Teksti tähän! WWW.KIERTOKANKI.COM KONEMIEHEN VERKKOKAUPPA • Traktoreiden varaosat sekä vanhoihin että uusiin merkkeihin • Maatalousja yleistarvikkeet • Auran kulutusosat kaikkiin merkkeihin • Laaja valikoima ammattitason työkaluja • Monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majakat ja heijastimet Työkonemaalit lähes kaikkiin merkkeihin! Katso valikoima verkkokaupastamme. Yli 200€ nettitilaukset rahtivapaasti! LAVIAN KORILLA Suomessa koritettu GAZ-maastoauto JYHKEÄT BRITIT Kuorma-autovalmistaja Scammellin tarina KAIVURIASIAA Konelapioita Ahmasta Hydro-Masteriin 74 50 00 -2 40 4 • PA L VK O 20 24 -2 7 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 4/2024 • Hinta 11,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT WRIGHT SUPER REBEL 11 4 / 20 24 • Fe rg us on 35 • G A Z-6 9M • H yd ro -M as te r & Fo rd so n Su pe r M ajo r • K rA Z-2 14 B • Va ltr a J-4 81 C • W rig ht Su pe r R eb el. NOPEAT JA LUOTETTAVAT TOIMITUKSET JO VAIKKA SEURAAVAKSI PÄIVÄKSI
Nostokapasiteetti 4000kg. ALV 24% € 249 sis. Mattamusta viimeistely. ALV 24% € 2990 € 349 sis. TARKISTA AJANTASAISET HINNAT VERKKOKAUPASTAMME. #305714 METALLISORVI 250GX550 400V Korjaustöihin soveltuva metallisorvi. Tarkkuus/väli 0,2 Nm. Mattamusta pinta. Tarkkuus/väli 1,0 Nm. Kalibroitu ISO6789:n mukaan. Kalibroitu ISO6789:n mukaan. #85268 SÄILYTYSNOSTIN 2:LLE AUTOLLE Erittäin laadukas säilytysnostin joka mahdollistaa kahden auton päällekkäisen säilytyksen esim. HINNAT VOIMASSA TOISTAISEKSI, OIKEUDET MUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. #509658 SATINOINTIKONE 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. ALV 24% € 1190 sis. Kalibroitu ISO6789:n mukaan. #543834 KUUMAILMAPISTOOLI & KUTISTESUKKALAJITELMA Kuumailmapistooli kahdella lämpötilalla. Koneella on useita etuja ja yksinkertaisella rullan vaihdolla voit vaihtaa karkean puhdistuksen, hionnan ja kiillotuksen välillä. Tarkkuus/väli 0,1 Nm. #543482 MOMENTTIAVAIN 3/8” 20-100NM Momenttiavain 3/8” -karalla. Täydellinen kone pinnan ruosteen poistamiseen ja levyjen valmisteluun esim. #543485 MOMENTTIAVAIN 1/2” 40-220NM Momenttiavain 1/2”-karalla. ALV 24% € 59 sis. ilmaiseksi LI PP U MASINISTIT ry www.masinistit.com www.lippuagentti.?. #520121 KIILLOTUSKONE 12V Akkukäyttöinen 75mm kiillotuskone, joka sopii erinomaisesti pienten pintojen kiillotukseen. #511068 EPÄKESKOHIOMAKONE ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella kaikille pinnoille. Mukana 3ja 4-leukainen istukka 125 mm, vaihteisto kierteittämistä varten, erilaisia avaimia, roiskesuoja ja jalusta. autotallissa. Sähköstartti. ALV 24% € 79 sis. Mattamusta viimeistely. € 30 sis. ALV 24% € 59 sis. ALV 24% € 109 sis. #546279 ÖLJYN IMUVAIHTAJA 80 LITRAA Ammattitason öljyn imuvaihtaja, joka helpottaa öljyn käsittelyä ja imemistä korjaamossa tai autotallissa. Mattamusta pinta. Paino: 4,3 kg #542074 DIGITAALIAGREGAATTI 5000W 1 x 230 V 16A ulosotto, 1 x 230 V 32A ulosotto, 1 x USB-A ja 1 x USB-C-liitäntä. Kalibroitu ISO6789:n mukaan. #546045 CLECO / PELTINIITTISARJA 3,2MM 20kpl Cleco -niitti 3,2mm, 4kpl Cleco sivupuristin 0-19mm, 1kpl Cleco -pihdit. ALV 24% RAUTA JA PETR LI ® Yhteistyössä: ELÄVÄÄ KONEHISTORIAA KAIKILLE Voimaa siivapyörästä KANTOLAN TAPAHTUMAPUISTO HÄMEENLINNA 8.–9.6.2024 klo. ALV 24% € 69 sis. ALV 24% € 99 sis. #543484 MOMENTTIAVAIN 1/4” 3-15NM Momenttiavain 1/4”-karalla. 5 € alle 7v. Kierrosnopeuden vaihto kiilahihnalla. ALV 24% € 3090 sis. ALV 24% € 259 sis. #543483 MOMENTTIAVAIN 3/8” 6-30NM Momenttiavain 3/8” -karalla. Tarkkuus/väli 1 ,0Nm. 10–17 Pysäköinti PUUSEPÄNKATU 9 Perhelippu 28 € Aikuiset 14 € Lapset 7–15v. ALV 24% sis. Vääntöjäykkä, V-prismalla varustettu vahvistettu peti antaa tarkan ohjauksen kelkalle ja kärkipylkälle. Kaikissa pilareissa on turvalukitus ja tippasuojat suojaavat alla olevaa autoa. ennen hitsausta
Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi 4/2024 3 Pääkirjoitus. Eikä Säkylän työkoneteollisuus suinkaan alkanut sokeritehtaan konepajasta. Voi olla, että Lallin mailla on tehty yksisilmäisiä jo sadat vuodet aiemmin. Koskaan emme voi tietää, millaista riemua näistäkin sepustuksista saadaan neljänsadan vuoden kuluttua. Niin tai näin, kivenostajan rahavaikeudet ovat meille onni onnettomuudessa. Kenties myllyn pyörittäjän markat ja taalerit oli niellyt 30-vuotinen sota, jota silloinen emämaamme Ruotsi kävi Habsburgien keisarikuntaa vastaan. SA -K U VA / K . Samalla kuitenkin huomataan ylöskirjaamisen ja muistiinpanemisen arvo. Mutta historiaa on Säkylän takanakin. Myllynkiviä ja kaivureita varmasti on! Näin käy historiaan uppoutuvalle. Suomalainen se on siis määrätyin varauksin. Sitä sukeltaa syvempään ja syvempään, kunnes oivaltaa, ettei pohjaa löydy. Siinä välissä samaan sukuun naimakaupalla liittyneet keksivät vielä vaihtolavalaitteenkin. Koneita löytyy idästä, löytyypä lännestäkin. Tällä kertaa sulan maan kunniaksi tarkastelussa on muutamankin artikkelin verran suomalaista kaivinkonehistoriaa. Oikeusjutun päivätty päätös on varhaisin todiste Säkylän myllynkiviteollisuudesta. Kun metsien ojitus alkoi, ei muuta kuin konelapioita kokoamaan. Mielenkiintoisesti pensonut tapaus on Turussa perustettu myllynkivitehdas, josta tuli sittemmin Ahma-kaivurien tekijä. Kauan ennen kaivureita on Säkylässä valmistettu teollisuuslaitteiden osia, nimittäin myllynkiviä. Kenties ne ovat vanhempia kuin Lalli itse, jos koko Lallia ylipäänsä on ollutkaan. Muistatteko, kun kaivurien teko alkoi Länsi-Suomen Sokeri tehtaalla. Koti tarve myllyjen kulta-aikaan niitä naputeltiin kasapäin. Toinenkin myllynkivistä kaivureihin johtava polku tästä lehdestä löytyy. Kaivuripajahan ostettiin Säkylään Helsingistä, jossa kaivureita jo oli tovi tehty. Ketterä yrittäjä tekee koneita tarpeen mukaan. Aina kannattaa kirjoittaa vähäpätöiseltäkin tuntuvista asioista. Paljon on virrannut Pyhäjärven vettä Eurajoen kautta maailman meriin niistä päivistä. Jos tarvittiin halkojen ajossa kuormauksen helpotusta, valjastettiin Kempsun vinssi vetämään lava autoon. Kasvukauteen käydessä eniten elähdyttävät kuitenkin kotomullasta kasvaneet koneet. Ja kun katsotaan vielä tarkemmin, huomataan, että itse tuote, se kaivuri, lisensoitiin ulkomailta. Vuodelta 1639 on säästynyt kihlakunnanoikeuden päätös, joka määrää myllynkiven tilanneen mutta sen maksamatta jättäneen asiakkaan suorittamaan maksun myyjälle. K IV I JAUHOISTA KAUHOIKSI K evään lehdessä puhaltavat tuulet monesta suunnasta
4 Tässä numerossa. 60 20 26 34 KANNESSA 60 Seppiä ja mestareita Markku Koivumäki lopetti lentämisen ja alkoi kunnostaa David Browneja. KONE-ESITTELYT 14 Ferguson 35 Ensimmäisen dieselmoottorin ongelmista huolimatta kultamahasta tuli supertähti. 18 Valtra J-481C 70-luvulla Valtrat olivat jotain muuta kuin maatalous traktoreita. Kototallissa on sekä tehtaan mallin että oman pään mukaan tehtyjä. 34 KrAZ-214B Kuusivetoisten KrAZien varhainen malli on Suomessa harvinainen. 20 GAZ-69M Lavian Autokori teki 70-luvun alussa armeijalle peltikorilla varustettuja GAZ-maastoautoja. 52 Wright Super Rebel Yksi sahantekijä hangoitteli ketjua vastaan vielä 60-luvulla. Tapani Piipon kaivurikuormain on moitteettoman siistissä kuosissa. Risto Kukkula on tuonut yhden takaisin Laviaan. KÄYTIIN KEKKEREILLÄ 40 Retro Trucks Lahes Toista kertaa Lahdessa pidetty veteraanikuormurikokous sen kuin kasvattaa suosiotaan. 26 Hydro-Master & Fordson Super Major Leo Lomu aloitti maansiirtotyöt Lännen tehtaiden ensimmäisellä kaivurilla. Taas on tontilla samanlainen. Matti Koljosen traktori on huudettu 70-luvulla. 42 Panssarimuseon kevätsavutus, Parola Vappu vastaanotettiin Panssarimuseolla tutusti oman kaluston näytöksillä ja harrastajien ajoneuvojen esittelyllä. Kävimme pienellä huviajelulla Manu-Jussi Kannoston autolla. Nostetaan Matti Kivistön kokoelmasta edestakaisin liikkuva kapinallinen
materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Kiskoilla liikkuvat höyry kaivurit saivat 20-luvulla kilpailijoikseen polttomoottorivoimaisia telakaivureita. Ojanen, Kauko Ollila, Harri Onnila, Anne Ronkainen, Kari Ruusunen, Pekka Stellberg, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Siinä välissä emoyhtiö teki Ahma-kaivureita. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. ARKISTOJEN AARTEITA 32 Leon albumista Koneurakoija Leo Lomun kotialbumista löytyy kuvia monenlaisista koneista vuosien varrelta. 46 Myllykone ja Autolava Myllynkivitehtaasta kimposi vuosikymmenten saatossa Multilift, vaihtolavalaitteiden valmistaja. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJA Mika Rassi AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Lea Lahti, Aulis Lassila, Virpi Miettinen, Olli J. PITKIN POIKIN HISTORIAA 66 Kaiken maailman traktorit Liki jokainen paja halusi viipaleen motorisoituvan maatalouden kakusta. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. TILAAJAPALVELU Puh. (06) 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Normagin traktorituotanto kukoisti hetken ja – kuihtui pois. 4/2024 42. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 54 Scammell – konehevosista raskaaseen sarjaan Englantilainen Scammell rakensi kuorma-autoja ennakko luu lottomalla otteella autoteollisuuden alennustilasta hetkahtamatta. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 52 54 MUSEON OVET AUKI 44 Störlingen maatalousja moottorimuseo, Ruotsi Öölannissa odottaa mielenkiintoisen luonnon ja historian lisäksi saarella odottaa maatalousja moottorimuseo. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. TUTUT JA TURVALLISET 6 Pelit ja vehkeet Uutta ja erikoista vanhojen koneiden maailmasta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 76 Markkinat Vanhan raudan kauppapaikka. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 72 Orenste in & Koppeli n teräsko ura säikytt i ihmisiä sata vuotta sitten. 72 Harvinaisuus ennen sotia Kaivinkone tuli Suomeen jo tsaarin aikana. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttinen etelänloma
Kotajärven autoja traktorimuseon näyttelytoiminta on siirtynyt uuteen paikkaan Vammalan keskustan tuntumaan. Museo on vuonna 2024 avoinna 1.6.–31.8 välisenä aikana seuraavasti: ma suljettu ti–pe 11–18 la 9–15 su 11–17 Ryhmille museo on auki myös toukokuussa ja syyskuussa. Ulkopuolisille toimijoille museon tilat ovat varattavissa esimerkiksi kokouskäyttöön. 110 Kotajärven museo toimii taas Sastamalan Vammalassa sijaitseva Kotajärven autoja traktorimuseo on viettänyt muutaman vuoden ajan hiljaiseloa. Syynä on ollut tilojen sekä konseptin uudistaminen. K A R I RU U SU N EN Museonäyttely on rakennettu aiempaa tiiviimpään muotoon ja aihepiireiltään selkeäksi myös omatoimiselle tutustujalle. K esällä 2023 toimintaa käynnisteltiin uusitussa ympäristössä. 6 4/2024 No _ . Tulevalle kaudelle on tehty hienosäätöä yleisöltä saadun palautteen myötä ja myös kahvion valikoimaa on laajennettu. Tässä yhteydessä museonäyttely siirtyi uuteen paikkaan aivan Vammalan keskustan tuntumaan. Kotajärven autoja traktorimuseo Itsenäisyydentie 5, 38200 Sastamala 050 363 3255 info@kotajarvi-saatio.fi. Näyttely luotiin aiempaa tiiviimmäksi ja aihepiireiltään selkeämmäksi
Perinteiseen tapaan työnäytöksiä, musiikkia, rompetori, ajoneuvoparaatit ja paljon muuta... Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa 31. Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa 31. nuori woima # Perinteiseen tapaan työnäytöksiä, musiikkia, rompetori, ajoneuvoparaatit ja paljon muuta... Käpylän koulussa “Ihana, kamala nuoruus” näyttely Wauhtia Wauhtia 31. nuori woima #. nuori woima # Perinteiseen tapaan työnäytöksiä, musiikkia, rompetori, ajoneuvoparaatit ja paljon muuta... Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa 31. Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa Pe la klo 10-17 Su klo 11-17 Helinä Koskela 044 987 4003 Jouni Aitto-oja 0500 282 562 Rompetori/Martti 044 345 4919 www.wanhawoima.fi Päivälippu 15€ Kolmen päivän lippu 30€ Alle 15-vuotiaat ilmaiseksi Tapahtuman osoite: Amiraalintie 161 5 -luwu l t a 5 -luwu l t a Ilmainen nonstop linja-autokuljetus Oulaisten keskustasta tapahtuma-alueelle ja takaisin. Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa Pe la klo 10-17 Su klo 11-17 Helinä Koskela 044 987 4003 Jouni Aitto-oja 0500 282 562 Rompetori/Martti 044 345 4919 www.wanhawoima.fi Päivälippu 15€ Kolmen päivän lippu 30€ Alle 15-vuotiaat ilmaiseksi Tapahtuman osoite: Amiraalintie 161 50-luwu lta 50-luwu lta Ilmainen nonstop linja-autokuljetus Oulaisten keskustasta tapahtuma-alueelle ja takaisin. Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa Pe la klo 10-17 Su klo 11-17 Helinä Koskela 044 987 4003 Jouni Aitto-oja 0500 282 562 Rompetori/Martti 044 345 4919 www.wanhawoima.fi Päivälippu 15€ Kolmen päivän lippu 30€ Alle 15-vuotiaat ilmaiseksi Tapahtuman osoite: Amiraalintie 161 50-luwu lta 50-luwu lta Ilmainen nonstop linja-autokuljetus Oulaisten keskustasta tapahtuma-alueelle ja takaisin. nuori woima # Perinteiseen tapaan työnäytöksiä, musiikkia, rompetori, ajoneuvoparaatit ja paljon muuta... Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa 31. nuori woima # Perinteiseen tapaan työnäytöksiä, musiikkia, rompetori, ajoneuvoparaatit ja paljon muuta... nuori woima # Perinteiseen tapaan työnäytöksiä, musiikkia, rompetori, ajoneuvoparaatit ja paljon muuta... Käpylän koulussa “Ihana, kamala nuoruus” näyttely Wauhtia Wauhtia 31. Käpylän koulussa “Ihana, kamala nuoruus” näyttely Wauhtia Wauhtia 31. Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa 31. Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa Pe la klo 10-17 Su klo 11-17 Helinä Koskela 044 987 4003 Jouni Aitto-oja 0500 282 562 Rompetori/Martti 044 345 4919 www.wanhawoima.fi Päivälippu 15€ Kolmen päivän lippu 30€ Alle 15-vuotiaat ilmaiseksi Tapahtuman osoite: Amiraalintie 161 50-luwu lta 50-luwu lta Ilmainen nonstop linja-autokuljetus Oulaisten keskustasta tapahtuma-alueelle ja takaisin. Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa Pe la klo 10-17 Su klo 11-17 Helinä Koskela 044 987 4003 Jouni Aitto-oja 0500 282 562 Rompetori/Martti 044 345 4919 www.wanhawoima.fi Päivälippu 15€ Kolmen päivän lippu 30€ Alle 15-vuotiaat ilmaiseksi Tapahtuman osoite: Amiraalintie 161 50-luwu lta 50-luwu lta Ilmainen nonstop linja-autokuljetus Oulaisten keskustasta tapahtuma-alueelle ja takaisin. Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa 31. Käpylän koulussa “Ihana, kamala nuoruus” näyttely Wauhtia Wauhtia 31. Waltakunnalliset Wanhan Woiman päivät 5.-7.7.2024 Oulaisissa Pe la klo 10-17 Su klo 11-17 Helinä Koskela 044 987 4003 Jouni Aitto-oja 0500 282 562 Rompetori/Martti 044 345 4919 www.wanhawoima.fi Päivälippu 15€ Kolmen päivän lippu 30€ Alle 15-vuotiaat ilmaiseksi Tapahtuman osoite: Amiraalintie 161 50-luwu lta 50-luwu lta Ilmainen nonstop linja-autokuljetus Oulaisten keskustasta tapahtuma-alueelle ja takaisin. Käpylän koulussa “Ihana, kamala nuoruus” näyttely Wauhtia Wauhtia 31. Käpylän koulussa “Ihana, kamala nuoruus” näyttely Wauhtia Wauhtia 31
37 90 14 90 8 00 8 90 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2010 alkaen. Pahoittelemme virheitä. Viirrepäivät Väliviirteentie 339, Kokkola. Masiinameeting klo 9–15, Rajamäki, Wanhat Masiinat ry, Mika Lönnrot 050 517 2026 7.–9.6. Muinaista mörinää Mansen Mörinät on iso keväinen konetapahtuma, jonka päänäyttämönä ovat Tampereen ohitustien varressa majaa pitävät liikkeet. Vanhat Koneet parkkikiekko Suuri Valmet -traktorikirja Upea 216 sivuinen valokuvakirja. Wanhan Woiman päivät Amiraalintie 161, Oulainen autot Toni Ukonmäki 040 076 1734, toni@kylmakonehuolto.com tai Marko Kotila 044 980 4031, marko.kotila@outlook.com, traktorit Kauko Nikula 040 019 1907 6.7. Wanhat koneet Vahojärvellä klo 10 alkaen, järjestäjä Vahojärven kyläseura ry, Pekka Mäkelä, Vahojärven kyläseuran pj. Alapään perinnepäivät ja rompetori Ylistaron Alapään nuorisoseuralla, Alapääntie 327, Ylistaro. Rompemarkkinat Oulun Automuseolla Lisätiedot www.oulunautomuseo.fi, sihteeri@oulunautomuseo.fi, puh. 040 089 4430 25.5. Susirajan rompepäivät Ylämylly, Pohjois-Karjalan Automobiilikerho ry, www.susirajanmobilistit.fi 25.–26.5. AHS:n 31. 110 tapahtumakalenteri. Rauta ja Petrooli klo 10–17, Kantolan tapahtumapuisto, Hämeenlinna. 050 444 9812 14.–15.6. savonkerho@dnainternet.net 29.6. Kowan teknologian päivät Ori Camping, Orivesi, Matti Yli-Ketola 040 063 9664 28.–30.6. Supermarket.fi Alk. Kuninkaantieajo Lähtö Korian Mobiilihallilta, Koria, Kymen Automobiilikerho ry. Samen nelivetodiesel esiteltiin jo aiemmin. Ranskassa Latil ja Bauchet tekivät dieselkäyttöisiä neljän vetävän pyörän traktoreita jo 30-luvulla. 3-tien Konepäivät Kauppakeskus Kompin sorakenttä, Ikaalinen, Parkanon Seudun Mobilistit ry, www. Pohjanmaan classic motor show klo 13–19, Teuva www. Viipale mediat mediat Klikkaa ostoksille konemiehen verkkokauppaan! www.supermarket.fi Legendaarinen Vanhat Koneet -lippalakki Vanhat Koneet pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä. Autokaverusten Raimon ja Samin peräkonttirompetori klo 10–15 Stenvall-halleilla Hyrylässä. Vanhoja menopelejä, myyjiä laidasta laitaan. Joe vintage Kauppatori, Joensuu, Joensuun Virta, minna.valonen@ joensuunvirta.fi 8.–9.6. Torassiepin Vanhat Koneet -päivä klo 12–18, Muonio 29.6. Kesä-Restauranta rompetori Mobilian tiemestaripiirin alue, Kangasala, Tampereen seudun mobilistit, 050 309 8823 29.6. 8 4/2024 No _ . Same-Deutz-Fahrin arkistoissa on vuodelle 1951 ajoitettu mainoskuva nelivetoisesta dieselmallista, ja saman arkistolähteen mukaan traktori oli markkinoilla jo 1952. Toukokuu 25.5. parkanonmobilistit.fi 25.5. Paukepäivät Sastamala. Valtatie 8 romutori Laitila, Pränkvärkkete Kamraati ry, puh. Väitteessä on kaksi virhettä. Ei yleisötapahtuma, ilmoittautu minen osallistumisesta etukäteen Eero Rintalalle 0400 672 092 tai Otto Ruoholalle 044 212 7299 Kesäkuu 2.6. Väliviirteen kyläyhdistys 050 552 7284 8.6. SAHKin 64. Useilla valmistajilla oli nelivetoisia dieseltraktoreita 1940-luvulla. Vatajan rompetori Lantula, Sastamala, Lantulan seudun kyläyhdistys ry, lantulatalo@gmail.com 25.5. Ylistaron asemanseudun ajoneuvoja rompetoritapahtuma Aseman koulun piha-alue, Ylistaro, AsKy ry 25.5. Kaupan päälle avaimenperä. Classic Vesijärvi-kierros (ajotapahtuma vanhoille mopoille), Lahti, Kalevi Heikkinen, kalentalli@phnet.fi 2.6. retkeilyajot Tampereella ajo 8.6., lähtö Scandic Hotel Rosendahlilta noin klo 9 alkaen, lisätietoa www.tammob.com/ retkeilyajot-2024 ja 050 596 9181 8.6. 044 088 3988. pohjanmaanclassicmotorshow.fi Heinäkuu 5.–7.7. Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi Tapahtumat seuraavan Vanhat Koneet -numeron ilmestymiseen asti Kaksinkertainen oikaisu Numeron 2/24 sivulla 70 väitettiin, että Same esitteli maailman ensimmäisen nelivetoisen dieseltraktorin vuonna 1954. Raimo Stenvall 0400 450 585 25.–26.5. Uutuuksien lomassa oli tänäkin vuonna jokunen vanha kone osoittamassa, että ei ainakaan pienempään suuntaan olla traktoreiden tai kaivureiden kanssa menossa. sa-hk. Luuniemen rompepäivät ja Suviajot Suviajot lauantaina klo 10. 044 011 2342 14.–15.6. Tiedustelut 0500 269 160 14.–16.6. Rompetori Arto Vaunuveräjä 0500 946 390, koneiden kuljetukset Paavo Vilminko 0400 487 048, näyttelyasiat Ari Ojala 040 548 8249 14.–15.6. Same ei kuitenkaan tehnyt maailman ensimmäistä nelivetoista dieseltraktoria. rompetori klo 9–14, Vanhan kalkkitehtaan alue, Kievarintie, 08700 Lohja, noin 10 km Lohjalta kantatie 25 Hankoon päin, opasteet Virkkala–Inkoo-risteyksestä ja Virkkalan keskustasta 8.6. Suur-Jämsän Perinnepäivät & Ajot 2024 la klo 9–17 ja su klo 10–15, Pomona, Jämsä, lisätietoja www.moottoriklupi.fi 8.–9.6
. Parkkimaksu 10 € Moottoripyörät 5 € Tiedustelut: Mika Lönnrot 050 517 2026 sunnuntaina 2.6.2024 klo 9 – 15 Nurmijärven Rajamäellä Työtehoseuran aikuiskoulutuskeskuksen piha-alueella Osoite: Kiljavantie 6, 05200 Rajamäki Näyttelyajoneuvoparkki XXI ROMPETORI MASIINAMEETING Menossa mukana -lehti . . 37 90 14 90 8 00 8 90 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2010 alkaen. Supermarket.fi Alk. . . Kaupan päälle avaimenperä. Vanhat Koneet parkkikiekko Suuri Valmet -traktorikirja Upea 216 sivuinen valokuvakirja. . UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! tilaa.viipalemediat.fi/klassikot. Viipale mediat mediat Klikkaa ostoksille konemiehen verkkokauppaan! www.supermarket.fi Legendaarinen Vanhat Koneet -lippalakki Vanhat Koneet pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä
Toisaalta vasta 80-luvulla alettiin edellyttää ajokorttia poliisikoulutukseen hakeutuvalta. Lisäksi täällä on paljon kuvia ja videoita.” Lisäksi pinnan alla näyttelyssä on runsaasti teknistä tietoa ja syvää historiaa toviksi näyttelyyn syventyvälle kävijälle. Maijoja Maijoja ja mörköjä ja mörköjä 10 4/2024 No _ . Museossa on edelleen myös perusnäyttely suomalaisen poliisin historiasta. Näyttelyn teemana on lisäksi poliisien ajoneuvokoulutus ja sen muutokset. Museoon on ilmainen pääsy. Poliisin ajoneuvojen historia ja nykytilanne ovat yhtä lailla esillä. Poliisimuseon uusi näyttely on läpileikkaus liikkuvan poliisin ajoneuvoista ja työkaluista. Lapsille museossa on oma poliisikamari Pokela. Se on avoinna ti–pe 10–16 ja la 12–17. Pirtutrokareilta takavarikoidun tai lahjoituksina saadun sillisalaatin tilalle on tullut enemmän tai vähemmän yhtenäinen linja. Poliisin kiesikanta on vaihdellut sen yli satavuotisen historian aikana suuresti. Poliisimuseo sijaitsee osoitteessa Vaajakatu 2, Tampere. Sitä ennen koulutuksen aikana saattoi ajaa ajokortin. ”Halusimme ajoneuvot esiin tyylikkäästi, kuten autonäyttelyssä. Siellä on huhtikuun lopussa avautunut uusi poliisin ajoneuvoja esittelevä näyttely Maijat ja möröt. Muut kuin maalla kulkevat ajoneuvot on rajattu näyttelystä pois. T ampereella Hervannassa Poliisiammattikorkeakoulun vieressä toimii Poliisimuseo. Maijoja ja mörköjä -näyttely on avoinna 26.4.2024–4.12.2027. Näyttelyn koonneet museon tutkijat Juha Vitikainen ja Maritta Jokiniemi sanovat, että nyt mentiin ulkonäkö edellä. 110. Humalaisen jalkamiehen sillä ehkä saikin kiinni, mutta suorituskykyä vaativiin toimiin ei Rellusta ollut. Ajoneuvojen lisäksi esillä on vuoden 2014 alussa lakkautetun liikkuvan poliisin kalustoa piikkimatosta näkötestilaitteisiin. Pitkään poliiseilta vaadittiin auttavia mekaanikon taitoja sekä omien että kansalaisten ajopelien korjaamiseksi. Sittemmin se on nähty televisiossa Pelle Hermannin autona. Tämä vuoden 1962 auto oli 1963–1970 Tampereen poliisilaitoksen käytössä. Renault Goélette oli yleinen mustamaija 50–60-luvuilla
Amerikkalainen Joe Cox teki kouruhammas ketjusta kaupallisen menestyksen. 3. Ensimmäisiä suomalaisia moottorisahoja tehtiin jo 1910-luvulla. 9. USA, Kanada, Ruotsi ja Saksa ovat olleet viime vuosisadan tutuimmat saha valmistaja maat. Moottorikelkan kuljettajille on poliisissa oma koulutuksensa. 1. Minkä toisen japanilaisen sahantekijän kanssa se on nyttemmin yhdistynyt. Millä tuotenimellä Coxin ketjut ja laipat tunnetaan. Echo on tunnetuimpia japanilaisia sahoja. Mitkä kaksi Suomi-sahaa ovat yli satavuotiaita. Poliisiautovarikko hankki ja varusteli ajoneuvokaluston poliisin käyttöön. 7. 4. Näyttelykelkka on palvellut Rovaniemellä ja Tampereella. Millä nimellä Raketit myöhemmin tunnettiin. 5. Millainen saha oli kyseessä. Kelkkojen pääasiallista työtä on ollut eräja kalastusvalvonta, mutta lisäksi niillä on esimerkiksi etsitty kadonneita henkilöitä ja loukkaantuneita eläimiä. Vanhoissa Koneissa on nyt tovin pyörinyt moottorisahajuttujen sarja. 4/2024 11 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA Vanhaa && visaista visaista. Mitä eurooppalaissahaa myytiin 60-luvulla uudella mantereella niin paljon, että legendan mukaan valmistajan piti vuokrata oma rahtilentokone. Esitetään sen kunniaksi kymmenen kiperää konesahakysymystä. 10. 2. Mitä erikoista oli 40-luvulla esitellyssä Sally-moottorisahassa. Minkä merkkistä sahaa Auto-Koneistamo Oy valmisti 50–60-luvuilla. 80-luvun perusmalli sopi käyttö ominaisuuksiltaan poliisillekin. Välillä varikolla syntyi auton osista ihmistenkin huoltoon tarvittavaa kalustoa, kuten tämä snapsiastiasto. Kuka aikansa kuuluisuus mainosti Husqvarnan sahoja 60-luvun alussa. Vaan on sitä osattu muuallakin. Mistä esimerkiksi sellaiset sahat kuin Sankey ja Danarm ovat kotoisin. Raket-merkkiset sahat vaihtoivat nimeä 70–80-lukujen mittaan. 8. Liikenteen valvonnan työkalujen historia onkin aika mielenkiintoinen. 6. Vuonna 1960 liikkuvalla poliisilla oli ajonopeuksien mittaamiseen 126 sekuntikelloa ja vain kolme tutkaa. Myöhempi suomalaissaha oli Valmet SSK-II eli tuttavallisemmin Kita. Näyttelyssä on esillä muun muassa tämä diesel ajo neuvojen pakokaasupäästöjen mittalaite 50–60-luvulta
Uutuuskirja LTX-Fergusta Mikä lienee tunnetuin niistä traktorimalleista, joita ei koskaan saatettu kokeiluvaihetta pidemmälle. 2. Sotakorvauksina Neuvostoliittoon tehty kahden miehen sähkösaha. 4. Jonsered. Sittemmin hän siirtyi huollon puolelle ja toimi muun muassa PohjoisEuroopan huoltopäällikkönä. Hinta on 14,95 Ison-Britannian puntaa plus toimituskulut. Kirjan kirjoittaja David Walker työskenteli Massey Fergusonin palveluksessa vuodesta 1966 lähtien. 3. David oli ensin teknisenä kirjoittajana tekemässä käyttöohjekirjoja ja korjausoppaita. 7. Alue on tyhjennettävä syksyyn mennessä. Mutta älkää soittako enää sen jälkeen, kun kello on Englannissa 19.30, pyytää David. Kirja on saatavilla vain englanninkielisenä. Tapio Rautavaara. Tässä ominaisuudessa hän oli Suomessa tekemisissä sekä Hankkijan ja sen jälleenmyyjien että SampoRosenlewin kanssa. Perikunta toivoo yhä, että käyttökelpoinen tavara päätyisi harrastajille. Mikäli joku kielitaitoinen kokee vastaansanomatonta halua tutustua kirjaan, sitä voi tilata suoraan tekijältä suoraan sähköpostilla osoitteesta walker_d20@sky.com tai puhelimitse numerosta 44 2476 679987. TEKIJÄN SUUSTA Eihän sitä kohtausta harjoteltukaan. Loppukesästä kierrätysyhtiö alkaa tyhjentää aluetta. Shindaiwan. 10. Stihl Contraa. Kahden hehtaarin tontilta löytyy yhä toista miljoonaa kiloa rautaa. Sen pieni painos on Davidin mukaan jo hyvää vauhtia ehtymässä. Isosta-Britanniasta. Merkilliseen haamutraktoriin liittyy myös paljon epätietoisuutta ja harhaluuloa. Risto Ketonen esittelee alueen tavaroita pyynnöstä. 12 4/2024 No _ . Oregon. Arbor (1916) ja Tapio (1917). Purkamon ja museon perustanut Ossi Ketonen menehtyi toissa vuodenvaihteessa, ja Ossin myötä museo menetti toimintalupansa. ”Traktoreita on paljon, hyväkuntoisiakin, samoin pieniä kuormaajia ja muita koneita. 6. Purkamomuseo sijaitsee valtatie 6:n varrella Kouvolassa Valkealan Utin kylässä. 9. Risto toivoo, että loput yhteydenotot tehtäisiin kesäkuun aikana. Hintojen luvataan olevan kohtuullisia mutta romuraudan hintaa korkeammalla. Fergusonin yrityskauppojen ja monen muun sattumuksen vuoksi sitä ei koskaan saatettu markkinoille. Pyörivä sirkkeliterä. Ainakin Britteinsaarilla harmaa-Fergun syntymättä jäänyt isoveli on saanut myyttiset mittasuhteet. LTX-kirjaa varten David on haastatellut monia asiaan liittyviä ihmisiä niin Englannissa kuin Amerikassa. Hyry. 5. Nimillä TE60 ja LTX tunnettu traktori oli testausvaiheessa jo 40-luvulla. Vanhaa Vanhaa && visaista visaista Purkamomuseolla on vielä vietävää Utin traktoripurkamomuseon tyhjennys jatkuu. Ossin poika Risto Ketonen kertoo, että hakijoita on riittänyt mutta hyvää tavaraa on vielä jäljellä. Kuinka paljon sitäkin on harjoteltu, ja sekin voi epäonnistua! REKVISITÖÖRI RISTO HÖYLÄ OHJAAJA RAUNI MOLLBERGILLE TÄMÄN MOITTIESSA KUVAUSRYHMÄÄ EPÄONNISTUNEESTA KOHTAUKSESTA (ANITA SAARELAISEN KIRJASTA ELOKUVIA JA VANHOJA AUTOJA) VASTAUKSET 1. Kun semmonenkaan homma, jota on harjoteltu, ei aina onnistu, niin kuin vaikka takapuolen pyyhkiminen. Yksi erikoisuus on porakaivontekolaite 1900-luvun alusta”, Risto sanoo jäljellä olevasta valikoimasta. Riston puhelinnumero on 040 591 3687. 110. Fergu-ihmisten päiväunissa LTX antaa yhä Fordson Majorille ja Nuffieldille köniin. Uutuuskirja pyrkii oikaisemaan näitä vääriä käsityksiä ja lisäksi selittämään sen, mistä isossa Fergussa ja sen sankarillisessa tappiossa oikein oli kyse. 8
EL IN K EIN O EL Ä M Ä N K ES K U SA R K IS TO / O U TO K U M PU O Y 4/2024 13 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA 4/2024 13. VETURI NOSTETAAN PYSTYYN KATTILAN PÄÄDYN SÄHKÖHITSAUSTA VARTEN VUONNA 1928 OUTOKUMMUSSA. LIIKENNEPÄÄLLIKKÖ CARL LUNDHIN KERÄÄMIÄ VALOKUVIA
Iisalmi 14. IKITIKITTÄJÄ FERGUSON FE35 1957 Ensimmäisen dieselmoottorin hento jakopää ja runsas eetteri olivat tuhota Ferguson 35:n taipaleen alkuunsa, mutta silti se varttui supertähdeksi
Paitsi kultaharmaa nuttu, myös ompelukonemainen tikitys juoruaa, että Fergusonia pukkaa se varhaisempi nelipyttyinen diesel. Alkupäässä sarjaa kylkien Fergusontekstit olivat kuvan mukaiset kohokirjaimet metallilätkässä, sittemmin konepeltiin maalatut. Ferguson 35:n valmistus alkoi ensin kaasutinversiona aivan loppuvuodesta 1954 Yhdysvalloissa tunnuksella TO35 ja vuonna 1956 Englannissa mallina FE35. Vasemmalla öljynpaine, sitten jäähdytysnesteen lämpö, tunnit (jotka eivät pidä paikkaansa) ja moottorin kierrokset sekä puolan katveessa latauksen ampeerit. Tai paremminkin M-H oli haukkaamassa Fergun, vaikka ostaja kovin vanhanaikainen kioski olikin. Jo tepsi. Pohdittavaa riitti, ja koko mies oli jo lähtökuopissa firmastaan. Mutta Klemm ei lannistunut vaan laati syvällisemmän 23-sivuisen plarin lisäperusteiksi isommalle harmaan seuraajalle. Lootan valussa on MHF-tunnus merkkinä Harris-ajasta. Matin traktorin tekee hiukan spesiaaliksi se, että kylmäkäynnistäminen onnistuu hehkuttamatta myös niin sanotusti heinäseipään varjoisalla puolella. Nostolaitteen mäntäpumppu on pyöreän lätkän takana. 15. Sekä kaupallinen että tekninen velho Harry Ferguson ei koskaan pitänyt muista kuin omista ideoistaan, ja hyviähän ne olivatkin olleet. Omat ideat hyviä Mutta nyt isompi pakki päälle ja 1940-luvulle. Hiukan myöhemmin nousi tuotantolaitos kuin Fordin kiusaksi myös tämän naapuriin Yhdysvaltoihin, Michiganin osavaltion Detroitin liepeille. Mittarivarustus on vuoden 1957 laitokseksi kattava. Onneton kertojannysä on monia myös suututtanut. Fordin kanssa käymästään kurapainista nokka turvoksissa mutta voittajana selvinnyt Harry Ferguson oli perustanut Standard Motor -yhtiön kanssa traktoritehtaan Englantiin, Coventryn kaupungin kuuluisalle Banner Lanelle. Yhtä vaikeaa oli, kun Fergusonin pääinsinööri Hermann Klemm penäsi pomoltaan näkemyksiä pienen harmaan seuraajan ominaisuuksista. Vasemmalla istuimen alla maavoimanoton sisältävä voa-hantaaki. Vuonna 1946 ensimmäiset Fergusontraktorit mallia TE20 tulivat saataville, ne pikkuharmaat, jota olivat lähes samoja kuin yhteistyö-Fordit. Niinpä hän oli vastustanut dieselin ottamista harmikin nokalle (dieselmalli TE-F20). Ilmanputsaimen tattiosa piiloutui myöhemmässä mallivaiheessa peltien alle. Harryn halukkuutta vastusti sekin, että samaisena vuonna 1953 Ferguson ja MasseyHarris olivat yhdistymässä. Vaihdetikku on pitkä, kertoja ei. Teksti: Kauko Ollila . Harry käski häntä seisottamaan koko hankkeen. Harry Fergusonin erinomaisia peruja oleva nostolaitehallinta sai kolmevitosessa kunnollisen asennonja vetovastuksen säädön. Kuvat: Tuukka Erkkilä K umpuilevien iisalmelaispeltojen välissä kylätiellä tuulettaa Koljos-Matti uskollista palvelijaansa. Isännän työhuone vuosimalllia 1957
”Onneksi ne löytyivät käytettyinä Tra-Ma-Kopurkamosta Liperistä. Deluxe-meininkiä Matti Koljosen työn monumentti vuodelta 1957 kuljeksii alkuperäisessä sarkatakissaan. Kolmeviitos-teemasta on pitkin matkaa tuotettu kopiovalmisteita erilaisilla lisenssijärjestelyllä yli maanpiirin. Kaiken alla on Ford-Ferguson 9N vuodelta 1939, se kuuluisa Henkan ja Harrin yhteistyötraktori. Harmaaseen verrattuna kultapojun vaihdelaatikko on 4+1:n sijasta kaksialueinen 6+2, ja nostolaitteessa on kelpo vetovastustunnustelu sekä asennonsäätö. Kolmevitonen on amerikkalainen vekotin syntyjään, vaikka se niin perienglantilaiselle maistuu. Polttoaineensuodatus on kaksielementtinen ja siten riittävä – kunhan suodattimia vaihdetaan säälliseen rytmiin. Perkinsin moottori teki kolmevitosesta legendan, jonka maine alkaa jo käynnistyksestä. Äänen lisäksi työhalutkin ovat parantuneet alasitkeyden turvin. Matti on Fergun perittyään tehnyt siihen täyden koneremontin. Se jokin lymyää imusarjassa: piskuinen hehkutulppa, joka käyntiä auttaakseen vaatii kunnossa olevan jakoketjun timmeine kiristimineen. Myös pääosa Fergusonin nostolaitepatenteista oli rauennut jo vuonna 1952. Kone lähtee ilman hehkua kesällä, hyvä käynnistyjä se on”, Matti luettelee. Tutun pellityksen alla on Perkins-perustainen kolmonen, jos kohta syöttöpumppu ei enää ole pyöriväinen CAV. Kenialainen kansantraktori S iinä, missä virallinen tuotetunnus FE35 tarkoittaa brittiläistä Ferguson England -nimekettä, TO tulee sanoista Tractor Overseas, merentakainen traktori. Matin Ferguson on Deluxe-mallia, mikä tarkoittaa kaksoiskytkintä eli sekä nostolaitepumppu että saparo jatkavat töitään, kunnes kytkin survaistaan pohjaan asti. Myös kansi on laitatettu ja suuttimet tarkastettu sekä nokka-akseli kunnostettu. Vaikka paras vääntömomentti pysyy 150 newtonmetrin korvilla, putoaa sen tarjonnan kohta Standardin 1?700 kierroksesta minuutissa Perkinsin 1?250:een. CAV DPA -ruiskutuspumppu pysyi, vaikka moottori myöhemmin vaihtui. Se on Lucasin niin sanotulla pötköstartilla pienehkö räjähdys, ja kolmosen käyntiääni suristelevaan nelariin verrattuna itsetehosteista paukutusta. Uusi kettinki löytyikin helposti, mutta ketjupyöriä ei uutena enää mistään. Agco lykkäsi Keniassa markkinoille kansantraktorina mainostetun 35:n vuonna 2015, ja myynti Itä-Afrikassa jatkuu. Tässä Standard 23c -pyörrekammiodieselmoottorissa jakotoimitus tapahtuu hammaspyörien sijasta rullaketjulla. Öljypumppuunkin tuli uudet hammaspyörät, mutta niitä en ole paikalleen laittanut, kun on paineet hyvät muutenkin. Myöskään syöttöpumpulle en ole mitään tehnyt. Deluxessa on myös ajovoimanotto ja kojetaulusta löytyy kierrosluku-tuntimittari. 16 FERGUSON 35. Matin isä osti Fergun vuonna 1972 käytettynä 3 000 markalla Hankkijan järjestämästä huutokaupasta. Tästä samasta syystä Fordson Dexta on moottoriaan myöten niin perin samanlainen Fergu 35:n kanssa
Kylmäkäynnistyvyyden ongelmista tuli valmistajalle iso mainehaitta, joka korjattiin onnistuneesti Perkinsin kolmepyttyisellä A3.152-moottorilla. Merkinnät muuttuivat myöhemmin kryptisemmiksi. Alku meni pieleen Mutta heti kullanvärisen taipaleen alussa nousi käyttäjäkunnasta yleinen rutina 35:n käynnistyvyydestä, joka oli esimerkiksi pienemmällä Standard-moottorilla varustettuun TE-F-harmikkiin nähden huono. Moottori käynnistyy noinkin, mutta enää vain pilotilla ylipäätään. 4/2024 17. Huonon käynnistyvyyden osatekijänä mainitaan joissakin lähteissä ketjun kiristimen väsyminen ja myös itse ketjun venyminen. 1950-luvun puolivälissä olivat dieselin temput vielä kaikkiaankin outoja pienemmän pään traktoreiden omistajille. Myöhem mässä Perkins-vaiheessa se oli ensiasennettuna pitkä pökäle jemmattuine solenoideineen. Massey Ferguson oli ostanut Perkinsin vuonna 1959, ja siinä risteyksessä koko traktorin luonne muuttui. Senkään kanssa laitos ei tahtonut jaksaa aina tulille edes Härmää lämpimämmillä Britteinsaarilla. Standard 23c -moottorin alkupään versioiden imusarjassa, myös tässä Matin yksilössä, on hehkutulppa. Nokassa lukee vielä pelkkä Ferguson, myöhemmin siihen ilmestyi MF:n kolmen kolmion logo. Näistä saattoi seurata sekä ruiskutushetken että venttiilien ajoituksen muuttuminen jo muutaman sadan käyttötunnin aikana. FERGUSON 35 MOOTTORI vuosina 1956–59 Standard 23c, nelisylinterinen, nelitahtinen, nestejäähdytteinen Ricardo Comet -tyypin pyörrekammioilla varustettu dieselmoottori, CAV DPA -jakajatyyppinen ruiskutuspumppu, hehkutulppa imusarjassa, myöhemmin sylinterikohtaisesti pyörrekammioiden kyljessä iskutilavuus 2?258 cm 3 , sylinterin halkaisija 84,14 mm, iskun pituus 101,6 mm teho 37,5 SAE-hevosvoimaa 2?200 kierroksella, vääntö 147 DIN-newtonmetriä 1?700 kierroksella VOIMANSIIRTO kaksoiskytkin (Deluxe-malli), vaihteisto 6+2, nopeudet nimelliskierroksilla 2,2–24,4 km/h, voimanottoakseli 540 ja ajovoimanotto JARRUT mekaaniset rumpujarrut pyörännavoissa RENKAAT edessä 6–16, takana 12,4–28 HYDRAULIIKKA mäntäpumppu peräkotelossa, tuotto 14 litraa minuutissa, maksimipaine 175 baaria, nostovoima vetovarsissa 1 044 kg MITTOJA paino 1?429 kg, pituus 297 cm, akseliväli 183 cm, polttoainesäiliö 34,1 litraa Starttimötikän on Matti uusinut. Maailmalla levisi huhuja jo tehtaalla väärin asennetuista jakoketjuista. Hätäinen eetterin käyttö vastoin ohjeita ja usein hehkun kanssa saattoi pilata moottorin kerralla. Standard-moottorin avanneita on kohdannut näky, jossa männänrenkaiden väliset kannakset ovat lohjenneet tai hakkautuneet pilalle, jolloin puristuspaineet karkaavat. Vuoden 1957 lopussa 35:n väri muuttui punaiseksi ja merkki Massey-Fergusoniksi (kyllä, väliviiva oli käytössä hetken mutta jäi pois jo 1958). Matti osoittelee moottorin valunumeroa. Punaisiksi muuttuneissa koneissa olikin sitten sylinterikohtaiset hehkutulpat pyörrekammioiden kyljissä vuodesta 1958 alkaen. ”Minä tässä. Pääosa käyttäjäkommenteista suosii tätä hehkujärjestelyä, mutta toisenlaisiakin näkemyksiä on. Tässä moottorilohkon valuhetki selvin numeroin. Moni nelimukinen kollegani on väsynyt matkalle, ja useinkin tietä mättö myydellä pilatun moottorin tähden.” Maailmalla levisi huhuja jo tehtaalla väärin asennetuista jakoketjuista
Hän hankki Valmet 512:n eli 502:n teollisuusmallin päälle tehdyn koneen Iistä vuonna 2018. Valtiovetoisen konepajateollisuuden myöhemmässä mankeloinnissa taas maataloustraktoreiden tuotemerkki oli vuoden 1998 alusta Valtra Valmet ja vuodesta 2001 Valtra.. KUKKAISKAIVIN VALTRA J-481C/512 70-luvulla Valtrat olivat jotain muuta kuin maatalous traktoreita. Metsäja etenkin kaivinsovellukset aiheuttivat paljon takuuporua. Valmet oli rekisteröinyt Valtra-nimen vuonna 1963 oman vientija tuontitoimintansa laajentamistarpeita ajatellen (Valmet Trading). J-Valtra ja UM-Valtra Palautetaanpa mieliin, että Valtra tuli Valmetin traktorityökonelinjan tuotenimeksi, kun tehdas halusi paremman kontrollin valmistamiensa traktoreiden niskaan sälytetyille työlaitteille. Tapani Piipon kaivurikuormain on kaikin puolin moitteettoman siistissä kuosissa. Työkonelinjassa nimi otettiin käyttöön vuonna 1970, eikä yhtiön oma myyntiverkosto saanut myydä muita kuin traktoritehtaan hyväksymiä traktori-työkoneyhdistelmiä. ”Tai oikeastaan vaimoni teki lopullisen ostopäätöksen supattaessaan konetta katsellessamme: ’Jos ostat, osta nyt – kerrankin valmiiksi laitettu kampe!’” Lausuma lienee viitannut Tapanin aiempiin hankintoihin. 18 Teksti: Kauko Ollila · Kuvat: Mika Rassi ”T aisin sillä viime kesänä yhden kannon vääntää irti, joten tarpeeseenhan tämä kone tuli”, virnistää Vieremällä PohjoisSavossa kaivuriaan vaaliva Tapani Piippo
Mannekiinimme on tätä Syväs-sukua. Entisöijä on rakentanut koneeseen myös sähköhallintaisen kauhankallistuksen, jos kohta sellaista kauhaa ei varustuksessa juuri nyt ole.. Peruskoneiden CM-merkintä tarkoitti hydrodynaamista ajovoimansiirtoa, mutta kaikkia malleja myytiin myös tavallisella kovalla laatikolla ja vahvistetulla kytkimellä. Pitkät sylinterit ja vipuvarret antavat hyvät voimat ja liikevarat. 19 Kaivinja kuormainlaitteiden lisäksi Valtra-nimen alla myytiin valtava määrä muitakin kunnallisteknisiä lisälaitteita. Kone toi mukanaan kapean ja leveämmän kuokan sekä routapiikin. Syvältä pientä, länneltä suurta Vuoden 1976 Valtran kaivuri-kuormaintarjonta karttui neljästä yhdistelmästä, joista kaksi kevyempää olivat Syväsen 512ja 712-traktoreiden pohjalle tekemiä ja kaksi järeintä 712ja 1112-Valluihin soviteltuja Lännen Tehtaiden UM-Valtroja. Valtran sisäolot ovat kohennetut viimeisen päälle. Tapanin kone on rekisteröity vuonna 1977. Tuotekuvaston kummajainen on kaivimeen ruuvattava ”työntölaite teiden alituksia varten”. Tilauksesta toimitettiin hyvinkin yksilöllistä hallintaja lisälaitevarustelua. Nokalla pyörii parhaimmillaan 123 litran minuuttituottoon ehtivä Vickers-hydraulipumppu. Valmetin vaihteisto on normaali synkronoitu 6+2, ja etusekä vetoakselit ovat maatalousmallia vahvemmat. Valmet sekoitti pakkaa itsekin markkinoimalla Valtra-yhdistelmiä yleensä kaivinlaitteen mutta toisinaan peruskoneen mallimerkinnällä. Oikeanpuoleisessa kaivuvipusessa on valmius sähköiselle kauhankallistukselle. Vieremä VALTRA J-481C/512 1976 MOOTTORI Valmet 310B, kolmesylinterinen nelitahtinen suoraruiskutteinen diesel, iskutilavuus 2?685 cm 3 , sylinterin halkaisija 100 mm, iskun pituus 114 mm teho 49 hevosvoimaa 2?300 kierroksella, vääntömomentti 172 newtonmetriä 1?350 kierroksella (DIN) VOIMAN SIIRTO kuiva yksilevykytkin vaihteet 6+4, joista 4 synkronoitu nopeudet 3,4–29,6 kilometriä tunnissa JARRUT kuivat mekaaniset levyjarrut RENKAAT edessä 13–16, takana 14–24 KAIVUHYDRAULIIKKA Vickers-hydraulipumppu, tuotto maksimikierroksilla 123 litraa minuutissa, työpaine 175 baaria, öljytilavuus 110 litraa KAIVIN LAITE kauhasylinterin irrotusvoima 5?400 kp, kaivusylinterin kaivuvoima 2?600 kp, nostovoima ääriasennossa 720 kp, kaivusyvyys 380 cm, kuormauskorkeus 305 cm, ulottuvuus 480 cm ETU KUORMAIN nostovoima yläasennossa ilman kauhaa 2?660 kp, irrotusvoima kauhan huulilevyssä 3?100 kp, nostokorkeus 352 cm MITTOJA paino peruskauhoin 5?120 kg, kuljetuspituus 754 cm, kuljetuskorkeus 351 cm, polttoainesäiliö 65 litraa Viitseliäisyys ja huolellisuus näkyy muun muassa lisävalovarustuksen rakentelussa. Jokseenkin samanlaisella etuja takaveivarilla sälytettyä Massikkaa myytiin James-nimellä Hankkijan tuutista. Esitetekstin mukaan lootan välityssuhteet ovat ”kaivurikäyttöön sovitetut”, mutta esitteen taulukko ei tue tätä väitettä. Järeys ja sirous samassa paketissa. Kaivinlaite ja etukuormain ovat kumpikin malliltaan J-481C, ja kokonaisuus on edellisen omistajan käsissä saanut uutta häpeämättömän asun. Koko Valtra-työkoneperheen tuoteruletin ymmärtäminen vaatinee väitöskirjatason selvitystä, mutta vastapainoja yhdistelmäkaivinmarkkinoilla päätoimijoita olivat Lännen Tehtaiden UMValtrat ja Syväsen Konepajan valmistamat J-Valtrat
KOTIMAISELLA KORILLA GAZ-69ME 4X4 2,4 1972 Lavian Autokori valmisti 70-luvun alussa Puolustusvoimille 250 umpinaisella peltikorilla varustettua GAZ-69M-maastoajoneuvoa. Näistä yksi on palannut takaisin Laviaan Risto Kukkulan kunnostamana. 20
Lavia 21
Saman vuoden elokuussa auto siirtyi Jämsään, josta Risto auton osti muutama vuosi sitten. GAZ on tarkoitettu maastossa etenemiseen. Risto Kukkula löysi ja kunnosti kotikylällä aikoinaan Puolustusvoimille valmistetun ajoneuvon. Harmittavasti Riston auto edustaa viimeistä tuotantosarjaa, jota koskevat paperit ovat vielä piilossa Lavian museon arkiston laajoissa kätköissä. Risto ehti hankkia autoon paljon uusia osia Venäjältä ennen kaupankäynnin tyrehtymistä. Risto kertoo, että autossa häntä kiinnostikin sen Lavia-historia. Auton alustarakenne ja tekniikka suovat tähän erinomaiset edellytykset. Risto muistaa, kuinka hän pikkupoikana näki niitä lähistöllä sijainneen Lavian Autokori Oy:n pihalla. Alkuperäiseen GAZ-69:ään verrattuna auton tuulilasi on suurempi ja pyyhkimet lasin alareunassa. Se tiedetään, että kesällä 2011 auto seisoi Kotajärven autoja traktorimuseon pihassa Vammalassa. Puolustusvoimilta aikanaan siviiliin myydyn ja NHE-25-tunnuksen saaneen yksilön vaiheet ovat armeijavuosien jälkeen myös osittain hämärän peitossa. GAZin kunnostamisella haluan osaltani kunnioittaa Timon paikkakunnalla tekemää kulttuurityötä”, Risto taustoittaa. Teksti: Kari Ruusunen . Maaliskuussa 2015 omistajaksi merkittiin porilainen harrasteajoneuvoihin keskittynyt autoliike. 22 GAZ 69ME. Paikallista työtä Lavialla koritettujen yksilöiden tiedot on erittäin hyvin dokumentoitu työtunteineen, kokoonpanijoineen ja luovutuspäivineen. Kuvat: Kari Ruusunen ja Timo Lehtonen L avialaiselle Risto Kukkulalle GAZ-69M on tuttu auto jo lapsuudesta. Renkaat löytyivät Puolasta. ” Lehtosen Timo pyörittää täällä Lavian linja-autoja koriteollisuusmuseota Väinö KetoSeppälän perustamassa linja-autokoritehtaassa
M tarkoitti myös kaksiovista, avattavalla perälaudalla varustettua kangaskattoista koria. Auton kunnostus alkoi syksyllä 2022, ja tavoite oli saada se valmiiksi seuraavan kesän Lavian Raurasta Tehryt -tapahtumaan. Muistona tästä on takalokasuojan kaaressa oleva syvennys. Risto kertoo, että Pietarista sai erittäin hyvin ja nopeasti tavaraa, sen sijaan Itä-Venäjällä ei juurikaan haluttu tehdä kauppaa suomalaisen kanssa. Runsas kaksi vuotta myöhemmin maahan saapui sadan auton erä. Marko Leppänen lähti kaveriksi hakureissulle. Lavian korittamissa autoissa varapyörän paikka on auton katolla. Suomeen ja Puolustusvoimille GAZ-69M-mallia tuotiin ensimmäisen kerran alkuvuonna 1960, kaikkiaan 50 kappaletta. Kun paluumatkalla poikkesimme kahville, ilmaantui välittömästi ostajaehdokas trailerin vierelle kysymään auton hintaa.” Raurasta Tehryt tavoitteena Jämsässä peli oli ollut säilytyksessä katoksessa, jonka vierestä oli palanut talo. Osia ehdittiin tilata ennen kuin sota Ukrainassa lopetti idänkaupan. Riston yksilössä ei ollut lainkaan vuosi kymmenten aiheuttamia väsymisen merkkejä. Näistä radioautoja oli 284 ja tavallisia maastoajoneuvoja 27. Samoin Ukrainasta oli hankala saada osia. Vuosina 1966–1972 tuontiohjelmassa oli vielä GAZ-69ME, joita tuli tänne 311 kappaletta. Kangaskattoisissa GAZeissa varapyörä oli sijoitettu kuljettajan puoleiseen sivuun, jossa se mahtui olemaan oven viistosti muotoillun takasivun ansiosta. Mallimerkinnän Ekirjain merkitsi häiriösuojattuja moottorin sähkölaitteita. GAZ-69E-radioautoja saatiin Suomeen kaikkiaan 80 kappaletta vuosina 1961– 1963 ja vuonna 1969. GAZin tuonti V enäjällä Nižni novgorodissa Gorkin autotehtaassa valmistettu GAZ69 oli tuotannossa vuosina 1953–1972. Riston mukaan GAZin omat peltiosat kestävät myös hyvin ajan hammasta, mutta runko on altis korroosiolle. Laviassa tehty kori on hyvää tekoa. Projekti alkoi tarvittavien osien hankkimisella, ja niitä ehdittiin tilata ennen kuin sota Ukrainassa lopetti idänkaupan. ”Tämä tuli vuonna 2021 myyntiin ja pääsimme myyjän kanssa hinnasta sopuun. 4/2024 23. Versioita oli useita, vientiin lähteneet tunnettiin mallinumeron perässä olevasta M-kirjaimesta. Kaikkiaan autoja valmistui runsaat 600 000 kappaletta. EU-maista Puola osoittautui hyväksi hankintapaikaksi. Auto oli säästynyt polttavasta olosuhteesta jopa renkaiden ja ikkunoiden suhteen ehjänä
Moottorin osalta Riston auto poikkeaa alkuperäisestä. GAZ-69ME 4X4 2,4 VUOSIMALLI 1972 MOOTTORI eteen pitkittäin asennettu nelisylinterinen neste jäähdytetty bensiinikäyttöinen rivimoottori, sivuventtiilit, jälkiasennettu turboahdin, sylinterimitat 88 mm x 100 mm, iskutilavuus 2?430 cm³, teho 72 hevosvoimaa 3?800 kierroksella. 24 GAZ 69M. Joku aiemmista omistajista on asentanut moottoriin pakokaasuahtimen. Risto kertoo, että alkuperäinen hepolukema ei ole juurikaan kasvanut. akseliväli 2?300 mm, raideväli 1?440 mm, maavara 210 mm. Lattiasta löytyy vivut vaihteen siirrolle, maasto vaihteistolle, etuvoimansiirrolle sekä käsijarrulle. Ne ovat sen verran mystisen oloiset tarvikkeet, että niihin täytyy perehtyä ajan kanssa. Ohjaamo on askeettinen. Kuljettajan jalka tilassa on vipu, jolla käytettävä säiliö valitaan. Muutos katsastusta varten peli on pitänyt käyttää tehomittauksessa. Matti kokosi auton jarrut uusilla osilla. VOIMAN SIIRTO manuaalikäyttöinen 3+1-vaihteisto, ykkösvaihde synkronoimaton, kuiva yksilevykytkin, kaksi nopeuksinen jakolaatikko RENKAAT 6,50–16 MITAT pituus 3?860 mm, leveys 1?880 mm, korkeus 1?820 mm. SUORITUS KYKY kiihtyvyys 0–80 km/h 29,0 sekuntia, huippunopeus 89,6 km/h POLTTOAINEEN KULUTUS 18 litraa sadalla kilometrillä Tekniikka kunnossa Auton sisustaan oli liimattu pitkää punaista karvaa, jonka Risto työläästi poisti. Risto on hankkinut kyseiset osat valmiiksi, mutta toistaiseksi niiden asentaminen saa odottaa. Alun perin moottori on ollut häiriösuojatuilla sähkölaitteilla varustettu. Autossa on kaksi polttoainesäiliötä. Sähköjärjestelmä käytiin niin ikään kauttaaltaan läpi. Tekniikka osoittautui hyväkuntoiseksi. Kasaamaan päästiin lähiseudulla sijaitsevassa Matti Korpelan hallissa. Joku aiempi omistaja on asentanut turboahtimen sivuventtiilikoneen piristäjäksi. omapaino 1?800 kg. Sisäosat hän maalasi itse, mutta ulkokuoren maalauksen sai tehtäväkseen hämeenkyröläinen Jari Lamminsivu. GAZin konehuoneessa on 2,4-litrainen sivuventtiilimoottori. Katsastuksessa ei virityksen suhteen tainnut olla ongelmia, sillä mittauksen tehokäyrät osoittavat suunnilleen samoja lukemia kuin mitä tehdas on ilmoittanut vakiomoottorille
Voisiko verstaalta yhä syntyä Laviaumpikori GAZ69:n rungolle. SA-kilvitetty Lavia-malli sotavarustuksessa. Pyyhkijät ovat tuulilasin alareunassa ja peilit on kiinnitetty lokasuojiin. GAZ hopeanvärisenä ja punaisella sisustuksella Kotajärven autoja traktorimuseon pihassa Vammalassa kesäkuussa 2011. Siihen ei Lehtonen uskaltanut varmuudella myöntävästi vastata. Lehtonen kertoo, että molemmista malleista tehtiin myös toisistaan hieman eroavia yksilöitä, joita kutsuttiin malleina Lavia 1B ja Lavia 2B. Timo korostaa, että Puolustusvoimille tehdyn 250 kappaleen maastoautoerän kohdalla asiakkaana ei ollut Puolustusvoimat vaan Konela. Yhteistyötä oli myös Konelan kanssa. Korjauksia vaadittiin ennen kuin varsinaisiin muutostöihin päästiin käsiksi. Laviassa räätälöitiin myös pari kappaletta UAZ-469-autoa peltisellä katolla. Timo kertoo, että Lavian Autokori Oy valmisti linja-autokorien lisäksi kuormakoreja erilaisiin käyttötarkoituksiin useiden toimijoiden tilauksista. Papereista selviää esimerkiksi se, kuinka kauan tietyn alustanumeron yksilön lokasuojan lommojen oikaisuun on käytetty aikaa. Neuvostoliitosta maahantuodut autot eivät aina olleet virheettömiä. 4/2024 25. Esimerkiksi tässä yksilössä tuulilasinpyyhkijät ovat alkuperäisellä paikallaan tuulilasin yläreunassa, joissakin versioissa ne ovat sijoitettu lasin alakehykseen. Lavian linja-autoja koriteollisuus museon isäntä Timo Lehtonen löysi koriverstaalta mallineen, jonka avulla GAZien ovet on Laviassa aikanaan valmistettu. Koriverstaalla on yhä tallessa raami, jolla näiden sotilasajoneuvojen ovet saivat muotonsa. Konelalle Lavialta L avian linja-autoja koriteollisuusmuseon isäntä Timo Lehtonen on selvitellyt sekä Lavian koritehtaan että GAZ-maastoautojen maahantuonnin historiaa. Lavialaisissa GAZversioissa oli keskenäisiä eroja sekä rakenteissa että yksityiskohdissa. Näissä oli selkeitä rakenteellisia eroja. Museon arkistoissa on autojen rakentamiseen liittyvää yksityiskohtaista tietoa sekä myös Konelan kanssa käytyä kirjeenvaihtoa. Koekilvissä oleva GAZ-69M Lavian Autokori Oy:n pihassa. Laviassa valmistui kahta toisistaan ulkoisesti poikkeavaa versiota, Lavia 1 ja Lavia 2
Vihanti 26
Kaivuri valmis tuksen ostaminen oli oikea liike, sillä pian ojia tehtiin tuhansia kilometrejä. ENSIMMÄINEN HYDRO MASTER 260 & FORDSON SUPER MAJOR Suomen ainoa yhä toimiva kaivinkonetehdas syntyi, kun sokeritehdas tarvitsi hiljaisiin kausiin työtä. Leo Lomu ja terhakka säkyläläinen pystyvät työhön edelleen. mestari mestari 27
Tammikuussa 1958 asiat saivat kuitenkin toisenlaisen käänteen. Yrityksen johdossa pidettiin lisäksi kyseenalaisena toimia vain yhden kasvin ja tuotteen pohjalta. Miten niin erilaiset tuotteet päätyivät saman katon alle. Vaikka lopputulos oli viime hetkiin asti epävarma, se oli luonteva paikka tehtaalle runsaiden vesivarojensa ja juurikkaanviljelyyn sopivien lähialueen peltojen suhteen. Työ oli kuitenkin kausiluonteista. Esille oli putkahtanut kysymys siitä, olisiko sokeritehdas kiinnostunut ostamaan Korpivaaran konepajan nimeltä Työstövalu. Korpivaaran konepajalla oli rakennettu ulkomaisen lisenssin turvin hydraulista kaivuria nimeltä Hydro-Master. Meille yhä eläville mutta mielellään vähän menneitä muisteleville Säkylän teollisuudesta tulee kuitenkin ensinnä mieleen sokeri ja kaivinkoneet. Omistaja oli ilmeisesti oivaltanut, että vaijerikoneiden loppu häämötti ja hydrauliikka teki tuloaan. Nyt Korpivaara halusi kuitenkin eroon tästä sivuhaarastaan keskittyäkseen ydintoimintaansa eli autokauppaan. Teksti ja kuvat: Mika Rassi S atakunnan Säkylässä on tehty myllynkiviä, Säkylän yksisilmäisiä, ainakin jo vuonna 1639. Sokeritehtaasta tuli pian Säkylässä merkittävä työllistäjä paitsi varsinaisille työntekijöilleen myös kaikille juurikkaan viljelyyn liittyville ihmisille. Säkylän tehtaalla toimi jo pieni korjauspaja, jonka olisi voinut laajentaa ja panna samankaltaiseen toimeen. Kaivuri tuli Leo Lomulle niin hyvässä alkuperäiskunnossa, ettei muuta ole tarvinnut tehdä kuin maalata. Makea sesonki Länsi-Suomen Sokeritehdas Oy:n perustamiskirja allekirjoitettiin maaliskuussa 1950 Loimaalla. Tuon iloisen sopimisen hetken jälkeen useamman maakunnan kunnat taistelivatkin sitten pitkälti toista vuotta siitä, mihin niistä tehdas rakennetaan. Avataan historian kirjat ja ihaillaan samalla sokeritehtaan konepajan ensimmäistä kaivurimallia. Hydro-Masteria markkinoitiin toisellakin kotimaisella, ja epilemättä lähinnä kotimaan markkinoille. Salon ja Turengin sokeritehtailla yhden tuotteen ja kausityön pulma oli selätetty perustamalla konepaja, joka valmisti raaka-aineensa tuottajille juurikasharoja ja -kylvökoneita. Tehtaalla ei ollut tarjota ympärivuotista ansiotointa kuin osalle henkilöstöstä. 28 HYDRO-MASTER. Suksilta soille Tuolloin sokeritehtaan johtokunnan jäsen Kalle Joukanen soitti tehtaan toimitusjohtajalle Pentti Perttulille ja ilmaisi istuvansa Jouko Korpivaaran huoneessa Korpivaara-yhtiössä. Niitähän teki siellä yksi ja sama yritys. Sokeritehtaan konepajan työntekijöiden keski-ikä vuonna 1962 oli 23 vuotta. Voiton vei lopulta Säkylä. Vierumäellä hiihtämässä ollut Perttuli loikkasi saman tien suksilta autoon ja ajoi Helsinkiin
Koneiden myötä syntyi kaivurikuskien ja -urakoijien ammattikunta, verestä voimaa tietysti hekin. Vetokoneena on vuoden 1966 Ford 4000 Major ja kuljettajana Leon poika Hannu Lomu. Kone suolle keväällä ja sen perään työtä koko kesä: pitkät päivät urakkaa, lyhyet yöt teltassa, kerran viikossa kotiin saunomaan ja evästä hakemaan, sitten takaisin kaivamaan. Kivien nostaminen on kuitenkin täysin mahdollista, sillä tätä tarkoitusta varten on vetotanko vahvistettu kahdella puuparrulla, jotka ottavat joustavasti vastaan kivien puristuksen. Hydro-Mastereilla ja samoihin aikoihin syntyneillä muilla kotimaisilla koneilla kaivettiin Mera-ojia hyvinkin puolitoista kertaa maailman ympäri. Hydro-Masterin ominaisuudet sopivat jonkin verran paremmin ojan kaivamiseen kuin kuormaamiseen. Hevoseen ja lapioon tottuneista ukoista harva sukelsi konetyön pyörteeseen. Aluksi toimintaa jatkettiin Helsingin Pitäjänmäellä. 4/2024 29. Vielä pitkään sokeritehtaan kaivureiden päämyyjänä toimi Kone-Diesel, Korpivaaran myyntiyhtiö. Toisaalta useat tehtaan omistajista olivat paitsi juurikkaanviljelijöitä myös metsänomistajia. Ensi kerran laajennettiin jo 1960. Hydro Master’illa voidaan nostaa melko suuriakin kiviä lyhyen harjoittelun jälkeen.” Puomin ja kauhanvarren välisen kulman hallinta on toteutettu Hydro Masterissa mielen kiintoisella lisätangolla suoran sylinterikytkennän sijaan. Maailman ympäri Länsi-Suomen Sokeritehdas osti Työstövalun ja Hydro-Masterin. Mukana tuli henkilökuntaa mukaan lukien johtaja Toivo Järnstedt. Metsien ja soiden suuri ojitushanke Mera oli juuri toteutumassa. Kaivuri ja sokeri olivat tuotteina perin erilaisia. Ala oli nuori ja vireä kuten sen ihmisetkin. Sinne muutettiin Pitäjänmäeltä vuonna 1959. Kaivurin ulottuvuus on noin neljä ja puoli metriä. Ojitukseen liittyvien koneiden, myös kaivureiden, kysynnän ymmärrettiin kasvavan pian rajusti. Säkylässä vanhaa pajaa ei ruvettu laajentamaan vaan tehdasalueelle rakennettiin kaivurituotantoa varten uusi halli. Puut ovat kivien nostamista varten. Puut kivien nostoon H ydro-Masterin rakenteessa yksi erityinen piirre on puomin ja kauhan varren välinen rauta, joka näyttää olevan kahdelta puolelta puilla tuettu. Säkylässä koneenrakennus aloitettiin 15 miehen voimin. Sokeritehtaan konepajan työntekijöiden keski-ikä vuonna 1962 oli 23 vuotta. Kaivurin käyttöohjekirja antaa tälle ratkaisulle selityksen. Yhteys Korpivaaraan ei kuitenkaan täysin katkennut. Tankoon pultatut puut ovat kivien nostamista varten. Nuori voima loi uomaa ja sai vedet virtaamaan. Kuormaa tehdään Leon ja appiukko Veikko Jutilan rakentamaan kärryyn. Näin kirja sanoo: ”Kauhan vartta vetävä vetotanko ei ole niin vahva, että sen ja kauhan välille voitaisiin huoletta puristaa kiviä
Hydro-Masteria varten traktoriin on pultattu kiinnitysrunko, johon kaivulaitteen tukivarret ja nostosylinteri kytketään. Vasen käsi käyttää vasemmanpuoleisia, puomin ja kauhan käännön vipuja. Kaivurin hydrauliikkapumppu on kytketty Super Majorin siivapyörän paikalle. 30 HYDRO-MASTER. Fordson, Nuffield ja Valmet olivat traktoreita, joihin Hydro-Masteria sai valmiilla sovitteilla. Tassut kaivuasennossa Hydro Master levenee yli kolmen metrin, kuljetusasennossa kapenee reilusti alle. Äärimmäisenä vasemmalla oleva jalustan noston ja laskun vipu saa olla kaivettaessa rauhassa. Oikealla kädellä hallitaan oikeanpuoleiset kauhan varren ja puomisylinterin kahvat. Joissain traktoreissa pumppua käytettiin voiman ulosottoakselista ketjuvälityksellä. Traktorin omaa nostolaitetta ei käytetä. Kääntösylinteri on rungossa auttavasti suojassa
Oli sitten pakko ostaa itse kaivuri.” Kaivuri painaa hiukan yli tonnin, joten vastapaino on tarpeen. Kuinkas sitten kävikään. Mainoskin aikoinaan kehotti, että hylätkää lapiolinja, hankkikaa Hydro-Master. Kun Leo käy traktorikaivurinsa kanssa konetapahtumissa, jutulle tulee aina ukko jos toinenkin muistelemaan, kuinka on itsekin aloittanut kaivuhommat samanlaisella vehkeellä. Sokeritehtaan konepajan kaivurit kehittyivät vuosien mittaan. Monesti ne hommat muistetaan kovinkin mukavina. ”Kun oli pitkä päivä ja lämmin ilma, nostosylinteri piti olla aivan auki, ettei kauha pudonnut traktorin kärryyn. Nythän ollaan taas tulossa julkisella rahalla samoille työmaille, vaihteeksi täyttämään noita vanhoja metsäojia. Pari kesää kaivoin Hydro-Masterilla.” Sitten kone jo vaihtui toiseen. Onneksi sattuikin löytymään miltei käyttämätön Hydro-Master, josta tosin käytiin kauppaa jonkin aikaa. Leo kävi armeijan ja aloitti sieltä palattuaan 52 kilometrin metsäojaurakan, oman osansa siitä maailmanympärimatkasta, jonka suomalaiset kaivajat tekivät. Se oli niin vimmattua silloin. Vuonna 1962 ensi kuoppiaan tonkinut Ukkomestari oli Säkylässä piirretty edistyneempi kaivuri. Yrityksen kaivuripuoli irtaantui omalla tahollaan laajentuneen elintarviketehtaan omistuksesta. ”Siitä on 50 vuotta, kun olen tällaisella työkseni kaivanut. Vanhaa uskollista valmistettiin 1970-luvulle asti, jolloin tehtiin jo Lännen-merkkisiä pyöräja tela-alustaisia kaivinkoneita. Länkkäri ja Syvänen olivat molemmat mukana myös tekemässä Valmetin Valtratyökonelinjaan kaivurikuormaajia 70-luvulla. Lännen tehtaiksi nimensä muuttanut yritys osti pala palalta muut suomalaiset kaivinkonevalmistajat. Mutta se on edelleen ytimissä, ei se ole unohtunut”, Lomu huutaa nyt mättäessään säkyläläisellä hiekkaa rattaille. Pituutta yhdistelmällä on jo kahdeksatta metriä. Kaivuriosa oli kuitenkin niin huonokuntoinen, ettei Lomu enää halunnut ryhtyä sitä entisöimään. Niin tosiaan, Hydro-Master oli käsityökalusta seuraava. Leo Lomun urakointiura puolestaan jatkui Hydro-Masterin jälkeen monenlaisissa töissä ja monenlaisten koneiden ohjaimissa. Kaivolta se lähti Pohjois-Pohjanmaalla entisessä Vihannin kunnassa asuva Leo Lomu tietää myös, mistä metsäojituksessa on kyse. Toisen kerran Parikymmentä vuotta sitten Leo hankki toisen kerran Fordsonin ja Hydro-Masterin, nyt harrastekoneeksi. Tuolloin alkuvuodesta 1970 Leo sitten hankki Fordsonin ja siihen asennetun Hydro-Master-kaivulaitteen. Oli sitten pakko ostaa itse kaivuri”, Leo kertoo. ”Meidän pihakaivossamme ei riittänyt vesi uuden navetan lehmille. Metsässä 250 metrin päässä oli lähde. Uusi tuote ei kuitenkaan heti pannut HydroMasteria viralta. Tähän kaikkeen palaamme myöhemmin varmasti monet kerrat. Lopulta Leo sai hyväkuntoisen traktorin perään kaivurin, joka ei kaivannut muuta huoltoa kuin maalia pintaansa. ”On se kai ollutkin mukavaa, kun ennen tätä kaivettiin lapiolla”, Leo lohkaisee. Syväsen taidonnäyte aiheesta nähdään toisaalla tässä lehdessä. Kaivonteon jälkeen homma jatkui tunkion ja hiekan kuormauksella. Tähän palaamme heti seuraavalla sivulla, kun käymme Leon kuva-albumin ääreen. Nykyään se on Suomen ainoa kaivurivalmistaja ja nimeltään Lännen Tractors. HYDRO MASTER 260 KAIVU SYVYYS 3,4 metriä KUORMAUS KORKEUS 2,75 metriä ULOTTUVUUS 4,55 metriä KÄÄNTÖ KULMA 180° TEHON TARVE 30 hevosvoimaa MAAVARA 35–40 cm ”Koetettiin saada kaivurimiestä, mutta kaikki olivat metsäojia kaivamassa. 4/2024 31. Sinne koetettiin saada kaivurimiestä, mutta kaikki olivat metsäojia kaivamassa. Se on muuttanut sokeritehtaan synnyinmaille Loimaalle, entisen Syväsen konepajan tiloihin
LEON LAATIKOLTA Hiekkalaatikkoleikit ovat aina kiinnostaneet, sanoo vihantilainen koneurakoitsija Leo Lomu. Muuten käy huonosti”, Leo kertoilee. Teksti: Mika Rassi · Kuvat: Leo Lomun kotialbumi L eo Lomun koneurakointiura alkoi, kun ei kotonurkkiin saatu kaivurimiestä. Oma kalliomurskaus tuli mukaan kuvioihin, kun näköpiirissä häämöttivät rataremontti ja teiden parannukset. Kaikenlainen maansiirto ja -rakennus työllistää Lomua edelleen. Kukaan ei kerro, miten se tehdään.” Kesällä 1970 Leo oli kaivontekohommissa HydroMasterilla. 32. ”Koneurakointi oli helppo aloittaa, mutta tämä lopettaminen, sitä pitäisi jonkun neuvoa. Oma kaivuri oli pakko hankkia, sillä urakoitsijat olivat kaikki metsäojia tekemässä. Hänen vanhoista urakkavehkeistään on säilynyt mukavasti kuvia, vaikka koneet onkin jo myyty maailmalle. Noin 30 vuotta Leon ajasta vierähti Vapon hommissa, ensin ojankaivajana ja sen jälkeen pitkään turveurakoitsijana. Hydro-Masterin jälkeen Lomulla on ollut monenlaisia kaivureita ja lisäksi kuorma-autoja, traktoreita, puimureita, tiehöyliä, pillareita ja metsätraktoreita. ”Meinasin, että pitää saada toinen jalka kovalle, kun toinen on pehmeällä
Ristolan siltaa tehtiin vuonna 1985. Työtä tehtiin parhaina aikoina toista kuukautta, ja pellot olivat enimmillään 50 kilometrin alueella. Sillantekohommissa sitä tarvittiin, kun betoninkuljetin oli liian lyhyt. Leon ensimmäinen puskutraktori oli tämä Fiat, jonka levyn liikutus apparaatti on suorastaan veistoksellinen. Lomu oli puhdistamassa Vapon ojia, kun firman miehet kertoivat, että Haapavedelle tulee turvevoimala ja että siinä on sinulle Leo suo. Hydro-Master vaihtui Nuffieldiin ja Hymakseen vuonna 1972. Ei ollut ojia kaivettu, ruvettiin vain tekemään penkkaa, ja se on edelleen hyvässä kunnossa, Leo kertoo. Kerran ruokapöydässä velimies kysyi, että mitä sinun huulesi tuolla lailla roikkuu. Ensi pillari vaihtui Lokomon Teräskarhu 9:ään, kun kunnan mestari usutti Leon polanteita ajamaan. Heti armeijan jälkeen mies ja kone lähtivät metsäojaurakalle. Punainen 360 on kuvattu 1975. 33. Päivät olivat kuumia ja illat kylmiä. Lokomo on Halttusen Esalta haettu. On kesä 1977. Leo teki kaupan vain kuukautta ennen armeijaan lähtöä, sillä hinku kaivamaan oli niin kova. Juuri mitään muuta ei Leo Lomu ole uutena ostanut kuin tämän Vammas Majorin. 40 vuoden ajan Lomu urakoi leikkuupuimurilla. Leo otti tavaraa kauhaan, ja niin saatiin antura valettua vastarannallekin. Kasvohalvaus parani hiljalleen itsestään, mutta Oulun maatalousnäyttelystä heinäkuussa 1978 ostettiin naaman suojaksi kopillinen puimuri Sampo 500. Talvella 1979 Leo oli silloisen pusku traktorinsa kanssa Vihannin ohikulkutien teossa. Lokomo 325 oli Leon ensimmäinen ympäripyörivä kaivuri. Vanha se oli eikä tervettä päivää nähnyt, Lomu sanoo. Leo pui loppuun asti kotimaisilla. Kuuhkamon nevalla riitti työtä 23 vuodeksi
Saapumiserässä oli autoja vain kourallinen, mutta niitäkin on yhä ajossa. Ilmajoki 34. RANNALTA TOISELLE KRAZ-214B 1968 50-luvun raskaimmat neuvostokuormurit syntyivät Venäjällä mutta muuttivat pian Ukrainaan. Suomen armeija hankki kuusivetoisia KrAZeja ensi kerran 60-luvulla
Sen korvannut malli 255B esiteltiin 1967, mutta ilmeisesti vanhempaa versiota tehtiin vielä pari vuotta senkin jälkeen. Tiedot 214B:n valmistuksen loppumisesta vaihtelevat. Mutta hypätään virtaan Volgan varrelta. Siellä oli tuotantolaitos, joka oli toisen maailmansodan jälkeen valmistanut ensin terässiltoja. KrAZ-214 ei ulkoisesti juuri eroa myöhemmästä B-mallista. Vaan saattoipa ison kannen alta löytyä muutakin, perin harvoin tosin. Tärkeimpiä muutoksia oli se, että edeltäjän 12-volttisen sähköjärjestelmän tilalle vaihtui 24-volttinen. Sen moottori oli liki seitsenlitrainen, kuusisylinterinen ja kaksitahtinen diesel. Autojen mallinumerot säilyivät aluksi entisellään, mutta nimeksi vaihtui KrAZ Krementšukin autotehtaan mukaan. Teksti ja kuvat: Mika Rassi J os suomalainen on joskus joutunut tekemisiin KrAZ-kuorma-autojen kanssa, se on saattanut tapahtua monta vuosikymmentä sitten maanrakennustyömailla. Kuusipyörävetoisen lisäksi tehtiin myös nelipyörävetoisia kolmiakselisia autoja eri päällirakenteilla. Myös jousitusta ja etuakselistoa muutettiin. Autovalmistus siirrettiin Venäjältä Volgan varrelta Ukrainaan Dneprin rannalle Krementšukin kaupunkiin. Sillankuljettaja Ukrainassa alettiin tehdä omaa suunnittelutyötä vuonna 1961. Teknisesti merkittävin ero lienee sähkö vehkeissä: tässä vanhemmassa ne ovat 12-volttiset, seuraajassa 24-volttiset. Kyseessä oli Jaroslavlissa tehty kopio General Motorsin omistaman Detroit Dieselin vuonna 1938 esittelemästä moottorista. Auto oli aikalaisten rinnalla iso. Venäjältä Ukrainaan Venäjältä Jaroslavlin autotehtaalla valmistettiin vuodesta 1956 lähtien raskasta dieselkäyttöistä kuorma-autoa JaAZ-214, jossa oli kolme akselia ja jonka kaikki pyörät vetivät. Siinä oli erilainen moottori mutta ei lainkaan mielenkiinnottomampi. Suomeen KrAZin vanhempaa mallia on tullut Markku Mäkipirtin teoksen Puolustusvoimien moottoriajoneuvot 1959–2000 mukaan viisi kappaletta, joista neljä oli siltavarustuksessa. Kaksi vuotta myöhemmin kuusipyörävetoisesta pantiin markkinoille uusi modernisoitu versio 214B. Itse autoon voitiin panna seitsemän tonnin kuorma. Siellä uteliaat mortit kapusivat näiden raskaiden hirviöiden päälle kuin muurahaiset keolle ja tuijottivat haltioituneina sen konehuoneen uumeniin. Tehtaan luonne oli jo kerran muutettu tykkänään, kun se oli vuonna 1956 määrätty tekemään maatalouskoneita, pääasiassa maissipuimureita. Se oli tarkoitettu sotilaskäyttöön vetämään raskaita vaunuja niin, että yhdistelmän paino saattoi olla 15–50 tonnia. Varapyörät on tavallisesti asennettu hytin taa. Autossa oli viisivaihteinen synkronoitu vaihteisto, jakolaatikko ja keskitasauspyörästö. Kävimme tutustumassa ketterään pirssiin ja nuoreen omistajaan. ”Se on veekasi”, kuului jonkun suusta. Armeijalle nimittäin hankittiin 60-luvun jälkipuoliskolla kourallinen KrAZin vanhempaa 6x6kuormurimallia. Ulkoisesti autot muistuttavatkin toisiaan, mutta voimalinjassa ei ole juurikaan yhteisiä piirteitä. 255B:n eroina 214B:hen nähden on lähinnä nelitahtinen V8-moottori ja isommat renkaat, muut muutokset ovat kosmeettisia. Molemmilla oli peltipuku päällä. Todennäköisemmin kanssakäyminen on kuitenkin sattunut varusmiesaikana tai muutoin puolustusvoimissa. IMPERIAL WAR MUSEUMS AUTOKRAZ 35. Nyt toisen muodonmuutoksen myötä Krementšukin tehdas otti kontolleen isojen kuorma-autojen valmistuksen. Amerikkalaista Diamond T 980 -tankinvetäjää on pidetty KrAZin esikuvana. Silta-autot myytiin kaikki kerralla Puolustusvoimien huutokaupassa vuonna 1995. Yksi niistä on pari talvea sitten rymistellyt Ilmajoelle. Vuonna 1959 Jaroslavlin tehtaasta tehtiin pelkästään moottorija vaihteistotehdas. Niiden päälle oli taitettuna seitsemän tonnin painoinen terässilta, jolla voitiin kyydistä purettuna ylittää noin kymmenen metrin este
Sotilaskuljettajana Manu-Jussi Kannosto ei päässyt neuvostokalustoa ajamaan. MANU-JUSSI KANNOSTO • metsäkoneiden huoltomies "Olin Niinisalossa armeijassa kuskina. Kannoston KrAZ on yksi Panssari prikaatin käyttöön vuonna 1968 saapuneista silta-ajoneuvoista. ”Kun ajaa renkaat kuumaksi, ne jämähtävät muotoon jäähtyessään. Sanoinkin, että missä täällä autot on. ”Se pitäisi edes maalata mustaksi”, Kannosto tuhahtaa rattiin kavutessaan. Yksi tarpeellinen vipstaaki on pakkosammutin, joka estää moottorin ilmansaannin siinä tapauksessa että öljyä menee imuilman sekaan. ”Taas kävelee kauan aikaa tämä pirssi”, Manu tuumii. Kun lähdemme maastoajelulle, meno on keinuvaa pinnanmuodoista riippumatta. Huoneessa on nippeliä ja vipua niin paljon, että perushomma toimii, vaikka osa on tippunut pois. Romuja vain oli. Ajan virta on vienyt vääjäämättömään suuntaan. Ohjauksen muunnostöiden mukana autoon on vaihtunut Scanian ohjauspyöräkin. Siviilissä vahinko on otettu takaisin. Yksi oli meinannut tehdä monttuauton ja purkanut tätä ja asentanut tähän Scanian tehostetun simpukan.” Sorakuopalle KrAZ sopisikin, sillä sen kotomaassa kuten myös Suomessa sitä käytettiin pääasiassa maanrakennustöissä ja armeijan tehtävissä. ”Ostin tämän Kauhavalta, ja sitä ennen tällä on ollut ainakin kolme omistajaa. 36 KRAZ-214B. Tuolloin mies ei ollut vielä likikään ajokortti-ikää vaan tiiraili maailmaa isänsä Jari Kannoston Tuuri-Vanajan apumiehen paikalta. No oli siellä Tatroja, ne olivat vanhoja ja mukavia." Maastoajelulla Manu-Jussi Kannosto nähtiin Vanhoissa Koneissa ensi kerran numerossa 3/11. Siellä ei ollut ikävä kyllä enää neuvostoliittolaisia autoja. Tuolloin moottori näet hurjistuu pumppusuutinten antamasta polttoainemäärästä riippumatta. Pitäisi nostaa koko auto välillä ilmaan.” Pyöreillä renkaillakin meno on kovan puoleista. Nyt tapaamme Manun oman erikoisajoneuvon puikoissa
Vielä akseli väliin ja taas vaijeri kiristyy. ”Se kulkisi tasaisemmin, jos olisi painoa telin päällä”, Kannosto vakuuttaa ja pohtii, mitä alustalle asentaisi. Seuraavassa mallissa sen korvasi nelitahtinen V8-diesel. Moottori on valmistettu Jaroslavlin tehtaalla. ”Lehtijouset saisivat olla vähän pitemmät. Moottorin ainakin kuuluvin erikoisuus on Roots-tyyppinen puhallin. Toinen erityispiirre niin Detroitin kuin Jaroslavlin kaksitahtidieseleissä on se, ettei niissä ole ruiskutuspumppua lainkaan. Kun olisi 20 senttiä lisää pituutta, ne olisivat suurin piirtein kuin normaalit kuorma-auton jouset. Ne istutettiin heti saman autotehtaan autoihin. AUTOKRAZ 4/2024 37. Sen vetotapa on 6x4. Toinen olisi kotona valmiina, Hiabin 60-luvun vanha kappaletavaranosturi, aika järeä ja iso.” Toisaalta Manu löytää jousituksestakin vähän huomauttamista. Nimensä mukaisesti se sekä pumppaa korkeapaineella polttoainetta että annostelee sitä sylinteriin. ”Jenkkiarmeijan vanha huoltoauton koppi on tarjolla, se on yksi vaihtoehto. Pumppusuuttimia käyttää nokka-akseli. Ensimmäinen näistä oli juuri kuusisylinterinen malli, joka tuli saataville vuonna 1938. Ukrainan kuormureita 65 vuotta K ymmenes huhtikuuta vuonna 1959 Krementšukin autotehtaalla saatiin koottua ensimmäinen ukrainalainen kuormaauto. Krementšukin tehdas oli tehnyt aiemmin aivan muuta kuin autoja, esimerkiksi siltoja ja maatalouskoneita. KrAZeissa vakiovarusteena ollut vinssi on pantu takaisin paikalleen. Näitä kulkeutui Yhdysvaltojen liittoutuneiden apuohjelman myötä Neuvostoliittoonkin. Myös kuusivetoinen KrAZ-214 tuli mukaan tuotantopalettiin hyvin pian. Malli sattui olemaan maansiirtoauto KrAZ-222, lisänimeltään Dnepr. ”Penkki on kuin ilmapenkki, siellä on patjavieterit sisässä.” Suuri puhallus Vanhemman KrAZin suurin ero uudempaan on sen kaksitahtinen dieselmoottori. Kolmiakselinen nelipyörävetoinen JaAZ-210 oli kuusisylinterisen ensimmäinen käyttökohde, sitä alettiin tehdä sarjassa vuonna 1949. Vilkaistaan kaksitahtikonetta hieman tarkemmin. Detroitissa sitä saatiinkin heti rakentaa oikein olan takaa, sillä se oli voimakoneena monenlaisissa amerikkalaisissa sotakoneissa. Manu-Jussi Kannosto pitää etupään lehtijousia liian lyhyinä. Taka-akseleille veto tulee jakolaatikolta kahdella eri kardaanilla. Ei tule enää ikinä seitsemää tonnia olemaan päällä niin kuin on ollut silta-autona.” Kuljettajan alla on sentään mukavaa vaimennusta. Tässä maansiirtolava-autossa on samanlainen kaksitahtinen diesel kuin 214B:ssä. Ensimmäinen ukrainalainen kuorma-auto KrAZ-222 ja sen ylpeät tekijät. Rakenne on kopioitu Detroit Dieselin 71-sarjan rivimoottoreista. Näitä kaikkia oli tehty jo pari vuotta nimellä JaAZ Venäjän puolella Jaroslavlin auto tehtaalla. Ensimmäiset neuvostokopiot Detroitin nelija kuusisylinterisistä moottoreista tehtiin 40-luvun lopulla Jaroslavlissa. Samaa perhettä tai oikeastaan sama auto eri puvussa olivat perusmalli KrAZ-219 ja rekanveturi KrAZ-221. Sen sijaan polttoaine kiertää sylinterikannessa, jossa jokaiselle sylinterille on oma pumppusuutin. Etuveto on kytkettävissä pois, takapyörät vetävät koko ajan. Koska kaksitahtimoottorissa ei ole varsinaista imueikä pakotahtia, puhaltimella tuodaan sylinteriin sekä sitä huuhtelevaa että palotapahtumaan tarvittavaa ilmaa
Manun autoa on säilytetty pitkään ulkona, ja se on käynyt kopin luurangon päälle. Auton vanhakantaisimpia piirteitä on puurunkoinen ohjaamo. Ja puhdasta täytyy polttaa. Heti niihin saikin koskea. Kierrokset eivät silloin ole ihan tapissa.” KrAZin alkuperäisvarustukseen kuulunut vinssi jo löytänyt takaisin paikalleen, ja Manu meinaa pian laittaa kardaanin ulosotosta siihen kiinni. Kylmänä vaikea Monenlaisten koneiden kanssa pelanneelle Manu-Jussille KrAZ oli ensikosketus pumppusuuttimiin. Kaksitahtiöljyä olen kaatanut polttoaineen sekaan, että suuttimet saisivat voitelua. KrAZejamyytiinvuosina1961–1979 Neuvostoliitonulkopuolelle48 712 kappaletta. Kuvasta nähdään myös, että moottorissa on kuivat sylinteriputket. Ensin mainittuja tehtiin reilu vuosikymmen, jälkimmäisiä kolmatta vuosikymmentä. Mutta kun antaa imusarjaan kuumaa, sitten se lähtee heti.” Muistojen pilari Myöhempi 255B-malli muistetaan siitä erikoisominaisuudesta, että renkaiden ilmanpainetta sai hytistä käsin laskettua ja nostettua. Lumi sulaa tankin päältä, kun koko päivän ajaa”, ManuJussi meinaa. ”A-pilarista ei ole kuin muisto kohta jäljellä”, Kannosto karjuu KrAZin moottorin murinan yli. KRAZ-255B on esitelty numerossa 3/13 KREMENTŠUKIN autotehtaan historiasta kerroimme numerossa 7/18 38 KRAZ-214B. ”40 on paras vauhti tälle autolle. Polttoaine lämpiää kiertäessään kannessa. Nykydiesel on niin kuivaa”, Manu-Jussi sanoo. TIESITKÖ. Vaikka KrAZin huippunopeus on vain 55 kilometriä tunnissa, sekin tuntuu Manusta rakenteiden vuoksi liian kovalta. Suurin osa meni tietysti toisiin sosialistimaihin, mutta Suomen lisäksi myös Argentiinaan ja IsoonBritanniaan saatiin uppoamaan näitä jättiläisiä. Manu mulkaisee metsätieltä sivuun ja painaa kaasua. ”Se on aivan mädäntynyt. Venttiilikopan saakin sen takia helposti irti, että suuttimiin pääsee hyvin käsiksi.” Seisominen ja epäpuhtaudet ovat pumppusuuttimille pahasta, Kannosto tietää. ”Sanovat, että huilaamisesta se ei tykkää yhtään. Eikä tälle säilyneellekään mitään armoa anneta. Kuvassa nähdään niiden niiden rakenne ja asennus sylinterikanteen. Letkulämmitin on suunnitteilla. Ilman syöttö moottoriin tapahtuu puhdistimien ja puhaltimen kautta. Pumppusuuttimia käyttää lohkossa kulkeva nokkaakseli (1), toisella puolella lohkoa kulkee tasapainoakseli (17). ”Kaksi suutinta oli jumissa, ne piti avata ja putsata. Tämä hytti on sentään helppo huonommankin puusepän tehdä, kun ei ole pyöreitä muotoja.” Ja kun huone kerran tehdään uusiksi, siitä rakennetaan samalla hiljaisempi. Periaatteessa saman homman saisi letkulla tehtyä 214B:ssäkin, sillä ilmalaitteet on siinäkin. Kaksitahtidiesel on huono lähtemään kylmästä käyntiin. ”Jos vähänkin on kylmä, kyllä ottaa lujille. Jarrut ja alkuperäinen ohjaustehostin ovat paineilmakäyttöisiä. KrAZin 214ja 214B-mallien valmistusmääräon32 870.Näiden autojen seuraajaa eli 255B-mallia onerimuunnelminatehty197 155. ”Mennään tuonne nevalle ajamaan niin on vähän haastetta!” Moottorissa ei ole ruiskutuspumppua vaan sylinterikohtaiset pumppusuuttimet. ”Polttoainesuodattimet otin auki ja putsasin. ”Kun autolla ajaa tarpeeksi kauan, tankkikin on hetken päästä kuuma. Tähän hätään ei tiedä, mistä suodattimia saisi.” Neljästä Suomeen tulleesta 214B-siltaautosta ainakin kaksi on säästynyt. Kannosto tuntee toisen KrAZin omistajan, mutta kummallakaan heistä ei ole tietoa kahdesta muusta. ”On niin kova lämmittäminen kosanilla, että sen saa käyntiin”, Kannosto kiroaa. Tällä hetkellä sieltä ei peltiä parempaa vaimennusta löydykään. Jos vettä on polttoaineen seassa, helposti menee elementit jumiin. Lämpimäksi saaminen ei kuitenkaan aina ole helppoa. Sylinteriputkessa on kanavat, joista ilma pääsee sisään männän painuessa alakuolokohtaan
KRAZ-214B MOOTTORI JaAZ-M206B,kaksitahtinen kuusisylinterinen suoraruiskutteinen diesel, sylinterinhalkaisija108 mm, iskunpituus127 mm, iskutilavuus6,97litraa,teho 205hevosvoimaa2?000 kierroksella minuutissa KYTKIN kuiva yksilevykytkin VAIHTEET 5+1 (vaihteet 2–5 synkronoitu), kaksivaihteinen jakolaatikko HUIPPUNOPEUS 55 kilometriä tunnissa POLTTOAINEEN KULUTUS 65 litraa sadalla kilometrillä nopeudessa 25 kilometriä tunnissa VETOTAPA 6x6, etuakselilta veto kytkettävissä pois JARRUT paineilmakäyttöiset rumpujarrut RENKAAT 15,00–20 OHJAUS mekaaninen, paineilmatehostettu MITTOJA omapaino12 300 kg, kokonaispaino19 570 kg, maavara360 mm, kääntösäde14 m,pituus 8?530 mm,korkeus ohjaamon kattoon 2?880 mm,akseliväli etuakselista telin keskelle 5?300 mm,leveys2?700 mm, polttoainesäiliöt 2 x 225 litraa VALMISTUSVUODET 1963–1967 Neljällä siltaajoneuvolla saatiin aikaan 42 metriä siltaa. Tässäkin KrAZissa on ollut seitsemän tonnin siltarakenne päällä. Enempää painoa ei autoon oikein parane pannakaan. Kierrokset eivät silloin ole ihan tapissa.” 4/2024 39. ”40 on paras vauhti tälle autolle. Manu-Jussin mielestä se olisi mukavampi ajettava edes pienen kuorman kanssa. Venttiilikopan alta paljastuu pumppusuutinten rivistö
40. LAHTI Kymmenen vuoden ikään ehtineen Retro Trucks -tapahtuman lumovoima ei pelkästään pysy vaan tuntuu sen kuin kasvavan. Mutta sopu antoi sijaa. Kun suunta on selvä, ei esteitä onnistuneelle päivälle ole. Tällä kertaa kyyditsijänä oli Scania LB 81S vuodelta 1980. Nostalgisen kaluston lisäksi tapahtuma tarjosi lähes 20 kauppiaan rompetorin sekä tietenkin kahvilapalveluita voitelemaan vanhan raudan äärellä lämmenneitä leukapieliä. Liikennettä ohjaamassa tapahtuman kantaviin voimiin kuuluva Ari Perttilä, ja Tapio Nisulan ’59 Ford Thames Traderin kabiinissa kuunnellaan. Tosin isompikin laani taitaisi kohta olla tarpeen, sillä yli 130 retroajokkia täytti pihamaan varsin tarkkaan. Teksti ja kuvat: Harri Onnila R etro Trucks Lahes järjestettiin nyt toista kertaa tapahtumanimen kertomalla paikkakunnalla Lahdessa, kuorma-autojen varaosia ja tarvikkeita myyvän Originator Oy:n isolla tontilla. Tämän vuoden tapahtuma keräsi sankan, järjestäjän arvion mukaan yli 6 000 hengen yleisöjoukon ihastelemaan raskasta kalustoa aktiivisen käyttöiän molemmilta puolilta. Göran Sjöbergin Ferguson TEA-20 on Vanhojen Koneiden lukijoille tuttu peli, samoin Kontio-Sisu, jonka lavalla Fergu yleensä kulkee näyttelyihin. Veteraanien vetovoimaa 4.5
Pelastuskalustolla ei ollut tulipalokiire, sillä paikalle ehti, kun ajoissa lähti. Takana pilkottaa tapahtuman järeimmän tittelistä kilvoitellut kampe, Tikkanostot Oy:n Lokomomobiilinosturi vuodelta 1979. Työuraansa tankkausauton kerrotaan suorittaneen ainakin Kittilän lentokentällä. Mutta minkä vuoksi etukulman apuvalon pitää olla noin kiusallisen piskuinen. Vuoden 1987 Niilo kun on Mauri Vainion entinen sorajuna ”Nefertiti”, jonka maalauksen loihti kukapa muukaan kuin Simo Riikonen. Se oli kuulemma käynnistetty lavetille ajoa ja tapahtumaan tuontia varten ensimmäistä kertaa 15 vuoteen. Erikoisuuksiin lukeutui 70-luvun puolivälin Volvo F88 -säiliöauto. Tapahtuman vanhinta kalustoa edusti Hinausautokeskuksen mannekiini, Volvo LV290 DS. Yhdistelmä on upea ilmestys edelleen. Tähän Kiitolinjalla liikkuneeseen vuoden Scania-Vabis L75:een saimme tutustua vuosikymmen sitten, numerossa 7/14. 41. Volvo F10 -veturi ei ole saanut harteillensa poikkeuksellisen tomeraa pilkkiä. Tähän sotavuoden 1942 laitteeseen voi tutustua tarkemmin pakittamalla numeron 8/18 sivuille. Monen vanhemman rahtarin retrosydän läikähti N12-Volvon äärellä. Tämä Zieglerin korittama Opel Blitz taitaa olla palvellut paloautona vain kotikulmillaan Saksassa. Kapselit sopivat useampaankin retroikäiseen kuorma-autoon, mutta 50–60-luvun RLPetterin “ylämaski” oli äkkiarvaten jo selkeästi täsmäosuma tarpeeseen
Tšekkoslovakiassa valmistettu evakuointi vaunu VT55A oli toinen esiintyjistä. Päivän mittaan kahdesti pidettävä toimintanäytös on tapahtuman vetonaula. Ajonäytöksiä järjestettiin päivän mittaan kaksi. 42. Pääsylipun lunastamalla pääsee tutustumaan Hämeen Mobilistien paikalle kokoamiin ajopeleihin ja Panssarimuseon kalustoon. Kampiakselit kesäaikaan 1.5. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Kokemuksia kaikille aisteille. Innokkaita matkustajia riitti, eikä vaunun tarvinnut juuri tyhjän panttina seisoskella. Maksua vastaan pääsi kokemaan, miltä tuntuu telavehkeen kyyti. KEWÄTSAWUTUS, HATTULA Kanta-Hämeen vappuriennoista konehenkisin on Parolan Panssarimuseolla järjestettävä Kevätsawutus
43. Saukkolan isännät ajelivat paikalle Unimogmaastokuomurilla. Fergu on alun perin kotoisin Sysmästä ja majailee nykyisin Luolajan maatalousmuseossa. Tähtitornin alaosa on muokattu telttaperäkärrystä, kupoli on nikkaroitu hiekkasäiliöstä. Yleisö pääsi nauttimaan hauskasta puksutuksesta käynnistysnäytösten aikana. Yleisöä kiinnostivat sekä lavalle nostetut vesioinaat että Unimogin perävaunu eli hinattava pienoistähtitorni. Taustalla komeilee Hämeen mobilistien REO Speed Wagon, linjaauto vuosimallia 1934. Kyllä senkin kyytiin muutama 50 kilon apulantasäkki mahtuu. Taaempi eli ’92 Toyota Hiace ei tosin ole juuri hommia paiskonut, sillä auton mittarissa on vaivaiset 32 800 kilometriä. Zetor vetää puoleensa. Harmaat työjuhdat rinnan. Minipakettiauto oli tapahtuman pienimpiä hyötyajoneuvoja. Panssarimuseon tapahtumassa oli esillä kalustoa moneen lähtöön
Vuonna 2008 Henricin traktorit saivat arvoisensa puitteet, kun Störlingen maatalousja moottorimuseo avasi ovensa. Museo järjestää Ölands Motorklubbin ja Ölands Veteranklubbin kanssa vuosittain teematapahtumia. Lato toisensa jälkeen täyttyi traktoreilla. Traktorit ovat pääosin Öölannin seudulla työuransa tehneitä. 44. Sadonkorjuujuhlaa vietetään 26.–29.9. Teksti ja kuvat: Aulis Lassila H enric Bertilsson sai traktorin lahjaksi ollessaan 12-vuotias. Museon tilat mahdollistivat monenmoisen vanhan rekvisiitan esillepanon. Viikinkisaaren koneaarre STÖRLINGEN MAATALOUSJA MOOTTORIMUSEO, RUOTSI Öölanti, pitkä ja kapea saari Itämerellä, ei ole koskaan matkan varrella. Lopuksi tiedotus vanhemmille: Vanhojen koneiden lahjoittaminen herkässä iässä oleville nuorukaisille saattaa aiheuttaa riippuvuutta. Tehoa mukeista irtoaa 41 hevosvoimaa. Välillä voi hengähtää museon kahviossa. Valikoima kuvastaa hyvin Ruotsin 50-luvun merkkikirjoa. On autoja, moottoripyöriä, moottorisahoja, televisioita, posliinia, ja yllättäen traktoreiden keskellä kohoaa sodan aikainen ilmatorjunnassa käytetty valonheitin. Pääpaino on luonnollisesti kotimaisessa kalustossa, mutta myös jenkkitraktorit ovat hyvin edustettuina. Tänä vuonna alue täyttyy vanhoista vehkeistä Moottoripäivänä 20.7. Museo elää modernisti ajassa, sillä kokoelmiin kuuluu myös matkapuhelimia. Kuluvan vuosituhannen alussa Bertilsson järjesti tapahtuman, jossa konekokoelma oli kaiken kansan ihasteltavana. Mielenkiintoisen luonnon ja historian lisäksi saarella odottaa Störlingen maatalousja moottorimuseo. Kuuden hevon Stover-paikallismoottori 20-luvun puolivälistä poseeraa kunniapaikalla. Sinne pitää varta vasten lähteä. Se oli alkusysäys traktoriharrastukselle, ja vuosien karttuessa veteraanitraktoreiden rivistö alkoi kasvaa. Yhdysvaltalainen Stover Engine Works valmisti moottoreita, autoja ja jokusen traktorinkin vuosina 1895–1941. Yleisömenestys – yli tuhat kävijää – toimi pontimena museon perustamiselle. Koneista kiinnostunut miehenalku mielistyi vuoden 1946 McCormick Super W6:een. Störlingen museo tarjoaa nähtävää sopivan päiväannoksen, vaikka fokus olisi vain traktoreissa. Surumielisen näköisen Bolinder-Munktell BM-20:n hehkukuulamoottorin kahden sylinterin iskun pituus ja sylinterin poraus ovat molemmat 150 millimetriä
Tanakka 48 hevosvoiman Volvo T43 edusti 40-luvun lopun traktorikannan tehokkainta laitaa. Tästä kaikki alkoi. Märkiin korjuuoloihin kyllästynyt viljelijä asensi Viktoriin puolitelat. 2,65-litraisen neloskoneen tehomaksimi 27 hevosta saavutettiin 1?800 kierroksen kohdalla. Fahr D17 oli näpsäkkä yleistraktori, jolla oli korkean maavaransa (53,5 cm) ansiosta myös kantajatraktorin ominaisuuksia. E. Perinteiseen vaijerimekanismiin on yhdistetty hydraulinen lastaustoiminto. Sen Hesselmanmoottori oli dieseliä kevyempi ja hörppi dieselöljyä sekä petrolia myös huonolaatuisempina tisleinä. 12-vuotias Henric Bertilsson sai vuonna 1982 lahjaksi McCormick Super W6:n vuodelta 1946. klo 11–16, juhannusaattona suljettu Johnston oli MasseyHarrisin sisarmerkki. Dieselmoottorisen 101 Juniorin vientiin tarkoitetut petroliveljet saivat kylkeensä 102 Junior -merkinnän. Bolinder-Munktell Victor 230 aloitti työuransa sokerijuurikastilalla vuonna 1957. Museoiden takapihalle kannattaa aina vilkaista. STÖRLINGE LANTBRUKSOCH MOTORMUSEUM • Störlinge 32, 38793 Borgholm • info@motormuseet.se • motormuseet.se • Avoinna 4.5.–15.8. Se oli JD:n ensimmäinen dieselmalli, tosin museon yksilön tankista löytyy petrolia. 35 konetta valmistettiin saatavilla olevista osista, joten variaatioita ilmeni. 45. Nelivetoinen MAN 325 A herätti varmaankin huomiota vuonna 1950 Öölannissa. Brorsson Mekaniska Verkstadin 50-luvulla valmistama Frakt-Man-kaivinkone on erikoinen hybridi. Traktoriin on jälki käteen lisätty BM Victorin hydraulinen nostolaite. Moottorina on luultavasti 95 hevosvoiman Volvo D47. Joku saattoi panna merkille moottorin pehmeän käyntiäänen. John Deere AR sai pyöreät muodot vuonna 1950. Puutarhatilat saattoivat kaivata hitaampaa ykkösvaihdetta
Siinä välissä emoyhtiö teki muun muassa legendaarisia Ahma-kaivureita. Kuvat: Tarja Kurjen arkisto M yllärien Myllynkivitehdas Oy syntyi samaan aikaan, kun turkulainen ARA eli Auran rautateollisuus, aiempi Auran Rautasänkytehdas, oikoi laveaksi paisunutta tuotekatalogiaan. Myllynkivien valumuotteja ja puolivalmiita kiviä tekijöineen. Siellä sen toiminta jatkui Tehtaankatu 1:ssä, ajan ja kysynnän virrassa muuntuen, vuoteen 1973 saakka. Teksti: Kauko Ollila . KUORMANKÄSITTELYN MULLISTAJAKSI Myllykone ja Autolava Turussa vuonna 1926 perustetusta Myllärien Myllynkivitehtaasta kimposi vuosikymmenten saatossa Multilift, kuuluisa vaihtolavalaitteiden valmistaja. Vuoden 1950 tuoteluettelossa esiintyvät muiden muassa esipuhdistajat, aspiraattorit, kuorimakoneet, viljan harjauskoneet, hiertimet ja ryynimankelit. Vuonna 1939 yhtiön nimi muutettiin muotoon Myllykone Oy. Yrityksen tuotanto laajeni myllynkivistä ja kotitarvemyllyistä pian kaupallisten myllylaitosten viljankäsittelyja myllykoneistoihin. Varmuutta ei valmistussopimuksesta ole, mutta ARAn Ennätys-nimellä markkinoimat myllynkivet ja kotitarvemyllyt ilmestyivät vuodesta 1927 alkaen Myllärien Myllynkivitehtaan tuoteluetteloon. Myllynkivistä 46. Myllärien Myllynkivitehdas on rymättyläläisen sepän Robert Rautavuoren (1875–1962) ja tämän pojan, myöhemmän talousneuvos Uuno Rautavuoren (1901–1952) perustama yritys, joka siirtyi jo vuonna 1931 Turun Puutarhakatu 19:sta parinkymmenen kilometrin päähän Naantaliin
Hän ja varsinkin hänen tekninen velhoveljensä Mikko Terho (1918– 2005) mullistivat kuormankäsittelyä perustamalla Myllykoneen kylkeen Autolava Oy:n, myöhemmän Multiliftin, vuonna 1949. Myllykoneen kolmas perustaja sekä suomalaisen kauppamyllytoiminnan tekninen kehittäjä laajemminkin oli saksalainen Joachim Hänsel (1906–78), joka tuli alun perin turkulaisen Turun Porsliinitehdas Oy:n palvelukseen vuonna 1925. 1930-luvun messuosastolla ollaan myllykoneiden kanssa vielä vanhalla Myllärien Myllynkivitehdas -nimellä. Myllykoneen jälkeen hän siirtyi raumalaisen Satavehnä Oy:n toimitusjohtajaksi. Hän toimi Myllykoneen teknisenä johtajana vuosina 1938–1950, ja oli urallaan suunnittelemassa ja rakentamassa Suomeen yli sataa myllylaitosta. MMT oli Myllykoneen lukuisten eri myllylaitoskoneiden tuotemerkki. Joachim Hänsel oli naimisissa Robert ja Matilda Rautavuoren tyttären Margaretan kanssa. Kun tämän veli ja Myllykoneen ensimmäinen toimitusjohtaja Uuno Rautavuori kuoli vuonna 1952, tuli toimitusjohtajaksi Uunon vävy, AnnaLiisa-tyttären aviomies Martti Terho (1924–68). 47. Mukana oli Terhon veljessarjasta myös Mauno
Ford Thames on näyttelykappaleena Terhon veljesten keksinnölle. Mikko Terhon, joka toimi Autolavan teknisenä johtajana, nimissä on noin 30 patenttia, kaikki käytännön työssä ilman kouluoppia laadittuja. Terhot patentoivat vaihtolavaideansa vuonna 1947 ja perustivat Autolava Oy -nimisen yrityksen 21.10.1949. Alkuvuotensa Autolava toimi Myllykoneen vuokralaisena. Tänäkin päivänä Hiabin Multilifttuotteita valmistetaan Raisiossa. Autolavan kaupallinen startti tapahtui Myllykoneen alkurahoituksella. Terhot ajoivat autollaan halkoja Vapolle kahdessa tuurissa, ja jonkinlaiset avut kuormaamisessa tuntuivat välttämättömiltä. Vinssiperustaisia laitteita vietiin jo 1950-luvun alussa muihin Pohjoismaihin, ja vientiä oli myöhemmin muuallekin Eurooppaan. Käytännön innovaattori Mikko Terho oli sotien jälkeen töissä Turun Autohallissa ja osti sieltä länsiliittoutuneiden ylijäämävarastosta peräisin olleen kymppipyörä-GMC:n. Piti vain saada veto tapahtumaan takaa, eikä normaaliin tapaan edestä. ”Kun maastokäyttöön tarkoitetun Kempsun etuvinssissä riitti voima kiinni jääneen auton ylös vetämiseen, uskoimme sen riittävän myös kuorman nostamiseen. Myllykoneen perustaja ja ensimmäinen toimitusjohtaja Uuno Rautavuori oli myös Autolavan ensimmäinen toimitusjohtaja kuolemaansa asti vuonna 1952. Kun Naantalista ei löytynyt kasvaviin tarpeisiin sopivaa tonttia, siirtyi Autolavan toiminta vuonna 1961 Raision Inkoisissa sijainneen veljesten kotitilan maille. Näihin kehitelmiin kuuluu vaijerilaitteen vedon muuttaminen hydraulimoottorikäyttöiseksi vuonna 1956. Ensimmäinen vaihtolava toimitettiin seuraavana vuonna autoilija Voitto Varjoselle Taivassalon Sahalle. Autolava Oy:n pihalla odottelee edustava joukko 1950-luvun juhtia vaihtolavalaitteiston asennusta. Kauppalehti Optio valitsi Mikko Terhon 1990-luvulla Suomen itsenäisyyden ajan 20 merkittävimmän yritysjohtajan joukkoon. ja ohjasimme vaijerit putkia pitkin ja rullien kautta auton taakse ja alas kuormalavan kulmiin”, kertoo Mikko Terho Multilftin omassa 50-vuotisjuhlajulkaisussa vuonna 1999. Syntyi idea vaihtolavasta. 48 MYLLYKONE JA AUTOLAVA. Vaihdoimme vinssiin pitkän akselin, laitoimme kelat päihin Vasemmalta keksijä Mikko Terho, myöhempi Myllykoneen toimitusjohtaja Esko Nilanterä ja Autolavan ensimmäinen toimitusjohtaja Martti Terho
Vaihtolavajärjestelmä toi uusia tuulia myös jätehuoltoon. Onkin kuvaavaa, että Konecranes, jonka Hiab-ulokkeeseen kuuluvat myös muiden muassa Loglift-, Jonseredja Moffett-nosturit sekä kuormalaitteet, on juuri tätä kirjoitettaessa eriyttämässä sekä Hiabettä Kalmar-divisioonaansa omiksi yhtiöikseen. Jossain vaiheessa ostovimma on tehnyt niistä niin monitahoisia, että osaa asiakasryhmistä ei kyetä konsernin norsunluutornista enää kunnolla palvelemaan. Autolava Oy:n tuotanto käsitti tällöin lisäksi jätteenkäsittelykalustoa, konttilaitteita, perävaunuja, kuormalavoja sekä näiden varaosia. Tämän kaiken keskellä Autolavan johdossa nähtiin, että kovan kasvun tueksi pitää saada tukevammat hartiat. Myllykoneen työntekijät ja toimihenkilöt muodostivat tiiviin piirin, josta monet asuivat työnantajan tarjoamassa asunnossa konepajan lähellä. Näin Autolava myytiin kehitysyhtiö Sponsorille samana vuonna 1968. Noiden aikojen jälkeen Multilift on edelleen merkittävä vaihtolavabrändi ja osa Konecranes-konsernia. Siksi mennään taas vaihteeksi kohti pienempää yksikkökokoa. Uskoimme sen riittävän myös kuorman nostamiseen." Tätä hommaa eli halkojen ajoa varten vaihtolava alun perin syntyi. Yhtiön nimi muuttui vuonna 1976 Multiliftiksi, joka oli ollut jo pitkään käytössä tuotenimenä vientimarkkinoilla. Uusi omistus jo 1968 Vauhdikkaan kasvun mukana Autolava Oy perusti useita ulkomaisia tytäryhtiöitä vuonna 1968, mutta Martti Terho kuoli äkillisesti samana vuonna. Vienti suuntautui kokonaan Länsi-Eurooppaan, ja väkeä oli töissä jo 214 ihmisen verran. Tässä vaiheessa yhtiön liikevaihto oli 6,4 miljoonaa markkaa, josta viennin osuus 2,2 miljoonaa. "Kempsun etuvinssissä riitti voima kiinni jääneen auton ylös vetämiseen. M U LT IL IF T MULTILIFT 4/2024 49. Kasvumahdollisuudet eivät toteudu ja omistaja-arvokin kärsii. Tarina on tuttu rajusti kasvavien yritysten elinkaarelta
Sellaiset syrjäyttivätkin myllytekniikan tuotannon vuonna 1961, mutta lisäksi Myllykone valmisti tuohon aikaan lumilinkoja, erilaisia kuljettimia ja kivimyllyjen sijaan kotitarve-vasaramyllyjä. Kaikki Uuno Rauta vuoren tyttäret työskentelivät Mylly koneessa, samoin Uunon tyttären Ullan ja yhtiön viimeisen toimitus johtajan Esko Nilanterän tytär Tarja Kurki ja tämän veli Jarmo. Ahma 520S jäi Myllykoneen kaivintuotannossa muutaman kappaleen esisarja-asteelle. Taustalla Ahma 450H. Sittemmin toki kävin alan kouluakin”, sanoo iloinen, edelleen Naantalissa asuva Tarja. Muidenkin omien tuotteiden hiipuessa yhtiö teki viime töikseen silloiselle Navirelle laivojen pelastusveneiden taavetteja eli nostoja laskulaitteita. Kaivureissa kilpailu koveni. Myllykoneen liikevaihto oli parhaimmillaan 1960-luvun lopulla noin kaksi miljoonaa markkaa ja työntekijöitä yhtiöllä oli noin 40. Ahma-kaivureita vietiin 1970-luvulle tultaessa lähinnä Itävaltaan, Jugoslaviaan ja Ruotsiin parhaimmillaan 70 kappaletta vuodessa. Myllykone kuihtui pois Kun maa oli tupattu riittävän täyteen myllytekniikkaa, piti myös Myllykoneen konttorista tähyillä uutta hitsattavaa. Martti Terho oli tässä vaiheessa sekä Autolavan että Myllykoneen toimitusjohtaja. Myllykoneen kiinteistö päätyi Naantalin kaupungille ja rakennukset purettiin 1980-luvulla. 1950-luvun lopussa uusi ilmeinen askel oli maataloustraktoriin sovitettava kaivinlaite. Halki vuosikymmenten yhtiö tuotti hyvinkin erilaisia metallitavaroita, ja 1950-luvun lopussa uusi ilmeinen askel oli maataloustraktoriin sovitettava kaivinlaite. 50 MYLLYKONE JA AUTOLAVA. Nyt paikalla on asuinkerrostaloja ja Aurinko-säätiön palvelutaloja. Kuten jo edeltä kävi ilmi, Myllykone oli perheyritys sanan korkeimmassa merki tyksessä. Alihankintariippuvuudesta tuli ongelma, yritys ajautui kassakriisiin ja toiminta loppui 1973. Siinä on kuitenkin myöhempään 535S-malliin tullut runkosovitekiinnitys traktoriin vastapainoineen ja nokkapumppuineen. Kuvassa oikealla mappi kädessään Myllykoneen viimeinen toimitusjohtaja Esko Nilanterä tervehtii Ahman työesittelyissä kunnostautunutta tunnistamatonta henkilöä. Kesät olin palkanlaskennassa ja kassahommissa. Terhon veljesten perehtyneisyys hydrauliikkaan oli tärkeä tekijä Ahma-kaivimen menestyttämisessä, ja tuotteet itsessään kuuluivat traktorikaivinten suomalaiseen pioneerijoukkoon. ”Menin sinne toimistoon töihin heti keskikoulusta, ja sainkin hyvän lähdön myöhempään työelämään
Näiden koneiden puomin maksimikääntyvyydeksi ilmoitettiin peräti 240 astetta. ES IT EK U VA T: JA N N E R IIK A SE N A R K IS TO 4/2024 51. Järein Ahma oli 535S, joka muistuttikin kaivimella varustetun maataloustraktorin sijasta jo vakavasti otettavaa traktorikaivuria. Kaivin on Ford 5000:n häntänä silmiinpistävän kaukana takana – mutta juhlava on nokkapainokin. Pian seurasi hydraulisilla tassuilla paranneltu 450H. Kaivimista ensimmäinen oli mekaanisilla tukijaloilla varustettu 450. 535 oli kauimmas kurkottava Ahma. Järeimmät kaivimet 475H ja 535S saivat X-tyyppiset rinnakkaismallit, jotka varustettiin hydraulisella sivusiirrolla. Mikään pikkutraktorin laitos ei keveinkään Ahma ollut. Ahmoissa mallinumero on yhtä kuin koneen ulottuvuus pääpuomin kääntöpisteestä. Mallin kääntö oli toteutettu omaleimaisesti yhdellä poikittaisella sylinterillä ja hammastangolla. Moinen reppu selässä Ford tarvitsi kunnon nenäkorun. Omaleimainen Ahma L aadukkaina pidettyjä Ahma-kaivulaitteita on suomalaisten koneharrastajien aktiivikäytössä edelleenkin. Ajalle tyypillisesti Ahmat toimivat matalilla, korkeintaan 120 baarin paineilla sekä pitkillä sylintereillä ja vipuvarsilla. Fordin piirimyyjät olivat tämän mallin jakelijoina. Niitä myytiin lähinnä keskieurooppalaisille asiakkaille. Ensimmäisessä Ahmassa oli mekaaniset tassut, mutta H-mallissa tukea haettiin hydraulisesti. Myllykone myi uusien koneiden mukana maataloustraktorin alle pultattavan mallikohtaisen teräsraamin. Monet Major-miehet käyttivät tonninkin nokkapainoja näillä H-malleilla kaivaessaan. Molemmat 450-mallit olivat nostolaitteisiin sovitettavia, mutta eivät pelkästään vetovarsista käytettäviksi tarkoitettuja. Siinä vetokoukun paikalle tuli ketjuvetoinen hydraulipumppu ja alakiinnike hydraulisylinterille, jolla kaivinta nostettiin ja laskettiin kuljetusja kaivuasennon välillä. Monet Ahmoista on myöhemmin istutettu kiinteisiin sovitteisiin, sillä käytettyjen kaupassa saattoivat tukiraamit jäädä puskaan ja seuraava ostaja särkikin nostolaitteensa ennemmin tai myöhemmin. Isojen Ahmojen X-mallit olivat hydraulisine sivusiirtoineen vientiin ja rakennustoimintaan suunnattuja tolppatassumalleja. Ahmaa mainostettiin alkujaan maatilojen käyttöön
1920-luvulla onnistuttiin tekemään ensimmäiset kunnolliset siirrettävät moottoriketjusahat. Työmännän kiertokangen kanssa samaan kammentappiin on laakeroitu toinenkin kiertokanki, ja sen päässä on kytkinmäntä, jonka pää osoittaa sahan etuosan suuntaan. Terä kiinni moottorissa Wrightin edestakaisin sahaavat sahat olivat pääasiassa suoravetoisia. Isommissa sahoissa on vastakkaisten mäntien rakenne, samanlainen kuin V-moottorissa, jossa sylinterit ovat 180 asteen kulmassa toisiinsa nähden. Sen jälkeen moottorisahaaminen on käytännössä ollut päättymättömän terän voittokulkua. 52 L EN KK I K ETJ U S SA V A N H A T SAH AT. Terän liike oli väistämättä lyhyt, ja purunpoiston kanssa ilmeni siksi ongelmia. Moottorin työmännän pää osoittaa sahan takaosaan päin. Liike viedään siis sylinterikannen läpi. Teksti: Mika Rassi · Kuvat: Tuukka Erkkilä V arhaisimmissa moottorisahoissa oli yleensä edestakaisin liikkuva terä. Pie nemmissä Wright-sahoissa on yksi mäntä ja yksi kiertokanki. Mutta männillä on eri tehtävät, ja toista niistä voidaan kutsua moottorin männäksi tietyin varauksin. Yhdysvalloissa yksi tekijä hangoitteli vastaan vielä 60-luvulla. Ensimmäiset suomalaisetkin moottorisahat esiteltiin jo 1910-luvulla, ja ne tekivät käsisahoista tuttua edestakaista liikettä. Se jaksoi pitää perinteisellä terälaitteella varustetuista sahoistaan kiinni 1960-luvulle asti. Männän päässä on kiinni tanko, joka liikuttaa terää. Mutta jos moottori tuottaa pyörivää liikettä, miten se on voinut liikuttaa terää edestakaisin ilman välitystä. Tässä toisessa sylinterissä ei tapahdu sytytystä, vaan kytkinmännän tehtävä on liikuttaa siihen kytkettyä sahanterää. Sahaketjun periaatteita oli kuitenkin patentoitu jo 1800-luvun mittaan. Tai oikeastaan se keksi edestakaisen liikkeen uudestaan 50-luvulla ja alkoi mainostaa sitä tuoreena sensaationa, joka panee ketjut viralta. Wrightin terä leikkasi paluu suuntaan. Tunnettu poikkeus säännöstä on amerikkalainen Wright. TOSI KAPINALLINEN Wright Super Rebel Kaatoon, katkontaan ja karsintaan tarkoitetut konesahat ovat olleet pääosin ketjusahoja pian sadan vuoden ajan. Ainakin kahdella eri tavalla
Jussila on muistellut kirjassaan Käytetty konemies, että Wright oli ensimmäisiä Suomessa myytyjä karsimiseen sopivia sahoja. ”Moni osti Wrightin vain siksi, että sai moottorisahavähennyksen”, Matti Kivistö sanoo. Vuonna 1957 Wright Rebel maksoi 75 000 markkaa, kun esimerkiksi Stihl BLK/57 maksoi 97 300 markkaa. Se on suhteellisen kevyt, hiukan yli kymmenkiloinen. Yksi on normaali polttomoottorin mäntä (kuvassa numero 86), toinen (90) toimii vain terän liikuttajana. Antti J. Pokasahaan tottuneelle esimerkiksi ketjusahan potkaisu oli yllättävä ja vaarallinen. Keskolla karsittiin Kesko toi Wrightia Suomeen mutta myi muitakin sahamerkkejä, esimerkiksi mainittua Stihliä. Wrightilla on tähän veroasiaan liittyen hieman arveluttava jälkimaine. Wright ei tehnyt sellaisia temppuja. WRIGHT GS-5020 SUPER REBEL MOOTTORI kaksitahtinen Wrightmoottori, iskutilavuus 115,7 kuutiosenttiä, teho 4,6 hevosvoimaa VETOTAPA suoraveto TERÄN PITUUS 50 cm PAINO 11,3 kg VALMISTUS VUODET 1959–1960 Puolet pois Parilla Wrightin sahalla oli kirjainja numeromallien lisäksi nimetkin. Lisäksi Jussila kertoo, että näytöksissä Stihlillä kaadettiin ja katkottiin, Wrightilla taas karsittiin ja katkottiin. Super Rebelissä on edellä kuvattu kahden männän moottori. ”Tämä oli halvempi kuin ketjusaha. Ainakin Suomessa Wrightin kahvan päähän sai pienen merkintälisälaitteen. Vasen käsi oli tosin silloin pahasti vaaralle alttiina. Tuohon aikaan Stihlin terä piti vielä kääntää, Wrightia sai pyöritellä mielin määrin. Wright oli kelpo karsintasaha aikana, jolloin useimmilla ketjusahoilla pystyi vain kaatamaan ja katkomaan. Super Rebelin moottorissa on kaksi mäntää. Moottorisahojen käyttäminen maksoi tuolloin paljon, joten huojennus olikin tarpeen. Suomessa annettiin 1950-luvun lopulla merkittävä verohuojennus moottorisahaa käyttäville metsureille: peräti puolet hakkuutyön palkasta sai verovapaana. Kahvat olivat sellaiset, että sahaamaan pystyi myös alhaalta ylöspäin. Rebel eli kapinallinen viittasi ehkä suoraan ketjuttoman sahan vastahankaiseen asemaan sahakentällä. Sen hyviä ominaisuuksia oman aikansa ketjusahoihin verrattuna olivat keveys, käännettävyys, pienehkö tärinä ja yllättäen turvallisuus. Kaikissa tapauksissa sahattiin kuitenkin pokarilla.” Hintaeroa tosiaan oli. Tasan metrin pituista sahaa pystyi näin käyttämään halkojen teossa mittana. Wrightin kanssa ei tarvitse myöskään pelätä maahan tökkäämistä sahatessa. Wright on nykysilmin vaarallisen näköinen kapistus. 53. Vaikka Wrightissa olikin hyvät karsintaominaisuudet verrattuna muihin sahoihin, isojen puiden kaatamiseen ja katkomiseen se oli aikalaistodistusten mukaan hidas. Joka moottorisahaa ei huolletakaan tässä asennossa. Sahaa voi käyttää missä asennossa vain. Matti Kivistön kokoelmassa on sitten tosi kapinallinen, Super Rebel. Samoin kauppiaiden hylkäämiä romusahoja ostettiin halvalla kannon nokkaan. Siksi on vaikea uskoa, että se olisi ollut yksinään toimivan hakkuumiehen mieluisin valinta
KONEHEVOSISTA RASKAASEEN SARJAAN Scammell Englantilainen Scammell rakensi kuorma-autoja ennakkoluulottomalla otteella. 54. Maan autoteollisuuden alennustilakaan ei haalistanut merkin karismaa. Huomaa ketjuveto ja kuljettajan oikealla puolella olevat vaihteenvalitsin ja jarruvipu. Scammell Pioneerin 6x6-versio punnertaa Watfordin tehtaan seinää vastaan. Scammellin esikoinen Articulated Six-Wheeler muistutti 7-litraista moottoria myöten esikuvaansa Knox-Martinia. Jyhkeät maastokuormurit ovat parkkeeranneet brittiharrastajien sydämiin
Scammellin johtoajatus oli aluksi ollut kehittää mahdollisimman kevyitä ja nopeita tavara-autoja. Bitumikuljetukseen käytetty Articulated Six-Wheeler on vuosikertaa 1929. Samalla suurin sallittu nopeus nousi kahdeksasta 19:ään kilometriin tunnissa. 1922 Watfordiin Lontoon luoteispuolelle perustettiin vetoautoja valmistava uusi yritys Scammell Lorries. Horisontissa alkoi kajastella oman kuorma-autotuotannon käynnistäminen. Commercial Carsin (myöhemmin Commer) edustus syvensi yrityksen polttomoottoriosaamista. Perävaunun paino ei rasittanut vetoauton runkoa, ja vetoauto voitiin tehdä keveämmäksi. Scammell kutsui uutuutta nivelajoneuvoksi ( articulated vehicle). Scammell and Nephew ei keksinyt pyörää uudelleen mutta patentoi säädettävän ja joustavan RS-teräspyörän. Yrityksestä tuli valtakunnallisesti merkittävä hyötyajoneuvojen korirakentaja ja varustaja. Siinä oli vetävän taka-akselin päällä kytkentälaite, jolla yksiakselinen puoliperävaunu kiinnitettiin vetoautoon. 80 hevosvoiman bensakoneella oli täysi työ 32-tonnisen Ruston-Bucyrus -kaivukoneen liikuttelussa. Nelisylinterinen seitsenlitrainen voimanlähde valmistettiin itse. Yksi suunnittelutyön hedelmistä oli itsekantava säiliöauto. Britannian tiestö joutui koville, kun Scammellit järeytyivät 20luvun lopulla. Scammell and Nephew’lle jäi perävaunujen tuotanto. Nuori mies oli oppivainen, ja G. Veto oli ovela, sillä sen kilpailijat luokiteltiin vetoauton ja perävaunun yhdistelmiksi, jotka lain mukaan tarvitsivat tiellä liikkuessaan kaksi kuljettajaa. Huteja ja osumia Tilauksia alkoi tipahdella mutta ei tarpeeksi. Hän ja suunnittelupäällikkö Pergy Garibaldi Hugh muodostivat oivallisen työparin. Alfred Thomas Scammell solmi myyntija huoltoedustuksen kahden höyrykonevalmistajan, Fodenin ja Mannin, kanssa. Elettiin 1860-lukua. Mainoslause lupasi ”seitsemän tonnin kuljetuskyvyn kolmen tonnin kustannuksella ja nopeudella”. Teksti: Aulis Lassila · Kuvat: Aulis Lassila, John Fadelle ja The Scammell Register D orsetilaisen myllärisuvun vesa George Scammell lähti 1830-luvun paikkeilla kokeilemaan onneaan Lontooseen. Samalla ajoneuvoyhdistelmän kääntösäde saatiin verraten pieneksi. Northin ennakkoluuloton ideointi vei toimintaa toiseen suuntaan. Sarjatuotannon käynnistäminen vaati uusia tuotantotiloja. Notkea kuusipyöräinen Ensimmäisen maailmansodan tienoilla yrityksen osaomistaja ja kuljetusyrittäjä Edward Witten Rudd oli hankkinut amerikkalaisen Knox-Martin-kuorma-auton. Scammell Lorriesin talous horjui koko 20-luvun. Ensimmäinen Scammell lähti tien päälle vuonna 1921. Vanhalle G. Hän päätyi vaunusepän oppipojaksi ja perusti oman menestyvän pajan Fashion Streetille. Scammellin kuorma-auton prototyyppi oli Articulated Six-Wheeler, nivelletty kuusipyöräinen, joka muistutti erehdyttävästi Knox-Martinin tuotetta. Tehtaaksi laajentuneeseen pajaan asennettiin maailman suurin hydraulinen prässi teräspyörien muotoilua varten. 9 000 litran säiliön tyhjennys ja täyttö tapahtui Northin kehittämän radiaalikompressorin avittamana. G. Kallis Watfordin investointi oli vajaakäytöllä. Myös Georgen veljenpoika Alfred Thomas halusi pois jauhonpölystä. Scammellin seuraava sukupolvi Alfred George ei jämähtänyt höyrytekniikkaan. 55. Kun rahtareiden ennakkoluulot oli voitettu, säiliöautoista syntyi kassavirtaa. Northilla oli lennokkaita visioita, jotka Hugh joko ampui alas tai jalosti toimiviksi ratkaisuiksi. Insinööri Oliver North sai tehtäväksi suunnitella tehtaalle lisää töitä. Scammell and Nephew -yritys perustettiin vuosi ennen Georgen kuolemaa. Scammellin ja Oliver Northin merkittävä anti hyöty ajoneuvo teollisuudelle oli vuonna 1925 kehitetty itsekantava säiliöperävaunu
Mies suolsi keksintöjään, kuten teliakseliston kumijousitus ja kevyt ja kompakti kuusilovinen vaihteisto. Pian saatavilla oli myös 6x6-versio, mutta vain kourallinen parista tuhannesta Pioneerista kuopi myös etupyörillä. Liian jyrkkä kaarros oikealle liian suurella nopeudella aiheutti kumoon kellahduksen. Jakelukäyttöön tarkoitetun 2,5-tonnisen kuorma-auton lava oli vain 61 sentin korkeudessa. Nokivasarat ostettiin Gardnerilta. Rintaman työjuhdat Scammell varusti puolustusvoimia 20-luvulta lähtien. Vuonna 1927 Scammell vastasi huutoon esittelemällä 6x4-tyyppisen Pioneervetoauton. Kummallakin puolella oli kaksi lehtijousipakkaa, kyseessä oli siis eräänlainen erillisjousituksen esiaste. Tunkkijärjestelmän avulla lavetin takana sijaitsevat neljä pyörää voitiin irrottaa kuormaamisen ja lastauksen ajaksi. Ensimmäisen maailmansodan kuravellissä rypenyt brittiarmeija halusi maastokelpoisen, vetokykyisen kuorma-auton, jossa oli ilmakumirenkaat. Kuusipyöräistä seurasi kahdeksanpyöräinen. Jakelukäyttöön suunnitellun Autovanin konsepti oli erikoinen: voimalinja oli kuljettajan ahterin alla pystyssä. Tottumattomalle Mechanical Horse olikin vikuri varsa. Rauta tieyhtiöiden hevoskuskit saivat opetella uuden ajokin niksit. Paljon huomiota herättänyt Autovan ei koskaan päässyt sarjatuotantoon. Reilu maavara, laajaliikkeinen vetävä teli, Goodyearin renkaat ja uusi 4+1-vaihteisto tekivät Pioneerista pätevän maastokuorma-auton. 56 SCAMMELL. Sen huomattavan lyhyen kääntösäteen varjopuolena oli kiikkeryys, jota korosti kuljettajan vasemmalla puolella oleva moottori. 30-luvun lama vaikutti talouteen mutta ei Northin luovuuteen. Rautatieyhtiöiden painostuksesta Scammell muutti ohjausvaihteen välitystä hitaammaksi. Mekaanisesta hevosesta tuli Scammellin Oliver North jalosti Napierin kolmipyöräisestä kuljettimesta Mechanical Horsen ymppäämällä siihen Autocoupling-pikakiinnityslaitteen. Oliver North päästettiin auton kimppuun. Perävaunujen kantavuudet alkoivat kasvaa. Vaativat asiakkaat varustivat teliakseliston teloilla. Etuakselia ei ollut. Perävaunujen eteen valjastettiin yli 20 000 kolmen ja kuuden tonnin autoa. Scammell Scarab muuntui moneksi – vaikka hinausautoksi. Mechanical Horse eli mekaaninen hevonen esiteltiin vuonna 1933. Kolmipyöräinen hevonen Scammellin valikoimasta puuttui kevyt jakeluauto. Etuvetoisen kulkupelin tasauspyörästö, vaihteisto, kytkin ja ilmajäähdytteinen tähtimoottori oli pinottu päällekkäin kuljettajan penkin alle. Kolmetonninen ja -pyöräinen Trivan oli pienin Scammellin valmistama kippiauto. 102 hevosvoiman 6LW oli erittäin kestävän moottorin maineessa, mutta se kärsi samalla vähäväkisyydestä. myydyin tuote. Kuvan yksilö raijasi liimatehtaalla luita ja nahkoja. Kapistus jäi protoasteelle. Scammell siirtyi dieselaikaan vuonna 1932. Scammell osti Napierilta prototyypit ja piirustukset pilkkahintaan vuonna 1932. Vuonna 1928 Scammell esitteli erikoiskuljetuksiin suunnitellun vetoauton ja lavetin yhdistelmän, jonka kantavuus oli 25 tonnia. Samoja ominaisuuksia kaipasi myös Shell öljykentilleen. North oli kokeillut perin erikoista konseptia edellisen työnantajan Robin Hood Engineering Worksin Lucas-North-henkilöautossa. Hän sommitteli vetopöytään Autocouplerpikakiinnityslaitteen, jonka kiskot ohjasivat perävaunun paikoilleen ilman että kuljettajan täytyi poistua kajuutastaan. Lontoolainen hyötyajoneuvojen ja loistovaunujen valmistaja Napier oli rakentanut ketterän kolmipyöräisen puoliperävaunujen vetoauton, jolla oli tarkoitus korvata rautatieyhtiöiden jakeluajoissaan edelleen käyttämät hevoset. Vuonna 1937 Perkins Wolf -dieselin myötä isomman auton kantavuus nostettiin kymmeneen tonniin. Jakamatta jäi O liver Northin ensimmäinen luomus Scammellille oli Autovan vuodelta 1924
Vuodesta 1968 lähtien Isossa-Bri tan ni assa vaadittiin jarruja auton jokaiseen pyörään. Kuravellissä rypenyt brittiarmeija halusi maastokelpoisen ja vetokykyisen kuorma-auton. Valtio lakkasi tilaamasta Explorereita 700 toimitetun koneen jälkeen. Vastavuoroisesti Leylandin moottoreita, kytkimiä, akseleita ja vaihteistoja voitiin käyttää Scammelleissa. Kulku jämäköityi, kun painopiste siirtyi lähemmäksi taka-akselia. Gardnerin 102 hevosvoiman luottodieselin jatkeena oli kuusipykäläinen constant mesh -laatikko. 4/2024 57. Scammell asemoitui yhä enemmän raskaan kaluston valmistajaksi. Meadowsin 10,35-litrainen suora kuutonen pauhasi 200 hevosvoiman teholla. Scarabien valmistus jatkui kuitenkin Nigeriassa vielä 1970-luvulla. Mutta kolmipyöräisen ajokin myynti alkoi vähitellen hiipua. Rautatieyhtiöiden kiinnostus jo vanhentuneeseen Scarabiin lopahti. Hinausautot ja tykinvetäjät olivat kuitenkin tärkeimmät sota-ajan artikkelit. Maastokuorma-auto on retrospektiivinen kooste Oliver Northin elämäntyöstä. Kyseessä oli järkiavioliitto, jossa Scammell säilytti nimensä. Öljykentät ja sotatantereet saivat uuden karpaasin, kun Explorer 6x6 korvasi vanhahtavan ja alitehoisen Pioneerin vuonna 1948. 30-tonninen tankinkuljetin valmistui parahiksi vuonna 1939. Parin vuoden kuluttua mallisto täydentyi kaksiakselisella Mountaineerilla. Konehumma Leylandin sylissä Mechanical Horse päivitettiin Scarabiksi vuonna 1948. Tarkkavainuiset Leylandin salkkumiehet ottivat yhteyttä Watfordiin. Lopullinen tuomio tuli viranomaistaholta. Samalla mekkala ohjaamossa väheni. Viimeinen side Scammellien suvun ja Scammell Lorries Ltd:n välillä katkesi, kun Alfred George Scammell menehtyi vuonna 1941. Vuosikymmenen lopulla kulmat alkoivat pyöristyä, ja 60-luvun alun lasikuituhyttien trendikäs muotoilu oli peräisin Giovanni Michelottin kynästä. Leylandin mallisto täydentyi kevyillä Scarabeilla ja järeillä maastokuorma-autoilla. Edelleen käytettiin myös Gardnerin dieseleitä ja vanhan luottotoimittajan Kirkstallin akseleita. Aseiden vaiettua Scammellien kysyntä pystyi vakaana. Autonäyttelyyn on kärrätty maata, jotta Explorer tuntisi olonsa kotoisaksi. Vielä 50-luvulla isot Scammelit olivat kuin kirveellä veistettyjä. Kolmipyöräisten Scammellien aika oli ohi, sillä niiden etupyörä oli aina ollut jarruton eikä puutetta saatu korjattua kohtuullisin kustannuksin. Huhtikuussa 1955 Scammellin hallitus hyväksyi kaupan, jossa Scammellista tuli Leyland Motors Ltd:n kokonaan omistama tytäryhtiö. Watfordissa Pioneer modifioitiin panssarivaunujen kuljetukseen. Molempien mallien vetävät etuakselit ja 6+1-vaihteistot olivat peräisin Northin suunnittelupöydältä. Vuonna 1948 Oliver North vetäytyi eläkkeelle, ja estradille ajettiin Pioneerin manttelinperijä 6x6-tyyppinen Explorer. Scammell Lorries Ltd:n tähti alkoi laskea 50-luvun puolivälissä. Uusi alku torpparina Scammellin insinööreillä oli paljon vaihtoehtoja, kun he suunnittelivat uusia maantiekäyttöön tarkoitettuja Highwaymanja Handyman-vetoautoja ja kahdeksanpyöräistä Routemania. Moottoria siirrettiin taaksepäin hytin ulkopuolelle. Vuonna 1967 Scarabin korvasi futuristisesti muotoiltu Townsman. 4x4-akselinen Mountaineer oli yksinkertainen ja karkea muunnelma Explorerista. 30-luvulla Eurooppa varustautui sotaan. Scammell Pioneer R100 6x4 kehitettiin toisen maailmansodan kynnyksellä brittiarmeijalle panssarivaunujen ja tykkien vetäjäksi
Vuonna 1968 Leyland Motors Ltd ja British Motor Holdings sulautuivat British Leyland Motor Corporationiksi (BLMC). Scammell-nimeä ei enää saanut käyttää. Vetoautossa oli neljä vetävää umpikumista pyörää. Maailman suurin. DAF kuoppasi Scammellin, työt loppuivat Watfordissa heinäkuussa 1988. Ovessa luki Scammell Motors. Siitä ei hätkähdetty. Kuljettajallakaan ei ollut helppoa, sillä ohjaustehostinta ei ollut. Yhdistelmän omapaino oli noin 30 tonnia. Jättikuormurissa oli erillinen jarrujärjestelmä, jota käytti lavetin perässä olevassa kopissa istuva jarrumies. 30 000:n kuljetuskuoriaisen populaatiosta on säilynyt ehkä puoli prosenttia. Toisaalta matkanopeuskin oli vain viisi kilometriä tunnissa. Jarrumiehen ja kuljettajan välissä ei ollut puheyhteyttä ajon aikana. Vuonna 1987 Rover Group (entinen British Leyland) myi kuorma-autotoiminnot hollantilaiselle DAF Trucksille. Lavetin takana rullasi kahdeksan pyörää. Kuljetusmonsterin voimanlähteenä puuskutti Scammellin seitsenlitrainen bensakone. Unipowereiden valmistus alkoi vuoden 1988 lopulla West Watfordissa puolen mailin päässä vanhasta tehtaasta. Perävaunu oli varustettu ilmajarruin. Tarkkavainuiset Leylandin salkkumiehet ottivat yhteyttä Watfordiin. Sen 102 hevosta olivat täystyöllistettyjä, sillä suurin satatonnisella kuljetettu taakka oli 165 tonnia. V iranomaiset pitivät Scammellin 25 tonnin lavettia sopimattomana tiestölle ja laativat kuumeisesti rajoittavia sääntöjä. Vanhan Scammellin ja Oliver Northin ajoista oltiin kaukana. 58 SCAMMELL. Brittityyliin samoja autoja myytiin Scammelleina ja Leylandeina. Uudesta British Leylandista lohkaistiin Leyland Truck & Bus -divisioona. Mitä järeämpi kone, sitä tärkeämpi ja vaalitumpi perheenjäsen se on. 6x6-lentokenttäpaloauto) ja 6x4-maansiirtoauto LD55. Satunnainen ohikulkija saattoi tehdä raittiuslupauksen, kun Beyer & Peacockin valmistama 2-10-0-höyryveturi lipui kohti Liverpoolin satamaa vuonna 1948. Scammellin insinöörit vastasivat usean British Leylandin kuorma-automallin suunnittelusta. Telin jousituksesta huolehtivat Oliver Northin suunnittelemat kumityynyt. Mechanical Horselle ja Scarabille on käynyt huonommin. Esimerkiksi sodan jälkeen valmistettin 18 Scammell Showtracia, joista on säilynyt 17. Huomaa perässä keikkuva jarrumiehen koppi. Scammell on erittäin suosittu harrastuskohde perinnetietoisessa Isossa-Britanniassa. Muita moottoritoimittajia olivat Detroit Diesel ja etenkin armeijan kalustossa käytetty Rolls-Royce. Yrityskauppojen uhri BLMC kansallistettiin vuonna 1975. Vuonna 1960 lanseeratun Scammell Handymanin hytin uumeniin sai Leylandin tai Gardnerin 112–150 hevosvoiman dieselin ja sen jatkeeksi Scammellin kuusilovisen ylivaihdelaatikon. Perusmallin konepellin alla rähjänneen 14-litraisen Cummins 355:n 240 hevosen voima siirtyi Lipe-Rollwayn kytkimen kautta Fullerin puoliautomaattiseen lootaan ja Leylandin teleille. Scammellin väen osaamisesta kertoo, että tämänkin laatikkoleikin jälkeen Watfordin tehtailla oli vielä valot päällä. Scammell, toinen raskasarjalainen Thornycroft sekä maanrakennussektorin Aveling-Barford muuttivat saman katon alle. Uuden yrityksen lukuisten autonvalmistajien rooleja järjesteltiin uudelleen. Kumpaankin valmistettuun satatonnariin vaihdettiin myöhemmin Gardnerin 6LW-diesel. DAF myi Nubian-, Contactor-, Commander-, Crusaderja S24mallien valmistusoikeudet urheiluja paloautoista tunnetulle Universal Power Drivesille (AlvisUnipower). Vuonna 1964 lanseerattiin 6x4-tyyppinen Contractor. Tärkeä asiakas Marston’s halusi siirtää höyryvetureita Vulcanin tehtaalta Liverpoolin satamaan Intiaan laivattavaksi. Vuonna 1972 Thornycroftin lopullisen alasajon jälkeen sen jäämistöstä siirtyi Scammellin valikoimiin Nubian-sarja (mm. Scammell sai kuitenkin joutsenlaulunsa. Oliver North kääri hihat ja alkoi hahmotella satatonnista ajoneuvoyhdistelmää työnimellä World’s Largest Lorry eli maailman suurin kuorma-auto
Muodot ovat Michelottin käsialaa. Merkin off road-perinteitä jatkoi Unipower. Lehti jousitettu vetävä teli oli hankittu Albionilta. Routeman 3:ssa oli enää vähän Scammellia. Scammell S26 Crusaderia myytiin myös Leylandin logolla varustettuna. Raskaisiin maansiirtoja hinaustehtäviin tarkoitettu Contractor piti 60-luvun lopulla yllä Scammellin katu-uskottavuutta. Konetilasta löytyy Scammellin luottojuhta Gardner 6LW. Vaihteistot toimitti Fuller. SCAMMELL SCARAB on esitelty Vanhojen Koneiden numerossa 2/16. Moottorissa luki Leyland ja kuusivaihteiset ylivaihdelaatikot valmisti AEC. DAF lahtasi Scammellin vuonna 1988. Vain yksi kahdek sasta toista valmistetusta on uupunut matkan varrelle. Sir Amosia eli vuoden 1954 Scammell Exploreria ei enää raaski mutakuoppaan ajaa. 4/2024 59. Voimanlähteenä oli turbolla ja välijäähdytti mellä terästetty 350 hevosvoiman Cummins ”BigCam” NTE350. Scammellit ovat kotimaassaan suosittuja harrastekoneita ja rakentelun kohteita. Scammellin ensimmäinen sodanjälkeinen malli oli ketjuvetoinen Showman’s Trac eli Showtrac-hinausauto
Mutta ei se määrä vaan se laatu. 950 on Oulaisissa säilytyksessä”, Koivumäki kertoo. PILOTIN HIHNALTA Markku Koivumäki Veteliläinen lentäjä laskeutui parikymmentä vuotta sitten David Brownien pariin. Teksti ja kuvat: Mika Rassi M e saavumme tapaamaan Vetelin David Brown -taikuri Markku Koivumäkeä aavistuksen myöhässä, sillä kaikkia loitsuja emme ehtineet nähdä. ”Pari viikkoa sitten myin 1594:n ja vähän aiemmin 1490:n, jonka olin talven aikana fiksannut. ”Tämän olen maalannut itse”, sanoo useimmiten automaalareita suosiva Koivumäki. Mies tarttui traktorin rattiin miltei heti kapaloista päästyään. Taavettilaan syntynyt Mitä kulkuneuvoihin tulee, Markku Koivumäelle on parinkin eri elementin vehkeet tuttuja. Yhden kannaksen korjasin ja lisäksi putkitin tämän.” Pihiksi Markku ei muutoin kelpoa konettaan kehu. ”Sillä on mukava ajella, mutta bensaahan se syö aivan hirveästi.” 60. Jotkin niistä ovat sitä, miltä näyttävät, toiset vähän toista. ”Varmaan kolme–neljävuotiaana olen ajanut ensimmäisen kerran Taavetilla.” Markun tallista löytyy nyt samanlainen 30C, jolla hän silloin 50-luvulla otti ensituntumaa traktorityöhön. Niin, jos olisimme olleet riittävän ajoissa, olisimme saaneet nähdä alun toistakymmentä Taavettia samalla tontilla. Traktoreita on sittemmin putkahtanut pajasta yli yksi per vuosi. David Browneja on ollut Koivumäen kotitilalla vuodesta 1955 lähtien. Yleensä ne ovat päässeet jäätymään jossain vaiheessa, ja sitten tulee joko lohkon kylkeen reikä tai alapäässä putkien väliset kannakset halkeavat. ”Eikä tekniikalle tarvinnut paljoa tehdä
”Lukioaikana hain Kauhavalle lentoreserviupseerikurssille ja satuin pääsemään sinne. Näin jälkikäteen ajateltuna on tullut hullun lailla tehtyä töitä”, Markku nauraa. En olisi sitä ostanutkaan, mutta myyjä sanoi, ettei muista, oliko se yli vai alle 2 000 tuntia ajettu. Hyvin samanlainen takaosa hihnapyörineen on suomalaisille tutumpi suosikkimalli 25D.stä. Kiireisimpinä vuosina Koivumäellä oli lentäjän palkkatyön lisäksi maanviljelystä sekä ravihevosten ja lihakarjan kasvatusta. ”Kymmenkunta vuotta pidettiin mullikoita, ja ravihevosia kasvattelin parikymmentä vuotta. Kaikki ravurit, jotka kantoivat nimeä Pilotti, olivat minun kasvattamiani.” Lentäjien pitkiä työvuoroja tasapainottavat pitkät vapaat. Mutta pääsipähän traktori hyvään kotiin." 61. ”Kyllä oli kesät aika ohjelmoituja. Taavettien sisuskalut ja niiden ominaisuudet ovat tulleet vuosien mittaan tutuiksi. ”Kaikki lasit piti hommata, vanteet vaihdoin, etunavat tein uusiksi… Ei siinä palkoille päässyt. Bensa-petrolikäyttöinen 30C on 50-luvun puolivälistä, ja samanlainen oli Markun kotona aikoinaan. Koivumäen vapaat menivät maatilan hommissa. Sen jälkeen pystyi suorittamaan siviilipuolellakin lentolupakirjan vain yhdellä koululennolla ja yhdellä tarkastuslennolla.” Markulla ei ollut rukin jälkeen huilia kuin kolme kuukautta. Se oli palanut pahasti, polttoainepumpustakin oli kansi sulanut ja vanteet oli vääntyneet. Taivaalta takaisin maahan Armeija-aikana Markku Koivumäen jalat alkoivat irrota maasta. Mutta pääsipähän traktori hyvään kotiin”, Markku sanoo tyytyväisenä. Ajattelin, että pelastan sen.” Talkoiksi meni pelastushommat. ”Pääsin armeijasta vuonna 1974, ja sattui niin hyvä tuuri, että tammikuussa 1975 alkoi perämieskurssi Finnairilla.” Liikennelentäjänä hurahti 30 vuotta elämästä. "Ei siinä palkoille päässyt. Koivumäki tietää erityisen yhden vaaran paikan. ”Pari viikkoa sitten lähtenyt 1490 oli isotöisin. Ihmekös siis, ettei eläkkeelläkään sohvalla makaaminen Koivumäeltä millään onnistunut. Monesta paikasta näki, että sillä on ajettu vähän. Vuonna 2006 palkkatyöt jättänyt Markku on vajaassa 20 vuodessa laittanut kuntoon yli 30 David Brownia. 30C-mallia ei paljon tuotu Suomeen, sillä dieseltraktorit olivat jo halutumpia. Pelastustöissä Markku on tehnyt toimivia traktoreita aivan romuistakin
Ei se sitä hidastanut. Lisäksi tämä oli jo punainen rungoltaan, väri muuttui juuri 1973. Maallikon silmään Koivumäen punainen 990-Taavetti näyttää aivan tavalliselta. Tämä ei ole Implematic, vaan siinä on Selectamaticin hydrauliikka.” Traktori on käynyt silloin tällöin konenäyttelyissä. Kun siinä oli 13,6–38-takarenkaat ja Fiskarsin massiiviset jääketjut, kyllä se meni. ”Ostin sitten Muhokselta yhden valkoisen Taavetin, johon oli tehty moottoriremontti, ja Porin seudulta toisen, jossa oli kaksoiskytkin”, kertoo Koivumäki. Markku on hankkinut tähän ja toiseenkin Taavettiinsa omaan silmään sopivat eteläeurooppalaiset lokasuojat. "Sitten hain purkamolta tuon etuakselin ja nuo konepeitot. ”Yleensä Taaveteissa on Minimecin ruiskutuspumppu. Se on neljällä pultilla kasassa. ”Halusin tällaisen kolmekeppisen Implematicin, jossa on 12 eteen ja 4 taakse”, Koivumäki tarinoi. Niitä vaihdetaan teräsvaluna tehtyihin.” Pumppu on kaiken lisäksi hankalassa paikassa. Kiinni vain.” Osa Markun kunnostamista traktoreista on jäänyt aivan vakiomallisiksi, kuten jo mainittu 30C. Sitten 1690 Turboon ja 94-sarjaan tuli isompi hammasratas, mutta niitäkin on hajonnut. Suomessa oli pyöreämmät, ja Englannissakin oli omanlaisensa.” Polttoainelaitteissa piilee Markun mukaan sekä mahdollisuuksia että uhkia. Koivumäen mielestä niissä on mukava kysyä Taavetti-miehiltä, että mitäs tästä tykkäätte. Maalasin sen kuitenkin vanhemmalla sävyllä. Tällä Boschin pumpulla on isommat riskit. Jos ei isäntä huomannut, että nyt palaa öljynpaineen varoitusvalo, tuli tietenkin täystuho. Vanhemman värinen Koko lailla itsensä näköinen 1210 on vuodelta 1973. Mutta hytti oli jo otettu pois, kun ostin sen. Osaan taas on tehty jekkua jos jonkinlaista. Niitä ei paljon ole Suomessa.” Tällaista vaihteistoihmettä ei kuitenkaan löytynyt. Minusta ruskea sopii paremmin.” 62 Seppiä ja mestareita Markku Koivumäki. ”Yhden traktorin katkaisin ja nostin puoliksi keulasta pystyyn, jotta pääsin öljypohjan kautta näkemään sen. ”Kun hammasrattaat kuluivat vähän, akseli katkesi. Minusta ruskea sopii paremmin.” Muutoin traktori on normaali 1210 mutta ei aivan suomalaistyyppinen. ”Tässä kuuluisi olla Taavi-hytti. Vuoden 1973 traktorissa kuuluisi olla punainen runko, mutta Markku on maalannut tämän kurillaan vanhemman vuosikerran väriseksi. "Maalasin sen kuitenkin vanhemmalla sävyllä. Joskus kun tukkeja otettiin metsästä, etuakselin yli tuli lumi. Markku otti jälkimmäisestä takapään ja etupään toisesta. Pientä hämäystä siinä sentään jo on. ”Se ei ole ihan sitä, miltä se näyttää”, Markku myhäilee. Siinä on yli 50 sentin maavara.” Kolme keppiä väkisin Sitten alkavat ovelammat temput. ”Kuutos-Taavetti on teknisesti hyvä traktori, mutta alun perin siinä on ollut öljypumpussa liian pehmeät rattaat”, Markku sanoo. Sain pultit auki ja katsoin peilillä, että siellä hammasrattaat kiiltävät. ”Se kulkee hyvin hiljaa. ”Meillä oli 996, joka oli melkein sama traktori kuin tämä. ”Nämä tulivat Espanjasta. Hyvin samanlainen malli oli kotona jo aikoinaan. Jotkut ovat penkittäneet näistä melkein sata heppaa tuolla Boschin pumpulla.” Tällainen Taavetti on hyvä metsätraktori, tietää Markku. Osassa on kuitenkin Boschin pumppu, koska tehtaalla oli välillä vaikeuksia saada Minimeciä. Sisuskaluissa on jo valkoisen ajan omi nai suuksia. Moni tykkää, kun ei huomaa mitään erikoista, ja jotkut tykkäävät, vaikka huomaisivatkin. Jälkimmäistäkin sorttia löytyy Markun nykyisin pienestä kokoelmasta
Kolmella kepillä saa valittua 12 eteen ja neljä taakse. Aivan viattoman näköinen Implematic ei ole Implematic ollenkaan. Koivumäki sanoo, että Boschin pumppu on riskialttiimpi Taavetissa kuin Minimec. Näillä on penkitetty kestävyyden rajoille vieviä tehoja. Suomalaisittain erikoisen näköiset lokasuojat ovat Taavetin omat. Hydrauliikka on Selectamaticin, eli yhdellä kepillä hallitaan montaa toimintoa. 4/2024 63. Näitä on ollut käytössä muun muassa Espanjassa, josta Markku on ne hankkinut
Kuutos-Taavettien tehot pudotettiin paperilla 110 hevosvoimaan, koska Casella oli jo vähän isommassa teholuokassa omat mallit. Näistä on mitattu penkissä yli 120 heppaa.” Traktori on hankittu Ruotsista. Olen nopeuttanut kolme tällaista. Hitain pakki on vähän nopea joihinkin töihin. Nykyaikainen Markun 1594 HS on omistajan mielestä miltei kuin tämän vuosituhannen vehje. Siinä on ilmastoinnit, neljä pikavaihdetta ja varmaan 120 heppaa. 64 Seppiä ja mestareita Markku Koivumäki. Siinä on hirveästi voimaa, mutta on se vähän isompiruokanen mitä tavallinen.” Markku sanoo, että traktori myös kulkee 47 kilometriä tunnissa. ”Se on vuosimallia 1987. Kävin hakemassa sen.” Polttoainepuolelle tuli piristystä ja sen myötä vähän lisätehoja, kertoo Markku. Meinasin vaihtaa siihen männät, mutta sitten Toholammilta löytyi ladosta semmoinen 1694:n lohko, jolla oli ajettu 150 tuntia. Käyttöpelinä toistakymmentä vuotta ollut traktori ei oikein ehdi kunnostusvuoroon harrastekoneiden tapaan. ”Akaan diesel sovitti tähän Valtran pumpun. 1200:n konepeittoa piti pidentää kolmisenkymmentä senttiä, että se riitti katokseksi kuutosmoottorille. Koivumäki harmittelee, että 1594 HS:n takavanteita ei ole tullut maalattua oikean värisiksi eli mustiksi. ”Olen ostanut näitä sieltä kolme. Olen fiksannut sen noin 15 vuotta sitten. Ehtineekö väriä edes nähdä, kun Markun tekemän vaihteistomuutoksen jälkeen kone loikkii 47 kilometriä tunnissa. Nyt se on herkempi lähtemään käyntiin, käyntiäänikin on ehkä vähän erilainen. Vakiona ne kulkevat alle kolmeakymppiä.” Hidastakin työtä pystyy silti tekemään. Nyt sekin on jo maailmalla. Etukuormaajahommassa se on tosi hyvä, mutta peräkärryn peruuttamisessa pitää pikkuisen liirata.” Traktorin peräosa on muutoin 1690:n, mutta alennuspyörästö on 1490:sta. ”Lehtolan kone teki näihin uusia hammasrattaita. Nykyajan traktoreihin verrattuna ei puutu kuin suunnanvaihtaja. Minusta sen kone oli vähän löysä. Nestekäyttöiset jarrut on muokattu toimimaan vaijerilla. ”Alapäästä lähti yksi vaihde pois, ja yläpäähän tuli yksi lisää. Yksi kuutos-Taavetti oli viime syksynä tekeillä
4/2024 65. Runko on 1594:stä. Kysyin katsastusmieheltä, että jos panen tämmöiseen kuutoskoneen, saanko sen rekkariin. Vastaus oli, että joo, ei se niin tarkkaa ole, mikä moottori traktorissa on.” No, Markku tulkitsi asian niin, ettei se muiltakaan osin niin tarkkaa ole. Tosi kiva päästellä kesällä hyvällä kelillä. ”Alennuspyörästöjä asentaessa piti ottaa rälläkällä takasillasta pieni kaulus pois, koska muuten olisi jäänyt sauma kaksi milliä auki.” Markku on sitä mieltä, että maanmuokkauksessa tämä ristisiitos päihittää tehtaan vastaavan kokoisen nelivedon. Voin panna näihin millikoon ruuvejakin”, Koivumäki hekottaa. Traktori menee pilalle, jos joku muu kuin asiantuntija tekee huollot.” Ajamista Markku on vähentänyt, sillä pellot on pantu pari vuotta sitten vuokralle. ”Se kulkee semmoiset 35. Toisaalta paljon käytetty traktorin käyttövivut voivat ovat kuluneet, vaikka itse nostolaite olisi kunnossa. Monesti suodatinsihdit ovat olleet lohduttoman näköisiä.” Seisottaminen saa myös Implematicien peräkotelossa olevan hydraulipumpun jumiin. ”Aika monesti törmää sellaiseen tapaukseen, että huoltomies ei ole tiennyt, mitä pitää tehdä. ”Ajattelin, että tässähän on aika hyvin osia. On esimerkiksi poistettu jotain osia. Tekeminen jatkuu – pihalla on taas yksi kuutoskoneinen pukkien päällä. ”Ongelmia tulee, jos ei vaihdeta öljyjä eikä suodattimia. Ja käyttäjien lisäksi myös eräiden huoltajien pitäisi Markun mielestä katsoa peiliin. Kyllä tämä vei äestä paljon helpommin kuin tuo neliveto. ”Joka ruuvin ei tarvitse olla alkuperäinen. Ei muuta kuin kuulosuojaimet päähän ja antaa mennä.” Millikoot kelpaavat Vaikka monet Koivumäen Taavetit ovatkin aivan muuta kuin alkuperäisiksi entisöityjä, ne on kuitenkin pääsääntöisesti tehty Taavettien osista. Merkkirakas mies on sitä mieltä, että monet Taavettien sukusairauksina pidetyt vaivat, kuten vaikka nostolaitteen pulmat, ovat perua huonosta huollosta. ”Yleensä käyttäjä löytää vian syyn peilistä”, Markku sanoo. Keula ja etuakselisto on 1200:sta, ja toisella puolella onkin sen 1200:n valmistenumero. Peräreppu ja takasilta on 1690:stä mutta alennuspyörästö 1490:stä. Jos hytitöntä pidetään ulkona, vaihdekepin juuresta menee vettä sisään. Voin panna näihin millikoon ruuvejakin.” Viidestä lähteestä Sitten on vielä Markulla sellainen Taavetti, jollaista ei ole ikinä hihnalta tullut – ainakaan sellaisenaan. Joihinkin traktoreihin Markku on rakentanut esimerkiksi vanteita vieraiden mallien keskiöistä. Eli siinä on risteytetty malleja 1200, 1210, 1490, 1690 ja 1594.” Ihan uuttakin peltiä on kulunut, sillä konepeittoa piti jatkaa Koivumäen mittausten mukaan 28 senttiä. ”Vaihteisto on 1210:stä, mutta sinne on muutettu lautaspyöräpari kuutoskoneesta, sillä se on erilainen. Aivan ankaran puhdasoppiseksi Taavetin-tekijäksi hän ei siis tunnustaudu. ”Tässä on ainakin 110 heppaa. ”Joka ruuvin ei tarvitse olla alkuperäinen. Mutta miksi alennuspyörästö on otettu eri traktorista. ”Satuin saamaan semmoisen, ja se on vähän nopeampi tiellä.” Sovittelua täytyi tehdä yllättävän vähän. Se on Markun rakentama, mutta osat ovat eri David Browneista. ”Purin aikoinaan yhden 1690:n. Perehdyin sitten siihen, mikä mihinkin sopii.” Markku laskeskelee, että traktorissa on osia viidestä eri mallista. Tässä on sen moottori. Ainakin viidestä eri Taavetista yhdistelty traktori syntyi, kun Koivumäellä sattui lojumaan paljon osia verstaassa. Mitähän näistä saisi. Jos traktoria käytetään vain silloin tällöin, tulee kondenssivettä. Tämähän ei paina kuin varmaan 3 000 kiloa.” Isonkyrön Sirpistä puimuriin -tapahtumassa Koivumäki kävi hirviöllään maantietä pitkin
Lukuisat konepajat halusivat viipaleen motorisoituvan maatalouden kakusta. Etelä-Harzissa Nordhausenissa höyrykonevalmistaja Schmidt, Kranz & Co kantoi kortensa kekoon ja perusti vuonna 1895 tytäryhtiön Nordhäuser Maschinenfabrik AG:n. Otto-Rohöl-Ackerschlepper oli nimensä mukaisesti polttoöljyllä toimiva peltotraktori. Pienemmät takapyörät tottelivat rattia. Harjoitelma ja opinnäyte Glinz luovi yrityksensä läpi lamavuosien, mutta tuotannon monipuolistamisen tarve tuli yhä ilmeisemmäksi. Nordhausenin kaivoskoneet olivat ilmeisen päteviä, sillä ostajia ilmaantui myös maan rajojen ulkopuolelta. Vuoria koverrettiin vuosisatojen ajan lihasvoimin. Harzin kaivokset alkoivat ehtyä. Raataminen väheni, kun 1800-luvun teollinen vallankumous toi kaivoksille työkoneita. Vain tekijä puuttui. Paikallinen kalisuolakaivos sai nyt poransa ja kuljettimensa oman kylän pajasta. Normagin traktorituotanto kukoisti hetken ja kuihtui pois. Schmidt, Kranz & Co päätyi samaan johtopäätökseen kuin kymmenet saksalaiset konepajat. N ormagin juuret ovat syvällä Harz-vuoriston kallioperässä keskellä nykyistä Saksaa. Talouden ja tekniikan voimakeskittymistä syrjässä sijaitseva Harz vaurastui alueen rikkaiden mineraaliesiintymien ansiosta. Traktoreissa on tulevaisuus. 66. Normag kaksi vuosikymmentä Saksassa on piisannut traktoriseppiä. Kapistuksen isojen vetävien etupyörien välissä tuksutti yksisylinterinen Kromhouttyyppinen 20–26 hevosvoiman hehkukuulamoottori. Glinz reagoi vähenevään kysyntään aloittamalla patentteihinsa perustuvien rikastuslaitosten tuotannon. Vuonna 1922 tohtorismies Karl Glinz otti hoteisiinsa Schmidt, Kranz & Con. Valintaa helpotti lähiseudun konepajan nokkamies Franz Otto, jolla oli valmiit traktorin piirustukset
Hänen luonnostelemassaan traktorissa oli itsekantava runko, yksisylinterinen kaksoismäntädiesel, nelinopeuksinen vaihdelaatikko ja voimanottoakseli. Kustannukset haluttiin pitää aisoissa, eikä yrityksellä ei ollut rahkeita laajamittaiseen osatuotantoon. Tuntumaa traktorin tekemiseen oli saatu, ja Karl Glinz kiinnitti vuonna 1935 traktorisuunnittelijaksi vasta valmistuneen koneinsinööri Erwin Peuckerin. Lupaava alku Peucker kääri hihat, ja millimetripaperille alkoi hahmottua ensimmäinen Nordhäuser Maschinenfabrik AG:n valmistama Normag-traktori. Normagin 30luvun menestysresepti oli yksinkertainen rakenne, monikäyttöisyys ja laadukkaat komponentit. Kaksisylinterisessä MWM Typ TG15 kaasumoottorissa jylläsi 25 hevosta. Ensimmäinen Nordhausenissa valmistettu, Franz Otton suunnittelema traktori malli oli auttamattomasti vanhanaikainen. Tuotantotapa yleistyi Saksassa etenkin sodan jälkeen. 67. Yhdellä pilke tai hiilitankkauksella ajeli 3–4 tuntia. Vuodesta 1933 alkaen Schmidt, Kranz & Co kokosi 25–30 Otto-traktoria. Mittasuhteet olivat kohdallaan, mutta osat eivät vielä olleet löytäneet paikkaansa. Joidenkin lähteiden mukaan toiminta alkoi jo pari vuotta aiemmin Otto-moottoriaurojen parissa. Puolessa vuosikymmenessä valmistettiin lähes 5000 NG22traktoria. Ostajat kiersivät vanhahtavan vetopelin kaukaa. Ostajat kiersivät vanhahtavan vetopelin kaukaa, ja hanke kuivui kasaan. Siitä oli hyvä jatkaa. Nuorukaisen lopputyö Berliinin teknillisestä korkeakoulusta oli lupaavan niminen: Pienen maataloustraktorin rakenne. Häntä ohjeistettiin käyttämään mahdollisimman paljon muiden valmistamia komponentteja. Normag NG25:n puukaasulaitteisto on paketoitu siististi kone peiton alle
Traktorioppejaan hän pääsi hyödyntämään myöhemmin Allgaierin leivissä. Varsin vähän aikaa markkinoilla ollut Normag sai armon. Kolmekymppinen Peucker oli menestyksestä varmasti mielissään. Prototyypillä otettiin ensisavut jo seuraavana vuonna. 30 ja 40luvun Saksassa traktoreilla oli tärkeä rooli tavarankuljetuksessa. Normag NG22 otettiin hyvin vastaan. Onnistumisen ilon lisäksi hän sai 25 markkaa jokaisesta myydystä koneesta. Kun A4/V2-ohjusten osien tuotanto alkoi, määrä kasvoi yli 1 700 vankiin. Erikoisuus oli paineilma käyttöinen nostolaite. Lisäksi polttoainepulan pahetessa vuonna 1942 sallittiin vain kaasukäyttöisten traktoreiden tuotanto. 68. Vuonna 1938 Saksassa kaupattiin yli sataa traktorimallia. NG 10 on tämän aikakauden hedelmä. Kansallissosialistinen hallinto pyrki Schell-suunnitelmallaan rajoittamaan mallikirjoa niin autokuin traktorituotannossa. Traktorituotantoa varten perustettiin uusi yhtiö Normag GmbH. Peucker oli tehokas. Moottoriksi oli valikoitunut MWM:n 22 hevosvoiman kaksikippoinen, pitkäiskuinen etukammiodiesel. Hans-Karl Glinz käytti innokkaasti halpaa työvoimaa omissa afääreissään tunnelinrakennustyömailla. Kuudessa vuodessa lähes viisituhatta konetta lähti hommiin pelloille ja maantiekuljetuksiin. Saksan kirjavaa traktori kantaa yhtenäistettiin kansallis sosialistien Schellsuunnitelman mukaisesti 30luvun lopulla. Yrityksen kaikkia resursseja ei suunnattu asetuotantoon. Normagin ensimmäinen NG22malli täydessä tällingissä valmiina tien päälle. Yli kymmenentuhannen saksalaisen yrityksen tavoin myös Schmidt, Kranz & Co ja sen tytäryritykset käyttivät pakkotyövoimaa sodan aikana. Karl Glinz menehtyi vuonna 1936 ja hänen poikansa Hans-Karl Glinz otti vetovastuun. Nelilovinen vaihteisto ja kartiotasauspyörästö tehtiin omana työnä ZF:n rattaita hyödyntäen. Peucker päätyi sodan loppuvuosiksi Peenemündeen suunnittelemaan ja testaamaan V2-ohjusten kuljetustrailereita. Uusi 25 hevosvoiman puukaasutraktori NG25 esiteltiin, ja sen valmistus jatkui vielä kaksi vuotta sodan päättymisen jälkeen. Tuotantokapasiteettia lisättiin avaamalla uusi tehdas 20 kilometrin päähän Zorgeen. Sotataloutta Nordhausenissa taottiin myös aseita jo ennen suursodan syttymistä. Vaikka Nordhausenin kaupunki pommitettiin huonoon kuntoon, selvisivät sen ja Zorgen tehtaat kuin ihmeen kaupalla lähes vahingoittumattomina
Päivitetty, uudelleen muotoiltu NG23 K sai seurakseen NG15ja NG35mallit. Uusi vesijäähdytteinen 24 hevosvoiman etukammiodiesel oli käytännössä kopio yhtiön aiemmin käyttämästä MWM KD 15 Z:sta. Voimansiirron kuoret valettiin itse. Uuden Normag-Zorge GmbH -yhtiön pesämunaksi hän sai mukaan jonkin verran työntekijöitään ja laitteistoa. Sopiva kiinteistö löytyi Hattingenista vuonna 1947. Toisaalta Normag-traktoreita myytiin aluksi – valuuttakurssien johdattamana – pääasiassa Saksan rajojen ulkopuolelle. Glinz alkoi välittömästi puuhata uutta tehdasta Saksan teollisuuden sydänmaille Ruhriin. Aluksi Normag NG 35:issa hyrräsi 33 hevosvoiman MWM:n pyörrekammiodiesel. Tuohon aikaan Saksassa traktorit paikkasivat kuorma-autovajetta maantiekuljetuksissa. NG35:ssa oli voimanottoakseli myös edessä. Huhtikuussa 1945 amerikkalaiset marssivat Nordhauseniin. NormagZorge muutti strategiaansa ja aloitti oman moottorituotannon vuonna 1948. ZF toimitti edelleen sisuskalut. Nordhausenissa traktoritehtailua jatkoi uusi isäntä (ks. Normag teki moottorista nopeasti oman hieman ruudikkaamman version viisi milliä isommalla porauksella ja alhaisemmalla puristussuhteella. Kun miehitysvyöhykkeiden rajoja alettiin piirtää, jäi kaupunki kuitenkin Neuvostoliiton saappaan alle ja osaksi DDR:ää. Laa ja mit taisen tuotannon vaatima logistiikka oli hankala järjestää. 4/2024 69. Tuhannes sodan jälkeinen traktori kirmasi maailmalle 1948. Ennestäänkin syrjäinen Zorgen pikkukaupunki oli nyt rajaseutua. Selviytymistaistelu Hans-Karl Glinz pelastautui USA:n armeijan avustuksella Zorgeen, joka lopulta jäi niukasti Länsi-Saksan puolelle. Vakiopakettiin kuuluva kompressori tyrkkäsi ilmaa perävaunun jarruihin. Vuo sikymmenen vaihteessa Länsi-Saksassa toimi puolensataa traktorivalmistajaa. Zorgeen jääneistä osista saatiin kaavittua kokoon kaasu-Normageja ja pieni määrä uutta dieselkäyttöistä NG23-mallia, jonka erikoisuus oli paineilmakäyttöinen nostolaite. Remmivetoinen C10 oli 50luvun puolisessa pienin LänsiSaksassa valmistettu yleistraktori. 5+2vaihteiston toinen pakki vaihde oli lähes yhtä nopea (12,5 km/h) kuin eteenpäin vievä viitonen. Ilmanpaineella toimivat myös nostolaitteet takana ja akseleiden välissä. Mallisto rönsyilee Lähes tyhjästä polkaistu tuotanto oli ripeää. MWM ei pystynyt toimittamaan haluttua määrää moottoreita. Tämä aiheutti parranpärinää Mannheimissa, mutta lisenssiasiat saatiin lopulta sovittua. Normag sijoittui rekisteröintitilastoissa kahdennentoista sijan paikkeille. Rahtarit rastittivat Normagin varustelistasta kunnollisen hytin ja 8+2-laatikon, jonka ansiosta matka taittui 24 kilometriä tunnissa. VK 1/22)
Jostakin syystä saksalaiset maalasivat vientimallejaan punaiseksi. Oy Suomen Autoteollisuus Ab toi Normagia maahamme. Moottori vaihtoehtoja oli kaksi: 1?125 kuution Farymann ja 660 kuution ILO. Tasaus pyörästön lukko oli jo vakiona. N 12 jäi Normagin joutsenlauluksi. Erikoista oli ”varsinaisen öljynpuhdistimen” puuttuminen. Vakolan syynissä paljastui NG 20mallista pitkä lista heikkoja kohtia. Sen yksisylin terinen suoraruis kutusdiesel on venttiilitön, ilma jäähdytteinen ja kaksitahtinen. Käyttö ominaisuudet luokiteltiin verraten hyviksi. Molemmat jäähtyivät ilmalla ja pusersivat 12 hevosvoimaa. Hattingenin valmistusohjelmaan kuului vain yksi ja kaksisylinterisiä moottoreita, NG45:n nelisylinteriset hankittiin Henscheliltä. Vuoden 1957 uutuutta ei ehditty kauaa valmistaa. Vuonna 1952 esitellyn Normag Faktor II:n (NG 20 b) lisävarustelista on pitkä, muun muassa hydraulinen neli ja kolmipistenostolaite, kymmennopeuksinen ryömintä laatikko ja kompressori. Lähtiköhän suurin sarjavalmisteinen Normag käyntiin kuin palmun alta. 70. Kornettsarja oli poikkeus tapaus Normagin historiassa
Kymmenen humman teho siirtyi 5+2-vaihteistolle kahden V-hihnan välityksellä. Pienen C 10:n moottorit toimitti Farymann. Viimeinen niitti lienee ollut seuraavana vuonna Porschen aloittama raju hintakilpailu. Normagien valmistus päättyi vuonna 1957 lopulla, ja merkin varaosaja huoltotoiminnot päätyivät – kuinka ollakaan – Porschen hoteisiin. Mallistoa lavennettiin molemmista päistä. Samassa teholuokassa olleet mallit kilpailivat toisiaan vastaan. Benelux-maat olivat tärkeä markkina-alue. Osien saatavuudesta johtuen jokainen valmistetuista 40–50 traktorista oli erilainen. Joissakin oli O&K:n moottori, joissakin Hurthin vaihdelaatikko. LänsiSaksan Normag-uskollisille myytiin Normag-Hentgeseli NH-traktoreita. Ratkaisu oli valmistaa Normageja itse. Moottorituotanto ja -suunnittelu erkaantui MWM:stä. Hienosti entisöity Binckhorst – luultavasti Faktor-sarjan Normag – on nähtävissä Kotajärven Autoja Traktorimuseossa Sastamalassa. Aika oli ajanut Normagin ohi. Auto-Palacen liikeidea oli myydä Normageja kotimaassa ja viedä Binckhorsteja kaukomaille, kuten EteläAmerikkaan, Espanjaan ja Suomeen. Nostolaite toimi vihdoin hydraulisesti. Uusi omistaja ei pystynyt oikaisemaan alamäkeä. Yrityksen maahantuomat Normag-traktorit saivat hollantilaisten käsittelyssä pirteän punakeltaisen värityksen ja Binckhorst-nimen (joidenkin lähteiden mukaan myös Binky). Tehotraktoreiden kilpaan ilmoittauduttiin NG 45 L -mallilla. Vuoden 1950 satoa oli Faktorsarja. Jälkiviisaana voisi todeta, että Normagin 50-luvun rönsyilevä mallipolitiikka toi ongelmia. Hän halusi palvella asiakkaitaan senkin jälkeen, kun NormagZorgen tehtailla lyötiin hanskat tiskiin vuonna 1957. Vielä 1956 toivottiin uuden mallipäivityksen ja teollisuusmoottorituotannon tuovan lisää kassavirtaa. Hollantilainen, jo vuonna 1908 perustettu autokauppa ja maahantuoja Auto-Palace laajensi toimenkuvaansa traktoreihin sodan jälkeen. Laajat varaosavarastot ja huollon ylläpito söivät kannattavuutta. Normag-Zorge tarjosi ostajille valinnan varaa. Vahvimman koskaan valmistetun Normagin nokalla rähisi 45 hevon Henschelin Lanova-tyyppinen diesel. Toiminta hiipui vuonna 1962. Itävaltalaista Warchalowskia myytiin Alankomaissa nimellä Austro-Diesel. Kompressorilla, hitsausaggregaatilla ja tasavirtageneraattorilla varustettua UK1-teollisuustraktoria valmistettiin Hattingenissa vielä tovi. Isot yhtiöt Deutz, Fendt ja Hanomag jyräsivät markkinoilla ja tekivät pienempien valmistajien elon ahtaaksi. Normagit lainahöyhenissä N ormag-Zorgen toiminta oli melko vientivetoista yrityksen perustamisesta lähtien. Toiminta keskittyi 50-luvun puolivälin tienoille. Hentges osti Hattingenin jäämistöstä suuren määrän moottoreita, vaihteistoja, akseleita ja muita osia. Nopea pudotus Hattingeniin nousi lisää halleja ja liukuhihna suolsi 60 traktoria päivässä – ainakin teoriassa, sillä myyntimiehet saivat kaupaksi vain kuudesosan siitä. Vuonna 1953 tuotannossa oli 10–15 hevosvoiman teholuokassa kuusi eri mallia: Faktor I, C10, kaksitahtiset K13, K15, F16 ja uuden malliston Kornet I. Innokkaimmat kauppiaat Hollannissa ja Luxemburgissa myivät Normageja ehostettuina ja uudelleen nimettyinä. O&K jatkoi Normagien valmistusta ja kuoppasi oman traktorimallistonsa yhtä mallia lukuun ottamatta. Luxemburgissa Normagia edusti maatalouskonekauppias Michael Hentges. Hän kokosi traktoreita tilausten mukaan. Nokalla komeili Alankomaiden lipun trikolori. 4/2024 71. Normag-Zorge vastasi kovaan kilpailuun uusimalla mallistoaan nopeaan tahtiin. Luxemburgin, Belgian ja Ranskan asiakkaille tarjottiin Lux-Traceja. Kynä otettiin kauniiseen käteen ja Normag-Zorge myytiin vuonna 1955 Orenstein & Koppelille. Kovin suuria traktorivirtoja tuskin lähti mihinkään suuntaan. Vuonna 1953 tuotannossa oli 1015 hevosvoiman teholuokassa kuusi eri mallia. Saksasta ostajia ei juuri löytynyt ja vähäinen tuotanto lähti vientiin. Reilun parin kymmenen vuoden aikana Nordhausenissa, Zorgessa ja Hattingenissa tehtailtiin yli 40 000 Normagia
Bucyruksen mukana tuli myös kutsumanimi HulluJussi. Valtaosa Suomen kaivinkoneista sotia edeltäneenä aikana oli valtiollisten laitosten hankkimia. 30-luvulla töihin tuli dieselmoottorisiakin. H EL SIN G IN K A U PU N G IN M U SE O / R . Bucyruksen paino työkunnossa oli 84 tonnia. Iso O&K-kone maksoi 45 500 markkaa. Hullu-Jussi-nimitys iskostui kaivinkoneisiin niin lujasti, että sitä käytettiin julkisessa sanassa koneen valmistajamerkin sijaan. Helsingin ydinkeskustaan alettiin 20-luvun lopulla rakentaa Stockmannille suurta tavarataloa. K esällä 1912 tuli Hangon satamaan USA:sta Bucyrus-merkkinen 80 260 markkaa maksanut kaivinkone ja amerikkalaiset ammattimiehet johtamaan sen kokoamista. Uusinta uutta tässä hankkeessa oli kaivinkoneen käyttö rakennustontin kaivaustöissä. Kaivinkoneita sijoitettiin Jyväskylä–Pieksämäkija Viipuri–Koivistoratatyömaille. Northwest-koneesta julkaistiin uutisia ja uutiskuvia useammassakin paikassa. KAIVINKONE harvinaisuus ennen sotia Ensimmäinen kaivinkone tuotiin Suomeen 1912, mutta koneiden määrä pysyi pitkään sormin laskettavissa. Kone vietiin lastaamaan hiekkaa Seinäjoki–Kristiina-ratatyömaalle. Suurena etuna O&K-koneissa oli kaivulaitteen kääntyvyys ympäri, eli 360 astetta. Koneen tulosta kertoneissa lehtijutuissa saatettiin mainita, että samalla meni työmahdollisuudet niin ja niin monelta työmieheltä. Kookkain niistä oli 154 hevosvoiman höyrykonevoimainen, työpainoltaan 55 tonnia. Kiskoilla liikkuvat höyrykaivurit saivat 20-luvulla kilpailijoikseen polttomoottorivoimaisia telaketjualustaisia kaivinkoneita. RO O S 72. Vielä ennen maailmansotaa hankittiin toinen Bucyrus ja sitten 1914 kolme saksalaista Orenstein & Koppel -kaivinkonetta
Kuvan Bucyrus oli ensimmäinen Suomeen hankittu kaivinkone. 20-luvulla uutisiin pääsi Stockmannin tavaratalon pohjatöissä häärinyt Northwest. Ensimmäinen työmaa oli Uudenkaupungin rautatien teossa. Samalla loppuivat höyrykonekaluston ostot. Vuonna 1926 mainoksessa käytettiin kaivauskone-titteliä, mutta montaa kertaa sitä sanaa ei missään esiintynyt. Ekströmin Koneliike mainosti Ruston & Bucyruksen uusia malleja vuonna 1939. U U D EN K A U PU N G IN M U SE O 73. Ainakin yksi O&Kkaivinkone oli näissä askareissa. Kiskoilla liikkuva kalusto ei läheskään kaikkiin tarpeisiin sopinut. Vuosien 1927–34 aikana lastaustöissä oli käytetty kymmentä eri konetta, joista vain yksi Orenstein & Koppel 4 oli täysin polttomoottorikäyttöinen. Muut tarvitsivat halkoja ja bensiiniä. Ensimmäiset telaketjualustaiset koneet, kaksi saksalaista Menck & Hambrock -merkkistä vajaan kuution kauhalla varustettua hankittiin 1927. Pienempi Bucyrus, Menck ja kolmea eri kokoa olleet O&K:t sijoittuivat niiden väliin. Merkittävämpi tapaus oli kuitenkin neljän amerikkalaisen Northwest-nosturikoneen hankinta. Rautatiehallitus hankki 20-luvun puolimaissa vielä viisi pienemmän kokoista O&Kkonetta lisää. Vuonna 1912 tuotu kone palveli Valtionrautateiden työkohteissa nelisenkymmentä vuotta. Höyrykone antoi voimaa 11 koneelle, polttomoottori kolmelle. Rautateiden rakennustöissä koottiin tarkkaa tilastoa kaivinkoneiden aiheuttamista kustannuksista. Seuraavan vuoden hankintoja oli telaketjualustainen, 50 hevosvoiman bensiinimoottorinen Orenstein & Koppel sekä kahden kuution kauhakoon Menck & Hambrock. Isomman amerikkalaisen kauhakoko oli 2,5 kuutiota ja pienemmän saksalaisen 1,5 kuutiota, muut olivat siltä väliltä. Valtakunnan ensimmäinen Bucyrus tarvitsi pelkästään halkoja. Kustannuslaskentaa Kolmekymmenluvun alkupuolella rautatiehallinnolla oli yhteensä 14 kaivinkonetta, joista kymmenen oli kiskoilla kulkevaa ja neljä telaketjukonetta. Monenlaista kalustoa monenlaiseen käyttöön mainosti Northwestin täkäläinen edustaja vuonna 1929. KeskiPohjanmaalla Metsähallitus puolestaan rakennutti puun kuljetuksiin kapearaiteisen Eskolan metsäradan. Työtuntia ja lastattua kuutiometriä kohti laskettuna vanha Bucyrus oli edullisin 1:18 markan kustannuksilla ja polttomoottorikäyttöinen O&K 4 kallein 3:61 markan kulungeilla. Ivar Lindfors Oy toimi Orenstein & Koppel -yhtiön edustajana Suomessa, ja kauppa kävi ilmeisen vilkkaasti kapearaiteisten rautateiden alalla. Näistä kahteen hankittiin saman tien puolen kuution kaivinkonelaitteetkin. Tuolloin käytössä oli kaksi Bucyrusta ja kaksi Orenstein & Koppelia. Telaketjut tulevat 20-luvun alussa siirrettiin rautatietöiden kaivinkoneet tieja vesirakennuksen hallinnon puolelta rautatiehallinnolle. Valtion rautateiden ohella tehtiin muitakin ratatöitä kaivinkonevoimin. Ilmeisesti ensimmäinen yksityisen yrityksen hankkima kaivinkone oli 20-luvun puolivälissä Pyramid Oy -rakennusyhtiön hankkima Bucyrus, joka apulaitoksineen teki urakalla Viipurissa Uuraan satamaradan
Samanlaisia koneita ehdittiin hankkia kevääseen 1939 mennessä niin, että ennen sotiin joutumista kuivatustöissä oli kolme Ruston Bucyrusta. Suuria ja näkyisiä työmaita Imatran voimalaitoksen rakentaminen oli 20-luvun Suomen suuria hankkeita. Tämä ilmestyi keväällä 1933. Vähitellen kaivinkoneille alkoi muodostua jälki markkinaakin. Nokian voimalaitostyömaalle hankittiin Northwest 1927. Tämä myynti-ilmoitus julkaistiin keväällä 1932. -kaivinkoneen. Koneiden ja työkuntien siirtymisistä paikkakunnalta toiselle mainittiin uutisina, ja töiden vaikutusalueiden laajuuksista kerrottiin. Konetta sanottiin pieneksi, koska kaivinvarusteet poistettuna sen pituus oli 270 senttiä ja leveys 240 senttiä. Näissä töissä kalleinta oli Menck & Hambrock III:n työ, 6,84 markkaa tunnilta ja kuutiolta. Halvinta oli työ O&K 8 -koneella, 3:15 markkaa. Kuivatustöitä Maataloushallitus hankki vuonna 1938 Turun maanviljelysinsinööripiirin käyttöön Köyliönjärven laskemistyömaalle englantilaisen laahakauhatyyppisen Ruston Bucyrus 10 R.B. Hullu-Jussi nimitys oli tarttunut niin sitkeästi kaivinkoneisiin, että myynti-ilmoituksessakin sitä käytettiin koneen merkin asemasta. Eri työvaiheita selostaneissa reportaaseissa mainittiin hullujussit tai kaivinkoneet. Talouden suhdanteet olivat ehtineet muuttua niin perusteellisesti, että 30-luvun lopulla ainakin Pohjanmaalla kuivatustöissä kertyi viivästyksiä hevosja lapiomiesten puutteen vuoksi. Saimaan kanavan parannusja uudistustyömaat olivat koko 30-luvun ajan uutisissakin seurattuja hankkeita. Sen voimanlähde oli kolmisylinterinen 33 hevosvoiman tehoinen dieselmoottori. Kaivinkoneita oli 30-luvun lopussakin niin vähän, että niillä saattoi olla erisnimi. Töitä oli niille tarjolla muuallakin kuin märissä suomaisemissa. Koneelle piti rakentaa tukeva hirsialusta, jota se sitten itse siirteli töiden edistyessä. Kuivatustöiden edistymistä seurattiin lehdistössä ahkerasti. Samoihin aikoihin kaivinkoneista ja niiden käyttömahdollisuuksista julkaistiin varsin suopeita artikkeleita esimerkiksi Rakennustaito-lehdessä ja Teknillisessä Aikakauslehdessä. Tällaisen koneen etuna oli mahdollisuus liikkua omin voiminkin kovapintaisella pohjalla. Puoli vuosikymmentä kestäneen työmaan kaikista maa-ainesten kuormauksista 80 prosenttia tehtiin kolmen Menck & Hambrock -koneen voimin. Rautatielinjojen leikkaustyömailla oli käytetty niin ikään kymmentä konetta, osittain samoja kuin lastauksissa. Kaivinkone oli niin kiinnostava ja uutisen väärtti, että Aamulehti julkaisi etusivullaan tietoa Tampereen aseman uusimistöihin tuodusta Bucyrus-koneveteraanista kesäkuussa 1934. Usein kerrottiin myös niiden työsaavutuksista ja työn joutuisuudesta. Työkunnossa varusteineen sen paino oli kuitenkin noin yhdeksän tonnia. Vähemmän näkyvää mutta uutisarvoista oli Kupittaan Savi -yhtiön raaka-ainevarastolla aineksia siirtolaitteelle kuormannut kaivinkone. 74 KAIVINKONEET ENNEN SOTIA. Uutiskuvaksi ja jutun aiheeksi 20-luvun lopulla pääsi Stockmannin tavaratalon rakennuksen pohjatöissä häärinyt ¾ kuution kauhalla varustettu Northwest, joka lastasi kuorma-auton minuutissa. Sellaisesta tehdyssä mainoselokuvassa kaivettiin 1 000 kuutiometriä maata kymmenessä tunnissa. Tuolloin koneen voimavirtakaapelia oli käytetty rautatiesabotaasiin. Mutkaisella tiellä eteneminen tapahtui vain 1,5 kilometrin tuntivauhdilla, sillä kääntyminen oli vaivalloista. Niinpä Oitin Tiilitehtaan savenottoon käyttämä kaivinkone mainittiin kutsumanimellään Konna paikallisissa lehtiuutisissakin 1938. Näiden laskelmien perusteella Rautatiehallituksessa pidettiin kaivinkonetöiden yleistymistä tarpeellisena. Pienempi Bucyrus, pienempi O&K, isompi Menck sekä kaksi Northwestia sijoittuivat välille. Koneiden merkkivalikoima laajeni Demagin dieselmoottorisen liityttyä suomalaiseen kalustokantaan
Niille tuli titteleiksi kaivinkone ja kaivauskone. Maanrakennusyrittäjien järjestön julkaisemassa alan historiassa varhaisia ruoppausvehkeitä ei otettu lukuun, vaan ammattialan katsotaan alkaneen Bucyruksen tulosta. Jonkin verran päällekkäisyyttä on nimityksissä kaivinkone, nosturi ja raana. Kuivan maan pinnalla toimivat laitteet ja satamissa tai laivareiteillä toimivat koneet nimitettiin erikseen. Tuollaisia laitoksia ei ilmeisesti kovin montaa ollut käytössä, tai sitten niitä ei isojen koneiden apulaitteina viitsitty mainita. Koneen ja varusteiden kuljetus ei silloisilla maanteillä olisi oikein sujunut, vaan rautatieyhteyksiä tarvittiin. 4/2024 75. Vuonna 1924 ilmestynyt Ardelt-koneen mainos. Ruoppaustai kaivuutöihin ei tämän valmistajan koneita tainnut ilmestyä. Joitain masiinoita voitiin varustaa tekemään joko nostotai kaivutöitä, joten päällekkäisyyttä tuli. SA M I SA A R EN A R K IS TO Mikä lasketaan kaivinkoneeksi. Dieselmoottoroituja Demag-kaivinkoneita alettiin meillä markkinoida 30-luvun lopulla. Olen käyttänyt sanaa kaivinkone silloin kun aikalaisteksteissä sitä on käytetty. Rapierin mainoksessa suomalainen työn kuva vuonna 1938. Suomalaisessa kielenkäytössä ruoppaus ja ruoppaaja olivat käytössä varhain. Ruoppaus ja kaivuu eri asioina osoittaa, ettei kaikissa asioissa kopioitu ulkomaankielistä nimityksiä. Ahjon Konepaja Oy mainosti valmistamiaan kaivauskoneita vuonna 1938. E nsimmäiset ruoppauskäyttöön tarkoitetut koneet tulivat Suomeen jo toissa vuosisadalla. Isokyrön Lehmäjoella perkaustöissä 1939 työskennellyt Ruston Bucyrus. Saksalaisen Demagin tuotteita käytettiin monenlaisissa ryskätöissä. Vuonna 1935 julkaistu Menck-koneiden mainos kertoo myös siitä, miksi kaivinkoneita ei otettu käyttöön kovin monessa paikassa, varsinkaan pienemmillä työmailla
040 837 6846, Voiluoto. Myydään Nuffield Universal Three vm 1961, alkuperäis kuntoinen, kaikin puolin toimiva. Kuormaauto MB LP813 vm 1984, koukkulava 050 443 1571. 040 375 3423, Kauhava. Liebher PR 711 hydrauli p. 050 073 7825. Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa Paljon erilaisia kunnostettuja vaihtoja tasavirtalatureita, joista kuvassa pieni osa. suodattimia + tiivisteitä, sopivia Linde pumppuihin. 4 000 €. 1990, käyttötunnit 23 220, moottoriremontti tehty 2020 jonka jälkeen ajettu noin 350 tuntia. Austin Allegro vm. Takapään vetoakseleille suodattimia fleetguard, Cat. 050 443 1571. Bergon tiivisteitä etupyörien akseleille + 2 aks. 044 244 1822, Vinkkilä. Öljysäiliö 8000 L vaihtolavakiskoilla, ei valuma allasta, mukaan ruotsalainen mittari. Tuulilasivene Stabil ” Retro” 5×2 vm 1967, perämoottori Johansson 55 hv 1976. Edullisin hinnoin. Ford Anglia 100 E vm. 180 €. 050 076 9066, Jyväskylä. Kovapaalain New Holland 370. Myydään pakettina. 3 000 €, J. 0500 769 066, Jyväskylä. Entisöitäväksi, osiltaan täydellinen. Volvo peruutuspiippari, uusi ym. 050 583 8106, Siikainen. 26 040 € sis. Volvo Penta korjaamokäsikirjoja sekä esitteitä. alv (21 000 alv %), 050 567 1908, Ypäjä. Myös kunnostettuja starttimoottoreita vanhempiin henkilöautoihin, työkoneisiin traktoreihin ja kuormaautoihin. 2 500 €. Güldner 1950 traktori, Woqmag 1956 traktori, Fiat Piccola traktori. Mini Bruunet 678 ajokone vm. Siisti ja hyväkuntoinen vm 1962 Valmet 20. 57/58, kynsitty ja värjärillä käyneenä, katsastettu paljon osia koriin moottoriin ym. 1975. Penttilä, 041 545 2902, Hyvinkää. Vetopuolen terässä piikit, työntöpuolen terä sileä. Traktorissa on hydraulinen nostolaite ja siivapyörä. Olleet 30 vuotta hallissa. 050 076 9066, Jyväskylä. 050 309 9145, Sastamala Kämmen perä/ maansiirtolevy, leveys 190 cm. Mukaan kunnostetut, hyväkuntoiset sivuniittokone, yksisiipinen aura ja rullaäes. 1 900 €, 040 866 3809, Kerava. 5 400 €, 040 082 5668. Teijo pakettiauto vm 1977, mittarissa 68 496 km. 040 832 1289, Kalajoki. MSisusta toimivana purettu napa-akseli ja Fullerin vaihdelaatikko. McCormick In 634, ajokuntoinen. 040 571 6805, Noormarkku. 76 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa. Venemoottori Andros L22 2sylinterinen sekä potkuri 18x16 3lapainen ja pronssinen. Mini 1000 osia, vaihteisto, 2 jäähdytintä, hammastanko, talvirenkaat, jakoketju + tiivisteet, 2 ovea, sylinterilohko + kampiakseli, etukelkka, peltivanteita ym. 2 kpl Case IH:n 45 kg etupainoja, uudenveroiset, 250 €, 050 367 6080, Kuusankoski
Jyriä Lebrero alkoi valmistaa jo 1960-luvulla. Sisäänmaahan suunnatut pienet pyrähdykset vuokra-autolla saivat kuitenkin intoa kulkijaan ja kuvia kameraan. Lebrero on periespanjalainen tieja maanparannuskoneiden valmistaja. Otimme perheen kanssa varaslähdön kesään, kun kävimme pikalomalla Espanjan auringon alla. 78 RAUHASSA RUOSTUVAT. Kuvan yksilö on mallia 135TH. LOMARAUTAA LOMARAUTAA Casen ja Catin puomien alta kurkistelee Mersun oranssi hytti. Marbellan rantakadulla oli kukkapenkki koristeena jämäkät ankkurit ja vinssit. Puente de Hierro sobre el rio Seco eli suomalaisittain rautasilta Seco-joen yli. Mukava parinkymmenen asteen lämpö helli pakkasessa jäädytettyjä ajatuksia ja sai allekirjoittaneen innostumaan romuromanttisille seikkailuretkille. Turistirannikolta ei juuri vanhoja koneita ja ruostetta löydy kuvattavaksi. Silta on rakennettu 1900-luvun alkupäässä Coínin ja Alozainan väliselle maantielle Espanjan Andalusiaan. Olisikohan se kenties kompura-auto. Rakennuksen alakerrassa oli toiminut jokin merikeskus, mutta isot kyltit ikkunoissa huusivat vuokraushalujaan
Maanrakennuskonetuotanto myytiin Hitachille 2000-luvun alkupuolella. Yhtiön historiikista löytyi kuitenkin viittaus Suomen Outokumpuun 1950-luvulta. Tämä kone on mallia FL330-I. 79. Andalusian Rondassa pääsee näkemään 1800-luvun aikaista siltahistoriaa El Tajon kanjonin ylittävällä Puento Nuevo -sillalla. Pyöräkoneiden valmistus alkoi kuitenkin vasta 1970-luvulla. Vielä olisi pihapenkereitä aurinkorannikolla kaivettavana. Kaupungin laidalla kiemurtelevan kanjonin reunat ovat korkeimmillaan 120-metriset, ja näkymä ylhäältä tai alhaalta on suorastaan henkeäsalpaava – ainakin korkeanpaikankammoiselle. Nämä tykit kertovat oman pienen osansa siitä historiasta. Torremolinoksen Parque de la Bateria sijaitsee Montemar Alto -rautatieaseman välittömässä läheisyydessä. Verkkoaidan takaa ei voinut olla huomaamatta isoa pyöräkonetta, ja iloisena yllätyksenä tontti olikin täynnä kuluneita työkoneita. Furukawa on merkkinä jäänyt pohjolassa melko tuntemattomaksi, vaikka sen historia ulottuu 1870-luvun Japanin kuparikaivoksiin asti. 1936–39 tapeltiin Espanjan verinen sisällissota. Kahden maanalaisen bunkkerin lisäksi nähtävillä on neljä tykkiä. Case Poclain 1188 odotti käskyttäjäänsä ovi auki
Oven raosta pystyi sentään kurkkaamaan takaosaan. 80 RAUHASSA RUOSTUVAT. Mielenkiintoinen yllätys oli suomalainen Karhumäki Airwaysin Convair CV-440 tunnuksella OH-VKN. Siellä konebongarin kamera löysi komean Manitowokin ristikkopuominosturin veneiden telakka-alueelta. Malagan lentokentän välittömässä läheisyydessä sijaitsee Aeromuseo, johon on vapaa pääsy. Betoniaitaus kätki sisälleen yhden kunnostusta odottavan koneen ja muuta varastoitua museon tavaraa. Yhden koneen ympärillä kävi kova kuhina, kun joukko miehiä suoritti pihamaalla suojausta ja kevyitä pohjatöitä maalausta varten. Museossa pääsee erityisinä tapahtumapäivinä ohjaamoihin, mutta kuvanottopäivänä se ei käynyt. Tyhjää oli. Piipahdimme myös ökyalue Puerto Banuksen hiekkarannalla
Vähän piilossa, museon pieneen sisäkatokseen oli koottu esille pajan työkaluja ja työstökoneita. Aeromuseon pihalla oli lentokenttä ajoneuvojakin mukavasti esillä. Nyttemmin se on eläkkeellä Aeromuseon takapihalla. Tämä pikku possujuna oli toiminut matkalaukkujen kuljetukseen Iberia Lineas Aéreas de Españan leivissä. Bomberos tarkoittaa palomiehiä tai palokuntaa. Magirus-Deutzin tikaspaloauto komeili San Pedro de Alcantaran paloaseman edessä. 4/2024 81
Vuoden 1946 Ford-kuormuri on yksi kalustoesittelyiden helmistä. 82. Heinäkuussa ilmestyvän numeron sivuilta löytyy tarinaa Turun rauteollisuuden masiinoista ja konekeräilijä Teuvo Joensuun kamppeista. Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 5/2024 ILMESTYY 4.7.2024 AITOJA ASIOITA Ei hukata komeita kesäkelejä nykyvehkeiden parissa vaan pannaan löpöä hytittömän tankkiin ja pökköä höyrykoneen pesään! Tauolla nuotio pystyyn, kahvinporot nokipannuun ja paperilehti kouraan
Kalibroitu ISO6789:n mukaan. #509658 SATINOINTIKONE 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Mattamusta pinta. #543482 MOMENTTIAVAIN 3/8” 20-100NM Momenttiavain 3/8” -karalla. #511068 EPÄKESKOHIOMAKONE ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella kaikille pinnoille. Paino: 4,3 kg #542074 DIGITAALIAGREGAATTI 5000W 1 x 230 V 16A ulosotto, 1 x 230 V 32A ulosotto, 1 x USB-A ja 1 x USB-C-liitäntä. #543834 KUUMAILMAPISTOOLI & KUTISTESUKKALAJITELMA Kuumailmapistooli kahdella lämpötilalla. ALV 24% € 109 sis. ALV 24% € 249 sis. Mattamusta viimeistely. Tarkkuus/väli 0,2 Nm. ALV 24% € 59 sis. Tarkkuus/väli 0,1 Nm. #543485 MOMENTTIAVAIN 1/2” 40-220NM Momenttiavain 1/2”-karalla. ALV 24% € 3090 sis. #543483 MOMENTTIAVAIN 3/8” 6-30NM Momenttiavain 3/8” -karalla. Kalibroitu ISO6789:n mukaan. Koneella on useita etuja ja yksinkertaisella rullan vaihdolla voit vaihtaa karkean puhdistuksen, hionnan ja kiillotuksen välillä. ALV 24% € 79 sis. #546279 ÖLJYN IMUVAIHTAJA 80 LITRAA Ammattitason öljyn imuvaihtaja, joka helpottaa öljyn käsittelyä ja imemistä korjaamossa tai autotallissa. #305714 METALLISORVI 250GX550 400V Korjaustöihin soveltuva metallisorvi. Mattamusta pinta. Kalibroitu ISO6789:n mukaan. TARKISTA AJANTASAISET HINNAT VERKKOKAUPASTAMME. Täydellinen kone pinnan ruosteen poistamiseen ja levyjen valmisteluun esim. ilmaiseksi LI PP U MASINISTIT ry www.masinistit.com www.lippuagentti.?. 10–17 Pysäköinti PUUSEPÄNKATU 9 Perhelippu 28 € Aikuiset 14 € Lapset 7–15v. HINNAT VOIMASSA TOISTAISEKSI, OIKEUDET MUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. 5 € alle 7v. Mukana 3ja 4-leukainen istukka 125 mm, vaihteisto kierteittämistä varten, erilaisia avaimia, roiskesuoja ja jalusta. Nostokapasiteetti 4000kg. € 30 sis. ALV 24% € 59 sis. ALV 24% sis. Kaikissa pilareissa on turvalukitus ja tippasuojat suojaavat alla olevaa autoa. Vääntöjäykkä, V-prismalla varustettu vahvistettu peti antaa tarkan ohjauksen kelkalle ja kärkipylkälle. ALV 24% RAUTA JA PETR LI ® Yhteistyössä: ELÄVÄÄ KONEHISTORIAA KAIKILLE Voimaa siivapyörästä KANTOLAN TAPAHTUMAPUISTO HÄMEENLINNA 8.–9.6.2024 klo. Sähköstartti. ALV 24% € 1190 sis. Kalibroitu ISO6789:n mukaan. #85268 SÄILYTYSNOSTIN 2:LLE AUTOLLE Erittäin laadukas säilytysnostin joka mahdollistaa kahden auton päällekkäisen säilytyksen esim. Kierrosnopeuden vaihto kiilahihnalla. ALV 24% € 99 sis. #543484 MOMENTTIAVAIN 1/4” 3-15NM Momenttiavain 1/4”-karalla. ALV 24% € 69 sis. Tarkkuus/väli 1 ,0Nm. ALV 24% € 2990 € 349 sis. Mattamusta viimeistely. ALV 24% € 259 sis. autotallissa. #546045 CLECO / PELTINIITTISARJA 3,2MM 20kpl Cleco -niitti 3,2mm, 4kpl Cleco sivupuristin 0-19mm, 1kpl Cleco -pihdit. ennen hitsausta. #520121 KIILLOTUSKONE 12V Akkukäyttöinen 75mm kiillotuskone, joka sopii erinomaisesti pienten pintojen kiillotukseen. Tarkkuus/väli 1,0 Nm
Yli 200€ nettitilaukset rahtivapaasti! LAVIAN KORILLA Suomessa koritettu GAZ-maastoauto JYHKEÄT BRITIT Kuorma-autovalmistaja Scammellin tarina KAIVURIASIAA Konelapioita Ahmasta Hydro-Masteriin 74 50 00 -2 40 4 • PA L VK O 20 24 -2 7 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 4/2024 • Hinta 11,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT WRIGHT SUPER REBEL 11 4 / 20 24 • Fe rg us on 35 • G A Z-6 9M • H yd ro -M as te r & Fo rd so n Su pe r M ajo r • K rA Z-2 14 B • Va ltr a J-4 81 C • W rig ht Su pe r R eb el. Teksti tähän! WWW.KIERTOKANKI.COM KONEMIEHEN VERKKOKAUPPA • Traktoreiden varaosat sekä vanhoihin että uusiin merkkeihin • Maatalousja yleistarvikkeet • Auran kulutusosat kaikkiin merkkeihin • Laaja valikoima ammattitason työkaluja • Monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majakat ja heijastimet Työkonemaalit lähes kaikkiin merkkeihin! Katso valikoima verkkokaupastamme. NOPEAT JA LUOTETTAVAT TOIMITUKSET JO VAIKKA SEURAAVAKSI PÄIVÄKSI