30. Päivälippu 10 € Kolmen päivän lippu 20 € Sotaveteraanit ja alle 15-vuotiaat ilmaiseksi Tapahtuman osoite: Amiraalintie 161, Oulainen Ilmainen nonstop linja-autokuljetus Oulaisten keskustasta tapahtuma-alueelle ja takaisin. Waltakunnalliset Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät Weteraanikonepäivät 7.-9.7.2023 oulaisissa 7.-9.7.2023 oulaisissa Työtä ja juhlaa w w uu oo tt tt aa HUOLELLA TEHTY Per Holmbergin puutavarankantaja VEHKEET KOOLLA 13 sivua kevään kuormaautoja konetapahtumia TEKIJÄVELJEKSET Jani ja Sauli Salmi taikovat romut töihin 74 50 00 -2 30 4 • PA L VK O 20 23 -2 8 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 4/2023 • Hinta 10,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT TELI-LOK KERI 10 2 4 / 2 2 3 • D e u tz 6 6 & 7 6 • Fo rd 7 8 1 • K o n tu • P ie ru 7 • Te liLo k k e ri • U n iv e rs a l • V a lm e t C a fe e ir o. Helinä Koskela 044 987 4003 Jouni Aitto-oja 0500 282 562 Rompetori/Martti 044 345 4919 www.weteraanikonepaivat.fi www.weteraanikonepaivat.fi ANHA IMA W pe-la klo 10-17 su klo 11-17 30. Teksti tähän! Valmet Brasiliast a Weteraanimoottorikerho Wanhan Woiman juhlavuosi Perinteiseen tapaan työnäytöksiä näyttelyitä musiikkia rompetori hyvää tunnelmaa..
Toimituksen arkistoista on kaivettu koneellista kultaa Lemmenjoelta parin vuosikymmenen takaa. Tämän numeron viimeistelyn ohessa rassataan reissupelit kuntoon, jotta päästään tien päälle heti painopäivän jälkeen. Niiden ohella sivuilta löytyy tarinaa Syökerin sauhuista sekä Ruotsin puolella järjestetystä vanhojen kuorma-autojen kokoontumisesta. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Tätä Valmetia tuskin tapaa kesän tapahtumissa, sillä sen päivät kuluvat työssä. Tätä Valmetia tuskin tapaa kesän tapahtumissa, sillä sen päivät kuluvat työssä. Kokemus on kuitenkin osoittanut kierron epäsuhtaisen luonteen. Vinkkejä niin alan tapahtumista, kiinnostavista masiinoista kuin tekijä ihmisistä kannattaakin lähettää toimituksen suuntaan. Siinä sivussa reportterit ovat ehtineet vierailla jo ensimmäisissä tapahtumissa ja isäntien tiluksilla konekantaa ihmettelemässä. Lahdessa piti kiirettä, sillä kahdesta samanaikaisesti järjestetyistä näyttelyistä toisessa Vanhoilla Koneilla oli yhteinen osasto Klassikotlehden kanssa. Nyt saimme kuvattavaksi aidon, uudesta saakka Suomessa ahkeroineen brassikoneen ja haastateltavaksi sitä pitkään käyttäneen isännän. Kalenterimerkintöjä on kertynyt mukavasti maan joka kolkasta, mutta aivan jokainen sivu allakasta ei sentään ole täyteen sutattu. Harrastajia tapaamme ikähaitarin molemmista päistä, joissa intohimon aste kuitenkin on yhtäläisen korkea. Kevään tapahtumakierroksemme painottui eteläiseen Suomeen. Kuluneen kevään reissujen tuloksia nähdään heti kannen pääkuvassa, jossa komeilee oloissamme harvinainen, kovin tutun oloinen mutta samalla totutusta ensi silmäyksellä poikkeava Valmet-traktori. Käykäähän koneihmiset tuoreen sisällön kimppuun. Kevät ja kesä lumpsahtavat hetkessä, ja iltojen pidentyessä ajan kulku taas hidastuu. Osastopilttuussa sai tilaisuuden turista lukijoiden kanssa niin koneista kuin lehden sisältöön liittyvistä toiveista, risuista ja ruusuista. Kaiken vilinän keskellä saimme talteen tunnelmat sekä Classic Motorshow’sta että Retro Trucksista. Traktoreiden lisäksi konekattauksessa on tarjolla ajokoneita, niin tehdastekoista kuin omavalmistetta. Toimituksen väki ravistelee sillä välin vaskooliin uusia hippuja vanhan raudan virrasta. TIEN PÄÄLLE TAAS V uodenaikojen luulisi kiertävän tasaisesti ja keskenään samanpituisina jaksoina. Toimituksessakin ollaan herätty kevättöihin. Vaienneista verstaista esittelyssä on Kontu, jonka ruiskuissa ja kairoissa oli hyvin omintakeisia ratkaisuja. SA -K U VA /K IM B O RG 4/2023 3 Pääkirjoitus. Brasilian tehtailla valmistetuista Valmeteista on tehty juttuja aiemminkin, joskin arkistomateriaalilla kuvitettuna
Paikalle saapunut kalusto oli Volvoja Scania-painotteista mutta piristävän erilaista kuin meillä. 50 Klassiska Lastbilar Veteranträff, Falkenberg, Ruotsi Vierailimme länsinaapurin veteraanikuormuritapahtumassa. Sellaiseksi se ei sitten kelvannutkaan, mutta siitä tuli uuttera sekatyöläinen. Siksi se on vielä lähteistä sukua juontokoneelle. Käsiin jäi mahtivalmistajan suursuosikki ja joutsenlaulu. 10 18 26 32 KANNESSA 10 Valmet Cafeeiro Pekka Herlin hankki Thorsvikin tilalleen Kirkkonummelle brasilialaisen Valmetin navettakoneeksi. KÄYTIIN KEKKEREILLÄ 46 Retro Trucks, Lahti Vetkun paikallisten aktiivien ja avustavan talkooväen järjestämä Retro Trucks Lahes kokosi kuormaautoväkeä leppoisaan kokoontumistapahtumaan. Tarinoimme traktorin pitkäaikaisimman omistajan Antti Herlinin kanssa Vallusta ja Thorsvikista. 32 Pieru 7 Jos omavalmiste on ristitty Pieruksi, ihminen odottaa kaameaa kulmarautarytäystä. 24 Ford 7810 Risto Tuomaala vahti myyjäliikkeen viimeistä Fordia, kunnes se kypsyi sopuhintaiseksi. Lisäksi perehdymme teollisuushistorian pariin eri haaraan. 26 Teli-Lokkeri Lokomon Teli-Lokkeri syntyi taitekohdassa, jossa kokorunkojuonto hävisi pelin tavaralajimenetelmälle. 4 Tässä numerossa. KONE-ESITTELYT 18 Deutz 6006 & 7006 Deutz lähti viivoittimella muotoiltuihin pelteihin vähän jälkijunassa. 06-malliston jälkeen Suomessa tuli kymmenen vuoden Deutz-paasto. Mutta Per Holmbergin puutavarankantaja on fiinimpi kuin monet sarjavalmisteet
78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia kärpästen surinasta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. TILAAJAPALVELU Puh. 76 Markkinat Vanhaa rautaa kauppatavarana. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 4/2023 60. TUTUT JA TURVALLISET 6 Pelit ja vehkeet Uutta ja erikoista vanhojen vehkeiden maailmasta. (06) 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 72 Vuosi 1953 70 vuotta sitten traktorikaupoille oli mahdollisuuksia enemmän tarvetta. Yksi Itä-Euroopan suurimmista traktoritehtaista haki kumppaneita idästä ja lännestä poliittisten virtausten muuttuessa. Palaamme kuvamuistoissamme Lemmenjoelle ja kertaamme alueen kullanhuuhdonnan historiaa. 56 Syökerin sauhut, Vihtijärvi Kevään tapahtumakentällä Syökerin Sauhut vihersi ensimmäisten joukossa. Kävimme muutamalla osastolla tarinoimassa. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 46 52 52 Classic Motorshow, Lahti Ison kupeenäyttelyn henkilöautojen lomasta löytyi vanhoja uskollisia ja uusia yllätyksiä. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Kotimainen sarjatuotanto helpotti asiaa, ja vaihtokauppasopimukset toivat meille Zetoreita. ARKISTOJEN AARTEITA 36 Kontu – yhden miehen luomus Orimattilalaisen Kontu & Con tuoteperheeseen kuului hyvin erilaisia työkoneita. 40 Lemmenjoen kultamailla Lapissa kaivettiin kultaa koneilla reilut 30 vuotta. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJA Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Lea Lahti, Aulis Lassila, Olli J. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Kentällä oli porukkaa kesäisen sään mukaisesti. Ojanen, Kauko Ollila, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Aimo Tenni, Pekka Stellberg, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. PITKIN POIKIN HISTORIAA 66 Kaiken maailman traktoreita Romanialainen Universal on nimensä veroinen. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. KERÄILIJÄLLÄ KYLÄSSÄ 42 Maito ja petrooli: Matti Hämeenoja Vanha maitokuski on kerännyt entisiltä ajoilta monenlaista esinettä ja vielä enemmän hauskoja muistoja. Moniosaaja Heikki Kontu panosti yritykseensä kaiken osaamisensa ja enemmänkin. 60 Seppiä ja mestareita Jani ja Sauli Salmi kunnostavat romulöydöistä toimivia traktoreita ja tekevät niillä peltohommia vanhaan malliin
Tehtaasta tuli nopeasti Venäjän tärkein rautatiekiskojen tuottaja ja seuraavien vuosikymmenten aikana myös merkittävä laivatelakka. Vai onkohan Venäjän hallintotapakin vaihtunut vain nimellisesti. Vuonna 1963 valmistui 50 traktoria lisää, ja 1964 päästiin sarjatuotantoon. Itään lähti noin 15 000 Kirovin työntekijää, jotka sitten tehtailivatkin miltei 20 prosenttia puna-armeijan raskaista panssarivaunuista ja telatykistöstä. K-700:n suoria sukulaismalleja valmistettiin Pietarissa 2000-luvun alkuvuosiin asti, ja linkku-Kirovetsejä tehdään yhä. K-710 Iljitš -mallin teho nousi vuonna 1980 jo 500 hevosvoimaan. Kuten arvata saattaa, Kirovets valjastettiin tuhanteen toimeen. Sotavuosina Kirovin tehtaan panssarivaunutuotanto evakuoitiin Uralille Tšeljabinskin traktoritehtaalle. Se oli läheistä sukua Kirovin tehtaan aiemmille lapsille eli sotakoneille sikäli, että se oli suunniteltu myös tykinvetäjäksi tarpeen tullen. Suunnittelussa ei kauaa nokka tuhissut. Se veti kaikenlaisia maatalouskaluja, mutta lisäksi sen niskaan heitettiin niin puoliperävaunua, kaivuria kuin puutavarakuormainta. Uusi K-700 oli 203-hevosvoimainen runko-ohjattu jättiläinen, jonka peltotyön tuottavuus oli siihen astisiin neuvostotraktoreihin verrattuna parhaimmillaan kolminkertainen. Moottorina puksutteli Jaroslavlin moottoritehtaan JaMZ238, liki 15-litrainen turboahdettu V8. Nopeimmillaan Kirovets loikki hiukan yli kolmeakymppiä. Tieja lumitöissä Kirovetsiä käytettiin myös. Uusi menestyksen aika alkoi vuodesta 1868, kun tehtailija Nikolai Putilov osti tehtaan. Täystuho-tyyppinenkin käännettävän ajosuunnan muunnelma nähtiin. Tehdas tuhoutui vuoden 1824 suuressa tulvassa käytännössä täysin, mutta se rakennettiin uudestaan. Samaan aikaan tehtaalla perehdyttiin myös taidevaluun ja alettiin tehdä veistoksia ja arkkitehtonisia koristevaluja. 6 4/2023 No _ . Vaihteisto oli 16+8 hydraulisilla aluevaihteilla. 1900-luvun alussa alkaneissa vallankumouspurkimyksissä tehtaalaiset olivat suorastaan avainasemassa. Jokapyörävetoinen hirviö painoi liki 12 tonnia. Vuonna 1801 perustettu Pietarin rautavalimo teki alkuunsa sotatarvikkeita. Vuoden 1962 kesällä saatiin ensimmäinen neuvostolinkku testiajoihin. Vuonna 1924 sieltä rullasi ulos ensimmäinen venäläinen Fordson, eli Fordson-Putilovets, joka oli myös Venäjän ensimmäinen sarjatuotantotraktori. 102. Vuonna 1959 Yhdysvalloissa vieraillut Nikita Hruštšov oli nähnyt John Deeren uuden runko-ohjattavan traktorimallin ja siitä innostuneena antoi käskyn tehdä vastaava nopea ja tehokas punatraktori. Punakaudella laitos alkoi tehdä traktoreita. Uutuuksia 60 vuotta sitten K-700 Kirovets Valimoksi syntynyt pietarilaistehdas siirtyi Fordsonja Farmall-kopioista monta kokoluokkaa suurempaan linkkujättiläiseen. Kirovetsin ensimmäistä malliversiota tehtiin 60-luvun loppuun saakka, jonka jälkeen siitä tehtiin eri tavoin modernimpia versioita, yleensä lähinnä hieman tehokkaampia ja raskaampia. Melko pian Suomenlahden suulla alkoi myös koneenrakennus höyrykoneiden myötä. Niitä on tehtaan ilmoituksen mukaan valmistunut yli 600 000 kappaletta. Pietariin eli silloiseen Leningradiin palanneen tehtaan sodanjälkeinen traktori K-700 olikin sitten aivan toista luokkaa kuin Fordsonit ja Farmallit. Oli se asia niin tai näin, tehtaan sisällä on tapahtunut monia muutoksia. Kirovets kyllä muokkasi maan, jos kohta sitten vähän tamppasikin sitä. Idean hirviötraktoriin oli saanut Nikita Hruštšov Amerikan-matkallaan. P ietarissa sijaitseva Kirovin tehdas on nähnyt niin nimien kuin valtiomuotojen vaihtuvan ympärillään. Vallanvaihdon jälkeen vuonna 1922 tehtaan nimeksi tulikin Krasni Putilovets eli punainen putilovilainen. Kommunistijohtaja Sergei Kirovin murhan jälkeen vuonna 1934 tehdas sai nykyisen nimensä. Tärkeämpää on, että samana vuonna tuli tuotantoon toinen traktori, Universal-nimen saanut Farmall F-20:n kopio
Waltakunnalliset weteraani konepäivät pe-la klo 10-17 su klo 11-17, Amiraalintie 161, Oulainen Helinä Koskela 044 987 4003 Jouni Aitto-oja 0500 282 562 Rompetori / Martti 044 345 4919 8.7. Vastuuhenkilönä toimii Sture Engström, 040 543 3535, sture.engstrom@saunalahti.fi. Matti Yli-Ketola 0400 639 664 30.6.-1.7. Kari sanoo, että kuvassa näkyvä sisäpuolisella hammastuksella oleva nokkalevyä pyörittävä ratas on vaikeimpia osia valmistaa. Jäämme odottamaan Ilmajoen ilma-aluksia. Perälän kyläyhdistys ry. Suur-Jämsän Perinnepäivät & Ajot klo 9–18 molempina päivinä. Konekokoukset ovat alkaneet. Harrastusajoneuvoja rompe myyntitapahtuma, Kuhmon Urheilukeskus, Kuhmon Mobilistit ry, 044 201 4756 MÄEN MOOTTORITEHTAASTA Viime numerossa tutustuimme Kari Mäen omatekoisiin vanhakantaisiin moottoreihin. Kowan teknologian päivät Orivedellä, OriCamping. Myyntipaikka ym. Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi Kesäkuu 10.6. Karjalohja Drive In & Rock’n Roll Show 2023. Osoite on Turuntie 917, 09630 Lohja. Kiitoksia Karille kuvasta. Edellisiin moottoreihin Kari oli tehnyt osat itse tai haalinut kierrätystavaraa. Vetkun Olavinlinnan keikka Kitee–Punkaharju–Lusto–Savonlinna Vetkun jäsenille vetku.fi/uutiset-tapahtumat/keikat/ 16.–18.6. Kannattaa muistaa, että tapahtumakalenterissa olevien kertaluonteisten konejuhlien lisäksi järjestetään toistuvia kokoontumisia. Wanhat koneet Vahojärvellä klo 10 alk. Pohjanmaan Classic Motor Show, Tiilitie 38, Teuva. tiedustelut Veikko 0500 269 160 16.–18.6. Heinäkuussa tiistainen kokoontumispaikka on Lohjalla kahvila-ravintola Hiidenpirtti. Armeijakaluston harrastajien kokoontuminen. Esimerkiksi Autohistoriallinen Seura pitää tiistaitapaamisia mobiileille, eikä nyt puhuta älylaitteista. Rompetorivastaava Kenneth Lemström 050 320 8484 10.–11.6. Ford-Freak Club of Finland ry Sami Ahola 040 8288 484 Heinäkuu 1.7. Vappuna Panssarimuseon Kevätsavutuksessa jäpittivät Fordson ja Ford rinnakkain. 4/2023 7 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA tapahtumakalenteri. Muonio 7.–9.7. Perinnetapahtuma & tanssit alkaen klo 15. Verstaassa tapahtuu taas. Tällä kertaa Karilla on työn alla yhdeksänsylinterinen tähtimoottori tai oikeastaan kerralla kaksi kappaletta. Kaikille harraste-ajoneuvoille tarkoitettu kokoontuminen ja näyttely. perala@googlegroups.com 050 520 5599 1.–2.7. Rompemarkkinat Oulun Automuseolla. Menkijärven kesäkahvila & lentokenttä, Alajärvi 16.–17.6. Kesäkuussa tiistai-iltaisin on vapaamuotoisia kokoontumisia Espoon Automuseolla osoitteessa Bodomintie 35, 02740 Espoo. Ylistaron Alapään ns, Alapääntie 327, 61430 Ylistaro. Vahojärven Leirikeskus, Vahojärventie 828, 39700 Parkano Pekka Mäkelä 050 313 2593 8.7. AHS:n 33. Holmintie 130, Siikainen. Lisätietoja 040 352 3083 www.moottoriklupi.fi 9.–11.6. Taas tapahtuu Perinnepäivää, rompparia ja konekokousta pukkaa kesäiseen tapaan. Lohjan Kalkkitehdas, Kievarintie, 08700 Lohja. Pomona, Jämsä. Alapään Rompetori ja Perinnepäivät alkaa pe iltapäivällä ja jatkuu la klo 16. Vastuuhenkilönä Lohjalla häärää Jari Häkli, 0400 732 141, OH2JSD@ gmail.com. Nytkin Mäki on tehnyt lohkot ja jakopään kotelon puolikkaat, mutta männät ovat uutta ostotavaraa. (02) 7674 111, 040 1990 680 2.7. Torassiepin Vanhat Koneet -päivä klo 11–18. Lisätiedot 050 444 9812 www.oulunautomuseo.fi sihteeri@oulunautomuseo.fi 16.–17.6. Antti 0400 322 704 14.–16.7. rompetori klo 9–15. Kaikkien aikojen maatalousnäyttely klo 10–17, Koiramäentie 2, 31900 Punkalaidun
Melodiat ja harmoniat olivat sitten asia erikseen – niinpä Take Fivekin on Brubeckin kvartetin saksofonistin Paul Desmondin sävellys. ”Se pieni moottori oli uskomaton keksimään rytmejä. Erityisesti Brubeck muistaa hit and miss -moottorin, jolla pumpattiin vettä säiliöihin. Puhelin pärähti niiden johdosta ja kohta sain sellaisen puheryöpyn korvaani, etten useista yrityksistäni huolimatta saanut sanaakaan suunvuoroa. Koko Time Out -albumi, jolta Take Five löytyy, sisältää tavanomaisista tasarytmeistä poikkeavaa musiikkia. Kesken puhetulvan painoin kuulotorven paikalleen ja pistin tupakaksi. Se kulkee 5/4-tahtilajissa, joka tuohon aikaan oli niin erikoinen, etteivät kvartetin mestarismiehet saaneet ensimmäisellä 40 minuutin yrittämällä sitä studiossa soitettua kompuroimatta. Amerikkalaisen pianistin Dave Brubeckin kvartetin vuonna 1959 levyttämä kappale Take Five on tunnetuimpia jazzstandardeja. – No kun se tuo puhelin rupesi kuumenemaan, niin pistin torvej jiähtymään ja panin tupakaksi. 102. Yhden vesitankin täyttäminen kesti muutaman tunnin. TEKIJÄN SUUSTA Kerrankin muutaman ostamani tilan kauppakirjat olivat saapuneet isännälleni. Minä istuin tankin varjossa, kuuntelin moottoria ja soitin muita rytmejä sen päälle.” Tuosta puksutuksesta siis syntyi Brubeckin intohimo erikoisiin tahtilajeihin. OIKAISTAAN ÄESTÄ Viime numerossa sivulla 37 väitettiin, että kuvassa näkyvän Potila-äkeen vetolaitekiinn itys olisi jälkikäteen vaihdettu yksinkertaise mpaan versioon. Mutta kyllä koneiden äänet ovat sitä ennenkin kaikuneet aivan listakärkimusiikissa. Virhe oli toimituksen. C A R L VA N VE C H TE N 8 4/2023 No _ . Dave Brubeck oli kotoisin kalifornialaiselta karjatilalta. Toisin kuin viimeksi väitimme, tämä kiinnitys on alkuperäinen. – Mihin sinä Antti hävisit. Mistä Brubeck siihen idean sai. Kiinnitys on kuitenkin alkuperäinen ja tehdastekoine n. KÄRKKÄINEN & PUTKONEN OY:N KIURUVEDEN PIIRIESIMIES ANTTI KÄRKKÄINEN Brubeck ja puksuttaja Aikoinaan Kowan Teknolokian Päivillä Rämsöössä syntyi käsite moottorimusiikki, ja sittemmin on samassa paikassa pidetty moottorimusiikin festivaalejakin. Kun he perheen kesken ajoivat ratsain karjaa pitkiä matkoja, Dave alkoi lauleskella hevosten kavioiden oikukkaan kopseen mukana. Pahoittelemm e virhettä. Hetken kuluttua soi puhelin uudelleen ja soittajan ääni tiuskasi. Miksikä sinä karkasit. – Niin siitä päästiin rauhalliseen keskusteluun, sain selvittää asiat ja yhteisymmärrys löytyi taas. Mutta muutkin kuin hevoset iskivät tilalla oikukkaita tahteja
8. 4. Samperin konesavotta alkoi Lapissa 110 vuotta sitten. Montako kappaletta ensimmäistä Valmet-traktorimallia on Tourulan tehtaan kirjanpidon mukaan myyty. 1960-luvulla Suomessa elintaso nousi sellaiselle tasolle, että tavallisetkin ihmiset ryhtyivät paremman tekemisen puutteessa harrastamaan pihanurmikoiden hoitoa. Est oni a. 5. Kam rik ki on suo mal ais tun ut ään täm ys jyr äty ypi n kek sijä n Will iam Cam bri dge n suk uni mes tä. Mikä oli aluksen viimeiseksi jäänyt nimi. 9. Tas avi rta lat uri ssa muu tta maa n vai hto vir taa tas avi rra ksi . Ajo nop eut ta voi daa n muu tta a por taa tto mas ti moo tto rin kie rro sno peu des ta riip pum att a. Kyllä tuolloin liki 60 vuotta sitten oltiin tosiaan edistysmielisiä, sillä Flymoja markkinoidaan tänäkin päivänä Suomessa edistyksellisinä. Mistä kamrikkijyrät ovat saaneet nimensä. Tel ake tju illa var ust etu illa höy ryv etu rei lla . 3. 3 087 kap pal ett a. 9. 7. 3. 5. VASTAUKSET 1. Viking Sally, Silja Star ja Wasa King olivat saman aluksen nimiä eri aikoina. 6. Leikkaa leijaillen 1. 10. Millaisessa laturissa tarvitaan kommutaattoria eli virrankääntäjää. 2. Mistä ottomoottorin nakuttaminen johtuu. Kaupan edistysmielisessä päässä tämä kehitys pantiin merkille ja ryhdyttiin toimittamaan muun muassa Gingeja Stiga-leikkureita. Enn ena ika ise sta syt yty kse stä . Minkä työkalun 1600-luvulla elänyt ranskalainen Melchisédec Thévenot keksi. 10. Tosin edistyksellisin osa Flymossa taitaa nykyään olla akkukäyttöinen sähkömoottori. Kak sin ope uks ine n tak asi lta . 4/2023 9 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA Vanhaa && visaista visaista. Mikä on varsinkin kuorma-autoista tuttu tuplaperä. 6. 4. 7. Ves iva a’a n. Perinteisten pyörillä kulkevien vaakatasoleikkureiden lisäksi OTK myi uutuutena myös ilmatyynyn varassa leijuvaa ruotsalaista Flymo-ruohonleikkuria. 2. Millaisilla koneilla tukkirekiä kuljetettiin vuosina 1913–1916. 8. Mitä hyötyä on ajomuuntimen eli variaattorin välityksellä tapahtuvasta ajoneuvon voimansiirrosta. Elo ven a-k aur ahi uta lei den . Samaan aikaan erilaisia puistoalueita ja ruohokenttiä syntyi sinne tänne, myös kauppaloihin ja muihin pienempiin asutuskeskuksiin. Mikä pitää miehen tiellä, eli minkä elintarvikkeen mainoslauluksi Matti Eskon Rekkamies tehtiin
Tutustutaan BrasilianValmetien syntyyn ja tarinoidaan tästä yksilöstä Antti Herlinin kanssa Thorsvikin tilalla. Traktori on yhä työkäytössä, vaikkei se sitten karjasuojaan sopinutkaan. 10. Kirkkonummi THORSVIKIN MAATYÖLÄINEN VALMET CAFEEIRO Kun Pekka Herlin kaipasi pientä navetta traktoria, hän hankki kahviviljelmille tarkoitetun brasilialaisen Valmetin
11
Osa niistä on ollut aivan suomalaisten maataloustraktorien kaltaisia ja osa sikäläisten olosuhteiden vaatimia erikoismalleja. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Kari Mattila Käsillä ja silmillä on vain olennainen. Hydrauliikan ulosotolle oli paikka lohkon kyljessä, mutta liitinasennus on tehty Suomessa. Löydämme latinotraktorin Kirkkonummelta tunnetun teollisuussuvun tilalta. Alle kymmenen vuotta toiminut suomalainen traktorivalmistaja laajeni ulkomaille. Uuden Valmet do Brasil -yhtiön alkuvuodet olivat kuitenkin kituliaita. Sen valmistus alkoi Tourulan kivääritehtaalla, ja kuuluisan tarinan mukaan ensimmäisten versioiden runkona käytettiin tykin putkea. Rauhan tultua sitä suitsivat yhä hurjempaan kasvuun Neuvostoliitolle maksettavat sotakorvaukset. Muuttuneen kauppa lain säädännön ansiosta 70-luku oli nousukautta. Brasiliasta ei ole tarvinnut tilata osia. Jälkimmäisistä ei täällä Valmetin emämaassa ole oikein tietoakaan, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Mutta jauhetaan historian pavut ensin huolella, jotta saadaan juomaan enemmän makua. Valmet lähtee Brasiliaan Viime sotien myötä Suomessa virisi paljon konepajateollisuutta. Valmetin tarjous hyväksyttiin. Yksi ratkaisu oli traktori. Oli ilmeistä, että Suomen kokoiset markkinat eivät riittäisi pitämään edes valtion omistamaa traktoritehdasta hengissä. Tytäryhtiö saavutti sen taloudellisen merkityksen, jota ulkomailta oli lähdetty hakemaan. Polttoainesäiliö on suomalaisista Valmeteista tutulla paikalla kytkimen ja vaihteiston välissä. Kasvua piti hakea viennistä ja ulkomarkkinoilta. Kenties Valmetin suosiota kasvatti Brasiliassa 70-luvulla sekin, että traktoria alettiin räätälöidä paikallisiin tarpeisiin sopivaksi. Miksi suomalaiset perustivat traktoritehtaan Etelä-Amerikkaan. 12 VALMET CAFEEIRO. Soukassa Cafeeirossa ei vaihdekeppejä oikein muualle saisikaan kuin keskelle. Ensimmäinen brasilialainen Valmet oli ollut käytännössä sama malli kuin suomalainen dieseltraktori. Valtion Metallitehtailla pohdittiin, mitä tuotteita sotakorvausteollisuuden loputtua valmistettaisiin. Yksi varhaisista Valmetien vientimaista oli Brasilia, jonka hallitus sattui 50-luvun lopulla havittelemaan tarjouskilpailun kautta myös omaa traktorivalmistusta. Niihin sisältyi paljon enemmän metalliteollisuuden tuotteita kuin oli odotettu. B rasiliassa on tehty Valmetja Valtratraktoreita yli 60 vuotta. Jarrut laitettiin kerran, ja Valmet 500:n osat sopivat. Kävi selväksi, että BrasilianValmetien myyntimäärät kasvavat suomalaisten ohi. Vuoroin miekkoja, vuoroin auroja. Traktoria Thorsvikissa paljon käyttänyt ja huoltanut Atso Lahti kertoo, että vähillä remonteilla on selvitty. Valmet reagoi nopeasti: ennätysajassa saatiin tehdas Brasiliaan pystyyn, ja ensimmäiset traktorit valmistuivat joulukuussa 1960. Kun traktorituotanto oli käynnistynyt ja asesodan pölyt karistettu jaloista, alkoi selviy ty mis tais te lu
Traktorin valot ovat olleet maskissa, joka on aikain saatossa kadonnut. Mainitut Thorsvikin isännät ovat kaikki vuorollaan johtaneet myös hissi yhtiö Konetta. Suomessa sellaiselle ei olisi voinut kuvitella markkinoita. Mutta löytyy meidänkin rajojemme sisäpuolelta ainakin yksi Cafeeiro. Sen tarinaan liittyy toinen suomalainen maatalouden ja teollisuuden liitto. Raideväliä voisi vieläkin kaventaa, niin piukkaan on puristettu ohjausvarretkin. Toukokuussa 1912 Kirkkonummella tuli myyntiin Thorsvikin kartano liki Herlinin lapsuuden kesäpaikkaa. 1924 Herlin osti yrityksen nimeltä Kone Oy, joka oli velkaisen Strömbergin tytäryhtiö. Hän tarttui oitis tilaisuuteen ja hankki Thorsvikin, vaikka se olikin koko lailla suunniteltua pientä tilaa isompi. Vesijohtoinsinööri ostoksilla Viime vuosisadan alussa helsinkiläisen Vesijohtoliike Oy:n johtaja Harald Herlin haaveili perheineen pienestä maatilasta meren rannalla melko likellä kotikaupunkiaan. 4/2023 13. Nämä nimet lienevät monille tuttuja toisesta yhteydestä. Edellisen velkaantuneen omistajan jäljiltä Thors vikissa odotti melkoinen kunnostusurakka. Kone oli alkujaan toiminut sähkömoottorien korjausja rakennuspajana ja vasta muutama vuosi aiemmin aloitellut hissien valmistusta. Thorsvikin tilanomistajina ovat olleet Haraldin jälkeen hänen poikansa Heikki, Heikin poika Pekka ja Pekan poika Antti. 12 vuotta Thorsvikin hankkimisen jälkeen Harald teki nimittäin toisetkin kaupat. Pekka Herlin osti Cafeeiron Valmet do Brasilin johtajalta Ahti Karastolta. Kaikesta huolimatta Haraldin hankintaa ei jälkipolvien ole tarvinnut katua. Siitä kasvoi heidän käsissään yksi Suomen suurimmista kansainvälisistä teollisuuskonserneista. Uudelleenrakennusta tilalla on saatu tehdä vielä toistamiseenkin, sillä Thorsvik oli vuosina 1944–1956 Neuvostoliiton vuokra-aluetta ja vuokraajien lähdettyä huonossa kunnossa. Tilaa uudistettaessa tuotantosuunnaksi valittiin karjatalous, jona se on siitä asti pysynyt. Yksi tällaisista brassimalleista oli vuonna 1973 esitelty Cafeeiro, enintään 135 senttimetriä leveä, etupäässä kahvinviljelytiloille tarkoitettu pieni traktori
Koneella oli tehdas Brasiliassa São Paulossa melko liki Valmetin traktoritehdasta. Kuormainta ei koskaan tullut.” Traktorista tuli hytin kanssa niin iso, ettei se sopinut enää navettakoneeksi. Suomalaiset turvallisuusmääräykset kuitenkin pakottivat panemaan traktoriin kuljettajalle suojan. Esite on vuodelta 1970. Brasiliassa korkean maavaran traktorillekin oli erityistä tarvetta. Työlaite otetaan pois perästä, mutta nivelakseli ei meinaa irrota ja tarvitaan rautakankea. Cafeeiro tuli tilalle silloin kun Antin isä Pekka Herlin oli paitsi tilan isäntä myös Koneen toimitusjohtaja. 14 VALMET CAFEEIRO. ”Ajatus oli, että pannaan siihen kuormaaja kiinni, niin pääsee vanhoihin navetoihin ajamaan lantaa sun muuta”, Antti sanoo. Lähinnä leveysmitta ja rengaskoko erottivat sen tavallisesta kolmisylinterisestä mallista. Valtra tekee Brasiliassa kahvitraktoria edelleen. Moottori on yhä 70-luvun MWM D-225. ”Hytittömänä tätä eivät olisi saaneet työntekijät ajaa, isäntä vain. Teknisesti traktori oli perus-Valmet. Sen sijaan se pääsi tekemään kaikenlaisia muita töitä: jyräämään peltoja, kannattelemaan kärryn aisaa ja erityisesti riistahommiin. Pekka osti Cafeeiron Valmet do Brasilin johtajalta Ahti Karastolta. Traktorissa on jo 80-luvun alun mallisarjaa enteilevät kantikkaammat pellit. ”Tässä on pienin työkalu, mitä tämän koneen kanssa käytetään”, Antti Herlin esittelee. Koppi teki sekatyöläisen Kun menemme tapaamaan Thorsvikin Cafeeiroa, se tulee vastaamme suoraan töistä pilkekone perässään ja purut niskassaan. Tällainen koppi tähän sitten pantiin. EL K A / VA LM ET O Y / TO U RU LA N TE H D A S Vuonna 1973 kapea tarhatraktori Cafeeiro esiteltiin
ES IT EK U VA T: PE N TT I KO ST A M O JA TI M O N U R M EL A 4/2023 15. 1968 Kaksi uutta mallia, kolmisylinterinen 60 id ja neli sylinterinen 80 id, vastaavat suomalaisen Valmet 500:n teknistä tasoa. Sen ahtamaton versio 118-4 oli kaksi vuotta aiemmin ollut maan ensimmäinen nelivetotraktori. 1996 Yhtiön nimeksi tulee Valtra do Brasil Ensimmäistä brasilialaista Valmetia 360 D:tä valmistetaan. 1974 Brasiliassa on valmistettu 50 000 Valmet-traktoria. Erona suomalaiseen 359:ään oli MWM:n dieselmoottori. Pienin on kahviviljelmille ja hedelmätarhoille tarkoitettu kapea Cafeéiro. Dieselmoottorit on muunnettu alkoholikäyttöisiksi niin, että sylintereihin syötetään samaan aikaan sekä alkoholipolttoainetta että sytytykseen riittävä määrä dieseliä. Vuoden 1983 uutuus oli 145 hevosvoiman 138-4, Brasilian ensimmäinen turboahdettu maataloustraktori. Tehtaan volyymi kasvaa Suomen emotehtaan ohi. 1989 Pikavaihdemallit markkinoille. Valmetin nimellä on Brasiliassa myyty työvälinettä jos jonkinlaista, muun muassa kuormaimia. 1994 Oma moottorikokoonpano alkaa. Iso ja modernein uutuus on 110 id, suomalaisen 1102-mallin vastine, jossa on MWM:n ahtamaton kuusisylinterinen moottori. 1983 Esitellään 118-4:n turboversio 138-4 sekä energiakriisien seurauksena kehitellyt etanolikäyttöiset mallit. 1964 Uusi malli 600 D, suurin muutos 361:tä vastaava ulkonäkö. 1981 Valmet tekee ensimmäinen brasilialaisen nelivetotraktorin 118-4. 1102 oli sikäläiseltä nimeltään 110 id. Mallistossa on tehovalikoimaa välillä 50– 150 hevosvoimaa. 1960 Valmetin tehdas perustetaan Mogi das Cruzesiin lähelle pääkaupunki São Pauloa. 1985 Uudistetussa nelisylinterisessä mallissa otetaan käyttöön suomalaisen 05-sarjan tekniikkaa, kuten märät levyjarrut ja 8+4vaihteisto. Pieniin malleihin tulee muun muassa uudet moottorit ja lisävarusteeksi hydrostaattiohjaus. Kasisarjan kolmesta traktorista tehtiin etanolilla käyvät versiot. Moottorina mörisi ahtamaton MWM-kuutonen. Tässä muutama etappi tehtaan traktorituotannon ensi vuosikymmeniltä. Valikoimaan kuuluu traktoreiden lisäksi muun muassa sadonkorjuukoneita sekä itsekulkevia lannoitelevittimiä ja kasvinsuojeluruiskuja. MWM-moottorit ovat nyt suora ruiskutteisia, vaihteisto on synkronoitu Sincro-O-Mático, ja jarrut ovat levyjarrut. Vetävä etuakseli on suunniteltu Tourulassa ja valmistettu Brasiliassa. Tunnettiin puolitelat Brasiliassakin. 1973 Uudessa mallisarjassa kolmisylinterisestä traktorista tehdään kolme uutta mallia. Valmet do Brasilin virstanpylväitä Valtraaikaan asti Brasilian Valtra on suomalaista suurempi ja monipuolisempi konevalmistaja. Ensimmäinen malli 360 D vastaa suomalaista 359 D:tä, vain moottori on MWM:n Brasilian-tehtaan kammiodiesel
Minun mielestäni siinä oli huippunopeuskin muita kovempi. Silloinhan se oli mukava peruuttaa, kun oli kaukana kääntöpiste. Ja kun ei ole tehostinta, sen kanssa oppii pitämään peukalot ratin ulkokehällä”, Herlin virnistää. ”Aitatöitä sen kanssa on tehty paljon. Pieni kotimainen saa kuitenkin käyttöominaisuuksien puolesta enemmän kiitosta kuin Cafeeiro. Isot koneet on semmoisia, että niitä ei oikein enää uskalla antaa. ”Kerran sen kanssa jäätiin yöllä suonsilmäkkeeseen niin, että se oli mahastaan kiinni. Mutta erojakin löytyy. Massey Ferguson 175 ja Ford 5000 olivat ensimmäiset koneet, joita minä opettelin käyttämään. Cafeeiro tuntuu osapuilleen 500:n ja 502:n karulta pienipyöräiseltä rinnakkaisversiolta. Pienen raideleveyden traktorissa näin on saatu vähän pitempikin tukki varsien väliin. Sitten aamulla kun mentiin sitä hakemaan, oli kahdeksan astetta pakkasta ja se oli siellä jäässä. ”Kerran sen kanssa jäätiin yöllä suonsilmäkkeeseen niin, että se oli mahastaan kiinni." 16 VALMET CAFEEIRO. Riistareissuilla etelän kahvitraktori on joutunut luonteelleen tyystin vieraaseen ympäristöön. Antin mielestä varsisysteemi on kuitenkin hankala. Se seisoi tässäkin pihassa monet kerrat, kun vaihdelaatikko tai kytkin oli hajalla.” Ainakin näiden kahden vertailussa brasilialainen Valmet on ylivoimaisesti pessyt suomalaisen kestävyydessä. ”Ensimmäinen neliveto oli Valmet 903, ja se oli huono. ANTTI HERLIN • entinen maanviljelijä ja yritysjohtaja ”Kaikki varhaisimmat muistoni liittyvät elämään maatilalla, työntekoon ja metsästykseen. 1970-luvun alkuvuosina olimme veljeni Ilkan kanssa jo mukana kevätkiireissä. ”On paljon koneita, joissa tulee jotakin varsien kapeampaa kohtaa vastaan niin, ettei niitä saa kiinni lainkaan.” Kippiletkua Cafeeirossa ei ollut vakiona, mutta ulosoton valmius löytyi kuitenkin. Se oli eka Valmet, joka täällä oli.” Brasilialainen on Antin mielestä kankea 502:een verrattuna. Valmeteista on vaihtelevia kokemuksia. Siihen oli kiireessä pantu ahdin, eikä 702:n vaihdelaatikko kestänyt tehoja. Ennen sitä vetovarsissa oli tanko, jossa oli hahlo, ja kärry oli siinä kiinni. Viikonloppuisin ja iltaisin äestimme uudella Ford 8600 -traktorilla. ”502 oli hyvä vehje, se oli mielettömän ketterä. Kirjoituksia) ”Hirviä sillä on haettu. Nykyään tilalla on pääasiassa Jontikoita. Traktoriin on kerran tehty jarruremontti, ja Valmet 500:n osat sopivat heittämällä. Kotimaisen hydrostaattinen ohjaus on varmasti ketteryydessä avuksi. Ennen sitä metsässä pelkäsi, että kuinka sen kanssa pysyy pystyssä”, Antti kertoo. ”Tämä on maatalousharjoittelijoille hyvä traktori. Vetovarsia on pitänyt joskus vähän vahvistaa.” Vetovarret ovatkin erikoisen näköiset, mutkalle taivutettua mallia, traktorin päästä kapealla ja renkaiden takaa työkoneen päästä leveällä. Sen perässä kulkee aitakärry, jossa on kaikki aidankorjausvehkeet.” Antin mukaan Valmet on tilalla parhaimmillaan oppikoneena. Mutta sehän oli pieni. Antti muistelee, että Thorsvikissa on ollut Fordsoneista Major ja Super Major, iso Volvo, pieni Massikka, sitten tuli 5000-Ford, sen jälkeen 6600 ja 8600. ”Vetokoukku tähän on laitettu itse. Se oli vielä kapeampi alun perin, vanteet on nyt käännetty. Pesee ahdetun kotimaisen Tutkitaan hieman traktorin erikoisuuksia ja vertaillaan sitä tutumpiin malleihin. Iltaisin pajalla rasvattiin traktorin etupään laakerit ja äkeen varpajyrien laakerit, lisättiin piikit katkenneiden tilalle sekä hitsattiin lisää rautaa äkeen väsyneen näköisiin kulmiin.” (Teoksesta Thorsvik 1912–2012. ”Tässä oli alun perin vetolaite”, Antti esittelee. Kova homma, että saatiin se pois.” Karjatilalla pienellekin traktorille piisaa edelleen monenlaista urakkaa, kuten jo mainittu klapihomma ja eritoten aitojen korjaustyöt. Tällä voi huoletta harjoitella peruuttamista
Missä ne lienevät nyt.... Maatalouskoneiden tutkimuslaitos Vakola näet testasi 70–80-luvun taitteessa kolmija nelisylinteriset perustraktorimallit 65 id ja 85 id. Mutta samoihin aikoihin sen kanssa Suomeen tuli pari muutakin brasilialaista Valmetia. ”Hän myi hissejä”, Antti sanoo. Hän opiskeli karjanhoitoa Yhdysvalloissa ja tuli Thorsvikin isännäksi vuonna 1988. VAIHTEET osittain synkronoitu 6+2 OHJAUS mekaaninen, tehostamaton JARRUT kuivat levyjarrut RENKAAT takana 12,4/11-28 edessä 6,00-16 MITTOJA* pituus 3?300 mm, korkeus ohjauspyörään 1?630 mm, leveys 1 . ”Pitkään pioneerit kävivät täällä räjäyttelemässä miinoja”, Antti muistaa. * mitat vuoden 1985 Cafeeiro-mallin 4/2023 17. Antin tytär Iiris on ollut tilanomistaja toissa vuoden vaihteesta lähtien. VALMET CAFEEIRO MOOTTORI MWM D225-3TV, nelitahtinen suoraruiskutteinen nestejäähdytteinen diesel vaihdettavat sylinteriputket sylinterin halkaisija 100 mm, iskun pituus 120 mm, iskutilavuus 2,83 litraa teho 52 hevosvoimaa 2?300 kierroksella minuutissa. Tilanhoitaja ja työntekijät hoitivat ne hommat.” Antti sen sijaan onnistui pitkään välttelemään valmistavan teollisuuden hommiin joutumista. ”Ei hän täällä enää käytännön töitä tehnyt. ”Olin kymmenen vuotta päätoiminen maanviljelijä ja sitä ennen aina sadon korjuulomilla kouluaikaan.” Antti Herlin on ollut Cafeeiron pitkäaikaisin omistaja, mutta tätä nykyä Valmet on jo kolmannen sukupolven käytössä. Käyrät vetovarret tuottavat päänvaivaa, jos työlaite ei mahdukaan kapeimpaan väliin. Koneen hommat veivät Pekan aikaa siinä määrin, ettei hän harmikseen ennättänyt tilaan juuri paneutua. Cafeeirolle vuosikymmenten mittaan sattuneet kommellukset ovat vähäisiä, vaikka Thorsvikissa olisi voinut osua vaikka venäläisvuokralaisten pommiin. Se saattaa olla Suomen ainoa kahvi-Valmet. ”Kerran kun olimme salaojahommissa, tuli oikein kunnon kranaatti vastaan.” Päästetään työperäinen maahanmuuttaja nyt takaisin energiatalkoisiin. 380 mm, akseliväli 2?030 mm, maavara 320 mm, kokonaispaino 2?640 kg Vetolaitteesta on muunnettu nostokoukku. Kolmessa polvessa Pekka Herlin hankki Cafeeiron, mutta ei ajanut sillä paljon
Vuoden 1967 06-mallisto oli Saksassa kysytty, mutta Suomessa tuli näiden traktoreiden jälkeen kymmenen vuoden Deutz-paasto. Askola 18. Vihreät LAADUN VARTIJAT DEUTZ 6006 & 7006 Deutz lähti viivoittimella muotoiltuihin pelteihin vähän jälkijunassa
Suhteellisesti suuri vetoteho johtuu osaksi moottorin ilmajäähdytyksestä, jonka vuoksi moottorin teho vetokokeessa hetkellisessä kuormituksessa oli suurempi kuin voa-jarrutuksessa.” Se nousee Nostovoimiltaan koko uusi mallisarja oli kyvykäs, alkaen letkan suosikkimallin, vain 35-heppaisen 4006:n 1 560 kilosta. Tutkitaan muutoksia askolalaisen Ahti Torkkolan mannekiinikoneiden avulla. Teksti ja kuvat: Kauko Ollila Vuoden 1967 saksalainen uusasiallisuus: ei krumeluureja. Se onnistuu siksikin hyvin, että Torkkolalla on tallissaan myös Deutzin edellistä 05-sarjaa, kuten numerosta 5/22 muistamme. Vaihteistolla ja perällä on oma yhteinen öljy. Tehoero veljesten välillä on tehty rivimallista Bosch-syöttöpumppua ruuvaamalla. Näitä voimia ei voi hyödyntää ilman nokan lisäpainoja. S aksalaisten kansallistraktori Deutz lähti traktoritehtaiden 1960-luvun puolivälissä suosiman terävämmän ulkomuodon perään. Torkkolan koneille luvataan 1 900 kiloa ilman apusylinteriä. Uudessa traktorisarjassa oli nyt suorasuihkutteiset moottorit. Vakola testasi 6006-mallia vuonna 1973 ja sanoi muun muassa näin: ”Moottorin sitkeyskerroin on melko huono. Deutzilla se tapahtui kuitenkin vähän angloamerikkalaisten jättien eli Fordin, Massey Fergusonin ja IH:n jäljessä. On helppoa vaihtaa se tai lisätä sen perään esimerkiksi hydrostaattista ohjausta tai tehostinta varten tandempumppu, kuten Ahti Torkkola on tehnyt. Kohtuullisista vääntölukemista huolimatta sen sitkeys jätti yläkierroksilla toivomisen varaa. Suurinta osaa malleista sai nelivetoisena, pääosin ZF:n mutta myös Sigen etuakseleilla. Tehot koneilla ovat 62 ja 68 DIN-hevosvoimaa. Arvo on 13 % suurempi kuin vertailuryhmän keskiarvo. Torkkolan 6006ja 7006-yksilöissä ne ovat mallia F4L 912, tilavuudeltaan 3,77 litraa. Ilmajäähdytyksen etu Mallisarjan jäsenet vuoden 1967 lanseerauksen jälkeen olivat pienessä päässä 2506–5506 (22– 52 hv), keskisarjassa 6006–8006 (62–80 hv) ja järeimmässä päässä 9006–13006 (92–130 hv). Laadukkaista moottoreistaan tunnetun valmistajan voimalaite oli tietenkin edelleen ilmajäähdytteinen ja teknisesti luotettava. ”Kevytkeulaiset katselevat oravia heti, jos varsiin panee jotakin painavampaa.” 19. Uudistukset eivät rajoittuneet ulkomuotoon, vaan vuonna 1967 esitelty 06-traktoriperhe oli edeltäjiin verrattuna monelta osin erilainen. Deutzien hydrauliikkapumppu löytyy vasemmalta jakopäästä. Jutun mallit saattoi hankkia valinnaisesti täysin mekaanisella tai tehostetulla ja joidenkin lähteiden mukaan myös hydro staattisella ohjauksella varustettuna. ”Kevytkeulaiset katselevat oravia heti, jos varsiin panee jotakin painavampaa”, Torkkola sanoo. Sitkeys moottorin suurimman vääntömomentin alueella on kuitenkin kohtalaisen hyvä.” Koetusselostuksessa on mielenkiintoinen huomautus traktorin yllättävän suuresta vetotehosta verrokkeihin nähden: ”Traktorin suurimmaksi vetotehoksi saatiin 62,8 hv (46,2 kW), mikä on 96 % jarrutetusta voa-tehosta. Traktorissa on erillinen nostolaitehydrauliikan öljy, jota myös ohjaustehostimen pumppu käyttää. 7006 (vasemmalla) ja 6006, jolla on jostakin syystä veljeään korkeampi otsa
Kirjava varustelu Voimansiirrossakin tehtiin muutoksia. Läpi uuden mallisarjan otettiin käyttöön omavalmistelaatikot, ensin 9+3ja sitten vuodesta 1972 eteenpäin 12+4-kaavalla. Vihreän linjan vaalija Ahti Torkkola hurahti Deutziin jo nuorena kotitilallaan olleen D50:n mukana. Ratti, ohjausakseli ja siinä istuva orbitrol-venttiili ovat leikkuupuimurin luovuttamia. Kahdesta vanhemmasta koneesta toisella hän kokeili kisoissa kahden kilon ahtoja 1980-luvulla. Suomeen tuotiin vain rumpujarruversioita. Osien ja komponenttien ristiin sopivuutta malliston sisällä oli parannettu. Jalkakaasuläpyskä on leveää mallia. Vetoakseleille tulee tässä muun muassa Fordson Majorista ja Belaruksistakin löytyvässä järjestelyssä enemmän rasitusta. Yhdeksänvaihteisissa on synkronoituja portaita kolme. ”Uudemman koneen perällä en välttämättä lähtisi niihin samoihin vetokisoihin, joissa kävin tuolla 5505:lla”, Ahti sanoo. 20 DEUTZ 6006 & 7006. Corem dolor sequatu eraesecte faccum venisissi. Vanhemmissa ZF-laatikollisissa on planeetta-alennuspyörästö akseliputkissa, mutta näissä keskikoon nollakuutosissa alennus on heti vaihteiston jälkeen tasauspyörästön yhteydessä. Ilmajäähdytteisen 6006:n kojetaulusta löytyy myös moottorin lämpötilan merkkivalo, oikealla ylhäällä. Tilaa sitaatille muutaman rivin verran. Katselemme nollakuuutosten peräosastoa Torkkolan kanssa. Osassa aiempaa mallistoa käytetyistä ZF:n vaihde laatikoista luovuttiin. Mallin 6006-pikkuveljen vaihdetangot eivät ole mitään Massikan nysiä. Myös yksittäisten mallien varustelu vaihteli, sillä tässäkin esiteltyjä traktoreita valmistettiin sekä rumpuettä levyjarruilla. Perän rakenne on uudemmissa koneissa aivan erilainen edelliseen polveen nähden. Sen F4L 912 -sarjaan päivitetty moottori kiskoi lavettia puimurin isoilla pyörillä tavalla, joka antoi olettaa moottorista hyvinkin löytyneen 200 hevosvoimaa ainakin hetken ajan. Silti Deutzille tyypilliseen tapaan perän ja hydrauliikan toimittajat vaihtelivat edelleen eri mallien välillä oman tuotannon ja ZF:n osakomponenttien kesken
4/2023 21. Mutta ei enää Suomeen. Myyntimäärät olivat Suomessa laatuun ja hintaankin nähden mitättömiä. Tätä mallisarjaa seurasi maahantuonnissa paussi. Perinteikäs ja laadukas mutta myynniltään marginaalinen traktorimerkki puuttui Suomen markkinoilta lähes 10 vuotta, kunnes Kesko aloitti tuonnin vuonna 1982 Leylandin jälkeen. Työntövarsitunnustelun vastimena varren etukiinnikkeessä on järeä lehtijousi. Jugoslavialainen lisenssitraktori jäi Suomessa näyttelykummajaisen rooliin. Deutzia toivat vuodesta 1965 alkaen maahan Suomen Koneliikkeen jälkeen porilainen August Lipsanen ja 1970-luvulla parin vuoden ajan kuopiolainen Carlson Oy, jonka tuomaa yksilöä Vakola kiusasi vuonna 1973. Useiden lähteiden mukaan myös 6006-avomallin tulisi olla tasalattialla varustettu, mutta näin ei ole ainakaan askolalaisen yksilömme kanssa. Paussia Suomessa 06 -mallisarjan alkuvaiheisiin vuoden 1969 heinäkuuhun osui suomalainen turvahyttipakko. Tosin Deutz oli ostanut Fahrista pääosan jo vuonna 1968. Joku on saattanut nähdä 1980-luvulla maatalousnäyttelyissä tällaisen 6006-mallia vastaavan traktorin hiukan eri väreissä ja Torpedo-tuotemerkillä varustettuna. Tämän mallisarjan aikana vihreä väri liukeni hieman vaaleammaksi, jollaisena sitten seuraava vuoden 1974 sarja (2506–8006) tuli markkinoille. Ahtin 7006-yksilössä on tasalattiainen Terän turvahytti, mutta tätä mallistoa sai lisäksi Horsman ja Kuuslan kaikukammioilla. Täällä selkeää. Ahti Torkkola on hitsannut vetovarsiin pikakourat. Merkki olikin sitten Deutz-Fahr
”Toisen koneen pellit olen maalannut, mutta oikeasta värikoodista huolimatta vihreät ovat eripariset”, Ahti kummastelee. Vuoden 1969 malli 6006 tuli Kankaanpäästä ja näytti hyvältä, mutta olikin melkoinen pommi. Nuo ongelmat oli helppo korjata. Kumpaakin ruuvattu 6006 ja 7006 ovat olleet Ahti Torkkolalla vuosista 2015 ja 2016. Kuorma-autoilijana toiminut Ahti liittyi aktiivivuosinaan yrityksensä palvelutasoa kuvaavaan laatujärjestelmään, jonka mukana tuli seurata ajoneuvokaluston kuluja. Pakosarja oli hitsattu, vuoti, hitsasin lisää ja maalasin.” Vielä paljon muuta ja jopa vihdoin alkoi 6006 olla kuosissa. Hissukseen juttelevan miehen lakoniset merkkaukset 6006:n remonttitaipaleelta ovat kuvaavia: ”Olikin aika romu, vaikka luulin hyväksi. Ei ihan sillä lähtenyt, mutta kun vähän lisäsin, läpi meni.” Vaan vikapa rajoittuikin itse lukkolaitteessa olleeseen jumiin ja pieneen murtumaan hammaspyörässä. ”Minä otin siitä vielä puolet pois. Ensimmäinen työhydrauliikalle, toinen ohjaukselle. Rungon vaaleanharmaan hän valitsi silmällä, mutta löysi tietysti heti työn tehtyään oikeatkin koodit. Vuotoja ei Ahtin koneista löydy. Ohjaussylinterin yläpuolella näkyvät 6006:n kaksi hydraulipumppua. Sen sijaan 7006, joka tuli Kovelan traktorimuseosta Nummi-Pusulasta, oli ehyempi heräteosto. Deutzin sylinterit kansineen saa käteen yksitellen, jos niin haluaa. Ahti ulotti seurannan harrastepeleihin. ”Töikseen nollakuutoset saavat kaikenlaista pientä kasvimaan jyrsimisestä erilaisiin kuljetushommiin.” Vaativammat työt, kuten auraukset ja linkoukset, tehdään vanhemmilla 5505-koneilla, joita on tuunattu vähän joka paikasta. Omistaja teki tosi edullisen tarjouksen. Kuultuaan Torkkolan Deutz-elämästä myyjä kertoi traktorissa ehkä olevan isoakin vikaa, koska laitos kulki vain tasauspyörästön lukko pohjassa. ”Kumpaakin on ruuvattu, en osaa pitää sormiani kurissa”, Ahti tunnustaa. Molempien sähköjohdotukset Ahti on myös uusinut täysin. Sitä tässä pikkuhiljaa korjailen.” 6006:n olka-akseleiden alapäässä on pienet kumirenkailla toteutetut joustinelementit. Sitä tässä pikku hiljaa korjailen.” Pian oston jälkeen toukokuussa 2015: ”Hydraulipumppu, jarrurummut, olkaakseli, hammasratas, raidetanko.” Saman vuoden elokuussa: ”Etukehto lohjennut, täytetty pakkelilla, hitsailin sitä. 22 DEUTZ 6006 & 7006. Muttei sentään (ainakaan vielä) turbotettu, kuten kumpikin 5505. ”Olikin aika romu, vaikka luulin hyväksi
Malli 7006 on pienempäänsä parikymmentä senttiä pitempi mutta muuten kaikin tavoin sen kaltainen. Saksalaisessa perinne traktorissa tulee olla kartturin palli. Tasalattiainen Terä-ohjaamo edellyttää kuulosuojaimia, vaikkei aivan pahimman pään kaikukammio olekaan. 4/2023 23. En osaa pitää näppejäni kurissa , nauraa Ahti Torkkola. Vaihdetankoihin ei tarvitse kumarrella. Vihreän linjan vaalija Ahti Torkkola hurahti Deutziin jo nuorena kotitilallaan olleen D50:n mukana. Ahti Torkkola rakensi 7006:n hytin vanhojen astinlautojen sijaan kunnon rapputrallit. Molempien Bosch-syöttöpumppua on kirrattu. Porvoonjokilaakso alkaa vihertää Deutzin väreissä
Siitä eteenpäin vuoteen 1991 malli oli Mk III. Nyt Ford onkin usein Patun tukkikärry-nosturiyhdistelmän kanssa töissä”, Risto paljastaa. Teksti: Kauko Ollila Kuvat: Mika Rassi Pälkäne 24. Menestysmalli Malli 7810 tuli saataville vuonna 1985 esitellyn Super Q -ohjaamolla varustetun 7910:n rakenteeltaan hiukan kevennetyksi jatkajaksi. Pikaesittely P älkäneläisen Risto Tuomaalan laveassa traktoripaletissa murisee muiden monen väristen mukana sininen, taloon uutena toukokuussa 1990 hankittu Ford 7810 Mk II. Käsiin jäi mahtivalmistajan suursuosikki ja joutsenlaulu. 98 DIN-hevosta ja 390 newtonmetriä kohenivat selvästi. Sillä saattaa olla tuon ajan hyttiatmosfäärissä merkitystä pitkän työrupeaman jaksamisessa. Näin valmistajalla oli tarjota sadan hevosvoiman luokkaan sekä nelimukinen ahdettu 7610 että kuusimukinen vapari 7810, millaisia käyttöominaisuuksia kukin sitten arvostikaan. Tasavahvat väännöt tulevat kuutosesta vähän nelosta matalammalla mörinällä. Kun 7910 oli järeämpirakenteisesta mallista 8210 hiukan kesytetty sataheppainen versio, kulkee 7810:n linja nelipyttyisestä kantaäiti viisitonnisesta ja sen lapsesta 7610:stä. Toki tästä samasta 401-kuutiotuumaisesta eli 6,57-litraisesta valurautamöhkäleestä otettiin Fordin viimeisissä 8000-sarjalaisissa lähes tuplat väännöt ja tehot. Nelivetoinen kuutonen astui palvelukseen tamperelaisen AutoKivitilan myymänä ja oli vieläpä viimeinen autokauppiaana tunnetun yrityksen myymä traktori. Super Q -hytissä kymppisarjan vaihteiden hallinta muuttui monien moittimien kojetauluvipujen jälkeen oikealle kädelle lattialle. Hoppamme on rehkinyt erilaisissa maatilan töissä vajaan 5 000 vaijeritunnin verran. Päivityksessä ei ollut juuri mitään uutta, mutta kolmossarjalaiseen sai elektronisen mittariston lisävarusteena. Tuomaalan Ford piristeltiin pian takuuajan umpeuduttua Holsetin jälkiasennusahtimella. ”Hidashan se on maantiellä. ”Sain koneen aika sopivasti suoralla kaupalla, kun se oli odotellut noutajaansa jo jonkin aikaa”, sanoo Risto. Riston mukaan Fordissa ei ole ollut mitään muita pulmia kuin vuotava jäähdytin. Todellakin, sillä Mk II oli valmistuksessa vain vuoden 1988. Että kyllä moottorin pitääkin kestää. Niiden suunnalta tulivat muun muassa kevytrakenteisemmat vaihdelaatikko ja perä. Markkina-analyysissä oli onnistuttu, sillä 7810 pomppasi valmistajansa bestselleriksi heti ilmestyttyään. Polkimetkin olivat vihdoin riippumallisia lattian läpi poljettavien sijasta, olot olivat hiljaisemmat, ja kaikkiaankin ergonomia kohottui. VIIMEINEN SINITÄHTI FORD 7810 1988 Risto Tuomaala vahti myyjäliikkeen viimeistä Fordia kunnes se kypsyi sopuhintaiseksi
Rattivaihteen korvasivat massiiviset lattiaseipäät, joiden välityksen puslitusta omistaja on silloin tällöin uusinut. Tällaista oli ennen hallintalaitekyynärnojia ja näyttöjä ja sipaisumeininkiä, ja ennen hämäriä sähkövikoja. Harmaa perustui vuoden 1953 Golden Jubilee -malliin NAA, joka oli koko Ford Motor Companyn perustamisen 50-vuotisjuhlakalu. Mannekiinimme on turbotettu varsin uutena. Yksi syy Fordin 7810-mallin myyntimenestykselle ja edelleen jatkuvalle arvostukselle käytettyjen keskuudessa on sen perinteinen ja koeteltu, mahdollisimman sähkötön tekniikka. Niitä alkoi kuitenkin jäädä jälleenmyyjien käsiin, ja tarinan mukaan osa harmaista koneista sutaistiin kauppiasportaassa uudelleen alkuperäiseen Fordin siniseen. Mittariston sai III-sarjalaiseen myös elektronisena. Sen myyntiaikana keulalle ilmestyi pian New Holland -logo, ja Ford pääsi toteuttamaan kauan hautomansa idean koko traktoribisneksestä luopumisesta hukkaamalla sen Fiatin emoyhtiön huomaan. Muuten selvänä parannuksena otettu Super Q -ohjaamo oli näiltä osin askel taaksepäin edellisestä ylioppilashytistä eli Q Cabista. 25. Malli 7810 oli valmistuksessa vuodet 1988–1991, kunnes korvaajaksi tuli 7840. Ne levitettiin ympäri markkina-aluetta Silver Jubilee -äläyksellä varustettuina. FORD 7810 MK II MOOTTORI kuusisylinterinen diesel iskutilavuus 6,57 litraa, sylinterin halkaisija 112 mm, iskun pituus 112 mm teho 98 DIN-hevosvoimaa 2?100 kierroksella minuutissa, vääntö 390 newtonmetriä 1?000 kierroksella minuutissa KYTKIN kuiva yksilevykytkin VAIHTEET 8+4 ja kaksiportainen hydraulinen Dual Power -pikavaihde nopeudet nimelliskierroksilla 2,8–31 kilometriä tunnissa JARRUT öljykylpyiset monilevyjarrut RENKAAT edessä 13,6-24" takana/18,4-34" OHJAUS hydrostaattinen kääntöympyrä nelivedossa 8,7 metriä MITTOJA paino 4?300 kg, korkeus 272 cm, pituus 420 cm, akseliväli 252 cm, polttoainesäiliö 148 litraa MUUTA Carraro-etuakseli kitkalukolla voiman ulosotto 540 ja 1?000 kierrosta minuutissa vaihdettavalla akselilla hytin melutaso 79 desibeliä Viimeinen aito Ford-tähti Lähteestä riippuen jopa parisensataa IIIsarjan 7810-mallia maalattiin Basildonin tehtaan traktorivalmistuksen 25-vuotisjuhlan tähden vuonna 1989 harmaiksi. Ensimmäisen polven elektronisesti hallitut nostolaitteet ja ajotietokoneet eivät kerää jälkimarkkinoilla pelkkiä peukkuja. Jubiloinnit olivat ohi. Malli 7810 oli menestystuote ja samalla viimeisiä aitoja Fordeja, sillä seuraajapolven vastine 7840 oli jo uuden isännän, Fiat-konsortioon pian kokonaan valahtavan New Hollandin merkkaama. Tarkka paikka tällaista jo iäkästä legendaa mielivälle on ruosteelle altis hytti, erityisesti märkivät tuulilasin ja ovien ikkunakehysten alaosat. Tästä asetelmasta puuttuvat edellisen malliston ylioppilashytin viiksimalliset vaihteen valitsimet, joiden ensimmäinen polvi oli vaikeasti käsiteltävän maineessa. Kattorakennetta lukuun ottamatta Super Q -ohjaamo muistuttaa paljon edeltäjäänsä Q:ta, mutta on sitä herkempi ikkunanpokien ruosteelle
26. Kone syntyi taitekohdassa, jossa kokorunkojuonto hävisi pelin tavaralajimenetelmälle. Längelmäki KUORMAN KANTAJIEN KUNKKU TELI-LOKKERI 1972 Omintakeinen Teli-Lokkeri oli Lokomon vapaaheitto, joka vei kuihtuvan yhtiön aivan uusille peliareenoille. Siksi sekin on vielä lähteistä sukua juontokoneelle
Takatelin tandemkotelot, samaa tavaraa, saavat kumpikin vetonsa omalla kardaanilla kuormatilan alasivuja pitkin ja kulmavaihteen lävitse. Sitten se ruuvasi takapyörien sijaan valuteräkseen koteloidun teliakseliston. Todellisuudessa Lokomo tietysti suunnitteli sen niin. Tai ehkei ihan, sillä vuonna 1969 esitellyn kuormankantajan taustalla oli juontotraktori, jollaisen markkinat haihtuivat, kun kokorunkojuontamisen idea hävisi tavaralajiperustaiselle korjuulle. Kantavuutta tälle omapainoltaan, nosturista riippuen, noin 12 000 kilon mönkijälle luvataan jopa 15 000 kiloa, mikä on oikein kelpoinen lukusuhde. Joidenkin lähteiden mukaan koneessa ei olisi takatasauspyörästöä lainkaan, mutta Rauma-Repolan vuoden 1974 tuotekuvauksessa sellaisen kerrotaan löytyvän ainakin uudemman 925-Lokkerimallin jakolaatikon yhteydestä. Alkuperäisen TeliLokkerin Wärtsiläkuormain on istutettu omaan telineeseensä moottorikopan ylle, mutta Reino Lautalan Lokkerin Cranab istuu myöhemmän muodin mukaisesti etusermin kaverina jakovaihteiston päällä. Möyrijän etuakseli on valuteräksinen portaali. Aivan, se on tuo etuvaunu, sehän näyttää naitetun kuormatilaan takaperoisesti. Teli-Lokkerin mahtavin ase on hirmuinen maavara. Samaa sanoo Vakolan koetus alkuperäisestä Teli-Lokkerista vuodelta 1971. 27. Polttoaineja hydrauliöljysäiliöt on ympätty eturungon kotelorakenteeseen, vähän taannoisten Valmettraktoreiden tyyliin. Etuakseli on keinusellainen, jolloin vaunujen väliin ei tarvita vaakaniveltä lainkaan. Koppi menee kaukana edellä ja moottoripeitto tuleekin perässä. Tehtaan esite lupaa tätä herkkua edessä sekä keskellä 65 senttiä ja takana kokonaisen metrin. Teksti: Kauko Ollila Kuvat: Mika Rassi K un Reino Lautala noukkii Teli-Lokkerinsa kouraan nipun länkipohjalaista rankaa, kuvassa on jotain hassua. Hytti ja kuski ovat kaiken muun edellä, ja röykyissä sen myös kokee. Aikanaan Teli-Lokkeri oli metsän järeimpiä mörrinkäisiä yhdessä Volvo SM 868:n ja Kockum 836 B:n kanssa. Cranabin viistonnista näkyi hiukan eri mallimerkinnöillä monessa kuormakoneessa vielä 1980-luvulla. Juontajasta kantajaksi Kätevänä valuosaajana ja teräslevyvalssaajana Lokomo väsäsi juontotraktorin eli skidderin vinssitakavaunun paikalle hieman pidemmän kärryn kuormatiloineen. Tuloksena oli markkinoiden omintakeisin puutavarankantaja, etenkin ajovoimansiirtonsa toteutuksen tähden
Jakovaihteisto on Lokomon menekkikoneen olennaisin, sillä sen avuin toteutettu vetojärjestely takaa valtavat maavarat. Hyväksi aluksi tekaistiin Beloitin mallin mukainen kokorunkojuontokone, jo mainittu Juonto-Lokkeri. Kumpikin takaportaali saa potkua omalta kardaanilta. Sen tuotekuvastoon mahtuivat vuosien mittaan niin höyrykuin dieselveturit, kiväärinpiiput, tiehöylät, alasimet ja vieläpä kirkonkellotkin. Sekä Lokomo että entinen lentokonevalmistaja Valmet toimivat Tampereella saman kadun naapuruksina. Vuonna 1966 Lokomo teki yhdysvaltalaisen puunkorjuun sen hetken tähtiyhtiön Beloitin kanssa lisenssisopimuksen, jonka nojalla alettiin haaveilla kokonaisesta kannolta hakkeeksi -käsittelyketjusta. Metsäkoneiden maailmanhistoria -kirjassa todetaan, että ”kumpikin valmistaja syytti toista markkinoiden pilaamisesta”. Täällä on maavara tehtaan itsensä mukaan peräti täysi metri. Lokomo sai hetimiten keskusosuusliike Hankkijan metsäkoneidensa jälleenmyyjäksi, ja vuosille 1968–1970 ulottuneen sopimuksen mukana Hankkija tilasikin Lokomolta metsäkoneita 15 miljoonalla silloisella markalla. Jotain piti tehdä, kun rautatietkin oireilivat jo sähköistymistä. Kuormatilan viimeiset pöllit ovat konstikkaat noukkia soukan tilan ja rajallisen näkyvyyden tähden. Metsänkorjuun koneistuminen lupasi hyvää. Raiteita pitkin metsään L okomo perustettiin vuonna 1915 Tampereella suomalaisemmaksi höyryveturinteon kilpailijaksi liian ruotsinkieliseksi koetulle Tampellalle. Kehitys oli kuitenkin ajanut yhtiön lukuisista leipäpuista ohi 1960-luvulla. 28 TELI-LOKKERI. Valimopaja vasta opetteli nestepaineen hallintaa. Laajaliikkeisen telikotelon stopparina on kumipylpyrä. Vakola pöllytti Lokomoa suojaamattomista akseleista ja huonosti vedetyistä sähköistä vuonna 1971, ja molempiin kiinnitettiinkin Tampereella heti huomiota. Kääntönivelen maksimikulma jäi monen mielestä liian loivaksi. Teli-Lokkerin tulon aikaan vuonna 1970 Lokomo päätyi silloisen monialayritys Rauma-Repolan omistukseen. Matkan varrella yhtiö hankki kovan luokan valimoja levynkäsittelyosaamista. Hieman myöhemmin osuusliike sopi Lokomon kanssa myös sen kehittämän hydraulisen kaivinkoneen myynnistä, mutta tätä veljeyttä haittasivat alun pahat lastentaudit hydrauliikan toteutuksessa. Valmet tuli metsäkonekisaan traktoriosaamisen ja Lokomo teräksenkäsittelyn opeilla
Lautalan laitoksessa jarrut ovat hyvässä kunnossa eikä alamäkiä tarvitse pelätä. Kuormaajan näpelöijältä vaadittiinkin gibbonin ominaisuuksia, sillä alkusarjan koneiden vivut ovat ihmeellisen kaukana istuimesta. Toisaalta alkuperäisen Teli-Lokkerin kalterihytissä oli istuimet sekä kuormaajan käyttäjälle että kuskille – kahdelle apinalle. Kumpikin valmistaja syytti toista markkinoiden pilaamisesta. Ylipäänsä Teli-Lokkeri on veteen piirretty viiva, sillä joillekin sitä on vain alkuperäinen, moottorikopan päälle ripustetulla nosturilla varustettu apinahäkki, tai kuten jotkut sanovat, kanakoppi. Sen sijaan Lautala on käyttänyt erilaisia Lokkereita takavuosien kalkitusurakoinnissaan, joten lokomolaiset temput ovat tutut. Ruotsalainen meni ylämäissä ohi, vaikka 135-SAE-heppaiseksi kutiteltu Lokkerin Perkins-vapari kuinka lauloi. Hänen koneensa on vuodelta 1972. Kuviemme kone on Teli-Lokkerin myöhempää konfiguraatiota, käytännössä mallia 925. Tilanteessa auttoi voimansiirrossa sijaitseva öljykylpyinen monilevyjarru – jos se oli kunnossa. Siinä Cranab SK-5000 -kuormain on takavaunun etuosassa, kun vanhemmassa versiossa Wärtsilä 4000 -kuormain on moottoritilan päälle tehdyssä kiinnikkeessään. Se on verrokkeihin nähden nopea, sillä muunninvaihteistolla päästellään yläkierroksilla. Kuskiparan merisairautta tehostava vauhti on tasaisella lähes tuplat vaikkapa Kockumin aikalaiseen nähden. Varsinaiset ajojarrut löytyvät rumpumallisina ja paineilmatehosteisina taka-akseleilta ja mekaaninen seisontajarru taas vaihteistosta. Se tuli taloon vasta muutaman vuoden ikäisenä ja on ollut vain vähän urakkatöissä. Joidenkin lähteiden mukaan Lokomon käyttämä Allison Power Shift -momentinmuunninvaihteisto oli suunniteltu kauhakuormaajakäyttöön. Vauhtia ja erilaisia tilanteita Roiman etuylityksen päässä istuvan TeliLokkerin kuskin osa on kuin sota-ajan Blenheimin pommitähtääjällä: etummaisena kaikkeen, ja röykyissä kyyti on sen mukaista. 4/2023 29. Nimityksen syy on teräsverkolla varjeltu hytin etuosa. Pakki on sitten vielä nopeampi, eikä sen kanssa päässyt eteenpäin ajetusta jumista peruuttamalla, kun voimat loppuivat. Kaksipykäläisen muunninvaihdelaatikon kanssa työajoon löytyy vain yksi moottorin kierrosluvusta riippuen 0–8 kilometrin tuntinopeuteen kykenevä välitys. Tarinoiden mukaan Lokkeri saattoi huolimattomuuskohtauksissa karkailla alamäissä, koska vaihteistoratkaisu ei tarjoa moottorijarrutusta
Senkin Lokomo korjasi Vakolan tätä järjestelyä ihmeteltyä. Jos katsoisimme nyt aitoa apinahäkkiä, näkisimme kojetaulun tällä puolen kuormaimen käyttäjän pallin, joka oli vieläpä sijoitettu merkillisen etäälle vivuista. Jos lienee takanäkyvyys katveinen, on Lokkerikuskin maailma etuseinään ruuvatusta hallintapaneelista kirkas ja tie avoin. Jos ei sata-asteinen vaihteistoöljy vielä syty muuten, niin viimeistään sitten, kun vispaava akseli rupeaa kunnolla sorvaamaan öljynjäähdytintä. Aika ajoikin siitä nopeasti ohi, kömpelöitä nämä vähän olivat”, Reino tuumii. Näkyvyys kuormatilaan on moottorikopan tähden niukahko. Maavaraa on julmasti. Jäykkäliikkeinen se on. ”Vähällä käytöllä on tämä kone päässyt, eikä mitään ole mennyt koskaan suoranaisesti rikki.” 30 TELI-LOKKERI. Samoin työvaloja, joita alkuperäisasussa oli paljon vähemmän. Kuluessaan nivel väljistyy riittävästi osuakseen jäähdyttimen kennostoon. ”Alkuperäinen moottori paloi. Moottori ei ole alkuperäinen, mutta aivan sen kaltainen Perkinsin kuusipyttyinen jokapaikanhöylä malliltaan 6.354. Alkuperäinen keppitaivas on vaihtunut sähköiseen esihallintaan, joka löytyi romikselta. Vahdittava paikka siis kerrassaan. Syy on tämä: Etukardaanin nivel on peräti liki vaihteiston öljynjäähdytintä. Eräs Vammalan mies, jolle aihe on tuttu, sanoi, että nämä Teli-Lokkerit palavat kaikki, jollei asiaa tiedä ja sille tee jotain”, Lautala mainitsee. ”Alkuperäinen vivusto oli melko väljä, vaikka ei sillä paljon ollutkaan kuormattu”, hän sanoo. ”Vähällä käytöllä on tämä kone päässyt, eikä mitään ole mennyt koskaan suoranaisesti rikki. Hän on muuttanut kuormaimen hallinnan perinteisestä kuusivipuisesta sähköiselle esiohjaukselle. Tulipaloa lukuun ottamatta Reinon Lokkeri on kestänyt hyvin, mihin on hyvä syynsä. Esiohjausvärkit löytyivät romukaupasta. Älköön tulko valkeus Reino Lautalan koneessa on jo kääntyvä istuin. Myös koura on vaihdettu, mutta sen kääntäjä saattaa olla alkuperäinen
MITTOJA kokonaispaino ilman kuormainta n. 4/2023 31. Tämä ei kuitenkaan ole se varsinainen apinahäkki tai kanakoppi, kuten ne kaksituoliset originaaliversiot. Tästä sommiteltiin hiukan erilaisilla värkeillä vielä Lokomo-kaatokasaaja ja Lokomo-kaatokone, joista jälkimmäinen oli tähdätty Pohjois-Amerikan kokorunkojuontomarkkinoille. Tässä vikineessä oli Pika-harvesteristaan tunnetun Sakari Pinomäen kehittämä kaatopää. Apinahäkkejä oli myyty kesäkuun puoliväliin 1971 mennessä 88 kappaletta. Lokomon vuoden 1974 metsäkonekatsauksen mukaan vuoden 1972 Teli-Lokkerien tuotannosta puolet jäi kotimaahan, kolmannes meni Ruotsiin ja suurin osa lopuista Kanadaan. Vakola kokeili alkuperäistä apinahäkkimallia eli kahden miehen ohjaamolla varustettua Teli-Lokkeria vuonna 1971 kahden viikon ajan, joten kestävyyttä ei arvosteltu. Näitä variaatioita olivat Lokomo-kaatojuontaja, jossa kuormatilan paikalla oli kaatolaitteella varustettu nosturi ja iso puristuspankko. TELI-LOKKERI MOOTTORI Perkins 6.354, kuusisylinterinen diesel iskutilavuus 5,8 litraa 130 SAE-hevosvoimaaa 2?800 kierroksella minuutissa VOIMANSIIRTO Allison Power Shift -momentinmuunninvaihteisto kahdella nopeusalueella: 0—8 ja 0–30 sekä taaksepäin 0–11 kilometriä tunnissa kuusipyöräveto etuakselin veto kytkettävissä irti maantieajossa ETUAKSELISTO keinuva portaalirakenteinen etuakselisto teräsvalua automaattinen tasauspyörästön lukko TAKA-AKSELISTO erilliset tandemkotelot teräsvalua molempiin erillinen kardaani runkonivelen takana olevasta jakolaatikko-tasauspyörästöstä kulmavaihteen kautta JARRUT paineilmatehostettu öljykylpyinen monilevyjarru vaihteiston yhteydessä takapyörissä rumpujarrut mekaaninen käsijarru vaihteiston yhteydessä HYDRAULIIKKA pumpun tuotto 112+63 litraa minuutissa työpaine 137 baaria OHJAUS Hydrostaattinen orbitrol-runkoohjaus, kääntökulma 40 astetta kumpaankin suuntaan KUORMAIN Wärtsilä 4000 -metsänosturi asennettuna etuvaunuun moottorikopan ylle ulottuma jatke ulkona 5,3 m. Tämä kuormankantaja valmistettiinkin Tampereen sijaan jo Joensuussa, jossa päivänvaloon rullaavat myös nykyiset vihreät John Deeren tavaralajimenetelmän metsäkoneet, Lokomon perinnön jatkajat. kantavuus 15 000 kg, pituus 7?990 mm, leveys 2?470 mm, korkeus 2?945 mm, maavara edessä 650 ja takana 1?000 mm, kuormatilan poikkipinta-ala 4–5 m², kuormatilan pituus 4?100 mm, polttoainesäilö noin 150 litraa SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 24 v RENKAAT edessä 18,4/15-34" takana 17,5-25" Reino Lautala TeliLokkerissaan, jonka hän on omistanut jo 1970-luvun puolivälistä. 9?400 kg, maks. Tampereelta Joensuuhun J uonto-Lokkeri kehkeytyi TeliLokkerin kautta moneksi. Koetus löytyy Luken (Luonnovarakeskus) arkistosta hakusanalla. Lokomon jatkon kannalta merkittävin laitos oli kuitenkin Teli-Lokkerista pienemmäksi skaalattu ajokone mallia 909, joka tuli markkinoille vuonna 1974. Vuonna 1973 myytiin noin 150 konetta ja vuodelle 1974 määrän uskottiin kasvavan 190 koneeseen
Kemiönsaari PIERUN VOIMALLA PIERU 7 Jos omavalmisteinen laite on ristitty Pieruksi, ihminen odottaa kaameasti hitsattua kulmarautarytäystä. 32. Mutta kemiöläisen Per Holmbergin puutavarankantaja on fiinimpi kuin jotkut sarjavalmisteet. Se on suorastaan Strömsöstä
Pyörät tulevat Toyotamaasturista. Kuormatilan pyörivät karikat ovat sentään ostotavaraa. Varsin korkealla istuva laadukas ja suhteellisen hiljainenkin koppi pyörivine istuimineen tekee metsälaitteen työskentely-ympäristöstä sangen miellyttävän. ”Seuraan sikäläisiä konealan lehtiä”, koneen tekijä Per Holmberg kertoo. 33. Aisa on tukevaa tekoa, samoin sen liitos emo-Volvoon. Pieru Seiska on peräti näyttävä metsäkone punavihreine pukuineen. Teksti: Kauko Ollila Kuvat: Mika Rassi Patu 1800 -kuormain on saanut jatkoa metrin verran. Keinutelin paikka ja siis laitteen akseliväli on muuteltavissa. Kuormain on Patun 1800, jonka kourapuomia on Per petrannut metrin mittaisella hydraulijatkolla. Myös aisan ja kärryn maavara on tavallista maataloustraktorin peräkoukkusovellutusta ilmavampi ja jättää tilaa kannokolle. Traktorin etuakselin on hän raksinut pois muita käyttötarpeita odottamaan, rakentanut perävaunun teleineen itse ja sommitellut kokonaisuuteen aisaohjauksen kahdella sylinterillä. Volvon lakkina on Sekura-peräinen Deutzin 1970–80-luvun taitteen hytti tasaisine lattioineen. Mutta nokkapumppu on suojaamattomana vähän tyrkyllä esteisiin. Siitä se ajatus syntyi.” Hän on tuonut myös Busterin Ruotsista takavuosina. Se kaivettiin Purkupoikien uumenista Pälkäneeltä. P ieru 7 on ruotsalaisen BM Volvo T400 Busterin ympärille seitsemisen vuotta sitten rakennettu kuormankantaja. Hänellä oli kokemusta ilmeisesti Hiabilla työskentelystä, ja hän oli nimenomaan hydrauliikkaekspertti. ”Yhdessä niistä oli tarinaa miehestä, joka oli tehnyt tällaisen samankaltaisen kuormakoneen. Itse tehdyn telin pyörät ovat Toyota Land Cruiserista. Sen inspiraatio tuli Ruotsista. Nivelaisaohjaus on järjestetty kahdella kaksitoimisella sylinterillä traktorin päässä ja yhdellä kärryn päässä
Nyt täytyy kuormatessa pitää moottoria tyhjäkäynnillä.” Lattianrajasta pilkistävät Volvon polkimet. Kuormaimen hallintaventtiilin on Per koonnut itse osakomponenteista. 34 PIERU 7. Kuormaimen venttiilistön on Per Holmberg koonnut lohkokomponenteista. Nivelaisa on rakennettu niin, että se sallii maastossa tarvittavan sivuttaiskiertymän. Huolella on hyvä tullut Nokkapumppu huolehtii kuormaajasta, koneen ajo-ohjauksen tilavuusvirrat tulevat Busterin omasta hydraulipumpusta Perkinsmoottorin jakopäästä. Asettelu on letkujen läpivientiä myöten siistiä työtä. Volvon hallintalaitteita on luonnollisesti Deutzin hytin tähden sommiteltu, vipuja ja polkimenvarsia jatkettu ynnä muuta sellaista väkästelty, hyvin viitseliäästi. Deutzin hytti istuu esteettisessä mielessä hienosti uudella paikallaan. Nyt täytyy kuormatessa pitää moottoria tyhjäkäynnillä”, Holmberg paljastaa. ”Pumppu saisi olla vaikka pienempikin. Veturi-Volvon moottorin oikealla kyljellä ovat tyylikkään punaiset akkukotelo ja ohjauksen öljysäiliö. Koneen ajo tapahtuu vipuhallinnalla oikealla kädellä. ”Se saisi olla vaikka pienempikin. Kolmipyttyinen voimalaitos on Massikan 35/135-linjasta tuttu 152-kuutiotuumainen eli 2,5-litrainen, Volvo-mallimerkinnältään D 913. Se tuli salolaisesta alan liikkeestä, eikä rakentajalla ole pumpun merkistä tai litroista varmaa tietoa. Ohjauksessa on kaksi kaksitoimista sylinteriä traktorin ja aisan välissä ja yksi kaksitoiminen kärryn ja aisan välissä. Aisa on liitetty traktoriin järeästä teräslevystä hitsatulla, traktorin ahteriin pultatulla kaksoislaipparakenteella. Kojetaulu on kokonaan uudeksi sepitetty. Hyttihommaa on helpottanut se, ettei etupyörille ole tarvinnut järjestää ohjausta, niitä kun ei ole. Jäähdyttäjä on istutettu moottorin vasemmalle puolelle omaan telineeseensä, sillä sen alkuperäisellä paikalla suoraan kampiakselin päässä nököttää tuottoisa hammaspyöräpumppu. Suoralinjainen, tyyliin sopiva konepelti on myös pitkästä pellistä väännetty
Ja hienosti se on toiminut.” Pierun voimalla haetaan puuta omasta metsästä lähinnä omiin ja pienen maatilan tarpeisiin. Sillä on tässä suomenruotsalaisessa sovellutuksessaan myös selvästikin lempeämpi klangi kuin suomensuomalaisen puheessa. Omintakeinen huumori, tarkka silmä ja taitava käsi. 2,2 – 28,0 km/h, renkaat 12,4/11-32" OHJAUS hydraulinen nivelaisa ohjaus vivuilla ja kahdella kaksi toimisella sekä yhdellä yksitoimisella hydrauli sylinterillä järjestelmän paine 135 baaria ja tuotto 35 litraa traktorin omalta jakopäähän sijoitetulta pumpulta KUORMAIN Kesla Patu MKB 1800 kärryn aisalla, omapaino alunperin 530 kiloa. lisätty metrin mittainen hydraulisesti säädettävä jatkokappale kouran varteen käyttöpaine traktorin nokkapumpulta, paine ja varsinkin litrat enemmän kuin riittävät, kaksivipuohjaus PERÄVAUNU omavalmiste, samoin keinuteli, pyörät Toyota Land Cruiserista Strömsöläinen törähdys Per Holmberg on eläköitynyt traktorija autohuoltoalan yrittäjä, mikä osaltaan selittää varmaotteista kuormankantajan suunnittelua ja säntillistä toteutusta. PIERU 7 PERUSKONE BM Volvo T400 Buster -maataloustraktori (1964–1969) varustettuna Sekura D 461-tyrvahytillä (Deutz) MOOTTORI D 913 -diesel (Perkins), kolme sylinteriä tilavuus 2,5 litraa, sylinterin halkaisija 91,44 mm, iskun pituus 127 mm teho 47 SAE-hevosvoimaa 2?250 kierroksella minuutissa, vääntö 164 newtonmetriä 1?350 kierroksella minuutissa VOIMANSIIRTO kuiva yksilevyinen kytkin, vaihteisto 8+2, kuivat levyjarrut, nopeudet nimellisk. ”Ei siinä Pierun rakentamisessa mitään sen haastavampaa kohtaa ollut. Se on sellainen – strömsöläinen Pieru. Kuormakone Busterin lisäksi on Kemiöön uinut Volvon ja Bolinder Munktellin muutamia yksilöitä sekä vuoden 1974 Massey Ferguson 135. Jäähdytin on väistynyt vasempaan tehokkaan kampiakselipumpun edestä. Alkupään Pieruja ovat olleet muun muassa järeähkö 3,5 tonnin autonkuljetusperäkärry, klapisirkkeli, traktorin peräkärry ja traktorikäyttöinen betonimylly. Pieru-brändin tulo osaksi taitavia valmisteita liittyy tietysti Per Holmbergin lapsuuden ajan kokemuksiin. ”Volvot ovat Ruotsissa selvästi halvempia kuin Suomessa, mutta esimerkiksi Zetorit ja Ursukset taas kalliimpia”, on Holmberg nähnyt. Yksi Bolinder-Munktell-linjan kaunistus löytyy VK-numerosta 6/2022. Volvoa ei alta tunnista, sen sijaan huolellisen ajatuksen ja säntillisen työn kylläkin. Siinä Per Holmbergin eväät Pieru-tuotemerkin lukuisille koneille ja lisälaitteille. Sana on myös tullut vastaan mitä erilaisimmissa arkisissa yhteyksissä. Tästä kepakkoparista annetaan etenemiselle suuntaa. Entäs tämä itse tuotenimi ja brändi sitten. 4/2023 35. Pieru 7 tarkoittaa seitsemättä tämän meille kaikille läheisen sanan ja toiminnon mukaan nimettyä laitetta
Keskikoulu jäi kesken. Kun parin kilometrin päässä sijaitseva vanha meijerikiinteistö tuli myyntiin, päätti hän kokeilla siipiensä kantavuutta. Lujuuslaskelmat ja materiaalioppi ammennettiin tekniikan kirjoista omatoimisesti. Samana vuonna hallin ovelle ilmestyi kone, josta Kontu ehkä parhaiten muistetaan – lumilinko. Seinissä on 70-luvun värikirjoa ja nurkassa vanha kiekkopuhelin. Tarvittavat tiedot hän hankki muualta. Ky (Kontu & Co). Huonetta hallitsee iso piirustuspöytä. Ajoitus oli kohdillaan. Teksti: Aulis Lassila · Kuvat: Perttu Kontun arkisto yhden miehen luomus 36. Seivästyskairoja valmistettiin läpi yrityksen elinkaaren. ”Isäukko opiskeli nauhurin kanssa ruotsin kielen, jotta saattoi tehdä bisnestä ruotsalaisten kanssa”, Perttu muistelee. Koneita Skandinaviaan Heikki Kontu oli itseoppinut sanan varsinaisessa merkityksessä. ”Tuotekehityksessä tuli varmaankin ongelmia”, Perttu arvelee. Yrityksen alkutaipaleella tehtiin myös pieni sarja henkilöautojen perävaunuja. Kontu & Kumpp. Sisu Produkter AS toimii edelleen vahvalla Suomi-painotuksella. Maatilan poikana Heikki Kontu oli tottunut kovaan työntekoon. ”Isä halusi tehdä jotakin omaa”, aloittaa Perttu Kontu muistelonsa. Toinen tärkeä kontakti saatiin Norjaan, kun Arne Hegna aloitti suomalaisten maatalouskoneiden maahantuonnin. Heikki suunnitteli kairaansa kiilahihnavedon, kun useissa kilpailevissa merkeissä voima välittyi kulmavaihteen kautta koneen keskilinjalla olleeseen kairaan. Vuonna 1960 perustettiin H. Tarkkoja valmistusmääriä ei ole säilynyt, mutta Perttu arvioi, että parhaina vuosina valmistettiin noin 300 linkoa. Suomen maatalouden koneellistuminen oli päässyt vauhtiin. Kontussa kaira oli laitteen oikeassa laidassa, mikä helpotti aidan tekoa pellon pientareelle. Tuotemerkiksi valikoitui luontevasti naseva sukunimi. Parin vuoden päästä 300 neliön meijerin tilat kävivät ahtaaksi ja laajennus valmistui. I stumme Orimattilan Pakaalla Kontu & Co:n vanhan teollisuushallin konttorissa. Moniosaaja Heikki Kontu panosti yritykseensä kaiken osaamisensa ja enemmänkin. Heikki Kontun ensimmäiset tuotteet olivat seiväskairat ja farmarisäiliöt. Kontu-lumilinkojen lisäksi monia Suomessa arvostettuja merkkejä kuten Tumekylvökoneita sekä Wärtsilä-perävaunuja ja -kuormaimia myytiin Norjassa Sisunimellä. Myynti ja markkinointi saatiin vankalle pohjalle, kun Kesko otti Kontu-tuotteet valikoimiinsa. KONTU Orimattilalaisen Kontu & Con tuoteperheeseen kuului hyvin erilaisia työkoneita. Myös etulinkoja tehtiin, tosin vain muutama kappale. Hitsaaminen, rassaaminen ja suunnitteleminen vetivät häntä puoleensa
Kontulumilingot osoittautuivat mainoksen lupausten veroisiksi. Sitten Kontukasvinsuojeluruiskut pääsevät torjuntatyöhön. Skandinavian markkinoilla Kontu ristittiin uudelleen Sisuksi. Perttu arvioi, että parhaina vuosina valmistettiin noin 300 lumilinkoa. Ajan tavan mukaan suojavarusteita ei käytetty. 37. Lingon osat saivat pohjamaalin upottamalla. Vielä puomit, letkut ja suuttimet kiinni. Parhaimmillaan niillä lienee lingottu yli 50 talven lumet. Kukapa olisi osannut kertoa maatalousnäyttelyväelle Konturuiskun ominaisuuksista paremmin kuin Heikki itse. Kontu oli näkyvästi esillä myös naapurimaiden maatalousnäyttelyissä. Kasvinsuojeluruisku oli 60-luvulla monille tiloille kallis investointi, joten laitteen monikäyttöisyyttä haluttiin korostaa
Kymmenet lähiseudun miehet saivat tässä talossa oppinsa hitsaushommaan.” 60-luvun työolot eivät täyttäisi nykynormeja. ”Starckjohannin auto ajoi pihaan, ja VR:n auto pysähtyi tienhaarassa. 38 KONTU. Monta rautaa ahjossa Heikki Kontu oli monipuolinen ja lahjakas yrittäjä. ”20 neliön maalauskopissa oli vetokaappi, mutta muistan, kuinka maalari tuli kopista ihan hirveässä maalissa. Innokkaita äijiä riitti, ei tarvinnut testaajia huudella.” Vuonna 1964 paalutettiin Konnulle tärkeä aluevaltaus: kasvisuojeluruiskujen sarjatuotanto alkoi. Koetusselostuksen mukaan laitteen kestävyys on hyvä. Tukassakin oli maalia.” Uusien mallien koekäyttö tapahtui lähitienoilla. Isku K-302vesirengaspumppu kuului vakiomallin varustukseen. Kontujen teräsosat tehtiin itse. Vaativa asiakas saattoi kasvattaa 6,6– 9,8 metrin työleveyksiä lisävarusteena toimitettavilla viiden metrin jatkosuuttimilla. Ruiskujen komponentit valittiin huolella. Massey Ferguson 65 ja Kontu antavat lumelle kyytiä. Ensimmäisissä malleissa metallinen säiliö oli pystyasennossa. Siinä oli Vakola testasi Kontulumilingon vuonna 1964. Perheen niin sanotut lomamatkat suuntautuivat Ruotsiin ja Norjaan. Kasvinsuojeluruiskujen rakenne oli yksinkertainen. Keskipakovalulla tehdyt 350–700 litran muovisäiliöt hankittiin Ruotsista. ”Tällä porukalla tehtiin tuotekehitys, suunnittelu, ostot, myynnit ja kaikki. Kaiken muut työn ohessa Heikki teki huoltokeikkoja. 60–70-lukujen vaihteessa pönttö asetettiin vaakatasoon. Ne toivat pitkää tavaraa”, kertaa Perttu yrityksen materiaalihankintaa. ”Koneita pyöri tässä kylän pelloilla. Suuttimet olivat Teejetja Lechler-merkkisiä. ”Hän suunnitteli, testasi, tuotekehitteli, sitten hankki raaka-aineet ja komponentit ja rakensi tuotantomenetelmät”, Perttu luettelee. ”Konttoristi kirjoitti puhtaaksi isäukon käsin kirjoittamia käyttöohjekirjasten pohjia.” Listaan voi lisätä myös markkinoinnin. ”Kolmekymmentä ukkoa töissä ja yksi konttoristi, Uosukaisen Kaija, vuosina 1961–88. Jossain vaiheessa tuli mukaan työnjohtaja”, Perttu Kontu kertoo. Kontun rataslogon suunnitteli todennäköisesti isäntä itse. Heikin orkesteri Kontu & Co:n organisaatio oli kevyt. Kontu-kasvinsuojeluruiskujen saumaton säiliö oli keskipakovalettu LD-polyeteenistä. Nivelakseleissa luotettiin saksalaiseen Walterscheidiin. Oikean sivun lisäsiipi ei kestänyt kovempaa rymistelyä. Laite ei ilmeiseesti vastannut odotuksia, sillä vain muutama valmistettiin. Pumppujen toimittajat vaihtelivat Iskusta ja Tourusta Alrecoon ja Tecnomaan. Pakaan kylässä riitti halukkaita koekäyttäjiä ja 60-luvulla lumitalvia. Hinattavia ruiskuja tehtiin muutama. ”Isäukko kertoi, että taas käytiin siellä ja siellä laittamassa ruiskua kuntoon. Heikki Kontu suunnitteli myös traktorin eteen kiinnitettävän lumilingon. Reissuilla ylläpidettiin suhteita jälleenmyyjiin ja osatoimittajiin. Työleveyksiä oli kaksi: 6,6 ja 9,8 metriä
Huomaa vipu, jolla poraterän kaltevuutta voitiin säätää. Varsinkin lumilinkoja on ollut käytössä näihin päiviin saakka. Aikaa jäi rakkaalle harrastukselle, radio-ohjattaville lennokeille. Yksi kaira löytyi hallin nurkasta vielä tehtaan paketissa, se meni keräilijälle.” Koneista komponentteihin Tummia pilviä alkoi kerääntyä Pakaan hallin ylle. Menikö se vanhan lausahduksen mukaan, että muut tekivät mitä osasivat, Heikki mitä halusi. Heikki menehtyi vuonna 2006. Vuonna 1973 ei numeerisia sorveja ollut muistaakseni kuin Valmetilla. Tavaraa tuli ja kyllä ne koneet tuli maksettua. Nämä olivat sellaisia kipeitä paikkoja. Mutta jotakin myös puuttui. Valmiita ei ollut, tai sitten ne maksoivat ihan älyttömästi.” Ormet lopetti toimintansa vuonna 1989. Kilpailu maatalouskonealalla koveni. ”Kova hinku oli päästä konevalmistamisesta eroon”, Perttu Kontu muistelee. Perttu kertaa yrityksen loppuvaiheita: ”Heikki ajatteli, että pitäkää tunkkinne. ”Malliksi tuli sellainen kulunut rähjä, joka mallinnettiin käsin millimetripaperille. ”Isä lähti vuodeksi Ruotsiin, ja kun hän tuli takaisin, oli toimintasuunnitelma selvä. Seivästeline puuttuu, mutta rungon koukkuun sai ripustettua peräkärryn aisan. Varaosien toimitusta jatkettiin sen jälkeen. Muoviosia tehtiin pullotuskoneisiin. Yrittämisen ilmapiiri ei ollut sen kaltainen kuin nykyään.” Heikki jatkoi yrittäjänä. Ennakkopäätökset eivät pitäneet, ja uuden rakentaminen tuli kannattamattomaksi. Markkinat alkoivat olla kylläisiä ja tilojen määrä hupeni. Heikki Kontu valitsi laajentamisen. Ne olivat Okuma-merkkisiä koneita, jotka söivät reikänauhaa. Kontu & Co oli tilanteessa, jossa piti joko laajentaa tai ajaa tuotantoa alas. Sitten sukset menivät ristiin viranomaisten kanssa. Heikki Kontu oli suomalaisen yrittäjän prototyyppi, periksi antamaton moniosaaja. ”Isä oli sosiaalinen tyyppi, koskaan ei juttu loppunut kesken. Heikki Kontu näyttää miten seiväskairan kiilahihnan kireyttä säädetään. Pylväsporakone teki reikää ja automaattisaha pätki kankea. Toiminta loppui kuin seinään vuonna 1972. ”Pellolla oli levällään 30 linkoa, jotka hän siitä paikasta myi paikallisille isännille.” Kontuseivästyskairan rakenne poikkesi totutusta. Sitä varten sorviin tehtiin erillinen pyörivä työkalu, jotta haluttu muoto saatiin”, muistelee Perttu. Hankittiin numeeriset sorvit, ensin yksi ja sitten toinen. Isä hälytettiin selvittämään asiaa. Kaiken maailman härveleitä isäukko teki. ”Vielä viime kesänä, kun Facebookin kautta tarjosin vanhoja osia, aika paljon tuli yhteydenottoja. Pienellä porukalla alettiin pyörittää isoa alihankintasorvaushommaa. Perttu korjaa nopeasti: ”Lopulta teki mitä halusi. Aina kysellään, että nyt siitä meni akseli, on se kauan pelannutkin. ”Orimattilalainen kuljetuslegenda Kettusen Birger vei linkoja Ruotsinlaivalle. muka vika, mutta suuttimet eivät vain olleet kierteellään vaihdon jälkeen.” Raatamisella ja pitkillä työpäivillä oli myös hintansa. Hän jäi sairaseläkkeelle 80-luvun lopussa, kun polvet pettivät. Asiakaskuntaa oli Hagmannista ja Koneesta Valmetiin.” Terästä ja kuparia työstettiin. ”Itse piti tehdä omat viritykset. Hän oli tosi kiireinen ja aina vähän äkäinen, asiat eivät olleet hyvin. Välillä oli kova vääntö”. Niillä piti ajaa lähes yötä päivää. Pitää tehdä, pitää tehdä.” Pertun kertoma anekdootti kuvaa Heikin toimintatapoja. Konnusta Ormettiin K ontu & Con loppumisen jälkeen Heikki Kontu loi nahkansa uudestaan ja perusti Ormet-konepajan. 4/2023 39. ”Vieläkin pyörii 63-vuosimallin linkoja jossakin. Lapsena isää nähtiin vähän. Mutta ei niitä löydy enää varastosta. Sorvit maksoivat kahden omakotitalon verran kappale. Kun ajatellaan yrittämistä Suomessa, tällaista varmasti sattui. Pellolla oli levällään 30 linkoa, jotka hän siitä paikasta myi paikallisille isännille.” Kontu-tuotteet olivat varsin laadukkaita. Orimattilan ja Mäntsälän välillä silloisella nelostiellä rekka ajoi pahana pyrypäivänä mutkasta pellolle. Siinä oli hommaa, kun japanilaiset asentajat pyöri täällä. Varsinkin linkojen kierukoita eli lumiruuveja kysyttiin”, Perttu Kontu toteaa
Lisäksi kaivutyö Lemmenjoella oli odotettua hankalampaa. Sen vierestä löytyi viisigrammainen. Rihloihin jääneestä materiaalista erotellaan vaskoolilla kulta ja muu arvokas talteen. Rumpuseulalle pumpataan vettä, jonka kanssa seulan erottelema maa-aines johdetaan ränniin. K oneellinen kullankaivu Lemmenjoella päättyi kesäkuun 30. Voimakkaimmillaan se oli vuosina 1948– 50. päivänä vuonna 2020. Kaivajien kultasaaliit olivat pienentyneet huomattavasti. Varsinainen koneellistuminen Lemmenjoella alkoi kuitenkin vasta 1980-luvulla. Kevättalvella 1951 Mörön hinaaman tukkireen kyydissä Lemmenjoen erämaahan rahdattiin Kullervo Korhosen Åkerman-kaivinkone. Muita arvokkaita löydöksiä ovat niin kutsutut korukivet, joista alan sepät muokkaavat taideteoksia vaikkapa kultakorujen lisukkeeksi. Muutamassa päivässä veljesten saalis kasvoi kolmeenkymmeneen grammaan. Huuhdontaa kaivurilla M iessin Casinolla Aarnolla ja Kalevilla oli Orenstein & Koppel RH6 LC. Kauhalla varistetaan sopivan rauhallisesti soraa seulan siiloon. Kaivajien innostus kuitenkin loppui 1950-luvun alussa, sillä kullan hinta romahti ja alue koettiin muutamassa vuodessa tyhjiin kaivetuksi. Palaamme kuvamuistoissamme kahdenkymmenen vuoden taa Lemmenjoelle ja kertaamme alueen kullankaivuun historiaa. Ensimmäinen pienimuotoinen ryntäys kullan perässä Lemmenjoelle tapahtui 1900-luvun kahtena ensimmäisenä vuotena, laihoin tuloksin silloinkin. Ensimmäinen kaivinkone tiettömään erämaahan tuli kultaa vuolemaan kevättalvella 1951. Rännissä oleviin poikittaisiin rihloihin muuta soramateriaalia painavampi kulta jää kiinni. KONEET Lapissa kaivettiin tosissaan kultaa koneilla reilun 30 vuoden ajan. Kullanhuuhdonnan tarina Inarissa on kuitenkin paljon pidempi. Aluetta tutkittiin vuonna 1872, mutta kultaa ei tuolloin löytynyt. Itävaltalaisen Steyrin valmistama telaalustainen maastoajoneuvo tuli Suomeen sodan aikana Saksan armeijan mukana. Ennen koneita Kullanetsintä Lemmenjoella käynnistettiin Lapin kihlakunnan kruununvouti Kondrad Wilhelm Plantingin aloitteesta syksyllä 1867. Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen syyskuussa 1945 Lemmenjoen alue viimein avasi kullansävyisen aarrearkkunsa, kun Ranttilan veljekset Niilo, Uula ja Veikko löysivät Morgamojan alajuoksulta kolmen gramman painoisen hipun. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Tankavaarassa vuonna 1991 kuvattu Mörö liittyy vahvasti Lemmenjoen koneellisen kullankaivuun historiaan. Ranttiloiden löydös aiheutti suuren kultaryntäyksen Lemmenjoelle. KULTAMAILLA Lemmenjoen 40. Ärhoolla Arska syöttää rumpuseulaa
Kotiin viemisenä rinkassa oli muovinen putkilo, jonka pohjalla kimalsi aitoja Lemmenjoen kultahippuja. Hänellä oli myös rumpuseula ränneineen ja häntä pidetäänkin aloitteellisena tämän erämaisen koneellisen kullankaivun ketjuttamisen saralla. Kaukana erämaassa luonnon kanssa oli elettävä sovussa. Kiehtovansävyiset sorakasat lienevät jättäneet kullankaivajan ränninrihloihin hipun jos toisenkin. Tämä olikin suurta konekaivajien juhlaa sillä alueelle alkoi ilmestyä traktorikaivureita, telakaivinkoneita, seuloja, polttomoottoripumppuja, mönkijöitä ja muita masiinoita. Kaksi päivää tuttujen miesten kanssa sain touhuta kiehtovassa työssä. Lemmenjoki hiljeni 1940–50-lukujen taitteen huuman jälkeen yli kahdeksi vuosikymmeneksi. Aarnon ja Kalevin kesätyömaa ja asumus Miessillä sijaitsi noin 420 metriä merenpinnan yläpuolella. Harva puusto ei anna paljoa suojaa huonolla säällä, mutta toisaalta kesällä ei räkkä (itikat) ole näin korkealla kiusana. Seulalta ja ränniltä palannut, maa-aineksia sisältänyt ruskea vesi johdettiin näissä altaissa kirkastuttuaan takaisin Miessin uomaan. Lapiokaivu alueella on edelleen sallittu. Aarno kertoi, että kaivutyön ohella Lapin luonnon ja eläimistön seuraaminen oli mukava aktiviteetti. Se hiljensi Lemmenjoen kultamaiden kesät lopullisesti vuosikymmenten ajan tutuksi tulleesta, erämaassa jopa turvallisuuden tunnetta luoneesta moottoreiden hörähtelystä ja kauhojen kolahtelusta. Rinkka selässä Miessille Allekirjoittanut pääsi kokemaan parin päivän ajan keltaisen kiven luomaa huumaa vuonna 2003. Åkerman Möröllä tunturiin Koneellisen kullankaivun pioneeri Lemmenjoella oli Kullervo Korhonen (1908–1989). Työaikana kaivualue näyttää myllätyltä, mutta kun sorakasat on tasoiteltu ja joen uoma ennallistettu, palaa maisema varsin nopeasti takaisin luonnontilaan. Korhonen oli kuitenkin ajautunut taloudellisesti tiukoille konehankintansa vuoksi. Velkojen ja työmiesten palkkojen maksu sekä alhainen kullan hinta ajoivat Korhosen konekaivutoiminnan seinää vasten jo kesän 1952 jälkeen. Ensimmäinen yritys koneellisen kullankaivun saralla päättyikin varsin nopeasti. Lyhyt syysloma pakotti jalkamiehen kuitenkin lähtemään runsaan 30 kilometrin mittaiselle taivallukselle takaisin Njurgulahteen. Jatkoin matkaa ilman kantamuksia ja viimeiset kilometrit sain huilailla Kalevin kyydissä, kun hän myöhemmin haminasta lähteneenä minut saavutti. Kultahaminassa olin tavannut Kalevin, jonka mönkijän kuljetettavaksi sain jättää rinkkani. Korhonen osti Ruotsista Åkerman 200 -vaijerikaivinkoneen ja tuotti sen Suomeen Lemmenjoelle. Siitä oli vielä noin 12 kilometriä Miessijoen latvoille Casinolle, jossa nyt jo edesmennyt tuttavani Aarno Valkeejärvi ja porakaivoyrittäjä Kalevi Hautakangas olivat kesäisin kaivinkoneella kultaa kaivamassa. Viimeinen pitkä kuume Seuraava ryntäys Lemmenjoen kymmenille kultapuroille alkoi 1980-luvulla. Kalevi Hautakangas (vas.) ja Aarno Valkeejärvi käynnistelevät Valmet-moottoria, joka pyöritti seulalle ja rännille vettä vievää pumppua. Alkusysäys uudelle konekaivutoiminnalle oli tapahtunut jo edellisen vuosikymmenen puolella, kun Risto Mäläskä toi vuonna 1976 traktorikaivurin Miessijoelle. Retki kävi pitkän kaavan mukaan. 41. Aarnon jalan vieressä on ämpäri, jolla pumpulle täytyi kaataa siemenvesi. Erämaahan Åkerman kiskottiin tukkireellä, jota veti Geologisen tutkimuslaitoksen tela-alustainen maastoajoneuvo Mörö. Kaivoslain mukaiset kullanhuuhdontaan myönnetyt kaivosoikeudet raukesivat, kun vuonna 2011 alkanut yhdeksän vuoden siirtymäaika päättyi. Pumpun imuputken paikka oli yhdessä useista vesien selkiytysaltaista. Auton jätin kullankaivajien tavoin Njurgu lahteen, mutta venekyydin sijasta tallustelin jalkaisin 20 kilometriä Lemmenjoen vartta ja välillä joen ylittäen Kultahaminaan saakka
Vanha maitokuski on kerännyt veteraanitraktoreiden lisäksi muutakin mielenkiintoista entisiltä ajoilta. Matti Hämeenoja 42. MAITO JA PETROOLI Etelän suuren sähkökaupungin keskustasta ei tarvitse mennä kauas, kun on maaseudun rauhassa rustiikkikokoelman ääressä
”Myyjä jutteli, että tässä on vika: se sammuu aina joskus eikä lähde millään käymään ennen kuin on jäähtynyt. ”Massey-Harris Ponyn sain Halikosta ilmaiseksi. ”Tein petrolia itse”, Matti kertoo. Vastaus löytyy seuraavalta sivulta. Puolet sitä, puolet tätä Monet keräämänsä traktorit ja maamoottorit Matti on jo myynyt eteenpäin. Silti se oli vielä teknisesti aivan kunnossa, kun Matti pelasti sen romutukselta ja pani ulkokuoren kuntoon. Bensiinillä se ei kuumana käy.” Matti sanoo, että petrolilla traktori käy hyvin kuumanakin. Kokoelmassa on tuttuja traktoreita, joista kuitenkin irtoaa kiintoisaa juttua niin sekä yksilöiden tasolla että yleisesti. Mutta se oli sellainen romu kasa, että sen entisöinti tuli kaikkein kalleimmaksi.” Vuoden 1948 Amerikan-Ford on nuuka polttoaineen suhteen. Mutta muiden kokeilut jätämme omalle vastuulle. Sitten hän oli kaupungin töissä, ensin sahurina ja sen jälkeen vesilaitoksella traktorija autokuskina. Vain yhden lähtö keljuttaa. Ilma imetään tässä mallissa vielä ratin vierestä. Onko Hämeenojalla nurkissa siis yhä petrolia. Ford myytiin Matille viallisena, mutta vikapas ei ollutkaan traktorissa. Pikku-Valmet oli Matilla perunamaan kyntökoneena. Bensa-Ferguson ja 8N-Ford eivät taida olla tekijöidensä riidan jäljiltä puheväleissä vieläkään, niin lähisukulaisia kuin ovatkin. Ja oli sitä sentään vanhassakin Salossa, televisioista ja matkapuhelimista paremmin tunnetussa uuden teollisuuden kaupungissa. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Fordson vuodelta 36. Matin Fordson vuodelta 1936 tuli Kiikalasta konkurssiin menneen kaivinkoneyrityksen pihasta. Kerran juttelin Matti Jaskarin kanssa ja Matti sanoi, että ei siinä mitään vikaa ole. Mistä koneesta tällainen pyörä on peräisin. Hyvin liki keskustaa, Kauriskallion kaupunginosan ja moottoritien välissä piilottelee vanha maatila. Tuotantosuunta vaihtui viimeksi mainittuun kolmisenkymmentä vuotta sitten, kun isäntä Matti Hämeenoja jäi eläkkeelle. 4/2023 43. On vetokoneita sentään vielä yhdeksän kappaletta katon alla. Viimeisiä Majoreita ennen Poweria vuodelta 1957. Ratin pyöritys on siis tullut tutuksi niin kotona kuin vieraalla. Aikoinaan tilalla oli kanoja, sittemmin lehmiä, ja nyt vanhoja traktoreita ynnä muuta museotavaraa. Siinä on vain niin tehokas polttoaineen lämmitys, että se täytyy melkein heti kiertää petrolille. Syntyi Etelä-Suomen mittakaavassa suurkaupunki, jossa on kuitenkin paljon maaseutua. On harmittanut, kun se tuli myytyä.” Uusin traktori Matilla on vuoden 65 Ford 5000, joten moderniin kalustoon ei tilalla ole siirrytty lainkaan. ”Meillä oli vanha iso Deering, joita Hankkija toi sodan jälkeen. Tilanpidon ohella Matti oli meijerin maitokuskina 60-luvun lopulle asti. V arsinais-Suomen uusi Salo muodostettiin kymmenen kunnan kesken vuonna 2009. ”Sekoitin kerosiinia ja bensiiniä samassa suhteessa.” Hämeenojan reseptillä on syntynyt tutun hajuinen keitos, joka Matin mukaan myös toimii aidon asian tavoin. Tämä traktori teki monet vuodet Perttelissä 12 hehtaarin tilan kaikki työt. Siinä oli hinattavat aurat. Moottori oli hyvä, sylinteriputket olivat jo vaihdettavat
Kahdeksan kantturan paikalla on nyt 35 X. ”Kun säiliö menee tarpeeksi tyhjäksi, traktori sammuu. Puhdistaja osaa kuitenkin muistuttaa kuljettajaa asiasta. Monelta on tippunut jo ennemmin. Molemmat voittavat miljoonan: kaksi miljoonaa se kuitenkin tulee maksamaan. Matti kiittelee suorasuihku-Perkinsiä mutta kammoksuu kammiokoneita. Sitten on pakko lisätä nestettä”, Matti sanoo. Eikä Matti ole enää pottumaatakaan kyntänyt. Vastaus edellisen sivun kysymykseen: pyörä on silppukoneesta. Rauta säilyy. Hämeenojan pellot ovat jääneet moottoritien toiselle puolelle. ”Tämä taas oli tänne tullessaan ihan punainen, maalia ei ollut missään.” Vesi vähenee ilmanpuhdistajasta vähitellen, ja sitä on aika ajoin lisättävä. Mutta Matillapa on oma silta moottoritien yli. SOK:lla on logot ja kauppatavarat vaihtuneet tämän merkin jälkeen moneen kertaan. Kai avaimet jo saavat tippuakin, sillä ensi vuonna Matille tulee mittariin 90 vuotta. Vieläköhän tällaisia prenikoita on monella tallessa. Masut muuttui Shelliksi vuonna 1929, ja tässä tynnyrissä on molemmat nimet näkyvissä. Miljoona tarjolla Hämeenoja on kerännyt traktoreiden ohella muitakin vanhoja maatilakaluja: on silppukonetta, rekikärryä, polttoainetynnyreitä, ja lippalakkejakin Matilla on pitkä kokoelma. Viron okobensa tehtiin palavasta kivestä eli öljyliuskeesta, jota etelänaapurista löytyy paljon. ”Omistaja sanoi, että sitä ei ole ulosmitattu, kyllä hän sen myy.” Vielä ennen sotaa Fordsoneihin tuli vähän muutoksia. ”Menin TVH:n konttoriin ja sanoin, että antakaa minulle miljoona ja jätetään se silta tekemättä. Esimerkiksi ilmansuodatin on tässä Matin traktorissa vielä vesitäyttöinen ja ilmanottoaukko ratin vieressä. Tuuliviiri Matin 70-vuotispäiviltä kertoo, millaista karjaa suojassa pidetään. Harrastaja Matti Hämeenoja 44. Maaseudun autoliitto yhdistyi Yleisen autoliiton kanssa 60-luvun puolivälissä. Sitä käytetään edelleen lähinnä sähkön tuotantoon, ja siitä saadaankin varmasti parempaa sähköä kuin bensaa. Matilla on kokoelma vanhoja polttoainetynnyreitä. Mathildedahlissa tehdyssä fiksussa vekottimessa on oljen syöttö rattailla ja pyöritys jalalla, joten sormia ei hevin saa terään. Hieman uudemmissa Fordsoneissa ilmanpuhdistajaan pantiin öljyä, ja ilmanotto oli traktorin kyljellä. Sitä ennen Matti ehti osallistua MA:n liikennekilpailuun työpaikan kuormaautolla – mutta palkintomitali ei jäänyt meijerin auton nokalle. Entisöintikin on jäänyt, kun ei tahdo enää avaimet pysyä kädessä”, Matti hekottaa. Tilan tilusrakenteessa on eräs erikoinen piirre. ”Värikin muuttui, uudemmat olivat keltaisia”, Matti sanoo. ”Kaupasta saa perunaa niin halvalla. Sanoin, että tehkää vain, lenkkeilijät sitä tarvitsevat.” Heidän se silta nyt onkin, sillä pellot ovat olleet jo pitkään vuokralla. Harmaatukkainen insinööri sanoi, että se on hyvin arvioitu, mutta kyllä silta tehdään, kun se on piirretty
Hae lähimmästä Lehtipisteestä tai tilaa kotiisi osoitteesta klassikot.fi Kun muutat, kerro myös meille. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. Alueelle vapaa pääsy! Sorsakosken kyläyhdistys ry, www.sorsakoski. Vanhat Koneet tilaajapalvelu: 03 2251 948, ma–pe 8.30–16.00 tilaajapalvelu@ vanhatkoneet.fi. Puh. Konehuolto T. 02-868 3000 | Eurajoki www.vrp-makela.fi ”PITÄISIKÖ TALLIN VANHIMMALLE HANKKIA UUDET RENKAAT?” Deeren Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, JD oheistuotteet ja öljyt, ja Castrol öljyt. Sorsakosken Rompetori ja Wanhat Wehkeet 8.7.2023 klo 9-15 Sorsakosken Rompetori ja Wanhat Wehkeet 8.7.2023 klo 9-15 Paikoitusmaksu 5 € LAUKAAN TUPASWILLA PERINNEPÄIVÄT 26.–27.8. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi Tapahtuman järjestää Sorsakosken kyläyhdistys ry, www.sorsakoski. klo 10–17 www.tupaswilla.fi Ränssintie 5 41370 Kuusa Laukaa Jokaisella autolla on tarina
Tällainen hieman vinksahtanut ajatus ’67 Internationalin komeasta naamavärkistä kuitenkin herää. Myös yleisö kiitti saapumalla paikalle runsaslukuisesti: järjestävän tahon mukaan takavuosikymmenien kuorma-autokalustoa ihailemassa kävi kaikkiaan noin 5 500 vierasta. Teksti ja kuvat: Harri Onnila Retroa, totta kai 6.5. Voivatko kasvot olla leveäharteiset. LAHTI Veteraanikuorma-autoseura ry:n eli tuttavallisemmin Vetkun paikallisten aktiivien ja avustavan talkooväen järjestämä Retro Trucks Lahes keräsi kuormaautoväkeä leppoisaan kokoontumistapahtumaan. Kuorma-autokuntia löysi päivätapahtumaan komeasti noin 140 ajoneuvon verran. Uljas ja yksityiskohdiltaan viimeistelty ’66 Sisu K-134SV on entisöity kymmenen vuotta sitten Torniossa Jouni Hentilän toimesta, mutta nykyään tämä aikanaan lentokentän polttoainekuljetuksissa palvellut Kontio-Sisu asustaa Tuuloksessa Jukka Nurmisella. 46. Passelit puitteet eläköitymisen kynnyksellä oleville tai vuosikymmeniä sitten tienaushommista sivuun siirtyneille kuorma-autoille tarjosi raskaan kaluston varaosien ja tarvikkeiden parissa toimiva Originator Oy. E nnen korona-aikaa Retro Trucksia vietettiin useampaan kertaan Hollolassa, mutta nyt oli siirrytty vajaat parikymmentä kilometriä itään, Lahden Kujalaan
Betoliftin kuupan ja Nummi-kipin lisäksi hausjärveläisen Jari Koseniuksen silmäterä on varustettu Hiab 192 -nosturilla. Loisteliaaseen kuntoon entistettyä ’66 Vanaja A69-R -kuuppaautoa kelpaa ihastella. Aamuvirkkuihin lukeutui kuitenkin Urpo Virran sinivalkoinen maidontuoja, L1113 vuodelta -65. Helsinkiläinen Kuljetusliike K-A Holmberg saapui Originatorin laajalle pihamaalle parinkin auton voimin. Auton varhaiset kotikulmat kuitenkin kannustivat viimeistelemään kuupan Suomussalmella toimivan Ämmän Betonin nimellä. Vieraillessamme tapahtumakentällä heti avaamiseen jälkeen, oli paikalla Mercedes-Benz-kuorma-autoja varsin niukalti. Niistä vanhempaa vuosikertaa edusti jämpti vuoden -64 Fargo KEW. 47. Kangasalta saapunut ’76-mallinen on poikkeuksellisen autenttinen tapaus, sillä auton kerrotaan olevan ”latolöytö”, jota ei ole entisöity, ainoastaan kunnostettu jälleen liikennekelpoiseksi. Kontio-Sisu edustaa kotimaista kuormaautohistoriaa arkisimmillaan, mutta nostalgisesta katsantokulmasta myös hienoimmillaan. Auton historia kietoutuu Kainuuseen, joskaan ei betoniautona
Auton tarinaan voi tutustua laveammin Vanhat Koneet 2/2017 -numerossa. Orimattilalaisen Eero Laineen omistamat ’68 Vanaja N3-69 sekä ’64 Volvo 485 ovat nimittäin selvinneet tiukemmista paikoista nelivetonsa avittamana. Vuosina 1954–1988 aktiivipalveluksessa olleen auton tikaspituudeksi kerrottiin 30+2 metriä, mikä oli ollut osaltaan myös auton hankintakriteeri. Ford Thames Trader vuodelta 1958 on aikakauttaan tasapainoisesti huokuva esitys, jota sointuva väritys vain korostaa. 48 RETRO TRUCKS LAHES. Digifilmille ikuistumassa ’58 Vanaja VAK-4000, jonka työvuodet Riihimäen palveluksessa olivat ohi 60-luvun lopulla. Joutsalaisia tukkinostureitaan esittelivät rinta rinnan vetävät 60-lukulaiset. Jo 80-luvun alussa alkanut auton kunnostus sai vauhtia keväällä 2002, kun auto siirtyi Pornaisiin Markku Koskiselle. Fargon suoraviivaista 60-luvun tyyliä edusti myös tämä ’69 Fargo D 500. Napakka ilmestys rekisteritunnusta myöten. Näin tarvittaessa yllettiin Lahteen nousseiden korkeiden kerrostalojen, niin sanottujen Hakatornien ylimpiin kerroksiin. Tapahtumaan oli tuotu näytille useampikin paloauto. Aktiivisen vetkulaisen toimesta entisöinti valmistui ja Vanaja museorekisteröitiin toukokuussa 2016. Päijät-Hämeen Pelastuslaitosta edusti vuoden -52 ScaniaVabis
Rompetorille nousi myyntitasoja pitkä rivistö, joista saattoi metsästää sitä puuttuvaa osaa tai suorittaa hetken heräteostoksia. Kun Raimo Stenvall Tuusulasta on paikalla, voi olla varma, että nyt ollaan veteraanikuormaautojen kanssa tekemisissä. Myynninedistämistä parhaimmillaan, kun pöytänä palvelee sympaattinen Hanomag Kurier Diesel. 4/2023 49. Magirus-Deutz Saturn 150 D 15 AK:n ja Volvo N86:n imussa ei tule reitiltään eksynyt linjabiili, vaan tapahtumaalueen ja yleisöpysäköinnin runsaan puolen kilometrin väli taitettiin näppärästi ja turvallisesti bussikyydillä. Suurin rompetarjokas taisi olla tämä aihiokuntoinen Bedford, joka oven himmeän tekstin perusteella oli ollut ansiotöissä Lappeenrannan seudulla joskus kauan sitten. Vuodelta -64 olevan länsisaksalaisen varsinaiset työvuodet päättyivät -77
Merta edemmäs 20.5. Paikalle saapunut kalusto oli luonnollisesti Volvo ja Scania painotteista, mutta samalla piristävän erilaista kuin meillä. FALKENBERG, RUOTSI Toukokuussa vierailimme maistelemassa länsi naapurimme veteraani kuormaautotapahtumaa. 50. Sisäänpääsy tapahtumaan oli maksuton, mutta pysäköinnistä perittiin sadan kruunun eli noin yhdeksän euron hinta. Falkenbergissa nähtiin pari vuotta vanhempi 902-versio, omistaja on Eilert Eriksson. Klassiska Lastbilar -lehti järjesti siellä yhdessä Falkenberg Motorbanan kanssa veteraanikuormureiden kokoontumisen. Maksuun sisältyi kahvi ja tuore leivonnainen. Suomikaan ei jäänyt paitsioon, sillä kahdessa autokunnassa auringossa kylpeneen moottoriradan asfalttikentällä erottui kotoiset rekisterikilvet. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Edellisessä numerossa esittelimme Göran Nisulan 1957 Barkas V901/3 -kuormurin. Nelivetoinen, nosturilla varustettu Volvo Viking vuodelta 1964 oli simlångsdalenilaisen Fredrik Johanssonin hiomattomia aarteita. Tässä Hasse Karlssonin ScaniaVabis LBS 76 vuodelta 1968. R uotsin lounaisrannnikolla, noin 100 kilometriä Göte borgista etelään sijaitsee Falkenbergin kunta. Muutama osallistuja oli ajanut merenrantakaupunkiin Norjasta. Lisämausteen kentälle toi paikallinen mopokerho Slöppers, joka kokoontui alueelle kymmenien 50-kuutioisten päristimien kera. Tapahtumassa oli muutama näyttävä yhdistelmä ruotsalaisten kuljetusja huolin taliikkeiden väreissä. Tunnelma oli rento ja välitön
Tämä säiliöillä varustettu kaksikko edusti maatamme näyttävästi. Harry Agerblomin 1971 Volvo FB 88 oli varustettu täysperävaunulla, johon oli kytketty yksiakselinen puoliperävaunu. 51. Kun aika vierii eteenpäin, kalusto myötäilee harrastajien nuoruusaikojen työkaluja. Yhdistelmä keräsi paljon ihmettelijöitä ympärilleen. Maailmassa ei liene tapahtumaa, jossa ei suomalaisia näkyisi. Ljunskilestä tuli Jan Andersson vuoden 1991 Volvo F12:lla. Erikoista autossa on nykyisen I-Shift-vaihteiston esi-isä, puoliautomaattinen, 12-vaihteinen Geartronic-vaihdelaatikko. Harrastajakunnan keski-ikä lienee edelleen 50–60 vuotta. Karl-Lennart Hugosson oli liikkeellä vuoden 1981 Volvo F-seiskalla. 1980-luku edustaakin jo vahvasti tämän päivän kuormaautomobilismia. Oman aikakautensa tyyliin oli rakennettu Conny Nilssonin Volvo F12. Volvo oli myös myytävänä. Ruotsalaistyylinen rekkamieskantri soi puoli perä vaunusta, jonka veturina oli jenkkiveturi malliseksi rakennettu Volvo N12. Roland Palmin 1980 Scania LBS 141 oli Falkenbergin kokooontumisen helmiä. Oikeissa tapahtumissa on elävä orkesteri. Nämä oman aikakautensa puurtajat ovat selkeästi ja suotta jääneet isompiensa varjoon harrastajapiireissä – myös naapurimaassamme
Se on kuulunut näyttelykalustoon jo pitkään mutta vetää silti aina väkeä magneetin tavoin luokseen. Kerran logistisen pulmatilanteen tähden opetus-Belarus piti laskea hyväksi toviksi vartoomaan jatkokyytiä maantien varteen taukopaikalle. Ihan aluksi tosin tuntui, että nyt ei tultu oikeista ovista. Työkone anti jäi sen mukaisesti suppeaksi, ainakin jos viime vuoden työvetoiseen näyttelyyn vertaa. ”Ainahan siellä on kanavat keksitty.” Kupeitten kupeessa 6.–7.5. 52. Ajateltiin, että ei helkutti, ollaanko väärässä paikassa.” Itäkonekerhon kanssa tulee näinä aikoina liki väistämättä juttua maailmantilanteesta ja sen vaikutuksista. Mutta vanhoja uskollisia ja uusia yllätyksiä löytyi henkilö autojen lomasta. HavaintoBelaruksen vierellä kerhon varapuheenjohtaja Juha Pennanen. Aina paikalla B elarus-kerhon osaston näyttelyesineistä erityisesti MTZ-50:n havaintoversio kiinnitti messukävijöiden huomion. Käydään muutamalla osastolla tarinoimassa. LAHTI Classic Motorshow’n teemana oli tänä vuonna Kupee on upee. Tuotiin Täystuho sisälle ja ympärillä oli vain hienoja autoja. ”Ei tiedetty eivätkä varmaan järjestäjätkään tienneet, millainen tapahtumasta lopulta tulee. ”Baltian maiden kautta saa hyvin kulutusosia”, Juha vakuuttaa. Niin kauan kuin kerho on ollut olemassa, se on myös osallistunut Classic Motorshow’hun. Puolitoistatonnisen möhkäleen kuskaaminen näyttelyihin ei ole aivan helppoa eikä kulutonta. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Mika Rassi ja Kari Mattila Belarus-kerho on ollut perustamisestaan asti Classic Motorshow’n vakiovieras. Ei sentään joutunut malminetsijäin matkaan, Pennanen huokaisee. ”Erityisesti ohjauslaitteen filosofiaa saa selittää monelle”, kerhon varapuheenjohtaja Juha Pennanen sanoo. Saako Belaruksiin tarvikkeita vai onko vaikeuksia
Mikään siitä tarinasta ei ollut totta mutta olipahan sujuvaa, Jari vakuutti kertomuksensa päätteeksi. ”Täytyy olla umpikaappi. Mauno Kumpulainen ja Esko Pohjola eivät joutuneet olemaan Vetkun osastolla ilman seuraa. SOK kokosi Republiceja vuosina 1920–22 korjauspajallaan Helsingissä 56 kappaletta. Suomen Autoteollisuus osti tekemänsä takaisin sen historiallisen arvon vuoksi. Matoruuviohjausta avittaa hammastangolla hydraulinen tehostaja. Vetkulle se luovutettiin 2006 entisöitäväksi, ja entistystyö saatiin päätökseen 2015. Belaruksen ohjauslaite kiinnostaa uteliaita erityisesti. Mutta riittipä umpikumirenkaisen ympärillä sitten ihmettelijääkin. Letkeät vetkut V eteraanikuorma-autoseuran väkeä piti Classicin lisäksi liikkeellä samaan aikaan Lahdessa pidetty aivan oman alan Retro Trucks -tapahtuma. Kuljetus oli toinen erikoisvaihe. Yli satavuotiaan Republicin edessä moni teki syvän kumarruksen. Ei tuota voi kahdeksaakymppiä tuoda avolavalla”, Esko toteaa. Messukeskuksenkin päivystäjillä piisasi lauantain mittaan juttukavereita, vaikka tapahtuman teema ei ihan kuormuriväelle osunutkaan. Sodankäynyt Sisu kiinnosti kyllä kupeeväkeäkin. Jari Kosenius pakeni Retro Trucksista värjöttelemästä Messukeskukseen, mutta joutuikin kylmiltään television tentattavaksi Republicin historiasta. Sisu oli siviilikäytössä vuoteen 1966. 53. Vanhojen Farmallien tapaan rattiakseli kulkee moottorin päältä eteen, jossa voima välittyy pystyakselia pitkin alas. Sillä Esko tarkoitti Mobilia-museon vitriinistä esiin kaivettua Republicia vuodelta 1920. ”Eihän meillä ole kuin tuo yksi kupee”, Esko Pohjola virnisteli. Toinen harvinaisempi Vetku-nähtävyys oli Sisu SH-4, joka valmistui vuonna 1935 linjaautoksi. Se palveli sodassa muun muassa ambulanssina, kunnes kori tuhoutui ja armeijan paja teki siitä kuorma-auton. Suomen ajoneuvohistoriallisen keskusliiton perustajajäsenet pelastivat auton romutukselta 50-luvun lopulla. Jo auton pihalle saaminen oli oma ruljanssinsa, kun edestä piti siirtää muita vehkeitä. Junkkarihyttisissä koetettiin orbitrol-versiota, joka käytti suoraan tehostajan sylinteriä, mutta Juha Pennasen mukaan se ei ollut kestävä menetelmä. Vetku osti auton 1997, ja sittemmin Reino Krouvila entisöi sen Nousiaisissa
Siinä tuntee kaiken, mitä tapahtuu. Viime talvena oli tämän 75-vuotisjuhlat, ja silloin sillä ajettiin ensimmäistä kertaa.” Moottori on alun pitäen ollut 25-hevosvoimainen V2-Indian. Peltiosat olivat tallella”, Marko kertoo. Ketjuveto tulee etummaiselle telapyörälle vain yhdeltä puolelta. Telastosta oli kaikki juoksut palasina, niin ettei kokonaismittoja tiennyt. Kerrotaan, että toisen maailmansodan aikaan Suomesta olisi tilattu toistasataa Eliasonin moottorikelkkaa, ja tämä tilaus syöttinään Eliason sai neuvoteltua Four Wheel Drive -yhtiön kanssa valmistussopimuksen. Moottoria ei ollut, puuosat olivat hyvin lahonneet. ”Purin kaiken. Millainen ajettava kelkka on. Lähtökohta ei ollut häävi. Vaikka Suomi-sopimus raukesi, FWD rakensi Eliasonin kelkkoja 60-luvulle asti. Kelkkojen vanhaa aatelia V eteraanikelkkakerhon osastolla oli esillä erikoislaatuinen moottorikelkka. Kun joitain mittoja oli selvillä, muita piti päätellä niistä ja valokuvista. Päämitat sain myyyntiesitteestä. Tietokoneihmiseltä onnistuu tarpeen vaatiessa esimerkiksi 3D-tulosteiden tekeminen helposti, mutta Eliasonin kelkka on entistetty perinteisin menetelmin. Pitkä ja komea laitos hallitsi Amerikan-markkinoita aikana, jolloin moottorikelkat eivät vielä olleet kaikkein yleisimpiä umpilumessa mönkiviä ajoneuvoja. Eliasoneja tehtiin parhaimmillaan FWD:n kahdella tehtaalla Yhdysvalloissa ja Kanadassa. ”Kaikki oli osissa. Yli kolmeja puolimetrinen Eliason kääntyy Marko Parttimaan mukaan yllättävän ketterästi. Perä lähtee mukavasti sivuttain, ja sukset haukkaavat hyvin. Muita hallintamahdollisuuksia ei Eliasonissa olekaan. ”Jalalla on kytkin, kädellä sekä vaihteet että kaasu. Siinä on rytmittämsitä, kun sehän ei yhtään rullaa.” Markon mukaan Eliason ei ole tunnoton ja suksikääntö toimii oikein hyvin. 54 CLASSIC MOTORSHOW. Lisävarusteena on saanut vetolaitteen, mutta Marko epäilee perästä kevyen kelkan vetokykyjä rajallisiksi. Kytkin on ainoa poljin, kaasu, vaihteet ja ohjaus hoidetaan käsin. Aamulla huutajia oli jo jonoksi asti, mutta Marko oli ehtinyt sopia kaupat osakasasta. Moottoripyörän moottorilta tulee veto yhdellä ketjulla telalle. Marko Parttimaa on omien sanojensa mukaan ammatiltaan softanörtti, jolle tekniikka-, puuja metallityöt ovat pelkkä harrastus. ”Kun istuu kyydissä, jalat ovat aivan hangen pinnassa. Aloin tehdä puuosia, puhaltaa ja oikoa peltiosia ja tehdä puuttuvia. Kun Etelä-Ruotsissa tuli taannoin myyntiin projektikuntoinen Eliason vuodelta 1947, tyrnäväläinen kelkkaharrastaja Marko Parttimaa tarttui tilaisuuteen kesken öisen vessareissun. ”Aika hurja”, Parttimaa haastelee. Koska se on hävinnyt ja vastaavat maksavat maltaita, Marko on toistaiseksi istuttanut kelkkaan Viragon moottorin. Entistystyö käynnistyi viime vuoden alussa ja eteni vaikeuksista huolimatta nopeasti. ”Jenkkiarmeijakin oli tätä testannut, mutta kuljetuskapasiteetti ei oikein riittänyt”, Parttimaa tietää. Kääntöympyrä on testien mukaan 7,3 metriä. Kyseessä on Eliason Motor Toboggan malli D, yhdellä isolla telalla vetävä, suksiohjattu, puualustainen ja kaksipaikkainen kelkka, jossa on moottori edessä. Markon kelkka on valmistettu Kanadassa. Aluksi Eliason rakensi kelkkojaan itse. Ohjaussysteemi puree varmaan siksi, että isoin paino on moottorin kohdalla” Eliasonien ammattikäyttäjiä ovat Amerikan mantereella olleet muun muassa rajavartijat ja sähköyhtiöt. Aiemmin Marko on touhunnut veteraanimopojen kanssa, mutta nyttemmin tallissa on pääosin kelkkoja. Mutta se on yllättävän ketterä. Markolla olisi tehokkaampiakin moottorivaihtoehtoja hyllyssä, mutta hän pelkää, ettei rakenne kestä kauheita tehoja. Carl Eliason oli amerikkalainen moottorikelkkojen pioneeri, jolla oli monia kelkkoihin liittyviä patentteja jo 1920-luvulta lähtien
Viimeksi mainittuja alettiin tehdä jo 1948. Kaukaa katsottuna rivistössä näkyi olevan Suomen leveyksillä harvinainen traktori, vihreä Allgaier, jossa on jo Porschen muotoiset pellit. Erkki korostaa, että traktori on rakennettu, ei entisöity. 4/2023 55. ”No nyt on”, traktorin omistaja ja tekijä Erkki Eerola hymähtää. Erkin traktori on valmistettu ilmeisesti vuonna 1957, ja vaikka vihreät Allgaierit muuttuivat punaisiksi Porsche-Dieseleiksi jo 1956, vanhaa osaa oli varastossa. Tämä kolmipyöräinen tavaraskootteri on rekisteröity Padasjoen tiemestaripiirille vuonna 1977. Värityksen lisäksi Eerola on muokannut traktoria mielensä mukaan. Kenties ajoneuvo on ollut TVH:n käyttöön sen verran vaatimaton, että se on säilynytkin hyvin. Samaa hän sanoo Allgaieristaan, vaikka se näyttääkin maallikon silmään kuin tehtaasta tulleelta. Onko tämmöisiä vihreitäkin Porscheja tehty. Allgaier-Porschekerhon Erkki Eerola vihreän Porschensa kanssa. Tämä 308-malli oli jo Allgaier-ajoilta tutun 133:n seuraajamalli. Vihreä yllätys A llgaier-Porsche-kerhon osastolta löytyi niin vanhempaa Allgaier AP 17 -mallia kuin uudempia punaisia Porschejakin. Kantavuus on noin 400 kg ja huippunopeus 65 kilometriä tunnissa, molemmat epäilemättä ehdottomat maksimilukemat. Konepelti oli sisäpuolelta vihreä.” Erkki löysi traktorin Suomesta mutta ilman runkonumeroa ja rekisteröintitietoja. Mobilian Anni Antila myhäili museoiden yhteisosastolla Brockway-autotraktorin, Heinkel-mopedin ja lava-Vespan seurassa. ”Akkukotelo oli vihreä, käyttövivut ja nostolaitteen osat olivat vihreitä, samoin ohjaussimpukka, kardaani, ilmanputsari ja venttiilikopat. Etelä-Karjalan Automuseo valittiin Classic Motorshow’ssa tämän vuoden ajoneuvomuseoksi. Kilvet koneessa ovat ruotsinkielisiä, joten se lienee kotoisin rannikolta tai lahden takaa. ”Tässä oli paljon osia, jotka ovat olleet vihreitä alunperin. Kun punainen kului pois, alta paistoi vihreä”, Erkki kertoo. ”Kun kesällä käy mökillä kaupassa tällä, kyllä päät kääntyy ja suupielet nousee ylöspäin”, Erkki vakuuttaa. Mutta Porsche-Diesel lukee siinäkin kyljessä. Esimerkiksi siihen jossain aiemmassa vaiheessa asennetun meluisan rosterisen pystyputken tilalle löytyi Skoda Octavian pakoputki, joka kulkee nätisti taakse
Sauhuilla oli kerrankin miltei kesäinen sää ja porukkaa paikalla sen mukaisesti. 56. Yksi Sauhujen vakiokävijöistä on Renault D 22, joka on pelastettu kuusen alta. Kaksi hurjaa kotimaista. Katsastetaan konekentän tarjonta. VIHTIJÄRVI Kevään tapahtumakentällä Syökerin Sauhut vihertää ensimmäisten joukossa. Otetaanpa tämä traktori jossain vaiheessa tarkempaan syyniin. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Täynnä sauhua 22.4
Sen siirtäminen lavetille oli oma ohjelmanumeronsa. Dextan lisäksi Triumfin lajittelija ja Wendan vaaka oli pantu karamelleiksi. Sahaharrastajat Markku Laiho ja Matti Iivonen olivat napanneet kokoelmastaan valikoiman, josta löytyi niin tuttuja kuin tunte mattomampiakin sahoja metsien miehille. Ilmeisesti siemen viljat on jo lajiteltu mutta peltotöihin ei vielä ole päästy, kun vehkeet joutivat näyttelyyn. 57. Jani Jokelan vuoden vanha telaBulldog oli oikeutetusti näyttelyn vetonauloja. Markku kuvassa oikealla. Länsinaapuri ei vielä kuulu samaan liittoutumaan kuin me, mutta Scania SBA 111 oli sieltä jo saatu näihin harjoituksiin
Raimo toimi GM:n aluepäällikkönä ja kierteli kauppiaiden tykönä Itä-Suomessakin. ”Uutta on vain kaksi kumiletkua. Janne Parkkisen Paukepäiviltä tutut erikoiskulkupelit olivat nyt esillä myös Syökerissä. Vesisäiliön puolella on vielä pellinvalmistajan maalattu leima.” Jos olet yksinäinen, käynnistä Syökerin Sauhuilla maamoottori – saat varmasti ystäviä. Moottori on hankittu vuonna 1955 uutena Outokumpuun maatilalle puimakonetta pyörittämään. Kerran eräs luottohuoltaja sitten ilmoitti, että Outokummussa luovutaan moottorista. Se oli niin paksussa rasvassa, että meni yksi talvi sitä liuoitellessa”, Raimo kertoo. Traktori syrjäytti porilaisen töistä vuonna 1962. 58 SYÖKERIN SAUHUT. Traktoririvistössä näkyi monta Perkinsin kolmosta, esimerkiksi tämän Volvon peltien alla. ”Kun sen sain, kaikki paikat olivat kuin täynnä mäntysuopaa. Kaikki härvelit olivat käyneet yleisön edessä ennenkin, mutta Janne lupasi, että pajassa valmistuu uutta ja ihmeellistä vielä loppukevään tapahtumiin. Pääsee pahemmastakin paikasta, kun on painoa perässä ja ajoneuvossa lukko. Sen Raimo osti. Isäntä oli kuitenkin niin tarkka mies, että voiteli ja säilöi toimettomaksi jääneen moottorin huolella. Nyt kävimme Raimon juttusilla, ja moottori paljastuikin mielenkiintoiseksi tapaukseksi. Mitään muuta ei tarvinnu tehdä, ei kun käymään. Raimo Viljasen porilainen on puita myöten alkuperäiskunnossa. Joskus puheeksi tuli, että hän ostaisi mielellään maamoottorin. Outokummun säilyke R aimo Viljanen on nähty porilaisensa kanssa tapahtumissa ennenkin. Hyvin kone oli rasvan alla säilynytkin
Uutuuskirja! Nyt tilattavissa verkkokaupastamme supermarket.fi sekä myynnissä hyvin varustelluissa kirjakaupoissa Olympiavuoden klassikot Upea kirja 1952 automalleista! Olympiavuosi 1952 oli Suomen autoistumisen osalta poikkeuksellisen hieno. Tuolloin tuotuja, uusia automalleja ihailtiin ja ihmeteltiin ja tämä kirja esittelee niistä tarinoiltaan mielenkiintoisimmat aina Bentleystä Rättisitikkaan ja Cadillacista Kansanautoon, Volkswageniin. Pula-aikoina oli autoja tuotu maahamme niukalti, mutta Helsingin olympialaisten kunniaksi haluttiin maailmalle näyttää kuinka talous ja kansainväliset kauppasuhteet kukoistivat. Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi 37 90 212 sivua!
Ylimääräiset vapaa-ajat poistaakseen he ovat viimeisen reilun kymmenen vuoden ajan hankkineet ja varsinkin kunnostaneet vanhaa maatalouskalustoa. Tehtiin samana päivänä kaupat, ja ehtoolla haettiin pois.” Ukot alkoivat pohtia, pitäisikö traktori puleerata oikein viimeisen päälle. Ansiotyönään miehet askaroivat maansiirtoalan perheyrityksessä. Muutama päivä häärättiin, ja sitten traktorin omistaja tuli käymään siinä. Niiden metkutkin ovat käyneet tutuiksi, esimerkiksi moottorilohkojen särkyvyys. Setävainaan jäljiltä on säästynyt yksi Natikka, ja sen kavereiksi Jani ja Sauli ovat haalineet kymmenisen lisää, niin saksalaisia kuin englantilaisia. ”Mutta jo silloin oli meininki alkaa tehdä niillä jotain. Sen kanssa on sitten viritetty sukutilalla jo kertaalleen lopetettua maanviljelyä harrastusmielessä uudelleen. ”Kaivettiin sähkökaapeleita ennen tapanimyrskyä”, Jani muistelee. Osa on vielä potilasjonossa. V eljekset Jani ja Sauli Salmi asuvat Ypäjän Hyrsynkulmalla liki Someron rajaa. Saarelaisten vaivat Traktoreiden keräily alkoi siitä, kun erään työmaan liepeillä möllötti englantilainen B-414. Termostaatit on otettu vallan pois, jotta ne käyvät Teksti ja kuvat: Mika Rassi Jani ja Sauli Salmi 60. ”Yhden mökin pihalla kuusen oksien alta pilkisti nokka. He tekevät niillä peltohommia samaan tyyliin kuin tehtiin jo ennen heidän syntymäänsä. PITEMPI KORSI Ypäjäläiset veljekset kunnostavat romulöydöistä toimivia traktoreita. Päätettiin, että olkoon, antaa niissä ajan näkyä. Pääasia, että tekniikka toimii.” Sittemmin englantilaisia on löytynyt koko liuta: B-250, B-275, toinenkin B-414 ja pari 434-mallia. Valmista tavaraa ei ole ostettu, vaan kaikki ovat vaatineet entraamista. ”Lohko on vähän heppoinen jo alkujaan. Herrat ovat erityisesti hurahtaneet International Harvesterin traktoreihin. Auta armias, kun tulee jälkiä ja naarmuja, kuinka paljon se harmittaa. Lämmöstä nämä ovat tarkkoja, ei parane päästää kiehahtamaan
Jani ihailee vaihteiston tehneiden fransmannien työtä. Vaihteisto on sitten myös nirso hyvästä öljystä.” 4/2023 61. Ratissa Jani Salmi. Niissä on materiaalia enemmän”, Jani neuvoo. Saa nähdä, miten se toimii, kun ajaa lämpimäksi”, Jani sanoo. Englantilaisen Natikka-miehen pidempi korsi ei ala vielä hallintalaitteistakaan. B-414 oli ensimmäinen vanha Natikka, jonka veljekset hankkivat. ”Se on perin edistyksellistä teknologiaa tämän ajan traktorissa. Esimerkiksi tuo 414 vaati täydellisen remontin simpukkaan.” Kiitettävääkin löytyy lopulta. Dizierissä puolestaan alkoi suoltaa niihin voimansiirtoja. Käyttöikää saa lisää, kun vaihtaa näihin vaikka 275:n putket. Myöhempien nelosella alkavien mallien isompi poraus on heikko kohta sekin. 60-luvun puolivälissä Euroopan sisämarkkinoille suunnattuun uuteen Common Market -traktorisarjaan pantiin rahaa likoon. MannerEuroopassa taas oli tehty Natikoita jo ennen sotia, ja siellä panostukset olivat myöhemminkin aavistuksen Englantia edellä. ”Ohjausvaihteessa on semmoinen ominaisuus, että simpukkaan pääsee vesi. ”Putki syöpyy alapäästään, koska se on niin ohut. Työn alla olleesta 724:stä on jo saatu savut mutta ei vielä lähtölupausta. ”Se on Natikoissa hyvä, että ihan 250:stä alkaen hydrauliikkaöljyt on erikseen ja pumppu aina päällä eikä kytkimestä riippuvainen. Kammiokoneet eivät ole kaikkein hanakoimpia käynnistymään, ja siitä voi seurata lisäongelmia. ”Ilman hehkua ne eivät lähde kesälläkään. mieluummin hiukan viileinä”, Jani sanoo. Siellä on hienonhienoa neulalaakeria, ja muutenkin koneistuksen taso on korkea. Sauli taas meinaa kokeilla johonkin säröytyneeseen lohkoon lähinnä kilpa-autojen moottoreissa käytettyä betonointia. Eikä sitä vain koristeeksi ostettu: reilussa kymmenessä vuodessa sillä on ajettu yli 1 300 tuntia. ”Intiassa niitäkin tehdään. Ranskalainen IH-tehdas St. Sitten pyörä alkaa vimpottaa. Tasauspyörästön lukko on vakiona”, Sauli listaa. Herrat harmittelevat, että BD154ja BD144-moottoreiden lohkoja ei löydy varaosaliikkeistä. Kansiahan kaikki liikkeet myyvät.” Kun lohkoista on puutetta, vaurioituneiden osien kanssa koetellaan verstaalla monenlaista konstia. ”Yksi lohko ostettiin, jossa on kannakset hitsattu. Mannermaiset hyvinvointimallit Englannissa IH:n traktoreita alettiin tehdä 40-luvulla, ja niissä otettiin pitkään 60-luvulle asti mallia muualta. Common Market -traktoreista Salmin veljesten kokoelmasta löytyy 724:n ja 824:n lisäksi 624. Sen takia monet ovatkin pilanneet moottoreita pilotilla”, Sauli harmittelee. Saksan Neussissa alettiin tehdä uusia suoraruiskutteisia dieselmoottoreita ja rakentaa muiltakin osin uudistettuja ja kokonaan Euroopassa suunniteltuja traktoreita
Setävainaansa tapaan he ovat siirtäneet akun ohjaamosta moottorin kyljelle. Toinen on kunnostettu, toinen kesken. Kunhan kävelee vierellä ja huitaisee vipua, niin se pysähtyy tai lähtee eteenpäin.” Pari asiaa pitää Agriomatic-S:n kanssa muistaa. Turla-hytti on Janin silmissä näkyvyydeltään paljon parempi kuin saman aikakauden Horsma. ”Meillä on pieni paalain, ja jos karheessa on liian iso kohta, murtopultit alkavat paukkua. ”Käsijarru täytyy olla kunnossa. ”Sen kun pani käymään, sauhua oli maailma täynnä ja öljynpainevalo vilkkui.” 62 Jani ja Sauli Salmi Seppiä ja mestareita. 624-mallia on kaksi kappaletta. Niissä on kotimaan eri ohjaamot, joista Janilla on valmis mielipide. Tällä voi pysäyttää traktorin niin, että paalain jatkaa silti työtään eikä tule mitään solmijavikaa”, Sauli sanoo. Kanttipaalaimen kanssa Agriomatic on toiminut toisen kytkimen korvikkeena. Kaikki veljesten Natikat ovat sellaisia, joissa ajokytkin pysäyttää myös voimanoton. Näkyväisyys ja käyttömukavuus on aivan toista luokkaa. Tämä työkuntoinen Porista kotoisin oleva sopii porilaisten aurojen eteen. Muutakin hyötyä erikoisvaihteistosta on ollut. Meteliähän näissä on molemmissa, mutta se on aikakauden ominaisuus.” Veljeksillä on kaksi 724-traktoria. Toinen niistä on tilan vanha sukukalleus ja toinen pari vuotta sitten hankittu Agriomatic-Sversio, jossa vasta ajalleen hieno vaihteisto onkin. Jos sammuttaa traktorin ja panee vain vaihteen päälle, se menee menojaan. Eikä tätä saa käymään hinaamalla.” 724-mallia on niin ikään kaksin kappalein. ”Siellä on hydraulinen pakka pääakselissa ja oma pumppu, joka antaa sille paineen”, Jani kertoo. ”Kivien keruussa kuskia ei tarvita. Se on varustettu pikavaihteella ja suunnanvaihtajalla, joita voi käyttää kytkintä painamatta. ”Turla on sata kertaa parempi kuin Horsma
”Sen kun pani käymään, sauhua oli maailma täynnä ja öljynpainevalo vilkkui. Suuret urakat Oli Salmien korsi sitten pitkä tai lyhyt, sitä on ainakin saanut Natikoiden kanssa kantaa kekoon. ”Se oli nuijaja vasarakunnossa, eli piti hakkaamalla irrottaa moottorin osat. Tähän epva-pumppumalliin ei saa muita varaosia kuin tiivistesarjoja. Jos ei harrastajatovereiden nurkista enää löydy, pian täytyy alkaa koneistaa laakereita rikkinäisiin. Männänrenkaat olivat kaikki kaputt ja kiertokangen laakerit ohkaisia. ”Se oli ollut mökkiläisellä klapikonetta pyörittämässä, ja se on paha näille sakemanneille”, Jani kauhistelee. Jo pelkkä pesu teki ihmeitä, mutta savottaa piisasi. Vaikka tämä 434 ostettiin romuna vain vetokoukun takia, sekin pantiin lopulta täyteen työkuntoon. Luottopaja ei halunnut suin surminkaan vanhaan jakajapumppumalliin kajota, mutta Tammer-Dieselistä löytyi vanha Natikkahuoltaja, joka taikoi pumpun kuntoon. Renkaat olivat päässeet niin kantikkaiksi, että ne piti vaihtaa. Istuimella oli jo oikein hyvä kuusen alku.” Kotona Jani ja Sauli tutkivat aikansa traktoria, ja vaikka se oli joka paikasta jumissa, ei sitä raaskittu hajottaa vaan se pantiin kuntoon. Vanhat männät sinne silti jäivät”, Jani muistelee. Hauras lohko oli kärsinyt sen verran, että aivan timanttikuntoon konetta ei saatu. Niihin on vaihdettu vaihtovirtalatureita, ja melkein poikkeuksetta on jouduttu ottamaan vanhasta tasavirtalaturista siivapyörä, että pyörintänopeus pysyy samana.” 4/2023 63. Hyvin huonoista löydöistäkin heput ovat hieroneet soivia pelejä. Tasapainokoneistossa oli välystä, eli sieltä karkasi öljynpaine.” Saksalaismoottorien tasapainokoneistot ja niiden osat alkavat Janin mukaan olla harvinaisia. Traktoria varjosti kuusen sijaan omenapuu, jonka isoilta oksilta sadevesi oli lorissut suoraan putkeen ja moottoriin. Jos se on rikki, täytyy vaihtaa uudemman mallin pumppu.” 824 pääsee leikkauspöydälle, kun pikkuveli 724 on hoidettu kuntoon. Mittarit oli hommattava kaikki, sillä taulussa oli pelkkiä reikiä. Putket menivät ihan kappaleiksi. Isoin urakka taisi olla B-434, joka piti hakea vinkin perusteella vain varaosakoneeksi ja vetokoukun luovuttajaksi. ”Jos tässä olisi kampura yhtä puuta ja ruiskutuspumppu ehjä, sitten ei ole ongelmaa. Fiskarsit ovat saaneet kyytiä. Jani osti romun toiveikkaana, sillä omassa lelulaatikossa sattui olemaan entuudestaan tällaisen vähän isomman saksalaisen moottori, josta on kampiakseli poikki. Se tuli Janille jäähdyttäjävikaisena ja pumppu purettuna. Ihmekampi löytyy oikealta kädeltä. Vanhalta polvelta opittu kikka on siirtää saksalaisen sähkönvarauslaite kauemmas kuskista. 642:ssa on Agriomatic-S-vaihteisto, jonka avulla voi vaihtaa kulkusuunnan ja osan vaihteista kytkintä painamatta. Ja jos akku sattuu poksahtamaan, mukavampaa, että se poksahtaa muualla kuin korvan juuresa”, Sauli sanoo. Sähköpuolella on tehty muitakin muutostöitä. Askartelua vaativia hankkeita on myös meneillään, kuten saksalainen 824, josta oli tullut kiertokanki moottorin kyljestä ulos kesken viljakuorman vetämisen. Hydrauliikkapumpun stefakin vaati vaihtoa, kun öljyt alkoivat vaihtaa puolta. ”Akku on alun perin hytissä penkin vieressä. ”Koko vehje kasvoi horsmaa ja kuusentaimia täyttä päätä. Setä aikoinaan rakensi tilan vanhaan 624:ään telineen moottorin kyljelle. Selvä tapaus, moottori auki. ”24-sarjalaisissa on niissäkin vielä tasavirtalaturi. Ohjaamoon tuli lisää tilaa. Lopulta tämä 724 taitaa olla helpompi tapaus kuin edellinen. Moottoria oli remontoitu pari kertaa aiemminkin, sillä kiertokangen laakerit olivat toisessa ylikoossa. ”Pitäisi ostaa vain irto-osia, ettei tule mieleen ruveta kunnostamaan”, Sauli järkeilee
Ehjät BD144ja BD154-lohkot ovat kiven alla. Salmilla on tulossa kokeiluun sylinterien välistä hitsaamalla korjattu lohko. Pilotit ja aasinpotkut ja muut käynnistyssumutteet ovat Janin ja Saulin mielestä pilanneet monen Natikan moottorit. Muilta osin moottori menikin sitten Salmien pajalla uusiksi. Tässä 275:ssä on englantilainen killutin. Nokalla on yleensä Ålön kuormain, jolla on nosteltu muun muassa suursäkkejä. Tätä ihmettä kelpaa ällistellä: 434, jossa on ehjä lohko. Tämä mäntä on aika varmasti sumutetusta traktorista, sillä siitä olivat hehkut pimeinä eikä vanha britti-Kormikki ilman niitä hevin käynnisty. Mutta onko tällaisessa sulamisvauriossa sitten kyse vielä jostain muustakin. Salmien Natikoissa ei taida kahta samanlaista koukkua olla. 64 Seppiä ja mestareita Jani ja Sauli Salmi. SALMIEN IHC:T englantilaiset MOOTTORI VAIHTEET VALMISTUSVUODET B-250 BD-144, 30,5 hevosvoimaa 5+1 1955–1960 B-275 BD-144, 35 hevosvoimaa 8+2 1958–1968 B-414 BD-154, 40 hevosvoimaa 8+2 1961–1966 434 BD-154, 43 hevosvoimaa 8+2 1966–1971 saksalaiset MOOTTORI VAIHTEET VALMISTUSVUODET 624 D-206, 58 hevosvoimaa 8+4 (Agriomatic-S 12+4) 1965–1972 724 D-239, 67 hevosvoimaa 8+4 (Agriomatic-S 12+4) 1969–1974 824 D-239, 74 hevosvoimaa (vuodesta 1975 lähtien D-246, 75 hevosvoimaa) 8+4 (Agriomatic-S 12+4) 1971–1974 844-S D-268, 80 hevosvoimaa 8+4 (ryömintävaihteella 16+8, Agriomatic-S 12+4) 1975–1989 Hiukan aurinkoa ottanut B-275 on muuten hyvässä kunnossa, mutta vedet holahtavat hetkessä öljyn sekaan. Entinen isäntä on laatinut nokalle näppärän telineen
Niitä ei ole saatu aivan tehtaan paketissa: yhdestäkin ruiskusta piti noutopaikassa sahata sen letkustoon kasvanut käsivarren paksuinen koivu. Malli oli pitkäikäinen, sillä sitä tehtiin Neussin tehtaan loppuun asti vielä Case IH:n nimelläkin. Kairan edessä on metsurin töissä ahavoitunut 250-Kormikki. Taannoin Jani ja Sauli hakivat 70-luvulla toimintansa lopettaneen Kontu-firman jäämistöstä käyttämättömän seiväskairan. Uutta vanhaa Salmien uusin Natikka on saksalainen rattivaihteinen 844-S. Kontu-yhtiön tarina löytyy tämän lehden sivulta 36 . ”Kävi ja kukkui, mutta vettä oli kaikissa öljyissä. Kun sen pani käymään, hydrauliöljyt tulivat ulos.” Natikoiden lisäksi traktorikokoelmassa on vielä pari Taavettia, henkiin heräteltyjä raatoja nekin. Jääkö tämä B-250:n raato sentään varaosiksi, vai panevatko veljekset hylyn sittenkin vielä puksuttamaan. Sitten löytyy vielä muut viljan ja heinän viljelyyn tarvittavat vehkeet päälle, kaikki lähes poikkeuksetta vanhaa kalustoa. ”Ja kyllä nämä aika terapeuttisia vehkeitä ovatkin”, Sauli virkkoo. Näillä veteraanivehkeillä miehet ovat aloittaneet harrasteviljelyn sukutilan pienillä nurkkapelloilla ja raivanneet vähän lisääkin peltomaata. Vaikka traktoreiden mittareihin kertyy koko ajan työtunteja, koko puuhan tarkoitus on raatamisen sijaan parantaa elämänlaatua. Kontuja heillä on koko sarja, myös kasvinsuojeluruiskuja ja lumilinko. Uutta vanhaakin on seassa. Mutta nyt silläkin Kontulla ruiskutetaan minkä jaksetaan. ”Kyllä nämä aika terapeuttisia vehkeitä ovatkin.” 4/2023 65. Vastikään tehtaan paketista kuorittu Kontu-seiväskaira on vielä uutuuttaan jäykkä ja omistajilleen mystinen kapistus. Tämä ässä on vuosikertaa 1978 ja patinoitunut Lopella makasiinin päässä. Lisäksi Natikoilla ja muilla peleillä tehdään silloin tällöin urakkaa myös vieraille
Ranskalaista osaamista ja pääomaa yritykseen toivat lentokonevalmistaja Blériot Aeronautique SA sekä autoista ja moottoreista tunnettu Lorraine-Dietrich. Nokalla komeili punainen tähti. (IAR) oli perustettu Bra?oviin vuonna 1925. J oulukuussa 1946 bra?ovilaisen tehtaan leveistä ovista rullasi ensimmäinen Romaniassa valmistettu traktori. Valtio pääomitti strategisesti tärkeää lentokonevalmistusta. Ensimmäinen IAR:n suunnittelema kone, yksipaikkainen IAR-11 CV -hävittäjä teki ensilentonsa pari vuotta myöhemmin. Mersuista Hanomagiin IAR:n tuotanto sai hyvin ilmaa siipiensä alle. Universal Karpaattien kansainvälinen PA R TI U M VI D ÉK FE JL ES ZT ÉS ÉÉ R T ÉS M EZ . G A ZD A SÁ G Á ÉR T EG YE SÜ LE T 66. Taustalta puuttui lahjakas keksijä ja sukutarina – sen sijaan kumppaneita haettiin idästä ja lännestä poliittisten virtausten muuttuessa. Român. Alkajaisiksi vuonna 1928 pultattiin kokoon 30 Morane-Saulnier MS 35 -koulukonetta. Toisen maailmansodan alkuun mennessä Bra?ovista oli noussut taivaalle 21 eri konemallia, joista 15 oli oman insinöörityön hedelmiä. UTB oli loiston vuosinaan yksi Itä-Euroopan suurimmista traktoritehtaista. Industria Aeronautic. Romanialainen Universal-traktori on nimensä veroinen. Vain tovi aiemmin samassa tilassa oli koottu legendaarisia Messerschmitt Bf 109 -hävittäjiä. Oma moottorituotanto polkaistiin käyntiin vuonna 1933 LorraineDietrichin lisenssin turvin. Sodan varjo alkoi laskeutua Euroopan ylle ja tilauksia alkoi tulla muualtakin kuin Romanian ilmavoimista. IAR aloitti lisenssivalmistajana
Mallia otettiin muualta, koska omaa tietotaitoa ei ollut. Useiden lähteiden mukaan Hannoverista olisi sodan jälkimainingeista huolimatta saatu Hanomagin valmistuslisenssi. Tarjolla olisi ollut aatteellisesti puhdasoppisia neuvostomalleja, mutta romanialaiset katsoivat länteen ja valitsivat saksalaisen vuonna 1942 esitellyn 40 hevosvoiman Hanomag R40 G:n. A RC H IV EL E N AT IO N A LE A LE RO M Â N IE I Ensimmäisestä IAR:n tehtaalla valmistuneesta traktorista ehdittiin näpätä kuva. Nelisylinterinen 37 hevosvoiman ja 4 080 kuution UTB D-35-M löytyi myös Universal U-2 ja MTZ-2-traktoreiden konepeltien alta. KD-35-mallin maavaaraa oli korotettu ja teloja kavennettu. Ministeriön toimeksianto 5000 koneen valmistamisesta täytettiin kolmessa vuodessa ensiesittelystä. ARCHIVELE NATIONALE ALE ROMÂNIEI KPD-35-telatraktori oli suoraa neuvostolainaa. Vuonna 1955 UTB alkoi tuottaa neuvostoliittolaisten MTZ-2:n ja MTZ-5:n lisenssikopioita. Lokakuussa 1945 kommunistihallinto päätti IAR:n tehdaskompleksin käytöstä. Tarmokas lentokonetehdas oli herkullinen kohde liittoutuneiden pommikonearmadoille, jotka saivat joulukuussa 1942 alkaneen työnsä päätökseen huhtikuussa 1944. Toisena vaihtoehtona olisi ollut 45 hevosvoiman Lanz Bulldog. Perusmallista poiketen IAR-23 oli varustettu voimanottoakselilla ja siivapyörällä. Ehjinä säilyneissä halleissa korjattiin ja huollettiin neuvostolentokoneita sekä koottiin saksalaisten jäljelle jättämistä osista viimeiset Bf 109 -koneet. Kopioinnin kohde oli mielenkiintoinen. Romanian liityttyä diktaattori Ion Antonescun johdolla akselivaltoihin IAR valmisti myös Messerschmitt Bf 109 -hävittäjän Ga4ja Ga6-variantteja. Materiaalipula lienee ollut melkoinen; renkaat vaikuttavat kuluneilta. IAR:n tehtaan edusta alkoi täyttyä IAR-22traktoreista. Viljavassa maassa ei ollut aiemmin ollut omaa traktorintuotantoa. 67 4/2023. Bra?ovin lentokonemekaanikot aloittivat traktoreiden tuotannon. Virityksiä oli myös Amerikan ja IHC:n suuntaan, mutta ne tukahdutettiin alkuunsa. Jälkimmäisestä on jalostettu kotimarkkinoille tarkoitettu 45 hevosvoiman U-29. Normaalisti IAR-22/23 toimitettiin rautapyörin. Neuvostoliitto otti Romanian määräysvaltaansa, ja kuningaskunnasta tuli kansantasavalta
Omasta traktorituotannosta huolimatta Romanian laajoilla peltovainioilla oli jatkuva pula konevoimasta. Bra?ovin traktoritehdas ei pystynyt laskemaan tuotantokustannuksiaan neuvostotasolle, vaikka länsikomponenttien käytöstä oli luovuttu. Käynnistykseen tarvittiin bensiiniä, mistä ei öljyntuottajamaassa ollut pulaa. Käyntiin lähdettyään IAR-22 oli toimiva vehje mutta itäverrokkien rinnalla kallis, kiitos länsiosien. Yleistraktoria tarkoittava Universal jäi elämään traktorimerkkinä. UTOS 45:n 4,5-litrainen etukammiodiesel on suoraa perua Minskistä. Ensimmäistä kokonaan Romaniassa valmistettua dieselmoottorimallia oli toivottoman vaikeaa saada tulille. Itätuulen UTB/UTOStraktoritehtaan menestyksekäs vientituotanto alkoi Utos 45/ Universal U-450mallista. U-650-malleja roikoteltiin tuotantoohjelmassa vielä 90-luvulla. Vuonna 1948 tehtaan nimi muutettiin paremmin toimintaa kuvaavaksi: Uzina Tractorul Bra?ov (UTB) eli Bra?ovin traktoritehdas. Kultainen traktori Alkoi ajanjakso, josta romanialaiset traktorihistorioitsijat eivät paljon pukahda. Universal 650 DTC:n vetävät etuakselit toimitti pitkäaikainen yhteistyökumppani Fiat. Traktoreita rahdattiin Neuvostoliitosta ja Tšekkoslovakiasta. Universal-2 (U-2) sai pian seurakseen muita MTZ:n variaatioita, U-26, U-27, U-29 sekä vientimallit U-45 ja U-450. Pian Bukarestista lähti delegaatio Tšekkoslovakiaan, Ranskaan, Sveitsiin ja Ruotsiin kartoittamaan laakereiden ja muiden tarpeellisten komponenttien tarjontaa. Etupyörien vanteet kruunaavat komeuden. Ensimmäisen lähdön U-650:n alkuperäisen oloisessa asussaan. Tuliaiset saatiin ostettua, ja kolmen vuoden kuluttua sopimuksen lupaus oli täytetty. 68. Tehtaan kylttiin liitettiin myös saksalaisen kommunistipoliitikon Ernst Thälmannin nimi. vahvistuessa Bra?ovista tuli Ora?ul Stalin eli Stalinin kaupunki. Traktoritehdas ja sen pyörätraktorit saivat jälleen uuden nimen UTOS (Uzina Tractorul Ora?ul Stalin). Tehoa piisaa (lähteestä riippuen) 45–55 hevosvoimaa. Neuvostoliitto sai tahtonsa lävitse, ja aiemmin perustettu Sovromtractoryhteisyritys alkoi puuhata Bra?oviin KD35-telatraktorin valmistusta. Kauppaa tehtiin niin Ranskaan kuin Intiaankin. Yritteliäimmät lisäsivät ennen starttaamista palotilaan fosforilla käsitellyn paperin. U-650:n nostolaite oli varustettu vetovastuksen säädöllä ja jaksoi kohottaa 1?500 kilogramman taakan. Isosta-Britanniasta tilattiin pitkin hampain 200 Fordson Majoria. Tiukan ja maltillisemman linjan kommunistit väänsivät kättä 50-luvun alun Romaniassa. Ongelmaa yritettiin korjata hehkutulpilla. Traktoriasiat olivat tärkeitä nomenklatuuralle, niinpä Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Nikita Hruštšov piikitteli Romanian-vierailullaan: ”Traktorinne ovat kultaisia traktoreita.” Romanian johtajan Gheorghe Gheorghiu-Dej’n kerrotaan vastanneen: ”Vaikka traktorimme maksaisivat yhtä paljon kuin sanotte, olemme tyytyväisiä, että ne ovat meidän valmistamiamme ja että ne ovat meidän.” Kitkasta huolimatta traktoritehdas alkoi vuonna 1955 suoltaa minskiläisen MTZ2:n näköispainoksia. Liukuhihna nytkähti käyntiin vuonna 1951. Käynnistysapua IAR teki lokakuussa 1945 maatalousministeriön kanssa kontrahdin 5 000 traktorin, 5 000 auran ja 2 000 neuvostoliittolaistyyppisen kylvökoneen valmistamisesta
Mallin viimeisten kehitysversioiden tuotanto jatkui 90-luvulle saakka. Romanialaisen historioitsijan Petre Oprisin selvitysten perusteella suunnittelun lähtökohdaksi valikoitui amerikkalainen Farmall 560. UTB:n markkinaosuus kotimaassaan oli pitkään yli 90 prosenttia. Universal S-650-telatraktori on uuvahtanut puolalaiselle jättömaalle. Nelisylinterinen U-103-suoraruiskutusdiesel on pitkäiskuisempi (130 mm) kuin Perkinsit. Kansallistraktori U-650 U niversal U-650 syntyi 60-luvun alussa täyttämään Romanian traktorikannan tehovajetta. Kahteen alueeseen jaettu 10+2-siirtopyörävaihteisto lienee peruja malleista UTOS U-45 ja MTZ 5 MS. Ohjaustehostin ja tasauspyörästön lukko kuuluivat peruspakettiin. 108 millimetrin poraus taas on sama kuin L4-mallissa. Ainakin jenkkityylinen ulkoasu ja mittasuhteet viittaavat Farmalliin. MTZ-pohjainen Universal-mallisto ei yltänyt yli 50 hevosvoiman. Suunnitteluryhmä tutustui myös leikkuupuimurista irroitetun 63 hevosvoimaisen Perkins-dieselin (mahdollisesti L4:n) anatomiaan. Vuonna 1973 moottoria virkistettiin Boschin ruiskutuspumpulla (U-650 M ja U-650 Super). Universal U-650 on hyvin suosittu Egyptissä. Romanian maatalouden koneellistumisessa U-650-traktorilla oli tärkeä rooli. Voimanlähde osoittautui luotettavammaksi kuin neuvostoperinnemoottorit. Saatavilla oli myös amerikkalaistyyppisellä ”nokkapyörällä” varustettu versio ja nelivetoinen U-651. Mallisto laajeni S-650-telatraktorilla vuonna 1965. 4/2023 69. Universal A-1800-lauma odottaa komentoa työhön. 290 newtonmetrin vääntömomentti kesti hyvin vertailun läntisten kilpailijoiden seurassa. Raakaa voimaa Romanian aroille. Tyytyminen oli kevyeen aurinkokatokseen. Nostolaite säätyi vetovastuksen mukaan. Kun UTB:n valmistusta uudelleenjärjesteltiin vuonna 2009, halusivat egyptiläiset ostaa samaa mallia kuin 30 vuotta aiemmin. Akseliväli on molemmissa sentilleen sama (243 cm). Ministerineuvosto hoputti suunnittelemaan 60–65 hevosvoiman traktorin mitä pikimmin. On vaikea selvittää, miten paljon nämä esikuvat lopulta vaikuttivat vuonna 1963 esiteltyyn U-650:een. Istuinkin oli vain jousitettu peltikuppi. Kuski ei kuitenkaan nauttinut aluksi mukavuuksista. Voimanotto toimi kytkimestä riippumatta. U-650 oli 60-luvun alun mittapuulla varsin hyvin varustettu. Retrotraktoria ei voitu enää myydä kotimaahan, siitä pitivät EU:n päästönormit huolen
Vajaan vuoden kuluttua lokakuussa 1961 prototyyppi oli valmiina saran päässä. Vanhan 60-luvun alussa kehitetyn lohkon sylintereitä oli avarrettu kahdella millillä. Autojen ja traktoreiden valmistuslisenssit olivat ostoslistalla ensimmäisenä. U-650 töräytteli mustaa savua, ja romanialaiset suuttimet vaihdettiin kiireesti Boschin tuotteisiin. Virallisissa testeissä MTZ-kopion rinnalle tuli Renault, Lanz ja Farmall. Fiatin aika Romanialaiset lähettivät tarjouspyynnöt 40–45 hevosvoiman traktorin lisensseistä kolmelle traktorinvalmistajalle (Renault, Fiat ja Massey Ferguson). Suomalaisille vieraan merkin suosio ei ollut kaksinen. Kotimaiset osatoimittajat ratkoivat muita vikoja parhaansa mukaan. 1100-mallin Universal 800 oli U-650:n terästetty painos vuosilta 1983–1984. Se sai pian rinnalleen nelivetoisen U-651:n. 8+2-vaihteiston höysteeksi sai hydraulisen pikavaihteen. Suunnittelun lähtökohdaksi valikoitui Farmall 560 ja Perkinsin nelisylinterinen diesel. 70. 55 hevosvoiman maksimitehot testipenkissä mittauttanut U-650 töräytteli mustaa savua, ja romanialaiset suuttimet vaihdettiin kiireesti Boschin tuotteisiin. Nicolae Ceau?escu solmi autojenvalmistussopimuksen Renault’n kanssa, ja Dacian tarina alkoi. U-650mallinimen saanut uutuus saavutti sarjatuotantovaiheen lopulta vuonna 1963. Valtionpäämies Gheorghiu-Dej oli vahvasti kallellaan Fiatin suuntaan, mutta hänen kuolemansa vuonna 1965 keikautti vaa’an ranskalaisten hyväksi. Ohjaamot valmisti Syväsen Konepaja. Maksimiteho 80 hevosvoimaa saavutettiin vasta 2 200 kierroksen kohdalla. Katse takaisin länteen Vuonna 1960 Bra?ov ja sen traktorifabriikki saivat vanhat nimensä takaisin. 60-luvun puolivälissä romanialaiset delegaatiot olivat taas liikkeellä Länsi-Euroopassa. Vain Fiatin tarjous oli toteuttamiskelpoinen. Joidenkin lähteiden mukaan yhteistyö Fiatin kanssa olisi alkanut jo vuonna 1963 moottoreiden lisenssivalmistuksella. Taustalla hoputti kärsimätön ministerineuvosto. Polmot Oy toi 80-luvun alussa Suomeen kolmisylinteristä Universal 530 DT:tä ja sen isoveljeä, nelimukista 640DT:tä. 37–50 hevosvoiman mallisto kaipasi rinnalleen lisää voimaa, ja 60 hevosvoiman traktorin kehitystyö aloitettiin nopealla aikataululla. Näppärä 70 humman Universal U683 2000-luvun alusta ei luultavasti ole saanut muotoilupalkintoja. Bukarestissa uskallettiin taas katsoa länteen. Fiat 450 tuotannon päätyttyä vuonna 1975 Työkone Oy toi Suomeen UTB-tehtaan tuotetta Fiatin väreissä. (Renault 8) tuotantolinja nytkähti käyntiin Pite?tissä vuonna 1968
90-luvun alussa vuosituotanto oli noussut 45 000 traktoriin. 80-luvun Universal 1010:ssa oli vielä Fiatin näköä. Useita malleja laivattiin USA:han Longmerkin alla aina 1990-luvun loppuun saakka. UTB:n toimintaa jatkoi toinen bra?ovilaisyritys, busseista ja kuorma-autoista tunnettu Roman. 4/2023 71. Fiat 450:n sisaresta tehtiin 13 erilaista varianttia S-445telamöyrijästä SM-445 rinnetraktoriin. Alkoi turbulentti jakso. Lähinnä maanrakennuskäyttöön kehitettiin jo 1960-luvun puolivälissä 130 hevosvoiman Universal S-1300-telatraktori, josta turboahtimella jalostettiin 150 hevosvoiman S-1500. Moottorina oli kolmisylinterinen 2,4 litran ja 45 hevosvoiman UTB D110. Aluksi Universalit tunnisti Fiatin sukulaisiksi jo kaukaa. Universal suunnitteli itse yli 100 hevosvoiman mallit. Lisäksi Fiat markkinoi joillakin markkina-alueilla UTB:n valmisteita oman merkkinsä alla. Universal häviää vääntökilpailun esimerkiksi Fiat 980:n kanssa newtonmetrilukemin 323–294. Alkoi pitkä Fiat-yhteistyön kausi, jonka aikana valmistettiin noin 300 erilaista 26– 100 hevosvoiman traktoriversiota. UTB:n laihdutuskuuri jatkui, ja vuonna 2007 pahasti tappiolliseksi kääntynyt traktoreiden valmistus 126 hehtaarin laanilla hiipui tykkänään. Runko-ohjatun A-sarjan tehokkain järkäle oli 360 hevosen A-3603. Neljänkymmenen vuoden aikana yli 1,32 miljoonaa IARia, Universalia, UTB:ta ja UTOSta lähti hommiin. SEV-maiden lisäksi Turkki, LähiItä ja Pohjois-Afrikka olivat UTB:lle tärkeitä nautinta-alueita. Flavus Invest myi osan tuotantokoneista Egyptiin, missä U-650-malli sai jatkoaikaa. Yli puolet tuotannosta vietiin 115 maahan. UTB:n tehdas siirrettiin valtion yksityistämislaitoksen (A.V.A.S.) alaisuuteen, ja yritystä alettiin saneerata myyntikuntoon. Itätraktoreihin erikoistunut amerikkalainen Long otti Universalit valikoimiinsa 1972. Myös sataheppaisessa 5 393 kuution kuutoskoneessa oli jäljellä Italian peruja. Universalnimi sai väistyä HOYO:n tieltä. Lopulta UTBja Universalbrändit myytiin kiinalaiselle HOYO-SHK:lle, joka rakensi uuden traktoritehtaan lähelle Bra?ovia. Vuonna 1970 UTB:n tuotantolinjojen päistä putkahti 28 500 traktoria. Liput alas saloista UTB selvitti monet karikot 70–90-luvuilla paljolti vahvan viennin ja valtio-omisteisuuden ansiosta. Lisenssivalmistusta oli Argentiinassa (Grossi), Turkissa (Hattat Universal) ja Pakistanissa (GM Universal). Vähitellen muotoilu ja myös tekniikka romanialaistuivat. Italialainen Landini ja intialainen Mahindra kävivät potkimassa renkaita, mutta nimiä ei saatu paperiin. Nicolae Ceau?escu syöstiin vallasta vuonna 1989. 360 hevosvoiman Universal A-3602 oli vahvin UTB:n tehtaan valmistama körmy. Samana vuonna ostaja vihdoin löytyi. Vuonna 1969 ajettiin parrasvaloihin Fiatyhteistyön ensimmäinen hedelmä Universal U-445, josta tuli Romanian maatilojen perustyökalu vuosikymmeniksi. Fiat 450 -traktorista poiketen vakiomallissa oli osittain synkronoitu 6+2-loota. Universalissa oli esikuvastaan poiketen osittain synkronoitu 6+2-vaihteisto. Edullisille traktoreille oli kysyntää 40 maassa
Niin se jäikin tammi–syyskuun ajanjaksolla. Asiantuntijoiden arvioiden mukaan traktorin hankkiminen maataloustöihin olisi kannattavaa vähintään kahdeksan peltohehtaarin tiloille. Tuontilisenssejä oli myönnetty hiukan lisää, mutta varsinkin halutut englantilaiset traktorit ehtivät perille vasta syksyllä ja töiden kannalta turhan myöhään. Kiinnostus maatalouden koneistamiseen oli kuitenkin paljon laajempaa kuin koneasioiden tarkempi tuntemus. Valuuttapula haittasi työkonekauppaa. Kiinnostusta konekauppoihin olisi ollut paljon enemmän kuin mahdollisuuksia. Perunannostoon mainittiin koneita sentään olevan tarjolla. Itsesitojien yleistymisen vuoksi oli luovuttavien koneiden kotimaista valmistusta ehditty vähentää. Näistä luvuista – ristiinmenneet ja kenties peruutettavat tilaukset huomioonottaen – voinemme päätellä maataloustraktorien tarpeen nousevan maassamme tällä haavaa 15 000–20 000:een.” Noin totesi ”asiantunteva taho” Maa seudun Tulevaisuudelle joulukuussa 1953. Näin neuvottiin. Samalla dieselmoottori alkoi tulla tutummaksi. Maatalouskalenterissa, alan ammattilehdissä ja joskus sanomalehdissäkin julkaistiin asiantuntijoiden näkemyksiä traktoriasioista. ”Eräällä tuontiliikkeellä on 15 000 traktorin tilausmäärä toimitettavana, toisella tilausluku on 9 000 ja useilla muilla liikkeillö tilausmäärät kohoavat tuhansiin koneisiin. Vielä enemmän konepulaa helpottivat vaihtokauppasopimukset. Kotimaisen traktorituotannon kehittyminen sarjavalmistuksen asteelle paransi tilannetta. ZETOR YKKÖSEKSI 70 vuotta sitten traktorikaupoille oli enemmän tarvetta kuin oli mahdollisuuksia. Keskikokoisen eli 22–28 hevosvoiman traktorin pitäisi päästä tekemään vähintään 500 työtuntia vuodessa tai korvata neljän hevosen työpanos. Kotimainen sarjatuotanto helpotti asiaa. Keväällä traktoreiden tuonnin pelättiin jäävän vain kolmasosaan edellisvuotisesta. Kesällä valitettiin sadonkorjuukoneista olevan puutetta, varsinkin itsesitojista ja leikkuupuimureista. Viereinen otsikko kertoi, että traktorien tuonti supistuu puoleen viimevuotisesta. Pienemmillä välttäisi kaksipyörätraktorikin. Niiden puitteissa Tšekkoslovakiasta saatiin Zetortraktoreita. Ajankohtaisia traktorikysymyksiä Traktoreita jo tilanneet epäilemättä tiesivät, mitä tarvitsivat. V aluuttapulasta johtuva tuonnin raju supistuminen ja maatalouden koneellistamisen kiireellinen tarve olivat jyrkässä ristiriidassa vuonna 1953. Vaihtokauppasopimukset toivat meille Zetoreita, joiden myötä dieselmoottori tuli tutummaksi. Traktorivuosi 1953 72
Valmet kiviporakoneen voimanlähteenä kuului esittelyyn. Ainakin 800 työtuntia mainittiin joissakin lausunnoissa kannattavuuden rajaksi. Luetteloosassa ei yksilöity, olivatko kaikki koneet oikeasti esillä. Seuraavalle vuodelle tarkoitetun sarjan kokoa piti kuitenkin pienentää tuontiosien puutteen vuoksi. Traktorikynnössä kilpailtiin joissain näyttelyissä ja erikseen maakunnissa hiukan toisistaan poikkeavilla tavoilla. Traktorin käyttö maanja tierakennustöissä kuului näytökseen, samoin puutavaran keruu vinssin avulla ja traktorikäyttöisen paloruiskun esittely. Dieselin taloudellisuutta ei kukaan epäillyt, mutta sellaisen traktorin kannattavuuden katsottiin vaativan aika runsasta työmäärää. Vakolan laatiman tilaston mukaan yhtään Deutz-maataloustraktoria ei vuoden mittaan saatu tuoduksi. Dieselmoottoreiden huollon arveltiin olevan maassamme vielä aika heikossa kunnossa. Traktoristuminen eteni vuoden mittaan tuurillakin. Liikkeethän eivät voineet etukäteen olla varmoja koneiden saatavuudesta. Kotimaisia kehittelyitä Kesäkuulla Valmetkin esitteli lehdistölle traktorin valmistusta ja käyttötapoja Tourulan tehtaalla Jyväskylässä. Konepulan vuoksi liikkeet eivät koneita juurikaan esitelleet tai edes nimenneet etukäteen painetuissa näyttelyluetteloissa. Peltotöissä uutta oli kääntöaura. Kiinnostus dieselvoimaa kohtaan oli suuri myös autoliikenteen puolella. Vakolan tilaston mukaan se tarkoitti kymmentä traktoria koko valtakuntaan. 4/2023 73. Useat muut länsisaksalaiset traktorimerkit tipahtivat kokonaan pois tuontitilastosta, joten Normag menestyi olosuhteisiin nähden kohtalaisen hyvin. Mikä erikoisinta, aika pian toinenkin arpajaisvoittona ollut traktori osui utsjokelaiselle. Turuilla ja toreilla Työtehoseura esitteli julkiselle sanalle traktoreiden mahdollisuuksia talvikauden metsätöissä ja -taloudessa. Traktoreiden käytön lisääminen oli esillä myös Agronomipäivien ohjelmassa, ja kesän maatalousnäyttelyissä traktoreita oli kaikkien keskusliikkeiden osastoilla. Keskon konemainos Jämsän seudun maatalousnäyttelyn käsiohjelmassa. Monien liikkeiden mainoksissa tyydyttiin vain mainintaan maatalouskoneista. Yli 30 peltohehtaarin tiloilla tarvittaisiin kaksikin nelipyörätraktoria. Traktorimaiseman pitkäaikaisella valtamerkillä Fordsonilla oli tarjolla varsin tuore ja ajanmukainen Major. Valmet oli hyvin esillä myös Työtehon suurnäyttelyssä. Vuoden laajimmin huomattu konetöiden esittely oli kesäkuussa Fordin 50-juhlavuoden merkeissä Helsingin Malminkartanolla järjestetty Fordson Majorien näytös. Merkittävä asia oli se, että ylivoimaisesti suosituin malli oli Major Diesel muiden moottorityyppien jäädessä varjoon. Deutzin mainosten puuttuminen maatalouslehdistä onkin ymmärrettävää. Dieselin ja kaasutinmoottorin vertailuita julkaistiin monella eri palstalla. Halukkaita ostajia olisi ollut reippaasti enemmän kuin Fordsoneita maahan saatiin. Dieselmoottoreita oli jo ehtinyt tulla traktorivalikoimaan muutamien saksalaismerkkien tuonnin myötä. Normag-traktoreita luvattiin tulevaksi ”pieni erä”. Suomen Koneliike Oy mainosti Deutztraktoreita Talouselämä-lehdessä kertoakseen, että mukana ollaan konekaupassa. Valmetilla aloitettiin keväällä toisen suuren sarjan valmistukset. Esimerkiksi Hämeen mestaruuksissa kevyet ja raskaat traktorit kisasivat erikseen. Jos ja kun traktoria voitaisiin käyttää viljelystöiden lisäksi muihin töihin, nelipyörätraktori kannattaisi vähemmilläkin hehtaareilla. Utsjoelle saatiin ensimmäinen traktori arpajaisvoittona
Fordsonia myytiin kolmanneksi eniten, 786, ja sitten neljänneksi 531 Fergusonia. Seuraavan ryhmän muodostivat sitten Steyr, David Brown, Nuffield ja Allis Chalmers 100–150 traktorin myynneillä. Valmetin myyntimääräksi on kerrottu tasan tuhat. Zetor tilaston kärjessä Vakolassa koottu tilasto maataloustraktoreiden kaupasta vuonna 1953 kertoo, että Zetor oli ottanut ykköspaikan 1 824 traktorilla ja Valmet ponnahtanut kakkoseksi. Kotimainen tehdas pääsi kuitenkin pitkäaikaisen markkinajohtaja Fordin ohitse kakkoseksi. Fergusoneista taas dieselmoottori oli vain yhdessä, bensiinimoottorilla oli runsas puolet ja petroolikoneisia alle puolet. Jyväskylässä Valmetin Tourulan tehtaalla saatiin valmiiksi ensimmäinen suuri valmistussarja, tuhat kappaletta. Sen bruttopaino oli noin tonni. Normageja tuli kymmenen. Keskusosuusliike Hankkija ponnahti traktorikaupan ykköseksi lähes täysin Zetorien ansiosta. Neljänneksi jäi Korpivaaran tytäryhtiö Farming, jonka myyntimäärä jäi noin kolmannekseen Hankkijan tuloksesta. Ford, Farmall ja Massey-Harris jäivät alle sadan. Hankkija sai myydyksi traktoreita ylivoimaisesti eniten, lähes kaksinkertaisesti verrattuna tuoreeseen tulokkaaseen Valmetiin. Joukossa oli hyvinkin tunnettuja nimiä, kuten Allgaier, Deutz, Farmall, Hanomag ja John Deere. SMK muistutteli yleisesti traktorien huoltoasioista. Pietarsaarelaisen Alio Oy:n kehittelemää hinattavaa leikkuupuimuria kokeiltiin keskipohjanmaalaisessa elonkorjuussa. Enimmät niistä myytiin suoraan tehtaalta, mutta Valmet sai aikaan sopimukset myyntiedustuksista tärkeimpien koneliikkeidenkin kanssa. Aliolla oli pituutta 6,1 metriä ja leveyttä käytön aikana 2,4 metriä. 74 TRAKTORIVUOSI 1953. BMB, HTZ, Lanz ja Volvo olivat viiden traktorin merkkejä, Fiat, MAN ja Unimog yhden kappaleen merkkejä. Kotimainen Takra oli tilastossa heti seuraava 240 traktorin lukemalla. Neuvontajärjestöjen ja lehdistön tarjoama valistus huollon tärkeydestä antoi sanomalle kaikupohjaa. Traktorikaupoissa tapahtui todella perusteellinen muutos myös merkkien runsaudessa. Fergusoneille olisi ollut tuhansittain halukkaita ostajia. Uusia tulokkaita luettelossa olivat Fiat, HTZ Hankkija ponnahti traktorikaupan ykköseksi lähes täysin Zetorien ansiosta. Aivan ilmeisesti viljelijäväki ajatteli samoin kuin Fergusonin maahantuoja Farming. Alio-puimurista ei jatkossa kuultukaan, koska kysyntää ei ilmeisesti löytynyt tuotannon aloittamiseen riittävästi. ja Lanz, niistäkin Fiat vain yhden näytekoneen verran. Kokeiluiden sanottiin osoittaneen, että Alio kykenee täyttämään viljasäkin vajaassa kolmessa minuutissa. Toisen, paljon isomman sarjan valmistusta aloiteltiin, mutta valmistusmäärää piti vähentää jo etukäteen tarvikepulan vuoksi. Fordsoneista yli 600 oli Major Dieseleitä ja vähemmistö petrolikoneita. Työväline Oy ilmoitti tulleensa Someca-traktoreiden eli Ranskassa valmistettujen Fiatien edustajaksi Suomessa, mutta koneita ei vielä näkynyt. Aliopuimuri oli suunniteltu 24–25 hevosvoimaisen traktorin kanssa toimivaksi. Se tarkoitti ensimmäisen pitkän valmistussarjan kokoa. Innokkaimmat kyselivät lehti-ilmoituksissa pelkän tilaussopimuksenkin ostamismahdollisuutta. Muista kotimaisista kehittelyistä julkisuutta sai ylistarolaisen Erkki Yli-Torkon rakentama traktorin käännettävä nostoja vetolaite. Muutamina aikaisempina vuosina myydyistä eri merkeistä peräti 16 puuttui nyt kokonaan Vakolassa kootusta myytyjen maataloustraktoreiden listasta
Tampereella Takran tehtaalla saatiin tuotetuksi 240 traktoria. Zetoreita olisi varmasti mennyt hyvin kaupaksi 1953 alkuvuonna ilmoitetulla hinnallakin. Teijon Tehtaat tuottivat varsin laajaa valikoimaa eri töiden koneellistamiseen. Fergusonin vakuuteltiin sopivan juuri näihin odotuksiin. Tšekkoslovakian kanssa solmitun kauppasopimuksen mukainen isompi konemäärä salli sitten hinnan alentamisen kesken vuotta. Tuonti Italiasta Suomeen vuonna 1953 rajoittui lähinnä hedelmiin, mutta muutakin ainakin koetettiin tuoda. Myynnistä huolehti SMK oman verkostonsa kautta. Sehän varmisti menekin. Fiatin telaketjutraktoreita tarjottiin ajankohtaisiin raivaustöihin. Viljelijöitä kiinnosti töiden saanti traktorille talvikauden ajaksi. Kulttihahmo koneharrastajien keskuudessa. Maamoottorit olivat mukana konemainonnassa vielä tässä vaiheessa. Vuoden mittaan tänne saatiin yksi maataloustraktori-Fiatkin. Huolella entisöity Zetor 25K kerää takuuvarmasti ihailijoita missä tahansa ja milloin tahansa näkyvillä ollessaan. Tamperelaistraktorin ominaisuudet olivat hyvin kilpailukelpoiset, mutta tuotantokustannukset sellaisia, että Takran hinta oli kovin korkea kilpailijamerkkeihin verrattuna. 4/2023 75. Edellisen tuonnista olikin ehtinyt kulua kolmisenkymmentä vuotta... Maatalouden konetarpeet eivät likimainkaan rajoittuneet traktoreihin. Metsäteollisuus oli kiinnostunut saamaan maatalous traktoreita avukseen puun lähikuljetuksiin
Iso Skandia-moottori, n. 040 061 9955, Kankaanpää. Puh. Kuvassa oleva alumiininen 185 € tai valurautainen 220 €, jossa saa terät molemmin puolin, kunnossa, esim. moottori/voimansiirtoyksikkö, lujitemuoviosia mm. Hinta 6 500 €. 6-sylinterinen iso Ares-moottori 20–30-luvulta. Vain nouto. 044 971 3574, Kari Mäki, Lapinlahti. Hinattavat aurat Fiskars ja International. 15 hv Lidan kuulapää isolla vinssikoneella. 1946 ilmajäähdytetyllä Olympiamoottorilla. Kunnostettu alkuperäiskuosiin. Mustaakseni papan kanssa vaihdettiin pohjatiiviste, puutteri jäänyt löysälle, kierreosa hyvä. Pomarkku. MB 115 Dsl -75, MB 115 Dsl -74 varaosiksi 800 €, MB aluvanteet + kesärenkaat 300 €, Nissan KingCab Dsl -89. 040 553 6606/Arne Åvall, Vantaa. 040 032 2704/Antti. 040 025 7623, Mikkeli. -71. Vammas kersantti jossa nuffi 4/65. 045 267 5333, Hyvönen, Padasjoki. Läh. 050 524 3404, Mänttä. 040 064 0716, Äänekoski. Teijo 30 pitkä avolava vm. Tee tarjous. Puh. 50-luvun Britti mp vaihdossa käsirahana mahdollinen. Neljän miehen pumpattava paloruisku. 50 hv, paino 2,5 tonnia. 044 071 7205/Otto, Iisalmi. Soittamalla lisätietoa klo 18 jälkeen. 50-luvun A-sarjan kuorma-autosta. Puh. Puh. Lisätietoja: 040 082 5668/ j.kuljetusoy@gmail.com. 1 000 €/ tarjous. Kontio-Sisun vm -64 vaihteisto, nivelakseli, perä ja vetoakselit. Puh. Ajettu vain omalla suojapellolla. Ruostevikaa, mutta kunnostuskelpoiset. Puh. mah. kori ja lokasuojat. Maamoottoreita, amerikkalaisia 20-luvulta. Bedford ovet. Puh. 040 515 3526, Sastamala. 2 000 €/ tarjous. Puh. Generaattori 2,5 kW vm. Syöttöpumppuvika, muuten käyntikuntoinen. Pikkuvalmetin niittokone ja aura, Ferkun takapyörä, painot ja pieni peräkärry. Kunnostuksesta paljon kuvia. Käyttämättömät metsätraktorin piikkiketjut 600-34. 040 866 3809, Kerava Ford Anglia 100 E 1958, eversti Yrjö Teholan alkuperäiskiesi alkuperäiskilvin. Hinta 40 €/vaihdossa ehkä vanha moottorisaha tai vanhat peltiset öljypurkit. Suomessa suunniteltu ja valmistettu tuote, VW-tekniikkaosia mm. Kuvan mukainen, paitsi hettosiivikko pitää laittaa paikalleen. Teijo pakettiautoja. Terät ok, ja toinen puoli käyttämättä. Puh. Puh. Teijo 24 lyhyt avolava pressukatteella vm. Vuolulaikka. 050 547 2188, Rauma. Hp. Hyvä projektiksi. tolppien tekoon. Myydään Volvo N86 vm. 1976, ilman moottori/ voimansiirtoyksikköä, Hp. 1 850 €/tarjous. Hinnat sovittavissa. Museorekisterissä. Ojajyrsin Fiskars. 76 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa. 1977, täydellinen, ajettu 68 496 km. 044 971 3574, Iisalmi Moto Guzzi Florida 643, käyttööönotto 22.02.1985, mittarilukema 82 tkm., 1 000 €. Volvo Amazon -68/PV 444 -57 -autoihin osia, lähinnä mitä kuvissa, Amazonin lähinnä. Puh. Kunnossa oleva moottori B18 290 € jne. Puh
Niin pieniä kuin isompiakin pyöräkoneita voi unohtua tallin takapihan pusikkoihin. Kaksi kovaa rautaa Suomen kamaralla, allekirjoittaneen entinen Toyota Land Cruiser HJ60 ja Ruoppausliike P. On se vaan niin ihanaa, kun on vihdoinkin kesä. Caterpillarillakin on kabiinissa kesäväritys. 78 RAUHASSA RUOSTUVAT KESÄ JA KÄRPÄSET KESÄ JA KÄRPÄSET. Suomisen vanha Lokomo 43E -laahakauhakone. Tulevien numeroiden sivuilla onkin sitten lisää tuoreita fotoja aikoja sitten hyytyneestä kalustosta. Aivan jouten ei kamera sentään ole ollut, ja jokunen tämänkin kattauksen kuva on kuluvan kesän saalista. Mutta ehkäpä jo ensi numeroon saadaan jotain uudempaa bongailumateriaalia esille. Keväinen pusikkokuva Terexin takaa. Ruoste kuvaukseni on ollut muutenkin pitkällä tauolla, eikä uusia kuvia ole tullut aikoihihin runsaaasti. Pitkä, pimeä ja raskas talvikausi on vihdoin taaksejäänyttä elämää
Piilosilla kai! Ovatkohan nämä kenties ylösalaisin käännettyjä hiekkasiiloja. Keltuaisen kesä kierähti kaatosateen kohinassa. Mercedes-Benz 1418 on ollut virantoimituksessa viimeksi Seon leivissä, nyttemmin vehje maleksii pytty purettuna tyhjäntoimittajan roolissa. 4/2023 79. Leikkiikö KontioSisun valaisin piilosta vai periskooppia. Rautapyörä-Fordsoni jossain eteläsuomalaisessa pihapiirissä
Jäljellä oli muisto vain, ei juurikaan hyttiä enempää. Löllö-Mersun lava on jo ehtoopuolella. Bedford-bongaus viime kesältä. Vanha tuttu Ajokki oli edelleen tallella, mutta ympäröivät puut on kaadettu teollisuuden ruoaksi. 80 RAUHASSA RUOSTUVAT. Kevät-kesäkauden ensimmäinen pidempi reissu ylettyi KeskiSuomen talousja erämaa-alueille. Pikkupillari on kuin toffeekoriste horsmikkokakussa. MF-puimurit parkissa. Åkerman H16C oli samaisen Keski-Suomeen suuntautuneen reissun yllätyslöytö ikimetsiä halkovan hiekkatien varrelta. Eteläsavolainen Mercedes 1923 on aina yhtä ryhdikäs ilmestys
4/2023 81. Ennen oli miehet ja koneet rautaa. Pitäisi melkein ottaa tämä paikka nostalgisointikohteeksi jollekin ensi kesän kuvausreissulle. Jossakin hallin nurkalla kuvattu Allis-Chalmers 545. Kaikkea ei vaan kuolevainen ihminen ehdi kunnostaa. Miten sitten miesten kävi. Eiköhän tämäkin neukkukone makaa edelleen yhä tihenevässä peltopusikossa. Mahtava rehutraktori, jonka pelastin kesälahtelaiselta turkistarhalta muutama vuosi sitten. Tämä taitaa olla palstan aiheeseen hieman yli-ikäinen eli siis syyskuvatus, mutta hyvin mahtuu joukkoon jähmeään. Kovin tyhjältä näyttää juukalaisen koneyrittäjän pelto, kun vertaa nykypäivään. Edellisestä kerrasta taitaa olla jo yli kymmenen vuotta. Rantakivikosta pelastamamme Vanajan postibussi lähti rahtikyydillä Pohjanmaan lakeuksille. Lehtivihriää ja ruosteen ruskiaa. Ne pärjäsivät sisulla ja perkeleillä. Toki onhan tämän kesäisen kuvan ottohetkestäkin jo kymmenen vuotta aikaa. Myin hiljattain koneen eteenpäin innokkaammalle taholle. Ja kun rauta taipui, siihen hitsattiin lisää rautaa
Eikä maakuntien perinne päiväraportteihinkaan tule leikkauksia. Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 5/2023 ILMESTYY 13.7.2023 RAUTAA KESÄÄN Heinäkuun numeron ratkaisut ovat löytyneet. Ohjelmaan on budjetoitu täysmääräisesti entisaikain maanpuolustustekniikkaa, maanviljelystekniikkaa ja maantietekniikkaa kokonaan ilman kipeitä sopeutuksia. Zilillä, Massikalla ja Volvolla eteenpäin! 82
30. Teksti tähän! Valmet Brasiliast a Weteraanimoottorikerho Wanhan Woiman juhlavuosi Perinteiseen tapaan työnäytöksiä näyttelyitä musiikkia rompetori hyvää tunnelmaa... Päivälippu 10 € Kolmen päivän lippu 20 € Sotaveteraanit ja alle 15-vuotiaat ilmaiseksi Tapahtuman osoite: Amiraalintie 161, Oulainen Ilmainen nonstop linja-autokuljetus Oulaisten keskustasta tapahtuma-alueelle ja takaisin. Waltakunnalliset Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät Weteraanikonepäivät 7.-9.7.2023 oulaisissa 7.-9.7.2023 oulaisissa Työtä ja juhlaa w w uu oo tt tt aa HUOLELLA TEHTY Per Holmbergin puutavarankantaja VEHKEET KOOLLA 13 sivua kevään kuormaautoja konetapahtumia TEKIJÄVELJEKSET Jani ja Sauli Salmi taikovat romut töihin 74 50 00 -2 30 4 • PA L VK O 20 23 -2 8 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 4/2023 • Hinta 10,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT TELI-LOK KERI 10 2 4 / 2 2 3 • D e u tz 6 6 & 7 6 • Fo rd 7 8 1 • K o n tu • P ie ru 7 • Te liLo k k e ri • U n iv e rs a l • V a lm e t C a fe e ir o. Helinä Koskela 044 987 4003 Jouni Aitto-oja 0500 282 562 Rompetori/Martti 044 345 4919 www.weteraanikonepaivat.fi www.weteraanikonepaivat.fi ANHA IMA W pe-la klo 10-17 su klo 11-17 30