WWW.KIERTOKANKI.COM Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi Verkkokaupastamme saat osat uudempiin ja vanhempiin Fiat traktoreihin! Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! RB-TAKAKAUHASARJA Hiekka-, lumi-, ja yleistakakauha turvalliseen ja helppoon lastaukseen. Kysy lisää! • Jouni Kämäräinen 0400 651 502 • Hannu Ryhänen 0400 173 787 www.oxsa.fi BA RK AS B1 00 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 6/2017 • Hinta 8,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 56 6 / 2 1 7 • A lli s-C h a lm e rs B TL -1 4 D • B a rk a s B 1 • Fe rg u so n TE A 2 • Fi a t 4 4 1 R • V o lv o B 1 4 / 4 2 15 sivua loppukesän tapahtumia MAAKUNTAKIERROS Tarinaa kuorma-autoilijan 60-vuotisen uran varrelta PAAVO VAINIKKA Bussista sairasautoksi ja takaisin siviiliin SODANKÄYNYT VOLVO 74 50 00 -1 70 6 • PA L VK O 20 17 -4 3 6 41 48 87 45 00 03 17 00 6 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D
Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Tuning.. Miten Se Toimii Lehti, joka ruokkii aivoja! Miten Se Toimii tekee tieteistä hauskaa vastaamalla eri alojen kysymyksiin – avaruudesta, ympäristöstä, teknologiasta, liikenteestä ja historiasta. KLIKKAA OSTOKSILLE OSOITTEESSA SUPERMARKET.FI Viipalemediat Oy:n verkkokauppa SUPERMARKET .. Amerikan Rauta kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Uutuuslehti!. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. on lehti tuningharrastajille. Raskas Kalusto kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Avataan 1. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Koneurakointi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. Puhelimitse: puh. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.. syyskuuta 2017 Valikoimassa aikaisemmin ilmestyneitä numeroita, kirjoja, pelikortteja, lippalakkeja ja tarroja ym. Klassikot kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.. Tuning.. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Miten Se Toimii tekee faktasta hauskaa aivan jokaiselle, joka on kiinnostunut pysymään ajan tasalla viimeisimmän teknologian ja planeettamme upeiden ihmeiden saralla. Se vastaa kysymyksiin, joita ei ole tullut aiemmin edes ajatelleeksi! Miten Se Toimii kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Miten Se Toimii määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.mitensetoimii.. Vastaukset esitetään mielenkiintoisten ja mukaansatempaavien artikkelien muodossa. Viipale mediat A A UA Z 469 B Huip pun ope us 100 km/ h Teho 72 hv Sylin terit L-4 Moo ttor in tilav uus 244 5 cm 3 Pain o 1730 kg Toy ota Cel ica Sup ra A A Huip puno peus 210 km/ h Teho 140 hv Sylin terit L-6 Moo ttori n tilav uus 2759 cm 3 Pain o 1300 kg A A Cad illac Alla nté Huipp unop eus 225 km/h Teho 300 hv Sylint erit V-8 Moot torin tilavu us 4565 cm 3 Paino 1690 kg A A BMW M1 Huippu nopeus 262 km/h Teho 277 hv Sylinte rit L-6 Mootto rin tilavuu s 3453 cm 3 Paino 1300 kg Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. Vanhat Koneet kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille
Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Ku va : SA -k uv a /R af. Sota ei määrittele meitä sen enempää kansana kuin yksilöinä, mutta ei se myöskään voi olla vaikuttamatta meistä jokaiseen. Taistella ei enää tarvinnut, mutta olosuhteet olivat monessa paikassa edelleen surkeat, päivät venyivät pitkiksi, ja rintaman kauheudet kummittelivat päässä vielä vuosikymmeniä. Mukana olleet työntekijät eivät välittäneet säästä, työn vaikeudesta ja rasittavuudesta. Isoisän lausahdus sai pohtimaan ja lopulta tutkimaan aihetta laajemmin. Sota todella oli valtava työmaa. Pih a 3 06/17 Pääkirjoitus. Kovaa työtä tehtiin joka puolella, välillä pitkiä aikoja vuorotta, alkeellisilla työkaluilla ja kirjaimellisesti hengenvaarallisissa olosuhteissa. En yleensä käytä aikaani sen pohtimiseen, mitä meistä muualla ajatellaan. Sota-aikana koetut tragediat ja uhraukset herättävät kunnioitusta jälkipolvissa vielä pitkälle tulevaisuudessa. Ensinnäkin Suomessa tuskin keskitytään historian suhteen sotaan enemmän kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Talouselämän puolelta tuttuja teemoja löytyy tervanviennistä laivateollisuuteen ja matkapuhelimista huipputason tietoturvategnologiaan. SEKATYÖMAA J okin aika sitten luin lyhyen lehtiartikkelin, jossa yhdysvaltalaisprofessori ihmetteli, miksi suomalainen julkinen keskustelu historiasta keskittyy vahvasti sotiin. En suosittele sitä kenellekään”, sanoi hiljattain kuollut isoisäni kauan sitten. Ja niin se totta vie onkin. Uskon, että sotaa on myös vaikea ihannoida niin kauan kuin aito kosketus historiaan säilyy. Tuo artikkeli jäi silti vaivaamaan. Lisäksi Suomen lähihistoriaan liittyvissä artikkeleissa ja keskusteluissa toistuvat sellaiset menestystarinat kuten suomalainen neuvolajärjestelmä, koulutus ja tasa-arvo. Tiedemiehen mielestä yhteiskuntamme on ulkopuolisen näkökulmasta pikemminkin sosiaalinen ja taloudellinen menestystarina. Silloin nuorena sodan vaiheet olivat minulle tuttuja lähinnä elokuvien ja kirjojen taistelukohtauksista ja sankaritarinoista. Taistelut tulivat pahimpina koettelemuksina tämän kaiken päälle. Ja toiseksi juuri sota-aikaiset ja sodanjälkeiset ponnistelut ovat pitkälti siivittäneet maamme sellaiseen nousuun, että voidaan puhua sosiaalisesta ja taloudellisesta menestystarinasta. Eivät he itsensä takia jaksaneet, he ponnistelivat, jotta heidän jälkeensä tulevilla olisi parempi maa asuttavanaan. Siksi noita tekoja on syytä muistella kiitoksella ja kunnioittaen. ”Sota oli surkein sekatyömaa, missä minä olen ollut mukana. Sodan jälkeen nämä samat ihmiset jatkoivat sitkeästi kovan työn tekemistä
Riku Kukkosen paloautopaku on mainio muisto ajalta ennen rautaesiripun nousemista. KONEET 18 Ferguson TEA 20 Lea ja Eino Kemppaisen harmaa on nykyään punainen. 52 Myllypäivät, Kangasala Haaviston tilalla on pidetty vanhan ajan menoja jo 41 vuotta. 28 Allis-Chalmers BTL-14D Pieni britti-Allis muistuttaa pyöräkuormaajien esiinmarssista 60-luvulla. 12 18 22 28 4. Lopputulos hivelee silmää. Aviopari on askaroinut perintötraktoriin yksissä tuumin sääsuojan. Tässä numerossa KANNESSA 12 Fiat 441R 1963 Fiatin nelivetoharvinaisuus sai arvoisensa käsittelyn Seppo Tammisen tallissa. 48 Sirpistä puimuriin, Isokyrö Pohjalaisten perinnepuimapäivien menoa ei myöhästynyt vilja haitannut. TAPAHTUMAT 45 Vuolenkosken vetokisat, Iitti Veteraanitraktorien kilpailu järjestettiin kolmannen kerran. Juho Kallio-Mannilan kone on rouheassa työkunnossa. Kauniissa autossa on säilytetty muutoshistoriaa. Neljän vuoden entisöintiurakka on juuri päättynyt. 22 Barkas B1000 Itäsaksalaiset hyötyajoneuvot ovat meillä harvinaisia. 34 Volvo B14/4200 Heti uutena sotaan joutunut bussi palveli siviilissä Ikaalisten Auton linjalla
5 06/17 Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Mari Immonen, Antti Kautonen, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Tapio Mäntyniemi, Olli J. 06 2810 170, fax 06 2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 48 52 72 Maitoja meijeritalouden koneiden vienti Suomesta oli arvoltaan miljoonaluokkaa. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 54 Tupaswillan perinnepäivät, Laukaa Työnäytösten keskellä nähtiin itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi komea evakkonäytelmä. 60 Entisajan maatalousnäyttelyt Maatalosunäyttelyt syntyivät säätyläisten keskustelutilaisuuksista. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Pieniä palasia vanhojen koneiden maailmasta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. 66 Seppiä ja mestareita Jukka Koskinen on avannut harrastetilansa museoksi ja tapahtumapaikaksi. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia länsirannikon matkalta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. ARTIKKELIT 40 Paavo Vainikka – 60 vuotta kuorma-autoilua Savitaipaleen kuljetusyrittäjäveteraani muistelee. 45. TILAAJAPALVELU Puh. Ojanen, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Aimo Tenni, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila, Thomas Backman, Tero Björklund POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. 72 Koneiden vientiä nuoresta Suomesta Juuri itsenäistyneen Suomen koneviennin airuita olivat polttomoottorit ja separaattorit. 76 Markkinat Omistaja vaihtuu, rauta pysyy. 58 Mälkilän perinnetapahtuma, Pälkäne Vireän kylän konenäyttely järjestettiin ensi kertaa. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 62 Auvo Alanne – Sorsakosken moottorimies Vanhan kirvesmiehen eläkepäivät täyttää veneja maamoottoriharrastus
Kirjan sivuilla esitellään valmistajan ensimmäisen kolmen vuosikymmenen aikana valmistamat traktorimallit sekä luodaan silmäys Tourulan ja Linnavuoren tehtaisiin, Valmetin vientiponnisteluihin sekä ihmisiin koneiden takana. Kolme ensimmäistä vuosikymmentä. Suurelle yleisölle tutuinta antia ovat paloautot, ja niitä kirjassa esitellään varsin kattavasti. Yli 200-sivuisessa teoksessa käydään läpi maataloustraktoreiden kehitystä Suomessa ennen Valmetia sekä Valmetin traktorivalmistuksen syntyyn vaikuttaneita tekijöitä. Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia SYKSYN KIRJAUUTUUDET Vanhat Koneet -lehteä julkaiseva Viipalemediat tuo syksyn kirjamarkkinoille kolme kiinnostavaa lukupakettia. Tekijä Juha Pokki Nidottu, kovakantinen 250 x 250 mm 190 sivua GTS Finnjet – Itämeren superkulkija Tekijät Juha Pokki ja Iikka Kekko Nidottu, kovakantinen 250 x 250 mm 240 sivua Kirjoja voi tilata kustantajan verkkopalvelusta osoitteesta www.supermarket.fi TILAA KUSTANTAJAN VERKKOKAUPASTA WWW.SUPERMARKET.FI 6. Toinen toistaan upeammat kuvat kertovat omaa tarinaansa ajasta ja aluksesta, jotka eivät palaa enää milloinkaan. Finnjet oli paitsi merkittävä kotimainen hanke, myös teknisesti kiinnostava alus. Suuri Valmet-traktorikirja. Toimittaneet Kari Mattila ja Mika Rassi Nidottu, kovakantinen 250 x 250 mm 206 sivua Sireenejä ja sinivilkkuja – pelastusajoneuvoja Suomessa. S uuri Valmet-traktorikirja vie lukijan kotimaisen traktorivalmistajan juurille. Palokunnan kaluston ohella lukijalle esitellään muun muassa rautateiden raivauskalustoa ja lentokentillä päivystäviä pelastusajoneuvoja. Teoksessa käsitellään sekä modernia että veteraani-ikäistä kalustoa. Upeasti kuvitettu kirja paneutuu Finnjetin koko elinkaareen ideasta ja suunnittelusta merenkulkuuraan sekä sen päättymiseen. GTS Finnjet – Itämeren superkulkija on nostalginen lukuelämys niin laivoista kiinnostuneille kuin Finnjetillä aikanaan matkustaneille. Sireenejä ja sinivilkkuja – pelastusajoneuvoja Suomessa kertoo nimensä mukaisesti kotimaisesta pelastuskalustosta
Valmet mainosti Tourua sähköistettyjen maatilojen, maaseutukotien, kauppapuutarhojen, rakennustyömaiden ja pienten teollisuuslaitosten veden hankintaja siirtopulmien ihanteellisena ratkaisuna. Kiitoksia Jukalle! Konepäivä Loimaalla 7 06/17. Kävijät saivat esitellä ihmisvoimaa Kolmeviitosta vetämällä. Tapahtumapaikkana oli Loimaan tori, ja koneethan saviseutulaisia kiinnostivat. Varsinais-Suomessa Loimaalla on pidetty rompepäiviä jo iät ja ajat, mutta tänä vuonna niiden yhteydessä järjestettiin ensi kertaa perinnekoneiden näyttely. Epäilemättä näitä on Suomenniemellä yhä käytössä. Vesipulmien ratkaisija Tourulan tehtaalla valmistettiin traktoreiden ja aseiden rinnalla muutakin. Eräs traktoreiden tapaan 50-luvulta lähtien yleistynyt Tourulan kone oli sähköinen Touruvesipumppu. Kuvaterveisiä Loimaalta lähetti vanha tuttu eli paikallinen parrakas papattaja Jukka Välilä
Led Zeppelinin konserttielokuvassa Laulu jää pystyyn Bonham nähdään myös peltotöissä 135-Massikan ratissa. Jos auto on tuttu, ota Nissan-kerhoon yhteyttä. Yhtyeensä kiertueilla Bonham kärsi kotiikävästä ja pahasta masennuksesta. Kenties rumpusankari olisi edelleen hengissä, jos olisi päässyt useammin Fergun penkille. Mutta tehtiinhän siellä tiehöyliäkin. Työmaalta tavattu Puolustuslaitoksen omistaman Vammaskosken konepajan tuotteista muistetaan parhaiten riu’ut ja kersantit. Vammas RG-6V -tiehöylä rakennettiin Valmet 502:n pohjalle. Näitä autoja on nimittäin kerhon tietojen mukaan rekisteröity Suomessa vain tämä yksi. syyskuuta on kulunut 37 vuotta siitä, kun Led Zeppelin -yhtyeen rumpali John Bonham ryyppäsi vuorokauden aikana puolisentoista litraa nelikymppistä viinaa ja tukehtui nukkuessaan. Nissan Echo -linja-auto on maailmanlaajuisestikin harvinainen mutta Suomessa jo hyvin uhanalainen. uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia MASSEY ZEPPELIN 25. Noissa asioissa hänelle veti aikanaan vertoja vain The Who -yhtyeen rumpali Keith Moon, joka räjäytti rumpunsa lavalla ja ajeli natsiunivormussa panssarivaunulla. Mies oli vimmattu lyömäsoitinten mäiskijä ja tunnettu rajuista huveista. Niiden pohjakoneina luotettiin pääsääntöisesti toisen valtioomisteisen yhtiön tuotteisiin. Kerho on hankkinut auton vuonna 2013. Yksi näistä vanhoista Vammaksista lepäsi elokuisena viikonloppuna viikon töistään Tampereen Lamminpäässä. Hänellä oli kotitilallaan kokoelma autoja ja moottoripyöriä. Rekkaparkki Nissanin bussi Suomen Nissan-kerholla eli NCF ry:llä on mielenkiintoinen liikkuva kerhotila. Kerhoa kiinnostavat auton historiatiedot. 32-vuotiaana menehtynyt Bonham huristi rauhallisemmilla vehkeillä. Sitä on tarkoitus pitää kunnossa talkoovoimin. 8
9 06/17. Kuvassa leikkuupuimuri Stalinets-6, jota vetää Harkovan traktoritehtaan SHTZ-15/30. Vaasa Rompetori ja kauden päättäjäiset Automuseolla 16.9. Olli Marttilan ZIL ja Martti Hietasen Belarus olivat luokan jumbosijoilla. Kuva on Volgan varrelta Saratovista. Pälkäne Vanhan Savotan Vanhan ajan puintipäivä, Rautajärvi LOKAKUU 28.–29.10. Inkeroinen Mobiilihallin avoimet ovet 23.9. Maalahti Veteraanitraktorien syyskyntöpäivä 23.9. Paikalla oli vetäjiä ruohonleikkureista ja piikkilangankiristäjästä isoihin nelivetoihin. Kangasala Sinivilkkupäivä ja Auton päivä, Mobilia 17.9. Mutta oli suuren johtajan mukaan nimettyjä koneita muitakin. SYYSKUU 16.9. Kuhmalahden vetokisoissa nähtyä RAUHALLISEMPI STALINETS Stalinets-telatraktorit muistetaan meillä toisen maailmansodan panssariversioina erityisesti siksi, että Suomi otti niitä sotasaaliiksi. 6 000 kilogramman vetoluokassa nähtiin itäkoneita. Sastamala Zetor-kynnön MM-kilpailut 23.9. Riihimäki–Karkkila Vetkun Loska-ajo, kokoontuminen Riihimäen Würthillä Tapahtumakalenteri Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi Kangasalan Kuhmalahdella järjestettiin tänä vuonna toista kertaa vakiotraktoreiden vetokisat
Osa jäi taistojen tielle. Linja-autoja käytettiin sodassa moneen tarkoitukseen. Manninen Linja-autoja sodassa Linja-auto palaa Helsingin maitokeskuksen edessä talvisodan aikaan. Rekkaparkki Tässä lehdessä esittelemme sodankäyneen Volvo-bussin tarinaa rauhan ajalta. Syvärin luostarin kenttäsairaalasta siirretään potilaita Sotasairaalaan. 10. Kuva: Orvo Saarikivi Kuvat: SA-kuva Rintamateatteri I:n Jukka-auto, Kuva: P. Mutta katsotaanpa, kuinka onnikat joutuivat kulkemaan siellä jossakin. Kuva: M. Jänis Ensimmäinen suomalainen linja-auto Petroskoin kadulla, matkustajina sotilaspoliisit
Vanhat Koneet tilaajapalvelu: 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@vanhatkoneet.. www.vanhatkoneet.?. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.. | Nietostie 9, VANTAA, 01390 Puhelin: (09) 8240 4700 | S-posti: info@dieselasennus.. Kun muutat, kerro myös meille. Konehuolto T. Deeren Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. Union T-paita 11,95 € Lippikset • Tarrat • Solmiot • T-Paidat J paljo muut ... VOIT TILATA MYÖS PUHELIMITSE! 040 548 6806 www.fanituoteshop.fi MAATALOUSRENKAAT TEOLLISUUSRENKAAT | METSÄRENKAAT MAANSIIRTORENKAAT Lue lisää: www.alliancerenkaat .. Maahantuoja: NDI Finland OY www.ndi.. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. KLASSIKKO TUOTTEET Esim. www.dieselasennus.. ENEMMÄN KATETTA HANKINNALLESI FIKSU RENGASVALINTA Hyvä käyttötunti saavutus Pehmeä maaperälle – hellävarainen kasvustolle Taattua laatua Ota yhteyttä lähimpään rengasliikkeeseen ja pyydä tarjous N 00 12 9 17 Dieselmoottoreiden ja -ruiskutuslaitteiden erikoisosaamista jo vuodesta 1956
Seppo Tammisen vasta valmistunut entisöintityö on vertaansa vailla oleva taidonnäyte. Nokia Fiatin nelivetomalli 60-luvun alkupuolelta on melko harvinainen ilmestys Suomessa. NOKIAN NELIKKO FIAT 441R 1963 12
13
Piccolasta erikoistraktoriin Keväällä 1957 Fiat esitteli merkittävät uudet pikkumallit niin autojen kuin traktoreiden puolella. Piccolaan pohjautuva neliveto 241R tuli julki vuonna 1959. Tuota menestystä hamuavia malleja syntyi jo 50–60-luvun taitteessa. Suomeen sitä tuotiin vuosina 1962–64 tiettävästi vain 49 kappaletta. Vanhoja isoja Fiat-traktoreita siropiirteisempi malli sai nimen 411. Näistä tehtiin vielä erilaisia muunnelmia erilaisille viljelyksille. F iat-traktoreiden syntymästä on pian sata vuotta. Voidaan oikeastaan puhua mallisarjasta yhden mallin sijaan, sillä Fiatille tuttuun tapaan 411:stä tehtiin monia erilaisia versioita. Piccola ei ollut pitkäikäinen malli, mutta siihen perustuvat muunnelmat elivät miltei 30 vuotta. Järkeenkäypää jatkoa saatiin jo seuraavana vuonna. Fiat 500 Nuovasta kehkeytyi hitaasti kaupunkiautoklassikko, jota valmistettiin pitkälti toistakymmentä vuotta. Raskaissa urakkatöissä taidettiin useammin turvautua Manuel-Majoriin tai Cantatore-Nuffiin. Näiden kahden maailman väliin osuu 441R, Piccola muistuttava nelisylinterinen nelivetomalli 60-luvun alusta. Jos rohkea viljelijä lähti nelivetoleikkiin mukaan, arpa otti Fiatin sijaan osuakseen kaksitai kolmisylinteriseen MANiin. Se lienee edelleenkin Fiatin traktorimalleista ikimuistoisin, ainakin kotimaassaan. Suomalaisille tutuimpia Fiateja lienevät 70–90-lukujen jyrkkämuotoiset nelivedot. 18-hevosvoimaisessa Piccolassa käytetty kaksisylinterinen moottori oli katkaistu versio nelipyttyisestä koneesta, joka oli jo aiemmin nähty Fiatin kuorma-autossa. Merkittävimmät mallit olivat telatraktori 411C ja takavetoinen 411R. Perinneharrastajalle ilmeisin malli voisi olla 50-luvun hitti La Piccola. Kaksi vuotta myöhemmin isoveljestäkin leivottiin nelikkoversio 441R. Nyt nelisylinterinen versio sovitettiin traktoriin, joka muistutti ulkoisesti Piccolaa mutta oli yli tuplasti voimakkaampi. Fiatin markkinointi ja hinta olivat ainakin Teksti ja kuvat: Mika Rassi FIAT 441R 14. Fiat 18, lempinimeltään La Piccola oli sen sijaan jo esittelyvuonnaan Italian myydyin traktori. Isompi nelivetoinen Fiat oli hyvin varusteltu traktori: siinä oli muun muassa tasauspyörästön lukko, kaksoiskytkin, ajovoimanotto ja 24 voltin sähkölaitteet. 70-luvulta eteenpäin Fiat tunnettiin etupäässä kestävien ja suosittujen nelivetotraktoreiden valmistajana
Tehostettu ohjaus ja ruiskutuspumppu ovat Sepon omaa kädenjälkeä. ”Kunnostin pumpun tallissa. Moottori purettiin ja koeponnistettiin. Oman pajan ulkopuolella on muun muassa teetetty tarroja ja entistetty kilpiä. Timantiksi hiottu Vanhan Euroopan taivaan alla tuskin on montaa yhtä kaunista 441R:ää kuin Seppo Tammisen uunituore entisöinti. Tamminen on peruskoulutukseltaan dieselpolttoainelaitteiden asentaja, joten asiaa kohtaan tunnettiin ymmärrettävää lukkarinrakkautta. ”Äiti oli isolla tilalla karjakkona, ja minä touhusin siellä oskarinkokoisesta lähtien pikku pehtoorina. Ainemäärien säätö hoitui pyörittämällä pumppua porakoneella. Sitten otin yhden kiertokangen laakerin auki. Siellä sain koneoppiakin, kun tehtiin 850ja 1000-Fiateista metsäversioita eli pantiin kuormaajat katolle ja asennettiin tarvittava hydrauliikka.” Entisöintikutina alkoi käydä tällä vuosikymmenellä sietämättömäksi. Männät näyttivät uusilta ja kiiltäviltä. Kolmesta pumpusta sai yhdistelemällä yhden hyvän.” Muiltakin osin Fiat on purettu tyystin palasiksi ja hiottu timantiksi. Otin sen auki ja ajattelin, että katsonpa piruuttani tarkemmin. ”Öljypohjan alla oleva tarkastusluukku vuoti hieman. Aluksi mielessä kävi muitakin eurooppalaisia merkkejä. Lohko oli ehjä. Laakeri oli uusi, mutta sen pinta oli ihan syöpynyt.” Seppo uumoili, että lohko on halki ja jäähdytysneste vuotaa öljyn sekaan. Ongelmia ilmeni silti. ”Sinne on varmaan laitettu öljyn sijasta vahingossa glykolia – sehän syö laakerin pinnan heti. 15 06/17. Siihen oli tehty moottoriremontti, ja moottorin pitikin olla ainoa osuus, jota ei tarvinnut peruskorjata. Oranssin traktorin kipinä oli jäänyt kytemään lapsuuskodista. Vuoto sinänsä ei haitannut, kemiallisella metallilla korjattu ulkomuoto enemmänkin. Vuonna 2013 ilmoituksen perusteella löytyi sopiva aihio. Osia on metsästetty Australiaa myöten. Koeneste kulki omien putkien ja suuttimien kautta mittalaseihin. Silmälle arkaa paikkaa ei Fiatista löydy. kohdallaan: saman Koneviestin numeron sivuilla saattoi kolmekin eri mainosta – aivan totuudenmukaisesti – kertoa erikoistraktorista, jonka sai normaalitraktorin hinnalla. Varsinaisesta vieraiden mestaristyöstä käyvät Suomeen tätä nelivetomallia on tuotu tiettävästi vain 49 kappaletta. Seppo päätti ottaa työn alle nelivedon. Mittarinpohjat, tyyppikilvet ja penkin ovat loihtineet uuteen uskoon kunkin alan ammattilaiset. No, tulipahan kone tarkastettua siinä.” Myös ruiskutuspumppu oli korjattu, mutta siinä oli pieni halkeama. ”Mutta päätin pysyä paremmassa valuteräksessä”, Fiat-mies virnistää
441:n etupyörien kääntyvyys ei ole suuri, lähinnä suuntaaantava, mutta raskas se on. Oli puolen päivän homma laittaa sulaneen tilalle uusi kaapeli ja lisätä piiriin alkuperäisjärjestelmästä puuttuva sulake. Lopulta startatessa yksi hehku meni varmaan oikosulkuun: kuului helvetillinen pamaus ja savu alkoi nousta. Nostolaitehydrauliikka ja ohjauslaitteet vaativat paljon työtä. Siinä rakennellessa tuli mieleen, josko hieman tuunaisi ja asentaisi ohjaustehostimen. Yksi oli 65-Fergu, jonka takana olleelta Jukka-vinssin runkokaarelta rakennettiin palkeista ohjaamokatos ja siihen päälle kourakuormaaja. Jahka kaikki alkuperäiset työkalut ovat koossa, suutari saa vielä loihtia ylijääneestä nahanpalasta työkalupussin. Niitä ei kirjan mukaan saanut Fiatin normaalin varaosaorganisaation kautta vaan jostakin Italian erikoisliiketoimien hallinnosta. Se kasvaa kototalolla vieläkin ja on nykyään täysi tukkipuu.” FIAT 441R ”1500 tuntia olen tehnyt tallissa töitä. Hehkua kerrakseen Merkkiherkkä harrastaja pitää koneensa puolia – osittain aivan syystä. Tehtiin muun muassa metsätraktoreita perusvehkeistä. ”Varaosakirjassa on muista poikkeavat numerot neliveto-osille. ”Nämä ovat kestäviä, sillä ne ovat oikeasti lähempänä valuterästä kuin valurautaa. Silti Nokiallakin on saatu tuta tulppien oikut. ”Kunnostin alkuperäiset mekaaniset ohjauslaitteet ensin. Kun Suomi täytti 50 vuotta, Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahasto lahjoitti kuusentaimen, ”kotikuusen”. Entisen Itä-Saksan 16. Saman verran on varmaan mennyt aikaa muihin hommiin.” esimerkeiksi Nokian Metallirakenteen vesileikkaamat vetovarret ja nahkasuutarin lehmännahasta tekemä penkki. Ehkä Fiat oli pannut hallituksen etuvetoakselin suunnittelun maksumieheksi”, Seppo aprikoi. Varaosat ovat mysteeri perehtyneellekin. Paljon niillä kaikilla on ajettu puuta. Kovin monessa muussa traktorissa ei ole esimerkiksi hienokierteisiä kierteitä suoraan valussa”, Tamminen toteaa. ”Vaihdoin siihen uudet hehkutulpat. Epävarmoja varaosia tulee muun muassa Turkista, jossa vanhoja malleja vielä tehdään.” Nelivedon etuakselista puuttuvat ajalle tyypillisesti napavälitykset, ja akselia on pidetty muiden tuon ajan akselien tapaan heikonpuoleisena. Yhden puun olen natiaisena istuttanutkin. Seppo on sitä mieltä, että kun kaikki osat ovat kunnossa ja käynnistäjä osaa asiansa, Fiat starttaa pakkasellakin hienosti. Sitten hankin toisen merkkiset hehkut, ja ne toimivat hyvin. SEPPO TAMMINEN • Patrian dieselmoottoriyksikön päällikkö • koulutukseltaan dieselmoottorija dieselpolttoainelaiteasentaja ja insinööri ”Kasvoin isolla tilalla, ja siellä sain tehdä remonttihommia jo nuoresta pitäen. Sitten niitä pimeni niin, että eivät kestäneet pyhätöntä viikkoa. Fiatin heikoin kohta lienee Pohjolan oloissa hehkutusjärjestelmä
”Oli se kuitenkin sen arvoista”, entisöijä toteaa nyt. ”Ajattelin, että kun kerran teen, teen kunnolla. Samalla on tehty yleistä tutkimustyötä, hankittu esimerkiksi maahantuontitaulukoita. Keväällä sitten tartuin härkää sarvista ja tein viimeiset hommat.” Mitä seuraavaksi. Jos lasketaan traktorin ja osien hankintahintojen päälle vaikka eurokin tuntipalkkaa vain käytännön työstä, Fiatiin on kulunut hyvinkin viisinumeroinen summa. Letkuja laitoin vain tarpeellisille osuuksille. Mutta kun traktori oli viime syksynä tarroja ja paria muuta pikku juttua vaille valmis, ei sitä voinut tallissa käydessä vilkaistakaan. Hydrauliikkaputket taivutin ja sovitin siististi moottorin ja konepellin suojiin. Yleensähän nämä asennetaan pelkästään niillä pitkillä roikkuvilla letkuilla.” Vaivan arvoista Seppo on pitänyt tarkkaa päiväkirjaa tallitöistä Fiatin kimpussa. FIAT 441R MOOTTORI Fiat 615.000, nelisylinterinen etukammiodiesel, nestejäähdytys, sylinterin halkaisija 85 mm, iskun pituus 100 mm, iskutilavuus 2?270 cm³, teho 45 hevosvoimaa/2?300 kierrosta minuutissa. Ne on alun perin tarkoitettu Romaniassa Fiatin lisenssillä valmistettuihin uudempiin Universal-traktoreihin.” Siitä alkoi sovittaminen. ”Fiat 1300 DT on ollut mielessä. Työtä oli paljon. ”1 500 tuntia olen tehnyt tallissa töitä. Tuli samanlainen krapula kuin rakentajalle, jolta jää viimeinen lista laittamatta. Se on jyhkeän näköinen. Saman verran on varmaan mennyt aikaa tiedonhankintaan, osien etsimiseen ja muuhun taustatyöhön.” Työtä on teettänyt muun muassa omistajahistorian selvittäminen Kansalliskirjastosta ja värikoodien etsiminen. Kaikkea muuta epäsuorasti entisöintiä ja varaosahankintaa edistänyttä työtä ei ole kirjattu, mutta sitäkin on riittänyt. VAIHTEISTO 6+2, nopeudet 2,2–22,9 kilometriä tunnissa HYDRAULIIKKA tuotto 17 litraa minuutissa, nostovoima 800 kg JARRUT pantajarrut MITAT pituus 298, leveys 160, korkeus 140, akseliväli 183, maavara 24 cm (murikan vieressä 37 cm), paino 1?770 kg RENKAAT edessä 7,50–20, takana 12,4–28 MUUTA kaksoiskytkin, ajovoimanotto, tasauspyörästön lukko, painonsiirto VALMISTUSVUODET 1961–64 Lähtökunto vuonna 2013 ei ollut aivan lohduton. 17 06/17. VANHOISSA KONEISSA ESITELTYJÄ FIATTRAKTOREITA VK 1/2010: 18 La Piccola VK 3/2011: 312R VK 7/2012: 211R & 415 DT VK 2/2013: 780 VK 6/2015: 640 DT VK 4/2016: 415 DT alueelta löytyi kohtuuhintainen tehostinsarja pumppuineen ja öljysäiliöineen. Jos tekisi avo-ohjaamoisen ja jättäisi hytin pois, se mahtuisi tuonne autotalliinkin”, Seppo mittailee pajaansa. ”Varusteet piti asentaa mahdollisimman huomaamattomiksi: nokkapumppu piiloon ahtaaseen etukehtoon ja siihen vetoakseli jäähdyttimen alta kampiakselille. Ikäviä yllätyksiä paljastui silti moottoristakin
Lean puoliso Eino on kunnostanut vaimonsa kotitilan entisen traktorin näppäräksi pihatyöapulaiseksi. HARMAA MUTTA PUNAINEN FERGUSON TEA 20 1953 Hyrynsalmi 18. Lapsuudenkodin Ferguson on seurannut talon tytärtä Ähtäristä Kainuuseen. Lea Kemppainen on mielissään, kun tuttu ääni kantautuu pihalta Hyrynsalmella
”Tulee täällä Kainuussa niin kotoisa tunne, kun Fergu törähtää takapihalla käyntiin”, Lea toteaa hymyillen. Nykyisin traktoria käyttää Eino Kemppainen. Aluksi piti miettiä, miten saada traktori reilun 400 kilometrin matka Ähtäristä uuteen kotiinsa Hyrynsalmelle. Periaatteena on ostaa ainoastaan hyväkuntoisia kulkupelejä, joista saa pienellä laitolla museorekisterikelpoisia. Ähtärissä 1960-luvun lopulla otetussa kuvassa Lea Kemppaisen isä Eero Heikkola ajaa Fergusonia ja kyydissä keikkuu naapuri Keijo Sulonen. Kainuun korkeudella riittää lumitöitä useamman kuukauden ajan joka talvi. Fergu muutti Kainuuseen Einon vaimo Lea on kotoisin Ähtärin Myllymäestä. Osa odottelee vielä vuoroaan, mutta monta on jo laitettu kuntoonkin. Lean isän peruja jaettaessa suku oli yksimielinen vuosimallia 1953 olevan harmaan Fergusonin uudesta kodista. ”Ei ole tapana ostella ruosteisia romuja”, Kemppainen painottaa. Eino on korottanut sorakauhan laitoja ja lunta saakin kauhaistua kyytiin kerralla kunnon kuorman. Mopoja tuli rassattua jo alle viidentoista vanhana, sillä isällä oli aina mopo tai moottoripyörä, joskus useampikin. Nyt aikuisena mies on korjannut tilanteen ja hankkinut useamman työkoneen, vaikkei juuri lumitöitä ja puun kuljetusta kummempaa käyttötarkoitusta olekaan. Klassikkoautojen ja vanhojen koneiden harrastus on täyttänyt sekä Hyrynsalmen kodin että Ristijärven kesäasunnon piharakennukset ajoneuvoista. ”Veistelin pienen traktorin puusta ja vetelin perässä, kun en oikeaa saanut”, Eino kertoo. Traktoria ei kotona ollut, mutta Eino paikkasi tilannetta pienen pojan tapaan. ”Vaikka minua kyllä harmittaa aika lailla kun maalasivat sen punaiseksi. Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Jan-Erik Laine E ino Kemppainen on pienestä pojasta lähtien ollut kiinnostunut kaikenlaisista koneista. 19. Asia kuitenkin järjestyi ja siirtokulut jäivät kohtuullisiksi, kun Fergu tuli kuorma-autolla Tampereelle menneen muuttokuorman paluukyydissä. ”Vaimon sisko sanoi, että sinulla se varmasti säilyy tallessa”, Eino kertoo tyytyväisenä. Ketjujen avulla Fergu kulkee vaivattomasti ja lumi siirtyy pihaalueelta metsän laitaan. Lämmintä pajatilaa Einolla ei ole, joten kunnostustyö tapahtuu pääosin kesäaikaan. Olen niin tottunut näkemään sen harmaana.” Einon ja Lean yhteistyönä valmistama rättihytti antaa tarvittaessa sääsuojaa
Hytti päälle ja uusi väri pintaan Kun traktori oli saatu Kainuuseen, alkoi Eino laitella sitä työkuntoon. Heikkolassa oli vain pari lehmää ja pieni pala peltoa, joten viljelyä ajatellen kovin suurta tarvetta omalle traktorille ei ollut. ”Mutta sadekelillä tai märällä maantiellä ajaessa pysyy hyvin kuivana, kun haitarin pingottaa suojaksi.” Ferguson sai myös uuden maalipinnan, ja PUNAHARMAA FERGUSON Bensa-Fergun varsin hyvää talvikäynnistymistä varmistaa alavesiletkuun asennettu lämmitin. Heikkola sijaitsi pienen syrjätien takana, ja siksi myös talviaikaan Fergusonille oli tarvetta. ”Heinäntekoaikaan saattoi olla niin, että isä oli ensin yövuorossa asemalla, hyppäsi sitten traktorin rattiin saman tien kotiin tultuaan ja lähti heinänkaatoon omille ja naapurin pelloille”, Lea muistelee. Eino ja Lea kaivelevat vanhoja valokuvaalbumeita ja esittelevät 1960-luvun loppupuolella otettua traktorikuvaa, jossa Eero Heikkola ajaa Fergusonia ja kyydissä on naapuri Keijo Sulonen. Perheen pääasialliset tulot tulivat isä-Eeron palkkatyöstä asemamiehenä Ähtärin Myllymäen asemalla. ”Kun ensimmäinen omistaja halusi luopua traktorista, isäni Eero Heikkola sekä parin kilometrin päässä asuva äidin siskon mies Ahosen Jallu ostivat sen yhdessä”, Lea kertoo. Töitä tehdessä minulla onkin haitari aina kasaan taitettuna”, Eino esittelee. Työkonetta ei hankittu turhan pantiksi, vaan sillä tehtiin töitä toisillekin. Fergun lokasiivet ovat edelleen alkuperäisessä harmaassa värissä. Eino oikoi pellit ja sovitteli kehikon paikalleen. Käytettynä kimppakoneeksi Uutena Ferguson on ostettu maatilalle Ähtärin Myllymäelle. ”Hytti on melko matala. 20. Ompelijana aikanaan työskennellyt Lea ompeli sivupressut sekä haitarimaisesti taittuvan katto-osan. ”Isä teki lumiaurankin traktorin keulille ja piti auki kilometrin mittaisen maantielle johtavan tien”, tytär kertoo. Alunperin taakse suunnattu pakoputki on käännetty ylöspäin. Paikallisesta maatalouskaupasta löytyi runkoaihio, josta sai tehtyä rättihytin Fergusonin päälle. Ehkä siinä oli yksi syy traktorin ostoon
”Kauha täynnä lunta menee melkein mihin vaan.” Paikallisesta maatalouskaupasta löytyi runkoaihio, josta sai tehtyä rättihytin Fergusoniin 21 06/17. Lisäksi löytyy Myllymäessä käytössä olleet yksija kaksisiipiset aurat, hankmo sekä Fergusonin oma sivuniittokone. Alun perin sorakauhaksi tehty takakauha on saanut Einon käsissä lisää laitoja ja on nyt varsin pätevä lisälaite lumen siirtoon omalla ja naapurin tontilla. Ferguson on mitä mainioin kone ahtaan pihan lumitöihin ”Tämä on niin idioottivarma lähtemään käyntiin. Jos akussa on pikkuisenkin virtaa, niin heti lähtee”, Kemppainen kehuu. Renkaissa oli sen verran kulumaa ja pykimiä, että alle vaihdettiin uudet kumit. Tallessa on myös rautalevikkeet, jotka on tarkoitus kiinnittää traktorin pyöriin esimerkiksi pehmeällä suolla ajettaessa. ”Ketjut päällä tämä on melkoinen menijä”, omistaja hämmästelee. Levikkeitä ei ole Kainuussa ollessa käytetty, mutta ketjuja sen sijaan kyllä; ne auttavat talviaikaan etenemistä huomattavan paljon. väriksi Eino valitsi punaisen. Hyrynsalmen korkeudella lumitöitä saakin tehdä monen kuukauden ajan joka talvi. Ähtärissä ollessa Fergusonin kone on laitettu kertaalleen kuntoon ammattikoululla, eikä Eino ei ole joutunut askaroimaan koneen kanssa ollenkaan. ”En ole tehnyt mitään muuta kuin vaihdekepistä startannut”, omistaja toteaa tyytyväisenä. Fergusonissa on edelleen alkuperäiset kilvet paikallaan
PÖLJÄN BARKAS BARKAS B1000 1979 22. Riku Kukkosen Barkas-paloauto on silti vienyt itäsaksalaista hyötyajoneuvojen ilosanomaa eteenpäin Suomessa enemmän kuin yksikään toinen ajoneuvo. Barkas 1000 -pakettiauto oli Itä-Saksan vastaus kevyisiin kuljetustarpeisiin. Suomessa Barkas ei ole saavuttanut yhtä vahvaa kulttiauton mainetta kuin meillä tutummat DDR:n ajoneuvoteollisuuden helmet
Pöljä 23
Tekniikan kehto Itä-Saksan teollisuuden tuotteet olivat etenkin valtion viimeisinä vuosikymmeninä viehättävän retroja – siis muualla kuin Itä-Saksassa. Ei anneta historian painolastin haitata vaan nautitaan ajopeleistä sellaisinaan. Tuolloin ei tosin retro-sanasta tai vanhanaikaisuuden muodikkuudesta tiedetty juuri mitään. ItäSaksaan liittyvistä asioista ja esineistä kirjoittaessa on helpompi tulla väärin kuin oikein ymmärretyksi. Maata olivat sodan päättyessä perustamassa kommunistimieliset saksalaiset. Nyt siihen on hyvä mahdollisuus. Itä-Saksa perustettiin syksyllä 1949. Kyseessä oli toisen maailmansodan jälkeen perustettu sosialistinen valtio idän ja lännen rajalla. Barkasiin suhtaudutaan yleisesti positiivisen hyvällä asenteella. hes päivälleen 41 vuotta myöhemmin, lokakuun kolmantena päivänä vuonna 1990. Itä-Saksan hajoamisesta tulee pian kuluneeksi 30 vuotta, joten pieni yleisen historian kertaus on paikallaan. I täsaksalaisiin autoihin on vaikeaa suhtautua. Se hajosi läTeksti ja kuvat: Iikka Kekko BARKAS B1000 ’79 Antin ja Rikun kulkupeli herättää huomiota niin autonystävien kuin ummikkojen keskuudessa. 24. Ehkä se osaltaan auttaa ymmärtämään maassa valmistettuja autoja. Tai ainakin se on helppo tehdä vaikeaksi, kun omaa suhtautumista alkaa miettiä. 16 000 000 asukkaan maa oli pinta-alaltaan vain 108 000 neliökilometrin kokoinen eli noin kolmanneksen Suomen pinta-alasta. DDR on lyhenne sanoista Deutsche Demokratische Republik eli Saksan Demokraattinen Tasavasalta. Syynä on luonnollisesti se, mitä Itä-Saksasta tulee kenellekin mieleen ja kuinka mielikuvat värittävät DDR:n tuotteita, esimerkiksi autoja
Kilometrien suhteen tosin voisi päätellä muuta. Vasta Suomeen tuotaessa auto pääsi varsinaisesti eläkkeelle virastaan. Myös Barkas B1000 -pakettiautoja on tullut Suomeen varsin maltillisesti. Barkas B1000 oli tuotannossa 29 vuotta ilman suurempia muutoksia. Maassa vallitsi yksipuoluejärjestelmä kuten kommunistimaissa oli ja on edelleen tapana. Henkilöautoista poiketen itäsaksalaiset hyötyajoneuvot eivät saaneet juuri lainkaan jalansijaa länsimaissa. Trabantin suosio on vakiintunut jo aikapäiviä sitten, mutta Wartburg-harrastus vaikuttaa myös olevan hyvässä nosteessa. Autossa on edelleen saksalaisen palokunnan tunnukset. Tiettävästi maastamme löytyy nykyään kolme Barkas-pakettiautoa, joista yksi on Riku Kukkosella Siilinjärven Pöljässä. Viime kesänä autolla käytiin Jämsässä DDR-autojen tapahtumassa. DDR:n lipussa musta, punainen ja keltainen värikaistale olivat kuin Saksan liittotasavallankin lipussa, mutta lisäksi Itä-Saksan lipussa komeilivat lehväksin ympäröidyt, teknisestä osaamisesta ja tuotannosta kertovat harppi ja vasara. Arviot liikkuvat muutamissa kymmenissä, ehkä sadassa yksilössä, vaikka autoja valmistettiin kaikkiaan reilut 175 000 kappaletta. Aarnos toi auton Suomeen tämän vuosikymmenen alussa. Aarnos oli löytänyt Barkasin sattumalta entisen Itä-Saksan alueelta auton kotipaikalta Garlin-Bootznimisestä kylästä. Kylä sijaitsee Berliinin ja Hampurin puolessavälissä. Vuosimallin 1979 Barkaksen mittarissa olevista 23 000:sta kilometristä liki puolet on kertynyt Suomessa reilun viiden vuoden aikana. Riku kertoo ajavansa autolla vuosittain muutamia pidempiäkin reissuja, koska se on kohtuullisen mukava ajettava. Alkujaan itäsaksalaisen auton päätyminen Suomeen ja Pöljälle ei sisällä jännittäviä käänteitä. Kun DDR:n johto kertoi maan olevan edelläkävijä esimerkiksi autoteollisuudessa, oli asia sitä myöten selvä. Sen ansiosta jäi monista asioista väittely kokonaan pois päiväjärjestyksestä. Ilmoituksen nähtyään DDR-autoharrastajalle ei juuri jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin soittaa ilmoituksessa olevaan numeroon. Kukkosella ei ole ajatusta poistaa niitä. Kukkonen kertoo löytäneensä auton nettikonetta selaamalla. 25 06/17. Kaupat syntyivät ja auto siirtyi sen maahantuoneelta Risto Aarnokselta Ylivieskasta Kukkoselle Siilinjärvelle. DDR pyrki profiloitumaan sosialististen maiden teknisen osaamisen edelläkävijänä. Itse asiassa tunnuksia on uusittu, koska ne ovat olennainen osa tämän ajoneuvon historiaa. Hyvin pidetty yksilö Barkas B1000 seisoo Riku Kukkosen pihassa luontevalla paikallaan kaksitahtibensiinipumpun vieressä. Hän on pyörittänyt pitkään sivutoimenaan niiden varaosiin keskittynyttä Pöljän Varaosakeskusta . Toki DDR-autojen käyttäjissä oli myös niitä, jotka halusivat autovalinnallaan tuoda julki poliittisen kantansa. Aikanaan näiden autojen myynti Suomessa sekä monessa muussa maassa perustui pitkälti niiden edulliseen hintaan. Niissä Barkas onkin tuttu vieras. Kulttiautoja Itä-Saksassa valmistetuista ajoneuvoista kulttimaineen on saavuttanut Trabant ja jossain määrin myös Wartburg. Rikulla on pitkä kokemus itäsaksalaisista autoista, pääasiassa Trabanteista ja Wartburgeista
Warressa tosin tehoa oli muutama hevosvoima enemmän, mutta vastaavasti vääntöä hieman vähemmän. Barkasien pääasiallinen tarkoitus oli palvella Itä-Saksassa eri laitoksia kuten turvallisuuspalvelu Stasia, jolle toimitettiin runsaasti ilman takasivuikkunoita varustettuja Barkaseja. WEB muuten tarkoittaa DDR:ssä yrityksen nimen yhteydessä, että kyseessä on kansan omistama yritys, ainakin näennäisesti. 29 vuotta tuotannossa Barkas B1000 ei ollut mikään tähdenlento. Vuosien saatossa autolle ei tehty moniakaan päivityksiä. Esitekuvissa Barkasin käyttäjät näyttävät koostuvan lukeneista teknisten alojen osaajista kuten insinööreistä ja maanmittausteknikoista sun muista, jotka ovat viisaasti valinneet kulkuneuvonsa järkisyihin perustuen. Autoa valmistettiin pienin muutoksin vuoteen 1990 asti. Itä-Saksan luhistuminen löi lopullisen niitin auttamattomasti vanhentuneen auton valmistukselle. Ulkomailla autoa mainostettiin myyntiesittein, mutta DDR:ssä sellaiset olivat melko tarpeettomia – Barkasin ylivertaisuus oli kaikille muutenkin selvää. Kukkonen kertoo, että auton valmistushistorian aikana suurimmat muutokset tapahtuivat 60-luvulla. Erona oli ainakin autojen erilainen pakoputkisto. BARKAS B1000 ’79 26. Tuolloin vaihteiston rattivalitsimen tilalle tuli lattiavalitsin ja moottorin teho nousi 42 hevosvoimasta 46 hevosvoimaan. Sireenien ulvoessa ja valojen vilkkuessa kaikki 46 hevosta ovat käytössä. Auto tuli tuotantoon WEB Barkas-Werken tehtaalla Karl-Marx-Stadtissa vuonna 1961. Sama tuhatkuutioinen eteen sijoitettu moottori oli käytössä myös Wartburgissa
Päädymme suomalaiseen maisemaan, koska sitä on tarjolla ja onhan autokin nykyään osa suomalaisten harrasteajoneuvojen kaartia. Ylimääräinen hömppä on jätetty ilmeisesti järkisyistä pois. Miksi olla hyödyntämättä hyvää ohjauspyörää. Se kuulostaa kuitenkin sen verran mukavalta, ettei se häiritse. BARKAS B1000 VUOSIMALLI 1979 MOOTTORI 3-sylinterinen 2-tahtinen bensiinimoottori, Iskutilavuus 1?000 cm 3 , teho 46 hv VAIHTEISTO 4+1-manuaalivaihteisto MASSAT Omamassa 1?400kg, kokonaismassa 2?240 kg OMISTAJA Riku Kukkonen, Siilinjärvi Alustarakenteeltaan Barkas on itsekantava. Kokonaispainoa autolla on 1 400 kiloa. Se on kohtuullisen hyvin käsillä, kun konekoppa irrotetaan. Ratti on tuttu Wartburgista. Kaikki tarvittava löytyy. 60-luvun alussa Barkas on ollut kilpailukykyinen, 90-luvulla muinaisjäänne. Nyt koeajon aikana kaksitahtisen sointuja kuunnellessa tuntuu, että sellainen nelitahtimoottori pilasi auton identiteetin. Auton takaosassa on lisäksi ollut kaksisylinterisellä IFA:n moottorilla toimiva palopumppu. Miehistön ja varusteiden lisäksi auton perässä on ollut 700-kiloinen perävaunu paloletkukeloineen. Barkasin startti ehtii hädin tuskin parkaista, kun kone jo käy persoonallista käyntiään. Moottori on siro pakettiautoon, vai pitäisikö sanoa optimaalinen. 90-luvun alussa Barkasia ei saatu enää modernisoitua ajan vaatimukset täyttäväksi, vaikka vuonna 1989 toiseksi moottorivaihtoehdoksi tuli tarjolle Volkswagenin 1300-kuutioinen nelitahtimoottori. 27 06/17. Siirryn miehistöosastosta Erich Honeckerin kuvan alta ratin taakse. Barkas B1000 on positiivinen yllätys ajettavuudeltaan. Mieleen ei tule sellaista sijaintia, mikä veisi ajatukset entiseen Itä-Saksaan. Ohjaus on normaali, mitään oikkuja se ei tarjoa. Toisaalta sitä on valmistettu vielä vuonna 1990, jolloin se on ollut jo varsinainen muinaisjäänne. Kuljettajan paikka on itä-saksalaisen selkeä, ilman ylimääräisiä ja turhia ökyvarusteita. Niissä on luonnollisesti omat konstinsa, jotta pykälät löytyvät helposti. Ohjauspyörä on sama kuin Wartburgissa. Riku ehdottaa koeajoa. Auto on esitelty vuonna 1961, ja se on varmasti ollut kilpailukykyinen tuote tuolloin. Autosta oli Suomeen tullessa purettu suurin osa palokalustosta pois, joten täyttä varmuutta ei ole siitä, kuinka raskaasti lastattu auto on ollut palokunnan käytössä. Litrainen kaksitahtimoottori vie autoa yllättävän ripeästi. Mukava ajettava, luonnollisesti Lähdemme etsimään sopivaa kuvauspaikkaa Rikun ja hänen poikansa Antin kanssa. Siitä, millainen alusta on ollut esimerkiksi telillä varustetussa autonkuljetusmallissa tai henkilönostimella varustetussa avolavamallissa, ei ole tarkkaa tietoa. Istuinten välissä sijaitsevan moottorin käyntiääni kuuluu selvästi. Riku opastaa vaihteiden kanssa. Kuljettajan paikalla vallitsee yksinkertaisen selkeä näkymä
Keuruu 28
Yksi suosituimmista merkeistä oli Allis-Chalmers. PERINTÖBRITTI ALLIS-CHALMERS BTL-14D 29. Amerikkalaisyhtiön koneita oli juuri alettu valmistaa myös Britanniassa, ja meille niitä tuli molemmista osoitteista. Juho Kallio-Mannila omistaa pienemmän pään eurooppalaisen Allis-kuormaajan. 60-luvun alussa hydrauliset pyöräkuormaajat yleistyivät Suomessa
Kun renkaat ja hydrauliikka kehittyivät, myös pyöräkuormaajat suurenivat. Esimerkiksi irtotavaran ajamiseen riitti yhä suhteellisen pieni pyöräkuormaaja. Samaan aikaan telakuormaajien tilalle maanirrotustyöhön alkoi tulla hydraulisia kaivinkoneita. Vaihteisto ja akselit tulivat kuitenkin Yhdysvalloista. Maa vaurastui, teollistui ja kaupungistui. Telaketjukuormaajat olivat kuitenkin vielä väkevämpiä. Eräs tällainen 60-luvun alun jäykkärunkoinen kone on Allis-Chalmersin vähän päälle kuution kauhalla varustettu TL-14. Jo vuosikymmenen alussa ne olivat telakoneisiin verrattuna nopeita, ja kumipyörien kustannukset telastoon verrattuna olivat pienet. Vuonna 1960 amerikkalainen A-C alkoi valmistaa maansiirtokoneita Isossa-Britanniassa, ja silloin syntyi TL-14:lle eurooppalainen vastine BTL-14. Myös Suomi kasvoi, kehittyi ja muuttui 60-luvulla. Rakentamisen tarve oli valtava, ja se ulottui liikenneväylistä asuintaloihin ja energialaitoksiin. Amerikasta ja Britanniasta Monenlaiset työt tarkoittivat monenlaisia koneita. Koneiden määrä kasvoi koko ajan. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Jan-Erik Laine ALLIS-CHALMERS BTL-14D 30. Koneet olivat samankaltaisia, vaikka monet osat moottoria myöten valmistettiin Englannissa. P yöräkuormaajat kehittyivät 60-luvulla vinhaa vauhtia. Suomessa tämäkin malli oli pyöräkuormaajien kokonaismäärään nähden suosittu, mutta isommat 16ja 20-mallit lienevät sittenkin yleisempiä. Vuosikymmenen puolivälissä runko-ohjaus toi pyöräkuormaajan lopulliseti telakoneen edelle
Se kulki akseleitaan myöten niin kuin juna raiteilla. Suomessa BTL-14:ää koetettiin sovittaa muuhunkin kuin kauhakäyttöön. ”Isäni Matti Kallio-Mannila on maanrakennusurakoitsija, ja hän hommasi Alliksen 90-luvun alkuvuosina. Kuormaajan ensimmäinen homma uudella omistajalla oli seistä tielaitoksen multakasalla. Siinä oli hommaa, kun siellä heitettiin kuutisensataa mottia kasalle”, Juho muistelee. Pian lansseille kuitenkin rynnistivät toisenlaiset nostimet. Suunnanvaihtaja on rattiakselilla hyvin käden ulottuvilla. Keuruun kuormaaja Juho Kallio-Mannilan BTL-14 on siirtynyt isältä pojalle. Rappuset ovat säilyneet merkillisen ehjinä. Alliksella on kuormattu ne mullat, jotka on ajettu nurmikon pohjiin”, Juho kertoo. Siellä oli niin märkää, ettei traktori kärryn kanssa kulkenut, joten Allis ajoi tavaraa kasalle. Siitä kun nostaa päätä, voi yskäistä toiselle savumerkin, että nyt saat lähteä.” 31 06/17. Liukuhytin takaseinässä on saranat siltä varalta, ettei huoneesta pääse muutoin pakoon. ”Kun laittaa pakin päälle, kääntää päätä ja polkaisee kaasua, pyörivä putki sylkäisee pakokaasupilven hyttiin. Haarukkasovitteisen koneen sopivuutta pinotavaran autoon kuormaamiseen varastoalueella testattiin. Eräs isoimmista töistä oli pellon kuoriminen. Sitä ennen se on tiettävästi ollut hiekkamontuilla ainakin kahdella omistajalla”, Juho kertoo. ”Silloin tehtiin Keuruun keskustaan viheralueita. ”Kaivinkone kuori multaa pellon pinnasta
60-luvun alussa jäykkärunkoisten Allisten sarjaan astuivat vielä suuret TL-30ja TL-40-mallit. Eturenkaat on myös vaihdettu, kun entisten kumien kyljet ottivat itseensä pienistä öljyruiskeista. TRACTOMOTIVE JA ALLIS Tractomotive-niminen jenkkiyritys kehitti täysin hydraulisen kuormaajamekanismin jo vuonna 1948. Juhon Allikseen on asennettu vaihtovirtalaturi, ja kannentiiviste on vaihdettu pariin otteeseen. Se oli suunniteltu Allis-Chalmersin telatraktoriin HD5. Samana vuonna laaditun sopimuksen mukaan Tractomotiven myynti tapahtui Allis-Chalmersin myyjien kautta. ”Vuotavia paikkoja ei ole. Ensimmäinen nelivetoinen pyöräkuormaaja TL-12 tupsahti kauppoihin 1954. Alkuperäiset rappusetkin on vielä ihan suorat.” Allikseen oli jo edellinen omistaja vaihtanut vaihtovirtalaturin. Juhon ja Matin hoivissa on vaihdettu parit letkut ja kannentiiviste kahteen kertaan. Hydrauliikkapuolella ei ole tehty parin letkunvaihdon lisäksi mitään korjauksia. Nyttemmin Allis on ollut vähemmällä käytöllä. ”Silloin tällöin on hiekkuorma heitetty setämiehen montulla, kun on tila-ajoihin tarvittu hiekkaa.” Vahva kone on hyvässä kunnossa. 1959 Allis-Chalmers osti Tractomotiven. Vieläkö pidetään perintöpeli suvussa vai laitetaanko myyntiin. Vielä samana vuonna kuormaajalaitetta kokeiltiin pyörätraktorin perään, eli syntyi niin sanottu käännetty kuormaajatraktori. Sitä on käytetty siististi, koska aisoja ei ole tarvinnut hitsata. Vuonna 1957 TL-20-mallissa nähtiin yhdellä vivulla hallittava suunnanja vaihteenvaihto. 60-luvun taitteen vaiheilla TL-malleista tuli historiaa, kun runko-ohjattavat mallit astuivat niiden tilalle. Toisella kertaa tehtiin naapuri Juha Ylimmäisen avustuksella oma pahvi, ja se on kestänyt. 310-hevosvoimainen TL-40 oli aikanaan suurin pyöräkuormaaja. Kauppa ei ollut yllätys, sillä yritykset olivat toimineet yhdessä jakeluketjua myöten miltei kymmenen vuotta. Vuonna 1950 Tractomotiven ensimmäinen pyöräkuormaaja TL-10 näki päivänvalon. ”Meikäläisen perikunta voi sitten aikanaan myydä ja ryypätä rahat.” ALLIS-CHALMERS BTL-14D 32. Pyöräkuormaajien merkiksi vaihtui Allis-Chalmers, mutta mallimerkinnät pysyivät ennallaan
ALLIS-CHALMERS BTL-14D MOOTTORI A.E.C., nelisylinteirnen dieselmoottori, teho 93 hevosvoimaa (nettoteho 87 hevosvoimaa) MAKSIMINOPEUS 35,4 kilometriä tunnissa RENKAAT 14-24 KUORMAUSKORKEUS 2,52 metriä KAUHAN TILAVUUS 1,15 m³ KULJETUSKYKY 2?400 kg TYÖPAINO 7?500 kg ”Perikunta voi sitten aikanaan myydä.” 33 06/17
Ikaalinen 34
SODAN JA RAUHAN VOLVO VOLVO B14/4200 1939 35. Volvo on koko historiansa ajan ollut ajokunnossa. Uljaan Volvo-bussin elämä oli vaakalaudalla heti uutena, kun se joutui sotaan. Se on ollut myös omistajansa Matti Nikinojan elämässä mukana lapsesta saakka. Sotareissulta palattuaan auto teki pitkän päivätyön Ikaalisissa
36. Kallion ajama linja, noin sadan kilometrin mittainen Kovelahti–Tampere, säilyi myös Ikaalisten Auton aloittaessa toiminnan. Kauaskantoinen hankinta Aleksi Kallio hankki uuden Volvon vuonna 1939 ja toivoi saavansa vahvan, kestävän ja luotettavan auton. Koska asiasta ei voinut valittaa, kunnostettiin auto takaisin linja-autoksi. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko VOLVO-BUSSI 1939 Istuimet ovat säilyneet erinomaisessa kunnossa halki vuosikymmenten, mikä kertoo laadukkaasta työstä ja laadukkaista materiaaleista. Linja-autoista muodostui merkittävä osa hänen lapsuuttaan ja myöhempää työuraa. Linja-autoliikkeen perustajina olivat Aleksi Kallion lisäksi maanviljelijät Nestor Mäkkylä ja Anselmi Vähäniemi sekä Matti Nikinojan isä autoilija Taavetti Nikinoja. Liikennöinti jatkui Ikaalisten alueella kuuden vuoden tauon jälkeen. V uonna 1939 valmistunut Volvo-bussi oli nelivuotias, kun Matti Nikinoja syntyi keskelle sotaa. Ajokortin saatuaan hän myös ajoi Volvolla linjalla milloin huoltotöiltään ehti. Toimitusjohtajana toimi koko 50-luvun ajan Nestor Mäkkylä. Ei sitä olisi uskonut kukaan muukaan. Nykyään auto on Matilla entisöitynä harrasteautona. Elämänmittainen auto 11-vuotias Volvo oli yksi vuonna 1950 perustetun Ikaalisten Auto Oy:n ensimmäisistä autoista Kallion parivuotiaan Sisun kanssa. Hän tuskin kuitenkaan uskoi ostaneensa autoa, joka kuljettaisi matkustajia vielä 78 vuoden kuluttua. Volvo kuitenkin palasi, vaikka se viettikin rintamalla parhaimmat vuotensa. Takana ollut tupakkasalongin ja matkustamon välinen seinä on purettu auton ollessa vielä aktiivikäytössä. Moni ei siltä reissulta palannut, ei auto eikä mies. Volvo tuli takaisin Ikaalisiin loppuvuodesta 1945 omistajansa Aleksi Kallion kanssa. Kun Ikaalisten Autoa perustettiin, Matti Nikinoja oli seitsemänvuotias. Vuoden 1939 Volvo-bussi on ollut koko ajan mukana elämässä kuten Ikaalisten Autokin. Sota ei tosin näkynyt Ikaalisissa samalla tavalla kuin Karjalassa, jonne Volvo oli joutunut heti uutena isänmaata palvelemaan. Lisäksi perustajiin kuuluivat autonkuljettajat Toivo Nurmilahti ja Vihtori Tarkki. Sittemmin auto tuli tutuksi perusteellisemmin, kun Matti opetteli autojen huoltoja ja korjauksia Ikaalisten Auton tallilla. Linjaa jatkettiin jonkin vuoden kuluttua Kovelahdesta Karvialle. Volvo seisoi usein heidän kotinsa pihassa, koska hänen isänsä ajoi sitä. Kallio pääsi rauhan koitettua jatkamaan liikennöintiä autollaan, joka oli otettu sotarääkkiin
Todennäköisesti kunnostuksen yhteydessä auton ulkoasua haluttiin hieman modernisoida, mikä on täysin ymmärrettävää. Sotavuosiksi bussista tehtiin ambulanssi poistamalla penkit ja peittämällä sivuikkunat. Istumme tekemässä haastattelua Volvo-bussissa, ja tarinoita tulee niin monenlaisista remonteista kuin monenlaisilta bussimatkoilta aina Leningradista Kööpenhaminaan ja sieltä edelleen ruskaretkille Lappiin. Muutos kuuluu näin ollen auton historiaan. Tarinoillaan Matti ei silti kehuskele, päinvastoin – vaatimattomalta alan konkarilta on osattava kysellä. Volvo toi autossa nyt olevan keulan kuormaja linja-autoihinsa vuoden 1939 lopulla, mutta tämä auto oli kuitenkin uutena varustettu vanhemmalla tylpällä maskilla. Valokuvaankaan Mattia ei saada, joten kuvataan Volvoa. Todennäköisesti tässä vaiheessa autoon on vaihdettu uudemman keulan pellit. Bensiinipulan vuoksi autossa on ollut myös häkäpönttölaitteet sota-aikana. Ennen kuin matkatavaratiloja ryhdyttiin rakentamaan matkustamon alle, kulkivat isommat matkatavarat auton katolla. Viimeiset vuodet auto toimi vara-auton tittelillä. Kallio oli tilannut uutena Volvon päälle korin tamperelaiselta kassakaappija autokoritehdas Kaipio Oy:ltä. Säästyi, kun laitettiin talteen 50-luvun lopulla Ikaalisten Autollekin oli hankittu jo uusia ja järeämpiä busseja, joiden merkiksi alkoi vakiintua Scania-Vabis. Se jäi talliin seisomaan, koska sillä ei ollut enää juurikaan kauppaeikä käyttöarvoa. Kori suojavärjättiin talveksi valkoisella. Volvo jatkoi kuitenkin sitkeästi aina vuoteen 1966 asti, jolloin se poistettiin käytöstä. Auto oli kuitenkin linja-autoliikkeen ensimmäinen auto ja lisäksi kunnossa, joten sitä ei haluttu tuhotakaan. Kaipio myös kunnosti auton korin sodan päätyttyä. Matti itse toimi tuolloin Ikaalisten Autolla monissa eri tehtävissä. Kun auto sodan jälkeen palautui Ikaalisiin naarmuisena, kolhuisena ja väsyneenä, se kunnostettiin niin teknisesti kuin korin osalta. Polkupyörät olivat vuosikymmeniä sitten tyypillisiä busseissa kuljetettavia tavaroita. 50-luvun puolella voimanlähdettä päivitettiin. Alkuperäinen ja kaikkensa antanut kuusisylinterinen 4,4-litrainen sivuventtiilimoottori vaihdettiin tuoreempaan vastaavaan kokoiseen kansiventtiilikoneeseen. Uusi auto ei saanut armoa eikä sitä säästelty, kun kyseessä oli isänmaan puolustaminen. Matti Nikinojan mukaan auton säästymiseen vaikutti se, että sille löytyi tallitilaa, sekä hyvä tuuri, ettei kukaan halunnut sitä ostaa. Auto säilytettiin käyntija ajokuntoisena koko tallissa seisomisen ajan. Vuonna 1967 Volvo poistettiin rekisteristä. Viimeinen matka, joka autolla ajettiin, oli koululaisten tuonti Ikaalisiin Piispantarkastukseen. Volvoa on kunnostettu useampaan otteeseen, mutta vuosikymmenten aikana autoon tehdyt muutokset on säilytetty. 37 06/17. 17 pääsiäistä hän muistelee viettäneensä Lapissa, ja bussin takapenkillä nukuttuja öitä ei jaksa kukaan laskea. Kuljettajana toimi Frans Lähteenmäki
Kaipion kassakaappija koritehtaalla valmistetussa korissa näkyy selvästi käden taitajien työnjälki. Volvon kunnostaminen linja-autoliikkeen nostalgia-autoksi oli ollut Matin mielessä jo jonkin aikaa, kunnes vuonna 1980 homma pistettiin vireille käytännön tasolla. Ihmettelen niiden hienoa kuntoa. Se kertoo materiaalien ja valmistuksen laadusta. Peltejä on siistitty ja maalattu. Jarrut on uusittu kuten myös kaasutin, johon löytyi täydellinen korjaussarja Amerikasta. Sekin olisi jo pitkä ikä autolle. Viime vuosina Matti onkin käynyt Volvoaan pikku hiljaa läpi vähän joka puolelta. Volvon kuusisylinterinen ja 4,4-litrainen bensiinimoottori. Entisöinti ja kunnostus Volvo odotteli koko 70-luvun sitä hetkeä, jona sen huomattaisiin olevan oikeasti vanha bussi. Erityisen merkittävän työpanoksensa projektille antoi puuseppä Erkki Salomaa, joka teki auton puukorin kehikkoon uusia puuosia. Penkit, joilla olemme olleet bussissa haastattelua tekemässä, nousevat vielä puheenaiheeksi. Matti kertoo, että 90-hevosvoimaisen moottorin polttoaineena on käytetty myös häkäpönttölaitteiden tuottamaan kaasua. Tuolloin autoa kunnostettiin yhtiön tallilla, ja sen kunnostukseen osallistuivat useat työntekijät talkoohengessä. Tänään auton ensimmäisestä entisöinnistä on aikaa jo 37 vuotta. Tallisäilytys paikassa, jossa ilma kiersi, oli säästänyt auton pahemmalta ruostumiselta. 38. Matti toteaa niiden olevan alkuperäiset penkit lukuun ottamatta kuljettajan istuinta. Matkustajien istuimet ovat alkuperäiset. Olivatpa penkit sitten 78tai 72-vuotiaat, niiden laatu ja matkustajien käyttäytyminen kertovat takavuosista jotain. Siitä ei ole varmuutta, ovatko nämä ne penkit, jotka on asennettu koriin uutena, vai onko nämä asennettu vuonna 1945, kun koria on kunnostettu sotaruhjeista
Sireenejä ja sinivilkkuja, pelastusajoneuvoja Suomessa Koko: 250 x 250 mm, 4-väri, kovakantinen ja 192 sivua. Syksyn uutuuskirjat Viipalemediat Oy:ltä. Kadulla kiitävä paloauto saa tietenkin mielikuvituksen miettimään, minkälainen tehtävä mahtaa tällä kertaa olla kyseessä, mutta kyse on paljosta muustakin. Samalla Finnjetin koko elinkaareen liittyi myös valtava määrä tarinoita, huhuja, epäilyksiä ja vastoinkäymisiäkin. Kirjojen toimitukset alkavat viimeistään 25.9.2017.. Hinta: 37,90 € GTS Finnjet oli varsin monelta näkökannalta tarkasteltuna erittäin suomalainen hanke. Hinta: 37,90 € Hälytysajoneuvot ovat kiehtoneet ihmisiä niin kauan kuin niitä on ollut olemassa. Viipale mediat Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi Suuri Valmet-traktorikirja Koko: 250 x 250 mm, 4-väri, kovakantinen ja 208 sivua. Kirja on suunnattu kaikille pelastusajoneuvoista kiinnostuneille. FINNJET – itämeren superkulkija Koko: 250 x 250 mm, 4-väri, kovakantinen ja 192 sivua. Lähde mukaan menneiden aikojen traktorikatselmukseen perinteen ylläpitäjien kanssa. Tuo nimi merkitsee monille meistä samaa kuin suomalainen traktori. Hinta: 37,90 € Suomen traktoriteollisuuden historia on pian jo satavuotias. Tämä on kirja, jonka tarkoituksena on kertoa ilmiöstä nimeltä Finnjet ja sen kautta samalla myös suomalaisuudesta. Silti sen sivuilta löytyy vain yksi todellinen menestystarina, Valmet. Suuresta Valmet-traktorikirjasta nauttivat kaikki, joita kiinnostaa Suomen itsenäisyyden ajan teollisuusja maataloushistoria. Se edusti muun muassa vahvaa osaamista, innovointihalua, uskallusta sekä tahtoa olla ensimmäinen ja paras. Helpoiten tilaat kirjoja verkkokaupastamme osoitteessa www.supermarket.fi. Tilaa taattua laatua itsellesi tai lahjaksi
60 VUOTTA KUORMA-AUTOILUA Paavo Vainikka Savitaipaleelta sai ensimmäisen liikennelupansa vuonna 1957. Kuuteenkymmeneen vuoteen mahtuu monta autoa, kuormaa ja tarinaa. 40. Tuolloin hankittu Volvo-kuorma-auto löytyy edelleen hänen tallistaan, ja siellä on muitakin hienoja veteraaniautoja
Lopulta vuonna 1957 liikennelupa saatiin Paavolle. TVH:lla taas ei katsottu tuolloin suopeasti sitä, että heidän kuljettajallaan oli oma auto ja siinä palkattu kuljettaja, vaikka tämä olisi ollut oma poika. Välirauhan aikaan kuljetukset jälleen jatkuivat osuuskaupan autolla. Joonas Vainikkakin siirtyi Tieja vesirakennushallitukselle töihin. Siellä sijaitsivat muun muassa SOK:n keskusvarasto ja mylly, johon Joonas Vainikka ajoi viljaa ja toi paluukuormina erilaista kauppatavaraa Savitaipaleelle. Istutaan alas ja aletaan käydä tarinaa läpi. Kuljetusliikkeen taukohuoneen seinällä olevat valokuvat alkavat kertoa tarinaa 30-luvulta, jolloin kaikki Paavon osalta alkoi. Lupien siirto Paavon nimiin pistettiin vetämään Liikenneministeriöön. V uonna 1935 Savitaipaleella syntynyt Paavo Vainikka muistaa selvästi yksityiskohtia vuoden 1938 Chevrolet-kuorma-autosta, jota hänen isänsä Joonas Vainikka ajoi. Se merkitsi sitä, että voitiin ostaa oma kuorma-auto. Viipuri oli tuolloin Etelä-Karjalan maakuntakeskus. Kun 76-tonninen yhdistelmä on lähtövalmiina töihin ulkona, eläkepäiviä hallin puolella viettää vuoden 1938 Volvo-säiliöauto kaikessa rauhassa. 41 06/17. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Säiliöautot ovat kasvaneet moninkertaisesti Paavo Vainikan uran aikana. Sen kärpäsen puremalla tiedetään yleisesti olevan varsin pitkäkestoiset vaikutukset. Talvisota syttyi Paavon ollessa nelivuotias. Paavoa oli kuorma-autokärpänen päässyt puraisemaan siis jo ennen sotia. Alusta asti Volvolla Sodan päätyttyä maailma oli muuttunut. Paavo-poika pääsi osuuskauppa SOK:n kuorma-autoa ajaneen isänsä kyytiin heti kun kynnelle kykeni. Hyviä autoja ei kuitenkaan ollut tarjolla, ja auton hankinta viivästyi. Savitaipale ei kuulunut enää Viipurin hallinnoimaan maakuntaan, vaan uusi maakuntakeskus oli Lappeenranta. Vuonna 1954 eli Paavon ollessa 19-vuotias isä haki liikennelupaa, jonka hän saikin. Nyt kesällä 2017 82-vuotiaan Vainikan kanssa kuorma-autoista ja kuljettamisesta puhuminen on helppo ja luonnollinen aihe
Se on entisöity vastaamaan Paavon vanhaa autoa. 6,1-litrainen ja 100-hevosvoimainen diesel oli kuitenkin Vainikan mukaan bensiinimoottoria paremman väännön ja sitkeyden vuoksi hyvä moottori, joten sitä vastaan ei nähty mitään tarvetta taistella. Auto oli toimitettu uutena Viipurin tiemestaripiirille ja sitä oli kypsytetty myös sodassa. Vainikka muistelee, kuinka Volvo alkoi 50-luvulla erota silloisista brittiläisistä ja yhdysvaltalaisista kuorma-autoihin juuri kestävyytensä ja järeytensä osalta. Tuolloin dieselmoottorit lähtivät vyörymään markkinoille, mutta monet eivät niihin vielä luottaneet. Nykyinen L248 on ostettu Ruotsista 2000-luvulla. Tuolloin käytössä ollut L248 vaihtui vuonna 1961 seuraavaan autoon ja katosi maisemasta. Tämä hienosti ja huolellisesti entisöity auto on vastaavanlainen ja saman vuosimallin yksilö kuin se, jonka Paavo hankki vuonna 1958 paikalliselta autoilijalta Ake Lavikalta. 60 vuotta sitten alkanut liikennöinti jatkuu edelleenkin. Paavo muistelee, kuinka ensimmäiseksi kuorma-autoksi hankittiin bensiinimoottorilla varustettu vuoden 1941 Volvo LV127D. Volvot olivat muuttuneet kymmenessä vuodessa melkoisesti. Suorassa kaupassa vuoden 1941 bensa-Volvo jäi pihan nurkalle seisomaan, minkä vuoksi se säästyikin näihin päiviin. Ruotsalainen ohjaamo tosin poikkeaa hieman 42 Paavo Vainikka – 60 vuotta autoilijana. Kokonaispainoa autolla oli 7 300 kiloa ja tehoa kuusisylinterisestä 4,4-litraisesta sivuventtiilimoottorista oli otettu 90 hevosvoimaa. Kestäviä ja järeitä autoja Ulkona hallin edessä seisoo vuoden 1951 Volvo L248. L248 on jo varustettu etukammiodieselmoottorilla, ja se on 9 200 kilon kokonaispainollaan kaikin puolin selvästi järeämpi kuin kymmenen vuotta vanhempi LV127D. Paavon mukaan auto oli jo aika väsynyt heille tullessaan, mutta sillä ajettiin vielä toista vuotta, että saatiin säästettyä uudempaan ja parempaan autoon. Välillä Volvojen rinnalla on ollut muun muassa joitakin Sisuja, mutta aina on käytetty Volvoja
Gulf-Volvo eli vuoden 1938 Volvo LV94 on samassa ulkoasussa kuin valmistuessaan vuonna 1939 Gulfille säiliövarustuksessa. Etuvedolla, nostotelillä ja järeällä nokkavinssillä varustettu auto on aktiiviaikanaan palvellut Kymen uittoyhdistystä Vaajakoskella. Autolla kuljetettiin sodan aikana polttoainetta Gulfin varastolta Tampereen lentokentälle, joten auto ei joutunut varsinaisesti sotaan. Auto kuuluu sarjaan ainoa säilynyt. Vainikka muistaa Lappeenrannasta samanlaisen auton, joka toimitti polttoainetta 40-luvulla myös Savitaipaleelle. Toinen mielenkiintoinen auto on jyhkeä Vanaja NT-69 vuodelta 1963. Järeä Volvo dieselmoottorilla oli vuonna 1951 varsin haluttu auto Suomessa. Tuohon aikaan amerikkalaiset ja brittiläiset autot hallitsivat kuorma-automarkkinoitamme. Kuorma-autoharrastusta Vainikan tallista löytyvät autot ovat monille, etenkin Vetkun keikoilla käyneille, tuttua kalustoa. kotimaisesta mutta näyttää Volvon päällä varsin hyvältä. Auto löytyi aikanaan varsin lohduttomassa kunnossa ylöjärveläiseltä romuttamolta, mistä Paavo ehti pelastamaan sen ennen romutusta. Työuransa viimeiset vuodet se on viettänyt Pälkäneen palolaitoksen vesiautona, mistä Olavi Sallinen pelasti sen taltioitavaksi. Hehkutuksen jälkeen 100-hevosvoimainen etukammiodiesel hörähtää tyypilliseen käyntiinsä, jota pysähdymme hetkeksi Vainikan kanssa kuuntelemaan tyytyväisinä. 43 06/17
Osaan autoista liittyy omakohtaisia tunnesiteitä, mikä on varsin yleinen hankintaperuste harrasteautolle. Vainikan kuljetusliikkeen tallit sijaitsevat kotitalon yhteydessä, kuten ennen oli tapana. Joukossa on myös autoja, jotka ovat muuten vain kiinnostavia. Esimerkiksi autojen hienoista maalipinnoista vastaa Erkki Karhu. Vanhojen autojen tekniikan tuntemus on tullut opeteltua kantapään kautta jo vuosikymmeniä sitten, silloin kun kuormaautoilijan yleisiin taitoihin kuului muun muassa venttiilien säätö säännöllisin väliajoin. Ulkopuolisia Paavo on käyttänyt muun muassa maalausja verhoilutöissä ulkopuolista apua. Koti ja työ ovat mahtuneet hyvin samalle tontille. Lisäksi on vuoden 1957 Vanaja, jollainen on aikanaan ollut Paavon vaimon Airan isällä ja jollaista Paavokin on ajanut. Osalla autoista on luonnollisesti oma paikkansa kuorma-autoilijan muistoissa. Tallista löytyy suomalaisen kuorma-autohistorian klassikko eli hävittäjä-Ford vuodelta 1940. 60 vuotta sitten alkanut kuljetusyrittäjäura on kuljettu Volvojen kanssa. Toiset on hankittu puhtaasti mielenkiinnosta kyseisiä autoja kohtaan. Uutena Juvan meijeriä ja sittemmin Vehmaan kartanoa palvellut auto on pitkällä alustalla, kun taas Paavon ajama Vanaja oli aikoinaan varustettu pylväiden kuljetuksiin varustetulla rekalla. Paavo on ollut autojen entisöinnissä itse pääroolissa. Kuljetusyrittäminen ja kuorma-autot ovat olleet koko elämän ajan Paavo Vainikalle elämäntapa. Kaiken sen kertomiseksi olisi kirjoitettava kirja. 44 Paavo Vainikka – 60 vuotta autoilijana. Kun lähden Vainikan pihalta, voin vain kuvitella, kuinka monta kertaa tästä pihasta on lähdetty ja millaisella kalustolla. Vuoden 1951 Volvo on Paavo Vainikalle tuttu auto. Hän on toteuttanut muun maalauksen lisäksi myös Gulf-Volvon tekstit maalaamalla
Tuorein osallistuja oli Zetor 5511 vuosimallia 1970 ja vanhin Ford 8NAN vuodelta 1949. Vetokisoihin osallistuvat traktorit oli jaettu painon mukaan useampaan eri luokkaan. Bussikuljetus toi yleisön vaivattomasti etäparkista tapahtuman portille. Ihmisvoimia miteltiin myös nelihenkisten joukkueiden haastekisassa, jossa kahta Fiattraktoria vedettiin kilpaa 30 metrin matka. Veteraanitraktorit vetokilpasilla Vuolenkosken vireä kylä järjesti kolmannen kerran Veteraanitraktoreiden vetokisat 22.7.2017. Vetovaijeri kuitenkin vaurioitui kesken kisan, ja painavampien luokkien finaali ajettiin etukäteissuunnitelmasta poiketen aikaa mitaten. Aloitustempauksena Suomen satavuotisjuhlan hengessä paikalla olleista kerättiin 100 henkilöä vetämään tukkiautoa. VUOLENKOSKI 22.7. Vetokisoista oli tehty tällä kertaa hiukan laajempi tapahtuma, jossa oli ohjelmaa kaikenikäisille. Talkoissa näytti olevan koko kylän väki vauvasta vaariin. Omaa vuoroaan odottavat kilpakoneet oli aseteltu riviin kentän laidalle. Pienemmät eli alle 1500 kg ja alle 2100 kg painavat traktorit vetivät tukkiautoa, ja painavammat alle ja yli 3000-kiloiset kiskoivat parilla järeällä tukilla lastattua vuolenkoskelaisvalmisteista vetokärryä. Toiset olivat työn jäljiltä, mutta toiset oli puunattu puhtaaksi ja somistettu sieväksi kisapäivän kunniaksi. ”Jokaisen järjestämämme isomman tapahtuman myötä on saatu kylälle yksi savu lisää”, kommentoi kyläaktiivi Seppo Lehtinen tyytyväisenä. Kaikki kylän yhdistykset olivat mukana talkoissa ja tapahtuman tuotto ohjattiin kylälle rakennettavan liikuntahallin omarahoitusosuuteen. Tuunatuille ja vakioille oli niin ikään omat sarjansa jokaisessa painoluokassa. Rahankeruu ei kuitenkaan ollut tapahtuman päätavoite vaan laajemmin ajatellen kylän väkiluvun lisääminen. Tukkiautoa vetäviltä mitattiin aikaa, kun taas vetokärryä vetäviltä matkaa. Teksti ja kuvat: Lea Lahti T apahtuma-alue kylän urheilukentän ja paloaseman ympäristössä ei jäänyt satunnaisilta ohikulkijoiltakaan huomaamatta, siitä pitivät huolen tienvarren mainiot mainoskyltit sekä nosturin nokkaan tuulimyllyn siipien kera ripustettu Massey Harris Pony. Alueelta löytyi kisakentän lisäksi lasten touhulandia lasten vetokisaratoineen sekä 50 myyntipisteen suvimarkkina-alue. 45 06/17. Vetokärryä oli paranneltu aikaisemmilta vuosilta. Vastuuhenkilöitä oli nimetty 70, mutta lapset ja kesäasukkaat mukaan lukien talkoolaisten pääluku nousi toiselle sadalle. Kisaan osallistui 43 traktoria yhdeksässä eri sarjassa ja yleisöä saapui paikan päälle kolmisentuhatta
Numerolla 53 kilpaillut Jarmo Pekkola sijoittui vuoden 1962 Nuffieldillaan neljänneksi alle 3000-kiloisten sarjassa. Kari Lehtisen Nuffield 10/60 keuli komeasti kolmannelle sijalle alle 3000-kiloisten tuunattujen traktoreiden sarjassa. 46. Lasten vetokisassa osallistujat ohjeistettiin samaan malliin kuin aikuisten lähdöissäkin. Suomen liput somistavat sinistä kilpakonetta. Mikko Vesalainen Majoreineen odottelee etualalla vuoroaan. Jani Jokelan Fordson County Super 6:n takaa kurkistelee telavetoinen Fordson Major
Voiton vei oranssiliivinen Koskenniskan Kovat. Anne Ronkainen otti ilon irti omasta suorituksestaan punainen höyhenhuiska heiluen. Fiatit kulkivat kilpaa haastekisassa, johon sai ilmoittautua nelihenkisten joukkueiden voimin. Kotikylän yleisö kannusti kuuluvasti, kun Mikko Purho veti vuolenkoskelaisvalmisteista vetolavettia. Terkut tulemaan, tänks! Vieraskirjan virkaa toimittivat siniset tuorerehupaalit. 47 06/17. Suomi 100 -teema ei jäänyt kellekään epäselväksi P. Lapatton sinivalkoiseen kuormuriin kiinnitetyn kookkaan kyltin myötä
”Melko suurella todennäköisyydellä Sirpistä Puimuriin järjestetään jälleen ensi vuonna.” Teksti: Lea Lahti Kuvat: Jan-Erik Laine Matti Maartosen Motostandard 1950 on kenties ainoa tallessa oleva kolmesta aikanaan Suomeen tuodusta. ISOKYRÖ 29.–30.7. Ensi vuoden tapahtumasta ei ole vielä tehty päätöstä. Ohjelmaan on kuulunut aina lukuisia työnäytöksiä. Tänä vuonna yleisöä viihdyttivät muun muassa kaivunäytökset Pikku-Jussilla ja Temmeksellä, salaojan teko kahdella erilaisella koneella sekä traktorivetoisen kivennostolaitteen toimintanäytös. I sonkyrön perinnetapahtuma sai alkunsa, kun muutama harrastaja toi koneitaan esille urheilukentän parkkipaikalle 2000-luvun alussa. Mukavaa lisää tapahtuma-alueelle saadaan lähiseudun harrastajien paikalle tuomista vehkeistä. Tapahtumassa esillä oleva kalusto koostuu pitkälti Kyrönmaan Maatalousmuseolla olevista sekä osuuskunnan jäsenten omistamista koneista. Sisätiloihin mahtuu tarvittaessa myös melko suuri määrä kävijoitä sadetta pitelemään. Entisten vuosien tapaan vierailijoita saapui runsain mitoin ihailemaan menneiden vuosien koneita ja työtapoja. Sirpistä puimuriin Kalustoltaan monipuolinen ja runsaasti työnäytöksiä sisältävä pohjalainen perinnetapahtuma on vakiinnuttanut paikkansa. 48. Puimahommia teki tällä kertaa vain maamoottorin pyörittämä Teräs-Sampo, sillä tapahtuma-alueella kasvava vilja ei ollut vielä valmista. Vierailijoiden määrä kasvoi pikkuhiljaa, ja viime vuosina kävijämäärät ovat asettuneet 2000–3000 paikkeille. Jo 12. Kun koneet ajetaan museon tiloista ulos, saadaan sääsuojaan sisätiloihin sijoitettua tapahtumaravintola sekä myyntipaikkoja yhdistyksille ja yrittäjille. Lauantaina keli pysyi pääosin poutaisena, ja sunnuntainakin sade alkoi vasta reilusti iltapäivän puolella. ”Meidän piti pitää nyt menneenä kesänä välivuosi, mutta näinhän tässä kävi, että päätös ei pitänyt”, osuuskunnan perustajajäsen Martti Lehtonen naurahtaa. kertaa pidetyssä tapahtumassa useimmat laitteet myös liikkuivat. Ohjelmassa oli myös muun muassa olkiprässin, kivimyllyn, naulakoneen sekä maamoottoreiden toimintaa esitteleviä näytöksiä. Nykyiselle paikalleen perinnetapahtuma siirtyi vuonna 2010. Tällä kertaa muutoin niin sateisen kesän sää suosi tapahtumaa. Vanhojen koneiden korjaamisesta ja keräilystä innostunut tapahtumajärjestäjien ydinjoukko perusti Kyrönmaan Maatalosmuseo Osuuskunnan ja hankki paikkakunnan meijerin entisen sikalan omistukseensa. Kunnostusurakassa riitti talkoita yllinkyllin, joten kiinteistön hankkimisvuonna 2006 perinnetapahtumaa ei järjestetty. Sirpistä Puimuriin -tapahtuman uudistamista jollakin tavoin on pohdittu jo useamman vuoden ajan. Samalla ajankohtaa aikaistettiin elokuulta heinäkuun lopulle. Lisäksi nähtiin kyntöä ja perunan nostoa. Tapahtuma järjestettiin jo huomattavasti isompana seuraavat viisi kertaa Isokyrön keskustassa sijaitsevalla Pappilanvainiolla. Sepän pajalla saatiin seurata kirveen terän valmistamista vaihe vaiheelta. Molempina päivinä nähtiin juonnettu koneparaati, kun traktorit kiersivät tapahtumaalueen ympäri. Tapahtumapäivään saattoi mainiosti yhdistää myös käynnin tien toisella puolella järjestetyllä rompetorilla tai tehdaskierroksen Kyrö Distilleryn tislaamossa vanhassa meijerirakennuksessa
Traktorikentän rivistöt oli järjestetty hienosti merkeittäin ja malleittain. Maamoottorikäyttöinen mylly jauhaa vastapuidut jyvät jauhoksi. Ojasen juontamana on melkoinen traktorihistorian tietopaketti. Viileästä kesästä ja sadon valmistumisen viivästymisestä huolimatta Teräs-Sampolla saatiin pidettyä pieni puintinäytös. Kerrottavaa riittää niin Matti Jaskarin Hanomag Brillantista kuin Fordsonin eri malleistakin. 1930-luvulla tehty omavalmisteinen puurunkoinen traktori on palautettu käyntikuntoon. 49 06/17. Koneparaati Olli J. Urakan ovat tehneet Kyrönmaan Maatalousmuseo Osuuskunnan jäsenet
Rautapyörä-Fordson on vanhimpana ansainnut esittelyrivin päätypaikan. Tutustumme myöhemmin Veikon kalustoon ja työhistoriaan hieman tarkemmin. Veikko Ikola käyttää Pikku-Jussia tottunein ottein. Zetoriin liitetty Raahe oy:n valmistama ojituskaivuri Temmes on täydessä työkunnossa edelleen. Isommat puimurit saivat vielä huilata pellon laidalla odottelemassa sadon valmistumista. Puoliteloilla varustettu Fordson Major kurvaili mukana kulkueessa. Jaakko Pollarin Ferguson-salaojakone kiinnosti kovasti tapahtumayleisöä. 50. Kari Salon kookas MAN 4S1 1957 on uljas näky
”Kone ei ole minun, vaan sen omistaa edelleen Jaakko Jaskarin perikunta”, Matti painottaa. Muutama vuosi sitten koneesta kiinnostunut Matti purki ruosteisen koneen, korjasi, maalasi ja kasasi sen uudelleen. Kone kuljettaa langan limittäin olevien rullien välistä, jolloin kiepillä oleva lanka suoristuu. Kone toimii moitteettomasti, kunhan sitä muistetaan voidella useammasta voitelupisteestä. Koneparaati kulkee, esittelyvuorossa Valmetit. Terät leikkaavat edellisen naulan teräväksi, ja se putoaa koneen alle laatikkoon. PIKKUNAULAKONE Matti Jaskari esitteli setänsä Jaakko Jaskarin aikanaan valmistamaa naulakonetta. Naulakone jäi lähes unohduksiin liiterin perukoille reiluksi 50 vuodeksi. Koneella voidaan tehdä nauloja korkeintaan 2,5 millimetriä paksusta langasta. Samalla kun lanka siirtyy naulan mitan verran eteenpäin, kannan iskevä vasara virittyy lyöntiasentoon. White-alustainen Santahaminan Konepajassa aikanaan valmistettu salaojakone on Kyrönmaan Maatalousmuseon aktiivijäsenten entisöimä. Naulan valmistumisen vaiheita onkin huomattavasti helpompi seurata hitaammassa vauhdissa. Työnäytöksessä saatiin seurata koneen toimintaa lähietäisyydeltä. Moottoroituna kone on valmistanut 4 naulaa sekunnissa eli 240 naulaa minuutissa. Matti valmisti sillä nauloja kaksi millimetriä paksusta paimenlangasta. Tehdas lopetti toimintansa 1950-luvun puolivälissä ja Jaakko on silloin korjannut koneen talteen itselleen. Jaakko Jaskari on rakentanut koneen vuonna 1939 ollessaan töissä Veneskosken naulatehtaalla. Myös pläkkisepän taidoista oli tarjolla työnäytös. ”Jaakko kutsui tätä pikkunaulakoneeksi”, Matti muistelee. Moottori on jo kauan sitten kulkeutunut muuhun käyttöön, joten Matti esittelee konetta käsikäyttöisenä. Naulakoneessa on aikanaan ollut hihnavälitteinen sähkömoottori. Näitä ei ole olemassa kuin tämä yksi ainoa”, Matti esittelee hymyillen. ”Voidaan sanoa, että tämä on maailmanluokan harvinaisuus. Naulan pituutta on myös mahdollista säätää jonkin verran. Käpälät tarttuvat tiukasti langasta kiinni, ja vasara lyö kannan seuraavalle naulalle. Perunannostoa esiteltiin useamman erilaisen koneen kera. 51 06/17
Teksti ja kuvat: Mika Rassi MYÖTÄJÄISMYLLY Haaviston tuulimylly ei ole aina seissyt nykyisellä paikallaan. Kangasalan Saarikylissä Roineen rannalla on tarjoiltu oman maan ruispuuroa vieraille jo yli neljäkymmentä vuotta. 52. Alakerrasta löytyy lisäksi käsikivet, joilla voi perehtyä entisaikojen ihmistyön voimantarpeeseen. Pienen konenäyttelyn vetonaulana oli toistasataa vuotta vanha ja täysin kunnostettu tuulimylly. Se on asettunut näille sijoilleen vuonna 1902. Jos etsitään perinteikästä perinnetapahtumaa, Haaviston tilan Myllypäivät löytyy hakematta. Mylly on ollut käytössä 1920-luuvn loppuun asti. Myllypäivät KANGASALA 29.–30.7. Emäntä valitsi myllyn. Tuolloin Haaviston taloon naitiin nuori emäntä, joka sai valita, tuoko kotitilaltaan myötäjäislahjana hyvän hevosen vai tuulimyllyn. Tilan isäntä Heikki Haavisto on muiden kyläläisten kanssa entisöinyt myllyn toimintakuntoon
Porschen omistaa Pekka Anttila, kylän teknisten ongelmien ratkaisija. Vasta ripille päässyt Janus on pannut Suzukin vaihdelaatikon perään Volvo Amazonin vaihteiston. Maansiirtohommia Joona tekee myös vaihtolavaScaniallaan. Hitaasti on päästävä. No tietysti Mylly-Mattia. Mitäköhän Olympia Myllypäivillä pyörittää. Joonan Hymas-Nuffi on melko tuore hankinta, mutta on sillä ehditty jo hieman urakoida kylällä. Kyydistä nauttivat Olli ja Leevi. 53 06/17. Joona Veckman on Haaviston tilan nuorinta polvea. Joona on hurahtanut niin sanottuihin tölkki-Volkkareihin. Power Major on tilan vävypojan eli Harri Veckmanin. Harrin armeija-Volvo ja perheen nuorimman isännän Januksen maasto-Suzuki. Janus tilan 35-Fergun ohjaimissa
Lapsille suunnattuun keppihevosten estekisaan sai niin halutessaan osallistua varttuneempikin väki. Yleisöllä olikin tapahtuman ajan mahdollisuus päästä maastoajelulle miehistönkuljetukseen tarkoitetun Nasutelaketjuajoneuvon kyydissä. Keskisuomalaiset maanpuolustusjärjestöt olivat mukana tapahtumassa esittelemässä toimintaansa, ja esille oli tuotu paljon vanhaa sotilaskäytössä ollutta kalustoa ja rekvisiittaa. Maamoottorikentän laidalla pääsi kuulemaan ja näkemään maamoottoreiden käynnistystä ja niillä työskentelyä. Tukkilaiset esittelivät taitojaan lammen rannalla. A iemmilta vuosilta tuttuun tapaan kaksipäiväisen tapahtuman ohjelmaan kuuluivat lukuisat perinteisiä työmenetelmiä esittelevät työnäytökset. Eri puolilla aluetta oli mahdollista seurata muun muassa suutarin, sepän ja tuohimestarin työskentelyä. Matti Porvalin selkeä ja kattava esitelmä suomenhevosesta sotahevosena toi mielenkiintoisen lisän sunnuntaipäivän ohjelmaan. Moottoreiden ääntä päästiin kuulemaan vanhan kaluston kiihdytyskisassa ja lauantaisessa Zetorisinfonia-esityksessä. Tupaswillan omaan kalustoon kuuluu useita sotilasajoneuvoja, muun muassa kolme telakuormaautoa. 54. Laukaan seudun nuorempi väki sai tietoa ja tuntumaa entisajan työtavoista jo etukäteen, kun Tupaswillassa vietettiin koululaisten omaa perinnepäivää vakiintuneeseen tapaan tapahtumaa edeltävänä perjantaina. Teksti ja kuvat: Lea Lahti LAUKAA 26.–27.8. Päärakennuksen tekstiilinäyttelyssä havainnollistettiin, mitä eroa on ryijyllä, raanulla ja täkänällä, ja miltä kyseiset kangaspuissa valmistetut kudonnaiset näyttävät. Zetorin veivinheitossa sai kokeilla taitojaan kuka tahansa yleisön joukosta. Metsäisen tontin joka sopukassa tapahtui jotakin. Traktoreita, maansiirtokoneita sekä kaikenlaisia kulkupelejä oli aseteltu esille eri paikkoihin, ja osa laitteista myös liikkui silloin tällöin. Laajalla piha-alueella höylättiin päreitä, tehtiin pärekattoa, kierrettiin pajuköyttä ja kehrättiin ja värjättiin lankaa. Ohjelmaan kuului myös leikkimielistä kisailua koneiden kera sekä ilman. Perinteitä ja historiaa kunnioittaen Tupaswillan perinnepäivät Erkki, Eeva ja Juhani Kauppisen pyörittämässä perinnekylässä vietettiin tänä vuonna vuosittaista tapahtumaviikonloppua näyttävästi ja juhlavasti Suomi 100 -hengessä. Perinnetupaan oli Laukaan Maatalousseuran 80-vuotisjuhlan kunniaksi ripustettu esille Mistä me olemme tulleet -valokuvanäyttely
55 06/17. Reijo on luopunut oman tapahtuman pitämisestä järjestettyään sitä yli 20 kertaa. Tutun näköinen, vai mitä. Savon zetoristit tuomaroivat leikkimielistä kisaa, jossa sai kokeilla heittokäden tarkkuutta Zetorin veivin avulla. Naivistitaitelija Reijo Kivijärvi höyläsi urakalla päreitä apujoukkoineen. Markku Lyhdyn ranskalainen oikealta ohjattava tykinvetäjä Latil H 14 on saanut ohjaamokseen Internationalkuormurin hytin. Lavalla kulkee uudenveroiseksi entistetty vuosimallin 1955 Holder B 10
56. Tupaswillasta ja Erkki Kauppisesta on kerrottu tarkemmin Vanhojen Koneiden numerossa 7/2015. Miehistönkuljetusajoneuvo Nasun kyytiin riitti menijöitä. Rangat siistiytyvät kuorimakoneen avulla. Tupaswillan kalustoon kuuluu Nasuja, ZILejä ja KrAZeja. Niiden kyytiin tai rattiin on mahdollista päästä tilauksesta. Tapahtuma-alueella pääsi seuraamaan monenlaisia perinnetaitoja suutarin kengänteosta ja tuohitöistä langan kehruuseen ja luonnonväreillä värjäykseen. Metsätyömiesten Jawat olivat valmiina töihinlähtöön. Zetor-essulla varustetulla ajoneuvolla ajellut Lissuemäntä vokotteli tapahtuma-alueella kurvaillutta kanttori Piiparista
Evakot vaelsivat totisina heinäharavat ja tavaranyssäkät käsissään. Teatteriharrastuksen parissa nuoresta asti viihtynyt Erkki Kauppinen, jonka moni muistaa parhaiten Asseri Kantolan roolista kotimaisessa Pirunpelto-tv-sarjassa, oli taidokkaasti liittänyt perinnepäivän juhlaohjelmaan tunteita herättävän kuvaelman. Juhlapaikan läpi vaeltava evakkokulkue tarjosi ainutlaatuisen ja aidon oloisen näkymän evakkotaipaleella olevista kotinsa jättäneistä karjalaisista. Ajoneuvojen ja hevoskärryjen kyytiin oli lastattu kaikenlaista huonekaluista haavoittuneiksi maskeerattuihin ihmisen kokoisiin nukkeihin. Kun Lotta-asuun pukeutunut Suvi Salminiitty alkoi lukea aitoja kirjeitä rintamalta ja koskettavia kertomuksia sota-ajalta, alettiin yleisön joukossa välittömästi pyyhkiä silmäkulmia. Oikean ikäiset ajoneuvot ja vaatteet lisäsivät kuvaelman aitoutta. Hitaasti etenevät äänekkäät sota-ajan ajoneuvot jurnuttivat edellä, niiden perässä parikymmentä uljasta suomenhevosta taittoi taivalta kaviot kopsuen, ja parisataa vanhaan malliin pukeutunutta eri ikäistä evakkoa vaelsi perässä totisena ja vaitonaisena. 57 06/17. Maamme satavuotista itsenäisyyttä, karjalaisia elämänkohtaloita ja suomenhevosen 110-vuotista olemassaoloa kunnioittava tilaisuus alkoi lipunnostolla. Evakkokulkueen keulilla ajoivat sota-ajan ajoneuvot. Monipuolinen ohjelma sai yleisön viihtymään paikan päällä pitkään. Paikalle varta vasten saapuneet suomenhevoset omistajineen kuljettivat evakoiden muuttokurmia. Kulkueessa oli mukana myös sotilaita ja lääkintälotta. SUOMI 100 & SUOMENHEVONEN 110 VUOTTA Sunnuntai-iltapäivänä suolammen rannan metsäinen tontti hiljeni hetkeksi, kun kalusto pantiin parkkiin ja maamoottorit seisautettiin ainutlaatuisen ohjelmanumeron ajaksi. Moni halusi vielä pois lähtiessä käydä kädestä pitäen kiittämässä Erkki Kauppista erityisen upeasta evakkokulkue-esityksestä, jonka Tupaswillan vanhempi isäntä oli itse ideoinut ja ohjannut. Everstiluutnantti Jukka Kentalan puhe ja Äänekosken Työväenyhdistyksen soittokunnan musiikkiesitys virittivät juhlallisen tunnelman taivasalla pidettyyn tilaisuuteen
Vaikka sää oli tapahtumapäivänä vaihteleva ja sateinen, saapui urheilukentälle mukavasti väkeä ihastelemaan takavuosilta tuttua koneja autokalustoa. 58. M älkilän perinnetapahtuma tähtäsi parillakin tapaa perinteen säilyttämiseen. Rautapyörä-Fordsonin tarina sai traagisen käänteen, kun koneen ostanut Juho menehtyi jäätyään traktorinsa alle. Talon muut miehet kaatuivat rintamalla, ja leskiäiti testamenttasi talon maineen kunnalle. Laaja moottorisahakokoelma kiinnosti myös kävijöitä. Alkmanin talo liittyy pitäjän konehistoriaan, sillä sinne hankittiin kunnan ensimmäinen traktori vuonna 1923. Tämän yksilön konepeiton päälle oli asetettu mallista kertova brosyyri, joka sai monen pysähtymään traktorin viereen pidemmäksi toviksi. PÄLKÄNE 26.8. Useampi isäntä löysi rivistä juuri samanlaisen sahan, jolla oli itsekin aikanaan hommia tehnyt. Kahvija makkarakojun tuotto nimittäin ohjattiin Salimäen talomuseon eli Alkmanin talon kunnostukseen. Teksti ja kuvat Kari Mattila Zetor on potentiaalinen vetonaula missä tahansa tapahtumassa. Mälkilän masiinat Mälkilän vireä kyläyhteisö pisti seudun konehistoriaa esittelevän näyttelyn pystyyn vanhalle urheilukentälle
Samalla tiellä kone on edelleen. Heikki Hemilän Massey Ferguson 135 oli tuliterä peli tullessaan Hemilän tilalle 1968. 59 06/17. Tapahtuman vanhin esillä ollut kone oli kuin suoraan löytöladosta paikalle kuljetettu. Puunattujen näyttelyesineiden sijasta traktoririvistössä komeilikin pääosin lähipelloilla työuransa raataneita koneita. Mälkilän ensimmäinen moottorisaha on säilynyt näihin päiviin. Maatalousvärkkien ohella yleisön ihasteltavana oli pari moottoripyörää, muutama museoauto sekä veteraani-ikäisiä kuormureita. Taustalla näkyy Rami Syrjän David Brown vuodelta 1962. Jobu Junior on vuosimallia 1953. Auto entisöitiin 90-luvun lopulla, ja se on nykyään tuttu näky tapahtumissa. Mälkilän alueen historian esittely oli tapahtuman perusajatus. Ja kuten arvata saattaa, hienosti entisöidyt menopelit saivat isäntien tarinavaihteen pykälään. Patinoitunutta ja osin sammaloitunuttakin pintaa oli kutkuttavaa tutkia. Veikko Hoppulan komeasti entisöity Opel Blitz toimi liki parikymmentä vuotta puutarhatuotteiden kuljetusautona, jonka jälkeen se poistettiin käytöstä vuonna 1975. Massikan perään kytketty perunannostokone kiinnosti siinä missä itse traktorikin
Näyttelypäivän ohjelma huipentui usein juhlailtamiin. Ajan myötä maatalousnäyttelyiden luonne muuttui, kun näyttelytoiminta nousi vähitellen puheita ja keskustelutilaisuuksia suurempaan rooliin. Maanviljelijät mittelivät muun muassa kyntämisessä, heinäseipään teossa sekä halonhakkuussa. Maanviljelijöiden oli mahdollista tutustua näyttelyissä uusimpiin koneisiin ja maataloustarvikkeisiin. Karjaa ja koneita 1900-luvun kuluessa koneiden osuus korostui vuosi vuodelta. Teksti: Mari Immonen • Kuvat: Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto 60. Kisailua ja kunniaa Maatalousnäyttelyissä pidettiin työnäytöksiä ja kisailtiin monenlaisissa työmestaruuskilpailuissa. Koneiden ja esimerkiksi lannoitteiden valmistajat sekä maahantuojat ovatkin jo pitkään olleet näyttävästi esillä kesäisissä näyttelyissä. Onnistuessaan ne kuitenkin toivat paikkakunnalle tuhansia näyttelyvieraita. ENTISAJAN MAATALOUSNÄYTTELYT Maatalousnäyttelyt ovat jo 1800-luvulta asti houkutelleet kansaa ihmettelemään koneita ja karjaa. Aluksi näyttelyt olivat säätyläistilallisten keskustelutilaisuuksia, mutta vuosikymmenen loppua kohden ne muuttuivat yhä enemmän maataloudesta elantonsa saavien tavallisten viljelijöiden tapahtumaksi. Naiset puolestaan ottivat toisistaan mittaa lypsyja kotitaloustyöhön liittyvissä mittelöissä. Näyttelyihin osallistui maataloudesta elantonsa saaneiden viljelijöiden lisäksi myös kaupunkilaisia, joita näyttelyissä kiinnostivat erityisesti kotieläinosastot. Maatalouden koneistumisen alkuvaiheessa maatalousnäyttelyt työnäytöksineen olivat oiva keino esitellä viljelijöille erilaisia maatalouskoneita sekä viljelystapoja. Helsingissä pidetyssä maatalousnäyttelyssä vuonna 1870 oli ensi kertaa mukana kotieläinosasto. Suomessa niitä on järjestetty 1800-luvun puolivälistä alkaen. Maatalousnäyttelyt olivat usein pienten paikkakuntien ensimmäisiä suuria yleisötapahtumia. 20ja 30-luvuilla ryhdyttiin järjestämään suurempia näyttelyitä. M aatalousnäyttelyillä on pitkät perinteet. Maatalousnäyttelyt olivat paikallisille maamiesseuroille suuria ponnistuksia
Hankkijan näyttelyosastolla saattoi 70-luvulla tutustua traktoreiden lisäksi myös Fiat-henkilöautoihin. Heinäkuussa 1966 Riihimäellä järjestetyssä maatalousnäyttelyssä omia koneitaan ja laitteitaan maanviljelijöille esittelivät muun muassa Hankkija, Autotarvike Oy, S. G. 61 06/17. Nieminen Oy ja Kemppi Oy. Lappalaispariskunta tutustumassa maatalousnäyttelyn koneantiin Ivalossa vuonna 1966. ENSIMMÄINEN VILJELIJÄINKOKOUS Suomalaisten maatalousnäyttelyiden historia juontaa juurensa vuoteen 1847, jolloin Suomen Talousseura järjesti maamme ensimmäisen yleisen viljelijäinkokouksen Turussa. Se oli lähtölaukaus maanviljelyskokouksille, joiden ohjelmistoon tulivat 1850-luvulla erilaisten työvälineiden ja -menetelmien esittelyt
62 HARRASTAJA AUVO ALANNE
Hän alkoi kunnostaa vanhoja koneita. ”Olemme tätä nykyä jo väistyneet vetovastuusta ja luovuttaneet järjestelyn nuorempien käsiin”, Auvo ja Helena toteavat. Jäätyään kymmenisen vuotta sitten eläkkeelle Auvo pääsi vihdoinkin mieleisensä harrastuksen pariin. Kylätapahtuma käyntiin Auvo ja Helena Alanne ovat olleet aktiivisesti mukana järjestämässä Sorsakosken kyläyhdistyksen tapahtumaa vuodesta 2009 lähtien. Vihreä Olympia ja vieressä oleva musta Wickström ovat molemmat venemoottoreita. Purku tapahtui niin, että kun Auvon ja Helenan toimelias poika pitkästyi mummolassa ollessaan, keksi mummo mielenkiintoisen ajanvietteen. Idyllisestä pihapiiristä löytyy harrastetilat, joissa isäntä herättelee henkiin vanhoja koneita. 63 06/17. Työvuodet olivat kiireisiä, eikä vapaa-aikaa juurikaan jäänyt. Joka toinen vuosi pidettävä Sorsakosken rompetori ja vanhat vehkeet -tapahtuma on kasvanut kerta kerralta suuremmaksi. Rompemyynnin ja vanhoista koneista koostuvan näyttelyn lisäksi tapahtumassa on useita perinnetyönäytöksiä. Osiksi purettu Olympia Vanhat koneet ovat kiinnostaneet Auvoa aina. Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Jan-Erik Laine Auvon kunnostamat moottorit säilyvät siistinä katon alla piharakennuksen päätyhuoneessa. Esillä on museoikäisiä traktoreita, autoja, mopoja, moottoripyöriä, työkoneita ynnä muita kiinnostavia laitteita. SORSAKOSKEN MOOTTORIMIES Auvo Alanne Auvo ja Helena Alanne ovat remontoineet kodikseen Auvon kotitilan Leppävirran Osmajärven rannalla. Kodin piharakennus kätkee sisälleen komean konekokoelman sekä pienen lämmitettävän verstastilan. Kunnostustyö on ollut melko haasteellinen, sillä kaikki irti lähtevä oli purettu pois jo reilut parisenkymmentä vuotta aiemmin. Koneharrastus alkoi oikeastaan tilan käytössä muinoin olleesta HL Olympia -maamoottorista, jolla pyöritettiin muun muassa puimakonetta sekä kotitarvemyllyä. Hän laskeskelee sinä aikana rakentaneensa suurin piirtein talon per vuosi eli lähes 40 omakotitaloa. Tapahtuma toteutettiin tänä kesänä Hevosista hevosvoimiin -teemalla. A uvo Alanne työskenteli nelisenkymmentä vuotta kirvesmiehenä. Kun Alanteen kotitilalle ostettiin Fordson Dexta -traktori, sai Olympia jäädä aitan nurkalle heinikkoon. Lisäksi työn alla on ollut melkoinen määrä peruskorjauksia ja remontteja. ”Asutaan täällä niin kauan kuin pystytään”, Auvo toteaa tyytyväisenä hymyillen. Vuonna 2015 se keräsi yhden päivän aikana huikeat 4000–5000 kävijää Hackmanin tehtaan pihapiiriin
Vire ja Seagull odottelevat kunnostusvuoroaan, samoin 1920-luvun alun Penta-venemoottori, jossa on vielä joitakin osapuutteita. Kesällä traktorilla saa kätevästi haettua puita metsästä, ja ojanpenkat siistiytyvät näppärästi sorminiittokoneen avulla. Auvon kädenjälki näkyy myös itse tehdyssä puuveneessä. ”Olisi pitänyt jo 30 vuotta sitten herätä pelastamaan näitä.” Konekeräilijän periaatteena on kuitenkin, että mahdottomia määriä ei hamstrailla. Kaikki minkä kuusivuotias poika suinkin sai irti, oli varmasti otettu pois. Vuosimallia 1937 oleva moottori oli löytöhetkellä kovin surkeassa kunnossa pusikkoon purettuna. Suurehko harmaa kone on käyty kauttaaltaan läpi ja myös ulkoasu on palautettu siistiin alkuperäisen oloiseen kuntoon. Fergu saakin luultavasti jatkaa töitä nykyisessä asussaan. Kokoelman helmi lienee hieman harvinaisempi Sorsavedeltä löytynyt Andros. Muutakin kalustoa harrastajalta löytyy. Bensapetrolikäyttöisessä sivuventtiilikoneessa on magneettosytytys, ja hevosvoimia siitä löytyy 10–12. Kaikki katon alla ”Harmittavan paljon koneita on vuosien mittaan mennyt sulattoon”, harrastaja harmittelee. ”Näin sitä hakiessa veneenkin, jossa se oli ollut”, Auvo kertoo. Piharakennuksen suojista löytyy niin venekuin maamoottoreita. Kaikkien kotiin tuotujen koneiden pitää mahtua katon alle. Maamoottoreiden puuosat valmistuvat piharakennuksen lämmitettävässä verstashuoneessa. Puusepäksi alun perin kouluttautunut Alanne pystyy valmistamaan maamoottoreiden puuosat itse. 64 HARRASTAJA AUVO ALANNE. Puutyöt käyvät kätevästi kirvesmiehenä työuransa tehneeltä mieheltä. ”Tälle ei ole tarvinnut muuta tehdä kuin öljyt vaihtaa”, omistaja toteaa tyytyväisenä. Niitä on aikanaan tullut tehtyä useampikin, mutta vain yksi on jäänyt itselle. Pikkuhiljaa moottoreita valmistuu lisää. ”Mielenkiintoisia laitteita olisi kyllä tiedossa, mutta en tykkää kerätä taivasalle”, Auvo painottaa. ”Ehkä vielä hankin jonkun toisen saman ikäluokan traktorin”, Auvo tuumii. Muun muassa toinen Olympia, Wickström sekä Andros ovat kuin vasta tehtaalta tulleita. Pohdinnassa on ollut Fergusonin maalaus, mutta omistajaa miettii, käykö niin, ettei raaski ajaa, jos työkoneen laittaa liian hienoksi. Poika teki työtä käskettynä ja purki moottorin varsin perusteellisesti. ”Anoppi sanoi pienelle pojalle, että hajota tuo vanha moottori, niin saat aikasi kulumaan”, Helena kertoo. ”Aina pitää olla jokin mielenterveyspuhdehomma vireillä”, Auvo kertoo hymyillen. Vuosimallia 1937 oleva bensa-petrolikäyttöinen Andros L 40 antaa ulos 10–12 hevosvoimaa. Villiersja Vire-venemoottorit odottelevat vielä kunnostusvuoroaan. Piharakennuksessa on sääsuojassa kolmisenkymmentä vuotta vanha Lynx-moottorikelkka, jolla on kätevä ajaa talvella ladut järven jäälle. Andros-moottorilla varustettu kajuutallinen vene oli ollut pääosin yksityiskäytössä, mutta myyjän kertoman mukaan sillä oli aikanaan vedetty jopa tukkinippuja. Piharakennuksen lämmitettävä verstastila on käsistään kätevälle miehelle mieleinen paikka ympäri vuoden. Olympia on vieläkin viime silausta vailla, mutta siihen osia etsiessään ja valmistaessaan Auvo on ehtinyt kunnostaa monta muutakin moottoria. Alanteelta sujuvat niin puutyöt, metallityöt kuin koneen korjauskin. Tontin laidalta löytyy myös vuosimallin 1966 Ferguson, joka ollut Alanteella jo 15 vuotta. Koneharrastus ja lastenlapset ovat nykytilanteessa vieneet niin paljon aikaa, että komea käsin tehty puuvene on ollut jokusen vuoden telakoituna sisätiloihin. Auvon taitavissa käsissä romusta on kuoriutunut käyntikuntoinen laite
Vuosimallin 1966 Massey Ferguson on ollut Auvolla jo seitsemisen vuotta. Auvon moottoriharrastus käynnistyi haasteellisella projektilla, kun mies päätti eläkepäiviensä aluksi kunnostaa osiksi puretun 7–9-hevosvoimaisen vuosimallia 1937 olevan Olympia HL -moottorin. Sorminiittokone on varsin oiva apu tontin reunojen ja ojan pientareiden niittämisessä. ”Bolinder-Munktellin 1920-luvulla valmistamasta Pentasta löytyy tehoa 2,5–3 hevosvoimaa, ja se pyörii 800–1000 kierrosta minuutissa. Kuutiotilavuus on 0,57 litraa”, omistaja kertoo. ne saa pienittyä. 65 06/17. Polttopuut kulkevat kätevästi metsästä, ja kun perään liittää klapikoneen. Vesa Vuorelan kunnostamat magneetot ovat säilytyksessä lämpöisessä tilassa verstashuoneessa
66 Seppiä ja mestareita Jukka Koskinen
Jäätyään eläkkeelle VR:ltä vuonna 1953 hän osti pienen mökin Hauhon Vihavuoden kylästä kesäpaikakseen. Kerrotaan, että vaari osti paikan näkeTeksti: Lea Lahti • Kuvat: Tapio Mäntyniemi Koskiselle kokoelman tärkein ja rakkain menopeli on vaarin Hopeasauma. Työ laivoilla vaihtui kuitenkin pitkään pestiin Riihimäen kaupungin vesilaitoksen palveluksessa. J ukka Koskinen on nuoresta miehestä asti pistänyt talteen kaikenlaisia kiinnostavia vanhoja esineitä eikä siksi oikein osaa kertoa, kuinka keräily alun alkujaan lähti liikkeelle. Kaikenlaisten vanhojen koneiden korjaus ja kunnostus kuuluu myös harrastuksiin. Kesäasunto vetää puoleensa ympäri vuoden. Kaikenlaiset koneet, etenkin järeät maansiirtokoneet, ovat kiinnostaneet Koskista aina. Kiinnostus ei koskaan rajoittunut pelkästään kuvaamiseen. Jukka Koskinen 67 06/17. Jukka hankki 1980-luvulla itselleenkin järeän kiviauton, jolla urakoi työmailla vapaa-aikanaan. Argentiina, Brasilia ja moni muu paikka tuli nähtyä. Jukka on pienenä poikana matkustanut vaarin mopon tarakalla ensimmäistä kertaa katsomaan tämän ostamaa kesäasuntoa Hauhon Vihavuodessa. Tänä päivänä sama paikka on Jukan omana kakkosasuntona. Jukan vaarin aikanaan hankkimalle kesäpaikalle on noussut pajatila, jossa mahtuu mainiosti työskentelemään. Pajarakennus on kuutisen vuotta sitten saanut seurakseen reilun kokoisen museohallin, joka on täyttynyt mielenkiintoisilla vanhoilla koneilla ja esineillä. ”Menee helposti 2–3 tuntia, kun Jukka pääsee esittelemään konevalokuviaan”, Jukan vaimo Liisa nauraa. ”Ohi kävelevät ihmiset hämmästelivät, kun valtava kuorma-auto seisoi omakotitalon takapihalla Riihimäellä”, Liisa kertoo nauraen. Myös omassa työssä Riihimäen Vesi Oy:n projekteissa on koneita tullut kuvattua. ”Siirtelin kiviä Tokmannin varastotyömaalla Mäntsälässä ja olin mukana myös Vanajanlinnan golfkenttää rakennettaessa”, Koskinen kertoo. Ensimmäinen hankinta oli Euclid, ja hieman myöhemmin tuli ostettua Caterpillar 769. Muutama isompi työmaakin tuli kiviauton kanssa koettua. Vihavuoden isäntä Hämeenlinnassa Hauhon Vihavuoden kylässä Jukka Koskinen nauttii eläkepäivien suomasta kiireettömästä vapaa-ajasta vanhoja koneita kunnostaen. Pajalla pääsee työskentelemään ja koneet säilyvät siistinä museohallissa. Jukka on jo vuosikausia kierrellyt vapaa-ajallaan kuvaamassa koneita tietyöja rakennustyömailla. Todisteena siitä kesäasunnolta löytyy paksu nippu valokuva-albumeja. ”Olen kai aina ollut jonkinlainen keräilijä”, mies tunnustaa. Perinnemuseo Koskisen vaari, vuonna 1899 syntynyt Altti Oravala oli kotoisin Hausjärveltä ja kaipaili etenkin kesäisin kotikonnuilleen. Meren aalloilta vesilaitoksen leipiin Nuorena miehenä Koskinen työskenteli merillä
Rakennuksen oven päällä komeilee Perinnemuseo–teksti, ja pihaa koristaa komea toteemi, jonka huipulle on kiinnitetty hevosvetoinen Fiskars-kyntöaura. Museon seinustalle on aseteltu tervattuja tukkien juontorekiä siistiin riviin. Koskinen lajitteli ja taaplasi kaikki hallin puutavarat itse. ”Hain hermostuneena pressuja lainaan naapureista ja joka paikasta mistä keksin”, Jukka muistelee vieläkin tuskaisena. Museohalli on valmistumisensa jälkeen täyttynyt koneista ja keräilytavarasta. Valmis puutavara lastattiin suoraan vaihtolavalle ja tuotiin mökkitontille. 68 Seppiä ja mestareita Jukka Koskinen. Lattiatasossa on vieri vieressä traktoreita, maamoottoreita, venemoottoreita sekä monenlaisia työkoneita ja laitteita. mättä. Hopeasauma ja Kova-Peto Jukka esittelee museon kalustosta rakkaimman kulkupelinsä, vaarinsa vanhan Hopeasauma-mopon. Kaiken huipuksi betoniautoon oli tullut rengasrikko. Valun kanssa homma meni varsin jännittäväksi. Vaarin mopoilusta on omakohtaisia muistoja, sillä vuonna 1956 Jukka on tullut juuri kyseisen mopon tarakalla ensimmäisen kerran vaarin ostamaan Hauhon Vihavuoden kylässä sijaitsevaan kesäpaikkaan, jonka siis nyt itse omistaa. Aikataulun venyessä sateen uhka lisääntyi entisestään. ”Oli kuuma hellepäivä, kun hiekat levitettiin ja styroksit aseteltiin paikoilleen taivasalle”, Koskinen kertoo. Museon ovet avautuvat kerran vuodessa perinnepäivien ajaksi, muulloin vierailemaan pääsee vain sopimuksesta. ”Betoniauto saatiin lopulta työmaalle ja kuski sanoi, että nyt ei kahville lähdetä kesken vaan hommat tehdään valmiiksi asti.” Polttomoottorihiertimellä saatiin hallin pohja tasaiseksi taivaalle vilkuillen. Perinnemuseon pihatoteemia somistaa hevosvetoinen kyntöaura. Rakennuksen suojista löytyy muun muassa puurakenteinen lumilinko, Husqvarna-luumylly sekä Riihimäen asemaravintolan leivänsiivutuskone 1930-luvulta. Niin tai näin, ostos on osoittautunut mieleiseksi jo monen sukupolven mielestä. Kymmeniä kiviä piti räjäyttää ennen kuin kivikkoiselle tontille saatiin tasoitettua riittävän suuri alue hallin pohjaa varten. Porausvalmiuteen kasattu köysiporakone Kova-Peto kohoaa korkealle. Rakennuksen seiniä kiertävältä parvelta löytyy kauniiseen järjestykseen aseteltuna puusepän, suutarin ja metsurin työkaluja sekä muuta pienempää keräilytavaraa. ”Kaadoin itse isot kuuset kovalla pakkasella”, Jukka kertoo. Työ valmistui ja valu peitettiin pressuilla viime hetkellä ennen sadetta. Juuri kun alettiin odotella betonia saapuvaksi, sääennuste näytti lähestyvää sadeja ukkosrintamaa. Sinä talvena oli paksu hanki, mutta tukit saatiin kuin saatiinkin vedettyä 35-Fergulla pellon laitaan, jonne tuotiin kenttäsirkkeli. Vanhat tynnyrit ja kärrynpyörät ovat saaneet kunniapaikan museon oven pielestä. Kun koneita ja muita museoesinettä alkoi kertyä enemmän kuin katon alle mahtui, päätti Koskinen rakentaa hallin kokoelmalleen viitisen vuotta sitten. Jukka on nyt asunut enimmäkseen Hauholla jäätyään itse eläkkeelle pari vuotta sitten
Syvin Pajunojan poraama kaivo oli 200 metriä, ja sen poraus kesti toista kuukautta. Kun kohdalle sattui kova kallio, poraus saattoi edetä ainoastaan 20 cm päivässä. Lammin suunnalta lampaita hakiessa tuli puhetta vanhoista koneista, ja lampuri halusi näyttää, mitä hänellä oli tallessa. Kone oli palautunut ensimmäiseltä ostajaltaan Lopelta maksuvaikeuksien takia myyntipaikkaansa Maanviljelijöiden Kauppaan. Riihimäkeläinen maanviljelijä Olavi Neppius hankki lisätienistejä iltaja yötöinä purkamalla lannoitesäkkejä junanvaunusta kaupan varastoon. Mies sai neuvoteltua kuorimakoneen työpalkkana itselleen. Tontin laidalla metsän reunassa oli osina vanha porakaivojen tekoon tarkoitettu köysiporakone Kova-Peto, jolla porattiin Suomessa vesikaivoja vielä 70-luvulla. Kuorimakone tekee nopeasti tasaisen ja sileän pinnan metrin mittaiseen pöllinpätkään. Mies oli ostanut koneen Iittalasta lehti-ilmoituksen perusteella, mutta ei ollut kasannut tai käyttänyt sitä koskaan. ”Mopoja oli alun perin kaksi. Ensimmäisenä eläkevuotenaan Jukka piti lampaita Vihavuodessa. Olavi ei kuitenkaan halunnut käyttää konetta kuorimakoneena, vaan teki siitä pöytäsirkkelin, jolla sai ajettua kolmiorimaa huopakattojen alle. Jukka apureineen kasasi koneen, mutta kesti tovin ennen kuin löydettiin konetta aikanaan käyttänyt henkilö neuvomaan koneen käytössä. Niin kävi, että lampaiden lisäksi Kone ja Terä Oy:n vuonna 1955 valmistama köysiporakone Kova-Peto kuljetettiin Koskisen tontille Hauholle. Jukka Koskinen ja perinnepäivien puuhamies, naapurissa asuva Arvo Kaivola asettelevat kuorimakonetta näytöskuntoon tapahtumaa varten. Poratek ry:n kautta löytyi yhteys Tauno Pajunojaan, joka on vuosina 1970–75 porannut 172 porakaivoa kyseisellä laitteella. Jätkä Nelonen Puunkuorimakone Jätkä 4 oli näppärä apu aikanaan metrin pituisia pöllejä kuorittaessa. 69 06/17. Puun kuorintaan tarkoitettu Jätkä 4 -kuorimakone vastannee ainakin neljän käsin kuorivan jätkän työpanosta. Toinen oli vihreä ASE-merkkinen, mutta eno vei sen Pieksämäelle, ja se jäi sille tielleen”, Jukka harmittelee
Artjärveläinen mies ilmoittautui samanlaisen omistajaksi ja Koskinen kävi katsomassa laitetta, josta puuttui myös moottori. Kävi kuitenkin niin onnellisesti, ettei niitä tarvinnut teettää. Jokunen vuosi sitten Jukka Koskinen löysi koneen osia Neppiuksen varastosta ja toi sen kotiinsa. Jukka esittelee kivivinssin toimintaa. Osat löytyivät, kun Jukka kävi vielä kerran Neppiuksen luona penkomassa. 70 Seppiä ja mestareita Jukka Koskinen. Kuula taivaalle Koneiden kanssa puuhastellessa tuppaa sattumaan kaikenlaista. Mies ei kuitenkaan ollut halukas luopumaan omasta Jätkästään. Yksi mieleenpainuvimmista tapauksista on ollut se, kun 15-Porilainen ei tahtonut lähteä käyntiin. Ihmeteltiin miksi se lykkää savua mutta Köysiporakone Kova-Peto oli heräteostos, joka tuli tehtyä lampaita hakiessa. Koskinen otti mittoja ja kävi Riihimäen Eterassa sopimassa uusien osien teosta. ”Kuumennettiin sitä hallin edessä ensimmäistä kertaa kunnostuksen jälkeen. Kone oli esillä Rauta ja Petrooli -tapahtumassa lapun kera, jossa kyseltiin puuttuvien osien perään. Harmittavasti moottori ja hihnapyörä olivat kuitenkin hukassa
Terän hammastuksen koko havainnollistuu, kun vierelle asettaa sytkärin. Väkeä saapui paikalle melkoinen määrä; vieraskirjaan kertyi viitisensataa nimeä. ” Kanervan Veksi teki muotin kuulasta samana iltana ja viikon päästä minulla oli uusi kuula”, Jukka toteaa tyytyväisenä. Piharakennuksen päädystä löytyy paja, jossa työkalut ovat siistissä järjestyksessä. Tontilla puuhaili apuna Koskisen naapuri Arvo Kaivola, joka on ollut suurena apuna molempina vuosina tapahtumaa valmistellessa. ei vaan käynnisty”, Jukka kertoo. Kuula oli kuitenkin mennyt menojaan eikä sitä aluksi tuntunut löytyvän mistään. Totuus on kuitenkin se, että kesäkuun alkupuolella pidettävää tapahtumaa on valmisteltu jo vapusta asti. ”Samppa hoitaa peeärrää ja tiedottaa tapahtumasta netissä. Seuraavana kesänä 2016 järjestettiin ensimmäinen oma tapahtuma. Sirkkelisaha löytyi Nerosjärven takaa Auttoisten suunnalta. ”No tämähän nyt on vaan normaalia naapuriapua”, Kaivola koettaa toppuutella. Perinnepäivien ajan pajalla on seppä takomassa. ”Lämmitettiin ja lämmitettiin, kunnes yhtäkkiä kuului hurja jysäys niin kuin olisi haulikolla ammuttu.” Pikainen päätelmä siitä, että kuula oli ilmassa, sai koko seurueen pikavauhtia räystään alle suojaan. Perinnepäivät Idea Vihavuoden perinnepäivistä syntyi, kun Jukka piti museohallin edustalla pienen kone-esittelyn Vihavuosi-kyläpäivänä kesällä 2015. Lopulta etsijöitä onnisti, kun maasto alkoi savuta kuusikossa tien toisella puolella. Avuksi olivat saapuneet myös Asko Heinänen Villähteeltä ja Vihavuoden kesäasukas Samppa Keturi. Se ei ole minun vahvimpia alueitani”, Jukka tunnustaa. Kävimme Vihavuodessa tämän kesän tapahtumaa edeltävällä viikolla kesken kiireisten tapahtumajärjestelyiden. Rouva kyselee silloin tällöin mieheltään, joko tämä on taas käynyt hankkimassa lisää romuja, mutta vastaus on kuulemma aina samanlainen: ”Toisen romu on minun aarteeni.” Kalusto on siis edelleen lisääntymään päin, ja perinnepäiviä on tarkoitus järjestää jatkossakin. 71 06/17. ”Arvo on kantava voima, eihän tätä yksin pystyisi tekemään”, Koskinen kehuu. Muulloin Koskisen kokoelmaan pääsee tutustumaan sopimuksen mukaan. Liisa toteaa, että hänkin on toki hengessä mukana, vaikka vanhojen koneiden ja esineiden keräily on enemmänkin Jukan harrastus
Polttomoottorit – sekä paikallisettä venemoottorit – muodostuivat tärkeäksi Teksti ja kuvat: Olli J. Suurimmat toiveet pettivät nopeimmin. Neuvosto-Venäjä aloitteli tuolloin kymmenien tuhansien traktoreiden tilauksia USA:sta. Tehtaan tuotantokapasiteetiksi kerrottiin 500 traktoria vuodessa. Puolaan, Tanskaan ja Viroon oli vielä vähäisempää vientiä. Meijerikoneiden, erityisesti separaattorien vienti oli runsaampaa. T alouspalstoilla julkaistiin varsinkin vuoden 1919 kuluessa runsaasti juttuja maatalouskoneiden vientimahdollisuuksista. Vain vuonna 1920 traktoriviennin arvo nousi yli puolen miljoonan markan. Vuoden mittaan maatalouskoneita vietiin vain vähän näytteeksi, eniten Ruotsiin, sinnekin vain 107 550 markan arvosta. Kullervoa valmistanut yhtiö kaatui 1924, ja niin traktoreidenkin tarina päättyi. Viljelyskoneiden vienti moottoreiden varjossa Aurojen ja äkeiden vienti Viroon pääsi alkuun 20-luvun alkaessa. Ojanen 72 KONEVIENTIÄ SUOMESTA. KONEIDEN VIENTIÄ NUORESTA SUOMESTA Separaattorit ja moottorit menestyivät Kun itsenäistynyt Suomi etsi uusia yhteyksiä vientikaupalle, toivottiin usein maatalouskoneiden muodostuvan tärkeäksi kauppatavaraksi Venäjän ja siitä irtautuneiden uusien valtioiden markkinoille. Latviaan, Saksaan ja Norjaan niitä vietiin ajoittain ja Venäjälle vuoden 1925 aikana peräti noin 4 500 000 markan arvosta. Puimakoneiden viennistä muodostui huomattavaa rahavirtaa suomalaisille. Säännöllisemmin puimakoneita vietiin Viroon ja Latviaan. Joitain konekauppoja lienee suomalaisten ja Neuvosto-Venäjän kesken neuvoteltukin tehtäväksi Virossa ja Viron kautta. Parhaiten vientimarkkinoilla menestyivät kuitenkin polttomoottorit ja varsinkin separaattorit. Silti 20-luvun alkuvuosina Suomesta vietiin monenlaisia maatalouskoneita auroista ja äkeistä puimakoneisiin ja traktoreihin. Kylvöja perunannostokoneita vietiin 20-luvun alkupuolella ainakin näytekappaleita, samoin myllyjä. Vuonna 1921 Ruotsiinkin vietiin puimakoneita lähes 800 000 markan arvosta – puimakonekauppa kävi siis molempiin suuntiin. Suurin ostaja oli Kreikka 60 000 markan arvoisella viennillä, ja seuraavina olivat Saksa, Viro, Australia, Ruotsi ja Ranska. Kullervo-traktoreiden valmistuksessa tärkeänä taka-ajatuksena oli päästä viemään niitä Venäjälle. Kullervot saivat virallista hyväksyntää niin Baltian maissa, Puolassa kuin Ruotsissa, ja Ranskasta tuli näyttelypalkinto. Siihen määrään ei valmistuskaudella yhteensäkään päästy. Suomalaisiin kauppapiireihin otettiin yhteyksiä niin Etelä-Venäjän, Pohjois-Venäjän kuin Ukrainankin hallitusten tahoilta, mutta nämähän sortuivat nopeasti Neuvosto-Venäjän vakiintuessa
73 06/17. Venäjälle niitä vietiin samassa mittakaavassa vuonna 1925. Lokomobiilejakin Suomesta vietiin. Suomalaisia lokomobiileja vietiin Viroon aika runsaasti. vientituotteeksi. Moottoreita vietiin joskus myös Englantiin ja Hollantiin koneviennissä tutumpien Latvian ja Puolan ohella. Joinakin vuosina polttomoottoreiden vienti Ruotsiin ja Viroon saattoi nousta 700 000–800 000 markan suuruusluokkaan. Huippuvuosi oli 1922, jolloin viennin arvo nousi lähes 800 000 markkaan. Latvia oli toinen vientimaa. Erikseen on huomattava meijerilaitteiden suurvalmistaja Tanska, jonne suomalaisia separaattoreita vietiin säännöllisesti satojen tuhansien arvosta vuodessa. Muunlaisia höyrykoneita vietiin Venäjälle ja Viroon. 20-luvun alkupuolella yli puolen miljoonan arvoisia kauppoja tehtiin joinakin vuosina Argentiinaan, Norjaan, Puolaan, Ruotsiin, Saksaan ja Venäjälle ja yli miljoonan markan arvosta Latviaan, Ranskaan ja USA:han. Australiaan niitä vietiin säännöllisesti, samoin moneen Euroopan maahan, mutta pienempiä määriä. Koneiden ja laitteiden vienti pääsi alkuun monenlaisissa merkeissä. Separaattoreita lähes globaalisti Separaattoreiden ja muiden maitoja meijeritalouden koneiden vienti Suomesta oli laajuudeltaan mittavaa ja arvoltaan jo miljoonaluokkaa. Fiskarsin auroista teijolaisiin ja turkulaisiin lokomobiileihin sekä salolaisiin lajittelukoneisiin ulottuvaa vientituotteiden kirjoa mainosja esitekuvissa. Voimakoneiden vientiluvut ja vientimaiden määrä olivat ylivoimaisia viljelyskoneisiin verrattuina
Wickströmin veljesten moottoritehtaan tuotteita esiteltiin useammalla eri kielellä. 74 KONEVIENTIÄ SUOMESTA. Oikealla näkyy vientimenestyjiä. Wickström-moottoria mainostettiin virolaisessa sanomalehdessä yllä olevalla tavalla pian Viron päästyä itsenäisen elämän alkuun. Virolaisissa julkaisuissa suomalaismerkit esiintyivät usein. Kone ja Silta Oy:n Lacta oli kirnunakin vientituote, vaikka Lacta-separaattorit olivat kuuluisampia. Hankmoa tarjottiin virolaisessa maatalouskalenterissa. Teijon tehtaan koneita ja moottoreita esiteltiin naapurimaissa TTB-merkkisinä, vaikka kotimaassa koneilla oli omat tyyppinimensä. Porin Konepajan Sukkelaäkeitä vietiin jonkin verran, mutta pietarsaarelaisen Hankmon kaltaista tunnettuutta ne eivät saavuttaneet
Suomalaista koneosaamista vietiin silloinkin, kun Suomen Ford-yhtiö huolehti Fordsonien tuonnista Viroon ja siellä järjestetystä huoltoja käyttäjäkoulutuksesta. Kullervo-traktorin suunnitteluvaiheessa ajateltiin laajan Venäjän markkinoita, mutta Kullervojen valmistuksen päästessä käyntiin ei Venäjällä markkinaa ollutkaan. 40-luvulla Ruotsiin paenneiden virolaisten julkaisemassa, Viroa esittelevässä ja muistelevassa kirjassa kuvaillaan kalastuksen muutosta niin, että airojen kolina oli vaihtunut Wickströmien ääneen. Leinon tehtaalta Salosta. Teijon tehtaiden valmistamia moottoreita myytiin TTB-merkkisinä. Suomalaista traktoriasioiden osaamista vietiin sitten Fordsonin merkeissä, kun Suomen Ford-yhtiö huolehti myös Viron Fordsoneista. Virolaisten maatalousjulkaisujen kone-esittelyissä suomalaiskoneet olivat esillä. Vienti on kuitenkin syytä muistaa. Kiinnostava tapaus on Arvidson-nimellä Virossa myyty suomalaismoottori. Sekä Englanti että Ruotsi ja Tanska myönsivät Virolle luottoa nimenomaan koneja moottoriostoihin. Moottoreiden puolella meillä yleisimmin käytetyt BMW, Olympia ja Wickström olivat kaikki vientimerkkejä ja keräsivät palkintoja näyttelyissä. Silti suomalaiset menestyivät. Tarjolla oli myös Tulos -kylvökoneita ja Hankmo-äkeitä. Suomalaisilla oli vaikea kilpailuasema esimerkiksi Virossa. Maatalouskoneiden vienti Suomesta oli 20-luvulla vähäistä alan tuontiin verrattuna. Koneiden vienti oli monena vuonna tuntuvasti suurempaa kuin edellä on mainittu. Fordsonhan oli Virossakin traktoreiden valtamerkki. Fiskarsin, Pietarsaaren Konepajan ja Porin Konepajan tuotteiden ohella vientiin meni koneita ja laitteita myös ainakin E. Suomalaiset merkit ulkomailla Maatalouteen liittyvän koneviennin arvokkain artikkeli oli separaattori. & J. Virossa toimi myös Pellervoniminen koneliike, joka sekin myi omalla nimellään petrolimoottoreita ja puimakoneita. Kauppatavaraksi vietyjen koneiden ja laitteiden lisäksi niitä vietiin moneen maahan yksityistilauksina, joita ulkomaankaupan koneviennin tilastot eivät erikseen erittele. Wickströmin tehdas julkaisi esittelykirjasen itsestään ja tuotteistaan myös vironkielellä. Fiskars-aurat ja Hankmo-äkeet olivat suomalaisista viljelyskoneista tärkeimmät merkit. Lacta-merkkisiä olivat myös vientiin menneet kirnut. Ainakin Virossa se oli hyvin esillä. 75 06/17. Katseet suunnattiin muihin naapurimaihin ja Itämeren eteläisemmille rannoille. Kone ja Silta Oy:n valmistama Lacta oli tunnettu ja tunnustettu kaikkialla maitotalousmaissa. Arvidsonin liike oli ilmeisesti ottanut omiin nimiinsä edustamansa koneen. Testimenestykset eivät suuria kauppoja tuottaneet ennen kuin valmistajatehdas ajautui vaikeuksiin. Eksoottisin Olympiavenemoottorin ostomaa oli silloinen Belgian Kongo, johon vietiin ainakin kaksi Olympiaa
Markkinat Myydään Ostetaan Veto 10 hp. 040-706 7451, Lohilahti. Sahat on v. Hyvät ja vahvat. Vaihdelaatikko H. Puh. Puh. Dextan alkuperäisiä lokasuoja lyhtyjä. sovitteet. 040-097 5871, Pirkanmaa. Puh. Puh. 170 €. Ei mädät. 050-338 5507, Kiuruvesi. Moottori + kulmavaihde H. Fahr M600 78v puimuri + Piso-silppuri 84v. 20-luvun alun Fordson traktorin valu/ messinki polttoaine sakkakuppi kraana. 500 €. Maamoottori Olympia 2-sylinterinen. Raju levikevanteet 13,6” x 36”, hyvät. Kotiin tuotu H. OTE maamoottori + toinen varaosina. Puh. H. 040-866 9806, Vaajakoski. 70 €/2 kpl. Puh. H. Toinen käyttöön ja toinen vaikka varaosasahaksi. H. Niittosilppureita 2 kpl. Myös epäkuntoiset. Käyttökuntoinen, puuosat uusittu. vuodelta 1950–1951. Wärtsilä Pomo sorminiittokone H. 040-001 2692, Viitasaari. 040-082 0749, Somero. Puh. Puh. Neljät etuja takarenkaille. 040-010 2318, Läyliäinen. Hyvä, kulkee omin voimin. Puutteellinen Olympia 5–6 hp, mäntä, kierokanki, Valmet 15:n koneen osia, Mörkö-Majorin koneen osia, Jawa-mopon koneita. Kunnossa. Koko erä kerralla. H. 040-583 5970, Nakkila. Korjauskelpoinen startti vm. Puh. 050-338 5507, Kiuruvesi. Skoda Oktavia vm. 041-445 9681, Kouvola. Homelite CSP 3314 moottorisahat 2 kpl. Fordson Super Majorin hyvät takalokasuojat. 040-583 5970, Nakkila. 600 €. 60-luvun 2-siipiset aurat H. Puh. 100 €, Kohlimia H. Nuffield 4/65 vm. tee se itse -miehelle. Mörkön pillit ja etulyhty. Puh. Magneettoja: traktoreihin, maamoottoreihin, moottoripyöriin ja veneisiin, myös harvinaiset kuten David Brown, Caterpillar apumoottoreihin, A-Fordiin, sammakkomallin Wicot , Volkkareihin ja Prefect moottoreihin, magneetot ovat täyskunnostettuja. noin 100 m 2 . 20 € kpl. H. 4500 € Puh. Volkkarin 50-luvun alun 6V kunnostetut startit ja 6V säätimiä. 040-017 9228. 2005. Majorin mittarinpyörittimen kulmavaihde. Puintikuntoinen Fahr M66 73v. Puh. 044-767 1506. H. 18 kpl /m 2 . 60 €. 040-770 5182. 040-595 0227, Nastola. 350 €. Ehjä peli. Saa olla laittamista. Puh. HarmaaFerkku vm. Buster 320 osia. Ollut Valmet 702 S nelivedossa. HV18 vanhan mallin aaltokuvio betonikattotiiliä yli 500 kpl. 20–80-luvun kunnostettuja startteja ja latureita traktoreihin ja autoihin. 1400 €. Ford 4000–5000 lokasuojan parkkilyhdyt. 1200 €. Teli metsävaunu patruunan kuormaimella H. 2-sylinterinen traktori. 70 €. Puh. -55. Myydään 12-voltin finkkarit. 3500 €. 050-037 1964, Lieksa. Käytettyä rypsiöljyä 10 litran muovigallonissa. Ferguson TEA20: startin bendi + ratas. Puh. Kunnostetut startit : Major, David Brown, Case ja Ford 4000–5000. Pyyntihinta 80 € / tarjous. Muita osia on. H. 50 € / tarj. Puh. 1948. 040-378 2517, Kiuruvesi. 050-309 1940, Joensuu. 050-533 6326, Siuro. 1,50 € / gallona. Puh. Puh. 1400 € Puintikuntoinen Fahr M600 75v Clipper + silppuri H. Puh. Fordson Major vm. 76 Osta ja myy kalustoa. Fordson-N ja Mörkön kaikenlaisia osia. Piikkiketjut. H. Puh. Perälevy leveys 250 cm. 68. Olympia-maamoottori, toinen varaosina. Ahjon puhallin H. -54. 050-413 1332, Kristiinankaupunki. Ford Thames Trader 1958 kippiauto (kone). 61, perämurikka, Ferguson siivapyöriä 35 ja 20. Jos liikut täällä päin, hae pois! En lähetä. Volvo Duetin peräja konepelti. 100 €. 050-374 4986, Iitti. Kyläsepän valmistama vinssi traktoriin H. 3100 €. Majorin etuk. Harmaan Ferkun puolitelat tai vastaavat
Brayn ohjaamoa koristivat banjoratti, pari hassua mittaria ja lämpöpatteri puhaltimineen. Urakan hiljennettyä jäi tämä Bray-pyöräkuormaaja montun laidalle. Matkalle ei ollut sen suurempia määritelmiä kuin seuraavat paikat: Varsinais-Suomi, Vaasa, Yli-Siuruan kansantasavalta ja Oulaisten romutori. He päättivät lähteä pikku retkelle – road tripille. Kilometrejä kertyi 2700 ja allekirjoittaneelle vähän vielä päälle. Vain matkan aloituspäivä oli määrätty. Mutta matka oli antoisa niin kuvaajalle kuin romustajallekin. 78. Lähipusikkoon oli unohtunut Fordson Major. Erikoista tässäkin kummajaisessa oli, että kaikki koripellit olivatkin lasikuitua. Aika kasvatti puut ympärille. Pohjolan Voiman vanha nelivetoinen QuickWay Truck Shovel ristikkopuominosturilla on edelleen melkoisen komea ilmestys. LÄNNEN VALLOITUS LÄNNEN VALLOITUS Alkumatkan antia. Liittoutuneiden ylijäämää Suomen kamaralla. RAUHASSA RUOSTUVAT Olipa kerran kaksi kaverusta. He pakkasivat auton ja ottivat suunnaksi länsirannikon. Aikaa käytettiin seitsemän päivää ja kuusi yötä. Muuten annettiin mennä omalla painollaan. Alkumatkan antoisuus oli niin voimakasta, että loppumatkasta ei enää jaksanut kaikkea edes katsoa ja kiertää
Kauniisti ruostuu niin Allis-Chalmers TL645 kuin myös pikkuruinen Michigankin. Tämä kone on kuitenkin Detroit Dieselillä varustettu kiviauto suomalaisessa pajukossa. Naisille löytyi liinavaateosastoa ja miehille traktoreita ja perämoottoreita. Mielenkiintoista varsinaissuomalaista teollisuusmiljöötä. Eräs kohteemme oli Nostalgiamuseo Marttilassa. Ei iso koko sano etteikö voisi leikkiä piilosta. Tämä Kasipari koettaa olla huomaamaton, mutta turhaan. Ja Eukleides oli joku ikivanha matemaatikko. Keltaisten koneiden vallakumous ei ole ohi. 79. Euclid on eurooppalaisen avaruusjärjestön suunnittelema avaruusalus. Rengaspuoli-Petterin varikkokäynti venähti. Nähtävää oli koko perheelle silitysrautakokoelmasta pajatyökaluihin ja hevosreestä vanhan kaupan tavaroihin. Unexitko romutarhasta vai korkeammasta Transitista
RAUHASSA RUOSTUVAT 80. Kolmikerroksisen näyttelyn lisäksi pääsimme puolituttavan johdatuksella kurkkimaan varastojen uumeniin. Ajatonta aikaa, kun Zetorikin viimeisen kerran huokaa. Torni-Volvo teki tuttavuutta pyöräkoneen kanssa suuren kuljetusyrityksen pihamaan perällä. Koskenkorvalla on sillatkin väärinpäin. Samalle pihalle oli eksynyt niin vanha Weserhutte kuin pienen pieni pillarikin. Jossain kaukana Etelä-Pohjanmaalla maisemaa komisti rivi paalutus– ja laahakauhakoneita. Vaasan seudulla vietettiin meren syleilevän yön lisäksi koneromanttista aikaa Vaasan automuseon uumenissa
81. Ylihärmän rata oli 12,5 kilometriä pitkä sivurataosuus, joka haarautui Pohjanmaan radasta. Viimeisimpien uutisten mukaan tämäkin tiilipiippu ja punatiilirakennus on saanut lopullisen purkutuomion paikallisista vastusteluista huolimatta. Yli-Siuruan kansantasavalta oli pohjoisin käännekohta reissuseurueelle. Taiteilija Tykylevitsin PuuhaPete oli koneharrastajallekin mielenkiintoista katsottavaa. Kasasta oli tunnistettavissa RönttäMersun maski ja muutama mopo. Rata avautui liikenteelle vuonna 1931. Mukava ja antoisa rupatteluhetki sinisien ajatusten ja oivaltavien taideteosten äärellä sai mielen hykertelemään pitkäksi aikaa. Haukiputaalla meren rannalla uinuu vielä hetken vanha puuhiomon ja sahan voimala tai lähinnä sen rippeet. 50-luvulla radalla kulki myös henkilöliikennettä mutta vain muutaman vuoden. Kovasta työhistoriasta kertovat vielä metsässä hiljaa uinuva torni ja sen hissikoneistot. Kahvihetken tarjosi etelän matkalaisille videotaiteilija Kari Tykkyläinen kotonaan. 1980-luvulla sulki tämä kaivoskuilu ovensa ja betonilaatta valettiin sen tukkeeksi. Pikkuhiljaa rapistuva silta keskellä Pohjanmaan lakeuksia on suuri ja yksinäinen maamerkki Suomen rautatiehistoriassa. Sen jälkeen rata purettiin Kosolanluoman ylittävää siltaa lukuun ottamatta. Viimeinen tavarajuna kulki joulukuussa 1990. Satunnainen pysähdys toi eteen epämääräisen rojukasan. Iijoen muistomerkki jälkipolville, Marion 7400:n jättimäinen laahakauha
Tänä vuonna on valmistunut Fordson Dexta. Tutustumme valmistajan vaiheisiin ensi numerossa. 82 Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 7/2016 ILMESTYY 26.10.2017 TUORE DEXTA Entinen Zetor-huoltaja Heikki Tenkanen on eläkepäivinään ryhtynyt keräämään ja entisöimään nuoruudesta tuttuja traktoreita. Kävimme ihmettelemässä Oton kokoelman erikoisuuksia ja vaihtamassa kesän kuulumiset.. Tapaamme traktorin ja miehen sen takana. Otto Ruohola on innokas paikallisja venemoottoriharrastaja. OTON VIERAANA LANZIN TARINA Saksassa Lanz lukeutuu haluttavimpien veteraanikoneiden sarjaan, eikä ihme, sillä merkin juuret ovat syvällä maan maatalouden historiassa
Amerikan Rauta kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Miten Se Toimii tekee faktasta hauskaa aivan jokaiselle, joka on kiinnostunut pysymään ajan tasalla viimeisimmän teknologian ja planeettamme upeiden ihmeiden saralla. Viipale mediat A A UA Z 469 B Huip pun ope us 100 km/ h Teho 72 hv Sylin terit L-4 Moo ttor in tilav uus 244 5 cm 3 Pain o 1730 kg Toy ota Cel ica Sup ra A A Huip puno peus 210 km/ h Teho 140 hv Sylin terit L-6 Moo ttori n tilav uus 2759 cm 3 Pain o 1300 kg A A Cad illac Alla nté Huipp unop eus 225 km/h Teho 300 hv Sylint erit V-8 Moot torin tilavu us 4565 cm 3 Paino 1690 kg A A BMW M1 Huippu nopeus 262 km/h Teho 277 hv Sylinte rit L-6 Mootto rin tilavuu s 3453 cm 3 Paino 1300 kg Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Uutuuslehti!. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.. syyskuuta 2017 Valikoimassa aikaisemmin ilmestyneitä numeroita, kirjoja, pelikortteja, lippalakkeja ja tarroja ym. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.. määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Puhelimitse: puh. Avataan 1. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Vastaukset esitetään mielenkiintoisten ja mukaansatempaavien artikkelien muodossa. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Vanhat Koneet kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. Se vastaa kysymyksiin, joita ei ole tullut aiemmin edes ajatelleeksi! Miten Se Toimii kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Miten Se Toimii määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.mitensetoimii.. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Koneurakointi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. Miten Se Toimii Lehti, joka ruokkii aivoja! Miten Se Toimii tekee tieteistä hauskaa vastaamalla eri alojen kysymyksiin – avaruudesta, ympäristöstä, teknologiasta, liikenteestä ja historiasta. Tuning.. Raskas Kalusto kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. Klassikot kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Tuning.. on lehti tuningharrastajille. KLIKKAA OSTOKSILLE OSOITTEESSA SUPERMARKET.FI Viipalemediat Oy:n verkkokauppa SUPERMARKET .. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa
Kysy lisää! • Jouni Kämäräinen 0400 651 502 • Hannu Ryhänen 0400 173 787 www.oxsa.fi BA RK AS B1 00 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 6/2017 • Hinta 8,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 56 6 / 2 1 7 • A lli s-C h a lm e rs B TL -1 4 D • B a rk a s B 1 • Fe rg u so n TE A 2 • Fi a t 4 4 1 R • V o lv o B 1 4 / 4 2 15 sivua loppukesän tapahtumia MAAKUNTAKIERROS Tarinaa kuorma-autoilijan 60-vuotisen uran varrelta PAAVO VAINIKKA Bussista sairasautoksi ja takaisin siviiliin SODANKÄYNYT VOLVO 74 50 00 -1 70 6 • PA L VK O 20 17 -4 3 6 41 48 87 45 00 03 17 00 6 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D. WWW.KIERTOKANKI.COM Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi Verkkokaupastamme saat osat uudempiin ja vanhempiin Fiat traktoreihin! Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! RB-TAKAKAUHASARJA Hiekka-, lumi-, ja yleistakakauha turvalliseen ja helppoon lastaukseen