teräkseen, alumiiniin, ruostumattomattomaan teräkseen ym. Puristusvoima: 15t. Paino: 88kg. U U TU U S! Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin, kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. Kaikki hinnat sis. Ramppien mitat: 590x340mm. Työkaluvaunu työkaluilla 277-osaa Laadukas työkaluvaunu 277-osaisella työkalulajitelmalla vaativalle harrastajalle. Pöytätasossa on kaadot niin, että öljyt ja vastaavat valuvat keräysastiaan. Sarja sisältää koot: 3”, 3.5”, 4” ja 4.5”. Nostokorkeus: 400-1210mm. Vaunun mitat: 765x463x975mm. Maks. Työkalulaatikko on kuulalaakeroitu. Pellin paksuus enintään 3 mm. Nostokyky: 2500kg. Kok. U U TU U S! 3150€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Erittäin laadukas siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön. Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513523 349€ tuotenro 506467 Purkupöytä (musta) Erittäin vahva purkupöytä keräysastialla ja lukittavalla työkalulaatikolla. Varustettu 4:llä kuulalaakeroidulla pyörällä, joista kaksi on lukittavissa. Vaatii lisäksi kompressorin. Työalue: 168-980mm. Työkorkeus: 1200mm. ilman prässiä. Nostokyky: 1350kg/pari. Korkeus: 875mm sis. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. pyörät. Mukana 2 vahvaa puristuslevyä. Nostokorkeus: 1,8m. korkeus: 1545mm 1599€ tuotenro 511050 169€ tuotenro 89343 Autotallin sisustus / työpiste (harmaa/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea. Pöydän koko: 1200x640mm. Puristinmäntä kulkee laakeriradoilla ja on säädettävissä 160 mm sivusuunnassa. 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Mitat: 1740x1212x2510mm. 649€ tuotenro 497975 249€ tuotenro 507766 Lävistinsarja / Knock Out Punches Lävistimillä teet reikiä mm. Pulverimaaliruisku Ammattimainen lopputulos kotona! Nyt voit jauhemaalata kotioloissa ja saada kestävän pinnan, joka ei irtoa tai lohkeile ja kestää paremmin kulutusta. Mukana 5kpl karkaistuja rullia. Työtason korkeus: 946mm. Nosto-/laskuaika: 35/30sek. Sähköliitäntä: 230V. Korin maks.pituus: 5,5m. Korin maks.paino: 1800kg. 1199€ tuotenro 86801 Asentajan alusta & jakkara / 2-in-1 Tukeva asentajan alusta joka nousee myös jakkaraksi. 3kpl työkalutaulut. Mitat: 1030x440x140mm, istuinkorkeus 510mm 69€ tuotenro 506543 U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! Hydrauliprässi 15t Vahva hydrauliprässi jalkapedaalilla. Iskunpituus: 160mm 599€ tuotenro 503010 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 5/2021 • Hinta 9,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT FORD TT KOSMOKSEN TRAKTORI JuMZ-6 Ukrainan avaruuskaupungista SEPPIÄ JA MESTAREITA Olli Metsä loihtii romustakin käyttöesineen HEINÄMAAN KONEKERHO Vanhojen vehkeiden parissa vuodesta 1954 74 50 00 -2 10 5 • PA L VK O 20 21 -3 6 6 41 48 87 45 00 03 21 00 5 Viipale mediat 87 5 / 2 2 1 • E rk k i M e ts ä n su o k a iv u ri • Fo rd TT • IF A M u lti ca r • Ju M Z -6 • Tu rn e r-t ra k to rit • Z e to r 3 5 1 1. 3kpl alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm. Tarvitset ainoastaan porakoneen keskireiän poraamiseen ja lenkkiavaimen tai räikän rei’ityspuolien kiristämiseen. Pylväiden välinen leveys: 500 mm. Kitasyvyys: 700mm. pellin paksuus 2mm. Käyttöjännite 230V
10 –17 Pysäköinti RINNETIE 1 Perhelippu 25 € Aikuiset 12 € Lapset 7–15v. Jämäkkää tyylikkyyttä TULEVA KLASSIKKO: Jaguar S-Type HUOLTAMOHISTORIAA: Gulf-baari 50 vuotta DATSUN 100A ’77: Jälleen kylänraitilla ITALIALAISTA KAUNEUTTA FIAT 1100 TV ROADSTER ’57 ERILAINEN JAPANILAINEN SUBARU LEONE STW TURBO 4WD ’86 KILPURIKSI TEHTY ŠKODA FAVORIT ’91 5/2021 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi BMW 520i ’83 + 518i ’87 05 /2 1 BM W 520 i ’83 • Da tsu n 100 A ’77 • Fia t 110 TV ’57 • Fo rd Ori on ’90 • Šk od a Fa vo rit ’91 • Su ba ru Le on e Tu rbo 4W D ’86 36 84 80 -2 10 5 • PA L VK O 20 21 -3 5 6 41 48 83 68 48 08 21 00 5 Viipale mediat Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi RAUTA JA PETROOLI ® Yhteistyössä: ELÄVÄÄ KONEHISTORIAA KAIKILLE VALMET 70 VUOTTA RIIHIMÄEN MESSUPUISTOSSA 11.9 –12.9.2021 klo. Jokaisella autolla on tarina. 3 € alle 7v. ilmaiseksi LI PP U www.vanhatkoneet.fi MASINISTIT ry www.masinistit.com
Sen jälkeen katsoin kaikkia hylkyjä aivan uudessa valossa. Toisaalta aivan romusta timantiksi kunnostetun Lada Nivan kanssa tuskin on päässyt koviin tuntiansioihin. Tämän numeron Seppiä ja mestareita -artikkelin aiheena on Olli Metsä, jonka leppoisaa tarinointia oli ilo kuunnella. Kotikadun varrella oli liikekiinteistö, yläkerrassa sijaitsi ravintola ja alakerrassa pankki sekä vaateliike. Kalenterimerkinnöistä päätellen tänä kesänä on luvassa useampi hieno koneja perinnetapahtuma. Korona-ajan hiljentämän arjen myötä yhden jos toisenkin sepän verstaassa on varmasti kunnostettu vanhoja vehkeitä ja rakennettu aivan uusia keksintöjä romppeita yhdistelemällä. Olli ei pyörittele nykytyyliin senttejä ja minuutteja mielessään vaan puuhailee kaikenlaisten projektien edistämiseksi oman mielensä mukaan käsillä olevia materiaaleja käyttäen. Uusia laitteita ei ostettu noin vain. Menin pihan muiden pikkunappuloiden kanssa ihmettelemään outoa ajopeliä, kun meistä kukaan ei aiemmin ollut sellaista nähnyt, vaikka olisimme tietysti mieluummin ihailleet urheiluautoa tai puskutraktoria. Jostakin syystä romut kiinnostivat ennen kuin oppi intoilemaan ehjistä ja käyttökuntoisista laitteista. Reviiriä laajennettiin lähikyliin. Ajankäyttöä lasketaan kuin valuuttaa konsanaan – tuohon kun käyttää sen ja sen verran aikaa, se on pois sieltä ja täältä. Samalla tavalla ylijäämätavaraa hyödyntäen Valmet-suunnittelija Olavi Sipilä kehitti ja valmisti työkoneita kotitilalleen ja vähän muuallekin. Cadillac oli kerännyt ympärilleen joukon uteliaita kyläläisiä, joiden kanssa auton omistaja tarinoi. Pian oman kylän hylyt ja autiotalot tulivat tutuiksi. ENNEN OSATTIIN, JA OSATAAN NYTKIN P ikkupoikana tuli ihasteltua monenmoisia värkkejä. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi 5/2021 3 Pääkirjoitus Ku va : SA -K uv a/ K . Suomi oli silloin toisenlainen maa. Nykyaikana asiat punnitaan tarkoin. Kun jotakin kovasti halusi, piti kääriä hihat ja ryhtyä hommiin. B or g. Toivottavasti pääsemme niitä yhdessä ihmettelemään kuluvan kesän kekkereissä. Romun voisi parhaassa tapauksessa kunnostaa, tai ainakin joku saisi siitä varaosia keskeneräiseen projektiin. Lasketaan kustannuksia ja verrataan ehjän vastaavan hankintaan. Eräänä päivänä liiketilan edustalle oli järjestetty pieni tapahtuma, ja sen vetonaulaksi oli paikalle saatu valtavankokoinen musta Cadillac. Niistä vehkeistä on niin ikään tarinaa tässä numerossa. Joskus joku toinen nappula kertoi nähneensä jossakin metsänreunassa kiinnostavan autonraadon tai hylätyn työkoneen, jota sitten lähdettiin porukalla ihmettelemään. Kaikista hienointa silloisen pikkupojan mielestä oli se, kun joku osasi palauttaa romun ehjäksi ja jopa alkuperäistä vastaavaan kuntoon. Siitä oli alkanut vuosikausien ponnistelu, ja nyt muhkea dollarihymy oli kuin juuri tehtaalta lähtenyt. Tekijäihmiset eivät sellaisesta matematiikasta piittaa. Monet hänen ideoimistaan keksinnöistä ja kunnostamistaan laitteista ovat varmasti tuoneet säästöä uuden hankintaan verrattuna. Muistan vielä kirkkaasti sen hetken, kun kohtasin ensimmäistä kertaa raatokuntoisesta entisöidyn ajopelin. Selvisi, että mies oli aikoinaan löytänyt auton osittain suohon uponneena ja aivan lohduttoman kuntoisena. Toimeentulo oli tiukassa, eikä tarjonta ollut runsasta
Välillä hiljaiseloa viettäneen kerhon toiminta on ollut kiihtymään päin jo pari vuosikymmentä. Kuten tarina siitä, että lähdevesi ei halkaise moottoria – talvellakaan! 52 Heinämaan konekerho Orimattilan Heinämaalla on toiminut koneaktiivien porukka jo liki 70 vuotta. Olavi Atila hankki kosmostraktoria juuri itsenäistyneestä Virosta – mutta veti vesiperän. Valtio hävisi ympäriltä, mutta Multicar porskuttaa edelleen. Pian satavuotias auto on yhä kotikonnuillaan. KONEET 12 Ford TT Jouni Lakaniemen harvinainen kuormuri sytkyttää taas syväjäädytyksen jälkeen. 28 12 18 24 KANNESSA 28 Zetor 3511 Päkättäjä-Zetorin edistyksellinen seuraaja ei ollut edeltäjänsä kaltainen myyntimenestys, vaikka vakiovarustelista päihitti kaikki länsikilpailijat. HARRASTAJAT 34 Erkki Meronen Konemies tapaa konemiehiä, ja matkaan tarttuu aina kaikenlaista. HISTORIIKIT 46 Kaiken maailman traktorit: Turner Englantilaiset Turner-traktorit joutuivat 50-luvulla isojen valmistajien puristukseen. Onneksi innovatiivisella konepajalla oli muitakin rautoja ahjon hiilloksella. MUSEOT 50 Myllymuseo, Juuka Vesivoimalla pyörivä kivimylly Juuan keskustassa herää elokuussa henkiin. 42 Erkki Metsän suokaivuri Frankenstein teki hirviön ihmisen osista. Erkki Metsä loi suokaivurin koneen osista. 18 JuMZ-6 Ukrainan rakettitehtaalla alettiin tehdä traktoreita avaruustekniikan peittelemiseksi. 24 IFA Multicar Itä-Saksan ajoneuvopulaa helpotettiin loihtimalla pieni moottorikärry kevyitä lyhyen kantaman kuljetuksia varten. 4 Tässä numerossa
lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Juha Pokki, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Olli J. ARTIKKELIT 37 Säilörehua torven täydeltä Onnistunut säilörehu vaatii kunnon aineet ja koneet. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. I. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Vanhojen lyhyet erikoiset. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 76 Markkinat Ruskettunutta rautaa kaupan. TILAAJAPALVELU Puh. 40 Seppiä ja mestareita Olli Metsän käsissä arkisiinkin rakentelukohteisiin ilmestyy huumorin merkkaamaa arjen estetiikkaa. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 64 Suosikaa Mobeta-säästötabletteja! Polttoaineeseen lisättäviä ihmeitä tekeviä tököttejä oli kaupan jo yhdeksänkymmentä vuotta sitten. 58 Sipilän kädestä Traktorisuunnittelija Olavi Sipilä suunnitteli ja rakensi koneita ja laitteita maatilansa tarpeisiin. Virtanen löysi oikeat kemikaalit, mutta rehutorni alkoi kunnolla täyttyä vasta, kun äpäreeseen ajettiin niittosilppuri. Ojanen, Kauko Ollila, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Aimo Tenni, Pekka Stellberg, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila, Thomas Backman POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. 66 Lentokone mekaanikot Sota-aikaan lentokone mekaanikkojen oli opittava uusien konetyyppien huoltoja korjaustoimet hetkessä. A. Lisäksi koneet piti pitää lentokuntoisina äärimmäisissä olosuhteissa. 5/2021 52. 37 66 46 Turner oli Britannian ensimmäinen traktorimaakari, joka valmisti dieselmoottorinsa itse. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Lisäksi hän teki ainakin yhden yllättävän keksinnön. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. (06) 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Ojasen luupin alla ajavat hollantilaiset, itävaltalaiset, italialaiset ja eritoten sveitsiläiset autot. 72 Kuorma-autojen vähemmistöryhmät Olli J
Se teki 55 senttimetriä syvää ojaa, jonka pohjan leveys oli 15 senttiä ja pintaleveys 115 senttiä. Vakola suunnitteli, Fiskars valmistutti eri pajoissaan. Fiskarsin ja Vakolan ojavälttejä Fiskars teki 50–60-luvuilla yhteistyötä maatalouskoneiden tutkimuslaitoksen kanssa oja-aurojen valmistuksessa. Aurassa oli jalas, jolla säädettiin työsyvyyttä ja jonka pohjassa oleva terä leikkasi maata ennen varsinaista auraa. Sen vetämiseen kelpasi esimerkiksi kaksi noin 40 hevosvoiman traktoria. Kaksi traktoria veti sarkaoja-auraa yhteisen vetopuomin avulla. Tässä pari esimerkkiä. Fiskars-Vakola-sarkaoja-aura 2-S/63 2-S oli kaksisiipinen aura. Auran vantaan takana siipien yhtymäkohdassa oli siipien mittainen terä. Sivuja korkeussuunnassa säädettävät piennarsiivet siirsivät ojaturpeet pois ojan reunoilta. 6 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia
Valtakunnallinen Veteraanikuorma-autoseuran kokoontuminen Vaasan autoja moottorimuseon ympäristössä • 21.–22.8. Auran käyttöominaisuudet olivat hyvät, ja sen kestävyys arvioitiin erittäin hyväksi. Aura nostettiin ojasta ylösnostetun ankkurin kautta kulkevan köyden avulla. Myös valtaoja-auraa vedettiin kahdella traktorilla. Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät, Saukontie 23, Oulainen • 10.7. Toinen osa oli vintturilla varustettu kuljetusvaunu, joka kytkettiin traktorin perään. Paukepäivät, Heinimaantie 110, Sastamala • 28.8. Valtaojia vedettäessä tarvittiin kolme ihmistä eli traktorien kuljettajat ja auran hoitaja. Ankkurilaitteen nostosylinteri oli rungon alla. Apuankkuriin koukulla kiinnitetty teräsköysi kulki auran edessä olleen taittopyörän kautta vintturin rummulle. Syyskyntö, Lillhelgeåbackvägen, Maalahti • 25.9. Vakolan testissä oma aura sai hyvät arvosanat. Riihipihan museon kesäpäivät, Vuolijoki • 25.7. Siihen kuului ankkurilaite ja köyden kiinnitystä varten tarkoitettu vetopuomi. Tapahtuma kalenteri HEINÄKUU • 9.–11.7. Rungon peräpäässä oli kaksi auton akselistoa vanteineen ja ankkurilaite. Traktorit sijoitettiin vedettävän ojan kahden puolin samalle kohdalle. Wanhat wermeet Hurissalossa, Puumala ELOKUU • 7.–8.8. Käyttövoimaksi tarvittiin kaksi noin 45– 50 hevosvoiman maataloustraktoria. Autoja perinnetapahtuma ja rompetori, Villilän kartano, Nakkila • 20.8. Vedon aikana traktorit siis pysyivät pääosin paikallaan. Vintturia käytettäessä aura liikkui eteenpäin kohti vetokalustoa, kunnes vintturivaunua ja apuankkuria täytyi siirtää köyden pituuden verran eteenpäin ennen kuin veto saattoi jatkua. Veto tapahtui toisessa traktorissa olevan vintturin avulla. Wanhat Koneet Vahojärvellä, Parkano • 10.–11.7. Raurasta tehryt, Lavian tori • 31.7. Koetusselostuksen mukaan vanhaa ojaa puhdistettaessa tuli yleensä valmista yhdellä ajokerralla, joten uuden ojan tekeminen vaati kaikesta päättäen useampia ajokertoja. Muista tarkistaa tapahtumajärjestäjän viimeisimmät ilmoitukset ennen tapahtumaan lähtöä, sillä muutoksia on varmasti edelleen luvassa. Vaunu toimitettiin ilman renkaita. Vaihdelaatikko ja perä oli irrotettu käytetyistä traktoreista, purettu ja puhdistettu sekä kunnostettu ja kiinnitetty runkoon. Fiskars-Vakola-valtaojaaurakalusto Valtaoja-aurakalusto koostui kolmesta osasta. Kokoontumisajo, Huittinen–Rekikoski–Huittinen • 28.7. Toisella käytettiin vintturija kuljetusvaunua ja toisella apuankkuria. Aurakaluston kolmas osa oli toisen traktorin nostolaitteeseen kiinnitettävä apuankkuri. Vetopuomin tarkoitus oli pitää köyden kiinnityskoukku esillä, jos ankkuri painui vedon aikana maahan. Esimerkiksi viime lehdessä mainittu Maalahden traktorinäyttely on peruttu. Valtaoja-auralla vedetyn ojan ojan nimellisyvyys oli 120 senttimetriä, pintaleveys 300 senttimetriä ja pohjan leveys 30 senttimetriä. Pargas Retro Parad ja Rompetori, Bantiksen kenttä, Parainen SYYSKUU • 11.–12.9. Veteraanitraktoreiden kyntöpäivä, Heinämaa, Orimattila Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi 5/2021 7. Sillä kaivettiin keväästä 1964 syksyyn 1965 piirija sarkaojia 22 kilometriä. Nostosylinteri kytkettiin traktorin hydrauliikkaan. Vintturija kuljetusvaunun ankkurilaite toimi myös auran nostoja laskulaitteena. Vaunun rungon etuosaan oli asennettu traktorin vaihdelaatikosta ja perästä tehty vintturi käyttökoneistoineen. Rauta ja Petrooli, Messupuisto, Riihimäki • 18.9. TAPAHTUU, EI TAPAHDU Perinnepäivien kesä muuttuu jatkuvasti. Vintturin akselille tuli voima traktorista nivelakselilla ja kahden ketjupyörästön välityksellä. Varsinainen aura oli piennarsiivillä varustettu kaksisiipinen, noin 1700 kilogramman painoinen oja-aura
Viime numerossa rauhassa ruostuneen valeMersunkin sukulainen löytyi omasta pihasta. Muistikuva on, että 50 markkaa olisi ollut hinta. Vidal & Sohn Tempo-Werke oli 1920-luvulla perustettu saksalainen ajoneuvovalmistaja. Nyt ei varmaan kohtalo olisi sama”, Jukka haastelee. Sen tekosia oli muun muassa Tempo Rapid, vanhemmista Matadorja Wiking-lavamalleista tehty 50–60-lukujen taitteen henkilöpakettiauto, jota liikutti Austinin alle litrainen moottori. 8 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Tässä vielä kaikkien rattiväsyneiden iloksi nokkabusseja Lapissa. ”Oli pohjasta jäänyt katsastuksessa kiinni. Kiitos Saulille kuvista! Temposta vale Mersuksi Liekö sellaista konetta, jota Alastaron Jukka Välilä ei olisi näpelöinyt. Välilän nykyisin hyvin hitaasta Temposta siis kehittyi viime numeron 70-luvun vale-Mersu. Dodget linjalla Viime numerossa esittelimme Dodgen koulubussialustalle Suomessa räätälöidyn postilinja-auton, joita liikennöi etupäässä Lapissa 80-luvulla. Rauha molempien sieluille. Kyseessä on ulkomuodosta päätellen Rapid, vaikka se Jukan mukaan olikin heille tullessaan pakettiauto. Olemme nyt saaneet postibussien tuntijan Sauli Vähäkosken kokoelmista Martti Hellstenin aikalaiskuvia kahdesta Dodgesta Ivalon linja-autoasemalla. Jukka lähetti meille kuvia Temposta, joka oli hänen perheellään hetken ajokuntoisena 70-luvulla. Otimme moottorin, ja 70-luvun alkupuolella se vietiin tuohon kolmen kilometrin päähän leikkiautoksi. 60-luvulta eteenpäin Tempo-autoja tai niihin perustuvia uusia malleja myytiin yritysjärjestelyistä johtuen myös nimillä Hanomag-Henschel ja Mercedes-Benz – muiden muassa
Sodan jälkeen hän jatkoi niissä töissä sekä Lokomolla työkaluviilaajana. Missä maassa valmistettiin McCormick International AW-6 -traktoria vuodesta 1948 lähtien. Neu vos tol iito sta 7. Vanhaa ja visaista 1. 8. Urho Salonen oli ollut bussikuljettaja jo siviilissä Tampereella. 5/2021 9. Minkä traktorin kulmikas mallisarja 60-luvulta eteenpäin oli nimeltään Crystal. Tuk kej a kul jet ett iin kuo rm a-a uto illa . marraskuuta 1941 otetusta valokuvasta. JCB :n Matkalla Moskovaan 80 vuotta sitten, tarkemmin sanottuna 25. Liikkuvat lauteet Erilaiset siirreltävät kylpylaitokset ovat jo kauan olleet muodissa. 9. Zet ori n 8. Mistä maasta Konela Oy pääasiassa toi ajoneuvoja Suomeen. 2. 4. 3. 6. Van aja n aut ote hda s oy 6. Mitä aikanaan erikoista tehtiin Ruuhijärven savotalla Lapissa vuonna 1930. 5. Mär kyy den ehk äis em ise ksi sav ise en pel tom aah an aur att avi a alle met rin syv yis iä onk alo ita 3. Har di 9. Käsivarren Lapissa valtatie 21:n varrella nökötti pitkään tämä korsteenista päätellen saunaksi muutettu Ajokin korittama Vanaja-postilinjuri. Aus tra lia ssa 4. 196 mer kill ä Joh n Dee reLan z 2. Minä vuonna eurooppalaiset John Deere -traktorit tulivat myyntiin. Minkä koneyhtiön brittiläinen Joseph Cyril Bamford perusti 1945. Mikäli niitä löytyy lukijoilta, toimitus kuuntelee. Mikä vuonna 1957 Tanskassa perustettu yritys valmistaa ruiskutekniikkaa erityisesti maataloutta varten. 7. Pap eri suo din 10. Volvon linjakilpi on vähintään optimistinen. 10. Sodan aluksi suomalaisjoukot etenivät talvisodassa menetetyille alueille, mutta ensimmäisenä sotatalvena eteneminen pysähtyi ja alkoi asemasotavaihe. Yhteissisu oy muutti nimensä vuonna 1948. VASTAUKSET 1. Kuvassa poseeraavat urheilukentän laidalla vanerinen Stalin-patsas, inkeriläinen poika, Olli Haukinen ja Urho Salonen sekä Volvo-linja-auto, jolla Salonen kuljetti haavoittuneita sidontapaikalle. Pitkälle oltiin kuitenkin menossa. Mitä ovat myyräojat. Kumpi suodattaa moottorin imuilmasta tehokkaammin pölyä, öljykylpysuodin vai paperisuodin. 5. Sen näemme esimerkiksi tästä Petroskoissa 21. Mikä oli uusi nimi. Mutta tavalla tai toisella liikkuva oli tämäkin puhtauden pesä, sillä se on nyttemmin vanhoilta sijoiltaan kadonnut. Volvon historiasta ennen tai jälkeen sodan ei meillä ole tietoja. kesäkuuta 1941, alkoi Suomen ja Neuvostoliiton välinen jatkosota
Paalinheittäjä paiskasi paalin tarvittaessa 12 metrin korkeuteen tai 22 metrin etäisyydelle. Kuljetin jaksoi kuljettaa kerralla 500 kilogramman painon. Korjaamolla laitettiin hyvin suolattu sianpuolikas häkäpönttöön ja kansi kiinni pistehitsauksella. OY HALDIN AB:N ASENTAJA ESKO STOLPE MUISTELEE SÄÄNNÖSTELYN AIKOJA RAIMO GRÖNBACKAN TEOKSESSA MARAKATTEJA JA KISSANPÄITÄ Paalit pellolta Kanttipaalien keruuta pellolta on sitäkin koneistettu eri tavoin. Paali sai olla enintään 400 kertaa 600 millimetrin kokoinen. 10 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. TEKIJÄN SUUSTA Kerran johtaja Haldin oli saanut mustan pörssin kautta hankittua sianlihaa, joka piti toimittaa Helsinkiin. Mörkö-Majorin kulta-aikaan englantilainen Catchpole Engineering Co kauppasi kuormainta, joka sopi kulkemaan säkkipuimurin tai paalaimen perässä. Häkäpönttö matkasi onnellisesti sen ostajalle, ja possu päätyi helsinkiläisten ruokapöytiin. Majorin oikea ajovalo se vain helposti hukkui tämänkin työn myötä. Toistakymmentä vuotta myöhemmin tanskalainen Bøgballe tarjosi toisenlaista paalinlastauskonetta
OIKAISUJA Viime numeroon oli eksynyt disinformaatiota. Viime numeron DB 1690 edellisessä elämässään Lahden Konekeskuksella. Kuutoskoneissa on kaksi eri ratasleveyttä. Liiasta viimasta ei ole pelkoa – nopeutta löytyy kuutisen kilometriä tunnissa. Artikkelissa veteraanikuorma-autojen vappuajosta oli väärä nimi. Motorobotin työkoneet Vanhojen Koneiden numerossa 8/20 esittelimme Mikael Peltosen pelastaman tšekkoslovakialaisen Motorobot PF-61 -sarvitraktorin. Poralla voitiin tehdä enintään 300 millimetriä syviä reikiä. Mercedes-Benz OE -mallia tehtiin 1920–30-lukujen taitteessa vain noin sata kappaletta. Pienempi porauskoje mallia VLM oli tarkoitettu lähinnä taimien istutusta varten, mutta siihen sai hieman erilaisia teriä tarkoituksen mukaan. Tällainen johtotähti on ainakin harvinaisempi. Poran lasku ja nosto tapahtui ketjulaitteella, jota ohjattiin käsipyörällä. Kapeampi on vapaastihengittävän moottorin öljypumpun rataspari ja leveämpi ahdetun. Kuten muissakin lisälaitteissa, voimanottoakselin laippa pantiin neljällä ruuvilla Motorobotiin kiinni. JOHTOTÄHDELLÄ KESÄÄN Kumpi lie reteämpi kesätraktori, avo-Porsche vai avoMersu. Pahoittelemme virheitä. Se teki maahan 300–450 millimetriä paksun pystysuoran reiän enintään 700 millin syvyyteen. 5/2021 11. Volvo F12 -vetoauton omistaja ja pitkäaikainen Vetkun jäsen on Kai Huhtakallio. Terä pyöri 1?900 kierrosta minuutissa, ja työsaavutukseksi luvattiin kaksi kuutiota tunnissa. Kun saha kytkettiin Motorobotin perään, piti ohjauslaite siirtää traktorin etupuolelle. Yksisylinterisessä dieselmoottorissa on noin 25 hevosvoimaa. Kuvaajana kukas muu kuin Praunipresidentti Esko Peranto. Laitteeseen kuului akseli, joka toi voiman Motorbotilta ja välitti sen kiilahihnoilla edelleen itse poralle. Mutta vieläkin erikoisempia sovelluksia pienelle kaksipyöräiselle keksittiin. Järeä porauslaite VZM 30 oli tarkoitettu humalan ja viinin viljelöille sekä aidan rakentajille. Pyörösaha CPM 60:ssa oli nimen mukaisesti 600 millimetrin sahanterä. Motorobotiin oli tarjolla monenlaista maanmuokkausvälinettä jyrsimestä kyntöauraan ja kultivaattorista lautasäkeeseen ynnä perävaunu. Tuomo Heleniuksen koneita esittelevässä jutussa oli väärää tietoa David Brown 1690:n öljypumpun rattaiden mitoista
Tuusula 12. VANHAN HOPAN YLÖSNOUSEMUS FORD TT 1925 Jouni Lakaniemen kuormuriharvinaisuus sytkyttää taas syväjäädytyksen jälkeen
Kuormurifaari tutajaa ensin uneliaasti mutta prötisee kohta jo innokkaasti. Ruuvivetoisen tasauspyörästön banjo ei näytä banjolta eikä siinä ole kissanpääpyörää vaan yläpuolinen matopyörä. Akkusähköt tulivat T-perheeseen saataville vuonna 1919, mutta vauhtipyörämagneetto seurasi mallia loppuun eli vuoteen 1927 saakka. Tuusulan ensimmäisen kuorma-auton nykyisen omistajan Jouni Lakaniemen Ford TT:ssä sentään on sähköstartti. Sitten auto jää seisomaan, ja vuonna 1937 se on ilmoitettu romutetuksi. Ja nyt takaisin näihin päiviin. TT tosin ei olisi ainakaan rintamapalvelukseen enää kelvannutkaan. Kaukana tuli Chevrolet ja jossain hännillä joukko eurooppalaisia valmistajia. Mutta autopa on aina vain olemassa. Hallinnan mekanismit T-Fordien hallinnan filosofia perustuu kaikissa käänteissä paljolti siihen, että 20 hevosvoiman petoa pidätellään lähtemästä näpeistä. Mikäpä on sitten kotiin tullessa, kun entisen rengin mutta tulevan kuormuriyrittäjän paluukapsäkissä vuonna 1931 on Ford TT -kuormuri vuosimallia 1925. Massatuotannon mestarinäyte on täynnä pikantteja yksityiskohtia, kuten takavaloratkaisu ja puupuolaiset tykkipyörät. Jounin oikea jalka on oikeanpuoleisella eli vaihteistojarruun vaikuttavalla polkimella. ”Odottakaa, että se käynnistyy! Sitten – pidelkää hirmua sen verran, että pääsen sen kyytiin”, sanoi kypäräpäinen T-hoppaansa tulille veivaava harrastaja Ford-uutisten piirroksessa 1970-luvulla. Ensimmäiset käynnistysyritykset tuottavat pari lupausta, samoin kolmas ja neljäs. Omistaja urakoi Fordillaan Jokelan tiilitehtaalla useat vuodet. Viidennellä pyynnöllä talli tärähtää. Vaikka Suomessa on Tilastollisen vuosikirjan mukaan vuonna 1931 sentään jo yli 10 000 kuorma-autoa ja silloisessa Uudenmaan läänissäkin 3 300, on Bernhardtin TT Tuusulan pitäjän ensimmäinen. E nsin avataan bensahana ja kytketään käsijarru vetämällä vasemmalla olevasta kahvasta taakse. Neidon mahdollisten tunteiden tulkinta on kuitenkin mennyt överiksi, ja rukkaset paluukuormassaan nakkaa ylenkatsottu ylkä kihlat jontkaan. Samalla hän päästää vaihteistojarrun polkimen mutta painaa vasemman polkimen alas ja pitää sen siellä, jolloin pienempi vaihde kytkeytyy. ”Minne lähdetään?” se hytkyessään tiedustaa. 13. Hän ottaa sitä laivalipun avulla kerrassaan Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoihin saakka. Siellä mies työskentelee, tienaa ja vähän asettuukin, mutta sisuksissa kutsuu kotimaa yhä polttavammin. Ryypytellään hiukan ja siirretään sytytystä myöhäiselle. Pari vuotta myöhemmin, talvisodan tiimoilta, rakkaimpia kulkineita jemmattiin heinäkasoihin paljonkin, pois hevosottolautakuntien silmistä. Syy tähän on hämärän peitossa. Onneksi on sormuskaupoilta jäänyt lompsaan vielä pätäkkää. Harvaltaan harrastettuna veivitouhu on raajoille hupaa, jos vaikka sytytys jää siirtämättä myöhäiselle. Kihlat vaihtuvat hoppaan Renkimies Bernhardt Tuomimaa (nimi muutettu) on Tuusulan mahtipitäjän mahtitalossa työskennellessään ihastunut naapuruston kauniiseen tyttäreen. Nyt hän siirtää käsikammen taka-asennostaan keskelle, jotta takapyörien rumpujarrut vapautuvat. Bernhardt ottaa tapahtuneeseen etäisyyttä. Teksti: Kauko Ollila · Kuvat: Kari Mattila Etupyörissä ei ole jarruja, mutta sellaisia sai jälkimarkkinoilta, toki mekaanisina. Näin sitä mennään! Mutta nyt me pomppaamme ajassa paljon taaksepäin, 1900-luvun alkupuolelle. Autoa käynnistettäessä on käsijarrukampi takana, jolloin takapyörien rumpujarrut on kytketty. Kaikista tuon aikakauden tavarankuljetinautoista oli Fordilla vuosikymmenten ajan leijonanosa hallussaan. Unelmointi muuttuu toimeliaisuudeksi, ja nuorimies kosii. ”Joskus, varovasti nostaen olen kampea koettanut”, Lakaniemi myöntää
14 FORD TT 1925. Muutokset eivät ole kummakaan, sillä autolle luvattu yhden amerikkalaisen lyhyttonnin eli noin 900 kilon kantavuus on hurja luku vekottimen linnunluisia piirteitä vasten. Pääpysäyttimet on integroitu planeettavaihteistoon, jossa on vaihteistorumpujen lisäksi jarrurumpu. Näyttelyvarsamme taka-akselin puupuolatykkipyörissä on mekaaniset seisontarumpujarrut. Pitkän rynkytyksen jälkeen vaihdejumi saatiin vapaalle ja auto suostutelluksi alamäitse trailerin kyytiin. Sitten on kiinnostuksen kohteiden toinen pää, joka ilmenee muun muassa autotallin seinille ripustettuina, uudelleen rakennettuina kotimaisen Viima-lentokoneen siipisalkoina. Sivuventtiilivoimalaitoksen mäntäosasto antautui hiljalleen liikkeelle WD-40:n ja kaksitahtimoottoriöljyn seoksessa kuukausikaupalla liottuaan. Muutakin pientä eroa ihmiskuljetinversioihin on. Ford TT tuli, kuten yleensä näissä ympyröissä, eteen sattumana. TT:ssä on T-malliin verrattuna leveämpi runko, rotevampi perävälitys ja kaksi jalkaa eli 60 senttiä pidempi akseliväli. Ostoksen vaihteisto oli jotenkin jumissa ja täydellinen arvoitus. Juttumme pörisijän rungon etupäätä on joskus hiukan paranneltu. Muutama venttiili oli takertunut, mutta nekin vertyivät puukepillä hellästi naputellen. Itse kulkine painaa jokseenkin tasan tonnin. ”Leikkasin eräänä päivänä nurmikkoa, ja siinä ykskaks rupesi tuntumaan, että se on hommattava.” Musta ei ole vain hillityn tyylikästä, se myös kuivui muita silloisia maaleja nopeammin. Tunnejuttu.” Tekniikan suostuttelua TT tuli nykyiseen kotiinsa elokuussa 2019 ja vietti ensimmäisen vuotensa pilttuussaan niine hyvineen. Moottorikaan ei ole alkuperäinen, ilmenee papereista. Tuttava linkkasi myynti-ilmoituksen ja auto oli vielä lähellä. Laitojen raudat ovat autoyksilön alkuperäiset, kenen tekemät sitten ovatkaan. Auto oli jo menossa Tampereelle, mutta perikunnan päätöksenteossa painoi mahdollisuus saada se jäämään lähelle ja vieläpä kotipaikkakunnalleen. Asiasta käytiin neuvoa, tingittiin ja tuumattiin. Lavan alusrakenne on alun perin ollut hiukan korkeampi. Kaikenlaista kaksipyöräistäkin näkyy, kuten mopojen sukukunnassa harvinainen Raisun varhainen versio. ”Saatuani sen kulkemaan ajoin heidän pihaansa. ”Leikkasin eräänä päivänä kaikessa rauhassa nurmikkoa ja siinä ykskaks rupesi tuntumaan, että on se hommattava”, Jouni muistelee. Rakkautta toisella silmäyksellä Jouni Lakaniemi on tuusulalainen ammattilentäjä ja tekniikanmies, jonka koneharrastuksen tavanomaisempi pää näkyy tontilla muutamana kauniisti entistettynä pikku-Valmetina ja tästäkö-tästäkö-Zetorina
Tuusulan yksilö tuskin on sellainen. Jouni Lakaniemen yksilö kuuluu toiseksi viimeiseen päivitykseen, jossa rintapelti on aiempaa leveämpi ja konepeitto edellistä muunnosta kartiomaisempi. Kuorien hapattua palvelivat kolmilitraiset T-moottorit paikalliskäytössä vielä kauan muun muassa maatalouden puimatarpeita. Mutta – jos se olisi Henrystä kiinni – nykyisetkin Fordimme käynnistettäisiin veivillä ja niiden jäykässä etuakselissa olisi poikittainen lehtijousi. Se väännettiin kahden hengen Runabout-mallista. Samalla Henry saattoi meidät hiilivetyriippuvaisiksi tavalla, josta on kovin vaikea vierottautua, kuten nyt havaitsemme. Yhtiö myi pitkään vain alustaa, jossa oli tekniikan lisäksi nokkapelti ja valot, mutta 1924 alkaen tehtaalta sai halutessaan myös täysin fordilaisen kopin ja lavan. Syy oli ennen muuta taloudellinen. 5/2021 15. Osasta tehtiin jopa kaksipyttyisiä sahaamalla lohkosta liiat pois. Yhtiön perustaja, sen sielu ja myöhemmän kehityksen pahin jarrumies oli jo kokeiluttanut erilaisia ratkaisuja tavarankuljetusautoksi ennen kuin yrityksessä päädyttiin petaamaan sellainen henkilöautosta. Ford TT näki päivänvalon kesällä 1917. Henryä jurppivat kolmansien osapuolten värkkäämät lukuisat T-mallin kuormurisovitelmat ja niiden mukana muualle valuneet tuotot. Jäähdyttimessä ovat ne neljä kirjainta, jotka synnyttivät yksilölliseen liikkumiseen perustuvan elämäntapamme. Jo vuonna 1919 oli tonniluokan kuorkkia monistettu maailmaan 100 000 kappaletta. TT antoi lyhyellä kartturointikiemuralla sitkeän vaikutelman. ”No tehdään sitten se oma versio” H enry Ford joukkueineen muutti Thenkilöautolla ja F-traktorilla läntistä yhteiskuntaa syvästi ja pysyvästi. T-Ford-perhe pysyi näennäisen samana kaikki vuodet 1908–1927 mutta muuttui pitkin matkaa sisäkalujen sijoitusten ja myös ilmiasun osalta. Puolitonnari eli pickup eli myöhemmän F-150-menestyjän lyhytlavainen isovaari tuli sitten vuonna 1925
Tällainen välitysten muodostumisen perustekniikka on tuttua myöhemmistä automaattija työkoneiden powershift-vaihteistoista. 16 FORD TT 1925. Kampi edessä menee kakkonen päälle, kun vasen poljin päästetään ylös. Koska T-Fordia printattiin lähes kaikille hiukankin tienaaville amerikkalaisille, ei ole kumma, että he aikojen muuttuessa halusivat täysin automaattisen vaihteiston. Ykkösen ja kakkosen väli on kuin kolmiloikka. Jounin autossa sanotaan olevan kolme vaihdetta ja niin asia onkin, mutta yksi niistä on pakki. Planeettavaihteiston pantajarrut edellyttivät säännöllistä säätöä, muuten safööri saattoi veivatessaan saada koko komistuksen silmilleen. Ykkös-kakkos-väli on niin pitkä, että tottumattoman kartturin fiiliksillä vaihteisto on lähinnä 1+1+loikkari. Vasemmalla pystyssä tököttävä jarrukampi siis hoitaa monta tehtävää: Kampi takana kytkee rumpujarrut. Hihnojen materiaali saattoi olla puuvillaa tai luksuksena hiukan paremmin kestäväksi mainittua hikkoripuuta. Kampi keskellä poistaa takajarrut ja mahdollistaa ykkösvaihteen polkaisun päälle. Kuormurivaarin pirtsakan napittava ilme edustaa toista arvomaailmaa kuin nykyisten henkilöautojen vihaisten naamataulujen uhkailu. Nyt on kakkonen pesässä. Yleensä ottaen autojen hallintalaitteet olivat sentään jo 20-luvun lopulla alkaneet vakiintua kohti nykyistä järjestelyä. Marginaalinen mittarivarustus on henkilömallista. Meno hiipuu. Viekö tämä tosiaan tonnin kuormaa ylämäkeenkin. Mysteerinen käyttöliittymä ”P laneettavaihteisto on vähiten tunnettu T-mallin komponentti, ja monelle T-ystävällekin oikeastaan mysteeri”, on australialainen T-Fordien kansantajuistaja Chris Cansdale sanonut. AJOTUNNELMIIN Tässä sitä siis mennään ykkösellä. Käyttöliittymän periaatteet vain ovat aivan toiset. Onneksi hytti ei ole liian tiivis. Mekanismin peräkkäiset planeettapyörästöt kytketään jarruhihnojen välityksellä kardaanin ja kampiakselin kavereiksi niin, että liikettä ilmaantuu. Atmosfäärissä leijuu vankkumaton sitkeyden lupaus sekä jonkin verran pakokaasua. Ja jos autoilija hankki saatavilla olevan Ruckstell-pajan tuplanopeusperän, oli polkimia lattialla neljä. Vipstaaki puree planeettavaihdelaatikon jarrurumpuun. Episykliseksi kutsuttua aurinkokuntamme liikemekaniikkaa matkivaa planeettavaihteistoa ei varsinaisesti pykälletä. Hyrysysy hötkähtää ja kierrokset putoavat, mutta vaappuvan sytkyttävä meno vaan jatkuu. Se jos mikä nauratti Chevyn omistajat tärviölle. Kaikkia kolmea välitystä käsketään etupäässä polkimin. Hallinta vain on muuttunut toiseksi. Fordin ymmyrkäinen, ilmiasultaan hyrrää muistuttava vaihteistomötikkä on sekä nerokas että nykyautoilijan filosofiassa tosi outo hallinnoitava. T-Hopan omistajan suomalainen ajokortti oikeutti erikseen ”kuljettamaan jaloin vaihdettavaa Ford-automobiiliä”. Nyt pysähdytään: Kuljettaja tarjoaa hopalleen oikealla jalalla lievästi jarrupoljinta ja hakee vasemmalla jalallaan vaihdepolkimen keskiasentoa saadakseen vaihteiston vapaalle. TT:llä ajamisessa on vaikutteita panssarivaunun ja vaijerikaivinkoneen veivauksesta. Hetken päästä Jouni kurottaa käsivipua siirtääkseen sen eteen ja nostaa jalan pois vaihdepolkimelta. ”Peruuttaminen käy vetämällä käsikampi keskiasentoon ja polkaisemalla pakki päälle keskimmäisellä eli peruutuspolkimella”, Jouni selittää yli autovanhuksen sytkeen. AUTO JA TT-FORD TT:n ajotapahtumia määritellään kolmella polkimella ja lattiakepillä, kuten nykyäänkin
Päästiin siitä sitten liikkeelle, mutta oli minulla tuo jarrupoljin koko ajan kiikarissa, että jos sitä tarvitaan”, kuvailee Lakaniemi konttorivisiittiä. TT:n tammipuinen lava oli ostettaessa maalattu, mutta nyt se on höylätty ja hiottu ynnä petsattu. Autokomistus on palvellut omistajaansa keikkalavana, tämä kun on kaiken lisäksi musiikkimiehiä. 30 km/h PAINO päällysrakenteista riippuen noin 1000 kg Ykköseltä kakkoselle on valtava loikka, mutta nöyräntyöteliäs moottori vakuuttaa madaltamalla ääntään: ”Kyllä me tästäkin selvitään!” 5/2021 17. Jounin auton sytytysboksi puolineen sijaitsee tuliseinässä, ja sen osalta riitti yhden kondensaattorin vaihto. Aseman väki pyysi saada ottaa kopiot auton alkupään katsastushistoriasta, joka on kauttaaltaan tallessa. Katsurit aikoivat panna laitoksen dynamometriin, mutta sitä ei ruuviperä kestä. Kaikki ovat liukuja, ja niistä kardaanin ulostulo hiukan tiputtelee, koska stefan virkaa toimittava huopa on rispaantunut. Kojetaulun väri ja ainokainen mittari eli ampeerisellainen ovat tällä hetkellä henkilö mallista. Sytytyshetkeä säädetään sen asentoa muuttamalla. Kopin sisustus on kuusilautaa. Puisesta hytistä olivat maalit lähteneet liuskoina. Tasavirtalaturi näyttäisi toimivan ainakin mittarin perusteella. Koko autossa ei ole pyöriä lukuun ottamatta yhtäkään kuulatai rullalaakeria. Alkuperäistä ovat helat. Uutta osaa ei autoharvinaisuuteen tarvinnut haalia juuri ollenkaan. Oikeita tulpanhattuja etsitään. Kipinä tuli aina ensi sijassa magneetolta. Jounilta kuitenkin löytyy toinen TT-mallin runko, moottori ja peltiosia. Ohjaamon katto on puulevyä, mutta ei vielä lopullisessa formussaan. T-Fordeissa oli vauhtipyörään integroitu magneetto alusta loppuun, vaikka vuodesta 1919 auto sai kuusivolttisen akun, sähköstartin, laturin ja valot. Niin ainutlaatuinen oli tämä asiakkuus. Uusittu hytti kaipaa vielä fiksaamista sisäja ulkopuolelta. FORD TT (1917–1927) MOOTTORI 177 kuutiotuumaa eli 2,9 litraa, 20 hv, roiskevoitelu VAIHTEISTO 2 eteen ja pakki KÄYTÄNNÖLLINEN HUIPPUNOPEUS n. Mannekiinissamme säätö on vielä ratin viiksessä, mutta hiukan myöhemmin se muuttui alipaineella automaattisesti ohjatuksi – tai sellaisia virityksiä on ainakin tehty. Se purettiin pois takaseinää lukuun ottamatta. Romutusmaininta on kuitenkin ollut toistaiseksi este alkuperäisen rekisterinumeron saannille. Vanhat kilvet haaveena ”Katsastusmies nousi rohkeasti kuskin pallille, mutta eihän se tästä oikein ymmärtänyt. ”Eipä sillä ole isoa merkitystä, kun ei se virtaakaan juuri kuluta.” Virranjakaja on nokka-akselin päässä
Vähäkyrö 18
Ensimmäiset kuorma-autot Dniprossa valmistettiin vuonna 1948, kun tehtaan rakentaminen oli vielä kesken. Avaruusteknologiaa Dniprossa valmistetaan yhä, vaikka ensin Neuvostoliiton hajoaminen ja nyttemmin konflikti Venäjän kanssa on tehnyt taloudenpidosta epäilemättä rakettitiedettäkin hankalampaa. Teksti ja kuvat: Mika Rassi 19. N euvostoliiton krouvit työkoneet eivät ole mitään rakettitiedettä. Näiden JuMZ-6-traktoreiden sarjavalmistus alkoi vuonna 1970, ja se päättyi 2001. Uudelle traktoritehtaalle oli toisaalta tarvettakin neuvostomaatalouden koneellistamisen paineessa. KOSMOKSEN TRAKTORI JUMZ-6AKL 1991 Ukrainassa Južmaš-tehtaalla ryhdyttiin 50-luvulla rakentamaan traktoreita, jotta laitoksen varsinainen tarkoitus pysyisi salassa. Siellä alettiin valmistaa ohjuksia, avaruusraketteja, rakettimoottoreita ja muuta avaruusteknologiaa. Ainakin ukrainalainen JuMZ-6 on synnytetty samoissa saleissa ohjusten, reaktiomoottoreiden ja satelliittien kanssa. Vai ovatko sittenkin. Olavi Atila havitteli JuMZia vasta itsenäistyneestä Virosta, mutta ketku joppari jätti Suomi-pojan tyhjin käsin. Siksi Južmaš on viime vuosikymmeninä ottanut ohjelmaansa myös muita tuotteita, kuten johdinautoja. Nykyään Dnipro tunnetaankin Ukrainan avaruuspääkaupunkina. Onneksi ajamaton JuMZ löytyi kotimaasta. Dnipron tehdas sai nimekseen ympäripyöreästi Južny mašinostrojtelny zavod, Južmaš, eli Eteläinen konetehdas. Heti natsimiehityksen jälkeen vuonna 1944 Dniproon päätettiin rakentaa autotehdas. Vuonna 1966 Dniprossa suunniteltiin MTZ-5:n pohjalta uusi traktori ja rakennettiin sen koekappale. Aseja avaruusteknologian vaihe tiesi kuitenkin loppua autotehtailulle ennen kuin se oli kunnolla ehtinyt alkaakaan. Tuona aikana niitä ehdittiin nuijia kasaan noin kaksi miljoonaa. Tehtaalla suunniteltiin oma menestystraktori JuMZ-6, jota tehtiin yli 30 vuotta. Sittemmin Južmašin linjalta on tullut uusia JuMZ-traktorimalleja. Yllättäen tilalle astuivat pian toisenlaiset ajoneuvot. Tehtaan päätuotteiden luonne oli salainen, ja sen pimittämiseksi Dniprossa ryhdyttiin 50-luvun lopulla valmistamaan Valko-Venäjällä Minskissä suunniteltuja MTZ-5-traktoreita. Traktori avaruuden verhona Ukrainassa Dnepr-joen varrella sijaitseva Dnipro on ollut neuvostoaikana ja sen jälkeenkin tärkeä teollisuuskaupunki. 50-luvun alussa suunnitelmat kuitenkin muuttuivat
JuMZ-6:tta myytiin sekä sähköettä kaasutinmoottorilla käynnistettävänä versiona. Traktorin perässä on myös liitin, josta paineilman saa esimerkiksi peräkärryn jarruihin. Ilmaa ja muuta Vähäkyröläisen Olavi Atilan tapasimme pari vuotta sitten Kalkun huutokaupassa. JuMZ-6 säilyi yli kolmenkymmenen vuoden valmistusajan hyvin samanlaisena. Se on epäilemättä sopinut äärimmäisinkiin olosuhteisiin, kunhan vain starttimoottorin on saanut käymään. Kun nyt saavumme Olavin pakeille hänen JuMZ-traktoriaan katsomaan, konekauppamies on taas vauhdissa. Eräille JuMZ-6-malleille on ominaista paineilmajärjestelmä, joka ohjaa traktorin jarruja. Ajan kuluessa mittaripaneelia selkeytettiin, jarruja ja hyttiä paranneltiin ja nostolaitteeseen lisättiin syvyydensäätö. ”Siinä olisi tarjolla miltei uusi traktori, muutama tunti ajettu.” Uutuus on suhteellista. 20 JUMZ-6AKL. Vaan myyntipuhe jatkuu: ”Tässä on erikoiset tekniset ominaisuudet: ilmajarrut, kaksitoiminen nostolaite, ja startti on kaksitahtimoottori.” Kaksitoiminen nostolaite on Belarus-traktoreista tuttu itäinen ominaisuus, mutta muitakin erikoisuuksia tosiaan löytyy. Lujana pidetty traktori on lisäksi ollut suosittu alusta kaivulaitteille. Traktorin vuosimalli on 1991, mutta mittarissa on kuin onkin vasta 127 tuntia. Lisäksi paineilmalla voi vaikkapa täyttää tarvittaessa traktorin renkaita. Ennen niillä tehtiin oikein bisnestä, mutta nyt niitä on jo jäänyt vähän nurkkiin.” Tarkoitus oli tuoda Suomeen pari kuorma-autoa ja pari JuMZ-6-traktoria, toinen kaivulaitteella varustettu. Olavin traktori on jälkimmäistä mallia. Muita valmistuksen varhaisesta vaiheesta lähtien JuMZ-6:ssa olleita ominaisuuksia ovat muun muassa tehostettu ohjaus, ajokytkimestä riippumaton voimanotto ja tehokas lämmityslaite. Siihen aikaan hevoset vaihtuivat traktoreihin, ja niissä tarvittiin peräkärryjä. Äärimmäistä hätää varten dieselmoottorissa on puolipuristin ja veivikäynnistys. Armeijan huutokauppa oli se, mistä niitä hankittiin, ja sieltä sitten tuli oheistavaraakin. OLAVI ATILA • eläkkeellä oleva autokorjaaja, teurastaja ja maanviljelijä • valmistaa kyrönmakkaraa isoisoisänsä yli sata vuotta vanhalla reseptillä ”Aloitimme korjaamo toiminnan velipojan kanssa 60-luvun alussa
”Sitten näin lehti-ilmoituksen ajamattomasta JuMZ6:sta Turun suunnassa. Kun valuutta muuttui kruunuiksi, teimme etukäteen kalustokaupat.” Tarkoitus oli tuoda Suomeen pari kuorma-autoa ja pari JuMZ-6-traktoria, toinen kaivulaitteella varustettu. Koneitakin päätettiin ostaa lahden takaa. No, lopulta kävikin niin, että myyjiä ei löytynyt enää mistään ja kauppa kariutui.” Volga Kauplusista matkaan tarttui sentään mukaan iso määrä Ladan pakoputkia ja muita auton osia. Menimme sovittuun liikkeeseen. Dnepriltä Kyrönjoelle Kuinka tämä JuMZ sitten on eksynyt Pohjanmaan lakeuksille. ”Asia lähti siitä, kun rupesin maanviljelijäksi noin viisikymppisenä. ”Varustauduimme täältä sitten niitä hakemaan. Raideleveyttä voi säätää niin takana kuin edessä. Katsoin, että pitää vähän suurentaa kalustoa”, Olavi Atila kertoo. JuMZ-6:n nostolaite on kaksitoiminen traktorin esikuvan MTZ-5:n tapaan. Joka traktorin alta ei löydykään ilmanpainesäiliötä. Traktorissa on jarrujen ilmanpaineen kouraliitin peräkärryä varten. Edessä näkyy kytkimen tehostaja, joka toimii Juha Atilan mukaan joskus hyvin. Tallinnassa vaihdoimme Suomen rahaa kruunuiksi ja saimmekin niitä suuren kassillisen. 90-luvun alussa Olavi oli ollut Lions-toiminnan kautta yhteydessä Viroon. Se oli kuitenkin laiha lohtu, ja itätraktorikipinä jäi kytemään. ”Siellä oli tavara halpaa vielä rupla-aikana. Sitä mentiin katsomaan ja tehtiin kaupat.” 5/2021 21
Vääntöä ainakin löytyy.” Lisäksi moottori on sotateollisuudelle sopivasti pomminvarma kone. Se jäi vähemmälle käytölle, ja ostettiin muuta kalustoa. Vapaastihengittävän dieselin teholukema on melko vaatimaton, ja huippukierroksetkin huomattavan vähäiset. ”Se on kyllä erinomainen vehje. Kuskin kunnia lankesi useimmiten Olavin pojalle Juhalle. Kun sitten raivattiin peltoa ja räjäyteltiin kiviä, niiden kuoppia täytettiin tällä. Kuten tuntimittarista nähdään, järin paljon ei JuMZilla ole uurastettu. Mittaristo on 70-luvun lopun suunnittelua. Tällä oli hyvä tehdä sitä hommaa. ”Jonkin ajan kuluttua todettiin, että se on sittenkin tehty lähinnä arktisiin olosuhteisiin. 22 JUMZ-6AKL. Lana oli perässä. Nytkin se oli seisonut monta vuotta, mutta koneen ei tarvinnut kuin puoli kierrosta pyörähtää ja se lähti käyntiin”, Olavi ihailee. Juhan mukaan moottori ei kuitenkaan kumarra numeroita: ”Tämä tuntuu paljon tehokkaammalta kuin 60-heppaiselta. Jos jäi jumiin, perän sai painettua lanalla ylös”, Juha kertoo. Samaan aikaan ohjauspyörään tuli pienet asennonsäätömahdollisuudet. JuMZin moottori on tehty Venäjällä Rybinskin moottoritehtaalla, joka sekin on Južmašin tavoin tähynnyt korkeuksiin ja valmistanut pääasiassa lentokoneiden moottoreita. Pomminvarma kone Alkuaikoina Atilat käyttivät JuMZia esimerkiksi metsäja perälevytöissä. Ison ja pienen puolen sekä vaihteen valinta käy samalla vivulla. Mutta en ole viitsinyt sitä hävittääkään”, Olavi sanoo. ”Puita on vinssattu metsästä tällä
Tällaisella startilla varustetut traktorit ovat AKL-malleja, sähköstarttitraktorit taas mallia AKM. Normaalisti koko homma hoituu hytistä käsin, mutta Atilan JuMZista on purettu käynnistysvivustoa. 5/2021 23. Ohjaamossa Juha ja starttimoottorissa kiinni Aki Atila. JUMZ-6AKL MOOTTORI nelitahtinen nelisylinterinen suoraruiskutteinen rividieselmoottori D65N1, moottorin teho 60,5 hevosvoimaa 1?750 kierroksella minuutissa, sylinterin halkaisija 110 mm, iskun pituus 130 mm, tilavuus 4,94 litraa VAIHTEET 10+2 JARRUT kuivat levyjarrut RENKAAT edessä 7,5-20 tai 9,0-20, takana 15,5R38 MITTOJA pituus 4?065 mm, leveys 1?884 mm, korkeus 2?830 mm, paino 3?400 kg, maavara 450 mm, polttoainesäiliön tilavuus 90 litraa POLTTOAINEEN kulutus 3,8 litraa tunnissa VALMISTUSMÄÄRÄ (kaikki JuMZ-6-mallit) noin kaksi miljoonaa Käynnistysmoottori on noin 12-hevosvoimainen kaksitahtinen P-350. Ensin käynnistetään käynnistysmoottori ja sitten sillä pyöräytetään diesel käyntiin. ”Se oli seisonut monta vuotta, mutta koneen ei tarvinnut kuin puoli kierrosta pyörähtää ja se lähti käyntiin.” Traktori kuuluu Belarus-perheeseen, kuten mallikilpikin sanoo
Valtio hävisi ympäriltä, mutta Multicar porskuttaa edelleen. Harrastettavaa löytyy, sillä pelkästään Multicar M25:ttä valmistettiin eri versioina noin 100 000 kappaletta. MUURAHAINEN MUURIN TAKAA IFA MULTICAR Itä-Saksan ajoneuvopulaa helpotettiin loihtimalla pieni moottorikärry kevyitä lyhyen kantaman kuljetuksia varten. Hellyttävät Multicarit ovat saavuttaneet kulttimaineen etenkin itäisessä Saksassa. 24
Parinkymmenen vuoden tauon jälkeen Waltershausenin konepajan tuotanto-ohjelmaan kuului taas kevyt tavarankuljetin. Niin tapahtui myös thüringeniläiselle ADE-Werkelle. Neuvostoliitto oli paaluttanut oman miehitysvyöhykkeensä. Kevyitä lyhyen kantaman kuljetuksia varten suunniteltiin vuonna 1951 persoonallinen ajokki Dieselkarre DK2002 (Dieselkärry) eli ”DieselAmeise” (Dieselmuurahainen). Aikaisempiin malleihin verrattuna oli sentään ovi, johon nojata jarrutettaessa. Moottoripyörän tekniikalle perustuneet 300–750 kilon taakkaa kantaneet tavarariksat eivät olleet myyntimenestys. Insinööri Arthur Aden vuonna 1920 perustama yritys oli tullut tunnetuksi kuorma-autojen perävaunuista ja niiden kiinnityslaitteista. Kaikki alueen tuotantolaitokset otettiin miehitysvallan ja vuonna 1949 perustetun DDR:n valtion hallintaan. 25. Alkuaan sähkötoimiseksi tarkoitettuun kuljettimeen istutettiin Motorenwerk Cunewalden kuuden hevosvoiman yksisylinterinen nelitahtinen H-65-diesel. Kuljettaja seisoi keinulaudalla, jonka päitä painamalla kulkusuunta muuttui. Vasta perustetussa DDR:ssä oli kaiken muun ohella pula ajoneuvoista. Dieselmuurahaisia valmistettiin aluksi VEB BrandErbisdorfissa ja VEB IFA-Automobilwerke Ludwigsfeldessa. Vuonna 1956 Dieselkarren valmistus siirrettiin yhden katon alle. Kaasua, kytkintä ja käsijarrua säädeltiin kahvoilla. Yritys horjui 30-luvun ajan konkurssin partaalla, ja sota raunioitti yrityksen talouden lopullisesti. Työturvallisuus oli ilmeisesti tuntematon käsite: täysin suojaamaton ohjaamo sijaitsi vempeleen nokalla. Pikkumoottorin tehtävänä oli liikutella 2000 kilogramman maksimihyötykuormaa ja kiidättää laitetta 15 kilometrin tuntinopeudella – tuskin kuitenkaan samanaikaisesti. Dieselkarrea ohjattiin omintakeisesti. Voima siirtyi 3+1-vaihdelaatikolle kiilahihnalla, joka myöhemmin korvattiin kardaaniakselilla. T oinen maailmansota oli päättynyt ja Saksa oli jaettu maa. Arthur Ade lähti evakkoon Badeniin ja aloitti edelleen jatkuvan hydrauliikkajärjestelmien valmistuksen. Kansandemokratian aikaan ADE-Werken konepajan uudet isännät ruuvasivat vuonna 1948 seinään nimikyltin VEB Fahrzeugwerk Waltershausen eli Kansan omistama ajoneuvotehdas Waltershausen. Teksti ja kuvat: Aulis Lassila Multicar M21:n maksimikantavuus oli kaksi tonnia, joten 1H65-moottorin kuusi hevosta eivät päässeet helpolla. Vasta kolmanteen vuoden 1958 DK2004/DK4-malliin kuski sai hieman peltiä ympärilleen. Kuljettaja seisoi eräänlaisella keinulaudalla, jonka päitä painamalla kulkusuunta muuttui. 30-luvun alussa yritys oli aloittanut kolmipyöräisten kuljettimien valmistuksen. Käsillekin jäi tehtävää. Dieselkarre DK4 eli Multicar M21 oli rujonoloinen työpaikka
Kakkoskuskille ei jäänyt tilaa, sillä moottori pauhaa toisessa etunurkassa. Ainoana DDR:n aikaisena ajoneuvomerkkinä Multicar porskuttaa eteenpäin. Huollettavuutta paransi kipattava ohjaamo – moottori sijaitsi istuinten takana. Uusi valmistaja päivitti Multicaria ahkerasti. DDR lakkasi olemasta. Vuonna 1998 perinteinen puutarhaja kiinteistönhoitokoneiden valmistaja Hako osti Multicarin osakeenemmistön. Mallia myytiin Länsi-Saksaan nimellä Fawa-Car 22. Voima siirtyi vetäville takapyörille kartiotasauspyörästön kautta. Tasauspyörästön lukon sai lisähintaan. IFA-teksti ilmestyi keulapellin logoon. Joidenkin tietojen mukaan Dieselkarre DK4/ Multicar M21:tä olisi tuotu myös Suomeen. Uutuutena oli ohjauspyörä ja sähköstartti. M24 jäi DDR:n mittapuun mukaan lyhytikäiseksi välimalliksi, kun M25 esiteltiin Leipzigin Syysmessuilla vuonna 1978. Multicar M22:n myötä kuljettaja sai katetun ohjaamon. Moottorivaihtoehdot lavenivat 85 hevosvoiman Ivecoon ja sadan humman VM Motoriin. Näin voi päätellä valmistusmääristä. Multicar syntyy ja kehittyy Puolivirallisen Diesel-Ameise-lempinimen käyttö markkinoinnissa alkoi olla ongelmallista. Tuotantoversioissa hypättiin vuonna 1974 suoraan M24:een, jossa aluksi oli yksipaikkainen kajuutta. Askeettisen karu kuljetin täytti tehtävänsä ilmeisen hyvin. IFA teki paluun logoon. Multicar M22:n alustalle tehtiin lukuisia eri päällirakenteita peruskippilavasta betonimyllyyn ja rehunjakajaan. Samalla hävisivät komentotalouden VEBja IFA-kirjainyhdistelmät. Suurempia teknisiä uudistuksia saatiin odottaa vuoteen 1985, jolloin ennestään hyvää kiipeilykykyä parannettiin nelivedolla. Hyvin automaisen M26:n 90 kilometrin tuntinopeus alkoi olla riittävä yhdistyneen Saksan kiihkeään rytmiin. Tuotannossa on jo M31-mallisto. Vuosina 1956–1963 maailmalle vipelsi noin 14 000 dieselmuurahaista, joista noin 3 200 myytiin DDR:n rajojen ulkopuolelle. Seuraavana vuonna vanha Cunewalde-moottori sai väistyä Volkswagenin modernin 1,9-litraisen 54,4 hevosvoiman dieselin alta. Suurin uudistus oli tehokkaampi voimanlähde. Ulkonäköä kohensi suurentunut tuulilasi ja A-pilarin lisäikkuna. 26 IFA MULTICAR. Cunewalden kaksilitraisesta nelipyttyisestä dieselistä irtosi 45 hevosvoimaa 3 000 kierroksen kohdalla. Vuoden 1992 M26-mallin käytettävyyttä tehosti äänieristetty ohjaamo, ajanmukainen elektroniikka ja Mannesmann Rexroth -hydrauliikka. Maailma muuttuu, yksi pysyy Vuonna 1990 maailma muuttui pienen ja sympaattisen Multicarin ympärillä. Multicar M23-malliin sommiteltiin kaksipaikkaista ohjaamoa ja moottorivaihtoehdoksi oli tarjolla Škodan 1,2-litrainen bensakone. Hyötykuormaa sai lastata 2,5 tonnia. Akselit valmisti David Brown. Ajoneuvo ristittiin uudelleen Multicar M21:ksi. Itävaltalaisen Warchalowskin lisenssillä Cunewaldessa valmistettu kaksiruukkuinen diesel kehitti 13 ja myöhemmin 15 hevosvoimaa. Uuden Multicar M25:n ensiesittely oli kahden postimerkin arvoinen tapaus ItäSaksassa. Vuonna 1959 järjestettiin yrityksen sisäinen nimikilpailu. Kokonaan synkronoitu 4+1-laatikko mahdollisti 23 kilometrin huipputuntinopeuden. Nimi oli suojattu useassa maassa. Walterhausenin tehtaanjohtajien ja kahden länsisaksalaisen yrityksen muodostama konsortio Multicar Spezialfahrzeuge GmbH Waltershausen otti kopin ja jatkoi M25-mallin tuotantoa. Multicar uudistui merkittävästi vuonna 1964. Voittajassa haiskahti hieman länsimainen kaupallinen hapatus. M23 jäi syystä tai toisesta prototyyppiasteelle. Kymmenessä vuodessa valmistui yli 42 000 Multicar M22:ta lukuisina eri versioina. Vanhat Diesel-Ameiset ja Multicarit ovat Saksassa lähes Trabantin tasoisessa kulttimaineessa ja herättävät DDR-nostalgikoissa helliä tunteita. Vuonna 1964 kuljettaja istui umpiohjaamossa, mutta vänkäri joutui kököttämään lavalla. M22-mallin kuljettaja istui umpiohjaamossa, mutta vänkäri joutui kököttämään lavalla
Lisävarusteena sai tasauspyörästön lukon ja iskunvaimentimet eteen. Vaihteet olivat synkronoidut. Kolmipyöräisissä ADE-Expresseissä rallattivat 198–498 cm 3 :n ILO-moottorit. Tehokkain hydraulipumppu tuotti 25 litraa minuutissa. Waltershausenissa valmistettiin kevyitä kuljettimia jo 30-luvulla. 5/2021 27. Työkoneita varten oli kolme ulkopuolista hydrauliikan hallintaventtiiliä. Multicar M25:n huollettavuutta paransi kipattava ohjaamo. Multicar M25 oli varusteltavissa mitä moninaisimpiin tehtäviin. Multicar M25:n nelisylinterisen 4VD 8,8-dieselin tehohuippu oli 45 hevosvoiman kohdalla. Parhaiten se soveltui puhtaanapitoon ja kiinteistöhuoltoon. VEB Motorenwerke Cunewalde valmisti Multicarin ja Dieselkarren moottorit ensivuosista vuoteen 1991. Rengaskoko on 6.70-13, ja takaa löytyy tuplarenkaat. Multicar M24:n käytettävyys alkoi olla kohtalaisella tasolla
MAINETTAAN PAREMPI TŠEKKIRAUTA ZETOR 3511 1966 Päkättäjä-Zetorin edistyksellinen seuraaja ei ollut edeltäjänsä kaltainen myyntimenestys, vaikka vakiovarustelista päihitti kaikki länsikilpailijat. 28
Mäntsälä 29
30 ZETOR 3511 1966. Tämän tarinan päähahmo on kaksipyttyisen ikonin kolmimukinen seuraaja, mäntsäläläisen metallija konemies Erkki Merosen käytettynä hankkima ja loistokkaasti entisöimä 3511 vuodelta 1966. Zetormatic-nimen saanut hydrauliikka on aikalaistensa kehittyneintä sorttia. Zetor 3511:n viisipykäläistä perusvaihteistoa hämmennetään rattihantaakilla, joka oli tuohon aikaan ainutlaatuinen järjestely. A vattujen pariovien takaa tulijaa tuijottaa uteliailla pallosilmillään neljä kaksipytty-Zetoria, arvokkaasti patinoituneesta K:sta uutta kiiltävämpään A:han. Työn jälki, materiaalin koostumus tai ainevahvuus jättivät usein toivomisen varaa. 3511 tarjoaa 2,3 litrastaan noin 35 DIN-hepoa. Vakiona löytyy yksi yksitoiminen ulosotto omalla venttiilillään, mutta lisäksi nostolaitekannessa on lähdöt yhdelle yksija yhdelle kaksitoimiselle hallintaventtiilille. Mutta viis me nyt niistä, vaikka mainehikkaan merkin perustamisesta ja sen alkutaipaleen tähden syntymästä on tänä vuonna kulunut 75 vuotta. Länsiserkkuja paremmin varusteltu UR1 eli Unified Range eli yhtenäistetty mallisarja perustui Porschen tavoin yhdenmukaisiin komponentteihin kaikkialla, missä se oli tuotannollisesti tai muuten mielekästä. Jotain aivan muuta kuin kaksviitonen Se kuuluu merkin suuren teknologiauudistuksen toisen aaltoon. Moottorissa oli tuplasuodattimet niin öljylle kuin polttoaineelle. Zetkun saparoakselilla on maaja normaali moottorivoimanotto, mutta lisäksi vaihdelaatikon kautta saatavat viisi paikallisnopeutta eteen ja vielä pakki. Riepovaa sikäli, että Zetoreja on aina rakennettu eurooppalaisen metallitaitamisen sydämessä Tšekinmaalla. Toki tarvittavia rakenteita oli nelipyttyisessä kaksipyttyiseen verrattuna tukevoitettu. Hoikempi tikku on kaasun tai oikeammin moottorin kierrosluvun säätövipu. Markkinoille sen tulokset saatiin vuonna 1962. Mallisarjan sisäiset tehoerot selittyivät sylinterien lukumäärällä. Teksti: Kauko Ollila Kuvat: Kari Mattila Harvoin on maatalous traktorin malliuudistus tuonut niin paljon teknistä kehitystä ja parannusta käyttöominaisuuksiin yhdellä kertaa. Sillä paikattiin aivan ensimmäisen tuhatsarjan laatuongelmia. Harvoin on maataloustraktorin malliuudistus kuitenkaan tuonut niin paljon teknistä kehitystä ja parannusta käyttöominaisuuksiin yhdellä kertaa kuin ”Ensimmäinen nykyaikaistamisohjelma”. Kylmäkäynnistystä avitettiin puolipuristimella. Molemmissa nostotangoissa on korkeudensäätöveivit. Työntövarren korvaan on naitettu markkinoiden edistyksellisintä painonsiirtoja tunnustelumekanismia sekä mukautumisherkkyyden säätöä. Ainutlaatuinen ratkaisu aikanaan ja edelleenkin. Ensimmäisen, jo vuonna 1960 esitellyn sarjan ongelma oli, kuten melko monesti SEV-maiden teollisuustuotteissa ja toisinaan muissakin suurissa uudistuksissa, tuoteyksilöiden laadun sattumanvarainen vaihtelu. Kierroslukuja tuntimittarin kahta puolta ovat jäähdytysnesteen lämpöja polttoainemittarit. Saman systeemin lävitse myös 20 litran minuuttituottoinen hydraulipumppu muuttuu tarvittaessa 40 litran lähteeksi paikalliskäytössä
Tietenkin koneessa on tasauspyörästön lukko. Ajojarrut ovat hydraulikäyttöiset kuivat rummut. Mukana työkaluja vaikka myytäväksi Zetorin varsinainen vaihdehantaaki on oikealla ratin alla. Tämä piirre katosi jo viitossarjan elinaikana ja tilalle ilmestyi kaksi jarrupedaalia. Zetorissa oli jo vilkut, mikä ei ollut itsestäänselvyys sen kilpailijoissa. Massikan ja Super Dextan tehot ovat selvästi suuremmat. Se ei ollut mikään turvahytti, mutta sääsuojana etevämpi kuin kotimaiset telttarytäykset tuohon aikaan. Tonnin nostovoimillaan Dexta ja Zetor häviävät reilulla sadalla kilolla Massikalle. Aluevaihtaja on piskuinen nysä istuimen edessä, jossa se pysyi vuosikymmenet. Pykäliä on yhteensä 10+2. Työkaluja ja tarvikkeita oli uuden koneen mukana silloiseen itämaiseen tapaan kottikärryllinen, jopa pari kannentiivistettäkin. Hiukan omituinen on yhden jarrupolkimen taktiikka: käsivivulla valitaan, käytetäänkö molempia vai jompaa kumpaa kääntöjarrua. Keskivivulla valitaan jompi kumpi kääntöjarru tai molemmat jarrut yhtä aikaa käytettäviksi. 3511 on luokkaverrokkejaan ja listasuosikkeja Massey Ferguson 35:ä ja Fordson Dextaa pari sataa kiloa painavampia. Viitossarjan etupyöriin sai valinnaisina myös takavetomallistoille sittemmin tyypilliset jousitetut olka-akselit. 5/2021 31. Myöhemmissä uudistuksissa vakioksi muuttunut paineilmakompressori oli sekin mukaan ruksattavissa. Tosin kannet olivat näissä UR1-Zetoreissa läpi mallistopolvien aina sylinterikohtaiset. Vipukolmikon vasemmanpuoleinen on aluevaihteiston valitsin, kuvassa oikealla sijaitsee voimanottoakselin runsaan välitysvalikoiman valitsin. Optiona sai peltisen kaikukopin
Siinä käytetty sähköruiskukin vaihtui toisessa vedossa kunnon automaalarin ruiskuun. ”Pellit olivat sen verran rypyssä. Runko on maalattu kahdesti, sillä ensimmäisen kerroksen sävy ei ollut aivan oikea. Koneen syöttöpumpun yhteydessä on paikka paineilmakompressorille. Zetorin UR1eli pikkukonesarjalle on tyypillistä erillisten sylinterikansien käyttö. Myttyistä ulkoasua alleviivasivat ympäripyörähdyksen aiheuttamat peltivauriot. Onneksi vakavilta henkilövammoilta tuolloin vältyttiin. Traktorin monipuoliseen nostolaitteeseen kuuluivat korkeudensäätöveivit molemmissa nostotangoissa. Sekä moottoriöljylle että polttoaineelle on karkeaja hienosuodattimet erikseen. Voimanottoakselille oli paikalliskäytössä tarjolla perinteisen 540-nopeuden lisäksi viisi nopeutta ja vielä pakki. Automaalarilla on sellaiset pitkät höylät, joilla kittiin saa hyvät suorat linjat. Zetorin istuin on vipusysteemin ja jousen avulla mekaanisesti jousitettu. Myynnillisesti uusittujen mallien menekki jäi kauas tienraivaaja-25:stä. Kuin alleviivatakseen uuden yrityksen onnistumista tehdas vaatetti 3511:n ja sen siskot kesken mallikauden aivan uusilla mutta sittemmin hyvin tutuiksi tulleilla viivoitinmuodoilla. Erkki on maalannut koneen rungon ja vanteet itse, mutta peltiosat kävivät automaalaamossa. Myöhemmin Keskon siipien suojassa Zetor koki selvää piristymistä, mutta sen jälkeen on taas ollut hiljaista. Merosen helmi Erkki Meronen hankki pyöreänokkaisen alkupään 3511-yksilönsä toiselta puolen kuntaa. Käsivaralta tehden ei sellainen onnistu”, Erkki sanoo. Erkki Meronen vaihtaa silmäteräänsä vielä joitakin osia, kuten ylimaalatut vesiletkut. 32 ZETOR 3511 1966
Kyse ei silti ollut yksilövioista. 3011-mallin kestävyyden loppuarvostelu ”hyvin huono” on äärimmäisin maininta. Eturenkaat ovat Erkn vuonna 1978 K-malliin ostamat, takaset taas intialaista alkuperää. Koetuttaja ja Zetorin maahantuoja oli noina päivinä Oy Farmer Ab, Hankkijan tytäryhtiö. Lahdatun 3011-paran osalta sanotaan: ”Traktori on otettu koetukseen valitsemalla se umpimähkäisesti maahantuojan varastosta. Jäljet tunnetaan. Kauppa kävi lujasti niin kauan kuin säännöstelyajan huntu seurasi sotavuosien taloustoipumista. Hankkija syventyi päkättäjä-Zetor-aikojen jälkeen Massey Fergusoniin. Niinpä tilannetta paikkaamaan tönäistiin vuonna 1965 markkinoille samat koneet päivitetyillä numeroilla 2511–5545. Vakolan lahtaus on varmasti käännetty tšekiksi, ja sitä on tehtaalla luettu tukka pystyssä nitropurkki kourassa. ˆ 5/2021 33. Uusi alku oli melkein loppu S uomeen ilmestyi noin 8 000 rekisteröityä mutta joidenkin lähteiden mukaan kaikkiaan paljon yli 10 000 yksilön verran Zetor 25 -mallia. VAKOLALTA MURHAAVA RAPORTTI Valtion maatalouskoneiden tutkimuslaitoksen eli Vakolan koetukset käsittivät 1 500 tunnin verran sen aikaisia tyypillisiä maaja metsätöitä. Ainoa tekninen toimenpide oli pilkkivän nostolaitteen männäntiivisteen uusiminen. Toisella kertaa meni akku oikosulkuun. Täten koetuttaja ei ole voinut valita parhaaksi katsomaansa konetta.” Aivan eri tavoin menestyneen 3511:n osalta todetaan vuotta myöhemmin: ”Koetuttaja on nykyisen menettelytavan perusteella laitoksen kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti valinnut traktorin koetukseen valmistussarjasta.” ”Tuokaan väri ei ole se aivan oikea, pitäisi olla pikkuisen enemmän vihreään päin”, tarkka entisöijä toteaa. Testiraportin mukaan pian sen jälkeen savusi. Paperilla hyvää piisasi, mutta toteutus nilkutti. Tsekkimenestykselle oli sekä markkinapotentiaalia että vanhaa pohjaa uuden malliston voimin. Tekniikka oli käytännössä samaa, mutta laatu parempaa. Jotain pientä osaa vielä vaihtuu, ja runkovärin saaneet letkut korvataan alkuperäisen näköisillä. Sitten menivät muut valmistajat menojaan edistyneemmillä mallistoillaan. Tšekkimenestykselle oli kuitenkin sekä markkinapotentiaalia että vanhaa pohjaa uuden malliston voimin. Silloin selvittiin johtosarjojen, laturin ja jännitesäätimen palolla ja uusimisella. Mukaan kuului myös 30 000 kertaa toistettu takanostolaitteen nosto-laskuliike, tässä kokoluokassa reilun 600 kilon punteilla. Uudemman 3511:n kestävyysominaisuudet ovatkin Vakolan jo heti seuraavana vuonna tekemässä koetuksessa useimpien länsiverrokkien tapaan tyydyttävät. Uuden keularitilän kuten maalitkin toimitti HC Petersen. TESTIKÄYTÄNTÖ MUUTTUI Vakola kertoi yleensä koneiden koetusselostusten yhteydessä, miten testattavat koneet on mukaan valittu. Vaikuttiko asiaan se, että testaajat nostivat latausjännitettä korkeammaksi. Ensimmäinen tonnisarja eli mallit 2011– 4045 oli riuska irtiotto kaksvitosen maineesta, muodosta ja maamoottorimaisuudesta. Näiden kahden yksilön vuosina 1965 ja 1966 tapahtuneen testauksen välillä laitoksen valintakäytäntö oli muuttunut. Traktori oli palaakin kahdesti. Erkki Meronen ei ole jarruille tehnyt mitään, jos kohta ei tuntejakaan ole kertynyt valtavasti
Kyse on järjestyksen tuomasta viihtyisyydestä, joka tuottaa paremman työjäljenkin. ”On ilo silmällekin, kun vehkeet ovat suunnilleen ruodussa”, Erkki perustelee. Zetoreihin Erkin mielenkiinto on osunut siitä huolimatta tai oikeastaan juuri siksi, että hänen maanviljelijä-isänsä ensimmäinen traktori oli Valmet 20 vuodelta 1957. Ei virtaavassa lähteessä, eikä traktorissa... Ne eivät repsota, ei edes huonolla pidolla melkein tapettu Zetor 3011. Ensimmäinen 25-malli tuli Mäntsälän Nummisiin veljen Dextalla narun perässä Järvenpäästä. Myös silmän iloksi Erkki Merosen koneita, patinoituneitakin alkuperäisyksilöitä, leimaa siisteys. Oman isänsä ja traktorin suhteesta Erkki ottaa esiin koko tuota traktorimiespolvea kuvaavan yksityiskohdan: ”Koneelle saatettiin puhua kuin hevoselle.” Viisas hevonenhan puhetta tottelikin, traktori harvemmin. ”Meille oli jo tilattu Zetor 25K leveillä takarenkailla, mutta yhtäkkiä koneita ei saanutkaan. Sorvaamisen siivellä on syntynyt hankintayhteyksiä, joiden myötä Erkin kokoelmaan on kulkeutunut hyvinkin erikoisia herkkuja. Teksti: Kauko Ollila • Kuvat: Kari Mattila 34. Kuten tarina siitä, että lähdevesi ei halkaise moottoria – talvellakaan! K oneharrastaja Erkki Meronen on aktiivityövuodet taakseen jättänyt ammattikoneistaja. Koneistavan konemiehen monitahoiset kulkineet Konemies tapaa konemiehiä, ja matkaan tarttuu aina kaikenlaista. Lastua ei löydy hakemallakaan. Sama siisteys leimaa teknologia-alan yrityksessä päätyönsä tehneen Merosen kodin yhteydessä olevaa harrastamo-koneistamoverstasta. Mutta työkalut, kaikki tasot ja pinnat ovat siivoja tavalla, joka ei johdu pelkästään valokuvaajan länäolosta. Näkyvillä on järeähköä sorvia ja jyrsinkonetta, erilaisia työaihioita ja raakamateriaalia. Saamatta jääneestä tšekkiraudasta jäi kutina, ja nyt niitä on neljä. Mutta Zetoria odotellessa oli vanha Meronen ehtinyt tehdä kaupat Valmetista. Nyt vakavaa huumoria: Kaksi Erkin neljästä säksättäjästä oli lohkovikaisia, koska vanhemman polven konemiehet uskoivat, että lähdevesi ei jäädy. Virran mukaan Mutta selvitetään ensin syy Merosen vähän tavallisempaan kiinnostuksen kohteeseen, Zetor-traktoreihin. Sitten nousivat hinnat ja niitä – yllättäen – ilmestyi taas saataville”, Erkki Meronen kertoo
”Yksi mies halusi silloin ostaa mukuloitteni Honda Monkeyn ihan väkisin. Koneistavan konemiehen monitahoiset kulkineet Kaksipyöräisistä wihurilaiseen Erkki Merosen oma auto on ainakin tilapäisesti menettänyt pilttuunsa liudalle kaksipyöräisiä. Melkoisessa mopojoukkueessa on myös pari Zündappin valmistetta, yksi Simson ja pari Øglænd Swingiä, joista toiseen löytyy Sport-mallin tankkikin. Teijo ei ole nyt näyttelyiskussa, mutta paljon enemmän kuin aihio. No, se ei aivan ole Erkin, mutta omistus on lähipiirissä. 35. Ynnä vielähän siinä nojailee seisontatukeensa ainakin Hondan CB 350 -kaksipyttyklassikko 1970-luvun alusta. Sen veljet alhaalla vasemmalta: leveäpyöräinen 25K, keskellä 25A, ja oikealla rusakko 25K tälle kirjainversiolle tunnusomaisine kapeine takapyörineen. Manetin pikantti erikoisuus on dynastartti, joka hoitaa myös laturin hommat. Mitäs vielä. Rivakka pyörä ei ole alkuperäisissä punaisissaan, mutta se kulkee hanakasti kuten jo syntyessään. Teijo, Wihuri-yhtymän yritys suomalaiseksi pakettiautoksi Volkkarin osilla. Harvinaisin taitaa olla 125-kuutioinen Zündapp KS 125 vuodelta 1973. Kaikki ovat ajokuntoisia laitteita. Kenties sitäkin pääsemme myöhemmin ihastelemaan. Etäämmällä piilottelee Yamaha Passola -moposkootteri 70-luvun lopusta – Jammun veto soft-mopojen myyntikisaan. Kaivuri asentuu taakse ja on Allis-Chalmersin valmiste eli varsinainen harvinaisuus sekin näillä selkosilla. Zetor 25A on saanut uudemman mallisarjan rattipyörän korostamaan ajopelin ennestäänkin vahvaa custom-henkeä. Siellä seassa on vielä vanhassa Tšekkoslovakiassa valmistettu Manet S100 -skootteri. Unimogin keulalla näkyy linkovarustuksen sovitekokonaisuus voiman ulosottoineen. Sain tilalle tämän kevari-Zündappin ja vielä selvää rahaakin lisäksi”, Erkki nauraa
On ilo silmällekin, kun vehkeet ovat suunnilleen ruodussa. Sen vieressä Øglænd ja kaksi kappaletta Zündappmopoja. Seinän vieressä eturivissä terhakka Zündapp KS 125. Erkin kuorimakoneet: Vihreällä kopiosorvilla ja perinteisellä metallisorvilla sekä jyrsinkoneella otetaan metalliaihioista turhat pois ja tehdään niistä sellaiset kuin tarve kulloinkin on. 36 ERKKI MEROSEN KONEET. Erkki Merosen paja on siisti työn itsensä, ei valokuvaajan tähden. Hallissa huilivan piikkinokka-Mossen lisäksi pihalta löytyy toinen samanlainen. Kaikki paikallaan ja paikka kaikelle
Teksti: Aulis Lassila Kaksoissilppurit olivat 60-luvulla perin harvinaisia. Hurricanen torvet tehtiin aluksi lasikuidusta, mutta varsin pian siirryttiin peltisiin. Heinähäntään olisi mahtunut taakka vastapainoksi. Utuinen kevätpäivä Siuntiossa vuonna 1961. Ennen niittosilppurin yleistymistä painavan tuoreen nurmen kokoaminen ja siirtely oli työlästä. Niittosilppureiden nousu ja tuho SÄILÖREHUA TORVEN TÄYDELTÄ A rtturi I. Onnistunut säilörehu vaatii kunnon aineet ja koneet. Maskussa sellaista käytettiin vuonna 1962. Siirrot kasoista kärryyn ja kärrystä aumaan tai siiloon tehtiin talikkopelillä. Aumatun heinän päälle levitettiin laimennettua suolaja rikkihapon seosta. Virtanen löysi oikeat kemikaalit, mutta rehutorni alkoi kunnolla täyttyä vasta, kun äpäreeseen ajettiin niittosilppuri. Aluksi niittokoneella niitetty kostea nurmi haravoitiin kasoihin hevosvetoisilla luovuttavilla haravakoneilla. Pitkäksi jäänyttä heinää oli vaikea tiivistää ilmattomaksi, mikä oli hyvän säilyvyyden ehto. Uudenkarhea Porsche Super sukkuloi pellon ja auman välillä. Niittotai noukinlaite nostaa rehukaalin siirtoruuville, joka työntää massan silppurille ja lietsolle. A. Innovaatiota ei voitu vuosikymmeniin ottaa laajamittaisesti käyttöön maatiloilla, koska säilörehun tekoon soveltuvia koneita ei ollut. Fordson Major ja David Brown Albion Hurricane -kelasilppuri on ajettu heinäpellolle varmaankin kuvaajan mieliksi. Virtanen teki vuonna 1928 vallankumouksellisen keksinnön tuoreen niittorehun säilömiseksi hapolla. Siv un ku va t: M us eo vir as to /Jo ur na lis tin en Ku va -a rk ist o Ku va aja : Er kk i Vo ut ila in en 37. Hankkijan koetilalla Tikkurilassa vuonna 1958 kokeiltiin erilaisia menetelmiä. Hikeä valui, työtunteja kului, eikä työturvallisuudesta ollut tietoakaan. I. Mutta ongelman ratkaisu muhi Amerikassa
Yhteistyökumppaniksi tuli pieni Fox River Tractor Co. Duffee alkoi jalostaa kanadalaisen sir Charles Rossin ideoimaa silppuria. Lietso silppusi ja puhalsi rehun perävaunuun. Ensimmäisissä vuoden 1930 versioissa naitettiin yhteen heinänkuormain ja lietso. I. Lundellin kelasilppuri oli nerokkaan yksinkertainen: teräakselille nivelin kiinnitetyt terälaput leikkasivat nurmen ja puhalsivat silpun torveen, kunhan akselilla oli riittävästi kierroksia. Kuva: Museovirasto/Journalistinen Kuva-arkisto Kuvaaja: Erkki Voutilainen Anjalalaistilan Valmet 565:n 52 SAE-hevosta jaksoivat pyörittää Taarupia nikottelematta. Torven säätö vauhdissa vaati hyvää koordinaatiota, muutoin perhesopu saattoi vaarantua. Silppurin tehontarve oli liikaa monen tilan traktorille. Parhaimmillaan kuormain oli kuivaheinän korjuussa, vaikka vuoden 1960 kuumana kesäpäivänä Tuusulassa Hankkijan tilalla AIV-rehua tehtiinkin. Myös silppurin tehontarve oli liikaa monen tilan traktorille, eikä kaikista löytynyt silppurikäyttöön passeleita vaihteita. Elevaattorikuormain siirsi talikkomiehen pellolta kuorman päälle huhkimaan. Virtanen kehitti ja tutki AIV-rehun ominaisuuksia, toinen tutkija, Wisconsinin yliopiston professori Floyd W. 38 NIITTOSILPPURIT. Homma toimi, ja Foxista tuli merkittävä niittosilppureiden sekä myöhemmin myös ajosilppureiden valmistaja. Traktorivetoisen yhdistelmän kuormain noukki nurmen luo’olta. Lundell-tyyppiset kelasilppurit soveltuivat hyvin eurooppalaiseen heinäkasveihin perustuvan rehun tekoon. Seuraava kehitysloikka otettiin vuonna 1948 naapuriosavaltiossa Iowassa. Kelasilppurista tuli hyvä lisä Lundellin tuotevalikoimaan, ja pian kelasilppurit rantautuivat Eurooppaan rehuntekoa helpottamaan. Maatalouskonetehtailija Vernon Lundell yhdisti niittolaitteen, silppurin ja lietson. Rapakon takana Samoihin aikoihin, kun A. Suomen ensimmäinen Lundell-niittosilppuri hankittiin Vakolaan kokeiltavaksi 50-luvun alkuvuosina. Käytön yleistymistä hillitsi aluksi sinänsä yksinkertaisen laitteen korkea hinta. Ku va : M us eo vir as to /K an sa tie te en ku va ko ko elm a Ku va aja : M at ti Po ut va ar a Kuva: Museovirasto/Journalistinen Kuva-arkisto Kuvaaja: Erkki Voutilainen Kverneland Silosvans -haravakuljetin keräsi niitetyn nurmen kuljetettaviksi nyyteiksi. Amerikkalaisten maissipelloilla suosittiin noukinlaitteella varustettuja Foxeja
Laatokan Karjalan Kurkijoella säilöntäliuos levitettiin kastelukannulla. Muita Suomeenkin tuotuja tanskalaismerkkejä olivat Spragelse, Ugerløse ja Gyro, jota myöhemmin myytiin Tuhti-nimellä. Kelasilppureita näkee enää harvoin lähinnä niittorehun teossa. Säkyläläisen Paraste Oy:n Varsta oli ensimmäinen kotimainen kelasilppuri. Rehun paalaaminen ja kääriminen muoviin on vapauttanut rehuntekijän. Odelman korjuu Nummella Kovelan kartanossa vuonna 1964 sujui suomalais-saksalaisella yhteistyöllä. AIV-rehun teko 30-luvulla oli melkoista hapoilla lotrausta. Paraste Oy (myöhemmin Lännen Sokeri Oy) valmisti Varsta-niittosilppureita jo 60-luvun alkupuolella. Serigstad pääsi ensimmäisenä kaupallistamaan keksinnön. David Brown käynnisti Albion-tehtaallaan suunnittelemiensa Hurricane-silppureiden tuotannon vuonna 1957. Rehuvarastoja ei tarvita, ja pellot saattavat olla kaukanakin. Kun elevaattori vielä nosti vaunun syytämän virtasen siiloon, jäi talikoitavaa vain rehutorniin helposti muodostuvan rehupatsaan tasoittamisessa. Kravattikaulaiset herrat Chevrolet’n lavalla seuraavat silmä kovana koneen toimintaa. Euroopassa hapottimiin Tanskasta tuli silppureiden suurvalta. Työleveys oli 112 cm ja tehontarve 40 hevosvoimaa. Toivottavasti yhdessä kannuista oli silmienhuuhteluvettä. McCormick-Deering käyttää Fox Tractor Co:n valmistamaa varhaista niittosilppurin prototyyppiä. Tehontarve syöksi vallasta Niittosilppureiden valtakausi kesti kolmisenkymmentä vuotta. Suomen ensimmäinen kelasilppuri oli Lundell, joka hommattiin Vakolaan kokeiltavaksi 50-luvun alussa. Lundell GB suolsi markkinoille aitoa ja alkuperäistä silppuriaan. Tyyriille ”varstatai silppurikuormaajille” ei löytynyt sopivia traktoreita eikä ensin nimeäkään. Kotimaisiakin silppuriseppiä ilmaantui. Kun kelasilppuri puhalsi hapotetun nurmisilpun uuteen purkavaan JF-perävaunuun, oli tehokas säilörehun korjuuyksikkö valmis. Kelasilppurit jäivät 50-luvulla maassamme harvinaisiksi. Pian Serigstad-hapotin oli kilpailevienkin niittosilppurimerkkien vakiovaruste – myös Suomessa. Norjalainen Serigstad yritti kehittää traktorin edessä kulkevaa silppuria, joka puhalsi rehun traktorin yli kärryyn. Taarup hankki vuonna 1956 John Deereltä kelasilppureiden valmistuslisenssin. Taarupin S1100ja S1500-malleista tuli myyntimenestys. Niittosilppurit juurtuivat hyvin myös Brittein saarille. Kuva: agriculturalmachineryengineering.weebly.com Kuva: Museovirasto/Journalistinen Kuva-arkisto Kuvaaja: Erkki Voutilainen Ku va : M us eo vir as to /K ar ja la n Lii to n ko ko elm a Kuvalähde: kirjasta Koneellistuva maataloutemme, Vakola/Luke 5/2021 39. Vuonna 1965 norjalainen Landbruksteknisk Institutt kehitti laitteen, joka ruiskuttaa hapon silppurin torvessa kulkevaan nurmisilppuun. Punaiset tötteröt harvinaistuivat pelloilla 90-luvulla. Vaikka suolaja rikkihapon seos laimennettiin vedellä, monet työhousut ja pieksut varmasti syöpyivät pilalle. Evoluutio toi pelloille kaksoisja tarkkuussilppurit. Vuonna 1960 päästiin niittämään tallaamatonta nurmea, kun JF toi markkinoille maailman ensimmäisen traktorin sivulla kulkevan silppurin. Karjatilojen eläinmäärät suurenivat ja tarvittiin lisää tehokkuutta. Myöhemmin Elho, Junkkari, Viher-Sato, Esa-Tume, Nokka ja Ylö täydensivat tarjontaa. Vuonojen maassa järkiinnyttiin lopulta ja yritys patentoi sivulla kulkevan silppurin pian JF:n jälkeen (JF:n patentti ei ollut voimassa Norjassa). Puhallustorvea käänneltiin säätotangolla ja lipan kulmaa ketjulla. IH:n McCormicksilppurit olivat aluksi amerikkalaista tekoa ennen kuin englantilainen Gloster aloitti International Gloster B 20-2 -mallin tehtailun. Alkoi esikuivatun säilörehun valtakausi karhottimineen, ajosilppureineen ja noukinvaunuineen
”Miä sanoin sille: mutta kun siä oot ottanu sitä lääkettä liikaa”, nauraa sepän poika, seppä itsekin. Kaivinkoneen kuskin pallilla nököttää välillä haalariasuinen itse tehty nukke. Taksihommista eläköitynyt askolalaismies väkersi yleensä tontillaan jotain myös aktiivivuosinaan. Elämänmyönteinen huumori tulee näkyviin myös Tunturi Sport -mopon automaattisessa ketjunrasvaimessa. 40 Olli Metsä Seppiä ja mestareita. Moppelin äänenvaimentajasta on vedetty joustava letkuratkaisu takapyörän ketjusuojan läpi niin, että pakokaasujen saatossa mahdollisesti valuva kaksitahtiöljy rasvaa kettingin. ”Kun täällä Askolassa ei silloin tarvinnut päivystää kopilla, aina siinä ehti välissä jotain väsätä.” Teksti: Kauko Ollila · Kuvat: Kari Mattila Pallonpuoliskon korein Lada Niva ja sen tekijä Olli Metsä Askolasta. OLLI METSÄ Olli Metsän käsissä arkisiinkin rakentelukohteisiin ilmestyy huumorin merkkaamaa arjen estetiikkaa. O lli Metsän isäErkki sanoi aina, että työ on ihmiselle lääke. Erkki-isän käytännöllinen sepänkätisyys on pojan tekemisessä pari astetta enemmän taidetta. Laitteen trukkimaisen rakenteen toimintaperiaate on hämärän peitossa eikä siitä ole yhtään kuvaakaan olemassa. ”Ei ollut hinkua lomille. Arjen taiteilija Tunturi Sportin ainutlaatuinen lisävaruste eli mopon ketjurasvain mallia Olli Metsä: letku pakoputkesta ketjusuojan läpi kohteeseen. Autojoukoissa kulunut armeija-aikakin oli hiukan toisenlaista kuin yleensä. Pojan kädentaidot ovat isän perua mutta vieläpä kansantaiteellisella huumorikorostuksella. Konetapahtumassa saattaa Ollin Majorin sontatalikossa istua pehmonallekarhu, jolla on kamera sylissä. Olisi koko loma mennyt kuorma-autoja rassatessa.” Erkki rakensi myös traktorikäyttöisen järeän kairan, jolla hän porasi Kymenlaakson Sähkölle tolppien reikiä
Vuoden 1959 Power Major on huolitellun kuorensa alta työn sankari samoin kuin sen Horn-Draulic-kaksisarvinen. Se on äärimmäisessä simppeliydessään muovisesta öljykanisterista laadittu teline puun kelkkomiseen pinosta hellan viereen lumiolosuhteissa minimivaivalla. Kartiokärkensä ja vetosilmukassa olevan nivelen tähden symmetrinen Rankaraketti osaa väistää kannot ja kivet, se ei voi kaatua. Lopputulosta leimaa hersyvästi kohteeseen istuva kauneu den taju. Aisan nivelratkaisu estää hivakkaa valumasta kelkan persauksiin liukkaallakaan kelillä. ”Niin, kun tarvitsee semmoisen ja tuommoisen apulaitteen, sitä vain alkaa siinä ajatella, että kuinkas tuon voisi tehdä.” Saman polttopuiden hankintaprosessin loppupäähän valmistui Klapileija. ”Sisään pääsi vain toisesta ovesta. Kolhu oli kuhmun vieressä, mitä ei auton nykykunnosta uskoisi. 5/2021 41. ”Ko miä itte käyn sähköllä.” Ei sen tarvitse olla mutkikasta. Entiselleen saatetut Cavalier-asuntovaunut edustavat suomalaisen karavaanikulttuurin alkupäätä. Hiukan tekniikkamuseoon viittaavalla pihalla on myös kaksi 60ja 70-lukujen kompaktinkokoista Cavalier-asuntovaunua täysin entisöityinä. Jos oli isän kaivurihanke tarpeen sanelemaa, sitä on myös Rankaraketti. Se oli vuoden 1966 Kupla, jonka lattiasta kasvoivat ostovaiheessa lepät läpi. Nippu kiskotaan moottorikelkan tai mönkijän perässä minne sitten tarvitaankaan. Sitä kaksi vuotta korjasin, ajoin sillä kymmenentuhatta kilometriä ja vaihdoin Opel Rekordiin.” Sepitys jatkuu kolmannessa polvessa, sillä poika Tuomaksella on ammattimainen verstas lähellä. Itäkaunokainen ja Rankaraketti Pihatallista tönäistään aurinkoon karamellin kaunis, kirkkaan punainen ja varmasti Suomen söpöin Lada Niva, varsinainen maastureiden missi. Kyseessä on peltisestä öljytynnyristä sommiteltu juontokartio, jonka sisään rankojen päät tiukataan vetoliinan silmukalla kireäksi nipuksi. Olli Metsän isänperintöön viittaava sitkas ja vaivaa pelkäämätön värkkääminen näkyi ensimmäisen oman auton kunnostustyössä. Romutustuomion saaneesta Lada Nivasta tehdään karamelli ottamalla pois se, mikä ei näytä karkilta ja lisäämällä sopiva kuorrutus. Sydämentahdistin ei ole hitsaajan paras kaveri, joten ne työt tekee Tuomas. Rankaraketti on käytännöllisen estetiikan juhlaa. Klapileijalla kelkotaan talvisajan puut pinosta tulisijalle. Pakoputkenmutkista taivuteltu juuri sopivan siro sonnipuskuri on kuin nenä päähän tälle teinimäisen kevyellä kuorrutuksella silatulle itämaasturille. Ladan kohtalona oli ollut joutua louhoksella katolleen ja kulkijoiden kiusaamaksi raadoksi. Ollin pajassa syntyy silti mutkikkaampiakin lopputulemia
Se lepää askolalaisessa työn mausoleumissa. Kahdella seuraavalla vuosikymmenellä toiminta suorastaan räjähti. Kun kaivuri syntyi askolalaisen miehen näpeissä, oli markkinoilla toki telakaivimia mutta lähinnä mekaanisia. Vastapaino-Vammakset ja muiden konepajojen traktoripohjaiset suokoneet tulivat myöhemmin. Tyypillisin sodanjälkeisten vuosien ojitusmetodi oli isohko Pellonraivaus Oy:n pillari ja massiivinen hinattava oja-aura. Eikä aivan tällaisia myöhemminkään. Mutta sitten ruvettiin kuivaamaan soita, ja pulmaksi tuli, että millä sinne suolle mennään.” Näin sanailee Erkin poika Olli Metsä, vaikuttavan työmonumentin pystyttäjä ja monitahoinen vempainihminen itsekin. Toteutuksen aineksina olivat notkea ajatus, kätevät kourat sekä romulaaneilta haalitut konekomponentit. KOOTTU SUOMESTA ERKKI METSÄN SUOKAIVURI K yläseppä ja koneurakoitsija Erkki Metsä (1931–1989) rakensi koneen, koska kaupassa ei vastaavia silloin ollut. Kuin eräs tapaus vetten päällä... Nyt elettiin aivan 1960-luvun alkua, ja soiden ojitus oli lisääntynyt vauhdilla 1950-luvulta alkaen konekannan kehittyessä. Ne olivat kovan maan tonkijoita. ”Isä oli siihen aikaan jo koneurakoitsija, hänellä oli pillari ja kaivinkoneita. Soita kuivattiin Suomessa talousmetsien ja peltojenkin pohjaksi jo kauan sitten. Varsinkaan ei ollut sellaisia, joita olisi saatu edes ojitettavan suon laitaan. Metsän Erkki alkoi tuumailla parempaa 42. Erkki valmisti raskaan sarjan työkoneen reseptillä, jossa todellinen tarve määritti tavoitteen. Tohtori Frankenstein loi kankeatoimisen ihmiskopion hankkimistaan, hmm, komponenteista. Pehmeimmät hetteiköt eivät kuitenkaan kantaneet edes leveätelaista tankkia ankaran vedon alla. Erkki Metsä loi erinomaisen suokaivurin samalla periaatteella
Nokkapumppu ja muu hydrauliikka viittaavat samaan alkuperään. Ergonomiaa määrittää Catista peräisin oleva ajohallinta ja hyvin tuuletettu ohjaamo. Kaivinlaite muistuttaa kuuluisaa RiukuVammasta vaijerivälitteisine kääntöineen ja puomistoineen sekä vipusuhteineen. Nämä komponentit on keksijä-seppä Erkki ympännyt omatekoiseen runkoon ja telastoon. ”Haalittiin osia ympäri Suomea. Puomiston kääntö on Riuku-Vammas-tyyliin vaijerivälitteinen. Toisella puolella konetta on teline pitkälle happija kosanpullolle. Kaikesta näkee, että ajettu on ja korjatakin on pitänyt. tekniikkaa kaivutyön pohjaksi. Tankkausta varten on oma pumppunsa. Sen kuusimukisia moottoreita on asennettu Suomessakin suuret määrät Fordson Majorin kaikkiin versioihin niiden umpirautaisen voimansiirron kaveriksi. 5/2021 43. Suolle vietiin koneen katolla ajoainetta niin paljon kuin mahdollista. Hiukan hyökkäysvaunua ja pillaria Alkoi romulaturnee, jolla Olli oli pikkupoikana mukana. Ja niin siihen koneeseen tuli Traderin kone ja vaihdelaatikko, Caterpillar-tankin perä ja Vammaksen kaivinkone.” Ford Thames Trader oli noihin aikoihin yleinen englantilaiskuormuri Suomessa. Mukaan on otettu sen voimansiirto ohjausmekanismeineen. Telarunko pyörästöineen se vasta työmaa onkin ollut, sillä joka ainut leveänsorttinen telalappu on ahjossa latasta läiskitty, tapitettu, silmukoitu, porattu ja sokitettu. Kaikesta näkee, että ajettu on ja korjatakin on pitänyt. Peräosaston on luovuttanut ehkä nelosCatti. Mielessä oli pitkäja leveätelainen kaivinlaite. Työtilat ovat työtä varten. Niillä pystyi leikkaamaan paksuakin rautaa, jos tarvitsi remonttia. Kaivurilaitoksen puomisto on ehtaa Vammas-maailmaa ja viimeistelty muun koneen tavoin säänpitävällä peltikattomaalilla kauttaaltaan
Näin oli mahdollista ehkäistä vajoamista kaikkein hankalimmissa oloissa. Sen rakenteesta ei Ollilla ole muistikuvaa, mutta vastaavia on tehty muun muassa isojen kuorma-autojen peräja napavärkeistä. Mutta kyllä se kuulemma Porvoon Treksilässä meni kerran niin syvään, että vain vähän jotakin kulmaa näkyi.” Tällaisia sattumia varten Erkki Metsä rakensi Fordson Majoriinsa kauhean vinssin. Telankiristin ja pari välipyörää edustavat militäärimaailmaa. Miljoonalaatikko oli telavermeen rakentamisessa ahkerassa käytössä. ”Mies hukkui suohon ennen kuin kone. Kesä, hyttyset ja urakka alkaa! Ihmekoneen työmaita oli kotikontuja kauempanakin Kymenlaaksossa ja Päijät-Hämeessä. ”Kuvittelepas kuumaa kesäpäivää suolla, kun lasket sen kauhan hetteeseen ja kuopaset kerran. Se seisomaan jäämisen ”Mies hukkui suohon ennen kuin kone. Itse koneen pieneen pintapaineeseen liittyy merkittävä toinen etu. Peräkkäisten Traderin ja Caterpillarin laatikoiden muodostamalla voimalinjalla pääsi hitaasti. ”Mutta kyllä me sitä jerrykannupelissä kiskottiin suota pitkin välillä. Ford Thames Traderin kuutosen kunto on vielä arvoitus, mutta Olli paneutuu siihen, kunhan muilta projekteilta liikenee aikaa. Muussa telapyörästössä on täysin itse tehdyn näköisiä välipyöriä, mutta ilmiselvästi myös jonkin panssarivaunun umpikumipäällysteisiä telapyöriä. Henkilöauton moottorista tehty hitsausgeneraattorikin oli pyörien päällä ja tarvittaessa sekin koneen mukana. Kaivinkone on välitetty Traderin ja Catin oman voimansiirron läpi niin, että kuljettaja voi antaa koneen edetä kaivutyön aikana. Telalaput kaikkineen ovat Erkki Metsän omaa tekoa. Aika ropleema se joskus oli!” Koneen muotokauha on sekin Erkki Metsän käsialaa. Työmaakuljetus hoitui kuormurin lavalla. 44. Telankiristimet kierrejousineen ovat jostakin kevyehköstä telastosta nekin. Laitoksen aktiivinen työperiodi oli kuusikymmenluvulla. Koneen katolla on tynnyripatteristo, johon saattoi ladata kiinteällä käsipumpulla 400 litraa polttoainetta. Kerrotun mukaan vinssimajurin ankkuripuutkin lähtivät juurineen irti, mutta kaivulaitoksen ylösnousemuslupaus täyttyi. Varjoinen paikka, kuuma moottori, pakokaasut ja ne hyttyset!” Olli hymähtää. Koneen alla näkyvän kaltaisia tynnyreitä ei enää valmisteta. Mutta kyllä se kuulemma Porvoon Treksilässä meni kerran niin syvään, että vain vähän jotakin kulmaa näkyi.” Kaupasta ostettiin vain välttämätön jos edes sitä. Kaivin liikkui koko ajan Telaston vetopyörät on pillarin navasta ja kuorma-auton vanteesta latanpaloilla ja hitsillä yhteen liimattu. ”Välitykset oli rakennettu niin, että kone saattoi liikkua kaiken aikaa hiljaa eteenpäin kaivamisen rinnalla”, Olli muistelee. Suolta ei lähdetty pajalle edes suuremman remontin merkeissä
Nosturin tonnimetrit eivät aivan riittäneet sommittelemaan paksurautaista muistomerkkiä perille asti. Ja kaksi äitivainaan kutomaa mattoa.” Juristi sanoi että asia selvä. ERKKI METSÄN SUOKAIVURI MOOTTORI Ford Thames Trader 510E, noin sata hevosvoimaa, tilavuus 5,4 litraa VAIHTEISTO Trader-kuorma-autosta, liitetty Caterpillar-puskutraktorin voimansiirtoon ja perään HYDRAULIIKKA JA KAIVINLAITE Vammas-peräiset PAINO noin 10 000 kg Ei ole hevosharavakoneen istuimen voittanutta. Loppuhivutus nykyiselle sijalle tapahtui kiskoen ja narraamalla. ”Sanoin, että jos saisin sen isän tekemän kaivurin. Laitos on vilkkaan tien vieren kuusiaidan pihan puolella, koska ilkivalta olisi muuten liian ilmeistä. Olli sai kaivurinsa – ja aivan valtavan pinkan äidin kutomia mattoja. Ei varsinkaan kuumana kesäaamuna, kun kääntää vivuista ja kauha painuu suohon ensimmäisen hyttysaallon lähestyessä. Kaivurivaari saapui paikalleen autonosturin avulla. Ainakin ojitustarve väheni, urakoitsijoita tuli lisää uudemmalla kalustolla, ja Erkillä oli kuorma-autobisnestä, jota Ollikin palveli ennen taksiautoilijan töitään. ”Kuski sanoi, että kymmenen tonnia näytti vaa’an viisari.” Laitteen tämänhetkinen kunto on hiukan arvoitus moottorin osalta. Kohti toimintanäytöstä Kone ja monumentti ovat olleet paikallaan nyt viitisen vuotta. Muiden hankkeiden antaessa tilaa se saa taas Olli huomion ja ärähtää taatusti tulille. Tämäkin laitos oli viistolla pinnalla kohti romulaa, mutta onneksi Olli Metsän syntymäkodin pesänjaosta soittanut juristi kysyi, mitä tämä ehkä sieltä haluaisi itselleen. varsinainen syy on hämärä. 5/2021 45
Ohjaamo oli vielä kovin ahdas. Toimintaa jatkoi Turner Motor Manufacturing Co. Sorvit ja hiomakoneet kuuluivat valmistusohjelmaan aina seuraavaan maailmanpaloon saakka. Elettiin teollistumisen kuumeisinta aikaa, ja Länsi-Midlands oli alan kehityksen piilaakso. V-tyyliä käytettiin jo silloin, vaikka muissa automalleissa olikin rivimoottorit. Monipuolinen konepaja Thomas Turner & Sons teki vuonna 1902 uuden aluevaltauksen hankkimalla belgialaisen Miesse-höyryauton valmistuslisenssin. Ensimmäisen maailmansodan aikana Turnerin tehdas keskittyi suoltamaan metallintyöstölaitteita. Omaan moottorituotantoon nojaava autojen tehtailu starttasi vuonna 1911 kevyellä yhdeksän hevosvoiman ajokilla. N imen Turner-traktoreille antoi wolverhamptonilainen lukkoseppä Thomas Turner, joka vuonna 1859 perusti verstaansa vaatimattoman asuintalon pihan perille. Onneksi innovatiivisella konepajalla oli muitakin rautoja ahjon hiilloksella. Turner-Miesse-henkilöja kuorma-autojen valmistus jatkui höyryvoimaan pitkään luottaneessa Englannissa aina vuoteen 1913. Rauhan koitettua Englantilaiset Turner-traktorit joutuivat 50-luvulla isojen valmistajien puristukseen. Ku va : La rr y H op ki ns 46. Samalla Turnerista kehittyi autojen sopimusvalmistaja. Yrityksen johtoon nostettiin pitkäaikainen työntekijä ja osaomistaja James Burns Dumbell. Turner vapaan talonpojan tarina Turner Mark 2:n prototyypissä oli 3+1-laatikko ja 34 hevosvoiman V4-diesel, mutta tuotantomalliin tuli lisää vaihteita ja tehoa. Aika ja paikka olivat oikeat taitavalle hienomekaanikolle. Thomas Turner & Sonsin (joissakin lähteissä Thomas Turner and Company) tuotepaletti laveni lukoista automaatioja kellokorttilaitteistoihin sekä polkupyöriin
Esikammiodieselin sylintereiden iskun pituus on 114,3 mm ja poraus 95,3 mm. Hanke jämähti protoasteelle. Vuonna 1951 esitellyn Turner Mark 3 -mallin moottorin palotilaa oli muotoiltu uudelleen, puristussuhdetta oli nostettu ja kuivat sylinteriputket vaihdettu märkiin. Wolverhamptonissa reagoitiin nopeasti. 47 5/2021. Jo vuonna 1946 liukuhihnalla keikkuivat ensimmäiset Turner-dieselmoottorit: 8,5 hevosvoiman yksisylinterinen ja 17 hevosen V2-mylly. 4V95-moottoriin juoksutettiin kuusi lisähepoa ja polttoainepumppu vaihdettiin tehokkaampaan. ByVanja Tri-Van-pakettimoottoripyörien sekä Rixi-henkilökuljettimien kysyntä oli kovin vaisua, mutta LDV sinnitteli vuoteen 1958 saakka. Saman katon alla valmistetusta V2-moottorista ja voimansiirtokomponenteista koottiin ensimmäinen Turner-traktori vuonna 1948. Toisin kuin useat lähteet väittävät, meritoituneella dieselmoottoreiden suunnittelijalla Arthur Freeman-Sandersilla ei ollut osuutta V95-dieselien kehitystyössä. Etuveto ja taka-akselin Andre-Neidhart-kumielementein toteutettu erillisjousitus madalsivat matkustamon lattiaa. Suorahampaiseen siirtopyörälaatikkoon lisättiin neljäs vaihde. Kampiakselin metalliseosta muutettiin ja akselit porsivat. Rauhan ajan rautaa Wolverhamptonissa oltiin varauduttu sodan päättymiseen ja tilauskirjojen tyhjenemiseen. Mark II:sta lähdettiin leipomaan tuotantotraktoria. Englannin vapaa talonpoika Turnerin seuraava siirto oli luonteva. Sen sijaan hän osallistui moottorin muuntamiseen traktorikäyttöön soveltuvaksi. James Whitson and Company naputteli korin. Traktori on edelleen samalla maatilalla. Pyöriä oli neljä, samoin kuin 68 asteen Vasennossa olleita sylintereitä. Moottorina oli Turner L40. Ajan tavan mukaan Turner tarjosi laajan valikoiman traktoriin sopivia Yeoman-työkoneita niittokoneista lautasäkeisiin. Moottoria oli vaikea saada tulille kylmänä, ja kannentiivisteet pettivät ikävän usein. Väritys muuttui pirteän keltavihreäksi. Turner oli Britannian ensimmäinen traktorimaakari, joka valmisti dieselmoottorinsa itse. Iskutilavuutta kertyy 3250 cm 3 . Royal Show -maatalousnäyttelyssä kesällä 1949 estradille ajettiin Turner Mark 2. Moottori kärsi ylikuumenemisesta maksimikuormituksessa, ja paperiset ilmansuodattimet repeilivät kohtalokkain seurauksin. Yksi Turnerin monista ennakkoluulottomista projekteista oli kahdeksanpaikkainen pikkubussi vuodelta 1954. Turnereilla oli kysyntää Argentiinassa. Mainehaittoja alkoi kuitenkin kertyä lisää. Dieselvoima oli vielä uutta 50-luvun alun brittifarmareille. Tärkeimmäksi asiakkaaksi osoittautui kotikaupungin Guy Motors, jonka raskaissa kuorma-autoissa rallattelivat Turnerin vaihdelaatikot ja vetävät tuplataka-akselit. Hydrauliikan toimitti skotlantilainen Adrolic Engineering. Muutos peruttiin vähin äänin. Paperisuodatin vaihdettiin Donaldsonin öljykylpytyyppiseen ja Mark 2A -malliin jäähdytintä suurennettiin. Perkinsin L4-moottorilla, 5+1-vaihteistolla ja jykevöitetyllä takaakselilla tuunattu Turner jäi lajissaan ainokaiseksi. Jo samana vuonna saran päähän ilmestyi uusi prototyyppi. Peltotestit läheisellä tilalla eivät ilmeisesti sujuneet odotusten mukaisesti, koska kolmipyöräisen Mark 1 -mallin valmistusmääräksi jäi yksi. Turnerin vetokyvystä ja etenkin huokeista polttoainekustannuksista lyötiin ahkerasti rumpua. Nelitahtinen V95-moottorisarja täydentyi parin vuoden päästä 34 hevosvoiman V4-dieselillä. Meri-, teollisuusja perämoottorit täydensivät valikoimaa. Turnerja Universal-autoja syntyi vitkaan ja yhtiö alkoi hyödyntää konepajaosaamistaan osavalmistajana lähiseudun muille automaakareille. Turner vapaan talonpojan tarina Ku va : La rr y H op ki ns Kuva: Larry Hopkins Pian lastentaudit alkoivat oireilla. Vaikka Turner oli pätevä vaihteistojen valmistaja, oli Mark 2:n laatikko alimittainen 40 hevosen voiman piiskaamaan raskaaseen käyttöön. 40-luvun lopulla Turner Manufacturing Company (nimi muutettiin vuonna 1938) perusti tytäryhtiön Light Delivery Vehicles Ltd (LDV), joka aloitti kaksija kolmipyöräisten tavara-ajoneuvojen tuotannon. Tästä inspiroituneena vuonna 1955 keitettiin kokoon Argentinean-kokeilumalli. Konepellissä komeili ylevä teksti: The Yeoman of England (Englannin vapaa talonpoika). Automotive Products Co:n kehittämä Manumatic-tyyppinen automaattikytkin jätti kuljettajan vastuulle vain kaksi poljinta
Kaksisylinterisestä Rootsin mekaanisella ahtimella varustetusta 37,5 hevosvoiman L40-moottorista lavennettiin Wolverhamptonissa myös kolmikippoinen L60. Vain yksi argentiinalainen valmistui. Runsaat 2100 Yeoman of Englandia lähti maailmalle. osti Turnerin toiminnot. Joka tapauksessa Turnerin konepajalla työstettiin Majorin jakopään rattaita, siivapyöriä ja hydrauliikka-asennelmia. Asiakkaina olivat erityisesti hyötyajoneuvojen valmistajat kuten Bedford, Leyland ja Ford. Yksitoiminen kolmisylinterinen kone kehitti 10 hevosen voiman ja kiidätti ajokin 53 kilometrin tuntinopeuteen. Turner Manufacturing Company säilyi Dumbellien perheen omistamana aina vuoteen 1968 saakka, jolloin siitä tuli julkisesti noteerattu yritys. Yksi Turnerin toiminnan kivijaloista olivat vinssit, joita tuotettiin vuodesta 1927 alkaen aina 80-luvulle saakka. Turner-Miesse-auton höyryvoimala oli paketoitu somasti peltien kätköihin. On epäilty, että Ford tarjosi mittavaa sopimusta Fordsonin osien tuotannosta, jos kotimainen kilpailija katoaisi traktorimarkkinoilta. Turnerin valmistamia synkronipakkoja pyöri Synchro-Leylandeissa ja Internationaleissa sekä Case IH:n 85ja 95-sarjoissa. Valmistusoikeuksien osto Clark Equipment Company of Americalta toi lisää potkua vaihdelaatikoiden laajamittaiselle valmistukselle. Kirjallisia todisteita tapahtuneesta ei tiedetä olevan. Vuonna 1951 Turner maksoi yli 700 £, kun käyttövarmemman Fordson Majorin sai 200 puntaa halvemmalla. 48. Turnerin hytit valmisti Scottish Aviation -lentokonetehdas. Vielä leveämmät hartiat löytyivät vuonna 1996, kun Caterpillar Inc. Turner hankki vuonna 1952 itävaltaisen Jenbachin kaksitahtidieselin protoversion valmistusoikeudet ja jatkoi tuotekehittelyä. Siitä oli osoituksena kohtalainen menestys mäenkiipeämiskilpailuissa. Voi hyvin olla, että Yeoman Of Englandin mainetta vikaantuvana traktorina on jonkin verran liioiteltu ja että vuosien saatossa aikalaiskokemukset ovat muuttuneet mehevämmiksi. Argentiina oli erityisen tärkeä markkina-alue. Hevoset olivat myös sitkeitä. Nokalle istutettiin Perkinsin L4-moottori. Turnerin tuntijan ja pitkäaikaisen työntekijän Larry Hopkinsin mukaan niin Mark 2 kuin 3 oikein säädettynä ja käytettynä käynnistyy helposti. Hydraulics & Pneumatics Ltd. Perinteikäs nimi on säilytetty, ja Turner Powertrain Systems toimii edelleen Wolverhamptonissa. Menestyksen innoittamana Wolverhamptonissa alettiin suunnitella uutta mallia työnimellä Argentinean. Kiitos Larry Hopkinsille taustoituksesta ja kuvista. Tuolloin yrityksen leivissä oli 1 700 työntekijää. Kävi kuten lähes 30 vuotta aiemmin autojen kanssa. Piikkilevikkeet olivat Stanhayn tekoa. Tehtaan seinustalle parkkeeratussa panssarivaunujen kuljetusautossa Thornycroft Antar Mk3:ssa oli järein Turnerin valmistama 20 tonnin vinssi. Isomman koneiston osana Vuonna 1957 Turner Manufacturing Companyn hydrauliikkaosaaminen eriytettiin omaksi tytäryhtiökseen. Voima välittyi 5+1-laatikon kautta vahvistetulle taka-akselille. Traktoreitakaan ei unohdettu. Kolme vuotta myöhemmin Spicer-voimansiirtolaitteita valmistanut amerikkalainen Dana Corporation osti 30 prosentin osakekannan ja Turnerista tuli – omien tuotteidensa ohessa – Spicereiden lisenssivalmistaja. valmisti muun muassa öljytankkereiden lastinkäsittelylaitteistoja. Lopulta vuonna 1978 Dana nielaisi Turnerin kokonaan. Turner-traktoreiden liukuhihna pysähtyi lopullisesti vuonna 1955 ja varastoja myytiin tyhjäksi parin vuoden ajan. Perkinsin kanssa tehtiin vielä 50-luvun jälkipuoliskolla kontrahti 4.99-dieseleiden valmistamisesta. Kuva: Larry Hopkins Paluu osien pariin Lisää kapuloita Turner-traktoreiden rattaisiin heitti ankara hintakilpailu. Turner palasi komponenttien sopimusvalmistajaksi. Vienti onneksi veti kohtalaisen hyvin, ja Englannin vapaita talonpoikia laivattiin kaikille mantereille. Yhtä kaikki Turnerin V4-diesel oli innovatiivinen voimanlähde ja Iso-Britannian ensimmäinen pyörätraktoreissa käytetty traktorivalmistajan itse tuottama dieselmoottori. V95-moottoreiden valmistus päättyi 1956 ja Jenbach-tyyppisille dieseleille pantiin piste pari vuotta myöhemmin
Naula veti hyvin, sillä 30-luvun Eurooppa valmistautui uuteen sotaan, jossa lentokoneilla tulisi olemaan tärkeä rooli. Lisäksi lentokonevalmistajille tarjottiin hydraulija tyhjiöpumppuja. Helikoptereiden roottorimekanismeja tuotettiin Westland Aircraftille. Turnerin suunnittelemia ja valmistamia laskutelineitä käytettiinkin sodan aikana muun muassa Spitfireissä, Blenheimeissä ja Lancastereissa. Helpotusta löytyi kotikaupungista, kun Sunbeamilta ostettiin vuonna 1899 käyttöönotettu Moorfield Works. Lentävä englantilainen A utojen valmistuksen hiivuttua kokonaan vuonna 1928 Turner oli valmis seuraavaan teknologialoikkaan. Menekki ei ollut kummoinen, ja vain vajaat 30 traktoria rantautui. Keskusosuuskunta Labor toi Turnereita Suomeen. Osien valmistus ilmailuteollisuudelle jatkui rauhan tultua. Kuva: Larry Hopkins 5/2021 49. Turner Mark 2 oli jyhkeä ilmestys 50-luvun alun traktoriksi. Hieno Mark 3 kuuluu Gårdskullan kokoelmiin. Saksalaiselta Fritz Faudilta onnistuttiin hankkimaan lentokoneiden öljypneumaattisten laskutelineiden osien valmistuslisenssejä. Vanha tehdas alkoi käydä ahtaaksi. Isompien traktorimerkkien tapaan Turner tarjosi laajan valikoiman yhteensopivia Yeoman-maatalouskoneita. Turner toimitti roottorin päitä vielä Westland WS-61 Sea King -helikoptereihin 70-luvulla ennen kuin ilmailusektori hiipui pois. Keulalle sommitellun perunanmultaimen valmisti H Leverton. Painoa oli 2 495 kg eli puolisen tonnia enemmän kuin Mörkö-Majorissa. Alkoi yhteistyö puolustusministeriön kanssa. Omaa tekoa ne eivät olleet. Kiloja tuli vielä lisää, kun lisävarustelistasta rastitti tasauspyörästön lukon, voimanottoakselin ja hydraulisen nostolaitteen
Se on vesivoimalla turbiinin välityksellä toimiva kivimylly. 50. H erralankosken tai Leskelän myllynä tunnettu jauhatuspaikka on pohjoiskarjalaisen Juuan kunnan vanhin säilynyt tuotantolaitos. Normaalina aikana mylly on ollut kesän avoinna yleisölle, mutta tänäkin vuonna ovet pysyvät säpissä. Isossa hankkeessa korjattiin niin myllyn yläpuolinen pato, turbiinille vettä tuova putki, putken säädettävä sulkuluukku, patosilta sekä varsinainen myllykoneisto lähtien turbiinista ja valta-akselista. Kotiseutuyhdistys Juuka-seura hankki myllyn omistukseensa ja korjasi myllyn sekä sen vieressä sijaitsevan myllärintuvan vuonna 1977, 2010-luvun alussa mylly lopulta kunnostettiin. MYLLYMUSEO, JUUKA Neulapadolla on säätöluukku, jolla säädellään virtausta turbiinille johtavassa putkessa. Juuanjoki on vanha uittojoki, ja myös siinä kulkevat uittorännit on tällä vuosituhannella korjattu. Nykyinen mylly on kuitenkin tehdastekoinen ja rakennettu Juukaan vuonna 1927. Ensi kerran sen paikalle tehtiin mylly ja pato 1850-luvulla. Yksi jauhatusnäytös myllyllä silti pidetään 21. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Näkymä patosillalta keltaiselle myllyrakennukselle. Myllymuseo liittyy sikäli paikalliseen veteraanikonekerhoon Polovelan Papattajiin, että kerhon puheenjohtaja Arvo Kortelainen on jo muutaman vuoden toiminut näytöksissä päämyllärinä ja kerhon sihteeri Ari Koivuselkä apumiehenä. Jos siis matkaat elokuussa Pohjois-Karjalassa, käy katsomassa veden voimasta pyöriviä kiviä ja tervehtimässä valkeita papattajia. Myllyn ja uuden padon rakensi Leskelän talon isäntä Hannes Nykyri. Myllyn toiminta loppui 50-luvulla, ja koko alue unohtui oman onnensa nojaan pitkäksi aikaa. Aikanaan myllyssä on ollut myös generaattori, joka purettiin ja myytiin toiminnan loputtua. He myös uusivat viime kesänä myllymuseon savusaunan pärekaton. Elokuussa pidetään jauhatusnäytös, jolloin myllyn pääsee näkemään tosi toimissa. Jauhoa Herralankoskesta Juuan keskustassa sijaitsee taannoin kunnostettu vesimyllyvanhus. Koko myllykokonaisuus patosillasta lähtien on korjattu vuosina 2013–2014. elokuuta
Myllyn korjaamisessa tarvittiin taitavaa puuseppää, sillä rattatkin ovat puisia. Kivimyllyn varsinaiset myllyosat ovat piilossa. JUUAN MYLLYMUSEO • Sairaalantie 1, 83900 Juuka • yhteyshenkilö Pasi Karjalainen p. 050 3424 203 51. Elevaattorien hihnat kulkevat myllyn vintille. Kuorimakone puhdistaa jyvät jauhatuskuntoon. Myllyn valta-akselilla. Koko mylly pyörii edelleen vesivoimalla
Heinämaan konekerhossa asennettiin orimattilalaisen Lautalan Nestorin taksissa sota-aikana olleet Autokorjaamojen oy:n valmistamat Akmo-puukaasutinlaitteet vanhaan Dodgeen. ”Ensin harjoiteltiin käynnistämään ja vaihtamaan kaksoiskytkimellä”, kertoo Seppo Arola, yksi kerhon perustajajäsenistä. M atti Knuuttila Orimattilan Heinämaalta oli kovin kiinnostunut kaikenlaisista koneista pikkupojasta lähtien. Hulluuden huippuna on ajo Utsjoelta Heinämaalle puukaasutintraktorilla. Keväisin huollettiin porukalla kylän isäntien traktoreita ja vaihdettiin öljyjä. Pojat pääsivät tutustumaan muun muassa Matin T-mallin Fordista rakentamaan autotraktoriin. Etupyörän päällä Tapio Eskola, ratissa Veli-Matti Arola, takana Seppo Arola, Antti Laine, Kalle Soila ja Ville Soila. Vuonna 1963 tutustuttiin ensi kertaa puukaasulaitteistoon. Kun Vihtori Siltala joutui lähtemään sotaan, oli Matti vasta 16-vuotias. ”Saman tien liityttiin myös valtakunnalliseen Maatalouskerholiittoon”, Arola muistelee. Välillä hiljaiseloa viettäneen kerhon toiminta on ollut kiihtymään päin jo pari vuosikymmentä. Silti hän ryhtyi ajamaan Siltalan maitoautoa. Myöhemmin Knuuttila ajoi myös taksia ammatikseen. Kerhoilloissa pidettiin tarkkaa kirjaa tekemisistä, ja kerhotoiminnassa kilpailtiin toisten Suomessa toimivien kerhojen kanssa. Virallisesti Matti Knuuttila perusti Heinämaan konekerhon yhdessä Oskari Lehtikankaan kanssa vuonna 1954. Myöhemmin kerho siirtyi 4H-yhdistyksen alaisuuteen. Sen lisäksi, että kerholaiset tutustuivat koneisiin, he joutuivat laatimaan vuorollaan laitteisiin liittyviä esityksiä ja kirjoittamaan kokoontumisesta pöytäkirjan. ”Kahdesti voitettiin kerhotoiminnan Suomen-mestaruus ja haettiin Helsingistä palkinto”, Arola kertoo. Teksti: Lea Lahti Kuvat: Kauko Ollila Maanantaisen kerhoillan kävijät Häkäpönttö-Fergun ympärillä. Toiminta oli monipuolista: järjestettiin kilpailuja, tehtiin kesäretkiä ja esitettiin näytelmiä. Nurmikolla Antti Storck ja Toni Arola. Sota-ajasta selvittiin, ja 1950-luvun alussa Matti rupesi pitämään kotitilallaan Leitsamaan Mahlamäessä konekerhoa kylän koulupojille. Vuodesta 1954 52. HEINÄMAAN KONEKERHO Orimattilan Heinämaalla on toiminut koneaktiivien porukka jo liki 70 vuotta
Tällä hetkellä jäseniä on 21. Jäsenmaksua kerätään 50 euroa vuosittain. Koneiden parissa puuhaillessa taito siirtyy kokeneemmilta nuoremmille. 53. ”Siitä lähti kerhotoiminta laukalle ja vauhti vaan kiihtyy”, Storck naurahtaa. Tiedot ja taidot siirtyvät hienosti sukupolvelta toiselle. Puinen Valmet on Valtran lahja 50-vuotiaalle Heinämaan Konekerholle. Puolet rakennuksesta tulee Heinämaan Konekerhon käyttöön ja toiseen puolikkaaseen asetellaan esille Arolan vanhan isännän elinaikanaan keräämä museoesinekokoelma. Kaikenikäisiä kerholaisia Vuosien saatossa kerhoon on kuulunut yli sata jäsentä. Vuonna 2003 heräteltiin toiminta tauolta käyntiin ja rekisteröitiin yhdistys itsenäiseksi. Traktorimyyjänä silloin toiminut Rautkoski järjesti kerholle linja-autoreissun Valtran tehtaalle. Pitkän linjan jäsen on myös Veli-Matti Arola: ”Olen ollut mukana vuodesta 1983 lähtien. Pari vuotta sitten siirryttiin uusiin kerhotiloihin Sepänjoelle. Muutama perustajajäsenkin on vielä mukana toiminnassa. ”Taisin olla kymmenen vanha, kun tulin mukaan kerhotoimintaan naapurin poikien Mäkelän Kallen ja Ollin kanssa. Vuonna 1983 rakennettu navettarakennus jäi pois alkuperäisestä käytöstään jo vuonna 1995, kun karjan pito lopetetettiin. Polkupyörällä tai mopolla ajeltiin Sepänjoelta kerhoiltoihin Mahlamäkeen.” Toiminnassa oli noin kymmenen vuoden hiljainen aika 1990-luvun alusta lähtien, kun monella aktiivijäsenellä oli pieniä lapsia, taloremonttia ja muita omia kiireitä. Erityisen ilahduttavaa on kerhon ikärakenne. Kerhotoiminnasta on saatu myös kunniakirjoja. Me vanhat gubbet ollaan enää pelkkinä jarrumiehenä”, Antti Storck yrittää vähätellä ja nuoremmat miehet väittävät vastaan. Mukana on monen ikäisiä miehiä 11-vuotiaasta 78-vuotiaaseen. ”Tuli sellainen ajatus, että tässä meidän perikunnan tilan entisessä navetassa voisi olla hyvä paikka kerhotiloille”, Arola kertoo
Joitakin vuosia sitten kerhon omistukseen ostettiin peräkärry, jossa oli päällä komea puukuorma. Runko tehtiin kärryn mukana tulleesta puutavarasta”, kerholaiset kertovat. Häkäpönttö-Ferguson Kun vuonna 1964 saatiin Hankkijalta lahjoituksena vuosimallin 1951 bensa-petrolikäyttöinen harmaa Ferguson, siirrettiin kerhon häkäkaasulaitteet Dodgesta Ferguun. Heinäpaalit toimivat istuimena katetussa kärryssä. Mukana tapahtumissa Perinteitä vaalien kerhoilloista pidetään edelleen päiväkirjaa ruutuvihkoon. Pilkkeet palavat sinisen pytyn alaosassa, josta puukaasut johdetaan toisella puolella olevaan mustaan pyttyyn. Veli-Matti Arola muokkaa peltoa Häkäpönttö-Fergulla tyylikkäästi Ferguson-äkeen kera. ”Meillä on todella hyvä yhteishenki ja hieno meininki”, kaikki paikallaolevat vakuuttelevat yhteen ääneen. Kaverita jeesataan, jos koneongelmia ilmaantuu. Konekerho kokoontuu pääsääntöisesti joka toinen maanantai ja tarvittaessa tiuhempaan. Heinämaan konekerho otti kopin ehdotuksesta, ja niinpä Veteraanitraktoreiden kyntöpäivää vietetään Orimattilassa Heinämaan kylässä lauantaina 25.9.2021. Toisinaan taas paiskitaan töitä oikein olan takaa. Tapahtumajärjestäjät toivoivat, että kyntötapahtuma pidettäisiin jatkossa joka vuosi eri paikkakunnalla. Nyt saunaa vuokrataan ja siitä saadaan lisätuloja kerhon toimintaan. Kerhoporukalla kierretään kesäisin koneja traktoritapahtumissa. Menneenä talvena uusittin öljypohja ja tilkittiin öljyvuotoja. ”Vuokrattiin lämmin halli ja rakennettiin kärryn päälle peräkärrysauna. Nyt kerhon maskotti on entistä ehompana valmiina kesän reissuihin. Sieltä häkä kulkee karkeaja hienosuodattimen kautta lauhduttajaan traktorin keulille, ja siitä edelleen sekoittajaan, jossa häkään lisätään palamisessa tarvittava ilma. Urakka kesti neljä vuotta. Viime syksynä osallistuttiin veteraanitraktoreiden kyntötapahtumaan Nurmijärvellä. Siitä lähtien kerhon kalustoon on kuulunut häkäpönttö-Ferguson. Tapahtuma toteutetaan samaan malliin kuin viimesyksyinenkin, ja tuttuun tapaan yleisö pääsee alueelle ilmaiseksi. Toisinaan ei tehdä mitään, tarinoidaan vain. Lähes jokaisella jäsenellä on yksi tai useampi harrastetraktori. Tällä hetkellä suunnitteilla on kyntötapahtuman lisäksi Orimattilan ympäriajo traktoreilla sekä kesäinen ajelutapahtuma oman kerhon kesken. Konekerholla on myös peräkärry, johon osa jäsenistöstä mahtuu kyytiin, jos ei ole traktorin ratissa. Orimattilan Kantrit -tapahtuman kulkueeseen osallistutaan vuosittain näyttävällä traktoriletkalla. Osoitteesta Haapamäentie 50 on varattu kymmenen hehtaarin pelto kynnettäväksi. Kerran kulkueessa vedettiin häkäpöntöllä saunakärryä, jossa osa kerholaisista saunoi. 54 HEINÄMAAN KONEKERHO
Tarvittaessa traktoria voi myös siirtää pienen matkan nestekaasun avulla. Hyvällä yhteispelillä kerhon laitteet pidetään kunnossa ja liikkeessä. Tankki täyteen! Veli-Matti Arola kumoaa säkillisen polttoainetta pilkesäiliöön. Polttoaineena toimivaa sopivan kokoista lehtipuupilkettä esittelee Toni Arola. Tapio Eskola avustaa käynnistystä nestekaasulla. 5/2021 55
Kosteus ja viileys kuitenkin kiusasivat häkäpöntön toimintaa. Polttoainetta valmistetaan kuoritusta lehtipuusta. ”Ruuhijärveltä Anttilan Aimolta vuokrattiin vanha asuntoauto. ”Alamäkeen tultiin sitten vähän lujempaa.” Ensimmäisenä ajopäivänä yritettiin ajaa yölläkin. Viidessä vuorokaudessa oltiin jälleen Heinämaalla. Siitä viisastuneena nukuttiin yöt ja ajettiin vain päivisin. ”Vähän otti lujille Saariselän mäissä, mutta ihmeesti jaksoi häkäpönttö-Fergu kuitenkin kiivetä”, Veli-Matti sanoo. Jos ajellaan pidempään, pilkettä lisätään useamman kerran pienemmissä erissä. Viimesyksyisessä Nurmijärven kyntötapahtumassa osa yleisöstä ei tahtonut uskoa, että traktori toimii oikeasti pilkkeellä vaan epäili, että polttoainetankki on pellin alla piilossa. Kerholle Alajärveltä hankittu toinen omavalmisteinen häkäpönttö-Ferguson on parhaillaan työn alla. Matkalla Utsjoelta Heinämaalle kului vain kaksi mottia puuta. Kestotesti Utsjoelta Heinämaalle Vuonna 2005 Heinämaan konekerho järjesti tempauksen, jossa testattiin häkäpönttöFergusonin ja kuskien kestävyyttä hieman pidemmällä ajomatkalla. Ensin puu sahataan noin viiden senttimetrin kiekoiksi, jotka pilkotaan kirveellä sopivankokoisiksi palasiksi. Lastattiin Fergu kärryyn ja ajettiin Utsjoelle”, Veli-Matti Arola kertoo. 56 HEINÄMAAN KONEKERHO. Norjan puolelta haettiin lähtövauhti. Häkäpönttö-Ferguson toimii pilkkeellä. ”Uskoivat vasta kun vedettiin luukku auki ja näytettiin, ettei siellä ole ollenkaan tankkia”, Antti Storck kertoo nauraen. Yhdellä pöntöllisellä ajelee pari tuntia. Matkassa mukana oli viisi kuskia, ja tien päällä ajettiin tunnin, parin vuoroissa. Uudempi tulokas on ollut muutaman kerran käynnissä, mutta vaatinee vielä pientä huoltoa. Polttoaineen menekki yllätti positiivisesti. Kerrallaan pilkettä mahtuu säiliöön yksi rehusäkillinen, 50–60 litraa. Tätä nykyä kerholla on kaksi häkäpönttöFergua, sillä muutama vuosi sitten hankittiin Alajärveltä toinen puukaasulaitteistolla varusteltu Ferguson. Ihannekoko on viisi kertaa viisi senttiä. ”Matkalla kului vain kaksi mottia puuta”, mukana olleet hämmästelevät
14 90 Legendaarinen Vanhat Koneet -lippalakki. 8 90 Vanhat Koneet parkkikiekko 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2010 alkaen. POHJOISMAIDEN SUURIN POHJOISMAIDEN SUURIN KULJETUSALAN MESSUJA KULJETUSALAN MESSUJA NÄYTTELYTAPAHTUMA NÄYTTELYTAPAHTUMA 13-14.8.2021 POWERPARK HÄRMÄ 13-14.8.2021 POWERPARK HÄRMÄ WWW.POWERTRUCKSHOW.FI WWW.POWERTRUCKSHOW.FI Viipale mediat Klikkaa ostoksille konemiehen verkkokauppaan! www.supermarket.fi Supermarket.fi 37 90 Suuri Valmet -traktorikirja Upea 216 sivuinen valokuvakirja. Kaupan päälle avaimenperä. 8 00 Vanhat Koneet pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä
29-vuotiaan diplomi-insinööri Olavi Sipilän passikuva vuodelta 1940. Sen lisäksi hän toimi useissa Valmetin vientihankkeissa ja oli tovin Takra-yhtiön toimitusjohtajana. Vilkaistaan ensin Olavin työuran virstanpylväitä. Ensimmäistä Valmet-traktoria alettiin rakentaa niin ikään Rautpohjassa, mutta hanke siirtyi ja juurtui pian Tourulaan kivääritehtaalle. Tuolloin ihmettelimme tilalla majailevaa ainutlaatuista koekappaletta dieselmoottorisesta Takrasta. Tutustutaan nyt Martin kanssa paremmin yhteen Olavi Sipilän keksintöön ja pariin hänen kotinurkissa tekemäänsä vehkeeseen. Sipilä suunnitteli ja rakensi tilan tarpeisiin erilaisia koneita ja laitteita, joihin hän keräsi materiaalin ylijäämätavarasta kotoa ja maailmalta. 58. Pikku-Valmet täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Teksti: Mika Rassi · Kuvat: Mika Rassi, Martti Sipilä, Elinkeinoelämän keskusarkisto, Valmet Diesel-Valmetin kehitysversio ja sen tekijät Paavo Narinen, Olavi Sipilä ja Eero Leppäkoski 50-luvun jälkipuoliskolla. Myös piikkilangankiristäjän isällä on kaksinkertaiset pyöreät vuodet: Sipilä oli syntynyt vuonna 1911, ja hän kuoli 2001. Niistä on luvassa tarinaa Olavin omin sanoin myöhemmin. Sipilä oli lisäksi maanviljelijä. Traktorisuunnittelija Olavi Sipilä suunnitteli ja rakensi koneita ja laitteita maatilansa tarpeisiin. Sen myötä passikuvallekin tuli käyttöä, sillä valimotekniikan hän kävi hankkimassa Sveitsistä Georg Fischeriltä. O lavi Sipilä oli pääsuunnittelijana Valmetin ensimmäisessä maataloustraktorissa, ensimmäisessä dieseltraktorissa ja aluksi myös ensimmäisessä metsätraktorissa. Sipilän kädestä Olavi Sipilä kyntää Valmet-traktorin koekappaleella Pikku-Jehulla 50-luvun alussa. Olavin vanhoilta mailta löytyy yhä kalustoa, jossa on aivan kouriintuntuvasti miehen kädenjälki. Tykkitehtaasta tuli sodan jälkeen Valmetin Rautpohjan tehdas. Tuolloin Sipilä oli töissä Valtion Tykkitehtaalla Jyväskylässä käyttöinsinöörinä. Lisäksi hän teki ainakin yhden yllättävän keksinnön. Kolmisen vuotta sitten kävimme Olavin tilalla, jota on isännöinyt 80-luvulta asti hänen poikansa Martti Sipilä. Sipilä johti valimon rakentamista Rautpohjaan
Sipilä siirtyi niiden mukana Jyväskylän Tourulasta Tampereen lentokonetehtaalle, jossa metsäkoneita pitkään tehtiin. 1972 1972 59. Sen tulisi olla nopeampi kuin silloin käytössä olleet täryttäjät. Sillä periaatteella tehtiin prototyyppi ja todettiin, että usean minuutin sekoitusaika putosi noin 10–15 sekuntiin. Olavi on muistellut sen syntyä: Jossain vaiheessa v. 60-luvulla Sipilän johdolla tehtiin Valmetin ensimmäisiä runko-ohjattavia metsätraktoreita. Suunniteltu traktoreiden kokoonpanotehdas sinne kariutui kuitenkin, kun suomalaiset poliitikot puuttuivat Tunisian ihmisoikeuskysymyksiin. Tämän maalinsekoituskoneen, WIntermixin, Valmet myi Winterille patenttihakemuksineen ja Winter on sitä myynyt Australiaa myöten. Yhdessä Winterin kanssa saatiin Sitran rahoitus mukaan. Sain idean, kun pyöritin kynää sormissani ja samalla käänsin sitä pituusakselin ympäri. Sain siitä sen verran keksijänpalkkiota, että saatoin ostaa Tourulasta käytetyn Valmet 864 -traktorin, jonka vein maatilalle Forssaan. Muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 1978, vaihdoin sen Valmet 702 S -malliin, kun sain palkkion Tunisian traktoriprojektista. Huomasin, että kynän pyörimissuunta muuttui päinvastaiseksi. 1972 tapasin maalitehdas Winterin johtajan Aslak Heikelin, joka kertoi kehittäneensä maalinsävytyskoneen, mutta sopivaa sekoittajaa ei ollut. Maalinsekoituskone J oka rautakaupasta tutun maalin sekoitustai sävytyskoneen prototyyppi on Olavi Sipilän käsialaa
Kierrätysosia on paljon. Kenttäsirkkeli O lavi Sipilä suunnitteli kenttäsirkkelin samaan tapaan kuin pikku-Valmetin: hän otti mallia muista ja käytti helposti saatavilla olevaa edullista materiaalia. 1986 1986 60 SIPILÄN KÄDESTÄ. ”Periaate on, että yksin voi tehdä ja huoltaa kaikki asiat.” Saha taittuu molemmista päistä sivusuunnassa kasaan kuljetusta varten. Sitä hän harrasti paljon”, Martti Sipilä kertoo. Renkaat on leikkuupuimurin vanhat.” Nuukuus materiaalin hankkimisessa meni Martin mielestä välillä toiminnallisuuden edelle. Osa on vähän sekundalaatua eikä välttämättä ihan suoria. ”Ensin Olavi piirsi sahan toiminnan ja sen, mitä siinä pitää olla. Sitten hän kiersi tavaraa romukaupoista hakemassa. ”Pääkäyttöakseli on meijerin kirnusta. Jos piti tehdä isompia juttuja, hän teetti niitä ammattikoulussa, teki piirustukset ja sanoi, että tehkää siellä oppilastyönä. Jostakin laitteesta purettu aksiaalimäntätyyyppinen hydraulimoottori muuttaa näppärästi pöydän kulkunopeutta ja suuntaa kevyellä vartaloliikkeellä. Olisi helpompi justeerata saha passiin, jos kaikki olisi tip top.” Saha on kuitenkin yksinkertainen säätää ja käyttää. ”Tähän käytettiin palkkeja sieltä sun täältä
Toinen sammuttaa hätätilanteessa moottorin. Toisella nostetaan täydet käyttökierrokset – konetta ei tarvitse huudattaa, kun asettelee tukkia sahalle. Traktorin voima siirretään kiilahihnapakalla sopivalla välityssuhteella teräakselille, josta lähtee myös hihnat pöydän hydraulimoottorille ja purunpoistajalle. Pöydän liikettä hallitaan vartalon liikkeellä. Avain on tehty paineilmalaitteesta puretusta hylsystä. Korkeudensäätö tehdään ensin karkeasti panemalla tappi sopivaan reikään. Puu nostetaan hydraulivarsilla kevyesti ylös. 5/2021 61. Oikealla pylvään päässä on kaksi vipua. Martti käänsi niiden terät syiden suuntaisiksi ja lisäsi niihin painot, jotta ne purevat puuhun paremmin. Mittalaitteessa on paksulle tavaralle tuuman pykälät sekä tiheämpi asteikko laudalle. Sitten jalan päällä olevasta mutterista kierretään jalan sisällä kulkevaa hienosäätöä. Olavi teki sahaan koukut, jotka pitävät puuta paikoillaan
”Isä katseli sitä liikettä ja sanoi, että se puskee väärinpäin. Siinä oli pitkä peränylitys. Kuva on keväältä 1994, ohjaimissa Olavi ja paripyörällä Martti. Valmetin perässä on Olavin rakentama etulatalla ja varpajyrällä varustettu joustopiikkiäes, johon Martti teki puulaatikon kivien keruuta varten. ”Meillä oli vanha viidentonnin Velsa. Sille tosin kävi köpelösti. ”Kyllästytti, kun osia oli nurkissa tyhjän panttina. Sen kanssa touhuillessaan isä oli huomannut, että perä keikkasi helposti. Siihen jysähti koko hiekkakuorma. Saatiin se kotiin niin, että paikallinen hinuri kannatteli peräpäätä ja ajoin hitaasti traktorilla”, Martti Sipilä muistelee. Kymppitiellä Loimijoen sillan kohdalla oli aikamoinen töyssy. Sen alkuperäinen akseli oli kenttätykin pyöreä valurauta-akseli. Olavi päätti, että kärryyn tehdään kestävämpi neliskulmainen teräsakseli. Se saa tehokkaammat kulmat sillä tavalla, eikä tarvitse työntää suurella momentilla kuormaa ylös. Lisäksi kärry oli raskas vetää, kun paino oli kärryn pyörillä eikä traktorin perällä. 1984 1984 1985 1985 62 SIPILÄN KÄDESTÄ. Samalla miekat auroiksi -periaatteella Olavi Sipilä rakensi peräkärryn maatalouskäyttöön. Muita ideoita Olavi sai tehdastekoisen kärryn ongelmia ratkomalla. Siksi hän teki omaan kärryynsä mahdollisimman lyhyen peränylityksen.” Lisäksi Velsassa oli pitkä kippisylinteri, joka oli sijoitettu lavan alle taaksepäin kallelleen. Yritin ajaa hiljaa, mutta näin peilistä, kuinka peräkärry kohosi töyssyssä ensin ylös, meni sitten alaspäin ja hävisi saman tien näkyvistä. Pyörät lensivät kahteen suuntaan. Peräkärry K errotaan, että ensimmäisen Valmettraktorin koekappaleiden runkona käytettiin tykinputkea. ”Ajoin kokemattomana isoa hiekkakuormaa. Se on toiminut oikein hyvin.” Traktori ylijäämäosista M artti aloitti Sipilän tilan isäntänä 1984. Sanoin isälle, että nämä täytyy saada kasaan pois jaloista.” Kolmipyttyisen Valmetin osia olikin kertynyt vuosien mittaan niin paljon, että niitä riitti yhteen kokonaiseen traktoriin. Hän siirsi uuteen kärryyn sen niin päin, että sylinteri on lavan alla eteenpäin kallellaan. Niinpä Olavi ja Martti kokosivat pikkuhiljaa talviaikana 1984–85 kuvassa näkyvän 361:n
Hän teki levyyn aluksi alaskääntyvän sangan rautaputkesta. Se kuitenkin hajosi syksyllä nostettaessa, kun se oli jäätynyt liejuun kiinni. Levyistä, laipoista ja pannasta rungon alapuolelle tehty kääntöakseli onkin erikoinen. Sakaralevyn ja usean lukitusreiän ansiosta maansiirtolevyn saa lukittua moniin asentoihin koko kääntöympyrän mitalta. Olavi suivaantui ja teetti suunnitelmansa toisella ammattikoululla. Seisontatueksi Martti on kytkenyt varmatoimisen pölkyn. 1989 1989 5/2021 63. Kun Olavi vei maansiirtolevyn osat ja piirustukset koululle, omavaltainen työnjohtaja tekikin kääntömekanismista oman mukaelmansa. Se hajosi pian. Maansiirtolevy A ina ei ammattikoulussa teettäminen sujunut ongelmitta. Tämä versio on kestänyt vuosikymmenet. Useiden lukitusreikien ansiosta perälevyn saa moneen eri asentoon: säätövälit ovat vain lukitustapin paksuuden mittaiset. Myös puomi kääntyy. Martin piirtämät kuvat havainnollistavat nokkelaa systeemiä. Useiden lukitusreikien ansiosta perälevyn saa moneen eri asentoon
64
”5:llä litralla Bentsiiniä ilman Mobeta tablettia ajoin täsmälleen 8,6 km., jonka jälkeen lisäsin 5 litraa Bentsiiniä sekä Mobeta tabletin, ja ajoin saman matkan takaisin ynnä lisäksi 7,4 km. Painatteen tuottajasta tai pillereiden täkäläisestä jakelijasta ei ole tekstissä mainintaa. Nuokin palkat pätivät vain, mikäli työntekijät olivat omassa ruoassa. Benzinin säästö on noin 10–15 %. Viisasta heiltä. Autoja olikin tuolloin tässä maassa lähinnä kaupungeissa. Tätä tulosta pidän erinomaisen hyvänä. Korjaantuipa erään todistajan vikaantunut sytytyskin. Jos automme kuluttaa Hra Leichsenringin Fordin tapaan noin 14 litraa sadalla, me varmaankin haluamme kokeilla apteekkarin tabletteja ja kaikkia muitakin tabletteja sekä kättenpäällepanotekniikkaa ja astangajoogaa. Sitäpaitsi totean, että moottori ottaa mäet kevyesti ja tasaisesti. Samaan aikaan maallemme tuolloin tyypillisen duunarin eli maataloustyöntekijämiehen yhden päivän palkka oli 32 markkaa mutta naisen vain 21 markkaa. benziniä varten neuvomme käyttämään 2 tablettia jokaista 5 ltr. Mutta jos sitten tuplasimme annoksen nappien käytön alkuvaiheissa, kuten myös suositeltiin, niitä menikin kuusi sadalla kilsalle. Verratkaamme kymmenen tabletin putkilon kymmenen markan hintaa johonkin. Teksti: Kauko Ollila 5/2021 65. Painate on pääosin kokoelma Mobeta-asiakkaiden haltioitunutta todistelua kauniina käännöksinä suomeksi. Nykyään minä ajan, kiitos Teidän tablettienne, Benzinillä, ja voin lisäksi ottaa enemmän ilmaa käytäntöön, ilman että moottori alkaa jyskyttää. Vuoden 1931 Tilastollisen Vuosikirjan mukaan viisi litraa pottuja maksoi hiukan alle kolme markkaa ja lamppuöljylitra lähes saman mutta voikilo lähes kolmekymppiä. Tilanne tietysti parani kulutuksen vähentyessä, mihin on syytä uskoa. Käyttämällä Mobeta tabletteja voima suurenee huomattavasti, sillä Mobeta saa aikaan melkein jäännösvapaan palamisen.” Tunnettu asia on myös ihmisen inhimillisin ominaisuus, jonka on sanoiksi pukenut Yhdysvaltain 16. Olen käyttänyt tähän asti ainoastaan Benzol-sekoitusta DKW 300 ccm. Mobetan suositellulla käyttötahdilla nappeja kului kolme kappaletta sataa kilometriä kohti, siis kolmella markalla täkäläisittäin. Jäännösvapaata vedätystä ”On tunnettu asia, että korkeintaan 25 % polttoaineesta muuttuu voimaksi. Mutta huomio: ”Ensimmäisiä 20–60 ltr. Tupla-annos sisäänajoon Pillerit luvattiin myydä kymmenen kappaleen putkiloissa, jotka maksoivat kymmenen silloista Suomen markkaa. moottoripyörässäni, koska se alkoi helposti jyskyttämään. Mutta kaikki ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa.” Meidän ajastamme löytyy toki esimerkkejä paljon syvävaikutteisemmista käärmeöljykauppiaista, joten naurakaamme vain hillitysti ja korkeintaan sisäänpäin. kohti, koska noki siten nopeammin irtautuu venttiileistä.” Toivottavasti venttiilit eivät irtautuneet. Nieminen, vihkosen ainut suomalaiseksi mainittu Mobetan käyttäjä. presidentti Abraham Lincoln: ”Kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa ja joitakin kaiken aikaa. Kulutus meni todennäköisesti nollaan napeista seonneen ajoneuvon päästäessä viime henkäyksen kolinan, sihinän ja höyrypilven saattamana. Suosikaa toki Mobetasäästötablettejamme! ”Rohkenen huomauttaa, että vaununi lähtee liikkeelle nyt nopeammin, se ei tule enää kuumaksi ja työskentelee äänettömästi.” ”O len erittäin tyytyväinen Teidän esittämiinne Benzinin-säästötabletteihin. Näitä tabuja mainitaan saataviksi ”Kaikista Rohdosja Kemikalikaupoista”. Kunnioittaen Paul Schwerin.” Kansalliskirjaston pienpainatteista löytyy vuonna 1932 tehty vihkonen saksalaisten Mobeta-pillereiden ihmevoimasta. Mikäli sotkemme bensaamme suosituksen mukaisen yhden tabletin viittä bensalitraa kohti, saavutamme noin 15– 30 prosentin säästön polttoainekuluissa. Kuusi markkaa ja satku ja bensat päälle. Neulaventtiiliä voitiin vähentää tuntuvasti, mutta ilmaventtiiliä suurennettiin.” Näin todistaa Buick kupé -vaunulla ajava autonkuljettaja N. Tai siis ei se korjaantunut vaan hänen autonsa sytytys, todistelun mukaan. Kaikki muut lausujat vaikuttavat olevan saksalaisia, ja heidän ylistyksensä on osoitettu lyypekkiläiselle apteekkari Hans Ehrichille. Hienoa silti, jos jyskytys hetkeksi loppui ja neulaventiiliä oli saatettu pienentää
LENTOKONE MEKAANIKOT sota-aikana Ku va : L. Jo hn ss on 66
Lentokentät olivat strategisesti tärkeitä kohteita, ja sen seurauksena työtä piti käytännössä tehdä jatkuvan hyökkäysuhan alla. Niiden parissa moni mekaanikko joutui ensi kertaa tekemisiin uuden tekniikan kanssa. Usein mekaanikon hommia sekin. Rantala) Mekaanikot tähtimoottorin kimpussa Pyhäniemen kartanossa sijaneessa lentotukikohdassa. L entokoneen huoltoja korjaushommat jos mitkä ovat sellaisia, että niiden tekemiseen vaaditaan perusteellinen koulutus, siistit ja valoisat tilat ja viimeisen päälle työkalut. Johnsson) Fokker D.XXI -hävittäjäkonetta huolletaan talvisodan aikana osittain tuhoutuneessa hallissa. (kuva: H. Suuri osa lentokoneista oli kiinteillä laskutelineillä ja ilmajäähdytteisillä moottoreilla varustettuja koneita, joissa oli hyvin vähän elektroniikkaa ja hydrauliikkaa. Talvisodan käynnistyessä Suomen ilmavoimien konekanta oli vanhanaikaista. Kunkin konetyypin tekniikka piti usein opetella lennossa. Uusia moderneja lentokoneita hankittiin sieltä mistä saatiin. Mekaanikkojen oli opittava niiden huolto ja korjaustoimet hetkessä, jonka jälkeen koneet piti pitää lentokuntoisina äärimmäisissä olosuhteissa. (kuva: Olavi Linnus) Tekniikan luotettavuudesta ei ole iloa jos tankki on kuiva. Mekaanikon arkea oli panna koneet kuntoon taivasalla kaikissa keleissä ja käsillä olevin työkaluin ja tarvikkein. Olosuhteet ovat karut, mutta laitteet sentään komeita. Talvisodan syttyessä Suomen ilmavoimien kalusto oli vanhan aikaista. Fiat G.50 -hävittäjän eteen on tehty telineet puusta ja työpöydät tarvikelaatikoista. Konetyyppiä koottiin Valtion lentokonetehtaalla, jonka myötä mallin tekniikka oli suomalaismekaanikoille tuttua. (kuva: L. 67. Sota-aikana sellainen oli ylellisyyttä. Myyjämaasta tullut asiantuntijaväki perehdytti parhaansa mukaan, mutta aikatauluongelmat ja kielimuuri vaikeuttivat opiskelua. Lisäksi koneita otettiin sotasaaliiksi, eikä niiden mukana aina tullut tarvittavaa opastusta ja kirjallisuutta – ainakaan suomenkielistä sellaista. Teksti: Kari Mattila · Kuvat: SA-Kuva Lentäjän ilmataisteluvoitot kirjattiin merkkeinä koneen sivuun. Uusia konetyyppejä tuli nopeasti käyttöön. Ahdasta on konehuoneen puolella
Huomaa peräsimen alla näkyvä yksinkertainen alusvaunu eli kiki, joka helpotti koneen siirtelyä maassa. V-E oli talvisodan syttyessä auttamattomasti vanhanaikainen. Kuvassa pommin kiinnitysmekanismi on hyvin näkyvillä. Ohjaajan täytyi jakaa painetta hanajärjestelmän kautta tarpeen mukaan, ja pakkasella laskutelineille piti usein pumpata painetta käsipumpulla. Joskus ongelmat kasaantuivat tai ohjaaja sekosi vivuissa. 1920-luvun mallina Fokker C. Jokaisella lentokoneella oli päämekaanikon lisäksi yleensä apumekaanikko ja asemekaanikko. Niitä oli kuitenkin ennestään käytössä, ja Ruotsista saatiin lahjoituksena lisää. (kuva: Tapio Piha) Lavotškin LaGG-3 on otettu pakkolaskun seurauksena suomalaisten haltuun. Ilmeisesti epäonnistuneen laskuyrityksen seurauksena vaurioitunut englantilaisvalmisteinen Bristol Blenheim -pommikone purkutyön kohteena Tikkakoskella vuoden 1940 maaliskuussa. Tässä asetetaan pommeja Bristol Blenheim -pommittajan kyytiin. Fokker C.VE -konetta käytettiin pääosin öisin suoritettuihin tiedustelulentoihin ja häirintäpommituksiin. Seurasi mahalasku. 68 LENTOMEKAANIKOT SODASSA. Viljo Pietisen ottamissa valokuvissa konetta puretaan ja pakataan korjattavaksi lähettämistä varten. Blenheimin hydrauliikkajärjestelmä oli ongelmallinen varsinkin pakkaskeleillä, eikä sen teho riittänyt kunnolla normaalioloissakaan
Katto ja seinät antavat suojaa ilman lämmitystäkin, joten mekaanikot ovat ottaneet Brewsterin työn alle hallin ollessa vielä keskeneräinen. (kuva: L.Johnsson) 5/2021 69. Tiiksjärven kentällä yksi hyväkuntoisena säilynyt lastattiin kuorma-auton kyytiin ja kuljetettiin kunnostettavaksi tai varaosiksi purkua varten. Tässä talvivarustusta asennetaan Tiiksjärven kentällä Fokker D.XXI -koneeseen. Talvikelien myötä pyörien paikalle tarvitaan sukset. (kuva: L. (kuvat: Esko Suomela) Britannia antoi Neuvostoliitolle aseapuna käytettyjä Hawker Hurricane II -hävittäjäkoneita, joista useat joutuivat Suomen ilmavoimien saaliiksi. (kuva: Lars Johnsson) Lentokoneen huoltoa varten tehtiin erilaisia telttarakennelmia. Morane-Saulnier M.S.406 -kone hinataan sellaiseen pienellä McCormick-telatraktorilla. Johnsson) Äänisjärven lahdelmaan auratun Kontupohjan kentän laidalle rakennettiin alkutalvesta -42 lämmin huoltohalli
Vaan minkä ihminen on tehnyt, sen suomalainen pistää kuntoon, vaikka tilat ja työkalut eivät aivan huippuluokkaa olisikaan. Tiiksjärven lentokentällä oli käytössä saksalaisilta lainattu lämminilmapuhallin, joka sekin tarvitsi toisinaan mekaanikon osaavaa käsittelyä. Menetelmät ja vehkeet ovat alkeellisia, mutta homma käy siitä huolimatta. Länsiluodon ottamassa valokuvassa Luutnantti Kalima (keskellä) huoltaa mekaanikkojensa kanssa Morane-Saulnier M.S.406 -hävittäjää. (kuva: P. Moottoreissa käytettiin sähkölämmittimiä ja kaasukäyttöisiä puhaltimia, ja usein moottoriöljyt otettiin erilliseen säiliöön lämmitettäväksi ja kaadettiin kuumana takaisin moottoriin. Hollming) Lentäjän on ymmärrettävä koneensa tekniikan päälle ja tarvittaessa kyettävä myös korjaustoimiin. (kuvat: M. Ennen moni korjasi autonsa taivasalla, mutta lentovehkeiden kanssa vastaavaa on vaikea edes ajatella. (kuva: V. Keijola) Mekaanikoiden vastuulla oli myös lentokoneiden kylmäkäynnistyksen mahdollistaminen. Jänis) 70 LENTOMEKAANIKOT SODASSA. Katolleen kääntynyt kone saadaan takaisin pyörilleen vetämällä se ensin telatraktorilla pystyyn ja laskemalla sitten miesvoimin alas. V
Kunnostuskelpoisista nikkaroitiin lentokelpoisia ja kunnostuskelvottomia purettiin varaosiksi. Iljušin DB-3 -pommikone teki pakkolaskun Sodankylän Vaalajärvelle tammikuussa 1940. Yksi viidestä sotasaaliiksi saadusta DB-3-koneesta koottiin lentokelpoiseksi vielä talvisodan kuluessa. Aivan romukuntoiset hyödynnettiin sulattamalla metallit uusiokäyttöön. 5/2021 71. (kuva: V. Hollming) Eino Nurmen kesällä -44 Immolassa ottamissa valokuvissa Junkers Ju 87 Stuka -syöksypommittajaa valmistellaan seuraavaa lentoa varten tankkaamalla ja asettamalla uudet pommit. Neljä päivää myöhemmin se kuvattiin kuorma-auton lavalle nostettuna. Lentokoneiden kierrätysjärjestelmä oli tehokas. Brewsterin tähtimoottoria huoltaessa pitää olla tarkat silmät ja näppärät sormet
20-luvun alkupuolella tänne tuotiin MAN-Saurer-autoja, joissa oli sveitsiläistehtaan kehittämä moottori. Tosin Renlund hiukan Orionia mainostikin. Seuraava sveitsiläinen oli Arbenz, jonka edustajana täällä oli Georg Holmin autoliike. Joitain vaikeuksia kuitenkin ilmeni, eikä valmistusta tai tuontia liene tapahtunut. Parina vuonna Tampella mainostikin Saureria. Saurer oli ehtinyt tulla tunnetuksi laadukkaiden kuorma-autojen valmistajana. Tampereen Pellava ja Koneteollisuus Oy teki vuonna 1910 sopimuksen sveitsiläisten Saurer-autojen edustuksesta ja valmistuksestakin. Se laajensi toimintaansa ulkomaille hankkimalla tehtaita ja yhteistyökumppaneita. Myös sveitsiläisestä Martin-kuorma-autosta on ollut lehti-ilmoitus vuonna 1917. eurooppalaisia vähemmistöryhmiä 72. Todennäköisesti jokunen Arbenz on jäänyt unhoon tuosta syystä. Kuvassa on hyvin hoidettu DAF noin kuuden vuosikymmenen takaa. Samaan aikaan Tampereella Tampellalla on ollut kolmetonninen Arbenz. Turkuun Wiklundin kauppahuoneelle 1910 hankittu Arbenz oli kahden tonnin kuormuri ja moottorissa oli 30 hevosvoimaa. Ison purjejahdin moottorina Saurer mainittiin 1910-luvullakin. KUORMA-AUTOT Suurissa teollisuusmaissa valmistettujen kuorma-autojen joukossa on aina liikkunut vähemmistöryhmiä eli vähemmän automaina tunnetuissa paikoissa valmistettuja kuorma-autoja. Myös Turun Insinööritoimisto Oy kertoi edustavansa tätä merkkiä. Orion saattoi jäädä merkkinsä ainoaksi edustajaksi. Tämän firman yhteydet sveitsiläisiin ovat kiinnostavat. Auto maksoi 20 000 markkaa. Myöhemmin Saurer ei näkynyt mutta kuului. Michelsson. Italialaisetkin sopivat joukkoon, koska kuorma-autojen kotimaana Italia ei meillä runsaammin esiintynyt. A ivan ensimmäisten Suomeen tuotujen kuormureiden sormin luettavassa joukossa oli 1905 ostettu ja Renlundin rautakaupalle tuotu sveitsiläinen Orion. 20-luvun puolella Arbenz on mainittu armeijan moottorijoukkojen käytössä. Yksi helsinkiläinen Arbenz on tallentunut kuviin, kun sen lavalla on ajelutettu uusia ylioppilaita 1910-luvulla. Tuon ajan autorekistereihin on merkitty runsaasti kuorma-autoja merkkiä mainitsematta. Sellaisia olivat hollantilaiset ja itävaltalaiset autot. Autokaupan teki Renlundin puolesta yksi tuolloin harvoista pätevistä automiehistä, nimittäin A. Vielä myöhemmin, 50-luvulla, Saurermoottori oli saatavissa Vanaja-autoihin. Tämän mallisia DAF-kuorma-autoja alettiin tuoda ja esitellä Wi-Auton otettua maahantuonnin ja myynnin huolekseen 50-luvun loppupuolella. Erikoista on autoilun alkuvaiheissa sveitsiläisillä kuorma-autoilla ollut huomattava asema
Steyr kuului samaan yhtiörakenteeseen ja taustaan kuin Daimler-Puch. Menekkiä ei liene ollut. Steyrit Itävallasta Itävaltalainen Austro-Daimler koetti esittäytyä suomalaisille jo suuriruhtinaskunnan aikaan. Vasta 20-luvun alkaessa näkyi Austro-Daimler ilmoittelussa uudelleen, kun Hankkija merkkiä edusti. Agenttifirma mainosti merkin Suomeen tuloa vuonna 1912. Metsätyö Oy laajensi toimialaansa autoja traktorikaupan puolelle ja alkoi markkinoida Steyr-merkkistä kalustoa. Vuonna 1971 Steyrejä ostettiin vähän vilkkaammin, mutta 70-luvun puolivälissä rekisterissä oli 29 Steyriä ja vuonna 1980 enää 18. Autotuonnin varhainen tekijä Georg Holm oli maahantuoja. Teknillisessä Aikakausilehdessä 1912 julkaistu ilmoitus AustroDaimler autojen saapumisesta tarkoitti lähinnä edustajien ja myyjien etsimistä tälle itävaltalaiselle laadukkaana ja kalliina pidetylle merkille. Holm puolestaan siirtyi osakkaaksi Korpivaara & Halla -yhtiöön. Renlund koetti myös myydä Orioneja. Kuorma-autoja ei kuitenkaan taidettu myydä. 5/2021 73. Ranskalaisiin kokeisiin vedonnut Orionin mainos on ilmestynyt vuonna 1907. Mahdollisesti jopa ensimmäinen mutta ainakin toinen Suomeen tuotu kuorma-auto oli Renlundin rautakauppaliikkeen hankkima sveitsiläinen Orion. Itävalta tuli todella kuorma-autojen tuontimaiden joukkoon 50-luvun alkupuolella. Vapaan tuonnin aikana pienillä merkeillä ja pienillä maahantuojilla oli niukasti tilaa, joten Steyr syrjäytyi. Vapaan tuonnin aikana pienillä merkeillä ja pienillä maahantuojilla oli kuitenkin niukasti tilaa, joten Steyr syrjäytyi. Tuotekehittely Itävallassa jatkui, ja uusien mallien myötä merkki pysyi jotenkin mukana liikennemaisemassa. Sittemmin itsenäisyyden alkuvuosina Hankkija edusti Austro-Daimler-autoja. Kuljetusliike Sallinen oli Steyr 1490 -mallin huomattavin muttei sentään ainoa käyttäjä. Autoilijat olivat siihen aikaan hyvin kiinnostuneita dieselkalustosta, ja Steyr-kuormureita hankittiinkin tuontilisenssien rajoissa. Autoja ei tuolloin liene saatu kaupaksi. Myöhemmin tulleet Steyrit olivat kuitenkin samaa sukukuntaa. Painavampiakin tavaroita myyvät isot kauppaliikkeet olivat tavallisimmat Arbenzien käyttäjät. Autojen menekki ei kuitenkaan ollut merkittävä. Metsätyö Oy palasi omimmille alueilleen, ja Steyrin edustus siirtyi Suomen Koneliike Oy:lle. Tarjolla oli Steyrin 90-sarjaa, joka käsitti pieniä 590-malleja aina 12-litraisella V8-moottorilla varustettuihin saakka. 50-luvun alkuvuosina tarjolla oli 5,3-litraisella ja 90 hevosvoiman tehoisella nelosdieselillä varustettu malli 380, jolle sallittiin yhdeksän tonnin kokonaispaino. Liikenteessä niitä oli vielä 20-luvun alussa. Ammattilehdet eivät Steyriä unohtaneet – uusista malleista kyllä kerrottiin 60ja 70-luvuilla. Tämän merkkisistä kuormaautoista ei muistoja Suomeen jäänyt. Vuoden 1956 lopussa rekisterissä oli jo 110 Steyriä. Arbenzin ”lastiautomobiilit” ehtivät Suomeen suuriruhtinaskunnan kaudella
Alempana Steyr kuormurin mainos 1955, ajalta, jolloin niiden tuonnin odotettiin pääsevän käyntiin. Dieselmoottoreihin tottumisessa Steyrillä oli osuutensa bensiinimoottoreihin tottuneessa Suomessa. Toki DAF on edelleen olemassa ja rekkavetureina liikenteessäkin. Ylempänä tamperelaistehtaan ilmoittelua sveitsiläisestä Saurer-kuorma-autosta. 74 VÄHEMMISTÖKUORMURIT. Näkyvämmin ja tehokkaammin merkki pääsi esille, kun Wi-Auto tuli maahantuojaksi 50-luvun lopulla tuonnin vapautuessa. Muutaman vuoden kuluessa yhtiö toi vajaat sata DAFia. Siksi Steyrin mainoksetkin suunnattiin usein puutavaramiehille. Vähän aikaa DAFia edusti Importer Oy. Muita näyttöjä merkistä ei liene ollut. Esillä oli kantavuudeltaan 6 300–9 300 kilon kuormureita, joissa oli tehon lähteenä sadan hevosvoiman Perkins. Erikoisempi piirre oli se, että autot varustettiin täällä Sisun moottoreilla. Apollo ei pitkää jälkeä autoteollisuuteen jättänyt. Kauppakin kävi niin, että vuonna 1963 rekisterissä oli 179 DAFia ja vuosikymmenen päättyessä 157. Vuonna 1951 Suomen Autoteollisuus Oy aloitti hollantilaisen DAFin edustajana. Muutamana vuonna autoja myytiinkin kohtalaisesti. Suomen Koneliike Oy tuli Steyr-kuormaautojen uudeksi maahantuojaksi 70-luvulla. Merkin kiinnostavuus koheni taas 1970-luvun alkuvuosina. Samoihin aikoihin helsinkiläisessä liikkeessä oli tarjolla käytetty Apollo. Erikoisempi piirre oli se, että DAFit varustettiin täällä Sisun moottoreilla. DAF-kuormureiden esittelytilaisuuksia järjestettiin oikein kiertueena valtakunnan vähäisemmilläkin seuduilla. Niistä suuri osa oli otettu käyttöön 70-luvun puolella. Työväline Oy oli lähinnä metsätalouden ja -teolisuuden tarvikkeiden myyjä. Vuosikymmenen puolivälissä rekisterissä oli 142 DAF-kuormuria. Jostain kauppaneuvotteluista oli maininta lahdissä, mutta Saurerista ei kuitenkaan tullut tamperelaisvalmistetta. Tampella-nimellä myöhemmin tunnettu tehdas teki jo 1910 sopimuksen Saurerien myynnistä ja valmistuksestakin. Hollantilaiset DAF-kuormurit Aivan 20-luvun alussa Turun suunnalla on ollut hollantilainen Apollo-kuormuri. Uudenlaista ja ulkonäöltään edeltäjistään selvästi poikkeavaa Steyr-mallistoa esiteltiin mainoksessa ihan värin vahvistuksella. Leyland-moottorisista DAFeista oli tarjolla jopa parikymmentä eri versiota. Kiinnostus hiipui sitten niin, että määrä oli enää 45 vuonna 1980. Hollantilaiskuormurit ilmaantuivat jälleen Suomeen viisikymmenluvulla
Kun niiden hankinnan aikoihin valtakunnassa oli yhteensä noin 1 200 kuorma-autoa, sehän oli jo pari prosenttia kaikista. Hankkijan tytäryhtiö Autonovo alkoi sitten 60-luvun puolimaissa oikein vakavissaan markkinoimaan Fiateja. Vuoden 1975 lopussa rekisteri tunsi 570 Fiat-kuormuria, ja vuonna 1980 määrä oli 909 kappaletta. Kuvassa suomalaisympäristöön 1970-luvulla joutunut keveimmän sarjan Fiat varustelua ja ostajaa odottelemassa. Fiat-kuormureista on Vanhojen Koneiden numerossa 7/2020 enemmän, mutta todetaan tässä vähän numeroita. Vapautuneeseen markkinaan kuului yleisemminkin uusien kuorma-autojen esittelytilaisuudet maakuntien vähäisemmilläkin kulmilla. Jatkoa tälle hankinnalle ei tullut. Italialaiset kuormurit tulivat hyvin esille 20-luvun alussa armeijan hankkiessa 25 Fiatia. Ainakin yksi Itala-kuorma-auto on tänne tuotukin, koska sellainen oli Helsingissä käytettynä tarjolla vuonna 1922. Vuonna 1969 merkittiin rekisteriin 71 uutta kuorma-Fiatia. Armeijan Fiateja käytettiin myös siviilien elämää helpottaviin tarkoituksiin. Ainakin ne poikkesivat täysin Sisu-autoista, joiden valmistaja otti DAF-malleja myyntiin ja toi niitä liki sata autoa. Fiatit ja turhiakin yrityksiä Autokaupan päästessä käyntiin 20-luvun alkaessa tänne tarjottiin useampaakin italialaista automerkkiä, mutta ihan erikseen kuorma-autoista mainittiin vain Italan mainoksessa ja Alfa Romeon agentin ilmoituksissa. Täkäläisessä liikenteessä Fiatin raskaampia hyötyajoneuvoja täällä ei runsaammin näkynyt. Eniten esillä pidettiin kevyitä malleja, mutta raskaan kalustonkin tarjolla olosta muistettiin usein mainita. Tuolloin Importer Oy oli edustajana ja DAFissa oli Perkinsin moottori. Vuodet 1974–75 olivat hyviä, kun uusia Fiateja otettiin käyttöön kolmatta sataa. 5/2021 75. Keskusosuusliike Hankkijan tytäryhtiö Autonovo Oy teki Fiatin pakettiautot ja kevyet kuorma-autot hyvinkin tutuiksi. DAF-kuorma-autojen varhaisemmat mallit olivat ehkä tylyn näköisiä. Fiatin maahantuojafirma Alftan myi aika aktiivisesti henkilöautoja, ja Fiatin mainoksissa saatettiin 20-luvun mittaan mainita myös kuorma-autojen alustat. Sittemmin liike keskittyi pikkuautojen myyntiin. Kuvassa kuitenkin vuonna 1955 autokuvastossa julkaistu malli. Fiat-kuorma-autot olivat hyvin näkymättömissä suomalaismaisemista parikin vuosikymmentä. Kuorma-autoalustojen tuonti Lämsi-Euroopasta vapautui syksyllä 1957, ja tuontilupia heltisi muutenkin helpommin. Ilmeisesti neljä OM Lupettoa tänne saakka tuotiin. DAFin maahantuoja järjesti esittelytilaisuuksia eri puolilla maata. Poikkeuksiakin esiintyi, olihan vuoden 1961 päättyessä rekisterissä seitsemän Fiat-kuormuria. 1960-luvun alkaessa koetti Hankkija tulla Fiat konserniin kuuluvan OM-merkkisen kevyen kuormurin kanssa mukaan markkinoille – mutta menestymättä. Esittelyaineistoa annettiin lehdistölle, ja tuollainen mainoskin näkyi Teknillisessä Aikakausilehdessä vuonna 1920. Itala oli tunnettu kalliiden henkilöautojen tekijä, mutta tarjolla oli myös kuormurin ja linjurin alustoja. Fiat-autojen tuonnin aloittanut Walfrid Alftanin liike koetti aluksi pitää esillä kuorma-autojakin. Tosin jotain kautta Viipuriin oli ilmaantunut SCAT-merkkinen kuormurikin
050 588 2547 Volvo 240 GL 2.3 ruisku vm.-90. Käyntikuntoinen. Ferguson 20 diesel. Hp 2 500 € /tarjous, Puh. Puh. 500 €. 050 5539 831 Liperi. Hinta 6 800 €. Ferguson 20 bensa + petroli, 2 000 €. Käyntikuntoinen. Suzuki SJ410, hinta 400 €. Ei vaihtoa. Hintapyyntö 400 € tai tarjous. Hinta 6 200 €. Puh. Harmaa Ferguson-52. Maamoottoreita: Olympia -47, Olympia -42, Wickström, BMW, Bernards Moteurs, Japy. 045 1380 481, Pyhäjärvi. Hanomag 1960 R 430 (D). Puh. Puh. 050 5686 004, Laihia. 050 5686 004. Fordson 1923. Kunnostettu paljon. Katsastus voimassa 10.6.2022, mustat kilvet, kippilava, toimiva NUPE-nosturi. 0400 279 000, Kuopio. 76 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa. 0400 781 519. Sisu SK 150 vaihtolavalaitteilla ja nosturilla, mutta ei katsastettu ja Allis Chalmers HD 6 puskukoneen moottori, tiedustelut 0400 923 246. Valmet 1955 15 N:O 551904. Hp 2 900 € /tarjous Puh. 0400 730 958, Hartola. Fahr 177S, alkuperäinen etukuormaaja, uudet renkaat. 3 000 €. Allis-Chalmers -57. 040 582 3865, Joroinen. Kohtuullisin korvauksin. Käyntija ajokuntoinen. Projektikuvia saa sähköpostilla. Ford 4000 moottorin osia Orivedellä, Seppo Ylä-Nuuttila puh. Myydään asiallisten tarjousten perusteella. Kuvassa pieni osa kunnostettuja käynnistinmoottoreita traktoreihin, autoihin, työkoneisiin. 050 5686 004, Laihia Valmet 20 uudet renkaat, moottori hoonattu, lisäksi työkoneet: aura, hankmo, lumentyöntölevy ja niittokone. Kone pyörii ja kipinää tulee. Fordson 1930 luvun piikkipyörän nostolaite ja muuta pientä vanhaa tavaraa. Kauan varastossa ollut. Hp. 045 2675 333, Padasjoki. Puh. 1972 suoraan ajosta. Puintikuntoinen, puitu viimeksi syksyllä 2019. Hinta 2 000 €. Hp: 2 900 € /tarjous. Jukka Välilä, Loimaa p. 050 5484 361. Homelite 660D moottorisaha. Mukaan takalaatikko ja piikit. Antiikki rautapyörätraktori, vaatii vähän laittamista. Myös täyskunnostettuja tasaja vaihtovirtalatureita. Puh. Sähkökäyttöinen perälautahiekoitin. Myydään JF MS 90 -traktorin sivupuimuri Rekord Clipper silppurilla. Vain nouto. Volvo F86 vm. Joku aiempi omistaja kunnostanut. Hinta 900 € /kpl. 050 5686 004, Laihia. Hyvin varusteltu eli lähes kaikilla herkuilla, mm. Puh. Koepenkissä lopputarkastettuja. Puh. 0400 617 244. Hintapyynti 200 € /tarjous, vaihdossa ehkä vanha moottorisaha. nahkasisustus. 050 5686 004, Laihia. Pekka Hyvönen, puh. 040 375 3424, Kauhava. Tiedustelut p. Puh. Puh. Auto on erittäin siisti ja täydellisesti entisöity kauttaaltaan. Bensa, suorat pellit, ruosteeton, ollut samalla omistajalla, paperit löytyy joten saa rekisteriin. 045 350 8393, valilajukka@gmail.com. Mukaan rautapyörät, siiva ja sirkkeli. Hinta 450 €. HP 2.600,/ Tarjoa! Puh
78 RAUHASSA RUOSTUVAT SILLISALAATTIA SILLISALAATTIA. Kesä on kiireistä aikaa. Massey Ferguson ja jämäkkä Flipper-etukuormaaja. Ei suuremmin jää aikaa muuhun näppäilyyn. Ainakin allekirjoittaneen aika tuntuu katoavan jonnekin ulottumattomiin niin uusien kuin vanhojenkin projektien myötä. Myöhemmin 977-koneisiin tuli ainutlaatuinen poljinohjausjärjestelmä, jossa turhat vivut oli muutettu polkimiksi. 1955 julkaistiin ensimmäinen Caterpillarin 977-puskukone. Se pitää konemiesten ja -naisten kädet likaisina ja jalat liikkeessä, oltiinpa sitä tallin uumenissa pillossa kesähelteitä tai tien päällä kesäkurvailuissa. Caterpillarin pikkupuskussa on jäänyt kansiremontti kesken. Bedfordin kapellilava on antautunut runsaslumisten talvien ansiosta. Pidetään silmä kovana uusien bongailujen merkeissä ja pyritään tallentamaan koneja pajahistoriaa tavalla tai toisella taas vähän lisää
5/2021 79. Chevrolet Scottsdale ja uljas lasikuituinen lavakomootti. Onni Vilkkaan vanha pätkä-Mersu makoilee parin Fargon ahdistelemana. Valtion Rautateiden kumipyöräkuljettimina toimi lukuisia Fargo Hi-Lineja. Unohdettu kansallisaarre kärkiaura alkaa olla jo katoavaa kansanperinnettä
80 RAUHASSA RUOSTUVAT. Steyr–traktori jossain kainuulaisessa konehallissa jemmassa. Tämä ei ole silmänpesevä-Saab vaan Turun Pelastuslaitoksen Ford Custom D1211. 3,5 hevosvoimaa kyntöpolitiikkaa. Jämäkänoloinen iso kompressori traktorin kolmipistekiinnityksellä. Kuvan yksilöön on myöhempinä aikoina vaihdettu jykevämpi moottori kaivinkoneesta. International Payloaderin Hough-tekstit ovat jäännös aikakaudelta, jolloin Frank G. Liian monen puskukoneen kohtalo on ollut romulaani. Hough Co alkoi valmistaa Natikan traktoreihin kuormaajia
5/2021 81. Valtaisa AEG:n sähkömoottori oli myös unohdettu romukasan alimmaiseksi. Valtavan isot jarrurummut viittaavat raskaaseen kalustoon. Pesunkestävän kyläsepän pajan edustalla komeili voimavirralla pyöritetty teroituskivi. Fordin väreihin sonnustautunut nelosmoottori oli parhaat päivänsä ohittanut työn temmellyksessä. Kotikutoisuuden ja kyläseppäilyn äärellä liikutaan taas voimakkaasti. Fiat 500 ja David Brown pohjoiskarjalaisissa kesämaisemissa. Koehring Bantamin maastonosturi alkaa hiljalleen maastoutua. Vaihdelaatikko on kytketty suoraan perään kiinni ilman sen kummempia putkisulakkeita
Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 6/2021 ILMESTYY 16.9.2021 KONEHARRASTAJAN LAANILLA Seppo Heikkilä nauttii vanhan raudan läsnäolosta. 82. Syyskuun numerossa tutustumme Sepon koneiden lisäksi vetten päällä ajaneeseen MF 186 -puimuriin ja Wintersteigerin koeruutupuimuriin ja -kylvökoneeseen. Luvassa on myös kuvaraportit kesän konetapahtumista. Nurkissa on vehkeitä kivimurskaimesta vaijerikaivuriin ja paloautosta kenttäsirkkeliin
3 € alle 7v. Jämäkkää tyylikkyyttä TULEVA KLASSIKKO: Jaguar S-Type HUOLTAMOHISTORIAA: Gulf-baari 50 vuotta DATSUN 100A ’77: Jälleen kylänraitilla ITALIALAISTA KAUNEUTTA FIAT 1100 TV ROADSTER ’57 ERILAINEN JAPANILAINEN SUBARU LEONE STW TURBO 4WD ’86 KILPURIKSI TEHTY ŠKODA FAVORIT ’91 5/2021 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi BMW 520i ’83 + 518i ’87 05 /2 1 BM W 520 i ’83 • Da tsu n 100 A ’77 • Fia t 110 TV ’57 • Fo rd Ori on ’90 • Šk od a Fa vo rit ’91 • Su ba ru Le on e Tu rbo 4W D ’86 36 84 80 -2 10 5 • PA L VK O 20 21 -3 5 6 41 48 83 68 48 08 21 00 5 Viipale mediat Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi RAUTA JA PETROOLI ® Yhteistyössä: ELÄVÄÄ KONEHISTORIAA KAIKILLE VALMET 70 VUOTTA RIIHIMÄEN MESSUPUISTOSSA 11.9 –12.9.2021 klo. Jokaisella autolla on tarina. 10 –17 Pysäköinti RINNETIE 1 Perhelippu 25 € Aikuiset 12 € Lapset 7–15v. ilmaiseksi LI PP U www.vanhatkoneet.fi MASINISTIT ry www.masinistit.com
Pellin paksuus enintään 3 mm. Käyttöjännite 230V. Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513523 349€ tuotenro 506467 Purkupöytä (musta) Erittäin vahva purkupöytä keräysastialla ja lukittavalla työkalulaatikolla. 3kpl työkalutaulut. Nostokyky: 2500kg. pellin paksuus 2mm. Korin maks.paino: 1800kg. Puristusvoima: 15t. pyörät. Nostokorkeus: 400-1210mm. Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön. 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut. 1199€ tuotenro 86801 Asentajan alusta & jakkara / 2-in-1 Tukeva asentajan alusta joka nousee myös jakkaraksi. U U TU U S! 3150€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Erittäin laadukas siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. Pöydän koko: 1200x640mm. Korin maks.pituus: 5,5m. U U TU U S! Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin, kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. Kitasyvyys: 700mm. Korkeus: 875mm sis. Vaunun mitat: 765x463x975mm. Mukana 5kpl karkaistuja rullia. Mitat: 1030x440x140mm, istuinkorkeus 510mm 69€ tuotenro 506543 U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! Hydrauliprässi 15t Vahva hydrauliprässi jalkapedaalilla. 649€ tuotenro 497975 249€ tuotenro 507766 Lävistinsarja / Knock Out Punches Lävistimillä teet reikiä mm. Työalue: 168-980mm. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Nostokorkeus: 1,8m. Pylväiden välinen leveys: 500 mm. Vaatii lisäksi kompressorin. Iskunpituus: 160mm 599€ tuotenro 503010 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 5/2021 • Hinta 9,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT FORD TT KOSMOKSEN TRAKTORI JuMZ-6 Ukrainan avaruuskaupungista SEPPIÄ JA MESTAREITA Olli Metsä loihtii romustakin käyttöesineen HEINÄMAAN KONEKERHO Vanhojen vehkeiden parissa vuodesta 1954 74 50 00 -2 10 5 • PA L VK O 20 21 -3 6 6 41 48 87 45 00 03 21 00 5 Viipale mediat 87 5 / 2 2 1 • E rk k i M e ts ä n su o k a iv u ri • Fo rd TT • IF A M u lti ca r • Ju M Z -6 • Tu rn e r-t ra k to rit • Z e to r 3 5 1 1. Sarja sisältää koot: 3”, 3.5”, 4” ja 4.5”. Työkaluvaunu työkaluilla 277-osaa Laadukas työkaluvaunu 277-osaisella työkalulajitelmalla vaativalle harrastajalle. Sähköliitäntä: 230V. Nosto-/laskuaika: 35/30sek. Paino: 88kg. Työkorkeus: 1200mm. Tarvitset ainoastaan porakoneen keskireiän poraamiseen ja lenkkiavaimen tai räikän rei’ityspuolien kiristämiseen. korkeus: 1545mm 1599€ tuotenro 511050 169€ tuotenro 89343 Autotallin sisustus / työpiste (harmaa/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. ilman prässiä. Pöytätasossa on kaadot niin, että öljyt ja vastaavat valuvat keräysastiaan. 3kpl alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm. Ramppien mitat: 590x340mm. Pulverimaaliruisku Ammattimainen lopputulos kotona! Nyt voit jauhemaalata kotioloissa ja saada kestävän pinnan, joka ei irtoa tai lohkeile ja kestää paremmin kulutusta. Kaikki hinnat sis. Maks. teräkseen, alumiiniin, ruostumattomattomaan teräkseen ym. Työtason korkeus: 946mm. Mukana 2 vahvaa puristuslevyä. Työkalulaatikko on kuulalaakeroitu. Mitat: 1740x1212x2510mm. Kok. Varustettu 4:llä kuulalaakeroidulla pyörällä, joista kaksi on lukittavissa. Nostokyky: 1350kg/pari. Puristinmäntä kulkee laakeriradoilla ja on säädettävissä 160 mm sivusuunnassa