Yli 200€ nettitilaukset rahtivapaasti! HUSQVARNA 65 Moottorisaha metsätöiden murroskaudelta KONEVÄKI LIIKKEELLÄ Kuvaraportit alkukesän riennoista ISO JA KOMEA Fiat 1580 DT vuodelta 1982 74 50 00 -2 40 5 • PA L VK O 20 24 -3 5 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 5/2024 • Hinta 11,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT PARAISTE N IDEAL 11 1 5 / 20 24 • Fia t 15 80 • Fo rd 69 8 TA • H us qv ar na 65 • Id ea l-a ut ot ra kt or i • Vo lv o F8 6 • Vo lv o T3 1. Teksti tähän! WWW.KIERTOKANKI.COM KONEMIEHEN VERKKOKAUPPA • Traktoreiden varaosat sekä vanhoihin että uusiin merkkeihin • Maatalousja yleistarvikkeet • Auran kulutusosat kaikkiin merkkeihin • Laaja valikoima ammattitason työkaluja • Monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majakat ja heijastimet Työkonemaalit lähes kaikkiin merkkeihin! Katso valikoima verkkokaupastamme. NOPEAT JA LUOTETTAVAT TOIMITUKSET JO VAIKKA SEURAAVAKSI PÄIVÄKSI
Powertruck kokoaa perheet ja ammattilaiset MUSIIKKIA / PIENOISMALLIT / RC-työkoneet rekkaconvoy / Trial Show / Ti-Ti nallet ja riitta Valoshow / Powerpark Power Night (K18) MESSUALUE AVOINNA Pe 10.00–18.00 La 10.00–18.00 ja valoshow 18.00–23.00 ENNAKKOLIPUT YHTEISTYÖSSÄ LISÄTIEDOT TAPAHTUMASTA » /POWERTRUCKSHOW www.powertruckshow.fi 9.-10.8.2024 Powerpark Härmä Bruce Wilson Show American Trucker Motorshow Freestyle Motocross / Drifting / Tractor ja Truck Pulling kuljetusmessut Alan merkittävä ammattimessu Autonäyttely Kansainvälinen rekkanäyttely / Veteraaniautot
Selvisi, ettei miehellä ollut minkään sortin historiaa vanhan raudan parissa. Ja sehän onnistui, kun katseli myytävien joukosta sopivan vekottimen ja teki siitä kaupat. Omistaja tuli kertomaan vehkeestä ja harrastuksestaan. 5/2024 3 Pääkirjoitus. Operaatiot onnistuivat oman kylän konekerholaisten neuvoilla. Tämän numeron Seppiä ja mestareita -palstalla poikkeamme vaihteeksi kerhoaktiivin pakeilla. Kerran ryhdyin juttusille rompetorilla myyjän kanssa. Järjestäytynyt yhdessä tekeminen mahdollistaa tapahtumien järjestämisen, historian dokumentoinnin ja taltioinnin, tiedonvälityksen ja yhteistyöverkostojen ylläpidon esimerkiksi varaosien hankintaa helpottamaan. Kaikille on tilaa ja jokaiselle halukkaalle löytyy varmasti mukavaa askaretta ja mainiot juttukaverit. Mukaan päästäkseen ei tarvitse olla masiinan omistaja eikä edes alan hyvin tunteva konevelho. Hän oli uteliaisuuttaan poikennut lähiseudun tapahtumissa, innostunut leppoisasta meiningistä ja rennosta ilmapiiristä ja ajatellut, että tällaiseen meininkiin olisi hienoa päästä mukaan. Tärkeintä koko hommassa on kuitenkin yhteisöllisyys, tuo kuolleeksi luultu elämänmuoto, joka on pysynyt elossa ja voinut hyvin vanhoihin vehkeisiin hurahtaneiden keskuudessa. Eivät suomalaiset suinkaan vähäsanaisia ole – kunhan vain on jotakin mukavaa rupateltavaa. Näinköhän noista saa edes sen vertaa, että myyntituloilla kattaisi paikkamaksun ja muut reissusta syntyvät kulut. Eräässä viime kesän tapahtumassa pysähdyin kiinnostavan laitteen äärelle. Reissaaminen jatkuu niin kauan kuin kesän mittaan konekekkereitä ja kokoontumisia piisaa. Sitä paitsi lopputulos on joka tapauksessa lompakon kannalta otollinen, kun muuten kiertäisi itse ostelemassa peräkontillisen rompetta. Ei sellaisella kuulemma ole merkitystä, tärkeintä on, kun saa viettää mukavan päivän ja tavata samanhenkisiä ihmisiä. Kerhotoiminta kytkeytyy tavalla tai toisella kaikkeen harrastukseen liittyvään. – Eipä siinä voinut kuin yhtyä viisaisiin mietteisiin. Kaupan parkkialueella juttusille saattaa tulla mopoikäinen nuori, jota kiinnostaa, että mikä tämä tällainen vehje oikein on ja milloin moisia on mahdettu valmistaa. Toisella kertaa tarinatuokiolle pysähtyy vanhempi herra, jonka vuosikymmenien takaiset muistot heräävät tutun laitteen äärellä. Tarinoidaan kun tavataan! Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Kuolleeksi luultu elämänmuoto on pysynyt elossa vanhoihin vehkeisiin hurahtaneiden keskuudessa. TAPAHTUMISSA TAVATAAN E ipä tarvitse vanhalla vehkeellä pitkään ajella, kun jo huomaa tarinoivansa jonkun ennalta tuntemattoman kanssa. Yhdistysten puuhaihmisiä tavataan lehden sivuilla varmasti jatkossakin. Matti Patana on tapahtumia kiertäville tuttu mies Valmet-kerhon kojulta. Toimituksen väki on kiertänyt alkukesän tapahtumissa ahkerasti. Kerholaiset puolestaan saavat Matilta lähetyksiä tämän tästä, sillä mies touhuaa Maria-vaimonsa kanssa kerhon tuotevastaavana. Olin hetken katsellut hänen pöytäänsä, jossa oli vain vähän rompetta ja halvat hinnat. Ensimmäiset huollot ja jokin pieni korjaustoimikin oli onnistuneesti tehtynä
KONE-ESITTELYT 18 Volvo T31 Volvon vuonna 1949 esittelemä 30-sarjan traktoriperhe oli loikka isompaan ja perusta yhtiön myöhemmälle menestykselle maanrakennuskoneiden osaajana. 36 Husqvarna 65 Ruotsalaiset tekivät moottorisahasta käytännöllisen karsintavehkeen, joka todella pani kirveen viralta. Kauko Virtasen vaihtolava-auto on tästä esimerkki. 12 20 24 36 KANNESSA 12 Ford 698 TA Sodan jälkeen uusi kuorma-auto maksoi itsensä nopeasti takaisin, jos omistaja oli valmis tekemään töitä. Viimeistellyn Idealin rinnalla kulkee yhdistyksen alkuperäiskuntoinen autotraktori. 20 Ideal-autotraktori Paraisten retroporukka hankki ja kunnosti paikallisen työkonelegendan. 46 Suur-Jämsän perinnepäivät, Pomona Suur-Jämsän moottoriklupin päätapahtumassa pantiin maamoottorit puksuttamaan ja vanhat vehkeet hommiin. 4 Tässä numerossa. Noista ajoista seisoo ja liikkuu elävänä esimerkkinä Vähälän kuljetusyhtiön pieteetillä entistetty Keltanokka. Se seisoo kuitenkin komeasti omillaan. 30 Volvo F86 Pienikin kuljetusalan toimija voi hankkia maskotikseen perinneauton ajojen alkuajoilta. 24 Fiat 1580 Isojen Fiatien vahva tulo markkinoille vuonna 1980 oli jytky, joka petasi italialaisyhtiön loikan New Holland -jätiksi. KÄYTIIN KEKKEREILLÄ 38 Kolmostien konepäivä, Ikaalinen Parkanon seudun mobilistien uusi veteraanikonekokous on pystytetty vanhojen rauniolle. 42 Rauta ja Petrooli, Hämeenlinna Kesäkuulle muuttaneen suuren syystapahtuman teemoina olivat siivapyörä ja 70–80-luvun isot traktorit
78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia kaksikymppisten kunniaksi. KERÄILIJÄLLÄ KYLÄSSÄ 50 Teuvo Joensuu – reissuilta kertynyttä Lupsakka teollisuusmies harrastaa traktoreita minkä päätoimeltaan ehtii. 5/2024 46. TILAAJAPALVELU Puh. 50 66 MUSEON OVET AUKI 48 On se kone! Maatalousmuseo Saran konenäyttely on tykkänään uudistunut. Kävimme katsomassa uutta konehallia tuoreeltaan. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJA Mika Rassi AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Lea Lahti, Aulis Lassila, Virpi Miettinen, Olli J. Ojanen, Kauko Ollila, Harri Onnila, Anne Ronkainen, Kari Ruusunen, Pekka Stellberg, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Outi Mentula POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Turun suurin metalliverstas sortui idänkaupan tyrehtymiseen. 72 Kurjan kesän koneita Sateisuus ja edellissyksynä alkanut öljykriisi kohoavine kustannuksineen leimasivat konevuotta 1974. Myös miehen konehalli koluttiin, kun vieraisille päästiin. (06) 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Ja onhan sitä ehditty Zetorilla ajella pääkaupunkiin lounaalle ja viedä potkuria messuille. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 76 Markkinat Vanhan raudan kauppapaikka. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. HISTORIAA PITKIN JA POIKIN 56 Kaiken maailman traktorit Waltanna-traktoreiden tarina kertoo australialaisesta farmarista, joka rakensi traktorinsa itse. Itseoppinut keksijä teki yhteistyötä useiden monikansallisten traktorijättien kanssa. Silti tarjolla oli entistä isompia ja tehokkaampia koneita. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. ARKISTOJEN AARTEITA 66 Turun rautateollisuus ja vaunutehdas Kullervo-traktorin menestyksen tielle tulivat tekniset ongelmat, mutta niiden takana olivat koko maanosan mullistukset. 62 Seppiä ja mestareita Matti Patana on kerhoaktiivi, joka kuljettaa postit säällä kuin säällä. TUTUT JA TURVALLISET 6 Pelit ja vehkeet Uutisia ja erikoisuuksia vanhojen romujen keskeltä. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle
Yhteistyön onnistumisen kannalta merkittävässä roolissa on ollut Mobilian pitkäaikainen henkilökunta. Näyttely keskittyy autopienoismalleihin, mutta muitakin ajopelejä löytyy joukosta. Kesällä museo on auki joka päivä kello 10–18 ja elokuun puolivälistä lähtien kello 10–16. Mobilia sijaitsee Kangasalla osoitteessa Kustaa Kolmannen tie 75. Vaihtuvia näyttelyitä on niin ikään paljon, ja kannattaakin pitää huolta, etteivät ne ennätä mennä sivu suun. Yhteistyön helppous ja museotoiminnan kehittäminen olivat perusteina. Automuseoiden neuvottelukunnan sihteeri Anni Antila, Vuoden ajoneuvomuseoksi palkitun Mobilian toimitusjohtaja Heidi Rytky, kiertopalkinnon eteenpäin luovuttaneen EteläKarjalan Vanhat Ajoneuvot ry:n puheenjohtaja Pasi Sotarauta sekä neuvottelukunnan puheenjohtaja Petri Tyrkkö. Ensi kevääseen saakka esillä on jopo. Mobilia on vuoden ajoneuvomuseo Vuoden ajoneuvomuseoksi on kruunattu Auton ja tien museo Mobilia. Mobilia on saanut automuseoiden, harrastajien, yrittäjien ja muiden moninaisten toimijoiden kesken yhteistyön toimimaan. Mobiliassa on yhtä aikaa useita teemanäyttelyitä. Lisäksi kiitämme tähänastisesta ja edelleen jatkuvasta yhteistyöstä. Lehdessämme on nähty useita vehkeitä museon kokoelmista, ja moni tiedonjyvänen on löytynyt Mobilian arkistosta. Syyskuun alkuun asti Mobiliassa voi ihailla seitsemän pienoismallirakentajan tuotantoa. 111 MOBILIA. Perusteissa nostettiin esiin erityisesti yhteistyön helppous: toimijan koolla tai taustayhteisöllä ei ole ollut merkitystä, kaikki ovat saaneet apua ja tukea Mobilialta sitä tarvitessaan. Mallissa on myös hyödynnetty messingistä syövytettyjä osia. Kiinnostava ajoneuvo näyttelyssä on vanha Postin Vanaja-linja-auto. Pienessä skaalassa -näyttelyssä nähdään Eero Kumannon tekemä pienoismalli Tunturi Maxista. Perusteluissa mainittiin myös mittava työ museon kehittämiseksi sekä rohkeus tehdä uusia avauksia. Helkaman 60 vuotta täyttävän polkupyörälegendan historiaa tutkitaan eritoten muotoilun näkökulmasta. Museovieras saa moniulotteisen kokemuksen, jossa yhdistyvät mielenkiintoiset esineet, kuvat, videot ja äänimaailmat sekä tekeminen. 6 5/2024 No _ . Autotaiteilija Heikki Valveen piirroksia on Mobiliassa näytillä ensi vuoden elokuuhun asti. Tänä vuonna tittelin sai Kangasalla sijaitseva Mobilia. Myös Vanhat Koneet on vuosien varrella tehnyt Mobilian kanssa paljon yhteistyötä. Mobilian vaihtuvat näyttelyt kannattaa käydä kesällä katsomassa. A utomuseoiden neuvottelukunnan jäsenmuseot valitsevat vuosittain yhden erityisen meritoituneen ajoneuvomuseon. Pysyviä niistä ovat esimerkiksi rallimuseo ja klassikkoautojen näyttely. Mopon materiaaleina on käytetty muovilevyjä ja -tankoja sekä metallilankoja. Renkaat ovat lelumoposta. Suomalaiset ovat tällä saralla kansainvälisestikin arvostettuja tekijöitä. Jouluun asti jatkuu Reissun päällä -niminen näyttely suomalaisten vapaa-ajan matkustamisesta menneinä aikoina. Onnittelemme asiantuntevaa ja ystävällistä Mobiliaa
Kanttikruising, lähtö Tampereen Hämeenpuisto, Tampere, Tampereen seudun mobilistit ry. Raurasta tehryt, vanhojen ajoneuvojen kokoontuminen Lavian torilla, Raurasta Tehryt ry, www.raurastatehryt.fi 27.7. Kokoontumistietoa Mika Suomalainen 040 090 6042 9.–11.8. Perinnepäivät klo 10–17, Laukaan Tupaswilla, Ränssintie 5, 41370 Kuusa, www.tupaswilla.fi 31.8. Pistohiekan rompeja konemarkkinat, Puumala, Pistohiekan lava 050 570 2001 21.7. sa-hk.savonkerho@ dnainternet.net 24.8. 20.–21.7. Ribäcksvägen 4, 66140 Övermalax. Veteraanitraktoripäivä työnäytöksineen kello 10–17. Päijänne–Keiteleen höyrylaivaregatta, Kuhmoisten sahanranta Elokuu 3.8. DDR-ajoneuvot kohtaavat, Riihivuoren lomakylä, Muurame, postmaster@warreteam.com 19.–21.7. 10. Näsijärven höyrylaivaregatta, Kurun satama 20.7. Järjestäjä Vahojärven kyläseura ry 6.–7.7. Järjestäjä: Kymen automobiilikerho, Jouko Peri 040 716 7659 20.–21.7. Terva-ajot lauantaina, 044 088 3988, sa-hk. Järjestäjä: Teuron-Kuuslammin kylätoimintayhdistys ry. Allu Karttunen, 044 520 8567, hurulan.kiviaitakorjaamo@gmail.com, Liperin Elämystapahtumat ry 27.7. Teuron Tekniikkatapahtuma, Tammela. Idän ihmeet kohtaavat, Pitkämö Canyon Camping, Kurikka. Hälläpyörämarkkinat, Ahveniston moottorirata, Hämeenlinna, Hämeen mobilistit, hannu.kivistö@pp.inet.fi 21.7. Karijoen rompetapahtuma, Pajatie 4, Karijoki. 050 036 1426 13–14.7. Jaakko Mäki-Laurila & Tapiolan kyläyhdistys, tapiolankyla@gmail.com 11.8. Puhoksen Perinnepäivät, Kitee, Keski-Karjalan perinnekoneyhdistys ry, Anne Venjärvi 044 945 9922 13.7. Youngtimerajot, lähtöpaikka Nikkilä, Sture Engström 040 543 3535, sture.engstrom@saunalahti.fi 10.–11.8 Entisöijän aarteet, Punkalaitumentie 489, Sastamala. Liperin harrasteajo neuvotapahtuma, Liperin Myllyn pihaalue, Meijeritie 1. Pick-Nick Forssan Pilvenmäellä, Street Machine Club Forssa ry smcf.ry@gmail.com 9.–10.8. 83100 Liperi. Koljonvirran rompepäivät ja Terva-ajo. Harrasteajoneuvomarkkinat Tykkimäen moottoriradalla, Tehontie 51, 45200 Kouvola. Maatalouskoneharrastajien kokoontuminen klo 10–14 maatalousmuseo Sarassa Loimaalla, ilmoittautuminen ja tiedustelut elsa.hietala@sarka.fi, 040 823 6344 4.8. 044 088 3988. Hytittömät traktorit, Valkkistentie 1, Vesilahti 27.7. Kuopion rompepäivät ja Ruska-ajot 2024. Kirnusta moottoriin ry. Syys-Restauranta rompetori, Mobilian tiemestaripiirin alue, Kangasala, Tampereen seudun mobilistit, 050 309 8823 24.–25.8. Wanhan Woiman päivät, Amiraalintie 161, Oulainen autot Toni Ukonmäki 040 076 1734, toni@kylmakonehuolto.com tai Marko Kotila 044 980 4031, marko.kotila@outlook.com, traktorit Kauko Nikula 040 019 1907 6.7. Maisematieajo (ajotapahtuma), Huittinen, vanha urheilukenttä. Huru-ukko piknik 1955-vuosimallisille ja sitä vanhemmille ajoneuvoille. Huittisten wanhat konneet, 040 584 9146 24.7. savonkerho@dnainternet.net 10.8. 20. Heinäkuu 5.–7.7. ItäTähti 15 – Mersut Korialla, perinteinen harrasteajoneuvotapahtuma Mercedes-Benz–harrastajille Kymen Automobiilikerhon Korian Mobiilihallilla, järjestäjänä Suomen MercedesBenz Klubi ry:n Kymenlaakson jaos, Team Kymi 3.8. Power Truck Show, Powerpark Härmä, Kauhava powertruckshow.fi 9.–11.8. 040 716 7659 23.–25.8. Kuivurimäen moottoripäivät, Ikosojantie 71, Iso-Äiniö, Asikkala Arto Jussila 040 045 5134 16.–18.7. www.tammob.com 10.8. 12. Wanhat koneet Vahojärvellä klo 10.00 alkaen, Parkano. Vähänkyrön onnen päivät, Kirkkosaari, Vähäkyrö. Pargas Retro Parad ja rompetori, Parainen, pargasretrocars@gmail.com, 050 092 6722 Ilmoita omasi: toimitus@ vanhatkoneet.fi Tapahtumat seuraavan Vanhat Koneet -numeron ilmestymiseen asti tapahtumakalenteri 5/2024 7 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA. Harrastusajoneuvoja rompemyyntitapahtuma, Urheilukeskus, Kuhmo, Kuhmon Mobilistit, kuhmon.mobilistit@gmail.com 20.7. Jaakko Mäki-Laurilan kunnostamia autoja sekä koneita. Harrasteautoja ja rompetori. Kaikkien aikojen maatalousnäyttely, Talonpoikaismuseo Yli-Kirra, Koiramäentie 2, 31900 Punkalaidun 6.–7.7. Teuron kylätie 615 & Teuro-areena (Teuron kylätie 620) ja Kädentaitoamyyntinäyttely (Teurontie 463). Malax Veterantraktor, 040 505 5198 20.7. Villen ajo, Ajotapahtuma museoajoneuvo ikäisille harrasteajoneuvoille ilman kilpailutehtäviä, Kymen Automobiilikerho, Jouko Peri, puh. Wohls Gård, Volsintie 605 B, 02400 Kirkkonummi, Hans Brummer, 040 031 7082, hans.brummer@ autohistoriallinenseura.fi 15.8. Saimaan höyrylaivaregatta, Lappeenranta 12.–13.7. Taiteiden yö, Vaasan Auto-ja moottorimuseo, Vaasa, 17.8. Ruska-ajot lauantaina klo. www.vaasa.fi/ vahassakyrossatapahtuu 21.7
Koekäytön perusteella johdinauto ei kuitenkaan ollut taloudellisesti tai muissakaan suhteissa kilpailukykyinen dieselbussin kanssa. Vuosina 1979–1985 tosin ajettiin samalla linjalla vielä koeliikennettä johdinautolla, mutta sen jälkeen johdot purettiin pois. Ja äänestäkin kuuli, että sillä koostaan huolimatta oli paha sisu, kun se alkajaisiksi teki muutamia riuskeita käännöksiä. Siinä oli myös varakäyttöyksikkönä dieselmoottori ja sähkögeneraattori. Se oli uljasta menoa. Auto oli Sisun, Wiiman ja Strömbergin yhteistyötä. Vielä saman vuoden aikana ajoon saatiin myös Valmetin lentokonetehtaalla valmistamia autoja. Engelsissä toimii edelleen johdinautotehdas, ja Neuvostoliiton kulta-aikaan sieltä tuli sarvijaakkoja pihalle yli 2?000 kappaletta vuodessa. Kotimaisten lisäksi siellä kihnuteltiin rajanaapureiden rollikoilla. Johdinautoliikenne pulpahtaa monen muun hyvän ajatuksen tavoin aina silloin tällöin esille. Ja kun se sitten ikään kuin vauhtia otettuaan iski kyntensä maankamaraan, oli vauhti silminnähtävästi toisenlainen kuin muitten; jokena siinä turve kääntyi, savu tuprusi kuin höyrykoneesta ja tarkastajilla oli täysi työ pysyä kävelyaskelin perässä. Suomessa koeajettiin ZiU-682B-malleja puolisen vuotta, ja sen jälkeen ne palautettiin Neuvostoliittoon. Valmet toimitti Helsinkiin lopulta yli kaksikymmentä johdinautoa, joista viimeinen tehtiin vuona 1960. SUOMEN KUVALEHDEN NUMEROSSA 41/1919 KUVAILLAAN ELÄVÄSTI TRAKTORIEN KYNTÖKOETTA Johtimet kaivoon – vai eikö sittenkään. Koekäytössä 80-luvun alkupuolen ollut SWS-johdinauto. NÄKIJÄN SUUSTA Tuli sitten suomalaisen traktorin Kullervon vuoro. Liikennöinti aloitettiin kolmella käytetyllä ruotsalaisautolla. Tuo linja 14 kulki narutaksin aikaan Eirasta Naistenklinikalle eli Etelä-Helsingistä kantakaupunkiin. Ne oli valmistettu Engelsin kaupungissa Venäjällä, joka sijaitsee noin 900 kilometriä Moskovasta kaakkoon. Kokonaan suomalainen johdinauto oli Helsingin kokeiluliikenteessä 1979–1985. Valmetin autoissa oli tosin paljon ulkomaista tekniikkaa ja rakennetta. Helsinkiin haikailtiin suhteellisen vakavasti johdinautoja takaisin viimeksi viime vuosikymmenellä, mutta hanke tyssäsi. Etelän syrjäkylällä lakkautettiin lankavaunuilu 50 vuotta sitten. 8 5/2024 No _ . Ne piti ensin muuttaa oikeanpuoleiseen liikenteeseen sopiviksi. Kenties vielä jonain päivänä… Valmetin valmistama auto ajossa viimeisenä virallisena johdinautokeväänä 1974. Se oli pienin kilpaveikoista, siron ja hauskan näköinen, ja siitä tiesi huhu jo edeltäpäin kertoa, että se oli nopein kaikista. 111. Vuonna 1973 vuokrattiin Neuvostoliitosta kolme trollikkaa koeajoon Helsingin linjalle. Pääkaupungissa ajettiin johdinautolla vain yhtä linjaa pitkin. Helsingin johdinautoliikenne alkoi helmikuussa 1949 ja päättyi kesäkuussa 1974
6. Vastaukset seuraavalla aukeamalla 1. Nykyään se on tiettävästi yksityiskokoelmassa Virossa. Maantieliikenteen avustuskohteita oli tuttuun tapaan eniten. Firman logo ei ehkä ollut yhtä mieleenpainuva kuin Renun väkäset tai Mersun tähti. Kerrotaan, että Henry Ford II olisi 70-luvun alussa ihastunut Junostiin ja ehdottanut sen valmistuslisenssin ostamista. 5/2024 9 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA Vanhaa && visaista visaista. Minkä niminen oli Valmetin ensimmäisen traktorimallin koekappale. Esiin kannattaa nostaa ainakin Sisu L-60 -postibussi ja muutaman koekappaleen verran valmistettu maastokuorma-auto Sisu SA110. 9. 8. Yksi niistä, numero 19, oli aikoinaan Konelan käytössä Suomessa. Autoja tehtiin vuosina 1963–1994 eri malliversioina vain 87 kappaletta. 2. 10. Niinpä myös Junostista tuli edustusauto Neuvostoliiton mikrobusseiksi nimetyssä kokoluokassa. Entä miten on laita teknologiayritysten tuotteiden tunnusten. Mikä yhtiö valmisti Wilke-kuorma-autot. Ehompi embleemi Sata vuotta vanha tekniikka ei enää tänä päivänä tunnu kovin hienostuneelta tai virtaviivaiselta. Mutta oli se ainakin komea kuin mikä! A R TY O M SV ET LO V VIRASTO AVUSTI TAAS Museovirasto myönsi huhtikuussa tämän vuoden avustukset liikenteen kulttuuriperintökohteille. 3. 4. ZiL teki 30-luvulta lähtien loistoautoja, jotka olivat neuvostojohtajien suosiossa. Milloin traktoreiden turvaohjaamo tuli Suomessa pakolliseksi. Kahta ilma-alustakin tuettiin, molemmat suomalaisia PIK-lentokoneita. Vesialuksista avustusta sai esimerkiksi vuonna 1911 valmistunut höyryvarppaaja Kajaani I. Junost onkin tehty ZiL111-limusiinin alustalle. 7. No, nehän ne ennen olivat vertaansa vailla. Mikä on Pietarsaaren konepajan epäilemättä tunnetuin tuote. 5. Pyritäänkö termostaatin käytöllä edistämään moottorin lämpiämistä vai jäähtymistä. Mikä oli Suomen yleisin kuormaautomerkki vuoden 1947 lopussa. Erityisen ilahduttavaa on nähdä tuensaajien joukossa Muko-salaojakone. Missä on tehty Ideal-autotraktorit ja NE-hydrokopterit. Nuoruuteni linja-auto Kun puhutaan raskan pään ZiLeistä, suomalaiselle tulee vähemmän viehättäviä vaunuja mieleen. Mutta Lihatšovin tehtaalla itänaapurissa tehtiin myös Neuvostoliiton kauneimmaksi sanottu auto, ZiL-118-bussi lisänimeltään Junost eli Nuoruus. Syystä tai toisesta tästä ei tullut mitään. Voiko kansiventtiileillä varustetun moottorin nokka-akseli olla sylinteriryhmän sivulla. Mukana oli mukavasti myös suomalaisvalmisteisia ajoneuvoja ja koneita. Esimerkistä käy tässä lehdessä esiteltävä Turun rautatehdas ja vaunuteollisuus, jonka tunnetuin tuote on epäilemättä Kullervo-traktori. Raideliikenteessä apuja annettiin muun muassa suomalaisille Tr1ja Dr12-vetureille. Mitä eroa on karhella ja karheella. Millainen on constant mesh -vaihteisto
Valmistajia jenkeissä oli noin 300 ja suurin osa tuotteista täysin susia. 2. Pikku-Jehu. Paraisilla Erikssonin konepajalla. 3. Nebraska Tractor Test Act of 1919, eli Nebraskan traktorilaki, sai alkunsa nebraskalaisen maanviljelijän Wilmot F. Vanhaa Vanhaa && visaista visaista Parempia vetäjiä testauksella Maatalous-aikakauslehti käsitteli vuoden 1919 numerossa 17 paitsi ensimmäistä traktoreiden ryhmävertailua Järvenpäässä, myös tämän pelturiksikin kutsutun koneen käytön ja hankinnan problematiikkaa useassa kirjoituksessa. 6. Nebraskan suorituskykykokeen läpäisy on ollut traktorivalmistajille kunniaasia yli vuosisadan. Uusi laki säädettiin korjaamaan väärien mainosten aiheuttamia ongelmia traktoreiden ominaisuuksista ja suorituskyvystä. Kyllä, akseli käyttää tällöin kannen keinuvipuja työntötankojen välityksellä. 9. 111. Hankmo-lapiorullaäes. Wihuri-yhtymä. Laboratorio perustettiin vuonna 1920 Nebraskan yliopistoon keskitetysti traktorien testausta varten. Siihen aikaan Yhdysvalloissa oli käytössä jo noin 100 000 traktoria ja Nebraskan osavaltiossakin 5 000. 4. VASTAUKSET 1. Vuonna 1969. Lämpiämistä. Laki vaati, että kaikkien Nebraskassa myytävien maataloustraktoreiden suorituskyky on vahvistettava kolmen insinöörin voimin. Karhi on äes ja karhe pitkulainen kasa luokoa. Crozierin täydellisestä pettymyksestä erilaisiin traktorintapaisiin. 5. 10. 10 5/2024 No _ . Ford. Aivan erityisen huono oli Ford-traktorina markkinoitu kolmipyöräinen laitos, mutta tuohon aikaan toiminnassa ollut Ford Tractor Company ei ollut millään tavoin kytköksissä Ford Motor Companyyn. Sakarakytkimellä varustettu vaihteisto, jossa pääja sivuakselin hammaspyörät ovat jatkuvasti kosketuksissa toisiinsa. Nebraskan testeistä on julkaistu sadan vuoden aikana läjäpäin kirjoja. Yksi näistä jutuista on uutinen otsikolla ”Nebraskan traktorilaki”. 7. Ensimmäinen traktori, joka testattiin Nebraskan laboratoriossa, oli Waterloo Boy eli myöhempi John Deere, ja se läpäisi testin. 8
EL IN K EIN O EL Ä M Ä N K ES K U SA R K IS TO / EN SO -G U TZ EIT 5/2024 11 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA 5/2024 11. RUOTSALAISEN NORDSTRÖMS LINBANORIN VALMISTAMA KAAPELINOSTURI
Oulu 12. SILLOIN SE OLI PISNES FORD 699T 1946 Sodan jälkeen uusi kuorma-auto maksoi itsensä nopeasti takaisin, jos omistaja oli valmis tekemään töitä. Noista ajoista seisoo ja liikkuu elävänä esimerkkinä Vähälän kuljetusyhtiön pieteetillä entistetty Keltanokka
”Yleensä puut olivat koivuhalkoja, joita isä toi Kokkolaan. Siihen aikaan lämmitettiin kerrostalot ja rivitalot puilla, joten siellä se kauppa kävi. Näitä autoja ehti tulla meille vuonna 1946 sodanjälkeistä kaikkinaista pulaa piristämään yli viisisataa. Uusi Ford sai keulan värityksen ansiosta Suomessa lempinimen Keltanokka. Pienemmissä Fordkuormureissa oli kolme vaihdetta, mutta isompiin tarjottiin neljä plus tuplaperä. Kokonaan metallisessa hytissä ei ainakaan ollut lahoavia puuosia. Sodankäyneillä Kempsuilla ja Sitikoilla oli tuolloin tärkeä rooli kuorma-autoliikenteessä. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Ohjaamoa mainostettiin aikoinaan kestäväksi ja tilavaksi. Edeltävään malliin eli Suomessa Hävittäjä-Fordina tunnettuun legendaariseen kuorma-autoonkaan ei ollut suuren suurta eroa, lähinnä V8-moottori oli saanut hieman lisää tehoa. Tämä on tarina siitä autosta – ja yhdestä toisesta. Vuosien 1946 ja 1947 Ford-kuorma-autot olivat käytännössä samoja autoja kuin vuoden 1942 mallit, vaikka niiden ulkokuori olikin pantu uusiksi. ”Hän teki itse rekan siihen perään. Se oli puurunkoinen puoliperävaunu, jossa oli Citroënin kuorma-auton taka-akseli paripyörillä.” Sillä kulki puutavara pois Keski-Pohjanmaan metsistä. Mutta aika pian sodan jälkeen tänne tuli aivan uusiakin autoja, esimerkiksi Fordeja. Vähälän vanhasta Keltanokasta oli jo tehty peräkärryt, mutta Mikko Vähälä löysi vainukoiriensa avulla aihioksi kelpaavan auton Kiimingistä. ”Isä ajoi puutavaraa sillä ja välillä kai soraakin”, Mikko kertoo. ”Aika lyhythän se perävaunu oli, 7–8 metriä pitkä. Puut, maat, ihmiset Jutellaan Laurin vanhasta autosta hänen poikansa ja perheyhtiössä vaikuttaneen Mikko Vähälän kanssa. Nopeusmittarin huippulukemia ei taidettu siltikään tasaisella tavoittaa. Hän osti yleensä puut ja myi ne.” Logistiikan silloiset ratkaisut eivät nykyihmistä häikäise. ”Niin sanottu vetopöytä oli rautalevy ja siinä reikä ja jokunen tappi”, Mikko naureskelee. 13. Nykymittapuulla ei sillä oikein tehokkaasti pystyisi tekemään mitään, mutta siihen aikaan se oli kova sana.” Puutavara-ajojen lisäksi autoa käytettiin hen kilö kuljetuksiin. Yhden sellaisen hankki ullavalainen Lauri Vähälä ja loi perustan pitkään porskuttaneelle perheyritykselle. V iime sotiemme jälkeen kumipyöräkuljetuksia hoidelleet olivat usein veteraaneja niin kuski kuin autokin
Hän sanoi, että hanki sellainen.” Hanskojen on tiputtava Aluksi Mikko etsi Laurin vanhaa yksilöä. Seppo Sive taas oli pankinjohtaja ja automobiiliseuran rahastonhoitaja. ”Ei, sanoi Teuvo, ei missään tapauksessa Mersulla, koska hinta nousee heti kun myyjä näkee sen. Silloin hän luopui keltanokasta, vuosi oli 1951 tai 1952. Minun vaimollani oli Fiat 600. Taas tarvittiin kokenutta kauppamiestä. ”Teuvo sanoi, että pitää mennä heti, kun saa vihiä löydöstä. 14 VÄHÄLÄN KELTANOKKA. Teuvo soitti vapun jälkeisenä päivänä, että nyt on löytynyt keltanokka Kiimingin Tervajärveltä, lähdetään katsomaan sitä.” Mikolla oli kuitenkin olevinaan sinä päivänä kiireitä. Lauri Vähälä jäi eläkkeelle 1975. Teuvo alkoi takoa Vähälän päähän romunkerääjän kultaista sääntöä. Siellä oli maatalon isäntä ottanut siitä moottorin ja ohjaamon pois ja tehnyt siitä traktorin peräkärryn. Sodan jälkimainingeissa säästettiin mistä voitiin. Harkitsin sellaista maskotiksi, mutta isä sanoi, ettei se ollut hänelle iso asia. Sen sijaan tämä keltanokka oli auto, jolla hän toden teolla pääsi alkuun. Auton lempinimen perusteita ei liene tarpeen selittää. Kuljetusyhtiö siirtyi Mikolle ja hänen veljilleen. Sen historia päättyi sinne Pekanpäähän.” Sitten apuun värvättiin Oulun alueen mobilisteja. Lähettiin sitten kolme miestä sillä.” Ja kas, kaupat tuli. ”Isän ensimmäinen auto oli ollut vuoden 1936 Ford. ”Isän eläköityessä ajattelin, että pitäisi hommata jokin muisto menneistä”, Mikko kertoo. Siellä hän aloitti voin kuljetukset Helsinkiin ja Turkuun Keski-Pohjanmaan meijereistä. Lasinpyyhkijä oli vakiovarusteena vain kuljettajan puolella. Ei siihen aikaan ollut henkilöautoja, joten häitä ja hautajaisia varten pantiin ihmiset kuorma-auton lavalle.” Vuonna 1949 Vähälä muutti Ullavasta naapurikuntaan Kannukseen. Huomenna sitä ei ehkä enää ole.” Mikko myöntyi ja aikoi lähteä oitis liikkeelle omalla Mersun henkilöautollaan. ”Otettiin rekka pois ja pantiin lava päälle. ” Teuvo Vuortio oli Koskilinjoilla korjaamopäällikkönä, hän oli innokas mobilisti. Taustalla oli perikuntakuvio, mutta siitä ei koitunut pulmia. ”Löysin auton Pekanpään kylästä Ylitorniolta
Välirauhan aikana Vähälä ajaa rahtia Petsamon liikenteessä. Lauri Vähälä ja viivasuora Volvo-rivi. Uusi terminaali avautuu Rovaniemellä 1976, ja uusia tavaralinjoja saadaan. 90-luvun alussa konsernissa on 550 työntekijää ja 180 ajoneuvoa. 1961 Vähälä hankkii ensimmäisen täysperävaunun. Talvisodassa Vähälä ajaa kuormaautoaan Vuoksen rintamalla. Yhtiön johtoon nousevat veljekset Vesa, Jukka, Mikko ja Mauno Vähälä. Vuonna 2009 kolmas sukupolvi astuu perheyrityksen johtoon. 1955 alkavat lihatuotteiden kuljetukset Keski-Pohjanmaalta pääkaupunkiseudulle, ja 1956 käynnistyy yhteistyö Kiitolinjan kanssa. 80-luvulla Vähälä laajenee yrityskaupoilla muun muassa Jyväskylään. Vähälä kuljettaa voita Helsinkiin ja Turkuun ja tuo elintarvikkeita paluukyydissä. Kun uusi sota ja auton päätyminen uudelleen rintamalle näyttää todennäköiseltä, Lauri myy autonsa Kelloselkään. 2021 Vähälän koko osakekanta myydään DB Schenkerille. 1979 Vähälä ostaa Nurmisen kuljetusliikkeen ja sen 13 autoa, linjat ja kiinteistöt. Vuonna 1946 Vähälä aloittaa ensin linja-autoliikenteen kahden kumppanin kanssa Kokkolassa. 50-luvulla alkanut yhteistyö Kiitolinjan kanssa jatkui vuosikymmenet. Perhe muuttaa Kannuksesta Ouluun. 1975 Lauri Vähälästä tulee liikenneneuvos ja hän jää eläkkeelle. Vuoden 1936 Ford oli Lauri Vähälän ensimmäinen kuorma-auto. Kuorma-auton ostoluvan saatuaan hän kuitenkin vetäytyy bussiyrityksestä ja aloittaa kuormaautoliikenteen kotikunnassaan Ullavassa. Kuva on 1980-luvulta Lauri Vähälän alkuperäinen Keltanokka on kuvattu niin perävaunun kuin lavan kanssa. Tuolloin kotija toimipaikaksi on vaihtunut Kannus. Konekannassa siirrytään uuteen aikaan 1983, kun Vähälä hankkii ensimmäisen tietokoneen, IBM System 3.4:n. Jatkosodassa Lauri ajaa bussista tehtyä ambulanssia. Lauri Vähälä kuolee vuonna 1995. HISTORIAKUVAT: VÄHÄLÄN ARKISTO JA KARI ERHO 5/2024 15. Ensin mainitulla kuljetettiin puuta, jälkimmäisellä ihmisiä. Samana vuonna otetaan käyttöön Oulun Tuirassa oleva terminaalikiinteistö. Vuonna 1962 autoja on 11. Vähälän liikenne L auri Vähälän kuormaautoliikennöinti alkaa 2.2.1937. 50-luvulla Lauri Vähälä saa tavaralinjaluvan reitille Oulu–Helsinki ja hankkii ensimmäisen Mercedes-Benz-kuorma-auton. Sittemmin sekä Kiitolinjasta että Vähälästä tuli osa DB Schenkeriä. Silloin hän ajaa ensimmäisen sorakuorman vuoden 1936 Fordilla
Seuraavana vuonna auto vaihtoi taas isäntää, kun jo mainitut kiiminkiläiset autoilijat Lauri Jämsä ja Antti Pelkonen hankkivat sen. ”Isä oli tyytyväinen”, Mikko kertoo. Suomussalmelta löytyi lahonneen ruotsalaiskopin tilalle alkuperäinen amerikkalainen ohjaamo. Fordin lättäpää-V8:n eräs erityinen ominaisuus oli yhdeksi kappaleeksi valettu sylinterilohko ja kampikammio. ”Sieltä saatiin muun muassa koristeita, maskiin säleikkö ja konepellin lukko. V8-moottori oli viimeisiä Ford-yhtiön koneensuunnittelun tuotteita, jossa vanhan Henry Fordin työpanos oli merkittävä. ”Haimme auton meidän korjaamopäällikkömme Kiljusen Eeron kanssa. ”Meillä oli asentajana Ahti Raumala, joka harrasti mobilistiasioita. Sitten Oulussa järjestettiin SAHKin vuosipäivät ja näyttely 70–80-luvun vaihteen tietämissä. ”Hän sanoi, että kyllä tuo on ihan samannäköinen auto kuin se, jolla hän on ajanut – ja tehnyt hyvän tilin!” Mikko muistelee Laurin kertoneen, että keltanokan sai maksettua reilun kuukauden tienesteillä. Yhdysvalloissa V8-moottoreita alettiin tehdä viimeistään 1910-luvulla. Perikunta antoi kaikki vanhat varaosat mobilisteille.” Mobilistit pyysivät Vähälältä jakeluautoa lainaan osien hakuun ja lupasivat Keltanokkaan sopivat osat palkkioksi. Ilman tätä lohkorakennetta V-moottorista tuskin olisi saatu massatuotetta. Tiivisteitä piti tehdä itsekin”, Mikko muistelee. Isä vastasi, että joo mutta kun silloin piti tehdä töitä.” Ford ja V8 F ordin V8-moottori ei ollut laatuaan ensimmäinen. Ahti saikin sen kunnostettua, ja sille annettiin entisöintipalkinto.” Hyvä pisnes mutta työläs Lauri Vähälä hyväksyi vanhan kiesinsä kopion. ”Tietenkin tiivisteitä ja muita kuluvia osia piti hankkia. Se on hyvää yhteistyötä tuo mobilistien touhu, yhteen hiileen puhaltamista.” Osien saannissa oli mutkia, mutta kävi onnenpotkuja silläkin rintamalla. Vuonna 2009 kolmas sukupolvi astui yhtiön johtoon, ja silloin auto kiikutettiin turvaan Oulun seudun mobilistien haltuun. Esimerkiksi ohjaamo oli kuitenkin aivan mätä. V8-moottorin keksi vuonna 1902 ranskalainen Léon Levavasseur. Kun jarru löysättiin, lähtivät rattaat pyörimään. Auto ei meinannut millään liikkua. Oikein hyviä osia, aivan tuliteriä ja siihen autoon tehtyjä.” Itse autossakin oli vielä suurin osa käyttökelpoista. Hän teki yhtiökumppaninsa kanssa moottoreita lentokoneisiin ja kilpaveneisiin. Se esiteltiin vuonna 1932. Ja kävihän siinä neuvomassa joitain asiantuntijoita, joilla oli tämmöinen auto ollut. Perillisiä oli yhteensä kuusi, mutta alle kahdessa viikossa saimme luovutuspaperit.” Vuoteen 1951 saakka auto oli ollut rekisterissä Lapin läänissä. Sitten sen oli ostanut oululainen autoilija Pekka Bräysy, mutta vielä samana vuonna uudeksi omistajaksi oli tullut niin ikään autoilija Oulusta, Uuno Tukiainen. ”Ovessa luki Jämsä–Pelkonen. Suurin Levavasseurin rakentama V-asetelman moottori oli peräti 32-sylinterinen. ”Totesin, että silloin se on ollut pisnes. Eero sanoi, että täällähän on käsijarru päällä. ”Sanoin Ahdille, että nyt pitää lopettaa muut hommat ja tehdä keltanokka valmiiksi näyttelyyn mennessä. Museorekisteriin se saateltiin 1999. Mutta se oli ensimmäinen V8, johon tavallisella palkansaajallakin saattoi olla varaa. ”Kajaanissa oli Fordin liike, joka lopetti toimintansa, kun sen omistajat kuolivat. Keltanokka on tehty uusiin puihin jo reilut neljäkymmntä vuotta sitten. Vähä vähältä Pian Keltanokka tuotiin Kiimingistä Ouluun. Vuosi oli 1915. Cadillac oli ensimmäisiä autovalmistajia, jonka kaikkien mallien vakiomoottorina oli oma V8. Kuitenkin vasta Fordin V8 toi samalla sekä kahdeksansylinterisen että V-asetelman moottorin tavallisen kuluttajan ulottuville. Monissa tuon ajan V-moottoreissa oli pareittain valettuja sylintereitä ja erillistä valua oleva kampikammio. 16 VÄHÄLÄN KELTANOKKA. Saatiin se sitten hinattua Hiabilla lavalle.” Raadolle löytyi tekijä omasta takaa. Merkittävää sikäli, että V-tyylin keksijä kuoli jo 1922. Ahti kunnosti Keltanokkaa aina kun ei ollut muuta tekemistä. He olivat entisiä omistajia ja molemmat kuolleet
Siinä oli suorahampainen laatikko, ja opin jo pikkupoikana vaihtamaan sillä. ”Esimerkiksi ne henkilökuljetukset soralavalla olivat monesti semmoisia, ettei lavassa ollut laitojakaan”, Mikko sanoo. Kerran Helsingissä oli kuorma-autoliiton liittokokous, silloin ajettiin Senaatintorilta Dipoliin.” Mikon työuran aikana autot olivat jo toisenlaisia. Silti vanha Ford sopi hänen käteensä mainiosti. FORD 698 TA MOOTTORI nelitahtinen bensiini käyttöinen V8, iskutilavuus 3,98 litraa, teho sata hevosvoimaa SÄHKÖJÄRJESTELMÄ kuusi volttia VAIHTEET 4+1 ja tuplaperä RENKAAT 8,25–20 MITTOJA pituus 6 380 mm, akseliväli 4 013 mm, leveys 2 210 cm, korkeus 2 150 mm, omapaino 2 500 kg, kantavuus 4 100 kg, kokonaispaino 6 600 kg VALMISTAJA Ford Motor Company, USA Kun Vähälöillä tapahtui sukupolvenvaihdos ja kolmas polvi astui remmiin, Mikko katsoi, että auto on parasta lahjoittaa mobilistiyhdistykselle. 5/2024 17. ”Oli penkit vain pistetty lavalle ja siinä ihmiset istuivat. Siellä hän lahjoitti entisöintipalkinnon Ahdille, vaikka mobilistien puheenjohtajakin oli sitä jo käsi ojossa ollut ottamassa. ”Huomasin, että nuoriso tuhoaa sen auton.” Mikko pyysi auton kunnostaneen Ahti Raumalan mukaan luovutustilaisuuteen. Minulla se palkinto olisi hukkunut.” Vaikka auto on nykyään Oulun seudun mobilistien omaisuutta, Vähälällä on lupa lainata sitä tarpeen vaatiessa. Ajettiin kyläteitä. ”Meillä oli Kannuksessa henkilöauto, Kun me veljekset rälläsimme sillä, isä osti vanhan Gazin ja sanoi, että siinä on, ajakaa sillä. Ei voisi nykyään kuvitellakaan.” Tässä Fordissa on tuplaperä, kuten Lauri Vähälän autossakin oli aikanaan. Kun pihalle tarvittiin soraa, käytiin hakemassa sitä montulta. Suomessa asia tulkittiin niin, että siinä on neljä tonnia kantavuutta. Keltanokan sallittu kokonaispaino on noin 6 600 kilogrammaa. Fordin V8 oli Keltanokassa kasvanut satahevosvoimaiseksi Hävittäjän hieman pienitehoisemmista ajoista. ”Olen käynyt sillä kulkueissa, ja nuorempi veli ajoi sillä vielä paljon enemmän. Lapiopoikia oli lava täynnä.” Jos ei entisaikaan kovasti puututtu pikkupoikien kuorma-autoiluun syrjäteillä, eipä ollut muistakaan nykyajan turvamääräyksistä tietoakaan. Nyt vaihtoehtona vinkkelikoneelle tarjottiin 90 hevosvoiman rivikuutosta. ”Ahtihan sen auton oli tehnytkin
Rääkkylä PIKKUJÄTTI VOLVO T 31 Volvon vuonna 1949 esittelemä 30-sarjan traktoriperhe oli loikka isompaan ja perusta yhtiön myöhemmälle menestykselle maanrakennuskoneiden osaajana. 18 Pikaesittely
Volvo kaitsee pohjoiskarjalaisessa maisemassa muiden muassa itseensä nähden lapsellisen näköistä B-mallin Allista ja piikkilangankiristäjää. Volvo on vienon patinaisessa tehdaskuosissaan pönäkkä muistutus siitä, miksi länsinaapurin traktorit ovat niin lujassa maineessa.. Käynti asemiin käy takaapäin. ”Volvo oli Nettikoneessa ja sen hintainen, että se kiinnosti. Hiukan siinä on käyntiongelmaa, johtuneeko sitten siitä, että vähät ajelut on tehty pelkällä bensalla. Taito Rantola perinteikkään herätehankintansa ruorissa. Merkittävintä oli, että tämän vantteran murikan harteille rakennettiin ensimmäiset Volvoina tunnetut pyöräkuormaajat, Bolinder-Munktell H 10:t. Taito Rantola hankki koneensa muutama vuosi sitten lapsuutensa kotitanhuville Rääkkylään. Kolmiykkönen, kuten kuvamme mannekiini vuosimallia 1950, on petrolimoottorilla, kolmekakkonen bensalla käyvä, ja seuraavat kaksi korkeapyöräisiä koneita säädettävällä raideleveydellä. VOLVO T 31/BM 31 MOOTTORI Volvo D4F, nelisylinterinen bensapetrolimoottori iskutilavuus 3?460 cm 3 , sylinterin halkaisija 100 mm, iskun pituus 110 mm teho 35 hevosvoimaa 1?500 kierroksella, vääntö 182 newtonmetriä 1?200 kierroksella (DIN) KYTKIN kuiva yksilevykytkin VAIHTEET 5+R, nopeudet 4,4–27,4 kilometriä tunnissa VOIMAN OTTOAKSELI 540 kierrosta minuutissa JARRUT mekaaniset rumpujarrut RENKAAT edessä 6–19, takana 14,9–30 NOSTOLAITE pumpun tuotto 24 litraa minuutissa, paine 120 baaria, nostovoima 900 kg vetovarsien päissä MITTOJA paino 2?280 kg, pituus 312 cm, akseliväli 196 cm, petrolisäiliö 60 litraa, bensiinisäiliö 4 litraa VALMISTUS MÄÄRÄ 6?919 VALMISTUS VUODET 1949–57 30sarjan traktoreista käännettiin H 10 kuormaimia Volvon arvo säilyy, vakuutti aikalaismainos. Valoja ei ole, mutta niidenkin edestä hyvästä kohtelusta kertovaa lyhyttä, korkeaa ja kiehtovaa patinaa. Tämä jyhkeä raami ja Bolinderin diesel olivat pohjana, kun ruotsalaiset toimittivat maailmaan kuuluisimman traktorinsa, BM Volvo 350 Boxerin, vuonna 1959. Tämän sarjan traktorit olivat tärkeitä myös Östbergin konepajan tekemien kumipyörätelaisten Ösa-metsäja kaivinkonelavettien pohjana. Lundbergin konepajan kuormaimesta versoi Volvon myöhempi menestys maanrakennuskaluston valmistajana. ”Volvo oli Nettikoneessa ja sen hintainen, että se kiinnosti.” 19 Teksti: Kauko Ollila · Kuvat: Mika Rassi V olvon kolmikymppiset jakautuivat malleihin T 31–T 36. Kone tuli Rantolalle Kotkan seudulta. Hydraulinen nostolaite oli aluksi lisävaruste. Kolmekymppiset olivat viisine vaihteineen vikkeliä menijöitä maantiellä, mutta 35–45-hevosvoimaisiksi laitteiksi aika jötkäleitä lähes 2,5 tonnin ottelupainoineen. Muuten se on näyttelyesineenä, ei sillä töitä tehdä”, kertoo Taito. Vuoden 1952 uutuudet T 35 ja 36 tulivat päivänvaloon ensin pelkällä BM:n nimellä, vihreällä värillä ja uudella kolmipyttyisellä suorasuihkudieselillä. Suomeen on Volvo tullut Ruotsista vasta eläkepäivillään toistakymmentä vuotta sitten. Niin olivat valotkin, jotka kuvan koneesta puuttuvat
Parainen 20. LÄHELLÄ IHANTEELLISTA IDEAL-AUTOTRAKTORI Paraisten retroporukka hankki ja kunnosti paikallisen työkonelegendan. Ideal-traktoreita tehtiin Paraisilla Erikssonin konepajassa vuosina 1936–1948. Viimeistellyn Idealin rinnalla kulkee yhdistyksen alkuperäiskuntoinen autotraktori
”Mutta tällaisia entisöityjä ei oikein ole. ”Toisaalta kaikkein vanhimmissa oli tiettävästi puurunko, ja tässä on rautainen”, Sundström pohdiskelee. Paraisten retroyhdistyksen puheenjohtaja Staffan Sundström ja sihteeri Jani Öhman olivat puuhassa mukana alusta loppuun, ja nyt he esittelevät yhdistyksen käden jälkeä meillekin. Tässä yritettiin tavoitella sitä, millainen se on ollut Erikssonilta lähtiessään.” Miehet tosin arvelevat, että tämäkin traktori on tehty ensin rautapyörillä. Sikäli traktori on nyt entistetty löytökuntoaan vastaavaksi. Pargas Retro Cars -yhdistys löysi viime vuosikymmenen lopulla Kovelan traktorimuseon alueelta pari aihiokuntoista Idealia, hankki ne ja entisöi toisen. Vaikka nämä Erikssonin konepajalla tehdyt peltovetokoneet rakennettiin pääasiassa vanhojen kuormaautojen osista, niille annettiin oma hieno merkki Ideal. Traktoreita myös markkinoitiin, ja niitä tehtiin paikallisen käsityksen mukaan kuutisenkymmentä kappaletta. Vanha voimakone antaisi olettaa, että yksilö on vanhemmasta päästä. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Nokkamerkki on tehty Erikssonilta löytyneen muotin mukaan. Kaikki erilaisia Idealien tekniikka napattiin aikansa yleisimmistä kuormureista, Fordeista ja Letukoista. 21. Entisöidyssä Idealissakin on Chevrolet’n moottori 1920-luvun puolelta. Kovasta vauhdista hidastavaa odottaa äkkikäännös. Retrolaisten tietojen mukaan Idealeja on säilynyt jollain lailla kasassa kymmenkunta. Kojetaulusta hallitaan ryyppy, kaasu ja siivapyörän kytkentä. V iime sotien molemmin puolin Paraisilla valmistettiin autotraktoreita suorastaan teolliseen tapaan. Jarru vaikuttaa vain toiseen takapyörään
Tällä hetkellä porukka kunnostaa NE Amphibian -hydrokopteria, joita tehtiin Idealin tapaan Erikssonin konepajalla. Toisaalta ajamisen suhteen Idealit tehtiin puhtaasti peltokäyttöön. 22 IDEAL-AUTOTRAKTORI. Yhdistys on SAHKin jäsen, ja sillä on omat museoajoneuvotarkastajat. Yhdistyksen rautapyörä-Ideal ostettiin varaosakoneeksi. Käytettävyyttä on siis ajateltu. Se on kerännyt oman pienen konekokoelman ja järjestänyt jo useana vuonna omaa paikallista ajoneuvotapahtumaa. elokuuta. ”Kuorma-auton akselit on näissä lyhennetty traktorikäyttöä varten. ”Alkuperäiset pultitkin otettiin talteen, ja niistä käytettiin kelvolliset”, Staffan sanoo. Toinen meneillään oleva kunnostusprojekti on Teijo-auto, joiden ohjaamot on valmistettu Paraisilla. ”Vaikka kahta samanlaista ei ole, useissa on esimerkiksi sama pokkaus konepelleissä ja lokasuojissa. ”Se jarruttaa vain toisella takarenkaalla”, Jani kertoo. Nuoresta iästään huolimatta yhdistys on ehtinyt tehdä monenlaista. Mutta onko traktori muutoin todella ollut näin komea ensi kerran valmistuessaan. Esimerkiksi hidastuslaitteita ei kuitenkaan ole suunniteltu maanteille sopiviksi. Vihreää maalipintaa oli tässä jäljellä, ja se oli kyllä tasainen. Paikallinen koneja ajoneuvohistoria on seuran agendalla ykkösenä. Vanteet on tehty niittaamalla, ja on epäselvää, onko ne otettu jostain vai onko ne tehty Erikssonilla. Sen kytkentä tapahtuu kuljettajan paikalta traktorin kojetaulusta. Kuorma-auton voimansiirron myötä niissä olisi mahdollisuuksia päästä jonkinmoisiin tienopeuksiinkin. Mutta kyllä kai siitäkin vielä soivan saisi... Retromiehet myös ulkoiluttavat kerhon koneita tapahtumissa. Keulamerkkiä varten Erikssoneilla oli oma muottinsa.” Pysähtyy tavallaan Paikalliskäyttöä ajatellen Idealissa on edessä hihnapyörä. Tänäkin vuonna Idealeja pääsee ihailemaan Paraisten retroparaatissa 31. ”Jarrurummun ympäri menee panta, ja kun poljinta painetaan, se kiristyy. Navat ovat Fordista.” Ei mitään uutta Kerholaisten periaatteena kunnostuksessa oli, että uutta ei tehdä tai hankita, ellei ole pakko. ”Kyllä nämä olivat aika viimeisteltyjä”, Jani kehuu. Staffan Sundström ja Jani Öhman ovat olleet Ideal-projektissa mukana koko ajan. Pargas Retro Cars P araistelainen vanhojen ajoneuvojen yhdistys on perustettu virallisesti vuonna 2017. Kun kovassa vauhdissa alkaa jarruttaa yhdellä renkaalla, se on varmaan aika omituista.” Konepajalla tehtiin luovaa yhdistelyä ja osia valmistettiin paljon itse
Uusiakin osia tarvittiin, esimerkiksi kaasuttimen korjaussarja piti tilata Amerikasta. ”Petrolilinjat puuttuvat vielä. ”Kaikki oli atomeina, ja kaikki käytiin läpi”, Jani toteaa. ”Jäähdytin oli ihan halki, mitään ei pysynyt sisällä. Pitäisi vain saada se ruostutettua samanlaiseksi kuin toinen. Se ei ollut jumissa, mutta öljypohjassa oli reikä. Siivapyörän yksinkertaista kytkintä hallitaan kuljettajan paikalta. Jäähdytin oli yksi kunnostajien murheenkryyneistä, mutta lopulta se saatiin joka puolelta vesitiiviiksi. Imu menee pakosarjan kautta, ja siinä petroli vähän lämpiää”, Jani sanoo. Vähän on sekin teettänyt työtä. ”Hän toimitti osia, esimerkiksi virranjakajan sisuskalut, ja sai tämän ensimmäisenä käyntiin”, Jani sanoo. Lopulta hyvin paljon vanhoja peltiosiakin saatiin oiottua käyttöön. Virasto piiskasi Traktori on nyt ajokuntoinen mutta pientä viimeistelyä vailla. ”Meillä on muita projekteja työn alla…” Palataanpa myöhemmin Paraisille Erikssonin konepajan muiden tuotteiden ja retroporukan töiden pariin. Paljon hommaan paloi myös tekijöiden rahaa ja aikaa. Bensatankki oli reikäjuustoa, mutta se paikattiin ja pinnoitettiin sisältä. 5/2024 23. Moottori tuotti tietysti päänvaivaa. Yksi tärkeistä apureista moottorin kanssa oli pitkän linjan masinisti Arto Haapakorpi. Pyöriin on myös sorvautettu uudet navat.” Vieläkö raadostakin tehdään timantti. ”Ei sitä nyt ainakaan kunnosteta”, ukot puuskahtavat. Vesitankki ja petrolitankki olivat reikiä täynnä nekin.” Pienestä bensatankista ehdittiin jo tehdä uusi kopiokin, mutta lopulta päädyttiin käyttämään vanhaa ja kunnostettua säiliötä. ”Etupyöriä oli vain yksi. Mutta se kerhon toinen Ideal, se on yhä pääosin rouheassa löytökunnossa. ”Museovirasto oli piiskana, sillä kunnostukseen saatiin sieltä avustusta ja homman piti olla määräpäivään mennessä tehtynä”, Staffan sanoo. Ideal saatiin esittelykuntoon parissa vuodessa. Myös Paraisten kaupunki tuki kunnostusta. Askaretta kuitenkin riitti. Tehtiin uusi toisen mallin mukaan. Virranjakajaan saatiin masinistipiireistä uudet elimet
LAPPU LATTIASSA FIAT 1580 DT 1982 Isojen Fiatien vahva tulo markkinoille vuonna 1980 oli jytky, joka petasi italialaisyhtiön loikan New Holland -jätiksi. Somero 24
Teksti: Kauko Ollila . ”Keväällä se menee hyvin, mutta vaatii syksyllä kaiken voiman”, sanoo traktorin omistaja, somerolainen Olavi Koli. 155-hevosvoimainen Italian-jätti tuli taloon Olavin isän hankintana vuonna 1982. Kun isästä aika jätti, totesin, että niitä on liian vaarallista yksin asentaa. Kuvat: Mika Rassi DT ei tarkoita dieseltraktoria, kuten joskus on luultu, vaan nelivetoa – doppia traccione. Maantiellä tämä on hidas.” Ja toden totta, nimelliskierrosten huippunopeus 24,3 kilometriä tunnissa on aikamoista matelua jopa tuon ajan traktorille. ”Traktori on vakiovireinen”, Olavi paljastaa. Nyt jo eläkeikäkin lähestyy, en rupea siihen hommaan enää.” Kuosiltaan alkuperäinen ja hyvin siisti yli nelikymppinen on aina tehnyt pelkkiä kevätja syysmuokkaustöitä. Kierroksia on se 2 000 aina kun töitä tehdään. V anha komentaa nuorta. Fiat 1580 DT:llä on varsissaan viisimetrinen Väderstad Carrier -lautasmuokkain. Mittariin on kertynyt vain noin 3 300 tuntia. ”Paripyörät olivat kovin raskaat. Aina ei vääntölukemia edes kehdattu esitteissä ilmoittaa. ”Kysyin siihen joskus turboa ja helppo se olisi ollut asentaa, mutta en nähnyt kuitenkaan tarpeelliseksi sitä tehdä. ”Nykyään tämä on enemmänkin harrastetraktori”, näkee Olavi. Ylhäältä vääntää Kolin traktori on aivan loppupään vapariversio. Ainoa oikea remontti on ollut vaihteiston yhden päätylaakerin vaihto, mikä saattaa kertoa jotakin työn luonteesta. Mutta isot Fiatit eivät häpeä esimerkiksi JD:n tai Fordin vastaavan tehoisten aikalaisten vääntöjä, ainakaan paperilla. Nuo Trelleborg Twinit siinä ovat olleet jo parikymmentä vuotta edessä ja takana”, Koli kertailee. Vielä samana vuonna 1982 tämä Grandi-malliston toiseksi tehokkain Fiat sai tehdasahtimen ja muutaman lisähevosvoiman. 25. Somerolaisen Fiatin työmaana on noin 50 hehtaarin viljavainioiden syysja kevätmuokkaaminen. ”Onhan tämä kierroskone, muokkaustyöt tehdään kaasu pohjassa. Vannekeskiö painaa peräti 300 kiloa. Aiemmin Fiatissa on ollut valukeskiöillä ja pikasäädettävällä raidevälillä varustetut takavanteet ja kevätmuokkauksissa paripyörät molemmissa päissä. Viisimetrinen Väderstadin lautasmuokkain tarvitsee syksyisessä työssä Fiatin kaikki 155 hummaa, mutta keväällä menee vähemmällä. Fiat-traktorit ovat läpi mallistojensa olleet yläkierroskoneiden maineessa. Se on vetänyt kyntöauraa ja joustopiikkiäestä mutta viime aikoina lähinnä vauhdittanut lautasmuokkainta
Torinolaisyhtiön alavireinen Euroopanmyynti lähti nousuun. Mutta kuljettaja tumppasi tupakin, käänsi avaimesta ja laulu jatkui. Tukkia nielemässä T ämän artikkelin kirjoittajalla on omakohtainen näkykokemus 1880-mallista, joka on ahdettu 1580. Viisivuotinen kehitysohjelma ja lavea budjetti toivat viisimallisen, kokonaan uuden Grandi-sarjan saataville vuonna 1980. ”Nyt se varmasti hajosi”, sanoin itselleni. Poikkeuksena olivat Ranska ja Pohjois-Amerikka, joissa Fiigut myytiin Somecan nimellä ja veden takana Fiatiin silloin kuuluneen Hesston-työkonemerkin alla. Fiatin markkinaosuus parani vuoden 1979 12,5 prosentista 14,4 prosenttiin vuoteen 1983 mennessä, mikä tarkoitti maanosan tasolla merkittävää määrää koneyksilöitä. 26 FIAT 1580 DT. Myös se uppotukki tuli syödyksi. Laadulla on tekijänsä, sanoi Mersunkin markkinaväki aikoinaan. Ison Fiatin muotokielessä on sitä jotain, mitä Trelleborg Twinit entisestään tehostavat. Jo tähän mennessä Fiat oli ollut Euroopan-markkinoiden ykkönen nelivedoissa ja telaketjutraktoreissa. 1970-luvulla Pohjois-Amerikassa myytyjen satahevosvoimaisten ja sitä suurempien traktoreiden markkinaosuus kasvoi 15 prosentista yli 50:een. Samalla ajalla tuotantopanosten ja maatalouskoneiden hinnat Euroopassa tuplaantuivat ja työvoimakulut kasvoivat peräti 200 prosenttia. Grandi 80 -sarjan traktorit myytiin kansainvälisesti ja kotimaassa Fiat-nimellä, mutta vuodesta 1982 alkaen mallisto siirtyi hiljalleen ja pienin ehostuksin Fiatagriaikaan. Se peruutti kolmemetristä kelajyrsintä soiseen, pajukoituneeseen peltoraivioon, kunnes vastaan tuli umpisukkeli tukki. Trelleborg Twinit tehostavat Fiatin jykevyyttä entisestään. Siinä oli Fiatille riittävät syyt investoida vahvasti isojen traktoreiden markkinoille. Täysillä raivonnut 8,1-litrainen sammui kuin kynttilä. Muutos suurempaan alkoi 1970-luvulla Jos tuntuvat maatilat ja niiden koneet turvonneen siinä missä harvenneenkin, ei kehitys silti ole viime ajan tuottamaa
Siellä koneisiin asennettiin vetokoukut ja muun muassa hyttien kynnyksiä, kattoluukkuja sekä jarruja kytkinpolkimia muuteltiin työsuojeluviranomaisten määräyksestä. Radio on vasemmalla lokasuojan katveessa ja sillä on vieläpä hattu. Vuonna 1986 se osti puimurija työkonevalmistaja New Hollandin tehdäkseen traktoribisneksestään täyden linjan maatalouskonetalon ja kiintoisamman ostettavan. Nykyinen CNH Industrial N.V. ”Kävin maatalousoppilaitoksen maatalousteknisen linjan ja tein sen harjoittelujaksossa maahantuontihuoltoja LounaisHämeen Traktorissa Forssassa kolmen kuukauden ajan”, Olavi kertoo. Niin sitten tapahtui vuonna 1991, että Fiat osti ensin 80 prosenttia Ford-New Hollandista, sitten loput, ja tässä sitä ollaan. Vaihdeviikset pysyivät tuossa myös Fiatagri-aikana vuoteen 1994. OLAVI KOLI • Maanviljelijä Someron kaupungissa Varsinais-Suomessa • Ennen iso kanatila, nyt 50 hehtaarin viljatila • Muita traktoreita: Volvo 400 Buster (esitelty numerossa 7/18), Volvo 430, Volvo 350 Boxer, Volvo 2654, John Deere 4450, Fiatagri 80-90 Pika-Bertta kuormaajalla • Fiat 1580 DT:n edeltäjä tilalla oli Fiat 1300 DT Super vuodelta 1979 Kokemuksia maahantulohuollosta O lavi Koli työskenteli Fiatin maahantuontihuollossa ennen asepalvelusta 1980-luvun alussa. 24/8-laatikkoa käsketään kojetaulun hantaakeilla ja erillisellä ryömintä valitsimella. on monikansallinen yhtiö, jonka pääkonttori sijaitsee Fordin traktorivalmistuksen vanhassa pyhätössä Basildonissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Touhu on muistoa ajoista, jolloin muumerkkiväki useinkin ajatteli kyseisten viranomaisten suojelevan kotimaista traktoriteollisuutta tolkuttoman tuntuisin sipistelysäädöksin. 5/2024 27. Vaan viis siitä ja kenestä tulikaan kukkulan kunkku! Ford oli jo pitkään etsinyt uloskäyntiä sille kannattamattomaksi käyneestä traktoritehtailusta. Kytkinpolkimen syrjässä näkyvä lipsumisen estin hitsattiin paikalleen Fiatien maahan tulohuollossa. CNH:n omistaa pääosin sijoitusyhtiö Exor, jota edelleenkin hallinnoi Fiatin perustanut mahtava Agnellin suku. Ratin asentoa voi säätää
Ruiskutukset toimittaa Bosch-rivipumppu. Oikealla näkyy nostovarsien ulkoisen hallinnan vipu. Isot Fiatit toimitettiin aina ilmastoinnin kanssa. Väderstad-lautasmuokkain tarvitsee kaksi kaksitoimista paineöljyliitäntää ja vielä on yksi pari vapaana. 8,1 litraa OMmoottoria, ja tilaa olisi ahtimelle vaikka miten. Kun ei pimeän töitä liiemmin ole, ovat alkuperäiset työvalot saaneet jäädä paikalleen. Sykloni kerää isoimmat käikäleet ennen varsinaista imuilman puhdistusta. 28 FIAT 1580 DT. Vain peltotöissä viihtynyt 1580 on tältäkin osin ehyt. Pininfarinan piirtämä ohjaamo on alttiihko ruosteelle varsinkin maantiesuolaisissa oloissa. Vetokoukku asennettiin Forssan maahantulo huollossa
Vaihdevalitsimet ovat kojetaulussa molemmin puolin ohjaus pyörää. Ne olivat ylipäätään lujan maineessa – eivätkä suotta. Se tuli Fiatin ostaman Hesstonin värimaailmasta. Traktorit olivat aluksi oransseja, mutta vuodesta 1981 alkaen vaatteet muuttuivat punertavanruskeaan terrakottaan. Jälkimmäisessä on tuolloin erillinen ryömintävaihteisto, kuten Olavilla. Kuiva pelto ja kevyt pintaraapaisu eivät vielä tunnu isossa italialaisessa missään. Vuoden 1981 pikku-uudistuksessa myös ohjaamon sivupilaria kavennettiin paremman näkyvyyden nimissä, mutta Olavi Kolin vuoden 1982 koneessa se on vielä leveämpää mallia. Grandi-Fiatit löysivät suomalaisia töitä paitsi isoilta tiloilta myös raskaasta urakoinnista, kuten turvesoilta. KYTKIN kuiva yksilevyinen kytkin, läpimitta 356 mm VAIHTEET 12+4/24+8 RENKAAT edessä 14,9–28, takana 18,4–38 HYDRAULIIKKA Plesseyhammaspyöräpumppu, suurin tuotto 55,7 litraa minuutissa, maksimipaine 175 baaria, nostovoima vetovarsien päissä yhdellä apusylinterillä 5 900 kg VOIMANOTTO hydraulinen monilevyinen voimanoton kytkin, nopeudet 540 ja 1 000 kierrosta minuutissa JARRUT paino 6 570 kg, pituus 444 cm, akseliväli 289 cm, korkeus 299 cm, polttoainesäiliö 280 litraa MITTOJA paino 6 570 kg, pituus 444 cm, akseliväli 289 cm, korkeus 299 cm, polttoainesäiliö 280 litraa Nevojen Ferrari Kulmikas muoto tuli Fiatin traktoreihin jo vuonna 1975 mallin 780 mukana. Mallit 1580 ja 1880 käyttävät edellisen raskassarjalaisen, Fiat 1300 -mallin CP3/100-moottorista kehitettyä kuusisylinteristä 8,1-litraista voimalaitetta. Ja olihan Ferrari tuohon aikaan myös Fiatin omistuksessa. Autokoreistaan kuuluisan Pininfarinan muotoilema, teräslevyistä puristettu ohjaamo tuli pieniin Fiateihin vuonna 1978 ja hiukan isompana Cabina Larga -versiona sitten Grandeihin. Fiatin traktori mainoksissa saattoi esiintyä Ferrarin urheiluautoja mielikuvia vedättämässä. FIAT 1580 DT (1979–82) MOOTTORI kuusisylinterinen suorasuihkutteinen vapaasti hengittävä OM 8365.05 -diesel (vuosina 1982–84 ahdettu), iskutilavuus 8,1 litraa, sylinterin halkaisija 115 mm, iskun pituus 130 mm, teho 155 hevosvoimaa 2 100 kierroksella, vääntö 523 newtonmetriä 1 400 kierroksella. Isot italiaanot saivat hydraulisesti kytkettävän etutasauspyörästönlukon. 5/2024 29. Fiatin traktorimainoksissa saattoi esiintyä Ferrarin urheiluautoja mielikuvia vedättämässä. Isojen Fiatien vaihdelaatikko on synkronoitu 12/4tai 24/8-vaihteinen. Pie nemmässä päässä se on hammasja suurimmissa kitkalevylukko. Sen verran näillä kahdella hyvin erilaisella tuotteella oli keskinäistä aitoa vipinää, että alkupään Pininfarina-hyttejä valmistettiin Ferrarin Modenan tehtaalla. Ilmastointi oli vakiovaruste isoissa Fiateissa. Bosch-ruiskutuslaitteet, rivipumppu PES 6 A 90 B
Näin on toiminut Volvo F86 -vaihtolava-auton kunnostanut hämeenkyröläinen Kauko Virtanen. AUTOILIJAN PERINNEAUTO VOLVO F86 4X2 1976 Monella suurella ja pitkään toimineella kuljetusyrityksellä on tallissa niin kutsuttu perinneauto, joka edustaa yritystoiminnan alkuaikojen kalustoa. Mutta kyllä pienempikin toimija, vaikka yksittäinen autoilija, voi tuoda oman historiansa esiin vastaavalla tavalla. Hämeenkyrö 30
Sen jälkeen Volvo päätyi joksikin aikaa kuopiolaisen auto koulun käyttöön.” Autokoulusta Volvo pääsi jälleen tien päälle tienaamaan, kun auton kotipai kaksi vaihtui Jyväskylä. Volvon ajomäärä on varsin pieni, noin 210 000 kilometriä 31. Hytin verhoilujen kanssa apua tarjosi tamperelainen Stailaaja Ky. Vuonna 1992 Volvon aktiivityöura päättyi ajojen vä hennyttyä ja samalla piti luopua myös au toa ajaneesta palkkakuljettajasta. ”Volvo tuli erään autoilijan ajoon Kuo pion suunnalle. Kuumien kesä päivien viilentämiseksi on tuuletusikkunoiden lisäksi juomapullon viilennin peilin varressa. Mannilla Volvo sai työsken nellä vuosien ajan, kunnes yhteiskunnas sa vallinneen tilanteen seurauksena täytyi yritystoimintaa supistaa. A rtikkelimme Volvon alkutaival on yk sityiskohdiltaan hämärän peitossa. Tämä vanhempi yksilö vaihtui tarinam me kuopiolaiseen muovimaskiVolvoon. Tämän varusteen Kauko osti kauan sitten, ensimmäisiltä Karjaan Truckers Festivaleilta. Selkeät mittarit, muutama varoitusvalo sekä rivi veto katkaisijoita. KeskiSuomessa Mannin perhe harjoitti tuolloin kuljetus toimintaa. Suuritöinen operaatio vaati muun muassa moottoritunnelin leventämisen. Jaakko kertoo, että hänen isäl tään oli jäänyt peltikeulainen Volvo F86. Ajoa autolle tuli jälleen tilauskeskuk sen kautta. Auton kolmas omistaja, jyväskyläläi nen Jaakko Manni osaa hieman raottaa menneisyyden verhoa. Volvo ei kuitenkaan päätynyt myyntiin vaan sille järjestyi säilytyspaikka kauhakuormaaji en tallikaverina. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Volvon ohjaamo kunnostettiin F85:n hytistä. Sillä ajettiin tietääkseni paikallisen KTK:n ajoa
Aivan kivuton ei tämäkään vaihtoeh to ollut, sillä kasivitosen hytissä on ka peampi mooottoritunneli kuin F86:ssa. Jaakon tarkoitus kun oli kunnostaa auto itselleen. Tässä vaiheessa ei ollut aavistusta siitä, kuinka työläs rupeama Volvon kanssa tu lisikaan vietettyä. Lopulta Laviasta löytyi Volvo F85 ohjaamo erääs tä traktorin peräkärryaihioksi päätyneestä yksilöstä. Sieltä sen huoma si hämeenkyröläinen Kauko Virtanen, joka oli etsinyt oman yritystoimintan sa alkuaikojen mukaista kuormaautoa entisöintiprojektiksi. Se päätettiin kunnostaa ja asen taa Volvon rungon päälle. Monet vuodet Volvo sai viettää sisätilois sa, kunnes Jaakon työkuviot vaihtuivat ja muu kalusto lisääntyi. Tuolloin Volvon oli annettava tilaa tuottavammille kamppeil le ja siirryttävä taivasalle. 32 VOLVO F86. Varsin pian kävi selväk si, että alkuperäinen hytti oli liian huo no korjattavaksi. Hytti sen sijaa saatiin tehtyä vasta toisesta löydetystä varaosaohjaamosta. Hytin kanssa puurtamista Joulukuussa 2018 Kauko kävi hakemassa tuoreen ostoksensa Hämeenkyröön, jonne kasikutonen pääsi matkustamaan herroiksi Kaukon FMVolvon lavalla. Teknisesti Volvo oli varsin hyväkuntoinen, kiitos maltillisen ajomäärän ja edellisen omistajan huolenpidon. 4,3 metriä kor kea kuljetus saatiin kunnialla kotiin, kunhan matalat sillat oli huomioitu reittivalinnassa. Kunnostuksen vaativin osuus oli au ton ohjaamossa. Se osoittautui kuitenkin lähes yhtä ruostu neeksi kuin alkuperäinen kabiini. Vuonna 1973 Volvo F86 koki kevyen kasvojenkohotuksen, kun peltinen keula sai uutta ilmettä muovista valmistetusta jäähdyttäjän säleiköstä. Lopulta Volvo päätyi kuitenkin myyn tiin tori.fisivustolle. Tilalle löytyi Lapualta toinen, päällisin puolin siisti ohjaamo. Jaakko kuiten kin käytteli Volvoa säännöllisesti, rasvaili alustaa ja ylläpiti autoa muutenkin jumiin tumisien ehkäisemiseksi
Sen vuok si oman kuljetusliikkeen väreissä olevalla autolla on mukava kurvata näyttelyrivis tön jatkeeksi. Nekin saatiin järjestykseen, kun tam perelainen Stailaaja Ky ompeli moottori tunnelin peitteen ja valmisti lattiamaton. F86 on meillä ollut hieman aliarvostettu malli, mikäli mittapuuna on suosittuus vaikkapa alan harrasteajoneuvotapahtumissa. Tuolloin sai alkunsa 80-sarja, jossa ohjaamotyypit eroteltiin nokkamallien Nsekä bulldog-mallien F-kirjaimilla. Moottoritunneli piti levittää, jotta ohjaamo saatiin asettumaan paikoilleen moottorin päälle. Voimanlähteenä vetäviä akseleita pyöritti 6,7-litrainen, noin 210 hevosvoimainen ahdettu moottori. Huikein tarina lienee syntynyt 1960-luvun loppupuoliskolla, kun eräs skotlantilainen kuorma-autoilija osti itselleen muutaman Volvo F86:n ja alkoi myymään niitä myös muille alan toimijoille. Kirjaimien perässä oli numerot kevyemmästä raskaimpaan: 82, 83, 84, 85, 86 ja 88. Viking Tiptop muuttui tässä yhteydessä F86:ksi. Esitekuvassa täysperävaunua kiskoo vanhempi versio F86:sta peltimaskeineen. Tekniikaltaan Volvo osoittautui hyväk si, kiitos Jaakko Mannin toimenpiteiden pitkän seisontajakson aikana. Kansainvälinen kuorma-auto Volvo F86 syntyi vuonna 1964. Tuolloin auto tunnettiin vielä nimellä Volvo L4851 Viking Tiptop. Volvo F86 oli monipuolinen kuorma-auto. Kuormaautotapahtumien ahkerana kä vijänä Kauko on havainnut nämä F85/F86 mallit varsin harvalukuisiksi. Laviassa tehtiin myös au ton rungon hiekkapuhallus sekä maalaus. Ohjaamon kunnos tamista helpottamaan sille tehtiin kiinnityspukki, jossa irtonainen hyt ti saatiin työtä helpottaen kipattua. Sellaiset löytyivätkin läheltä, sil lä Laviassa oli eräs vastaava Sisuprojekti kokenut suunnitelman muutoksen ja sen vaijerivehkeet olivat jääneet jouten. Maailmaa F86 kuitenkin valloitti hämmästyttävän laajasti aina Yhdysvaltoja sekä Australiaa myöten. F86-mallisto jäi historiaan 1978, kun täysin uusi F7 korvasi sen. Automalliin liittyy tämän myötä pal jon muistoja. Sitä on valmistettu niin kevyeen jakeluajoon kuin raskaisiin vetotehtäviin. Kolme vuotta myöhemmin ohjaamo sai parannuksia kuljettajan ympäristöä ajatellen. Ohjaa mon maalaus suoritettiin Hämeenkyrössä Jari Lamminsivun maalaamossa. Tästä alkoi Volvon rynnistys Brittein saarille, joka jatkuu menestyksekkäänä yhä tänäkin päivänä. Kauko haluaa kin antaa isot kiitokset lavia laiskolmikolle Antti, Petri ja Markku. Lava ja matot päälle Kaukolle tulessa Volvon päällirakentee na oli kiinteä soralava. Alustaversioita oli tarjolla 4x2, 6x2, 6x4 sekä 8x4. F86 erilaisissa töissä. Suomalainen yksilö on varustettu 6x2alustalla. Kauko kertoo, että Volvon ajo määrä on ikäisekseen varsin maltillinen, noin 210 000 kilometriä. Ajossa hänellä ehti olla kaikkiaan neljä kasikutosyksi löä. Seuraavana vuonna Volvo esitteli niin kutsutun System 8 -malliston. Ohjaamo kunnostettiin Laviassa Kaukon pitkäaikaisten yhteistyökumppaneiden avulla. Kuten aiemmin mai nittiin, Kaukon mielty mys Volvo F86malliin juontaa oman kuljetus yritystoiminnan alku aikoihin. Viimeisiä töitä olivat ohjaamon verhoi lut. Ulkoa heinikosta esiin kaivetut laitteet otettiin tal liin kunnostettavaksi ja istutettiin Volvon rungolle. Vaihteistoksi kahdeksanvaihteisen manuaalilaatikon lisäksi on tarjolla ollut ainakin viisivaihteinen täysin automatisoitu Allison. Volvo tarkastettiin museoajoneuvoksi tou kokuussa 2023. Tekniikkaa on säästänyt myös kohtuullinen 16 vuotta kestänyt työura, jossa Volvo pääsi toden näköisesti hieman helpommalla kuin moni lajitoverinsa. Vuonna 2022 Kauko luopui yritystoimin nastaan, jolloin vapaaaika lisääntyi huo mattavasti ja Volvoprojekti saatiin vietyä tehokkaasti maaliin. Jotta auto vastai si esikuvina olleita työajokkeja, piti auton päälle etsiä sopivat vaijerivaihtolava laitteet. 5/2024 33. Ulkoinen uudistus saatiin vuonna 1973, kun jäähdyttimen säleikkö uusittiin muovista valmistettuun maskiin. Moottoritunneli piti levittää, jotta oh jaamo saatiin asettumaan paikoilleen moottorin päälle. Neljä ja puoli vuotta vienyt kunnostus operaatio oli työntäyteinen vaikkakaan sitä ei aluksi tehty täysipäiväisesti vaan arkitöi den ohessa, välillä pitkiäkin taukoja pitäen
Ulkonäkömuutoksia saatiin, kun eteen asennettiin F88mallin puskuri lisävaloineen. Aloitin viisitoistavuotiaana paikallisella Teboililla bensanmyyjänä. Kuvissa on Kaukolla aikanaan työajokkena olleita yksilöitä. VOLVO F86 4X2 1976 MOOTTORI nestejäähdytteinen kuusisylinterinen turboahdettu dieselmoottori iskutilavuus 6,7 litraa, sylinterin halkaisija 105 mm, iskun pituus 130 mm teho 207 hevosvoimaa 2 400 kierroksella, vääntö 690 newtonmetriä 1 400 kierroksella, puristussuhde 16:1 KYTKIN nestekäyttöinen paineilmatehostettu kuiva yksilevykytkin, halkaisija 380 mm VAIHTEET täysin synkronoitu 8+1 vaihteisto RENKAAT 11R22,5 JARRUT paineilmakäyttöiset rumpujarrut VETOTAPA takaveto MITAT pituus 6 085 mm, leveys 2 500 mm, korkeus 2 450 mm, akseliväli 3 800 mm, omapaino 6 550 kg, kokonaispaino 16 000 kg. Tämän jälkeen olin autonkuljettajana parissa firmassa. Ohjaamo puolestaan maalattiin Hämeenkyrössä Jari Lamminsivun maalaamossa. 34 VOLVO F86. Opiskella myös ehdin kaiken välissä ja pääsin VW-korjaamolle työnjohtajaksi. SÄHKÖ JÄRJESTELMÄ 12V PÄÄLLI RAKENNE vaihtokorilaitteet, kippi KAUKO VIRTANEN • syntyperäinen hämeenkyröläinen, nykyisin eläkkeellä oleva kuljetusyrittäjä • harrasteajoneuvoina Volvo F86:n lisäksi isän entinen museorekisterissä oleva Volvo PV, niin ikään mr-kilpinen Volvo 343 sekä 40 vuotta sitten itse rakennettu Volvo Duett pick-up ”Olen ollut autojen kanssa tavalla tai toisella tekemisissä koko ikäni. Autoja oli jo tuolloin koristeltu muun muassa kojelaudan viirien rivistöllä ja takaikkunoiden verhoilla. Sieltä syttyi kipinä omalle yrittäjän uralle.” Volvon kunnostus on suoritettu pääosin Laviassa, jossa Kaukolla on luotettavat yhteistyökumppanit apuvoimina. Armeijan jälkeen minulla oli isäni kanssa hetken aikaa ambulanssija taksitoimintaa. Laviassa auton runko hiekkapuhallettiin ja maalattiin, autoon asennettiin vaijeri laitteet ja irtonainen hytti kunnostettiin
Lisäksi omalla traktorilla saapuville sisäänpääsy museoon sekä grillimakkara ja kahvi veloituksetta. käteismaksu UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! tilaa.viipalemediat.fi/klassikot. Vanhankirkontie 383, LOIMAA puh. 02 763 7700 www.sarka.fi HARRASTAJATAPAAMINEN JA NÄYTTELY la 3.8.2024 klo 10–14 Vanhojen maatalouskoneiden ystäville TULE MUKAAN! Ennakkoilmoittautumiset: elsa.hietala@sarka.fi puh. Suomen maatalousmuseo Saran piha-alueella Järj. 02 763 7700 Tapahtumaan vapaa pääsy. ilmaiseksi Puffetti huom. Jaakko Mäki-Laurila ja Tapiolan kyläyhdistys ry ENTISÖIJÄN AARTEET la–su 10.–11.8.2024, klo 12–17 Punkalaitumentie 489, 38250 Sastamala Liput 5 € , alle 15 v
Oikeastaan yrityksellä on ikää vieläkin enemmän. H usqvarna on nykyisin moottorisa hoja valmistavista yrityksistä epäi lemättä vanhin. NOUSU VALTAAN 36 L EN KK I K ETJ U S SA V A N H A T SAH AT. 70mallia mainostettiin karsintaan sopivana, ja sen myötä kirvestyön kor vaavaa menetelmää alettiin propagoida työnäytöksissä myös Suomessa. Mutta oikeastaan vasta Huskun seuraava mal li 65 lunasti ne lupaukset, joita vanha Crescent antoi. Jönköpingin aseteh das perustettiin 1620, ja sen toimintaa siirrettiin sittemmin paremman vesi voiman perässä Huskvarnajoen varteen. Vaikka Husqvarnan seuraavassa mallissa oli jo tärinänvaimennus, kevyempi 65 pysyi vielä sen rinnalla markkinoilla. Husqvarna 65 Teksti: Mika Rassi · Kuvat: Tuukka Erkkilä Ruotsalaiset tekivät moottorisahasta käytännöllisen karsintavehkeen, joka todella pani kirveen viralta. Yritys sai sovit tua Nymanbolagetin eli tuotemerkeillä Monar ja Crescentoperoivan yhtymän kanssa tuotejaosta vuonna 1962. Husqvarnan ase tehdas aloitti toimintansa vuoden 1689 kieppeillä. Ensim mäinen malli 90 oli aikakaudelleen suhteellisen tyypillinen yhden miehen saha, suhteellisen hiljainen tosin. Husqvarna ei ollut tuotteineen yk sin, vaan kilpailevia valmistajia oli Ruot sis sa muitakin. Husqvarna lakkasi tekemästä perä moottoreita, polkupyöriä ja mopedeja. Vanha puoti, nuori saha Moottorisahojen valmistuksen Husqvar na kuitenkin aloitti suurista tekijöistä viimeisenä, vasta vuonna 1959. Crescent taas lopetti sahojen tekemi sen, ja Husqvarna sai jatkaa ajanmukai sen Crescent 06 sahamallin kehitystä. Se tulikin pian markkinoille Husqvarna 70 nimellä ja vain vähän muuttuneena
Sahoja sen sijaan myytiin entistä enemmän monesta kin syystä. Huskun uusi malli siis joko tuli markkinoille oikeaan aikaan tai edesauttoi muutosta työtavoissa. Ei siis liene väärin olettaa, että Huskuilla on tehty Suomen metsissä eniten metsurityötä. Jonsered ja Partner koettivat hönkiä kilvassa niskaan, mutta Husku alkoi pian hallita ammattisahojen kauppaa selvästi. Neljässä vuodessa kirvestyön osuus kuitenkin tippui alle kol masosaan. Silti vanhaa ja kevyempää 65:ttä tehtiin Ruotsissa uusina versioina aina kin vuoteen 1972 asti. Pian Elec tro lu xista tuli pohjois maiden ainoa sa ha valmistaja, ja tytäryhtiö Husqvarna johti tätä toimintaa. Sahaharrastaja Matti Kivistö pitää 65:ttä Husqvarnan ensimmäisenä oikeana ammat tisahana. 37. Lisäksi työtahti muut tui parempien sahojenkin myötä hurjem maksi, ja niin sahat myös kuluivat loppuun nopeammin kuin ennen. 70luvulla valtik ka siirtyi länsinaapuriin. Reippaasti alle kymmenkiloinen saha ai nakin oli käyttömukavuudessa ylivertainen. Tärkeimmät käyttöominaisuudet ovat kuitenkin edelleen hyvää luokkaa. Näppärä saha viitoitti tietä ruotsalaismerkin tulevalle kuningas asemalle meilläkin. Toisaalta metsurit urakoivat entistä pidem piä aikoja vuodessa. Uusiin sahoihin tottunutkin osaa käyttää vanhaa Husqvarnaa, sillä siinä on jo perusasiat kohdallaan. 65mallista puuttuu 70luvulla sahojen vakiovarusteiksi tulleita turva ja mukavuuslaitteita. Tänä päivänä Husqvarna ja Stihl käytän nössä jakavat keskenään vakavasti otettavi en moottorisahojen markkinat muuallakin maailmassa kuin Suomessa. 70luvun lopulla Electrolux osti Husqvar nan, Jonseredin ja Partnerin. Sahamerkit vähenivät, sahamyynti kas voi, ja Husqvarna oli myynti kuningas. Vuonna 1969 Husqvarna pani markkinoil le uuden mallin, tärinänvaimennuksella va rustetun 180 S:n. Samalla kiristyneet turvavaatimukset har vensivat sahamerkkien määrää. Tuolloin Suomessakin alettiin sahoilta vaatia tärinänvaimennusta. Ensinnäkin kirves ja justeerityön mää rä väheni edelleen pantiin edelleen syrjään. HUSQVARNA 65 MOOTTORI kaksitahtinen yksisylinterinen ottomoottori, iskutilavuus 65 kuutiosentti ä, teho 3,6 hevos voimaa 6 500 kierroksella minuutissa VETOTAPA suoraveto LAIPAN PITUUS 38 cm PAINO 7 kg Husqvarna 65:n elinkaaren aikana moottorisahatyön määrä Suomessa kasvoi paljon. Vuonna 2006 Husqvarna muuttui taas omaksi osake yhtiökseen il man omistajayhtiötä. Kirveen korvaaja Husqvarna 65 esiteltiin vuonna 1966, jol loin Suomessa vielä karsittiin kaksi kol masosaa puista kirveellä. Nykysahoihin verrattuna puutelis talta ei oikeastaan löydy kuin lämpökahvat, tärinänvaimennus ja ketjujarru. 65 oli yksi niistä malleista, joita valmisti li senssillä myös suomalaisille mopedimaail masta tuttu jugoslavialainen Tomos. Toinen ruhtinaista 60luvulla amerikkalaiset sahat olivat Suomessa suosituimpia
Kun ne loppuivat, Ylöjärven Haveriin alettiin puuhata korvaavaa konetapah tumaa. 38. Tuure Hulmin yksilö on komeassa kunnossa. Kentällä oli myös uusia traktoreita, musiikkiesityksiä, pelastuslaitos ka lustoineen ja monta muuta kesäpäivän hupia. No mutta ensi kerralla vielä enem män, vai kuinka. Pärehöylä katseli yltäkylläisyyden kauppahallia varmasti yhtä hölmistyneenä kuin kosketusnäyttö kansa kummallista kateaineentekijää. Siksi vanhaa rautaa tuli paikalle pal jon enemmän kuin järjestäjät olivat ounastelleet. ”Saatiin kuitenkin myös oppia siitä, et tei kaikkiin pikkuasioihin tarvitse kiin nittää ihan näin paljon huomiota kuin tehtiin”, Matti tuumii. Ehkä moni muis teli sitä käytäntöä ja jätti konepäivän ilmoittautumiskupongin täyttämättä. Vaikka kävijöitä tuntui joukossa suk kuloivan mielestä olevan paljon, Matti olisi toivottanut kentälle lisääkin vierai ta. Paikkaa ei kuitenkaan ole ki veen hakattu. Teksti ja kuvat: Mika Rassi U utta syntyy, kun vanhaa kuolee. Organisointi sujui kohtuulli sesti varmasti senkin tähden, että uusi tapahtuma on perustettu vahvasti Haverin raunioille. Haveriin ei aikoinaan tar vin nut ilmoittautua vaan kaik ki olivat tervetulleita konei neen. ”Heti kovan suorituksen jälkeenhän ajatus on, että ei ikinä enää”, Matti nau raa. Mutta keskitytäänpä nyt olen naiseen eli vanhempaan tai ainakin eri koisempaan konetarjontaan keväthel teessä Ikaalisissa. Järjestelypuolikin onnistui Matin mu kaan mainiosti. Ikaalisten kaupunginjohtajaa Antti oli puolestaan kiittänyt edellisil lalle tilatusta sateesta, joka raikasti ilmaa ja sitoi hiekkakentän pölyä mukavasti. Haverin nuupahdettua koronaan ottivat Parkanon seudun mobilistit här kää sarvista. ”Ei ole haudattu ajatusta, että pide tään tapahtuma uudestaan.” Tänä vuonna Kolmostien konepäivä avasi myös Ikaalisten kesätapahtumien kauden. Vesilahden Rämsöössä pidettiin ai koinaan Kowan teknolokian päiviä. IKAALINEN Parkanon seudun mobilistien uusi veteraanikonekokous pystytettiin vanhojen rauniolle. Tapahtuma voidaan pitää missä vain Helsingin ja Vaasan välillä, muistuttaa Matti konepäivän nimestä. Se seisoi kuitenkin komeasti omillaan. ”Järjestelytehtävis sä oli pal jon Ha ve rin entistä väkeä”, Matti Vilhula kiittelee. Kolmostien konepäivä 25.5. Esikoistapahtuma onnistuikin vä hintään odotusten mukaisesti, sanoo Parkanon seudun mobilistien puheen johtaja Matti Vilhula. Tänä vuonna pidettiin sit ten ensi kerran Kolmostien konepäivä Ikaalisissa kauppakeskus Kompin isolla hiekkakentällä. Nallea näkee näyttelyissä monia muita Sisuja harvemmin. ”Näytteilleasettajia oli hyvin, ja katta us oli monipuolinen.” Toinen kerhon mies Antti Poussa kiit teli myös paikalle lähteneiden mobilistien määrää
Viime kesänäkin autolla rullattiin parituhatta kilometriä, joten ei se museoesineenä suinkaan seiso. Eipä tyssää terä ihan vähästä. Švetsovin tähtimoottorin pauhussa oli korvissa pitelemistä. Höylän käyttövoiman tuotti Petri Harjulan Kolumbia lokomobiili vuodelta 1913. 39. Parkkipaikkojen ja näyttelykentän väliä ajoi uudempiakin onnikoita, mutta aika moni ilmoittai haluavansa oikean linjaauton kyytiin. Juhani Marjamäen Ford F600 vuosi mallia 1958 on entinen paloauto. Lentokonemoottorin käynnistyksen jälkeen pärehöyläysnäytös helli kuuloaistia. V8 hyrrää Ähvässäkin, kuten tässä numerossa esiteltävässä reippaat kymmenen vuotta vanhemmassa Keltanokka Fordissa. Pärehöylän rautaosat on valmistanut Ikaalisten Heittolan kyläseppä Vihtori Juhola vuonna 1905. Järjestäjäyhdistyksen Ajokkikorinen Scania täyttää justiinsa 50 vuotta. Vauhtipyörään on äkätty tuoda painoa myllynkivellä
Autolla olivat liikkeellä menoja pelkäämättä vanhempi ja nuorempi mobilisti eli Jukka Ylinen ja Luukas Reko. Parkanon ylpeys Mekes Muuli oli itseoikeutetusti Parkanon seudun mobilistien tapahtumassa mukana. Teemu Lehtimäki on tehnyt kokonaan itse pikku pillarin ja asentanut harmaaFerguun Fordin V6bensakoneen. Jussi Piirron entisöimä International Loadstar vuodelta 1972 on ollut Jokilaaksojen pelastuslaitoksen käytössä. Nykyään se on Parkanon seudun mobilistien hallussa. Tässäpä turkasen komea Agrostrojn rautapyöräinen sarvitraktori. 76vuotias Petteri mukana karkeloissa. V8bensakone haukkaa vähän ainetta. Perässä vielä hieman mystinen Olkümerkkinen laite. 40 KOLMOSTIEN KONEPÄIVÄ. Perävaunukin taitaa tyyppikilvestä päätellen olla Agrostrojn tekosia. Käydäänpä joskus koneentekijän ovelle kolkuttamassa ja katsomassa värkkejä tarkemmin. Tällä Unimogin miltei markkinoilta puskeneella outolinnulla huristelimme jo Vanhojen Koneiden ihka ensimmäisessä numerossa. Molemmat herättivät kentällä ansaittua huomiota. Parkanon seudun mobilistit saavat piakkoin toisenkin paloauton kokoelmaansa, ja käymme sitä maalin kuivuttua ihailemassa. Samanlainen PF61 nähtiin kumipyörillä numerossa 8/20. Lieneekö jonkinlainen siemenlevitin
9+3vaihteistolla pääsee paitsi hiljaa myös varsin vikkelään. No, kuumana ja kuivana keväänä se oli kyllä Suomeenkin passeli. Allgaier ja McCormick ovat kankaanpääläisen Hirvikankaan hienoja traktoreita. Vuoden 1983 Yanmar on tullut Kimmo Viitaselle metsähommiin kuutisen vuotta sitten kotokunnailtaan nousevan auringon maasta. Romuliike Teräshaan Tournapull dumpperi oli sitä kokoluokkaa, ettei meinannut kuvaan mahtua. Molemmissa on tasauspyörästön lukko. RanskalaisMassikan sääsuoja sopisi parhaiten johonkin valmistusvaltion vanhoista siirtomaista. Saksalainen on kahdeksan vuotta englantilaista vanhempi, miltei puolet tehottomampi ja kolmasosan kevyempi. Allgaierin tekninen erityisyys on nestekytkin, Kormikin eduksi voi laskea ainakin kytkimestä riippumattoman hydrauliikan. Maatalousmuseomies Erkki Niemistö Kurikan Jokipiistä oli tuonut paikalle useammankin traktorin. 17hevosvoimainen neliveto vetää parin motin puukärryä. Erkin Lanz oli rivistön ainoa työkoneenkantaja. Timo Hallian Vammas RG6V on viime aikoinakin tehnyt kentänpohjien profilointeja, eli ei sitä aivan ole työstä päästetty. 5/2024 41. Peruskoneena on Valmet 502:n teollisuusversio. Seuraa villa lumilla kahlaamme kuviolle katsomaan, kuinka homma käy. Erkin museoon tutustuimme numerossa 7/17
Niinpä mekin tallennamme tältä vuodelta vain poutapäivän auvoisat hetket. Yhtenä perusteena aikamuutokselle oli sateen riski. HÄMEENLINNA Masinistit-yhdistyksen vuosittainen suurtapahtuma Rauta ja Petrooli on yleensä pidetty syyskuussa. Lauantaina sää olikin mitä parhain, mutta sunnuntaina oikukas taivas vapautti toukokuun ajan pidättelemänsä padot. No, ihmisen muisti on valikoiva. 42. Varma palvelija, oli Mikko Kylmälä kirjoittanut traktorinsa tietoihin. Belarus Gruppa Finljandijan osastolla nähty Jarkko Hallamaan 505 Turbo kävi Kantolassa myös tehomittauksessa. Voimanottoakselin kautta Belkusta saatiin peräti 82 hevosvoimaa. Tänä vuonna kokeiltiin kesäkuun toista viikonloppua. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Kolmos-Nuffeja tapaa näyttelyissä nelosia harvemmin, erityisesti näitä 60-luvun puolivälin malleja. Vaihteeksi kesäkuussa 8.–9.6
Vasemmalla Pekka Honkasen K-Ford. Vieläköhän tällaisia kymppipyöriä paljon löytyy, taisi pohtia monikin autoa ihaillut. Tapio Nisulan herkullinen Thames Trader. Näiden hienojen autojen lisäksi rivissä oli paljon muutakin mielenkiintoista, kuten Ksarjan Ford 70-luvun alusta. Tapio Nisula vaikeni viisaasti. Jarin betoni-Vanajaa tutkimme tarkemmin numerossa 5/22 Vetkun Koskensaaren keikalla. Vaan eipä keskustelu ihmisten kesken aina kohoa laadussa tällaisiinkaan korkeuksiin. Käynnissä perusja aineopinnot. Hannu oli mukana kuvassa näkyvällä Kontiollaan. 43. Suunnilleen näihin asemiin sananvaihto sitten jähmettyi kuivuvan vahan lailla. Tulevien masinistien koulutus on tärkeä osa konetapahtumia. Tapion ajopelinä oli Thames Trader. Sujuu kuin vahattu V etkun herrat kävivät sielukasta ja herkkäviritteistä keskustelua värivahasta ja sen kyvystä peittää naarmuja. Eikä ole, vastasi Hannu Sirola takaa. Aivan turhaa tavaraa, sanoi Jari Kosenius oikealla
Konehistorian ilmatorjuntaohjus Olli Ojanen kuitenkin teki näin lennokkaista aatoksista oitis selvää. Kalevi vuoli varaosia juuri ennen työnäytöstä. 44 RAUTA JA PETROOLI. Lisäksi Neuvostoliittoon toimitetut tavarat on hyvin dokumentoitu, eikä tällaisista löydy mainintaa. Lypsyniemen konepajan valmistama hurja kone on epäilemättä tehty huuhtomaan kultaa metsätalouden ja -teollisuuden sivuvirroista, sillä pajan pääomistaja oli pitkään Gutzeit. Kalevi arvelee, että jäähdytys on paljon tehokkaampi kuin joidenkin suomalaisten maamoottoreiden verkkolevy. Jukka Koskinen ruokkii pelotta hirviötään. ”Minä löysin tämän moottorin tunturista Ruotsista”, Juutinen juttelee. Jukka Koskinen Riihimäeltä sai voimaa kannonmurskaimeensa nilsiäläisen Kalevi Juutisen Krimo-moottorilta. Remmillä yhteen M asinismi yhdistää eri heimot. Todennäköistä on, että masiina on palvellut aivan kotoista tervantuontoamme. Vasta kotona tajusin, että sehän olisi kuulunut tähän. Kaleville se aiheutti aikoinaan vähän lisävaivaakin. Koskisen hurja louskutin sopii kuitupuun ja vaikkapa kantojenkin murskaukseen. Siinä on hauska jäähdytysveden kiertojärjestelmä. Jukka tuumi, voisiko murskain olla sotakorvaustuotantoa. Ajattelin, että mikä lie häkkyrä, ja otin vain vesiastian mukaan. Jukka Koskinen takoi lehdessämme seppänä numerossa 6/17, ja silloinkin lensivät säleet ilmassa. Se on valmistekilven perusteella savonlinnalaisen Lypsyniemen konepajan tekemä. Kavereiden yhdistelmä oli tapahtuman tämänvuotisen siivapyöräteeman mielenkiintoisimpia esityksiä. Valmistusvuosi on 1945, eli kone on tehty ennen korvausteollisuuden alkua. Krimon vesikierrossa riittää pinta-alaa ja matkaa, joten neste jäähtyy hyvin. Kalevi Juutisella on muitakin mielenkiintoisia koneita, joita epäilemättä tapaamme tuonnempana. Piti lähettää ruotsalainen kaveri hakemaan sitä.” Vesikierrossa on reilusti pinta-alaa. ”Mutta tämä jäi jäähdytyssysteemi sinne vesakkoon. Kalevi Juutinen löysi Krimomoottorin Ruotsin erämaasta. Krimo on ruotsalaisen Kristadalan moottoritehtaan 20–25-hevosvoimainen hehkukuulamoottori
1150 ja sen seuraaja 1155 ovat vanhoja V8-jättiläisiä Vuoden 88 Favorit 612:ssa on tehoa puolisentoistasataa hevosvoimaa. Massey Ferguson 1150 on tarkkaan ottaen 60-luvulla syntynyt malli sekin, mutta sitä tehtiin vielä 70-luvun puolella. MB-trac oli itseoikeutetusti mukana isojen keski-ikäisten karkeloissa. Toinen hieman vanhempi ison rivin kone oli OK-6 eli Orasvuon konepajan kuutoskoneiseksi muokkaama Ford. Se vetikin sitten 24 kuution viljakärryä. 806 on Mommilan kartanon vanhoja traktoreita. Uudemman muotoilun 1155 tuntuu tuoreelta traktorilta, vaikka sen valmistus loppui jo 70–80-luvun taitteeseen. Molemmissa vehkeissä ärjyi V8-moottori. Hara-hytti on pantu siihen jälkikäteen. Luolajan museohan muuten sijaitsee Kantolasta vain kivenheiton tai parin päässä, ja sen kalustoa oli näyttelyssä paljon muutoinkin esillä. Iso on kaunista S iivapyörän lisäksi tapahtumalla oli tänä vuonna toinenkin teema, 70ja 80-lukujen isot traktorit. Iloinen yllätys oli myös Fendtin Favorit 612 vuodelta 1988. Niin keskieurooppalaisten mörköjen kuin Massikoidenkin puolentoista sadan humman paikkeilla liikkuva teho on nykyään pienenlainen. Siitä huolimatta entiset isot ovat kunnioitusta herättävän näköisiä edelleen. Traktori on vuodelta 1966, ja vuosimalliin nähden sen 120 hevosvoiman teho oli Suomessa hyvin suuri. Museomies Markku Seppälä oli suurten joukossa Mommilan kartanon vanhalla Farmallilla. Luolajan maatalousmuseon Markku Seppälä oli liikkeellä Amerikan-Farmallilla. Jotenkin erikoista oli nähdä perinnekonepäivillä New Holland 110-90, jota sentään tehtiin tällä vuosituhannellakin ja joka on monessa talossa vielä täysi työkone. 5/2024 45. Mutta malli olikin varsin pitkäikäinen, sehän esiteltiin jo 80-luvun jälkipuoliskolla. Isojen karjujen riviin änki pari teemaan nähden yli-ikäistäkin konetta. Sen myötä rivistön kotimaisuusaste nousi roimasti
46. Yleisökään ei jäänyt pelkästään katsojan rooliin. Vanhan Valmetin vetämän kärryn kyydissä pääsi kiertoajelulle, ja halukkaat saivat testata vanhan ajan sammutuskalustoa. Matkaan lähti reilut parikymmentä autokuntaa ja kolme mopedia. Vuonna 1905 Amerikassa valmistettu tuulimylly eli väkkärä on kohta työkunnossa. Teksti ja kuvat: Kari Mattila S uur-Jämsän perinnepäivät & ajot kokoaa alueen vanhoista vehkeistä kiinnostuneet Pomonan kerhotalolle kesäkuisen viikonlopun ajaksi. Työnäytökset ovat perinnepäivien mukavinta antia. Väkkärä on palvellut vesipumppuna Jämsän alueella, ja kerholle se on saatu reilut 20 vuotta sitten. Kerhon aktiivijäsenet esittelivät tuttuun tapaan laitteiden toimintaa ja kunkin masiinan historiaa. JÄMSÄ Suur-Jämsän moottoriklupin päätapahtumassa pantiin maamoottorit puksuttamaan ja vanhat vehkeet hommiin. Kunnostuksen jälkeen väkkärä pääsee taas vedennostohommiin. Lauantaipäivänä Pomonasta starttasi muutamalla tehtävärastilla suolattu ajotapahtuma. Pauketta Pomonassa 8.–9.6. Tänä vuonna yleisö pääsi seuraamaan muun muassa heinäseipäiden teroitusta, kivien murskaamista, maan tiivistystä ja tiilien tekoa
Pellolla siirrettiin maata vanhan Caterpillarin ja Kockumin voimin. Lääketieteen saralla on hiukan samankaltainen juttu. Kalle on järjestänyt kerholle sekä ison Bolnesettä pienemmän Gardner-moottorin. Yleisö pääsi testaamaan vanhojen palonsammutusvälineiden tehoa ja toimintaa. Tuomas Pitkäniemi (vas.) ja Teuvo Merisalo esittelivät perinteistä tiilentekomenetelmää. Jos monessa asiassa onkin vanhassa vara parempi, pelastusvälineiden kohdalla kukaan tuskin haikailee sadan vuoden takaisen tekniikan perään. Ison kaksitahtidieselin käynnistys vaatii puolen tunnin valmistelun. Molemmat ovat peräisin samasta laivasta. Moottoriklupin väki on entisöinyt harvinaisen Armstrong Siddley -dieselmoottorin viimeisen päälle hienoon kuntoon. Homma käy Kalle Järviseltä varmoin ottein, sillä mies tuntee masiinan läpikotaisin. Maamoottorikentällä pääsi nauttimaan vanhan tekniikan äänistä ja tuoksusta. 47. Moottoriklupin puheenjohtaja Pekka Kolu pyöräyttää vanhan Wickströmin puksuttamaan. Lisäksi herrat valmistivat ja värjäsivät kattotiiliä menneen ajan malliin
Traktorisimulaattorissa huoneen kes kellä seisoo Valmet 502, jolla voi ajaa vir tuaalimaisemassa. LOIMAA Maatalousmuseo Saran konenäyttely on tykkänään uudistunut. Mukaan kutsutaan maatalouskonehar rastajia ympäri Suomen. Näyttelykokonaisuus on kuitenkin tykkänään uusi, tarinallinen ja perehtynyt matka suomalaisen maatalou den edelleen jatkuvaan koneellistumiseen. Eniten näyttelyssä on vanhoja trakto reita työvälineineen. Teksti ja kuvat: Mika Rassi K esäkuun kahdeksantena avautui Suo men maatalousmuseo Sarassa uusi näyttely nimeltä On se kone! Vanha konehallin näyttely pysyikin tätä ennen liki muuttumattomana pitkälti toistakym mentä vuotta. Museon konekesä huipentuu kol mas elokuuta, kun pihaalueella jär jestetään maatalouskoneharrastajien kokoontuminen. Esittelypaikkoja traktoreille on museon pihaalueella noin sata ja lisäksi kerhojen tai yhdistysten on mahdollista esitellä omaa toimintaansa omien esittelypisteiden avulla. Simulaattorin tekijöitä oli paikalla vielä avajaispäivänä tekemäs sä viime silauksia pelikoneeseen. Kävimme katsomassa uutta konehallia tuoreeltaan. Tilaan voi tarjota omaa historiallista työ konettaan ottamalla yhteyttä museoon. Sarka pani konehallin uusiksi 8.6. Myös karjatalouden koneistumiselle on oma osastonsa, josta löytyy Suomen ensimmäinen lypsyrobotti. Tarkoitus on tuoda ko neharrastajia yhteen ja esitellä yleisölle maatalouskoneita. Nykyään kätevä isäntä voi rakennella pitkälle itse automaattiohjausta tai ajoopastusta trak toriinsa, ja hieman samankaltaista lisäpa likoiden rakentelua perinteisiin traktorin hantaakeihin on ollut pelintekijöiden työ Valmetin kimpussa. Tällä tarkoitetaan koneisiin liittyvää tietotaitoa ja konehar rastuksen kulttuuria. Entä milloin ensimmäinen traktori perheeseen hankittiin ja millaisia reittejä tiedot omasta harrastetraktorista ovat siirtyneet. Näyttelyn teksteissä kerrotaan, kuinka pe rusteellisesti koneellistuminen on muut tanut niin maanviljelijän työtä kuin maa seudun maisemaa. Iida ja Lukas Häyrinen olivat ensimmäiset kävijät, jotka hyppäsivät virtuaaliValmetin puikkoihin. Useita mielenkiintoisia ko neita vanhasta näyttelystä on yhä paikalla, esimerkiksi Valmettraktorin koekappale PikkuJehu ja Sammon veljesten etäohjat tava Modulaire. Uuteen näyttelyyn on varattu erityinen tila koneharrastajien laitteiden esittelyä varten. Sarassa on meneillään hanke, jonka avulla pyritään luomaan maatalouskone harrastajille mahdollisuuksia siirtää hal lussaan olevaa aineetonta kulttuuriperin töä uusille sukupolville. Samalla saimme kuulla Saran uudesta kesätapahtumasta. 48. Traktorilla paikalle saapuville museo tarjoaa mak karat, pullakahvit ja pääsylipun museon näyttelyihin. Kohtaa kone tilassa on esillä vaih tuvia, kiinnostavia maataloustyökoneita. Mistä kysyt oike aa pulttia, mutteria tai maskia tiettyyn traktoriin tai miten vanha kone suostutel laan käymään
Modify Median Jussi Mäkelä ja viraapelihommina mukana häärinyt Petri Saarinen tekivät vielä avajaispäivänä viime hetken viilauksia Valmet-simulaattoriin. Fergusonin kasvinsuojeluruisku 40-luvun lopulta on aikamoinen kananhammas vehkeeksi. Konenäyttelyssä vanhat koneet ovat läsnä näyttelytilassa ja niiden rinnalla näkyy uudempia, samaa työtä tekeviä koneita isoissa kuvissa. Virtuaalinen pelimaailma vastaa osittain Sarka-museon likellä olevaa peltomiljöötä. Työleveys on tässäkin hommassa aika lailla kasvanut. Sarka on vaihtanut Sampo-puimurinsa uudempaan malliin. Mauno Kurppa teki salaojakoneensa Loimaalla, ja niinpä niitä löytyy luonnollisesti Saran näyttelystäkin. 49. Sen sisuksiin onkin lystimpi mennä kuin oikean puimurin, muta yhtä ahdas se on aikamiehelle. Kuvassa mukana näyttelyssä seikkaileva Merosten perhe. Saran pihalla on uusi liukumäki. Ensimmäisenä vieraspaikalle on ajellut Ideal-autotraktori. Kohtaa kone -nurkkauksessa on vaihtuvan koneen paikka. Kaikki toimii kierroslukumittaria myöten. Pelin ohjelmointi oli homma sinänsä, mutta myös oikean traktorin muuttaminen peliohjaimeksi vaati vähän askartelua. Tässä lehdessä esiteltävistä Idealeista se poikkeaa jonkin verran, mutta lokasuojien pokkauksista sen tuntee
”Yhtäkin Allista kun haettiin, myyjä pani neljän litran kanisterista ihan vähän bensaa, että saatiin hiukan ajaa. Teksti ja kuvat: Mika Rassi R aahelaisen Teuvo Joensuun suuri traktorikokoelma oli viime syksyyn asti huolestuttavasti hupenemassa. Ihmetteli, että oletko myynyt. ”Kyllä kai tämä oli viimeinen hetki. Eläkeraja on kuin varkain ylitetty, mutta yhä mies puuhaa puulaakin pomona. Teuvo kertookin, että viime vuodet ovat menneet tykkänään yrityshommissa eikä hupikoneiden pariin ole joutanut. REISSUILTA KERTYNYTTÄ 50. Ne meinasivat jo hukkua lepikkoon”, Joensuu tuumii. ”Olisiko lapsuudesta jäänyt vammoja, kuten sanotaan. ”Ei ole kuin muutama tuotu raakileena.” Mistä moinen traktorihulluus juontaa juurensa. Kotona oli puoli kilometriä pitkät sarat. Yhteensä vetokoneita on Teuvolla osapuilleen 140. ”Miltei kaikki näistä on sellaisia, joilla olen ajanut”, Teuvo toteaa. Taas pani lorauksen. Hakureissuilla on tullut kohdattua monenlaista isäntää. Lapsuuden vammoja Teuvo Joensuu on ammatiltaan konepajayrittäjä. County on käytössä viikoittain ja monet muut traktorit ainakin vuosittain. Enhän minä myynyt ole, mutta ei niitä enää pensaikoilta näe.” Kun sovimme Teuvon kanssa tärskyt, mies nyhti apuvoimineen kymmenet traktorit esiin kasvuston keskeltä. Oliko se niin visu vai mitä lie takana.” Teuvo Joensuu Lupsakka teollisuusmies harrastaa traktoreita minkä päätoimeltaan ehtii. Eivät ne silkkaa hupia varten olekaan. ”Joku sanoi, että sinulla on paljon traktoreita”, Teuvo tarinoi. Aina joskus kaivurilla tehdään riistapellon ojaa, jollain muulla vehkeellä käydään hakemassa rankakuorma ja kolmas pannaan niittokoneen eteen tienvarsien siivoamista varten. Turistaan Teuvon kanssa ja katsellaan konepihaa. ”Vastasin, että ei niitä enää ole paljon, vähäksi ovat menneet. Sanoin, että mentäisiin vähän pidemmästikin. Kyllä sitä ajoi! Oli niin väsynyt, mutta tuntui, että vielä jaksaa.” Tarinoita tieltä ja tien sivusta Jos on Joensuulla traktoreita, onpa niihin liittyviä tarinoitakin. Ainakin yhtä monta hauskaa tarinaa on myös plakkarissa, niin vanhan ajan urakoilta, koneiden hakureissuilta kuin huvimatkoiltakin. Ostettiin Valmet 361. Toissa keväänä Teuvo istutti kaverinsa kanssa 8 000 kuusentainta ja niille käännettiin mättäitä Countyn etulevyllä. Hevosella sitä karhittiin ja käveltiin perässä. Rupesi tympäisemään hevosen perässä kävely. Ja onhan sitä ehditty Zetorilla ajella pääkaupunkiin lounaalle tai viedä potkuri messuille. Olin kolmentoista ikäinen, kun alkoi kuulua traktorin ääntä kylältä
Tai sitten kauppias oli säästäväinen. ”Keminmaastakohan se haettiin se Valmet. Kattoa ei enää löytynyt. Tässä ilmestyy bensa-Farmall näkyviin. ”Ei sitä kattoa ole vieläkään löytynyt”, Teuvo hörähtää. Tien päälläkin on hakureissuilla sattunut ja tapahtunut. Vielä pitäisi hankkia hinattavat aurat. County on Teuvon käyttötraktori ja viikoittain liikkeellä. Virkavalta puuttui kerran asiaan, kun osia alkoi tippua kesken matkan. Ajoin levennykselle. Jossain tuolla Iin seutuvilla huomasin, että polliisiauto ajoi vilkut päällä perässä. Piikkipyörä on samanlainen mutta ei sama kuin se, jonka Teuvon isoisä hommasi 20-luvulla. Mutta se on samanlainen kuin Teuvon isoisän ensimmäinen traktori, joka kyllä on muistelemisen arvoinen. 51. Poliisit sanoivat, että heille soitettiin tien päältä, kun katto oli lentänyt minulta kyydistä.” Hakkeen kuormaajat olivat irrottaneet kuumina päivinä Valmetin katon, eikä se ollut kunnolla kiinni. Valmetin katto lensi hakumatkalla tien varteen, ja Teuvo sai poliisit peräänsä. ”Muutaman päivän päästä kyllä kiertelin tien reunoja.” Rautapyörä-Fordsoniin ei liity suoranaisesti mitään erityistä tarinaa. Sillä olikin tekemistä, kun Joensuu juonsi kokoelmansa pajukosta esiin. Siinä on etukuormaaja, ja sillä olivat syöttäneet lämpölaitokseen haketta. Ajattelin, että varmaan on minulle asiaa. Alliksen myyjä ei tainnut liiemmälti luottaa Teuvoon, sillä menovettä heltisi koeajolle vain tipoittain. Kuorma-autolla tulin
Yrittäjä ei joutanut aina halutessaan Zetorkerholaisten reissuille. Nelivetoversiotakin tarjottiin Roadlessin varusteilla. Amerikanreissun jälkeen isoisä sen osti, joskus 1925 tai 26.” Fordson oli Teuvon tietojen mukaan tietöissä. Tämä tuli toiseksi. Olenkin sanonut, että tämä on Suomen kaunein viheriä.” Zetorilla on ajettu monet marssit, Rovaniemelle, Haaparantaan ja kauemmaskin Ruotsin puolelle. Niistä vanhempi eli Super BWD-6 tavattiin viime vuonna Oulaisten konepäivillä. B-450:tä tehtiin aivan 70-luvun alkuun asti. Oli tarkanlainen naapuri siinä vihulainen. Yhden pitkän reissun Joensuu teki kuitenkin omin päin, ja siihen mahtui monenlaista mutkaa. Ei hän siltä ajalta maksa, kun peruutettiin!” Helsinkiin syömään Eniten Teuvo on tainnut ajaa A-mallin 25-Zetorillaan. Tässä versiossa oli myös vähän muhkeammat etukumit. ”Se on lanannut kasitietä Limingan ja Kalajoen välillä.” Kyntötöitäkin traktorilla urakoitiin. Osa Joensuun kokoelmaa: kymmeniä traktoreita, suurin piirtein kaikkia Suomessa käytettyjä merkkejä. Kerran se on kruunattu Suomen kauneimmaksi vihreäksi Zetoriksi, Teuvo kertoo. Karkki-Kormikki K aramelleiksi pantuja englantilaisia Kormikkeja on Teuvolla kaksin kappalein. 450-Kormikkia sai sekä säädettävällä että tällaisella vakioleveyksisellä etuakselilla. Tuli tiliaika sitten ja naapuri oli valittanut, kun niin paljon piti aina peruuttaa. ”Papalla oli tämmöinen uutena ollut. Nyt päästiin ihastelemaan hieman uudempaa, vuosimallin 1960 mallia B-450. Yksinkertainen tekniikka, esimerkiksi 5+1-vaihteisto, ja 55 hevosvoimaa riittivät vielä tuolloin monelle brittitilalle. Se on kuitenkin hyvin samanlainen kuin edeltäjänsä, hitusen uudelleen muotoiltu ja vähän tehokkaampi vain. ”Isäukko kertoi, kun ruismaita välttäsivät naapurilla. Joskus olivat asiakkaat kitsaanpuoleisia. Tasauspyörästön lukko, levyjarrut ja kytkimestä riippumaton hydrauliikka saattoivat joiltain kilpailijoilta vielä puuttua. Toisaalta B-450 oli varustukseltaan suhteellisen ajanmukainen. Monelta osin se pohjautuu edelleen ennen toista maailmansotaa Amerikassa työstettyyn M-malliin. ”Tuurissa oltiin sadan Zetorin marssilla, ja siellä oli kauneuskilpailu. Yleisö äänesti, ja voittaja oli punainen. 52 Harrastaja Teuvo Joensuu
”Piti kovasti haeskella, mistä löydän vanhan tien. Vierasmaalaiset kuvasivat, mutta paikalliset ihmiset eivät olleet moksiskaan.” Helsingistä Teuvo lähti Turkuun päin. ”Aamulla lähdin katsomaan, onko Sauli hereillä. ”Perjantaiaamuna ajoin Turengista Helsinkiin. Olin liikkeellä liian aikaisin, ei se ollut auki vielä. ”Ajattelin, että otan vahingon takaisin ja käyn Helsingissä yksinään.” Ensin Teuvo ajeli Zetorilla Raahesta Turenkiin omalle valimolleen. ”Eihän siihen eteen päässytkään, kun siinä oli kaiken maailman tolppia. Juttelin siinä ihmisten kanssa. Traktori jäi sinne, kunnes Teuvo tuli vuoden kuluttua junalla Turenkiin. Länsinaapurin metallia, jota diesel jo liikuttaa. Zetorille, parille Kormikille, Fergulle ja Deutzille pitävät seuraa Valmet ja Fiat. Piti yksi väli mennä moottoritietä.” Teuvo oli Naantalissa tuttunsa luona yötä ja lähti siitä koettamaan kepillä suuren luokan jäätä. Ajattelin ajaa Zetor-baarin eteen ja käydä syömässä.” Ravintola Zetor sijaitsee aivan Helsingin keskustassa Kaivopihan kauppakeskuksessa. 5/2024 53. Ajoin viereen parkkipaikalle. Portilla kävin, mutta presidentti oli jossain reissun päällä.” Paremmin kunnostetut traktorinsa Teuvo pitää katon alla. Jossakin välissä huomaan, että minähän olen rampilla
Oli ilta, siellä oli kaljahommat meneillään. ”Navigaattori näytti vähän vajaat tuhat kilometriä. Ajoin sen sitten tien varteen sieltä. ”Parkanossa Shellillä, kun jo aamupuuroa keittivät, siellä oli joku tyttöporukka ollut yön menossa. ”Kun Zetorin piipusta tuli 50 millin tulilieska, se oli sopiva vauhti. Kyllä se tärryyttää hyvään paikkaan, minä sanoin.” Illalla Teuvo palasi Raaheen. Parasta olivat elokuun tuoksut, kun viljapeltoja ei vielä ollut kaikkia puitu ja niitetyillä paikoillakin kasvoi uutta apilaa. 54 Teuvo Joensuu Harrastaja. Kilometrit eivät näy kunnossa. He siinä kikattelivat ja kyselivät, että tärryyttääkö se. Piti hommata akkukin yöllä.” Kavereita Zetorilla saa aina. Pimeässä se näkyy, ei sitä päivällä huomaa.” ”Kun Zetorin piipusta tuli 50 millin tulilieska, se oli sopiva vauhti.” Tällä Suomen kauneimmalla vihreällä Zetorilla on reissattu paljon, ulkomaita ja Helsingin keskustaa myöten. Olin talvella sen ostanut, ja nyt oli jo elokuun puoliväli. Piti käydä vielä kaupungilla mutka ajamassa, että sain tuhat täyteen.” Teuvo muistelee reissua oikein mukavana. Tärryyttää hyvään paikkaan Naantalista Teuvo ajoi Rauman kautta Lavialle. Isäntä innostui ja lähdettiin kyselemään kylältä baarista. Olin tankkaamassa, kun ne tulivat jutulle ja kyselivät, että mikäs se tämä on.” Vähältä piti, ettei zetoristille tarjottu likeisempääkin seuraa. Yöllä oli sen verran hämärää, että navigaattoria ei oikein nähnyt käyttää, mutta vakionopeudensäädin toimi kesäyössä. Ajoin ensimmäiselle talolle, jossa oli koneita pihalla. ”Pojat ajoivat traktorilla siellä yöllä niin kuin niillä tapana on. Niinhän se löytyi sydänmaalta autiotalo ja sieltä ladosta Valmetti. ”Oli yksi traktori hukassa siellä
Hyvä Cat 426 -kaivurikuormainkin löytyi yritysoston kautta. Peräkärryssä oli potkuri kyydissä, ja ajoin vain siihen portin pieleen. Näitä ovat esimerkiksi Vetomestari ja Valmetin iso puutavarakuormain. Tampereen valimo on Metsolta ostettu entinen Lokomon valimo. ”361-Valmetti. Ei taida ne kynttilänjalat liiemmin enää harmittaa. Olen rypenyt sillä vaikka missä, ja aina se on kestänyt. Se on se ensimmäinen traktori, joka meille hankittiin.” Entä vieläkö tekee mieli Zetor-marsseille. Nytkin olin niin hyvästi kiinni kuin ikänä voi olla. Melko tarkkaan viisikymmentä vuotta sitten alkoi kuitenkin oma yritystoiminta. Piti kaataa koivuja, että niiden päältä se sai nostettua keulansa ja vedettyä itsensä pois.” Vaikka harrastehommiin on ollut vähänlaisesti aikaa, seuraava projekti on jo selvillä. ”Yhtenä vuonna kävin Zetorilla Alihankintamessuilla Tampereella messuhallissa. Paja sotkeentuu harrastuksiin Hiukan on harrastevehkeillä sekaannuttu oikeisiinkin töihin. Toin sen tänne. Minulla on se mökillä. Yrittäjän pihassa on pari sellaista konetta, jotka ovat tulleet pajan kautta ja joita ei tavallisen traktorimiehen laanilta useinkaan löydy. Taavettein takaa pilkistää Zil-131. Ei pelkkiä traktoreita. Nyt tehtiin pieni sarja uusia alasimia.” Monenlaiseen teollisuuteen komponentteja valmistavan Tevon omistaja on saanut useasti tunnustusta yrittäjänä. Jäi kynttilänjalat saamatta T euvo Joensuu aloitti työuransa vieraalla levyseppänä. ”Ensin olin pari kuukautta vaille kymmenen vuotta Rautaruukilla töissä. Tuolla perinneharrastajan tehtaallakin on taannoin uusiotuotettu klassikoita, kun muotit sattuivat löytymään. Vientiä on ollut kymmeniin maihin. ”Nyt en ole muutamaan vuoteen ollut. ”Lokomon alasimia oli aikoinaan maailmannäyttelyssä, ja niitä vietiin Amerikkaan asti, Mississippijoen varteen. Meinasin, että poutajakson jälkeen pellonreuna kestää, mutta sinne putosi. 5/2024 55. Saa piisata”, Teuvo virnistää. Tuotteisiin kuuluvat muun muassa laivanrakennusteollisuuden potkurit ja biomassan prosessoinnin rummut. ”Se oli Turengin valimolla, ja siellä se oli aina rikki. Naapurin emäntä sanoikin, että nyt jäi hopeaiset kynttilänjalat saamatta kun et kymmentä ollut.” Tänään Joensuun Tevo-yhtiöllä on konepaja Raahessa ja valimot Turengissa ja Tampereella. Ei ollut sen kummempaa osastoa.” Omalta pajalta löytyykin Zetorille vetohaastetta, sillä Joensuun yrityksen valmistamat potkurit ovat isoimmillaan seitsenmetrisiä ja 30-tonnisia. Ei siitä huolehdittu. Teuvo Joensuu on teollisuusmies, traktorikeräilijä ja armoton jutunkertoja
Kymmenlovisen vaihteiston ja akselit James hankki käytettynä. James oli tyytyväinen runko-ohjatun nelikon suorituskykyyn, mutta muutaman vuoden päästä hän päätti tehdä järeämmän koneen. Waltanna linkut ja kumitelat Australialainen farmari päätti tehdä traktorinsa itse. Hän oli hurahtanut traktoreihin jo pikkumiehenä. James Nagorcka toi 175 hevosvoiman Waltannan näytille Wimmeran konepäiville, ja renkaan potkijoita riitti. Tilan tuotantosuunnaksi traktorit Vuonna 1973 valmistunut ensimmäinen Waltanna-traktori täytti hyvin tehtävänsä tilan ykköstraktorina. Vaimo June loihti hyttiin verhoilun iltapuhteina perheen pienten lasten nukkuessa. Tekniikan koulutusta miehellä ei ollut, mutta alan oppikirjat kuluivat hänen käsissään. Nur mia laidunsivat merino lampaat ja lihanaudat. Nagorcka tarvitsi tehokkaan muokkaustraktorin, jolla lopettaa nurmet ennen rapsin kylvöä. Turhautunut isäntä päätti tehdä traktorin itse. Erityisenä vahvuutenaan hän piti rakenneratkaisuiden visuaalista hahmotuskykyä. Caterpillarin 120 hevosvoiman moottori kuorittiin esiin tehtaan paketista. J ames Nagorcka viljeli 70-luvun alussa sukutilaansa EteläAustralian peltolakeuksilla. James Nagorckalla oli hyvät pohjat vaativalle hankkeelle. Tuotanto-ohjelmaan kuuluivat myös öljykasvit. Lopulta itseoppinut keksijä teki yhteistyötä useiden monikansallisten traktorijättien kanssa tavalla, joka ei nykypäivänä olisi mahdollista. Takaisin kotiin tultiin toisella kyydillä, sillä tapahtuman toisena päivänä lähiseudun viljelijä oli 56. Massey Fergusonilla oli sopivan kokoinen runko-ohjattava vetopeli, mutta syystä tai toisesta niiden toimitukset takkusivat
Vuonna 1978 James Nagorcka aloitti traktoreiden sarjatuotannon – varsin verkkaisen tosin. 57. Viidessä vuodessa myytiin vain 720 konetta. Muotoilu oli vielä kotikutoista. Aussifarmarit kaipasivat lisää hevosvoimia, ja Nagorcka vastasi huutoon. Vuonna 1985 James ja June saivat tarjouksen yllättävältä taholta. TW 20:een pohjautunut takatuuppari ei aiheuttanut riemunhuutoja yhtiön pavunlaskijoiden keskuudessa. Waltannaa markkinoitiin australialaisena traktorina australialaisille farmareille. James Nagorcka tarjosi sitä heille tuunaamalla Fordin FW-sarjaa Caterpillarin voimalaitoksilla. Vuonna 1980 esitelty 8401-malli oli ensimmäinen maanosassa valmistettu Fordtraktori. Niiden jatkeena oli tavallisimmin 10tai 14-vaihteinen Spicer SST -laatikko, jonka splitteri toimi paineilmalla. Poikkeuksena säännöstä lienee ollut vuonna 1985 esitelty Waltanna 55-525, jossa joidenkin lähteiden mukaan oli 525 hevon Cummins-voimalaitos. Australian Ford Ford oli yrittänyt kartuttaa Australian markkinaosuuksiaan tuontikalustolla vaihtelevalla menestyksellä. Moottorit toimitti Cater pillar. Viljelijänä Nagorcka tiesi, mitä asiakkaat tarvitsivat. Ford muutti strategiaa ja ehdotti Nagorckoille yhteistyötä. Mallisto alkoi paisua. Hän panosti hyttien mukavuuteen ja äänieristykseen, mitkä eivät tuolloin olleet itsestäänselvyyksiä. Vuosikymmenen lopun tehokkaimman Waltanna 4-380:n konehuoneessa möyrysi 14,6-litrainen kuutoskone, joka piiskasi 380 hevosta tuottamaan 1 464 newtonmetrin momenttihuipun. Luonnollisesti traktoreita räätälöitiin ostajien toiveiden mukaan. FW-325:n muotoilu muistuttaa Steigerin USA:ssa tekemää FW30/ FW60-mallistoa. James Nagorcka mainosti muhkeita peltovetureitaan kotimaisena vaihtoehtona mukavuutta unohtamatta. ilmoittanut ostavansa traktorin. Parinkymmenen koneen vuosituotantoon yllettiin tusinan asentajan voimin. Aussifarmarit tarvitsivat raakaa voimaa. James ja June katselivat 33 000 Australian dollarin shekkiä ja tajusivat tilansa olevan saranakohdassa. Waltanna-traktorit nimettiin James Nagorckan kotitilan mukaan. Vaikka koneita ei liiennyt vientiin, oli Waltannan maine kiirinyt merten yli
Myös 16+4-nopeuksinen powerswift-vaihteisto oli lainattu Fordin eurooppalaisilta serkuilta. Waltannan ja Fordin kontrahti kesti vain kaksi vuotta. Vuonna 1986 Waltannan pieni tiimi alkoi valmistaa Fordin suunnittelemia runko-ohjattuja FW-25ja FW35-nelivetomalleja. 58. Ford vakuuttui James Nagorckan taidoista ja valmistutti runko-ohjattuja traktoreita hänen verstaassaan Tarringtonissa Victorian osavaltiossa vuosina 1986–1988. FW-35:n ja Euroopan TW-Fordien sukulaisuuden huomaa jo keulavärkistä. Malliston riuskimman FW-400:n mallimerkintä kertoi maksimitehon. Ford-Waltannan pitkien nokkapeltien kätköissä olivat TW-sarjasta tutut 6 578 kuutiosenttimetrin rivikuutoset, joista oli houkuteltu 163 ja 195 hevosvoimaa. Ford-Waltannojen painojakauma (edessä 60 prosenttia, takana 40) oli passeli runko-ohjattavalle traktorille optimaalisen vetokyvyn saavuttamiseksi. Toimintatapa oli tuttu Yhdysvalloista, missä Steiger oli jo vuosina 1977–1982 tehnyt Fordille FW-sarjan suurtehotraktoreita. Molemmissa käytettiin samaa 6 578 kuutiosentin lohkoa, mutta tehossa FW-35 voittaa TW-35:n hevosin 195–186. James Nagorcka jalosti FW-sarjaa pulttaamalla traktorin nokalle tuttuja Caterpillar-dieseleitä. Ford-New Holland osti kanadalaisen Versatilen, ja kiinnostus pientä australialaista valmistajaa kohtaan lopahti
Caterpillar yritti estää Trac 200:n tuotannon patenttirikkomuksiin vedoten. Kumppani Englannista Track-Marshallin kanssa kävi paremmin. Hän oli vuodesta 1983 kypsytellyt ideaa kumitelatraktorista, jossa yhdistyisivät telatraktorin alhainen pintapaine ja pyörätraktorin ajettavuus tiellä. Sopivien komponenttien saatavuusongelmat ja valtion tullipolitiikka tekivät toiminnasta lopulta kannattamatonta. James Nagorcka sai Caterpillarin lakimiehet silmilleen. Kone kääntyi vä hentämällä öljyn virtausta sisäkaarteen puolella. Ahdetut kuutoskoneet toimitti Perkins (Trac-150) ja Cummins (Trac-200 ja Trac-250). Perinteikäs englantilainen telatraktorimerkki oli vaihtanut omistajaa tiuhaan tahtiin. Nagorcka hyödynsi telan hammastusta vedon aikaan saamiseksi (positive drive). Molemmissa versioissa oli tärkeää pitää telan sisäpuoli puhtaana. Mutta Nagorckan tiimi oli tehnyt kotiläksynsä hyvin, ja tuotanto jatkui. Waltanna Trac-200:n molemmilla teloilla oli oma Rexroth-hydrauli pumppu ja -moottoripari. James Nagorcka jatkoi omien runkoohjattujen mallien tuotantoa vuoteen 1989 saakka. 5/2024 59. Waltanna ei käyttänyt telatraktoreissaan Caterpillarin moottoreita. Uuden ajan telatraktori James Nagorcka ei jäänyt murehtimaan pyörätraktoreita. Caterpillar käytti kitkavetoa, eli voima välittyi vetopyörältä kireällä olevalle telalle. Trac-200 täydensi sopivasti telatraktoreiden valikoimaa. Sekä Challenger 65:ssa että Trac200:ssa käytettiin samanlaisia Good Yearin synteettisestä kumista valmistamia teloja, joihin oli valettu V-muotoiset rivat pitoa parantamaan. Öljynpaine huolehti myös telojen kireydestä. 55-sarjan Waltannojen Caterpillarmoottoreiden jatkeena oli Spicervaihteistot. Telan sisäpuolella keskilinjalla olevat hampaat pitivät telan paikallaan. Viimeiseksi kopin otti kilpa-autoiluyritys TWR Jaguar Racing Team, jonka vetäjä Tom Walkingshaw kiinnostui aussitraktorista. Telatraktoreiden pioneeri Caterpillar ehti kuitenkin ensin – Challenger 65 esiteltiin vuonna 1986. Onneksi Waltanna-kumitelatraktoreiden patenttiasiat oli ehditty hoitaa kuntoon. Pumppu oli kytketty vetopyörästöön, joka toimi myös alennusvaihteena. Trac-200 lipui Nagorckan verstaan ovesta kolme vuotta myöhemmin. Ylpeästi ahkera australialainen
Caterpillar Inc. James Nagorckan osaaminen realisoitui ainakin JD:n ensimmäisissä telatraktoreissa ja -puimureissa. Cumminsin 199 hevosvoiman ahdettu kuutoskone yhdistettynä korkeaan vetohyötysuhteeseen (jopa 93 prosenttia) kelpasivat myyntiargumenteiksi vetisiin olosuhteisiin tottuneelle brittitalonpojalle. Waltannan rajalliset tuotekehittelyresurssit ja TWR:n kokemattomuus traktorinvalmistajana näkyivät. James Nagorcka keskittyi valmistamaan kumitelastojen jälkiasennussarjoja. 60. James Nagorcka teki vielä yhden kehitysversion. Track-Marshall TM200:n ja ruudikkaamman TM250:n myyntiluvut matelivat alamaissa samalla kun CAT Challenger porskutti ja kehittyi. Kireämmälle pingotetut telat ja vankempi vetopyörästö olisivat säästäneet monelta remontilta. James Nagorckan elämäntyölle ei löytynyt jatkajaa. Nykyään Nagorckan perhe on keskittynyt luomutilansa viljelyyn ja elintarvikkeiden jalostamiseen. Waltanna Positive Drive paransi lukuisten traktoreiden, leikkuupuimureiden ja metsäko nei den etenemiskykyä. Toisessa vaakakupissa olivat korkea hinta ja kiusalliset lastentaudit. Ensimmäiset koneet tuotiin Australiasta valmiina, mutta pian kokoonpano alkoi Gainsborough’ssa Englannissa. Hänet kutsuttiin John Deeren ja Agcon suunnittelutiimeihin yritysten kehittäessä omia kumitelaratkaisujaan. Samana vuonna päättyi Track-Marshallin kumitelatraktoreiden lyhyt elinkaari. Telas toja myytiin myös öljykentille Alaskasta Saudi-Arabiaan. James Nagorcka oli mukana John Deeren varhaisen 8000/9000-sarjan kumitelatraktoreiden kehitystyössä. Sivulle kippaava hytti helpotti huoltomiehen arkea. Nimet pantiin papereihin. Traktorituotannon hiivuttua James Nagorcka keskittyi jälkiasennettavien Waltanna Positive Drive -telastojen tehtailuun. Track-Marshall TM200 oli pätevä paketti – ainakin paperilla. Malli tuotiin brittimarkkinoille hätäisesti. Ilmajousitetut telastot ja etuakseli takasivat pehmeän kulun. Järjestely mahdollisti toimivamman ilmajousituksen. haastoi myös Deere Companyn oikeuteen patenttirikkomuksesta koskien telan kiristysmekanismia mutta hävisi jutun. Waltanna Hi-Drive 200:ssa vetävät takapyörät oli nostettu ylemmäs. TM200:n telat eivät kestäneet brittiolosuhteita ja voimansiirtovaurioita ilmaantui. Jämerä kolmipistenostolaite oli koeteltu Track-Marshallin muissa malleissa. Kumitelat maailmalla Viimeinen itsenäinen australialainen traktorimaakari Waltanna lopetti toimintansa vuonna 1992. TelaWaltannat myytiin Brittein saarilla Track-Marshall TM200:na vuodesta 1990 alkaen. TrackMarshall TM 200 -kumitelatraktoria päivitettiin brittitarpeisiin sopivaksi, mutta tuotekehittely jäi puolitiehen. Myös itse keksijällä riitti kysyntää
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa 19 90 Vanhat Koneet -muki Uutuus! Tyylikäs vähän isompaankin kouraan sopiva Vanhat Koneet kahvimuki. Kattavan palvelumme piiriin kuuluvat hyvät valtakunnalliset kontaktit. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. Konepesun kestävä. • F20 bensakoneella. -64 • IH 434 -69 • Käytettyjä auroja ja äkeitä • Valmet 900-4 -00 etukuormaajalla 24 200 € +alv. Vanhankirkontie 383, LOIMAA puh. 02 763 7700 www.sarka.fi Kuinka moottorit muuttivat maataloutta Uusi näyttely nyt avoinna. Tuotteitamme ovat mm. -61 Käytetyt traktorit ja koneet: Muutamme marraskuun alussa viereiseen kiinteistöön. Deeren Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, JD oheistuotteet ja öljyt, ja Castrol öljyt. • Traktorinvaraosat, tarvikkeetjarenkaat. • Zetor 25 A -58 • Nuffield 10/60 • Fiat 780DT etukuormaajalla -79 • Fort Begoraro ja Taarup hammaspyöräkoneet varaosina • Mobiilinosturi Volvo BM 693, Hyvä! • Venäläinen teli-akselisto • Käytettyjä traktorin renkaita hyvä valikoima! • Uusia ja käytettyjä perälevyjä • Farmi tukkivinssi • Jykevä perälevyt, kaikki mallit • John Deere 2130 -79 • Juontokoura käytetty • Japa 700 klapikone kuljettimella • Fiat 411 vm. Viipale mediat mediat Supermarket.fi Rajoitettu erä! UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! tilaa.viipalemediat.fi/koneurakointi. Konehuolto T. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi www.traktoriosa.fi PORIN TRAKTORIOSA KY, Kartanontie 47, 28430 Pori (02) 635 1888, 0500 808 007, 0400 808 007 Porin Traktoriosa Ky on vuodesta 1988 alkaen toiminut alansa ammattilainen. • Aurojenmuovisiivet • Aurojenjaäkeidenkulutusosat • Nivelakselitja-osat • DB 990 vm
VARSINAINEN PUUHAMIES Teksti ja kuvat: Anne Ronkainen K eski-Pohjanmaalla sijaitsee Patanan järvi, ja sen liepeillä maatalousvaltainen Patanan kylä. Laitoin välittömästi jäsenhakemuksen vetämään”, Matti kertoo. Matti Patana on harrastajille tuttu Valmet-kerhon mies. 62. Patanan kylästä lähimpään postiin on matkaa kahdeksan kilometriä, joten paketin kiikuttaminen eteenpäin vie oman aikansa. Patanan talossa hoidetaan päivittäin tilattujen kerhotuotteiden pakkaamisja lähettämistöitä. Viimeiset kymmenen vuotta Matti on vaimonsa Marian kanssa toiminut kerhotuotevastaavana. Vanhat Valmetit ry:n toiminnassa mies on ollut mukana alusta saakka. Kylässä asustaa Patanan Matti, jonka elämään ovat aina kuuluneet vanhat Valmetit. Aluksi koneet toivat leivän pöytään. Matkataan Patanan kylään tarinoimaan kerhohommista ja vilkaistaan samalla miehen konesuojaan. Sähköpostit luetaan monta kertaa päivässä, ja uudet tilausviestit käydään läpi muutaman tunnin välein. Matti Patana Tapahtumat ovat harrastuksen suola ja kerhot toiminnan selkäranka. Molemmat tarvitsevat toimiakseen aktiivisia puuhamiehiä ja -naisia. Nykyisin samat vehkeet tuovat elämään sisältöä ja myös monen kaipaamaa yhteisöllisyyttä. ”Mutta aina ne viedään aikataulun mukaisesti, oli ulkona sitten millainen sää tahansa.” Homma käy kymmenen vuoden harjoittelun jälkeen jo rutiinilla, ja tilaajat saavat kerhotuotteensa aina ajallaan. Kerholaiselämää ”Siitä on jo yli kaksikymmentä vuotta, kun näin jossain maininnan kerhon perustamiskokouksesta
Alan suurimmat tapahtumat ovatkin sen myötä tulleet tutuiksi. Tiedonvälitystä Toisinaan Matti saa puhelimitse Valmet-aiheisia kysymyksiä muilta harrastajilta. Valmet 864 on Matin harvinaisempia Valmeteja. Viikonloppuisin Patanan pariskunta on kuskaillut täyteen pakattua kerhotuotekärryä tapahtumissa Hämeenlinnasta Oulaisiin. Kun lämpötila sitten pääsi nousemaan korkeammalle, isäntä laski jäähdyttäjästä kuumat vedet pois ja laski kylmää tilalle.” Kone tietysti viileni heti. Uusi omistaja otti Valmetin heti käyttöön ja muisteli kaupantekijäisiksi saatuja ohjeita: moottorin lämpötilaa tulee tarkkailla, se ei saa nousta yli 80 asteen. ”Uudelle omistajalle oli unohdettu kertoa, ettei kylmä kone käynnisty petrolilla.” Pyörivä akseli ei jumitu. Kone ollut näytillä Oulaisissa sekä naapurikunnan korjaamon kesätapahtumassa. Taloon tullessaan Valmet oli keltainen, mutta Matti pani sen takaisin alkuperäiseen väriinsä. Mutta kun piti jatkaa töitä, vastaan tuli toinen pulma. Mattikin muistaa monta hupaisaa tapausta, jossa kokeneemman kaverin läsnäolo olisi ollut paikallaan. ”Eihän sitä itse osaa läheskään kaikkiin kysymyksiin vastata, mutta yleensä tuttavaverkostosta löytyy oikea kontakti ja oikeat vastaukset.” Kokeneempien koneenkäyttäjien neuvot ja vinkit ovat olleet hyödyksi kautta aikojen. Matilla on tapana pyöräyttää koneita silloin tällöin, jotta ne pysyvät notkeina pitkät seisonta-ajat. ”Naapuripitäjässä oli vuosikymmeniä sitten bensalla ja petrolilla käyvä pikku-Valmet vaihtanut omistajaa. 63
Sellaisen tiedon jakamisessa kerhot ja Matin kaltaiset yhdistysaktiivit ovat avainasemassa. Vanhojen masiinoiden kanssa pelatessa kokeneemman harrastajan tiedot ovat suorastaan kullanarvoisia. Monista naruista vetelin Toisinaan traktorin omistajan tietämys omasta koneestaan on tosiaan voinut olla melko hataralla pohjalla. Tarinatuokion edetessä paljastuu, ettei Matinkaan yhdistysvireys rajoitu vain Vanhat Valmetit ry:n toimintaan. Matti on tullut monelle harrastajalle tutuksi Valmet-kerhon tapahtumateltalla. Välillä Matti on ehtinyt touhuta myös teatteriharrastuksen parissa. Useimmiten aktiivi on aktiivi useassa paikassa. Mies paiskii talkootöitä myös Vetelin Urheiluautoilijat ry:n tapahtumissa, HKV Kehitysvammaisten Tuki ry:ssä sekä Eläkeliitossa. 64 Seppiä ja mestareita Matti Patana. Vanhojen masiinoiden kanssa pelatessa kokeneemman harrastajan tiedot ovat suorastaan kullanarvoisia. ”Yhdistystoiminnassa mukavinta on nähdä tuttuja ja tavata samanhenkistä porukkaa. Samalla elämään saa vaihtelua ja tulee käytyä paikoissa, joissa ei muuten välttämättä kävisi”, Patana pohdiskelee
Sampo 20 -puimuri touhusi omien peltojen korjuutöissä. Kaksikymppisen jälkeen mies hommasi Valmet 361:n. Osa laitteista on samoja, joilla mies on itse aikoinaan urakoinut, osa taas varta vasten harrastusmielessä hankittuja. 5/2024 65. Kone on työn alla, ja osa puuttuvista osista odottelee jo asennustaan. Tuttuja koneita rivissä M atti Patanan ensimmäinen traktori oli Valmet 20 vuodelta 1956. Tällä hetkellä Matin traktoririvistöstä löytyy yhteensä yksi Takra ja 19 Valmetia piikkilangankiristäjästä ysisataseen. Sen hän hankki 14-vuotiaana Kokkolasta.Koneen mukana tulivat myös aura, äes, niittokone sekä piennarkyntölaite. Valmet 20:sta tehty teollisuusmalli 20 MT on yksi Matin aarteista. Siihen aikaan Patanassa ei läheskään joka talosta vielä löytynyt niittokonetta, joten Matti pääsi niittämään heinää ympäri kylää. Valmetin maastotraktori löytyi kymmenkunta vuotta sitten Itä-Suomesta. Niiden avulla polkaistiin yritystoiminta käyntiin. Konetta ei pantu seisomaan talveksi, vaan Matti pani alle telat ja ajoi puita savotoilta. Turvesoillakin Matti ehti touhuta. Väliin mahtuu myös pikku-Valmetin keltainen teollisuusmalli MT sekä maatalouskäytössä ollut Valmet 864. Vuosien saatossa Matti on koonnut komean kokoelman vanhoja työkoneita. Maanrakennushommiin Matti hankki 70-luvun alkupuolella kaksiakselisen Kontio-Sisun ja jonkin ajan päästä myös Jyryn. Työuransa aikana Matti on ajanut turkisrehuautoilla rehua tarhoille, painesäiliöautolla sementtiä betoniasemille, kalkkia maatiloille ja Koskenkorvan viinatehtaalta kuivaa rehua ja tiivistettyä tärkkelysrankkia eläintiloille. Välillä Matti työskenteli kanavatyömaalla jäädyttämässä pohjia Valmetin pyörittäessä vesipumppua. Sillä Matti kävi tyhjiötankin kanssa tyhjentämässä navetoiden likakaivoja
Traktorin tekoon lähtenyt Turun suurin metalliverstas sortui idänkaupan tyrehtymiseen. Lisäksi Wreden tuolloin luotsaaman firman katalookista on löytynyt yhtä jos toista tuotetta. Isä Carolus ja poika Gustaf Wrede uskoivat amerikkalaistyyliseen kehitykseen myös Venäjän maataloudessa, jolla oli suuret markkinat ja valtavia viljelyaloja. …etenkin kranaatteja Jo ennen maailmansotaa Turun Rautateollisuuden taloudellinen menestys perustui suurelta osin venäläisiin tilauksiin, sotatalouteen ja sotatarvikkeiden tuotantoon. Carolus Wrede otti yhtiön toimitusjohtajan tehtävät serkkunsa August Armfeltin jälkeen vuonna 1906. Hän joutui ottamaan kontolleen koko vaikeuksiin vajonneen yrityksen. Katsotaanpa tarkemmin Kullervoa – ja Kullervon taa. Konepaja valmisti metallista kaikkea mahdollista maataloustarvikkeista kassakaappeihin ja tehtaiden höyrykoneisiin sekä rakennusten keskuslämmitysjärjestelmiin. Sen edeltäjä, konepaja ja laivanvarustamo Åbo Jernmanufaktur Bolag, oli perustettu jo vuonna 1857. Useaan turkulaisen teollisuusyritykseen sijoittanut kreivi ja suurmaanomistaja Carl Magnus Mauritz Armfelt sukuineen omisti konepajan vuodesta 1866. Yhtiön osake noteraattiin Helsingin pörssissä vuosina 1915– 1922. Hanke kyllä oli aikanaan hyvin erikoinen, mutta sen taustalla vaikutti Wreden lisäksi monia muitakin tekijöitä. Kaikkea raudasta… Turun Rautateollisuusja Vaunutehdas Oy (Ab Åbo Jernmanufaktur och Waggonfabrik Oy, vuoteen 1918 Åbo Jernmanufaktur Aktiebolag) oli suomalainen Turussa Aurajoen itärannalla toiminut konepaja, joka perustettiin 1892. Niin kävi, kun kommunistiset opit äärimmilleen vienyt uusi bolsevikkivalta mitätöi sille periytyneet kaupalliset velvoitteet. Ensimmäinen suomalainen kaupallinen traktorituotanto on jäänyt historiaan Gustaf Wreden (1889–1958) aikaansaannoksena. KOVAN ONNEN KULLERVO Turun Rautateollisuus ja Vaunutehdas Ensimmäisen suomalaisen traktorin menestyksen tielle tulivat tekniset ongelmat, mutta niiden takana olivat koko maanosan mullistukset. Teksti: Kauko Ollila · Kuvat: Fiskars Oyj:n historiallinen arkisto 66. Kukaan ei voinut aavistaa, että kaikki mahdollisuudet sulkeutuisivat lopulta kokonaan. Yritys oli joutunut jälleen vaikeuksiin talouden nopean laskusuhdanteen seurauksena Venäjän–Japanin sodan (1904–05) ja siihen liittyneiden levottomuuksien jälkeen. T urkulaisen traktorin kuolemasta on kulunut näihin aikoihin sata vuotta
Hattupäistä herraa Kullervon ruorissa on yleensä arveltu Gustaf Wredeksi. Valurautainen kamiina edusti turkulaispajan perustuotantoa ennen isäja poika-Wreden aikaa. Luvut ovat aivan valtavia tänä aikana, jolloin samojen seutujen tapahtumia määrittää taas kerran kranaattien valmistuskapasiteetti. AinoMaija Savela ja Mikael Korhonen ovat kirjassa Allt af Jern julkaistuissa selvittelyissään päätyneet jopa 890 000 tilattuun kolmen tuuman (75 mm) kranaattiin, joista suurin osa jäi toimittamatta ja toimitetuista suurin osa maksamatta. Wreden aikana konepaja oli etsinyt jatkuvasti uusia tuotteita ja erityisesti sellaisia, jotka kiinnostaisivat suuria itämarkkinoita. Tehtaan koko tuotannon arvo oli vuonna 1917 kaikkiaan 9,7 miljoonaa markkaa, josta sotamateriaalin osuus oli 8,3 miljoonaa markkaa eli 85 prosenttia. Kuvassa liikkuu kolme siipeä, kun Fordson F oli kahden siiven veturi. Sodan alkaessa vuonna 1914 hän pyysi poikaansa Gustafia, joka oli tuolloin 25-vuotias, palaamaan Yhdysvalloista Suomeen. Sen jälkeen hän oli toiminut Yhdysvaltain kasvavassa autoteollisuudessa, muun muassa pääinsinöörinä Jackson-autotehtaalla. Osittain se johtui siitä, että kotimainen kysyntä oli liian vähäistä suhteessa tuotantokapasiteettiin, ja osittain siitä, että varsinkin ruotsalaiset tuotteet kilpailivat suomalaisista asiakkaista. 67. Yhtiön työntekijämäärä kasvoi noin 150:stä vuonna 1906 noin 1 500:een vuonna 1917, jolloin se oli Turun suurin metalliverstas. Yrityksen perustuotanto, maatalouskoneiden valmistus, oli jo ennen ensimmäistä maailmansotaa tappiollista. Lisäksi sekä Carolus että Gustaf Wrede pidätettiin aseistautuneen punaisen komennon toimesta suuressa lakkojen ja mellakoiden aallokossa marraskuussa 1917 ja vapautettiin vasta viikkoa myöhemmin. Yhtiön kirjanpito on kadonnut. Tapauksen kerrotaan olleen syynä siihen, että Carolus Wrede jätti seuraavana kesänä yrityksen toimitusjohtajan tehtävän. Troy-polttomoottoreiden lisäksi Rautateollisuus valmisti myös Kullervomaamoottoreita. Vaikka kone hoiti puinnin ja jopa pahnankuljetuksen, oli maatalous sentään vielä aika lailla työvoimavaltaista. Se valmisti kranaatteja, ammuslaatikoita ja -vaunuja sekä kranaattien sytyttimiä. Gustaf Wrede oli suorittanut vuonna 1911 koneenrakennusinsinöörin tutkinnon Saksassa
Jäähdytysjärjestelmän virtauskapasiteetti oli niin pieni, että traktoria saattoi käyttää täydellä teholla vain varttitunnin yhteen menoon. Yhteistyötraktori Kullervo-traktori oli paitsi isä ja poika Wreden myös vuonna 1905 perustetun Keskusosuusliike Hankkijan ja sen koneosaston johtajana palvelleen Juho Kautolan aikaansaannos. Lisäksi Hankkijan ehtona oli, että joka ainut jo toimitettu kone noudetaan tehtaan lukuun tehtävään perusteellisen korjaukseen käyttökauden lopulla. Lajittelija puhalsi eri painoiset tavarat eri tuuteista, joten sekaviljankin sai jossain määrin lajiteltua. Petrolitankki oli haljennut joka ainoasta traktorista. Samalla sovittiin suurista muutoksista seuraavan vuoden malliin. Myös säädin, vesipumppu ja magneeton akseli tuottivat pulmia. Hankkijan kiinnostusta kotimaiseen koneeseen lisäsi se, että yhtiön aikeet tuoda tänne amerikkalaista Allworktraktoria kilpistyivät Suomen levottomaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Niistä neljä palasi tehtaalle pian, ja niiden tilalle toimitettiin uudet yksilöt. Kullervo-puimakoneisiin sai lisätilauksesta vihneenkatkojan ja lajittelijan yhdistelmän. Kautolaan teki erityisen vaikutuksen käynti traktorivalmistaja Wallisin tehtaalla. Ja jos Kautola olisi voinut olla enemmän hankkeen päällä, veturin tekninen laatu olisi varmaankin riittänyt suosioon, mutta taloudelliset tosiasiat olivat sekä vasta itsenäistyneessä Suomessa että valmistajatehtaalla alamittaiset. 68 KOVAN ONNEN KULLERVO. Hankkija vaati muutoksia Ensimmäiset Turun Rautateollisuus ja Vaunutehdas Oy:n valmistamat Kullervotraktorit oli toimitettu asiakkaille elokuussa 1919. Päätös traktorin, pelturin, peltovetäjän tai moottorivetäjän (kuten sanoja lehdistössä palloteltiin) valmistamisesta tehtiin todennäköisesti vuonna 1916. Muutamat maahan tulleet yksilöt saatiin Tanskasta, jossa niiden käyttöönottoa haittasi polttoainepula. Petrolitankki oli haljennut joka ainoasta traktorista. Palkkirunko muuttui moottori-, vaihteistoja perämoduuleista yhteen pultatuksi itsekantavaksi kokonaisuudeksi. Se oli täysin erilainen laite kuin vuotta myöhemmin kenttävertailussa nähty tuotantoversio. Ensimmäinen prototyyppi möyri nykyisessä Salon kaupungissa sijaitsevan Wiurilan kartanon pellolla vuonna 1918. Koneita myyvä ja niiden kehitykseen oleellisesti vaikuttanut Keskusosuusliike Hankkija vaati valmistajaa tekemään välittömästi merkittäviä korjauksia kaikkiin jatkossa toimitettaviin traktoreihin. Myös Kautola oli saanut oppia Yhdysvaltain koneteollisuudessa, kun Hankkija passitti hänet vuonna 1918 useaksi kuukaudeksi ottamaan selvää vedentakaisesta maatalouskoneiden valmistuksesta ja hyödykkeiden tuontimahdollisuuksista. Paljon muutakin oli toisin. Kautolan mukaan peltojen koneveturi haki Atlantin takanakin vielä muotoaan ja suurin osa tehdaskäynneistä oli yhtä tyhjän kanssa. Sieltä tuli sekä koteloitu itsekantavuus että voimansiirron toteutus. Venäjän-markkinoiden varaan laskettiin, ja ne pettivät. Lokomobiilin kipinänsammuttajassa näkyy itänaapurin aakkosia. Kuulostaako tutulta. Kullervon hankalimmat viat olivat valmistajan oman Troy-venemoottorin heikossa sivuventtiilimekanismissa. Katkojassa oli akseli, joka heitti jyvät teräsverkkoa vasten. Niin tai näin, koneessa on erikoinen polttoaineen syöttölaite
Valmistus päättyi kannattamattomana viimeistään vuoden 1924 puolella. Suomalaistraktorin hinta oli 50 000 silloista markkaa vuonna 1920. Korhonen ja Savela eivät pidä lukemaa mahdollisena, sillä erilaiset lähteet ristiin laskien saadaan koneiden kokonaismääräksi vain 183 kappaletta. Valmistusmäärässä ilmaa K ullervo-traktorin valmistusmäärän on arveltu nousseen jopa 500 yksilöön. Kullervoa myi Hankkijan lisäksi myös Labor ja loppuvaiheissa paperilla kaikki muutkin keskusliikkeet. Puolaan meni pari koe-erää, Viroon muutama kone, Ruotsiin kaksi yksilöä ja Suomessa oli lähteestä riippuen vuonna 1920 käytössä Kullervoita 48:n ja 70:n välillä. 5/2024 69. Suomessa on tällä hetkellä kolme melkein täydellistä Kullervoa – yksi Markku Lyhdyllä Laukaassa, toinen Mustialan maatalousmuseossa Tammelassa ja kolmas tamperelainen kone, joka on ollut esillä Sarka-museossa Loimaalla
Erityisen vaivanpaikan muodosti venttiilikoneisto, mutta ylipäätään käytetyt materiaalit olivat mainosten väittämän vastaisesti vaihtelevan laatuisia, samoin kokoonpanotyö, edelleenkin. Kolmesiipistä kyntöauraa kiskomaan suunniteltu Kullervo veti perässään peräti nelisiipistä Oliver-auraa. Lupaus ei lunastunut Konekauppa-Osakeyhtiö Aatran samanniminen lehti kirjoitti Järvenpään kokeista: ”Jo viime vuonna osoittautui Kullervotraktori työkykynsä puolesta hyväksi, ettemme sanoisi parhaaksi traktoriksi, vaikkakin siinä oli pienempiä virheellisyyksiä, jotka ajateltiin voitavan korjata täksi vuodeksi.” Muukin lehdistö suitsutti Kullervoa, mutta totuus ei ollut siloinen. Kullervo 36" oli Rautateollisuuden suurin puimakone ja tarkoitettu isoille tiloille. Listalla olivat kahden Kullervon mukana Allwork, Case, Caterpillar, Clayton Cletrac, Fiat ja Fordson. Hankkijan muistiossa todetaankin: ”Olisi ollut parempi, jos osa kokoonpanoja säätötyöstä olisi tehty korjaamolla eikä testikentällä.” Talvinen työ on ollut omiaan Kullervolle. Sen puintikyvyksi luvattiin parhaimmillaan 40 hehtolitraa kauroja ja 20 hehtoa rukiita tunnissa. Traktoreita oli mukaan ilmoitettu ”automallina” ja ”tankkimallina”, siis pyöräja telakoneina. Jo lyhyehkön taipaleen jälkeen Kullervo II:n oli keskeytettävä matka auravaurion vuoksi. Siirtoajoon ja paikalliskäyttöön tarkoitetusta Kullervotraktorista puuttuvat vetopyörien kulmaraudat. Olisi ollut parempi, jos osa kokoonpanoja säätötyöstä olisi tehty korjaamolla eikä testikentällä. Ammattitarkkailija näki myös, että kovin nopeasti keittävän jäähdytyksen tuottaman höyryn seassa oli edelleen liikaa savua, eikä se kaikki tullut pakoputkesta. Lämpimissä oloissa raskaasti kuormittaen se tursusi höyryä ja savua noin varttitunnin töiden jälkeen. Sata vuotta sitten oli merkittävää, että traktorilla pystyi sekä siirtämään että käyttämään puimakoneita ja sirkkeleitä. Kullervon tyyppien I ja II vaihteisto oli välitetty keskenään hiukan eri tavoin. Edellisestä vuodesta lähtien oli onnistuttu pienentämään turkulaistraktorin voiteluöljyn kulutusta ja moottorin kampikäynnistys oli kyetty muuttamaan kahden sijasta yhden riuskan miehen tehtäväksi. Valtion Maataloushallituksen järjestämä toinen testiajo traktoreille pidettiin lokakuussa 1920 Järvenpäässä samassa paikassa kuin vuotta aiemminkin, maanviljelysneuvos Bjarne Westermarckin tilalla Järvenpäässä. 70 KOVAN ONNEN KULLERVO
Gustaf Wredellä oli turkulaispajan rinnalla ja sen jälkeen monta raharautaa tulessa. Poikkeuksen tekniseen laatuun muodostivat lähinnä Ruotsista hankitut, laadukkaasti karkaistut vaihteiston ja vetopyörästön osat. 5/2024 71. Kullervon kosketus Liittopankki määräsi heikkoon kuntoon joutuneen Turun Rautateollisuuden omaisuuden myyntiin jo vuonna 1924. Siinä toimessa Wrede viihtyi vuoteen 1941 saakka. Traktorit ovat olleet mennyttä aikaa vuodesta 1924 alkaen. Suomen Pultti siirtyi vuonna 1934 Wredeltä Ferrarialle, ja vuonna 1950 se fuusoitiin Fiskarsiin. Myöhemmin Suomen Pultin tehdaslaitos tuli ruotsalaisen Bulten Ab:n omistukseen. Turun Rautateollisuusja Vaunutehdas Oy poistui kaupparekisteristä lopullisesti vuonna 1939. Yhtiön ensimmäinen dieseltraktori Valmet 33D oli Wreden ja Olavi Sipilän yhteisluomus, jonka Wrede tilasi ja Sipilä toteutti. Valtava jäähdytin ei päässyt hammaspyörätoimisesta vesipumpusta huolimatta oikeuksiinsa, koska vesitiehyet olivat ahtaat. Osassa tehdastiloista on nykyään Åbo Akademin toimintoja. Kullervon kädenhipaisun voi siis vielä tuntea Valmeteissakin. Hän oli ottanut vuonna 1919 vastaan perniöläisen Teijon Tehtaiden toimitusjohtajuuden, mistä tie varsin pian vei kemiöläisen Taalintehtaan toimitusjohtajaksi. Kannattavimmat tuotantolinjat myytiin Suomen Pultti ja Konetehdas Oy:lle, jonka Gustaf Wrede oli perustanut samana vuonna. Kassakaappien ja traktoreiden jälkeen valmistettiin Turussa muun muassa öljysäiliöitä raiteille, olihan kyseessä vaunutehdas. Osaa sen tuotannosta jatkoi Teijon Tehtaat Oy. Kullervon parhaana ominaisuutena näyttäytyi useassa kirjoituksessa sen ohjaamisen helppous ja keveys. Se oli toimissaan myös pienin ja nopein, mutta ei energiatehokkain. Vielä ehti mies Moottoritehdas Oy Areksen toimitusjohtajaksi ennen vihoviimeistä toimitusjohtajan keikkaa Valmet Oy:ssä, joka alkoi vuonna 1954 ja päättyi Wreden kuolemaan 1958. Elokuussa 1928 päivätyssä kuvassa tehdään Turun Rautateollisuus ja Vaunutehdas Oy:n tiloissa junanvaunun alustoja. Kahden vaunun kuva on vuodelta 1925, toinen kuva on päiväämätön. Hän ennätti toimia myös hankolaisen lasitehtaan ja Petsamon Nikkelin toimitusjohtajana
Laajempia virallisia näyttelyitä oli viisi. Maatalouden tehokkuuden parantaminen ja erikoistuminen olivat olleet keskeisiä tavoitteita ja puheenaiheita. Oikeastaan Farman kansainvälisyyttä haittasi kielimuuri. Öljyn hinnan pompahtaminen korkealle ei ehtinyt vaikuttaa teollisuuden ja kaupan suunnitelmiin. Näytteillepanijoilla oli vaikeuksia saada osastoilleen edes mo lemmilla kotimaisilla esittelevää väkeä. Puolalaiset Ursustraktorit ja Bizonleikkuupuimurit kiinnostivat kovasti. Tarjolla oli entistä isompia ja tehokkaampia koneita ja laitteita. 72. Pienemmistä näyttelyistä erikoisempa na tapauksena nousi esille Haminan näyt telyssä Kymen maatalouskeskuksen osas tolla ollut tietokonepääte. Kävijämäärä näyttelyis sä nousi liki kolmeen miljoonaan. Silti Farman johtohenkilöt ehdottelivat maatalousnäyttelyiden määrää rajoitet tavaksi kolmeen, joista Farma olisi ainoa kansainvälinen. Muu kansainvälisyys näkyi Hankkijan esittelemissä valtavan kokoisissa yhdysval talaisissa Hesstonheinänkorjuulaitteissa. Niille etsittiin maa hantuojaa, joka jatkaisi koneiden myyn tiä. Näyttelyistä riitti puhetta yleisemminkin, kun julkisuu dessa valitettiin ja syytettiin maatalous näyttelyiden muuttumista helppoheikkien ja sirkuspelleilyn areenoiksi. Suurin ja komein vuoden maataloustapah tumista oli kansainvälinen Farma Turussa. Puolalaisia ratsuhevosia myytiin huutokaupoilla, ja päivittäin järjestet tiin suuri esitys 73 hevosen voimin. Kansainvälisyyttä edusti lähinnä Puolan ak tiivinen läsnäolo. Niittolaitekin oli työleveydeltään 220 senttiä. Näyttelyiden suosioon eivät sadekelit eivätkä herjat vaikuttaneet. KURJAN KESÄN KONEITA K onevuoden antia oli nähtävissä tie ten kin maatalousnäyttelyis sä. Näyttelyitä jär jestävät tahot tietenkin kiistivät syytökset. Neuvon tajärjestöt olivat jo aikaisemmin vä hentäneet näyttelyiden määrää. Näyttelyvieraat pääsivät tutustumaan tuotantosuuntien ja Sateisuus ja edellissyksynä alkanut öljykriisi kohoavine kustannuksineen leimasivat konevuotta 1974
Valmet 502 E mallissa oli kaksi erillis tä hydraulijärjestelmää, vaihtovirtalaturi ja parannettu nostolaite. Kyntökilpailuissa menestyminen oli Fordtraktoreille tärkeä mainostamisen aihe. Suomen suosikkitraktori sai kohennus ta. Fiat oli nelivetoisten traktoreiden aktiivisimpia tarjoajia täkäläisessä konekaupassa. Carlson Oy esitteli Deutz D 5506:tta, jossa oli 72 hummaa. Paalaimista kookkain oli New Hollandin 286, jonka paino oli melkein 1 800 kg ja hin ta noin 25 000 markkaa. Massey Fergusonin amerikkalainen 125hevosvoimainen 1135 tuli näytille. 73. investointilaskelmien laatimiseen ja vaik ka ruokintasuunnitelmien tekoon. NokkaKone oli laatinut Claas Markant paalauskonee seen kiinnitettävän paalikorin. Terästakomo Oy:n tyh jötankkivaunu, Konepaja Veljekset Tolonen esitteli Nivakeskipakoislevittimellä varus tettuja lietelantatankkeja yksi tai kaksiak selisina versioina. Louhiniittopuhallin oli so vellettavissa sekä heinän että rehun korjuu seen. New Hollandin paalien keruuvaunu painoi suunnilleen saman verran, mutta hintaa kertyi osa puilleen 30 000 markkaa. Multausvarusteinen lietelannan levitysvau nu Alfa Laval Sahlström oli tarjolla neljä nä eri suuruutena. Selvästi Zetorista vaikut teita saaneet Ursukset olivatkin tyystin toi senlaisia kuin 50luvun alussa tänne tarjo tut suuret Lanzversiot. Työleveys oli 180 cm ja hintaa vajaat 9 000 markkaa. Uusia Ursuksia oli näytillä 55, 85 ja 110 hevosvoiman tehoisi na tai 135 hevosen turbomallina. Korjuukalustoa edustivat lieriöniit tokoneen kotimainen prototyyppi ja tšekkoslovakialainen RZRlautasniittokone. Fiatin sarjaan tuli nelivetoinen 150 hepan malli 1300 DT. Kvernelandin kivennostokone oli noin tonnin painoinen elevaattoriko ne, jolla oli hintaa noin 14 000 markkaa. Pöyhintäkone oli tärkeä tapaus heinätöiden koneellistamisessa. Niittomurskainnimitystä käytettiin HMK 1300 Kombi koneesta, joka toimi joko pelk känä niittokoneena tai sitten telamurskaa jana. Massey Fergusonin työkonevalikoimaan kuuluivat toki paalaimetkin. Ford oli vankasti yksi kolmesta suuresta suomalaisessa traktori maisemassa. Näyttelyissä noteerattuja Ursustraktoreita sanottiin esiteltävän ensi kertaa Suomessa. Jatkohoitoa varten oli Reiniheinähissi. Viljelytöiden valmisteluun esillä ollut ta kalustoa olivat muun muassa Fiskarsin kaksi tai kolmiteräiset puoliautomaat tiaurat. Fiat ja Allis-Chalmers oli koottu saman katon alle, ja konemarkkinoille oli muodostunut uudenlainen traktoreiden ja työkoneiden tekijä. Parille sadalle tilalle suunnitelmia laadittiinkin. Leylandin traktorisarjaan esi teltiin kookas kuusisylinterinen 115 hevos voiman tehoinen malli 2100. Sato Super kor keapainepaalain painoi 900 kg ja tarvitsi voi maa ainakin 22 hevosvoimaa
Keuruun Konepaja valmisti Jukkamerkkistä kalustoa monenlaisiin maaja metsätalouden töihin. Keskon vahva konekaupan verkosto oli Poclainin tukena. Energian hin nan nousu oli lisännyt kiinnostusta kyl mäilmakuivaukseen. 106hevosvoimaisen Standardmallin teho oli 106 hevosvoimaa ja työleveys joko 3,3 tai 4,2 metriä. Jatkuvatoimiset rehun sekoitus laitteet olivat tarjolla kotitarvemyllyjen täydentäjiksi tai korvaajiksi. Perunannostokoneista 1 950 kilon pai noisen Wühlmaus 644:n olisi saanut 14 500 markalla. Reini-merkkiset tulivat Isostakyröstä, ja ne myytiin SOK:n kautta. Näyttelyissä esiin tyi muun muassa elementtirakenteinen AirMatickylmäilmakuivuri. Kuivuripuolelta tuttu Jaakkomerkki esittäytyi nyt erilaisten siilojen valmis tajana. Fahr leikkuupuimureita oli neljä uutta mallia, kaikki hydrostaattisella ohjauksella varus tettuja ja pohjapanssaroituja. Puolalaisia Bisonleikkuupuimureita voimaannuttivat Leylandin kuusisylin teriset moottorit. Halvin mal li M 600 maksoi 57 900 ja kallein M 900 kustansi 79 700 markkaa. Maanrakennustöissä Poclain kuului yleisiin merkkeihin. Tuhat kiloa raskaam man Ekengård ESTS:n hinta oli mahtavat 39 900 markkaa. Hankkija esitteli tuorerehun varas tointiin puuelementeistä koottavaa Vierumäen Teollisuus Oy:n Kestotornia. Kyntötöihin soviteltiin automatiikkaa tai ainakin puoliautomattiikkaa. Ekengårdin hinattavan perunanistutuskoneen hinta oli 13 400 markkaa, nostolaitteeseen kiinnitettävä oli neljä ja puoli tuhatta edullisempi. John Deeren leikkuupuimurien valikoimaa vuoden 1974 konemarkkinoilla. Hydrein oli alan johtavia merkkejä. Heinähissi oli koneketjun viimeinen tekijä heinänkorjuutöissä. 74 ENERGIAKRIISIN AIKAAN
5/2024 75. Nokian renkaiden malleja vuonna 1974. Konekauppoja tehtiin vuoden mit taan rahassa mitaten runsaasti. Pottumaalla käytettiin jo aika järeää kalustoa. PohjoisKarjalan Maatalouskeskuksen rakennusosasto oli suunnitellut kokonaisen elementtiraken teisen Seniornavetan. Erilaisia mielipiteitä esitet tiin julkisuudessa varsin runsaasti. Traktoreiden myyntimäärä oli 8 560, toista tuhatta kappaletta pienempi kuin vuotta aiemmin. Maatalousrakennusten tyyli ja ilme olivat 70-luvulla perusteellisesti muuttumassa. Traktorivuodesta 1974 on kirjoitettu tarkemmin Vanhojen Koneiden numerossa 4/14. Hintojen nousu selittää paljon tuosta nou susta. Mayrath oli tällä alalla yleinen valinta. Muiden laitteiden myyntimäärät olivat enimmäk seen väheneviä. Satohan osoittautui sellaiseksi, että tasavallan presidentti uudenvuoden puhees saan puhui katovuodesta. Maata louskoneiden ja laitteiden kokonaismyyn ti oli arvoltaan 830 miljoonaa markkaa, noin 150 miljoonaa edellisvuotista enemmän. Kurjan korjuukauden mittaan ilmestyi aika odottamaton puheenvuorokin, kun muutama maatalousmies kiitteli ylikoneel listumista. Sen ansiosta saatiin nopealla ai kataululla korjatuksi talteen enemmän ja paremmin kuin vähemmällä kalustolla oli si saatu. Navettapuolen asioissa esiintyneitä olivat esimerkiksi Ryholmlyhytparsi järjestelmä, Pellon Paja Oy:n puoliritilät, Vulkan lantapuristin navettaa putsaamaan ja VO Metallipajan valmistamat Turokalusteet navettoihin ja sikaloihin. Grimme edusti yleistyvää työkoneluokkaa. Kappalemääräisesti nousua oli monitoimiperävaunujen, maan siirtolaitteiden, etukuormaajien, kylvölan noittimien, tarkkuus ja kelasilppureiden ja lannanpoistolaitteiden myynnissä. Sampsa-kuivurit koottiin moduleista. Konekaupassa kotimaisen tuotannon osuus oli 44 prosenttia, kun edellisvuonna osuus oli ollut tasan puolet. Koneellistumisen aiheita ja numeroita Koneellistuminen jaksoi keskusteluttaa mui takin kuin maatalousväkeä. Säkkien kanssa voimistelu ja lapiointi oli korvattavissa viljan kuljettimella. Suosionosoituksia tai julkista kannatusta Karjalainen ei esityk sellään saanut. Valtakunnan po litiikan kärkinimiin kuulunut ministeri Ahti Karjalainen ehdotti kunnallisten konease mien perustamista pientenkin viljelmien ko neellistumista tukemaan. Sen sijaan leikkuupuimureita myytiin 2 192, mikä oli monta kymmentä enemmän kuin edellisvuonna
Tarjousten perusteella. Arne Åvall / 0405536606 / Vantaa Ford 4000 traktorin varaosia, 040 078 1519 2 kippisylinteriä, nostopituus noin 1 600 mm. Vire moottorin osia. Sikkikone Puko. 2 000 h. 1 cm kapeampi. Laitteita aina 50-luvulta alkaen. paperit mukana. Vanhempiin traktorija automalleihin 12V käynnistimiä ja latureita. 300 € yht. Puh. Myydään ajanpuutteen vuoksi. Pikku Valmetin hihnapyörä, laturi, kampiakseli. Diesel Majorin osia. Porilainen maamoottori alkuperäisillä säiliöillä. 040 866 9806, Vaajakoski Paloruisku fordin sivuventtiilikoneella. 1980, Valmet 611CS, Erikoiskorin korittama, toimii kuin enkeli. Huollettu hyvin, ajettu n. Porilainen 8–10 hp. 2 700 €. Ford Cortinan etulokasuojat, vaihdelatikko vm -71, Fiat Uno vm -89. Myös 24V solenoidivarusteisia laitteita. Perälevy ja grilli (kuvassa) sisältyvät hintaan, uudehkot akku, startti ja vesipumppu. Kolmos-Nuffi. /tarjous. 050 537 5839, Lappajärvi. 300 €. Valmet 15 vm. Myydään 3haaraiset Normet-sakset, virheettömät, 220 €, kuormaus/juontosakset Normet 80 €, Jotkut muut järeähköt 100 €, Kaikki tehdastekoisia. Pauli Lintunen, 037532592, Lahti 76 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa. Autojen tuulilaseja sekä muita laseja. Moottori pyörii, kipinä ainakin hukassa. Kaikki alkuperäiset dokumentit, otteet, huoltokirja ym. Fordson N27 jäähdytin. Ollut hommissa Keski-Suomessa mm. 040 528 9810, Evijärvi VW kupla 1300 moottorin osia. 040 743 2671 1928 Graham Paige (aloitettu projekti). Kuvassa etualalla 12V startit traktoreihin sopivin hinnoin. Iso Lidan vinssikone. Vm.-61, käy ja kukkuu. Lähetys onnistuu, 044 071 7205 Lapinlahti Hieno ja tosi hyväja alkuperäiskuntoinen pelastusauto Karhu-Sisu vm. 250 €. 6 hv ilmajäähdytteinen Olympia vm 1946 moottori. 050 568 6004, Laihia Trader nokkamallin tuulilasi, vaihdelaatikko, perä ja etuakseli, syyläri ja muuta hytin osaa löytyy. 35 tkm, käynyt n. Päätykappale (entinen pääty jää pois.) on n. Samoin Lucas ja CAV merkkisiä. Tikkakosken lentokentällä. 040 764 2979, Lahti Uusi Vickelson hydralilohko 2toimisella karalla, tulee pitemmät pinnapultit. Boschin 24V tehokkaita siirtoankkurikäynnistimiä eri kiinnityksillä. Vanteilla levennetty, orkkis vanteet mukaan. 1955, käyntija ajokuntoinen, säilytetty sisätiloissa. 040 375 3423, Kauhava. 1920-luvun amerikkalaisia maamoottoreita. 2 500 € /tarjous. 040 8331839 Virolahti Valmet 20 vm -57, hyväkuntoinen, siisti ja suorapeltinen, BMB Plowmate isokokoinen sarvitraktori, maamoottori Bernard w14 15 hv, Wikström 8-9 hv, FF Hansen tanskalainen, veneen keskimoottori Palmer Bros, Kipinä ym. Ei papereita. Seissyt lämpöisessä tallissa viimeiset 10 vuotta. Puukaasulaitteita. Rek. 380 €, lähetys onnistuu, Lapinlahti 044 284 7766 Valmet 33D vm -58, moottoripyörä K125 vm -55. Paljon täyskunnostettuja startteja ja latureita. Massey Harris 2 syl diesel traktori. 1960 Renault N71 traktori. 8:lle
Nyt on ruosteromantikolla syytä juhlaan. Olen tällä palstalla joitain kuvatallenteita julkaissutkin paperikuvien aikakaudeltani. Loppukesän hitaat kruunataan vielä Pohjoismaiden turneella, jolta on luvassa myös vedenalaista kuvamateriaalia. Tässä meillä koreilee Caterpillar D4, tiettävästi Dsarjaa 1970luvun vaihteesta. Tämän numeron ilmestymisen aikoihin olen kiertämässä nostalgisia kohteita läpi EteläSavossa, mistä ruosteintoilu sai alkunsa. RUOSTEEN JUHLAVUOSI RUOSTEEN JUHLAVUOSI Kun maan vetovoima kohtasi savolaisen holvi kaarisillan. 78 RAUHASSA RUOSTUVAT. Toki näiden mestarireissujen väliin koetetaan sulloa vielä yksittäisiä pienempiä löytöretkiä, jotka mahdollistavat ruostepitoisen kuvamateriaalin riittävyyden pitkälle tulevaisuuteen. Tänä vuonna tulee nimittäin kuluneeksi 20 vuotta aktiivisen romukuvausuran käynnistymisestä. Tämä oman elämäni juhlavuosi on kuljettanut minut ruosteen äärelle jo Espanjan aurinkoon. Faarin kevätpäivät on aurinkoa täynnä. R omujen penkomista ja niiden satunnaista kuvatallentamista tapahtui jo 2000-luvun alkutaipaleella, mutta filmistä digikuvaamiseen siirtyminen sysäsi luovemman valokuvauksen liikkeelle
Sano Transit, kun haluat hyvää. Tulee se kevät Houghillekin kylään. 79. Näitä Gingevaahtoautojahan on joka nurkalla. Koppi ja lava ovat joutuneet muihin hommiin. International Hough 560 Payloader on komea näky niin montulla kuin sysisuomalaisessa pusikossakin. Somesta löysin ainakin kahden muun metsittyvän Gingeyksilön kuvatodisteet, joten kuvan auto on jo neljäs eri yksilö yhdestätoista vuosina 1963–67 maahantuodusta ajoneuvosta. Ohoi maakravut, reivatkaa purjeet ja veistäkää mastot. Enemmän paikallista toimintaa, luulisin. Kiteellä entisöity Helsingin yksilö esiteltiin numerossa 3/2020, ja saman yksilön olen kuvannut rappion vuosina aikaisemmin Suomen ilmailumuseon pihalla kymmenisen vuotta aikaisemmin. Scania Vabis – tai se, mitä siitä on jäljellä. Oy Kuljetusliike ei kyllä enää muuttoja tee
Konstailemattomat traktorimiehen työkalut ovat odottaneet jo tovin talvikäyttöä. Monikäyttömersu metsässä. Vielä romuttamollakin on täysi kuorma päällä. Toyotalla Suomi kuljettaa. 80 RAUHASSA RUOSTUVAT. Tai ainakin on kuljettanut, ja paljon. Auramiehen tarvekalut on hylätty männikköön
5/2024 81. Lokomo T 325 B kellistelee pikku nyppylän takana. Kevät tuli myös vaijerikaivurin leposijoille. Onneksi en sentään niin kovaa, että nuo alumiinimurikan korjaushitsaukset olisivat revenneet uudestaan. Eräänkin matkan varrella olen varpaani potkaissut Latilin perämurikkaan. Tämä Lokomo A 350 NS on jo poistunut makuupaikaltaan, rauha hänen muistolleen. Kulkuri ei enää muista kaikkia vaelluksiaan. Sinisen dynastian aika oli kova, mutta nykyään se on pehmenemään päin
Seppäosastolla tutustumme Esko Moisioon, joka on takonut vanhoista romuista kelvollisia nykykäyttöön, esimerkiksi pikku puimurista sutjakan lajittelijan. 82. Elokuun lopulla ilmestyvässä numerossa kierrellään mielenkiintoisissa kohteissa, esitellään harvinaista kalustoa ja tavataan tekijämiehiä. Kone-esittelyiden joukossa on muiden muassa Esko Lehmuskorven harvinainen Ford 951 ja Jukka Piipon komea Scania 50S. Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 6/2024 ILMESTYY 29.8.2024 JÄMÄKKÄ PAKETTI Mikä voisi lomien jälkeen olla mukavampaa kuin saada kouraan tuore paperilehti täynnä takavuosien rautaa
Powertruck kokoaa perheet ja ammattilaiset MUSIIKKIA / PIENOISMALLIT / RC-työkoneet rekkaconvoy / Trial Show / Ti-Ti nallet ja riitta Valoshow / Powerpark Power Night (K18) MESSUALUE AVOINNA Pe 10.00–18.00 La 10.00–18.00 ja valoshow 18.00–23.00 ENNAKKOLIPUT YHTEISTYÖSSÄ LISÄTIEDOT TAPAHTUMASTA » /POWERTRUCKSHOW www.powertruckshow.fi 9.-10.8.2024 Powerpark Härmä Bruce Wilson Show American Trucker Motorshow Freestyle Motocross / Drifting / Tractor ja Truck Pulling kuljetusmessut Alan merkittävä ammattimessu Autonäyttely Kansainvälinen rekkanäyttely / Veteraaniautot
Teksti tähän! WWW.KIERTOKANKI.COM KONEMIEHEN VERKKOKAUPPA • Traktoreiden varaosat sekä vanhoihin että uusiin merkkeihin • Maatalousja yleistarvikkeet • Auran kulutusosat kaikkiin merkkeihin • Laaja valikoima ammattitason työkaluja • Monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majakat ja heijastimet Työkonemaalit lähes kaikkiin merkkeihin! Katso valikoima verkkokaupastamme. Yli 200€ nettitilaukset rahtivapaasti! HUSQVARNA 65 Moottorisaha metsätöiden murroskaudelta KONEVÄKI LIIKKEELLÄ Kuvaraportit alkukesän riennoista ISO JA KOMEA Fiat 1580 DT vuodelta 1982 74 50 00 -2 40 5 • PA L VK O 20 24 -3 5 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 5/2024 • Hinta 11,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT PARAISTE N IDEAL 11 1 5 / 20 24 • Fia t 15 80 • Fo rd 69 8 TA • H us qv ar na 65 • Id ea l-a ut ot ra kt or i • Vo lv o F8 6 • Vo lv o T3 1. NOPEAT JA LUOTETTAVAT TOIMITUKSET JO VAIKKA SEURAAVAKSI PÄIVÄKSI