www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Kiillotuskone 750W Ammattitason penkkimallinen kiillotuskone. Sähköliitäntä: 230V / 16A. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Kutistus/ venytyskone Maks. Satinointikone 1100W Teräksien, alumiinin, puun ym. Hiomanauhan koko: 10x330mm. Kokonaiskorkeus: 2510mm. Toimitukseen kuuluu 12 paria profiilipyöriä. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. Tehokas 750W:n induktiomoottori. Levys pilarien välillä: 2400mm. Sähköliitäntä: 230V. Nauhahiomakone 10x330mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. Maks alumiinipelti: 1,5mm Kitasyvyys: 208mm. Voimaa löytyy! 2550€ tuotenro 85268 Parkkipaikkanostin 4000kg Erittäin laadukas säilytysnostin kahden auton päällekkäiseen säilytykseen. Maks. materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Kolme momentinsäätöä eteen ja taaksepäin. Paino: 40kg. Pyörintänopeus: 16000rpm 2950€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. Putken halkaisija: 19-63,5mm U U TU U S! U U TU U S! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 6/2020 • Hinta 9,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT TAPAHTUMISTA TUTTU Pauli Wiklundin ’67 Bedford-kuorma-auto KISKOKEIDAS Keitele-museon rautatiekalustoa TOINEN KOTIMAINEN Tarinaa 70-vuotiaasta Takrasta 74 50 00 -2 00 6 • PA L VK O 20 20 -4 4 6 41 48 87 45 00 03 20 00 6 Viipale mediat 80 6 / 2 2 • B e df o rd J6 • D D o d g e -s e ka -a u to • S al l y A lb at ro ss • Ta kr a • M al j u tk a j a Ve te ro k • K e ite le -m u se o. Nostokyky: 4000kg. 730€ tuotenro 511047 59€ tuotenro 510975 249€ tuotenro 511962 Kaikki hinnat sis. Suurin vääntömomentti: 610Nm. Nostokorkeus: 1,8m. 159€ tuotenro 512798 U U TU U S! 79€ tuotenro 510970 Mutterinväännin 1/2” Komposiittirunkoinen paineilmatoiminen mutterinväännin 1/2” hylsyille. Mitat (PxLxK): 5400(4430)x2930x2190mm. Sisältää jalustan. Uusi 4000kg malli! Nostokorkeus: 1880mm. Paino: 775kg. teräspelti: 1,2mm. 189€ tuotenro 509658 Höyrypesuri 2000W Tehokas höyrypesuri, joka poistaa tehokkaasti pinttyneen lian vaikeistakin kohteista. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. teräspelti: 1mm. Moottori 1-V 230V 180W. Säädettävä nopeudensäätö 0-18rpm ja erillinen eteen/taaksepäin poljin. Toimituksessa 2kpl 250x20x20mm kiillotuslaikkaa ja apukarat pienempi reikäisten laikkojen kiinnittämiseen. Nostokyky: 2500kg. Sähkötoiminen sikkikone 585mm Työsyvyys 585mm. 1599€ tuotenro 86772 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! 139€ tuotenro 495091 Putkenporausteline Putkenporausteline teräs-, rst-, alumiiniputkien loveamiseen
GTI16 GTI16 HARRASTAJAN PAKEILLA 36 84 80 -2 00 6 • PA L VK O 20 20 -4 2 6 41 48 83 68 48 08 20 00 6 Viipale mediat MAINOSTEN MAAILMASTA: Myydään urheiluauto TULEVA KLASSIKKO: Nelivetoinen Audi TT 1,8 turbo AMMATTIKATSOJA MUISTELEE: Ladat rallipoluilla VAUXHALL-MIES MARKKU HIETAMÄKI PITKÄ KISSA SVENGAAVAA MATKANTEKOA FIAT 127 ’80 6/2020 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi 06 /2 Cit ro ën CX 24 00 Pre sti ge ’78 • Fia t 12 7 ’80 • M az da M are lla 13 00 ’75 • N iss an 30 0Z X Tu rb o ’88 + Po nti ac Fir eb ird GT A ’87 • Pe ug eo t 30 9 GT I 16 ’9 2 CITROËN CX 2400 PRESTIGE ’78 Pe ug eo t 30 9 Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi. Automiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Klassikot -lehden ystäville: www.supermarket.fi 212 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Rasvanäppien olohuoneet – unelmien autotallit 8 00 Klassikot pelikortit 8 90 Edelliset numerot Vuoden 2019 lehdet nyt saatavilla! 8 90 Klassikot parkkikiekko Jokaisella autolla on tarina
Joku taas on törmännyt kuulapäämoottorin myynti-ilmoitukseen ja päättänyt ottaa kaupanteon myötä selville, mistä oikein on kyse. Kuinka saadaan vietyä masiinat sinne, missä nuoret liikkuvat. Vanhojen vehkeiden harrastuksen tulevaisuus ei riipu koneista. Yhtä lailla löytyy niitä, joiden into on syttynyt puhtaasti tekniikasta. Vanhan raudan hohto ei ole himmeää tämänkään päivän nuorten silmissä. Isommat miehet heittivät heinää lavalle. Sinne minutkin toimitettiin. 6/2020 3 Pääkirjoitus. Siellä täällä kuitenkin näki koneita työn touhussa. Olin pikkupoikana kerrostalon asukki, eivätkä tekniset vempeleet ja työkoneet arkeen kuuluneet. Hieno harrastus vetää puoleensa ja innostaa itsestään, kunhan ihminen ja kone kohtaavat toisensa. Utajärven pitkillä pelloilla opin ohjaamaan traktoria, vaikka tuskin polkimille ylsin. Kurkistin matalan lautaoven taakse vanhan sepän pajaan. Ja millainen näkymä sisällä olikaan. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Utajärven pitkillä pelloilla opin ohjaamaan traktoria, vaikka tuskin polkimille ylsin. Joskus tuli hiivittyä läheiselle rakennustyömaalle, missä isot maansiirtokoneet ja nosturit seisoivat uljaina kuin suurmiesten patsaat. Niin käy silloinkin, kun pääkatua pitkin puksuttaa pari vanhaa Zetoria. Monilla on samankaltaisia lapsuuskokemuksia, jotka ovat myöhemmin johtaneet harrastuksen pariin. Sinä kesänä punaisen Massey Fergusonin pienimmätkin piirteet syöpyivät pysyvästi mieleen. Lähimetsän takana sijaitsi hylätty hirsitalo piharakennuksineen. Mutta kuinka uutta verta saadaan masiinoiden äärelle. Kaikesta saattoi päätellä, ettei kukaan ollut poikennut samasta ovesta vuosikausiin. Illan tullen voi jättää kaverit asfalttipihalle pallottelemaan ja lähteä itse luvattomille retkille. Metsäretkillä saattoi törmätä hylättyyn kuorma-autoon. Ammattimies on saattanut innostua kokeilemaan museoikäistä konetta kuultuaan vanhemman polven työmiesten tarinoita menneiltä ajoilta. Suuri pyöreä mittari valtavan luunvärisen ohjauspyörän takana, lattialla öljyisiä riepuja ja ruosteisia moottorinosia. MENNEIDEN KUTSU K aikki me varmasti muistamme kirkkaasti ne hetket, jolloin olemme hurahtaneet vanhoihin masiinoihin. Venerannalla kävellessä saattaa nähdä kuinka uteliaat pikkupojat tutkivat hylätyn oloista kalastajavenettä. Kun iso kone jyrähtää käyntiin, aika monella katse nousee puhelimesta. Kuljettajan istuimelle kiivettyään oli hetken kuin eri maailmassa. Pöydällä oli vielä työkaluja ja tarveaineita. Isän Olympia-kirjoituskone tuntui sepän työkaluihin verrattuna surkealta vimpaimelta. Oli kuumaa ja pölyistä. Ruostuneet saranat naukuivat, kun avasi oven. Tuollaisilla välineillä tekisin vielä joskus jotakin omilla kourillani, ajattelin. Niihin aikoihin pikkupoikia lähetettiin kesälapsiksi maaseudulle
24 Takra Tapaamme Takran seitsemänkymppisten kunniaksi Takra-keräilijä Erkki Ojasen ja muistelemme lyhytikäisen suomalaisen traktorin tarinaa. Myöhemmin omaan talliin löytyi hieman kunnostusta vaatinut J6. Paikalla paukkui ja sauhusi silti vanhaan malliin. 48 Sally Albatross Uskotko kohtaloon. 18 Bedford J6 Pauli Wiklund ajoi aikoinaan isänsä kanssa polttopuuta laina-Petterillä. 62 Paukepäivät, Sastamala Perinteisesti toukokuun lopussa järjestetyt Paukepäivät jouduttiin siirtämään loppukesälle. Risteilyalus Sally Alba trossin tarinan äärellä alkaa piintynyt epäilijäkin miettiä, kuinka paljon epäonnea voi yhdelle laivalle kasaantua. Uskotko ennusmerkkeihin. 4 Tässä numerossa. 42 12 24 48 KANNESSA 42 Seppiä ja mestareita VIljelykokeiden urakoija ja alan koneiden huoltaja Matti Ylösmäki jaksaa vapaaaikanaan painia vanhojen traktoreiden kanssa. TAPAHTUMAT 60 Höyrykonewoimaa, Karkkila Toistakymmentä vuotta koneiden kunnostusta harrastanut Seppo Brofeldt järjesti ensimmäistä kertaa oman tapahtuman kotipihallaan. 70 Maljutka-2 ja Veterok-8M Neuvostoliiton hajoamisen kynnyksellä kaksi virolaista pakeni pienellä koottavalla purrella Suomenlahden toiselle puolen. 54 Itä-Saksan metsätyökoneet 80 -luvun alussa DDR:ssä eräs karsimisen tapa oli sellainen, että yksi traktori pitää kiinni ja toinen vetää. Neliveto-Nuffiin hän vaihtoi etuakselin sota-Kempsusta. KONEET 12 Dodge-seka-auto Sota-aikana Ruotsista Suomeen tullut Dodge-kuormuri palveli vuosikymmenet ilmajohtojen huoltoautona. 80-luvulla siitä muokattiin pula-ajan sekajuna
MUSEOT 36 Keitele-museo, Suolahti Vuodesta 1984 toimineen Keitele-museon toiminta keskittyy rautateihin. 60 30 64 Pargas Retro Parad, Parainen Paraisten päivillä parkaisi autojen retroparaati hyvästit elokuulle. 76 Markkinat Vanhan raudan kauppapaikka. 6/2020 36. 72 Traktorivuosi 1980 Neljäkymmentä vuotta sitten monet tilat lopettivat ja jäljelle jääneet suurenivat. TILAAJAPALVELU Puh. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Juha Pokki, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Olli J. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 56 Koivua ja terästä Elokuussa 1941 armeijan valo kuvaaja Akseli Neittamo taltioi Sakon tiloissa jalkaväenkiväärien valmistusta. Kaupunkialueella kerrostalossa asuva Holmberg ajaa usein reilun tunnin ajomatkan päästäkseen vanhojen koneiden pariin. Poikkeusajan retkikohteeksi se sopii mitä parhaimmin. Nyt syynätään miehen muut masiinat. 58 Metallimuistoja Jouko Poussa keräsi aikoinaan mittavan konepienoismallikokoelman. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Tarvittiin enemmän ja isompia traktoreita. (06) 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Ojanen, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Pekka Stellberg, Aimo Tenni, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila, Thomas Backman POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Meille tarjoutui tilaisuus tutustua näihin pieniin suuriin koneisiin. ARTIKKELIT 30 Talollinen Massikoita Kari Holmberg viljelee kotitilansa peltoja harrastusmielessä. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Minkä mitäkin vanhojen koneiden maailmasta. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 66 Porsche-Pekka Pekka Talja on Porsche-kerhon puuhamiehiä, jonka Junior-traktori tavattiin kymmenen vuotta sitten
Mihin tarkoitukseen, millaisille kulkuvälineille. Edellä esitetyissä poikkeustapauksissa myönnettävä avustus voi kuitenkin olla enintään 75 %. Poikkeustapauksissa avustusta voidaan myöntää myös arvokkaiksi luokiteltujen kulkuvälineiden käytön vaatiman liikenneverkon tai sen osan kunnostukseen ja hoitoon, arvokkaaksi luokitellun perinteisiä kunnostuspalveluja tarjoavan telakan tai veistämön toiminnan kannalta merkittäviksi arvioitujen vanhojen koneiden, laitteiden ja laitteistojen kunnostukseen, tai erityistä asiantuntemusta ja osaamista vaativan restauroinnin, rekonstruoinnin ja konservoinnin suunnittelemiseen ja sen edellyttämiin tutkimuksiin, selvityksiin ja julkaisuihin silloin, kun toimenpiteet tuottavat hyviä malleja ja lisäävät tai säilyttävät työalan osaamista. Nyt hynät hakuun ja raato restaurointiin. Avustukset myönnetään kulkuvälineen tai sen osan konservointiin, restaurointiin tai rekonstruointiin. Avustusten tavoitteena on varmistaa, että Suomessa säilyy edustava otos maantieliikenteen kansallisesti arvokkaiksi luokiteltuja kulkuvälineitä käyttökuntoisena. Avustusta voi hakea vain yhteen kulkuvälineeseen kerrallaan. Kulkuvälineiden avustukset Museoviraston jakamien kulkuvälineiden avustusten hakuaika vuodelle 2021 on 1.10.2020–11.11.2020. Yksittäinen avustus voi vain poikkeustapauksessa olla suuruudeltaan yli 40 000 €. Myönnetty avustus maksetaan avustuksensaajalle kahdessa erässä siten, että hankkeen alkaessa voi pyytää maksatukseen 50 % myönnetystä avustuksesta, ja loput 50 % sen jälkeen, kun hanke on valmistunut. Avustushakemuksen tulee olla perillä määräaikaan mennessä. Lisätietoja avustusten hausta, käsittelystä ja päätöksistä saa verkkosivujen lisäksi sähköpostitse osoitteesta lvavustus@museovirasto.fi tai puhelimitse virka-aikaan erikoistutkija Hannu Matikalta numerosta 02 953 362 73. Hakeminen ja käsittelyaika Avustusta voi hakea yksityishenkilö tai yhteisö, ei kuitenkaan valtion viranomainen. Ulkomailla rakennetulle kulkuvälineelle voidaan myöntää avustusta, jos se on ollut Suomessa käytössä vähintään 50 vuoden ajan. Vuonna 2021 kulkuvälineen avustuksen osuus hankkeen hyväksyttävistä kokonaiskustannuksista voi olla enintään 50 %. Avustuksen käyttöaika päättyy 31.12.2022. Avustusta ei myönnetä takautuvasti jo tehtyihin töihin. Tietoja edellisinä vuosina myönnetyistä avustuksista löytyy Museoviraston verkkosivuilta www.museovirasto.fi. Avustus voidaan myöntää vain sellaiselle kulkuvälineelle, joka on rekisteröity Suomeen tai jonka kotipaikka on Suomessa. Avustuksista päätettäessä etusijalle asetetaan Suomessa rakennetut vähintään 50 vuotta vanhat kulkuvälineet. Mikäli hakija ei voi hakea avustusta asiointipalvelussa, voi avustusta hakea vapaamuotoisella hakemuksella. Uutta avustusta ei myönnetä, jos kulkuvälineeseen aikaisemmin myönnetty avustus on käyttämättä, tai jos myönnetyn avustuksen käytöstä laadittua selvitystä ei ole hyväksytty Museovirastossa. Maantieliikenteen kulkuvälineiksi luokitellaan moottoriajoneuvot, hevosajoneuvot, polkupyörät ja omalla voimanlähteellä liikkuvat työkoneet. Avustukset haetaan asiointipalvelussa. 6 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Hakuajalla taataan hakijoille tasapuolinen kohtelu, myöhässä tai muuten hakuajan ulkopuolella tulleita hakemuksia ei oteta huomioon. Avustuksen suuruus Avustukset on tarkoitettu osarahoitukseksi hankkeen kokonaiskustannuksista
Arviolta yli 40 prosenttia Suomen maidosta lypsetään roboteilla. Lypsyrobotit ovat kehittyneet kahdessakymmenessä vuodessa. Eipä silloin miettinyt raivaaja, mistä saisi tukioikeudet tälle alalle. Tapahtumakalenteri Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi SYYSKUU 19.9. Nyt se on siirtynyt osaksi maataloushistoriaa Sarka-museon kokoelmiin. 6/2020 7. DeLavalin robottien lypsykapasiteetti on liki kaksinkertaistunut. elokuuta. Lypsyrobotti museoiässä Lehmiä automaattisesti lypsäviä koneita on ollut maailmalla saatavilla 1990-luvun alkupuolelta lähtien. DeLavalin VMS-lypsyrobotit esiteltiin vuoden 2000 Karjatila-näyttelyssä. Yksi näistä tiloista, Marjo Jaakkolan tila Mynämäellä, on nyt lahjoittanut kaksikymmentä vuotta vanhan VMS:n maatalousmuseo Sarkaan. Ku va : Fi sk ar s O yj :n hi st or ia lli ne n ar ki st o Pellon tekoon Fiskars valmisti 1950-luvulla noin 15 kappaletta isoa uudisraivausauraa 1-UV-28”. Maalahti Syyskyntöpäivä Maalahdessa, Lillheljobackvägen, 66140 Övermalax LOKAKUU 3.10. Luovutustilaisuus pidettiin Sarassa 27. Suomeen systeemi rantautui hieman myöhemmin. Nurmijärvi Veteraanitraktoreiden kyntöpäivä Nurmijärven Perttulassa klo 9–15, Sahamäentie 20–22 Marjo Jaakkola hankki tämän lypsyrobotin vuonna 2000. Viime vuosikymmenen lopulla automaattilypsyä käyttävien suomalaisten maitotilojen määrä nousi yli tuhannen. Ensimmäiset VMS-lypsyrobotit käynnistyivät Suomessa kolmella maitotilalla reilut puoli vuotta myöhemmin
Syväluotaavat historiateokset ovat oma lukunsa, ja kokonaisuutena Jenkkipaloautot Helsingissä onkin juuri sopiva välipala käsittelemään valitsemansa aiheen vähintäänkin riittävän napakalla otteella. Kirja nojaa onnistuneesti laajaan kuvasisältöön, jota Auvisen muiden kirjojen tapaan on käytetty niin sanotusti lihaa säästämättä. VIINIKKA VANAJA NS-47 -MAASTOKUORMA-AUTON SUUNNITTELUN VAIKEUDESTA AMERIKKALAISTEN AIKAKAUSI Helsingin pelastuslaitoksella on useamman vuosikymmenen mittainen historia amerikkalaisten paloja sairaankuljetusautojen käyttäjänä. Kahdesta tällä reitillä liikennöineestä aluksesta Mariella on telakalla ja M/S Gabriella on siirtynyt Helsinki–Tallinna-reitille. Mariella on rakennetty Wärtsilän Pernon telakalla Turussa ja laivan pituus on 175,7 metriä, leveys 28,4 metriä ja suurin syväys 6,78 metriä. U. Alus on valmistunut vuonna 1985. Jari Auvisen uutuuskirja Jenkkipaloautot Helsingissä rajaa tällä kertaa tarkasteltavaksi nimensä mukaisesti amerikkalaisten paloautojen historian Helsingin pelastuslaitoksen käytössä. 8 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Alukseen mahtuu 2 500 matkustajaa, eli yhtä paljon kuin laivassa on hyttipaikkoja. TEKIJÄN SUUSTA Tiedettiin, että sotilasajoneuvon pitää olla erilainen kuin siviiliajoneuvo ja että sen pitää olla ruma. Kirja sisältää erilaisten paloautojen lisäksi myös Helsingin amerikkalaislähtöiset sairaankuljetusautot, joten koko aihepiiri on siltäkin osin hoidettu kansien väliin. Varustamon mukaan alus on brittiläisen laivameklariyhtiön Clarksonsin listalla markkinatilanteen testaamiseksi. Vaikka nykyisin aktiivikalusto ei enää suuren veden takaa tulekaan, on aihetta mukava muistella monipuolisen kuvamateriaalin välityksellä Jari Auvisen uuden kirjan myötä. Asiaan perehtymätön voi ehkä luulla rajausta hieman ohueksi, mutta hieman yli 70-sivuinen kirja osoittaa aiheen olevan käsittelemisen arvoinen. Viking Linen liikenne välillä Helsinki–Tukholma on pysähdyksissä vuoden loppuun saakka. Tästä kotilaituriin risteilijä jääluokituksella ja autokannella. Könnölään ei ajettu Bedfordin johdolla vaan keulassa oli Keskisen Scania. Pahoittelemme virhettä. Monipuolisen arkistokuvamateriaalin tukena ovat ytimekkäät ja tietosisällöltään vankat selitetekstit, joten varsinaista pidempää tekstiosuutta ei jää tämänkaltaisessa kuvapainotteisessa kirjassa kaipaamaankaan. Auvinen, Jari 2020: Jenkkipaloautot Helsingissä. Mariella myynnissä Ålandstigningen ja useat muut lehdet ovat uutisoineet, että Viking Linen matkustaja-autolautta M/S Mariella on myynnissä. OIKAISU Edellisen numeromme Vetkut Könnölässä -artikkeliin oli livahtanut pari asiavirhettä. Wiklund puolestaan varmisti jälkipään perillepääsyn. Näillä perusteilla muutettiin siviiliautoihin ensin kulmikkaat lokasuojat, jolloin rumuusvaatimus tuli täytettyä. Toinen kömmähdys oli Wiklundin Bedfordin kuvatekstissä. Veteraanikuorma-autoseuran toimesta tapahtumaa järjesti Pauli Wiklundin lisäksi Matti Keskinen. Herkullista ajankuvaa on paljon, ja usein jopa aidoilta tapahtumapaikoilta, joten kuvissa riittää tutkittavaa useammallakin tasolla. Olihan Helsingissä jenkkikalustoa käytössä runsaastikin aina vuoden 1915 Overlandista 2000-luvun alun Tahoeihin saakka, ja välille mahtuu hyvin monenlaista kampetta eri kokoluokissa pienemmästä suurimpaan. Autokannelle mahtuu 430 henkilöautoa tai 60 rekkaa. INSINÖÖRIMAJURI K. Kustantaja Laaksonen
Näin saataisiin kanavamuseoiden toimintaa elävöitettyä. Niiden jatkuminen olisi museon toiminnan kannalta äärimmäisen tärkeää mutta nykyinen tilanne ei sitä mahdollista. 6. Mikä se oli. 8. 50-luvun lopulla Raumalla alettiin valmistaa konetta nimeltä Cambio. 10. Mikä moottori oli vuonna 1964 esitellyssä isossa Valmet 864 -traktorissa. 6. 2. Mos kov ass a – teh taa n nim i on nyk yää n Zav od im eni Lih atš ova eli ZIL . Mikä yhtiö rakensi Farmi-nimisiä työvälineitä. Kuka traktoritehtailijanakin tunnettu britti kuoli 3.9.1993. 5. Lisäksi esitetään, että s/s Saimaa kiertäisi tulevien kesien aikana myös Saimaan vesistöalueella Taipaleen, Varistaipaleen, Jakokosken ja Saimaan kanavamuseoilla aina tietyn ajan yhtä museota kohti. Tehtyjen selvitysten perusteella jälkimmäinen vaihtoehto olisi toimivampi. Se palvelisi paitsi Suomen Rautatiemuseota niin myös muita alan toimijoita keskitetysti ja olisi hyvien liikenneyhteyksien ansiosta helposti saavutettavissa. Selvityksessä ehdotetaan, että Suomen Rautatiemuseon Säätiö perustaisi entisen konepajan tiloihin kansallisen raideliikenteen kulkuvälineiden kunnostusja entistämiskeskuksen. Viiasen perhe kertoo, että Terho poistui keskuudestamme elokuun lopulla 73-vuotiaana. ILMAILUMUSEOT YHTEEN Lisäksi ehdotetaan, että Suomen Ilmailumuseosäätiö ja Suomen Ilmavoimamuseosäätiö yhdistävät museotoimintansa. Hel sin gis sä Mal min Ajo kal ute hta alla 191 0-l uvu n alu ssa . Suomen Ilmailumuseon roolina olisi valtakunnallisen vastuumuseon näyttelykeskuksena toimiminen. 10. 7. Pel tos alm en kon epa ja. Alus toimisi jatkossa museokohteena, johon yleisö pääsisi tutustumaan museon aukioloaikoina. Vanhoissa Koneissa pariinkin otteeseen tavattu konekeräilijä ja tiehöyläyrittäjä Terho Viianen on kuollut. VASTAUKSET 1. 3. Sal oss a. Missä tehtiin tiettävästi ensimmäinen suomalaisvalmisteinen linja-autokori. Selvityksessä pidetään välttämättömänä, että Suomen Ilmailumuseon ja Suomen Ilmavoimamuseon yhdistyminen jatkuu. – Tie on valmis, Terho, hyvää matkaa! 6/2020 9. SAIMAA YLEISÖLLE Selvityksessä esitetään, että luotsilaiva s/s Saimaa luovutetaan Väyläviraston hallusta Suomen merimuseolle. Minä vuonna kahden suuren konevalmistajan yhteisyritys Massey-Harris syntyi. Vanhaa ja visaista 1. Missä Suomen kaupungissa alkoi metsäkonenostureiden teollinen valmistus vuonna 1976. Vaihtoehtoina on joko toisen museon sulauttaminen toiseen museoon tai sitten kokonaan uuden ilmailualan museosäätiön perustaminen. Suomen Ilmavoimamuseon rooli olisi puolestaan uuden ilmailualan valtakunnallisen vastuumuseon kokoelmakeskuksena ja paikallisena näyttelytilana toimiminen. 5. 2. Lisäksi niihin sisältyy muutama mielenkiintoinen ehdotus vanhan konepajan toiminnan jatkamisesta, ilmailumuseoiden yhdistämisestä ja luotsilaivan muuttamisesta yleisökohteeksi. 9. 4. Selvityksen toimenpide-ehdotukset koskevat lähinnä kiinteistöjen omistusta. 9. 189 1. Ehdotuksia ajoneuvoalan museoiden toimintaan Liikenneja viestintäministeriö on julkaissut Risto Hakomäen tekemän selvityksen liikenneja viestintäalan museoiden toiminnan järjestämisestä. Minä vuonna Labor fuusioitiin Hankkijaan. 4. Konepajalla on tehty museon käytössä olevan liikkuvan kaluston vuotuiset kunnossapitotyöt. 3. Lin nav uor en teh taa n nel isy lin ter ine n die sel moo tto ri. Aluksen kotisatama tulee olemaan Savonlinnan maakuntamuseon Riihisaaren museolaivalaituri. 196 9. Sir Dav id Bro wn. Missä sijaitsi ammattiliittomies Pietro Ferreron mukaan nimetty autotehdas. 7. Kui tup uun kuo rin tak one . Van aja NS47 (19 62– 196 4). Mikä oli ensimmäinen suomalainen nelivetoinen sotilaskäyttöön suunniteltu maastokuorma-auto. Terho Viianen on poissa Saimme suru-uutisia. KONEPAJA ENTISTÄMISKESKUKSEKSI VR:n konepaja Hyvinkäällä Rautatiemuseon lähellä lopetti toimintansa vuonna 2018. 8
Projektien edistyminen oli jatkuvasti eri vaiheissaan uutisissa näyttävästi esillä. Neuvostoliiton rakennus työmaat työllistivät tuhansia suomalaisia 1970ja 80-luvuilla Neuvostoliiton rakennustyömailla työskenteli tuhansia suomalaisia. Kaupunkeja, tehtaita ja laitoksia rakentaneille suomalaisille rajan takana vietetty aika jätti paljon muistoja. N euvostoliiton valtavat rakennustyömaat työllistivät myös tuhansia suomalaisia. 10 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Jättiläismäisiä teollisuusrakennuksia ja jopa kokonaisen kaupungin rakentaneet suomalaiset työskentelivät pääosin Svetogorskissa ja Kostamuksessa. ”Kekkonen oli idänkaupan innokas aloitteentekijä ja erityisesti Neuvostoliiton suuret rakennusprojektit olivat lähellä hänen sydäntään – ei vähiten sen vuoksi, että ne työllistivät ratkaisevasti suurtyöttömyydestä kärsiviä Itäja Pohjois-Suomen alueita, Kekkosen vanhoja vaalipiirejä. Teos ilmestyy 3.9.2020 presidentti Urho Kekkosen syntymän 120-vuotispäivänä. Neuvostoliiton johto arvosti suomalaista korkeaa laatua, ja myöhemmin urakat ylsivät myös Siperiaan asti. SKS. Jyrki Koulumiehen uutuuskirja Itärakentajat päästää ääneen rakentajat urakoiden takana. He kertovat omat tarinansa sekä sen, miksi he ovat ja olivat ylpeitä suomalaisen rakentamisen laadusta, venäläiseen verrattuna”, liittojen aluepäälliköt Raimo Hovi ja Kari Lapatto kertovat. Tässä teoksessa eturiviin pääsevät kirvesmiehet, raudoittajat, työnjohtajat ja rakennusinsinöörit. Suomi toi Neuvostoliitosta pääasiassa öljyä mutta vei sinne suomalaista työtä joko korkealle jalostettujen teollisuustuotteiden muodossa tai kirjaimellisesti suomalaisten rakentajien korkeatasoisena työnä paikan päällä. Urakat olivat osa niin sanottua idänkauppaa, joka perustui vaihtokauppaan: Suomen tuonnin ja viennin Neuvostoliittoon piti olla tasapainossa. Idänkauppa oli Suomen taloudelle ja työllisyydelle tärkeää. Uutuuskirja Itärakentajat perustuu Rakennusliiton ja Rakennusteollisuus RT ry:n yhdessä käynnistämään muistokeräykseen. Tavallinen kuvitus uutisjutuissa oli Kekkonen ja pääministeri Aleksei Kosygin muuraamassa yhdessä peruskiveä”, Koulumies lisää. ”Rakentajat ovat jo eläkeiässä, joten nyt oli viimeinen hetki tallentaa muistot. Koulumies, Jyrki 2020: Itärakentajat – Työmailla Neuvostoliitossa. Rakentajille itselleen työt rajan takana jättivät mieleenpainuvia muistoja. Lopulliseen asuunsa kirjan on kirjoittanut VTM, toimittaja Jyrki Koulumies. Millaista oli työ rajan takana Neuvostoliitossa
Tapahtumaa ei korona-ajan vuoksi suuremmin mainostettu, mutta jonkin verran yleisöä oli tullut traktoreita katsomaan. Ville Piston isännöimän Rantamesta-ravintolan pengerrykset tarjosivat oivan paikan traktoreiden esittelyyn. Paikan päälle oli saapunut osallistujia myös Asikkalasta, Heinolasta ja Jaalasta asti. 6/2020 11. ”Sekä osallistujat että yleisö tuntuivat olevan suuresti ilahtuneita tämmöisestä pienestä arki-illan tapahtumasta pitkän tapahtumatauon ja eristäytyneisyyden jälkeen”, kyläaktiivi Seppo Lehtinen kertoo tyytyväisenä. Parhaillaan on rakenteilla kyläkeskus, johon tulee uudet tilat muun muassa kyläkaupalle sekä kylätoiminnalle. Vuolenkosken kylä tunnetaan vahvasta talkoohengestä ja yhteen hiileen puhaltamisesta. Traktorit Rantamestalla Vuolenkosken vanhojen traktoreiden harrastajat Kylän Kyntäjät kokoontuivat uuden rantaravintolan pihalle torstai-iltana 6.8.2020. Rakennusprojekti toteutuu talkootyön, joukkorahoituksen, julkisen tuen ja lainarahoituksen voimin. Rantamesta-ravintolan kivipengerrykset tarjosivat viimeisen päälle komean paikan kaluston esittelyyn. Sattumalta paikalle osuneet kahvilaasiakkaat olivat iloisen yllättyneitä päästessään tutkimaan vanhoja työkoneita. Tänä kesänä ei kylällä järjestetty mitään isompaa tapahtumaa, mutta ensi kesälle on suunnitteilla veteraanitraktoreiden vetokisat
12. Auto on edelleen näyttelykunnossa ja tälläkin hetkellä esillä Mobiliassa. ILMASSA HÄKÄÄ DODGE-SEKA-AUTO Sota-aikana Ruotsista Suomeen tullut Dodge-kuormuri palveli vuosikymmenet ilmajohtojen huoltoautona. 80-luvulla siitä muokattiin pula-ajan sekajuna
Kangasala 13
Kun suunnitelmia ryhdyttiin toteuttamaan, ajojohtojen asentamista varten tarvittiin nostolava-auto. Sotien jälkeen sekajunien määrä alkoi vähetä, vaikka joitain autoja on liikennöinyt viime vuosikymmeniin asti. Korin tekijästä on kuitenkin ristiriitaista tietoa, sillä autossa olevassa katsastustodistuksessa korin valmistajaksi mainitaan Valmet Oy. Ristiriita voi tuskin johtua siitä, että Ajokin osakkeet myytiin 50-luvulla valtion eri laitoksille, muun muassa Valmetille. Kaupungissa ajettiin asiakkaille halkoja ja klapeja. Kyykoski on lisäksi kertonut, että hän suunnitteli Dodgeen kammella nostettavan puisen lavan. Erityisen yleisiä sekajunat olivat taajamien ulkopuolella. Autoilla ajettiin maaseudulla polttoainetoimiston hankkimia halkoja rautatieasemille ja proomujen lastauspaikoille. Näin teki kuitenkin ilmajohtoja huoltanut Dodge, joka pääsi miltei heti eläköidyttyään museovirkaan puukaasukäyttöisenä seka-autona. Auton rekisteritunnus oli ennen museointia HG-797. 14 DODGE-SEKA-AUTO. Autossa on kuljettajan lisäksi istuimet kuudelle matkustajalle. Kyykosken mukaan Dodge saatiin tähän tehtävään kaupungin polttoainetoimistolta vuonna 1947 ja Ajokki rakensi siihen seka-auton hytin. Halkoja ja johtoja Yrjö Haavisto työskenteli heti sodan jälkeen Tampereen kaupungin polttoainetoimiston kuljettajana. Myöhemmin autoon asennettiin hydraulinen nostokoneisto. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Seka-autot 1930 -luvulla Suomessa yleistyivät samanaikaiseen henkilöja tavaraliikenteeseen tarkoitetut autot. S ota-ajan hyötyajoneuvoista melko harva jatkoi työuraansa 1970-luvun lopulle asti. Dodge oli yksi niistä. Haavisto on muistellut, että toimistolla oli tuolloin käytössä neljä Ruotsista lahjaksi saatua kuorma-autoa. Erilaisia työkäyttöön tehtyjä työväen ja työvälineiden siirtämiseen tarkoitettuja seka-auton kaltaisia ajoneuvoja on edelleen käytössä. Artikkelimme Dodgekin on ollut ilmajohtojen huoltoautona. Liikennelaitoksen entinen teknillinen johtaja Heikki Kyykoski tuli Tampereen sähkölaitoksen palvelukseen vuonna 1946 ja joutui ensi töikseen mukaan johdinautoliikenteen suunnitteluun. Tällaista kuormaja linja-auton sekamuotoa ryhdyttiin kutsumaan sekajunaksi tai seka-autoksi. Seka-autot alkoivat kehittyä umpilavaisiksi jo 1930-luvun mittaan, mutta Dodgessa on avolava Sallisten Reon tapaan
Sellaista Dodge-mallia ei ole. Nokan leimallinen pallokoriste puuttuu vanhasta kuvasta. Näin on myös Dodgen mallitietojen suhteen, vaikka auton historia muutoin onkin melko tarkkaan tiedossa. 6/2020 15. Auton huoltotiedot 50–60-luvuilta on tarkkaan dokumentoitu. Dodge VF-32:n perusvaihteisto oli 3+1. Kyseessä lienee pieni kirjoitusvirhe, sillä aikalaismalleja olivat TF ja VF. Niiden mukaan moottori on täyskorjattu vuonna 1953, mutta valitettavasti mittatietoja ei ole tuolloin pantu ylös. Mikä malli, mikä kone. Näitä oli kuitenkin laaja kirjo. Joka tapauksessa moottori on Chryslerin sivuventtiileillä varustettu kuusisylinterinen rivimoottori, jota tehtiin 1920-luvulta 1950-luvun loppuun asti monina erilaisina versioina. Myös nelivaihteinen laatikko oli saatavissa, ja sellainen tässä sekajunassakin on. Toisessa kuvassa sama auto on nykyasussaan. Niinpä Dodge on mallivuoden 1940 autoja. Tämän auton akseliväli on 4060 millimetriä ja moottorin numero T98-4537. T-98-moottorissa pitäisi kuitenkin olla pienempi tilavuus, 3740 kuutiosenttimetriä. Niistä päätellen kyseessä on malli VF-32, jota valmistettiin syyskuusta 1939 syyskuuhun 1940. Johdinautojen ajojohtojen asentamista varten tarvittiin nostolava-auto. V anhojen ja muotoaan muuttaneiden ajoneuvojen ylöskirjatut tiedot ovat miltei järjestään jossain määrin värittyneitä. Kantakorttiin auton malliksi on merkitty IF. Auton rekisteritiedoissa on seuraavat moottoritiedot: sylinterin halkaisija 85,7 millimetriä, iskun pituus 114,3 millimetriä, tilavuus 3957 kuutiosenttimetriä ja teho 85 hevosvoimaa. Pauli Söderholmin kuvassa Tampereen liikennelaitoksen auto numero 300 on huoltovarustuksessa luultavasti 1970-luvulla
Hienopuhdistimessa kaasu kulkee vielä erikseen vesikerroksen ja lastuvillakerroksen läpi. Kaasussa on vesihöyryä, joka jäähdyttimessä muuttuu vedeksi. Suomessa tähän touhuun ei laajamittaisesti innostuttu ennen kuin talvisota katkaisi öljypohjaisten polttoaineitten saannin. Puukaasuttimet vaativat runsaasti huoltoa, polttoaine vei paljon tilaa ajoneuvosta, laitteiston teho ei aina tyydyttänyt, ja huolellisemmatkin käyttäjät saivat häkämyrkytyksiä. Pönttöhäät M uualla maailmassa oli käytetty puun tai hiilen kytemisessä muodostuvaa häkäpitoista kaasua polttomoottorien voimanlähteenä jo 1800-luvulla. Siitä alkoi muutamien vuosien mittainen kiihkeä häkäkausi, jonka aikana meilläkin tehtailtiin ahkerasti puukaasutinlaitteistoja eli häkäpönttöjä ja niitä asennettiin kymmeniintuhansiin ajoneuvoihin. Sytiä kotimaisesta polttoaineesta luopumiselle oli useita. Noki tarttuu jäähdyttäjässä kosteisiin pintoihin, eli kaasu puhdistuu myös jäähdyttäjässä. Imuri on puukaasuttimen käynnistämistä varten ja se suljetaan ennen kuin moottori käynnistetään. Viime vuosina puukaasuttimia kohtaan on jälleen virinnyt ainakin harrastemaista mielenkiintoa. 16 DODGE-SEKA-AUTO. Värtsilän Otso-puukaasuttimissa oli tavallisesti neljä jäähdytyslieriötä, tässä peräti kuusi. Tämä Otson C-43-malli oli tarkoitettu 60–110 hevosvoiman autoihin. Sotavuosien jälkeen häkäpöntöt hävisivät nopeasti, kun bensiiniä alkoi taas saada. Otson jäähdyttäjän lieriöissä on reikälevyjä
Homma on tehty taitavasti, sillä auto on ulkoa ja sisältä yhä hienossa kunnossa. Silti autot olivat rakenteellisesti hyvin samanlaisia. Tämä JobRated-ajattelu johti siihen, että erilaisia Dodge-malleja syntyi suuri määrä: eri akselivälin alustoja oli kolmattakymmentä. Kaunis katsella Dodgen viimeisestä isosta kunnostusja muutostyöstä on kulunut jo 35 vuotta. Sallisilla oli nimittäin sota-aikana ajossa koko lailla vastaava puukaasukäyttöinen Reo-sekajuna Kivennavan, Valkjärven ja Uudenkirkon kunnissa sekä reitillä Kivennapa–Muolaa–Viipuri. Kun sota alkoi, panokset suunnattiin muualle, ja kuormureiden ulkomuoto säilyi liki muuttumattomana vuoteen 1947 asti. Vehoniemen automuseolle se siirtyi vuonna 1983 eli samana vuonna, jona Olavi ja Lilja Sallinen museon perustivat. Kaikissa oli jokin versio emäyhtiö Chryslerin kuusisylinterisestä bensiinimoottorista. Näyttely on avoinna ensi vuoden tammikuun loppuun asti. Artikkelin auton kaltaista takavetoista ajoneuvoa käytti myös Yhdysvaltojen armeija. Eräitä malleja tosin tarjottiin jo Dodgen omalla dieselmoottorillakin. Ei ole tiedossa, missä vaiheessa se on siirtynyt sähkölaitokselta liikennelaitokselle. Keulan muodot olivat uusinta uutta virtaviivaa vuonna 1939. Uusi pönttö on Otso C-43 numero 5226. Dodgen kunnostus sen nykyiseen puukaasukäyttöiseen sekajuna-asuun on valmistunut 1985. 6/2020 17. Dodgea käytettiin sen jälkeenkin linjojen purkutöihin ja liikennelaitoksen muihin korkean paikan asennuksiin ja purkuihin. Auton kaikki renkaat ovat kokoa 7,50-20. Käykää siis iltojen pimetessä Kangasalla katsomassa paljon kokenutta pula-ajan ajoneuvoa. Tälläkin hetkellä auto on osa autojen käyttövoimien historiasta kertovaa näyttelyä Tankit täyteen. Olavi Sallinen teki autosta kaupat liikennelaitoksen kanssa vuonna 1981. Tässä vaiheessa auto on jo ollut liikennelaitoksen omaisuutta. Autossa on ilmeisesti ollut vastaava häkäpönttö jo 40-luvulla, sillä sen kantakortissa on maininta Otso-puukaasuttimesta numero 4460. Kyykosken mukaan se varastoitiin vuoden 1979 tienoilla museokäyttöä silmällä pitäen. Komeaa ajokkia on päässyt säännöllisesti ihailemaan nykyisen omistajan eli Mobilia-museon eri näyttelyissä. Viimeisestä isosta kunnostusja muutostyöstä on kulunut jo 35 vuotta. Autot työtä myöten D odgen kuorma-autot muotoiltiin ajan hengen mukaan virtaviivaisesti vuonna 1939. Toinen 30-luvun lopun uusi ajatus oli tarjota asiakkaille auto sen tehtävän mukaan mitoitettuna. Auton linjakilvet Kivennapa ja Koivisto antavat ymmärtää, että Sallinen on entisöinyt auton kunnioittaakseen perheensä vanhan ajoneuvon muistoa. Sallisen sukuun Johdinautoliikenne päättyi Tampereella vuonna 1976. Nokalla on ruotsalaisen Gustaf Byrenius Ab:n valmistama moottorin esilämmitin
Niistä retkistä jäi kytemään mielenkiinto tuohon aikanaan hyvin yleiseen kuormaautoon. PUNAISESTA HARMAASEEN BEDFORD J6 LC5 1967 Pauli Wiklund ajoi nuorena miehenä lainaksi saadulla Bedfordilla polttopuukuormia. Akaa 18. Myöhemmin vastaava, hieman kunnostusta vaatinut Petteri löytyi vapaa-ajan ilostuttajaksi ja hyötyajoihinkin
(Kuva: T:mi Niini & Lehto-Media) 19. Siitä voimme päätellä, että monella keski-ikäisellä kansalaisella on muistikuvia tai henkilökohtaisia kokemuksia tuosta lapsuusja nuoruusaikojen brittikuormurista. Tekniikka kulutettiin loppuun. Edellisestä liikennekäytöstä ehti vierähtää 25 vuotta. Yhtenä syynä on ajan hammas, joka nakersi jo aktiivikäyttövuosina brittikuormurin ohjaamon peltejä. Kun ajokki lopulta jäi työelämästä sivuun, hyödynnettiin rungot ja akselit peräkärryjen aihioiksi. Ensimmäinen henkilöomistaja Petterille löytyi päivämäärällä 25.3.1969 niin ikään Turusta. Luonnollinen tai luonnoton poistuma on karsinut tuon ajan Petterien kantaa. Eräältä työnantajalta hän sai lainaksi punaisen Bedford J6:n puiden kotiin kuljettamiseksi. Auto rekisteröitiin 6.2.1967 turkulaisen jälleenmyyjä Arvonen Oy:n nimiin. Isällä ei ollut ajokorttia, mutta minulla oli, joten pääsin kuskiksi”, Pauli kertoo ensikosketuksestaan Bedfordiin. Kaksi vuotta myöhemmin Bedford oli jälleen liikenteessä alkuperäiskilvin. Bedfordit ovat runsaista myyntimääristään huolimatta varsin vähäisissä määrin edustettuina alan harrastajien piireissä, varsinkin jos vertaa kappalemääriä saman aikakauden Volvoihin, Scanioihin, Sisuihin tai Vanajiin. Näitä brittikuormureita ei enää näy läheskään niin paljon kuin vastaavana aikana myytyjä kotimaisia ja ruotsalaisia kuorma-autoja. Siihen Pauli tietää syyn: ”Auto on ollut pääasiassa yksityiskäytössä ja talvet aina poissa rekisteristä. Bedford oli 1960-luvulla kuormaautojen myyntitilastojen kärjessä. Auton käyttö oli runsaampaa ennen kuin se museorekisteröitiin vuonna 2018. Talvet tallissa Akaalaiselle Pauli Wiklundille heräsi muistoja vuosikymmenten takaa, kun hän vuonna 2006 näki eräässä lehdessä myynti-ilmoituksen harmaasta Bedford J6:sta. Onnekkaat yksilöt pääsivät työtehtävissään helpommalla ja saattoivat päätyä suojaisaan säilytyspaikkaan odottamaan tulevaa, asiaan perehtynyttä kunnostajaansa. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen ”Se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja perustui muistoihin nuoruudesta.” Petterillä on ehditty kahdentoista vuoden aikana tehdä monet reissut ja viedä monenlaisia kuljetuksia. Harrasteajoneuvoksi Salon suunnalta löytynyt Bedford oli säilynyt kohtalaisessa kunnossa. ”Se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja perustui muistoihin nuoruudesta. Työkäyttövuosia sille on kertynyt 16, mutta käytännössä sillä on ajettu joka vuodesta vain puolet, eli todellinen käyttöikä on kahdeksan vuotta.” Petteristä hankittu rekisterihistoria puoltaa väittämää. B edford kipusi 1960-luvun Suomessa kuorma-autojen myyntitilastojen kärkeen. Isä oli kirvesmiehenä rakennuksilla, ja sieltä tuli usein puutavaraa polttopuuksi. Tämä vuonna 2006 nähty myynti-ilmoitus johti kaupantekoon. Joulukuussa 1973 Bedford siirtyi Autopeko Oy -nimisen jälleenmyyjän omistukseen, ja heti tammikuussa 1974 se pääsi Sauvoon uuden haltijan hoteisiin
Halusin palauttaa Petterin kuitenkin tältä osin alkuperäiseksi. Ilmeisesti alkuperäiset vaihtolavalaitteet oli aikanaan vaihdettu kiinteään kippiin, jotta oli saatu autolle lisää kantavuutta. Samana vuonna kunnostettiin myös päällevedettävä roskasäiliö.” Carl-Johan Blomqvist pääsi veistelemään roskiksesta tuoreeltaan. Sain auton omaan käyttöönikin monipuolisemmaksi. Myin kiinteän kipin pois ja hankin kahdeksan tonnin vaijerilaitteet tilalle. Tästä tapahtumasta ei ole päivämäärää, mutta se lienee tapahtunut vuonna 1977. Kun roskalava oli mukanamme ensimmäistä kertaa, Calle naurahti, että kyllä sinulla ideoita piisaa, meinaatteko oikeasti olla tuossa yötä.” Tällä hetkellä Petterin päällä on hiljattain valmistunut puulava, jota käytetään näyttelyja ajotapahtumissa. ”Koppi sisustettiin asuttavaksi, ja siinä olemme yöpyneet tapahtumissa.” Mittarivarustus on niukka. ”Vuonna 2010 rupesin tekemään niin sanottua TVHkoppia lavalle kiinnitettäväksi entisaikojen tyyliin. Seuraavan kerran Bedford vaihtoi omistajaa 31.12.1982, mutta tämä melliläläisomistaja otti auton käyttöön vasta toukokuussa 1983 ja poisti sen rekisteristä jo syyskuun lopussa. 20 BEDFORD J6 LC5 1967. Autossa oli kolmannelle omistajalle saakka alkuperäiset ENM-52-kilvet, mutta talviseisokkien perästä Petteriin ruuvattiin keväisin aina uudet kilvet eri tunnuksin. Vuosilta 1983–2006 ei Bed fordista ole rekisteritietoja, mutta Mellilästä auto siirtyi jossain välissä vaskiolaisen autoja koneliikkeen omistukseen. Lava-aihion löysin läheisen Tarpianjoen rantapusikosta, ja vaihtolavavaijereilla vedin sen sieltä ylös.” Aivan ensimmäisiin ajotapahtumiin lepikossa lahonnut lava ei ehtinyt, mutta sittemmin päällirakenteita on rakenneltu hieman enemmänkin. Krouvimpiin kuljetuksiin Pauli on kunnostanut niin ikään ajanmukaisen mutta hieman huolettomampaa käyttöä sietävän lavan. Petteri rekisteröitiin kolmannelle omistajalle, jonka titteliksi mainitaan maanviljelijä. Sieltä Pauli Wiklund viidentenä henkilöomistajana sai auton haltuunsa 23.9.2006. Matalalla sijaitsevaan ohjaamoon on helppo nousta. Bedfordissa oli hankintahetkellä kiinteä kippi. ”Auton ensimmäisessä rekisteriotteessa mainitaan korirakenteeksi peltipohja, vaihtolava, ja se oli mielestäni positiivinen tieto. Pelkistetyssä hytissä on aito 1960-luvun brittiläisen autoteollisuuden henki. Koppi sisustettiin asuttavaksi, ja siinä olemme yöpyneet tapahtumissa. ”Calle oli jo nähnyt TVH-koppimme ja yöpymiset siinä. Nopeusja matkanäyttöjen lisäksi yhtenäiseen mittarikoteloon on sijoitettu ainoastaan vedenlämpöja polttoainemittarit. Sauvosta auto palasi takaisin Turkuun
Jotkut herkistyvät kyyneliin saakka muistojensa myötä. Takaisin tulimme lavetilla. Tapahtumia on kierrelty myös Viron ja Latvian puolella. Taivalta Petteri oli tuolloin jolkutellut runsaat 19 500 kilometriä. Kaikki Petterin kanssa kulkemiset Pauli on tarkasti dokumentoinut. Nuoruusvuosina otettu kuva punaisesta laina-Petteristä kippaamassa puukuormaa kotipihaan. Lavettia ei saatu samana päivänä liikenteeseen, koska katsatuskonttori oli jo mennyt kiinni. Tarinoita Paulille ja Bedfordille on ehtinyt kertyä paksun romaanin verran, sillä parivaljakko on kiertänyt ahkerasti sekä Veteraaanikuorma-autoseuran tapahtumissa että lähialueiden pienemmissä kokoontumisissa. Tapahtumaosallistumisia on tähän mennessä ollut noin 120, ja niistä on kertynyt ajokilometrejä 50 000. Kotimaata on koluttu Itä-Suomea sekä rannikkoseutuja myöten. Bedfordia kunnostettiin pari vuotta. Kotiseudulla sijaitsevan Tarpianjoen rantapusikosta löytynyt lava-aihio työn alla. Hän laittoi oman lavettiyhdistelmänsä liikennekäyttöön meidän vuoksemme ja toi Bedfordin kotiin. (Kuva: Pauli Wiklund) 6/2020 21. Hieman rankempaan käyttöön löytyy niin ikään ajanmukainen vaihtolava. Tämä auto oli syy hankkia vastaava Bedford harrasteajoneuvoksi. On matka joskus keskeytynytkin: ”Vuonna 2014 olimme matkalla VetKun napapiirin-keikalle, kun Kauhavalla Bedfordista hajosi kiertokangen laakeri. Kauhavalainen Kalevi Kari järjesti kuljetuksen. ”Tapahtumissa on monesti joku tullut kertomaan, että tuollaisella minäkin olen ajokorttini ajanut.” Myös useat naishenkilöt ovat poikenneet Petterin luona kertomassa tarinoita menneiltä ajoilta. Kaikki eivät kainostele intiimienkään asioiden paljastamista, muuan rouva nimittäin kertoi menettäneensä neitsyytensä J6:n ohjaamossa. (Kuva: Pauli Wiklund) Päällä oleva lava on valmistunut ajotapahtumia ja näyttelyitä varten noin vuosi sitten. Tapahtuma osoittaa, kuinka kuormaautoporukoissa kaveria autetaan pulaan jouduttaessa. Jo vuoden 2015 lopussa Paulin tarkka kirjanpito kertoi 88 reissusta, joissa yöpymisiä oli ollut 157 vuorokautta. Yövyimme Kalevin hallin pihassa. Vetkuilua ja arkikäyttöä Bedfordit toimivat aikanaan monenlaisissa ajotehtävissä, myös autokouluautoina. Kun tuore leima lyötiin rekisteriotteeseen 29.8.2008, jo seuraavana päivänä autolla osallistuttiin valtakunnalliseen mobiilliviestiin Sääksmäeltä Kangasalle
Ostohetkellä Bedfordissa oli kiinteä kippi. Kaikista on jäänyt Paulille mukavia muistoja. Lyhdyn suu oli halkaisijaltaan sama kuin suodattimen pohja. Aikaisemmin hän harrasti veneilyä, mutta Bedfordin myötä aika on kulunut järvenselän sijaan paripyörien päällä. Polttoainejärjestelmässä oli sen verran ainetta, että se riitti auton ajamiseksi hallista ulos. Ihme kyllä se kesti Karkkilan reissun”, Pauli kertaa luovaa remonttiaan. Sitten Pauli näki maassa lasikupin, joka oli polttoaineen vedenerottajan pohja. Uutena auto on ollut varustettuna vaihtolavalaittein joten Pauli palautti Petterin niiltäkin osin alkuperäiseen kuntoon. Autosta tuli näin monipuolisempi myös käytön kannalta. Ihme kyllä se kesti Karkkilan reissun.” Kiinteä kippi vaihtui kahdeksan tonnin vaijerivaihtolavalaitteisiin. Eikä kiinnostavuutta yhtään vähennä, jos autolla on liikkeellä ajoneuvonsa historian tunteva henkilö, joka höystää faktoja mukavilla tarinoilla. (Kuva: Pauli Wiklund) Montulla mursketta hakemassa. Tämä läksi hallille ja ajoi Petterin ulos. Bedford ei ollut aluksi museorekisterissä, joten kaikenlainen käyttö oli silloin vapaampaa. ”Naruja liinavirityksin sain lyhdyn sidottua paikalleen. Näitä Vaneja on Petterillä kuljetettu useampia, joskus tekniikkarikkojen vuoksi pois tien päältä, toisinaan on käyty hakemassa varaosa-autoja milloin mistäkin.” Kerran talvella Mikan auto hyytyi Karkkilaan, ja hän soitti Paulin apuun. Se ilo oli vilpitöntä ja aitoa.” Kuorma-autoharrastus vei Pauli Wiklundin mennessään. Autolla ajettiin ympäri vuoden pakkaskelejä kaihtamatta. ”Poikani Mika harrasti yhdessä vaiheessa Chevroletpakettiautoja. Siinä meinasi aluksi mennä käsi päähän, että mistä tähän hätään uuden osan saa.” Lopulta ratkaisuksi löytyi lasinen kynttilälyhty, jonka Pekka oli korjannut talteen isänsä haudalta. Jos on Bedford ollut Paulille tuikitarpeellinen tavaroiden kuljetusväline, on brittikuormuri saanut toimia myös henkilökuljetuksien parissa. ”Tämä miehen ikään päässyt kaveri koki kuormaautokyydityksen eräänä elämänsä hienoimmista asioista. ”Olin edellisellä viikolla huoltanut Pekun, myös vedenerottimen, mutta olin vetäissyt pohjamutterin liian tiukkaan, ja pohja oli tippunut hallin lattialle. Kuljetusja konekalusto on suurentunut vuosikymmenten saatossa. Eräs viisikymppiskuljetus saa Wiklundin vieläkin liikuttumaan, kun katselemme hänen saamansa kiitoskortin kuvaa. Ja talkoohengessä, sillä pyytämällään korvauksellä hän ei tainnut edes polttoainekustannuksiaan saada katettua”, Pauli kiittelee. 1960-luvun arkinen työjuhta on nykyään harvemmin nähtynä mielenkiintoinen hyötyajokki. Pian moottori rupesi rykimään, sammui eikä millään enää käynnistynyt. Autolla on lähdetty viimeisten työpäivien päätteeksi eläkkeelle ja juhlistettu syntymäpäiviä. Kuljetustarpeita vaihtolava-autolle oli omastakin takaa runsaasti. BEDFORD J6 LC5/4560 VUOSIMALLI 1967 MOOTTORI nestejäähdytteinen kuusisylinterinen rividiesel, iskutilavuus 5410 cm 3 VOIMANSIIRTO 4+1-vaihteisto, takaveto, kaksinopeuksinen taka-akseli MITAT pituus 6610 mm, leveys 2230 mm, korkeus 2200 mm, omamassa 4000 kg, kokonaismassa 10 400 kg, kantavuus 6400 kg RENKAAT 9.00-20 JARRUT nestetoimiset ylipainetehostetut rumpujarrut PÄÄLLIRAKENNE vaihtokorilaitteet, kippi 22 BEDFORD J6 LC5 1967. ”Naruja liinavirityksin sain lyhdyn sidottua paikalleen. Bedford näyttää pikkuautolta pyöräkuormaajan kauhan alla
Kahdeksan Teräsprofiili-vuoden jälkeen alkoi oman yrityksen perustaminen kiehtoa. Kemin satamassa on juhlatilaisuuksia järjestävä Perinnelaiwa Katariina, josta oli paukahtanut kone. Koska lavalla seisoisi joulupukki ja tontut marssisivat perässä, olisi Bedford sopivasti Petteri Punakuono. TERMINAALILTA AJOON Jutustelemme Akaan Viialassa Paulin terminaalilla. Viialan terminaalilla olisi tarinoita riittänyt iltaan saakka, mutta tarmokasta miestä kaivattiin jo toisaalle. Uusia tarinoita syntyy, missä Pauli ja Bedford kulloinkin liikkuvat. ”Vetkun silloinen puheenjohtaja soitti, että tamperelaisesta Tammermatic Oy:stä on henkilö jäämässä eläkkeelle ja pyysi kyytimään.” Tuo henkilö oli ollut mukana, kun ensimmäisiä Tammermaticin pesukoneita lähti maailmalle. ”Ostin aihion ja rakentelin vesikelpoiseksi. Varusmiespalveluksen jälkeen työelämä alkoi huoltopäällikön virassa lohjalaisessa Valon Kone Oy:ssä. Seuraavakin eläkekyyditys tuli nopealla aikataululla. Jostain oli mennyt johto poikki”, Pauli muistelee. Sen jälkeen koneet, toiminnot ja asiakkuudet myytiin kilpailijalle Urjalaan. Laivassa on Bedfordin moottori, ja jostain tuohon Perämeren satamakaupunkiin oli kiirinyt tieto, että Viialassa Wiklundin Paulilla olisi osia. Ennen kuorma-autoharrastusta Paulin vapaa-aika kului vesillä. Tämä vuodelta 1953 oleva traktori kuuluu myös Paulin harrastekalustoon, samoin tallista löytyvä Renault 4CV. Todellinen tarkoitus oli Zetor 25K:lla, joka toimi erinomaisena painokuormana Saarijärven ja Karstulan mäkisillä teillä ajetuissa Talviajoissa vuonna 2011. APUA JA TARINOITA Vanhojen ajoneuvojen harrastaminen vaatii toisinaan apuja. Bedfordin ilmestyminen kuvioihin vei miehen vanhempien paripyöräkulkuneuvojen pariiin ja jälleen myös järjestötoimintaan, sillä Pauli toimi vuodesta 2011 alkaen seitsemän vuotta veteraanikuorma-autoseurassa sihteerin tehtävässä. Niitä kuljetettiin tuolloin Bedford J6:lla. 6/2020 23. Pauli sai kerran puhelinsoiton, jossa kyseltiin osia Bedfordin koneeseen. Vuonna 2010 Pauli kutsuttiin Viialan yrittäjien joulun avaukseen joulupukkia kuljettamaan. Siitä sai alkunsa painosorvaamo Viialan Muotometalli. Erilaista ajan hengen mukaista kappaletavaraa on reissuilla ollut mukana. Hän vain totesi, että nythän kaikki romut lähtevät eläkkeelle. Ajotapahtumia varten Petterin kyytiin on koetettu löytää ajanmukaista rekvisiittaa. Se ei haitannut kyydin tilaajaa. Edustustehtävät ovat olleet merkittävä osa Paulin ja Bedfordin toimenkuvaa. Komea nimi sai alkunsa siitä kun Pauli kutsui tallin harjakaisiin vetkulaisia kuorma-autoineen. Pauli Wiklund Tarkka ja huolellinen koneteknikko Pauli Wiklund on ehtinyt olla autoineen monessa mukana. Kiinteistö jäi Paulin omistukseen. Vene on yhä tallella, mutta toistaiseksi vesillä liikkuminen on ollut jäissä. Tarvittiin kaksi kiertokankea, ja Pauliltahan ne löytyivät. Kotiinpaluu koitti, kun työpaikaksi vaihtui Toijalan Teräsprofiili Oy. ”Kun kutsuin punkalaitumelaista Esa Lintusta mukaan, hän kysyi, että sinnekö Viialan terminaaliin”, Pauli muistelee. TVH:n miehistönkuljetuskopin mallin mukaan tehty rakennelma on saanut toimia kätevänä reissukortteerina. Mutta eihän se pahuksen lamppu enää toiminut, kun kyyditys alkoi. Myös talvella. Kuvat: Pauli Wiklundin albumi Ajotapahtumissa on Petterin lavalla kulkenut monenlaista ajanmukaista rekvisiittaa. ”Rakensin tallilla auton keulaan punaisen vilkkulampun. Ensimmäinen edustuskeikka tuli marraskuussa 2008. Bedfordin lavalla oli täysi romukuorma, eikä sitä ehditty ennen kyyditystä viedä jatkokäsittelyyn. Lohjalta matka jatkui hieman lähemmäs kotiseutua, sillä seuraavat kymmenen vuotta Pauli oli remonttipomona Nuutajärven lasitehtaalla. Yrittäjänä kului neljännesvuosisata. Konepajakoulusta matka jatkui teknilliseen kouluun ja armeijaan. Bedford on pelastanut useasti tien päälle hiipuneita omia ja tuttavien autoja. Vilkaistaan vielä lyhyesti miehen tekemisiä vuosien varrelta. YRITTÄJÄ JA YHDISTYSAKTIIVI Paljasjalkainen viialalainen suunnisti keskikoulun käytyään konepajakouluun, josta hän valmistui jyrsijän ammattiin. Vuonna 1985 perustettu venekerho Viialan Hopea-Ankkuri syntyi Wiklundin yleisönosastokirjoituksen innoittamana. Runsaat 20 vuotta puuhailin veneilytouhuissa”, Pauli kertoo. Nykyisin yhdistystoiminta on jäänyt sivummalle, mutta yhä mies on mukana järjestelemässä ajotapahtumia. Myöhemmin sen osti Rautaruukki, ja nykyään yrityksen logossa seisoo SSAB. Järvellekään ei menty valmiilla purrella. Tämä kyyti poiki hauskan idean, joka ei kuitenkaan tärkeällä hetkellä toiminut. Mies oli aktiivisesti seuran perustamisessa ja pyörittämisessä mukana
KOTIMAINEN TAKRA 1954 Takra-traktoreiden sarjavalmistus alkoi Tampereella vuonna 1950. Toinen 24. Tapaamme seitsemänkymppisten kunniaksi Takra-keräilijä Erkki Ojasen ja muistelemme lyhytikäisen suomalaisen traktorin tarinaa
Humppila DIESEL-TAKRAN KOEKAPPALE ON ESITELTY Vanhojen Koneiden numerossa 5/18 25
Vähän tehtiin, monia säilyi Takra-harrastaja Esa Hongisto on kartoittanut säilyneitä Takroja pääasiassa Tampere–Oulu-akselilla. Varhainen esite kertoo lisäksi, että tehtaalla suunnitellaan traktoriin omaa nopeakiinnitteistä koppia. Kerääminen alkoi 90-luvulla. Vetokytkimen kerrottiin soveltuvan erityisesti puutavara-ajoihin, ja talviseen metsäkäyttöön oli edellä mainittu vinssikin. ”Kun traktoreita oli alkanut kerääntyä, eräs sukulaismies sanoi, että Takraa et löydäkään mistään. Sen etupyöriä mainostettiin läpimitaltaan niin suuriksi, että sillä saattoi hyvin ylittää avo-ojia. Uhittelusta se lähti Humppilalainen Erkki Ojanen on väsymätön traktorikeräilijä. T akra-traktoreita valmistetiin Tampereella 1950-luvun alussa muutaman vuoden aikana alle tuhat kappaletta. Kunto vaihtelee romusta entisöityyn. Esan mukaan niitä on melko paljon, noin 80. Niistä kolme on entisöityjä ja ajokunnossa, neljä muuta taas projektikuntoisia. Määrä oli mitättömän pieni sotakorvausten ja jälleenrakennuksen suosta kamppailevan Suomen maatalouden koneistumisen vaatimuksiin nähden. Kaikkea muuta kuitenkin rupesi löytymään.” Sittemmin vanhoja Valmetejakin on nurkkiin kertynyt. Otetaan myös yhteys Yhdysvaltoihin moottoritehtaalle ja puhalletaan pölyt Takran yrityshistoriikista. Takra oli paitsi tehokas myös melko iso traktori – keskikokoinen yleistraktori, totesi esite. Laitoin Keltaiseen Pörssiin ostoilmoituksen, ja ensimmäinen löytyi aika pian. Itään ja pohjoiseen Takroja tiedetään kulkeutuneen ainakin käytettynä jonkin verran, ja Esa arvioi, että niitä voi koko valtakunnassa olla pitkältikin toistasataa. ”Iso osa traktorista tehtiin käsityönä, ja se oli tietysti kallista.” Takroissa oli amerikkalainen bensiinipetrolikäyttöinen Waukesha-moottori, josta saatiin bensiinillä tehoa 38 ja petrolilla 32 hevosvoimaa. Vakolan koetusselostus mainitsee lisävarusteeksi säädettävän raidevälin etuakselin. Takrojen haaliminen alkoi yllytyksestä. Lisävarusteina sai hydraulisen nostolaitteen, puutavaravinssin ja paripyörät taakse. Kun niitä oli kolme, kysyin, joko riittää.” Tällaisen sivuja korkeussuunnassa säädettävän vetotelineen lisäksi Takraan sai myös vankkurikärrylle sopivan vetokidan. Vetovastussäätöä tai painonsiirtoa ei nostolaitteessa ollut. Vuotuisten käyttötuntimäärien kerrottiin kasvavan suuriksi ja traktorin olevan näin ollen taloudellinen. Takroja valmistettiin ilmeisesti jonkin verran alle 800 kappaletta. Mutta Takroja miehellä on peräti seitsemän. Teksti ja kuvat: Mika Rassi ”Sukulaismies sanoi, että Takraa et löydä mistään. Takroja tuntuu lisäksi säilyneen suhteellisen paljon. Nämä numerot alkavat luultavasti numerosta 200. Sitten niitä tuli tarjolle lisää, eikä siinä voinut tehdä muuta kuin ostaa. Sellaista etsittiin, mutta mistään ei sitä vielä silloin löytynyt. ”Meidän tilamme ensimmäinen traktori oli vuoden 1954 pikku-Valmet. Käydään nyt katsomassa eräitä näistä sitkeistä sisseistä ja kuulostellaan harrastajan käsityksiä Takrojen tilanteesta. Takrojen kanssa pelanneet pitävät niitä aikansa huipputuotteina ja varmaankin poikkeuksetta Valmetin ensimmäisiä malleja laadukkaampina ja kyvykkäämpinä traktoreina. Silti tai vielä todennäköisemmin sen tähden Takroilla on legendaarinen maine. Valmistusnumerot ulottuvat ainakin 889:ään asti, mutta ensimmäisen traktorin numero on todennäköisesti 101. Veteraanitraktoreita on Erkin tallien kätköissä monia kymmeniä. Kun niitä oli kolme, kysyin kaverilta, että joko riittää.” Ympäri vuoden Erkki pitää Takroja aikalaisiin verrattuna hienoina traktoreina, taloudellisesta näkökulmasta liiankin hienoina. Vakiovarusteina Takroissa oli muun muassa hihnapyörä, sähköstartti ja sähkövalot edessä ja takana. 50-luvun alussa nämä olivat melko isoja teholukuja. Valmistusnumeron 882 traktorin sarjan numero on 219, joten valmistussarjoja on ollut parisenkymmentä. 26 TAKRA 1954. Valmistuskilpiin on erikseen merkitty valmistussarjan numero. Hydraulinen nostolaite oli Takroissa lisävaruste
Jos Raevuori on väärässä sanan merkityksessä, miksei myös nimen muodostamisen tavassa. Helsingin Sanomat uutisoi 3.6.1954, että Takra Oy oli muuttanut maaliskuussa uusiin tehdasja konttoritiloihin Paunun hallien naapuriin Tampereen Nekalassa. Kävi niin, että Väinö Paunu joutui lunastamaan yhtiökumppaneidensa osakkeet. Takran 19-tuumaisten eturenkaiden luvattiin sopivan avoojien ylittämiseen. Vuonna 1948 Tampereen koko sisäinen liikenne siirtyi kaupungin oman vastaperustetun liikennelaitoksen hoitoon. Mahdollista sekin. Sen sijaan sana on eri yhteyksissä tarkoittanut onkea, ongenkoukkua, täkyrautaa, syöttiä ja saalista. Vanhoissa tiloissa oli loppuvaiheessa saatu tehtyä yksi traktori päivässä. Sodan jälkeisen polttoainepulan aikaan Tampereen Liikenteen toimitusjohtaja Eeti Kirjavainen ja johtokunnan jäsen Väinö Paunu tuumivat, että kaupungin bussiliikennettä voisi ryhtyä hoitamaan johdinautoilla. Tampereen Liikenteen nimi muistutti liikaa Tampereen kaupungin uuden liikennelaitoksen nimeä. Tuontitraktorit olivat Suomessa halvempia kuin esimerkiksi Ruotsissa, eikä kotimaiselle traktoriteollisuudelle nähty vallitsevassa tilanteessa mahdollisuuksia. Yrjö Raevuori kirjoittaa Väinö Paunu Oy:n 40-vuotishistoriikissa Tampereen Liikenteen nimimuutoksesta Takraksi: ”Lienee syytä palauttaa mieleen, että uusi nimi ei ollut mikään yhdistelmä aikaisempien nimien alkukirjaimista, vaan oli vanha suomalainen nimi, joka tarkoittaa alasinta.” Raevuoren mainitsemaa merkitystä ei kuitenkaan Kotimaisten kielten keskuksen mukaan löydy. Se muutettiin vuonna 1949 muotoon Takra Oy. Takra jäi vuonna 1953 hänen harteilleen. Tampereen kaupunki osti tuotantotilat, ja niissä toimii edelleen kaupungin liikennelaitos. Tampereen Liikenteen nimenmuutoksesta Takraksi ilmoitettiin 1949. Linjuriyhtiö traktorintekijänä V uonna 1935 perustettiin Tampereen Liikenne Oy, joka vuoden 1937 alusta otti hoitaakseen Tampereen kaupungin kaiken sisäisen joukkoliikenteen. Sotakorvaustuotteina siellä tehtiin puunostimia eli kiramoja, hihnakuljettimia ja kuivaamovaunuja. Suurin osa Takra Oy:n osakkaista tahtoi 50-luvun alussa irrottautua yrityksestä. Uutisessa kuitenkin maalailtiin jo pirujakin seinille. Traktorikirjailija Vesa Rohila arveli joitain vuosia sitten Facebook-kirjoituksessaan, että Takra-yhtiön nimi tulisi sanoista Tampereen koneenrakennus. He ehdottivat kaupungille johdinlinjojen rakentamista. Mitä Takra tarkoittaa. Asiaa harkittuaan kaupunki päätti ryhtyä itse liikennöimään johdinautoilla. Etuja takavalot olivat vakiovaruste. Tuoreessa tuotantolaitoksessa tahtoi kasvoi niin, että Takroja valmistui päivässä kahdeksan, ja tuotannon kaksinkertaistaminen oli Paunun mukaan mahdollista. Kun asiat eivät tästä muuttuneet, Takrojen tekeminen päättyi pian uutisen jälkeen. Liikennöinnin ohella yhtiössä oli myös konepajatoimintaa. Vuonna 1947 alettiin suunnitella kumipyörätraktoria, vuonna 1949 niitä tehtiin koesarja, ja vuonna 1950 alkoi traktoreiden sarjavalmistus. Elias Lönnrotin sanakirjan mukaan sana olisi viitannut myös laivan köliin. Liikennöinti jatkui tämänkin jälkeen. Nostimia ja kuljettimia tehtiin myös siviilimarkkinoille. 27 6/2020. Lisäksi yhtiö harjoitti liikennettä Tampereelta ainakin Helsinkiin, Lahteen ja Kangasalle. Viimeiset Takrat myytiin vuoden 1955 puolella
Moottori voi sammuessaan jäädä sellaiseen kohtaan, ettei se lähde startilla käymään, vaan se pitää vapauttaa veivillä.” Pienistä puutteista huolimatta Vakolan koetusselostuskin piti Takraa rakenteeltaan ja käyttöominaisuuksiltaan moniin maatilatöihin varsin hyvin soveltuvana yleistraktorina. ”Kovassa käytössä takabanjot saattoivat murentua pyörän juuresta. Miksi se jäi niin lyhytikäiseksi. Erkki ja 11-vuotias Eero pitävät molemmat Takroja hienoja vehkeinä. Tällä saralla traktorit olivat luonteva tuote, koska niistä oli valtakunnassa pulaa. Mutta sehän tekee itse kullekin vain hyvää nähdä vähän muutakin kuin omia nurkkia.” 28 TAKRA 1954. Aikansa lapsi Erkki on keskustellut vanhojen Takran-omistajien kanssa myös traktorin heikkouksista. Monenlaisista paikoista on koneita haettu kuten lossimatkojen takaa. Päätös oli epäilemättä viisas. Otti valtikan sitten lapsista kuka hyvänsä, vanhoja arvokoneita ei panna romumiehen matkaan. Öljynpaine-, ampeerija lämpömittaria ei vielä vuonna 1950 kaikista traktoreista löytynyt. Suomessa ei kuitenkaan yksityisyritysten tekemille traktoreille ollut elintilaa 50-luvulla. Alkuvaiheessa Valmetinkin traktorituotanto oli kannattamatonta, vaikka valtionyhtiö pystyi viemään koneita ja lisenssejä ulkomaille. Jos Takran pysäköi jyrkkään ylämäkeen, öljyt saattoivat valua kampiakselin tiivisteestä kytkimeen. Tykkään ostaa traktoreita kunnossa mutta työn jäljiltä. Ruosteet saavat näkyä. Erkki Ojasen kaksi hienointa Takraa on haettu Pohjanmaalta ja Savosta valmiiksi entisöityinä. Ohjaustangon muotoilu on Takran persoonallista ilmettä sekin. Jatkajaehdokkaita tilalla on Eeron lisäksi muitakin. Takran viimeisen vaiheen ainoa omistaja Väinö Paunu ajoi traktorituotannon alas ja keskitti tarmonsa linja-autoliikenteeseen. Ne tuntuvat olevan yleisiä ajan tekniikan pulmia. ERKKI OJANEN • viljanviljelijä Vahteriston tilalla Jokioisten kartanon vanhassa torpassa • traktorikeräilijä ”En ole itse mikään entisöijä. Aika erikoisiakin isäntiä on tavattu. Takra oli alkanut liikennöintiyrityksenä mutta laajentunut koneenrakennukseen erityisesti sotakorvausteollisuuden osana. Tiivisteet olivat tuolloin nykyisiä huonompia. Tuontitraktoreiden halpaan hintaan ei täkäläistä traktoria voinut myydä, ja markkinat olivat auttamattoman pienet
TAKRA MOOTTORI nelisylinterinen nelitahtinen Waukeshasivuventtiilimoottori, teho bensiinillä 38 hevosvoimaa ja petrolilla 32 hevosvoimaa VAIHTEET 4+1 RENKAAT edessä 19x6, takana 28x11 JARRUT MITTOJA akseliväli 1835 mm, normaali raideleveys 1280 mm, maavara 500 mm, omapaino 1600 kg 29 6/2020. Se valmistaa nykyään muun muassa suuria kaasumoottoreita öljynporauskäyttöön. Yhtiö myös jatkoi moottorien valmistamista traktoreihin 1970-luvulle asti. Takran moottorin erikoispiirteitä ovat laturi-virranjakaja ja ilmanpuhdistimen lasimalja. Moottorin mallikilvestä löytyy merkintä siitä, koska moottori on tehtaalta toimitettu. 50-luvulla Waukesha osti kaksi muuta valmistajaa, Climaxin ja Le Roin, jotka myös tekivät moottoreita traktoreihin. Malli oli siis Takran aikoina jo hieman iäkäs. Esimerkiksi merkintä 539 tarkoittaa, että moottori on lähtenyt tehtaalta syyskuussa 1953. Ainakin vuonna 1952 tilattujen moottoreiden tarkempi mallimerkintä oli XAH287-B. Vuosikymmenten mittaan Waukesha on kulkenut kohti isompia voimakoneita. WAH oli pitkäikäinen moottori. Waukeshan historiayhdistys on listannut 140 eri traktorivalmistajaa, jotka ovat käyttäneet näitä moottoreita. PIENISTÄ SUURIIN Amerikkalaisia traktorivalmistajia ponnahti 1900-luvun alussa esiin kuin sieniä sateella, ja ne loivat hyvät moottorimarkkinat. Moottoreiden tyyppikilvissä on kolmitai nelinumeroinen merkintä, joka kertoo toimitusajan. Muita meillä nähtyjä merkkejä, joiden malleissa saattoi näkyä Waukeshaa, olivat ainakin Allis-Chalmers, Farmall, Massey Ferguson ja Versatile. Lisäksi Waukesha on valmistanut moottoreita liki kaikkiin kuviteltavissa oleviin liikkuviin ja paikallisiin koneisiin junista kivenmurskaimiin. Takran Waukeshan tunnistettavimpia piirteitä ovat Delco Remyn yhdistetty laturi-virranjakaja ja ilmanpuhdistajan lasipurkki. 539 tarkoittaa, että moottori on lähtenyt maailmalle syyskuussa 1953. Liki kaikki ovat olleet USA:ssa tai Kanadassa – Amerikan ulkopuolella Waukeshaa on pantu traktoriin vain Skotlannissa ja Suomessa. Sitä valmistettiin vuosina 1930–1964 noin 67 000 kappaletta. Sen suurin asiakas oli Oliver, joka on tuttu myös Suomessa. Ne varustettiin Takran tilauksesta petrolikäyttöisiksi. Waukesha oli ensimmäisten joukossa tarjoamassa moottoreita maatalouden vetokoneisiin. 20-luvun loppuun mennessä muutama suosittu merkki Fordson etunenässä oli raivannut valmistajaviidakon liki olemattomiin. Monen traktorin moottori P ohjois-Yhdysvalloissa Wisconsinin osavaltiossa Waukeshan kaupungissa valmistetut Waukesha-moottorit ovat puhisseet useissa traktoreissa. TAKRAN WAUKESHA Takrassa käytetty moottori oli nelisylinterinen kipinäsytytteinen Waukesha XAH
Loppuosa maksusta laskutettiin vuoden kuluttua. ”Olen kuullut puhuttavan, että se olisi ollut kylän ensimmäinen traktori, mutta en ole siitä aivan varma”, Maunon poika Kari Holmberg kertoo. V uonna 1950 Holmbergin tilan silloinen isäntä Mauno Holmberg ryhtyi traktorin hankintaan. Kohteliain sanakääntein kirjoitettu kirje on edelleen tallessa. Nuori isäntä kävi Lahdessa Hämeen Autokeskus Oy:ssä allekirjoittamassa tilauksen moottoroidusta työkoneesta. Suorituksen ylläolevasta lähettänette meille hyväntahtoisesti paluupostissa.” Joulukuun 16. Tallella olevien papereiden mukaan traktori kaksisiipisten aurojen ja hihnapyörälaitteen kera maksoi 437 436 markkaa, josta suoritettiin traktoria noutaessa maksuna myyjäliikkeen tilille 390 000 markkaa. Kari Holmberg viljelee kotitilansa peltoja harrastusmielessä. Tilauspäivästä alkoi pitkä odottelu, sillä vasta kahden vuoden kuluttua, vuonna 1952, Hollolan Paimelaan ajettiin uusi ja kiiltävä harmaa Ferguson TE-D-20. Myöhemmin Fergusonin työkonevalikoimaa täydennettiin niittokoneella, kylvökoneella ja lantakärryllä. Fergu oli pelkästään oman tilan käytössä, joten työtuntimäärä jäi lopulta aika vähäiseksi. ”Rohkenemme mitä kohteliaimmin huomauttaa, että saatavamme allaolevan laskelman mukaan on erääntynyt maksettavaksenne. päivätty kuitti todistaa, että maksu on hoidettu pian kirjeen saapumisen jälkeen. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Kari Holmberg MASSIKOITA Talollinen 30. Kaupunki alueella kerrostalossa asuva Holmberg ajaa usein reilun tunnin ajo matkan päästäkseen vanhojen koneiden pariin kotitilalleen Hollolan Paimelaan
Sama traktori, sama kuski, sama paikka, mutta 40 vuotta aikaeroa. Hyväksi havaittu merkki Kymmenisen vuotta myöhemmin ensimmäisen traktorin lisäksi taloon tuli naapurista Urho Peltolalta ostettu käytetty Massey Ferguson 25. Pientilan yleiskoneeksi hankittu käytetty MF 135 oli Holmbergin tilan ensimmäinen hytillinen traktori. Ohjekirjat traktorista ja lisälaitteista ovat säilyneet siistikuntoisena. ”Isä oli tarkka mies, piti aina paperit järjestyksessä”, Kari kertoo. ”Silloin elettiin vielä aikaa, jolloin Lahden Saksalassa oli iso halli täynnä vaihtokoneita, joista sai valita.” 6/2020 31. Ensimmäinen hytillinen traktori hankittiin vuonna 1982, kun Lahden Hankkijalta ostettiin käytetty MF 135. ”Muistelen, että se maksoi 47 000 markkaa”, Kari kertoo
Navetan ylisillä on haastattelupäivänä sääsuojassa ralliauto Peugeot 205 GTi 1600 vuosimallia 1985. ”Tämä on minulle mieluista omaa aikaa. ”On vaan niin hienoa nähdä oman työnsä tulos.” Koneita purkaessa ja kasatessa oppii paljon muutakin kuin tekniikkaa. ”Kun joutuu ratkaisemaan jonkin vian korjaamisen tavan, oppii siinä samalla monenlaisia kädentaitoja”, Kari toteaa tyytyväisenä. Puhelimessa piti vain ilmoittaa ottaako traktorin, turhalle kyselylle ei ollut aikaa”, Kari muistelee. MF 265 löytyi käytettynä Etelä-Suomen Auton konkurssipesästä. ”Nautin kyllä ajamisestakin, mutta parasta on se tuttu porukka ja hieno yhteishenki, sen takia on Kolmisiipiset kyntöaurat kulkevat kevyesti MF 265:n vetäminä. ”Vaikka harrastaa vain yhden merkkisiä koneita, silti oppii aina uutta.” 32 Harrastaja Kari Holmberg. ”Silloin ei kaikki vielä olleet kännykkäajassa. Karilla on toinenkin pitkän linjan vapaa-ajan harrastus. Kaupungista maalle koneiden pariin Kari on puuhaillut koneiden parissa pienestä pitäen. ”Eihän tässä välttämättä ole mitään järkeä, mutta teen tätä paljon mieluummin kuin istun baarissa tai ravintolassa”, Holmberg kertoo hymyillen. Satakolmevitonen on Holmbergin omistuksessa maalattu kertaalleen. Pesänhoitaja sattui juuri olemaan kertausharjoituksissa, ja hänellä oli vain tietty päivä ja kelloaika, milloin hänelle voi soittaa työasioissa. Nyt vuonna 1947 hiekka-sementtitiilistä tehty rakennus tarjoaa nykyisin säilytystilaa harrastekalustolle. Kari on ehtinyt kilpailla jo neljällä eri vuosikymmenellä. En oikein viihdy vapaa-ajallani kerrostalossa”, mies tunnustaa. ”Vaikka harrastaa vain yhden merkkisiä koneita, silti oppii aina uutta.” Holmbergin tilan navetassa oli karjaa vielä 2000-luvun vaihteeseen saakka. Vuonna 1993 vaihteensiirtäjä katkesi keväällä lannanlevityksessä, ja sen seurauksena tehtiin pikapäätös ostaa uudempi traktori taloon, jotta saatiin touot tehtyä. Päivätyö valtion palveluksessa takaa toimeentulon, joten sadon määrä tai viljan markkinahinta ei juurikaan stressaa pienviljelijää
6/2020 33. Massey Ferguson 3305:een on Syväsen konepajalla liitetty neljäpuolikas James-kaivuri. ”Hydrauliikka ei ehkä ole ihan parhaassa kunnossa, mutta kyllä tämä aina laiskan lapiomiehen voittaa.” Myyjä oli ehtinyt viedä kilven pois, mutta Kari sai kaivurin rekisteröityä uudelleen samalla tunnuksella. ”Kaikki mittarit toimii”, Kari esittelee. ”Oli vähän sellainen sika säkissä -ostos”, mies tunnustaa. Sateiden pehmittämä pelto tarjosi haastetta, kun satoa puitiin talteen iltahämäriin saakka. ”Katselin ensin Vammas Kersanttia, mutta kun se on väärän merkkisen koneen päällä, päädyin sitten tähän”, Massikka-mies naurahtaa. Karin sisko Kirsi Holmberg on myös vahvasti mukana kilpa-autoilussa kartanlukijan roolissa. ”Kävin kaverin kanssa hakemassa tämän, vinssillä vedettiin kuorma-auton lavalle ja paluumatkalla hain Latvalan purkaamolta puimurin koneen”, omistaja esittelee. Massikka ja James Vuonna 2014 Kari osti itselleen kaivurin. Pari vuotta sitten Kari riensi naapurin pellolle apuun kahden puimurin kera. Harrastaja myöntää, että kaivuri oli oikeastaan heräteostos. aina mukava lähteä ajamaan”, harrastaja hehkuttaa. Konerikkoinen kaivuri oli myynnissä Noormarkussa, ja Kari osti sen lehti-ilmoituksen perusteella. ”Hytin tukirakenteita on vahvistettu järeämmiksi, ja se on sijoitettu hieman normaalia taaemmaksi”, omistaja esittelee. Työkoneessa on sosiaaliministeriön hyväksymä Palmu-hytti
Vanhojen koneiden parissa vietetty aika on mieleistä, mutta ei kovinkaan tuottoisaa. Konerikkoisena hankittu MF 3305 ja sen päälle istutettu James on Karin jäljiltä jälleen täydessä työkunnossa. Muutaman vuoden sisään Kari on täydentänyt kokoelmaa naapurikylästä Vesivehmaalta Jari Kiurulta ostetulla 240:llä ja omalta pikkuserkultaan Esko Heikkilältä hankitulla 206:llä. ”Jos olisin saanut jokaisesta niiden parissa vietetystä tunnista euron olisin rikas mies”, Kari naurahtaa ja kiirehtii naapuriin avustamaan puimurin korjauksessa. Sadan vuoden kuluttua Kari siirsi kaivurillaan ison kiven sivummalle tontin toiselle laidalle MF-kaivurinsa avulla. Eikä ole ollenkaan mahdoton ajatus, etteikö puimurikokoelma täydentyisi vielä tulevaisuudessa. KARIN KALUSTO TRAKTORIT Ferguson TE-D-20 1952 Massey Ferguson 65 1962 Massey Ferguson 3305/ James 450 1967 Massey Ferguson 135 1972 Massey Ferguson 265 1980 PUIMURIT Massey Ferguson 240 1982 Massey Ferguson 206 1978 Massey Ferguson 186 1971 ”Olen kylvänyt kaikilla Jukon kylvökonemalleilla: vanhalla rautapyöräisellä, punaisella keltakantisella sekä punaisella harmaakantisella, ja nyt vielä Optiseedmallilla. ”Puuttuuhan siitä vielä MF 86”, Kari naurahtaa. Sellaisen ostoa voisi harkita jos sopivan hintainen osuisi kohdalle. ”Luulen, että se pitää paikkansa. Jukohan on lyhenne jumalaisesta koneesta”, mies virnuilee. ”Olisihan sen hienoa jos olisi puinut omalla pellolla kaikilla sarjan Massikka-malleilla.” Traktorisarja täydentyisi puolestaan mainiosti MF 165 -mallilla. Tämä on tietääkseni ollut pienen maatilan omassa käytössä eikä koneella ole tehty urakointia muille.” Kari Holmbergin vaari oli aikanaan tuonut kiveä tontille reen päällä, ja reki oli kaatunut ja kivi vierähtänyt pois reestä tien penkalle tontin reunalle. Tavoitteena täysi sarja Massey Ferguson -puimureita tilalta löytyy useampi. 34 Harrastaja Kari Holmberg. Tuntimittarissa on 7000 tuntia. Vuonna 1995 Iitistä hankittu MF 186 on ehtinyt olla mukana jo monessa sadonkorjuussa
Soita, ja kysy öljyremontille hinta. KESTOTILAUS: 8 NUMEROA Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.fi TILAA KONEURAKOINTI 72 90 MOOTTOREIDEN ERIKOISLIIKE PALVELUKSESSANNE MOOTTORIHIOMO HUOLTAA JA KORJAA MOOTTORIT Syökö uudehko autosi öljyä. MERKKIEDUSTUKSET: SEINÄJOEN MOOTTORIHIOMO Rajatie 48, 60120 Seinäjoki | Puh. 06-4149 511, 040-596 1409 info@moottorihiomo.fi | www.moottorihiomo.fi. VW, Audi, Skoda MOOTTORIKONEISTUKSET MYÖS VANHOIHIN KONEISIIN VALMET, NEW HOLLAND JA DEUTZ
KEITELE-MUSEON KISKOKEIDAS Ratakuorma-auto Tka7:n perässä oleva EFiti on teräsrunkoinen toisen luokan päivävaunu konduktööriosastolla ja invalidivarustuksella. Rautateihin keskittynyt museo on kuitenkin alan harrastajille tuttu. Intercity-värityksessä oleva ravintolavaunu Kultainen Kulkuri on siinä mielessä museoarvoinen, että se oli aktiiviaikanaan VR:n hienoin ravintolavaunu. Mekin kävimme tänä kesänä tutustumassa paikkaan. Aivan Ala-Keiteleen rannalla sijaitsee kesäinen keidas, joka tarjoaa sopivasti nähtävää ja leppoisan ilmapiirin. 37. Se ja Rk-ravintolavaunu ovat museon tuoreinta kalustoa. Vuodesta 1984 Suolahdessa toimineen Keitele-museon nimi ei välttämättä kerro sen toiminnan ydintä
Tämä on sitä kotimaanmatkailua parhaimmillaan! Keitele-museo tunnetaan ehkä parhaiten Lättähatuistaan, joilla myös liikennöidään. Niillä on liikennöity laajasti, jopa Venäjällä saakka. Niitä on painettu 80 kappaletta VR:n Kuopion konepajalla vuosina 1977–1993. Viime aikoina kokoelmaan on lisätty myös sellaisia näyttelyesineitä, joiden juuret ovat lähempänä historiassa. Rautatienostalgikkoon esimerkiksi siniset teräsvaunut tai raiteentarkastusvaunu Emma purevat tiukasti, vaikka ne ovat ikävuosilla mitattuna suomalaisen museokaluston uudempaa päätä. Aika kuitenkin kuluu jatkuvasti, ja tällaisten kalustoyksiköiden säästäminen on tehtävä nyt, kun se on mahdollista. Vierailu Keitele-museossa kesällä 2020 sopi myös tämän vuoden olosuhteisiin erinomaisesti. Ne olivat aikanaan Euroopankin mittakaavassa merkittävä vanhan kaluston tapahtuma. Resiina oli aikanaan suosittu kulkupeli työkäytössä, mutta nykyisin kolmipyöräresiinaa voi koeponnistaa pientä maksua vastaan museon raiteistolla. Dm7-moottorivaunuja on kolme kappaletta, EFiab-liitevaunuja kaksi. Keitele-museo aloitti liikenteen ensimmäisenä leveäraiteisena museojunaoperaattorina vuonna 1988, ja tunnetuinta kalustoa ovat Lättähatut. Moottorina on Scania D11. Kysyntää tuntui olevan. 38 KEITELE-MUSEON KALUSTO. Teksti ja kuvat: Juha Pokki Kampiasetinlaite on ollut hyvin yleinen näky vähänkään merkittävämmillä liikennepaikoilla opastimien ohjauksessa. Kierroksen saattoi päättää nauttimalla vaikkapa kahvia ja jäätelöä ravintolavaunussa, ja kuumana päivänä sai viilennellä itseään ratapihalta avautuvan järven rannalla. Ovet olivat avoinna ilman pääsymaksua viikonloppuisin, eikä tungoksesta ollut tietoakaan. Tka7 on yleisimpiä ratatyökonemalleja Suomessa. Se on myös museon aktiivisena vetokoneena esimerkiksi kalustosiirroissa. Keitele-museo oli yksi tapahtuman osapuolista, ja vaikka festivaalit ovat jääneet jo muistoihin, on museo yhä hyvä syy kurvata Suolahden satamassa sijaitsevalle paikkakunnan vanhemmalle asemalle vaikka kauempaakin. Tämä laite ei ole ollut alun perin tällä paikalla, vaan se on siirretty parikymmentä vuotta sitten Suolahden uudelta asemalta tänne. Kalustoon sai tutustua rauhassa. Tekareita on museoitu kahdeksan, joista yksi Keitele-museolla. M oni muistaa vielä hyvin 90-luvulla järjestetyt Suolahden Höyryfestivaalit. Puitteet olivat mutkattomat ja ilmapiiri leppoisa
Raiteentarkastusvaunu Emma, itävaltalaisen valmistajansa tunnuksella EM80L ja VR:n tunnuksella Et66, on ollut Suomessa käytössä vuosina 1981– 2003. Se on valmistunut Pieksämäen konepajalta 1980, mutta sen alusta on jo vuodelta 1927. Käytöstä vaunu poistui 2011, ja nyt se saa uutta vaneria osakseen. Keitele-museolle tämä harvinaisuus pelastui tänä vuonna kirjaimellisesti romuttamon portilta, ja se on nyt tallennettu siinä kunnossa missä se on työstään aikanaan jäänyt. 6/2020 39. Työn alla on tämä työjunissa käytetty konduktöörivaunu Fh 3344. Vain museon merkinnät ovat erona entiseen
40 KEITELE-MUSEON KALUSTO. Insinööritoimisto Saalasti valmisti Turengin sokeritehtaan konepajalla yhteensä 30 kappaletta näitä Otso Tve1 -pienvetureita. Teven moottorina on 10,6-litrainen Deutz F8L-614 ja vaihteistona Voith L 33 U. Aktiiviurallaan se on vaikuttanut ainakin Kajaanin suunnalla. EFiti-vaunun sisällä voi hiljentyä vaikka teräsvaunujen harmoniseen pehmeyteen, sillä tätä tunnetta ei juuri aktiivisissa junavuoroissa enää pääse kokemaan. Keitele-museon 436 on näistä viimeinen valmistunut yksilö, ja se on vuodelta 1963
Tallilla lymyilee myös Tampellan vuonna 1947 valmistama höyryveturi Pikku-Jumbo Tk3 1138 ja tallissa ajokuntoinen Tk3 1132. Museon vehreä ympäristö tarjoaa mahdollisuuksia rauhalliseen käyskentelyyn. Neliakselinen puukorinen Po 9841 edustaa viimeisiä käytössä olleita yksilöitä. 6/2020 41. Nykyisin museoituja vetureita on kolme kappaletta. Not 3043 -vankivaunussa matkustaminen tuskin on ollut kadehdittavaa. Ne hävisivät 80-luvun loppua lähestyttäessä näkyvistä ja korvautuivat teräsrunkoisilla Pot-postivaunuilla, joiden väritys sulautui muiden sinisten teräsvaunujen muotiin. Postivaunut olivat aikanaan oranssissa kuosissaan hieno väriläikkä suomalaisisissa junissa. Vetureita valmistui vuosina 1927– 1953 peräti 161 kappaletta, ja se olikin suurin Suomessa liikkunut höyryveturisarja. Suolahden sataman veturitalli kuuluu myös museon ympäristöön, vaikka sitä täytyykin tarkkailla vain ulkoa. Jos tämän vaunun seinät voisivat puhua, olisivat tarinat varmasti nykyistä ulkomuotoakin karumpia
Ylösmäen harrastukset eivät ole tykkänään erillään ansiotöiden alasta. Rivissä seisoo pari erikoisempaa Nuffieldia, varhainen MAN ja Takra. Hän sai yhteyden varaston haltijaan Göteborgissa ja lähti paikan päälle. Päällä vain oli pintaruoste”, Matti kertoo. Koneet ovat erikoislaatuisia, ja omistaja on perehtynyt niiden sielunelämään huolella. Isompi moottori on tiettävästi vaihdettu Loimaalla, missä traktori on ollut töissä. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Matti Ylösmäki 42. Niitä oli kuitenkin vain kaksi kappaletta. Näytille tuotiin trukilla akseli, ja sen vetopyörästön kansi avattiin. Vetonivelakseleiden kuulapesät kuluvat pahasti sellaisilla käyttötunneilla. Matilla on pieni mutta erikoinen vanhojen traktorien kokoelma. Veteraaneja mies kunnostelee hissukseen kotitilansa vanhassa kanalassa Koski Tl:ssä. Matti kunnosti sitä mutta pelkäsi kuitenkin kestävyyden puolesta. Yllätys oli iloinen. Maatalouteen liittyviä tutkimustöitä hän on tehnyt oppilaitosten lisäksi muun muassa entisellä MTT:llä eli nykyisellä Lukella. M atti Ylösmäki on työskennellyt maaja metsätalousoppilaitoksissa koneopettajana. Nykyään Matilla on oma yritys, joka urakoi peltoviljelykokeita, korjaa koneita ja toimii rakennusalalla. ”Kaikki hampaat olivat aivan teräväsärmäsiä, ei mitään pyöristyksiä. Traktorin vetävä etuakseli oli huonokuntoinen. Matin tietojen mukaan tämä Nuffield olisi palvellut ensimmäiset vuotensa nelipyttyisen koneen kanssa. ”Tällä oli tehty töitä pellolla ja metsässä varmaankin 10 000–20 000 vanhanaikaista tuntia. 50–60-luvun taitteessa Kesko teki nelisylinterisestä Nuffield-mallista BMC:n kuutoskoneella sekä Cantatoren vetävällä etuakselilla varustettuja traktoreita. Iso Nuffi Matti hankki harrastekoneeksi erikoisemman Nuffieldin: nelivetotraktorin, jossa on kuusisylinterinen moottori. Tällä on ajettu sotatehtävissä todennäköisesti hyvin vähän. HARVINAISIA HERKKUJA Entinen MTT:n tutkimusmestari ja alan koneiden huoltaja jaksaa vapaa-aikanaan painia vanhojen traktoreiden kanssa. Kuulan kolosta tulee kiilamainen, ja kun kuula painuu liian syvälle, pesä halkeaa.” Matti sai kuulla, että Ruotsista löytyy iso varasto sotakäytössä olleiden GMC-kuorma-autojen akseleita
Universal Fourin runkoa ja konepeltiä on jouduttu kuutosmoottorin takia hieman pidentämään. ”Keinunivel oli enää yhdellä pultilla kiinni, muista pulteista olivat jengat pettäneet. GMC:n akseli on pidempi kuin traktorissa, ja se on lyhennetty niin, että tasauspyörästö jää keskelle. Etuakselin ja kardaanin asentamisen lisäksi Matti on uusinut letkuja, korjannut lokasuojat, vaihtanut jalkakaasun ja tehnyt muita pikku huoltoja. Hauska yksityiskohta on istuimen alla oleva kumityyny, ensimmäinen oma osa, jonka Matti traktoriinsa valmisti. Siitä tuli iso lasku, mutta nyt akseli on niiltä osin uudenveroinen.” Matti leikkautti laserilla osia, joilla akseli kiinnitetään traktoriin ja korjasi pettäneitä kiinnityksiä. Homma tehtiin konepajalla. Se on tehty tennispallosta ja sikaflexistä wc-harjan kuppia muottina käyttämällä. ”Se on kestänyt jo 20 vuotta.” 6/2020 43. Nuffieldin vetävissä etuakseleissa murikka on keskellä. Nivel olisi voinut tippua koska hyvänsä. Tämä on varmaan hyvin yleistä vastaavissa paljon ajetuissa nelivedoissa”, Ylösmäki varoittaa. ”En uskaltanut itse ryhtyä hitsaamaan valuosia ja lyhentämään vetoakselia
Vantaat olivat koekoneessa 25 sentin välein. Naula vantaan sisällä hajottaa lannoitteen. Perus-Nuffin nostokoukku ja etuvedon ulosotto eivät sovi samaan traktoriin. 44 Seppiä ja mestareita Matti Ylösmäki. Siihen vaiheeseen ei päästy. Parhaimmillaan MTT:llä saatiin kuivana vuonna 10–20 prosentin sadonlisä”, Matti kertoo. ”Nämä olivat testikäytössä 4–5 talossa. Akselipalkin toista päätä piti lyhentää parikymmentä senttiä. Yksi lannoitevannas ruokki kahta siemenvannasta. Ylösmäki on korjannut etuakselin kiinnitystä ja teettänyt laserleikattuja osia sitä varten. Siipivannas tekee v-mallisen kuvion, jolloin lannoitteet tulevat lähelle siementä. Siksi nelivedossa koukun rakenne on erilainen. Vannas päättötyönä 90 -luvun lopulla Matti Ylösmäki teki teknillisessä ammattikorkeakoulussa päättötyönään kylvökoneen siipimallisen lannoitevantaan. Normaalisti lannoite kylvetään yhteen riviin. Etuvedon ulosotto vaihdelaatikosta. Siipimallinen lannoitevannas olisi kuitenkin vaatinut lisäkehitystä. Vahingoittuneen etuakselin korvasi sota-Kempsun liki kulumaton akseli
Onneksi avasin.” Vielä parikymmentä vuotta sitten remonttia tehtiin ja osia hankittiin ilman internetin apua ulkomaille ulottumatta. Vanhasta kulmavaihteesta voisi ottaa suorahampaisen. Nehän olisivat voineet mennä hampaitten väliin. ”Tasauspyörästön lukko ei toiminut, joten avasin takavetoakselin. Saksasta niitä lopulta saatiin mutta männänrenkaita ei. ”Maavara on hyvä ja nostolaite voimakas. Kaarihampaisen laskennat menevät vaikeiksi, eikä sellaista voi joka paikassa teettää”, Ylösmäki pähkäilee. Se on vuosimallia 1952 eli aivan ensimmäisiä, joita Suomeen on tuotu. Moottoriremontti on hyvä esimerkki tästä. Kun Nuffield esiintyi ohjelmassa, sen perässä oli perunannostokone. Poraukseltaan sopivassa VW:n moottorissa ne ovat 1,5-milliset. Kaupunkilaiskilpailijoille esitettiin erilaisia vaihtoehtoja siitä, mikä koneen työtehtävä on, ja oikeinpa se arvattiinkin. ”Rakennus on valtava kerrostalokompleksi kantakaupungissa Pasilassa. Niillä on nyt menty.” MANissa on yhä työmaata. ”Mannin puristusrenkaat ovat kolmemilliset. Pantiin kaksi VW:n rengasta päällekkäin. Sitä Matti on kunnostanut hiljalleen toistakymmentä vuotta. 6/2020 45. Öljyrenkaat saatiin Opel Asconan moottorista, jossa oli milliä isompi eli 93-millinen mäntä. Arvelin, että voi tippua vähän öljyä. Lopulta löytyi kantahämäläinen yksilö, joka oli säilynyt hyvässä kunnossa. Ei haittaa, sanottiin. ”Tässä Mannissa on 92-millinen mäntä, eikä sellaisia löytynyt mistään. Hän ajoi Turun Keskon ajoja, ja hänellä oli myös henkilökuntaetuja.” Matille jäi traktoreista myönteinen kuva. Sieltä tuli ulos paljon vettä, ja pohjalla oli lukon kytkentäholkki kuutena kappaleena. Se kelpasi valtakunnan julkisuuteenkin. Otin 3,14 milliä päästä pois. Ylösmäille Nuffeja tuli perheenpään työsuhteen kautta. Kävin Opel-harrastajia läpi, Salosta piti löytyä renkaat, mutta kun menin käymään, ei löytynytkään.” Sitten vaadittiin mielikuvitusta. Ajoin vanhalla kymppipyöräisellä kuorma-autolla ahtaalle pihalle, joka oli täynnä edustusautoja. Hänen kotitilallaan on ollut Nuffieldeja ja Leylandeja. ”Isä oli paitsi maanviljelijä myös kuorma-autoilija. Koski oli aikoinaan vahvaa Hankkijan aluetta, eivätkä nämä brittitraktorit olleet siellä yleisiä. Ylösmäen traktori on miltei alkuperäiskuntoinen. Otin traktorin siinä alas. ”MTV3:n studiohallista avattiin isot pariovet ja käskettiin ajamaan Nuffi sisään.” Viimeinen nelisylinterinen 60-luvun lopusta on harvinaisempia Nuffieldeja. Harvinainen tv-tähti Nuffieldeja kohtaan Matti tuntee määrättyä lukkarinrakkautta. Monta oli ehdokasta, monta Matti hylkäsi. Remonttia on ollut vähän kaikkialla ja sitä piisaa yhä. Edeltäviä 460ja 10/60-malleja näkee useammin, samoin tätä viimeistä Nuffia seuranneita Leylandeja. MTV3:n studio Helsingissä on paikka, jonne harvalla traktorilla on päästelty. Hallista avattiin isot pariovet ja käskettiin ajamaan Nuffi sisään. Vuonna 2013 tehtiin Totuuden torvet -nimistä tv-sarjaa, jossa kilpailijoiden piti tietää tai arvata, mikä on totta ja mikä valetta. Etuveto ei toimi, sillä sen ulosotosta puuttuu hankala osa. Se kiinnosti harvinaisuutensa tähden. Siellä oli laminaatista tehty pyöreä areena, 10–15 metriä, ja sinne keskelle ajoin.” Hienostunut saksalainen Ison Nuffin rinnalla Matin kokoelmassa on vanhempi ja hennompi nelivetotraktori Saksasta, MAN AS 330 A. Sitä ei ole helppo tehdä. 200-sivuisen mäntäluettelon mukaan eräässä vanhassa Opelissa olisi ollut sama männänrengaskoko. ”Vaihdelaatikon päähän tarvittaisiin kaarihampainen kartiopyörä. Vaikka Nuffin nostolaitteen kestävyyttä on haukuttu, meillä ne eivät hajonneet koskaan.” Kun neliveto-Nuffi oli hankittu, Matti alkoi etsiä saman merkin 4/65-mallia
Tämä traktori on vuoden uudempi ja liki täysin samanlainen, vain renkaat ovat hieman isommat. 46 Seppiä ja mestareita Matti Ylösmäki. Ihka ensimmäinen meille tuotu MAN vuodelta 1950 on esitelty numerossa 3/17. Sitä ei ole helppo tehdä.” Verstaalla on tallessa paljon romuosia. ”Tarvittaisiin kaari hampainen kartiopyörä. Rouheakuorinen MAN AS 330 A on ensimmäisiä Suomeen tulleita Manneja. Kun olisi aikaa, monenlaista saisi tehtyä, tuumaa Ylösmäki
”Tähän oli pantu vaihtovirtalaturi. MANin hienouksia olivat muun muassa neliveto, jousitettu etuakseli, apumiehen istuin ja hydraulinen kolmipistenostolaite. Tässä Takrassa on vetokita monireikäisen vetolaitteen asemesta. Palataan niiden pariin tuonnempana. Ylösmäen työkoneet alkavat nekin olla jo korkeassa iässä ja kertaalleen entistettyjä. Starttimoottorin kanssa on vielä ihmettä ja kummaa. Kaiken maailman vipuhärpäkkeitä sojottaa joka suuntaan, ja peltiosat ovat kevyttä tavaraa. Mutta kestävyyttä, järeyttä ja selkeyttä mitattaessa Nuffield painaa Matin laatuvaa’assa enemmän. Ehkä startti ja sytytyspuola on vaihdettu 12-volttisiksi” Jos aikaa olisi, monenlaista ehtisi tehdä. Ylösmäki luettelee: ”Tässä on jousitettu etuakseli ja kääntyvät lokasuojat, neliveto, tasauspyörästön lukko, jalkakaasu, pakkosyöttö, virtapistoke kojelaudassa, ajovalojen lisäksi jopa jarruvalot, kardaanijarru käsijarruna, kolmipistenostolaite, voimanottoakseli, apumiehen penkki.” Kaikkia näitä ominaisuuksia ei löydy kymmenen vuotta uudemmasta Nuffieldista. Laturin, jäähdyttimen ja vesipumpun uusi omistaja on jo remontoinut. Korjasin viime keväänä alkuperäisen laturivirranjakajan, kun olin saanut siihen uudet osat. Se lähti ikääntyneen omistajan laanilta periaatteessa toimintakuntoisena, mutta työsarkaa on silti riittänyt siinäkin. ”Kuusivolttisella akulla se ei tee mitään, mutta 12-volttisella pyörii kuin ruohonleikkuri. Varustelutaso on saksalaisessa 50-luvun alun traktorissa korkea. Vielä on työsarkaa esimerkiksi vivustojen kunnostamisessa. Samalla panin johdotukset uusiksi.” Lisäksi Matti on vastikään korjannut vesipumpun ja jäähdyttäjän. Nuffield taas on jämerä niin mitoituksen kuin toiminnan puolesta. Ylösmäellä on vanhoja osia ja laitteita rakentelua varten tallessa. Takra on Matin tuorein hankinta. Kuskin paikka on hyvin selkeä.” Homma jatkuu Tuorein tulokas Matin tallissa on nelisen vuotta sitten hankittu Takra. Tämä on pienikokoinen muutenkin. ”Nuffieldiin verrattuna Manni on kepoista tekoa. Toisaalta kaikki vanhaan romuun mennyt aika, vaiva ja teetetty työ saa harrastajankin joskus puuskahtamaan: ”Kyllä uusien kanssa pääsisi halvemmalla.” Se harrastevehkeistä. 6/2020 47
Risteilyalus Sally Alba trossin tarinan äärellä alkaa piintyneempikin skeptikko miettiä, kuinka paljon epäonnea voi yhdelle laivalle kasaantua. Onko kyseessä vain sattuma, vai kävikö merenkulkijoiden taikausko sittenkin toteen. Uskotko ennusmerkkeihin. 48. AHDINKOJEN ALBATROSS SALLY ALBATROSSIN TARINA Uskotko kohtaloon
Albatrossin mukaan on nimetty monia vesikulkuneuvoja pitkin historiaa. Erityisesti sen tappamisen on ajateltu tuovan huonoa onnea. Mallia otettiin muun muassa Yhdysvalloista, ja lopputuloksena oli vähintäänkin reipas ripaus – jos ei enemmänkin – Karibiaa ja Floridaa, Hollywoodia ja Havaijia Itämeren aalloille. Teksti: Juha Pokki • Kuvat: Jukka Huotari, Sally Line, Silja Line, Viking Line 49. Näin käy myös Coleridgen runossa: albatrossi tuo laivalle onnea koettelemuksissa, mutta kun onni linnusta huolimatta kääntyy vastaiseksi, merimies ampuu linnun. Albatross olikin täysverinen risteilijä, ja sellaisena todellinen erikoisuus suomalaisessa laivakulttuurissa. Suomalaisille tutuin näistä aluksista lienee Sally Albatross, joka seilasi lähivesiämme 1980-luvulta lähtien. Sillä on kaiketi pyritty saamaan onnea mukaan merimatkoihin. Ja siitäkös mylläkkä vasta alkaakin. Albatrossia on pidetty merenkulkijoiden keskuudessa aina myyttisenä onnenlintuna. Laivaa ei alun perin kastettu albatrossin innoittamana, mutta kun mukaan otettiin sittemmin mystisen tuurilinnun nimi, alkoi uskomaton epäonnen jatkumo. ”K ohtalo uhkaa hirmuisin, sillä ammuin nuolen ilmoihin ja albatrossia haavoitin.” Näin ikimuistoisesti lausuu monessa vastoinkäymisessä uitettu merenkävijä Aku Ankka suomeksi Samuel Taylor Coleridgen runoa Vanhan merimiehen tarina. Sagasta alkaa tarina Moni muistaa Sally Albatrossin harvinaisen modernina ja linjakkaana laivana, joka 90-luvun kuumina vuosina erosi totutuista autolautoista ja ruotsinlaivoista
Rederi Ab Sallyn tytäryhtiö Sally Line päätti aloittaa 24 tunnin risteilyt, jotka olisivat pelkkää huvittelua, eivät niinkään matkantekoa paikasta toiseen. Esimakua epäonnesta Valmista kuitenkin tuli, ja kahden pääkaupungin väliä ajettiinkin kuusi vuotta. Saga telakoitiin Wärtsilälle Helsinkiin ja saneerattiin pikavauhtia risteilykäyttöön. 50 SALLY ALBATROSS. Saga pääsi irti pinteestä painolastitankkien vesien siirrolla ja uima-altaan tyhjentämisellä, jonka jälkeen se nilkutti keula vuotaen Tukholmaan korjattavaksi. Suomessa E3 kulki vastaavasti 1971–1992 Naantali–Turku–Helsinki–Vaalimaalinjalla, jonka jälkeen se sai nykyisen tunnuksen E18. 27.6.1980, luovutustaan seuranneena päivänä, Viking Saga aloitti liikennöinnin Helsinki–Tukholma-reitillä. Saga otti kosketuksen kiviin Tukholman ulkosaaristossa Sandhamnin Farfarsgrundin kohdalla. Viking Saga laskee yläkuvassa Tegelvikshamniin Tukholmassa joskus 1980-luvun kauniina kesäpäivänä. Kovan paineen alla uusi alus oli pyritty saamaan töihin kesän kuumimpaan sesonkiin. Eipä tiedetty, millaiselle koetukselle onni pantaisiin Sagan osalta. Lopputulos oli se, että alkoholia tarjonnut viinuri sai potkut ja luotsi varoituksen. Nykyinen E20 Tukholmasta Göteborgiin oli E3 vuosina 1962–1992. Aivan kolhuitta ei tästä urakasta selvitty. Alukset olivat alkujaan 13 898 bruttorekisteritonnin, 2000 matkustajapaikan ja 462 henkilöauton kapasiteetilla varustettuja 145 metriä pitkiä autolauttoja. Kasteessa niille toivotettiin onnea maailman seitsemällä merellä. E3-symboli kertoo lautan olleen osana E3-eurooppatietä. Viking Lineltä viihdelinjalle Koska Viking Line oli markkinointiyhtiö, jonka brändin alla toimi useampia osakasvarustamoita, tapahtui reittien jaossa myös muutoksia. Koneina oli neljä Wärtsilä-Pielstick-moottoria yhteisteholtaan 26 000 hevosvoimaa. Siitä saatiin kuitenkin uusi idea, jollaista ei Itämerellä ollut ennen yritetty. 1981 raportoitiin konerikko, ja vuoden viimeisinä päivinä koettu myrsky vaurioitti aluksen vakaajaa, joka tosin oli ollut toimimaton jo heti luovutuksesta lähtien. Käytännössä se tarkoitti, että uutta autolauttaa ihmettelemään lähteneet matkustajat saivat ihmetellä myös peräti 300-henkistä asentaja-armeijaa, joka seuraavan kuukauden ajan viimeisteli laivan sisustusta ja muita yksityiskohtia. Laiva oli kuitenkin huomattavan keskeneräinen. Ajan tavan mukaan peräporttiakin uskalsi avata jo ennen aluksen töijausta. Sally Albatrossin historia alkaa kuitenkin ruotsinlaivana. Saga jäi tyhjän päälle. Ensimmäinen vakavampi tapaus sattui maaliskuun lopulla 1985. Vuoden 1986 huhtikuussa Slite-varustamon Olympia syrjäytti Viking Linen väreissä Sagan reitiltään. Turun Pernon uudella allastelakalla runkonsa saaneet sisarukset Saga ja Song kastettiin maaliskuussa 1980 Turun vanhalla telakalla Aurajoen rannassa, jonne ne oli siirretty varusteltaviksi ja viimeisteläviksi. Toukokuussa uusi alus oli jo valmis kellumaan Itämerellä leppoisammin. Viking Sagan uraankin kuului jo muutamia vastoinkäymisiä, kuten pohjakosketus kiviin Tukholman saaristossa. Alus oli linjaluotsin käsissä, ja tarinan mukaan aluksen baarissa oli tarjottu luotsille alkoholia. Rederi Ab Sally, yksi Viking Linen väreissä seilanneista varustamoista, tilasi vuoden 1978 lopulla Wärtsilältä kaksi sisaralusta, Viking Sagan ja Viking Songin
Muutamia pistoja tehtiin myös Visbyn satamaan ja Leningradiinkin. Viimeistelytöistä lähtenyt hitsauskipinä sytytti tulipalon konehuoneessa. Ja niin sitä mentiin. Se innosti omistajayhtiötä kehittämään laivaa. 24 onnen tuntia kerrallaan Suomalaiset alkoivat harjoitella viihderisteilemistä Sally Albatrossin avulla ensin Tallinnan edustalla. Ulkoasu muuttui modernimmaksi ja sisätilat tehtiin toimivammiksi erityisesti risteilykäyttöä ajatellen. Sitten alus onkin kohdannut jo miltei täystuhon vuonna 1990. Suurimmat muutokset koskivat autokannen konversiota näyttelyja tapahtumakanneksi, yleistä siistimistä ja uutta sinivalkoista ulkoasua – sekä uutta nimeä: Sally Albatross. Verovapaat ostoksetkin sai kantaa 24 tunnin risteilyltä kotiin. Liekit kohosivat yhdeksän kantta ylöspäin korsteenin huippuun, mutta laivan oma väki sai palon sammumaan. Paremmat ajat näyttivät todellakin alkaneen. Tuhkasta alkoi kuitenkin nousta taas uusi Albatross. 1987 rakennettiin Sky Bar yläkannelle, ja vuoden 1988 alussa Albatross telakoitiin Bremerhavenin Schihau Seebeckille isompaa muutosta varten. Yläkuvassa Albatross on jo toisessa versiossaan verrattuna jutun aloituskuvan ykkösversioon. Asiakkaat löysivät pian uuden laivan ja uuden merimatkailun muodon. Ensimmäinen risteily päästiin toteuttamaan aikataulussa 16.5.1986. Se tuo myös huonoa onnea, sillä kuolleiden merimiesten sielut lentävät albatrossin mukana. Risteilyalukseksi remontoitu Sally Albatross oli Sagaa linjakkaampi. (kuva: Jukka Huotari) 6/2020 51. Onni toki muistutti olemassaolostaan jo heti alussa. Alussa kerroimmekin jo laivojen nimeämisestä albatrossin mukaan. 90-luvun huumassa ei tällaisiin muinaisuskomuksiin kuitenkaan ehditty perehtymään. Jotkut merenkävijät ovat sitä mieltä, ettei tuon linnun nimeä saa missään nimessä käyttää. Tuolloin itäkohteet olivat vielä Neuvostoliittoa, mutta homma saatiin toimimaan
Vielä ei luovutettu. Kaasupullot räjähtelivät ja palokuormaa oli paljon: sisustusmateriaalit sekä hyttien patUusin Sally Albatross, se ikonisin, rakentuu Rauma Yardsin telakalla. Henkilövahingoilta vältyttiin täpärästi. Käyttökelpoinen osuus pätkittiin lohkoihin, jotka uitettiin Rauma-Yardsille. Yksi ajatus oli vuokrata alusta messuja konferenssikäyttöön. Muutama vuosi menisi kuitekin nyt mukavasti. Laiva paloi kolme päivää nostaen mustaa savua Tukholman ylle, ja tuhoutui konehuonetta lukuun ottamatta käytännössä täysin. Niinpä Albatrossilla järjestettiin jopa autoja maatalousnäyttelyitä. Runko purettiin Naantalissa. Telakalla ei ollut varauduttu kunnolla ennakolta tulitöihin ja mahdollisiin tulipaloihin. Sally Albatross sai kiilamaisen linjakkaan muotonsa, josta se ehkä parhaiten muistetaan. Oli sirkusta ja miniformularataa, ja jopa bingon SM-kisat. Alus oli nyt Itämeren ensimmäinen aidosti risteilykäyttöön rakennettu laiva. Lähes kaikki ovet aluksella olivat auki, ja vartioimattomasta polttoleikkausroiskeesta pitkään kytenyt palo sai rajattomasti happea nieltäväkseen. Moderniutta on kerrakseen nykymittarillakin, vaikka alus rakennettiin tähän malliin liki 30 vuotta sitten. Käytännössä vain Albatrossin pohja ja konehuone voitiin hyödyntää palon jälkeen, mutta lopputuloksesta syntyikin varsin upea kokonaisuus. Tammikuussa 1992 aluksen pääkoneet laitettiin käyntiin. (telakkakuva Jukka Huotari) jat ja matot muodostivat paksua savua palaen äärimmäisen kuumasti. Tukholman palolaitos ehti hätiin 20 minuutissa, mutta palo oli jo hallitsemattomassa vaiheessa. 52 SALLY ALBATROSS. Nyt oli millä risteillä. Oli lasikattoinen aurinkokansi ja monipuolinen showtila yökerhoja teatterikäyttöön. Ja kun osa laivan henkilökunnasta voitti vielä pääpotin lotossa, onnen arveltiin suosivan. Valmista tuli vauhdilla. Aamupäivällä 9.1. Alus rakennettiin kakkoskannesta ylöspäin täysin uusiksi. Laivan lähelle ei päästy nostolavoilla tai konetikkailla. Sammuttaminen oli sokkeloisessa laivassa erittäin hidasta ja vaikeaa. Hehkuvia hetkiä Tammikuussa 10.1.1990 Helsingin Sanomissa oli ilmoitus, jossa Sally Albatross mainosti ”Vuosikymmenen Show’ta Itämerellä”. Saman lehden etusivulla kerrottiin nimittäin ajantasaisempaa tietoa: ”Risteilyalus tuhoutui telakkapalossa.” Albatross oli telakoitu Tukholman läänissä Nackassa Finnbodan telakalla. Show’n oli määrä alkaa aivan lähiviikkoina. Laivan oma sammutusjärjestelmä oli suljettu. Vuonna 1987 Sally Linen omistajaksi tuli Silja Line -liikenteestään tunnettu Effjohn. Taustalla valmistuu Radisson Diamond, maailman ainoa kaksirunkoinen risteilyalus. Uuteen muotoon, uuteen alkuun Kesällä 1990 Albatrossin raato hinattiin Porin Mäntyluotoon. Alus päätettiin rakentaa uusiksi ja entistäkin ehommaksi. Tuhoisasta palosta oli vain kaksi vuotta. Siinä käytettiin aikansa parasta huipputekniikkaa ja erikoisratkaisuja, joilla se erottuisi muista. 1400 matkustajapaikkaa, 548 hyvin varusteltua hyttiä ja Tämä on se muoto, josta Sally Albatross muistetaan. Edellisenä päivänä oli kuitenkin jo alkanut eräänlainen vuosikymmenen show ikävämmissä merkeissä. Nackan palolaitos sai ilmoituksen tulipalosta telakalla, ja yksiköt olivat kymmenessä minuutissa paikalla. Mutta onni halusikin jälleen leikitellä hieman kuin kissa saaliillaan
Nosto suoritettiin huhtikuussa 1994 käyttämällä Noble Lifter -nosturialusta, yhtä maailman suurimmista. Osan vuodesta se seilaa myös Kuuban vesillä. Alus teki paluun kotivesille vielä muutamaksi vuodeksi Silja Opera -nimellä. Alus jatkoi uppoamistaan, mutta Alfons Håkans -yhtiön hinaajat saivat sen viime tingassa parempaan turvaan Porkkalan matalikolle. Se osoittautuu virhearvioinniksi hyvin nopeasti, sillä Albatross ottaa kosketuksen kiviin, ja pohjaan aukeaa pahemman luokan repeämä. 6/2020 53. (kuva: Jukka Huotari) saadaan nopeasti liukumäkiä pitkin turvaan jäälle ja muihin aluksiin. Merivartiosto saa nopeasti tiedon, ja evakuointi käynnistyy ripeästi. Vasemmassa kuvassa ollaan lähes valmiina telakalla, ja oikeassa kuvassa sitten jo Helsingissä tositoimissa. Tässä vaiheessa lienee parasta vain toivottaa hyvää jatkoa – menneistä huolimatta. Seuraavat vuodet sitä vuokrattiin Karibian risteilyille. Nimenomaan vieraisiin, sillä Sallyllä ei enää käytetty sanaa matkustaja. Vaikka laivan nimeä voi muuttaa, kohtaloa ei niin vain käännetä. Saisinko yhden katastrofin jäillä, kiitos Sally Albatross etenee 19 solmun nopeudella Tallinnasta kohti Helsinkiä 4.3.1994. Nykyisin se seilaa pääasiassa Välimerellä Celestyal Crystal -nimellä. Sitä ennen ja sen jälkeen risteiltiin Silja Linen myymänä Itämerellä. lupaukset huippuluokan puitteista ja korkeasta palvelutasosta vetosivat vieraisiin. 1101 matkustajaa ja 158 jäsenen miehistö Viimeistelyä vaille, ja sitten liikenteeseen. Pumppaamalla ja sukeltajien tekemällä tiivistyksellä alus saatiin pysymään pinnalla. Miehistö toimii heti ja oikein. Huhtikuussa 1992 aluksella käynyt Trump kartoitti mahdollisuuksia ostaa huippuluokan kasinolaiva, ja suomalainen telakkateollisuus tuotteineen oli osana tätä kartoitusta. Samana kesänä Barcelonan olympialaisissa Albatross toimi näyttelytilana huikeaan miljoonan markan päivävuokraan. Porkkalan sisääntuloväylän lähestyessä reittiä lähdetään oikaisemaan Sommarön väylän kohdalla. Suomeen palattiin vuonna 2002 Silja Opera -nimellä, ja erilaisia reissuja tehtiin vuoteen 2006 saakka. Yksi vieraista oli muuan Donald Trump. Albatross siis pääsi kuin pääsikin esikuviensa vesille, tosin eri nimellä. Vuonna 2015 alus törmäsi Gallipolin lähistöllä tankkeriin, mikä johti jälleen kohtalaisiin korjaustöihin. Näin haluttiin erottua muista. (kuvat: Jukka Huotari) Tähän päättyy Albatrossin matka Suomessa. Kauppoja ei tehty, mutta 650 miljoonan markan Sally-projekti laitettiin nyt tuottamaan sille aiotussa askareessa. 2007 Opera myytiin Välimerelle, jossa se liikennöi nykyään Celestyal Crystal -nimellä. Huhtikuun loppupuolella Albatross saatiin Vuosaaren telakalle, lähes kaksi kuukautta haverin jälkeen. Ainakin periaatteessa. Sitten käytiin jopa Aasiassa asti. Kertomus jatkuu, toivottavasti parempana Siivousja kunnostustöiden jälkeen alus poistui Suomesta
70-luvun lopulla Warenissa keksittiin kouralle muutakin käyttöä kuin pelkkä juonto. M E T S Ä T A L O U S K O N E I T A S A K S A N D E M O K R A A T T I S E S S A T A S AV A L L A S S A V U O N N A 19 8 1 RG 140 EA Warenin metsätekniikkakombinaatissa pohjoisessa Itä-Saksassa tehtiin traktorin nostolaitteeseen kiinnitettävä hydraulinen juontokoura RG 140. Yhdessä työvuorossa oli määrä saada 30–40 kiintokuutiota karsittua. Kun saapuville saatiin yksi tällainen terävarusteltu kouratraktori ja toinen peruskouraa kantava, syntyi karsintajärjestelmä RG 140 EA. Kouraa selässään kantaviksi traktoreiksi kelpasivat valkovenäläiset aatetoverit MTZ-52 ja MTZ-82. Koska molemmissa traktoreissa oli oma kuljettaja, konekokonaisuus liikkui rivakasti työkohteelta seuraavalle. Teksti: Mika Rassi Koura RG 140 jaksoi yksinään tarttua paksumpaankin runkoon, mutta karsintaterien kanssa puun läpimitta sai olla vain 35 senttiä. RG 140:n rungon alle asennettiin karsintaterät. Kouratraktori tarttui puuta päästä kiinni ja veti sen vauhdilla karsintaterien lävitse. 80luvun alussa eräs oksimisen tapa oli sellainen, että yksi traktori piti kiinni ja toinen veti. Sen hallinta tapahtui kokonaan traktorin hytistä käsin. Karsintaterillä varustettu traktori peruutti pitkän rungon päälle ja otti sen syleilyynsä oksiston alapuolelta. Erilaiset karsimis systeemit olivat DDR:n metsä talouden koneen tekijöiden lempilapsia. Puun läpimitta sai olla enintään 35 senttimetriä ja oksien paksuus seitsemän senttimetriä. Kaikkein rajuimpien tukkipuiden karsintaan ei systeemi soveltunut. Karsintakoneet RG 140 EA ja EA 60 54. Kuinka se toimi
Ne oli tehnyt Oberlichtenaun metsätekniikan kansanyhtiö likellä silloista Tšekkoslovakian rajaa. Siinäkin puursi meillä Belaruksena tunnettu MTZtraktori mutta tällä kertaa paikalliskoneena. Kuusen oksat saivat olla kahdeksan senttiä paksuja, männyn 12 senttiä. EA 60 oli 1200 kilogramman möhkäle. Karsintaterillä varustettu juontolaite RG 140. Yleisempää lienee ollut, että karsintakonetta hoiti toinen työntekijä MTZ:n hytissä. Sen perässä oli puhtaasti karsintalaitteeksi tehty EA 60, josta tukki vedettiin läpi poikittain traktoriin nähden. Lisälaitteet olivat molemmat itäsaksalaista tekoa. Ja ei kun oksat pois. 55 6/2020. Kouratraktori nosti tukin karsintalaitteeseen... Puun läpimitta sai olla enintään 60 senttimetriä ja sen piti olla vähintään 13 senttimetriä. Valmista piti tuleman 90–130 kiintokuutiometriä työvuoron aikana. ...ja veti sen sitten laitteesta läpi. EA 60 Järeämpi kahden traktorin karsintajärjestelmä toimi hieman eri tavoin. EA 60 oli tarkoitettu havupuutukkien karsintaan. Kyllä karsinnan konstit ja koneet olivat Itä-Saksassa monet, kuten tässä sarjassa on jo nähty – ja tullaan vielä näkemään... Tukkia vetämässä oli traktoritoveri Tšekkoslovakiasta, LKT 80, jonka tapasimme tämän vuoden kolmosnumerossa. EA 60 oli iso kone: se painoi 1200 kilogrammaa, ja kuljetusta varten siihen pantiin pyörä alle. Jos käsillä oli huipputeknologiaa eli radiokaukosäädin, karsintakoneen terät sai suljettua ja avattua LKT:n hytistä käsin. Näin koko systeemiä hallitsi yksi kuski, jonka ei tarvinnut nousta omasta traktoristaan ulos. LKT:n niskaan oli laitettu tukkikoura ZR 1. LKT 80 otti tukin kouraansa ja asetti sen karsintakoneen avoimeen kitaan
Samalla aseiden valmistuspaikka siirrettiin Helsingistä Riihimäelle. Sodan aikana paja tunnettiin jo alkuperäisen nimen alkukirjaimista muodostetulla lyhenteellä Sako. Teksti: Kari Mattila · Kuvat: SA-Kuva/Akseli Neittamo Huolellisesti kuivatusta koivulaudasta muotoillaan vannesahalla aihiot tukkien valmistukseen. Kolmen vuoden kuluttua sen toiminta siirrettiin juuri perustetun Suojeluskuntain aseja konepaja Oy:n vastuulle. 56. Elokuussa 1941 armeijan valokuvaaja Akseli Neittamo dokumentoi Sakon tiloissa m/39-jalkaväenkiväärien valmistusta. Karkeasti muotoillut tukkiaihiot muotoillaan sorvilla lähelle lopullista mallia. Puusepän käsittelyssä tukkit viimeistellään metalliosien kiinnitystä varten. KOIVUA JA TERÄSTÄ Vuonna 1919 Helsingissä perustettiin Suojeluskuntain yliesikunnan asepaja
Jyrsimessä on työn alla kehys, johon piippu ja lukko kiinnittyvät. Ukko-Pekaksikin kutsutun kiväärin piippu työn alla. Eri osastoilla työstetyt kappaleet kootaan toimivaksi aseeksi. Kuvassa oleva kone on kanuunapora, jolla piippuun tehdään reikä. Yksi Sakon työpisteistä on varattu kiväärin osien numerointiin. Koeampuminen on tärkeä osa laadunvalvontaa. Silmämääräisen katsastuksen ja tarkistusmittaukset tehtyään tarkastaja hyväksyy aseen eteenpäin toimitettavaksi. 57. Mikäli osumissa on hajontaa, ase sekä valmistusprosessi otetaan tarkempaan syyniin. Kiväärinvalmistus loppusuoralla
Tässä muutamia otteita kokoelman sisällöstä. Mikäli 1:1-mittakaavan kamppeiden hilloaminen tulevaisuutta varten on liian pääomatai tilasidonnaista puuhaa, on yksi vaihtoehto pienoismallikokoelman ylläpito. Tämän kaluston kimpussa huomaa jo ensisilmäyksellä, kuinka tekniikka on vuosien varrella kehittynyt. Teksti ja kuvat: Juha Pokki Pienoismallien kerääminen on yksi tapa harrastaa konehistoriaa. Maansiirtokonepuolelta löytyy monenlaista merkkiä ja konseptia, joista kaikki eivät enää ole pelissä mukana. Esimerkiksi 1:50ja 1:43-mittakaavan metallimallit ovat erittäin suosittu tapa harrastaa koneita. Jouko Poussan suuri kokoelma etsii nyt uutta kotia. Vuonna 2005 edesmennyt kuljetusja konealan moniottelija Jouko Poussa keräsi aikanaan mittavan konepienoismallikokoelman, ja meille tarjoutui tilaisuus tutustua näihin pieniin suuriin koneisiin. Metallimuistoja Metallimuistoja K oneet vanhenevat ja painuvat osittain unholaan, jos niitä ei taltioida jossain muodossa myöhempää ihmettelyä varten. Liebherrin puskukoneetkin ovat muuttuneet ajan saatossa. 58. Muistatko Volvon traktorikaivurit tai Hough Payloaderit
Valmetin metsäkoneiden kultavuosille on mahdollisuus matkustaa 911:n mukana. Lasten hienoiseksi harmiksi leikkiminen ei näiden pienoismallien kanssa käynyt joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Vuori kertoo, että kokoelman pienoismalleista pidettiin aina tarkkaa huolta. Metallimuistoja Metallimuistoja Pienoismallikokoelman keltaista yleisväritystä ja maan tonkimiseen keskittynyttä teemaa piristävät myös muutamat metsäkoneet, nosturit, trukit ja esimerkiksi jyrät. Jouko Poussan pienoismallikokoelmaa meille esitteli hänen tyttärenpoikansa Verneri Vuori. Yksi Volvon kuuluisimmista maanrakennustuotteista on niveldumpperi, ja niitä löytyy kokoelmasta useampia. Nyt kokoelma on ollut noin 15 vuotta ilman isäntää, ja sen on aika siirtyä jälleen ihailtavaksi hyvään kotiin. 59. Kiinnostuitko kokoelmasta. Verneri Vuori vastaa tiedusteluihin numerossa 040 257 9789. Muutamia malleja jätetään muistoksi, mutta kuvissa näkyvä sekä näille sivuille osittain myös mahtumaton mallivalikoima on myynnissä
Työn alla on parhaillaan hieman pienempikokoinen Kullervo-lokomobiili. ”Kun paksu teräs lämpiää, se pysyy kuumana seuraavaan päivään saakka.” Paikallislehti teki ennakkoon jutun tapahtumasta, mutta ilmoituksia ei ollut Facebookin lisäksi lainkaan. Seppo on valmistanut grillin vuosimallin 1912 Davey Paxman -lokomobiilista. ”Olen kyllä vieläkin hämmästynyt suuresta vierailijamäärästä”, Seppo toteaa tapahtuman jälkeen. Apujoukkojen laskujen mukaan kävijöitä oli yli 300. Ensi talvena laitetaan se käyntiin”, Seppo suunnittelee. Kun Karkkilan rompepäivät siirtyivät elokuun ensimmäiselle lauantaille, oli tapahtumapäivän valinta sillä selvä. ”Kaikki hankkimani koneet ovat tulleet minulle ruosteisena romuna tai kasana ruosteisia osia”, harrastaja kertoo. 60. Kokenut koneharrastaja Arto Jussila lupasi tulla käyttämään maamoottoreita, ja avuksi höyrykoneen lämmitykseen lupautui Kari Lahti. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Seppo Brofeldt (edessä) esitteli Porin Konepajan vuonna 1911 valmistamaa Kolumbia-lokomobiilia. ”Viime talvena tuubitettiin se uusiksi ja kaikuluodattiin varmuuden vuoksi. ”Kone oli niin mätä, ettei sillä enää tehnyt mitään. ”Aiemmin on tässä kotona käytelty koneita ainoastaan kavereiden kesken, mutta nyt kun Jokioisten tapahtuma peruuntui, päätin pitää oman tapahtuman tässä kotona”, Seppo kertoo. Mies on ollut esittelemässä höyrykonettaan Jokioisissa Minkiön Höyryfesivaaleilla. Klapeja koneen kitaan heitteli Kari Lahti. Sain sellaisen päähänpiston, että katkaisen sen ja rakennan siitä kaasukäyttöisen grillin”, tekijä naurahtaa. Kuljetuskaluston lisäksi tarvitaan konevoimaa lastaukseen ja kuorman purkuun. Minkiön tapahtumajärjestäjät ovat hoitaneet kuljetuksen, joten oman koneen kanssa on ollut helppo osallistua. Höyrykonewoimaa Karkkilassa 1.8. Lokomobiilit ovat suuren kokonsa takia hankalia liikuteltavia. Tapahtumakävijöillä oli mahdollisuus ostaa makkaraa höyrylokomobiilista valmistetusta grillistä. KARKKILA Toistakymmentä vuotta koneiden kunnostusta harrastanut Seppo Brofeldt järjesti ensimmäistä kertaa oman tapahtuman kotipihallaan. Suunnitelmia uudesta omasta tapahtumasta ei tällä tietoa ole, mutta Minkiöön on tarkoitus mennä ensi kesänä. S eppo Brofeldtin koneharrastus alkoi maamoottoreiden kunnostuksesta, mutta melko pian mielenkiinto siirtyi höyrykoneisiin
”Grilli painaa 500–600 kiloa, mutta liikkuu aika kevyesti pyörien avulla”, tekijä kertoo. Oman kylmälaitealan yrityksen halli on vapautunut harrastekäyttöön ja kalusto mahtuu sinne säilytykseen. Brofeldtin pihapiiristä löytyy hyvät harrasteja säilytystilat maamoottoreille ja höyrykoneille. Komeasti patinoitunut Tarmo-lokomobiili vuodelta 1911 on päässyt Seppo Brofeldtin hyvään hoitoon. Brofeldt on kunnostanut vuosimallin 1928 Hercules-maamoottorin ruosteisesta romusta ja tehnyt siihen pyörät alle. 61. Brofeldt on tehnyt kaasukäyttöisen grillin 1912 Davey Paxman -lokomobiilista. Vasemmalla Ruston Proctor vuosimallia 1896 ja oikealla Nikanderin Patentti vuodelta 1901. Moottori on löytynyt Virosta maahan haudattuna
Se ei kuitenkaan tapahtumaa latistanut, vaan Rintalan mailla paukkui ja sauhusi vanhaan malliin. Korona-aika oli huomioitu koneiden hieman normaalia väljempänä asetteluna tapahtuma-alueelle, ja yleisöä oli kehotettu tapahtuman nettisivuilla huomioimaan pandemiaohjeet. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Paukepäivät 15.–16.8. SASTAMALA Perinteisesti toukokuun lopussa järjestetty Paukepäivät jouduttiin sattuneesta syystä siirtämään elokuulle. A urinkoinen viikonloppu kokosi yhteen kymmenettä kertaa koneharrastajat, nerokkaat ja käsistään taitavat pellepelottomat sekä asiasta kiinnostuneen yleisön Sastamalaan Rintalan Eeron maille. Kahvia ja sapuskaa oli tuttuun Paukepäivien tyyliin tarjolla, joten sisäänpääsymaksuttoman tapahtuman lippurahat oli helppo sijoittaa ruumiinravintoon. Erkki Rintala EMR ky:stä vei korkeaa paikkaa pelkäämättömiä yläilmoihin Volvo N10 -alustaisella nostokorilla. Ääni tai oikeastaan meteli kiehtoi niin ikään paikalle saapuneita, sillä Eeron ja Jussi Peltosen käynnistäessä suuria V12-moottoreita alkoi väki vaeltaa kentältä yläpihan puolelle. Näiden muun muassa panssarivaunuissa käytössä olleiden koneiden kavereina puksutteli hieman äänettömämmin monensorttisia maamoottoreita. Pienempiä keksintöjä pörisi siellä täällä. Keväälle normaalisti sijoittunut tapahtuma jouduttiin siirtämään elokuun puoliväliin. Tästä huolimatta paikalla oli menoa ja meininkiä lähes aikaisempien tapahtumien tavoin. Paukepäivien keskeiset ainekset ovat ääni, savu ja Eero Rintala. Polttopuita pilkottiin Mercedes-pakettiauton tekniikan ja osittain alustankin ympärille rakennetulla klapikoneella. Eero oli jälleen apureidensa kanssa kyhännyt tapahtuman, jota säiden haltijakin suosi. Seppä apureineen hikoili ahjonsa äärellä. 2020-luvun ympäristöystävällistä, savutonta ja melutonta kulkinetta ei suinkaan hyljeksitty, sillä kentällä akkujaan auringosta latasi sivuvaunullinen sähköskootteri. Me piipahdimme paikalla sunnuntaina aamupäivällä. Erkki Rintala nosti halukkaita tiirailemaan tapahtumakenttää 33 metrin korkeudelta. Vaijerikaivureiden touhuaminen pellon reunalla sorakasojen kimpussa veti yleisöä jälleen puoleensa. 62
Tässä se istuu Volvo BM 650:ssä. Vuosina 1969–71 valmistettu International 826 oli ensimmäisiä hydrostaattisella voimansiirrolla valmistettuja traktoreita. Kooltaan Natikka ei ole aikakautensa pienimpiä, sillä massaa löytyy viiden tuhannen kilogramman verran. Markku Hannula ja Paula Markkanen hikoilivat ahjon äärellä takomassa perinteisiä metalliesineitä. Janne Parkkisen menopeli oli syntynyt sullomalla peltitynnyrin sisään moposkootterin moottori ja kiinanmönkijän ohjauslaitteet. Olipa legendaarinen dieselmoottoori missä tahansa, niin aina se vetää alan ihmisiä puoleensa. Mikko Niemi omistaa tämän M-B L206 D-pakettiauton moottorin ja takarungon ympärille rakennetun klapikoneen. Olisi mielenkiintoista mennä aikakoneella muutama vuosikymmen eteenpäin katsomaan, onko konetapahtumissa enää ollenkaan savua ja meteliä vai nautiskelevatko tulevat harrastajasukupolvet hiljaisuudesta sekä hajuttomasta ja selkeän kirkkaasta ympäristöstä. Sorakasoja pöyhi tällä kertaa mm. Hannula on tuttu henkilö Paukepäivien vieraille, Markkanen oli mukana ensimmäistä kertaa. Työnäytökset ovat olennainen osa Paukepäivien yleisöviihdettä. Kulkupuolikin on kunnossa jos vain uskaltaa päästää, 65 km/h kuulostaa kovalta kyydiltä tynnyrin selässä. 6/2020 63. Paukepäivillä on totuttu näkemään monenkirjavia moottorikulkuneuvoja sohvista ja nojatuoleista lähtien. Tämän vuosikymmenen päästötön ja meluton keksintö lataili akkujaan aurinkoenergialla ja edusti kunniakkaasti nykyaikaa. Scaniat olivat valloittaneet eturivin harrasteparkissa sunnuntaina. yksi isompi ja pari pienempää vaijerikaivinkonetta. Koneen on vuonna 1991 rakennuttanut Jorma Kortelahti. Scanian 14-litraista veekasia on aikojen saatossa soviteltu monenlaisiin konehuoneisiin. Etualalla näkyy halkaisusylinteri ja toinen, ylhäältäpäin puristava, halkaiseva sekä katkaiseva terä on kuljettimen edessä
Retro Carsin puheenjohtaja Staffan Sundström kertoo, että nyt kolmatta kertaa järjestetyssä retroparaatissa oli ennätysmäärä ajoneuvoja. Kotomaisemissa palvelleita oli tämäkin Paraisten VPK:n Fordson. Kulkueeseen niitä osallistui noin 130”, Sundström sanoo. P arainen tunnetaan Varsinais-Suomen saaristopääkaupunkina. Paraisten vapaapalokunta hankki tämän Fordson Thamesin vuonna 1951. Paraisten yhdistys on nuori ja vetreä. Paloautoja tapahtumassa piti olla enemmänkin, mutta niiden osallistumista oli koronatilanteen vuoksi rajoitettu. 64. ”Kaikille näyttelyyn osallistuneille jaettiin reittikartta. Se oli aktiivipalveluksessa 60-luvun loppuun saakka. Paraisten retroparaati 29.8. Teksti: toimitus Kuvat: Jukka Vuorenmaa Moni paloauto oli perunut tulonsa, mutta nähtiin niitä silti jokusia. Lielahden VPK löysi Thamesin Eurajoelta vuonna 2007, ja seitsemän vuotta myöhemmin auto suostuttiin vihdoin myymään palokunnalle. Sama päti tänä vuonna ensi kertaa järjestettyyn rompetoriin, jolla kauppaa teki noin 20 myyjää. Se on perustettu 2017, jäseniä yhdistyksessä on 106. PARAINEN Paraisten kaupunkijuhlan kruununa oli vanhojen ajoneuvojen näyttely ja kulkue. VPK:n jäsenet tekivät vuosikymmenet ulkona seisseeseen Thamesiin perusteellisen entisöinnin vuosina 2013–2014. Tänä vuonna kesän päätapahtuma Paraisten päivät siirtyi kesäkuulta elokuulle ja sen mukana myös paikallisen Pargas Retro Cars -yhdistyksen järjestämä veteraanivehkeiden katselmus. Niitä oli 150, ja ne loppuivat kesken. Ajoneuvoja oli siis lähemmäs 200. Vilkaistaan nyt, mitä erilaisia hyötyajoneuvoja Paraisilla elokuun auringossa kylpi. Sittemmin se kiersi yksityisomistajilla ympäri maata
Tässä Super Dexta 3000 ja vähän nuorempi isoveli 4000. Niitä käytti niin posti, merivartiosto kuin luotsilaitos, ja menipä jokusia vientiinkin. 65. Paraisten Lielahdessa Nils Erikssonin konepajalla tehtiin näitä NE Amphibian -hydrokoptereita vuosina 1972–1992. Uutena se oli linja-auto, sitten siitä tehtiin sekajuna, ja sodan jälkeen se muutettiin kuorma-autoksi. Vuoden 1930 Ford AA oli paraatin kuormaautoja vanhimmasta päästä. Ja tässä oman kylän ylpeys. Aiemmin Paneliassa vaikuttanut auto on nyttemmin siirtynyt Paraisille. Lahti 10 -korinen Scania BF 86 oli tilaisuusajossa. Fordin yhtiöillä oli vahva edustus myös traktoripuolella. Lavalla matkusti vuoden 1927 Fordson F. Tämä vuoden 1936 Volvo B11 on käynyt läpi parikin muodonmuutosta. Citroën Camionnette taipuu notkeasti matkailuautoksi
Koneenkorjausta latukoneesta vesibussiin Pekan kiinnostus koneisiin oli vahva myöhemminkin, ja hän opiskeli alaa. Lähellä olevalle Hietamaan tilalle ostettiin Porsche Super pääsiäisen tienoilla vuonna 1959. Koneet kuitenkin kiinnostivat pikkupoikaa, ja naapureiden Zetorin ja Allis-Chalmersin ratin taakse oli kova hinku. Nuori isäntä Mauno Lindeberg teki traktorille sisäänajoa, ja kymmenen vanha Pekka sai istua kyydissä lokasuojan päällä olevalla istuimella. Kaupungilla oli tuolloin vielä paljon omaa kalustoa. Työura alkoi Lahdessa Helmisen autoliikkeestä ja jatkui Lahden kaupungin korjaamolla koneteknikkona. Yhteyden pito toisiin Porsche ja Allgaier traktoreiden omistajiin johti merkkikerhon perustamiseen. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Pekka Talja 66. Korjaamolla huollettiin ja korjattiin kaikki koneet ja laitteet ja muokattiin niistä kulloiseenkin tarkoitukseen sopivia. PORSCHE-KERHON PEKKA Lapsuuden kokemus naapuritilalle hankitun Porschen sisään ajosta innosti Pekka Taljan traktoriharrastuksen pariin. P ekka Taljan lapsuudenkodissa pientilalla Asikkalan Salonsaaressa ei ollut traktoria eikä moottoroituja työkoneita. ”Manun syytä tämä Porsche-harrastus siis on”, Pekka naurahtaa. Pekka hävisi välittömästi pihapiiristä, kun naapurin Zetor käynnistyi. ”Ajeltiin kahdestaan pitkin kylää”, miehet muistelevat yhdessä hymyssä suin. Muutamien vuosien päästä Pekka pääsi ajamaankin Porschella, kun Hietamaan traktorilla tehtiin myös Taljan tilan touot ja sadonkorjuut
Kävin katsomassa sitä isäni kanssa, ja kaupat tehtiin”, Pekka kertoo. ”Siihen olisi osiakin valmiina ja voisin sen entisöidä. Oman kilpa-autoiluharrastuksen myötä Pekka on ollut aktiivisesti mukana Lahden Urheiluautoilijoiden toiminnassa ja on edelleen Lahden UA:n toiminnantarkastaja. ”Kun Lahteen perustettiin 1980-luvulla Pippon moottorirata, lupauduin sinne varikkopäälliköksi”, Pekka kertoo. Radalla on sittemmin tullut vietettyä paljon aikaa. Työtä tehtiin pääasiassa päiväsaikaan, mutta joskus saattoi joutua työkeikalle kesken yöunien. Latukoneen pohjapanssari purettiin pois ja vika korjattiin. Pienen tauon jälkeen Pekan tallissa on taas työn alla karting-auto. Vuosien mittaan kaikenlaiset koneet ruohonleikkurista latukoneeseen ja tiehöylästä vesibussiin tulivat tutuiksi. Parin tunnin kuluttua soitosta sammutettiin korjaushallin valot ja kone palasi lumille. Autourheilua kolmessa polvessa Nuorena miehenä Pekka innostui autourheilusta ja alkoi osallistua ahkerasti autosuunnistuskisoihin. Pitäisi ehkä ostaa kolmas Talvella korjattiin latukoneita ja tiehöyliä, kesällä vesibusseja ja ruohonleikkureita. Ensimmäinen Porsche Taljan kotipaikalle ostettiin traktori vasta 1980-luvun puolella. Talja soitti koneelle hinurikyydin, tilasi talonmiehen avaamaan ovia ja lähti itse pikavauhtia pajalle. Polttopuiden teko ja kasvimaan hoito sujuivat vihdoinkin oman traktorin voimin. Porsche ostettiin puhtaasti työkoneeksi, ja sellaisena se palvelee edelleen. Tällä kertaa ajamaan on innostunut Pekan tyttärentytär. Pekan tallissakin on vuosien tauon jälkeen taas kartingauto pukilla, sillä tyttärentytär on innostunut mukaan harrastukseen. Ennen eläkeköitymistään Taljalle karttui työvuosia myös Raskoneen leivissä. ”Heinolassa oli myynnissä käytetty Porsche. ”Kerrankin talvella soi puhelin yhdeltä yöllä, kun latukoneen kanssa oli tullut ongelmia”, Pekka muistelee. Mutta siinähän menisi hyvä työkone hukkaan, jos sillä ei sitten enää raaskisi tehdä töitä. Karjaa tai viljelyä ei enää ollut, mutta arkiaskareita helpottamaan päätettiin hankkia käytetty työkone. Pekan poika Tomi Talja ryhtyi ajamaan kartingia seitsenvuotiaana 1990-luvun alussa. Ralliakin tuli kokeiltua, mutta perheen perustamisen myötä kilvanajo jäi. Ladut olivat aamulla valmiina hiihtäjille. 6/2020 67. Muun muassa tavallisista kuorma-autoista rakennettiin kadunpesuautoja
Juniorista tehtiin artikkeli Vanhat Koneet -lehden kaikkien aikojen ensimmäiseen numeroon, joka ilmestyi syksyllä 2010. ”Ulkomaisiin traktoritapahtumiin tekisi mieli lähteä, mutta kielitaitoista opasta ei ole vielä saatu houkuteltua mukaan”, Pekka toteaa. Pekka on itse kirjoittanut Porsche-traktorin historiasta ja omasta harrastuksestaan sekä Porsche-kerhosta artikkelit oman kerhon lehteen ja Autoteknillisen yhdistyksen jäsenlehteen. Kun Tomi vuonna 2005 lopetti karting-kilvanajon, jäi aikaa Porschen täysentisöintiin. Sekin on samanlainen, mikä meillä oli aikanaan”, Talja kertoo. Lisäksi Pekka on kunnostanut isänsä aikanaan hankkiman 1967-mallisen automaattivaihteisen pappa-Tunturin. Harrastekokoelmaa on siis kartutettu sellaisilla laitteilla, joita talossa on aikanaan ollut. Näillä mopoilla Pekka on ajanut vuosittaisessa mopoilutapahtumassa kymmenen kertaa Vesijärven ympäri. Pekan isän vähän ajettu vuosimallia 1990 oleva Opel Corsa odottelee vielä tallissa museoiän täyttymistä ja museorekisteröintiä sen myötä. Ostopäätös tehtiin ja traktori haettiin kotiin. Pekalla ei ole aikomusta lisätä kalustoa, mutta joitain haaveita harrastuksen suhteen on. Pekka laitteli Porschen samantien käyntikuntoon, mutta perusteellisempi kunnostustyö sai vielä jäädä. Kaikki mallit oli varustettu tasauspyörästön lukolla, ilmajäähdytyksellä, turbiinikytkimellä sekä useilla voimanotoilla ja jousitetulla etuakselistolla.” Jotain muuta Pekan harrastekalustoon kuuluu myös puna-harmaa, vuosimallia 1965 oleva pappamallin Tunturi, jolla Pekka itse ajeli mopoikäisenä. ”Löysin naapurikylältä Homelite-moottorisahan. ”Tomi oli silloin pieni, ja käytiin yhdessä katsomassa traktoria Martikaisen romuliikkeessä”, Talja muistelee. traktori”, kotitilaansa kesäkotinaan pitävä Pekka naurahtaa. ”Porsche-traktoreissa on useita hyviä puolia”, Pekka toteaa. Junior laitettiin viimeisen päälle siistiin kuntoon, ja oman kylän mies Timo Saukkola maalasi siihen uudenveroisen maalipinnan. ”Niissä ei ole hihnoja eikä vesiä. Junior tuli taloon Porsche Junior oli myytävänä Mikkelissä vuonna 1992. 68 Harrastaja Pekka Talja. PEKAN JUNIORISTA ilmestyi artikkeli Vanhat Koneet -lehden ensimmäisessä numerossa
Pekan puoliso Eija Talja on hoitanut kirjanpidon ja pitänyt jäsenrekisterin ajan tasalla. ”Jäsenmaksu 20 euroa riittää mainiosti kattamaan nykyisen toiminnan”, sihteeri toteaa. Kerho siis käynnistyi Pekan aloitteesta ja hän on koko ajan toiminut sen sihteerinä. Traktoriväkeä on kyllä houkuteltu osaksi autokerho Porsche Club Finlandia, mutta toistaiseksi on päätetty pitää oma yhdistys. Pikkuinen Porsche-polkutraktori on ollut lastenlasten ahkerassa käytössä. Pekka on osallistunut kymmenen kertaa Classic Vesijärvi -ajoon kunnostamillaan Tunturi-mopoilla 6/2020 69. Jonkin verran tehdään yhteistyötä Porsche-henkilöautokerhon kanssa. Pienellä porukalla kokoonnuttiin pari kertaa epävirallisesti, kunnes kutsuttiin koolle Allgaier-Porsche-kerhon perustamiskokous vuonna 2010. ”Osien saatavuus on yllättävän hyvä”, Pekka kehuu. ”Esimerkiksi Alastarolla vuosittain vietettäville Porsche-festivaaleille on aina viety muutama traktori näytille”, Pekka kertoo. Vuosittain oma osasto on ollut Rauta ja Petrooli -tapahtumassa Riihimäellä sekä Lahden Classic Motorshow’ssa. Puheenjohtajana toimii JuhaPekka Villiruusu. Aina kun juttusille tuli joku saman merkkisen traktorin omistaja, Pekka otti yhteystiedot talteen. Vuosikokouksen paikkaa vaihdetaan vuosittain, joten osallistujana pääsee näkemään mielenkiintoisia paikkoja. Porsche-traktoreita ei ole Suomessa aikanaan ollut järisyttäviä määriä, joten kerho ei tule milloinkaan kasvamaan kovin suureksi, ja siksi sitä on melko helppoa pitää yllä. Lisäksi hän ajeli useana kesänä kymmenen kilometrin päähän Vääksyn Mobilisti-illtoihin. ”Muun muassa Lasse Salminen, Markku Lähde, Martti Seppälä ja Mauno Lindeberg rohkaisivat ja innostivat merkkikerhon perustamiseen”, Pekka kertoo. Jäseniä on tällä hetkellä noin 100, Kaluston määrää ei ole jäseniltä tiedusteltu, mutta vaikka jäsenyys ei edellytä Porsche-traktorin omistamista, lienee niitä useimmilla jäsenillä vähintään kaksi. Vuosien mittaan on kokoonnuttu Sastamalan Kotajärvisäätiön museossa, Valmetin traktoritehtaalla, Jokelan kotiseutumuseolla, Tieliikennemuseo Mobiliassa, Gårdskullan traktorimuseossa, Nokka-koneella Muuramessa, Sarka-museossa Loimaalla sekä Etelä-Pohjanmaan traktorimuseossa. Kerho syntyy V uonna 2008 Pekka Talja oli järjestäjien pyynnöstä Porsche Juniorinsa kanssa Lahden maatalousnäyttelyssä. Haaveena oli koota Allgaierin ja Porschen omistajat yhteen vaihtamaan kokemuksia, neuvoja ja vinkkejä. Kerhon hallituksen jäsen Jouni Punto tilaa tarvittaessa osia Saksasta. Näyttelyihin ja tapahtumiin osallistutaan jäsenten ehtimisen ja jaksamisen mukaan
Kotka 70. TUULOSEN TUOMAA MALJUTKA-2 1987 JA VETEROK-8M 1988 Kotkassa Merikeskus Vellamossa on varustuksineen esillä pikkiriikkinen kulkupeli, jollaisella rautaesiripun takaa vielä perestroikan aikaan karattiin merta pitkin
Lisäksi merenkävijöillä oli mukanaan lamppu, perämoottorin korjausopas, työkalusarja, kompassi, varapotkuri, polttoainekanisteri ja -säiliö, kaksi kelluvaa penkkiä, äyskäri, puhallettava kelluke ja sähkökäyttöinen perämoottori, jolla alkumatka taitettiin hissun kissun. Merimatkaajilla oli varusteita kompassista korjausoppaaseen ja remmeistä varapotkuriin. S uomenlahdella alkoi toisen maailmansodan jälkeen liikehtiä pakolaisia, jotka pyrkivät miehitetystä Virosta länteen. Uljanovin tehtaalla on tehty muun muassa samasta kaupungista kotoisin olevien UAZien moottorit. Alkumatka taitettiin hiljaisella sähkömoottorilla, mutta ulompana merellä vaihdettiin tilalle tehokkaampi kahdeksan hevosvoiman bensiinikäyttöinen perämoottori. Sen sijaan he kuljettivat nämä Helsingin Eteläsatamaan. Kulkupelinä oli kolmesta osasta koottava peltivene. 71. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Kahdeksan hevosvoiman Veterok oli uusi moottori, kun sillä ylitettiin Suomenlahti. Pikku Kakkonen ja Tuulonen Lahden ylittäjien kalusto oli merenkäyntiin vaatimatonta. Samalta tehtaalta kuin Veterok ovat tulleet muun muassa UAZien moottorit. Kaksi miestä lähti 26.7.1988 Tallinnasta kohti Suomea. Merivartiomuseon kokoelmista löytyy yksi viimeisten aikojen karkuneuvoista. Perämoottorina palveli Uljanovin moottoritehtaan Veterok (Tuulonen), aivan uunituore vuoden 1988 malli. Koottava vene oli pietarilaisen Keski-Nevan laivatelakan valmistama Maljutka-2 eli vapaasti suomennettuna Pikku Kakkonen. Merenkäyntiin sitä ei missään nimessä ollut tarkoitettu: Maljutkalla olisi saanut veneillä korkeintaan 300 metrin päähän rannasta ja kohdata korkeintaan 25 senttimetrin korkuista aallokkoa. Merivartioaseman partio lähti paikalle ja löysi peltiveneen varusteineen. MALJUTKA-2 1987 MATKUSTAJAT kaksipaikkainen MITTOJA pituus 241 cm, leveys 111 cm, paino 36 kg HYÖTYKUORMA 180 kg PERÄMOOTTORIN SALLITTU TEHO kaksi hevosvoimaa Kolmesta palasesta koostuva Maljutka-2 pantiin siipimuttereilla kasaan. Muuan Ormholmenilla oleskellut ulkopuolinen henkilö oli kuitenkin kuullut epäilyttäviä keskusteluja ja ilmoittanut asiasta poliisille. Saaressa oli purjehdusleiriläisiä, jotka kuitenkin päättivät olla tekemättä vieraista ilmoitusta viranomaisille. Venepakolaisten mittapuulla he olivat silti varustautuneet hyvin. Purjehtijain saatossa länteen Aamulla miehet rantautuivat Porkkalan edustalle Ormholmenin saareen. Öisellä merellä on epäilemättä ollut kutkuttavaa kulkea tällä purrella. Tällainen liikenne jatkui jossain määrin Neuvostoliiton hajoamiseen saakka. Heidän matkansa lienee jatkunut lännen muihin ihmemaihin. Peltivene kätkettiin erään saaren kasvillisuuden suojaan. Mutta hätä ei lue lakia. Tapahtumien kulku selvisi purjehdusleiriläisten kuulusteluissa. Kahta venemiestä ei enää tavoitettu. Kaksisylinterinen kaksitahtikone oli ylitehoinen, sillä valmistajan ohjeen mukaan Maljutkassa sai olla vain kahden hevosvoiman perämoottori. Peltilaiva oli vuosimallia 1987, miltei uusi alus siis
traktoreista vuonna 1980 72. Kumpikaan ei ollut ihan uutta, mutta nyt niitä oli laajalti tarjolla. Vuonna 1980 laskettiin, että joka päivä 13 maatilaa lopettaa tuotantonsa. Käytännön elämässä tämä merkitsi vaihtokoneiden kysyntää ja kauppaa. Vahvimmat Valmetit eli 1203 ja 1203-4 varustettiin Comprexeli paineaaltoahtimella, jolloin moottorin teho oli 110 DIN-hevosvoimaa. TURBOJA JA PIKAVAIHTEITA 1980-luvun alkajaisiksi traktoriasioissa puhuttiin paljon ahdetuista moottoreista ja pikavalintajärjestelmistä voimansiirrossa. Ainakin Steyr-traktoreille tutkittiin mahdolisuuksia liittyä joukkoon. Meikäläisillä konemarkkinoilla oli yksitoista erimerkkistä maataloustraktoria. Vuoden mittaan uusia traktoreita rekisteröitiin jonkin verran enemmän kuin jo vilkastumista osoittaneena edellisvuonna. M aataloudelle ja maatalouskoneiden kaupalle siirtyminen 80-luvulle tuntui varovaiselta paluulta normaaliin. Vain kaksi pienintä mallia oli tarjolla ainoastaan vapaastihengittävällä moottorilla. Malleja oli todella runsaasti, koska melkein kaikilla merkeillä oli 6–8 erikokoista traktoria ja erikseen niiden nelivetoisia muunnoksia. Vilkasta Valmetilla Traktoreiden myyntiykkösellä Valmetilla oli vilkas vuosi. Lisäksi se tarkoitti traktorien määrän lisääntymistä tuotantoa jatkavilla tiloilla. Valmet kehaisi erikseen tehneensä maailman ensimmäisen kolmisylinterisen turbomoottorin traktoriin. Toisaalla se tarkoitti kiinnostusta tehokkaampia traktoreita kohtaan, jotta työt laajentuvilla tiluksilla saataisiin hoitumaan. Uuden 800-sarjan mallia 802 sanottiin ”talousturboksi”. Takana oli vaikeita vuosia, mutta nyt konekaupassakin odoteltiin parempia lukemia. Nelivetoisia malleja oli aiempaa enemmän, jo kaikilla täkäläisiä traktorin tarvitsijoita houkuttelevilla merkeillä. Valmetin mukaan ahtimien avulla moottoreiden polttoainekulut vähenivät noin 10 %. Yhdellä tai edes kahdella ei enää tullut toimeen vaan aputraktoreita tarvittiin. Mallissa 602 Turbo 3,3 litrainen kone antoi 66 hevosvoimaa. Maatalous ja maaseutu olivat kuitenkin kovan rakennemuutoksen kourissa. Uutta oli turboahtimella varustettujen moottoreiden tarjoaminen seitsemään erimalliseen Valmetiin. Aakkosjärjestyksessä mainiten tarjolla olivat: Belarus, David Brown, Fiat, Ford, John Deere, Leyland, Massey Ferguson, Ursus, Valmet, Volvo-BM ja Zetor
Energiakriisien aikoina Valmetilla oli varauduttu muihin mahdollisuuksiin. Valmetilla taisi ”ahistaa” muutoinkin kuin moottoreissa. Se ei markkinoilla oikein jaksanut isojen liikkeiden puristuksissa. Ihan ensimmäisenä tuli myyntiin ensimmäinen kuusisylinterinen Taavetti, malli 1690. 80-luvun puolelle tultaessa se oli varsin vahvoilla. Valmet oli 70-luvulla noussut markkinajohtajaksi. Yhtiön johto ei kuitenkaan innostunut tehtaalla tehdystä kehittelystä, eikä näitä malleja otettu tuotantoon. Yleisimpien merkkien joukkoon kuulunut David Brown esittäytyi uutena mallistona. Niinpä kesällä 1980 isossa Farmanäyttelyssä oli esillä kaksi Valmet 502:n vaihtoehtomallia. Viereisellä sivulla Valmet 803, ajanmukainen Hi-Trac-pikavaihteistolla varustettu traktori. ”Uusi dynaaminen 90-sarja”, sanottiin mainoksissa. Molemmat olivat toimivia traktoreita. Yhdellä tai kahdella ei enää tullut toimeen vaan aputraktoreita tarvittiin. Toisen polttoaineena käytettiin etanolia ja toisessa polttoaineena oli haketta. Kuutta eri kokoa 50-hevosvoimaisesta 1040-mallista 97-hevosvoimaiseen 3140-malliin ja niiden nelivetoiset versiot olivat tällä tarjottimella. Jatkossa luvattiin tavanomaisemman kokoisia 1290-, 1390ja 1490-malleja. Nelivetoa ja pikavaihteita oli tarjolla näissä uutuuksissakin. Uutuuksia sarjoina Myyntitilastoissa pistesijoista sinnitellyt David Brown tuli tarjolle uudella 90-sarjallaan. Taavettien menekkiä eivät rajoittaneet traktorin ominaisuudet vaan yksityisistä koneliikkeistä muodostettu aika vähäväkinen myyntiorganisaatio. David Brownin 90-sarjan pienemmän pään mallit 1290 ja 1390 näyttivät tällaisilta. 90-sarjan suurin kuusisylinterinen oli laajimmin esillä. Toinen hyvin esillä pidetty uutuus oli John Deeren 40-sarja. Taavetin ongelmana oli yksityisistä koneliikkeistä muodostunut kevyt tuontiorganisaatio. Lehti-ilmoittelussa muistettiin erityisesti voimansiirrossa ja hydrauliikas6/2020 73. Ainakin tehtaan edustajat kertoivat, että tuotantokapasiteettia oltiin nostamassa, koska kaikille halukkaille ostajille piti saada traktori. Tehtaan edustajat puhuivat 30 prosentin markkinaosuuteen tähtäämisestä, kun neljänneksen tasolle oli jo päästy
Vuoden 1980 mallisto ei jaksanut herättää suurta huomiota, koska tulevaa Valmetin ja Volvon yhteistä pohjoismaista traktorimallistoa tiedettiin odotella. 74 TRAKTORIT VUONNA 1980. sa tehtyjä kohennuksia. Monet arvelivat, että Volvo nielaisisi Valmetin yhteistyön tuloksena. Tässä JD 40-sarjalaiset. Volvo-BM-traktorit olivat edustamassa länsinaapurin teollisuutta. Jontikan edustus ja maahantuonti oli siirtymässä Tukolta keskusliike Laborille. Toisin kävi. Isot kuutoskoneiset Leylandit sen sijaan korvattiin ahdetuilla malleilla 282 ja 482. Natikoita mainostettiin halvimpina länsitraktoreina. JD:n 40-sarjan tullessa markkinoille Tuko oli edelleen asialla. Se saattoi aiheuttaa epävarmuutta asiakkaissa, joten Jontikoisen myynnissä ei uutuuksien tulo näkynyt. John Deere ei ollut kovin vankkaa asemaa meillä saanut. Volvot tunnettiin hyviksi mutta kalliiksi. Volvo-BM traktoreita pidettiin laadukkaina, mutta kalliita ne myös olivat. Tiedot Volvon ja Valmetin tulossa olevasta yhteisestä mallistosta vaikuttivat varmasti Volvon vaisuun näkyvyyteen. Tuo hiukan politiikkaankin viittaava vetoomus ei traktorin ostajiin tehonnut, vaan Natikan osuus oli laskemaan päin. Uutta olivat myös Grande-nimellä kunnioitetut suuret Fiatit. Fiatilta tuli uusia viisisylinterisiä malleja ja osuuttaan lisäävien isojen traktoreiden sarjaan uusia Grande Fiateja. Fiat esitteli uudella viisisylinterisellä moottorilla voimistettuja malleja. Turboa oli tarjolla Fiatillakin, joka mainosti mallistoaan kaikkein laajimmaksi. ”Massikassa on vetovoimaa”, todisteltiin mainonnassa. Massey Fergusonilla oli taustallaan vahva Hankkijan ketju, joten suureen yleiJohn Deeren edustus ja tuonti oli 60-luvun alkuvuosista lähtien ollut keskusliike Tukolla. Meikäläisessä traktorikaupassa Fiat oli ollut aktiivisin merkki nelivetoisten tarjonnassa. Internationalin mallistona oli neljää eri kokoa tarjoava IH Hydro 84 -sarja. Vuoden -80 mittaan saatiinkin tieto siitä, että JD:n tuonti siirtyy keskusliike Laborin hoidettavaksi. Parin vuoden ikäinen synkro-Leyland 462 jatkoi mallistossa. Tuollainen tilanne tuonnissa ja edustuksissa ei oikein asiakkaita houkutellut. Uutinen siirrosta vuoden 1981 alkaessa kerrottiin kesken myyntikautta 1980. Kuvan Q-ohjaamon tilalle vaihtui tanskalainen Sekura. Valmetin kanssa markkinaherruutta pidelleet Massey Ferguson ja Ford eivät uusilla mallisarjoilla tällä kertaa kehuskelleet. Leylandilta tuli uusina tuotteina 282 ja 482 turbomallit, ”Syncrosäästäjät” tarjontaa laajentamaan molemmilla ”vetoisuuksilla”. Uuden 40-sarjan traktoreista tässä poseeraavat 4440 ja 4840. Politiikkaan viitannut vetoomus ei traktorin ostajiin tehonnut, vaan Natikan osuus oli laskemaan päin. Maahantuojana Tuko ei vahvoihin kuulunut. Natikoita mainostettiin halvimpina länsitraktoreina. Kohennuksia traktoreihin toki oli tehty. Myös vuonna 1980 Fiatin nelivetomallisto oli laajempi kuin muilla merkeillä
Puolalainen Ursus oli ollut neljä vuotta mukana suomalaisessa traktorikaupassa ja ehtinyt kerätä jo useampisataisen käyttäjäkunnan. Kakkospaikalla oli edelleen Massey Ferguson runsaan 2100:n tuloksella ja kolmospaikka oli Fordilla, joka kahden huonon vuoden jälkeen palasi yli 1500:n lukemiin. Osallistujien kesken luvattiin arpoa Ford 4100 -traktori. Neuvostoliittolaisten traktoreiden hinnat pidettiin kurissa, joten markkinoinnissa voitiin käyttää hinta-asetta. Tšekkoslovakialainen Zetor oli ollut yksi yleisimmistä traktorimerkeistä ja sitten melkein kadonnut näkyvistä. MF:n myynti ei aina seuraillut yleistä kehitystä, koska tehtailla oli ajoittain lakkojen vuoksi toimitusvaikeuksia. Fordit näyttivät vertailussa edullisilta. Fordien mainoksissa vertailtiin eri mallien hintoja kilpailijoiden Massey Fergusonin ja Valmetin vastaavien mallien hintoihin. Vuoden mittaan Belaruksien myynti ihan hypähti. Suomessa kiertue kävi kesäkauden mittaan yhdeksällä paikkakunnalla. 6/2020 75. Kilpailuasetelmat säilyivät Kaikenlaisia uusia traktoreita rekisteröitiin vuonna 1980 yhteensä 11 275 kappaletta, runsaat 300 edellisvuotta enemmän. söön ei tarvinnut laajalla lehti-ilmoittelulla vedota. Länsimaista tekniikkaa sosialistimaisilla kustannuksilla oli resepti, joka helpotti traktorimyyjän ponnisteluita. Ford-yhtymä järjesti laajan traktoreiden esittelykiertueen eri puolilla läntistä Eurooppaa. Nyt 1980-luvun alkaessa olivat traktorit ehtineet kehittyä ja muuttua tavattomasti niistä aikaisemmista. Belaruksien hinnat edustivat maataloustraktoreiden edullisinta laitaa. Zetorit olivat kehittyneet niin, että merkki oli jälleen kiivennyt pistesijoille myyntitilastoissa. Fordilla oli vuoden 1980 näyttelykiertueista laajin. Mutta samalla traktoreiden hinnat olivat nousseet aivan eri tahdissa kuin autojen. Lyhyessä ajassa hyvin esille päässyt Ursus esitteli Farma-näyttelyssä uuden mallin, jolla oli traktorimarkkinoiden urheilullisin mallinimi: Ursus 385 Turbo GT. Kiertueella oli myös JF-työkoneiden esittelyä. Esillä oli 11 erilaista Ford-traktoria, järein malli kuitenkin vain nähtävänä, ei ostettavissa. MF 265 oli tarjolla kuuluisien 165-mallien seuraajana. Traktorien hinnat olivat vuosien mittaan nousseet tuntuvasti muuta hintatasoa nopeammin ja enemmän. Myynnin lisäys ei koskenut kaikkia merkkejä. Olivathan traktoritkin kasvaneet ja kohentuneet. Laskua näytti myös David Brownien myynti. Tärkeät hinta-asiat Niin sanottujen itätraktoreiden etuna oli edullinen hinta. Traktoristumisen alkuaikoina tavallisten traktoreiden ja tavallisten henkilöautojen hinnat olivat olleet suunnilleen samoissa luvuissa, pikkuautot ja pienet traktorit keskenään ja keskikokoiset keskenään. Massey Fergusonilla oli laaja kannattajakunta ja tukenaan Hankkijan kattava tukikohtaverkosto. 80-luvulle tultaessa Zetorilla oli taas varsin kilpailukykyinen mallisto. Lisäykset olivat kappalemääräisesti pieniä, mutta prosenteissa laskien Belaruksien myynnin lisäys 127:stä 334:ään oli melkoinen. Läntisessä Euroopassa kierrellyt taitolentoesityksellä maustettu esittely pidettiin meillä yhdeksällä paikkakunnalla. Siinähän muut merkit kolmea suurta lukuun ottamatta olivatkin. Sen erityispiirteenä oli reippaampi maantienopeus, jopa 37 kilometriä tunnissa. Edustusluokan auton hinnalla olisi saanut keskikokoa hiukan suuremman traktorin. Valmet oli selkeästi ykkösmerkki 2778 rekisteröinnillä. Traktoreiden tekniikkaa ja ominaisuuksia ei kannata vähätellä, mutta Belaruksen, Ursuksen ja Zetorin myyntimenestyksen tärkein tekijä oli kuitenkin hinta. Itätraktoreissa ei ollut tapahtunut niin suuria hintojen muutoksia kuin muissa. Vuonna 1980 tavallisen pikkuauton hinnalla ei saanut minkäänlaista maataloustraktoria. Esimerkiksi Internationaleja myytiin vähemmän kuin edellisvuonna, ja merkki putosi alle tuhannen kappaleen sarjaan
044 937 4871. Puh. Käyttökunto. Esko Puoma 610 hiekoitinkärry. 041 461 4177, Nakkila. 3-jatkoinen, nostoteho vähintään 6 tonnia. Hintapyynti 400 €. 560 mm. Puh. 044 0717 205, Pekka Rönkö, Iisalmi. pyörivästä koneesta, jäi itselle kun toinen käyttökunnostettiin yht. Aikalailla kaikki osat pitäisi löytyä. Ulkohalk. Kyntöaura jyrsin vakoaura. Puh. Myydään Leikkuupuimuri Sampo 10 vm. Vain nouto ja käteismaksu. Puh. 040 5511 667, Lahti. 040 375 3423, Kauhava. 112 mm, pituus niputettuna n. Puh. 050 592 9642, Ilmajoki. Pikku-Jussi, malli Åkerman, valmistusvuosi 1955, käyttökuntoinen, renkaat tukkirekasta. Puh. Hp. Boschin ja Lucaksen valmistamia eri kiinnityksin traktoreihin. 050 592 9642, Ilmajoki. Säilytetty kuivassa 1.6.2020 asti. -48 petroli traktori 2500 €. Perävaunun kippisylinteri. HONDA HS50 lumilinko, työleveys 60 cm. Maamoottori Sarin 6-7 hv, alkuperäiset puut. Huolellisesti kunnostettuja latureita ja stratteja. -67 Perkinsin noin 40-hevosvoimainen hyvä moottori. T-Fordin osat on tuotu 20-luvulla uusina suomeen, ovat vahvasti pakattu ja suojarasvassa. Kuvassa oleva minimopo. 040 563 5162, Mikkeli. HONDA F800 sarvitraktori, varusteina puskulevy, harjakone, ajokärry ja lisäpainot. MAN kuorma-auton ja T-Fordin osia. Otettu ns. Lähetysmahdollisuus. T-Fordin yksittäisiä osia puulaatikossa: moottori, vaihteisto, taka-akseli, lokasuojat. H. Puh. Testattu hydrauliikkakorjaamossa, hyväkuntoinen. 050 533 6326, Nokia Renault vm. 040 5511 667, Lahti. Puh. Koko setti yhteensä 1800 €. Koko kasan hinta 50 €. Puimurista peltija valupyöriä eri kokoja. Puh. 0400 158 317, Forssa. 7000 €. Kuvassa olevin tiedoin oleva hammaspyörähyrdauliikkapumppu, ollut vähän traktorikaivurissa, oli liian tehokas! Tied. Puutarhajyrsin Chilfford 1952. 76 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa. Kuvassa olevat Valmet 361-62 osat. 250 €. 50-luvun petterin purettu kyysisylinterinen bensiinimoottori. p. 050 372 3647, Padasjoki. Seisoneet tallissa viime vuodet käyttämättöminä. Uudet renkaat. 0400 441 540, Espoo. Bedford moottori. Puh. 270 € tai vain tiettyjä osia. Suulista löytyi vahojen autojen osia: pääsasiassa MAN kuorma-auton osia: moottori, konepeitto, syyläri + kehyspelti, rungon takapää, lava kipillä. Puh
Jokaiselle satamaalueelle on aina jokunen paatti jäänyt unholaan. Tuhansien järvien maassa monelta tontilta löytyy keskeneräinen teräsalusprojekti. Mutta Reima Ruostebongari jatkaa loputonta kulkuaan kunnes lumi peittää maan, pakkanen jäätää rantavedet ja on aika siirtyä talviunille. Viljo Veneilijä ja Kalle Kapitääni alkavat varautua ajokauden päättämiseen ja valmistelevat kaluston pistämistä talviteloille. Ainakin allekirjoittaneella täällä Savon syämmessä ja välittömässä Pohjois-Karjalan vaarojen syleilyssä ydintalven ruosteretkeilyt tuppaa jäämään samalle talviunien tasolle kuin Viljon ja Kallen kesäkalusto. Vuoden kiertokulku kääntää viisarit syksyä kohti ja veneilykausi lähestyy loppuaan. 78 RAUHASSA RUOSTUVAT DAS BOOT DAS BOOT. Elämää suurempi lepokeidas käy sitäkin suurempaa taistoa, kun perä alkaa pahaenteisesti vajota. 1950-luvun lopun 327 cid AMC V8 ja perässä Velvet Drive –merivaihde
Joskus tuntuu, että pienempiä unohdettuja vesikulkuneuvoja löytyy maastosta helpommin kuin kumipyöräisiä kulkuvehkeitä. Keskimoottorinäkymiä keskisuomalaisittain. 6/2020 79. Etelä-Savon eräässä pikku kyläpahasessa kallisteli tällainen puinen lotja vuosikausia. Nykyään se on upotettu rantaveteen sukelluskohteeksi. Porvoolaisen kaatopaikan uumenista löytyi futuristinen veneen ohjauspyörä
Kun kuvasin laivan Jäminkipohjan telakalla 2011, alus oli juuri saavuttanut 106 vuoden rajapyykin. Sisävesilaivan potkuri halajaisi jo kohti Jäminkipohjan rantavesiä. Tämä oli yksi allekirjoittaneen ikimuistoisimmista reissuista, kun rannikkoseudun saaristossa matkasin sahahistorian perässä kameroineni ja kumilauttoineni. Suomalaisen horsmikon taikaa. Suolainen merivesi on ruostuttanut nämäkin lotjat vuosien saatossa lähes olemattomaan kuntoon. S/s Pohjola romutettiin vuosikymmenien seisomisen ja useiden kunnostamislupausten jälkeen vuonna 2017. 80 RAUHASSA RUOSTUVAT
Aina kannattaa kurkistaa pölyisempiinkin latoihin. Viitisentoista vuotta sitten rannalla killui yön syleilyssä vielä hinaaja ja yksi tukkiproomu, mutta nykyään tontti on siivottu ja nippunosturin runko purettu. Kymmenisen vuotta myöhemmin yhteistyö syveni yhteensulautumiseksi. 6/2020 81. Hirvensalmen nippunosturin kolina on jo lakannut. Allekirjoittaneen perämoottorigalleria odottaa vielä muotoutumistaan. 1920-luvun puolivälissä Volvo tilasi Pentalta moottorin suunnitteluja valmistustyön ensimmäiseen automalliinsa ÖV4:ään. Myöhemmin sama rautajätti lepäsi pölkkyjen päällä Lahdessa Niemen satamassa. Kalastajalta oli jäänyt hytti laiturille. Ensimmäistä kertaa törmäsin Saari 3:een Vääksyn satamassa, kun sen kyydissä oli monenmoista romua Pedershaabin vaijerikoneesta alkaen
82. Paloauto oli niistä yleisin. VANHAT KONEET 7/2020 ILMESTYY 29.10.2020 SAKSA YLI KAIKEN Veljekset Eemeli ja Ville Jokela keräävät ja kunnostavat vanhoja saksalaisia traktoreita. Löysimme Rovaniemeltä hienosti entisöidyn yksilön. SÄKYLÄN VETOKONE 40-luvulla rakennettu autotraktori happani vuosikymmenet taivasalla. Seuraavassa numerossa: YKSI MONISTA Sisu esitteli vuonna 1977 Moni-Sisu-alustasarjan. Menossa mukana myös seuraava ja edeltävä sukupolvi. Ilman päällirakennetta asiakkaalle toimitettava alusta mahdollisti useita käyttötarkoituksia. Jos osia ei ole saatavilla, ne tehdään itse. Sitten viisi viisasta miestä päätti, että kyllä tästä vielä kalu tulee. Viime vuonna vetokone lähti jälleen omin voimin liikkeelle
Automiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Klassikot -lehden ystäville: www.supermarket.fi 212 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Rasvanäppien olohuoneet – unelmien autotallit 8 00 Klassikot pelikortit 8 90 Edelliset numerot Vuoden 2019 lehdet nyt saatavilla! 8 90 Klassikot parkkikiekko Jokaisella autolla on tarina. GTI16 GTI16 HARRASTAJAN PAKEILLA 36 84 80 -2 00 6 • PA L VK O 20 20 -4 2 6 41 48 83 68 48 08 20 00 6 Viipale mediat MAINOSTEN MAAILMASTA: Myydään urheiluauto TULEVA KLASSIKKO: Nelivetoinen Audi TT 1,8 turbo AMMATTIKATSOJA MUISTELEE: Ladat rallipoluilla VAUXHALL-MIES MARKKU HIETAMÄKI PITKÄ KISSA SVENGAAVAA MATKANTEKOA FIAT 127 ’80 6/2020 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi 06 /2 Cit ro ën CX 24 00 Pre sti ge ’78 • Fia t 12 7 ’80 • M az da M are lla 13 00 ’75 • N iss an 30 0Z X Tu rb o ’88 + Po nti ac Fir eb ird GT A ’87 • Pe ug eo t 30 9 GT I 16 ’9 2 CITROËN CX 2400 PRESTIGE ’78 Pe ug eo t 30 9 Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi
Kutistus/ venytyskone Maks. Mitat (PxLxK): 5400(4430)x2930x2190mm. Toimitukseen kuuluu 12 paria profiilipyöriä. Sisältää jalustan. Paino: 40kg. Suurin vääntömomentti: 610Nm. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. Säädettävä nopeudensäätö 0-18rpm ja erillinen eteen/taaksepäin poljin. Nostokyky: 4000kg. Nostokyky: 2500kg. 159€ tuotenro 512798 U U TU U S! 79€ tuotenro 510970 Mutterinväännin 1/2” Komposiittirunkoinen paineilmatoiminen mutterinväännin 1/2” hylsyille. Toimituksessa 2kpl 250x20x20mm kiillotuslaikkaa ja apukarat pienempi reikäisten laikkojen kiinnittämiseen. Kolme momentinsäätöä eteen ja taaksepäin. Sähkötoiminen sikkikone 585mm Työsyvyys 585mm. Uusi 4000kg malli! Nostokorkeus: 1880mm. Satinointikone 1100W Teräksien, alumiinin, puun ym. Maks. Hiomanauhan koko: 10x330mm. U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! 139€ tuotenro 495091 Putkenporausteline Putkenporausteline teräs-, rst-, alumiiniputkien loveamiseen. Sähköliitäntä: 230V / 16A. Moottori 1-V 230V 180W. teräspelti: 1,2mm. 730€ tuotenro 511047 59€ tuotenro 510975 249€ tuotenro 511962 Kaikki hinnat sis. Levys pilarien välillä: 2400mm. Paino: 775kg. Nauhahiomakone 10x330mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. Kokonaiskorkeus: 2510mm. Pyörintänopeus: 16000rpm 2950€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. Maks alumiinipelti: 1,5mm Kitasyvyys: 208mm. 189€ tuotenro 509658 Höyrypesuri 2000W Tehokas höyrypesuri, joka poistaa tehokkaasti pinttyneen lian vaikeistakin kohteista. Nostokorkeus: 1,8m. 1599€ tuotenro 86772 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. teräspelti: 1mm. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Putken halkaisija: 19-63,5mm U U TU U S! U U TU U S! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 6/2020 • Hinta 9,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT TAPAHTUMISTA TUTTU Pauli Wiklundin ’67 Bedford-kuorma-auto KISKOKEIDAS Keitele-museon rautatiekalustoa TOINEN KOTIMAINEN Tarinaa 70-vuotiaasta Takrasta 74 50 00 -2 00 6 • PA L VK O 20 20 -4 4 6 41 48 87 45 00 03 20 00 6 Viipale mediat 80 6 / 2 2 • B e df o rd J6 • D D o d g e -s e ka -a u to • S al l y A lb at ro ss • Ta kr a • M al j u tk a j a Ve te ro k • K e ite le -m u se o. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. Sähköliitäntä: 230V. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Kiillotuskone 750W Ammattitason penkkimallinen kiillotuskone. Tehokas 750W:n induktiomoottori. Voimaa löytyy! 2550€ tuotenro 85268 Parkkipaikkanostin 4000kg Erittäin laadukas säilytysnostin kahden auton päällekkäiseen säilytykseen. materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm