ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Nauhahiomakone 10x330mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. Sähkötoiminen sikkikone 585mm Työsyvyys 585mm. Sähköohjattu turvalukkojärjestelmä. Satinointikone 1100W Teräksien, alumiinin, puun ym. teräspelti: 1mm. teräspelti: 1,2mm. Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 5/2020 • Hinta 9,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT DIAMOND AUTOTRA KTORI 1990€ tuotenro 498003 Huoltonostin 3000kg Nostokorkeus: 110-1000mm. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. Paino: 40kg. Liitäntäjännite: 230V. Suurin vääntömomentti: 610Nm. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. Pyörintänopeus: 16000rpm 2950€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. Sisältää jalustan. Tehokas 750W:n induktiomoottori. Nostokorkeus: 1,8m. Toimitukseen kuuluu 12 paria profiilipyöriä. Säädettävä nopeudensäätö 0-18rpm ja erillinen eteen/taaksepäin poljin. materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Nostokyky: 2500kg. U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! 139€ tuotenro 495091 Putkenporausteline Putkenporausteline teräs-, rst-, alumiiniputkien loveamiseen. Koko (PxLxK) 1935x1700x110mm. Nosto-/laskuaika: 30sek. Sähköliitäntä: 230V. Kolme momentinsäätöä eteen ja taaksepäin. 189€ tuotenro 509658 Höyrypesuri 2000W Tehokas höyrypesuri, joka poistaa tehokkaasti pinttyneen lian vaikeistakin kohteista. Putken halkaisija: 19-63,5mm U U TU U S! KESÄN TAPAHTUMAT Hytittömät Vesilahdessa & vetkut Rimmilässä LAATUA KÖLNISTÄ Deutzin historian osa 2/2 MYYMÄLÄT PYÖRILLÄ Kotimaisen kauppaauton tarina 74 50 00 -2 00 5 • PA L VK O 20 20 -3 8 6 41 48 87 45 00 03 20 00 5 Viipale mediat 79 5 / 2 2 • D ia m on d-a ut ot ra kt or i • D m 8ja D m 9-d ie se lm oo tto riju na t • JH T3 54 • K om at su W A 38 • P or ic op pe rin K on tio -S is u. Hiomanauhan koko: 10x330mm. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Kiillotuskone 750W Ammattitason penkkimallinen kiillotuskone. Maks. 1599€ tuotenro 86772 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. Moottori 1-V 230V 180W. 159€ tuotenro 512798 U U TU U S! 79€ tuotenro 510970 Mutterinväännin 1/2” Komposiittirunkoinen paineilmatoiminen mutterinväännin 1/2” hylsyille. Toimituksessa 2kpl 250x20x20mm kiillotuslaikkaa ja apukarat pienempi reikäisten laikkojen kiinnittämiseen. Kokonaiskorkeus: 2510mm. Maks alumiinipelti: 1,5mm Kitasyvyys: 208mm. 730€ tuotenro 511047 59€ tuotenro 510975 249€ tuotenro 511962 Kaikki hinnat sis. Kutistus/ venytyskone Maks
Nyt on oikea aika ilmiantaa hänet! ILM IAN NA SA NK AR ISI NY T! ww w.a mm attin asa nka ri.fi KOHTASITKO TIELLÄ SANKARIN. Uutuuskirja pureutuu tähän legendaariseen raskaan liikenteen ilmiöön, ja käsittelee kiinnostavalla tavalla Volvo-kuorma-autojen historiaa vuodesta 1928 nykypäivään saakka. Auttoiko raskaan kaluston kuljettaja sinut kiipelistä tai pelasti peräti henkesi omalla toiminnallaan. 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Volvo – kuorma-autoja vuodesta 1928 Upea teos kaikille kuormaautoista kiinnostuneille! Volvo on kuorma-automerkkinä maailman suosituimpia. Runsaasti kuvitetun sisällön pääpaino on suomalaisessa kalustossa ja käyttäjäkunnassa sekä Volvo-kuorma-autojen kiinnostavassa kehityshistoriassa. Ilmiantamalla oman sankarisi pääset mahdollisesti palkitsemaan hänet juhlallisesti tämän vuoden Ammattina Sankari-gaalassa. Ammattina Sankari –kampanjan yhteistyökumppanit etsivät Suomessa ammattikuljettajien joukosta niitä poikkeuksellisia yksilöitä, jotka tavalla tai toisella ovat ylittäneet itsensä muiden teillä liikkujien auttamiseksi. Ne ovat paikkoja, joissa rasvanäpit pääsevät toteuttamaan unelmiaan – visioita, jotka poikkeavat melkoisesti perinteisestä kodinsisustuksesta. Pääpalkintona jaetaan 5000 €, joista 2500 € lahjoitetaan voittajan valitsemalle hyväntekeväisyyskohteelle. Kirjassa esitellään yli 30 persoonallista suomalaista yksityisihmisten omistamaa autotallia mitä uskomattomimpine puitteineen ja esineistöineen. Kuka tahansa voi ehdottaa palkinnon saajaksi omasta mielestään kriteerit täyttävää kuljetusalan ammattilaista. Kurvaa sivustolle ja ilmianna sankarisi osoitteessa: www.ammattinasankari.fi Tilaa uutuuskirjat osoitteesta: www.supermarket.. 228 sivua! 212 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 9 90 Avaimenperän arvo: Nautinnolliset lukuhetket! Tilaa kirjat osoitteesta: www.supermarket.?. Rasvanäppien olohuoneet Upea kirja kotimaan miesluolista! Autotallit ovat monesti paljon enemmän kuin autojen säilytyspaikkoja
Koronaepidemian hillitsemiseksi asetettiin kokoontumisrajoituksia ja suositeltiin, että ihmiset välttävät tarpeetonta matkustamista. Tähän numeroon kokosimme raportit neljästä erilaisesta tapahtumasta. Moni harrastaja kuuluu kaivaneen keskeneräisen projektin tallin kätköistä ja sepittäneen masiinan valmiiksi saakka. KESÄTUNNELMIA K evään kynnyksellä alkoi käydä selville, että edessä on totutusta poikkeava kesä. Tästä syystä lehden ilmestymisaikataulua piti rukata kahden numeron osalta myöhemmäksi. Ensi kesän tapahtumissa nähdään takuulla useita vastavalmistuneita laitteita – ja melko varmasti myös uusia harrastajia. Vierailimme veteraanikuorma-autojen ajoissa Rimmilässä, hytittömien traktoreiden kokoontumisessa Vesilahdella, Juko-maaatalouskoneiden näyttelyssä Mynämäellä ja Karjalan ilmailumuseon avointen ovien päivillä Lappeenrannassa. Markkinapalstoillakin on käynyt kuhina, kun ihmiset ovat hankkineet itselleen uusia työmaita ja metsästäneet varaosia työn alla oleviin koneisiin. Kesän alkupuoliskolla vallinneiden olosuhteiden seurauksena monta asiaa jäi näkemättä ja elämyksiä kokematta. Harrastelehden toimitus on liikkuvaista sorttia, joten kotinurkissa pitäytyminen tekee lehdenteostakin vaikeaa. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Kurkistus myymäläautojen historiaan tuo tuulahduksen ajalta, jolloin maailma tuntui vielä olevan mallillaan. Kuva: E.Nurmi 5/2020 3 Pääkirjoitus. Esittelemme koneita, jotka tekijä on omin käsin ja käsillä olevia tarveaineita käyttäen muokannut vastaamaan senhetkisiä tarpeita. Vanhojen Koneiden kustantaja osallistui epidemian torjuntaan ja pani toimituksen lomakalenterit uusiksi. Tutustumme kotimaassa suunniteltuun ja valmistettuun veturisarjaan, ja poikkeamme sorakuopalla katselemassa entisöidyn 90-luvun pyöräkuormaajan uurastusta. Kurkistus myymäläautojen historiaan tuo tuulahduksen ajalta, jolloin maailma tuntui vielä olevan mallillaan, kesät olivat kesiä ja talvet talvia. Kesän kuluessa rajoituksia on purettu ja samalla harrastajat ovat käynnistelleet pienimuotoisia tapahtumia. Poikkeuskesästä oli harmin lisäksi iloa. Siksi päätimme tehdä tämän numeron sisällöstä erityisen monipuolisen. Vanhan raudan harrastajalle rajoitukset tarkoittavat tuttujen tapahtumien pyyhkimistä pois kalenterista. Näin normaalisti maakunnissa kiertävät toimittajat ja valokuvaajat pystyivät parhaiten noudattamaan liikkumisrajoituksia
Veijo Saari pelasti ja kunnosti kupariauton. 50 Dm8ja Dm9-dieselmoottorijunat 60-luvulla Suomen radoille saatiin uutta virtaviivaista moottorijunakalustoa niin paikallisja kaukoliikenteeseen. 63 Hytittömien traktoreiden kokoontuminen, Vesilahti Kopittomat kokoontuivat Narvan kylään kolmannen kerran. 12 18 26 50 KANNESSA 12 Sisu LP 138BIT Outokummun Porin-tehtaan vanha kuormuri oli päätyä peräkärryksi. 4 Tässä numerossa. 56 Itä-Saksan metsätyökoneet Pitkää runkoa kuljettavat valkovenäläinen MAZ-509-AE ja itäsaksalainen IFA W 50 L/SH. TAPAHTUMAT 60 Vetkun ajo Pirkanhovilta Könnölään Könnölän kesäpörinöihin Kalvolaan suhanneen letkan ajoneuvoantia. 26 Komatsu WA380 Soraliike E. Samalla kuullaan koneen omistajan eli Wanhan Woiman kuulumisia. 20 JH T354 (Volvo T31) Kaksi seppää on muokannut Volvotraktorista kulmikkaan näköisen sahanpyörittäjän. MUSEOT 66 Jukon maatalouskoneet, Mynämäki Sunilan navetan vintillä juotiin heinäkuussa kupposet kuumaa Lauri Junnilan syntymäpäivän ratoksi. Hytillisetkin huolittiin humuun mukaan. KONEET 18 Diamond-autotraktori Vuoden viimeisiin niittoihin on tarjolla Veikko Stenrothin tekemä autotraktori. Kone on kertaalleen kunnostettu. Winqvistillä on viimeinen Hankkijan myymä Komatsu-pyöräkuormaaja. Porkkanat olivat vieläpä kotimaisia. 68 Karjalan ilmailumuseo, Lappeenranta Tänä vuonna ehtii vielä yksille avoimille oville ihastelemaan ilmavoimien eläkeläiskoneita ja hylkylöytöjä
Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. HISTORIIKIT 32 Deutzin historia osa 2 Jatkamme saksalaista selviytymistarinaa, joka pursuaa lisenssejä, vientiä ja yrityskauppoja. Tähän kertomukseen kuuluu sekä hellää huolenpitoa asiakkaista että veristä taistelua kaupan reviireistä. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Juha Pokki, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Olli J. ARTIKKELIT 38 Myymälät pyörillä Myymäläautot elivät Suomessa kultakauttaan 60ja 70-luvuilla. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. TILAAJAPALVELU Puh. 44 Seppiä ja mestareita Tauno Liukkonen on muokannut monet romut sellaiseen käyttökuntoon, että niillä on loihdittu tyhjästä mökki jos toinenkin. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia Fordeista. 44 68 32 Deutsin tarina jatkuu toisen maailmansodan melskeistä tähän päivään. (06) 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Tämä artikkeli on pääosin ilmajäähdytetty. 72 Konevuosi 1960 Monen eri alan konemullistus pääsi alkamaan taloudellisesti hyvänä aikana. 76 Markkinat 26. alkuaineen kiertotaloutta käytännössä. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 60-luvun mittaan se laskukausista huolimatta muutti perusteellisesti valtakuntaamme. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Tuttujen traktorimallien rinnalla tavataan harvinaisuuksia ja puintikalustoa. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 5/2020 38. Ojanen, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Pekka Stellberg, Aimo Tenni, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Thomas Backman, Sari Mantila POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Aataminaikuiset uutiset ja erikoisuudet
Maasto-ominaisuuksia paransivat 1,90 metrin akseliväli ja korin lyhyet keulaja peräylitykset, joiden ansiosta maavarakulma sekä edessä että takana oli lähes 45 astetta. Yrityksen tuotevalikoimassa oli myös sähkögeneraattoreita, Pellonmuokkaustöissä käytettiin moottoriauroja, joiden kykyyn vetotöissä ja ojankaivuussa luotti myös armeija ensimmäisessä maailmansodassa. Agromobilin suunnittelun keskeinen periaate oli, että muoto seuraa funktiota. Tässä projektissa Škoda teki yhteistyötä ?eská zbrojovka Strakonice -yrityksen kanssa. Silti sarjatuotantoa ei koskaan käynnistetty. Moottori oli asennettu pitkittäin etuakselin takapuolelle kuljettajan ja etumatkustajan istuimien väliin. Ajoneuvon kuormattomasta 936 kilon omamassasta 46 prosenttia oli vetävällä taka-akselilla. Ei sentään. Š kodan tuotteilla on monikäyttöiset perinteet. Matala-avolavamallista ajoneuvoa ei julkisuudessa juurikaan tunnettu ennen tammikuun 29. Ilman kuormaa sitä oli reilut 290 millimetriä ja täyteen kuormattunakin 230 mm. Lähes kaksimetrisen ja 1,59 metriä leveän kuormalavan kuormauskorkeus oli 70 senttimetriä. Škodan ajoneuvo päihitti venäläisen GAZ 69:n, joka tuohon aikaan oli Varsovan liiton maiden armeijoiden perusmaasturi. Tämä helpotti liikkumista metsässä puiden oksien alla ja ajoneuvon kuljettamista kuljetuslentokoneella. Sen pystyi kääntämään eteenpäin alas, jolloin ajoneuvon korkeus pieneni 1,94 metristä 1,41 metriin. Agromobilin kolme ensimmäistä prototyyppiä valmistettiin kuitenkin Mladá Boleslavissa monista Škodan sarjatuotantoautomalleista tutuilla komponenteilla. Ensimmäisestä kolmesta prototyypistä kaksi meni ?Z:n Strakonicen tehtaalle, jossa sarjavalmistuksen piti alkaa. Ajoneuvon piti myös soveltua armeijakäyttöön, mikä kylmän sodan aikaan oli usein lisävaatimus tai jopa tärkein vaatimus. Testeissään armeija arvioi Agromobilin maastoajokyvyt hyviksi. Yhtiöön myöhemmin liitetyn Laurin & Klementin moottoripyöriä käytettiin 1900-luvun alussa pienten maatalouskoneiden pyörittämiseen: moottorin ja takapyörän yhdistävän lyhyen nahkahihnan tilalle oli helppo vaihtaa pitempi hihna, jolloin moottoripyörästä tuli paikallismoottori. Siten Agromobililla pystyi kuljettaja ja etumatkustaja mukaan lukien liikkumaan jopa kymmenen henkeä. Uusi ajoneuvomalli oli tarkoitus valmistaa ?Z:n tehtaalla. Sodanvastaisen elokuvan yhdessä kohtauksessa sotilaskommandoryhmä ajaa kahdella Agromobiililla takaa pasifistikarkuria. Nelivaihteisesta vaihteistosta voima välittyi siihen laipalla kiinnitetylle alennusvaihteistolle ja edelleen taka-akselille, jossa oli tasauspyörästön lukko. Se oli peräisin vuosina 1961?1973 valmistetusta Škoda 1202 -farmarimallista. päivää vuonna 1965. Samaan aikaan Škoda valmisti jo traktoreita ja muita maatalouskoneita. Eräs Agromobilin erikoispiirteistä oli yksiosainen tuulilasi. Huippunopeudeksi mitattiin 89 kilometriä tunnissa. Avolavan suojana oli kangaspeite, joka ylsi myös kuljettajan ja etumatkustajan suojaksi. Kumpikaan ei edennyt sarjatuotantoon, vaikka nelivetoisella Škodalla varmasti olisi ollut siihen Muulia paremmat mahdollisuudet. Sen kori oli itsekantava. Ajoneuvon pituus oli 3,47 metriä ja leveys 1,70 metriä. Itäblokin vastine Unimogille ei edennyt sarjavalmistukseen. Agromobilin takapäässä oli lisäksi voiman ulosottoakseli maaja metsätalouskoneiden pyörittämiseen. Maasto-Škoda 60-luvulta Vuonna 1962 Škoda esitteli pienen ketterän erikoisajoneuvon maaja metsätalouden ja armeijan käyttöön. Lavan 1,24 metriä korkean kuomun alle jäi 3,9 kuutiometriä kuormatilaa. 6 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Tuohon aikaan Tšekkoslovakiasta puuttui pieni, ketterä, kevyt ja monikäyttöinen maastoajoneuvo. Onkos se Mekes Muuli. Škoda aloitti 998 Agromobilin suunnittelutyöt tammikuussa 1961. Vaihtoehtoisesti kuormatilaan voitiin asentaa kaksi pitkittäistä penkkiä yhteensä kahdeksalle hengelle. Maatalousministeriö kysyi Mladá Boleslavin tehtaalta, olisiko mahdollista kehittää ajoneuvomalli, jolla täytettäisiin maaja metsätalouden tarpeet ja jota lisäksi voitaisiin käyttää avolouhoksissa. Voimanlähde oli vesijäähdytteinen nelisylinterinen kansiventtiilimoottori. Armeijan testikeskuksen tekemät vertailutestit merkitsivät todellista haastetta, ja niitä varten rakennettiin vielä kymmenen Agromobilia lisää. Agromobil ei soveltunut keskusjohtoiseen suunnitelmatalouteen, jossa Tšekkoslovakian armeijan sana ei paljoa painanut. Škoda 998 Agromobil kyllä hieman muistuttaa samoihin aikoihin 60-luvulla Parkanossa suunniteltua yleisajoneuvoa. Tarvittaessa voima voitiin kytkeä myös niin ikään lukolliselle etuakselille. Vain 79 päivässä sillä ajettiin 29 953 kilometriä. Täyteen kuormattuna maksimimassa oli 1736 kg, jolloin kokonaismassasta kohdistui 56 prosenttia takapyörille. Tehoa siinä oli 45 hevosvoimaa. Tuolloin ensi-iltaan tuli tšekkoslovakialainen musikaali Kdyby tisíc klarinet?. Kolmas Agromobil jäi Škodalle Mladá Boleslaviin, jossa tehtiin rankat käytännön testit. 1960-luvun alussa Škodalla oli jo vuosikymmenten kokemus maastossakin liikkuvien ajoneuvojen valmistamisesta. Valkokangastähti siitä silti tuli. Se tunnettiin ?Z-merkkisten käsiaseiden, polkupyörien ja moottoripyörien valmistajana. Maastossa ajamista helpotti myös maavara
5/2020 7. Woodbine Linkin Sininen laatikko on näytteillä Suomen ilmavoimamuseossa Tikkakoskella. Linkin simulaattoreita valmistettiin 1930-luvulta 1950-luvulle sekä sotaettä siviilikäyttöön. Erityinen merkitys niillä oli toisen maailmansodan lentäjien koulutuksessa – hyvin monen sotaan osallistuneen maan lentäjät harjoittelivat juuri Sinisillä laatikoilla. Sinne ovat paikalliset intomielet keksineet rakentaa pari pystypöytää kuorma-auton vaihdelaatikoista. Ison-Britannian ilmavoimissa harjoitellaan Linkin simulaattorilla. Näin sitä voi silmäillä laakeria samalla kun siemailee lageria. Edwin Link oli hankkinut koneen suunnittelussa vaadittavaa ymmärrystä ilmanpaineen tuottamisesta ja hallinnasta hieman erikoisella tavalla, nimittäin isänsä George Linkin pianoja urkuyhtiössä. Niin suljetussa ohjaamossa voitiin harjoitella mittarilentoa olosuhteissa, jotka vastasivat osapuilleen huonoa säätä tai pimeää. 30 senttiä korkeilla laidoilla tuli kuormatilavuudeksi noin kaksi kuutiometriä. Suositeltu rengaskoko oli joko 7,00 tai 7,50–16”. Kuva: G. Toista oli ennen. Suomessa ne oli otettu käyttöön jo ennen talvisotaa, ja niitä käytettiin meillä vielä 60–70-lukujen taitteessa. Simulaattorin toiminta perustui paineilmaan, jolla alustalle sijoitettua ohjaamoa liikuteltiin. Myös simulaattorin mittaristo reagoi tehtyihin ohjausliikkeisiin. Karman pöytälaatikot Varsinais-Suomessa Pöytyän Kyrössä sijaitsee ravintola nimeltä Bar Karma. Yhden pöydän jalkana toimii Scanian aski, toista kannattelee Sisun loota. Vanha satakuntalaistuttumme Ari Palomäki kiirehti heti kuvan nähtyään kertomaan, että kyseessä on Oulun rautateollisuuden valmistama PSM-moottori osapuilleen sadan vuoden takaa. SE OLI PSM Viime numerossa äimistelimme, mikä on Raimo Suomelan kuvissa esiintyvä maamoottori miehiään. Perniöläinen Nummi Oy teki aikoinaan hydraulisella kippilaitteella varustettua traktorivaunua, jossa oli ostajalle vielä vähän askarreltavaa. NUMMEN KIPPIVAUNU Kaikki myydään nykyään valmiina. Tavanomaisten urkujen ja pianojen lisäksi yritys valmisti myös erilaisia paineilmatoimisia automaattisoittimia, jotka olivat yleisiä esimerkiksi elokuvateattereissa ennen äänen tallennuksen ja toiston tekniikoiden kehittymistä. Lisäksi lasisten pöytälevyjen alle on aseteltu voimansiirron osia. Lavan mitoiksi Nummi suositteli 2 x 3,3 metriä. Hyvä pojat! Urku auki simulaattorilla Eräs maailman vanhimmista koulutuskäyttöön kelpaavista lentosimulaattoreista on amerikkalaisen keksijän Edward Linkin 1920-luvun lopulla kehittämä Sininen laatikko tai Link Trainer. Ohjaamossa istuva oppilas sai näin tuntua oikeaan lentämiseen. Pöytäidean ovat keksineet ja toteuttaneet Reuhu, Eskola, Topi, Jarppi, Pauli ja Kimmo
Moottori käynnistettiin etupyörää pyöräyttämällä, ja kun moottori oli käynnissä, etupyörä pyöri koko ajan. Moottori pyöri kuitenkin noin kuusi kertaa nopeammin kuin pyörä, eli moottorin ja pyörän välissä oli välitys. Nämä tapaukset olivat harvinaisia. Myös jäähdytys toimi ilmavirran ansiosta hyvin. Tunnetuin tällainen tapaus on 1920-luvun alussa Saksassa valmistettu Megolamoottoripyörä. Sopwith Camel on eräs tunnetuista sotakoneista, joissa on pyörivä tähtimoottori. Brittiläinen Sopwith Camel oli ensimmäisen maailmansodan aikainen hävittäjä, jota länsirintama käytti. Joissain moottoreissa tehoa säädettiin sytytysvirtaa katkomalla. Sitä käytettiin pääasiassa lentokoneissa, mutta muunkinlaiset menopelit liikkuivat moottori viuhuen. Lentokoneiden lisäksi pyörivää moottoria sovellettiin muun muassa moottoripyöriin niin, että moottori oli kiinni vanteen keskiössä. Etuja ja pulmia Yleensä puhutaan vain pyörivistä tähtimoottoreista, mutta pyörivä moottori saattoi olla myös bokseri tai yksisylinterinen. Jos liikkeellelähdön jälkeen tahtoi pysähtyä, oli moottori sammutettava. Varsinkin Kolarin metsäkansa ahersi alituisesti miilujensa savussa, vedellen valtavia haikuja suuresta piipustaan ja kehuskellen: »Sysimies tekee sitä, mitä sysihautakin.» SAMULI PAULAHARJU: KÖNGÄSEN RUUKKI TEOKSESSA VANHAA LAPPIA JA PERÄPOHJAA (1923) Pyörivä moottori Vielä reilut sata vuotta sitten eritoten lentokoneissa oli yleinen sellainen polttomoottorityyppi, jossa kampiakseli pysyy paikallaan mutta kampikammio ja sylinteriryhmä pyörivät. Sittemmin Tenavat-sarjakuvan Ressu-koira on tavan takaa kuvitellut lentävänsä Sopwith Camelilla punaista paronia vastaan. Pyörivät moottorit jäivät 1920-luvun mittaan liki kokonaan pois käytöstä, kun paikallaan pysyvät moottorit saatiin keveämmiksi, luotettavammiksi ja taloudellisemmiksi. Siinä moottori oli asennettu etupyörään. 8 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Mutta ruukki tarvitsi tavattomat määrät sysiä sulattamoihinsa, suurpajaansa ja moniin pikkupajoihinsa, ja pian oppivat paikkakuntalaisetkin polttamaan miilua sekä tuomaan tehtaalle sysiä. Sen malli oli Oberursel UR.II. Megolan huippunopeus oli noin 85 kilometriä tunnissa. Tästä syystä pyörivät moottorit savuttivat pahasti. Lentokonekäytössä potkuri oli kiinnitetty suoraan moottoriin, eli potkuri ja moottori pyörivät yhdessä. Myös Cameleita vastaan taistelleen punaisen paronin Fokkerissa oli pyörivä tähtimoottori. Saksalaista Megola-moottoripyörää liikutti etupyörään kytketty pyörivä moottori. NÄKIJÄN SUUSTA Elämää ja liikettä tuotti metsiin sysien polttaminenkin. Kuuluisat pyörivät Monelle maallikollekin on ainakin nimeltä tuttu yksi pyörivämoottorinen lentokone. Muutoin moottoripyörässä ei ollut kytkintä eikä vaihteistoa, vain kierrosnopeuden säädin. Kampikammioon johdettiin öljy onttoa kampiakselia pitkin, mutta pyörivä kammio ei sallinut öljyn takaisinkierrätystä. Näin sytytysjärjestykseksi saatiin joka toinen, mikä takasi tasaisen käynnin. Toisaalta pyörivän moottorin voitelujärjestelmä oli pulmallinen. Ressu on sotahistoriansa lukenut, sillä Sopwith Camelit olivat mukana taistelussa, jossa punaisena paronina tunnettu saksalainen lentäjä-ässä Manfred von Richthofen sai surmansa vuonna 1918. Niinpä ainoa vaihtoehto oli hukata voiteluöljy polttoaineseoksen sekaan. P yörivä moottori oli aikoinaan kevytrakenteinen ja taloudellinenkin. Sen vuoksi moottorissa ei ollut paljon pyöriviä osia ja moottorista voitiin tehdä suhteellisen kevyt. Tavallisesti pyörivässä tähtimoottorissa oli pariton määrä sylintereitä. Alkuaikoinaan Köngäsen ruukki hankki Värmlannista ja Taalainmaasta parhaat sysimiehensä, jotka ruukin avaroissa metsissä myötäänsä korventelivat sysimiiluja. Muita haittoja olivat isoista moottoreista aiheutuvat hyrrävoimat, jotka tekivät koneista eritoten kokemattomille lentäjille vaikeita hallita, ja moottorin hankala säätäminen polttoaineseoksesta lähtien. Pyörivän moottorin etuna oli se, että se ei tarvinnut erillistä vauhtipyörää – itse moottori toimitti vauhtipyörän virkaa
Vanhaa ja visaista 1. Trukin ja auton osista sekä suorasta raudasta ovat Job Deeren askaroineet Juhani ja Timo Sivula. Milloin ruotsalainen Bolinder teki ensimmäisen polttomoottorinsa. Hissit ovat kuitenkin loppujen lopuksi mielenkiintoisia laitteita, ja onhan suomalainen hissiteollisuuskin maailmankuulua, joten miksipä ei tästä aiheesta voisi tehdä kirjankin. Mitä olivat Arbor, Gerber, Sector ja Tapio. Missä sijaitsee GAZ-ajoneuvoja valmistava Gorkin autotehdas. Mitä koneita englantilainen Ruston Proctor & Co etupäässä tehtaili. Arb or ja Tap io oliv at suo malai sia , Ger ber ja Sec tor ruo tsa lai sia . 9. 6. Näin ollen kirja ei painotukaan lineaariseen elevaattorihistoriaan ja pilkuntarkkaan tekniikan esittelyyn. Kirjoittaja Sakari Aalto on käynyt läpi suuren määrän arkistodokumentteja, joiden perusteella hän on kerännyt keskeiset tiedot suomalaisista hissitarkastuksista aina 1960-luvulle asti. Tap io Rau tav aar a. 10. 9. Täy shy dra ulin en kai vin kon e. Ja kuten nimikin kertoo, kirjassa käsitellään paljon myös tarkastustoimintaa ja avataan sen kehitystä aina toiminnan alusta 1900-luvun hämäristä nykypäivään. Job Deeren tekijät Edellisessä numerossa esittelimme omatekoisten koneiden kisassa arvottuja voittajia. Ilm ala ivo jen ham mas pyö rät eht aan a alo itt ane en voi man siir tov alm ist aja n ZF: n. Tätä ei pidä säikähtää ja pelätä kuivaksi, sillä tarkastusasian kerronta rullaa sujuvasti avustavana vastapainonaan tekniikkapuoli, jota käydään samalla läpi. Kirjan on kustantanut testaus-, tarkastusja sertifiointiyritys Kiwa Inspecta, ja kovakantista 131-sivuista teosta voi tiedustella yrityksen asiakaspalvelun kautta. Tämän kirjan nautittuaan lukija voi tyytyväisin mielin todeta sisäistäneensä vähintäänkin rautaisen annoksen yleistietoutta hisseistä, eikä seuraava hissimatkakaan ole enää entisensä. Onnea arvontavoitosta vielä näin nimien kera! Hissihistoriaa ja tarkastustarinoita Hissi koetaan varsinkin nykypäivänä varsin tavanomaiseksi matkustusmuodoksi, johon ei sen kummemmin kiinnitetä huomiota. Sen sijaan mielenkiintoista, sopivan laajasti perusaihetta käsittelevää kirjaa elävöittävät kertomukset ja lyhyet sattumat joita ripotellaan mukaan kerronnan edetessä. VASTAUKSET 1. 3. Ven äjä llä Vol gan var rel la Niž ni Nov gor odis sa. 7. Var hai sia poh joi sm ais ia moo tto ris aho ja. Zet ortra kto rei den . Minkä yhtiön Ferdinand von Zeppelin perusti vuonna 1915. 4. 10. 3. Ilm atä ytt eis en kumir enk aan . Mikä oli 60-luvulla Elimäellä kehitetty Dinosaurus. 8. Vuodesta 1968 lähtien hänellä on ollut oma henkilökohtainen näköalapaikka hissitarkastuksen käytäntöihin, turvallisuusmääräysten valmisteluun ja koulutukseen. Vanhoista koneista ja laitteista kiinnostuneelle ihmiselle kirja on mieluinen löytö, sillä se kuuluu ehdottomasti kategoriaan ”enpä tiennytkään olleeni kiinnostunut tästäkin”. 4. Minkä tuotteen pioneerivalmistajana toimi Dunlop-niminen yhtiö. 5. 2. Onhan Aalto nähnyt urallaan hissitarkastajana monenlaisia laitteita, paikkoja ja ihmisiä. Mikä oli Samperin savotta. 5. 189 3. Minkä mainosmiehenä juoksija Emil Zatopek vieraili Suomessa 1980-luvun alussa. Vuo sin a 191 3–1 916 Suo men Lap iss a tot eut ett u laa ja kon eel lin en puu kul jet us, jon ka pää asi alli nen org ani soi ja oli Kemi-y htiö n met säp ääl lik kö Hug o San dbe rg. 2. 8. Kuka oheisessa kuvassa on pestattu Husqvarnan sahamannekiiniksi. Höy ryk one ita ja -tr akt ore ita . 5/2020 9. Hissitarkastaja Sakari Aalto on valinnut teoksessaan Hissikuilun partaalta – tarkastajan muistelmat hieman totutusta poikkeavan lähestymistavan, ja mielenkiintoisen sellaisen. Yhden koneen tekijätiedot puuttuivat, mutta nekin on nyt saatu selville. 7. 6
Harriksessa oli lisäksi leikkuupöydässä hydraulinen nosto jo vuonna 1956, Fahriin se tuli paria vuotta myöhemmin. Ilmeisesti viimeiset traktorit tehtiin vuoden 1930 alkupuolella. Tässä traktorissa oli 15 ja 30 hevosvoimaa ja taas Waukeshan moottori. Korpivaara ja Halla mainosti neliveto-Fitchiä ainakin Karjatalous-lehden numerossa kahdeksan vuonna 1929. Ensimmäisissä traktoreissa oli nelisylinterinen Waukesha-moottori. Massey-Harris 780 oli esitelty jo 50-luvun alkupuolella, mutta Fahrin tapaan se kehittyi koko ajan. Yrityksen perustaja herra Fitch kuoli jo perustamista seuraavana vuonna 1916. Fitch-niminen traktori on vahva vetäjä jo siksikin, että monille ajan traktoreille tyypillisen ketjuvedon asemesta voima siirrettiin vetopyörille hammasrattailla. Leikkuuleveys oli kahdeksan ja puoli jalkaa eli 260 senttimetriä. Fitch oli hedelmänviljelijä ja koneasentaja, jolle tekniset keksinnöt olivat intohimo. Uutuudelle annettiin aluksi nimeksi The Cat eli kissa, mutta myöhemmin nimeksi vaihtui malli E. Sen pienempikokoinen versio esiteltiin 1928. Fitchin nelivetoinen Nelivetotraktori kiipesi seinää Amerikassa jo kauan ennen kuin Fiat teki saman mainostempun. Vuonna 1958 se leikkasi kuuden jalan eli 180 senttimetrin leveydeltä. Fahr Keskolta, Harris Hankkijalta 50-luvun lopussa kahdella suomalaisella keskusliikkeellä oli molemmilla tarjota ulkomainen itsekulkeva leikkuupuimuri viimeistä huutoa. Keskon myyntiin se ilmestyi pari vuotta myöhemmin jo alkumuodostaan kehittyneenä. Kuten suomalaismainoksestakin huomataan, ei Fitch edistyneisyydestään huolimatta ollut maailman tai Amerikankaan ensimmäinen nelivetotraktori. Neuvokas herra otti kaksi aikalaistraktoreissa käytettyä vetävää akselia ja rakensi niistä nelivetoisen työkoneen. 10 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Vuonna 1956 moottorivaihtoehdot olivat 56-hevosvoimainen Austin-bensamoottori tai 62-hevosvoimainen Perkins-diesel. Nelivetotraktoriyhtiön taival oli ohdakkeinen. John H. Fitch perusti Nelivetotraktoriyhtiö-nimisen yrityksen vuonna 1915 Michiganissa. Palataan varhaisiin nelikkoihin tuonnempana. Moottoriksi sai valita joko bensiinikäyttöisen Porschen tai Mercedes-Benzin dieselmoottorin, jotka molemmat olivat alle 40 hevosvoiman tehoisia. Iso D-malli oli ollut yli kolme metriä pitkä, mutta E oli jonkin verran sen alle. Toiminta ei koskaan ollut kuin hädin tuskin voitollista, ja lopulta vuoden 1929 pörssiromahdus kaatoi yrityksen kokonaan. Viimeistään vuonna 1918 mukana oli tehokkaampi malli D, jossa oli Climaxin moottori ja 20 ja 35 hevosvoimaa. Amerikkalaisen suunnittelun lapsena se oli hieman Fahria isokokoisempi. Molemmat mallit painoivat selvästi alle 3000 kilogrammaa. Tämä E-traktori saattoi tulla suomalaisillekin tutuksi reklaamikuvista. Hieman mallista riippuen vetotehoa oli noin 15 hevosvoimaa ja hihnapyörätehoa 25 hevosvoimaa. Länsisaksalainen laatutuote Fahr-MDL syntyi 50-luvun puolivälissä
Häkäpöntöllä varustettu ruohonleikkurihan sopii kuin nakutettu ilmastotalkoisiin. Kyllä vain, sillä kukkakedon julma leikkausterästö on koneesta tyystin poistettu. Sastamala Paukepäivät SYYSKUU 5.–6.9. Mutta pelastuuko pörriäinen. Vai mitä mieltä olette tästä isännän omasta taidonnäytteestä. Nurmijärvi Veteraanitraktoreiden kyntöpäivä Nurmijärven Perttulassa klo 9–15, Sahamäentie 20–22 5/2020 11. Maalahti Syyskyntöpäivä, Lillheljobackvägen, 66140 Övermalax LOKAKUU 3.10. Noormarkku Perinnepäivät Noormarkun markkinoilla, Kotiseututalo Kahari, Museotie 1 19.9. Penan häkäleikkuri Pentti Hampusen arvometallia pursuavasta pihapiiristä löytyy lumoavia antiikkija taide-esineitä, jotka ovat myös käytännön vastauksia nykyajan haasteisiin. Arjen pieni sankariteko kai tämäkin... Tapahtumakalenteri Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi ELOKUU 15.–16.8
12
Todennäköisesti Sisu on aikoinaan lavallaan kuljettanut tuotteita, joiden raaka-aineista ainakin osa on ollut lähtöisin nykyisen kotikylän maaperästä. Pelastaja ja uusi koti löytyivät pienestä Stormin kylästä, jonka historiaan kupari myös liittyy. NELOS-KONTIO SISU LP 138BIT 1970 Porissa kuparituotteiden kuljetuksissa leipätyönsä tehnyt nelisylinterinen kuorma-auto oli työuran päätyttyä joutua peräkärryvärkiksi. Sastamala 13
Autolla suoritetut kuljetusmatkat eivät ole olleet pitkiä, sillä matkamittarissa on vain maltilliset 360 000 kilometriä. Siitä ei ole varmuutta, kuinka aktiivista Sisun käyttö on ollut työuran viimeisinä vuosina, mutta harvinaisen pitkä rupeama – neljännesvuosisata – Kontiolla vierähti ensiomistajan leivissä. Näiden toimien myötä vanhat autot sekä koneet kuuluvat olennaisena osana vapaa-ajan aktiviteetteihin. Uutena Poricopperin ajossa Veijo on selvitellyt Sisun työuraa muun muassa haastattelemalla henkilöä, joka on autolla aikoinaan elantoaan tienannut. ”Sisu on uutena ostettu Outokummun Porin-tehtaalle Satakunnan alueen ajoihin. Oman kyläyhdistyksen, Lopenkulman nuorisoseuran toiminnassa mies on vahvasti mukana, samoin Tyrwään seudun zetoristeissa. Sisu on muun muassa kuljettanut valmiita kuparituotteita Porin rautatieasemalle ja nostellut hytin takana olevalla Hiabilla tavarat suoraan junanvaunuihin.” Auto varustettiin jo uutena kyseisellä kappaletavaranosturilla sekä pitkällä, kiinteäksi asennetulla lavalla. Kuvassa ratin puolan taakse jäävää matkamittaria ei nollattu vaan siihen jätettiin Sisun kulkema taival. Harrastus laajeni entisestään, kun tontille haettiin kuparituotteiden ajossa ollut kaksiakselinen, nelisylinterisellä Valmet 411 -moottorilla ryyditetty ja melkoisen huonoon kuntoon rapistunut Kontio-Sisu. Mittarit ovat uudenveroiset. Kuvissa se seisoi ränsistyneenä metsänsyrjässä, mutta ajokuntoisena sitä kaupattiin”, Veijo muistelee. Niitä kuljettaja pystyy käyttämään käsikopelolla vaikka pimeässä ilman että katsetta täytyy irrottaa tärkeämpien asioiden seuraamisesta. Sisusta piti lopulta ottaa Hiab pois ja tehdä alustasta peräkärry. Varsinkin traktoreiden kanssa puuhastelu on tuttua. Se ei onneksi koskaan toteutunut, ja Sisu jäi pihan koristeeksi, kunnes vuonna 2013 sain auton ostettua itselleni. Lavialainen myi auton eteenpäin miehelle, joka ei autolla käytännössä ajanut yhtään. Ovien, katon ja takaseinän verhoilut on uusittu ja kunnostuksen yhteydessä peltipuhtaaksi hiotut metallipinnat ovat saaneet suojakseen kiiltävän maalipinnan. Ne on kunnostanut tamperelainen Mittarikorjaamo Palanto. Nykyaikaisten kuorma-autojen pienistä kosketusnäyttövalikoista nakkisormilla toimintoja etsiessä sitä kaipaa selkeän yksinkertaisia, helppokäyttöisiä ja riittävän isoja katkaisijoita. S astamalan Stormissa asuva Veijo Saari on aktiivinen puurtaja maaseutuperinteen ja siihen välittömästi liittyvien tehtävien ja harrasteiden parissa. kävipä mies muutaman muun ennakkoluulottoman lajitoverin kanssa Zetorillaan Rovaniemellä katsomassa Joulupukkia muutama vuosi sitten. Tällä hetkellä luku on noin 360 000 kilometriä. ”Auto myytiin vuonna 1995 tehtaalla töissä olleelle lavialaismiehelle, joka käytti Sisua lyhyen aikaa ja katsasti sen vain yhden kerran vuonna 1996. 14 KONTIO-SISU. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Penkkien välissä pilkottaa käsijarrun kahva, joka vaikuttaa mekaanisesti kardaanissa olevaan jarrulevyyn. Löysin Sisun nettikoneen myynti-ilmoituksesta
Näitä pienempiä osia, joita oli valtava määrä, maalailin täällä tallilla. Hän teki siihen muun muassa uuden lattian sekä kynnykset ja kunnosti ovien alareunat. Naapuri Mikko Virtanen kunnosti hytin pellit. Reissun ainoa jännityksen paikka oli Kiikan liikenneympyrässä, jonne saavutaan loivaa alamäkeä myöten. ”Pari vuotta Sisu ehti seisoa omankin tallin pihassa ennenkuin tammikuussa 2015 kunnostusprojekti käynnistyi. Ilman jarruja kotiin Karusta olemuksesta huolimatta ajokuntoisuus piti paikkansa, ja siirtokilpien turvin Veijo lähti ajamaan Sisua kotitallille Stormiin. Se selittää reilun mittaisen akselivälin sekä entisöinnin yhteydessä pätkäistyn peräylityksen. ” Katja Saari ja Taru Virtanen valmistivat ohjaamon kattoon ja oviin uudet verhoilut. Sähköt ovat kojelaudan alla pääasiassa alkuperäiset, mutta auton ääripäihin kulkevat johdotukset on uusittu. Itse puhaltelin pisteosia ja nosturin Ekojärvenmaassa Lepistön Tuomaksella. Auto purettiin alkutekijöihinsä, ja hyvän porukan avustamana se heräsi uuteen loistoon. Veijo Saaren kuvissa näkyy Sisu heräteltynä kuusen juurelta. Emppu teki peltipuhtaaseen ohjaamoon pohjatyöt ja ruiskutti kaksikomponenttisen sinisen värin, joka on Automaalaamo Miika Haapasen sekoittama.” Veijon Kontiossa on silmiinpistävän pitkä akseliväli, 5200 mm. Jo ostaessaan Sisun Veijo tiesi, että jos auton haluaa saada museokilpiin, täytyy siihen tehdä perusteellinen kunnostus. Alkuperäisessä työtehtävässä tärkeä seikka on ollut riittävä lavapituus, josta hytin takana oleva nosturi syö osansa. ”Ajokuntoinen Sisu kyllä oli mutta täysin jarruton. Tamperelainen Mittarikorjaamo Palanto Oy entisöi Sisun mittarit. Se vaati auton alustan lyhentämisen 80 sentillä, mutta homma onnistui nappaamalla tarvittava mitta pois Sisun rungon pitkäs5/2020 15. Hyvä kunnostusporukka ”Vein Sisun Koivulan Pasille, jonka tallissa oli siltanosturi helpottamassa hommia. Kotiin pääsin äärimmäisen ennakoivalla ajolla ja vaihteilla jarruttaen. Tosin seisonta-aikana käyttelin Sisua säännöllisesti ja ajelin sillä hiukan tallia ympäri, jotta sen kunto ei ainakaan kovin paljoa olisi enää heikentynyt”. En meinannut saada vauhdin hillitsemiseksi kakkosta päälle, ja ympyrässä oli olevinaan sillä hetkellä paljonkin liikennettä”, Veijo naurahtaa. Sisussa oli alunperin kiinteä lava, mutta löysin Kiikasta heinikossa maanneet vanhat vaihtolavalaitteet, jotka kunnostuksen jälkeen sovitettiin Kontion rungolle. Siitä alkoi osa osalta läpikäynti, johon osallistui monta kaveriani. Sisu purettiin täysin osiksi, jäljelle jäi vain rullaava runko. Tämän jälkeen kantamalla liikuteltava koppi tuotiin Veijon talliin, jossa hän alkoi kasata osia ja sähköjä. Kun Virtanen sai peltihommat kuosiin, siirrettiin hytti Pajusen Empun talliin. Ari Haapaniemi hiekkapuhalsi Sisun rungon Hakasen metallipajalla Vammalassa. Sen vuoksi auto on maantieajossa mukavan rauhallinen etenijä mutta ahtaissa paikoissa hieman kankea käänneltävä. Käytännössä se täytyi purkaa kokonaan ja kunnostaa pala kerrallaan takaisin elävien kirjoihin
”Linnavuoressa koneelle tehtiin kunnollinen koekäyttö ja ruuvattiin tehot kohdalleen sopparuuvista. Jarrujen kunnostamisessa oli omat kommervenkkinsä. Kiinteäasenteiseksi tarkoitettua päällirakennetta piti Sisua varten muokata vaihtolavajuoksuilla. Lopuksi kietaistiin vielä tuoreet kumijalkineet siistityille vanteille tulevien retkien turvalliseen taittamiseen. Veijo mainitseekin, että Sisu käytti pysäyttimien kohdalla nimitystä turvajarrut. Matka olisi tyssännyt siihen.” Paineilmajärjestelmän kunnostuksessa selvittiin uusimalla kaikki ilmalinjat. tä peräylityksestä. 16 KONTIO-SISU. Koska kyseessä on paineilmakäyttöiset nestejarrut, ei jarrupolkimelta ole toisaalta mitään mekaanista yhteyttä järjestelmään. Hommassa kuluikin useampi tunti, kun kokeilimme erilaisia suuttimia ja säädimme ainemäärät oikeiksi. Tosin siihenkin piti Koivulan Pasin kanssa rakennella vaihtolavajuoksut alle, sillä se oli Scaniaan tehty kiinteästi asennettavaksi”, Veijo kertaa. Ohjaamon takana uudesta alkaen ollut Hiabin nosturi purettiin osiksi ja kunnostettiin uudenveroiseksi. Lava on ostettu valmiina eräästä Scania-projektista. Lava oli oli eräästä jäähylle jääneestä Scania-projektista vapautunut. Sylinterikumit sentään löytyivät Turun Jarruosalta. Nosturi on muun auton tavoin purettu osiin ja koottu kunnostettuna. Takaakselin tuumakolmevarttisia ei ollut missään, joten ne jouduttiin kunnostamaan pinnoittamalla. Pyöräsylinterit olivat ajan saatossa tärveltyneet pilalle. Käsijarru on mekaaninen ja vaikuttaa kardaanissa olevaan jarrulevyyn, mutta sitä ei käytännössä voi käyttää vauhdin hiljentämiseen. Piskuinen nelosmoottori koki läpikotaisen remontin omassa tallissa, mutta lisähevosvoimien houkuttelemiseksi otti Veijo moottorin mukaan työpaikalleen Linnavuoren moottoritehtaalle. käytön jälkeen vuonna 1970”, Veijo tarinoi viritysoperaatiosta. ”Sisun hakumatkalla kokeilin kerran myös käsijarrulla himmaamista, mutta se alkoi rynkyttää koko autoa siihen malliin, että pelkäsin sen hajottavan esimerkiksi kardaanin pultit. Hytin tekstit ja painolukemat on käsin maalannut Eero Kumanto. Perinteisestä kaksipiirisestä nestejarrujärjestelmästä poiketen kumpikin piiri kattaa kaikki neljä pyöräsylinteriä kolmen sijasta. ”Sisussa on paineilmakäyttöiset nestejarrut. Jarrukengistä irrotin vanhat kitkapinnat, ja uudet asennettiin Vantaalla Suomen Kitkapinta Oy:ssä liimaamalla ja niittaamalla.” Auton jarrujen erikoisuus on kaksipiirisyydessä. Heinikosta pelastettuja vaihtolavalaitteita varten täytyi Sisun takarunkoa lyhentää 80 cm. Etuakseliin löysin uudet puolitoistatuumaiset sylinterit. Uusi vaihtolavaraamille sopiva,aikakauden mukainen lava löytyi Säkylästä, ja se on projektin ainoa valmiina ostettu varuste. Jos Sisusta katoaa paineilmat, on auto käytännössä jarruton. Jos toinen piiri jostain syystä vioittuu, on auton kaikissa pyörissä edelleen toimivat jarrut. Moottori on nyt 10 kilowattia tehokkaampi kuin edellisen Linnavuoressa tehdyn koeUudesta lähtien tämä Hiab on ollut Sisun varusteena
Vaihtovirtalatureihin siirryttäessä piti olla entistä tarkempi tietyissä toimenpiteissä joista tehdaskin oli ohjeistuksen kuskille ja huoltomiehille laatinut. Kelpaa siinä Sisun katsella nykyajan kuormureiden ahertamista ja muistella omia työvuosiaan Poricopperin leivissä. ”Matka oli jännittävä. Nuori Kontio ahersi Porissa ja kyyditsi maailmalle Outokummun valmistamia kuparituotteita. Veijo kertoo, että Sisu on pienestä moottorista johtuen käytännössä kaasu pohjassa ajettava laite sekä tyhjänä että varsinkin kuormattuna. Sillä on käyty kaksi kertaa edellä mainitussa Härmän näyttelyssä, samoin retket ovat vieneet Tuurin Miljoona-Zetor-tapahtumaan ja Lahden Classic Motor Show’hun paikallisten kokoontumisten lisäksi. Tekniikan kehittyessä tulee eteen aina uusia asioita jotka pitää jatkossa huomioida. SISU LP-138BIT 4X2/5200 1970 MOOTTORI nelisylinterinen ja nelitahtinen Valmet 411 ASA Diesel, tilavuus 4180 cm³, teho 128 hv / 2600 rpm, vääntö 412 Nm / 1550 rpm. VOIMANSIIRTO kuiva yksilevykytkin, synkronoitu 5+1-vaihteisto, takapyöräveto JARRUT paineilmakäyttöiset nestetoimiset rumpujarrut MITAT pituus 7570 mm, leveys 2420 mm, korkeus 2480 mm, omamassa 6560 kg, suurin sallittu kokonaismassa 12 100 kg, akseliväli 5200 mm RENKAAT 9.00–20 PÄÄLLIRAKENNE vaijerikäyttöiset vaihtokorilaitteet, nosturi VALMISTAJA Oy Suomen Autoteollisuus Ab VALMISTUSVUODET 1969–75 Veijo Saarelle vanhat traktorit ovat tuttuja kunnostuskohteita. Kuormankantokykyä on koeteltu omien traktoreiden ja polttopuiden kuljetuksissa. Siinä tuli koko ajan kuunneltua kaikkia mahdollisia outoja ääniä, mutta Sisu toimi kuin kello koko retken ajan.” Auto on saanut maistella valmistumisensa jälkeen tietä jo useamman tuhat kilometriä. Kunnostuksen myötä moottori sai 10 kilowattia lisätehoa sisuksiinsa. ”Sisu on melko mukava auto ajaa maantiellä pitkiä siivuja, tosin moottorista johtuen se on melko voimaton tyhjänäkin saati kuormattuna. Mukava sattuma Sisun elämänkaareen on sen uuden asuinpaikan historia. Vuosina 1974–95 vireän kylän maaperästä kaivettiin pääasiassa nikkeliä, mutta malmissa oli kohtalaisesti myös kuparia. Puristussuhde 17,0. Neitsytmatka Alahärmään Sisu rekisteröintikatsastettiin ja museotarkastettiin elokuun alussa 2018. Outokumpu ja kupari ovat myös Stormissa tuoneet moneen perheeseen toimeentulon aikanaan. Kaivostoiminta Stormissa on päättynyt, mutta rikastamo toimii edelleen uuden omistajan voimin. 5/2020 17. Sisun myötä kalustoon tuli monipuolinen kuljetusväline. Stormissa rikastettiin Orivedeltä louhittua kultamalmia kunnes tämänkin kaivoksen toiminta hiljattain päättyi. Entisaikojen tapaan perushuoltokohteet ovat hyvin esillä ja selkeästi merkkittyjä. Ensimmäinen reissu autolla tehtiin pari viikkoa myöhemmin Alahärmän Power Truck Show’hun. Lähellä sijaitseva Sarkolan mäki valtatie 12:lla kiivetään ylös tosiaankin ajan kanssa”, Veijo rupattelee. Sulakkeisiin pääsee helposti käsiksi, kun kippaa konemuovin ylös. Nelisylinterinen 4,2-litrainen Valmet 411ASA puskee 128 hevosvoimaa ja vääntää 412 newtonmetriä. Keltaista arvomalmia Stormiin silti vielä toimitetaan, sillä varsin lähellä, Huittisten Jokisivulla vuonna 2009 aloittanut kultakaivos tuottaa kiveä rikastamon käsiteltäväksi
Tällä Nivalan miehen niittotraktorilla on ajettu kuitenkin 70-luvulle asti. Nyt monet nurmet pätkinyt autonpätkä lepää Weteraanikonekerho Wanhan Woiman tallissa Oulaisissa. Ne väistyivät pian pelloilta, kun oikeita traktoreita alkoi saada ja lompakkokin hankinnan salli. Oulainen Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Jan-Erik Laine PÄIVÄN KORTTA KAATTUAAN DIAMOND-AUTOTRAKTORI Taitavan sepän rakentamalla heinäkoneella tehtiin niittotyötä vuosikymmenet. V ieläkö on heinää heilumassa, vieläkö kortta kaatamatta. Moni autotraktori toimi sodan jälkeen tilapäiskoneena. Veikon pajasta Autotraktorin on tehnyt nivalainen Veikko Stenroth (1916–1973). Ei hätää, niittotöihin hinkuva kone löytyy Oulaisista. Veikko toimi Nivalan kurssikeskuksen autonasentajalinjan opettajana Makolassa ja myöhemmin TVH:lla Nivalassa. Krouvi mutta toimiva toteutus kiilahihnoineen ja rasvanippoineen. Voimansiirtoa Veikon malliin. Stenroth tunnettiin laajasta erikoisosaamisestaan, sillä hän teki huollot yhtä hyvin 18. Voima niittokoneelle otetaan vaihdelaatikolta. Työpaikoillaan hän korjasi kaiken käytössä olevan kaluston
Pian voisi olla aika ottaa vahinko takaisin... Lisäksi kerho on puuhannut kevättalvesta asti ryhmille suunnatun tilaustoiminnan järjestämisen parissa. Niittokone on ollut alun perin hevosvetoinen. Vieraan töiden lisäksi Veikko oli myös maanviljelijä. Traktori hyökkää jo ykkösvaihteella raivokkaasti eteenpäin. Kari Laine arvelee, että heinän kaato on tapahtunut vauhdilla. Eino Härö on kunnostanut sitä, ja sittemmin Kari Laine on käytellyt vanhaa niittäjää. Akseli on napattu ilmeisesti jostain toisesta autosta. Sormiterä on 170 senttimetirä pitkä. Käyttöä piisasikin. maansiirtokoneisiin kuin sähkömuuntajiin. Saman viikon lopulla 19.–20.9. Niinpä Oulaisten suurtapahtumakin eli Weteraanikonepäivät jouduttiin siirtämään ensi vuoteen. Syyskuussa viikolla 38 kerho järjestää tilanteen salliessa viikon mittaan koululaisille toimintaa. Arja ei ollut aavistanutkaan, että isän ammoinen heinäpeli oli pelastettu kerhon hoteisiin. Pienistä paloista Traktorin parissa on puuhannut useampikin perinnekoneharrastaja. Hän rakensi siis tämän autotraktorin omaan käyttöönsä 1940-luvun lopulla. Kari kertoo, että traktori on tehty Diamond T -kuormurista mutta moottori otettu ilmeisesti A-Fordista. Toivottavasti kuitenkin kuulemme woimalaisten konenostalgisesta elämysmatkailusta pian lisää. Tuttuun tapaan on näytillä vanhoja koneita ja paikalla rompekauppiaita. Heinätöiden loputtua traktori oli päätynyt autoalan yrittäjän Elias Klemetin haltuun. Klemetti lahjoitti koneen Wanhalle Woimalle 2000-luvun alussa. ”Jonkinlainen kekrin ja konepäivän yhdistelmäjuhla on kyseessä”, kertoo kerholainen Eero Pietarila. Traktoriin ei ollut muita työkoneita, niittokone oli pysyvästi siinä kiinni. 19. 170-senttinen sormiterä on aikoinaan ollut suuri vapahdus viikatteen käyttäjälle. Wanhan woiman kuulumiset P ieni virus pani tänä vuonna isot polvilleen. Siihen tulee voima Diamondin vaihdelaatikolta kipin ulosotosta. Aikoinaan Arja oli niin pikkuinen, ettei kelvannut traktorin rattiin vaan pääsi vain haravakonetta polkemaan. Etupyöriksi on jossain vaiheessa pantu peltivanteiset autonrenkaat. Ehkä joskus vielä näemme koneen töissä tekijänsä tyttären ohjastamana. Moottori on kovasti A-Fordin koneen näköinen. Sekin tuli yllätyksenä, että vanha koneviikate kävi ja kukkui kuin ennen heinäpellolla. pidetään toivon mukaan pienimuotoinen tapahtuma tutulla paikalla. Hankkeen toteutuminen on sekin olosuhteiden pakosta viivästynyt. Aivan toimettomana ei Weteraanimoottorikerho kuitenkaan malta olla. Taas tavattiin Muutama vuosi sitten sattui riemukas jälleennäkeminen, kun Arja Stenroth osui Wanhan Woiman tallille juuri kun Diamondia käyteltiin. Tapahtumaviikonlopun toteutuminen on syytä varmistaa internetistä tai paikallislehdistä ennen kuin pölähtää Törmänhovin alueelle. Traktori nimittäin hyökkää jo ykkösvaihteella mittasuhteisiinsa nähden raivokkaasti eteenpäin. Traktoria on paranneltu työuran varrellakin. Veikon tytär Arja Stenroth muistelee, että niittotraktoria käytettiin joka kesä Veikon kuolemaan eli vuoteen 1973 asti
Erikoinen kaunotar työskentelee sirkkelin edessä edelleen. Mistä on kyse, Erkki Hiitikka. Piirteet ovat kuin kirveellä veistetyt mutta huolella hiotut ja koristellut. Ensimmäisellä taisivat olla ohjenuorana käytännön vähimmäisvaatimukset, jälkimmäinen on ajatellut ulkonäköä ja mukavuuttakin. Volvon tuttu uroslogo komeilee traktorissa siellä täällä, mutta sen sisään on kirjoitettu JH. Joskus 1980–90-luvulla traktorin entinen omistaja Pentti Järvensivu vaihtoi siihen ison dieselkoneen ja teki uuden konepeiton sekä turvakehikon. KAHDEN SEPÄN TEKOA JH T354 (VOLVO T31) 50-luvun Volvo-traktorista muokattiin ensin voimakas sahanpyörittäjä. Tätä voimakonetta on nimittäin muokannut kaksi eri seppää eri aikana. Kirjaimet tulevat tekijöiden sukunimistä Järvensivu ja Hiitikka. Sitten se vielä vielä viimeisteltiin suorastaan paraatikuntoon. Teksti ja kuvat: Mika Rassi 20. P ari numeroa sitten kävimme ihailemassa Erkki Hiitikan traktorikokoelmaa. Pentti teki, Erkki viimeisteli Tämäpä onkin merkillisen näköinen traktori. Erikoisin esine säästettiin kuitenkin omaan esittelyynsä. Siitä nimi T354.” Volvo on Erkin tietojen mukaan vuosimallia 1950. Ja niin on, jos siltä näyttää. Siinä on alun perin ollut nelisylinterinen bensiini-petrolimoottori. ”Tämä on muuten Volvo T31, mutta tässä on Perkinsin kuusisylinterinen moottori 6.354
Perkinsin kuutoskonetta 6.354 valmistettiin pitkään ja paljon. Sellainen oli esimerkiksi 80-luvun Massey Ferguson -mallissa 699. Sastamala Erkki on tehnyt paneelin, jossa on latauksen ja öljynpaineen merkkivalot. Huonokuntoiseen rattiin tehtiin 3d-tekniikalla ainutlaatuinen uusi keskiö. 21. Perkinsin pienempiä moottoreita oli Volvo-traktoreissakin
Halusin jatkaa samalla kulmikkaalla tyylillä.” Kaikkia vanhan tekijän keksintöjä ei jätetty sijoilleen. ”Se oli parikymmentä senttiä maan sisässä.” Mitä uutta. Toista niistä hän pyöritti Volvolla, joka olikin vuosikymmenet pelkkänä paikalliskoneena. Erkki kytki kaasupolkimen ja -kahvan monen nivelen kautta moottoriin. ”Kyytiin on nytkin paha kavuta, ja kehikon kanssa se oli äärimmäistä pujottelua.” Erkki on suunnitellut useita traktorin osia tietokoneella kolmiulotteisina malleina. Kun Pentistä aika jätti, Erkki osti perikunnalta traktorin ja Erkin isä Reino sirkkelin. Erkki noudatti traktorin viimeistelyssä Pentin luomaa muotokieltä. Volvon liikutteluun kotoaan tarvittiin lapiotakin. Erkki esimerkiksi purki Pentin tekemän turvakehikon pois. Erkin hoivissa traktori on saanut lokasuojat, uuden istuimen, konepeltien alaosat, jykevät astinlaudat, valot ja rappurallin maskiksi. sä parikin kenttäsirkkeliä. ”Konepellin yläosa on Pentin tekemä. Hiitikka on siitä jatkanut. Moottori ei vie yhtään öljyä eikä savuta lämpimänä.” ”Järvensivu on aikoinaan vaihtanut moottorin tähän. Niistä ovat alan alihankkijat tehneet ”Kaikki sisuskalut on uusittu. Moottoria ja ulkokuorta lukuun ottamatta JH T354 on yhä osapuilleen sama traktori kuin Volvo T31. Pentti teki päätyön, minä olen vähän viimeistellyt.” Lisäksi Pentti rakensi omaan käyttöön22 JH T354
”Tässä ei ollut minkäänlaista kaasua. Erkki pani paikallaan jouten olleen laturin toimimaan, laittoi traktoriin niin ajokuin merkkivalot ja lisäsi sulakkeet. Muita sähköjä ei traktorissa ollut kuin starttimoottori ja akku, josta lähti kolme johtoa käynnistystä varten. Monta liikettä se vipu tekee, mutta toimii kyllä”, Erkki kertoo. Runkoon on joskus muinoin tehty pieni Traktorin lisäksi sen edellisen omistajan tekemä kenttäsirkkeli on nykyään Hiitikan hoteissa. Takapäässä on alkuperäistä vastaavat renkaat. ”Kyllä se hyökkää, se on niin köykäinen.” valmiita osia eri materiaaleista. Entinen omistaja sääti paikalliskoneensa kierrokset krouvisti puutapilla. Eteen Erkki asensi välilaipan kanssa Sampo-puimurin renkaat. Nokkamaskin Erkki askarteli rappurallista. (kuvat: Erkki Hiitikka) 5/2020 23. Rakensin niihin vivut ja vipuihin akselit, ne ovat kaikki omaa suunnittelua. Kuten kuvista näkyy, molemmat pääsivät hyvään kotiin. Kahva ja poljin siinä oli, mutta kumpikaan ei toiminut. Näin on valmistettu muun muassa ohjauspyörän keskiö, lokasuojat ja vetokoukku. Oli pakko hyödyntää purkuosia muun muassa Massikan laturin kiinnikkeistä
Erkki epäilee, että etuakselia on siirretty hieman eteenpäin. Se pääsi pyörittämään niin ikään kunnostettua ja komistettua sirkkeliä, joka sille olikin jo vanha tuttu työkumppani. Nostovarret Erkki otti pois mutta rakensi tilalle vetokoukun. ”Kaikki sisuskalut uusittiin silloin. ”Mutta kyllä se hyökkää, se on niin köykäinen.” 24 JH T354. Volvossa on alunperin ollut petrolilla tehoa 34 hevosvoimaa, Perkinsin moottorissa taas on 110 hummaa. Erkki veikkaa, että perät ovat sahaushommissakin kovilla. Volvokin vähän savutti mutta kesti kuitenkin.” Moottoriin onkin ilmeisesti tehty täysremontti samalla kun se on pantu Volvon nokalle. Moottori ei vie yhtään öljyä eikä savuta lämpimänä.” Perkins kiertää 2800 kertaa minuutissa, Volvon oma moottori enintään 2000. välipala. Silti JH on melko lyhyt traktori kuusisylinteriseksi. Terä pysähtyi yhtäkkiä ja remmistä nousi kauhea savu. Erkki kuitenkin veikkaa, että traktorin enimmäisnopeus on edelleen alkuperäisversion tavoin jossain kolmenkympin korvilla. Töissä taas Toissa keväänä muotoaan muuttanut Volvo eli uudelta nimeltään JH T354 pantiin töihin. ”Kerran sahattaessa meni pinnasta kiila terän ja pöydän väliin
VUOSI SITTEN ESITELTY TÄYSIN UUSI SKIL-AKKUPORAKONESARJA ON VALLOITTANUT JO ENSIMMÄISENÄ VUO TENAAN LAADUKKAIDEN AKKUSÄHKÖTYÖKALUJEN YSTÄVIEN SYDÄMET SUOMESSA. Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.?. TUTUSTU TESTIMENESTYJÄÄN LÄHIMMÄSSÄ MOTONET-MYYMÄLÄSSÄ! Jokaisella autolla on tarina. motonet VAIN MOTONETISTA www.skil.fi ”Hintaluokkansa voimakkain ja vakuuttavin porakoneruuvinväännin.” ”Erinomainen kone tähän hintaan.” SKIL 3070 ”Harrastelijakäyttöön luokan ehdotonta aatelia.” ”Hyvä ja edullinen kone, jossa on erinomainen kolmen vuoden takuu.” SKIL 3010 SUOMESSA! VUOTTA A K K U P O R A K O N E S A R J A U U S I SYITÄ MENESTYKSEEN ON MONIA: ERINOMAINEN HINTA-LAATUSUHDE, 3 VUODEN AKKUTAKUU JA YLI 40 LAITETTA KATTAVA AKKUJÄRJESTELMÄ PUHUVAT KAIKKI SKILIN PUOLESTA
Niiden laatua, kestävyyttä ja voimaa muistellaan yhä haikeina, jos samaan pöytään istuu muutama sellaisella vähänkin ajanut henkilö. 26. Tuusulalaisen Soraliike E. Winqvistin kahvipöydässä ei tarvitse turvautua pelkkiin muistoihin, sillä löytyyhän talosta sellainen kone heti valmiina ajoonkin. Tuusula JAPANIN AJASSA KOMATSU WA380-1 1992 Monen mielestä aidoimmat Komatsu-pyöräkuormaajat tulivat Japanista
27
Tosin muutamia poikkeuksia tähän kaavaan on silloin tällöin katsottu aiheelliseksi tehdä. Vuosikymmenten aikana yrityksessä on kuormaa tehty jo useammallakin koneella, ja merkkejä on ollut alkuaikojen Allis-Chalmersista tämän päivän Doosaniin. ”Komatsu on tullut uutena taloon vuonna 1992, ja sitä on käytetty aluksi Sulan montulla”, Ismo kertoo. Winqvistin koneet ovat perinteisesti palvelleet aikansa, ja sen jälkeen ne on vaihdettu hyvän sauman tullen uusiin. Komatsun kovana säilynyt kunto vakuutti, eikä koneesta tohdittu luopua. Winqvistillä on yhä kiviainesvarasto Tuusulassa Sulan autokauppa-alueen keskiössä. Ei, päinvastoin, se laitettiin miltei alkuperäistä noudattelevaan käveeseen. Värikin on alkuperäinen tällä osastolla. Komatsun moottori on tehtaalla laitettu kasaan, eikä sitä ole sen koommin availtu. S oraliike E. Sittemmin tiet ovat erkaantuneet, mutta hengissä ovat molemmat. Näin toimittiin esimerkiksi silloin, kun vuosimallin 1992 Komatsu WA380-1 -pyöräkuormaajalle ryhdyttiin katselemaan seuraajaa. Winqvist Oy on vahva, kolmanteen polveen ehtinyt perheyritys. Kovempi kone kuopalle Soraliikkeellä yhdistelmäkuljettajana ja myös huoltomiehenä työskentelevä Ismo Juottonen vastasi koneen entisöinnistä. ”Silloin aikanaan se oli tosi rankassakin työssä, kun sillä otettiin vielä maata kovasta penkasta.” ”Kyllä tämä 380 tuntui voimakkaalta koneelta, kun sitä ennen oli ajettu WA320:llä”, kertoo puolestaan koneella vähintään mustan vyön suorittamiseen vaadittavan määrän ajanut Pekka Piirainen. Aikanaan siellä aloiteltiin paikallisen luonnonsoran parissa, mutta nykyisin toiminta perustuu muualta tuoTeksti ja kuvat: Juha Pokki Valonheittimet ja vilkutkin ovat alkuperäisiä, joskin työvaloja on lisätty hytin nurkille käytännön syistä. Melkein veljekset. Soraliike E. 320 ja 380 kerkesivät samaan kuvaankin joskus. 28 KOMATSU WA380-1 1992. Se on kirjoittanut Tuusulassa kiviaineskaupan historiaa omalta osaltaan jo yli 60 vuotta
”Mutta kun sieltä täältä korjaili, löytyi aina myös sieltä ja täältä lisää laitettavaa.” Niinpä kone päätettiin talvella 2014–2015 ottaa suurempaan pintaremonttiin. Koneiden ostaminen on harvoin minuuttipeliä, mutta nyt jos koskaan näin oli. Nykykoneisiin verrattuna kokoluokka on jo pieni, mutta aikanaan 380-1 oli kookas laitos ja moderni muodoiltaan sekä varustelultaan. ”Tämä on viimeinen Hankkijan myymä Komatsu, ja kyseessä oli myös viimeinen mahdollinen kaupantekopäivä ennen konkurssia. Näistä koneista ykkössarjalaiset ovat vetäneet pisimmän korren, sillä kumpikin on edelleen voimissaan, vaikkakin 320-1 on talosta sittemmin lähtenyt toisaalle. Kunnon säilymisessä osansa on ilman muuta myös tunnollisella ylläpidolla. Alahan rasvata. Hankkijan viimeinen Komatsu Vuonna 1992 elettiin Suomessa kitkaista lama-aikaa. Kone toimi moitteettomasti uransa ajan. Kymmentä tuntia ei taida heittää huoltoontuloaika siitä, mitä ohjekirja sanoo”, kertoo Ismo Juottonen. Kaupat tehtiin aamupäivällä ja rahat piti ehtiä siirtää kello 14:ään mennessä”, muistelee Kaj Winqvist lähes kolmen vuosikymmen takaisia tapahtumia. 320 vaihtui 380-3-malliin”, kertoo Kaj Winqvist. ”Samaan aikaan talossa oli 320-1 ja 380-1. ”Ulkoasu oli muuttunut matkan varrella jo aika paljon alkuperäisestä. Komatsu-kokemusta kertyi aikanaan enemmänkin. Myös Komatsua edustaneen Hankkijan silloinen emoyhtiö Novera-Yhtymä natisi liitoksissaan. ”Pekka on kuljettajana ollut aina todella tarkka siitä, että koneet huolletaan ajallaan. Jouduttiin katsomaan valokuvista mallia, miltä se alun perin näyttikään”, sanoo Ismo. Toiminnan muuttuessa ja autojen kasvaessa myös konekalustoa päivitettiin. WA380-1 tuli tälle montulle ykköskoneeksi, mutta myöhemmin se siirtyi ensin varakoneeksi ja siitä vielä varakoneen varakoneeksi. ”Ja huollot tehdään täsmälleen valmistajan ohjeiden mukaan.” Joskus huoltojen lisäksi tarvitaan kuitenkin myös isompaa mylläystä, jos käytössä ollutta konetta halutaan hienostaa kohti alkuperäistä asua. dun kiven murskaamiseen. Novera-konkurssi leimattiin papereihin 3.7.1992. Voitelukartta on perusteellinen mutta selkeä, ja koko koneesta huokuu japanilainen tiukka järjestelmällisyys. Paluu syntymäasuun ”Kyllähän minä sitä konetta aina pikkuisen talvisin petrasin”, Ismo kertoo. Winqvistillä kaluston säntillinen huoltaminen on aina ollut muodissa, ja sitä on tehty mahdollisimman paljon omin voimin. Olosuhteet olivat jättäneet jälkensä ja vieneet myös 5/2020 29. Sijoituspaikaksikin vaihtui rauhallisempi työympäristö. Komatsut eivät muodostaneet poikkeusta tähän kaavaan. Myyty tuote ei tästä tietenkään huonontunut
Ne Ismo Juottonen maskeerasi tarkkuudella, jota tavallinen rivikirurgikin kadehtisi. Näin päästiin hiekkapuhalluksen, hiomisen, kittaamisen ja pohjamaalauksen jälkeen puhaltamaan oikeanlaista sävyä pintoihin. paljon pois, joten esimerkiksi 80-luvun Komatsu-keltaisen oikea sävy löytyi luotettavasti enää yhden luukun kääntöpuolelta. Työpainoa koneella on 16,7 tonnia, ja kauhakokoa valmistaja on piirrellyt 2,6 ja 4 kuution väliselle janalle. ”Mitään muuta ei ole tarvinnut korjata, ja esimerkiksi moottoria tai voimansiirtoa ei ole edes avattu koskaan. Konetta on aina pidetty hyvänä, ja entisöinnissä tekniikalle ei tehty juuri mitään. Edes lämmityslaitteen moottori ei ole ainakaan vielä hajonnut, sehän on kuitenkin aika yleinen vika”, Ismo sanoo. Hytin sisusta ja koneen perustekniikka saivat jäädä edustamaan sitä hetkeä, jota ne nyt elävät ja siihen kuljettua matkaa. Vastaavalla tavalla sininenkin saavutettiin kahlaamalla kaupan värikarttavalikoimaa. Luotettavaa ja yksinkertaista kuin musta Casion rannekello. 30 KOMATSU WA380-1 1992. Värirajat kestävät lähemmän tarkastelun niin hyvin, että ilman tietoa tästä operaatiosta voisi vaikka väittää lätkien olleeeen irti pinnasta maalauksen ajan. Sopivasti sähköjä Kone on ollut ilmiömäisen luotettava, jos nyt toki kaikki alkuperäinen voima ei enää ole täysin tallella. Mittaristo ja katkaisimet pelaavat. ”Ainoat sähköt ovat valoissa ja mittaristossa, siksi se niin hyvin toimiikin”, nauKone on säilynyt pääosin voimissaan, ainoastaan pitkään ylämäkeen kivuttaessa alkaa jalka painaa. Eikä sen kummempaa tarvettakaan korjaamiselle ollut. Läheisellä Stirwell-automaalikaupalla sävyä analysoitiin ja vertailtiin hartaasti, ja lopulta Škodan kartasta löytyi tarpeeksi samankaltaisen keltaisen resepti. ”Ainoastaan vesipumppu ja yksi hydrauliikkaletku ovat hajonneet omia aikojaan”, raportoi Kaj Winqvist koneen remonteista. Modernisointia edustavat led-työvalot, koska kyllähän tälläkin saattaa vielä arpeetiin ryhtyä, ja silloin pitää tehdä ainakin pieniä myönnytyksiä uusien mukavuuksien suuntaan. Tunteja on jo yli 16 000.” Moottorina tikittää noin 200 hevosvoimaa tarjoava Komatsu SA6D110-1 eli 7,1-litrainen kuutoskone. No, koviin hommiin onkin jo uudet koneet, vanha saa päästäkin jo vähemmällä. ”Olisihan projektia voinut jatkaa vaikka miten pitkälle, mutta nyt haluttiin kuitenkin käyttöentisöidä”, Ismo Juottonen luonnehtii hankkeen lähtökohtia. Tätä osa-aluetta ei sen kummemmin lähdetty ehostamaan. ”Hytissä on toki pientä kulumaa, mutta aivan kaikki toimii. Ainoastaan Komatsun klassinen logo ja isot kylkitekstit ovat uusia teippauksia. Ulkoisesti kone näyttääkin uudelta, ja kun tähän lisätään vielä koneelle ominainen kulmikas muotoilu, on vaikea muistaa vuosikymmeniä olevan takana jo miltei kolme. Kaikki muu on kuitenkin alkuperäisellä mallillaan, ja se malli miellyttää monilta osin nykyaikaisin sähköviehein varustettujen koneiden vastapainona. Vanhuus voi toisinaan tulla esiin hyytymisenä ylämäkiin, mutta kuormanteko käy aivan hyvään tahtiin. Hienona ja asiaan kuuluvana yksityiskohtana jäljellä ovat alkuperäiset kilvet ja tarrat, joita ei edes irrotettu. Sakastin puolen ehyt suoritus toistuu voimansiirron, moottorin ja hydrauliikan taholla. Sisäpuoli ei suurempia kaivannut Hytin sisäpuolella aika sen sijaan on saanut pysähtyä – tai jatkaa kulkuaan, miten sen nyt haluaa ajatella
Tällä kertaa kyseessä on myös muistomerkki, jolla on laajempikin merkitys. WA380-1 on ollut omana aikanaan edistyksellinen kampe. 31 5/2020. Tämä onkin ainoa kone, jolla olisi ostajia, kaikki muut täytyisi itse myydä. Onneksi ainakin tätä yksilöä voi jatkossakin muistella myös kouriintuntuvasti. Tämä 1992 valmistettu kone ei ole ainoastaan viimeinen Hankkijan myymä Komatsu vaan myös yksi viimeisiä aitoja Japanissa valmistettuja Komatsu-pyöräkuormaajia. Ikävä kyllä moni muistelee edelleen hyvällä juuri japanilaisia Komatsuja, jotka olivat kuten tämä: luotettavia, kestäviä ja jopa mystisen ikiliikkujan maineen saaneita työmyyriä. Aivan samoilla hetkillä valmistus siirtyi Saksaan Hannoveriin, eivätkä asiat yhtäkkiä enää koskaan olleet aivan kuten ennen. Muutoksesta ei seurannut pelkkiä hyviä asioita. Tämä on sitä Japania, toki suomalaisin yksityiskohdin. Kovin moni asia muistuttaa vaikkapa 80ja 90-luvun taitteen Hiaceista, jos nyt ei aivan yksi yhteen, niin ainakin tyylisuunnaltaan. Mutta on sitä vähääkin sähköä ja runsasta tulevaisuutta ajateltu jo 80–90-luvun taitteessa. Kun tämä kääritään mokkaruskeaan sisustusverhoilumuoviin, ei ole epäilystäkään, etteikö tyylisuuntaa olisi haettu japanilaisesta henkilöja pakettiautomaailmasta myös työkoneen komentosillalle. ”Se jää meille muistoesineeksi, vaikka halukkaita omistajia olisi ollut vuosien varrella jo muitakin. Mutta tästä ei edes neuvotella”, Kaj Winqvist linjaa lopuksi. Made in Japan Lähihistorian koneet, jotka kertovat erityisesti yrityksen menneisyydestä, ovat oma mielenkiintoinen lukunsa suomalaisessa vanhojen koneiden harrastekentässä. Tämä ilmenee esimerkiksi ohjaamon keskikonsolissa digitaalimittarin ja futurististen merkkivalopylväiden myötä. raa Kaj Winqvist
Klöckner-Humboldt-Deutz oli 30-luvulla päässyt hyvään lentoon pätevien moottoreiden ja onnistuneiden yritysmanöövereiden avulla. Teksti ja kuvat: Aulis Lassila Deutzin historia osa 2 Iso D – laatutraktoreita Kölnistä 32. Harvalla traktorivalmistajalla oli käytettävissä yhtä laaja moottorivalikoima. Sama tahti jatkui sodan jälkeen. Mutta riittivätkö Deutzin rahkeet, kun pudotuspeli alkoi. Konekauppa kävi
Vuonna 1942 maavoimien yleisesikunta antoi KHD:lle ja kahdelle muulle moottorivalmistajalle tehtävän suunnitella ”talvija aavikko-olosuhteisiin sopiva moottori.” Kölnissä oli perehdytty ilmajäähdytykseen jo 30-luvun puolivälissä lentokoneen tähtimoottoriprojektissa. Keväällä 1943 Royal Air Force aloitti Ruhrin alueen laajat pommitukset. Natsihallinnon määräykset eivät aluksi panneet koko tuotanto-ohjelmaa uusiksi. Rivissä oli vain 2000 vakituista työntekijää, kun ennen sotaa töissä oli ollut 11 300 henkeä. Sähköjärjestelmä on 24-volttinen. KHD:n valmistaman ruiskutuspumpun muutoksilla F 2 M 417 -mallin teho nousi viidellä hevosella 35 hevosvoimaan. Sodan viime vuosina KHD sitoutettiin tiiviimmin tuottamaan moottoreita ja kuorma-autoja natsi-Saksan totaalisen sodan tarpeisiin. Nelisylinterinen 60-hevosvoimainen 5322 cm³ etukammiodiesel oli koeponnistettu jo sodan aikaisessa Ost-telatraktorissa. Siviiliasiakkaat saivat odottaa moottoreitaan jopa vuoden tai pari. Magiruksen laitosten tuhoprosentti kohosi 85:een. KHD:n tuotantolaitokset Kölnin Kalkin ja Deutzin kaupunginosissa saivat täysosumat heinäkuun neljännen päivän vastaisena yönä ja tuotanto pysähtyi. 450 kilometrin päässä sijaitsevan Magiruksen tehtaan vuoro tuli myöhemmin. Sodan jälkeen laatukin koheni kunnollisten materiaalien saatavuuden parannuttua. Pohjois-Afrikan paahteessa sotavaunujen koneet alkoivat keittää herkästi. Sodan päätyttyä Deutzilla laskettiin synkkiä lukuja. Uutta itärintamalta Sodan aikana Wehrmacht joutui pettymään vesijäähdytteisten moottoreiden luotettavuuteen ääriolosuhteissa. Mallia valmistettiin lukuisina versioina aina vuoteen 1965 saakka, jolloin vahvimman Deutz-traktorin valtikka oli jo siirtynyt D 80:lle. Kesällä 1944 puolet työntekijöistä oli Saksan valloittamista maista, pääasiassa Neuvostoliiton alueelta. Vuonna 1952 Deutz F 4 L 514 otti haltuun uuden ilmajäähdytteisen traktorimalliston väkevimmän oriin paikan. Kolikolla oli myös kääntöpuoli. KHD:n – kuten muidenkin vastaavien yritysten – tuotantolinjoilla käytettiin pakkotyövoimaa. Sodan edetessä teräksen ja osien toimituksissa sotateollisuus oli etusijalla. Siviiliostajatkin hupenivat: KHD:n perinteisesti laaja vienti pysähtyi kuin seinään, ja investointien peruuntuminen haittasi erityisesti paikallismoottoreiden kotimaan kysyntää. Kölnin tehdasSodan keskellä vuonna 1941 Deutz esitteli päivitetyn Stahlschlepper-malliston. Pula-aikana vuosina 1941–1942 ja 1949-1954 mallia valmistettiin 3868 kappaletta. Kun itärintamalla Siperian kylmä alkoi puhaltaa, jäähdytinvedet kohmettuivat ja runtelivat moottoreita. Neljä kuukautta jatkuneen kampanjan tarkoituksena oli lamaannuttaa Saksan teollisuuden ydin. alueen rakennuskannasta 75 prosenttia oli raunioina. Traktori oli suosittu. Traktorissa on apurunko, sillä öljypohjan ainesvahvuus ei riitä jäykistämään traktoria tarpeeksi. Vuosina 194041 KHD valmisti sukellusveneisiin 94 järeää kahdeksansylinteristä dieselmoottoria. Suunnittelun pohjaksi valittiin F 4 M 513 -esikammi33. Pommien ja joidenkin komponenttien valmistuksesta tuli kuitenkin tilauksia, joista ei voinut kieltäytyä. T oisen maailmansodan syttyessä Klöckner-Humboldt-Deutz AG ei kuulunut Adolf Hitlerin sotakoneiston päätoimittajiin
Jo vuonna 1954 liukuhihnalla keikkui sadastuhannes moottori. odiesel. Vankka, luotettava ja helposti huollettava moottori otettiin laajasti tuotanto-ohjelmaan vuonna 1950. Hienosti entisöity Deutz F 4 L 514 löytyy Etelä-Pohjanmaan Traktorimuseosta. Ilma syrjäyttää veden Vuonna 1949 liittoutuneet päästivät jarrun irti ja Klöckner-Humboldt-Deutzin tuotevalikoima normalisoitui. Toisaalta raaka-ainepula oli totaalinen. Tuontisäännöstelyn päättyessä vuonna 1957 Deutzin Suomen-edustus vaihtui Laborilta Suomen Koneliikkeelle. Ilmajäähdytteisistä moottoreista tuli Deutzin toiminnan kulmakivi, ja ne valtasivat myös Magirus-kuormaja linja-autojen konetilat. Ilmajäähdytteisiä F 4 L 514 -moottoreita tehttiin parisentuhatta Magiruksen valmistamiin Ost-telatraktoreihin ja sodan jälkeen koottuihin RS-1500-metsätraktoreihin. Konepellin alta kurkistaa 115 hevosvoiman V6-diesel – luonnollisesti ilmajäähdytteinen. D-sarja tuo D-markkoja Kryptiset mallimerkinnät jätettiin pois D-sarjan lanseeraamisen myötä vuonna 1958. 15–42 hevosvoiman teholuokkien yksi-, kaksija kolmisylinteriset mallit ylsivät kukin viisinumeroisiin myyntilukuihin. Pienimmän F 1 L 514/50 -mallin ruiskutuspumput ja vaihteistot olivat KHD:n omaa tekoa. Myynti oli KHD:lle pettymys; vain kolmisenkymmentä konetta kaupattiin vuosina 1969-75. Vanhan vesijäähdytteisen traktorisarjan valmistus päättyi Magiruksen Ulmin laanilla vuonna 1954. Runko-ohjattu järeä rakenne on perua Deutzin pyöräkuormaajista, joiden valmistusta oltiin lopettelemassa 60 -luvun lopulla. Parissa vuodessa sortimentti laajeni vähäisestä 15 hevosvoiman yksisylinterisestä aina 170 hevosen veekasiin. Liittoutuneiden ilmaiskut tekivät tyhjiksi Deutzin suunnitelmat. Samoihin aikoihin KHD aloitti yhteistyön Porsche DieselKHD kaupallisti vuonna 1953 ensimmäisen rauhanajan telatraktorinsa. Varaosavarastoja hyödyntämällä saatiin kursittua kokoon ensimmäiset Deutz F 1 M 414 -traktorit lokakuussa 1946. Rauha laskeutui Saksan ylle, ja liittoutuneet ottivat amerikkalaisten ja englantilaisten vyöhykkeillä sijainneet KHD:n tuotantolaitokset valvontaansa. Brutaalin V8-dieselin 160 hevosvoiman teho ja 580 Nm:n vääntömomentti siirtyivät 4+4-vaihteisen Twin Disc CC 44-510 R -powershift-vaihteiston ja momentinmuuntimen kautta neljälle vetävälle pyörälle. Saksalaisten käännöstyö lähes onnistui. 34 DEUTZIN HISTORIA OSA 2. Seuraavaa vesijäähdytteistä Deutz -traktoria saatiin odottaa aina vuoteen 1993 saakka. Kauppa kävi. Suurempien koneiden komponentit tulivat tutuilta hovihankkijoilta Boschilta ja ZF:ltä. Vuonna 1966 esitelty DL 1250 P -puskutraktori teki hyvin kauppansa. Palotilan muoto vaihdettiin lämpöoloiltaan edullisemmaksi Prosper L’Orangen suunnittelemaksi pyörrekammioksi. Moottorit päivitettiin laventamalla sylinterien porausta viidellä millillä ja lihottamalla ruiskutuspumppujen elementtejä. Ehkä liiankin hyvin, sillä kölniläiset vetäytyivät maansiirtokonemarkkinoilta 1970-luvun alussa välttääkseen kilpailua tärkeiden moottoriasiakkaiden kanssa. Moottori ja ohjaamo vaihtoivat paikkaa paremman painonjakauman saavuttamiseksi. Vuonna 1950 esiteltiin uusi pyöreänokkainen 514/612-traktoriperhe, jonka kaikkien jäsenten konepeltien alla hyrräsi ilmalla jäähtyvä moottori. KHD sai moottorin tuulettimet ja rivoitukset kohdalleen vuonna 1944. Kaikissa malleissa sylinterin mitat olivat aluksi samat: poraus 110 ja iskun pituus 140 millimetriä. Ilmajäähdytteisestä dieselistä oli saatu hyviä kokemuksia. Aikansa suurtehopeto Deutz D 16006 poikkeaa täysin muista KHD:n valmistamista maataloustraktoreista. Tietoa Deutzin moottoreiden jäähdytystavasta ei pidetty vakan alla. Pienet 612-sarjan moottorit olivat nopeakäyntisempiä. Saksalaisten ei sallittu valmistaa sotakäyttöön kelpaavaa kalustoa. Miljoonas moottori kukitettiin vuonna 1966
Rijekalainen Torpedo aloitti 60-luvulla kuorma-autojen ja traktoreiden tuotannon. Maatiloilta löytyi yhä vähemmän töitä 14 hevosvoiman traktorille. Viiden vuoden kuluttua amerikkalainen DeutzAllis oli myyntivalmis ja se sulautui osaksi AGCOa (Allis-Gleaner Corporation). Esimerkiksi Deutz D30:sta ja Porsche Standard T217:sta löytyy sama 8+2-lovinen laatikko. VK 4/2017) löytyi 430 ostajaa. Seuraavana vuonna tehtiin kaupat toisesta puimuritalosta. Vuonna 1961 KHD osti neljäsosan Maschinenfabrik Fahrin osakekannasta ja Deutzin ja Fahrin traktoreita Saksassa markkinoiva yhteisyritys perustettiin. Kun toiminta Lauingenissa päättyi vuonna 2002, turvauduttiin yhteistyökumppaneihin. AGCO vastasi suurtehopuimureiden tuotannosta Dronningborgin tehtaassa Tanskan Randersissa. Deutz oli porskutellut jo pitkään Saksan myyntitilastojen kärjessä. Yhtiö oli valmistanut vuonna 1966 Köla Hydromatin, ensimmäisen hydrostaattisella voimansiirrolla varustetun leikkuupuimurin. Lopulta leikkuupuimurituotanto muutti Kroatiaan lisenssivalmistaja ?uro ?akovicin tiloihin. Deutz D 80 jäi harvinaisuudeksi. Deutz-Cantabrica valmisti 60-luvulla traktoreita tehohaarukassa 32–125 hevosvoimaa. Deca A110:n kuusipyttyinen F 6 L 514 -moottori ja 5+1-vaihteisto olivat 50-luvun peruja, mutta Argentiinan lakeuksilla muhkean koneen 110 hevoselle ja 451 Nm:lle oli käyttöä. Aiemmin yritys oli valmistanut torpedoita. Uusi 05-mallisto teki tuloaan, ja vain 60 konetta ehdittiin tehdä vuosina 1964–1965. Deutz-Fahr-puimureiden valmistus keskittyi Ködel & Böhmin halleille. Malliston pienimmät koneet tuotettiin Porissa. KHD:n johtajien silmissä kiilui full liner -valmistajaksi yleneminen. Niinpä perinteikkään moottorivalmistajan brändin tuotteissa hyrräsi suomalainen Sisu-Diesel. Sitten AGCO otti yrityksen siipiensä suojiin. Aurojen työsyvyydestä huolehti Deutz Transfermatic -järjestelmä. Vuonna 1968 tapahtui väistämätön: Deutz nielaisi Fahrin. CMT (Complexe Moteurs Tracteurs) kokosi viimeisen 07-sarjan traktorin vuonna 2009. Vuonna 1974 aloittanut algerialainen lisenssivalmistaja pärjäsi paremmin. Samalla uusi maatalouskonemahti keräsi konttiinsa KHD:n Argentiinan toiminnot. Lauingenilaisen Ködel & Böhmin mukana tuli paljon osaamista. Sen 75-hevosvoimainen etukammiodiesel oli mitoitettu kuusisiipisen auran vetämiseen. D-sarjan vähäväkisin D15-malli oli viimeinen yksisylinterinen Deutz-traktori. Kuuden siiven ja kuuden sylinterin välillä oli kaksoiskytkin ja 8+4-nopeuksinen vaihteisto. Kopioita maailmalla Deutz on perinteisesti ollut hyvin vientiorientoitunut yritys. Brasiliassa Deutzeja on tehnyt Demisa 60-luvulla ja Agrale 80-luvulla. Vaikka KHD avasi uuden traktoritehtaan Kölnin Kalkissa vuonna 1960, ylitti traktoreiden kysyntä pian tuotantokapasiteetin. D 80 oli ensimmäinen Euroopan markkinoille valmistettu kuusisylinterinen Deutz-traktori. Sampot saivat ylleen Deutz-Fahrin vihreämustan kuosin. Vuonna 1959 KHD ja argentiinalainen Cantabrica SA perustivat yhteisyrityksen, joka alkoi suoltaa moottoreiden lisäksi hyötyajoneuvoja ja Deca-traktoreita. Etelä-Amerikkaan myytiin ensimmäiset moottorit jo vuonna 1884. Aika oli ajamassa vuosina 1959–1964 valmistetun pikkutraktorin ohi, vaikka se oli varustettu ZF:n 6+2-vaihteistolla ja Boschin hydrauliikalla. Sille ja punaiselle rinnakkaismallille Fahr D800:lle (ks. Punaisia ja vihreitä traktoreita myytiin sulassa sovussa, kunnes vuonna 1964 Fahr lopetti traktorintuotannon ja keskittyi maatalouskoneisiin ja leikkuupuimureihin. Motorenbaun kanssa vaihteistojen suunnittelussa ja valmistamisessa. Ilmajäähdytteisten Deutz-moottoreiden lisenssituotanto käynnistyi vuonna 1975 ja kymmenen vuotta myöhemmin Torpedo-traktorit alkoivat kovasti muistuttaa Deutzeja. Yritys ajautui konkurssiin 90-luvulla. Allis-Chalmers möi maatalouskonetoimintonsa saksalaisille vuonna 1985. Malliuudistus oli menestys, ja kaunis D-logo niitattiin yli 100 000 traktorin kylkeen. Maschinenfabrik Fahr kevensi taakkaa, kun yksisylinterisen Deutz D15 -mallin valmistus siirtyi Gottmadingeniin vuonna 1962. 5/2020 35. Yhteistyötä viriteltiin myös Jugoslavian suuntaan. Vihreän ja punaisen liitto Yhteistyö Fahrin kanssa oli alkanut jo aiemmin. KHD:n Yhdysvaltain-retki oli lyhyt
Futuristisen Deutz Intrac 2003 -järjestelmätraktorin tekniikka oli koeteltua. Uutta oli myös ZF:n vetävä etuakseli. Nelivedon sai lisävarusteena. Kuutoskoneesta irtosi 85 hevosvoiman teho 2300 kierroksen kohdalla. Kolmen vuoden päästä mallisto kattoi 50–116 hevosvoiman paletin. Intrac ei ollut tutkielma tai proto. 2000-luvun traktori D eutz kurkotti uudelle vuosituhannelle vuonna 1972, kun DLG-maatalousnäyttelyn estradille rullasi futuristinen Intrac System 2000. Prototyyppi saatiin aikaiseksi, ja Deutz DX:n tekniikalla päivitettyjä INtraceja myytiin Mercedes-Benzin lippujen alla MB Tracin väreissä – kehnolla menestyksellä. Vuosina 1974–1979 sitä valmistettiin 2301 kappaletta, lähes yhtä paljon kuin muita Intrac-malleja yhteensä. Järeimmät Intracit varusteli sveitsiläinen Peter. Kilpailijat perustivat yhteistyöyrityksen uuden sukupolven järjestelmätraktorin suunnittelemiseksi. Projekti eteni kitkaisesti kuten Nicolaus Otton ja Gottlieb Daimlerin yhteinen taival yli sata vuotta aiemmin. Lopulta vuonna 1990 hanke kuopattiin samasta syystä kuin oli aloitettukin: ei kannattanut. Intrac sai aikaan liikettä myös muissa traktorinvalmistajissa. Ensimmäinen MB Trac ehti samaan DLG-näyttelyyn kuin Intracin esikoinen. Lastentaudeista parannetusta 2003-mallista tuli varsin suosittu. Viimeiset inkarnaatiot pultattiin Fendt-traktoreihin tämän vuosituhannen puolella. Fahr ja muut työkonevalmistajat valjastettiin varustamaan Intraceja. Deutz Intrac ja MB Trac hallitsivat järjestelmätraktoreiden markkinoita pitkään. Pian pantiin piste myös INtracin ja MB Tracin tarinoille. Vuonna 1987 KHD:n tulos painui ensimmäisen kerran pakkaselle. Idea traktorista, jolla pystyy tekemään useita työvaiheita yhdellä ajolla, tuntuu tänä päivänä arkipäiväiseltä. Kuljettaja näki liukuovin varustetusta lasikopista esteittä joka suuntaan. 36 DEUTZIN HISTORIA OSA 2. Ensimmäinen nelikko Deutz D 8005 A oli esitelty vuotta aiemmin. Nelisylinterisen 60 pollen F 4 L 912 -moottorilohkoa käytettiin laajasti MagirusDeutz-hyötyajoneuvoissa ja 06-sarjan traktoreissa. Hintelät, lähinnä puutarhakäyttöön tarkoitetut kantajatraktorit olivat tuttuja, mutta Intracin saattoi valjastaa heinäntekoon tai perusmuokkaushommiin. Osittain synkronoidusta ZF T330 -vaihteistosta sai valita 12 nopeutta eteen ja viisi taakse. Alppien lumitöihin tarkoitettu Intrac 2011 linkosi Deutzin 256 hevosen V8-dieselin voimin. Deutz D 9005 päätti pitkän aikakauden: Prosper D’Orangen 1900-luvun alussa dieselmoottoriin suunnitteleman pyörrekammiotyypin käyttö loppui suorasuihkutusdieselin myötä. Järjestelmätraktorin sarjatuotanto käynnistyi esittelyvuonna. Tehokkaimpia 2005ja 2006-malleja liikutti Linde MV 140 -hydromoottori. 70-luvun alussa Deutz Intracin ominaisuudet olivat sensaatio: etuja takanostolaitteet pikakiinnityksellä, voimanulosotto myös edessä sekä mahdollisuus ottaa esimerkiksi torjunta-aineruiskun säiliö reppuselkään taka-akselin päälle. 80-luvun lopulla KHD ja Daimler-Benz huomasivat jakavansa saman ongelman: hintavien järjestelmätraktorien myynti sakkasi samaa tahtia maatalouden kannattavuuden laskun kanssa. Daimler-Benz elvytti pikavauhtia jo keskeytetyn A60-projektin. 8+2ja 12+4-loviset Deutz-vaihteistot olivat suoraa lainaa 06-perheen perustraktoreista
Myös 06-mallisto ja siitä ehostettu 07-sarja olivat pitkäikäisiä. Valitettavasti laatikko oli vikaantuvaa sorttia, eikä takaisinvetoja voitu välttää. Nostolaitteella olisi voinut roikottaa Deutz DX 150:tä. Deutzin ja MWM:n yhteinen taival päättyi vuonna 2007 Mannheimin toimintojen myyntiin. Vuonna 1995 KHD oli Länsi-Euroopan kuudenneksi suurin traktorinvalmistaja ja neljäs leikkuupuimureissa. Kun traktoristi sai vaihteen päälle, hän saattoi nauttia Master Cabin ergonomiasta ja äänieristyksen tehosta. Merkkikin vaihtui. SDF Groupin traktoreiden Deutz-Fahrin, Samen, Hürlimannin ja Lamborghinin konepeltien alta löytyy edelleen Deutzin moottori, jonka historia yltää yli 150 vuoden taa. Se ei riittänyt KHD:lle. Kuva: SDF Historical Archives Vuonna 1888 perustettu intialainen pumpputehdas Kirloskar aloitti Deutz -traktoreiden lisenssivalmistuksen vuonna 1974. Vuonna 1992 kukitettiin miljoonas Deutz -traktori. Kaksisylinterinen Kirloskar D 3006 oli malliston vähäisin. Kauppa vaikutti Deutz -traktoreihin viiveellä. Imuja pakoventtiilien läpimitta kasvoi, polttoaineen kulutus laski. 5/2020 37. Suurimmissa malleissa DX 140 ja DX 160 oli Steyrin valmistama Powermatic-vaihteisto. Moottoriuudistus oli tehty jo vuotta aiemmin. Pienimmissä malleissa Deutz-Fahr DX 85 ja DX 90 oli uusi viisisylinterinen voimanlähde, ja Deutzin tekemästä vaihteistosta löytyi rattaita enimmillään 20+5-nopeuteen. Kuva: SDF Historical Archives ran Deutzin traktorin konepellin alla pörisi muu kuin Deutzin oma moottori: MWM:n ahdettu kuutoskone Agrostar-sarjan 160 ja 185 hv:n malleissa. Vuonna 1972 esitellyn 120 hevosen D 13006:n jälkeen eväät oli syöty. Yritys myi maatalouskonedivisioonan italialaiselle SAME Groupille ja keskittyi ydintoimintaansa moottoreiden valmistukseen aivan kuten sata vuotta aiemmin. Maataloustraktoreiden valmistus hiipui 80-luvulla, mutta Kirloskar valmistaa edelleen moottoreita ja puutarhatraktoreita. KHD:n suunnitteluosasto lisäsi kierroksia. Vuonna 1993 ensimmäisen kerEnsimmäisen DX-malliston huipulle asettui 200 hevosvoiman DX 230 vuonna 1980. Deutz yritti vastata kehitykseen tuottamalla parin vuoden välein 06-sarjaan tehokkaampia rautahevosia. Seuraavana vuonna Köln-Kalkin tuotantolinjalta rullasi 8005 A -malli, ensimmäinen nelikko-Deutz. Sylinterin halkaisijaa suurennettiin jälleen viidellä millillä. Uusi järeä 80–150 hv:n DX-mallisto tuotiin parrasvaloihin vuonna 1978. Jo 1968 paistateltiin uuden, trendikkään kulmikkaaksi muotoillun 24–86 hevosvoiman traktoririvistön kanssa. Kaikkiaan 2,7 miljoonaa moottoria valmistui. Kulmikas muotoilu uhkui voimaa. Kuva: SDF Historical Archives Deutz-Fahrin 80-luvun alun malliston ässäpuimuri M1620 Hydromat leveilee 18 jalan pöydällään synnyinsijoillaan Lauingenissa. Yli kymmenen vuoden tauon jälkeen Fahr palasi traktorikartalle, ja samalla myös leikkuupuimureista tuli Deutz-Fahreja. Viimeinen D 4507 -malli poistui tuotannosta vasta vuonna 1990. Vuonna 1967 pitkä L’Orange-pyörrekammioiden kausi alkoi olla ohi, kun FL812 D -suorasuihkutusmoottorit saivat tulikasteensa D6005ja D9005-malleissa sekä Unisuper-kantajatraktorissa. Voimanlähteeksi valikoitui KHD:n laajasta paletista 11,3 -litrainen 214 hevosvoiman V8. Muutaman vuoden päästä mallistoa lavennettiin alaja yläpäästä 75-220 hevosvoimaan. Muutokset tekniikassa olivat aluksi vähäisiä. Kahden vuoden päästä lyötiin vielä lisää löylyä DX 250 -mallilla; ahdetusta kuutoskoneesta tiristettiin 220 hevosvoimaa ja vääntöäkin oli vähintään riittävät 810 Nm kierroslukumittarin osoittaessa 1600 r/min. Osittain synkronoidussa powershift-laatikossa oli valinnanvaraa päättämättömälle traktorikuskille: 24 vaihdetta eteen ja 8 taakse (ryömintälaatikossa jopa 36+12). Maailman vanhin moottoritehdas osti vuonna 1985 maailman toiseksi vanhimman moottoritehtaan Motorenwerke Mannheimin (MWM). Juhlaa laimensi tietoisuus traktorija puimurimyynnin sakkaamisesta ja valmistuksen ylikapasiteetista Euroopassa. Fahrin punainen väripurkki pantiin kiinni 80-luvun jälkipuoliskolla. 18+6-vaihteiston käyttömukavuutta lisäsi kolmipykäläinen ZF-Powermatic S -pikavaihde. Boschin tandempumpun tuotto oli 81 l/min ja nostovoima oli 8150 kg. Same-Deutz-Fahr Group jatkaa Deutz-Fahr-traktoreiden valmistusta Samen tuotantolaitoksessa Trevigliossa ja KHD:n aikanaan ostamalla Ködel & Böhmin tehdasalueella Saksan Lauingenissa. Vuonna 1965 Deutzin traktoripesue sai uudet 05-loppuiset mallinumerot. Lisäksi tuotantoa on Kiinassa, Kroatiassa, Ranskassa, Turkissa ja Intiassa. Deutz pysyy lestissään Saksan ja koko Euroopan maatalous keskittyi ja tilakoko kasvoi vääjäämättä 70-luvun edetessä. Ilmajäähdytteisiä FL 912/913 -moottorisuvun versioita käytettiin traktoreissa ja maansiirtokoneissa aina 2000-luvulle saakka
Kaupan alalle myymäläautot merkitsivät huomattavaa reviirin laajennusta. Kauppa-auton maaseuturomanttisen kuvan takana on kilpailtu verisesti, paukutettu lakituvan vasaraa ja paiskittu ympäripyöreää päivää. Asiakaskunnalle auton saapuminen on edelleen tärkeä yhteisöllinen tilanne. Kauppa-autojen matkassa Vuoden 1966 Bedford-myymä läauto on esitelty Vanhojen Koneiden numerossa 2/10 38. MYYMÄLÄT PYÖRILLÄ Liikkuvia myymälöitä on liikkunut Suomen maanteillä parhaina aikoina reilusti yli tuhat
Alkoi syntyä kauppoja talonpoikien aittoihin ja tupiin. Suomessa Osuusliike Elanto varusti auton kaupaksi ja pani sen liikkeelle Helsingin reuna-alueille aikataulun mukaan vuonna 1932. Oikeutta käytiin lisää, ja vuonna 1935 Elannon saTeksti: Mari Immonen ja Mika Rassi Kuvat: Elinkeinoelämän keskusarkisto ja Helsingin kaupunginmuseo 39. Vaikka puodit veivät kulkukauppiailta asiakkaita, kiertäviä kauppasaksoja riitti silti. Se koki aluksi laukkuryssän kohtalon. Kauppapuotien perustaminen maaseudulle sallittiin 1859. Vähitellen kaupanpito ammattimaistui. Kielto jatkui Suomen suuriruhtinaskunnassakin 1800-luvun puoliväliin asti. Kuitenkin sitä olivat pitkään rikkoneet niin kaupunkilaiset salakauppiaat kuin idästä tulleet laukkuryssiksi kutsutut kulkukaupustelijat. Toimitusjohtaja Väinö Tanner sai kuin saikin käräjillä sakot. R uotsin vallan aikaan maaseudulla harjoitettu kaupankäynti oli Suomen alueella kiellettyä. Usein luvallistakin kiertäjää paheksuttiin siitä, että tämä tärveli viattomat maalaiset maailmallisen rihkaman houkutuksilla. Kauppa-autot maailmalta Suomeen Muualla Euroopassa liikkuvia kauppoja oli ollut jo aivan 1900-luvun alussa ja myymäläautoiksi katsottavia ajoneuvoja viimeistään 1920-luvulla. Yksityiset kauppiaat närkästyivät Elannon puuhista. Toisenlainen kiertolainen, Suomen ensimmäinen myymäläauto alkoi liikennöidä 1930-luvulla. Vuonna 1879 kulkukauppa sallittiin luvanvaraisena, mutta kauppaa tehtiin myös luvatta. Elannon kauppa-autotoiminta lakkasi toviksi. Osuusliike haastettiin oikeuteen laittomasta kulkukaupasta
Ainakin lastaus saattoi tapahtua useassa paikassa – esimerkiksi kaupalla, varastolla ja meijerillä. Autot olivat vielä lyhyitä ja kattotelineitä tarvittiin lisävarastoksi. Yhdessä nuo ilmiöt saivat aikaan koomisiakin tilanteita. Vanhoissa myymäläautoissa oli isojen kattoikkunoiden asemesta kapeat ikkunat seinän ja katon rajassa. Kenties heitä pidätteli se moraalinen ja juridinen moite, jota he olivat Elantoa ja kauppa-autoilua kohtaan aiemmin esittäneet. kot peruttiin. Lastaus ja purku olivat erityisesti huonompien lämmitysja kylmälaitteiden aikaan jokapäiväisiä toimia. Myymäläautot korvasivat näiden pienten myymälöiden menetetyt palvelut. Valtaosa myymäautoista edusti suuria tukkuliikkeitä, SOK:ta, K-ketjua, OTK:ta tai T-kauppoja. Töissä autossa M yymäläauton asiakas näkee omilla ostoksillaan vain murto-osan auton henkilökunnan työstä. Myymäläautot tarjoavat paljon tavallista kauppaa moninaisempia palveluja. Esimerkiksi sallittu pysähtymisetäisyys kiinteästä kaupasta oli aikoinaan säännelty. Myymäläautotoimintaa leimasivat sen suuruuden vuosina samat tunnusmerkit kuin vähittäiskauppaa yleensä: raju kilpailu ja jyrkkä poliittisuus. Näiden rinnalle nousee vielä ankara sääntely. Suomen lakiin se kuitenkin kirjattiin vasta vuonna 1941. Elannon kauppa-autoilu elpyi heti sakkojen perumisen jälkeen. Samalla myymäläautokauppa todettiin lailliseksi. Kaupan tunnukset Myymäläautojen määrä kasvoi räjähdysmäisesti 50-luvun puolivälistä alkaen. Yksityiset kauppiaat sen sijaan lähtivät joukolla mukaan myymäläautosouviin vasta 1950-luvulla. Tiettyyn puolueeseen kallellaan oleva asiakas saattoi vaivojaan säästämättä kävellä vastustamansa kauppaliikkeen ohi mieluisan Mäntyharjun osuuskaupan De Soto on ilmeisesti läpihengittävää mallia eli siinä on ovet korin molemmilla puolilla. Vanhat kauppa-autot olivat palvelumyymälöitä, joissa myyjä toi asiakkaan pyytämät tavarat tiskille. Henkilökunnan päivät venyivät hyvin pitkiksi, sillä enimmän aikaa auton pitää olla ajossa – tai pikemminkin avoinna reitillä. Tämän päälle tulivat auton myymäläpuolen huolto ja puhdistus, tarvittavat huollot varsinaiseen ajoneuvotekniikkaan, kassan ylläpito sekä muut kirjanpitotoimet. Asiakkaat kulkevat yhdestä ovesta sisään ja livahtavat toisesta ulos. 40 MYYMÄLÄAUTOT. Pitkä työpäivä lieneekin ainoa asia, joka ei ole myymäläautojen maailmassa muuttunut vuosien saatossa. Yksi kasvuun johtanut tekijä oli maaltamuutto, jonka myötä pienimmät maaseutumyymälät olivat joutuneet sulkemaan ovensa
OTK, TRADEKA Osuuskauppaliike jakaantui Suomessa vuosina 1916–1917 kahdeksi aatteelliseksi suunnaksi, sillä maaseudun tuottajien ja kaupunkien työväestön ja kuluttajien näkemykset eivät kohdanneet. Usean eri kauppaketjun ja tunnusten käyttö vaikeutti liiketoimia, joten 1970-luvulla Tukon kaupat yhdistettiin T-liikemerkin alle. Elannon Chevrolet-myymäläauto Helsingissä meijerin edessä vuonna 1932. 1990-luvun alkuvuosina Tuko ajautui taloudelliseen kriisiin, jonka myötä Tuko lopulta pilkottiin osiin. Alun perin K-kaupat olivat nimenomaan maaseudun kauppoja, mutta myöhemmin kauppaketju on ollut hyvin edustettuna myös kaupungeissa. Joissain autoissa palvelutiski oli takaosassa. Keskusjärjestö perusti myös oman tukkukauppansa Suomen Osuustukkukaupan eli OTK:n. KESKO, K-RYHMÄ Kesko syntyi vuonna 1940 maaseutukauppojen verkoston pohjalta, kun Savo-Karjalan Tukkuliike, Keski-Suomen Tukkukauppa Oy, Kauppiaitten Oy ja Maakauppiaitten Oy sulautuivat yhteen. Osuuskauppojen määrä kasvoi nopeaa tahtia, joten tarvittiin yhteistyötaho kauppojen välille. Työväenliikkeen suunnalle kallellaan olleet, edistysmielisiksi itseään kutsuneet jäsenet erosivat aiemmasta osuusliikkeestä ja perustivat oman keskusjärjestön Kulutusosuuskuntien Keskusliiton. TUKO Tukkukauppojen Oy aloitti toimintansa vuonna 1942 tavoitteenaan yhdistää pienten, lähinnä kaupungeissa toimivien tukkuliikkeiden toiminta oman keskusliikkeen alle. Myymäläautojen varhaisina vuosikymmeninä niiden rakenne vaihteli paljonkin. Myymäläautoa pidetään maaseudun ilmiönä, mutta niitä on kiertänyt myös lähiöissä ja kaupunkien liepeillä vaihtoehtona toisen keskusliikkeen myymälälle tai puuttuvan kaupan korvikkeena. Kuluttajille näistä muutoksista näkyvin oli T-kauppojen muuttuminen Spar-myymälöiksi. Kymmenisen vuotta perustamisen jälkeen maanomistajien aatemaailmaan pohjautunut SOK jakaantui kahtia, kun työväestöä edustaneet edistysmieliset erosivat siitä ja perustivat Osuustukkukaupan eli OTK:n. 80-luvulla OTK ja osuusliikkeet saneerattiin yhteen Eka-yhtymäksi, ja 90-luvulla uusien talousvaikeuksien myötä Tradeka Oy:ksi. Suomen Osuuskauppojen Keskusosuusliike SOK perustettiin vuonna 1904. Osuusliike Elanto Helsingissä oli näistä osuusliikkeistä tunnetuin. Moneen muuhun kaupan alaan liittyvän toimintansa lisäksi K-ryhmä on toinen suomalaisen päivittäistavarakaupan mahtitekijöistä Sryhmän rinnalla. Sittemmin SOK on laajentunut monenlaista muutakin liiketoimintaa harjoittavaksi Sryhmäksi, joka on nykyään Suomen ainoa osuuskaupparyhmä ja päivittäistavarakaupan jättiläinen. Nykyään Kesko ja itsenäiset K-kauppiaat muodostavat yhdessä K-ryhmän. Tukon tukkuja vähittäiskauppatoiminta on sittemmin kokonaan päättynyt. Nykyään Tradeka-konserni on luopunut toiminnastaan niin osuuskuin vähittäiskaupan alla. 1960-luvulla edistysmieliset osuuskaupat järjestäytyivät yhtenäiseksi E-liikkeeksi. 5/2020 41. Kauppaa ja politiikkaa SOK, S-RYHMÄ 1800-luvun lopulla perustettiin maahamme ensimmäiset osuuskaupat
Myös myymälätilan lämmittämisessä ovat konstit olleet monet. Myymäläautot muuttuivat viimeistään 70-luvun mittaan yleisen myymäläsuuntauksen mukana itsepalvelumyymälöiksi. Parhaina aikoina pelkästään Kiitokori teki useita kymmeniä myymäläautoja vuosittain. Aiemmin myymäläautoja sai pitää vain, jos sen omistajalla oli myös kiinteä kauppa. Kun autoista tuli itsepalvelumyymälöitä, myyjät alkoivat vähitellen jäädä henkilökunnasta pois ja kuljettaja ryhtyi hoitamaan istuimeltaan myös kassaneidin tointa. Toisaalta kauppatapahtuma autossa voi tänäkin päivänä hoitua nopeammin, jos myyjä poimii tavarat hyllyistä asiakkaan toiveen mukaan. Varhaiskaudella myymäläauto tehtiin sellaisesta alustasta, joka saapuvilla sattui olemaan. Ennen webastojen yleistymistä esimerkiksi rakennettiin lämmityslaitteeksi myymälän lattian alle putkisto, jossa kierrätettiin pakokaasut. Ensimmäisissä myymäläautoissa hytti oli useimmiten erillään kauppatilasta. Noina aikoina myymäläautossa oli useimmiten erikseen kuljettaja ja myyjä, joskus myyjiä touhusi ahtaissa autoissa useampiakin. Etulinjassa oli Kiitokori, jonka myymäläautovalmistus on jatkunut pitkälle tälle vuosituhannelle asti. Kun nokkamalleista siirryttiin bulldogeihin ja hetkuihin, myymälätilaa saatiin kasvatettua merkittävästi. Myyjältä vaadittiin usein myös lihanleikkuutaitoa, sillä lihatuotteet olivat mukana yleensä paloittelematta. Kauppa-autojen myyjien ja asiakkaiden välinen kanssakäyminen on tiivistä. Kiitokorin halpismallin kori oli mahdollisimman yksinkertainen ja siksi myös edullinen. Palvelu pelaa Myymäläautot olivat pitkään muiden suomalaisten kauppojen tapaan palvelumyymälöitä. Joskus huolettomampina aikoina asiakas, joka ei kauppa-autolle ennättänyt, jätti pysäkille ostoslistan, kauppakassin ja kukkaronsakin. Kiitokorin ensimmäinen myymäläauto valmistui 1954. Autojen asiakaskunta on lisäksi vanhentunut niin, että erityispalvelu on joissain tapauksissa välttämättömyys. Eräät toimijat perustivatkin tuottamattoman kivijalkakaupan vain saadakseen kannattavat myymäläautot liikenteeseen. Ostoskorit K aupat rakensivat varhaisimmat kauppa-autot itse linjatai kuorma-autojen alustoille. Kuvassa yksi Kiitokorin varhaisimmista kauppaauton korimalleista 1950-luvulta. Kuljettaja oli tavallisesti mies ja myyjä nainen. Sen jälkeen käyttöön vakiintui malli, jossa sekä ajaminen että kassatyö hoituvat samalta istuimelta. Tähän on ainakin kaksi toisiinsa kietoutuvaa syytä: Laaja henkilökohtainen palvelu on myyntivaltti, joka saattaa tuoda asiakkaan myymäläautoon pikemmin kuin isoon kauppaan. Joskus taas poliisi ja mittanauha kutsuttiin hätiin, jos etäisyyden riittävyydestä oli kauppiaiden kesken epäselvyyttä. Muita korivalmistajia ovat olleet ainakin Riihimäen autokoritehdas, Närpiön puu ja metalli, Teijon tehtaat, Kar-Pe, Nummela, Penko, Autokoritehdas Tuuri & Tuuri, Erikoiskori, Lehdon koritehdas, Valmet ja Ajokki. Usein myyjät tietävät jo etukäteen, mitä vakioasiakas on hakemassa. Jo 50-luvun tehdasvalmisteisissa myymäläautoissa oli sähköllä toimivia kylmälaitteita, mutta pitkään kylmätiloja jäähdytettiin myös jäällä. Myöhemmin alustoiksi vakiintuivat isot linja-autoalustat. myymäläauton pysäkille asti. 42 MYYMÄLÄAUTOT. Kiitokori suunnitteli myymäläautonsa yhdessä keskusliikkeiden kanssa, jotta ne olisivat palvelleet mahdollisimman hyvin tarkoituksessaan. Autojen henkilökunta on siis tarjonnut ja tarjoaa edelleen paljon tavallista kaupan myyjää tai kassaa moninaisempia palveluja. Niinpä pieniäkin kuormureita tai pakettiautoja koritettiin. Henkilökunnan piti siis siirtyä myymälän puolelle ulkokautta. Myöhemmin yleistyivät autot, joissa oli ovi ohjaamon ja kaupan välissä. 50-luvun mittaan alkoi myymäläautokorien teollinen valmistus. Näin ollen kuljettajan tehtäväksi lankesi myös auton lastaaminen tai vähintäänkin siinä auttaminen ja raskaampien kauppatavaroiden nostelu asiakkaille. Asiakas pyysi tiskillä haluamansa tavarat, jotka myyjä nouti. Kauppa-auton myyjä täytti kassin ja jätti sen pysäkille tai toimitti hyvässä lykyssä asiakkaan kotiovelle saakka. Ostoskasseja nostellaan ulos, tavaroita toimitetaan kotiin ja erikoistilauksia tehdään. Kiemuraiset säännöt aiheuttivat muitakin kiintoisia tilanteita, jotka kertovat myös kiertävien myymälöiden suosiosta
Samoin esimerkiksi juusto ja makkarat ovat nykyään pääosin tehdaspakattua tavaraa kuten muissakin kaupoissa. Toisaalta kauppa on toiminut toisinkin päin. Koska kyläkauppoja pantiin kiinni väen vähetessä, kirkonkylän kauppiaan kannatti paremmin kuin koskaan panna myymäläauto kiertämään syrjäkyliä. Näin sekä muuttoliike, tekninen edistys että kohonnut elintaso ovat olleet myymäläautotoiminnalle piristysruiskeita, joista on liian suurina annoksina tullut tappavia myrkkyjä. Mutta kun muuttoliike on yhä jatkunut ja voimistunut, kauppa-auton vanhaksi käynyt asiakaskunta on harvennut liki olemattomiin. Parhaina vuosina Suomessa ajoi yli tuhat myymälä-autoa, nyt ne voi jo laskea yhden ihmisen sormin. Tällainen on erityisesti 1960-luvulta lähtien jatkunut muuttoliike haja-asutusalueilta taajamiin. Myymäläautoissa on kulkenut niin rehusäkkejä, valopetrolia, mopoja, apulantaa kuin rakennustarvikkeita. Postipalveluita on tarjottu. Myymäläautojen päivittäistavaratarjonta on muuttunut vuosien saatossa yhteiskunnan muutoksen myötä. Vaikka muutamia uusiakin yrittäjiä on myymäläautotoimintaan viime vuosina tullut, perinteinen myymäläauto sellaisena kuin sen muinoin tunsimme on kuitenkin katoavaa kansanperinnettä. • Vuosien 2010 ja 2019 luvuissa on laskettu yhteen myymäläautot ja -veneet. Kirjastoja jäätelöautot kiertävät sinnikkäästi. Mitä myytiin. On muitakin kaksitahoisesti vaikuttaneita muutoksia. Erikoistavaraa on saatettu kuljettaa mukana varmuuden vuoksi tai asiakkaan tilauksesta. Erilaisia liikkuvia myymälöitä on alkanut vaeltaa teillä entistä enemmän, mutta ne ovat useimmiten tilapäishenkisiä erikoismyymälöitä, joiden toiminta ei ole aikataulutettua. Samalla elintason kasvun myötä ihmisillä alkoi olla varaa käydä usein ostoksilla. Vielä 60-luvulla maaseutuväestöllä oli poikkeuksetta lypsykarjaa ja kasvinviljelystä sen verran, ettei myymäläautoissa kannattanut myydä juuri lainkaan maitotuotteita tai perunaa. Mutta pian noista samoista syistä yleistyivät henkilöautot, joilla ihmiset ovat voineet hakea kerralla edullisesti tavaraa isosta marketista, ja kodin kylmälaitteet, jotka ovat johtaneet kaikenlaisen ruokatavaran suurempaan kotivarastointiin. Sama kehityskulku on voinut ensin edistää mutta sitten kasvaessaan tyrehdyttää kiertävää kauppaa. Sen myötä koitti aluksi myymäläauton kulta-aika. Myymäläautoja Suomessa 1955–2019 100 1955 1960 1970 1980 1990 2000 2010 2019 200 300 400 500 600 700 800 900 1000 Lä ht ee t: Ju ss i Le ht on en : ”V ie tte ly ks en va un u” ; Pä iv itt äis ta va ra ka up pa ry :n vu os iju lk ais ut 20 11 –2 01 2 ja 20 20 90 26 11 664 618 285 120 1228 HUIPPUVUODET Vuosina 1968–1973 kuluttajia palveli yli tuhat myymäläautoa ympäri Suomea. Asiakkailta on ostettu esimerkiksi kananmunia, vihanneksia, marjoja ja juustoa. • Koko tilaston luvut ovat suuntaa-antavia – yhtenäistä myymäläautotilastointia ei ole tehty. 5/2020 43. Se tappaa, mikä vahvistaa Muutoksen tuulet ovat riepottaneet myymäläautoa ylös ja alas. Liikkuvat palvelut eivät ole katoamassa mihinkään. Parhaina vuosina Suomessa ajoi yli tuhat myymälä-autoa, nyt ne voi jo laskea yhden ihmisen sormin. Sittemmin maitoa on myyty asiakkaan omaan astiaan ja muovipussimaitona ennen nykyisen tölkkimaidon yleistymistä. Teknologinen kehitys mahdollisti myymäläautojen kehityksen: ajoneuvotekniikka meni eteenpäin, samoin esimerkiksi kylmäkoneet, ja erityisesti kaiken kelvollisen kaluston saatavuus parani
Muutakin on siinä sivussa tullut tehtyä, ja työlaitteita on täytynyt kaiken ohella parannella ja valmistaa. Muitakin kärryyn käytettyjä osia on muokattu rajusti. Perä ei oikein kestänyt, ja tein siihen uuden kärryn perään.” Viimeinen yhtiön puita kuskannut traktori oli nelivetoinen Valmet 1100 valmistuksen loppupäästä. Homma alkoi Fordson Majorilla ja vinssipelillä. Traktorilla töissä Tauno palveli puunajossa ensin Tehdaspuuta ja sitten sen perillistä UPM:ää. Valmetien kärry Kahden Valmetin perässä palvellut vetävä kärry onkin kiintoisa sepän työnäyte. Välissä traktorina oli muun muassa Belarus. Talvisin se sitten sai peräänsä Valmet Terraa varten tehdyn kärryn. Eläkeherra tehtailee edelleen yhden tynnyrisaunan vuodessa. Hän on muokannut monet koneet uuteen uskoon tai tehnyt uusia käsillä olleista romuista. Tauno on tehnyt kärryn rungon käsillä olleista tarpeista. Juontokoneesta otin vinssin pois. Kärryssä on muunneltu Lokomon Tiekarhun teli, jossa on tasauspyörästönä Volvo 88 -kuorma-auton perä. M ikkeliläinen Tauno Liukkonen on rakentanut ja muokannut monet koneet työtarpeidensa mukaan. Taunon työsarkaa ovat olleet puun kuljetus ja työstö sekä puurakentaminen. Turvesuolle Tauno hommasi taloudellisemman Saksan-Natikan mallia 844XL. Työ on tehty taitavasti, sillä uutta rautaa ei ole käyTeksti ja kuvat: Mika Rassi Vinssi, jolla Tauno aloitti puunajon 70-luvulla, on yhä tallessa ja käytössä. OMIN KÄSIN Puusta ja turpeesta leipänsä ottanut Tauno Liukkonen on osannut koskea metalliinkin niin, että valmista on tullut. ”Kerran tein kantavan Terran ja silläkin ajoin. Liukkonen veti pari kesää Valmetin kanssa kääntäjää turvesuolla. Tauno muutti Tiekarhun suorat telikotelot keskelle nouseviksi ja sai näin maavaraa reippaasti lisää. 90-luvulla tulin pois, kun traktorimiehet joutivat lähtemään”, Tauno tarinoi. Tauno Liukkonen 44. ”Vuonna 1972 läksin metsään
Tällä tempulla Tauno sai toistakymmentä senttiä lisää maavaraa. Suorat telit on katkaistu ja nostettu keskeltä korkeammalle. Telikotelon muodonmuutokseen ei ole käytetty uutta rautaa, vaan leikattua tavaraa on hieman siirretty. Kärryssä on Terran kuormain ja sen jalka, mutta puomisto on Taunon taikoma. Telit ovat peräisin Lokomon Tiekarhusta, mutta niihin on naitettu kuorma-auton perä. Tauno muutti Tiekarhun suorat telikotelot keskelle nouseviksi ja sai näin maavaraa reippaasti lisää. Kärry on tehty kierrätysosista aika rajuin muutoksin. Tauno rakensi metsäkärryn aluksi Valmet Terran perään ja muunsi sen sittemmin traktorikäyttöön. 5/2020 45. Siirtopuomin kaksi teleskooppijatketta on toteutettu Fiskarsin tapaan – ensimmäinen jatke toimii hydraulisesti ja toinen ketjulla
Kuorma-auton ja Tiekarhun vetoakselit on yhdistetty hitsaamalla. tetty – koteloista on leikattu palat pois ja liitetty ne uudestaan yhteen. Valmet Terrassa aikoinaan katolla ollut kuormaaja on siirretty kärryn aisalle. Tällä höylällä on tehty rakennus poikineen. Puomi syntyi Fiskarsin vastaavan rakenteen piirustuksien pohjalta. Höylän juoksumetrimittari. Lattahihnojen tilalle on vaihtunut kiilahihnoja ja lietso on lisätty. Nyt siinä on kaksijatkeinen siirtopuomi, jonka ulommainen jatke toimii ketjulla. Tauno kuitenkin teki kuormaajan puomiston itse uusiksi. Hän kiersi yhden kevään sahaamassa mutta laittoi sitten sahalaitoksen kiinteästi kotipihalleen. Tauno siirsi vanhan höyläkoneen akselin päälle ja muutti sen sähkökäyttöisestä traktorin voimanottoakselilla pyöritettäväksi. Pihi asiakas voi vaivihkaa lautaa nostamalla välttää kaikkien metrien tallentumisen mittariin. Koneita puuta varten Hankkimaansa kenttäsirkkeliin Tauno laittoi akselin alle. 46 Seppiä ja mestareita Tauno Liukkonen. Pieniä muutoksia Taunon tekemässä lumilingossa ei laakereiden lisäksi juuri ole valmiita osto-osia. Kärryssä on myös kaksi vetoakselia
Liukkoselta saa savolaistyylisen arvion asiasta. Katolla oleva raitisilmasuodatin on Valmetin entisen omistajan eli Kouvolan kaupungin peruja. ”En suosittele etukuormaajaa.” Entä Valmetin kuuluisa polttoaineen nälkä. ”Harvinaisia Valmeteja, mitkä ehjänä pysyy”, sanoo mies itsekin. ”Kytkin meni turvesuolla perhana, piti purkaa siellä.” 5/2020 47. Jarruremontin on vanha isäntä taannoin myös tehnyt. Liukkonen hommasi Valmetin kolmisenkymmentä vuotta sitten. Renkaat ovat alkuperäset, mutta takarenkaat Tauno on pinnoituttanut. ”Riippuu vähän kuormituksesta. Väkevistä väkevin V almetin 100-sarjan suurempi neliveto on nykyään melko harvinainen traktori – ainakin työkuntoisena. ”Turbon ja pumpun minä vaihdoin. Akut ja lisäpolttoainesäiliö on siirretty ohjaamosta nokalle. Ei sielläkään kaikkia hengiltä rääkätty, kuten Tauno Liukkosen traktori osoittaa. Etuhaarukkaa Tauno pitää traktorin heikkona paikkana. Kun 1100 tuli Liukkoselle, siihen tehtiin täysi moottoriremontti. 1100-nelikko sai maastovärin pintaansa heti Liukkosen pihalle astuttuaan. Kytkinremontin joutui tekemään. Imusarjaan on lisätty välijäähdytin, mutta sillä ei mainittavaa vaikutusta suorituskykyyn ole ollut. Sen jälkeen isoa Vallua on korjailtu sieltä täältä. Pikkuisen syöpi, kun musta savu putkesta nousee. Ensimmäinen oli Kouvolan kaupunki, jonka hoteissa Valmet työnsi alueauraa. Hän on traktorin toinen omistaja. Kantokosketuksia saaneesta etuakselista on korjattu olkatappeja hitsaamalla. Kaiken on vienyt, mitä tankkiin on laitettu.” Ainakin Valmetin paikan turvesuolla perinyt International 844 XL on Taunon mukaan vähäruokaisempi. Öljysäiliön ja pumpun lisäksi nokalla ovat akut ja lisäpolttoainesäiliö. Niinpä se joutuikin useimmiten teollisuusja urakkakäyttöön, esimerkiksi turvesoille. 60-luvun päätteeksi esitellyssä traktorissa oli turboahdettu nelisylinterinen moottori ja 115 SAE-hevosvoimaa. Sekin vielä meni turvesuolla perhana, piti purkaa siellä”, Tauno manaa
on tehty myöhemmin. On vähän nopeampi niin.” Taunolla on monipuolinen höyläkone, jonka hän on aikoinaan purkanut pois eräältä höyläämöltä. Alun perin kitkavedolla toimivaan pöytään on pantu hydraulimoottori. Sillä on työstetty niin paksua hirttä kuin kapeaa ikkunanpokaa. Kone on muutettu sähkökäyttöisestä paikalliskoneesta traktorikäyttöiseksi ja liikkuvaksi. Osa teristäkin on itse tehtyjä. Tauno on vaihtanut liki kaikkien höylän lattahihnalaitteiden tilalle kiilahihnavehkeet. ”Terien asettaminen on tarkkaa. Eräs pois myydyistä itse tehdyistä koneista oli sähkökäyttöinen pyöröhirsisorvi, jossa yhdellä terällä sorvattiin hirsi pyöreäksi ja tehtiin varaus sekä nurkka. Ja terien pitää olla terävät.” Viime aikoina vähemmällä käytöllä ollut omatekoinen laite on nurkkakone, jolla tehtiin höylättyihin hirsiin salvokset. Purunpoistaja on lisätty, samoin kierretangolla toimiva korkeudensäätö. ”Mielellään tässä tarvitsee kaverin, koska siinä ei ole mitään ohjaimia. Yhtiön puunajon loputtua Tauno teki päätöikseen rantamökkejä. Kenttäsirkkeli ei ole kokonaan omaa tekoa, mutta paljon Tauno on sitäkin muokannut. Yhden miehen tehdas Mihin näitä kaikkia koneita on tarvittu. Parhaimmillaan Eräs Taunon alusta loppuun itse rakentamista koneista on tämä nurkkakone, jolla tehtiin hirsiin salvokset ja katkaistiin hirret. 48 Seppiä ja mestareita Tauno Liukkonen
mies valmisti tilaajalle rakennuksen avaimet käteen -periaatteella tyvestä puuhun nousemalla. Ikkunat ja ovet Tauno askaroi kotihallissaan samoista puista. Vielä löytyy nurkista ainakin kunnostettuja kiviporia, moottorisahoja ja metallintyöstökoneita. Tauno Liukkosen kanssa voi halutessaan hieroa kauppoja vanhoista työkoneista – tai vaikkapa uudesta tynnyrisaunasta. 5/2020 49. Kaikkia Taunon koneita ei ehditty visiitillä vilkaistakaan. Niitä on valmistunut noin yksi vuodessa, yhteensä tusinan verran. Eläkeherra ei enää pidä kaikista vehkeistään kynsin hampain kiinni, jos joku näitä sillä silmällä katselee. Välillä apuna oli myös Taunon vaimo Maire. Tynnyrisaunoja syntyy yksi vuodessa. Samalla hän kuitenkin aloitti pienempien rakennusten, tynnyrisaunojen tekemisen. Huolellisuutta vaativat esimerkiksi pyöreät ikkunanpokat. Yhden miehen tehdas teki mökkejä avaimet käteen -periaatteella. Eläkkeelle päästyään Tauno lopetti mökkien rakentamisen. Tauno Liukkonen kävi kaatamassa puut metsästä, toi ne Valmetilla omalle pihalleen, sahasi ne omalla sirkkelillään, höyläsi omalla höylällään ja työsti tarpeen mukaan muilla koneilla. Niinpä kenttäsirkkelille ja höyläkoneelle riittää yhä töitä. Lopuksi hän teki rakennuspaikalla vielä muuraushommat
Vuoroaan junakohtauksessa odottelee paikallisjunaveturi Pr1 762 ”Paikun” hieman harvemmin vetämä tavarajuna, joka suuntaa järjestelyreissullaan pian takaisin Kouvolaan. Ensimmäinen runko on Dm8, mutta numero jää hieman arvoitukseksi. Kuva: Jukka Martio 50. Heinäkuussa 1965 ollaan Vuohijärvellä vanhan Savon radan aikaan. Moottorikiitojuna MK77 on matkalla Helsingistä Pieksämäelle, josta ensimmäinen runko jatkaa Joensuuhun Moottoripikajuna 78:na ja jälkimmäinen runko Kuopioon MP77:na
Nykypäivänä suomalaiseen rautatiehistoriaan tähyilevän ihmisen nostalgiahermoon Porkkana iskee kuin väärinpäin nurmikolle jätetty harava – aina yhtä yllättäen ja varman napakasti suoraan kohteeseen. Rataverkolla liikkui yhä höyryvetureita, mutta moderni dieselkalustokin oli jo täyttä arkea. Nämä Dm8ja Dm9-sarjan junat syntyivät aikaan, jota moni pitää rautatieliikenteen kultakautena. PORKKANA YLI KYLIEN VR:N DM8JA DM9-DIESELMOOTTORIJUNAT Kun VR:n toiminnassa oli 50-luvulla päästy moottorikiitojunien makuun, oli Dm4-sarjan seuraajaksi 60-luvulla tiedossa tuoretta purtavaa paikallisja kaukoliikenteeseen. Eurooppalaisia vaikutteita haettiin yhä modernimmasta ja virtaviivaisemmasta Dm8ja Dm9moottorivaunukalustosta, joka oli kotimaista Valmetin tuotantoa. Teksti: Juha Pokki • Kuvat: Jukka Martio, VR, Valmet, Juha Pokki, Helsingin Kaupunginmuseo 51. O ranssi-valkoinen, ylväästi ylöspäin kohoavaksi veistetyllä venekeulalla varustettu moottorijuna sai helposti kansan suussa lempinimen Porkkana
1960-luvun loppua kohden kaupunkien välisessä kiitojunaliikenteessä oli kalustopulaa ja pääkaupunkiseudun paikallisliikenne sähköistyi. Vuosikymmenen vaihteessa Dm9-sarjaa alettiin vähitellen muuttaa kiitojunakäyttöön ja juniin lisättiin ykkösluokan osastot ja keittiötilat. Alkuperäisissä suunnitelmissa VR:n uusi kiitojuna oli hyvin pyöreä, mutta mitä lähemmäs valmistusta tultiin, sitä särmikkäämpi kokonaisuudesta terävöityi. Matkustamon ulko-ovet olivat kapeat ja aluksi käsikäyttöiset. Dm8-junat oli aluksi tarkoitettu paikallisliikenteeseen, mutta keväällä suunnitelmat muuttuivat. VR päättikin haluta tämän sarjan kaupunkien väliseen liikenteeseen. Asiaa käänneltiin vielä siten, että vuonna 1962 päätettiin paikallisjuniksi tilata teknisesti lähes samanlainen Dm9-sarja, mutta siitä tulisi nyt paikallisjunaversio Helsingin seudun liikenteeseen. Varsinainen tilaus lukittiin elokuussa 1961, mutta suunnittelua oli tehty jo pitkään kulisseissa: Rautatiehallitus oli kehottanut nimenomaan Valmetia luonnostelemaan tällaista junatyyppiä jo vuonna 1958. Aluksi tarjolla oli vain toinen luokka siihen kuuluvine penkkeineen eikä lainkaan keittiötä. 52 DM8JA DM9-DIESELMOOTTORIJUNAT. Suuret taiteovelliset eteiset ja toisen luokan istumajärjestely oli tehty massojen siirtoon. Dm9:ssä oli leveät paineilmakäyttöiset ovet ja laajemmat eteiset juuri ruuhkaisen paikallisliikenteen tarpeisiin. Rautateiden sähköistäminen odotti Suomessa vielä aikaansa, joten katse käännettiin dieselmoottorijuniin, joista oli saatukin jo kokemusta Dm4-sarjan ( Vanhat Koneet 4/20) myötä. Valmetin Lentokonetehdas ja Suomen Autoteollisuus vastasivat, Teijon Tehtaat jättäytyi kilvasta pois. Tarjouspyynnöistä kolme lähti suomalaisille tehtaille. Ulkomailtakin vastattiin, mutta Valmet osoittautui ylivoimaisesti edullisimmaksi hinnaltaan. Myöhemmin sisustus muutettiin Dm8:n malliseksi. Keskiraskaat moottorivaunujunat toimisivat suurten kaupunkien ja taajamien välillä paremmin, tehokkaammin ja edullisemmin kuin kevyet lättähatut tai raskaat veturivetoiset matkustajajunat. Valmetin linjapiirustus osoittaa, että Dm9 oli erityisesti paikallisliikenteeseen suunnattu moottorijuna. Vuonna 1960 lähetettiinkin peräti 18 tarjouspyyntöä tällaiseen liikenteeseen sopivasta kolmevaunuisesta moottorijunasta. Erot muodostuivat lähinnä siitä, että Dm8:ssa oli ykkösluokka mukavine säätyvine istuimineen ja keittiö. Porkkanaa sorvaamassa. Suunnittelu ja valmistus Vuonna 1958 VR ymmärsi, että raskas paikallisliikenne ja lähikaukoliikenne tarvitsivat aiempaa sopivampaa kalustoa
Kokonaisia junayksiköitä voitiin yhdistellä keskenään Dm8ja Dm9-sarjojen välillä, mutta rungot itsessään olivat käytännössä erottamattomia ja päätyjen moottorivaunut oli numeroitu pareittain. Moottori oli matala makaavan sylinteriasettelun vuoksi. MK77:n matkassa ollaan tässäkin Jukka Martion kuvassa. Tekniikka Kolmivaunuiset dieselmoottorijunayksiköt koostuivat kahdesta moottorivaunusta ja niiden välissä olevasta keskivaunusta, jotka kaikki olivat itsekantavalla korilla rakennettuja. Junan Breda-mahanalusmoottorit sijoitettiin aluksi suojaamattomana paikalleen, ja talven tullen jouduttiin suuriin vaikeuksiin jään ja lumen kanssa. Lumija jäätymisongelmat ja huolto-olosuhteiden hankaluus pakottivat Valmetin suunnittelemaan moottorin ympärille suojakoteloinnin. Se sijaitsi moottorivaunun lattian alla, ohjaamon ja keskiovien välillä. 5/2020 53. Tästä matka jatkui kardaanilla SelfChanging Gears -yrityksen valmistamalle Wilson CA3 -vaihteistolle, joka sisälsi kaksi planeettavaihdetta ja yhden suoran vaihteen. Telit olivat sveitsiläisen SIG:n valmistamia. Harjunjoen tienoo toimi aikanaan Ratavartijan kaunis Inkeri -elokuvan puitteina, mutta heinäkuussa 1965 siellä kuvattiin tämä Dm8. Ensimmäinen Dm8-runko keväisessä koeajossa. Huippunopeudeksi Dm8ja Dm9-moottorijunat kelasivat 140 km/h. Vetoteli sijaitsi moottorivaunun edessä. Kussakin moottorivaunussa voimaa linjaan tuotti yksi italialainen 12-sylinterinen turboahdettu 505-hevosvoimainen Breda D19SC12P -vastaiskudieselmoottori. Voima siirtyi kumikytkimen kautta planeettaesivaihteelle, joka nosti moottorin kierrosluvun samassa kotelossa sijaitsevalle Schneider-momentinmuuntimelle passeliksi. Dm8-vetoisissa junayksiköissä keskivaunu oli sarjaa CEikv eli ykkösja kakkosluokan päivävälivaunu keittiöllä. Talvikäytössä sijoitus oli ongelmallinen, koska moottori oli aluksi täysin suojaamaton erityisesti lumelta. Tämän paketin perässä oli vielä suunnanvaihtolaite ja viskokytkin, josta voima vietiin edelleen kardaaneilla kannatuslaakerin kautta vetotelin akselinkäyttövaihteille. Moottorin toisella puolella oli sitten apukäyttölaite, joka pyöritti kompressoria, generaattoria ja jäähdytysvesipumppua. Tämä haaste oli tiedossa jo tarjouskilpailun aikaan, mutta vasta ensimmäinen liikennöintitalvi 1964–1965 osoitti julman totuuden. Dm9-vetoisissa junissa sarja oli aluksi Eiv, toisen luokan päivävälivaunu, mutta myöhemmin muutostöiden myötä CEiv ja vielä CEikv
Muotoilu ja sisustus Moottorijuna on suurimmilta osin sekä ulkoa että sisältä sisustusarkkitehti Olavi Hännisen kädenjälkeä. Toisenkin luokan istuimisto oli vielä varsin viihtyisä ja väritykseltään hillitympää koulukuntaa. Siellä kaikilla oli niin mukavaa, varsinkin kun tässä luontevatunnelmaisessa mainoskuvassa taidetaan olla peräti Valmetin Lentokonetehtaan pihalla. Sisätilat eivät jääneet sen kalpeammiksi. Penkit oli aseteltu siellä neljän matkustajan vastakkaisiin ryhmiin, kun taas ykkösessä ei tarvinnut tuijotella tuntemattomia tai tuttujakaan kanssamatkustajia, ellei erikseen halunnut. Vasemmassa kuvassa pajoitetaan jo lopullista versiota, joka on hyvin erilainen. Samalla saattoi tehdä isomman tilauksen ruoasta, joka sitten lämmitettiin esivalmistelluista aineksista keittiössä ja tarjoiltiin asiakkaan paikalle. Kun sen olemusta arvioidaan, ei voi välttyä sanojen ”moderni” ja ”virtaviivainen” käytöltä. Ykkösluokassa nautiskeltiin oranssi-ruskeiden mukavuustuolien luksuriöösistä syleilystä. Oranssi-valkoinen kokonaisväritys viimeistelee moderniuden, olihan rautateillä totuttu aiemmin huomattavasti hillitympään ilmeeseen. Sisustuskaan ei liene aivan lopullista tuotantoerää. Kakkosluokassa puolestaan päästiin painamaan sinistä plyysiä, mutta sanottakoon, etteivät nämä alemman hintatason istuimetkaan olleet mitään pelkistettyjä jakkaroita. Junan lähdettyä reitilleen henkilökunta kiersi aluksi kärryn kanssa tarjoamassa kahvia ja pientä purtavaa. Käsinojat ja korkeat selkänojat toivat hienostuneisuutta myös tälle osastolle. Toki alun perin väritykseksi suunniteltiin sinisen ja harmaan yhdistelmää. Surusilmäiset ohjaamon etuikkunat luovat moottorivaunuille niiden tunnistettavan ilmeen. Ylemmän kuvan maketti, niin sanottu puumalli, on edelleen alkuperäisiä pyöreitä muotoja toistava. Myös valonheittimen sijainti on kuin nappina nenässä. Maltillisesti nousevan keulan lopullinen versio sai Valmetin suunnittelijoiden ja Hännisen yhteistyöllä sopivasti terävääkin särmää, vaikka alkuperäisissä luonnoksissa ja jopa Valmetin nikkaroimassa maketissa ulkoasu on huomattavasti pyöreämpi. Penkkien käsinojiin voitiin kiinnittää pieni taso tätä varten. Tarjoilupuoli hoidettiin tavalla, joka on nykyisin tuttu lähinnä lentokoneista. 54 DM8JA DM9-DIESELMOOTTORIJUNAT. Ykkösluokka matkusti kauden trendiväreissä oranssissa ja ruskeassa. Tarvittaessa tarjoiluhenkilökuntaa sai kutsuttua paikalle myös soittokellolla kuten lentokoneissa
Välivaunuista riisuttua Dm9-kalustoa nähtiin Turun seudun paikallisjunissa. Myös Dm9-junia valmistettiin 12 kappaletta, ja luovutukset tapahtuivat aikavälillä 14.10.1965–22.12.1966. Yhteensä junia valmistettiin 12 kappaletta alkuperäisestä 15 kappaleen tarjouspyynnöstä poiketen. Enimmäkseen Porkkanat romutettiin. Kun ongelmat saatiin vähitellen selätettyä, liikenne alkoi sujua koko kiitojunakaluston voimin. Lopulta 80-luvun viimeisinä vuosina Porkkanat sijoitettiin jälleen paikallisliikenteen käyttöön. Osa välivaunuista koki vielä hetken uutta elämää johdonvetotai koeajovaunuina. Talviliikenne oli erittäin epäluotettavaa, ja helmikuussa 1966 koko kalusto piti liputtaa sivuun kaupallisesta liikenteestä lähes puoleksitoista kuukaudeksi. Ensimmäinen ja varsinkin toinen talvi olivat kuitenkin kalustolle erittäin vaikeita aiemmin mainittujen moottorin suojausongelmien ja alustarakenteisiin pakkaantuneen lumen ja jään suhteen sekä esimerkiksi matkustamon ja ohjaamon lämmityksen takkuilun vuoksi. Ongelmistaan huolimatta Porkkanat olivat varsin suosittu matkustusmuoto 1980-luvun puoliväliä kohden Porkkanaliikenne alkoi kuitenkin vähetä. Kaksi Dm9runkoa on varastoituna Haapamäen Museoveturiyhdistyksen hallussa, ja niiden entisöintiä on viime vuosina viety eteenpäin. 5/2020 55. Alakuvassa Jukka Martion tunnelmallinen otos Haarankalliossa elokuussa 1968. Eeva Ristan vuonna 1975 ottamassa kuvassa taustalla sähköajan airut, Sm1-paikallisjuna. Iso osa Porkkanoista hylättiin vuonna 1987, ja viimeiset yksiköt poistuivat käytöstä vuonna 1990. DM8 JA DM9 VALMISTUSVUODET 1964–1965 (Dm8 5001–5024 ja keskivaunut 5501–5512) ja 1965–1966 (Dm9 5101–5124 ja keskivaunut 5601–5612) VALMISTAJA Valmet Oy Lentokonetehdas, Tampere LUKUMÄÄRÄ 12+12 kolmivaunuista yksikköä ISTUMAPAIKKOJA Dm8: 187 ja Dm9: 200, alun perin 232 MOOTTORI 2 × F.A. Se palveli nimenomaan niin sanottua lähikaukoliikennettä. Myös Dm8ja Dm9-kaluston palvelusaika alkoi olla ehtoopuolella tekniseltä kantilta katsottuna. Isotta Fraschini e Motori Breda D19SC12P, 12-sylinterinen bokserimoottori, diesel, 505 hv / 376 kW VAIHTEISTO sähköohjattu kolmiportainen planeettavaihteisto, Self-Changing Gears Wilson 19D/CA3 HUIPPUNOPEUS 140 km/h MITAT pituus kytkimineen 78,7 metriä, vaunukorin pituus 25,9 metriä, junan kokonaispaino ilman matkustajia noin 129–133 tonnia. Liikenne Koeajot Dm8-junilla alkoivat vuoden 1964 keväällä, ja VR vastaanotti ensimmäisen junan 20.5.1964. Viimeisen Dm8:n luovutus oli 9.7.1965. Rataosien sähköistyminen ja sitä myöten lisääntynyt veturivetoisten pikajunien käyttö sekä luonnollisesti myös autoistuminen vaikuttivat omalta osaltaan kysyntään, ja reittejä karsittiin. Käytännössä tämä tarkoitti junia Helsingistä muun muassa Joensuuhun, Jyväskylään, Kuopioon, Savonlinnaan, Turkuun, Vaasaan, jopa Ouluun ja Poriin sekä tietenkin kaikille merkittäville väliasemille näillä reiteillä. Loppu häämöttää. Ylemmässä kuvassa on palattu jo lähiliikenteeseen. Kesäkuussa tulleen tiedon mukaan projekti on kuitenkin äskettäin pysäytetty, eikä jatkosta ole tällä hetkellä tietoa. Pahimmillaan sisälämpötila putosi pakkasen puolelle. Viereisessä kuvassa hylätty Dm8 5003CEikv 5502Dm8 5004 -runko kirjoittajan kuvaamana Hyvinkään Konepajalla 1995
1980-luvun alussa DDR:ssä tarjottiin kokorunkokuljetuksiin ensisijaisesti kahta yhdistelmän vetäjää, raskas tuontiauto ja kevyempi kotimainen. Itä-Saksassa puukuljetuksissa traktoreita oli kuormaautoja enemmän vielä 1960-luvun puolivälin jälkeen. 56. Neljäkymmentä vuotta sitten pitkän puun kuljetuksiin oli tarjolla sekä kotimainen että isoveljen tekemä vetoauto, jotka molemmat varusteltiin DDR:ssä. Nämä 60-luvun lopussa esitellyt suositut automallit epäilemättä vaikuttivat voimakkaasti autojen lisääntymiseen Itä-Saksan puutavarakuljetuksissa. Suurin sallittu ja kenties mahdollinenkin nopeus kuorma päällä oli 50 Teksti: Mika Rassi Kokorunkokuljetukset Itä-Saksan puunkorjuussa oli vallalla kokorunkomenetelmä. Pian MAZiin kehiteltiin kuitenkin itäsaksalainen yhden akselin takapää. Sitä se oli myös itäblokissa, jossa kuljetettiin enimmäkseen kokorunkoa. Puunajoyhdistelmän perävaunu tehtiin Itä-Saksassa Warenin metsätekniikkakombinaatissa. Neuvostoliiton tukkikuljetuksissa sen perässä käytettiin kaksiakselista perävaunua, jollaista 70-luvun alkuvuosina tuotiin MAZin kaveriksi Itä-Saksaankin. Monessa muussa maassa tämä systeemi oli viime vuosikymmeniin asti harvinainen. Valkovenäläisen Minskin autotehtaan nelivetoinen MAZ-509 oli erityisesti pitkän puun ajoon tehty auto. Traktorit kuitenkin hävisivät nopeasti niin, että vuonna 1980 niitä ei enää ollut käytännössä lainkaan – ainakaan pitkän puun ajossa. MAZ-509-AE oli valkovenäläinen auto, jonka V6-moottori tuli Venäjältä Jaroslavlin moottoritehtaalta. M E T S Ä T A L O U S K O N E I T A S A K S A N D E M O K R A A T T I S E S S A T A S AV A L L A S S A V U O N N A 19 8 1 M eillä pohjolassa yleinen metsänkorjuun tapa on pitkään ollut tavaralajimenetelmä, jossa puut katkotaan määrämittaan jo metsässä. Vuodesta 1978 eteenpäin neuvostoautoon DDR:ssä kytkettävä perävaunu oli mallia HN 80.58/003. MAZin ja HN:n yhdistelmällä kuljetettavan puun tuli olla vähintään nelimetristä. Tuontiauto oli yllätyksettömästi Neuvostoliitosta kotoisin. Suurin hyötykuorma oli noin 12 800 kilogrammaa
BW 5 -vinssissä oli 45 metriä 12-millimetristä vaijeria. DDR:n hittikuormurista muokattiin myös pitkän puun kuljettaja. Kaksirumpuisen vinssin yhden rummun vetovoima oli 28 kilonewtonia. 57 5/2020. Suomessa IFA tuli tutuksi vain henkilöautomerkkinä. Vinssin käyttöpaikka oli niin MAZissa kuin IFAssa ulkona ohjaamon takana. Auto on tehty Berliinin likellä Ludwigsfeldin autotehtaalla, muu varustelu on peräisin Oberlichtenaun metsätekniikkalaitoksesta. Täysin itäsaksalainen puunkuljetusjärjestelmä
Valkovenäläinen nelivetoinen MAZ-509 oli erityisesti pitkän puun ajoon tehty auto. Kuormatun ajoneuvon ylin nopeus oli 60 kilometriä tunnissa, tyhjän 75 kilometriä tunnissa. Hieman MAZia pienempi kokorunkoyhdistelmä oli kokonaan itäsaksalaista tekoa. Vinssivarusteltu takavetoinen rekanveturi W 50 L/SH ja perävaunu HN 60.58 kuljettivat enimmillään noin 9800 kilogramman puulastia. IFA W 50 oli DDR:n hittikuormuri, jota valmistettiin vuosina 1965–1990 yli 500 000 kappaletta. Molemmissa perävaunuissa oli pneumaattisesti ohjatut jarrut ja sähköinen kauko-ohjaus tiukkoja käännöksiä varten. Tietysti omasta autoylpeydestä muokattiin myös pitkän puun kuljettaja. kilometriä tunnissa, tyhjänä sai ajaa 65 kilometriä tunnissa. Kun puutavara-autolla ajettiin tyhjänä, perävaunu vedettiin vinssillä veturin kyytiin. Sitä varusteltiin liki kaikkiin mahdollisiin ajotehtäviin, tuotettiinpa autoa vientiinkin. 58. Kaksirumpuinen vinssi oli itäsaksalaista tekoa. Molempien kokorunkoyhdistelmien tärkein työlaite oli sähköpneumaattinen vinssi BW 5, jolla puut lastattiin kyytiin. Myös tässä yhdistelmässä puun vähimmäispituus oli neljä metriä
TILAA KONEURAKOINTI KESTOTILAUS: 8 NUMEROA 72 90 www.facebook.com /koneurakointi www.instagram.com/ koneurakointi. Deeren Deeren Puh. 02-868 3000 | Eurajoki www.vrp-makela.fi ”PITÄISIKÖ TALLIN VANHIMMALLE HANKKIA UUDET RENKAAT?” Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.
Ajankohdan pyrimme pitämään tässä heinäkuun puolivälin tienoilla, tosin se hieman riippuu mahdollisista juhlatilaisuuksista, joita myös järjestämme.” Lisukkeena tämänvuotiseen tapahtumaan oli television Menneisyyden metsästäjät -sarjasta tutuksi tulleen Pekka Kupilan luento aarteiden etsinnästä metallinpaljastimen avulla. Tilan uudesta omistajakolmikosta ehti makkaragrillin äärellä ahkeroinut Janne Hokkanen hieman valottamaan tapahtuman taustaa. K önnölän matkailutila sijaitsee entisessä Kalvolan kunnassa Rimmilän kylän kupeessa kauniissa maalaismaisemassa. Hän kertoi että kuorma-autoväki kokoontui aamupäivällä Lempäälässä Teboil Pirkanhovin pihaan, josta letka lähti noin 60 kilometrin mittaista reittiä kohti Könnölää. Veteraanikuorma-autoyhdistyksen kanssa kanssa teemme yhteistyötä. Vetku ry:n puolesta tapahtumaa junaili Pauli Wiklund. Stenvallin väreissä oleva auto on juuri sellainen. 60. Könnölän matkailutilan pihapiiriin kokoonnuttiin samoissa merkeissä jo toisen kerran. Tapahtuman jälkeen paripyörät hajaantuivat omaan tahtiinsa kotiseuduilleen, kenties palatakseen ensi kesänä uudelleen matkailutilan leppoisaan tunnelmaan. Hyvin yleinen näky teillämme olivat nämä Mercedes-Benzin ns. Karu asianmukainen työkalu saattoi jossain elämänsä vaiheessa päätyä matkailuautoksikin. ”Tämä on toinen kerta, kun täällä vanhat kuormaautot kokoontuvat. Verhoista, kattoluukusta ynnä muutamasta muusta yksityiskohdasta voi päätellä, että tämä R. Könnölän pihamaalla saivat halukkaat myös kokeilla, josko nuolenpäitä tai riipuksia olisi joku esi-isämme aikoinaan maahan varistellut. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Viime vuoden viimeisessä numerossa tutustuimme Porvoon öljynjalostamon Bedford-sammutusautoihin. Tarkoitus on jatkossa hieman monipuolistaa tapahtumaa, vaikka piha-alueen koko hieman asettaa rajoituksia. Tilalla on hiljattain tehty sukupolvenvaihdos, mutta vanha pari Pirkko ja Mauri Könnölä on pannut alulle monet nykyisetkin tapahtumat. Vetkut Könnölässä 18.7. KALVOLA Könnölän kesäpörinät Hämeenlinnan Kalvolassa houkutteli kauniin suvisään myötä varttuneenpien paripyöräajoneuvojen omistajat maaseuturetkelle. Yleisöäkin tapahtuma kiinnosti. Könnölässä nähtiin Kalvolan kunnan palveluksessa ollut palo-Petteri. düsseldorfilaiset
Kunnat ja kaupungit kun yleisesti hankkivat kotimaisen kuorma-auton monipuolisella varustuksella, jolla sujuivat niin maa-aineksien kuljetukset kuin nostohommat ja talvikunnossapitotyöt. Könnölään saapui kaksi sinivalkoista nollasarjan Scaniaa. Taunus Transit ja Fordson edustivat kevyempää hyötyajoneuvokalustoa. Näilläkin on ollut tärkeä rooli pienissä kuljetuksissa tai remonttimiesten huoltohommissa. Kaksiakselisen Karhu-Sisun varusteista voisi uumoilla, että se on elämäntyönsä suorittanut julkisen sektorin leivissä. Ala-Maakalan Ilkkaan ja hänen ajokkeihinsa olemme saaneet tutustua vuosien varrella. 61. Viimeinen palveluspaikka nelivetoisella ja vaihtolavalaitteilla varustetulla autolla oli Lapin lennosto Rovaniemellä. Kun Kalevi osti auton huutokaupasta, oli Dodgen mittarissa ainoastaan 56 000 kilometriä. Tämä rekanveturi on rekisterikilvestä päätellen nähnyt urallaan niin kaamokset kuin yöttömät yötkin. Kalevi Luhtakallio kertoi Dodgestaan, että se on ollut ilmavoimilla hävittäjäkoneiden hinausautona. Meniköhän arvaus oikein. Melkoisella varmuudella mouhijärveläisen löytää Scanioineen sieltä missä vuosikertakuormurit kokoontuvat
Vetkuletka ajeli Könnölään Paulin Bedfordin johdolla. Tyrväältä oli Könnölän tiluksille saapunut tämä hienokuntoinen yksilö. Tarja ja Matti Keskinen olivat kunnostaneet vuoden 1975 Scania L80 S 46:n. Mukavan paikan koivun varjosta oli saanut tämä satanelikymppinen Scania. Akaalainen Pauli Wiklund on aktiivisesti mukana Veteraanikuormaautoseuran toiminnassa. Hanna Könnölä (vas), Janne Hokkanen ja Annamari Könnölä tietävät, että vanhat koneet ja ajoneuvot sopivat matkailutilan kesätapahtumaksi mitä parhaiten. Auton työura on alkanut Turussa ja jatkunut Punkalaitumella, josta se on vuonna 2009 siirtynyt Keskisille Järvenpäähän. 62 VETKUT KÖNNÖLÄSSÄ. Makuuohjaamollinen kakkossarjan nokka-Scania ei kauan ehtisi myyntipalstoilla roikkua
V esilahden seudun traktoriharrastajat tapasivat kokoontua lähistöllä järjestettyyn Kutalan sikahyvät hytittömät -tapahtumaan. Harrastajat tahtovat nähdä toisiaan ja vaihdella kuulumisia. Osa on mukana toisessa ja kolmannessakin polvessa. Nykyisin seutu alkaa olla tunnettu myös traktoritapahtumastaan. Jos kelit osuvat kohdalleen, Narvassa nähdään epäilemättä entistä suurempi joukko hytittömiä peltokoneita – eikä hytillisiäkään portilta pois käännytetä. Tuntuu hyvältä nähdä, kun isät ja pojat – tai äidit ja tyttäret – harrastavat yhdessä.” Hyvien kokemusten kannustamana Vesilahden seudun traktoriharrastajat ovat päättäneet panna vastaavat kekkerit pystyyn myös ensi kesänä. Paikalle tuli yli ensi kertaa verrattuna tuplasti traktoreita, tarkalleen 48 masiinaa. Tapahtumaa mainostettiin sosiaalisessa mediassa sekä ajamalla kylillä mainoksin varustetuilla traktoreilla. Totuttuun tapaan tapahtumapaikka on jälleen uusi, ja se löytyy osoitteesta Punkalaitumentie 230. ”Lähdettiin järjestämään omaa tapahtumaa kylän harrastajien kesken. Säiden valtiaskin oli suopealla tuulella. Tapahtumapäiväksi on valittu 24. Seudun idylliset maalaismaisemat ovat TV:n katsojille tuttuja maalaiskomedioista Peräkamaripojat, Mooseksen perintö sekä Turvetta ja timantteja. Muutama kopillinen kone ja pienoistraktorikin pellolla pyörähti, ja kaikkiaan masiinoita oli päälle yhdeksänkymmenen. Teksti: Kari Mattila Kuvat: Jukka Vuorenmaa Hytittömät Vesilahdella 18.7. ”On mukava huomata, kuinka tapahtuma on onnistunut tavoitteessaan, eli on saatu myös nuoria mukaan. NARVA Pirkanmaalla sijaitsee pieni Narvan kylä, joka on tunnettu markkinoistaan jo vuosisatojen ajan. Jatkoa luvassa Tapahtumajärjestäjiä ilahduttaa erityisesti se, että osallistujien ja yleisön joukossa näkyi kaikenikäisiä ihmisiä eikä suinkaan pelkästään miesväkeä. Tämän kesän traktoritapaamisen näyttämöksi varattiin 6,5 hehtaarin pelto. Saapuipa eräskin peräti Enontekiöltä saakka lajitovereitaan tapaamaan. Kylältä pellolle Ensimmäinen kokoontuminen innosti suunnittelemaan seuraavaa. 63. Pienen ynnäilyn jälkeen kävi kolmannen tapahtuman saldo selville: hytittömiä traktoreita vieraili 86 kappaletta. Kutalan tapahtuman siirryttyä historiaan Vesilahden traktorimiehet rupesivat puuhaamaan korvaavaa tilaisuutta tilalle. ”Huomattiin, että tämmöiselle on selvä sosiaalinen tilaus. heinäkuuta. Lähialueiden lisäksi traktoreita tuotiin näytille muun muassa Heinolasta ja Nurmijärveltä. Ponnistelut eivät valuneet hiekkaan. Taustalla on sekin, että tahdotaan näyttää ihmisille, millaisilla koneilla on aiemmin töitä tehty.” Toinen tapahtuma pidettiin maatalouskoneiden omimmassa ympäristössä eli pellolla. Ensimmäinen järjestettiin tuossa kylällä, ja tuolloin paikalle kokoontui 23 traktoria”, muistelee Ari Arvela, yksi tapahtuman puuhamiehistä
33 D:n valmistus alkoi 1957 ja päättyi 1959. 64. Valmet 33 D oli Suomen ensimmäinen sarjavalmisteinen dieseltraktori. Hytittömien joukkoon oli livahtanut muutama kopillinenkin kone, joiden joukosta esiin nousi Muir-Hill 121. Turboahtimen sovittelu ahtaaseen konehuoneeseen vaatii kekseliäisyyttä. Narvassa nähtiin kolme erilaista näkemystä aiheesta. Tyrvään suunnalta paikalle saapuneella Zetor-kolonnalla oli osuutta asiaan. Nokkela kaveri antaa mielikuvituksen lentää ja panee ahtimen sinne, missä ei ole tilasta puutetta. Zetorit olivat hyvin edustettuina. Brittivalmisteiset nelikot ovat kotimaassaan arvostettuja työjuhtia. Nelivetoinen MAN 4 P 1 merkin viimeistä traktorivuosikertaa 1963. Aarre Hutkon vuodelta 1957 on pantu oikein komeaan kuntoon. Omin kourin väsätyt pikkutraktorit piristävät kummasti mitä tahansa tapahtumaa
5/2020 65. Haapaniemen Vesan punainen Steyr 18D on sympaattisen näköinen ilmestys. Tarjolla oli matkantekoa niin patinoidun kuin viimeisen päälle entisöidyn koneen vetämänä. Toyota Land Cruiser on saanut helmoihinsa turkkipeltiä ja moottorin imupuolelle snorkkelin vedessä kahlaamista helpottamaan. Zetorien väliin pysäköitynä sen erikoinen muotoilu korostuu entisestään. Halukkaat pääsivät kokeilemaan, miltä meno maistuu traktorin vetämän kärryn kyydissä. Traktoriparaati oli yleisölle päivän kohokohta, ja reitin varrella räpsittiin ahkerasti valokuvia muistoksi
Paikalle tulikin runsaasti sumpinjanoista väkeä. Lisäksi konepajalla valmistettiin muun muassa perunaja sokerijuurikaskoneita. Onpa näyttelyyn löydetty yksi Jukon heinälinjan vehjekin. heinäkuuta eli päivää ennen Lauri Junnilan syntymäpäivää museolla oli kahvitarjoilu. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Museon miljöö on sellainen, että tulija virittyy jo saapuessaan oikeaan tunnelmaan. Ryhmät pääsevät tutustumaan museoon vierailusta etukäteen sopimalla. Se teki maassamme pioneerityötä kylvölannoittimien saralla 60-luvun lopulla. 10. Pian toiminta kuitenkin siirtyi verstaan perustajan Lauri Junnilan kotopitäjään Mynämäelle. Museoon on saatu Jukon tiettävästi viimeinen rautapyöräinen yhdistelmäkone. 66. Kaffet Juko-museol 10.7.2020 MYNÄMÄKI Lauri Junnilan syntymäpäivän kunniaksi Jukon maatalouskonemuseolla kävijöille tarjoiltiin kahvit. Joukossa oli monta vanhaa jukolaista ja Jukon koneiden käyttäjää mutta yhtä lailla nuoria maatalousperinteestä kiinnostuneita ihmisiä. J unnilan konepaja aloitti toimintansa Salossa 1940-luvun lopussa. Juko muistetaan yhtenä Suomen suurista siemenkylvökonetehtaista. Siellä paikallinen kotiseutuyhdistys Wirmo-Seura on muun teollisuusperinteen tallettamisen ohessa koonnut pienen museollisen Jukon maatalouskoneita. Jukon maatalouskoneiden näyttely on teemaan sopivasti vanhan navetan vintillä. Museo on vuosittain yleisesti avoinna kaksi kertaa: Lauri Junnilan syntymäpäivän tienoilla heinäkuussa ja Mynämäki-viikolla elokuun alussa. Tämä Sunilan kartanon vuonna 1927 valmistunut ja aikanaan edistyksellinen 48 eläimen navetta on jo sellaisenaan näkemisen arvoinen rakennus
Se tulee kiinni traktorin etukuormaajaan. Sen avulla kanttipaalit sai koottua ja nostettua esimerkiksi kärryn kyytiin. Kylvökoneiden vaihdelaatikot olivat tuttuja kummallekin. 050 408 5798 67. Jukon tulipalossa vuonna 1967 syntyi tällainen taideteos. Tästä perunankokoojarummusta Jukon tarina alkoi. Työntekijöitä oli enimmillään liki 300. Kone on nostolaitesovitteinen, eli Juko hyppäsi viljankylvökoneissaan suoraan traktoriaikaan. Lauri Junnila keksi rummun vuonna 1948, ja seuraavana vuonna perustettiin konepaja. Valmistusvuosi on 1956. Tämä on kylvökone numero kolme ensimmäisestä viiden kappaleen sarjasta. Käykää Juko-museolla ja ottakaa selvää. Myös serkukset Valto ja Martti Martelius ovat molemmat olleet aikoinaan Jukolla töissä. Juko oli parhaina aikoinaan iso työllistäjä Mynämäellä. Mikä se on. Näitä pieniä perunanpesijöitä tehtiin jo Salossa 40-luvun lopulla. Paalinkerääjä on harvinaisempi Jukon tuote. JUKON MAATALOUSKONEET • Sunilantie 90, 23100 Mynämäki • Avoinna ryhmille sopimuksen mukaan, ryhmäkäynnit p
Museo on auki kesäkuun alusta syyskuun loppuun. Paikalta löytyy tuolloin varmasti myös ilmailumuseoyhdistyksen innokkaita jäseniä matkaoppaiksi historian ilmojen teille. Tänä vuonna portti on ollut pennittömällekin avoinna 27.6. Sotien jälkeen kentällä jatkui purjelentotoiminta. L appeenrannassa Lentokentän kaupunginosassa on monenlaista ilmaliikenteeseen liittyvää toimintaa. kaikille ilmainen pääsy Teksti: Mika Rassi Kuvat: Mika Rassi ja Jukka Vuorenmaa 68. Viimeisen kerran ennen museon sulkeutumista sisään pääsee ilmaiseksi lauantaina 26.9. ja 26.7. Sotakoneita Lappeenrannassa Alueella oli tsaarin vallan aikaan ratsuväen harjoituskenttä. ma–pe klo 12–18 • pääsymaksu aikuisilta 5 euroa, lapset ilmaiseksi • avointen ovien päivänä 26.9. Ne ovat edelleen puolustusvoimien omaisuutta ja museolla vain säilytyksessä. KARJALAN ILMAILUMUSEO • Lentokentäntie 37, 53600 Lappeenranta • avoinna 1.6.–25.9. Ilmailumuseon avoimet ovet 27.6. LAPPEENRANTA Karjalan ilmailumuseon tämän vuoden ensimmäinen avoimien ovien päivä pidettiin kesäkuun lopulla hellejakson lopuksi. Auringon paahteessa kansa sai ihastella ilmavoimien eläköitynyttä konekalustoa. Talvija jatkosodan aikana Lappeenrannan kenttä oli jälleen sotakoneiden vilkkaassa käytössä. Tarinat hylkyjen taustalla ovat kiehtovia, sillä niiden talteenotto onnettomuuspaikoilta tai löytynyt esineistö on voinut tuottaa isojakin yllätyksiä. Museolle saapuvaa tervehtii pystypäinen Folland Gnat -hävittäjä. 2001 Kaakkois-Suomen ilmailumuseoyhdistys perusti alueelle Karjalan ilmailumuseon vaalimaan sekä paikallista että kansallista ilmailuhistoriaa. Siellä sijaitsee kaupallinen lentosema, ja Lappeenrannan ilmailuyhdistys toimii samalla alueella. Näin Lappeenrannassa käynnistyi hävittäjälentäjäkoulutus. Se kuitenkin päättyi pian, kun Utin lentotukikohta valmistui ja Lappeenrannan koneet siirtyivät sinne. Sinne lensivät vuonna 1918 Suomen tuoreiden ilmavoimien koneet Antrean kelirikosta kärsineestä tukikohdasta. Kesän mittaan pidetään vuosittain kolmet avointen ovien päivät. Kesämuseon kokoelmissa Ilmailumuseon näyttelyesineistä suurimmat ovat Suomen ilmavoimien vanhoja hävittäjiä ja muita sotilaslentokoneita. Näyttelyhallien viileydessä esiteltiin muun muassa viime sotiemme aikaisia hylkyjä ja niiden tarinoita. Pisteenä iin päällä on kuitenkin Karjalan ilmailumuseo, jonka ansiosta paikan pitkää sotailmailuhistoriaa yhä vaalitaan. Lentokoneiden lisäksi esillä on muun muassa erilaisia lentokonemoottoreita, pienoismalleja ja ilmatorjunta-aseita. Museossa on myös paljon hylkylöytöjä lähinnä viime sotiemme ajalta
Pääroottorin halkaisija on 21,19 metriä. Jos halusi, museokenttää pääsi katselemaan MiG-hävittäjän ohjaamosta käsin. Sen jälkeen Mi-8T on palvellut Utissa vielä vuoteen 2002 asti. Asennus on siis periaatteessa helppoa, mutta yksi lapa painaa 180 kilogrammaa. Roottorin lapa tulee vain kahdella pultilla kiinni. Venäjän Kazanissa valmistettu ja vuonna 1974 ensilentonsa tehnyt Mi-8T-kuljetushelikopteri on osallistunut Estonian pelastusoperaatioon. Alumiinirakenteisen helikopterin kyydissä meteli on kauhea. Kopterissa on kaksi TV2-117-suihkumoottoria, joiden yhteisteho ilmaan nousussa on 3000 hevosvoimaa ja kulutus tietysti melkoinen. Museohallissa on esillä niin suomalaisia, saksalaisia kuin venäläisiä hylkyjä tarinoineen. 69. Talvisäilytystä varten lavat otetaan pois, joten sekä säilytysettä esittelykuntoon saattaminen vaatii museon porukalta työtä
Pari vuotta sitten museo osti Nurmijärveltä harjoitushävittäjä VL Pyryn rungon. Ne varustettiin Arden-rullatykeillä, jotka kiinnitettiin ilmanottoaukon viereen koneen kyljelle. Koneessa on vain yksi suihkumoottori, joten se on hyvin kevyt hävittäjä. Pyry tunnettiin hankalana ohjattavana ja siksi onnettomuusherkkänä koneena. 1910-luvun moottoriksi Fiat oli edistyksellinen, sillä siinä oli neljä venttiiliä joka sylinterissä. Brittiläinen Folland Gnat oli Suomen ilmavoimien ensimmäinen yliäänikone. Museolla on paljon mielenkiintoisia lentokonemoottoreita. Kun kone kävi yläilmoissa pahimmillaan monen kymmenen asteen pakkasessa, kone ja tykki olivat kylmiä kuin mikä, mutta vanha nauha piti purkaa tykistä paljain käsin näpit arvatenkin aika kohmeessa. Silti niitä oli käytössä 50-luvulle asti. Se löydettiin ja nostettiin vedestä vasta vuonna 1980. Volvon nokalla olevaa generaattoria käytetään lentokoneiden käynnistämiseen. Boforsin 40 millimetrin ilmatorjuntakanuunoita valmistettiin myös Suomessa lisenssillä. Museolla voi särmä soturi edelleen ottaa tuntumaa kanuunaan. Niitä oli puolustusvoimien käytössä talvisodasta lähtien vuoteen 1992 asti. Volvon takana toinen ruotsalaiskone Saab 35 Draken. Hansoja valmistettiin Suomessa paljon, peräti 120 kappaletta. HansaBrandenburgin lisenssillä Suomessa 1920-luvulla valmistetussa A.22 Hansa -vesitasossa oli Fiat A.12 -moottori. Tämä moottori on ollut koneessa, joka upposi harjoituslennolla Parikkalassa vuonna 1925. Volvo itse siirtelee koneita sisään ja ulos tarpeen mukaan. 70 KARJALAN ILMAILUMUSEO. Tämä kone on valmistettu 1941
Jorma Kettusen rakentama kopio Nieuport 17 -lentokoneesta nousi taivaalle ensi kerran vuonna 1992. Yksi tällainen kone on nimittäin tiettävästi saapunut Lappeenrantaan 1918, kun Suomen ilmavoimien ensimmäinen maalentoasema Antreassa suljettiin kelirikon takia ja toiminta siirrettiin Lappeenrantaan vanhalle ratsuväen harjoitusalueelle. M-100-moottoreita tehtiin Neuvostoliitossa 1930-luvun lopulla Hispano-Suizan myöntämän lisenssin turvin. Aika velikulta se venäläinenkin. Ranskalainen Fouga Magister on puhtaasti harjoituskone. Suomeen hankittiin 18 Fougaa Ranskasta, ja Valmet teki lisenssillä 62 konetta. 5/2020 71. Kone on siis museoalueen ilmailutoiminnan yksi alkupiste. Ilmavoimissa mekaanikkona 60-luvun alussa palvellut Kaapo Pulkkinen on ilmailumuseoyhdistyksen varapuheenjohtaja. De Havilland Goblin -suihkumoottoria käytettiin de Havillandin Vampire-suihkuhävittäjässä, jota koelennettiin toisen maailmansodan aikoihin. Juttu rönsyili luontevasti syvälle historiaan, ja pientenkin näyttelyesineiden taustalta löytyi suuria kertomuksia. Kone upposi suohon ja se nostettiin myöhemmin kuuden metrin syvyydestä lentäjineen päivineen. Ilmavoimat käytti Fougaa peräti kolmekymmentä vuotta vuosina 1958–88. Tositoimiin sen Turbomeca Marboré II -suihkumoottorit olisivatkin melko heikkotehoisia. Kaapo kertoi koneista sekä yleistietoja että omia kokemuksiaan. Yksi tällainen kone ammuttiin alas Ylämaalla sodan aikana. Museon kone on Valmetin valmistama 60-luvun alusta. Vuonna 2005 Kettunen luovutti koneen Karjalan ilmailumuseolla. MiG-hävittäjissä on edessä ilmanottokartio, jota vedetään sisään päin sitä mukaa kuin halutaan lisää tehoa. Sinne kone tavallaan kuuluukin. Suomeen hankittiin Vampireja 50-luvulla, ja niiden myötä Suomen ilmavoimat siirtyi suihkukoneiden aikaan. Näitä käytettiin kaksin kappalein muun muassa Tupolev ANT-40 -pommikoneissa. Lentäjä ei ollut aikonut reissuaan yksinomaan työmatkaksi, sillä hänen hallustaan löytyi muun muassa kondomeja. Museon kolmesta MiGistä tässä ovat kaksipaikkainen koulukone 21UM ja jokasäänhävittäjä 21bis. V12-moottoreissa tilavuus oli 36 litraa, teho päälle 800 hevosvoimaa ja paino viidettäsataa kiloa
Kuorma-autojen ja traktoreiden markkinoilla alettiin tottua tuonnin vapauteen. Toisaalta kesän maatalousnäyttelyissä esillä ollut nelivetoinen Dexta jäi vaille huomiota. K un 60-luku alkoi, Suomessa elettiin vahvaa talousnousun aikaa. Tourulan tehtaalla valmistui 2600 Valmetia, noin neljänneksen enemmän kuin edellisvuonna. Puunjalostusteollisuus jaksoi hyvin, ja puun kysyntä kasvoi. Vuoden mittaan maahan tuli yhteensä 14 973 pyörätai telatraktoria. Mullistavia koneuutuuksia ei esitelty, mutta paljon uutta kuitenkin. Massey Fergusonilla oli tarjolla uusi 40-hevosvoimaiseksi vahvistettu malli 35-traktorista. Keskusliike OTK tuli entistä näkyvämmin traktorikauppaan mainostaen MANia varsinkin nelivetoisina. Uutta oli pakettiautojen tuonnin vapauttaminen. Koneiden ja laitteiden käyttö kasvoi nopeasti ja laajasti kaivinkoneista kotitalouden koneisiin saakka. 60-luvun mittaan se laskukausista huolimatta muutti perusteellisesti valtakuntaamme. Konevuosi 1960 Koneellistumisen mullistus pääsi alkamaan taloudellisesti hyvänä aikana. Kirjanpitotilojen tulokset olivat varsin myönteisiä. SMK mainosti, että ”McCormick vetää Teille pitemmän korren”. Tarjolla oli erityisesti kymmenvaihteinen ja 35-hevosvoimainen B-275-malli. Power Majoreita suosittiin metsätöissä. Uusi tulokas oli neuvostoliittolainen DT-20-traktorikin. Maataloudessa elettiin kohenevia aikoja. Vilkkaasta traktorikaupasta ilmestyi kevätkaudelKoneistumisen vuosikymmenen vilkas alku 72. Fordsonit olivat traktoreiden kärkimerkki 4223 uuden traktorin myynnillä. Näyttelyihin oli Kesko tuottanut halkileikatun version Fahr D 177 S -traktorista, mutta mittavaa kysyntää ei kertynyt. David Brownin Implematicia mainostettiin ahkerasti, merkki pysyi suosituimpien joukossa. Traktoreiden tuonnissa tehtiin ennätys. Olot suosivat konekauppoja
Ne kaikki olivat osana nopeasti yleistyvää koneistumista. Ford-liikkeiden kautta hankittiin työkoneita ja -välineitäkin. Tässä Ekströmin tarjontaa maanrakennustyömaille. Hankkija, Kesko ja SOK järjestivät omia konepäiviään, joissa esillä oli traktoreita, moottorisahoja, mopedeita ja kotitalouskoneita. Kun hevostyön verokohtelua oli kiristetty, metsäalan järjestöt esittivät maan hallitukselle yhteisen vetoomuksen hevostyön puolesta. 5/2020 73. Maamiesseurat eri puolilla järjestivät paikallisten koneliikkeiden tuella koneiden esittelyitä. Ford-liikkeet aloittivat ”rehti kauppa”tunnuksella käytettyjen traktoreiden myyntijärjestelyn. Rekisteritilastoissa traktoreita oli vuoden lopussa yhteensä 87 077 kappaletta. Pienenä esimerkkinä kenttäväen kiinnostuksesta voi mainita, että huhtikuun lopulla Oripäässä Lions Clubin järjestämillä markkinoilla käytetyt traktorit ja maatalouskoneet kävivät kaupaksi mutta autot eivät. Töitä tehtiin traktorikäyttöisillä Härmä-maansiirtokauhalla, JCB-ojankaivurilla, Keskikunnan Koneen Veto-kauhalla, Tammisillan perkauskauhalla, Raahe Oy:n Temmes-kaivurilla sekä Viljanmaan Konepajan Kämmen-maansiirtolaitteella. Joillekin valmistajille Ford-liikkeet olivat tärkein myyntikanava, mutta paljon oli sellaista kalustoa, jota myytiin muissakin konekaupoissa. Sellaisia oli hankittavissa useista eri liikkeistä. Kesän mittaan koneita oli tietenkin esillä maatalousnäyttelyissä. Käytetyt koneet luokiteltiin kunnon mukaan yhtenäisellä kaavalla. Pillarien lisäksi esillä oli monipuolinen valikoima niin Allis-Chalmerseja, Michiganeja, Internationaleja kuin Vickersejä ja Volvojakin. Ekströmin Koneliike edusti varsinkin englantilaisia valmistajia. Kahdessa vuodessa traktorien määrä oli kasvanut 14 000:lla ja hevosten vähentynyt 17 000:lla. Se oli järeiden koneiden merkkinä tullut sotien jälkeen niin tutuksi, että pillareiksi tai katepillareiksi sanottiin yleisesti muunkin merkkisiä alan koneita. Tarvetta olikin, sillä 60-luvun alkaessa vain kahdeksan prosenttia pelloista oli salaojitettuja. Näyttelyn järein työkone oli 40-tonninen Caterpillar D9 -raivaustraktori, jota urakoitsijat pääsivät hiukan kokeilemaankin. Caterpillareita oli tarjolla moneen sarjaan ja työhön. Tällainen kehitys huolestutti metsäalan väkeä. Santahaminan konepajalla valmistetut Hydro-kaivurit olivat urakoitsijakalustoa. Horndraulic-kuormaaja edusti maatalouden töihinkin sopivaa järeysastetta ja hintaluokkaa. Maatiloilla oli tuolloin noin 228 000 hevosta. Ruotsalaiset Junetiehöylät olivat tavallisin vaihtoehto kotimaisille karhuille, kun valtakunnassa oli meneillään valtateiden rakennustöitä ja vilkasta pienempien teiden kunnostusta. Moottorisahoja oli Suomeen tuotu jo yli 50 000. Fordson oli maanrakennustöissä urakoitsijoiden suosima traktori. Kevyempi ja maatalouteen kuuluva maan siirtely oli hyvin esillä Etelä-Pohjanmaan maanviljelysseuran järjestämässä konenäytöksessä Lapualla. Esillä oli pitkälti toista sataa konetta ja alalla tarvittavaa laitetta kuormaajista ja kaivureista porakoneisiin ja maansiirtoautoihin. Maata siirrettiin isoilla ja pienillä Suomen laajin maansiirtoalan näyttely järjestettiin toukokuulla Sipoon Notsjössä. Santahaminassa riehuneen tulipalon jälkeen nuo kaivurit saivat Vammas-merkin uuden tekoseutunsa mukaisesti. Yhtiö kehaisi aloittavansa uuden ajan käytettyjen kaupassa. Lisäksi kotimaiset valmistajat Fiskars, Rosenlew, Valmet ja Wärtsilä järjestivät käytännön ”Nähkää omin silmin”-työnäytöksiä useilla paikkakunnilla. Hemmingin konepajan valmistama traktorin mittakaavaan sopiva salaojan kaivukone Jehu oli esillä vaihtoehtona suurille salaojakoneille. la uutisia ja haastatteluja sanomalehdissä ympäri valtakuntaa
Uusia linja-autoja rekisteröitiin 653 kappaletta. Valmetin traktorit olivat tulleet tutuiksi 50-luvun mittaan. Ruotsalaisten ja kotimaisten Vuoden 1960 autoja eri käyttötarkoituksiin. Vielä vähäisemmäksi, vain uutiskuviksi, jäi itäsaksalaisen S-4000-1-kuormurin rooli. Mercedes-Benz oli mannereurooppalaisista merkeistä ainoa meillä menestynyt. Vuoden 1960 uusia koneilmiöitä eri aloilta. Automiesten suuresti arvostamat ruotsalaiset olivat puolestaan huomattavan kalliita kuten kotimaisetkin. Traktorimarkkinoille ilmestyi Neuvostoliitosta Harkov DT-20 vahvempana vaihtoehtona tutuksi tulleelle DT-14-traktorille. Keskon kautta sai uusimallisen Hake 7 -hakkurin. Kotimainen teollisuus oli tällä alalla vahvasti mukana. Pakettiautojen tuonti vapautui, ja Fiatin pakettimallisto tuli tarjolle. Yllä valikoima Valmetin tarjontaa tältä saralta. Englantilaiset yleensäkin olivat hinnoiltaan edullisia. Uusia kuorma-autoja rekisteröitiin vuoden mittaan reippaasti, yhteensä 7341 kappaletta. 74 KONEVUOSI 1960. Pikkupakettiautojen vaihtoehdoista Goliath Hansa tuli nopeasti aika suosituksi. Markkinoille esiteltiin myös uusi merkki, kolmas kotimainen kuormuri. Polttohakkeen käyttö ja tekeminen oli yleistymässä. Enimmät Hansat muutettiin länsiautojen puutteessa kuitenkin farmariautoiksi. Helkama toi maahan uutena kuormurimerkkinä italialaisen OM:n, mutta vaikutus jäi vähäiseksi. Škodan pakettiautoja ei muuteltu, koska valmiita farmareitakin sai. Tehtaan edustaja kehaisikin täällä autonäyttelyn yhteydessä käydessään, että Suomi on yhtymän kuorma-autojen paras ostajamaa. Montaa Kruppia ei työmaillakaan ollut. Autoalalla tapahtunutta Kuorma-autoissa englantilaiset Bedfordit olivat selvästi suosituimpia hankintoja. Myymäläautot olivat muutamassa vuodessa ilmaantuneet liikennekuvaan ja hajaasutusalueitakin palvelemaan. Kruppin maansiirtoautoja ei näkynyt maanteillä eikä rekisteritilastoissa. Kotimainen Hyry Siniviiva oli uusi kotimainen kilpailja. Sitä ei edes koetettu markkinoida kuten aiempia itäsaksalaisia. Wihuri-yhtymä yhdisti eri yritystensä osaamista niin, että Teijon tehtaalla rakennellut alustat ja Wiiman tehtaalla valmistetut korit liitettiin Vilkemerkkisiksi kuorma-autoiksi. Kiitokori Oy kehaisi mainoksessaan, että yhtiö oli valmistanut 257 myymäläautoa, mikä oli melkein puolet vuonna 1959 liikkeellä olleista myymäläautoista. Vähemmän yleisön silmien alla olivat Valmetin trukit ja lukit eli teollisuuden kuljetuslaitteet
5/2020 75. Kotimaiset maatalouskoneiden valmistajat esittäytyivät yhteisissä työnäytöksissä ja todistelivat kykynsä koneellistaa suomalainen maatalous. Englantilaiset kuormurit olivat kuitenkin yleisempiä. Suomi-tyypiksi kutsuttua 135 hevosvoiman tehoista M-B OP 330 -bussia esiteltiin kevään mittaan yleisölle Vehon piirimyyjien liikkeissä. merkkien ohella mukana olivat näkyvästi Mercedes-Benzit. Lehtien sivuilla se näkyi vilkkaana pakettiautojen mainostuksena. Henkilöautojen tuontisäännöstelyhän jatkui, joten haluttuun länsiautoon pääsi sitä kautta nopeasti käsiksi. Scoopmobile esiteltiin kuormaajakoneiden tarvitsijoille melkein moottoriurheilullisena työkoneena. Lokomon Teräsmies-kaivinkoneet edustivat kotimaista vaihtoehtoa perusteellisempiin kaivannaisiin. Hyvin nopeasti huomattiin, että henkilöauton alustalle rakennettu pakettiauto voitiin muuttaa farmariautoksi. Maatilojen tarpeisiin punnittiin avoja umpipakettiautojen etuja. Auton hankinta alkoi kiinnostaa entistä useampia, ja auton valintaan opastavia kirjoituksia ilmestyi maaseudulle leviäviin lehtiin oikeastaan ensi kertaa vuosikymmeniin. Niittosilppuri oli uudenlainen väline rehuntekoon. Uusia pakettiautoja rekisteröitiin vuoden mittaan 9130 kappaletta. Pakettiautojen tuonti vapautui heti vuoden 1960 alkaessa. Mersulla oli malli maitoautoksikin. Traktoreita varusteltiin metsätalouden töihin. Niiden vuoksi ajoneuvotilaston ”muut autot”-luokka kasvoi ihan harppauksella alle 14 000:sta melkein 22 000:een autoon. Tavaroiden kuljetustarve ei ollut ainoa peruste pakettiauton hankintaan
8t vaijerivaihtolavalaite. Pinnaamaton Volvon vanteella. M-F 100-sarjan siivapyörä 100 €. Kaikki osat on. Venäläisiä koneita. Edessä pto 540/1000 ja 1 kpl 2-toiminen hydrauliikka. Valmet 611 moottoreita 4 kpl. 2000 €. Puh. Venttiilit tynnyrivanteilla. Mitsubishi Canter -90. Puh. Puh. Hinta: 200 € /tarjous. 76 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa. 4-pyttyinen, siisti, uudet renkaat ja pakoputki. Koko kasan hinta 100 €. Unimog 416, tästä todellinen työkone. Scania L50 1971. Mörkö Major vm. Kulutuspintaa yli cm. Osa puutteellisia. Sorakahmari, hyväkuntoinen. Ei rek. Kuvanmukainen Magirus 232 V8moottori F8L413 ja vetävä etuakseli vm. Kolmos-Nuffi vm. Puh. Ford Major mörkö. 050-463 6198, Hyvinkää. H. Puh. Hinta 800 €. 040-537 5462. Diesel-Majorin osia. Ajettu 172 000 km, vm -71, moottori 5,7 l, katsastus voimassa. Puh. Puh. Puh. Sähkömoottori 37 kw. Hinta 50 € / vaihdossa 50-60 luvun saha. kaiki toimii. Mörkö-Majorin koneen osia. 200 €. Massey Ferguson diesel vm -56. Vain nouto ja käteismaksu. Puh. Puh. Alkaen 200 €. -55. Puh. Joitain ylimääräisiäkin osia mukaan. Hyväkuntoinen, ei pikkuvalmetin, vähän käytetty. VAZ 5D 4x4 malli -96. 045-350 8393, Loimaa. 050-553 9831. Traktorin kärryn runko. 500–600 € esim. Hinta 200 €. Tiedustelut 0400-923 246. -62. Rautalampi Hydraulisen pyörivän kaivinkoneen kääntökehä (Akerman, Bröyt?), hyvä, ollut viimeksi n.s. -78. Lisäksi Fordson Majorin vaihteisto ja perä. Bensakuutonen. häntämotossa, täydellinen alennusvaihteistoineen ja Volvo hydraulimoottoreineen, sisäpuolisella hammaskehällä, halkaisija n. 1952, bensa, siisti, yhdellä omistajalla ollut v. 050-5433 677, Isokyrö. hajottamolla), sekä Kontak lohko 3 pultillla letkuineen punaiseen valluun 195 €. Bolinder-moottori, höyryturbiinigeneraattori, vanha englantilainen Glifford-puutarhajyrsin J.A.P.-moottorilla. 045-804 8044, Hämeenlinna. 050-309 1940, Joensuu. Harmaa-Fergu vm. 2014 saakka. Puh. Puh. Kuvassa oleva ns. Hyvät ajovaloumpiot 200 €. 050-372 3647, Padasjoki. Entisöinti aloitettu, runko hiekkapuhallettu, maalattu, jarrut laitettu, ohjaamossa vähän laittamista. Nouto tai jälkivaatimus. Yksipiikkinen, 16 tuumainen kyntöaura. Auto rovaniemellä, lähetän kuvia tarvittaessa. 040-866 9806, Vaajakoski. Myydään Kunnostettuja vaihtoja tasavirtalatureita sekä starttimoottoreita autoihin, traktoreihin ja työkoneisiin. Ehjä ja siisti. 50-luvun Bedfordin purettu moottori. 045 6950 940, Sastamala. -49. Puh.050-570 8499. Hinta 2800 €. Kuorma-auton moottoreita. Renkaat huonot 10x20. Valmet 15 aura, hihnapyörä, Vire moottori, Olympia 5-6 Hp. Kuvassa pieni osa valikoimasta. Hintapyynti 14 500 €. Pappa-Tunturi vm. Puh. 0400-870 757, Vantaa. Takana 2-toimiset alkuperäiset nostolaitteet, päällä Nupe Ässä -nosturi, joka nurkkaan jääketjut. Mc Culloch Power Mac 310, hinta 35 € kpl. David Brown vm 51. Hyvä kunto. Bedford-kuorma-auton penkki. Bensa-petr. 040-753 9887, Mourujärvi. Puh. Vain nouto ja käteismaksu. Voin tuoda. 1500 €. Man 750 neliveto entisöintiin. 044-071 7205, Iisalmi Dodge pickup 250 diesel vm -78, käyntija ajokuntoinen (ei rekisterissä). 1976, automaatti, museorekisterissä, vihreä. Moottorisahat varaosiksi: Stiga SP355 (Sama saha kuin Einhell Royal MKS 35/35.) Väritys keltainen tai sininen. Öljysäiliö 2000 L. Puh. Ferguson diesel vm. Fiskarssin kyntäjä. moottori. 040-583 5970, Nakkila. Hinta: 2 400 €. Partner 5000 moottorisaha. Erittäin siisti ja asiallinen Fiat 580, ajettu 3400 t, kaikki toimii ja huolettu aina vimpan päälle, renkaat n 85 90 %, 6 990 €. Puh. Hinta 2800 € /tarjous. Murtomäki, puh. Super Major vm. Tiedustelut Puh. 0400-690 212. 045-233 9060, Turku. 045-267 5333, Padasjoki. Ei Michelin. Puh. K-auton rengas 225/75 R 17,5 XZ. Keräilijälle, kunnostuksella/huollolla käyttöön tai varaosasahaksi. Hp. Ei pyörittäjää. 040-375 3423, Kauhava. Hyvä. -62. Vickelsin lohko tiivisteineen 250 € (käy keltaiseen Valluun, maksaa n. 0400-818 050, Kuru. Pieni nest. 044-987 3706. Puh. SA-leimattu messinkinen tynnyripolttoainepumppu. 1 m. Volvon käyntikuntoinen moottori, 500 €. Caravan Pirkka ruohonleikkurin terälautanen uusilla terillä, hinta 20 €. 0500-388 258, Jalasjärvi. Lähetys tai nouto
Varaosa-Transit kaipaisi kipeästi varaosa-Transittia. Särmikäs peltiseppä on pokannut Transitiin särmikkäät pyöränkaaret. Siitäpä johtuikin mieleeni kaivella kirstusta kuvia sellaisista Fordin hyötyajoneuvoista, jotka ovat todennäköisesti siirtyneet lopullisesti tieltä ja töistä syrjään Suomemme salomaille. Talvehtiva Iso-Arska. Suomalaisille tutuimpia taitavat olla brittiläiset Fordit, mutta on täällä ajeltu vuosikymmenet yhtä hyvin saksalaisilla kuin amerikkalaisillakin. Ford Custom on ollut maassamme erittäin yleinen kuorma-auto. 78 RAUHASSA RUOSTUVAT RAATERISTA RANSIITTIIN RAATERISTA RANSIITTIIN. Kunnon puolesta taitaa hän itse joutaa varaosa-Transitiksi. Allekirjoittaneelle Ford automerkkinä on tullut tänä vuonna tutuksi uuden hankinnan myötä, viistokeulaisen Transitin. Erilaisia Fordeja on tehty ja suunniteltu monessa paikassa. Niinpä vielä tänäkin päivänä metsistä ja kätköistä löytyy romubongarille ja autoharrastajille poimittavaa
Ford Thames Trader NC-sarja eli ”normal control” oli normaali vastine nokattomalle ohjaamolle eli ”forward controlille”. Leikkisä IsoArska haluaisi sanoa gugguu! 5/2020 79. Kuvan K-sarjalainen kantoi pellin alla 4-sylinteristä dieselmoottoria. 1965 NC-sarja uudistui ja nimeksi vaihdettin K-sarja. Ford Cargot sysisuomen saloilla. Sininen Ford Custom kantaa selässään maalarimestarin elintärkeää apuvälinettä, nostokoria. Kesän vihreys kätkee sisälleen niin rusikoidun kuin ehjemmänkin Transitin. Sumujen saarten ystävien kokoontuminen
Toki saa sataakin. 80 RAUHASSA RUOSTUVAT. Nyt matkustan muistoissani, kun tapaan keltuaisia reissuillani. Lapsuudessani muistan matkustaneeni keltaisessa Transitissa. Lava-Transitin kuorma ei lopu, vaikka rahtikone jäisi seisomaan. Nostalgisista syistä olisi tällainenkin saatava vielä jokin kaunis päivä. Olkoon kyydissä sitten romu –tai lumikuorma. 1960-luvun taitteessa Ford Thames Trader oli ylivoimaisesti Suomen eniten myyty kuorma-auto. 1960-luvun puolelle tullessa ne käännettiin taas takakenoon. Fiatagrin huoltoautona on toiminut perusvarma Ford Transit. Amerikkalaiset olivat vähän liiankin innokkaita muotoilemaan autojaan 1950-luvulla. 1953–55 A-pilarit olivat takakenossa. Vuonna 1956 A-pilarit pidettin pystysuorassa vuoden päivät, kuten kuvan yksilössä näkyy, ja -57 ne piti jo kaataa etukenoon. Kesä ja kärpäset
Arskat voidaan myös jakaa kahteen kategoriaan. Toisen romuvarasto on toisen aarrevarasto. Amerikan-Fordit olivat yleisiä paloautoalustoina Suomen kamaralla. Raskaammissa A05xx/A06xx-sarjoissa oli 16”-rengastus, 6 x 205 mm pulttijako, vahvempi runko ja kuusisylinteriset moottorit. On se vain niin vaikuttava pala ollut allekirjoittaneen kuvaushistoriassa. Tässä yksi, tosin hieman erilaisessa tuleen liittyvässä hyötykäytössä. En voi olla julkaisematta yhä uudelleen kuvaa tästä Fordson Thames ET -umpikuorma-autosta. Brittiläinen ja ranskalainen nelipyörätutkielma. Molemmat ovat poistuneet keskuudestamme. Se edusti kevyempää hyötyajoneuvoa. Fordin A-sarja sekoitetaan äkkiä Transitiin, mutta ei, Arskassa on pidempi keula ja erilainen maski. Lisää pirteää väriä tuo elämään Ford A0406. 5/2020 81. Ford Thames 400E tunnettiin maassamme ainakin lisänimillä Thames 800 ja Freighter. Tällä erityisnimikkeellä ilmeisesti haluttiin erottautua Saksan-Fordeista selvästi heti sodan päätyttyä. Kuvan auto kuuluu A04xx-sarjaan, jossa on 14”-rengastus, 6 x 170 mm pulttijako sekä nelisylinterinen moottori. Rauha hänen sielulleen. ET-lyhenteellä ei viitata erääseen elokuvaan, vaan se tulee sanoista ”English truck”
Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 6/2020 ILMESTYY 17.9.2020 MATKAAN KÄY! Syyskuun numero vie meidät luksusristeilylle kovaonnisen Sally Albatrossin hytissä. Maatalouskoneiden puolella vietämme Takra-traktorin sarjatuotannon alkamisen 70-vuotisjuhlia. 82. Vaatimattomampaa joukkoliikennekokemusta tarjoillaan puukaasukäyttöisen sekajuna-Dodgen nahkaistuimilla
Nyt on oikea aika ilmiantaa hänet! ILM IAN NA SA NK AR ISI NY T! ww w.a mm attin asa nka ri.fi KOHTASITKO TIELLÄ SANKARIN. Auttoiko raskaan kaluston kuljettaja sinut kiipelistä tai pelasti peräti henkesi omalla toiminnallaan. Ne ovat paikkoja, joissa rasvanäpit pääsevät toteuttamaan unelmiaan – visioita, jotka poikkeavat melkoisesti perinteisestä kodinsisustuksesta. Pääpalkintona jaetaan 5000 €, joista 2500 € lahjoitetaan voittajan valitsemalle hyväntekeväisyyskohteelle. Runsaasti kuvitetun sisällön pääpaino on suomalaisessa kalustossa ja käyttäjäkunnassa sekä Volvo-kuorma-autojen kiinnostavassa kehityshistoriassa. Kirjassa esitellään yli 30 persoonallista suomalaista yksityisihmisten omistamaa autotallia mitä uskomattomimpine puitteineen ja esineistöineen. Uutuuskirja pureutuu tähän legendaariseen raskaan liikenteen ilmiöön, ja käsittelee kiinnostavalla tavalla Volvo-kuorma-autojen historiaa vuodesta 1928 nykypäivään saakka. Ammattina Sankari –kampanjan yhteistyökumppanit etsivät Suomessa ammattikuljettajien joukosta niitä poikkeuksellisia yksilöitä, jotka tavalla tai toisella ovat ylittäneet itsensä muiden teillä liikkujien auttamiseksi. Kurvaa sivustolle ja ilmianna sankarisi osoitteessa: www.ammattinasankari.fi Tilaa uutuuskirjat osoitteesta: www.supermarket.. Kuka tahansa voi ehdottaa palkinnon saajaksi omasta mielestään kriteerit täyttävää kuljetusalan ammattilaista. 228 sivua! 212 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 9 90 Avaimenperän arvo: Nautinnolliset lukuhetket! Tilaa kirjat osoitteesta: www.supermarket.?. Ilmiantamalla oman sankarisi pääset mahdollisesti palkitsemaan hänet juhlallisesti tämän vuoden Ammattina Sankari-gaalassa. Rasvanäppien olohuoneet Upea kirja kotimaan miesluolista! Autotallit ovat monesti paljon enemmän kuin autojen säilytyspaikkoja. 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Volvo – kuorma-autoja vuodesta 1928 Upea teos kaikille kuormaautoista kiinnostuneille! Volvo on kuorma-automerkkinä maailman suosituimpia
Tehokas 750W:n induktiomoottori. Kolme momentinsäätöä eteen ja taaksepäin. 730€ tuotenro 511047 59€ tuotenro 510975 249€ tuotenro 511962 Kaikki hinnat sis. Sisältää jalustan. Kutistus/ venytyskone Maks. Nostokyky: 2500kg. Paino: 40kg. Nostokorkeus: 1,8m. Liitäntäjännite: 230V. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. Maks. Hiomanauhan koko: 10x330mm. Maks alumiinipelti: 1,5mm Kitasyvyys: 208mm. Sähköohjattu turvalukkojärjestelmä. Toimituksessa 2kpl 250x20x20mm kiillotuslaikkaa ja apukarat pienempi reikäisten laikkojen kiinnittämiseen. Sähkötoiminen sikkikone 585mm Työsyvyys 585mm. materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Putken halkaisija: 19-63,5mm U U TU U S! KESÄN TAPAHTUMAT Hytittömät Vesilahdessa & vetkut Rimmilässä LAATUA KÖLNISTÄ Deutzin historian osa 2/2 MYYMÄLÄT PYÖRILLÄ Kotimaisen kauppaauton tarina 74 50 00 -2 00 5 • PA L VK O 20 20 -3 8 6 41 48 87 45 00 03 20 00 5 Viipale mediat 79 5 / 2 2 • D ia m on d-a ut ot ra kt or i • D m 8ja D m 9-d ie se lm oo tto riju na t • JH T3 54 • K om at su W A 38 • P or ic op pe rin K on tio -S is u. Kokonaiskorkeus: 2510mm. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Kiillotuskone 750W Ammattitason penkkimallinen kiillotuskone. 159€ tuotenro 512798 U U TU U S! 79€ tuotenro 510970 Mutterinväännin 1/2” Komposiittirunkoinen paineilmatoiminen mutterinväännin 1/2” hylsyille. Toimitukseen kuuluu 12 paria profiilipyöriä. U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! 139€ tuotenro 495091 Putkenporausteline Putkenporausteline teräs-, rst-, alumiiniputkien loveamiseen. teräspelti: 1mm. 189€ tuotenro 509658 Höyrypesuri 2000W Tehokas höyrypesuri, joka poistaa tehokkaasti pinttyneen lian vaikeistakin kohteista. Satinointikone 1100W Teräksien, alumiinin, puun ym. Nosto-/laskuaika: 30sek. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. Nauhahiomakone 10x330mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 5/2020 • Hinta 9,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT DIAMOND AUTOTRA KTORI 1990€ tuotenro 498003 Huoltonostin 3000kg Nostokorkeus: 110-1000mm. Koko (PxLxK) 1935x1700x110mm. Moottori 1-V 230V 180W. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Sähköliitäntä: 230V. teräspelti: 1,2mm. Säädettävä nopeudensäätö 0-18rpm ja erillinen eteen/taaksepäin poljin. Pyörintänopeus: 16000rpm 2950€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. Suurin vääntömomentti: 610Nm. 1599€ tuotenro 86772 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla