WWW.KIERTOKANKI.COM Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi KONEMIEHEN VERKKOKAUPPA Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! TILAA KÄTEVÄSTI VERKKOKAUPASTAMME • Maatalouskoneiden varaosat ja tarvikkeet • Luotettavaa verkkokauppaa jo yli 10 vuotta • Nopea toimitus vaikka kotiovelle asti Tilaa maatalouskoneiden varaosat ja tarvikkeet syyskynnöille kätevästi netistä! • Maatalouskoneiden varaosat ja tarvikkeet • Luotettavaa verkkokauppaa jo yli 10 vuotta • Nopea toimitus vaikka kotiovelle asti Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 6/2018 • Hinta 8,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT PELTOTÖISSÄ Perunannostoa Fergusonilla ja veteraanien kyntökisat PERINNETAPAHTUMAT Loppukesän kokoontumisia ja konenäyttelyitä TAKAVETOINEN Markku Anttilan Fiat 55-90 vuodelta 1985 6 41 48 87 45 00 03 18 00 6 745000-1806 PA L VK O 20 18 -4 4 Viipale mediat 64 6 / 2 1 8 • Fe r g u so n TE F-2 & D -H E -2 • Fia t 5 5 -9 • Fo rd AA -a u to tra kt o ri • S ca nia n V 8 -b u ss it • Vo lv o F8 8 Fin ne x p re ss
Volvo-uutuuskirja! Tilaa kirja osoitteesta: www.supermarket.. Uutuuskirja pureutuu tähän legendaariseen raskaan liikenteen ilmiöön, ja käsittelee kiinnostavalla tavalla Volvo-kuorma-autojen vuonna 1928 alkanutta historiaa nykypäivään saakka. Kirjassa esitellään yli 30 persoonallista suomalaista yksityisihmisten omistamaa autotallia mitä uskomattomimpine puitteineen ja esineistöineen. Tervetuloa matkalle maamme omaperäisimpiin autotalleihin! Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi 37 90 220 sivua!. Runsaasti kuvitetun sisällön pääpaino on suomalaisessa kalustossa ja käyttäjäkunnassa sekä Volvo-kuorma-autojen kiinnostavassa kehityshistoriassa. Rasvanäppien olohuoneet – unelmien autotallit Upea kirja kotimaan miesluolista! Autotallit ovat monesti paljon enemmän kuin autojen säilytyspaikkoja. Ne ovat paikkoja, joissa rasvanäpit pääsevät toteuttamaan unelmiaan – visioita, jotka poikkeavat melkoisesti perinteisestä kodinsisustuksesta. 228 sivua! 37 90 Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi Syksyn uutuuskirja! Tilaa itsellesi tai lahjaksi osoitteesta: www.supermarket.. Volvo – kuorma-autoja vuodesta 1928 Upea teos kaikille kuorma-autoista kiinnostuneille! Volvo on kuorma-automerkkinä maailman suosituimpia
Traktorin vetämän kärryn kyytiin on päässyt monessa paikassa, ja myös veteraani-ikäisen bussin istuimilla on saattanut matkata pysäköintialueelta tapahtumakentälle. Näytillä oleva kalusto ja niitä esittelevät ihmiset ovat oma lukunsa. Omasta lapsuudesta tutun koneen tai auton pelkkä näkeminen ilahduttaa, ja joskus joku ystävällinen omistaja saattaa tarjota mahdollisuutta istahtaa laitteen kyytiin tunnelmoimaan. Elämä on osaltaan muistojen keräämistä. Mukavuudesta tinkiminen on usein reitti voimakkaampiin kokemuksiin. Kannattaa siis vinkata toimituksen suuntaan, jos omalla kylällä järjestetään alan tapahtuma. Älypuhelimen räpläilystä ei muistoja kerry, eikä komeakaan maisema tunnu juuri miltään, kun sitä halkoo ilmastoidussa autossa musiikkia kuunnellen. Kuluneen kesän tapahtumissa on päässyt nauttimaan elämästä kaikilla aisteilla. Vanhat laitteet tarjoavat monelle myös pienen aikamatkan vuosikymmenien takaisiin tunnelmiin. Eikä aina tarvitse edes nähdä tuttua härveliä, sillä yhtä lailla tietty tuoksu tai ääni voi hetkessä järjestää päänsisäiset sähkökytkennät tismalleen samaan asentoon kuin silloin ennen. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi 6/2018 3 Pääkirjoitus Pääkirjoitus. Onneksi nykyaikanakin löytyy kosolti tilaisuuksia nähdä ja kokea menneen ajan meininkiä. Yritämme toimituksessa joka kesä löytää sellaisia kekkereitä, joissa emme ole aiemmin vieraillut. Jo pelkkä nuoruudesta tutun koneen näkeminen voi piirtää mieleen tarkkoja kuvia aikoja sitten eletyistä hetkistä. Tarinoita kuunnellessa ja koneita ihaillessa päivä kuluu kuin siivillä. Tapahtumakausi alkaa tämän vuoden osalta lähestyä loppuaan, mutta pitkän pimeän vuodenajan jälkeen alkaa taas tapahtua. Tästä näkövinkkelistä käsin asiat olivat ennen paremmalla tolalla kuin nykyisin, sillä muistoja kerätessä tärkein työkalu ei ole mieli vaan aistit. Joissakin kävijälle on tarjottu mahdollisuuksia tehdä itse pieniä esineitä tai suorittaa joitakin työvaiheita omin käsin. Tuoksut on suodatettu pois ja äänet vaimennettu kuulumattomiin. Monessa suhteessa kehitys on kulkenut sellaiseen suuntaan, jossa ihmisen ja ympäristön väliin on koottu paljon eristäviä kerroksia. Lisäämme tiedon tapahtumakalenteriimme, ja voi myös olla, että joku toimituksen kynätai kameraihmisistä poikkeaa vierailulle. Mieleen palaa lapsuusaikana eletty tuokio yhtä kirkkaana kuin tämäkin hetki. Näin saamme tilaisuuden tutustua uusiin ihmisiin ja nähdä erilaista kalustoa. Ei ole lainkaan yhdentekevää, miltä mikäkin asia tuntuu, näyttää ja tuoksuu. AIKAMATKOJA JA ELÄMYKSIÄ V anhojen koneiden kanssa askartelu ylläpitää ja kehittää kädentaitoja ja kasvattaa siinä samalla tekijäihmisen tietomäärää
KONEET 18 Ford AA-autotraktori Asko Hirvensalon autotraktori ei ole pelkkä vetovehje, sillä siihen on tehty hieno aurakiinnitys nostomekanismeineen. 24 Fiat 55-90 Tapasimme 90-sarjan pienimmän Fiatin Markku Anttilan luona polttopuusouvissa. 62 Vallåkra träffen, Helsingborgin kunta, Ruotsi Volvoihin keskittyvässä erikoisessa kylätapahtumassa oli esillä monenlaisia hyötyajoneuvoja. Homma hoidettiin rautaisella otteella, olihan vetovastuussa pitkän linjan harrastajia. Tutustumme kahteen näistä tapauksista. TAPAHTUMAT 50 Katteluksen perinnepäivät, Alavus Katteluksen kylässä järjestettiin perinnepäivät toista kertaa. 4 Tässä numerossa. 58 Vanhan ajan päivät, Loviisa Jokelan kotiseutumuseolla oli muun erikoisen lisäksi nähtävillä paikallistakin koneenrakennushistoriaa. 32 Volvo F88 Finnexpress Juha Hamppi kunnosti vanhasta maansiirtoautosta oman nuoruuden ajohommiin liittyvän rahtiauton. ARTIKKELIT 38 Alhojen eriskummalliset koneet Pekka Alhon pihasta ei juuri muokkaamatonta konetta löytynyt. 12 18 24 32 KANNESSA 12 Scania BR145 Scanian V8-moottorilla varustetut linja-autot jäivät 70-luvun ilmiöksi. 54 Villilän nostalgiapäivät, Nakkila Satakunnan mobilistien uusi perinnetapahtuma keräsi Villilän kartanon maille niin koneita, käsityöläisiä kuin elokuvarekvisiittaa. Toisessa on korina Lahti 10 ja toisessa Delta 400. Pekan poika Tauno esittelee isävainajan kootut teokset. 30 Ferguson TEF-20 ja D-HE-20 Tuokiokuva perunannostosta Alpo Malisen pihamaalta
Olli J. 76 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia vivuista. Ojanen seuloo 50–70-lukujen vetoleikkuupuimurit. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Mari Immonen, Aulis Lassila, Kimmo Janhunen, Jan-Erik Laine, Lea Lahti, Harri Onnila, Olli J. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 66 6/2018 58. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 42 Fiat-historiaa osa 2 Fiatin tarinan jälkimmäinen näytös 60-luvun kultanauhoista 90-luvun suureen fuusioon. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. TILAAJAPALVELU Puh. 66 Hinattavat puimurit Aros kulki perässä ja JF rinnalla, mutta lopulta itsekulkeva ajoi ohi. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Ojanen, Aimo Tenni, Tapio Mäntyniemi, Kari Ruusunen, Pekka Stellberg, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila, Tero Björklund, Thomas Backman POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 50 64 38 Pekka ja Tauno Alhon koneisiin ei ole suotta haettu osia kaupasta. (06) 2810 170, fax (06) 2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Uutta, vanhaa ja erikoista vanhojen koneiden maailmasta. Mukana Fiatin Suomi-vaiheet. 48 Nainen rautatiellä Topparoikkaan naiset kelpasivat jo ammoin, mutta ensimmäinen naisveturinkuljettaja Suomeen saatiin vasta 2000-luvulla. 64 Seppiä ja mestareita Arto Juva hankki höyrylaiva Vännin parikymppisenä. Siitä asti mies ja laiva ovat olleet erottamattomat. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 72 Markkinat Vanhan raudan kauppapaikka
Zetor-marssi ajettiin 31.7.–5.8. Mukana oli pääosin Aja K-mallin SuomiZetoreita. Ylläksen huipun korkeus 719 metriä on Raahen seudun zetoristien puheenjohtajan Matti Laurilan mukaan nyt traktoriryhmäajon uusi Suomen korkeusennätys. Ne eivät ole jääneet yleisöltä huomaamatta. Siellä zetoristit ovat tosin käyneet jo kerran aiemminkin. Osallistujia oli noin 30 henkeä. 50-luvun traktorit kestivät mittavan matkan ja pitkät päiväpyrähdykset. Marssille osallistui 19 Zetoria ja kolme huoltoautoa. Ennätyspitkän matkan taittanut letka kävi myös ennätyskorkealla. Zetor-marssi Ylläkselle Raahen seudun zetoristit kävivät valloittamassa tunturin. T änä kesänä vanhat Zetorit soittivat omat kummat sinfoniansa taian ja loitsun maassa. Raahen seudun zetoristien puheenjohtaja ja perustajajäsen Matti Laurila ajaa K-mallinsa Yllästunturin huipulle. Tiinan ja Kiian ajokki on tuotu Suomeen Ruotsista. Laurila on erityisen mielissään tavallisten vastaantulijoiden reaktioista. Matkalla yhdestä Zetorista hajosivat tuulettimen siivet, mutta huolto pelasi ja jokainen traktori palasi omin avuin kotiinsa. Tälläkin kertaa traktorimarssi pääsi monen paikallislehden ja internetjulkaisun lisäksi valtakunnan uutisiin niin lehtiin, televisioon kuin radioon. ”Yhtään nyrkkiä tai keskisormea ei koko matkalla näkynyt. Useat matkanvarren ihmiset ja yhteisöt ovat olleet yhteistyökumppaneina ja tarjonneet zetoristeille tukeaan. Peukkuja sen sijaan nousi”, Laurila kertoo. Kuva: Markku Repo 6 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Raahen seudun zetoristit nimittäin toteuttivat heinä–elokuun vaihteessa kuusi vuorokautta kestäneen Zetor-marssin Raahesta Kolariin Yllästunturin laelle ja Rovanieman kautta takaisin Raaheen. Matkallaan zetoristit vierailivat perinnepäivien ja kylänraittien lisäksi kaupunkimaisemissa. Ylläs-marssin suurimpia sankareita lienevät sittenkin Zetorit. Laurila sanoo, että samalla zetoristit rikkoivat myös pisimmän tämänkokoisella ryhmällä tehdyn Suomen matkaennätyksen: pisimmän matkan ajaneille kertyi reissulta noin 1120 kilometriä. Lordin aukio Rovaniemellä oli yksi marssin pysähdyspaikoista. Raahen seudun zetoristit ovat tehneet pitkiä ja mielikuvituksekkaita reissuja ennenkin. Pari poikkeusta mahtui mukaan. Letkan pituus tiellä oli noin kolme kilometriä. ”Vahvaa tekniikkaa”, Laurila hämmästelee. Toinen naapurimaasta saapunut yksilö oli Norjasta kotoisin oleva punainen 25 A, jonka Tauno Rouhiainen on pelastanut Karigasniemeltä pellon laidasta ja laittanut hienoon kuntoon. Letkan vanhin Zetor, keltainen 25 vuodelta 1952 oli lehtemme lukijoillekin Valmetharrastuksesta tuttujen Tiina Mäenpään ja hänen tyttärensä Kiia Möttösen kulkupeli. Kolmena reissupäivänä zetoristit ajoivat noin 10 tuntia päivässä
Lisätietoja saa internetistä osoitteesta www.museovirasto.fi/fi/avustukset/kulkuvalineet tai puhelimitse virka-aikaan numerosta 0295 33 6273. Konservoinnilla tarkoitetaan kohteen tai sen osan käsittelemistä siten, että sen säilyminen turvataan. Avustukset myönnetään restaurointiin (entisöinti, entistäminen), jolla tarkoitetaan kohteen tai sen osan kulttuurihistoriallisen arvon (esimerkiksi alkuperäisyys tai historiallinen kerroksisuus) säilyttävää korjaamista. Restaurointiavustusten haku alkaa lokakuussa Vuoden 2019 kulkuvälineiden restaurointiavustusten hakuaika on 1.10.–2.11.2018. Restaurointi perustuu aina kohteesta hankittuun dokumentoituun tietoon ja/tai historiallisiin lähteisiin. Jalalla potkimalla Risto kuitenkin löysi sopivan välityksen ja marssitti Zetorinsa tunturin laelle.. Muut kuin kohteen historiaan kuuluvat materiaalit, menetelmät ja tekniikat voivat vain poikkeustapauksessa olla osa restaurointia, mikäli niiden suunnittelussa ja toteutuksessa otetaan huomioon säilytettävän kohteen kulttuurihistorialliset arvot ja ne ovat kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisia. Kohteen tai sen osan konservointiin tai rekonstruointiin myönnetään avustusta vain poikkeustapauksissa. Rekonstruointi on uuden rakentamista hävinneestä kohteesta tai sen osasta säilyneiden jäänteiden tai asiakirjalähteiden perusteella. Avustus voidaan myöntää vain sellaisille kulkuvälineille, jotka on rekisteröity Suomeen tai joiden kotipaikka on Suomessa. Etusijalle asetetaan Suomessa rakennetut vähintään 50 vuotta vanhat kulkuvälineet. Poikkeustapauksissa avustusta voidaan myöntää kulkuvälineiden käytön edellyttämän liikenneverkon kunnostukseen tai hoitoon, ei kuitenkaan kohteisiin, jotka omistaa julkisyhteisö tai joiden ylläpito kuuluu julkisyhteisöjen vastuulle. 6/2018 7 Muhoslaisen Risto Uutisen Zetkasta katkesi vaihdekeppi kesken Ylläkselle kapuamisen. Viime haussa avustusta sai muun muassa Jokioisten Museorautatieyhdistys kapearaiteisen radan kunnostukseen. Valtion myöntämien restaurointiavustusten tavoitteena on varmistaa, että maassamme säilyy edustava otos maa-, ilma-, raideja vesiliikenteen kansallisesti arvokkaiksi luokiteltavia kulkuvälineitä käyttökuntoisena. Hakija voi olla yksityishenkilö tai oikeustoimikelpoinen yhteisö, ei kuitenkaan julkisyhteisö (valtio, kunta, seurakunta) eikä museo. Ulkomailla rakennetulle kulkuvälineelle voidaan myöntää avustusta, jos se on ollut Suomessa käytössä vähintään 50 vuoden ajan. Avustusta voi hakea vain kohteen omistaja. Lisäksi avustusta voidaan poikkeustapauksissa myöntää myös perinteisen telakan tai veistämön toiminnan kannalta merkittäviksi arvioitujen vanhojen laitteiden kunnostukseen
Käsittelyn tarpeen myötä olki ei enää ollut järin halpaa polttoainetta. Tapahtumakalenteri Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi SYYSKUU 22.9. Testien yhteenvedossa todettiin, että traktorit kelpaavat kaikkiin maataloustöihin paitsi viljan leikkuupuintiin tulipalovaaran vuoksi. Häällä Harkovassa Toisen maailmansodan alla Neuvostoliitossa alettiin tehdä puukaasutinversioita tutuista traktorimalleista. Tämä ratkaisu kärsi kuitenkin ongelmista. Pienempi G-19 puolestaan annettiin harkovalaisten käyttöön. Olki silputtiin ja puristettiin briketeiksi noin 800 asteessa. Apuun tuli moskovalainen traktoritutkimusinstituutti NATI, joka oli kehittänyt kaksi polttopuilla toimivaa puukaasumoottoria. HTZT2G saatiin koetukselle puintiaikaan samana vuonna, ja molempia traktoreita käytettiin kahdella sovhoosilla Ukrainassa. Tampere–Nokia Vetkun loska-ajo OIKAISU Viime numeron Fiat OM AD 5 -jutussa sivulla 29 väitettiin, että Saurer olisi itävaltalainen yhtiö. HTZ-T2Gtraktoreita sen sijaan tehtiin Harkovassa noin 16 000. Stalinetsin puukaasuversiota testattiin metsäajoissa jo vuoden 1938 keväällä. Somero Traktorikynnön SM-kisat, Turuntie 1454, 31520 Pitkäjärvi LOKAKUU 13.10. Kuuluisin oli Harkovan traktoritehtaan telatraktori. Maalahti Veteraanitraktorien syyskyntöpäivä 28.–29.9. 8 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Saurer on todellisuudessa sveitsiläinen yhtiö. Nestemäistä polttoainetta tarvittaisiin pian rintamalla. Kun Raskaan teollisuuden kansankomissariaatin käsky traktoreiden muuttamisesta puukaasulle oli käynyt, Harkovassa ryhdyttiin suunnittelemaan oma puukaasutinta, jonka polttoaineena käytettäisiin olkea. Niillä oli eniten käyttöä metsätalouden parissa Neuvostoliiton pohjoisosissa. Se asennettiin Harkovassa vuotta aiemmin tuotantoon tulleeseen SHTZ-NATItelatraktoriin, ja niin syntyi HTZ-T2G. M ainittavia puukaasutinkokeiluja oli Neuvostoliitossa tehty jo 20-luvulla. Myös brikettien tuhka aiheutti ongelmia ja huononsi kaasunmuodostusprosessia. Petrolitraktorin tehoksi ilmoitettiin 52 hevosvoimaa ja puukaasuversion 45 hevosvoimaa. Valtiotason määräyksestä puukaasuttimia alettiin suunnitella laajamittaiseen traktorikäyttöön vuonna 1936. Inkeroinen Kymen Automobiilikerhon avoimet ovet 22.9. Halvalla polttoaineella toimivien maaja metsätalouskoneiden tarve oli naapurimaassa kaiketi muutoinkin suuri, mutta sotaan valmistautuminen vaikutti asiaan epäilemättä eniten. HTZ-T2G:hen suunniteltiin kipinänsammutin, ylimääräinen suoja ja tulitikkuja turvallisempi sähkösytytys, ja näiden parannusten jälkeen traktori hyväksyttiin myös puintitöihin. Ylöjärvi October Swap Meet, Teivon ravikeskus 13.–14.10. Hujauksessa palavaa olkea ei sellaisenaan voinut panna polttoainesäiliöön, vaan siitä piti tehdä brikettejä. Pahoittelemme virhettä. Voimanlähdettä lukuun ottamatta se oli siis täysin samanlainen kuin petrolikäyttöinen SHTZ-NATI. Pälkäne Vanhan Savotan Vanhan ajan puintipäivä, Rautajärvi 22.9. Stalinetsin puukaasuversiota SG-65:ttä valmistettiin 7365 kappaletta. Isompi G-25 istutettiin Stalinets65-telatraktoriin. Merkittävin neuvostoliittolainen tehdastekoinen puukaasutintraktori oli Ukrainassa Harkovan traktoritehtaalla vuosina 1938–41 valmistettu HTZ-T2G
6/2018 9. Talonpoikaisia tekoja palkittiin Elävän maaseutukultuurin hyväksi toimiva Talonpoikaissäätiö täytti tänä vuonna 80 vuotta. Tupalan talomuseosta talonpoikaispalkinnon pokannut Hemmo Honkala ja hänen David Browninsa tavattiin Vanhojen Koneiden numerossa 5/2016. Hänelle myönnettiin palkinto monikymmenvuotisesta työstä Asikkalan Myllykselässä sijaitsevassa Tupalan talomuseossa. Hemmo Honkala on museoinut tilan päärakennuksen ja vaalinut umpipihan muodostavan tilan muuta rakennuskantaa sekä alkuperäistä esineistöä. Tupalan talomuseota voidaankin pitää perinteisen talonpoikaiskulttuurin todellisena helmenä.” Muut palkinnon saajat olivat perinnerakentajat Reijo ja Tuula Karhinen, Pylsyn sukutilan isäntäpari Eero ja Katariina Pylsy, kansatieteilijä Sirkka-Liisa Ranta ja paikallisten perinnekasvien vaalimisessa kunnostautunut Yläneen kotiseutuyhdistys. Palkinnot jaettiin maatalousmuseo Sarassa Loimaalla 24.8. Perusteluissa todettiin seuraavaa: ”Tupalan talomuseo on ainutlaatuinen talonpoikaiskulttuuria henkivä museokokonaisuus. Erityisesti perinnerakentamisen ylläpitämisestä tunnettu säätiö jakoi juhlavuoden kunniaksi Talonpoikainen teko -kunniapalkintoja talonpoikaiskulttuurin kannalta merkittävän teon tai elämäntyön tehneille henkilöille ja yhteisöille. Tila on ollut samalla suvulla 1500-luvulta alkaen. Yksi kunniapalkinnoista meni Vanhoista Koneista tutulle David Brown -miehelle Hemmo Honkalalle
Vuolenkosken kylällä Iitissä 12 minuutin koitokseen osallistui 12 kyntäjää. K yntö-Cooper-tapahtumaidea syntyi Seppo Lehtisen ensimmäisen oman kyntömuiston innoittamana. Kyntöjäljen laatua ei kuitenkaan arvioitu, vaan leikkimielisen kisailun tavoitteena oli kyntää mahdollisimman suuri ala 12 minuutin aikana. Pysykäähän kuulolla, mitä tuleman pitää. Kylähullu on kahden vuoden välein valittava valtakunnallinen huomionosoitus. Sylissä istunut nuorempi Seppo muistaa, kuinka mies ajoi traktoria hyväntuulisena vihellellen ja laulellen, vaikka savinen, kova ja liukas pelto oli vaikea kyntää. Auroja sai kokeilla ja säätää etukäteen sitä varten varatulla aluella sivummalla. Tusinan verran veteraanitraktoreita saapui Vuolenkoskelle koulua vastapäätä sijaitsevan pellon laitaan elokuisena arki-iltana ” Antti Finskas antoi jälleen peltonsa kylätapahtuman käyttöön”, Lehtinen kiittelee. ”Iso peukku Finskaksen Antille pellon lainasta sekä kaikille mukana olleille.” Seppo Lehtinen valittiin 80 ehdotuksen joukosta vuonna 2009 Suomen kymmenenneksi viralliseksi kylähulluksi. Jaakko ja Seppo peukuttavat täysillä Vuolenkosken kylän yhteishengelle. KYNTÖ-COOPER Cooperin testi veteraanitraktoreilla kaksisiipisten aurojen kera – kummalliselta kuulostava tapahtuma. Niin kiirettä ei kuitenkaan ollut, etteikö olisi ehtinyt tervehtiä vastaan tulevaa kyntäjää. Vanhojen koneiden kyntönopeus yllätti, ja useimmilla saroilla kynnettävä sänkipelto loppui kesken jo ennen 12 minuutin määräaikaa. Nyt sama traktori ja samat miehet olivat taas, yli 40 vuotta myöhemmin, yhdessä kynnöspellon laidalla. Veteraanit pistivät parastaan aurat pellossa. Konevanhusten papatus ja savu täytti ilman. Katsojien kesken käytiin vilkasta keskustelua siitä, miten tapahtumaa kehitettäisiin jatkossa. Kymmenittäin ideoita sinkoili ilmoille. virallisen kylähullun arvonimeä. Yleisö seurasi tapahtumaa hymyssä suin omista kyntökokemuksistaan jutellen. 10 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Muutama traktorivanhus pääsi työn touhussa hieman kuumenemaan, ja kuljettaja joutui hetken jäähdyttelemään konettaan. Osallistujat oli jaettu kahtia, ja yksi puolisko lähti kisaan vastakkaisesta suunnasta kuin toinen. Kuinka ollakaan, juuri kyseinen traktori päätyi aikojen saatossa Lehtiselle ja sitä kautta Saloselle. Osallistujat eivät kuitenkaan häkeltyneet tilanteesta, vaan pitivät koneet liikkeellä ratatuomareiden lipunheilautukseen saakka. Nuori mies Seppo Salonen tuli Lehtisen naapuriin kummisedälleen kyntöhommiin kolmeviitosella Massikalla ja nappasi kyytiin tahtoneen pienen pojan polvelleen. Lähtölipun heilahdettua homma alkoi hoitua vauhdilla. Valinta kohdistuu kyläaktiiviin, joka ennakkoluulottomana ja luovana tyyppinä laittaa itsensä peliin oman kylänsä hyväksi. Pähkähullun idean isä Seppo Lehtinen ei suotta kanna valtakunnan 10. Pelto oli jaettu sarkoihin tekemällä aloitusvakoja valmiiksi. Muistijälki työstään nauttivasta nuoresta miehestä tallentui pienen pojan mieleen
Hannu Palmu saapui tapahtumaan kiiltävien aurojen kanssa. Juha Lääveri kyntää vauhdikkaasti Perkinsin koneella varustetulla vuosimallin 1953 Nuffieldillaan. Lehtinen kutsui kaimansa Seppo Salosen Massikallaan mukaan tapahtumaan. 6/2018 11. ”Putsasin auroja vähän nokkospuskassa, kun Tarja-vaimo ei antanut kyntää pihanurmikkoa”, naurahtaa Hannu. Miehet ovat olleet yhdessä kyntöhommissa samalla kolmeviitosella vajaat 50 vuotta sitten. ”Enää en kyllä huoli polvelle istumaan, saat kyntää omallasi”, Salonen komentaa nauraen
12
Suurella ja vääntävällä moottorilla varustetulla bussialustalla haluttiin saada jalansijaa etenkin turistija pikavuoropuolelta. 13. V8-moottorinen bussi ei jäänyt kuitenkaan elämään vuosikymmeniksi kuten vastaavalla moottorityypillä varustetut Scanian kuorma-autot. Lavia VINKKELITUUPPARI SCANIAN V8-LINJA-AUTOT Scania räväytti vuonna 1971 tuomalla markkinoille V8-moottorilla varustetun linja-auton
Lahtelainen V8 Lavian bussimuseolta löytyy laaja valikoima Scania BR145 -busseja. Etenkin kaukoliikenneautojen osalta täysin valmiiden linja-autojen myynti ei ollut erityisen tuottavaa. Tämän mallin jälkeenkin esiteltiin erilaisia suosittuja taajamabusseja, jotka pitivät yllä Scania-Vabiksen mainetta erityisesti paikallisbussivalmistajana. Tuolloin tuskin kukaan linja-autoalalla toimiva olisi osannut kuvitellakaan, että Scania suunnitteli kehitteillä olevan 14-litraisen V8-moottorin asentamista linja-autoon. Tuon yhteistyön hedelmänä esiteltiin vuonna 1953 Scania-Vabis C50 Metropol -kaupunkibussi. Maksimiteho ei ollutkaan tärkein asia suuren moottorin bussikäytössä. Kun V8-moottorilla varustetut CR145ja BR145Scania-bussit esiteltiin vuonna 1971, olivat muut Scanian busseissa käyttämät moottorit 7,8 ja 11-litraisia rivikuutosia. Scania-Vabiksen bussitehtaalla Katrineholmissa ajateltiin kokonaisuutta. Niitä kehitettiin muun muassa yhdysvaltalaisen Mackin kanssa. Scania-Vabiksen bussituotanto painottui vuosikymmenet erityisesti kaupunkija paikallisbusseihin. Juuri kuorma-autopuolelle kehitettiin 60-luvulla kasvavien kokonaismassojen vuoksi tuolloin huomattavan suurella, 14,2 litran iskutilavuudella varustettu ahdettu Teksti ja kuvat: Iikka Kekko V8-moottori. Tässä 80-paikkaisessa katurissa oli monia ominaisuuksia, joita ei busseissa tuolloin juuri ollut käytössä. R uotsalainen Scania-Vabis, vuodesta 1968 alkaen pelkkänä Scaniana tunnettu hyötyajoneuvovalmistaja, on tehnyt linja-autoja ja niiden alustoja vuodesta 1911 alkaen. Alustoja toimitettiin myös kaukoliikenneautoihin, mutta ne eivät olleet valmistajalle yhtä tärkeitä kuin itse rakennetut linja-autot. Vääntöä ja laaja tehoalue Kuorma-autot ovat olleet aina Scanian tuotantomäärissä hallitsevassa roolissa: Niitä on valmistettu moninkertainen määrä busseihin verrattuna. Vuonna 1969 esitelty 350-hevosvoimainen V8 merkitsi melkoista hyppyä siihenastisista 260 hevosvoiman tasolla olleista maksimitehoista. Pienemmällä niistä päästiin turboahdettuna parinsadan hevosvoiman tuntumaan ja suuremmalla 260 hevosvoiman tasolle. Kunnianhimoinen ajatus luksusluokan turistija pikavuorobussin suunnittelusta alkoi jo 60-luvun puolella. Mieluummin haluttiin rakentaa valmis linja-auto alusta loppuun, jolloin voitiin varmistua tuotteen toimivuudesta ja ominaisuuksien säilymisestä korin valmistuksen jälkeenkin. 14 SCANIA BR145. Euroopan tehokkaimman sarjavalmisteisen kuorma-auton titteli puhui puolestaan. Teho oli silloin vain 260 hevosvoimaa, eli samaa luokkaa ahdetun 11-litraisen DS11-moottorin kanssa. Museonjohtaja Timo Lehtonen on ajanut pilttuustaan ulos kaksi esittelyyn valittua V8-Scaniaa. 70-luvun alussa tilannetta lähdettiin korjaamaan aivan uusilla eväillä. Enemmän haluttiin tuoda esiin moottorin sitkeyttä ja laajaa vetoaluetta. V8-moottorin erikoisuus linja-autokäytössä oli sen vapaastihengittävä rakenne. Mallimerkinnässä BR tarkoittaa takamoottorialustaa, kun taas CR tarkoittaisi Scanian kokonaan valmistamaa takamoottoribussia
Autoa ei ole varsinaisesti entisöity, vaan se on säilynyt erittäin hyvässä alkuperäiskunnossa näihin päiviin saakka. Penkit on siis sijoitettu keskimääräistä harvempaan, mikä taas osaltaan johtuu edellä mainituista akselipainorajoituksista. Yrityksen käytännön mukaan ei autossa ole koskaan lukenut yrityksen nimeä tai järjestysnumeroa, joka on 22. Lahti 10 on hyvin tehty yksinkertainen peruskori ilman ylimääräistä prameutta. 6/2018 15. Korina autossa on Lahti 10 -pikavuorokori, jota harva tulee yhdistäneeksi BR145-alustaan. Sen jälkeen auto on jäänyt ensin vara-autoksi ja siirtynyt sittemmin Koski & Kosken ja Someron Liikenne Oy:n pääomistajan Martti Kosken yksityisomistukseen. Paikkaluku autossa on kuljettajan lisäksi 45. Autolla on ajettu aktiiviaikanaan Turun ja Helsingin välistä pikavuoroa 80-luvun taitteeseen asti. Lisäksi Suomessa 70-luvulla voimassa olleet säädökset akselipainoista olivat sen verran matalat, että taka-akselipaino muodostui helposti ongelmaksi tämän tyyppisen moottorin kanssa. Laadun takaamiseksi Scania olisi halunnut rakentaa bussinsa alusta loppuun asti itse. Auto on tosin rekisteröity vasta joulukuussa 1972 somerolaiselle Koski & Koskelle. Istuimet on sijoitettu väljästi, ja hattuhyllykin loppuu takaakselin kohdalle raskaan takamoottorin vuoksi. Scanian V8 oli parisataa kiloa raskaampi kuin kuutosmoottori. Lahti 10 on Lehtosen mukaan laadukas kestävä peruskori ilman sen kummempaa ylellisyyttä tai luksusta. Vastaavia busseja onkin ollut vain kaksi yksilöä. Nippelitietona voidaan mainita, että aktiiviaikanaan auto oli välillä myös emoyhtiö Someron Linja Oy:n omistuksessa. Museonjohtaja Lehtonen kertoo, että Lahti 10 -alumiinikori soveltui silti keveytensä vuoksi tälle raskaalle alustalle hyvin. Autoista vanhempi, vuonna 1971 valmistunut yksilö on valmistusnumeronsa perusteella kolmas koskaan valmistunut BR145 ja tiettävästi nykyään vanhin yksilö koko maailmassa
Sen alle uhmakas V8 sopiikin niin tyylinsä kuin käytöksensä vuoksi hyvin. Moottorinääni ei nimittäin juuri kuulu matkustamoon, eikä turbokaan vihellä, koska sitä ei ole. Isoimmalla vaihteella voi ajaa 60–80 ihan nätisti ja kovempaakin. Vaihteensiirto on vähän epätarkka näissä, kun siirtomatka on pitkä, pitkästä kepistä auton perälle. Vaihdettaessa järkevästä lahtelaisesta tyylikkääseen Deltaan vaihtuu myös koko bussimatkustamisen fiilis, ainakin kulkuvälineintoilijan silmissä. Punaiseen pikkutakkiin ja mustiin laseihin sonnustautunut charterkuljettaja on hänkin selvästi uransa huipulla mielikuvituksen järjestämällä 70-luvun Keski-Euroopan matkalla. 16 SCANIA BR145. Riittää kun polkee kaasua. Ei puutu muuta kuin auton perässä pitkittäin olevan ison V8-moottorin synnyttämä Södertäljen kahdeksannen sinfonian kaiku. Nelisatasessa Deltassa jo tuntee olevansa matkalla jonnekin muualle kuin aamuvuoroon eväslaukun kanssa. Vuodesta 1974 alkaen valmistettu Delta 400 edustaa Lehtosen mielestä ensimmäistä suomalaista varsinaisia turistikäyttöön suunniteltua koria. Maalauksen jäljiltä ei yrityksen nimeä ole vielä ehditty teippaamaan auton kylkiin. Tämä yksilö on ollut uutena Someron Linja Oy:llä. Lehtonen kertoo ratiin takaa BR145:n ajamisen mukavuudesta: ”Tällä pärjää hyvin näillä viidellä vaihteella rivimoottoria laajemman tehoja vääntöalueen vuoksi. Kuljettaja istui matkustajia alemmalla tasolla ja ohjauspyörä oli lähes vaakatasossa. Delta 400 oli esiteltäessä vuonna 1974 jopa kansainvälisen mittapuun mukaan hieno tilausliikennekori. Mäkiin ei tarvitse juurikaan ottaa vauhtia, eikä juuri vaihtaa pienempää vaihdetta. Tyylikästä menoa Vaatimattoman lahtelaisen seurana museon pihalla seisoo Delta 400 -turistikorilla varustettu BR145 vuodelta 1978
Joku saattaisi sanoa ääneenkin, että suomalaiset ovat tehneet onnistuneemman V8-Scania-linja-auton kuin ruotsalaiset. Ahtamattoman V8-moottorin suurin kompastuskivi oli sen huono taloudellisuus. Kyseisessä yksilössä on todennäköisesti epäonnistuttu alustan ja korin yhteensovituksessa. CR ja BR Scanian kirjanpidon mukaan CR145-busseja on valmistettu vuosina 1971–76 148 kappaletta. V8-Scania Delta 400 -korilla on ehdoton 70-luvun suomalainen bussiklassikko. Ainoastaan Kuopion Liikenteellä autoa ei muistella hyvällä. Kyseiset CRmallin autot olivat siis Scanian Katrineholmin tehtaalla valmiiksi rakennettuja linja-autoja. Auto oli myös ensimmäinen ja viimeinen bussi, jossa oli muoviset sisälokasuojat. BR145-alustoja Scania kertoo valmistaneensa 894 kappaletta, mikä tosin on alaa tuntevien mielestä ollut aina hurjan suuri määrä näin harvinaisia autoja. Muotoilultaan tehdasvalmis bussi ei juuri silmiä hivellyt ylikorostetun pelkistetyn muotoilunsa vuoksi, vaikka kyseessä piti olla tavallista parempi malli. Tyylikäs Delta 400 sopii miehekkäällä moottorilla varustetulle BR145-alustalle suomalaisin silmin katsottuna hienosti: sekä kori että alusta olivat valmistajiensa uusimpia, muodikkaimpia ja kalleimpia tuotteita. 6/2018 17. Hän kertoo lisäksi, että V8-alustaiset Scaniat olivat pääsääntöisesti kuljettajien suosiossa juuri helpon ajettavuutensa vuoksi. Vastaavasti pelkät V8-moottorilla varustetut alustat eli BR145-mallit olivat huomattavasti suositumpia. Tapaus vaikutti osaltaan CR-mallien kysynnän hiipumiseen. Niiden toimiminen korin sytykkeenä laakerivaurion sattuessa koitui useamman ikäihmisen kohtaloksi Ruotsissa sattuneessa bussipalossa. Valtaosa CR145 busseista toimitettiin Ruotsiin. Koko mallistoa koskevat hehkutukset liittyvät oikeastaan juuri alustaan. Ohjaus on kevyt, mutta ohjauspyörän vaakatasoasento vaatii aluksi hieman totuttelua”, Lehtonen pohtii. Scan-Auto käytti mielellään BR145-mainonnassa Delta 400 -korista autoa. Viimeiset Scania BR145 -linja-autoalustat valmistuivat vuonna 1978. Kun ahdetusta 11-litraisesta rivikuutosesta saatiin sama teho kuin isosta kasista, oli selvää, mihin kysyntä polttoaineen hinnan noustessa kallistui. Koreja BR145:n päälle on rakentanut useampikin koritehdas. Mukavasti bussia vievän moottorin jopa 35 litran keskikulutusta oli vaikea perustella. Mainonnassa tuotiin muun mukavuuden ohella esille korin suuri tavaratila
TEHTAALTA PELLOLLE FORD AA -AUTOTRAKTORI Pelkäätkö, että museoajoneuvoihin liittyy ankara alkuperäisyyden vaatimus. Tallin ovet auki ja Pökö esiin! 18. Tämän autotraktorin historiassa ja rakenteessa onkin monta herkullista ja säilyttämisen ansaitsevaa yksityiskohtaa. Asko Hirvensalon autotraktori osoittaa sen, että museokatsastettu kone voi olla rajustikin muokattu
Lieto 19
”Laki määräsi, että autotraktoreiden akseliväli sai olla korkeintaan 175 senttiä. Vanhoissa Koneissakin on tavattu niin katkoa kuin hispanaa. Pitkä ratatyöläinen Pökön alkumuoto on ollut vuosimallin 1930 Ford AA -kuorma-auto. ”50-luvun alussa on ollut maatalousnäyttely varmaankin Honkilahdessa, ja sinne jäi näyttelyn jäljiltä nämä Casen aurat. Etuakseleissa on luultavasti Chevrolet’n navat. 20 FORD-AUTOTRAKTORI. Asko kertoo Pökön olevan siinä mielessä harvinainen liikennekäyttöön rekisteröity autotraktori, että sen akseliväli on huomattavan pitkä. Taustalla oli ajatus siitä, etteivät autotraktorit ryhdy liikennöintikilpasille kuorma-autojen kanssa. Takaakseli taas on kokonaan vaihdettu. R akkaalla lapsella on monta nimeä. Melko paljonkin. Sillä nimellä myös tarvasjokelainen Asko Hirvensalo kutsuu omaa autotraktoriaan. Pökössä riittää kauniita yksityiskohtia, kuten takapyörien puupuolaiset vanteet ja luultavasti Chevrolet’stä peräisin olevat isot ajovaloumpiot. Pökön entinen omistaja osti ne ja sovitti kyläsepän kanssa tähän.” Noston lisäksi työkonekytkennässä on myös aurojen kallistus. Kunnianhimoisin muutostyö on kuitenkin mekaanisen nostolaitteen rakentaminen ja kyntöaurojen kytkeminen autotraktoriin. Rekisteriin Pökö on pantu vasta vuonna 1958. Siellä se palveli peltotöissä ja maantieajoissa ainakin kolmatta vuosikymmentä. Bensiinimoottori on muutettu petrolikäyttöiseksi muun muassa asentamalla siihen polttoaineen esilämmitin. Länsi-Suomessa autotraktori on kuitenkin yleisimmin saanut ristimänimen Pökö. Nopea ja kunnianhimoinen Mitä muutostöitä AA-Fordiin sitten on aikanaan rungon lyhentämisen lisäksi tehty. Joka tapauksessa se on ollut Rosenlewillä töissä vetämässä tehtaan tuotteilla lastattuja junanvaunuja. Pökö on luultavasti tehty Porissa Rosenlewin tehtaalla, mutta aivan varmaa tietoa tästä ei ole. Nostovivun käyttämiseen tosin tarvitaan aikamoista voimamiestä. Työvoimaja konepulaa helpottaneet autotraktorit, vanhoista kuorma-autoista sota-ajan tienoilla peltokäyttöön lyhennetyt vetojuhdat, ovat olleet omistajilleen arvokkaita. Se on piirun verran erikoisempi kone lajissaan, sillä sitä ei ole vain lyhennetty – muutakin erikoista Askon Pököstä löytyy. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Pökö veti Rosenlewillä tehtaan tuotteilla lastattuja junanvaunuja. Tämä on päässyt luikahtamaan rekisteriin, vaikka akseliväli on tasan 218 senttiä”, Asko Hirvensalo kertoo rullamitta kourassa. Rosenlewiltä se on kuitenkin huutokaupattu jo 1950-luvun alussa, ja melko pian se on päätynyt maatalouskäyttöön Hinnerjoelle nykyisen Euran alueelle. Lämmitin on tehty turkulaisella valimolla, ja se onkin hienoa työtä. Tarkkaa tietoa ei ole, mutta jostakin AA-Fordia huomattavasti järeämmästä kuorma-autosta sen täytyy olla peräisin
Siihen pantiin vielä läpällinen pakoputki, kottikärryn pyörät eteen, puimurin takapyörät taakse ja kaasuputki eteen veivin paikalle. Vaihdelaatikon ja perän väliin on lisätty hidastava välityslaatikko, sillä kuorma-auton nopeudet isolla takapyörällä varustetussa Pökössä olisivat jo vähän liikaa. Veikkaan, että nopeus on hieman yli 40 kilometriä tunnissa.” Työkunnossa edelleen Asko Hirvensalon käsityksen mukaan traktori on ollut töissä aktiivisesti 1970-luvulle asti ja epäilemättä käynnissä vielä sen jälkeenkin. Toisesta tuli pohja ja toisesta kansi, ja päällekkäin ne muistuttavat traktoria. Tämähän on ollut aikoinaan vahva ja nopea kone.” Asko osti Pökön vuonna 1998 Hinnerjoelta samalta omistajalta, jonka hoteissa vetopeli oli ollut 50-luvulta saakka. Pökön ilmeen kruunaa akuankkamainen rekisteritunnus. Vielä ostopäivänä kone saatiin kotona käymään, kun yksi rikkinäinen johto oli vaihdettu.” Autotraktorin taka-akseli on peräisin Fordia järeämmästä kuorma-autosta, mahdollisesti Mercedes-Benzistä. Sama kilpi on killunut Pökössä aina. Jämerä akseli on epäilemättä kestänyt levikepyörien käytön hyvin. ”Se oli liiterissä säilössä. Komeuden kruunasivat vaihdekepit ja niittokoneen istuin. Omatekoisissa peräkärryissä hän ajoi muun muassa puuta. Puheenjohtajalle tehtiin aikoinaan 40-vuotislahjaksi grilli kahdesta kuorma-auton öljypohjasta. ”Meidän Steyr menee hieman kovempaa kuin Zetor 25 A, ja tämä menee hiukan kovempaa kuin Steyr. Reipas menijä Pökö on silti. Asko epäilee, että kyntämistä enemmän Pököllä on ajettu tavara-ajoja ja äestetty. Oven edessä kasvoi jo ranteen paksuista puuta, mutta moottori oli ihan käyntikunnossa. Vasemmalla kädellä on korkeudensäätö, oikealla kädellä kallistuksen säätö. Kymmeniä tunteja sen kanssa tuhrattiin, mutta oli se käytössäkin ainakin kymmenen vuotta.” Kyntämistä varten takapyöriin kiinnitettiin piikkipyörät, jotta pitoa löytyisi. Työkoneen kiinnitysja nostolaitteen osat on maalattu vaaleanvihreiksi. ASKO HIRVENSALO • siviilitöissä laivanrakennusteollisuudessa • Uitonkulman siivapyörämiesten perustajajäsen ja aktiivi ”Kyllä Siivapyörämiehillä virtaa on riittänyt. ”Isäntä oli hitsannut suurin piirtein kaikki kylän hevosäkeet yhteen, ja sillä pelillä hän sitten äesti ihmisten peltoja. Järjestelmä on kotitekoiseksi monimutkainen. 6/2018 21
Eturenkaat taas löytyivät soppatykistä”, Asko kertoo. Hänen kauttaan Asko sai Pököön muun muassa aikakauteen sopivia uraruuveja. Kunnostustyössä on pyritty säilyttämään karut viimeistelyjäljet ja työkäyttöajan erityispiirteet. Hypätkää kyytiin Tuore omistaja oli sen verran innoissaan Pököstä, että entisöinti valmistui jo 1999. Hirvensalon Pökö on ollut tuttu näky Uitonkulman siivapyörämiesten tapahtumissa ja muissakin Varsinais-Suomen konekokoontumisissa. Pökön uusi elämäkin alkaa siis olla parin vuosikymmenen mittainen. Ostin pari uutta venttiiliä ja säädin ne hiomalla, koska sivuventtiilikoneessa ei säätöjä ole.” Harrastajatoveri Seppo Laakso maalasi Pökön sillä sävyllä, jota autotraktorin purkutyössä oli kätköpaikoista löytynyt. ”Sylinterikansi hiottiin ja uusi kannentiiviste laitettiin. Käyntikuntoinen Pökö ei periaatteessa vaatinut paljon kunnostustyötä, mutta Asko on silti purkanut sen osiin. Museokilpiin autotraktori pääsi vuonna 2001. Virranjakajaan vaihdettin akseleita ja kuoret. Varmemmaksi vakuudeksi Asko tutki erään entisöidyn AA-Fordin maalipintaa. Renkaiden rungot pinnoitettiin siellä, ja hyvin ne ovat kestäneet nämä ajot, useamman sata kilometriä 20 vuoden aikana. . Etujarrujakaan en siihen laittanut, kun ei niitä ollut siihen jätetty. ”Eihän sitä aikanaan muutostyön yhteydessä ole näin hienosti maalattu, eli siinä homma tehtiin vähän yli.” Muutoin kunnostustyössä on pyritty säilyttämään autotraktorin karut viimeistelyjäljet ja työkäyttöajan erityispiirteet. 22 FORD-AUTOTRAKTORI. Turusta löytyi pinnoitusliike, jossa oli tällaista vanhaa tarpeetonta pintaa. ”Olen siteerannut vanhaa tieliikennelakia, jonka mukaan traktorilla saa kuljettaa kahta henkilöä turvallisilla istuimilla, jos ei ota maksua.” Jos siis näette vastaanne tulevan tummanvihreän autotraktorin vaaleanvihreät aurat perässään, hypätkää kyytiin – matka on ilmainen. Konepellin puiset ohjurit tehtiin uudelleen puusta.” Takarenkaat on pinnoitettu uudestaan. ”Lommoja tai karbidihitsaussaumoja ei ole korjailtu. ”Jenkeistä olisi saanut takapyöriä vastaavat renkaat, mutta silloin 90-luvun lopulla hinta oli muistaakseni 4000 markkaa. Asiaa auttoi epilemättä se, että kohdalle sattui Fordeihin hurahtanut tarkastaja. Vesipumppuun laitettiin korjaussarja
Autotraktorin suurin sallittu nopeus ilman perävaunua on 50 km/t. Eteen Asko löysi soppatykin renkaat. Traktorissa ja autotraktorissa saa kuitenkin tilapäistä tavarankuljetusta varten olla välittömästi kuljettajan istuimen takana enintään 1.0 m² suuruinen kuormalava enintään 250 kilon suuruisen kuorman kuljetusta varten. Milloin traktoria yleisellä tiellä käytetään kuljetukseen, on sitäkin pidettävä moottoriajoneuvona, paitsi, jos sitä käytetään pääasiassa maataloustarkoituksiin sen kunnan alueella, jossa saa haltija harjoittaa maataloutta, tahi tien tekoon tai korjaukseen. Autotraktori on aina, milloin sitä käytetään yleisellä tiellä, rekisteröitävä, ja on siihen sovellettava traktoria koskevia määräyksiä. Kuljettajan istuin lienee vanha linja-auton penkki. FORD AA -AUTOTRAKTORI MOOTTORI petrolikäyttöiseksi muutettu nelisylinterinen bensiinimoottori, tilavuus 3,3 litraa, teho 40 hevosvoimaa VAIHTEISTO 4+1, huippunopeus noin 40 kilometriä tunnissa JARRUT rumpujarrut RENKAAT edessä 6-20, takana 40x8 MITTOJA pituus 3130 mm, leveys 1850 mm, akseliväli 2180 mm, paino 1100 kg Traktorin ja autotraktorin erot lain silmissä T raktori ja autotraktori eivät olleet 50-luvun puolivälissä lain mukaan samanlaisia ajoneuvoja. 2. Suomen laki 1 1955 sanoo autoasetuksen täytäntöönpanosta seuraavaa: 25 §. 2. 1. Takakumit ovat ties kuinka vanhat mutta uudelleen pinnoitetut. 23 6/2018. Moottorikäyttöinen ajoneuvo, joka on rakennettu käyttämään työvälineitä tai vetämään muita ajoneuvoja, on traktori , jos sen suurin mahdollinen ajonopeus on enintään 30 km/t, muuten autotraktori . Traktorin suhteen autoasetus oli vielä vuonna 1955 suurpiirteisempi: 3 §. Fordin moottori on muutettu petrolikäyttöiseksi lisäämällä siihen polttoaineen esilämmitin. Asko on monipuolinen ajoneuvoentistäjä, sillä hän on itse verhoillut penkin uudestaan
24
Markku Anttila käyttää harvinaista takavetoa pieniin kausihommiin. 25. Sen lyhytikäisin jäsen oli pienin malli 55-90. Niihin pieni Fiat sopii mainiosti. Vesilahti TUTUN SARJAN PIENIN FIAT 55-90 1985 Fiat-traktoreiden 90-sarja oli merkin viimeinen suuri menestystarina
Malliston hännänhuippua eli 55-90-mallia sen sijaan tehtiin vain neljä vuotta. Ne elivät parikymppisiksi asti, sillä molempia valmistettiin vielä 2000-luvun puolivälissä, silloin jo New Holland -nimellä ja sinisen värisinä. Tästä ovat yhtenä osoituksena 55-90-mallien suorimpien edeltäjien maahantuontimäärät. 90-sarjan traktorit oli varusteltu saman tasoisiksi kautta linjan. Satanen syntyi vuonna 1985 ja 110 vuonna 1987. Merkittävin parannus ohjaamon puolella oli epäilemättä vaihdevipujen siirtyminen kuljettajan oikealle puolelle keskeltä lattiaa. Kuten kaikista muistakin sarjan ensimmäisistä yhdeksästä mallista, myös 55-90:stä oli saaTeksti ja kuvat: Mika Rassi 26 FIAT 55-90. Vähäisiä tuli vähän Suomalaisten traktorinkäyttäjien tehontarve oli kasvanut 70-luvun vaatimuksista paitsi Fiatin käyttäjien parissa myös yleisemmin. Sarjan menestyneimmät traktorit olivat kuusisylinteriset 100-90 ja 110-90. Vuosina 1978–1984 oli Suomeen tuotu 150 kappaletta Fiat 780 -takavetoa ja 299 kappaletta 780 DT -nelivetomallia. Nyt tuoliin oli lysti rojahtaa sellaisenkin ajurin, jonka jalka ei oikein noussut keppien päältä tai peräti heilahtanut ohjauspyörän yli. 55-90-malleja sen sijaan tuotiin Suomeen vain vuosina 1984 ja 1985. Nämä mallit kävivät siis meillä vähäisissä määrin kaupaksi koko valmistusaikansa. T ämän numeron Fiat-historiikin kakkososan kunniaksi poimitaan esittelyyn uudempi ja erikoisempi Fiat-malli. Vuonna 1984 esiteltiin ensimmäiset suositun 90-sarjan mallit, joten niilläkin on jo 34 vuotta ikää. Sen jälkeen 55:n isoveli 60-90 jäi ainoana kolmisylinterisenä sarjaan jäljelle
27 6/2018. Pienessä päässä takavetoisille siis oli vielä kysyntää siinä määrin kuin kysyntää ylipäänsä oli. Suomessa Fiat olikin viimeistään 80-luvulla profiloitunut vahvasti nelivetomerkiksi. Voima tulee Torinosta, työaseet Haapajärveltä. Se on likellä suotuisimpia lukemia, sillä 55-90 vääntää eniten 1500 kierroksella minuutissa. Sen sijaan esimerkiksi 80-90-mallien takavetoja tuotiin 90-luvun alkuun mennessä puolentoistasataa mutta nelivetoja yli 2000 kappaletta. Pikku apulainen Vesilahtelaisella Markku Anttilalla on 55-takaveto kaverina omakotitalon perustöissä. Takavetoa tuotiin meille enää vain 11 kappaletta ja nelivetoa 18 kappaletta. tavilla sekä takaettä nelivetoversio. Puuhommissa Markku pitää Fiatissa noin 1600 kierrosta. 55-90:n takaja nelivetomalleja tuotiin Suomeen yhteensä alle 30 kappaletta. Metsätöissä Fiat vetää pientä rankakärryä. Markun takavedossa on jostain syystä nelivedon eli DTmallin pellit. Kasvukaudella se käyttää niittokonetta, talvisaikaan sen perässä on vaihtelevasti lumilinko tai perälevy. Paikalliskoneen virkaa se toimittaa muun muassa polttopuiden katkontaja halkaisutöissä. Työvälineen 60-luvulla alkanut nelikkomarkkinointi oli tuottanut tulosta
Käsi löytää kepeille vaivatta. 90-sarjalaisten tankki löytyi entiseen tapaan kuljettajan takaa. ”Klik-klakki on kätevä erityisesti perälevytöissä.” 28 FIAT 55-90. Kaksitoimiset hydrauliikkaliittimet ja nostolaitteen käyttövipu ovat sellaisia takapään herkkuja, joista niihin mukautunut ei mielellään luovu. MARKKU ANTTILA • eläköitynyt autonasentaja ja -kuljettaja • entisiä traktoreita Valmet 565, Valmet 502, Fiat 615, Fordson Major, Fordson Super Major ja MF 565 Vaihdekepit olivat kuljettajan oikealla puolella ensi kertaa Fiateissa
”Se on kätevä varsinkin silloin kun lunta lykkii perälevyllä.” Kaksi kaksitoimista hydrauliikkaliitintä puolestaan ovat takakuormaajakäytössä ehdottomat. Moottoria on ehkä piirun piristetty, sillä ilmoitetut huippulukemat ovat 2500 kierrosta minuutissa ja noin 30 kilometriä tunnissa. Käsikaasu ja nostolaitteen pikatoiminto ovat ylimmät hallintalaitteet oikealla kädellä. Markku kiittelee erityisesti Klik-klakia, nostolaitteen laskun ja noston pikatoimintoa. Markulla on aiemmin ollut apurina muun muassa Fordson Super Major ja Massey Ferguson 565. FIAT 55-90 MOOTTORI Fiat 8035.06, kolmisylinterinen dieselmoottori, iskutilavuus 2,7 litraa, sylinterin halkaisija 100 mm, iskun pituus 115 mm, teho 55 hevosvoimaa, 2500 kierrosta minuutissa VAIHTEISTO 12+4 huippunopeus 29 kilometriä tunnissa JARRUT hydrauliset märät levyjarrut RENKAAT edessä 7,50-16, takana 16,9-28 MITTOJA pituus 336 cm, korkeus hytin kattoon 249 cm, akseliväli 223 cm, paino 2960 kg VALMISTUSVUODET 1984–1988 29 6/2018. Esimerkiksi suuntamerkkivipu oli nyt oikean käden ulottuvilla, eikä maantiellä enää tarvinnut hapuilla vilkkua silmän ulottumattomista jalkovälistä. Markku kertoo, että Fiatin huippukierrokset ovat 2700 ja huippunopeus noin 35 kilometriä tunnissa. Molemmat ovat armoitettuja työkoneita, mutta paljon uudempi Fiat on luonnollisesti toista mukavuusluokkaa. Kolmisylinterisellä moottorilla ei ainakaan pituussuunnassa ole ahdasta Fiatin peltien alla. Uuden Fiatagri-yhtiön tuotemerkki näkyi 90-sarjan malleissa muun muassa ohjauspyörässä. Kuten monissa muissakin traktoreissa, Fiateissa muuttuivat hallintalaitteet 80-luvulla automaisemmiksi
FERGUSON PERUNANNOSTOSSA 30
Uskollisesti vanhukset joka tapauksessa perunapuuhissa palvelevat. FERGUSON PERUNANNOSTOSSA Alpo Malisen Fergusonin perässä pyörii samanmerkkinen perunannostokone. Heittopyöräkoneen tarkka vuosimalli ei ole tiedossa, mutta traktoria vanhempi se ainakin on: nostokoneen valmistaja oli vielä Harry Ferguson Ltd, mutta traktorin teki jo Massey-Harris-Ferguson. Työvälineet ovat Fergusoneja nekin. Mukana tuli Fergusonin yksisiipinen kyntöaura. Siitä asti traktori ja aura ovat olleet mukana harrasteperunahommassa”, Alpo kertoo. Teksti: Mika Rassi · Kuva: Jan-Erik Laine 31. ”Ostin tämän diesel-Fergun 80-luvun lopulla Vesannolta. L ukijoillemme tuttu Leyland-mies Alpo Malinen luottaa perunahommissa toiseen merkkiin. Voimakoneena toimii Ferguson TEF-20 vuodelta 1955. Myöhemmin Alpo löysi omalta pitäjältä Leppävirralta vielä Fergusonmerkkisen perunannostokoneenkin mallia D-HE-20. Se on minun ensimmäinen oma traktorini. Töitä veljeskoneilla riittää joka syksy
Juha Hampin Volvo on myös pala hänen omaa historiaansa. Luumäki 32. RAHTILEGENDA VOLVO F88 1973 Kasipari-Volvo jonka perään on kytketty Finnexpressin vaunu, on iso lohkare suomalaisen ulkomaanliikenteen historiaa
80 -luku oli monessakin mielessä vielä suomalaisten harjoittaman ulkomaanliikenteen vanhaa hyvää aikaa. Perään kytketty, samoissa väreissä oleva puoliperävaunu kruunaa komeuden. Ennen 90-luvun lamaa ja EU:n myötä teille rynnänneitä itäeurooppalaisia kuljetusliikkeitä toimivat muun muassa legendaariset huolintaliikkeet Finnexpress ja Polar-Express. Kun Finnexpressin tai Polar-Expressin rekka saapui pihaan vaikkapa Pariisissa, asiakas tiesi, että hänen tavaransa siirtyvät määränpäähän varmasti ja turvallisesti. Monet muistavat Finnexpressin ajossa olleet autot sinivalkoisina, mikä pitääkin paikkaansa. Olihan esimerkiksi V. Juha Hamppi kertoo kuitenkin oman autonsa värien tulevan lappeentalaisen Veljekset Päivärinnan autojen värityksestä. Muutamat Päivärinnan autoista olivat Finnexpressin ajossa. Tuolloin Juha ajoi Päivärinnalla pääasiassa 74-mallista Kasiparia, joka on autona pitkälti samanlainen kuin nykyinen oma 73-mallinen yksilö. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko 33. Näiden värien käytölle Hampin omassa autossa on perustelut. Saarella Turussa ja Mikkolalla Mäntsälässä sinivalkoisia autoja Finnexpressin ajossa. 70-luvun lopulla hän ajoi tuore rekkakortti taskussaan Päivärinnalla F88-Volvoa, ja siitä sekä automalli että värit ovat jääneet hänelle mieleen. Nuoruusmuistojen mukaan Valkovihreä Volvo F88 punaisella alustalla on hieno näky. Suomalaisilla oli hyvä maine maailmalla, kuten meidän suurilla huolintaliikkeillämmekin
Volvo ehti olla pois liikenteestä viidentoista vuoden ajan ennen kuin Hamppi osti sen. Meidän markkinoillamme raskaissa kuorma-autoissa oli jo tuolloin lähes kaikilla merkeillä nokaton bulldog-ohjaamo, mutta vain Volvoissa ja kolme vuotta aiemmin esitellyissä KB-112/117-sarjan Sisuissa oli kipattava ohjaamo huoltojen ja korjausten helpottamiseksi. 34 VOLVO F88. Vuonna 1980 auton olemus muuttui melkoisesti. Vuonna 1973 ulkonäkö muuttui, kun kiiltävä peltimaski vaihtui aikakauden mukaiseen mustaan muovimaskiin. 260 hevosvoimaa oli raskaiden kuorma-autojen keskimääräinen teho 60-luvun puolivälissä. F88-mallisto esiteltiin vuonna 1965. Hiekka-autona Volvo ajautui Oulun lääniin, jossa siihen vaihdettiin Oulun Scanialla moottori. Uutena se oli täysperärahtiauto. Esittelyvaiheessa 9,6-litraisen ja turboahdetun kuusisylinterisen rivimoottorin 260 hevosvoiman teho oli samaa luokkaa kuin muidenkin valmistajien suurimpien moottoreiden tehot. Maansiirtovarustuksen yhteydessä akseliväli lyhennettiin 4,6 metristä 3,2 metriin. päivä tammikuuta vuonna 1974. Maansiirtoautoura kesti pidempään kuin aika rahtiautona. Juhan tietojen mukaan sillä ajettiin ensimmäiset kuusi vuotta rahtia Pohjoismaiden ja Euroopan linjoilla, aluksi Kaukoliikenteen ja Kiitoliikenteen toimeksiannosta, minkä jälkeen se siirtyi Vantaan Kuljetukselle. Rahtilinjoilta paikallisajoon Vuoden 1973 Volvon matkan varrelle on mahtunut monenlaista kuormaa ja urakkaa. Siitä huolimatta 10-litrainen F88 pysyi suosittuna koko 12 vuotta kestäneen valmistusaikansa. Yhdistelmämassojen noustessa ja tehovaatimusten kasvaessa Volvo esitteli vuonna 1970 12-litraisen F89-mallistonsa. Hampin mukaan auto on alkujaan toimitettu Luomalle Tampereelle 3. Tuolloin pidemmät rahtilinjat vaihtuivat lähiliikenteeseen ja maansiirtoajoihin. Volvo F88 on yksi merkin tunnetuimmista kuorma-automalleista. Tosin vuonna 1998 suoritetun viimeisen katsastuksen aikaan ei käyttö ollut enää täysipäiväistä. Se oli tuolloin moneen muuhun kilpailijaansa verrattuna moderni auto niin nokattomuutensa kuin myös kippaavan ohjaamonsa vuoksi. Ostohetkellä vuonna 2014 auto oli Perhossa, josta se muutti Luumäelle Juhan talliin. Kaikissa ajotehtävissä ei tarvittu kalliimpaa ja raskaampaa 330-hevosvoimaista moottoria. F88 koki vuosien mittaan vain pieniä muutoksia, joista huomattavimmat kohdistuivat ulkoasuun ja sisustukseen. Sitä, miksi moottori on vaihdettu juuri Scanian verstaalla, tarina ei kerro. Käytettävyydeltään Volvoista haluttiin tehdä tuolloin miellyttäviä ja helppoja ajettavia, koska niin F88:lla kuin sen pikkuveljellä F86:lla haluttiin lähteä valloittamaan kansainvälisiä markkinoita mitä erilaisimmille suoritealoille. 60-luvun Volvot tekivätkin vaikutuksen kuljettajiin. Kasikasi, Kasipari..
Vuonna 1956 perustetun huolintaliikkeen takana oli nuori Otso Partanen. 6/2018 35. International Transport yhdistettiin Scansped Oy:ksi. Tuolloin kuorma-auton ohjaamo vanheni 12 vuodessa yhden sukupolven. Finnexpressin Keskija EteläEurooppaan suuntautunut liikenne kasvoi lopulta varsin suureksi. Auto oli edellämainitun Mikkolan ja vuosi oli 1962. Keski-Eurooppaan suuntautunut tavaraliikenne kulki 50-luvu puolivälissä rekka-autoilla Tukholmaan saakka. Ranskasta muodostuikin toiminnan alkuvuosiksi merkittävä kohdemaa kuljetuksille sikäläisten hyvien yhteistyökumppaneiden vuoksi. Toimintatapa oli 50-luvulla kansainvälisissä autokuljetuksissa meillä tuntematon lukuun ottamatta joitakin muihin Pohjoismaihin suuntautuneita yksittäisiä kuljetuksia. Historiaa tehtiin myös TIR-kuljetusten saralla: ensimmäinen suomalainen TIR-katsastettu yhdistelmä oli Finnexpressin ajossa. Kotimaassa kansainvälisiä kuljetuksia harjoittavan Finnexpressin yhteistyökumppani oli Kiitolinja, johon Finnexpress sittemmin liitettiin. Sittemmin myös Saksan-liikenteen osuus oli merkittävä. Tällaisesta konttorista on katsellut useampikin suomalainen ulkomaankuljettaja aikoinaan maailman maanteitä. Vuonna 1988 Finnexpress myytiin Speditorille monen muun perinteisen kuljetusliikkeen kanssa. Yhteys Eurooppaan F innexpress kuului aikanaan maamme ulkomaanliikenteen merkittävimpiin toimijoihin. Vuonna 1990 Finnexpress, Polar-Express ja T.I.E. Partasen ajatuksena oli kehittää kuljetuksia siten, että tavarat Euroopassa lastannut rekka toisi kuorman perille Suomeen saakka, suuremmat erät ja koko kuormat jopa suoraan asiakkaalle. Siellä tavarat lastattiin laivoihin, jotka toivat rahdin Suomeen. Eräs julkisesti merkittävistä Finnexpressin toimista oli linjaliikenteen aloittaminen Helsingin ja Pariisin välillä vuonna 1959 yhdessä liikennöitsijä Eino Mikkolan kanssa. Perävaunu on teknisesti varsin yksinkertainen, mutta se antaa autolle persoonallisen ilmeen. 70-luvun puolella Finnexpress aloitti kuljetukset Suomesta Lähi-Itään. Vuonna 1996 Scansped puolestaan aloitti yhteistyön Schenkerin, Saksan valtiollisen rautatieyhtiön tytäryhtiön kanssa
VOLVO F88 VUOSIMALLI 1973 MOOTTORI TD96, 6-sylinterinen ahdettu dieselmoottori, iskutilavuus 9,6 litraa, teho 260 hevosvoimaa VAIHTEISTO SR61, synkronoitu, 16+2 ALUSTA 6x2-tyyppinen vetoauto, akseliväli 3,2 metriä, nostoteli, täyspaineilmajarrut, omamassa 9600 kg, kokonaismassa 22 000 kg OMISTAJA Juha Hamppi, Luumäki. 36 VOLVO F88. TIR-kyltti ja Misukka-ukko kuuluvat 70-luvun ulkomaanliikenteen auton perusvarusteisiin. Peltiseppä teki pellistä uudet lokasuojan jatkopalat, kun ehjiä ei löytynyt mistään
Niitä Volvoon teki Risto Randman, jonka työn jälki kestää katseen hienosti. Ohjaamon ruostevauriot olivat luonnollisesti huomattavat, mutta niistä selvittiin peltitöillä. Vaunu löytyi Oulun seudulta. Rungon siistimisen jälkeen Risto Lantta asensi maansiirtolavan tilalle vetopöytävarustuksen. Vuonna 1984 F88-mallin valmistuksen loppumisesta oli kulunut vasta seitsemän vuotta, joten näitä Volvoja on tuolloin vielä ollut liikenteessä runsaasti. Vaikka auto oli ostettaessa varsin täydellinen, jouduttiin varaosa-autoa hyödyntämään monissa kohdin. Se sopii silti yli kymmenen vuotta vanhemman vetoauton perään hyvin. Juha kertoo, että 45-vuotias Volvo on kevyt ajettava. Hyvin tehostettu ohjaus, kytkin ja helppokäyttöinen vaihteisto saavat ajamisen tuntumaan mukavalta. Vaunu vaatikin osakseen lähinnä vain värin vaihdon ja uuden pressun, joka tosin oli yksi projektin arvokkaimmista yksittäisistä hankinnoista. Kasipareilla kuljetettiin Suomestakin rahtia aina Arabiaa myöten. Esimerkiksi Juha ottaa ohjaamon lokasuojien pienen jatkopalan. Volvoa seuraava Jyki-kapellivaunu on vuodelta 1984. Pesu ja vahaus ei riittänyt Vanhan tavan mukaan helppona projektina ostettu auto oli kuitenkin lopulta käytävä läpi kauttaaltaan. Kuvauspaikalle ajellessamme kaikki toimii kuin uudessa autossa. Alla olevista alkuperäisistä renkaista päätellen sitä on vedetty olemattoman vähän. Hamppi kertoo maalanneensa itse alustan punaisen osuuden, mutta ohjaamon maalaamisessa hän luotti ammattilaisen taitoon. Valkoisen värin ja vihreät raidat hyttiin suihkutti Markku Olkkonen Automaalaamo Ikosella Savitaipaleella. Alustatöiden yhteydessä myös jarrut käytiin läpi ja herkisteltiin. Itse voimansiirtoon ei tarvinnut juurikaan puuttua lukuun ottamatta kytkimen ja telin sylinterien uusimista. Se on toimitettu uutena Suomen Puolustusvoimille. Kaksiakselinen kapellirekka on sisämitaltaan 12,3 metriä, ja sen puolesta se sopiikin 70-luvun vetoauton perään. 6/2018 37. Luumäkeläinen Juha Hamppi kunnosti vanhasta maansiirtoautosta nuoruuteensa liittyvän rahtiauton. Juha Hamppi toteaa, että mukana oli monen eri alan osaajia, vaikka hän itsekin oli aktiivisesti kiinni projektissa. Ehjää sellaista ei löytynyt mistään, joten peltiseppä teki uuden pellistä taivuttamalla. Vähän vedetty Jyki Juha Hampin auto on käyty huolellisesti läpi kunnostusurakan yhteydessä. F88 on Volvon merkittävimpiä malleja. Perävaunu oli varsin mukava löytö, ja se kruunaakin kieltämättä koko komeuden. Joitakin osia autoon löytyi suoraan hyllystä, mutta joitakin osia ei sitten mistään. Asia korostuu, kun ottaa huomioon, että auton syntyaikaan oli vielä käytössä kuorma-autoja, joissa ei ollut esimerkiksi ohjaustehostinta
ALHON AINUTLAATUISET KONEET Sastamalassa sijatsevalla pihalla voi nähdä ainutlaatuisia vanhoja koneita. Tauno veivaa Massikan hyttiä huoltoasentoon. Kutakuinkin kaikkia pihapiiristä löytyviä laitteita on jollakin tavoin paranneltu. Tauno Alhon isä Pekka oli melkoinen seppä työkoneiden rakentamisessa, korjauksessa ja kohentelussa, eikä Taunolla itselläänkään mene sormi suuhun vanhojen koneiden kanssa. 38. Hytin valmistaja, nyt jo edesmennyt Pekka seuraa tyytyväisenä vieressä
Rippikoulun jälkeen hän oli Vammalan konepajalla töissä ja opetteli siellä metallityöt. Teksti: Lea Lahti · Kuvat: Jan-Erik Laine ja Kari Ruusunen ”Turhaan ei ole haettu osia kaupasta.” Alhon pihapiiri on pullollaan toinen toistaan kekseliäämpiä itse tehtyjä tai nerokkaasti paranneltuja laitteita peräkärryistä työkoneisiin. Kun eläkepäivät alkoivat, jäi aikaa omien koneiden parissa työskentelylle. Palasimme miehen muistoa kunnioittaaksemme tutkimaan tontin muita varsin mielenkiintoisia koneita. Sittemmin isä-Pekka on jo siirtynyt ikuiseen lepoon. Sittemmin työura urkeni auton apumiehenä ja jatkui kuorma-autonkuljettajana vappuun 1957 saakka. Jyrsin rakennettiin alunperin Deutz 25:een, ja sitä käytettiin ensi kerran keväällä 1984. Kesällä omien koneiden rakentelu ja remonttihommat sujuivat suulissa ja taivasalla, talvella pienempiä projekteja pystyi puuhastelemaan sisällä pirtin lämmössä. 39 6/2018. Pukin leveyttä voi säätää niin, että siihen sopii niin Fiat 600 kuin MercedesBenz 123. ”Kaatopaikalta löytyi Taunuksen perä, jossa ei ollut toista vetoakselia”, Tauno kertoo jyrsimen lähtökohdasta. Pihapiiristä löytyy muun muassa omatekoinen jyrsin, puun halkaisuruuvi, hiekkapuhalluslaite ja romusta rakenneltu rengaskone. Kun tilan traktori vaihtui ranskalaisvalmisteiseen Massey Ferguson 25:een, sovitettiin laite sopimaan siihen. Pekka valmisti niihin aikoihin itse skootterinkin, mutta siitä ei valitettavasti ole jäänyt edes valokuvaa muistoksi. ”Suurimman osan näistä edelleen toimivista ja käytössä olevista laitteista isäni on rakennellut 1990-luvulla heti eläkkeelle jäätyään”, Tauno kertoo. Fordista ja vähän muustakin Seisahdumme ihmettelemään Massikan perässä olevaa jyrsintä. ALHON AINUTLAATUISET KONEET P ekka ja Tauno Alhon BMB Plowmate sarvitraktori on esitelty Vanhojen Koneiden numerossa 8/2015. Hylätty osa oli sopiva aihio: harvan välityksen avulla saa teriin riittävästi vauhtia. ”Rahaa ei ole juuri mennyt, mutta sähköä jonkin verran ja hitsauspuikkoja kohtuullisen paljon”, nuorempi Alho naurahtaa. Pekka pani poikittaishakojen taivutusautomaatin toimimaan samalla kun hitsasi ja pääsi näin yli 60 markan tuntiansioihin”, Tauno kertoo. ”Säädettäväleveyksinen autopukki vuodelta 1975 on ollut hyvä laite jarruja peltitöissä”, Tauno toteaa. Pisimmän rupeaman, yli 30 vuotta, Pekka työskenteli autokorjaamolla. ”Viimeiset kolme vuotta Pekka hitsasi Soklex-elementtien raudoituksia. Omatekoista sirkkeliä on käytetty sarvitraktorin moottorilla, kun sillä on sahattu lautoja perunalaatikoihin. Taito karttui työtä tehden Pekka Alho oli itseoppinut mies. Tarjolla onkin melkoinen kattaus itse rakennettuja ja nokkelasti paranneltuja vanhoja koneita. Syy traktorin vaihtoon oli se, että Deutzissa oli vain yksi hidas peruutusvaihde, eikä voima tahtonut riittää vauhdikkaampaan lumen pökkäämiseen. Ensivilkaisulla ei välttämättä huomaa, mitä oivalluksia ne kätkevät sisäänsä. Jos jonkin koneen puuosat ovat pehmenneet, on pellistä tehty uudet kestävämmät tilalle. Pekan poika Tauno esittelee laitteita asiantuntevasti: onhan hän itsekin käyttänyt niitä ja ollut myös mukana monen koneen valmistusvaiheissa
Kun toisessa traktorissa koko hytti kallistetaan huoltotoimenpiteitä varten, tässä versiossa huolto ja tankkaus onnistuu helpommin ainoastaan tuulilasia taittamalla. Hytin ovet istuvat siististi ja loksahtavat jämptisti paikoilleen. Kaikki yksityiskohdat oven kahvoja ja lukkoja myöten on itse tehty. Hytit omaa tuotantoa Massey Ferguson 25:een itse tehty hytti on varsin linjakkaasti muotoilu. Lämpöeristetyt kahvat pakoputkessa suojaavat sormia: tankatessa tai huoltaessa pakoputken saa nostettua pois vaikka se olisi vielä ajon jäljiltä polttavan kuuma. Vuosimallin 1965 Massikassa on siinäkin itse rakennettu hytti. Tällä tavoin työkoneen asentoa pystyi säätämään kytkimestä riippumatta. Kun tällä muutoin pääsisi kahtaviittä, kulkee tämä ylivaihteen avulla helposti 35 kilometriä tunnissa”, omistaja selvittää. Ajoasennossa lukitus varmistaa, ettei hytti pääse nousemaan itsekseen. Itse lisätty ylivaihde parantaa vauhtia mukavasti. Ranskan-Massikan kaksoiskytkimen puute paikattiin rakentamalla ulkopuolinen hydraulipumppu, joka saa voiman moottorista kiilahihnan välityksellä. Aihiosta on hyödynnetty myös valmiit ovet. Hytti kallistuu taaksepäin veivin avulla, ja takana oleva pitkä sarana takaa tukevan kippiasennon. Taloon myöhemmin tulleen MF 130:n nostolaitteen pumppu on samalla tavalla nykyaikaistettu. ”Tähän ei ole turhaan haettu osia kaupasta.” Hytin etureuna laskeutuu nokkapellin päälle. Yksi Massikan erikoisuuksista on kolme vaihdekeppiä. Kun hyttiä on kallistettu riittävästi, saa nokkapellin avattua huoltoa ja tankkausta varten. 40 Harrastaja Pekka ja Tauno Alho. Nokkapeltiä ei haluttu katkaista, ja ratkaisuna tähän sääsuojasta tehtiin kippaava. Pihalla on lähtövalmiina toinenkin työkone; Massey Ferguson 130. Lähtökohtana toimi Valmetin hytti, jota on hieman jatkettu. Fergun vauhtia on Alhon omistuksessa hieman paranneltu alkuperäisestä. ”Amerikan-Fordista otettu ylivaihde nostaa vauhtia nelisenkymmentä prosenttia. Pekka ratkaisi asian rakentamalla Ferguun ulkopuolisen hydraulipumpun, joka sai voiman moottorista kiilahihnan välityksellä. Hyljätty vaillinainen Taunuksen perä on palvellut jo pitkään varsin passelina jyrsimen pyörittäjänä. Pölynimurin putki tuo lämmintä hyttiin ja auttaa pitämään ikkunat auki talven lumitöissä. Ranskan Massikassa ei ollut kaksoiskytkintä, ja koneiden käyttö sen kanssa tuntui Deutzin jälkeen kömpelöltä. Kuplavolkkarin kaarevasta kattopellistä muokattu katto antaa traktorille tyylikästä ilmettä. Edelleen talossa olevan Massikan erikoisuus on kolme vaihdekeppiä. Hytin osat on taivuteltu omatekoisella kanttikoneella, joka on parhaillaan käytössä Nokialla Taunon veljenpojalla
”Näin jälkeenpäin hieman harmittaa, ettei mallia ollut saatavilla. Suulissa on Pekan modernisoima kierteenleikkaussorvi, jossa on Fiat 600:n vaihteisto ja perä. Pystysuuntaan asennettu ruuvi hyödyntää nokkelasti puun omaa painoa. Palanut UAZ hankittiin Kiikasta Autoja akkutyö -nimisestä firmasta. ”Ihan joka sorvissa ei taida olla synkronoituja vaihteita.” Uutena voima on kaiketi tullut valta-akselin kautta, mutta sittemmin sorvi on muutettu toimimaan sähköllä. Siellä saamme nähdä lisää mielenkiintoisia vanhoja koneita. Massikan perässä oleva traktorikäyttöinen puun halkaisuruuvi on itse tehty. ”Oli se kyllä aikamoinen homma, varsinkin se piikkien takominen.” Sorvi Fiatin vaihteistolla Kun pihan laitteet on tutkittu, astutaan suulin ovesta sisään. ”Liukulaakereita voidellaan tiputtamalla öljyä kuppeihin.” Piharakennuksen suojissa on toinenkin pitkä sorvi sekä jyrsinkone. ”Koneen vuosimalli on 1914, ja tänne se on tuotu 1982.” Sorvista puuttuivat millisten kierteiden sorvauksessa tarvittavat 50ja 127-hampaiset hammaspyörät, mutta puute korvattiin ketjuvälityksellä 13/33. Pekka korvasi hihnavälityksen viimeisen portaan Škoda S 100:n murikalla ja lautaspyörällä, jolloin koneeseen saatiin hitaita nopeuksia isojakin, 15-20 millisiä teriä varten”, Tauno selvittää. Molempien traktoreiden pakoputkeen on tehty öljynkerääjä. ”Ajetaan sillä polttopuita ja sontaa perunamaahan edelleen”, Tauno juttelee. Kun Pekka osti Massikan Putajan toimintapäiviltä vuonna 2007, nokkapellit olivat irti ja 130-mallimerkki puuttui. Öljynkerääjä nappaa pakoputkesta öljyt, eikä ole pelkoa valumista tai tuulilasin tahriintumisesta. Tauno on viime vuoden puolella jäänyt eläkkeelle pitkän työuran jälkeen. Muutoin hyvässä käyttökunnossa olevaa työkonetta ei kuitenkaan romutettu, vaan piikkeihin hitsattiin jatkot. Olen huomannut, että numeroiden olisi pitänyt olla kursiivina, hieman vinona”, Tauno toteaa. Tontin laidalla lepää UAZista vuonna 1979 tehty peräkärry, johon Pekka on lisännyt toisen akselin vuonna 1993. ”Isä teki tähän monenlaisia teriä”, Tauno kertoo. Talven lumitöitä silmälläpitäen lämmityslaitteisiin on myös panostettu: pölynimurin putki tuo lämmintä ilmaa hyttiin. 6/2018 41. Niin kierteiden teko alkoi onnistua. Valoa työtilaan antavat autosta puretut ajovalot, joista on lähivalolanka palanut. ”Romukaupasta löytyi hihnapyöriltään rikkinäinen penkkiporakone ilman moottoria. Pystysuuntaan asennettu puun halkaisuruuvi on myöskin omaa tuotantoa. Itse rakennettu kahva suojaa käsiä kuumaa pakoputkea nostettaessa. Toinen akseli ja siinä olevat Mersun renkaat lisäävät kantavuutta tonnin kappale. Kärry rakennettiin aikanaan puukuormien kuljetukseen. Pekka työsti itse mallimerkin kehyksen ja numerot raudasta. Suulista löytyy Pekan modernisoima ainutlaatuinen kierteenleikkaussorvi Fiat 600:n vaihteistolla. Jäämme jännityksellä odottelemaan, mitä kaikkea pihapiiristä jatkossa löytyy. Öljy kertyy kuppiin eikä valu maahan tai lennä tuulilasille. Jykevän laitteen kaikki osat valurautaa. ”Se on hieno vedettävä, tulee perässä pomppimatta, siististi ja sileästi.” Kun kokoontaitettava Timantti-äes oli ollut pitkään käytössä, sen piikit olivat kuluneet liian lyhyiksi. Valmistelaatta kertoo sorvin alkuperän: Gottfried Strömberg, Suomen Sähkö, Helsinki
Suurenevat tilat tarvitsivat tehokkaampia traktoreita. Teksti ja kuvat: Aulis Lassila Muutaman vuoden välein Kultanauha-rivistöön ajettiin isompia tehopakkauksia. Nastro d’oro -malliston pienimmän mallin teho oli 28 hevosvoimaa. Kun useasta mallista oli saatavilla nelivetoversio, kapea viinitarhamalli ja telamuunnelma, tarjosi Fiat traktorin joka käyttötarpeeseen. FIATIN VALLOITUKSET Traktorimaakarien osa kaupungistuvassa maailmassa ei ole helppo. Kestävyyttä ja käynnistyvyyttä koeteltiin myös -60-asteisessa kylmäkammiossa ja vähähappisissa olosuhteissa. Muutaman vuoden välein Kultanauha-rivistöön ajettiin isompia tehopakkauksia, kunnes 1976 malliston lippulaivaksi tuli 1300 Super, tehoa muhkeat 150 hevosvoimaa. Uusien traktorikäyttöön suunniteltujen suorasuihkutusdieseleiden polttoaineenjakelusta huolehtivat ensi kertaa jakajapumput. Torinossa oltiin kuulolla. Vuonna 1968 valmistui viidessadastuhannes traktori, ja samalla oli kulunut 50 vuotta ensimmäisen Fiat-traktorin valmistamisesta.Paraativaloihin rullasi uusi traktoripoikue, joka sai juhlan kunniaksi ristimänimen Nastro d’oro eli Kultainen nauha. Vai antoiko. Vuonna 1969 esiteltiin ensimmäinen kuusisylinterinen pyörätraktori, 90-hevosvoimainen malli 900. Nimen mukainen nauha kiersi traktorin konepeltiä, vaikka raita olikin oikeastaan tutun oranssinen. Tavallisten peltokokeiden lisäksi Fiat Tractor Technical Center rääkkäsi voimalinjoja penkissä ja rynkytti traktoreita testiradalla tuhansia tunteja. Riemukaaren alta historian hämärään 42. Fiat kasvatti markkinaosuuttaan pudotuspelin keskellä, kunnes sekin antoi periksi. Ison talon edut Traktoreiden tuotekehittely nautti ison konsernin resursseista. Muotoja oli muutettu sopivan vähän – tuotteen tunnisti oitis Fiatiksi. Ergonomiaa ja käyttöturvallisuutta oli parannettu. Euroopan maatalouden rakennemuutos eteni vääjäämättä 60ja 70 -lukujen vaihteessa. N eljä vuotta timanttisarjan esittelyn jälkeen Fiat lisäsi löylyä. Moottori ja runko oli maalattu pirteän siniseksi Diamanten harmaanvihreän mahanalusen sijaan. Muutokset eivät olleet vain ulkoisia. Testaustoiminta nostettiin uudelle tasolle
Pininfarinalla heitettiin harppi nurkkaan, ja tuloksena oli rohkean kulmikas, erilainen traktori. Suositun Fiat 110-90:n 5861 cm 3 :n voimanlähde tehtiin poraamalla Fiat 100-90:n kuusi sylinteriä neljä millimetriä isommiksi. Onnistunut päivitys Nastro d’oro -traktoriperhe oli menestys. Vielä 2010-luvulla yhtiön Turkin, Kiinan, Intian, Brasilian ja Meksikon tehtaiden tuotteiden sisuksissa hyrräävät 640:n voimansiirron rattaat. Kymmenen vuoden aikana mallia valmistettiin Italiassa 110 000 kappaletta. Hytti edellä Vuonna 1974 Fiat Trattori valmisti miljoonannen traktorinsa. Eräät kilpailijat eivät kiinnittäneet juuri huomiota traktorin ergonomiaan, ja monenkirjavat turvahytit asennettiin usein jälkikäteen. Neljä vuotta vanha mallisto päivitettiin, ja 60 hevosvoiman 600-mallista tuli 640. Vaikka traktoreiden myyntikäyrä oli kääntynyt laskuun Euroopassa, yhä useampi viljelijä ja urakoitsija valitsi työkalukseen Fiatin. Euroopan ykköstraktori 80-sarjan ensimmäiset mallit 780 ja 880 ajettiin päivänvaloon vuonna 1975. Varustelusta ja ohjaamon koosta on tingitty. Se oli kasvanut maailmanlaajuiseksi toimijaksi, ja Euroopan markkinoilla edellä oli vain Massey Ferguson. Malliston suurtehotraktoreita Grandi-Fiateja saatiin odottaa vuoteen 1980 saakka. Nastro d’oro -malliston traktorit muuntuivat moneksi. Varsinaiseen kultasuoneen osuttiin vuonna 1972. Näin jäi tilaa esimerkiksi metsäkuormaimen hallintalaitteille. Metsämallin polttoainesäiliö siirrettiin kuljettajan takaa traktorin nokalle. Tehoa irtoaa mallinumeron lupaamat 70 hevosvoimaa, ja vaihteistona on 12+12-nopeuksinen laatikko. Tehoa kolmisylinterinen 2340 cm 3 :n moottori kehittää 45 hevosvoimaa. Kokoluokan vääntövertailussa taakse jäivät niin oman aikansa tärkeimmät kilpailijat kuin monet myöhemmät isommat Fiatit. Suositun Fiat 640 -mallin DT3-versiossa on pidennetty akseliväli ja etukuormainkäyttöön passeli tukevampi etuakseli. Terä-hytti on loimaalaisen Syväsen Konepajan valmistama. Fiat 640:n elinkaari jatkuu edelleen Pakistanissa CNH:n Al-Ghazin traktoritehtaalla. Vääntömomenttia irtoaa 557 Nm/ 1200 r/min. Vetävissä etuakseleissa planeettapyörästöt löytyivät pyörien navoista. Kuljettajan työympäristö penkkeineen ja kojelautoineen, matala kardaanitunneli, lokasuojat ja kuskin takana oleva polttoainesäiliö olivat yhtä kokonaisuutta. Konepellin pupujussi kielii 40 kilometrin tuntinopeudesta. Jo seuraavana vuonna nelivetoinen 880 DT oli Euroopan myydyin traktorimalli. Tehoa luvattiin 4 hummaa lisää, mutta oleellisempi muutos oli voimansiirron ainevahvuuksien lisääminen. Fiat 70-88 on pelkistetympi versio 70-90-mallista. Hevosia vapautui 10 lisää. Pininfarinamuotoilutalon tehtäväksi annettiin piirtää traktori, jossa hytti oli tyylitekijä, kiinteä osa kokonaisuutta. Uutta oli myös vetovarsitunnustelu, öljykylpyjarrut ja osassa malleista kokonaan synkronoitu vaihdelaatikko. Neljä kumityynyä erotti sen värisevästä alustasta. Vuonna 1979 Torinossa ja Modenassa kilisteltiin proseccolaseja: Fiat oli Euroopan myydyin traktorimerkki 12,5 prosentin markkinaosuudella. Uuden malliston suunnittelun keskiössä oli käyttäjän ympäristö. Fiat 1300 Superin hevoset ovat sitkeää tekoa. Fiatin autodivisioonan tietotaitoa hyödynnettiin melun, pölyn ja kaikenlaisten tutinoiden eristämiseksi. Fiat 450 S Vigneto -viinitarhamallin leveys ei ole metriäkään. Seuraavina vuosina se kiri lisää etumatkaa. 1180ja 1380-mallien 43. 880-mallin sai myös viidennellä sylinterillä varustettuna
Samoihin aikoihin myös ranskalainen sadonkorjuukoneiden valmistaja Braud päätyi Agnellien konttiin, jossa oli ennestään 70-luvulla ostettu amerikkalainen Hesstonmaatalouskonemerkki. Lähes kymmenlitrainen kuutoskone kehittää kunnioitettavat 160 hevosvoimaa. Fiat oli tehnyt 80-luvun isot siirtonsa ja paaluttanut konsernin maatalousalan laaja-alaiseksi konevalmistajaksi, full-lineriksi, ja vahvistanut asemaansa maansiirtokonekilvassa. Maanrakennuskoneet Fiat kääräisi tuotesalkkuunsa. Fiatagri lopetti maatalouteen tarkoitettujen järeiden telatraktoreiden valmistuksen vuonna 1997. Tasauspyörästön lukko oli myös etuakselissa, ja voimanulosotto kytkeytyi hydraulisesti. Fiat 150C täytti vaativimmatkin vetoja työntötarpeet. 80-luvun alkupuolella Agnellin konserni osti Laverdan nykyrahassa noin 380 000 000 eurolla. Vakiolaatikko oli 24+8-nopeuksinen. Malli on äänestetty kaikkien Fiat-mallien joukosta toiseksi suosituimmaksi heti Fiat 640:n jälkeen. Hytti on valoisa ja hiljainen. Uusia merkkejä syntyy Moottoripyöristään paremmin tunnettu italialainen Laverda oli valmistanut ensimmäisen itsekulkevan leikkuupuimurinsa jo vuonna 1956. Hesston 8100 -ajoniittokone kaataa heinää Fiatin 3,9-litraisen 77 hevosvoiman dieselin voimalla. Traktoreiden väritys oli muuttunut jo vuonna 1981 oranssista rusehtavampaan terrakottaan enteillen tulevaa muutosta. 16+16-vaihteiston suunnanvaihtaja sai vuonna 1986 seurakseen powershiftin. Fiat-Allis-kaivureiden ja -puskutraktoreiden tuotanto keskitettiin Italian Lecceen ja Brasilian Belo Horizonteen. Se ehti olla markkinoilla kuitenkin vain pari vuotta. Vaihteenvalitsimet oli nostettu lattialta kojelautaan. 44 FIATIN HISTORIA OSA 2. Malliston lippulaiva Fiatagri 180-90 DT on saavuttanut melkoisen kulttimaineen – ei vähiten siksi, että sen tehot on helposti ruuvattavissa reilusti yli 200 hevosen. Vanhat tutut nimet säilyivät traktoreissa, puimureissa ja paalaimissa markkina-alueesta riippuen pitkäänkin. Vuonna Pininfarinalla heitettiin harppi nurkkaan. Melutaso on vain 75 dB. Niiden ohella näytillä oli uusi nimi ja lehteä tai traktorinrenkaan jälkeä muistuttava logo. Viimeisestä tuli Fiatagrin syömähammas vuosiksi. 90-sarjan pienimmät 55–80 hevosvoiman mallit saivat uudet moottorit, joissa iskun pituutta oli nostettu 115 millimetriin 80-sarjan 110 millistä. Sen sijaan 155 hevosvoiman 1580-mallissa ja Grandien grandissimossa, 180 hevosen 1880-mallissa oli voimanlähteenä uusi 8102 cm 3 :n Fiat-OMmoottori. Fiat osti talousvaikeuksien kanssa painineen amerikkalaisen AllisChalmersin. Perinteinen pieniä telatraktoreita valmistanut Agrifull sai omistajavaihdoksen jälkeen säilyttää nimensä ja värinsä. Painoakin on 12 500 kg. 1986 perustettu uusi yhteisyritys Fiat-Hitachi rakensi pitkälle automatisoidun tuotantolinjan Torinon liepeille. Kelkkaan hyppäsi myös japanilainen Hitachi Construction Machinery. Ostamalla Hesstonin ja Laverdan Fiatista tuli full-liner-valmistaja. Järeiden Grandi-Fiatien tontin peri 115–180 hevosvoiman 90 alta -mallisto. Vuonna 1985 Agnellin käsi kävi taas povitaskussa. Maatalousalan koneiden tuotanto loppui perinteikkään merkin osalta siihen, osa mallistosta siirtyi Deutz-merkin alle. Uudestisyntynyt Fiatagri vastasi haasteeseen esittelemällä vuoden 1984 aikana 26 traktorimallia 46-, 55-, 65-, 66ja 90-sarjoissa. 5499 cm 3 :n kuutoslohko oli sisäänajettu jo Fiat 1000 Superissa. Telatraktoreiden käyttö maataloudessa alkoi olla 70-luvulla harvinaista. Pari vuotta oli rauhallisempaa, kunnes alkoi taas tapahtua. Tuotepalettiin tuli laaja kirjo maatalouskoneita niittosilppureista ja leikkuupuimureista kultivaattoreihin. Maatalouskoneita valmistaneen Gherardin tehdas valjastettiin voimansiirtokomponenttien tekoon. Myyntikäyrät sojottivat alaspäin kaikilla tärkeillä markkina-alueilla. Legendaarinen 90-sarja Maatalouskoneiden ja traktoreiden valmistus alkoi 80-luvun puolivälissä tuntua iltaruskon alalta. Työkonekäyttöä helpottamaan kehitettiin Lift-O-Matic-toiminto (Suomessa Klik-klak), jossa haluttu työsyvyys valittiin normaalisti nostovivusta, mutta koneen nosto ja lasku oikeaan syvyyteen hoitui erillisestä liukuja painokytkimestä. 70-luvulla se oli ainoa italialainen puimurimerkki ja saapasmaan ylivoimainen markkinajohtaja. Turboahdin toi lisää rähinää kuutosmyllyihin ensi kertaa Fiat-traktoreissa. Maaliskuussa 1983 perinteisistä laatumerkeistä Fiat, Laverda ja Hesston keitettiin kokoon uusi brändi Fiatagri. Vaihteistoja löytyi joka tarpeeseen: esimerkiksi synkronoitu 12+4-vaihteinen perusloota, 12+12ja 24+12-vaihteiset laatikot suunnanvaihtajalla ja 20+8-nopeuksinen ryömintälaatikko. Oikeastaan vain Italian vuoristoalueilla saattoi kyntäjä vielä istua telakoneen pukilla. Fiat Winner F 115 korvasi vuonna 1993 mallit F 110 ja F 120
Tuoreen herneen puinti vaatii järeän kaluston; sato on saatava nopeasti talteen. Traktoreiden myyntiä haitannut pulma poistui osittain, kun vuonna 1972 Fiat-lippu nostettiin Tukon Etelä-Suomen maatalouskauppojen salkoon. Ennakkoluuloja esiintyi. Sodanjälkeistä Suomea rakennettiin kuumeisesti ja puskutraktoreita tarvittiin. Lisäksi vetävä etuakseli oli tyyris – se nosti traktorin hintaa helposti 40 prosentilla. Suurta polttoaineenkulutusta ja ojienylityskykyä moitittiin, mutta käyttömukavuutta ja kynnön jälkeä kehuttiin. Mainosnikkarit runoilivat: ”Kyllä Fiiu vetää” ja ”Fiat neliveto – maanviljelijän tosi peli, joka kiipeää vaikka katolle”. Työväline Oy:n valikoima palveli maatiloja huonosti, metsätiloja paremmin. Koetus pidettiin lokakuussa Järvenpään kartanon pellolla Tuusulassa. Sodan jälkeen tuotevalikoima laajeni maanrakennusalalle. Maahantuontia ei aloitettu. Traktoreiden edustus siirtyi Agritek Oy:lle, joka jatkaa SGN Groupin osana edelleen New Holland -koneiden maahantuontia. Työväline Oy markkinoi myös metsänhoidossa ja turpeennostossa tarvittavia työkoneita. Nelivedon fysiikkaa esiteltiin monenmoisiin käyrin ja kaavioin. Kahdeksan traktorin rivistössä oli myös Fiat 702 kolmisiipisillä auroilla varustettuna. Fiat-traktoreiden edustuksen Työväline Oy hankki vuonna 1952. Selonteossa koneen hinnaksi ilmoitettiin 31 250 frangia. 60-luvulla Työväline Oy oli mukana Lännen Sokerin Konepajan valmistamien ensimmäisten Ukko-Mestari-kaivukoneiden kehitystyössä ja markkinoinnissa. Itäja KeskiSuomessa piirimyyjinä toimivat yksityiset autoja koneliikkeet. Samalla loppui lupaavasti alkanut puimurikauppa. Alustoiksi valikoituivat tuolloin luontevasti Fiat 50C -telatraktori, Ukko-Fiat ja myöhemmin muiden merkkien ohella myös Fiat 615. ”Silinterit ovat kaikki yhteenvaletut, joten niiden korjaaminen on kallista ja hankalaa. Turvekoneita vietiin aina Yhdysvaltoihin saakka. Kone on hyvää valmistetta ja käy varmasti ja aivan äänettömästi, siinä kun on äänenvaimentaja”, todetaan koetuksen loppuarvostelussa. Maatalousnäyttelyissä traktoreita ajettiin akrobaattisiin asentoihin. Ennen Ukko-Mestaria Fiatien ympärille asennettiin ruotsalaisia Hymas-kaivureita. Fiat pärjäsi testissä keskinkertaisesti. Siipien kärjissä olevat lisäraudat saivat koetuksessa kiitosta: ”Viilu kääntyi nurmella hyvin.” Kuva: Traktorikoetukset – koetuslautakunnan selonteko Fiat-nelivedon etujen esittelyyn uhrattiin runsaasti palstamillimetrejä. Vuonna 1974 Kesko tuli Työväline Oy:n osaomistajaksi ja Fiat-Allismaansiirtokoneiden edustus siirtyi K-merkin alle. Kun Maataloushallitus kutsui edustajilta traktoreita toiseen vuonna 1920 järjestettävään koetukseen, oltiin Alftanilla valppaina. Työväline Oy perustettiin sotavuonna 1942 varustamaan uittoja metsätyömaita. Kuva: Fiat uutisia lehti Fiat 980 DT kiskoo imuvaunua parkanolaisella turvesuolla. Ensimmäinen nelivetoinen Fiat 441R rantautui Suomeen vuonna 1961. Vasta 80-luvulla padot murtuivat ja nelikot alkoivat toden teolla yleistyä myös maatiloilla. Helsinkiläinen Ab Walfrid Alftan Oy taas oli aloittanut Fiat-autojen maahantuonnin jo vuonna 1913. Merkittävä osa soilla möyrivistä traktoreista oli oransseja. Takavuosina isännät olivat paitsi merkkiuskollisia myös myyjäuskollisia. Fiat 1000 DT:n teho ja vääntö riittivät tehtävään. Fiat Suomessa F iat-traktoreiden sarjatuotanto alkoi 1919, ja valmistaja tarjosi halukkaasti uutuuttaan testattavaksi ympäri maailman. Työväline Oy aloitti Fiatagri-leikkuupuimureiden tuonnin vuonna 1990. Vuonna 1992 Kesko lakkautti omistamansa Työväline Oy:n toiminnan. Yritys käytti melkoisesti vaivaa perustellakseen maanviljelijöiden suurelle joukolle nelivedon erinomaisuutta. Telakoneet olivat pitkään ykkösartikkelina, mutta kun Suomen oloihin sopiva Fiat 25R -pyörätraktori esiteltiin, otettiin se heti tuontiohjelmaan. 6/2018 45. Hinattavien puimureiden aikana traktorilta vaadittiin paljon. Kuva: Fiat uutisia -lehti Lokakuussa 1920 Suomen ensimmäinen Fiat-traktori pääsi kyntöhommiin Järvenpään kartanon mailla. Tutulta kauppiaalta ostettiin niin autot, puimurit kuin traktoritkin. Raskaan vaunun pyöritys ja vetäminen pehmeällä alustalla pitävät kuuden sylinterin tuottamat 98 hevosta täystyöllistettyinä. Nelikkotulokasta ja Fiatin järeitä malleja ostivat erityisesti urakkamiehet osittain Työväline Oy:n toimenkuvasta johtuen. Parhaat mainoslauseet jäivät elämään konekansan suuhun. Fiat oli vuosikymmenten ajan urakkamiesten suosiossa
Kompromissina traktoreiden kylkiin teipattiin New Holland -nimi, aluksi rinnan emämerkkien kanssa. Viljasäiliön vetoisuus on 65 hehtolitraa ja kohlimia on kuusi. Kauppaa hierottiin puoli vuotta, ja elokuussa 1990 traktorimaailmaa ravisteli uutinen jättikaupan esisopimuksesta. Nyt sata vuotta myöhemmin sekä Fiatettä Ford-traktorit ovat historiaa, mutta sinisiä traktoreita tehdään edelleen ja Agnellien kassakone raksuttaa. Traktorintuotanto oltiin valmiita uhraamaan, jotta panokset riittäisivät päätoimialan tervehdyttämiseen. Ensimmäiset miljoona traktoria olivat valmistuneet 55 vuodessa, toiseen miljoonaan tarvittiin enää 15 vuotta. Winnerin kuljettajalla oli vaihdetta miettiessään valinnanvaraa. Asetelma oli kovin tuttu: joko vähentää tuotantoaan kilpailijoiden lailla tai hakea jälleen kasvua yritysostoin. Sekä Fiatilla että Fordilla oli omat vankkumattomat kannattajansa, eikä kumpiakaan haluttu suututtaa liikaa. Fiat halusi ostaa ja Ford halusi myydä. Perässä tulivat Fiat Winner -uutuustraktorit Hesstonin kanttipaalaimien edessä. Pitkään jatkunut maatalousalan taantuma ja maatilojen väheneminen ruhjoi traktorinvalmistajia 80-luvun puolivälissä. Ford osti kanadalaisen suurtraktoreihin erikoistuneen Versatilen ja amerikkalaisen maatalouskonevalmistajan Sperry New Hollandin, jonka tuotepaletissa ei ollut traktoreita. päivä 1990 satunnainen kulkija Pariisin Champs Elyséellä hieraisi silmiään epäuskoisena. Uusien New Holland -mallistojen myötä vuonna 1996 vanhat nimet näkyivät koneissa pienemmillä kirjaimilla ja lopulta hävisivät kokonaan, mistä moni varmasti mielensä pahoitti. Leikkuupöydän työleveys on 14:sta jalasta jopa 25:een jalkaan. Monikansalliset valmistajat sulkivat kuumeisesti tehtaitaan. Kohta Riemukaaren suunnasta jyristeli neljä Fiatagri-leikkuupuimuria ja -traktoria viljakärryineen ja pui viljat pois. Winnerit eivät saavuttaneet 90-sarjan suosiota, ja niiden valmistus lopetettiin 1995 uuden New Holland -malliston tieltä. Seurasi vaikea pähkäily traktoreiden nimestä. Agnellit ja Fordit tunsivat toisensa, ja yrityksillä oli ollut perinteisesti toimivat suhteet. Ryömintänopeuksin varustetun laatikon sai jopa 64+32-vaihteisena. Uusi yritys ristittiin N.H. Geotechiksi. Fordson F inspiroi vuonna 1917 Fiatin insinöörejä traktorintekopyrkimyksissään. Pariisin elonkorjuu Kesäkuun 23. Fiatin ja Fordin mallisarjat ja väritykset pysyivät kuitenkin entisellään. 180-90-traktorista tutusta 8210 cm 3 :n lohkosta on houkuteltu 200 heppaa. CNH on traktoreiden ja leikkuupuimureiden johtava valmistaja maailmassa. Fordin matka full-lineriksi oli ollut hapuilevaa. Fiatagri 3890 oli 80-luvun lopun puimurimalliston lippulaiva. Viimeiset mohikaanit 10090 ja 110-90 säilyivät tuotannossa vuoteen 2005 saakka. Kadulle kahden hehtaarin alalle oli levitetty puintivalmista kasvihuoneessa kasvatettua vehnäkasvustoa. New Holland -logon väri muuttui Fordin-siniseksi. Hollandin osakkeista. Panostukset tuotekehitykseen tepsivät, ja tehtaiden sulkemisilta vältyttiin. Vuonna 1999 esitelty TM-sarja oli ensimmäinen, jota tehtiin pelkästään Fordin-sinisenä. Henry Ford nuoremman korjausliike oli samankaltainen kuin Fiatilla pari vuotta aiemmin. 12+3-vaihdelaatikon rattaita liikuteltiin vanhahtavasti kuljettajan jalkojen välissä olevilla kepeillä. Laverdan valmistamat Fiatagrit olivat luotettavan ja tehokkaan puimurin maineessa. Lopulta maaliskuussa 1991 Fiat Groupin alainen FiatGeotech osti 80 prosenttia Ford New 46 FIATIN HISTORIA OSA 2. 90-luvulle tultaessa Euroopassa myytiin noin 90 000 uutta traktoria, kun 15 vuotta aiemmin oli rekisteröity noin 350 000 konetta. Kahdesmiljoonas Fiat-traktori kukitettiin 1989. Samaa 100x110-sylinterikokoa oli käytetty myös aiemmissa 2-, 3ja 4-sylinterisissä moottoreissa. Sataheppaisessa kuutoskoneessa on Ivecon logo. Muu mallisto oli 20 vuodessa uusittu jo moneen kertaan ja merkkikin oli vaihtunut kahdesti. Mutta tärkeillä kilpailijoilla oli tarjota valikoimaa puimureista vihreän linjan koneisiin. Perinteikäs traktorituotanto USA:ssa lakkautettiin surutta ja keskitettiin Isoon-Britanniaan vuonna 1986. Ford New Holland oli syntynyt. Fiatagri oli totisen paikan edessä. Moottorit olivat tulleet tutuiksi 90-sarjasta, mutta laskemalla nimelliskierroslukua 2300:aan saatiin meluja kulutusarvot pysymään aisoissa. Pääomistajana on Agnellin perheen Giovanni Agnelli B.V. Viimeiset vuosikerrat saivat sinisen maalipeitteen. Kilpailijan korjausliike Fordin traktorituotanto oli terveellä pohjalla. Fiat 980 DT peri kuusimukisen lohkon 1000-mallilta. Kuusisylinterinen 98–140 hevosvoiman Winner-sarja oli edeltäjiensä tapaan saanut muotonsa Pininfarinan piirustuspöydältä. Myös pienempien mustakuonoisten 86-, 93ja 94-mallistojen taru jäi lyhyeksi. Nykyisen CNH Industrialin omistajana on italialainen Exor -sijoitusyhtiö. Myös Fiatagrin myynti sakkasi vuonna 1985, mutta etumatka Euroopan myyntiykkösenä kasvoi silti. Mannerlaatat liikkuvat Samaan aikaan Ford Motor Company kärvisteli autontuotannon kannattavuusongelmien kanssa. Traktorituotannon keskittymisen toistaiseksi viimeinen päänäytös käytiin vuonna 1999, kun New Holland ja Case eli kaksi neljästä jäljelle jääneestä suuresta valmistajasta fuusioituivat CHN Globaliksi. Maatalouskonebisnes jatkoi alamäkeään
Maahantuoja: NDI Finland OY www.ndi.. Deeren Deeren Supermarket.. 14 90 Legendaarinen Vanhat Koneet lippalakki RAUTAISTA LUETTAVAA! www.vanhatkoneet.fi HALLILÄMMITIN KOLMEN VUODEN TAKUULLA JA HUOLTOPALVELULLA Katso lähin jälleenmyyjäsi tai soita: www.rexnordic.com puh. 040 180 11 11 AIRREX AH-200/300/800 Lähes hajuton diesel-infrapunalämmitin 100% hyötysuhteella. 2,5L / vrk 3 VUODEN TAKUU 24h HUOLTOPALVELU VOITA RALLIPÄIV Ä ITSELLES I JA 5 KAVERILL ESI Osta Airrex diesel-läm mitin ja voita 10-kertais en Suomen mestarin Juha Salon rallipäivä! Lue lisää netistä. ENEMMÄN KATETTA HANKINNALLESI FIKSU RENGASVALINTA Hyvä käyttötunti saavutus Pehmeä maaperälle – hellävarainen kasvustolle Taattua laatua Ota yhteyttä lähimpään rengasliikkeeseen ja pyydä tarjous N 00 12 9 17. Lämpötila ulkona: -0ºc, sisällä: +15ºc: Polttoaineen kulutus n. Airrex_210x147_vanha_traktori.indd 1 17.7.2018 9.53 MAATALOUSRENKAAT TEOLLISUUSRENKAAT | METSÄRENKAAT MAANSIIRTORENKAAT Lue lisää: www.alliancerenkaat .. I Ei tarvitse pakoputkea ulos I Biodiesel, diesel tai polttoöljy I Ei puhallinta, ei nosta pölyä I Termostaattiohjattu (0–40°C) I Siirreltävä, ei asennusta I Hiljainen, vain 48 dB I Ei polttavan kuumia pintoja I 13kW, 15kW ja 22kW -mallit KULUTUSESIMERKKI Eristetty teollisuushalli, tilavuus: 500m³
Sähköttäjän työtehtäviin kuului sähkösanomien välittämisen lisäksi lennätinkoneiden ylläpidosta huolehtiminen. Vuonna 1868 Helsingin rautatieasemalla aloitti työt Valtion rautateiden ensimmäinen naissähköttäjä Hilda Hidén. 1800-luvun lopulta alkaen naisille aukesi myös toisenlaisia rautatieammatteja. Naispuolinen junanlähettäjä oli ihmetystä aiheuttanut näky vielä 1930ja 1940-luvuilla. Sähköttäjät ja lähettäjät Virkatehtävissä naisia oli nähty rautateillä jo aiemmin. Poikkeuksena olivat veturinkuljettajan virka sekä lämmittäjän ja junamiehen toimet, joita pidettiin yhä naisille sopimattomina tehtävinä. Hidénin jälkeen useat muut naiset astuivat rautateiden palvelukseen sähköttäjiksi. Todennäköisesti Helminen lähetti jo tuolloin junia, vaikka virallisesti tehtävä ei voinut kuulua naisvirkailijan toimenkuvaan. NAINEN RAUTATIELLÄ Junaliikenteen alkuajoista lähtien naiset olivat töissä esimerkiksi veräjänvartijoina, siivoojina ja radanrakennustöissä. Hän työskenteli sähköttäjänä Karjaan asemalla, jossa sähköttäjät saivat poikkeuksellisesti lähettää junia jo vuonna 1902. 48. Erityisen vaarallisena pidettiin muuttuneista aikatauluista tai junien kohtaamisista tiedottavien viestien ojentamista viestirenkaalla ohikulkevien tavarajunien veturinkuljettajille. Helmi Helminen oli tiettävästi Valtion rautateiden ensimmäinen naispuolinen junanlähettäjä. Pienillä asemilla naiset saattoivat vapaammin työskennellä yleisesti miesten tehtävinä pidetyissä toimissa. V uonna 1926 Suomessa säädettiin laki naisten ja miesten yhtäläisestä oikeudesta valtion virkaan ja toimeen rautateillä. Teksti: Mari Immonen Ensimmäinen naisveturinkuljettaja Suomeen on saatu vasta 2000-luvulla. Junanlähettäjän työ oli yksi naisille sopimattomina pidetyistä tehtävistä
Veräjänvartija tekee työtään vuonna 1959. Ensimmäinen naisveturinkuljettaja Suomeen saatiin vieläkin myöhemmin: Susanna Virkkunen valmistui Valtion rautateiden koulutuskeskuksesta vuonna 2002. Sotien aikaan Valtion rautateiden oli otettava naisia tehtäviin, jotka olivat perinteisesti kuuluneet ainoastaan miehille. Valtion rautateiden ensimmäistä naispuolista junamiestä saatiin kuitenkin odottaa 70–80-lukujen vaihteeseen, jolloin työnsä aloitti junamies ja konduktööri Pirjo Virtanen. Junamieheksi pääsyä koskenut rajoitus esti pitkään naisten etenemisen urallaan asematai vaihdemiestä pidemmälle. Vasta vuonna 1961 kumottiin nämä rajoitukset ja naiset saivat oikeuden toimia kaikissa tehtävissä myös junamiehenä. Yksi heistä oli Emelie Fredrika ”Milly” Tojkander (1866–1939), josta tuli pitkän rautatieuran jälkeen 1916 maamme ensimmäinen viran saanut naisasemapäällikkö. Kuvassa työläisiä Viipuri– Koivisto-rataosalla vuonna 1924. Naiset osallistuivat myös rautateiden rakennustöihin. Syynä hameet Naisten työskentely aiemmin vain miehille tarkoitetuissa tehtävissä ei jäänyt sodanaikaiseksi tilapäisilmiöksi. Osaa työtehtävistä pidettiin myös yksinkertaisesti liian vaarallisina naisille. 6/2018 49. Konduktöörin virkoihin naiset eivät kuitenkaan vielä päässeet, sillä konduktööritutkinnossa edellytettiin junamiespalvelusta, johon naiset eivät päässeet. Muutamat naiset raivasivat tietä tuleville sukupolville näissä miehisiksi katsotuissa tehtävissä. Syinä junamiespalvelun eväämiseen naisilta oli muun muassa hameiden käyttö, minkä katsottiin hankaloittavan tehtävien hoitamista. Päälliköt ja tarkastajat Vuoden 1926 säädöksestä huolimatta rautateiden hallintovirat ja tekniset toimet oli varattu miehille aina toiseen maailmansotaan saakka. Konduktööripulan vuoksi naisia ryhdyttiin kouluttamaan lipuntarkastajiksi
50. K un yleisöparkista kävellään kohti Katteluksen tilaa, ensimmäisenä kohdalle osuu museoautoille ja -moottoripyörille varattu alue. Yksi alueen lukuisista paikallismoottoreista oli valjastettu pärehöylän voimanlähteeksi. Eikä nälkä tai jano pääse yllättämään, sillä kojuissa riittää kahvia ja pientä purtavaa evääksi. Katteluksen perinnepäivillä kävijät saavat tutustua vanhan ajan maatilan töihin ja koneisiin leppoisan tunnelman vallitessa. On perinnemaalin myyjää, moottorikäyttöistä pihakeinua ja monenmoista vanhaa masiinaa. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Lautaa syntyy ripeään tahtiin, kun Fordson antaa voimaa sirkkelille. Hyvin näytti sälettä syntyvän. Piipahdimme tilalla tämän vuoden perinnepäivillä. Niitä tutkiessa menee tovi, minkä jälkeen tie vie katsojan kohti maatilan pihapiiriä. Katteluksen perinnepäivät 4.–5.8. Pajassa seppä takoo punaisena hehkuvaa rautaa, ja etäämmällä nostellaan heinää seipäille. Siellä nähtävää riittääkin pitkäksi toviksi. ALAVUS Pienen matkan päässä Killinkosken vanhasta tehdasmiljööstä löytyy Katteluksen tila, joka liittyi tapahtumajärjestäjien joukkoon viime kesänä. Siellä kävijää tervehtii kymmenkunta vanhaa autoa ja sama määrä kaksipyöräisiä vekottimia. Näin pikku-Valmetin ajamiseen liittyvät niksit siirtyvät tulevalle masinistille
Teijo-paku ei vastaavaa jalansijaa saanut, mutta sen korkea kotimaisuusaste takaa suosion harrastajien keskuudessa. Ohikulkevan tien varressa sijaitsevalla ruohikolla oli kylänmiesten koneita näytillä. Oli isoja ja vähän pienempiä. Harrasteparkissa oli näytillä nostalgisia ajopelejä. Mitä sitä itse keinua kiikuttamaan, kun koneetkin on keksitty. Nyt selvästi opiskellaan, mikä putki menee mihinkin ja mikä hihna pyörittää mitäkin. Pakkalan Liikenteen vanha Sisu-bussi on säilynyt alkuperäisessä kuosissaan. Sen myötä on mahdollista päästä hetkeksi vuosikymmenien takaisiin onnikkatunnelmiin. Pikkuväki on valinnut asunsa huolella. 51. Toyota Corolla oli maatalon isäntien suosiossa heti ensimmäisestä korimallistaan lähtien. Vanhat Koneet -lehden numerossa 6/14 kerrotaan tarkemmin linjurista ja sen historiasta
Tapahtuman yhteydessä pääsi kurkistamaan, mitä piharakennusten kätköistä löytyy. Masiinat puksutteli tasaista tahtiaan, ja koneiden välistä kävellessä äänimaisemaan tuli koko ajan uusia vivahteita. Maamoottoreita oli paikalla runsaammin kuin olisi osannut odottaa. Liekö asentaja menettänyt toivonsa, kun oli pannut myyntilapun – tai siis myyntipäreen – auton tuulilasiin. Tästä hallista löytyi Fordsonja Citroën-projektit. 52 KATTELUKSEN PERINNEPÄIVÄT. Junakeula-Volkkari vaikutti olevan pientä laittoa vailla. Olipa hienoa nähdä Vanhat Koneet -tarra putkirunkoisen keskimoottorikilpurin alumiinisessa takasiivessä! Honda CB -tekniikkaisessa autossa ei polttoainemittaria tarvita – kuljettaja osaa kyllä loiskunnasta päätellä, kuinka paljon menovettä on jäljellä
6/2018 53. MasseyHarris ja Aros ovat lähdössä leikkaamaan kauraa. Palkeet ovat olleet alkujaan Juho Kurhelan pajassa Pollarin kylässä. Kuvan mukaiseen kuntoon traktori on saateltu pari vuotta sitten. Kaikilla on asianmukaiset varusteet. Perinnemaaleja kaupan. Jarkko Kivijärvi pumppaa puhtia ahjoon. Ahjo on tuliterä, palkeet olivat uudet vuonna 1865. Perkins-koneinen Fordson Major on ollut tilalla vuodesta 1969 lähtien. Sepän paja on seissyt näillä sijoillaan vuodesta 2010 lähtien. Pellolla niitettiin ja kynnettiin. Tämän kojun tuotteet kiinnostivat monia kävijöitä. Alun perin rakennus on salvostettu Kuurilan tilan maille Virtain Liedenpohjan kylässä. Maalaistunnelmaa parhaimmillaan. Se ei ole ihme, sillä muovimaalit ongelmalliseksi kokevat remontteeraajat turvautuvat enenevissä määrin vanhoihin ja hyväksi todettuihin pintakäsittelyaineisiin
Ensi vuonna sekin puute korjataan”, Toiviainen kertoo. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Reijo ja Jarno Lamminmäki olivat tuoneet Hämeenkyröstä Nakkilaan seitsemän maamoottoria, Jupiter-mopon ja Deutz-traktorin. Tänä kesänä Satakunnan Mobilistit paikkasivat sen jättämää aukkoa järjestämällä ensi kertaa Villilän kartanon alueella Nostalgiapäivät-nimisen kaksipäiväisen perinnetapahtuman. 54. Nostalgiapäivien erityispiirteenä oli kirpputori, jossa Porissa ja Nakkilassa toimiva Artista Filmi myi elokuvarekvisiittaa. NAKKILA Satakunnan mobilistit ovat urakoineet uudet perinnepäivät, jotka hyppäsivät tauolle jääneen Tappuritapahtuman saappaisiin. Näytillä oli myös valkokankaalta tuttuja ajoneuvoja. ”Sateisen sunnuntain takia kävijätavoitteesta jäätiin hieman, mutta tärkein tavoite eli ihmisten viihtyvyys saavutettiin. Kartanoalue kuhisi elokuun toisena viikonloppuna vanhoja työkoneita, autoja, käsityöläisiä ja rompparimyyjiä. On siis selvää, että Nostalgiapäivät saa ensi vuonna jatkoa. Lamminmäen konekokoelmaan palataan tulevaisuudessa varmasti. Satakunnan mobilistien varapuheenjohtaja Jussi Toiviainen oli tapahtuman jälkeen yhtä hymyä myönteisen palautteen ansiosta. Koneet eivät tähän lopu, sillä maamoottoreita ja traktoreita löytyy kotonurkista kymmeniä. Se onkin tervetullut lisä koko perheen perinnetapahtumien joukkoon. Villilän nostalgiapäivät 11.–12.8. Perheen pienimmät pääsivät pomppulinnaan, Risto Räppääjän moottoripyörän kyytiin tai ihastelemaan uuhia. Ainut asia, josta huomautettiin, oli harrasteajoneuvoparkin puuttuminen. N akkilan perinteinen Tappuritapahtuma on määrittelemättömän pituisella tauolla. Vanhat värkit ovat nuoren isännän harrastus: hän on ne kerännyt reilun parinkymmenen vuoden aikana
Vaikka iskelmätähti oli erityisen mieltynyt amerikkalaisiin autoihin, nähdään valkokankaalla myös tämä Jukka Kankaanpään Opel Kapitän vuodelta 1962. Auton hinta oli 100 000 markkaa, josta Kulmalan osuus oli 56 000 markkaa. Myös tulvapumppausta se on ollut suorittamassa. Hälytysajosta auto poistui 1970, ja kilvet palautettiin nimismiehelle 1972. Rukin liikkuvien osien säännöllinen voitelu valkovaseliinilla on perushuoltoa. Työase on vanha kone sekin, sillä Ritvan isoäiti on ostanut rukin vuonna 1920 sadalla markalla. Lisäksi kevyt auto kulki huonojakin teitä melko hyvin. Vuonna 1966 moottori hajosi kahden ja puolen vuorokauden yhtämittaisen pumppausurakan jälkeen. Pitkän suulisäilytyksen jälkeen auton kunnostus alkoi vuonna 2006. Sammutustyöt olivat enimmäkseen siviilipaloja. Rekisteröinti tapahtui 12.4.1938. Silloin moottori korvattiin alkuperäistä isommalla. Säiliön puuttuminen osoittautui otolliseksi. Aunuksessa asutus oli jokien varsilla, ja kun tiet myötäilivät jokia, irtoruiskulla operointi oli nopeaa. Tulta päin! N akkilan VPK oli tuonut tapahtumaan näytille komean sotaveteraanin. 55. Veteraani pääsi työurallaan vielä sammuttamaan monia isoja paloja, kuten Friitalan nahkatehtaan tulipaloa uutenavuotena 1950. Auto on varustettu yhdeksän hengen miehistöhytillä. Ritva Liljeroos kehräsi newfoundlandinkoiran karvoista lankaa. Se maalattiin maastoväreihin, ja siinä asussa se kulki Viipurin kautta kannakselle ja edelleen Syvärille Aunukseen. Elokuussa 1941 Ford joutui lähtemään sotaan. Varustukseen kuului 1000 litraa minuutissa tuottava keskipumppu. Työtuoli on vuodelta 1871 ja kuulemma niin hyvä, ettei Ritva suostu muulla istuimella työskentelemään. Elokuva Olavi Virrasta tulee teattereihin syksyllä. Siviiliin auto palasi 30.11.1943 vähäisin vaurioin. Vuosimallin 1937 Ford V8 79–157:n päälle tehty paloauto on rakennettu Veljekset Kulmalan palokalustotehtaassa
Kangasalan autokorjaamon vanha auto esitti nimittäin aktiiviuransa jälkeen Tankki täyteen -sarjassa Sulo Vilénin huoltamon hinausautoa. Vuoden 1929 A-Fordin entisöinti on Sastamalan mobilistien hienoa kädenjälkeä. Jos tunnet auton vaiheet, kerro tietosi Satakunnan mobilisteille. Nyt auto on siinä mallissa, että se kelpaisi epäilemättä Emmi Vilénillekin. Pian halpa hinuri joutuikin Sulon harmiksi itse hinattavaksi. Televisiotähden nykyinen omistaja Juha Paltanen on hankkinut auton vuonna 2014. Satakunnan mobilistit ovat nimittäin laittaneet Commerin moottorin käyttökuntoon ja kunnostaneet jarrut. Se oli merkittävässä roolissa heti sarjan ensimmäisessä jaksossa, jossa Emmi piti Sulolle mykkäkoulua hinausauton ostamisen takia. Yhteyden satakuntalaisiin saat Vanhojen Koneiden toimituksen kautta. Sulon mielestä se oli tulevaisuuteen tähtäävä sijoitus, mutta hinasi Emmin mukaan vain pankkilainaa. Autosta liikkuu paljon juttuja, mutta varmaa tietoa sen historiasta on vähän. Tappuritapahtuma muistui mieleen, kun näki Sampo-puimakoneen ja Porschen perässä kärryllä kulkeneen Lanz-itsesitojan. ”Ku mää sain sen niin halvalla…” T ämä Commer ei ole tiettävästi esiintynyt elokuvissa mutta televisiossapa on. 56 VILLILÄN NOSTALGIAPÄIVÄT
Luvian ja Porin välillä työvuotensa liikkunut auto on nykyään Satakunnan mobilistien hallussa, ja yhdistyksen voimin se on pantu museokuntoon. 57 6/2018. Sookarin bussia ajoi sen ajoista yleensäkin vastaava Sami Laamanen. Muun muassa kylkipellit on tehty kokonaan uudestaan. Talvisin se saa lepäillä Satakunnan Liikenteen tallissa. Paikalle oli osunut kaksi A-mallia, joissa molemmissa oli lapualainen Närvä-hytti. Paikallisliikennettä tasatunnein L iikennöitsijä Sookarin vuoden 1959 Mercedes-Benz-bussin kyydissä pääsi tunnin välein aikamatkalle. Traktoririvistössä oli vahva Zetor-edustus. M-B OP312 -alustalle tehty kori on turkulaisen Autokori Oy:n valmistama. Ensi keväänä Sookerin onnikassa sykkii sitten uusi sydän. Auto on liikkeellä vapusta syksyyn ja palvelee esimerkiksi hääkuljetuksissa. Vanhan Mersun voimanpesä syö öljyä reippaasti, mutta vaihtomoottori on jo tiedossa, ja se asennetaan paikalleen tulevana talvena Pomarkussa
J okelan museolla vuosittain järjestettävä Vanhan ajan päivät tuo säpinää, vai pitäisikö sanoa moniäänistä puksutusta, pienen kylän rauhalliseen meininkiin. Vanhan ajan päivien näyttelykalustosta valtaosa on Jokelan perheen omaa konekantaa. Työnäytöksiä oli tälläkin kertaa runsaasti, ja kävijöille tarjoutui tilaisuus seurata niin möyrimistä maansiirrossa kuin hyörintää peltotöissä. Ruotsinkylästä löytyy nostalginen Gulfbaari ja Jokelan perheen ylläpitämä kotiseutumuseo. Jokelat ovat onneksi ahkeria harrastajia, joten alueella vaikuttaa olevan joka vuosi uusia vehkeitä. Jokin vanhoista on lisäksi saattanut saada kunnostustoimia osakseen. Vanhaan hyvään aikaan puusta syntyi vaikka mitä. Pienen kylän isot kekkerit RUOTSINKYLÄ 25.–26.8. Puun käsittely oli esillä monella tavalla käsityökaluista moottorisahoihin ja kuorimakoneesta sirkkeliin. Teksti ja kuvat: Kari Mattila 58. Loviisan keskustasta kolmisenkymmentä kilometriä koilliseen sijaitsee pieni kylä, jossa vanhan ajan asiat ovat arvossaan. Joukossa on myös vieraiden masiinoita, osa lähialueen isäntien paikalle tuomia ja osa kauempaa matkanneiden konemiesten aarteita
Koneen kerrottiin olevan hyvässä teknisessä kunnossa mutta huoltoa vailla. Dinosaurusta valmistanut konepaja sijaitsee lähellä tapahtumapaikkaa Elimäellä, joten kyse on lähes paikallisesta tuotteesta. 50-luvun Massey-Harris 744D:n pyörittämä kivimurskain piti kovaa mekkalaa. Se on vuoden 1955 tuotantoa ja lahjoitettu museolle Anjalankosken suunnalta. Harvemmin tavattu Alio on pietarsaarelaisen Oy Naula AB:n valmistama kone. 59. Pahvilautaselle viskatut juhlamerkit esittävät asian osuvasti. Tämän yhdistelmän käynnistyessä moni käveli matkan päästä katsomaan, että mikä ihme siellä oikein klonksottaa. Hintalappuun oli raapustettu 2250 €. Joustavasti maastoa myötäilevä telasto ja luurankomainen olemus tekevät tästä möyrijästä nimensä veroisen koneen. Vanha pillari tasoittaa Alio-kaivurin siirtämää sorakasaa. Suuren ja mahtavan Neuvostoliiton loiston päivät ovat kaukana takanapäin. Jos tapahtuma sytytti kipinän vanhoja koneita kohtaan, saattoi alueelta ostaa itselleen vaikkapa tällaisen suurella hytillä varustetun Super Majorin. Yleisö kaivoi kamerat kiiruusti esille, kun Dinosaurus-kaivuri alkoi työnäytöksensä. Entisöintityö on Erkki Jokelan kädenjälkeä
Makaavasylinterisessä moottorissa on vain yksi mäntä mutta iskutilavuutta komeat kuusi litraa. Jani Jokelan Field Marshall vuodelta 1948. Porsche Juniorin ja Standardin eroavaisuuksia pääsi tutkimaan tavallista tarkemmin, kun koneet oli ajettu kentälle rinnakkain. Yksipyttyinen Junior oli vuodelta 1957 ja kaksimukinen Standard sitä pari vuotta tuoreempi kone. Tällaista vehjettä ei joka pysähdyksellä kannata sammuttaa. 60 VANHAN AJAN PÄIVÄT. Lanz Bulldogin hehkukuulamoottorin käynnistys ei ole hätäisen miehen hommaa, sillä työvaiheita on muutama ja aikaa operaatioon kuluu pitkään venyneen kahvipaussin verran. Koneella puitiin ennen konevoimaakin. Männänhalkaisija on 6,5 ja iskun pituus 9 tuumaa. Nokipannukahviin kyllästynyt metsämies tuo savotalle oman pikkuisen puulieden. Hevoskierron avulla työ sujuu hiilineutraalisti ja on leppoisaa seurattavaa. Riemastuttava kapistus on kuulemma toiminut alun perin hotellissa silitysraudan lämmittäjänä
Ojasen esittelyvuorossa on teloilla ja vetävällä etuakselilla varustettu Fordson Super Major. Traktoriparaati oli odotettu kohokohta jota yleisö saapui hyvissä ajoin odottelemaan. Pellolla Nuffilla vedettiin itsesitovaa niittokonetta, jonka sitomat lyhteet poimittiin Massikan vetämään kärryyn. Jokelan kotiseutumuseon koneita tämäkin. 6/2018 61. Tässä katsomon eteen puksuttaa hurmaavasti patinoitunut Lanz Bulldog. Nyt on vetoa ja pitoa! Olli J. Uudenveroinen on aina hienoa katseltavaa, mutta kyllä komeasti korjattu voi olla kiehtovampaa tutkittavaa
Hytti on eteläruotsalaisen veljekset Anderssonin koritehtaan luomus, joka tunnetaan Gladsax-hyttinä. Vanhojen työkoneiden ystäville oli tarjolla kolmisenkymmentä veteraanikuorma-autoa, Bolinder-Munktell-traktori sekä höyrykäyttöinen peltotyökone 1900-luvun alusta. Tapahtuma laajeni tasaisesti, ja esimerkiksi vuonna 2003 paikalla oli 1600 autoa ja yleisöä runsaat 17 000 henkeä. Scania 141 makuuohjaamolla kuuluu H. Nähtävillä oli myös vanhaa työkalustoa. Nielsen & pojat -yhtiölle. Pieni maalaistaajama nousi varsin nopeasti pohjoismaalaisten autoharrastajien tietoisuuteen. 37. Karl Gustav Perssonin Volvo 210 on aikoinaan rullannut tehtaalta ilman ohjaamoa. V allåkralaiset Per Östman, Leif Persson sekä Bertil ja Bengt Wilhelmsson customoituine Volvoineen tulivat suomalaisillekin tutuiksi alan lehtien sivuilta 1970–80 lukujen taitteessa. Niinpä paikalle saapuneille riittää näkemistä aina alkuperäiskuntoisista kulkuneuvoista rodeihin, customeihin ja tuning-autoihin. Vierailimme tapahtumassa ensimäisenä tapahtumapäivänä, jolloin kuorma-autot kokoontuivat Sundets Pärla -veteraanikuormuritapahtumaansa. Tuolloin syntyi termi Vallåkra-Volvo, jonka monet keski-ikäiset lukijamme muistanevat. Tanskassa osataan herkullinen värien käyttö raskaassa kaalustossa. Vallåkra Träffen on luonnollisesti Volvojen pyhiinvaelluspaikka, mutta avoin kaikille merkeille, valmistusmaille ja tyylisuunnille. Vallåkra Träffen 18.–19.8. Vuonna 1982 järjestettiin paikkakunnalla ensimmäinen Vallåkra Träffen, jonne saapui 225 ajoneuvoa ja 7500 vierasta. Kuvan siviilimarkkinoille suunnattu versio tunnettiin virallisesti nimellä C202. 62. Volvo Laplandereina tunnetut maastokelpoiset ajoneuvot suunniteltiin alunperin Ruotsin armeijalle. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Harvinainen yhdistelmä meidän leveysasteillamme: Mack C 600. Tämä poiki paikkakunnalle tapahtuman, jota markkinoidaan Skandinavian suurimpana lajissaan. VALLÅKRA, RUOTSI Pieni skånelaiskylä ponnahti Euroopan kartalle 1970-luvun lopulla muutaman nuorukaisen autoharrastuksen myötä
Fiat 500 vuodelta 1951 oli rakennettu hyötyajoneuvoksi jossain elämänsä vaiheessa Axel Strandin toimesta. Omistaja-kunnostaja Fredrik Zacow ajeli ahkerasti veteraanillaan koko lauantaipäivän. Nykyisin auton omistaa Gert Ove Lindskog. Hieman erikoinen tapaus oli tämä Scanian teknisesti järeimpään luokkaan kuuluva yksilö. Väritys oli vetkuautoista pirteästi poikkeava. Tästä kolmikosta oikeanpuoleinen ScaniaVabis 76 Super oli pitkällä hytillä varustettu täysperäveturi. Harrastekalustoon heillä kuuluu muun muassa tämä piiitkän ohjaamon ja monipuolisen vetovarustuksen Scania 140. Nilssonin Scania 111. K. Tämä Bolinder-Munktell sai Vallåkrassa edustaa ainoana yksilönä perinteistä traktorikalustoa. Battle Creekissä Michiganissa toimineen yritykset höyryvoimalla toimiva peltotyöläinen vuodelta 1917 oli Vallåkra Träffenin vanhimpia ajoneuvoja T-Fordien kanssa. Nykyisin Rasmussenin perustama yritys on yksi Tanskan suurimmista toimijoista tavaraliikenteessä. Amerikkalaiset John Nicols ja David Shepard yhdistivät voimansa 1850-luvulla. Auto on ollut aikanaan järeä, koska on sitä ulkoisesti vieläkin. Johannes Rasmussen aloitti autoilun Tanskan Sveböllessä vuonna 1932 maitoja elintarvikekuljetuksilla. Scania eri malleineen ja vuosikertoineen lienee harrastetuin kuorma-auto Pohjoismaissa. 6/2018 63. Kaksiakselisen kantavuus ja päivätöihin valittu ohjaamo ovat hieman ristiriidassa 14-litraisen V8-tekniikan kanssa
Heillä on takanaan lähes 50 yhteistä vuotta Päijänteellä. Juva innostui höyrylaivoista jo lapsena Olavi-enon harrastuksen myötä. TÄYTTÄ HÖYRYÄ PÄIJÄNTE ELLÄ Arto Juva ja höyrylaiva Vänni ovat erottamaton pari. Arto Juva ja Vänni 64
Kulkua ja etenkin lähtöä ja rantautumista toki helpottaa, jos miehistössä on kolmaskin jäsen kansimiehenä. Kaima oli ensimmäinen iso sisävesihöyrylaiva, joka ostettiin harrastusmielessä yksityiskäyttöön. A rto Juvan höyrylaivainnostuksen alkupiste siintää 60 vuoden takana. Siitä lähtien Vänni on liikkunut Päijänteellä joka kesä yhtä perusteellisemman remontin vuotta lukuun ottamatta. 65. Pahaa-aavistamaton pankinjohtaja myönsi lainan opiskelijalle, ja niin kävi, että 21-vuotiaasta teekkarista tuli höyrylaiva Vännin omistaja keväällä 1970. Yksisylinterinen höyrykone käyttää pelastuspumppua ja generaattoria. Huolto, korjaaminen, maalaaminen ja kaikenlainen kunnossapito vievät valtaosan harrastukseen käytetystä ajasta. Laiva kiinnosti kovasti, mutta opiskelijan varanto ei mahdollistanut aluksen ostoa. ”Isä kuitenkin neuvoi, ettei kannata kertoa pankinjohtajalle, mihin tarkoitukseen opintolainan aikoo käyttää”, Arto naurahtaa. Vanhan höyrylaivan kunnostuksesta muodostui ostajalleen varsin kiinnostava ja mukaansatempaava harrastus, joka veti vääjäämättä puoleensa myös suvun muita jäseniä. Työ tuotti tulosta, ja ensimmäiset koeajot ajettiin jo saman vuoden puolella. ”Siellä on aina olemassa petipaikat valmiina itselle tai kesävieraille”, Arto kertoo. ”Konehuoneeseen on tarjolla useampia luvan omaavia, ja kuljettajan kirjojakin löytyy”, laivuri toteaa tyytyväisenä. Huoltoa ja ajoa Arto kertoo, että joinain vuosina Vännillä ajetaan enemmän, joinain vähemmän. Parhaat päivänsä nähnyt laivan runko hinattiin Kaiman avustuksella Pulkkilanharjulle Asikkalaan. Kun Arto kysyi isänsä mielipidettä siitä, voisiko hän ottaa opintolainaa höyrylaivan ostoon, oli isän vastaus puoltava. Vänni Kaimalle kaveriksi Kaiman kanssa puuhaaminen sytytti nuoreen Arto Juvaan niin vahvan innostuksen kipinän, että haave omasta laivasta heräsi. Mies kuitenkin keksi, että rahoitukseen oli olemassa pieni mahdollisuus. Laivan saa liikkumaan minimissään kahden hengen miehistöllä. Sen kunnostus on ensi vuoden ohjelmassa. Hinaajan yleisväri oli himmeän ruskea, vaikka joissakin paikoin oli vielä jäljellä maalipintaakin. ”Eihän se paljon maksanut, mutta selvää oli, että tarvitsen laivan hankkimiseen lainan”, Arto muistelee hymyillen. Kunnostustoimiin ryhdyttiin välittömästi suuren innostuksen vallassa. Arton veljet Ari ja Ilkka ovat myös höyrylaivaharrastajia. Juvan suvulla on aiemmin ollut useita laivoja yhtä aikaa Saimaan vesillä, mutta tällä hetkellä liikkeellä on enää Ari Juvan höyrylaiva Antero. Koska Artolla on suvussa saman alan harrastajia, ei miehistön kokoaminen ole ollut ongelma. Hyvin toimiva pääkone ei kaipaa kuin maalia ja kiillotusta. TÄYTTÄ HÖYRYÄ PÄIJÄNTE ELLÄ Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Jan-Erik Laine Juhlaliputettu Vänni höyryää kohti Vääksyn regattaa. Kartoitettuaan Saimaan ja Päijänteen vesistöjen myytävät höyryalukset Arto päätyi katsomaan Säynätsalossa viitisentoista vuotta seissyttä höyryhinaajaa. Laivalla vietetään silti perheen kesken paljon aikaa, vaikkei liikuttaisi kotilaiturista mihinkään. Laivan perässä liehuu Suomen lippu. ”Minulla on myös monta sellaista luottomiestä, jotka voin laittaa ruoriin, kun olen itse konehuoneessa.” ”Tarkalleen laskien olen ollut Vännin konehuoneessa 49 vuotta”, Arto laskee. ”Enoni Olavi Ruutu osti vuonna 1958 romutustuomion saaneen Kaima-laivan kunnostaakseen sen omaan käyttöönsä”, Arto kertoo. Ostohetekellä laivan kansihytti oli purettu pois ja kone oli osina. Styyrpuurin saalingissa liehuu Suomen Höyrypursiseuran viiri ja sen alla kunniajäsenen viiri, paapuurin saalingissa on seuran 50-vuotisjuhlalippu. Höyrylaivan omistajan onkin syytä olla aidosti innostunut myös asian tästä puolesta. Joinakin kesinä käy niin, että ajot jäävät muun puuhan myötä varsin vähäisiksi
Vännin halkobokseihin mahtuu kuusi kuutiota. Höyrylaivojen kuntoa ja liikennöintiä valvotaan luonnollisesti myös viranomaismääräyksin. Lämmitys on aloitettava kuutisen tuntia ennen lähtöä. Kerran kahdeksassa vuodessa on täyskatsastus eli sisäpuolinen katsastus, vesipainekoe ja käyttökatsastus. Pelastuspumpun tehtävä on ollut proomujen tyhjentäminen, ja sen tyhjennysteho on noin 3000 litraa minuutissa. semmalla vauhdilla huomattavasti pidempään. Kokonaisuudessaan kyytiin mahtuu toistakymmentä kuutiota. Yksityiskäytössäkin olevien alusten höyrykattilat on katsastettava säännöllisesti. Halkoja alkulämmitykseen kuluu noin yhden kuution verran. 66 Seppiä ja mestareita Arto Juva ja Vänni. Keväällä sama toistuu toisinpäin. ”Sisäpuolisessa katsastuksessa on kaikki paikat auki, tarkistetaan kattilan tulitila, vesitila ja mitataan ainepaksuudet sekä armatuurit eli kattilan oheislaitteet. Metriset koivuhalot ovat parasta mahdollista polttoainetta. Jos kyseessä on pidempi reissu, lastataan polttoainetta myös kannelle. Vänniä liikuttaa laivan alkuperäinen kaksisylinterinen compound-höyrykone. Käyttökatsastuksessa tarkastetaan varoventtiilien, painemittarin ja muiden kattilaan liittyvien laitteiden toiminta”, Vuonna 1921 valmistetussa kattilassa kiehuu kolme tuhatta litraa vettä höyryksi antaen koneelle voiman. Compound-koneen kierrosnopeus täydessä vauhdissa on noin 200 kierrosta minuutissa, jolla laiva saavuttaa 11 solmun nopeuden. ”Putkien paikalleen laitossa on hyvä olla kaksi miestä, näin laiva saadaan talvikunnosta liikenteeseen vajaassa päivässä”, Juva toteaa. Nykyään eritasoisia katsastuksia on joka toinen vuosi. Katsastus joka toinen vuosi Syksyisin omistaja tyhjentää kattilan vedestä ja irrottaa putkia pakkasvaurioiden välttämiseksi. Alkuperäinen kone Mitä konehuoneesta sitten löytyy. Ennen kuin päästään liikkeelle minimityö on se, että laitetaan putket paikalleen ja vedet kattilaan. Matka-ajossa 130 kierrosta minuutissa liikuttaa laivaa noin seitsemän solmun nopeudella. Konehuoneessa on myös yksisylinterinen höyrykone, jolla pyöritetään tasavirtageneraattoria ja suhteellisen tehokasta pelastuspumppua. Sen kattila on vaihdettu isompaan vuonna 1921, jotta on saatu lisää tehoa. Vesiponnistuksessa testataan kattilan tiiviys ylipaineella. Kovassa ajossa kuutiolla koivuhalkoa pääsee eteenpäin vajaan parin tunnin ajan, hiljaiArto ja Vänni ovat tuttu näky Päijänteellä kesäisin
Arto nuorena miehenä Vännin konehuoneessa. Vuonna 1955 Vännin työura oli ohi ja se jäi seisomaan Säynätsaloon. ammattilaisia, ei enää ole. Nykypäivänä höyrykoneisiin perehtyneitä ei kasva joka oksalla. Hienoimpia hetkiä harrastuksen parissa ovat regatat, joihin kokoonnutaan usean höyrylaivan voimin. Mieleen on tallentunut hauska muisto tyttären häistä. ”Neljän hengen tiimi Suomen Höyrypursiseurasta tuli avuksi ja vaihtelimme putkia useamman päivän ajan Vännin kotisatamassa.” Avustus on hieno kädenojennus Museovirastolta, mutta omaakin rahaa kuluu aina. Höyrylaivaharrastus on Artolle mieleinen ajankulu – tai oikeammin sanottuna elämäntapa. Tyttäret ja poika perheineen ovat innokkaita laivaihmisiä. ”Mutta aina on ollut kivaa, höyrylaivoista on paljon upeita muistoja”, Arto toteaa hymyillen. Konemestarin papereita ei ainakaan vielä jälkipolvissa ole, mutta kunnostustöihin riittää innokkaita apulaisia kyllä. Laivat ajetaan etukäteen ilmoitettuun paikkaan esiteltäviksi yleisölle ja lopuksi kokoonnutaan yhdessä illanviettoon. Silloin ulkomaiset häävieraat hämmästelivät, kuinka morsiamen isä astui saketti päällä laivaan ja nousi konemestarin vaatteissa kannen alta tervehtimään ja toivottamaan vieraat tervetulleiksi hääristeilylle. Lahteen olutpanimosuvun jäsenelle Ernst Mattssonille tilaustyönä tehty höyryhinaaja toimitettiin osina Lahden telakkarantaan ja koottiin siellä. Mattsson harjoitti laivansa avulla rahtiliikennettä kuljettaen proomun avulla puita Lahteen, jossa toimi useita puunjalostusalan yrityksiä. Kovin monelta ei voi kysyä neuvoa kiperän paikan tullen. Höyrylaivan nimi, Sven, oli vaikea lausua, ja nimi vääntyi kansan suuhun paremmin sopivaksi Vänniksi. Vuonna 1994 perustettuun Suomen Perinnelaivarekisteriin Vänni hyväksyttiin ensimmäisessä haussa. Niinpä Trafi onkin myöntänyt Suomen Höyrypursiseuran katsastusryhmälle oikeuden katsastaa yksityiskäytössä olevia höyrylaivoja. Höyrykoneen kunnon toteaminen ei onnistu pelkkien teoriaopintojen perusteella vaan vaatii asiaan perehtymistä. Höyryhinaaja saattoi vetää perässään jopa neljää proomua yhtäaikaa. Vuonna 1908 Ernst luopui laivasta ja myi sen niin ikään lahtelaiselle Tornatorin Rullatehtaalle. Tarkkaa tietoa ei ole milloin höyrylaivan kylkeen maalattiin sille vakiintunut nimi, Vänni. Ongelmatilanteissa harrastajan on selvittävä omin tai Suomen Höyrypursiseuran osaajien neuvoin. Ahkeraa kunnostusta Nykyään vanhoja höyrylaivoihin perehtyneitä tietoniekkoja, oman aikanssa huippuVännin tarina P orvoolaisella telakalla valmistui vuonna 1901 komean kokoinen, hiukan vajaa parikymmenmetrinen, nelisen metriä leveä alus. Avustuksena myönnetty summa kattaa maksimissaan kolmisenkymmentä prosenttia kuluista. Vännin dieselöinti ei Artoa kiinnosta eikä innosta. Osien saatavuus on melko olematonta. Kohteena ovat olleet muun muassa sisätilojen ja kannen rakenteiden kunnostus sekä höyrykattilan tuubien vaihto. Museovirasto myöntää vuosittain kunnostusavustuksia museaalisten laivojen kunnostukseen. HÖYRYLAIVA VÄNNI PITUUS 18,39 m LEVEYS 3,90 m SYVÄYS 2,00 m RAKENNUSVUOSI 1901 RAKENNUSPAIKKA Porvoo, Borgå Mekaniska Verkstad ALKUPERÄINEN NIMI Sven RUNKOMATERIAALI rauta KONE alkuperäinen Compound, 83 IHV POTKURIN HALKAISIJA 135 cm ALKUPERÄINEN KÄYTTÖTARKOITUS höyryhinaaja POLTTOAINE puu ENIMMÄISNOPEUS 11 solmua MATKANOPEUS 7 solmua OMISTAJA Arto Juva KOTISATAMA Asikkala laivuri kuvailee. Mies liittyi yhdistykseen heti laivan hankittuaan eli vuonna 1970. ”Tämän yhdistystoiminnan myötä olen muun muassa ollut mukana antamassa Euroopan Unionille lausuntoja siitä, millaisia säännöstöjä museaalisten höyrylaivojen kunnostukseen tulisi olla.” Mukavia muistoja Joskus on kohdalle osunut tuulta ja myrskyä. Laiva sai Ernstin pojan mukaan nimekseen Sven. Kunniajäsenyys on ansaittu harrastuksen eteen tehdyllä pitkäaikaisella työllä. Jokioisissa Suomen Höyrywelho -yritystä pyörittävä Juha-Pekka Viitanen on korvaamaton apu höyrylaivaharrastajille. Arto Juvan aktiivinen toiminta Suomen Höyrypursiseurassa on haukannut paljon aikaa. Vuonna 1970 Arto Juva löysi uutta tulemistaan odottavan Vännin, osti sen opintolainarahoillaan ja on siitä lähtien pitänyt laivan liikkeellä Päijänteellä. Arto Juva on muutaman kerran saanut avustusta, pari pienempää ja pari suurempaa. Joitakin kuluvia osia, esimerkiksi venttiilejä, saattaa löytyä toisen laivurin varastosta, mutta useimmat osat teetetään tilaustyönä. Juva on ollut 19 vuoden ajan hallituksessa ja kommodorina eli puheenjohtajanakin joitakin vuosia. ”Niin kauan kuin minussa henki pihisee, Vännissä pihisee höyry!” Juva vakuuttaa. 6/2018 67. Kun Tornatorin osakekanta siirtyi Ensolle 1930-luvulla, sai Vänni siirron Säynätsalon tehtaalle Jyväskylän kupeeseen. Ernst Mattsson tunnetaan historian kirjoissa Uusi Olutpanimo Oy:n panimomestarina sekä myöhemmin vuonna 1912 isänsä Henrikin perustaman maineikkaan Mallasjuoma oy:n panimomestarina
Hinattavien joukossa ruotsalaiskoneilla oli valta-asema. 50-luvun alussa konetuonnin päästessä taas käyntiin hinattavien kilpailijaksi ilmestyi itsekulkeva puimuri. Keskon edustama Allis oli leikkuuleveydeltään 5 jalkaa. Nämä viisi merkkiä olivat esillä Työtehoseuran Humppilassa järjestämässä isossa konenäytöksessä sekä Kiialan kartanossa järjestetyissä puimurikokeissa. Vähäisestä puimurikannasta Mommilan kartanossa oli kolme kappaletta. A-C oli tuolloin helpoimmin saatavilla, ja niitä hankittiin lähemmäs 200 kappaletta. E nsimmäisenä leikkuupuimurina Suomeen ilmestyi hinattava Allis-Chalmers Helsingin pitäjään 1937. Hinattavat jäivät nopeasti alakynteen, vaikka asiantuntijat jaksoivat vielä 60-luvun alussa muistutella hinattavien taloudellisuudesta. Vakola piti puimurin hintaa ”verraten halpana”. 50-luvun alkupuolen isommissa maatalousnäyttelyissä oli esillä hinattavista puimurimerkeistä Allis-Chalmers, Aros, McCormick ja Munktell. Valikoimaa sodan jälkeen Syksyllä 1948 Työtehon Suurnäyttelyssä nähtiin AllisChalmers-, Bolinder-Munktellja John Deere -puimurit – mutta vain nähtiin. Tuonti pääsi käyntiin vasta kesällä 1951. Moneen paikkaan niitä ei ennen sotia ehditty hankkia, mutta uutisten aiheiksi ne pääsivät. 70-luvulle tultaessa ne jäivät tanskalaisten JF-sivupuimureiden varjoon. Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistiin etusivulla kuva ensimmäisistä BM-puimureista. Seuraavana vuonna tuli lisäksi Olivereita ja McCormickeja. Hinattavat puimurit Hinattavat leikkuupuimurit ehtivät harvalukuisina Suomeen juuri ennen sotia. Allis-Chalmers-, Aros-, Claasja Thermaenius-merkkisiä hinattavia tuli saman kesän aikana. Vuonna 52 julkaistussa raportissa todettiin, että ”Allis-Chalmers All-Crop 60 leikkuupuimuri toimii verraten hyvin kuivina korjuukausina ja varsinkin puitavan olkimäärän ollessa pienenlainen”. Vakolassa kokeiltiin apumoottorilla varustettua AllisChalmers-puimuria. Se painoi traktorivetoisena 1300 kg tai 26 hevosvoiman apumoottorilla väheksytyiksi jääneet 68
1970-luvulla tapahtui siirtymä vetopuimureista sivupuimureihin. Itsekulkeva leikkasi 8,5 jalan leveydeltä. Se painoi 2700 kg. Westeråsin tehtaan Aros oli 50-luvun lopulla tiloillamme yleisin vetopuimuri 50-luvun lopulla. Kokoja rakenne-eroja traktorivoimaisten puimureiden kausilta. Sipilä toivoi vakavaa harkintaa puimurityypin valinnassa: ”Voitaisiinpa suorastaan sanoa, että olisi tyydyttävä hinattavaan leikkuupuimuriin, elleivät vallitsevat olosuhteet nimenomaan vaadi itsekulkevaa puimurityyppiä.” Noin kirjoitti Työtehoseuran johtaja Sipilä sanomalehdistölle jaetussa artikkelissa vuonna 1960. Arvikan tehtaan koneita oli tarjolla myös Viking merkkisinä Maanviljelyskauppa Oy:n toimesta. Yleisin oli Aros, kakkosena A-C ja kolmosena Thermaenius. Bolinder-Munktell oli selvästi yleisin merkki tuolloin uudemmista hinattavista. Aivan pienimmistä traktoreista ei enää ollut JF:n kanssa työskentelyyn. Jälkeenpäin on puhuttu siitä, että A-C:n heikot puolet haittasivat jatkossa kaikkien hinattavien mainetta. Alla oleva Aros esiintyy nykyään Vanhalla Savotalla Rautajärvellä. Mainonnassaan tämä liike siirtyi aika sujuvasti itsesitojista itsekulkeviin puimureihin. Vetopuimureita oli tuolloin noin neljännes kaikista leikkuupuimureista. Tohtori Martti Sipilän mukaan hinattavan puimurin työsaavutus sarkaojitetuilla pelloilla oli keskimäärin vajaat 10 % pienempi kuin itsekulkevien saavutus. Aros-puimurin hinta oli noin 500 000. Semmoinen ei anna itsekulkevan valinnalle mitään selvää perustetta. SMK:n edustaman McCormickin saantimahdollisuudet vaihtelivat. Voiman antajaksi ja hinaajaksi riitti moottoriteholtaan vaatimatonkin traktori. Vertailutiedot näyttivät hyvää hinattaville Työtehoseurassa tutkittiin ja vertailtiin puimurityyppien työnopeuksia. Sen tapahduttua meillä on 15–20 ha ojatonta peltoalaa. Tanskalainen JF oli hallitseva merkki. Hankkijalla oli esillä Aros-puimureita mutta myös itsekulkeva Massey-Harris. varustettuna 1550 kg. 6/2018 69. SMK:n edustaman Munktellin leikkuuleveys oli 4 jalkaa ja paino 1330 kiloa. Mutta kun samanaikaisesti tiedämme, että hinattava puimuri saattaa olla puolet halvempi itsekulkevaa, voi kysymys olla jopa miljoonan markan hintaerosta. Mutta – sen ohessa – miten paljon muuta hyötyä saammekaan kaupantekijäisiksi?” ”Hinattavan ja itsekulkevan puimurin hinnanerolla kohentaa sarkojen päitä ja salaojittaakin melkoisen määrän.” Allis-Chalmers All Crop saapui ensimmäisenä leikkuupuimurina Suomeen ja Helsingin pitäjään vuonna 1937. Varsin tarkoin samanlaisena A-C-puimuri oli 50-luvun alussa melko hyvin saatavissa. Laborin edustamat länsi-saksalainen Claas ja ruotsalainen Arvika yhtymän Thermaenius olivat esillä alueellisesti suppeammin. Aroksen vastaavat luvut olivat 3,5 jalkaa ja 1150 kg. Sen hinnaksi kerrottiin noin miljoona markkaa. Eiköhän näin ollen puimurin hankintaa voitaisi vaikkapa siirtää pari vuotta, ja sillä välin käyttää tuo hintaero salaojitukseen. Maatalouslaskennan mukaan 50-luvun lopussa vetopuimureita oli käytössä vähän yli tuhat. Vetovoiman tarpeeksi ilmoitettiin 25 hevosvoimaa. Vasemmalla oleva JF kuuluu Jokelan museon kalustoon Ruotsinpyhtäällä. Sillä lainehtivaa viljaa sitten aikanaan käymme korjaamaan hinattavin leikkuupuimurein. Vakolan laskelmien mukaan hinattavien myynti oli näihin aikoihin pysynyt alle sadan vuositasolla. Asiantuntijana tunnettu koneagronomi Heimo Ketola sanoi vieä suoremmin: ”Tiedämme, että hinattavan puimurin suurin varjopuoli itsekulkevaan verrattuna on se, että peltoalat pitäisi olla salaojissa
Bolinder-Munktell-puimurit ennättivät leikkuupuimureista ensimmäisinä Suomen kamaralle odotetun puimureiden tuonnin päästessä käyntiin vuonna 1951. Vuosikymmenen lopulla B-Mpuimureita myytiin parina vuonna hinattavista ylivoimaisesti eniten. Tanskalaisia Dronningborg-puimureita markkinoi David Brown -traktoreiden silloinen maahantuojan Veho Oy. JF:stä tuli tämän konetyypin markkinaykkönen. 70 HINATTAVAT PUIMURIT. Markkinoillamme menestyivät JF-sivupuimurit, joita Labor alkoi myydä 60-luvun loppupuolella. Vuonna 1962 uutuutena mainostettu puimuri ei moneen taloon töihin päässyt
Volvo aloitti taloudellisuuteen vetoavan mainoskampanjan. Maatalouslaskennan mukaan vuonna 1969 vetotai sivupuimureita oli käytössä vähän yli 3500 kappaletta, kun ajopuimureiden määrä oli noin 23 500. Vaasalainen kauppahuone Gustaf Svanljung lähti 60-luvun alkupuolella rohkeasti puimurikauppaan. Vaasalainen Gustav Svanljungin liike esitteli tanskalaisen Vety-puimurin uutuutena 1964. Aros oli vielä hiukan mukana kuvassa, mutta muita hinattavia ei enää ollut tarjolla. Hankkijalla vuoden 1964 hinattava Aros MKL maksoi säkkikoneena noin 7500 markkaa ja tankkikoneena tuhannen enemmän. Volvo-BM:n mainonnassa koetettiin kertoa taloudellisuudesta. Mainonnassa korostettiin puintikustannusten pienuutta. Autoliikkeenä ja David Brownien edustajana tunnettu Veho Oy ilmestyi 60-luvun alkuvuosina puimurikauppaan. Tanskalaiset JF-merkkiset sivupuimurit olivat ilmaantuneet tarjolle 60-luvun jälkipuolella. Vuonna 1975 maatiloilla arvioitiin olevan käytössä noin 1500 hinattavaa tai sivupuimuria. Volvo-BM puimuri tuli tarjolle uutena mallina 60-luvun alussa. Yhtiömuutoksien seurauksena myös Thermaenius esiintyi uudella nimellä. Leikkuupuimurin ja uuden traktorin olisi saanut samalla rahalla kuin ajopuimurin. Tanskalainen Vetymerkkinen hinattava puimuri tuli tarjolle 1964. 6/2018 71. Hintasuhteet erityyppisten puimurien kohdalla olivat pysytelleet suunnilleen ennallaan. AVA BT45 Thermaenius -puimurin työleveys oli 5,5 jalkaa. Labor oli jo jonkin aikaa tuonut Suomeen tanskalaisen JF:n elonkorjuuja heinäkoneita, kun 60-luvun puolivälin jälkeen markkinoille tuotiin JF:n sivupuimuri. Helsingin yliopiston maatalouspuolen konepomo Matti Kares muistutteli, että hinattavan ja itsekulkevan puimurin hinnanerolla kohentaa sarkojen päitä ja salaojittaakin melkoisen määrän. Maahantuojana toimi Labor, joka oli laajentanut toimialuettaan perustamalla liikkeitä muutamiin sisämaan kaupunkeihin ja keskuksiinkin. Kaksi konetta yhden hinnalla -kampanjakaan ei laajalti purrut. Hinattavalla puimurilla hehtaarin puinnin kustannukseksi saatiin noin 3000 markkaa, kun itsekulkevalla puimurilla kustannusta kertyi noin 5400 markkaa. Kovin hyvin ei viesti mennyt perille. Traktorin ja hinattavan puimurin yhteinen hinta vastasi ajopuimurin hintaa. Volvo oli fuusioinut BolinderMunktellin 50-luvun päättyessä. Seitsemänkymmenluku oli sitten JF:n sivupuimurin aikaa. Mitään kasvualaa Volvolle tuosta fuusiosta tai leikkuupuimureista ei kertynyt. Merkki ei näkyväksi noussut. Liike toi maahan myös länsisaksalaisia Bautzajopuimureita. Parina vuonna liike jaksoi Vetyä mainostaa. Kovin montaa vuotta ei liike jaksanut Vetypuimureita markkinoida, mutta Vaasan talousalueella se oli hyvin näkyvillä. Volvo oli hankkinut omistukseensa Bolinder-Munktellin, joten Volvon merkki esiintyi hinattavissakin. JF-merkkisiä koneita oli tarjolla useammanlaisiin töihin. Vuosikymmenen alkupuolella vetoja sivupuimureiden myynti vaihteli välillä 100–212 kappaletta vuodessa. Sivupuimurit olivat kuitenkin JF:n erikoisuus. Tuolloin halvin M-F-ajopuimuri maksoi säkkikoneena lähes 18 000 markkaa. Vetopuimureiden käyttäjiä oli runsaimmin niillä alueilla, joissa Labor oli vahva vaikuttaja konekaupassa. Puintitöiden kustannuksia 60-luvun alussa esiteltiin ja vertailtiin Käytännön Maamiehessä. Seuraavina tulivat Somero, Lapua ja Janakkala. Hinattavien hiipuvaa 60-lukua Kuusikymmenluvun alussa hinattavien puimureiden valikoimassa näkyivät ruotsalaisen teollisuuden muutokset. Kovin kauaa ei kestänyt, ennenkuin sivupuimuri ja nimenomaan JF syrjäytti vetopuimurit. Laborin mainoksissa se esiintyi Herkules-itsesitojan rinnalla. Se tarjosi tanskalaisia hinattavia Dronningborgeja ”vihdoinkin Suomessa”. Pitäjittäin tarkasteltuna kolme suurinta vetopuimuripitäjää olivat Mustasaari, Porvoon maalaiskunta ja Kemiö
Hinta 500 €. Traktorin renkaat 13x24 50 €/kpl. 0400 820 749, Lauri Mäkinen. 67–74 uutta osaa, Tex-peilejä 30–70 luvulta. Lisätietoja puh. Hp. 050 349 1367, Perho. Kiviparin hinta 248 €. Ehjä ja toimintakuntoinen. Kontio -74, ajokuntoinen, ei rekisterissä. Puh. Demm moottori Helkama-mopoon, hyväkuntoinen. Ferguson TEA 20 vm. 050 409 5233, Vaasa. Puh. Maitokärryt 30-luvulta. 1948–1951 etsii uuta perhettä. Mikrofoni ja 2 kaiutinta 50-luvulta. Valmistusvuodesta ei varmuutta, koska tunnistekyltti on saanut tällin. käsikivet, jotka tekevät jyvistä jauhoja). Traktori on bensakäyttöinen ja toimintakunnossa. Siirtolava Nummi Universal nosturilla. Puh. CAV uusi pötkö-startti esim Fergusoniin. Puh. Kuorma-auton vetolava, käyttöturbiini, hinta 400 €. 0400 533 442, Loimaa. 050 4095 233, Vaasa. 0400 322 445. 72 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa. Hevoskärryjä. 050 409 5233, Vaasa. Traktori ei ole rekisterissä. Amazon vanhempiin, Taunus P-5 V6 porattu kone käyttämätön, Fiesta 1,3 L uusi moottori, Cortina 1-2-3 mallin osia, Sierran IS mallin kaikkia osia, Corolla vm. Saapashousut, koko 54. Vanhanajan kivet viljan jauhatukseen (ns. Tutustuminen Asikkalassa. 040 5480 847, Laihia. Puh. Sopivat perinnepäiville. Osia seuraaviin: Fordson Dexta ja Major, Skoda piikkinokka, Prefect 50-luv., Volkkari 50luv. Puh. Maitokannuja isompi erä. Avattavat syrjälaidat, lavassa sisäja ulkopuolella sidontaliinan kiinnityskoukut, pituus 5,5 m. 300 € /kpl. 050 409 5233, Vaasa. Puh. Tee tarjous. Startteja ja latureita 20–80 luvulta. Myydään P aalauskone. Tahko 40-luvulta, ehjä. Hinta 100 €. Iso huolto on tehty 2016. 0400 533 442, Loimaa. Hinta 4000 €. Rankakärryt. Tee tarjous puh. 0500 623 067. Puh. Hinta alv:n kanssa 3400 €. Magneettoja seuraaviin: Fordson N ja Mörkö, Valmet 15-20, Farmall, Oliver, David Brown, Brokmaster, A-Ford, Prefect ja Volkswagen ja Vico sammakkomallin sekä maamoottoreihin että moottoripyöriin. Puh
Vain nouto. Puh 040 586 3749, Nurmo Maatalouskoneita. MB 124 osia. Kuvien suuri läjä Homelite-sahoja näitä rassaaville, on XL-malleja, 350, mökkimini, Super VI -malleja. Hp, 50 €, vain nouto ja käteismaksu. Kippikärryt Velsa 7 teräsviljalaidoilla. 040 5950 227, Nastola. Olympia vm. Velsa 5. Hinta 100 €. 046 906 5689, Palokka. Husqvarna E 70 moottorisaha. Osia paljon. Hinta 350 €. Kippitakalaatikko ”kätevä”. Nostin(sähköinen), moneen käyttöön. Moottorisahoja 5 kpl, pikkuvikaisia. Esa/Pomo niittokoneita. Yht. Puh. Puh. Öljykanisterit. Siistikorinen, katsastus 1.1.2019 asti. Jawa typ 550 kone. -68 osina, kaikki osat löytyy, 2 moottoria, paperit löytyy, hyvä runko, katon alla säilytetty. 050 3781 205, Kangasala. Puh. Puh. Järeä kivikoukku. Kipa 5. Tarjousten perusteella 2 kpl maamoottoria entisöitäväksi. 040 769 3240, Pietarsaari. Myydään hintaan 490 €. 1100 €, vaihto mahdollinen (ei autoja). Volvo 740 -88 2.0i farmari. Sylinteri, mäntä, kampiakseli, äänenvaimennin, vauhtipyörä, virtalaite. Hydraulisylintereitä, kunnosta ei tietoa. Tuhti 5. Puh. Ainutkertainen tilaisuus ostaa läjäpäin homeliteä. Hinta 750 €. Puh. Kyljessä Mobiloil Gargoyle BB merkki. Mörkö-Majorin koneen osia. Jerrykannu vuodelta -45. Hp. Hp. Kombi Standard 60-luvulta. 80 €, vain nouto ja käteismaksu. Keräilijälle, kunnostukseen tai varaosasahaksi. Monessa laipat ja ketjut kiinni. Volvo 100/200 sarjan osia, siniset penkit ilmaiseksi. Suzuki 80cc kevytmoottoripyörä vm. 150 €. 2900 €. Kaikki kerralla. 046 533 4745, Kristiinankaupunki. 040 515 5963, Karstula. Kone pyörii, joitain osia puuttuu. 1956, kunnostettu. 050 4095 233, Vaasa. Pieni erä sinistä. Puh. IM trukkimastonostin. 1994, 2x renkaat, katsastettu, siisti, jakoremmit vaihdettu, ei kuluta öljyä. 1940, sytytystulppa kannessa, paremmassa kunnossa. 50 € + postikulut. 050 5565 998, Pyhäsalmi. Puh. Bernard moottori. Mielellään kaikki kerralla. 040 866 9806. Viren osia. Yhteensä n. 040 5480 847, Seppo Saloniemi, Laihia. Kuvia saa pyydettäessä. Peugeot 405 vm. Hp. Aika siisti, renkaat ok, syyläri vuotaa. Puh. Puh. 0400 533 442, Loimaa. Puh. IH-Farmall D-430 traktori 50-luvulta. MF harmaa 20B, vm. Tehdastekoinen harjalaite, hyvä. 120 €. 050 409 5233, Vaasa. Vanhan Husqvarna 90 mallisen M-sahan osia. 040 5950 227. Puh. Puh. Hinta 1999 €. Kuhn lautasniittokone, suosittu malli. Hinta 650 €. www.facebook.com/vanhatkoneet 6/2018 73. Hinta 10 €/kpl. 040 5480 847, Seppo Saloniemi, Laihia. Puh. 050 372 3647, Padasjoki. Lähinnä punaista linjaa. 050 372 3647, Padasjoki. Diesel-Majorin osia. Jousitettu rullaäes 3. BMW-merkkinen kuulapää, vuosimallista ei tietoa, huonokuntoinen. 2–3 200 l tynnyrillistä rassattavaa. GEM jyrsin 50-luvulta, pikku puutteita. Pikku-Valmet aura. Puh. Hinta 220 €. Noin 20 kokonaista sahaa. Valmet 15 osia. Varaston siivous. Hp. Puh. Kuvan laatikot ei kuulu kauppaan. Mukaan kaksi sinistä 200 l muovitynnyriä johon saa osia ja sahoja mahtumaan
03 2251 948 Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.. Klassikot kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. Lue lisää osoitteesta www.teboil.fi tai soita meille numeroon 020 4700 916. Raskas Kalusto kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. 6/2018 • HINTA 8,50 € • WWW.RASKASKALUSTO.FI • ALAN JOHTAVA AMMATTILEHTI! R A SK A S K A LU ST O 6/ 20 18 Tähtikaartia Henri Hurmerinnan uusi Actros tarjoaa tyylikästä kyytiä sioille ISO kasi Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Valmistuksessa on käytetty uusimman teknologian perusöljyjä ja lisäaineita. Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. • Puhelimitse: puh. Vanhat Koneet kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. Tavoi tat meidä t asfalt tiken tältä 2, osast o 794. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Koneurakointi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. Uusi täyssynteettinen Teboil Super HPD ECV 5W-40 on suunniteltu erityisesti vaativaan työkonekäyttöön. Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat. Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Amerikan Rauta kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Laajan viskositeettialueen johdosta se on superluokan valinta moottoreihin, joita käytetään äärimmäisen rasittavissa olosuhteissa. Lataa esite Tule kysym ään METK O-me ssuill a öljyta rjouk sistam me. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Teboil Super HPD ECV 5W-40 on yhteensopiva nykyaikaisten pakokaasun jälkikäsittelylaitteiden kanssa, ja se soveltuu kattavasti kaikenikäisille raskaan kaluston dieselmoottoreille. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Erosen veljekset Savonlinnasta rakensivat R730-Scaniasta itselleen mieleisen työkalun puunajoon Tien päällä: ERKKI HELISTEKANGAS Kalusto: RENAULT C -KASETTIYHDISTELMÄ Tulevaisuus: M-B FUTURELAB 2018 SHOW-HOMMIA MAN ETRUCK NÄYTTELYPAKETTI UUSIA VIRTAUKSIA IS O K A SI – V E LJ E K SE T E R O N E N O Y • M A N E T R U C K – U U SI A V IR TA U K SI A • R E N A U LT C -K A SE T T IY H D IS T E LM Ä 6 2 6 414887 400190 1 8 6 74 00 19 -1 80 6 PAL VKO 2018-41 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.raskaskalusto.fi Raskaan sarjan uusi mestari – Teboil Super HPD ECV 5W-40 www.teboil.fi Entistä suorituskykyisempi moottoriöljy Kehitimme uuden raskaan kaluston moottoriöljyn. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa
Se on mullsitanut voimankäytön, mutta monen muun maailmaa muuttaneen keksinnön tavoin se on pohjimmiltaan hyvin yksinkertainen juttu. Vanhoissa vaijerikaivinkoneissapa vasta vipuja onkin. Dm9:n eli Valmetin lentokonetehtaan valmistaman porkkanakiitojunan ohjaamossa on hieman isommat keinuvipukytkimet lasinpyyhkimille. 76 RAUHASSA RUOSTUVAT MENIN VIPUUN! MENIN VIPUUN!. Vipuvarrella ihminen on saanut oman voimansa moninkertaistettua. Informatiivisuus kunniaan. Tässä Nordest, Pedershaab ja venäläinen TE-3M. Vipu lienee heti seuraava suuri keksintö pyörän ja nuolenpäiden jälkeen. Tässä traktorissa on taatusti vivut jumissa vuosien taivasalla olosta. No pidemmittä puheitta itse asiaan, lyhyempien tai pidempien vipujen pariin
Tässä pari mullistavan tekniikan nappulataulua sähkökäyttöisistä nostureista. Simit S-400:n kopissa vallitsee kovin keltainen tunnelma. Siellä vivut ovat järjestelmällisessä rivissä just eikä melkein samassa linjassa. Tässä Leyland Pantherin keppi ympäristöineen. Elektroniikan käytön myötä moni vipu on jäänyt tarpeettomaksi. 6/2018 77. Ruston-Bucyrus 20-H ja sen ohjainvivut talvisessa pakkassäässä. Nostopuomiauton ohjaamo varustettuna hydrauliikkaa ohjaavilla vivuilla. Nämä ohjainvivut kuuluvat pieneen telatraktoriin. Vaihdekeppi on ajoneuvojen tunnetuimpia vipuja. Pidempään vipuliikkeeseen ratti tai jonkinlainen vipupyörä toimii varmasti tavallista keppiä paremmin. Mielenkiintoisen näköinen vipurykelmä kuuluu rautatiekalustoon. Kyseessä Valmetin valmistama Move51 vuodelta 1959
Tämä kone on peräisin Gomelin turvekonetehtaalta. Caterpillar ja sen unohtunut ohjaamo. Tässä nyt sellainen kuitenkin on ja kuvassa sen tikaspuomin ohjainlaite. 78 RAUHASSA RUOSTUVAT. Häviäväksi luonnonvaraksi voi laskea myös kolmipyöräisen Duo-Way Scoopin. Fiskarsin kursailematonta viputekniikkaa 1960-luvulta. Onkohän tämä mahtava pylväsporakone jonkun kyläsepän oma tekele. Magirus-Deutz-tikaspuuauto alkaa olla jo harvinainen näky ylipäätään missään Suomen kamaralla. Ainakin sen vaihteistona toimii Muncien vaihdelaatikko. Kepistä on hyvä hämmentää erilaisia välityksiä hihnavedolle. Hän on turpeen aumaaja OF-8, ja hän tulee 1970-luvun Neuvostoliitosta
Irlantilaisen Bord na Mónan palaturvekoneen ylimmällä tasanteella on vipuja ihmisen käytettäväksi. Tämä tuleekin Irpinin turvetyökonetehtaalta. 70-luku ja Neuvostoliitto, jos arvannut. Kyseessä on taas neukkutuote, nimittäin MIG-21Bis-hävittäjän ohjaamo. Koneella on painoa jopa 30 000 kg, joten onhan siinä jo ohjastettavaakin. Tasauspyörästösalpa etuakselille, vain liukkaalla tiellä! Priestman-kaivurin vivut ovat jämäkänpuoleisia, etenkin vuosikymmenien seisotuksen jälkeen. Lönnström Oy Raumalta on näiden vipujen sijoittelun takana suunnitelmineen. 6/2018 79. Koneen käyttö jäi kuitenkin yllättävän vähäiseksi suuren tehon ja polttoaineen kulutuksen takia. Suunnitelmissa oli siirtää tällä suokonealustalla dumpperinomaisesti turvetta paikasta toiseen. Vivuilla sitä ohjataan tätäkin turvetyökonetta. Tämä ohjaamo sisältääkin hieman pienempiä vipukytkimiä ja namiskuukkeleita
Ajankuvaa Vakuutusyhtiö TeollisuusTapaturman varoitusjuliste on vielä moottorisahojenkin aikakaudella ajankohtainen. Kuva: Elinkeinoelämän keskusarkisto 80
Kurvaa sivustolle ja ilmianna sankarisi osoitteessa: www.ammattinasankari.fi. Ilmiantamalla oman sankarisi pääset mahdollisesti palkitsemaan hänet juhlallisesti tämän vuoden Ammattina Sankari-gaalassa. Auttoiko raskaan kaluston kuljettaja sinut kiipelistä tai pelasti peräti henkesi omalla toiminnallaan. Kuka tahansa voi ehdottaa palkinnon saajaksi omasta mielestään kriteerit täyttävää kuljetusalan ammattilaista. Ammattina Sankari –kampanjan yhteistyökumppanit etsivät Suomessa ammattikuljettajien joukosta niitä poikkeuksellisia yksilöitä, jotka tavalla tai toisella ovat ylittäneet itsensä muiden teillä liikkujien auttamiseksi. Pääpalkintona jaetaan 5000 €, joista 2500 € lahjoitetaan voittajan valitsemalle hyväntekeväisyyskohteelle. Nyt on oikea aika ilmiantaa hänet! ILM IAN NA SA NK AR ISI NY T! ww w.a mm attin asa nka ri.fi KOHTASITKO TIELLÄ SANKARIN
82. Jatkossa syvennymme erään kotimaisen kuormainvalmistajan ja erään itänaapurimme kuorma-autotehtaan tarinoihin. Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 7/2018 ILMESTYY 1.11.2018 HISTORIAN TÄYTYY JATKUA Fiat-traktoreiden pitkä laulu on saatu veisattua, mutta vanhojen koneiden suuret kertomukset eivät pääty tähän
Uutuuskirja pureutuu tähän legendaariseen raskaan liikenteen ilmiöön, ja käsittelee kiinnostavalla tavalla Volvo-kuorma-autojen vuonna 1928 alkanutta historiaa nykypäivään saakka. Volvo – kuorma-autoja vuodesta 1928 Upea teos kaikille kuorma-autoista kiinnostuneille! Volvo on kuorma-automerkkinä maailman suosituimpia. Ne ovat paikkoja, joissa rasvanäpit pääsevät toteuttamaan unelmiaan – visioita, jotka poikkeavat melkoisesti perinteisestä kodinsisustuksesta. 228 sivua! 37 90 Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi Syksyn uutuuskirja! Tilaa itsellesi tai lahjaksi osoitteesta: www.supermarket.. Kirjassa esitellään yli 30 persoonallista suomalaista yksityisihmisten omistamaa autotallia mitä uskomattomimpine puitteineen ja esineistöineen. Rasvanäppien olohuoneet – unelmien autotallit Upea kirja kotimaan miesluolista! Autotallit ovat monesti paljon enemmän kuin autojen säilytyspaikkoja. Volvo-uutuuskirja! Tilaa kirja osoitteesta: www.supermarket.. Tervetuloa matkalle maamme omaperäisimpiin autotalleihin! Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi 37 90 220 sivua!. Runsaasti kuvitetun sisällön pääpaino on suomalaisessa kalustossa ja käyttäjäkunnassa sekä Volvo-kuorma-autojen kiinnostavassa kehityshistoriassa
WWW.KIERTOKANKI.COM Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi KONEMIEHEN VERKKOKAUPPA Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! TILAA KÄTEVÄSTI VERKKOKAUPASTAMME • Maatalouskoneiden varaosat ja tarvikkeet • Luotettavaa verkkokauppaa jo yli 10 vuotta • Nopea toimitus vaikka kotiovelle asti Tilaa maatalouskoneiden varaosat ja tarvikkeet syyskynnöille kätevästi netistä! • Maatalouskoneiden varaosat ja tarvikkeet • Luotettavaa verkkokauppaa jo yli 10 vuotta • Nopea toimitus vaikka kotiovelle asti Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 6/2018 • Hinta 8,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT PELTOTÖISSÄ Perunannostoa Fergusonilla ja veteraanien kyntökisat PERINNETAPAHTUMAT Loppukesän kokoontumisia ja konenäyttelyitä TAKAVETOINEN Markku Anttilan Fiat 55-90 vuodelta 1985 6 41 48 87 45 00 03 18 00 6 745000-1806 PA L VK O 20 18 -4 4 Viipale mediat 64 6 / 2 1 8 • Fe r g u so n TE F-2 & D -H E -2 • Fia t 5 5 -9 • Fo rd AA -a u to tra kt o ri • S ca nia n V 8 -b u ss it • Vo lv o F8 8 Fin ne x p re ss