VANAJA A-68E WWW.KIERTOKANKI.COM Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi Luotettavaa verkkokauppaa jo 10 vuotta! KÄTEVÄSTI NETISTÄ VAIKKA KOTIIN KULJETETTUNA! Nopeat toimitukset! Tervetuloa ostoksille! KIRJOITA TILAUKSEESI KOODI HEINÄ2016 JA SAAT YLLÄTYSLAHJAN ! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 05/2016 • Hinta 8,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 47 5 / 2 1 6 • C la a s C o lu m b u s • D a vi d B ro w n S e le ct a m a tic 8 8 • Fa rm a ll F-1 4 • V a n a ja A -6 8 E • V o lv o L3 9 5 Yrityshistoriaa ja 60-luvun puimuriklassikko CLAAS-ERIKOINEN Mitä ei voi ostaa, se rakennetaan itse REIJO ERVASTI Simo Rekolan lapsuuden traktorimalli FARMALL F-14 74 50 00 -1 60 5 • PA L VK O 20 16 -3 4 6 41 48 87 45 00 03 16 00 5 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D
MOOTTORI MUUTTI IHMISEN M aatalouden moottorikonevoiman historia tuntuu joskus pitkältä. Se muistuttaa, että kun nuori polvi otti 50ja 60-luvuilla halpenevat traktorit omikseen, eivät vanhat hevosmiehet usein lainkaan enää vaivautuneet vetokoneen pukille kiipeämään. Silloin haudattiin lopullisesti entisaikain maajussi, joka oli viljellyt leipäviljaa oman ruokakuntansa tarpeeseen usein omatekoisilla välineillä. Toisaalta voimme koettaa jäljittää hetkeä, jolloin vetokoneista tuli edes jollain tavalla käytännöllisiä ja tavalliselle kuolevaiselle saavutettavia meillä Suomessa. 60-luvulla valtikkansa traktorille luovuttaneen kauramoottorin valtakausi pienviljelijänkin apurina alkaa siis pian olla vain yhtä pitkä kuin moottorivetäjän. 3 05/16 Pääkirjoitus. Hevosen vaihtuminen traktoriin merkitsee kuitenkin maanviljelijän uuden luonnekuvan viimeistä piirtoa. Siinä missä nämä laitteet ennen toivat leivän pöytään, ovat ne nyt muuttuneet suurelta osin kulttuuriperinnöksi. Traktorihan ei tässä suhteessa ensi alkuun mullistanut mitään, vaan vanhoista hevoskoneista muokattiin pitkään traktorivetoisia. Tilalle kohosi maataloustuottaja, rahataloudessa toimiva monialainen ja eri tuotantosuuntia määrätietoisesti kehittävä koneyrittäjä, jonka tarpeisiin syntyi kokonaisia valtavia teollisuudenhaaroja. Kuitenkin vielä 1800-luvun puolivälissä esimerkiksi Luonais-Suomessa käytettiin yleisesti vetojuhtina härkiä, säyseitä ja ravinnon suhteen kaikkea muuta kuin ronkeleita eläimiä. Työväline sanelee ammatin. Siitä huolimatta vanha rautapyörä tai pärehöylä herättää mielessäni lämpimän nostalgian tunteen ja kaipuun vanhan ajan maaseutua kohtaan. Siitä ei olekaan niin kauan, ei edes yhtä ihmisikää, kuten tässä lehdessä huomaamme Simo Rekolan ja hänen Farmallinsa tarinasta. Vaurastumisen yksi tekijä oli metsäteollisuus, joka alkoi 1800-luvun loppua kohden tarvita raaka-ainetta. Mutta hevonen on ollut myös maatalouden koneistumisen ehto. Tapahtumien sesonkiaikaan kesän keskellä onkin hyvä pyyhkäistä kotitomut jaloistaan ja lähteä katsastamaan, mitä kaikkea Suomen suvessa onkaan tarjolla. Ennen moottorikoneita vetovoimaa tarjosi hevonen, joka nykyihmisen mielessä tuntuu olleen maanviljelijän ikiaikainen, vuosisatainen kumppani. Niin se on maataloudessa nykyäänkin: kallis investointi pitää kuolettaa huhkimalla sen kanssa koko sesonkiaika. Toinen tämän lehden traktoritarina kertoo Hemmo Honkalasta ja hänen Taavetistaan. Simo Rekola kertoo, kuinka Farmall-traktorilla jo ennen sotia urakoitiin hurjasti omien peltotöiden lisäksi. Hänen elämäntapansa oli ollut maatalous. Paikallishöyrykoneita on käytetty ainakin muilla mailla Wattin pannun ensipöhäyksestä lähtien, ja vanhimmat traktorikokeilutkin tehtiin 1800-luvun kaukaisina vuosina. Omakohtaiset muistoni näistä maatalouskoneista liittyvät lähinnä sukulaismiesten ja naapureiden kertomiin tarinoihin, sillä lapsuudessani pelloilla käyskentelivät jo nykyaikaiset traktorit ja puimurit. Mari Immonen toimittaja Tekijältä Hevosen vaihtuminen traktoriin merkitsi maanviljelijän uuden luonnekuvan viimeistä piirtoa. Talven hankintatöistä tuli maanviljelijälle merkittävä sivutulo, ja ne takasivat kalliille hevoselle ympärivuotista käyttöä. Jos vain osaa pitää korvat höröllään, perinnemestareiden suusta kuulee myös monta hauskaa tarinaa entisaikojen työnteosta. Onneksi maastamme löytyy vielä useita vanhojen koneiden sekä työtapojen taitajia, jotka voivat meille kaupungistuneille maalaisille tarjota ainutlaatuisia muisteluhetkiä. Ilmiöiden suhteellinen kesto hämärtyy, mitä kauemmas historiaan mennään. Mika Rassi toimittaja mika.rassi@vanhatkoneet.fi Suomen kesä on tulvillaan perinnetapahtumia, joissa pääsee seuraamaan jos jonkinmoista jyskyttävää konetta ja moottoria. Vahva vetoeläin mahdollisti työvälineiden, etunenässä aurojen teollisen valmistuksen ja sitä myöten huiman kehityksen itse veistetyistä puisista kynsistä tehokkaiksi viilun kääntäjiksi. Hänen elämäntavakseen tuli yrittäjyys – halusi hän tai ei. Tyyris ja kranttu hevonen yleistyi, koska maanviljelijä vaurastui ja hevoselle tuli töitä
Kaksiosaisen yrityshistorian ensimmäinen osa. Raivon tapahtumaan ovat lukijamme tervetulleita. 62 Raivo Hannus, koneharrastaja Pärnusta Virolainen maamoottoriharrastaja on monelle suomalaiselle tuttu. 64 Karstulan Wanhat Wehkeet Jos kaipaat yösijaa Keski-Suomesta, Karstulasta löytyy leirintäalue, jonka alueella on myös ajoneuvohistoriallinen museo. 70 Traktorikauppa vuonna 1976 Maatalouden koneistumisessa päästiin vuonna 76 tilanteeseen, jossa traktoreita oli pyörein luvuin yhtä paljon kuin maatilojakin. 24 Vanaja A-68E 1966 Maailmanpankin lainalla hankituista tiehallituksen autoista Juha Kaukosen Vanaja on valioyksilö. ARTIKKELIT 40 Claas korjaa sadon Claasin tarina ensimmäisestä separaattorista toisen maailmansodan jälkipuintiin. 36 Claas Columbus 1964 Varhainen Claas jyvän nappasi, kuten omistaja Stefan Lönnberg voi todistaa. Tässä numerossa KANNESSA 12 David Brown Selectamatic 880 1969 Hemmo Honkalan vuosisataisessa pihapiirissä vinttikaivojen ja hevoskiertojen keskellä 60-luvun Taavetti on kuin teknologian viimeisin ihmesaavutus. Ohjaamo on Kiitokorin valmistama. KONEET 18 Farmall F-14 1939 Simo Rekola hankki aikamiehenä harrastepeliksi samanlaisen traktorin, jolla opetteli heti sodan jälkeen ajamaan. 12 18 30 36 4. 44 Suomalainen kävelee metsään Plustechin kävelevän metsäkoneen kehittelyssä mukana ollut Marko Paakkunainen kertoi meille nuorten suomalaisten suunnittelijoiden hankkeesta. 30 Volvo L395 1965 Onni Sarjomaan nokkamallin Volvossa kohtaavat vuosikymmenet
58 Kesäheikki, Turku Turun seudun mobilistien rompetori tarjosi koneharrastajillekin ihmeteltävää. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Juha Pokki, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Mari Immonen, Antti Kautonen, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Tapio Mäntyniemi, Olli J. 54 Paukepäivät, Sastamala Koneiden ja keksintöjen harrastajat kokoontuivat monipäisempänä joukkona kuin koskaan. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA Arkmedia Oy, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 54 Masiina Meeting, Nurmijärvi Rajamäellä kokoonnuttiin kesäkuun alussa kaupanteon ja konenäyttelyn merkeissä. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia kuvia merkkikilvistä. 75 Markkinat Vanhan raudan kauppapaikka. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 66 Seppiä ja mestareita Reijo Ervasti on rakentanut itselleen muun muassa yksipyöräisen moottoripyörän ja oman moottoritien. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. TILAAJAPALVELU Puh. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. TAPAHTUMAT 50 Retro Trucks, Hollola Hollolan Kukonkoivussa järjestettävä retrorekkatapahtuma kasvaa vuosi vuodelta niin esillä olevan kaluston kuin yleisön osalta. 44. 54 66 70 Puolan karhu tuli Suomeen toisen kerran vuonna 1976. 5 05/16 Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Ojanen, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Aimo Tenni, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Thomas Backman, Tero Björklund, Meniina Wik, Sari Mantila POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle
Heinäkuussa Stig Fagerstedtin teoksia pääsee ihailemaan näyttelyssä. Nykyään Fagerstedtin pajassa syntyy pääosin silkkaa silmäniloa tuottamaan tehtyjä esineitä. Nyt kun maaliskuun alusta pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle, on paljon aikaa harrastuksille. ”Mielimateriaaleistani tärkein on ruostumaton teräs lähinnä vanhojen ruokailuvälineiden ja muun romun muodossa. Niitä pystyy tekemään täysin rinnoin melkein koko ajan istuen.” Stigun veistokset esittävät paitsi erilaisia moottoriajoneuvojen irvikuvia (kuten mies itse asian ilmaisee) myös eläimiä ja kasveja. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Sataprosenttisen oikeaa kierrätystaidetta Piikkipyörän nimi on Sisu Polar Racer. Myös ruostuva teräs, messinki, puu ja nahka tekevät tuloaan.” Fagerstedtin mielestä kokonaan omien pähkähullujen ideoiden toteuttaminen on tärkeä henkireikä eläkeläisellekin. Tämä metallinen helmipöllö valvoo päivät ja yöt. Niinpä sopivan pienien taideteoksien tekoon siirtymien oli ihan luonnollinen valinta. Eräänlaista normaalia kiertokulkuahan se on sekin, kun kierrätysmateriaalista syntyy uusia luontokappaleita. ”Minulla on aina ollut vahva veto muotoiluun ja taiteiluun sekä kaikkeen itse tekemiseen. Tuolloin loimme katsauksen miehen rakentamiin ja entisöimiin liikkuviin koneisiin. ”Jo noissa show-ajoneuvoissa oli tärkeää se, ettei kukaan katsoja päässyt viisastelemaan, että eihän tuon ja tuon kohdan tuolla lailla kuulu olla vaan näin tai jotain muuta sellaista. Stigu kertoo hitsausja kierrätystaideteoksistaan, että niiden lähtökohdat ovat oikeastaan pakon sanelemia. Teosten kuvat Stig Fagerstedt. Teoksista on hauskaa löytää monenmoisia tuttuja osasia. Näitä erikoisia veistoksia voi käydä katsomassa heinäkuun kolmantena viikonloppuna Töyrylän kartanossa. Oikealla Mikroskooppikotelo-ohjus ja luonnollisen kokoinen varisteos Löytö. Stig Fagerstedtin hitsausja kierrätystaiteen näyttely on avoinna 16. ja 17.7. kello 10–15 Töyrylän kartanossa Artjärvellä osoitteessa Värjärintie 2. 6. Taide-esineetkin ovat sataprosenttisesti oikein: ne ovat sellaisia, millaisina taiteilija on ne sielunsa silmin nähnyt – tai ainakin niin lähellä sitä kuin valmistuskyvyt ovat riittäneet”, Stigu pohtii. Vasemmalla linssinenäinen pakokaasumittari ottaa itsestään valokuvan. V iisi vuotta sitten eli numerossa 4/10 esittelimme seppämestari Stig Fagerstedtin, tämän vuoden alussa eläköityneen Sisun pääsuunnittelijan. Sisu-Auton entinen pääsuunnittelija tekee romuista taidetta juuri siten kuin haluaa. Teoksen nimi on Selfie. Autojen rakentelu ei nivelrikkoisten polvien takia oikein enää onnistu
Nimipäivän kunniaksi Leena-veturi kulkee museon raiteella. Oulu BF Meet, kaikenlaisten kulkupelien kokoontuminen, Ouluhallin parkkialue 2.-3.7. Nouse Leena-höyryveturin vetämän III luokan vaunun kyytiin ja voit aistia entisaikojen höyryjunan tunnelmaa. Juuka Polovelan Papattajien ja Juuan Mobilistien yhteisnäyttely, ABC Juuka 12.7. Laukaa Tupaswillan perinnepäivät 30.8. Espoo AHS:n kokoontuminen, Bembölen kahvitupa 13.7. Helsinki AHS:n kokoontuminen, Malmin lentoasema 27.8. Kauhajoki Perinteiset Rompepäivät Tempotallilla 2.–3.7. Isokyrö Sirpistä Puimuriin ELOKUU 2.8. Perniö AHS:n klassikkomopojen retkeilyajo 20.8. Huittinen Huittisten Wanhojen Konneitten perinnepäivä, Kaharila 27.8. Espoo Huru-Ukko Piknik, Margretebergin kartano 9.8. Helsinki AHS:n kokoontuminen, Malmin lentoasema Tapahtumakalenteri Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi 7 05/16. Luvassa on monipuolista ohjelmaa kaikenikäisille. Puistojuna on sään salliessa liikenteessä 7.8. Fergusonit ja muut vanhat traktorit tapaavat Suomen Rautatiemuseon puistossa 9.7. Museon suosittu puistojuna on kesän jälleen vauhdissa. Leena-veturi on liikenteessä museon raiteella. ilmainen sisäänpääsy Hyvinkään 99-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. Kauhajoki Kauhajoki-kruisinki 30.7. Pälkäne Vanhan Savotan vanhan ajan metsäja maatalousnäyttely, Rautajärvi 26.7. Oripää Okra 7.–10.7. Soini Wanahan ajan päiwät 19.7. Viitasaari Traktorijatzit 8.–10.7. joka päivä paitsi juhannuksena. Museon monipuolisin tapahtumapäivä sopii kaikenikäisille vauvasta vaariin. Siikainen Leväsjoki-päivä 27.–28.8. Sään salliessa pienet veturit kyyditsevät matkustajia puistorautatiellä. Nakkila Tappuritapahtuma 16.8. Lohja Youngtimerajot, Lohjan jäähalli 13.8. SUOMEN RAUTATIEMUSEOLLA TAPAHTUU Rautatiemuseon kesään kuuluu muun muassa puistojunailua, Leenaveturin ulkoiluttamista ja traktoritapahtumakin. Kouvola Itätähti 7, Mersut Korialla, Kymen automobiilikerhon halli 13.8. Rovaniemi–Kemijärvi Nätti Jussi -ajot 2.7. Se on valmistettu Saksassa 1910. Vaasa Motorock-ilta Vaasan automuseolla 23.8. Läyliäinen Vanhojen traktoreiden ja työkoneiden näyttely 2.-3.7. HEINÄKUU 2.7. Vaasa Motorock-ilta Vaasan automuseolla 16.7. Punkalaidun Kaikkien aikojen maatalousnäyttely 5.7. Sipoo Klassikot kohtaavat -ajotapahtuma, SIpoonlahden Nesteen parkkipaikka 30.-31.7. Hyvinkää Ferguson-päivä, Suomen Rautatiemuseo 9.7. on hauska vanhanajan tapahtumapäivä museon asemalla ja sen ympäristössä. Punkaharju Kyläseppien tekeleet 23.7. Leena-veturi on liikenteessä Rautatiemuseon raiteella heinäkuussa lauantaisin sekä Leenan päivänä 22.7. Outokumpu Varislahden konetapahtuma ja rompetori 9.7. Museon puistoalueelle on vapaa pääsy. Päivän aikana voi matkustaa vanhan ajan höyryjunassa, ihailla liikkuvia vetureita, seurata kääntöpöytänäytöksiä, kokeilla resiinan kulkua ja lähteä puistojunan kyytiin. Kaikki Leenat pääsevät nimipäivänä ilmaiseksi tapahtumaan ja museoon. Hyvinkää Rautatiemuseopäivä, Suomen Rautatiemuseo 7.8. Kitee Perinnepäivät Kiteen Puhoksessa 16.-17.7. Espoo AHS:n kokoontuminen, Bembölen kahvitupa 22.-24.7. Traktorikatselmuksen jälkeen traktorit valmistautuvat paraatiin, joka kiertää Hyvinkään katuja. Somero Ol hollil, Mäkilän traktorimuseo 9.7. Ferguson-päivässä. Petäjävesi Takomarkkinat ja SM-taonta, Kyläseppä-huoltoasema 8.–9.7. on jokavuotinen koko perheen tapahtumapäivä, jossa on reipasta rautatiemenoa ja paljon hauskoja aktiviteetteja. Oulainen Weteraanikonepäivät 9.7. Pieni Deeveridieselveturi kuljettaa matkustajia museon puiston ympäri. Espoo AHS:n kokoontuminen, Bembölen kahvitupa 6.7. Suomen Rautatiemuseo on avoinna kesäkaudella 1.6.–31.8. Rautatiemuseopäivä 7.8. Ikaalinen Morris Marina -kokoontuminen, Toivolansaari Camping 13.–14.8. Helsinki AHS:n kokoontuminen, Malmin lentoasema 7.8. Salo Harrasteajoneuvojen kokoontuminen Salon torilla 6.–9.7. Kouvola Harrasteajoneuvomarkkinat, Tykkimäki 23.-24.7. Museo sijaitsee Hyvinkäällä osoitteessa Hyvinkäänkatu 9. Maalahti Veteraanitraktoripäivä 16.-17.7. Helsinki AHS:n kokoontuminen, Malmin lentoasema 13.8. päivittäin klo 10–17 (suljettu juhannuksena 24.6.–26.6.2016 sekä 8.8.2016). Kemijärvi Papatuspäivät 2.–3.7. Tapahtuma on avoinna klo 10–17. Mikkeli DDR-ajoneuvot kokoontuvat, Visulahti 16.7. Espoo AHS:n kokoontuminen, Bembölen kahvitupa 29.7. Siikainen Perinnetapahtuma Siikaisten Saarikoskella 9.7. Leena on Suomen vanhin toimintakuntoinen leveäraiteinen höyryveturi. Ruotsinpyhtää Wanhan ajan päivät 27.–28.8. Saarijörvi Rompetori Ahvenlammen leirintäalueella 23.7. Tammela Bella Italia, Mustialan kartano 23.7. Tammela Teuron Tekniikkatapahtuma & Kädentaitoa -myyntinäyttely, Teuro 16.–17.7. ja Rautatiemuseopäivänä 7.8. Kuortti Vanhat Vehkeet 9.7. Leenan päivä 22.7. Helsinki AHS:n kokoontuminen, Malmin lentoasema 20.8. Museoon on 30.7. Leena-veturi on jälleen liikenteessä, ja myös puistojuna ajeluttaa sään salliessa pieniä ja isoja matkustajia. Hamina–Miehikkälä Villen ajo, Kymen automobiilikerho 27.8
Risto löysi Tauno Hyytiän autosta kirjoittaman artikkelin SLHS:n Hetku-lehden numerosta 4/83. Jos nurkissasi on maatai metsätalouteen liittyviä omatekoisia vehkeitä tai harvinaisia prototyyppejä, ota pikaisesti yhteyttä Jarmo Mieloseen (050-5670522) ja vie erikoisuutesi esille Punkaharjulle 23. Suomen suvessa kukkivan luonnon keskellä on ihanaa polkea pyörällä. Loppuosa alustasta on varattu tavarakontin kuljetukseen. Tauno oli mukana tekemässä autoa Lahden Autokorilla. Rekkaparkki TUNNETKO MAHINDRAN. 8000 kg Auton kokonaispaino on 22 000 kg.” Kiitämme Ristoa lisätietojen hankkimisesta ja toimeliaita lukijoita palautteesta. Tämä työ suoritettiin Oy Pohjolan Liikenne Ab:n Imatran tukikohdassa. Mutta ei niin outoa, etteikö jotain tuttuakin. Tämä kontinkuljetusseka-auto on ainoa laatuaan maassanme. Tälle alustalIe rakensi Oy Haldin Ab 48+1-paikkaisen korin. Eräissä yhä myynnissä olevissa Mahindra-malleissa on aika tuttuja muotoja. Vaihtokuormatilan lämmitin-Webaston on valmistanut SP-korit. Auto tulee Oy Pohjolan Liikenne Ab:n Rovaniemen toimipaikkaan. Vielä ehtii ilmoittautua kyläseppien tapahtumaan Pohjolan Liikenteen seka-auton valmistushistoriaa Puruveden Masinistien järjestämään Kyläseppien tekeleet -tapahtumaan ehtii vielä ilmoittautua. Tämän jälkeen tästä autosta poistettiin kori ja alusta kunnostettiin. Alusta Scania BF 11059 (turbo) • Moottori Scania DS 11, teho 224 kw (305 hv) • Jalkalavalaite MuItilift LLA 4/3 • Teliakseli SAF, ilmajousitettu • Vaihtokuormatilan lämmitin Webasto – ML 6511. Auto luovutettiin koritehtaalta 11.11.-83. päivänä marraskuuta auto esiteltiin Helsingissä lehdistö1Ie ja 16. Suomen Linja-autohistoriallisen Seuran Risto Pennanen kaivoi pyynnöstämme esiin lisää aikalaistietoja numerossa 2/16 esitellystä seka-autosta. Tavarakontin siirtolaitteet on valmistanut Partek-Multilift. heinäkuuta. Mainittu koritehdas on tähän alustaan rakentanut telin sekä 15+1-paikkaisen linja-autonkorin, mallia Lahti 31. Aiemmin tänä vuonna uutisoitiin Sampo-Rosenlewin ja intialaisen Mahindra & Mahindra -yritysjätin valmistusyhteistyöstä. Kyseessä on Intian suurin traktorivalmistaja, jonka tuotantoluvut ovat luonnollisesti koko maailman mittakaavassa kärkipäätä. TEKNINEN ERITTELY Linja-auto, jossa on Multilift-jalkakonttijärjestelmä. Kesäkuulla alusta toimitettiin Lahden Autokori Oy:1le. Alusta oli Scania BF 110 59. Alla otteita artikkelista: ”Oy Pohjolan Liikenne Ab hankki keväällä 1973 (15.5.) linja-auton Imatran toimipaikalle. Korin numero 62083. Autolla voidaan kuljettaa 6,05 ja 7,7 metrin vaihtokuormatiloja. Hermoston yleislämpökin saattaa hieman nousta. Kontinkuljetusseka-auton järjestysnumero on 49. Mahindra ei meidän raukoilla rajoillamme sano paljon mitään kenellekään, mutta aika monelle traktorikuskille tällä pallolla sanoo. Kaksin aina kaunihimpi 8. päivänä marraskuuta Rovaniemellä, jonka jälkeen auto siirtyi uuteen toimeensa Rovaniemi–Sodankylä-Iinjalle. Tässäpä tandem, jolla ajaessa pysyy selkä lämpimänä. Auton järjestysnumero oli 49 ja rekisterinumero VAN-988. Kevää11ä 1983 (18.3.) ajoneuvo poistettiin rekisteristä. Ja niinhän se onkin, että Mahindran ja International Harvesterin yhteistyösopimukseen pantiin nimet jo vuonna 1963. Kesä voi kuitenkin olla joskus viileä. Alustan kantavuus on n. 14. 10 000 kg Hyötykuorma on n. Matkustamo-osa: • Valmistaja Lahden Autokori Oy, malli Lahti 31 • Paikkaluku 15 • Rakenne hitsattu alumiinikori • Matkustamon lisälämmitin Webasto DBW 300
Siitä huolimatta uusi dieseltraktori oli ajan oloissa hyvinkin edistyksellinen. Sodan näkyvimmät arvet olivat menneet umpeen. maaliskuuta 1946, jolloin ensimmäiset kolme traktoria lähtivät tehtaalta. 70 vuotta Zetoreita T šekkoslovakiassa ryhdyttiin tekemään traktoreita heti toisen maailmansodan jälkeen. Zetor 15 oli yksisylinterinen prototyyppiversio. Se täytti asetetut vaatimukset: halpa, kevyt ja sarjatuotantoon sopiva. Vuonna 1947 Zetoreita valmistettiin 3500 kappaletta, ja kolmasosa lähti jo vientiin. Liittoutuneiden pommituksissa pahoin kärsineet rakennukset vaativat paljon kunnostusta. Sen virallinen syntymäpäivä oli 15. 50-luvun aikana kokoonpanolinjoja lisättiin, ja 60-luvun alussa syntyi ensimmäinen Zetorin mallisarja. Resursseista oli sodan jälkeisessä Euroopassa tietysti huutava pula. Perustelu 30:n hylkäämiseksi oli outoa sikäli, että vanhaa kaksviitosta kehitettiin edelleen. Pienempi vetäjä unohdettiin, ja 1948 tehtiin uusi isompi malli Zetor 30, jossa oli suoraruiskumoottori ja hydraulinen nostolaite. František Musilin suunnittelema Zetor 25:n prototyyppi. 40-luvun loppuvuosina 25 sai rinnalleen pikkuveljen. Vuonna 1948 näki päivänvalon 25K ja seuraavana vuonna 25A, varmaankin suomalaisille kaikkein tutuin Zetorin yleismalli, jossa oli sellaisiakin herkkuja kuin kolmipistenostolaite ja tasauspyörästön lukko. Ensimmäinen malli oli uudempina versioina Suomeenkin sittemmin levinnyt Zetor 25. Vuonna 1952 traktorituotanto siirrettiin sodan aikana saksalaisen lentokonemoottorivalmistajan Flugmotorenwerk Ostmarkin käytössä olleisiin tiloihin. Zetorin nimi syntyi, kun yhtiön logosta napattiin kirjain Z ja yhdistettiin se traktor-sanan jälkimmäiseen tavuun. Tuotantoakin saatiin hieman vauhditettua, kun työstövälineitä löytyii kätköistä natsien jäljiltä. 9 05/16. Tšekkiklassikon alkuvuosikymmeninä paineita asettivat niin rajalliset voimavarat kuin valtion vaatimukset. Traktorin tuotantopaikaksi valikoitui vanha asetehdas Zbrojovka Brno Tšekin puolella Brnon kaupungissa. Zbrojovka Brnon tehdas valmisti yhä 50-luvun alussa traktoreiden lisäksi muun muassa aseita ja kirjoituskoneita. Saman vuoden elokuussa tuotemerkki sai lainsuojan. Valtiotasolta päätettiin kuitenkin, että tarvitaan isompia traktoreita, ja 30:n valmistus lopetetaan alkuunsa. Traktorin suunnitteli insinöörismies František Musil, joka aloitti työnsä korkeiden viranomaisten määräyksestä jo kesällä 1945. Zetor rullasi jälleenrakennusvaiheessa määrätietoisesti eteenpäin. Legendaarinen eurooppalaistraktori juhlii pyöreitä vuosia. Vuonna 1954 perustettiin oma tutkimusja kehitysosasto, jonka ensimmäinen hedelmä oli kokonaan uusi malli, nelisylinterinen Super 35. Zetor nousi kirjaimellisesti toisen maailmansodan tuhkasta. Niitä valmistettiin vain noin 2000 kappaletta
Osia ei tarvinnut Amerikasta tilailla, sillä Katrin veli Jussi taikoi uudet rullat henkilöauton kierrätysosista. Kuvat: Katri ja Jussi Peltonen 10 Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia. Viime vuonna hihnat ja hihnarullat menivät vaihtoon, kun kone liikkui ja leikkasi aivan oman päänsä mukaan. Lopen Räyskälässä nurmea ahmii hieman harvinaisempi amerikkalaiskone 80-luvulta. Naapurissa vakituisesti asusteleva Katri Peltonen tutki hieman sökönä hylättyä leikkuria, ja totesi, ettei se tarvinnut toimiakseen kuin uuden akun ja tankin täyteen bensaa. Katrin mielestä uudet pakoreitit toivat koneeseen lisää tehoa, mutta Jussi epäilee pienen kaasutinherkistelyn vaikuttaneen kulkemiseen enemmän. Siitä asti luotettava kone on katkonut Peltosen ruohikkoa. Lieneekö moinen kesätyöntekijän unelma vai painajainen. Erikoista on, että suhteellisen pienestä Räyskälän kylästä löytyy toinenkin samanmoinen Lawn Boy -leikkuri. Pelkkää auvoa yhteiselo ei aina ole ollut. Hallintalaitteet ovat muista ruohonleikkurista tuttuja lukuun ottamatta jälkeenpäin lisättyä tuntimittaria. V iitisen vuotta sitten eräs mökkiläinen oli heittämässä päältäajettavaa ruohonleikkuriaan romuksi. NURMEN POIKA TAHDON OLLA Lawn Boy LT 12 Näinä sesonkiaikoina uskollista ruohonleikkuria osaa arvostaa. Samalla Lawn Boy sai pystyputket ja puskurin. Jos joku tietää, kuinka nämä jenkkikoneet ovat samaan suomalaiskylään eksyneet, tietoa voi välittää toimitukselle. Isosta 42-hampaisesta kulmarattaasta oli seitsemän pykälää poissa, mutta tästäkin huollosta selvittiin kotikonstein hitsillä ja laikalla. Tänä vuonna leikkurille tehtiin hammashuoltoa
Miltei kolmikymppisen koneen runkoa tai leikkuupöytää ei ole tarvinnut hitsata. Ruostetta on vain pinnassa ja siinäkin tuskin nimeksi. 12-heppainen Briggs & Stratton sai viime vuonna tuplaputket kylkeensä hihnaremonttien yhteydessä. Lawn Boy parturoi muutamalla eri suuntaisella vedolla vaikka mittaistaan heinää. Raskaan työn jälkeen kelpaa levähtää rantamaisemissa ihailemassa auringonlaskua. Runko on Lawn Boyssa jämäkämpi kuin monessa muussa traktorimallisessa leikkurissa. 11 05/16
Uuden tekniikan rinnalla vanha Taavetti tuntuu antiikkiselta. Hemmo Honkala vaalii vanhaa työjuhtaa kuin silmäteräänsä. Mutta Tupalan talomuseon vanhalla umpipihalla tilan ensimmäinen traktori on suorastaan häikäisevän modernin näköinen. TUPALAN VANHA VALKKU DAVID BROWN SELECTAMATIC 880 1969 Asikkala 12
Kun kuusikymmenluvun puolivälin paikkeilla naapuriin ostettiin valkoinen David Brown -traktori, ajatus omasta koneesta alkoi poltella isäntä Onni Honkalaa. 13. Hän ei juuri koskaan itse kiivennyt traktorin rattiin. Aluksi traktoria ajoi Hemmon isoveli Hannu, mutta kun ikää karttui, Hemmokin pääsi Taavetin rattiin. ”Sellainen mielikuva on, että joskus heinäpellolla isä ajoi paalikuormia traktorilla, mutta esimerkiksi kyntöhommia hän ei koskaan tehnyt”, Hemmo Honkala toteaa. T upalan tilalla Asikkalassa maatyöt tehtiin pitkään hevosvetoisten koneiden avulla. Hannu kaatoi puut, ja minä vinssasin ne ja Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Tapio Mäntyniemi Taavettia somistaa siinä pitkään ollut David Brown fan club -tarra. Metsätöissä Taavetilla vinssattiin talvisin tukkeja metsästä 70ja 80-lukujen vaihteessa. Joskus harvoin pyydettiin naapuri avuksi traktorinsa kera. David Brown sai pian taloon tulonsa jälkeen värinsä mukaan kutsumanimekseen Valkku. ”Teimme veljen kanssa joka talvi 150 motin hankintakauppoja. ”Muistaakseni joskus vuonna 1975 olen ajanut Valkkua ensimmäisen kerran, eli yli neljäkymmentä vuotta on paiskittu töitä yhdessä.” Koska talon esikoinen Hannu ei ollut kiinnostunut isännäksi ryhtymisestä, päätti Hemmo ottaa maatilan hoitaakseen ja lähti maamieskouluun syksyllä 1976. Konetyöt olivat perheen poikien vastuulla. Maatila modernisoitui vauhdilla: muutama vuosi ennen traktorin ostoa oli tehty uusi päärakennus ja vuodelta 1931 oleva navetta oli peruskorjattu. ”Yli neljäkymmentä vuotta on paiskittu töitä yhdessä.” Toukotyöt on tehty ja Tupalan isäntä Hemmo Honkala ehtii istahtaa hetkeksi huilaamaan traktorinsa vierelle. Traktorin ostosta huolimatta kylvöt hoituvat edelleen hevosella, sillä Hemmon isä oli hevosmies henkeen ja vereen. Työkoneeseen hankittiin saman tien Hankmo-äes sekä kaksisiipiset aurat. Eipä aikaakaan, kun Tupalaankin ilmestyi samaa merkkiä oleva hieman uudempi ja parempi malli
Enää ei vanha Valkku hankintatöitä tee. 14. DAVID BROWN 880 SELECTAMATIC Vanhan metsätyökoneen ratti jouduttiin kerran taivuttamaan uudelleen muotoonsa, kun puu kaatui vinssaushommissa
Tätä nykyä roolit ovat osittain vaihtuneet, sillä Tupalan hevoskiertoa on käytetty mallina Seurasaaren vastaavaa laitetta rakennettaessa. Kun Hemmo Honkala kävi koulunsa kanssa luokkaretkellä Helsingissä 19721973 tietämissä, oli yhtenä kohteena Seurasaari. Ainoa uudempi rakennus umpipihassa on vuonna 1934 rakennettu ja 1964 peruskorjattu navetta, jonka paikalla on alun perinkin ollut karjasuoja ja sikala. Kotiin päästyään Hemmo esitti innostuneena ideansa omasta museosta, ja niinikään kaikkea vanhaa arvostava ja kunnioittava isä antoi 16-vuotiaalle pojalle luvan siivota vanhan talon tuvan ja asetella sinne vanhoja käyttöesineitä näytille. Käytössä edelleen Honkalalla on viljelyksessä kymmenisen hehtaaria peltoa, josta reilu puolet on kauralla ja loppuosa heinällä. Parin vuoden kuluttua vuonna 1976 museoasiaan perin pohjin vihkiytynyt nuori mies sai luvan koko talon museokäyttöön ja loppu onkin jo historiaa; Asikkalan kunnan IsoÄiniön kylään syntyi ainutlaatuinen talomuseo. Liukkaalla talvikelillä Taavetti luisti metsässä puuta päin, ja keulapeltiin jäi pysyvä muisto tapahtumasta. ”Jukka-vinssi on edelleen käytössä. ajoin tien varteen”, Hemmo tarinoi. Koululainen tarkasteli hämmästellen Seurasaareen Satakunnasta siirrettyä Antin taloa ja oivalsi samalla, että kotona on lähes valmis talomuseo esineistöineen. Metsätöissä Valkku on saanut muutaman lommonkin. ”Kun oli kuusi hehtaaria heinää nurin ja tuli kunnon sade, ei paljon naurattanut.” Viljan Honkala kylvää hevosvetoisesta Nostovarsien nostovoiman ja liikkeen säätelemiseen löytyy vieläkin tarkat ohjeet. Kivenheiton päässä umpipihasta sijaitsee vanha riihi, jonka kupeessa on hevoskierrolla varustettu puimakone. 15 05/16. Vuodelta 1841 olevan taitekattoisen päärakennuksen lisäksi pihapiirissä on 1835 valmistunut läpiajettava aittarakennus, luhtiaitta, vilja-aitta sekä omalle ajalleen tyypillisellä tavalla matalalla ovella varustetut saunat; vuodelta 1873 peräisin oleva mallassauna sekä samaa ikäluokkaa oleva savusauna. ”Kerran vinssatessa totesin, että nyt kaatuu puu päälle. Joskus tukki oli niin painava, että keula pyrki pystyyn ja kaveri istutettiin painoksi nokalle. Kun hevoskiertoa pyörittäneet hevoset laskettiin illalla laitumelle, ne kiersivät vielä jonkin aikaa puun ympäri ennen kuin rauhoittuivat lepäämään. Vinssatessa traktorin kaatuminen oli monesti ihan hilkulla, mutta säikähdyksellä selvittiin aina. Ehdin itse pois alta, mutta puu kaatui traktorin päälle, ja Valkun ohjauspyörä vääntyi omituiseen asentoon”, Hemmo muistelee. ”Joskus tukki oli niin painava, että keula pyrki pystyyn ja kaveri istutettiin painoksi nokalle.” TUPALAN TALOMUSEO Asikkalan Iso-Äiniöllä sijaitsevan Tupalan talomuseon 1800-luvun alkupuolen rakennukset muodostavat tiiviin umpipihan. Ratti saatiin ihme kyllä taivutettua takaisin alkuperäiseen muotoonsa, ja se on paikallaan edelleen. Vuoteen 2013 saakka heinäpeltojen sato korjattiin talteen, mutta nyttemmin pellot ovat kesannolla, ja kasvusto silputaan pellolle lannoitteeksi. Riihtä vastapäätä on aittarakennus, josta on tehty hevosvetoisten työkoneiden säilytysja esittelytila. ”Isä kertoi, että koko parvi tärisi kun puimakone laitettiin pyörimään”, Hemmo sanoo. Nostovarsien korkeutta säädetään pyöreäpäisestä vivusta. Viimeksi sillä on vinssattu talomuseon pihapiiriin tehdyn riukuaidan aitatolpat metsästä”, Hemmo kertoo. Haavereita siinä hommassa ei onneksi sattunut
Hemmo Honkala pyörittelee hymyssäsuin Valkun rattia Tupalan Talomuseon vellikellon alla. DAVID BROWN 880 SELECTAMATIC 16
Tilan vanha päärakennus on osa 1800-1900-lukujen vaihteesta peräisin olevaa ainutlaatuista umpipihamallista pihapiiriä ja se on toiminut jo pitkään talomuseona. Myös pakoputki on vaihdettu, ja omistaja muistelee, että alkuperäinen oli pyöreämpi. Hemmo on päättänyt pitää uskollisesti palvelleen työjuhdan talossa. Myöhemmin talvikäyttö lisääntyi, kun Valkkuun hankittiin takalevy ja aiemmin käsipelillä tehdyt lumityöt hoituivat huomattavasti kevyemmin. Lypsykarjaa tilalla oli vuoteen 1986 asti ja lihakarjaa pidettiin vielä kymmenen vuotta sen jälkeen. ”Olen tyytyväinen, etten alkanut aikanaan laajentaa navettaa. Valkun eturenkaat on uusittu kymmenisen vuotta sitten, mutta takarenkaat ovat edelleen alkuperäiset. On helppo nousta kyytiin ja tulla pois”, omistaja kehuu työkonettaan. Tuntimittarissa on tällä hetkellä lukemana 3478. Tupalan David Brownia on yritetty ostaa pois moneen otteeseen, mutta tuloksetta. laitteesta traktorikäyttöiseksi muutetulla Wärtsilä-kylvökoneella. Onnistunut hankinta Taavetti on vuosikymmenten myötä osoittautunut luottopeliksi. 17 05/16. ”Isä huolehti aina siitä, että akku otettiin talveksi irti, mikäli traktoria ei käytetty pitempään aikaan”, Hemmo muistelee. Yhteisiä työvuosia jatketaan niin pitkään kuin niitä riittää. Säännöllisellä huollolla ja öljynvaihdolla on pärjätty näihin päiviin asti, eikä mitään isompaa remonttia ole tarvinnut tehdä. Koko talomuseon pihapiiri olisi siinä samalla turmeltunut”, Hemmo sanoo. Alkuperäiskuntoinen Taavetti on täysi työpeli edelleen. Vuosittain se kylvää viitisen hehtaaria viljaa ja tarvittaessa lisäksi heinää. ”Hytittömällä traktorilla moni homma hoituu näppärästi
Huittinen 18
Simo Rekola muistaa yhä, kuinka kotitilalle tuli ennen sotia Farmall-traktori. YMPYRÄ SULKEUTUU FARMALL F-14 1939 19. Noin puoli vuosisataa myöhemmin Simo hankki samanlaisen masiinan, ja innostus oli yhtä kova kuin lapsena konsanaan. Sillä pikkupoika opetteli 40-luvulla ajamaan
Niinpä samassa kaupassa Farmallin kanssa hankittiin kaksimetrinen Hankmo-äes ja kaksisiipiset John Deere -kyntöaurat. Isä ajoi, ja minä seisoin isän ja ratin välissä. ”Olin ihan pikkupoika, kun isän kanssa ajettiin. ”Moniin Olivereihin laitettiin puukaasulaitteet. Ajolupa ei Teksti: Mika Rassi Kuvat: Jan-Erik Laine FARMALL F-14 Farmall osasi kertoa kuljettajalle mielialoistaan veden lämpötilan ja öljynpaineen verran. Sitä minä odottelin. Se tuotiin autolla, ja sitten kauppias ajoi sen meidän suuliin ja siellä päin seinää niin, että käynnistysveivi katkesi heti”, Simo Rekola muistelee liki kahdeksankymmenen vuoden takaisia tapahtumia. Muistan millaisia kupongit olivat: ne olivat noin 5 senttiä kanttiinsa, ja niihin oli merkitty aina polttoainemäärä litroissa.” Loikka polkimelle Simo pääsi itsekin Farmallin puikkoihin hyvin varhain. Urakoija saapuu ”Farmall tuli meille varmaankin vuonna 1938, ennen sotaa joka tapauksessa. Aina kun isä pani tupakkiinsa valkeaa, sain ohjata. Yksin ajoin varmaan alle kouluikäisenä. Isä ajoi päivät, ja sitten meillä oli kuski, joka ajoi yöt. Jos tapaus on kyllin erikoislaatuinen, se saattaa jäädä hädin tuskin kapaloista päässeen taaperonkin mieleen. Polttoainehan oli silloin kortilla. Omien hommien lisäksi Farmallilla urakoitiin silti sesonkiaikoina yöt ja päivät. 20. Savea hienontamassa se vietti keväisin monta viikkoa. En ylettynyt kytkimeenkään – täytyi aina nousta seisomaan ja hypätä sen päälle.” Paikalliset hämmästelivät, kun Simon isä Kalle antoi mokoman mukulan ajaa arvokasta konetta. Lisäksi traktori kiersi puimakonetta ja sirkkeliä pyörittämässä. Kyntö oli toinen suuri askare. Muistan, kun se tuotiin, vaikka en ollut silloin kuin kahden vanha. Tapaus kuvastaa hyvin sitä, että tuolloin niin ostajat kuin myyjät olivat vielä hyvin tottumattomia uusiin vetokoneisiin. Tuo kuljettaja oli niin innokas ajamaan, etten tiedä, tarvitsiko miehelle mitään maksaakaan.” Farmallin päätyö oli äestys. SMK:ssa moinen kokonaisuus maksoi tuolloin 38 000 markkaa. Rekolan tilalla oli traktorin hankkimisen aikoihin peltoa noin 25 hehtaaria eli aikansa mittapuulla jo jonkin verran. Ihmiset, joille traktorilla mentiin tekemään töitä, olivat saaneet petrolikuponkeja. Ne annettiin isälle, ja hän sai ostaa polttoainetta. M onilla meistä on vuosikymmenet timantinkirkkaana säilynyt lapsuusajan muisto siitä, kuinka uusi traktori kurvasi aikoinaan kotipihalle. On merkillepantavaa, että Farmall ei joutunut sotaan eikä siihen pantu myöskään häkäpönttöä. Niin kävi Simo Rekolalle, kun kotitilalle saapui ensimmäinen traktori Farmall F-14 suurten maailmanmullistusten kynnyksellä. ”Sillä ajettiin rahtia kauheat määrät. Mutta tottumattomuudesta huolimatta työvälineitä uuteen traktoriin tietysti ymmärrettiin kaivata
Palkinto on jaettu vain tuon yhden kerran. Se oli aika kirskutusta, kipinöitä lensi, ja kyyti oli kovaa töyssytystä.” Aina kehnoja vanteita ei jaksettu lyhyitä matkoja varten laittaa paikoilleen ollenkaan. Traktori on vuoden edeltäjäänsä nuorempi. Simo toteaa, ettei pyörien sijoittelu ole traktorin etupään ainoa ongelma. Viitisentoista vuotta sitten Simoa vastaan ajoi kuvissamme esiintyvä traktori. Mutta paikalla oli pari kolme äijää, traktori nostettiin pystyyn ja taas lähdettiin.” Vastikään 80 vuotta täyttänyt Simo vakuuttaa rauhoittuneensa jo sen verran, ettei lähtö ole enää yhtä hätäinen, eikä traktorin kaatumisesta näin ollen ole enää pelkoa. Lähdin liian äkkiä liikkeelle, ja sehän meni kyljelleen. Isoimpia töitä teettivät halki jäätynyt lohko ja rikkinäinen magneetto. Vuosia sitten Hankasalmella hän näki miehen kyntävän juuri samanlaisella ja meni tekemään kauppoja. Vanhan Farmallin tilalle tuli Major, ja siitä pitäen Simolla onkin ollut vain Fordsoneita ja Fordeja yhtä 35-Massikkaa lukuun ottamatta. Lauttakylänkadulla irtosi vanne toisesta pyörästä. ”Kylätiehen tuli kieltämättä aikamoiset jäljet, eivätkä kaikki tietenkään olleet siitä hyvillään.” Vanha suola janottaa Rekoloiden vanha Farmall myytiin 1950-luvun alussa naapurikylään, jonne sen piikkiset jäljet ovat kadonneet. ”Farmall on lisäksi aika nokkapainoinen. Merkkija mallikilpiä varten Simo otti vastaavasta koneesta valokuvia eräässä näyttelyssä ja teetätti sitten kilvistä paikallisella mestarilla tarrat. Pinta vaati hiekkapuhaltamista ja maalaamista. Lopulta kaikki tarvittava kuitenkin löytyi Suomesta. ”Alkuperäiset vanteet eivät tahtoneet pysyä päällä. Ja lähtee hyvin käymään”, Simo kehuu. Uusi lapsuus Simo kertoo, että traktorin jokainen osa oli hänelle edelleen tuttu, vaikka kotitilan vanPiikkien päälle pantavat vanteet ovat ehdottomat maantieajossa. Vanha traktorimies alkoi kuitenkin vanhemmiten himoita lapsuuden Farmall-mallia itselleen. lähtenyt pienestä varomattomuudestakaan. Avo-ojapeltojen aikaan päisteet olivat vielä aina tukossa.” Peltoajon ohella myös maantieajo oli piikkipyöräisellä välillä konstikasta. ”Reilun vuoden se vaati remonttia. Kaupassa tulivat vielä aivan samanlaiset Jontikan aurat kuin Rekoloilla aikoinaan oli Farmallissa ollut. Kerran vein Farmallia korjaamolle Huittisten keskustaan Lauttakylään, ja siihen aikaan täällä oli mukulakivikadut. ”Muistan, kun traktori tuotiin vuonna 1938, vaikka olin vasta kahden vanha.” 21 05/16. Simo on nuorukaisena kokeillut vanteettoman pyörän tulista vaikutusta mukulakivikatuun. Se ei ollut tullessaan käyntikuntoinen, ja jarrutkin olivat hirttäneet kiinni, joten laahaamalla sitä siirreltiin”, Simo muistelee. Pehmeissä paikoissa sen etupää rupesi aina painumaan. ”Käytin entisöinnissä paljon hyviä apuvoimia, maalaajia ja asentajia. ”Ostin pari vanhaa magneettoa lisää, ja niistä sitten täällä rakennettiin yksi ehjä. ”Farmallissa on sellainen ominaisuus, että kun pyörät kääntyvät yli 30 astetta, kääntöjarru menee automaattisesti päälle. Kaikkiin pyöriin rakennettiin uudet vanteet ympärille. Traktori ei kuitenkaan ollut mistään hinnasta myytävänä, vaikka Simo olisi antanut myyjän määrätä hinnan. Lohkokin saatiin paikattua paikallisin voimin.” Pienten osasten kuten jäähdyttäjän ja petrolisäiliön korkkien perässä piti juosta kauan ja kääntää liki jokainen kivi. Farmallin kaltaiset käytännössä kolmipyöräiset traktorit on suunniteltu aivan muunlaisille maille kuin Suomen vettyville viljapelloille. Simo sai Farmallista Huittisten Wanhat Konneet -yhdistyksen entisöimispalkinnon vuonna 2013. Kyllä siitä hieno tulikin
”Minulla on pari viikkoa itseäni nuorempi kaveri, jonka isällä oli korjaamo Lauttakylässä. 30-luvun alussa lama iski pahasti Farmallien tuotantoon. Hän muistaa, kuinka ihmisiä aikoinaan seisoi pellon päässä katselemassa uuden Farmallin työskentelyä. Aloitin aamusta, ja kello olikin monta kertaa jo viisi illalla ennen kuin tuli lähdettyä syömään. Uusien kirjainmallien A:n ja H:n ulkomuoto olikin jo hyvin modernin traktorin kaltainen. Uhkavaatimuksena oli, että muussa tapauksessa he sulautuvat yhteen, ottavat Farmallin haltuunsa ja alkavat tuottaa traktoreita itse. INTERNATIONAL HARVESTERIN MERKKI Farmall-nimi luotiin 1920-luvun alussa riviviljelmille tarkoitetuille kevyille ja raideleveydeltään säädettäville traktoreille. Ensi syksynä sekin pannaan näytösluontoisesti käymään. Farmallien alkuperäinen harmaa värisävy korvattiin punaisella vuonna 1936. Farmall-traktorit olivat uraauurtavia koneita aikanaan harvinaisen voiman ulosoton vuoksi. Miltä aikamiehestä sitten tuntui päästä vuosikymmenten jälkeen vanhan Farmallin rattiin. Syynä oli näkyvyys. ”Aika kuluu niiden kanssa, kun katselee ja huoltaa. Vielä 1925 yhtiön johto oli varpaillaan Farmallin tuotantomäärien ja markkinoinnin suhteen. ”Kun konetta avasin, kyllä kaikki taas muistui mieleen.” Entisöintihankkeessa on ollut mukana toinenkin vanha traktorimies, jolla on omakohtaisia muistoja Rekolan ammoisesta Farmallista. 22. 20-luvun lopulla niitä oli tuotettu kymmeniä tuhansia vuosittain, mutta nyt päästiin enää noin tuhannen vuosivauhtiin. Sitä muuttuu lapseksi uudestaan, kun ikää tulee.” Vanhan sukukoneen perään Simo ei haikaile. ha Farmall pantiin vaihtoon jo vuonna 1952. Tämän jälkeen yhtiö uskalsi panostaa Farmalleihin. ”Ei sitä olisi ikinä uskonutkaan, miltä se tuntuu, kun traktori lähtee ensi kerran käymään. Remonttihommissakin aika kului siivillä. Vanhoja traktoreita hänellä on vielä viisi kappaletta. Suomalaisen maataloushistorian yksi suuri ympyrä on ehtinyt sulkeutua hyvinkin alle ihmisiässä. Siinä oli muun muassa automaattinen kääntöjarru ja niin takavoimanotto kuin hihnapyörä. Suurempien ja kalliimpien traktoreiden suunnittelun sijasta kehitettiin taloudellisempia ratkaisuja. Vanhat Deering-mallit 10-20 ja 15-30 myivät yhä hyvin, ja Farmallin pelättiin nakertavan niiden markkinaosuutta. Vuoteen 1932 mennessä tuota 14-hevosvoimaista traktoria oli valmistettu yli 120 000 kappaletta. Ainahan jotain pientä remonttia on.” Simo Rekola on ehtinyt nähdä niin suomalaisen maatalouden muuttumisen moottorivetoiseksi kuin tuon ensimmäisen polven vetokoneiden nostalgia-aallon. Vuonna 1939 IH palkkasi kuuluisan teollisuussuunnittelija Raymond Loewyn muokkaamaan Farmallit uuteen kuosiin. F-14:ää valmistettiin vain kaksi vuotta ja hieman yli 27 000 kappaletta. Oli se erinomainen tunne. Teksasin IH-edustajat kuitenkin vaativat yhtiötä tuottamaan lisää suosittuja Farmalleja. Sillä meidän traktorilla oli ajettu niin paljon, että se oli joka paikasta kulunut. Suomen Maanviljelijäin Kauppa hankki vuonna 1925 valtakunnallisen IH-edustuksen. Kirkkaanpunainen traktori näkyi yöllä ja päivällä. Tällä ei varmaan ole paljoa ajettu, kun esimerkiksi takapyörien piikitkin ovat noin terävät.” Ken elää, se näkee Simolla on edelleen myös sama puimakone, jota hänen isänsä kuljetteli aikoinaan pitkin pitäjää. Monet Farmall-mallit olivat olleet markkinoilla pienin muutoksin myös IH:n muiden traktorinimien alla. IH aloitti Farmallin kanssa varovasti: vuonna 1923 tehtiin 26 koemallia ja vuonna 1924 205 tehdasmallia. Nyt ihmiset kerääntyvät jälleen päisteille ja pientareille ihmettelemään, kun Simo kyntää lapsuutensa traktorimallilla ja saman ajan kaksisiipisillä auroilla syysnäytöksissä. Hän korjaili jo sitä meidän alkuperäistä Farmallia, ja oli nyt suurena apuna tämän traktorin entisöinnissä.” Hyvin pelaa muisti entisillä pikkupojilla, sillä Farmall lähti muille maille jo heidän ollessaan nelitoistavuotiaita. Jokainen osa palasi traktoria korjatessa Simon mieleen, vaikka edellisen kerran hän kajosi Farmalliin vuonna 1952. Suurin osa Farmalleista oli kuitenkin pienille ja keskisuurille tiloille suunnattuja yleistraktoreita. Ohjauspyörää oli nostettu, ja ajoasento oli näin mukavampi. Kaveri oli siellä ihan nuoresta asti töissä ja otti sen sitten omiin nimiinsä. Tähän vaikutti eritoten vuonna 1935 esitellyn virtaviivaisen Oliver 70:n suosio. F-14 oli hyvin samanlainen kuin edeltäjänsä F-12. Farmall-nimi katosi IH-traktoreista 1970-luvulla. Tarkoituksena olikin ollut kehittää hyvin monikäyttöinen maatalouden yleiskone, joka korvaisi myös paikallismoottorit. Farmall-traktoreita alkoi tulla Suomeen jo 20-luvulla, ja pula-ajan hellittäessä 30-luvulla tuontimäärät lisääntyivät. Tärkein muutos oli nostettu kierrosnopeus, joka toi muutaman prosentin lisää tehoa. Vuonna 1932 syntynyt F-12 veti Farmallin hiljalleen suosta. ”Tämä nykyinen on paljon parempi. Kone on toimintakunnossa kaikkine puhaltimine ja silppureineen. Traktoreiden määrä tiellä oli lisääntynyt, eivätkä autoilijat aina erottaneet harmaita traktoreita. Jo ensimmäisissä koemalleissa vuonna 1922 oli monia F-14:stä löytyviä ominaisuuksia
MCCORMICK FARMALL F-14 VALMISTUSVUODET 1938–1939 VALMISTAJA International Harvester MOOTTORI nelisylinterinen vesijäähdytteinen bensiini-petrolimoottori, tilavuus 1,9 litraa, 1650 kierrosta minuutissa, teho 18 hevosvoimaa VAIHTEET 3 eteen, 1 taakse, huippunopeus 6,2 kilometriä tunnissa MITAT pituus 316 cm, leveys 111 cm, korkeus 177 cm, paino 1350 kg MUUTA voimanotto takana 583 kierrosta minuutissa, hihnapyörässä 800 kierrosta minuutissa 23 05/16
24
Maailmanpankilta saadun lainan turvin hankittiin Suomen Tieja vesirakennushallitukselle 60-luvun puolivälissä 700 uutta kuorma-autoa. VEKSELI-VANAJA VANAJA A-68E/4300 Elimäki 25. Kirkkainta kärkeä edustaa Juha Kaukosen vasta entisöity yksilö. Näistä autoista reilu kolmannes oli Vanajan autotehtaan valmistamia autoja, joista meidän päiviimme on säilynyt vain kourallinen erikuntoisia aihioita
K otimaisen autoteollisuuden määrällisesti merkittävin kauppa tehtiin noin viisikymmentä vuotta sitten. Suomalaista tuotetta ei tarvinnut hävetä ulkomaisten suurten tehtaiden kuorma-autojen rinnalla. Suomi oli joutunut toki aiemminkin turvautumaan ulkomailta pyydettyyn avustukseen niin vaatteiden kuin vaikkapa saippuan saamiseksi. Nykypäivänä helposti unohdetaan ulkomainen apu, jolla maatamme rakennettiin sodan jälkeen. Suhteutetaan sitä vaikkapa kuntien määrään tuolloisessa Suomessa. Valtavassa määrässä pienikin autoihin hankittava varuste vähensi lainalla Teksti ja kuvat: Iikka Kekko TVH:lle toimitetuille autoille sallittiin normaalia korkeammat painot. Surkeita tieyhteyksiä piti parantaa, kun liikenne kasvoi vuosittain huimaa vauhtia. 26. Kuorma-autoja kaivattiin kipeästi, mutta rahaa niiden hankintaan ei yksinkertaisesti ollut. Kyseinen rahoituslaitos oli perustettu toisen maailmansodan loppumetreillä lisäämään kehitystä köyhissä maissa, joissa sota oli tuhonnut muun muassa infrastruktuuria. 60-luvulla myös hyötyajoneuvojen massat nousivat ja niillä suoritetut kuljetukset kasvoivat merkittävästi, mikä osaltaan oli syynä teiden kunnostuksille ja uusien teiden rakentamiselle. Rahalla saa ja Vanajalla pääsee Rahoitusta seitsemällesadalle kuorma-autolle oli mahdotonta saada edes tutulta pankinjohtajalta. Silloin päästiin miettimään, millaista kalustoa rahoituksella hankittaisiin. Uusien tienhoidossa käytettävien kuorma-autojen hankinta oli käytännössä pakollista. Ainoa mahdollisuus uusien kuorma-autojen rahoittamiseksi oli kääntyä Maailmanpankin puoleen. Tuolloin Tieja vesirakennushallitus teki kaupat seitsemästäsadasta kuorma-autosta, mikä on yhä tänään Suomen kokoisessa maassa suorastaan käsittämätön määrä. Ajatus oli, että autojen tulisi olla yksinkertaisia ja kestäviä perusautoja ilman ylimääräisiä hintaa nostavia varusteita. Niitä oli noin 550, mikä tarkoittaa, että kaupasta olisi jokaiseen Suomen kuntaan saatu noin 1,3 uutta kuorma-autoa. MAAILMANPANKKI-VANAJA Kiitokorin valmistama ohjaamo oli valoisa, ja näkyvyys ulos oli kohtuullisen hyvä. Vertailun vuoksi voidaan mainita, että nykyään kuntia on 313. Lainaneuvottelut tuottivat tulosta vuonna 1964
Pelkkä etuakselin siirtäminen eteenpäin vaikutti auton ilmeeseen melkoisesti. Asiakkaalle räätälöity Maailmanpankki-Vanajien valmistus aloitettiin välittömästi keväällä 1965, jolloin tilaus niistä allekirjoitettiin. Maailmanpankki-Vanajan ulkonäkö poikkeaa merkittävästi normaalista mallista muun muassa eteenpäin siirretyn etuakselin ja maskin muotojen osalta. Auton keulan muotoilu perustui pitkälti käytännön vaatimuksiin. Se tarkoittaa seuraavaa: A=auto, 68=Leyland-moottori ja E=erikoisauto, jollaiseksi tämä TVH:lle valmistettu sarja luettiin muun muassa korkeampien massojen vuoksi. saatavien autojen määrää. Vanha työrukkanen toimitti aikanaan tarvittaessa kadonneen korkin virkaa. Saadusta lainasta otettiin kaikki hyöty irti. Tällä katsottiin olevan etua erityisesti auraustyössä. Valitsemalla kotimaiset valmistajat luotiin työpaikkoja Suomeen ja lisättiin valtion verotuloja. Hankittavaa autot olivat järeitä kaksiakselisia autoja. Loput 250 autoa hankittiin Vanajan Autotehtaalta. Huhuja siitä, että joukossa olisi ollut jokunen teliauto, liikkuu yhä, mutta todennäköisesti juuri Maailmanpankin rahoituksella hankitut autot olivat kaksiakselisia. Hankinnat jakautuivat kahdelle valmistajalle, joista Oy Suomen Autoteollisuus Ab eli Sisu sai toimitettavakseen 450 autoa. Siitä puuttui tyystin Vanajan tuttu ilme, joka muodostui maskin siivekkeistä. Mallimerkintä näille autoille oli A-68E. 27 05/16. Auton ulkonäkö poikkesi muista tuon ajan Vanajista. Persoonallista ilmettä ulkonäölle antoi myös maski, jonka yläreunaan oli upotettu Leylandin 11,1-litraista, 165-hevosvoimaista ahtamatonta moottoria ei Vanajan nokalla kiusattu äärimmilleen. Esimerkiksi etuakseli oli siirretty lähemmäs etupuskuria eli etuylitys oli lyhyempi
Osa Maailmanpankin rahoituksella hankituista autoista varustettiin nosturilla, mutta vain pieni osa. Vastaavalla nokalla valmistettiin myös muutama muukin Vanaja-yksilö TVH:n autojen lisäksi, esimerkiksi hinausauto Postille sekä Outokumpu Oy:lle toimitettu auto. Jaalan yksilö Vaikka kyseessä on lukumäärällisesti suurin Vanajan valmistama mallisarja, on se kunnostettuna ultraharvinainen automalli. Jopa SR-Sisuun suunniteltiin vielä Leyland-vaihtoehtoa aivan loppumetreille asti. Reijolla oli aikoinaan oma koneurakointia harjoittanut yritys, joka teki paljon töitä TVH:lle. aurausvalot. Tekniikaltaan Maailmanpankki-Vanajissa poikkeuksellista oli muun muassa 165-hevosvoimainen 11,1-litrainen Leyland-moottori, joka niihin asennettiin ostajan asettamien ehtojen takia normaalisti käytettyjen AEC-moottoreiden sijaan. TVH:han käytti Leyland-moottoreita periaatteessa niin kauan kuin niitä sai. Tien merkitys oli suuri pohjoisesta ja keskisestä Suomesta esimerkiksi Kotkan ja Haminan satamiin tapahtuville kuljetuksille. Silti moniin yksilöihin lisättiin vielä korkeammalle asennetut aurausvalot konepeiton etukulmalle. Vanajan ollessa Jaalassa valmistui muun muassa nykyään kantatie 46:na tunnettu, valmistuessaan vuonna 1976 kantatie 60:ksi nimetty tie. Vanajan kanssa samalta vuodelta oleva 988-Caterpillar edustaa järeintä pyöräkuormaajamallia, mitä Suomessa aikanaan käytettiin. Silloin se siirtyi yksityisomistukseen Pauli Nurmiselle Kausalaan, jossa autoa käytettiin edelleen ammattiliikenteessä. 28. Nykyään auton omistava Juha Kaukonen Elimäeltä kertoo, ettei kauppoja tarvinnut Topi Nurmisen kanssa hieroa vaan tämä jopa tarjosi autoa ostettavaksi. Yksi näistä 250:stä Vanajasta toimitettiin Kymen tiemestaripiirin Jaalan tukikohtaan Kouvolan ja Heinolan välille. 60-luvulla asiasta ei neuvoteltu. Onpa sen rakentaminen näytellyt jonkinlaista osaa Vanajankin työhistoriassa. 250:stä Vanajasta nelivetoisia oli 40 kappaletta. Lentokentän huoltoajossa työyransa viettänyt 1974-mallin JyrySisu tekee Vanajalle seuraa Kaukosen Juhan tallissa. Myös nosturittomiin jätettiin tyhjä tila hytin ja lavan väliin mahdollista myöhempää nosturinasennusta varten. Nurmisen lopetettua liikennöinnin auto siirtyi Topi Nurmisen omistukseen. Talvella kun konepuolella oli hiljaisempaa, MAAILMANPANKKI-VANAJA Maailmanpankki-Vanaja on merkin eniten valmistettu yksittäinen malli. Juhan isällä Reijo Kaukosella on lisäksi omakohtaista kokemusta niin Vanajista kuin TVH:n töistäkin usealta eri vuosikymmeneltä. Auto toimi Jaalassa normaalissa TVHkäytössä 60-luvulta 80-luvun alkuun. Sellainen jopa istutettiin yhden yksilön nokalle, kunnes TVH saatiin taivuteltua tuolloin käyttöön otettuun Cumminsiin
Juha Kaukonen kertoo, että auto tehtiin kerralla kunnolla. VALMISTAJA Vanajan Autotehdas Oy, Hämeenlinna Reijo muun muassa ajoi vieraalla puutavaraVanajaa, joten merkki oli tuttu jo yli neljänkymmenen vuoden takaa. Joitakin autoja päätyi TVH:n käytön jälkeen esimerkiksi valtion omistamien laitosten ja oppilaitosten käyttöön, jossa ne ajettiin kevyehkössä ajossa loppuun. Kaukosten pihassa Vanajalle tekee seuraa myös toinen valtion palveluksessa ollut auto, vyoden 1974 Jyry-Sisu, joka ostettiin alunperin vara-autoksi. Kaukoset ovat tehneet hyvää ja huolellista työtä autoharvinaisuuden eteen. Tiedä häntä. 29 05/16. Moottorille ja vaihteistolle ei tarvinnut tehdä mitään. TVH-malli ei kuitenkaan niin sanottuna valtionautona tunnu kiinnostavan kaikkia kuormaautoilijoita. MAAILMANPANKKI-VANAJA MALLI A-68E VUOSIMALLI 1966 MOOTTORI Leyland 0.680, ahtamaton 11,1-litrainen dieselmoottori, 6 sylinteriä, teho 165 hv VAIHTEISTO ZF, 6+1-nopeuksinen synkronoimaton PAINOT omamassa 5450 kg, kokonaismassa 13 500 kg, etuakselimassa 4800 kg, taka-akselimassa 9600 kg. Harvinaista herkkua Milloin olen nähnyt viimeksi tällaisen Vanajan. Alustan osalta kytkin ja jarrut avattiin ja kunnostettiin. Nykyään Juha jatkaa saman alan töitä oman yrityksensä kalustolla, johon kuuluu koneiden lisäksi pari kuorma-autoakin – kotimaisia totta kai. Mistä sitten johtuu, ettei 250 auton sarjasta ole jäänyt juuri jälkipolville kerrottavaa. Asialle on kuultu monenlaista selitystä. On myös kuultu paristakin eri tapauksesta, joissa Maailmanpankki-autoja ei olisi saanut helposti rekisteriin. Kittilän lentoasemalla työuransa tehnyt yksilö oli kuitenkin niin hyvässä kunnossa, että se otettiin työn alle. En milloinkaan. Toisin sanoen niitä ei olisi mielellään myyty yksityisille ennen kuin jokin yksilö oli palvellut niin pitkään, ettei sillä ollut enää juurikaan käyttöarvoa ammattiliikenteessä. Taustasyyksi on arveltu esimerkiksi TVH:n autoille myönnettyä suurempaa akselipainoa, jota ei haluttu antaa yksityiseen käyttöön. Kunnostuksen yhteydessä muun muuassa hytti otettiin kokonaan pois rungon päältä ja vietiin ammattipeltisepälle kunnostettavaksi. Kahta kotimaista kuorma-autoa ympäröi pihalla myös liuta kaivinkoneita, uudempia ja vanhempia. Tietääkseni tällaista autoa ei ole tässä kunnossa olemassa kuin tämä kyseinen yksilö
30
Tuttua siinä on 70-luvun alkupuolelle asti tuotannossa ollut nokan ilme. TITAANI VOLVO L395 TITAN 1956 31. Halikko Onni Sarjomaan vuoden 1956 nokkamallin Volvossa kohtaavat vuosikymmenet. 50-luvun ohjaamo saattaa tuntua jopa autoon kuulumattomalta. Kyllä se siinä on ollut uudesta asti – vieläpä Suomessa
Eläkkeellä kuorma-autohommat jatkuvat Titan-Volvolla. On tämä synkronoitu mutta vaatii silti oikeat otteet, että vaihteet menevät sujuvasti päälle”, Sarjomaa kertoo ja työntää kevyellä otteella liikkeellelähtövaihteen silmään. 32. Takaikkunasta katsoessa näkeekin lavan pohjaan pultatun rautalevyn, jossa on painoa useamman sadan kilon verran. Lisäksi ohjaamon katto oli lommoilla ilmeisesti lasten kiipeilyn jäljltä. Jos tätä autoa ei muista nähneensä, ei se johdu siitä, että se olisi uusi entisöinti, joka ei ole vielä ehtinyt mihinkään esille. Viisinopeuksisesta vaihteistosta käydään kukin vaihde kerrallaan läpi. Autolla ajaminen muuttui aikanaan oleellisesti mukavammaksi painon lisäämisen seurauksena. Kyyti on tyhjälle autolle kohtuullisen pehmeää. Asiaan vaikuttaa Sarjomaan mukaan lavalla oleva paino. Reilut parikymmentä vuotta sitten kunnostettu auto on hienossa kunnossa edelleen. Asfalttitie vaihtuu kapeaksi hiekkatieksi, kun suuntaamme Halikon Kreivinmäelle kuvaamaan autoa. Kunnostustyö tehtiin aikoinaan hyvin. Kolmosen ja nelosen väli on pitkä. 150 hevosvoimaa – 10 nopeutta Ruotsalainen 9,6-litrainen rivikuutonen hörähtää käyntiin starttinapin hipaisusta. 14 vuoden seisotus ulkona oli muun muassa mädättänyt ohjaamon puurungon. Sarjomaa napsauttaa vaihdekepin napista isoperän, käyttää kytkintä rauhallisesti pohjassa, ja Volvo alkaa vetämään matalammilla kierroksilla. Näin tapahtuikin, kun autossa havaittiin monia epäkohtia. Tapahtumista on myös kasvanut niin suuria, ja mukana on 50-luvun autolla ajavan näkökulmasta niin paljon uusia autoja, ettei mukaan ole tullut enää lähdettyä. Positiivisessa mielessä huomautettavaa löytyy senkin edestä. Ei huudateta kylmää moottoria turhaan. K un Onni Sarjomaan punaisen Volvon kohtaa, tuntuu kuin näkisi vanhan tutun vuosien takaa. Käydäänpä pikku ajelulla ja kuullaan siinä samalla auton tarina. Jos ottaisin mustavalkokuvia, voisi niitä luulla otetuiksi vaikka vuonna 1959. Hän kertoo olleensa enemmän Scania-miehiä, ja haussa olikin Scania-Vabiksen Regent-malli, jollaista ei kuitenkaan tahtonut enää tuolloin löytyä. Työmaata tiedossa Omaa kuorma-autojen päällirakenteiden ja perävaunujen kunnostuksiin, korjauksiin ja muutostöihin keskittynyttä yritystään vetänyt Onni Sarjomaa alkoi etsiä 90-luvun alussa harrastekuorma-autoa itselleen. Sarjomaa kuuli tuttavaltaan, että Joroisissa oli myynnissä vuoden -56 Titan-Volvo, jonka hinta oli auton kuntoon nähden liian korkea ja joka oli siksi jäänyt tuttavalta ostamatta. Sarjomaa kertoo, että viime vuosina hän on käynyt vain lähialueen vanhojen autojen tapahtumissa, joihin hidasvälitteisellä autolla on vielä mukava ajella. ”Tässä on se Volvon ensimmäinen oma vaihteisto, jota ne käyttivät näissä isoissa malleissa. Autosta on vaikea löytää mitään huomautettavaa negatiivisessa mielessä, eikä moittimista olla etsimässäkään. Koko ohjaamo oli käytännössä Teksti ja kuvat: Iikka Kekko VOLVO TITAN 1956 Onni Sarjomaa on tehnyt työuran hyötyajoneuvojen parissa. Tuttu oli kuitenkin yllyttänyt Onnia katsomaan Volvoa, jos vaikka hintakin asettuisi kohtuullisiin lukemiin. Käsijarru on mekaaninen, ja se vapautetaan painamalla lukitus auki ja laskemalla keppi lepotilaan kädellä, ei rämpsäyttäen. Volvo on päinvastoin niin vanha, että sillä kierrettiin jo kaksikymmentä vuotta sitten kaikki silloiset Veteraanikuorma-autoseuran reissut ja ajotapahtumat
Auto alkoi kaikesta huolimatta kiinnostaa Onnia, vaikka tiedossa oli melkoinen työmaa. 33 05/16. Kotimainen Kiitokorin valmistama ohjaamo ei ole lainkaan hullumman näköinen nokkamallin Volvossa. Osat käytiin yksi kerrallaan läpi ja kunnostettiin. Ohjaamon kunnostus oli yksi koko projektin aikaa vievimmistä osa-alueista. Lisäksi puskuria oli muotoiltu uudelleen niin, että ainoaksi vaihtoehdoksi tuli sen uusiminen. Hiekoittimia käytettiin Ruotsissa jo 40-luvulla parantamaan liikkumista liukkaalla. Työkalut pysyivät kädessä, ja työmenetelmät olivat tuttuja. Hiekoittimet toimivat sähköllä. Myös auton sähköjärjestelmä oli kokenut kuumia tilanteita: luultavasti akku oli kytketty väärinpäin, sillä osa sähköjohdoista oli sulanut jossain vaiheessa. Samalla tehtiin puusta peltien taakse uutta runkoa, jotta ohjaamo säilyttäisi ryhtinsä. Volvossa olevat Forssin hiekoittimet ovat 50-luvulta, ja ne edustavat toista sukupolvea. Ruotsissa hiekoittimien käyttö aloitettiin jo 40-luvulla. Hytistä poistettiin peltiä takakulmista ja alareunoista. Myös sähköt vedettiin luonnollisesti uusiksi. Sarjomaan kokemuksesta raskaan kaluston parissa ei luonnollisestikaan ollut haittaa. rakennettava uudelleen. Ohjaamon monet yksityiskohdat olivat onneksi säilyneet ehjinä. Hinnan asetuttua kohdalleen Volvo muutti Etelä-Savosta Varsinais-Suomeen Halikkoon. Toki silmän pitää antaa tottua näkyyn hetki. Tuona aikana auto purettiin lähes kokonaan ja rakennettiin uudelleen. Työntäyteinen talvi Sarjomaa kertoo, että Volvoa rakennettiin varsin aktiivisesti syksystä -93 kesään -94. Kun solenoidi napsahtaa, alkaa säiliön pohjassa oleva rulla pyöriä ja laskea hiekkaa putkiin
Titan oli tuolloin Volvon järein kuorma-automalli. Neuvo vaivaan tuli kuin apteekin hyllyltä. Kun Volvo oli tullut Suomeen, siihen asennettiin Nokian renkaat ja kotimainen akku, jotta se voitiin ajaa Kausalaan Kiitokori Oy:lle, joka valmisti siihen ohjaamon. Myös monet lisävarusteet jätettiin valitsematta – näistä esimerkkeinä ohjaustehostin, turbomoottori sekä ilmajarrut. Matkamittarissa on kaikki autolla ajetut 94 000 kilometriä. Kun kysytään, kuka näin hyvän pinnan on Volvon hyttiin saanut tehtyä, paljastaa Sarjomaa vaatimattomasti maalanneensa auton itse omassa tallissaan. Porkkalan urakkaan Ulkomailta TVH:lle tilattiin samassa yhteydessä kaikkiaan kolme vastaavanlaista Volvoa. Kunnostustyön laatu näkyy kautta linjan, myös sisätilojen yksityiskohdissa. Niistä useimmat muistavat 60-luvun puolivälissä esitellyt N86ja N88-mallin autot. Ohjaamon lisäksi myös lava tehtiin uudelleen. Vuonna 1956 maassamme oli vielä voimassa kuormaautojen tuontisäännöstely, joka purettiin vasta seuraavana vuonna. Leikellyn puskurinkin tilalle löytyi autopurkamolta hyvällä tuurilla ehjä ja kolhimaton. Tämä ei välttämättä lisää käyttömukavuutta. Jarrupääsylinteristä piti pyhdistaa vain pari pientä tulitikunpään kokoista reikää, jotka olivat tukkeutuneet vuosikymmenten saatossa. Alipainetehostetut nestejarrut toimivat aluksi moitteettomasti. Myös lava rakennettiin Suomessa. Sen rinnalle esiteltiin vuonna 1959 järeämpi Titan, jonka mallimerkintä on L495. Säännöstelystä johtuen auton tilaaminen ulkomailta raakileena ja sen varusteleminen mahdollisimman suurelta osin Suomessa helpotti sen hankkimista. Vuonna 1954 Titanin 9,6-litraiseen moottoriin tuli vaihtoehdoksi turboahdettu malli ensimmäistä kertaa Volvon historiassa. Se oli tuotannossa kymmenen vuoden ajan vuodesta 1951 alkaen. Syy auton saapumiseen raakileena on varsin yksinkertainen. Pikkuhiljaa niiden tuntuma alkoi muuttua huonommaksi. Toimenpiteen jälkeen jarrujen käytös muuttui olennaisesti. Alipaineella toimivien lasinpyyhkijöiden pyyhintänopeuteen vaikuttaa moottorin kierrosluku. Tasauspyörästön lukkoakaan ei valittu varusteeksi, mutta sen tilalle otettiin kuitenkin Forssin hiekoittimet. Käyttihän Volvo pääsääntöisesti niin kutsuttua Nyströmin hyttiä tällä keulalla varustetuissa autoissa. L395-malli edustaa kuitenkin huomattavasti varhaisempaa aikakautta. Onni mainitsi asiasta ohimennen Turun Jarruosassa hakiessaan sieltä jotain osia. Järeä Titan Sarjomaan Volvon ohjaamon kohdalla on raapinut päätään useampikin automies. Väriksi Volvoon suihkutettiin alkuperäinen aavistuksen maitomainen punainen sävy. Kyseinen auto tilattiin TVH:lle, jonka kalusto oli tuolloin autojen osalta pääosin kotimaista. Kun jarruja löysäsi, tuntui, että ne palautuvat aina vain hitaammin. Autot korvamerkittiin jo tilattaessa sijoitettaviksi Neuvostoliitolta takaisin saadun Porkkalanniemen teiden kunnostustöiVOLVO TITAN 1956 34. Mukavana esimerkkinä ovat nopeusja matkamittari, jossa näkyvät auton kaikki ajetut kilometrit kuuden vuosikymmenen ajalta. Tämä valmistenumerolla 1903 valmistunut L395-yksilö saapui Suomeen uutena vuonna 1956 ilman ohjaamoa, renkaita ja akkuja
Silloin se oli jo auttamattoman pieni lentokentän aurausautoksi, ja viimeiset vuotensa se viettikin vara-autona. Titan palveli Malmilla vuoteen 1979 asti. 35 05/16. VOLVO TITAN MALLI L395 VUOSIMALLI 1956 MOOTTORI D96, ahtamaton 6-sylinterinen dieselmoottori, iskutilavuus 9,6 litraa, teho 150 hv VAIHTEISTO K3, 5+1 nopeuksinen synkronoitu vaihteisto, 2-nopeuksinen taka-akseli ALUSTA akseliväli 3900 mm, alipainetehostetut nestejarrut, rengaskoko 10.00-20, kokonaispaino 9950 kg, tehtaan sallima kokonaispaino 12.000 kg, Nummi-kippi hin. Jonkinlaista mielikuvaa Titan-Volvojen järeydestä voi saada, kun miettii, että samoilla työmailla oli tuolloin vielä bensiinimoottorilla varustettuja brittikuorkkeja samoissa töissä. TVH:n hoiti tuolloin vielä lentokenttien aurauksia. Tuossa vaiheessa mittarissa oli vasta 63 000 kilometriä, 30 000 vähemmän kuin nyt. Lähtö kuitenkin siirtyi tulevaisuuteen niin, että auto seisoi taivasalla 14 vuotta. Kun korkkia painettiin alaspäin, aukesi lukitussalpa ja korkki aukesi. Vuonna 1979 auto pistettiin huutokauppaan myyntiin, ja uusi koti löytyi Joroisista. Tuolloin autolla oli kuulemma tarkoitus lähteä vielä ammattiliikenteeseen. TVH hankki Titan-Volvoja vuonna 1956 Porkkalan teiden kunnostuksiin, kun alue palautui Suomelle. Ilmeisesti tehtävää pidettiin tuolloin niin merkityksellisenä, että siihen valittiin järeät tuontiautot. Sarjomaan auto sijoitettiin kuitenkin Malmin lentoasemalle aurausautoksi. Volvon kuorma-autoissa oli käytössä useamman vuosikymmenen ajan varsinainen insinöörityön mestarinäyte. Oli onni, että auto löysi omistajakseen Sarjomaan, joka palautti Kiitokorin hytillä varustetun Titan-harvinaisuuden takaisin elämään. Ruotsissa Titanille sallittiin tuolloin 12 tonnin kokonaispaino, mutta Suomen tieverkon huonommasta tasosta johtuen auton kokonaispainoksi sallittiin meillä vain 9950 kg. Kaksi muuta menivät Porkkalaan. Laittamalla lukko lukitussalvan viereen korkki pystyttiin lukitsemaan hyvin yksinkertaisesti
Stefan Lönnbergin yli viisikymppinen Claas-puimuri teki töitä aivan viime vuosiin asti. LÖYTÖRETKEILIJÄ VILJAPELLOSSA CLAAS COLUMBUS 1964 Kirkkonummi 36. Nyt koneella ovat näyttelypäivät edessään
Hän hankki sen omalta kylältä eräältä viljelijältä, joka oli hankkinut uudemmaan Sampon. Yhdistelmä ei kuitenkaan vakuuttanut ostajia, ja sen valmistaminen lopetettiin pian. T oisen maailmansodan jälkeen useampi eurooppalainen valmistaja alkoi tehdä hinattavia leikkuupuimureita. Peltoa oli silloin hiukan vajaa 10 hehtaaria. Kyseessä oli oikea onnenpotku, sillä kone oli täysin toimintakuntoinen eikä siinä ole liiemmin korjaustarvetta ilmennyt. Nämä puimurit oli suunnattu pienille tiloille, ja niitä myytiinkin erinomaisesti myös Suomessa. Toimiva puintikoneisto siirtyi liki sellaisenaan 50-luvun lopun leikkuupuimuriuutuuksiin Claas Columbus ja Claas Europa. Paalausja puintialan pioneeri Claas toi itsekulkevan leikkuupuimurin markkinoille 50-luvun alussa. Vanhan mantereen mukaan nimetyssä Claasissa oli hieman leveämpi pöytävaihtoehto ja pikkuisen isommat kohlimet kuin Amerikan löytäjältä nimensä saaneessa puimurissa. Columbusta myytiin myös jalkaa kapeampana vaihtoehtona. Silppuria siinä ei vain ollut, se ei ollut vakiovaruste. Saksalaisessa puimurissa pöhisee brittiläisen Perkinsin perusmoottori. Jos oikein muistan, Se tuli minulle vuonna 1990. Uuden puimurin myötä Columbus vei vain säilytystilaa, joten Lönnberg sai sen käytännössä ilmaiseksi. Koska tyyris moottorikone seisoi suurimman osan vuodesta, kehitti Claas vuonna 1955 uuden mallin nimeltä Huckepack, jossa puimurin alla oli kantajamallin traktori. Kaikki oli viljalla, mitä nyt välillä oli öljykasveja.” Koneen alkutaivalta Lönnberg ei tunne. Traktoria voitiin käyttää puintiajan ulkopuolella muihin töihin. 11 hehtolitran säiliö tyhjenee vauhdilla, sillä tyhjennysruuvi on tuhdin kokoinen. 37. ”Claas oli ihan täysin iskussa tullessaan. Hyväkuntoinen lahja Kirkkonummen Oitmäellä pientä viljatilaa toissavuoteen asti viljellyt Stefan Lönnberg pui peltojaan Columbuksella yli kahdenkymmenen vuoden ajan. ”Tämä Columbus on vuosimallia 1964. Vaihdoin siihen olkikuvun ja hankin romuttamosta käytetyn silppurin. Koko aikana olen joutunut vaihtamaan kaksi Teksti: Mika Rassi Kuvat: Jan-Erik Laine, Stefan Lönnberg, Claas Stefanin Columbuksen leikkuuleveys on 7 jalkaa
Sampo Kymppiinkin verrattuna se on varmaan metrin lyhyempi.” Kun Columbuksen työt loppuivat, Lönnberg luovutti sen nuoren polven haltuun. Alkupään heittokuljettimen alle jouduin myös laittamaan uuden pellin, sieltä se vähän vuosi.” Hyvin popsi ja popsisi edelleen Lönnberg pui Columbuksella omat peltonsa ja joskus harvoin jokusen hehtaarin muidenkin maita, jos jonkun puimuriin sattui tulemaan vaikka paha laakerivika. Pienemmän tavarankaan kanssa ei ollut ongelmia. ”Kyllähän rypsit ja rapsit vähän tippuu upouudestakin puimurista. Ei muuta kuin painaa napista ja lähtee.” CLAAS COLUMBUS Columbus on paseeli puimuri pienille lohkoille, sillä se on hyvin lyhyt. Claasissa sellaisia ei ilmennyt. ”Laturin säädin pamahti kerran, mutta senkin sain itse korjattua. Täällä sille oli vain Tuhdin pulpettikattoinen talli, josta perä seisoi aina ulkona.” Töihin Columbuksen kelpaisi palata koska vain. tai kolme hihnaa.” Varsinaisia remontteja on ollut vain pari ja nekin verrattain pieniä. No, ehkä noissa lukemissa on vähän liioittelua… Mutta kyllä koneen rasvassa saa pidettyä.” Puintikoneisto on pysynyt hyvässä kunnossa. Pellit ovat tanakkaa tavaraa. Nyt Columbus on päässyt lämpimään talliin. ”Se on ketterä, koska se on lyhyt. Sehän piti tietysti tehdä paikan päällä pellolla. Mutta ilmastointiteippiä kun laittoi elevaattoriluukkujen päälle, niin kyllä aina suurin osa tuli säiliöön.” Columbus oli monessa mielessä otollinen kone pienille tiloille. Olen luvannut olla mukana hengessä ja käydä vähän ajamassa sillä näyttelyissä. Jouduin hieman muuttamaan ja vahvistamaan sitä kiinnitystä. ”Ilmoituksen kautta se meni eräälle nuorelle harrastajalle. ”Kyllä se hyvin popsi tavaraa, ja popsisi edelleenkin. Ja kerran kun oli upottava ja tosi märkä keli, rämmin liejussa sen kanssa, ja variaattorin kiinnikkeet katkesivat. Kone ei ole syönyt kiviä eikä juuria. Columbuksella puitiin omat pellot ja muitakin, jos naapurin puimuriin tuli vika. 38. ”Tässä vuosimallissa taitaa olla toistasataa rasvanippaa, ja ohjeiden mukaan osa niistä pitäisi rasvata neljä kertaa päivässä
Ja joku nokkela joskus sanoi, että jos Sampon omistaja lyö nyrkillä Sampon kylkeen, sattuu puimuriin, mutta jos hän lyö Claasin kylkeen, sattuu todella pahasti käteen.” Columbuksessa on Lönnbergin mukaan todella paksut pellit varhaisiin suomalaiskoneisiin verrattuna. Kun Keskon myyntimies saa tiedon, että jollakulla on vanha Claas, hän ottaa yhteyttä ja sanoo, että nyt olisi tarjolla uudempi Claas Claas-miehelle. Se oli ennen EU-aikaa. Työkunnossa kone on yhä. ”Toisaalta sen ajan puimureita sentään saattoi korjata. ”Silloin kun Claas tänne tuli, tuollaisella pienellä alalla pärjäsi vielä, siitä tuli sentään jotain. ”Noista vanhoista Claaseistahan on monenlaisia juttuja. Vanhan ajan malliin kuski on sysätty vasemmalle laidalle. On kaiken maailman tietokoneita, ja kun ne sekoaa, ei siinä pysty tekemään mitään remonttia.” Vanhan viljelijän mielestä koneiden lailla myös työstä on kadonnut mielekkyys. VAIHTEET 3+1 LEIKKUULEVEYS 210 cm VILJASÄILIÖ 1100 litraa MITAT työkunnossa pituus 735 cm, leveys 300 cm, korkeus 273 cm, akseliväli 290 cm Menneitä muistellessa Stefan Lönnberg muistelee mielellään vanhoja Claasiin liittyviä kaskuja. 39 05/16. Omistaja vastaa, että miksi minä uuden ostaisin kun minulla on jo Claas. CLAAS COLUMBUS 1964 MOOTTORI Nelisylinterinen vesijäähdytteinen Perkins-dieselmoottori, 34 hevosvoimaa. Avo-ohjaamo ja sen kupeella huutava moottori tarjoavat kiihoketta kaikille aisteille. Nykyään on hankalaa ja vehkeet pankin omaisuutta, vaikka olisi satoja hehtaareja peltoa.” Toissavuonna Claasin suu oli kaurasella toistaiseksi viimeisen kerran. Mutta rajumpi vastakkainasettelu on vanhojen ja uusien koneiden välillä. Columbukseen oli tarjolla lisälaite poikineen, esimerkiksi vanhassa mainoskuvassa näkyvä paalain. Tämän päivän vehkeissä tekniikka menee jo yli
Vuosisadan lopussa yrityksessä oli 20–30 työntekijää. Kovan kilpailun ja patenttiriitojen puristuksessa separaattorien valmistuksesta luovuttiin 1890-luvun alussa. Etenkin äitinsä murheeksi Franz viihtyi liian hyvin läheisellä sepän pajalla. Tunnettujen konemerkkien historiasta löytyy usein seppien ja koneinsinöörien sukuja ja konepajoja, jotka ottavat tuotanto-ohjelmaansa kulkuvälineitä ja maatalouskoneita. Hän myi maatalouskoneita ja toimi eläinlääkärinä. Franzin ensimmäinen menestystuote oli itse sorvattu leikkihyrrä. Samoihin aikoihin Franz näki lähiseudun vainiolla Saksaan rantautuneen uutuuden, niittokoneen. Pian Claasin koneella vatkattiin maitoa Kanadaa myöten. Toiminnassa olivat mukana pojat Bernhard, August ja Franz nuorempi. Kouluiässä hän rakensi sorvin, jonka äiti suutuspäissään rikkoi. Uuden vuosisadan alussa nuoret veljekset ottivat vastuun koneiden valmistuksesta. Franzista tuli eläinlääkäri ja äitinsä vastustuksesta huolimatta myös sepän oppipoika. Heinrich-isännällä oli monenlaista hanketta. Pian Claasin valikoimiin kuului perunannostokone ja hevoskierrolla toimiva puimakone. Claas korjaa sadon Yrityshistorian ensimmäinen osa C laasin perhe viljeli 1800-luvulla 12,5 hehtaarin maatilaa Heerden kylässä Westfalenissa läntisessä Saksassa. Tilan mailla toimi lisäksi sahalaitos. Franz onnistui siirtämään koneinnostuksen ja tietotaidon seuraavalle sukupolvelle. Toinen sorvi valmistui piilopaikkaan metsään. Sodan lähestyessä vanhan Franzin bisnekset sakkasivat, ja pian sukutila jouduttiin myymään pilkkahintaan. Teksti: Aulis Lassila Kuvat: Claas ja Aulis Lassila 40. Pojan kiinnostuksen kohteet olivat kuitenkin muualla. Perheeseen 1859 syntyneelle Franzille pedattiin eläinlääkärin uraa isän työn jatkajana. Koneinnostus periytyy Vaikka Franz Claas olikin monitaituri, kauppamies hän ei ollut. Äiti leppyi vasta kun Franzin pajasta valmistui vuonna 1887 ensimmäinen myyntituote, patentoitu Triumph-separaattori. Claasin tarina alkaa hieman toisin. Vuoden kuluttua Franz haki patenttia kehittämälleen niittokoneelle ja sadonkorjuukoneiden valmistus saattoi alkaa
Sodasta toipuva Saksa tarvitsi tiiliä. Veljekset saivat hankittua hylätyn tiilitehtaan naapurikylästä Harsewinkelistä. Sodan kynnyksellä August perusti itsesitojia valmistavan ja huoltavan yrityksen. Kaikki Superin osat eivät ole totutuilla paikoillaan nykypuimureihin verrattuna. Saatavana oli eri työleveyksiä yhdellä tai kahdella solmijalla. Amerikkalaiset valmistajat kuten Deering ja McCormick hyödynsivät niputtajissaan John F. Kuvan malli E on vuodelta 1931. Säkittämiseen kyllästyneet saivat lisävarusteena laitteen päälle pienen viljasäiliön. 41. Laite oli nerokas mutta toivottoman herkkä. Seulat ja kohlimet oli jo siirretty tutuille paikoille pitkittäin puimurin peräosaan. Appelbyn kehittämää solmuntekijää. Niinpä teknisesti lahjakkaalla parikymppisellä August Claasilla oli kysyntää tohtoroimaan oikkuilevia itsesitojia. Harvoin on mitään yksittäistä koneen osaa kullattu ja nostettu jalustalle kunniapaikalle. Uutta puimurimallia suunniteltiin salassa natsihallinnolta. Tehontarve on hämmästyttävän alhainen 0,3 hevosvoimaa. Pian tehtaan kupeeseen alkoi Claasin menestystarinan voidaan katsoa alkaneen solmijan nokasta. Leikkuupöytä on puimurin sivulla. Paalinarun paksuuden ja laadun vaihtelut ja jopa alhainen käyttölämpötila aiheuttivat tämän tästä tantereelle levinneitä olkikasoja, kun solmut pettivät. Hän alkoi kehitellä parempaa solmijaa, mutta ensimmäinen maailmansota keskeytti projektin. Vuonna 1914 aloitti toimintansa yritys Gebrüder Claas eli Claasin veljekset. Puintikela on pitkittäin ajosuuntaan nähden. Bernhard, Theo ja Franz nuorempi liittyivät pian mukaan. Itsesitojan herkin ja kiinnostavin osa oli solmija. Franz vanhempi riensi valmistamaan oman versionsa ensimmäisenä Saksassa vuonna 1907. Arvostettu solmuntekijä Ensimmäiset leikattua viljaa niputtavat itsesitojat ilmaantuivat Eurooppaan 1900-luvun alussa. Koneenrakennustoiminnan käynnistämiseksi tarvittiin pääomaa. Näin lajittelupinta-alaa voitiin kasvattaa puimuria pidentämällä. Claas valmisti itsesitojia vuosina 1914–1955. Claasin perheellä oli onnea, ja koko veljesparvi selvisi hengissä maailmanpalosta
Claas-solmija haluttiin myös muiden valmistajien laitteisiin. nousta halleja, joissa valmistui itsesitojia, lannoitteenlevittimiä ja muita maatalouskoneita. 42. Tohtoreita tarvitaan Hevosja konevetoiset leikkuupuimurit olivat valloittaneet uuden mantereen preerioita jo 1800-luvun lopulta lähtien. Claasin veljekset 50-luvulla. Tarvittiin kaksi maatalouden professoria vakuuttamaan August Claas siitä, että laitteessa oli potentiaalia. Tavallisimmin se asennettiin puimakoneen jatkeeksi pakkaamaan puituja olkia. August Claas kehitti leukaan tasapainotetun liikkuvan kielen ohjaamaan narua. Olisi voinut kuvitella, että Claasin veljekset tarttuvat innolla leikkuupuimurin valmistamisen haasteeseen. Claas-laite ja yrityksen palkkalistoilla oli 400 henkeä. Itsesitojan tuotekehittelyn sivutuotteena syntyi paalain, jonka tuotanto alkoi 1931. Jos vetotraktorin teho ei yltänyt 35 hevoseen, tarvittiin Fordin 30 hv:n apumoottoria. Keksinnöstä tuli yrityksen ikoni, ja solmijan leuasta muotoiltiin yrityksen logo. Claas Super niitti, pui ja lopulta niputti oljet löyhiksi paaleiksi. 30-luvun puolivälissä valmistui 20 000. Solmunteon ongelmat kulminoituivat solmijan leukaan, jonka ympärille solmua aletaan tehdä. Tuloksena oli toimintavarmuuden huomattava parannus erilaisia naruja käytettäessä. Alkoi näyttää yhä selvemmältä, että sadonkorjuukoneet olivat yrityksen heiniä. Koneen päällä heiluvaa säkittäjää ei käynyt kateeksi puintihelteillä. Vuonna 1928 Saksassa oli 16 puimakoneen ja leikkuupöydän yhdistelmää. Solmijasta tuli Claasin yrityksen ensimmäinen patentti vuonna 1921. MannerEuroopassa leikkuupuimuri yleistyi kovin hitaasti. Se varmisti Claas-itsesitojien menekin ja merkin hyvän maineen. Yritys pääsi jyrkästi nousevalle kasvuuralle, joka heitti Gebrüder Claasin lamaajan karikoiden yli. Vasemmalta Theo, Franz, August ja Bernhard. Tohtoreiden Karl Vormfeldenin ja Gustaf Brennerin visio oli, että Amerikassa ja Australiassa vaurautta tuonut viljanviljelyn koneellistuminen toimisi myös Saksan CLAASIN HISTORIA OSA 1 Claasin vanhan pääkonttorin takaa aukeaa Harsewinkelin tehdaskompleksi. Myöhemmin suunniteltiin leikkuupuimureihin sopiva pieni versio. Laite teki löyhempiä paaleja kuin nykyajan kovapaalaimet
Vieraat kääntyivät kannoillaan ja kiinnostus lopahti. Puimureiden testaus oli alkutekijöissään, mutta ne lähetettiin hätäavuksi. Ruoka oli loppumaisillaan Reinin laaksossa. Ei ollut miehiä eikä koneita. Maassa oli suurtyöttömyys, ja puimurin pelättiin tuovan lisää miehiä kilometritehtaalle. Maanomistaja osti oitis laitteen. Tuolloin vain MANin, Hanomagin ja Lanzin väkevimmät mallit jaksoivat kiskoa ja pyörittää MDB:tä. oloissa. Puintikoneisto sijoittui kulkusuuntaan nähden poikittain, ja sen takana oli työtaso säkittäjille. Claasin ensimmäistä toimivaa leikkuupuimuria koeajetaan Zschernitzissä Itä-Saksassa vuonna 1936. Puintitulos ei hävennyt puimakoneille. Koneen käyttämiseen riitti kolme miestä, kun perinteisin menetelmin vastaavaan puintitulokseen tarvittiin tusinan verran ukkoja. Kallistelevalla HTmallilla saattoi puida jyrkillä rinnepelloilla. Traktorin tehontarve oli 45 hevosvoimaa. Voittajat valloitetaan Vuonna 1946 brittiläinen miehityshallinto otti yhteyttä Claasiin. Uuden mallin suunnittelu oli jo aloitettu visusti salassa natsihallinnolta. Niitto, puinti ja sitominen Harsewinkelin elopelloilla tehtiin pitkää päivää. Suomen ensimmäiset Claas-leikkuupuimurit olivat Supereita. Siellä järjestetyssä vertailutestissä saksalaiset tulokkaat päihittivät sekä brittien että amerikkalaisten valmistamat leikkuupuimurit. Tehdas alkoi tuottaa kranaatinhylsyjä. Mallinimi on lyhenne sanoista mäh, dresch ja binder eli niitto, puinti ja sitominen. Maahan tarvittiin oma leikkuupuimurin valmistaja. Ei aikaakaan, kun britit laivasivat Claas Superit saarelleen. Reinin rantamilla ne puivat kranaatinkuoppia kierrellen surkeissa olosuhteissa kaikkea mahdollista pavuista sinapinja tillinsiemeneen. Tästä oli myyntiedustajien helppo jatkaa. Alkoi vimmainen kehitystyö. Mahdollisille yhteistyökumppaneille järjestettiin puintinäytös. Heidän kierroksensa maan suurimpien maatalouskoneiden valmistajien luona tuotti kuitenkin pettymyksen. Lisävarustelista oli pitkä. 43 05/16. Kun puimamiehet kutsuttiin Hitlerin sotajoukkoihin, työttömyys vaihtui nopeasti työvoimapulaksi. Varsin lyhyt puintikoneisto on poikittain kulkusuuntaan nähden. Rikkoutuneet ja parantelua vaativat osat analysoitiin, ja aamulla konepaja valmisti uudet. Natsit lopettivat hyvin alkaneen tuotannon 1943. Syksy oli pitkällä mutta sato korjaamatta. Claasin pyrkimyksiä kritisoitiin. Labor aloitti maahantuonnin ennen 50-luvun puoliväliä. Silloin leikkuupuimurin edut myönnettiin. August Claas otti haasteen vastaan ja palkkasi tohtorismiehet suunnittelemaan tulevaisuuden laitetta. Työleveys oli 7 jalkaa. Kolmen miehen joukkue sai kymmentuntisen työpäivän aikana puitua viisi hehtaaria täyttä viljapeltoa. Kesken puinnin kone meni täydellisesti jumiin. Koneet selvisivät urakasta kunnialla. Testi oli menestys ja lähtölaukaus sarjatuotannolle. Claas-historiikin toinen osa ensi numerossa. Erikoisin lienee perävaunu, johon johdettiin putkea pitkin ruumenet ja akanat. Ensimmäinen prototyyppi saatiin kutakuinkin toimintakykyiseksi vuonna 1932. Claasilla oli valmiina kolme Supermallin prototyyppiä. Laite osoitti pätevyytensä. Proffien katseet kohdistuivat innovatiiviseen ja tuolloin vielä pieneen Claasiin. Vaatimus oli melkoinen. Protopuimuria käytettiin usein pimeän tuloon saakka. Vuonna 1936 esiteltiin Claasin ensimmäinen leikkuupuimuri MDB. August Claas totesi: ”Jos muut eivät halua olla mukana, teemme sen yksin.” Lauseesta tuli yrityksen johtoajatus vuosikymmeniksi. Hinattavaa Superia valmistettiin vuoteen 1978 saakka, ja koneita syntyi yhteensä yli 65 000 kappaletta. PÄÄASIALLINEN LÄHDE: Horst-Dieter Görg ja Wilhelm Kemper: Claas – Shaping Farm Technology For Over 90 Years
44
”Tuumimme kuitenkin, että meillä oli Teksti: Mika Rassi • Kuvat: John Deere Forestry 45. Tehtävä lankesi firman silloisen teknologiakeskuksen tuotekehitysväelle. Sen tilauksesta on yhä 2010-luvulla kehitetty neljällä jalalla kävelevää koirankokoista laitetta. Yritysjärjestelyjen myötä Rauma-Repolan miehistä oli ensin tullut Rauma-yhtiön miehiä, kunnes heidän kehitysyksiköstään oli luovuttu kokonaan. ”Meillä oli hyvä tiimi. Koko ajatuskuvio voidaan myös kääntää toisinpäin. Ensi askeleet Suomalaisen kävelevän koneen tarina alkoi 1980-luvun puolivälissä. Nuorten suomalaisten konesuunnittelijoiden yli kymmenvuotinen projekti selvitti, mihin kävelytekniikalla pystytään puunkorjuussa. Onhan pyörääkin kehitetty jatkuvasti keksimisensä jälkeen. Siitä lähdettiin kehittämään omaa ratkaisua”, Marko Paakkunainen kertoo hankkeen alkuaskelista. Jos vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia, eivätkö jalat tai siivet voisi sittenkin olla parempia liikkeen tuottajia kuin pyörä. Paakkunaisen käsityksen mukaan he myös pääsivät melko pian kävelytekniikassa kehityksen huipulle. Suomalaiset lähtivät kuitenkin aikoinaan suunnittelussa ja kehittelyssä omille teilleen. Paakkunainen vastasi koneen voimansiirtopuolesta ja toimi myös mekaniikkaryhmässä, joka kehitti runkoja jalkarakenteita. ”Meitä oli noin kuuden hengen ydintiimi. Ennen suomalaisia merkittävimmät kokeilut oli tehnyt Yhdysvaltojen puolustushallinnon tutkimusorganisaatio DARPA. Tuo neuvo on vähintään yhtä usein huono kuin hyvä. Lisäksi hankkeesta seurasi massiivinen kansainvälinen julkisuus ja useita parannuksia metsäkoneiden yleiseen rakenteeseen. Tapasimme sanoa, että käveleminen on luonnollisin tapa liikkua metsässä, ja sitä sitten ryhdyttiin tutkimaan. Rauma-Repola päätti tuolloin selvittää, kuinka metsässä liikkumista voidaan kehittää ja tehostaa. Vaikka jostakin tutkimustyöstä ei seuraisikaan suoraa läpimurtoa, sen tuottama tieto voi silti olla tärkeää. Pääkysymyksen ratkaisun sijasta voi tapahtua muita käänteitä. Kehittäjäyhtiö on Boston Dynamics, jonka omistaa nykyään internetpalveluja tarjoava jättiyritys Google. Esimerkiksi konesuunnittelijan pitää osata aina epäillä maailman ja keksintöjen valmiutta. Siitä tehtiin sitten koealusta eli ensimmäinen prototyyppi vuonna 1992, ja sen jälkeen sillä ryhdyttiin jo tekemään maastotestejä.” Eteenpäin omassa pajassa Jalkatestin ja prototyypin välissä ehti tapahtua muutakin. SUOMALAINEN KÄVELEE METSÄÄN V anhan sanonnan mukaan pyörää ei kannata keksiä uudestaan. Haastattelimme nykyisin John Deere Forestryllä työskentelevää Marko Paakkunaista, joka oli mukana luomassa kävelevää metsäkonetta. Yksi esimerkki tästä on 1980ja 90-luvuilla Suomessa kehitetty kävelevä metsätyökone. Siitä rakennettiin kolme prototyyppiä, jotka herättivät runsaasti ulkomaista huomiota ja kehittivät harvestereita monelta osin eteenpäin. Vuonna 1990 saimme yhden jalan testipenkin liikkumaan. Kehitimme esimerkiksi jalkakonstruktion suhteen aivan omat ratkaisumme. Vuonna 1987 tehtiin selvitys siitä, mitä kävelytekniikan saralla oli siihen asti tehty. Kävelevän metsäkoneen voimansiirtoa ja jalkaratkaisuja kehittänyt Marko Paakkunainen kertoi meille kiehtovan kotimaisen konetarinan
KÄVELEVÄT METSÄKONEET Kävelevän koneen ensimmäinen prototyyppi ei vielä kantanut metsätyövälineitä niskassaan. Nilkka oli passiivinen, eli se liikkui vapaasti ilman toimilaitetta. Lisäksi tassu saattoi joutua veden alle, joten mitään kovin herkkää kojetta siihen ei olisi voinut laittaakaan. Siinä oli haasteita, koska kuormitukset tulivat jalkarakenteisiin joka suunnasta.” Jo ensimmäisessä prototyypissä oli tietokoneohjattu kävely. Sama juttu, jos käänsi suoraan sivulle.” Paakkunaisen mielestä ohjausjärjestelmä saatiin toimimaan hämmästyttävän hyvin silloisilla ratkaisuilla. ”Pystyimme etenemään 30 asteen rinteessä. Kuljettaja antoi koneelle suunnan ja nopeuden sauvaohjaimella. Nilkkaja tassurakennetta olisi pitänyt kehittää.” Nilkan toimilaitteen puuttuminen oli kustannusja painokysymys. Jalan suunnittelussa piti saada minimaalisella rakenteella aikaan mahdollisimman iso toiminta-alue. Sveitsin testeissä maaperä oli hiekkaperäistä eikä kitka riittänyt. Muissakin kovissa paikoissa jalkakone kävi. Pyöräja telakoneiden urista seuraa rinnemaiden eroosiota, mutta pistemäiset jäljet jättävän kävelijän aiheuttama eroosiouhka on pieni. Jalat joutuvat kannattelemaan koneen painoa, ja mitä isompi kannateltava paino on, sitä vahvemmat jaloista on tehtävä. Kun epätasaisessa maastossa kävellään, ei voida tietää, missä kohdassa maan pinta tulee vastaan. Sen jälkeen ongelmaksi muodostuivat jalan tassu ja nilkka. Kone on museoitu Tampereelle museokeskus Vapriikkiin. Jyrkässä rinteessä nilkka kääntyi liikaa ja tassu kippasi. ”Jos kuski käänsi sitä vaikka 45 astetta etuviistoon, kone lähti menemään sinne kuin rapu. ”Kavereilla oli todella hyvä ajatus siitä, millaisilla laitteistoilla, ohjelmistoilla ja tietokoneohjaimilla ohjausjärjestelmä toteutetaan. 46. Saksassa testattiin pehmeikköä ja huomattiin, että vielä paremman suorituksen saamiseksi siellä tassuja olisi pitänyt suurentaa. Testiajoja käytiin tekemässä muun muassa Sveitsissä ja Saksassa, jossa oltiin kiinnostuneita rinnepuun korjuusta. Lisäksi askelten ajoittamisessa täytyi ratkaista se, kuinka liikkeestä saadaan tasaista.” Koneissa oli jatkuva paineenmittaukseen perustuva voimanlaskenta. Tuonkin ajan tietokoneilla ohjausjärjestelmä ja jalkojen hallinta saatiin toimimaan. Siitä seuraa lisää painoa, mikä tarkoittaa, että hydrauliikalta eli voimansiirrolta vaaditaan enemmän, mikä tuo jälleen lisää painoa.” Toinen ongelmakenttä oli energiataloudellisuus, johon jalkasuunnittelu ja ohjausjärjestelmä liittyivät olennaisesti. 30 asteen rinne on kuitenkin hyvä saavutus, eikä sen jyrkempiin paikkoihin pyörä tai telakaan hevin mene. Kone kävelee maailmalle Vuonna 1995 Plustech julkisti toisen prototyyppinsä, joka herätti jo runsaasti kansainvälsitä huomiota. Kävelevän koneen parissa jatkettiin Plustechillä muiden töiden ohella.” Paakkunaisen mukaan erityisen haasteellista kehitystyössä oli painonhallinta. Piti saada liikkumisnopeutta, mutta silti pystyä toimimaan hyvin epätasaisessa maastossa. ”Pyrimme toteuttamaan koneen järkevällä teknologialla ilman titaanirakenteita tai muuta kustannuksellisesti mahdotonta. Se vaati sitten lisäksi tietynlaista anturitekniikkaa. ”Omapaino piti saada mahdollisimman pieneksi. Kustakin jalasta tiedettiin koko ajan, minkä verran se kantaa ja millainen kuormitus siihen kohdistuu. Pitää osata tuntea, milloin alla on pitävä alusta ja seuraava jalka voidaan nostaa ilmaan. ”Suomen tavallisissa metsäolosuhteissa maasto on aika kivistä, ja se oli tietynlainen Kun ohjaussauvaa käänsi sivulle, kone lähti menemään sinne kuin rapu. hyvä porukka, ja niin panimme vuonna 1992 Erkki Kareen johdolla oman firman eli Plustech Oy:n pystyyn
Rauma sai vanhan tiiminsä takaisin, kun Rauman omistama Timberjack-metsäkoneyhtiö osti Plustechin vuonna 1997. Onhan se selvä: kun pukit tuetaan maahan ja tehdään kouralla töitä, stabiliteetti on todella hyvä.” Vaikeina aikoina vaikeaan maastoon Plustechin kävelevien metsäkoneiden kehittely hiljeni uusien yritysjärjestelyjen ja muiden haasteiden edessä. Itse asiassa koko koneen kehityksen ajan teimme myös muita projekteja, joilla tätä rahoitettiin. ”Meille tuli paljon projekteja Deeren maanrakennuskonepuolelle. ”Kävelykoneen erityinen vahvuus oli työkentelynaikainen vakaus. Kävelevät metsäkoneet olivat siis kevyempiä kuin nykypäivän harvesterit. Kävelykoneella maavaraa saatiin kuitenkin kasvatettua. Yksi Toinen prototyyppi oli jo aivan oikea metsätyökone, jolla tehtiin testiajoja ulkomailla muun muassa haastavissa rinnemaastoissa. Akselien ja renkaiden puuttumisesta oli muutakin etua. Kolme vuotta myöhemmin John Deere osti Timberjackin. 47 05/16. Keskimmäinen prototyyppi painoi noin 12 000 ja viimeinen kone noin 15 000 kilogrammaa. haaste. Paakkunainen näkee tähän monia syitä. Se oli maksimissaan 1,2 metriä, ja sitä sai säädettyä portaattomasti.” Kävelevän metsäkoneen polttoaineenkulutus oli samaa luokkaa liikuttaessa kuin puuta käsiteltäessä. Siihen mennessä kävelykoneen kehitys oli jo loppunut
Jos täytyy päästä siirtymään tasaisella parin kilometrin pätkä leimikolle, nopeammin sinne ajaa pyöräkoneella kuin kävelee. ”Hivenen parempaan voisi nykyään päästä esimerkiksi sähköisten voimansiirtoratkaisujen avulla. Vaikka aikaa on kulunut jo toistakymmentä vuotta, Paakkunainen ei usko, että nykytekniikka muuttaisi ratkaisevasti Plustechin vanhoja saavutuksia. Uudistus vaikutti erityisesti näkyvyyteen. Osaaminen metsäkonesuunnittelussa kehittyi kävelykoneen myötä hirmuisesti. Metsässä kävelevä kone oli hyvä menijä muun muassa säädettävän maavaran ansiosta. 48. Olen kuitenkin sitä mieltä, että näimme aika lailla sen, mihin kävelevän metsäkoneen saralla kyetään.” Entä tuleeko käveleminen jossain vaiheessa uudelleen ajankohtaiseksi vaihtoehdoksi puunkorjuussa. Kävelevä metsäkone oli täysin suomalainen projekti. Pari vuotta sitten julkistimme älykkään puominohjauksen, jossa kuljettaja ei ohjaa jokaista sylinteriä erikseen vaan puomin kärkeä. Yhtä Suomen lähihistorian kunnianhimoisinta konehanketta pyöritti muutaman innokkaan nuoren suunnittelijan ja rakentajan firma. ”Se oli kyllä todella mielenkiintoinen projekti. kehityksen loppumiseen johtanut haaste oli tiedetty jo alusta asti, eli tuotteistamiseen ja kustannustehokkuuteen liittyvät ratkaisut. Niissä olosuhteissa oli hienoa, että saimme oman yrityksen rullaamaan.” Polun varrelta löydettyä Jalan liikkuva metsäkone on ainakin toistaiseksi haudattu. Ratkaisut ovat periaatteeltaan samoja kuin kävelykoneessa aikanaan.” Ohjaamon takaa tuleva puomi oli myös kävelyprojektin satoa. Paakkunaisen mukaan se on osoitus siitä, mitä hyvällä ryhmällä voi saada aikaan. ”Julkisuusarvo oli valtava, mutta myös osaaminen kehittyi hirmuisesti. 90-luvun lama-Suomessa yritykset kärsivät muutenkin ongelmista, ja vastavalmistuneilla insinööreillä oli kovia vaikeuksia työllistyä. Hydraulisten järjestelmien ja ohjausjärjestelmien kehittämisen sekä hydrauliikan ja mekaniikan yhdistämisen saralla hanke oli aikamoinen korkeakoulu. Kävelykoneen heikoin kohta oli kuitenkin helppo maasto. John Deeren uudet harvesterit hyödyntävät ohjaamoja puomiratkaisuja, jotka tehtiin aikoinaan kävelykoneisiin. Koneen maksiminopeudeksi saatiin noin metri sekunnissa eli normaali kävelyvauhti.” Kiintoisaa on, että kävelevän metsäkoneen vireimmän kehityksen ja julkisuuden aikana Plustech oli oma yrityksensä. Siitä jäi silti käteen tavattoman paljon. Nykyään John Deeren kuormatraktorit ja harvesterit hyödyntävät kävelykoneeseen kehitettyä kelluvaa ohjaamoa
”80–90-luvun taitteessa rinnepuun korjuu oli paljon esillä. ”Vaikea sanoa”, Paakkunainen pohtii. Hyvä maasto oli kävelijän akilleenkantapää. Nyt siitä on hiljaisten vuosien jälkeen taas alettu puhua. Sieltä voi tulla kävelytekniikkaan liittyvää buumiakin, mutta se jää nähtäväksi.” 49 05/16. Ei kuitenkaan koskaan tiedä, mitä isolla rahalla tehtävät jenkkiprojektit tuovat tullessaan. Millä tekniikalla asioita tullaan ratkaisemaan, se on eri asia. Nykyään käytetään paljon vinssejä, ja se voi olla tulevaisuuden ratkaisu joko erillisenä koneena tai perinteiseen pyöräharvesteriin yhdistettynä. Tasaisella pyörä vei hitaasta askeltajasta voiton
Molemmat ovat jo täyttä harrastetavaraa, kun työkiireiltään ehtivät. Järjestäjiä ei kuitenkaan voida syyttää siitä, että Hollolassa aurinko paistoi lähes koko päivän pilvettömältä taivaalta vanhoihin kuormaautoihin hurahtaneiden niskaan. Ikäraja on varsin oivallinen siksi, että se tuo tapahtumaan laajan kirjon autoja unohtamatta yhä työkäytössä olevia 90-luvun yksilöitä. Ensimmäiset FH-Volvot ovat jo yli parikymppisiä ja 4-sarjan Scaniatkin samassa ikähaarukassa. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko 50. Ainoa pääsyvaatimus tapahtumaan oli, että auto on valmistettu viime vuosituhannella. Sekä vierailijoiden että osallistujien autot ohjattiin portilta omalle kentälleen ilman pääsymaksujen perimistä. Jälkimmäiset ovat siinä iässä, jossa on vaarana joutua pihan perille ja sieltä varaosina kaukomaille. Nostalgiakuormureiden kevätjuhla Retro Trucks 7.5.2016 Hollola. Hollolan Kukonkoivussa järjestettävä retrorekkatapahtuma kasvaa vuosi vuodelta niin esillä olevan kaluston kuin yleisön osalta. Tulevilta vuosilta voisi ehkä odottaa vanhojen kuorma-autojen rompetorin kasvua: tänä vuonna myyjiä oli vain muutamia. S uomalainen harrasteautotapahtuma ei ole mitään ilman kunnon vesisadetta. Sen tiedetään pitävän tapahtumaan osallistuvan väen alan todellisina tekijöinä ja harrastajina. Retro Trucks on saavuttanut maineen tapahtumana, jonne voi tulla ilman pelkoa siitä, ettei oma ajoneuvo täyttäisi jotain kriteeriä. Tapahtumaa ei pääse arvostelemaan liian jäykistä järjestelyistäkään. Suomalaiseen perhetahtumaan kuuluu kahviteltta grillimakkaroineen sekä pomppulinna, ja nekin löytyivät Kukonkoivusta. Tapahtumaan osallistui tällä kertaa noin 70 kuormaautoa. Mukana oli jälleen niin huolella entisöityjä museorekisteriyksilöitä kuin ajosta suoraan tapahtumaan tulleita, reilut viisitoista vuotta vanhoja autoja. Raskaampaan rautaan rakastuneet kutsuivat Lahdessa samaan aikaan järjestettyä klassikkoautonäyttelyä leikillisesti Retro Trucksin oheistapahtumaksi
51 05/16. Vaikka katkaisu nyt vähän harmittaa, pelasti se todennäköisesti auton meidän päiviimme. Rengasvalmistajat ovat osanneet tuoda tuotteitaan hyvin esille erilaisten kuorma-autoihin laitettavien koristeiden muodossa. Korpisen Janin Scania on kulkenut suvussa isoisä Albert Syversenin ostettua auton aikanaan uutena kaljanajoon. Se alkaa olla varsin arvostettu sarja nykyään. Sittemmin auto katkaistiin rekanvetäjäksi kevyeen lähikiikenteeseen. Scania 93 90-luvulta ja parikymmentä vuotta vanhempi Scania 140 ovat molemmat vielä siistissä työkunnossa – ja täyttävät Retro Trucks -tapahtuman vaatimukset. Tuomisen 111-Scania kuuluu sarjaan edelleen työkäytössä olevat yli 35-vuotiaat kuorma-autot. Tässä kaksi nättiä yksilöä 70-luvun taitteesta. 80-luvulla Good Year liputti selkeästi rekkailuhengessä. Peltimaskiset Kasiparit olivat Volvon ensimmäisiä erityisesti kaukoliikenteeseen suunniteltuja malleja, joilla päästiin markkinoihin kunnolla käsiksi
Kakkossarjan Scaniat ovat selvästikin nousseet harrastekalustossa pinnalle. 52. Hämeenlinnalaisen Sillankorvan tutut värit ovat palanneet Ville Sillankorvan Scania 142:n myötä takaisin tien päälle. Italialainen 36-tonnimetrin Coma-asennusnosturi on ollut uutena vuonna 1988 huomiota herättävä pilkki. Euralaisen Koskinen Yhtiöt Oy:n vanha hinausauto on löytänyt uuden ja hyvän kodin Hämeestä. Auton rakenteet viittaavat siihen, että hinausvarustus on rakennettu Ruotsissa. Uskottavuutta ei puutu myöskään neliakselisesta SM-Sisusta
AHVENISTOLLA jyrisee Etelä-Suomen suurimpaan HIENOIMMAT HYÖTYAJONEUVOT Livemusiikkia, nähtävää ja koettavaa, markkinameininkiä, rentoa yhdessäoloa, syötävää ja juotavaa. la 16.7. Lapsille pomppulinna, paloautoajelua ja paljon puuhaa. FI VANHOIHIN JA UUSIIN KONEISIIN! Toimitus kotiovelle yli 100 € ostoksista. Kilpailukykyise t hinnat ja nopeat toimitukset! Kasvava valikoimamme sisältää TERVETULOA Rekkatapahtumaan Torilla tavataan pe 15.7. YLI 16 000 ARTIKKELIA! WWW.TRAKTOR ITJAVARAOSAT. klo 10.00 18.00 VAPAA PÄÄSY! KOKOONTUMISAJO Hämeenlinnan torilla klo 18.00 20.00 VAPAA PÄÄSY!
Osallistuminen koneilla tai ilman Lukijoillemme numerosta 6/11 tutun Eero Rintalan laani on varsin sopiva paikka tapahtuman järjestämiseen. Harrastajia koneineen tulee paikalle luonnollisesti Pirkanmaan ja Satakunnan alueelta muttä myös kauempaa. Tarkoitus oli saada nimenomaan itsetehtyjä härveleitä esille”, miehet kertovat. 54. ”Ensimmäisillä Paukepäivillä kävi arviolta pari sataa ihmistä. Yhytimme paikan päältä tapahtumaisäntä Eero Rintalan ja Paukepäivien neljän hengen idearyhmään kuuluvan Olli Aittomäen. Eero ja Olli kertovat että osallistujia on saapunut muun muassa Reisjärveltä, Laukaasta, Valkealasta ja Virolahdelta. Paukepäivät on kasvanut nopeasti varsin suosituksi sekä keksijäseppien että yleisön keskuudessa. Rauhalliseen maalaismaisemaan viikonlopun ajaksi eloa tuovat härvelit mahtuvat mukavan tiiviille alueelle työnäytöksineen. P aukepäivien historia alkaa vuodesta 2011, joten voidaan jo puhua perinteisestä tapahtumasta. Tärkeä osa tapahtumaa ovat kahvija ruokapalvelut. Päätimme yrittää kerätä samanhenkisiä ihmisiä yhteen, tuttujen kautta levitimme sanaa. Tänä vuonna oli pelkästään lauantaina jo noin tuhat kävijää. ”Kymmeniä vuosia ollaan koneiden kanssa pelattu, ja nurkkiin on kaikenlaisia värkkejä kertynyt. Paukepäivien keskeistä antia eli omavalmisteisia laitteita oli paikalle totisesti siunaantunut. Meillä alkoi olla ongelmia parkkipaikkojen suhteen”, he jatkavat. Tämä lupsakka ryhmä piti huolen siitä, että kaikille riitti suuhunpantavaa. Toukokuun viimeisenä viikonloppuna kaikenlaisten koneiden ja keksintöjen harrastajat kokoontuivat Sastamalaan Rintalan Eeron tiluksille. Paukepäivät Pellepelottomien viikonloppuleiri Sastamala 28.–29.5.2016. Nerokkaita, humoristisia ja teknisesti taitavia vempaimia katsellessa voi vain hämmästellä, mitä kaikkea pystyy mielikuvituksella ja kätevillä käsillä varustettu ihminen saamaan Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Tyhjin vatsoin eivät pellepelottomatkaan jaksa koneiden kanssa touhuta
Maamoottorit olivat hyvin edustettuina. Mauri painoi pitkää päivää 1960-mallisella International Drott -telakoneellaan. Toni Siikasalo oli värkännyt pienen mopon kolmen hepan Briggs & Strattonin ympärille. Runko on valmistettu Venetsia-tuolin putkia hyödyntäen. Samainen Calfdozer-yksilö on esitelty Vanhojen Koneiden numerossa 7/14. Paukepäiville osallistuneet Mauri Perälä ja Suvi Salminiitty olivat mukana omilla teemoillaan. Suvi oli tehnyt humoristisen TVH-aiheisen dioraaman tietyömiähineen ja merkkari-Liisoineen. Satula on Raisusta ja tankki Soliferista. 55. Niillä käytettiin hieman poikkeuksellisiakin laitteita kuten makkaragrilliä ja vastakkain istuttavaa keinua. Pikku-Jussi-kaivinkone urakoi yhdessä Calfdozer-pikkupuskijan kanssa
Piikkilangan kiristäjästä on jalostunut hieman väkevämpi yksilö Saab-Valmetin Hourulan tehtailla. 13-heppainen Kiinan-Honda pyörittää hydraulipumppua, jolla saadaan liike-energia tuotettua. Taka-akseli on Opel Rekordista ja etuakseli Ford Transitista. Teuvo Majaneva ja Marko Arola ovat jalostaneet kissan pilalle raapimasta sohvasta kelpo kulkuneuvon. Sastamalasta oli paikalle saapunut italialainen OMtelatraktori. Vastaavanlaista kapistusta käytetään Juhan mukaan muun muassa siiloihin holvaantuneen materiaalin irottamiseen paineilmaiskun avulla. Punainen pyörä keskellä penkkiä on nopeuden säätöä varten, kulkusuunta vaihtuu sohvan edessä olevalla vivulla. Voimaa antaa Saabin eli Fordin 1,7-litrainen V4. Paikalla piipahti siistikuntoinen Hakomobil 4000. Juha Huisman tarjosi yleisölle mahdollisuutta testata rakentamaansa Rosamunda-paineilmatykkiä. PAUKEPÄIVÄT 56
esille humoristisen TVH-aiheisen tietyömiäs ja merkkari-Liisa -somistuksen”, Eero jatkaa. Tämä taisi olla työmiesten mieleen” Suvi arvelee. Suvin dioraamassa tietyömiäs istuu liikennemerkin juurella kettinkivartisen lapion kanssa ja merkkari-Liisa puolestaan nojatuolissa vuoden 1961 Hymy-lehti sylissään. Parvekegrillaajan unelmako. ”Päästäkseen Paukepäiville ei tarvitse välttämättä tuoda koneita mukanaan. Eero haluaakin nostaa esiin konetapahtumissa usein unohdetun henkilöstön. ”Nämä naiset ja miehet, jotka koko viikonlopun ajan huolehtivat kahvit, pullat, keitot ja lätyt kaikkien nautittavaksi, ovat elintärkeitä koko tapahtumalle”, hän toteaa Kylläisenä kelpasi jatkaa alueen kiertämistä, sillä mielenkiintoista nähtävää oli yllin kyllin. Nämä pienet traktorit ovat syntyneet Esa Lindroosin käsissä. Pienin nykäyksin pyörivässä pesukoneen rummussa olevia makkaroita ei tarvitse grillauksen aikana käännellä, koska ne kääntyvät automaattisesti rummun liikkuessa. Mustaa savua ja työn ääniä ruokaa unohtamatta Paukepäivillä on nimensä mukaisesti touhua, sauhua ja pauketta.Maamoottorit säksättävät, työnäytöksissä vanhat koneet siirtelevät maamassoja, ojia ja salaojia kaivetaan. Salaojakoneen käynnistys kiinnosti kävijöitä, samoin muutkin työnäytökset, joita oli miltei koko ajan josssain päin käynnissä. Kuormaauton ilmapalje pumppaa ilmaa arinan alle. Tässä jo viime kesänä bongatussa maamoottorikäyttöisessä grillissä on nerokkaita hihna-, hammaspyöräja vipuvälityksiä. ”Merkkari-Liisa piti tietyömailla kirjaa muun muassa kuormista ja huolehti parakkien siivouksesta. Täytyy hattua nostaa heille, jotka aikoinaan ovat leipänsä tämmöisillä hankkineet”, Perälä toteaa. Voi ottaa esitettäväksi vaikka jonkin teeman kuten loimaalainen Suvi Salminiitty, joka laittoi 57 05/16. Suvi oli Paukepäivillä miehensä Mauri Perälän kanssa. Kun työmaa siirtyi eteenpäin, myös Liisa vaihtui. ”Kyllä näillä vanhoilla vehkeillä on mukava harrastella, mutta jos päivittäin pitäisi tehdä pitkää päivää helteillä tai pakkasilla, ei tämä enää mitään mukavaa olisi. Näiden koneiden isäntien kanssa kannatti mennä jutulle, sillä värikästä tarinaa riitti. Vasemmanpuoleinen perustuu Suzuki Swiftin tekniikkaan ja matontamppaustelineen putkista valmistettuun runkoon. Ilman ruumiinravintoa ei innokkainkaan harrastaja koko päivää pärjää. Pöytyäläinen Perälä touhusi ahkerasti koko viikonlopun vuoden 1960 International Drott -telakoneella sorapenkassa. aikaan – monesti vielä omista nurkista tai roskalavalta löytyneistä tarpeista. Aggregaatit jauhavat sähköä ja kompressorit pärisevät. Ajoittain kahvin ja lättyjen tuoksu leijailee sieraimiin. Paukepäivien isäntä Eero Rintala (vasemmalla) sekä tapahtuman ideaporukkaan kuuluva Olli Aittomäki (oikealla) jutustelivat Hannu Katteluksen, Timo Hautmäen ja Lari Hasselin kanssa. Tapahtumaisäntä Eero Rintala kaivurin puikoissa. Vieraat olivat paikalla maamoottoreineen. Zetor saa voimansa ajoleikkurin viisiheppaisesta moottorista
Tämä kauniisti käyvä Bernard on tehnyt työuransa TVH:n betonimyllyn pyörittäjänä. Nummelan koripajan logossa ei materiaalivahvuudessa säästelty. On siinä bahcot ja billnäsit poikineen. 58. Tämän hivenen hyytävä tosigrillaajan työkalu olisi lähtenyt 25 euroon. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Paineilmaja vesiletkut vaan kiinni, ja ruhot halkeaa siististi. Tämäkään ei tarvitse kuin yhden tarvitsijan. Vaikka Mobiilimäen tapahtumaa eivät perinteiset maamoottorit säestäkään, kuultiin markkinakentältä kauppojen vauhdittamiseksi milloin moottorisahan, perämoottorin tai puutarhajyrsimen käyntiääntä. Scammelliin olisi löytynyt imu-/pakosarjaa. Kesäheikki Turku, 5.6.2016. Harrasteparkki oli vahvasti autopainotteinen, mutta nähtiin joukossa myös muutama järeämpi kulkupeli. Turun Seudun Mobilistien romutori ja keräilytapahtuma Kesäheikki tarjosi koneharrastajillekin ihmeteltävää. Julius Tallbergin maahantuomalla puksuttajalla oli 200 euroa hintapyyntiä. Painava pronssinen kilpi säilyy, vaikkei bussista enää muuta olisi olemassa
Kohtuullisen kattava valikoima käyttämättömiä kylpyhuoneen vesikalusteita olisi lähtenyt viiteenkymppiin. Kun askel alkaa painaa, on aika siirtyä Tunturiin. Myyjä arveli Tropic Senior -lämmityslaitteen olevan kuormuriin sopiva. Tämä Tunturin ilmeisesti 30–40-luvun pyörätuoli on säilynyt lähes käyttämättömänä. Järkevään pikappiin mahtuu kaikkea, ihan kaikkea. Puutarhajyrsimeenkin ilmestyi iltapäivästä myyty-lappu. 59 05/16. Harvinaisuus kiinnostaa. Vain sisärenkaat on hiljattain vaihdettu uusiin. Ainakin satasen hinta oli sopiva, sillä lämppäri oli kohta pöydältä kadonnut. Ihanan iloista optimismia toukokuulta -47. Ammattiautoilija-lehdessä iloittiin kesästä ja kelirikkoajan päättymisestä. Tähän todella hienoon kelamagnetofonin mikrofoniin on varmasti puhuttu vain asiallisuuksia, sillä kunto oli pakkausta myöten kuin uusi. Super Majori tervehti portilla Vilske-etukuormaajallaan. Jari Krouvilan Steyr 586 lienee maassamme ainoa laatuaan
Kaivukoneet ovat kuuluneet lasten suosikkileluihin vuosikymmenet. Rompetorilla tavarat vaihtoivat omistajaa, konekentällä puksuttivat maamoottorit, ja harrasteparkin koko ajan vaihtuvassa tarjonnassa riitti ihmeteltävää. Teksti ja kuvat: Jukka Vuorenmaa Rompetorin tarjonnassa oli metsurin välineiden lisäksi kaikkea keräilytavarasta harvinaisiin varaosalöytöihin. MAN kävisi väriensä puolesta vaikka sirkusvaunun vetäjäksi. Tämä kivasti patinoitunut kaivuri kävisi niin leikkeihin kuin kirjahyllyä komistamaan. Masiinat koolla Nurmijärvi 5.6.2016. 60. Kesäkuun ensimmäisen viikonlopun Masiina Meeting -tapahtuma sai mukavasti harrastajia liikkeelle. Pyöreän pehmeästi muotoiltuja kovan työn tekijöitä. Kuten kaikki muukin, myös kuormurit ovat Amerikassa tavallista isompia ja komeampia. Moottoritilaansa esittelevän Fordpaloauton takana komeilee Vanhat Koneet 7/15 -numeron kansikuvasta tuttu 145-Scania
61 05/16. Parkkialueen kalusto koostui pääosin henkilöautoista, mutta oli siellä maatilan tarpeisiinkin sopivia laitteita näytillä. Zetorit ovat tainneet tulla pysyvästi muotiin. Vanha klassikko saapumassa alueelle. Oli paikalla muitakin takavuosien suosikkitraktoreita Fergusonista Fordin kautta Valmetiin. Rajamäellekin niitä saapui useampi hieno yksilö sadesuojalla ja ilman. Varttuneempi väki muisteli, kuinka näillä ennen kuljettiin, ja nuorempi vastaavasti ihmetteli eroa nykykalustoon. Vanha linja-auto kiinnosti isoja ja pieniä kävijöitä
Hän on poikiensa kanssa entisöinyt huolella monta maamoottoria ja autoa. Teksti ja kuvat: Aimo Tenni Raivo Hannuksen viimeisin hankinta on tsaarin ajalla Tallinnassa Metallitööstus Bolkovitšin tehtaassa tuotettu maamoottori. Isä poikineen ja apulaisineen on saattanut monen monta maamoottoria ja autoa käyntikuntoon ja silmää ilahduttamaan. Siihenkin puuhaan ne kuitenkin valjastettiin: eräskin moottori käytti elokuvaprojektoria, jolla kansaa paimennettiin pysymään oikealla tiellä eli vasemmalla. Valmistusta toki jatkettiin, mutta nimi muutettiin aatteen mukaiseksi: Proletaar. Hannuksen ensimmäinen ostos oli M. Rautapyörä-Fordson on kauniissa maalissa, mutta muutama moottoripyörä ja muuta kalustoa odottaa vielä entisöintiä. Kansanvalistuskaan ei ensimmäisenä tule mieleen näiden koneiden yhteydessä. Seilerin tehtaan vuonna 1936 valmistama maamoottori. Hämmästyttävän monella alalla maamoottorit pyörivät, sillä Hannuksen kokoelmissa on esimerkiksi suihkukaivo, jota maamoottori käytti. Neuvostovalta jyräsi aikoinaan tämänkin tehtaan yli. Työn alla oli parasta aikaa muun muassa Buick Super Eight vuodelta 1947. Valintaan varmasti vaikutti moottorin valmistuspaikka, sillä tehdas sijaitsi Pärnussa, Hannuksen kotikaupungissa. 62. Kansalle siis näytettiin ulkoilmaelokuvia sielläkin, missä sähköä ei ollut. Maamoottoriharrastajille tuttu ilmiö esiintyy naapurissakin: monasti pyörien läpi kasvaa vahva pajukko tai vaihtoehtoisesti käsivartta väkevämpi koivu. Nyt on suunnitelmissa museon perustaminen. RAIVO HANNUS Koneharrastaja Pärnusta Pärnulainen koneja autoharrastaja Raivo Hannus tunnetaan laajalti myös Suomessa. H annuksen verstaalla on käynnissä jatkuva entisöintityö
Raivo Hannus järjestää Pärnussa Vanhan tekniikan päivät elokuun 20. Malli on kopioitu Saksasta. 11-hevosvoimainen englantilaismoottori ei paljastanut nimeään. Tätä linjakasta kaunotarta valmisti Tšekinmaalla Praga-lentokonetehdas. Kone pyöritti aikoinaan sahaa Pärnumaalla. Maamoottorikäyttöinen suihkukaivo. Kelpaa Aero Sportia vuodelta 1930 esitellä. Rompetorilla myyntipaikka maksaa neljä euroa. päivänä. Skandia oli ruotsalainen moottori, jonka lisenssin NL osti ja valmisti esimerkiksi tämän koneen Odessassa. Yhteydenotot: aimo.tenni@gmail.com 63 05/16. Kuten savusta näkyy, kone toimii. KONEMATKALLE PÄRNUUN. Tämä aatteen värinen kone pyöritti Neuvostoliitossa ulkoilmaelokuvia. Mikäli lukijat suunnittelevat matkaa paikalle, toimittajalta saa sähköpostilla suomenkielisen tarkemman esitteen päivän tapahtumista
Vanhan ajan menopelit saavat tätä nykyä rutkasti huomiota. ”Vanhin entisöimäni auto on vuoden -26 T-Hoppa ja muitakin kanttiautoja samalta ajalta olen tehnyt. Vaikka et aikoisi leiriytyä, museo kannattaa käydä kiertämässä, kun Karstulan suunnassa poikkeaa. ”Vuonna 2004 ostettiin kiinteistö kunnalta, ja 2005 saatiin museon ovet auki”, Jari kertoo. Ne on kerätty Karstulan ja Jyväskylän väliltä tutuilta mobilisteilta.” Museoon on yrittäjäpariskunnan voimin koottu paljon muutakin vanhaa tavaraa kuin autoja. Ensimmäisenä uudelle tontille aukesi automuseo Wanhat Wehkeet. Leirintäalue on ollut tässä pari vuotta, ja miltei kaikki karavaanarit kiertävät museonkin läpi.” Leirintäalueen myötä paikalla voidaan järjestää tapahtumia ja kokoontumisajoja. Kymmenkunta museon autoista on omaa käsialaa, loput ovat muiden harrastajien autoja. Museosta löytyykin muun muassa lottaja suojeluskuntahistoriaa, yli 200 vanhaa radiota, hammaslääkärin vastaanotto, vanha koululuokka ja ties mitä.” Kun yritystoiminta museon ympärillä laajeni, se muuttui kokopäiväiseksi ja ravintolan pyörittäminen keskustassa sai jäädä. KARSTULAN WANHAT WEHKEET Jos matkoillasi etsit Keski-Suomesta leiripaikkaa, Karstulan Myllyjoki-Campingista löydät makuusijan lisäksi kappaleen ajoneuvohistoriaa ja muuta mennyttä aikaa. ”Muut palvelut ovat lisänneet museon käyttöä. ”Myös emäntä on kiinnostunut kaikesta vanhasta. Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Jukka Vuorenmaa ja Jari Lasonen 64. Idea museoon syntyi luonnollisesti miehen omasta autoja entisöintiharrastuksesta. J ari ja Merja Lasonen aloittivat yritystoiminnan Myllyjoen tienoilla reilut kymmenen vuotta sitten. Tänä vuonna kesäteatterissa pyörii toistaiseksi suurin tuotanto, musiikkinäytelmä Olavi Virran elämästä. Sauna-, juhlaja majoitustilojen lisäksi Wanhojen Wehkeiden ulkoareenalla järjestetään joka kesä teatteriesityksiä. Wanhat Wehkeet -museo on kesällä auki päivittäin 10–16. Puhtaiden autotapahtumien ohella Myllyjoella on lähiaikoina tiedossa myös nostalgiamunavaunujen kokoontuminen eli melko erikoista maantieretkeilyn historiaa
Karstulassa näytillä on niittovalmis kaksikymppinen. Mikä mopedi istuisikaan paremmin leirintäalueen museoon kuin KTM Camping. 65 05/16. Suomalaista ajoneuvohistorian museota ei oikein voi kuvitella ilman Valmetin varhaisimpia malleja. Museosta löytyy myös lottien, suojeluskunnan ja terveydenhuollon historiaa. Kerran tuvassa mekasti Luxor ja pihalla seisoi Tippa-Rellu
66 Seppiä ja mestareita Reijo Ervasti
Juuri myyntiin tullut uusi Tunturi Sport haettiin kotiin saman tien. Reijo oli pikkupojasta asti isänsä kanssa mukana traktorin sekä muiden maatilan koneiden ja laitteiden korjauksessa. Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Jan-Erik Laine Reijon pajalla eli Repa’s Restore Centerissä on kaikki hyvässä järjestyksessä. REKE’E-KEKSIJÄ Reijo Ervasti Nuorella Reijo Ervastilla oli kova halu päästä ajamaan moottoroiduilla kaksipyöräisillä, mutta vanhemmat pitivät poikaa aisoissa. Rikat, ratit, laakerit ja lasit ovat omissa laatikoissaan. ”Isä lupaili, että kun teet ahkerasti töitä ja olet siivosti, saat moottoripyörän”, Ervasti kertoo. ”Olin kahdeksanvuotias vuonna 1962, kun isä osti ensimmäisen auton ja antoi minulle Solifer-moponsa”, Reijo muistelee. 67 05/16. Vanhempien päätöksellä mopo vaihdettiin rukiinsiemeniin”, Reijo kertoo vieläkin pettymystä äänessään. O ulunsalolaisen pitkän linjan koneharrastajan Reijo Ervastin tallista löytyy komea kokoelma upeasti entisöityjä menneiden vuosikymmenten moottoripyöriä ja mopoja. Sen sijaan hän lupasi, että Reijo voi valita kaupasta minkä tahansa mopedin, ja niin nuorukaisen oli tyytyminen siihen. Poika oli niin innoissaan omasta ajokistaan, että ei juuri muuta malttanut tehdä kuin kokeilla mihin kaikkialle mopolla pääsee. Isä kuitenkin perui puheensa, kun pelkäsi kovasti, että poika joutuu onnettomuuteen. Vuonna 1968 Reijo lähestyi virallista mopoiluikää ja sai ajokikseen Pyrkijä-mopedin. Aikuisiällä mies on ottanut menetetyt harrasteja ajovuodet monin verroin takaisin. Harrastus ei ole rajoittunut pelkästään kaksipyöräisiin vaan laajentunut käsittämään kaikenlaiset ajoneuvot. ”Kun olin kolmisen viikkoa ajellut, äitiä alkoi hirvittämään hurja meno. Harrastuksen hankala alku Taito itse tekemiseen ja koneiden korjaamiseen on kotoa opittu. Keksijä-Reke’e on lisäksi rakentanut itse useita sellaisia kulkupelejä, joita ei ole ollut ostettavissa. Jatkossa haaveena oli tietenkin oma moottoripyörä, ja kun ikäraja alkoi lähestyä, valittuna oli 250-kuutioinen pyörä
Yksrengas-Reke’e, itse tehty versio Mono Wheelistä. 68 Seppiä ja mestareita Reijo Ervasti. Kolmisenkymmentä vuotta sitten ensimmäisen kerran rakennetulla neljälitraisella sivuventtiilikuutosella varustetulla Triumph Reke’e Spitfire -kilpurilla on omistajansa mukaan jo neljäs evoluutio meneillään
Moottori ehti välillä veneen voimanlähteeksikin, mutta nyt se on kunnostettu täydellisesti. Kun selvisi, että Humbereissa on ollut yleensä lehmäntai lampaansarvesta tehdyt kädensijat, päätti tekijä saada omaansa sopivan kokoiset. ”Siellä näin ensimmäisen kerran Mono Wheelin, ja kun selvisi, että sellaista ei ole saatavana, päätin tehdä sellaisen itse”, Reijo nauraa. Melkoinen harvinaisuus, Humber 1913 500 cc, valmistuu pikkuhiljaa. Ervasti laskeskelee, että hänen tontillaan on ollut 25 eri merkkistä moottoripyörää ja mopoa ja 28 eri merkkistä autoa. Reijo ajoi Ummenajokkaalla, kaveri moottoripotkukelkalla ja kolmas kaveri omalla jääpiirtäjällään. Otto Brandtin maahantuoma ja Helsingin poliisilaitokselle alun perin rekisteröity menopeli on ollut viimeiset käyttövuotensa Kajaanin ja Oulun seudulla. Näin syntynyt Kaliforniasimulaattori takaa saunojalle täydellisen lämpötilaja löylynsäätömekanismin. Idea huimaan laitteeseen tuli, kun Reijo oli kolmen hengen porukalla pitämässä stunt-näytöstä jääspeedwayn MM-kisoissa Saksassa. Harrastaminen on vuosien myötä muuttunut paljon, ainakin osien saanti on helpottunut internetin myötä. ”Tuttavalla oli pässi kasvamassa, ja kävin mittailemassa sarvia sitä mukaa kun se kasvoi. Reijo onkin kirjannut ylös, millaista harrastamien oli, kun kotona ei ollut edes puhelinta, mutta silti tarvittavia osia tilattiin Amerikkaa myöten ja posti toi ne kotiportille asti. Omavalmisteita Reijon pajasta Repa’s Restore Centeristä on vuosien myötä valmistunut jos jonkinlaista vekotinta kierrätysosista kasattua ekoliikkujaa myöten. Pihapiirissäkään ei voi erehtyä siitä, että ollaan koneharrastajan luona: grillilaavun penkkinä toimii Vauxhall Vivan takaosa, ja pöydän lasilevyä pönkittää veekasimoottori. Kaksipyöräiset Moottoripyöristä tärkein lienee vuosimallin 1927 Harley Davidson, jonka entisöinti on vaatinut paljon aikaa ja vaivaa. Saunan lauteille Reijo on asentanut amerikanraudan kojelaudan nappiautomaatteineen. Reijon mukaan vaimon mielipide asiasta Oulun murteella on: ”Kun oot sielä tallisa, nii oot tallesa.” Ervastin takapihalta lähtee oma moottoritie. Harley Davidsonin perässä vedettävä vuosimallia 1930 oleva aito reki on saanut Trafilta postissa oman rekisterikilvenkin. Harrastekalustoon kuuluu myös veljenpojan kanssa yhteisomistuksessa oleva traktori, pitkäakseli-Nuffield, jonka Reijon isä hankki 1960-luvulla. Reijon tunnetuin itse tehty ajokki lienee Yksrengas-Reke’e. Istuessaan ensimmäisen kerran Yksrengas-Reke’en kyytiin tekijä ehti hetken epäillä, pystyykö laitteella lainkaan ajamaan. Seinillä on kuvia ajoneuvoista ja tapahtumista, joissa niitä on esitelty. Reissun ainoana vapaapäivänä käytiin tekniikan museossa. Roulette Reke’e Rakkine V2 -moottoripotkukelkan menoa vauhdittaa kaksipyttyinen Husqvarna Roulette ja vauhdin takaa jäähän pureutuva sirkkelin terä. Ihmistä aisojen, jalasten ja tynnyrin näköisen vetolaitteen avulla lumella liikuttava Ummenajokas on toisinto Matti Lohen 1920-luvulla valmistamasta eriskummallisesta menopelistä. Reijon highwayltä löytyy muun muassa Ford 39 Leyland, Wartburg, Letukan kutonen, Hillman Minx ja monta muuta täysin palvellutta voimanpesää. Vanhan pyörän entisöinti ei ole hätäisen miehen hommaa, sen Ervasti on jo ehtinyt todeta. Kun sarvien koko oli sopiva, pässi päästettiin autuaammille laidunmaille.” Reijo Ervastilla on tiettävästi Suomen ainoa katsastettu moottoripyörän peräreki. ”Kyllä sillä tuli ajettua, se oli parin vuoden kuluttua aivan loppu.” Niin kova innostus moottoripyöriin kuitenkin jäi, että niistä tuli myöhemmin elinikäinen harrastus. Puoliso ei ole pahoillaan miehen aikaa vievästä harrastuksesta. Reijolla on tällä hetkellä kymmenkunta moottoripyörää. Laitteille annetuissa nimissä esiintyy Reijon jo nuorena saama Reke’e-kutsumanimi. Osia on tähän mennessä metsästetty Venäjää ja Turkkia myöten. ”Olisi ollut hyvä aloittaa ajaminen 15-vuotiaana eikä viisviitosena.” Tallissa ja ulkopuolella Ervastin harrastus ei rajoitu pelkästään autotalliin, vaan kodin muutkin tilat kertovat isännän harrastuksesta. Kulkuväylän varteen on varastoitu moottori poikineen. Äidin ja isän pelko hurjapäisestä ajotavasta oli varsin perusteltu, sillä vielä viisikymppisenäkin mies on huimapäisesti toteuttanut jääradalla nopeusajokokeen rakentamallaan Triumph-kilpurilla. Suurin sallittu moottoritienopeus rikottiin reilusti joka tapauksessa. Hurjista tavoitelukemista jäätiin, kun lämpötila nousi eikä pyörä pitänyt toivotulla tavalla. 69 05/16
Nyt tulos oli parempi. Vuoden mittaan esiteltiin myös neuvostoliittolainen T-150-suurtraktori Belarus-mallien jatkeeksi. Tilannetta kuvaa hyvin se, että uusien henkilöautojen rekisteröinti putosi parilla tuhannella edellisvuodesta ja toissavuoteen verrattuna laskua oli jo 17 000. Maatalouden koneistumisessa päästiin tilanteeseen, jossa traktoreita oli pyörein luvuin yhtä paljon kuin maatilojakin. Näissä oloissa kotimaisen Valmetin menestys asemiaan kohentavana myyntiykkösenä oli todella huomionarvoista. Uusia traktoreita rekisteröitiin lähes 12 000 kappaletta. Tämä ohjusten ja tykkien vetolaitteen maatalousversio ei kuitenkaan kuulunut ns. Nelivetomalleja oli seitsemällä merkillä. Kotimaisia ohjaamokoppeja asennettiin ahkerasti tuontitraktoreihinkin – sellaisia oli seitsemällä eri tuontimerkillä. Vilkkaamman kaupan aikana niitä oli yksi vähemmän, sillä Ursus, puolalainen Zetoriin perustuva traktori tuli tarjolle vasta vuoden loppupuolella, ja ensimmäiset C 385 -tyyppiset Ursukset luovutettiin pohjanmaalaisille ostajille syyskuussa Seinäjoen maatalousnäyttelyssä. VUONNA 1976: Traktoreita yhtä paljon kuin maatiloja Traktorikauppoja tehtiin vuonna 1976 vilkkaammin kuin 70-luvulla koskaan aiemmin. Traktoreiden kasvaneeseen tarpeeseen vaikuttivat maatalouden erikoistumisen ja tehostamisen vaatimukset enemmän kuin talouden yleiset suhdanteet. 70 TRAKTORIKAUPPA VUONNA 1976. Tarjolla oli monen tyyppistä kalustoa pienoistraktoreista suurtehovetäjiin, ja totuttujen valmistusmaiden ohella traktoreita tuotiin Romaniasta ja Puolasta. Fiatilta ja Leylandilta sellainen löytyi. Puolalainen Ursus tuli uutuusmerkkinä suomalaisille traktorimarkkinoille. Ursus oli Zetoriin perustuva traktori. Moottoriteholtaan alle 40-hevosvoimaiset olivat lähes kadonneet myyntimallistoista. Koneliikkeillä oli tarjolla 13 eri merkkiä pyörätraktoreita. Ö ljykriisin shokkivaikutus oli jo takana, mutta maan talous laahusti edelleen synkeässä tilassa. luettelomalleihin. Hyötyajoneuvojen rekisteröinnit pysyttelivät kuitenkin aika vakaina. Joissakin kalliimmissa Teksti ja kuvat: Olli Ojanen Kotimainen Valmet oli ehtinyt nousta traktorien myyntiykköseksi, ja vuoden 76 aikana Valtsun etumatka kasvoi seuraavaksi suosituimpiin verrattuna. Yli sadan hevosvoiman moottoreita tarjosi kahdeksan merkkiä: Fiat, Ford, International, John Deere, Leyland, Massey Ferguson, Valmet ja Volvo. Aivan tuntematon merkki se ei ollut, sillä 50-luvun alussa oli tehty tulokseton yritys myydä Lanz Bulldogin kopiota Ursuksena
Autojen hintoihin vertaamalla traktorien kalleuden huomaa. Traktoreiden osuus mainonnassa ei tuona vuonna korostunut, vaan työkoneketjut, puimurit tai tuotantorakennusten laitteet pidettiin hyvin näkyvillä. Fiatin mainonta keskittyi uusiin ja kehittyneisiin italialaisiin valmisteisiin. Se vastasi Ladan ja Polski-Fiatin hintaa. Parin vuosikymmenen ajan varsin suosittu David Brown oli joutunut osaksi isompaa traktoriyhtiötä, mutta meillä sen tuonti ja myynti oli siirtynyt pienempiin puitteisiin. 1976 ei ollut Belaruksen menekin kannalta hyvä vuosi. Suositut Valmet 502, Ford 4600 ja Belarus oli halpuutensa vuoksi ollut tärkeä tekijä nelivetoisten traktorien lisääntyneessä suosiossa. 71 05/16. Maailmalla tapahtuneet yrityskaupat ja lisenssisopimukset vaikuttivat siihen, että traktorimerkin alkuperäinen kotimaa ja traktorin todellinen valmistusmaa olivat eri asioita. Halpoina mainostetut Belarus T400 ja Zetor 4712 maksoivat saman kuin VW Golf tai Ford Escortin Sportversio. Hinnakkaita olivat Traktoreiden hinnat olivat nousseet ja nousivat inflaation vuoksi. Suurin osa länsisaksalaisista oli Internationaleja. Belarusten tuonti oli organisoitu uudelleen, ja traktorit viimeisteltiin Suomessa. Massey Fergusonin, International McCormickin ja John Deeren osalta tilanne oli jo tuttu. Massey Fergusonien myynti kasvoi reippaasti edellisvuoteen verrattuna, vaikka merkin mainonta olikin entistä vaisumpaa. malleissa oli ohjaamo jo maahan tuotaessa. Volvo-BM menetti suosiotaan, ei paljoa, mutta menetti kuitenkin. Työkoneuutuudet kiinnostivat enemmän. Kirjavoitumisilmiö oli uutta Fiatin puolella: italialaismerkin halvemmat 450-mallit tuotiinkin Romaniasta. MF 595 -mallin ansiosta Ranska oli taas mukana traktorien tuontimaissa. Myyntimäärä väheni tuntuvasti edellisvuodesta, ja traktoreita tuotiin enemmän kuin saatiin myydyksi. Nyt alkoi tullitilastossa näkyä taas ranskalaistraktoreita, kun Massey Ferguson 595 -mallit tuotiin sieltä. Halvemmat Fiatit tuotiin Suomeen Romaniasta. Myös suhteellista nousua tapahtui. Koneliikkeet mainostivat valikoimiaan ammattilehdissä melko ahkerasti ja näkyvästi. Muista merkeistä selkeästi poikkeava valkoisuus ei auttanut. Ammattilehtien katsauksissa neljän suuren maatalousnäyttelyn anneista ei traktoreille annettu mainittavaa tilaa. LänsiSaksasta tuotiin runsaahkosti traktoreita, vaikka saksalaismerkki MB-Track pysyikin harvinaisuutena. Myyntiverkoston hentous varmaan aiheutti alamäen myyntilukemissa. Vuoden mittaan rekisteröitiin 302 uutta Volvo-BM:ää, kun maataloustraktoreiden lisäksi kirjattiin myös Volvo-BM-perustalle tehdyt metsätyöversiot. Halvimmat arkiautot maksoivat alle 15 000 markkaa, mutta halvinkin pyörätraktori, bensiinimoottorinen kevyt Leyland 154 maksoi noin 21 000
Lähellä neljännestä kuitenkin oltiin. Kiinnostusta nelivetoa kohtaan tunnettiin kuitenkin paljon. Leylandin osuus koheni hiukan 6,6 prosenttiin. Tosin Valmetin markkinaosuus hieman putosi vajaaseen 23 prosenttiin. Hyväkuntoisesta 2–3-vuotiaasta MF 185:stä pyydettiin ainakin 34 000 mk. Hyväkuntoisista MF 175 -malleista pyydettiin 20–28 000 mk. Niiden käyttö oli edelleen painottunut viljelysten ulkopuolelle. David Brownin osuudeksi jäi 5,5 % rekisteröinneitä. Niiden sijoitukset nelosena ja viitosena rekisteröintitilastossa säilyivät ennallaan. 140 000 markan hintaan sai suurtehotraktoreita tai sitten BMW 3.0SI:n, Mercedes Benz 280 SE:n tai Chrysler New Yorker Broughamin kaltaisia erikoisuuksia. Uusien traktoreiden valmistusmaista Englanti oli vankasti suurin: 6545 traktoria. Ford, Zetor ja Belarus kävivät kaupaksi edellisvuotta huonommin. Pohdintaa nelivedosta Nelivetoiset traktorit eivät maataloustöissä esittäneet kovin suurta roolia. Yli 20 000 kysyttiin myös esimerkiksi Natikka-Kormikin B 274 -malleista. Asiaan paneuduttiin myös koelaitos Vakolassa, joka jo syksyllä 75 järjesti vertailukokeita mitatakseen vetokykyä muokkaustöissä ja muita tärkeitä asioita nelivetoisten ja takavetoisten välillä. Valtran nimi alkoi tulla tutuksi. Fordin osuus oli noin 16 ja MF:n 15,5 prosenttia. Seuraavat jäivät selkeästi pienemmiksi. Vakolan kokeissa vertailtiin myös takapyörien levikkeillä varustettujen traktoreiden kykyjä. Traktorikaupan suuria nousijoita olivat nyt yli 400:lla petrannut International ja noin 250:llä parantanut Leyland. Internationalin markkinaosuus kohosi jo 13,9 prosenttiin. Käytettyjen koneiden markkinoilla koneliikkeiden hintapyynnöt kohtuukuntoisiksi sanotuista Massey Ferguson 35 -malleista olivat alle 5000 markkaa ja MF 65 -malleista 7–8000. Myyntimäärä ja varsinkin ero myynnin kakkosmerkkiin kasvoivat. Traktorivalikoiman kirjavoituminen aiheutti Valmetin markkinaosuudessa pienen pudotuksen. MF 148 olivat samanhintaisia kuin Saab 99 GL tai isommalla moottorilla varustettu Ford Taunus. Nelivetoisten kyvyt ja saavutukset osoittautuivat parhaiksi, kuten arvattavissa varmaan olikin. Zetoreiden myynti oli pari sataa kappaletta pienempi kuin Taavettien. Niihin verrattuna 60-luvun alkupuolen nelos-Nuffieldit olivat hinnoissaan 10–16 000 markan hintapyyntöineen. Kiinnostavaa on, että koeraportissa tuotiin esille pyörän levikkeillä varustettujen takavetoisten saavuttamat hyValmet, Leyland, Fiat ja VolvoBM toivat tarjolle valmiiksi koottuja työkoneyhdistelmiä. 72 TRAKTORIKAUPPA VUONNA 1976. Tilaston kakkosen ja kolmosen, Fordin ja Massey Fergusonin, ero kapeni tuntuvasti. Muut olivat edustettuina alle tuhannella järjestyksessä Länsi-Saksa, Italia, Tshekkoslovakia, Ruotsi ja Neuvostoliitto. Kotimaisia rekisteröitiin 2700. USA:sta tuotiin 65 traktoria, mutta se oli yhtä paljon kuin kahtena edellisenä vuonna yhteensä. Valmetille vuosi 1976 oli hyvä vaikkei aivan täydellinen menestys. Vertailuissa käytettiin Massey Fergusoneja ja Fiateja. Myyntiykköseksi kolmea vuotta aiemmin nousseen Valmetin etumatka seuraaviin oli jo 600:n luokkaa
vät tulokset. Määrä oli lähes 7000 suurempi kuin vuotta aiemmin. Jo 1950-luvun alussa Vakolan arvioinneissa todettiin nelivetoisen traktorin edut. Nyt 70-luvun puolimaissa arvioinnit olivat saman suuntaiset. Fordien myynti väheni, vaikka traktorikauppa muuten kävi vilkkaana. Vuosi 1976 oli Internationalille aivan erinomainen: uusia rekisteröitiin reilusti yli 400 edellisvuotta enemmän ja markkinaosuus hipoi 14:ää prosenttia. T-150 ei meillä maatalouskoneena päässyt edes MB-Trackin lukuihin. MB-Trackin kykyjä viljelyskoneiden yhdistelmien vetäjänä tuotiin esille vähemmän ajokertoja vaativana työmuotona. Alla on neuvostoliittolainen T-150, ohjusten ja tykkien vetäjän maatalousmuunnos. Koneen kalleus rajoitti menekin vähäiseksi. Traktoristuminen valmistui Vuoden lopussa valtakunnassa oli Tilastokeskuksen mukaan runsaat 217 000 traktoria. Maatalouden koneistuminen ja traktoristuminen oli siis täydellistynyt. Muistetaan vielä, etteivät kaikki tilastoidut tilat olleet aktiivisesti viljeltyjä. Pyörälevikkeet olivat halpa ratkaisu muokkaustöihin, jos pelkkä takaveto tuntui turhan heiveröiseltä. Vasemmalla DaimlerBenzin yritys tulla mukaan traktorimaailmaan MB-Trackmallillaan. Näiden arvioiden perusteella voidaan päätellä, että maataloustraktoreita oli melko tarkkaan yhtä monta kuin yli kahden peltohehtaarin tiloja. Nelivetoiset eivät olleet paljoa parempia, joissain tapauksissa eivät yhtään. Vasemmassa reunassa ja alla esimerkkejä erilaisista traktoreista. Silloin arvioitiin nelivetoisten hinnat niin korkeiksi, ettei parempi suorituskyky korvannut lisähintaa. Kymmenisen prosenttia rekisteröidyistä traktoreista oli käytössä maatalouden ulkopuolella, ja silloisen konemiesarvion mukaan maataloudessa töihin käytetyistä traktoreista noin kymmenesosa oli rekisteröimättömiä koneita. 73 05/16. John Deeren myynti kasvoi hurjasti, melkein kolminkertaiseksi, mutta 83:n uuden Jontikan rekisteröinti ei valtakunnan traktorimaisemassa juuri näkynyt
Valmet 500 -74. 500 €. Hyväkuntoinen. Suomen suurin kone, esite ja käsikirja kokoelma vain yhtenä eränä, 1350 €. Vm -85, tosi hyvä. 700 €. 050-323 9879, Lammi. Deutz 1-syl. 5500 €. 3500 €. Riuku-Vammas taulu ja piirustukset, alkuperäiset 200 €. 050-309 1940. Puh. Yhteishinta 60 €. MOOTTORIKONEISTUKSET MYÖS VANHOIHIN KONEISIIN VALMET, NEW HOLLAND JA DEUTZ TRAKTORIEN, JA TYÖKONEIDEN EGR-NOKKIEN POISTOHIONNAT. Myös Renault 5TL, Renault 6TL ja Renault 10 on samanlainen kone. Vuosien saatossa ovat tutuksi tulleet myös vanhojen koneiden moottorit . Lämmönvaihdin 50 €. 1000 €. Puh. Puh. Kunnostukseen, keräilijälle tai varaosa sahoiksi. irtokone 16 hv, startilla. ASHLAND USA. 050-372 3647, Padasjoki. 200 €. 044-581 7956 Homelite XL-800 sahat. Vesipumppu, vaaka mallia, painesäiliö valua, THE FE. MYERS & BRO. Täysremontti tehty. Kuorma-auto Renault Millenium vm. Mylly Elho H. H. Katsastettu, lavan pituus 5 m. ilkka.eronen@ gmail.com Puh. 4-veto, Maletti 110 rotavaattori. Markkinat Myydään Siistikuntoinen traktorin/trukin istuin. 5550 €. SCANIA L 36 käyttöohjekirja 10 €. 100 €. Fordson vm. Oliver aurat H. 040736 0480, Ristakallio. 06-4149 511, 040-596 1409 info@moottorihiomo.. Paperit remont. 040-937 0660, Sieppijärvi. 74 Osta ja myy kalustoa MOOTTOREIDEN ERIKOISLIIKE PALVELUKSESSANNE MOOTTORIHIOMO HUOLTAA JA KORJAA MOOTTORIT Moottoriexpertti Seinäjoen Moottorihiomo on jo vuodesta -66 asti palvellut asiakkaitaan mitä erilaisimmissa moottorialan huolloissa. Nouto ja käteismaksu. MERKKIEDUSTUKSET: SEINÄJOEN MOOTTORIHIOMO Rajatie 48, 60120 Seinäjoki | Puh. LOKOMO A331 taulu 40 €. H. -39. Veneen suunnanvaihdin uusi. 040-064 8141 Renault R8 pelkkä kone. Myös museomalleja H. Sampo 75 puimakone H. 80 €. SCANIA 55/66/76 käyttöohjekirja kuvilla, 20 €. Sähkömoottoreita. Puh. Puh. SCANIA LS 85 S juliste 700X100, 40 €. 10-80 €. H. Kompressori 100L säiliö 120 €. On ajokunnossa. Kubota B 7100 vm -85. FORDSON kansi 30-luvulta, (suomivalu) 40 €. 1108 cm. Istuin on ehjä ja täysin kunnossa. 1997. Puh. Puh. Lisävarusteena nosturi HMV. 050-597 1085, Kangasala. 60 €. Strömberg 0,359 kw, kunnostettu. Pieni metsäkärry H. 20-luvulta ehjä ja toimiva 150 €. H. | www.moottorihiomo.?. CO
10 €. Nouto ja käteismaksu. 450 €. 040-866 9806, Vaajakoski. Puh. 620 €. www.ndi.. Olympia 5-6 hp. Tepa 5 traktorikärry. Kääntää suunnan ja alentaa puolet. Wanhat Sisu Jyry 1977 kippilava. Kaikki osat, ehjä, loki, ei koskaan ollut rekisterissä 1200 €. venttiilit. Puh. Peräkansi irti ja uusi tilalle. 050-521 9318, Kihniö. Vire-keskimoottorin akseli ja potkuri. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.. Kunnossa, viljalaidat. Mäntä, kiertok. Leveys 310 cm. www.vanhatkoneet.. alk. 040-583 5970, Nakkila. Niittokoneen osia, Mörkö-Majorin osia. Puh. H. Vanhat Koneet tilaajapalvelu: 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@vanhatkoneet.. 05/16 75. Normaali boori. Zetor 25 sekalaista osaa. H. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. NDI Finland Oy Deeren Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. TVH kärkiaura. Bolt-on asennus. -renkaat Meillä hyvä valikoima renkaita ja sisärenkaita myös entisöitäviin koneisiin. Käyntikuntoinen David Brown 25D. 050-409 5233, Laihia. Valmet 20/15 ulosoton muutossarja. Kun muutat, kerro myös meille. 1500 €. Puh: 050-372 3647, Padasjoki. Konehuolto T. Vaikka museo kuorma-auton keulalle. Valmet 15 vetopyörästöt
Amerikan Rauta kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi Isot Koneet Maailman mahtavimmat Isot Koneet on erilainen aikakausilehti. Tuning.fi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Tuning.fi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.fi Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Klassikot kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.fi Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.fi on lehti tuningharrastajille. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Koneurakointi kestotilaus 62.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 67.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.fi Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Isot Koneet kestotilaus 32.90 €, 4 numeroa Isot Koneet määräaikaistilaus 34.90 €, 4 numeroa Tutustu ja tilaa: www.isotkoneet.fi Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Raskas Kalusto kestotilaus 62.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 67.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.fi Suomen Historia Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Suomen historiasta löytyy loputtomasti kiinnostavia tapahtumia, hämmästyttäviä faktoja, mielenkiintoisia henkilöitä sekä elämänkohtaloita. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.fi. Suomen Historia kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Suomen Historia määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.suomenhistoria.fi Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Vanhat Koneet kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.fi Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.fi Puhelimitse: puh. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Nimensä mukaisesti sen sivuilta löytyy toinen toistaan suurempia ja mielenkiintoisia koneita, joiden yhdistävänä tekijänä on täysin arkipäivästä poikkeavat mittasuhteet. Näitä menneisyyden tarinoita Suomen Historia tarjoilee asiantuntevassa ja mukaansatempaavassa muodossa. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista
78. Ennen vanhaan niin koneiden kuin autojen merkit ja tyyppikilvet olivat koristeellisia. Scania-merkin aarnikotkan pää tulee Skoonen vaakunasta. Merkki ei kiiltele, mutta näkyypähän nimi vaatimattomassa lasikuituisessa pyöräkuormaajan korissa. Tässä jutussa olevat merkit ovat hapettuneet, haalistuneet tai lohkeilleet, jos ovat vielä säästyneet pikkuvintiöiden tuhotöiltä tai tarpeettomilta pitkäkyntisiltä. RAUHASSA RUOSTUVAT Logo, koristeteksti, tyyppikilpi tai signeeraus. Scania on Etelä-Ruotsissa olevan Skoonen maakunnan latinankielinen nimi. Bray perusti vuonna 1911 Bray-yhtiön. Ajan kanssa ne yksinkertaistuivat ajan ja aikakauden tyylien mukaisesti. Tehdas on käyttänyt aarnikotkaa logossaan tehtaan alkumetreiltä asti. Porvoolainen Eklöfin paja valmisti muun muassa pieniä mekaanisia Jussi-kaivureita. Jonkinlainen merkki kruunaa lopullisen tuotteen ja antaa viimeisen silauksen, vaikka kyseinen tuote olisi kuinka yksinkertainen tahansa. ERKKI-MERKKI ERKKI-MERKKI W. Jokaisella valmistajalla on tapansa merkitä omat tuotteensa ja tekeleensä. Niinhän taiteilijakin on ylpeä teoksestaan ja haluaa signeerata sen. E. Vickers on iso nimi maailmalla hydrauliikan parissa. Se voi olla tarra, kilpi tai vaikka valuun sisällytetty nimi. Tämä logo oli prässätty ison säiliön päätyyn
Eisenwerk Wülfel valmisti teollisuuteen kaikenlaisia koneita. Nimi vaihtui 1959 Dynaksi. Näitä mobilisoituja puominostureit a nähtiin esimerkiksi Yhdysvaltojen armeijalla Korean sodassa. Euklides Aleksandrialainen oli kreikkalainen matemaatikko. 79. Toyota Dynan historia alkaa jo 1950-luvulta nimellä Toyopet Route Truck. Vähemmän matemaattis ia kivenjärkälei tä on taas raahattu Euclid–merkk isillä kiviautoilla. 1934 perustettiin Normagin traktoritehdas Keski-Saksaan, Nordhauseniin. Kuvan tekstilogo komeilee kolmannen sukupolven eli U10-sarjan (1968–1977) ovipellissä. Aiheeseen tullaan palaamaan myöhemmin. Tämä Quick-way truck shovel maatuu suomalaisessa metsässä. Tämä Allis Chalmers HD-11 on jo saanut eläkeläisrusketuksen iholleen. Tässä hieman matemaattisen oloinen Euclid-logo. Tässä yksi 1950-luvun keskisaksalainen traktori eksyneenä kaukaiseen Suomeen. Vuonna 1959 perustettiin Närpiöön koritehdas Närko, joka on tällä hetkellä Pohjoismaiden johtava perävaunuvalmistaja. Moni saattaa kutsua kaikkia nostureita hiiapeiksi. Tämä kyltti komeili jonkinsortin vaihteiston kyljessä. Hiab on kuitenkin lyhenne vain yhden ruotsalaisen nosturivalmista jan nimestä Hydrauliska Industri AB
Saksalainen Allgaier Werke GmbH valmisti muun muassa traktoreita 1950-luvulla. International Travelall happanee hyvää vauhtita. Fiskars 550 ei selittelyjä kaipaa. Magiruksen tyylitellyssä M-logossa pitkä korkea piikki kuvastaa tehtaan kotikaupungin Ulmin katedraalia. Tässä Fordson Englannista ja Jylhänvuoren teollisuus Oy:n korilätkä JYKIperävaunusta. Clark ei ole koristeellisuutta harrastanut logossaan, kun teksti on leikattu paksuun sivupeltiin. Keräilijän seinälle eksyy monenlaista merkkiä ja lätkää. RAUHASSA RUOSTUVAT 80. Selkokielinen teksti on valettu painopuntin keskelle. Vastapainotrukki on trukkimalleista yleisin. Saab on saanut muhkeamman konepeiton Magirus Deutzin keulalta
Volvon logo, ympyrä nuolella, koristi jo ensimmäisen Volvon keulaa vuonna 1927. Kolmatta senttiä paksu alumiiniplootu hapettuu muinaisen dinosauruksen kupeessa. Kontio-Sisun koristeteksti ei turhia koreile. Seuratkaa johtajaa, Masterskreenin seula näyttää tien. On ajateltu, että logo oli kunnioitus vankkaa ruotsalaista terästeollisuutta kohtaan. 1930-luvun Cleveland-salaojakonetta koristaa puolestaan emalinen mallikilpi. Brittiläisen Land Roverin tyylinäyte. 81. on tehnyt raskaiden kuorma-autojen ohella traktoreita sekä dieselmoottoreita ja turbiineja erilaisiin sovelluksiin. Inc. Tässä unohdetun kärkiauran valulätkä vuodelta 1961. Ich commer! Maschinenfabrik Augsburg-Nürnberg eli M.A.N. Alfred Schmidtin valmistamaa lumiaurakalustoa nähtiin esimerkiksi MB Unimogin keulalla. Ympyrä nuolella on ikivanha raudan merkki ja myös roomalaisen sodanjumala Marsin symboli. HKL:n Volvokaturin keulaa koristaa Wiima-koritehtaan siipilogo
Harrastekoneeksi löytyi alkupään malli. Matti Kajander kiersi huoltamassa Valmeteja, kun 33 tuli markkinoille. MF 186 ja Fahr M66 ahmivat viljaa, kuljetuspuolella ahkeroivat Ford, Fergu ja Taavetti. Tero Purosuon mökkitraktorin virassa uurastaa venäläisvalmisteinen 80-luvun alkupuolen Belarus 425.. 82 Seuraavassa numerossa: MÖKIN PIKKU NELIKKO HUOLTOMIEHEN MUISTOPELI VANHAT KONEET 6/2016 ILMESTYY 25.8.2016 KAURANPUINTIA KLASSIKOILLA Kimmo Tuomisen ja Mika Lehtosen vanhat masiinat viihtyvät peltotöissä
VANAJA A-68E WWW.KIERTOKANKI.COM Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi Luotettavaa verkkokauppaa jo 10 vuotta! KÄTEVÄSTI NETISTÄ VAIKKA KOTIIN KULJETETTUNA! Nopeat toimitukset! Tervetuloa ostoksille! KIRJOITA TILAUKSEESI KOODI HEINÄ2016 JA SAAT YLLÄTYSLAHJAN ! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 05/2016 • Hinta 8,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 47 5 / 2 1 6 • C la a s C o lu m b u s • D a vi d B ro w n S e le ct a m a tic 8 8 • Fa rm a ll F-1 4 • V a n a ja A -6 8 E • V o lv o L3 9 5 Yrityshistoriaa ja 60-luvun puimuriklassikko CLAAS-ERIKOINEN Mitä ei voi ostaa, se rakennetaan itse REIJO ERVASTI Simo Rekolan lapsuuden traktorimalli FARMALL F-14 74 50 00 -1 60 5 • PA L VK O 20 16 -3 4 6 41 48 87 45 00 03 16 00 5 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D