Diesel WWW.KIERTOKANKI.COM Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! TILAA KÄTEVÄSTI VERKKOKAUPASTAMME • Maatalouskoneiden varaosat ja tarvikkeet • Luotettavaa verkkokauppaa jo yli 10 vuotta • Nopea toimitus vaikka kotiovelle asti KONEMIEHEN VERKKOKAUPPA Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 5/2018 • Hinta 8,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT FIATIN HISTORIAA OSA 1 • Maatalouskoneiden varaosat ja tarvikkeet • Luotettavaa verkkokauppaa jo yli 10 vuotta • Nopea toimitus vaikka kotiovelle asti TIMO HAPPONEN Korjattavat korjataan, loput tehdään itse VIIMEISET SINISET Esittelyssä Leylandin turbosynkrot 282 ja 482 YLÖ-TEHTAAT Höyrynkehittimestä pienkuormaimeen 6 41 48 87 45 00 03 18 00 5 745000-1805 PA L VK O 20 18 -3 8 Viipale mediat 63 5 / 2 1 8 • Ta k ra D ie se l • Le yl a n d 2 8 2 & 4 8 2 • Fi a t O M A D 5 • Fi a tin h is to ria o sa 1 • Y lö -T e h ta a t
Kaupan päälle avaimenperä. • Kun työsi sisältää paljon kääntöliikettä, polttoaineen kulutus laskee jopa 25 – 40% • Komatsu HB215LC-1 on aito sähköhybridi japanilaista osaamista ja tekniikkaa • Hybridikomponenteille 4 v /10 000 h takuu – muut koneen osat 2 v /3000 h • Komatsu HB215LC-1 hybridikaivukoneita on toimitettu vuodesta 2008 lähtien jo tuhansia – Komatsu laatuun voi luottaa Kun haluat tehokkaan ja ympäristöystävällisen kaivinkoneen, soita meille METALLITIE 6, 33960 PIRKKALA PUH. komatsu_HB215_v2_297x210fi.indd 1 22.08.2013 08:50:54 KoLME DooSAnIA piKaKoKeilussa: UUTUUSLEHTI! 8 90 8 90 8 90 8 90 8 90 Raskas Kalusto parkkikiekko Klassikot parkkikiekko Koneurakointi parkkikiekko Vanhat Koneet parkkikiekko 8 90 Amerikan Rauta parkkikiekko Vanhat Koneet lippalakki Koneurakointi lippalakki Raskas Kalusto lippalakki 8 00 Vanhat Koneet pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä. Finnjet – itämeren superkulkija 248 sivua. 4 90 Tarra-arkki Säänkestävät tarrat A5 arkilla. Sireenejä ja sinivilkkuja Pelastusajoneuvoja Suomessa, 200 sivua. Ainutlaatuinen näyttely-ympäristö tarjoaa nähtävää ja koettavaa aamusta iltaan! KANSAINVÄLINEN KULJETUSALAN AUTONÄYTTELYJA KULJETUSMESSUTAPAHTUMA YHTEISTYÖSSÄ: POWERTRUCKSHOW.FI Yli 350 näyttelyautoa Jenkkivetureita Veteraaniautoja ESIINTYJIÄ MM. 37 90 37 90 37 90 14 90 Amerikan Rauta avaimenperä 14 90 14 90 14 90 8 00 Klassikot pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä. Viipale mediat Klikkaa ostoksille verkkokauppaan www.supermarket.. Supermarket.. Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot. Country sisters Kuljetusmessut Yli 200 osastoa Ohjelmaa lapsille Freestyle Motocross & Super Trial Truck Pulling Valoshow Messut avoinna: Perjantaina 10.00-18.00 • Lauantaina 10.00-18.00 1pv 30 €, 7-12v 10 € • 2pv 40 €, 7-12v 15 € • Alle 7v € • Perhelippu (2 aik. Kaupan päälle avaimenperä. 020 775 8400, FAX 020 775 8492, www.sr-o.. Suuri Valmet -traktorikirja 216 sivua. IKILIIKKUJA UUtUUslehti! Autoja ja autoilun ajankuvaa sodanjälkeisiltä vuosikymmeniltä ClassiC Motor show ’08 Messuraportti ensimmäistä kertaa järjestetystä harrasteajoneuvonäyttelystä 120 000 km ajettu Mercedes-Benz 220D Automatic -79 Steyr Puch kääntää katseet SympAtIAA ItävALtALAISIttAIn wanhat aUtot vappUajelUlla Zoolandian kokoontumisajon tunnelmia Testasimme, kuinka höyryjunalla matkustettiin Ukko-Pekan matkassa Museokatsastus Mitä pitää ottaa huomioon ja kuinka se käytännössä hoituu. Kaupan päälle avaimenperä. ja alle 12v lapset) 1pv 70 €, 2pv 100 € Valoshow (lauantaina 18.00–23.00) 15 €. Klassikkomarkkinat Kymmenittäin harrasteautoja ja osia myytävänä Autoilun nostAlgiAA 1950 1985 • www.klassikot.fi • 01/08 • Hinta 7,50€ Tunturi Super Sport Urheilumopo 80-luvun tyylillä Tuleva klassikko Peugeot 205 1,9 GTi Aikakautensa yllättäjä Lotus Cortina Kahdesti rakennettu replica 6 4 1 4 8 8 3 6 8 4 8 8 8 1 > M B 22 0D • Ch ev y ii • to yo ta Co ro lla • s te yr p u ch • o pe l a sc on a • a u st in a 4 • lo tu s Co rt in a • s aa b 9 6 • p or sc h e 9 24 • tu n tu ri s u pe r s po rt 01 /0 8 CAT-HYBRIDIKAIVURI esittelyssä MAnIToU KURoTTAjAT Koeajossa ARMoTon VW AMARoK maanrakennus • metsäkoneurakointi • kiinteistöhuolto • maatalous n ro 1 • 1/ 20 13 • 7, 90 € 6 414887 200110 1 3 1 72 00 11 -1 30 1 PAL VKO 2013-44 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.koneurakointi.fi HajateK oy jo 20 vuotta energiatuotantoa liikevoiman hyötykäyttäjä Metsäalan tekijät koolla TARPEESEEN TURVETTA n U M E R o 1 K o n E U R A K o In T I 1 /2 1 3 • tu rv et ta ta rp ee se en – H aj at eK oy • piK aK oK eil u ss a: Ko lM e do o sa n ia • el M ia W oo d ´1 3 • es it te ly ss ä: M an it ou -K u ro tt aj at tuoretta teKniiKKaa KoneMessuilla ELMIA WooD ´13 silvator 2000 EnERgInEn HAKKURI Miksi Komatsu
Kun yksi seurue toisensa jälkeen kertoo kotimaansa kanssaharrastajille tarinoita hienoista tapahtumista ja ystävällisestä ilmapiiristä, varmasti monen mieleen jää itämään ajatus omasta pohjoisen reissusta. Ja oli tapahtuma sitten ennestään tuttu tai aivan uusi tuttavuus, aina voi luottaa siihen, että siellä on hyvä meininki, missä koneharrastaja toisen kohtaa. Vastaavia pieniä, pitkälti talkoovoimin rakennettuja ja ylläpidettyjä museoita löytyy Suomesta runsaasti. Yhä useammassa tapahtumassa näkee naapurimaista ja jopa Keski-Euroopasta matkanneita harrastajia. Viime vuonna kerroimme Itävallasta Steyr-traktoreilla Suomeen matkanneesta retkueesta. Melontamuseo oli pimeänä ja ovi kiinni. Varsin vähäiset tietoni kanooteista karttuivat seuraavan puolen tunnin aikana kohisten. Maata ristiin rastiin reissatessa on ollut ilo huomata, kuinka koneisiin ja perinnehommiin hurahtaneelle riittää aina vain uutta katseltavaa. Tässä numerossa tapaamme neljän traktorin voimin Suomen-vierailulle saapuneen saksalaisporukan. HYVÄ MAA HARRASTAA O n ollut pitkä ja kuuma kesä. Kaikista tapahtumista on vaikea päästä edes jyvälle vaikka kuinka tomerasti keräisi tietoa eri nettisivuilta. Sama juttu tapahtumien kanssa. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi 5/2018 3 Pääkirjoitus. Heti alkukesästä osuimme perheen kanssa Lahden venesataman liepeillä sijaitsevaan Melontamuseoon. Oman maan tapahtumien ja museoiden kehuminen kun ei ole kotiinpäin vetoa vaan vallitsevan tilan toteamista. Hieman etäämmällä ystäviensä kanssa tarinoinut herra huomasi uteliaisuutemme ja tarjoutui esittelykierroksen pitäjäksi. En lainkaan ihmettelisi, jos näiden kesien ulkomaanvieraat olisivat vasta esimakua ja näkisimme koneturisteja tulevaisuudessa nykyistä runsaammin. Pohjoista kiertäessä tuli poikettua rompetoreilla ja kokoontumisissa, joista en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Kesän jokaisena viikonloppuna tapahtuu eri puolilla maata. Samalla tulee siirrettyä historiaan mielikuvaa juroista ja hiljaisista suomalaisista – sellaisia kun ei näissä ympyröissä juuri tapaa. Oulaisissa veteraanitraktorilla vieraileva saksalaispariskunta on tuttu näky useamman vuoden ajalta. Jostain syystä museon opasviitta ei ole osunut aikaisemmin silmiin, vaikka satamassa tulee usein käveltyä ja katseltua ihmisten veneprojekteja. Laaja tarjonta ja hyvä tunnelma on huomattu muuallakin
Se kestää kaksi päivää ja yötä. 54 Traktoritapahtuma, Loppi Simo Lehtosen museolle kokoontuivat omat ja kulmakunnan koneet. 58 Teuron tekniikkatapahtuma, Tammela Hämeen vuoden kylän kesätapahtuman keskeinen osa on konekenttä. 26 Fiat OM AD 5 60-luvun puskutraktori kelpaa yhä töihin. 4 Tässä numerossa. 56 Ol’ hollil, Somero Mäkilän museolla nähtiin erikoinen kyntökisa ja ulkomaisia vieraita. 12 18 26 66 KANNESSA 12 Takra Diesel -koekappale Kotimaisesta Takra-traktorista tehtiin sen tuotannon loppuvaiheilla dieselmoottorilla varustettu koeversio. Toimitusjohtaja Olavi Sipilä lunasti koneen tilalleen töihin. ARTIKKELIT 32 Kuinka prinsessa herätetään Höyryveturin kevätkäyttöönotto ei ole mikään pikku juttu. 60 Rompetori ja wanhat wehkeet, Pori Porin näyttelyssä nähtiin muun muassa hienosti kunnostettu MB-bussi. 50 Wanhat koneet Vahojärvellä, Parkano Toista kertaa järjestetyt perinnepäivät ovat saaneet heti kovan suosion. Ensimmäisten turbo-Leylandien kautta poraudumme mallija yrityshistoriaan. Nyt Takra on vuosikymmenten levon jälkeen taas työkunnossa – ja yhä samassa suvussa. Sivuamme työn lomassa Fiatiin kuuluneen OM-yhtiön tarinaa. TAPAHTUMAT 46 Waltakunnalliset weteraanikonepäivät, Oulainen Keskikesän suurtapahtuma osaa edelleen viehättää koko perhettä. KONEET 18 Leyland 282 & 482 70–80-luvun taitteessa Leylandit uudistuivat monella tavalla
Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 62 Seppiä ja mestareita Timo Happonen tekee pienvaluja, pintakäsittelyjä ja mittarikorjauksia. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. TILAAJAPALVELU Puh. Sen tuotteet eivät kuolleet. 72 Sähköisiä seurauksia vuodesta 1918 Lamppuöljyn puute ajoi omalta osaltaan sähköistämisen asiaa nuoressa ja sodan runtelemassa Suomessa. 38 Ylöksi Syväpajasta Heinäkoneiden idänkaupalla menestynyt Ylö-Tehtaat kaatui itäblokin mukana. 66 Fiat saroilla ja sorakuopilla 1 Sata vuotta sitten valmistettiin ensimmäinen sarja Fiat-traktoreita. 38 46 62 56 Mäkilän traktorimuseoll a nähtiin piikkipyöräiste n kyntökisa. Ojanen, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Pekka Stellberg, Aimo Tenni, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila , Tero Björklund, Thomas Backman, POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Mari Immonen, Kimmo Janhunen, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Tapio Mäntyniemi, Olli J. Pyöreiden vuosien kunniaksi kerromme merkin historian kahdessa osassa. 5/2018 32. Tärkeintä on kuitenkin moti voida muita itse tekemisen pariin. 76 Markkinat Vanha rauta liikkuu ja käy pyydykseen. (06) 2810 170, fax (06) 2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja erikoisuuksia vanhojen koneiden maailmasta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. 79 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia sieltä jostakin
Samalla tavalla toimi maatiloilla käytetty hevoskierto. Alun perin hinausaluksen nimi on ollut Alku, mutta se ristittiin uudelleen, kun alus siirtyi vuonna 1923 Kemijoen Uittoyhdistyksen omistukseen. Avuksi tulivat höyrykoneella varustetut varppaajat. Alus on seissyt kuivilla jo pitkään. Tätä toistetaan, kunnes lautta on päässyt määränpäähänsä. Varppauksella tarkoitetaan tekniikkaa, jossa tukkilauttaa hinataan vesistöä pitkin köyden avulla vinssaamalla. Se ei ole enää loistokunnossa, mutta tarjoaa silti kiinnostavan näkymän aikaan, jolloin konevoima seilasi uittotöihin. Köyden päässä oleva ankkuri pudotetaan pohjaan köydenmitan päähän. Niistä vanhempi on höyrykäyttöinen Uitto 6, joka oli Kemijärven ensimmäinen höyryvarppaaja. Viimeksi Uitto 6 on seilannut Kemijärveä vuonna 1962. 6 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Aluksi varppausta tehtiin lihasvoimin, jolloin vorokkia eli käyntikelaa kierrettiin esimerkiksi hevosten vetämänä. Samoihin töihin liittyvää välineistöä on esillä koko uittohistorian ajalta, joukossa myös koneväkeä kiinnostavia kamppeita . Puumäärien lisääntyessä ja lauttojen koon kasvaessa hevostyö kävi liian raskaaksi ja tehottomaksi. Höyryvarppaajan avulla työteho kasvoi merkittävästi, ja työtä pystyttiin tekemään vaikeimmissa olosuhteissa. M useoalue rajoittuu Kemijoen rantaan, jossa kävijää tervehtii kaksi uittotyössä käytettyä hinausalusta. Virtaukset eivät vieneet raskasta höyryvarppaajaa samalla tavalla kuin kevyttä puulauttaa. Sen jälkeen alus ja siihen kiinnitetty tukkilautta vinssataan ankkurointikohtaan, jonka jälkeen ankkuri viedään pienemmällä veneellä jälleen köydenmitan päähän eteenpäin. Uitto 6 on valmistettu Oulun konepajalla vuonna 1898. Ensimmäinen Kemijärvellä käytetty höyryvarppaaja valmistui Oulun konepajalla vuonna 1898. Varppauksessa käytetty sinkkivaijeri oli noin kahden kilometrin mittainen, ja sen päähän oli kiinnitetty 650-kiloinen ankkuri. Höyryvarppaaja Uitto 6 Rovaniemellä sijaitsevan Lapin metsämuseon laaja alue käsittää useita rakennuksia, joista osa liittyy tavalla tai toisella tukinuittotöihin
Tiellä tavattiin Suomen kesässä sorateillä törmää silloin tällöin työkoneisiin, joiden kuljettajilla on aikaa jäädä haastelemaankin. Inkeroinen Kymen Automobiilikerhon 22.9. Riihimäki Rauta ja petrooli 8.–9.9. ”Auton ajokunnosta ei ole tietoa, mutta seisoopahan ainakin kalliopohjalla”, Blomberg pohtii. Ylistaro Tapanin kaks’tahdit -mopotapahtuma, Tapanin Nuorisoseura 30.8.–2.9. Loviisa Vanhan ajan päivät, Jokelan kotiseutumuseo 26.8. Laukaa Tupaswillan perinnepäivät 25.–26.8. Mies ja Valmet 20 ovat pitäneet yhtä kymmenisen vuotta. Tavatessamme Juha oli saanut kesämökkinsä tienvarret niitettyä ja huristeli nyt kioskille hyvin ansaitulle jäätelölle. Huittinen Perinnepäivä, vanha urheilukenttä 25.–26.8. Niittokoneen lisäksi Juhalla on perälevy lumitöitä ja peräkärry puuhommia varten. Autossa on Boxerin kori, ja se on ilmeisesti 1960-luvun alussa tehty. Ylöjärvi October Swap Meet, Teivon ravikeskus 5/2018 7. Kuopio Hiltulanlahden perinnepäivät 1.–2.9. Kuopio Rompepäivät ja Ruska-ajot 25.8. Somero Traktorikynnön SM-kisat, Turuntie 1454, 31520 Pitkäjärvi LOKAKUU 13.10. Onnikka kalliolla Tapahtumakalenteri Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi ELOKUU 10.–11.8. Hirvensalmella Kuitulan kylässä tapasimme heinäkuussa Juha Nyyssösen ja hänen luottotraktorinsa. Rautalampi Pestuumarkkinat ja rompetori 8.–9.9. Hyvinkää Klassikkomopojen retkeilyajo 17.–18.8. Carl-Magnus Blomberg Raaseporista lähetti toimitukseen pari kuvaa läntiseltä Uudeltamaalta löytyvästä linja-autoeläkeläisestä. Nurmes Harrasteajoneuvoja rompemyynti-tapahtuma, Hyvärilä 10.–12.8. Härmä Power Truck Show 10.–12.8. Pälkäne Vanhan Savotan Vanhan ajan puintipäivä, Rautajärvi 22.9. Maalahti Veteraanitraktorien syyskyntöpäivä 28.–29.9. Kiitoksia Raaseporiin bussiterveisistä. Ikaalinen Idän ihmeet kohtaavat, Manso Camping 12.8. Raahe Raahen pimiät & suurrompetori SYYSKUU 1.–2.9. Uusikaarlepyy Juthbackamarkkinat 24.–26.8. Vesivehmaa Rompetori, Route 24 26.8. Reittikilvestä Carl-Magnus erottaa vielä hämärästi tekstin ”Hkl:n käytössä”. Vaasa Rompetori, Autoja moottorimuseo 22.9. Iisalmi Sawolaeset konepäewät, Koljonvirta 5.9. Piikkilangankiristäjän hankkimiseen ajoi verenperintö, sillä Juhan äidin kotipaikalle moinen ihme oli hankittu vuonna 1957
Suoja on traktoritöissä siunaus helteelläkin. Ensimmäinen Karijoelle hankittu traktori on tämä Abner Kedon uutena ostama N-Fordson vuosimallia 1939. Ainakin keskellä olevalla Sampo 30:lla on puitu viimeksi viime vuonna. Tässä kymmenvuotisjuhlan kunniaksi pienet kuvaterveiset heinäkuun puolestavälistä Karijoelta. Vähitellen myyntitapahtuman viereen on versonut työnäytöksiä ja näyttelykoneita niin, että nykyään voidaan puhua paremminkin perinnetapahtumasta kuin rompparista. Puimurit olivat valmiina töihin. 8 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Tommi Laurin omistama Taavetti on turbotettu käyttöentisöinnin yhteydessä. Traktori on tehnyt pitkän päivätyön taimitarhalla. KARIJOEN KYMMENVUOTISET Karijoen kunnassa Etelä-Pohjanmaalla on järjestetty rompepäiviä kymmenen vuoden ajan
Stalinetstelatraktorilla kyntävä mies esittää kahden hanttimiehen kanssa Neuvostovaunukuskien marssin. Se pätee tähänkin sotaa ihannoivaan musikaalikomediaan. Marjanasta on kuitenkin Klimin poissaollessa tullut kova traktorineiti, seudun nopein kyntäjä, jolla liehittelijöitä riittää. Laidat ja pohjalankut höyläsi vanhojen mallin mukaan Pekan Puu Orivedellä, ja varsinaisen entisöintityön teki Läänin Kuljetus Tampereella. Ja sekös Klimiä kismittää… Sosialistisen realismin töissä ei monesti ole todenkaltaisuudesta tietoakaan. Vaunu on valmis lannanlevitykseen. Monesti sankarihahmoina esiintyi uutteria ja iloisia työläisiä. Mutta raaskiiko noin koreaa kärryä enää tahria. Työkoneita syystöihin tarjolla 10–20-luvun taitteessa. Sensuroitua propagandaa – yhden sortin hulluutta sekin. Nikita Hru?t?ovin valtakaudella elokuvasta siivottiin pois viittaukset Josif Staliniin. Näin musiikista, kuvataiteesta, kirjallisuudesta ja elokuvasta tehtiin valtajärjestelmää pönkittävä propagandan väline. Erityisesti loppukohtaus on kuin mielipuolen unta. Pelto savuaa kuin tuomiopäivänä, kyntövauhti on hurja, ja sodan ihanuudesta laulavalla kyntäjällä on hullun kiilto silmissä. Traktorikuskit sosialismin sankareina 1930-luvulta eteenpäin ainut Neuvostoliitossa sallittu taidesuuntaus oli sosialistinen realismi. Kesäkuussa 1939 sai ensi-iltansa elokuva Traktoristy, suomeksi käännettynä nimi tarkoittaa traktorinkuljettajia, vaikka elokuva onkin nähty meillä nimellä Iloiset toverukset. Vanha kelpo yleisperävaunu ansaitsee toki uuden elämän sekin. Entistetäänhän Esojakin 5/2018 9. Näin on tuuminut vanha tuttumme Mäkijärven Erkki, jonka Esa-vaunu on tullut kesän korvilla kotiin uudenveroisena. Traktorikuskitkin valjastettiin aivan toisen maailmansodan aattona elokuvan palvelukseen. Juonikuvio kehittyy siitä, kun Kaukoidässä tankkikuljettajana palvellut Klim Jarko palaa kotikolhoosilleen Ukrainaan haaveissaan lemmittynsä Marjana
Kohlerin 340-kuutioinen puhallinjäähdytteinen moottori onkin lainattu Winhan moottorikelkkamallistosta. Toimituksen tiedossa ei tosin ole ensimmäistäkään työmaata, jossa Winhamoottoripyörä olisi valjastettu työkonetta pyörittämään. Työtön työnhakija Winhan siviilimallin valmistusmäärä jäi parinkymmeneen, ja vihreän maalipinnan sai lopulta ylleen viitisenkymmentä yksilöä. Myös ensiöveto variaattoreineen on moottorikelkoista tuttua tavaraa. Toisaalta hitaasti reagoiva variaattori tuotti harmia, jos pyörä karkasi keulimaan tai sitä halusi viedä sivuluisussa. Valmistus päättyi Winhaa valmistaneen Polar Metal Plast -yrityksen konkurssiin. Winhaa muokattiin maastoajoneuvoasetusten vaatimusten mukaisesti, eikä sen hintaan tarvinnut siten veroa lisätä. SA-kuva-arkiston kuvassa vuodelta 1942 Pääjärven suunnalta partio on lähdössä liikkeelle kanootilla, jossa on erikoinen ulkolaitamoottori. Kotimaisen maastomoottoripyörän valmistuksen taustalla oli nimenomaan yhteistyö Puolustusvoimien kanssa. Keltainen oli tarkoitettu siviilikäyttöön ja vihreä maanpuolustuksellisia tehtäviä silmälläpitäen. ajonopeuksissa, ja kalvokaasuttimen ansiosta moottori pysyy käynnissä vaikka pyörän joutuisi hetkeksi kaatamaan kyljelleen. Ulkolaitamoottori sotakanootissa Viime sotien aikaan jouduttiin partioimaan vesilläkin. Asennus näyttää tehdastekoiselta. Eriskummallinen moottori tekee jyhkeästi mitoitetusta maastopyörästä kömpelön näköisen laitteen. Kaksipyöräinen työkone Kangasalla järjestetyn 70-luvun arkiautotapahtuman moottoripyöräparkissa komeili Rovaniemellä valmistettu Winha-moottoripyörä. Puhallinjäähdytys pitää koneen lämmöt kurissa pienissä Winha-moottoripyörän voimanlähteenä palvelee moottorikelkasta lainattu kaksipyttyinen Kohler. Aluksi kummastusta herättävä voimalinjakin on perusteltu ratkaisu. Arvatenkin jättimenestys olisi jäänyt saavuttamatta, vaikka tuotantoa olisi pystytty jatkamaan ongelmitta. Prototyypissä käytettiin paloruiskuista tuttua Valmetin Rapidex -moottoria. Variaattorivedon ansiosta Winhaa voi käyttää esimerkiksi lähettitehtävissä ilman aikaisempaa kokemusta moottoripyöristä. Siviiliin ja sotaan Winha-moottoripyörää valmistettiin kahtena versiona. Puolustusvoimat oli omilla toimillaan saanut aikaan sen, että voiman ulosotolla varustetut maastoajoneuvot olivat ajoneuvoverosta vapaita. Toisioveto takapyörälle kulkee sentään tavanomaisen ketju-rataspaketin välityksellä. Jos lukijoilla on lisätietoa näistä ulkolaitamoottoreista, ottakaa yhteyttä toimitukseen ja kertokaa tietonne. 10 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. W inha on maallikonkin silmään valtavirrasta poikkeava laite. Otsikon työkoneviittaukselle löytyy katetta, vaikkakin veronkiertosyistä. Tieliikenteessä sellaisen näkeminen on jo pieni ihme. Varsinkin moottorikelkkojen kanssa puuhastelevat huomaavat oudossa voimanlähteessä heti jotain tuttua. Vaan ihmeiden aika ei selvästikään ole ohi
14 90 Legendaarinen Vanhat Koneet lippalakki HALLILÄMMITIN KOLMEN VUODEN TAKUULLA JA HUOLTOPALVELULLA Katso lähin jälleenmyyjäsi tai soita: www.rexnordic.com puh. 2,5L / vrk 3 VUODEN TAKUU 24h HUOLTOPALVELU VOITA RALLIPÄIV Ä ITSELLES I JA 5 KAVERILL ESI Osta Airrex diesel-läm mitin ja voita 10-kertais en Suomen mestarin Juha Salon rallipäivä! Lue lisää netistä. I Ei tarvitse pakoputkea ulos I Biodiesel, diesel tai polttoöljy I Ei puhallinta, ei nosta pölyä I Termostaattiohjattu (0–40°C) I Siirreltävä, ei asennusta I Hiljainen, vain 48 dB I Ei polttavan kuumia pintoja I 13kW, 15kW ja 22kW -mallit KULUTUSESIMERKKI Eristetty teollisuushalli, tilavuus: 500m³. 040 180 11 11 AIRREX AH-200/300/800 Lähes hajuton diesel-infrapunalämmitin 100% hyötysuhteella. Airrex_210x147_vanha_traktori.indd 1 17.7.2018 9.53 RAUTAISTA LUETTAVAA! www.vanhatkoneet.fi. Lämpötila ulkona: -0ºc, sisällä: +15ºc: Polttoaineen kulutus n. Deeren Deeren MAATALOUSRENKAAT TEOLLISUUSRENKAAT | METSÄRENKAAT MAANSIIRTORENKAAT Lue lisää: www.alliancerenkaat .. Maahantuoja: NDI Finland OY www.ndi.. ENEMMÄN KATETTA HANKINNALLESI FIKSU RENGASVALINTA Hyvä käyttötunti saavutus Pehmeä maaperälle – hellävarainen kasvustolle Taattua laatua Ota yhteyttä lähimpään rengasliikkeeseen ja pyydä tarjous N 00 12 9 17 Supermarket.
TEKIJÄNSÄ TALOSSA TAKRA DIESEL -KOEKAPPALE 1954 Kun Takra-traktoreiden valmistus päättyi kannattamattomana, tehtaalla oli juuri tehty dieseltraktorin koekappale. Olavin poika Martti on kunnostellut diesel-Takraa hissukseen yli vuosikymmenen. 12. Hankkeen vetäjä ja Takran johtaja Olavi Sipilä lunasti traktorin itselleen. Ainokainen on nyt ansaitsemassaan työkunnossa
Ensimmäisen kerran tamperelaisen Takratraktorin koekappaleet esiteltiin yleisölle vuonna 1949 Kangasalla maatalousnäyttelyssä. Hans Palsbon tuontiliikkeestä Turusta tilattiin saatavilla ollut Perkins P4 -dieselmoottori. Uusi diesel-Fordson oli tulossa markkinoille niin edulliseen hintaan, että Takra tippui heti kättelyssä kilvasta. Kokeneempaa traktorintekijää kuin Sipilä ei Suomesta siis olisi Takran johtoon löytynytkään. Tarkoitukseen sopiva yritys heillä jo oli, konepajatuotteita tekevä Takra Oy. Kotimaisen käsityön myötä traktorin hinta kohosi melko korkeaksi. Koska Takran tuotannon suurin osa meni sotakorvauksina Neuvostoliittoon, liikemiehet epäilemättä ennakoivat traktorituotannon korvaavan tulevaisuudessa päättyvää sotakorvausteollisuutta. Päärahoittajakin vetäytyi Takran takaa. Teksti ja kuvat: Mika Rassi 13. Tuon teholuvun myötä se määriteltiin aikansa keskiraskaiden traktoreiden luokkaan. Takrassa oli bensiini-petrolimoottori, ja sen tehoksi ilmoitettiin 32 hevosvoimaa. Seuraavana vuonna päästiin jo sarjatuotantoon ja myymään Takroja. Valmet 15 onkin mitä suurimmassa määrin Sipilän hengen ja käden tuote – jos kohta taloudellinen mies ottikin mallia maailmalta. Myöhemmin Sipilä sai tehtäväkseen Valmetiksi nimetyn valtion metallitehtaitten yhtiön traktorin valmistamisen. Forssa V älittömästi viime sotien jälkeen pirkanmaalaiset liikennöintialan miehet Väinö Paunu, Niilo Lomma ja Eeti Kirjavainen päättivät ryhtyä tekemään traktoreita. Siellä hän oli joutunut mukaan työryhmään, joka sodan uhatessa oli pannut pikavauhtia pystyyn ammuspuristamon. Myyntiäkin oli, epäilemättä myös siksi, että ankaran säännöstelyn aikana ostaja joutui ottamaan sen traktorin, mikä kulloinkin tuli tarjolle. Vuonna 1954 rakennettiin uutta tuotantotilaa ja yrityksen johtoon palkattiin Olavi Sipilä. Takralla satsattiin traktoripuoleen, joten voitolliseen toimintaan selvästi uskottiin. Takralla rakennettiin dieseltraktorin prototyyppi ja se ehdittiin jo lähettää Vakolan testeihinkin. Muutaman vuoden ajan SMK mainosti Takraa voimallisesti. Yrityksellä oli Tampereen Nekalassa hyvät toimitilat, ja tiedossa oli myös kelpo insinööri Aulis Lumme pääsuunnittelijaksi. Siitä huomautti Takrasta myönteisen arvion antanut Vakolan koetusselostuskin vuonna 1951. Samaan aikaan kävi kuitenkin tuskallisen selväksi, että traktoritoimintaa ei saada kannattamaan. Hän katsoi, että Takrasta oli tehtävä ajanmukainen dieselversio petrolikäyttöisen rinnalle tai tilalle. Hänen kontolleen lankesi valimon perustaminen Rautpohjaan. Takra oli amerikkalaista Waukesha-moottoria lukuun ottamatta miltei kokonaan omalla pajalla taottu. Sodan jälkeen Sipilä sai kutsun sotakorvausteollisuuden palvelukseen. Yritys hyvä kymmenen Diplomi-insinööri Sipilä oli ollut valtion tykkitehtaalla konepajainsinöörinä vuodesta 1938
Siellä olin tavannut paroni Wreden, Valmetin uuden pääjohtajan, jolloin keskustelimme muun muassa Takran tulevaisuudesta ja ylipäänsä suomalaisen traktorin kehittymisestä. Hän kertoi samalla, että Valmetilla on aikomus tulla Takran tilalle keskiluokan traktorilla. Lisäksi Helsingin Pankki ilmoitti vetäytyvänsä Takran päärahoittajan roolista pois. Hyväksyin mielihyvin tarjouksen. Valmetin pestien välissä hän työskenteli noin puoli vuotta Takran toimitusjohtajana syksystä 1954 kevääseen 1955. Keskusteltiin Takran lopettamisaikeista ja minun tulevaisuuden suunnitelmistani. 14 DIESEL-TAKRA 1954 DIESEL-TAKRA 1954. Puolivalmiit sentään saatetaan valmiiksi. Tilaa oli varsin hankalaa hoitaa Jyväskylästä asti. Olavi Sipilä muistelee Diplomi-insinööri Olavi Sipilä suunnitteli Valmetin ensimmäisiä traktorimalleja ja käynnisti Valmetin tehdasta Brasiliassa. Vuoden 1955 maaliskuun lopulla paroni Wrede soitti minulle hotelli Tammerista ja pyysi lounaalle. Niinpä Lomman ja Paunun kanssa teimme päätöksen lopettaa kunnialla traktorin valmistus. TAKRALLA 15.9.1954 – KEVÄT 1955 K esällä 1954 tapasin Tampereella Väinö Paunun ja Niilo Lomman. Myöhäissyksyllä 1954 Työtehoseura oli järjestänyt kyntönäytöksen eri traktorimerkeille. Kävi kuitenkin selväksi, ettei Takralla ollut mitään mahdollisuuksia kilpailla tuontitraktoreiden kanssa, varsinkin kun Ford ilmoitti tuovansa seuraavana vuonna markkinoille dieselmoottorilla varustetun traktorimallin ja hinta putoaisi samalla noin 100 000 markkaa. Näin Olavi Sipilä itse on muistellut Takra-vaihettaan julkaisemattomissa muistelmissaan. Isäni oli kuollut edellisvuonna, ja Forssassa sijaitsevan tilan hoito oli jäänyt pääosin minun vastuulleni. He tekivät ehdotuksen siirtyä keskisuurta 35 hevosvoiman petrolikäyttöistä traktoria valmistavan Takra Oy:n palvelukseen. Talvikäynnistystä varten Ki-Gasskäsipumpulla suihkutetaan polttoainetta imusarjaan hehkutulpalle. Kojetaulusta löytyy öljynpaine-, ampeerija lämpötilamittari. Tällainen kaukovalokytkin on tuttu myös vanhoista henkilöautoista
Käytännössä Takran pääomistajaksi ajautunut Väinö Paunu selvisi traktorikokeilusta kuivin jaloin ja jatkoi menestyvänä liikennöijänä. Työt jatkuvat Kun Takra-yhtiön toiminta loppui, Olavi Sipilä lunasti dieselversion itselleen. Kaikille osapuolille kävi hyvin. Pumpun rikkinäisten kupariputkien tilalle Martti taivutteli uudet teräsputket. Viivan leveys on 15 mm ja kulmissa on pyöristys. Takra-nimi luki tuotantomalleissa vaakatasossa konepeiton yläosassa, mutta dieselversiossa se on pystyssä edessä. 5/2018 15. Pojat kiskoivat aikoinaan isoja peltokiviä traktoreilla pellosta, ja Olavin ohje oli, että pankaa traktorit koville. Kytkinkopan päässä se oli hitsattu kiinni, ja kytkinremonttia varten sauma piti avata. ”Meillä oli silloin myös Valmet 33. Vastaisen varalle Martti vaihtoi tilalle pulttikiinnityksen. ”Isä sanoi, että tämä on testiä, pitää löytää traktoreista heikot paikat.” Kytkinkopan ja etukehdon välillä on traktorin molemmilla puolilla tukitanko. Olavi Sipilä puolestaan kutsuttiin takaisin Valmetille tekemään uutta traktorimallia, ja siellä hän sai vihdoin luoda sarjatuotantoon päässeen dieselmallin 33 D. Traktorivalmistus ajettiin alas keväällä 1955, mutta kaikki keskeneräiset petroli-Takrat koottiin. Hydrauliikkapumppu on Valmet 33:sta peräisin. Tämä Takra oli kuitenkin minun suosikkini. Tilan jatkajaksi kouluttautunut Olavin veli Eero Sipilä oli kaatunut talvisodassa. Muissa kirjaimissa leveys on 50 mm ja korkeus 60 mm. Ison Tkirjaimen koko on 80 kertaa 80 mm. Martti muistaa Takran hyvin poikavuosiltaan. Tampereen kaupunki lunasti loppuerästä ison osan itselleen. Martti mittasi konepellin kirjaimet tarkkaan, jäljensi ne millimetripaperille ja teki sapluunat uusintamaalausta varten. 33 tuntui kovalta ja raskaalta ohjata. Loppu on historiaa, sillä Paunun bussit ja Valtran traktorit liikkuvat yhä isänmaan kamaralla ja vähän muuallakin. Olavin poika Martti Sipilä on nykyään isäntänä Olavin tilaosuudella. Takrasaa on iso mukava penkki, kevyt ohjaus ja pehmeä käyntiääni.” Traktoreita ei Sipilän tilalla säästelty. Siitä tuli työkone Forssaan Sipilän maatilalle, jota Olavi tuolloin pääosin hoiti. Myös diesel-Takran koekappale on selvinnyt meidän päiviimme asti. Kaikkiaan Takroja tehtiin vuosina 1949–1955 noin 800 kappaletta. Kun muuan nuori mies sai ojareissulla ohjaustangon taipumaan, sen suojaksi pantiin oikaisun jälkeen vesiputki. Se voi tällä hetkellä paremmin kuin koskaan. Myöhemmin 70-luvulla tila jaettiin Olavin ja hänen toisen veljensä varatuomari Urmas Sipilän kesken
”Kerran ajoimme kilpaa traktoreilla, minä 33:lla ja veljeni Eero Takralla. Siitä alkoi kunnostustyö, joka on edennyt välillä ripeämmin ja välillä hitaammin. Tunsin olevani täysimittainen työmies.” Hurjaa oli huviajelukin. Salaojituspuuhien lomassa pojat pujottelivat Takralla heinäseipäiden välistä, ja silloin traktori upposi pakoputkea myöten savikuoppaan. Metsätiellä Takran nokka pomppasi pystyyn ja se törmäsi kuuseen. Vanhus oli kärsineen näköinen, mutta moottori pyöri, kun sitä veivillä koetti. Peruutin peräkärryn kuopan rinteeseen, josta oli helppo lapioida hiekkaa. Viimein kärry oli täysi. Painava kuorma nosti Takran keulan ilmaan, kun jurrasin jyrkkää rinnettä ylös. 16 DIESEL-TAKRA 1954. Kun uudempia traktoreita tuli tilalle 50-luvun lopulla, Takran työt jäivät vähemmälle. Seesteinen tapaaminen yli 50 vuoden jälkeen. Toinen ajovalo särkyi ja maski meni lommoille. Pidin yllä hyvää vauhtia, ja hiki virtasi. Tulipa toisesta jarrurummusta vastaan rotan pesäkin. Suuri osa kunnostuksesta on ollut uteliaan miehen perehtymistä ainutlaatuisen traktorin luonteeseen ja myös sen eroihin Takra ja puu, johon se törmäsi 60-luvun alussa. Elävien kirjoihin Kun Martti Sipilä valmistautui vuoden 2004 puintitöihin, sattui Takra hänen silmiinsä. Nautin auringonpaisteesta, tuulen suhinasta ja moottorin murinasta. MARTTI SIPILÄ • traktorisuunnittelija Olavi Sipilän poika • entiseltä ammatiltaan atk-systeemisuunnittelija • siirtyi viljelemään kotitilaansa vuonna 1984 ”Mieluisin muistoni Takrasta on Penttilänsuon pellon salaojituksen ajalta kesältä 1959. 70-luvulla Olavi ajoi sen lopullisesti seisomaan tallin nurkkaan. Sylinterikannen venttiilien hionnan ja jäähdyttimen vuotokorjauksen tapaiset työt on teetetty liikkeissä, mutta esimerkiksi kytkinja jarruremontin Martti teki Takraan itse. Puhdistamista, peltityötä ja maalaamista on hieman runnellussa ja pitkään seisseessä traktorissa ollut kosolti. Morjestelin maantiellä vastaan ajeleville kuorma-autoille. Kuusi on nykyään komea tukkipuu – vaikka vähän vinoon jäikin.” Toisen kerran Takra kävi Martin ohjaamana ojassa ja ohjaustanko vääntyi. Olin saanut tehtäväksi hakea salaojahiekkaa viiden kilometrin päästä sorakuopalta Forssan hautausmaan takaa
TAKRA DIESEL MOOTTORI Perkins P4, nelisylinterinen vesijäähdytteinen pyörrekammiodiesel. Martti on dokumentoinut tarkasti kaikki huoltotyöt kirjalliseen ja kuvalliseen muotoon. Sylinterin halkaisija 89 mm, iskun pituus 127 mm. Teho 42 hevosvoimaa, 2?000 kierrosta minuutissa. Vanha traktori on siis jälleen arvolleen sopivassa työkunnossa. ”Ykkönen ja kakkonen ovat selvästi kyntövaihteita, mutta kolmonen on hyvä reipas äestysvaihde. Kevyt ja näppärä Takra on mitä parhain traktori pellon parantamistyössä kosteillakin paikoilla. 5/2018 17. Takran nelipykäläisen vaihteiston ja moottorin yhteispeli työkäytössä saa käyttäjältä kiitosta. VAIHTEISTO 4+1, 11-tuumainen yksilevyinen kuiva Borg & Beck -kytkin RENKAAT edessä 6,00-19, takana 11,00-28 MITTOJA pituus 3700 mm, leveys 1650 mm, korkeus 1560 mm, akseliväli 1835 mm, paino (mitattu katsastuksessa) 1810 kg sarjatuotanto-Takraan verrattuna. Takra on Martin mukaan esimerkiksi 33-Valmetia mukavampi ajaa, sillä siinä on jousitettu istuin ja kevyt ohjaus. Kiirettä ei ole pidetty, sillä käyntiin Takra päräytettiin vasta 2012, ja senkin jälkeen moottoria on remontoitu. Kahdelle kuusivolttiselle akulle tehtyyn koteloon sopii 12-volttinen, kun sen kiilaa paikalleen tarkoitukseen veistetyillä lankunkappaleilla. Ja sinne se täydellisesti kuuluukin, vanhan teollisuuden ja vielä vanhemman maatalouden välimaastoon kotonsa kamaralle. Sipilän tilalta se ei ole muuttamassa mihinkään. Takra on myös saatettu nyt ensi kertaa rekisteriin, ja se on päässyt pitkästä aikaa töihinkin. Sen kanssa dieselmoottorin vääntö pääsee hyvin oikeuksiinsa.” Töiden ohella Takra on tänä kesänä tehnyt ensimmäisen näyttelyesiintymisensä Tammelassa Teuron tekniikkatapahtumassa. Harmittava yksityiskohta jarrujen kunnostamisen kannalta on se, että jarrurummun suojakuvun saa pois vain irrottamalla pyörän ja lokasuojan. Tänä kesänä se on nimittäin ollut mukana kesantomaan kunnostuksessa siirtelemässä kiviä ja vetämässä äestä. Tilavuus 3,14 litraa
Moottori ahdettiin, vaihteisto synkronoitiin, ohjaamo parani, ja nelivetoratkaisut ketteröityivät. Tutustutaan kahteen malliin, joista kaikki nämä muutokset löytyvät. 18. VIIMEISET SINISET LEYLAND 282 SYNCHRO & LEYLAND 482 SYNCHRO Leyland-traktoreita uudistettiin 70-luvun lopulla paljon
Leppävirta 19
Ennen tuota uuden muotoilun Nuffi-mallia nelisylinteristen Nuffien sukusarjassa oli ollut vuoden 1964 uutuus 10/60. Pyöreitä täyttävät myös Leylandin synkronoidulla vaihteistolla varustetut mallit. Leyland olikin aloittanut synkrovaihteiston suunnittelun 70-luvun alkupuolella. 282 ja 482 ovat aivan 80-luvun alusta, jolloin Leylandin taloudellinen alamäki oli jo jyrkkä ja syöksy nopeaa. 384 oli ollut kokoluokassaan ensimmäinen Leyland-malli, ja sen suora edeltäjä taas oli vuonna 1967 esitelty Nuffield 4/65. Mukavuustekijöitäkin oli luotu, esimerkiksi ohjaamo ja hydrostaattinen ohjaus. Pienempään päin vaihtaminen vauhdissa – ehkä kertojaa lukuun ottamatta – vaati kuljettajalta taitoa. Pian sen jälkeen nähtiin lisäksi uudenlaisia nelivetoja ja turbotettuja malleja. Yksi oli silti ennallaan: vaihteisto oli 272:ssa sama kuin 10/60:ssä. Otetaan nyt esittelyyn kaksi mallia, joissa kolme uudistusta yhdistyvät. 20 LEYLAND 282 & LEYLAND 482. Siinä oli samanlainen rakenne kuin lopulta tuotantoon tulleessa mallissa. Vanha vaihteisto oli kestävä. Kahdentoista vuoden aikana traktori oli vähitellen muuttunut lähes täysin. 70-luvulla synkronoijat pantiin tavallisesti vaihteiston pääakselille, mutta Leylandilla päätettiin synkronoida sivuakseli. Pakki meni toisaalta jo liiankin hyvin päälle, sillä sen sai silmään traktorin liikkuessa eteenpäin. E nsimmäiset Nuffield-traktorit näkivät julkisen päivänvalon 1948, joten Nuffieldit täyttävät tänä vuonna 70 vuotta. Niin saatiin yhteensä yhdeksän vaihdetta eteen ja kolme taakse. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Jan-Erik Laine Leyland aloitti synkrovaihteiston suunnittelun 70-luvun alkupuolella. Tästä oli se etu, että myös peruutusvaihde saatiin synkronoitua. Ihastellaan teknisiä uudistuksia ja pohditaan Leylandin lopun taustoja. Huolimattomasta käytöstä saattoi seurata ainakin kytkimelle pahaa jälkeä. Smiths Instrumentsin hyvä mittaristo on tuttu jo 60-luvulta Nuffieldeista. Aluevaihtajassa oli kolme asentoa. Samaan tahtiin Vuonna 1976 esiteltiin uusi Leylandtraktorimalli 272. Perusvaihteistossa oli kolme vaihdetta eteen ja yksi taakse. Prototyyppi oli rakennettu jo 1974. Ne esiteltiin suurelle yleisölle vuonna 1978. Se korvasi mallin 270, joka puolestaan oli tullut vuonna 1972 mallin 384 tilalle. Oikeastaan nopeudensäätökoneisto oli vieläkin vanhempaa perua. Ulkoiset muutokset olivat tietysti näkyvimmät, mutta myös moottorin teho oli kasvanut yli kymmenen hevosvoimaa ja nostolaitteet jaksoivat kohottaa yli 200 kiloa suurempaa kuormaa. Vuonna 1964 oli nimittäin vanhasta viisi ja pakki -vaihteistosta taiottu 10+2-laatikko lisäämällä aluevaihde sen eteen. Traktorin kulkusuuntaa voitiin vaihtaa helposti, ja tämän ominaisuuden hyöty vaikkapa perälevytöissä oli ilmeinen. Nuffien ja niiden perillisten Leylandien tarinaa onkin vuoden numeroissa sivuttu jo pariin otteeseen. Se oli tehty alle 40 hevosvoiman Nuffia silmällä pitäen, mutta 70-luvulla sitä käytettiin – tosin paljon vahvistettuna – jopa 100-hevosvoimaisessa Leyland-mallissa. Kestävyydestä huolimatta synkronoimaton vaihteisto oli erityisesti maantieajossa hankala. Niinpä vaihteiston perusratkaisu oli vuonna 1976 yhä sama kuin 50-luvun Nuffieldeissa. Muutoin ohjauskonsoli on uudistunut paljon automaisemmaksi
Nostolaitteen asennonsäätö ja syvyyssäätö tapahtuvat samalla vivulla. Apusylinterit olivat mukana vakiona. 82-mallien nostolaitetta oli vahvistettu. Onneksi käyttöohjeet löytyvät näissä malleissa sivuikkunasta. Alpo Malisen 482:ssa on hydrauliikan paluuliitin asennettu voiman ulosottoakselin ja vetokoukun väliin. 5/2018 21
Molemmissa oli turboahdettu moottori, Leyland-traktoreiden ensimmäinen tehdasturbo. Traktori on voinut olla aikoinaan suokäytössä”, Alpo pohtii. Männäntapit olivat järeämmät kuin ahtamattomassa Monessa toimessa J utussa esiintyvä neliveto on ollut Alpo Malisella kymmenisen vuotta. Toisaalta esimerkiksi 272 Synchro -malli oli yhtä vikkelä kuin perus-272. Samoin puutavarakuormain liikkuu hyvin. Leylandin synkronoitu vaihteisto toimi moitteetta ja kesti käyttäjien käsissä hyvin. Se on silti saattanut olla rajuissakin hommissa. Vanhat tutut mallit saivat silloin synkrosisaret rinnalleen. Malisen hoteissa 482 on saanut monipuolista liikuntoa: sillä on tehty metsätöitä ja lumilinkohommia, pellolla perässä on ollut niin kyntöaura kuin äes. Ensimmäiset synkronoidut Leylandit esiteltiin vuonna 1978. Teoriassa parhaiden maantietraktoreiden eli kuusisylinteristen 285ja 2100-synkromallien vauhdissa oli hieman toivomisen varaa. Jotkin synkroasennukset herättivät käyttäjissä kummastustakin. Teho on riittänyt hyvin.” ”482 on hyvä kyntötraktori, sillä vaihteet toimivat suunnanvaihtajan tapaan.” LEYLAND 282 & LEYLAND 482 22. Ei tarvitse pitää kuin ihan pienet kierrokset. Ei se tietenkään aivan ketterimmästä päästä ole, jos nykynelivetoihin vertaa.” Myös pölkkyjä on Leyland halkonut. Vuonna 1979 syntyi nimittäin kaksi uutta Leyland-mallia, 282 Synchro ja 482 Synchro. Uudet järeät Kuusipyttyisten synkrojen hitautta ei ehditty murehtia kauaa, sillä tiedossa oli lisää uudistuksia. ”Sekä etuettä takavanteisiin oli hitsattu kiinnityskorvakkeet levikepyörien pikakiinnitykselle. ”Pienessä käytössä se on hyvä kyntötraktori, sillä vaihteet toimivat miltei suunnanvaihtajan tapaan. Näiden synkrotraktorien huippunopeus oli alle 30 kilometriä tunnissa, kun suorahampaisina ne olivat loikkineet reippaasti yli kolmeakymppiä. Jälkimmäinen oli ensin mainitun nelivetoversio. Bathgaten tehtaalla oli kuitenkin tehty muutakin kuin vain sovitettu Holsetin ahdin vanhaan moottoriin. ”Hydraulipumpun tuotto on aika hyvä, ja hydraulihalkaisija liikkuu rivakasti. Alpolle traktori tuli vähän ajettuna – mittarissa oli tuolloin noin 3600 tuntia. Nämä uudet mallit korvasivat pian vanhat kuutoset. Ahtimen avulla 98-sarjan nelisylinterisestä moottorista oli saatu yli 80 hevosvoimaa
Synkromallien myötä nämä loivasti kaartavat hirmut jäivät historiaan. Niin ikään vakiovarusteena oli yksi kaksitoiminen hydrauliikkaliitin. Toisin kävi. Pinnan alle Vuonna 1980 Leylandit muuttuivat keltaisiksi ja mallit nimettiin uudelleen. Kuten olemme nähneet, tekniikan puolesta isompiin uudistuksiin ei olisi ollut välttämätöntä tarvetta, mutta silti näitä malleja oli edelleen paranneltu sitten viimeisten sinisten. Vanhoista kuutosmalleista oli tehty neljän yhtä suuren pyörän nelivetoversioita Countyn osilla. Niiden tilalle saatiin uusia ketterämpiä nelivetoja, joissa oli italialaisen Carraron etuakseli. Odotettavissa oli myyntiä ja menestystä. 482:n lisäksi uuteen sarjaan kuului kaksi pienempää nelivetoa, 472 ja 462. Leylandin oma Q-ohjaamo oli monien aikalaisten tapaan paitsi askeettinen myös meluisa. Hyvin eristetyn ja tilavan ohjaamon edut huomattiin pian Leylandin kotimaassakin, ja sitä alettiin tarjota koppivaihtoehdoksi myös siellä. Tehtaalla turbotetun Leylandin 4/98-moottorin tunnistaa nopeasti siitä, että laturi on siirretty moottorin oikealle kyljelle. moottorissa, ja syöttöpumppuakin oli hieman paranneltu. Nostolaitteen peräreppu oli nyt valettu vahvemmasta materiaalista, ja nostolaitteissa oli apusylinteri vakiona. Suomeen tuotuihin Leylandeihin alettiin 70–80-luvun taitteessa asentaa tanskalaista Sekura Explorer -ohjaamoa. Uusien Leylandien varustelu ja käyttömukavuus oli siis noussut uudelle tasolle parin vuoden takaiseen verrattuna. 23 5/2018
Kun vene alkoi vuotaa, traktorit heivattiin ensimmäisenä yli laidan. Kotimaan traktorituotanto myytiin 1982 Marshallille. Tuotantomääriä tarkemmin katseltaessa huomataan, että muille valmistajille lähinnä maansiirtokäyttöön menneiden alustatraktoreiden valmistusmäärä oli koko 70-luvun ollut suurempi kuin Leyland-traktoreiden valmistusmäärä. Mutta tämä oli traktoriteollisuuden laajempi ongelma noihin aikoihin. Leyland halusi panostaa moottorivalmistukseen ja muihin ajoneuvoihin, joten traktorit olivat toisarvoisia. Synkroja välittömästi edeltäneiden Leyland-mallien tapaan synkron vaihdevivut ovat kuljettajan molemmilla puolilla. Esimerkiksi pitkäaikainen ja tärkeä kumppani JCB siirtyi tässä vaiheessa ostamaan Leylandilta vain moottorit. Perusvaihteiston rattaat ovat traktoria takaa katsottaessa akseleiden etupäässä ja aluevaihteisto takapäässä. Valtio kansallisti räpiköivän yrityksen ja päätti luopua toisarvoisista toiminnoista. Esitekuvassa näkyy havainnollisesti vaihteiston rakenne. Toisaalta Leylandin traktoreiden tuotantolaitokset olivat olleet ylimitoitettuja suhteessa pieniin tuotantomääriin. Aivan 70-luvun lopussa alustakoneiden myyntimäärät romahtivat. Jos British Leylandin traktoripuoli ja emäyhtiö olisivat jaksaneet pysyä yhdessä 80–90-lukujen vaihteeseen tai jokin Marshallia isompi toimija olisi astunut mukaan kuvaan, ehkä Leylandkin olisi liitetty johonkin suurista traktoriperheistä, joita tuolloin muodostettiin. Yhtäältä se kärsi mukana koko Leyland-ryhmän suurista vaikeuksista tai vielä laajemmin ajateltuna Britannian teollisuuden vaikeuksista 70–80-lukujen vaihteessa. Se oli pitänyt omien traktoreiden valmistusta yllä huonoinakin aikoina. Leylandin traktoripuolen alamäelle on monta syytä. Leylandin pää oli kuitenkin alkanut painua pinnan alle talousvaikeuksien kurimuksessa. Sen ja muiden omistajien nimissä Nuffieldista alkanut tarina jatkui hiipuen 1980-luvun loppuun asti. Noin kymmenen vuotta myöhemmin suuretkin traktorinvalmistajat alkoivat omillaan olla liian pieniä. Leylandin traktorit olivat jo kauan sinnitelleet niiden toimintojen vanavedessä, joita iso yhtymä oli pitänyt tärkeämpinä. LEYLAND-TRAKTOREIDEN MYYNTI VUOSINA 1975–1981 1975 1976 1977 1978 1979 1980 1981 Vienti 13 019 9480 8858 4470 4904 3764 2423 Kaikki kotimaahan 5694 6929 5912 7638 6350 1758 myydyt Kotimaa poislukien 2102 2134 1651 1399 1518 1102 1396 alustatraktorit Alustatraktorit 3592 4795 4361 5239 4832 656 Myydyt traktorit 18 713 16 409 14 770 12 108 11 254 5522 3821* yhteensä * poislukien alustatraktorit 24 LEYLAND 282 & LEYLAND 482
Nostolaite on omistajan mukaan erinomainen eikä pilki lainkaan. Idän mies porhalsi Hämeeseen katsomaan alle 3000 tuntia ajettua traktoria, ja kaupat syntyivät saman tien. Alkuperäinen brittihyttihän oli suomalaisen lain mukaan liian äänekäs. Turbo-Leyland on yksi traktoriharrastajan lumikoneista. Teho 82 hevosvoimaa, 2200 kierrosta minuutissa. Hans on tutkinut tehtaalla turbotetun 4/98-moottorin eroja vastaavaan vapaasti hengittävään versioon. 5/2018 25. Äänenpaineesta ympäristöllekin on ilmeisesti pidetty huolta. Alle 3000 tuntia H ans Haapakoski löysi kuvissa esiintyvän 282:n viime talvena. ”Turbokoneessa on paksummat männäntapit. HYDRAULIIKKA tuotto 31 litraa minuutissa, nostovoima 2700 kg JARRUT kuivat levyjarrut RENKAAT takana 16,9-34, edessä 10-16 (takaveto) ja 12,4-28 (neliveto) MITTOJA pituus (takaveto) 370 ja (neliveto) 383 cm, paino (takaveto) 3?180 ja (neliveto) 3?410 kg, korkeus 260 cm, maavara 46 cm Turboahdin tuo Leylandin moottorin tunnistettavaan käyntiääneen oman viheltävän nuottinsa. Huippunopeus 31,5 kilometriä tunnissa. Iskun pituus 125, sylinterin halkaisija 98 millimetriä. Männissä ei ole alarenkaan uria lainkaan. Rekisteriotteessa lukee kuitenkin, että taajama-alueella ajettaessa on käytettävä normaalia äänenvaimenninta.” LEYLAND 282/482 SYNCHRO MOOTTORI 4/98 TT, nelisylinterinen turboahdettu diesel. Syöttöpumpun nestepää on turboversiossa suurempi.” Sekuran hytti on Hansin korviin hiljainen. VAIHTEISTO 9+3, synkronoitu. ”Vakiona tässä on suora putki, mutta sen on joku aiemmista omistajista vaihtanut
Loppi 26
VANHA JAKSAA PUSKEA FIAT OM AD5 Fiatin telatraktorit olivat kotimaassaan suosittuja myös maatalouskäytössä. Tapasimme yhden 60-luvun puskijan tienparannustöissä. 27. Suomeen niitä tuli muun muassa puskutraktoriversioina
Fiat tuli Laurille kone jumiin ruostuneena. Aikansa sitä liikkeelle liuoteltuaan Lauri kuuli kokeneemman harrastajan vinkin, että kiehuva polttoöljy irrottaa jämähtäneet männät nopeasti. Moottori oli ruostunut jumiin, mutta se saatiin kotikonstein käytikuntoon. 28 FIAT AD5. Jos AD5:llä täytyy ylittää ojia, puskulevyn takia on parasta edetä takaperin. Uusi istuin löytyi Italiasta huokeaan hintaan. Melko kovassa käytössä se on kuitenkin ulkomuodostaan päätellen ollut. Kone saatiin kotikonstein hoivattua käyntikuntoon. O lemme jälleen viime numerossa esitellyn nuoren koneharrastajan Lauri Hietasen luona. Lauri epäilee jälkien perusteella, että puskijan perässä on saattanut olla kiinni esimerkiksi routapiikki. Tämän 60-luvulta peräisin olevan puskutraktorin Lauri hankki noin vuosi sitten tutulta vanhemmalta harrastajalta. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Lauri liotti jumittuneen moottorin liikkeelle jälleen. Muilta osin Lauri on korjannut koneesta kuluvia osia kuten hydrauliikkaletkuja. Metsätie on korjuukoneen ja maanajon jäljiltä karkeassa kunnossa. Miehen konerivistön pyörätraktoreiden joukossa on yksi tela-alustainenkin vehje, Fiat OM AD5. Sitä ennen se on laiskotellut Vihdissä, mutta koneen varhemmista vaiheista ei ole tietoa. Keinoa kokeiltiin, ja se tepsi
Näin muodostettiin OM. OM:llä oli noihin aikoihin monipuolista toimintaa kolmessa tehtaassa: Bresciassa tehtiin autoja ja dieselmoottoreita, Milanossa rautatietarvikkeita, raitiovaunuja ja johdinautoja ja Suzzarassa traktoreita, puimakoneita, paalaimia ja kastelujärjestelmiä. Felice perusti muutaman vuoden kuluttua yrityksen, joka valmisti muun muassa rautatiekalustoa. Siinä oli 48 hevosen petrolikone. Omistajat ovat tosin ajan saatossa vaihtuneet. OM on lyhenne sanaparista officine meccaniche, joka tarkoittaa mekaanista konepajaa. Siinä oli noin 30 hevosvoiman hehkukuulamoottori, yksi vaihde eteen ja toinen taakse. OM hankki vuonna 1918 Robero Zustin yrityksen, joka valmisti autoja, hyötyajoneuvoja, moottoreita ja työstökoneita. Ne oppii kuitenkin nopeasti. Talousvaikeuksissa paininut OM joutui Fiat-konsernin hallintaan jo vuonna 1933. Traktoreiden lisäksi OM-merkin alla valmistettiin vuosikymmenet muun muassa kuorma-autoja ja rautatiekalustoa. OM:n varhaishistoriaa E nsi kerran OM-merkkinen ajoneuvo nähtiin vuonna 1899 Firenzessä. Itävaltalaisen Saurer-yhtiön lisenssi kattoi myös moottoripatentteja. Mais valmisti hehkukuulamoottoreita ja höyrykoneita maatalouden ja teollisuuden tarpeisiin. Vuonna 1928 OM jakautui kahtia: Bresciaan perustettiin autoyhtiö OM bresciana di automobili, joka valmisti autoja ja teollisuusajoneuvoja Saurerin lisenssillä. Samaan aikaan Pohjois-Italiassa Suzzaran kunnassa sijainnut Mais-yhtiö liittyi OM:ään. Milanin ja Grondonan yritykset yhdistyivät 1899. Aiemmin Felicen yhtiökumppanina ollut Giovanni Milani perusti 1880 oman höyryvetureita rakentavan yrityksensä. Hakkuuaukealla väylä muuttuu kiviseksi. Tämä hyvin menestynyt 40-heppainen traktori oli moderni paitsi suoraruiskutteisen dieselmoottorin myös aikansa Fiateja muistuttaneen muotokielen puolesta. OM:n trukkituotanto sen sijaan jatkuu yhä tänäkin päivänä vanhalla nimellä ja vanhalla paikalla Bresciassa. Uusi yritys laajensi ajan mittaan toiminta-alaansa rautateiltä muun muassa laivanrakennukseen sekä moottoreiden ja ilma-alusten valmistukseen. Sen tähden OM:n moottoreiden valmistuksella oli pitkään toisen maailmansodan jälkeen suuri merkitys Fiatille. Aivan 30-luvun alussa syntyi ensimmäinen OMtraktori, malli T240. Se säilyi tuotannossa vuoteen 1952, jolloin legendaarinen 35/40 tuli markkinoille pyöräja telaversiona. Ensi näkemältä vipuja on paljon – kääntövivut, kaasu, suunnanvaihtaja, vaihdevivut, levyn korkeuden säätö. 30-luvun puolivälissä tehtiin hieman tehokkaampi versio T360. 30-luvun lopussa OM alkoi tehdä Casen lisenssillä L-mallia, joka sai uuden nimen 2TM. Milanoon jäi toinen OM-yhtiö ja muut toiminnot. Kaikilta näiltä sektoreilta OM:n nimi katosi 70-luvun puolivälissä. Vielä OM 50CI:ssä ja sen myötä AD5:ssä on nähtävissä suora sukulaissuhde tuohon malliin. Toiminnan alkupiste on kuitenkin jo vuodessa 1849, jolloin Benedetto Grondona ja hänen poikansa Felice alkoivat yhdessä rakentaa hevoskärryjä Milanossa. 1920-luvun puolivälissä Mais valmisti ketjuvetoisen hehkukuulatraktorin prototyypin lokomobiilin runkoon. Kyseessä oli tuolloin sähköraitiovaunu. 5/2018 29
Kun Fiatilla on ajettu kerran kumpaankin suuntaan, tie on aivan toisennäköinen. Sen todistavat kuvat Laurista ja Fiatista työn touhussa. 60-luvun puoliväliin mennessä sen tilalle oli kuitenkin vaihtunut suunnanvaihtajalla varustettu nelivaihteinen laatikko. Pitkän linjan Fiat-kauppias Veli-Matti Koski muistaa, että Lempäälän Kuljun ja Tampereen välistä moottoritietä rakennettaessa monella urakoijalla oli Fiatin puskija käytössä. 60-luvun alkupuolella AD5:ssä on ollut vielä pyörätraktorista OM 50R tuttu 6+2-vaihteisto. 30 FIAT AD5. Niillä pieni, ketterä ja helposti suuntaa vaihtava AD5 on kätevä peli esimerkiksi monitoimikoneen jälkiä ja täyttömaavalleja tasoittamaan. Suomessa AD5:tä on käytetty ainakin tietyömailla. Valtaväyliltä on kuitenkin siirrytty metsäautoteille. Samalla myös moottorin iskutilavuus kasvoi hieman. Lauri aikoo jatkaa menneiden polvien perinteitä ja tehdä pieniä tietöitä Fiatillaan. Kun Lauri on käynyt konetapahtumissa Fiatillaan, useampikin vanha konekuski on tullut muistelemaan lämmöllä AD5:n moottorin sitkeyttä. FIAT OM AD5 MOOTTORI nelisylinterinen suoraruiskutteinen dieselmoottori, sylinterin halkaisija 108 mm, iskun pituus 120 mm, iskutilavuus 4?397 cm³, teho 55 DINhevosvoimaa, 1600 kierrosta minuutissa VAIHTEISTO 4+4, ajonopeudet eteen 2,6–7,8 kilometriä tunnissa, ajonopeudet taakse 3,4–9,6 kilometriä tunnissa VINOPUSKURI leveys 2,82, korkeus 0,65, nostokorkeus 1, kaivusyvyys 0,35, terän kallistus 0,25 metriä MITTOJA pituus 3750, leveys 2820, korkeus pakoputken päähän 1860 mm, paino 5100 kg AD5 on puskulevyä ja siihen liittyvää kalustoa lukuun ottamatta sama traktori kuin Fiatin omistaman OM-merkin telamalli 50CI. Pieni ja ketterä AD5 on kätevä peli metsäautoteiden tasoittamiseen
Jokaisella autolla on tarina. Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.?
KUINKA PRINSESSA HERÄTETÄÄN Yli satavuotiaan höyryveturin herättäminen talviunilta ei ole ihan pikkujuttu. Kävimme kesäkuun alussa katsomassa kuinka vuonna 1915 rakennettu Prinsessaksi nimetty väliraskas henkilöliikenneveturi nro 555 heräteltiin talviseisonnasta liikenteeseen Suomen Rautatiemuseolla. Höyryveturin kevätkäyttöönotto 32. Siihen pitää varata aikaa kaksi päivää, ja myös yötä. Samalla saimme pienen maistiaisen höyryvetureiden sielunelämästä, kiitos Timo Lintisen, VR:n höyryveturiekspertin
KUINKA PRINSESSA HERÄTETÄÄN 33
Prinsessa on yksi noin kymmenestä Suomessa tällä hetkellä leimassa ja täydellisessä käyttökunnossa olevasta höyryveturista. Timo Lintinen tuntee Prinsessan salat. Kaikki on mennyt nappiin. Näin ollen paineennostossa edetään hyvin rauhallisesti”, Timo selvittää kansantajuisen ymmärrettävästi. Se toimii myös Rautatiemuseon veturitallissa yhtenä näyttelyveturina ympäri vuoden. Auttavia käsiä on ympärillä ja voidaan jakaa vahtivuoroja. Pian hänkin laskeutuu maankamaralle selvästi huojentuneen oloisena. Ensimmäisenä minua vastaan kävelee hyväntuulinen museomestari Jaakko Tuominen, Timo on vielä veturin höyrykattilan päällä. K un saavun perjantai-iltana neljän aikaan Hyvinkäällä sijaitsevaan Suomen Rautatiemuseoon, tietää koko muu henkilökunta, mistä Lintisen löytää. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 34 HÖYRYVETURIN HERÄTYS TALVIUNILTA. Ylöslämmitysvaihe kestää kaksi päivää. Sen pitää saada laajentua tasaisesti koko pituudeltaan ajan kanssa. Syksyn tärkein toimenpide on siis pähkinänkuoressa tarkka tyhjäys ja kuivatus”, Timo alustaa. Lämmittämiselle on annettava aikaa, koska tämä on iso teräsastia, eivätkä sen lämpöjännitykset saa kasvaa kovin suuriksi. Ja ihan jo turvallisuudenkin vuoksi tässä on syytä olla useampi ihminen paikalla”, mies jatkaa. Kevään korvalla höyrykattilan ylöslämmitys aloitetaan kiinnittämällä irrotetut varustimet, luukut ja tulpat takaisin paikoilleen sekä täyttämällä vesi höyrykattilaan. Prinsessan pahimmat unenrippeet on selvästikin saatu jo karistettua, sillä veturivanhus puhkuu hiukan raskaan oloista tyhjäkäyntiä kääntöpöytää seuraavalla radanpätkällä. Ylöslämmitysvaiheessa on niin paljon höyryveturija polttoainehuoltoa sekä koivuhalon kantoa, ettei siitä yksi mies selviäisi millään. Jos vettä jää varustimiin tai rakenteiden umpinaisiin tiloihin, niin se voi tehdä tuhojaan halkaisemalla ne. ”Talviseisontaan laitto on tärkeä toimenpide, sillä veturitallin lämpötila voi laskea kylmimmillä keleillä pakkasen puolelle, ja kuten kaikki hyvin tiedämme, niin vesi jäätyy silloin. Talveksi se valmistellaan huolellisesti talviunille. Paineennoston kanssa on edettävä rauhallisesti. Koko operaatioon on varattava aikaa kaksi vuorokautta. ”Meitä on onneksi kehkeytynyt tähän harrastepohjalta kiva porukka. ”Siinä kohtaa, kun laitetaan tuli pesään, niin kattilan äärellä on oltava jatkuva valvonta yötä myöden. Mies on näet touhunnut jo toista vuorokautta Prinsessaksi nimetyn veturin nro 555 parissa museoon kuuluvan veturitallin ja sen kääntöpöydän ympäristössä. Lämmittämiselle on annettava aikaa, sillä suuren teräsastian lämpöjännitykset eivät saa kasvaa liian suuriksi
Vuonna 1942 H8 sai uuden sarjamerkin Hv1, joka ilmaisee veturin käyttötarkoituksen (H = henkilöliikenne), akselipainon (v = väliraskas) sekä tyypin (1 = ensimmäinen rakennetyyppi). 70-luvun puolella sain todistaa vielä omin silmin höyryvetureiden loppuajan palvelusta Valtionrautateillä. Kriisiajan vetovoimaa Nousen Timon seuraksi veturin hyttiin, sillä hänen vahtivuoronsa myötä meille tarjoutuu mitä mainioin tovi vaihtaa muutama sana kotimaisten höyryvetureiden historiasta ja hänen omasta harrastuneisuudestaan. ”Minun kiinnostukseni rautateihin ja vetureihin on perua lapsuusvuosiltani. Pian hän ajaa Prinsessan kääntöpöydälle, peruuttaa sen takaisin pilttuuseensa kuvien ottoa varten ja puksuttelee veturilla sen jälkeen varovaisesti kääntöpöydän kautta takaisin raiteenpätkälle. Raskain työ on tehty, mutta Timolla on edessään vielä öinen vahtivuoro. H8/Hv1 -sarja tunnettiin nimellä Heikki. Veturin on valmistanut Tampellan veturitehdas Tampereella vuonna 1915 ja se kuului lähes koko käyttöikänsä VR:n Turun varikon kalustoon. Hv1-veturit saivat vuodesta 1937 alkaen seurakseen Hr1-veturit, jotka tunnetaan myös nimellä Ukko-Pekka. Tuumin, että eihän tässä voi käydä niin, että nämä katoaisivat Tampereella tehty S uomen Rautatiemuseon kokoelmiin kuuluva Hv1 nro 555 on maamme vanhin toimintakuntoinen henkilöliikenteen leveäraidehöyryveturi. Museomestari Jaakko Tuominen avaa kääntöpöydän lukituksen, jotta Prinsessa saadaan käännettyä oman pilttuunsa kohdalle. Veturi oli 1940–50-luvuilla turkulaisen veturinkuljettaja Emil Holmbergin nimikkoveturi, ”Prinsessa”, jota hoidettiin erityisellä huolella kiinnittäen huomiota paitsi sen tekniseen kuntoon myös siistiin yleisilmeeseen. ”Prinsessa” on yksi harvoista suomalaisista höyryveturiyksilöistä, joka ovat saanut Heikki-sarjastaan erikseen tunnetun lempinimen. Samalla se on kotimaisen veturiteollisuuden edustava työnäyte – tyypillinen pikajunien vetäjä yli 50 vuoden ajanjaksolta. Kotimaisen Tampellan ja Lokomon veturitehtaiden valmistamat Hv1-veturit poistettiin käytöstä vasta 60-luvun lopulla, jotkut yksilöt yli 50 vuotta palvelleina. Hyvin laakeroitua pöytää jaksaa tarvittaessa kääntää jopa yhden miehen voimin. Ne olivat vaikuttavan näköisiä hoitaessaan viimeisiä palvelusvuosiaan, ja jo silloin minulle piirtyi ajatus, että nämä ovat teknisesti aivan mahdottoman upeita koneita, mestariteoksia. Suorituskykyisemmät Ukko-Pekat saatiin valtaosin käyttöön vasta höyryveturikauden lopulla ja niitä valmistettiin vain 22 kappaletta, joten Hv1-vetureiden panos rautatielaitoksemme henkilöliikenteessä säilyi merkittävänä niiden käyttöiän loppuun saakka. 5/2018 35. Siinä kohtaa, kun laitetaan tuli pesään, niin kattilan äärellä on oltava jatkuva valvonta yötä myöden. Valtionrautateiden matkustajaliikenteen kasvavat vaatimukset edellyttivät 1910-luvulle tultaessa aiempia selvästi tehokkaamman veturityypin hankkimista. Vaikka Hv1-sarjan veturit olivat valmistuessaan edeltäjiään paljon kookkaampia ja voimakkaampia, olivat junien painot kasvaneet 30-luvulle tultaessa niin paljon, että vielä raskaampien pikajunavetureiden suunnittelu ja hankinnat käynnistettiin. Ensimmäiset uusista H8-vetureista valmistuivat vuonna 1915 ja niitä valmistettiin vuoteen 1921 saakka yhteensä 42 kappaletta. Prinsessa veti pikajunia Turusta Helsinkiin ja Tampereelle 52 vuoden ajan, yli viisi miljoonaa kilometriä, kunnes se poistettiin käytöstä vuonna 1967
Suomen Rautatiemuseon kansalliseen kokoelmaan tehtiin veturivarauksia. Höyryveturien liikennekäytön päätyttyä vuonna 1975, viimeiset käytössä olleet sarjat siirrettiin puolustusvoimien kolmelle asevarikolle kriisivarastoihin pahan päivän varalle. Veturin varustus on autenttinen aina lampuista lähtien. Tuolloin todettiin, että ne olivat päässeet ulkosäilytyksessä niin huonoon kuntoon, että mikäli kriisi tulisikin, niin se ehtisi mennä ohi, ennen kuin veturit saataisiin kuntoon. ”Tuolloin minulle avautui itsellenikin mahdollisuus hankkia yksi Risto-sarjan veturi harrastuksen myötä harrasteryhmän kunnostukseen tänne Hyvinkään konepajalle. Hyvä niin. Aluksi niitä oli kaikkiaan 250 kappaletta, mutta määrää vähennettiin lopulta 175 kappaleeseen. Veturit ruostesuojattiin taivasalle odottamaan mahdollista kriisiä, mutta sellaista ei kuitenkaan tullut. Lopullinen tuomio varastoinnin lopettamisesta tehtiin vuonna 1984. Entisöimistoimet aloitettiin VR:n Vaasan konepajalla, mutta projekti siirrettiin pian aloittamisensa jälkeen Hyvinkään konepajalle. Onneksi yhdistystoiminta alkoi tuolloin viriämään isojen vetureiden osalta ja niitä saatiin pelastettua myös yhdistysten toimesta. meni romuttamollekin”, Timo harmittelee. Näkymät eteenpäin ovat höyryveturin ohjaamosta varsin rajalliset. lopullisesti. 80-luvun alussa tutkittiin, missä kunnossa veturit mahtoivat varikoilla olla. Timo sattui tuolloin olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Tuo sama Risto nro 1033 on myös museon tallissa. Osa vetureista meni kaupungeille muistomerkeiksi, mutta osa myytiin jopa Englantiin ja Saksaan saakka. Tuolloin varastoituna oli käytännössä neljää eri veturisarjaa: Ukko-Pekkaa, Ristoa, Pikku-Jumboa ja Kanaa. Prinsessan pelastaja Vuonna 1987 VR täytti 125 vuotta ja samana vuonna Rautatiehallitukselta tuli päätös, että Prinsessana tunnettu väliraskas henkilöliikenneveturi Hv1 nro 555 tuli harvinaisena yksilönä kunnostaa ajokuntoon. Vaikka asemille säästettiin satunnaisesti höyryvetureita muistomerkeiksi seisomaan, niin eivät ne kuitenkaan päässeet samalla tavalla oikeuksiinsa kuin toimintakuntoinen veturi”, Timo muistelee jo varhaisella iällä tapahtunutta kiintymystään näitä komeita koneita kohtaan. Haapamäelle perustettuun höyryveturipuistoon pelastettiin aika monta yksilöä, mutta valitettavasti aika moni Ohjaamon okrankeltaiset puupaneelit ovat savun ja kivihiilipölyn tummentamat. Messinkikannussa on Heklaa, eli höyrykoneen voiteluun tarkoitettua silinteriöljyä, joka kestää korkeita lämpötiloja. ”Tässä ammatissa on hienoa nähdä tämä koko vetokaluston kirjo höyrytekniikasta sähkövetureiden puolelle”, mies kiittelee työnsä antoisuutta. ”Käytännössä se toteutettiin useassa eri vaiheessa. Sitä kautta päädyin myös nykyiseen työhöni VR:n Hyvinkään konepajalle”, kertaa Timo, joka on nykyään varsinaiselta ammatiltaan veturisähköasentaja, mutta lisäksi myös työsuojeluvaltuutettu, kalustotuotannon luottamusmies ja ammattiosaston varapuheenjohtaja. 36 HÖYRYVETURIN HERÄTYS TALVIUNILTA. Hänellä oli jo ennalta kokemusta edellä mainitun Riston kunnostamistöistä, ja hän sai mahdollisuuden ryhtyä entisöimään Prinsessaa sen rinnalla
Timolle oli alusta saakka selvää, ettei kyseessä ollut ihan pieni hanke, ja lopulta veturin kunnostaminen nykykuntoon vei seitsemisen vuotta. Seitsemän vuoden ajalle mahtui aktiivisia rakentamisrupeamia ja välillä hiljaisempiakin aikoja, mutta vuonna 1994 Prinsessa höyrysi omin konein Hyvinkään konepajalta Suomen Rautatiemuseon veturitalliin. Minulle oli tärkeää, että tämä yksilö saatiin tänne Suomen Rautatiemuseon kansalliseen kokoelmaan edustamaan kyseistä veturisarjaa.” Projektin alkutaipaleella ei oikeastaan voitu puhua edes veturista, vaan pikemminkin kasasta romua. Timo tarttuu tilaisuuteen ja suorittaa veturimiesten kättelyn, jossa yhteen puristetut kädet tekevät höyryveturin koneiston kaltaista pyörivää liikettä. ”Sain veturin korjausryhmästä paikan ja itselleni haasteellisen projektin, jota hoidin osittain työajallani ja osin myös vapaa-ajallani. Tuolloinen liikenneministeri Ole Norrback vihki veturin juhlallisesti uudelleen käyttöön 26.10.1994. Itsehän toimin tämän painelaitteen, eli höyrykattilan vastuullisena käytönvalvojana ja työtä riittää, sillä höyryveturissa on aina laitettavaa ja korjattavaa. 5/2018 37. Tietyt koneistustyöt olivat näin ollen erittäin haasteelliset saada onnistumaan”, mies selvittää. Junan perässä on tenderi, eli hiilivaunu, josta polttoaineena käytettävä kivihiili lapioidaan käsipelillä tulipesään. Toinen taaksejäänyttä elämää edustanut työvaihe oli höyrykattilan korjaus, johon tarvittiin muun muassa niittausta ja mankelointiliitoksia. Laskeudumme alas hytistä ja tarjoan kädenpuristusta kiitokseksi mielenkiintoisesta juttutuokiosta. Tämä hiljainen tietotaito pyrittiin dokumentoimaan ja taltioimaan kunnostuksen yhteydessä, rakennekuvat kun eivät kerro kaikkea”, mestari tähdentää. Kävellessäni pois luon vielä viimeisen silmäyksen Prinsessaan, joka jää puuskuttamaan hämärtyvään kesäiltaan. Tämän jälkeen sitä käytettiin aika ajoin, mutta välillä se vietti pitkiäkin aikoja ”naftaliinissa”. ”Kun VR täytti 150 vuotta vuonna 2012, niin sen jälkeen Prinsessaa on ylläpidetty vuosittain. Rautatiekaluston tekninen kehitys oli jo siinä kohtaa harpannut eteenpäin niin paljon, ettei työstökoneista enää löytynyt erikoistyökaluja kyseisten osien työstämiseen. Tämä kun ei tule koskaan täysin valmiiksi”, Timo päättää. Kunnioitusta herättävä laite. Se on ehkä juuri se asia, joka tässä tietyllä lailla viehättääkin. ”Suurimmat haasteet tulivat eteen siinä, että esimerkiksi pyörästön ja koneiston kunnostamiseen tarvittuja välineitä ei enää ollut olemassa. ”Oli ensisijaisen tärkeää saada tietoa vanhoilta konkareilta, jotka tulivat muistelemaan työvaiheita paikan päälle, vaikka olivatkin jo siinä vaiheessa eläköityneet. TEKNISET TIEDOT HV1 NRO 555 ”Prinsessa” VALMISTAJA: Tampereen Pellavaja Rautateollisuus Oy, 246/1915 SUURIN NOPEUS: 95 km/t EDULLISIN NOPEUS: 86 km/t VETOVOIMA: 6?950 kg KATTILAPAINE: 12 kg/cm 2 KATTILATEHO: 884 hv SYLINTERIN LÄPIMITTA: 510 mm ISKUN PITUUS: 600 mm VETOPYÖRÄN HALKAISIJA: 1?750 mm PITUUS: 15,8 m PAINO: 54,6 t TENDERIN, ELI VESIJA HIILIVAUNUN PAINO TÄYNNÄ: 32,8 t VETURIN JA TENDERIN YHTEISPAINO: 87,4 t Timo Lintinen on varsinaiselta ammatiltaan veturisähköasentaja. Työnsä ja harrastuksensa tiimoilta hän tuntee koko veturikaluston kirjon höyrystä sähköön. Osa kyseistä toimintaa on juuri tänään höyrykattilalle suoritettu painelaitteen määräaikaistarkastus
Kehikko oli kevyttä huonekaluputkea, ja se ympäröi lasia, jossa oli pyyhkimet. SYVÄPAJASTA YLÖKSI Pienenä kellariniklaamona syntynyt Ylö-Tehtaat kukoisti, kun maatalouskoneiden ja lisälaitteiden kauppareitit saatiin avattua niin itään kuin länteen. Toimitilat olivat 50-luvun lopulla vaihtuneet jo moneen kertaan. Viimeinen vuokratila sijaitsi Tampereen Epilässä. Maatalouspainotus kasvoi Syväpajan tuotteissa 50-luvun mittaan. Toiminnan koko tuskin olisi kahta miestä kylläisiksi ruokkinutkaan. Hankkijan kautta teki kauppansa myös Syväpajan 50-luvun pieni hittituote Mari-höyrynkehitin, joka tehtiin karjakeittiöihin maitoastioitten puhdistukseen ja juuresten keittämiseen. Pikku hiljaa pajassa alettiin nikkaroida monenmoista käyttötavaraa: pyykkilautoja, haruskiristimiä, venepotkureita, oven vetimiä, maitohinkkien kuljetuskärryjä, kuivaustelineitä ja lietsoja olkia ja viljaa varten. Maatalous pyrkii pintaan 50-luvulla Syväpajalla saatiin ensi kosketus traktoreiden hytteihin, kun Hankkijan tilauksesta tehtiin pari vuotta tuulija sadesuojaa Zetorin päälle. Ensimmäinen Pakkasen Syväpajalle suunnittelema kone oli mullansiirtolaite eli kauhuri, jonka Hankkija otti myyntiin. Eräs tärkeistä yhteistyökumppaneista oli viljelijä Samuli Pakkanen, jota Urjalan Edisoniksikin sanottiin. 60-luvun alussa Syväpaja teki ensimmäisen lanTeksti: Mika Rassi Kuvat: Avant Tecno Ylö-Tehtaiden tarina 38. Sen toimialaksi ilmoitettiin metallija puutuotteiden valmistus ja kauppa. Syvältä oli päästy maan päälle kunnon halliin. Alkuaikoina Syväpaja teki niklausta ja kromausta 16 neliön kellaritilassa Tampereen Petsamossa. Yhdellä suutarin ompelukoneella ommeltiin pressukankaasta kehikon ympärille suojus. H einäkuussa 1948 kaksi Tampereen teollisuuskoulun kasvattia Hannes Syväjärvi ja Esko Heikkilä, molemmat 10-luvulla syntyneitä miehiä, perustivat Syväpaja Oy:n Tampereelle. Varsinkin Hannes Syväjärvelle oma firma oli uhkayritys, sillä sen myötä hän jätti vakituisen työnsä hammaspyöriä valmistavalla Atalla. Tuotteita suunnittelivat toki muutkin, ja osa koneista syntyi Hankkijan ehdotuksesta. Siellä tartuttiin edelleen joka toimeen, mitä pajan työkaluilla saattoi tehdä. Vanhan itäblokin myllerrykset kaatoivat Ylön, mutta yhtiön tuotteet eivät kuolleet
Keskusosuusliike oli epäilemättä Syväpajan ja Ylön tärkein yhteistyökumppani. Vako-Viska jyrsi vaon, sekoitti humusta ja kivennäismaata, ja sillä voitiin myös kylvää. 50-luvulla Mari-höyrynkehitintä myi jo Hankkija. Sijoituslannoittimet olivat vieneet heilurilevittimen markkinat, mutta Samuli Pakkasella oli uusi ässä hihassa – ojanaurauslaite Oja-Viska. Hannes Syväjärvi päättelikin vuosia myöhemmin, että koneita tehtiin väärään päähän: ”Jos olisi kaikki se voima ja tarmo pantu metsänkorjuuseen, meillä olisi metsälinja vieläkin.” Viime vaiheessa 60-luvulla tehtiin korjausliikkeenä metsärekiä, jotka sopivat käsin tehtävän puutavaran ja tukkienkin korjuuseen. Viska-heilurilevitin oli suunniteltu suomalaisille avoojapelloille, joille keskipakolevittäjä oli viranomaisten mielestä liian suurpiirteinen. Suomalainen metsänomistaja tuntui kuitenkin olevan kiinnostunut vain korjuusta, ei uudistamisesta. Puuyhtiöt toivat isoja koneita metsiin, ja niin rekiostotkin loppuivat. Se korvasi kangen, jolla tehtiin seipäälle reikä peltoon. Vuonna 1964 Oja-Viskoja vietiin koeerä Australiaan asti. Metsästä heinäpellolle 60-luvun alussa alkoi Syväpajan suuntaus metsänparannusja -viljelykoneisiin. 60-luvun alussa Syväpaja lopetti pintakäsittelytyöt ja keskittyi maatalouskoneisiin. Sillä sai tehtyä 80 senttiä syvää ja 120 senttiä leveää ojaa. Yhtä syviä heinäseiväsreikiä teki Reikä-Viska. Reikä-Viskalla sai myös kuljetettua seipäät pellolle. SuoViska taas sopi nevojen esiojitukseen ja läpäisemään routaa. Lisäksi tehtiin metsänlannoitin Metsä-Viska, ja metsänistutuskoneenkin prototyyppi syntyi. Aluksi reki teki hyvin kauppansa, mutta metsätalouden kuljetuksissa ja puunkorjuussa alkoi tapahtua noihin aikoihin muutoksia. 5/2018 39. Se leikkasi maan kuin aura, ja pyörivä siivikko heitti maan syrjään. Oja-Viska tarjosi säästöä ojituskustannuksiin. 60-luvun puolivälissä keksittiin Reikä-Viska, traktorin perään kytkettävä seiväskaira. Sala-Viska oli Oja-Viskan muunnos metsän salaojitukseen. Sen myötä pintakäsittelytyöt hylättiin ja keskityttiin maatalouskoneisiin. noitelevittimensä. Vuonna 1961 Syväpaja rakensi oman tehdastilan Ylöjärvelle
Uusia nimiehdotksia olivat Viska-tehtaat ja Ylö-tehtaat. Volvo-traktoreihin tilattiin sivurajoittimia, ja epäilemättä sitä kautta ne löysivät tiensä myös Volvo-Valmeteihin ja myöhemmin Valmeteihin. Vuonna 1980 aloitettiin keskirunkoisen vedettävän pöyhimen sarjavalmistus. Viska-lannoitteenlevittäjiä oli tehty jo aiemmin. Touhu loppui 70-luvun lopulla ainakin osittain sen takia, että valmistajat alkoivat tehdä hyttejä itse. Nimeä piti vaihtaa, kun posti meni usein sekaisin melko samannimisen toisen toimijan kanssa. Kerran auettuaan polku leveni nopeasti. Tuorerehuelevaattoreita alettiin tehdä vuonna 1969. Jälkimmäinen voitti arvonnan. Nähtiin Ylöä itätraktoreissakin: Suomeen tuotuihin Belaruksiin asennettiin 80-luvulla Ylön tekemiä koukkuja ja rajoittimia. Metsänistutuskoneen suunnittelijalla on ollut toiveikas käsitys Suomen metsien pohjasta. 40 YLÖ-TEHTAAT. Myöhemmin niitä tehtailtiin muun muassa David Browniin. Pyöröpöyhin oli aluksi muiden mallin mukaan sivurunkoinen, eli se kulki vetokoneen toisella puolella. 70-luvun lopussa Hankkija pyysi entisiä isompia keskipakolevittäjämalleja. Uudelleen nimetty yritys lähti metsästä toiselle vihreälle linjalle eli nurmiviljelykoneisiin. Ensimmäinen traktori, johon Ylö teki hytin, oli Massey Ferguson 135. Sivurajoittimet olivat koukun ohella Ylön tärkein traktorin varusteartikkeli. Koukut ja rajoittimet Rinnan heinäkoneiden kanssa syntyi varusteita eräisiin Suomeen, Ruotsiin ja Norjaan toimitettuihin traktoreihin. Sarjatuotantona niitä alettin kuitenkin valmistaa vasta 70-luvun alussa. Näitä tuotteita meni kohtuullisesti länteen. Ylöllä oli tehty vetokoukkuja Massikoihin jo vuonna 1964. Silloin Ylö kehitti teleskooppikoukun Samuli Pakkasen mallin pohjalta. Syntyivät Viska 800 ja Viska 600, jotka solahtivat muuhun nurmilinjaan saumattomasti. Se pelasti yhtiön silloin, mutta epäonneksi isommat koneet tekivät jo tuloaan. Kivikkoon kone tuskin on sopinut. Metsälinjan koneet olivat taloudellinen pettymys, mutta nurmikoneet menestyivät. Kuivaheinälinjaan kuului haravia ja pöyhimiä. Kun metsänuudistamiseen tähdätyt laitteet eivät menestyneet, Samimetsäreki kehitettiin isäntälinjan korjuuseen. Turvahyttien sarjavalmistus alkoi lakimuutoksen myötä 60–70-luvun taitteessa. Ne koostuivat kahden tai neljän metrin pituisista elementeistä ja sopivat muuhunkin maatalouskäyttöön kuin rehun siirtoon. Myös Ford, DeutzFahr, John Deere, International ja DB käyttivät Ylön tuotteita. Suo-Viska oli suomaille tarkoitettu urajyrsin. Samaan aikaan juuri näillä koneilla urkeni kauppatie Neuvostoliittoon. Myös Suomi-Zetorit saivat tuolloin Ylökoukun peräänsä. Metsälinjan muiden koneiden tapaan sillekään ei tainnut olla suuren sarjatuotannon tarvetta. Metsälinjan katkettua Syväpaja oli uudistusten edessä. Pöyhimiä myytiin itänaapuriin yli 40 000 kappaletta. Vuonna 1983 Ylö-koukku ilmestyi tehdasasenteisena kaikkiin Englannin ja Ranskan MF:n Suomeen, Ruotsiin ja Norjaan toimittamiin traktoreihin. Elevaattoreita meni hyvin tornisiilojen aikana, mutta laakasiilojen yleistyttyä niiden käyttö vähentyi
Ylön teleskooppikoukkuja ja sivurajoittimia asennettiin moniin Suomeen tuotuihin traktoreihin. Pian tämän jälkeen Neuvostoliiton-kauppa tyrehtyi äkillisesti kokonaan. Yritys oli pahasti velkaantunut ostettuaan Syväjärven osakkuuden. Suuria ongelmia oli toisaalla. Elementeistä koostuvia kuljettimia voitiin käyttää muihinkin tarkoituksiin. Salaojien yleistyttyä niille löytyi markkinoita. 80-luvun loppupuoliskolla Ylö-Tehtailla tapahtui kolme merkittävää muutosta. Yritys velkaantui pahasti, kun se osti toisen omistajansa Hannes Syväjärven koko osakekannan ja investoi samaan aikaan voimakkaasti tuotantoon. Rehunkuljettimet menestyivät hyvin tornisiilojen aikana. Viimeksi mainitusta haasteesta selvittiin. Tuhon siemenet Idänkauppa veti 80-luvulla. Vuonna 1980 Velsa lopetti auton peräkärryjen tekemisen, ja Hankkijan tilauksesta Ylö rupesi valmistamaan Lempäälässä Hessu-perävaunusarjaa. Kun traktoreiden turvahytit tulivat Suomessa pakollisiksi, Ylö tehtaili niitä useamman vuoden ajan sarjassa. Ylö sai puskettua koko tuotevalikoimansa sisään uuteen Hankkija-Maatalouteen. Avo-ojien aikaan viranomaiset pitivät lannoitteiden keskipakolevittimiä liian epätarkkoina. Taavi-ohjaamo sopi vain David Brown traktoreihin. Kun liiketoiminta oli kannattavaa, sitä myös kehitettiin ja laajennettiin. Se muodosti yli puolet Ylö-Tehtaiden liikevaihdosta. Jonkin verran näitä tuotteita meni myös vientiin. 5/2018 41. Vuonna 1978 Ylö osti Lempäälästä Lämpöpuhallin Ky:n, jonka tiloissa alettiin valmistaa ohutlevytuotteita esimerkiksi elevaattoreihin. Hankkijan hovivalmistajana häärinyt Ylö sai lisäpulmia siitäkin, kun SOK:n ja Hankkijan tuotevalikoimat pantiin yhteen – myyntiväylä tuotteille oli raivattava auki uudelleen
Poikittaisharava oli heinäseipäiden aikakauden tuote. Keskipakolevittimiä paljon tarkempiin pneumaattisiin lannoitelevittimiin oli tarjolla aikanaan edistyksellinen vaahtomerkkari. YLÖ-TEHTAAT 42. Pöyhimiä myytiin Neuvostoliittoon yli 40 000 kappaletta. Niitä valmistettiin Lempäälässä Lämpöpuhallin Ky:n entisissä tiloissa. Hessu-perävaunut syntyivät Hankkijan tilauksesta. Ylön tuotekehittelyä ei voi väheksyä
Avant Tecnon liikevaihto on jo ylittänyt sata miljoonaa euroa, kun Ylö-Tehtaiden liikevaihto oli parhaimmillaan 90 000 000 markkaa. Viisi Ylön tuotetta pellolla: yleisperävaunu, hienosilppuri ja pumppuhapotin sekä traktorin koukku ja etunostolaite. Suurimman osan Ylön tuoteoikeuksista hankki ylihärmäläinen Junkkari, jonka tuotteiden joukkoon kulkeutui Ylön suunnittelemista laitteista muun muassa ruiskuja, lannoitelevittimiä, paalaimia, murskaimia, silppureita, pumppuhapottimia ja yleisperävaunuja. Avant jatkoi pienkuormaajien ja sivurajoittimien valmistusta sekä alihankintaa Tamrockille. Kun yli puolet liikevaihdosta oli lisäksi haihtunut ilmaan, piti keksiä äkkiä uusia aluevaltauksia. Esimerkiksi sivurajoittimet myytiin LH-Liftille Kuusaan. Kun kuormaajakauppa muutamassa vuodessa paisui, muista toiminnoista pääosin luovuttiin. Tuotevalikoiman puolesta pienempi mutta taloudellisesti merkittävä ja aivan kirjaimellisesti Ylön raunioille noussut yritys on ylöjärveläinen Avant Tecno. Loppuvaiheessa Ylö ponnisti myös ylöspäin. Vanhasta Ylöstä on löytynyt hyvä ydin, johon keskittyä. Yhtiön vararikko ei kuitenkaan merkinnyt sen tuotteiden loppua. Kiviporausalusta Commando suunniteltiin Tamrockille, ja sen valmistus jatkui Ylön konkurssin jälkeenkin. Uutta satoa Uudistustoimet eivät kaikesta huolimatta olleet riittäviä. Ne nimettiin Junkkareiksi, ja uusi omistaja myös kehitti niitä edelleen. Silloin päätettiin suunnata maatalouskoneiden ulkopuolelle. Sen perustaja Risto Käkelä toimi jo Ylön tuotekehitysja markkinointipäällikkönä. Vielä kauemmas vanhalta alueelta kurkotti Tamrockille alihankintana suunniteltu ja valmistettu Commandoporausalusta. Yksi uusista tuotteista oli pienkuormaaja Ylökatti, joka sopi lumija maansiirtotöihin mutta myös rehun kuormaamiseen. Ylö-Tehtaat haettiin konkurssiin vuonna 1991. Idänkaupan tyrehdyttyä Ylö koetti vallata kokonaan uusia maastoja. Dexter-henkilönostimien perintöä jatkaa edelleen Leguan Lifts -yhtiö, joka kuuluu Avantryhmään. 5/2018 43
Mitähän tuostakin tulee, tuumivat Risto ja Raimo Käkelä pienkuormaajan ensimmäisen koekappaleen äärellä. 44 YLÖ-TEHTAAT. Kaupallisesti menestyneet koneet ovat käyttäjien suosikkeja – niille järjestetään omaa kokoontumisajoakin. Konetta ohjaa suunnittelija Jaakko Kivinen, Risto Käkelä tarkkailee ja tekee peräpainon virkaa. Rehun ja paalien siirtelyyn aluksi markkinoidut Avantit ovat nykyään erittäin monipuolisia koneita. Pienkuormaajan kulku A vant-kuormaajat ovat kokoluokassaan vähintään hyvissä markkinaasemissa ympäri maapallon. Pienkuormaajan taival on jo yli kolmikymmenvuotinen, jos laskemme mukaan ensimmäiset Ylö-Tehtailla tehdyt koekappaleet. Pienkuormaimen toista versiota voitiin ajaa molempiin suuntiin. Tällä aukeamalla seikkailevat kuormaajaversiot Ylö-Tehtaiden viimeisiltä ja Avantin ensimmäisiltä vuosilta. Saatavilla olevien lisälaitteiden määrä on noin 150, ja niitä on tarjolla maatalouden lisäksi muun muassa kiinteistöjen ja metsän hoitoon sekä maanrakentamiseen. Markkinoille ei vielä haviteltu tällä mallilla. Kuormaajaprotolla on päästy jo tositoimiin
Se oli lupaava laite, ja projektia kannatti jatkaa. Siinä oli 11 hevosvoiman Honda-moottori ja nelivetoinen liukuohjaus. Kuormaaja on muuttunut Avantin aikana rakenteellisestikin, mutta silmiinpistävin muutos on värin vaihtuminen punaisesta vihreäksi. Kuormaajan kolmas versio on jo tutun näköinen. Myynti kasvoi, kun kuormaajaa alettiin markkinoida ratkaisuna tuorerehun jakoon. Koneen neljäs versio tuotiin myyntiin. 5/2018 45
OULAINEN Wanha Woima ry järjestää vuosittain kolmepäiväiset Weteraanikonepäivät, jotka ovat kasvaneet vuosien saatossa yhdeksi maamme merkittävimmäksi alan tapahtumaksi. Erityisesti naisille suunnattuja ohjelmanumeroita olivat muun muassa mannekiininäytös ja erilaiset käsityönäytökset, joista osassa pääsi itse kokeilemaan kädentaitojaan. Kävijöitä 10 hehtaarin kokoisella kerhoalueella vieraili viikonlopun aikana reilut 20 000. Teksti: Kari Mattila Kuvat: Johanna Helin ja Kari Mattila Väkeä ja weteraanikoneita 6.–8.7. Y ksi vakuuttavan yleisömäärän selittävistä tekijöistä on tapahtuman perhekeskeinen luonne. kertaa. Kuluvana kesänä Weteraanikonepäivät pidettiin jo 26. Perheiden viihtyvyyteen vaikuttaa sekin, että tässä tapahtumassa ei ole ensimmäistäkään oluttelttaa. Lapset pääsivät polkutraktorilla vetokisaan, jossa kuormana toimi oikean tractor pulling -kilpailun tyyliin siirtyvällä massalla varustettu perävaunu. Aikoinaan tehty periaatepäätös jättää tuottava alkoholinmyynti pois alueelta on varmasti tuntunut riskipeliltä, mutta vuosien kuluessa järjestävä taho on saanut sen johdosta paljon kiitosta. Alueella on nähtävää ja koettavaa myös emännille ja perheen jälkikasvulle. 46
Siitä todisteena Heikki Matikaisen 361 D. Seppo Häkkilän Zetor 25:ssä oli kaunis patinapinta. Sauli Takalon puutarha-Zetor eli vuosimallin -91 Agrozet Prostejov TZ-4K-14 on ehta suomipeli. Liekö Martti jäänyt maamoottorialueelle, kun Valmetin kuljettajanpaikalta löytyi naiskauneutta. 47. Maahantuontivaiheista ja itse koneesta löytyy tarinaa Vanhat Koneet -lehden numerosta 5/2011. Valmet ei pala tulessakaan. Martti Ronkainen toi koneita näytille Heinolasta saakka. Tai palaa se, mutta toimii sittenkin. Jotain sovellettavaa sentään löytyi, esimerkiksi varusteita retkeilyautoprojektiin. Rompetorilla oli pääosin kirpputoritavaraa ja osia kevyempään kalustoon. Nähtiinpä siellä suoraakin akselia
Pienemmän omatekeleen peltien alla lymyää Porschen valurautaa. Siitä se lähti puksuttamaan. Isompi traktori on ristitty Koo-Peliksi, ja sen kokoamiseen käytettyjen komponenttien lähteet löytyvät maskin merkeistä. Kuormurikentän laidalla huilasi kaksi jyhkeää kuormaajaa. Mannekiininäytöksessä esiteltiin eri vuosikymmenien pukeutumistyylejä. AllisChalmers TL-20 D on vuodelta 1959 ja sen takana pilkottaa samalta vuodelta peräisin oleva Michigan 125 A. Kotimainen kelkka möyrii vaikeakulkuisessakin maastossa, sillä siinä on veto molemmissa päissä. Oululainen urakointiyritys lahjoitti Myski-moottorikelkan kerholle viime vuoden tapahtumassa. Ruotsalaisvalmisteinen Svedala-tiehöylä on Wanha Woima -kerhon omaa kalustoa. Raahen miehet lähdössä kotimatkalle. Väärinpäin kulkeva Täystuho oli metka näky. 48 WETERAANIKONEPÄIVÄT 2018. Oikealla poseeraava tiukkailmeinen 1940-luvun opettajatar piti karttakeppeineen rivit suorina. Kerhon kalustoa tämäkin työkone. Hytti ja pehmustettu istuin tuovat mukavuutta muuten karuun työympäristöön. Maamoottoreita oli tänäkin vuonna runsaasti näytillä, eikä yleisön joukosta monikaan kävellyt ohi jäämättä hetkeksi kuuntelemaan leppoisaa työn ääntä. Toinen etu tavalliseen työkelkkaan verrattuna on mahdollisuus kesäkäyttöön
Onneksi voimia piisasi kolmanteen yritykseen, ja niin moottori lähti puksuttamaan. Letkassa oli monenmoista menijää pappamopedista tavarankuljetushärveliin. Kuvan kilpakäynnistäjä pääsikin sitten helpommalla. Zetor-kampikäynnistyskilpailussa otettiin miehestä mittaa. Sisällä mahtoi olla täyttä, kun päällekin on koottu valtava määrä rojua. Tekemisen ja osallistumisen makuun pääsikin monella pisteellä. Tapahtuman teema oli osallistumisesta woimaa. Viisivuotias Valtteri pääsi kokeilemaan sahankäyttöä vanhemman mestarin opastuksella. 5/2018 49. Ensimmäisestä kisaajasta puristettiin kaikki irti, kun ensimmäisellä yrityksellä oli traktorissa vaihde silmässä ja toisella yrityksellä oikutteli kone. Traktoriparaatien lisäksi mopoiltiin. Zetor on saanut peräänsä pikkupakusta konstruoidun vaunun
Vanhat koneet ja perinteiset työnäytökset toivat sorateiden takaiseen pikkukylään melkoisen trafiikin. Wanhat koneet Vahojärvellä 14.7. Petri Harjulan BMW-maamoottori pyöritti Sachsenwerk-tasavirtageneraattoria, joka tuotti lamppuihin valkeaa. Vahojärven leirikeskuksen päärakennus edustaa nykyaikaa mutta tontilla on hieno historia. 50. PARKANO Vahojärven kyläseura pohti keinoja saada hiljaiseen maalaiskylään hieman vipinää
”Vanhat koneet kokoontuvat täällä nyt toista kertaa, ja tapahtuman suosio on yllättänyt meidät. Kyläkoulun vanha tontti Vahojärven kyläseuran puheenjohtaja ja tapahtuman isä Pekka Mäkelä otti yleisöä vastaan Vahojärven leirikeskuksen portilla aamusta lähtien. Koulurakennus tuhoutui tulipalossa juhannuksena 1988, ja nykyinen leirikeskus avattiin vuonna 1991. Kiinteistö on Parkanon kaupungin omistuksessa, ja sitä voi vuokrata vaikkapa tapahtumien ja juhlien järjestämistä varten”, Mäkelä aloittaa. V ahojärvi sijaitsee parikymmentä kilometriä kuntakeskus Parkanon kaakkoispuolella. Maamoottorit käyttävät erilaisia työvälineitä, ja vihtoja tehdään taukoamatta. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Vahojärvisen Timo Haverin Sampo 42 oli puinut viljaa edellisen kerran vuonna 1974. 200-litraisella tynnyrillä voi hyvillä tervaksilla saada noin 15 litraa täyttä tavaraa. Sampoa käytti Haverin vuoden 1955 Fordson Major. Koulutoiminta loppui vuonna 1963, ja siitä lähtien paikka on toiminut leirikeskuksena. ”Viime vuoden vetonaulana meillä oli höyrykone ja tänä vuonna mielenkiinto tuntuisi kohdistuvan tervanpolttonäytökseen, joka tapahtuu tynnyrimenetelmällä. Pohjanmaan rata kyllä kulkee kylän läpi, mutta junalla saapuvat joutuvat turvautumaan myös muihin kyyteihin Vahojärvelle päästäkseen, sillä lähin rautatieasema sijaitsee Parkanon pohjoispuolella. Mika Rinnetmäki omistaa hienon 83-mallisen Ford Cargon. Kyläseuran rahkeille ei suurta kasvunvaraa tapahtumalla enää ole. Eipä ollut touhu unohtunut vuosikymmenten saatossa. 51. Heti sisääntuloportin jälkeen tulijaa tervehti Cadillac, joka oli saanut tavaratilaansa laitteiston uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämiseen polttoaineena. Kuinka saada kylälle eloa kesällä, kun maalikylissäkin on tapahtumia ruuhkaksi asti. Tynnyrimenetelmä on nopea mutta pienikapasiteettinen vaihtoehto perinteiselle tervahaudalle. Naisväki on huomoitu omilla työnäytöksillään ajanmukaisten käsitöiden merkeissä”, hän lisää. Sorateitä saa ajella vähintään kymmenkunta kilometriä, saapui kylälle mistä suunnasta tahansa. Muista työnäytöksistä voisin mainita puinti-, heinäseipääntekoja moottorisahaveistonäytökset. Aluksi kaikki kyläläiset eivät lämminneet ajatukselle konetapahtumasta, mutta eipä talkooväkeä juurikaan tarvinnut houkutella, kun ensimmäiseen tapahtumaan viime vuodelle kyselin halukkaita”, Mäkelä kertoo. Terva saadaan talteen varsin nopeasti, tosin määrä on murto-osa oikean tervahaudan kapasiteetista. Helteisen päivän kuumin paikka oli tervatynnyrin äärellä. Mutta tämä sopii mainiosti tämäntyyppiseen tapahtumaan. ”Olemme entisellä Vahojärven koulun tontilla. Tehtäviensä ohessa hän ehti kertoa sekä itse tapahtumasta että paikan historiasta. Parkkitila on paikan pullonkaula, sillä tilaa on vain 150:lle autolle. Tienvarsiparkki on lähes rajaton, mutta siinä on omat haasteensa”, hän jatkaa. Kyläseuran ponnistus Tapahtuman alkusoitto on monelle kyläyhdistykselle tuttu. Vanhat koneet ja perinteiset työnäytökset on ollut toimiva konsepti. ”Kyläseuramme toiminta alkoi jossain välissä hiipua ja ryhdyimme suunnittelemaan jotain, joka saisi kylämme elämän piristymään. Kylälle on varta vasten tultava, sinne ei kaupungistunut nykyihminen vahingossa eksy. Tervatynnyrissä oli kuvanottohetkellä palanut valkea noin 2,5 tuntia. Vaihtolavalaitteilla oli laskettu maantasalle traktorin lisäksi Moskvitš. Tervanpolttajana toiminut ikaalislainen Asko Harjula näytti, että valmista tuotetta oli jo valunut peltiämpärin pohjalle
Se on täällä melko tuntematon. Suomeen se on saapunut jostain päin Eurooppaa. ”Nyt pidämme pienen hengähdystauon ja syksymmällä alkaa ensi vuoden suunnittelu. Kaikki heidän tekemänsä vihdat löysivät välittömästi uuden omistajan. Ensi vuonna juhlavuosi Vahojärven kyläseura täyttää ensi vuonna 40 vuotta. Wanhat koneet koneet kokoontuvat tuolloin kolmatta kertaa ja jotain uuttakin tapahtumassa taas nähdään. Osa liittyy nimenomaan tuohon neljään vuosikymmeneen, ehkäpä jonkinlaisena teemana vaikkapa esille pantavan kevyen kaluston osalta”, Mäkelä hieman valottaa. Jälkimmäinen on pelastettu viime vuonna saaresta kuusen alta. ”Tämä on norjalainen pystyrukki 1700-luvulta. Lisäksi he suhtautuvat samalla intohimolla harrastukseensa kuin miehet. Eikä kotiinpäin ajellessa tullut mieleenkään kurvata lyhintä reittiä pikitielle, vaan GT-kartasta piti etsiä suurin piirtein oikeaan suuntaan vievät soratiet. Tosin jo nyt on muutamia ajatuksia tulevan vuoden varalle. Naiset mukana vahvasti Perinteiset naisten työt on huomioitu tapahtumassa hyvin. Naiset ovat monessa asiassa taustalla, esimerkiksi koko päivän vihtoja tehnyt Erkki Koskela oli saanut apuriksi vaimonsa. Tämä on pienen kokonsa puolesta mukava työkalu” kertoo sisätiloissa koirankarvoista lankaa kehräävä Eija Koivusalo. Naisvapaaehtoisten osuus tapahtumassa onkin suuri. Kihniöläisen Jorma Mäkelän Farmall F 20 vuodelta 1932 oli tapahtuman todellinen trailerikuningatar, positiivisessa mielessä. Jos Vahojärvelle pitää oikein tulemalla tulla, niin poislähtökin noudattaa samaa kaavaa. Ikaalislaisen Petri Harjulan vuoden 1936 Ford Junior De Luxe on kuuleman mukaan sodan käynyt auto, joka on ainakin takaosaansa saanut osumia luodeista. 52 WANHAT KONEET VAHOJÄRVELLÄ. Jo tämän vuoden huhtikuussa se oli elvytetty leimakuntoon. Lopuksi Pekka Mäkelä haluaa kiittää talkooväen ja yleisön lisäksi taloudellisia tukijoita, joilla on suuri merkitys tapahtuman järjestämiselle. Kevyempää kalustoa edustivat T-Ford ja Datsun Bluebird. Ulkoalueella muun muassa neulahuovutustöitä tekevä Tarja Holma kertoo erilaisista käsityötekniikoista ja esittelee huomattavasti rukkia pienempää langankehruuvälinettä, värttinää. Tässä valmistuu lankaa värttinällä. Vahojärvellä oli naisväellekin katseltavaa vaikkapa käsitöiden merkeissä. Pekka Mäkelä haluaa erikseen mainita kyläyhdistyksen naisjaoston, joka kantaa työteliään vastuun tapahtuman ruokaja juomapuolesta. Naiset ovat perehtyneet työvälineidensä ja työtapojen taustoihin. Eija Koivusalo kehrää norjalaisella, 1700-luvulta peräisin olevalla pystyrukilla lankaa koirankarvoista! Ulkoalueella Tarja Holma esitteli ja valmisti käsitöitä neulahuovutusmenetelmällä
Pasin vinkki puuveistosten hoitoon oli käsittely joko tervalla, puuöljyllä tai parafiiniöljyllä. Niilo-Volvoja näkee harvakseltaan vielä työajossakin, ja alla niissä on akseleita yleensä neljästä viiteen. Vahojärven kylä on saanut tapahtuman myötä kaipaamaansa tohinaa. Kuorma-autoja Vahojärvelle saapuyi kymmenkunta. Menneiltä ajoilta oli esillä muiden muassa sähköpaimenia. 5/2018 53. Ulkona sijoituspaikan on syytä olla varjossa, jotta puun kuivuminen tapahtuu hallitusti. Vieressä vahojärvisen Marja Sillanpään MörköMajori. Yleisö oli huomioitu asettamalla esillä oleviin koneisiin ja tavaroihin hieman tietoja niistä. Heinäseipäitä valmistivat työnäytöksissä Petri ja Asko Harjula. Erkki hämmästeli väkimäärää, joka helteisenä päivänä oli Vahojärvelle eksynyt. Haaparantalaislähtöinen mutta teiskolaistunut Pasi Ahokas veisteli moottorisahalla päivän mittaan tapahtuman henkeen sopivan karhupatsaan. Tämä kaksiakselinen on pelastunut harrastekäyttöön. Vasemmalla karvialaisen Matti Perämäen meille tuttu Fiat 415. Erkki Koskela vaimoineen teki vihtoja koko päivän ja kertoi samalla mukavia tarinoita asian tiimoilta. Pekka Mäkelä talkooporukoineen on loihtinut mukavan konetapahtuman, jonne pitää varta vasten tulla
Lopen pirteät koneet Teksti ja kuvat: Jukka Vuorenmaa 54. LOPPI Havumäen vanhojen traktoreiden ja maatalouskoneiden museo Lopen Läyliäisissä järjestää vuosittain alan koneita ja välineistöä esittelevän tapahtuman. Kaksipäiväisen tapahtuman parasta antia olivat työnäytökset. Maamoottorin käyntiinpyöräytyksen valmistelua ja sen jälkeistä leppoisaa pauketta oli mukava seurata. Museo on normaalisti auki ainoastaan sovittaessa, joten tapahtuma on oiva tilaisuus nähdä tarjonta ilman ennakkovarausta. 30.6.–1.7. Museon isännän Simo Lehtosen omien masiinoiden ohella näytillä on lähiseudun harrastevehkeitä. Lisäväriä tapahtumaan tuovat pihapiirissä järjestettävät työnäytökset sekä mahdollisuus tutustua kotieläimiin
Vai uskaltaisiko sitä tuollaisen härvelin kyyntiinkään. Puna-harmaa peltoveturi oli kovasti tulevaisuuden harrastajien mieleen. Kyseessä on itävaltalainen Saurer 4K 4FA G2 -rynnäkköpanssarivaunu. Koneita oli pärehöylästä potkurikoneeseen ja kaikkea siltä väliltä. 5,4 metriä pitkä ja 2,5 metriä leveä kone painaa 14 000 kiloa ja kulkee kuuttakymppiä. Museoisäntä Simo Lehtosen omaan konekantaan lukeutuva DT-14 on saanut vuosien varrella pintaansa kauniin patinan. Pininfarina loi Fiatin hyttiin jännittävät muodot. Teksti ja kuvat: Jukka Vuorenmaa 5/2018 55. Miltähän tapahtuma-alue näyttäisi ilmasta käsin. Ei riemulla rajaa kun Fordilla ajaa. Suoraan sivusta kuvattuna terhakkaat linjat pääsevät parhaiten oikeuksiinsa. Simon koneita tämäkin vuoden 1957 15-hevosvoimainen Hanomag R 218. Panssarikolonna-yritys tarjosi Lopellakin yleisölle tilaisuuden päästä rajun telakoneen kyytiin. Kahden kiiltävän Deeren välissä komeilee työnjälkeisen olemuksen viimeistelemä Fiat 23 R vuodelta 1953. Pieni helikopteri kirvoitti monenlaisia ajatuksia katsojissa
Tänä vuonna erikoisia vetonauloja olikin peräti kaksi. Tällaisilla vehkeillä ei ole Suomessa aivan hetkeen kisailtu – jos koskaan. Tapahtumassa pidettiin piikkipyörätraktoreiden kyntökisat, ja lisäksi paikalla oli ulkomaisia vieraita traktoreineen. Jälki oli kuitenkin jokaisella kyntäjällä suoraa ja mainion näköistä. 56. Vetäjinä toimivat Fordson N, jota ajoi Arto Haapakorpi, Fordson Major, jolla kynti Matti Merta, ja Farmall F-20, jonka istuimella vuorottelivat isännät Pekka ja Heikki Mäkilä. Museoisännät kiittelivät vuolaasti talkooväkeä ja toivoivat ensi vuodeksi uutta nuorta verta talkooremmiin. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Farmall oli museoisäntien kisakoneena. Kisan tuomaroi kynnön moninkertainen maailmanmestari Paavo Tuominen. Hankaluuksia tuottivat odotetusti niin traktorit kuin aurat. Rautainen kisa P iikkipyörätraktoreiden ja hinattavien aurojen kyntökisa pidettiin nyt Mäkilän museon tapahtumassa ensi kertaa. Niinpä ensimmäinen sija jaettiinkin kaikkien kolmen koneen kesken. SOMERO Ol’ hollil -tapahtuma Mäkilän traktorimuseolla nautti jo turhankin kesäisestä säästä. Porukkaa oli silti liikkeellä pilvin pimein. Kisa saatiin käytyä Mäkilän omilla koneilla. Haapakorpi oli niin innokas työmies, että jatkoi kyntämistä vielä kilpailun jälkeenkin. Hollilla oltiin 14.7. Tuomarin mukaan yhtä vauhdikasta kyntökisaa ei ollut kuunaan nähty
Suomeen retkueen laiva oli rantautunut 10.7., eli retki oli tapahtuman aikaan puolessavälissä. Mäkilän museo ja Ol’ hollil oli retken ykköskohde, mutta kerholaiset kiersivät myös muualla Uudellemaalla ja Varsinais-Suomessa. 5/2018 57. Mäkilän saksalaisvieraat: Johann-Heinrich Müller ja International 1055 XL, Heinz Nagel ja Hanomag Brilliant 601, Wilhelm Lutjens ja Hanomag R 28 sekä Siegfried Lange ja Deutz F1L. Vieraat kuuluvat pohjoissaksalaiseen traktorikerhoon Stichter Oldtimerfreunde, joka toimii Soltaun kaupungin ympäristössä. Aiemmin he ovat käyneet kerhon puitteissa ulkomaanmatkalla vain Itävallassa, ja silloinkin traktorit kulkivat perille kuorma-autoilla ja kerholaiset linja-autoilla. Eikä nuori mies selvästikään ole merkkiuskovainen. Vielen Dank für Ihren Besuch und willkommen wieder! 52-vuosimallin kotimainen Muko-salaojakone teki yhä uskollisesti uomaa. Mukavaa oli heistä se, etteivät suomalaiset hermostu liikenteessä vaan odottavat rauhassa päästäkseen traktoriletkasta ohi. Jouko Muuronen oli paikalla takomassa rautaa. Paikalla oli nimittäin viisi saksalaisvierasta, jotka olivat liikkeellä neljällä traktorilla. Matkanteko traktoreilla oli mennyt vieraiden mukaan oikein hyvin. Saksalaiset seikkailulla Suomessa H ollilla oli tänä vuonna näyttelytraktoreita hieman kauempaakin. Elmeri Kesti antoi sen näkyä, että vanhat koneet kiinnostavat. Suomeen heidät olivat houkutelleet täkäläiset ystävät. Siegfriedin matkassa oli lisäksi puoliso Irmgard, joka ei ikäväksemme ennättänyt kuvaan. Heikki Mäkilä veti Volvolla hienoa heinänkeräyskärryä. Harvoin moista laitetta näkee, varsinkaan tosi toimissa. Saksalaisten Suomen-reissu oli suunniteltu kahdeksan päivän mittaiseksi. Traktorikaravaanareina saksalaiset olivat siis ensi kertaa näin pitkällä retkellä. Jokaisen neljän traktorin perässä kulki asuntovaunu, joten yösija löytyi omasta takaa
58. Aimo Mikkola Tammelan Riihivalkamasta oli tuonut paikalle sukukalleuden. Pertti Kuisti pyöritti David Brown 30 D:llä Ennätys-myllyä. Katsellaanpa kentän antia. TAMMELA Tammelan Teuron kylätapahtuma on pidetty jo yli 30 kertaa, ja 17 vuotta sitten sen kylkeen kasvoi konenäyttely. Lämpöä riitti Hämeen vuoden kylässä liiaksikin asti. Parta ei kuulemma ole suinkaan vielä harmaantunut – se vain näyttää jauhopölyn takia harmaalta. Tekniikkaa vuoden kylässä 14.–15.7. Aimon äiti on aikoinaan ostanut tämän vuoden 1933 Olympian, ja sillä on pyöritetty puimakonetta aina sähkön tuloon asti. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Maamoottoririvistössä oli paljon tuttuja porilaisia ja vaasalaisia koneita, mutta mahtuipa mukaan harvinaisempi Tuomiston konepajan paikalliskonekin
Myös turvekoneet ovat muuttuneet. Jos voit auttaa Vilhoa, ota yhteyttä toimitukseen. Ransomesin kelaleikkuri on luultavasti aivan 60-luvun alusta. Paavo Vaittinen näytti taitonsa maalaispojan kuntopyörässä. Paikallisten konepuuhailijoiden muodostama Koplauskopla omistaa tämän maamoottoriksi muokatun A-Fordin koneen. Juha Havusen kaksi ruotsalaista Belos-sarvitraktoria. Vasemmanpuoleinen kärryllinen harjakone on 60-luvulta ja oikealla oleva leikkuriksi valjastettu Belos 70-luvulta. Tässä kuntopyörässä taitaa raskainta olla polkemisen aloittaminen. Mylly on siis Tammelassa Tammelaan tehty. Kiekko syntyi hienosti. Sen rautaosat on valmistanut Virtasen paja Pihtikoskella, ja se on tullut käyttöön Haapalan tilalle Niittukulmalle. Vilho kaipailee erityisesti nostolaitteen osia, mutta muutkin varaosat kiinnostavat. Jarmo Lantusen turvemylly on vuodelta 1956. Vilho Vehkajärven Takra on projektivaiheessa. Heinäntekoon tarvittavat koneet ovat nykyään erilaisia kuin seiväskairan aikaan. Rakentaja on Pekka Leino Forssasta. 5/2018 59
Pelit ja vehkeet 9.6. Paikallista konevalmistusosaamista sai tutkia esimerkiksi Teräs-Sampo-puimakoneen rakenteisiin perehtymällä. Teksti ja kuvat: Jukka Vuorenmaa Rompetorilla saattoi vaihtaa lajitovereiden kanssa tuoreimmat kuulumiset ja tehdä tarpeellisia löytöjä siinä samalla. 60. PORI Ässien, jatsin ja Yyterin rantojen lisäksi Satakunnan maakuntakeskuksessa on vanhoja vehkeitä. Kyläsaaren ala-asteen pihamaalla järjestettyyn näyttelyyn yleisöllä oli vapaa pääsy, joten autoja ja työkoneita poikkesi ihailemassa harrasteväen ohella muitakin kiinnostuneita. Yleisölle tarjoutui tilaisuus tutustua joihinkin seutukunnan harrastelaitteisiin kesäkuun alkupuolella Rompetori ja Wanhat Wehkeet -tapahtumassa
Volkkari-paku oli ainakin tuttu kapine, mutta ehkäpä jollakin isännällä oli farmarikorinen Auto Union tavaratila täynnä jauhosäkkejä. Amerikanautojen ohella näytille oli tuotu ajopelejä, jollaisia saattoi nähdä takavuosina myös maatalojen pihalla. Vanha linja-auto ihastuttaa aina. Auton on kunnostanut Satakunnan Mobilistit ry:n väki. Turkulaisen Autokori Oy:n korittama Mercedes-Benz on tehnyt työuransa Sookarin ajossa Luvialla. Työkoneiden lisäksi piha-alueelle kokoontui harrasteautoväkeä. Isännät olivat tuoneet traktoreitaan näytille. Oli hytillisiä ja hytittömiä niin idästä kuin lännestä. Varttuneemmalle väelle hetki bussin keskikäytävällä tarjoaa tunnelmallisen aikamatkan oman lapsuuden maisemiin. Pienille niiden sisätilat ovat jännittäviä. 5/2018 61
Timo Happonen 62. OMIN KÄSIN ILMAN RAJOJA Monessa sepänliemessä keitetty Timo Happonen on ylityöllistetty pienvalujen, pintakäsittelyjen ja hienomekaniikan velho. Timo haluaa saada ihmiset ymmärtämään, kuinka paljon asioita voi tehdä itse
Timo eksyi opettajan hommiin käsija taideteolliselle oppilaitokselle ja hankki ammatillisen opettajan pätevyyden. ”Ne osat, joita ei löytynyt, piti tehdä itse. Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Kari Mattila ”Moni on innoissaan huomatessaan, että nämä asiathan voi tehdä itse.” L apin tarunhohtoiset kullanhuuhdontaseudut ovat kultasepälle sopiva majapaikka. Sittemmin Happonen pääsi hienomekaniikkafirmaan korjaamaan lähinnä kameroita. Oma paja aukeni Rovaniemellä 80-luvun puolivälissä. ”Siinä on ollut perässä reki, jolla on kuljetettu metsäherroja hakkuutyömaille. Hänellä on ollut paljon harrastevehkeitä, mutta kolme niistä on tullut jäädäkseen. Taso oli kova, ja oman työn määrä ratkaisi. Lopulta hän päätyi 17 vuodeksi hienomekaniikan opettajaksi ammattikoululle. Toinen Timon nuoruuden pyöristä on työkone sekin. Lapsuudessa virinneestä ajoneuvoharrastuksesta miehen käsityötaidot ovat laajentuneet paitsi monien materiaalien työstämiseen ja pintakäsittelyyn myös hienomekaniikkaan. Esimerkiksi kantapääjarrun sain yhdeltä kaverilta lainaan, ja sen mallin mukaan tein uuden ihan mustasta raudasta.” Myös saatavilla olleet osat vaativat melkoisesti työtä. Sen 90-luvulla alkanut ja 13 vuotta kestänyt entisöintityö osoittaa, kuinka tyhjästä Happonen taikoo valmista. Toinen on vihreä vuosimallin 1924 Harley Davidson, ensimmäinen Rovaniemelle hankittu poliisimoottoripyörä. Pyörän kunto ostohetkellä oli kehno. Sieltä tarttuneiden oppien jälkeen hän lähti opiskelemaan kultasepäksi. Rovaniemeläinen Timo Happonen on kuitenkin paljon muutakin kuin kultaseppä. Isän ja isoisän perintönä Timo oli syntyjään automies, ja hän arveli ammatinkin löytyvän autoalalta. Kolme aarretta Kaiken aikaa Timon töiden taustalla on kulkenut ajoneuvoharrastus. Siitä oli järkyttävästi vaivaa, mutta oli pakko tehdä itse.” Lopputulos voittikin sitten ensi palkinnon Veteraanimoottoripyöräklubin entisöintikilvassa 2005. Vielä 50-luvulla sillä käytiin tansseissa, mutta sitten se hylättiin. Silloin ei vielä saanut kehyksiä tai laseja mistään. Vuoden 1934 sinivalkoinen sivuvaunullinen Harley Davidson on ostettu uutena Kemiyhtiölle Rovaniemelle. Aikoinaan mies vielä tuurasi kesälomilla muun muassa ilmastointiasentajaa, levyseppähitsaajaa, aseseppää ja kiinteistönhoitajaa. Tein itse työkalun, jolla hioin mittarin lasin. ”Se oli ostohetkellä vuonna 1971 hirveässä kunnossa, 63. Rekiä teki Apukassa Jukka Lindström, joka myös tehtaili Rovaniemen ensimmäiset lentokoneet.” 30-luvulla Harrikka pääsi yksityiskäyttöön, mutta joutui vuonna 1940 sotaan. Toisin lopulta kävi, vaikka jo 14-vuotiaana hän tekikin autokorjaamolla oikeita remonttija asennustöitä, ja monet vuodet sen jälkeenkin menivät autohommissa. Kultasepän töiden ja kameroiden korjaamisen oheen tuli muutakin tointa. ”Sain siihen hyvin vajavaisen mittarin. Ensimmäiset moottoripyöränsä Timo hankki 14-vuotiaana, eivätkä ne olleet aivan tavallisia teinipojan pyöriä. Sieltä se palasi harmaaksi maalattuna
”Tämä on Uno Lammisen vanha auto, jolla myös isäni ajoi aikanaan kilpaa. ”2010-luvun alussa kameroiden korjaaminen jäi vähemmälle niiden digitalisoitumisen myötä. Paljon vaaditaan harjoittelua ja taitoa.” Vanhojen vehkeiden harrastaja ei kaihda kunnostustyössä uusinta tekniikkaa. Kuvassa miniatyyrituloste samasta aiheesta. Sitä ei tee Suomessa tietääkseni kukaan, eikä sitä pysty tekemään kotikonstein. Työn alla olevaa lautaratapyörää varten Timo teetti mallinnetut neliventtiilikannet 3D-tulosteina. Näin niiden sopivuudesta ja toiminnasta saa käsityksen ennen lopullisten kansien valamista. Kun sitten opetushommatkin loppuivat, aloin tehdä ajoneuvoharrastajille mittarikorjauksia, pieniä osavaluja, nikkelöintiä ja muuta sellaista.” Mittarikorjaukset ovatkin Happosen lempihommaa. Myös laitteiden pitää olla niin isoja, että lämpökapasiteettia saadaan tarpeeksi talteen. Niiden suunnittelu ja toteutus on neroudessaan vailla vertaa. Niistä kysellään paljon, ne ovat tarpeellisia taitoja monile harrastuspiireille.” Happonen saa viikoittain yhteydenottoja, jotka liittyvät pintakäsittelyyn tai valamiseen. 64 Seppiä ja mestareita Timo Happonen. Sellaista ei ole suomeksi eikä tietääkseni englanniksikaan. On hienoa avata jokin miltei sata vuotta vanha mittari, jota ei vielä kertaakaan ole tehtaan jäljiltä avattu. Corbin-mittarit ovat Timon mielestä rakenteeltaan nerokkaita. Kromauksen taas pystyy tekemään, mutta se ei kannata: liemet ovat myrkyllisiä ja kalliita, ne vanhenevat nopeasti, ja töitä pitäisi olla paljon. Sen tehneet ihmiset ovat siirtyneet kauan sitten ajasta ikuisuuteen, mutta heidän tekemänsä tekniikka toimii yhä.” Hionta ja kiillotus ovat työvaiheista Timon sydäntä lähinnä. ”Pintakäsittelyistä kysytään paljon alumiinilistojen kiiltoanodisointia. tankinpohja oli puhki ja niin edelleen. Kaatovalusysteemissä kappale supistuu noin seitsemän prosenttia. ”Moni onkin innoissaan, kun huomaa, että nämä asiathan voi tehdä itse.” Onko sitten jotain, mitä ei kokenutkaan käsittelijä pysty tekemään itse. ”Korjaan paljon Corbinin moottoripyörämittareita. Mutta näiden pyörien teknisestä tasosta kertoo se, että sen omilla osilla se saatiin käyntiin vuonna 1975 ja seuraavana vuonna rekisteriin.” Timon kolmas rakas ajoneuvo on Ford Special -kilpa-auto. Kun yleensä tehdään hiekkavaluja, monimutkaiset kappaleet onnistuvat vain, jos valaja on oikein taitava. ”Niistä aiheista olisi tarkoitus tehdä kirja. Nykyisin nämä menevätkin sitten iloisesti sekaisin. Corbinia ei esimerkiksi voi pyörittää taaksepäin, sen kaikki segmentit lukittuvat, kun se pyörii. Täystyöllistetty mies pystyy ottamaan töitä hyvin rajallisesti vastaan, mutta neuvoo aina apua kaipaavia. Viimein 90-luvulla siihen tarjoutui tilaisuus.” Hiotut taidot Happonen on määrätietoisesti opiskellut työelämässään sellaisia taitoja, joita on tiennyt tarvitsevansa harrastuspuolella. Isä ei sitä koskaan omistanut, mutta haaveilin pikkupojasta saakka sen ostamisesta. Valupuolella ei kotikonstein kannata tehdä monimutkaisia kappaleita, joissa on sisärakenteita. Mittareiden korjaaminen on Timo Happosen lempityötä
”Mielestäni ihmiset tekevät nykyään itse enemmän. Laajemmassa mielessä käsityötaitojen arvostus jää silti kauniista puheista huolimatta teollisen tuotannon ja Kiinan halvan tavaran varjoon.” Happonen on epäilemättä itse ollut hyvänä apuna ihmisten usuttamisessa käden taitojen ja tekemisen mahdollisuuksien pariin. Satulan Messenger-painomerkkiä varten Happonen teki itse stanssin, jolla sitten painettiin jälki märkään nahkaan. Monesti arvokkaatkin aihiot joutuvat suotta kierrätykseen. Lautaratapyörän tankkia varten on tehty muotti CNC-jyrsimellä. Hänen verkkosivullaan annetaan yksityiskohtaiset kirjalliset ja kuvalliset ohjeet monenlaisiin töihin, esimerkiksi hiekkavaluun, nikkelöintiin ja metallikyltin valmistamiseen. Kyvyt ja koneet kiertoon Happosella on korkea käsitys harrastajien halusta tekemiseen ja oppimiseen. Ihmisillä on enemmän aikaa, tahtoa ja rahaa kehittää osaamistaan. Itse tankki taotaan käsin messingistä. Tietoisuus tekemisen mahdollisuuksista on lisääntynyt internetin myörä, ja samalla huutokauppakeisarit ja keräilijälehdet ovat lisänneet kiinnostusta vanhan tavaran säilyttämistä ja kunnostamista kohtaan. Timo teki vanhan nahan mallin mukaan lestin, jossa sai uuden nahan oikeaan muotoon. Tarjotkaa niitä ennemmin jollekin harrastajalle kuin romumiehelle.” ”Hionnasta ja kiillotuksesta on tarkoitus kirjoittaa kirja.” Katso Timon havainnollisia ohjeita valamiseen ja pintakäsittelyihin: WWW.TIMOHAPPONEN.NET 5/2018 65. ”Älkää heittäkö vanhoja ajoneuvonraatoja pois. Tankista tulee oma mallinsa, se ei noudata mitään vakiokaavaa. Käsityötaitojen levittämisen ohella Happosella on yksi viesti, jonka hän haluaisi kantautuvan kaikkien korviin. Vihreän Harrikan satulasta oli jäljellä alkuperäinen nahka ja pohjarauta
Fiatin insinöörien huomio kiinnittyi yhden vetokoneen rakenteeseen. Mallin esisarjasta oli rahdattu vuonna 1917 Piacenzaan yksi kone. Se oli kevyt, sillä erillistä runkoa ei ollut. Agnellien dynastia oli syntynyt. Fiat 702 oli moderni, esikuvaansa raskaampi ja tehokkaampi traktori, joita rahdattiin pian kyntökilpailuihin ja työnäytöksiin Australiaa, Argentiinaa ja Intiaa myöten. Agnellin kiinnostus Italian maatalouden koneellistamiseen alkoi itää ensimmäisen maailmansodan aikana. Vaikka Fiat 702 ja pyörännapoihin sijoitetuilla alennusvaihteilla varustettu 703 olivat päteviä traktoreita, Teksti ja kuvat: Aulis Lassila Italialaisten inspiraation lähteenä oli amerikkalainen vallankumouksellinen Fordson F. Nokalleen se sai Fiat 18 BLR -sotilaskuorma-autoissa koetellun, suuremmaksi poratun 6235 kuutiosenttimetrin ja 25 hevosvoiman moottorin. Pyörät ja akselit rullasivat oman tehtaan laakereiden varassa. Innoitus johti nopeaan toimintaan. Osallistuipa Fiat Suomessa 1920 järjestettyyn traktorikoetukseenkin. Pyöreiden vuosien kunniaksi kerromme, kuinka oranssit juhdat nousivat Euroopan ykkösiksi ja katosivat lopulta traktoreiden tähtitaivaalta. V uonna 1899 kolme torinolaista liikemiestä Giovanni Agnelli, kreivi Carlo Biscaretti di Ruffia ja Emanuele Chacherano di Bricherasio istuivat alas ja perustivat yrityksen Fabbricia Italiana Automobili Torino eli F.I.A.T. Ensimmäiset Fiat 702 -traktorin prototyypit vetivät viilua jo seuraavana vuonna, ja sarjatuotanto käynnistyi 1919, vain vuosi esikuvan jälkeen. Saapasmaan pelloilla pyöri kirjava joukko amerikkalaisvalmisteisia traktoreita. ISON TALON ORANSSIT TRAKTORIT Sata vuotta sitten valmistettiin ensimmäinen sarja Fiat-traktoreita. Vaikka yrityksen päätuote on alusta alkaen ollut auto, alkoivat FIATit (lyhenteen pisteisiin kyllästyttiin 1906) pörrätä pian myös merillä, ilmassa ja kiskoilla. Sen sijaan moottori, vaihteisto ja tasauspyörästö oli pultattu tiukasti yhteen kantavaksi rakenteeksi. Italialaisten inspiraation lähteenä oli amerikkalainen vallankumouksellinen Fordson F. Fiat saroilla ja sorakuopilla 1 66. Maailmanpalo verotti raskaasti työikäisiä italialaismiehiä ja hallitus halusi kuumeisesti korvata vajetta konevoimalla
Boghetton moottori kävi pehmeästi ja kulutti vähän. OM tuotti kuorma-autoja sveitsiläisen Saurerin lisenssillä. Italian hyökättyä Etiopiaan 1935 Kansainliitto asetti maan taloussaartoon, joka johti polttoainepulaan. Agnellien konserni nautti yritysoston hedelmistä pitkään. Fiat 40 Boghetto -telatraktoreita valmistettiin vuoteen 1947 saakka noin 2400 ja pyörätraktoreita viitisenkymmentä. myyntimenestyksiä ne eivät olleet. Italiassa oli vuonna 1924 jo yli 10 000 traktoria. Fiat 411R ja sen telaversio 411C esiteltiin vuonna 1958. Työ tehtiin natsihallinnolta salassa. Käytettävyyttä lisäsi kaksoiskytkin, tasauspyörästön lukko ja vetovastuksen säätö. Se pääsi hyödyntämään edistyksellisen dieselvalmistajan patentteja, ja OM valmisti mallistojen isoja moottorit. Luotettavaksi osoittautuneen kansiventtiilikoneen ympärille rakennettiin 1932 Euroopan ensimmäinen sarjavalmisteinen telatraktori Fiat 700 C. Yksi heistä oli Tranquillo Zerbi, jonka tiimi rakensi lentokoneiden nopeusennätyksiä 30-luvulla rikkoneen 3100 hevosvoiman V24-moottorin. Boghetton innovaatio oli pitkänomainen palotila, jossa sytytystulppa oli poikittain polttoainesuihkuun nähden. Haudasta tuotantoon Sodan aikana Saksa pakko-otti konepajojen laitteita ja insinöörejä omiin tuotantolaitoksiinsa. Potin veivät halvemmat amerikkalaiset merkit Fordson etunenässä. Jotta prototyyppiä ei menetettäisi saksalaisille, se haudattiin maahan. Fiat -telatraktorit kiskoivat tykkejä itärintamalla. Dieselmoottoreiden yleistyessä ja polttoaineen saatavuuden parannuttua Boghetto-moottorit vaipuivat konehistorian alaviitteeksi. Tulpan läheisyydessä seos oli aina riittävän rikasta. Varhaisen powershift-tyyppisen pikavaihteen nimi muuttui 715-mallin lanseerauksen yhteydessä Automaticiksi. Piccolan luotettavaksi havaittu lohko tuplattiin nelisylinteriseksi ja niin tehokin kaksinkertaistui. Zerbin moottoria alkoi jalostaa toinen moottorivelho Fortunato Boghetto. Rauhan tultua traktori kaivettiin ylös, ja Fiat Model 50:n tuotanto päästiin aloittamaan jo 1946. Siitä tuli Fiat 700 -traktorin sydän, vaikka muissa Fiat -konsernin tuotteissa luotettiin sivuventtiilitekniikkaan vielä pitkään. 67. Fiat panostikin 30-luvulla telatraktoreiden tuotekehittelyyn pyörätraktoreiden kustannuksella. Määrä on kohtuullinen, sillä halpa ja luotettava Fordson niitti kilpailijoitaan niin Italiassa kuin muuallakin. Mekaanisella Amplicouple-pikavaihteella varustettu 14+4-laatikko valjasti väännön paremmin hyötykäyttöön. Italia on suurten korkeuserojen maa. Tehoa löytyy 25 hv (702 B -mallissa 30 hv) ja vaihteita 3 + 1. Tuotantoohjelmaan kuuluivat myös traktorit. Kotimarkkinoilla OM:n maine oli hyvä ja se säilyi Fiatin rinnakkaismerkkinä 80-luvulle saakka. Noin 900 kiloa edeltäjäänsä kevyempää mutta yhtä tehokasta Fiat 700:aa valmistettiin useina versioina 25 vuotta aina vuoteen 1950. Fiat otti vuonna 1933 hallintaansa brescialaisen Officine Meccanicen. Fiat 615:n moottori oli tärkeisiin kilpailijoihin nähden sitkeämpi. Pienemmistä timanteista poiketen 615ja 715-malleissa on modernisti levyjarrut ja 12 voltin sähköt. Samana vuonna traktorituotanto siirrettiin Torinosta Modenaan tytäryhtiö Officini Construzioni Industrialen tiloihin. Moottorivelhoja Fiat onnistui hankkimaan talliinsa lahjakkaita insinöörejä. Hän suunnitteli kilpa-auto-osaston Severino Rossin kanssa hieman rauhallisempaan menoon tarkoitetun 3570 kuutiosenttimetrin kansiventtiilimoottorin. Sen eri versioita valmistettiin hieman alle parituhatta vuosina 1918–25. Sodan kääntyessä lopulleen alkoivat Fiatin suunnittelijat hahmotella uutta telamallia mielessään Venäjän aroilta ja Saharan hiekkadyyneiltä saadut opit. Moottorina oli sveitsiläisen Saurerin suunnittelema ja keskiraskaissa kuorma-autoissa käyttämä neliventtiilinen CR1D-diesel, jota valmisti OM. Fiatin ensimmäinen sarjavalmisteinen traktori oli 702. Hän kehitti ottomoottorin, joka toimi alhaisella puristussuhteella bensiinin lisäksi lähes kaikella öljyntapaisella: petrolilla, alkoholilla, polttoöljyllä, kasvija eläinperäisillä öljyillä sekä pienten muutosten jälkeen metaanilla. Agnellin teollisuusmahti alkoi panostaa toden teolla pyörätraktoreihin. Muunnelmia oli runsaasti, kuten kolmipyöräinen ja 12+4 -vaihteinen 481 T. Italian ykköseksi Torinossa ja sittemmin Modenassa taottiin Fiat-traktoreita reilun 30 vuoden ajan ennen kuin todellinen kaupallinen läpimurto tapahtui
Vuosina 1961–64 työpaikan sai 18 741 ranskalais-italialaista traktoria. Toiminta päättyi Fiatin haltuun ottamassa yrityksessä 1973. Fiat 25:n potentiaali huomattiin nopeasti, ja pian sitä sai 18:na eri versiona. Vaikka Naperon elinkaari jäi kahden vuoden mittaiseksi, valmistettiin sen johdannaisia yli kymmenen vuoHärkämäisen Fiat 80 R:n juuret ovat 1950 esitellyssä 55 hevosvoiman telatraktorissa. Fiat-Concordin valmistamaa 650 Universalia mainostettiin ensimmäiseksi Argentiinassa suunnitelluksi Fiatiksi. Alppien pohjoispuolen kilpailijat luottivat yksija kaksisylinterisiin moottoreihin, jotka saavuttivat maksimitehonsa varsin alhaisella kierroslukemalla. Yritysostot auttoivat Fiatia myös itälaajentumisessa. Protektionistisen Espanjan markkinoille Fiat tunkeutui varsin myöhään. Voimalinja on sama kuin italialaisessa Fiat 615:ssa. Fiat lopetti traktoreiden takomisen Etelä-Amerikassa vuonna 1980, mutta Agritec SA valmisti Fiatin näköisiä koneita samoilla sijoilla aina vuoteen 1995 saakka. Fiatin näkemyksen mukaan sylintereitä tuli olla neljä ja tehokäyrän huipun oli oltava parintuhannen kierroksen kohdalla. Menestyksekkään nelivetotuotannon ensiaskeleet otettiin, kun Selene asensi traktorin nokalle vetävän etuakselin. Suljetuille markkinoille päästäkseen traktorit piti valmistaa tai vähintään koota paikan päällä. Vuosikymmenen aikana Modenan tehtailta rullasi maailmalle 29 335 kappaletta Kaksvitosia teollisuustelatraktorista viinitarhamalliin. Fiat ratkaisi ongelman ostamalla vuonna 1959 Argentiinan Cordobasta traktoritehtaan, jossa valmistettiin Pampoja, Lanz Bulldogin lisenssikopioita. Samana vuonna parrasvaloihin tuotiin kaksi pienokaista, joista tuli klassikoita. 68 FIATIN HISTORIA OSA 1. Yritys laajensi tuotepalettiaan traktoreihin perustamalla Someca-tytäryhtiön 1953. Vuonna 1951 esitelty Fiat 25 osui talonpoikien vaatimusten ytimeen. Fiat maailmalla R anskalainen Simca oli jo 30-luvulla valmistanut Fiat-henkilöautoja lisenssillä. Sadastuhannes Fiat-traktori valmistui. Pieniin päin Vuosi 1957 oli merkittävä Fiat-konsernille. Ranskalaistuneiden Fiat-traktoreiden lisenssivalmistus alkoi 1958. Fiat 18 La Piccola taas täytti traktorimallistossa ammottaneen pikkukoneen aukon. Vanhahtavalla 80 R:llä (Suomessa Fiat 100) pärjättiin sitten koko 60-luku. Fiat 500 Nuovasta kehkeytyi autoistuvan Italian symboli, jota valmistettiin 3,6 miljoonaa kappaletta. Kierroslukua rajoittamalla 2000:een saatiin puolet hevosista juoksutettua ulos tallista. Aiemmin Nuffieldeja ja Leylandeja valmistanut Motransa vaihtoi väriä oranssinruskeaan 70ja 80-lukujen vaihteessa. Torinolaisen OM:n valmistama moottori tuottaa 45 hevosvoimaa. Näin syntyi uuteen 25 -malliin voimanlähde, jota käytettiin Fiatin traktoreissa aina 60-luvun puoliväliin saakka. Fiatin pahimmat kilpailijat 50-luvulla Italian traktorimarkkinoilla olivat kotimaiset Landini, Same ja Lamborghini ja tuontimerkit Ford ja Ferguson. Moottori dieselöitiin vaihtamalla siihen Ricardo Comet -tyyppinen esikammiokansi ja ruiskutuspumppu, jotka Fiat valmisti itse Boschin lisenssillä. Fiat-malliston kiinnostavuutta kohotettiin luomalla parin vuoden välein tehokkaampia koneita R55:stä aina R80:een. Someca-tarroja liimattiin Ranskaan vietävien 80-sarjan Fiatien kylkiin vielä 80-luvun alussa. Moottorin tuottamat 40 hv/3 200 rpm riittivät kevyisiin kuorma-autoihin. Sopiva lohko löytyi Fiat 1400 -henkilöauton konepellin alta, jonne Torinon insinöörien keihäänkärki Dante Giacosa oli sen suunnitellut. Fiat oli paaluttanut itselleen Italian ykkösvalmistajan tontin, josta se ei itsenäisenä merkkinä luopunut. Tämä koskee kuitenkin vain ulkokuorta. Monien muiden eurooppalaisten traktoritehtailijoiden tavoin Fiat aloitti Etelä-Amerikan valloituksen 50ja 60-lukujen vaihteessa. Nelisylinterisestä 6546 cm 3 moottorista ruuvattiin lisää tehoja vuosikymmenen edetessä ja lopulta päästiin 80 heppaan poraamalla sylinterit 3 mm suuremmiksi. Hehkukuulajässiköiden sijaan liukuhihnalta alkoi rullata malleja Fiat-Concord 55R ja 60R. Ankarassa Minneapolis-Moline-jenkkitraktoreita valmistanut tehdas SOM 40:stä tuli Somecan kaikkien aikojen myydyin malli
Toisaalta ison veden takana pienten traktoreiden kustannustehokas valmistaminen ei Fordia lukuun ottamatta oikein luonnistunut. Katetta suurille puheille antoi traktori-ipanan varustetaso. Vuonna 1953 nokalle saatiin Giacosan luoma esikammiomoottori. Amerikkalaiseen tyyliin 411ja 415malleja sai myös kaasukäyttöisinä. Sähköjärjestelmä on 24-volttinen. Konservatiiviset farmarit olivat uskollisia USA:n ja Kanadan valtamerkeille. Se jatkui vuoteen 1977, jolloin Fiat osti kansasilaisen maatalouskonevalmistajan Hesstonin. Fiat käytti alihankkijoita nelivetoisten erikoismallien tuotannossa. Mainosnikkareiden mukaan 18 la Piccola soveltui ”pienen tilan suuriin töihin ja suuren tilan pieniin töihin”. Traktorit nimettiin valmistuspaikkansa, nykyisen Slovenian alueella sijaitsevan Štoren mukaan. Kaukoitään Fiatin lonkerot ylsivät vuonna 1977, kun konserni aloitti yhteistyön korealaisen teollisuusjätti GoldStarin kanssa. Pohjois-Amerikan markkinat osoittautuivat vaikeaksi rastiksi eurooppalaisille traktoritaloille. Pulma ratkaistiin mantereiden välisellä yhteistyöllä. Massey-Harris Ponyn ja B-mallin Allis-Chalmersin tapaan kevyt ja avara rakenne mahdollistivat monenmoisen työkonerakentelun. Fiatin 50 -luvun telamalliston vähäväkisin jäsen oli 25 C. Muodot ja tekniikka olivat Fiat 411:n, mutta pellit maalattiin puna-valkoisiksi. Alusta on sama kuin 25 R -pyörämallissa. Pieni perheyritys myös valmisti traktorit. Eurooppa oli vielä valloittamatta, joten Torinon insinöörikaarti ei jäänyt lepäämään laakereillaan. sai uuden osakkaan ja lisenssikumppanin vuonna 1962. Piccola sai mallimerkinnän 211R, kun mallistoa yhtenäistettiin vuonna 1959. Tuote möi hyvin. Pätevien juhtien rakentajan maine pönkittyi 411-mallin ja sen 2 270 cm 3 esikammiodieselin myötä. Esimerkiksi vuonna 1964 joka toinen maassa myyty uusi traktori oli Fiatin valmistama. Modenan tehtaat aloittivat Cockshutt 411 R:n tuotannon. Sen 25 hevosta saavat pienimmällä vaihteella kiskottua 1550 kg:n taakkaa. Maaperä oli hedelmällistä, ja vuonna 1979 kukitettiin sadastuhannes Turkin Fiat. Tasauspyörästön lukko, ajovoimanotto ja kytkimestä riippumaton hydrauliikka olivat kuin isommastakin koneesta. USA:n markkinoilla merkki vaihtui Longiksi. Tuotteet ristittiin Türk Fiatiksi. Uutta oli myös pirteä oranssinsävyinen väri, jota Fiatit kantoivat aina 80-luvulle saakka. Ulkokuori oli taattua italodesignia, ja samaa muotokieltä jatkettiin vuosikymmenen lopulla esitellyissä 200-, 300ja 400-sarjoissa. Fiat 25R lainasi edeltäjältään 600-mallilta ulkonäön ja piristetyn petrolimoottorin. Ensimmäinen ulkoisesti yhtenäinen Fiat-mallisto oli syntynyt. 60-luvulla lanseerattiin kaksi isoa mallisarjauudistusta. Traktoreiden markkinointi USA:ssa siirtyi uuden brändin alle ja samalla Fiat kohosi valmistajien full-linerluokkaan. Laite on ketterä, leveyskin on vain 122 cm. Kun kumppani muutti nimensä Suomessakin tunnetuksi LG:ksi, Etelä-Korean vainioita työstivät LG-Fiat-traktorit. vuonna 1972. Fiat 250 Montagnan nelivetoja nelipyöräohjauskonsepti perustui Fratelli Calzolarin suunnittelemaan vuoristotraktoriin. Fiatin ja Whiten yhteistyö oli kaupallinen menestys. Jugoslaviassa alettiin valmistaa Fiateja luvan kanssa Jyhkeän Someca 612:n tekniikka on pitkälti sama kuin Suomeen tuodussa Fiat 513 R:ssä eli Ukko-Fiatissa. 5/2018 69. Telat sai alleen lähes puolet Kaksvitosista. Yhteistyö virisi myös romanialaisen UTB:n (Uzina Tractorul Bra?ov) kanssa 60-luvun jälkipuolella. Fiatin tekniikkaan perustuvista Universal-traktoreista tuli laajalle levinnyt vientituote. Tehdas tuottaa edelleen traktoreita, nyt CNH:n omistuksessa. Kiinassa lisenssiFiateja alkoi syntyä vuonna 1984 LuoyangFiat-merkin alla. den ajan. White Motor Company osti Cockshuttin vuonna 1962 ja Modenaan hankittiin lisää maalitynnyreitä: Oliverin vihreää ja valkeaa sekä pian myös Minneapolis-Molinen keltaista ja valkoista. Kanadalainen Cockshutt ja Fiat löysivät toisensa 50-luvun lopulla. Fiatin asema saapasmaan traktorimarkkinoilla oli hyvin vankka. Ensimmäistä kertaa Fiatin pyöräytti käyntiin starttimoottori. Fiatia myytiin kaikkien neljän Whiten hallinnoiman merkin kuoseissa. OM CO2D/60 -voimalaitoksesta saadaan puserrettua 65 SAE-hevosta. Vaihdelaatikosta löytyy seitsemän nopeutta eteen ja kaksi taakse
Selene aloitti sodan jälkeen vetävien etuakseleiden rakennussarjojen tehtailun. Ulkonaisesti yhtenäisen Diamante-traktorimalliston mallit 215, 315 ja 415 esiteltiin vuonna 1964. Sarjan nimen kerrotaan tulleen traktorin nokkamaskista, jonka hyvällä tahdolla saattoi kuvitella timantin muotoiseksi. 70 FIATIN HISTORIA OSA 1. Fiatin telatraktoreiden valmistus alkoi 1932 700 C -mallilla. Pienimmän mallin moottori oli vanhaa Piccola-perua. Vetovoimaa Mallisto laveni nopeasti vuorten rinteillä möyrivistä telakoneista viiniköynnösten väleissä puikkelehtiviin kaitoihin puutarhamalleihin. Maatilojen koko ja maatalouskoneiden tehontarve kasvoivat 60-luvun aikana. Automainen mittaristopaneeli ja etenkin 315ja 415-mallien osittain synkronoitu vaihteisto helpottivat viljelijäin arkea. Oma tuotanto alkoi varastojen ehdyttyä. Kaksinkertainen vetovoima -mallimerkinnällä haluttiin – italialaisten kilpailijoiden tavoin – korostaa vetävän etuakselin etuja. Malliston kuopukseksi jääneen tehokkaimman Fiat 715:n ensiparkaisu kuultiin 1967. Yritys ammensi USA:n armeijan ylijäämävarastoista muun muassa GMC:n ja Jeepin akselistoja ja sepitti tarvittavat sovitusosat. Telatraktoreiden sarjassa Fiat oli tuolloin maailman myydyin. Teholukema oli noussut jo kolmannellekymmenelle. Emilio Martinottin insinööritiimi onnistui lisäämään moottoreiden tehoa ja samalla laskemaan polttoaineen kulutusta. Niistä tuli tuotannon kivijalka vuosikymmeniksi. Nokan muoto muistuttaa etäisesti timanttia. Fiat saavutti eurooppalaiset kilpailijansa Diamante-kaudella. Fiat oli jo 50-luvulla käyttänyt – Ferrarin ja Maseratin tavoin – maineikkaan muotoilutalon Pininfarinan suunnittelijoita ja peltiseppiä urheilullisten autojen kuten Fiat 1100 TV Coupen linjojen loihtimiseen. Kaikista timanttimalleista oli saatavilla myös DTeli doppia trazione -versio. Timanttimalliston uudistukset eivät jääneet ulkokultaisiksi. Fiat saavutti eurooppalaiset kilpailijansa Diamante-kaudella. Fiat 702:ta alettiin heti ensiesittelyn jälkeen innokkaasti markkinoida. Vuonna 1967 valmistui 55 000 oranssia traktoria. Italian savi on kovaa ja sitkeää. Selenen komponenttien ansiosta myös Fiatin etupyörät alkoivat raapia maata. Nyt glamouria ja tyyliä haluttiin peltosaran päähän. Oppia automaailmasta Kilpailijamerkit alkoivat Fiatin tavoin 50-luvun lopulla panostaa tuotteiden muotoiluun. Huutoon vastattiin. Selene-yhtiön logon sanoman ymmärtää: vetävä etuakseli muuttaa traktorisi pedoksi. Etumatkaa haluttiin kuroa. Kone osallistui työnäytöksiin ja koetuksiin kaukomaita myöten. Ohiolaisessa lehdessä Gas Engine Monthly Magazine julkaistussa puffikuvassa ollaan vetämässä viilua Fiatin kotikonnuilla Torinon seudulla. Seuraavana vuonna perhe kasvoi OM:n valmistamalla 70 hv:n 615-mallilla. Kuitenkin Fiat profiloitui yhä vahvemmin nelivetotraktoriksi. Ennen nelivetojen yleistymistä telatraktoreilla kynnettiin pahimmat paikat. Konsultaatioapua löytyi kotikaupungista Torinosta. Timanttisarjan pienin 215-malli on Piccolan perillinen suoraan alenevassa polvessa: moottori ja rakenne esiteltiin jo vuonna 1957
Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Klassikot kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. • Puhelimitse: puh. Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Koneurakointi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. 03 2251 948 Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Amerikan Rauta kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Raskas Kalusto kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. Vanhat Koneet kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja
V uosi 1918 oli Suomessa pimeää aikaa lamppuöljyn puutteen vuoksi. Kiinnostus sähkövoimaa ja ennen kaikkea sähkövaloja kohtaan heräsi maaseudulla voimallisesti. Sähkövoiman mahdollisuuksia esiteltiin ja käsiteltiin lehdistössä ja kirjallisuudessa melkoisesti jo 1800-luvun loppupuolella. Sähköistettyjä talouksia varusteltiin jo ennen ensimmäistä maailmansotaa, toki vain harvoja. Sähköistämisen painopiste oli valaistuksen hankkimisessa kaupunkeihin ja teollisuuslaitosten lähiasutuksiin. Pettersson jaksoi muistuttaa sähkötarvikkeista, laitteista ja itsestään ahkerasti monenlaisissa julkaisuissa. Arkitodellisuutta edustivat uudistusmieliset maatilat, esimerkiksi Jämsässä Riihijärven ja Kottilan talot. Sähkön tuottamisesta ja käytöstä oli jo varhain laadittu virallisia säädöksiä. Puutteet kärjistyivät maamme itsenäistymisvaiheissa. Raskaamman kaluston puolella kiinnostusta kohdistui maanmuokkaustöihin. 72. Sen kaltaisia viritelmiä ei meillä edes kokeiltu, vaikka Ruotsissa aihe otettiinkin tosissaan. Laitosta kuvailiin tietosanakirjaa myöten, mutta suomalaisiin oloihin sellaisella ei ollut käyttöä. Maaseudulla tärkeässä Pellervo-lehdessä julkaistiin artikkeleita sähköstä Saksan ja Ruotsin maatalouksissa. Säilörehun valmistusta sähkövirran avulla selostettiin joissain lehtiartikkeleissa. Ruotsalaisen ASEA oli toinen tärkeä laitetarjoaja. Riihijärven tilan turbiini kehitti 15 ja Kottilan 12 hevosvoimaa. Tarjolla oli monella lailla muotoiltuja ja teknisestikin toisistaan poikkeavia sähkölamppuja. Peltomies-lehti ehdotti tuulimyllyjen omistajille sähkövoimankin tuottamista tavallisen myllytoiminnan ohessa. Sähköasioissa keskeinen asiantuntija insinööri A. Uuden vuosisadan alussa maatalouden voiman tarpeet nousivat mukaan keskusteluun ja kokeiluihin. Koneliikkeet Aatra, Agros ja Sidorow esittelivät sähköasioita ja laitteita omissa julkaisuissaan. Riihijärven tilalla Petterssonin sähköliike oli pääkaupungin varhaisista erikoisliikkeistä aktiivisimpia. Jos petrolia olisi jotenkin saanutkin, sen hinta oli reilusti parikymmenkertainen rauhanajan hintaan verrattuna. Karbidija tärpättilamput eivät tyydyttäneet. Lehdissä kerrottiin, että saksalaiset asiantuntijat arvelivat sähkön johtamisen maahan edistävän kasvua varsinkin kostealla säällä. Sähkö ja Voima -lehdessä raportoitiin 1909 kokeista, joissa kasvullisuutta koetettiin edistää johtamalla sähkövirtaa puutarhapenkkien läpi. Sotatila ja ulkomaankaupan supistuminen jarruttivat sähköistymistä. Toisella reunalla liikkui ankkurivaunu. Monenkirjavia ideoita sähkön käytöstä Sähkön mahdollisista käyttötavoista maataloudessa ilmestyi maailmalla ja meillä uutisia jatkuvasti. Pellon reunalla kulkevasta sähköjohdosta otettiin virta moottorivinssivaunuun, joka veti auraa pellon poikki. SÄHKÖISIÄ SEURAUKSIA VUODESTA 1918 Sähkön käyttö maatalouden tarpeissa nousi julkiseen keskusteluun 1900-luvun ensimmäisinä vuosina. Molemmissa padottiin paikallinen pienvesistö, rakennettiin voimala ja otettiin sähkö käyttöön valon ja voiman lähteenä. Tekniikkapuolen ammattilehti Sähkö ja Voima esitteli sähkön mahdollisuuksia. Kylander kirjoitti muutamaa vuotta myöhemmin Teknillisessä Aikakausilehdessä, että kaksi kolmannesta toiminnassa olleista sähkölaitoksista oli perustettu ilman lupaa, niiden joukossa 25 maan suurimmista laitoksista. Teollisuushallituksen tilastoissa vuonna 1915 oli 186 sähkölaitosta. Maatalous-lehdessä seurattiin alan kehitystä. 1920-luvun alkuvuosina Suomessa myytiin puolta tusinaa eri merkkiä. Pykälien ja hallinnon suhde käytännön elämään ei kuitenkaan ollut kunnossa. Esimerkiksi sana ’sähkövalojohtolanka’ jäi nopeasti pois käytöstä. Sähköjohdon kautta voimaa saavasta traktoristakin julkaistiin piirroksia. Ammattisanasto oli vasta vakiintumassa. Laajemmin ja perusteellisemmin sähköaiheeseen paneuduttiin Pellervo-seurassa, jonne perustettiin sähköistyskonsulentin virka ja jatkossa sähköistyksen neuvontatoimisto. Saksalainen Siemens-Schuckertyhtiö oli etunenässä ulkolaisten sähköalan firmojen Suomeen rantautumisessa
Varhaisimmat Siemensin sähkömoottorit eivät vielä virtaviivaisuudella ja muotoilulla erottuneet. Menestymiseen vaikutti se, että keskusosuusliike Hankkija oli yhteistyökumppani monessa asiassa. Se menestyi sähköistyvässä Suomessa, vaikka suuret ulkomaiset pääsivät vapaasti kilpailemaan. ASEAn laitteistot ja laitteet kuuluivat käytetyimpiin sähköistyvässä Suomessa. Ruotsalainen ASEA oli toinen tärkeä ulkolainen sähköalan yhtiö, joka perusti Suomeen oman edustuksen. Strömbergistä kehittyi johtava kotimainen sähköalan laitevalmistaja. Yhtiön tunnuksessa ja mainoksissa näkynyt hakaristi ei vielä 20-luvulla nostattanut poliittisia epäilyksiä. 5/2018 73. Kun sähköistys alkoi kiinnostaa Suomen kaupunkeja ja teollisuutta, saksalainen sähkötekniikan uranuurtaja Siemens & Halske perusti tänne oman edustuksen. Uutuuttaan monimutkaisina ja hienoina pidettyjen teknisten laitteiden lisäksi tarvittiin paljon yksinkertaisia tarvikkeita, esimerkiksi eristäjiä ja kiinnityskoukkuja. Yhtiön sähköosasto tarjosi sähkön saannista kiinnostuneille kaikkea suunnittelusta tarvikkeisiin. Siemensiltä saattoi tilata koko sähköistysoperaation alusta loppuun. SÄHKÖISIÄ SEURAUKSIA VUODESTA 1918 Maan johtaviin koneliikkeisiin kuulunut Agros Oy oli tiiviisti mukana sähköistyksessäkin
Ne eivät koskaan saavuttaneet käsin veivattavien määriä. Separaattoreita oli laajalti käytössä sähköttömissä talouksissa. Myllyjen pyörittämiseen sähkömoottori oli aivan omiaan, jauhettiin sitten jyviä tai luita. Sähköalan ammattikirjallisuuden ohella ilmestyi asiaa nuorille. Nuorelle väelle sähkö oli jännittävä uutuus, josta saattoi kiinnostua ja innostua. Tunnetuimmat kotija ulkomaiset separaattorimerkit tulivat saataville sähkövoimaisina versioina. Siemensiltä löytyi laitteita ja tarvikkeita sähköistyksen tähänkin vaiheeseen. 74 SÄHKÖÄ VUODESTA 1918. Kotitalouksissa sähköistys tuntui ensiksi valaistuksessa, mutta pian alettiin huushollia muutenkin sähköistää. Yhteiskunnalle ja aikuiselle väelle sähköistys oli kallis ja harkintaa vaativa asia. Veivaamisen saattoi kuitenkin jättää sähkömoottorin tehtäväksi. Sähköverkkoon tarvittiin muuntajia
Kuparin ja muiden raaka-aineiden puute ja laitteiden vaikea saatavuus jarruttivat sähköistyshankkeiden liikkeelle pääsyä. Valaistuksen tarve vaikutti eniten itsenäistyneen Suomen kiinnostukseen saada sähköä. Suomen itsenäistyttyä ja pimeyden talvien väistyttyä sähköistyksestä muodostui yksi 20-luvun suurista kasvualoista. Silti mukavuutta kaipaaville oli tarjolla sähkövarustus ompelukoneisiinkin. Todellisuudessa sähköistyshankkeita aloitettiin joka puolella valtakuntaa, jos virtaa suinkin oli saatavissa. Tietoa kasvualan tarpeisiin Sanomalehdissä julkaistiin 20-luvun mittaan lukuisia teemanumeroita sähköistysasioista. Maaseudun Tulevaisuudessa oli suunnilleen joka numerossa pikku-uutisina useampiakin sähköistyskokouksia ja päätöksiä sähkön hankkimisesta. Sähköalan ammattikirjallisuus kasvoi huomattavasti, kun kustantajat huomasivat vauhdikkaasti laajenevan toimialan. Pimeiden talvikuukausien muisto helpotti sähkön hankintapäätöksen tekoa. Agros, Forselius ja Sidorow sekä Hämeen Maanviljelijäin Kauppa kilpailivat kovasti Hankkijan kanssa sähköistystilauksista. Isojen koneliikkeiden lisäksi paikalliset yritykset tarjosivat niin suunnittelua, asennuksia kuin tarvikkeita. Lempäälän, Tuusulan, Sipoon ja Perniön voima-asemat saatiin valmiiksikin. Siinä käsiteltiin tekniikkaan ja talouteen liittyviä kysymyksiä laajasti alan tapahtumien raportoinnin lisäksi. Tehdasseuduilla suunnitteluja asennustöitä tekivät myös teollisuusfirmojen suosimat insinööritoimistot. Siihen vaikutti Hankkijan ja saksalaisen insinnöri Schmidtin muodostaman Suomen Sähköteollisuus Oy:n siirtyminen Strömbergille. Turbiinien valmistaja Tampella kehotteli mainoksissa ihmisiä katselemaan lähivesiä sähköistys mielessään. Ompelukone ei mainittavan raskaskäyttöinen kone koskaan ollut. Sähköalan ammattiliikkeitä oli 20-luvun alkupuolella jo kaikilla keskuspaikkakunnilla. Maaseudun sähköyhtymien liitto alkoi vuonna 1923 julkaista erityistä ammattilehteä Maaseudun sähköistys. Viranomaisten laatimissa suunnitelmissa ja ohjelmissa maaseudun sähköistämisen arvioitiin tapahtuvan rannikkoseuduilla, missä arveltiin taloudellisen toiminnan olevan yleensäkin tuottavinta. hankkeen kokonaiskustannukset olivat 4000 markkaa. Sähkön käyttö oli Suomessa laajentunut niin, että 1800-luvun jälkipuolen harvinaisuuksista oli tullut yleisesti tunnettuja asioita jo 1900-luvun ensimmäisellä kymmenluvulla. Hämeen Sähkö kasvoi nopeasti huomattavan tärkeäksi energia-alan firmaksi. Esimerkiksi Hankkijan sähköosasto ruuhkautui tilauksista. Vuoden 1918 aikana tilauksia kertyi noin 500. Varsinais-Suomessa Hankkija suunnitteli ja rakensi kuuden pitäjän alueille sähköistystä. Käytännön tuttuus rajoittui kuitenkin suppeille alueille. 5/2018 75. Pimeyden talvet herättivät Vaikka vuosina 1917–19 Suomessa kärsitty pimeys oli tehokas virike sähkövalon hankkimiselle, matkassa oli mutkia. Toisenlaisina arkitodellisuuden esimerkkeinä Aatrayhtiö kertoi rakentavansa sähköverkkoa Hämeenkyrössä ja sähkölaitoksen Alatorniolle, kun kaupungin sähkölaitos ei anomuksista huolimatta suostunut myymään virtaa kaupungin naapureille. Siellä kuten monella muullakin seudulla kunnalliset päättäjät olivat innokkaita sähköistäjiä, ja maalaiskunnat lähtivät suurimpina osakkaina mukaan paikallisiin sähköyhtiöihin. Sähköistyksen alkuvaiheissa perustettuja pieniä laitoksia ja yhtiöitä tuli nopeassa tahdissa Hämeen Sähkön asiakkaiksi tai suoraan sen omistukseen. Niistä vain 43 voitiin ottaa työn alle. Kotimaisen laiteollisuuden kannalta huomattava asia oli Strömbergin nousu suurtekijäksi
Volvo F 407 purkuosia. Hinta 3800 €, ei vaihtoa kuin käteiseen rahaan. Cranab 4010 kattokuormain, öljysäiliö ja pumppu keulalla. Toimiva ja käyntikuntoinen. Diesel. Hinta 2 800 €. 1952, bensa-petrooli, tieliikennekelpoinen, maalattu 90 % alkuperäiseen väriin. Puh. Ei voiman ulosottoa. Hanomag 1960 R430. Puh. Toimiva. SM maski löytyy, pienempi maski ja peittoja. Valmet 900 vm. Hp. Myydään International 560. Lisäksi emännänjakkara sekä tavaran kuljetuskirstu. Hinta tarjouskaupalla. 050 545 8875 (iltaisin, ei tekstareita) tai e.reijonen@luukku.com. 0400 825 585, Raisio. Etuakselia siirretty eteenpäin n. Liperin Ristinkylä. -74. Vaihteistossa siirtäjävika. P. Muutenkin käyty läpi ja uusittu osia. 1957, käyttöönotto 1959. Puh. 50 cm. Puh. Ferguson vm. Harvinainen kuusisylinterinen malli, ainoa Suomessa. Osassa on varaosanumerot. 0400 336 110 tai pirkkohela@gmail.com. Scania 81LBS 8T vaihtolavalaite. Hiab nosturi, täyshuolto tehty sähköt laitettu. Tiedustelu 050 5686 004. Vm. Hp. Leylandin laturi. Käyntikunntoinen. 050 5686 004. 2 800 € /Tarjoa. Mukaan tulee paljon varaosia mm. 2900 €. Allis-Chalmers 1957. 0400 200 246, Kuusamo. Ajokuntoinen. Alakerran öljyt vaihdettu 2017, jarrut käyty läpi 2016. Myydään rahalla tai vaihdossa: vanhat traktorin työkoneet, toimiva Majori tai Ford 4 -sylinterinen, Ford Scorpionit (ei mulkosilmä malleja). Puh. Itse en tiedä mihin malleihin käyvät eli parasta jos pääset paikan päälle katsomaan. Ei rek., paperit löytyy. kytkinlevyt, starttimoottori, moottorin ja voimansiirron osia yms. Puolitelat hydraulikiristeisiillä 14x16 välipyörillä. Hytti ja lisälaitteet laitettu jälkeenpäin. 0500 841 427 tai tero.pekkola@phnet.fi 76 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa. Takarenkaat hyväpintaiset 16.9x34, edessä 11.2x20 renkaat. Hinta 1 800 €. Myös mahdollisuus ostaa peräkärry, joka on tehty kuorma-auton alustalle. Vanhoja Sisu kuorma-auton käyttämättömiä osia
Puh. 1939 MR-katsastettu, seuraava kats.v. 0500 648 826, Jyväskylä. Hintapyyntö 100 €. Puh. Käyttämätön. 045 2630 828, Tuusula, s-posti. Ompelukone kaapilla. Hinta 19 000 €/tarjous. Puh. Bensiini/Petrooli. Nummi Rappukippi, toimiva. Payloader-kuormaaja projektina. Puh. Vanhat öljykanisterit 5 kpl. Myydään tarjousten perusteella, pidätetään oikeus olla myymättä mikäli sopivaa tarjousta ei tule. Bensiini-petroli. Kiinteällä lavalla. 0400 496 788 Eero Koistinen. Vain nouto. Puh. 050 5686 004. 050 372 3647 Pekka Hyvönen, Padasjoki. Tiedustelu 050 5686 004. Datsun A oikean puoleinen etulokasuoja. Puh. 200 €. Hintapyyntö 100 €. 1 800 €. 2022. 80 € + postit. Maamoottoreita: Olympia, Wickström, BMW 5 hp, BMW 15 hp, Bernards Moteurs, Japy. Pieni Palmu-hytti. Puh. David Brown 1049. Puh. Fordson 20–30 luvun patinoitunut työkalulaatikko. 050 5686 004. Hp. Puh. Hintayyntö. Hp. Voi kokeilla, on kärryssä. Kaikki kerralla 50 €. Ajokunnossa. Fiat 850 vasemman puoleinen etulokasuoja. Kauhaa ei ole. Puh. Käyttämätön. Moottori on vaihdettu, alkuperäinenkin löytyy. 0400 857 000/Vehmaa. Fiat 600 helmapelti. Uusi pyyhkijä, ehjät lasit, ruskea, kumien raudat tallessa 200 €. 5/2018 77. Keräilijälle tai rekvisiitaksi. 3 000 € /Tarjoa. Käyttämätön. Opel Kadet C-malli oikean puolimmainen takaovi. Ajokunnossa. Tiedustelut ja lisää kuvia jani.tuominen@urjalanmakeistukku.fi. Hintapyyntö 100 €. Lada 1500 vasen etulokasuoja. Käyttämätön. Karjapuskuri/valorauta VW Transporteriin 1982–1991. 0400 496 788 Eero Koistinen. Kone on toimiva ja sillä voi ommella mm. mv10072@gmail.com. 120 €. 0400 496 788, Eero Koistinen. 0400 71 44 22, Anja Koistinen USA Ford 1949. Puh. nahkaa. 045 350 8393 Jukka, Loimaa. Muutama satsi jäljellä uusia Leyland 0.400 moottorin suuttimen kumieja ja aluslevyjä, 25 €/setti. Ford 91T/3400, vm. Hintapyyntö 80 €. Myös postitus onnistuu kirjeenä. Hintapyyntö 150 €
Automiehenä minusta tuli E-kortillinen kuljettaja. Edesmenneen Esko Rahkosen laanilla Chevrolet UNNRA jo suurimman hävityksen jälkeen, vielä odottamassa uutta innokasta omistajaa. 5/2018 79 ARMEIJAN VIHREISSÄ ARMEIJAN VIHREISSÄ. Vuoden seikkailuihin mahtui monta tarinaa – etenkin neuvostoliittolaisen ajoneuvokaluston parissa. Vuoden mittaiseen retkeen ajoneuvojen parissa mahtui toki monta kirosanaakin, mutta onneksi aika kultaa muistot. Tämän vaunun keulilla nökötti Esabin hitsausgeneraattori. Allekirjoittanut astui armeijan vihreisiin neljätoista vuotta sitten heinäkuun saapumiserässä. Volvo TP21 suunniteltiin armeijan käyttöön radioautoksi. MB L319 armeijan vihreissä, ylväänä ja ryhdikkäänä valmiina palvelukseen edelleen. Henkilöautomaisen Sugga-Volvon rinnalla valmistettiin myös tällaista pienellä lavalla varustettua karun oloista avomallia. Pioneerit saivat nauttia Zilien suurkulutuksesta. Ponttooni– ja siltakalustoa sain olla siirtämässä ympäri Suomen maata. Sijoituspaikka oli Vekarajärven betonikasarmien kauimmainen yksikkö eli pioneeripataljoona. Zilit, Uazit, Krazit ja Gazit, voi sitä ajon määrää. Kraz oli mieluisin minulle
Näitä tehtiin yhteensä 155 kappaletta, ja suurin osa on romutettu tai kadonnut. Muutama vuosi sitten olin kompastua sellaisen lokasuojaan tiilitehtaan takamailla. Hankalan Saha ja Tiili Oy:llä oli tiettävästi parikin liittoutuneiden ylijäämävarastolta ostettua sotakuorma-autoa. Näin kokonainen HirvasVanaja olisi vielä kelpo kunnostettava. Vanaja VAKS 3600 on valmistettu vuonna 1961. Kraz, tuo idän mahti. Melko harvinainen säilymä ja näkymä. Harmi vain, että se on heitteillä ja pysyy. Erikoiset pulteilla kasattavat vanteet vetävine etuakseleineen viittaavat sotakuorma-auton suuntaan. Viisitoista litraa dieselin pauhua. Tuli juuri mieleeni muisto, kuinka olen ilmannut suutinputkista moottoria 25 asteen pakkasessa ja hikoillut 30 asteen helteillä KraZin hytissä, yskinyt pakokaasun katkua renkaita täyttäessä ja kiihdyttänyt kahdeksan tonnia painava ponttooni selässä alamäkeen peräti 80 kilometriä tunnissa. 80 RAUHASSA RUOSTUVAT
Tämäntyyppisiä valonheittimiä käytettiin tykistötulen apuna taisteluissa Neuvostoliiton sotalentokoneita vastaan. White-kuorma-auton hytti kainuulaisessa ojassa. Näitä nähtiin minun armeija-aikanani vielä muun muassa linkkiradioasemien alustoina. Etualalla taitaa olla jonkin sortin generaattoreita. Tammisaaren Hästö-Busö-linnakkeessa samanlainen Canet vartioi rantojamme 1990-luvulle saakka. 5/2018 81. Artillerijski Tjagatš Sredni 59 eli tunnetummin neuvostoliittolainen ATS-59-telavaunu. Canet oli ranskalaista alkuperää, mutta sen lisenssi ostettiin Venäjälle jo ennen 1900-luvun vaihdetta. Sarsuinmäen tykkipatteri Sulkavalla. Nämä tykit puolustivat maatamme toisen maailmansodan aikana. Gaz 66 tuli Gorkin autotehtaalta Neuvostoliitosta. Kädet ylös tai ammun! Raatteentien mottimuseon pihamaalla kuvaajaa osoittaa vuoden 1941 elähtänyt pieni panssarivaunu. 152–kaliiperisen Canet’n kantama oli noin 20 kilometriä
82. Menneisyyden tutkimuksen päälle on tarjolla käytännön töitä, sillä tapaamme Markku Anttilan takavedon polttopuuhommissa. Syyskuun numerosta löytyy muun muassa Fiat-historiikin jälkimmäinen osa. Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 6/2018 ILMESTYY 20.9.2018 SYKSYN SATOA Kuuma kesä kääntyy kohti viileämpää vuodenaikaa
Sireenejä ja sinivilkkuja Pelastusajoneuvoja Suomessa, 200 sivua. Country sisters Kuljetusmessut Yli 200 osastoa Ohjelmaa lapsille Freestyle Motocross & Super Trial Truck Pulling Valoshow Messut avoinna: Perjantaina 10.00-18.00 • Lauantaina 10.00-18.00 1pv 30 €, 7-12v 10 € • 2pv 40 €, 7-12v 15 € • Alle 7v € • Perhelippu (2 aik. ja alle 12v lapset) 1pv 70 €, 2pv 100 € Valoshow (lauantaina 18.00–23.00) 15 €. komatsu_HB215_v2_297x210fi.indd 1 22.08.2013 08:50:54 KoLME DooSAnIA piKaKoKeilussa: UUTUUSLEHTI! 8 90 8 90 8 90 8 90 8 90 Raskas Kalusto parkkikiekko Klassikot parkkikiekko Koneurakointi parkkikiekko Vanhat Koneet parkkikiekko 8 90 Amerikan Rauta parkkikiekko Vanhat Koneet lippalakki Koneurakointi lippalakki Raskas Kalusto lippalakki 8 00 Vanhat Koneet pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä. Suuri Valmet -traktorikirja 216 sivua. Supermarket.. Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot. Kaupan päälle avaimenperä. Ainutlaatuinen näyttely-ympäristö tarjoaa nähtävää ja koettavaa aamusta iltaan! KANSAINVÄLINEN KULJETUSALAN AUTONÄYTTELYJA KULJETUSMESSUTAPAHTUMA YHTEISTYÖSSÄ: POWERTRUCKSHOW.FI Yli 350 näyttelyautoa Jenkkivetureita Veteraaniautoja ESIINTYJIÄ MM. Klassikkomarkkinat Kymmenittäin harrasteautoja ja osia myytävänä Autoilun nostAlgiAA 1950 1985 • www.klassikot.fi • 01/08 • Hinta 7,50€ Tunturi Super Sport Urheilumopo 80-luvun tyylillä Tuleva klassikko Peugeot 205 1,9 GTi Aikakautensa yllättäjä Lotus Cortina Kahdesti rakennettu replica 6 4 1 4 8 8 3 6 8 4 8 8 8 1 > M B 22 0D • Ch ev y ii • to yo ta Co ro lla • s te yr p u ch • o pe l a sc on a • a u st in a 4 • lo tu s Co rt in a • s aa b 9 6 • p or sc h e 9 24 • tu n tu ri s u pe r s po rt 01 /0 8 CAT-HYBRIDIKAIVURI esittelyssä MAnIToU KURoTTAjAT Koeajossa ARMoTon VW AMARoK maanrakennus • metsäkoneurakointi • kiinteistöhuolto • maatalous n ro 1 • 1/ 20 13 • 7, 90 € 6 414887 200110 1 3 1 72 00 11 -1 30 1 PAL VKO 2013-44 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.koneurakointi.fi HajateK oy jo 20 vuotta energiatuotantoa liikevoiman hyötykäyttäjä Metsäalan tekijät koolla TARPEESEEN TURVETTA n U M E R o 1 K o n E U R A K o In T I 1 /2 1 3 • tu rv et ta ta rp ee se en – H aj at eK oy • piK aK oK eil u ss a: Ko lM e do o sa n ia • el M ia W oo d ´1 3 • es it te ly ss ä: M an it ou -K u ro tt aj at tuoretta teKniiKKaa KoneMessuilla ELMIA WooD ´13 silvator 2000 EnERgInEn HAKKURI Miksi Komatsu. 4 90 Tarra-arkki Säänkestävät tarrat A5 arkilla. 37 90 37 90 37 90 14 90 Amerikan Rauta avaimenperä 14 90 14 90 14 90 8 00 Klassikot pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä. Viipale mediat Klikkaa ostoksille verkkokauppaan www.supermarket.. Kaupan päälle avaimenperä. • Kun työsi sisältää paljon kääntöliikettä, polttoaineen kulutus laskee jopa 25 – 40% • Komatsu HB215LC-1 on aito sähköhybridi japanilaista osaamista ja tekniikkaa • Hybridikomponenteille 4 v /10 000 h takuu – muut koneen osat 2 v /3000 h • Komatsu HB215LC-1 hybridikaivukoneita on toimitettu vuodesta 2008 lähtien jo tuhansia – Komatsu laatuun voi luottaa Kun haluat tehokkaan ja ympäristöystävällisen kaivinkoneen, soita meille METALLITIE 6, 33960 PIRKKALA PUH. Kaupan päälle avaimenperä. IKILIIKKUJA UUtUUslehti! Autoja ja autoilun ajankuvaa sodanjälkeisiltä vuosikymmeniltä ClassiC Motor show ’08 Messuraportti ensimmäistä kertaa järjestetystä harrasteajoneuvonäyttelystä 120 000 km ajettu Mercedes-Benz 220D Automatic -79 Steyr Puch kääntää katseet SympAtIAA ItävALtALAISIttAIn wanhat aUtot vappUajelUlla Zoolandian kokoontumisajon tunnelmia Testasimme, kuinka höyryjunalla matkustettiin Ukko-Pekan matkassa Museokatsastus Mitä pitää ottaa huomioon ja kuinka se käytännössä hoituu. 020 775 8400, FAX 020 775 8492, www.sr-o.. Finnjet – itämeren superkulkija 248 sivua
Diesel WWW.KIERTOKANKI.COM Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! TILAA KÄTEVÄSTI VERKKOKAUPASTAMME • Maatalouskoneiden varaosat ja tarvikkeet • Luotettavaa verkkokauppaa jo yli 10 vuotta • Nopea toimitus vaikka kotiovelle asti KONEMIEHEN VERKKOKAUPPA Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 5/2018 • Hinta 8,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT FIATIN HISTORIAA OSA 1 • Maatalouskoneiden varaosat ja tarvikkeet • Luotettavaa verkkokauppaa jo yli 10 vuotta • Nopea toimitus vaikka kotiovelle asti TIMO HAPPONEN Korjattavat korjataan, loput tehdään itse VIIMEISET SINISET Esittelyssä Leylandin turbosynkrot 282 ja 482 YLÖ-TEHTAAT Höyrynkehittimestä pienkuormaimeen 6 41 48 87 45 00 03 18 00 5 745000-1805 PA L VK O 20 18 -3 8 Viipale mediat 63 5 / 2 1 8 • Ta k ra D ie se l • Le yl a n d 2 8 2 & 4 8 2 • Fi a t O M A D 5 • Fi a tin h is to ria o sa 1 • Y lö -T e h ta a t