Mitat: 1030x440x140mm, istuinkorkeus 510mm 69€ tuotenro 506543 U U TU U S! U U TU U S! Hydrauliprässi 15t Vahva hydrauliprässi jalkapedaalilla. Nostokyky: 2500kg. Työtason korkeus: 946mm. Vaunun mitat: 765x463x975mm. Mitat: 1740x1212x2510mm. Puristinmäntä kulkee laakeriradoilla ja on säädettävissä 160mm sivusuunnassa. Ramppien mitat: 590x340mm. 3kpl alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm. 649€ tuotenro 497975 3150€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Erittäin laadukas siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin, kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. Puristusvoima: 15t. Korin maks.paino: 1800kg. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Mitat (PxLxK): 1280x430x1050mm Pakettiauton hylly, 4 laatikkoa Säilytysjärjestelmä pakettiautoon, joka pitää työkalut ja lisävarusteet paikallaan huoltoajossa. Terännopeus: 40 tai 80m/min. Iskunpituus: 160mm 599€ tuotenro 503010 849€ tuotenro 520053 199€ tuotenro 513137 Lisähylly, avonainen Avonainen lisähylly / jatko-osa kalusteeseen 520053. 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut. Nostokyky: 1350kg/pari. Korin maks.pituus: 5,5m. Työalue: 168-980mm. Nostokorkeus: 400-1210mm. Pylväiden väli: 500mm. Paino: 162 kg 1480€ tuotenro 74332 U U TU U S! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 6/2021 • Hinta 9,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT AARRE LADOSSA Karu ja harvinainen Kärppä-Sisu HÄIKÄISEVÄN HIENO Reijo Rujalan viimeisen päälle entisöity MF 65 OULAISTEN SATOA Weteraanikonepäivien pelit ja vehkeet 74 50 00 -2 10 6 • PA L V K O 20 21 -4 2 6 41 48 87 45 00 03 21 00 6 Viipale mediat mediat 88 6 / 2 2 1 • Fo rd so n M a jo r • M F 6 5 M a rk II • M F 1 8 6 • S is u K -3 5 S C • W in te rs te ig e r N u rs e ry M a st e r • Ø yj o rd -k yl vö k o n e. elonkorjuunumero Kaikki hinnat sis. Moottori: 400V / 0,75kW. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. Nosto-/laskuaika: 35/30sek. Autotallin sisustus / työpiste (harmaa/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea. Nostokorkeus: 1,8m. 3kpl työkalutaulut. Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 16699€ tuotenro 513523 Työkaluvaunu työkaluilla 277-osaa Laadukas työkaluvaunu 277-osaisella työkalulajitelmalla vaativalle harrastajalle. Mukana 2 vahvaa puristuslevyä. 1199€ tuotenro 86801 Asentajan alusta & jakkara / 2-in-1 Tukeva asentajan alusta joka nousee myös jakkaraksi. Mitat (PxLxK): 1023x330x1202mm 849€ tuotenro 520055 Pakettiauton hylly, 6 laatikkoa Pakettiauton säilytysjärjestelmän osa jossa 6 laatikkoa, 3 pitkällä sivulla ja 3 päädyssä. Sähköliitäntä: 230V. Paino: 88kg. Mitat (PxLxK): 1280x330x1205mm U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! Kylmävannesaha G4017 Erittäin laadukas puoliautomaattinen vannesaha ammattikäyttöön
Jokaisella autolla on tarina. M osse MOSKVITSH 403 ’65 SKANDINAVI ATULIAINEN TY Ö REISSULTA TRABANT 601 S ’89 VERSTAS: rohkeasti rouhea moottorikahvila TULEVA KLASSIKKO: iso ja vahva Saab 9–5 Aero ARKISPORTTIA: museorekisteröity Nissan Primera eGT EUROOPAN RESEPTILLÄ FORD MUSTANG SVO 2,3 TURBO ’84 KAUPUNKISAMMAKKO BALDI FROG BB5 ’75 100 SIVUA NOSTALGIAA 6/2021 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi 06 /2 1 Ba ld i Fro g BB 5 ’75 • BM W 20 02 A ’74 • Fo rd M us ta n g SV O ’84 • Ja g ua r E-T yp e ’65 • M os kv its h 40 3 ’65 • N iss an Pri m era 2.0 eG T ’90 & 1.6 SL X ’90 • Tra ba nt 60 1 S ’89 36 84 80 -2 10 6 • PA L VK O 20 21 -4 1 6 41 48 83 68 48 08 21 00 6 Viipale mediat Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi Konemiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Vanhat Koneet -lehden ystäville: www.supermarket.fi 216 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Suuri Valmettraktorikirja 14 90 Legendaarinen lippalakki 8 00 Vanhat Koneet -pelikortit 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot!
Siellä sama ilmiö toistuu suuremmassa mittakaavassa. Pienen korjauksen ja herkistelyn jälkeen laitteella voi olla edessään vielä paljon pidempi ura kuin kaupan valikoimissa kiiltelevällä digiajan luomuksella. Jä ni s 6/2021 3 Pääkirjoitus. Tarina Hannusta ja Massikasta on erityinen siitä syystä, että koneen historia on taltioitu ostohetkestä – tai oikeastaan jo sitäkin varhaisemmasta vaiheesta – lähtien huolellisesti muistiin. Tämän lehden sivuilla esitellään Hannu Parviaisen Massey Ferguson -puimuri. 1960-luvulla valmistettu ovikello oli tietysti aivan ehjä, vika oli sähköjohdossa. Kone on palvellut omilla ja naapureiden pelloilla vuosikymmeniä ja vaatinut sinä aikana vain vähän korjaustoimia. Puimurin hankinta oli puoli vuosisataa sitten suuri tapahtuma ja tuliterä kone sellainen ihme, jota kyläläiset poikkesivat miehissä ihmettelemään. Se oli sellainen tuttu ding-dong-ääninen koje. Kerran yritin etsiä korvaajaa mykäksi menneelle sähkötoimiselle kellolle. Kaupan laitteessa samaa pimputusta yritetään jäljitellä elektroniikan keinoin, mutta lopputulos on surkea. MUKAVIA VEHKEITÄ T ekniikan kehittyminen on tuonut mukanaan monta korvaamatonta värkkiä arkea sujuvoittamaan. Joskus vanha ja yksinkertainen tekniikka voi kuitenkin lyödä uuden laudalta niin ominaisuuksien kuin kestävyyden suhteen. Otetaan esimerkiksi ovikello. Ennen äänentoistolaitteiden keksimistä mekaanista musiikkia tuotettiin monimutkaisilla koneilla, joiden sisuksissa soivat oikeat soittimet. Kone vain käyntiin, ja kohta alkavat viulut soida ja rummut paukkua! Ei kuulu moista luonnollisuutta minkään sortin äänentoistolaitteiden ämyreistä. Hintansa Massikka tienasi kuitenkin jo aikapäiviä sitten, ja nyt siitä on muodostunut mukava ja luotettava harrastekone ikään kuin kaupanpäällisiksi. Jätin mokomat rasiat kaupan hyllylle, irrotin vanhan seinästä ja otin syyniin. Vanhat vehkeet ovat sitä paitsi niin tunnelmallisia, että niitä tulee käytettyä ihan vain huvin vuoksi. Vaan oli kyseessä sitten pieni vimpain tai iso kone, siitä ei kannata luopua heti ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla. Kaupassa oli tarjolla hiukan vastaavia mutta niissä oli karmea ääni, ei lainkaan luonnollisen kuuloinen kuten vanhassa. Kesällä poikkesin mainioon Mekaanisen musiikin museoon. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Ei kuulu moista luonnollisuutta minkään sortin äänentoistolaitteiden ämyreistä. Hyvin tehty mekaaninen laite on kestävä ja helposti korjattava. Vanhat masiinat alkavat käydä arjessa harvinaisiksi. Lyhyempi rauta tuottaa hiukan korkeamman sävelen kuin pitkä, ja peräkkäisistä napautuksista syntyy edellä kuvailtu kaunis ääni. Ku va : P. Nykypäivän mittapuulla sitä ei enää urakkakoneena pidettäisi. Kuoren alta paljastui yksinkertainen mekanismi: kun painiketta painoi, solenoidi tökkäsi yhtä sointirautaa, ja kun sormen irrotti, jousikuormitettu solenoidi tökkäsi vapautuessaan toista rautaa
4 Tässä numerossa. 22 12 18 28 KANNESSA 22 Wintersteiger Nursery Master & Øyjord Viljelytutkimukseen kelpaa vanha rauta. 60 Vanhojen vehkeiden paljastustilaisuus, Virrat Terttu Kalliomäki-Tallila kokosi koronavuoden pitkinä päivinä kotimuseon. 58 Wanhat koneet Vahojärvellä, Parkano Pienen parkanolaiskylän aikamatkalla nähtiin uusi Piccola ja koettiin bussiajelu yli 40 vuoden takaa. Sade tuli, samoin koneväki. Maahantuonnin jälkeen edessä oli vielä mittava entisöintiurakka. Hän on myös ylittänyt kilometrin mittaisen järvenselän Massikan säiliössä. 28 Sisu K-35SC Raahelaisesta ladosta tihrustaa pala suomalaista kuorma-autoilun historiaa. TAPAHTUMAT 52 Weteraanikonepäivät, Oulainen Pohjois-Pohjanmaan suuret perinnekonepäivät pidettiin sittenkin. Teemme kuvakierroksen isolla alueella ja haastattelemme Wanhan Woiman johtomiestä jälkitunnelmista. 34 Massey Ferguson 186 Hannu Parviainen pui samalla Massikalla neljäkymmentä vuotta. Askeettisen Kärppä-Sisun osaksi tuli olla lopulta nuorenmiehen peltoautona. 56 Raurasta tehryt, Lavia Pitkä hellejakso päättyi samalla kellonlyömällä, kun Laviassa kokoonnuttiin konenäyttelyyn. Privaatissa paljastuksessa mekin kurkkasimme helman alle. KONEET 12 Massey Ferguson 65 Mark II Reijo Rujala hankki haluamansa Massikan Australiasta, koska lähempää ei oikeanlaista saanut. Puimurin tähden Hannu joutui ensi kerran lentokoneeseen. Matti Ylösmäki on kunnostanut ja muokannut koeruutujen kylvökoneen ja leikkuupuimurin urakointikäyttöön. 18 Fordson Major Taito Rantolan brittitraktorissa on kotimainen kuorrutus ja amerikkalainen ydin
42 60 66 Ranskalainen SFV oli kotimaassaan suuri mutta ulkomailla tuntematon. Ojanen, Kauko Ollila, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Pekka Stellberg, Aimo Tenni, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Dace Grisle, Sari Mantila POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Juha Pokki, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Olli J. ARTIKKELIT 39 Ennen leikkuupuimureita Niittokoneen evoluutio viljanleikkuuseen soveltuvaksi itsesitojaksi helpotti viljan korjuun ensimmäisiä työvaiheita. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia kuvia talven keskeltä. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Mukana muun muassa Lokomon murskain ja Temmes-kaivuri. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 72 Traktorivuosi 1961 60 vuotta sitten traktorikauppa saavutti uusia kärkituloksia. TILAAJAPALVELU Puh. 62 Seppiä ja mestareita Pasi Koivulalle on kertynyt laajalti tietämystä sinisistä traktoreista pitkän kokemuksen ja komean konekannan myötä. Perintö elää nykyajan Massikoissa. Viikate sai jäädä ruostumaan riihen seinustalle. SFV on Ranskan ulkopuolella outo, mutta kotimaassaan se oli mukana maatilojen arjessa yli sukupolvien. 70 Elonkorjuu sota-aikaan Kuvamatka sen ajan sadonkorjuuseen, kun työn saattoi katkaista rautainen sade. HISTORIIKIT 42 Massey-Harris: ajopuimureiden läpimurto Kanadalaisvalmistaja oli sadonkorjuukoneiden pioneeri ja Suomenkin ykköspuimurimerkki 1950-luvulla. 66 Kaiken maailman traktorit Ranskan traktorikartalle mahtuu monenlaista valmistajaa. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. (06) 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 6/2021 46. 76 Markkinat Romua rahalla tai vaikka klapikaupalla. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Uutisia ja erikoisuuksia vanhojen koneiden maailmasta. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Uusia malleja syntyi paljon, ja yksi tärkeä edustus vaihtui. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. HARRASTAJAT 46 Mies, joka halusi omistaa rautaa Seppo Heikkilä kerää vanhaa romua – ja nauttii siitä
Tätä pikku-Valmettia kehitettiin ripeässä tahdissa ja moottorin teho nousi vähitellen 20 hevosvoimaan. Ensimmäinen koetraktori tehtiin vauhdilla – runkokin tykinputkesta hitsaamalla. Pieni episodi: Vesa kysyi: ”No – mitä sinä nyt aiot tehdä?” Vastasin: ”Ensiksi haluan tutustua lähemmin muutamiin traktorimerkkeihin. 6 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Päädyttiin siihen, että ensialkuun olisi paikallaan valmistaa kevyt noin 700 kg painoinen ja noin 12 hv tehoinen traktori, jossa voitaisiin käyttää hevosvetoisia työkaluja. Valmetin ensimmäisen sarjatuotan totraktorin suunnittelija Olavi Sipilä kyn tää luomuksellaan vuonna 1952. Traktoriosien ja työvaiheiden suunnittelussa kustannuslaskelmat olivat keskeisiä. Moottorin suunnittelussa oli saumaton yhteistyö Linnavuoren tehtaan dipl. Näistä traktoreista yhdellä ajettiin Sipilän tilalla koko kesä 1951 ja saatujen käytännön kokemusten pohjalta kirjattiin ylös parannusehdotuksia. ins. Sitten vasta alkaa konstruktiotyö.” Tutustuin lähemmin vastaavan kokoisiin Farmall-, Allis-Chalmersja Massey-Harris-traktoreihin ja niiden ominaisuuksiin kuten painoon, akseliväliin, kääntösäteeseen, maavaraan sekä tiettyihin rakenneosiin ja lujuuskriteereihin. Minä sain tehtäväkseni huolehtia traktorin valmistuksesta. S otakorvausten vielä jatkuessa ryhdyttiin Valtion Metallitehtaitten (myöh. Tällä ensimmäisellä prototyypillä ei kovin paljon ajettu, mutta sen ympärille sovitettiin tärkeimmät maatalouskoneet. Pikku-Valmetin pääarkkitehti Olavi Sipilä kirjoitti keväällä 1998 pienet muistelmat. Traktorin prototyyppi valmistui keväällä 1949, ja vapun jälkeen Valmetin johtokunta Yrjö Vesan johdolla tuli Jyväskylään siihen tutustumaan. Seuraavaksi tehtiin 10 kpl sarja. Työn nopeuttamiseksi moottori rakennettiin Volvon henkilöauton kampiakselin ympärille. Tykkitehtaan osalle kaavailtiin muun muassa maataloustraktoria. Samoin tehtiin myös niistä traktoreista, joita oli annettu koeajettaviksi erilaisiin olosuhteisiin Jyväskylän ympäristöön. Traktoreita oli maassa noin 1 700 kappaletta, joista melkoinen osa telaketjuja piikkipyöräisiä traktoreita. Valmet) piirissä miettimään, mitä näissä tehtaissa tehtäisiin sotakorvausten päätyttyä. majuri Pobjoylta. Näytös epäonnistui täysin, vaikka traktori saatiinkin käyntiin kuorma-auton hinauksessa. Otin yhteyttä Työtehoseuran tri Martti Sipilään ja Maatalouskoneiden Tutkimuslaitoksen johtajaan tri Alpo Reinikaiseen. Lisäksi tutustuin tarkoin Nebraskan maatalousyliopiston maatalouskoneiden tutkimuslaitoksen suorittamiin traktoritesteihin. Traktorin tuli olla myös kumipyöräinen kuljetustehtävien vuoksi. Traktorin varsinainen läpimurto tapahtui vuonna 1955, jolloin niitä valmistettiin noin 2 000 kappaletta. Selvityksessä todettiin, että pellot olivat avo-ojissa, noin kolmasosa oli pehmeitä suoviljelmiä ja maatalouden konekanta oli hevosvetoista. Olavi Salmisen kanssa. Ulkolaisten traktoreitten hinnat olivat jo tiedossa eikä sitä tasoa voinut ylittää. Näin hän kertoo traktoritehtailun aamunkoitosta. Yksisylinterisen moottorin valmisti Linnavuoren tehdas. Sotakorvausten takia oli varsinkin suunnitteluhenkilöstöllä täysi paine, niinpä Vesa päätti tilata tehtyjen selvitysten puitteissa traktoripiirustukset englantilaiselta ilmavoimien ins. Osat valmistuivat sitä mukaa kun piirustuksia saatiin. Vuorineuvos Yrjö Vesa tuli kenraali Leonard Grandellin jälkeen Valmetin pääjohTraktorin valmistus alkaa Valmetilla tajaksi ja oli asioihin nopeasti reagoiva mies. Vesa määräsi tekeleen hävitettäväksi heti, ja minä sain tehtäväkseni ryhtyä traktoriprojektin vetäjäksi oman toimeni ohessa. Varsinainen tuotanto alkoi Tourulan tehtaalla 1952, jolloin valmistettiin 75 kpl sarja, joissa aluksi oli tehoa 12 hv. Toimiessani vielä valimon johtajana ryhdyin 1948 selvittämään traktorikysymystä Suomen olojen kannalta. Sen kokoonpano siirrettiin Valmetin Tourulan tehtaalle, joka silloin kärsi artikkelien ja työn puutteesta. Meillä kotona on Farmall 20, jonka jo tunnen.” Siihen Vesa: ”Ja meillä ei sitten kopioida mitään traktoreita”, johon minä sanoin: ”Ei ole kysymys kopioinnista vaan tehdä selvitys siitä, kuinka pitkälle kehitys on päässyt tähän mennessä
Ainakin sesonkiaikoina turismi taitaa työllistää jo enemmän. OIKAISU Viime numerossa sivulla 78 puhuttiin Caterpillar 977 -puskukoneesta. Pahoittelemme virhettä. Tämä Super Dextan tehokkaampi versio on kotoisin Ylitorniolta, ja se on vastikään herkistelty polttopuiden tekoa ynnä muuta terapia käyttöä varten. Hailuodossa on perinteisesti ollut paljon maataloutta ja myös työpaikkoja maatalouden parissa. Traktorilla liikkuessaan Antti kuulee usein kysymyksen: Onko myynnissä. Toivotaan, että muokkaustöihin päästään. Fordsonin suunta on siis sama: maa taloudesta mökkeilyyn. Maalahdessa Lillhelgeå backvägenillä kynnetään 18.9. Ei kuulemma ole. ja Orimattilassa Heinämaalla 25.9. Suunnittelu uudistettua näyttelytilaa ja näyttelyä varten on ollut käynnissä jo pidemmän ajan. Lisätietoja antaa Lari Hakanen puhelimitse numerosta 050 409 8940. Toiveikkaat näkymät siivittivät vielä alkukesän tapahtumia. Super Dextalle on ottajia kuin merenrantamökille juhannuksena. Tässä yhteydessä museota pyörittävä Kotajärvi-säätiö on laittanut myyntiin kaksoiskappaleina olevia traktoreita jotta uudistetusta näyttelystä saataisiin nykyistä väljempi ja laadukkaampi. Siksipä myös Antti Korpelan harmaavanteinen Super Dexta kulki heinäkuun lopulla Hailuotoon Merisilta-lautan kyydissä. Elokuussa erityisesti eteläisemmän Suomen tilanne muuttui niin, että esimerkiksi Sastamalan Paukepäivät jäivät pitämättä. Yhtäläisyydet eivät pääty tähän. Heinäkuun lopussa traktorimuseolla talkoiltiin muun muassa ko neiden siirron parissa. RAUTA JA PETROOLI PERUTTU – KYNTÖPÄIVIÄ VIELÄ TIEDOSSA Riihimäellä järjestettävä vanhojen koneiden tapahtuma Rauta ja Petrooli on jouduttu perumaan. Esimerkiksi nämä punakeltaisella nauhalla mer kityt traktorit etsivät nyt uutta kotitallia. Super Dexta lautalla Hailuoto on Perämeren suurin saari mutta Pohjois-Pohjanmaan pienin kunta. Kuten kuvastakin näimme, kyseessä on kuitenkin telakuormaaja. Uudistuksen myötä museo luopuu näyttelyä ajatellen tarpeetto masta kalustosta. Pääasiassa pienen talkooporukan voimin tapahtuva muutostyö otti askeleen kohti käytännön toimia heinäkuun loppupuolella kun museoväki aloitti urakkaa runsaan koneja esinemäärän siirroilla töiden alta sivummalle. Alustava tavoite on että uusi museonäyttely avautuisi yleisölle kesän 2022 aikana Myynnissä olevaan konekalustoon voi tutustua osoitteessa www.kotajarvi-saatio.fi. Vammalan autoja traktorimuseon näyttely uudistetaan Sastamalassa sijaitseva Vammalan autoja traktorimuseo on viettänyt hiljaiseloa kaksi näyttelykautta. 6/2021 7. Tämän lehden mennessä painoon näyttää siltä, että jo aiemmin ilmoitetut kaksi vanhojen koneiden kyntötapahtumaa järjestetään syyskuussa. Vierailijoilta suljettujen ovien takana ei kuitenkaan ole seisoskeltu toimettomana. Korona pakotti Uudenmaan isoimmat masinistipäivät tauolle jo toistamiseen. Hailuodon ja mantereen yhdistävää siltaa on puuhattu muutama vuosi, mutta hanke ei ole edennyt aivan ongelmitta
Esimerkiksi 150 tippakannua muodostaa yhden kokonaisuuden. Toimivaa ei oikeastaan voi museona pitää, sillä sata vuotta vanhat työstökoneet ovat täydessä toimintakunnossa. Yksityismuseo on eläköityneen konepajayrittäjä Tauno Hirven elämäntyö. Esinekokonaisuuksia on noin 800. Sitten viime käyntimme sinne on kertynyt rutkasti uutta esineistöä. Lisäksi ne ovat toimintavalmiudessa. Kirja onkin mainio yleisjohdatus koko alaan. Tauno aikoo edelleen kehittää museokonepajaansa viime vuosisadan alun venemoottoritehtaan suuntaan. Hankkeen puitteissa on tehty 50 minuutin elokuva, esineluettelo ja kirja. 8 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Museokäyntiä tai kirjaa voi tiedustella suoraan Tauno Hirveltä puhelimitse: 050 595 5246. Omakohtaisten jaksojen kanssa vuorottelevat konepajahistoriaa ja erilaisia työstömenetelmiä käsittelevät asiantuntevat tekstit. Työstökoneiden entisöintiä, valta-akselijärjestelmän rakentamista ja monta muuta käytännön museotyötä kuvataan tekniikan ystävää ilahduttavalla tavalla yksityiskohtaisesti. Sähkömoottorilla pyöritettävä valta-akseli välittää remmiviidakon välityksellä voiman kaikille salin koneille. Tauno Hirvi on rakentanut museonsa viimeistä laakeria myöten omin varoin. Aivan taannoin Nivala-seura kuitenkin otti asiakseen suorittaa projektirahoituksella museokonepajan dokumentoinnin. Tauno käy tekstissä läpi omaa opiskelu-, työja harrastushistoriaansa sekä museon vaiheittaista kehitystä. Yli 2 000 kirjan kirjastoa ei ole luettelossa lainkaan. Konepajan isäntä Tauno Hirvi on julkaissut mainion kirjan, jossa kerrotaan konepajojen historiasta yleensä ja Toimivan tähänastisesta taipaleesta. Metallin maailma kehystää Tauno Hir ven koko elämää. Uusia projektikuntoisia ja lopulta museoon päätyviä työstökoneita on työn alla. Museokonepaja paitsi toimii myös muuntuu ja laajenee. Tehdassalin ja sepän pajan lisäksi museon tiloissa on esimerkiksi sähkötekniikan osasto ja voimakoneiden kokoelma, jossa on paljon tuoreita rakennelmia ja entisöintejä, kaikki museomestarin omasta kädestä syntyneitä. Museokonepaja Toimiva on avoinna sopimuksen mukaan. Se sijaitsee Nivalan Karvoskylässä osoitteessa Kytöpuhontie 252. Esineitä on siis museossa yhteensä monta tuhatta. Lisäksi riittää hauskoja sattumuksia, kuten seinän rappaaminen kissan ulosteella ja suuri huijaus perinnepäivien raudanvalmistuksessa. Luettelosta selviää museon kokoelmien valtava koko. Museokonepaja työstettiin kansiin Nivalassa sijaitseva museokonepaja Toimiva kehittyy venemoottoritehtaan suuntaan. Hirven kirjoittama ja Jutta Ojalan toimittama kirja Museokonepaja Toimiva – ei projekti vaan prosessi on viimeisteltyä työtä. Tunnelma on konttoria myöten autenttinen. K ymmenen vuotta sitten kirjoitimme Nivalassa sijaitsevasta Museokonepaja Toimivasta
7. Ajoneuvoa tarvitaan ahtaista porttikongeista rakennusten sisäpihoille kulkemiseen. Minkä yrityksen vanha logo komeilee vieressä. Säh köm oot tor isa ha 9. Lieksassa Urpo tapasi niittokoneen ja leikkuupuimurin ilmeisen valmiina käymään pihlajien kimppuun. Viimeinen kuorma on jäänyt jostain syystä levittämättä. Entä Vanaja. 4. Kertomatta jäi, että näitä uutteria muurahaisia on edelleen töissä Suomessakin. 4. Hjorth & Co. Helsingin Kallion pelastusasemalla on vuosimallin 2000 puomitikasauto HE1062 eli Skidi. Vuonna 1889 Tukholmassa perustettiin konepaja nimeltä B. 193 1 5. Toi sen maa ilm ans oda n aik ain en L-2 suk ellu sve ne 7. Fen dt 10. Maitohorsma viihtyy mainiosti vaunun kyydissä. Neuvostoliitossa tehtiin Stalinets-nimisiä telatraktoreita ja leikkuupuimureita. Mikä oli Valtion Lentokonetehtaalla valmistettu Kita. Millä nimellä paja on tunnettu vuodesta 1954. Mikä muu kulkuneuvo tunnettiin nimellä Stalinets. Uit tam ine n nip pul aut toi na 3. Puomitikkaan ulottuvuus on moneen tarpeeseen riittävä 20 metriä. Säkylässä hän on kohdannut lannanlevitysvaunun, joka lienee ollut ulkosäilytyksessä jo tovin. Mikä on Ackermannin periaate. Helsingin yksikköä vastaava Haapajärvellä vuodesta 2001 palvellut Multicar-alustainen auto siirtyi vuonna 2014 Kaarinaan Rantakulman VPK:lle. Kiitos Urpolle kuvaraportista! VASTAUKSET 6/2021 9. 9. 3. Helsingin pelastuslaitoksen Multicar Viime numerossa kerroimme ItäSaksasta polveutuvasta ajoneuvoihmeestä nimeltä Multicar. Vanhaa ja Vanhaa ja visaista visaista 1. Bah co 2. Mikä tukkipuun kuljetuksen kannalta merkittävä keksintö otettiin käyttöön Saimaalla 1894. 1. A. Vuonna 1928 muuan Hermann rakensi isänsä Johannin kanssa nelipyöräisen moottoroidun niittokoneen. 194 8 6. Mitä Scania alkoi valmistaa vuonna 1900. Ohj aav an pyö räp ari n kum man kin pyö rän teo ree tti sen kää ntö pis tee n tul isi olla sam a. Tämän Multicarin on varustellut Vema. Vanhojahan nämä parikymppiset koneet eivät vielä ole, mutta kuolleen valtakunnan ammoista sukua kuitenkin. 8. 6. Minä vuonna valmistettiin ensimmäinen Sisu-auto. 10. 2. Pol kup yör iä 8. SO K:n Kasvustojen koneita Urpo Virta Ulvilan Vanhastakylästä lähetti meille kuvia reissuiltansa. 5. Mikä oli miesten sukunimi
Joka tapauksessa jokusia Stalinetseja päätyi epäkaupallisia väyliä pitkin suomalaissotilaiden ja siviilienkin käyttöön. S uomalaisille Stalinets on tuttu konemerkki. Sinne hankittiin amerikkalaisia Holt-puimureita, ne purettiin, tuumamitat muutettiin metrijärjestelmään ja etsittiin sopivat saatavilla olevat materiaalit. Sodan jälkeen luotiin uusi malli, Stalinets-6. Stalinets-1 oli hinattava puimuri, jossa oli oma 30 hevosvoiman bensiinimoottori puintikoneistolle. 10 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Se toimi samalla periaatteella, mutta joitain parannuksia oli tehty. Kuljetin siirsi viljan pöydältä poikittaissuunnassa puimuriin, jossa puimakoneisto oli pitkittäissuunnassa. Donin Rostovissa likellä nykyistä Ukrainan ja Venäjän rajaa sijaitsevassa maatalouskonetehtaassa Rostselmašissa tehtiin 20–30-lukujen taitteessa ajalle ja paikalle tyypillistä suunnittelutyötä. Maatalous koneistui, mutta vielä tarvittiin miehiä – pieniäkin. Stalinets oli kuitenkin aluksi leikkuupuimurin nimi. Isä aurinkoisen puimurit Sadonkorjuun saavutukset olivat entisaikaan naapurimaan kansan talouden ylpeys. Kesällä 1931 oli sitten syntynyt neuvostoliittolainen leikkuupuimuri Stalinets-1, ja 1932 alkoi sarjavalmistus. Ykkös-Stalinetsia tehtiin sotavuosiin saakka. Ehkä siksi leikkuupuimuritkin saivat 30–50-luvun Neuvostoliitossa kantaa suuren johtajan nimeä. Esimerkiksi moottori oli nyt tehokkaampi. Sen nimisiä neuvostoliittolaisia telatraktoreitahan tuli maahamme noin 80 vuotta sitten. Maahantuonti ei tosin ollut varsinainen päämäärä, pikemminkin maan valtaaminen. Stalinetspuimureita oli niin hinattavia kuin itsekulkevia. Stalinets kulki vetokoneen perässä, ja leikkuupöytä asennettiin puimurin sivulle. Pöytä oli kuutisen metriä leveä, ja koko yhdistelmän leveys oli miltei kymmenen metriä
Jotain samansuuntaista taisi tapahtua johtaja tasollakin. Pidempää historiamatkaa kaivanneet pääsivät yhdistämään kahden eri aikauden ja tyypin museojunat, sillä Toijalan rautatieasemalta liikennöi päivän aikana kolme Toijalan Veturimuseon Lättähattu-vuoroa Humppilaan ja takaisin. 6/2021 11. Kovin korkea laitaista kärryä ei alle sopinut. Sekin työllisti pari ihmistä, jos oljet ja ruu menet kerättiin eri osastoihin. Yhdistys kunnosti vinssin viime talvikauden aikana. Museorautatie on kasvanut ja kehittynyt, kun purettua rataosuutta on rakennettu uudelleen ja kalustoa lisätty. Etupyörät vetivät, takapyörät ohjasivat. Kone teki monen ihmisen työt, mutta nykynäkökulmasta puimurihommissa heilui parhaimmillaan pieni kylällinen porukkaa: tarvittiin traktorikuski, puimurin ja pahna vaunun käyttäjiä ja säkittäjiä. Elokuussa vinssi oli jälleen toimintavalmis, ja se pääsikin työhön. Kunnostus alkoi muttereiden öljyämisellä. Pahnankeruuvaunu oli yleinen varuste niin hinattavassa kuin itse kulkevassa Stalinetsissa. Rata lakkautettiin 1974, ja museojunaliikenne jäi tauolle. Vaikka käsiä tyhjennyksessä kaivat tiinkin, taisi tämä silti säkityksen voittaa. Vuonna 1955 itsekulkevaankin saatiin ruuvityhjennys, kun uusi malli Stalinets-4M esiteltiin. Kun aikaa kului, neuvostopuimurien mallinimet muuttuivat, mutta vanhan mallin perintö säilyi. Onnea 50-vuotiaalle museorautatielle! Aluksi ajopuimurin tyhjennys hoitui painovoimalla. 50–60-luvuilla Joutsassa Österbergin konepajalla valmistettuja vinssejä ei tiettävästi ole säilynyt kuin kaksi. Lisäksi paikkakunnan työja teollisuusperinnöstä aiotaan kirjoittaa kattava julkaisu. elokuuta tuli kuluneeksi puoli vuosisataa siitä, kun Suomen ensimmäinen museojuna matkasi Jokioisten radalla Forssasta Humppilaan. Vuonna 1947 alkoi Stalinets-4-ajo puimurin valmistus. Toinen säilynyt Öster bergin vinssi on Metsämuseo Lustossa. Österbergin vinssi entisöitiin Perjantai 13. elokuuta oli onnen päivä Joutsassa, kun kotiseutuyhdistyksen kunnostamaa Joutsa-moottorivinssiä esiteltiin työnäytöksessä. Sitä tehtiin Rostovin sijaan useilla muilla tehdaspaikkakunnilla, ainakin Krasnojarskissa, Tulassa, Taganrogissa ja Syzranissa. Rakennuksia on niin tehty uusia kuin siirretty vanhoja radan alueelle. Kuutosta tehtailtiin Donin Rostovissa vuoteen 1958 saakka. Hinattavissa Stalinetseissa oli viljasäiliö – Stalinets-6:ssa sen tilavuus oli 6,7 kuutiota. Stalinets-4:n pöytä oli neljä metriä leveä ja puintikela alle metrin. Uudelleen museojunalla päästiin liikkeelle 1978, kun rautatieharrastajien perustama osakeyhtiö lunasti itselleen purkamiselta säästyneen rataosuuden. Vaihteita oli eteen neljä ja taakse yksi, aluevaihtajalla kaksin verroin. Tämä uuteen elämään herätelty vinssi oli tullut aikoinaan Hartolan kunnalta lahjoituksena Joutsan kunnalle, joka puolestaan lahjoitti sen viime syksynä edelleen kotiseutuyhdistykselle. Puimurin nimi muuttui häveliäästi muotoon S-4. Mutta se onkin jo kokonaan toinen tarina se. Haaveena on, että se saataisiin asianmukaisen ajoneuvon niskaan ja esille Joutsaan keskeiselle paikalle. Moottori oli 55 hevosvoiman kuusisylinterinen ja kipinäsytytteinen ZiS-5. Seuraavana vuonna nimeä kuitenkin muutettiin taas, kun Stalinin henkilökulttia alettiin romuttaa. Mukana työssä olivat yhdistyksen puheenjohtaja Arto Hölttä, Heikki Partanen, Mikko Pylvänäinen ja Antero Virtanen. Sitä valmistettiin hinattavan kuutosen tapaan vuoteen 1958 saakka. Se purettiin osiin, hiekkapuhallettiin ja maalattiin. Hölttä kertoo, että kotiseutuyhdistyksen tarkoituksena on hankkia myös Österbergin konepajan valmistama mekaaninen kuormaaja kunnostettavaksi. Säiliöön sai ruuvikäyttöisen tyhjennystorven ja puimurin perään pahnavaunun. Jokioisten museorautatie 50 vuotta Lauantaina 21. Säiliö veti 1,75 kuutiota. Rata oli tuolloin vielä kaupallisessa käytössä. Juhlapäivänä museojunan lisäksi radalla oli liikenteessä vastikään korjauksesta valmistunut höyryveturi Sohvi
MERTA EDEMPÄNÄ KALASSA MASSEY FERGUSON 65 MARK II 1964 Reijo Rujala haali haluamansa Massikan Australiasta, koska lähempää ei oikeanlaista saanut. Maahantuonnin jälkeen edessä oli vielä mittava entisöintiurakka. Lahti 12
13
Kyllä henkilöauton entisöinti tuolla lailla on paljon helpompaa! Kaksi henkiTeksti: Kauko Ollila Kuvat: Kari Mattila Massey Fergusonin mittarivarustus on aikalaistensa runsaimmasta päästä. Mutta kun ei. Pussieläinten maassa sinetöitiin merikonttiin punainen traktori määränpäänään jokin Suomi jossain Euroopassa. Rahdille tuli hintaa 2 500 euroa. Sen jälkeen osiin meni satanen jos toinenkin. ”Oli tämä Massikka työmaa. Vastahan tuo keväimellä valmistuikin. Terveisiä Australiasta! Herkkuja hakemassa Reijo Rujalaan iski kutka hankkia se toinen Massikan 60-luvun legenda jossain välissä sen jälkeen, kun aiemmin hommattu 35X oli käteen tekeytynyt ja mieluisana näyttäytynyt. Kukaan ei tarjonnut mitään ostoilmoitukseenkaan.” Kaksi kuukautta kontissa Kunnes siima yhtäkkiä kiristyi. Ja nyt, usean vuoden uuraan entisöintiprosessin jäljestä, kiiltää ja klanssaa Rujalan omakotitalon pihalla Massikka, joka ei ole ainoastaan traktori vaan myös kumipyöräinen tilataideteos. Mutta mutta: Reijonpa täytyi saada nimenomaan mallin 65 Mk II -versio, ja ehdottomasti Multi Power -pikavaihteella sekä ohjaustehostimella. No, ehkä jokunen kauhtunut ykköslähdön kuusviitonen ja joskus MkII, vaan ei sitten ensimmäistäkään kaikilla halutuilla höysteillä. Mallia valmistettiin vuosina 1960–1964. MkII on se toisen lähdön kuusviitonen suoraruiskumoottorilla. ”Näitä ei vaan ollut missään myynnissä koko netissä. Siellähän niitä. 14 MASSEY FERGUSON 65 MK II. Eipä muuta kuin kalastamaan nettipalstoilta ja sivustoilta. Australian tuliaista leimaavat huolitellun ulkoasun lisäksi valurautaiset etuvanteet ja teollisuusmallin takapainot. Kaksi kuukautta uiskenneltuaan kontti avasi ovensa Lahden kaupungissa vuonna 2014. T allissa moottori pörähtää, vaihdeaski kevyesti narahtaa. Kone ei ole vielä rekisterissä, mutta se on siihen suuntaan nojallaan. Autojen teosta on isännällä myös kokemusta. Massey Ferguson 65 MkII, kaikilla tahdotuilla tavaroilla – mutta Australiassa! Vaikka kauas on pitkä matka, yhteydenottoa nykyvälinein tuommoinen väli ei haittaa, ja monituiset kontaktit kuvineen johtivat tuloksiin. Päijäthämäläiseen aamupäivävaloon vierii taideteos neljällä pyörällä. Massikan tuliaisrengastus oli möhkönpuoleinen 18.4-28, nyt se on hyvinkin sopusuhtainen 16.9-28
Peltien viimeistelymaalaus tapahtui orimattilalaisessa automaalaamossa. Hän on myös maalannut rungon huolella: ”Hiekkapuhalsin sen ensin pihalla aivan puhtaaksi. Pellit oli joskus muka maalattu. Masseyn runko oli ruostunut. Ne olivat myös lievän oikomisen tarpeessa. Pykineiden kumien korvikkeita haettiin, mutta samaa kokoa ei löytynyt mistään. löautoa olisi voinut laittaa samalla vaivalla kuin mitä tuo vaati”, Reijo Rujala ynnää. Mutta onhan jälkikin näköistään, kuten havaitsette. Vain kaksoiskytkin puuttuu Mittarinsa mukaan reilut 4 000 tuntia ajettu kone oli jo tullessaan varustettu muhkeilla pyöräpainoilla niin etukuin taka-akselilla. Seuraavaksi maalasin sen sinkkipohjamaalilla ja sitten välimaalilla”, Reijo kertoo. ”Parikin autoa tällä vaivalla olisi entisöinyt”, sanoo Reijo Rujala. Nyt takana on koon 16,9-28 renkaat, oikein sopusuhtaiset donitsit aussikaunokaiseen. Se on hiukan erikoista, että tässä muuten kaikilla herkuilla maailmalle tuupatussa koneessa ei kuitenkaan ole kaksoiskytkintä. Traktorin menneistä töistä ei ole kertynyt tietoa, mutta tehdasasenteisen maatalousvetolaitteen kidan tapinreikä oli kulunut tuplaksi alkuperäiseen nähden. ”Ei kannata tehdä huonoa, kun itselleen tekee.” 6/2021 15. Ne näyttäisivät olevan teollisuusmallin peruja. Ne Reijo entrasi itse. Laitoksen saapumisrengastus oli takaakselilla peräti 18,4-28. Traktori saapui vuonna 2014 ja valmistui keväällä 2021. ”Ei kannata tehdä huonoa, kun itselleen tekee, ja samalla vaivalla saa viimeisen päälle tehdyn lopputuloksen”, myhäilee Reijo. Tämä seikka sekä massiivinen rengastus lisäpainotuksineen kertovat, että preerialla on ehkä kiskottu painavaa muokkainta. Ainoat ehdokkaat olivat työkonerenkaat, joiden ripa ei passannut silmään eikä tyyliin. Perkins AD4.203-suorasuihkutusmoottori oli aluksi myös 165-mallin pellin alla
16 MASSEY FERGUSON 65 MK II. Reijo Rujalan verstas on tällä erää puutyökoneiden valtakuntaa. Reijo Rujalan halajama taikanappula ratin alla oikealla: Multi Power -vipu. Niillä on syntynyt muun muassa tamminen keittiökalusto Rujaloiden omakotitaloon. Moottoriin ytimeen ei ole koskettu, mutta muussa yhteydessä selvisi, että sille on ilmeisesti tehty sisäkaluremontti jossain välissä. Aikaa sekin otti, mutta jälki on ainakin yhtä hienoa kuin Massikassa. Oleellisimmat erot pikkusisko 35:een ovat tasauspyörästön poskissa sijaitsevat kuivat levyjarrut ja trumpettiakselien ulkopäissä olevat planeetta-alennukset, jotta vetoakselit kestävät. Laakerit olivat kunnossa, uutta osaa saivat kuivat levyjarrut perämurikan poskissa. Yksityiskohtien viimeistely hivelee silmää. Nokka-akselin stefa tihkui ja sitä ihmetellessä selvisi, että vanhan akselitiivisteen sijaan oli koneistettu holkki ja asennettu uuden kokoinen stefa. MASSEY FERGUSON 65 MARK II VUOSIMALLI 1964 MOOTTORI Perkins AD4.203, iskutilavuus 3,34 litraa, teho 58 DIN-hevosvoimaa 2 000 kierroksella minuutissa KYTKIN kuiva yksilevyinen VAIHTEISTO perusvaihteisto 6+2, Multi Power -pikavaihteella 12+4 HYDRAULIIKKA pumpun tuotto 15,1 litraa minuutissa, maksimipaine 175 bar, nostovoima 1 134 kg PAINO ilman lisäpainoja 1 886 kg ”Toisaalta näytti siltä, että nostolaitetta on käytetty varsin vähän.” Sen sijaan sekä teleskooppipäiset nostovarret että ulkopuoliset sivurajoittimet olivat mutkalla jonkin törmäyksen voimasta. Siihen piti koneistaa kokonaan uudet puslat, koska joku reputtanut kylmän raudan seppä oli krympännyt niveleen peltisoiroa klonksumista hillitsemään. Tyyppikilven mallimerkinnän 765 ensimmäinen numero kertoo koneen olevan Englannista, Coventryn Banner Lanen tehtaalta. Kavereikseen se saa kolmeviitosen lisäksi Rujalan synnyinkodissa palvelleen kunnianarvoisan Volvo T24:n ja aivan eri sukupolvea edustavan Valmet 655:n. Multi Power on koskematta, ja se toimii niin kuin sen tulee. Mark II:n lisävaruste oli ohjaustehostin, jonka pumppu kuvassa ruiskutuspumpun alla. Näkyvät pultit ja varsinkin niiden mutteripäät ovat sinkittyjä. Reijo Rujala on saattanut traktorin hantaakit sen saapumisasun mukaiseksi. Kaikki akselitiivisteet uusittiin. Peräosaston tilkkeet uusiksi Englannista löytyi onneksi uutta osaa edellä mainittuihin ja muutamiin muihinkin pistekohteisiin. Huomaa maatalousvetolaite vetokoukun sijaan. Sinne käy uutta vastaavan Massikankin tie. 47 vuoden elämäntyön koneistajana tehnyt, nyttemmin eläköitynyt kädentaitaja viettää puolisona kanssa paljon aikaa Kuhmalahden mökillä. Tinkimätön asenne näkyy toteutuksessa. Etuakselin keinun kuningaspultin uusiminen oli riittoisa työmaa. Reijo purki Massikkansa öljyvuotojen tähden kytkimeltä taaksepäin nippeleiksi. Hydrauliikan arvot ovat miltei samat kuin 35:ssä. Osaaja on osaaja Kädentaitoa on hankkeessa tarvittu, ja sen olemassaolosta on muutakin todistetta
Nuo laitokset kuuluivat tuolloin 1950-luvun alussa vielä Standard Motor Companylle, joka oli Fergusonin sopimusvalmistaja. Lisäksi suurtraktorin rakentaminen kokonaan alusta ja vain sille tehdyistä komponenteista oli tulossa liian kalliiksi muun muassa uuden tuotantokoneiston vaatimien investointien tähden. Koekappaleiden voimalaitoksina oli kaikenlaista enemmän ja vähemmän monisylinteristä, pääosin sytytystulpilla varustettua moottorikokelasta. Sen komponentit haluttiin niin vahvoiksi, että isompi malli voitiin laatia pikkuveljen päärakenteiden ympärille. LTX:n nuijimisen jälkeen testikappaleet ja hankkeen dokumentit sun valokuvat hävitettiin. Fuusion jälkeisestä yhtiöstä tuli toiseksi suurin maatalouskoneiden valmistaja maailmassa International Harvesterin jälkeen mutta ennen John Deereä. Unelmatraktorin voimansiirto oli suunniteltu kestämään jopa sadan hevosvoiman teho. Sopimuksen mukaan Harry ei saanut koskea mihinkään traktoribisnekseen viiteen vuoteen. ”LIIAN KALLIS, SKAALATAAN 35-MALLI” Fergusonin oman putiikin liiketoimintajohto kuitenkin torppasi kehitystyön kukkona hääräävän Harryn ideat. Harry Fergusonin ja Henry Fordin, kahden irlantilaistaustaisen neron ja toivottoman visapään yhteistyö oli tuottamaisillaan varsin varhain Fordia eli 9N:ää selvästi suuremman pelto veturin. 6/2021 17. Silti siitä kasvoi agraariyhteiskunnan kunnioitettu jäsen. Niiden mitat, teho ja olemus suurin piirtein vastaavat LTX:n tiedettyä perustaa. No, tietysti on ihan eri moottori. Hydrauliikka on suoritusarvoiltaan jokseenkin sama. Eihän niitä kaupassa ollut. Kirjainyhdistelmä LTX tulee sanoista Large Tractor Experimental eli suurtraktorihanke. Pahin räyhä oli jo seestymään päin ja hopeat jaettu, kun Fergusonin insinöörit alkoivat puuhastella TE-60tai LTX-nimillä tunnetun virityksen kanssa Banner Lanen tehtailla Coventryssä Englannissa. UUSI MAJOR PANI VIPINÄÄ PUNTTIIN Hanketta piiskasi eteenpäin vuonna 1952 markkinoille putkahtanut Mörkö-Majurin (E27N) seuraaja, matala Fordson Major (E1A). Samaan aikaan Fergusonin USA:n toimistolla oli piirustuspöydällä TO-35 eli kolmivitonen, joka oli tuleva saataville 1956. Sanottiinkin, että testeissä LTX pyöri ympyrää Massey-Harris 745:n ympärillä. Harry Ferguson suivaantui taas kerran kaikkeen tähän sekä paljoon muuhun ja myi osakkeensa Massey-Harrisille 1954, vuoden verran suurfuusion jälkeen. Mutta sitten toinen maailmansota ja sen tuomat sotakalujen rakentelukiireet ajoivat hankkeen kumoon jo ennen protovaihetta. Kanadalaiselle Massey-Harrisille pilkotti sama kohtalo. Ei löytynyt osia sylttytehtaaltakaan, mutta varsin kerkeästi pelmahti viljelijän pihaan joukko herroja. Ensin se oli vuosina 1958–60 etukammioinen Perkins A4.192, sitten suoraruiskutteinen AD4.203. Traktorin useita koekappaleita testattiin muutamalla englantilaistilalla. Uudemman sylinterimitat ovat samat kuin 35:n Perkins A3.152 -moottoreissa. Sen pukilla eräs viljelijä muokkasi tiluksiaan vuosikaudet, kunnes kytkin hajosi ja mies meni kyselemään osia Massey Fergusonin tehtaalta. ELÄÄ (EHKÄ) VAIKKA ON KUOLLUT Pieni kiintoisa sivujuonne pistää silti näkyviin toteutumattoman LTX:n polulta. Tai ei aivan: tarina kertoo, että yksi traktori oli niin sanotusti pantu sivuun. Pian tulivat vielä kovat oikeusriidat Fergusonin ja Fordin välillä siitä, mitä kahvimukin ääressä nyt olikaan sovittu. Jos Massey-Harrisin traktoreiden perintö pian haihtuikin historian tuuliin, firman komea leikkuupuimuriperintö tulee Kanadan haarasta, kuten tässä lehdessä toisaalla kerrotaan. Suurteho traktori, kuten sitä markkinoinnissa nimitettiin, on paljossa sama kuin malli 35. Massey Ferguson 65 tuli saataville 1958. Monet merkit viittaavat siihen, että suurtraktorihanke oli juuri se täky, joka sai M-H:n kiinnostumaan Fergusonin ostamisesta. LTX:stä ei ollut riviviljelyversiota, joka oli ehdottomuus vielä tuolloin Yhdysvalloissa. Erona ovat lähinnä 65:n kuivat levyjarrut tasaus pyörästön poskissa ja planeetta-alennukset vetoakselien ulkopäissä. Se näytti möyrivän tuottoisilla suurtraktorimarkkinoilla sikana vatukossa, eikä piskuisella harmikilla ratsastavalla Fergusonilla ollut sen rinnalle mitään tarjottavaa. Siinä oli 5+1-vaihdelaatikko, tasauspyörästön lukko ja kaksoiskytkin. On myös ajatuksia siitä, että LTX:n perintö jäi eloon sellaisissa täällä tuntemattomissa Massikan Amerikan-malleissa kuin 85 ja 88. Suurtraktori syntyi riitaisten tähtien alla K aikella on tarinansa, niin suurtaktori Kuusviitosellakin. Sen isot, luotettavat mutta vanhakantaiset traktorit olivat jäämässä kehittyneempien tulokkaiden jyräämiksi. Ryökäleet riistivät viimeisen LTX:n käyttäjänsä käsivarsilta ja raahasivat sen sulattoon. Se syntyi kauhean riitelemisen oheistuotteena eikä minään rakkauslapsena. MENESTYSTÄ PITÄÄ SKAALATA Pian varsinkin Harrylle oli selvää, että kolmipistenostolaitteen ympärille rakennettu Ferguson-Ford-menestys olisi skaalattava korkeammillekin tehokäyrille
Rääkkylä 18. JENKKISYDÄN, SUOMIKUORET FORDSON MAJOR 1955 Taito Rantolan brittitraktorissa on kotimainen kuorrutus ja amerikkalainen ydin
Päältä päin traktoria luulisi paljon uudemmaksi kotimaiseksi. Muuttuvat laulut Puolet muutostöistä oli jo tehty, kun Tatu kymmenisen vuotta sitten hankki traktorin. On ollut muun muassa Citationia, El Caminoa, Corsicaa ja pari Tahoeta. Fordsonin nelisylinterinen dieselmoottori on korvattu osapuilleen neljä kertaa tehokkaammalla koneella. Sekään ei ole tavatonta, että koneharrastaja on hankkinut itsensä ikäisen vetojuhdan: sekä traktori että omistaja ovat syntyneet vuonna 1955. ”Nelospytystä oli tullut kiertokanki läpi.” Taito asensi rikkinäisen nelisylinterisen tilalle useamman piirun rajumman myllyn, General Motorsin V8-dieselin. ”Edellinen omistaja oli laittanut siihen Valmetin kopin ja omatekoisen konepellin”, Rantola kertoo ja kehaisee: ”Koppi sopii hyvin, se on kuin tehtaassa tehty.” Aiempi omistaja oli myös tehnyt hallintalaitteisiin muutoksia kuten asentanut uudet polkimet ja vaihdevivut. ”Oli paljon juttua ollut viritelmistä, enkä sitten päätynyt alkuperäiseen koneeseen minäkään. Aika monta on varastossa tallellakin.” Teksti ja kuvat: Mika Rassi ”En sitten päätynyt alkuperäiseen koneeseen minäkään.” Iso GM-moottori tahtoi kuumentua Majorin jäähdyttimen takana, joten Tatu paransi keulapellin hengittävyyttä ja asensi syylärin eteen Nissanin puhaltimen. R ääkkylässä maata viljelevällä Taito Rantolalla on traktori, joka on yhtäältä hyvin tavallinen ja toisaalta erikoinen. 50-luvun uudemman mallinen Fordson Major on yleinen perustraktori Suomessa. Traktorin moottori oli kuitenkin viallinen. ”Minulla on lievää rakkautta noihin jenkkikoneisiin. Vuodesta 1992 lähtien olen jollakin GM:n automaatilla ajanut. Moottori on ambulanssiversio, 160 heppaa.” GM:n konetta ei löytynyt traktoriin sattumalta. Traktori tunnistetaan yleensä perästä, vaikka väri vähän hämääkin. Omistaja on edelleen kasassa alkuperäisosilla, mutta traktorista ei voi sanoa samaa. 19
”Sitten panin nuo paripyörät – täytyy huomioida voimavarat ja lisätä pitoa.” FORDSON MAJOR MOOTTORI General Motors, kahdeksansylinterinen nestejäähdytteinen vapaasti hengittävä esikammiodiesel. ”Verhoilin hytin ja vaihdoin tuulilasin ja sivulasin. Sähkötyöt ovat vielä kesken. ”Tutustuin Arneen, kun vuosituhannen alussa kunnostin pikkuValmetia. ”Tajusin, että keulasta ei pääse tarpeeksi ilmaa. ”Starttimoottori otti kiinni Fordsonin vauhtipyörään, joten vauhtipyörää ohennettiin reunasta. Avarsin keulan aukkoa konepellin otsaan ja lisäsin Nissanin sähköpuhaltimen. Sylinterin halkaisija 101 mm, iskun pituus 97 mm, iskutilavuus 6,2 litraa. Keimolasta jyrähti Moottorin asennustyö kesti kolme viikkoa. Puhelimesta kuului tuttu pörinä.” Åvall teki Fordsoniin vaativimmat muutostyöt, kuten vauhtipyörän sorvauksen. ”Meinasin kääntää pakosarjat, mutta se ei onnistunutkaan. ”Hieman jouduin akkukoteloa tiputtamaan, sillä v-koneen pakosarja ei olisi sopinut.” Ohjaamoon tehtiin remonttia. VAIHTEET 6+2 JARRUT rumpujarrut RENKAAT takana 13,6-36, edessä 7,50-16 20 FORDSON MAJOR. Esimerkiksi pakoputket piti vetää taakse. Se oli iso homma. Pultinreiät sopivat kyllä, mutta hehkut tulivat tielle.” Käytössä moottori tahtoi aluksi kuumentua. Homma tehtiin Vantaan Keimolassa ja sitä mestaroi Arne Åvall. Teho 160 hevosvoimaa 3 600 kierroksella minuutissa. Rupesi Majorin syyläri jäähdyttämään tarpeeksi.” Edellinen omistaja oli muuttanut polttoainetankin ja akun paikat. Olin liittynyt Valmet-kerhoon, jossa Arne oli entisöintivastaavana. Sisällä huoneessa lattia on miltei tasainen. Akkukotelo on rakennettu oikealle kyljelle. Teetin sen sitten lasiliikkeessä.” Lisäksi Tatu maalasi traktorin ja vaihtoi taakse uudet renkaat. Vauhtipyörän kylkeen on pultattu Letukan vetolevy.” Kaikkia kikkoja ei voitu toteuttaa. Soitin ja kysyin, että auttaisiko hän, kun en saa Valmetia käyntiin. Vein sen Arnelle trailerilla ja hänpä soitti muutaman päivän kuluttua, että kuuntelehan tätä. Seuraavan mallin tuulilasi sopi, mutta oven lasipa ei käynytkään
2010 rupesin sivutoimisena pitämään tätä vanhaa kotitilaa.” ”Jotkut sanovat, että traktoreissa ei käytetä v-konetta, koska etupyörät eivät sovi kääntymään. Jarrut ovat soraja viljakuormalla liian tehottomat. Se on toiseen suuntaan nopeampi. TAITO ”TATU” RANTOLA • rakennusinsinööri, eläkkeellä • sivutoiminen maanviljelijä ”Ensimmäinen konevoimin kulkeva kone, mitä ajoin oli pikku-Valmetti. ”Kyllä traktorimiehet tämän perästä yleensä tunnistavat.” Onhan se silkkaa lapsellisuutta tällainen traktori, Rantolan Tatu virnistää. Vuonna 1977 olin viimeksi päätoiminen maanviljelijä. Lisäksi ohjaus on pienillä kierroksilla jäykkä vääntää.” Vaikka traktorissa on voimakas moottori ja mukavahko ohjaamo, ominaisuudet ovat vanhan perusjuhdan. ”Nostolaite on kyllä alkeellinen”, Tatu toteaa. Kerran kylvin tällä myös heinänsiementä, vaikka se on siihen hommaan turhan iso.” Jarrujen ohella hyvään työkuntoon saattamiseksi vaaditaan muutakin huoltoa. Tehtyjä ja tehtäviä Tatu ei ole Majorillaan paljon uurastanut. 6/2021 21. ”Hyvin vähäiset ovat työt, mitä sillä on tehty. Viljakuormia olen pari vienyt ja soraa ajanut. Tatu sanoo kuitenkin, ettei uskalla huudattaa isoa moottoria eikä ajaa traktorilla hurjia nopeuksia. Vähän myöhään se tapahtui ainakin kavereiden mielestä: olin 24-vuotias, ja he olivat juuri kirjoittaneet ylioppilaaksi. ”Lisäsin sinne apusylinterit. Ehkä ne hieman lisäsivät tehoa, mutta ylhäällä pysymiseen ne eivät auttaneet.” Tatun piti kääntää pakosarjat toisin päin, mutta suuttimet olisivat tulleet tielle. Voisi olla vaikka nelivetokin.” Nopeutta luulisi tarvittaessa löytyvän perus-Majoria enemmän, sillä Fordsonin kone kiertää noin 1 600 kierrosta minuutissa ja Letukan kone parhaimmillaan parituhatta kierrosta enemmän. Vaikka traktori onkin maskeerattu ovelasti, harjaantunut silmä näkee naamion taa. Kyllä siinä ohessa monet sipulit kylvettiin ja korjattiin ja polttopuuja ropsisavotat tehtiin vielä opiskelujen aloittamisen jälkeenkin. Sitten menin raksalle ja 1979 lähdin opiskelemaan Joensuuhun. ”Ohjaus pitäisi vaihtaa. Sillä on hankala ajaa, kun korjausliike on joko lyhyempi tai pidempi kuin kääntö. Olin silloin ehkä viisitai kuusivuotias. ”Ulosoton pitää olla päällä ja kytkimen ylhäällä, että se nostaa.” Nostolaitekin kaipaa jo huoltoa. Töissä tein aluksi rakennesuunnittelua, ja sitten olin työmaavalvojana 25 vuotta. Minusta ne sopivat ihan hyvin
Vuosikymmeniä vanhat koeruutukoneet ovat edelleen käytössä niin julkisella kuin yksityisellä puolella. PERINTEISTÄ TUTKIMUSTA WINTERSTEIGER NURSERY MASTER -KOERUUTULEIKKUUPUIMURI ØYJORD-KOERUUTUKYLVÖKONE VIljelykasvien lajikekokeita varten kasvit kylvetään ja korjataan erikoiskoneilla. Huippumoderni teknologia ei kuitenkaan ole tarpeen. Loimaa Orimattila Tervakoski 22
Kokeet vastaavat käytännön viljelyä, mutta niitä varten on suunniteltu tarkkoja, käteviä ja kestäviä koneita. Kone on 70-luvun alkupuolelta ja norjalaisen Jens A. Vaihteita on neljä eteen ja yksi taakse. Lajikekokeita tehdään paljon vanhalla kalustolla. Vetäville takapyörille voima tulee toisiovälityksenä ketjulla, kummallekin pyörälle omallaan. Viralliset lajikekokeet Suomessa tekee Luonnonvarakeskus. Ensin pääsemme kylvöille Orimattilaan, sitten käymme puimaan Tervakoskella. V iljelykasvien lajikekokeilla pyritään selvittämään kasvien viljelyarvo. Vaihdelaatikossa on myös tasauspyörästö. Kaikki jyvät tippuvat aukosta E jakolaitteeseen H. Matti on vaihtanut sen tilalle vastaavan 11 hevosvoiman moottorin. Koneessa on alun perin ollut 7,5-hevosvoimainen Briggs & Strattonin bensiinimoottori. Yksityiselläkin puolella on kuitenkin virinnyt koetoimintaa. Tämä kone on itsekulkeva kolmipyöräinen malli, jolla tavallisesti työskentelee yhtä aikaa sekä kuljettaja että kylväjä. ØYJORD-KOERUUTUKYLVÖKONE MOOTTORI Briggs & Stratton, ilmajäähdytteinen yksisylinterinen ottomoottori, teho 11 hevosvoimaa. Samalla periaatteella toimivia koneita on erilaisia, myös traktorin nostolaitteeseen kytkettäviä. Putkia pitkin jyvät kulkevat vantaille Q. Kun kylvö alkaa, kylväjä painaa vipua B, jolloin suppilo nousee ja jyvät valuvat kartiota C pitkin tasaisesti syöttölaitteen D osastoihin. Kylvö ruutuun Matin koeruutukylvökone on norjalaisen Egil Øyjordin kehittämä. Tutustumme nyt tutkimuskalustoon työn touhussa. Koneen kylvökoneiston toiminta poikkeaa tavallisista 23. Jakolaitteen keskellä on pyörivä hajotin I, joka jakaa jyvät tasaisesti jakolaitteen kaikkiin poistoputkiin. Schoun konepajan tekoa. Kylväjä tyhjentää pussin suppiloon ennen kylvön alkua. Matti toimii kuljettajana ja kylväjänä tällä kertaa Vitali Oleksyuk. Syöttölaite pyörähtää yhden kierroksen kylvöruudun pituisella matkalla. Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Kari Mattila ja Mika Rassi • Esitekuvat: Wintersteiger AG Syötön toiminta J yvät kaadetaan kylvölaitteistossa ylimpänä olevaan suppiloon A. Myös Matin koneet ovat vuosikymmeniä vanhoja, mutta ne on käyttökunnostettu huolella ja niihin on tehty muutoksia. Niinpä kokeissa mitataan satoisuuden ja laadun lisäksi muitakin ominaisuuksia, esimerkiksi vaihtelevien olosuhteiden sietokykyä. VAIHTEET Tecumseh, 4+1 RENKAAT edessä 5,00-8, takana 4,50-19 MITTOJA akseliväli 1 900 mm, pituus 2 800 mm, leveys 1 800 mm, paino noin 500–600 kg Koko musta vannaskelkka on Matti Ylösmäen rakentama, samoin sähköllä toimiva nostomekanismi. Loimaalainen Matti Ylösmäki kylvää ja pui siemenpakkaamoketjun lajikekokeet omilla koneillaan
Kun vaihde lopulta kytkeytyi ja akselit pysähtyivät, syntyi valtava kolaus. ”Kylvöruudun alkuun ja loppuun on vedetty viiva maahan poikittain ajosuuntaan nähden. Muu voimalinja on pakattu pieneen tilaan, ja esimerkiksi kiilahihnojen vaihto ja kiristys on hankalaa. Se taas löystytti kartiokytkimen säätöruuvin.” Matti ratkaisi ongelman kytkemällä vaihteiston kylkeen polkupyörän levyjarrun. Karkeasti ajatellen koneessa on yksi mekanismi siemenen syöttöön ja toinen siementen jakamiseen vantaille. Ajoitus pitää ennakoida, sillä siemenet eivät mene maahan heti. Kullekin ruudulle laskettu siemenmäärä pannaan omaan paperipussiinsa ja pussit asetetaan kylvöjärjestyksessä koneen kyytiin. ”Vaihteisto on synkronoimaton, eivätkä rattaat tahtoneet pysähtyä millään, vaikka kytkin oli pohjassa. ”Bensakone kiertää tyhjäkäynnilläkin varmaan 1 500 kierrosta. Käyttökierrosluku on yli 3 000”, Matti kertoo. Tarkempi selitys on edellisellä sivulla piirroskuvan yhteydessä. Ruutujen välissä täytyy painaa kytkin pohjaan, kaataa jyvät ja laukaista ne, kun tullaan ruudun alkuun. ”Takapyörältä tulee ketjuvälitys ylös, ja siitä voima siirtyy edelleen hihnalla variaattorin kautta. Ohjattavuus kärsii, ja työ on hitaampaa.” Suuri osa Ylösmäen työmaista on kuitenkin sellaisia, ettei hän lähtisi niitä kylvämään yksin. Syöttölaite sen sijaan pyörii vain silloin kun koneella ajetaan eteenpäin. Siten se ei pyöri ja kulu turhaan pitkissä siirtoajoissa. Kylväjän tehtävä on painaa suppilo vivulla ylös, kun kylvö alkaa. Kylväjän pitää ennakoida eli painaa suppilo ylös hieman ennen ruudun alkua, koska jyvät eivät mene heti maahan. Nyt rattaat saa pysähtymään kahvasta vetämällä. Kuljettajan oikealla kädellä on hihnavariaattori, josta säädetään syöttölaitteen nopeus. Muokatulla koneella muokattuun maahan Matti on tehnyt kylvökoneeseen paljon muutoksia. Koneeseen vaihdettiin kymmenen vantaan jakolaite ja jousipainatteiset kiekkovantaat. Tällöin rattaat sorvasivat toisiaan. Yhdellä koeruutupellolla voi olla kymmenen metriä pitkiä ruutuja satoja kappaleita. Kun kylvö ruudussa on alkanut, kylväjä kaataa seuraavan ruudun jyvät suppiloon odottamaan.” Ajajan ja kylväjän yhteispelin pitää toimia. Veto pyörille tulee toisiovälityksenä ketjulla. mekaanisista rivikylvökoneista. Jakolaitteessa oleva hajotin saa voimansa suoraan moottorilta, eli se pyörii aina kun moottori on käynnissä. ”Olen kylvänyt yksinkin. Putket, vantaat ja jouset on otettu Tumen kylvökoneesta. Poikkeustilanteessa syöttölaitetta voi käyttää myös kammella. 24 KOERUUTUKONEET. Variaattorilla säädetään syöttölaite pyörähtämään yksi kierros koeruudun kylvömatkalla”, Matti Ylösmäki kertoo. Itsekulkevan kylvökoneen moottori on hyvin esillä koneen takaosassa. Harmaa jakolaite hajottaa jyvät tasaisesti vantaille. Syöttölaitteen voiman välityksen saa kytkettyä pois päältä. Yksi lisäyksistä on vaihteiston pysäytin
Matti vaihtoi koneeseen kymmenen vantaan jakolaitteen, Tumen siemenputket ja jousilla painatettavat Tumen kiekkovantaat. Puintikoneisto taas on tutun näköinen puintikelan, varstasillan ja olkikelan kokonaisuus. Nursery Masterissa on edessä tavalliseen tapaan laonnostokela ja leikkuuterä. Nyt olen tehnyt tähän uuden vannasrungon, jota nostetaan sähkösylintereillä kokonaisena, eli jousien kireys ei enää muutu. ”Kytkin tuppasi siinä lämpenemään. Koeruutupuimurissa ei ole elevaattoreita eikä ruuveja, vaan tavara kulkee sileillä matoilla. Syöttökela, kolakuljetin ja kivikouru puuttuvat. Koneet kehittyivät, ja 60-luvun alussa liki Osloa Drøbakin kaupungissa Jens A. Verksted alkoi valmistaa Øyjordin kylvökoneita pieninä sarjoina. Vuosina 1957–58 syntyi Øyjordin ensimmäinen koeruutukylvökone, joka oli tarkoitettu kytkettäväksi sarvitraktorin eteen. Laonnostokela ja jakolaitteet on rakennettu käytännössä tyhjästä. Ruutukylvöä vuonoilla E gil Øyjord (1928–2021) oli norjalainen tiedemies, joka työskenteli koko ikänsä maatalouden koetoiminnan koneellistamisen parissa Øyjord valmistui Norjan maatalouskorkeakoulusta 50-luvun puolivälissä. Varstasillan alta alkava toinen mattokuljetin vie jyvät seulalle, josta ne putoavat siemenlaatikkoon. Nosto ja lasku kestävät vain muutaman sekunnin.” Vaikka nykyisten vantaiden painatus on paljon alkuperäistä isompi, kone vaatii hyvin muokatun ja tasaisen kylvöalustan. Øyjordin mukaan hänen keksintöönsä perustuvia koneita on lisäksi valmistettu useissa muissakin maissa. Siksi puimuri tyhjenee tehokkaasti vanhoista jyvistä ja roskista. Kun koeruutu on puitu, laatikko tyhjennetään käsin. Matti Ylösmäki kunnosti koeruutupuimurin hyvin huonosta aihiosta. Schou Mek. Vaihteet menevät nyt ihan äänettä päälle.” Ylösmäen kylvökoneessa on alun perin ollut kuusi laahavannasta, joissa painatus tapahtui vantaan päällä olevalla painolla. Vuonna 1965 Øyjord keksi koneilleen sittemmin ominaisen jakolaitteen, jota vaihtamalla voidaan helposti lisätä tai vähentää vantaiden määrää. ”Tehdasvarustein vantaiden nosto tapahtuu pitkästä käsivivusta vetämällä. ”Sitten laitoin yhden sähkösylinterin nostoon ja laskuun ja eteen toisen, jolla löysättiin jouset jokaisen noston yhteydessä.” Järjestelmä toimi, mutta nostoon ja laskuun meni yli puoli minuuttia. Se toimii pääosin samalla periaatteella kuin tavallinen leikkuupuimuri, mutta erojakin löytyy. Wintersteiger teki myös Øyjord-kylvökoneita, mutta Nursery Master on tehtaan omaa suunnittelua. Hydrostaattisen puimurin ajomoottori näkyy etupyörän takana. Oljet kulkeutuvat olkikelan jälkeen yksiosaiselle kohlimelle. Se huomattiin kouriintuntuvasti viime syksynä, kun koneen vetoakselikotelo vaurioitui tasaamattomalla maalla. Leikatut kasvit vie puintikoneistolle mattokuljetin, joka on tavallisissa puimureissa harvinaisempi mutta ei tyystin tavaton ratkaisu. Vantaiden vaihdon jälkeen jätin saman systeemin käyttöön, mutta nosto kiristi samalla vannasjousia ja vaati liikaa voimaa”, Matti selittää vannaspuolen rakentamisen vaiheita. Koneessa on ollut akku vain sähköstarttia varten, mutta Matti on muuttanut myös vantaiden noston sähkötoimiseksi. Niinpä ruudulta voidaan siirtyä toiselle heti ilman 6/2021 25. ”Pelkäsin, että jarru ei toimi korkean kierrosluvun kanssa, mutta se onkin toiminut hienosti. Mattoa pitkin Ylösmäen koeruutupuimuri on itävaltalaisen Wintersteigerin valmistama Nursery Master vuodelta 1983. Vannasrunko on Ylösmäen tekemä. 70-luvun puolivälissä Øyjordin koneiden valmistus siirtyi itävaltalaiselle Wintersteigerille
”Toinen vaihtoehto on hydraulimoottori. Nämä suojat täytyy vaihtaa pikimmiten.” Joitain parannuksia Ylösmäki on harkinnut vielä tekevänsä. ”Mattokuljetinten reunoille tehtiin suojakumit liian vahvasta materiaalista. ”Pöydän oikea etukulma on ajettu ryppyyn joskus. Uudet matot ovat kalliita ja vaikeita hankkia. ”Koeruutupuimuri on toimintavarmempi ja kevyempi, eikä siinä ole puhdistamista juuri lainkaan.” Puimurin polttomoottori on Volkswagenin tyyppi 122, kuplavolkkaristakin tutun koneen teollisuusversio, jossa on kierroslukusäädin. ”Matoilla on korvattu kuluvia osia”, Matti kuvailee eroa tavallisiin puimureihin. ”Puintikoneiston käyttövipu on samantyylinen kuin käsijarru: se ei ota terävästi kiinni kuten isommissa puimureissa, vaan koneisto käynnistyy ja pysähtyy hyvin pehmeästi.” Romusta tehty Ylösmäki ei ole muuttanut koeruutupuimurin mekanismeja tehtaan asetuksista yhtä paljon kuin kylvökoneen. ”Puimurissa on joka paikassa liukulaakerit, niitä on kolmisenkymmentä. Miksi yksityinen sektori tekee kokeita, kun lajikkeiden testaaminen ja lajikeluettelon ylläpito on valtion tutkimuslaitoksen vastuulla. Laatikon vieressä olevalla kammella säädetään puhaltimen kierrokset. Pienen puimurin laonnostokela hautautui kokonaan kasvustoon. Koeruutukylvökoneella kylvetyt 1,25 metriä leveät ruudut mahtuvat jetsulleen 1,5 metrin pöydällä varustetun puimurin kitaan. Ajovoimansiirto on hydrostaattinen mutta puintikoneiston käyttö mekaaninen. Laonnostokela on yksinopeuksinen, ja erilaisilla kasvustoilla nopeuden säädöstä olisi hyötyä. ”Siihen voisi asentaa samanlaisen variaattorin kuin kylvökoneessa. Ylösmäen koeviljelypalveluiden tärkeä asiakas on Tilasiemenen siemenpakkaamoketju. Jakolaitteita ei ollut lainkaan, ne on tehty kokonaan itse. Ne on kaikki vaihdettu uusiin.” Aivan virheettömäksi ei konetta saanut. Puhaltimessa on myös turbonopeus, jolla voidaan tehostaa seulan puhdistumista. ”Laonnostokela on rakennettu miltei tyhjästä, romusta sai mallin. Huolellisessa kunnostuksessa tapahtui kuitenkin yksi väärä ainevalinta. 26 KOERUUTUKONEET. ”Eräällä koepellolla ruis oli tänä vuonna puolitoistametristä. Puimurin kunnostukseen hän on kuitenkin nähnyt paljon vaivaa, sillä se oli hankittaessa romukuntoinen. Siinä on edelleen pientä hankausta.” Moottorista lensivät ensi käytöillä öljyt pihalle kaasuttimen kautta. Oikaisin sitä mahdollisimman paljon, mutta siellä on pyöreitä pintoja ja kotelorakenne, eikä sitä ei saanut täysin suoristettua. Seulan alapuolella on laatikko, johon puidut siemenet putoavat. Toissa vuonna lisäsin valot ja peilit.” Puintikoneistoon tehtiin laserleikkauslaitteella uudet seulat. Ylösmäen mukaan perinteinen viljelytutkimus on julkisella puolella jäänyt muiden teemojen jalkoihin. VAIHTEET hidas ja nopea, hydrostaattinen portaaton ajo eteen ja taakse RENKAAT edessä 7,00-12, takana 4,00-8 PUINTIKONEISTON MITTOJA leikkuuleveys 1 500 mm, leikkuukorkeus 20–550 mm, puintikelan leveys 800 mm, kelan halkaisija 350 mm, kohlimen pintaala 1,4 m², seulan pinta-ala 0,6 m² MITTOJA akseliväli 1 450 mm, raideväli edessä 1 090 mm, raideväli takana 1 170 mm, pituus työkunnossa 4 400 mm, leveys työkunnossa 1 800 mm, paino 1 090 kg erillistä puhdistusta. Huonokuntoisten aihioiden kunnostaminen ja luova muokkaaminen ovat kuitenkin aikaa ja rahaa vieviä hankkeita. Sen käyttö on joiltain osin uusia isoja ja hienoja koneita miellyttävämpää. Nursery Masterissa on pienen koneen ongelmat esimerkiksi pitkässä kasvustossa. Korret menivät akseleiden ympäri, ja puinti oli hidasta.” Matti on kuitenkin puimuriin hyvin tyytyväinen. Ne vaativat tekijältä intohimoa. Ne syövät maton reunan pilalle. Koepeltoja on vuosittain kolmella tai neljällä paikkakunnalla Uudeltamaalta Pohjanmaalle. Se vaatisi oman telineensä noihin kevytrakenteisiin ripustuksiin”, Matti puntaroi. Puimurissa on yksiosainen kohlin ja sen alla siemenseula. WINTERSTEIGER NURSERY MASTER MOOTTORI Volkswagen Typ 122, ilmajäähdytteinen nelisylinterinen ottomoottori, teho 25 hevosvoimaa. Niinpä moottorikin peruskorjattiin. Siksi koeruutukoneetkin olivat hänelle jo entuudestaan tuttuja. Sillekään ei kuitenkaan ole hyvää paikkaa, ja myös pumpun tuoton riittävyys arveluttaa.” Perustutkimuksen puolesta Matti Ylösmäki on huoltanut ja huoltaa edelleen paljon esimerkiksi Luken laitteita. Syynä hän pitää säästöjä ja toiminnan rahoituksen muutosta
Vielä 50-luvun kuluessa he suunnittelivat ja valmistivat yhdessä läheisen siemenjalostamon kanssa koepuimakoneen ja käsikäyttöisen koeruutukylvökoneen. ”Ennen tutkimusta tehtiin budjettivaroin. Nyt jokaiseen projektin pitää hakea rahoitus. Lisälaitteina Nursey Masteriin kaupattiin laatikontyhjennintä, jota pystyi käyttämään yksi henkilö, sekä lietsolla ja syklonilla toimivaa säkityslaitetta. Vuosien varrella Wintersteiger on tehnyt koneita kivimurskaimista juustopuristimiin. Myös kivikouru puuttuu, sillä siihen kertyisi roskaa, joka sekoittuisi epämääräisesti muiden ruutujen jyviin. Sen sijaan esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyvät tutkimukset ovat muodissa ja saavat helpommin rahoitusta.” Toivottavasti ei tykkänään unohdu, että perustutkimus palvelee myös ilmastonmuutoksen uhkien torjunnassa. Aivan alkuvaiheessa he korjasivat seudun maatalouskoneita ja työkaluja. 6/2021 27. Niiden yllä oleva poljin poistaa vedon. Vasen poljin vie taakse, oikea eteen. Eiköhän sekin ole yhteisen pallomme kannalta parasta, että näissä kokeissa käytettävä kalusto hyödynnetään tehokkaasti loppuun. Viljelykoekoneiden puolella tehtiin merkittävä aluevaltaus vuonna 1999, kun Wintersteiger osti niin ikään koeruutupuimureita valmistaneen saksalaisen Hege-yhtiön. Ääriolosuhteita kestävät lajikkeet takaavat ruoan saatavuuden tulevaisuudessa. 70-luvun puolivälissä Egil Øyjordin keksimä kylvökonemalli lisensoitiin ja sen valmistus aloitettiin. Ohjaustangon takana olevalla polkimella puhallin ottaa täydet kierrokset ja puimuri puhdistuu. Mauri Rauhala pitelee säkin suuta, Matti Ylösmäki tyhjentää. Samaan aikaan uusi entistä kevyempi ja pienikokoisempi puimuri Nursery Master tuotiin markkinoille. 60-luvun alussa alkoi koeruutuleikkuupuimurien sarjavalmistus. Maatalouskoekoneet ovat olleet vain yksi Wintersteigerin toiminnan haaroista. 80-luvulta lähtien Wintersteiger on valmistanut itse suunnittelemiaan koeruutukylvökoneita. Vasen vipu on käsijarru, oikea puintikoneiston käyttövipu. Niissä tuotantopanokset ja ravinteet eivät myöskään mene hukkaan ympäristön rasitteeksi. Niiden rinnalla se valmistaa edelleen urheiluvälineitä ja metsätalouskoneita. Siemenlaatikko tyhjennetään käsin jokaisen ruudun jälkeen. Kolaja heittokuljettimien asemesta puimurissa on mattokuljettimet. Alppimaan pajasta V uonna 1953 Fritz Walter ja Johann Wintersteiger perustivat Pohjois-Itävallassa konepajan. Ketä Helsingissä kiinnostavat lajikekokeiden tulokset
28
29. Raahe SISULLA SE KÄRPPÄKIN PONNISTAA SISU K-35SC ”KÄRPPÄ” Raahelaisesta ladosta tihrustaa pala suomalaista kuorma-autoilun historiaa. Askeettisen Kärppä-Sisun osaksi tuli olla lopulta nuorenmiehen peltoautona
Pelkääjän kahvan on joku ottanut uusiin tehtäviin. Tästä on paha karsia mitään. Näillä perusteilla muutettiin siviiliautoihin ensin kulmikkaat lokasuojat, jolloin rumuusvaatimus tuli täytettyä.” Nämä Puolustusvoimien pääesikunnan insinöörimajurin sanat kuvasivat alunperin Vanajan erään sotilasmallin suunnittelua. Hassu vaihdekaavio on keskellä kojelautaa ja sitä oudompi kuski todella tarvitsee. ”T iedettiin, että sotilasajoneuvon pitää olla erilainen kuin siviiliajoneuvo ja että sen pitää olla ruma. Että päättäkää itse. Teksti: Kauko Ollila Kuvat: Kari Mattila Kärppä oli ensimmäinen Sisu, jossa ei enää poljettu komentoja lattian läpi. Ei mitään turhaa mutta juuri ja juuri tarpeeksi. Rumuushan on usein limittäin kauneuden kanssa, niin kuin itku ja naurukin toistensa sylissä. Tehostamaton ohjaus menettelee tyhjällä lavalla, mutta kuorman kanssa se vaatii sotkussa toisenkin munkin. Tämmöinen vekkuli kuormuri vuodelta 1962 on kuitenkin nököttänyt jo hyvät kyllänsä raahelaisen Marko Kaivolan ladossa aivan Raahen keskustan katveessa. Ne pätevät tietyin varauksin myös tämän jutun tähteen, Kärppä-Sisuun. SISU K-35SC MOOTTORI BMC 105 hv, 5 100 cm3 KYTKIN kuiva yksilevyinen VAIHTEISTO viisi eteen + peruutus JARRUT alipainetehostetut nestejarrut PAINO omapaino 4 100 kg, kokonaispaino 10 000 kg SUURIN NOPEUS 84 km/h RENGASKOKO 9.00-20” POLTTOAINESÄILIÖ 120 l 30 KÄRPPÄ-SISU
VANAJAN HIRVAS Samaan aikaan Kärpän kanssa varuskuntien liikenteeseen ilmestyi Hirvas. Suurin osa Sisun vanajalaisen sisarmallin yksilöistä sai nokalleen kuusikannuisen Ford Trader -kuormurista tutun 510 E:n, joka ominaisuuksiltaan vastasi pitkälti Sisun BMC:tä. Hirvas on Kärpän tapaan ketterä vaikka siitäkään ei löydy ohjauksentehostinta. Mallia sai myös yhdellä viimeisistä Sisun bensamoottoreista, sivuventtiilisellä Sisu AMI:lla. Markon saama bumerangi mossahti kauan sitten kärpän lättyyn. Ovathan ne rumia, mutta söpösti rumia. Ohjaustehostimen puutteesta ja vaihdekaavasta huolimatta auto oli kuskien parissa ajo-ominaisuuksiltaan kivan maineessa, mutta lähinnä tyhjällä lavalla tai pienillä kuormilla. Mikäpä esti konetuliasettakaan siihen tälläämästä, jos sillä jotain virkaa oli. Pajassa tapahtui rivakammin kuin suunnittelukopissa. Tässä mallissa Sisu sai ensi kertaa riippupolkimet lattian läpi poljettavien sijaan. Sillä varustetun auton malli on SI. Luukusta oli kaikkinaisen päällysväen ja muiden kurkojen tervehtiminen ylempiään ohimarsseissa ja sellaisissa. Mallia myytiin myös jonkin verran siviiliasiakkaille viidenkymmenen sotilaskäyttöön leivotun lisäksi. Hassua tämän mallin kohdalla oli se, että sotilasversion mittapiirros on päivätty 31.12.1960, vaikka ensimmäiset autot luovutettiin sotaväelle jo joulukuun alussa. Lisäksi Vanajassa on Kärppä-tyyliin alipainetehostetut nestejarrut ja riippupolkimet ynnä suorahampainen vaihteisto. Hyvää halvalla Kärppä-hellittelynimen saanut Sisu on sotaväelle tehty halpiskuorma-auto, jonka toimitukset alkoivat 1960. Tämä kuohimaton urosporo oli Vanajan vastine Sisulle samaan puolustusvoimien tarpeeseen. Jarrut ovat alipainetehosteiset nestehidastimet. KÄRPÄN METKUT Kärppä-Sisu n tyyppimerkintä on K-35 SC/4500, jossa viimeinen luku on akseliväli. SC tarkoittaa dieseliä, ja niinpä raahelaisesta säilymöstäkin löytyy BMC:n kuusimukinen 105-heppainen 5,1-litrainen. Vaihteita on perin hassun näköisessä H-kaaviossa viisi eteen. Kokonaispainoa saa olla melkein 11 tonnia – se on aivan kauhean paljon KärppäSisun kyvyille. Loppui se vedontunne nilkoissa. Kukkia mukaan, sillä vuonna 2021 Sisu täyttää 90 vuotta. Ykkönen on oikealla edessä, kakkonen vasemmalla edessä, kolmonen heti vasemmalla takana, nelonen keskellä takana ja viitonen taas keskellä edessä. Tätä Vanajan kummajaista meni varuskuntiin selvästi Kärppää enemmän, vuodesta 1960 peräti 155 kappaletta. Tämä pörisijä on tuttu Nuffieldin kuutosmuutoksista ja Austinsekä Morris-kuorma-autojen nenältä. Hirvaan malli oli ensin VAKS ja myöhemmin S-33. Maasturimaisista elkeistään huolimatta se on varuskuntaajoon ajateltu takatuuppari. Akselivälivaihtoehtoja oli 3,6 metristä viiteen ja kantavuutta 4,7 tonnista lähes kuuteen. Auton alkuperäinen alushousunsininen on vielä nähtävisä konekopan sisäpuolella. Tämä onnistunut temppusarja oikeutti perimätiedon mukaan Kärppä-Kuskin arvonimeen. Pakkikin on jossain. Huomaa pellin karu tukirakenne. Mihin se taas oikeutti, on tuntematonta. Nelitonnisella kuorkilla on hyvä hyötypainosuhde. Kärpän metkut opittuaan osasivat kuljettajat pykältää vauhdissa ilman kytkintä ylös ja alas laatikon rääkäisemättä. Autokirjailija Markku Mäkipirtti sanoo, että hän on sijottanut sekä Kärpän että Hirvaan Puolustusvoimien ajoneuvot 1960–2000 -kirjassaan maastokuormaautojen yhteyteen pelkästään rumuuden perusteella. Sellainen on mahtanut olla Markon Kärpänkin ensisijoitusperhe, sillä autosta puuttuu armeijamallille tyypillinen vänkärin kattoluukku. Luiskan nokan muotoa rikkovan nenäkuhmunsa tähden Vanaja on Sisua selvästi protomaisemman näköinen. Se on Sisun Herculesmoottorista mukailema 110-heppainen kuutonen, 5,2-litrainen voimalaitos. Tyyppikilvestä ilmenee, että auto on mallille tyypillisellä 4500 millimetrin akselivälillä. Kärppä ja Hirvas 60 -luvun alussa molemmat suomalaiset kuomuritehtaat tekivät uuden varuskuntamallin. Myös pakin sai sopivassa ylämäessä päälle koskematta kytkimeen. 6/2021 31. Loota on synkronoimaton ja suorahampainen
Minä sitten sain bumerangin, jota harjoittelin nakkelemaan. Myös perä kestää kurmuutusta. Lempinimensä Kärppä ansaitsi rivakalla liikehtimisellään kuormaamattomana ja ajamisen vaivattomuudella. Myyjästä ei ole enää vainua. Markon auto on seissyt viimeiset vuosikymmenet. Siinä ei ihan heti tapahdu mitään, mutta jonakin päivänä kylmät tyypit lapsuuden peltoautosta, erilaisesta ja harvinaisesta sellaisesta, ehkä… Siuntion punainen Kärppä S jundeå FBK on Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokseen kuuluva sopimuspalokunta Siuntiossa. Sehän oli aluhousunsininen, nyt se on vuoden 1960 Opel Rekordin punainen. 32 KÄRPPÄ-SISU. Tankkiautona palvelleessa Sisussa on mekaaninen kippi. Raudat kuten pohja ovat jäljellä, puut eivät niinkään. Transformer-Sisu Nuo ajat olivat Rautaruukin Raahen laitosten (nykyisin SSAB) kovan kehittymisen aikaa ja työntekijöiden talojen pihat imivät maa-aineksia. Markon autossa kuitenkin on SA-mallin vetokoukku ja hydraulinen kippi. Olihan Aholan Markollakin isänsä vanha lättänenä 141 V8-Scania. Tämä yksilö on Sisun omalla Hercules-sivuventtiilibensamoottorilla. Ensin sitä täytyi houkutella eloon miehissä. Meillä on taksina ollut semmonen.” ”Yhden päivän aikana kun isäntä oli töissä, minä rälläköin lavan pultit poikki. Ja silloin ennen 4 000 litran vesisäiliön kanssa polkupyöräilijät ajoivat ohi kysyen, missä palaa”, muistelee Sjundeå FBK:n nykyinen puheenjohtaja Kjell Flythström, itsekin autoilija. Ei maksimikuormaa lavalle, kiitos. Sen vasemmalla puolen kippihydrauliikan pumppu. Entä mitäkö Kärpän suhteen. Kesällä 2020 se käväisi käynnissä erään kalenterikuvauksen yhteydessä. Kärpässä on alipainetehosteiset nestejarrut, mistä merkkinä alipainekello rungon alla. Sen museotallissa on vuoden 1960 Kärppä, jonka palokunta hankki vuonna 1968. Ruiskutuspumpun säätimen todennäköisestä jumista johtuen potilas ei halunnut ottaa kierroksia mutta kieltäytyi toisaalta sammumastakaan. ”Rupesin sitä hioskelemaan ja putsailemaan. Ahdistunut pörinä lakkasi vasta, kun joku tukki imusarjanpään rukkasella. Asuilee siis kaiken aikaa erilaisten vekotusten parissa. Se on pikku jarruremontin jälkeen täydessä ajokunnossa, ja suostui ulkoilemaan kuin palmun alta. ”Onhan se nykypäivänä aivan kauhea ajettava. Apujousipakasta näkee, että sen puolesta kuormaa voi ottaa enemmänkin. Kaivolan Marko on itse maalannut autonsa nykyiselleen uusiksi kymmenvuotiaana pojankossina. Tämä vilkas näätäeläin tuli Markon isän multabisneksen työjuhdaksi vuonna 1976. Auto entisöitiin nykyiselleen paloasemalla viitisentoista vuotta sitten. Päivätöikseen Marko on SSAB:lla koneasentajana, mutta tekee omaan piikkiinsä iskunvaimenninja pienkonehuoltoja. Bumerangi lensi suoraan tuulilasiin.” Lava nököttää edelleen ladon nurkalla, siinä, mihin se nostettiin. Auto on koottu nykyasuunsa kahdesta Nokian kaapelitehtaalle alunperin toimitetusta Kärpästä. Sitten nostimme pillarilla lavan pois.” Muuten ehyen oloisen Sisun tuulilasi on säröllä. Tässä yksilössä on jo hydraulinen kippi. Mutta kaikkiaan, pitkän seisokin perästäkin, Sisumme on edelleen kokonainen autopersoonallisuus. ”Auto seisoskeli meidän pihassamme. Saman monttöörin rakentamat ovat myös tuplat pystypakoputket hytin nurkilla. Aktiivivuosiensa jälkeen auto päätyi Markon peltoautoksi. BMC:n diesel on monille Nuffi-miehille tuttu voimalaitos. Ei kurvailua millään Volkkareilla tai Anglioilla vaan Sisuilla ja Scanioilla. Kotiinhan se palaa, joten menin aina sinne kuorma-auton alle piiloon. Sanoin isännälle, että tämä pitää saada rekan veturin näköiseksi. Todellakin peltoautoksi, sillä paitsi että isä oli liikennöitsijä, olivat pojan kaveritkin liikennöitsijäperheistä. Lavalla istuu rekvisiittana Ford Prefect -henkilöauton moottorilla varustettu vesipumppu
Deeren Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, JD oheistuotteet ja öljyt, ja Castrol öljyt. Kaupan päälle avaimenperä. 040 680 1688 Veistämötie 8, 90550 Oulu toimisto@heavypartsagent.fi WWW.HEAVYPARTSAGENT.FI www.filtervelho.eu Viipale mediat Klikkaa ostoksille konemiehen verkkokauppaan! www.supermarket.fi Supermarket.fi 37 90 Suuri Valmet -traktorikirja Upea 216 sivuinen valokuvakirja. 02-868 3000 | Eurajoki www.vrp-makela.fi ”PITÄISIKÖ TALLIN VANHIMMALLE HANKKIA UUDET RENKAAT?” Konemiehen Varaosaliike Parts Heavy AGENT Myymälä Puh. Konehuolto T. 14 90 Legendaarinen Vanhat Koneet -lippalakki Kun muutat, Kun muutat, kerro myös meille. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi Puh. 8 90 Vanhat Koneet parkkikiekko 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2010 alkaen. Vanhat Koneet tilaajapalvelu: 03-2251 948, ma–pe 8.30–16.00 tilaajapalvelu@ vanhatkoneet.fi. 8 00 Vanhat Koneet pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä
34
Hän on myös ylittänyt kilometrin mittaisen järvenselän Massikan säiliössä. ILMASSA, VESILLÄ, PELLOLLA MASSEY FERGUSON 186 1969 Hannu Parviainen pui samalla Massikalla koko viljelijäuransa ajan, neljäkymmentä vuotta. Tämä tarina menneistä on täynnä liejua ja tupakansavua, helisevää vehnää ja paksua jäätä. Kuopio 35. Puimurin tähden Hannu joutui ensi kerran lentokoneeseen
Palaamme vielä Hannun kotitilalle Kuopion Hanhirantaan ihmettelemään miehen ja hänen leikkuupuimurinsa pitkää yhteistä taivalta. Sehän sopi. Myyntimies Ahti Räsäsellä oli tarjolla käytetty Massey Ferguson 86, johon olisi pitänyt tehdä remonttia. Niinpä puimuri päätettiin hankkia myös Hanhirantaan. Matkapäivän aamuna navettatyöt tehtiin niin aikaisin, että Parviaiset ennättivät vielä pimeän aikaan ajaa Opel Kadettilla Kuopion Hankkijalle. Ensin he suuntasivat Keskolle, jossa esiteltiin uutta Fahr M66 -puimuria. Mutta Massikan uudet mallit 186 ja 187 kiinnostivat Parviaisia enemmän, vaikka ne olivat tulossa Kuopioon vasta aivan loppuvuodesta. T ämän vuoden ensimmäisessä numerossa tapasimme ITE-taiteilija Hannu Parviaisen ja hänen Cropmaster-Taavettinsa. Pian Hankkijalla heräsi halu edistää puimurikauppoja. Hankkijan pihasta ajettiin edelleen Ahti Räsäsen Fiatilla Rissalan lentokentälle. Kolmantena oli Hankkija. Mutta sukulaisten tilalle Kuuslahteen oli sinä syksynä ostettu uusi puimuri. Lento Tampereelle Parviaiset lennähtivät oitis Kuopioon puimurikauppiaitten puheille. Vuoden 1968 syksynä Hanhirannassa oli vanhat elokeinot käytössä: vilja kaadettiin peltoon ja pantiin seipäille kuivumaan. Kyntö piti jättää kevääseen. ”Tunne oli kuin lottovoittajalla oman tuliterän puimurin kyydissä.” 36 MASSEY FERGUSON 186. Myyjä ehdotti, että Parviaiset lähtisivät lentokoneella Tampereelle katsomaan uutta MF-puimuria. Nuori isäntä Hannu Parviainen oli tuolloin 16-vuotias. Teksti ja kuvat: Mika Rassi ja Hannu Parviainen 70-luvulla oli pelloilla sellaisia kiviä, että elevaattorien päät saivat peruuttaessa osumia, Hannu Parviainen muistaa. SMK antoi puolestaan tarjouksen Sampo-leikkuupuimurista. Siellä oli kaikki viljat jo puitu, kun Hanhirannassa vilja oli ollut vasta seipäillä. Aikaisin tulleen talven vuoksi osa sadosta uhkasi jäädä peltoon
Jäätä pitkin kotiin Tuolloin ei Hanhirannan tilalle ollut maantietä. Muita remontteja ei työmaalla ole juuri tarvinnut tehdä. Automieskin pysyi rauhallisena, vaikka siinä meni kallista aikaa monta tuntia hukkaan. Minä läksin välillä useita kertoja hengittämään raitista ilmaa alakerran tupaan, kun isä ja äiti jäivät neuvottelemaan sinne savukamariin.” Muutaman tunnin aikana syntyi sopimus, jolla tilattiinkin paljon tavaraa: leikkuupuimuri, lavakuivuri jalustalla, uuni öljypolttimella, ruuvikuljetin sähkömoottorilla sekä kylkiäisinä pakastinarkku, Hankkijan hakaslogolla varustettu radio ja hiustenkuivaaja. Seuraavaksi nostelimme säkit soutuveneeseen sen kantavuusrajoissa. Makuuhuone oli täynnä harmaata tupakansavua. Nykyaikana ei voisi edes kuvitella, että tuollaista on joskus tapahtunut.” MASSEY FERGUSON 186 MOOTTORI Perkins A4.212, nelisylinterinen diesel, tilavuus 3,5 litraa, teho 58 hevosvoimaa VAIHTEET 3+1 RENKAAT edessä 14,9-26, takana 8,50-12 LEIKKUULEVEYS 2,52 metriä VILJASÄILIÖN TILAVUUS 22 hehtolitraa 6/2021 37. Säkkien kastumista piti varoa.” Sitten miehet astuivat veneeseen ja muutaman veneenmitan levyinen virta ylitettiin. Hannu Parviainen muistaa parin syksyn konstikkaat viljarahdit. Puimuri saapui Kuopioon joulunpyhien jälkeisellä viikolla. Puimuri piti toimittaa perille Iso-Lajujärven jäätä pitkin. Ensin vieraat ruokittiin Hatanpään valtatien varrella Tampereen Hankkijan myyntikonttorissa. Aluksi viljanmyyntiä hankaloitti tien puuttuminen tilalle. Kun peräkärry oli tyhjä, kuivurilta haettiin uusi kärryllinen säkkejä. ”Osuuskaupan piha kuhisi paikallisia viljelijöitä. Kauppasummasta ja ehdoista tingittiin molemmin puolin pöytää. ”Ihme kyllä urakka saatiin tehtyä, eikä kukaan valittanut selkäkipuja. Uudenvuodenaattona Hannu, isä Kalevi ja eno Kalle menivät hevosreellä veden Viljaa yli virran K un Hanhirannan tilalle saatiin 60-luvun lopulla leikkuupuimuri, uusi kylvökone ja kuivuri, viljely tehostui huomattavasti. Tämä toistui monta kertaa, sillä soutuveneeseen ei montaa säkkiä voinut lastata. ”Molemmat kauppamiehet olivat kovia tupakkamiehiä. Vastarannalla kokenut kalamies Erkki Hämäläinen antoi takuun jään kestävyydestä. Viljaa jäi myyntiinkin. Maayhteyden muodosti vajaan neljän kilometrin pituinen metsäura, jolla oli hankala kulkea traktorillakin. Lisäksi kauppaan sisältyi suullinen sopimus käytetystä traktorista koko kesän ajaksi, ja laskun maksuehdot sovittiin kolmen vuoden ajalle. Märkänä vuonna 1974 katkesi yksi vetohihna pellolla. Jopa koeajolenkin sain tehdä siinä kaupan pihassa. Räsänen hoiti tottuneesti lähtöselvityksen, ja pian olimmekin taivaalla potkurikoneen kyydissä”, Hannu Parviainen muistaa. Toimituspäiväksi tuli tiistai 31.12.1968, sillä aikainen talvi ja koko loppuvuoden kestänyt pakkasjakso olivat jo tehneet jäästä vahvan. Siihen aikaan tuskin kyseltiin, saako polttaa. ”Kuorma-auto tuli Hanhisalmen virran vastarannalle hakemaan rehuohraa. Veneestä säkit nosteltiin ja tyhjennettiin korkealle kuorma-auton lavalle. Tampereen lentokentällä oli vastassa paikallinen myyntimies. ”Meillä kolmella matkajännitys alkoi tuntua, koska edessä oleva lentomatka oli meidän kaikkien ensimmäinen lento. Säkitetyt ohrat vietiin ensin traktorilla rantaan. Moni totesi puimurin olevan sen hetken parhaasta päästä ja erittäin virtaviivainen kone.” Pari päivää Tampereen-matkan jälkeen Hankkijan herrat tulivat iltalypsyn jälkeen Hanhirantaan tekemään puimurikauppaa. Puimuri esiteltiin läpikotaisin. Sitten heidät vietiin Osuuskauppa Sastamalan pihalle Vammalaan, jossa MF 186 oli nähtävillä
Takarenkaat on uusittu, mutta isot vetävät etupyörät ovat vieläkin alkuperäiset. Vasta pakkasten tultua parin kuukauden kuluttua saimme sen katon alle.” Massikan ikään nähden sen tarvitsemat remontit ja niiden kulut ovat olleet kohtuullisia. ”Hyvästä kesästä on jäänyt mieluisaksi muistoksi Sänkimäessä puimani neljän hehtaarin kaurapelto. Pohjois-Savosta kurssille osallistui bussilastillinen uusien MF-puimureiden omistajia. Isä tuli hevosella perästä. Pääsin noin 30 metriä, ja meno loppui siihen. Puimuria ei kannattanut lähteä traktorilla pelastamaan, koska sitten olisi ollut kaksi konetta jumissa liejussa. Näinä vuosina Massikan säädöt ja puintiniksit tulivat tutuiksi. Onhan meillä jo viideskymmeneskolmas yhteinen vuosi menossa.” ”Kallein varaosa lienee ollut uusi viettopinta.” Hannu uuden puimurin puikoissa vuonna 1969. Kuusitoistavuotiaalla viljelijänalulla tunne oli kuin lottovoittajalla oman tuliterän puimurin kyydissä”, Hannu muistelee. Koko talven pihasta ladolle näkyi lumessa jalanjäljet.” Elokuun alkupäivinä 1969 Hankkija järjesti kahden päivän puimurikurssit Anttilan koetilalla Tuusulassa. Joitakin laakereita on pitänyt uusia. Naapuri yritti puida sitä omalla pienellä puimurillaan, mutta siitä ei tullut mitään. Jään päällä oli lunta alle kymmenen senttiä. Puimurin viljasäiliö täyttyi niin nopeasti, ettei isäntä kerennyt traktorilla heti paikalle säiliön tyhjennystä varten. ”Pellot olivat paikoitellen ihan puuropataa. Kesällä 2020 piti vaihtaa käytetty syöttöpumppu, kun alkuperäinen oli jumiutunut parin vuoden seisokin aikana.” Tällä hetkellä Massikka on museokoneena omassa konehallissa. ”Vuosina 1973–1980 kiertelin puimassa lähiseudun maatiloilla. Matka kesti muutamia minuutteja. Minua pyydettiin Massikalla apuun. Sitten alkoi noin kilometrin mittainen jännittävä jäämatka järven yli. ”Olin puimassa Pajulahden seudulla kaurapeltoa. ”Nykyään uudenvuodenaattona järvi on sula tai sitten jää kestää korkeintaan mopomiehen”, Hannu arvioi. Neljäkymmentä vuotta Kolmena ensimmäisenä syksynä Hannu pui oman tilan viljat. Vuosina 1981–2008 puin ainoastaan oman tilan viljat.” Neljänäkymmenenä puintivuonna Hannu ja Massikka ovat nähneet monenlaisia satoja ja korjuuolosuhteita. ”Naapurin ruis oli kasvanut pituutta ison miehen verran ja mennyt tietysti lakoon. Ladosta tuli puimurin ensisuoja. ”Uusi puimuri kiinnosti myös vieraita. Moni pelto jäi puimatta märkyyden vuoksi”, Parviainen siunailee. Jätin puimurin siihen paikkaan. Sato oli niin tuleentunutta ja kuivaa, että tyhjään puimurin viljasäiliöön tullessa jyvät helisivät kuin helmet.” Eräällä ohrapellolla, jota kuivuus oli ankarasti kurittanut, isäntä totesi: ”Ohra on niin huonoa, että variskin joutuu polvistumaan pellolla.” Ruista viljeltiin 1970-luvulla vielä lähes joka talossa. Sen jälkeen tankkiin tuli runsaasti kuoriutuneita kauran jyviä, melkein valmista kaurapuuroa. Senkin pellon puinti loppui siihen.” Saman syksyn viimeinen puintikohde oli oma kauramaa, joka on vain hieman järven pinnan yläpuolella. ”Kallein varaosa lienee ollut uusi viettopinta”, Hannu aprikoi. Sain kuin sainkin rukiin puitua, mutta yksisuuntaisesti lakoon nähden tyvipuoli edellä puimurin kitaan”, Hannu kertoo. ”Tuntuu kuin puimuri olisi osa minua. Upottavuuden lisäksi jyviä jäi liikaa puituihin röyhyihin. 38 MASSEY FERGUSON 186. Neljäntenä puintisyksynä eli vuonna 1972 Hanhirantaan oli rakennettu tie, ja armeijasta puintilomaa saanut Hannu pui omien viljojen lisäksi muutaman hehtaarin naapurinkin maita. Ranta-Sänkimäessä taas puin kuivana syksynä vehnää. Kesä oli kuiva ja lämmin, ja puinnit edistyivät nopeasti. ”Kalle ja minä nousimme puimurin viljasäiliöön. ”Hihnat ja ketjut on kuluvaa tavaraa. Toisin on nyt. ”Läksin etenemään puimurilla pellon reunaa. Jään pettämistä ei tuolloin pelätty. Hannu Parviaisen ja Massikan nelikymmenvuotista yhteistyötä juhlistettiin työn merkeissä ohran puinnilla. Vuosi 1974 muistetaan sadekesänä. Kalle sahasi ladon päätyseinään puimurille sopivan oviaukon. Varstasiltaa piti kiriä pienemmälle. Puimuri saatiin Hankkijan kuorma-auton lavalta turvallisesti maahan, kun auton apumies Kalevi Oikarinen sitä ajoi. yli Uitonniemeen. Parhaina syksyinä puin yli kymmenen talon viljat. Rannan läheisyydessä oli tyhjä lautarakenteinen heinälato
Niitetyn viljan kerääminen helpottui, kun terän perään lisättiin elonkokooja – taso, joka yläasennossaan keräsi leikatun viljan ja ala-asennossa pudotti kasan peltoon. Vilja kuitenkin jouduttiin kiireesti korjaamaan pois, jotta hevonen ei tallaisi sitä seuraavalla kierroksella. Kolme lapaa siirtävät leikatun elon vuorollaan takaosan viettopinnalta pellolle. Ku va : M us eo vir as to / K an sa tie te en ku va ko ko elm a 39. Tanskalainen JF oli viimeisiä itsesitojien valmistajia. Mattokuljetin siirsi elon niputtimelle, ja sitoja solmi nipun. ELONKORJUUTA ENNEN PUIMUREITA Ennen maatalouden koneellistumista viljan korjuu oli fyysisesti raskasta ja sen kaikki vaiheet vaativat paljon työtunteja. Vempaimessa oli kolme tai neljä yhteen nivellettyä lapaa, jotka harjasivat elonkokoojaan kertyneet korret siisteiksi kasoiksi sivuun jo niitetylle pellolle. Ongelma ratkesi itseluovuttavan leikkuulaitteen myötä. Leikkuulaitteiden seuraava kehitysvaihe oli sitojalaitteen lisääminen niihin. Itsesitovat leikkuukoneet eivät ehtineet yleistyä Suomessa, koska monet tilat siirtyivät itseluovuttavista suoraan omiin tai urakkamiesten leikkuupuimureihin. Viljan leikkuu, kokoaminen, kuljettaminen riiheen, kuivatus, puinti ja lajittelu tehtiin lihasvoimin. Vuonna 1910 maassamme oli jo yli 57 000 niittokonetta. Viikate sai jäädä ruostumaan riihen seinustalle. Laborin koneluettelossa vuodelta 1964 mainitaan vielä JF:n itsesitoja ja traktorin eteen kytkettävä etusitoja. Leikkuukone oli helposti muunnettavissa traktorivetoiseksi hevosten väistyessä peltotöistä. Teksti: Aulis Lassila Wärtsilän itseluovuttavan niittolaitteen toimintapa on hyvin esillä. N iittomiesten ja -naisten työ helpottui hevosvetoisten niittokoneiden yleistymisen myötä. Niittokoneen evoluutio viljanleikkuuseen soveltuvaksi itsesitojaksi helpotti ensimmäistä työvaihetta. Käyttövoima saadaan tukipyörästä
JF M5D -itsesitojan mattokuljetin tarvitsi huolenpitoa Porvoon Vanhamoision kylässä vuonna 1959. Hyvissä olosuhteissa saattoi pitää yllä viiden kilometrin tuntinopeutta. John Deere BR vetää Herkules-itsesitojaa Ilmajoella vuonna 1945. Ruotsalaisen Arvikan valmistama Herkules oli yleinen elonkorjuukone myös Suomessa. Ford NAA Jubilee pääsi siten helpolla. Laitteen työleveys oli viisi jalkaa. Leikattu elo pysyi itsesitojan tekemissä kätevissä nipuissa seipäällä kuivatuksesta aina puimiseen saakka. Kuva: Museovirasto / Kansatieteen kuvakokoelma Kuvaaja: Aarne Pietinen Kuva: Museovirasto / Journalistinen kuva-arkisto Kuvaaja: Erkki Voutilainen Ku va : M us eo vir as to / Jo ur na lis tin en ku va -a rk ist o Ku va aja : Er kk i Vo ut ila in en Kuva: Museovirasto / Kansantieteen kuvakokoelma Kuvaaja: Matti Poutvaara Kuva: Museovirasto / Kansantieteen kuvakokoelma Kuvaaja: Matti Poutvaara 40. Tehontarve oli kaksi työhevosta tai kahdeksan hepoa traktorin konepellin alla. Pieni työmies roikkuu mukana melko vaarallisen oloisesti
Wärtsilä valmisti elonleikkuukoneita Pietarsaaren Konepajalla. Vanhalla isännällä piti kiirettä, koska leikatut kauraniput oli siirrettävä ennen kuin hevonen tallaa ne seuraavalla kierroksella ja varistaa viljan. Tekniikan monimutkaistuessa myös vikaantumisalttius kasvoi. Itseluovuttava leikkuulaite oli ensimmäinen Suomessa käyttöönotettu varsinainen viljankorjuukone. Ku va : M us eo vir as to / K an sa nt ie te en ku va ko ko elm a Ku va aja : M at ti Po ut va ar a Ku va : M us eo vir as to / Jo ur na lis tin en ku va -a rk ist o Ku va aja : Er kk i Vo ut ila in en Kuva: Museovirasto / Kansantieteen kuvakokoelma Kuvaaja: Pekka Kyytinen Kuva: Museovirasto / Kansantieteen kuvakokoelma Kuvaaja: Pekka Kyytinen Kuva: Museovirasto / Historian kuvakokoelma Kuvaaja: Aarne Pietinen 6/2021 41. Kotimaisten koneiden lisäksi myös ruotsalaisvalmisteiset olivat yleisiä. Herkulesta toi maahan Keskusosuuskunta Labor. Kahden hevosen vetämällä itseluovuttavalla McCormick-niittokoneella on vielä vainiota niitettävänä. Elonkokoojalla varustettu niittokone niittää kaurahalmetta Saaren pitäjässä vuonna 1953. Vihdissä Jokikunnan kylässä luotettiin angloamerikkalaiseen rautaan. Itseluovuttavan leikkuukoneen häiriötilaa selvitellään Kalvolan Kutisen kylässä vuonna 1946. Itseluovuttavalle oli käyttöä Orimattilassa vielä syksyllä 1964
Ruotsalainen Bolinder-Munktell otti vuonna 1940 Clipperistä mallia ensimmäiseen hinattavaan leikkuupuimuriinsa. T raktorilla hinattavat leikkuupuimurit tekivät tuloaan Amerikan viljavainioille 1920-luvulla. Australialainen erikoisuus oli riipijäpöytä (stripper header), joka katkaisi kasvustosta vain tähkän puitavaksi. V. Vempeleet olivat tuolloin liikaa konservatiivisille farmareille, semminkin kun traktorit kehittyivät kukonaskelin ja soveltuivat yhä paremmin puimureiden vetämiseen ja pyörittämiseen. Riipijätyyppinen leikkuupöytä oli löytänyt paikkansa koneen keskilinjalta. Monelle 50-luvulla eläneelle suomalaiselle ensimmäinen vastaan tullut itsekulkeva leikkuupuimuri oli Massey-Harris. MASSEY-HARRIS Kanadalaisella Massey-Harrisilla oli merkittävä rooli leikkuupuimureiden kehityksessä. Teksti ja kuvat: Aulis Lassila Suurin osa Suomen leikkuupuimureista oli 50-luvulla säkkikoneita. Ku va : M us eu m Vic to ria Kuva: Museovirasto/Journalistinen kuva-arkisto Kuvaaja: Erkki Voutilainen 42. Sen kanssa kilpailivat Gleaner, International Harvester, Minneapolis-Moline, Case, John Deere ja Caterpillar, jonka leikkuupuimuritoiminnot JD osti vuonna 1936. Niin myös vuonna 1963 kuvattu M-H 726, jolla oli takanaan ainakin kymmenen vuoden työura. Enää puimuri ei ensikierroksellaan lahmannut puimatonta viljaa. Kovin luu 30-luvun puolivälistä alkaen oli Allis-Chalmers, joka tarjosi laajan valikoiman edistyksellisiä hinattavia All Crop -puimureita. Ne fuusioituivat lopulta vuonna 1930. Massey-Harrisin australialainen tytäryhtiö ja McKayn paja olivat tehneet yhteistyötä vuosisadan alusta lähtien. Ne syrjäyttivät kolossaaliset, jopa 50 hevosen vetämät puimurit. Ajopuimureiden läpimurto Massey-Harrisin varhaiset puimurit saivat vaikutteita vuonna 1924 esitellystä McKay Sunshine Auto-Header SP -ajopuimurista. Vielä tuolloin Massey-Harris ei erottunut valmistajien joukosta. Puimurin puintikoneisto oli leikkuupöydän levyinen. Riipijäpöydät ovat yleisiä kengurumaassa vielä tänäkin päivänä. Amerikkalainen Benjamin Holt ja australialainen H. Se säilyi Wisconsinin Racinen tehtaan tuotanto-ohjelmassa 20 vuoden ajan. Leikkuupuimureiden pioneeri McKay toi vuonna 1924 markkinoille ajopuimurin, jossa leikkuupöytä oli siirtynyt sivulta laitteen eteen keskelle. Australiasta Argentiinaan Massey-Harris sai vetoapua puimureiden kehitystyöhön toiselta puolelta maapalloa. McKay rakensivat ensimmäiset polttomoottorikäyttöiset itsekulkevat leikkuupuimurit vuonna 1909 – luultavasti toisistaan tietämättä. Koska korret jäivät pääosin peltoon, ei kohlimia tarvittu ja koneen rakenne oli yksinkertaisen kompakti. Massey-Harris haastoi A-C:n kompaktilla pienten farmien Clipperillä, joka esiteltiin vuonna 1938
Parikymppisenä Carroll oli jo suunnittelemassa puimureita ja puimakoneita usealle valmistajalle. Se oli ensimmäinen kaupallisesti menestynyt ajopuimuri, mutta vain Etelä-Amerikassa. Työleveys oli 8–12 jalkaa, ja puintikelaa oli kavennettu 81 sentistä 62:een. Vihreää valoa tuli. Se oli ensimmäinen leikkuupuimuri, josta käytettiin englanninkielistä nimitystä ”combine”. Parempaa mainosta ajopuimureille 43. Jos kuljettaja halusi muuttaa puintikelan pyörimisnopeutta, oli käytävä vaihtamassa rattaita. Viidensadan puimurin armada korjasi sadon yli 410 000 hehtaarilta. Hinattaviin puimureihin tottuneet pohjoisamerikkalaiset farmarit eivät ottaneet kolhoa ja kallista puimuria omakseen. Työleveys oli kuusi jalkaa. Uhkayritys onnistui. Samaa 3,99 litran lohkoa käytettiin myös paljon vauhdikkaammissa brittituotteissa. 8,5–12jalkaiset leikkuupöydät nousivat edelleen sähköllä. Uhkapeliä preerialla Carrollin tiimi jatkoi työtään. Kaksi ahkerinta konekuntaa ehti puida kesän aikana reilut 2 000 hehtaaria. Voimanlähteenä uurasti Volkswagenin 1,2-litrainen 29 hevosvoiman teollisuusmoottori. Siellä Carroll kohosi nopeasti suunnittelutiimin johtajaksi. Rakenne noudatti McKayn Tmuotoa eli leikkuupöytä oli puimurin edessä keskellä. Kanadassa valmistettu Massey-Harris 20 osoittautui luotettavaksi. Legendaarinen M-H 21 oli tuotannossa vuoteen 1949 saakka. Merkittävä edistysaskel oli ajovariaattorin käyttöönotto. Säkittäjillä piti kiirettä. Perusmallin leikkuupöydällä leikattu elo siirtyi puimurin uumeniin mattokuljettimella. Mallinumerosta voi päätellä, että puimuri on valmistettu Skotlannissa. M-H värväsi nuoren lahjakkuuden vuonna 1911 ja lähetti hänet Argentiinaan. Vankka teräspalkkirunko teki puimurista painavan. Hän kuunteli ja ymmärsi viljelijöiden konehuolia, ja 20-luvun puolivälissä hänen suunnittelemansa hinattavat puimurit olivat käytössä molemmilla Amerikan mantereilla. Ensimmäisessä versiossa leikkuupöydällä oli mattokuljettimet, jotka korvattiin 21A-mallissa syöttöruuvilla. Enää puimuri ei ensikierroksellaan lahmannut puimatonta viljaa. Se perustuu amerikkalaisen 80 Superin tekniikkaan. Maatilan poika aloitti puintihommat kymmenvuotiaana, kun saksalainen rahtipuija oli liian juovuksissa. Puintikela leveni, ja kohlimet sekä seulat saivat lisää pinta-alaa. Yhtiö valmisti sotatuotantohallinnon siunauksella satoja puimureita töihin pitkin maata ja lupasi, että niillä puidaan yli 400 000 hehtaaria. Tuotanto alkoi vuonna 1954, ja se jatkui Massey Ferguson -merkillä aina vuoteen 1963. Parin vuoden päästä valmistui Kanadan ja USA:n markkinoille soveltuva 12 jalan M-H 21. Argentiinassa itsekulkevia leikkuupuimureita suunnittelivat innokkaimmin italialaislähtöiset maanviljelijät. Puimurin rengastus oli kokoon nähden yllättävän hento. Pikkuinen saksalaisvalmisteinen MasseyHarris 630 S suunniteltiin yhteistyössä paalainvalmistaja Raußendorfin kanssa. Pampan viljalakeuksille tarkoitetun M-H 20:n työleveys oli 16 jalkaa. Massey-Harris 26 oli pienennetty painos M-H 21:sta. USA:n hallitus hamusi kriittiset raaka-aineet sotakaluston valmistamiseen. Toinen tärkeä Australian apu oli Thomas Carroll. mantereen markkinat. Muutenkin uutuuden rakenne vastasi kutakuinkin nykypuimuria. Lisävarusteena oli saatavana lieriömäinen 16 hehdon viljatankki. Chryslerin kuutoskone oli siirretty puintikoneiston alle, ja rakenne oli kevyempi kuin edeltäjässä. Puintiteholtaan varsin vaatimaton 630 S sopi Suomen oloihin, ja se olikin monen tilan ensimmäinen puimuri. Massey-Harrisilla keksittiin ratkaisu sekä omaan materiaalipulaan että kansalliseen maatalouden työvoimapulaan. Hän hoputti M-H:n johtoa oman itsekulkevan mallin suunnittelemiseksi, muuten italialaiset veisivät laajan Massey-Harris 780 korvasi 726-mallin vuonna 1953. Valittavissa oli kahdeksan puintinopeutta, joita pystyi vaihtamaan moottorin ja puintikoneiston käyntinopeuteen kajoamatta. Portaaton se ei vielä ollut. Moottorina oli edelleen Chryslerin 53 hevosvoiman rivikuutonen. Carrollin suunnitteluryhmä rupesi hommiin ja vuonna 1938 parrasvaloihin ajettiin Massey-Harris 20. Alfredo Rotania patentoi ja kaupallisti ajopuimurin 1930-luvun alussa, mikä sai aikaan vipinää Carrollissa. Sepän taidot hän oppi isältään. Etuakselin päällä räyhäsi Austinin 56 hevosvoiman kuutoskone. Kammesta riuhtominen loppui: leikkuupöytä nousi sähköisesti. Uutuuden läpimurtoa vaikeutti teräksen saanti. Vaihteita oli neljä
Massey-Harris 726 maksoi vuonna 1952 1,1 miljoonaa markkaa. Huomaa säkki, johon rumpuseulan erottamat rikansiemenet putoavat. Amerikkalaisten perusmallien merkinnän eteen lisättiin Saksassa 6, Skotlannissa 7 ja Ranskassa 8. Oljet puimuri pudotti peltoon siisteinä nippuina. Kymmenen vuotta myöhemmin Toronton pääkonttorissa hykerreltiin, kun markkinaosuus kohosi 52,9 prosenttiin. Mannesmann-MULAGin kuormaja linja-autotuotanto ajettiin alas vuonna 1928. yleensä ja M-H 21:lle erityisesti ei olisi voinut toivoa. Tuokiokuva on Karijoelta vuodelta 1963. Ranskalainen 890 sijoittui Massey-Harriksen Euroopan-malliston yläpäähän. Lisäksi valuuttasuhdanteet suosivat puntakauppaa. Jäljellä oli kolmas suuri markkina-alue. Puimuri on ilmeisesti ajettu pellonlaitaan näytösluontoisesti, sillä ruis lienee syyskuun loppupäivinä ollut jo itänyttä. Clipperistä tehtiin sodan jälkeen myös ajopuimuriversioita. Pienet peltokuviot, avo-ojat, vetiset kelit ja melko tehoton traktorikanta tekivät kömpelöiden vetopuimureiden käytön hankalaksi. Seuraavaksi oli Saksan vuoro. Moottoriksi oli valikoitunut ranskalaisten sijaan Chryslerin 62 hevosvoiman kuusimukinen. Seuraavaa 726-mallia tuotiin jo Suomeenkin. Kätevä Clipper nosti Massey-Harriksen vuonna 1938 hinattavien puimureiden valmistajien eturiviin. Kuva: Museovirasto/Journalistinen kuva-arkisto Kuvaaja: Erkki Voutilainen Kuva: Museovirasto/Kan satieteen kuvakokoelma Kuvaaja: Matti Poutvaara 44 MASSEY-HARRISIN AJOPUIMURIT. Isoja Harriksia ei tuotu Suomeen. Sitä ennen MasseyHarrisin edustus oli ollut Konekauppa Pellervolla, joka siirtyi Hankkijan omistukseen samana vuonna. Viljelijä ei ollut rastittanut lisävarustelistasta hydraulista leikkuupöydän korkeuden hallintaa, joten homma hoitui käsipelillä isosta pyörästä. Sodan jälkeen avatussa Eschwegen tuotantolaitoksessa työstettiin puimureita 1970-luvulle asti. Isossa-Britanniassa M-H käynnisti tuotannon vasta sodan jälkeen. Massey-Harris otti kopin, ja rasvanäppien haalareihin tuli uusi logo. Suomen-valloitus Hankkija oli ajan hermolla, kun se toi vuonna 1950 Suomeen ensimmäiset kaksi itsekulkevaa puimuria. Niinpä esimmäinen Kilmarnockissa vuonna 1948 valmistettu, amerikkalaiseen M-H 21:n 8–10-jalkaiseen pikkuveljeen M-H 222:een perustuva ajopuimuri sai kylkeensä luvun 722. Massey-Harris-puimureiden valmistusmaa ilmeni mallimerkinnän ensimmäisestä numerosta. Heinänkorjuukoneita ja traktoreita pultattiin kokoon Manchesterin Trafford Parkissa vuonna 1948. Maihinnousu Eurooppaan Massey-Harrisin Euroopan-valloitus alkoi Ranskasta. Pian Skotlannin Kilmarnockiin valmistui brittihallituksen avittamana uusi tuotantolaitos, jossa aluksi koottiin pieni määrä M-H 21A -puimureita. KölnWesthovenin tehdas jäi tyhjilleen ja 600 työntekijää tyhjän päälle. Ajopuimureiden edut huomattiin. Hankkijan tehokas myyntiorganisaatio ja toimiva puimuri takasivat menekin. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen saapui Kytäjän kylään Paavo Hyvämäen tilalle perehtymään katovuoden 1962 puintioloihin. Massey-Harris 780 on saanut säkitystasolle harvinaisen arvovaltaisen vieraan. Oljille antoi kyytiä vain kolme kohlinta. Kysyntä ylitti heti säännöstelynalaiset tuontimäärät. Työleveys oli vain kuusi jalkaa, mutta puintikoneisto ei ollut paljoa kapeampi. 9,5 tai 12 jalan pöydän leikkaama vilja päätyi 92 senttiä leveän puintikelan kautta 140 dm²:n seulastolle. Sodan päätyttyä Massey-Harrisin tuotantokoneisto oli valmiiksi rasvattu ja yritys dominoi Pohjois-Amerikan markkinoita vuosien ajan. Heinänja viljankorjuukoneita valmistanut tehdas avattiin Marquettelez-Lilleen vuonna 1926. Ruotsalaiset konesepät, kuten Bolinder-Munktell ja Thermænius, ottivat mallia Clipperistä ensimmäisten puimureidensa suunnittelussa. M-H:n osuus USA:ssa myydyistä leikkuupuimureista oli vuonna 1938 vain kolme prosenttia. Massey-Harris/Massey Ferguson 630:n kuljettaja pääsee kohta ruokatauolle
Vuonna 1954 rikkoontui viidensadan myydyn Massey-Harris-puimurin raja. Puimuri oli Suomen oloihin varsin suuri. Nämä koneet myytäisiin 2 500 taalalla viljelijöille, jos he sitoutuvat urakoimaan kullakin koneella vähintään 2 000 eekkeriä eli noin 800 hehtaaria. Massey-Harris 21 osoitti luotettavuutensa ja eekkeritavoite täyttyi. Muille merkeille jäi vain murusia. Massey-Harris 726 on rapsikasvuston kimpussa Raumalla vuonna 1953. Uusi alku Vuonna 1953 Massey-Harris ja Harry Ferguson jysäyttivät uutispommin. Vuonna 1950 tuotu kahden puimurin koe-erä oli menestys. Silloin Massey-Harrisin USA:n myyntipäällikkö Joe Tucker sai idean. Tuona syksynä Suomen pelloilla pui noin 1 200 ajopuimuria, joista Hankkijan Saroilta-lehden mukaan huikeat 1 135 oli Massey-Harriksia. Hallitus suostui ja kesällä 1944 puimureiden armadat kuljettajineen olivat valmiina työhön. Siirtymävaihe oli ehkä tarpeen merkkiuskollisille puimurinkäyttäjille. Erityisesti kehuttiin M-H 726:n käyttökelpoisuutta avo-ojitetuilla pelloilla. Kuva: ELKA Kuva: ELKA Ku va : M us eo vir as to /K an sa tie te en ku va ko ko elm a Ku va aja : Pe kk a Ky yt in en Uudenoloinen MasseyHarris 726 laittaa vauhtia sadonkorjuuseen Parikkalassa vuonna 1953. Sadonkorjuuprikaati oli Massey-Harrisille valtava logistinen ponnistus. Fergusonin USA:n-toiminnot ja Detroitin tuotantolaitos olivat ajautuneet taloudellisiin vaikeuksiin, eikä Fergusonin kehittämän hydraulisen kolmipistenostolaitteen patentista virrannut dollareita odotetusti. Massey-Harris lupasi valmistaa viisisataa M-H 21 -puimuria, jos hallitus antaa hankintaluvan tarvittaville raaka-aineille ja valmistusluvan koneille. Teksasista ja Kaliforniasta lähteneet karavaanit matkasivat kesän aikana Pohjois-Dakotaan, Montanaan ja osa Kanadaan saakka. Ferguson päätti yllättäen myydä traktorituotantonsa globaalille toimijalle Massey-Harrisille. Punaisia puimureita tehdään edelleen, nyt osana AGCO-konsernia. Mommilan kartanon toimelias tilanhoitaja Eelu Piki otti vastaan Suomen tuhannennen Massey-Harris-puimurin sopivasti ennen sadonkorjuukautta 29.7.1955. 6/2021 45. Seuraavina vuosina puimurikauppa kävi kuumana ja ainoana tulppana oli maatalouskoneiden tuontisäännöstely. Kaatokela oli lisävaruste, jota ei rapsin puinnissa tarvittu, kunhan ajonopeuden piti sopivana. Ku va : M us eo vir as to /K an sa tie te en ku va ko ko elm a Ku va aja : Pe kk a Ky yt in en Sadonkorjuuprikaati K un sota akselivaltoja vastaan tyhjensi Amerikan vilja-aitan nuorista miehistä, sotavuosien viljasadot uhkasivat jäädä korjaamatta työvoiman puuttuessa. Massey-Harris sai joka tapauksessa rutosti nimeä ajopuimureilleen. Uusi yritys ristittiin Massey-HarrisFergusoniksi. Prikaatista tuli aikansa mediatapahtuma, vaikka korjattua saatiin vain murto-osa valtavan maan viljavainioista. Sitä mukaa kuin sato tuleentui, sadonkorjuuprikaati korjasi sen ja kulki läpi laajan maan. Massey Ferguson sai yrityskaupassa vahvan puimuribrändin. Erityisen vaativaa oli varasosahuollon järjestäminen. MasseyHarris oli ehtinyt iskostua itsekulkevan leikkuupuimurin synonyymiksi monelle maaseudun asukille Atlantin molemmin puolin. Vertailun vuoksi: Zetor 25K:sta joutui pulittamaan 480 000 markkaa, ja M-H 744 PD:n listahinta oli 750 000 markkaa. Kuljettajalta vaadittiin malttia, sillä leikkuuleveyteen nähden puintikoneisto oli alitehoinen. Talousvaikeudet jatkuivat, ja vuoden 1958 yritysjärjestelyiden myötä Harris pudotettiin nimestä pois. Suomen ensimmäistä ajopuimuria esitellään kravattiherroille sateisen oloisessa säässä
Kortteeria hän on vaihtanut harvoin, työpaikkaa alvariinsa. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Seppo Heikkilä MIES JOKA HALUSI OMISTAA RAUTAA 46. Hän vain kerää vanhaa romua omaksi ilokseen. Suhde rautaan on huolettoman rento, mutta silti Seppo on pannut monet koneet kuntoon ja haalinut nurkkiinsa erikoisuuksia. Harrastuksetkin ovat vuosien mennen hieman vaihtuneet, vaikka tekniikka ja perinteet ovat aina olleet niiden ytimessä. Ja katso: näin on käynyt. Sepon laanilta löytyy sellainenkin kotimainen ihme. Ihmiset voivat luoda uraa, janota kaukomaille tai himoita kuka mitäkin sädekehää. Seppo on työskennellyt niin postinjakajana, varastonhoitajana, laitosmiehenä kuin kunnallistekniikan ylläpitäjänä. S eppo Heikkilä on syntyisin Humppilasta mutta asuu tätä nykyä suvun tilalla naapurikunnassa Punkalaitumella. Lokomon ykkönen Sepelintekovehje olisi epäilemättä monelle kivien keskellä elävälle mieluinen apuväline. Seppo Heikkilä on toista maata. Seppo on antanut tykönsä tulla traktoreiden, maansiirtokoneiden, maamoottoreiden ja perämoottoreiden lisäksi ainakin kivenmurskaimen, kenttäsirkkelin, sepän pajan, vaunukompressorin ja ankkurivinssin, klyyvisahaa ja junalippujen repijää unohtamatta. Tehdään pieni pintaraapaisu Sepon kokoelmaan ja harrastuksen periaatteisiin. Tätä nykyä mies uurastaa ajoneuvojen kokoonpanijana – taas kerran. ”Kyllä tavaraa kertyy, kun on avoin mieli sen suhteen eikä vastustele”, Heikkilä profetoi. Palokuntatoiminta on ollut pienestä asti tärkeä viraapelitoimi, mutta autojen ja moottoripyörien parista Seppo on tykkänään ajautunut vanhojen työkoneiden kimppuun
Soitin, että teillä on paljon tavaraa myynnissä. Silti murskaimet ovat vuosikymmenten mennen ahmineet Lokomolle nousukausien voitot ja myös rouskuttaneet sen harmaiden aikojen läpi. Asensin ne murskan alle. ” Laukkasen Jussilta löytyi Fiskarsin 550-kaivurin akselit. Siitä huolimatta murskaimella tekee sopivasta tavarasta kuution sepeliä tuossa tuokiossa. ”Kuution tekeminen tällä ei ole mikään ongelma.” 6/2021 47. Samoin vakuutettiin Lokomon neljän eri kokoisen murskaimen musertavan ”vaikeuksitta kovintakin graniittia, rautamalmia ja mineraaleja”. Lokomon pienimmän murskaimen mainostettiin soveltuvan erityisesti tiilijätteiden pienentämiseen ja kemiallisteknisten tehtaiden tarpeisiin. ”Kun kivi on sopivan punainen, kyllä se tyssää. Katselin, että romukasassa oli myös Lokomon kivimurska. ”Siitä on betonivalimon susitavaraa lyöty läpi.” Entä sitten pienen koneen käyttökelpoisuus. Esimerkiksi Minkiön höyryfestivaaleilla se on pienentänyt mineraalia lähemmäs kymmenen kertaa. Lokomon murskain on aikansa mallisarjan pienin. Siinä työssä tämäkin kone on ollut. Jos kitaan sopivaa reilun nyrkin kokoista kiveä löytyy, syntyykö tulosta. Kuution tekeminen tällä ei ole mikään ongelma.” 20-luvun murskainesitteessä ykkösen työsaavutukseksi luvattiinkin 1,5–5 kuutiota sepeliä tunnissa. Harmaasta puhutaan, mutta täällä päin tuntuu punainen kivi olevan kaikkein kovinta”, Seppo sanoo. Monenlaisia yritysjärjestelyjä on murskainten synnyn jälkeen Lokomolla nähty, ja itse murskaimetkin ovat muuttuneet alkuaikojen Blake-tyyppisistä leukamurskaimista paljon. Sepon Lokomo oli löytöhetkellä vain pukin päällä. Seppo hieman toppuuttelee mainosintoa. Siellä oli paljon kalustoa myytävänä, kuorma-autoja ja sen sellaista. Sen kitaaukko on 20 kertaa 13 senttimetriä, joten järin suurta tavaraa ei sisään saa. Kävin katsomassa murskaa, ja se on siitä asti ollut täällä.” Sepon Lokomo 1:n tarkka ikä ei ole selvillä, mutta kolminumeroista se alkaa hätyytellä. Murskaimista tuli miltei heti yhtiön kannattavimpia tuotteita. Nyt sitä on vähän mukavampi siirrellä pihalla.” Kivimurska on Sepon vehkeistä eniten tapahtumissa seikkaillut kone. ”Olen tehnyt sepeliä yllättävän paljon. ”Löysin sen Kokemäeltä Risteen betonivalimolta. Se on Lokomon murskainten aivan ensimmäisen tuoteperheen pienimmäinen, ja tänä vuonna on kulunut tasan sata vuotta Lokomon kivenmurskaimien eli ajan kielellä kivensärkijäin valmistuksen alkamisesta. Myyjä innostui – taisi luulla, että nyt lähtee sadallatonnilla tavaraa
Sepon Temmes on vanhimpia säilyneitä, sillä se on valmistettu vuonna 1954. Miehet myivät kaivukoneensa valmistusoikeuden Raahe Oy:lle, joka teki Temmeksiä vuosina 1954–1965 hieman yli tuhat kappaletta eli hurjan määrän. Brittiläinen Priestman Beaver on hieman Temmestä uudempi varhainen hydraulinen kaivukone, jonka sisuksiin on vielä varmuuTemmeksen keppien ja poljinten kanssa on kieli keskellä suuta konemiehelläkin. ”Päivääkään en ole katunut puskutraktorin ostamista. Kaivulaitetta pyöritetään kahden polkimen ja käsivipujen kanssa. Ensin mainittu on suomalainen kaivinkonelegenda, jonka 50-luvun alussa suunnittelivat temmesläinen maanviljelijä Hannes Pehkonen ja liminkalainen autoilija Eeli Lempinen. Mikäli koneessa on kiinni pistokauha, sen pohjaluukun laukaisua varten on vielä yksi käsivipu. Temmeksiä tehtiin sekä suoraan traktoriin asennettaviksi että omassa perävaunussaan traktorin perässä vedettäviksi. Seppo on huomannut, että Temmes on nokkela jarrurumpujen ja vaijerivinssien kokonaisuus, mutta sitä pitää käytellä säännöllisesti, jos mielii pitää sen toimintakuntoisena. Temmeksen puomeja ja kauhaa ohjataan kahdella käsivivulla. Pikku-Jussin ja pyöräkuormaajan lisäksi laanilta löytyy Temmes, Priestman Beaver ja Fiat AD5. Sepon kone on alun alkaen ollut kiinni traktorissa, mutta edellinen omistaja oli tehnyt sille vetovaunun. Vakolan koetusselostus vuodelta 1953 sanoo, että kaivurin käsittely vaatii tottumusta. 48 Harrastaja Seppo Heikkilä. Näitä voisi olla parikin...” Priestman Beaverilla kaivaminen ei käy aivan nykykaivureiden tapaan, mutta silti Seppo tykkää tonkia sillä omissa nurkissa. Työ oli siistiä ja kone muutoinkin huippukunnossa, joten Seppo ei lähtenyt enää muutoksia tekemään. Maan tasalle Eräitä Heikkilän lempilapsia ovat maansiirtokoneet
”Siellä on kolme keppiä kaivulle. Pintakäsittely on huolella tehty, sillä traktori on myyjän mukaan maalattu 80-luvulla. Vastaava Beaver on esitelty tarkemmin numerossa 1/19. Näitä voisi olla parikin…” Nyt kolahti! Huomenna pääsee lanaamaan. ”Se on kohtuullisen voimakas, niin että sillä on ilo askarrella omat pihahommat. Sepon mielestä Beaver vaatii tämän päivän kaivureihin tottuneelta käyttäjältä yhtä paljon opettelua kuin Temmeskin. Nykykonetta voi jarruttaa ja kääntää, mutta tässä täytyy pysähtyä kokonaan, jos haluaa kääntää asentoa.” Seppo on teettänyt Priestmaniin uuden kaivusylinterin. Moottori sen sijaan oli loppu, mutta Seppo sai Fiatiin alkuperäistä vastaavan OMCN3-koneen rikkinäisestä 650-Fiatista. ”Tämä on vielä niin lyhyt, että se tahtoo nokkia kuin kana. ”Päivääkään en ole katunut sen ostamista. ”Puskutraktori on vaikeimpia maanrakennuskoneita ajaa”, Seppo tuumii. 6/2021 49. Alakerta on mekaaninen, eli pitää valita joko ajo tai kääntö. Pirun huono se on liikkumaan joka alustalla, ei tahdo oikein kiivetä eikä vetää.” Maa siirtyy Heikkilän koneilla myös. Jos tielana on unohtunut koiranputkien keskelle, sitä lähdetään etsimään puskutraktorilla. Pitkän tasaisen tekeminen tuommoisella on varmaan ollut temppu.” Silti puskutraktori on Heikkilän mielestä maailman hauskin laite. Muutoin kone tuli tontille toimintakunnossa, ja se pelaa omassa sarjassaan hienosti edelleen. Kymmenisen vuotta sitten Seppo iski kyntensä Fiatin puskutraktoriin. den vuoksi tehty paikka vaijerikelalle ja vinssille
”Läheskään kaikki laitteeni eivät toimi, enkä osaa niitä korjatakaan. Onhan hänkin takonut puukkoja ja esimerkiksi vesimittarin jalkoja. Eräs ilmoituksen nähnyt kysyi, miksi rikkinäisiä. Heikkilän nurkissa on paljon rikkinäisiä tai vaillinaisia vehkeitä. ”Tässä hommassa tärkeintä on ajankulu ja viihtyminen. Kun käy romuja ostamassa, myyjistä tulee likipitäen perhetuttuja.” Sepon esineistöä ei tässä vielä esitelty läheskään kattavasti. Sepon mielestä tarpeettomalla romulla on lisäksi mukavaa järkyttää niitä huolestuneita, jotka kysyvät, mitä pihakoristeina nököttävillä hitsauskoneilla tai veturitunkeilla tekee. Ajankulun lisäksi harrastuksessa on tärkeää sen seurallinen luonne. Ankkurivinssiin on asennettu runko ja pyörät alle ja vaihdelaatikko eteen mutta vaijeri puuttuu. Yksi tällainen erikoisuus on sepän paja. Sitten täytyi tehdä paikka, johon ne sai.” Sepon mukaan hänen pajastaan puuttuu vain seppä, mutta se ei aivan pidä paikkaansa. Muuraustyö oli miehen ensimmäinen ja ilmeisesti myös viimeinen. Mutta miksi?” Kuvaava tapaus on sekin, kun Heikkilä ilmoitti haluavansa ostaa rikkinäisiä kiviporia. Voisihan sitä tehdä jotain niin sanotusti järkevääkin. ”Kavereita on tullut paljon koneiden kautta. ”Romutoreilta tuli ostettua kaikenlaisia sepän tamineita. Heikkilä on vanhan ajan seppien tapaan rakentanut pajansa ja ahjonsa itse. Atlas Copcon vaunukompressorista on ilmeisesti tullut kiertokanki kyljestä pihalle. Myös kenttäsirkkeli on nyt epäkunnossa, vaikka sillä on pihamaalla sahattu. Rikkinäinenkin rauhoittaa Seppo Heikkilällä on paljon entisajan työvehkeitä rekvisiittana, miltei pihakoristeina. ”Voisihan sitä tehdä jotain niin sanotusti järkevääkin. Käynee niin, että Heikkilän malmiesiintymä vetää magneettimme puoleensa vielä kerran jos toisenkin. Vain seppä puuttuu, Seppo sanoo. Mutta miksi?” 50 Harrastaja Seppo Heikkilä. Seppo vastasi, että niillä tehtävä työ on niin inhottavaa, että hän huolii moiset koneet vain epäkuntoisina. Silti tykkään, että ne ovat olemassa ja minulla”, Heikkilä selittää raudan rauhoittavaa vaikutusta. Vastaus on: ei niillä voi tehdä mitään
Kivimurskaimen vierestä löytyi kasa vaijeria ja rattaita, jotka olivat aikoinaan olleet kolmipilarinosturissa. Seppoa pyydettiin rakentamaan Paukepäiville yksinkertainen kytkin, ja sellainen syntyi vanhasta vinssistä. Ilman mallia syntyivät kelvolliset puuosat ja rautakin löysi paikkansa. Heikkilä ei ole merkkiuskollinen mutta hiukan silti Fordeihin kallellaan. Yhden romun mukana tulee yleensä toinenkin. Ne ovat sitkeitä ja toimivia. 6/2021 51. Puutarhaidylli Heikkilän tapaan – pöydänjalkoina kylvökoneen pyörät ja koivunkannon nokassa pyörivä hitsauskone
“Tervahauta tehtiin ihan viimeisen päälle, ja se olikin isompi urakka kuin mitä oletettiin.” Lisäksi uudelleenjärjestelyt työllistivät. Niitä järjestävä Wanha woima ry sai lopulta hihkua innosta niin etukuin jälkikäteen. Aitto-oja sanoo, että muutkin alueen tapahtumat on järjestetty hyvin ja turvallisesti. Hommaan oli varauduttu huolella, ja desinfiointiainetta ja maskeja jäi varastoon ensi vuotta varten. “En muista, että koskaan olisi ollut niin paljon vanhoja autoja kuin tänä vuonna. Kävijät pitivät huolen siitä, etteivät tule turhaan paikalle. Ei kannattaisi tehdä paljon muutoksia kerralla.” Välivuosi ja korona tuntuivat esivalmisteluissa. Kampikäynnistyskisa pidettiin rauhallisena ajankohtana perjantai-iltapäivällä ja väljällä paikalla traktorikentällä. Teksti: toimitus Kuvat: Kari Mattila Weteraanikonepäivät 9.–11.7. Myös lapsiperheitä oli Jounin mukaan aiempaa enemmän. Niitä koetetiin estää esimerkiksi siirtämällä kahvila Koskelan talosta ulkotiloihin. Wanhan woiman puheenjohtaja Jouni Aitto-oja oli havaitsevinaan muutamia ilmiöitä, jotka johtuivat kenties koronaeristyksen hellttämisestä ja kotimaanmatkailun lisääntymisestä. “Viime vuoden syyssouvi oli pienempi, joten pusikot olivat kasvaneet ja raivaushommaa oli paljon. Sää oli liiankin loistava, mutta kävijät osasivat huolehtia nesteytyksestä eikä tuupertuneita tullut. “Ihmiset soittelivat ympäri Suomea ja kyselivät, että pidättekö te todella ne päivät”, Aitto-oja hörähtää. “Kuntun kauppa järjestettiin toimivaksi kaupaksi ja näyttelyosastoissa tehtiin muutoksia. OULAINEN Ne pidettiin sittenkin, nimittäin Pohjois-Pohjanmaan suuret perinnekonepäivät. Perjantai oli likimain ennätyksellinen kävijäpäivä, kun tervahaudan sytytys houkutteli paljon väkeä paikalle. “Haapavesi Folk -musiikkitapahtuma järjestettiin onnistuneesti viikkoa aiemmin, eikä sieltäkään korona levinnyt.” Lähdetään kuvakierrokselle poikkeusaikojen suurille perinnepäiville. 52. Konepäivät näet pidettiin, ja ne vieläpä onnistuivat huomattavasti paremmin kuin järjestäjät ennakoivat. Teemme kuvakierroksen isolla alueella ja haastattelemme Wanhan Woiman johtomiestä jälkitunnelmista. Kävijämäärän pelättiin putoavan pahimmillaan puoleen normaalista, mutta kävijöitä olikin kolmen päivän aikana 16 000, vain viidesosa vähemmän kuin parhaina vuosina. Muita koneita oli suunnilleen sama määrä kuin ennenkin”, Aitto-oja sanoo. Talkoolaisiakin oli normaalia vähemmän ennen tapahtumaa.” Virkavalta antoi tarvittavat luvat Aittoojan mielestä helposti. Valmisteluissa riitti aiempia vuosia enemmän työtä monestakin syystä. Ainoa ehto oli, ettei ruuhkia saanut muodostua. E pävarman tapahtumakesän odotetuimpia hulinoita olivat epäilemättä Oulaisten weteraanikonepäivät
“Ihmiset soittelivat ympäri Suomea ja kyselivät, että pidättekö te todella ne päivät.” 53. Perinnelehtimiehen sydän pomppaa kurkkuun, kun vastaan tulee Intertype-latomakone mallia C4. Automalli tosin taisi olla miltei yhtä hyvässä maineessa kuin taustalla ZetorWeljien Leyland Hippon lavalla näkyvä Täystuho. Ennen latomakonetta latojat olivat rakentaneet lehtien ja muiden painotuotteiden painolevyjen tekstit kirjake kerrallaan. Mikä lienee Zetor 10 A:n vauhtipyörän paino. Markku Korkia-ahon Kölnin-Ford vuodelta 52 on komeassa kunnossa. Luovuus on ollut valloillaan. Latomakone merkitsi 1800-luvulla sanomalehdille ehkä vieläkin suurempaa mullistusta kuin tietokone sata vuotta myöhemmin. Wanhan woiman kokoelmarakennuksissakin oli paljon nähtävää. Latomakoneella voitiin tehdä painolevyt näppäimistöllä kirjoittamalla. Traktoreissa nähtiin työlaitteita kompressorista kaivuriin
Ainakin istuin näyttää myös olevan maatalousmallia. Kuusipyöräinen Valmet 1502 kerää aina yleisöä ympärilleen. Tuomo Siltalan Volvo NB86 tavattiin Vanhoissa Koneissa aivan taannoin. Moottori on vuoden 1947 tanskalainen FF-maamoottori. Runko on tehty navetan vanhoista putkista. 54 WETERAANIKONEPÄIVÄT. Kopsan mopopoikien rottapyöräprojekti on raskaan näköinen ajoneuvo. Bray-mallin etupyörät näyttävät jyhkeiltä varsinkin silloin, kun vieressä on tavanomaisempi nelos-Nuffi. Bray 10/60 on Esko Valkolan ja 460 Veikko Jylängin traktori. Oulaisiin oli osunut kaksikin moista telihirmua. Oulaisissa sille tekivät seuraa Esko Kaarlelan N86 ja Kyösti Aitto-ojan N88. Tuomon Volvo on sitten viime näkemän ansaitusti voittanut Vetkun Vuoden Mutteri -entisöintipalkinnon. Vasemmalla 60-luvun alkupuolen iso Valmet 864 ja oikealla saksalaista patinaa. Jälkimmäisessäkin on tosin ohjaustehostin ja kylmäkoskenkertoja erikoisherkkuina
Linnavuoren moottoritehtaalla tehtiin tarkoitusta varten ilmeisesti useampi Pobjoyn kaksitahtinen kuulasytytysdieselmoottori, jossa oli jonkinmoinen mekaaninen ahdin. Valmetin Pobjoy-vaihetta muistelee tässä lehdessä sivulla kuusi myös pikku-Valmetin suunnittelija Olavi Sipilä. Maamoottoreita oli tuttuun tapaan näytillä paljon. Erikoinen ja surullinenkin piirre asiassa on, että samoihin aikoihin myös itse herra Pobjoy haudattiin. Tervahaudan valmistelu ja polttaminen oli suuri urakka. Osa piirustuksista katosi Pobjoyn kuoleman myötä, mikä saattoi osittain vaikuttaa Valmetin hankkeen kariutumiseen. Alakuvassa puhisee Matti Pääkön MTK Multavierun konepajalta. Yläkuvassa on etualalla Kokkolan moottoritehtaan Monark vuodelta 1912, omistaja on Wanha Woima. Hän nimittäin menehtyi vuonna 1948 lento-onnettomuudessa. Se kannatti, sillä haudan sytytys veti paikalle paljon porukkaa. Moottori oli kuitenkin niin huono käynnistymään, että koko hanke haudattiin. Pobjoyn kova kohtalo V anhojen Valmetien osastolla oli esillä kumma voimakone Valmetin traktorihistorian kohtuvaiheesta. 6/2021 55. 40-luvun lopulla Valmetin piti valmistaa traktori lentokonemoottoreiden kanssa työskennelleen brittiläisen Douglas Pobjoyn piirustusten mukaan
Kuorma-autojen joukosta erottui tämä hienokuntoinen kaksikko. Veteraanikuorma-autoja koneharrastajat sen sijaan osoittivat, että eivät ole sokerista. Tapahtumaa edeltävinä päivinä meteorologien sade-ennusteet toivat synkkiä pilviä Lavian ylle sillä ennätyspitkä helteinen jakso oli päättymässä lähes samalla kellonlyömällä kun Laviassa kokoonnuttaisiin. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Olli Aittomäki oli mukana vuoden 1961 Wheel Horse -puutarhatraktorilla. M-B LP 1113 oli varustettu Hiabin nosturilla, ja Chevrolet’n hipiä kiilsi paremmin kuin uutena. LAVIA Raurasta tehryt -tapahtuman puuhamiehet Risto Kukkula ja Jouni Jokinen jännittivät alkukesällä koronan kiihtyvää etenemistä. Lavian tapahtumassa on aina ollut mukana jokin yleisömagneetti, mutta tällä kerralla byrokratian kiemurat jättivät saapujan lähtösijoilleen. Sade tuli, samoin koneväki. ”Meillä käy paljon osallistujia Porista. 56. Pikkutraktorista oli juttu lehtemme numerossa 4/17. Lavian linja-auto ja koriteollisuusmuseo saapui paikalle 1958 Land-Roverilla ja 1949 Bedford-linja-autolla. Koneita sateessa 28.7. Nyt siellä oli jo aamupäivästä saakka satanut kaatamalla, mikä selittää hieman kaksipyöräja henkilöautokaluston vähäisyyttä aikaisempaan verrattuna. Heitä paikalla on enemmän kuin koskaan”, Risto Kukkula kertoi. Silloin Kukkula ja Jouko Jokinen talkooporukoineen vanhan rauran harrastajia jälleen Laviaan kutsuvat. Ensi kesänä tämä kotimaiseen ilmailuhistoriaan kuuluva juttu lienee mukana. R aurasta tehryt on vakiinnuttanut paikkansa harrastajien kalenterissa, sillä varsinkin raskaamman kaluston omistajat saapuivat runsaslukuisina keskiviikko-illan tapahtumaan. Alueella oleva mainio kahvimuseo hyötyi sadetta pitäneistä vierailijoista. Sateenvarjojen kanssa pitkästä aikaa temppuilemaan joutunutta yleisöäkin oli runsaasti
Tapahtuman puuhamies Risto Kukkula oli tuonut paikalle metsänhakkuuketjun, johon kuului hienoksi laitettu Lokomo HL 909 -kuormatraktori sekä tämä Makeri-harvesteri. 57. Tulevaisuuden koneharrastajien ykkössuosikki oli Antti Teelmäen nelivetoinen, hydraulisella puskulevyllä varustettu Mitsubishi MT 372 D. Satakolmevitonen Massikka oli jäänyt Fordien seuraksi. Saksan armeijan leivissä ollut auto on tullut maahamme vuonna 2013 ja se on toiminut kahtena seuraavana vuonna Afrikan mantereen aavikkokilpailuissa huoltoautona. Tapahtuma-alueella sijaitsee vanhaan kyläkauppaan rakennettu kahvimuseo. Vuorsola Motorsport Porista toi näytille kahdeksanvetoisen MANin. Paavo Levo omistaa tämän 1955 Normagin. Natikat ovat mallia 1455 ja 955. Pieni Dexta näyttää vielä pienemmältä suurten Internationalien vieressä. Ford 7700 on kookas traktori jopa tämän päivän mittapuun mukaan
Siihen asti oltiin löysässä hirressä”, Pekka sanoo. Vaikka pirskeet pienenivät, byrokratia paisui. Pekka siunaili koronan mukanaan tuoman paperityön määrää. Laatu korvasi määrän. Hörppäähän sinäkin, virkkoi Pentti Hampunen, kun Wikua yskitti. Niinpä leirikeskuksen maisemissa oli sekä koneita että ihmisiä aiempaa vähemmän. Aikoinaan valittiin lähtijää Vaasaan kurssille, jolla opetettiin moottorin käyttöä. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Wanhat koneet Vahojärvellä 10.7.2021 PARKANO Pienen parkanolaiskylän perinnepäivä pidettiin neljättä kertaa. Tuomo Koivuniemen omistama moottori on käyttänyt Posiolla pyörösahaa. Edellisen kerran tapahtuma pidettiin 2019, ja silloin maksaneita oli 1 100. Eräs hupsu oli saanut päähänsä, että hän on oikea henkilö virkaan. 58. ”Viisi päivää sitten sain viimeiset luvat. Ismo Pietilän Kontion lavalla oli harvinaisempi näky, nelisylinterinen 30-hevosvoimainen Wickström. Kesäasukkaiden lisäksi iloisin mielin liikkeellä oli moni masinisti, joille Vahojärvi oli ensimmäinen tapahtuma sitten toissa vuoden. Homman onnistuminen meni hilkulle. Pienimuotoisenakin tapahtuma oli erittäin tervetullut. Molempien uhka oli saanut näytteilleasettajat ja yleisön varuilleen. P irkanmaan luoteiskulmassa sijaitsevan Vahojärven perinnekonepäivää varjostivat viimeiseen asti korona ja sade. Kuten hyvässä konejuhlassa aina, myös Vahojärvellä nähtiin jotain tuttua, jotain tuoretta ja jotain erikoista. Kun hänen asemestaan valittiin toinen, mies otti valitun hengiltä. Tämän moottorin takia on muuten surmattu ihminen. Vahojärvi on suosittu mökkipaikka, jonka asukasmäärä yli tuplaantuu kesäisin. Tapahtuman nokkamies Pekka Mäkelä kertoi kello 13 maissa sisään astelleen siihen mennessä noin 450 henkeä. Tunnelmaa se ei haitannut, vaikka taivas taikoikin useamman viikon kuivan hellekauden päätteeksi kuin ilkeyttään parit kovat kuurot juhlakansan niskaan
Tapahtumaisäntä Pekka Mäkelän harmaa-Fergu ja Fiat Piccola olivat kuin karkkipussista noukitut. Fiat on valmistunut vastikään tähän kuntoon. 59. Jouko Vesterberg oli tullut Huittisista rakentamaan aitaa. Aidalle luvattiin kymmenen vuoden huoltoväli, sitten tolpat pitäisi uusia. Tolpiksi kelpaa Joukolle vain kuusi, sillä mänty mätänee nopeammin. Kun Pekka kohotti italiattaren vaippaa ja kehotti konetta hyräilemään, herrat olivat suu messingillä. Pääsisinköhän tästä sittenkin haukkaamaan jonkinmoista satoa. Timo Haverin ranskalainen Massikka oli epäilemättä mielissään sadepäivästä rutikuivan kesän keskellä. Viimeksi se oli tainnut huristaa Vahojärven raitilla joskus 70-luvulla. Kuvassa poran kimpussa Petri Harjula. Harjulan seppäsuku oli tuonut paikalle pienen verstaallisen työstövärkkejä. Sakari Rönnin Ajokki-korinen Scania palasi perinnepäivän kunniaksi vanhan linjansa maisemiin kansaa kyyditsemään. Aidakset olivat talvisia, vitsakset tuoreita, kuten kuuluu
K orona perui viime vuoden perinnetapahtumat liki täysin, eikä vieläkään joka nurkalla pidetä tuttuja kokouksia. Mitä tekee vanhan ajan harrastaja rientoja vailla. Entisessä navetassa ja sen ympäristössä on esillä jos jonkinlaista työkalua viskurista kylvökeppiin ja seiväskairasta äkeisiin. Aivan heinäkuun alussa Virtain reservaatissa järjestettiin pienimuotoinen vanhojen vehkeiden paljastustilaisuus, johon oli kutsuttu romun hurmoksessa eläviä lähiseudulta. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Terttu Kalliomäki-Tallila käytti koronan hiljentämät päivät oman kotimuseon rakentamiseen. Terttu Kalliomäki-Tallila Virroilta on järjestellyt keräämänsä antiikkiesineet kotimuseoksi vanhalle maatilalle. Saman tehtaan Puch-merkkisiin mopoihin törmää harvemmin, vaikka tämä Puch MS 50 on maailman pisimpään valmistettuja mopoja. Itävaltalaiset Puchin moottorit ovat Suomessa tuttuakin tutumpia muun muassa Tunturin mopedeista. Mopon on omistanut Tertun vaari Mooses Kalliomäki. Katsotaan, mitä paljastui. Vanhojen vehkeiden paljastus 4.7.2021 VIRRAT Perinnepäivien puutteessa lehemäpiika Terttu järjesti nurkkiin kertyneet tavarat kotimuseoksi. 60. Sitä tehtiin vuodesta 1952 vuoteen 1982. Vanhaan päärakennukseen taas on koottu kotitalousvälineitä säätikusta lihamyllyyn
Museon esineistö koostuu isommista ja pienemmistä maaja kotitalouskaluista. Jouko Väärälä, Raimo Heittola, Anssi Ullven ja Mari Häihälä olivat liikkeellä yhden Koon ja kahden Aan voimin. Savumerkeistä oli luettavissa, että syöttöä Zetoreissa ainakin piisasi. Monet museon esineistä ovat jo nykyajan ruuduntuijottajille hyvin outoja, kuten perunaaura. Toisen romu on Tertun aarre. Katteluksen perinneyhdistys syöksyi huolehtimaan peitteen alta paljastuneesta osapuutteisesta Wickströmistä. Sitä kenties tarvittiinkin, sillä kurjenkyläläiset olivat samonneet paikalle liki tiettömän taipaleen halki. Mitä tekee vanhan ajan harrastaja rientoja vailla. 61
Takavanteiden kehiä löytyy vielä melko helposti, mutta levyt ovat harvinaisempia. Trukkimastoa on lyhennetty, jotta koneella mahtuu talleihin sisälle. Fordit pysyivät hyvin edustettuina, vaikka muitakin merkkejä talouteen on myöhemmin hankittu. Kauniiksi voi kehua vuoden 1949 Ford 8N-traktoria, johon Pasilta löytyy kunnostetut ja ilmeisen vähän käytetyt alkuperäiset kyntöaurat sekä saman valmistajan tekemä sivuniittokone. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Pasi Koivula -64 Super Major on pelkästään aurauskäytössä. Manuelin takanostolaitteissa on Kämmen-merkkinen perälevy, jota Pasin tietojen mukaan myytiin muun muassa ojanperkaustöihin. OK-trukki ja Amerikan-Ford Tallin pielestä löytyy Orasvuon Konepajan Majorin pohjalle valmistama, väärinpäin ajettava OK-trukki vuodelta 1963. Pasi kertoo, että konetta on käytön kannalta hieman alkuperäisestä paranneltu. Ohjaus on vaihdettu orbitrol-tyyppiseksi. Traktoria on uudistettu orbitrol-ohjauksella ja hydraulisesti nousevalla ja kääntyvällä alueauralla. Sen jälkeen piti hankkia seuraava ja niin edelleen. Masto nostaisi 1 700 kiloa, mutta koska koneen keulalta on vastapainoja paremman kulkevuuden vuoksi poistettu, tällä hetkellä Majorilla voi nostella 1 200-kiloisia taakkoja. 62. Lienee tuttu homma monelle, joka koneiden kanssa on pelannut”, Pasi toteaa. ”Isä näitä aikoinaan alkoi keräillä. Itselläni villitys lähti laukalle, kun olin ensin yhden saanut entisöityä. Dearborn Motor Companyn Ford 8N:ään valmistama kyntöaura on kunnostettu uuden veroiseksi. Löysin etuvanteet Vettenrannan Paulilta, joka on enemmän Fergu-harrastaja. FORDSON-MIES Pitkän kokemuksen ja komean konekannan myötä Pasi Koivulalle on kertynyt laajalti tietämystä sinisistä traktoreista. Alkuperäisten vanteiden hankkiminen oli työlästä. S astamalalaisen Pasi Koivulan koneharrastus on saanut alkunsa kotoa. Kun katselee Pasin esille ajamia kunnostettuja traktoreita ja silmäilee tiluksilla olevia aihioita, huomaa, että Ford on merkkinä enemmistönä. Ford on niin ikään purettu osiksi kunnostusta varten. Auraa ja kettinkejä ei kesäksi riisuta. ”Tässä oli takana 35-Fergun vanteet ja edessä jonkun auton pyörät. Piikit ylettyvät tästä huolimatta neljään metriin. Näihinkin levyihin oli porailtu ylimääräisiä reikiä, joita hitsasin umpeen”, Pasi kertoo. Tämäkin on kodin peruja, sillä Pasin isä osti aikoinaan uuden Fordson Super Majorin tilan töihin. Saman valmistajan tekemä sivuniittokone on Pasilla työn alla
Kymmenkunta prosenttia maahantuojan kautta tulleista kaksoiskytkin-Dextoista on Pasin tiluksilla, sillä tallista klapipinojen välistä löytyy toinenkin yksilö niitto kone perässään. Traktori on tiettävästi tehnyt pitkän ja kuluttavan päivätyön soramontulla kuormaustöissä. Soramontulla nelivetoinen Major lienee suurimman osan elämäänsä työskennellyt, sillä siinä oli hankintahetkellä etukuormaajan jäänteet. Manuelin nostolaitteissa on kiinni Kämmen-merkkinen perälevy, jossa on komea hammastus. Tarkkaa maahantuontimäärää mies ei osaa varmaksi sanoa, mutta vahva muistikuva kaksoiskytkimellä varustetujen Dextojen tuonnista on parikymmentä kappaletta. Lokasuojat ja penkki muuttuivat myös valkoisiksi”, Pasi tietää. Valkopunainen bensiinikäyttöinen Amerikan-Ford hankittiin Vammalan autoja traktorimuseon huutokaupasta. Siellä se on viivähtänyt vain hetken, edellisistä omistajista ei ole tietoa. Yksi niistä on Pasilla, ja se on haettu Ylöjärveltä. Etuperässä ei ollut enää sisuskaluja ollenkaan. Fordiin löytyy alkuperäiset kyntöaurat ja sivuniittokone. Pasi Koivula on selvittänyt, että Kämmentä myytiin muun muassa ojanperkaustöihin 1950–60-lukujen nurkilla. Major oli melkoinen romuläjä, joka juuri ja juuri liikkui omin voimin. Tämän kaksikon maalamiseen Pasi sai apuja Aleksi Haapaselta. ”Se on loppuvuoden erää elo–syyskuulta, sillä heinäkuulla Fordsonien vanne väri vaihtui oranssista valkoiseen. Sitä edellisistä omistajista Pasilla ei ole tietoa. Niiden löytäminen oli projektin haastavimpia kohtia. 6/2021 63. Power Major Manuel oli hankittaessa melkoinen raato. Traktori on valmistettu vuonna 1963. Sastamalan suunnalta löytyy useita Power Major Manueleja. Pikku-Valmet ja Ford 8N on laitettu hienoiksi. Manuelin kuormaustöissä paljon tunteja kerännyt moottori siirrettiin klapikonetta pyörittävään traktoriin ja siitä otettiin parempi voimanlähde Manueliin. Super Dextoja kaksoiskytkimellä Harvinaiseksi sinisen väriseksi traktoriksi Pasi mainitsee rivistössä kiiltävän ja entisöidyn Fordson Super Dextan. Tämä Koivulassa lähes uudesta saakka ollut traktori on pidetty siistissä käyttö kunnossa
”Jos katsoo tarkkaan vaikkapa näitä 1952ja 1964-malleja, ei samanlaisia osia paljoa ole. 64 Seppiä ja mestareita Pasi Koivula. Nämä varusteet Kaksoiskytkimellä varustettuja Fordson Super Dextoja ei Pasin tietojen mukaan tuotu maahan kuin parikymmentä kappaletta. Nostovoimaa löytyy 1 700 kg, mutta keulasta vähennettyjen vastapainojen vuoksi maksimi taakka on 1 200 kg. Orasvuon Konepajan valmistama OKtrukki. Se on kunnostettu niin hyväksi kuin se on saatavilla olevilla osilla saatu. Olka-akseli saattaa olla sama, samoin mahan alta menevä ulosottoakseli sekä ratin kiinnitysmutteri. Vertailukohteena edellä ollut 1964 mallia oleva hytillinen Super Major on varustettu ketjuilla ja alueauralla. Vähän ajettu kuormuri odottaa kunnostusvuoroaan. Maskin ritilöissäkin on vuosimallikohtaisia eroja. Vaihtolavalaitteilla varustettu Ford Custom löytyi turkulaisesta kartanosta, jonne se oli ostettu uutena. Vaikka eri Major-mallit näyttävät vuosimallista riippumatta samanlaisilta, on traktoreissa eroja jopa huomattavan paljon. Samoin polttoainetankki on vanhemmissa versioissa omanlaisensa, ja Pasi ostaisikin 1952–53-dieselmallin tankin, jos jostain sellaisen löytäisi. Etupyörännavan rasvakuppi näyttää samalta, mutta en ole varma, ovatko ne keskenään vaihtokelpoisia.” Nokkapelti on erilainen ennen vuotta 1954 valmistetuissa Majoreissa, sillä niistä puuttuu ilmanottotötterön reikä. Pasi on joutunut käytännön syistä lyhentämään trukin mastoa, mutta nostokorkeus yltää silti neljään metriin. Ensimmäisiä diesel-Majoreita Pasi kertoo, että vuoden 1952 lopulla valmistettu Major on varustettu ensimmäisellä Fordin itse valmistamalla dieselmoottorilla
Ohjaus on rakennettu OK-trukin mallia noudattaen orbitroltyyppiseksi. Valmet oli käyntikuntoinen mutta tekemistä siinä riitti. Valmet löytyi aikoinaan Virroilta, jossa perikunta sitä kaupitteli. Tämäkin on tekijäihmiselle tuttu juttu. Toinen kaksoiskytkimellä varustettu Super Dexta on ollut Koivulan tilalla lähes uudesta asti. Vuodelta 1955 oleva traktori on kunnostettu läpikotaisin ja siinä on alkuperäisenä lisävarusteena oleva hydraulinen nostolaite. Polttopuut ovat Pasin isän tekosia. Auralevy on vuosikymmeniä Koivulassa palvellut, mutta sen nosto ja kääntö on muutettu hytti-Majoriin asennettaessa mekaanisesta hydrauliseksi. Nämä vanhemmat Majorit eroavat uudemmista yllättävän paljon. Auto löytyi Turusta eräästä kartanosta, jonne se oli ostettu uutena. Punkalaitumen Liitsolan kylästä ostettu Major tottui puuhommiin jo ensimmäisellä omistajallaan. Projektina on Valmet 700 vuodelta 1969. saavat olla traktorissa kiinni koko ajan, sillä se palvelee vain pihatöissä talvisin. ”Moottori on hieman väljä ja klapikone ottaa aika paljon voimaa. Pihan laidalla odottaa kunnostusvuoroaan kuorma-auto, vaijerilaitteilla varustettu Ford Custom. Traktori on uutena hankittu Punka laitumen Liitsolan kylään, josta se saapui viitisentoista vuotta sitten Koivulaan. Pasi ostaisi Valmetiin alkuperäisen etuvanteen ja takalasin raamin. Japaklapikonetta ei ole perästä turhaan irroiteltu. Samoin renkaat olivat huonot. Päivätöissä vieraalla oleva ja vapaa-ajalla muun muassa maatalouskonekorjauksia tekevä Koivula kertoo, että ajanpuute usein jarruttaa omia projekteja. Homma jatkui Koivulassa, kun Pasin isä teki Majorilla paljon polttopuita. Pasi ostaisi traktoriinsa 52–53-mallisen polttoainetankin, jos jollakulla sellainen lojuisi ylimääräisenä. Moottorin täytyy antaa lämmetä ennen puusavottaan ryhtymistä. Se on kuitenkin sen verran huonokuntoinen, että se on päätynyt osanluovuttajan rooliin. Katkaisulla ja kahdella halkaisuterällä varustetun Japa-klapikoneen edessä on täysin alkuperäiskuntoinen 1955mallinen Major. Työn alla on vuoden 1969 Valmet 700, joka odottelee sähköjen asennusta ja uusia ikkunoita. Ainoa remontti on ollut kannentiivisteen vaihto. Toisaalta harrastajakaverit ojentavat auttavia käsiä tarpeen tullen, ja apu toimii myös toiseen suuntaan. Hihnakäyttöinen hydraulipumppu on asennettu moottorin vasemmalle sivulle. Niitä muitakin Sinisten koneiden joukosta erottuu punainen pikku-Valmet. Koivulalla on myös toinen seiskasatanen, joka on ollut talossa pitkään. Isä tällä paljon teki polttopuita, eikä klapikonetta ole Majorin perästä irroitettu”, Pasi kertoo. Mukana seurasi sivuniittokone, kyntöäaurat ja äes. 6/2021 65. Vuoden 1952 Major on mallinsa varhaisimpia edustajia. Suurimpina osatarpeina Valmetiin olisi alkuperäinen etuvanne ja takalasin raami
SFV yhden sylinterin ansa SFV:n varhaiset mallit ovat haluttuja harrastetraktoreita, ja niitä tuunataan matkatraktoreiksi kuten Lanz Bulldogeja Saksassa. U seiden konemerkkien alkujuurilta löytyy lahjakas seppä. 66. Käsikammet ja hevoskierrot voitiin hylätä, kun vuonna 1861 Gérardin pajassa aloitettiin höyrykoneiden takominen. Skaalaaminen laajamittaiseksi teollisuustuotannoksi onnistui, ja 30 vuodessa Gérardin yritys oli valmistanut 1 600 höyrykonetta ja 2 600 puimakonetta. Société Française Vierzonin perustajalla Célestin Gérardilla oli myös runsaasti kädentaitoja, mutta hän oli poikkeuksellisesti puuseppä. Yksi perinteikkäimmistä oli Société Française Vierzon. Käsikäyttöinen laite erotti jyvät korsista niin hyvin, että naapuri tilasi oitis Célestiniltä samanlaisen. Nuorena miehenä hän rakensi isälleen puimakoneen. SFV 401:n huippunopeus on 20 kilometriä tunnissa. Ranskan traktorikartalle mahtuu monenlaista valmistajaa. Maatalouden koneellistuminen oli oraalla. Elettiin 1840-luvun loppua. Ranskan ulkopuolella se oli varsin outo, mutta kotimaassaan SFV oli mukana maatilojen arjessa yli sukupolvien. Sana Gérardin oivallisesta puimakoneesta kiiri nopeasti, ja valmistustoiminta laajeni
5,35 litran puolidieselin 32 hevosta vetävät nöyrästi kaksisiipistä auraa. Mallisto kasvaa Seuraavana vuonna eli 1935 uuden H2mallin myötä SFV alkoi kulkea omia SFV:n ensimmäinen vuoden 1933 traktorimalli H1 eli suipponokka (”Nez Pointu”) oli käytännössä Lanz Bulldog HR5:n kopio. Hänelle annettiin ämpärillinen kunniamerkkejä, päällimmäisenä Napoleon III:n myöntämä ritareiden kunnialegioonan merkki. Johtoon asettui Pierre Arbel, jonka suku pysyi vallankahvassa firman itsenäisyyden ajan. Sen tekniikka on sukua vuonna 1935 esitellylle H2:lle suoraan alenevassa polvessa. Aikalaiskertomusten mukaan karismaattinen Célestin Gérard kohosi nopeasti Vierzonin kyläyhteisön keskushahmoksi. Kunnioittavan suuressa 12,76 litran (250x260) kipossa piili 60 hevosen voimat. Tavoitteena oli valmistaa yksinkertaisia traktoreita, jotka eivät olisi ronkeleita polttoaineen suhteen. Lopullisen muodon Société Française Vierzonin puimakone sai 1890-luvun lopulla, kun seulastot ja kohlimet löysivät paikkansa. Traktori oli käytännössä kopio Lanzin HR1ja HR6-malleista. Maksimiteho 44 hevosvoimaa hihnapyörältä mitattuna saavutettiin, kun mäntä kirnusi ainokaisessa 10,34 litran sylinterissä 630 kertaa minuutissa. Ainokaisessa 10,34 litran sylinterissä oli 225 mm poraus ja iskun pituutta 260 mm. Vuonna 1932 valmistuivat ensimmäiset prototyypit. Sen seuraajasta 552-mallista tiristettiin vielä viisi heppaa lisää. Vuonna 1950 esitelty 302 oli SFV:n parhaiten myyneitä malleja. Sähkögeneraattorit ja polttomoottorit täydensivät tuotevalikoimaa. SFV:stä tuli keskeinen osa Ranskan maatalouden mekanisaation alkutaivalta. Huomaa roiskeilta suojaava ohjaamon lasi. Koneoppia Saksasta Maatalouden koneellistamisen pioneeri luotti höyryvoimaan ehkä liiankin kauan. Niinpä Rein-joen takaa hankittiin tutkittavaksi Lanz Bulldog. Vuonna 1939 malli ehostui pyöreänokaksi (”Nez Rond”). Sodan jälkeen pariisilainen Le Percheron valmisti luvan kanssa Lanzin lisenssitraktoreita, mutta se onkin oman juttunsa väärti. Tuolloin Ranskassa oli jo kymmeniä traktorimerkkejä. Vasta 1930-luvun kynnyksellä virisi kiinnostus traktoreiden valmistukseen. Moottori tuotti kahdella tahdilla 38 hevosvoimaa – aivan kuten esikuvansa. Moottorituotannon käynnistämistä oli hidastanut Lanzin käyttämää perliittivalua vastaavan tuotantomenetelmän kehittäminen. 67 6/2021. Näin syntyi yritys, jolle annettiin juhlallinen nimi Société française de matériel agricole et industriel (SFMAI – Ranskalainen maatalousja teollisuuslaitteiden yritys). Noin 30 000 tunnin testirupeaman jälkeen vakuututtiin laitteen käyttökelpoisuudesta, ja vuonna 1934 suurelle yleisölle esitettiin SFV H1 -malli. Vuonna 1879 Gérard möi tuotantolaitoksensa kokoamalleen tiimille. Luupin alla oli myös toinen hehkukuulakone, unkarilainen HSCS. SFV 551 oli aikakautensa (1951–1957) suurtehotraktori. Höyryllä kulkevia vetokoneita oli kaupan vielä vuonna 1937. Perustettuaan puimaja höyrykoneita valmistavan yrityksen hän osoittautui päteväksi johtajaksi, joka osasi antaa tilaa nuoremmille lahjakkuuksille. Nimen yhteydessä muistettiin mainita myös keskiranskalainen Vierzonin pikkukaupunki. Kuvaavaa Saksan ja Ranskan suhteissa oli, että valmistuslupia Mannheimista ei ollut liiemmin kyselty. Ajoitus oli hankala, sillä muun maailman tavoin Ranska kärvisteli suuren laman kourissa
Valmis maanlaajuinen myyntija huolto-organisaatio helpotti uuden tulokkaan markkinointipyrkimyksiä. Maksimiteho oli 30 hevosvoimaa. Marraskuussa 1942 natsi-Saksa miehitti koko Ranskan. SFV piti hallussaan Ranskan traktoreiden myyntitilaston kuutospaikkaa 4,7 prosentin markkinaosuudella. Vierzonissa oli jo vuonna 1952 kurkistettu konkurssin mustaan kuiluun, ja varoja tuotekehittelyyn oli niukasti. Traktoriperhe oli koossa. Rauhan koitettua Ranskan hallitus ymmärsi maatalouden nopean koneellistamisen tärkeyden. Sociéte Française Vierzonin traktoreiden elinkaari kesti 30 vuotta. Liuku Casen syliin Kassakriisi ja vanhanaikainen mallisto ajoivat perinteisen perheyrityksen amerikkalaisen J. SFV:lle osoitettiin Rouannesta uusi alihankkija, ja entisen asetehtaan ovesta alkoi rullata uutta FV1-mallia. Käynnistyskammen reuhtominen loppui sähköstartin myötä vasta vuonna 1956. Amerikkalaisyritys lopetti Ranskan valmistustoiminnot vuonna 1969 ja vetäytyi kokonaan Ranskan markkinoilta jättäen konekauppiaansa tyhjän päälle. Vuoden 1936 mainoskuvassa lienee vielä prototyyppi. Tasauspyörästön lukko, 12 voltin sähköjärjestelmä, kytkimestä riippumaton hydraulipumppu, voimanulosotto myös traktorin alla ja yhdistetty kierrosluku-, lämpötilaja tuntimittari (jota mainostettiin näyttävästi Visamaticina) pitivät SFV:n jotenkin varustelukilvassa mukana. Kun liittoutuneet vapauttivat Vierzonin, Chevalier salamurhattiin. Case ei kuitenkaan uskonut moottorin mahdollisuuksiin, ja SFV:n tehtailla alettiin koota Casen omaa mallistoa. Monien mielestä hänen veljeilynsä meni liian pitkälle. Koska raja oli aluksi suljettu, syntyi kaupunkiin kuhinaa. 5+1-vaihteistokin oli perua 40-luvulta. I. SFV:n paukkutraktorit ovat nykyään haluttuja keräilykohteita aivan kuten serkkunsa Reinin itäpuolella. Uuden yhteisyrityksen (SFCMAI) leveämpien hartioiden turvin saatiin markkinoille piirustuslaudalla olleet kaksisylinteriset modernisoidut 203/303/403-mallit. SFV:n traktoriperhe täydentyi vuonna 1952 pienellä 22 hevosen 201-mallilla. 401-malli sai ylleen uuden heleänvihreän peltikuoren. Viimeinen SFV:n suunnittelema traktori 403 D rullasi tehtaan ovesta vuonna 1964. Jos sattuu löytämään esimerkiksi hyvin entisöidyn muhkean SFV H0:n, siitä voi joutua pulittamaan jopa 80 000 euroa. Noteeraus päihitti muut gallikilpailijat. 68. Tuotantomäärät eivät kasvaneet suurensuuriksi. Pienille tiloille suunnatun 25 hevosvoiman mallin lohkossa oli pikkuLanzin perua 210-millimetrinen iskun pituus. Casea eivät kaupassa kiinnostaneet niinkään SFV:n traktorit ja puimurit. H2-malli perustui Lanzin vuonna 1932 käyttöönottamaan 4,7 litraiseen (170x210) moottoriin, jonka porausta oli kasvatettu sentillä. Kysyntä oli lähes pohjatonta. Lanzin hotkasi John Deere ja SFV:n J. SFV:n tehdas sai jatkaa toimintaansa, mutta saksalaiset vaikeuttivat raaka-aineiden saantia ja repivät työläisiä omiin tarkoituksiinsa ja keskitysleireille. SFV:n traktoriprojektin isä ja tehtaanjohtaja Pierre Chevalier taiteili miehittäjien kanssa pitääkseen rattaat pyörimässä, ja sotavuosina valmistuikin 200 traktoria. Kiinni vanhassa Pitkään 1950-luvulle SFV:n malliuudistukset olivat vanhojen H1ja H2-mallien ehostamista ja varustamista. Eteläranta oli osa Vichyn hallituksen aluetta. Vuoden 1959 myynti oli 1 862 traktoria. Rajan yli uitettiin ihmisiä ja tavaraa. Kaupunki jakautui kahtia, ja pohjoisrannan kaupunginosat jäivät miehitetylle puolelle. Casen syliin vuonna 1958. Sodan pyörteet Ranskan antauduttua natsi-Saksalle kesäkuussa 1940 maa jaettiin kahteen osaan, miehitettyyn ja vapaaseen vyöhykkeeseen. Pienille tiloille tarkoitettujen mallien Super 202 ja Super 204 varustelu oli parantunut. Modernit nopeakäyntiset dieselit yleistyivät kovaa vauhtia myös Ranskassa, mutta SFV piti sinnikkäästi ja ehkä pakon edessä kiinni hehkukuulamoottoreistaan. Vierzonissa ei ollut unohdettu puimakoneurakoitsijoita. Vierzonissa oli suunniteltu kaikessa hiljaisuudessa uutta nopeakäyntistä ilmajäähdytteistä dieseltraktoria jo vuodesta 1956. Kumpikin valmistaja luotti yksisylinterisiin puolidieseleihin liian kauan. Uudelleen Casen liput nostettiin salkoon vasta vuonna 1985. 30-luvun alusta käytössä ollut yksisylinterinen konstruktio säilyi tuotanto-ohjelmassa 24 vuotta. Vuonna 1958 SFV:n askeettinen muotoilu uudistui kertaheitolla avaruusajan futurismiksi. Casen traktoreiden ja maatalouskoneiden kysyntä ei lähtenyt lentoon. Koska sylinteri oli makaava, vaikutti iskun pituuden lyheneminen viidellä sentillä traktorin akseliväliin ja kääntösäteeseen. Se alkoi Lanz Bulldogeista ja – sattumaa tai ei – päättyi kuten Lanzin tarina. Viisi vuotta myöhemmin oli taas vakava paikka. Viitenä sodan jälkeisenä vuotena Ranskan traktorikanta kasvoi – pitkälti massiivisen Marshall-avun turvin – lähes 78 000:lla. Erikoinen uudistus oli ohjaamon Climatisor-lämmityslaite. SFV:n osuus oli 5 466 konetta. SFV H0:n ronski 250 millimetrin poraus ja 12,7 litran sylinteri tilavuus jytkyttivät 45 hevosen tehon. I. Lyonilaisen MGF:n valmistaman hydraulisen nostolaitteen sai 302-malliin aluksi lisävarusteena vuonna 1953. Case. Vierzonin kaupungin kohdalla raja kulki Cher-joessa. Niinpä SFV-puimakoneeseen luottava rahtari saattoi valita voimanlähteekseen tutun merkin. polkujaan. Sen 3,2-litrainen voimala oli puolidieseliksi kierroskone: maksimiteho saavutettiin 1 000 kierroksen kohdalla. Se ei tyydyttänyt Casea, ja työväkeä pantiin kilometritehtaalle. Seuraavan vuoden lopulla Case otti hoteisiinsa yrityksen koko määräysvallan ja vihreäkeltaiset traktorit maalattiin nyt keltapunaisiksi. Vuoteen 1940 mennessä pultattiin kokoon 1 770 kuulapäätä. Sen hyödyllisyys oli kyseenalaista, sillä hytit olivat vielä harvinaisia
Uusi isäntä Case ei touhua kauaa katsellut. Toimintaympäristö muuttui sodan jälkeisen Marshall-avun myötä. Viimeiset SFV:n puimakoneet valmistettiin vuonna 1957. Silloin Vierzonissa reagoitiin nopeasti. Pian puimakoneiden aika oli kokonaan ohi. SFV tarvitsi mallistoonsa kevyen pienten tilojen traktorin. Seuraavaan MBA 2 -malliin oli vaihdettu Berliet-moottorin tilalle Fordin 3,9-litrainen V8, sama mylly, joka löytyi Poissyssa valmistettujen Fordkuorma-autojen konepellin alta. Muuten 27 hevosvoiman Super 202:n tekniikka alkoi olla vanhentunutta. Varustelistasta poimitaan kaksoiskytkin ja nostolaitteen asennonsäätö. Hinattava leikkuupuimuri MBA 210 saatiin tuotantoon 1951, ja ensimmäiset asiakkaat pääsivät MBA 52-ajopuimurin rattiin jo 1953. Kaksi kuukautta vuoden 1958 yrityskaupan jälkeen vihreiden puimureiden liukuhihna pysähtyi. Case toi väriä Ranskan harmaaseen maatalouteen. Vuonna 1958 markkinoille tulleen SFV Super 202:n myyntiargumentteihin kuului ”kaksi sensaatiomaista parannusta”. Amerikkalaiset hinattavat ja itsekulkevat leikkuupuimurit valtasivat Ranskan viljavainiot. 6/2021 69. Niinpä se markkinoi CGM:n valmistamia 141ja 142-malleja omalla nimellään. Visamatic oli yhdistetty tunti-, kierroslukuja lämpömittari. Työleveys oli 2,55 metriä. Case CF 250:n voimalaitoksena on 25 hevosvoiman Indenor XDP 85 -diesel. Vuonna 1955 esitellyssä 14 hevosvoiman piikkilangankiristäjässä hyrisi Stihlin 765 kuutiosentin diesel. Vaihteita löytyi 8+4. SFV:n tehtaiden uusi isäntä aloitti oman mallistonsa valmistuksen vuonna 1960. Perinnemerkki hiipuu P uimakoneet olivat olleet tärkeä osa SFV:n tuotantoa yrityksen perustamisesta aina 1950-luvun kynnykselle saakka. SFV:n leikkuupuimurit eivät kuitenkaan olleet kaupallinen menestys. Célestin Gérardin noin 110 vuotta aiemmin aloittama puintilaitteiden tuotanto Vierzonissa oli päättynyt. Veikeästi muotoiltu Super 204 oli SFV:n yksisylinteristen semi dieseleiden viimeisiä inkarnaatioita. Climatisor-lämmityslaite lämmitti avo-ohjaamossa lähinnä polvia, mikä oli hyväkin asia, jos oli kolotusta
Naisten, lasten ja iäkkäämpien piti ottaa maataloudessa perinteisesti miehelle kuuluneet työt tehtäväkseen. Sotavangitkin pääsivät peltotöihin. ku va : E. Osa sadosta saattoi jäädä korjaamatta työvoiman puutteen takia. Ajat olivat vaikeita mutta töitä tehtiin siitä huolimatta lujasti. Välillä osa viljelyksistä oli vihollisen hallussa. V uonna 1939 Suomessa tuotettiin viljaa yli 1,5 miljardia kiloa. Siirrytään hetkeksi sota-ajan pelloille Puolustusvoimien kuva-arkiston välityksellä. SATO TALTEEN Sodan syttyminen tiesi kovia aikoja kotirintamallekin. Sotavuosina satoa saatiin talteen parhaimmillaan noin miljardi kiloa ja surkeimmillaan noin 800 miljoonaa kiloa vuodessa. M an nin en 70. Teksti: Kari Mattila • Kuvat: SA-Kuva Elonkorjuu sota-aikana Jessoilan kolhoosin valtava puimakone on rehattu puiden alle pommikoneiden näkymättömiin. Sota vaikeutti maanviljelystä monella tavalla: esimerkiksi lannoitteiden maahantuonti tyrehtyi, ja koneista sekä polttoaineesta oli pulaa
Maamoottori puksuttaa ja puimakone rouskuttaa ruista. Etualalla heinäpuntari, taaempana siintää painerehusäiliö. Suunnilleen Lieksan korkeudella sijaitsevalla Paateneen kylällä puitiin viljaa Suomesta tuodulla koneella loppuvuonna 1941. 71. Jatkosodassa päästiin talvisodassa menetetyille alueille takaisin. Suomalaismiehityksen aikana paikallisen kolhoosin viljelyksistä saatiin satoa omiin tarpeisiin. Taistelujen hiljennyttyä sotilaat käyvät viljan kimppuun. Rajajoella edessä oli tila, jolla puintityö oli jäänyt kesken ja jyvät olivat alkaneet itää. Tunnelma on varmasti ollut jännittävä, sillä Vuoksen rannalla sijainnut viljelys oli vihollistykistön kantomatkan sisäpuolella. ku va : Er kk i Vii ta sa lo ku va : A av ik ko ku va : U rh o Sir o ku va : U un o La uk ka ku va : Er kk i Vii ta sa lo ku va : E. N ur m i Kahdeksan kilometriä Aunuksesta länteen sijaitsee Tuuksin kylä. Elokuussa 1943 Tuuksin pellolla otettiin käyttöön tuliterä, Suomessa valmistettu elonkorjuukone. Aunuksen aukeilla ja Tuuksin pelloilla ollaan tässäkin valokuvassa. Kuva on otettu Sungussa Telpozeron kylässä
Märkä syksy ja vaikeat korjuukelit antoivat ajankohtaisuutta MANille. Kesän ehkä huomattavin tilaisuus oli eteläisen Hämeen maatalousnäyttely Hämeenlinnassa. Tämä jämsäläisen Markku Rantalan Valmet on palvellut monissa järjestelytöissä ja esiintymisissä Suur-Jämsän Moottoriklupin tilaisuuksissa. TRAKTORIKAUPPA 1961 Uusien traktoreiden kaupassa saavutettiin uusia kärkituloksia vuonna 1961. Uusi Valmet oli saanut ulkoiset linjansa ammattimaiselta muotoilijalta. Koettiin tuntuva muutos, kun Massey Fergusonin edustus vaihtui. Toki lehdistö mieluusti esittelikin tätä kotimaista uutuutta. Valmetit myytiin ja ostettiin nyt oman, maata aika hyvin kattavan piirimyyjien verkoston kautta. SMK mainosti Internationalia ehkä toiseksi laajimmin traktorimerkkien keskikastiin kuuluvista. Uusia traktorimalleja syntyi paljon, ja ne tarjosivat runsaasti pienempiä parannuksia. Rekisteröintejä tehtiin yli 15 000, ja traktoreiden määrä valtakunnassa kohosi sadantuhannen tienoille. Aiemmin eri keskusliikkeiden toimiessa jälleenmyyjinä Valmet oli jäänyt näiden keskusliikkeiden edustamien merkkien varjoon. Puutarhaja pienoistraktoreista esillä olivat lisäksi Agria, Belos ja Hako. U uttera mainonta teki kaikelle kansalle tiettäväksi Valmetin uutuusmallin 361D:n saapumisen markkinoilla. Lehtimainonnassa Suomen Koneliike Oy oli aktiivinen ja piti Deutzin mallistoa hyvin esillä. Nelivetoisuutta sen sijaan korosti OTK aktiivisesti MANia mainostamalla. Uusista asioista kerrottiin uudella tavalla, kun Valmet alkoi julkaista omaa asiakaslehteä, runoilija Pentti Holapan toimittamaa Maa ja metalli -lehteä. Valmetin edustus liittyi usein General Motorsin autojen myyntiin, koska GM:llä ei ollut omaa traktorimerkkiä piirimyyjilleen tarjottavaksi. 72. Vaikuttavan Valmet-Valtra-uran tehnyt Hannu Niskanen muisteli, että hyvien piiriedustajien löytyminen oli helpompaa maito-Suomessa kuin vilja-Suomessa, koska Valmet ei voinut tehdä kytkyä viljan ja traktoreiden kaupoissa. Sekä runko että moottori olivat uutta, ja vähäisempiä osasia oli kohenneltu. Työväline Oy piti Fiatin mallistoa esillä. 361D-mallia päästiin esittelemään Helsingissäkin Valmetin piiriedustajan myymälässä. vilkasta myyntiä ja uusia osoitteita Vuoden 1961 tärkein uutuustraktori oli 361D, ensimmäinen muotonsa erikseen ammattimuotoilijalta saanut Valametti. Valikoimaa lavealti Maatalousnäyttelyissähän traktoreita katsellaan ja arvioidaan. Traktoreita oli runsaasti, kun esillä olivat aakkosjärjestyksessä mainiten Allis-Chalmers, David Brown, Deutz, Fahr, Fiat, Fordson, MAN, Massey Ferguson, McCormick, Nuffield, Porsche, Valmet, Volvo ja Zetor. Tämä malli varmisti Valmetin aseman yhtenä suurista tekijöistä suomalaisessa traktorimaisemassa. Uutta siellä oli 411R:n nelivetoinen versio, jota ei kuitenkaan erikseen korostettu. Mallistoa saattoi olla runsaastikin, MAN-traktoreitakin viittä eri mallia. Erikoista oli se, että uutta B-414 mallia haluttiin esitellä jo etukäteen, vaikka myyntiin niitä ei vielä kuluvana vuonna odotettukaan. Kolmekuusykkösiä on edelleenkin aktiivipalveluksessa
MF 65 oli puhtinsa puolesta aivan sopiva työkalu hankintakauppoja tekevälle metsänomistajalle ja traktoriurakoitsijalle, Kahta vuotta aiemmin myyntiin tullut iso Fergu oli ehtinyt kehittyä Mark II -versioksi. Näillä näkymillä elettiin kevään myyntikausi ja kesän esittelykausi. Hankkija itsekään ei kovin lavealti asiasta lehtimainoksissaan kertonut. Uutinen sai lehdistössä vähemmän tilaa kuin sen merkitys konekauppaan olikaan. Kookkaammin mainostettiin neuvostoliittolaista DT-20-traktoria, mutta menekki jäi vähäiseksi. Hankkijan tulo tai pääsy Massey Ferguson -traktoreidenkin maahantuojaksi ja pääedustajaksi oli suuri muutos traktorikaupassa. Valmetit myytiin ja ostettiin nyt oman, maata hyvin kattavan piirimyyjien verkoston kautta. Rajusti muutos koski myös maaseutualueilla toimineita piiriedustajia. Se ei vaikutusta tehnyt. Traktorikaupan veteraani Matti Jaskari on muistellut, miten konemyyjien piti nopeasti unohtaa moottorin ilmajäähdytyksen eduista puhuminen ja keskittyä muihin asioihin Porschen vaihduttua Massey Fergusoniin. V. Porschea ja sen ilmajäähdytystä ehdittiin mainostaa ahkerasti. 6/2021 73. Dexta sopi tavallisen kokoisen tilan töihin, ja tuorein malli Super Major riitti monenlaiseen urakointiin peltotöiden ohella. Hanomagin tai Renaultin mainoksiin törmäsi vain sattumoisin. Syyskuun puolella ilmestyi sitten uutinen Massey Ferguson -traktorien maahantuonnin ja edustuksen siirtymisestä Hankkijalle. Farming Oy puolestaan mainosti kovasti Massey Fergusonin 35-mallia, jolla sanottiin ehdittävän pellolle viikkoa varhemmin kuin muilla. Vuoden lopulla tuli esille MF 25 -malli. Fordsoneita myytiinkin vilkkaasti, mistä muistettiin mainoksissa kertoa. Hankkijalla Massey Fergusonin tulo myyntiin oli iso asia. Volvon uusi 320 Buster esiintyi lehtimainoksissa aika niukasti. Järeämpiin tarpeisiin kehaistiin 65-mallia. Jostain syystä isosta asiasta ei tullut isoa uutisaihetta. Huhtikuulla mainostettiin kahdentuhannen myyntiä, ja joulun alla luovutetiin viidestuhannes myyty Fordson urakoitsija, agrologi U. Maataloustraktoreiden käyttö puutavaran metsäkuljetuksiin yleistyi nopeasti. Autojen tuontisäännöstely oli tehnyt Korpivaaran edustamien merkkien myynnin niukaksi, eikä suosikkitraktoreiden myynti enää jatkunut. Laaksolle. Keskikokoisille tiloille mitoitetussa Starissa oli kaksisylinterinen 33 hevosvoiman moottori. DB-traktoreiden myynti kasvoi reilulla kolmanneksella edelliseen vuoteen verrattuna. Yllä oleva mainos jäi harvinaisuudeksi suuren keskusliikkeen muutoin laveassa mainonnassa. Fergun edustuksen menetys iski rajusti Korpivaara Oy:n toimintaan, kun traktoriasiat hoitanut tytäryhtiö Farming menetti elinkeinonsa. Fergujen kaupan suurmuutos Keskusosuusliike Hankkija ehti kohta alkuvuodesta esitellä lehdistölle Porschen uuden Star-mallin. Yleisimmän traktorimerkin, Fordsonin, etuisuuksia pidettiin mainonnalla hyvin näkyvillä. Totta kai maahantuoja Veho Oy halusi kertoa menestyksestä. Ajankohtainen malli kuului ehdottomasti aikansa suosikkeihin. David Brown menestyi mainiosti vuonna 1961. Sehän oli tärkeää liikkeelle, jonka autokauppaa tuontisäännöstely pahasti haittasi. Vaikuttavampia olivat MF 65 Mark II ja MF 35 de Luxe sekä keltainen linja eli kuormaaja M 702 ja kaivuri M 710. Kohta vuoden alkuvaiheissa Farming Oy aloitti mainoskampanjan, jossa muistuteltiin Ferguson 35:n pääsevän kepeytensä ansiosta aikaisin kevään muokkaustöihin
Valmet oli kolmantena rekisteröinneissä 1 808 traktorilla. Näihin traktoreihin sai hankittua työkoneitakin samalta valmistajafirmalta ja samasta myyntiliikkeestä. Siksi Fordson-traktoreita oli käytössä eniten Suomessa. Super Major tuli suosituksi monenlaisissa urakointitöissä. Myöhemmin ja varsinkin nykyään aika mitättömän tuntuinen moottorin teho tarkoitti 1960-luvun alkuvaiheissa vahvojen sarjaa. Nuffield oli tukevasti suosituimpien traktorimerkkien joukossa. Lisäystä edellisvuodesta oli komeasti 36,2 prosenttia. Tuo lukema tarkoitti 13,5 prosentin nousua edellisen vuoden lukemista. Jostain syystä vuosi 1961 oli Keskolle aiempia heikompi traktorivuosi. 74 TRAKTORIKAUPPA 1961. Traktorien tuonnin vapauduttua hyvän menekin saanut McCormick B-250 sai pian seuraajakseen B-275-mallin, eikä menekki ainakaan kärsinyt. Lukema jäi kuitenkin seitsemisen prosenttia pienemmäksi kuin edellisvuonna. Kakkosena oli Massey Ferguson, 3 068 traktoria, lisäystä hiukkasen enemmän kuin kaupan yhteisluvuissa. 1 256 rekisteröityä Taavettia oli peräti 38,1 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Sattumoisin Fordsonien rekisteröinnissä oli täsmälleen sama kasvuprosentti kuin kokonaisluvuissakin. Englantilaisten osuus traktorikaupassa korostui, ja Englannin autoja koneteollisuuden edustajat kiittelivätkin Suomea parhaaksi vientimarkkinakseen. International Harvester Companyn englantilaistehtaan tuotteita kutsuttiin vaihtelevasti Kormikeiksi tai Natikoiksi. Neljänneksi eniten rekisteröitiin Nuffieldeja, 1 785 kappaletta. Reippain harppaus yleisimpien merkkien joukossa oli kuitenkin tilaston viidennellä, David Brownilla. Maahantuoja SMK käytti myyntinimenä McCormickia. Mikään pikkutraktori ei kolmonenkaan ollut, sillä se kuului ostetuimpaan suuruusluokkaan. Paljon merkintöjä rekisteriin Uusia traktoreita rekisteröitiin vuoden mittaan reippaasti, yhteensä 15 128 kappaletta. Internationaleja rekisteröitiin 548 kappaletta. Nuffin nelisylinterinen tunnettiin vahvojen koneiden sarjassa. Maatalouden piirissä Fordson kuitenkin joutui tiukille Fergusonin kanssa ja jäikin niukalti kakkoseksi. Kasvua oli vajaa kymmenes. Niillä tehtiin töitä muuallakin kuin pelloilla. Kaikista Fordson Super Major tuli, näki ja voitti suosiota vahvoiksi traktoreiksi sanottujen koneiden sarjassa. Kaikkia vuoden mittaan myytyjä Fordsoneita ei edes rekisteröity ainakaan saman vuoden puolella. Aika ylivoimaisena ykkösenä rekisteröinneissä oli Fordson – 4 927. Kaupat ehdittiin tehdä 5 169 traktorista. Nuffield 3 oli ollut tarjolla jo parin vuoden ajan
Keskisuurien tilojen tarpeisiin mitoitetuksi mainittu Star olisi saattanut yleistyäkin, mutta toisin kävi. Uusia valmistui neljänsadan kuukausitahdilla. Ihan Tourulan tai Jyväskylän juttu Valmetien tekeminen ei enää ollut. Viidestoistatuhannes valmistunut Valmet lahjoitettiin maatalousoppilaitokselle Turun seudulle. Tämä juhlakappale lahjoitettiin koulutustarkoituksiin, ja taas saatiin myönteistä julkisuutta. Tällainen traktori oli yleensä mukana Konela Oy:n ja sen piirimyyjien järjestämissä esittelytilaisuuksissa, joissa kävi väkeä runsaasti uusia autoja katselemassa. Syksyllä saavutettiin tuotannossa merkkipaalu, kun 15 000. DT-14-traktoria mainostettiinkin markkinoiden halvimpana. DT-20 jäi muutamaksi poikkeustapaukseksi Suomessa. Tourulan tehtaalla Jyväskylässä tehtiin uusia traktoreita jo aika ravakkaa tahtia, eikä niiden tarvinnut seisoskella varastokentillä. Alkuvuonna 61 ei montaa uutuusmallista traktoria uutisiin päässyt. Kun Hankkija pääsi Fergusonien myyjäksi, Porschella ei enää ollutkaan laajaa ja pätevää verkostoa tukenaan. Vuosi oli todella hyvä muillekin suurille, Fordsonille ja Massey Fergusonille, Fordson tai Ford eivät enää myöhemmin yhtä suuriin lukuihin päässeetkään. Valmet tuli valmiiksi. Vuosi 1961 ja malli 361D varmistivat Valmetin nousun yhdeksi kolmesta suuresta merkistä suomalaisessa traktorimaisemassa. Valmetille traktorivuosi 1961 oli menestyksekäs. Yksi harvoista oli Hankkijan uutuutena esittelemä ja uutisaiheeksi tarjoama Porsche Star. Paljoa ei maksanut uusikaan malli, Harkov DT-20. Totta olikin, että traktoreiden yhteinen vetovoima oli kasvanut reippaasti, ja samaan aikaan maatiloilla olevien hevosten määrä oli vähentynyt hitaasti. Brasiliassa Valmet oli jo pääsemässä vauhtiin. 6/2021 75. Se täydensi jo kolme eri kokoa käsittäneen Porschemalliston. Porschet päätyivät OTK:lle myyntiin heiveröisen organisaation kautta. Neuvostoliittolaiset traktorit eivät 50-luvulla jaksaneet kiinnostaa saati viehättää suomalaisia ostajia, vaikka niitä olisi saanut helposti ja halvallakin. muista valmistusmaista tuotujen traktoreiden yhteenlasketuissa rekisteröinnissä tapahtui vilkkaanakin myyntivuonna laskua tuttu prosenttiluku 13,5, kun yhteismäärä putosi melkein kahdestatuhannesta alle 1 800 traktoriin. Vuoden mittaan ehdittiin julkisuudessa maataloutta arvostelemaan liiastakin vetovoimasta. Tämä ongelma kyllä ratkesi muutamassa vuodessa
Myydään Traktorin piikkiketjut 13-6-36, 150 €. Mukaan takalaatikko ja piikit. Kone pyörii, osia puuttuu kuten ketju ja laippa, kaasutin ja ilmanputsari koteloineen. TVH-kärkiaura vm. Vetokoukku. Sama sarja IKH:lla jopa 750 €, Valtralla yli 1000 €. Canadien PM 177, Kulloppi I-41, Jobu 70-luku. Ferguson 20 bensa + petroli ja remmisiiva. 040 375 3423, Kauhava. Puh. Ferguson 20 Diesel. Puh. käy ainostaan 02 eli keltaisiin Valluihin. 200€/ tarjous. hp. Volvo T24 siiva. 700 €. Jukka Välilä Loimaa 0453508393 Lista uusista osista ja kuvia: valilajukka@gmail.com Täydellinen ja paksu varaosakirja/ kuvasto Fiat 580 sekä Fiat TD. Puh.0505539831 Liperi 76 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa. ok 3 000 €/osa kuivaa koivuhalkoa. Sachs 282 8 hp. Leveys 2,5 m. Lapua 1 kpl Vickelson-lohko, 2-toiminen 270 € 1 kpl 1-toiminen, purettu suoraan venttiilipöydästä. H. Hinta 540 €. Puh. Hp. Erinomainen esim. Clinton koneella, jäänyt ajosta 2015, kone pyörii, käynnistysnaru poikki. Puh. hinta 140 e Marko Kauppi 0449713574 PM 21 Canadien -moottorisaha. 2 200 €. Lähetetään MHpakettina + 20 €. Peräkärry Tuhti 700, teli, korokelaidat, h. Hintapyyntö 50 €. Pekka Hyvönen, Padasjoki. Niko Kauppinen, 044-9303224 Lapinlahti Nauhahiomakone ja sirkkeli -yhdistelmä ja vannesaha. Suzuki SJ410, hinta 1 200 €. Myynnissä myös muita samankaltaisia koneita ja tarvikkeita, mm. 2 500 €. Puhti 50 -hiekkapuhalluspytty, sis. Hinta 100 €/tarjous. Farmarisäiliö 2700 l, 150 €. Paripyörät 12/9 38 vanteet paikallaan ilmat sisällä, hinta 100 €/ kpl. Puh. 0400-643784 Normet-vinssin 3-haara juontosakset ym. Rek. Paljon kunnostettu. Myös kyntökitkaketjut 11" renk. Jyrsin Clifford 50-luku, järeä, puutteita. 2 kpl käyttökuntoisia karoja 40 € / kpl. Myös pyöreitä taulumittareita kuormaja henkilöautoista. Puh. Harvinaisuus Wolseley Merry Tiller 5 hp. 4 200 € Puh. Myös käynnistysmoottoreita 6/12/24 V. Puh: 045-2675333. museokuorma-auton keulalle. Puh. 60-luvun venäläinen aggregaatti, akkuja poljinkäynnistys, ehjä. Hp. 200€/ tarjous. -63. Hinta: 2 500 €. Bernard W110 täydellinen moottori, rautaiset 28” levikepyörät, olleet Hanomagissa. Vain nouto ja käteismaksu/vaihdossa vanha moottorisaha. 040 416 9313. Ritscher 528 jotain osia. Deutz D30 nostolaite. Vak. 040 5950 227. galvanoitua ritilätasoa (10m²), Siuntio (LänsiUusimaa) Tiedustelut: 0400-802012 / Pentti Huomio kuorma-autoentisöijät. jossa syyläri kiinni. Ajopiirturikello VDO 125 km 70-luvulta. 200€/ tarjous, Mercury 20 hp siniraita 80-luvulta, kone pyörii ja potkuri mukana, varaosiksi tai suht helpolla kunnostukseen. hannuo.aaltonen@luukku.com 0405026272, Lohja David Brown 880 -69 Lähes alkuperäinen, rekisterissä, hyvät renkaat ja tekniikka toimii. hp. moottori, magneetto ja kaasari puuttuu, variaattorin hihnapyörä akselilla. 040 3624 630. Molemmat ovat ajokuntoisia. letkut + kypärän. Mörkö-Majorin nostolaitepumppu, Vire moottori, Diesel Majorin osia. Tehokas. Erittäin hyvässä kunnossa, lommoton ja suora. Puh. 040 866 9806, Vaajakoski. Tarjoa, puh: 0408682021. Puh.0503712611 Huittinen Harmaa Ferguson -52 bensa, suorat pellit, ruosteeton, ollut samalla omistajalla, paperit löytyy joten saa rekisteriin. Glas Isar kombin 700-kuutioinen boxer moottori, täydellinen, dynastartilla. A llis Chalmers HD 6 puskukoneen moottori, tiedustelut 0400 923246 2 kpl sarvitraktoreita: Hakorette n. Puh. 200€/tarjous. 1960, 5 hp ILO-koneella, jäänyt ajosta 80-luvulla, kone pyörii, vaatii huoltoa. Erilaisia majakoita ja valaisimia olis tarjolla. Paljon kunnostettuja tasaja vaihtovirtalatureita monilta valmistajilta. Säilytetty suojassa. Valmet 502 -mallista eteenpäin (keltaiset). Rekisterissä ja ajokuntoinen. Lisäv. 040 515 5963. H. hp. 0400 785 183, Punkalaidun. 050 5484 361, Kiuruvesi. Puh. 040 5420 484. 0400-720257 Laitila Porsche Super Export Diesel vuosimalli -59. Janne Mäki Lapinlahti, 0440717205 Sisu SK 150 vaihtolavalaitteilla ja nosturilla, ei katsastettu. Hp. 800 €. 210 €, Pekka Rönkkö Iisalmi, 044-0717205 Kontio Sisun etumaski. Tied. tunti-/rpmmittari, sirkeli, rautapyörät, siivapyörä. 70€/ tarjous. Saha-aihiot Homelite Zip, Solo 125 osiksi. Täydellinen moottorin korjaussarja Valmet 33, 359, 361, 565, 500, 502, 504. 2 kpl Vickelson ainakin 1-toimisia venttiililohkoja 240 € / kpl. kuvassa. Seagull osia, tynnyri vanteilla, David Brown 25 takavanne
Huh hellettä, sanoi suomalainen poikkeuksellisen kuuman kesän vietettyään. Kelit viilenevät syksyä kohti kulkiessa, ja pikkuhiljaa pitää taas alkaa varautua lumen tuloon. Näin kesän lopullakaan ei ole suuria nietoksia ikävä. 78 RAUHASSA RUOSTUVAT LUNTA TUPAAN LUNTA TUPAAN. Autiotalon pihalle varastoitu lyhyt kaksiakselinen kappaletavaraperäkärry ei hangen alta paljoa erotu. Nyt ei auta tukkikoura, vaan pitäisi olla lumikauha. Viileitä talvikuvia katsellessa havahtuu nopeasti siihen, että vielä on syksyä ja aivan hyvää puuhailuaikaa jäljellä ennen kuin lumi jälleen peittää maan ja maan aarteet. Karhu-Sisu talviunilla. Olisiko ollut Austin ehkäpä. Jossain monen mutkan takana törmäsin tähän hyttiin. Olin pääsiäisenä Kainuussa ystäväni luona
Neuvostoliitossa valmistetut laahakauha kaivinkoneet ovat uljas näky. Etelä-Savossa toimineen Karjaportin vanha löllöMersu oli raahattu tien laitaan romumiestä odottamaan. Jos metsään tahdot mennä nyt, niin takuulla yllätyt. Kuvasta ei ihan käy materiaaali ilmi. Harmi. Scania 85 Super ja kevään odotus. Pyöräalustainen kaivinkone Åkerman H9Mb viettää tuiskuisia lomapäiviä. Luodaankohan Jämsässä lunta vai lapioidaanko hiekkaa. 6/2021 79
Vuosi taisi olla 2009. Kaikki valkoinen ei ole lunta tai joulupuuroa. Caterpillar leikkii lumileikkejä keskikesällä kalkkikasassa. Taavetti Ruskea ja valkoinen joulu –kuvaelmassa kerrotaan, kuinka ensilumi saavutti EteläSuomen. Fiat-Allis, pientä laittoa vaille valmis lumi töitä tekemään. Vieläköhän tämä tojottaa samalla pellolla, jolla kone on kuvattu yli kymmenen vuotta sitten. Paikallinen kauppa-auto ennen lopullista häviämistä tien laidasta. 80 RAUHASSA RUOSTUVAT. Kaukainen välähdys kuomiokoskelaisten arjesta Etelä-Savossa. Romubongari ei nuku talvellakaan, satoi sitten lunta tai vettä. Lumi ja jää koetteli saksalaisia toistamiseen itärintaman seudulla. Mobiilinosturi suuresta ja mahtavasta Neuvostoliitosta. Jälkimmäisissä ilmasto-olosuhteissa löytyi tämä GM-tuote
Vakoojan kuvasaalis kertoo lumisesta Suomesta talvisen totuuden. Betokari Oy:n vanha arkiajokki oli päätynyt romulaanin aitojen sisään. Maajussin pellon reunaan oli varastoitu itse tehty kippikärry. Käyttöä ei hetkeen taida olla luvassa. Ensilumi satoi sairaseläkeläisen puskutraktorin hyttiin. Nalle-Sisu vietti talviuniaan metsässä. Pakkaspäivä, laskevan auringon säteet ja metsälöytöjä. Talvipesä oli kyllä melko olematon. 6/2021 81. Mertasen Linja on kulkenut muun muassa Joensuu–Polvijärvi–välillä. Hinauspalvelu Virtasen uljas nokkamallin Kaania odottaa talven rymistelyitä
Seuraavan numeron sivuilla tutustumme myös Pentti Kosken työja konehistoriaan sekä Rekisten klaanin Deutz-traktoreihin.. Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 7/2021 ILMESTYY 21.10.2021 82 BUSSI SOMEROLLE Lokakuussa painamme päämme tuttuun selkänojaan Someron Linjan vanhan Ventun kyydissä. Onnikassa piisaa historiaa, sillä sen entisöintikin on jo museoiässä
Jokaisella autolla on tarina. M osse MOSKVITSH 403 ’65 SKANDINAVI ATULIAINEN TY Ö REISSULTA TRABANT 601 S ’89 VERSTAS: rohkeasti rouhea moottorikahvila TULEVA KLASSIKKO: iso ja vahva Saab 9–5 Aero ARKISPORTTIA: museorekisteröity Nissan Primera eGT EUROOPAN RESEPTILLÄ FORD MUSTANG SVO 2,3 TURBO ’84 KAUPUNKISAMMAKKO BALDI FROG BB5 ’75 100 SIVUA NOSTALGIAA 6/2021 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi 06 /2 1 Ba ld i Fro g BB 5 ’75 • BM W 20 02 A ’74 • Fo rd M us ta n g SV O ’84 • Ja g ua r E-T yp e ’65 • M os kv its h 40 3 ’65 • N iss an Pri m era 2.0 eG T ’90 & 1.6 SL X ’90 • Tra ba nt 60 1 S ’89 36 84 80 -2 10 6 • PA L VK O 20 21 -4 1 6 41 48 83 68 48 08 21 00 6 Viipale mediat Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi Konemiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Vanhat Koneet -lehden ystäville: www.supermarket.fi 216 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Suuri Valmettraktorikirja 14 90 Legendaarinen lippalakki 8 00 Vanhat Koneet -pelikortit 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot!
Työtason korkeus: 946mm. Moottori: 400V / 0,75kW. Työalue: 168-980mm. Korin maks.paino: 1800kg. Autotallin sisustus / työpiste (harmaa/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea. Terännopeus: 40 tai 80m/min. Pylväiden väli: 500mm. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Nostokyky: 1350kg/pari. Nostokyky: 2500kg. Paino: 88kg. Kaikki hinnat sis. Nosto-/laskuaika: 35/30sek. Sähköliitäntä: 230V. 3kpl alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm. Mitat: 1740x1212x2510mm. Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 16699€ tuotenro 513523 Työkaluvaunu työkaluilla 277-osaa Laadukas työkaluvaunu 277-osaisella työkalulajitelmalla vaativalle harrastajalle. Iskunpituus: 160mm 599€ tuotenro 503010 849€ tuotenro 520053 199€ tuotenro 513137 Lisähylly, avonainen Avonainen lisähylly / jatko-osa kalusteeseen 520053. Korin maks.pituus: 5,5m. Puristinmäntä kulkee laakeriradoilla ja on säädettävissä 160mm sivusuunnassa. 649€ tuotenro 497975 3150€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Erittäin laadukas siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. Paino: 162 kg 1480€ tuotenro 74332 U U TU U S! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 6/2021 • Hinta 9,90 € 88 6 / 2 2 1 • Fo rd so n M a jo r • M F 6 5 M a rk II • M F 1 8 6 • S is u K -3 5 S C • W in te rs te ig e r N u rs e ry M a st e r • Ø yj o rd -k yl vö k o n e. Puristusvoima: 15t. Mitat (PxLxK): 1280x430x1050mm Pakettiauton hylly, 4 laatikkoa Säilytysjärjestelmä pakettiautoon, joka pitää työkalut ja lisävarusteet paikallaan huoltoajossa. 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin, kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. 1199€ tuotenro 86801 Asentajan alusta & jakkara / 2-in-1 Tukeva asentajan alusta joka nousee myös jakkaraksi. Mitat (PxLxK): 1023x330x1202mm 849€ tuotenro 520055 Pakettiauton hylly, 6 laatikkoa Pakettiauton säilytysjärjestelmän osa jossa 6 laatikkoa, 3 pitkällä sivulla ja 3 päädyssä. Mitat: 1030x440x140mm, istuinkorkeus 510mm 69€ tuotenro 506543 U U TU U S! U U TU U S! Hydrauliprässi 15t Vahva hydrauliprässi jalkapedaalilla. Nostokorkeus: 1,8m. Mitat (PxLxK): 1280x330x1205mm U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! Kylmävannesaha G4017 Erittäin laadukas puoliautomaattinen vannesaha ammattikäyttöön. Vaunun mitat: 765x463x975mm. Mukana 2 vahvaa puristuslevyä. 3kpl työkalutaulut. Ramppien mitat: 590x340mm. Nostokorkeus: 400-1210mm