313 2593 9.7. Romurins essa ja Löpöpunk ki – Valtakun nassa kaikki hyvin! Kuopion korttelim useo, Kirkkoka tu 22, Kuopio 20.5.–23. Ensi kerran se piti järjestää viime vuonna peruuntuneen mopotapahtuman ase mesta, mutta sitten se itsekin meni ko ronan kitaan. ja 6.10. Puhoksen perinnepäivät Kiteellä teemana karjalaisuus Majatalontie 1, 82430 Puhos 050 542 3999 16.7. ja 20.10. Valtatie 8 romutori Laitila, Pränkvärkkete Kamraati ry 0440 112 342 28.6. Vanhat Koneet Vahojärvellä Parkano. Inspiraatiota ilmaisuunsa Joona Hamm eli Löpöpunkki hakee erityi sesti ruosteesta ja ajan hampaan pu remasta patinasta. Kauvatsa elää -traktoritapahtuma klo 10–13. Kantavana teemana on kierrätysaate ja kannanotto kulutukseen: molemmat taiteilijat luovat teoksiaan romusta ja hylätyistä tavaroista. Malax Veterantraktor föreningen, 050 530 8050 27.7. Kummallekin tai teilijalle on kyseessä nyt ensimmäinen iso museonäyttely. Vanhojen ajoneuvojen ilta klo 16–21 Mommilan Kyläpuoti. kello 14. Kauvatsan mopedistit, 0400 952 834 Ruostemies taiteilijana Kuopion korttelimuseossa on touko kuussa avautunut näyttely nimeltä Romurinsessa ja Löpöpunkki – Valtakunnassa kaikki hyvin! Esillä on vuoden ITEtaiteilijan, lapinlahtelaisen Marjut Kauppisen ja Vanhojen Koneiden Rau hassa ruostuvista tutun kaavilaisen Joo na Hammin alias Löpöpunkin teoksia. Vanhat kinkerit virkoavat, mutta myös uusia perinnepäiviä ja ko nekokoontumisia on kalenteriin ilmoi teltu mukavasti. ”Viallisestakin saa ehjän”, on hänen mottonsa. Esimerkiksi Tyrväänkylän kahvi lalla pidetään mobilistikokoontuminen joka keskiviikko 16–19 toukokuusta elo kuuhun säävarauksella. Kahvilan osoite on Sarkiantie 422, Sastamala. Alapääntie 327, Ylistaro. Raurasta tehryt Lavian torilla klo 17 0400 723 223 28.–31.7
Sen riippumalliset kytkin ja jarrupolkimet toimivat hydraulises ti. 8 4/2022 No _ . Isolla Aimolla, jossa oli halkaisijaltaan 600 millimetrin kivet, voitiin par haimmillaan jauhaa 20 hehtolitraa kauraa tunnissa. Se oli aimo mylly Kärköläläinen Vilsko Oy teki monenlaisia koneita, ja niistä ehkä tunne tuin oli kotitarvemylly Aimo 40–50luvun taitteesta. Uudet nelikot olivat melko kevyitä, ja niissä oli hyvin maavaraa. Vanhan 411moottorin uudessa versi ossa oli kuitenkin puhtaammat pako kaasut. Vuonna 1978 sekä 702 että 702S saivat nelivetover siot. Pienimmän Valmetin ohjaamoa val misti Maaseudun Kone, mutta 702:n hytin teki Valmet itse. Isompi taas oli tarkoitettu isolle tilalle, ja sitä saat toi jo käyttää tullijauhatukseen lisätulojen hankkimiseksi. Ohjaamot teh tiin Kuoreveden tehtaalla. Uutuuden edeltäjä 700 oli vastikään vuosikymmenen taitteessa saanut te hokkaamman moottorin ja rajumman kytkimen. TEKIJÄN SUUSTA Erään kerran Hahkon Matti oli siinä työkaluvaraston kohdalla seinän vieressä, kun joku tuli trukilla kuorma ylhäällä vauhdikkaasti. Alkuvaiheessa 702:n teho oli sama kuin 700:ssa, 71 hevosvoimaa. Kohtuullisen kokoisen maataloustraktorin luokkaan saatiin tehokkaampi malli. LANKISEN KONEPAJAN VAHVA-MATTIA MUISTELLAAN EINO VEPSÄN TEOKSESSA SEPPÄ JA SÄLLIT (2008) Uutuuksia 50 vuotta sitten Valmetin ergonominen yleistraktori Ergonomiasarjan Valmeteista ensim mäisenä esiteltiin pienin eli 502. Silloin oli trukki kaatua siinä Matin päälle. Vuonna 1979 moottorista tuli pitkäis kuisempi ja tehokkaampi. Ruista meni vastaa vasti kuusi hehtoa, jos työ kävi. Pienemmät Aimomyllyt säästivät omistajaltaan myllymatkat ja tulli jauhatuksen hinnan. Tuntuvampia uudistuksia tuli vuoden 1975 alussa, kun turboahdettu versio 702S lanseerattiin. Toisaalta kääntösäde oli vaatimaton 40 astetta. Käyttömu kavuudessa 702 saattoi olla vielä 502:ta parempikin. Aimo 600M vaati voimakoneelta 15 he vosvoimaa. 94. Melutaso oli sama 85 desibeliä kuin 502:ssa, ja tuona aikana lukema oli pieni. Samalla syn tyi uusi malli 703, jossa oli välitykset tuplaava HiTracpikavaihde. Se näki päivänvalon 1971, ja seuraava na vuonna oli lähimmän isoveljen eli 702:n vuoro. Mallin kehitys jatkui. Matti kun oli sellainen perusvahva suomalainen mies, tarttui siinä trukin mastoon kiinni ja työnsi sen pystyyn tokaisten: ”Op perkele, älä tänne tuu!” Oli hyvä, kun oli sitä voimaa riittävästi
R esi tel tiin Kan ada ssa 194 8, myy ntii n se tul i seu raa van a vuo nna . Mistä traktorin osasta todennäköisesti löytyvät olkatapit. Han km o-ä kee n 8. Mikä laitos oli Vakola. 1. Tul ta, eli puh als i siih en pal kei lla ilm aa. 10. Mutta missä IMT:t siihen asti valmistettiin. 2. TARKENNUS Viime numerossa kerrottiin Jun nilan konepajan vanhojen työn tekijöiden perustamasta Osuus kunta Ratas & Ruuvista. Lyijyakussa tarvitaan elektrolyyttiä eli sähköä johtavaa ainetta. Val tio n maa tal ous kon eid en tut kim usl aito s 4. Minkä työvälineen pohjanmaalainen Johannes Sand patentoi 1910. Jutussa jäi mainitsematt a, että osuus kunta valmistaa myös Juko kylvölannoitt imien varaosat samoissa tiloissa toimivalle Agron Oy:lle. VASTAUKSET 1. 3. Mikä valmistaja alkoi tehdä 80luvulla isoa Challengerkumitelatraktoria. Niv ela kse lin 10. Minkä voimansiirtolaitteen valmistajana Walterscheid on kunnostautunut. 3. Cat erp illa r 7. Vet tä ja rik kih app oa 9. Minä vuonna esiteltiin John Deeren ensimmäinen dieseltraktori R. Etu aks elis ta TONNI TAIVASALLA Eino Ristimäki lähetti meille kuvan löytämästään pakettiautosta, joka on jo hetken huilannut pellon reunalla. Jug osl avi ass a, sit tem min Ser bia ssa 6. Mitä tässä tehtävässä käytetään. Sis un M-s arj a 2. 5. 7. Sen sijaan juu rikaskoneita osuuskunta ei enää valmista, vain niiden varaosia. Mikä kuormaauto tunnetaan sen ohjaamoa kuvaavalla nimellä Niittikoppi. IMTtraktorimerkki myytiin muutama vuosi sitten Intiaan. 9. 8. 5. 6. Muodoista päätellen kyseessä on 40-60-luvuilla valmistettu Renault 1 000 kg. Mitä entisajan seppä lietsoi pajassaan. 4/2022 9 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA Vanhaa && visaista visaista. 4. Nykyään lietsotaan usein vihaa tai sotaa
Apuanne tarvitaan. Kilven koko on 123 x 397 cm. Erilaisia alueellisia rekis terikilpiä oli ollut jo aiemmin, mutta valta kunnallinen asetus autojen ja moottoripyö rien rekisteröimisestä annettiin 18.5.1922. Rekisterikilpiharrastaja Jukka Repo puhui kilpimuseon avajaisissa. ”Meiltä puuttuu vanhin versio, jos sa on punaiset merkit oranssilla pohjalla ja ei reunuksia. asti ti–pe ja su 12–18, la 10–15 Museon kilpikokoelma on laaja muttei täydellinen. Jos ylimääräisiä puuttuvia kilpiä löytyy, kan nattaa ottaa yhteyttä Pasi Sotarautaan nu meroon 040 553 5014. Repo on pyörittänyt ja pyörittää edelleen Rekisterikilpimuseota virtuaalisena interne tissä osoitteessa kilpimuseo.fi. Pasin mukaan työko nekilvissäkin on pari harvinaista. 94. toukokuuta suomalainen rekisterikilpi täytti sata vuotta. Tapahtumaan oli kutsuttu vanhoja ajoneu voja vanhoine kilpineen. Pasin mukaan kaikkia kilpityyppejä on mel ko kattavasti esillä. ”Vaikeimpia hankittavia ovat diplomaatti kilvet ja vanhimmat erikoiskilvet kuten koekil vet, tullikilvet ja moottoripyöräkilvet.” Traktorin ja moottorityökoneen kilpiä on ol lut käytössä peräti seitsemän erilaista. Satavuotiasta Suomikilpeä juhlittiin näky vimmin EteläKarjalan automuseossa sen yhteyteen perustetun Suomen rekisterikil pimuseon avajaisilla. Yhdistys on tehnyt Rekisterikilpimuseon eteen tiivistä yhteistyötä museoamanuenssik si nimitetyn kilpitutkijan Jukka Revon kans sa. ”Traficomilta olemme saaneet paljon kilpiä. Merk kien ja pohjan väri on vaihtunut vain kerran, mutta merkkien määrä, kehykset ja kilven koko ovat vaihdelleet. Museota ylläpitävän EteläKarjalan Van hat Ajoneuvot yhdistyksen puheenjohtaja Pasi Sotarauta kertoo, että museossa on tällä hetkellä esillä 120 aitoa rekisterikilpeä ja 31 näköiskilpeä. Lisäksi lahjoituksia on tullut ainakin Raja vartiolaitokselta ja Mobiliamuseosta on saa tu kilpiä lainaan. Yksi tyisiltä olemme saaneet ja ostaneet muuta mia kilpiä”, Sotarauta sanoo. Lisäksi vuosien 1982–1996 kil pi on niin huonokuntoinen, että siitä kaiva taan uutta kappaletta.” Vuosina 1982–1996 oli käytössä kilpi, jos sa on mustat merkit keltaisella pohjalla ja sekä hihna että ruuvireiät. JO O N AT A N H A K A LIN 10 4/2022 No _ . Ovensuussa Jukkaa kuuntelee EteläKarjalan Vanhojen Ajoneuvojen puheenjohtaja Pasi Sotarauta. JUHA VARIS JU H A VA R IS Kilpimuseon avajaisissa palkittiin Joonatan Hakalinin vuoden 1962 Amazon vanhimmasta alkuperäiskilvestä. Puolustusvoimat teetti meitä varten täyden nollasarjan käytössä olevista kilvistään, sa moin Ahvenanmaan maakuntahallitus. Vanhempiakin ajo pelejä paikalle kurvasi, mutta vanhimman alkuperäiskilven palkinnon pokkasi vuoden 1962 Volvo Amazon. Etelä-Ka rjalan automu seo Harmaa kalliont ie 5, 55300 Rauha aukioloa jat 30.9. Satavuotiaan rekisterikilven kunniaksi 18
KULLERVO-TRAKTORI SIIRTÄÄ JA KÄYTTÄÄ KULLERVO-PUIMAKONETTA OSAPUILLEEN SATA VUOTTA SITTEN. FIS K A R S O YJ: N H IS TO R IA LL IN EN A R K IS TO 4/2022 11 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA 4/2022 11
Lammi 12
Tuo 20-luvun alun kehityksen huippu oli kuitenkin tehty laatu edellä, ja niinpä hinnassa ei aikansa halpuuttajan eli Fordin ja sen Fordsonin kanssa kilpailtu. Työkoneita koetettiin sijoittaa milloin mihinkin, ajosuunnastakin tehtiin vaihdettava. Korkea maavara mahdollisti sen, että työkoneita voitiin sijoittaa paitsi traktorin taa myös sen alle. IHC:n johtaja oli myötämielinen yleiskone hankkeelle mutta rukoili, että lopputulos edes näyttäisi traktorilta. Erään hämäläistalon silmäteränä on tilan ensimmäinen traktori kyntöauroineen. KAIKEN SE VILJELEE FARMALL F-12 1938 Moneen työhön sopivat Farmall-traktorit olivat Internationalin riemuvoitto noin sata vuotta sitten. Raija Kankaanpään isä on ostanut traktorin uutena taloon, joka taustalla näkyy. Lisäksi riviviljelmille tarvittiin traktori, jonka pyörät saattoi säätää kulkemaan rivien välissä. Benjamin nimittäin uskoi, että tarvittiin traktori, joka tekisi kaikki hevosen työt, ei vain pyörittäisi hihnaa ja vetäisi auraa. Benjamin jatkoi jo 1910-luvulla haudatun moottorikultivaattorin, kynnön ja äestyksen lisäksi tarkkuusviljelyyn kelpaavan traktorin kehittelyä. Samaan aikaan kun yhtäällä tehtiin McCormick-Deeringejä, toisaalla insinööri Bert R. Traktorin piti olla kevyt, ketterä ja korkeamaavarainen, jotta se saattoi hiipiä riviviljelmillä ja tarhoilla, mutta sen verran voimakas, että se pystyi peltotöihinkin. Teksti ja kuvat: Mika Rassi K un oman lähihistoriansa sokaisema ihminen katsoo 1930-luvun traktoria, se näyttää kehityksen alimmalta portaalta. Monimutkaisista ja voimattomista kitkavetojättiläisistä Titanista ja Mogulista tuli käyttökelpoinen McCormick-Deeringtraktori. Kehitys oli nopeaa ja monenlaisia ratkaisuja kokeiltiin. Takana oli kaksi pyörää normaalilla leveydellä mutta edessä kaksi v:n muodossa aivan vierekkäin kulkevaa pyörää. Vasta niiden myötä traktorilla saattoi korvata hevosen viljelmällä kuin viljelmällä. Yleistraktoria kohti International Harvesterin traktorit muuttuivat vuosina 1900-luvun kahtena ensimmäisenä vuosikymmenenä läpikotaisin. 13. Ajatus on useimmiten väärä. Siinä on alkupiste, vetotekniikan ensimmäinen hupaisa yritelmä, suoraan kulkemisessakin vain hädin tuskin hevosen veroinen. Niinpä yleistraktorista tuli niin fordsonmainen kuin mahdollista. IHC:n sisällä oli kunnon suuryhtymän tapaan ristivetoa. Rautapyörätraktorit, joilla on kymmenen vuotta ikäeroa, saattavat olla teknisesti hyvin erilaisia keskenään. Moottorikultivaattori ja sen jatkokehittelyt olivat kolmipyöräisiä rakennelmia, joissa oli kaksi takapyörää liki toisiaan ja isot etupyörät etäällä toisistaan. Katsotaan tällä kertaa International Harvesterin varhaisten traktoreiden kehitystä ja tutustutaan hämäläispariskuntaan, joka ymmärtää varhaisten Farmallien hienouksia
Näissä malleissa taas maavaraa kasvatettiin pyörän koolla. Sen yllä on ainoa traktorissa säilynyt alkuperäinen tarra. Ainakin Oliver, MasseyHarris, Case, Allis-Chalmers ja John Deere esittelivät omat riviviljelymallinsa. IHC:llä suunniteltiin uusien Farmallien lisäksi vetokoneiden isoon päähän telatraktoreita ja niistä muokattuja pyörätraktoreita, joukossa myös dieselmoottorilla varustettu malli. Parin vuoden kuluessa kone kuitenkin alkoi ilman aggressiivista mainoskampanjaa myydä ensin tuhansia ja sitten kymmeniätuhansia kappaleita vuosittain. Ensin mainitut olivat entisen Farmallin tehokkaampia versioita, F-12 taas vanhan mallin paranneltu ja entistäkin solakampi versio. Liukunapa eli portaaton raidevälin säätö oli helppo toteuttaa suoralla akselilla. 14 FARMALL F-12. 20–30-lukujen lama oli pahimmillaan. Niin se lähtikin, ja sitä käyrää veti Farmall. Farmallia markkinoitiin aluksi haluttomasti, sillä McCormick-Deeringtraktoreiden myyntiä ei haluttu vahingoittaa. IHC:llä ajateltiin, että jos jokin kone syö McCormick-Deeringin markkinat, sen on parasta sittenkin olla oma traktori. Vuonna 1924 pitkän koetteluja kehittelyjakson jälkeen Farmall saatiin vihdoin myyntiin. Neliskanttiset pultit eivät taida tätä nykyä olla kaupan kilotavaraa. Isossa firmassa oli varaa kaivaa insinööreille kuvetta sillä oletuksella, että hyvillä tuotteilla myyntikäyrä lähtee vielä 30-luvun alun romahdusvuosista nousuun. Muissa 20–30-luvun Farmalleissa käytettiin vähennyspyörästöä navoissa, mutta F-12:ssa ja F-14:ssä oli suora akseli. Sen rakenteen mukaisia traktoreita ilmestyi myyntiin muitakin. Kuorinta ei löydy monesta uudemmastakaan aurasta. Traktori, joka panisi hevosen lopullisesti eläkkeelle, oli syntynyt. Jo ensimmäisissä Farmalleissa oli vakiovarusteena voiman ulosottoakseli. Vuonna 1932 Farmall kasvoi mallisarjaksi, kun esiteltiin mallit F-30, F-20 ja F-12. Kehitystyötä tehtiin epävarmoissa oloissa. Lisäksi Teksasin Farmall-myyntiverkostolla meni niin lujaa, että se uhkasi ottaa Farmallien valmistuksen omiin käsiinsä, ellei valmistusmääriä lisätä. Alkuperäisestä väristä ei ole tietoa. Alaspäin käännetyllä ketjukäyttöisellä vähennyspyörästöllä saatiin aikaan iso maavara melko pienilläkin pyörillä. Kyntöaura on säilynyt kokonaisena. FARMALL F-12 1938 MOOTTORI IHC, nelisylinterinen bensiinipetrolikäyttöinen moottori sylinterin halkaisija 76 mm, iskun pituus 102 mm, iskutilavuus 1,9 litraa teho 12 hevosvoimaa 1 400 kierroksella minuutissa KYTKIN kuiva yksilevykytkin VAIHTEET 3+1, huippunopeus 6,2 kilometriä tunnissa PYÖRÄT etupyörän läpimitta 572 mm, takapyörän läpimitta 1 370, takapyörien raideleveys 1 120–2 000 mm VOIMANSIIRTO hihnapyörän nopeus 800 kierrosta minuutissa, voimanottoakselin nopeus 538 kierrosta minuutissa MITTOJA akseliväli 1 950 mm, korkeus 2 080 mm, kääntösäde 2 130 mm, paino 1 320 kg Jaakko on maalannut auran nostokoneiston keltaiseksi, jotta siihen kuuluvat osat erottuisivat hyvin. Niinpä Farmalliin alettiin panostaa. Hevonen eläkkeelle Yleistraktorille keksittiin osuva nimi: FarmAll eli kaikenviljelijä
Samoihin aikoihin esitellyissä isommissa F-20:ssa ja F-30:ssä runkopalkit jatkuivat edestä taakse, mutta F-12:ssa palkit olivat vain etuosassa ja takarungon muodosti voimansiirtokotelo. Nyt vähennyspyörästöt jätettiin pois ja maavara säilytettiin isommilla takapyörillä. Vasemmalla kyljellä näkyy vanhan ajan lohkovauriokorjaus. Alkuperäiset mittarit ovat pysyneet ehjinä. F-14:n moottori säädettiin kiertämään hieman enemmän, istuin ja ohjauspyörä Auran syvyyttä säädetään kannatuspyörällä. Kummankin puolen jarruja varten on myös käyttövivut, joita taitaa olla helpompi potkia jalalla kuin huitoa kädellä. Vielä merkittävämpi tuotannollinen muutos oli se, että kaikki IH:n yhden kokoluokan pyörätraktorit perustuivat vastedes samalle rakenteelle. IHC:n traktoreita oli alusta lähtien rakentanut useampi yhtymän sisässä toiminut yhtiö tai yhtiön osa – olihan Farmall-konseptikin syntynyt Internationalin sisäisestä kissanhännänvedosta. tammikuuta 1938. 4/2022 15. Ero entiseen ei ollut suuri. F-12:sta tehtiin nyt myös kaksiakselisia versioita, perusmaataloustraktori, teollisuusmalli, hedelmätarhamalli ja golfkentille tarkoitettu mallikin. Runkopalkit jatkuivat isommissa Farmalleissa perään asti, mutta F-12:ssa peräkotelo toimi takarunkona. Niillä oli saatu traktoriin lisää maavaraa, mutta ne olivat lisänneet valmistuskustannuksia ja rajoittaneet raidevälin säätömahdollisuuksia. Samana päivänä alettiin valmistaa uutta F-14-mallia. Ohjeja varaosakirjat on säilytetty tunnollisesti. Raidevälin laaja portaaton säätö tuli mahdolliseksi, kun voitiin ottaa käyttöön suora akseli ja liukunapa. Vähennyspyörästöjen tiputtaminen pois ja runkopalkkien lyhentäminen vähensi painoa. Aivan pienimmille tiloille ei traktoria vielä tyrkytetty. Viimeinen F-12 valmistui 27. Pienin kärjessä F-12 oli ensimmäinen Farmall, joka tehtiin ilman ketjuvetoisia vähennyspyörästöjä takanavoissa. Hihnapyörä ei vielä tässä vaiheessa ollut Farmallin vakiovaruste. Niistä olikin kosolti apua, kun Jaakko kasasi traktoria ja auraa. Kääntöjarru toimii ohjauspyörällä, kun rattia käännetään riittävästi. Vuonna 1936 SMK mainosti Käytännön maamiehessä Farmalleja
Ei tässä jaksa levätä, kun on kymmenvuotiaasta asti tehnyt töitä.” siirtyivät korkeammalle, ja hihnapyörästä tuli vakiovaruste. JAAKKO KANKAANPÄÄ • eläkkeellä oleva maanviljelijä ja ajokoneenkuljettaja ”Ensimmäinen metsävehkeeni oli 165-Ferkku ja siinä vetävä peräkärry. ”Minua ei ole ollutkaan silloin kun se on meille tullut”, Raija kertoo. Teli-Lokkeri oli ensimmäinen oikea ajokone. En jaksa uskoa, sentään melkein 1 500 kiloa tuo painaa.” Bensa-petrolitraktorin käynnistämisessä oli Raijan mukaan omat temppunsa. F-14:ää tehtiin vain vuoteen 1939 saakka, jolloin Farmallit uudistettiin päältä ja ulkoa tykkänään. Tilan ensimmäinen traktorikin on tallessa. Sen osti talon silloinen isäntä Eino Seppälä, Raijan isä ja Päivin isoisä. ”Pienenä minua hirvitti, kun se oli korkea ja kapea, ja sillä kynnettiin, ja se oli vinossa. Muut eivät sitä saaneet käyntiin kuin isä. Mekaaninen nostolaite toimii jarrun tapaan. Ajattelin, että se kaatuu!” ”Se onkin kaatunut”, Jaakko sanoo. Kun vivusta vedetään liina kiinni, ratas alkaa pyörittää ketjua. Nykyinen isäntäpari Teemu ja Päivi Kulma ovat kuudes polvi tilan historiassa. Traktorin täytyy liikkua, kun nostolaitteella nostetaan. Se on Farmall F-12, aivan lajinsa viimeisiä tammikuulta 1938. ”Appiukko kertoi pistäneensä ison rangan pyörään ja kääntäneensä traktorin pystyyn. Ohjauspyörä on hankittu Yhdysvalloista. Talon takana on vieläkin Ponsse Bison, jolla nostellaan suursäkkejä kylvöaikaan, se on siihen timmi peli. Riviviljely-Farmalleissa oli vakiovarustuksena kaksi etupyörää vierekkäin V:n muodossa. Raija muistaa yhä hyvin, kuinka traktori oli heillä työkäytössä. Einon kertoman mukaan traktori ei ollut tullut suoraan Suomeen SMK:n myyntiin, vaan se oli välillä ollut esillä Tukholman maatalousnäyttelyssä. Olemme Raijan kotitilalla, jossa perinteitä arvostetaan jo niiden pysyvyyden takia. Osia on Jaakon ja Raijan kokemuksen mukaan rapakon takana tarjolla hyvin. Esimerkiksi tilan ryhdikäs päärakennus on vuodelta 1808. Maavoimanotossa oli niin hirveä vääntö, että nivelakseli meni solmuun. Tällainen yhden etupyörän asetelma on ollut erikoisvaruste. Chicago, Tukholma, Lammi Mennäänpä nyt Kanta-Hämeeseen. 16 FARMALL F-12. Siellä tapaamme Jaakko ja Raija Kankaanpään
Se ottaa pyörästä ketjuun voiman. Se paikka oli öljyn peitossa. Pintakäsittelyyn Jaakko sai niin ikään ammattiapua. Onhan se nyt jotain muuta istua tuommoisellakin penkillä kuin kävellä hevosparin ja aurojen kanssa. Aivan prototyypiksi ei tämä ensimmäinen Natikka jäänyt, vaan sitä tehtiin sentään noin tuhat kappaletta. Valtavalla yhtymällä oli 1900-luvun alussa vuosisataista koneenrakennusosaamista monessa eri toimipaikassa. Toisaalta siinä oli ensi kerran käytössä voiman ulosottoakseli. Kehityksestä huolimatta IHC:n Titaniksi ja Moguliksi nimetyt traktorit pysyivät valtavina ja teholtaan vaatimattomina. Jaakko on veistellyt aikoinaan, että jos ostaa Farmallin, saa koko tilan mukana. Se muodostettiin useista yhtiöistä. Nimi ei silti kerro ajasta vaan hihnapyöräja vetotehosta. Ei sellaisia näkynyt suomalaisissa auroissa paljon myöhemminkään.” Kääntöjarrun käyttö on Farmallille tyypillinen mutta nykyään erikoinen ratkaisu. Sitten se lukittuu ylös, ja vivusta toiseen suuntaan työntämällä tippuu taas alas. Ei ne ihmiset ihan tyhmiä ennen maailmassakaan olleet!” Kyntöaura on ajalleen hyvin varusteltu. 10-20:ssä oli vielä esimerkiksi ketjuveto ja hukkaava voitelu, mutta se oli jo sen verran järkevän kokoinen traktori, että sitä tuotiin Eurooppaankin. Tangot kulkevat rungon sisäpuolella. Itse liikkuvia työkoneitakin oli jo yritetty tehdä. Siellä on pakkanen tehnyt tempun, ja lohko on paikattu vanhan ajan tapaan. ”Oli silti hyvä, että se oli katon alla.” Uuteen uskoon Jaakko oli jo ajat sitten vakaasti päättänyt kunnostaa traktorin. Aaltonen hiekkapuhalsi ja maalasi koko traktorin. Titan oli 10-luvulla kehityksen huippua, mutta 20-luvun alussa jo auttamattomasti vanhentunut avoimine ketjuvetoineen ja hukkaavine voiteluineen. Farmallin magneetto oli hajalla. Se toimii kuin käsijarru: vivusta vedetään, ja se nykäisee auran ylös. ”Siinä on kuorinrauta. Jälkimmäiseltä voima siirrettiin sitten hammasrattailla traktorin vetäville pyörille. Kampiakselin päässä oli 12-tuumainen pyörä, joka tuotiin moottoria liikuttamalla kiinni isompaan 50-tuumaiseen pyörään. BERNARD SPRAGG 4/2022 17. Yksi tarra on yhä alkuperäinen, muita oli sen verran jäljellä, että tiedettiin, mitä tilata. ”Traktorin täytyy liikkua, jotta se toimii. Enää ei samassa verstaassa esimerkiksi sekä koottu kytkintä että liitetty sitä moottorin perään, vaan kytkinpaketti tehtiin yhtäällä ja traktorin kokoaminen tapahtui toisaalla. Moottori oli yksisylinterinen hit and miss -moottori, jossa oli avoin kampikammio ja hukkaava voitelu. ”Kun käännetään määrätyn rajan yli, se puoli alkaa jarruttaa. IHC:n traktoritie alkoi kitkavetotraktorilla vuonna 1907. Titan 10-20 oli 1910–20-lukujen taitteessa IHC:n myyntivaltti. Natikan traktoreiden ensi askeleet I nternational Harvester Company eli IHC syntyi vuonna 1902 Yhdysvalloissa. Hieman uudempi International 8-16 saattoi painon, tehon ja hinnankin puolesta haastaa jo Fordsonia, mutta sekin oli pääosin vanhahtava rakenteeltaan. Farmallilla kynnettiin vielä senkin jälkeen. 20-luvun alun jymyuutuus oli traktori nimeltä McCormickDeering. Hanke oli sinänsä helppo, sillä kaikki traktorin osat alkuperäisiä ohjekirjoja myöten oli säilytetty tunnollisesti. ”Hieman jouduin kokoamaan hihnapyörän ja kyntöauran osia sieltä täältä, mutta kaikki löytyivät tilalta.” Amerikasta saatiin uudet tarrat ja rapistuneen bakeliittiratin tilalle vastaava ohjauspyörä. Voimakoneena tämä oli vieläkin myöhemmin käyttämässä puimakonetta ja mitä ikinä tarvittiin.” Viimeistään 60-luvulla traktori siirrettiin latoon seisomaan. Erityisesti Jaakko intoilee auran erikoisesta nostolaitteesta. Vuonna 1914 moottorin avoimen vesisäiliön tilalle tuli tuuletin ja jäähdytin. ”Ammattimaalari Teuvo Aaltonen tuli talkoisiin mukaan. Hän on vakuuttunut laitteen erikoislaadusta ja ratkaisujen kekseliäisyydestä. Moottoria käytiin säännöllisesti pyörittämässä, ettei se jumiutunut. Ensimmäinen kumipyörätraktori tilalle tuli 50-luvun alkupuolella, mutta se ei onnistunut panemaan Farmallia viralta. Korjuukoneiden valmistajista kootulla suuryrityksellä oli epäilemättä hyvät vaikuttimet tuupata markkinoille toimivaa voimansiirtoa traktoriin kytkettäviä työkoneita varten. Suurella talolla oli tilaisuus ja motiivi lähteä varhain traktoreiden kehittämiseen mukaan. Muutoin tämä oli jo aika ruosteessa. Mutta nykyinen isäntäpari ei ole myymässä kumpaakaan. Öljypohjasta löydettiin alkuperänen väri. Aika äkkinäisesti tämä voi kääntyä, kun piikitkin varmasti pitävät. Voiman ulosotto oli vakiovaruste. Vuoden 1910 uutuustraktorissa tyyppi D:ssä oli monta uudistusta, kuten tasauspyörästö. Pienille tiloille tai märille maille ei niillä ollut asiaa. Traktorin runko oli toteutettu ensi kertaa itsekantavana mutta hieman eri tavalla kuin Fordsonissa. Toimeen tartuttiin tämän vuosituhannen ensi kymmenellä. Kuparilevyähän niihin laitettiin ja jotain massaa väliin.” Erikoiset ratkaisut Farmallin kunnostamisen myötä Jaakko on tutustunut tarkoin sen toimintaan. Perä oli toteutettu hammaspyörillä. Runko oli oikeastaan iso rauta-amme, johon asennettiin niin moottori, voimansiirto, perä kuin akselit. On siinä jarrupolkimet, vaikkei niitä paljon ole varmaan tarvittu.” Traktori on tilan silmäterä, josta ei hevin luovuta. Hiljalleen traktoreihin alkoi tulla lisää vaihteita. McCormick-Deeringien valmistuskin oli nykyaikaista kokoonpanoa. Moottorissa oli kaasutin ja vaihdettavat sylinteriputket. IHC:hen yhdistyi joukko muitakin korjuukonefirmoja niin, että uuden jättiläisyrityksen helmoihin kääräistiin kerralla 85 prosenttia koko alan toimijoista maassa. Seuraavassa mallissa veto eteenpäin toteutettiin hammaspyörillä, taaksepäin mentiin yhä kitkavedolla. Vuonna 2009 tuli valmista.” Moottorille ei tarvinnut tehdä mitään, vaikka sitä onkin aikoinaan paikkailtu. Sitä tehtiin kahta mallia, 10-20 ja 15-30. Ne olivat alallaan USA:n suurimmat yhtiöt. ”Uudessa traktorissa ei ollut mitään nostolaitetta. Jaakko sattui kuitenkin löytämään erään vanhemman yrittäjän autosähköliikkeen, jossa virtalaite taiottiin kuntoon. ”Ohjauksesta menee tangot jarrusylintereihin”, Jaakko selittää. ”Hankin uudet tulpat ja laitoin koneen käymään silloin kun traktori kasattiin. Tärkeimmät palaset olivat McCormick Harvesting Machinery Company ja Deering Harvester Company, jotka nimiensä mukaisesti valmistivat etupäässä sadonkorjuukoneita. Koko hökötys oli palkkirunkoinen höyryajan traktorin näköinen hirmu, joka painoi yli kuusi tonnia. ”Samassa ladossa Farmallin kanssa säilytettiin kalkkisäkkejä, ja se oli sen takia aika ruostunut”, Jaakko kertoo
Mäntsälä REIJON PORILAINEN PORIN KONEPAJAN BMV 8-10 Porin Konepaja valmisti BMV-moottoria maatalousja teollisuustarkoituksiin, paikallisja venekäyttöön nelisenkymmentä vuotta. 18. Reijo Teräväisen porilainen on tuotannon loppupään koneita ja valmistettu todennäköisesti 1950-luvulla
”Kyntäjäkin osaa käyttää BMV-moottoria, siksi se onkin maamiehen moottori.” HYPOTEEKKIYHDISTYKSEN PEHTOORI TAUNO SALMI 19. Historia tosin tuntee kuulapäiden hulluksi tulemisia, loukkaantumisia ja moottoreiden täystuhoja – sekä epäonnisesta suunnanvaihdosta että vallankin muusta johtuen. Myynti-ilmoituksen mukana oli kuva, ja laite osoittautui toimivaksi, varsin siistiksi ja pienen tinkimisen jälkeen Reijo Teräväisen omistamaksi. R eijo Teräväisen 8–10 hevosvoiman BMV ei paljasta konekohtaisia salaisuuksiaan. Teksti: Kauko Ollila Kuvat: Kari Mattila Hehkukuulan kuvun alta löytyy se kuuluisa kuula. BMV pyörii normisuuntaansa silloin, kun vauhtipyörä pyörii myötäpäivään vauhtipyörän puolelta katsottuna. Puhalluslampun sytytysmanööveri oli oma ohjelmanumeronsa. ”Tingin siihen tingittyyn hintaan pienen käyttökoulutuksen. BMV:n jumiutunutta moottoria on monissa nostatushankkeissa saatettu liikkeelle muun muassa korvaamalla sylinterinpään hehkukuulan pesä erillisellä kannella, johon voi kierteyttää rasvanipan. Jos mäntä ei ole alakuolokohdassa, on yksi jos toinenkin kampikoneisto lähtenyt liikkeelle, mutta useampi rasvatuubi siinä on mennyt. Lopulta käynnistetään ja arvotaan, kumpaan suuntaan se tänään lähteekään pyörimään. Esimerkiksi kymmenen A4-sivullista isänniltä tilattua suitsutusta porilaisten kuulapäiden erinomaisuudesta. Tämä yksilö kuitenkin rantautui mäntsäläläiselle koneurakoitsijalle ja -harrastajalle nykykuosissaan vasta muutamia vuosia sitten. Yksipyttyiset Porin-vehkeet kuitenkin pyörivät yhtä mielellään molemmin päin. Herkkäsieluinen juhta Vaikka porilaisten valmistustieto on kiven alla, Kansalliskirjaston pienpainatteista löytyy paljon esite-, käyttöohjeja käyttäjätodistusdokumentteja. Oikeassa alakulmassa näkyy aavistus vauhtipyörän navassa istuvasta mekaanisesta säätäjästä. Moottorin saa vaihtamaan suuntaa ruiskutuspumpun käsikahvan tarkalla hallinnalla moottorin sammumisen vaiheilla. Puolipuristushanaa tarvitaan otollista kampikulmaa haettaessa ennen käyntiinpanon sulkeisia. Ei siis pikeentyneitä sivuventtiileitä tai muuta nelitahtiriesaa. Myyjä luopui laitoksestaan, koska virkamiehet tien päällä huomauttelivat sen olevan jarruttomine kärryineen liian painavan Toyota Corollan vedettäväksi.” Käynnistys on ohjelmanumero Jarrullisen kärryn ostamisen sijasta omistaja luopui masiinastaan, ja tässä tapauksessa kauppatavaran eduksi, sillä tämä paikallismoottorin mobiilisovellus on pyörinyt pikku tapahtumissa siitä pitäen. Reijo Teräväisen maamoottoriutuminen sujui juohevasti ilman remontteja, mutta näitä porilaisia ja sen muun merkkisiä kotimaisia serkkuja on saatettu eloon aivan toivottomistakin kuusenjuurilöydöistä. Teräväisen kiinnostus heräsi, sillä ajatuksen kammareissa oli asuillut muisto pienestä nuoruuden kotoaskareissa käytetystä ja ammoin hävitetystä maamoottorista. Porilaisen elvyttäjällä on bensaja petroliserkkujen omistajaa simppelimpää sikäli, että kone on kaksitahtinen. Lehdessä oli ilmoitus, että mies Päijät-Hämeessä myy trailerissa istuvaa käyntikuntoista kuumapäätä. Hydrauliprässiäkin on näille näytetty, mutta sellaisen kanssa on aina vaara, että viiden pennin seppä tekee kymmenen pennin vahingon. Painorasvauslaitteessa (kuten ennen sanottiin) on kolme mekaanista pumppuelementtiä, jotka jakelevat liukastetta männälle ja kampilaakereille. Laitteen uudisrakennetun vesisäiliön kyljessä istuvan valmistusnumeron perusteella juttumme porilainen on tehtaan loppupään tuotteita, todennäköisimmin peruja 1950-luvun alulta. Rosoisempikin sylinteri on ainakin harrastekäyttöä varten osoittautunut riittävän pitäväksi, jos männänrenkaat ovat kunnossa tai ne on teetetty. Porilaisen kanssa temuaminen on bensa-petrolilaitteisiin verrattuna yleisöllekin antoisampaa, kun sytytyskuulaa lämmitetään puhalluslampun sijasta yleensä kaasutoholla, puristuksia etsitään, ruiskutushetkiä haarukoidaan, löpöä annostellaan
Pari kertaa olen sen saanut itse onnistumaan, mutta tuolloin oli seurauksensa vain kauhea kolina. Sanoin, että kerran saat kokeilla, ei enempää. SIIRRETTÄVÄ MAAMOOTTORI BMV 8-10 LT KIERROKSIA MINUUTISSA 600 POLTTOAINEEN KULUTUS GRAMMAA TUNNISSA KUORMITETTUNA 250 SYLINTERIN LÄPIMITTA MM 140 ISKUN PITUUS MM 170 HIHNAPYÖRÄN LÄPIMITTA MM 420 PAINO TYÖKUNNOSSA KG 440 Niin kampikammio kuin pakoputken juurivaippakin pitää tyhjentää öljystä säännöllisesti, muussa tapauksessa seuraa möhkäleen pillastuminen. 20 BMV 8-10. Tippakannulla pidetään vauhtipyörällä oleva säätäjämekanismi vetreänä, kun moottoria käytetään. Myös liika polttoaine käynnistysyrityksessä tai kampiakselilla olevan säätäjämekanismin jumi teettivät hullaantumisia. Näytös päättyi siihen”, summaa Reijo Teräväinen arveluttavaa kokeilua. ”Kerran Järvenpäässä tätä pyörittäessäni yksi miekkonen halusi neuvoa ja näyttää, kuinka pyörimissuunta vaihdetaan. Reijo Teräväinen avaa aika-ajoin sekä massiivisen äänenvaimentajan että kampikammion alaosassa sijaitsevan pohjapropun ja ottaa voiteluöljyn ylijäämät talteen. Porilaisten olennaisin on tässä. Hehkukuulan lämmitykseen tuli koneen mukana legendaarinen Sievertin puhalluslamppu, mutta Reijo Teräväinen suostuttelee kuulapäätään monen muun porilaisharrastajan tavoin nestekaasutoholla. Muussa tapauksessa voiteluöljyllä käyvä villiintynyt moottori saattaa tehdä rajaloukkauksen ennen täydellistä hajoamistaan
Konepajan kirjoitusmuoto muuttui yhtiöjärjestelyiden mukana vanhakantaisesta werkstadista muotoon verkstad vuonna 1932. J. Jos esimerkiksi sarjanumero on 14 000:n korvissa, ollaan jo 1950-luvun puolella”, Palomäki ynnää. KULTA-AJAT MAAILMANSOTIEN VÄLILLÄ Lindebergin moottorien perusratkaisu oli Stenbergin toimittamien pystymallisten maamoottorien kaltainen, mutta niiden käyttämän petrolin sijaan polttoaineeksi valittiin raakaöljy. Hän saneerasi sekä konepajan raskaspään että toimiston kovalla kädellä ja muutti höyrylaivoja, onkapannuja ja isoa armeijatavaraa Venäjälle toimittaneen yrityksen maaja kotitaloustavaroiden valmistajaksi. Ajat olivat kehittyneet maatalouden kohdalla suotuisasti, ja moottorivoimalle oli kysyntää. Teräväisen moottori on kuitenkin janan loppupäätä 1950-luvun alusta. Nurkissa on nyt reippaat sata maamoottoria, ja niiden joukossa tietysti melkein kaikki valmistetut porilaismallit. Tuotemerkki oli saksalaisesta teollisuudestakin tuttu konepajan nimilyhenne BMW, mutta laitteita myytiin heti alkuvaiheissa myös Karhunimellä. 11ja 12-alkuiset laitteet ovat jatkosodan aikaisia, eikä niitä sodan takia ole kovin paljon maailmalla. Valmistusmäärädokumentteja ei ole säilynyt, ja tehdas luopui valmistusvuoden meistämisestä tyyppikilpiin jo varhain. Myöhemmin kotimainen moottorija muu maatalouskonemyynti tapahtui Laborin, Suomen Maanviljelijäin Kaupan eli SMK:n ja Hankkijan kautta. Porilaisten valmistenumeron kytkeminen valmistusajankohtaan on vaikeaa, koska tuotantodokumentteja ei ole säilynyt. Insinööri Hugo Lindeberg oli tällainen keskustappi Porin Konepajan moottorivalmistuksen kiihdyttämisessä. Sen kyljessä valmistettiin Petroliaksi ristittyä bensa-petrolimoottoria, joka oli englantilaisen Petterin kopio. Hän tuli vuonna 1907 verstaan pomoksi helsinkiläisen John Stenbergin Konetehtaan palveluksesta mukanaan kokemusta paikallismoottorien valmistuksesta. PORILAISTEN HISTORIAHAUTOMO Porilaisten moottorien sarjanumeron yhdistäminen tuotantovuoteen on vaikeaa. Yksisylinteristen kuulatai kuumapäiden kokovalikoima kattoi teholuokat 5–15 hevosvoimaa. PERTTULA, MAANVILJELIJÄ 4/2022 21. Teolliset menestykset ja suuretkin läpimurrot pyörähtävät usein jonkin ilmiö saranan varassa. Maatalouden paikallismoottorien tie nousi pystyyn sähköistyksen ja piikkilangankiristäjien luikerreltua maaseudulle. Stenberg oli kotimaisen, pian laajaksi kasvavan polttomoottoritehtailun pioneereja. Vuodesta 1938 alkaen yksipyttäreille ilmoitetaan jokin hevosvoimaluvun väli, kuten mannekiinimoottorimme 8–10. Isoista kiinnostavat 35-hevosvoimainen ja muut suurimmat hehkukuulakoneet”, hän luettelee. 5ja 8-heppaisten moottorien sarjanumero löytyy suuttimen yläpuolelta hehkukuulan hatun alta ja männän laesta, isommista männästä ja sylinterin yläreunasta. Moottorit olivat yhtiön kielenkäytössä semi-dieseleitä tai naftamoottoreita, ja kaksitahtisina huomattavan yksinkertaisia valmistaa ja käyttää sekä ylläpitää. Itsekin porilainen kuumapääharrastaja ja -tuntija Ari Palomäki on tutkinut aihetta eri vinkkeleistä. Yritys joutui vuonna 1877 Oy W. Myöhemmin Karhu-tuotenimi palasi hetkeksi yhtiön tuotevalikoimaan nelitahtisina magneettosytytteisinä petrolija raakaöljymoottoreina neljässä eri kokoluokassa. Lönegren. ”Tätä BMV-moottoria voi täydellä syyllä verrata erittäin sävyisään ja tottelevaiseen hevoseen, sillä se voi pyöriä niin hitaasti ja niin kovaa kuin halutaan.” S. Kymmenentuhannen valmistuneen moottorin raja meni Palomäen mukaan rikki vuonna 1939. Valmet 15 ja muut hevosenkorvikkeet ottivat paikkansa puimakoneiden pyörittäjinä. Näitä malleja myytiin myös tehtaan kuuluisan Sampo-tuotemerkin alla. Porin Konepajasta kasvoi vuosien kuluessa yksi Suomen merkittävimmistä alan yrityksistä, joka valmisti hyödykkeitä hellanluukuista laivoihin. Jokainen useampipyttyinen moottori vei sarjanumeroa sylinterilukumääränsä verran eteenpäin. Moottoreiden paino alkoi 280:sta ja päättyi 1 330 kiloon. Lindebergin pää oli täynnä tuotannon tehostamisen näkyjä, jotka nousivat miehen aiemmista työtehtävistä suurten venäläisten teollisuusyritysten palveluksessa. Lisäksi ainakin myöhemmät Veto-moottorit olivat samassa juoksevassa numeroketjussa. BMWtai B.M.W.ja vuodesta 1936 alkaen BMV-logolla varustettuja yksipyttyisiä paikalliskäytön kuumapäitä tuotettiin lähes samanlaisina koko moottoreiden elinkaaren ajan. Telakasta polttomoottoreihin P orin Konepajan perustivat vuonna 1858 kauppias Carl Anton Björnberg sekä lakimies K. Yksittäinen ihminen voi tietyssä paikassa möhliä hyvin alkaneen hankkeen kuopattavaan kuntoon – tai käynnistää menestyksen. Arin kokoelmaa esittelimme tarkemmin numerossa 1/18. Päätös kuumapäisten porilaisten räjähdysmoottorien valmistamisesta tehtiin vuonna 1911 ja varsinainen tuotanto alkoi 1917. Siihen asti tehot ilmoitettiin yhdellä numerolla. Alkuaikojen myyntikanava oli kotimaassa A.B Agros, ja Vega-niminen yritys ehti käynnistää myös Venäjän viennin ennen vallankumouksen sotkuja. Rosenlew Ab:n omistukseen. ”Pikkukoneista olisi mukava löytää seitsenheppainen ja sitten Petrolia. ”Kuumapäiden sarjanumerointi oli vieläpä sylinterikohtainen
22. Kuvassa yllä traktorin vasemmalla puolella seisoo koneen toinen omistaja Tuomo Tommola ja kuskin pukilla nykyinen omistaja Esa Tuunanen. Savonlinna Vanhassa valokuvassa Zetorin rattia pyörittää traktorin ensimmäinen omistaja Toimi Tommola
”Isä ajoi traktorin navetan ylisille vievän ajosillan yläpäähän niin, että ovet juuri ja juuri saatiin kiinni. Sisäänajoa riittikin ensimmäisellä ajokerralla yli 200 kilometriä. Mutta koska kone oli sitkeää ja vääntävää sorttia, kiviä nousi sen avustuksella lopulta melkoisia röykkiöitä. UUDESTISYNTYNYT ZETOR 25A 1955 Pitkään saman perheen ja saman maatilan palveluksessa ahkeroinut traktori jäi työuran jälkeen katon alle lepäämään. Sen aikainen välimatkataulukko antaa jo Helsinki–Lahti-välin matkaksi 128 kilometriä. Pari vuotta Zetorin oston jälkeen syntyi Tuomo Tommola. Kyllähän se myöhemmin tuli selväksi, että jarrullahan siellä isä-Toimi avitti kääntymistä”, Tuomo muistelee. Pakkasaamuna karjakeittiössä lämmitettiin vettä, ja tämä kuuma vesi kaadettiin sitten jäähdyttimeen. H ankkijan maahantuomaa Zetoria markkinoitiin tarmokkaasti 1950-luvulla. Muodollisuuksien jälkeen ja ajan tavan mukaan mies hyppäsi Zetorin pukille ja käänsi nokan kotia kohti. Joskus akun Teksti: Aimo Tenni Kuvat: Tuomo Tommolan albumi ja Aimo Tenni ”Pakkasaamuna karjakeittiössä lämmitettiin vettä, ja tämä kuuma vesi kaadettiin sitten jäähdyttimeen.” 23. Jäähdytysvedet laskettiin järjestelmästä pois kahdesta eri hanasta, jotka olivat todella oikeissa paikoissa ja tehty tarkoitustaan varten. Peltotyöt valmistuivat ja soraakin kulki omiin tarpeisiin. Töiden pariin puksuttamaan Kahden sylinterin moottorilla varustetun 25hevosvoimaisen traktorin voimat tulivat tarkoin käytetyiksi kivisillä pelloilla. Maanviljelijä Toimi Tommola Hartolasta pani traktorin merkille ja päätti myöhemmin myös ostaa sellaisen. Ihmettelin, että miksi se traktori aina niin vinkaisee, kun isä saran päässä kääntyy ympäri. ”Pikkupoikana kuuntelin, kun isä oli pellolla kyntämässä. Vuosien uinumisen jälkeen Esa Tuunanen otti vanhan traktorin työn alle ja palautti sen takaisin puksuttavien kirjoihin. Ja Lahteen loppuivat tasamaat. Tommola matkusti kesällä 1955 Helsingin Hankkijalle hakemaan traktoriaan. Se oli niin mutkainen, että joku kuvaili sen kiertävän kolme kertaa saman navetan ympäri. Tuon aikainen soratie Lahdesta Hartolan Kuivajärvelle kiersi ja kaarsi joka nyppylän ja laakson kautta. Aikaansa seuraavana miehenä Tommola huomioi 25A:n suhteellisen matalalla sijaitsevan painopisteen, joka mahdollisti rinne pelloilla ja kumpareisessa maastossa turvallisen työskentelyn. Talvella Toimi Tommola varmisteli ajokkinsa käynnistymistä perinteisin menetelmin. Zetoriin päätymistä tuki monikin seikka: dieselmoottori, Zetorin helpompi saatavuus länsivehkeisiin verrattuna ja tietysti koneen edullinen hinta
Sukupolven vaihdoksen myötä remmiin astui Tuomo. Joutui Zetor kuumankin tuntemaan. Eräänä kesänä 80-luvulla se kumminkin jouduttiin ottamaan heinäkärryn vetäjäksi. Olimme lastanneet isoon kärryyn taivaan korkuisen heinäkuorman, ja läksin sitä vetämään suopellolta aikamoisen kinkaman päällä menevälle tielle. ”Kerran tultiin muutaman kilometrin päästä maantietä ja kärryssä oli kova kuorma päällä. Mutta mehän tiedämme, mistä lähtöisin epäusko on. varaus laski eikä lämmennytkään moottori jaksanut startata, mutta virtaa riitti kuitenkin hehkuttamiseen. Ei ollut. Traktorin uutena hankkineen Toimi Tommolan poika Tuomo Tommola kokeilee, onko ratissa vielä yhtä paljon klappia kuin aiemmin. Pinta on ensin pesty puhtaaksi ja käsitelty sen jälkeen venelakalla. Zetorin kunniaksi pitää lukea se, ettei se kaiketi aikonutkaan yhtyä Esa Tuunanen on pannut koneen teknisesti täyteen iskuun mutta säilyttänyt tarkoin Zetorin kuluneen ulkoasun. Ei muuta kuin karva hatun korvukset leuan alta kiinni ja menoksi”, tarinoi Tuomo. Kauniisti vanhentunut pinta on kapseloitu säilymään tulevien sukupolvien ihailtavaksi. 24 ZETOR 25A 1955. Sen tämän artikkelin kirjoittajakin saattoi hyvin havaita heiniä pöyhiessään. Toimin viimeisinä kesinä sairaus salli enää vain katsella verannalta heinähommien sujumista. Siinä nousussa alkoi koneen säksätys harveta huolestuttavan, etten sanoisi, pelottavan hitaaksi. Ensin alkoi tulla kipinöitä pakoputkesta ja viimein putki alkoi jo punottaa!” Työuran päässä Toimi Tommolan askel alkoi lyhetä. Yhä muistan, kuinka silloin paukahti mieleen, että tähän tämä kone nyt hyytyi. Setori oli jäänyt 70-luvun alussa kakkoskoneeksi ja siitä vähin erin eläkepäiville. Silloin lykättiin vähän avuksi – ja johan lähti
Ja jostain näkymättömistä kaikui tuo sama ääni. Viimeinen työajo sillä tehtiin 80-luvulla. Konepelti on sitä silmällä pitäen kuormaliinalla kiinni eikä lerpota. Purettuna se lepäsi suuren pressun päällä. Tuomo Tommolan suuntaankin lohkeaa kiitosta Zetorin hyvästä säilyttämisestä. Pieni lisäkuumennus auttaa. Pari savunpöllähdystä ja kuuluu tuttu tä-kä-tä-kä, mutta muuttuukin ei-ihan, eei-iihan. ”Tästä lähti kaikki tapitkin irti ilman että mitään olisi katkennut.” Samalla Esa viittaa kädellään toiseen päällepäin samannäköiseen traktoriin: ”Mutta tämä! Ei kummempaa konetta olekaan. Näin näkyvissä on aivan alkuperäistäkin maalia. ”Hään” ei illalla käynnistynyt, mutta nyt on akku täysi. Esa Tuunanen tahtoo tuoda kiitoksin esiin taustatiimin, jonka apu hänen mittavissa entisöintitöissään on arvokas. Remontin jälkeen käyntiääni on suorastaan kaunis, ilman ylimääräisiä kolinoita. Työuran jälkeen Tommolan Zetor jäi 30 vuoden ajaksi vajaan odottelemaan parempia aikoja. Tuomo Tommolan mieleen siitä palautuu poikasen muistot siitä, kun isä pakkaspäivänä lähti taipaleelle. Vastasivat niiden olevan standardimitoissa. ”Soitin varaosaliikkeeseen ja ilmoitin mitat. Esa hyppää pukille starttaamaan. Esan tupsaessa saunalla kävi kylpyä odotteleva porukka katsomassa Zetoria tallissa. Tuunanen antaa tässä Zetorissa käytön jälkien näkyä. Runkolaakereihin ei ollut tarvista puuttua”, kertoilee Esa. Tielle päästiin, ja säksätyskin palasi turvallisen tarmokkaaksi. Se nimittäin on ensin pesty lakkabensiinillä ja sitten käsitelty venelakalla. Esa lähtee pienelle ajolenkille ja mutkan takana hän nostaa koneen kuuluville kierroksille. Otti kiinni mistä hyvänsä, aina katkeaa tai särkyy.” Uutta kokeillen 25A:n entinen ja uusi omistaja kohtaavat ajovalmiin 67-vuotiaan vierellä. Tällaisen atomikasan nähtyään eräs porukasta tuumasi Esalle, että tuo ei kyllä sinun taidoillasi kasaan mene! Vaan toisin kävi. Tällä kertaa kylläkin lavetin päällä, mutta uutta elämää kohti. Tommolan Zetor toimi aluksi maatilan monitoimikoneena, kunnes se 1970-luvun alussa siirrettiin tilan kakkoskoneeksi. Tuolloin Tuomo Tommolan ja Esa Tuunasen tapaaminen johti siihen, että 66 vuotta samassa talossa ollut 25A lähti Punkaharjulle. kuljettajansa epäilyihin. 4/2022 25. Kiertokangen laakereita varten kävi kaveri mittaamassa kampiakselin kaulat. Erityiskiitokset lähtevät Jarmo Valtoselle. Putket ja männät Esa uusi. Mutta sitten tultiin loppukesään 2021. Eläkkeeltä hoitoon Zetor sai tuon kesän jälkeen oleilla työstä vapaana kuivassa tallissa. Ohjausnivelet piti uusia, joten aiempi puoli kierrosta tyhjää on muuttunut jämäkäksi maantieajokelpoisuudeksi. Parhaiten kunnostusta kuvannee tilanne, jossa Esan konepyöräkaverit tulivat syksyllä saunailtaan
Tärkeintä tietysti on, että käyttäjä ymmärtää koneensa rajat. Majorin puomisto on kestänyt, ja kone on Matin mielestä muutoinkin luja. 26. Pudasjärvi Toimivaksi todettuja tapoja käyttämällä työt käyvät sujuvasti: raksit kiinni pylvääseen ja vinssaamaan, eikä koneella tarvitse kantaa tai juontaa pitkiä matkoja
Käytännössä toi mintaan kuuluu paljon muutakin, ja Matti onkin vuo sien myötä varustellut ja hionut koneesta tekijänsä kä teen täsmälleen sopivan tarkkuustyökalun. 50 000 tuntia ja päällekin on kelau tunut kelloon, ja lisää tulee melko lailla joka arkipäi vä. Ketterästi kuin keväinen orava Matti kiepauttaa itsensä hytistä koneen vierelle juttelemaan. Kuinka moni näistä kaivajista on enää alalla, saati sitten py synyt yhtäjaksoisesti traktorikaivurin hanoissa vuosi kymmeniä, se onkin tyystin eri asia. ”Metsäojien parissa tutustuin aikanaan traktori kaivuriin, ja vuonna 1978 siirryin verkkotöiden pa riin”, Parkkisenniemi kertoo. Oppi kaadettiin ojilta Parkkisenniemen Vammas on periaatteessa varusteltu samalla tavalla kuin modernimmat linjanvetokoneet, ainakin noin äkkivilkaisulta. Jos yksi loppuu, avataan toinen Mutta kuten sanottua, täältä löytyy sitkeämmän sor tin pakertaja, ja vaikka nyt voidaan yhtä hyvin puhua koneesta ja miehestä, keskitytään tällä erää Vammas Majoriin. PYSYTÄÄN LINJOILLA VAMMAS MAJOR 1986 Lehtemme sivuja ovat vuosien varrella elävöittäneet jos jonkinlaiset entisöidyt ja ansaittuja eläke päiviään viettävät koneet ja laitteet, joita käytetään kauniina kesäpäivänä vanhojen aikojen muistoksi. Tämä on tietenkin hieno asia, mutta Matti Parkkisenniemi ei Vammas Majoreineen vielä ehdi näin leppoisiin hommiin. V uodesta 1986 on kalenterin mukaan 36 vuotta, mut ta työtunneissa saman ajan voi mitata esimerkik si katsomalla Matti Parkkisenniemen Vammas Majorin mittaria. ”Tämän koneen hankin vuonna 1986, ja se on ol lut täysipäiväisesti töissä siitä lähtien”, Matti kertoo. Väsymyksestä ei ole tietoakaan koneella saati sit ten kuljettajalla. Mutta ennen kuin mennään katsomaan tarkemmin kokonaisuutta, syötetään hieman hyttysiä ja udellaan Matin historiaa konehommien syvistä synnyistä. Koulutus malli on tuttu muillekin. Tärkeimmät kamppeet han pylvään pystytyksessä ovat kaivulaite ja nosturi. Kun metsäojitusta aikanaan tehtiin reippaalla syötöllä, mehumaijan ko pissa sai moni kaivaja oppinsa juurta jaksain. Tässä projektissa yhtenä suorit tavana alihankkijana on pudasjärveläinen Parkkisen niemi. ”Puomisto on kestänyt, ja koko kone on ollut kaik kineen luja. Kun on näitä töitäkin tehtävänä. Teksti ja kuvat: Juha Pokki 27. Niin hyvin se toimiikin, että pylväi den pystytys ja lankojen veto onnistuu yhden koneen ja yhden miehen voimin. Kuusamon kesäisissä maisemissa työn alla on 20 kilo voltin ilmajohtolinja. Näillä eväillä nykykoneillakin tolppaa nostetaan, eli yksinkertaisimmillaan monttu auki, pylväs paikalleen ja suoraksi, ja maa tiiviiksi ympärille. Luotettavana työkaverina toimii vuosimallin 1986 Vammas Major. Yhden moottorin olen vaihtanut tänä ai kana”, Parkkisenniemi kertoo. Näiden vuosien aikana ei ole tarvinnut harmittavien yllätysten kanssa tuskitella
Tässäkin kuunneltiin tärkeimmän asiakasryhmän, ojankaivajien ääntä. Orren vetoeris timien päissä on väliaikaiset rissat, joita tullaan pian tarvitsemaan, mutta ensin ta pahtuu pystytys. Vammak sella piirrettiin koneelle pellitys, joka kätki alleen käytetyn tekniikan ja teki tuotteesta viimeistellyn ja modernin kokonaisuuden. Ulkonäöstä tuli linjakas, ja mustilla ylä pinnoilla oli myös koneen siisteyttä edis täviä vaikutuksia. Ehkäpä revittelevämpiäkin ylisanoja olisi voinut käyttää, mutta oli sitä siinäkin. Seuraavaksi tolppa siirtyy kevyesti koneen ulottuville. Kun koneella rähjäsi vai keissa olosuhteissa, ei tummalle pinnalle laskeutuva pöly ja lika tehnyt uudesta Ma jorista läheskään niin rivon näköistä kuin vanhasta keltaisesta. Nuora kestää 6,5 tonnin vedon, joten sillä saadaan tolp pakin nyppäistyä työkohteelle. Eipä siellä ohjaamossa muutenkaan pitkästi kerkeä istumaan, kun taas hypätään ulos varustelemaan pylväitä tai muuhun asiaan kuuluvaan toimeen. Osiahan Vammaksiin saa jonkin verran Lammilta Jarmo Toukovalkamalta, joka taannoin osti legendaarisen Mauno Lampimäen ylläpitämän varaosakannan. Puitteet tulevaisuuden tasalle Kun Vammas Major esiteltiin 1970luvun lopulla, mainittiin mainoksissa kursaile matta sen olevan jo 80luvun työkone par haimmillaan. ”Nosturi mahdollistaa sen, että tällä pys tyy tekemään kaiken tarvittavan yksin”, Matti kertoo ja myös näyttää, sillä pylvääl le onkin juuri sopivasti kaivettu kuoppa. Vuorossa on varustelu. Vammaskosken Tehtaiden kaivinkoneet eivät kärsineet luottamuspulasta tai olleet rimpulan maineessa. Vammas Majorin ohjaamo on nykymittapuun mukaan melko askeettinen, ja kuumana päivänä lämpötilatkin voivat nousta melko koviin lukemiin. Tämä ei kuitenkaan ole ensimmäinen oljenkorsi, sillä vikatilanteessa apu löytyy niinkin lä heltä kuin omasta pihasta. Majorin perustana palveli edel leen ulkopuolelta hankittu traktori, mutta sitä ei enää näytetty ulospäin. Näin se käy Viitostien varteen on jaeltu pylväsnippuja sopivin välein. Laatu oli jo moneen kertaan käytännössä todettu. Traktori kaivuri valmistajat kautta maan ja maailman olivat jo heräilleet pyrkimään pois ajatusmallista, jossa traktoriin vain li sätään erillinen kaivulaite ja mahdollisesti kuormaaja. Matti on tähän tottunut. Hyvää mai netta pidettiin yllä tuotekehittelyllä, ja niin pä Vammas Major olikin ulkoisesti ehyt kokonaisuus Esimerkiksi Vammas Kersantista tunnis ti peruskoneena käytetyn traktorin nopealla vilkaisulla. Majorin modernimpi malli Ensimmäisen sukupolven Majorit olivat muotoilultaan melko pelkistettyjä. Nyt haluttiin valmistaa ja myy dä pakettia, joka olisi ainakin ulkoasultaan mutta mielellään myös toteutukseltaan yh tenäinen kokonaisuus, ei erillisillä lisäva rusteilla kuorrutettu maataloustraktori. Siihen tarvitaan enää pylväs pystyyn, jo ten katsotaanpa koko toimintaketju alus ta loppuun. Kaivupuomin varressa on hydrauli vinssi ja sen rummulla puolensataa metriä islantilaista kalastusköyttä. Kun päästiin dynaamisena sykkivän 80luvun puolivälin tienoille, alkoi kulmaviivoitti men käyttö Vammaskoskella notkistua. Ja jos nyt reilun puolensadantuhannen tunnin taianomaisen rajapyykin ylitys al kaisi näkyä Majorin toimivuudessa josta kin syystä negatiivisissa merkeissä, on Park kisenniemellä hihassaan muutama ässä. Ja kyllä Majormalli tulevaisuutta edus ti. Ei ole myöskään 28 VAMMAS MAJOR 1986. Vuonna 1984 esiteltiin uudistettu turva ohjaamo mustalla katolla ja viistetty ko nepellin päälliosa, joka sai yhteneväisen mustan värityksen. Rapukauhaa tässä konees sa ei ole, joten pylvään käsittely tapahtuu ai noastaan nosturin kouralla. Mikään kone ei tietenkään ole täysin huoltovapaa. Vammas Major sai lisää natsoja kauluk siinsa myös Kersantista parannellun ja van kistetun kaivupuomiston myötä. Tielle on tästä johtokujal ta parikymmentä metriä, mutta konetta ei tarvitse juoksuttaa turhaan moisen matkan takia. ”On minulla tällainen toinenkin vara osakoneena”, Matti naurahtaa. Matin koneessa on nosturivarustuksena rovaniemeläisen RKPKonepajat Oy:n RKP 64 puutavara kuormaaja. Yhtä tärkeää on myös koneen rajojen ja mahdollisuuksien ymmärtäminen, Matti muistuttaa. Ylläpito ja mahdollisten on gelmien ennakointi ovat kovaksikin tiede tyssä koneessa tärkeitä. ”Kaikenhan saa rikottua, vaikka olisi mi ten lujaa rautaa, jos ei älyä kaivaa fiksusti vaan vääntää väkisin”. Matti käy viemässä raksit pylvään nenään kiinni. Ohjaamolle turvallisuutta tuovat vankat turvakaaret, jotka toimivat myös kelapu kin ja nosturin perustana. Majorin keula koukuista otetaan kulmaorsi, ja se ruuva taan paikoilleen tolppaan
Kone on takavetoinen, mutta Matti kertoo, että te lojen kanssa etenemiskyky riittää vaikka mihin. Nosturin ylettimen jatkona on harava, jolla johdot koukataan orresta roikkuviin väliaikaisiin rissoihin. Varusteineen koneelle tulee pai noa noin kymmenen tonnia, mutta telo jen ja pohjapanssarin ansiosta se ei hel posti sukella. Telasulkeisetkaan eivät Parkkisenniemen mukaan ole kummoinen tapahtuma. Rutii ninomaisella liikesarjalla koneen kengittä miseen kuluu kaikkineen noin varttitunti. Telojen kireyttä voi säädellä etummaisen rengasparin hydraulitoimisella nosto ja laskumahdollisuudella. Linjaa kela vaunulle on jo kilometrin verran, mut ta johto kulkee kevyesti. Varsinaiset kannatuspitimet eristimien päihin asennetaan, kun veto on tehty. Se ei tunnu haittaavan saati hidasta van työtä, sillä pylväs on hetkessä paikal laan ja suorassa. Maastokelpoisuutta tässä koneessa on parannettu pohjapanssarilla ja ylipitkil lä teloilla. Etukuormaajaa ei Matin suoritteessa tarvitse, ja nyt keulan voi hyödyntää paitsi vastapainona myös säily tys ja kuljetustilana. 4/2022 29. kauhanpyörittäjää tai kallistajaa, vaan peit tely tapahtuu vanhaan tapaan kaivulaitteen ja koneen siirtämisen mahdollistamilla va roilla. ”Vedetään tela suoraksi, kiinnitetään las so telan etupäähän ja peruutetaan kone te lan päälle”, Parkkisenniemi kuvailee. ”Pie nempiä tien ylityksiä varten olen hankkinut kumiremmiä, jonka päällä ajamalla voidaan edetä tietä rikkomatta.” Työ tuntuu maistuvan sekä koneelle että Matille, eikä kummallakaan vaikuta olevan aikomuksia lopettaa hyvään alkuun pääs syttä hommaa. Mikään ei myöskään estä tarvittaessa vastapaino koneen muuttamista yhdistelmäkoneeksi tai toisin päin. Telat kulkevat välipyörien kaut ta, jotka ovat itse asiassa koneen varsinai set etupyörät. Tämän työvaiheen pääura koitsijan asentajat suorittavat kiipeämäl lä tai korityönä. Lopuksi tehdään lankojen veto, ja sekin suoritetaan nosturilla. ”Upottavimmissakin paikoissa se vain pinnalla lötköttää, ei tämän kanssa pahem min pulassa ole oltu”, Matti tuumii. Tähän Matti on kehittänyt vuosien myötä omat toimintatapansa. Monen vuosikymmenen työkone Vammastraktorikaivureita sai aikanaan joko yhdistelmäkoneena eli etukuormaa jalla varustettuna tai niin sanottuna vasta painokoneena, tällaisena metsäojille suun nattuna roikkonokkana. Taso orsissa on vetoa varten rissat, joista johto sitten aikanaan siirretään viereisiin tap pieristimiin. Keulan päällä olevas sa häkissä kulkeekin tarpeellisia työkalua ja aggregaatti. Lankojen vetäminen haravalla on oma taiteenlajinsa, jota on treenattu pitkään. Linjakoneissa ratkaisut ovat aina tekijän sä luomuksia ja tarpeen sanelemia. Mutta osattiinkohan tätä konetta aikanaan 1970luvulla suunnitel taessa arvata, että sillä urakoidaan täyttä päätä vielä 2020luvulla. Vähän vetoa, ja näin johtimet tulevat taas yhden pylväänvälin pidemmälle. Melkein kaikkeen on myös varauduttu, kuten vaikkapa kivisempien kohtien koloamiseen tolpan tieltä. Yhdellä koneella voidaan suorittaa kaikki toimenpiteet kuopan teosta pylvään pystytykseen ja lankojen vetoonkin
Mikkeli 30. Yhteistä taivalta on takana neljättä miljoonaa kilometriä. MERSU VENHETTÄ VIE MERCEDES-BENZ 1622 1985 Pekka Halinen on kuljettanut vuosikymmenet veneitä neliveto-Mersulla ja tätä tarkoitusta varten askarrellulla kärryllä
Niinpä mekin tapaamme Halisen aamiaisaikaan Forssan autokeitaalla, jossa mies on yöpynyt noudettuaan edellisenä päivänä veneen Raisiosta. Mies on ollut alalla jo kymmeniä vuosia, ja homma on kulkenut suvussa. Eikä kukaan viisas ryhdy näihin hommiin”, Halinen haastelee. Samoin Pekalle veneet olivat ensin iltojen ja viikonloppujen sivutyö, sillä hän palveli pitkään päätyönään Mikkelin kaupunkia ja sitä kautta paikallista vesilaitosta. Kun ne hommat vähenivät, venekuljetukset sai helposti paisutettua kokopäivähommaksi. 72-vuotias pursien ajuri ei siis vielä ole lopettamassa hommia, vaikka jatkaja saattaa olla jo tiedossa. Korona ei ainakaan vähentänyt Pekan töitä, ja samassa korkeasuhdanteessa mennään. M ikkeliläinen Pekka Halinen on eräs Suomen harvoista veneilijöiden palvelemiseen erikoistuneista kuljetusyrittäjistä. Kalustoa Halinen ei tapaa vaihtaa. Sulan maan aikana on jatkuva sesonki, mutta myös talvella veneitä liikkuu jonkin verran. Jalmari Halinen oli pääasiassa TVH:n töissä, mutta kuljetti veneitä viraapelihommana. ”Meitä veneenkuljettajia ei ole kovin paljon. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Pekka Halinen sanoo, että aika tulee pitkäksi ilman venekuljetushommia. Ristiin rastiin Pekka Halinen kuljettaa veneitä usein Turun alueen ja Itä-Suomen välillä. ”Kaksi kaveria Mikkelissä teki tätä pari vuotta ja kysyivät sitten, että miten sinun hermosi ovat kestäneet 50 vuotta, kun he ovat jo nyt aivan kypsiä.” Pekka on perinyt venekuljetushommat isältään. Vaihdekepin suojakumi, tai pikemminkin suojavirkkuutyö, on taatusti ainutlaatuinen. 31. Alla on vuonna 1989 hankittu palvelija ja siihen tehty käytännöllinen perävaunu. Mittarissa oli 2,5 miljoonaa, kun moottori vaihdettiin. Hytissä ei ole muuta uutta kuin istuin, jonka Pekka osti autoilun lopettaneelta kaveriltaan
”Tänä keväänä on venekauppa käynyt, samoin viime keväänä.” Halisen tie vie käytännössä kaikkiin muihinkin rannikkosuuntiin. ”Se moottori on ollut tässä kuutisen vuotta. Pekka ei viitsi, sillä Mersussa on pienet välitykset. Se on vähän harvemmalla välityksellä. Sen jälkeen sillä huristeltiin vielä pitkään. Se jäi nosturin varaan. Toinen ovi ja maski piti uusia. Yli kolme miljoonaa Ja on sitä mentykin. Autolla on ajettu nyt yli kolme miljoonaa”, Pekka sanoo. ”He tietävät, että tähän on vene nopeasti nostettu. ”Isoja veneitä saan suoraan vedestä kärryyn.” Nyt kyydissä on pieni vene, noin viisimetrinen, mutta tuplasti pidempääkin on perävaunussa viety. Hirvi tulee nopeasti – se on tuuria, jos sitä ehtii väistää.” Vene kuin vene Halinen saa auton omalla Hiabilla neljä tonnia painavan veneen kyytiin. Minulla olisi kahdeksanvaihteinen laatikko, samasta romuMersusta, josta moottori otettiin. Menomatkalla Turkuun Halinen koukkasi Helsingin kautta ja jätti veneen sinne. 2 300 taitaa olla jo kahdeksassakympissä. Ei mene kuin 5–10 minuuttia.” Kahdeksan tonnin painoinen vene on raskain, mitä Halinen voi kuljettaa. Muutoinkin auto on ollut kestävä. ”Auto meni melkein katolleen. 32 MERCEDES-BENZ 1622. ”Tämä on vain kuusivaihteinen ja tarvitsee kierroksia paljon. Mersun ensimmäisellä moottorilla oli ajettu noin miljoona kilometriä, kun siihen tehtiin sisuskaluremonttia. Lisäksi ajoa on ainakin Kemiin, Kokkolaan, Vaasaan ja Kotkaan. Myös purjeveneet sopivat Halisen kärryyn. Pahin onnettomuus tapahtui kymmenisen vuotta sitten, kun Mersu ja hirvi törmäsivät. ”Esimerkiksi Päijänteeltä Saimaalle meneviä isoja veneitä saan suoraan vedestä kärryyn, kun voin ajaa ajoluiskalla veteen. ”Vaihdelaatikot ovat alkuperäisiä, samoin etuperä.” Rajoitinta ei ole, ja kovaa pääsee, jos viitsii ajaa. Seiskakin kun olisi, se riittäisi.” Pekka joutuu ajamaan monenlaisissa paikoissa, mutta hurjimmilta haavereilta on vältytty. Jos tulee tarvetta isommalle nosturille, Halisella on kaveri tiedossa miltei joka kaupungissa. Isojen sisämaajärvien rannat ovat myös tulleet tutuiksi. Mittarissa oli 2,5 miljoonaa, kun tilalle vaihdettiin purkuautosta samanlainen Mersun V6, jolla oli ajettu vasta 400 000. Siis ristiin rastiin Suomea mennään veneet kyydissä. Tuet säätyvät oikeaan asentoon jengoilla. Maski ja apumiehen puolen ovi menivät vaihtoon jokunen vuosi sitten, kun auto törmäsi hirveen ja meni nurin
Tuli aika pitkäksi.” Terapiaa Halinen tarjoaa joskus muillekin. Se vene oli aika halpa ja sain tingattua siitä vielä lisää. Pekan Mersun ensimmäisellä moottorilla ajettiin 2,5 miljoonaa kilometriä, ja venekuljetuksissa kone käy toki muulloinkin kuin auton liikkuessa. ”Tyhjäkäynnillä ja maastolaatikon ykkönen silmässä tämä jaksaa nousta vaikka minkälaisesta paikasta tahansa pois”, autoilija kertoo Mersun ominaisuuksista. Yhdistelmän korkeus ei saisi olla yli 4,60, jotta sopii vielä kaikista silloista.” Halinen pystyy kuljettamaan perävaunullaan joka sortin paattia. 4/2022 33. Hiab-kuormain on kymmenisen vuotta sutoa nuorempi. Aiemmin oli pitkään Ria-Liisa Kelo apurina mutta hän on jäänyt eläkkeelle.” Päästetään Pekka nyt matkaan. Ostin ja hain sen ja myin Mikkelissä heti pois.” Hollannin-reissulla Pekkaa sapetti euro-päästöluokituksen mukaan määräytynyt kilometrihinta. Kuusisylinterisen V-moottorin etuja olivat ainakin rivikonetta parempi vääntö sekä moottorin pieni tilantarve pituussuunnassa. Maantien mies Entä veneileekö Vene-Pekka itsekin. ”Se on varsinaiseksi perävaunuksi rekisteröity. Pari vuotta vanhan V10:n rinnalle OM 400 -perheeseen pölähtivät uudet V6, V8 ja V12. Mitat voivat olla siinäkin aika isot. MERCEDES-BENZ 1622 MOOTTORI OM 421, iskutilavuus 11 litraa, teho 216 hevosvoimaa 2 300 kierroksella minuutissa, vääntömomentti 785 newtonmetriä 1 200 kierroksella minuutissa VAIHTEET 6+1, maastovaihteisto ALUSTA 4x4, paraabelijouset VARUSTEET Hiab 160 -nosturi, kippilava, keskiakselivaunu veneiden kuljetukseen Minulla on monen veneen asetukset tolppien säädöstä ja lisäpalikoista ylhäällä.” Perävaunussa kulkevan veneen kaverina on useimmiten sen oma traileri auton lavalla. Terapiatyötä Vene-Pekka on ollut jo jokusen vuoden eläkkeellä, mutta mieheltä pääsee kiro, jos ehdottaa töiden lopettamista. ”Kaveri oli ostamassa sieltä venettä, mutta ei ostanutkaan. Oli tiedossa hakureissu Hollantiin. ”Joskus minulla on eräs yhdeksänkymppinen kaveri Mikkelistä apumiehenä. ”Katsastuksessa päästöt ovat aina paljon pienemmät kuin sallitut, mutta sillähän ei ole mitään tekemistä euronormien kanssa.” Hollannin lisäksi Pekka on hakenut veneen jokusen kerran Ruotsista. Isokin peränylitys sallitaan, kun on kärry perässä. 11-litraisesta vapaasti hengittävästä moottorista ei ole kaivettu kaikkea mahdollista tehoa ulos, joten sen 216 hevosta ovat sitäkin sitkeämpiä. 37-jalkaisen purjeveneen olen vienyt. Se on paras paikka veneelle.” Kerran on Pekka veneen ostanut – ja myynyt äkkiä. Jälkimmäisellä seikalla on merkitystä erityisesti lyhyellä ohjaamolla varustetuissa autoissa. Ei ole jäänyt yhtään tarjottua venettä ajamatta”, Halinen vakuuttaa. ”Ehei”, mies röhähtää. Vääksyssä hän laskee veneen veteen ja jättää trailerin rantaan. Ja ensi viikolla ajetaan taas Mikkelistä Turkuun päin. Jos näen kuvan veneestä etukäteen, tiedän heti, kuinka se kulkee. ”Kaksitoistametrinenkin on ollut kyydissä. Muutoinhan ylitystä ei saa olla kuin kaksi metriä. Tukijalkojen varassa saa tehtyä huoltojakin. Kaksitoistametrinen on pisin, mitä Pekka on kuljettanut. Pekka Halisen MB 1622:ssa on toisen polven V6, vuonna 1981 esitelty OM 421. ”Tähän käy jopa iso purjevene. ”Nyt olin silmäleikkauksessa, ja piti olla sen jälkeen kuukausi hiljaa. Pitkäikäisiäkin nämä moottorit ovat. Isoille vedestä otettaville veneille minulla on kirjassa ylhäällä, kuinka paljon pannaan parrua alle ja miten jenka tulee. ”Tämäkin kun on niin saasteinen auto”, Halinen tuhahtaa. Kaksi metriä saa olla syväystä.” Kärryn on Pekka itse suunnitellut ja hitsarikaverit hänelle tehneet. Veneen oman trailerin Pekka saa kuljetettua lavalla. Pienen veneen kaverina oli pieni traileri. Vahva veekuutonen H uhtikuussa 1972 Daimler-Benz esitteli Hannoverin messuilla uusia hyötyajoneuvojen dieselmoottoreita. Aika vähän on semmoisia veneitä, mitä en pysty kuljettamaan. Eläkkeelle jääminenkin oli vaarallista. ”Kun ensimmäistä eläkettä nostin, lonkkanivelet meni siinä.” Pekka sanoo, että ajohomma on parasta terapiaa. ”Soutuvene on mökillä, ja sekin kahden puun välissä niin, ettei sitä saa siitä pois
Sikäli Mustangin moottori passaa harmaan voimalaitokseksi, että tuo Fergusonina tunnettu traktorimalli on miltei sama vehje kuin Ford 9N. Mustangin moottorin tilavuus on 2,8 litraa ja teho 105 hevosvoimaa, alun perin, nyt vähän enemmän. Se on siis peruja ajalta, jolloin kaksi visapäätä irlantilaisveristä herraa, Henry Ford ja Harry Ferguson, olivat vielä kavereita ja päättivät valmistaa yhdessä traktoreita. Fuusiofergun ensi yritys nykykokoonpanolla nysvähti kuitenkin vääriin tulppiin. Kisat pidettiin viimeksi vuonna 2019, joten innolla odotetaan alkavan kesän mahdollisuutta revanssiin. Teksti: Kauko Ollila Kuvat: Kari Mattila Pikaesittely 34. T eemu Grönman tuumaili aikoinaan, millaisen konevaihdon Fergusoniin askartelisi, sillä kahdeksanpyttyisiä haaramoottoreitahan näissä jo on. HARMIKISTA VILLIHEVOSEKSI FERGUSON TE-D-20 Teemu Grönman Heinolasta päätti teroittaa vuoden 1954 bensa-harmikilleen tarttuvammat kynnet ja sujauttaa hiukan pidennetyn pellin katveeseen vuoden 1964 Ford Mustangin bensakuutosen. ”Kutosta suunnittelin ja sellaista, joka olisi saman ikäkauden tuotantoa kuin Fergukin. Kun sellainen oli Imatralla myytävänä, sehän piti hakea”, Grönman sanoo. Viidellä pytyllä ei taakkaa markkeerannut kuormuri liikkunut juurikaan. ”Sehän on rakennettu Vuolenkosken vetokisoihin tuning-luokkaan”, Teemu Grönman sanoo
Alun perin 2,8-litrainen moottori oli jo ennen harmaita aikoja porattu kolmeen litraan. 35. Tässä tapauksessa se on feikki, sillä moottoria todellisuudessa ruokkiva kaasutin on koneen yläpuolella, ja tässä versiossa kaksikurkkuisena. Mustangin kampuran päähän on tehty 65-millinen lisäpätkä, jonka avulla on vauhtipyörän pulttijako saatu Fergu-yhteensopivaksi”, työkseenkin remonttihommia puskeva Grönman selostaa. Teräksinen pakosarja on rakennettu traktorin omaan alkuperäiseen malliin ja vielä niin, että kaasutin on orkkistyyliin kiinni pakosarjan alla. Konetta ei ole yhtä epäonnista vetokisaa lukuun ottamatta pantu lujille. Mustangin pitkä moottori istuu Fergussa kuin kotonaan. Grönmanilta löytyy kaikkiaan viisi liikkuvaa harmikkia, aihiot ja varaosakoneet sitten siihen päälle. Kahden ison F:n yhdistelmään voisi asentaa dieselkaksikymppisen paksummat vetarit, jos tarve tulisi. Sekin on vetokisalaitos, mutta ei sillä isoista Valmetin nelipytyistä tunnetulla sykäysahtimella, vaan Mazdasta kalastetulla pienemmällä vastaavalla. Korean teräspakosarjan alla oleva kaasutin on asemissaan vain malliksi, työt tekevä kaasutin on piilossa pellin alla. Teemu on sen avannut, rengastanut ja muuten tarkastanut. Toinen mielenkiintoisempi tapaus tässä joukkueessa on Comprex-ahtimella terästetty TE-F, dieselharmaa. Sivukuvasta näkyvät harmaa-Fergulle tyypilliset pitkittäiset tukitangot etuakselilta traktorin runkovaluun, mutta niiden sisäpuolelta löytyvät vielä toiset tangot, umpirautaiset sellaiset, jotka ojentuvat sovitelevystä etuakselille nekin. ”Sisällä on bensafergun vauhtipyörä ja dieselin kytkinasetelma, kun dieselissä on isompi kytkinlevy. Seuraava vetokisa saattaakin paljastaa, onko vahvennukselle tarvetta. Harmaa silmänmuona on alkuperäistä Fergusonia 20 senttiä pidempi, konepelti on ympätty kahdesta vauriopellistä hitsaamalla. Sulakkeina saattavat toimia vetoakselit, sillä tehoja on hyvinkin nelinkertaisesti alkuperäiseen nähden. FERGUSON TE-D-20 1954 MOOTTORI KOLMELITRAISEKSI PORATTU 2,8-LITRAN FORDIN BENSAKUUTONEN ALKUPERÄISEN YKSIKURKKUISEN TILALLA KAKSIKURKKUINEN KAASUTIN TEHO PALJON YLI 100 HV, ALUN PERIN 26 HV Tästä katsottuna kaikki on niin kuin tehtaan jäljiltä, mutta ajajan paikalta konepelti näyttää venyneen. Ne ovat pitkittäistuet tai oikeastaan pitkittäiskannattimet, jotka pitävät etuakselin paikallaan ja koko keulan ryhdissä. Teräksinen sovitelevy moottorin ja kytkinkopan välissä on 20 millimetriä paksu kuin harmikissa muutenkin, eikä juorua mitään. Moottori on kiinnittyneenä traktoriin vain kytkinkopasta. Kelloseppämäistä jälkeä Grönmanin työn jälki näyttää tehdasperäiseltä
M U SE O VIR A ST O / SU O M EN M ER IM U SE O N K U VA KO KO EL M A 36. Legendaarinen Fennia seilasi Itämeren aalloilla eri nimillä vuosina 1966-2005. Teksti: Aulis Lassila LASTAUSTA JA LOSSAUSTA M U SE O VIR A ST O / SU O M EN M ER IM U SE O N K U VA KO KO EL M A Ruotsin kilvissä oleva Pattipää-Scania lipuu matkustaja-autolautta m/s Fennian autokannelta. Laivarahdista riippuvaisen maamme satamissa on liikkunut kirjavaa kalustoa – niin työtehtävissä kuin rahtina. A-sarjan Bedford miehistöineen odottaa rahtia Suomen Höyrylaivaosakeyhtiön (FÅA, sittemmin Silja Line) s/s Capellan (III) ruumasta elokuussa 1957. Suomea tavataan verrata saareen
Kylmäkuljetuksesta ei ole tietoakaan, mutta Suomen sääolot huomioiden kyseessä saattoi olla viileäkuljetus. Menikö linjakas linjuri autonäyttelyyn vai peräti autoilijalle. Mutta voisiko kyseessä olla muonan siirto laivaan pitkää merimatkaa varten. M U SE O VIR A ST O / K A N SA TIE TE EN K U VA KO KO EL M A / PE K K A K Y YT IN EN Oy Åkerman Ab -huolintaliike oli Sisu Vetomestari -terminaalitraktoreiden ensimmäisiä ostajia. MUSEOVIRASTO / HISTORIAN KUVAKOKOELMA / TEUVO KANERVA M U SE O VIR A ST O / H IS TO R IA N K U VA KO KO EL M A / A A R N E PIE TIN EN O Y MUSEOVIRASTO / HISTORIAN KUVAKOKOELMA / TEUVO KANERVA Walter Vetter Karosserieund Fahrzeugbaun korittamaa Mercedes-Benziä lasketaan varovasti laiturille Katajanokalla. Kuvatietojen mukaan ”Karjakunnan autoja lastataan Helsingin satamassa”. Kuljettajalta vaadittiin silmää sekalaisen lautanipun painopisteen määrittämiseen. Isoon-Britanniaan lähtevää voierää puretaan Vanajan ja Austinin lavoilta. Hattupäinen herra on valmiina kiinnittämään koekilvet heti kun pyörät koskettavat maata. Valmetin lentokonetehtaan valmistama TD 78 -trukki voimailee Kotkan satamassa. Paatti on m/s Astrea. Paperirullia lastataan Bore Kingiin Kotkan satamassa. Chevrolet Loadmasterin kuorma olisi jo purettu ja Lehmänselkä-Fargo odottaisi vuoraan. MUSEOVIRASTO / SUOMEN MERIMUSEON KUVAKOKOELMA 37
M U SE O VIR A ST O / H IS TO R IA N K U VA KO KO EL M A MUSEOVIRASTO / SUOMEN MERIMUSEON KUVAKOKOELMA 38 LASTAUSTA JA LOSSAUSTA. Tuokiokuva Aalborgin satamasta. Onneksi Katajanokalle oli hankittu alan pioneerin Towmotor Corporationin valmistama trukki siirtoajoon. Moottorina 3,7-litran Hercules. Jyhkeä rivistö amerikkalaisten Federal Six -kuorma-autojen alustoja odottaa Länsisatamassa noutajaansa vuonna 1938. Ensimmäisen vuosikerran Chevrolet Loadmasteria lasketaan laiturille. M U SE O VIR A ST O / H IS TO R IA N K U VA KO KO EL M A / A A R N E PIE TIN EN Säkkien lemppaus oli sataman arkipäivää 60-luvulla. Miksi ohjaamossa istuu mies. Suomalaiseen s/s Arcturukseen laivataan viinaa kenties akvaviittia janoiselle kansalle; kieltolaki oli juuri päättynyt. Joulukuussa 1947 Helsinkiin saapui s/s Veli Ragnar uumenissaan 112 Chevrolet’n alustaa. Merkin maahantuojana toimi tuolloin Autola Oy. M U SE O VIR A ST O / JO U R N A LIS TIN EN K U VA -A R K IS TO / ER K K I VO U TIL A IN EN MUSEOVIRASTO / SUOMEN MERIMUSEON KUVAKOKOELMA Massey-Ferguson 165:n teollisuusversio 3303 on työvuorossa Haminan satamassa talvella 1973. Viljasäkkien varastointi ei herätä luottamusta. Triangel Mignon-kuorma-autot olivat tanskalaisten tekoa
37 90 14 90 8 00 8 90 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2010 alkaen. Supermarket.fi Alk.. Kaupan päälle avaimenperä. Vanhat Koneet parkkikiekko Suuri Valmet -traktorikirja Upea 216 sivuinen valokuvakirja. Viipale mediat mediat Klikkaa ostoksille konemiehen verkkokauppaan! www.supermarket.fi Legendaarinen Vanhat Koneet -lippalakki Vanhat Koneet pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä
Ajankuva Taipalsaaren osuusmeijerin kuorma-auto paikallisen kyläpuodin edessä vuonna 1954. MUSEOVIRASTO/KANSATIETEEN KOKOELMA/PEKKA KYYTINEN 40
8 90 Vanhat Koneet parkkikiekko 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2010 alkaen. 14 90 Legendaarinen Vanhat Koneet -lippalakki Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi Puh. Kaupan päälle avaimenperä. 8 00 Vanhat Koneet pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä. 02-868 3000 | Eurajoki www.vrp-makela.fi ”PITÄISIKÖ TALLIN VANHIMMALLE HANKKIA UUDET RENKAAT?” Kun muutat, kerro myös meille. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. Vanhat Koneet tilaajapalvelu: 03 2251 948, ma–pe 8.30–16.00 tilaajapalvelu@ vanhatkoneet.fi Viipale mediat Klikkaa ostoksille konemiehen verkkokauppaan! www.supermarket.fi Supermarket.fi 37 90 Suuri Valmet -traktorikirja Upea 216 sivuinen valokuvakirja. Deeren Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, JD oheistuotteet ja öljyt, ja Castrol öljyt. Konehuolto T
Värikoodein merkityt jalat kytkettiin kaapeleilla relekoteloon, josta edelleen kulki kaapeli sähköjalan käyttäjän kaulassa roikkuvaan ohjauskoteloon. Isojen kontinkäsittelijöiden lisäksi Härmälässä tehtiin myös vaatimattomampaa konttinosturia, sähköjalkaa. Teksti: Mika Rassi Sähköjalka koostui neljästä kolmijalasta, joissa jokaisessa oli nostomoottori ja -ruuvi. Samankaltaisia nostojärjestelmiä on kuitenkin käytössä edelleen. S ähköjalan rakenne oli yksinkertainen, eikä sen hinta ollut päätähuimaava. SÄHKÖJALKA SÄHKÖJALKA 42. Yhden jalan pyörittämistä kesken noston kehotettiin kuitenkin välttämään, sillä se aiheutti ylimääräisiä jännityksiä niin konttiin kuin jalkoihin. Jos ei ollut varaa eikä tarvetta isolle nostoja siirtokoneistolle, sähköjalka oli edullinen ratkaisu. Kutakin jalkaa voitiin nostaa erikseen, samoin vain kahta tai kolmea jalkaa kerrallaan. Kontin tai ajan kielellä ilmaistuna kontainerin alakulmiin piti kiinnittää sähköjalkaa varten tehdyt nostokorvakkeet. Kovin pehmeän maan laitteisto sähköjalkakaan ei tainnut olla. Sen avulla yksi mies sai kontin nostettua auton kyydistä ja kyytiin. Nostokorvakkeet ja -jalat painoivat yhteensä päälle 300 kilogrammaa. Nostokorkeus oli 1 600 millimetriä ja nostoaika 2,5–3 minuuttia. Viime numerossa kerroimme Valmetin lentokonetehtaan konttilukeista. Itse jalat olivat teräputkesta tehtyjä kolmijalkoja, joissa jokaisessa oli sähkömoottori ja nostoruuvi. Sähköjalan menekki oli hyvin pientä. Koko laitteisto kulki tarvittavaan paikkaan varta vasten tehdyllä työntökärryllä
Jalat ja kaapelit oli merkitty väreillä. 43. Nostokoneisto kulki omassa kärryssään haluttuun paikkaan. Hiukan painoakin kärryssä oli, sillä korvakkeet painoivat 16 kiloa kappale ja jalat 63 kiloa kukin. Teräksiset nostokorvakkeet pantiin paikoilleen vaakatasossa ja kierrettiin sitten pystyasentoon. Se oli tarpeen, sillä jalkojen järjestys oli määrätty
Ne saattoivat saada myös hyväksyvän taputuksen, kuin hevonen ikään. Ai sitä verkkaisen bensakasin puolituhisevaa pörpötystä! Vuodesta 2014 keväisin järjestetty menneiden vuosikymmenten koneja ajoneuvotapahtuma on houkuttanut vuosi vuodelta enemmän väkeä, kertoo tämän ja monen muun perinnetapahtuman taustalta löytyvä yhteisöllisyyttä vaaliva toiminnan nainen, Sirpa Nyman. ”On minulla kai jotain sellaista tarvetta järjestää”, Sirpa sanoo. Parkista matka jatkui Kahvila Syökerin pihaan Sauhujen sydämeen, joko Ford 5000:n vetämällä peräkärryllä tai neuvostoliittolaisen maastoajoneuvotuotannon ikimuistoisiin merkkitapauksiin kuuluneen kuusipyörä-Zilin lavalla pressun alla. Syökerin Sauhujen kaltaisten tapahtumien kävijöissä näkee paljon myös aivan nuorta väkeä. Vaatimattomasti juttelevan naisen puheesta kuulee syvän viehtymyksen ihmisten yhteen saattamiseen. Sauhuja lietsoo kaikkiaan kymmenhenkinen Sauhutiimi. 44. ”On myös kiva, kun tässä ei ole mukana ansainnan pakkoa eikä painetta, ja on niin hauska nähdä, kun ihmiset ovat tyytyväisiä ja saavat elämyksiä.” Samanlaisia ajatuksia on taustalla myös Sirpa Nymanin ylläpitämässä verkkokauppa Sohvinkulmassa. Sauhujen lisäksi Sirpa tunnetaan Masinistien keskustelupalstan moderaattorina, verkkosivuston ylläpitäjänä ynnä vielä Masinistit ry.:n hallituksesta. Jos olet maamoottorin tai höyrykoneen äärellä, voit ensin kuulla sen syvät henkäisyt, huokaukset ja sitten itsevarman sytkytyksen. Joskus ne saivat tottumattomilta isänniltä huonoakin kohtelua. Siksikin tämä puolitajuinen yhteys tästä päivästä eiliseen ja ihmisten kesken toinen toisiimme on niin kutkuttava. Mutta myös kiittäen, kun työ sujui hyvin. ”Sohvinkulma on pieni puoti keräilytavaralle, antiikille, vintagelle. Se on melkein – elävä. Miten se menikään.... Vanhaa, kaunista ja käytettyä.” Se jokin niissä on Koronan aiheuttama pakkopaussi on kasvattanut ihmisten kaipuuta toistensa pariin. Myös Komeat kokoontuvat taas kuluvan vuoden elokuussa. Moittivasti joskus, jos se petti tai ei jaksanut. Ajat suosivat muutenkin yhteisöllisyyttä. VIHTIJÄRVI Ilmassa oli vahvoja savumerkkejä ja muita merkkejä Syökerin Sauhujen jäntevästä paluusta välivuosien jälkeen, sillä Vihtijärven maineikkaan Nummituvan parkkipaikan vahti lausui: ”Kenttä on jo aivan täynnä, mutta koeta ajaa tuonne edemmäs, ehkä sieltä paikka löytyy.” Vielä silloin löytyi. Monen takana on Nyman ”Tyhjästä tämäkin aikanaan syntyi”, Nyman sanoo. Mikäli tässä ei tunnu olevan riittävästi, oli Sirpa muutama vuosi sitten yhdessä Selin nuorisoseuran ja kyläaktiivien kanssa pukkaamassa käyntiin Komeiden Kokoontumisajoja. Ja jotain tästä kaikesta leijuu Syökerin Sauhuissa ja muissa samankaltaisissa kokoontumisissa. ”Joka ei mennyttä tunne, ei voi uutta, pysyväistä rakentaa.” Me haemme aina voimaa menneestä, ja oman erityisyytensä näihin kalustotapahtumiin tuo niiden näyttelyesineistön henki. Teksti: Kauko Ollila Kuvat: Kari Mattila Sakeammat sauhut 23.4. Ja monet näyttelyn traktoreista ovat tulleet ensitöihinsä hevostöiden perijöinä. Mutta toisaalta niille – kuten erään tuttuni Zetorille sen nuoruuden päivinä – myös puhuttiin. N ummituvalla oli myös kahvila ja se monelle kävijälle tärkein, rompetori. Muisto siitä on kiinnittynyt noihin laitoksiin. ”Seppolan seuratalolle Vihdin Selkiin piti saada jotain toimintaa”, itsekin vihtiläinen ja Selin nuorisoseuran hallituksen puheenjohtaja Nyman perustelee
Mvp eli minimum viable product on ameriikan englantia ja tarkoittaa nippa nappa riittävän laadukasta tuotetta. 45. Vihtijärven VPK on kunnostanut tämän Vihtiin uutena tulleen Land Rover -paloauton. Nummituvan rompetorin anti on monelle Syökerin Sauhujen ykkösjuttu. Sehän palasi kuusen alta valoon ja nuoruutensa päivien taloon sekä ajoon Lopen Uusitaloille. Tunturin iätöntä, puna-valkeaa ja hienosti entistettyä eleganttia kokonaisuutta tukee pakkarin lootan aito kuosi. Sen elinkaarta ei ole ajateltu niihin mittoihin, joihin tämä suomalainen yksilö on yltänyt. Case VA tavattiinkin taannoin. Moottori on 2,6-litrainen kuutonen eikä kilometrejä ole kuin rapiat 12 000. Vuodelta 1968 oleva alusta on koritettu Kouvolassa. Zil-kuormurin idea ja toteutus ovat sellaisen ajattelun malliesimerkki. ”Mis sie tarvihet hyvää mittaripaneelia. Vuoden 2022 keväällä ajat ovat sellaiset, että joidenkin tietojen mukaan Venäjällä harkitaan Mosse Eliten valmistamisen aloittamista uudelleen. 1960-luvun transistoriradiot ovat jo aikoja sitten siirtyneet keräilyesineistön haluttuun päähän. Täs siul o sellanen! Vai ostat sie ompelukonneen?” Loewe Opta, Blaupunkt ja mitä niitä olikaan. Varsinkin nokattomana harvinaisuus. Jos piirustukset ovat hukassa, mallia pick-up-version tekoon löytyisi Suomesta
Hausjärveläisen Esko Sirolan Bedford ERT 3D2T on vuodelta 1972 ja samaa A-luokkaa nostureineen kaikkineen. Maamoottoriosastolla kävi tasainen sytke. Pukkilalaisen Petri Virtasen Scania LT146 6x4 vuodelta 1979 on seissyt pitkään ennen uutta nousuaan nykyiseen komeuteensa. 46 SYÖKERIN SAUHUT. Harvinaisempaa näkyä tarjosi massiivinen porilainen BMW-kuulapää vuodelta 1918. Volkswagen Transporter Doppelkabine Synchro vuodelta 1990 on Junnu Koljosen kelpo kulkine etenkin maantien oheen. Avoimen jäähdyttimen toiminta on hypnotisoivaa katseltavaa. Pienessä Viola-rahtilaivassa palvellut vuoden 1949 Wickström-moottorivinssi on keltaliivisen sipoolaisen Bob Albrechtin hyvissä käsissä saanut uutta elämää
Ranskattaressa on takalokasuojan kartturintuolin tähden annos saksalaista henkeä. Koneen tarina ja tiedot löytyvät Vanhat Koneet 5/14 -lehdestä. 4/2022 47. Tapani Virtanen on haalinut JD 500 -traktorinsa ja varsinkin sen moottorin hienoon kuntoon pieninä paloina. Eikä ihme, näimmehän toisemme pitkästä aikaa tautisen kaksivuotisen jälkeen. Harri Hamporin Ford 3000 vuodelta 1965 on näillä selkosilla harvinaisemmilla alkuperäisillä hörökorvaetulyhdyillä kaunistettu. Raine Oksan Steyr 180A vuodelta 1952 on Sauhujen vakiovieras ja hyvästä syystä. Väkeä kertyi ennätystahtiin. Tämä malli kompasteli John Deeren Euroopan valmistuksen aloituksessa. Renaultin D-sarjalainen kukkuu ilmajäähdytteisellä MWMkikkareella. Esittelimme traktorin numerossa 7/18. ”Ellei olisi ollut Normagia samaan aikaan, viissatanen olisi ollut huonoin länsisaksalainen traktori markkinoilla 60-luvun alussa.” Virtanen lohkaisee
48. Ajoneuvot töissä 30.4.–1.5. Auton viereen oli koottu yksinkertainen ja ihastuttava somistus. Kai Niemistön ’65 VW Kastenwagen on kunnostettu lypsykoneja separaattorivalmistajan huoltoauton asuun. Näyttelyhallit kierrettyään oli takuulla entistä tietoisempi siitä, millaisilla vekottimilla tässä maassa on aikoinaan töitä tehty. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Useimmat meistä muistavat kauppa-autot, mutta kumipyörien päälle nostettu pankki on jäänyt monelta unholaan. Raskaan työn raatajia oli halleissa paljon. Näyttelykapineiden yhteyteen oli laadittu tavallista paremmat tieto-osiot, jotka lukemalla pääsi hyvin jyvälle kunkin laitteen historiallisesta asemasta ja merkityksestä. T apahtuma järjestettiin vappuviikonloppuna, minkä johdosta monia jännitti paikalle saapuvan yleisön määrä. Tapahtuman anti oli tällä kertaa poikkeuksellisen kiinnostava ja kokonaisuus hyvin rakennettu. Lisäjännitystä toi se, löytäisikö väki kahden väliin jääneen näyttelyn jälkeen tiensä takaisin Lahteen. Epävarmuus karisi heti ensimmäisen näyttelypäivän aamuna, sillä yleisöä tulvi tuntitolkulla sisään taukoamattomana ketjuna. Pekka Lounion ’74 Peugeot J7 teki työuransa Lammilla. Kaikkiaan messuvieraita kertyi viikonlopun aikana yli 18 000. LAHTI Museoautoharrastajien päätapahtumaksi muodostuneen Classic Motorshow’n teemana oli tänä vuonna Työn sankarit ajoneuvot töissä. Lahden messukeskuksen näyttelyhalleihin oli koottu teeman mukaisesti työkäyttöön tarkoitettuja ajokkeja poliisimoposta dumpperiin. Koska asettelu ja teemoitus oli tarkoin mietitty, työajokit vaikuttivat herättävän kiinnostusta tavallisesti vain henkilöautoista tai moottoripyöristä innostuneidenkin joukossa
Vanhojen Koneiden ja Klassikoiden yhteisellä osastolla oli esillä VW:n alustalle käsin tehty ajopeli. Samasta peltovetäjästä on napattu myös Tiekarhun etuakseli. Benz Gaggenau ei kiitänyt palopaikalle myrskytuulen lailla. Kone on valmistunut Onkilahden konepajassa Vaasassa vuonna 1925. Sama mieshän (kuvassa vasemmalla) on tuttu lehtemme numeron 4/10 Seppiä ja mestareita -artikkelista. Huippunopeutta irtosi tasan kolmekymppiä, mikä sekin vaati kuljettajalta suurta rohkeutta ellei peräti huimapäisyyttä. Siihen hommaan paras vekotin on aito Tiekarhu, ja tällaiselta tiehöylä näytti vajaat sata vuotta sitten. Neljästä ohjauspyörästä vain yksi on ohjausta varten, muilla säädetään terien asentoa. Autolla on jännittävä yhteys raskaan kaluston maailmaan, sillä sen on 70-luvulla opiskeluaikoinaan nikkaroinut Stig Fagerstedt, josta tuli sittemmin Sisu-auton pääsuunnittelija. Hämeen lääniin saatiin ensimmäinen paloauto sata vuotta sitten. Sujuvan liikennöinnin varmistettavaksi tietä pitää välillä tasoittaa. 49. Pieni DT-14 eli täystuho ja iso vihreä mörkö T-150K ovat kotoisin samasta Harkovan traktoritehtaasta Ukrainasta. Tässä se on tänään. Runkoaisojen välissä pilkottaa koneen lähtökohta eli Fordson-traktori. Eri aikakausien hyötyajoneuvot peräkkäin antavat hyvän kuvan kehityksen kulusta. Yleisölle tarjoutui mahdollisuus päästä aistimaan vanhan linja-auton tunnelmaa tien päällä. TT-Ford oli 20-luvulla pätevä rahtipeli, samoin sen taakse asettunut Hävittäjä-Ford omana aikanaan. Konetilassa puuskuttavan 6,3-litraisen rivinelosen teho on ainoastaan 40 hevosvoimaa ja auton omapaino sentään yli neljä tonnia – ja siihen vielä kantavuutta pari tonnia lisää. Veteraanibussi sukkuloi paikallisen moottoripyörämuseon ja messukeksuksen väliä
ZIM-350 vuodelta 1993 on sekin tehty Harkovassa, puolustusja rautatiekalustosta paremmin tunnetulla Malyševin tehtaalla. Elcat-täyssähköauton kerho sai lahjoituksena Lahti Energialta, joka oli myös auton ensimmäinen omistaja ja käytännössä ainoa käyttäjä. 50 CLASSIC MOTORSHOW. Auto on rakennettu ulkolähetyskäyttöön Kausalassa Kiitokorilla ’89 Mercedes-Benz 409D:n koriin. Nykykunnosta on kiittäminen Radioactives ry:n aktiiviharrastajia. Masiina on varustettu voiman ulosotolla, ja siihen saa kytkettyä monenlaisia lisälaitteita. Yleisradion vanhaa ulkolähetysautoa pääsee tutkimaan lähietäisyydeltä vain harvoin. Chevrolet-bussi vuodelta 1938 on Kajaanin palokunnan entinen miehistönkuljetusauto, ja se on entisöity kerhon talkoolaisten voimin 1990-luvulla. Hurmaavasti patinoitunut kuormuri on myös museorekisteröity alkuperäisessä asussaan, mikä osaltaan kertoo järjestelmän järkevöitymisestä.Tällaisenaan Volvo on pala kotimaan historiaa, entisöitynä ainoastaan hieno kuorma-auto. Päijät-Hämeen Mobilistit esittelivät osastolla toimintaansa. Kerholaiset ovat panneen Elcatin arvoiseensa kuosiin ja museorekisteriin. Ei siis ihme, että messuille tuotu yksilö keräsi tekniikasta kiinnostuneita ympärilleen. Vanha Volvo on ansiokkaasti säilytetty täsmälleen samassa kunnossa kuin työuransa viimeisenä päivänä. Vetonauloiksi oli tuotu kaksi perin erilaista työautoa, joiden äärelle on hyvä jäädä pohtimaan termin ja myös museoajoneuvoharrastuksen laajuutta
Laitteessa on 39-litrainen V12-dieselmoottori, jonka tehoksi ilmoitetaan 525 hevosvoimaa ja maksimiväännöksi reilut 2 200 newtonmetriä. Suurin matkanopeus on 30 kilometriä tunnissa ja löpöä palaa 125 litraa sataa kilometriä kohden. Kuljettajalle oli varattu kypärän lisäksi liikenteenohjausvälineet. Traktorin perässä on lannoitteenlevitin. Olli Lehdon 175-kuutioinen ’59 Jawa on aikoinaan ollut metsätyömiehen päivittäisessä käytössä, ja on siksi ansainnut paikkansa Ajoneuvot töissä -teemanäyttelyyn. Ravinnesuhteet 15-20-15, nimenä normaali y-lannos, tekijänä Kemira. Välissä auto ehti toimia Ylämaalla puutarhurin käytössä. Mikkelin kaupungin entinen Teijo-huoltoauto on vaihtanut suoritealaa ja toimii nyt mopedikuljetusten parissa. Nykyisin lava-auton omistaa lappeenrantalainen Pertti Palvimo, joka on Teijon kolmas omistaja. Suksilla varustetun Jawan ympärille oli mukavasti koottu aiheeseen liittyvää rekvisiittaa. Tarina kertoo, että Solifer on vuonna 1986 hankittu Mynämäen nimismiehelle, ja tietysti pilkettä on silloin ollut hiukan silmäkulmassa. Solifer on varustettu poliisin tunnuksilla, hälytysvilkulla ja piiska-antennilla. Peli on museorekisteröity pääosin alkuperäiskuntoisena. Mutta mikä kumma on niiden kaveriksi pysäköity ja poliisin tunnuksin varustettu automaatti-Solifer. Se oli ennen se. Ennen vanhaan kaksipyöräisillä liikkui moni ammattimies nuohoojasta metsuriin. Neuvostoliitossa valmistettu MAZ-537G-vetoauto oli näyttelyn mahtavimpia ilmestyksiä. Pentti Uotilan Porsche Standard vuodelta 1959. Nykynuorison on vaikea mieltää moottoripyörää muuna kuin hauskanpitolaitteena. Luovutuskirjaan oli merkitty erikoisehdoksi, että nimismies saa käyttää mopoa virkatehtävien lisäksi omiin yksityisajoihinsa enintään 5 000 kilometriä vuodessa. Poliisi-Saab on tuttu ajopeli, ja jotkut ovat saattaneet törmätä virkavallan käyttämään Moto Guzzi -moottoripyörään. 51 4/2022
Mutta satoja vierailijoita saimme.” Porukka vaihtui iltaa kohden, kun mainio Covercasebändi aloitti keikkansa. Kyläyhdistyksen tarkoitus on edistää Lusin seudun omatoimisuutta, elinkelpoisuutta sekä ajaa asukkaiden yleisiä ja yhteisiä etuja, ja kaikkea tätä myös Oldschool Motorshow tukee. Teksti: Kauko Ollila Kuvat: Kari Mattila Lusi Oldschool Motorshow – kylän ja kartanon yhteistempaus 21.5. V ielä 1990-luvun lopulla Vidnäsin kartano tunnettiin Viikinäisten nimellä. ”Toki saimme tästä ensi kerrasta myös tulevien tapahtumien järjestelyihin liittyvää oppia”, Pennanen toteaa. Kyseessä on reenjalas noin 9 000 vuoden takaa. Sitä voi tätä nykyä kummastella Kansallismuseossa. Kartanon sielu suosii ajoneuvohistoriallisia kohtaamisia. ”Kävijät saapuivat kahdesta eri suunnasta, joten tarkka kävijäluku ei ole tiedossa. 52. Kartanon talouskeskus sijaitse Lusin kauniissa järvenrantamaisemissa. Pennasen mukaan kaikki merkit viittaavat siihen, että ensi vuonna otetaan uusiksi. ”Tämä oli ensimmäinen kyläyhdistyksen ja kartanon uuden omistajapariskunnan kanssa järjestetty tapahtuma tässä lajissa”, sanoo Lusin kyläyhdistyksen puheenjohtaja Outi Pennanen. Facebook-datan perusteella paikalla oli satakunta näyttelyvehjettä, jotka asettuivat sangen laajan tapahtuma-alueen eri puolille. Ensi kertaa järjestettyyn tapahtumaan vieri komea kavalkadi kaikenlaisia hyvinkin vanhan, jos kohta hiukan modernimmankin koulukunnan ajoneuvoja läheltä sekä kauempaa. Sen mailta on löydetty yksi vanhimmista puuesineistä maailmassa. Paikka tarjoaa kulkijoiden käyttöön vuokramökkejä, maatilamajoitusta, caravan-alueen, juhlatiloja ja vuokrasaunoja. HEINOLA Lusi Oldschool Motorshow liittyi kaltaistensa tapahtumien seuraan Heinolan Lusin kylässä, Vidnäsin kartanon mailla toukokuun jälkipuoliskolla. Takaisin Vidnäsiksi muuntautunut kartano on saanut uudet omistajat hiljakkoin
Yli-insinööri Uoti Hartikaisen vetämän työryhmän luomus tunnetaan lukuisista variaatioistaan huolimatta Proto-Sisuna. Heinolalaisen Jamppi Niemisen vuoden 1964 Nuffieldiin on sovitettu kuutonen saman konklaavin Austin-kuormurista aivan Keskon taannoisen virallisen konseptin mukaan. Nuffin kantama tavaramäärä ja paino sekä etuakselin edessä että taka-akselin takana kertovat, että peruskone oli suunniteltu tekemään muutakin kuin vetämään perunasahraa. Porokaaren päälle istutetussa vänkärin tuolissa viihtyminen vaatii kuntosalia sekä hyvän esiverryttelyn ainakin pidemmällä reissulla. 53. Kuvamme yksilö on saanut sen verran valovarustusta, että vastaantulijalta otsanahka lämpiää. Mustaa Makiaa! Porsche Superin kaljupäistä olemusta tukee takapyörien väliin sovitettu lainamökki. Vallun tuplaputket johtuvat Ford Mustangin 2,3-litraisen moottorin hengitysvaatimuksista. Taustalla lymyävästä Teemu Grönmanin Mustang-Harmikista on juttu sivulla 34. IH:n McCormick International B275 vuodelta 1962 on lievä päivitys malliin 250, joka teki tunnetuksi sittemmin suositut englantilaiset pikkukormikit. Kun on vielä Kylmäkosken kertojakin, voi esittelylappuun kirjoittaa huippunopeudeksi vaatimattomasti +60km/h. Hannu Peltosen Valmet 359 ja Arho Ulmasen Fordson Dexta kilvoittelivat keskenään traktorimarkkinoista 1960-luvun alussa. Mustan Valmet 15:n edessä istuu sen laatija Arto Jussila
54. Myös uusia tekijöitä oli löytänyt paukkeille mukavasti. Ensi kerran paukemiehet saivat koneen kasaan jo pari vuotta sitten, mutta välissä kärsittiin konevauriosta ja vaihdettiin muun muassa kampiakseli. Moottorin teho on tuhat hevosvoimaa. Neuvostoliittolaista ja sittemmin venäläistä moottorimallia tehtiin viitisenkymmentä vuotta, ja sitä on käytetty muun muassa Antonov An-2 lentokoneissa. Otolla oli hieman sukurasitettakin asiassa, sillä hänen setänsä rakensi vastaavan näyttelymoottorin aikoinaan Kowan teknolokian päiville Vesilahteen. SASTAMALA Paukepäivät, nuo vapaitten ja villien koneenrakentajien kevätjuhlat päästiin viettämään yleisötapahtumana vuoden paussin jälkeen. Punatähti T apahtuman nimen veroista ääntä tarjosi festivaali-isäntä Eero Rintalan ja vakiokasvo Otto Ruoholan (kuvassa) vetämänä näytöskuntoon korjattu yhdeksänsylinterinen Švetsov-AŠ-62-tähtimoottori. Katsojia ja koneita tuntuikin tulleen paikalle kahden vuoden edestä. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Tuli iso paukku! 28.–29.5. Tässä moottorissa potkuri on Antonovin oma, mutta lapoja on lyhennetty metri kutakin. Otetaan tällä kertaa tarjonnan paljouden keskeltä muutama herkkupala tarkempaan maisteluun
Kuorma-auton levyä suunnittelin, mutta se olisi vaatinut liikaa muutoksia.” Kierroksia Deutz ottaa Heikin mukaan vähän yli 2 000. Kaverin kanssa mentiin hakemaan sitä henkilöauton peräkärryllä. Se käskettiin hävittää yrityksen nurkista, ja se päätyi erään työntekijän autotalliin. Kyseessä on siis alkujaan vanha perus-Majori eikä Super Major, kuten pelleissä lukee. Ja kuten arvata saattaa, Heikiltä eivät juttukaverit loppuneet. Heikki kertoi, että moottori on ollut työssä telakalla. Traktori on ollut Heikillä tässä mallissa noin kuusi vuotta. Rupesin mittailemaan. Näissä teollisuuskoneissahan ei ole kytkinpintoja. Traktori on Heikin mukaan vuodelta 1957. Lopulta Fordin kuutoskoneestakin tarvittiin osaa. Mutta jännittävintä ei alkuvaiheessa ollut vauhti tai edes voima vaan suunta. Vähän jouduin vauhtipyörää sorvaamaan, hiomaan pinnan ja tekemään sopivat reiät, että sen sai kiinni. Kone tikissä P aukepäivien viihdyttävintä antia ovat vuodesta toiseen koneistot, joiden suorittama työ on olematonta verrattuna mekanismin voimapotentiaaliin ja monimutkaisuuteen tai sen rakentamisen vaatineeseen vaivannäköön. Moottori painaa tonnin, joten sitä ei ihan käsin nostella. Ajattelin, että laitan Deutzin tähän. Hitsailin lisäpätkät siihen ja tuin runkopalkit taka-akseliin.” Rungon ja moottorin asentamisessa ja Fordsoniin kytkemisessä oli arvatenkin aikamoinen sovittaminen. Heikki Viianranta Ankka linnas… siis Kirkkonummelta oli vastuussa tämän vuoden Paukkeiden kenties pistävimmästä työnäytöksestä. ”Tämmöisessä hommassa tämä kestää ihan hyvin”, Heikki vakuuttaa. Kerran se on käynyt Raudassa ja Petroolissa, mutta silloin ei ollut ompelukonetta perässä. ”Siinä on Traderin vauhtipyörä. Kytkinlevy on 13-tuumainen, isompi ei mahtunut. Siinähän olisi voinut käydä niin, että onkin kuusi vaihdetta taakse. Siellä se oli jokusen vuoden, kunnes sai jälleen häädön, nyt vaimoväen kangaspuiden tieltä. Naurun remakkaa Viianrannan ompelimon ympärillä piisasi. Heikki Viiankoski ei paljon ennättänyt Paukepäivillä ommella, sillä jututtajia riitti. Nykyiseltä maahantuojalta eli Grönblomilta Helsingistä sitten selvisi, että kyllä se pyörii vasempaan.” Heikki pani ohjaukseen orbitrolin, sillä renkaiden käsin kääntelystä ei enää muutostöiden jälkeen olisi tullut mitään. Täytyykö olla varovainen, ettei riko Fordsonin osia Deutzilla. Heikki oli asentanut Fordson Majoriin Deutzin 345-hevosvoimaisen V10moottorin. Saatiin se monilla pumppukärryillä kyytiin ja tuotiin kotiin.” Sitten Heikki alkoi ihmetellä, mitä tekisi voimakoneensa kanssa. Sillä on tehty hydraulipaineet laivan lohkojen siirtelyyn kiskoilla. ”Ostaessani Deutzin en tiennyt, kumpaan suuntaan se pyörii. ”Siinä kuitenkin oli tuommoiset kyltit. Alkuperäisten hidastimien tilalle on pantu farmari-Volvon levyjarrut. ”Seurasin sitä kuukauden verran ja lopulta soitin. He painoivat Hardox-levystä palkit. Tuumin, että kyllä se nyt täyttää Super Majorin vaatimukset.” Traktori on hyvin viimeistelty, mutta paljon sen tekemiseen on kulunut rokonarpista rautaa ja kolhittua tavaraa. Sanottiin, että tule nyt hakemaan, kohta tulee avioero. Fordsonissa on aluevaihde ja isot renkaat, joten neljääkymppiä sillä saattaa päästä. ”Konepeltikin on tehty kolmen Majorin konepelleistä, kun ne olivat niin ruttuisia, ettei vähemmästä saanut”, Heikki sanoo. ”Se moottori oli kuitenkin niin loppu, ettei sitä kannattanut enää korjata. Siellä on 60 tonnin prässit. Pultteja kului hurja määrä. Muuta ajelua tulee lähinnä postilaatikolle. Traktoria piti jatkaa noin 80 senttiä ja tehdä runkopalkit. Moottorista ilmoiteltiin, mutta se ei tuntunut kelpaavan kenellekään. Kun telakalle hommattiin isompi moottori, tämä jäi ylimääräiseksi. Hänellä oli nurkissa Majorin raato ja sitä varten jemmassa Traderin kuutoskone. 55. Meidän kylällä Masalassa on onneksi firma, joka särmää u-palkkeja. Lisäksi nostolaitetta on tehostettu. Traktori pyöritti nivelakselin välityksellä Husqvarnan ompelukonetta
Sähköpelissäkin riittää hauskoja yksityiskohtia. Kaasun asento perustuu jännitteeseen, ja ledillä se tiputtaa pari volttia jännitettä.” Nyt Porschen huippunopeus on noin 24 kilometriä tunnissa. Sähkön aika P aukkeilla näkyy vuosi vuodelta enenevässä määrin tapahtuman nimeä vastaan riiteleviä hiljaisia vehkeitä. Se on kunnon kierrätystyyliin jalostettu eräästä Esan vanhasta taidonnäytteestä, liikkuvasta poliisikopista. Nyt mukana oli entistä isompi katras pääasiassa sähkökäyttöisiä ajokkeja. Sähkömoottoreita täytyy kuitenkin useimmiten ostaa uutena, sillä niitä ei vielä käytettynä tahdo saada. Janne Parkkinen lepäilee tieliikennekelpoisessa ajoneuvossaan muiden luomustensa keskellä. ”Se oli samperin hankala ajettava”, Esa kertoo. Ajokkia testasi monien muiden muassa Fanni Siipola. Paljon muuta ei ajoneuvossa sitten olekaan kuin sähköakseli, ohjainkeskus ja valot. Laitoin vihreän ledin signaalijohdon väliin. Eniten taisi ihmettelijöitä kerätä liikkuva pikku öljypurkki. Tekijä itse nostaa laumasta esiin tieliikennekelpoisen liikkuvan nojatuolin. Täksi kerraksi valmistunut mainio uutuus oli Porsche Juniorin sähkötoiminen pienoisversio. Janne kertoo käyneensä Paukkeilla ensi kerran vuonna 2017. ”Se täyttää lain kirjaimen, eli teho on alle tuhat wattia, leveys korkeintaan 80 senttiä ja huippunopeus alle 25 kilometriä tunnissa. Esalla on ratkaisu siihenkin: vyölenkissä killuu etälamautin ”Jos täällä aletaan luvatta pörrätä, napsautetaan vain tuosta eikä enää kulje mihinkään.” 56 PAUKEPÄIVÄT Parkkisen peleistä yleisöä innostavin taisi olla tämä pieni öljypurkkimopo. Hänen liikkuvia tynnyreitään ja muita erikoisuuksia on nähty jo pari kertaa. Eräs näiden värkkien tuttu tekijä on janakkalalainen Janne Parkkinen. Sillä onkin tehty kauppareissuja ja viety pikkupoikaa esikouluun. Nyt se ei anna kuin puolikkaan kaasun, vaikka on lappu lattiassa. Esa sanoo, että täysillä akuilla ajaa reippaasti yli kymmenen kilometriä. ”Otin rungon siitä ja jatkoin akseliväliä parikymmentä senttiä, että sain akut mahtumaan.” Porschessa on kaksi geeliakkua, jotka ovat Esan muistin mukaan kylmäkonekontista peräisin. Porsche on siis laillinen peli tiellä. Äänimerkki pitää myös olla, mutta valoiksi riittää esimerkiksi otsalamppu.” Jannen pikkumenijöillä riitti koeajajia jonoksi asti. Oli telavetoinen kone, nelivetoinen nivelohjattu auto, madallettu sähköpyörätuoli ja ties mitä muuta. Esan Porsche E sa Lindroosin pienet ja mielikuvituksekkaat härvelit ovat jo pitkään olleet Paukepäivien hauskaa antia. Konekinkereilläkin saattaa vierailla liiaksi innokkaita testikuljettajia. ”Älyboksissa on kolme vaihdetta, mutta hitaimmallakin se kulki liikaa. Esa vakuuttaa, että kun tällaisella ajokilla kurvaa eskarin pihaan, aidan takaa kurkottelee aimo katras uteliasta pikkuväkeä. Leveys on 60 senttiä ja teho 800 wattia. Höyrykoneita ei tällä kertaa tainnut olla paikalla, mutta sähkömoottoreilla toimivat pelit olivat lisääntyneet huomattavasti. Parkkinen tekee ajopelejään pääasiassa kierrätysosista, eli niistä romuista, mitä nurkista löytyy. ”Se on oikein ajatuksella tehty”, Janne kertoo. Kaasupoljin kääntää sähkömopon kaasukahvaa.. Parkkinen vakuutti itsekin pystyvänsä ajamaan sillä, joten voimaa purkissa piisaa. Silloin hänellä oli omat ensimmäiset ajopelit työn alla, ja paukekipinän myötä homma sai uusia kierroksia
Ajattelin, että se on mukavampi täällä. Lyhyellä tähtäimellä taas näköpiirissä oli koko viikonloppu Paukkeita: mukana oli riippumatto ja pressu yöpymistä varten. ”Hitsailin rungon tähän ja sovittelin vaihdelaatikon ja moottorin siihen. ”Olen kerran käynyt täällä Paukepäivillä enoni kanssa”, Torsti kertoo. ”Se oli vuonna 2020. Eilen laitoin tähän polkupyörän levyjarrut. Toinen oli matala ajoneuvo, toinen kuormainkone. Tässä on nokkakärryn renkaat. Tämä on ihan toimiva, sillä on ajettu jo aika monta kymmentä kilometriä.” Torsti on täyttänyt 16 vuotta tämän vuoden toukokuussa. Kuulin, että tänne saa tuoda kuka tahansa näitä härveleitä. Humppilalainen Torsti oli Paukkeilla ensi kertaa näytteilleasettajana. ”Terä on vain vauhtipyöränä, se ei pysy käynnissä ilman sitä”, Torsti esitteli low-rideriaan. Vanhat tutut olivat laanilla myös. Molempiin Torsti on hitsannut rungot ja rakentanut voimansiirron. 4/2022 57 Torsti Aution maansiirtokone oli Paukkeilla välillä pyöräremontissakin.. Tykkänään sanattomaksi vetää sentään aika harvoin. Monesti ennenkin Paukkeilla kaivanut Katja Saari naapurikylästä Putajalta tanssitti Mannia Temmeksellä. Sitten viime vuonna pistin siihen Sampo 10 -leikkuupuimurista hydrauliikan.” Torstin pitkän tähtäimen suunnitelmiin kuuluu lähteä peruskoulun jälkeen ammattikouluun opiskelemaan levyseppähitsariksi. Lakki päästä P aukepäivillä monen taitavan ja määrätietoisen sepän teosten edessä täytyy nostaa hattua. ”Aloitin tätä 13-vuotiaana purkamalla takavetoisen ruohonleikkurin. Omatekoisia koneita mies on rakentanut ja muokannut jo muutaman vuoden. Tästä kaverista kuullaan vielä. Torsti Autio veti. Piti sitten tuoda omat projektit tänne.” Torstilla oli mukanaan kaksi enemmän tai vähemmän ruohonleikkureihin pohjautuvaa vehjettä. Nyt se on nelivetoinen”, Torsti kertoo puskulevy-kuormainkoneestaan. ”Välitykset on aika hyvät: ykkösellä se menee tarpeeksi hiljaa, viitosella viittäkymppiä
SAHA POIKINEEN Suomesta löytyy kokoelmia moneen lähtöön. ”En tiedä, onko tämä järkevää touhua vai ei, mutta mitä kukin. Joutivat mennä. ”Ei tämä touhu minun mielestäni ole lähtenyt käsistä. Astutaan tavaraa täynnä olevaan vajaan ja katsotaan, mitä hyllyihin on kertynyt. Suomessa niitä myytiin vuosina 1964–71. Pukkilassa asuu mies, joka on kerännyt yli viisisataa Homelite XL-12 -moottorisahaa – ja siihen vielä muut vehkeet päälle. ”E räs mies haki kerran täältä käynnistintä omaan Husseensa ja sanoi, että hänen poikansa kerää myös moottorisahoja. Toukokuun viidennen saldo vuonna 2022 on 521 kappaletta Homeliten tätä yhtä mallia, jota valmistettiin Yhdysvalloissa kolmella vuosikymmenellä 1,5 miljoonaa kappaletta. Nyt niitä on enää kymmenkunta.” Koskinen keräsi myös maamoottoreita, mutta siirtelytarpeen tähden ne olisivat tarvinneet betoni lattian. Aiemmin keräsin pelkästään traktoreita, mutta ne veivät aivan liikaa tilaa. Näky on paatuneellekin konesielulle tyrmistyttävä. Kysyin, paljonko niitä on. Jotenkin tässä Jarin meiningissä on mukana myös poptaiteilija Andy Warholia. Aukaisin sitten nämä pariovet.” Vieraan katse lasittui, mutta palasi eläväksi ja mies sanoi, hitaasti: ”Eihän se meidän poika mikään keräilijä olekaan!” Silti pukkilalaisen Jari Koskisen liiterin ovista näkyi vain Homelite XL-12 sahoja, ei niitä tämän hetken noin tuhatta muuta sahaa, perämoottoreista ja muista moottoreista nyt puhumattakaan. Vastaus oli että 25. Tuskin edes tehtaalla tai muualla tunnetussa maailmankaikkeudessa on ollut liiteriä, jossa mokoma määrä yhtä ainoaa sahamallia pomppaa tajuntaan yhdellä silmäyksellä. Yhden romu on toisen aarre.” Teksti ja kuvat: Kauko Ollila ”Aiemmin keräsin pelkästään traktoreita, mutta ne veivät aivan liikaa tilaa.” Jari Koskinen 58
Sopii tuota silti epäillä, koska hiljalleen laajentuneissa kokoelmissa on tällä haavaa kaikkiaan noin 1 600 moottorisahaa. Puskaradio pelaa ja ihmiset soittavat. Vain 23ja 50-hevosvoimaiset yksilöt puuttuvat, vink vink. ”Tämä XL-12 oli aikanaan yleinen malli Suomessa, ja asetin omaksi tavoitteekseni ensin 50 sahaa. Se oli aivan liian helppoa, joten nostin tähtäimen 300 sahaan. Kaverin kokoelmaan kertyi yhä enemmän kaksoiskappaleita. Viimeisin Homelite haettiin viikko ennen haastattelua Hämeenlinnasta. Homelitesta sanottiin, että paljon melua turhasta, mutta paljon näillä on puuta kaadettukin.” Aikakauden käyttäjätkään eivät aina olleet laitteisiinsa tottuneet. Vakolan koetuksessa vuonna 1965 XL-12 todettiin käyttöominaisuuksiltaan kohtuullisen hyväksi ja kestävyydeltään erittäin hyväksi. Homelite XL-12 on itse asiassa ensimmäinen klassikko, jolla on sekä kaadettu, karsittu että pätkitty. Nyt maali on 600:ssa, mutta sitä ei ehkä voi saavuttaa, alkavat sahat maailmasta loppua. Ei kun hetkinen, nehän on laskettu viimeksi noin kolme vuotta sitten, eikä keko ainakaan ole madaltunut. Näyttelykuraattori Koskinen sanoo, ettei keräilijäksi määrittyminen katso välttämättä tavaran määrää. Neuvostoaikaisia Družba-sahoja on siunaantunut Koskisen koottuihin kelpo kokoelma. Mukana näytteissä on lisälaitteita kuten vinssi sekä kaatokiila. Kaverin syytä Infektio sahoihin ja nimenomaan Homeliteen tuli eräältä keräilijäkaverilta, jolle Koskinen välitti muun kaman haalimisen lomassa nurkkiinsa ajelehtineita moottorisahoja. Jos moottorisahan kyljessä lukee MF, JD tai Ford, suomalainen sahaseppo hieraisee silmiään. Yhdysvaltain jättimarkkinoilla suuret maatalouskonevalmistajat myivät näitä osana puutarhaja pienkonevalikoimaansa. Jos et painanut mustaa nappia taajaan, ketju ja laippa olivat hetkessä pilalla. Tuotteet ostettiin muualta ja päälle lätkäistiin oma logo. Kuusikymppinen Echo sai Vakolan koetusselostuksessa vuonna 1969 kohtalaiset arviot niin käyttöominaisuuksiensa kuin kestävyydenkin puolesta. Ystävyyttä iso kasa. Pappa-Tunturin moottorin yhteyteen sommiteltu vesipumppu kulkeutui Koskiselle Naantalista hankittuaan tuotantoeläimille vettä riittävän monta miljoonaa litraa. 4/2022 59. Perämoottoreita on noin 450, yksistään suomalaisen Terhin tuotteita kymmenittäin. Homelite-tiivistymässä on lähes koskemattomia näytteitä ja sitten sitä toista päätä. Aivan kaikkea mahdollista tavaraa onkin tarjottu. Niinpä sahoja alkoi juuttua Jarin talliin 80-luvun lopulta alkaen. Yhdessä niistä on ampiaispesä. Ja lähes kaikkea tavaraa Jarin nurkissa luuraa. Homeliten XLalkusarjojen teränvoitelu oli manuaalinen
”Liikennevarusteiltaan riittämättömänä” jäi kuriositeetiksi tämä vuoden 1980 mallikin. Mies on kerännyt moottorisahoja, peräprutkuja, muita venemoottoreita, palopumppuja ynnä vaikka mitä muuta tavaraa niin kauan, että hän saa yhteydenottoja suoraan myyjiltä tai lähteiltä, jotka tietävät myyjistä. Laitteet eivät pääosin ole käyntikunnossa. Perinteisen äijätavaran lisäksi Koskisen liitereistä löytyy mekaanisia laskukoneita, kirjoituskoneita ja paljon muuta. Usein aivan vieraat ihmiset soittavat ajellessaan lähimailla ja pyytävät saada käydä. Varaosaraatoja on röykkiö. Jari on myös koostanut useista romuista aina yhden kokonaisen. Entisöinti ei ole Koskisen juttu. Kun niitä on nyt neljä, ei se ole enää mitään.” Kun Homelite-sahoja oli vain yhdeksän kappaletta, kaikki kävivät. ”Jos sattuu tarvitsemaan”, kuten keräilijä itse sanoo. Delta-mopoa olisi saanut monen värisenä, jos vain viranomaiset olisivat olleet suopeampia. Se on voittaja, jolla on kuollessaan eniten romua. ”Se on kyllä suhteellista. Ja niin edelleen. ”En entisöi mitään, ei ole lämpöisiä tiloja. ”Täällä on sellaista tavaraa, jota kunnon ihmiset eivät pidä nurkissaan. Mikäs tämän museon eetos onkaan. Sattuma ja puskaradio Jari Koskisen omakotitalon ympärille nousseissa rakennuksissa uinuu posketon kattaus pienmoottoritekniikan historiaa, jokainen laitos oman menneisyytensä kuosissa. Olen hankkinut tavaraa myös ulkomailta, ja siinä harvinaisuus hiukan himmenee. Joku kertoo sitten nähneensä jonkin kokoelmaan mielestään sopivan vekottimen. Kun ostin ekan Hussen perämoottorin, maksoin siitä tolkuttomasti ja pidin vehjettä ainutlaatuisena. Jotain hakiessa on pakettiauton ruumaan saattanut kertyä jotain aivan muuta. Kerran romumies, aina romumies, ja olen ollut sitä pienestä asti.” Sekä muuta sellaista, kuten: ”Eihän sitä koskaan tiedä, jos sattuu tarvitsemaan jotakin.” Mukana on harvinaisuuksiakin, ja paljon sellaisia sahoja ja perämoottoreita, joita ei virallisesti ole Suomeen tuotu. Koska päivätyöpaikka on lähellä, isäntä saattaa käydä nakkaamassa kävijöille avaimet ja sanoa, että viitsittekö lukita lähtiessänne ja panna avaimet jemmaan. 60 Seppiä ja mestareita Jari Koskinen. Ja jos olisikin, kun teetät laitteeseen vaikka vielä oikean maalin, lopulta aina joku narisee, että väärä sävy!” Tanskalainen Diesella Kolding -perämoottori, tanskaksi påhængsmotor, oli Korpivaaran tuontikataloogissa 1960-luvulla
Mitä nuo ovat. Tottumus tarttua tilaisuuteen ja tehdä asioita normista poikkeavalla tavalla juontaa varhaisnuoruudesta. Terhiä valmistettiin vuosina 1959–79 Jyskän tehtaalla Jyväskylässä. Oma tie alusta saakka Kuplivasti juttuaan juoksuttavan pukkilalaisen leipätyö pyörii rakennusalan koneiden parissa. Terhi-perämoottorit ovat Homelite-sahojen lisäksi Jari Koskisen erityissuojeluksessa. Aha, snurria, niitä vanhan ajan kaupan mekaanisia laskukoneita. Intendentti Koskisella on hersyvä tapa kertoa tavaroistaan, ja hän tuntuu muistavan minkä tahansa silmään osuvan laitteen hankintaja laitehistoriaa. Elämänkoulu paikkasi virallisempaa koulua. Vastasin, että minä keräilen näitä. Sitten on ruotsalainen Albin ja viimeisenä kotimainen Valmetin tekemä Vire-venemoottori. ”Hain yhdeltä pienikokoiselta rouvalta snurran tässä kerran. Keskellä möllöttää kaikenlaisiin sovelluksiin lypsykoneista alkaen käytetyn ranskalaisen Bernardin malli. Sahan henki on niin kuin sen kuuluisan venäläisen muun valmisteen, joka ei pärissyt eikä sopinut. Ja muistuttaa jo perinteisestä Sahapäivästä 30.7.2022. Menneeseen uraan mahtuu erilaista asennusja korjaustyötä runsaana kokemuskirjona. 4/2022 61. Kuvan vasen pikkuinen on Rauman tynnyritehtaan valmistama vesijäähdytteinen Torasvenemoottori, seuraava on samaa merkkiä mutta hiukan isompi ja ilmajäähdytteinen. Jari Koskinen luopui traktorien keräilystä niiden tilaa vievän ominaislaadun tähden, mutta muun muassa seitsemän Nuffia ja harvinaisempi Hanomag R440 ovat jäljellä. Hän katsoi minua täydellisen pyöreiden silmälasiensa takaa yläviistoon ja kysyi, mitä mokomalla laitteella teen. Siellä on lihamyllyjä ja tuossa lattialla kirjoituskoneita. Romumiehen periaatteeseen kuuluu, että rompemyyjiltä ei peritä paikkamaksua. Siis näitäkin. Ystävyyteen on lisälaitteita, kuten vinssi, uppopumppu ja kaatokiila. Osoite on Kolisevantie 20, Pukkila. ”En niin tiedä, mutta tähdellisemmät asiat ainakin häipyvät muistista.” Osumme neuvostoliittolaisen ja omintakeisen Družbaeli Ystävyys-sahan erilaisten sovellusten ansariin erään näyttelyvajan yläkerrassa. Sekä muuta pientä, kuten kuvasta näkyy. Jarilta puuttuvat vain 23ja 50-hevosvoimaiset yksilöt, mutta muita malleja on sitten niidenkin edestä. Oman edun nimissä oli kotioksalta lehahdettava työelämään niin varhain kuin mahdollista. Uppopumppua varten pitää taas irrottaa nuo sahan kahvasysteemit, mutta sitten siinä ei ole enää bensatankkiakaan.” Katson vintin päätyhuoneeseen. ”Kaatokiila on niin hidas, että puu on kaatunut mihin sattuu siinä vaiheessa kun kiila herää. Ja että minulla on näitä ehkä 50 kappaletta ennestään.” Rouva oli vaiennut toviksi ja sanonut: ”Ajattelinkin, että tämä joutuu nyt jollekulle sellaiselle, jolla on mennyt vähän yli.” Kun viiraa, se auttaa, sanoo museonjohtaja Koskinen ja virnistää
Myöhemmin ratoihin rakennettiin kääntöpöydän tapaisia alustoja, joissa vaunun saattoi asettaa haluttuun asentoon. Kevyempiä tykkejä pystyi pyörittämään vaunussaan, kunhan alustan tuet viritti tukevasti maastoon. PE K K A K Y YT IN EN ES KO SU O M EL A 62. Teksti: Kari Mattila Kuvat: SA-kuva Kiskoilla liikkuva tykistö Voimakkailla tykeillä pystyi alkuaikoina ampumaan vain radan suuntaisesti. RAUTAA RADALLA Talvija jatkosodan kalustosta rautatietykit sekä kevyempi kiskoilla liikkuva aseistus on jäänyt vähäiselle huomiolle. Massiivisten ja hurjannäköisten tykkien merkitys ei ollut lopulta suuri, mikä osaltaan selittää laimeaa kiinnostusta. Luodaan kuitenkin pieni katsaus suuriin aseisiin ja niiden käyttäjien varustuksiin
K A U ST O Rautatietykit pystyivät ampumaan pitkälle, ja siksi ne olivat erityisiä maalitauluja viholliselle. Taitava naamiointi kätki jättiläisaseen vihollislentäjiltä. Painaville ammuksille oli omat siirtovaununsa. Ammus erottuu telineen alaosasta, ruutipanokset eivät ole näkyvissä. Kuvassa 305-millimetrisen tykin ammuksia. J. V. N. Ammus ja ruutipanokset on saatu lastattua ja kiinnitetty siirtolaitteeseen. Kuvassa nostetaan ammusvaunulla tuotua ammusta ja ruutipanoksia. VERRONEN ES KO SU O M EL A Anttolassa raiteiden vieressä oleva rautatietykki on naamioitu osaksi romukasaa. HOLLMING Karusta ja yksinkertaisesta ulkoasusta huolimatta rautatietykin sisuksissa oli paljon tekniikkaa: sähkömoottoreita, generaattoreita, vinssejä, hydrauliikkaa ja niin edelleen. Kiskoilla liikkuva kalusto on helppo maali, ja siksi rautatietykkien käyttö pyrittiin ajoittamaan erityisen pilvisiin keleihin. W A LT TE R JO K IN EN 63
Mittakaava tarkentuu, kun miehiä alkaa kiivetä työpisteisiinsä. Neuvostosotilaat tuhosivat lähtiessään tykkien piiput räjäyttämällä. Rautatietykkejä valmistettiin sekä alusta saakka tekemällä että olemassa olevia osia yhdistämällä. Suomi sai jonkin verran kalustoa sotasaaliina. Putket korjattiin katkaisemalla vioittunut osa ja liittämällä tynkään jatkopala. Tohmajärven asemalla kuvattu vaunu on varustettu 152-millisellä Canetmerikanuunalla. VERRONEN ESKO MANNINEN PE K K A K Y YT IN EN PE K K A K Y YT IN EN 64 RAUTAA RADALLA. Alustaksi kävi esimerkiksi matala kuljetuslavetti ja aseistukseksi merikanuuna. VE R RO N EN N. Siistissä ja huolellisesti varustellussa kahvilavaunussa pääsi hetkeksi irti arjesta ja nauttimaan elämän suomista pienistä iloista. PEKKA KYYTINEN N . Rautatiepatterin matkassa kulki Rannikkosotilaitten huoltoyhdistyksen sotilaskoti. Saumakohdan vahvike näkyy hyvin kuvassa. 52 kaliiperin venäläinen Obuhov-rautatiekanuuna on valtavan kokoinen ilmestys. Hankoon Neuvostoliitolta jäi 57 kaliiperin raskaita rautatatietykkejä ja niiden varaosia
Miehistötupa oli tietysti omassa rautatievaunussaan. Rautatiepatterin päällikkö kapteeni Karhunen työpöytänsä äärellä vaunuun rakennetussa toimistossaan. Tällä kertaa sadoksi on luvassa kurkkua ja tomaattia. Karavaanin yllättävin vaunu on tuoreiden kasviksien viljelyyn tarkoitettu kasvihuonevaunu. Sapuskat kokataan keittiövaunussa. VE R RO N EN PEKKA KYYTINEN PEKKA KYYTINEN JA RIKU SARKOLA PE K K A K Y YT IN EN JA R IK U SA R KO LA 4/2022 65. Tunnelma on ollut tiivis ja kamiinan ansiosta myös lämmin. Tässä kuvassa sotilaita on kokoontunut vaunun ympärille Hangossa. Rautatiepatteriston karavaaniin kuului monta vaunua, joista tulenjohtovaunu oli yksi tärkeä osa. Täydellä vatsalla kelpaa marssia vaikkapa omassa vaunussaan sijaitsevaan saunaan. PE K K A K Y YT IN EN R IK U SA R KO LA N
Eläväisluonteinen nuorukainen puolestaan haaveili omasta verstaasta. Niinpä hänelle oli pedattu paikkaa pappisseminaarista. Landini italialaista intohimoa 66. Uudelle paikkakunnalle saavuttuaan 19-kesäinen Giovanni etsi ensin sepänpajan. Oppipojaksi pääseminen ei ollut helppoa, sillä metallinkäsittely oli raavaiden miesten laji. Giovanni ei antanut periksi ja lopulta parin kuukauden kuluttua tärppäsi. Sama piirre oli myös niiden valmistajissa. Unelma oli harppauksen lähempänä. Epäpuhtaudet aiheuttivat virhekäymistä, ja ongelmana oli pullojen riittävä pesu. Kun hehkukuulamoottori kerran käynnistyy, se jatkaa käyntiään sitkeästi kuormituksesta huolimatta. Niin kävi myös italialaiselle perinnemerkille Landinille. Nykypäivänä into johtaa ammattikouluun tai insinööriopintojen pariin. Näin tapahtui ainakin Landinin köyhässä suurperheessä Apenniininen vuoristokylässä Scandianossa. Rauta alkoi totella hyvin motivoitunutta Giovannia. Hän sai sepänsällin pestin Fabbricosta 40 kilometrin päästä kotoa. Giovanni ratkaisi ristiriitatilanteen lähtemällä tien päälle. 1870-luvun Italiassa se saattoi tarkoittaa konfliktia. Oman ahjon äärelle Vuonna 1884 Giovanni Landini oli valmis kokeilemaan siipiensä kantavuutta. Landinien tilalla poikien työpanokselle oli käyttöä, mutta Giovanni Landini oli hintelä. Tuohon aikaan lasi oli kallis materiaali ja viinipulloja kierrätettiin ahkerasti. L ukemattomat nuoret miehenalut ovat kautta sukupolvien olleet palavan kiinnostuneita koneista ja moottoreista. Saksalainen Lanz ja ranskalainen SFV eivät osanneet vaihtaa dieseliin ennen kuin oli liian myöhäistä. Hänen kotimaakuntansa Reggio Emilia oli ja on tärkeä viinintuotantoalue, joten asiakkaita piisasi. Hän kulki kylästä kylään ja teki hanttihommia. Officina Meccanica Giovanni Landini korjasi ja valmisti viininvalmistuksessa tarvittavaa kalustoa
G. Ketjuveto mahdollisti korkeamman maavaran. Uutuus löysi paikkansa teollisuuden, veneiden ja hiljalleen myös maatalouden voimanlähteenä. Tuontia oltiin 1910-luvun alussa aloittelemassa Isosta-Britanniasta ja etenkin Ruotsista. Italian maatalous alkoi hiljalleen koneellistua ja höyrykoneet yleistyivät vuosisadan lopulla. Esillä oli näyttävästi koneellistuvan maatalouden uusi airut – traktori. Giovanni pani merkille, että perinteisten Landini lihotti traktoriesikoistaan vuonna 1932. Kunnostuksesta oli lyhyt matka valmistukseen. Landini-höyrykoneet päästivät ensimmäiset pihinänsä 1890-luvulla. Viallisina tai väärin käytettyinä ne aiheuttivat vakavia onnettomuuksia ja joutuivat huonoon huutoon Reggio Emiliassa. Ensimmäisen maailmansodan aikana Fabbricossa valmistettiin valtion mahtikäskyllä ammuksia, mutta myös moottoreiden, höyrykoneiden ja lokomobiilien tuotanto jatkui. Luotettavalle korjaajalle oli siis tilausta. Landini & pojat toimittivat ensimmäisen traktorin asiakkaalle heinäkuussa 1928. Toimelias Giovanni poikineen teki myös rahtipuintia ja hankki arvokasta kokemusta koneiden toimivuudesta käytännössä. Pelkistetyn yksinkertainen rakenne, toimintavarmuus ja laaja polttoaineiden kirjo olivat Italian köyhälle maaseudulle passeleita ominaisuuksia. Amerikan paviljongissa hän lumoutui saksalaisten siirtolaisten Mietzin ja Weissin kehittämästä kaksitahtisesta hehkukuulamoottorista. Mallisto kattoi tehoalueen 12–35 hevosvoimaa. SuperLandini eli SL/SLR 50 nosti Landinin 30–40-luvuilla Italian traktoritalojen kärkikaartiin. 67 4/2022. Äänekkäät kokeilut herättivät kyläläisissä huvittunutta uteliaisuutta. 50 sitkeäluontoista hevosta riitti vaativallekin rahtarille tai suurtilalliselle. Kuitenkin vain noin 200 puksuttajaa saatiin kaupaksi vuosittain. Hän onnistui myös pirttiviljelyssä puolisonsa Annan kanssa: jälkikasvua kertyi neljä poikaa ja kolme tyttöä. Vihdoin kymmenen vuoden päästä Fabbricon konepajassa paukkui tuotantovalmis yksisylinterinen 12 hevosvoiman moottori. Moottorin apulaitteet oli kerätty yhteen nippuun, jolle voima välittyi kampiakselilta rullaketjulla. Uutta oli pitkäikäiseksi landinismiksi muodostunut keskusyksikkö. Mallimerkintä 25-30 ilmaisi traktorin huipputehon. 40 CV:n ainokaisesta sylinteristä, 14,7-litraisesta ämpäristä möyrysi 40 hevosvoimaa. Kotiin palattuaan Landini aloitti kuumeisen tuotekehittelyn ja testaamisen. Kuudessa vuodessa 245 kuulapäätä lähti hommiin. Traktori alkaa paukkua Vuonna 1922 Giovanni Landini pakkasi jälleen reppunsa ja suuntasi Pariisiin, tällä kertaa maatalousnäyttelyyn. Landini laajensi toimenkuvaansa höyrykoneisiin ja myöhemmin myös puimakoneisiin. Rauhan koitettua valmistui uusi tuotantolaitos. Landini kehitti ja patentoi mekaanisen pulloharjalaitteen, jossa pesevät harjakset avautuivat pullossa sateenvarjon tavoin. Landini oli luultavasti Italian ensimmäinen hehkukuulamoottoreiden valmistaja. Landini satsasi kuulapäämoottoreiden tuotekehittelyyn. Yhden sylinterin tahdissa Giovanni Landini lähti tyydyttämään tiedonjanoaan vuonna 1900 Pariisin maailmannäyttelyyn
Nuorin Aimone sai kontolleen markkinoinnin. Vaihteita löytyi normaalit kolme eteen ja yksi taakse. Modello B:stä irtosi tehoa 40 hevosvoimaa männän kirnutessa 500 kierrosta minuutissa. 25/30 hevosvoiman Modello A oli Jameksen ja postuumisti Giovannin luomus, jota ei päästetty noin vain käsistä. Pienehköstä moottoripajasta oli kuoriutunut kukoistava traktoritalo. Jäähdytyksestä huolehti 100 litran suljettu vesikierto. Landini tarjosi ensin puolivillaiseksi ratkaisuksi Roadless-tyyppistä puolitelamallistoa, joka ei yksinään saanut kyntömiehiä innostumaan. Perusteellinen työ kesti puoli vuosikymmentä. Archimede huolehti juoksevista asioista. Giovanni Landini ei ehtinyt saada traktoriaan valmiiksi. James Landini vaali tarkasti yrityksen mainetta. 68. Sarjatuotanto alkoi kolmen vuoden testaamisen ja hiomisen jälkeen. Vuonna 1925 saatiin tulille ensimmäinen traktoriversio. Pahimmalla kuulapääkilpailijalla Bubballa oli 20-luvulla tuotannossa 18,5-litrainen malli ja kelvottomaksi osoittautunut 23,5 litran kaksisylinterinen järkäle. Landini ja Fiat kisasivat Italia oli telatraktoreiden luvattu maa, koska jäykät savet vaativat traktorilta vetokykyä. Isot päätökset tehtiin yhdessä. Traktorin mukana toimitettu varaosakirja ja kahden vuoden takuu kertoivat arvostuksesta omaa tuotetta ja tekemistä kohtaan. Niinpä isojen toimijoiden kuten Fiatin, OM:n ja Motomeccanican tehtaat saivat tuta liittoutuneiden pommitukset. Puolidiesel sen olla pitää Aseiden vaiettua Fabbricossa alkoi uuden traktorisukupolven suunnittelu. maatalouskonevalmistajien lisäksi Fiat, Renault, Ford ja Austin olivat vahvasti mukana. Tähtäimessä oli monien kilpailijoiden tavoin kevyt 20 hevosvoiman yleistraktori. Pienempi traktorituotantoon keskittynyt Landini säästyi sotatarpeiden valmistuksen ikeeltä, eikä edes raakaainepula vähentänyt tuotantomääriä merkittävästi. Uutuus soveltui myös maantieveturiksi: saatavilla oli sähkövalot, ilmakumirenkaat ja paineilmatehosteiset jarrut. Se säilyi tuotannossa vuoteen 1951 saakka. Kierrosnopeuden säätömekanismi oli oma innovaatio. Pajasta tehtaaksi Giovanni Landini & Figlin tuotantomäärät eivät hiponeet taivaita. Sylinteritilavuudessa oli palattu maltillisempiin 12,2 litran lukemiin. James oli perinyt isältään intohimon koneisiin, hän vastasi tekniikasta ja suunnittelusta ja lähes asui verstaalla. Sotavuonna 1941 esiteltyä 40 hevosvoiman Bufaloa vaivasivat aluksi piilevät valmistusvirheet. James määräsi ne korjattavaksi talon laskuun vielä kahden vuoden takuuajan jälkeenkin. FONDAZIONE FIERA MILANO Vuonna 1925 saatiin tulille ensimmäinen traktoriversio. Suurin niistä oli isän traktorisuunnitelmien toteuttaminen. Muistikirjaan alkoi hahmottua hehkukuulamoottorin ympärille rakentuva Landini-traktori. Uutuuden 11,75-litrainen sylinteri oli makuulla. Vankka SuperLandini oli luotettava työjuhta. Esimerkiksi vuonna 1932 Italian noin 800 valmistetusta traktorista 71 sai alkunsa Fabbricossa. SuperLandini ja 30 hevosvoiman Vélite hilasivat Landinin Italian suurimmaksi pyörätraktoreiden valmistajaksi 30-luvun jälkipuolella. Hän menehtyi lokakuussa 1924. Modello B:n massiivinen 14,327 litran iskutilavuus haki vertaistaan puolidieseltraktoreiden joukossa. Veljekset esittelivät seuraavan kehitysversion SuperLandinin vuonna 1934. Toisen maailmanpalon sytyttyä akselivaltoihin kuuluneen Italian konepajat valjastettiin kyltymättömän sotakoneiston palvelukseen. 50 hevosvoiman tehollaan se oli jonkin aikaa väkevin italialainen traktori ja yksi tehokkaimmista Euroopassa. Hänen kolme poikaansa ottivat johtovastuun yrityksessä. Suurin menetys oli Aimone Landinin menehtyminen konekiväärin luotiin. Landinin tilanneet isännät ja urakoitsijat kutsuttiin Fabbricoon seuraamaan heille räätälöidyn traktorin valmistumista. Modello A sai isoveljen vuonna 1932. Merkkiuskollisuutta houkuteltiin esiin varsin nykyaikaisin keinoin. James Landini luotsasi yritystä nyt yksin. Syrjässä sijainnut traktoritehdas ei ollut kiinnostava kohde pommikonearmadoille
Vuonna 1952 lanseerattiin L-malliston Roadless-tyyppiset puolitelaversiot, joiden elintila täystelatraktoreiden ja hiljalleen yleistyvien nelivetomallien välissä jäi ahtaaksi. Landini testasi 40-luvun lopulla pitkään ja hartaasti 20 hevosvoiman L20-mallia. Fiat, Same ja Lamborghini olivat esitelleet nopeakäyntiset täysdieselit jo vuosikymmenen alussa. Pienehkö 4 312 kuutiosenttimetrin sylinteri kehitti 25 hevosen voiman. Vuodesta 1935 alkaen se oli myös Landinin VL 30 -mallin kaupallinen nimi. Fabbricossa luotettiin puolidieseleihin sivuille vilkuilematta. Telatraktorit olivat tuon ajan Italiassa verraten suosittuja. Esitteet menivät uusiksi, kun mallimerkintä muutettiin L25:ksi. rinta rinnan Italian ykkösvalmistajan paikasta, ja odotukset olivat korkealla. Nuuka isäntä valitsi Landinin, joka ei ollut ronkeli polttoaineen laadun suhteen. Lopulta vuonna 1950 estradille nousi Landini L25. Vélitestä tuli Landinin pisimpään tuotannossa ollut malli. Pian L35-, L45ja L55-mallit korvasivat 30-luvun tuotokset. Vanhemmista askeettisista malleista poiketen L 25:een oli ladattu lähes kaikki 50-luvun traktorin herkut: hydraulinen nostolaite, voimanottoakseli, tasauspyörästön lukko ja sähköstartti. Landini oli antanut tasoitusta kilpailijoilleen pitäytymällä pyörämalleissa. 1,5 miljoonalla liiralla oltiin samalla viivalla Ferguson 20:n kanssa. 4/2022 69. L-sarjaa päivitettiin 50-luvun ajan. Sessioiden aikana havaittiin, että talliin saadaan vähällä vaivalla houkuteltua viisi lisähepoa. Prototyypit tehtiin vielä Fabbricossa, mutta tuotantoon valjastettiin sotateollisuuden jäljiltä tyhjilleen jäänyt halli Camerlatassa. L25:sta tulikin merkin myydyin kuulapäämalli 7 000 traktorilla. Vélite tarkoittaa kevyesti aseistettua roomalaista jalkaväkeä. L25:n hinta saatiin tingittyä kilpailukykyiseksi. Käynnistyksen jälkeinen Jokelan kotiseutumuseossa voi ihailla kahta hehkukuulakauden lopun Landinia. (L-kirjain jäi pian pois mallimerkinnästä.) Hehkutulpalla lämmitettävä moottori käynnistyi herkemmin kuin vastaavilla kilpailijoilla. L55-lippulaivasta koitui Landinille mainehaittaa, sillä kovalle rääkille altistetut moottorit vikaantuivat liian usein. 44 Maiorin valmistusta jatkettiin Massey Fergusonin valtakaudelle vuoteen 1962. Fabbricosta marssi 19 vuoden aikana 3 530 traktorin armeija. Kokonaispaino oli vain 1 600 kg
Kuusikymppinen tehtaanjohtaja James Landini ei millään löytänyt työlleen jatkajaa suvusta. 50-luvun uskollisesti palvelleen L25-mallin 4 310 kuutiosentin sylinteristä ulosmitattiin viimeiset tehoreservit. Marraskuussa 1960 James Landini allekirjoitti sopimuksen, jolla yrityksen hallinta siirtyi Massey Fergusonille. ja Landini-nimi säilyisi näiden tehtaiden tuotteissa. Korjausliikkeitä tehtiin. Vuosikymmenen vaihduttua mallistoa alettiin taas päivittää ja mallimerkinnöissä hypättiin tuhatluvuille. Traktoreiden valmistus ja tuotekehittely jatkuisi Fabbricossa ja Camerlatassa. Myyntilukujen sakkaaminen ja teknisesti vanhentunut mallisto olivat myrkyllinen yhdistelmä. Vuosikymmenen lopulla MF järjesteli tuotantoaan uusiksi ja pisti Landinin myyntiin. James Landinin kuolinvuonna 1980 Fabbricon tehdas kukoisti. Lohkojen kylkiin pultattiin Marellin startit ja Spican ruiskutuspumput. Kuulapäiden aika oli kuitenkin vääjäämättömästi ohi, vaikka niillä vankkumattomat kannattajansa olikin. Vuonna 1957 estradilla komeili Landinin ensimmäinen täysdiesel. Muutoksia pakon edessä Italian traktorimarkkinat alkoivat olla kylläisiä 50-luvun puolivälissä. Vielä vuonna 1959 Fabbricon laanille ilmestyi uutuus, 35/8-malli, johon oli puristettu Landinin koko puolidieselosaaminen. Niinpä R35ja R50-mallien voimalaitokset tehtiin Perkinsin kanssa yhteistyönä. R35:sta jalostettu R 4000 jäi kasvojenkohotuksineen ja 8+2-vaihteistoineen itsenäisen Landinin viimeiseksi omaksi malliksi. Vuoden 1959 tienoilla Landinien väri vaihtui harmaasta siniseksi. Yli satavuotiaasta Fabbricossa uskottiin puolidieseleihin vielä vuonna 1957, kun Landini 30 esiteltiin. Omaa valmistetta oleva 1 235 kuutiosentin moottori oli – kuinkas muuten – yksisylinterinen. Landinetta oli Landinin ensimmäinen täysdieselmalli. Fabbricossa oli opeteltu tekemään yrityksen ideologiaa noudattaen simppeli ja luotettava nopeakäyntinen yksisylinterinen moottori. Landinettasta tehtiin nopeasti viidellä lisähevolla terästetty jatkokehitelmä R25, nelivetoinen DT25 ja pitkään odotettu täystelatraktori C25. Tonnisarjan vähäisin oli R3000, jonka tuotantokausi alkoi MF:n alaisuudessa vuonna 1961. Vakioasiakkaita menetettiin jatkuvasti, koska tarjolla ei ollut dieselmalleja 35 ja 50 hevosvoiman teholuokissa. Jokelan yksilö on hienosti entisöity. 70. polttoaineen vaihto tapahtui mukavasti kojelaudasta. Landinin suunnittelemat, Peterborough’ssa valmistetut komponentit koottiin Camerlatassa. Landinin arvostettu brändi kiinnosti, ja haaskalinnut alkoivat kaarrella Fabbricon yllä. Camerlatassa keskityttiin nostolaitteiden ja vetävien etuakseleiden valmistukseen. Landinetta suunniteltiin työkoneenkantajaksi kilpasille Fiat Piccolan kanssa. Portissa rullasi ulos noin 7 000 Landinia ja noin 10 000 Massey Fergusonia. Landinetta oli vastaus pahimpien kilpailijoiden Fiat Piccolalle ja Same Samettolle 20 hevosvoiman teholuokassa. Kaksisylinterinen LandiniPerkins ML079/2-diesel kehitti 30 hevosvoimaa 2 200 kierroksen kohdalla. Omien monisylinteristen moottoreiden valmistamisen käynnistäminen olisi vienyt liikaa aikaa. Periaatteen miehenä hän sai kirjattua kauppakirjaan kaksi kauaskantoista klausuulia. La Piccola oli tosin 20 prosenttia halvempi. Myyntikäyrät alkoivat hilautua ylöspäin
Massey Ferguson pääsi myymään nelivetotraktoreita jo 60-luvun alkupuolella. Fabbricossa opittiin niksit sukkelaan, ja Landinista tuli arvostettu telatraktoreiden valmistaja. R35:sta jalostettu R 4000 jäi kasvojenkohotuksineen ja 8+2-vaihteistoineen itsenäisen Landinin viimeiseksi omaksi malliksi. Massey Ferguson 174C:n eli Landini C 6500:n 65 hevosvoiman Perkins A4.236 hyrräsi myös MF:n 265ja 275-malleissa. Marraskuussa 1960 James Landini allekirjoitti sopimuksen, jolla yrityksen hallinta siirtyi Massey Fergusonille. Portissa rullasi ulos noin 7 000 Landinia ja noin 10 000 Massey Fergusonia. Vuosikymmenen vaihduttua mallistoa alettiin taas päivittää ja mallimerkinnöissä hypättiin tuhatluvuille. Landinetta suunniteltiin työkoneenkantajaksi kilpasille Fiat Piccolan kanssa. 68 hevosvoiman moottorikin on sama kuin MF 675:ssa. Lisäksi Landinin tehtaiden nelivetoja telamallit täydensivät hyvin tuotepalettia. Argo Tractorsin päämaja ja tuotantolaitos ovat edelleen samassa 6 600 asukkaan pitäjässä, jonka seppä tarjosi 140 vuotta sitten töitä innokkaalle nuorukaiselle. Lopulta vuonna 1994 Morran yrittäjäperheen omistama Argo Spa otti kopin. Yli satavuotiaasta brändistä tuli heittopussi, ja omistajat vaihtuivat tiuhaan. Toisaalta punaisen valekaavun alla lymyilee ensimmäisten 165-Massikoiden kanssa yhteinen Perkins A4.203. Omaa valmistetta oleva 1 235 kuutiosentin moottori oli – kuinkas muuten – yksisylinterinen. Landinetta oli Landinin ensimmäinen täysdieselmalli. MF DT7000 on oikeasti Landini DT7000. Landini sai pian seuraa Valpadenasta sekä tämän vuosituhannen puolella McCormickista, jonka kokoonpano siirrettiin Doncasterista Fabbricoon. ja Landini-nimi säilyisi näiden tehtaiden tuotteissa. Camerlatassa keskityttiin nostolaitteiden ja vetävien etuakseleiden valmistukseen. 4/2022 71. Sinistä ja punaista M assey Ferguson sai Landini-kaupassa vahvan merkin tärkeillä Välimeren markkina-alueilla. Landini 6550 muistuttaa ulkoisesti Massikan 600-sarjaa italialaisen SIAC:in tekemää hyttiä myöten. Vuonna 1983 esitelty MF 273 oli yksi yhteen Landini 6830:n kanssa. Voimalinjan muodosti Perkins 4.236 ja MF:n täyssynkronoitu 12+4-vaihteisto. Muissa sisuskaluissa näkyykin sitten fabbricolaisten kädenjälki. Massey-Ferguson sai Landini-kaupassa telatraktoriosaamista ja Fabbricossa liimattiin Keski-Eurooppaan matkaavien koneitten punaisiin kylkiin MF-tarrat. Massey Ferguson oli ostanut moottoritehtaan vuotta aiemmin kuin Landinin. James Landinin kuolinvuonna 1980 Fabbricon tehdas kukoisti. Kun Massey Ferguson tarvitsi rivistöönsä pelkistetyn ja kompaktin perustraktorin, Landinilta löytyi sellainen. Landini sai täyspitkät telat kylkiinsä verraten myöhään vuonna 1958. Aiempi yhteistyö Perkinsin kanssa tuskin oli haitaksi uuden isännän asettuessa taloksi Fabbricoon. Vuoden 1959 tienoilla Landinien väri vaihtui harmaasta siniseksi. Toisaalta monilla markkinaalueilla Fabbricossa suunniteltuja ja tehtyjä malleja myytiin Massey Fergusoneina. La Piccola oli tosin 20 prosenttia halvempi. Periaatteen miehenä hän sai kirjattua kauppakirjaan kaksi kauaskantoista klausuulia. Vuosikymmenen lopulla MF järjesteli tuotantoaan uusiksi ja pisti Landinin myyntiin. Traktoreiden valmistus ja tuotekehittely jatkuisi Fabbricossa ja Camerlatassa. Samalla päästiin kätevästi tullitariffien suojaamille Italian-markkinoille. Vuosien saatossa Landini-rivistöön tuli yhä enemmän MF-johdannaisia, ja 70-luvun lopulla 550-malliston myötä sinisten traktoreiden muotoilu alkoi muistuttaa punaisia. FONDAZIONE FIERA MILANO Landinin vuoden 1967 telakuormainperhe kurkottelee kohti taivaita. Morrat shoppailivat ahkerasti
Halkojen kulutus, halkojen vienti ja halkokauppa ovat olleet merkittäviä liiketoimia jo kahdella edesmenneellä vuosisadalla. Metsähallitus oli halkosouvin koneellistamisessa liikkeellä 1910-luvun alussa. Tarjolla oli varmaan sekä kotiettä ulkomaista kalustoa. Klapikoneiden varhemmat versiot eivät koskaan tulleet jokapäiväisiksi tutuiksi. Muutamissa kaupungeissa kunnalliset halkotarhat toimittivat pääasiassa omien laitosten tarvitsemat halot. Agros Oy:n ja Sidorovin kaltaiset koneliikkeet pitivät tarjolla halkojen pilkkomiskoneitakin, mutta ilmoituksissa ei laitteista tarkemmin kerrottu. Se mainosti voimakonekäyttöisiä halkosahoja jo 1880-luvulla. Silti puun polton ja halkokaupan suuruuden aikoihin enimmät työt tehtiin käsityökaluilla. V arhaisimpia laitevalmistajia oli Stenbergin Konepaja Helsingissä. Useimmissa kaupungeissa pidettiin kunnallista halkotarhaa hintojen liiallista kohoamista estävänä ja siksi tarpeellisena. Noissa laitoksissa uitossa tulleet puut nostettiin konevoimin ja katkottiin sirkkelillä ja käsiteltiin kaksikirveisellä halkomakoneella ennen varastoon siirtoa elevaattorilla. Vakolan kokeissa 1952 kone todettiin soveliaaksi niin yksityiskuin yhteiskäyttöönkin. Vuonna 1911 hankittiin vielä kaksi laitosta lisää. Silloisista kaupungeista vain Hanko, Kemi ja Maarianhamina olivat jättäneet halkoasiat pelkästään yksityisesti hoidettaviksi. KLAPIKONEIDEN SUKUHISTORIAA 72. Kone ilman moottoria maksoi 89 000 markkaa. Valtion Rautateiden halkotarpeiden hoitamiseksi perustettiin polttopuun nostoja katkaisulaitoksia Kajaanin, Kalajoen ja Simon hoitoalueille. Tarhat, liikkeet ja koneet Kaksikymmenluvun alkaessa kaupunkilaisväkeä ja liikkeitäkin palvelivat usein kunnalliset halkotarhat. Markkinahalkojen määrä vuonna 1920 on arvioitu yli 5,7 miljoonaksi kuutiometriksi. Useat konepajat valmistivat halkosahoja ja halkaisulaitteita 1900-luvun ensimmäisillä kymmenillä. Maaseudun kotitarvehalkoja arvioitiin Polttopuiden katkaisuja pilkkomiskone Pika-pilkkoja oli Uuno Koiviston omistaman Punkalaitumen Konetehtaan tuotantoa. Koneellistaminen halkoalalla on sekin reilusti vuosisataista. Voima töihin saatiin 34 hevosvoiman lokomobiilista
Varsin järeä, Vakolan mielestä sekä yhteisettä yksityiskäyttöön soveltuva katkaisuja halkomiskone Juko malli B vuodelta 1954. Ahjon Konetehtaan valikoimassa oli 30-luvun lopulla kalustoa monenlaiseen polttopuun käsittelyyn. Tilojen yhteisiksi tai yhdistysten koneiksi tällaisia usein hankittiinkin. Metsäteollisuudelle laitteita tehneet konepajat tekivät tarvittaessa halkotöihinkin välineitä. Vuolukka Salossa ja Veljekset Rautavuori Rauman suunnalla olivat myös 1950 klapikoneasialla. Siitä 9,4 miljoonaa oli maaseudun kulutusta ja 3,8 miljoonaa kuutiota markkinahalkoja. Viisikymmenluvun alkaessa H. Kuopiolainen Kallan Puu Oy lähetti 1930 ainakin Savo-lehden toimitukselle klapeja. Junnilan Konepajan tuote. Helsinkiläistä halkotarhaa tarjottiin 1935 omistajan sairauden vuoksi kaupaksi nimimerkillä “Kultakaivos Suomessa”. & J. Konepaja V. Halko Robot oli sen verran järeä laite, että se kiinnosti teollisuuden tutkimuslaitos Metsätehoakin, joka julkaisi 1956 esittelyn koneesta. Leinon valmisteina sekä Tampereen Konetehtaan useita eri malleja. Lahden Rautateollisuus mainosti halkovälineistöä vähän myöhemmin. Määrät olivat pudonneet tuntuvasti maailmansodan vuosien määristä. 1920-luvulla halkojen käsittelyyn tarjolla oli sahoja ja halkomislaitteita ainakin Ahjon Konepajan, Auran Rautateollisuuden, Epilän Konepajan ja E. Lappeenrannassa Osuusliike Onni myi parin miljoonan markan kaupoilla noin 7 200 kuutiota halkoja vuodessa. Uutta konekalustoa tarvittiin, ja uusia valmistajia tuli markkinoille tuttujen konepajojen rinnalle. Pikapilkkoja oli Punkalaitumen Konetehtaan tuote, Juko B oli L. kuluneen noin 9,9 miljoonaa kuutiota. Harrinkoski Lopella valmisti noin kolmen hevosvoiman tehon tarvitsemaa katkaisuja halkaisukonetta, joita ilmoituksen mukaan oli saatavissa Hankkijalta, Keskolta ja OTK:n osuusliikkeistä. Ennätysvuodeksi muodostui 1945, jolloin valtakunnassa poltettiin puuta Esko Pakkasen Halkojen Suomi -kirjassa olevan arvion mukaan 27 miljoonaa kuutiometriä. Merkittävä koneja rautakauppa Tallberg markkinoi 20-luvun lopulla sirkkeleitä ja klapikoneitakin Esso-merkillä. Ahjon Konepajan “itsetoimiva pilkesaha” mallia 1923 esiteltiin puutavaraväelle piirroskuvana. Yksityisiä halkoliikkeitä ja halkotarhoja oli monella paikkakunnalla kilpailuksi asti. Vakolassa testattiin 50-luvun alkupuolella kolme klapikonetta, Vuorenteko, Pikapilkkoja ja Juko malli B. “Metriset koivut leikataan ensin sirkkelillä kolmeksi. Haukka lupasi kätevyyttä “poikki, halki ja pinoon” -toimintaan. Mainos on vuodelta 1968, klapikoneiden markkinan hiljaisemmalta ajalta. Vuorenteko oli vielä viimeistelyvaiheessa, ja Vakolan testin aikana sitä ”entraltiin” niin, että se katsottiin tarkoituksenmukaiseksi koneeksi sekä yksityisettä yhteiskäyttöön. Näiden koneiden käyttöön tarvittiin neljän hengen työryhmä. Pilkkomiskone halkoo sitten nalikat pieniksi, niin että tilaaja saa puut aivan valmiiksi hakattuina, tarvitsematta kotona käyttää lainkaan sahaa ja kirvestä.” Lehti kehaisi klapien palavan iloisesti ja antavan täyden lämmön. Agros-lehdessä esiintyi vuonna 1916 ”yhdistetty halonsahausja halkaisukone yksinkertaisinta lajia.” 4/2022 73. Klapikoneet yleistyvät Sotavuosina ja kohta sodan jälkeen halkojen tarve ja käyttö oli valtavaa. Helsingissä halkoja kulutettiin 30-luvun lopulla noin 40 000 syltä vuosittain. Polttopuuta kulutettiin 30-luvun alussa noin 15 miljoonaa kuutiota. Mainoksessa klapikone esiintyy ilman suojuksia
50-luvun puolimaissa testeissä olivat kenttäsirkkelin kokoinen ruotsalainen Magni-halkomiskone ja kotimainen Forseliuksen liikkeen edustama Halkorobot. Kaiken kaikkiaan 60-luku oli polttopuun alasajoa. Metsäteho testasi halkojenkin valmistusta. Klapi-Tuiko vuodelta 1985. Traktorivoimaiset halkaisulaitteet alkoivat koneellistaa polttopuun hankinnan metsävaihettakin. Kunnat olivat suuri klapikoneiden ostajaja käyttäjäryhmä, olihan kunnilla runsaasti kouluja ja muita lämmitettäviä kiinteistöjä. Uuteen nousuun Polttopuun käyttö väheni melkeinpä puoleen, yli yhdeksästä noin viiteen miljoonaan mottiin 70-luvun mittaan, Halkokauppariidatkin jäivät pois käräjäuutisista. Haapajärveläinen Konetekijät Oy kuului klapialan huomattaviin valmistajiin. Välillä piti kuitenkin palata vanhaan. Kiinnostusta riitti. Tuomisen pilkkomiskone 50-luvun puolivälistä edusti aikanaan tavanomaista kirvespyörätekniikkaa. Japa oli saatavissa tasapuolisesti molemmista osuustoiminnallisista kauppaketjuista. Polttopuualan koneiden kehittely ei sentään loppunut. 80-luvun alussa tarjolla oli laitetta eri työvaiheisiin ja työtapoihin. Kuha sopi vaatimattomaankin liiteriin. Haukka-, Horsmaja Pilkkoja-merkkiset klapikoneet olivat 60-luvun tuotteita. Nämä olivat noin 7,7 hevosvoiman tehoa tarvitsevia yli puolentoista tonnin painoisia laitoksia, vähemmän kotitalouskäyttöön tarkoitettuja laitoksia. Halkoliikkeet hiipuivat. Kuha 66 -halkosirkkeli 1980-luvun alkuvuosilta edustaa melkeinpä suuritehoisen ja raskaan Magnin vastakohtaa. Taisi olla tuohon aikaan runsaimmin mainostettu laite tällä uudelleen nousuun lähteneellä alalla. Vuoden 1956 Syysmetsäpäivien yhteydessä esiteltiin klapikoneita, Työtehoseuran suuri Porkkalan konenäyttely vuonna 1957 käsitti klapikoneiden esittelyäkin. Kilpailua ja alasajoa Polttohake alkoi tulla halotun polttopuun kilpailijaksi 50-luvun lopulla. Klapikauppa ei kuitenkaan päässyt tyystin loppumaan. Perinteisesti oli totuttu siihen, että määrämittaiset pölkyt halkaisiin käsityönä jo välivarastolla tai ihan hakkuualueella. Japa vuodelta 1982, jolloin pilkekoneiden tarjonta oli todella vilkasta. Hellaja saunaklapien lisäksi hiukan kysyntää alkoi ilmetä, kun takkoja alettiin suosia vähän vauraammissa rakennuksissa. Sähkön ja öljyn voittokulkua jarruttivat kuitenkin öljyn hintakriisit. Horsman Konetehdas Salossa valmisti oikein halkoalan arsenaalin hydraulisine sirkkeleineen, traktoritai sähkökäyttöisine ruuvipilkkojasirkkeleineen ja kierrehalkaisijoineen. 74 KLAPIKONEET. Kuorellisena puuna laskettu polttopuun vuotuinen määrä putosi 16,8 miljoonasta 9,2 miljoonaan kuution vuosikymmenen kuluessa. Kiinnostus klapikoneisiin heräsi uudelleen 70-luvun lopussa. Hakkurit kiinnostivat laitevalmistajia ja konekauppaa. Klapikoneiden mainonta hävisi lehdistä, mutta halkosirkkeleitä sentään markkinoitiin pitkin 60-lukuakin. 80-luvulle tultaessa laitteiden valmistajia oli runsaasti ja klapikoneiden mainonta Ruotsalainen Magni-halkaisukone oli tarjolla rauhantöihin 1944. Tällaista tuotantovälinettä tarjottiin teollisuuslaitoksille ja halkotarhoille. Esimerkiksi Myrskylän kunta päätti vuonna 1959 jättää klapikoneensa käyttämättä ja järjestää koulujen klapitarve työttömyystöinä
Klapikoneiden varhaisimpia versioita oli tässä mainoksessa vuonna 1912 kuvattu laite. Tarkvälin valmistama ja E-liikkeiden maatalousosaston edustaman Näätä-laitteiston mainoksissa energia-asia tuli esille. Horsmaja Pilke-merkkiset koneet olivat vahvasti esillä. Mainos on vuodelta 1913. Edellisellä aukeamalla on piirroskuva tällaisesta laitteesta. Nokka-koneet valmisti isompia klapilaitteistoja, Jusmara, Halko-Mestari ja Halko-Antti olivat halkaisukoneita. Horsman Konetehdas tarjosi sekä sirkkeleitä että pilkkojasirkkeleitä paikalliskäyttöön tai traktorivoimaisena vuonna 1968. vilkastui maaseudulle leviävissä julkaisuissa. Ylihärmäläisen Jyryn sanottiin olevan klapilaitteista edullisin vuonna 1984. Tosin suurilevikkinen konelehti ehti vuonna 1980 nimittää klapikonetta siirtymäkauden ratkaisuksi. Energiakriisit 70-luvulla antoivat vauhtia puun polttoon ja klapikoneiden markkinaan. 4/2022 75. Traktorivoimainen Hako-pilkekone työmaallaan 1978 Metsämuseo Luston kuvassa. Maskulaisen Tuikola Oy:n Klapi-Tuiko, ylihärmäläiset Terästakomo sekä Jyry, kortesjärviläisen Tarkvälin Näätä, harjavaltalaisen Vahti ky:n Kuha ja Laitilan Rautarakenteen Japa tulivat vaihtoehdoiksi 80-luvun alkuvuosina. Horsma vetosi jo 60 vuoden kokemukseen laitevalmistajana. Haapajärveläinen Konetekijät Oy tarjosi klapikoneita, halkojia ja sirkkeli-pilkkojia. Sahaja halkomakoneita tehtiin jo suuriruhtinaskunnan aikoina. Turkulainen Christiernssonin liike ei tarkemmin esitellyt halkomiskoneen valmistajaa, mutta kertoi peräti 12 syltä mäntyhalkoja syntyvän päivässä. Ahjon Konepajan mainos vuodelta 1919. Vähemmän näkyviä valmistajia oli muitakin, kuten Niimet Oy Puumalassa, joka ajoittain mainosti tekevänsä markkinoiden edullisinta klapikonetta
E493A. Mäkelä Loimaa, 050 342 6666. Seissyt pitkään, edellisellä 5 vuotta ja sinä aikana ajettu n. 040 587 5505, Joensuu. Ford P100:n sininen lavakate, kunnossa ja ehjä. Volvo 240-sarjan ohjausviikset 2 kpl. Allis-Chalmers 1957, käyntikuntoinen. -68, 600€. Moottoripyörän Nokian hakkapelita sport 3.00-16 (60-luvun, uudet) 2 kpl. Täysin alkuperäinen. Kotimuseokäytöstä. Siivapyörä. Tammisaari, Raasepori. 0400 755 088, Kouvola. Fordson Manuel Ara-etukuormaajalla. Kesärengas valkosivu Good Year 640-13 (60-luvun, uusi) 1 kpl. Moottoripyörä MZ 125.2/123 paperit on. 050 3744986, Mankala. Volvo 40-sarjan vasen etujalka uusi (iskuvaimentaja). mah. Renkaat ok. Toisessa lana keskellä, ei muita laitteita. Uudet nesteet, öljyt, perä putsattu. käytetty). Yksisylinterinen diesel 400 vaunukompressori sähköllä. 040 092 3246. Traktorin renkaat: Nokia 12.4x24 ilman keskiötä paripyöriksi, pintaa n. Laitan listan uusituista osista pyydettäessä. 60-luvun Deutzin etukuormain. Harmaa 20 PB dieselin uusia ja käytettyjä osia, laturin ja startin uusia ankkureita noin 100 kpl. Puh. 040 577 9938. Zetor K25 osia, moottori ja kokonainen raato. Valot ym. Renault 4:n (tipparellun) 70-luvun oikea etuovi, käytetty, hyvässä kunnossa (lasit ja lukot paikalla) ja takaovet, molemmat hyvässä kunnossa. uudet venttiilit + 1 sarja männänrenkaat ja 3 pyörät 135x12. 040 077 5771, Parkano. 38’ takarenkaat = 50 km/h. Joutsalainen + kaikki mitä siihen kuuluu ja peräkärri ilman pyöriä. Mukana lokasuojat. Bomag 2 valssijyrä. P. Puh. 1 300 €. Varastoparakki 2,5x6m vaihtolavajalakset. Vanhan auton mittarivaijerit, sopii Volga, Pobeda, WW-paketti, Bedford J6/60 (uudet). 1949-1953 konepelti ja molemmat etulokasuojat (käytetty), WV Polon vasen etulokasuoja 80-luvun (uusi). toimii. Volvon 240-sarjan molemmat takaiskarit (uudet). Fordson rautapyörä 1923. Kylmäkosken kertojalla. Diesel Majorin koneen osia. Mörko Majorin vaihdelaatikko, öljypohja, kansi, nostolaitepumppu. 3 900 € Tiedustelut: Jukka Välilä, Loimaa, 045 350 8393 valilajukka@gmail.com Hienokuntoinen Ferguson 20 diesel vm -55. Puhalluslamppu iso 4ltr säiliö, Nuffin siivalaite, rautalevikkeet 28 tuuman. (valot,vilkut, pyhkimet, pissapoika jne. työvalon suoja. 045 113 6383, Miehikkälä. IFA F9:n ohjauspyörä (ratti ja putki) + numerovalaisin 50-luvun (käytetty). 2 500 €. Kaikki toimii. Volvo FL10 tuuliohjain eli etuspoileri 50-luvun. Matias Saloniemi p. Huoltohistoriaa 70-luvulle kannen takana (150h/vuosi). Puh. Erilaisia lamppuja ja laseja kuvien mukaan. Kaikkia koneita säilytetty sisätiloissa Laihian Maatalouskonemuseolla. 040 866 9806, Vaajakoski Allis-Chalmers D-270 traktori entisöintiin, toimiva, lähes kaikki osat. Mukana Massey Ferguson -niittokone. Kohler 12 hv moottorilla. CZ 175cc vm. 50 %, 350 €. Ehjä venäläinen aggrekaatti startilla ja käynnistyspolkimella. Ei lommoja. 0400 595 0227. Halkoraudat, Terhi 1.5 perämoottori varaosiksi tai museoon. Peugeot 203:n mittaritaulu, kaikki mittarit paikallaan ja hyvässä kunnossa, -50-luvun. Nuffield Universal 10, -60 trakrotit. Vanhan asuntoauton/vaunun oven lukko, ulkopuolinen ja sisäpuolinen kahva ja kahdet avaimet, uusi. Ford Prefect. Entisaikojen tukinajovehkeet. 040 577 9938 Alavus Traktorin pakoputki, kuvien mukainen (joko Major tai Fergu?). Fiat 500/126:n käytetyt sylinterit + 2 kpl. 040 085 4938, kajalen1@ hotmail.com. Myydään 76 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa. 2 600 €. Pikku-Valmet 1955 15, alkuperäinen, käyntikuntoinen. Tiedustelut iltaisin 050 541 8710, Hämeenlinna. Renkaita 15.5+38 22:5 + 10, tubeless vanteet. 2 900 €. 3 000 € tai voidaan myydä erikseen. Fordson Major 1955, alkuperäinen, käyntikuntoinen. Skootterin ja moottoripyörän nostopöytä, alumiinia, sopii kolmepilarinostimeen pikakiinnityksellä, esim Stenhöid, hinta 360 €. 050 554 8149 tai palkonen.jouni@ outlook.com. Nuffield 460 vm -63, kolmas omistaja. Vanhat koneet -lehdet 2012-2022 1 lehti yhteensä 86 kpl. 045 233 9060. 10 tuntia. 110 € sekä Fiat 580 D/TD täydellinen kuvasto, paksu kuin mikä 100 € läh. Alkuperäinen soikea pakoputkikin on. Kaikkiaan ~6 000 tuntia. 050 568 6004. Peräkärryn pallorenkaita. WV Golfin (80-luvun) hyvä vasen etuovi. Kaikki pisteosat on paikalla mm. Otto Rönkkö 044 071 7206. Ferguson diesel/bensapetroolin osia, uusia ja käytettyjä. Valmet 15 kampiakseli. Ford 4WD eturenkaat 11.2-24 8-pulttiset, 300 €. Cub Cadet 102 -65 2 kpl. Koneet Hollolassa. Zetor 25K ja Nuffield 3 kokonaan tai osina. Ferguson alkuperäinen perunannostokone, Nuffield 3-sylinterinen traktori, moottori jumissa. 2 900 €. Rek ok
Petterit piilosilla. Kahmarikouran keväinen kutsu. Kesä on myös romukuvaajan parasta aikaa, sillä lumesta ja loskasta vapaita väyliä pitkin on mukava tallustaa metsään hylättyjä masiinoja etsimään. Tämän kesän kuvat ovat vielä työn alla, joten katsellaan niitä odotellessa menneiden kesien satoa. Vehreys valtaa maiseman ja mielen taas pitkästä aikaa. 78 RAUHASSA RUOSTUVAT KESÄN KOHINAA KESÄN KOHINAA. Kesän seikkailut ja tapahtumat odottavat innokkaita harrastajia maan korvesta ja niemien notkelmista. Kauan sitä on odotettukin
Tästä trukinraadosta on vaikeaa ottaa tolkkua, mikä hän on ollut koneitaan. Jos sinne ei jostain syystä mahdu, jätä siihen viereen sitten. Nikum-Servicen Scania on jäänyt unholaan. Työkoneeksi muutettu Dyna näyttää vielä hyvinkin elinvoipaiselta. Blaw-Knox ei jätä ketään kylmäksi. Peugeot 404 pick-up poseeraasi tasan vuosi sitten kuvaajalle entiseen malliinsa. Lokomo AH140 pusikoituu kovaa vauhtia vieraaseen ympäristöönsä. 4/2022 79. Tämä ja satakunta muuta metsien siimeksessä maatuvaa autoa tai konetta on nähtävillä valokuvina Kuopion Korttelimuseon näyttelyssä elokuun loppuun saakka. Kanttilamppu-Dasse eli Datsun 720 -korimalli oli hyvin tunnettu Suomessa niin lyhythyttisenä kuin pidempänä King cab -mallina myös. Voit viedä roskabussit vihreään laatikkoon
Jokakeväinen riesa. Maavai venemoottori, ken tietää. Sotakempsu jossain länsirannikon tuulenpuhaltaman ulottuvilla. 80 RAUHASSA RUOSTUVAT. Myös alavaunuja paisutettiin aikaisempaa järeämmiksi. Ensisijainen moottorivaihtoehto vaihtui AEC:stä Scania-Vabikseen, ja joissain malleissa sai optiona joko Deutzin tai Cumminsin koneen. Kuvan hytti on kuulunut Custom Cab D 1010:n nokalle. Vuonna 1982 mallisarjan suurimmalle 565:lle luvattiin 59 tonnia kantavuutta, eli kolme kertaa enemmän. Vaijerikoneiden valtakunnalliset kokoontumisajot. Fordin D-sarja luotiin Thames Traderin seuraajaksi ja kamppaili markkinoilla myös uutukaisen Bedford TK:n kanssa. Kockum 414:ssä kuljetuskapasiteettia löytyi parikymmentä tonnia. Mutta oli fyysinenkin koko toki huomattava. Esimerkiksi hytin muotoilu oli kulmikkaampi ja ikkunoita ohjaamossa enemmän. Se oli Kockumdumppereiden höyhensarjalainen. Siihen oli ripoteltu mittava määrä uudistuksia verrattuna aikaisempiin mallehin. Työtehoseuran ja Suomen Maanrakentajien Keskusliiton suurnäyttelyssä keväällä 1964 esiteltiin muun muassa Lokomon uusi E-sarja
Tämäkin on jo hävitetty jonnekin. Jonkun kevyemmän pikkupakettiauton elintarvikekori on näemmä pätkäisty peräkärryksi. Pilkkomisesta huolimatta voitaisiin puhua jonkinlaisesta säilymäihmeestä. Fordson Major ja hyvä pino pätkittyä rankakuormaa. Nuhvikolmikko sai hyvän kodin ystäväni hoiteista, ja hänen nuori jälkikasvunsa kunnosti esimerkillisellä innokkuudella koneet jo käyntikuntoon. Kuuma ja pölyävä kesäpäivä jossain Etelä-Savon uumenissa. Sallittu asiallisille historiantallentajille. 4/2022 81. Vuonna 1964 JT22malli uudistui 22E-malliksi. Kuvan Lokomo Teräsmies JT22 on 22-tonninen laahakauhavarustuksella oleva kone 1950–60-lukujen vaihteessa. TVH:n vanha Kontio-Sisu unohduksen tiellä. Vihreä Euclid ei jätä ketään kylmäksi, olipa sää minkälainen tahansa. Tämä kuutosnuhvi ja pari muuta tavallisen kuolevaisen Nuhvia pelastettiin viime kesänä tuttavani sukulaisen vanhalta pientilalta
82. Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 5/2022 ILMESTYY 4.8.2022 KESÄ JATKUU Minkä suven riennoilta kerkeämme, kierrämme taas maakuntia koneet kiikarissa. Lisäksi vierailemme entisaikain maatalousnäyttelyissä ja tutustumme Ranskan Fiateihin eli Someca-traktoreihin. Yksi seisakeistamme on Leo Sahan oman kapearaiteisen varressa. Siinäpä uutta eloa leikattavaksi ja puitavaksi
Rompetori, työnäytöksiä, musiikkia... Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät Weteraanikonepäivät 8.-10.7.2022 oulaisissa 8.-10.7.2022 oulaisissa Kul Kul tai tai nen nen 60 60 -lu -lu ku ku Kul tai nen 60 -lu ku Esillä 60-luvun autot, traktorikentällä Fordit ja Fordsonit. ilmaiseksi LI PP U www.lippuagentti.fi R RA AU UTTA A JJA A P PEETTR ROO OOLLII ® ® Yhteistyössä: ELÄVÄÄ KONEHISTORIAA KAIKILLE VALMET 70 VUOTTA www.vanhatkoneet.fi MASINISTIT ry www.masinistit.com. 5 € alle 7v. SEKÄ PALJON MUUTA Päivälippu 10 € Kolmen päivän lippu 20 € Sotaveteraanit ja alle 15-vuotiaat ilmaiseksi Tapahtuman osoite: Amiraalintie 161, Oulainen Ilmainen nonstop linja-autokuljetus Oulaisten keskustasta tapahtuma-alueelle ja takaisin. Tuula Aitto-oja 040 511 4506 Jouni Aitto-oja 0500 282 562 Rompetori/Martti 044 345 4919 www.weteraanikonepaivat.fi www.weteraanikonepaivat.fi ANHA IMA W pe-la klo 10-17 su klo 11-17 KANTOLAN TAPAHTUMAPUISTO HÄMEENLINNA 3.– 4.9.2022 klo. Waltakunnalliset 29. 29. 10–17 Pysäköinti PUUSEPÄNKATU 9 Perhelippu 28 € Aikuiset 14 € Lapset 7–15v. Käpylän koulussa ja ympäristössä Pitsiä ja päreitä, virkaten ja värkäten
Paino: 660g. Autotallin sisustus / työpiste (harmaa/musta) 1kpl työkalukaappi / korkea. Pituus: 175mm. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. 100€ tuotenro 2649 Pistehitsauspihdit 230V Kannettava pistehitsauslaite erinomainen koritöihin, maks. 3kpl työkalutaulutTyötason korkeus: 946mm. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. Vaihdettavilla kärjillä. 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4”, kulmamalli Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. Tarkista ajantasaiset hinnat verkkokaupastamme. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi TERVETULOA UUSITTUUN VERKKOKAUPPAAMME TERVETULOA UUSITTUUN VERKKOKAUPPAAMME www.TORAFORS.com www.TORAFORS.com Peltisepän setti Sisältää nahkasäkin ja kolme erikokoista pöykkistä puunuijaa. Turvalukko, joka estää ei-toivotun käynnistymisen. 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut. Kaikki hinnat sis. Kolme momentinsäätöä eteen ja taaksepäin. Mutterinväännin 1/2” Komposiittirunkoinen paineilmatoiminen mutterinväännin 1/2” hylsyille. Ilman ulostulo takakautta. levypaksuus 1,5x1,5 mm. Nostokorkeus: 110-1000mm Nosto-/laskuaika: 30sek Liitäntäjännite: 230V Koko (PxLxK) 1935x1700x110mm Paino: 535kg 2590€ tuotenro 498003 39€ tuotenro 510978 Epäkeskohiomakone/kiillotuskone 50mm Tehokas ja pieni epäkeskohiomakone / kiillotuskone vaativaankin käyttöön. Nostokorkeus: 1,8m Nosto-/laskuaika: 35/30sek Nostokyky: 2500kg. Kokonaismitat: 2955x2000x460mm. Sähköliitäntä: 230V. Säkin halkaisija 45cm. Paino: 720kg. Mitat: 1740x1212x2510mm. rengastöihin, varustettu sähköohjatuilla turvalukoilla. 3490€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Erittäin laadukas siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. 259€ tuotenro 513137 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 4/2022 • Hinta 10,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT HALISEN MERSU ELÄVIEN KIRJOIHIN 30 vuotta seissyt Zetor puksuttaa taas SAHA POIKINEEN Jari Kososen uskomattoman laaja kokoelma REIJON PORILAINEN Tarinaa Porin Konepajan BMV-maamoottorista 6 41 48 87 45 00 03 22 00 4 74 50 00 -2 20 4 • PA L V K O 20 22 -3 1 94 4 / 2 2 2 • B M V 8 –1 • Fa rm a ll F-1 2 • Fe rg u so n TE -2 • M e rc e d e s-B e n z 1 6 2 2 • V a m m a s M a jo r • Z e to r 2 5 A. 2099€ tuotenro 513523 79€ tuotenro 510970 Huoltonostin 3000kg Laadukas huoltonostin esim. Säädettävä nopeus, enintään 20 000rpm. 3kpl alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm