ilmaiseksi LI PP U Yhteistyössä: www.vanhatkoneet.fi MASINISTIT ry www.masinistit.com www.turunkonekeskus.fi Kuva: Niwil Oy Ab. Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 5/2019 • Hinta 8,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT LEGENDAN BUSSI Vapaaliiton International ’28 KONEET SAARESSA Kemiön suuri traktorikavalkadi HAUSKOJA LAITTEITA Tivoli Sariolan vanhat vehkeet 6 41 48 87 45 00 03 19 00 5 745000-1905 PA L VK O 20 19 -3 8 Viipale mediat 71 5 / 2 1 9 • H a rm a a -F e r g u so n j a n iit to k o n e • V a p a a lii to n In te rn a tio n a l • S a m p o 6 5 7 LP • D u tr a -tr a k to rit. Usvaa putkeen! historiaa : Dutratraktorit RAUTA JA PETROOLI ® ELÄVÄÄ KONEHISTORIAA KAIKILLE MASSEY FERGUSON RIIHIMÄEN MESSUPUISTOSSA 31.8 –1.9.2019 klo. 10 –17 Pysäköinti RINNETIE 1 Perhelippu 25 € Aikuiset 12 € Lapset 7–15v. 3 € alle 7v
Finnjet – Itämeren superkulkija Finnjetin tarina alusta loppuun. 248 sivua. Uutuuskirja pureutuu tähän legendaariseen raskaan liikenteen ilmiöön, ja käsittelee kiinnostavalla tavalla Volvo-kuorma-autojen historiaa vuodesta 1928 nykypäivään saakka. Sireenejä ja sinivilkkuja Tämä ainutlaatuinen kirja on suunnattu kaikille pelastusajoneuvoista kiinnostuneille. 216 sivua. Me teemme myös lehtiä! viipalemediat.fi Kotimaista laatulukemista Tilaa kirja osoitteesta: www.supermarket.fi Volvo – kuorma-autoja vuodesta 1928 Upea teos kaikille kuormaautoista kiinnostuneille! Volvo on kuorma-automerkkinä maailman suosituimpia. 37 90 37 90 37 90 37 90 37 90 Kaikkiin kirjatilauksiin hieno avaimenperä kaupan päälle! 9 90 Avaimenperän arvo:. 200 sivua. 212 sivua. Suuri Valmet -traktorikirja Upea teos kaikille Suomen teollisuusja maatalous historiasta kiinnostuneille. Runsaasti kuvitetun sisällön pääpaino on suomalaisessa kalustossa ja käyttäjäkunnassa sekä Volvo-kuorma-autojen kiinnostavassa kehityshistoriassa. Runsaasti harvinaista kuvitusta. Rasvanäppien olohuoneet Yli 30 persoonallista suomalaista autotallia uskomattomine puitteineen ja esineistöineen. 228 sivua
Teki mieli päästä kyytiin. Lisää vanhaa linja-autojuttua on jutuissa sota-ajan busseista ja 20-luvun ranskalaisautoista. Ennen vanhaan särmää nimittäin löytyi auton lisäksi myös kuljettajista. Niin kauas ei onneksi tarvitse matkata lapsuusmuistojaan verestämään, sillä alan harrastajat tarjoavat lukuisia tilaisuuksia päästä museobussin kyytiin esimerkiksi konetapahtumien yhteydessä. Ku va : SA -k uv a / T. Toivotaan, että jouset kestää! Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Ennen vanhaan särmää löytyi autojen lisäksi myös niiden kuljettajista. Uralin liepeillä Venäjällä sain kokea värikkäitä reissuja nokkamallisten bussirotiskojen penkillä kanat ja lampaat matkaseurana. Niittoa, puintia, konekokoelmia, vanhoja tekijöitä, itäkonehistoriaa ja perinnetapahtumia. Joskus museobussin ratin takana on vanha konkarikuljettaja, jonka tarinat raottavat entisajan joukkoliikenteen reipasotteista arkea. Toisaalla lehdessä matkataan kiskobussin kyydissä. M as en iu s 5/2019 3 Pääkirjoitus. Mitäpä muuta. Varsinaisen reittibussin lisäksi ohi huristeli kauppa-auto, kirjastoauto ja matkustajia kuljettava postiauto, jotka kaikki olivat linja-auton kiinnostavia muunnelmia. Vuodet vierivät ja onnikat kehittyivät. Kun kelpoisuusvaatimuksiin kuului ratinpyörityksen ohella mekaanikon kyvyt ja yliluonnollisuutta hipova pulmanratkaisutaito, saatettiin kohteliaisuusvaatimuksista hieman joustaa. Sillä pääsi kätevästi pihasta pihaan, eikä tarvinnut välittää muiden aikatauluista sen enempää kuin vieraiden ihmisten seurastakaan. Nämä ovat ensimmäisiä muistojani isojen autojen tunnelmista. Yhteen saamme tutustua 20-luvun International-bussin esittelyn yhteydessä. Kesän mittaan ruinasimme kyydit monen vehkeen matkaan. Kun vietti kesiä maalla ja seurasi ohikulkevaa liikennettä, niiden aikataulut oppi nopeasti. Bussikuvia löytyy Tivoli Sariolan vanhojen otosten joukostakin. Usein ryntäsimme velipojan kanssa hyvissä ajoin soratien varteen seuraamaan kaukaa meitä kohti liikkuvaa pölypilveä, jonka kätköistä piirtyivät pian esiin onnikan jykevät piirteet. Kuljettaja kehotti hyppäämään jousille, ja kyydissä sai matkata sen verran kuin arveli jaksavansa kävellä takaisin päin. Isot ja matalalta murisevat linja-autot kuitenkin kiehtoivat pikkupoikaa. Onneksi nykyäänkin joskus tarjoutuu tilaisuus maistaa matkustamista vanhan auton kyydissä. Rohkeus palkittiin. Kun taskun pohjalla ei ollut lanttiakaan, päätimme rohkeasti kysyä, josko konekopan päällä saisi istua pysäkinvälin tai pari. ONNIKAN MATKASSA M inun lapsuusaikanani perheen reissut tehtiin aina omalla autolla. Niistä tuli mukavia ja hiljaisia mutta samalla tylsempiä. Kuskien joukosta nousi legendoja
18 International T/4100 Liikennöijä Alku Vapaaliiton bussi 20-luvulta vie meidät vanhan ajan onnikoiden maailmaan. 68 Kiskobussin kyydissä, Nastola–Vierumäki–Heinola Kansallisena museoajoneuvopäivänä jyskyttelimme lättähatun kyydissä parin tapahtuman halki. 66 Oikea moottoritapahtuma, Tornio Konevoimayhdistys esittelee joka toinen vuosi koneita ja kulkupelejä. TAPAHTUMAT 56 Entisöijän aarteet, Sastamala Jaakko Mäki-Laurila marssitti tutut koneensa päivänvaloon kyläläisten riemuksi. 60 Kemiön traktorikavalkadi, Kemiönsaari Kemiön kavalkadi on paljon muutakin kuin traktorimarssi. 4 Tässä numerossa. KONEET 16 Sampo 657 LP Sadonkorjuuajan kunniaksi luodaan pikavilkaisu ensimmäiseen Sampoleikkuupuimuriin ja Sarka-museon saaristolaisyksilöön. 10 16 18 24 KANNESSA 10 Ferguson TEA-20 & Ferguson 6A-EE-B20 Vanha Fergu-kuski Pentti Häihälä yhytettiin niittohommista. Syynätään, kuinka työ sujuu ja vehkeet toimivat. Työlaitekattaus oli poikkeuksellisen laaja. ARTIKKELIT 24 Tuntematon Dutra Unkarilaisen traktorin tarina alkaa Habsburgien ajalta ja päättyy suunnitelmatalouden mielivaltaan 70-luvulla. 64 Kaikkien aikojen maatalousnäyttely, Punkalaidun Yli-Kirran museon iso näyttely on pitkäikäisimpiä perinnetapahtumia Suomessa. Katsauksessa myös Pentin vanhat työt ja muut harrastekoneet
Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. TILAAJAPALVELU Puh. 76 Markkinat Vanhan raudan kauppapaikka. Ojanen, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Pekka Stellberg, Aimo Tenni, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila, Tero Björklund, Thomas Backman POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. 44 Vanajakin on vetänyt Tivoli Sariolaa ympäri Suomen. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Ojanen esittelee 20-luvun Suomen liikenteen isoja ranskalaisia autoja. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. (06) 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 50 Seppiä ja mestareita Raymond Heino on rakentanut ja käyttänyt niin monia koneita, ettei vastaavaan monen ikä riitä. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 32 Rekkamies eläkkeellä Raahelaisen Pentti Keski-Korsun konekokoelma kertoo miehen omasta työhistoriasta ja paikallisesta ajoneuvokulttuurista. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia kuvia. 72 Raskaat ranskalaiset 20-luvulla Olli J. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Entisajan romujen uutisia ja erikoisuuksia. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. 44 Hauskoja laitteita Tivoli Sariola on liikkunut pyörillä yli 130 vuotta. 40 Monitoimiautot Sota-aikana busseja käytettiin moneen tarkoitukseen. 5/2019 50. 56 32 44 28 Lentävän traktorikauppiaan perintö Ruotsissa Simmelsbergan tilalla vaalitaan Dutra-traktoreiden perintöä. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJA Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Mari Immonen, Kimmo Janhunen, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Tapio Mäntyniemi, Olli J. Nyt pääosaan pääsevät tivolin liikuttajat
Ainakin jälkimmäistä tarkoitusta vartenhan koppeja oli nähty Suomen traktoreissa jo paljon ennenkin. Paikallinen tekijä oli selvästikin osannut varautua tulevaan lainmuutokseen. Jutussa otaksuttiin, että harvat Suomeen tuodut yksilöt on ajettu loppuun. Juha Rousku Lohjalta omistaa ajokunnossa olevan Alldogin mallin A 1305 eli juuri samanlaisen traktorin kuin Sarka-museossa tapaamamme. Ohjaamopakolla pyrittiin paitsi ehkäisemään esimerkiksi traktorin kaatuessa kuljettajalle sattuvia vammoja myös suojelemaan kuljettajaa sääolosuhteilta. Juha vahvistaa nämä käsitykset. Valmet 900:ssa turvaohjaamo ja traktori oli suunniteltu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Samaan hengenvetoon hän huomauttaa, ettei moottorissa ole kuitenkaan ollut puoleen vuosikymmeneen mitään varsinaista vikaa. TWN-moottoria on moitittu kovaääniseksi ja savuttavaksi. Idea näkyy jo tässä prototyypissä. Kiitoksia Juhalle Lanz-terveisistä ja mukavista työkuvista. Lanz on ollut Juhan tilalla 50 vuotta. Eräs parhaimmista aikalaishyteistä löytyi kotimaisen valmistajan uudesta traktorisarjasta. Vuonna 1967 esitellyssä Valmet 900:ssa oli jo suunnittelupöydällä traktoriin vakiovarusteeksi istutettu ohjaamo. Ensimmäiset viisi vuotta se oli viiden hehtaarin tilan ainoa traktori. 6 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Turvaohjaamot pakollisia 50 vuotta Heinäkuun alussa vuonna 1969 tuli Suomessa voimaan laki, jonka mukaan uusissa traktoreissa oli oltava joko turvakehys tai turvakatos. Lanz Alldog jaksaa painaa Viime numerossa esittelimme Lanzin työkoneenkantaja Alldogin. Hyttipakko herätti kuitenkin traktorinkuljettajien keskuudessa myös närää, sillä ajan ohjaamot saattoivat olla hyvin meluisia, ahtaita ja haitata näkyvyyttä. Nykyisin Juha käyttää Lanzia perunan multaukseen ja nostoon. Vaan eivätpä olekaan
Talomuseon idyllisessä pihapiirissä on nähtävänä vanhoja koneita: maamoottoreita, traktoreita ja museoajoneuvoja. Mustasaari Westcoast Motor Show, Botniahalli LOKAKUU 12.10. Jokipii Jokipiin IX Maalaismarkkinat 31.8.–1.9. Kouvola Inkeroisten Mobiilihallin avoimet ovet ja ajokauden päätös 21.9. Anniin saa yhteyden joko sähköpostitse anni.antila@mobilia.fi tai puhelimitse 050 309 2640. Kymenlaakso Villen ajo 24.8. Iisalmi Konepäewät, Tismiöntie 1 SYYSKUU 8.9. Loviisa Vanhan ajan päivät, Ruotsinkylä 31.8. Ylöjärvi October Swap Meet, Teivon Ravikeskus 12.–13.10. Luvassa on myös työnäytöksiä, muun muassa riukuaidan tekoa, taontaa, vihdan tekoa ja sahdin valmistusta. 5/2019 7. Pilottikurssille voidaan ottaa enintään 15 vapaaehtoista osallistujaa. Tapahtumaan on vapaa pääsy. Tapahtuman yhteyshenkilö on Hemmo Honkala, ja hänet tavoittaa numerosta 040 501 1610. Nakkila Villilän nostalgiapäivät 17.8. Tupalan talomuseo sijaitsee osoitteessa Myllykseläntie 224, 17450 Iso-Äiniö. Sastamala Zetor-kynnön MM-kilpailut 21.9. Lisätietoa säilyttävien tekniikoiden osaamisen kehittämisestä Mobiliassa antaa Anni Antila. Kaakkois-Suomi Jawatalliajo 24.8. Osallistujilla tulisi olla myös oma ajoneuvoprojekti työkohteena. Tapahtumakalenteri Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi ELOKUU 9.–10.8. Tavoitteena on, että maamme ajoneuvoharrastajille tarjotaan jatkossa vuosittain monimuotoisesti toteutettuja työpajoja. Ikaalinen Idän ihmeet kohtaavat, Manso Camping 10.–11.8. Siikajoki Luohuan ryskypäivä, Luohua 24.8. Huittinen–Pori Vetkun Loska-ajo Menovinkki: Tupalan talomuseon konepäivät Tupalan Talomuseolla Asikkalassa järjestetään ensi kertaa koneja perinnetapahtuma 17.–18.8.2019 klo 9–17. Mobilia julkaisee varsinaisen ilmoittautumisen ohjeineen elokuussa 2019. Maalahti Veteraanitraktorien syyskyntöpäivä Lillheljobackvägenin varrella 21.–22.9. Pilottityöpajan toteutustapa tulee sisältämään ennakkotyötä aiheesta, lähipäiviä sekä etätehtäviä. Asikkala Tupalan talomuseon konepäivät 23.–25.8. Riihimäki Rauta ja Petrooli, Messupuisto 31.8.–1.9. AJONEUVOHISTORIAA SÄILYTTÄVIEN KUNNOSTUSMENETELMIEN TYÖPAJA MOBILIASSA Kangasalla tieliikenteen erikoismuseo Mobiliassa järjestetään marraskuussa 2019 ajoneuvohistoriaa säilyttävien menetelmien ja tekniikoiden työpaja. Toimintaa on tarkoitus jatkaa osana valtakunnallista yhteistyötä alan oppilaitosten ja harrastejärjestöjen kanssa. Iisalmi Koljonvirran rompepäivät ja Terva-ajot, Koljonvirran kartano 9.–11.8. Tämä ensimmäinen työpaja on luonteeltaan pilottitapahtuma, ja siitä saatavien kokemusten perusteella toiminta muotoillaan ja vakiinnutetaan jatkossa. Lähipäivät toteutetaan yksipäiväisinä tapahtumina Mobiliassa Kangasalla. Karjaa Klassikkomopojen retkeilyajo, lähtö ABC Karjaa 17.–18.8. Kangasala Varaosaja rompemarkkinat, Mobilia 24.–25.8
Utin Antonov on nyt Karjalan ilmailumuseolla Moni Kouvolan Uttin ABC:llä vieraillut on varmaan ihmetellyt, mihin sen pihamaalla miltei pari vuosikymmentä majaillut Antonov 2 -lentokone on kadonnut. Koneita on valmistettu 40-luvulta 90-luvulle asti. Koneellista seivästyötä 60-luvun alussa F. Antonov siirrettiin museolle viime kesänä, ja siellä sitä on jo ryhdytty kunnostamaan. Lahdensuon suunnittelema Freska-heinänkuormauslaite oli osa käänteentekevää heinänkorjuumenetelmää. Freskan sai muunneltua muihinkin kuormaustöihin sopivaksi. Kovaa kivikauppaa Sata vuotta sitten Tirva-myllynkivillä oli kova kysyntä: vuonna 1919 niitä myytiin 8155 paria. Mikäli koneen tahtoo vielä nähdä, se on kesäajan esillä museon pihassa osittain purettuna. Ihmekös tuo, olivathan ne mainoksen mukaan jauhatuskyvyssä ja kestävyydessä voittamattomat. 8 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Freskaa teki Teräsvalmiste Lapualla. Kun Freska nosti heinät karheelta patentoiduille kolmoisseipäille, tavallisista heinäseipäistä rakennetuille kuivaustelineille, oli työsaavutus parhaimmillaan 4000–5000 kiloa kuivaa heinää tunnissa. Lentokone oli päässyt niin huonoon kuntoon, että osuuskauppa päätti lahjoittaa sen Karjalan ilmailumuseolle Lappeenrantaan. Neuvostoliittolaisessa Antonov 2 -lentokoneessa on yhdeksänsylinterinen tähtimoottori, jonka teho on 1000 hevosvoimaa
Pon sse . VASTAUKSET: 1. Näin kuljetuspulmat ratkeavat tehokkaassa ja kannattavassa maataloudessa. Mikä suomalainen työkonemerkki on nimetty kulkukoiran mukaan. Geo rg Mal mst eni n Mik kih iir i mer ihä däs sä. Pui mak one est a ja lei kku upu im uri sta . Auto ajoi magneetti perässään kahdeksan kilometrin mittaista tieosuutta niin monta kertaa, että tien koko ala oli tarkkaan puhdistettu. TIET PUHTAIKSI MAGNEETILLA Moottori-lehti kertoi marraskuussa 1926, että USA:ssa Clevelandissa oli menestyksellä puhdistettu teitä rautaesineistä kuorma-auton perään kiinnitetyn magneetin avulla. Mistä maitotalouteen liittyvässä vanhemmasta ja yksinkertaisemmasta laitteesta voi myös löytyä mäntä. 10. 5. 4. 7. Toivottavasti tällaisen keräyslaitteen tarve on sittemmin vähentynyt. 5. Ratkaisu arkisiin kuljetuspulmiin Tässä lehdessä esitellään harmaa-Ferguson ja sen yleinen työkone, Ferguson-niittokone. 6. Vanhaa ja visaista 1. 7. Mikä alun alkaen ranskalainen traktorimerkki katosi markkinoilta vuonna 2004. 2. Ferguson tarjosi pikkuharmaan perään jos jonkinlaista muutakin välinettä. Mäntä tunnetaan nykyään lähinnä polttomoottorin osana. Sep ara att ore ist a. Magneetti keräsi 68 kilogrammaa erilaista rautaromua, pääasiassa nauloja, muttereita ja ruuveja. 10. 8. Se johtuu studion lähellä Helsingissä Vantaanjoen suussa sijainneiden Arabian tehtaiden ruokatunnin loppumisesta ja koneiden käynnistymisen aiheuttamasta sähkönkulutuksesta. 8. 4. 5/2019 9. 3. Neu vos tol iito ssa , tar kem min Sta lin gra din tra kto rite hta ass a nyk yis ess ä Vol gog rad iss a Ven äjä llä , Alta in tra kto rite hta ass a Rub tso vki ssa Ven äjä llä ja Har kov an tra kto rite hta ass a Ukr ain ass a. Mistä sanoista AGCO on lyhenne. 2. 9. 3. Mistä laitteista Alfa-Lavaltuotemerkki erityisesti muistetaan. Kir nus ta. Vuonna 1936 tehtiin levytys, jonka alkusoitossa kuuluu säveltason notkahdus. 9. Kumpi Ruotsissa toimivista kuorma-autovalmistajista on perustettu vuonna 1928. Vol vo. Zet or. Minkä merkkinen traktori kirjailija Väinö Linnalla oli 50-luvulla käytössä maatilallaan. Mikä tuttu lastenlaulu on kyseessä. Alli s-G lea ner Cor por atio n. 6. Missä on valmistettu DT-54telatraktoreita. Olipa katalookissa nostolaitteeseen kytekttävä kuljetuslaatikkokin, jonka sai näppärällä lisävarustesarjalla muutettua kottikärryiksi. Tratkorin perässä laatikon sai laskettua maahan asti, ja kun takalaidan otti pois, esimerkiksi maitotonkat kierivät kyytiin kuin itsestään. Ren aul t. Mistä koneista löytyy kohlimet
Pannaan terä liikkeelle. Ypäjä HARMAA TERÄSSÄ FERGUSON TEA-20 1951 & FERGUSON 6A-EE-B20 -NIITTOKONE Kun Pikkuharmaa kaataa heinää, ollaan moottoroidun maatalouden perinteen ytimessä. 10. Niittomiehenä on Pentti Häihälä, jolla on vuosikymmenten kokemus Fergukuskina
11
Koko kolmikko on jo eläkeiässä, mutta pirteiltä näyttävät kaikki. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Fergusonin sorminiittokonetta sai sekä viiden että kuuden jalan pituisella terällä. Siitä huolimatta Ferguson onnistui saamaan vahvan jalansijan traktorimarkkinoilla niin Euroopassa kuin Amerikassa ja vieläpä selviämään ainakin nimellisenä voittajana oikeustaistelusta Fordin kanssa. Ferguson valmisti nostolaitteeseen sopivia työkoneita ja sai myytyä niitä Fordin kautta. 50-luvulla Ferguson myi yhtiönsä Massey-Harrisille, Yhdysvalloista ja Kanadasta lähteneelle maatalouskoneyhtiölle. Fergusonin tärkein panos traktoriin oli hänen kehittelemänsä työkoneen kytkentäjärjestelmä eli kolmipistenostolaite. Tässä koneessa on pidempi terä. Niitä tehtiin vuosina 1946–1956 pelkästään Englannissa yli 500 000 kappaletta, ja lisäksi Fergusoneja valmistettiin muun muassa Yhdysvalloissa. Ennen kokonaan oman traktorimerkkinsä luomista Harry Ferguson oli työskennellyt useiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Ferguson on koneiden merkki, ja miehen asusteista päätellen valinta on tietoinen. Eikä päätelmä ole väärä. Nykyään Massey Fergusonin omistaa kansainvälinen traktoriyhtymäjätti AGCO. Mitä traktoreihin ja puimureihin tulee, Pentti on aina ollut Massikka-miehiä. 40-luvulla Ferguson riitaantui Fordin silloisen johdon kanssa ja alkoi valmistaa omaa traktoriaan. ”Kyllä Pikkuharmaan kanssa pärjää, kunhan muisti ei petä.” 12 FERGUSON-TRAKTORI JA -NIITTOKONE. Siitä on tehty ainakin monta laulua ja kirjaa ja ainakin yksi tv-sarja. Katsotaan niiton lomassa vähän tarkemmin koneita ja tekijää. H einämaan laidassa puuhailee mies traktorin ja niittokoneen kimpussa. Niittämään on lähdössä Pentti Häihälä, joka on tehnyt pitkän päivätyön koneurakoijana. Töihin siis. 50-luvun lopulla uuden yhtiön nimeksi ja traktorimerkiksi tuli Massey Ferguson, joka jatkoi Fergusonin osoittamalla maailmanlaajuisen menestyksen tiellä. Harmaa maailma Ferguson TE-20 eli harmaa-Fergu on yksi suosituimmista harrastetraktoreista Euroopassa. Yksi syy siihen on se, että se on ollut aikoinaan hyvin yleinen. Fergusonin varma näkemys työlaitteiden kytkentätavasta, runsas laitevalikoima ja määrätietoinen markkinointi tuottivat tulosta. Näistä merkittävin oli Fordyhtiö, jonka kanssa Ferguson valmisti Ford-Ferguson 9N -traktoria 30ja 40-luvuilla. Hän otti siihen omat vanhat keksintönsä ja lainasi aika paljon Fordilta oppimaansa
Niinpä traktorinomistajan tärkeisiin työlaitteisiin kuului maanmuokkausvälineiden ohella heinäkoneita kuten heinäharava ja niittokone. Tänään töissä nähtävä Fergusonin niittokone on vanha sormikone sekin. Vanha kitukasvuinen heinämaa ei oikein anna niittopelille kunnon haastetta. Mutta joka tapauksessa täytyy painaa kytkintä äkkiä, sillä ei terä kovin paljoa käänny”, Pentti Häihälä esittelee. Tämä Standardin nelisylinterinen bensiinimoottori korvasi alkuperäisen Continentalin bensamoottorin Englannin-Ferguissa kokonaan vuoteen 1948 mennessä. Kone jää sen varassa kuljetusasentoon niin, ettei vetovarsien tarvitse olla yläasennossa. Kovaa kyytiä Pentin koneessa on liki käyttämättömät terälaput, joten se leikkaa oikein hyvin. Terä liikkuu niittokoneen sormien välissä. Traktoriin kytkettävät niittokoneet olivat vielä 50-luvulla hyvin samanlaisia kuin vanhemmat hevosvetoiset koneet: niissä edestakaisin liikkuva terä leikkasi heinän. FERGUSON TEA-20 MOOTTORI neliisylinterinen nestejäähdytteinen Standard-bensiinimoottori, teho 28 hevosvoimaa, tilavuus 2,1 litraa, sylinterin halkaisija 85 mm, iskun pituus 92 mm VAIHTEET 4+1 JARRUT rumpujarrut RENKAAT edessä 400x19, takana 10x28 VALMISTUSPAIKKA Coventry, Iso-Britannia FERGUSON 6A-EE-B20 TYÖLEVEYS 6 jalkaa (1,83 metriä) Fergun heiniä Siihen aikaan kun harmaa Ferguson oli yksi Suomenkin valtatraktoreista, löytyi jopa aivan pieniltä maatiloilta useimmiten ainakin yksi lehmänkanttura. Laukaisulaitteessa on jousikuormitteinen jarru. Petrolimalli esiteltiin 1949 ja diesel-Fergu 1950. ”Jos terä jää kiinni vaikkapa kantoon, se kääntyy jonkin verran taaksepäin. Sormikoneita valmistetaan vieläkin, vaikka pyörivien terien lautaskoneet alkoivat yleistyä 60-luvulta lähtien. Tällainen kone komeili jo 40-luvun työlaite-esitteissä. Siinä kiinni oleva tanko liikuttaa terää edestakaisin. Toinen mainio suojaominaisuus on työntövarteen kiinnitettävä kannatinkettinki. Koneen toimintaperiaate on yksinkertainen, mutta on vehkeessä hieman erikoisominaisuuksiakin. Yksi niistä on varolaite, joka päästää esteeseen törmänneen terän kääntymään taaksepäin. Nivelakselilta voima siirretään kiilahihnalla epäkeskolle. Sormikoneella ajettaessa täytyy yleensäkin ajaa melko kovaa vauhtia, ja nyt heikommalla heinällä Pentti päästeleekin oikein reippaasti. 5/2019 13. Tällaista konetta kutsutaan sorminiittokoneeksi – siinä terä liikkuu hieman harallaan olevia sormia muistuttavien piikkien sisällä
Pääasiallinen traktorityö oli kyntö. Monissa traktoreissa, Fergusoneissakin, on käytetty myös traktorin mahan alle kiinnitettävää niittokonetta. Kyllä Pikkuharmaan kanssa pärjää, jos vain muisti ei petä.” Tuttua hommaa Niittomiehellä ei mene sormi suuhun Fergun ratissa. ”Esimerkiksi ennen terän nostamista ylös on muistettava ottaa ulosottoakseli pois päältä, mutta silloin taas nostolaite ei toimi. … ja terä nostetaan. Aurat olivat järjestään kaksisiipisiä. Toisaalta traktorin taakse kiinnitettävällä koneella pääsee niittämään myös pahimmat nurkat ja muut hankalat paikat melko helposti. Pentti Häihälä teki 50-luvulta lähtien kolmisenkymmentä vuotta urakointihommia maatalouskoneillaan. Monet läksyt jäi lukematta, kun piti olla ehtoisin kyntöhommissa mukana kurasuojalla istumassa.” 14 FERGUSON-TRAKTORI JA -NIITTOKONE. Kuljetuksen ajaksi nivelakseli irrotetaan… PENTTI HÄIHÄLÄ • eläkkeellä oleva koneurakoija • Ferguson-harrastaja ”40–50-luvun taitteessa olin Jokioisilla maatalousnäyttelyssä. Myöhemmin meidän naapuriin tuli harmaa-Fergu. Eniten ajoin 175-Massikalla ja nelisiipisillä auroilla. Olen kyntänyt oikeastaan vain Työntövarteen kiinnitettävä kettinki pitää niittokoneen ylhäällä niin, että sitä ei tarvitse pitää vetovarsien varassa. Siellä oli kyntönäytös, jossa jokainen traktorimerkki kynti 200 metrin pituisen sivun. Traktorin ominaisuudet vaativat niittomieheltä valppautta. Sellaisessa koneessa on omat kiistattomat etunsa, voihan kuljettaja esimerkiksi tarkkailla terää taapäin kääntymättä. Hydrauliikka ja voiman ulosotto toimivat vain yhtä aikaa tai eivät ollenkaan. Kyllä yleisö hiljeni. Täytyy toimia määrätyssä järjestyksessä. ”Kyntöhommissa meni aina toista kuukautta joka syksy. Mutta oli hyvä keli ja kuohkea maa – papparainen nappasi Fordson Majorin kiinni sillä kyntösuoralla. Ihmeellistä mutta totta. Molemmat pysähtyvät, jos kytkimen painaa pohjaan. Sitten tuli pikkuharmaa kolmi siipisillä auroilla päisteelle. Yleisö nauroi ja meinasi, ettei tule mitään
Muutakin traktoripuuhaa oli kuten tukinajoa ja kalkitusta. – Halusin vielä vanhoilla päivilläni kokeilla portaatonta vaihteistoa, kun kaikki sitä kehuvat, ja onhan se mukava, Pentti kertoo. ”Varastossa on vielä toinenkin niittokone. Uusin Massikka on oikeastaan harrastekone sekin. Yhä edelleen vanhoista vempeleistä löytyy asiaan perehtyneelle harrastajalle mielenkiintoisia yksityiskohtia. Suosikkimerkki ei ole Häihälää pettänyt. Jos puimurit ja traktorit lasketaan yhteen, on Häihälän käsissä käynyt noin kaksikymmentä Massikkaa. ”Fergusonin kehittämän painonsiirron taustallahan oli ajatus, että kevyellä traktorilla piti saada tehtyä melko raskaita töitä. Löytyy muun muassa kaksisiipiset aurat, perunannostokone ja Fergusonin peräkärry. Se pitäisi vain maalata. Sittemmin ajokoneet olivat pääasiassa John Deerejä ja kaatokoneet Ponsseja. Outojen keräilijä M oni vanhempi harrastaja kerää koneita, joita on tullut nuorena hukanneeksi maailmalle. Kolmevitosia oli sittemmin useampikin ja myös yksi 65, mutta sitten hyppäsin suoraan 175:een.” Häihälä on kerännyt Fergusonin työlaitteita enemmänkin. Ja jos tästä niittohommasta paisuu ihan mahdoton bisnes, voi alkaa ajaa kahdella koneella”, Pentti virnistää. 165:n entisöinnin eteen on nähty paljon vaivaa ja se onkin hienossa kunnossa. ”Tein aina vaihtokauppaa, vanhoja ei ole jäänyt nurkkiin. Lisäksi tallissa on omatekoinen latukone – sillä Pentti ajaa talvisin samalla pellolla, jolla tänään tehtiin niittohommia. Sama periaate näkyy vaikkapa näissä Fergusonin peräkärryissä: kun akseli on kärryssä takana, paino kohdistuu traktorin perään.” Fergusonin peräkärryssä on käsijarru ja hydraulinen kippi. avo-ojapeltoja, sillä lopettelin kyntöurakointia silloin kun peltoja laajemmin alettiin salaojittaa.” Myös puintiurakointia Pentti harjoitti, ja siinäkin merkki oli Massey Ferguson. Isoimman leipäsiivunsa Pentti on kuitenkin hankkinut metsäkoneilla. Kaikki entiset työjuhtansa on Pentti Häihäläkin vaihtanut pois. ”Pikkuharmaata meillä ei ollut koskaan, 35 oli ensimmäinen traktorini. Pentti on tehnyt kärryn puuosat uusiksi, mutta runko oli suora jo ostettaessa. Vai ovatko. Nyt urakointiajat ovat takanapäin. Häihälän Fergu-kokoelma. Ei vanhaa traktoria ollut koskaan varaa jättää myymättä, ja entisaikaan käytetyistä koneista saikin kunnon hyvityksen.” Mutta vanhojen tuttujen takaisin ostamisen sijasta Pentti on eläkepäivinään hommannut sellaisia Ferguja, joita hänellä ei koskaan työvuosina ollut. Myös parin kaivinkoneen kanssa on Häihälä ehtinyt häärätä. Oltiinhan tänäänkin naapurin pellolla tekemässä aivan lakisääteistä maataloustyötä. Kun tulee viimeinen huutokauppa, siististä koneesta saa paremman hinnan. ”Olen kerännyt sellaisia välimallin Massikoita, joita minulla ei työvuosinani ollut.” 5/2019 15. 70-luvulla homma alkoi Valmetin ajokoneilla ja Marttiinin harvesterilla
Sampo 657 LP:ssä oli Volkswagenin bensiinimoottori, ja sen tuttu säksättävä ääni on varmasti jäänyt monen mieleen. Leikkuuleveys oli kuusi jalkaa ja puintileveys 57,5 senttimetriä. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Loimaa 16. Maatalouskoneiden koetuslaitos Vakola testasi Sampoa vuonna 1957. Leikkuupöydän korkeutta säädettiin hydraulisesti. Puimakone liikkeelle Rosenlewin Porin konepajalla rakennettiin ensimmäiset puimakoneet 1920-luvulla. SAMPO TUNGEKSEN TULESTA SAMPO 657 LP 1959 Suomalainen itsekulkeva leikkuupuimuri syntyi Porin konepajan ahjon alta yli 60 vuotta sitten. Niinpä puintikoneiston rakentamisesta oli Porissa jo useamman vuosikymmenen kokemus, kun puimuriin pantiin liikuttelukoneisto. Olosuhteet olivat tuolloin erittäin huonot ja viljan kosteus suuri. Lisäksi rypsillä tehdyssä kokeessa rikkaruohojen määrä oli suuri. Sampon työsaavutus oli kasvilajista ja olosuhteista riippuen 0,15–0,51 hehtaaria ja 230–1200 kilogrammaa tunnissa. Siksi on syytä muistella ensimmäistä suomalaista itsekulkevaa leikkuupuimuria. Polttoainetta kului 4–5 litraa tunnissa. Sarka-museolla päivystää saaristotilalla palvellut hyväkuntoinen Sampo. O n jälleen elomme korjuun aika. Sampo 657 LP näki päivänvalon Porin konepajan satavuotisjuhlien alla vuonna 1957
Myöhemmin hän ajoi Sampon toisen sukulaisen luo auvoon, jossa puimuri lepäsi ladossa kymmenisen vuotta. Koetuksessa löydettiin jonkin verran huomautettavaa, muun muassa kaatokelan pääty rikkoutui kahdesti. ”Tässä säkinsulkijanarutkin vain odottavat säkkimiestä”, Hirvilammi yllyttää. Turun satamasta hän ajoi puimurin kaupungin halki sukulaisensa pihalle säilytykseen. Romulaivan miehistössä oli kuitenkin mies, joka ymmärsi puimurin arvon. ”Isäntä ajoi puimurin laivaan ja pyysi viemään sen pois.” Sarka-museon Sampo 657 LP on tullut Turun saaristosta. SAMPO 657 LP PITUUS 600 cm LEVEYS 231 cm KORKEUS 230 cm TYÖLEVEYS 190 cm LEIKKUULEVEYS 182 cm LEIKKUUKORKEUS 5–90 cm RAIDEVÄLI edessä 173 cm, takana 20 cm AKSELIVÄLI 242 cm RENKAAT edessä 10 x 24", takana 4 x 15" MAAVARA 30 cm KÄÄNTÖSÄDE 365 cm (ulompi) KELA pituus 55 cm, läpimitta 60 cm, kierrosluku 860 ja 1100 kierrosta minuutissa, kehänopeus 27 ja 34,6 metriä sekunnissa KOHLIMEN SEULAPINTA 124 dm² MOOTTORI VW-teollisuusmootori, teho 28 hevosvoimaa PAINO 1900 kg, eturenkailla 1625 kg, takarenkailla 275 kg AJONOPEUDET 1-vaihde portaattomasti 1,8–5,4 km/h, 2-vaihde portaattomasti 4,35–13 km/h, peruutus vaihde portaattomasti 1,5–4,5 km/h (tiedot vuoden 1957 esitteestä) 17. Ahvensaari on reilun 500 hehtaarin kokoinen saari, jonka pinta-alasta iso osa on metsää. Silloin puimurin omistaja ajoi koneensa laivaan, sanoi lopettaneensa viljelyhommat ja pyysi viemään Sammon pois. Puimakone on työskennellyt Turun saaristossa sijaitsevassa Ahvensaaressa. Ahvensaaren leikkuupuimuri Loimaalle maatalousmuseo Sarkaan on talletettu Sampo 657 LP vuodelta 1959 eli vuoteen 1967 jatkuneen tuotannon alkupäästä. Tähän nimenomaiseen leikkuupuimuriin liittyy mainio tarina. Museon kokoelmapäällikkö Juha Hirvilammi muistelee: ”Isäntä kiipesi puimurin päälle, laittoi akun paikoilleen ja bensaa tankkiin, pani puimurin käyntiin ja ajoi sen kuorma-auton lavalle.” Kone on museon konehallissa puintivalmiina. Elettiin 1990-lukua, kun Ahvensaaren rantaan tuli romunkeräyslaiva. Kone on puintikunnossa ja valmiina töihin säkkinaruja myöten. Sampon katsottiin sopivan verraten hyvin Suomen olosuhteisiin. Silti Sampon toimintatapaa pidettiin hyvänä. Sen jälkeen puimuri lahjoitettiin Sarkaan. Museon Sampolle tuskin on kertynyt vielä paljon tunteja
18
Auto toimi sittemmin liikkuvana verstaana ja kanalana. Ensi kerran se entisöitiin jo 60-luvulla. Kangasala 19. LIITON ARKKI INTERNATIONAL T/4100 1928 Tampereen kaupunkiliikenteen legenda Alku Vapaaliitto ajoi alkuvuosinaan Internationalonnikalla Pispalanharjua ylös ja alas
V anhan Satakunnan alueella sijainnut Pirkkalan pitäjä jaettiin 1922 Eteläja Pohjois-Pirkkalaan. Auton vahingot korjattiin, ja Niilo Lomman omistama Tampereen Autokori Oy rakensi siihen korin. Vapaaliitto joutui käyttämään lopun elämänsä proteesia. Puujalka on keskeinen osa Vapaaliitto-tarinoita. Jalka oli niin huonossa kunnossa, että se jouduttiin amputoimaan. Vapaaliitto sai trikootehtaan työntekijöistä paljon uusia matkustajia. Hän oli reitin ainoa liikennöijä vuodesta 1929 vuoteen 1953. Hän oli enää muutaman kilometrin päässä Tampereen keskustasta, kun ajoi hankalissa olosuhteissa alustan sillan kaiteeseen ja katkaisi oikean sääriluunsa. Kerrotaan muun muassa, että kerran Vapaaliitto naulasi rullalle pyrkivän sukan proteesin varteen kiinni miehen puujalasta tietämättömien matkustajien ällistykseksi. Se sijaitsee Tampereen keskustasta katsottuna noin kolmen kilometrin päässä Pispalanharjun toisella puolella. Uusi alusta Alku Vapaaliitto oli aloittanut liikennöinnin Tahmelaan käytetyllä Chevrolet-bussilla. Ravintola Rosendahlin lähellä sijaitsi Suomen Trikoon tehdas, ja sen työväestä Alku Vapaaliitto sai paljon matkustajia, kun Tahmelan-reitti muutettiin kulkemaan Rosendahlin kautta vuonna 1937. Näistä 12-paikkainen Ford oli ostettu Internationalin tapaan uutena. Joulukuussa 1927 Vapaaliitto kuitenkin nouti Helsingistä upouuden International-alustan. 20 INTERNATIONAL 1928. Lepoon ja uusiin hommiin Liitto rupesi 30-luvun lopulla käyttämään Büssingja Mercedes-Benz-dieselbusseja. 16-paikkainen auto rekisteröitiin 18. Reitillä oli vaarallisen jyrkkä mäki, ja Vapaaliiton hurjasteleva ajotapa kauhistutti eritoten vanhempia naismatkustajia. Linja-autoliikenne Tampereen keskustasta Tahmelaan alkoi 1924. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Ajan tavan mukaan reitti oli maalattu linja-auton kylkeen. Jälkimmäiseen kuntaan kuului myös Tahmela, josta tuli osa Tampereen kaupunkia vuonna 1937. Vuonna 1927 tällä reitillä alkoi liikennöidä Alku Vapaaliitto, eräs Pirkanmaan linja-autoliikenteen suurista persoonallisuuksista. Tahmelan-linja kulki Pyynikintorin kautta ja siitä edelleen Pyynikinharjun yli. Silloin avautui turvallisempi reitti Tahmelaan ravintola Rosendahlin ja Suomen Trikoo Oy:n kautta. tammikuuta 1928. Näiden autojen lisäksi Vapaaliitolla oli 20–30-lukujen taitteessa ajossa Brockway, Ford ja toinen Chevrolet. Natikka jäi vara-autoksi. Asia muuttui kaikkien osapuolten tyydytykseksi vuonna 1937, kun Vapaaliiton aloitteesta rakennettiin pieni yhdystie
Kun Vapaaliiton Brockway-onnikan perä petti Pispalanharjun mäessä, Vapaaliitto huusi matkustajille: ”Huarat ulos, Prokista hajos perse!” Vapaaliittoa syytettiin ilmeisesti käräjillä asti kunnianloukkauksesta. Kuvaava on esimerkiksi kertomus asiakaspalvelutilanteesta, jossa vanhempi nainen kysyi autossaan odotelleelta Liitolta, milloin viimeinen bussi lähtee. Uuteen tehtävään päässyt Natikka poistettiin rekisteristä jo 1958. Vaikka Vapaaliitto ei ollutkaan ajanut autoa humalassa, häntä ei enää hyväksytty kuljettajaksi Kemissä – elettiinhän kieltolain aikaa. Liitto jatkoi Tahmelan linjalla vuodesta 1946 vuoteen 1953 saakka. Kuva: Mobilian arkisto 5/2019 21. Kun entinen käyttökalusto näin muodoin oli sodan jälkeen ajokunnossa, Natikka sai edelleen jatkaa lepoaan. Myös Liiton muut bussit säästyivät sotapalvelukselta. Hän kiisti tarkoittaneensa puheillaan erityisesti ketään vaan tuumineensa, että jos joku kokee nimityksen omakseen, tämä varmaan poistuisi linja-autosta. Kemin poliisi otti kortin Vapaaliitolta pois marraskuussa 1925, kun hänet tavattiin juopuneena. Sotaankaan Internationalia ei kelpuutettu liian vanhana. Hän myi linjalla palvelleet autonsa pois ja lähti mukaan maansiirtoyritykseen. Onnikkahommien loputtua Liiton oli etsittävä uusi leipäpuu. Samana vuonna 55-vuotias Alku Vapaaliitto kuoli. Vapaa luonne A lku Vapaaliitto ei ollut vain hurja kuski vaan hurja myös suustaan. Tuolloin kaupungin liikennelaitos otti Tahmelan reitin haltuunsa. Auto löytöpaikallaan vuonna 1967. Tarinat hänen ronskeista letkautuksistaan ovat eläneet kansan suussa ja niitä on myöhemmin painettukin. ”Perkele, sitä ei tiedä kuin itse Jumala!” vastasi Vapaaliitto. International puolestaan siirtyi Lempäälään, jossa sen rooli muuttui taas – siitä tuli kanakoppi. Sodan aikana Vapaaliiton liikennöintitoiminnassa oli tauko. Ja kaikki matkustajathan olivat autosta poistuneet. Internationalista otettiin penkit irti ja se rekisteröitiin T:mi Maansiirron nimiin kuormaautoksi ja siirrettäväksi työpajaksi vuonna 1956. Pian tämän jälkeen Vapaaliitto harjoitti autonkuljettajan tointa Kemissä. Joskus rääväsuinen kuljettaja oli joutua edesvastuuseen puheistaan. Vapaaliitto ajoi uuden bussialustan sillankaiteeseen ja katkaisi jalkansa. Seuraavana vuonna onnikka oli jo entisöity. Metallityömies Alku Adalbert Vapaaliitolle marraskuussa 1924 myönnetty ajokortti
22 INTERNATIONAL 1928. Nahkaistuimet tuntuvat nykyajan kaupunkibussien penkkeihin verrattuna suorastaan herraskaisilta. Pellit piti siis kauttaaltaan irrottaa ja kiinnittää takaisin. Jarruja kaasupolkimen välissä ja yläpuolella näkyy käynnistyspoljin. Ensi kertaa sitten vuoden 1956 International rekisteröitiin vuonna 2003. Siitä asti auton on omistanut Linja-autoliitto. Auton puukehä jouduttiin rakentamaan uudestaan, sillä se oli pahasti lahonnut. Internationalin tekniikka on vaihtunut vuosien saatossa. Internationalia ei rekisteröity ensientisöinnin yhteydessä eikä pitkään aikaan sen jälkeenkään. International kuitenkin valmistui ajoissa vuoden 1968 juhlia varten. Niinpä auton kunnostustöihin osallistui paljon sellaista väkeä, joka oli ollut aikoinaan sitä rakentamassakin – työtä johti Autokoritehtaan vanha omistaja ja johtaja Niilo Lomma. Kuljettajalla on yhtä miellyttävä sohva kuin matkustajillakin. Nykyään auto on kenties Suomen tunnetuin museolinja-auto. Kokonaisuus kuvaa hyvin sitä aikaa, jolloin käytettiin kulloinkin käsille sattuneita varaosia. Nokalla näyttää olevan Austro-Daimlerin jäähdytin, mutta se on vain koriste – varsinainen jäähdytin sijaitsee moottorin takana. International oli luonteva valinta siksikin, että Tampereen Autokorista oli tullut osa Ajokkia. Vain etuja taka-akselit ovat edelleen alkuperäistä Internationalia. Sivulla on tuuletusikkunat, ja ylhäältä saranoitu tuulilasikin aukeaa isompaa ilmastointia tarvittaessa. Matkustajille on 16 istuinpaikkaa. Entisöitynä lahjaksi 60-luvulla Ajokki-koritehtaalla mietittiin, että sopiva lahja 40 vuotta täyttävälle Linja-autoliitolle olisi liiton ikäinen kunnostettu linja-auto. Moottorina on venäläinen versio A-Fordin nelisylinterisestä bensiinimoottorista, samoin vaihteisto on fordinsukuinen. Tuolloin auto oli jo käynyt Mobilian entisöintipajalla, jossa hieman rapistunut auto pantiin katsastusja ajokuntoon – tekniikkaa, jarruja ja sähköjä korjattiin, ohjauspyörä kunnostettiin, tehtiin osamaalauksia ja muuta pientä
Internationalin kuusisylinterisen moottorin tilalle on vaihdettu pienempi Ford. Jäähdytin on napattu Austro-Daimlerista. Siksi Internationalia on melko vaikea tunnistaa keulasta. 5/2019 23
Teksti ja kuvat: Aulis Lassila Dutra U-28 oli ensimmäinen Punaisen Tähden Traktoritehtaan suunnittelema pyörätraktori. Alalla oli pöhinää. Itä-Euroopan suurista traktorimerkeistä unkarilainen Dutra on jäänyt Suomessa melko tuntemattomaksi. Steyr-lainaa olevan pitkäiskuisen kaksisylinterisen Csepel DT-213 -dieselmoottorin 25 hv:n teho välittyi pyöriin 6+2-vaihteiston kautta. Saksalaissyntyinen lokomobiilivalmistaja Matthias Hofherr ja unkarilainen konepajayrittäjä Johann Schrantz olivat ajan hermolla. Perinteikkään brittiläisen höyryja puimakoneiden valmistajan markkina-alue oli ulottunut itään aina Ukrainaan saakka. Vuonna 1900 avattiin uusi tehdas Budapestin liepeille Kispestiin. Keski-Euroopan maatalouden koneellistuminen oli alkanut, ja ahjojen ääressä syntyi yhä monimutkaisempia peltokoneita. Vuonna 1933 se joutui itävaltalaisen ja unkarilaisten rahoittajapankkien peukalon alle. Maailmanlaajuinen lama runteli myös HSCS:ää. Vuonna 1955 Wienin tehtaassa valmistettiin jälleen traktoreita Hofherr-Schrantz-nimellä – tällä kertaa Allgaierin ja Porschen lisenssillä. Sympaattisen traktorijässikän tarina on samalla katsaus unkarilaisen traktorinvalmistuksen historiaan. Rauhan koitettua kansallistetun tehtaan tuotantoa nostettiin hiljalleen. Monta isäntää Höyryvoiman oli aika väistyä. Vuonna 1938 Itävalta liitettiin osaksi Natsi-Saksaa. Seuraavilla malleilla uskalsi jo lähteä peltohommiin: tehoa oli lisätty ja traktorille oleelliset osat olivat löytäneet paikkansa. HSCS:n Itävallan tuotantolaitokset päätyivät Heinrich Lanz AG:n haltuun. Yrityksen seuraava loikka oli talousvaikeuksiin ajautuneen kilpailijan Clayton-Shuttleworthin Keski-Euroopan toimintojen haltuunotto vuonna 1911. Uudet isännät asettuivat taloksi myös traktoritehtaalle, ja HSCS:n kyltit ruuvattiin irti seinästä. Traktoreita valmistettiin myös sodan aikana, ja Kispestin tehtaat valjastettiin Natsi-Saksan sotakoneiston kyltymättömien tarpeiden tyydyttäjäksi. HSCS:n nimi säilyi Unkarin tuotannossa. Vuonna 1939 Kispestissä alkoi Lanz Bulldogien lisenssivalmistus. HSCS MEZ-15 oli alkeellinen ”liikkuva paikallismoottori”, jonka yksisylinterinen kaksitahtinen hehkukuulakone tuotti 15 hevosen voiman. Asiakkaat saivat opetella uuden ja vähemmän iskevän nimen: Hofherr-Schrantz-ClaytonShuttleworth (HSCS). He perustivat vuonna 1881 Wienissä maatalouskoneita valmistavan yrityksen. TUNTEMATON DUTRA 24. D utran juuret ulottuvat Itävalta-Unkariin 1800-luvun höyrykauteen. Kommunistit kaappasivat vallan Unkarissa vuonna 1949. HSCS valmisti käypiä koneita edullisesti, ja ostajia löytyi Australiaa ja Etelä-Amerikkaa myöten. Hofherr-Schrantz pääsi kasvu-uralle, ja Wienin tuotantotilat kävivät ahtaiksi. Siihen mennessä noin neljännesvuosisadan aikana oli valmistunut osapuilleen 9100 unkarilaista traktoria. Vuonna 1923 Kispestin tehtaan ovesta puksutti ulos ensimmäinen traktori
Vuonna 1962 ensikuopaisunsa tehnyt D4K osui kultasuoneen. Ryömintävaihteille löytyi käyttöä puutarhatuotannossa. Uuden vallan aikana Csepel-nimen alla tuotetiin hyötyajoneuvoja ja -moottoreita. Punaisen Tähden Traktoritehtaan ensimmäinen itse suunniteltu ja valmistettu kone oli kompakti kuuden tonnin DR50-dumpperi. Tuotanto-ohjelman kuuluivat myös traktorit: noin 500 John Deere D -mallin kopiota valmistettiin vuoteen 1943 mennessä. Hehkukuulakoneen Unkarissa saama lempinimi körmös eli ”lyönti sormenpäihin” viitannee käynnistysveivin vikurointiin. Suomeen Dutraa ei tuotu. Kompakti koko, matala painopiste ja sopiva painonjakauma tekivät siitä oivallisen yleistraktorin pustan lisäksi myös vuoristoisille seuduille. Etuakseli on jousitettu. Raskaan sarjan vetokoneiden tarve tyydytettiin valmistamalla DT 413 -telatraktoreita neuvostolisenssillä. Dutra D4K -alustoille istutettiin puolisenkymmentä norjalaisvalmisteista Munck 766 -kaivinkonetta. Dutran painosta jakautuu noin 70 % etuakselille ja 30 % taka-akselille. Kysyntää riitti myös maan rajojen ja Varsovan Liiton ulkopuolella. Vuonna 1958 Kispestin tehtaan ovesta rullasi nelivetoinen UE-28, josta tuli U-sarjan myydyin malli. Korbuly oli mukana Dutrien suunnittelussa, kunnes osastolta sammutettiin valot lopullisesti vuonna 1973. Tällöin raskasta taakkaa vedettäessä painoa siirtyy taka-akselille ja saavutetaan optimaalinen 50/50-suhde. Sylinterien määrä kasvoi kuuteen. Konepellin alla pauhasi toinen uutuus – unkarilainen Csepel-moottori, joka oli lisenssin turvin valmistettu Steyr WD413:n kopio. Momenttikäyrän huippu 380 Nm osui 1350 r/min kohdalle. Maastokelpoinen ja tehokas unkarilaiskone soveltui kaivinkoneen alustaksi ja metsätöihin. Lahjakas insinööri János Korbuly otti haasteen vastaan. Vuoden 1963 malliuudistuksessa Dutra D4K sai lisäkirjaimen B. 10+2-vaihteistossa oli nyt neljä ryömintänopeutta. Kun Punaisen Tähden alla suunniteltiin 70 hevosvoiman teholuokan pyörätraktoria, hylättiin takavetoinen vaihtoehto tykkänään. Kahdeksanlitrainen Csepel tahkosi 90 hevosvoimaa. Hän oli jo 30-luvulla suunnitellut Csepelille nelipyöräohjauksella ja -vedolla varustetun panssariajoneuvon. 25. Traktoreiden tuonti Neuvostoliitosta, Tšekkoslovakiasta ja Romaniasta hidasti uusien mallien kehittelyä. Unkari oli sodan jäljiltä riekaleina. Punaisen Tähden alla Vuonna 1951 Kispestin tuotantolaitos nimettiin Punaisen Tähden Traktoritehtaaksi (Vörös Csillag Traktorgyár). Suurin ulkoinen muutos oli apurunko itsekantavan rakenteen sijaan. Dutra D4K ja U-28-mallisto saivat persoonallisen suipon kuonon – mahdollisimman eteen sijoitettu nelisylinterinen moottori takasi hyvän pidon raskaassa muokkaustyössä. Piirustuspöydällä alkoi hahmottua konsepti, joka säilyi Dutran tavaramerkkinä 70 -luvulle saakka: yhtä suuret etuja takapyörät, melko lyhyt akseliväli ja pitkä nokka. Punaisen Tähden Traktoritehdas jatkoi vuonna 1943 esitellyn G-35 -traktorimallin eri versioiden tuotantoa vuoteen 1956 asti. Vastapainoille ei ollut tarvetta. HSCS:n tuotantoon oli kuulunut jo vanhastaan tienrakennuskoneita, joten tehtaan ensimmäiseksi uudeksi tuotteeksi valikoitui luontevasti näppärä 3,5 m3:n lavalla varustettu DR50 -dumpperi. Vuonna 1957 unkarilaiset insinöörit päästettiin hommiin ja kevyt 25 hevosvoiman traktori Dutra U-28 syntyi pikavauhtia. Vuonna 1962 ensikuopaisunsa tehnyt D4K osui kultasuoneen. Pituus kasvoi viiteen metriin ja paino yli viiden tonnin. Moottoripyöristään tunnettu Csepel oli ollut osa suurta Manfréd Weiss -teräskonsernia. Peruutusta varten on oma ratti ja polkimet ja kuskin penkki kääntyy ohjauspyörien ympäri, joten ajo molempiin suuntiin luonnistuu. Uutuus ristittiin Dutraksi, sillä laitteessa on sekä dumpperin että traktorin piirteitä. Ilmajarrut vaikuttivat kaikkiin pyöriin. Vetokone syntyy Unkarilaisten savija lössimaiden muokkaus vaatii traktorilta tehoa ja pitoa. Pustalle kaivattiin nelikkoja
26 DUTRAN HISTORIA. Peruskunnostuksen ja ehostuksen jälkeen TS35 -mallimerkinnän saaneet työkoneet (munkagép) myytiin Tansaniaan vuonna 1985. Kummallakin vetoakselilla on vähennyspyörästönsä pyörän navoissa. Lisää ytyä Vuonna 1965 Kispestissä lyötiin lisää löylyä ja tehokkaampi D4K-B tuotiin traktorikansan ihmeteltäväksi. Käskyt tuotannon käynnistämiseen ja lopettamiseen tulivat kommunistimaan hallinnolta. Dutran voimansiirto kantoi nöyrästi 140 hevosvoiman maksimitehon. Mallia tekohengitettiin kehittyneemmällä paineilmajarrujärjestelmällä ja turvahytillä. Oikeita traktoreita Rába takoi vuoteen 1944 saakka – tosin varsin pieniä määriä. Ruotsissa Dutrien keulalla ärisi tavallisesti Scanian legendaarinen kuusiruukkuinen 7,8 -litran D8-rivimoottori. Harmillista, koska nyt Dutrat ovat haluttuja harrastekoneita ja tapahtumien vetonauloja. Usein Dutrat lähtivät matkaan ilman moottoria ja maahantuojat asensivat traktoreihin haluamansa voimanlähteen. Tasauspyörästön lukko vaikutti vain taka-akseliin. Unkarin valtio solmi amerikkalaisen Steigerin kanssa yhteistyösopimuksen. 90 hevosvoiman Dutra D4K-B oli aikansa suurtehotraktori. Noin 8-10 traktorista muutama on palannut takaisin Eurooppaan. Onneksi Unkarissa ja Ruotsissa nähtävää vielä riittää. Monien mielestä unkarilaisella voimapaprikalla olisi ollut edessään valoisa tulevaisuus. GS-35-mallissa oli kumirenkaat ja voiman ulosotto. Britanniassa lisätehoa ja luotettavuutta haettiin Perkinsin suoraruiskutusdieseleillä: tehokkaimmassa Britti-Dutrassa oli 125 hevosvoiman turboahdettu Perkins 6.354 -moottori. Rujo peltikuori kätkee sisälleen 40-luvulla suunniteltua kuulapäätekniikkaa. Kuusisylinterinen kahdeksanlitrainen Csepel D613 -moottori oli kaksija nelisylinteristen serkkujensa tapaan Steyrin lisenssituote. Kartioakselin kotelo on koneen vasemmalla laidalla, joten kone kääntyy kankeammin oikealle. Szolnokilainen maatalouskonekorjaamo osti vanhoja GS-35-traktoreita. TS 35:n voisi ilmoittaa Maailman rumin traktori -kilpailuun. Kääntösäde on kuusi metriä. G-35-malli oli HSCS:n perintö Punaisen Tähden Traktoritehtaalle. Dutrien valmistus hiipui, ja viimeinen persoonallinen nokkakone koottiin vuonna 1975. Dutra oli suunnitelmatalouden tuote. Etenkin Dutran valmistuksen päättyminen hämmästytti aikalaisia, ja Dutrien ystävät siunailevat sitä vieläkin. Yhtiön traktorituotannon voidaan katsoa alkaneeksi jo vuonna 1914 Hanomag-moottoriaurojen lisenssivalmistuksella. Tärkeimmässä vientimaassa DDR:ssä maksettiin 60-luvun lopulla Dutrista tapporahaa, jos kooperatiivit hankkivat hallinnon mieleisen ZT-300:n tai Kirovets K700:n. Lanz-pohjainen tekniikka kantoi vuoteen 1956 saakka. Dutra 1000:ta tehtiin vielä parin vuoden ajan, mutta sen isoveljien 1100 ja 1300 tuotanto ei päässyt vauhtiin kustannusten karatessa käsistä. Perinteinen rautatiekalustoa ja kuorma-autoja valmistanut Rába (Magyar Waggonés Gépgyár Részvénytársaság eli Unkarin Vaunuja Konetehdas) aloitti 180–500 hevosvoiman Rába-Steiger-suurtehotraktoreiden valmistuksen vuonna 1974. Se ei kaikissa vientimaissa riittänyt. Dutra saa väistyä Punaisen Tähden Traktoritehtaan tarina päättyi vuonna 1973. Laadunvaihtelu oli suurta kuten muissakin itäblokin traktoreissa. Rába ei ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Alkuperäistä vuonna 1953 esiteltyä Steyr WD 613 -moottoria ei Itävallassa koskaan käytetty sellaisenaan. Hehkukuulamoottorin ainokainen 6804 cm 3 sylinteri kirnusi 35 hevosvoiman tehon. Dutra D4K:n etuvetorakenne on vankkaa tekoa. Unkarissa lohkosta kehitettiin lukuisia versioita Ikarusja Csepel-hyötyajoneuvoihin. Dutra D4K:n eri versioita valmistettiin yli 17 500 kappaletta vuosina 1963–1971. Dutran nokkaan oli venytetty tilaa kahden lisäsylinterin verran
Scanioita myös jälkiasennettiin vikaantuneiden Csepel-moottoreiden tilalle. Hyväksi havaittua rakennetta kopioitiin ympäri Eurooppaa: kuulapäämoottori, termosifonijäähdytys ja 3+1-vaihteisto. HSCS MEZ 30/32:n jäähdyttimen ja vaihteiston väliin oli asennettu pienemmän MEZ 20:n moottori. Yhteistyö Steyrin kanssa kantoi hedelmää vuonna 1970, kun Dutra-Steyr 110 ensiesiteltiin. Dutra D4K:t toimitettiin Ruotsiin usein ilman moottoria, ja maahantuoja Traktor-Flyg Ab asensi nokalle luotettavan kotimaisen voimanlähteen. Nelivetoinen Dutra U-28 käänsi Punaisen Tähden Traktoritehtaan suunnan. 5/2019 27. 6+2-vaihteisto on jaettu kahteen alueeseen, ja optiona sai kaksi ryömintävaihdetta. HSCS:n ensimmäiset 20-luvun jälkipuoliskolla valmistuneet traktorit olivat Lanz Bulldogien mukaelmia. Paperilla kone näytti kilpailukykyiseltä: 115 SAEhevosta, vääntöä 382 Nm ja vaihteita 16+4. Länteen suunnatuista vientiponnisteluista huolimatta vain reilu sata konetta 3850 valmistetusta myytiin Unkarin ulkopuolelle. Traktorin 110 hv:n moottori ja moderni hydrauliikka olivat itävaltalaista tekoa. Vuonna 1958 esitellystä traktorista tuli malliston myydyin. Steyr-Dutra 1300:aa markkinoitiin 70-luvulla ”tulevaisuusorientoituneille suurtiloille”. Scania D8 tupruttaa ökää. Dutra-merkin päivät olivat kuitenkin luetut ja valmistus hiipui. Dutra-aurat vetävät viilua. Akseliväli on vain 185 cm – lyhyempi kuin esimerkiksi MF 135:ssä. Sen jälkeen ei Punaisen Tähden alla juurikaan takavetoisia traktoreita suunniteltu. Vakiovarusteisiin kuului taka-akseliston paineilmajarrut. Ohjaustehostin helpotti kuskin arkea vuodesta 1964 lähtien. Samalla vaihdettiin tehokkaampi 90 l/min tuottava hydraulipumppu. Dutra D4K:n nelisylinterinen 5,571-litrainen Csepel-etukammiodiesel kehitti 65 hv:n tehon kierrosluvulla 1650 r/min. Kispestin tehtaalla oli perinteisesti ollut hyvät suhteet länsinaapuriin
Dutra ja eri maiden maahantuojat tekivät muutamasta perusmallista lukuisia eri versioita. Ruotsin vilja-aitassa Skoonessa riittää hyvin hoidettuja kartanoita. Sitä oli käytetty tehdasalueen lumitöissä. Simmelsberga Gårdin pihapiirissä möyrähtelevät muhkeat unkarilaiset Dutra -traktorit ja ilmassa kieppuu pienkone. Dutra UE50/4400 -malleja ei juurikaan myyty Unkarin rajojen ulkopuolelle. Simmelsbergan tila TRAKTORI KAUPPIAAN PERINTÖ Lentävän 28. Uniikin koneen hän löysi käydessään Kispestin tuotantolaitoksilla vuonna 2005. Otetaan selvää, mistä on kyse. Pikkutarkasti entisöity Dutra D4K vuodelta 1963 oli ensimmäinen Gunnar Esbjörnssonin myymä unkarilaistraktori. Yksi Christerin kokoelman helmistä on Dutra UE40 vuodelta 1965. UE-50 -mallin prototyyppi oli ollut synnyinsijoillaan uudesta saakka. Dutra D4K alkuperäisellä Csepel-moottorilla on entisöity pieteetillä. Lempitraktoria kysyttäessä Christer marssi empimättä tuoreen hankintansa luokse. Vaikka Christerin Dutra-kokelma on luultavasti suurin Unkarin ulkopuolella, kerättävää riittää
Harrastuksen syvetessä Christerin hankintamatkat ovat ulottuneet Dutran kotiseuduille saakka. Lujatekoinen ahdettu IH DT466B -moottori jauhaa 150 hv:n tehon. Traktor-Flyg Ab möi Dutria vuoteen 1972 saakka. Voidaan siis sanoa, että isä möi Dutria ja poika yrittää ostaa niitä takaisin. Simmelsbergassa alettiin myydä traktoreita. Simmelsbergan tilalle on helppo poiketa ja viipyä siellä pidempäänkin, sillä Esbjörnssoneilla on myös bed & breakfast -toimintaa. Christerin isä Gunnar osti Simmelsbergan vuonna 1946. Runko-ohjattu pitkänokka sai nopeasti lempinimiä: kuvaavin lienee Snoopy eli Ressu. Täyteen tankattuna 579 litran polttoainesäiliö lisää pitoa entisestään. Teksti ja kuvat: Aulis Lassila International 3588 on valikoitunut Christerin talliin varmaankin muotojensa vuoksi. V iljelijäpariskunta Helena ja Christer Esbjörnsson tuottavat tilan 500 peltohehtaarilla rehuviljaa 600 lihasialle. Gunnar Esbjörnssonin perustamasta Traktor-Flyg Ab:sta tuli Dutran Ruotsin-maahantuoja vuonna 1962. 29. Onnistunein innovaatio oli istuttaa unkarilaisen traktorin nokalle ruotsalainen Scania-Vabis-kuormaauton moottori. Esbjörnssoneilta ei unkarin kieli taivu kovin hyvin. Gunnar räätälöi Dutrat asiakkaiden toivomusten mukaan. Eipä ihme, että hän ja hänen veljensä innostuivat lentämisestä ja jatkoivat isänsä perinteitä. ”Gunnar tutustui Dutra-traktoreihin vuonna 1961 vieraillessaan Brnon maatalousnäyttelyssä Tšekkoslovakiassa. Ruotsia halkovalta E4-tieltä on tilalle vain 20 kilometriä. ”Gunnar innostui lentämisestä 40-luvulla, mikä oli noina aikoina hyvin epätavallista. Viimeiset vuodet ennen merkin kuolemaa maahantuonnista vastasi norjalainen Munk Industrier. ”Me puhumme ruotsia ja he unkaria, mutta ymmärrämme toisiamme”, Helena nauraa. ”Aloitimme tilanpidon 1989. Vaihteistokin on lisenssituote, 10+2-lovinen Dana-Spicer. Vähitellen Christer alkoi verkostoitua unkarilaisten Dutra-harrastajien kanssa. Simmelsbergassa järjestetään vuosittain toukokuussa Dutra-päivät. Nelivetoinen tehokas kone sopi hyvin Skoonen lakeuksille. Uusi tulokas alkoi herättää pian naapurustossa hämmennystä. Christer pitää lentotaitoaan yllä ja käy aika ajoin tarkastamassa kasvustojen kuntoa yläilmoista. Niinpä häntä alettiin kutsua lentäväksi viljelijäksi”, kertaa Helena appensa vaiheita. Peltotöissä Esbjörnssonit luottavat Massey Fergusoneihin. Dutra -kokoelma on karttunut noin 25 traktoriin. Itäkoneita Skoonessa Lentoharrastus ja tilanpito eivät riittäneet toimeliaalle Gunnarille. Isän jäljillä Christerin nuoruudessa tilalla pörräsi pienkoneita ja hassun näköisiä traktoreita. Heitä saapuu kymmenittäin Simmelsbergaan vuosittaisille Dutra-päiville. Hyllystä löytyy varaosia Zetoreihin ja tietenkin Dutriin. Dutrien tarina loppui, kun Rába aloitti Steiger Cougar II -traktorien lisenssituotannon vuonna 1975. Siellä hän solmi yhteydet valmistajaan”, kertoo Helena kartanon historian käänteestä. Christer on isänsä tavoin myös traktorikauppias. Peugeot 403 toimi Gunnar Esbjörnssonin huoltoautona traktorikaupan ollessa kuumimmillaan 1960-luvulla. Toki rivistöstä löytyy muutakin kiinnostavaa, kuten massiiviset Rába-Steiger 245, IH 3588 ja White Field-Boss 4-150. Samoihin aikoihin Christer aloitti Dutrien keräämisen”, muistelee Helena. Dutra oli tuolloin esitellyt uuden läpimurtomallinsa D4K:n. Jos skoonelainen viljelijä tarvitsee uuden Belaruksen, hän marssii Simmelsbergaan – Traktor-Flyg Ab toimii edelleen. Akselistot ovat Rában omaa suunnittelua. Vielä nykyäänkin saattaa nähdä Piper Cub -pienkoneen pyrähtävän lentoon tilan omalta 750 metrin kiitoradalta. Lisäksi viljelyohjelmaan kuuluvat rapsi, sokerijuurikas ja tuoreherne. Rába-Steiger 245:ssa Caterpillarin moottori on korvattu kymmenlitraisella 250 hv:n Rába-MAN-kuutoskoneella. Zetor-jälleenmyyjänä kartanon isännän polut veivät Tšekkoslovakiaan. Painonjakauma on sama kuin isoissa Dutrissa eli 30 % taka-akselille ja 70 % etuakselille
Christerin museon kokoelmassa on saksalaistakin rautaa. 30 SIMMELSBERGAN TILA. Traktor-Flyg Ab toimi 60-luvulla myös Zetor-dealerina. Yhdestä 817 cm 3 :n sylinteristä irtoaa 15 hevosen teho. Amerikkalaisvalmisteinen Case 1370 Agri-King edusti 155 hv:n teholla takavetoisten 70-sarjan väkevintä laitaa. Konsepti on tuttua Dutraa: samankokoiset pyörät ja neliveto. Runko-ohjaus takaa ketteryyden. Vääntömomentti hipoi kunnioitusta herättävää 700 Nm:n rajaa. Runko-ohjattu neliveto on rakennettu niveltämällä yhteen kaksi takavetoisen Oliverin perää. Case muutti myös Amerikan-mallistonsa valkoiseksi yrityksen ostettua David Brownin vuonna 1972. Painopiste on matalalla, ja valtaosa 9270 kg:n massasta makaa etuakselin varassa. Christerin rivistöstä löytyy taivaansininen Zetor Super 50 vuodelta 1961. Sodanaikainen Lanz Bulldog D 1561 -telatraktori on alkuperäinen ja hienosti patinoitunut. Vaihdekaaviosta löytyy neljä haaraa eteen ja taakse. Vuonna 1985 ensiesitellyn Rába 15 :n moottori on ilmajäähdytteinen italialainen Lombardini. White 4-150 Field-Boss on peltouskottava. Tela-Lanz jätettiin seisomaan vuonna 1970, ja se korjattiin käyntikuntoiseksi pari vuotta sitten. Caterpillarin kymmenlitraisen V8:n tuottamat 181 hevosvoimaa eivät kohota tänä päivänä kulmakarvoja, mutta vuonna 1975 traktori ansaitsi peltopäällikön nimen. Hytissä on eurooppalaista mukavuushapatusta: toimiva lämmityslaite ja kohtuullinen äänieristys. Rába osasi tehdä myös pieniä traktoreita. Powershift-tyyppisessä vaihteistossa on 12+3 nopeutta. Christerin isä Gunnar osti koneen uutena vuonna 1941
Voiko sika säkissä olla rikki. – sen kertoo CRC Crick’i CRC Industries Finland Oy • Puh. Suihkuta kehite Crick 130 ja odota 10 minuuttia. /arvonta ja voit voittaa VIP-paketin Maxpo-bileisiin 6.9.2019! Rekisteröidy ja osta liput ennakkoon osoitteessa maxpo.?. 1. Osallistu Maxpo-arvontaan! Vastaa kyselyyn osoitteessa maxpo.. Maxpossa kohtaavat konealan ammattilaiset kaikissa kokoluokissa. 019 32 921 • www.crcind.com Tiesitkö, että voit muutamalla suihkauksella selvittää, onko kansi tai lohko haljennut ja mistä vuoto johtuu. Punainen väri paljastaa vikapaikat paljaalla silmällä havaittaviksi. Pyyhi kaikki näkyvä tunkeumaneste Crick 110:llä kostutetulla liinalla. 3. Suihkuta kerros Crick 120 tunkeumanestettä ja anna sen tunkeutua 10 minuuttia. Hanki seuraavat riittoisat tuotteet Crick 110, Crick 120 ja Crick 130 omalta CRC kauppiaaltanne. Maarakennusja ympäristönhoitokoneiden suurtapahtuma Hyvinkään lentokenttä 5.–7.9.2019 Mediayhteistyössä: Missä työ, siellä kone. 2. 4. Käytä suojakäsineitä ja puhdista epäilyksenalainen kohde Crick 110 tuotteella. CRC Crick kolmen tuotteen perhe on edullinen ja helppo tapa selvittää piilevät viat ja vaaralliset hitsaussaumat. 5
Teksti: Mika Rassi Kuvat: Kari Mattila, Korsu Oy:n arkisto Pentti Keski-Korsu 32. Sen jälkeen alla on ollut jos jonkinlaista ajoneuvoa. Se antaa aivan täydellisen kuvan minusta”, Pentti Keski-Korsu kertoo. M uutama vuosi sitten vanhasta teollisuushallista tuli Pentti Keski-Korsun leikkikenttä, kuten mies itse konehalliaan nimittää. Myöhemmin Pentti ajamisen ohella muun muassa suunnitteli ja valmisti kalustoa erikoiskuljetuksiin. ”Isä ja isoveljet olivat puuseppiä, ja puuseppä minustakin olisi pitänyt tulla.” Oman verstaan tavaran kuskaaminen kuitenkin laajeni ammattimaiseksi kuljetustoiminnaksi 40–50-luvun taitteessa. 30-luvulla hän sai ensimmäisen liikennelupansa. Puukäsityö oli silti perheen päätoimi. Sen turvin Pentin vanhemmat veljet harjoittivat hieman taksiliikennettäkin. Lisäksi leikkipaikalla on vehkeitä, jollaisilla on Keski-Korsun suvun tai laajemman paikallishistorian kannalta merkitystä. Niinpä Pentistä tuli olosuhteiden ansiosta tai pakosta automies. REKKAMIES ELÄKKEELLÄ Raahelainen autoilijaveteraani Pentti Keski-Korsu on järjestänyt hienon konekokoelmansa esille omaan halliin. Hän on ollut aikoinaan perheyhtiön johdossa ja perustanut siinä sivussa vielä aivan toisen teollisuudenalan yrityksen. Mutta nykyään käyntikortissa lukee, että rekkamies eläkkeellä. Ajohommat Pentti aloitti alle kymmenvuotiaana puukaasukäyttöisellä autotraktorilla. Kohtalon oikusta rattiin Pentti Keski-Korsun isä Yrjö perusti puusepänverstaan vuonna 1923. Siellä voi tutustua sekä perheyhtiö Korsu Oy:n että Raahen historiaan ajoneuvojen kautta. Uraa on takana paljon, sillä Pentti aloitti ajohommat jo välirauhan aikana. Leikkikenttä sijaitsee Raahessa aivan Pentin sukuyhtiön ja vanhan työpaikan Korsu Oy:n toimitilojen vieressä. ”Olen harjoitellut kaikenlaisia toimia. Alan ihmiset ovat tervetulleita Pentin vieraiksi. Sijainti onkin aivan oikea, sillä Pentti on tehnyt, teettänyt ja hankkinut leikkipaikalleen paljon sellaisia ajoneuvoja, joilla hän on itse ajanut ja tehnyt töitä
Scaniassa taas oli nopea ja keveä ohjaus. Mutta velmu Keski-Korsu jakaa moitettakin pilke silmäkulmassa. Pentti osti auton Ruotsista ja Hiabin Oulusta. Muut automiehet nauroivat, että sinusta tulee hyvä niittomies, kun harjoittelet viikateniittoa Mersun ratilla. ”Isä ja isoveljet olivat puuseppiä, ja puuseppä minustakin olisi pitänyt tulla.” Volvo L 234 ZS on vuosimallia 1954. Yksi piti kamalaa meteliä, toinen söi polttoainetta, kolmas oli laiska, neljäs aina rikki. Minä ajoin silloin Mersulla, jossa oli tehostamaton ohjaus ja iso ratti. ”Kun ei teiltä muitakaan osia autoon löydy”, tokaisi mies vielä perään. 5/2019 33. ”Olimme jo tehneet kaupat Sisusta, kun pihaan ajoi myyjä Scania L66:n kanssa ja patisti koeajolle. Siitä asti olen ollut Scania-mies, muita autoja en pidä autoina.” Pentillä on monesta muustakin merkistä kokemusta ja harvasta hyvää sanottavaa. Auton piti olla juuri tällainen, sillä vastaavalla Pentti on aikoinaan ajanut muun muassa tukkeja. Kiersin kaupunkia Scanialla ja vähitellen sain sen menemään jotenkin suoraan. Sanoin myyjälle, että mene konttoriin, me ostamme tuon. Kun kerran Magiruksen kardaanista hajosi nivel ja lähimmästä Magirus-liikkeestä ei korvaavaa osaa löytynyt, Pentti vaati piruuttaan saada ostaa kaupan seinältä ison Magirusmerkkikilven. Edes tiukassa paikassa huumoria ei ole unohdettu. Scanian velmu mies Intohimoinen Scania-mies Pentistä tuli 60-luvulla
Mies nimeltä Juho Jokela ajoi sillä taksia.” Volvo vuodelta 1945 on puurunkoisen puoliperävaunun edessä. Samanlainen ajoneuvoyhdistelmä oli aikoinaan Korsu Oy:n käytössä. Pentti kertoo: ”Se on hankittu siksi, että Raahen ensimmäinen auto oli samaa vuosimallia ja samaa merkkiä. 34 Harrastaja Pentti Keski-Korsu. Vuoden 1909 Reo G Runabout on ostettu melko hyväkuntoisena Amerikasta. Pentti teki vaunun rakentamista varten siitä esimerkkipiirustuksen kovalevylle, kuten tietokoneaikana on tapana. Vaunun esikuvana ja joidenkin teräsosien luovuttajana on toiminut vuonna 1947 rakennettu vastaava vaunu
Ne ovat kaikki autoja, jollaisilla Pentti on tehnyt töitä. 5/2019 35. Henkilöautojen rivi alkaa aivan viime vuosisadan alusta ja päättyy sen loppuun. Samanlainen auto oli aikoinaan Korsu Oy:llä. Leikkikenttien kutsu Hieman toistakymmentä vuotta sitten Pentti jäi eläkkeelle. Super-Scania on hallin ainoa dieselkäyttöinen kuormuri. Se on myös reippaasti muita tehokkaampi: hevosvoimia löytyy 255, muissa kuormureissa tehot jäävät sadan hepan kieppeille. ”Kun kävin autotraktorilla puimakonetta taloissa käyttämässä, olin suuri herra!” Scania-Vabis L76 Super on leikkikentän kuormureista uusin, se on vuodelta 1966. Rheinin-Ford vuodelta 1952 on sikäli harvinainen auto Pentin kokoelmassa, että sen hän on ostanut valmiiksi entisöitynä. Tätä puolta havainnollistaa esimerkiksi pitkän tavaran kuljettamiseen suunniteltu erikoisperäkärry. Olen muutaman auton tehnyt aivan omasta päästä, mutta en tiedä, ovatko ne onnistuneet… Joka tapauksessa autoentisöinti on niin iso homma, että siihen en enää yksin rupea.” Muiden tekeleiden entisöinnin lisäksi Keski-Korsu on osannut tehdä myös suunnittelutyötä omasta päästään. Auto on tietysti Scania-miehen lempilapsi. Maatalouskaluja löytyy pari, ja toinen niistä on Pentin ensiajokki, Fordin autotraktori. Kenties leikkikentän kiinnostavimmat lelut ovat kuitenkin neljä kuorma-autoa. BensiiniV8:ssa on tehoja 95 hevosvoimaa. Niissä näkyy hänen entisöijänkykynsä, vaikka mies itse antaakin mielellään kunnian kanssatekijöilleen. Valikoima on havainnollinen esitys siitä, kuinka auto sadassa vuodessa kehittyi. ”Minulla on peukalo keskellä kämmentä, minusta ei ole mihinkään muuhun kuin höpöttämiseen. Minun täytyy saada hyviä kavereita, jotka tekee jotain. Nyt ne ovat esillä vasta remontoidussa ja siistiäkin siistimmässä hallitllassa. Siitä pitäen hän on kerännyt ja entisöinyt tavalla tai toisella itselleen merkityksellistä vanhaa ajoneuvokalustoa
Allgaier AP 17 korvasi autotraktorin maatalouskoneena ja kärrynvetäjänä 50-luvun alussa. Hän toivoo vilpittömästi, että leikkipaikalle tulisi ihmisiä käymään ja juttelemaan autoista tai vaikkapa tunnistamaan tuttaviaan runsaasta valokuvakokoelmasta. Leikkiin mukaan Kaikessa velmuudessaan Pentti Keski-Korsu on sydämellinen mies. ”Tykkään kavereista, jotka jollain tavalla ottavat tyhmyyteeni osaa.” Keski-Korsun luona kannattaakin pistäytyä jo yksin rempseiden tarinoiden vuoksi. 36 Harrastaja Pentti Keski-Korsu. ”Autoentisöinti on niin iso homma, että siihen en enää yksin rupea.” Hiilikaasutin vie suhteellisen vähän tilaa eikä vaikuta näkyvyyteen kuljettajan paikalta juuri lainkaan. Tähän juttuun niistä tohdittiin liittää vain murto-osa, sillä lähtiessämme leikkipaikalta Pentti vannotti meitä: ”Älkää pojat sitten kirjoittako mitään sopimatonta!” Pentti toivoo, että ihmiset tulisivat käymään hänen leikkipaikallaan
Ja menee niin kovaa kuin uskaltaa ajaa!” Pentti arvelee, että polttoainetta eli hiiltä kuluu noin litra kilometrillä. Syntyi autotraktori. Auto vietiin Raahen Pekkatorin varressa sijainneeseen Sipolan veljesten korjaamoon. Nyt se on hienompi kuin koskaan ja osa kokoelmaa. Kun bensiiniä alkoi saada, puukaasutin purettiin pois ja romutettiin. Pentti oli tuolloin 8-vuotias, mutta muistaa auton hakureissun yhä hyvin. Pilkesäkkejä perävaunuun, ja ei kun matkaan Pattijoen Ylipäähän, joka silloin tuntui olevan aika kaukana. ”Se oli monttöörin virka. ”Meillä oli sodan jälkeen ollut Chevrolet-henkilöautossa Svedlundin hiilikaasutin, joka oli jäänyt tarpeettomana lojumaan muun romun mukana. ”Jännittävimpiä pikkupojalle olivat ne puimakoneiden pyöritysreissut, jotka tein kolmena sotavuonna. Nyt se on mukava ajaa. Vanha juhta myytiin lähiseudun maanviljelijälle. Jo 60-luvulla aloin pitää siitä sen verran huolta, etteivät romumiehet sitä vieneet.” Pentti sopi Raahen aikuiskoulutuskeskuksen kanssa, että siellä uusitaan kaikki peltiosat kaasuttimesta ja puhdistajista. Paripyörät ja niiden suojat ja tuulilasi ja sen kehykset ovat suurimmat muutokset alkuperäiseen.” Häkäpönttö puuttui vielä. ”Pari talvea sitten laitatin taakse jouset. ”Meillä traktoria tarvittiin sekä puusepänliikkeen tuotteiden ja raaka-aineiden kuljetuksiin että pienimuotoisen maatalouden tarpeisiin”, Pentti kertoo. 5/2019 37. ”Traktorista tuli paljon hienompi kuin mitä se 40-luvulla oli ollut. Pieni Penttikin pääsi kesäisin traktorinkuljettajaksi. Keski-Korsun ystävä Onni Kari innostui entisöimään ajokkia. 90-luvulla Pentti Keski-Korsu löysi Korsu Oy:n vanhan autotraktorin Pentti Kettukankaan konemuseosta Pattijoelta. Mutta lapsihan minä olin, enkä varmaankaan jaksanut veivata. Projekti alkoi 2003, ja jo seuraavana vuonna traktori esiintyi Wanhan Woiman päivillä. Mutta minusta se mäki oli nyt hirveän pieni!” Pentti Keski-Korsun ensimmäinen työajokki katosi maailmalle, mutta Pentti löysi sen vuosikymmenten jälkeen. Koneen käyttäjä ei tehnyt muuta kuin pani öljyä mittalasiin ja vahti, että vedet liikkuivat. Kaasuttimen asennus aloitettiin 2009, ja eräiden vastoinkäymisten jälkeen se on nyt autotraktorissa käyttökuntoisena. ”Kun kävin autotraktorilla puimakonetta taloissa käyttämässä, minä olin suuri herra!” Pentti muistelee. Oikean puolen takapyörä nostettiin ylös ja puimakoneen hihna kulki renkaan päältä ja se ravisti sen verran traktoria, että pilkkeet valuivat hyvin tulipesään.” Lapin sodan päätyttyä Pentti vei autotraktorilla pohjoiseen palaavien evakoiden muuttotavaroita rautatieasemalle. Poliisi äkkäsi pikkumiehen ratin takana, ja Penttiä kiellettiin ajamasta traktorilla teillä enää rauhan aikana. Sipolan veljekset valmistivat verstaassaan koemielessä Palikkapekka-puukaasuttimia, ja tällainen häkäpönttö asennettiin myös traktoriin. Olen jälkeen päin käynyt katsomassa Pattijoen Ylipäässä olevaa mäkeä, jonka päälle ajoin traktorin yöksi ja josta sen sitten sai mäkistartilla käymään. Häkäkäyttöinen autotraktori K eski-Korsut hankkivat Ford-kuorma-auton välirauhan aikana 1941. 50-luvun alussa Keski-Korsut hankkivat Allgaier-dieseltraktorin, joka korvasi autotraktorin. Siellä auto purettiin, hytti ja etulokasuojat poistettiin ja runko lyhennettiin
Pitkän tavaran perävaunuja on ollut useita. Puusepänverstaasta alkanut käsityötoiminta muuttui ajan saatossa. 38 Harrastaja Pentti Keski-Korsu. Kuormitettuna jousi painuu ja akselin suuntaus muuttuu. Sodan jälkeen autot ajoivat puusepäntoimien edelle, ja liike muutti nimensä Korsu Oy:ksi. Kuorma päällä ajetaan toisella asennolla ja ilman kuormaa toisella. 70-luvulla se keskitettiin ovitehtaaksi. Ammattikuljetukset olivat alkuvaiheessa 50-luvun alussa lähinnä soran ja kappaletavaran rahteja. 80–90-luvuilta eteenpäin Korsu Oy suuntautui enemmän säiliöja konttikuljetuksiin. Korsu-yhtiön kappaletavarakuljetukset ovat alkaneet jo varhain. Korsu Oy 1923 perustettu Y. Tämän vuosikymmenen alussa ovitehdas eriytettiin omaksi Korsu-Ovet-yhtiökseen. 60–70-luvuilla tärkeimpiä töitä olivat isojen rakenneosien ja muiden komponenttien kuljettaminen. Korsu Oy:n kuljetustoiminta on ollut monipuolista. Korsun puusepänliike alkoi 30-luvulla liikennöidä omien kuljetustarpeiden vuoksi. Ohjauspyörä voidaan lukita kahteen eri asentoon
He kutsuivat käymään ja katsomaan, että olisi tämmöinen työmaa. Erikoista on sekin, että rahtiajossa vaunun etuja takaosa yhdistetään kuljetettavalla tavaralla. ”Vielä ei ole kukaan sanonut, että minulla on muuten ollut juuri samanlainen.” Tyhjänä ajettaessa vaunun peräosa kiinnitetään etuosaan näin. Tämä ei ole se ensimmäinen, tämä on toinen. Kuormaa ajettaessa kuljetettava kappale yhdistää vaunun puoliskot. Monestihan kappaleet hitsattiin kiinni. Seuraava eli kolmas oli jo sähkö-hydraulisesti ohjattava, ja siinä oli parempi kantavuus kuin ensimmäisessä versioissa.” Kun Pentti nyttemmin on kiertänyt tapahtumia pitkän tavaran vaunulla, yhtä kommenttia ei hän ole koskaan kuullut. ”Perästä ohjattavalla on kuljetettu pääasiassa rautarakenteita. Meillä oli hyvät yhteydet paikalliseen Raahe Osakeyhtiöön, joka niitä teki. Kiinnitys tehtiin aina hyvin, eikä koskaan mikään irronnut”, Pentti Keski-Korsu kertoo. ”Omasta päästä se tehtiin. Mistä ajatus tällaiseen vaunuun syntyi. Mahdolliset reitit käytiin etukäteen katsomassa. Perästä ohjattava P entti Keski-Korsun tallin epäilemättä erikoisin kuljetusjärjestelmä on isoille ja pitkille kappaleille suunniteltu vaunu, jossa on ohjattava taka-akseli. Ensimmäisellä ohjattavalla perävaunulla ajettiin vain yksi rahti. ”Pituudelle ei ole mitään käytännön rajaa, mutta liikenneministeriön määräys oli, että kuljetettava tavara sai olla enintään 40 metrin pitusta. Niiden perusteella ratkaistiin koottavien osien mitat.” Muista takaa ohjattavista perävaunuista ei Pentillä ollut mitään tietoa, kun kärryä tehtiin. 5/2019 39
Talvisodan ensimmäisenä päivänä Helsinkiä pommitettiin kahteen otteeseen ja linja-autoasemalla ollutta kalustoa tuhoutui. Roihuavan auton taustalla on Maanviljelijäin Maitokeskuksen toimitalo. Sota-aikana niiden kuoriin mahdutettiin esimerkiksi radioasema tai pieni korjaamo, joskin suurin hyöty silloinkin saatiin irti elävän kuorman kuljetuksessa. Sota koitui monen bussin viimeiseksi pysäkiksi. MONITOIMIAUTOT Linja-auto on aina tarjonnut hyvän aihion moneen käyttötarkoitukseen. Takapyöriin asennetut lumiketjut eivät riitä nostamaan autoa ojasta, ja eteen onkin ajettu toinen bussi vetoapua antamaan. Teksti: Kari Mattila Kuvat: SA-Kuva Bussit sota-aikana Sairasautoksi valjastettu linja-auto on kiipelissä Savitaipaleen liukkailla teillä. 40
41. Matkaajien joukossa oli muun muassa sanomalehtimiesten retkue. Evakuointitoimet työllistivät joukoittain linja-autoja. Siviilejä kuljetettiin Hangosta turvallisemmille alueille maaliskuun lopulla 1940. Bussien edessä sijainnut Kangashalli oli yksi yli kuudestakymmenestä tuhoutuneesta rakennuksesta. Maaliskuussa 1940 väkeä koottiin evakkobusseihin Kurkijoen kirkonkylässä. Tuntematon kuvaaja on saanut ikuistettua leppoisia tuokiokuvia suomalaisten joukkojen paluusta Petsamoon huhtikuussa 1940. Operaatiossa oli mukana linjurikalustoa naapurimaa Ruotsista. Kuva on otettu joulukuun 28. päivänä vuonna 1939. Linja-autoja ja yksi sekajuna Mikkelin autoasemalla. Vain muutamaa päivää myöhemmin, tammikuun viidentenä, Mikkeli joutui ankaran pommituksen kohteeksi. Taustalla rakentuu osuusliike Suur-Savon liiketila
Ambulanssiauto ajoi kesällä 1941 vahingossa rajan toiselle puolelle ja joutui tulituksen kohteeksi. Ulkomaalaisia sanomalehtimiehiä kuljettava onnikka on pysähtynyt hetkeksi Vuotson maisemiin, ja matkustajat ovat päässeet ihailemaan poroja lähietäisyydeltä. Kuva: O.Pietinen Penna Tervo liikkui kameran kanssa Viipurin liepeillä loppukesästä 1941. Räisänen Rukajärven seudulla ojaan ajanutta autoa nostetaan miesvoimin takaisin tielle. Kyydissä olleet kaksi lottaa pelastuivat piileskeltyään auton vieressä korkeassa heinikossa kaksi vuorokautta. Räisälän Tiurin kylään pysähtyneen Elannon auton tuotteet tekevät kauppansa. Kuva: T. Välikohtauksessa haavoittunut kuljettajakin saatiin pelastettua rajan tälle puolelle. Filmille tarttui tämäkin kovia kokenut linja-auto. Lasit eivät pysy samalla tavalla auki kuin nykykalustossa. Hollming 42 MONITOIMIAUTOT. Kuvatiedot kertovat, että rahastajanainen on ansioitunut myös pitkänmatkan kuljettajana ja hoitanut siinä sivussa puukaasuttimen huollot. Kuva: V. Kuva: R. Kauppa-autot liikkuivat sodan aikanakin. Etulyhtyjen päällä on varjostimet, joiden avulla valokeila rajattiin tarpeelliselle alueelle niin, ettei paljastavaa hajavaloa syntynyt. Ruponen Imatra–Lahdenpohja-väliä ajaneen auton henkilökunta tupakkitauolla
Kuva: T. Kotkan ja Helsingin väliä sahatessa työpäivän pituudeksi muodostui 10 tuntia. Jänis Suomen ensimmäiseksi naispuoliseksi linja-auton kuljettajaksi on armeijan arkistoissa merkitty Anna Barkas. Kiertävien esiintyjien kulkuvälineeksi onnikka soveltuu mitä mainioimmin. Manninen Viipurin asemalta kiinnostavasta kuvakulmasta saatu otos. Vasemmanpuoleisen auton katolla on rahtia katiskasta lähtien. Kuva: M. Nousiainen 5/2019 43. päivänä 1941. Laitteistoa käyttivät lotat. Kuva: E. Samana päivänä kaupungin kaduilla risteili jo ensimmäinen linja-auto sotilaspoliiseja kyydissään. Kuva: P. Manninen Petroskoi otettiin suomalaisten haltuun lokakuun 1. Kuvanottohetkellä toukokuussa 1942 Annalla oli takana jo neljä vuotta ammattikuljettajan toimessa. Kuva: Eino Itänen Liikkuva radioasema Tulemajärven pohjoispuolella asemissa. Sisäkuvat ovat arkistossa harvinaisuuksia, mutta auton takaosassa suoritettu Rintamateatterin väen haastattelutilanne on tallentunut filmille. Viihdettä kaivattiin sota-aikana
Se on pysynyt myllerrysten keskellä perheyrityksenä: hupifirman johdossa on nyt viidennen polven edustaja, ja kuudetta polvea ajetaan kovaa kyytiä sisään. Hän on ikuistanut tivolin historiaan liittyviä koneita ja laitteita aktiivisesti aina 60-luvulta saakka, ja nyt me kurkkaamme Jukan arkistoon. Tivolin kulttuuriperintöön kuuluu myös laaja kuva-arkisto. Sariolan suvun tivoli on toiminut jo yli 130 vuotta. Lisäksi myös muun henkilökunnan joukosta löytyy jo toisen polven tivolityöntekijöitä. Tivolikiertue on tietysti liikkunut pyörien päällä. Yksi niistä kertoo Hummeli-virtahevosta, joka asusteli Sariolan perheen kanssa Keravalla kiertueiden välissä. T ivoli Sariolan periaatteisiin ovat aina kuuluneet hauskanpito, hyvinvointi ja yhdessä tekeminen. Kuvat: Tivoli Sariola Tivoli Sariolan koneet kautta aikain 44. Ennen Sariolan salaisuuksien arkun aukeamista käymme hieman tarkemmin läpi Tivoli Sariolan historiaa. Hummeli saatiin kuitenkin maaniteltua kotiin sen suurella herkulla, ranskanleivällä. Hyviä tarinoita on säilynyt paljon. Tivolin perheyhteys vallitsee niin ihmisten, eläinten kuin koneidenkin kesken. Hauskoja laitteita Sariolan tivolisuku on pyörittänyt huvitoimintaa vuodesta 1888 alkaen. 130 vuoden taipaleelle on mahtunut monenlaista konetta ja laitetta. Koko tivoli on omien lakiensa mukaan toimiva maailma, jossa työhön ja elämään liittyvää tietoa siirretään vanhan ajan malliin sukupolvelta toiselle. Sellainen erittäin siveellistä pahennusta ja rappeutumista edustava elinkeino on tivoli, johon sisältyy mm. Silti kaikki eivät ole osanneet katsoa sen toimintaa hyvällä. Oman merkittävän osansa konekulttuuriperinnön taltioinnissa on nimittäin tehnyt tivolisuvun vesa Jukka Sariola. ”Sallitaanhan maassamme harjoittaa varsinaisena elinkeinona sellaisia ammatteja, jotka sangen suuressa määrin edustavat rikollisuutta. karusellien raha-automaattien, ampumatelttojen ja erilaisten arpapöytien pitäminen, moottoripyörällä tynnyrissä ajaminen, mitä moninaisimpien silmänkääntötemppujen harjoittaminen, pelleäminen sekä tanssiminen”, kirjoitti 51 kansanedustajan joukko eduskunnalle vuonna 1953 tavoitteenaan kieltää tivolitoiminta maaseudulla. Sekään ei onneksi ole lentänyt roskiin, kuten perinteitä vähemmän kunnioittavissa firmoissa on voinut käydä. Teksti: Tivoli Sariola, toimitus . Elettiin 60-lukua, kun Hummeli eräänä yönä livisti kaupungille hummaamaan ja tepasteli maailmanhipon elkein pitkin Keravaa
Ensimmäisessä tivolissa Grönroosilla oli ampumarata, nuolenja renkaanheittokuja, onnenpyörä ja teltta, jossa esiintyivät siihen aikaan suositut voimamiehet ja voimistelijat. Sotativoli oli erikoislaatuinen yksityisyrittäjän pyörittämä hupikeskus sotatoimialueella. 1930-luvun laman aikana Sariolalla oli peräti neljä suurta tivoliosastoa maata kiertämässä. Autoon nojailee sen kuljettajana toiminut Lasse Pakkanen. Sotilaille se merkitsi hetken rauhaa ja rentoutumista. Kenties juuri rintamativolin hyvän maineen ansiosta 50-luvun puhdasoppiset päättäjät eivät saaneet kuristettua suomalaista kiertueviihdettä kokonaan hengiltä. 1940-luvun lopussa Sariolalle hankittiin kuljetuskalustoa Valtion polttoainetoimistolta Vapolta. Messukaruselli hankittiin 1920-luvulla. Perimätiedon mukaan Johan Grönroos aloitti tivolitoimintansa virallisesti 15.6.1888 tällä ampumaradalla, joka sijaitsi Keravan asemaa vastapäätä sijaitsevan ratapihan takana. Jaffu nousi varsinaiseksi suomalaisen tivolihistorian uranuurtajaksi. Sariolan suvun omien lähteiden mukaan Johan Abraham Walfrid Grönroosin tivoli olisi virallisesti alkanut pyöriä 15.6.1888 Keravan asemaa vastapäätä sijaitsevan ratapihan takana. Vasemmassa reunassa näkyy Matti Sariolan uusi Opel, jonka rinnalle kuljetuskalusto on ajettu särmään riviin. Juuret 1800-luvulla Tivoli Sariolan juuret ulottuvat toissa vuosisadan loppuun. Jatkosodan aikana Sariola piti rintamativolia. Grönroosin työtä jatkoi hänen poikansa Johan Adolf Fredrik ”Jaffu” Sariola (1886–1967). Noin 30 kilometrin päässä etulinjasta toimi sotilaille perustettu Suomen Tivolin Karhumäen osasto vuodesta 1942 vuoteen 1944. Tämä puuvalmisteista baarivaunua vetävä Ford-kuormuri lienee yksi niistä. Alimittainen hinausauto taas juuttui metsään, kun vetoakselit katkesivat. Laite on edelleen olemassa ja jälleen kotimaassaan. Sodanaikainen tivoli mursi alaa kohtaan tunnettuja ennakkoluuloja. Grönroosin rakentama laite oli purettavissa ja siirrettävissä toiselle paikkakunnalle paikallisten hevosmiesten ja junien avustuksella. Tivolitoiminnan lisäksi Jaffu Sariola laajensi elokuvatoimintaa ja perusti kiinteitä elokuvateattereita. Maailmanpyörävanhus pystytetään Müncheniin aina Oktoberfestien aikaan. Rivistössä näkyy ainakin Bedford, Ford Sussexeja, Ford F6 ja karusellin vetoon käytetty Lanz Bulldog. Linja-auto kaatui kyljelleen. Steffenin maailmanpyörä hankittiin 1930-luvulla Saksasta. 45. Kalustoa tivolikentän laidalla Kouvolassa vuonna 1958. Se oli tiettävästi ensimmäinen varsinainen tivolilaite, jonka myötä nykyisenkaltainen tivolitoiminta alkoi. Lisäksi Grönroos hankki tiettävästi maamme ensimmäisen elokuvakoneen ja aloitti elävien kuvien esittämisen eri puolilla maata, lähinnä markkinoilla
Tivolityö onkin kokonaisvaltaisuudessaan ennen kaikkea elämäntapa. Konkurssista uuteen nousuun 50-luku oli myös Sariolan suvun huviliiketoiminnan vaikeinta aikaa. Muutaman vuoden ajan tivolin ohella pidetty Sirkus Sariola jätti jälkeensä valtavat velat, eikä edes hyvistä liikemiestaidoistaan tunnettu Jaffu pystynyt välttämään konkurssia. Vuonna 1963 itävaltalainen kuljettaja ajoi Sysmässä auton liian lähelle tien piennarta sillä seurauksella, että se kaatui kyljelleen. Traktoria osasi ajaa jokainen. Liiketoiminnan uudelleenjärjestelyjen myötä osa tivolikalustosta pakkohuutokaupattiin ja jäljelle jääneen kaluston Jaffu jakoi poikiensa Unton, Matin ja Toivon kesken. Joukossa vilahtaa muutama kiinnostava vanhempi tivolilaitekin. Veljekset tekivät sovitusti kiertueet Suomen pohjoisiin, itäisiin ja läntisiin osiin vuorovuosina. Rahtitilassa oli kaasulämmitys ja häkkejä pieneläimille kuten apinoille. Yleensä tivoli ajettiin sellaisille paikkakunnille, joilla oli muutakin tapahtumaa – markkinoita, messuja tai maatalousnäyttelyitä. Viranomaiset myönsivät tivolille erikoisluvan vetää traktorin perässä kahta perävaunua. Huomaa telipyöräisen Ford Sussexin sivupeilissä roikkuva silinterihattu. Koko tivoli muuttaa kesäkiertueen aikana toistakymmentä kertaa, joten porukan pitää osata pelata yhteen ja vehkeiden täytyy toimia. Tivolilla oli tuohon aikaan julistemaalarina sittemmin aivan eri yhteydestä tunnetuksi tullut Veikko Hursti, joka maalasi konepellin tekstin ja kuvan. Tällä hetkellä Sariolalla on 23 huvilaitetta ja kuusi peliä sisältävä pyörien päällä liikkuva tivoli, jonka vuosittainen kiertue alkaa perinteisesti huhtikuun alussa ja jatkuu Salon syysmarkkinoille lokakuun alkuun saakka. Raskaat telttakangasrullat lastattiin käsin kolmen miehen voimin. Pyörien on pyörittävä 2000-luvulla Tivoli Sariola on jatkanut määrätietoisesti toimintaansa. Linja-auton rungolle rakennettu Mercedes-Benz-rahtiauto toimi eläintenkuljetuksessa. Vaikka lähtökohdat olivat vaatimattomat, intohimo kiertämiseen eli yhä. Jukka laittoi sen ajokuntoon ja maalasi sen pensselillä. Nyt katsomme Sariolan tivolisuvun ajopelejä, pyörillä liikkuvia perheenjäseniä, jotka ovat olleet ihmisten lailla tärkeitä tekijöitä tivolin liikuttelussa. Matti Sariolan esikoispoika Jukka hankki traktorikortin heti täytettyään 15 vuotta ja sai ensimmäiseksi ajokikseen ’59 Fordson Power Majorin, jota kutsuttiin sattuneesta syystä nimellä Väsy. Heinolasta hätiin saatu alimitoitettu hinausautokin juuttui lopulta metsään sen vetoakseleiden katkettua. Se oli helppo ratkaisu, kun ei tarvinnut huolehtia katsastuksista eikä kuskien rekkakorteista. Jatkuva liikkuminen ja tivolihuvien tuominen uusille paikkakunnille on monipuolista ja vaihtelevaa työtä. Kyseisen yhdistelmän kokonaispituus sai olla 18 metriä. 46. Traktorikaravaani Kuortissa 1963. Kun Toivo vuonna 1968 joutui luopumaan tivolistaan terveyssyistä, jäljelle jäi kaksi tivolia, Unto Sariolan Suomen Tivoli ja Matti Sariolan Tivoli Sariola. Nämä saman suvun kaksi eri perheyritystä toimivat edelleen sopuisasti Suomessa. Hyppää kyytiin! T:mi Laatukuvan ottamassa kuvassa tivolin pystytystyöt ovat käynnissä kesällä 1959. Välillä ei kaadoiltakaan vältytty. Tivoli työllistää kesäaikana noin 40–50 henkilöä ja ympärivuotisesti kuusi työntekijää
Vanha virtahepovaunu varusteltiin niille sopivaksi ja sen veturiksi valjastettiin tämä DAF, jota Jukka ajoi koko kesän 1969. Ensimmäisen vaunun takaosassa näkyy pienet luukut, joista myytiin lippuja. Traktorin vetämästä perävaunusta rikkoutui taka-akseli, eikä vastaavaa löytynyt tilalle mistään. Nisäkkäitä ei saanut pitää kiertävässä tivolissa enää vuoden 1968 jälkeen. Jukka muistaa ikuisesti, kuinka hän sai keuhkokuumeen ajettuaan autoa kiertueella, sillä ohjaamossa veti niin rajusti. Vaunut toimivat tarvittaessa myös esiintymislavoina. Nuoret miehet tienasivat parina vuonna opiskelurahoja tivolin omana orkesterina ja hoitivat samalla muitakin tivolin töitä. Vaunu oli käytössä vielä 70-luvulla. Kuvassa näkyvä keskimasto ja sivutolpat ovat edelleen käytössä. Sen jälkeen vetonauloiksi tulivat matelijat. Vuonna 1956 Saksassa rakennetun karusellin pystytystyö ei ollut lasten leikkiä. Fordson Power Major porttivaunujen veturina matkalla Ivaloon. Peleistä jätettiin jalat pois, jolloin ne olivat sopivalla pelikorkeudella maahan asetettuihin seisonta-alustoihin nähden. Sariola on aina pyrkinyt pysymään kiinni nykyajassa. Toisen puolen jakoivat muun muassa tiikeri, ilves ja leopardi. Kun flipperit olivat kova sana, rakennettiin sellaisille oma vaunu. Vuoden 1956 Vanaja Ylimarkussa vuonna 1966. Tivolin yhteydessä pidettiin pientä eläintarhaa, joka oli varsin suosittu. Sama Vanaja virtahepo Hummelin ja muiden eläinten kuljetuskärryn veturina Kurikassa. 5/2019 47. Tässä The Slippers -rautalankaorkesteri soittaa porttivaunun katolla kesällä 1966 Vaasan suunnalla. Vaunut sijoitettiin tivolialueen portiksi. Vanhasta rahtivaunusta rakennetusta kärrystä oli varattu puolet Hummeli-neidille. Edessä oli muutto kiertueen seuraavalle paikkakunnalle, joten vaunu käytiin lastaamassa junaan. Scanian rungolle rakennettu baarivaunu Raumalla 1969. Vanajan konepellillä istuskelee Jukka Sariola serkkunsa Jouko Mattilan kanssa. Kaikki muu niiden ympärillä on uusittu ja varustettu hydraulijärjestelmillä. Vaunuissa oli toimisto-osa, keittiö ja makuuhuoneita. Kyseisen auton Matti Sariola osti valmiiksi rakennettuna eräältä yrittäjältä
Tämän Scania 80:n ilmanvastuskerroin oli Lego-palikan luokkaa. Kyseessä oli SYP:n vanha pankkiauto, jonka Matti Sariola sai ostettua keravalaisen pankinjohtajan avustuksella. Tämä vuonna 1972 hankittu Mercedes-Benz 1418 -rekkaveturi oli ensimmäinen sieltä ostettu auto. 80-luvulla aika ajoi ilmiön ohi. Tähänkin tarkoitukseen tarvittiin omanlaisensa vaunu, joka löytyi Ruotsista. Striptease Aus Reeperbahnista tuli Tivoli Sariolan kovimpia kassamagneetteja. Sama vaunu on käytössä nykyään Saksassa kiertävänä hyönteisten ja matelijoiden majapaikkana. Autoradan kuljettimeksi hankittu Scania 55 osoittautui niin hyväksi, että pian niitä hankittiin lisää. Kyseessä oli Postija lennätinlaitoksen vanha työjuhta, joka toimi Sariolalla remonttivaununa. Kojuihin käytiin katsomassa mallia muun muassa Saksasta, joka tunnetaan hienoista isoista tivolivaunuistaan. Kun tivolille hankittiin vuonna 1970 italialainen Dromoluna 2000 -sähköautorata, tarvittiin sen osien kuljettamiseen kaksi autoa. 48. Kun rahapeleistä tuli RAY:n yksinoikeus, jatkettiin pelitoimintaa jakamalla tavarapalkintoja. Sariolalla on ollut aina perinteenä parkkeerata kuorma-autot siistiin riveihin merkin ja mallin mukaisesti järjesteltyinä, kun tivoli on saatu pystytettyä. Kalusto järjestyi tutun kemiläisen autojobbarin avulla, ja lopulta hän tuli itse hoitamaan koko autorataa. 70-luvulla ilmapiiri muuttui vapaamielisemmäksi. Kuvassa sillä on perässään Saturno-karuselli. Tämä vuoden 1968 ampumavaunu hankittiin Münchenistä ja varustettiin myöhemmin narunvetovaunuksi, jollaisena se palvelee edelleen. Takaosassa oli pieni katsomo ja etuosassa pukuhuone ja esiintymislava. Iso vaunu hankittiin ja sisustettiin varta vasten riisuutumisesitystä varten. Kauppilan Autohajottamo on toiminut monen Sariolan kuljetusauton hankintapaikkana. Hankinnan jälkeen siihen vaihdettiin matalat akselit. Kuvassa sillä on perässään lentokarusellivaunu Heinolassa 1974. Ford F700 löytyi Suomesta ja Scania 55 Ruotsin puolelta. Toimistovaunu Nalle-Sisu Heinolassa 1974. Saranoidun ja pystyyn nostettavan valomainoksen valmisti Tammer Neon
Tivoli Sariolan tämän hetken moderneinta kalustoa edustaa uusi aggregaattivaunu, joka tuottaa koko tivolin tarvitseman sähkön. Mahuri-Sisun sisustan rakensi pankkikalusteita valmistanut firma. 5/2019 49. Jukka Sariola ja hänen tivoliaiheisten pienoisautojensa kokoelma. Ensimmäisellä radalla ajettiin vielä bensiinikäyttöisillä autoilla, joissa oli ILO:n valmistamat moottorit. Jukka on tehnyt hienon työn taltioidessaan tivolin autojen ja laitteiden vaiheita sekä perimätietoa aina 60-luvulta lähtien. Perässä kulkee 80-luvun lopulla tivolin johtoon siirtyneen Tapio Sariolan vuoden 1966 Mack-asuntovaunu, jonka valmistaja räätälöi asiakkaan toivomusten mukaisesti. Tuusulan kunnan vanhasta kirjastoautosta tuli Sariolan seuraava toimistoauto. Autoratojen kehityskaarta. Kuorma-auton kyydissä olevassa tilassa on takana henkilökunnan keittiö ja edessä asunto. Turussa vappuna 2000 Tivoli Sariolan kuljetuskalustorivistö näytti tältä. Tässä kuvassa ollaan jo tällä vuosituhannella. Toisessa kuvassa nähdään italialaisvalmisteinen Dromoluna 2000, joka oli aikanaan Pohjoismaiden suurin siirrettävä autorata. Ruotsista tilalle löytynyttä rataa ei ollut tarkoitettu siirrettäväksi vaan kiinteäksi, mikä teki sen liikuttelusta varsin työlästä. Se myytiin lopulta Ähtäriin perustettuun lännenkylään. Jälleen kerran Mersu on haettu Kauppilan Autohajottamolta
”Olin aivan varma, että se putoaa. Poika oli jo pienenä taipuvainen keksimään erilaisia apuvälineitä helpottamaan tilan ja kodin töitä. KONEITA KOKO IKÄ Siirtolaisten lapsena Amerikasta Suomeen tullut Raymond Heino on ollut tekniikan mies koko ikänsä. Toinen eno teki mahonkihyttisiä moottoriveneitä ja rakensipa hän radion ja televisionkin”, Raymond Heino kertoo. He matkustivat Lancastria-laivalla, joka ei mahtunut Helsingin satamaan ja niin lasti piti purkaa merellä pienempään laivaan. Hän osti siihen rikkinäisen tasavirtageneraattorin, käämi sen uudestaan ja otti siitä virtaa. Esikuvina hänellä oli kaksi enoaan, jotka tekivät perinteisten pajatöiden lisäksi erikoisempiakin rakennelmia. Hän on tehnyt ja muokannut itselleen pelit työtä varten – ja vieläpä monta vehjettä työvälineiden tekemistä varten. Hänen vanhempansa olivat suomalaisia siirtolaisia. Käy selväksi, että täällä asuu virkeä mies. K un tulemme 92-vuotiaan Raymond Heinon ovelle, tuvasta tekee lähtöä edellinen vieras, puunostaja, jolta isäntä on juuri tingannut päivän parhaan hinnan. Perhe muutti takaisin Suomeen vuonna 1931. Raymond kävi kansakoulun ja suoritti Pellervon kirjeopistossa sähköopin, karkaisijan ja polttomoottoreiden kurssit. 17-vuotiaana hän oli juuri päässyt Teksti: Mika Rassi Kuvat: Mika Rassi, Raymond Heinon kotialbumi Raymond Heino 50. Sitten Heino alkaa rivakasti kestitä uutta kävijää keittämällään sopalla. Heino muistaa, kuinka hänen isänsä Essex Super Six -autoa nostettiin laivasta. Raymond Heino on syntynyt vuonna 1926 Yhdysvalloissa Michiganissa. Mutta eihän se mitään pudonnut.” Sodasta konemieheksi Suomeen muutettuaan Heinon vanhemmat alkoivat viljellä maata. Hänen elämäntarinansa on erikoinen. ”Toinen heistä teki 200 litran tynnyristä turbiinin
”Ajopeleinä oli englantilainen Vickers, saksalainen Sturm eli rynnäkkötykki ja suurin kaikista eli Sotka. Tätä hitsauskonetta Heino pyöritti vuoden verran Super Majorilla, kun sähköyhtiön kanssa meni sukset ristiin. Aggregaatti antaa Heinolle virtaa sähkökatkon sattuessa. Autoakin ajoin siellä.” Sota-ajalta Heinolle ovat jääneet lähinnä mieleen luteet, rotat ja punatauti. Tallissa on vieläkin yksi Valmet, yksi Leyland ja Ukko-Mestari. Heinosta tuli panssarivaunukuljettaja. Sen jälkeen traktoreita on piisannut: Fergusoneja on ollut kuusi kappaletta, Fordin sukuisia seitsemän, Nuffieldeja kaksi, John Deerejä kolme. 5/2019 51. Konemies hänestä tuli 1952, kun taloon tuli ensimmäinen traktori, bensa-Ferguson. Taisteluihin hän ei joutunut mutta rintamalle kuitenkin. Vasemmalla näkyy tipparellun virranjakajan kannella ja leikkuulaudan pätkällä korjattu magneetto. Hänen kantakorttinsa on kadonnut puolustusvoimilta, eikä Heino ilman sitä ole saanut rintamamiestunnusta. ”Aloin pyörittää hitsauskonetta Super Majorilla, ja sähkölasku putosi puoleen.” Heinon pajasta löytyy omatekoisia laitteita joka lähtöön, esimerkiksi katkaisukone ja hydrauliprässi. Tampereen lentokonetehtaalle töihin, kun kävi käsky kutsuntoihin. Kotiuduttuaan Heino jatkoi kotitilan töissä. Sodan jälkeen Heino jatkoi varusmiespalvelusta Parolassa autokuskina
Mäntässä linkoa sitten paranneltiin vielä paljon, ja Serlac hius teki omaan käyttöönsä kolme mallini mukaista linkoa.” Tärkeitä itse tehtyjä vehkeitä ovat olleet myös vetävät peräkärryt. Parhaat ovat hänestä nämä, joissa on Scanian vaihteisto. ”Serlachiuksen konepaja halusi valmistaa näitä. Raymond oli tehnyt sitä ennen jo muita lumenluontivälineitä, mutta sai ajatuksen linkoon puimakoneen silppurista ja puhaltimesta. – Yrityksen ja erehdyksen kautta Heino rakensi hinattavan lingon, jossa halkaistu kiekko syötti siipien heittämää lunta lietsolle. Painorullasysteemi olisi pitänyt tehdä, ettei olisi tarvinnut viedä käsiä niin lähelle terää. Mutta en silti sahannut sormiani.” Niin ikään 50-luvun tekosia oli lumilinko. Omaa metsätietä mies on tehnyt seitsemän kilometriä ja muiden teitä päälle. ”Tämä on tehty Scanian voimansiirrolla. Niillä Heino on ajanut isot määrät soraa. ”Lumilinkoa tehtiin rintaporalla ja käsinveivattavalla seinäporalla,” 52 Seppiä ja mestareita Raymond Heino. Kipin pumpulle on saatu enemmän kierroksia panemalla Letukan laatikko väliin. 50-luvulla Raymond rakensi sirkkelisahan. Perälauta toimii hydraulisesti.” Raymond Heino on tehnyt monet sorakärryt. Se toimi paikallisesti Heinon tontilla mutta myös liikkui tarvittaessa: sahalaitos nousi käsipelissä traktorikärryn kyytiin ja sieltä pois. Rakennettu töihin Maaja metsätöiden ohella Heino on tehnyt pitkän päivätyön urakoijana. Valta-akselia lukuun ottamatta se on kokonaan omaa tekoa, puiset hihnapyörät, pöytä ja rautarullat. Monet näihin töihin käytetyistä työvälineistä Heino on rakentanut itse, samoin osan niiden tekemiseen käytetyistä työstökoneista. Tehokasta linkoa kävivät ihmettelemässä niin sanomalehtimiehet, koulunjohtajat kuin Serlachiuksen metsänhoitajakin. Muistakin merkeistä tein, mutta tämä oli ainut, joka kesti. ”Oman talon puut on siinä sahattu ja ainakin kolmenkymmenen muun talon aineet. Omatekoinen koura. Heino kertoo ajaneensa lukemattoman määrän kahdeksan motin kuormia. Lisäksi Heino on ajanut monet talonpohjasorat. – Eikös luntakin voisi puhaltaa. Hän esittelee parasta rakentamaansa kärryä. Hän on tehnyt lumitöitä, tienlanausta, soranajoa, rahtipuintia ja sahausta. Heinon tekemä vinssillä varustettu perälevy on kiskonut monta konetta pois jumista
Eikä nimitys ole pielessä. Puskulevy, nostolaite ja kytkentäsysteemi ovat Heinon omista käsistä syntyneet. Vanhan teollisuussorvin seurassa on koko liuta omatekoisia työstökoneita ja apuvälineitä: hallinosturia, katkaisukonetta, hydrauliprässiä. Sähköyhtiö esitti, että osta pyörivä. Pajan puolella Missä ja miten ovat työkalut syntyneet. ”Tätä pajaa ei vielä ollut, kun tein linkoa. Ei silloin ollut edes sähköporaa, kaikki tehtiin rintaporalla ja käsinveivattavalla seinäporalla.” Eräs Heinon varhaisimmista apuvälineistä oli omatekoinen hitsausmuuntaja. Heinon käsissä on syntynyt valtavasti työvälineitä. Heino tepastelee talonsa kellariin, konepajaansa, kuten hän sanoo. ”Kyläläiset valittivat muuntajastani, sillä se oli kahden vaiheen välillä. Kun tulee sähkökatko, otan tästä virtaa kodinkoneisiin ja maalämpöpumpulle”, Raymond Heino esittelee. ”Siitä oli magneetto rikki. Sota-aikana Heino rakensi radiovastaanottimen, kidekoneen, josta on ihme kyllä vielä monen polven lasten leikkien jäljiltä kuoret tallella. Sen hän teki rikkinäisestä korkeajännitemuuntajasta. Mies on rakentanut puskulevyn ja siihen oman kiinnityksen, joka sopii niin ikään itse tehtyyn traktorin etunostolaitteeseen. Miltei koko laitos on omin käsin tehty, ja aikoinaan koneistoa on siirretty työpaikasta toiseen. 5/2019 53. Kävimme Heinon kanssa miehen vanhalla sahalla, jossa hän ei ollut pistäytynyt vuosikausiin. Vinssillä varustettu perälevy taas on niin järeä, että sillä on vedetty jumiin jääneitä metsäkoneitakin pois pinteestä. Sitä jatkui vuoden, sitten sähköasiat sovittiin.” Pajassa käytössä oleva viimeisin työ on ollut rikkinäisen venäläisen aggregaatin kunnostaminen. Siinä oli rajoituksensa: ei-rautametalleja sillä ei voinut hitsata. Neuvoja antoi Mäntän tehtaan sähköyli-insinööri Silfversparre, ja monen käämintäyrityksen kautta Heino sai muuntajansa toimimaan. Siihen ei suostuttu, joten aloin pyörittää hitsauskonetta Super Majorilla ja sähkölasku putosi puoleen. ”Se oli niin isotehoinen, että sillä meni neljän millin puikko ihan puhtaasti. Mutta on mies tehnyt hupilaitteitakin. Seitsemän vuotta sitä silti käytin.” Lopulta piti siirtyä tehdastekoiseen. Ostin pyörivän, mutta sitten sähköyhtiö keksi, että isosta käytöstä on maksettava teollisuustariffit. Korjasin sen tipparellun virranjakajan kannella. Sanoin, että maksan jo sirkkelisahasta tariffia, ei yksi mies kahta tarvitse
”Poikia en ole osannut tehdä.” Sota-aikana Heino teki kidekoneen. – Joutaisi jo myydä tämänkin, omistaja tokaisee. En lähtenyt elokuvaan.” Jälkeläisiä Heinolla on jo neljännessä polvessa. Valkokankaallekin miestä yritettiin. Talvisota-elokuvan kuvauksiin Heinoa pyydettiin panssarivaunukuskiksi. Koko ikänsä konehommia tehnyt Heino muistaa jokaisen vehkeensä hyvät ja huonot puolet. Jos sieltä olisi ollut monta päivää pois, ei konetta olisi enää saanut käymään, ja keväällä se olisi uponnut suohon. Miehen tekeleitä ja sovelluksia ovat käyneet ihmettelemässä monet insinöörit ja tutkijat. Mies asuu yhä samalla tilalla nykyisen Mänttä-Vilppulan Ylä-Kolkin kylässä, jonne hän perheensä kanssa muutti 30-luvun alussa. Ainut taajuus tuolloin oli Lahti 1900. ”Minulla oli sinä talvena kaivinkone suolla töissä. Hänellä on kolme 50-luvulla syntynyttä tytärtä. Hänen töittensä jäljet ovat näkyneet monella tiellä ja tilalla. 54 Seppiä ja mestareita Raymond Heino. Ukko-Mestariin on vaihdettu monet osat. Raymond, vaimo Kyllikki ja moottoripyörä Ardie. Kolme kuvaa Raymondista armeijan autojen seurassa vuonna 1947. Oikeanpuoleisimmassa kuvassa on hänen puukaasuttimella varustettu kuittipelinsä. Koneesta ei ole enää paljon jäljellä lasten leikkien jälkeen. Yhtä en osannut 92-vuotias Raymond Heino on jo jättänyt pajassa paukuttamisen ja koneidensa kanssa koheltamisen. Esimerkiksi etuakseli on samasta Scaniasta, josta Heino teki sorakärryt. Ruumis ei paljon enää hommia jaksa, mutta järki leikkaa ja juttua tulee hengästyttävään tahtiin. Aamulehti kertoi Heinon sepäntaidoista jo 60 vuotta sitten
5/2019 55. Vuonna 1962 Heinon tilalla oli Super Major ja N-Fordson. Ferguja Heinolla on ollut kuusi kappaletta, vaimoja yksi ja tyttäriä on edelleen kolme
Vanhojen Koneiden numerossa 6/14 esittelimme Fordson Major -perustaisen OK-trukin. Entisöijän aarteet -tapahtumasta jäi mieleen kotoinen tunnelma, oltiinhan isännän kotitalon pihapiirissä. Kevyimpiä esillä olleita ajoneuvoja olivat mopot ja moottoripyörät. Paljon on tapahtuman isäntä koneita ja autoja vuosien saatossa ehtinytkin kunnostella, eikä työn laadussa ole moittimista. Fordsoneita Mäki-Laurilalle on kertynyt useita, myös Manuel-nelivetoversioina. Entisöijän aarteet 15.–16.6. SASTAMALA Kyläyhdistys sekä ahkera autoja koneharrastaja löivät hynttyyt yhteen ja järjestivät kotoisan viikonlopputapahtuman, jossa oli esillä tuotteliaan tekijän tasokkaita aikaansaannoksia. Kaikki tarvittavat työt hoituvat pääasiassa omasta pihapiiristä poistumatta. Lisäksi Jaakon pojat olivat tuoneet näytille omia harrasteajoneuvojaan. Harvinaisempia traktoreita edustivat muun muassa nelivetoinen Nuffield Universal Four, Massey-Harris 745 ja Ford 8600. 56. Mäki-Laurila on vuosien saatossa kunnostellut lukuisan määrän erilaisia traktoreita, koneita ja työlaitteita, kuormaja henkilöautoja ynnä kaksipyöräisiä kulkuneuvoja. Haminalainen Orasvuon konepaja valmisti koneellisia nostoapuvälineitä OK-tuotenimellä. Kalustoa vehreälle, risuaidan ympäröimälle tontille oli aseteltu sopivan väljästi, joten siihen tutustuminen onnistui luontevasti. Samoin kyläyhdistyksen väki myhäili tyytyväisenä, kun Jaakon koneet saivat Tapiolan raitille vipinää. Jaakon yksilö pohjautuu Ford 4000 -traktoriin. Hieman keskeneräisinä projekteina tallissa valmistumistaan odottivat Ford Custom ja Thames Trader. Miehen kuormaautoista esillä olivat nelivetoinen Vanaja sekä Jyry-Sisu. S astamalalainen Jaakko Mäki-Laurila tuli tutuksi Vanhat Koneet -lehden lukijoille kaksi vuotta sitten, kun vierailimme hänen pakeillaan Seppiä ja mestareita -artikkelisarjassa. Taitavan sepän tallista löytyy harrastukselle tarpeelliset työkalut ja muut välineet aina sorvia, pellinmuokkausvälineistöä ja maalauspaikkaa myöten. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Entisöijän aarteista sai laadukkaan ensivaikutelman heti sisääntuloportilla, kun vierasta tervehti tämä Steyr 180 vuodelta 1953. Vuonna 1965 esitellystä Deutz 05-sarjasta Jaakon kokoelmiin oli tiensä löytänyt 4005-malli
Nopeutta petrannut lisävälitys oli hintava hankinta, joten se asennettiin vain todelliseen tarpeeseen, rahdin ajoon tai muihin pitkiä siirtymiä vaatineisiin työsuoritteisiin. Vasemmasta kulmasta pilkistää Olli Mäki-Laurilan vuotta nuorempi Fergu. Niinpä se olikin eräs magneetin lailla porukkaa puoleensa vetänyt kone myös Jaakon tiluksilla. Vuoden 1973 County 754 oli kunnoltaan kuin jälleenmyyjän näyteikkunalta aina rengastusta myöten. Panepa myyntiin, jo viedään käsistä. Neliveto-Nuhvia ei näe joka päivä. Kunnostettuja Nuffieldeja oli mielenkiintoinen kolmikko. Vasemmalla vuoden 1956 nelonen, joka olikin ainoa perusmalli Jaakon Nuffi-katraassa. Perussiisti viisitonninen Ford vuodelta 1971 on arvokas traktori. 1948 Ferguson TEA-20 oli kokenut täydellisen kunnostuksen. Ford Motor Companyn tuotteet tuntuivat olevan lähellä entisöijämestarin sydäntä, sillä sinistä väriä pihapiirissä näkyi runsaasti. Oman aikakautensa liikennetraktoriksi voitaneen luonnehtia näitä Kylmäkosken kertojalla vauhditettuja Nuffieldeja. Moottori on yksisylinterinen ilmajäähdytteinen 24-kuutiotuumainen Kohler, joka tuottaa 10 hevosvoimaa. Tapahtuman pienin traktori oli International 102 Cub Cadet. Sinisen ja paprikanpunaisen lisäksi pihalta löytyi harmaatakin väriä. 57. Näitä pienokaisia valmistettiin Louisvillessä USA:ssa vuosina 1965–67 runsaat 30 000 yksilöä
1961 Fordson Super Major Manuell oli ainakin lauantaina eniten vierailijoita kiehtonut traktori. Skotlannin Kilmarnockissa näitä isohkoja traktoreita valmistettiin vuosina 1954–58 noin 11 000 kpl. Vieressä David Brown 25D. Viikonlopun isäntä Jaakko Mäki-Laurila (vas.) sai kertoa koneidensa taustoja vieraille lähes taukoamatta. Jaakko on löytänyt kokoelmiinsa useammankin Super Major Manuellin. Jaakon omistamat Manuellit olivat toisistaan poikkeavia. Jaakon komeaksi kunnostettu yksilö on alkupään tuotantoa vuodelta 1954. Perässä oli järeä vetävä tukkikärry Hiabin kuormaajalla. 58 ENTISÖIJÄN AARTEET. Tämä yksilö oli varustettu sekä hytillä että pyöräpainoilla. Monille muistoja tuova traktori on pikkuValmet. Näyttävä, isokokoinen ja uutta vastaava ellei parempikin, oli Jaakon Farmall M vuodelta 1951. Jaakosta oli henkilökuva lehtemme Seppiä ja Mestareita -artikkelisarjassa numerossa 5/17. Illinois’ssa Yhdysvalloissa näitä 2200 kg painavia traktoreita valmistettiin 270 140 kappaletta vuosina 1939–52. Tämä yksilö oli varustettu ARA:n etukuormaajalla. Valmistajalta löytyi isompiakin malleja kuten tämä 745. Massey-Harris tuo useimmiten mieleen pienen Pony-version
”Poikkeilen aina silloin tällöin tässä Jaakkoa morjestamassa. Keskellä mestari Jaakko Mäki-Laurila, reunoilla Tapiolan kyläyhdistyksen Heimo ja Seija Kuukka. Jaakolla, kuten monella muullakin Vammalan seudun koneharrastajalla, on tallissa oman kylän tuote. Kun seuraavalla viikolla kyselimme kävijämääristä, kertoi kyläyhdistyksen Seija Kuukka, että noin viisisataa henkeä oli Jaakon nurmikoita tallannut. Kotoisan tapahtuman takaa löytyy tämä kolmikko. RiukuVammaksen edessä on petrooli-Major vuodelta 1952. Vuoden 1976 Ford 8600 on suuri traktori. Makkaragrilliä lauantaina hoitanut Heimo Kuukka kertoo, kuinka tapahtuma viriteltiin. Työnjako tehtiin siten, että Jaakko laittoi kaluston esille ja Tapiolan kyläyhdistys hoiteli muut järjestelyt.” Entisöijän aarteet järjestettiin kaksipäiväisenä tapahtumana. Jaakko Mäki-Laurila on kunnostellut koneiden lisäksi myös kevyempää kalustoa. Traktorin omistaja tarvitsee luonnollisesti peräkärryn, eikä sen pidä olla mikä tahansa turhake. Jaakon nelivetoVanaja on monille tuttu veteraanikuorma-autoseuran eli Vetkun keikoilta, ja on Jyry-Sisukin monet tapahtumat kiertänyt. Viime talvena sanoin hänelle, että eikö voitaisi tällaista tapahtumaa järjestää. Maistiaisena siltä saralta olkoon vaikka Neckar Jagst 770, uppsalalaisen Numans Verkstaderin valmistama Hermesmopo, kaksipuolikas Jawa, Honda Monkey ja pappa-Tunturi. Jaska ei ollut ideasta ollenkaan pahoillaan, sanoi, että järjestetään vaan. Tämä oli onnistunut ratkaisu, sillä kesä on monenlaisten juhlien aikaa – kun vierailimme paikalla lauantaipäivänä, moni kävijä kertoi sunnuntain olevan varattu rippijuhlille. Oletettavasti sunnuntain kävijöistä osa oli viettänyt edellispäivän häissä tai syntymäpäivillä. Muutoin hänen työnsä menee tavallaan haaskuun, kun hienot koneet seisovat suulissa eikä kukaan niitä näe. Seija piti tapahtumaa näin ollen varsin onnistuneena. Super Majorin perään Jaakko oli laittanut vetävän, vaijerivaihtolavalaitteilla sekä turkulaisen konepaja A. Kyläyhdistys mukana menossa E ntisöijän aarteet -tapahtuman käytännön järjestelyihin lähti mukaan alueella vaikuttava Tapiolan kyläyhdistys. 5/2019 59. Grönroosin nosturilla varustetun kärryn. Painoa tällä amerikkalaiset sukujuuret omaavalla koneella on kuusi tonnia ja korkeutta muutamaa senttiä vaille kolme metriä. Tässä sitä nyt ollaan
KEMIÖNSAARI Kemiön traktorikavalkadi marssitti seutukunnan veteraanikoneet esiin. Paikallisen luonnonvarakoulun Axxell Brusabyn alueella järjestetään konenäyttely, työnäytöksiä ja traktoriajelua yleisölle. Traktoreiden lisäksi näytille oli saatu paljon kiinnostavia työlaitteita. Paikalla on aikaisempina vuosina ollut laajasti uudempaakin kalustoa. V arsinais-Suomen eteläpäässä sijaitseva Kemiönsaari on tuttu ainakin luontoihmisille ja teollisuushistorian harrastajille. Ohjelmaan kuuluu lisäksi muun muassa musiikkiesityksiä ja tarinoita vanhan ajan työtavoista. Kerran kesässä Kemiönsaaressa juhlitaan myös alueen rikasta maatalousperinnettä. Kavalkadi saaressa 6.7. Saaren alueella sijaitsee niin Saaristomeren kansallispuisto kuin Taalintehtaan vanha ruukkialue. Tänä vuonna ne oli rajattu muutamaan traktoriin, jotka toimivat hyvinä vertailukohtina vanhoille koneille. 60. Työ sujui hienosti, vaikka edellisenä päivänä oli satanut runsaasti. Silloin ajetaan Kemiön traktorikavalkadi. Ajassa oli menty sikäli koneista taaksepäin, että ohjelmassa oli myös hevosnäyttely. Seiväskaira oli sentään huolittu mukaan työtä helpottamaan. Kemiön traktorikavalkadi kulki tänä vuonna kolmattatoista kertaa. Olof Karlsson haravoi heinää karhelle ja Kristoffer Andersson paalasi. Erityisen ilahduttavaa tapahtumassa on se, että esillä ei ole vain traktoreita, vaan niiden perässä tai sellaisenaan näytillä on rutkasti kiintoisia työaseita. Ilman sateita olisi saatu kuivia paalejakin. Nautitaan vielä kerran konekenttien annista. Siihen kuuluu nimen mukaisesti traktorien letka-ajelu Kemiön kirkokylällä, mutta tapahtumassa on paljon muutakin. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Ylempänä pellolla tehtiin heinää perinteisemmin menetelmin
Bo Lundellin traktori on vuodelta 1979. Etualalla on 70-luvun traktoreita, taaimmainen on vuodelta 1969. E. Turbo-Volvot omistaa Vestankärrin kartano Tenholasta. Jontikka ja Tuulikki ovat syntyneet 20-luvulla. John Deere Waterloo Boy odotteli pääsyä puimakoneen pyörittäjäksi. Traktorikavalkadin rouhein hytti taisi olla Erik Sagulinin Valmet 565:ssä. Valmet 1502 herättää aina taatusti ihmetystä. Mies on hankkinut auton huonokuntoisena mutta laittanut niin jeepin kuin itsensä paraatiasuun. Hans Åberg oli paikalla rekvisiittaa myöten viimeistellyllä vuoden 1943 Willy’s Jeepillä. Leinon valmistama Tuulikki-viskuri vartosi kättä kampeen, jotta vilja puhdistuisi. Eniten kavalkadissa taisi olla Massikoita, mutta Volvot olivat vähintään hyvänä kakkosena. Suojaa se kuskia tämäkin. 61. Lähinnä Kongskilden kultivaattori ja Mellilän konepajan Renki-takakuormaaja. Tällaista riviä näkee harvoin: kolme nelivetoista T 814:ää. & J. Miltei kaikkiin kavalkadin traktoreista oli kytketty jokin työlaite
Sitä on käytetty pääasiassa hiekan kuormaamiseen. Stefan Laaksosen Valmetin perässä on kahden istuttava perunanistutuskone. Pauli Vettenrannan Fergussa kohoilee toisentyyppinen kuormainratkaisu. Lennart Erikssonin vuosimallin 1979 traktorilla on ajettu vain 20 tuntia. Paljon ei se siis ole JF:n pöyhintä kuluttanut. Jugoslavialainen IMT 574 on Massey Ferguson 175:n lähisukulainen. 62 KEMIÖN TRAKTORIKAVALKADI. Vuoden 1955 Majorissa on nokalla Oskari Tuomen koneliikkeen katkontasirkkeli. Perästä löytyvät harvoin nähdyt lautasaurat. Arttu Ahlqvistin Super Major on varustettu Traderin kuusisylinterisellä koneella. Göran Sjöbergin Fergusonissa on tyrnän mutta veistoksellisen näköinen kuormaaja. Koko komeuden omistaa Bo-Gunnar Hollsten. Traktori on vuodelta 1948 ja kuormain vuodelta 1952
Vertailtavaksi oli aseteltu niin erilaisia pyöriä kuin maanmuokkausvälineitä. Dodgen nykyinen omistaja Kemiön VPK:n veteraaniosasto on vastikään entisöinyt ja museorekisteröinyt auton. Esillä oli vanhojen rivilannoittimien ja kylvökoneiden rinnalla tietokoneajan kylvölannoittimia. Etualalla välkkyy Kim Bergströmin MF 590. Suurin ero näissä eri aikakauden vehkeissä lienee lopulta koko. Kemiön palolaitoksen entinen Dodge Power Wagon on vuodelta 1959. 5/2019 63. Yli 40-vuotias on jo tämäkin hienokuntoinen traktori. Kemiön seudulla lienee ollut 50-luvulta asti asiansa osaava Fergu-kauppias, siksi paljon harmaata ja punaista kavalkadissa kimalteli
Otto Sillanpää kynteli harmaa-Fergulla pienestä sateesta piittaamatta, eikä ripsiminen haitannut yleisöäkään. Kaikkien aikojen maatalousnäyttelyssä pääosassa on vanhan ajan maaseudun käsityöläisyys. Perinnetaidot eivät ole katoamassa mihinkään, sillä työnäytöksissä touhusi aitoon maalaistapaan kaikenikäistä väkeä. PUNKALAIDUN Yli-Kirran talonpoikaismuseolla järjestettävä Kaikkien aikojen maatalousnäyttely on Suomen pitkäikäisimpiä perinnetapahtumia. Vahvimpia merkkejä tästä on Talonpoikaismuseo Yli-Kirra, jonka alueella on osin säilyneenä ja osin rakennettuna mahdollisimman aito 1800-luvun maatila. Teksti ja kuvat: Mika Rassi 64. Kone on vuodelta 1931 ja Matin oma. Kokonaan oma lukunsa on Yli-Kirralla vuosittain järjestettävä Kaikkien aikojen maatalousnäyttely. Nykyään Yli-Kirraa kutsutaankin myös Koiramäen taloksi. Koiramäellä kautta aikojen 6.–7.7. P unkalaitumen kunta on kuulunut syntymästään saakka Satakuntaan, mutta 14 vuotta sitten se siirtyi osaksi nuoremman ja kasvavan Pirkanmaan maakunnan eteläistä tyveä. Miksikäs ei – vaatiihan puukaasuttimien ja maamoottoreiden käyttö aivan omanlaistaan tietoa ja osaamista. Näitä museon perinnepäiviä on vietetty vuodesta 1992 lähtien, eikä välivuosia ole pidetty. Matti Lehto käytti konepihan kuusen suojassa hienoa 15 hevosvoiman Porilaista. Käsityötaidot ovat Yli-Kirralla kunniassa. Konepihalla oli kuitenkin liikkeellä mukava kattaus moottoroidunkin maaseudun historiaa. Yhteydet perinteisiin ovat silti kunnassa vahvat. Miljöö on tuttu monelle sellaisellekin, joka ei ole paikalla käynyt, sillä Mauri Kunnas on ottanut Koiramäki-kirjojensa nimikkotilaan mallia juuri Yli-Kirrasta. Hirsien veisto ja hevosen kengitys kiinnostivat vieraita kovasti. Alueella on koko tapahtuman ajan työnäytöksiä, joista moni tähtää museon esineistön säilyttämiseen: pärekattoja ja riukuaitoja rakennetaan, tarvekaluja huolletaan ja käytetään
Yli-Kirralla päreitä tehtiin Wuoren-teko-höylällä. Päreitä ei höylätty turhaan, sillä näyttelyn aikana oli käynnissä katontekotalkoot. Otso-puukaasuttimella varustetun Fordsonin käynnistysäänet hälyttivät uteliaat paikalle. Tervahauta oli sytytetty jo torstaina, ja savu kohosi. Museon tietojen mukaan Wuoren-teko voitti 1932 VIipurin maatalousnäyttelyssä ensimmäisen palkinnon. Vain tovin tallissa möyryttyään rautahepo ryntäsi tanssahtelemaan tanterelle. Kone on tullut museolle lahjoituksena Vesilahdesta, jossa se on ollut maatilakäytössä. Jotkin asiat eivät koskaan muutu. Antti Hongisto ja Osmo Sillanpää käyttivät Teijon tehtaiden lokomobiilia. Wuoren-teko on saanut nimensä keksijältään Wredrik Vuorelta. Etualalla Yli-Kirran museon John Deere 30-luvulta ja Jesse Nurmen noin kolmekymmentä vuotta uudempi MAN. Traktoriparaatit keräsivät katsojia konepihalle. Pitkäaikainen tervamestari Valte Nummelin on ollut Yli-Kirralla tervaa polttamassa vuodesta 1977 asti. 65. Puimanäytöksessä syntyneessä pahnakasassa oli lasten lysti leikitellä. Valte sanoi kokeneen äänellä, että kyllä kuka tahansa tervahaudan polttaa, mutta varsinainen työ on tervaksien hankkiminen
Sininen avolava-Hiace on koristeltu Michelin-ukolla ja hienolla aurinkolipalla. Keltaisen oikeaa sävyäkin pohdittiin porukalla. Tornion Laivakankaan raviradalla nähtiin kesäkuun lopulla konien sijaan koneita. Seppo Posion Valmet 20MT eli tutun pikkutraktorin teollisuusmalli pysäytti ohikulkevat pohdiskelemaan koneen eroja maatalouskoneeseen verrattuna. 66. Kuljetuskapasiteettia on kasvatettu komealla kattotelineellä. Konevoimayhdistys ry:n joka toinen vuosi järjestämä Oikea Moottoritapahtuma houkutteli paikalle kalustoa mopedista maamoottoriin. Oikea Moottori tapahtuma TORNIO 28.–30.6. Kantolan Hannu toi omansa näytille ja etsi samalla masiinalle uutta omistajaa. Moinen monikäyttöauto olisi takuulla tervetullut lisä monen harrastajan kalustoriviin. Ilkka ja Antero Juhon työjuhta Volvo FL 6 viettää kolmekymppisiään. Teksti: Toimitus Kuvat: Jukka Vuorenmaa Porin konepaja valmisti kauniisti muotoiltua ja väritettyä Veto-moottoria. Kuorma-autoissa on vuosien saatossa nähty jos jonkinlaista kuva-aihetta, ja niiden joukossa hyttyset taitavat edustaa häviävän pientä vähemmistöä
KESTOTILAUS: 8 NUMEROA 64 90. John Deere 1910G 50-SARJA! 6 414887 200110 1 9 5 72 00 11 -1 90 5 PAL VKO 2019-34 Viipale mediat 5/2019 • Hinta 8,50 € • www.koneurakointi.. TILAA KONEURAKOINTI Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.fi N U M E R O 4 5 K O N E U R A K O IN T I 5 /2 1 9 • JCB-UUTUUDET HYDRALOAD JA MUUT LOGSET 8H GTE HYBRID PUUNSIIRTÄJÄ MONITOIMI KONEIDEN TARJOAA REILUN MÄÄRÄN UUDISTUKSIA
Ehkä kuski ajatteli, ettei sieltä ole ennenkään junia tullut. Konduktööri astuu matkustamoon ja myy liput äsken kyytiin nousseille. Asemarakennuksen edessä seisoo tuttu näky vuosikymmenien takaa: nakkikioski. Kiskobussin kyydissä 8.6. Aluksi väkeä vaikuttaa olevan vähän, mutta tietä pitkin saapuu tulijoita tasaiseen tahtiin. V anhalle Mäkelän asemalle on kokoontunut joukko vanhoista laitteista kiinnostuneita ihmisiä. Poikkesimme Vierumäen rautatiepäiville ja matkasimme vanhan ajan tyyliin lättähatun kyydissä Nastolasta Mäkelän asemalta Heinolaan ja takaisin. Selvitään säikähdyksellä, ja matkalaiset istuvat takaisin paikoilleen. Siellä sauhuavat aamulla roihunneen tulipalon jäljet. Ilmavirta viilentää mukavasti. Tuokion kuluttua matkustajat nousevat nähdäkseen ulos oikeanpuoleisista ikkunoista. Varttuneempi väkikään ei kykene peittelemään innostustaan. Sisällä on kuuma. Dieselkäyttöinen rivikahdeksikko murahtaa ja päästää ilmoille sinertävän savupilven. Kaikenlaista ehtii nähdä, kun junan vauhti ei päätä huimaa. Jotkut ovat saapuneet asemalle varta vasten kokeakseen uudelleen niitä tuntoja, joita kertyi vuosikymmeniä sitten Lättähatun kyydillä matkustaessa. Junapillin pitkä uikutus saa ihmiset nousemaan ja kurkistamaan mitä edessä näkyy: siellä on auto vaarallisesti ylittämässä rataa. Ikkunat ovat suuria ja suoraan eteenkin näkee. Messerschmitt-kääpiöautoja näkee yleensä viimeisen päälle kunnostettuina, mutta nakkarin viereen pysäköity yksilö oli ihanasti patinoitunut. Suurta hiiltynyttä autokasaa pöyhitään isoilla kourilla palomiesten sammutellessa kyteviä kohtia. Astu lättähattuun! ”Tuolta se tulee!”, pikkulapset kiljuvat yhteen ääneen. Astelemme sen luukulle ja tilaamme grillimakkarat koko seurueelle. 68. Mukavuutta on vähemmän, mutta kyyti sitäkin tunnelmallisempaa. NASTOLA–VIERUMÄKI–HEINOLA Kansallisena museoajoneuvopäivänä järjestettiin tapahtumia ympäri maata. Kiskobussit poistuivat käytöstä Heinolan rataosuuksilta yli puoli vuosisataa sitten, viimeisetkin Lättähatut lakkasivat liikennöimästä reilut kolmekymmentä vuotta sitten. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Mäkelän aseman asemarakennuksen eteen on pystytetty nakkikioski vanhan ajan tyyliin. On ääntä, puheensorinaa ja ilma täynnä tuoksuja. Ihmisten puheensorina voimistuu vauhdin kasvaessa samaa tahtia kuin junan äänet. Pian penkalla onkin pientä tungosta. Mieleen hiipii ajatus, että ehkä ennen moni asia oli tosiaankin paremmin. Pian maisema alkaa hitaasti liikkua ikkunaruudun takana. Vanhan ajan värkkeihin hurahtaneita matkustajia täynnä olevan Lättähatun tunnelma poikkeaa täysin nykyajan junamatkasta. Näky on monelle kuin paluu nuoruuden päiviin. Tähyillään horisonttiin, sieltä pitäisi pian ilmaantua näkyviin sininen kiskobussi. Kentän toisella laidalla päivystää muutama rompemyyjä tavaroidensa kanssa. Parkkialueen rautatien puoleiselle laidalle on pysäköitynä rivi klassikkoautoja, suurin osa alkuperäiskuntoisia tai entisöityjä, mutta joukkoon mahtuu myös rakenneltuja amerikanautoja. Tuntiviisarin kiertäessä kohti yhtätoista ihmiset alkavat lompsia radan varteen
Rompetorilla ei ollut montaakaan myyntipöytää, mutta pöytien vähyys ei suinkaan tarkoittanut heikkoutta laatupuolella. Moni jäikin toviksi tutkimaan maamoottoreiden yksityiskohtia. 69. Vanhaa kampetta oli joka lähtöön. Kiskobussissa on tunnelmaa! Konduktöörikin oli sonnustautunut teeman mukaiseen asuun. Pihalla vieraili monenmoista menopeliä kanttiautosta jenkkirasseihin ja veteraanimopedeihin. Klassikkoautokaluston ohella Mäkelän asemalle oli tuotu maatalousvärkkejäkin
Kun vauhtia ei ole liikaa, suurien ikkunoiden näkymistä voi nautiskella kaikessa rauhassa. Museobussien kyydissä saattoi matkustaa Urajärven kartanolta Vesivehmaan lentokentän kautta Antin automuseolle saakka. Alueelle oli Vierumäen rautatiepäivän merkeissä järjestetty ohjelmaa pitkin päivää. 70 KISKOBUSSIN KYYDISSÄ. Pysähdys Vierumäen asemalla
Kuljetusja konealan uutisten jäljillä aikaa ja vaivaa säästämättä. TIEN PÄÄLLÄ • KOEAJOT • UUTISET • YRITYSESITTELYT • TAPAHTUMAT • HARRASTEET Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.fi. Reissaa, tutkii, testaa
Autola Oy edusti Renault’ta ja jaksoi jatkaa ranskalaismerkin mainontaa. Mahdollisesti Nikolajeffin liikkeen toimesta tänne on tuotu myös Brasier-merkkisiä kuormureita, koska kahta sellaista ja yhtä pakettiautoa tarjottiin pikkuilmoituksin Helsingissä myytäviksi. Autoliikenteen päästessä käynnistymään 1920-luvun Suomessa sellaisiakin täällä liikkui. (Kuvat: Suomen Linja-automuseo) Korpivaara & Halla -yhtiö edusti Peugeot’tä heti autojen tuonnin alettua 20-luvun alkaessa. Ranskalaiset tuotiin jo ilmarenkain ja nelipyöräjarruin varustettuina. Helsingissä Käpylän linjaa alettiin 1924 ajaa Renault-alustaisilla 20-paikkaisilla omnibusautoilla. Niinpä ranskalaisten autojen tulli pudotettiin noin kahdeksaan prosenttiin, kun autoista yleensä perittiin 20, välillä jopa 40 prosentin tullia. Ainakin muutamia Peugeot-kuorma-autojakin Korpivaara tänne toi ja niitä mainosti. Siihen mennessä kuorma-autoista yleisimmät saksalaisvalmisteiset ja kovapyöräiset autot menettivät käyttömahdollisuuksiaan. Ranskalaisia kuormaja linja-automerkkejä oli tarjolla useitakin. Hintaa Peugeot’llä oli sen verran liikaa, että Korpivaara luopui niiden edustuksesta muutaman vuoden jälkeen. R anskalaisia kuorma-autoja ei autoilun varhaisvaiheissa täälläpäin näkynyt. Ranska vaati Suomelta kaupallisia etuja vastikkeeksi kieltolain aiheuttamasta ranskalaisviinojen kaupan tyrehtymisestä. Parhaiten muistetaan Rochet Schneider -linja-autot. Ylhäällä yksi Stenroosin ranskalaisista. Pälkäneen Auto Oy otti 1921 liikenteeseen Peugeot-alustaisen omnibusauton, mutta se syttyi vahingossa palamaan. Henkilöautojen ohessa muistettiin mainita kuorma-autot ja linja-autotkin. Delahaye-nimestä ei ensiksi tule mieleen kuorma-auto tai linjuri, eikä Renault-merkki tuo heti mieleen linja-autoa. Vieressä Saarijärvi–Äänekoski–Suolahti-reitillä liikkunut UusiHonkolan Delahaye. Menekkiä merkillä ei tuolloin ollut, ja K & H siirtyi halvempien amerikkalaisten tuontiin. Maanmittausinsinööri V. Stenroos Ikaalisista liikennöi 20-luvun puolivälissä kolmella Delahaye-alustaisella linjurilla Ikaalisista ja Parkanosta Tampereelle. Korpivaara & Halla Oy aloitti Peugeotautojen edustuksen ja mainonnan jo 1919. 20-luvun liikenteessä RASKAAMPIA RANSKALAISIA 72. Ranskalaisille kuormureille odotettiin melkoista etua myös siksi, että tiestön heikkouksista johtuen autojen painoja rajoitettiin 20-luvun alkuvuosina. Kovin merkittävää asemaa ne eivät saavuttaneet, eikä niitä pitkää aikaa esiintynytkään
Kuorma-autot taka-alalle, linjurit esille Ranskalaismerkkien asema linja-autojen alustoina oli tuntuvasti parempi kuin tavarakuljetusten kalustossa. Kaksi tonnia kantava Renault oli vielä kalliimpi. Pienempiin firmoihin kuuluva AutoTractor Oy mainosti aktiivisesti edustamiaan ranskalaisia Delahaye-kuormureita ja alustoja. ”Varmasti Suomen komein omnibusauto”, kehaisi turkulaistehdas A. Hevoskuormien korvaajaksi kelvolliset kevyemmät Fordtai Chevrolet-alustat maksoivat runsaat 30 000 markkaa. Rochet-Schneiderilla oli tarjolla joko 35 tai 45 hevosvoiman moottorit jopa 25-paikkaisille koreille. Ahlström Oy:lle rakentamaansa De Dion Bouton -linjuria. Ranskalaismerkkien edustajat olivat ahkeria. Kolme Berliet-kuormuria hankittiin pian Helsingin puhtaanapitolaitokselle, joten näkyvyyttä kertyi. Ranskalaisten hankalin piirre oli niiden hinta. Melkoinen muutos autokaupassa tapahtui 20-luvun puolivälissä. Tällä firmalla oli myös Citroënin edustus, mutta Citroënin mallistossa ei tässä vaiheessa ollut kuorma-autoluokan kalustoa. Berliet’llä oli näytteillä tavallisen 2-tonnisen kuormurin ja linjurin ohella myös hiilikaasukäyttöinen Berliet Gazogen -kuorma-auto. Ehkä ranskalaisia miellyttääkseen Suomen varakonsuli Brusin julkaisi 1922 kirjoituksen, jossa mainitsi Peugeot-, Renaultja Berliet-merkit Suomessa ”hyvin tunnetuiksi” ja suositteli lisäksi merkkejä Aries, Blum-Latil, Delahaye, Dion Bouton ja Panhard Levassor. Suomalainen Daimler-Mercedes-yhtiö luopui kalliiden Daimler-kuorma-autojen myynnistä ja otti tilalle ranskalaisen Rochet-Schneiderin. 20-luvun puolivälissä 40 hevosvoiman tehoisen Berlietin alustalle voitiin tehdä 13–25-paikkaisia koreja. Suomen Moottorilehdessä autokoritehtaasta kertovassa artikkelissa julkaistu kuva Renault-alustaisesta Käpylän linjan bussista. Renault ei missään vaiheessa linja-autoliikenteessä yleistynyt. Moottori Komppania niminen firma markkinoi vaatimattomammin De Dion Bouton -linjurien alustoja. 73. Autola Oy onnistui hiukan paremmin pienten henkilöautojen myynnissä. Nelipyöräjarrut, sähkövarustus ja ilmarenkaat muistettiin mainita ranskalaisten ominaisuuksina. 35 hevosvoiman tehoisen Delahayen alustalle tehtiin 15–16-paikkaisia koreja ja 60 hevosvoiman tehoiselle 25–26-paikkaisia. Kaksi tuollaista 20-paikkaista tuli liikenteeseen 1924. Tämä näyttely jo osoitti, että raskaampien ranskalaisten käyttöalue on linjaautoliikenteessä. Alustojen kalliimpi hinta korvautui sillä, että kevyisiin amerikkalaisiin verraten tukeville alustoille voitiin rakentaa tilavammat korit. Tämä linjurimainos on poikkeuksellinen, sillä yleensä kuormaja linja-autojen alustat mainittiin vain jatkeena henkilöautomainosten teksteihin. Ensimmäinen Suomen armeijalle hankittu erityinen ambulanssiauto rakennettiin 1926 De Dion Bouton -alustalle, joten merkki sai lehdistössä julkisuutta. Stockmann alkoi markkinoida Berliet-autoja 20-luvun puolivälin lähestyessä. De Dion Bouton, Delahaye ja Renault olivat omnibusosastolla hyvin esillä. Linja-autojen korit tehtiin kaikki Suomessa ja melkein kaikki kuormureiden ohjaamotkin. Mainoksia julkaistiin niin sanomakuin aikauslehdissä. Berliet’n vajaan kahden tonnin kantoinen alusta maksoi 60 000– 70 000 markkaa. Suomen ensimmäinen oikea autonäyttely järjestettiin talvella 1926. Peugeot oli hankkinut omistukseensa tämän vanhan ranskalaisen, mutta Peugeot’n nimeä ei DDB-autoissa tuotu esille. Helsinkiläinen Oy Autokoriteollisuus ja Turun Autokoritehdas Oy kertoivat omissa mainoksissaan ja haastatteluissa korittavansa noita ranskalaismerkkejä. Tätä merkkiä esiteltiin sitten laajalla mainonnalla. Jos kirjoitus täällä edes huomattiin, herätti se korkeintaan ihmetystä. Berliet-kuormaja linja-autojen markkinointi oli Stockmannin kauppatalon urheiluosaston ohjelmassa, vaikka autot oli tarkoitettu aivan vakavaan arkiliikenteeseen. Parin vuoden ajan 20-luvun puolivälissä Stockmann jaksoi Berliet’tä mainostella eikä läheskään turhaan. Mukana olleita merkkejä olivat tutumpien ohella Delaunay Belleville, Hotchkiss ja Panhard & Levassor, mutta niistä ei raskaamman kaluston puolelle kilpailijoita tullut
Citroënin mainonnassa vedottiin alhaiseen polttoaineen kulutukseen. Amerikkalaiset automerkit olivat kuitenkin valtaamassa markkinat. Paras Suomessa, julisti maahantuojafirma Rochet-Schneiderista ei lainkaan vaatimattomasti. Vuonna 1926 syksyllä lääninhallituksissa oli rekisteröitynä yhteensä 4208 kuorma-autoa ja 1315 linja-autoa. Vaikka uusia Rochet-Schneiderlinjureita oli vuonna 1928 hankittu muun muassa postiautoliikenteeseen Kuusamon linjalle ja Satakuntaan, oli muunmaalaisia linjreita hankittu enemmän. Nyt oli esitteillä myös kantavuudeltaan vajaan kahden tonnin Citroën-kuorma-auto. Citroën-kuorma-autoja oli ehtinyt kertyä rekisteriin 18 kappaletta. Linjurin alustana Rochet-Schneider saavutti melkoisen suosion. Kaksikymmenluvun päättyessä Rochet-Schneider oli selvä ykkönen ranskalaismerkeistä 63 linja-auton ja 19 kuorma-auton määrillä. Montaa vuotta ei ranskalaisten näkyvä kausi kestänyt. Listalla kuudes sija oli Berliet’llä 21 linjurilla. Citroënin maahantuonti oli järjestynyt uudelleen niin, että merkin myyntipäällikkönä oli Fred Palmroos. Todennäköisesti muutamia ranskalaisia oli kuitenkin piiloutuneina joukkoon muut merkit, johon harvinaisimmat tapaukset merkittiin. Delahayeja Renault-merkkisiä oli rekisterissä viisi kumpaakin ja De Dion Bouton -merkkisiä kolme kappaletta. Karuihin ja pieniin Fordja Chevrolet-alustaisiin hurstibusseihin ja lautakoppeihin verrattuina R-S-alustaiset olivatkin mukavia, jopa loistoja. Kolmekymmenluvulla ranskalaisia merkkejä näkyi lähinnä rekisteristä poistettujen autojen listoilla. Rochet-Schneidereita oli listoilla 10 ja Berliet’itä 8 kappaletta. Ranskalaiset hiipuivat Ranskalaiset raskaammat ajoneuvot olivat parhaiten näkyvillä 20-luvun puolivälissä ja heti sen jälkeen. Delahaye ja Renault olivat vielä mukana listalla mutta yksittäistapauksina. Eteläisessä Suomessa autoja myytiin Oy Auto-Diesel Ab yhtiön toimesta, ja merkin edustajia kertyi muutamia muuallekin. Uudenmaan läänin alueella olivat melkein nuo kaikki. Rochet-Schneider mainittiin aika usein. De Dion Bouton -linjureita oli muutama rekisterissä. Muutamat liikennöitsijät laittoivat aikatauluilmoituksiinsa maininnan Rochet-Schneider-merkkisestä autosta. Se oli kuitenkin vähän verrattuna Fordeihin ja Chevrolet’ihin, joita oli yhteensä yli tuhat. Omnibusautomobiilien joukossa Rochet-Schneider oli jopa kolmanneksi yleisin merkki. Ranskalaisten merkkien osuus kaikista kuormureista oli varsin vaatimaton. Amerikkalaiset merkit nousivat ylivoimaisesti johtaviksi. Linja-autojen aikatauluilmoituksissa mainittiin joskus auton merkkikin. 74 RANSKALAISET ISOT AUTOT. Rochet-Schneideria tehtiin tutuksi Suomen Moottorilehden vuoden 1925 huhtikuun numeron kanteen sijoitetulla mainoksella. Niinpä R-S oli pudonnut kuudenneksi linjureiden merkkitilastossa viiden prosentin osuudella kaikista. Ylpeää kieltä oli käytetty myös Berliet’stä ja De Dion Boutonista. Jonkin aikaa se oli kolmanneksi yleisin alustamerkki maamme linja-autoliikenteessä. Vuonna 1928 järjestetyssä Suomen kolmannessa autonäyttelyssä Rochet-Schneider-kuormuri oli mukana. Yhteensä 49 RS-omnibussia oli linjuriliikenteessä
Tekoseudullaan Renault käytti itsestään uljaasti nimitystä Ranskan automobiili. Yhdelle alustalle rakennettiin koritehtaan maan komeimmaksi kehaisema linjuri. 5/2019 75. Mainos on vuodelta 1925. Autoliikkeiden joukossa pieniin kuulunut Moottori-Komppania julkaisi 20-luvun puolivälin jälkeen komean esitteen De Dion Bouton -linjurista. Autonäyttelyissä kuormurit olivat kuitenkin esillä, ja jonkin verran maahantuoja kuormureitakin mainosti. Tilanne muuttui heti seuraavana vuonna, ja 30-luvun alkaessa Citroënin kuormurien ja linjurialustojen mainokset ilmestyivät lehtiin. Automerkki liitettiin enemmänkin aivan 1900-luvun alun autohistoriaan. Tämä mainos on vuodelta 1926. Syystä tai toisesta Tampereelle muodostui ranskalaisten linjurimerkkien kerääntymä. Hyötyajoneuvojen mallistokin oli laaja, kuten tästä 1927 ilmestyneestä ranskalaisilmoituksesta pystyy hyvin päättelemään. Paikallisessa liikenteessä oli De Dion Boutonin ja Berliet’n busseja ja maantielinjoilla kulki Delahaye-merkkisiä. Kovin montaa tämän merkkistä autoa firma ei myydyksi saanut. Renault’n tuotantoon kuului kalustoa pikkuautoista panssarivaunuihin. Rochet-Schneider ei kuorma-automerkkinä yltänyt lähellekään samaan suosioon kuin linjaliikenteen puolella. Citroënilla ei ollut varsinaisesti kuorma-autoluokan autoja vielä 1928, mutta kevyempään tavarankuljetukseen Citroënkin oli tarjolla. Tampereelle hankituista uusista busseista saatiin aineistoa lehti-ilmoitteluun
Puh. puuttuu. Jarrunauhaniittejä, useita kokoja, 10 €/120 kpl. Tarjoa, puh. Tappi 32. Puh. 044 977 1123, Tohmajärvi . Puh. 050 414 7551, Juuka. DUNLOP-renkaita 2 kpl. 0400 533 442. 040 515 5963, Karstula. Puh. Siivapyörät: Fordson ja Dexta, h. Takalana ympäripyörivä. Man 750 -70, hyvä neliveto kuorma-auto pkw 11F -62 halpa. Vanhat Koneet lehtiä 2016-2019. Puh. 1800 €/tarjous. Seissyt pitkään tallissa, nyt luovun autosta. 040 583 5970. Klapisirkkeleitä 2 kpl. Merimoottori 20 hv, hinta 600 €. -75, alapää ehjä, moottorivika. Albion itsesitoja hp. -87, kallistuva kauha, kuokkakauha, telat. -56. Puh. Perämoottorit varaosiksi. Hevoskärryjä, 300 €/kpl. Lautasäes h. Puh. Mekes (konehevonen), 4500 €. 750 kg kaikilta osin kunnossa erittäin vähän käytetty 1350 €. 80 €/kpl. Halkaisuruuvi akselissa ja terä 75 cm. Puh. 76 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa. -42, runko ym. H. Puh. Sampo 657LP ja JF-sivupuimuri, 200 €/kpl. 0400 975 073, Timo. Kultivaattori 9-piikkinen 2,1 m leveä. Myydään tarjousten perusteella. 1200 € pari. 1976 Peugeot Pick up, mutta sopii myös henk.autoon. (9000 € alv 0%) ja tarjouksia kuunnellaan. 0400 8758 85, Salo. Kunnostettavaksi sähkövikainen 60-luvun Nopsa perämoottori. Puh. 050 556 5998, Pyhäjärvi. 050 341 7439. 1500. Puh. 2500 €. Evinrude xp10, vm. Hyväkuntoiset olleet Kontio Sisussa. Ehjä entisöimätön harmaa-Fergu erikoisella kopilla. Osat Päijät Hämeessä. Heinäseiväs, maakaira. 2000 €. Kysy lisää 0400 711 31, Orimattila. 050 553 9831. -72, st vaihtolavalaite, Hiab nosturi tw r1, hyvä tekniikka, turbo, 2500 €. -52, bensa, yhdellä ollut vuoteen 2014. Hinta 70 €. Hp. -55 90 €. Puh 040 817 3035. -70 valk. Kippiperäkärryt TUHTI 5 JA 6 sekä VELSA 5, hyväkuntoiset viljalavalla. Hinta 11 160 € sis alv. 0500 171 012, Joensuu. Tiedustelut Pekka Mäkinen puh. Puimurit MF 685 ja MF 630S. 044 2882 150, Jyväskylä. Puh. Pyöröharava pöyhin POMO 320, uudenveroinen kunnoltaan. 11x36 heikkokuntoiset, sopii rekvisiitaksi. Entisöity Fergu uusilla renkailla. Puh. vesiletkuja, ohjauslaitt., kumipuslia, kumityyny, pakoputken kumilenkit 2 kpl, Paris rhone generaattorin hiilisilta, Bendix jarrujen pääsylinterin uusi korjaussarja, etupyörän navan mutterit ja öljytulppa moottorin. Traktorikaivuri Vammas Pioneer, vm. 600 €. Jousipakat 10 lehtiset lev. 040 5342 762. Puh. 044 0717 205 Pekka Rönkkö, Iisalmi. Metabo 380V smirkeli, 200 €. Renault 8, vm. 90, pit. Kuvassa oleva järeähkö 1-puoleinen ojaviskin 2-rivisellä siivikolla paino n. 100 €/tarj. Sekä TB galvanoitu tynnyri vm. Nouto Sotkamo. Diesel Majorin osia. P. 050 304 8220. JYRÄ. Puh. Ajokuntoinen, toinen varaosakone mukaan. Ferguson vm. Kivikoukku, järeä malli. Sampo 450 puimakone + pehkupuhallin, seissyt tarpeettomana suojassa. Lähtöhinta 900 €. Ferguson TE-D-20 1955. 2000 €. Myydään Scania L81 vm. 0400 825 305. 040 765 7193. Puh. 0400 595 442, Luumäki. Puh. Suorapeltinen ja siisti. H. ZIL alkuperäisessä kunnossa. 500 €. Lisäksi löytyy alkuperäiset Cibie ajovaloumpiot (ei halogeeni), lämmityslait. -90, alapää ehjä, moottorin toinen sylinteri viallinen, ym. 044 2419 215. osia, hinta 2600 €. Vapaakytkin nivelakseli hyväkunt. Tee tarjous ja tehdään kaupat, puh. 100 €. David-Brown 950. Puh. Voin lähettää, 185 €. Öljypumppu ja -tynnyri 40-luvulta, 150 €. Moottoripyörä Indian, vm. Metsäajokärryt 2 kpl, toinen sermiraudalla ja hyvillä renkailla. 0400 333 608. Säilytetty katon alla. Rekisteröity. Jousipiikkikarhi SAMPO 28. Puh. 040 548 0847, Jukaja Entisöijälle, hyvin pienen kolarivaurion saanut oikea lokasuoja autosta vm. Ferguson 20 bensiini vm. Polttoainejakelumittari + 2000L:n säiliöyhdistelmä, h. Hihnapyörä tulee mukaan. Sopii kaikkiin moottorityyppi 2 L moottoreihin v:lta 1988-1997. Kuvan mukainen mittari, täysin kunnossa, sinetti paikoillaan. Rekisterissä. Puh. 0400 533 442. 045 233 9060, Turku. Fahr 177s -70, Ferkku kultamaha, Volvo 36 -56. 040 566 9806, Vaajakoski. Tammer Dieselin täysin kunnostama Toyota Hiluxin ruiskutuspumppu. Maamoottori, porilainen, hinta 600 €. Evinrude 20, vm. Mörkö-Majorin nostolaitepumppu, Zetor 25 takavannekehät, Jawamopon koneita, Pikku-Valmetin aura, koneen osia
Logoja ja etenkin kuljetusyrittäjien nimiä maalattiin käsivaraisesti vuosikymmeniä. Valmetin joulun lapsi. Nykyään suositaan tarroja ja muovikirjaimia, jotka työn touhussa rapsahtalevat ja naarmuuntuvat. Tampereen konepaja on koristellut veturinsa messinkivalukyltillä. Ennen oli toisin. Teknologian kehityttyä alettiin siirtyä tarrojen ihmeelliseen maailmaan. Niin merkit kuin säädökset ja ohjeet olivat valettuja kilpiä, vuosiluvut ja runkonumerot meistettiin. Zündappin tehtaan poijjaat ovat lyöneet mopon kylttiin perusnumeroitten lisäksi myös painon – 23,0 kg. 3.12.1952 on stanssattu meistillä Tampereen tehtaalla. Tuotenimen merkitseminen näyttävästi on ollut aina taiteenlaji. Oli niitattavia alumiinilätkiäkin. Höyryveturi on hyvä esimerkki valun aikakaudelta. Puhkun tarrat eivät ole kestäneet aikaa läheskään niin hyvin. 78 RAUHASSA RUOSTUVAT MERKILLISTÄ MENOA MERKILLISTÄ MENOA. Sekin on jo mennyt niin pitkälle, että uusia autoja teipataan kokonaan toisen värisiksi. Tässä kattaus vanhoista merkitsemisen menetelmistä, joita kaikkien harrastajien masiinoissa on totuttu näkemään. Hiilivaunun tilavuusmitatkin on naputettu valumuotin kautta lapiomiesten tiedoksi
Yksinkertaista ja informatiivista. Joka tapauksessa ilmaston vaihtelu on tehnyt jo työtään koneen maallisissa jäännöksissä. Onko tämä viehkeä Jenny vai rohkea Genny. Asean logo ennen vuotta 1938. Ljungbytruckin trukki ja Interconsultin veturi Ruotsin maan kamaralta. 5/2019 79. Generaattorivoimaa Ruotsista. Lohduttavaa, että tämän allekirjoittaneen ruostepalstan ansiosta kuvan hytti pelastettiin Vaanon vanhan kuljettajan pihakoristeeksi. Eräs hätkähdyttävä sabluunakuva Sisun niittikopin kyljestä. 1960-luvulla Ruston-Bucyrus oli maailman suurin kaivinkonevalmistaja. Suurin ja mahtavin luotti silloin emalin voimaan. Sään ruoskima alumiinikyltti ponnistelee vielä luonnonoikkuja vastaan. Ljungbyläiset ovat panneet muottiin myös puhelinnumeronsa. Eklöfin komea ja iso valukyltti Suomen Porvoosta ja Pikku-Jussi-kaivurin kyljestä. Hyvinhän tuo on pysynyt hiekkatantereilla temmeltämisestä huolimatta
Moni ohut tiedonantokyltti kuitenkin murtui poikki keskeltä. Suuri maa ja suuret laatat. Weljekset Friis Kokkolasta luotti alumiinilevyyn. KTK – kaiken kuljettajia. Kone on työkalu ja eikä mikään joulukuusi. Ei jää epäselväksi, missä tämä tela-alustainen turpeen imuvaunu on valmistettu. Suomalainen pieni konepajakulttuuri ei turhia krumeluureja kaipaa. 80 RAUHASSA RUOSTUVAT. Tanskalaista tietoa kenkätehtaan vanhan koneen messinkilätkässä. Bedford merkitsi tuotteensa 1960-luvun tyyliin kromatuin irtokirjaimin. Teräskouran funktionaalinen tapa on toki toimiva. Samaa ajattelutapaa on toteutettu myös Pentti Karhin suunnittelemassa Myski-moottorikelkassa, tosin muovin avulla. Äkkinäinen selitys tapahtuneelle voisi löytyä Suomen talvesta ja veden muuttumisesta jääksi. Peltikyltti kestää vielä, vaikka se alkaa pikku hiljaa upota männyn syövereihin
Menestystä riitti sen verran, että 1980-luvulla yhtiö oli kohonnut Suomen suurimmaksi linja-auton korien valmistajaksi. Niin vaan maatalouskoneisiinkin ajan edetessä tuli merkit kiinnitettyä tarroilla. 5/2019 81. Scheid on saksalainen hieman hämärään jäänyt pyöräkonemerkki 1960-luvulta. Samalla kaavalla tehtiin konepellin merkit niin Kontioon, Jyryyn kuin Karhuun. Kuvassa Scania 85 Super -alustalle koritetun Wiiman koristeinen pölykapseli. Wiima menestyi muun muassa rakentamalla ensimmäisen nivelbussin Suomen kamaralle. Tästä merkkitekstistä on vain osa kirjaimista kokenut vaurioita. Tässä pari hyötyajoneuvoa. PPJ Kuljetys Ky:n roskalavassa oli sabluunalla maalattu tietopainotteinen teksti. Tuottavuuden kannalta olihan se helpompaakin tekniikan kehittyessä. Oy Uusi Autokoriteollisuus Ab yhdistyi Wihuri-yhtymän kanssa, ja sen myötä 1964 syntyi Oy Wiima Ab. Väkevä suomalainen Sisu käytti paksua valukylttiä. Liikennemerkitkin olivat ennen jotenkin sympaattisempia
Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 6/2019 ILMESTYY 19.9.2019 VANHAA RAUTAA JA KONEIHMISIÄ Alkusyksyn numerossa esitellään Austin-tankkiauto, jonka mittariin on vuosien saatossa kertynyt vain 17 000 kilometriä. Seppiä ja mestareita -artikkelissa tutustumme taitavaan metallimieheen Jyrki Mattilaan. Tapaamme myös Heidi ja Riku Suomalan ja heidän perintötraktorinsa. 82
216 sivua. Suuri Valmet -traktorikirja Upea teos kaikille Suomen teollisuusja maatalous historiasta kiinnostuneille. Sireenejä ja sinivilkkuja Tämä ainutlaatuinen kirja on suunnattu kaikille pelastusajoneuvoista kiinnostuneille. Finnjet – Itämeren superkulkija Finnjetin tarina alusta loppuun. 37 90 37 90 37 90 37 90 37 90 Kaikkiin kirjatilauksiin hieno avaimenperä kaupan päälle! 9 90 Avaimenperän arvo:. 212 sivua. 228 sivua. Runsaasti kuvitetun sisällön pääpaino on suomalaisessa kalustossa ja käyttäjäkunnassa sekä Volvo-kuorma-autojen kiinnostavassa kehityshistoriassa. Rasvanäppien olohuoneet Yli 30 persoonallista suomalaista autotallia uskomattomine puitteineen ja esineistöineen. 248 sivua. Me teemme myös lehtiä! viipalemediat.fi Kotimaista laatulukemista Tilaa kirja osoitteesta: www.supermarket.fi Volvo – kuorma-autoja vuodesta 1928 Upea teos kaikille kuormaautoista kiinnostuneille! Volvo on kuorma-automerkkinä maailman suosituimpia. Runsaasti harvinaista kuvitusta. Uutuuskirja pureutuu tähän legendaariseen raskaan liikenteen ilmiöön, ja käsittelee kiinnostavalla tavalla Volvo-kuorma-autojen historiaa vuodesta 1928 nykypäivään saakka. 200 sivua
Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 5/2019 • Hinta 8,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT LEGENDAN BUSSI Vapaaliiton International ’28 KONEET SAARESSA Kemiön suuri traktorikavalkadi HAUSKOJA LAITTEITA Tivoli Sariolan vanhat vehkeet 6 41 48 87 45 00 03 19 00 5 745000-1905 PA L VK O 20 19 -3 8 Viipale mediat 71 5 / 2 1 9 • H a rm a a -F e r g u so n j a n iit to k o n e • V a p a a lii to n In te rn a tio n a l • S a m p o 6 5 7 LP • D u tr a -tr a k to rit. 10 –17 Pysäköinti RINNETIE 1 Perhelippu 25 € Aikuiset 12 € Lapset 7–15v. Usvaa putkeen! historiaa : Dutratraktorit RAUTA JA PETROOLI ® ELÄVÄÄ KONEHISTORIAA KAIKILLE MASSEY FERGUSON RIIHIMÄEN MESSUPUISTOSSA 31.8 –1.9.2019 klo. ilmaiseksi LI PP U Yhteistyössä: www.vanhatkoneet.fi MASINISTIT ry www.masinistit.com www.turunkonekeskus.fi Kuva: Niwil Oy Ab. 3 € alle 7v