Tarkista ajantasaiset hinnat verkkokaupastamme. Mukana 10 kpl 1/2” hylsyjä ja 125 mm:n jatke. Yhdistetty pora-/jyrsinkone. Mukana kaksi yleisliitintä ja öljy. 6290€ tuotenro 541443 4-pilarinostin akselikeventimellä 4500kg Laadukas nelipilarinostin hydraulisella akselikeventimellä ammattikäyttöön nostokyky 4500kg. Täydellinen korkeamman profiilin renkaiden asennukseen sekä renkaiden asennukseen leveille vanteille. Varustettu 2-nopeuksisella moottorilla, jossa on moottorin suojaus. Paino: 4,3 kg 249€ tuotenro 509658 Mutterinväännin 1/2” hylsysarjalla Tehokas 1200Nm mutterinväännin ergonomisella kahvalla ja komposiittimateriaalista valmistetulla rungolla. 6-asentoinen vaihteisto. Paineensäätö 0-8 bar. Kompressori 3hv 50litraa Vahva ja kestävä 1-vaiheinen täysautomaattinen öljyvoideltu kompressori kaksisylinterisellä pumpulla, suurella ilmakapasiteetilla ja tilavalla 50 litran säiliöllä. Soveltuu poraukseen ja pieniin jyrsintätöihin. Koneella on useita etuja ja yksinkertaisella rullan vaihdolla voit vaihtaa karkean puhdistuksen, hionnan ja kiillotuksen välillä. Karaa voidaan kallistaa 0-90° vasemmalle/oikealle. 1/4” liitoskierre. Täydellinen kaikenlaisiin tehtäviin kotona ja työpaikalla. Teho (hv): 3 Enimmäispaine: 8 bar Säiliön tilavuus: 50 l Paino: 42.5 kg Liitäntäjännite: 230 V 399€ tuotenro 495037 59€ tuotenro 531933 Maaliruisku R-500 HVLP (High Volume Low Pressure) maaliruisku yläpuolisella muovisäiliöllä, 600 ml. Jännite (V): 400 U U TU U S! 189€ tuotenro 85450 Sorvinteräsarja 7-osaa Laadukas 7-osainen sorvinteräsarja kääntöterillä, toimitetaan puulaatikossa. Koneessa on tehokas 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. Turvalukkojen automaattinen kytkeytyminen nostettaessa, manuaalinen vapautus. Mukana vetotanko M12x1,75 mm ja erilaisia työkaluja. Tehokas kaksoisvasaramekanismi tarjoaa paremman tasapainon, enemmän tehoa ja vähemmän tärinää. Kun palteennostin on täytetty 8 baariin, se on valmis asetettavaksi vanteen reunaa vasten ja napin painalluksella kaikki säiliöstä tuleva ilma työntyy nopeasti ulos, laajentaen ja tiivistäen renkaan vanteen reunaa vasten rengas on siten valmis täytettäväksi loppuun normaalilla renkaantäyttöpistoolilla. 119€ tuotenro 541128 U U TU U S! 3690€ tuotenro 69427 Jyrsinkone BF45 Penkkijyrsinkone BF45 ilman asennonosoitinta. Pora-/jyrsinpää nostetaan & lasketaan nostomoottorilla lohenpyrstöohjaimen avulla. Täydellinen kone pinnan ruosteen poistamiseen ja levyjen valmisteluun esim. Mukana 1,5 mm suutin. Nostokyky: 4500 kg Nostokorkeus: 1750 mm Minimikorkeus: 225 mm Ajosiltojen pituus: 4650 mm Akselikeventimen nostokyky: 2000 kg Akselikeventimen nostokorkeus: 475 mm Jännite: 230 V Sulake (A): C16 Kokonaiskorkeus: 2260 mm Mitat (PxLxK): 5670x3340x2260 mm Nosto-/laskuaika: <45 / <30 s www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Palteennostin 6 litraa ”Bazooka” Bazooka -mallinen kustannustehokas palteennostin renkaan reunan nostoon vannetta vasten korkealla ilmanpaineella. Palteennostin on kädessä pidettävä laite, jossa on pistoolin kahva ja 6 litran säiliö, joka täytetään 8 baarin paineeseen. ennen hitsausta. Sivusuunnassa säädettävä ajosiltojen etäisyys. Varustettu painekytkimellä, varoventtiilillä, paineenalennusventtiilillä ja kahdella manometrillä säiliön paineen ja syöttöpaineen jatkuvaa seurantaa varten. Lisää suuttimia on saatavana lisävarusteena. Kaikki hinnat sis. U U TU U S! Satinointikone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Hiljainen induktiomoottori takaa hyvän luotettavuuden ja pitkän käyttöiän. 119€ tuotenro 505183 U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! ESPANJALAISET Traktorivalmistaja Ebron historia MAANPUOLUSTUS Petšora, ohjusten Rolls-Royce KESÄTAPAHTUMAT Perinnepäivät, ajot ja kokoontumiset 74 50 00 -2 30 5 • PA L VK O 20 23 -3 6 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 5/2023 • Hinta 10,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT MASSEY FERGUSON 165 10 3 E k lö fin k o n e p a ja • M a ss e y Fe rg u so n 1 6 5 • P e tš o ra -il m a to rju n ta o h ju s • Tr a cn ik 6 5 • V o lv o F1 2
Vianmääritykseen valjastettu tietokone oli paikantanut vian siihen. Maalaiselle looginen päättelykyky ongelmanratkaisutaitoineen kehittyi välttämättä. Tylsyys kannusti mekaanisten ratkaisujen pohtimiseen usein jo nuorena esimerkiksi herätyskellon tai radiovastaanottimen purkutyöllä ja kokoamisyrityksellä. Samoin materiaalien ominaisuuksista maalainen pääsi jyvälle jo naperona leikkiessään vajan työkaluilla tai kärventäessä kuivuneita lehtiä suurennuslasilla. Ei auttanut sekään. Heille, joita maalaisjärki kiehtoo vielä nykyaikana, vanhan tekniikan harrastaminen tarjoaa loistavan kehitysympäristön. Kun moottorin käynti ei osaa vaihtamalla parantunut, asentaja päätteli uuden osan valmistusvikaiseksi ja tilasi uuden. Ei tarvitse kuin hankkia sellainen vanha työkone tai ajopeli, johon ei kerta kaikkiaan tahdo saada osia valmiina mistään, ja ryhtyä sitten sitä kunnostamaan ja ylläpitämään. M ies tuli oikuttelevan autonsa kanssa tuttavani korjaamolle. Ensimmäisen korjaamon mittalaite oli ollut oikeilla jäljillä, joskin anturin antama poikkeava signaali johtui sähkövian sijaan alipainevuodosta. Jäin pohtimaan maalaisjärkeä. Maalaisjärki on epäilemättä saanut nimensä siitä, että ominaisuutta on ennen vanhaan esiintynyt maaseudulla tiheämmin kuin kaupungissa. Tuttavani puolestaan ratkaisi pulman hetkessä. SA -K U VA /U N TO VA R JO N EN 5/2023 3 Pääkirjoitus. Ja jos masiinan salat eivät heti aukea, kannattaa suunnata masinistitapahtumaan kokeneemman konekansan juttusille. Mies avasi konepellin, silmäili näkymää hetkisen ja kokeili anturille johtavaa alipaineletkua kevyesti sen alapinnalta. Eihän näissä tarvita kuin maalaisjärkeä, isäntä lohkaisi ja jatkoi, että kokonaisuuden ymmärtävä kyllä löytää vikakohdat päättelykykynsä avulla. Nopeatempoinen ja virikkeillä kyllästetty elämä asettaa erilaiset vaatimukset, ja ihminen sopeutuu sellaiseen jo käytännön syistäkin. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi MAALAISJÄRKISET Tylsää hetkeä ei saapunut kukaan pelastamaan, tekeminen täytyi keksiä itse. Myöhemmin, tilan töitä tehdessä, oli edelleen keksittävä ja kehitettävä itse monet käytännön asiat ja ratkaistava ongelmat. Käytännönläheinen ajattelu ja päättelykyky – siis maalaisjärki – kehittyivät kokemuksen myötä ja periksiantamattomuuden avulla. Sehän toimii juuri edellä kuvatulla tavalla. Asiakas kiitteli ja ihmetteli samalla, kuinka merkkikorjaamolle liian visaiseksi osoittautunut vika oli nyrkkipajan isännälle pikkujuttu ratkaistavaksi. Tylsää hetkeä ei saapunut kukaan pelastamaan, tekeminen täytyi keksiä itse. Autoon oli vaihdettu merkkikorjaamossa muuan anturi jo kahdesti. Valmiiden ratkaisujen maailmassa maalaisjärkisiä ei kehity entisaikojen tapaan itsestään ja olosuhteiden muovaamina. Teoriapuoltaan harjaannuttanut ja hyvät puitteet omaava kompuroi siinä missä maalaisjärkinen selvittää tilanteen kuin ohimennen. Siinä joukossa maalaisjärkisiä vielä parveilee. Se oli hapertunut
4 Tässä numerossa. 60 12 16 20 KANNESSA 60 Seppiä ja mestareita Mikko Virsu on toiminut korjaamoyrittäjänä kolme vuosikymmentä. 48 Vetkun Olavinlinnan keikka, Kitee–Punkaharju–Savonlinna Kuormurien kesäkeikka ajeltiin Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Savossa. 16 Volvo F12 Kai Huhtakallion harrasteauto kuljetti uutena vihreää tiheäsyistä Lapin kultaa pinolta jatkojalostajalle. 54 Army truck meet, Menkijärvi Armeijakaluston harrastajat tapasivat kesäkuun alussa EteläPohjanmaalla. Tehdasuusilta näyttävät armeija-ajokit kuvastavat mestarin asennetta työhön. 56 Græsted Veterantræff, Tanska Tanskan masinistiväki kokoontui helluntaiviikonloppuna Sjellantiin. 20 Tracnik 6500 Torsten Dahlströmillä on harvinainen suomalainen traktoripohjainen kuormainkone. 42 Masiinameeting, Nurmijärvi Kevätjuhlien jälkeen suunnattiin Rajamäelle rompparille. KONE-ESITTELYT 12 Massey Ferguson 165 Juha Leikkolan silmänkarkiksi puunaama Massikka on myös tekniikaltaan ryhdistetty. 44 Sawolaeset perinnekonepäewät, Iisalmi Koljonvirran leirintäalueella on perinnepäiväilty nyt 21 kertaa. KÄYTIIN KEKKEREILLÄ 32 Paukepäivät, Sastamala Pellepelottomien viikonloppuleirin uutuudet luupin alla. 38 Suur-Jämsän perinnepäivät, Jämsä Pomonassa kuhisi niin koneita kuin ihmisiä viime vuotta enemmän. 50 Alapään rompetori ja perinnepäivät, Ylistaro Alapään höylääjät olivat kunnostaneet talven aikana Kullervo-lokomobiilin
Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 72 Huoltoja korjaushuolia 50-luvulla Viisikymmenluku oli ahkeraa huoltoasemien ja autokorjaamoiden rakenteluaikaa. 48 56 28 Ohjusten RollsRoyce vaati paljon valmistelutyötä. TUTUT JA TURVALLISET 6 Pelit ja vehkeet Uutta ja erikoista entisten uutuuksien maailmasta. 76 Markkinat Vanhan raudan kauppapaikka. PITKIN POIKIN HISTORIAA 66 Kaiken maailman traktoreita Ebro oli vahvasti mukana Espanjan maatalouden murroksessa, kun lihasvoima korvattiin diesel-Majoreilla. Ongelmina olivat ammattitaitoisen väen vähyys, tuontisäännöstely ja tarvikepula. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. (06) 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJA Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Lea Lahti, Aulis Lassila, Olli J. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia. ARKISTOJEN AARTEITA 24 Hevosenkenkiä ja kaivinkoneita Monialakonserni Eklöfin Porvoon konepaja avasi kotimaista kaivurivalmistusta, vaikkei ollutkaan raudan vääntäjänä mikään muskelitalo. TILAAJAPALVELU Puh. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 5/2023 32. MUSEON OVET AUKI 28 Ilmatorjuntamuseon Petšora Tuusulan ilmatorjuntamuseon kiintoisimpa kokonaisuuksia on Petšora-ohjus järjestelmä, joka on vanhaa teknologiaa mutta hyvin luotettava. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Ojanen, Kauko Ollila, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Anne Ronkainen, Aimo Tenni, Pekka Stellberg, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Outi Mentula POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle
EL K A / K ES K ISU O M EN SÄ Ä ST Ö PA N K K IY H D IS TY S EL K A / LO PE N SÄ Ä ST Ö PA N K K I EL K A / N O R D EA B A N K A B EL K A / N O R D EA B A N K A B / ER K K I M A R K KO 6 5/2023 No _ . 2010-luvun lopussa sitä kuitenkin viriteltiin uudelleen EteläKarjalassa ja Pohjois-Savossa. Suomessa alkoi liikennöidä ensimmäinen pankkiauto vuonna 1952. Suomeen avatiin ensimmäinen autopankki vuonna 1964. Mersu oli Laukaalla, Sitikka Ähtärissä. Pankkiautoille oli erityisesti niiden alkuvuosikymmeninä aitoa tarvetta seuduilla, joilta oli pitkä matka lähimpään konttoriin mutta joihin ei ollut järkevää rakentaa omaa konttoria. Autopankilla asioitiin omasta ajoneuvosta käsin. Pankkiautojen lisäksi Suomessa on ollut myös autopankkeja. Aikoinaan sekin pyöri kumipyörillä. Autopankeista ei tullut odotetun kaltaista menestystä, ja viimeinenkin drive-in-konttori suljettiin jo 1980-luvulla. Toisaalta pankkiautot toimivat aina myös pankin liikkuvina mainoksina. Pankkiauton ei tarvinnut olla suurensuuri. Säästöpankki käytti pankkiautoja muita ahkerammin. Oma lukunsa pankkiautojen joukossa olivat autopostikonttorit, Postilaitoksen ajoneuvot, jotka hoitivat Postipankin asiakkaiden palvelun lisäksi muitakin postitoimintoja. Ne olivat niin sanottuja drive-in-konttoreita, eli niihin saattoi hurauttaa omalla autolla ja hoitaa pankkiasiat ajoneuvosta poistumatta. Pankkiautotoiminta hiipui Suomesta 1990-luvun aikana. Pankkiautoja ja autopankkeja Nykyään tavallisten kansalaisten rahaliikenne tapahtuu tietoverkossa. Nämä autot olivat poikkeuksetta isoja ajoneuvoja, sillä ne kuljettivat myös postia. Myymäläautosta poiketen pankkiauton ei tarvinnut olla suuri. U lkomailla liikkuvia pankkikonttoreita on ollut jo hyvin varhain, ainakin 1910-luvulla. Ulkomaisissa pankkiautoissa asiointi saatettiin hoitaa ulkoa luukun kautta, mutta suomalaisen pankkiauton tyyliin kuului sisätiski. Kyseessä oli myymäläauton tapaan aikataulun mukaisesti sovituilla pysäkeillä seisahtuva liikkuva pankkikonttori, joka tarjosi asiakkaille pankkipalveluja. Palvelu tapahtui useimmiten auton sisätiloissa, joten palvelutiski, istuimet ja jonkin verran laatikostotilaa sentään tarvittiin. 103
Tupaswillan Perinnepäivät, klo 10–17 Ränssintie 5, 41370Kuusa(Laukaa),www.tupaswilla.fi Syyskuu 2.9. klassikkomopojen retkeilyajo klo 10, lähtöpaikka Lohjan ABC Reittimestari Börje Skogberg 040 563 9329, borgeskogberg@hotmail.com 16.9. Veteraanitraktoreiden kyntöpäivä Antti Sipilän pellolla Hollolan Tennilän kylässä Tenniläntie 750, 16630 Tennilä Hollolan Fendt Kerho Ry Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi 5/2023 7 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA tapahtumakalenteri. Harrasteajoneuvojen, niiden osien, tarvikkeiden ja muun vanhan tavaran rompetori sekä yleisön harrasteajoneuvojen vaihtuva näyttely Tehontie 51, 45200 Kouvola Lisätietoja Jouko Peri 0407167659,www.kymenautomobiilikerho.fi 26.7. Magneettimäen museotie 30 vuotta -juhla-ajo, Rovaniemi, Veteraanikuorma-autoseura 5.–6.8. Huru-ukko piknik vm. Taiteiden yö, Vaasan Autoja moottorimuseo 11.–12.8. Hälläpyörämarkkinat, Ahveniston moottorirata, Hämeenlinna Hämeen mobilistit ry 18.–20.7. Syys-Restauranta, Mobilian yläpiha, Kangasala, Tampereen seudun mobilistit, tammob.com 26.8. Harrasteajoneuvotapahtuma Kosken Kohauksessa, Koski Tl 30.7. 33. Harrasteajoneuvomarkkinat Tykkimäen moottoriradalla Kouvolassa klo 9–15. Wanhat wermeet ja Ruoko taipaleen maamiesseura 110 vuotta klo 10–15 Hurissalontie 179, 52230 Hurissalo 29.7. Veteraanitraktoripäivä työnäytöksineen klo 10-17 Ribäcksvägen 4, 66140 Övermalax Malax Veterantraktor R.F 040 505 5198 15.–16.7. Lisätiedustelut: 0400 142 568 Riku ja 040 829 4223 Atro 19.–23.7. Rompetori Ahvenlammen leirintäalueella, Saarijärvi, Asko 0400 218 398 22.7. Museoiden ilta Kangasalla, Mobilia & Vehoniemen automuseo 10.8. Kuopion ruska-ajot ja rompepäivä, Kasarmipuisto, Kuopio, SA-HK Savon kerho ry 26.8. DDR-ajoneuvotapahtuma Tervakallion leirintäalueella Sastamalassa. Koljonvirran rompepäivät ja Terva-ajot, Iisalmi, SA-HK Savon kerho ry 12.8. Kanttiautokruising, Tampere–Kangasala, Tampereen seudun mobilistit, tammob.com 18.–19.8. AHS:n 17. Lisätietoa: www.warreteam.com/forum tapahtumat-osiosta. Harrastusajoneuvoja rompemyyntitapahtuma, Kuhmon Urheilukeskus, Kuhmon Mobilistit ry, 044 201 4756 15.7. Katteluksen perinnepäivät, Alavus, Katteluksen perinneyhdistys, katteluksenperinneyhdistys@gmail.com 10.8. Syyskyntö klo 10–14 Lillhelgeåbackvägenin varrella, Övermalax Malax Veterantraktor R.F 16.9. brummer@autohistoriallinenseura.fi Elokuu 4.–6.8. Rompetori Vaasan Autoja moottori museon pihalla klo 8–14, VVAS, info 050 526 1144 23.9. Kaikki DDR-ajoneuvot tervetulleita. Teuron tekniikkatapahtuma & Kädentaitoamyyntinäyttely klo 10–16 Teuron kylätie 615 & Teuro-areena Teuron kylätie 620 & myyntinäyttely Teurontie 463, Tammela www.teuro.fi 16.7. Pargas Retro Parad ja Rompetori Retroajoneuvonäyttely klo 9, Skräbbölentie 7, Parainen Retroparaati keskustan läpi klo 13:30 Rompetori klo 9-15, Kalkkisatamantie 2, Parainen Ajoneuvoilmoittautuminen ja myyntipaikkavaraukset pargasretrocars@gmail.com Lisätiedot 0500 926 722 26.–27.8. Juthbackamarkkinat, Uusikaarlepyy, Jakobstadsnejdens veteranbilssällskap rf 25.–27.8. Power Truck Show pe & la 10–18, la valoshow 18–23, Powerpark, Puistotie 3 (Jorma Lillbackantie) 62300Härmä,www.powertruckshow.fi/ 11.–13.8. Idän ihmeet kohtaavat, Ikaalinen, Manso Camping Kolmostie 1891, 39500 Ikaalinen Kaikkien itäajoneuvojen ja niistä kiinnostuneiden yhteinen kokoontuminen Kokoontumistietoa Mika Suomalainen 0400 906 042 idanihmeetinfo@gmail.com 4.–7.8. 1955 ja sitä vanhemmille ajoneuvoille klo 11, Gumbostrand Konst & Form, Vainuddintie 72-28, 01150 Söderkulla Vastuuhenkilö Hans Brummer, 0400 317 082, hans. Heinäkuu 14.–16.7. Raurasta tehryt, vanhojen ajo neuvojen kokoontuminen, Lavian Tori www.raurastatehryt.fi 29.7. Himos Truck Show klo 11–03, Himos Park, Jämsä 22.7
Raideliikenteen avustuksia myönnettiin neljä. Siinäkin joukossa oli tuttuja nimiä, lehtemme seppäpalstalla tavattu Arto Juva, jonka S/S Vännin kattila sai kymppitonnin kunnostusrahaa. Haapamäen veturitallin raidekunnostus sai suurimman potin. Mie joskus jouduin automiehille laskemaan niiden välityssuhteiden momenttien erojaki eli mistä ne johtuivat. Suurin yksittäinen avustuskohde koko kierroksella oli Haapamäen museoveturitallin raiteiston kunnostus, jota tuettiin 41 500 eurolla. Ilma-alusten avustuksia myönnettiin niin ikään neljä. Toinen kertoo 1930-luvulla valmistuneen Elinoren veneen korjaustyön etenemisestä, suunnitelmien muutoksista, vaikeuksista, oppimisesta ja lopputuloksesta. Vaikka sen moottori tuotti vain 83 hevosvoimaa, se jaksoi lähteä paremmin liikkeelle mäkeen jäätyä kuin sen myöhempi Bedfordin omalla dieselillä varustettu malli. M useovirasto jakaa vuosittain liikenteen kulttuuriperintöavustuksia. Koko kierroksen pienimmän avustuksen sai Lentotekniikan Kilta, 730 euroa Gloster Gauntlet -hävittäjän rungon kangaspäällysteen uusintaan ja muuhun rungon kunnostukseen. TEKIJÄN SUUSTA Auton voiman välityssuhteet olivat erittäin onnistuneet. Mukana oli kuitenkin myös Teijon perävaunu, hevosvetoinen jahtivaunu ja vossikan reki. Muita avustuksen saaneita oli muun muassa taannoin Vanhoissa Koneissa tavattu harrastaja Leo Saha, joka sai 888 euroa Nokian kapearaiteisen tehdasradan propsipuuvaunun kunnostukseen. KARL HILLI PERKINS-MOOTTORISESTA BEDFORDISTA JORMA NYKÄSEN TEOKSESSA LAPIN PUUTAVARA-AUTOKULJETUSTEN TOIMINTAHISTORIAA Satamajäänsärkijä Turson yhdistys sai avustusta aluksensa syöttövesijärjestelmän, generaattorin ja höyrykattiloiden armatuurien kunnostukseen. 103. Maantieliikenteen 19 avustuksen joukossa oli varsinaisia hyötyajoneuvoja vain pari, muun muassa Kontioja Jyry-Sisu ja Willy’s Jeep. Tänä vuonna hakemuksia tuli 97, ja niistä 41:lle myönnettiin avustus. SA TA M A JÄ Ä N SÄ R K IJÄ TU R SO YH D IS TY S R Y 8 5/2023 No _ . Liikenteen kulttuuri perintö avustukset jaettu Museovirasto on myöntänyt 41 hankkeelle kulkuvälineiden avustushakemuksia. Toinen kirjoista kuvaa rautatieasemapuistoja, jotka ovat Suomessa ainutlaatuista rakennusja kulttuuriperintöä. Kokonaan uusina avauksina avustettiin kahta julkaisuhanketta. Rahaa jaettiin 338 000 euroa. Siitä ne antoivat minulle ”Momentti-Kallen” haukkumanimen. Vesiliikenteelle myönnettiin 11 avustusta. Museoviraston mukaan Haapamäelle myönnetty avustus varmistaa museojunaliikenteen jatkumisen koko Suomessa
Mikä on Vanhan Savotan orkesterin nimi. 5/2023 9 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA Vanhaa && visaista visaista. 7. Osa ssa sei tse män , Ah dis tet tu maa Uutuuksia 50 vuotta sitten Sampo Rosenlewin 300 ja 400sarja Puoli vuosisataa sitten Porista marssi sadonkorjuutöihin uusien puimurimallien osasto. Pienemmät 310 ja 360 olivat yhä sukua edellisen vuosikymmenen kymppi-Sampolle. 3. Pari vuotta aiemmin esitelty 40 oli sisimmältään samanlainen kymmenen jalan malli kuin 410. On tämä nähty elokuvassakin, mutta ensin oli kirja. Missä elokuvassa Spede Pasanen ajaa Nuffield-traktorilla. 8. Missä Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kirjassa kuvataan Jäämerentien kunnostusta talvisodan päätyttyä. Nelikohlimiset mallit käyttivät Valmetin nelisylinteristä dieseliä. Minkä merkkisen kuormaauton Lauri Kivioja hankkii Väinö Linnan romaanissa Täällä pohjantähden alla. Ei mitään pintaliitoa vaan... 4. Musiikin kautta valkokankaalle. 10. 1. Ben saa suo nis sa 6. Kohlimien ja seulojen pinta-ala oli kuitenkin hiukan suurentunut, samoin siemensäiliön tilavuus. Yritys toimii edelleen AGCOn sisällä. Pirtamon talossa salaojitetaan, ja mukana työssä on myös Imppa. Konetyyppi keksittiin jo 1870-luvulla eli kauan ennen traktoreiden yleistymistä. Aluksi musiikkia. Niinpä sitojia on aluksi vedetty ja myös niiden koneistoja käytetty eläinten voimalla. Mikä on sekä rainan että rallin nimi. Monta sitojan vetäjää Itsesitojia eli leikatun viljan lyhteiksi sitovia koneita näkee nykyään perinnepäivillä traktoreiden perässä. Int ern ati ona lin eli Nat sun 9. 9. Jus si & Th e Boy s 2. Päh käh ullu ssa Suo mes sa 7. Mikä yhtye lauloi Sampomiehen puintitouhuista. Aut oka upp ias Pek ka Mäk ise stä 8. 1. Uusien puimureiden suurin uutuus oli 460:n 12-jalkainen pöytä. Ketkä kansanedustajinakin olleet tekivät vuonna 2006 yhteislevyn nimeltä Harmaa Ferguson. Hei kki Tur une n ja Sim pau tta ja 10. Muut jatkoivat elämäänsä taas uusilla numeroilla ja uusissa väreissä. 6. Molemmissa oli edelleen Valmetin kolmisylinterinen dieselmoottori. 2. Vuorossa on kulttuurivisa. Mitä Juha Vainion laulussa mainostettiin. VASTAUKSET 11. Ens o Kus ett i 5. Kau kok iito a 4. Sul o Ait ton iem i ja Mik ko Ala tal o 3. Saksalainen Fella-Werke alkoi tehdä itsesitojia 1930-luvulla. Nimet olivat muuttuneet, ominaisuudet vähemmän. Kuka on kirjailija ja mikä on kirjan nimi. Risto Jarva ohjasi 1970 elokuvan, jota paremmin muistetaan Rauli Somerjoen elokuvaan tekemä laulu. 5. Edeltäjämallien 25 ja 35 tapaan niiden leikkuuleveydet olivat seitsemän ja kahdeksan jalkaa, ja niissä oli kolme kohlinta. Kenestä kertoo Hannu Karpon tekemä dokumentti Taru autojen herrasta. Näitä malleja tehtiin 70-luvun lopulle asti, jolloin pienin seitsenjalkainen puimuri tippui ohjelmistosta kokonaan
Sen yläpuolella olevassa kuvassa näkyy telin liikevaran rajoitin, joksi pyörää virheellisesti väitimme. Telankannatin Telin stoppari Oli miniVolvojakin Volvo BM -merkillä myytiin 70-luvulla pieniä puutarhatraktoreita. Suurin osa mini-Volvoista oli amerikkalaisen Roper-yhtiön tekosia. Toiseksi alimmassa kuvassa näkyvä kumipyörä on Teli-Lokkerin telankannatin . Pahoittelemm e virhettä. Roperista tuli sittemmin osa Husqvarnaa, joten amerikkalaisia koneita myydään ruotsalaisella nimellä edelleen. 10 5/2023 No _ . Ja kuten kuvasta näkyy, on niillä talvitöitäkin tehty. 103. OIKAISU Viime numeron sivulla 28 oli kuvateksteiss ä virheitä. Niihin sai monenlaista työlaitetta. Ruohonleikkuukoneisto ja muut kesäpuutarhan pelit olivat varmaankin tärkeimpiä, mutta kolmipistenostolaitteen ansiosta taakse saatiin monenlaisia muokkauskoneita
RU O TS A LA IN EN 5/2023 11 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA 11. SATA VUOTTA SITTEN LAPUA-ALAJÄRVI-TIETYÖMAALLA MUSTANEVAN KOHDALLA M U SE O VI R A ST O / H IS TO R IA N K U VA KO KO EL M A TIETYÖMAATA SÄKKIJÄRVELLÄ VILAJOEN SILLAN KOHDALLA M U SE O VI R A ST O / H IS TO R IA N K U VA KO KO EL M A / K A R JA LA N LI IT O N KO KO EL M A / J
Hän avasi ostoksensa nostolaitekannen ja viaksi paljastui liitoksestaan irronnut hallintavivuston välittäjätanko. Leikkola purki koneensa perää ja vaihteistoa lukuun ottamatta osiin, jolloin varsinaiset työt vasta alkoivat. Vaikka mies ei ollut Massikkaa ostamassa, hinta oli sopiva. Otetaanpa pukkilalaisen Juha Leikkolan Massikka auki ja katsotaan, mitä sille on pitänyt tehdä ja mistä on osat hankittu. Teksti ja kuvat: Kauko Ollila J uttumme keskiö on tuttuakin tutumpi traktori vuodelta 1965, jolloin Massey Fergusonin Punaiset Jättiläiset putkahtivat markkinoille. Pukkila 12. Mutta se oli vielä helppo nakki. Laajat markkinat, laveat toleranssit Kone tuli Juhalle naapurista. 165 oli uutta ulkomuotoa lukuun ottamatta miltei sama traktori kuin edeltäjämalli 65. PUNAINEN TYÖVOITTO MASSEY FERGUSON 165 1965 Juha Leikkolan silmänkarkiksi puunaama Massey Ferguson 165 on myös tekniikaltaan ryhdistetty – pitkän kaavan mukaan. ”Siinä oli vähän nostolaitevikaa, varret välillä nousivat ja välillä eivät”, Leikkola kertoo
Jopa onnistui tankojen sun putkien vienti, ja samalla pakoputki siirtyi hiukan kauemmas konepellistä, mikä on minusta vain hyvä asia.” Tietyt sovittamisen haasteet jatkuivat ohjaustehostimen pumpun putkituksen osalta. ”No, tuossa alkuperäisessä sylinterinkannessa esimerkiksi on upotukset suutinputkien muttereille, jotta ne mahtuvat pyörimään. Toisaalta alkuperäisiä osia ei enää juuri saa kuin purettuina tai sitten joitakin suurella rahalla. Nostolaitteen fyysiset mitat ovat heavy dutya ja hiukan norminostinta jytkymmät. Halpisosien ilot ja surut Ja eipä vielä mitään! Alkuperäisen moottorin ja pakosarjan välistä kulkee yksi suutinputki, kaksi putkea suodattimelta pumpulle ja sammutinhantaakin tanko. ”Moottoria avatessa näki, että aasinpotkua oli käytetty käynnistämiseen, sillä männänrenkaita oli poikki. Leikkolankin pihaan kulkeutui erilaista tarvikeosatavaraa Pakistanista saakka. ”Paras” juttu oli se, että pakosarjan kiinnityksen pinnapulttien reiät oli porattu vesitilaan saakka. ”Sepä oli tehtävä 20-milliset irtopalat kannen ja pakosarjan väliin. Sittemmin on mallia versioitu luvalla ja luvatta ympäri maapallon. Ovat nämä harrastejuttuihin ihan hyviä osia. Mutta tuo kansi oli toinen juttu.” MF:n brittiversioihin saa edullisia osia netin verkkokaupoista, sillä vanhoja mallistoja on tehty ja tehdään edelleenkin kehittyvissä maissa monina variaatioina. Mutta tässä uudessapa ei ollut, ne upotukset piti siihen koneistaa, jotta sai suutinputket kiinni”, Leikkola tilittää. Tai ainakin halpoja”, Leikkola virnuilee. Vähän hassua ehkä, mutta Massikassa ei sen heavy duty -rakenteista huolimatta ole ollut lisävarusteena saatavaa ohjaustehostinta. Uuden kannen kanssa se ei käynytkään päinsä, ei vaikka Juha piuvasi ja pöyväsi rälläkällä tilaa vermeille pakosarjan mutkan valuun. Semmoisen Juha koneeseensa asensi, ja palikoita täytyi tilata verkkokaupasta. 13. Männät, putket ja kampiakselin kaikki laakerit uusin, ja ne menivät heittämällä paikoilleen. Siksipä jokainen vanhan maailmanmerkin ruuvaaja joutuu valmistautumaan hankkimiensa tarvikeosien fiilaamiseen ja höyläämiseen. Alkupään 203-kuutiotuumainen eli 3,3-litrainen pata on suoritusarvoiltaan vain marginaalisesti vähäisempi kuin seuraaja, A4.212. Tätä komeutta valmistettiin sen koko elinkaarella eli vuoteen 1979 mennessä pelkästään Englannin Coventryssä yli 170 000 kappaletta, ja päälle Ranskan sekä Yhdysvaltain valmistukset. Lokasuojat on hitsattu ja paklattu ja maalattu koreiksi lähes toivottomista lähtökohdista. Lorin lorin! ”Oma hommansa se oli siinäkin
Halpa varaosa ei ole useinkaan paras ratkaisu, mutta se saattaa olla ainoa. 14 MASSEY FERGUSON 165. Osien tilauspaikkoina ovat olleet tunnetut verkkokaupat, kuten QTP, Agriline ja kotimainen LH-Osa. Mitä ilmeisimmin nekin olivat lähtöisin Pakistanista tai ehkä Turkista. Piti tehdä ne putket ja liittimet itse, mutta minulla on onneksi siihen hommaan vehkeet olemassa.” Itse tehostin on tässä mallistossa nivelikäs pirunnyrkki traktorin nokalla, ja sen pystyakselin ja siihen liittyvän kartiotapin päittäisvälys on usein syy vanhojen koneiden vaeltavan kulun takana. Samassa hallissa oli Tyyskän kuuluisa maalaamo, jossa lokasuojat ja konepelti maalattiin. Kaikkea oli sovitettava Massikan moottorin ydinpalikoita lukuun ottamatta juuri mikään tarvikeosa ei käynyt aloilleen sellaisenaan. Keulapahvi ja ydintraktori ovat omistajansa maalaamia. Hintaakin oli lähtöpaikalla vain 60 taalaa kappaleelta.” Kurasiipien hakua hoiti Jarmo Leikkola, Juhan kummipoika, kova konemies hänkin. Juha jatkoi niitä kahdeksalla sentillä, ja vastaavia paloja on aikanaan saanut kaupastakin. ”Samat tavarathan niillä kaikilla on, ja palvelu kyllä pelaa, mutta kotimaiset vaihtoehdot tuppaavat olemaan lähes tuplasti kalliimpia.” Lokasuojat olivat työmaa, ja uusia sellaisia haettiin, mutta mokomia ei näkynyt tunnetuissa verkkokaupoissa. Eturenkaatkin on Juha koneeseensa uusinut. Vipukaarella erottuu satasarjaan tulleeseen nostolaitteen paineensäätöön liittyvää osviittaa. ”No, sieltä Pakistanista – se taisi olla verkkokauppa nimeltä Mian-Autos Pakistan – olisivat kurakaaret löytyneet. Suojien viimeistelyssä kului pakkelia kilokaupalla, mutta lopputulos on vaivan väärti. Jarmo nekin korjasi yhdessä Kimmo Merikannon kanssa. Totisempi ja vähemmän kyvykäs remonttireiska olisi heittänyt pyyhkeen kehään tarvikeosien halpistarjooman laadun ja istuvuuden haasteiden edessä, mutta Leikkolalla on takanaan kymmenien vuosien kokemus konepajatöistä Fiskarsin Porvoon pajan ajoilta alkaen. Myös tekstiosasto on uusaistu. ”Tein säätötyökaluja itse, esimerkiksi kolmen naulan eli 1,36 kilon painon nostolaitteen säätöön ja samoin väsäsin työkalun kaksoiskytkimen säätöön.” Koneen pellit on pohjakäsitellyt Uudenmaan Soodapuhallus Pornaisista. Kysymykseen rahtihinnasta Suomeen ei tullut vastausta, joten alkuperäiset hitsattiin kasaan, vaikka muun muassa lokasuojien jäykisteraudat olivat puhki ruostuneet. Juha Leikkola sai shimmilevyillä kirityksi akselin välykset pois ja ohjauksesta tuli tiukka. Juhalla on käytössään myös kattava Massikan korjaamokäsikirja seikkaperäisine erikoistyökalujen käyttöohjeineen. JUHA LEIKKOLA • töissä 1970-luvulla Fiskarsin Porvoon konepajalla eri tehtävissä, sen jälkeen YK:n rauhaturvaajana Kyproksella • ennen eläköitymistä pitkä rupeama Kajoten kaapelitehtaalla korjaamon vetäjänä niin ikään Porvoossa • keräillyt pitkään kranaatinheittimien ja tykistön suuntaimia ja tähtäinlaitteita Juha Leikkolan ja Massikan remonttimatka vaati kärsivällisyyttä molemmilta osapuolilta. ”Paketissa luki komeasti, että AD4.203, mutta mukana tulleet hydrauliputket eivät sopineet, ne olivat Perkinsin malliin A4.212, jossa pumppusysteemi on toisella puolen moottoria. Alkuperäiset vaihdekepit ovat masokistiset nysät jossakin alhaalla
Pajoitusta tarvittiin, mutta palkintona on mukavuutta ja eleganssia. Kaikki kaunista täälläkin, ja erityisesti taiteellinen, kromattu Multi-Powervipunen. Juha Leikkolan 165 on aivan jättiläissarjan valmistuksen alkupäätä. Virtausta paimennetaan yksikaraisella kaksitoimisella venttiilillä, johon on liitetty yhdysventtiili. Koneen etuakseli ja nostolaite ovat niin sanottua heavy duty -mallia. takana 12,4-36. Sarja kattoi alkuun mallit 135–175 ja hetken päästä mukaan liitettiin vielä 178. Massikka luotti viisareihin merkkivalojen sijaan. Keppeihin on Juha tehnyt käytettävyyden nimissä kahdeksan sentin jatkot. Sen ensiökammio antaa tilavuusvirtaa Multi-Powerille, toisiokammio ulkopuoliseen hydrauliikkaan. Red Giants) tulivat saataville 1965. Suosikkimallien 35 ja 65 seuraajien eli 135ja 165-traktoreiden pellin alta ei hirveästi muutoksia löytynyt, mutta isommat olivat täysin uutta moottoreineen päivineen. Tyyliä ja mukavuutta Ohjaamossa kiinnittävät huomiota pitkä vaihdekepit ja harvinainen tuoli. Massikka sisältää myös Multi-Power-pikavaihteen. Minua ei roso kromissa haittaa, mutta vierastan muoviläpysköitä.” MASSEY FERGUSON 165 MOOTTORI AD4.203, nelisylinterinen diesel iskutilavuus 3?330 cm³, sylinterin halkaisija 91,44 mm, iskun pituus 127 mm teho DIN 58 hevosvoimaa 2?000 kierroksella minuutissa, vääntömomentti 229 newtonmetriä 1?300 kierrosta minuutissa VOIMANSIIRTO kuiva kaksilevyinen kaksoiskytkin vaihteisto 6+2, lisävarusteena kaksiportainen Multi-Powerpikavaihde nopeudet nimelliskierroksilla 2,1–30 kilometriä tunnissa JARRUT kuivat levyjarrut VOIMAN ULOSOTTO 540 kierrosta ja ajovoimanotto HYDRAULIIKKA nostolaitepumpun tuotto 14,1 litraa, paine 175 baaria, nostovoima 1?530 kg lisävarusteena erillinen aksiaalityyppinen suurtehopumppu ulkopuolisen hydrauliikan käyttöön OHJAUS mekaaninen, lisävarusteena hydraulinen tehostin MITTOJA paino 2?030 kg, pituus 335 cm, akseliväli 207 cm, polttoainesäiliö 68,2 litraa RENGASTUS edessä 7,50-16. ”Kaikkiaan olen koettanut korjata korjattavissa olevan, kuten etulyhtyjen kehykset ja mallinumerolätkät. Juha Leikkola on nähnyt samanlaisen ainakin yhden 175-yksilön ohjaamossa. Raskaan sarjan jättiläinen M assikan Punaiset Jättiläiset (engl. Massikka on siis etukuormainkäyttöön viritetty, vaikka siinä ei näytä kuormainta ikinä olleenkaan. Istuimessa on mekaaninen kierrejousi ja erillinen mopomallinen iskunvaimennin mukavuutta tarjoamassa. Ne ovat tässä vehkeessä vielä metallia eivätkä tarvikekauppojen tarjoamaa muovia. Tyylikäs istuin on erikoista satasarjan alkupään mallia, joka samojen myyntimieslähteiden mukaan on englantilaisen satulapajan Massikalle tuottama. Nostolaitepumpun kaverina on erillinen kaksikammioinen suurtehohydraulipumppu. Kun sen avaa, antaa nostolaitepumppukin virtausta ulkopuoliseen tarpeeseen, mutta silloin ei toimi nostolaite. Etuakseli on ylipäätään järeämpi ja perusmallia isommilla navoilla kovitettu, nostolaite taas rakenteeltaan karvalakkiversiota tukevampi mutta suoritusarvoiltaan peruslaitos. Koneen mukana tulleen muovijakkaran sijalle asennetun tuolin aihio löytyi Nettikoneen kautta Outokummusta. Mittareita kuin lentokoneessa. Tämmöisen jakkaran näki Juha Leikkola joskus 175-mallisen Massikan ohjaamossa, ja onnistui löytämään omaansa samanlaisen. 5/2023 15. Se on varustettu Massikan mallista 65 periytyvällä Perkins AD4.203 -suorasuihkutusmoottorilla, mistä juoruaa kuskista nähden vasemmalla nököttävä savupiisi. Leikkolan lemmikin etuakseli on lisävaruste ja järeämpää mallia, mikä näkyy tukevampina napoina ja kaksipulttisen sijasta kolmipulttisena olka-akselin kiinnityksenä. Sellaisia sai aikanaan myös tarvikkeina, kertoo eräs vanha myyntimies
Kotona Kangasalla miehen tallissa on harrasteautona Volvo F12, joka uutena kuljetti vihreää tiheäsyistä Lapin kultaa pinolta jatkojalostajalle. Kangasala TUKKIAUTOSTA JALOSTUNUT VOLVO F12 1983 Kai Huhtakallio mieltyi Volvoihin varhain. Ruotsalaismerkki on ollut vuosikymmeniä luotettava kumppani Huhtakallion infrarakentamiseen keskittyvässä yrityksessä. 16
Uudelleenrekisteröinnissä auto sai LKV-306-tunnukset. Kai Huhtakallio kunnosti savotoilla ja maanrakennustyömailla aktiiviuransa tehneestä Volvosta huolitellun ja näyttävän harrasteajoneuvon. Kun metsäpään ajot jäivät taakse 1980-luvun jälkipuoliskolla, pankot vaihtuivat vetopöydäksi. Runkoa ja akseliväliä lyhennettiin muutostyön yhteydessä. Huhtakallioilla on infrarakentamiseen keskittynyt yritys, jossa työskentelee Kain lisäksi veli Marko ja isä Markku. N uoruutensa Kai Huhtakallio on viettänyt Raahessa, ja innostus kuorma-autoihin on perua niiltä ajoilta. Ohjaamo purettiin alkutekijöihinsä, ja siihen tehtiin tarvittavat peltityöt ja toinen ovi uusittiin. Pyöreät tuplavalot olivat 10/12-äffäläisten keulalla vuosina 1977– 1987. Olin pikkupoikana paljon hänen ja isäni mukana niissä touhuissa, ja kuorma-autot siellä olivat Volvoja. Joskus kun vanhat parrat muistelevat, että olisi hienoa, jos vielä saisi tehdä hommia 1980-luvun äffäläisellä, sanon, että tuossa on, saa käydä kokeilemassa. Tunnelma ja fiilis vanhemmassa ajokissa toki on omaa luokkaansa, kun sillä ajaa vapaa-ajalla ilman työvelvoitteita ja työhuolia”, Kai toteaa. Neljä vuosikymmentä myöhemmin ohjaamo näyttää edelleen yllättävän modernilta. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen 1970–80-lukujen taitteen paras työympäristö kuljetusalan ammattilaisille löytyi Volvosta. ”Sukulaismiehellä, siikajokisella Hankalan Jussilla oli sillä seudulla sorahommaa. Sitten kun tuli ensimmäinen F12 1980-luvun alussa, siinä tunsi olevansa vähän paremman auton vänkärinä”, Kai muistelee. Nykypäivän kuormurit ovat aivan eri planeetalta monessa suhteessa. ”Siinä on selkeä vanhan auton tuntu.” F12 on mieluisempi ajopeli. Nosturikäyttöä varten myös takakulmissa on hydrauliset tukijalat. 17. Kyllä siinä hienous karisee. Kyydissä on kulkenut vihreän kullan sijasta kylmää terästä työkoneiden muodossa, kun Volvo palveli pellolaista Veljekset Rautio Oy:tä lavetinvetäjänä. Tarvittavia osia Kai on hankkinut purkamalla autoja vara osiksi. Kai hankki Volvon rovaniemeläiseltä myyntiliikkeeltä, jonne se oli Rautiolta tullut. Silloin hankittiin ensimmäinen F12. ”Ei sitäkään voi nykyautoon verrata, on siinäkin työkalun maku. L-alkuinen tunnus kertoo, että auton työura jatkui edelleen Napapiirin maisemissa. Matkaa Volvo on taittanut runsaat 900 000 kilometriä ja niistä varmasti suurimman osan ensimmäisessä tehtävässään puun ajossa. ”Olen ollut mukana vuodesta 1992 lähtien. Puuautosta lavetin vetäjäksi Artikkelin Volvo on toiminut uutena Rovaniemellä puutavara-autona LHJ-860rekisteritunnuksilla varustettuna. Rungoltaan auto oli hyväkuntoinen mutta vaati hiekkapuhalluksen ja maalauksen. Sittemmin Volvoja on ollut monenlaisia, mutta on joukkoon mahtunut yksi Mersu ja Sisukin.” Kailla on harrasteautona myös F10/12sarjan edeltäjä, legendaarinen kasipari-Volvo. Munsalassa toimiva RMTrucks Oy on ollut tärkeä hankinta kanava. Hytti oli suhteellisen ruosteeton, mutta sitä oli pökitty vuosikymmenten aikana vähän joka puolelta, joten siinä oli melkoinen työmaa. Vetopöydän lisäksi autosta löytyy vetokita, joten Volvo on harrasteautoksi monipuolinen
Kai toteaa, että kun viikonlopun viettää projektin kimpussa, se on kuin olisi ollut kunnolla töissä. ”Aikoinaan minulla oli hieman uudempi F12 työajokkina, eikä siinä ilmastointi aina pelannut. Osien hankinnassa Vetkun porukka on mainio. ”Vepsän Pasi on pitkäaikainen tuttu, ja hän on meille yrityksenkin koneet ja autot pääasiassa maalannut. Hänellä on siihen silmää ja varsinkin nämä vanhemmat ajokit Pasi ottaa omakseen. 18 VOLVO F12. Tulevista projekteista Kai paljastaa nokkamallisen N12-Volvon, joka on harvinaisempi telivetoinen versio ja siten säilyttämisen arvoinen. Lopuksi pilkki sai pintaansa aikakauden mukaisen oranssin värin. Moottoriin uusittiin tiivisteet, voimansiirto kelpasi sellaisenaan. Jos autosta löytyy jotain muutakin tekemistä kuin maalaamista, hän saattaa tehdä ne oma-aloitteisesti alta pois”, Kai kehuu. Toisaalta kunnostettujen osien pulttaaminen koko ajan valmiimmaksi tulevaan autoon on homman rentouttavampia hetkiä. Huolellisesta kunnostuksesta kertoo esimerkiksi ovien ja luukkujen mekanismien keltapassivointikäsittely. ”Volvoon piti rakentaa hydrauliikka, jotta siitä olisi jotain hyötyä arjen askareissa.” Hiab-nosturi löytyi Nurmijärven Nukarista JR-Osa Oy:n purkamolta. Onhan se noilla kesäreissuilla mukava varuste.” Auto oli jo käytännössä valmis, kun Kai päätti varustella sitä lisää. Projekteja ja vetkuilua Kain kokoelmasta löytyy toinenkin upeaksi laitettu äffäläinen, kaksiakselinen F12 vetopöytäauto Globetrotter-ohjaamolla. Alunperin Volvo tienasi isännälleen leipää puutavaraautona Lapissa. Teknisesti auto ei vaatinut suuria toimenpiteitä. Ohjaamon ilmastointilaite laitettiin suosiolla uusiksi. Nostokyky auton vierestä on 10 000 kg ja kaikki jatkot ulkona 10,3 metrin päässä 1 750 kg. Vuosimallia 1985 oleva Hiab 2070 löytyi purkamolta. Jos jotain uupuu, aina joku tietää, keneltä voisi puuttuva tarvike löytyä.” Autoon piti rakentaa hydrauliikka nosturia varten. Päätin, että tässä se ainakin satavarmasti puhaltaa viilennystä. Työhommat napapiirin tuntumassa jatkuivat lavetin vetäjänä. Ulkomailta tuotu hieno yksilö on nähnyt maantietä maltilliset 400 000 kilometriä. Suuri osa töistä tehtiin omin voimin Huhtakallion tallissa, mutta maalaustyön suoritti kouvolalaisessa Powerout Center Oy:ssä Pasi Vepsä. ”Niissähän tämä homma on parhaimmillaan, kun saa kiireettä jutustella samanhenkisen porukan kanssa. Tallissa touhuamisen rinnalle ovat tulleet myös Veteraanikuormaautoseuran ajotapahtumat. Suuritöisen kunnostuksen jälkeen pilkki on jälleen siisti ja tiivis. Sittemmin pankot purettiin pois, runkoa lyhennettiin ja rungon päälle asennettiin vetopöytä. Eläkepäiviään Volvo viettää nosturiautoksi jalostuneena Kangasalla. Telin välistä löytyy pehmeällä alustalla etenemistä auttavat kitkarullat eli kansankielellä telikarhut tai robsonit. Huonokuntoinen nosturi purettiin osiin ja niin mekaaniset kuin hydrauliikan osat korjattiin tai uusittiin
Jo se, katsotaanko raskasta työkalua kuljetusyrittäjän eli maksajan silmin vai arvotetaanko kuorma-auto sillä työtään tekevän kuljettajan näkökulmasta, antaa painoarvon täysin erilaisille tarpeille ja asioille. Volvolta mukana oli korkeahyttinen Globe trotter-versio, joka sai kiitosta ohjaamon tilavuuden ja asumismukavuuden osalta. Alusta sai olla mistä merkistä hyvänsä mutta varustettuna Sisun nostotelillä ja ohjausgeometrialla. Tekniikan Maailma vertaili järeitä rekkavetureita numerossa 2/1983. Volvossa oli vertailun ainoana vakiovarusteinen ilmastointilaite, muihin se piti rastittaa lisävarustelistalta. Lisäksi Sisu oli uusinut mallistonsa ja M-mallisarja oli jo väistymässä uuden S-sarjan tieltä. Ajo-ominaisuudet todettiin hyviksi, paitsi suuntavakavuus kuoppaisella tiellä. Vaihteistoksi kelpasi Volvon tai Sisun laatikko Volvon valitsimella. Säilytystiloja löytyi runsaasti, ja pitkille reissuille oli ohjaamoon tarjolla jopa keittiö-tiskipöytäyhdistelmä, joka tosin söi kuskin puoleisen sivuluukun käyttökapasiteetin sinne sijoitettuine polttoaineja vesisäiliöineen. Mukaan oli saatu edustajat rahtimaailman kärkimerkeiltä: Scania 142 H, M-B 1638, Sisu M-161 ja Volvo F12. Vertailussa autoja ei laitettu paremmuusjärjestykseen, sillä tämän tyyppisen kaluston arvostelu on hankala toteuttaa. VOLVO F12 1983 MOOTTORI Volvo TD 120 F, kuusisylinterinen, nestejäähdytetty dieselmoottori turboahtimella ja välijäähdyttimellä sylinterin halkaisija 130,175 mm, iskun pituus 150 mm, iskutilavuus 12?000 cm 3 , puristussuhde 14,2:1 teho 385 hevosvoimaa 2?200 kierroksella, vääntö 1?570 newtonmetriä 1?300 kierroksella VOIMANSIIRTO vaihteisto SR 70, 12-vaihteinen + kaksi ryömintävaihdetta kaksilevykytkin KF 215 D, halkaisija 380 mm (15?) JARRUT paineilmakäyttöiset rumpujarrut RENKAAT edessä 385/65R22,5. Paremmuusjärjestykseen autoja ei vertailussa siis laitettu. takana 315/80R22,5 MITTOJA pituus 6?550 mm, leveys 2?500 mm, akseliväli 3?200mm+1?350 mm, omapaino 13?160 kg, kokonaispaino 24?500 kg PÄÄLLIRAKENNE nosturi, tukijalat, kitkavetolaite 5/2023 19. Moottoriksi unelma-autoon valikoitui Mersun tai Scanian V8 varustettuna M-B:n pakkosyöttöautomatiikalla. Volvon sujuvatoiminen vaihteisto oli kevyt ja nopea käyttää. Siinä oli Volvon Globetrotter-ohjaamo Mercedes-Benzin hytin leveydellä ja matalalla konekopalla. Keskenään riittävän vertailukelpoisten ja samanaikaisesti koeajettavissa olevien verrokkien saaminenkin olisi ollut hyvin vaikeaa. Södertäljeläisestä napattiin vielä ohjauspyörä säätömahdollisuuksineen. Miinusta ohjaamolle annettiin korkeasta moottoritunnelista. Mukana vertailussa T ekniikan Maailma julkaisi numerossa 2/83 rekanvetäjien vertailun. Toimittaja ratkaisi asian kuitenkin omalla tavallaan. Esimerkkinä kompromisseista olivat autojen alustat: M-B ja Volvo olivat tyyppiä 4X2, Scania ja Sisu 6X2. Hän yhdisteli autojen parhaimmiksi kokemansa ominaisuudet ja rakensi mielikuvissa niistä vuoden 1983 parhaan rekkaveturin. Ohjaamon sisustus tuli Volvosta, samoin mittaristo, joka kyllä kelpasi Scaniastakin. Näin oli unelmaajokki kutakuinkin valmis
Raasepori PORVOOLAINEN KUORMAINIHME TRACNIK 6500 Tracnik on lähes unhoon uponnut suomalainen traktoripohjainen kuormain, jonka kohtaloksi koitui valmistajafirma Eklöfin mukana kuihtuminen. 20
Tätä mallia myytiin sekä Eklöfin punaisena että Fiskarsin keltaisena. Kun Eklöfin konepajabisnes joutui Fiskarsin syliin, niistä tuli keltaisia Fiskars Tracnikeja. Ergonomia ei poikkea aikalaisistaan ja työpaikalle pitää luikerrella. Ne olivat ensin Kuorma-Jusseja, sitten punaisia Tracnikeja. Tällainen järjestely oli saman ajan Volvo BM:n H-10/55-kuormaimessa, joka muistuttaa mainoskuvien ensimmäisiä Tracnikeja kaikin tavoin ja on niiden lähtökohta. Myöhempi malli 6500 on ensilähtöä selvästi järeämpi ja omanlaisensa erityisesti aisastoltaan, eikä muistuta enää mitään Volvo BM:n kuormainmallia. Menneen ajan letkut olivat rajoite käytettäville työpaineille. Alkupään kuormaimet kantoivat Eklöfin kaivureiden tyyliin Jussi-nimeä. Työpainot kasvoivat matkan mittaan alun 5,6 tonnista lähes 7,5 tonniin ja nostovoima 1,8 tonnista 3,5:een. Tracnik kuitenkin kasvoi ja muuttui muutenkin 1960-luvulle tultaessa ja sen aikana. 21. Kuormaimia valmistettiin ainakin kolmena eri pääversiona. Vuosimalli ja ilmoitettu 55 hevosvoiman teho antaa olettaa, että moottorina on Volvo/Bolinder Munktell T55 -maataloustraktorin nelipyttyinen mallin 1054-diesel ja jatkona saman traktorimallin 5+1-vaihteisto sekä käännetty perä. Seuraava ja viimeisin evoluutio oli kulmikkaammalla, hiukan Volvon 218-kuormainta markkeeraavalla konepeitolla katettu keltainen malli, jonka jotkin lähteet tuntevat merkinnällä 20/65, toiset mallina 7200. Se tuli myös traktoripohjaisten kuormainten areenalle Ruotsista lisensoidun, Tracnikiksi ristityn kuormainsovelluksen kanssa. Koneen taustasta on niukalti muuta tietoa kuin että se on valmistettu ruotsalaisella lisenssillä. Täältä pesee enemmän litroilla kuin paineilla. Teksti ja kuvat: Kauko Ollila P orvoolainen Eklöfin konepaja kilpaili 1940–60-luvuilla varsinkin vaijerikaivinkoneiden markkinoilla kohtuullisella menestyksellä. Ensimmäinen porvoolainen Tracnik-sarja valmistui vuoden 1957 alussa. Myöhempien kahden mallin naamion alla on Volvon T 470 Bison -maataloustraktori kuormaimen vaatteissa. Keskimmäisen version traktorimaiset piirteet on hukutettu leveän moottoripellityksen ja jäähdyttäjää keulapalana suojaavan valtavan valurautaisen vastapainon uumeniin
Kuvien massiivisen tukkikahmarin lisäksi koneyksilön varustukseen kuuluu pari eri kokoista irtotavarakauhaa. Eklöfin aikana laitteita myivät valmistaja itse sekä Rolac, joka hallinnoi Eklöfin valmistamien Jussi-kaivimien Åkermanlisenssejä ja koneiden markkinointia. Tuon ajan hydrauliletkujen paineensietokyvyn tähden hydrauliikan työpaineet on rajoitettu 105 baariin, mutta minuuttituotto nousi viimeisessä mallissa 108 litrasta minuutissa peräti 160 litraan. “Tämä kone oli minulla jo kertaalleen aiemmin, mutta myin sen miehelle, joka oli sitä nuoruudessaan ajanut. Rolac on nykyään osa Volvo Construction Equipmentin Suomen-yhtiötä. Torsten Dahlström on jo toista kertaa saman Tracnikin omistaja. Volvon teknisesti ja muutenkin vahvana tunnetun moottorin käynti on raukean louskuttavaa, kun Dahlström herättelee sitä kuvaushollille kesäkuun alun Raaseporissa. Kerrotaan lisäksi, että se oli toinen lajissaan, ensimmäinen kappale olisi saapunut edellisenä vuonna. Matalista paineista huolimatta pumpun tuotto, puomigeometria ja sylinterien mitat takasivat viimeiselle Tracnik-mallille varsin juhlavat 3 500 kilon nostovoimat aisojen päissä maksimikorkeudella. TORSTEN DAHLSTRÖM • konemies Raaseporista • takana työura autokorjaamoalan ja teollisuuden asennustöissä Torstenin konesuojissa on muun muassa 42 traktoria, noin 200 mopoa, parikymmentä moottoripyörää, 300 moottrisahaa, kelpo tukku ajettavia ruohonleikkureita ja Tracnikin kaverina Volvon 218-pyöräkuormaaja. Koneen omistaa Torsten Dahlström, Raase porin seudun tunnettu moni kone mies. Kun Porvoon koko konepajatoiminta meni Fiskarsille, tuli Porkkalan kuormainmalli 750 Tracnikin korvaajaksi Rolacille. Se paini niin kyvyiltään kuin painoltaan samassa sarjassa kuin samalla moottorilla varustettu BM-Volvo/Bolinder-Munktell LM 225. Rupisen ja käyttöä nähneen ulkomuodon alla on ehjää Volvon tekniikkaa. Mutta koska tämän koneen sivupellissä on Tracnik-nimen alla Fiskarsin tunnus ja laite on väriltään keltainen eikä kuitenkaan ulkomuodoltaan viimeisintä mallia, on se oletettavasti vuodelta 1964. 22 TRACNIK 6500. Etkö ole aiemmin nähnyt sarvikuoriaista. Paluumuuttaja Juttumme yksilö on perimätiedon mukaan tullut uutena nykyisen Raaseporin, silloisen Tammisaaren Skogbyn sahalle vuonna 1963. Tracnikin viimeiset mallit oli varustettu Volvokuormaimista tutulla Twin Disc -neste kytkimellä ja 5+5-suunnan vaihtaja vaihde laatikolla, mutta tämä laite pöristelee tavallisella kytkimellä ja 5+1-tyyppisellä kovalla laatikolla. Hydrauliikan komponentit ovat kaikissa malleissa Vickersin toimittamia. Ostin sen takaisin viime vuonna”, sanoo Dahlström. Omistajan mukaan kone lähtee hyvin liikkeelle ja kaikki toimii kuten pitää
Tämä pata kuten itse asiassa koko kuormaimen ydin on aikansa tehokkaimpiin kuuluneesta Volvo Bison -traktorista. Työmailla näki Fordson Majoriin ja Ford 5000:een pohjautuvaa Porkkalaa, Nuffieldiin pultattua Ekaa sekä Auran Rautateollisuuden Major-peräisiä AraMattia ja Rymy-Ristoa. Tracnikin mallit vetivät vain etuakselillaan. Forsström kertoo Tracnikin hinnan olevan 39 000 silloista markkaa, ja tukkurialennukseksi tuosta summasta hän lupaa kymmenen prosenttia. Traktorialustainen kuormain oli 1960-luvulla vakavasti otettava laite verrattuna heppoisilla etukuormaajilla varustettuihin maataloustraktoreihin. Toisin oli kevyiden maatalousetukuormainten tuoman rasituksen laita. 108 litraa 160 litraa MAKSIMIPAINE . Keulatai siis peräpahvi on julmettu rämäys räkärautaa, eikä jäähdyttäjän tarvitse pelätä. Tuossa vaiheessa kuormaimia oli myyty kaikkiaan hiukan alle sata kappaletta, pääosa suomalaisille sahoille tai kauppaliikkeille tai muuhun kuin maansiirtokäyttöön ja kummajaisena kymmenkunta yksilöä eri toimijoille Kolumbiaan. Porvoon konepajan viimeiset tekemiset palvelivat Partekin tukkinosturibisnestä vuoteen 1996. Koska tiedotteen päiväys on kesäkuulta 1964, on Eklöfin pajan Fiskars-fuusio uusi asia. Muun muassa Valmet 565 -mallia varustettiin Lankisen konepajan tekemillä Vilske-kuormaimilla. Ulkomaisten kilpailijoiden lisäksi Suomessa valmistettiin lukuisia kuormaimia. Kuormain oli kiinni vahvassa raamissa, joka pultattiin traktoriin niin, ettei työ rasittanut sen omia kantavia rakenteita. Oikein karu on jo kaunista ja joka tapauksessa tehdyn työn näköistä. Mutta Tracnikeja oli tuotettu vuodesta 1957 ja Åkerman-pohjaisia Jussi-kaivureita jo 1940-luvulta alkaen. Eklöfin oma eetos ja historia oli metsäteollisuudessa ja sen tarpeissa, mikä yhtäältä selittää myös kirjeessä näkyvää hiekkakuoppakäytön vierastamista. Eklöfin ja Fiskarsin liitto ei ollut voittoisa, ja Tracnik katosi vanhempiensa yhtyneisiin vaikeuksiin 1970-luvulle tultaessa. Erityisen paljon Tracnikeja myytiin juuri kasvavan sahateollisuuden käyttöön. 5/2023 23. TRACNIK TRACNIK 6500 TRACNIK 7200 TEHO 55 hevosvoimaa 70 hevosvoimaa 82 hevosvoimaa VAIHTEISTO 5+1 5+1 5+5, suunnanvaihtaja & nestekytkin PAINO ILMAN TYÖVÄLINEITÄ 5?600 kg 6?850 kg 7 300 kg HYDRAULIPUMPUN TUOTTO . 105 baaria 105 baaria SUURIN NOSTOKYKY 1?800 kg 2?500 kg 3?500 kg SUURIN NOSTO KORKEUS 3,75 metriä 3,64 metriä 4 metriä OHJAUS hydrostaattinen hydrostaattinen hydrostaattinen Ei montturauta! Fiskarsin arkistoista löytyneen dokumentin tekstissä ”tehdas huomauttaa, ettei Tracnik ole mikään varsinainen ’montturauta’ vaan nimenomaan irtotavaran kuormaaja”. Näin kirjoittaa Helmer Forsström Fiskarsin myyntikonttoreille lähettämässään tiedotteessa
August Eklöf (1837–1912) perusti ensimmäisen yrityksensä, höyrysahan, Porvoon Kaunissaarelle vuonna 1870. ”Eklöf” oli alueen metsänomistajien päässä ja suussa vähän samanlainen erisnimestä muuntunut luotettava yleiskäsite kuin aspiriini ja pillari. Venäjän armeija oli kenkien huomattava asiakas lokakuun 1917 vallankumoukseen saakka, ja myös länsivienti veti ensimmäisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Tuotanto laajeni tällöin muun muassa valimoon ja kattilapajaan. HEVOSENKENKIÄ JA KAIVINKONEITA Monialakonserni Eklöfin Porvoon konepaja avasi kotimaista kaivurivalmistusta, vaikkei ollutkaan raudan vääntäjänä mikään muskelitalo. Tehtaan vuosituotanto oli vuonna 1922 yli 300 tonnia rautakenkiä ja kuusi miljoonaa hokkia. Jatkosodan aikaan vuonna 1943 konepajaan liitettiin niin sanottu ”vanha meka” eli Porvoon Mekaaninen Konepaja. Porvoon historia -teoksen mukaan August Eklöf perusti hevosenkenkätehtaan vuonna 1896, mutta tehtaan on pannut mahdollisesti alulle tuntematon ruotsalainen liikemies vuonna 1893. Mutta pienviljelijävetoisesta maataloudesta elävässä Suomessa oli itsenäisyyden alussa 400 000 hevosta. A ugust Eklöf Ab on ollut Porvoon historiallisesti merkittävin yritys Suomen itsenäisyyden ajalla, yhdessä WSOY:n kanssa. August Eklöfin konepaja K . Puunjalostustoiminnan ohessa kulkivat tukkukauppa-, laivanvarustusja konepajaliiketoiminta. Hevosenkengistä alkanut ja kaivinkoneisiin päättynyt konepajatoiminta ei ollut suurta, mutta silti uusien suomalaisten konepaja-alan uomien aukaisijana merkittävää. Porvoon seudun metalliteollisuus oli 1800-luvun lopulla käsityöläisperustaista ja kytkyksissä Porvoon telakkatuotannon ja puisten purjelaivojen tarvitsemiin metallituotteisiin. ST Å H LB ER G 24. Teksti: Kauko Ollila • Kuvat: Fiskars Oyj:n historiallinen arkisto, Porvoon museo, Museovirasto Tehtailija August Eklöf vuonna 1907. Eklöfin liiketoiminnat hiipuivat 1900-luvun puolivälin jälkeen varsinkin sahatavarasta paperiin ja selluun painottuvan suurteollisuuden syrjäyttäessä vanhan hegemonian. E. Varsinkin puunjalostuksen taloudellinen merkitys säteili laajalle Porvoon lähimaaseudulle ja aina Hollolaan saakka. Hevonkenkä ei elätä..
Pyöräkuormaaja mukaan Porvoon tehdas aloitti vuonna 1957 myös Bolinder-Munktell-pohjaisten pyöräkuormaajien lisenssituotannon. Niin kävikin, mutkan kautta. Markkinointi oli Rolacin hommaa. Koneiden työpainot olivat 13,5 ja 11 tonnia, hinnat 75 000 ja 66 000 vuoden 1964 markkaa. Lisenssisuhde Rolaciin ei ollut herkkua sen kummemmin Porvoon kuin Varkaudenkaan konepajoille. Lisäksi yhtiö asensi Pikku-Jussien ylävaunuja niin sanottujen sota-kempsujen eli Yhdysvaltain armeijan Euroopan ylijäämävarastoista hankittujen kuusipyöräisten GMC-kuormureiden päälle, sekä asiakkaan niin halutessa myös tämän itse toimittamalle alustalle. Tässä kurkottelee asennusnosturi Pitkäkurki. Pikku-Jussin vaijerikelasto sai voimansa vetotraktorin ulosottoakselista. Vaneritehdaskin ajautui myöhemmin Eklöfin omistukseen. Sotien jälkeen hevosenkenkätehdasta modernisoitiin, mutta jotain kokonaan uutta tarvittiin. Muutenkin syvissä vesissä räpiköinyt Eklöf ajautui vuonna 1964 kaikkine toimintoineen Pohjoismaiden Yhdyspankin syliin. Kaivurintekijöiden ensimmäisiä Ensimmäinen Åkermanin lisenssiin perustuva Pikku-Jussi olikin kohtuullinen menestys. Näitä ensin Kuorma-Jussija sitten Tracnik-merkillä tunnettuja laitteita se myi kaivimista poiketen myös itse ilman Rolacin panosta ja sittemmin Fiskarsin kautta. Kaikki ne olivat Jussi-nimisiä. Fiskarsin nosturivalmistus alkoi Porvoossa ja siirtyi sittemmin Saloon. Aivan Porvoon omaa tekoa oli Jussi Mobile, harvinaiseksi jäänyt pyöräalustainen itsekulkeva mekaaninen kaivinkone, joka kompastui markkinoilla toivottomiin maasto-ominaisuuksiinsa. Pienemmän pään koneet tulivat Porvoosta ja 13-tonnista ylöspäin olevat Varkaudesta. Eklöfillä oli Pikku-Jussin lisäksi lisenssit Åkermanin malleille 35, 50, 375 ja 475. Alba-yhtiö perusti noin sata vuotta sitten vaneritehtaan samalla alueelle konepajan kanssa. Ensimmäiset mallit perustuivat BolinderMunktellin H-10/35-malliin aisastoaan myöten, mutta myöhempi ja isompi malli 6500 on Eklöfin omaa suunnittelua ja esikuvaansa selkeästi järeämpi kuormain. Rolac sai pian kelkkaansa August Eklöf Oy:n ja A. Sellaisesta säilymöstä on juttua tässä ohessa. August Eklöfin pojanpoika Björn Eklöf oli saanut oppia Ruotsista, ja ehdotti verstaassa aloitettavaksi vaijerikäyttöisten kaivinkoneiden valmistusta. 25. Fiskarsin vaijerikoneita sai myös paalutusvarustuksella. Sen metsätoiminnot päätyivät Tampellaan ja Porvoon konepaja Fiskarsille. Lisenssin haltija oli kuitenkin Rolac Oy, joka oli teettänyt Åkerman-lähtöisiä kaivureita Lokomolla vuodesta 1946. Niistä ei tullut kelvollisia, minkä lisäksi lisenssisopimus oli Lokomon johdolle liian kallis ja yhteistyö irtisanottiin epäonnisten koekappaleiden jälkeen. Ahlström Oy:n Varkauden konepajan. Fiskars 500 oli entinen Jussi 475, Fiskars 400 taas entinen Jussi 375. Köysirummut olivat vaijerikaivukoneen kaivuliikkeiden sydän. Hinattavan Pikku-Jussin esikuva oli Åkermanin malli 200D
Volvo-traktorien kokoonpano oli lyhyt vaihe konepajalla. Tracnikin esittely löytyy tästä lehdestä. Tällaista vaihtoehtoa haki Volvon lisäksi myös Nuffieldin valmistaja BMC maahantuojansa Keskon kanssa. Nuffeja olisi valmistettu samassa Mikro Oy:n tehtaassa, johon sittemmin siirtyi Valmetin valmistus, mutta BMC:n pitkälliset vaikeudet hautasivat hankkeen. Ne siirtyivät myöhemmin Saloon, ja Porvoo jäi nosturinvalmistuksen alihankkijaksi. Jatkossa oli tarkoitus valmistaa Suomessa myös osia ja komponentteja, mutta väliin tuli katastrofiksi muuttunut Fiskarsin oma tilanne. Samalla se oli varsin suojeltu kotimaisen Valmetinsa tähden. Sen vuoksi valmistajilla oli intressejä siirtää menekkimallien kokoonpanoa lähelle loppukäyttäjiä. Ostaja, Suomen vanhin yritys, oli jo tuolloin itsekin taloudellisesti kovin ahtaalla ja jälkeenjäänyt, mutta haki uusia tuotannonaloja. Suomi oli tuohon aikaan merkittävä traktorimarkkina koko Euroopan mitassa. Tracnik oli Volvon maataloustraktoritekniikan päälle tehty pyörä kuormaaja, jonka 6500-malli oli suosittu suomalaisilla sahalaitoksilla. Pikku-Jussi oli myyntimenestys Samaan aikaan Porvoossa aloitettiin kuitenkin tukkinostureiden suunnittelu. Siinä kohtaa yhdistyivät Fiskarsin ja ruotsalaisen Volvon traktoritoimintojen intressit – hetkeksi, eivätkä kovin onnistuneesti. Parin vuoden periodi toi lähinnä vain lyhyen piristyksen Volvon Suomen-myyntiin. 26 EKLÖFIN KONEPAJA. Volvolla oli kotimaassaan muun muassa työvoiman saatavuuteen liittyviä ongelmia, ja niin Volvon Buster 400 -mallia päädyttiin pulttaamaan kokoon Porvoossa vuonna 1965. Kaivimien merkki muuttui Fiskarsiksi samalla, kun emo otti Rolacilta kontolleen markkinoinnin ja myynnin. Volvon Buster 400 -mallia päädyttiin pulttaamaan kokoon Porvoossa. Fiskarsin teollisuusperävaunu TVK840 jäi lähinnä kokeiluksi, mutta siinä oli myöhemmin yleistyneiden siirtoja koukkulavatekniikoiden käytettävyyttä. Niinpä Volvon kokoonpano seisahtui jo vuonna 1967 alle tuhannen traktorin valmistumisen jälkeen. Nosturibisnes oli alkua nykyisellä Logliftille
Siitä tehtiin myös muutama kappale Suo-Jussina tunnettuja muunnelmia. Koneen työpaino oli 14 tonnia. Konepajan rakennuksissa sijaitsee nykyään Taidetehdasniminen kulttuurikeskus. Yhtiön kohtaloa ei edesauttanut se, että Augustin pojista agronomi Birger Eklöf oli konsernin pääjohtajana vuodesta 1934 aina vuoteen 1962. Hän oli säilyttäjä, ei kehittäjä. Auto-Jusseja syntyi kolmisenkymmentä, Jussi 35ja 50-telamalleja noin 100, samoin malleja 375, 475 sekä samaa konetta nimellä Fiskars 500. Porvoon konepajan väkimäärä hiipui sotakorvausaikojen noin 270:stä vuoden 1970 150:een. Fiskars puolestaan aloitti hitaan mutta määrätietoisen raudasta irtautumisen vuonna 1969. Ajat ja firmat muuttuvat A ugust Eklöfin konsernin teollinen perinne sammui tai siirtyi muualle jokseenkin sata vuotta perustamisensa jälkeen. Täyshydraulisella kaivimella varustettu Fiskars 550 hyödynsi mallin 500 alavaunua. Tracnikkuormajia oli mennyt kesäkuuhun 1964 tultaessa kaupaksi noin 90 kappaletta, joista kymmenisen oli vientiä, kaikki Kolumbiaan. Veljeksiä kuitenkin kuoli tiuhaan tahtiin varsin nuorina, ja Euroopan sodanjälkeinen jälleenrakennuksen hyödyntäminen sekä firman ajanmukaistaminen häiriintyivät jatkuvassa johtajamyllytyksessä. 5/2023 27. Eklöf oli Porvoon ja lähiseutujen kaikkinaisen kehittymisen tukipylväitä paitsi yritystoiminnan ja työllistämisen, myös muun yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja kulttuurin tukemisen kautta. Kaivinkoneiden valmistus Porvoossa päättyi vuonna 1971. Teollisuusmies oli kuitenkin myös jatkuvassa riidassa kaupungin kanssa varsinkin maankäytöstä. Jo tällöin häämöttivät nousevat kuluttajamarkkinat, johtotähtenään legendaariset muovikahvasakset. Alkuperäinen tehdastila on ollut jo pitkään Porvoon kaupungin kulttuurikäytössä. Porvoolainen nosturi pantiin muun muassa Fiskarsin metsätraktoriin vuonna 1967, mutta ajokonetta ei suuria määriä tehty. Melkein kaikki hänen eri alojensa tuotantolaitokset paloivat vähintään kertaalleen. Tänä päivänä tämä Suomen vanhin yritys on kuluttajamarkkinoiden menestyjiä muun muassa Kiinan jättimarkkinoilla, joilla sen lukuisat eri tuotemerkit pyörittävät omia sähköisiä kauppoja jopa pätkävideopalvelu TikTokissa. Porvoo ennätti mukaan myös Fiskarsin hydraulikaivureiden valmistukseen malleilla F 550 sekä 550 M, joita tehtiin yhteensä hiukan yli sata kappaletta. Tällöin patruuna oli itse jo manan majoilla, ja hänen perintöään vartioi seuraava polvi. Viimeiset Eklöfin ja Fiskarsin häntinä valmistetut hydraulisylinterit syntyivät Partekin nimissä vuonna 1996. Vaikkei taloudellisesti, niin symbolisesti merkittävintä oli kolmimastoisen Regina-parkin, viimeisen Porvoon seudulla rakennetun raakatakiloidun laivan, tuhoutuminen saksalaisen sukellusveneen torpedoon lähellä Espanjan Barcelonaa vuonna 1916. Vuodelta 1984 säilyneen Porvoon Fiskarsin konepajan teknikko Ingelinin haastattelutekstin mukaan Pikku-Jussia valmistettiin vuodesta 1949 alkaen noin 500 kappaletta
Autopilotti ohjaa lähdössä, maaliin ohjataan tulenjohtokeskuksesta. TAIVAHAN VALTOJA VASTAAN Petšora-ohjusjärjestelmä Museon sisätiloissa Tuusula-hallissa on Petšoran ohjus samanlaisella vaunulla, jota käytettiin valmistelupaikalla ammuntojen yhteydessä. Ilmatorjuntamuseossa Tuusulassa on moniin alan museoihin verrattuna moni puolinen tarjonta. Petšoraohjukset lavetilla. Ohjuspatteri sisälsi paljon kalustoa ja tarvitsi runsaasti käyttäjiä. Yksi erikoinen kokonaisuus on Petšoraohjus järjestelmä, joka on vuosikymmeniä vanhaa teknologiaa mutta hyvin luotettava. Etualalla näkyvä musta pallo täytetään 350 baarin paineeseen. Pallon takana on autopilotti, jonka sisällä on kolme hyrrää. Sillä paineella tehdään sähköä ja käännetään ohjaussiivekkeitä. Keulaosassa ohjaussiivekkeiden takana on taistelulataus, perässä lähtömoottori. 28. Ohjus on vaunun päällä toisin päin kuin lähtöasennossa lavetilla
Välikartio kuuluu lähtömoottoriin. Lohtajan lentohiekalla tuli usein tarpeeseen laskea rengaspaineita, mikä Krazissa hoituu ohjaamosta käsin. Polttoaineena reikäruuti Ohjus lähtee lavetilta kiskolla rullien varassa. Sinä aikana moottori antaa ohjukselle 650 metrin sekuntivauhdin. Lataus ajoneuvona oli Zil-131, jonka päälle saatiin kaksi ohjusta. Ohjuspatteriin kuuluu Zilin päälle tehty kompressoriauto. Yksinkertaisimpia uudistuksia oli Uralin perässä kulkevan kolhon venäläisen nosturin korvaaminen ruotsalaisella Ticolla. Ohjuksen runko kuljetettiin säiliössä. Sillä saattoi nostaa ladatun ohjuksen latausauton kyytiin turvallisemmin mielin. Tulenjohtotutka seuraa sekä kohdetta että ohjusta ja ohjaa näitä yhteen. Painavia lavetteja sen sijaan vetivät Krazit. Näin myös paine pysyy vakiona. Se on kuitenkin tehokas järjestelmä. Petšoralla kyettiin tuhoamaan kaikki tuon ajan uhkakuvan mukaiset maalit. Torjuntaetäisyys on 3,5– 25 kilometriä ja torjuntakorkeus 20 metristä 18 kilometriin. Ammunnat vaativat kalustoa ja miehistöä. Samalla ohjuksen ja kartion välinen vaijeri kiristyy ja kääntää kartion siivekkeet niin, että lähtömoottori lentää sivuun tulenjohtosignaalin tieltä. Valmisteltuja ohjuksia ei voinut kuljettaa tietä pitkin, vaan kaikki tarvittava toimitettiin leirille osissa. 29. Lähtömoottorin sisällä on 280 kilogrammaa kiinteää reikäruutia, joka palaa noin kolmessa sekunnissa. Meillä se sai nimen Ilmatorjuntaohjus 79. Hyvä työllistäjä Petšora-ohjuksia ammuttiin Suomessa Lohtajan ilmatorjuntaharjoitusalueella. Petšoran valmistelu työllisti paljon nykyaikaisiin, valmiina paketteina saapuviin ohjuksiin verrattuna. Paineilmaa piti olla saatavissa ohjuksen painesäiliötä varten. Kartion irrotessa ohjuksesta se vapauttaa kytkimen, joka sytyttää matkamoottorin nallit. Niin ikään kuormaautojen päällä oli kaksi maalin osoitustutkaa, ja lisäksi paikalle piti ajaa kaikki lataamiseen liittyvä kalusto. Se oli neuvostoliittolainen S-125 Neva, vientinimeltään Petšora. Tutkat ja tulenjohtokeskukset liikkuivat ajoneuvoilla. Kompressoriauto täyttää 12 pitkää pulloa hyvin tiiviisti ilmalla. Teksti ja kuvat: Mika Rassi S uomen puolustusvoimien ensimmäinen aluetorjuntaluokan ohjusjärjestelmä hankittiin 70-luvun lopussa. Petšoraan tehtiin Suomessa monenlaisia parannuksia. Väännetään rautalangasta P etšoran lähtömoottori irtoaa ohjusrungosta annettuaan sille kolmisen sekuntia vauhtia. Zilin kyydistä ohjukset pantiin suoraan lavetille. Ohjuksen kokoaminen ja muu valmistelu tehtiin leirillä ennen ohjuksen ammuntaa. Kartion ja ohjuksen väliset kiinnityspultit katkeavat nekin lähdössä, ja lähtömoottori on vain työntövoimalla ohjuksessa kiinni. Latausja painetöihin koulutettiin varusmiehiä, ohjuksen testauksen hoiti henkilökunta. Yksi Zil oli kompressoriautona. Painepullovaunu kuului ohjusten valmistelussa tarvittavaan varustukseen, sekin oli siis leirille tuotava. Tutkassa on myös tehokas televisiokamera optista seurantaa varten. Huipputekniikkaa kirjaimellisesti rautalangasta väännettynä. Ruutitankojen ja nallien käsittelyn vuoksi leirilläkin piti olla lataamo-olosuhteet. Kuvassa oikealla näkyvä lanka katkeaa heti lähdössä ja ohjaussiivekkeet kääntyvät taa. 50-luvulla suunniteltu Petšora oli jo tuolloin ytimeltään vanhakantainen. Ajoneuvoja tarvittiin useita. Lavetteja oli kolme, joten Zilejä tarvittiin kuusi. Lataajat työskentelivät antistaattinen varustus yllään. Reikäruudin ideana on pitää palopinta koko palamisen ajan samana, kun se palaa sekä sisältä että päältä. Erillään tuotiin ruudit, moottorit, nallit ja taistelulataus. Näistä pulloista täytetään ohjusten pallot. Noin metrin mittaiselta kiskolta irrotessaan ohjuksella on jo oltava sellainen vauhti, ettei se enää retkahda
Lisäksi Petšorassa on loistoauton tapaan paljon teknisiä nyansseja, joita maallikkokin voi ihailla. Siivekkeille puhallus tulee hyvin pienistä suuttimista, joten ilman on oltava puhdasta. Yksi on painevaikutus, kun se räjähtää. Ohjuksia ammutaan korkeuteen, jossa on kova pakkanen, ja paineen pudotus kylmentää ilmaa vielä lisää. Käytännössä järjestelmä oli varmatoiminen. Latausauton päälle sai kaksi ohjusta. Kahdeksan litran teräspalloon pannaan 350 baarin paine, eli ilma menee piukkaan. Jugoslavian käytössä ollut S-125 onnistui ampumaan alas amerikkalaisen F-117-hävittäjän, jota pidettiin häiveominaisuuksiensa vuoksi tutkille näkymättömänä. Toinen vaikutus on sirpalevaikutus. Turbogeneraattori saa energian pallosta. Lisäksi paineilmalla käännetään ohjaussiivekkeitä. Suomessa Petšorat tulivat käyttöikänsä päähän muun muassa sen takia, että niiden ruudit vanhenivat. Ohjuksen ei tarvitse törmätä maaliinsa, vaan ohjuksessa oleva herätesytytin räjäyttää taistelulatauksen. Lisää tietoa Lisää tietoa 30 ILMATORJUNTAMUSEO. Uralin päällä on maalinosoitustutka P-18 ja Zilin niskassa kapeampi P-15. Ilman pitää olla myös kuivaa, jotta se ei jäädy. Petšoran korvannut Buk-järjestelmä otettiin käyttöön 1996, ja Petšora väistyi lopullisesti vuosituhannen vaihteessa. Kompressorin tekemä paineilma varastoidaan säiliöihin, joista se edelleen siirretään ohjuksen säiliöön. YouTube-kanava Satunnaista sotilas historiaa on tehnyt kaksi puolen tunnin mittaista videota Petšorasta. S-125:n tunnetuin suoritus tapahtui vuonna 1999, kun Nato pommitti Jugoslaviaa Kovoson sodan aikana. Lisäksi videoilla on paljon historiallista ja teknistä lisätietoa. Ilmasta sähköä ja ohjausta Ohjuksen tarvitsema sähkö tehdään paineilmalla matkan aikana. Matkamoottorilla saavutetaan lopullinen nopeus, joka on yli tuhat metriä sekunnissa. Sirpalevaikutus ulottuu muutaman kymmenen metrin säteelle. Sen tekemällä sähköllä käytetään autopilottia. Lähtömoottorin irtoaminen sytyttää matkamoottorin nallit. Kun se sammuu, se jää isomman ilmanvastuksen tähden ohjuksesta jälkeen. Auto peruutettiin lavetin eteen ohjaussilloille, ja kun kammesta pyöritti, ohjus hujahti vauhdilla lavetin kiskoille. Uudempi Petšora-ohjusversio saatiin Suomeen 1984, ja vielä 1994 järjestelmälle tehtiin käyttöikää pidentänyt perushuolto. Ensin mainitulla havaittiin korkealla, jälkimmäisellä matalalla lentävät maalit. Sen jälkeen ohjus alkaa saada keskuksesta ohjaus komentoja. Matalalla räjähdysvaikutus on suurempi, korkealla painevaikutus pienenee ja sirpaleiden merkitys suurenee. Petšora-järjestelmiä on ollut näihin päiviin asti joissain maissa käytössä nykyaikaistettuina versioina. Lähtömoottori on muuta ohjusta leveämpi. Upseeritasolla on lausuttu sellainenkin leikkimielinen arvio, että Petšora on ohjusten Rolls-Royce. Esisirpaloidussa taistelulatauksessa on kaksi vaikutusta. Ilmeisesti vertauksella viitattiin Petšoran virtaviivaiseen ulkonäköön. Näki näkymättömänkin Petšora oli vielä putkitekniikkaa poislukien ohjuslavetti, jossa on käytetty puoli johteita. Mukana on puolustusvoimien vanhoja valokuvia ja filmejä ohjus järjestelmän käytöstä. Ennen välisäiliöön varastoimista ilman kosteus testataan
Maalilennokki 82 lähti lentoon katapultilla ja laskeutui laskuvarjolla. Esineiden ikähaitarikin on iso. Boforsin 40 mm ilmatorjuntakanuuna on tehty Ison-Britannian asevoimille 1939. 5/2023 31. Tuusulan Hyrylästä sen sijaan löytyy molempia. Tuusula on ainutlaatuinen V altiomme on aina sijainnut poliittisesti jännitteisessä paikassa, ja viime aikoina jännite on pitkästä aikaa taas kasvanut. Radio-ohjattava lennokki lensi nopeimmillaan 400 kilometriä tunnissa. Näyttää siltä, että puolustuskalustomme yhdenmukaistuu entisestään läntisen liittouman varustuksen kanssa. Siksi Suomen puolustusvoimien kaluston kirjo on ollut suuri muihin maihin verrattuna. Niillä voitiin saada kuulohavainto lentokoneesta jopa yli kymmenen kilometrin etäisyydeltä. Vuodesta 1969 näillä sijoillaan toiminut ilmatorjuntamuseo on siinä mielessä maailmanluokan erikoisuus. Molemmat on hankittu Suomeen viime sotien aikana. Toistasataa vuotta vanhojen tykkien ohella esillä on vasta viime vuosina rivistä poistettua tekniikkaa, ja osa välineistä on edelleen meilläkin käytössä. Yksi otaksuma on, että saksalaiset kaappasivat sen briteiltä ja toivat ilmatorjuntalaivan mukana meille. Muissakin aselajeissa se on näkynyt, mutta erityisen hyvin monenkirjavuuden huomaa ilmatorjunnan historian alalla. Vasemmalla neuvostoliittolaiset kuulotorvet, oikealla kehittyneempi saksalainen konstruktio. Useista Itä-Euroopan ilmatorjuntamuseoista löytyy pääosin neuvostokalustoa, joka taas puuttuu länsimaisista museoista. Ase on melko tavanomainen, mutta sen kulkeutuminen Suomeen on mysteeri. ILMATORJUNTAMUSEO • avoinna ti–su klo 11–17 (15.5.–31.8.), talvikaudella ke–su klo 11–17 • Klaavolantie 2, 04300 Tuusula • 040 314 3470 • ilmatorjuntamuseo.fi • itmuseo(a)ilmatorjuntamuseo.fi Kuulosuuntimet olivat tutkia edeltäviä maalinhavaitsemisvälineitä. Ilmatorjunnan harjoittelu vaatii kohteen. Sota-aikana tavaraa piti ostaa monista eri paikoista saatavuuden mukaan. Amerikkalaisvalmisteinen kone oli käytössä Suomessa vuoteen 2005 asti. Kuulosuuntimet poistuivat meillä käytöstä 50-luvulla. Sittemmin iso itänaapuri oli välttämätön kauppakumppani vaikkei aina kaikkein mieluisin. Mutta silloin kun maailmanvaltojen peli oli erilaista, Suomi joutui myös sotakalujen osalta kauppasuhteisiin eri ilmansuunnissa. Tältä sivulta löytyy muutama poiminta museon muusta annista
Teksti ja kuvat: Anne Ronkainen Avauskuva. Uskaliaimmat testasivat Volkkarin kestävyyttä. Suuri osa vehkeistä tuli kuitenkin Paukepäivien aattona. Paukepäivät sujuivat niin tuulisissa, aurinkoisissa kuin sateisissa merkeissä. Maanrakennuspuolella riitti ihmeteltävää. Jälkitöitäkin riittää. Mutta nyt palataan erikoispitkälle kierrokselle härvelintekijöiden keskuuteen. Ensimmäiset harrastajat toivat laveteilla kalustoaan paikalle viikkoa aikaisemmin. Paukepäivien valmistelutyöt alkoivat pari kolme viikkoa ennen tapahtumaa. Tuomas Koivurovan tuttu Teslakäämi soitti kappaleita Final Countdownista Eevan polkkaan. Maamoottoriosastolta kuului tasainen pauke koko viikonlopun ajan. Vanhimmat mekaaniset kaivinkoneet olivat 50-luvulta. Vaihtelevat sääolosuhteet eivät kuitenkaan menoa haitanneet, sillä Rintalan Eeron tiluksilla väkeä riitti jonoksikin asti. SASTAMALA Paukkeilla nähtiin kahdettatoista kertaa, millaisia älynväläyksiä mietintämyssy oli tuottanut niin tutuille kuin tuoreille keksijöille. 32. Noin kuukauden kuluttua Paukeareena palaa taas ennalleen, kun esillä olleet härvelit ovat kulkeutuneet takaisin omille säilytyspaikoilleen. Viikonloppuna koko alue olikin täynnä monenlaisia kulkuneuvoja, tunnetuista tuntemattomiin tee-se-itse-projekteihin. Paukkuva tusina 27.–28.5. ”Kävijämäärään ollaan tyytyväisiä”, Rintala kiteyttää. S astamalassa vietetyt 12. Aikaisen lauantaiaamun valjetessa maassa oli havaittavissa myös hallan merkkejä. Silloin muutama ahkera talkoolainen riensi avuksi
Suomen Ekoautoilijat -yhdistyksen jäsen Hannu Tyrväinen löysi häkäpönttöön tarvittavia osia muiden harrastajien kautta. Jos matkaa taittaa bensalla, 3,5-litrainen moottori vie 24 litraa sadalla kilometrillä. Jokainen katsastusasema ei kuitenkaan ota ajoneuvoa vastaan, eivätkä kaikki katsastusmiehet suostu sillä konstikkuutensa takia ajamaan. Koska Gaz ei ole alkuperäinen häkäpönttönsä vuoksi, sille on tehty muutoskatsastus. Pilkettä menee sadan kilometrin matkalla 50 kiloa. Kangasniemeltä Sastamalaan Tyrväiselle ja Gazille kertyi matkaa 350 kilometriä. Hannu ajoi pilkesäkit lavalla Kangasniemeltä Paukepäiville ja takaisin. Alunperin Viron rautateillä palvellut vuosimallin 1987 kuorma-auto oli melkoisen huonossa kunnossa Tyrväiselle tullessaan vuonna 2015. Bensalla ajaessa hevosvoimia löytyy 95 ja puolet vähemmän puukaasulla. Projektiin meni yhteensä puolitoista vuotta. Paukeareenalle mahtui muutama alkuperäiskunnossa oleva sekä vain vähän tuunattu traktori. Huippunopeus Gazilla on Tyrväisen mukaan 82 kilometriä tunnissa, siinä vauhdissa meno tuntuu jo hurjalta. Urakan alussa Tyrväinen purki auton osiksi, hiekkapuhalsi, maalasi ja kasasi sen. Mikäli suurempaa remonttia olisi tiedossa, Tyrväisen mukaan osien saanti itäautoon on tällä hetkellä vaikeaa. Kun auto oli muutoin valmis, puuttuivat vielä häkävehkeet, jotka Tyrväinen lisäsi ajokkiinsa jälkikäteen. Matka sujui ongelmitta, tarvittiin vain toisen takajarrun pientä säätämistä. Tyrväinen kuuluu Suomen Ekoautoilijat -yhdistykseen, jonka tavoitteena on muun muassa edistää ekologisesti kestävää autoilua ja pitää hengissä kotimaisen biopolttoaineen käytön vanhaa osaamista. Tarvittavia osia löytyi sieltä täältä muilta alan harrastajilta. Auton vuosikatsastus ei ole Tyrväisen kertoman mukaan aivan simppeli homma. 33. Ohjeistuksiin kuuluu, että ennen leimalle vientiä pönttöä ei saa lämmittää. Auton käyntiin lämmittäminen vie 10–15 minuuttia. Pilkkeiden riittävyyden varmistamiseksi Tyrväisellä on ohjaamossa munakello ja lava täynnä pilkesäkkejä, jotta tankkaaminen onnistuu vaikka kesken matkan. GAZ 52 on vuosimallia 1987 ja viettänyt ensimmäiset palvelusvuotensa Viron rautateillä. Tyrväinen joutuu tiedustelemaan ennakkoon, mikä konttori on valmis ottamaan työn vastaan. Puugazutin T yrväisen Hannu ajeli Paukepäiville bensalla ja puukaasulla kulkevalla Gaz 52 -kuorma-autolla Etelä-Savosta asti
Näillä kärryillä ei ehkä kannata kaupoissa asioida, ainakaan silloin kun moottori on käynnissä. Myllymäeltä löytyi jäteasemalta haetut ja alunperin rautakaupassa olleet ostoskärryt, joiden kantavuus on 300 kilogrammaa. Ilmavirta nimittäin saa heinätkin lakoamaan. Koko ostoskärryprojektin kasaamiseen meni muutama talli-ilta. Hoikkalan mukaan kärry tulee mahdollisesti vielä muuttamaan muotoaan suokulkuneuvoksi. Moottori alkaa kehrätä tasaisesti. Autoon tehtiin mittavia muutoksia, jotta siitä saatiin omistajansa näköinen. Lavan alla piilossa oleva runko on muutettu siten, että sinne on saatu bensaja ilmasäiliöt sekä ilmajousituksen ohjaus. Letukan joka nurkkaa voi säädellä ilmajousituksen avulla. ”Kaikki, mikä ei ole kuorta, on tehty uusiksi”, Saari tiivistää. Aurinkovarjo suojaa palamiselta, ilmastointi on kunnossa, ja virvokkeet pysyvät kyydissä. Mikko Hoikkala kasasi muutamassa illassa kaverin tekemän potkurin ja jäteasemalta löydetyt ostoskärryt kokonaisuudeksi. Hoikkala pulttasi tasauspyörästön päälle pienemmän hihnapyörän ja vaihtoi remmin linjaa. Penkki vaihtui ruskeaan nahkatuoliin, rattiakselia jatkettiin ja aurinkovarjolle tuli oma telineensä. Karskin konepellin alta löytyy kehräävä V8-moottori. Jarrut on käyty läpi moottorin tehot mielessä, valot ja mittaristot toimivat. Alkuperäistä autossa on sen kori. 34 PAUKEPÄIVÄT. Saari on rakentanut autoaan huomioiden myös sen turvallisuuden. Kilvissä auto ei toistaiseksi ole. Tällä hetkellä projektin ohjaustanko on polkupyörästä. Konepellin alle on asennettu V8-moottori, vaihdelaatikko on vaihdettu toiseen, ja auton jokaiseen nurkkaan on laitettu ilmajouset. Miehet marketeissa kärryineen A sikkalan Kalkkisista Paukepäiville tullut Mikko Hoikkala toi näytille myös uusimmat projektinsa. Myös auton kaikki lasit on vaihdettu uusiin. Briggs & Strattonin voimin kelpaa ajella myös helteisinä päivinä. Rallikaasukin leikkurista löytyy. Roskalavalta pelastettu päältäajettava Briggs & Stratton -ruohonleikkuri sai uuden elämän, kun Hoikkala teki siihen perushuollon ja muutamia muutoksia. Vesku Myllymäki oli tehnyt paikallismoottoriin potkurin, ja tuon yhdistelmän ympärille piti kehittää mahdollisimman erikoinen runko. Nokkapeltinä toimii pöytä, jossa on muutama paikka janojuomille. Huippunopeutta ei ole vielä testattu. Nämä komponentit Hoikkala yhdisti yhdeksi kokonaisuudeksi, ja runkoa vielä vahvistettiin. Saari toi nyt ensi kertaa nähtäville rakentamansa vuoden 1953 Chevrolet-pickupin, joka on tuotu Jenkeistä Suomeen 2015. Tarvittaessa huviajelun voi yhdistää työntekoon, sillä leikkuulaitteet on tallessa. Sen jälkeen Saari näyttää neljää kytkintä, joita painamalla jossain päin auton nurkkaa tapahtuu liikehdintää ylös tai alas. Katjan Letukassa K atja Saari asettuu rennosti ajopelinsä ohjaamoon ja kääntää avaimesta. Tankki on mönkijästä ja takarenkaat kottikärrystä. Katjan projekti sai alkunsa vuonna 2017, kun hän osti sen kasana rautaa. Alkuperäistä ajoneuvossa on vain sen kori. Sivuille on kytketty keltaiset vilkut ja led-paneeli valaisee ajopelin keulassa. ”Tiedän, mitä ulkonäöllisesti olen autolta halunnut, ja nyt tämä yhden ihmisen unelma on saatu päätökseen.” Katja Saari rakensi unelmiensa auton ja toi sen ensimmäistä kertaa ihasteltavaksi Paukepäiville. Toinen Hoikkalan projekteista valmistui parissa viikossa, ja sekin oli nyt ensimmäisestä kertaa näytillä suurelle yleisölle
Tapahtuman innoittamana Jami alkoi kehittää monet hullut ajopelit tehneen isänsä Jannen kanssa jotakin omaa tämän vuoden Paukkeille. Lokasuojat ja konepelti on tehty suorasta pellistä. Monessako traktorissa on Salvador Dalin piirtämä logo. Taka-akselilla on tasauspyörästö hydrostaattivetoisesta päältäajettavasta ruohonleikkurista. Ohjurilevyllä on viisi tukirullaa. Ajoneuvo valmistui passelisti viikkoa ennen Paukkeita. Niiden väliin on nyt syntynyt suunnitelmien mukaisesti polkutraktori apumoottorilla. Kaasuvipua polkutraktorissa ei ole, moottori antaa voimaa vain silloin kun ketjut ovat tiukalla eli polkiessa. Hämeenlinnalainen Jami Parkkinen kävi Paukepäivillä ensi kertaa vuonna 2022. Taka-akselilla on päältäajettavan ruohonleikkurin tasauspyörästö. Kääntymistä auttaa kallistaminen. Jami Parkkinen tuli toistamiseen Paukepäiville. Lindroos teki putkirungon itse. Lindroos otti ruohotrimmeristä 800 watin apumoottorin, joka keventää polkemista. MonoWheelin renkaan runko on tehty 2,4-metrisestä trampoliinista, ja se on vahvistettu lattaraudalla. Kun polkaisee taaksepäin, nestejarrut pääsevät töihin. Idea sähkömopoon, jonka rengas pyörii koko härvelin ulkokehällä, löytyi YouTubesta. Moottorissa on tehoa 800 wattia, ja eteenpäin sillä pääsee kävelyvauhtia. 5/2023 35. Polkutraktorin sisällä menee erilaisten rattaiden kautta kulkevaa ketjua noin kymmenen metriä. Esa Lindroos toi polkutraktorin apumoottorilla ensiesittelyyn Paukepäiville. Vain äänitorvi, takavalot ja heijastimet puuttuvat. Jami ja yksipyörä T ätä meille lupailtiin Syökerin sauhuilla. Takavanteet olivat alunperin 14-tuumaiset levikepyörät, joista Lindroos leikkasi reunat ja hitsasi ne umpeen. Vetävä rengas on kottikärrystä. Projektiin lisättiin myös jousi, jotta rengas mukautuu paremmin ympyrän kehälle. Seuraava suunnitteilla oleva versio tulee Parkkisen mukaan olemaan vieläkin näyttävämpi ja kenties pienempi. Parkkisen mukaan ohjaus on olematon, jarrujakaan härvelissä ei ole. Eturenkaat löytyivät skootterista ja vanteet kavennettiin auton peltivanteista. Varustukseen kuuluu myös käsijarru. Mahdollisesti versioon tulee myös vastapaino, joka auttaa kääntymisessä. Pikku-Valmetin renkaiden ympärille rakennetun polkutraktorin sisällä kulkee ketjua kymmenisen metriä. Vaihdelaatikko on kovan vaihdelaatikon ruohonleikkurista. Trampoliinin kehäkin on päässyt uusiin tehtäviin, sillä MonoWheel on rakennettu kierrätysosista. Traktori kuin tikkari T ämän vuoden ensi numerossa vakiopaukkuja Esa Lindroos esitteli uuden hankkeensa alkupistettä, pikku-Valmetin takarenkaita. Parkkinen kokosi MonoWheelin protoversion kierrätysosista, ja ensitestin saatiin ajettua viikkoa ennen Paukepäiviä. Ohjaustanko on otettu mönkijästä, kahvat polkupyörästä ja penkki skootterista. Kasausja suunnitteluvaiheessa Parkkinen vaihtoi isänsä kanssa kertaalleen akun paikkaa edemmäs, jotta menopelistä sai tasapainoisemman. Sen myötä vehje vaatii myös liikennevakuutuksen. Rataskeskiö on itse tehty. Sähkömoottori on taas napattu toisesta projektista. Tällä kertaa hänellä oli mukana itse tehty MonoWheel. Polkutraktorin ainutlaatuinen ja kirkas väri on peräisin Chupa Chups -rypälelimsapurkista
Ilman ulkomailta hankittua koulutusta Antonovilla ei voisi lentääkään. Antonovin viimeisestä lennosta on kulunut 28 vuotta. Asiat eivät kuitenkaan edenneet suunnitellusti, kun Tomi lähti yllättäen ajasta ikuisuuteen. Nyt Ruohola pitää tärkeänä, että lentokone saa olla kaikkien halukkaiden nähtävillä ja toimii viihtyisänä ajanviettopaikkana. Viikonlopun aikana varmasti monen lentokonefanin unelma toteutui, sillä Paukepäivillä koneeseen menijöitä riitti pitkäksi jonoksi asti. Kone kuitenkin määrättiin lentokieltoon, ja se jäi seisomaan Rovaniemen lentokentän laidalle vuonna 1995. Lentokuntoiseksi konetta ei kuitenkaan laiteta, sillä täysi entisöinti ja ylläpito tekisivät suuren loven lompakkoon. Ohjaamosta puuttui muutamia mittareita, jotka Ruohola tilasi Unkarista. Akut lentokoneessa ovat paikallaan, joskaan eivät ole enää alkuperäiset. Sen jälkeen Ruohola ja Eero Rintala kasasivat 3 300 kiloa painavan lentokoneen traktoria ja nosturia apuna käyttäen kallion laelle. Aivan täydessä varustuksessa Antonov ei Ruoholalle tullessa enää ollut. Antonov on saanut matkustamon penkkien tilalle rennommat sohvat oleskelua varten. 3 300-kiloinen Antonov An-2 kulkeutui Sastamalaan keväällä 2023 yhdellä kuorma-autolla ja kahdella lavetilla. Ruohola päätti viedä ystävänsä haaveen loppuun. Matkustajien penkit olivat jo pahasti homeessa, mutta ne Ruohola säästi mahdollista myöhempää uusiksi verhoilua varten. Nyt penkkirivistön tilalla on pehmoinen sohva ja taakse on rakennettu sänky mahdollisia yöpymisiä varten. Ruoholan laskujen mukaan samanlaisia lentokoneita on suomalaisten omistuksissa vajaa kymmenkunta, joista vain kaksi on tiettävästi lentokuntoisia ja osa niistä sijaitsee ulkomailla. Tomi kävi ystävineen Rovaniemellä purkamassa koneen Hämeenlinnaan kuljetusta varten. Lentokone kulkeutui keväällä Hämeenlinnasta Sastamalaan kuorma-autolla ja kahdella lavetilla. Suomeen kone lennätettiin vielä samana vuonna, ja se sai lempinimen Elina. Otto oli selvästi harmissaan, kun suuresta työmäärästä huolimatta moottori ei lähtenytkään kunnolla pyörimään Paukepäiviin mennessä. Otto Ruohola tutustui muihin Suomessa oleviin Antonoveihin jo Rintalan Eeron kanssa tehdyn tähtimoottorin kunnostuksen aikana. Ladoihin vaihdettu lentokone K ooltaan suurin uusi nähtävyys Paukepäivillä oli Otto Ruoholan keväällä hankkima Antonov An-2 -lentokone. Kankaanpään suunnitelmissa oli muuttaa lentokone viihtyisäksi ajanviettopaikaksi ja rakentaa sinne myös sauna. Antonovin matka Suomeen sai alkunsa, kun Matti Jäntti löysi vuonna 1992 Murmanskista lentokoneen, jonka päätti vaihtaa kuuteentoista Lada-autoon. Aika kului, kunnes vuonna 2020 Tomi Kankaanpää teki koneesta kaupat. Sen siivet ovat aikansa eläneet. Myös potkurin sekä moottorin lentotunnit ovat täynnä. Otto Ruohola ja Eero Rintala kasasivat koneen kalliolle traktorin ja nosturin avulla. Vielä ei luovuteta vaan moottorin tutkiskelua jatketaan. 36 PAUKEPÄIVÄT. Moottorin huoltokirja sekä lentopäiväkirja ovat jääneet jonnekin matkan varrelle
Projektia alettiin kasata noin kuukautta ennen Paukepäiviä. Ladasta on otettu hyötykäyttöön kytkinsylinteri. Vannekehät on napattu Chevy Vanista ja renkaat maasturista. Granvikillä oli Magirus-Deutzin V8-moottori, jota aina silloin tällöin käynnisteltiin. Taka-akseli on Scaniasta, ja ajopelin nopeus on muutettu turvallisemmaksi ketjuvälityksellä. Harmaa V8 M ika Lindholm Alavetelistä toi näytille vuoden 1948 harmaa-Fergusonin, johon on asennettu Chevrolet 305:n viisilitrainen V8-moottori. Traktorissa on edelleen sen alkuperäinen vauhtipyörä ja kytkin. Näyttävässä Fergussa pidon tiehen takaavat levitetyt vanteet ja leveät renkaat. Monesta kuormaauton osasta kasattu ajokki herättää huomiota äänellään ja ulkonäöllään. Vaihdelaatikko on ZF:n valmistama. Hyvin sauna kiulutkin loistavat pimeässä. Projekti kesti kokonaisuudessaan yhden talven. Mika Lindholmin harmaa-Fergusonin voimanlähteeksi on päätynyt Chevroletin V8. Ketjuvälityksellä on säädetty ajonopeutta turvallisempiin rajoihin. Huomiota herättävät ajovalot on tehty saunakiuluista ja pakoputket romukasasta pelastetusta metritavarasta. Etuakseli, ohjaussimpukka ja etuvanteet ovat Volvo F4 -kuorma-autosta. Lopullisessa tuotoksessa on osia monesta eri kuorma-autosta. 5/2023 37. Seuraavaksi projekti nähdään mahdollisesti Pauketta ja Pärinää -tapahtumassa Alavetelissä. Projekti sai alkunsa, kun Lindholm löysi halvalla Fergusonin aihion, johon visioi V8-moottoria. Vehje on Lindholmilla ollut noin 12 vuotta, mutta Paukepäivät ovat sen ensimmäinen virallisempi tapahtuma. Kiiltävät hitsaussaumat Granvik ruostutti suolavedellä. Tony Granvikin kootut teokset E vijärveläisen Tony Granvikin projekti lähti tarpeesta saada jokin tekele mukaan Paukepäiville ja ylimääräisen moottorin ympärille jotain liikutettavaa. Rattiputki ja ohjauspyörä ovat Volkswagen Caddysta ja penkki Ford 6640 -traktorista. Vaihdelaatikkoon yhdistäminen, rungon ja konepellin pidentäminen, apurungon ja takavanteiden uusiksi työstäminen ja levittäminen leveitä renkaita varten veivät oman aikansa
Kuhinaa Pomonassa 10.–11.6. Traktoreita oli alueella parhaimmillaan nelisenkymmentä ja maamoottoreita parikymmentä erilaista, joista kerhon loput sata olivat Pomonan rakennuksen suojissa. Suur-Jämsän Moottoriklupin puheenjohtaja Pekka Kolu oli tyytyväinen viikonloppuun. Ajoneuvot lähetettiin parin minuutin välein 73 kilometrin pituiselle matkalle, jonka varrelle oli keksitty kimurantteja kysymyksiä, joihin Googlesta ei voinut etsiä vastauksia. JÄMSÄ Suur-Jämsän Moottoriklupin perinnepäivillä riitti työnäytöksiä. Tapahtuman juonsi Olli Ojanen. Talkoolaisia osallistui tapahtumaan 68, joista suurin osa oli Moottoriklupin omia jäseniä. Pikku-Valmetit kyntivät ja äestivät pellolla, murskain teki isommista kivistä sepeliä, pärehöylällä tehtiin päreitä, rukilla kehrättiin lankaa, tervahauta poltti klapeista tervaa, traktorilla kuljetettiin yleisöä metsäreittiä pitkin, laivanja maamoottoreita käynnisteltiin, juntalla tiivistettiin maata, seppä takoi rautaa ja sivusta pääsi seuraamaan myös hirsirakennuksen tekoa. Auto oli aiemmin Vehoniemen automuseossa, josta se siirtyi Järvisen omistukseen. Säät suosivat ja väkeä oli enemmän liikkeellä kuin viime vuonna, noin 750. Rompetorilta saattoi tehdä löytöjä ja talkoolaisten teltasta pystyi ostamaan evästä. Lauantain ohjelmassa aamupäivällä alkaneet ajot, jonne osallistui kolmisenkymmentä ajoneuvoa kolmesta eri sarjasta: 2-pyöräiset, autot -65 ja vanhemmat sekä autot -66 ja uudemmat. Maxwell on siirtokuntoinen. Vaatii vielä työtä, että sen saa viimeisen päälle entisöityä. 38. Sunnuntaina traktoritaitokilpailuun osallistui kymmenen kuskia traktoreineen, joista jokainen vuorollaan selvitti neljä rastia traktorinsa pukilla istuen. Alueella pyöri erilaisia työnäytöksiä koko viikonlopun. Erilaisia traktoreita onnistuttiin saamaan esille enemmän kuin aikaisempina vuosina. Koneita ja ihmisiä oli paikalla viime vuotta enemmän. S uur-Jämsän Moottoriklupin päämajan Pomonan ympäristössä riitti kuhinaa 10.-11.6.2023, kun Suur-Jämsän perinnepäivät ja -ajot tapahtuma käynnistyi. Teksti ja kuvat: Anne Ronkainen Ari Järvisen vuosimallin 1909 Maxwell Model A on todennäköisesti tällä hetkellä Jämsän vanhin auto
Marjatta Väisänen kehräsi rukilla lankaa. Viikonlopun aikana Pomonan pihassa nähtiin tervanpolttoa. RautapyöräFordson pyöritti kivimurskainta, jonne Jukka Kivelä heitteli suurempia kiviä. Pekka Kolu lähetti perinneajoihin osallistuvat kisailijat matkaan heinähankoa heilauttamalla. Markku Rantala ja Mika Värelä kyntivät ja äestivät lapiorullaäkeellä Pomonan pihapiirissä olevaa peltoa. Kuskina Jani Siltala. Valmet 20 kuljetti yleisöä metsäreitillä. Yleisö pääsi tutustumaan viikonlopun aikana hirsirakentamisen saloihin. Ulos ne tulivat sepelin muodossa. Nähtävillä oli myös itse värjättyjä lankoja sekä koiran karvasta tehtyjä käsitöitä. Kilpailijat otettiin vastaan ruutulipulla. 39
Lehmunen ja Heinonen päättivät lyödä hynttyyt yhteen ja tehdä Lehmusen höyrykoneesta ja Heinosen veneestä höyryveneen. Myös höyryvisseli löytyy 4–5 solmua kulkevasta höyryveneestä. Vene painaa alle 1 000 kiloa. Jani Siltala (oikealla) ja 3. Projekti valmistui vuonna 2010. Heinonen omistaa myös suuremman laivan, jonka kanssa tulee seilailtua enemmän. Kylkikolhunsa se oli saanut todennäköisesti romuliikkeessä siirtämisen yhteydessä. Markku Rantala (keskellä), 2. Heinonen maalasi sen alkuperäisen väriseksi. 40 SUUR-JÄMSÄN PERINNEPÄIVÄT JA -AJOT. Veneen runko löytyi Kuusakosken romuliikkeestä. Rastilla piti etukäteen arvioida ajamansa traktorin kääntöympyrän ulkohalkaisija renkaiden ollessa linkussa. Höyrykattila on veneen painavin osa, ja sen Heinonen teki itse. Viimeisellä rastilla Jere Värelä esitti kinkkisiä kysymyksiä Farmalliin liittyen. Matkan pituudesta riippuu, paljonko puita kannattaa varata mukaan. Pentti Hirvonen (vasemmalla). Veneessä on yksi kulkuvalo sekä sivuvalot eteen ja taakse. Ilmeisesti entinen omistaja on pitänyt venettä katoksen alla ja romuliikkeeseen vietäessä se on mahdollisesti ollut vielä virheetön. Heinosen mukaan vastaavanlaisia keskimoottoriveneitä oli monella vesistöllä vielä 1920-luvun kieppeillä. Tuomas Pitkäniemi antoi Paavo Kolulle tehtävänannon traktoritaitokilpailun kolmannella rastilla. Heinosen höyry Y ksi nähtävillä ollut harvinaisuus oli jämsänkoskelaisen Matti Heinosen höyryvene. Arvion jälkeen mitattiin todellinen halkaisija ja laskettiin niiden erotus. Viikonlopun ajan Matti Heinonen esitteli venettään. Vuosimallin 1906 vene on tehty pellistä niittaamalla. Painekattilaan saadaan kymmenen kilon paineet. Viitisen vuotta höyryvene oli kaksikon yhteisomistuksessa, ja sen jälkeen Lehmunen luopui osuudestaan. Päiväretkiä varten veneen eteen on tehty säilytystilaa. Veneessä on kaksipisteohjaus, eli sitä voi ohjata perästä ja sivussa olevasta ratista. Veneen alkuperästä ei Heinosella ole kuin olettamuksia. Heinonen on ajellut veneellään pieniä ajoja ja parhaimmillaan kyydissä on ollut yhtäaikaisesti seitsemän henkeä. Mika Värelä antoi ohjeita kisan ensimmäisellä rastilla. Ari Järvinen lähetti traktoritaitokilpailun osallistujat matkaan. Traktoritaitokilpailun kolme parasta: 1. Heinosen mukaan venettä on helppo hallita, ja se tuhisee ja puhisee kuin isompi höyrylaiva. Höyrykoneen on Timo Lehmunen löytänyt Oulusta
Delmag tarvitsee ensin ryypyttää. Talkooväellä riitti kiirettä. Kahvipannu, kaasugrilli ja soppatykki olivat koko viikonlopun kuumina. Markku Rantala esitteli junttakoneen toimintaa. Männän päälle on ensimmäisenä kaadettava seos, ja sen jälkeen se on sytytettävä peukalokäyttöisellä magneetolla. Maamoottoreita oli nähtävillä monta eri mallia ja niiden käynnistämistä pääsi seuraamaan sivusta. Traktorikentällä oli nähtävillä nelisenkymmentä traktoria Pekka Kolu herätteli Fordsonia liikkeelle kampikäynnistyksellä. Kahvia, lettuja ja leivonnaisia oli myös tarjolla. Juntta täräyttää P erinnepäivillä suurta kiinnostusta herätti muun muassa Moottoriklupin omistama bensiinikäyttöinen Delmag-junttakone, jossa ei ole ollenkaan kampiakselia. Oletuksista poiketen Delmag ei pidä kovaa pörisevää moottorin ääntä. 1950-luvulla sellaisia oli vielä paljon käytössä. Joka kerta, kun juntta putoaa maahan, sille on annettava uusi kipinä. Kun männän päällä räjähtää, juntta hyppää ilmaan ja mäntä painuu alas. Mutta kun se putoaa maahan, maa tärähtää laajalla alueella. 5/2023 41
kerran. Masiinameeting 4.6. Tapahtuman pani pystyyn Wanhat Masiinat ry 18. Sateen vaarasta huolimatta Työtehoseuran aikuiskoulutuskeskuksen pihapiirin alkoi täyttää rompetori lukuisine myyjineen. NURMIJÄRVI Kevätjuhlien jälkeinen sunnuntaiaamu Nurmijärven Rajamäellä alkoi säiden suhteen epävakaissa merkeissä. 42. Teksti ja kuvat: Anne Ronkainen Avauskuva. Autokenttä alkoi tasaiseen tahtiin täyttyä, pari maamoottoria putputtaa ja muutama traktorikin löysi oman paikkansa tapahtuma-alueelta. Rompetorilla riitti myyjiä ja kiertelijöitä, vaikka sää olikin melko epävakainen
Viime kesänä Zetor sai alleen leikkuupuimurin vanteet ja isommat renkaat. Projektin alkuajankohta sijoittui juhannukseen, kun Saarela alkoi irrotella siitä osia vähän kerrassaan, kunnosti ja kasasi. Ford on lähes alkuperäisessä kunnossa, ja se on ollut Rautojalla viitisen vuotta Työtehoseuran aikuiskoulutuskeskuksen pihalla oli pari maamoottoria. Moottori oli jäätynyt, mutta kaupan mukana tuli varamoottori, josta puuttuivat sivuja pohjaluukku ja sitä oli pyöritetty sadan metrin verran perälevyllä. Vuonna 2005 Saarela hankki Koskenkorvalle uutena ostetun Zetorin romukuntoisena Rantsilan Matinkylästä. Keravan ja traktorin silloisen sijainnin väliä edestakaisin ajaessa kilometrejä tuli hyvin mittariin, 540 suuntaansa. Projekti oli ajokunnossa jo samaisena syksynä. Wickströmillä jauhettiin jauhoja ja Olympialla tehtiin päreitä. Varamoottorin joka paikka oli multaa täynnä Saarelan aloittaessa traktorinsa ehostuksen. Saarelan mukaan uudet vyörenkaat tuntuvatkin ajaessa joustavammilta. Yleisö sai traktorikyydin alueelle sekä takaisin parkkipaikalle. Saarelalta löytyvät itse tehdyt halkomaruuvi ja peräkauha, mutta toistaiseksi niille ei vielä ole ollut käyttöä. Hannun Zetka H annu Saarela ajoi Keravalta Rajamäelle vm 55 Zetor 25 A:lla. Hannu Saarelan hieno Zetor tuli Keravalta Rajamäelle ajamalla. Zetor on Saarelalla harrastuskäytössä, ja hän kiertää ajamalla lähialueilla järjestettävissä tapahtumissa. Jussi ja Tinni Rautoja tulivat tapahtumaan Järvenpäästä vuoden 32 Ford V8:lla. Kampiakseli hiottiin Keravalla, laakerit tehtiin Seinäjoella ja maalaamisen Saarela suoritti itse. 43
Viime vuonna jo kuitenkin järjestettiin tämä tapahtuma. 44. T apahtuman taustalla häärivää Koljonvirran Vauhtipyörä ry:tä on viimeiset pari vuotta vetänyt puheenjohtajana Esko Turunen. Tämän Suomulla vuonna 2002 perustetun kerhon näyttelyrivissä oli kerhon jäsenistön omistamia ja kunnostamia, nykysilmälle eksoottisia ja paremminkin perämoottorimerkkeinä tunnettuja kelkkoja, kuten vuoden 1970 Mercury 250 ja Johnson Skeeter vuodelta 1968. ”Pari vuotta jäi koronan tähden väliin. Traktorin ajotaitokokeessa miteltiin tarkkuusajotaidossa, muun muassa hivuttamalla traktoria mahdollisimman lähelle merkkikeppiä tai kahden tynnyrin väliin. Perinnettä siis on jo perinnetapahtumallakin. Teksti: Kauko Ollila Kuvat: Tuukka Erkkilä Sawolaesta konepäewee 27.–28.5. IISALMI Koitti taas se toukokuun päätteen viikonloppu, jolloin Koljonvirran leirintäalueella Iisalmessa sai osakseen sielunmuonaa Sawolaesten Perinnekonepäewien merkeissä. Tämän 21. Jari Kuokkasen moottorisahataide on kerrassaan mahtavaa. Jos kahdella tällaisella ajorastilla pärjäsikin, piti kolmannella kaivaa ämpäristä sopivat pyöränmutterit kolmeen erilaiseen kuorma-auton tai perävaunun pyörännapaan ja tietysti kelloa vastaan. Pienikin hipaisu esineeseen aiheutti hylkäyksen. kerran pidetyn tapahtuman lauantaipäivä tarjosi parhaat mahdolliset taustat sään puolesta, joskin sitten sunnuntaina tihuutti vettä ja väki oli vähäisempää. Ensimmäinen oli vuonna 2001”, hän kertoo. Tämän vuoden uutuutena oli yhä laajeneva Veteraanikelkkakerhon osuus usean varttuneen ja harvinaisen kelkkamallin kanssa
Ämpäristä piti kaivaa sopivat mutterit kolmeen erilaiseen pyörännapaan ja mahdollisimman sukkelasti. Tapahtumaan on aina kuulunut paljon työesityksiä ja yksittäisten käsityöläistaitureiden näytöksiä sormitaidoistaan. Ponsse & Ponsse. Lauantaipäivän sää suosi, sunnuntain sade taas verotti kävijämäärää. Esimerkiksi Naapurin Kaisa on esitys, joka putoaa perinnetapahtumayleisöön kuin hohtimet kaivoon. Nyt mielenruoka ulottui myös hengenravintoon, sillä paikalla konsertoi kahteen kertaan Nilsiän pussihousukerhon lauluja soitinryhmä. Etualalla alkupään kuormakone, joka on valmistajansa entisöimä ja sen omistuksessa. Onneksi mukana ei ollut niin sanottuja perskierteisiä eli vastapäivään kiristyviä muttereita. Lincoln Continental ja tyylin mukainen häkäpönttöratkaisu viimeisen päälle toteutettuna. Menossa on traktorin ajotaitokokeeseen kuulunut rasti. Takana Metsäkone Jauhiaiset Oy:n uudempi Ponsse S10. Jani Turusen Dextan koppisovitus on sopusuhtainen, mitä aina ei pienen traktorin ja turvahytin kohdalla voida sanoa. Otto ja Pekka Ryhäsen Super Major County on lähes uimakykyinen näillä kellukkeilla. Mutta vaikeusastetta oli riittämiin muutenkin. 45. Kisan voitti Juhani Mäyrä, muita palkittuja olivat Markku Rajala, Risto Kämäläinen ja Jani Turunen. Vesa Mikkonen omistaa. Sekä tietysti rompetori. Muu näyttelykoneistus edustaa kattavasti menneiden vuosikymmenten maatalouden vetovoimaa
Edessä Datsun 1000, takana Chevrolet Impala, japanilainen ja amerikkalainen näkemys saman aikakauden henkilökuljettimesta. 46 SAWOLAESET PERINNEKONEPÄEWÄT. Ajotaitokokeen kermaa. Punainen Porsche Standardkin olisi laatunsa puolesta voinut, mutta tehtaalta loppuivat hermot kesken. Näin erilaisia ne silloin olivat. Vasemmalta Markku Rajala, Risto Kämäläinen ja Jani Turunen, sitten voittaja Juhani Mäyrä, oikealla järjestävän seuran Esko Turunen Ari ja Taito Kainulaisen Ford FK eli Ford Köln vuodelta 1959 on ilo silmälle ja tarjoaa 120 hevosta Roots-kompressorilla varustetusta 4,2-litraisesta kaksitahtidieselistään. Kirjoittajan lapsuudessa nämä olivat aina sinisiä. Veteraanikelkkakerhon rivissä oikealla musta vuoden 1970 Mercury ja seuraavana istuva Johnson vuodelta 1968 ovat merkkeinä paremmin tuttuja perämoottorimarkkinoilta. Tämän kuvan vihreä ja sininen eli Zetor 25A ja Fordson Super Major jättivät syvät tassunjäljet suomalaisten työmaihin ja muistoihin. Vuoden 1965 MAN HA 450 4x4:n 5,9-litrainen diesel lennättää halkokuormaa 150 hummalla.
Supermarket.fi Alk.. Lähde mukaan Euroopan suurimpiin kuuluvaan keräilijöiden ja mobilistien tapahtumaan! Kyytiin pääsee reitiltä: Keuruu – Jyväskylä – Jämsä – Tampere – Helsinki Tarkempi matkaohjelma ja varaukset: www.matkamakela.. Mannheim Veterama 10.–16.10 2023 Hinta 850 € /hlö 37 90 14 90 8 00 8 90 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2010 alkaen. Vanhat Koneet parkkikiekko Suuri Valmet -traktorikirja Upea 216 sivuinen valokuvakirja. Matka Mäkelä Oy Mäntymäentie 26 42700 Keuruu Puh. 0207 438 310 Varaukset ja lisätiedot: www.matkamakela.. Viipale mediat mediat Klikkaa ostoksille konemiehen verkkokauppaan! www.supermarket.fi Legendaarinen Vanhat Koneet -lippalakki Vanhat Koneet pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä. Huolehdimme kaikista matkanjärjestelyistä puolestasi! Hintaan sisältyy tilausajokuljetus, laivamatkat ja majoitus kahden hengen hyteissä/huoneissa, hotellimajoitus aamiaisella matkaohjelman mukaisesti sekä kahden päivän premium-messulippu. Kaupan päälle avaimenperä. | 0207 438 310 Voit kierrellä tapahtumassa 2 päivää ja upouusi kärrymme takaa, että isotkin löydöt mahtuvat mukaan
Taitavan ennakkosuunnittelun ja sujuvan liikenteenohjauksen avulla autot saatiin sopimaan kentälle näyttäviin rivistöihin. Kiteeltä lähdettiin liikkeelle neljässä noin parinkymmenen auton ryhmässä ensimmäiselle vajaan sadan kilometrin osuudelle Punkaharjua kohti. Metsämuseo Lustolle saavuttiin Punkaharjun museotietä pitkin. 48. Olavinlinnan keikka 16.–18.6. Noin kolmen tunnin mittaisella tauolla ehti mainiosti myös opastetulle kierrokselle Galleria Aseman Taidelaiturin näyttelyyn Luston naapuriin. Ajoon oli ilmoittautunut etukäteen 97 ajoneuvokuntaa. Museolla ajon osallistujille oli tarjolla lounas sekä vapaa tutustuminen metsämuseon mielenkiintoiseen näyttelyyn. Puolivälin paikkeilla pidettiin yksi jaloittelutauko. MB L3000 D on vuodelta 1940. Veekmastiehöylätehtaan pihapiiri tarjosi mainion ympäristön, jossa autot saatiin helposti ryhmiteltyä valmistusvuosikymmenten mukaan. Mäntyharjulainen Juhani Pietikäinen oli tällä kertaa ottanut komeasta kokoelmastaan ajoon runsaasti varustellun 1968 Scania-Vabis LBS 7642S:n. Keikan vanhin auto oli Olavi Nenosen Mersu vuodelta 1940, ja tuorein kalusto oli 1990-luvun alun tuotantoa. KITEE–PUNKAHARJU–SAVONLINNA Veteraanikuorma-autoseuran perinteinen kesäkeikka ajeltiin tällä kertaa Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon maisemissa. Kalusto jäi kentälle sunnuntaiaamuun saakka, ja yleisöllä oli vapaa pääsy katsomaan nostalgista raskaan kaluston näyttelyä. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Olavi Nenonen kiinnittää ajokylttiä keikan vanhimman auton keulaan. Punkaharjulta matka jatkui vielä 35 kilometrin verran Savonlinnaan Heikinpohjan kentälle. P erjantaiaamuna komea kattaus menneiden vuosikymmenten kuormureita kokoontui lähtöön Kiteelle. Samalla tilavalle piha-alueelle muodostui kiinnostava autonäyttely parin tunnin ajaksi. Ryhmät lähtivät liikkeelle parinkymmenen minuutin välein
Suurimman määrän ääniä keräsi Raimo Juutilaisen 1960 bulldogBedford. Bussi-Groupille Enonkoskelle. Paikan päälle kerääntyikin paljon entisiä kuljettajia ja kuorma-autoista kiinnostunutta yleisöä. Kuopion liikenteen Volvo kulki myös lauantaina tunnin välein kuljettaen vetkulaisia majoituspaikan, Heikinpohjan kentän, sataman ja Olavinlinnan väliä. Jyrki Knuutisen kuittipelinä oli 1973 valmistettu, alkuperäisen kaltaisiin Kuopion Liikenteen väreihin maalattu Volvo B 58-60/6000. Onnikat mukana S LHS:n bussit olivat kuljettamassa vetkulaisia Savonlinnassa. Gardnerin moottorilla varustettu malli on ainut 16 auton erästå säästynyt yksilö”, Räisänen esittelee. Näillä Suomi kuljettaa. Sunnuntaina tutuksi tulleella museobussikyydillä pääsi Casinolta Heikinpohjan kentälle käynnistelemään omaa autoa kotimatkaa varten. Etualalla Polvelan Matin vastavalmistunut Volvo, joka saadaan myöhemmin tarkempaan syyniin. Saman liikennöijän Kabus kuljetti halukkaita kahdessa erässä varaosien hankintaan raskaan kaluston purkaamolle J.V. Autot pysäköitiin tiiviiseen asetelmaan Metsämuseo Luston takapihalle tauon ajaksi. Kaksi Linja-autohistoriallisen seuran bussia kuljetti osallistujia Heikinpohjan kentältä majoitukseen kylpylähotelli Casinolle. Välillä Jaakko oli yrittäjänä mutta palasi eläkepäivinään samojen bussien pariin. Lauantaina aamupäivällä oli myös mahdollisuus tutustua Savonlinnaan kaupunkikierroksella S. Noin kolme miljoonaa kilometriä ajettu ja Lahdessa 1990 rakennettu Kabus on alunperin tehty pikavuoro-autoksi. Lavikan Jyry Volvon vieressä kantoi nätisti kunnostettua Fiskars-kuormaajaa. ”Marraskuussa 1973 vein vasta valmistununeen Volvon katsastukseen. Piikkiöläisen soraliike Lehtovaaran Sisun lavalla kulki epäilemättä tuleva museoauto. 49. Yleisöäänestyksen suosikiksi nousi Raimo Juutilaisen bulldog-Bedford vuodelta 1960. Räisäsen ajokkina oli niin ikään Kuopion Liikenteen auto. Lauantai huipentui keskiaikaisiin pitoihin ja palkintoseremonioihin Olavinlinnassa. 45 vuoden päästä tein autolle takuukorjauksen”, Räisänen naurahtaa. Kosonen Oy:n bussin kyydissä. Räisänen kertoo rakentaneensa aikoinaan busseja 20 vuotta Varkaudessa. Kentällä käytiin monta mielenkiintoista keskustelua menneitä työvuosia ja ajettuja keikkoja muistellen. ”Jaska on Varkaudessa entisöinyt tämän ja pitänyt kunnossa”, Knuutinen mainitsee ja viittilöi Jaakko Räisäsen suuntaan. ”Tämä Kabus on harvinaisuus. Savonlinnassa yleisö sai äänestää suosikkiaan
Teksti ja kuvat: Mika Rassi Visseli ilmoittaa masinistin kahvihetkestä. 50. Tavattiinpa kiintoisia vanhoja uutuuksiakin, kuten kylän puuhaporukan hankkima ja kunnostama Kullervo-lokomobiili. Alapään kuumuudessa 16.–17.6. YLISTARO Ylistaron Alapään nuorisoseuralla nautittiin tänä vuonna rompparija perinnekonetapahtumasta hellesäässä molempina päivinä. Paikalla oli tuttuun tapaan pärehöylää, kotitarvemyllyä ja maamoottoreita
Omistaja kertoo, että traktoria ei ole entisöity vaan radikaalisti kunnostettu esimerkiksi ohjauksen ja nostolaitteen osalta. 51. Jarmo Tuuri pani koivua klapeiksi. Jukka Heiskan Super Major on lokakuulta 1964 eli mallin viimeisiä. Matti Keskiniemi takoi terää puukkoon. Saman verstaan vuosikymmenten takainen katkaisijahalkoja oli Alapäässä näytöskäytössä. Päivätyökseen seppä takoo koodia näppäimistöllä. Tämän vuoden toisessa numerossa kävimme jokelalaisella Vuorenteko-konepajalla. Minna ja Ari Karhunen olivat liikkeellä vuoden 1928 Chevrolet’llä. Letukka on hatunnosto entisaikain autoilijoiden veronkierrolle: kun henkilöauton kori katkaistiin ja tehtiin perään lava, siitä tulikin hyötyajoneuvo. Tervanpoltto kuului ensi kerran Alapään ohjelmaan. Ari on koonnut auton haalimistaan osista ja rakentanut sitä usean vuoden ajan. Hommaa veti kurikkalainen Matti Ylisaukko-oja, jonka tekemää tervaa oli myös kaupan. Ei ole harrastus liian lähellä ammattia. Vilkut Ari lisäsi taakse oman ja emännän turvallisuuden tähden, vinkkarit kun eivät nykyihmiselle kerro kääntymisaikeista mitään. Käydäänpä joskus Jukan tykönä ja tutkitaan traktoria silloin tarkemmin
”Mäntä on uusi, eräs laihialainen aseseppä teki sen. Yhdestä Zetorin mallista saatiin 110-milliset männänrenkaat. Tuliputket ovat kaikki uusia. Rekisterinumeron K8209 tunnistavia pyydetään ilmoittautumaan Alapäähän. Konepumppu ei ole alkuperäinen vaan edellisen omistajan rakentama ja höylääjien asentama. Myös luistin käyttötangon höylääjät ovat tehneet. Perjantaina se oli oikutellut niin, että tarvittiin käsipumpun käyttäjää, mutta lauantaina pumppu teki työnsä kuten pitikin. 52. Veikko kertoi, että höylääjät huhkivat Kullervon kimpussa koko talven keskiviikon kerhoilloissaan. Veikko Punkari oli yksi koneenkäyttäjistä, jotka myös vahtivat, ettei yleisö polta itseään. Pian lienee edessä ensimmäinen katsastus sitten vuoden 1946. Kullervon historia ei ole tiedossa. Veikko Punkari lämmitti ja käynnisti Kullervoa lauantaiaamuna. Kullervon entistys on kesken, mutta kone kuitenkin käy. Savupiipun luovutti Jaakko-kuivuri. Kone on vuodelta 1907, ja sen on valmistanut Kullervotraktoreista ja -puimakoneista tuttu Turun Rautateollisuus. Ja sai siinä vähän jutellakin erikoisesta koneesta. Pitää Oraksen muovisia osia kadottaa ensi talven aikana”, Veikko puhelee. Höylääjät alkoivat lauantaina lämmittää Kullervoa seitsemän aikaan aamulla, ja yhdeksän maissa se pantiin käymään. Höylääjien höyrykone K yltymättömät ja intohimoiset Alapään höylääjät hankkivat viime syksynä Savon maalta viiden hevosvoiman Kullervo-lokomobiilin. Mutta aika tietenkin loppui kesken
0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi LAUKAAN TUPASWILLA PERINNEPÄIVÄT 26.–27.8. Deeren Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, JD oheistuotteet ja öljyt, ja Castrol öljyt. Rekisteröidy veloituksetta: maxpo.fi 8 90 Edelliset numerot alkaen Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2010 lähtien. Maxpo on vuoden tärkein kohtaamispaikka, kun kyse on hankinnoista tai maansiirtokoneiden uutuuksista. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. klo 10–17 www.tupaswilla.fi Ränssintie 5 41370 Kuusa Laukaa Maarakennusja ympäristönhoitokoneiden suurtapahtuma Hyvinkään lentokenttä 31.8.–2.9.2023 Mediayhteistyössä: MISSÄ TYÖ, SIELLÄ KONE Maxpossa kohtaavat konealan ammattilaiset kaikissa kokoluokissa. Konehuolto T. Konemiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Vanhat Koneet -lehden ystäville: www.supermarket.fi
Auto on leimattu reilu vuosi sitten, mutta Mikon mukaan se on vielä kesken. Keskikulutus maantiellä pitäisi saada alle kolmenkymmenen litran tuulettimen vaihdolla ja muutamalla muulla kikalla. Tällä kertaa retkeen kuului myös tehdasvierailuja, mutta pääasia oli yhä leiriytyminen, safari ja kiihdytyskisat Menkijärven lentokentän alueella. 54. Volvon paripyörävanteista tehdyt pyörät vaativat vielä hieman säätöä, sillä viidenkympin vauhdissa Gaz loikkii kuin gaselli. Kenties tutustumme autoon paremmin jossakin tulevista numeroista. Vanhan armeija-auton kai pitäisi olla vihreä, mutta Mikko syyttää kylähulluuttaan värivalinnoista. Moottorimarssilla 9.–11.6. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Jos pulla-Uaz pettää kesken matkan, safaria voi jatkaa Tunturilla. Toinen uusista tuttavuuksista oli Mikko Miettisen Gaz-66 vuodelta 1975. Mukana oli pari uutta ajoneuvoa, jotka osoittivat, että armeijakaluston kanssa pelaaminen ei tunne rajoja. ALAJÄRVI Armeijakaluston harrastajat kokoontuivat taas kesäkuun alussa EteläPohjanmaalla
Pelkkää runkoa Toni rakenteli vuoden päivät, ja koko hankkeessa vierähti nelisen vuotta hitaaseen työtahtiin. Samasta elinluovuttajasta Toni sovitteli myös katon Dodgen päälle. Runko on yhä Dodge WC-53:n, mutta esimerkiksi moottori on Cumminsin turbodiesel ja vaihteisto Dodge Ramin automaatti. ”Vähän hävettää sanoa, että siinä on jotain Kiasta”, Hautala hekottaa. Noin neljän tunnin safari kulki Menkijärven sota-alueen maastossa ja vähän kauempanakin. Kardaanit ja akselit ovat Ramista nekin. ”Pienissä määrissä nautittuna homma pysyi mukavana.” Matkantekokin käy mukavasti niin maantiellä kuin maastossa, kun autossa on coilover-jousitus ja Vintage Airin suurin ilmastointilaite. Kaliforniasta hankittu huonokuntoinen aihio vaati paljon peltitöitä. Toni on tosin rakentanut auton läpikotaisin uudestaan. 55. Jäähdyttimen kannatinkumit ovat pappa-Tunturin tankin kannatinkumit. Mutta on siinä muutakin kierrätysosaa. Muun muassa helmat ja lattia on tehty uusiksi. Ryhmänmentävä T oni Hautala oli liikkeellä vuoden 1942 sota-Dodgella. Auto on alkuperäisen tapaan seitsenpaikkainen, mutta istuimet on otettu Kian tila-autosta
Tanskalais-ruotsalainen Gremo aloitti metsäkoneiden tuotannon 60-luvun lopussa. Veteraanitreffien koneanti oli monipuolinen. Maatalouskonesektorin parasta antia olivat muistoja herättävät traktori-työkoneyhdistelmät. Suomalainen kävijä saattoi hämmästellä vapaata alkoholin anniskelua Tanskan tyyliin ilmaisine ginimaistiaisineen. kerran. Kuorma-autoista Scaniat ja Volvot olivat luonnollisesti parhaiten edustettuna. Teksti ja kuvat: Aulis Lassila Konekulttuuria tanskalaiseen tapaan 27.–29.5. 56. GRÆSTED, TANSKA Tanskan masinistiväki kokoontui helluntaiviikonloppuna Sjellantiin, missä järjestettiin kolmipäiväinen Græsted Veterantræf. Konekulttuurin juhlat järjestettiin 25. Cranab 3010 -kuormaimella varustettuun TT8 H -kuormatraktoriin saattoi mättää kahdeksan tonnin lastin. Rivistön kiinnostavin juhta oli tanskalaisen autorakennushistorian valopilkku, hienosti entisöity Triangel. Suomenkin pelloilla nähdyt Nordstenja Stegsted-kylvökoneet, MF-, Welgerja Claas-paalaimet sekä hinattava JF-puimuri sykähdyttivät. T oukokuun lopulla Itä-Tanskassa yli kahtakymmentätuhatta vanhojen koneiden ystävää helli loistava sää ja välitön tunnelma. Kaikki pyörät vetävät; voimansiirto on hydrostaattinen. Juttuseuraa löytyi helposti, eikä haittaa vaikkei tanskan puheenparresta saa kiinni; englannin kielen taito on maassa hyvällä mallilla
57. Entisöity betoniauto on harvinaista herkkua, etenkin kun alustana on Bedford TK. Tilaisuutta mainostettiin lajissaan Skandinavian suurimmaksi. Ruotsalaisilla saattaisi olla tähän eriävä mielipide, ja jos tarkastelua laajennetaan Pohjoismaihin, on Suomen Rauta & Petroli masiinatarjonnaltaan isompi ja tasokkaampi tapahtuma. Perheen pienimmille oli järjestetty runsaasti tivolihuveja. Lisämausteena tarjolla oli surmanajoa ja veteraanijunan kyytiä. Brittivalmisteinen Allis-Chalmers D272 oli 1957 esitelty jatkokehitelmä jo ikääntyneestä D270-mallista. Ainakaan sunnuntaina ei alueella tullut vastaan suomalaisia autokuntia, mutta ehkä ensi vuonna toukokuun 18.–20. Opel Blitz -saniteettiauto kuului rekvisiittaan. Volvo BM Bison 470 oli aikansa suurtehotraktori. Myös autoja jenkkiautokentillä riitti paljon nähtävää. 70-luvun alun eleganssia tarjoilee HanomagHenschel F45. Perävaunulla liikahtaa järeämpikin tukki. Bolinder-Munktell 230 Victorin tekniikan ja ÖSAn valmistamien Alfta-telaketjujen yhdistelmä mullisti puunkorjuun. 73 hevosen Bisonin ilmestyminen pihaan vuonna 1959 saattoi aiheuttaa naapurikateutta. Ehkä hivenen yllättäen esillä oli myös metsätyökoneita ja moottorisahakokoelma, jonka esittelijä vakuutteli, että hommia riittää. Kokonaisuutena kattaus oli juuri sopiva päiväannos, kiinnostavien ajopelien yksityiskohtiin ehti hyvin tutustua. Vuosikerran 1925 Ford TT -kuorma-auton osana oli rahdata Faxe-panimon olutta janoisille tanskalaisille. Sotaosastolla nostalgisoitiin Saksan miehitysaikaa puolitosissaan. Vuonna 1957 esitelty Bamse on pohjoismaalaisten metsäkoneiden kantavaari. MF 35 ja Fordson Dexta menivät ohi vasemmalta ja oikealta. päivinä Græstedissä liehuvat myös Suomen liput
Kolmisylinterisen 195-hummaisen ahdetun dieselin roolina oli grillivartaan pyöritys. Volvo BM:n viimeiseksi jääneen 2000-malliston vähäväkisin oli 2200. Sarvitraktoreistaan ehkä paremmin tunnetun Bungartzin 13 hepan T5-malli sinnitteli tuotannossa kolmella vuosikymmenellä vuoteen 1972 saakka. Vetokoneena Kramer. Nordsten-kylvökoneita valmistettiin Græstedin tienoilla Hillerødissä. County Super 4:n pätevänoloiselle metsävarustukselle on ollut käyttöä. 58 TANSKAN VETERAANIKONETAPAHTUMA. Frijsenborgin kartanossa humisevat yli 6 000 hehtaarin metsät. Nelipyttyisessä 56 hevosvoiman moottorissa lukee Perkins. Aabenraa Motorenfabrik valmisti Callesenmoottoreita sadan vuoden ajan viime vuosituhannen loppuun asti. Nuffield 10/42:n perässä on Claas LD100 -paalain. Voimansiirron valmisti IHC. Græstedin veteraanitreffien ehkä parasta antia olivat hienot traktori-työkoneyhdistelmät
Englantilainen Sentinel Waggon Works valmisti ja kehitti höyrykuorma-autoja vielä 40-luvulla. David Brown 885 on valjastettu Stegsted-kylvökoneen eteen. Kymmenjalkainen MS910 oli tehokkain JFpuimuri. Silppurilla varustetun JF:n tehontarve on 65 hevosvoimaa, joten John Deere 3130 pärjää tehtävässään hyvin. Vääntömomenttikäyrän lakipiste on 1 900 newtonmetrin kohdalla. Ruotsalaisvalmisteiset kuormaautot olivat luonnollisesti hyvin edustettuina. Iveco Turbostar 19042 pääsi kilpien väliin Italiassa vuonna 1992. Ahdettu V8 tahkoaa 420 hevosen voimalla. SuperSentinel Tractor vuodelta 1924 järjesteli junanvaunuja Teignmouthin satamassa 60-luvulle saakka. Sympaattinen Tempo Matador I on oiva harrastevempeleiden kuljetin. Huomaa puimurin mataluus: viljasäiliö on sijoitettu traktorin taakse. Volvo Starken mallinimen lupauksen lunastaa kuusipyttyinen 95 hevosen D-47diesel. 5/2023 59. Juuttien maassa se entisöitiin Jens Werner Nielsenin kuljetusliikkeen väreihin 2010-luvun lopulla. Sakemannin konepellin alta löytyy yllättäen Austin A55:n 1,5-litrainen bensakone
Mikko Virsu on Elimäen Vähämoisiossa ajoneuvoja konekorjaamoa pyörittävä yrittäjä. Kaikkea muuta kuin eläkeläisen näköinen on Mikko Virsun huolella entistämä Sisu A45 vuodelta 1972. Yksinyrittäjän hommaa tämä on.” Teksti: Kauko Ollila • Kuvat: Kari Mattila Mikko Virsu Korjaamoyrittäjyys on muuttunut kolmessa vuosikymmenessä, mutta laadukas palvelu ei. Omalla ajallaan on hän nostattanut näitä militäärilaitteita. KORJAAMOYRITTÄJÄN MUUTOSMATKA E limäkeläisen maalaistalon talouskeskuksen pihanäky on unenomainen. Valmistetaanko Sisun protoja, takavuosikymmenten legendaarisia maastokuormureita edelleen. Ja mistä nuo kaksi muuta kiiltävää inttikulkinetta ovat putkahtaneet. 60. Mikko Virsun tehdasuusilta näyttävät armeija-ajokit kuvastavat mestarin asennetta työhön. ”Se puoli lähti tavallaan tuosta protosta, mutta varsinaisesti en ole mikään militääriharrastaja. Vieraita ei ole töissä, mitä nyt joskus harjoittelijoita ammattikoulusta. Asiakaskunta on melko laaja ja onneksi vakiintunut. Ei sitä häpeä samalla pihalla paistatteleva tela-ajoneuvo, Nauha-Sisu eli Nasu eli virallisemmin Sisu NA-140BT, eikä nosturilla ja 16 tonnin vaihtolavalaitteilla varustettu neli akselinen Sisu M168, loppupään Niittikoppi vuodelta 1983. ”Maaseudun laitteita laidasta laitaan, myös kauempaa. Työtä on kaikki mikä pörisee Mikon varsinainen sepänhomma on koneitten ja laitteiden, pääasiassa autojen mutta myös moottoripyörien, mönkijöiden, ruohonleikkureiden, traktoreiden ja kuorma-autojen huoltoa ja korjausta. Mikon työmaata on kaikki moottoroitu kalusto, jota Kymenlaakson suunnan teillä, mailla ja mannuilla liikuskelee. Ne olivat kuitenkin hiukan liian käytettyjä. Hain reilut kymmenen vuotta sitten kolmeakselista vaihtolavalaitteilla varustettua Scaniaa. Neliakselinen Sisu tuli vähän vahingossa, mutta soveltui hyvin painavamman kuljettamisen tarpeeseen”, Mikko kertoo
Vuonna 1970 syntynyt maatilan poika Mikko palveli varusmiehenä Kouvolan varuskunnassa 3. Mutta alkuperäistä kaavaa noudattaen ne kaikki on kunnostettu.” Projekti jos toinenkin Mikko Virsun tekemisen ydin on pikkuhiljaa laajentunut korjaamokokonaisuus, jossa on nyt lämmintä tilaa noin 300 neliömetriä. Sitten tuli lama, ja tyypillisellä kaavalla nuorimmat ruuvaajat pantiin pihalle. Ryhdyin suunnittelemaan korjaamoa. Vuoden 1957 Gaz 51 -kuormuri tarvitsee uuden sylinterikannen, mutta pajoittamista aloittaessa sekin ilmeni jarruttomaksi. Asepalveluksesta päästyään hän työskenteli hetken aikaa Auto-Salvassa Kouvolassa kuorma-autoasentajana. Paitsi että Nasun pintaan en maastokuviota halunnut vaan hillityn vihreän värin. Tai kun yhden potilaan osia joutuu odottelemaan, voi ruuvata toista. Alussa esitellyt Mikon SA-ajoneuvot näyttävät juuri tuotannosta tulleilta. Ne ovat oikeastaan välttämättömyys Mikon tekemisen tavassa. erillisessä autokomppaniassa. Eihän niille tarvitse merkkihuollon ulkopuolella juuri mitään tehdä”, summaa Virsun Mikko. ”Raskaskoneisiin kuten kaivureihin tarvitsee koskea vain harvoin, ne ovat aktiivikäytössä ja aina kunnossa. Sen laitteistoihin kuuluu kaksi ajosiltanosturia, yksi kaksitolppainen nostin ja yksi auton matalanostin. No kyllä vaan, ja pienimuotoista viljelyä harjoittaneen kotikonnun tilakauppa tehtiin pian. Ne eivät vaikuta varsinaisen entisöidyiltä vaan uusilta. Kouvolan ammattikoulussa ajoneuvoasentajalinjan käynyt Mikko oli hetken työttömänä. KORJAAMOYRITTÄJÄN MUUTOSMATKA Mikon eetos on, että kaikenlaisia laitteita otetaan vastaan ja kuntoon ne pistetään. Konepuolen työt ovat lähinnä maatalouskalustoa, mutta sielläkin alkavat laitteet olla aika uusia ja koneet liisattuja. Jokin harrasteprojekti on pakko jättää odottamaan, kun toisen asiakkaan ammattityökalu on ovella. Siinä rytäkässä vanhemmat tiedustelivat, onko pojalla mielenkiintoa ottaa kotitila huostaansa. Mikko Virsun Nasun ison konekopan alla on Roverin bensa-V8, jollainen voimalaite korvattiin Nasuissa myöhemmin GM:n dieselillä. Sitten löytyy iso ja pienempi sorvi sekä jyrsin, joilla syntyvät välttämättömät koneistukset vaikkapa puimurin akseliin. 5/2023 61. ”Tuumailin, että jotain muutakin omissa tiloissa tekemistä sitä voisi keksiä. Kuin vuosikymmenten takaa teleportatuilta! ”No jaa, olen koettanut tehdä ne omaa silmää miellyttämää, ja toivon mukaan muittenkin, lähes alkuperäistyyliin. Laveat tilat ja useampi nostin antavat mahdollisuuden vaalia useampaa projektia yhtä aikaa. Kesä–heinäkuun taitteessa 1994 oli tilakaupat tehty, ja elokuussa ilmestyivät ensimmäiset maksavat viralliset asiakkaat”, Mikko Virsu kertoo. Haastattelun aikaan näitä vähemmän kiireisiä ovat vuoden 1962 Kupla vailla jarruja ja elottomalla startilla
Mikko Virsun huolekas työnjälki näkyy hänen harraste-laitteissaan, jotka ovat komea näyte laadusta. 62 Seppiä ja mestareita Mikko Virsu. Tätä bensaversiota Nasusta valmistettiin vuosina 1986–1991. Mikko kertoo tehneensä laitteet lähes alkuperäistyyliin miellyttämään omaa silmää ja toivottavasti muittenkin. Uusmaalauksessa jäi pois maastokuviointi. Tarvittavat verhoilutyöt on Mikko tehnyt osin itse. Myös Nasun perävaunu on kunnostettu huolella. Uusi tulokas Mikko Virsun laivastossa on Nasu eli Sisu NA-140BT Roverin bensamoottorilla, jonka alkupiste on GM:n suunnitteluosastolla. Nasun ohjaamo on automainen rattipyörästä tapahtuvasta ohjauksesta alkaen ja vanhempaa protoa vähemmän työkalumainen
Henkilöautot, yrittäjien pakut ja muutamat kuorma-autot työllistävät eniten. Perinteiset koneremontit ovat matkan varrella jääneet lähes unholaan. 5/2023 63. ”Jos 3–4 tuntia hakee jotain sähkövikaa eikä sitä silti löydä, luonto ei anna periksi kirjoittaa laskua. Mikäli laite ei tule kuntoon, keskeneräisestä on huono laskuttaa.” Ei enää juuri moottoriremontteja Varsinaista huoltoautoa Mikolla ei ole. Minulla on yleismallin vikalukutai nollauslaite, jolla pääsee tutkimaan anturivikoja ja airbagin herjoja.” Vikoja on jäänyt myös selvittämättä. ”Vuosien saatossa sitä on oppinut, että jos ongelma todennäköisesti on jossakin sähkökomponentissa, nostan kädet pystyyn ja kehotan asiakasta menemään merkkihuoltoon. Joskus vain on sanottava ei. Täällä vartioin minä! Protoa on entistetty kahteen kertaan, sillä etenkin lavaa kiertävä U-palkki vaatii ruostumis-alttiutensa tähden ylläpitoa. Se sähkölaitteiden määrä Sitten on pienempiä maatiloja ja vanhempaa kalustoa, joille on hommaa kuten traktorinhuoltoa silloin tällöin. Jos jokin ajopeli on jäänyt maantielle, pääsee ainakin vierelle katsomaan, mitä kykenee tekemään ja vaikka hakemaan auton pois pientareelta.” Mikko Virsu on ollut korjaamoyrittäjänä kohta 30 vuotta. ”Perustekniikaltaan ne toimivat aika hyvin, mutta niiden lisälaitteet saavat toisinaan ihmeellisiä vaivoja. Mikon eetos on, että kaikenlaisia laitteita otetaan vastaan ja kuntoon ne pistetään. ”Aika vähän tarvitsee onneksi käydä keikalla, mutta on minulla Chevrolet pick-up -kevytkuorma-auto ja sen perään traileri. Mutta eikös kaikista autoista ole tullut sähköautoja jo ajat sitten, vaikkeivät ne liikkuisi lainkaan sähkön voimin. Varmistakoot vian syyn siellä, sillä ei 800 euron ohjauslaitetta kannata johonkin sähköjärjestelmään vaihtaa, jos vika ei olekaan siinä”, Mikko Virsu tähdentää
Takavuosien töitä olivat esimerkiksi liian kauan samoilla öljyillä ajettujen, kovalla käytöllä olleiden Toyota Hiacen moottoreiden täysremontit. Nykyään joutuu moottoreihin puuttumaan aika vähän, vaikka öljynvaihtovälit ovat jopa 30 000 kilometriä. Laadukkaiden käytettyjen ruotsalaisten puutteessa kohteeksi vaihtui armeijasävyinen Sisu M168 neljällä akselilla, 16 tonnin vaihtolavalla ja nosturilla. Sisäkalut uusittiin ja tarpeelliset kohdat koneistettiin moottorihiomossa. Toisaalta kaikki ruostekukkaset täytyy ottaa kiinni”, kertoo Mikko Virsu ison Sisun entisöinnistä. Vihreä ei ole nakkikioskissa hullumpi, mutta iso Sisu teetti työtä. Henkilöautoihin taas tehtiin kansiremontteja. Haussa oli vaihtolava-Scania. Mutta jos pyörii tässä nurkissa ja lähikylillä, se on ihan liikaa. 10 000–15 000 kilometrin huoltoväli on aika lailla normi nykypäivänä. Simppeleimmät verhouksetkin hän saattaa hoitaa itse, mutta varsinaisemmat verhoustyöt hoitaa sitä ammatikseen tekevä Mikko Virsun kaveri Aulis Uotila. 64 Seppiä ja mestareita Mikko Virsu. Laivasto turposi vähän vahingossa. Vakioasiakkaille vaihdan moottoriöljyt kympin välein ja viidentoista välein niille, jotka ajavat työkseen.” Omat kulkineensa Mikko on maalannut itse ja aiemmin muutakin, mutta sittemmin on ammattiin liittyvä maalaaminen saanut jäädä. ”Jos ajaa paljon maantietä, se ehkä käy. Jos ei aivan päivittäin, kuitenkin kaiken aikaa on jotain uutta. ”Tai itsekulkeva koeruutujen kylvökone, josta kaverit tulevat kysymään, että mikä tuo on.” ”Jos alla on ehjää maalia, en puhalla metallille. Mikon hommissa ei ole kahta samanlaista päivää. Varsinkin rungon puhallus ja maalaus kysyivät viitseliäisyyttä. Toisinaan tulee huoltoon erikoisuuksia, kuten Jaguarurheiluauto, tai muunneltavaksi aivan uusi Volvon farkku, josta otetaan takapenkit pois ja siitä rakennetaan eläinlääkintäauto
Seuraavana vuonna hitsasin ja maalasin sitä ensimmäisen kerran, ja toista kertaa 2016, kun lavan ympäri kulkeva u-profiili tahtoo ruostua.” Kaksi muuta SA-ajoneuvoa ovat tulleet yksityisiltä omistajilta. Maatalousympäristössä kun ollaan, edelliseltä polvelta periytynyt Massey Ferguson 35 ja 165 ovat saaneet osakseen huolellisen kohotuksen ja palvelevat niille osoitetuissa kevyehköissä töissään. Sen työnä on Nasun kannattelu vaikkapa konetapahtumiin kuljettaessa, sillä proto mahtuu kelvosti veturin vaihtolavalle, mutta Nauha-Sisun takavaunun hännät tuppaavat tulemaan liiaksi yli vaihtolavan perältä. 5/2023 65. ”Vuosien saatossa on osoittautunut, että näin kannattaa tehdä. Condor saanee turvakenkää lähiaikana, sillä heinäkuun ajan pitää Mikko Virsu pajansa ovet kiinni. ”Samalla työmäärällä olisi mennyt pari pienempää autoa. ”Ostin sen Kalkusta vuonna 2005. Juuri tätä kirjoitettaessa Nauha-Sisu museokatsastettiin. Sieltä tahtoo tulla takaisin aika lujaa”, Mikko Virsu kuittaa. Viimeisimpänä ilmestyi Nasu vuonna 2022 Mikkelin ja Jyväskylän väliltä. ”Condorin käynnistämisessä pitää olla turvakengät jalassa. Toisaalta kaikki ruostekukkaset täytyy ottaa kiinni”, Mikko tähdentää. Pitkä Sisu sai tänä vuonna peräänsä myös trailerin, joka Nettikoneesta vihdoin löytyi. Kaksipyöräisistä löytyy aktiivikäytössä palveleva vuoden 2004 Honda CBR 1000 Fire blade ja hiukan harvinaisempi alppirauta, Sveitsin armeijan Condor A350 -moottoripyörä, jonka moottorin on valmistaja italialaiselta Ducatilta lisensoinut. Toki on Mikolla muutakin, ja varsin paljon periamerikkalaista peltiä sekä valurautaa. Eikä mitä tahansa sittenkään: Cadillacia kolmin kappalein edustavat vuoden 1959 Fleetwood, vuoden 1963 Limousine ja vuoden 1965 avo, kaikki mintissä kuosissa tietysti. Jos alla on ehjää maalia, en puhalla metallille. Niittikoppi-Sisun traileri on uusin hankinta. Silloin on Suomi suljettu ja varaosien saantikin hankalaa.” Kaverukset reppuselässä. Sen voimalaitteena on Roverin bensa-V8. Kolme Käkkylää ja muuta M ikko Virsun SA-kulkuneuvoista ensimmäinen saapuja oli vuoden 1972 Sisu A45 eli proto-Sisu. Isotöisin entisöitävä on ollut aikanaan Satakunnan lennostoa palvellut pitkä Sisu, sillä huolellinen hiekkapuhallus ja maalaus isoon möhkäleeseen vei sekä aikaa ja vaivaa että hiekkaa ja maalia. Mistäs muualta niitä löytäisi kuin koneväen kansoittamasta puolustusvoimien käytöstä poistetun materiaalin huutokaupasta. Sisu tuli kotiin ajamalla, vaikka muun muassa kytkimen työsylinteri oli lähdettäessä irti ja akut puuttuivat
Espanjan oma lisensseihin perustunut traktorituotanto oli hapuilevaa ja pienimuotoista. Fordit tekivät kauppansa, mutta vuonna 1936 puhjennut sisällissota katkasi lupaavan nousukiidon. Vähät tuontitraktorit keskitettiin suurille viljatiloille. Espanjaan jo vuonna 1907 rantautunut Ford Motor Company tukevoitti otettaan lupaavasta markkina-alueesta. Francon diktatuuri asetti rajoille vahvat tullimuurit. Rauhan koitettua Ford sai kitkuteltua hajalle pommitetun kuorma-autotuotannon toimintakuntoon ja aloitti neuvottelut Espanjan kansallismielisen hallituksen kanssa uuden autotehtaan perustamiseksi. Komponenttipulasta huolimatta tehdas tuotti kalustoa tasavaltalaisille. Pian tehdas muutti Barcelonaan ja vuonna 1929 yritys listautui pörssiin nimellä Ford Motor Ibérica. Hallitus tiedosti paljolti lihasvoimaan perustuvan maataloussektorin tukalan tilanteen ja käynnisti hankkeen maatalouden koneellistamiseksi. Sen espanjalainen tytäryhtiö perusti Cadiziin vuonna 1920 tehtaan, jossa pultattiin kokoon Ford T -henkilöautoja, TT-kuorma-autoja ja joidenkin lähteiden mukaan myös Fordson F -traktoreita. Ebron neljä isäntää 66. Samaan aikaan Ford Motor Company laivasi Englannista tuotteitaan toimitettavaksi Portugalin kautta Francisco Francon joukoille. Espanjassa oli pulaa polttoaineesta, renkaista ja kaikesta, mikä piti maan rattaat pyörimässä. Ebro oli vahvasti mukana Espanjan maatalouden murroksessa, kun lihasvoima korvattiin dieselMajoreilla. Barcelonan tehdas oli tasavaltalaisten miehittämällä alueella. Koneita teille ja pelloille Kolmivuotinen sota ruhjoi ja köyhdytti maata. Hallitus olisi halunnut päätäntävaltaa yritykseen, mitä Ford ei voinut hyväksyä. E bron alkulähteille päästäksemme meidän on matkattava ajassa yli sata vuotta taakse päin. Valtionyhtiö Motor Ibérica kutsui Ebroa kansallistraktoriksi, vaikka toiminta ei olisi ollut mahdollista ilman isoja monikansallisia yrityksiä
Barcelonassa aloitettiin Ford Thames Tradereiden tuotanto. Niinpä vuonna 1952 teollisuusministeriö järjesti isoille valmistajille tarjouskilpailun traktoritehtaan perustamisesta ja valmistuslisenssien myöntämisestä. Motor Ibérican hyötyajoneuvojen ja traktoreiden kirjo oli 80-luvulla laaja. Ford ei halunnut päästää poliitikkoja sotkeentumaan toimintaansa. Sattumaa tai ei, Espanjan Ford ristittiin Ebroksi Kataloniaa halkovan Espanjan suurimman joen mukaan. Kaksi tarjousta hyväksyttiin. Ongelmaan löytyi kuitenkin ratkaisu. Kuormuri oli saanut mallinimensä Lontoon läpi virtaavasta Thames-joesta. Super Ebro on Fordson Super Majorin kaksoisveli mutta ei identtinen. Lanz Ibérica SA aloitti Lanz Bulldogien valmistuksen Getafessa vuonna 1956. Suorituskyvyssä Ebro jäi kuitenkin hieman jälkeen esikuvastaan. Fordin insinöörit jäivät Barcelonaan. Myös Ford Motor Ibérica läpäisi seulan. Kuorma-autojen ja traktoreiden valmistuslisenssit siirtyivät uudelle yritykselle. Yritys käytännössä kansallistettiin vuonna 1954. Ensimmäinen traktori Ebro 38 rullasi Barcelonan tehtaan portista toukokuussa 1955. SAE-teho oli mallimerkinnän mukainen 38 hevosvoimaa, josta se vähitellen hilautui 44 hepoon (Majorissa teho oli 40,5 hevosvoimaa). Valtion traktoritehdas Ford Motor Ibérica SA:n tuotantolaitokset ja osakekanta myytiin espanjalaisille. 67 5/2023. Latureiden, ruiskutuspumppujen ja muiden apulaitteiden tuotanto oli alkutekijöissään. Näin syntyi Motor Ibérica SA. Työkoneet kehittyivät hitaasti. Traktoreiden valmistus oli korkealla hallituksen prioriteettilistalla, ja siihen suunnattiin runsaasti voimavaroja. Espanjan maatiloilla tehtiin teknologialoikka, kun härkäparin sijaan saran päässä oli nykyaikainen Ebro 38. Hydrauliikan tuotoksi ilmoitettiin 16,6 litraa minuutissa, kun Majorin pumppu kirnusi 18 litraa. Uudistukset saapuivat Espanjaan viiveellä. Espanjassa ei ollut traktoreiden suunnitteluun ja valmistamiseen tarvittavaa tietotaitoa. Traktori oli lähes täydellinen Fordson Major E1A:n dieselversion kopio. Ford halusi pitää vaivalla hankkimansa jalansijan lupaavilla markkinoilla, mutta Francon hallituksen ehdot päätäntävallasta ja valtion omistusosuuksista olivat entiset
Sen sijaan vanhojen mallien elinkaarta jatkettiin lisäämällä jerkkua. Espanjalaisten farmareiden työntekoa helpottivat nyt tasauspyörästön lukko, nostolaitteen painonsiirtojärjestelmä ja levyjarrut. Silti Espanja houkutteli muitakin valmistajia 60-luvun kuluessa. John Deere osti Lanzin vuonna 1956, ja Ebro sai vertaisensa kilpailijan vasta kun JD-mallisto lanseerattiin Espanjassa. Fordsonin perustekniikka – synkronoimaton 6+2-vaihteisto ja Qualitrol-hydrauliikka – kantoi pitkälle. Sinisestä punaiseen Motor Ibérica halusi ajanmukaistaa mallistoaan. Myös hydrauliikkapuolelle tehtiin parannuksia. Ebro E48 ja Super 55 saavuttivat mallimerkinnän osoittaman nimellistehonsa 1 800 kierroksen kohdalla, kun lakipiste oli aiemmin 1 600 kierrosta minuutissa. 68. Askeettista Ebro 470 -mallia valmistettiin vielä 1980-luvun alkuvuosina. Motor Ibérica SA pakotettiin jopa ostamaan rautakaivos, jonka tuotteilla hankittu valuutta käytettiin osiin ja tuotantolaitteisiin. Rahkeita suunnittelutyöhön ei ollut. Francon hallinnon alainen tehdas ei toiminut normaalien markkinatalouden sääntöjen mukaan. Eikä ihme: markkinoilla olivat vastakkain moderni dieseltraktori ja Lanz Bulldogien vanhahtava hehkukuulatekniikka. Ensimmäiset Ebro B-35:t kirmaisivat hommiin vuonna 1955. Motor Ibérica oli alusta asti merkittävä kuormaautovalmistaja. Chrysler España SA tehtaili Hanomageja Barreiros-brändin alla. Ebro Super 55:n pumpun tuottoa lisättiin ja Fordsoneista tuttu Qualitrol-järjestelmä otettiin käyttöön. Myös IHC ja Renault lähtivät kilpaan mukaan. Modificaciones y Transformaciones SA (Motransa-Nuffield) ja ENASA (SavaNuffield) olivat kimpassa BMC:n kanssa. Dextoja ei Espanjassa valmistettu, ja niiden tuonti Isosta-Britanniasta oli melko vähäistä. Myyntihinnat piti hyväksyttää teollisuusministeriössä. Barcelonassa valmistettiin pitkään vain yhtä mallia kerrallaan. Tosin sen pieniä uudistuksia, kuten ohjausakselin juureen nostettu käsikaasu ja mittaristo, tuotiin Barcelonaan pienellä viiveellä. Ebrosta tuli Espanjassa hyvin suosittu. Toisaalta Ford oli tehnyt päätöksen tonnisarjan traktoreiden maahantuonnista, ja uusi jälleenmyyjäkin oli jo katsottuna. Moottori oli Massikoista tuttu Perkins A4.236. Fordson Power Major tehokkaampine moottoreineen jäi tavallaan välistä pois. Vankkaa Ebro Super 55:ttä näkee vieläkin Espanjassa työn touhussa. Ford esitteli uuden tonnisarjan vuonna 1964, mutta sen lisenssioikeuksia ei enää Ebrolle annettu. Pikkukuormuri on hyvin samankaltainen kuin lisenssiesikuva Ford Thames ET. Vuonna 1961 Ebro 44 sai seurakseen Super Ebron eli Super Majorin
Traktoriala yski maailmanlaajuisesti mutta etenkin PohjoisAmerikan markkinoilla. Lisenssin turvin Motor Ibérican Madridissa tehtailemat Perkinsit vakiintuivat uusien Ebro-mallien voimanlähteiksi. Kolme viidestä tehtaan valmistamasta traktorista oli Ebro-merkkisiä. Vuonna 1975 Syyrian Aleppossa starttasi varustelultaan riisuttujen mallien Al Frat 470 ja 480 tuotanto. Moottoriksi valikoitui viisilitrainen 82 SAE-hevosen Perkins 6.305. Massey Fergusonilla ei ollut omaa tehdasta Iberian niemimaalla. Esimerkiksi MF 147 oli hieman terästetty versio 135:sta varustettuna synkronoimattomalla 8+2-lootalla. Massey Ferguson 1195 Ebro edusti Motor Ibérican 70-luvun malliston väkevintä laitaa. Vuonna 1968 lanseeratun 183-mallin tekniikassa alkoi vihdoin näkyä Massey Fergusonin kädenjälki. Vuonna 1978 esitelty, modernisoitu Ebro 6000 -sarja ei ehtinyt kauan paistatella parrasvaloissa, kun Motor Ibéricassa alkoi taas myllertää. Kun vuonna 1972 mallin valmistus Barcelonassa alkoi, naitettiin siihen MF 168:n tehokkaampi 69 hevosen Perkins A.4.236 -moottori. Ebro-kuskit pääsivät nyt nauttimaan synkronoidusta 8+2-vaihteistosta. Barcelonan liukuhihnalla keikkuivat nyt Ebron ja Massey Fergusonin mallit. Painonsiirtosysteemi modernisoitiin MF:n piirustusten mukaan, mutta voimansiirto 6+2-vaihteistoineen oli edelleen Fordsonin perua. MF:n 30-, 35ja 65-malleja oli tuotu maahan vuodesta 1961, mutta korkeat tullit näivettivät markkinaosuutta. Pulmaa ratkottiin hallitustasolla, ja teollisuusministeri Gregario López Bravo johdatti neuvottelupöytään Motor Ibérican ja Massey Fergusonin edustajat. Maa alkoi avata oviaan, ja protektionismin kausi oli ohi. Fordson-pohjaiset 155E ja 160E siirrettiin vihdoin sivuun, ja tilalle tulivat Renault 57E:n ja 88E:n tekniikkaan perustuvat 350ja 460-mallit. Francisco Franco oli kuollut vuonna 1975, ja Espanjasta tuli parlamentaarinen monarkia. Samalla sovittiin MF-leikkuupuimureiden ja -maatalouskoneiden valmistamisesta. Perinteinen traktorivalmistaja oli uuden tilanteen edessä, osakkaana hyötyajoneuvoja valmistavassa yrityksessä. Tekniikaltaan se vastasi kutakuinkin MF 185:ttä. Sen tekniikka oli ehtaa Super Majoria. Massey Ferguson 178 Ebro oli hyvin arvostettu traktori Espanjassa. Vielä erikoisemmaksi tilanne muuttui vuonna 1967, kun Massey Fergusonin 100-sarjan ulkomuodon omaava Ebro 160 esiteltiin. Samoihin aikoihin Renault ajoi alas Burgosissa sijainneen traktoritehtaansa. Multi-Power-pikavaihteen sai lisämaksusta. Yritys haki lisäkasvua viennistä. Massey Fergusonin uusi johtaja Conrad Black pani tuulemaan. Muodonmuutoksia Vuonna 1973 Ebron omat mallit saivat muodinmukaisen kulmikkaan muotoilun. Vuonna 1966 MF osti Fordin 32 prosentin osakeosuuden Motor Ibéricasta. Ehdan Massikan 98 hevosvoiman A6.354 moottori oli lainattu 1100-mallista. 5/2023 69. Uusi sininen väritys muistutti Fordson-menneisyydestä. Vaikka yhteistyösopimus Fordin kanssa oli historiaa, jatkui Fordson-pohjaisten Ebrojen tehtailu edelleen Barcelonassa MF:n osakkuudesta huolimatta. Tuttu MF 165 oli aluksi tuontitavaraa. Motor Ibérica hyötyajoneuvoineen joutui oitis myyntilistalle. Hiljalleen Ebron tehtaan tuotanto-ohjelma alkoi täydentyä MF:n tutuilla malleilla kuten 135 ja 188 sekä Espanjaa varten tehdyillä virityksillä. Motor Ibérican osuus Espanjan traktorimarkkinoista 70-luvun alussa oli 35 prosenttia. Motor Ibérica oli heti haaskalla. Kanadaan laivatut Ebrot saivat kylkeensä McKee-logon. Hallit vaihtoivat omistajaa, ja jälleen laadittiin lisenssisopimuksia
Nissan aloitti Barcelonassa Ebro-merkin Patrolja Vanette-automallien tuotannon. Fordson Massikan vaatteissa B arcelonan traktoritehtaalla ajauduttiin erikoiseen tilanteeseen Massey Fergusonin ostettua Fordin osuuden Motor Ibéricasta vuonna 1966. Molemmista tuli huippusuosittuja, ja ylityöllistetyssä tehtaassa traktorit saivat väistää. Espanjan traktorimarkkinoista kertoo jotakin se, että vanhan Ebron luottojuhdan Super 55:n saattoi ostaa uutena vielä vuonna 1972. Erikoisuutena oli vuoden 1984 malleihin ilmestynyt polttoaineen kulutusmittari. Kaksoiskytkin kuului varusteisiin. Nissan halusi Euroopan-markkinoille. Massey Fergusonin valtakaudella Motor Ibérican sortimentti laajeni myös leikkuupuimureihin. Traktorit muodostivat vain 20 prosenttia liikevaihdosta, ja Nissan halusi päästää sen käsistään. Tutusta 3 610 kuution lohkosta oli houkuteltu 61 hevosvoimaa. Fordsonin vankkaan voimansiirtoon luotettiin aina Nissanin valtakaudelle 80-luvulle saakka. Lisäongelmia tuotti Massey Fergusonin kanssa tehdyn yhteistyösopimuksen päättyminen vuonna 1986. Uuden sukupolven Perkins-moottorit, ergonomiset hytit, synkronoitu 12+4-vaihteisto ryömintänopeuksin, märät monilevyjarrut ja neliveto keskitettyine kartiopyörästöineen pitivät Ebron kiristyvässä kilpailussa mukana. Emoyhtiö kasvatti omistusosuuttaan valtionyhtiöstä, ja vuonna 1981 japanilaisten salkussa oli jo 55 prosentin osake-enemmistö Motor Ibéricasta. 70. Peltiprässit ehtivät perille seuraavana vuonna, ja niinpä Ebro 160 -uutuusmallista leivottiin harvinaislaatuinen hybridi. Klassikko säilytti loppuun asti Super Majorin kuosin. 43–130 hevosvoiman Ebro 6000 -malliston kehittämistä jatkettiin. Japanilaiset asettuvat taloksi Tullimuurien suojissa lihonut Motor Ibérica olisi saattanut jäädä myymättä, jollei täkynä olisi ollut vahva hyötyajoneuvodivisioona: Ebroja Avia-kuormaautot, Fadisaja Siata-pakettiautot ja Viasa-maasturit. Myös vanhahtavampi Fordson Major -johdannainen Ebro 155/155D/155E sai Massikan punaisen peltipalttoon, ja sen tuotanto jatkui vuoteen 1976. Toiminnan jatkamiseksi olikin välttämätöntä, että MF:n tietotaito oli edelleen käytettävissä. Jos kuorma-autobisnes ei ollut Massey Fergusonin ominta alaa, oli traktorituotanto Nissanille lähes tuntematonta. Noain-Navarran tehtaalta virtasi aluksi Suomessakin tuttuja MF:n 31ja 87-malleja. Liukuhihna syyti edelleen MF:n kovan kilpailijan Fordson-klooneja. Vuonna 1979 MF:n 36 prosentin osakeosuudelle löytyi ostaja Japanista. Tehtaan johto janosi uusia malleja, mutta syystä tai toisesta uusi tarmokas osakas ei saanut omia valumuottejaan ja sorvejaan paikalle pitkään aikaan. Tilanne normalisoitui 70-luvun alussa, kun 160E sai kulmikkaan sinisen habituksen. Ulkokuori oli MF:n vuonna 1964 esitellystä 100-sarjasta ja sisuskalut vanhasta Super 55:sta eli käytännössä Super Majorista
Hydrauliikka oli saanut lisää ruutia, ja ohjausjärjestelmä oli toteutettu uudelleen erillisine öljysäiliöineen. Ebroa ollaan juuri nyt herättämässä henkiin pitkästä ruususenunestaan. Uusi tehdas nousi Cuatro Vientosiin Madridin liepeille. Espanjalainen konsortio aloittanee täyssähköisen Ebro EcoPower -pickupin tuotannon lähiaikoina. Öljynlauhdutin helpotti paahtavan auringon alla ahertavien Perkinsien ahdinkoa. Kubotan pikkumalleille varattiin oma tuotantolinja. 8110 DT -mallin voimalaitoksena on traktoreissa harvemmin tavattu 115 hevosvoiman 6,1-litrainen Perkinsin 6.372-variantti. Motor Ibérica aloitti vuonna 1980 näpsäköiden runko-ohjattavien 20–35 hepan Ebro A-sarjan traktoreiden valmistuttamisen Zaragozassa. Ebro Kubotan traktoritoiminnot olivat painuneet raskaasti tappiolliseksi. Vain 6100-mallin kuutoskone oli vapaasti hengittävä. Ohjaamon mukavuustekijöihin oli alettu kiinnittää huomiota. 5/2023 71. Traktoritehtaiden pudotuspelin uusi kierros oli alkanut. Tilakoko suureni Pyreneiden niemimaallakin, ja yli 135 hevosen tehovetäjien tarve kasvoi. Perkinsit oli korvattu Nissanin kuusisylinterisillä 6.60-moottoreilla, jotka olivat osoittaneet luotettavuutensa kuorma-autokäytössä. Ebro Kubotalla havahduttiin ammottavaan aukkoon mallistossa, ja 130–170 hevosvoiman K1-sarja ajettiin estradille vuonna 1994. Ebron pahin kilpailija John Deere oli lopettanut traktoreiden takomisen Espanjassa, ja liuta työttömiä insinöörejä pelastautui Ebron suojiin. Enteellisesti K1-mallisto oli Kubotan oranssi, ja Ebro-nimeä ei kyljessä enää ollut. Toisaalta Euroopan ja eritoten Espanjan traktorimarkkinat kyykkäsivät pahasti 80-luvun lopulla. Kubotan kausi Ebro-traktorit saivat joulukuussa 1986 neljännen isäntänsä 20 vuoden aikana, kun Motor Ibérica ja japanilaiset Kubota Ltd sekä monialayritys Marubeni perustivat Ebro Kubota SA:n. Ebron valikoimassa ei ollut alle 50 hevosvoiman koneita. Ebro Kubota SA vastasi kiristyvään kilpailuun lanseeraamalla uuden 105– 135 hevosvoiman H-sarjan vuonna 1991. Vaikka joukko harvenee, ei merkin merkitys hälvene. Barcelonan ja Madridin tehtaissa valmistettiin 40 vuoden aikana yli 350 000 traktoria, joista 250 000 oli Ebroja. Yrityksen johto lensi Osakaan pyytämään lisää jenejä, mutta Kubotan pavunlaskijat vihelsivät peli poikki. Ebron 95–130 hevosvoiman 6000-sarjalle tehtiin kasvojenkohotus vuonna 1981. Kubotan vahva traktoriosaaminen sai yllättävää lisätukea Getafesta. Alhainen painopiste, neliveto ja märät levyjarrut olivat tarpeen vuoristoviljelmillä. Voiman jakelusta pyörille huolehti 12+4-lovinen synkronoitu aski. Kubota rantautui Espanjaan sopivasti maan liityttyä Euroopan talousyhteisöön EEC:hen. 75–135 hevosvoiman malliston muutokset olivat vielä pieniä 6000-pesueeseen verrattuna. Vastaus oli tyly: Ebro Kubota lakkautetaan. Ebro on Espanjan maatalouden mekanisaation symboli. Ebro-Kubotan väritys vaaleni taivaansiniseksi uuden 8000-sarjan myötä. Sinisiä ja punaisia traktoreita näkee edelleen uurastamassa Espanjan harvenevilla maatiloilla. Vuoden 1988 uutuus, Ebron 8000-sarja oli japanilais-espanjalaisen insinöörityön ensimmäinen hedelmä
Autojen osuus henkilöliikenteessä ja kaikenlaisissa kuljetuksissa kasvoi vauhdilla. HUOLTOJA KORJAUSHUOLIA 50-LUVULLA Viisikymmenluku oli ahkeraa huoltoasemien ja autokorjaamoiden rakenteluaikaa. Lupia herui murto-osalle toivotuista laitteista. Lisäksi tilasto tunnisti satakunta itsenäistä korjauspajaa ja alun kolmatta sataa tehtaiden yhteydessä olevaa korjauspajaa. 72. Viisikymmenluvun alussa virallisen teollisuustilaston mukaan maassamme oli 258 autokorjaamoa ja vuoden 1952 tilastossa 235. Koulutustoiminta oli keskeisintä kehittämistyötä. Koulutusta sai korjaamotasollakin. Semmoisesta muodostui tapa. Yhteen aikaan jatkokoulutuksien piirissä oli 400 autokorjaamoa. Viisikymmenluvun loppupuolella uudet valtaväylät alkoivat olla valmiita ja autoilijoille tarjotut palvelut lisääntyivät. Öljy-yhtiöiden värejä kantavia Uusia huoltoasema-korjaamoita rakennettiin innolla kaupunkien ulosmeno väylien varsille. A utokorjaamoiden jo 30-luvulla perustama liitto puuhasi alan yhteistoimintoja ja kehittämistä kokoamalla eri toimialojen yhdistykset Autoalan Keskusliitoksi vuonna 1950. Huolto ja korjaukset muodostivat jo merkittävän elinkeinohaaran, ja niitä tehtiin toisistaan poikkeavissa oloissa ja paikoissa. Niistä saattoi löytyä apua autoja konemiehille. Modernin laitoksen ja hökkelimäisemmän verstaan yhteisinä ongelmina olivat koko ajan ammattitaitoisen väen vähyys ja varsinkin alkuvuosina tuontisäännöstely ja tarvikepula. Tuonnin vapauduttua liikkeet joutuivat järjestämään melkoisesti koulutusta asiakkaittensa henkilöstöillekin, kun tarvikeja varustepuolella tapahtui vilkasta teknistä kehitystä. Korjaamoille tärkeitä liikkeitä olivat omaksi liitokseen järjestäytyneet auton osien tukkukauppiaat. Ne toivat maahan myös korjaamotarvikkeet ja -laitteet. Helsingin Konalan Gulfin avajaiset järjestettiin vuonna 1958 melkein perhekutsujen tapaan lapsiakin muistaen. Yhdessä Ammattienedistämiskeskuksen kanssa järjestettiin kursseja. Oy Alftan, Oy Arvidsson & Co, Atoy Oy, Koivunen Oy ja Oy Örum olivat alalla keskeisiä firmoja. Ulkomaankaupan säännöstelyvuodet olivat näille liikkeille hankalia, koska osia ja tarvikkeita varten ei saatu tarpeeksi lisenssejä autojen tuontimääriin nähden
Näissä oloissa tapahtui näkyviä ja tuntuvia muutoksia, kun ammattiautoilijoiden oma toiminta laajeni. Jo ennen sotia GM:n merkkien edustajaverkoston ajanmukaisia toimipaikkoja Tampereella ja Turussa voitiin esitellä GM:n asiakaslehdessä. Raskaamman kaluston kakkosmerkki Chevrolet ja nopeasti yleistyvä Bedford hoidettiin 27 piiriedustajan toimesta vuonna 1952. Viisikymmenluvulla tällaisia uutuuksia olivat esimerkiksi Jyväskylän Gulf ja Lohjan TB. Vihannon ja Kemissä Keminsuun Auto Oy:n huoltokorjaamo. Mainos on vuodelta 1952. Uusia asemia lisättiin verkkoon ja vanhoja paikkoja varusteltiin uudelleen. Rovaniemelle piti sattuneesta syystä laittaa uusi toimipaikka Pohjolan Auto Oy:lle jo 1946. Suomen General Motors Oy otti hoitoonsa ennen hiukan hajanaiset tuontija edustusasiat. Melkein puolen hehtaarin laajuisen, osittain kolmikerroksisen korjaamon laitteet “edustavat alan uusimpia saavutuksia”, kuten yhtiö kertoi. Osa autoilijoiden omistamista huoltoasemista ja korjaamoista kuului silti edelleen Esson, Gulfin tai TB:n ketjuihin. Fordilla oli edustus 19 paikkakunnalla. Autoalan lehdissä uusia asemia mainostettiin 1952 esimerkiksi tällä tavalla. BK-yhtiö muuttui Unioniksi ja Tuonti-Union alkoi huolehtia tuontitavaroista. Union alkoi valmistua huoltoasemaketjuksi. General Motors oli alallaan maailman suurin ja hoiteli meilläkin useita yleisimpiin kuuluvia merkkejä. 5/2023 73. Kokenut ja vauras maahantuojaliike pystyi lupaamaan nopeaa palvelua. Autoilijoiden yhdistysten perustamasta BK-yhtiöstä tuli Union, ja vuonna 1955 perustettiin Tuonti-Union, jossa helsinkiläisen yhtiön seuraan tulivat Turun, Tampereen ja Lahden autoilijoiden perustamat yritykset. Korjaamotoimintaa jatkettiin entisessäkin toimipaikassa. Essolla oli ennestäänkin laajin huoltoasemien verkosto. Shellin väreissä oli 56, Gulfin 28, TB:n 18 ja autoilijoiden oman BK:n kolme asemaa. Niistä noin puolet eli 112 oli Essoja. Perusteellisemman moottoriremontin sijasta Ford tarjosi vaihtomoottoreita. Maarianhaminassa ja Oulussa Ford-liikkeet saivat uudet toimitilat, ja lehdistössäkin huomattiin laajasti Stockmannin uusi iso korjaamo 1957. Tampereella Autori Oy oli komea liikelaitos. Kajaanissa Blomqvistin Autoliike Oy:n ja Jyväskylässä ARE Oy:n uudet korjaamot tulivat käyttöön 1954. Helsingin Pitäjänmäelle valmistui maan suurimmaksi sanottu autokorjaamo. Seuraavia tärkeitä uusia laitoksia olivat Kokkolassa Oy Keskipohjanmaan Auton ja Lapuan Autokeskus Oy:n toimipaikat, sitten Loimaalla Autoja koneliike K. Tärkeä etappi oli Nikolajeffin iso korjaamo. Ford-liikkeitä oli varsin kattavasti. huoltoasemia lueteltiin Autokäsikirjassa 217 kappaletta. Virallisia merkkihuoltoja Raskaamman autokaluston puolella yleisimmän merkin Fordin verkostossa oli vanhastaan vankkoja liikkeitä korjaamoineen useilla paikkakunnilla kalustosta huolehtimassa
Tieja vesirakennuslaitoksella oli piireissään omat konekorjaamonsa. Austinien ja 50-luvun puolella maahan jälleen saatujen Mercedes-Benzien hoidosta vastasi 22 liikettä. Jotkut niistä olivat paikkakunnillaan tärkeitä kaluston liikkeellä pitäjiä. Öljy-yhtiöiden bensiinija huolto asemaketjujen keskinäinen kilpailu autoilijoiden suosiosta kiristyi koko ajan autokannan kasvaessa. Autokaupan kotimainen konkari Korpivaara Oy siirsi toimintojaan Helsingin keskustasta väljempiin maisemiin. Kotimaisista valmistajista Sisulla oli edustajia 15, Vanajalla oli 20 eri liikettä. 74 HUOLTOJA KORJAUSHUOLIA 50-LUVULLA. Linja-autoliikenteen sidokset korjaamotoimintaan olivat tietenkin tiiviit. 50-luvun kuvioihin kuului sekin, että maahantuoja vaihtoi edustuksen joltakin yritykseltä toiselle siksi, ettei aiempi edustaja varustellut kunnollista korjaamoa. Veholle valmistui 1957 uusi ja iso korjaamo aiemman viereen Helsingin Pitäjänmäelle. Esimerkiksi Kiteen Liikenne mainosti korjaamoaan yleisöllekin. Monien liikkeiden korjaamot Autokorjaamoista osa toimi aivan itsenäisinä yrityksinä, mutta monissa tapauksissa erilaisia autotai konealan toimintoja oli samalla omistajalla ihan yritysryppäinä. Seinäjoen TB-aseman mainos ja kuva Nikolajeffin korjaamosta Helsingissä ovat molemmat vuodelta 1956. Samalla yrityksellä saattoi olla autokauppaa, autokoulu, rengaskauppa ja sepän töitä korjaamon ohella. Volvo-Auto Oy:llä oli piiriedustajia 12 paikkakunnalla. Autokaupan vilkastuessa huoltokorjaamoiden merkitys kilpailutekijänä kasvoi. Veho Oy sai sodan jälkeen uusien kuorma-autojen tuonnin alkuun ihan uranuurtajana. Tampereen kaupungin liikennelaitoksella oli 50-luvun alkuvuosina korjaamoväen lukumäärä suurempi kuin laitoksen autojen luku. Esimerkiksi Onni Vilkkaalla oli vuosikymmenen lopulla noin 200 palkkalaista, joista 29 korjaamotöissä. Esimerkiksi Fiatin edustus Porissa vaihtui tästä syystä. Lievestuoreella Eino Turusen liikenteen korjaamo toimi jonkin aikaa Volvon valtuuttamana virallisena raskaan kaluston alueellisena huoltokorjaamona. Valmistuessaan laitos oli maan suurin autokorjaamokompleksi. Tuohon vaikutti kaluston koostumus sekä johdinautoista että kaupunkibusseista. Nelikerroksisen ja avarat sisätilat tarjonneessa rakennuksessa ensimmäinen kerros oli varattu kuormureille ja traktoreille. Kuljetusliikkeillä, tehdaslaitoksilla ja tukkuliikkeillä oli omia autokorjaamoitaan. Liikennöitsijöillä oli omat korjaamonsa ja verstaansa. Vuonna 1953 Korpivaara esitteli lehdistölle Pitäjänmäkeen nousevaa keskuskorjaamoaan ja saikin laajasti huomiota. Korjaamoita oli monella osuusliikkeellä ja joillakin osuusmeijerilläkin. Sisun valmistaja Suomen Autoteollisuus Oy oli noussut kuormaja linja-autoissa suurten merkkien kastiin. Tällainen verkosto hoiti ja hoivasi Sisuja 1950-luvulla. Haldin & Rose -yhtymällä oli linja-autoliikennettä ja koritehdas, mutta myös autokorjaamo ulkopuolisille asiakkaille. Suurilla linjurifirmoilla oli töissä kymmeniä korjausja huoltomiehiä. 50-luvun loppuvuosina alettiin lehtimainoksissa uhrata rahaa värienkin käyttöön
Niinpä vuosikymmenen puolivälin tuntumassa yleisöpalvelut lopetettiin. Varjonen ei ollut mikään pelkkä bensiinin ja öljyn myyntipiste vaan kuului ehdottomasti varsinaisten korjaamoiden sarjaan. Huoltoasemien määrän kivutessa nelinumeroiseksi Neste Oy:llä oli paljonkin pelissä. Mainos on vuodelta 1950. Korjaamoidenkin toiminnan kannalta merkittävää oli valtion Neste Oy:n tulo öljyn tuojaksi ja jalostajaksi. Paineilmalaitteet olivat autokorjaamoille kovasti tarpeellisia välineitä. Autokorjaamojen tarvitsemia kaluja ja laitteita maahan tuovista yrityksistä Svend Örum kuului tärkeimpiin. Tärkeä väylä autoalalle pääsyyn olivat myös kirjeopinnot. Seinäjoella Koiviston Auto Oy:n korjaamo oli “täysinykyaikainen” vuonna 1954. Volvon emoyhtiö Ruotsissa tuki Suomea järjestämällä rahoituksen Volvo-Auto Oy:n uudisrakennukselle. Ammatillisen opetuksen järjestäminen laahasi aina autoalan tekniikan kehityksen jäljessä. Monenlaiset huoltoja korjaustyöt voitiin tehdä noissa tiloissa. 5/2023 75. Keskiskirjeopisto oli vain yksi etäopiskelun tarjoajista. Maiseman muutosta Viisikymmenluvun lopulla valmistui uusia valtateitä ja niiden varsille huoltoasemia. Kun TVH oli myös kuorma-autoilijoiden suurin työnantaja, autoilija-yrittäjien korjaamotarpeiden hoitaminen oli vaihtelevaa. Ajanmukaiset toimitilat valmistuivat väli rauhan aikana. Yhtiö ei uusia tilojaan päässyt pitkään aikaan käyttämään, koska armeija tarvitsi niitä omiin tarpeisiinsa. Autoalalla vallitsi jatkuva ammattitaitoisen työvoiman puute. Jukka Vesterisen Huoltoasemakirja on antoisaa luettavaa niille, jotka haluavat tietää enemmän öljy-yhtiöiden vaiheista ja huoltoasemien tekemisistä. Kuva on vuodelta 1941. Tuommoisia rasvaamislaitteita oli tarjolla 1939 ja varmasti käytössä 50-luvullakin. Heinolassa autoilijoille oli 50-luvun alussa tarjolla muun muassa Varjosen Autoja Konepan palvelut. Tuossa on Tallbergin edustamien Atlas-Copco kompressorien mainos vuodelta 1956. Puolustuslaitoksen autokorjaamot Helsingissä ja Lahdessa tarjosivat palveluitaan yleisöllekin. Valitettavasti Suomen joutuminen sotaan sattui samoihin aikoihin Volvo-Auton rakennushankkeen kanssa. Traktoreiden yleistyminen tuki huoltoasemien rakentumista. VolvoAuto Oy tarvitsi jo isoja toimitiloja. Volvo oli 30-luvun kuluessa noussut nopeasti raskaamman kaluston suur merkkien joukkoon. TVH:lle ajaneiden autoilijoiden muistelmien mukaan joissakin piirikorjaamossa saattoi olla työn alla ulkopuolisten autoja enemmän kuin omaa kalustoa. Korjauksien ja huollon suhteet vaihtelivat asemasta toiselle. Mutta huoltamoita ja osin korjaamoita nousi kirkonkylillekin. Koulujen puutteessa alan yritykset järjestivät itse koulutusta. Jossakin korjausmahdollisuudet riippuivat pärstäkertoimesta. Siitä eivät alan firmat tykänneet, ja politiikan puoleltakin nostatettiin vastatuulta
050 568 6004, Laihia Pukki-Majori, osiin purettu. Puh. 80 €, Puh. Vanha mutta toimiva. Puh. Lisätietoja puh. 6 Perkins koneella. Pikku-Valmetin kampiakseli, laturi, hihnapyörä. 040 520 0019, Laihia Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa 76 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa. 044 333 8339, Nakkila Hitsausmuuntaja/ tasasuuntaaja, vaihtovirta 180A, tasavirta 150A, voimatai valovirta. Puh. 040 092 3246, Siilinjärvi Kaivinkone Nuffield 10/60, varmatoiminen. Voi koekäyttää. 044 055 5017. Mörkö-Majorin kansi, öljypohja, nostolaitepumppu. Seagull osia. Puh. Etukuormain kevyt Natikoihin 70-luvulta. 1964 rek.nro CSB-87. Vaihtolava laitteilla ja Ässä Nupe -nosturilla. Ei katsastettu. 040 071 5341 Dodge Dart Gt 3.8L vm. Kuvia pyydettäessä. Austin Allegro -76. Diesel-Majorin osia. HP 2 600 € /tarjous. h. 040 866 9806, Vaajakoski. Hinta 4 500 €. 040 084 4399 Allis-Chalmers vuosimallia 1957, ajokuntoinen. Kelasilppuri Varsta 1200, hyväkuntoinen, Puh. kolme vuotta, paperit ja laittoo on. Hinta 1 500 € ja tinkata saa. Muut osat on tallessa. Puh. Hinta 13 800 € Puh. 040 180 3880, Syyspohja/Ruokolahti McCormick 634 -72 traktori. 050 309 9745, Sastamala Fordson Super Major, 2020-60 Vilske 1000 kuormaaja, kokonainen, seissyt n. Soita kysy. Puuttuvat osat takapyörät/ etuakseli ja etupyörät. Myydään Sisu SK-150 kuorma-auto, vm -83
Kesä jo kohisee niin kovaa vauhtia, ettei mukana meinaa pysyä. 78 RAUHASSA RUOSTUVAT SIELTÄ JA TÄÄLTÄ SIELTÄ JA TÄÄLTÄ. Åkerman H12 jossain supisuomalaisessa pusikossa. Rotatorin maahantuoma mahtava Hough H90E piilottelee jonkin tuntemattoman hiekkakuopan uumenissa. Norjalainen Broyt jäi erikoisena kaivurina monen mieleen työmailla. Perinteisistä Lokomon väreistä huolimatta tarkkasilmäinen konebongari huomaa tämän nosturin olevan Lokomon nosturiauto Vanajan alustalla ja brittihytillä varustettuna. Kuvassa malli X3 vuodelta 1965 ja sille tyypillinen pistokauharakenne, jolla erityisesti lastattiin louhoksilla isoja louhosautoja. Toivotetaan kaikille lukijoillekin tasapuolisesti antoisia harrastushetkiä ja rikkaita romusteluretkiä. Mutta tätä luettaessa saatetaan olla jollain bongailuretkellä nauttimassa antoisista kesälomapäivistä, poissa arjen kiireistä. Tätä kirjoitettaessa valmistaudutaan kesän suurimpaan kesäjuhlaan
Englantilainen JCB 7C Cabriolet. Cushman Titan oli Valmetin laituri traktorin tapainen monikäyttöinen pieni hyöty ajo neuvo monenlaisiin tavaran tai ihmisten liikuttelusovelluksiin. FiatAlliksen rengastilanne on suorastaan huolestuttava. Arkikulkineen loppu, Volkswagen Typ 2 T1. Samalla tontilla makasi vielä heikompikuntoinen sivuvinkkarimalli myös. 5/2023 79. Viime keväänä tämä FiatAllis SR9 oli pakattu romuyrittäjän kärryn päälle, suuntana kattilatehdas. Vai onko se mennyt vielä ihan hyötykäyttöön. Onkohan tämä Satakunnassa seissyt kokoontaittuva torninosturi taiteltu jo lopullisesti nippuun. Joku on tainnut jossain välissä maalata oman erikoisen värityksensä tähän Casen pyöräkuormaimeen, kun ei alkuperäisiä tekstejä ja värejä ollut missään. Kulmikkaan pellin alla on puhinat pihistellyt pihalle Perkinsin nelosdiesel
Hydrauliikan kehitys alkoi voimakkaasti horjuttaa mekaanisten laitteiden valtaasemaa. 80 RAUHASSA RUOSTUVAT. Moottorikelkkojen viimeiset leposijat. Toinen on sentään saatettu edes puoliksi katon alle, huonompiosainen vain kuusen alle. Monenkirjavasta kalustosta huolimatta tämä metsä ei kätkenyt kuitenkaan tiettävästi mitään muuta yhteenkäypää osaa maskin kanssa kuin moottorin raadon. Kaksi hydrauliikkahuoltajan painajaista peräti samalla tontilla. Hydraulic Machinery Company Limitedin telakaivinkone HyMac 580 edusti kaivureiden tulevaisuutta muotoilullaan ja näin ollen myös mullisti koko silloisen kaivurivalmistuksen valtakäsityksen 1960luvun puolivälissä. Lavaan sai vaihtoehtoisesti lisävarusteena jatkolaidat takaosaan ja erilaisia takalaitaversioita aina lavan pakokaasulämmitykseen asti. Volvo BM hehkutti mainosesitteessään jopa 12 sekunnin kippausaikaa, mikä tekee toki työstä joutuisaa. Työmailta saivat vaijerikaivureiden marssijoukot väistyä tulevaisuuden tekniikan myötä. 1950luvun alkupuolen Dodgekuormaauton naamapelti oli joutunut myös metsäsäilytyksen uhriksi
Perässä luki isolla WiPe alumiinivalulaatassa, muutoin merkki tai malli jäi totaalisen sumun varjoon. Itse kone ei ole vaihtanut omistajaa, mutta naapurin kiinteistö on. Yksi niistä oli jo 1950luvulla kehitetty märkälevykytkin, joka kesti huoltovapaampaa käyttöä kuivakytkintä huomattavasti enemmän. Pikkuruinen D4DCaterpillar oli yleinen kone suomalaisilla työmailla. Nyt jo tyhjennetty laani Laitilassa sisälsi tällaisenkin kummajais trukin. Puimakone ei enää naksuta, eivätkä pyörät pyöri. 5/2023 81. Lokomo AH160:n hydrauliikka on kirjaimellisesti eriytetty sen keskus ja hallintayksiköstä. Tilannetta ei rauhoita yhtään, etten muista sitäkään, missä sen olen aikoinaan kuvannut. Kuljetuskalustoa Japanista, ensimmäisen sukupolven Toyota HiAce. Pikku puskuissa oli monenlaisia etuja, mikä rajoitti muiden koneiden hankintaa. Allekirjoittaneelle jäi tämän pikkupuskun merkki ja malli epäselväksi. Omistajastakaan ei ollut enää sitä kertomaan. Eipä ollut tämänkään koneen kuvaushetkellä minkäänlaista tietoa, että tulevaisuudessa se löytyisi minun naapuristani
Tuomas Niinisalo hoitaa tilan töitä asianmukaisella kalustolla mutta käskyttää vapaailtoinaan oman maun mukaisiksi värkkämiään voimakoneita. 82. Elävää yrityshistoriaa kantaa tupaan Victor Ek -yhtiön Ford AA -muuttoauto. Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 6/2023 ILMESTYY 14.9.2023 HUVIKSI JA HYÖDYKSI Syyskuussa ilmestyvän lehden sivuilla kuljetaan konekenttää ristiin rastiin. Puintitöissä tavataan Massikan niminen porilainen
Jännite (V): 400 U U TU U S! 189€ tuotenro 85450 Sorvinteräsarja 7-osaa Laadukas 7-osainen sorvinteräsarja kääntöterillä, toimitetaan puulaatikossa. Mukana 10 kpl 1/2” hylsyjä ja 125 mm:n jatke. Nostokyky: 4500 kg Nostokorkeus: 1750 mm Minimikorkeus: 225 mm Ajosiltojen pituus: 4650 mm Akselikeventimen nostokyky: 2000 kg Akselikeventimen nostokorkeus: 475 mm Jännite: 230 V Sulake (A): C16 Kokonaiskorkeus: 2260 mm Mitat (PxLxK): 5670x3340x2260 mm Nosto-/laskuaika: <45 / <30 s www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Palteennostin 6 litraa ”Bazooka” Bazooka -mallinen kustannustehokas palteennostin renkaan reunan nostoon vannetta vasten korkealla ilmanpaineella. Lisää suuttimia on saatavana lisävarusteena. Kompressori 3hv 50litraa Vahva ja kestävä 1-vaiheinen täysautomaattinen öljyvoideltu kompressori kaksisylinterisellä pumpulla, suurella ilmakapasiteetilla ja tilavalla 50 litran säiliöllä. 6290€ tuotenro 541443 4-pilarinostin akselikeventimellä 4500kg Laadukas nelipilarinostin hydraulisella akselikeventimellä ammattikäyttöön nostokyky 4500kg. Yhdistetty pora-/jyrsinkone. Mukana kaksi yleisliitintä ja öljy. Hiljainen induktiomoottori takaa hyvän luotettavuuden ja pitkän käyttöiän. Kaikki hinnat sis. Mukana vetotanko M12x1,75 mm ja erilaisia työkaluja. Sivusuunnassa säädettävä ajosiltojen etäisyys. 6-asentoinen vaihteisto. 119€ tuotenro 541128 U U TU U S! 3690€ tuotenro 69427 Jyrsinkone BF45 Penkkijyrsinkone BF45 ilman asennonosoitinta. Palteennostin on kädessä pidettävä laite, jossa on pistoolin kahva ja 6 litran säiliö, joka täytetään 8 baarin paineeseen. Kun palteennostin on täytetty 8 baariin, se on valmis asetettavaksi vanteen reunaa vasten ja napin painalluksella kaikki säiliöstä tuleva ilma työntyy nopeasti ulos, laajentaen ja tiivistäen renkaan vanteen reunaa vasten rengas on siten valmis täytettäväksi loppuun normaalilla renkaantäyttöpistoolilla. Paino: 4,3 kg 249€ tuotenro 509658 Mutterinväännin 1/2” hylsysarjalla Tehokas 1200Nm mutterinväännin ergonomisella kahvalla ja komposiittimateriaalista valmistetulla rungolla. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Teho (hv): 3 Enimmäispaine: 8 bar Säiliön tilavuus: 50 l Paino: 42.5 kg Liitäntäjännite: 230 V 399€ tuotenro 495037 59€ tuotenro 531933 Maaliruisku R-500 HVLP (High Volume Low Pressure) maaliruisku yläpuolisella muovisäiliöllä, 600 ml. Koneessa on tehokas 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. Täydellinen korkeamman profiilin renkaiden asennukseen sekä renkaiden asennukseen leveille vanteille. Täydellinen kone pinnan ruosteen poistamiseen ja levyjen valmisteluun esim. Mukana 1,5 mm suutin. Varustettu painekytkimellä, varoventtiilillä, paineenalennusventtiilillä ja kahdella manometrillä säiliön paineen ja syöttöpaineen jatkuvaa seurantaa varten. Paineensäätö 0-8 bar. 119€ tuotenro 505183 U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! ESPANJALAISET Traktorivalmistaja Ebron historia MAANPUOLUSTUS Petšora, ohjusten Rolls-Royce KESÄTAPAHTUMAT Perinnepäivät, ajot ja kokoontumiset 74 50 00 -2 30 5 • PA L VK O 20 23 -3 6 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 5/2023 • Hinta 10,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT MASSEY FERGUSON 165 10 3 E k lö fin k o n e p a ja • M a ss e y Fe rg u so n 1 6 5 • P e tš o ra -il m a to rju n ta o h ju s • Tr a cn ik 6 5 • V o lv o F1 2. Täydellinen kaikenlaisiin tehtäviin kotona ja työpaikalla. Tehokas kaksoisvasaramekanismi tarjoaa paremman tasapainon, enemmän tehoa ja vähemmän tärinää. Koneella on useita etuja ja yksinkertaisella rullan vaihdolla voit vaihtaa karkean puhdistuksen, hionnan ja kiillotuksen välillä. Pora-/jyrsinpää nostetaan & lasketaan nostomoottorilla lohenpyrstöohjaimen avulla. ennen hitsausta. Turvalukkojen automaattinen kytkeytyminen nostettaessa, manuaalinen vapautus. 1/4” liitoskierre. Soveltuu poraukseen ja pieniin jyrsintätöihin. Varustettu 2-nopeuksisella moottorilla, jossa on moottorin suojaus. Karaa voidaan kallistaa 0-90° vasemmalle/oikealle. Tarkista ajantasaiset hinnat verkkokaupastamme. U U TU U S! Satinointikone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen