Tuskin elektroniikan sarallakaan keksitään enää mitään niin mullistavaa kuin mitä radiovastaanotin tai televisio kerran olivat. Joona Hamm esittelee Rauhassa ruostuvat -palstalla harrastekulkimella suorittamansa kesäseikkailun satoa, ja pääkaupungin kaduilla risteillään maankuulun muuttoauton matkassa. Melussa, savussa ja kelien armoilla touhutessaan voi irtautua hetkeksi nykyajan hemmottelevasta otteesta ja olla yhtä menneisyyden kanssa. Tekniikan kehityksen seuraaminen on ollut varmasti tavattoman kiehtovaa seurattavaa sata vuotta sitten eläneille. SA -K U VA /P EK K A K Y YT IN EN 6/2023 Pääkirjoitus 3. Syvemmällekin pääsee. Jokainen työpäivä vaati tekijältä sinnikkyyttä ja perin luovaa otetta käytännön asioiden suhteen. Vanhan kuormurin omistaja saa retkeilyajoissa elää hetken verran kovien kuskien aikaa. Hyvän tarinankertojan juttua kuunnellessa tai mainiosti kirjoitettua tekstiä lukiessa tempautuu toisen ajan tunnelmiin aivan huomaamatta. Tuollaisten käänteentekevien keksintöjen kohtaamisen tunnetta nykyihminen ei pääse kokemaan, mutta tilaisuuden tullen saattaa päästä sellaisesta hiukan jyvälle. Vanhan raudan harrastaja voi hypätä karun koneensa istuimelle ja ryhtyä työhön. Lehden muutkin sivut on tuttuun tapaan sullottu täyteen menneen ajan rautaista herkkua. Entisaikojen ihannointi ei tarkoita sitä, että nykyisyys olisi kaikin tavoin kehnompaa kuin aiemmat vuosikymmenet. On vaikea edes kuvitella kohtaavansa tänä päivänä sellaista uutta keksintöä tai kehitelmää, joka saisi aikaan samanlaisen hämmästyksen ja ihmettelyn tunteen kuin kylän ensimmäinen traktori tai puimuri aikoinaan. Arkipäivän yksinkertaisuus, yhteisöllisyys ja aito yksilöllisyys niin ihmisten kuin esineidenkin kohdalla ovat esimerkkejä asioista, joita moni muistelee kaivaten ja kernaasti kokisi tässäkin ajassa. MATKALLA MENNEESEEN V anhoja on mukavaa muistella, ja omaa muistia kauemmas historiaan ulottuvia asioita on antoisaa opiskella. Näsijärvellä keinumme höyrylaivan kyydissä, ja Tupaswillassa vierailemme vuoden 1963 maatalousnäyttelyn toisinnossa. Tekniikka oikutteli varmasti, ja yhtä varmasti ongelmat piti ratkoa itse tien päällä. Astukaahan kyytiin, lähdetään aikamatkalle! Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Melussa, savussa ja kelien armoilla touhutessaan voi irtautua hetkeksi nykyajan hemmottelevasta otteesta. Leila Suutarisen kyydissä nousemme legendaarisen Magneettimäen kehnoa tietä vanhalla Reo Speedmasterilla. Tämän numeron sivuilla reissataan vanhan ajan tunnelmiin muutamalla eri konstilla. Ja millaisia seikkailuja ennen koettiinkaan! Rospuuttokelillä savisia teitä pitkin rahtia työkseen kuskaavalta ei vastoinkäymisiä puuttunut
Auton käyttäjät kertovat tarinaa eri vuosikymmeniltä. 12 20 28 32 KANNESSA 12 Ford AA 1931 Muuttoja kuljetusliike Victor Ekillä oli 20–30-luvuilla paljon Fordeja, jotka menivät kaikki sotaan. 45 Vanhat koneet ja esineet, Hollola Heinäsuon koneyhdistys pani vanhaa tavaraa esille nyt toisen kerran. 70-luvulla yhtiölle hankittiin ja kunnostettiin AA-Ford mannekiiniksi. 28 Nuffield 3DL & Fordson Major Tuomas Niinisalolla on tuttuakin tutummat peltoraudat – mutta kuutoskoneilla. 42 Wanhojen kulkupelien kokoontumisajot, Lappeenranta Wilkjärven winssikerhon perinnekonepäivä keräsi alueen silmäätekevätkin paikalle. Yksi meni Jämijärvelle. KÄYTIIN KEKKEREILLÄ 36 Waltakunnalliset weteraanikonepäivät, Oulainen Pitkä raportti Pohjois-Pohjanmaan suuresta 30-vuotiaasta konejuhlasta. Kuinka tehtaanjohtaja sopimuksen koki. Se on reissannut vuosien aikana paljon. 50 Katteluksen perinnepäivä, Alavus Välivuoden jälkeen Katteluksessa olivat vanhan ajan koneet ja kädentaidot taas työn touhussa. 48 Wanhat wermeet, Puumala Hurissalon konekokous on kyläyhdistyksen ja maa mies seuran voimannäyte. 46 Raurasta tehryt, Lavia Kesällä keskiviikkonakin voi pitää alati paisuvan perinnepäivän. KONE-ESITTELYT 20 Oliver Hart-Parr 18-28 1933 Tapio Mäkisen peltorauta on vanhan ja uuden traktoritekniikan vedenjakajalta. 41 Etelä-Savon konepäivä, Mikkeli Etelä-Savon koneyrittäjät panivat esille uusien metsäkoneiden lisäksi veteraanikalustoa. 32 Massey Ferguson 20 XP 1986 Sampoja myytiin pitkään myös Massey Fergusonin nimellä. 4 Tässä numerossa. 24 Ritscher 528 1952 Olympiavuonna Lahden Auto toi Suomeen saksalaisia dieseltraktoreita
lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. TILAAJAPALVELU Puh. 79 Kimmoke suurpaloista Palokaluston määrä lähti lama-ajasta huolimatta ripeään kasvuun 30-luvun alkuvuosina. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 62 Seppiä ja mestareita Kalkun huutokauppameklari Heikki Välimäki jää eläkkeelle tänä vuonna. 54 Tupaswillan perinnepäivä, Laukaa Tupaswillassa eivät ideat lopu. 52 Näsijärven höyrylaivaregatta, Tampere Monenkokoiset ja eri-ikäiset höyryalukset uivat Höyrypursiseuran kutsusta ympäri Särkänniemeä. 76 Markkinat Vanha rauta vaihtaa omistajaa. 36 50 79 30-luvun suurpalot vauhdittivat palotorjunnan koneellistamis ta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. (06) 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. PITKIN POIKIN HISTORIAA 66 Kaiken maailman traktoreita Amerikasta oppinsa ammentanut Karl Ritscher teki niin telatraktoreita kuin työkoneenkantajia. TUTUT JA TURVALLISET 6 Pelit ja vehkeet Uutiset ja erikoisuudet ruosteen valtakunnasta. 58 Oldtimer Traktortreffen, Schötz, Itävalta Joka viides vuosi pienen sveitsiläiskunnan rauhan rikkoo dieseleiden ja hehku kuula moottoreiden pauhu. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia kesän kiertueilta. 56 Power Truck Show, Kauhava Isossa rekkatapahtumassa juhlittiin Vanajan merkkivuotta ja nähtiin muitakin veteraaniautoja. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJA Mika Rassi AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Lea Lahti, Aulis Lassila, Olli J. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Ojanen, Kauko Ollila, Harri Onnila, Anne Ronkainen, Kari Ruusunen, Aimo Tenni, Pekka Stellberg, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Miehen ura syynissä. Tänä vuonna järjestettiin vuoden 1963 maatalousnäyttely. 6/2023 62
Toivo ajoi Petsamon rahtirallissa puoliperävaunullista Reo Speed Wagon -kuorma-autoa vuosimallia 1935. Mutta perävaunullisen Reon saanti Rovaniemelle ja takaisin Kangasalle järjellisin kustannuksin oli mahdotonta. Aika matalilla ja oikeilla kierroksilla vaihtaminen alkoi sujua. Monella suorahampaisella laatikolla olen ajanut, mutta Reon laatikko on oma juttunsa. Ralli jatkui jatkosodan syttymiseen asti, kunnes autot pakko-otettiin armeijan käyttöön. Evakkoperhe asui aluksi Turussa, jossa ei ollut lupa ajaa Viipurin läänin liikenneluvilla. Museotie avattiin ja seuran hankkima muistomerkki pystytettiin syyskuussa 1993. Topin ja Atin Reot Vuonna 1935 sekä Toivo Sallinen että Ati Halinen olivat ostaneet Arwidsonilta Viipurista Ukko-Reot eli Speed Wagonit. Kolme viikkoa ennen keikkaa aloin ajella Reolla koeajoja ja huollattaa autoa keikkaa varten. Minun vuoroni Tiesin, että muistoajossa on minun vuoroni kolmantena sukupolvena kiivetä Reo Speed Wagonilla Magneettimäki ylös. Kun tien avaamisesta tuli kuluneeksi 30 vuotta, Vetku halusi kunnioittaa niitä liikenteen ammattilaisia, jotka mahdollistivat Suomen ja Ruotsin elinkeinoelämän ja tavaranvaihdon jatkuvuuden 1940–41. Petsamon liikennettä oli ajettu isoilla kuormilla, huonoilla teillä ja huonoilla ilmoillakin. Sateella märkä Keikalle osallistui 25 museokuorma-autoa, ja ajon pituus oli 570 kilometriä. M agneettimäki on legendaarinen osuus vanhaa Jäämerentietä Inarin Kaunispäällä. Pyysimme Leilaa kertomaan entisajoista ja tästä Vetkun reissusta omin sanoin. Kuvittelin aluksi, että lähdemme Reon kanssa keikalle puoliperävaunulla kuten isä. Hän lastasi heti kolme kuorma-autoaan Rovaniemen junaan, ja perhekin muutti sinne perässä. Vetkussa mukana ollut Olavi osallistui entisöimällään Speed Wagonilla parillekin Jäämerentien keikalle. Leila Suutarinen ajoi Magneettimäen museotien 30-luvun Reolla isoisänsä Toivo ja isänsä Olavi Sallisen tapaan. 104. Kolmen Sallisen Magneettimäki Vetku teki juhla-ajon Rovaniemeltä Kaunispäälle 3.–7. Veteraanikuorma-autoseuran esityksestä Magneettimäen osuus hyväksyttiin museotieksi. Jäämerentiellä Välirauhan aikana isoisälläni Toivo Sallisella oli neljä kuorma-autoa. Vaihteet ovat kummallisessa järjestyksessä. Toivo luki lehdestä, että Pohjolan Liikenne Oy haki isoja perävaunullisia kuorma-autoja Petsamon liikenteeseen. Reon puoliperävaunussa vietiin myös Petsamon liikenteen automiehille pystytetty Kurun graniittiveistos Magneettimäkeen. Atin evakkotaival johti Lappeenrantaan, jossa hän ajoi Reolla itsensä eläkkeelle. elokuuta. Tätä keikkaa sää suosi lauantaita lukuun ottamatta, A SK O N IE M IN EN VE H O N IE M EN A U TO M U SE O 6 6/2023 No _ . Se sai nimensä kuorma-automiesten keskuudessa syntyneestä ajatuksesta, että tunturin sisässä on magneetti, joka hyydyttää ajoneuvot ylämäessä. Atin Reo päätyi monen mutkan ja vuoden jälkeen isäni Olavi Sallisen omistukseen Kangasalle ja Vehoniemen Automuseoon esille. Mieleen palasi isäni toteamus, että Reossa on talon vaativin vaihdelaatikko. Reo selvisi sodat, mutta 1949 Keski-Suomessa Saarijärven savotassa se vaurioitui kolarissa käyttökelvottomaksi
Minä tein sen. Järj. Veteraanikoneiden ilmoittautumiset Allu 044 520 8567 liperinelamystapahtumat.fi Lokakuu 7.–8.10. Satakunnan Mobilistien ajokauden päättäjäiset, Karjarannan Jokiparkki, Pori, Satakunnan Mobilistit ry 30.9. Kokoontuminen ja ajotapahtuma, Juupajoki–Orivesi Ylä-Pirkanmaan Mobilistit ry www.ypmry.fi 23.9. Lisätietoja Jouko Peri 040 716 7659 www. Jarruvikakin selvisi: se oli jarrusylinterin kumissa. Hakoja, tonkkia ja veteraani koneita klo 10–15 Liperin maaseutumuseo Tähkän alueella, Koulukuja 1, 83100 Liperi. Oli upeaa olla osa tätä seikkailua Vetkun hyvin järjestetyllä keikalla. Rintapellissä oleva raitisilmaluukku oli kiinni, mutta jostain raosta vesi juoksi suoraan kaasujalalleni ja kasteli kengän ja sukan. Vaatteet olivat sateesta märät, ja ohjaamon lasit menivät huuruun. Rompetori Vaasan Auto-ja moottorimuseon pihalla klo 8–14. Nyt on sitten seuraavaksi tyttäreni Pauliinan ja hänen serkkujensa vuoro nousta Reolla Magneettimäki. Info 050 526 1144 16.9. Vetkun Loskaajo, Kouvola–Elimäki–Anjala– Myllykoski. Kolmosella mentiin ylös. kymenautomobiilikerho.fi 17.9. Nyt vesi oli syönyt tiehen suuria railoja ja nostanut esiin päänkokoisia kiviä. Moisio roikkui kahdella kädellä kardaaniin vaikuttavassa käsijarrussa. Auto lastattiin siirtolavan kyytiin, ja keikka jäi ajamatta loppuun. Reossa on tuulilasinpyyhin vain kuljettajalle. Olisiko Magneettimäki imaissut ne. Vaikka väistelinkin koko tien leveydeltä kiviä ja railoja, vääntöä ja vauhtia riitti. Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi Syyskuu 15.–16.9. Ehdin vaihtaa kolmosen pesään ennen mäen alkua. Aarno Kämppi ja Seppo Moisio tekemässä Reoon aamutarkastusta, VE H O N IE M EN A U TO M U SE O M ED IA PA JA /K SA K K I RY 6/2023 7 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA tapahtumakalenteri. Ykkösvaihde oli tasamaalta lähdettäessä turha. Tenniläntie 750, 16630 Tennilä Hollolan Fendt Kerho Ry 25.9. Tämmöisellä tiellä kulki kerran yhtenä vuonna satoja tuhansia tonneja tavaraa. Veteraanitraktoreiden kyntöpäivä Antti Sipilän pellolla Hollolan Tennilän kylässä. Vettä satoi kaatamalla. Olin helpottunut, onnellinen ja ylpeä itsestäni. Jännitystä ylä ja alamäessä Mietin, millä vaihteella ajan mäen ylös. Silti nautin joka hetkestä. Vielä jännittävämpi osuus tulikin vasta erään tunturin alamäessä Magneettimäen jälkeen. Nyt Reo on taas kunnossa ja Vehoniemen museolla esillä. Lämmityslaite ei pitänyt huurua poissa, vaikka ohjaamossa oli kuuma kuin pätsissä. Ilmoittautuminen etukäteen Heikki Tenkanen 0500 537 479 17.9. Reo nousee Magneettimäkeä. Lähtö Kouvolan Kasarminmäen Paraatikentältä klo 8. Aurojen kiillotuspäivä Palonraitti 41, 32560 Virttaa. Inkeroisten Mobiilihallin avoimet ovet ja ajokauden päätös klo 10–15. Ketään ei tullut vastaan, ja auto saatiin pysähtymään noin 20 senttiä ennen edellä ajanutta Fordia. Onneksi pidimme reilut autojen välit. Ei se tie välirauhan aikana ollut yhtään leveämpi, ja talvella se oli varmasti vielä kamalampi. Syyskyntöpäivä veteraanitraktoreilla klo 10–14, Lillheljobackvägenin varrella, 66140 Övermalax www.malaxveterantraktor.fi 16.9. Repsikkani Seppo Moisio kuivasi niitä koko matkan. VVAS. Pientareelle ei voinut ajaa, siellä oli pysäköityjä autoja kuvaamassa letkaamme. Piti mennä vasemmalle kaistalle. Reosta katosivat jarrut. Pääsin kuitenkin tärkeimmän osuuden eli Magneettimäen ylös ja alas. Valtakunnallinen Ruskarompe, Automuseo Wanhat Wehkeet, Karstula www.wanhatwehkeet.fi 16.9. mennessä Tuure Hulmi 0500 590 095 jolloin ajoimme Sodankylästä Magneettimäkeen. Perävaunua ei ollut, ja lavakin oli tyhjä lukuun ottamatta isoa varaosalaatikkoa ja kolmea vararengasta. Ilmoittautumiset 18.9. Jokipellontie 1, 46900 Inkeroinen. Kapea museotie on nykyään erittäin huonokuntoinen
Tänä kesänä se täytti 85 vuotta. TEKIJÄN SUUSTA Jos taasen traktorin ajajaksi on sattunut joutumaan hidasajatuksinen ja -liikkeinen mies, joka yleensä sanoen ”ei ole ollut mukana ruutia keksimässä”, joka esim. Kun polttomoottorit valtasivat alaa, vähenivät höyrylaivat vähitellen. Se valmistui vuonna 1938 silloisen jäänmurtaja s/s Sisun piirrosten mukaan sovellettuna. 1800-luvun lopussa Naantalissa pysähtyi päivittäin yli 20 höyrylaivaa. Tällaisessa tapauksessa traktorin olemassolo tuottaa hämminkiä ja epäsointua koko taloon, vaikka on kokonaan ajajassa eikä traktorissa. 1900-luvulla Saaristomerellä toimi satoja höyrylaivoja. ensin tuntimääriä koneen vieressä puuhailtuaan vaivalla on sen saanut käyntiin ja lähtenyt sitten ajateltuun työhön. 104. Jäävahvisteisena laivana se toimi sota-aikana muun muassa Utön ulkopuolella kovan pakkastalven haasteissa. NIMIMERKKI HJ. Nykyisen omistajansa Pentti-Oskari Kankaan perheen 37-vuotisen toiminnan aikana Ukkopekka on kuljettanut yli puoli miljoonaa matkustajaa Naantaliin. Esimerkiksi kesäkaupunki Naantali oli silloisten venäläisen ylimystön kesämatkailukohde kylpylöineen. Laivan kapteenina jatkaa perheen poika Karioskari Ukkopekka Kangas, joka aikanaan antoi nimen alukselle. MAATALOUSTYÖNJOHTAJAIN LEHDEN NUMEROSSA 6 VUONNA 1924 S/S Ukkopekka 85 vuotta Suomen ainoa päivittäin liikennöivä matkustajahöyrylaiva on osallistunut sekä talviettä jatkosotaan. Ulkomaankauppakin monipuolistui niiden myötä. Valvontakomission hallussa ollut laiva säästyi Neuvostoliittoon lähettämiseltä. 1960-luvun lopulla matkustajahöyrylaivaliikenne loppui hetkellisesti. 8 6/2023 No _ . Ruokakuljetusten turvaaminen aseistettuna saattajalaivana Tukholman ja Turun välillä oli tärkeä osa sen toimintaa. 1800 -luvun mittaan Suomen merija sisävesillä alkoi matkustajahöyrylaivojen valtakausi. Alus on historialtaan ainutlaatuinen. Ne muuttivat henkilöliikennettä ratkaisevasti esimerkiksi rikkonaisessa saaristossa. Höyrylaivat kuljettivat lisäksi tavaraa ja eläimiä. Ukkopekka on viimeinen Suomen merialueella päivittäisessä reittiliikenteessö oleva matkustajahöyrylaivana. Siitä johtuen sitä ei muiden sen ajan saaristohöyryjen tapaan luovutettu sotakorvauksena. Myös Suomen matkailu nojasi paljolti näiden valkokylkien tuomaan lisäarvoon. K. Sukellusveneiden kuuntelulaitteiden asentaminen Suomenlahdelle ja Suursaaren lähistölle oli myös sen tehtäviä. Vuonna 1986 Merenkulkulaitoksen omistama T/A Turku sai uuden nimen s/s Ukkopekka ja se aloitti jälleen Suomenmatkailun perinteen Turun saaristossa. Joka saran päätä lähestyessään ei mitenkään osaa päättää millä hetkellä ja mihin suuntaan on käännyttävä sillä tuloksella, että kone hetken päästä on hyvässä turvassa – viemärissä. Sodan jälkeen Neuvostoliiton valvontakomissio otti laivan hallintaansa
Museon alueella on yhä paljon autoja ja traktoreita erilaisissa kehitysvaiheissa. 1. Lisätietoja antaa Mobilia säätiön toimitusjohtaja Heidi Rytky puhelinnumerosta 040 900 6641 tai sähköpostitse osoitteesta heidi.rytky@mobilia.fi. Mikä legendaarinen konemuseo avautui uusissa tiloissa kesäkuussa. Mikä suuri suomalainen perinnekonetapahtuma täytti tänä vuonna 30 vuotta. 9. Kem ijä rve n moo tto rik elk kam use oss a 10. Jok ioi ste n mus eor aut atie juh lii 125 vu otia sta rat aa 9. Siirrytään näyttelylaitoksiin. Mikäli purkamomuseon tavara kiinnostaa, Risto lähtee sopimuksesta esittelijäksi. Palkintoa hakevat julkaisut on lähetettävä kuutena kappaleena palkintolautakunnalle 30.9.2023 mennessä osoitteeseen: Mobilia säätiö, Kustaa Kolmannen tie 75, 36270 Kangasala. 5. Ete lä Kar jal an aut om use o 6. Myl lym use o Tieliikennehistorian Mobilia-palkinto haettavana Mobilia-säätiö julistaa haettavaksi 4?000 euron tieliikennehistorian Mobiliapalkinnon. Mikä taho sen järjestää. Palkinto voidaan myöntää tutkijalle, tutkijaryhmälle, opiskelijalle, toimittajalle tai muulle henkilölle, joka on julkaissut tieliikenteen alalta kirjan, tutkimuksen, opinnäytetyön, dokumenttiohjelman tai muun paperitai sähköisessä muodossa julkaistun teoksen elokuun 2021 jälkeen. Missä kaikkialla Fordson-kerhon alulle panemaa konejuhlaa on aiemmin vietetty. VASTAUKSET 1. Mutta kaikki päättyy joskus. Ika alis iss a Man so Cam pin gis sa 4. Uudellamaalla pidetään kesäisin Vanhojen paloautojen päivä. Wal tak unn alli set wet era ani kon epä ivä t 2. 6. 8. Mikä kantahämäläinen raideliikenteen museo viettää paraikaa juhlavuotta. 10. Tam mi saa ren vap aap alo kun ta 5. Aloitetaan visa kentältä. Palkintolautakunnan puheenjohtajana toimii Suomen historian dosentti Marko Tikka ja jäseninä FT Tiina Miettinen, toimituspäällikkö Harri Do monyi, ajoneuvoharrastaja DI Juhani Intosalmi, pitkäaikainen matkailualan järjestötoimija Timo Piilonen sekä yrittäjä Tommy Oesch. 4. Millainen museo löytyy Hauhon Vihavuodesta, Multian Uitamokoskesta ja Tohmajärven Värtsilästä. Niinpä alue on tyhjennettävä ensi syksyyn mennessä. Palkinto jaetaan Mobilia-päivänä tiistaina 30.1.2024. Ossi siirtyi ajasta ikuisuuteen viime vuodenvaihteessa, eikä museolupa jatku perillisille. 6/2023 9 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA Vanhaa && visaista visaista. Van hoissa Koneissa Ossin museota ja henkilöhistoriaa esiteltiin numerossa 1/2014. Ketonen pyöritti vuodesta 1969 lähtien purkamoa, joka muutettiin museoksi 2000-luvulla. Purkamomuseo tyhjennetään Kouvolan Utissa sijaitseva Ossi Ke tosen purkamomuseo on ollut Suomen oloissa ainutlaatuinen nähtävyys. Mitä ovat Karjala ja Keihässalmi. 7. Rau tal am mill a, Hyv ink ääl lä ja Riih im äel lä 3. Paikalla on yhä paljon erilaisten ajoneuvojen ja työkoneiden raatoja ja osia. 3. Mikä museo sai toukokuussa Vuoden ajoneuvomuseo -palkinnon. Tur un For um Mar inu min mus eol aiv oja 8. Tieliikennehistorian Mobilia-palkinnon tavoitteena on edistää korkealaatuisen historiatiedon tuottamista, kansantajuistamista ja julkaisemista tieliikennehistorian alalta. Missä voit nähdä Ummenajokkaan. Sen lahjoittavat Mobilia säätiön taustayhteisöt. Kot ajä rve n aut o ja tra kto rim use o Sas tam ala ssa 7. Ostajat tervetuloa! Purkamomuseon perustaja Ossi Ketonen on poistunut keskuudestamme. Missä Idän ihmeet kohtaavat joka kesä. Hänet tavoittaa puhelimitse numerosta 040 591 3687. 2. Rauta ja Petrooli pidettiin nyt toista kertaa Hämeenlinnassa. Perikunta toivoo, että käyttökelpoinen tavara päätyy harrastajille romumiesten sijaan. Kaupantekoa hoitaa Ossin poika Risto Ketonen, joka lupaa, että hinnat ovat maltillisia vaikkakin enemmän kuin romuraudan hinta
Porschen ulosottoakseliin on liitetty Ceccato-kompressori. PohjoisItaliasta Nordkappiin 10 6/2023 No _ . Miehet myös kertoivat että Porschet oli viritetty kulkemaan viittäkymppiä, mutta 40 kilometriä tunnissa oli käypäinen matkanopeus. Porschella Kaikissa traktoreissa oli kuvan kaltainen sääsuoja. Etupyörissä on nätit vanteet. Retki oli vienyt kulkijat aluksi Sveitsin kautta Saksaan ja hetkeksi myös Ranskan puolelle. Kuluneena kesänä on saattanut tien päällä eri puolilla Keski-Eurooppaa ja Pohjoismaita bongata neljän Porsche-traktorin letkan. Rennon oloinen matkaseurue kertoi lähteneensä reissuun Meranon kaupungista, joka sijaitsee Italiassa aivan Itävallan ja Sveitsin rajojen tuntumassa. Kohtaaminen Röstångassa Toimitus kohtasi Porsche-karavaanin muutamaa viikkoa myöhemmin ruotsalaisella leirintäalueella lähellä Helsingborgia. 104. Menin katsomaan, että minkämoisia jamppoja laitteella on liikkeellä. Keskustelu onnistuikin hyvin, sillä miehet olivat Pohjois-Italian saksankieliseltä alueelta. T oimitusta lähellä oleva sastamalalainen Timo Savola tapasi traktorimatkaajat heinäkuun alussa Enontekiön Hetassa. Traktoreita oli matkassa kaikkiaan neljä, ja miehet pyysivät minut syömään kanssaan Jussan Tuvan ravintolaan sekä seuraavana aamuna kahville mökilleen leirintäalueelle”, Timo kertoo. Timon neuvoilla kulkijat saivat avun, kun yhden Porschen eturenkaat olivat kuluneet toispuoleisesti. Silloin ei traktori vielä ala töyssyistä laukkaamaan. Hetasta löytyi verstas, jossa renkaat käännettiin puolelta toiselle. Matkalaiset olivat paineilman suhteen omavaraisia. Vanhat Koneet sai pitkänmatkalaisista luotettavan havainnon Enontekiöltä ja tapasi heidät Etelä-Ruotsissa. ”Yksi traktori asuntovaunu perässään oli paikallisen kaupan pihassa
Tarrat kertovat, että ennen tätä lähes 9?000 kilometrin mittaista Nordkappin turneeta kilometrejä on kerätty muun muassa Alppien kuuluisilla solateillä. Vasemman eturenkaan kuluneisuus viittaa siihen, että tämä yksilö poikkesi Timo Savolan opastamana enontekiöläiselle rengasverstaalle. Suomi jäi taakse Kolarissa, ja matka jatkui Ruotsin itärannikkoa myötäillen mutta Tukholma sivuuttaen Örebron kautta. Ruotsista karavaani poistui Ystadissa, josta laiva kuljetti Porschet miehistöineen Saksan Sassnitziin. Porukka kertoi Timolle, että he ovat ajaneet muun muassa Espanjassa kuuluisan pyhiinvaellusreitin eli Santiago de Compostelan. Vaikka traktorit olivat upeassa kunnossa, eivät ne suinkaan ehdi pölyttyä museossa. Se on hieman lyhyempi, parin viikon turnee, ja siihen osallistuu myös traktoristien vaimoväki. Tämän jälkeen vuonomaan länsirannikkoa ajettiin pohjoiseen Lofoottien kautta koukaten. Vaimot mukaan Nordkappin retki ei ollut ensimmäinen kerta, kun Porschet olivat matkassa. Sieltä Porsche-koplan kulku johti Norjan Bergeniin. Peräkärryssä kulkivat kätevästi porukan matkavarusteet ja evästarvikkeet. Viime kesänä retki oli suuntautunut 40 asteen helteissä Italian saappaan kärkeen. Peräkärryt ovat aikojen saatossa kuuluneet maatalouteen suuntautuneen yrityksen tuotevalikoimaan. Toimitus kohtasi italialaiset traktorimatkaajat, kun he asettuivat leirintäalueella naapurimökkiin EteläRuotsin Röstångassa. Mitterer on vuodesta 1909 toiminut italialainen perheyritys, jonka nykyinen päätuote on kasvinsuojeluruiskut. Nordkappista alkanut paluumatka etelään vei kulkueen Norjasta Kivilompolon rajanylityspaikan kautta Enontekiölle. Seuraava reissu on suunniteltu Slovakiaan. 6/2023 11 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA. PohjoisItaliasta Nordkappiin Pohjoismaihin retkue siirtyi Tanskan Jyllannissa, josta lautta vei kulkueen Frederikshavnista Ruotsin Göteborgiin
12
13. Auto entisöitiin puolisen vuosisataa sitten, ja se on liikkunut paljon keikoilla ja kinkereillä. Otetaan Fordin haltijat jutulle ja tutustutaan kenties Suomen tunnetuimpaan AA-Fordiin. Helsinki HALUTUIN MUUTTOAUTO FORD AA 1931 Huolintaliike Victor Ekin Ford AA on niin kysytty tilausauto, että kyselijä saa usein kieltävän vastauksen
Kuljetusja muutto-osaston silloinen johtaja Göran Sandell alkoi sitä touhuta. Täällä seisoo kadunvarsiparkissa yksi tunnetuimmista suomalaisista AA-Fordeista. Ford oli 80–90-luvuilla yleinen näky Vetkun keikoilla. H elsingin kantakaupungin liepeillä on Vanhoja Koneita kiinnostavia ilmiöitä sanoisimmeko kiitollisen harvoin. Nykyliikenteessä vinkkari ei kerro kenellekään paljon mitään. Mutta se ei ole totta.” Kerrotaan nyt se tosi tarina. Hyvän tovin se oli poissa liikenteestä, mutta viime aikoina sillä on alkanut olla töitä ja ajoa taas enemmän. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Mika Rassi, Victor Ek Victor Ekillä vain päällikkö pääsee ja suostuu Fordin rattiin. ”Se on parempi tarina. ”Se on Sipoon Immersbystä. ”Tykkään vanhoista autoista paljon.” Cedercreutz paljastaa yleensä kertovansa markkinointimielessä, että Ford on ollut Victor Ekillä aina. Kun Michael Cedercreutzista tuli firman toimitusjohtaja, hän kaivoi ensi töikseen Fordin naftaliinista. Hän muistaa hyvin, kuinka se hankittiin 70-luvun alussa. Otetaan sitä varten toinen mies jutulle. Ford on alunperin ollut VR:n autona Helsingissä. Mutta Lauttasaaressa, viitisen kilometriä keskustasta lounaaseen, jälleenrakennusajan kerrostalojen keskellä me nyt kuitenkin harhailemme – ja hyvästä syystä. Se on yli satavuotiaan muuttoyhtiö Victor Ekin viitisenkymmentä vuotta sitten maskotikseen entraama auto, joka on kiertänyt aikoinaan paljon veteraanikuormureiden keikoilla. ”Muistan tämän hyvin omasta lapsuudestani”, Micke kertoilee, kun lähdemme Aalla ajelulle Lauttasaaren kaduille. Sipoolainen maanviljelijä osti sen 50-luvulla VR:n huutokaupasta. Rautateiltä ja vihannestoreilta Veteraanikuorma-autoseuran entinen puheenjohtaja Markku Koskinen teki vuosikymmenten työuran Victor Ekillä. Vetkuunkin hän eksyi työpaikkansa Fordin ratissa. 14 FORD AA 1931. Victor Ekin muuttopuolen nykyinen nokkamies Michael ”Micke” Cedercreutz on tehnyt tuttavuutta firman AA-Fordin kanssa jo pikkupoikana. Hän asui siinä lähellä”, Markku kertoo. Tämäkin vuoden 1987 laatta on jo museoiässä
Vielä vuonna 1941 yksi häkäpönttö-Ford oli kuitenkin siviilitöissä. Markku Koskinen teki pitkän uran Victor Ekillä kuljettajana. Ajoneuvot ovat tietysti liittyneet huolintaja muuttoliikkeen toimintaan elimellisesti. Fordin hoivaaminen oli Markun kontolla pitkään. Yhtiön valtamerkki oli pitkään Ford. AA-Fordit vietiin sotaan. Nyttemmin rönsyt on karsittu ja jäljellä on jälleen logistiikka, merenkulku ja muutot. Leipälajina olivat jo varhain yritysten tai organisaatioiden muutot ja ulkomaanmuutot. Victor Ekillä on ollut kirjavaa kalustoa vuosien mittaan. Yrityksen toimintaan kuului alusta asti meriliikenne, kuljetusten järjestäminen ja muuttopalvelut. Vuonna 1912 yhtiöllä oli kaksi omaa kuorma-autoa. ”Heti sodan jälkeen meidän silloinen toimitusjohtajamme lensi Yhdysvaltoihin ja neuvotteli armeijan kanssa ylijäämärekkojen kaupoista”, Michael Cedercreutz kertoo. Molemmat ovat yhä perheyrityksiä, ja vetovastuussa on nyt viides sukupolvi. 6/2023 15. Victor Ek ja autot L yypekin kauppiasopiston käynyt Victor Ek perusti Helsinkiin huolintaja agentuuriliikkeen vuonna 1885. Yhtiö osasi kuitenkin myöhemmin ottaa toisen maailmansodan autotuotannosta hyödyn irti. ”Victor Ekin politiikka ei ole koskaan ollut, että ostetaan vain jotain tiettyä tuttua merkkiä, kuten Volvoa tai Mersua. Kalusto on aina ollut oikea sillisalaatti, kaiken maailman Austinia ja muita ihmeellisiä autoja.” Victor Ekin keikat ovat yleensä tavallisia kotimuuttoja erikoisempia, kuten Paavo Nurmen muutto Olympiastadionille Helsingin olympialaisten aikaan. Victor Ekin vanhimpia autoja ei ole säilynyt. Mutta koskahan suikka oikein palaa muotiin. Nämä on jaettu kahden yhtiön kesken niin, että Victor Ek Oy vastaa kahdesta ensin mainitusta ja viimeisestä Victor Ek Muutot Oy. Vuosien mittaan mukaan tulivat muun muassa lentorahdit ja matkatoimistopalvelut. Pelkästään AA-Fordeja oli parhaimmillaan rivissä pitkälle toistakymmentä. Tuo kalusto lähti ja suurelta osin katosi sodan melskeisiin. ”Meille tuli paljon esimerkiksi GMC:n autoja silloin sodan jälkeen.” Sittemminkin autopuolella näkyi pitkään tilanne, jossa piti ottaa sitä mitä sai
Traktoreiden puolellakin Ford oli kovassa vedossa. 1928–31 Suomeen myytiin 401 traktoria. Eikä se kyllä mistään ruostunut sinä aikana kun minä sen kanssa touhusin.” Lisäksi omina hommina Fordiin pantiin kokonaan uudet jarrut ja verhoilut. Silloin Ford saatiin ajokuntoon. ”Se oli ollut varmaan jo kymmenen vuotta männyn alla”, Markku muistelee. ”Meillä oli jossain vaiheessa muistaakseni kolme A-Fordin alustaa ja moottoria. Se kun ruiskutettiin joka paikkaan, se oikein kiehui sisään. Kaksi päivää siinä ajeltiin kaverin kanssa.” Auto on 50-vuotiaaksi entisöinniksi komeasti säilynyt. Niistä sitten valittiin esimerkiksi sopivat vanteet. Yksi niistä oli Venäjällä tehty A-malli. ”Adoral oli silloin Ekin väritoimittaja. Joka tapauksessa minä ajoin rekalla ympäri Helsinkiä ja Ford oli lavalla. Hän ajoi Fordilla maatilaltaan juureksia ja vihanneksia Helsinkiin torille. Moottori oli jumissa. ”Penkkien runkoihin Victor Ekin remonttimies Seppo Saarimaa laittoi uudet keinonahat päälle.” Pääkaupungin liikenteessä jokainen matka Fordin kanssa on seikkailu. Ensin tuli valkoinen pohjamaali. En muista, katsastettiinko se jo samana vuonna vai ei. Noina vuosina on Ford-henkilöautoja myyty Suomeen 4?436 ja hyötyajoneuvoja 3?741. Pintamaali oli ihan ensimmäisiä kaksikomponenttivärejä. Niitä hallittiin romukaupasta ja mistä sattui. Montako Aata saatiin. Mallikohtaisia tuontimääriä ei ole tilastoitu, mutta vuosittaiset myynnit ajoneuvolajeittain on. Aja AA-malleja tehtiin vuosina 1927– 32. Pintakäsittely olikin aikansa parasta, vakuuttaa Markku. ”Verhoiluahan siinä ei paljon olekaan”, Markku naurahtaa. ”Oli se aika huonossa kunnossa. Jos rajataan tiukemmin vuosiin 1928– 31, jolloin A-mallit ovat todennäköisesti olleet ainoita uutena myytyjä Fordeja, on henkilöautojen myyntimäärä 2?907 ja hyötyajoneuvojen 2?836. Lopulta auto jäi parempien jalkoihin ja sitä myöten ulkosäilytykseen. A -mallien aikaan Ford oli Suomessa valtamerkki niin henkilökuin kuormavaunupuolella. "Kyllä meinasi olla vitsit vähissä, kun rajamies ja koira menivät muuttokuorman päälle." 16 FORD AA 1931. Kehäteiden vuolaaseen virtaan ei Cedercreutz enää aio vanhusta viedä. ” Victor Ek täytti 90 vuotta 1975. Wendelin & Knuuttila oli silloin vielä Lauttasaaressa, ja siellä pantiin moottorista kaikki uusiksi.” Raadosta ei vielä ihan saatu kokonaista. Tässä Fordissa on kyllä ihan alkuperäinen runko, moottori ja vaihdelaatikko.” Auto valmistui firman merkkipäiville ja pääsi heti edustustehtäviin
Esimerkiksi taka-akselin kiinnityksissä ja etujousien puslissa oli väljää, ne korjasin.” Firman johto katsoi auton museointia hyvällä – määrättyyn pisteeseen asti. Sen jälkeen aloin olla aina mukana keikoilla.” Fordin pisin keikka suuntautui Neu vos to liittoon. Olin Fordilla näyttelyssä ja voitin palkinnonkin. ”Ihan viimeisinä vuosinakin olin koppalakki päässä Fordilla mukana.” Yhden pokaalin Eskeläkin on Fordilla pokannut, nimittäin vanhimman auton palkinnon Vetkun Ahvenanmaan keikalla. ”Kyllä aina välillä sanottiin, että nyt kannattaisi alkaa tehdä jotain muutakin. ”90-luvulla laitoin sen kuntoon museokatsastusta varten. Jarruvalo sanoo stop, mutta ei se kyllä mihinkään pysähdy, Micke Cedercreutz vakuuttaa. Siellä oli hyvä korjaamo.” Markku Koskinen hommasi Fordille oman tallipaikan Helsingin seudun automobiiliklubin hallilta Jakomäestä. Kun virranjakajan kärjet voideltiin ja sytytyksen keskipakosäädin huollettiin, auto virkosi ja viiletti Viipuriin. ”Olympia-attaseaa muutettiin pois sieltä. Tielle ja rajan taa Vielä 70-luvulla Ford ei ollut paljon liikenteessä, mutta vuosikymmenen vaihteen tienoilla Markku alkoi kiertää sillä tapahtumissa ja ajoissa. Vetkussahan oli paljon koivistolaisia.” Itäinen suunta ei ollut Markulle tykkänään vieras. Koskinen lähti Ekiltä 2000-luvun alussa, mutta vielä senkin jälkeen Ford liikkui. Hän muistelee, että Ford oli usein avaamassa Helsingin joulukatua. ”Karjaalla oli ensimmäistä tai toista kertaa Trucker’s Weekend. ”Kuljetusja muutto-osaston johtajana oli silloin Eskelän Markku, joka myös teki sillä monta keikkaa.” Markku Eskelä kertoo jääneensä Ekiltä eläkkeelle 2005. Meillähän oli silloin Malmilla uusi toimitalo. Meitä oli nelisenkymmentä autoa. Oli kiva keikka, kun oli hyvät kertojat matkassa. Molempien Markkujen eläköidyttyä Ford sitten unohtui toviksi tykkänään Jakomäkeen. Silloin myös liityin Vetkuun. Micke panee hanan kiinni, ettei painovoimaisesti kulkeva polttoaine jää lorisemaan. Markku Koskinen taas muistaa, kuinka Ford vaipui syvään uneen kerran Laatokan rannalla. Vanhoissa autoissa on omat metkunsa. Pääosin ulkomaanmuuttoja tekevän Victor Ekin hommissa hän oli käynyt Moskovassa ensimmäisen kerran 1980. Koivisto-seura sen suunnitteli ja järjesti. FORD AA 131 1/2" MOOTTORI Ford AA, nelisylinterinen bensiinikäyttöinen sivuventtiilimoottori sylinterin halkaisija 98,43 mm, iskun pituus 107,95 mm, iskutilavuus 3,29 litraa teho 40 hevosvoimaa KYTKIN kuiva yksilevykytkin VAIHTEET 4+1 RENKAAT 6,50–20 JARRUT nelipyörärumpujarrut, seisontajarru vaikuttaa takapyöriin MITTOJA pituus 495 cm, leveys 179 cm, korkeus 198 cm, akseliväli 334 cm, takaylitys 110 cm omapaino 1?550 kg, kantavuus 2?000 kg, kokonaispaino 3?550 kg, akselipaino 2?650 kg lavamitat 229 x 170 x 33 cm 6/2023 17. ”Käytiin Kannaksella ja Kronstadtissa. Kyllä meinasi olla vitsit vähissä, kun rajamies ja koira menivät muuttokuorman päälle.” Kun Seppo Saarimaa jäi eläkkeelle, Fordin huolenpito siirtyi Markun vastuulle
Victor Ek oli muuttanut museon 1920-luvulla ensi kerran samaan paikkaan. Sen jälkeen pienemmät huollot Cedercreutz on tehnyt itse. Kerran tein sen virheen, että lähdin meidän Oulunkylän varastoltamme kehä ykköstä Lauttasaareen. Viimeksi Ford on ollut spektaakkelinomaisesti esillä tänä vuonna Hakaniemen kauppahallin avauksessa. ”Tallella on yksi 50-luvun Volvo Starke, joka on värityksen puolesta aivan samanlainen”, Micke sanoo. Monet nykytilaajat kyselevät Cedercreutzilta, onko se vanha pick-up vapaana. Ek teki saman muuttokeikan edellisen kerran vuonna 1923. ”Tuumin heti, että missä se vanha auto on, se täytyy kaivaa esille. Eikä hän sitä muiden käsiin antaisikaan. Yksi tällaisista muutoista oli Luonnon tieteellisen museon paluu omiin uudistettuihin tiloihinsa toissa vuosikymmenellä. Kun Micke tuli vuonna 2013 perheyhtiön toimitusjohtajaksi, ensimmäiseksi hän ajatteli Fordia. ”Katsastusmiehet ovat muuttuneet huomattavasti. Nyt kun tällaisella menee asemalle, katsastajat ovat ihan tohkeissaan.” Fordissa näkyvät aikojen saatossa tehdyt remontit ja korjaukset. Väritys on kuitenkin tarkalleen se, mikä kuuluukin. Perusteellisen huollon lisäksi Grips Garage verhoili penkin ja ovet uudestaan ja maalasi ovet ja lokasuojat. Sieltä toivottiin, että Victor Ek ajaisi samaan malliin kuin viime vuosisadan alussa. Jakomäessä oli hallipaikka, josta maksettiin vuokraa. ”Ihan liikaa tilataan. Tilauskirja täynnä Palataan Lauttasaareen. mainosarvoa. Monelle täytyy sanoa ei. Sinne emme pääse mukaan, siitä pitävät turvamiehet huolen. Tällä sitten kuljettiin Kauppatorilla täytetyt eläimet kyydissä”, Micke kertoo. Ovissa olleet Victor Ek -teippaukset poistettiin ja korvattiin maalatulla numerolla 8 vanhojen valokuvien mukaisesti. Toisin oli joskus. Muutoinkin ajoa on riittänyt enemmän kuin vuosikausiin. Kun aloitin autoharrastuksen ja menin katsastusasemalle rättisitikalla, katsastusmiehen ensimmäinen kommentti oli, että tuollaiset autot pitäisi kieltää lailla. Micke on myös firman ainoa ihminen, joka osaa Fordilla ajaa. Kysyntää on jopa enemmän kuin mitä Micke ehtii ajaa. Mutta se on ihan toinen juttu se. Sitten löydettiin laskuja. Sieltä se löytyi.” Micke sai auton käyntiin ja liikkeelle ja hoiteli sen hetimiten Grips Garageen Arne Åvallin huollettavaksi, Arne kun ajelee AA:lla itsekin. ”Näitä ei ole tehty nykyliikennettä varten. En lähde enää koskaan.” Mitään muuta muuttoautoa tuskin halutaan yhtä hanakasti töihin kuin Ekin Fordia. Jopa häihin tätä on pyydetty.” Negatiivistakin palautetta tulee. Mielellään Michael Cedercreutz Fordista jutteleekin. Mutta positiivista tulee huomattavasti enemmän.” Virkamiesten puolella suhtautuminen on nykyään myös myönteistä. Kantavuuttakin on kaksi tonnia. 18 FORD AA 1931. Kun tämä löytyi, he olivat aivan innoissaan. Totta kai löytyi vika ja hylkäys tuli. Cedercreutz lähtee vielä iltasella toimittamaan Fordilla pakkausmateriaalia erään Lähi-idän valtion lähetystöön. Mutta kyllä Ford sentään kuorma-autosta käy. ”Museolta otettiin yhteyttä kymmenisen vuotta sitten. Umpioissa on keskinäisiä eroja, samoin vanteissa. ”Kirjoitetaan, että on todella härskiä viedä parkkipaikka mainostarkoituksessa. He olivat löytäneet vanhoja kuvia ja kysyivät, onko meillä yhtään vanhaa autoa jäljellä. Fordin kuljettajalla piisaa juttukumppaneita. Se on kärkikosla, kun tehdään näyttäviä historiaan viittaavia muuttoja, joilla on myös Victor Ekin Ford pääsi muuttamaan Luonnontieteellistä museota kymmenisen vuotta sitten. Naapurit, ohikulkijat, harrastajatutut, vartijat ja pesulanpitäjät käyvät vuoroin tervehtimässä. Pysähdymme kartanorakennuksen, vielä Ekin muuttofirmaakin vanhemman pytingin viereen. Sitä etsittiin jonkin aikaa. Vaan eipä tässä maassa jouda eläkeläinen lepäilemään
Puh. 02-868 3000 | Eurajoki www.vrp-makela.fi ”PITÄISIKÖ TALLIN VANHIMMALLE HANKKIA UUDET RENKAAT?” Deeren Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, JD oheistuotteet ja öljyt, ja Castrol öljyt. Konehuolto T. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi Nautinnolliset lukuhetket! Tilaa kirjat osoitteesta: supermarket.fi Verkkokauppa osoitteessa: supermarket.fi 37 90 37 90 37 90 37 90 37 90 37 90. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh
SATTUMA VETTEN TAKAA OLIVER HART-PARR 18-28 Tapio Mäkisen ainutlaatuinen peltorauta on peräisin vanhan ja uuden traktoritekniikan vedenjakajalta. 20. Firman perustajat keksivät ilmaisun ”traktori”
Monien mielestä sillä pärjättäisiin maailman tappiin, ja muu oli humpuukia. Opiskelujensa kylkeen nuoret miehet perustivat käytännön kokemusta saadakseen pienen konepajan, jossa korjattiin paikallisten viljelijöiden särkyneitä peltotyölaitteita. Joidenkin lähteiden mukaan mallin 18-28 moottori on Oliver Hart-Parrin ja Waukeshan yhteissuunnittelua. Myös mahtavat höyrykoneen laveteille syntyneet aivan ensimmäiset traktorilaitokset olivat sitä lajia. Höyry oli valtavoimaa. Auralainen kuljetusja romualan yrittäjä Tapio Mäkinen tupsahti vastakkain sellaisen laitteen kanssa, jonka kaltaista ei toista Suomesta löydy. Muutamat tyytyväiset asiakkaat eivät kuitenkaan riittäneet taloudelliseksi pohjaksi jatkokehitykselle, jolloin pikku bisnes muutettiin Hartin kotikulmille Iowan Charles Cityyn. Charles Walter Hart (1872–1937) ja Charles Henry Parr (1868–1941) taas olivat miehiä, joiden nimiin menee ensimmäinen bensiinikäyttöisellä moottorilla varustettu toimiva, sarjavalmisteinen maataloustraktori. Siitä sikisi arvaamattoman pian pieni sarjatuotannon pätkä paikalliskäyttöön myytyjä voimanlähteitä. Ne korvasivat – nykyvinkkelistä hassulla tavalla – tuulimyllyjä, jotka nostivat kylmää pohjavettä maidon jäähdytykseen. Ruotsiin päätynyt harvinaisuus on tullut Suomeen vuonna 2001 Kustan kartanosta Keski-Ruotsin Västeråsin kunnasta. Aura K un kulkee, niin näkee, ja mukaankin tarttuu kaikkea. 21. Tätenpä Tapion kymmeniin nousevasta traktorikokoelmasta löytyy nyt Oliver Hart-Parr 18-28 vuodelta 1933. Pienempi numero kertoo suurpiirteisen vetokarttutehon ja isompi hihnapyörätehon hevosvoimina. Heput jakoivat yhteneviä tuntemuksia siitä, kuinka amerikkalaisen maatalouden koneellistamista tulisi kehittää. Molemmat olivat Pohjois-Amerikan Yhdysvaltain Wisconsinin osavaltion yliopiston konetekniikan osaston opiskelijoita. Mielenkiintoista Hart-Parrin moottoreissa on, että ne olivat alusta saakka kansiventtiilikoneita. Opinahjon professorien suunnasta ei apuja juuri tullut. Vuonna 1896 oli rohkeutta ja rahaa kertynyt niin, että parivaljakko ryhtyi suunnittelemaan isompaa moottoria, joka jaksaisi liikutella muutakin kuin itsensä. Tekniikan etureunalla Kriittiset hetket Hart-Parr-tuotteiden synnylle ajoittuvat vuoteen 1893, jolloin miesten ystävyys ja pian myös yhtiökumppanuus alkoivat. Sieltä sen osti Paavo Mikkonen, äskettäin edesmennyt legendaarinen moottorisahamies Pohjois-Pohjanmaan Vihannista, joka on nykyisin Raahea. Esimerkiksi autonmoottoreissa kansiventtiilit yleistyivät paljon myöhemmin. Komea amerikanlaitos on tullut kartanoon uutena. Siinä samassa oli mahdollisuus koeponnistaa ideoita polttomoottorista. Pojat kuitenkin valmistivat bensamoottorinsa. Wisconsin oli silloin ja on edelleen vahvaa lypsykarjaseutua. Teksti ja kuvat: Kauko Ollila ”Menin käyttämään nimitystä ’tractor’ meidän mainoksissamme vuonna 1907, ja se tarttui.” Kaikki paikallaan jämerässä ja selkeässä kokonaisuudessa. Hänen isukkinsa avuin saatiin pystyyn konepaja
Pitkän kaavan kautta Tapio Mäkisen jämäkänkomea ja rumankaunis Oliver Hart-Parr 18-28 vuodelta 1933 on mallin elinkaaren (1930–1937) puolivälistä. Paavon jäämistön koneita nähdään muuten tässä lehdessä myös rapostissa Oulaisten veteraanikonepäiviltä. Hart-Parr päätyi neljän eri yhtiön fuusion kautta osaksi työkonevalmistaja Oliverin ympärille muodostunutta Oliver Farm Equipment Companya vuonna 1929. Eläkkeelle siirtyessään Paavo aikoi tulla Suomeen, ja Paavo tiedusteli, olisiko harvinaisuus lähdössä rahalla mukaan. Ensin oli epäselvää, kuka sen omisti. Mannekiinissamme 1828 on jo voiman ulosotto nykyistä standardia vastaavalla akselilla. Siitä sitten kesti vielä, ja vuonna 2014 se tuli minulle. Vuodesta 1905 eteenpäin Hart-Parr sovelsi polttoaineena matalaoktaanista petrolia. ”Päätin käydä yhdellä reissulla katsomassa konetta ehkä vuonna 2010. Systeemiin ympättiin vesisuihkutus pitämään sytytystä aisoissa. Amerikkalainen ja saksalainen käsitys maanviljelijöiden tarpeista 20 vuoden erotuksella. Oma hommansa sen selvittämisessä olikin”, paljastaa Tapio Mäkinen. H-P oli myös petrolikaasuttimen kaupallinen ensikäyttäjä. ”Sieviläinen koneharrastaja Pekka Hautala vinkkasi minulle tämän koneen. Haravakoneenistuin on kierrejousitettu, voimanottoakseli on tuotu ahterissa sangen ylös. Ensign-kaasutin tarvitsee hiukan huomiota ennen seuraavaa käynnistystä. Veturi oli peltotöissä lähitilalla lähes 20 vuotta. Tuotteena se oli alku sille uudelle ja kevyelle suunnalle, jota Hart-Parr Oliverfuusiollaan haki ja josta yhtiön johtoon mukaan tullut investoija Charles Ellis oli firman perustajille puhunut jo kauan ennen yritysjärjestelyä. OLIVER HART-PARR 18-28 MOOTTORI nelisylinterinen nelitahtinen bensiinipetrolimoottori kansiventtiileillä sylinterin halkaisija 105 mm, iskun pituus 134 mm, iskutilavuus 4,63 litraa vetoteho 18 ja hihnapyöräteho 28 hevosvoimaa 1?190 kierroksella minuutissa KYTKIN kuiva yksilevykytkin VAIHTEET 3+1, huippunopeus 9,5 kilometriä tunnissa PYÖRÄT edessä 28 x 5" takana 44 x 10" MITTOJA omapaino 1?950 kg, pituus 3?220 mm, akseliväli 1?830 mm, bensatankki neljä litraa, petrolitankki 50 litraa VALMISTUSMÄÄRÄ 3?928 kappaletta vuosina 1930–37 22 OLIVER HART-PARR 18-28. Oliverin Ruotsin-maahantuojana toimi tuohon aikaan Söderberg & Haak, joka on erilaisten järjestelyjen jäljiltä olemassa ainakin kauppanimenä edelleenkin. Takana Tapio Mäkisen Deutz F1L514 vuodelta 1951. Ajan kuluminen näkyy rattipyörän pinnoitteessa, mutta muutoin 18-28 vaikuttaa vähällä työllä päässeeltä säilymöltä. Tapion mallin sisar oli 18-27, riviviljelymalli kapeine etuakseleineen. Ilmanpuhdistus tapahtuu öljykylvyssä. Vähän hassua oli, että olin ollut Mikkosen Paavon kanssa puhelinjutuissa muissa asioissa aiemmin moneen kertaan.” Kävi ilmi, että Paavo Mikkonen oli asunut Ruotsissa Kustan kartanon vieressä, nähnyt koneen ja kiinnostunut siitä. Kaasutinta kutsuttiin siihen aikaan muuten atomisaattoriksi. Se on myös siinä koreassa kuosissa, jossa se Paavolta Tapiolle tuli. Mitä todennäköisimmin kone on viettänyt Kustassa uudesta saakka aina omistajan vaihtumiseen eli vuoteen 2001. Tapsa on kuorma-autoilijan urallaan ajanut muun muassa maanteiden merkintämassaa ympäri Suomenniemen. Olihan se sitten. Se veti viisisiipistä auraa – puupyörillään. Pääsy kabiiniin käy helposti tilavan takatasanteen ansiosta. Monien muiden aikansa traktorimaakareiden tapaan perustajien ideat kävivät pian happamiksi, kun suurikokoisten, parhaiten paikalliskäyttöön istuvien preeriavetäjien markkinat hupenivat. Kun kaasutin oli atomisaattori Vuonna 1902 näki sitten päivänvalon The Old Number One, joka painoi viisi tonnia ja tuotti makaavalla kaksipyttyisellä 22–45 hevosvoiman moottoritehon. Saman rakenneperiaatteen seuraajamalli oli Oliver 80, mutta jo 1935 tuli markkinoille Suomessakin tuttu malli 70, joka loikkasi kauniine muotoineen ja kuutosmoottoreineen ajan traktorikehityksen kärkeen. Ja Kustan kartano tunnetaan Västeråsissa yhä vanhoista traktoreistaan, eritoten harmaiden Fergujen vaalijana. Luukuista pääsee käsiksi kiertokankien laakereihin. Mutta kuinka tämä yksilö on Suomen Auraan astunut
Niinpä hinaus kuvaukseen tapahtui pikkuisella yksipytty-Deutzilla. Williams muistellut myöhemmin. Erityisesti Auran markilla näkyy MANin eri malleja ja Deutzeja sekä muun muassa pari tosi siistiä Rellua ynnä ruusua muistuttava Massey-Harris Pony. Taas markkinoiden ja suhdanteiden muuttuessa Oliver vuorostaan päätyi vuonna 1962 maatalouskoneista innostuneen mutta ennen muuta kuorma-autoistaan tunnetun White Motorsin perustamaan maatalouskoneryhmään. H. Ajan valtaveturista, höyryvetäjästä, haluttiin erottautua. Siihen hukutettiin 1960-luvun alussa myös sellaiset traktoripajat kuin amerikkalainen Minneapolis-Moline ja kanadalainen Cockshutt. Traktori oli 1900-luvun alkuvuosina yleensä höyryvetäjä tai gasoline farm traction engine eli bensalla käyvä maatilaveturi. Kaikki aina toistuu jossain muodossa. Taas kun mentiin ajassa eteenpäin vuoteen 1993, tuli noutaja myös White Farm Equipmentille, sillä kertaa Agco-jätin muodossa. Myös levyn kitkapinta on uusittu Kitkaliimaus Oy:ssä. ”Menin käyttämään nimitystä ’tractor’ meidän mainoksissamme vuonna 1907 ja ’farm tractor’ vuonna 1912, ja ne tarttuivat kaikkialle siitä pitäen”, on Hart-Parrin silloinen myyntijohtaja W. ”Ensin oli epäselvää, kuka traktorin omisti. Oma hommansa sen selvittämisessä olikin.” 6/2023 23. Whiten traktorihistoria on sekava yhdistelmä eri merkkien komponenteista yhdisteltyjä hybridejä ja tarroilla muka omiksi fiksattuja tuonteja, joihin värikkään matkan varrella kuuluivat ainakin Fiat ja Lamborghini. ”Tämä on ollut Oripään Okra-näyttelyssä esillä, mutta nyt se vaatisi kaasuttimen huoltoa”, Tapio kertoo. Kesäidylliä historian havinalla. Noin muuten Mäkisen liitereistä löytyy traktoreita lähes kaikkiin makuihin. Jokseenkin puolet inventaarista on Tapion isän omistamaa. Kuskin paikalle on helppo päästä avaran tasaisen takasillan kautta. Hart-Parrin jo harsoisesta jättövanasta löytyy yksi pysyvänsorttinen asia, nimittäin maatalousvetokoneen nimeäminen traktoriksi. Omistajan mietteitä O liver Hart-Parr 18-28:ssa Tapio Mäkistä kiehtoo sen kaikkinainen jämäkkyys. Mäkinen on korjannut monirotutraktorinsa kytkintä. Sinne toki kiivetään vasta käynnistämisen jälkeen, sillä koneessa ei ole sähköstarttia. ”Kytkin on purettavissa ilman katkaisua, kun ottaa petrolija bensatankin sekä ohjaussimpukan pois”, Tapio kertoo. Perustajakaveruksista herra Hart lähti yhtiöstä jo 1917. Yhtäkkiä Oliver olikin täyden koneketjun tarjoava suurehko toimija Yhdysvaltain maatalouskonevalmistajien joukossa. Parr häipyi omille teilleen 1923, mutta hän palasi taloon ja pysyi Oliverin leivissä kuolemaansa saakka vuoteen 1941. Mutta harvoin niitä vastaan tulee.” Kaikki tiet veivät Agcoon Hart-Parrin kanssa samaan aikaan samaan Oliverin kasaan iskettiin American Seeding Machine Company ja Nichols and Shepard Company eli kylvöja korjuukonevalmistajat. Omatoimisuutta ja -valmistusta tarvitaan traktorin kaikkiin mahdollisiin korjauskohteisiin, sillä osia ei enää saa juuri mihinkään kohtaan edes käytettyinä. ”Onhan se pikkaisen raju veivattava”, Tapio sanoo. Asetelman käpäläntapit kaipasivat hiukan hitsuuta. TAPIO MÄKINEN • koneja romualan yrittäjä • traktorikeräilijä ”Jos jotain vielä havittelisi, ehkä se olisi huonon maineessa oleva Normag tai tanskalainen Bukh. Eeva ja Tapio Mäkinen ja suomalaisten selkosten uppo-outo Oliver vuodelta 1933
Vantaa Olympia vuoden TULIJOITA RITSCHER 528 1952 Vaikka tuntematon saksalaistraktori oli kallis ja huollon puolesta arveluttava, dieselmoottori houkutti ostajia. 24. Niitä haettiin kotiin kauempaakin, kuten jämijärveläisen Peuralan perheen Ritscherin tarinasta opimme
Kotona oli suomaata ja pehmeitä paikkoja. ”Olin 11-vuotias, kun se tuli meille, ja siitä asti ajoin sitä. Jämijärvellä palvelleessa on vielä poistettava maski, jonka takana akku piileskelee. Heinäpellolla mentiin seipäältä seipäälle”, Aimo sanailee. Maahantuoja Lahden Auto oli uusi tulokas traktorikaupassa, eikä Ritschereille oikein muodostunut myyntitai huoltoverkostoa. Neljä tuumaa leveistä vanteista oli tehty piikkipyörät. Eri mallinumerosta huolimatta ne olivat ytimeltään sama traktori. Vuonna 1952 traktori ajettiin äes perässä Päijät-Hämeestä Satakuntaan. Se oli ainoa ajopeli, jolla käytiin kylässä ja hoidettiin muutkin ajot.” Teksti ja kuvat: Mika Rassi Vuoden 1952 aikana Ritschereiden nokkapelti muuttui hieman kurvikkaammaksi ja eteenpäin kipattavaksi malliksi. Parin vuoden aikana niitä kuitenkin tuotiin 92 kappaletta Suomeen. Ainoa ero oli moottori: 525:ssä oli MWM:n esikammiodiesel ja 528:ssa saman moottorin pyörrekammioversio. Päivätyöt tehty Näissä kuvissa esiintyvä traktori hankittiin Lauri Peuralan tilan ensimmäiseksi traktoriksi vuonna 1952. Se oli kylässä ensimmäisiä traktoreita. Lisäksi siitä tehtiin korkeilla takateloilla ja yhdellä isolla etupyörällä varustettu viininviljelymalli, ja erikoiskapea mallikin pääsi kokeiluasteelle. Yksi Ritscher löytyy Trollbergan traktorija maatalousmuseosta, ja sen tarinankin saimme selville. Kuskina oli Leo Peurala, tilan isännän vanhin poika. 528 oli myös ainoa Ritscher, jota tuotiin Suomeen. Kuten mallimerkinnästä voi päätellä, uudemmassa mallissa oli kolme hevosvoimaa enemmän tehoa. ”Kyllä sillä on temppuiltu. Eivätkä heinätyöt jääneet suinkaan ainoiksi hommiksi. Tuolloin se ajettiin äes perässä Päijät-Hämeestä Lahdesta Satakuntaan Jämijärvelle. 525/528 oli siis Ritscherin perustraktoreista kaikkein parhaiten kaupaksi käynyt. Ruoppapelloilla oli otollista maastoa pieniin seikkailuihin. Ajovalot olivat vakiovaruste. Kaksisylinterinen käynnistyi vaivatta kammellakin, vaikka sähkösytytys olikin vakiovaruste. Valmistusmäärä oli noin 2 000 traktoria, ja sitä valmistettiin vuodesta 1950 vuoteen 1959 asti. Paljon urakoitiin, kynnettiin ja äestettiin, ja talvella ajettiin puutavaraa”, Aimo Peurala kertoo. 25. ”Päivätyönsä se kyllä kerkesi tekemään. Kävi ilmi, että kovasta hinnasta ja vaikeasti järjestyvästä huollosta huolimatta Ritscher saattoi dieselmoottorillaan viedä potin massatuotettujen brittiläisten petrolitraktoreiden nenän edestä. ”Sen lokasuojien päällä on istunut paljon porukkaa. Traktori painui niihin kuin leka. Nuorin veli Aimo Peurala muistaa traktorin yhä hyvin. S aksalaisen Ritscherin menestynein traktorimalli oli vuonna 1950 esitelty 525, jonka numeromerkinnäksi tuli seuraavana vuonna 528. Monista muista vanhoista saksalais traktoreista tuttua etupään jousitusta ei Ritscherissä ollut. Kun suohon upottiin, ei auttanut kuin panna puuta vanteiden väliin.” Henkilöliikennettäkin riitti, kun ei muita moottoriajoneuvoja vielä ollut. Matkaa oli pitkälti yli 200 kilometriä
”Lahden Auton kautta tuli käytetty vetoakseli ja nostolaitteen mäntäpumppuun uudet männät. Sittemmin Lahden Auton myynnissä oli myös Valmetia ja Steyriä. Yhtiön perustaja ja toimitusjohtaja Väinö Levelä oli agronomiksi opiskellut maanviljelijä. ”Moottorille ei tehty koskaan mitään. Vetoakselikin katkesi kerran 60-luvulla. Käytettyjen osien välittäminen ja pitkät toimitusajat eivät aivan tavattomia ole koneiden jälkimarkkinoinnissa nykyäänkään. Klapuheikkiä ja montaa muutakin konetta sillä pyöritettiin.” Dieseleihin tottumattomilla oli kuitenkin joskus sormi suussa. Bensa-Fergua sai kyllä, ja se olisi ollut edullinen: 35 000 markkaa Fergu, 65 000 Ritscher.” Kenties juuri dieselmoottori on ollut syy siihen, että meille hankittiin yllättävän paljon huollon ja varaosien kannalta arvaamattomia Ritschereitä. Toisin kuin monessa paikassa tuohon aikaan, Jämijärvellä osattiin kuitenkin korjata traktoria aika pitkälle itse. Sodan jälkeen tuontisäännöstely riivasi tietysti autoalaakin, ja Lahden Auto koetti keksiä jotain muuta myytävää. 26 RITSCHER 528. Tilanteesta pyrki ottamaan kaiken irti moni sellainenkin kauppaliike, jolla ei ollut entuudestaan mitään kosketuspintaa maatalouskoneiden myyntiin. Siksi toteutuskin oli hieman hankala: laatikkoon tuli lisäkeppi, jolla ryömintävaihteen sai päälle mutta vain silloin kun varsinainen vaihde oli vapaalla. MWM:n moottori on Aimon mielestä hyvin kestävä, vaikka se on käynyt tuhannet tunnit niin liikkeellä kuin paikallaan. Hän oli tehnyt opiskeluaikoinaan sivutyönä provisiopalkalla autoja traktorikauppaa. Mutta kyllä osien saamisessa kesti”, Aimo muistelee. Vaikka Lahden Auto oli ennen Ritschereiden tuontia puhdas piilipuoti, sen pääjehulle eivät olleet traktorit lainkaan vieraita. Syksyisin puimakoneen edessä se kävi päivästä päivään kotona ja kylässä. Selostus esimerkiksi moitti ykkösvaihdetta liian suureksi. Siivapyörän käyttämistä varten vasen astinlauta piti ottaa pois. Viraapelihomma luonnistui Levelältä niin hyvin, että maatalousvirkojen havittelun sijaan Levelä jäi autoalalle. Silti on selvää, että Fordsonin ja Fergusonin kaltaisten merkkien laajat verkot ja hyvä hyllytarjonta ohjasivat ostajia brittivehkeiden pariin. Vuonna 1953 vaihteistoon lisättiinkin ryömintävaihde. Aimo kuitenkin kertoo, Ei aivan vierasta T raktoreiden tuontisäännöstely purettiin väliaikaisesti vuonna 1952. Sellaista siihen ei tosin ollut suunnitteluvaiheessa ajateltu. Nostolaite oli heikko kohta, se ei oikein pelittänyt”, Aimo listaa. Jämijärvellä osattiin korjata traktoria aika pitkälle itse. Hieman myöhemmin Lahden Auto toi noin 90 kappaletta saksalaisia Ritscher-traktoreita Suomeen agentuuriliike Beramin kautta. ”Esimerkiksi silloin kun polttoaine sattui loppumaan. Kiitämme, moitimme Lahden Auto kiikutti Ritscherin Vakolan koetukseenkin. Ensinnä 50-luvun alussa saatiin sopimus Mercury-perämoottoreiden myynnistä. Yhtiön oman ilmoituksen mukaan tuontia oli vuosina 1952–54, mutta ilmeisesti 1952 oli pääasiallinen tuontivuosi. ”Dieseltraktoreita ei juuri ollut saatavilla. Siksipä Peuralatkin ottivat tyyriin ja oudon saksalaismerkin. Ilmauksen kun oppi, kyllä se sitten sujui”, Aimo sanoo. ”Kerran tehtiin kytkinremontti, pantiin traktori keskeltä poikki. Isompia tai erikoisempia osia kun tarvittiin, piti taas asioida Lahdessa saakka. Ryömintävaihteita pantiin jälkiasennuksena myös vanhempiin Ritschereihin. Siivapyörä on ensi näkemältä aika jännässä paikassa. Vakola piti sen käyttämistä hyvin hankalana. Linja-autoliikennettäkin hän oli harjoittanut jo ennen Lahden Auton perustamista, ja Levelän alulle panemista linjoista syntyi sittemmin Pekolan Liikenne ja Linjaliike Rajala. Lahden Auton autokauppatoiminta päättyi 80-luvulla Levelän kuoleman jälkeen. Käyttövoiman tähden Dieselillä alkoi olla 50-luvun alussa toimivan, sitkeän ja taloudellisen tekniikan maine. Ritschereiden lisäksi Lahden Auto toi maahan myös noin 75 kappaletta Holder-traktoreita. 1930 perustettu Lahden Auto oli yksi niistä yrityksistä, joiden toimialaa oli aiemmin ollut poissulkevasti autojen ja niiden varaosien myynti sekä autojen korjaaminen. Peuraloiden haaveilema dieselvoima ei tuottanut pettymystä. Testilaitos ei tietenkään antanut varauksetonta suositusta
Traktori myytiin huutokaupassa vuonna 1984, kun tilanpito lopetettiin. Ritscher jäi sen jälkeen kakkostraktorin asemaan mutta töihin edelleen. 27 6/2023. Lasse on kuollut vuonna 2014, mutta museon toimintaa jatkaa hänen poikansa Stefan Asplund. ”Astinlauta otettiin pois ja hihna vedettiin rungon yläpuolelta.” Neuvokselle ja museoon Peuralan pojat ostivat vuonna 1965 Ferguson 35:n. RITSCHER 528 1952 MOOTTORI MWM KDW 415Z kaksisylinterinen nelitahtinen pyörrekammiodiesel sylinterin halkaisija 100 mm, iskun pituus 150 mm, iskutilavuus 2,36 litraa teho 28 hevosvoimaa 1?500 kierroksella minuutissa KYTKIN kuiva yksilevykytkin VAIHTEET 5+1, synkronoimaton, suurin nopeus noin 20 kilometriä tunnissa RENKAAT edessä 5,50 x 16 takana 10 x 28 MITTOJA pituus 2?700 mm, leveys 1?720 mm, korkeus 1?640 mm, akseliväli 1?750 mm, maavara 370 mm, paino 1?700 kg MUUTA sähköjärjestelmä 12 volttia, vakiovarusteena tasaus pyörästön lukko, lisä varusteena muun muassa vilkut että remmiveto saatiin pelaamaan pienellä vaivalla. Ritscherin osti viime vuonna menehtynyt kierrätysneuvos Matti Järvenpää Hämeenkyröstä, jolla traktori oli harrastevehkeenä 90-luvun alkuun saakka. Stefan Asplund on nykyään vetovastuussa museosta. Matilta Ritscherin osti Lars Asplund, jonka perustaman Trollbergan traktorija maatalousmuseon kokoelmiin se päätyi Vantaalle. Museo on auki tilauksesta, ja Ritscher on edelleen museolla esillä. Vaihteisto ja takasilta olivat Ritscherin omaa tekoa, mutta Pentaxnostolaite ostettiin talon ulkopuolelta. Nostolaitteessa ei ollut painonsiirtoa tai muita hienouksia. Trollbergan traktori ja maatalousmuseo on Ritscherin kolmas omistaja. Lehmätilaa pojat pitivät 80-luvun alkuun asti
28. Nyt on ohjelmassa sen opettaminen takaisin arkitavoille. Säyseämpänä kuutosena jolkottaa ylennyksen saanut Fordson Major. Kouvola YHDEN KESYTYS , TOISEN YLENNYS NUFFIELD 3DL 1960 & FORDSON MAJOR 1958 Sinne ja takaisin! Tuomas Niinisalo kasvatti maatiais-Nuffistaan kuumaverisen vetokisaraaserin
Niin kytkin, vaihteisto kuin peräkin ovat alkuperäistä pikku-Nuffia, eikä kestävyydestä ole tullut sanomista huolimatta sitä, että noin 38 hevosen sijasta vaihteistoa potkii nyt noin pari sataa äksyä villihevosta. J os metsään haluat mennä nyt, näät mättähät myllätyt. Mutta ehkä pääpointti on kuitenkin ollut kiinnostus kutoskoneisiin. TUOMAS NIINISALO • diplomi-insinööri • metsätilallinen ”Alun perin kiinnostus koneiden rakenteluun juonsi juurensa työelämästä, jossa en itse ole päässyt tekemään käsillä. Mahdollisuus tarjoutui, kun käytettyjen markkinoilta löytyi sopivaan taksaan yksi aikansa luotetuimpia farmijuhtia, Nuffield 3DL vuodelta 1960. ”Kylällä on yksi isompi notkelma, jossa virtaa oja. Tuostapa lavettitykki! Nuffieldin 3DL on muuttunut kaksi ja puolilitraisesta kolmosesta 5,8-litraiseksi kuutoseksi Perkinsin kuulun työjuhdan ja joka paikan moottorin eli A6.354:n voimin. Perkins on purettu täysin ja kaikki sisäkalut on vaihdettu. Kun kesäiltana ajaa ojan yli ja painaa kaasua mäkeen vähän reippaammin, koko ojanotkelman ylle jää leijailemaan tyyneen iltaan vankka voimasavupilvi”, Tuomas Niinisalo maalailee suviehtoon tunnelmaa Valkealassa. Tämä tekeminen maalla on ollut vastapainoa ja terapiaa sille. Teksti: Kauko Ollila · Kuvat: Kari Mattila Iso Perkins istuu kauniisti pienessä Nuffissa. Lähestyminen on ollut enemmän sitä, että koneessa riittää voima äkeen ja sorakärryn eteen, kaikki muu on sitten tullut kokeilunhalusta.” Engelsmannin raatomainen tila ei ollut mikään hidaste vaan lähinnä hyvä pohja ja sopiva haaste. Mutta mikä olisi hyvä aihio sellaisessa tarvittavan lavetinveturin tekoon. Sääntömuutos vei varsalta kisahalut, ja joka tapauksessa olisi kilpahommaan tarvittu selvästi järeämmät takapyörät. Engelsmannin raatomainen tila ei ollut mikään hidaste vaan lähinnä hyvä pohja ja sopiva haaste. Ainakin Kouvolan Valkealassa jälki saattaa karhun erauspennun sijasta olla malttamattoman Nuffin-varsan kuopaisuja. Tilaisuus ja motiivi Tuomas Niinisalon kuutos-Nuffi syntyi tietynlaiseen tekemisen tyhjiöön. Moottori on ahdettu, välijäähdytetty, ja sen jakajapumppua on terhennetty kovalla kädellä. 29. Perkinsin ymppäämiseksi Nuffiin on kytkinkaavelin ja moottorin väliin koneistettu tarvittava sovitelevy. Mielessä kyti kuvajainen traktoreiden vetokisailusta. Tai sitten arvoasteikossa kohoava upseeristraktori on ollut taisteluharjoituksessa. Siitä ylöspäin tie jatkuu isona ylämäkenä. Rungon tukevoituksessa on käytetty Volvokuorma-auton palkistoa. Maanviljelijä perheestä kotoisin oleva Tuomas kaipasi kättensä töille näkyvämpiä jälkiä kuin mitä työ tehtävät antoivat
Ei ole siitä papereita. Hyvin laite kesti kisakäyttöä, ei tullut ongelmia, oli se sillä tavoin periaatteessa luotettava kokoonpano. ”Mutta sitten muuttuivat säännötkin hieman. Kun siinä ei ole alkuperäinen kone, koko veturista tuli vähän kisalaiton.” Nuffi jäi kisahommista sivuun, mutta tyystin seisomaan sitä ei ole hylätty. Tätä jakaja pumpun pystyä istutustapaa nähtiin kuutosPerkinsin lisäksi valkoisissa kolmos Taaveteissa. NUFFIELD 3DL MOOTTORI Perkins A6.354 turboahdettu ja väli jäähdytetty suorasuihkudiesel sylinterin halkaisija 98,47 mm, iskun pituus 127 mm, iskutilavuus 5,8 litraa arvioitu maksimiteho noin 200 hevosvoimaa KYTKIN kuiva yksilevykytkin VAIHTEET 5+1 JARRUT mekaaniset rumpujarrut RENKAAT edessä 6,50–16 takana 14,9–26 HYDRAULIIKKA hammaspyöräpumppu, suurin tuotto 31,3 litraa, suurin paine 140 baaria, suurin nostovoima 1?314 kg MITTOJA Paino noin 2?400 kg, pituus 3?100 mm, akseliväli 2?200 mm, polttoainesäiliö 64 litraa 30 NUFFIELD & FORDSON. ”Pumpun virittäjä oli sitä mieltä, että 200 hevosta pitäisi lähteä, mutta en tiedä. ”Vaikka se muuten on ärjy peli ja kulkee, vauhtia ei vain saanut riittävästi niin, että koneella olisi pärjännyt oikein missään.” Tuomas haikaili Nuffiin isompia takapyöriä nopeuden nostamiseksi. Flekti taas on sähköinen. Raaserista takaisin siviiliin Tuomas kertoo, että Nuffi rakennettiin suoraan kisakäyttöön. ”On se sen verran ollut kulmikas käytökseltään – lievästi sanottuna. ”Volvolla työskentelevä tuttu kuormaautospesse sen rakensi. Se saa vieläkin liikaa polttoainetta, kun moottori on tehty yläkierroksille. Moottorin palkisto on peräisin Volvo kuorma-autosta. Mutta kisahevosen koulutus työkäyttöön on kärsivällisen hommaa. Jos sillä vain uskaltaa ajaa, ei huonolla autolla pysy perässä”, hörähtää Tuomas. Tuomas on käynyt vetämässä Nuffilla takavuosina farm sport -luokassa. ”Nyt olen yrittänyt sitä pikkuisen palautella siten, että se olisi parempi normaalissa käytössä ja että sillä voisi tehdä vähän töitäkin”, Tuomas Niinisalo paljastaa. Kuvissa näkyvät hydrauliikan hallinta ja ulosotot edustavat pikku-Nuffin paluuta siviilielämään. Siellä se laulaa kyllä tosi komeasti. Kuvan Perkinsin moottorimallia on soviteltu aikojen mittaan luvuttomaan määrään mitä erilaisimpia työkoneita. Kuitenkin sen verran oli aikaa vietetty rakentamisessa, että kokonaisuus toimi.” Moottori kaikkineen on todennäköisesti peräisin jostakin järeänpuoleisesta työkoneesta. Alkuperäinen pikku-Nuffi on aikansa järeintä tekoa ja saman teholuokan Massikka 35:ttä monta sataa kiloa painavampi. Turkkilevyssä istuva mittaristo käsittää myös 1,5 bariin yltävän ahtopainemittarin vasemmalla alhaalla. Veikkaukseni on, että kone ottaa vähän yli 3 000 kierrosta.” Puhallin on mallia nimetön, mutta se ei haittaa tahtia
Jos majuri saa kaksi nappia eli sylinteriä lisää, on se tietysti eversti. ”Sen tausta ei ole minulle avautunut”, sanoo Tuomas. Luultavasti on samoja peruja myös konepellissä komeileva Eversti-teksti. En halua rikkoa tyyliä, joten siksi se näyttää juuri tuolta. Ykköstykki sillä toimialueella on Tuomaksen Valtra A93, ja vielä löytyy reservistä hännänhuippuna ja terapiavälineenä taloa aikoinaan paljossa palvellut Valmet 359. Perus-Majorin aikaan Fordin traktoriergonomian hantaakitaivas muistutti vielä höyryveturin hallintaa. Vuoden 1958 Fordson Major on Tuomaksen äidin sedän peruja. Se on aikanaan elähdyttänyt isonpuoleista Clayson-puimuria 5,4 litralla ja noin sadalla hevosvoimalla. Majurista everstiksi Helsingissä asuva mutta Valkealassa metsätilaansa ylläpitävä Tuomas omistaa myös toisen rakennetun kuutosen, jonka hän on pitänyt arkikäyttökuntoisena. Tehostintahan se kaipaa, se on niin saakurin raskas kääntää.” Tilan pellot ovat vuokralla, mutta metsätöitä riittää. Mutta se tietenkin voisi olla traktorille annettu ylennys. Moottorinvaihto on Tuomaksen isoenon aikana tehty. ”Olen yrittänyt pitää traktoria alkuperäiskuosissa ja tiettyä patinaa sen mukana. Jos nelipyttyinen on kerran majuri, kai parilla pykälällä eli parilla lisäsylinterillä korotettu majuri onkin jo eversti. FORDSON MAJOR MOOTTORI Ford 2703E vapaasti hengittävä suorasuihkudiesel sylinterin halkaisija 100 mm, iskun pituus 115 mm, iskutilavuus 5,4 litraa teho SAE 105 hevosvoimaa 2?100 kierroksella minuutissa, vääntömomentti 303 newtonmetriä 1?600 kierroksella minuutissa KYTKIN kuiva yksilevykytkin VAIHTEET 6+2 JARRUT mekaaniset rumpujarrut RENKAAT edessä 7,50–16 takana 12,4/11–36 HYDRAULIIKKA hammaspyöräpumppu, suurin tuotto 18,5 litraa, suurin paine 150 baaria, nostovoima 1?000 kg MITTOJA paino noin 2?250 kg, pituus 3?450 mm, akseliväli 2?300 mm, polttoainesäiliö 68,2 litraa 6/2023 31. Moottori on Majoreissa hyvin tuttu jälkiasennettu vetovoimanlisä, Fordin 1960-luvun laajan työkoneja teollisuusmoottoriperheen kuutosmalli 2703E. Tuomaksen Fordsonissa on kuutosen myötä kuitenkin hylätty manuaalinen vipu-bendix osana käynnistysprosessia
Valmistaja kärsi kuitenkin muista ongelmista. 32. Katsellaan kohtalon vuoden Sampo-Massikkaa sadonkorjuussa ja perehdytään puimuritehtaan johtajan muistiinpanoihin tuolta ajalta. PORIN MASSIKKA MASSEY FERGUSON 20 XP 1986 Rosenlewin puimureiden suosio kasvoi, kun Massey Ferguson alkoi myydä Sampoja omissa väreissään
MF lopetti vastaavan kokoisten koneiden kehityksen ja valmistuksen Ranskan-tehtaallaan. Jälkimmäisistä oli jo hieman kokemusta. Sopimus paransi Rosenlewin asemaa Pohjoismaissa entisestään. Vesilahti Teksti ja kuvat: Mika Rassi 80 -luvun alussa leikkuupuimurista kasvoi yksi Rosenlewin tärkeimmistä tuotteista. Natikka oli myynyt tovin Sampoa omalla merkillään ja omissa väreissään kuten myös Rosenlew Natikkaa. Niinpä vuoden 1985 uudella puimurimallistolla käytiin itsevarmasti taistoon maailmanlaajuisesta johtoasemasta pienten puimurien valmistuksessa. Vuonna 1980 kauppaosuus oli Suomessa 40 prosenttia, Ruotsissa 14 prosenttia ja Norjassa 24 prosenttia. Myyntisopimuksia Sampo-puimureista oli solmittu esimerkiksi vuonna 1969 International Harvesterin kanssa. Skandinavian jalansijaa oli kasvattanut MF-sopimuksen lisäksi Ruotsin ainoan puimuritehtaan Morgongåvan ostaminen niin ikään vuonna 1981. Vuosien 1982– 1983 osuudet olivat kasvaneet. Neuvostoliittoon meni lisäksi mukavasti koeruutupuimureita. Ruotsin 46 ja Norjan 43 prosenttia olivat suuria siivuja nekin. Sammot 580, 680 ja 690 näkivät päivänvalon myös Massikan malleina 16, 20 ja 20 XP. Massey Fergusoneina myydyt koneet olivat aivan samoja kuin Sampo-Rosenlewit. Valmetin asemesta moottorina tosin oli ostajafirman oma Perkins. Aktiveja suoltanut tehdas vaati rajua modernisointia, mutta uudistustyö alkoi valmistua 80-luvun puolivälissä. 33. joulukuuta 1981 pantiin nimet porilaisten kannalta mainioon ja pitkän yhteistyön taanneeseen paperiin. Joulukuussa osapuolet sitten sopivat, että vuodesta 1983 alkaen Rosenlew toimittaa Massey Fergusonin eurooppalaiselle myyntiorganisaatiolle pienen kokoluokan puimurit. Pohjoismaissa Sampo-Rosenlew johti puimurimarkkinoita. Tiellä pienien suurimmaksi Hankkijan neuvokas varatoimitusjohtaja Kalle Hirvi oli saatellut Rosenlewin ja Massey Fergusonin samaan neuvottelupöytään vuonna 1981. Edelleen ainoa ero SR:n ja MF:n välillä oli helisevien pellien väritys ja moottorin merkki. Kun 500 ja 600 kastettiin uudelleen, ensimmäisestä tuli MF 330 ja jälkimmäisestä MF 430. Myös Braudin ja Sperry New Hollandin kanssa oli sopimuksia tehty, huonohkolla menestyksellä tosin. Suomessa valta-asema oli ehdoton 57 prosentilla. Yhtiö lähti tavoittelemaan maailman johtoasemaa pienten leikkuupuimurien valmistuksessa sekä yritysostoilla että uutterilla sopimusneuvotteluilla muiden valmistajien kanssa. 500ja 600-sarjan Sampoja alettiin siis maalata keltaisen lisäksi myös punaisella. Mutta 19
Myöhemmin näihinkin asennettiin Valmetit. Vanhemmille Sammoille ominainen raju tanssiliike rauhoittui ainakin hieman. 20 XP:n Perkins oli aluksi ahtamaton, mutta vuonna 86 siitä tuli turbokone. MASSEY FERGUSON 20 XP 1986 MOOTTORI Perkins A4.248 nelisylinterinen turboahdettu dieselmoottori teho 92 hevosvoimaa VAIHTEET 3+1 mekaaninen voiman siirto ja ajovariaattori ajonopeudet 1,4–22 kilometriä tunnissa LEIKKUULEVEYS 335 cm LEIKKUUKORKEUS 0,07–0,85 metriä PUINTIKELA leveys 1,05 metriä, läpimitta 0,55 metriä, varstoja kahdeksan kappaletta, pyörimisnopeus 540–1?200 kierrosta minuutissa SEULONNAN PINTA-ALAT neljä kohlinta, yhteispinta-ala 3,52 m² ruumenseula 1,04 m² siemenseula 0,99 m² seulaston jatke 0,2 m² PUHALLIN kierrosluku 600–1?080 kierrosta minuutissa VILJASÄILIÖ tilavuus 2,5 m³, tyhjennyskorkeus kolme metriä RENKAAT edessä 18,4–26 takana 11,5–15 (kuvan puimurissa edessä 600/6030,5 ja takana 40017,5) JARRUT hydraulinen rumpujarru 12 jalan pöytä oli pitkään levein mitä Sammoista löytyi. 90-luvulla loikattiin sitten yli neljän metrin. 34 MASSEY FERGUSON 20 XP. Kilpailun puute johtui muun muassa siitä, että pienien puimureiden kysyntä supistui koko ajan. Vuodesta 1983 alkaen Rosenlew toimitti Massey Fergusonin eurooppalaiselle myynti organisaatiolle pienen koko luokan puimurit. Ei niin hyvää... Puimureissa oli paljon samaa kuin edeltävissäkin malleissa, ja suorat yhtäläisyydet ulottuivat ainakin 300ja 400-sarjan malleihin asti. Silloin markkinajohtajuuden varjot pitenivät. Massey Fergusonin kanssa tehty sopimus oli Rosenlewille erittäin hyvä. Ehkä puimurikuskin hermostolle tuntuvin muutos oli se, että seulastot liikkuivat nyt vastakkain, kun ne olivat aiemmin liikkuneet samanaikaisesti samaan suuntaan. Rosenlew oli pyrkinyt markkinajohtajaksi sellaisessa puimurikokoluokassa, jossa oli mahdollisimman vähän kilpailua. Massikoina myydyissä Sammoissa oli tässä vaiheessa Perkinsin moottori. Toisaalta se paljasti karun totuuden yhtiön asemasta. Käytännössä Massikka-sopimuksen myötä markkinaosuutta oli pystytty kasvattamaan vain Pohjoismaissa. Torvi piti vielä vuoden 86 mallissa ruuvailla vanhaan tapaan tyhjennysasentoon, mutta vuotta myöhemmin saatiin pikalukitus. Muualle pieniä puimureita ei juuri mennyt. Nykykärryille sekin alkaa olla matalanpuoleinen. Meidän kuvissamme rypsiä puiva Massey Ferguson 20 XP on vuodelta 1986, Rosenlewin puimurituotannon ja ehkä sen myötä muunkin toiminnan kohtalon vuodelta. Tyhjennystorvi oli vähän pidentynyt sitten 70-luvun. Konekeräilijä Pertti Uusi-Erkkilä tekee vielä kaikki puintityönsä 20 XP:llä
Pahimmat vaikeudet taisivat kuitenkin seurata sokeista laajenemispyrkimyksistä. Uuden Sampo-Rosenlew-yhtiön puimureita myytiin ulkomailla Massey Fergusoneina vuoteen 2020 asti. Jatkuvasti sitten petyttiin vuoden lopussa budjetoitua huonompaan tulokseen”, Heikinheimo kirjoittaa muistiinpanoissaan. Vuonna 1977 vakiovarusteeksi tullut hytti lienee tuntuvin ja näkyvin muutos. Kaiken kukkuraksi kasvu ei ollut ongelmatonta vaan johti tilanteeseen, jossa sama puimuri oli kotija lähimarkkinoilla kahdella eri merkillä. Timo Prihti ostaa puimurivalmistuksen kaikkein karmeimman talousahdingon alla 1991 ja puhaltaa taikurin tavoin koko touhuun ennenkokematonta henkeä. Suomen ikiaikaisen jättiyhtiön tarina päättyi kuin seinään. ”Tehtiin tarkat laskelmat investoinnin kustannuksista ja takaisinmaksuajasta. Hyvä Massikka-sopimus korosti myös sitä, ettei muissa yritysten välisissä neuvotteluissa onnistuttu juuri lainkaan. Claasin ja Fahrin kanssa Rosenlew koetti myös saada useammanlaista sopimusta aikaan tuloksetta. Laonnostokelan säädöt olivat muuttuneet sähköisiksi, eikä puimamies veivaamisen vaivan vähenemistä varmasti pannut pahakseen. Vaikka puimuritehtaan johtajalla saattaa olla jossain määrin vääristynyt näkökulma asiaan, ei Heikinheimo välttämättä ole aivan väärässä seuraavassa arviossaan: ”Näin jälkeen päin ajateltuna uskon, että suvun nuorten jäsenien päätökseen myydä kahden pääsuvun osakeomistus merkittävästi vaikutti, markkinoilla liikkuvan Serlachiuksen omistaman Rosenlewosakepotin lisäksi, juuri yhtiön strategioiden ja budjettien vuodesta toiseen jatkuva epämääräisyys ja arvaamattomuus ja myös yhtiön yhden painopistealueen, puimurien, romahdus.” Uusi omistaja Rauma-Repola halusi hanakasti eroon omalle toiminnalleen vieraista puimureista. Alamäki nähtiin muttei jarrutettu Puimuritehtaalla teetettiin uutterasti markkinatilannetutkimuksia. Morgongåvan tehtaan ostamista oli Rosenlewin sisällä vastustettu järjettömänä, mutta yhtiön johto tahtoi väen vängällä päästä Ruotsiin. Sama kaunistelu oli Heikinheimon mielestä vaivana investoinneissa. Jotta sai ehdotuksensa läpi, piti kustannukset laskea alakanttiin ja takaisinmaksu yläkanttiin. Kilpailua saatiin aikaan vain hinnalla, jonka alentamisen paine tietysti kohdistui viime kädessä valmistajaan. Samalla Neuvostoliiton koeruutupuimuritilauksetkin vähenivät rajusti. Jutussa on käytetty lähteenä Poriin Rosenlew museoon talletettuja Jaakko Heikinheimon muistiinpanoja ja esitelmätekstejä sekä Jussi Koivuniemen Sukuyhtiön aika kirjaa. Kun ne eivät tuntuneet kenellekään kelpaavan, suomalaisen leikkuupuimurin aika näytti olevan vääjäämättä ohi. Jaakko Heikinheimon mukaan Rosenlewin ylimmän portaan ratkaisu väistämättä heikkenevään myyntiin oli, että puimureita pitää vain myydä enemmän. 690 eli 20 XP oli vuoden 1985 uutuus. Sen lähisukulaisuus yli kymmenen vuotta vanhan 460:n kanssa on silti aivan ilmeinen, mitä punainen väri vielä korostaa. 6/2023 35. Näin teki kaikki, koska jälkikontrollia ei juurikaan ollut.” Vuonna 1987 Rosenlew sulautettiin äkkiarvaamatta Rauma-Repolaan. Kun tuleva alamäki nähtiin, yhtiön johdolle esitettiin sen mukaisesti lohduttoman näköistä budjettia. Tehdas oli vanhanaikainen, ja sen uudistamiseen syydettiin vuosikausia paljon rahaa. Mutta sitten seurasikin taas yllätys, porilaisten puintikoneiden yli satavuotisen tarinan uskomattomin ja unenomaisin vaihe. Heikinheimo näki, että Rosenlewin toimintakulttuurissa oli muitakin perustavia ongelmia kuin asiantuntijoiden näkemysten vähättely. ”Strategisessa suunnittelussa niin kuin budjetoinnissakin vaadittiin suunnitelmista tekemään vuodesta vuoteen ylioptimistisia. Kun se saatiin toimintakuntoon, tuli Pohjoismaissa puimurimarkkinoiden romahdus vuonna 1986. Myös hallintalaitteet olivat pääosin tutuilla paikoillaan. Puimuritehtaan tuolloinen johtaja Jaakko Heikinheimo piti Claasin ehdotusta Dronningborgin yhteisostosuunnitelmaa suorastaan verhottuna teollisuusvakoiluna. Se ei kelvannut. MF:n ja Dronningborgin kanssa koetettiin kolmisin sopia jälkimmäisen pikkupuimurien valmistuksen lopettamisesta, mutta sen sijaan englantilaiset ja tanskalaiset neuvottelivatkin porilaisten ohi keskenään isojen puimureiden valmistuksesta
OULAINEN Oulaisten Weteraanimoottorikerho Wanha Woima ja sen järjestämät Walta kunnalliset weteraanikonepäivät ovat varttuneet museoikään. Kaupungilta vuokrattiin Törmänhovin vieressä oleva tontti, jolle vuonna 1997 rakennettiin ensimmäinen yhdistyksen halli. 36. Veteraanikonepäivien kävijä määrä kasvoi, kunnes se vakiintui 2010luvulla parin kymmenen tuhannen kieppeille. Niin sitten perustettiin Wanhan Woiman yhdistys, joka järjesti ensimmäisen konepäivän kartanohotelli Törmänhovin pihalla. Kun yleisöä ilmaantui yli 4 000 päätä, tapahtumaalue ei enää riittänyt. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Woiman juhla 7.–9.7. Yhdestä maamoottorin romusta nousi yhdistys, joka on nykyään myös yksi Törmänhovin omistajista. Kenttäsirkkelin ja puimakoneen työ näytökset ovat olennainen osa tapahtumaa. Sen kunniaksi konepäivien teemana oli työn lisäksi juhla. Pienimuotoinen maa moottorinäytös kasvoi äkkiä arvaamattoman suureksi, mutta sittemmin sitä on laajennettu määrätietoisesti. Seppäpuolella tekijöistä ei Wanhalla Woimalla ole pulaa. Ensimmäiseen halliin otettiin velkaa, sen jälkeen kassassa on ollut rahaa investointeihin. Miehet alkoivat kunnostaa sitä, ja pian lusikkansa soppaan pistivät myös Arvo ja Eino Härö ja Jorma Valkjärvi. Oulaisten kaupungin väkiluku kolminkertaistuu kerran kesässä vanhojen koneiden ansiosta. Sen pihapiirissä ja ympäristössä kaupungilta vuokratuilla mailla Wanhalla Woimalla on yhteensä 7,5 hehtaaria alaa touhuta. Miten tähän on tultu ja miltä tulevaisuus näyttää. Luodaan katsaus Oulaisten ihmeen syntyyn ja katsellaan juhlatapahtuman antia. P ohjois-Pohjanmaalla Oulaisissa toimiva Weteraanimoottorikerho Wanha Woima järjesti ensimmäisen kerran konetapahtuman 30 vuotta sitten. Seuraavana vuonna yleisömäärä tuplaantui. Hallirakennuksia on neljä, ja viidennelle olisi tarvetta. Joku siinä ehdotti oman moottoritapahtuman pitämistä. Miehet ihmettelivät, että jestas, tällaista puksutustahan tullaan varta vasten kuuntelemaan! Homma lähti parissa vuodessa aivan uusille kierroksille. Moottoreita tuli töllistelemään 750 silmäparia, ja masinistit tuumivat, että pidetäänpä konepäivä toistekin. Porukka hankki muutamia moottoreita lisää ja veivät ne pariinkin kaupungin tilaisuuteen esille. Merkillinen menestystarina Siitä on nyt vähän yli 30 vuotta, kun oulaistelaiset Veikko ja Jussi Aittooja hommasivat 50 markalla Olympiamaamoottorin raadon
Muutos ja pysyvyys Mikä on Oulaisten ihmeen salaisuus. Wanhan Woiman nykyinen puheenjohtaja Jouni Aitto-oja uskoo, että pelkillä maamoottoreilla ei olisi pitkälle pötkitty. Seppien kanssa on hyvä tilanne, nuoriakin on mukana, mutta esimerkiksi höyry kone puolella tarvittaisiin kiireesti nuoret mukaan. Piisaako puuhaihmisiä nyt ja tulevaisuudessa. Kaljatelttaa ei ole pystytetty. Rakennusten hoitajat ja Naiswoima ovat ahkeria. Sisänäyttelyt ovat Naiswoiman voimannäyte. Mutta miten on laita kaikkein tärkeimmän eli talkootyön tekijöiden kanssa. Pitää kuitenkin miettiä niinkin päin, että jaksaako väki tehdä kotonaan hommia ja kunnostella siellä koneita. Onnea 30-vuotiaalle Wanhalle Woimalle! Sisätiloissakin nähtiin monenlaista työnäytöstä, kuten maidon separointia, verhoilua ja kirjan sidontaa. Mutta hiipumisesta ei näy merkkejä.” Ja näin on tosi, kuvamme tämän vuoden tapahtumasta sen todistavat. ”Heti alussa on päätetty, että alle 15-vuotiaat pääsevät tapahtumaan ilmaiseksi. ”Ei tällaiseksi tapahtumaksi olisi noustu ilman Rytkyn Vesan traktoreita. Ne tulivat mukaan jo ensi vuosina. 37. Heikki Rautio eli RomuHeikki ajeli 1800luvun sähkökieseillä. Siellä on enää muutamia ihmisiä ja kaikki vanhoja”, Aitto-oja arvelee. ”Ympäri vuoden talkoilee 15–20 aktiivia, ja parhaimpana konepäivien päivänä talkooteltaassa käy 650 ihmistä syömässä. Olemme perhetapahtuma, ja sellaisena haluamme pysyäkin.” Yhdistyksen aineelliset rahkeet kyllä riittävät. Toisaalta suosion takana on konepäivien luonteen pysyvyys. Seuraavaksi saatiin autot. ”Mikään ei estä sitä, että pyöritämme konepäiviä vielä toiset 30 vuotta. Väkeä piisasi kaikilla työpisteillä. No onhan niissä uudempaakin osasta. Tällä hetkellä hätää ei ole, mutta uutta voimaa tarvitaan. Puheenjohtajan usko tulevaisuuteen on kaikesta huolimatta horjumaton, kunhan ihmisten hyvinvoinnista pidetään huolta. Kymmenisen vuotta sitten Naiswoima rupesi tekemään mahtavia näyttelyitä”, Jouni listaa menestyksen taanneita edistysaskeleita. Suurin osa koneistahan tulee jostakin, vain osa on Wanhan Woiman vehkeitä
Eiköhän käydä joskus kokoelmaa katsomassa ja Teuvon kanssa paremmin porisemassa. Käynnistys jännityksellä K un Kari Timonen rupesi starttaamaan kolmos-Nuffiaan jousikäynnistyksellä, paikalle kerääntyi heti uteliaita. Ari Mäenpää voitti sunnuntain Zetorkampi käynnistys kisan maailmanennätysajalla 9,59. Yksin ei traktorin tarvitse tallissa olla, sillä Teuvolla on toinen samanlainen McCormick – ja reilut sata muuta traktoria. Nyttemmin kertojat ovat Karin tapaan raahelaisia. Kari on tuttu mies nuhvilaisten sisäpiirissä, sillä hän on ollut aloitteentekijänä Kylmäkosken kertojien uusiotuotannossa. 38 WANHA WOIMA. Oulaisissa tapasi molemmat. Zetorilla mies oli liikkeellä itsekin, mukana olivat tytär Viivi sekä talviurheiluvaunu. Teijoja oli Oulaisissa oikein kaksin kappalein. Teuvo osti traktorin jo vuonna 1973, kun Helsingin Sanomissa myytiin dieseltraktoria 2 000 markan hintaan. Aluksi Kari polkaisi seisontajarrun päälle ja heitti suurimman vaihteen eli viitosen silmään. Tarkempia tietoja Teuvo ei oikein saanut ennen kuin vehje jo saapui jälkivaatimuksena junalla Turun seudulta Raahen asemalle. Sen jälkeen tarvitsi vain painaa kytkin pohjaan ja Nuffi hörähti käymään. Reiluna miehenä Ari tosin myönsi, että taannoinen sääntömuutos auttoi alittamaan edelliset suoritukset. 50 vuotta Teuvolla T euvo Joensuu ajeli vuoden 1955 diesel-Kormikilla. Super BDW-6 on Englannissa tehty amerikkalaisperäinen malli. Ennen kisassa piti juosta kymmenen metriä, veivata Zetor käyntiin ja juosta takaisin. Comprexahtimella varustettu Valmet 1203 taitaa olla kuusipyöräistä 1502:ta harvi naisempi näky konetapahtumassa. Sitten hän kiristi jousta, kunnes hiukan nytkähti. Masinistit Ry:n puheenjohtaja Paavo Vilminko karkasi kerho teltalta 4000 Majorilla traktoriparaateihin. Se on iso otanta, sillä Wihuri valmisti näitä lavaautoja hädin tuskin kolminumeroisen määrän
Näin se käy: ukot vanhenee, vehkeet nuortuu. Han nu alkoi kunnostaa mopoja vas ta vuonna 2019, joten tahti on ollut melko riuska. 6/2023 39. Veteraanikelkkakerho kiertää ahkerasti kesänkin tapahtumia. Oulaisissa nähtiin tuore entisöinti. Esillä oli myös Wanhan Woiman kelkkaosastoa. Huomattavasti rakenteellisia heikkouksia, totesi Vakola aikoinaan Normagista. Leo Lomulla oli käynyt tuuri. Fordsonin päällä oli aiemmin hy vin huonokuntoinen Hydromas ter, mutta Leo sai ostettua liki käyttämättömän kaivulaitteen sen tilalle. Tämä yksilö on ollut Oulun Energian asentajien käytössä. Ranskalainen MF 130 on Pekan mielestä syystäkin heiveröisen maineessa. Siksipä nämä ovatkin nykyään harvinaisia. Tällainen perävaunu lienee monen nykykuvan veistäjän märkä uni. Sillä hän kävi nyppäämässä ojaan ajaneita autoilijoita takaisin tielle. Myskikelkan on suunnitellut oululainen Insinööri toimisto Pentti Karhi. Miehen sanaan lienee uskominen, sillä hän on viime talvena käynyt tämän traktorin ytimiään myöten läpi. Wanhan Woiman traktoria ajoi yhdistyksen kova puuhamies Kauko Nikula. Kokoelmassa on poissulkevasti jalkatapillisia Tuntureita Sportista Tigeriin. Hyvin nuorena traktorien kunnostamisen aloittanut Pekka ei ole luopunut harrastuksestaan. Hommaa riitti harmillisenkin paljon. Piipahdetaanpa Leolla joskus ja kuopaistaan vähän Hyd ron ja Länkkärin historiaa. Työkoneena Pekka luotti kuitenkin 361-Valmetiin. Pekka entrasi heiveröisen P ekka Mustola tavattiin ensi kerran Vanhoissa Koneissa kymmenen vuotta sitten. Viime vuonna Hannu Nevasaa ri oli Oulaisissa viiden mopon kanssa ja nyt yhdentoista
Koko vuosi juhlaa W anha Woima perustettiin 17.5.1993. Nyt Heikki ja Hannu olivat ajaneet sen muiden Deutziensa rinnalle traktorikentän kärkipaikalle. Syksyllä juhla jatkuu, kun yhdistyksen Woimansiirrin-lehden juhlanumero ilmestyy. Moottori on jo raadosta kunnostetun traktorin viides. Toinen on puutavara tehtaassa Ruotsissa palvellut vetovehje. Matti Perälä on yksi pitkä aikaisista talkoomiehistä. Kun kävimme Rekisen suvun tykönä 2021, tämä Hollannista tullut 3005 oli vielä palasina. Nyt niitä on kymmenittäin niin, että kentällä pöhisi vain osa Wanhan Woiman omistamista moottoreista. Tässäpä erikoisia Deutzeja. Pari päivää sen jälkeen pidettiin vanhojen traktorien kyntönäytös Pokelanmäellä. Omistaja on Jukka Räisänen Kemijärveltä Parista maamoottorista koko touhu alkoi 30 vuotta sitten. Tässä JDLanz 500:ssa on yli kolme kertaa alkuperäistä puhdikkaampi ja epäilemättä myös laadukkaampi Detroit Dieselin moottori. Juhlavuoden ykkösasia oli niin ikään 30-vuotiaat Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät heinäkuussa. Yhdistyksen merkkipäivää juhlittiinkin jo toukokuussa Oulaisten torilla. Moottorien huoltamisen ohessa masinistin täytyy öljytä itseäänkin, mutta passi paikalta ei noin vain livetä. Nykyinen omistaja on Wanha Woima. Pieni neli vetoinen D 40 onkin Deutz tietyin varauksin: sen val mistaja on toinen saksalais yhtiö BTG, jonka traktoreita Deutz myi omalla nimellään. Molemmat ovat taannoin edesmen neen harrastajan Paavo Mikkosen tallista peräisin. Saman miehen teollisuus Massikka 3165S taisi olla veteraanikonepäivien ainoa puolitelatraktori. Loka–marraskuussa tehdään filmi, jossa kuvin ja puhein esitellään yhdistyksen tarinaa. Juhani Viinosen rakentama linkkuValmet on niin vänkä vehje, että sitä esitellään varmasti myöhemmin. Viime numerossa nähtiin Paukkeilla Mika Lindholmin rakentelema harmaaFergu. 40 WANHA WOIMA
Sisu SM:n kyydissä oli Peltosalmen konepajan valmistama 70-luvulta peräisin oleva Farmi-Trac-ajokone. 41. Nestekytkin on otettu pois käytöstä. Nuffield oli saanut mallimerkinnäksi 6220. Peruskone on Porsche-traktori, johon on vaihdettu MB:n moottori. Lauri Maljasen mäkivetokisoihin ja tractor pulling -käyttöön rakennettu Valmet 1102 vuodelta 1976 edusti omaa luokkaansa. Harvinaisempi Zetor 2011 diesel saapui paikalle peräkärrykyydillä Hirvensalmelta. Tapahtuma keräsi runsain joukoin väkeä Mikkelin raviradalle. Taka-akseli on kuorma-auton perävaunusta. Tässä poiminnat jälkimmäisistä. Etelä-Savon Koneyrittäjien järjes tä män Etelä-Savon Konepäivän alkaessa sää ei kuitenkaan olisi voinut olla suotuisampi. Sydämeksi oli vaihtunut kuusipyttyinen moottori, ja miltei kaikki muutkin mahdolliset elinsiirrot oli tehty. Mercedes-Benz 1413 -puutavaran nosturiauto saapui näytille hyvissä ajoin ennen porttien aukeamista. Vanhojen ajoneuvojen rivistössä komeili omavalmisteinen ajokone. Teksti ja kuvat: Anne Ronkainen Eilen oltiin Mikkelissä 12.8. Hydraulinen vetomahdollisuus on metsässä ajoa varten. MIKKELI Varhain lauantaiaamuna Mikkelin seudulla tipahteli muutama sadepisara alas harmaalta taivaalta. Nähtävää riitti uusimmista ajokoneista veteraanivehkeisiin. Veto tapahtuu puimurin voimansiirron kautta, ketjuvälitys tulee puimurin perästä kuorma-auton akselille
Wilkjärven Winssikerhon järjestämä tapahtuma toteutui kylän urheilukentällä jo 16. Tapahtuman juonsi Winssikerhon puheenjohtaja Jari Karhu. Tangokuningasta säesti nelihenkinen Trio Hankkijat, jossa soitti muun muassa kerhon sihteeri Joonatan Hakalin. Tilaisuuden juontanut Wilk järven Winssikerhon puheenjohtaja Jari Karhu ehti hetkeksi istahtaa oman Natikkansa pukille. Esiintymislavalle saapui useampaan otteeseen myös Kyösti Mäkimattila, Winssikerhon jäsen itsekin. Lappeenrannan lauantaisesta ilmailutapahtumasta Uttiin matkalla ollut kone kaarsi sovitusti tapahtumapaikan yli. Päreiden myynnillä rahoitetetaan kerhon toimintaa. Kahvia, virvokkeita, makkaraa ja lettuja sai ostaa lähialueen yhdistysten myyntipisteistä. Urheilukentällä nähtiin lukuisia työnäytöksiä, ja yleisöllä oli mahdollisuus osallistua leikkimielisiin kisailutehtäviin. 42. Lähituottajien myyntitiskeillä oli tarjolla vihanneksia, marjoja, kalaa, leivonnaisia ja käsitöitä. Kyösti Mäkimattila saapumassa esiintymislavalle. LAPPEENRANTA Vanhat työkoneet ja menopelit kokoontuivat Lappeenrannan Vilkjärvelle heinäkuun viimeisenä sunnuntaina. kerran. Päreitä menee lähialueen ravintoloihinkin. Avausta juhlisti myös DC3:n ylilento. Höylärin sormet pysyvät tal lella, kun pölliin kiinnitetään harjateräksestä taivutettu ripa. T ilaisuuden avauksessa kuultiin tervehdykset kansanedustaja Jukka Kopralta, maakuntajohtaja Sari Sikaselta, apulaiskaupunginjohtaja Tuomo Salliselta sekä kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Sanna Koskenrannalta. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Esiintyjät tuotiin paikalle tapahtuman tyyliin sopivasti Zetorin kyydissä. Kerholaiset kokoontuvat joka maanantai höyläämään, usein paikalla on parikymmentä mies tä. Wanhat kulkupelit Vilkjärvellä 30.7. Pärehöylällä on tahkottu päreitä jo toistakymmentä vuotta
Winssikerho on saanut Kierrätys Laineaholta lahjoituksena Teijo maamoottorin. 43. Vinssi on Timollakin vuoden 65 Valmetin perässä ”Tämän vinssin avulla voi vetää auton vaikka syvästä ojasta. ”Kun olin maalaamassa vinssiä toisen harrastajan pajalla, pohdittiin samalla, mikä laitettaisiin perustettavan kerhon nimeksi. Keksittiin sitten, että nimi voisi olla Wilkjärven Winssikerho kun lähes kaikilla harrastajilla oli vinssi traktorissaan”, Huomo muistelee. Keulilla komeilee Horn Draulic etukuormaaja, sekin samanlainen kuin oman tilan Fergussa aikanaan. Ilmajäähdytteinen Deutz 30 S on siirtynyt Pesun omistukseen nelisen vuotta sitten. Jupiter on myyty uutena vuonna 1967 Pohjanmaalle. ”Kotitilalleni ostettiin vuonna 1964 ihan samanlainen Valmet ja se oli silloin kylän suurin traktori. päivänä 1955 uutta traktoria saapuvaksi kotipihaan. Nyt Saikolla on omistuksessaan samanlainen Ferguson TEA 1954. Keijolle traktori on puhtaasti harrastelaite. Parikymmentä vuotta myöhemmin se oli kylän pienin”, Huomo toteaa. Lauri Hartikainen ajeli paikalle upeasti entisöidyllä Jupitermopolla. Pertti Saikko muistaa vielä elävästi kuinka pikkupoikana odotti suurella innolla elokuun 21. Deutz on ostettu uutena Tanin kylään 20–30 kilometrin päähän maatilan työkoneeksi. Hartikainen hankki Jupitermopon aihion pääkaupunkiseudulta vuonna 2018. Metsästä saa puut pois, vaikka olisi kuinka jyrkkä rinne”, omistaja esittelee. Keijo Pesu oli saapunut alueelle hyvissä ajoin auttamaan pysäköinnin ohjauksessa. Vinssi kaikilla T imo Huomo keksi nimen Vilkjärven harrastajakerholle. Huomo on rakentanut oman vinssinsä runkopalkin ja kelan ympärille. Valmet löytyi Ylämaalta viitisentoista vuotta sitten
Ojajyrsintä on aikanaan vedetty Massey Ferguson 65:lla. Avattava oja on ajettu molempiin suuntiin. Porsche on entisöity kymmenkunta vuotta sitten. Päivän aikana nähtiin monen ikäisiä osallistujia. Ferguson on hankittu pari vuotta sitten, mutta saatu ajokuntoon vasta muutama viikko sitten. Jonna Tiainen ajeli Vilkjärvelle 20 kilometrin päästä Turkkilan kylältä. Traktori löytyi sittemmin Lappeenrannasta. Tunti meni matkassa, Jonna vilkaisee kellosta. Kerran Hannun isä sai Porschen nurin, kun navetan ajosilta oli sateen jäljiltä liukas ja reunakivi sortui alta. Jouko Laitinen on rakentanut lasten ufohaamutraktorin muun muassa Hakotraktorin, leikkuupuimurin ja venemoottorin osista. Omistaja totesi jonkin ajan päästä Leylandin olevan hieman liian iso kla pikoneen pyörittä jäksi, ja niin Alpo sai ostaa sen takaisin kotikylään noin kolme vuotta sitten. Kekkosen traktori kalustoa on esitelty numerossa 6/2011. Ford son Dexta 1960 on edelleen jokavuotisessa käytössä perunamaan teossa. Vuoden ’60 Porsche Super on ollut Hannu Nikusella uudesta lähtien. ”Sanoin kylän ukoille, että nyt pitää saada traktori liikkeelle, että pääsen Vilkjärvelle.” 44 WILKJÄRVEN PERINNEKONEPÄIVÄ. Kimmo Mikkola toi näytille setänsä 1960luvun lopulla valmista man ojajyrsimen, jolla on perattu peltojen sarkaojia. Nyt se oli Leyland 262:n perässä. Traktorilla on ajettu pienen ojan päällä, ja ulosoton avulla pyörivä terä on heit tänyt ojamaat sivuun. Jouni Hyyrynen tuli tapahtumaan kymme nen kilometrin päästä KorkiaAhosta. Alpo Kekkosen Leyland on ollut alun perin omalla kylällä, mutta myyty pois. Tilaisuuden juontaja Jari Karhu kävi myös ko keilemassa taitoaan. Magneettomies Vesa Vuorela oh jeisti kilpailijoita sorvipiirustus tehtävässä. Laite on kuitenkin tarkoitettu vain pienille lapsille, jousen päässä keinuva penkki kippaa liian isot testaajat pois. Isän jalka jäi kaaren alle, mutta paikalla olleet miehet käänsivät traktorin saman tien pystyyn, ja eikä onneksi sattunut pahemmin, Nikunen kertoo. Veikko Mikkonen pääsi testaamaan traktoria tapahtumassa. Matalalta istuimelta ei putoa kovin korkealta. Tarkkuutta ja kahden käden yhteispeliä vaativassa tehtä vässä tussilla piti piirtää ympyrä niin, että piirtojälki pysyy apu viivojen sisäpuolella
Kahdella rukilla kehrätään lankaa. Paavo Laukkanen oli tuonut näytille Valmetin punaiseksi maalatun teollisuusmallin. Viisituntinen tapahtuma hurahtaa nopeasti ohi. Risto Salosen rautapyörä-Fordson komeili traktoririvistön ensimmäisenä. Mopoparkki täyttyi kaikenkokoisista kaksipyöräisistä. Tässä vielä poiminnat näyttelyn koneannista. Yleisö pääsi katsomaan, miten vesioinas toimii. Risto Varonen esitteli kaksipyttyistä Volvo T230 Victoria, jonka ääni muistuttaa hyvin pitkälti Zetoria. Naapuritalon lainaan antama peltoparkki on täynnä autoja, ja joka puolella on väkeä. Kädentaitonäytöksessä pääsee tutustumaan pitsinnypläyksen saloihin. Traktoririvistö alkaa rautapyörä-Fordsonista ja päättyy sarvitraktoriin. Tämäkin traktori on jo 40-vuotias. 45. Enintään kuuden kylpijän saunaa veti Herralan konehuollon 1960 Fordson Dexta. T apahtuman yhtenä puuhamiehenä toimiva Martti Lahtimo on kutsunut traktoreiden omistajia kalustoineen paikalle. Kärköläläinen Veikko Sundelin asettelee tietoja Massey Ferguson 675:een. Teksti ja kuvat: Anne Ronkainen Herralan heinäsuolla 23.7. HOLLOLA Eteläisessä Hollolassa sijaitsevassa Herralan kylässä Heinäsuon kyläyhdistys on pistänyt töpinäksi. Loput neljä Fergua jäivät kotiin. Tapahtuman puuhamiehet Martti Lahtimo (vas.) ja Paavo Laukkanen kertoivat tilanneensa hyvän sään tapahtumapäiväksi. Moottoripyörät ja mopot löytävät parkkipaikan traktoreita vastapäätä ja harrasteautot Kylätalon toiselta seinustalta. Salissa istuu kahvittelijoita, ja näytillä on paljon vanhoja esineitä höylistä tuohitöihin, vanhoihin astioihin ja toimistotarvikkeisiin. Kello ei ole vielä yhtätoista, mutta kalustoa alkaa hyvin ilmestyä paikalle. Noin kolmenkymmenen yhdistysläisen voimin järjestetään Vanhat koneet ja esineet -näyttely nyt toista kertaa kylätalo Suojapirtillä. Raimo Hauta-Aho (vas.) ja Pekka Järvinen ottivat kipakat löylyt peräkärrysaunassa keskellä kirkasta päivää. Näyttää helpolta, kun taito on kirjaimellisesti hyppysissä. Suojapirtin ulko-oven edustalla käy vilske sisään ja ulos. Ovelle leijuu kahvin ja pullan tuoksu
Heinäkuinen keskiviikkoillan autoja konetapahtuma kasvaa vuosi vuodelta. R isto Kukkula ja Jouni Jokinen talkooporukoineen saivat sovitella ajoneuvokalustoa satakuntalaistaajaman torille ja sitä ympäröivälle alueelle lähes kenkälusikan avulla. Niitä saapuikin paikalle varsin runsaasti. Kalustoteemana olivat tänä vuonna paloautot. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Hämeen kyröläinen Kauko Virtanen entisöi etenkin ohjaamon osalta huono kuntoisen Volvo F86:n. Toisena aiheena olivat puhekielen murteet, ja esiintymislavalla humoristisen tuokion aikaansaivat porilainen Elina Wallin, tyrvääläinen Henri Haapamäki ja Kurikan jätti Juha Mieto. LAVIA Laviassa eletään positiivisen ongelman kanssa. Elävää musiikkia esittivät Doc Moon & Shiners sekä Härmän Häjyt 2000, joiden tahdittamana oli mahdollista tutustua myös läheiseen kahvimuseoon sekä Lavian linja-autoja koriteollisuusmuseoon. Eikä se ole ihme, sillä nähtävää riittää ja tunnelma on kotoisa. Lavialla on satsattu myös vuosittain vaihtuviin kalusto teemoihin ja esiintyjiin. 46. Vanhin ajamalla paikalle tuotu yksilö oli Ikaalisista saapunut 1928 Chevrolet. Kasvaa vaan 26.7. Tänä vuonna Lavian paloaseman edustalle oli saatu mukava valikoima harrasteikäisiä paloautoja. Kotiseutujensa puheparrella kolmikko viihdytti yleisöä kertoen muun muassa autoilukokemuksistaan. Lavian paloasemalla oli myös avoimet ovet yleisölle. Lisäksi tapahtuma alueella sijainnut paloasema piti ovet yleisölle auki. Parhaan lomakauden keskiviikkoilta on Lavialla osoittautunut onnistuneeksi kokoontumisajankohdaksi, sillä suven viikonloput ovat Länsi-Suomessakin lähes ähkyyyn saakka täynnä erilaisia kokoontumisia sekä harrastajien perheja sukujuhlia. Naapuripitäjä Mouhijärveltä Laviaan ajeli Ilkka AlaMaakala Scaniahinaus autollaan. Raurasta Tehryt -tapahtuman hyvä maine on levinnyt harrastajien keskuudessa kulovalkean lailla. Hil jattain valmistu nut, vuosien työn vaatinut projekti on nyt myös mu seotarkastettu
Tapahtuman järjestäjiin kuuluva Risto Kukkula oli äskettäin saanut valmiiksi Lavian Autokori Oy:n Puolustusvoimille valmistamalla umpiohjaamolla varustetun 1972 GAZ 69 M maastoajokkinsa. MSK:sta ja Junkkarista oli lehdessämme taannoin historiikki. Satakunnan Mobilistit olivat lähteneet Porin Karjarannan jokiparkista onnikkakyydillä Lavialle. Scanialämpimäisiä tarjosivat loimaalaisen Juha Helinin tuore 142H entisöinti sekä vuonna 2022 valmistunut vehmaalaisen Niko Suvisen LS 140 Super. Kun Aveling Barford Calfdozerin pukilla istuneet pojat höräyttivät koneen tulille, jo alkoi äijäporukoita valumaan paikalle. Ohjaamo on ylihärmäläisen Maaseudun Kone Oy:n valmistama. Kymmenistä paikalle saapuneista traktoreista hieman harvemmin nähty lienee Belarus Progress 405. Ohjelmallista antia tarjosivat mukavia tarinoita koti seutujensa murteilla kertoneet Elina Wallin, Henri Haapamäki ja Juha Mieto. 47
Kylätalon salissa oli tarjolla maukas keittolounas. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Hurissalon Wanhat Wermeet 29.7. Toinen, kaivurilla varustettu Nuffield on seuraava projekti ja vuoroaan odottelee vielä mökillä huilaava vanha Ferguson. Tonkka maito kärry-perävaunun kyydissä kertoi, että suoraan lypsyltä ollaan tulossa. Pihapiiriin rakennettu kesäteatteri ja sen kahviorakennus tarjosivat mainion sääsuojan kahvipuffetille. 48. Suvi ja Tatu Marttinen saapuivat Hurissaloon Otavasta. Wanhat Wermeet -tapahtumaa järjestävät Hurissalon kyläyhdistys ja Ruokotaipaleen Maamiesseura. PUUMALA Heinäkuun viimeisenä lauantaina Puumalan Hurissalon kylätalon pihapiiriin saapui monenmoisia työkoneita ja menopelejä. Reijo Hasanen Kalvitsasta toi Hurissaloon HIAB 700 -nosturilla varustetun Mercedes-Benz 1413:n vuodelta 1968. V uosittain järjestettävä Hurissalon Wanhat Wermeet tuo lähialueen kone-, traktori ja ajoneuvoharrastajat koolle kyläläisten ja kesäasukkaiden nähtäväksi. Suvi mopoili paikalle Tatun mummon vanhalla Soliferilla emännän asuun sonnustautuneena. Esillä oli myös vanhojen valokuvien näyttely, jota tapahtumakävijät innolla tutkivat. Tämänvuotisen tilaisuuden aluksi juhlittiin puhein ja tervehdyksin Maamiesseuran 110-vuotista olemassaloloa. Tatun Maverick-asu ja Tunturin pommikone-tyyli on syntynyt Top Gun -elokuvan innoittamana. Nuffield 10/60 1965 Pikavik 2000 -etukuormaajalla on alun perin hankittu oman pihan lumityökoneeksi kuutisen vuotta sitten. Vanhemman kaluston lisäksi viereisellä kentällä esitellään myös lähialueen yrittäjien uudempia työkoneita. Seppo ja Anssi Harmoisen tänä kesänä valmistunut entisöinti herätti ihailua yleisössä
Caterpillar on hankittu viitisen vuotta sitten Italiasta. Se on pyörittänyt klapikonetta ja sähkökatkojen sattuessa generaattoria. Jari Pulkkinen Mäntyharjulta toi näytille komean yhdistelmän. Kuljetus järjestyi kun lavetti vei kaapelikeloja Espanjaan ja kävi hakemassa Catepillarin paluukuormassa Suomeen”, Janne Piskonen kertoo. Sisu on Pulkkisen pitkään palvellut työjuhta, mutta vuoden 49 Zetor on hankittu alle kymmenen vuotta sitten. Se on silloin ollut hieno laite, jota vanhemmat herrat vieläkin muistelevat. 824-Internationalin Piskonen löysi kolmisen vuotta sitten. Jarruja kytkinremontti tehtiin aivan aluksi. 49. Koneeseen on näet olemassa risunajoon sopiva jatkettu kuormatila. Ja kerran vuodessa se on tuotu esille tänne.” Vinssiä on etsitty, mutta sopivaa myynnissä olevaa ei ole löytynyt vielä. ”Veljeni huomasi myynti-ilmoituksen netissä ja teki kaupat. Tähän mennessä Caterpillarilla on tasoiteltu peltoja ja kaivettu lampea riistapellolle. Vaikka Jannen leipätyö metsätalouden parissa hoituu pääosin uudemmilla koneilla, on Kockums myös tarkoitus ottaa työkäyttöön. Sarjanumeron perusteella vuosimalli lienee 1966, eli tämä on viimeisiä 977H-sarjan koneita. ”Tekniikka on yksinkertaista, ja osia saa hyvin vanhempiinkin malleihin. Timo ja Juho Martikainen Puumalan kirkonkylältä toivat Hurissalon tapahtumaan Temmes-kaivurilla varustetun 1955 Fordsonin. Kontio-Sisun kyydistä oli laskettu alas harvinainen yksisylinterinen Zetor 15 talleineen. Piskosen tuomat J anne Piskosen vanhoja koneita oli paikalla kolme. ”Vinssin avulla voisi tarvittaessa kiskoa upoksissa olevia koneita ylös”, Piskonen suunnittelee. Kockums on hankittu pari vuotta sitten ja kunnostustyöt ovat vielä kesken. Kylän suurin ja komein kone.” Natikkakaan ei ole pelkkä harrastelaite. Tauno Laulaisen ja Niilo Nikulaisen käsialaa oleva Ratakatti-vanerivene on valmistunut vuonna 1979. Yleisö sai pariin otteeseen ihailla työnäytöstä, kun Juho Martikainen esitteli kaivurin käyttöä kentän reunalla. ”Traktori on tismalleen samanlainen kuin aikanaan oli kotitilalla isän ja papan käytössä. Yhdistelmä on ollut koko historiansa ajan Martikaisen suvun käytössä
50. Traktorin korkeutta ja merkkiä arvuuteltiin koko viikonlopun ajan, ja oikeat vastaukset paljastettiin sunnuntaina iltapäivän puolella. Teksti ja kuvat: Anne Ronkainen Alavuden Katteluksen kylässä järjestetyt perinnepäivät näkyivät kauas. Lauantai aamuna Markus Kattelus, Timo Kiviniemi ja Niila Kiviniemi aloittivat sytyttämällä tervahaudan, jota seurattiin koko viikonlopun ajan. Samaan aikaan Hannu Katteluksen tilalle perustetusta kotiseutumuseosta löytyy entisaikojen työkoneita ja -välineitä sekä historian havinaa. Mukana oli ennätysmäärä lapsia ja nuoria vanhan ajan hengessä. Nämä kaikki tulivat nähdyksi ja kuulluksi runsaalle väkimäärälle elokuun alussa järjestetyillä Katteluksen perinnepäivillä. Sahuri Timo Tikkanen, perämiehenä toiminut Jorma Tikkanen ja lautapoika Jarno Lamminmäki tekivät lautoja kenttäsirkkelillä. Maamerkkinä toimi 63 metrin korkeudessa leijaileva, paripyörillä ja etukauhalla varustettu Nuffield. Sirkkeliä pyöritti Fordson Super Major. Lauantai-illaksi sahuri vaihtoi työrukkaset mikrofoniin ja viihdytti yleisöä tanssimusiikin merkeissä. Työnäytökset pyörivät säännöllisin väliajoin. Katteluksen perinnepäivät 5.–6.8. ALAVUS Vuonna 2018 perustetun Katteluksen perinne yhdistyksen tavoite on kartoittaa, tallentaa ja kerätä Etelä-Pohjanmaan alueelta menneiden aikojen perinteitä. Sunnuntaina tervahauta avattiin ja sieltä paljastui viikonlopun tuotos
Osa traktoreista oli omassa parkissaan, ja osan saattoi bongata tapahtumaalueelta työn touhussa tai ajossa. Kari Kattelus niitti heinää Valmet 15:lla. Kolmevuotias Aada Kattelus ihastutti yleisöä ajaessaan Kari Katteluksen kanssa kolmipyöräisellä kulkuneuvolla. Viikonlopun päätteeksi heinät oli koottu heinäseipäille. Vanhaa kalustoa oli nähtävillä joka makuun, traktoreista autoihin ja mopoihin. Korkeasaari on aikaisimmillaan aloittanut tukkeilun kaksi viikkoa jäiden lähtemisen jälkeen. Vähän kauempana maamoottorikentästä Jarno Nieminen käynnisteli tuhathevosvoimaista ja yhdeksänpyttyistä Antonov AN 2 -tähtimoottoriaan kahdesti päivässä. Vaikka maamoottorit ovat samanikäisiä, on niissä havaittavia eroavaisuuksia. Markus ja Hannu Kattelus esittelivät itsesitojan toimintaa. Maamoottorikentällä oli nähtävää, sillä esillä oli monen merkkisiä ja kokoisia voimanlähteitä. Juhani Hietala ja Eero Rintala käyttivät satavuotiaita porilaisiaan, ja ne olivatkin saaneet vierekkäiset paikat. Korkeasaaren mukaan laji vaatii hyvän tasapainon lisäksi myös hyvää yleiskuntoa, sillä tukin päällä tasapainotellessa jokaisen kehon osan on oltava käytössä. Nelisen vuotta tukkeilua harrastanut Korkeasaari kiinnostui lajista nähtyään tukkilaisia ensimmäistä kertaa Evijärvellä. 51. Niinpä Korkeasaari alkoi käydä eläkkeellä olevan uittomiehen Reijo Saaren tukkilaiskursseilla. Veteliläinen 18-vuotias Ronja Korkeasaari näytti monta kertaa viikonlopun aikana yleisölle tukkilaistaitojaan. Severi Mastomäki keräsi lyhteet, jotka siirrettiin riiheen ja siitä puitavaksi. Yleensä kausi loppuu siinä vaiheessa, kun vesi on niin kylmää, ettei sinne enää halua mennä
Koon lisäksi ikähaitari oli suuri. Pääsimme tapahtuma vesistön kaima-aluksen Näsijärvi II:n kyytiin. Hellnäs ja Häme seilaavat edelleen, vaikka ne rakentaneet Ahlströmin konepaja ja Tampereen konetehdas ovat historiaa. H Höyryt öyryt N Nässyllä ässyllä 52. Seilasimme Mustassalahdessa muulloinkin majailevan Näsijärvi II:n matkassa ja tutustuimme tällä kertaa siihen hieman paremmin. Sen historia risteää Näsijärvi II:n kanssa siten, että se oli aiemmalta nimeltään Näsijärvi ja samoissa hinaajatehtävissä kuin kakkonen sittemmin. Vilppulan Veneilijöiden omistama Kotvio II on rakennettu vuonna 1884 Porin konepajalla. Noin tunnin kestänyt regatta kiersi Särkänniemen huvipuistoaluetta ja palasi sitten Mustaanlahteen yhteisvihellystä varten. S uomen Höyrypursiseura järjestää vuosittain ainakin yhden höyrylaivojen ja -sluuppien kokoontumisen. Laineilla lipui pitkälti yli sata vuotiaiden alusten rinnalla tällä vuosituhannella tehtyjä veneitä. TAMPERE Elokuun viimeisenä lauantaina höyrylaivasto piiritti Särkän niemen. Nimi muuttui 1935, kun laiva meni töihin Kotvion sahalle Ruovedelle. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Täyttömaalle nousevat kerrostalot, ja huvipuistolaitteet vaihtuvat vuosi vuodelta. 26.8. Paikalla oli sekä Näsijärvellä liikennöiviä laivoja että pienempiä höyryveneitä läheltä ja kaukaa. Tänä vuonna tapahtumapaikkana oli Tampere, Näsijärvi ja Mustanlahden satama. Kotvioon perehdymme paremmin ensi vuoden puolella. Höyrylaivat liikkuvat niiden lomassa viimeisinä pysyvyyden ilmauksina maailmassa
Kallistumasta päätellen kylläisimmät matkustivat paapuurin puolella. Pursiseurasta tuli laivan omistaja 2015. Laivan nimeksi annettiin Neptun II, ja sen oli määrä toimia Pyhäjärvellä Tampereen eteläpuolella. Kattila on kerran vaihdettu. Siinä oli kuitenkin Pyhäjärveen liian suuri syväys, ja jo 1930 se siirrettiin Näsi järvelle. Timo Knuuttila ja Olavi Manninen osallistuivat regattaan Timon 20 vuotta sitten rakentamalla Lallilla. Vuodesta 1944 laiva oli Koke mäen joen uittoyhdistyksen hinaajana, kunnes uitot loppuivat 60-luvun lopulla. Kun Englannista löytyi sopivat piirustukset ja Ruotsista kone, rakentamisessa meni noin vuoden päivät. 2005 poistettiin 60-luvun öljyvärkit ja palautettiin laiva halkolämmitteiseksi. 53. Seuraavana vuonna seuran aktiivit saivat rapistuneen laivan palautettua käyttökuntoon. Ohjaus meni hienosti, mutta konehuoneesta tuli kommenttia itä suomalaistyylisestä visselin liikakäytöstä. Vuonna 1908 rakennettu matkustajalaiva Tarjanne on kulkenut Tampere–Virrat-reitillä uudesta asti, vaikka välillä osallistuikin esimerkiksi ensimmäiseen maailmansotaan. Sen jälkeen laiva seisoi tovin, kunnes Hymy-lehteä julkaissut Lehtimiehet Oy osti sen 1971. Ylläpito oli kuitenkin kallista, ja Näsijärvi II lahjoitettiin Tampereen kaupungille 1976, joka taas antoi sen Tampereen pursiseuran käyttöön 1980. Ensin Timon piti vain hankkia jonkinlainen vene, mutta sitten hän näki lehdessä jutun Rauno Nikkasen Meritiitusta. Regattaan Tarjanne loikkasi mukaan brunssiristeilynsä päätteeksi. Vuosien mittaan laivaan tehtiin monenlaisia isojakin huoltoja. Jo 2017 omistus siirrettiin vastaperustetulle Höyrylaiva Näsijärvi II -yhdistykselle, jonka ainoa tarkoitus tänäkin päivänä on ylläpitää laivaa ja liikennöidä sillä. Pieni alus siirtyy kotipaikaltaan Espoosta helposti pienellä trailerilla. Ajatus pienestä höyryaluksesta alkoi kiehtoa. Ahlströmin konepaja Varkaudessa rakensi laivan 1929 Neptun-puutavarayhtiön käyttöön hinaajaksi. Pitkään öljyllä lämmitetty laiva liikkui tänä kesänä ensi kertaa puulämmitteisenä sitten 60-luvun. Mikko Manka oli vastikään palannut Lappeenrannasta hinaaja Hurmaa ajamasta ja joutui nyt vaeltamaan Näsijärvi II:n mutterilaaksoon. 1931 Rosenlew otti laivan haltuunsa ja muutti sen nimeksi Näsijärvi II. Aiemmin Saimaalla höyry laivojen kanssa pelannut Kaisa Makkonen oli ensi kertaa kipparina Näsijärvi II:lla. Näsijärvi II V aikka höyrylaiva Näsijärvi II on seilannut miltei koko ikänsä samalla järvellä, sen omistushistoria on värikäs. Muutostyön myötä isot halkopinotkin ovat palanneet Tarjanteen reitin laitureihin
Perunannostokoneella työ oli lepoa perinteiseen kuokalla nostamiseen verrattuna. Teksti ja kuvat: Anne Ronkainen Tapio Riipinen (oik) ja muut Autojoukkojen Keski-Suomen Killan jäsenet keräsivät keväästä asti Maatalousnäyttelyä varten kasaan toistakymmentä traktoria, joista suurimmalle osalle löytyi myös työkoneet. 54. Tähän tarvittava salaojakone Cleveland malli 140 on Savon Salaoja Oy:n Seppo Saaren omistuksessa. Markku Jääskeläinen (vas) ja Markku Lyhty (kesk) olivat tiiviisti mukana järjestelyissä. 1960-luvulla peltojen salaojitus ja kuivatus alkoi tulla osaksi myös Keski-Suomen maanviljelystä. LAUKAA Perinnepäivien lisäksi 430-vuotiaan Laukaan Tupaswillassa palattiin 60 vuoden taa Kuusan silloiseen maatalousnäyttelyyn. Suomen Maanviljelijäin Tehdas Oy:n valmistama ”Siementen Sirottaja” eli patentoitu heinäsiementen kylvökone oli Suomen yleisessä maatalousnäyttelyssä Viipurissa ainoa palkinnon saanut kylvökone. David Brown 990:n kyljessä komeili JF:n niittosilppuri. Kuusa 1963 26.–27.8
Se kuului tärkeänä osana Laukaan kunnan 430-vuotisjuhlaan. Fordson Super Dextan perässä oli Sampo-merkkinen lapiorullaäes kuljetusasennossa. Historiamaatalousnäyttely keräsi yleisöä sankoin joukoin näyttelyalueelle. Tupaswillan isännän Juhani Kauppisen mukaan viikonloppu sujui loistavasti, josta kiitos kuuluu suurelle talkooväelle. 55. Muun muassa PikkuValmetiin yhdistettävä sankolypsykone toi helpotusta lehmänlypsyyn jo 50-luvun puolella. Kultivaattori oli nähtävillä Valmet 33:n perässä. Tapahtumaa oli järjestämässä pitkälti toistasataa henkeä. Maatalousnäyttelyssä nyt ja 60 vuotta sitten oli nähtävillä Valmet 20 niittoja haravakoneella varustettuna. Porschen taakse oli asennettu perunavakoaura
kertaa järjestetty tapahtuma kokosi ajoneuvoja Suomen ja muiden Pohjoismaiden lisäksi Irlannista, Italiasta, Hollannista, Puolasta, Saksasta ja Sveitsistä. Väkeä ja kalustoa oli Power Parkissa ennätysmäärä. Mutta hyvin se kaikki meni”, kertoo tapahtuman viestinnästä vastaava Hannele Loukasmäki. ”Autojen määrää mietittiin vähän etukäteen, että miten mahtuvat. P ower Truck Show houkutteli Härmään elokuun toisena viikonloppuna kerrassaan 34 000 kävijää, reilut 600 ajoneuvoa ja yli sata pienoismallia. Teksti ja kuvat: Kauko Ollila Härmässä pörinät oli kauhiat 11.–12.8. Oikealla ylöjärvisen Esko Pohjolan A6-47 vuodelta 1967. Tapahtumaan liittyi muun muassa traktori vedon suomen mestaruus osakisa ja erityisenä yleisö magneettina kolmatta kertaa pidetty driftingnäytös. Rakennettuja ja maalattuja rekkoja oli nelisenkymmentä, mutta ihasteltavia ajoneuvoja kaikkiaan peräti yli 600. Jariltahan esiteltiin VR:n jakelu-Vanaja numerossa 3/11. Veteraanikalustoa oli paikalla kymmenin kappalein, muiden muassa 11 entisöityä tai vähän patinaisemmassa iskussa olevaa Vanajaa. Hänen mukaansa korkeintaan näyttelyautojen pesujono saattoi tökätä torstaina pieneksi hetkeksi, sillä kaksi pesutiimiä huljutteli ja puleerasi autoista matkan pölyt ja kalustoa oli paljon. Ollapa tuommoisia! Kaikkiaan perjantain ja lauantain näytöksissä pyöri kymmeniä RC-koneita. Kaikkiaan Power Truck Show kokosi näyttelykentälle 11 Vanajan yksilöä. KAUHAVA Alahärmän isossa rekkatapahtumassa näkyi myös Vanajan juhlavuosi. Nyt 19. Vasemmalla koskenkorvalaisen Jari Kannoston patinainen T669 vuodelta 1967 ja saman miehen kaunis A2-47 vuodelta 1966. Tällä hetkellä Vetkun pj-nuijaa pitelevä Eskokin on usein tapahtumissa tavattu. Muistorikasta nenästöä. 56. Niitä valmistanut Vanajan Autotehdas alkoi toimia Yhteissisu-nimellä vuonna 1943, joten autot olivat pyöreitä juhlistamassa
Armeija-autojen osastolla oli pääosin vanhempaa kalustoa sielläkin. Ja myynnissä! Lahtelaisen Juhani Tuiran DAF FA16 ei tapaa montaa kaltaistaan maantien päällä. Sieviläisen Markku Korkia-ahon upea Kölnin Hoppa malliston alkupäästä eli vuodelta 1952 kantoi selässään vielä vanhempaa rekvisiittaa. Paloautoksi näitä tehtiin ehkä vain kaksi. Auto on omistajansa mukaan ainut tämän vuosimallin edustaja kilpien välissä tässä maassa. Vuosimalli on 1965. Jonny Karlssonin Smoolannista saapunut herkullinen vuoden 62 Volvo Titan pääsi luokassaan palkinnoille sekin. Kaavilaisen Tuomo ”Sorkkatohtori” Tukiaisen suoraviivaisen tyylikäs Kenworth K100 vuodelta 1983 on sitä toisenlaista veturihistoriaa. Ei ihme, että Ari sai autolla veteraanisarjan palkinnon. Se on alan guruksi tiedetyn Jussi ”Silicone” Löppösen nykyiselleen nostattama. Pieksämäkeläisen Olavi Nenosen Vanaja KKB-53B-6x6 vuodelta 1966 on harvinaisemmalla Fordin 8,75-litraisella eli 534-kuutiotuumaisella 277 hevosen V8-bensakoneella möyrivä paloauto, joka on ollut lentokenttätöissä Joensuussa ja Kajaanissa. Sastamalalaisen Ari Haapaniemen kuin uusi mutta silti vuoden 1940 Opel Blitz. 57. Veteraaneja tuli myös lahden takaa. Tätä mallia monet pitivät parhaana niistä kuoma-autoista, joita Suomen sotaväellä oli jatkosodassa käytössä. Otetaanpa tämä salama myöhemmin esittelyyn. Etualan Uaz voitti niiden sarjan
H einäkuun kolmantena viikonloppuna Schötzin vanhojen traktoreiden ystävät (Freunde alter Traktoren Schötz) järjesti kansainvälisen traktoritapahtuman viidennen kerran. Kaksipäiväisillä traktoritreffeillä kävi 25 000 vierasta. Traktorit parveilevat Schötzissä seuraavan kerran vuonna 2028. Korkealuokkaisista, kekseliäistä ja epäilemättä myös kalliista tuotteista vain Hürlimann murtautui kunnolla LänsiEuroopan markkinoille. Valtaosa kalustosta tuotiin paikalle Luzernin kantonin alueelta ajamalla. SCHÖTZ, SVEITSI Joka viides vuosi heinäkuisena lauantaina pienen 3?900 asukkaan sveitsiläis kunnan unelias aamurauha rikkoutuu. Tasamaan kasvatille oli opettavaista tutustua jyrkkien rinnemaiden viljelykalustoon, kuten sarvitraktorikäyttöisiin työkoneisiin ja matalan painopisteen järjestelmätraktoreihin. Sveitsiläiset tulivat mielellään juttusille. Saurer-Club Schweiz oli koonnut osastolleen joukon alppiteiden uurastajia, Saurerja Berna-kuorma-autoja. Teksti ja kuvat: Aulis Lassila Sveitsin paremmat traktorikinkerit 22.–23.7. Schötzin konekattaus oli poikkeuksellisen antoisa. Pääosassa olivat traktorit. Tapahtuma oli organisoitu sveitsiläisellä täsmällisyydellä. 58. Vastapuidulle pellolle kylän laitamille ryhmittyi yli tuhat vanhaa masiinaa, joista noin 850 oli traktoreita. Kielimuurista huolimatta tarinaa riitti. Sveitsin traktoriteollisuus kehitti tullimuurin suojissa vuoristoisen maan olosuhteisiin sopivaa kalustoa. Oudompien Meilien, Köpflien, Bucherien ja Motracien lisäksi näytillä oli kiinnostava kokoelma itävaltalaisia, italialaisia ja saksalaisia merkkejä – Fordeja, Massey Fergusoneja ja Internationaleja unohtamatta. Savumerkkejäkin lähetellään. Iso parkkipaikka oli aivan tapahtuma-alueen vierellä, joten askelmittariin ei kertynyt suuria lukemia. Sveitsiä ei kannata sivuuttaa traktoriretkiä suunnitellessa. Onneksi vireä harrastajajoukko pitää monimuotoisuutta yllä. Kaikista ilmansuunnista kaikuu dieseleiden ja hehkukuulamoottoreiden pauhu. VK 2/2022) olivat luonnollisesti hyvin edustettuina. Kymmenet pikkumerkit ovat jääneet sveitsiläisten tai vain paikallisten kantonien asukkien tietoisuuteen. Rihkamakauppiaat ja karusellit loistivat poissaolollaan. Syntyi eräänlainen traktorimaailman Madagaskar, erikoisten traktoreiden saareke. Englannin kielelle ei tosin ollut paljoa käyttöä, ja paikallinen saksan murre kuulosti käsittämättömältä. Sveitsin takavuosien valtamerkit Hürlimann ja Bührer (ks
Harmaa A133 herättänee omistamisen himoa Porsche keräilijöissä. Viisisiipinen aura ei ole liioittelua. Landini BF 40 Bufaloa valmistettiin vain 180 kappaletta, ja ainakin yksi päätyi Helvetiaan. Fiatin vuoristo malli, sievä Fiat 352 C Montagna on valmiina kapuamaan rinnettä koko 33 hevosvoiman tarmollaan. 59. 94 hv:n Hürlimann D800 oli esittelyvuonna 1964 ”yli alppikylän”. Allgaier Suisseja valmistui tuskin puolta sataa enempää, sillä rajatullien helpottuminen teki touhun turhaksi. Kuljet tajalla oli mukissaan alko holitonta – toivottavasti. Sveitsiläinen F. Genevejärven rannalla valmistetun Vevey 560:n tärkein kohderyhmä oli Sveitsin armeija. Oljet saivat kyytiä työnäytöksissä. Ultraharvinaista mallia valmistettiin vain kymmenen kappaletta, niistä neljä myytiin Sveitsin kansallissirkukselle. Ajokkina oli saksalainen Hummel DT54. Näyttely alueeseen saattoi tutustua rattoisasti ohralientä siemaillen. John Deere Lanz Matra noukinkuormain on valjastettu Bucher D4000:n taakse. Italian kuulapää traktoreiden pauhu kaikui myös Sveitsin alppikylissä. Fankhauser Traktorenbau kokosi Allgaiereita vuosina 1954–1956. Veveytraktori, aurat ja jyrsin muodostavat pätevän muokkausyksikön. Perkinsin kuutosdieselin 65 hevosvoimalle oli käyttöä myös agraaritehtävissä
Myös vauraassa Sveitsissä pilkottiin autoja agraarikäyttöön. Ahdetun kuusimukisen IH DT414 dieselin suunnitteli tractor pullingin kummisetä Jerry Lagod. Baijerin karhut tekivät kauppansa myös alppimaassa. Köpfli näyttää kääntymisen mallia. 70luvun alun Super 1500 TV ärjyi koko 135 hevon voimallaan. Tehonoteeraus on omistajan mukaan 70 hevosta. Köpflin paten toima ohjausvaihde mahdollistaa pyörien kääntymisen lähes 90 asteen kulmaan. Frangihymy ajalta, jolloin traktoreista tehtiin melkein autoja. Alppien jyrkimmille heinäpelloille ei ole traktoreilla menemistä. Sveitsin Hürlimannklubi oli lähtenyt reissuun äveriään oloisella Hürlimann D310 katuvetäjällä. 60 OLDTIMER TRAKTORTREFFEN SCHÖTZ. Vuoden 1944 Bührer BG8:n moottorivarustus on huikea: Buickin 310 kuutiotuuman rivikasi alku peräisenä tehdas asennuksena. Tällöin sisäkaarteen puoleinen takapyörä pääsee pyörimään taaksepäin. Ei hätää, heinän pöyhintä onnistuu oivallisesti Rapid sarvitraktorin ja pöyhimen yhdistelmällä. International 1066 Black Stripe on suositun mallin viimeinen inkarnaatio vuosilta 1975–1976. Ilmeisen toimintavarmaa, sillä vuoden 1957 JKmalli on edelleen päivittäisessä käytössä. Porvarillinen Mercedes Benz 170 D siirtyi talonpoikaissäätyyn 50luvun alussa. Schilter oli etulinjassa kehittämässä koneita vaikeisiin vuoristooloihin. Pois alta, Schlüter tulee. Vuoden 1970 LTsarjan alustalle viritetty noukinvaunu ei hevin keikahda jyrkälläkään yläniityllä. Juju piilee etuakselin sisällä
Vasemmalla 5Dmalli vuodelta 1972 ja oikealla S4C vuosimallia 1960. 54 hv:n voima välittyy pyörille 5+1 tai 10+2nopeuksisen Bührer Triplex vaihteiston kautta. Hontelon oloinen 70 hevosvoiman takatuuppari on maustettu 12+4lovisella Multi Powervaihteistolla. Massikat tulivat alueelle näyttävästi porukalla. Sveitsiläisten sydämet sykkivät kahdelle kuormaautomerkille, Saurerille ja Bernalle. Saurerin jyhkeään muotoiluun ei juuri kajottu vuosikausiin. Yksi rivistön kiinnostavimmista oli Amerikanmalli 180. Ahdettu 6,6litrainen kuutoskone sekä synkronoitu, jopa 36+12pykäläinen vaihteisto olivat itävaltalaistehtaan omaa tekoa. Vihreän kuoren alta löytyy Fordson Power Majorista tuttu Ford 562Ediesel. Vuonna 1954 esitelty Bührer EFD 4 ehti olla tuotannossa 12 vuotta. Meili, yksi maan innovatiivisimmista traktoritaloista, ratkaisi ongelman keksimällä jousitetun teräspyörän, mikä mahdollisti tuotannon jatkumisen yli vaikeiden aikojen. Ranskalaisvalmisteinen John DeereCCM F81paalain sai kotimaassaan lempinimen Coccinella. 6/2023 61. 140 hevosvoiman Steyr 8160a oli mahtitraktori esittely vuonnaan 1976. Lanz Bulldog vetää perässään ”leppäkerttua”. Rengaspula piinasi Sveitsiäkin 40luvulla
Sinne mies pääsi – mutta eh tikin mennä päällystöopistoon ennen kuin poliisikoulu alkoi. ”Kirjoitin Tampereen ilmatorjuntapatteris to ja Satakunnan tykistörykmentti. H uutokauppameklarina pitkään toimi nut Heikki Välimäki on varmasti mo nelle Kalkun varikon tutuin hahmo. Hänen aikanaan toimintaa on kehitetty määrätietoisesti. Silloin katsot tiin, että minulle sopii paremmin kuljetusvä linehuoltoupseerin homma ja huutokauppo jen järjestely. Huutokauppahommat ja koko armeijaura alkoivat sattuman kaupalla. Opiston jälkeen tarvittiin vielä pari sattuman töytäystä ennen kuin Välimäki solahti lopulliseen uomaansa. Monta sattumaa Asepalveluksen suorittaminen oli Väli mäelle tietoinen valinta, mutta sen jälkeen kohtalo puuttui peliin. Parkanosta kotoisin oleva pien tilallisen poika pelasi kyllä pienestä pitäen peltoautojen, moottoripyörien ja trakto reiden kanssa. Välimäen tie armeijan poistotavaran ja ajoneuvojen pariin ei ole ollut aivan suora viivainen. En tiedä, olisinko jäänyt näihin hommiin, jos olisin joutunut muualle.” Armeijan jälkeen Heikin tavoitteena oli poliisiopisto. ”Menin vapaaehtoisena sotaväkeen, ja hakemukseen sai kirjoittaa kaksi pal veluspaikkatoivomusta”, Heikki kertoo. Mutta ennen kuin pistin paperin laatikkoon, kir joitin vielä kolmannen: Toinen erillinen au tokomppania, Turku. ”Menin Kalkkuun vappuna 1979. Huutajat muistavat Heikin ensi sijassa vasaran varresta, mutta hän oli pitkään myös kuljetusupseerina. Sitten Kalkun komentopäällikkö soitti ja kysyi, olenko vielä kiinnostunut.” Ensin Kalkussa meinattiin Heikistä lei poa konttorimiestä. Mutta vähän ennen kuin me nin sinne, silloinen huutokauppamies Tauno Sandmann oli myös lähdössä. Silti tarvittiin monta suun nittelematonta käännettä, että mies päätyi puolustusvoimille kuljetuksen ja jälkikäsit telyn töihin. Teksti: Mika Rassi · Kuvat: Kari Mattila, Mika Rassi, Heikki Välimäen arkisto, Millog Oy Heikki Välimäki 62. Se oli hyvä, että näin tehtiin.” 23vuotias Välimäki sai siis kuljetusvä lineiden huollon lisäksi huutokaupat heti kontolleen. VARIKON VAS ARA Puolustusvoimien poistetun tavaran huutokauppojen pitkäaikainen meklari Heikki Välimäki jää eläkkeelle tänä vuonna. Kävin sen jälkeen Niinisalossa haastattelussa ja olin jo menossa sinne hom miin. Olin ol lut noin viikon siellä, kun näin ensimmäi sen huutokaupan. ”Teknisen toimiston toimistoupseerin paik ka oli vapaana. Heikki on kaupanvälittämisen lisäksi vas tannut huutokauppojen järjestämisestä. ”Kalkun varikolle soitin, mutta siellä ei ol lut paikkoja. Sinne minut laitettiin. Syksyllä jouduin jo itse järjestämään sen.” Aluksi Heikki oli organisaattori, joka teki paperit ja listat ja katsoi, että romut ovat ri vissä kuten pitää. Meklarointi tuli työ listalle vasta 80luvun puolivälissä, sekin yllättäen ja pyytämättä
Niitä meni alkuvuosina tosi paljon. Monenlaiset ajoneuvot ja aseet ovat tulleet Heikille tutuiksi. ”Meillä on hyvä porukka tekemässä. Yhtäältä tiedonkulku on parantunut koko ajan, ja sen myötä väkeä käy Kalkussa enemmän. Rupesi mieheltä ääni menemään, kun huutoja riitti ja riitti. Aavistikohan kersantti, että vuosien mittaan hänen käsiensä läpi on kulkeva kymmenittäin ellei sadoittain Uazeja. Kajaanin mies kap teeni Jokelainen toimi meklarina. Joku oli nimetty valvojak si, mutta ei sitä yleisö tiennyt. Ennen luetteloita muun muassa ke rättiin parkkimaksua, mutta se ei ollut suo sittua, siitä luovuttiin. Siitä siirryttiin useampaan huutokauppapäivään ja erillismyyntipäi viin. Ajattelin, että pitää ne valvojatkin jotenkin mer kitä. Siitä sai vähän rahaa, kun jaksoi mainoksia haalia ja luetteloita kaupitella. Tehtiin valvojalle oma nauha.” Eräs mainittava uudistus oli huu toluettelo, joita Kuljetusvarikon opistoup seeriyhdistys alkoi Heikin aikana painaa. Sitten hän yhtäkkiä totesi, että jatka tästä. Kun sitä kauan puuhasi, kävijät tulivat tutuiksi. Meillä oli silloin ensimmäinen huutokaup pa ulkopuolella, muistaakseni se oli 1984 keväällä Kajaanissa. Siitä se lähti.” Paranee, kasvaa, muuttuu Välimäen johdolla huuto kauppa toimintaa alettiin heti parannella. Aiemmin tarkkaa tietoa myytävistä tuot teista piti etsiä kissojen ja koirien kanssa, eikä sitä jälkikäteen saanut mistään. Ajattelin, ettei vät ne noin voi olla, pitää olla kunnon il moitustaulu. Kun tavaramäärä kasvoi, jossain vai heessa oli kahden meklarin systeemi, jossa vedettiin kahta huutokauppaa sa maan aikaan. 80luvun alussa sitten ryhdyttiin tekemään huutoluetteloita, joita myytiin. Polkupyöräily on yksi kestävyysurheilijan lempi lajeista siviilissäkin. 23-vuotias Välimäki sai kuljetusvälineiden huollon lisäksi huutokaupat heti kontolleen. ”Ei ollut tarkoitus ruveta siihen hommaan. Jos joku sanoi pahastuneena, että myit tutulle, sanoin, että minulle on kaikki täällä tuttuja.” Välimäen ura syntyi sattumalta. ”Huutokauppaehdot olivat niiteillä kiinni joissain tolpissa. ”Toiminnan rahoittamista yritettiin ke hittää. ”80luvulla riitti vielä yksi päivä myymi seen. Nykyään huutokauppaa käydään myös netissä.” Tavaraa on yhä paljon, mutta tietyt artikkelit ovat poistuneet luetteloista. Nykyään myyntilista löytyy netistäkin, mutta moni haluaa edelleen paperiluettelon.” Huutokaupan luonne on Välimäen mu kaan muuttunut vuosien mennen ainakin kahdella tavalla. ”Perushommat kyllä toimivat, mutta yksityiskohtia hiottiin”, Heikki muiste lee. Kuljin Jokelaisen kanssa riviä eteenpäin. Tämä auto hylättiin varaosiksi Kuljetusvälinevarikolle 17.9.1986. Isompi huutaja määrä näkyy kohonneina hintoina. Oli hiuskarvan varassa, ettei päällystöopiston sijaan tie käynyt poliisiopistoon. 6/2023 63. ”Isot työkalut ja esimerkiksi sorvit ovat vähentyneet sen jälkeen kun puolustus voimat ulkoisti korjaamopuolta.” Huutokaupan järjestäminen on Heikin mukaan kiitollista hommaa ja ihmiset kelpoja molemmin puolin. Toisaalta myös myytävän tavaran määrä on kasvanut
Sittemmin huutokauppoja on pidetty muillakin paikkakunnilla, tällä hetkellä säännöllisimmin Tervolassa. Huutokauppojen suosituimmat artikkelit ovat tyypillisesti olleet ajoneuvot ja niiden varaosat. ”Vuonna 1981 valmistunut hinaus auto on yhä Kalkussa käytössä. Niinpä ei ole ihme, että mies on siunannut monen vehkeen kahteen kertaan. Välimäen aikana Kalkussa alettiin myydä huutoluet teloita. Siinä sen näkee, kuinka kauan siel lä on ollut”, Heikki hekottaa. ”Varikolla oli omaa tuotantoa. Autoihin tehtiin lavoja, peräkärryjä ja polttoainesäi liöitä rakennettiin. ”Paljon oli sellaista kalustoa, jota olen ol lut hakemassa ja vastaanottamassa ja jon ka sitten vuosia myöhemmin pistin riviin ja myin. Tampereen Radio haastatteli Heikkiä 2008, kun varikolla pidettiin viimeinen puolustusvoimien huutokauppa ennen Millogin aikaa. Se näkyi Heikinkin toimenkuvassa. Vaihtolavoja ja nostu reita asennettiin autoihin. Suomen Erikoisajoneuvo teki sen KarhuSisun alustalle. 64 Seppiä ja mestareita Heikki Välimäki. Vielä 80luvulla siellä oli paja, jossa seppä takoi joskus lava lukkojakin. Varikon arkea Välimäki on monien silmissä ensi si jassa meklari, mutta miehen päävir ka käsitti aluksi ajoneuvojen ylläpidon. Esimerkiksi tässä vuoden 85 luette lossa on iso liuta moottorikelk koja. Niitä tehtiin kaksi. Paketti ja kuormaautoja ajettiin joskus nopeastikin poistoriviin. Huutokaupat ovat perinteisesti keskittyneet ajoneuvoihin, joita on huudettu vuosien mittaan toistakymmentä tuhatta. 2005 Heikki siirtyi jälkikäsit telyjaoksen päälliköksi, ja huutokaupat sälytettiin taas hänen harteilleen. Samalla Heikki aloitti Millogin palveluksessa jälkikäsittelypäällikkönä. Varikolla kuljetusupseerin kontolla olivat oman kaluston huollot ja korjaukset. Armeijatavaraa huutokaupalla Ensimmäinen puolustuslaitoksen käytöstä poistetun materiaalin huutokauppa järjestettiin Tampereella Kalkun varikolla 29.12.1944. Toinen on meillä, ja kolme vuotta uudempi on nyt Sotamuseolla käytössä.” Heikki Välimäki on ollut Kalkun kasvot ja ääni monessakin yhteydessä. Seuraava muutos ta pahtui 2009, kun puo lustusvoimat ulkoisti varikkotoimintaa tätä tar koitusta varten perus tetulle Millogyhtiölle. Järvensivun Pekka alkoi hoitaa niitä vuonna 1991. Kuljetusvälinehuoltoupseerin nimike muuttui Kalkussa ajan mittaan kuljetus upseeriksi. Mutta se oli sitä ai kaa, kun juna toi paljon tavaraa Kalkkuun. Jatkoin edelleen kuljetusupseerina ja olin huutokaupoissa mukana, mutta päävastuu ei ollut minulla.” Kuljetusupseerin pesti muutti vuonna 2003 hallintopuolelta materiaali osaston ajo neuvo jaokseen. ”Tuli jälkikäsittelyjaos, johon huutokaup paasiat menivät. ”Kaikkiahan ajettiin itse, vaikka ulkois taminen alkoi kyllä jo 80luvulla maan tiekuljetusten osalta. Ne olivat huutokaupan aikana hyödyllisiä ja jälkikäteenkin mielenkiintoisia. Lisäksi vaikkapa soppatykkejä on ollut likipitäen aina tarjolla kenttäkeittiötä tarvitsevalle. Nyt Välimäellä on ta kanaan miltei puolen vuosisadan mittainen ura puolustusvoi mien kaluston kanssa. Tampereen terminaalista haettiin auto kuormittain varaosia.” Varikko ei ollut pelkkä korjaamo vaan pieni tuotantolaitos. Paja on nykyään neuvottelutila.” Vuosien mittaan puolustusvoimilla sekä muutettiin sisäistä organisaatiota että ul koistettiin toimintoja. ”Kaikkia ajoneuvoja oli”, Heikki sanoo. Mutta onhan toi saalta Heikin vanhalla toimipisteelläkin hyvin pitkäikäistä kalustoa
Nyt toimisin eri lailla.” On Välimäki osannut vastuuta myös jakaa. Heikki paljastaa, että hänen eläkevirkansa on Koverinlahden laivaston komentaja. Koverinlahden laivaston päällikkö virkaasussaan. ”Jos joku sanoi pahastuneena, että myit tutulle, sanoin, että minulle on kaikki täällä tuttuja.” 6/2023 65. Viimeiseen virkaan Monta muutakin sivupestiä on Välimäki täyttänyt. Naantalissa mökillä on kuitenkin joh dettavana suhteellisen pienet merivoi mat: Heikin lisäksi niihin kuuluvat vain vaimo ja soutupaatti. ”Siellä oleva porukka on ollut mukana vuosia ja osaa hommansa. Prosessi on kunnossa, sitä on helppoa ruveta kehittä mään ja muuttamaan. Järjestelmän hierarkkisuus on ainoa asia, joka jäi hiertämään. Turvallisuusupseerin apulaisen tehtävä ei huutokaupan eli ison massatapahtu man järjestäjälle ja sen turvallisuudes ta vastanneelle miehelle tuottanut vai keuksia sekään. Liikuntaupseerin hom ma sopi vanhalle kestävyysurheilijalle. Mutta byrokratiaa pitäisi vielä keventää. Huutokauppaan hän hankki pal jon yhteistyökumppaneita hoitamaan esi merkiksi liikenteenohjausta ja ensiapua. Eläkkeellä Honda kaivetaan naftaliinista. ”Harmittaa edelleen, kun lapset oli vat joskus sairaana, mutta oli olevinaan niin paljon töitä, ettei muka voinut niitä jäädä hoitamaan. Kun poistoon tule van tavaran määrä on valtava, sen pitäi si ehdottomasti riittää, että tavarasta on kertaalleen tehty myyntipäätös.” Virasta väistyvää Väli mäkeä odot taa vielä uusi raskas velvollisuus. Nuoren Heikki Välimäen into himoja oli moottori pyöräily. Jälkikäteen ajateltuna työntäyteisiä päiviä olisi kuitenkin voi nut jättää väliin. Materiaalin kuljetukset Heikki ryhtyi hoitamaan varusmiesten koulutusajoina. Huutokauppatoiminta jää Heikin mielestä kehityskelpoiselle mallille. Oikealla SOK:n Utsjoen myymälän pihalla kaverina Pentti Pensas Parkanosta
Heinrich Wilhelm Ritscher (s. Heinrich nuoremman eläessä mikään yrityksessä ei viitannut traktoreiden tai maatalouskoneiden tuotantoon. Sitten kohtalo puuttui peliin. Uravalinta osui nappiin ja puulaivat tekivät kauppansa. 1896) osoitti harrastuneisuutta laivanrakennukseen ja opiskeli alaa teknisissä korkeakouluissa Saksassa. Niinpä kokka suunnattiin kohti USA:ta. 1869) sai vuonna 1898 johdettavakseen menestyvän yrityksen. Hänen toiseksi vanhin poikansa Karl Ritscher (s. Lopulta oman tien kulkija ajautui umpikujaan. Nuorempi Heinrich pani tuulemaan. Ritscherin telakan toimenkuva laajeni nopeasti laivojen korjaukseen ja romuttamiseen. Mielessä kajasteli oman laivanveistämön perustaminen. 1841) poikkesi perhetraditiosta ja pätevöityi laivapuusepäksi. Heinrich oli perinyt kauppamiehen vaistot. Karl halusi syventää tietämystään ja oppia kieliä. R itscherin kauppiassuku oli häärännyt Hampurin seudulla 1700-luvun alkuvuosista lähtien. Amerikasta oppinsa ammentanut Karl Ritscher ehti tehdä 40 vuoden aikana monenmoisia koneita telatraktoreista kantajiin. Ritscher kolme pyörää oli liikaa 66. Ensimmäisen maailmanpalon sytyttyä uusien laivojen kysyntä ehtyi, mutta Moorburgissa oltiin valmiina syytämään puretuista laivoista saatua kierrätysmetallia asevalimoiden ahnaisiin kitoihin. Heinrich Wilhelmin poika ja oppipoika Heinrich Wilhelm (s. Sopiva yritys olikin kaupan, ja vuonna 1874 lastut alkoivat lennellä Elben rannalla Moorburgissa. Veri veti yrittäjäksi. Tonttia laajennettiin, ja pian Elbellä seilasivat Ritscherin telakan takomat metalliset proomut ja lotjat
Koteloitu rullasto toimi kantavana rakenteena vähentäen vetopyörien ja telojen kuormitusta. Seuraava kehitysversio sai nimen Die graue Laus eli harmaa täi. Kovasti Cletrac R -mallia muistuttavan näpsäkän telatraktorin konepeiton alta löytyi 20 hevosen Deumo-bensakone. Voimanlähteeksi valikoitui Deumo Motorenwerken 20 hevosvoiman kaasutinkone. Hän otti lopputilin. 67 6/2023. Karl saattoi kuitenkin opiskella Ann Arborin yliopistossa. Hän pursui ideoita modernin traktorin kehittämiseksi. Teorian tueksi hän sai käytännön kokemusta traktoritekniikan uusimmista virtauksista pestautumalla töihin Fordin Dearbornin liukuhihnalle. Atlantin yli kiirinyt viesti isän kuolemasta sai Karl Ritscherin kiirehtämään kotiinpaluutaan, mutta se onnistui vasta loppuvuodesta 1919. Pantteri ja täi Karl Ritscher sai ensimmäisen telatraktorin protoversion valmiiksi jo seuraavana vuonna. Newport News oli USA:n merivoimien tärkeä hovihankkija, joten Karl ei voinut rauhallisin mielin rakentaa sotalaivoja Saksan viholliselle. Hampurin liepeillä toimii tänäkin päivänä Ritschereiden omistama varustamo. Ritscher kiersi Pantterinsa kanssa ahkerasti testeissä ja työnäytöksissä. Samalla telojen pintapaine maahan jakautui mahdollisimman tasaisesti. Hän jäi jumiin rapakon taakse. MTW E -telatraktori poikkeaa edeltäjästään vain moottorin sijainnin suhteen. Ei liene yllätys, että Panther muistutti niin ulkoisesti kuin rakenteellisesti Cletrac Model R -telatraktoria. Panther oli ensimmäinen Karl Ritscherin suunnittelema ja valmistama traktorimalli. MTW Typ N herätti huomiota, mutta kiinnostus johti liian harvoin ostopäätökseen. Luomistyö tehtiin suvun telakan lukkosepän pajassa muutaman opiskelutoverin avustamana. Traktorin painopistettä oli muutettu siirtämällä nelisylinteristä Kämper-bensakonetta 30 senttiä eteenpäin. Tutustuttuaan pikapikaa Saksan maatalouden olosuhteisiin ja varsin kirjavaan traktorikantaan hän oli valmis toteuttamaan suunnitelmansa. Karl Ritscherin periaatteena oli tuottaa mahdollisimman suuri osa komponenteista itse. Opinnonohjausta Amerikassa Karlin piti viipyä Yhdysvalloissa vain vuoden, mutta ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen sotki suunnitelmat. Traktoreita päästiin tekemään uusissa tuotantotiloissa vuonna 1921. Cletrac-telatraktorit tulivat tutuiksi Cleveland Tractor Companyn tehtaalla. Elämisen hän rahoitti työskentelemällä loma-ajat Newport Newsin telakalla. Ensimmäiset MTW (Moorburger TreckerWerke) -telatraktorit koottiin vielä lukkosepän pajassa. Hänen sisaruksensa jatkoivat suvun yrityksen soihdun kantamista. Kymmenen humman teholuokassa markkinoiden keveimmän traktorin huippunopeus oli 12 kilometriä tunnissa kolmannen vaihteen ollessa kytkettynä. Karl alkoi päntätä maatalousteknologiaa. Moderni mutta kolmipyöräinen. Hän kehitti telaston etuja vetopyörän väliin tiheän rullaston muutaman tukipyörän sijaan. Karl Ritscher jättäytyi pois telakan toiminnasta, mutta traktoritehdas irrotettiin omaksi yhtiökseen vasta vuonna 1928. Karl Ritscher nimesi seuraavan telatraktorinsa myyntipyrkimyksiä silmällä pitäen. Karl Ritscher ei pelkästään kopioinut Amerikassa näkemäänsä. Palaute ja testitulokset olivat rohkaisevia. Yliopistolla hänen professorinsa ystävällisesti ohjasi oppilaansa laivanrakentamisesta vähemmän arkaluonteisen opintokokonaisuuden pariin
Vuonna 1942 traktorit saivat tykkänään väistyä sotatarviketuotannon tieltä. Natsi-Saksan aloitettua sotimisen räjähti puolitela-ajoneuvojen telaketjujen kysyntä. Noin kaksituhatta Multitracia valmistui vuosina 1954–1963. Nähtävästi vankityövoimaa ei ainakaan laajassa mitassa käytetty. Karl Ritscherin periaatteena oli tuottaa mahdollisimman suuri osa komponenteista itse. N20mallista ehdittiin esitellä nelipyöräinen 420-versio. Paritonninen telatraktori oli lähes metrin lyhyempi ja 1 300 kg kevyempi kuin samantehoinen Hanomag Z 25. Telakasta omilleen irrottautuneen MTW:n henkireikänä oli vuoteen 1931 jatkunut tuotantosopimus valtion kanssa. R50-telatraktori ei päässyt protoastetta pidemmälle. Kontrahdin umpeuduttua päättyi myös telatraktoreiden tehtailu. Karl Ritscher alkoi luonnostella pientä kolmipyöräistä mallia, joka soveltuisi pienille ja keskikokoisille tiloille ensimmäiseksi traktoriksi korvaamaan eläinvoimaa. Telaketjujen aika Karl Ritscher palasi traktoreiden pariin vuonna 1935. Valmistusmäärä jäi runsaaseen sataan. Riviviljelyksille, erityisesti maissipelloille soveltuva rakenne oli harvinainen Euroopassa. Seuraavana kesänä ajettiin saran päähän isäntien ihmeteltäväksi näpsäkkä 12 hevosvoiman N-malli. MTW mainosti telaston rakennetta lähes huoltovapaaksi ja telaketjun kulumista vähentäväksi. Telatraktoreiden ohella Moorburgissa opittiin tekemään laadukkaita telaketjuja, joiden myynnillä MTW:n onnistui rämpimään läpi taloushetteikön. Tärkein havainto oli kolmipyöräisten traktoreiden yleistyminen. 30-luvun alussa Rischer sai vauhtia liukuhihnalle, mutta Saksan talous alkoi kouristella maailmanlaajuisen laman seurauksena. MTW:n työväki naisistui sitä mukaa, kun miehet saivat Wehrmachtilta kouraansa palvelukseenastumismääräyksen. Lyhyys oli myös haitta. Orastava nousukausi lisäsi kysyntää. Maatilat lopettivat ostot kuin seinään. Jo vuonna 1934 tehdashalliin tarvittiin lisää neliöitä. Ritscher ihastui traktoreiden ketteryyteen ja näki markkinaraon, johon voisi iskeä. Ritscher päätti aluksi kohdentaa markkinoinnin vain Hampurin seudulle. Ensimmäisen traktorinsa ostaneet asiakkaat saattoivat tulla ongelmineen tehtaalle saamaan opastusta. M-mallin ehdoton kilpailuetu oli sen kompakti koko. Moorburgin vanhasta rakennuskompleksista sekä Harburgiin ja Lüneburgiin nousseesta telaketjutehtaasta tuli otollinen kohde liittoutuneiden pommikoneille. Voimapatukka keuli herkästi, ja E-mallin moottoria jouduttiinkin siirtämään eteenpäin. Yhdessä asiassa hän joutui antamaan periksi. Vuonna 1930 MTW:n nokalle sai myös Kämperin 42 hevosvoiman dieselin. Ritscherin kehittämistä traktorin kitkaketjuista tuli myyntimenestys. Kaksi Multitracia, Güldner 517 G ja Ritscher D 25 P, joka on viimeistä Berliner Maschinenbau AG:n kokoamaa vuosikertaa 1963. Hän päivitti tietämystään kuukauden opintomatkalla USA:ssa. Yksi Suomessa palvellut 528 on esitelty tässä lehdessä. Vaihteita ZF 204 A tarjoaa mukavat 8+4. Työpainetta vähennettiin kehittämällä automatisoitu telojenvalmistuslaite. Ritscher 525 oli vuonna 1950 esitellyn 500-sarjan väkevin 25 hevosellaan, kunnes seuraavana vuonna hivenen tehokkaampi 528 korvasi sen. Natsihallinto priorisoi tuotannon jatkumisen korkealle, joten Spötzen metsäiselle alueelle nousi pikavauhtia lisää halleja. Moottorina on 25 hevosvoiman Deutz. Kansallissosialistien valtakaudella telaketjujen kysyntä pysyi korkealla. Omavarainen traktoriseppä Ensimmäinen sarjatuotantomalli MTW M rullasi päivänvaloon vuonna 1924. 68. 27 hevosvoiman moottorit tilattiin berliiniläiseltä Kämperiltä. Kone kääntyi taka-akseliston tasauspyörästön ja telastoihin erikseen vaikuttavien rumpujarrujen avulla
Kuten koko Saksan konepajateollisuus, Ritscherin traktoritehdas toipui sodan menetyksistä hämmästyttävän nopeasti. Pieni määrä kolmipyöräistä Ritscher 320 -mallia ehdittiin kaapia kasaan. Kesäkuussa 1946 näytettiin traktorintuotannolle vihreää valoa. Vuonna 1947 traktoreiden tarve oli huutava, joten Ritscher 320:n kolme pyörääkin kelpasivat ostajille. Deutziin ei enää palattu muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Yritys vaihtoi nimensä Karl Ritscher GmbH:ksi, ja vuoden 1948 loppupuolella traktoreita alkoi taas syntyä. Deutzin moottoritehtaan toimitusvaikeuksien vuoksi uudet traktorit varustettiin pitkäiskuisilla nestejäähdytteisillä MWM-dieseleillä. Ohjausjärjestelmä oli samankaltainen kuin etuakselittomissa malleissa. Asensiko maa han tuoja Kreikassa traktoreihin tehokkaampia voimalaitoksia. Ritscherin uusi 4+1-vaihteisto oli selvä parannus. MTW-merkin vaihtaminen Ritscheriksi ei auttanut, vaan miehityshallinto keskeytti toiminnan tammikuussa 1947. Karl Ritscherin oli pakko hyväksyä tosiasia. Amerikkalaiset ja neuvostoliittolaiset takavarikoivat pommituksilta säästynyttä tuotantokalustoa. 40-luvun loppuun mennessä oli saavutettu sotaa edeltänyt tuotannon taso, ja vientiä viriteltiin Etelä-Afrikkaa myöten. 5+1-nopeuksinen Ritscher-voimansiirto mahdollisti edelleen taka-akselin säädettävän raidevälin. Miehityshallinto ei katsonut hyvällä Moorburger Trecker-Werken ja puolustustalousjohtajan arvonimen saaneen Karl Ritscherin roolia natsi-Saksan asevarustelussa. Traktoreiden kulta-aika Uusi 500-sarja tuotiin näytille vuonna 1950. Saatavilla oli Karl Ritscherin periaatteista poiketen myös kevyempi (ja halvempi) ZF:n valmistama voimansiirto. Muotoilu oli laitettu kokonaan uusiksi. Uutuutta mainostettiin sensaationa, mutta välttämättömyydestä tehtiin hyve. Ritscher 320 kuuluu miehityshallinnon aikana valmistettuun 20 traktorin erään, jos omistajan ilmoittamat tiedot pitävät paikkansa. Mainoksessa on mielenkiintoinen teholukema. Ensimmäisen traktorinsa ostaneet asiakkaat saattoivat tulla ongelmineen tehtaalle saamaan opastusta. Lisäksi kolmipyöräisiä käytettyjä Ritschereitä muutettiin nelipyöräisiksi. Karl Ritscher oli jättänyt suunnitteluvastuun tiimille, jonka johtaja oli MTW:n pitkäaikainen työntekijä Eduard Todt. Kolmipyöräisyys haittasi myyntiä, ja 320-mallin valmistukselle pantiin piste saman vuoden lopulla. 6/2023 69. Kun kauppa ei käynyt Saksassa, yritettiin löytää vienti markkinoita niin Kreikasta kuin Suomesta. Nelipyöräisen Ritscher 420:n piirustukset kaivettiin naftaliinista vuonna 1949. Vempele myi varsin hyvin, ja 50-luvulla sitä asennettiin Ritscherin tehokkaimman 540-mallin perään. Saksalaiset lähteet eivät tunne 60 hevosvoiman Ritscheriä. Neljäs pyörä Rauhan koitettua vain syrjäisen Spötzen rakennuskanta oli säilynyt kutakuinkin ehjänä. Karl Ritscher kehitti ojanperkuuruuvin jo vuonna 1928
Väistämätön vastamäki Pienehköksi traktorinvalmistajaksi luettava Ritscher yritti urheasti pysyä mukana teknisessä kehityksessä. Vuoteen 1953 mennessä Ritscherillä oli kattava yksi-, kaksija kolmesylinterinen mallisto 15–45 hevosvoiman tehoilla. Ilmajäähdytteinen 883 kuution Güldnerdiesel saavutti 14 hevosvoiman tehohuipun varsin korkealla 2 470 nimelliskierrosluvulla. Uutuuksien kauppa kävi heikosti, ja vain Multitracin menekki piti sieraimia veden pinnan yläpuolella. Karl Ritscherin kehittämää kelluvaa ojanperkuuruuvia valmistettiin vielä vuonna 1970. Multitrakia valmistettiin myös Güldnerin ja Deutzin moottoreilla, jolloin niitä myytiin myös Güldnerin ja Deutzin väreissä. 70. Ilmajäähdytteiset mallit täydensivät tarjontaa. Karl Ritscherin periaatteet alkoivat olla haittatekijä yritykselle. Lisää tehoa saatiin seuraavaan mallipäivitykseen, ja yhteensä parisen tuhatta Multitrakia myytiin lukuisina versioina. Monen kilpailijansa tavoin Ritscherin insinöörit sommittelivat monikäyttöisen kantajatraktorin. Puoliteloja oli saatavissa niin omiin kuin kilpailijoiden traktoreihin. Puntteja tasoitti ZF, joka toimitti 832 Junioriin ja 936 Superiin ryömintänopeuksin varustetut 8+2ja 9+2-nopeuksiset laatikot. Vuonna 1954 esitellyn Multitrakin (myöhemmin Multitrac) erikoisuus oli säädettävä akseliväli. Sisäkkäin liukuvat pitkittäiset runkopalkit toimivat hienosti esittelytilaisuuksissa, mutta niiden välissä muhinut kosteus ja lika jumiuttivat mekanismin ennemmin tai myöhemmin. Tasauspyörästön lukko helpotti menoa tiukoissa paikoissa. Pelastajaksi uumoiltua mallia myytiin parin vuoden aikana vain katastrofaaliset 15 kappaletta. Berliner Maschinenbau AG (BMAG) jatkoi Sprötzessä Multi tracien kokoamista jäljelle jääneistä osista vuoteen 1963 saakka. Vuonna 1957 ensiesitelty 600-sarja ei korjannut alenevaa spiraalia. Ohjaus oli toteutettu normaalilla tavalla; Ross-tyyppinen ohjausvaihde oli ZF:n tekosia. Ainoana ulospääsynä talouskurimuksesta oli panna yritys ja elämäntyö myyntiin. MWM:n kolmesta sylinteristä vapautui 40 hevosen voimat. Telatietämystä ei ollut unohdettu. Ritscher 614 oli lyhytaikainen välimalli. Innovaattori ja keksijä Karl Ritscher menehtyi kesäkuussa 1970. Ostaja löytyikin vuonna 1961. Lennokas muotoilu, runsas varustelu ja ZF:n uusi 8+4-laatikko eivät muuttaneet talouden lainalaisuuksia. Vuonna 1959 Karl Ritscher GmbH esitteli suurin toivein 30 hevosvoiman Komet R 830 -yleistraktorin. ZF A16 -laatikon yhdeksästä eteenpäin vievästä vaihteesta neljä oli ryömintäalueella. Voimanottoakseli pyöri ajokytkimestä riippumatta. Vuonna 1956 markkinoille tullut 936 Super oli yksi ruudikkaimmista Ritschereistä. Hänen elämäntyönään valmistui 7 700 MTWja Ritscher-traktoria. 600-sarjaa lähti maailmalle vuosina 1957– 60 vaivaiset 50 kappaletta. Karl Ritscherin terveys oli alkanut reistailla. Tavoite valmistaa itse mahdollisimman paljon komponentteja nosti traktorin myyntihintaa, mutta myyntikatteet pysyivät alhaisina. Ritscher teki Multitrakin suhteen saman erheen kuin moni kilpailija: moottori oli ensimmäisessä mallissa alitehoinen laitteen käytettävyyteen ja kantavuuteen nähden. Ensimmäisessä kantajaversiossa MWM:n 12 hevosvoiman pikkudieselin jatkeena oli viisilovinen ZF A5 -laatikko. Porschen alulle panema ankara hintasota pahensi jamaa
Saksassa toki oli riviviljelyksiä, joissa traktorin keskilinjalla oleva pyörä toimi. Viitisentoista myytyä konetta vuosina 1959–61 oli valtava pettymys, joka kypsytti Karl Ritscherin myymään yrityksen. Ohjausvaihde sijaitsi traktorin nokalla. Voimanottoakselin sai lisämaksusta. Moottori ja voimansiirto muodostivat itsekantavan rakenteen. Varsin ajanmukainen paketti pärjäsi numerovertailussa hyvin suositun Deutz F1 M 414:n kanssa. Muutama valmistaja oli kokeillut rakennetta 20-luvulla traktorin hakiessa vielä muotoaan. 6/2023 71. Kuuden vuoden aikana valmistettiin noin 1?200 MTW-kolmipyörää. Uutuus herätti huomiota konservatiivisten viljelijöiden parissa, mutta kolmipyörän vakautta tiukoissa käänteissä epäiltiin. Ritscher turvautui telatraktoriajoilta tuttuun moottorintekijään Kämperiin, jolla oli sopivasti tarjolla yksisylinterinen 1,1-litrainen esikammiodiesel. Vuodesta 1939 tarjolla oli myös 20 hevosvoiman Deutz-dieselilllä ryyditetty N20. Mutta 30-luvulla etuakselin puuttuminen saattoi antaa oudon ja vanhahtavan vaikutelman. Kolmipyöräisen traktorin ideaa yritettiin vielä tekohengittää vuonna 1951. Korkean maavaran 325-mallista uumoiltiin vientituotetta, mutta koetyyppiä pitemmälle ei päästy. Komet R 830:sta tuli Ritscherin joutsenlaulu. Kolmipyöräinen kummajainen A merikan opintomatkan jälkeen Karl Ritscher päätteli, että pienellä kolmipyöräisellä traktorilla olisi kysyntää kotimaassa. Vuonna 1936 esitellyn 12 hevosvoiman MTW N -mallin ohjaus oli toteutettu Farmall F-20:n tapaan viemällä ohjaustanko konepeiton yli. Vaikka traktorikauppa välillä sakkasi, toi kitkaketjujen myynti tasaisesti markkoja kassaan. Uuden 4+1-vaihdelootan myötä mallimerkintä muuttui 320:ksi. Sodan jälkeen 320-mallin tuotanto jatkui vielä kolme vuotta Ritscher-merkin alla. Kolmipyöräiset traktorit eivät olleet Saksassa tuntemattomia. Tavoitteeksi asetetun tuhannen traktorin vuosimyynnistä jäätiin kauas. 3+1-vaihdelaatikko oli Karl Ritscherin omaa valmistetta. Takaakselin raideväli oli jenkkityyliin säädettävissä. Käyttökokemuksista kertoo jotakin se, että vanhoihin kolmipyöräisiin pultattiin tehtaalla etuakseleita vilkkaasti
Asetelma muuttui 20-luvun mittaan. Onneksi kotimainen teollisuus tuotti kunnollista palokalustoa. A mmattilehti Palovartijan kokoamien tietojen mukaan maamme paloautokanta käsitti 1930-luvun alkaessa yhteensä 147 autoa. Ensimmäiset paloautot ja moottoriruiskut olivat olleet lähinnä Saksasta tai Ruotsista tuotua kalustoa. 30-luvun alkuun Rakenteiltaan suunnilleen tuollaisia olivat useimmat palo autot 20luvun lopulla ja 30luvun alkupuolella. Palokaluja yhdeksän vuosikymmentä sitten JA R I A U VIN EN 72. Erityisesti paloautoiksi alun perin rakennettuja autoja oli vain 14, lähinnä Daimler-Benzja Fiat-merkkisiä. Fordin tai Chevrolet’n alustalle rakennetut olivat yleisimpiä. KIMMOKE KIMMOKE SUURPALOISTA SUURPALOISTA Paloautojen ja moottoriruiskujen määrä lähti lama-ajasta huolimatta ripeään kasvuun 30-luvun alkuvuosina. Kuvassa on vuonna 1929 Helsingin palolaitoksen verstaalla rakennettu Volvo LV 62 alustainen auto, jossa on 1 000 litraa minuutissa syöksevä ruisku. Sammutusvaunuja tuosta määrästä oli 99 autoa, niistä 44:ssä autossa oli kiinteä pumppu ja yhtä monessa erillinen ruisku. Kirjavaa ja kotimaistuvaa Autokanta oli todella kirjava. Sellaisten hinta oli runsaat 40 000, ja sitten moottoriruiskun melkein saman suuruinen hinta lisää. Auto palveli vielä Lindholmin sahalla aina 60luvulle saakka. Alle 20 000 markalla oli käyttöön saatu Cadillacista ja Packardista uudelleen muotoillut paloautot. Puolen vuosikymmenen kuluessa motorisoitu paloturjunta yleistyi maakunnissakin. Suurpalot vauhdittivat palotorjunnan koneellistamista. Palokuntien omat verstaat ja omat osaajat varustelivat uusista tai käytetyistä autonalustoista palotorjunnan tarpeisiin soveltuvaa kalustoa. Maaseudun yli viidessäsadassa pitäjässä arveltiin olevan yhteensä nelisenkymmentä paloautoa. Toisaalta oli 10 000 markallakin saatu käytetystä autosta kunnostettu vaunu. Crichton Vulcan alkoi valmistaa kevyempiä moottoriruiskuja raskaiden ohella sekä rakentaa paloautojakin. Valtakunnan uljain oli Helsingin 370 000 markkaa maksanut Magirus-konetikapuuauto. Crichton Vulcan Turussa oli tehnyt moottoriruiskuja jo 1898, mutta se ei voinut tyydyttää kaikkea kysyntää. Enimmät paloautot, yhteensä 54 kuuluivat suurten kaupunkien palokunnille. Helsingissä niistä oli 24, Turussa 15, Viipurissa kymmenen ja Tampereella viisi. Kuormaauton alustalle rakennettuja oli 88, linja-auton alustalle viisi ja henkilöauton alustalle 27 autoa
G. Ensimmäinen mänttäläinen paloauto otettiin käyttöön Haminassa. Waseniuksen kehittelemiä ruiskuja ja muita välineitä oli käytössä jo 20-luvun puolivälissä laajemmallakin. Mänttäläisen paloauton ja varustuksen mainos on vuodelta 1929. Mainos on sadan vuoden ta kaa, vuodelta 1923. Palomestari Otto Kulmala perusti palotorjuntakalustoa valmistavan yhtiön 1926, ja ensimmäiset Esa-moottoriruiskut valmistuivat kahta vuotta myöhemmin. G. Ruiskuja mitoitettiin hevos ajo neuvoilla kuljetettaviksi. Fiatin maahantuoja Walfrid Alftan oli 20luvun jälkipuolella oikeastaan ainoa autoliike, joka markkinoi valmiiksi varusteltuja paloautoja. 6/2023 73. Vakavia puutteita kalustojen kunnossa osoiteltiin lehdistössä myös Peräseinäjoen kirkonkylän 1932 suurpalon yhteydessä sekä muilla paikkakunnilla palontorjunta-alan tapahtumissa ja tarkastuksissa joka vuosi. Kymmenet perheet joutuivat sosiaalihuollon varaan kotien täystuhoissa. Kymmenet perheet joutuivat sosiaalihuollon varaan kotien täystuhoissa. Brockwayn alustaa tarjottiin 1928 myös paloautojen perustaksi. Fiateja hankittiin sen verran, että merkki mainittiin palokalustojen määriä koskevissa katsauksissakin. Selvemoottorinen ruisku, jota oli saatavissa joko tuhannen tai puolentuhannen litran ruiskutus teholla 1928. A. Mainos on vuodelta 1928. Tulipalokaudet ja tuhot Noihin aikoihin puhuttiin tulipalokausista. Serlachiuksen Mäntän paperitehtaan yhteydessä toiminut konepaja teki paljon muuta kuin korjaili paperintekolaitteita. Surullisen kuuluisaksi muodostui Mynämäen suurpalo. tultaessa tehtaalla oli jo puolensadan moottorija autoruiskun kokemus. CrichtonVulcan Turussa oli Suomen ensimmäinen moottori ruiskun valmistaja. Se oli maan huomattavinpia moottoroidun palokaluston valmistajia. Tuhoisien suurpalojen tutkimuksissa kävi ilmi, ettei palokalusto auttanut, ellei se ollut kunnossa ja ellei sitä osattu käyttää. Kaiken kukkuraksi kukaan autonomistaja ei suostunut käyttämään Isku-ruiskua, koska se olisi kuluttanut auton rengasta. Suurpaloista tuhoisimpiin näinä vuosina kuuluivat taajamia hävittäneet Peräseinäjoen, Mynämäen, Kihniön ja Käkisalmen sekä varsinkin Lieksan ja Kannuksen vuonna 1934 melkein samaan aikaan sattuneet palot. Kun ne oli saatu haetuksi, huomattiin suihkuputken unohtuneen. Palokuntamiesten 1920 perustama Palokalusto Oy muutettiin myöhemmin Oy Masalin nimiseksi autojen ja laitteiden tekijäksi. Varsinkin vakuutusyhtiöiden mainoksissa varoiteltiin talvisin tulipalokauden lähestymisestä. Palovakuutusyhtiön kalustovajan avainta ei löydetty, ja ovi piti murtaa. CrichtonVulcan kehitti oman palo auto mallinkin 20luvulla. Käsivoimainen ruisku vietiin palopaikalle, jossa huomattiin letkujen unohtuneen. Helsingin palo päällikkö G. Veitsiluodon ja Lahdessa Tornatorin alueen suurpalot olivat seurauksiltaan kalliita kaupunkimaisempia tapauksia. Brockway tunnettiin varsin hyvin linja ja kuormaautomerkkinä. Käsivoimaiset ruiskut olivat pit kään palotorjunnan valtavirtaa. Kuvassa moottori ruiskun mainos vuodelta 1922. Brockway oli kuitenkin tuntuvasti kalliimpi kuin Chevrolet tai Ford. Kuivat ja lämpimät kevätkaudet tehostivat tulipalojen voimaa ja leviämisvauhtia. Lisäksi syttyi laajoja metsäpaloja. Tampe relainen kone paja antoi valmistamal leen ruiskulle koti paikkaansa viittaa van nimen. Se valmisti ensimmäisen moottoriruiskunsa 1923. Niissä oli insinööri Oeschin patentoima pumppu. Serlachius Oy:n Mäntän tehtaan konepajalla alkoi moottoriruiskujen tekeminen 1925 tienoolla, ja autojakin alettiin varustaa paloautoiksi. A
Porilainen Lauri Holmsten valmisti toimintaajatukseltaan tavallisista poikkeavaa pumppua palotorjunnan tarpeisiin. Helsingin palokunta sai kaksi omassa verstaassa rakennettua 55 hevosvoiman Volvo-alustaista autoa. Nokian vpk:lle rakennettiin palopäällikkö Salmisen johdolla Nokia Oy:n verstaassa auto käytetyn Selden-auton alustalle. Laaksosen suunnittelema auto. Hälytysajossa sattuneista onnettomuuksista vakavin sattui 1931 Helsingissä. Forssassa vpk:n väki rakensi J. 74 VARHAISTA SAMMUTUSKALUSTOA. Panelian vpk:lle varusteltiin auto Buickin alustalle. Samanlaisia oli jo kolmessa lähiseudun pitäjässä. Uutta tehtiin Jyväskylän palokunnan verstaallakin. Niihin asennettiin jarrut kaikkiin pyöriin ja kovat renkaat vaihdettiin ilmarenkaisiin. Helsinkiläinen Särömaayhtiö valmisti kalustoa paikallisiin ja moottorittomiin tulipalon vastaisiin toimenpiteisiin. Rauman vpk sai Kulmalan suunnitteleman ja rakentaman 40 hevosvoiman tehoisen Ford-alustaisen auton. Paloautoille sattui runsaasti hankalia tilanteita, kun muut liikkujat eivät ymmärtäneet antaa tietä ja tilaa. Huittisiin saatiin Lauttakylän Puusepät Oy:n valmistama ja F. Palontorjunnassa edelleen pätevät autot korjattiin sitten ajanmukaisempaan kuntoon. Kangasalla palokuntalaiset varustelivat itse Graham Brothers -kuorma-auton paloautoksi. Fordtai Chevrolet-alustaisten ohella Kulmala rakensi Salon vpk:lle auton seitsemän hengen Hudsonin alustalle. Kouvolan uusi autokin oli Masalinilta. Tampereen paloasemalla rakennettiin Sisun alustalle. Aluellisesti katsellen Viipurin lääni oli ykkönen konevoimaisen kaluston määrässä, Uudenmaan lääni oli kakkonen ja Turun ja Porin lääni kolmanneksi konevoimaisin. Ruiskuautoja palokunnilla oli yhteensä 238 ja erillisiä moottoriruiskuja 449. Liikuteltavuutta ja tehoa kiiteltiin. Lisäksi käytössä oli 67 höyryruiskua. V. Se oli käytettynä ostetun kuorma-auton alustalle Mynämäen kotiteollisuuskoulun työpajassa Turun palopäällikkö Arellin ohjeiden mukaan rakennettu. Ongelmia liikenteessä Paloautoille sattui runsaasti hankalia tilanteita, kun muut liikkujat eivät ymmärtäneet antaa tietä ja tilaa hälytysajossa oleville. Tämä mainos julkaistiin 1934. Palopäällystökoululla oli kaksi. Keväällä -35 katsastusmies määräsi kolme Helsingin vanhimmista autoista käyttökieltoon. Kiinteällä keskipakoispumpulla, kannettavalla Esamoottoriruiskulla, tikkailla ja runsaalla letkukalustolla varustetun auton sisätiloihin mahtui yhdeksän miestä. Tässä poimintoja vuosien 1931–35 sanomalehtiuutisista. Vakiintuneemmat palokunnat rakensivat uutta kalustoa. Masalinin tehtaalla valmistui auto laajan julkisuuden saanut umpirakenteinen auto palopäällystökoululle. Kemin vpk:n väki rakensi kaksi vanhaa kuormuria paloautoiksi. Sen varustukseen kuului kannettava moottoriruisku. Mynämäkikin oli saanut vpk:lle paloauton. Daimler-Benz-paloauton ja taksin törmäyksessä kuoli yksi ja kahdeksan loukkaantui, kolme heistä vakavasti. Lauritsalaan hankittiin ”ensiluokkaisessa kunnossa oleva” Fiat. Kolmekymmenluvun puolivälissä palokuntia maassamme oli yhteensä 839 kappaletta, joista vapaaehtoisia oli 570. Sellaiselle oli kasvavaa tarvetta 30luvun tulipalokausina ja muulloinkin. Loimaan Autokorjaamossa valmistui paloauto Alastarolle. Kulmalan tehtaalla valmistui autoja muun muassa Kemiin, Kiukaisiin, Lappeenrantaan ja Savonlinnaan. Filpun autokorjaamossa paloauton vanhan Buickin alustalle. Uutta ja uudistettua Kolmekymmenluvun alkuvuosina hankittiin monelle paikkakunnalle ensimmäiset paloautot. Tampereella harkittiin poliisin liittämistä paloauton miehistöön, jotta kulkua haittaavat autoilijat saataisiin heti tunnistettua. Isku pumppuja mainostettiin aika näkyvästi 20 ja 30lukujen vaihteen tienoilla. Näyte CrichtonVulcan yhtiön moottoriruiskujen mallistosta vuonna 1932. Lahdessa 1933 loukkaantui vakavasti kaksi palomiestä auton kaatuessa jyrkässä käänteessä. Umpimallisia paloautojakin oli saatu käyttöön. Lisäksi saatiin Volvo-kuorma-auto ja neljäntenä Volvona ambulanssi. Hankaluudeksi muodostui autonomistajien nuiva suhtautuminen tuolla tavoin rengasta kuluttavaan laitteeseen
Kulmalan autoja ja Esaruiskuja hankittiin 30luvun alkupuolella monelle paikkakunnalle. 30luvun aikana tätä kohennusta voitiin tehdä Kone Oy Grönblomin markkinoimalla Kometvaahtoputkella. Moottorivoimainen vaahtosammutus oli tärkeä kohennus tulen torjunnassa. Tässä Total mallistoa vuonna 1932. Toinen kokeneen palo torjunta miehen johdolla toiminut kaluston valmistaja oli Oy Masalin & Co Ab. Helsingin palo laitos kuului Volvon varhaisiin asiakkaisiin. Erilaisia pieniä ja vähän isompiakin vaahto sammuttimia oli ollut tarjolla pitkään. Ahlqvistin Konepajan tuotantoon kuului paikalliseen palontorjuntaan tarpeellisia ruiskuja myös 30luvulla. Toki Volvon mainoksissakin se esiteltiin, kuten tässä 1932 alan ammattilehdessä ilmestyneessä koko sivun ilmoituksessa. Masalin varusteli palo autonsa Kulmalan tavoin tavallisimmin Chevrolet’n ja Fordin alustalle. Toki Kometin sai muun palovarustuksen ohessa myös sen valmistajalta, Serlachiuksen Mäntän konepajalta. Kulmalan mainos on vuodelta 1934. Masalinin moottoriruiskujen merkki oli Jehu. 6/2023 75. Kokeneen palo torjunta miehen perustama Oy Veljekset Kulmala oli jo 20luvulla valtakunnallisesti merkittävä palo kaluston valmistaja ja palo autojen rakentaja. Grönblomin Totalsammuttimet olivat tunnetuimpia ja suosituimpia. Volvon alustoille varusteltiin paloautoja erikoisliikkeissä, mutta varusteita saatiin myös Ruotsista. Volvo tuli suomalaiseen automaisemaan 20 luvun lopulla ja pääsi heti hyvämaineisten sarjaan. Tamperoruiskun merkkiä ei mainoksissa enää näkynyt, mutta ammattimaisen näköisiä palomiehiä näkyi
050 533 6326, Nokia. Puh. 50-luvun Britti-mp käsirahana mahdollinen. Henkilöautojen käytettyjä etusekä takalaseja ja ’71 Ford Cortinan etulokasuojat. Mukaan ohjekirja sekä varaosaluettelo. Toki on muutakin remppaa. Puh. Puh. Koko satsi 450 €. Kuvan mukaiset kunnossa olevat 170 €, 044 284 7766, Karikumpu. Paljon täyskunnostettuja startteja ja latureita. Nouto Loimaalta. 040 085 3233, Forssa. Valmet -02 sarjan hydraliikka. Myydään Todella hieno Nuffield 3. 040 766 4534, Kortejoki. 050 537 5839, Lappajärvi. kierteet, uudet pultit, terät huolettu 19 €. 80 €. 044 284 7766, Kiuruvesi Vuolulaikka. Puh. 044 071 7206, Iisalmi. 050 076 9066, Jyväskylä. Scanian lämpömittari, mekaaninen, käyttämätön. 040 097 6020, Pohela. Käy nätisti. Laitteita aina 50-luvulta alkaen. 040 082 5668 /j.kuljetusoy@ gmail.com. tukkien siirtelyyn tai ihan vain vinssaukseen, hyvin tehty jos pajasepän tekemät 120 €. Mini 1000 -79 moottori sekä kori, kunnostettu ja varaosia löytyy. Trukki Hyster YE40. Samoin Lucas ja CAV merkkisiä. Ferkun oma niittokone, peräkone vm. 044 971 3574, Lapinlahti Ferguson niittokone, osina, kunnossa. Puh. 040 082 5668 Nuffield osia. Puh. 1955. Harvinainen valurautainen vuolulaikka halkaisija 48.5 terä mah. Alkup. 040 3753 423, Kauhava. Puh. 045 350 8393. Ford Anglia 100 E 1958 eversti Yrjö Teholan alkuperäis kiesi alkuperäis kilvin kunnostettu alkuperäis kuosiin. Puh. Vaatii herkistelyä. 050 537 5839, Lappajärvi. Suora työkalulaatikko, ehjä siivasysteemi, kierroslukumittari 342:een (takeltaa joskus), mittarin puoleinen sivupelti, akun päätypelti, voakselin ”näkyvä”osa, 2 kpl nostovarren lukituskaroja, mittaritaulu, Sparex vanhempi Nuffi oranssi 5x0,4 purkkia á 14 €, ilmanputsari + hattu, voakselin suoja, 460:n suora lampun lasi, käytetyt jäähd ja tankin korkki, ratti 3:sen kannen& vk-tiiviste. 050 076 9066, Jyväskylä. Reikäpuomista vedettävä. Boschin 24V tehokkaita siirtoankkurikäynnistimiä eri kiinnityksillä. Puh. 040 832 1289, Kalajoki. 1 kpl 2-toiminen Vickelson lohko vivulla 245 € sekä 2 toiminen ns. Rabeneick mopo. Terähuollossa perusteellisesti huolettu, puhdistettu esim. 1 050 €. Kuvassa etualalla 12V startit traktoreihin sopivin hinnoin. Fiat 616 kuorma-auto 3.5L 80 hv, HIAB nosturi, AB-kortti riittää, hyväkuntoinen ja museorekisterissä, kolmen hengen ohjaamo sekä paljon varaosia mukaan 5 500 €. Jämät 2-haaraiset tukkisakset esim. Voin harkita vaihdossa hyvää 460-mallia. 041 5289 059, Vantaa. Tarkasta kunnosta ei ole tietoa. 690 €. Taarup-niittosilppuri 50–60-luvun vaihteesta. 045 350 8393, Loimaa. 040 082 5668. Puh. Maamoottoreita puh. Viime kesänä käytetty, nyt kaasulinjan letku vuotaa. Ei osapuutteita. kaivinkoneeseen ymv. 18.00 jälkeen 040 085 3233, Forssa. Valmet 20 käytetyt osat: startti, latausrele 50 €, öljypumppu 50 €, kierrosluvunsäätäjä 100 €, tuntimittari 50 €, magneetto 70 €. 1 omistajalla ollut alkuperäiskuntoinen, kaikki kirjallisuus + työkalut mukana. Hinta 6 500 €. Venemoottori Andros 22, sekä potkuri 18x16 3-lapainen. Kunnostuksesta paljon kuvia. Partner R12-moottorisaha. Uutta: akku, sähköt, kaikki öljyt, valot, osa mittareista. 044 071 7205, Iisalmi. 044 284 7766, Kiuruvesi. Moottori 90 cm³ teho 5 din hv. molemmin puolin (jos tarvii massaa) 280 € tai perinteinen alumiininen 185 €. 7 500 €/vaihto traktoriin. Polttoaine Bosh siirtopumppu 1 kpl ja 2 sakkakuppia 150 €. Myös 24V solenoidivarusteisia laitteita. Kone alkuperäinen, vuosien saatossa on korjauksia/ muokkauksia tehty, mutta ei rajuja. Fiskarityyppinen Yamarin 645 moottorivene, katettu avotila, uimataso, keulapiikki, aurinkolippa, moottori Yanmar 2GM. Jopa alkuperäiset parkit, joissa punainen valo sivulla. Tolppakengät ja vyö. Vanhempiin traktorija automalleihin 12V käynnistimiä ja latureita. Entisöitäväksi vanha jenkkitrukki. Hp. pääty mutta ei tiiviste uria 120 € sekä 2 kpl 2-toimisia karoja (ei ainakaan vickelson lohkoon, ovat liian pitkiä, uusia) 80 € yht. kilpi, renkaat ok 14.9x24 takaset, jarrujen jouset, nostolaitepumppu (edellinen omistaja), syöttypumppu huollettu, tiivisteitä vaihdettu, termostaatti uusi, maalia mukaan, uusi työkalulaatikko, letkulämmitin, laturi, rele, johdot, päävirtakytkin, vetokoukku, nostovarren vivun topparikin on ehjä. 050 548 4361, Koppeloharju 76 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa
Pidemmittä puheitta, matkaan käy! Lohjanharju on Salpausselän läntisin osa, ja se on tunnettu suurista hiekanottoalueistaan ja kaivoksistaan. Eli malmi tiputettiin ensin pohjalle ja sieltä kautta vedetiin ylös. Vetureiden korjaamisen historiasta kertova taulu lohjalaisen veturitallin seinällä on suorastaan informatiivinen. Erikoisuutena voi mainita, että Tytyrin avolouhoksessa kiviaines nostetiin maan pinnalle louhoksen alle tehdyn tunnelin kautta. Elokuussa ehdin kuitenkin mennä yhdellä rykäisyllä halki Suomenmaan, ja kertyihän noita kilometrejä käyttöharrasteauton mittariin yli 1700 neljän yön reissulta. Koko kesä vilahti ohi yhtä nopeasti kuin aina ennenkin. Tytyrin avolouhoksesta louhittiin vuosina 1911–22 ja 1947–57, kunnes siirryttiin louhimaan maan alle ja missä louhimista jatketaan edelleen. Tässä reissukertomuksessa poukkoillaan paikasta toiseen, romulta romulle ja aarrekätköltä toiselle. 78 RAUHASSA RUOSTUVAT KESÄTURNEE KESÄTURNEE. Betonirakentamisen historiaa huokuva ristikkorakentamisen taidonnäyte kalkkitehtaan uumenissa on monumentaalinen ilmestys. Avolouhoksen seinämässä oli nähtävillä parikin kaivos tunnelin suuaukkoa. Louhoksen reunalta on kuitenkin vain kivenheitto Lohjanjärveen, jonka veden pinnan ja louhoksen pohjan korkeusero on kymmeniä metrejä. Tämä avolouhosmonttu oli todella mielenkiintoinen elämys ja vaatinee uusintakäynnin tulevaisuudessa. Lohjan seudulle perustettiin muun muassa Suomen ensimmäinen rautakaivos, mutta suurin kuopsutettava mineraali oli kuitenkin kalkkikivi
Toinenkin MF 165 koitti sinnikkäästi piilotella tällä tilalla, mutta kyllä kuvaaja senkin keksi. Scania 81 oli myös unohduksen kohteena seuranaan monia muitakin peltilehmiä. Tästä kuljetinhihnan tunnelista on kadonnut tyystin pätkä tuulensuojaa. Täällä pusikossa lymyili sellainenkin. 6/2023 79. Tiheän pusikon keskeltä löytyi vanha kone, jolla tiettävästi on kaavittu savimaata tiilitehtaan käyttöön. Illan hämärässä ehdittiin vielä toisaalle. Aivan toisenlaista kaivukulttuuria edustaa sitten tämä Massey Ferguson, joka oli varustettu etu -ja takakuormaajilla. Vielä voi silloin tällöin jossain nähdä vilahduksen Mitsubishin L300 asuntotai lava-autosta, mutta milloin olet nähnyt umpipakettimallin
Neuvostovihreä väri kertoo tämän aggregaatin alkuperämaan jo pikaisella vilkaisulla. Allekirjoittaneelle jäi epäselväksi, minkälaisen koneen kippirakenne tämä on. Monen merkin kansalainen, koppiauto outolainen. Jonkintyyppinen kolmijalka väkipyörineen lepäsi kasaantaitettuna sammalikossa. Lohjalla paistatteli perjantaipäivää komea Sisun terminaalitraktori paikallisen korjaamon vetojuhtana. Kontio-Sisun pressu oli revennyt, ehkäpä jo vuosikausia sitten. Iso pyöräkoneen rengas teki olonsa kotoisaksi ponttoonimersun kaverina, aivan sulassa sovussa. Uskon sen kuuluvan jonkinlaiseen dumpperiin tai kiviautoon ennemminkin kuin kuorma-autokokoluokan laitteeseen. 80 RAUHASSA RUOSTUVAT. Koneen perässä oli pitkä puomi ja siinä peräperää isoja kauhoja, jotka moottorin voimalla kaapii savea irti maaperästä
Ronski hinausauto 1980-luvun puolivälistä, Chevrolet C30 Custom Deluxe. Merkki ja malli jäi äkkinäiselle selviämättä. Reissuni lähes viimeiseksi kohteeksi taisi jäädä eräs voimala, missä oli jäljistä päätellen valittu purku-urakkaan todelliset hinnanpolkijat. Se erottui edukseen kaikkien muiden lähes tunnistamattomaksi runnottujen peltikasojen joukosta. Kyseessä on kauppaneuvos Antti Ahlströmin aikaansaannoksia vuodelta 1874. Vain villavuoret koristivat suuren montun reunoja Kauttuan ruukinpuisto sisältää monenlaista nähtävää, joista kameran linssi tähtäsi Eurajoen kuohujen lisäksi myös tähän rautaruukin ilmalietsoon. Nokian tehtaiden vanha Volvo Snabben lähes pelastuskelpoinen hytti maatui vanhalla kaatopaikalla. Isot ja painavat turbiinin kuoret kaikkine sisälmyksineen olivat haihtuneet salista kuin pieru Saharaan. Armeijan vihreissä on hyvä naamioitua jopa romutontin uumeniin. 6/2023 81. Jämäkänoloinen trukki jossain satakuntalaisella teollisuusalueella. Pohjolan Kuljetus Oy:n vanha Volvo BM odotti tulevia aikoja
Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 7/2023 ILMESTYY 26.10.2023 AURAT ESIIN Lokakuussa ilmestyvän numeron tapahtuma sivuilla ollaan syys tunnelmissa. 82. Vierailemme ainakin yhdessä kyntötapahtumassa, jossa viilua käännetään vanhan kaluston voimalla. Koneesittelyiden joukossa tähtinä loistavat muun muassa Taito Kainulaisen KölninFord ja Risto Uusi Salavan Güldner