TULEVA KLASSIKKO: Smart Roadster Coupé MAINIO MINIRAHTIAUTO: Fiat Fiorino ’84 POSETIIVARIN PELI: Volvo PV 544 Favorit ’64 ERIKOISAUTOMIES JUHA LIUKKONEN HARRASTAJAN PAKEILLA KAIKEN KOKENUT FORD TAUNUS 17M ’64 TAPAHTUMIEN KESÄÄ ROMPETORIT JA KOKOONTUMISET 6/2024 • Hinta 11,90 € • www.klassikot.fi Kuutosku pee Kuutosku pee Kuutosku pee Kuutosku pee TRIUMPH GT6 ’73 6/ 20 24 Fia t Fio rin o 90 ’84 • Fo rd Ta un us 17 M Tu rn ier ’64 • La m bo rg hin i Ur rac o P2 50 ’74 • Triu m ph GT 6 ’73 • Triu m ph He ral d 13 /6 ’71 • Vo lvo PV 54 4 Fa vo rit ’64 36 84 80 -2 40 6 • PA L VK O 20 24 -4 1 UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! Osoit a kame ralla ( V tilaa.viipalemediat.fi/klassikot MASIINAT NÄYTILLÄ Kesän kokoontumiset ja perinnepäivät SOKERITEHTAAN TUOTE Omintakeinen Esa-Tume-pyöröpaalain LUHTIKYLÄN NIXON Ford 951 Powermaster D 1959 74 50 00 -2 40 6 • PA L VK O 20 24 -4 1 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 6/2024 • Hinta 11,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT SCANIA L50S 11 2 6 / 20 24 • Fo rd 95 1 • H yr y P S 91 C • M as se y Fe rg us on 18 7 • S ca ni a L5 0S • Tu m e -p yö rö pa al ai n
PIDETTÄVÄKSI HANKITTU MOHEDA M121 JA M51T Suomen ensimmäinen Komatsu 951XC -hakkuukone 72 00 11 -2 40 6 PAL VKO 2024-41 6/2024 • Hinta 11,90 € • www.koneurakointi.fi N U M ER O 86 K ON EU RA K OI N TI 6/ 20 24 • KO M AT SU 95 1X C • PM C-H ER N EP U IM U RIT • M O H ED A M 12 1 JA M 51 T • Ö SA N H IS TO RIA A • FO RD TR AN SIT CO U RIE R SUOMALAINEN PAKASTEHERNE ON HALUTTU VIENTITUOTE, JONKA PUINTI VAATII ERIKOISKALUSTOA. UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! tilaa.viipalemediat.fi/koneurakointi. deere.fi FORD TRANSIT COURIER ÖSAN HISTORIAA MECALAC REVOTRUCK JOHN DEERE H-KIERTUEELLA FINAVIAN KUNNOSSAPITO ENERGIAKOURA KOVEROLAISITTAIN HERNEIDEN PERÄSSÄ SCORPION K iller . H-SARJA – uusi suorituskyvyn ja tuottavuuden standardi. Konemiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Vanhat Koneet -lehden ystäville: supermarket.fi 14 90 Legendaarinen lippalakki 8 90 Edelliset numerot alk. Tervetuloa suorituskyvyn uudelle tasolle. 1000 tunnin huoltoväleillä voit työskennellä keskeytyksettä pidempään. Aktiivinen runkolukko tarjoaa vakautta ja suuremman työalueen. 8 00 Vanhat Koneet -pelikortit Varastossa lähes kaikki vanhat numerot! Rajoitettu erä! 19 90 Vanhat Koneet -muki Tehokkaan moottorin, voimakkaiden puomien ja parannetun hydrauliikan ansiosta H-sarjan koneet tarjoavat vertaansa vailla olevan tuottavuuden ja polttoainetehokkuuden. Ohjaamon suurempi, 220 asteen kääntökulma tarjoaa erinomaisen näkyvyyden työskentelyalueelle
Me saimme kokeneelta kuskilta työnäytöksen Tumen paalaimella. Pimeinä vuodenaikoina Moisio on tehnyt kierrätysosista koneita. Kun 70-luvulla Tumella kaivattiin uutta tuotetta, sitäkään ei lähdetty keksimään tyhjästä. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi M U SE O VI R A ST O / K A N SA TI ET EE N K U VA KO KO EL M A / SU U R TA LK O O T R Y: N KO KO EL M A / IS TV Á N R Á C Z 6/2024 3 Pääkirjoitus. Tavoite saavutettu. Onko Moisio keksijä. Keksiä-sanan alkuperä löytyy keksistä, koukkupäisestä työkalusta, jolla voidaan kuokkia tai tarttua kiinni. Pekka kertoi rehevänsorttisesti siitä, kuinka koneen amerikkalainen keksijä hitsaili luomustaan suomalaisen tunkion kupeessa ennen näytösajoa. Tuhansia vuosia kielenpuhujat ovat tarkoittaneet keksimisellä nimenomaan kajoamista käsillä oleviin asioihin tai piileskelevien asioiden löytämistä. Näistä tämän Vanhat Koneet -numeron jutuista havaitsemme, että kyllä Amerikan hehkulamppumies oli oikeassa. Menestystä siitä ei tullut mutta tulipahan loistava tarina. Toisaalta Esko on myös muuttanut koneiden käyttötarkoitusta haluamaansa suuntaan: vanhasta leikkuupuimurista mies taikoi hieman Triumfin viskuria muistuttavan lajittelijan. Aika pian häntä kuitenkin alkoi kiinnostaa rikkojen hallinta ilman myrkkyjä, siemenen puhdistus ja tehokkaat mutta kevyet työvälineet. Useimmissa muissakin kielissä keksimistä tarkoittavan teonsanan juuret ovat etsimisessä, löytämisessä tai tavoittamisessa. Parhaina aikoina viivan allekin on jäänyt jotain tulontapaista. Hän on toteuttanut itseään vapaasti sen rautahäkissä. Totta kai. Lisäksi pääsimme koneen millimitoille soveltaneen ja sitä vähän uudestaan keksineen Pekka Alaspään juttusille. Jumalallinen luomistyö, jossa tuotetaan jotain uutta ja uskomatonta aivan tyhjästä, ei liity keksimiseen oikein mitenkään. Mikä tärkeintä, maat ovat keventyneet, rikat pysyneet aisoissa ja sadot olleet hyviä. Kylvökonefirmalle se istui hienosti siksikin, että se otti työvoimansa omalta ajopyörältään kylvinkoneiden tapaan. Moni Eskon vehkeistä on iso yhdistelmä pieniä. Sitäkään hän ei tyhjästä tempaissut, mutta se on jo toinen tarina se. Yli nelimetrinen kylvölannoitin syntyi hitsaamalla kaksi nostolaitekonetta yhteen, ja leveä maanmuokkain panemalla usean kapean äkeen lautasrullia uuteen leveään runkoon. INNOITUSTA JA HIKEÄ T homas Alva Edison sanoi aikoinaan, että keksimisessä yksi prosentti on inspiraatiota ja 99 prosenttia perspiraatiota – siis hikoilua. Tuo mies oli muuten Vernon J. Sivumennen sanoen Esko on hyvän keksijän tapaan ottanut luomun sääntöjärjestelmästäkin kaiken irti. Tuon patenttinikkarin lisäksi moni muukin keksijäksi julistettu on korostanut sitä, että uusia oivalluksia syntyy pääasiassa vanhoja ideoita yhdistämällä ja jo tunnettuja ratkaisuja soveltamalla. Hän on tarttunut saatavilla olevaan, useimmiten muiden mäelle viskaamaan roinaan ja löytänyt siitä käyttökelpoisen ytimen, aihion toimivaksi koneeksi ja tuottavan työn tekijäksi. Mutta vaikka kuinka arvostamme kovaa työtä, joudumme myöntämään: yhtä tärkeä ainesosa keksimisessä on se yhden prosentin inspiraatio. Hikeä keksiminen vaatii. Jämijärveläinen Esko Moisio on ollut luomuviljelijä 90-luvulta lähtien. Sen sijaan otettiin erikoislaatuinen mutta melko yksinkertainen amerikkalainen pyöröpaalaaja ja hankittiin sen lisenssi. Moisio ei hurskastele vaan sanoo lähteneensä luomuun rahan perässä. Lundell, joka on keksinyt myös niittosilppurin. Siirrytään isompaan teollisuuteen ja KantaHämeeseen
4 Tässä numerossa. 24 Tume-pyöröpaalain Turengin Sokeritehdas valmisti omintakeista Tume-pyöröpaalainta 45 vuotta sitten. Siinä samalla muistellaan hieman Hankkijan ja Massikan yhteisen puimuritaipaleen alkua. 40 Kuivurinmäen moottoripäivät, Asikkala Uusi paikalliskoneilla pyöritetty tapahtuma pidettiin myös kaupankäyntiä varten. KONE-ESITTELYT 16 Scania 50 S Ei ole Jukka Piipon pikku-Scanian oma syy, että taival autokouluajojen jälkeen ei kerännyt kehuja. 44 Army truck meet, Menkijärvi Vihreisiin koneisiin hurahtaneiden safarilla rypi taas monenlaista kalustoa. 36 Puhoksen perinnepäivät Kiteen Vanhan Puhoksen alueella vietettävän koneja kulttuuritapahtuman teemana oli tänä vuonna perinnerakentaminen. 20 Ford 951 Amerikasta Moskovan kautta Orimattilaan kulkeutunut Ford 951 vuodelta 1959 on melkoinen harvinaisuus, todennäköisesti ainoa laatuaan maassamme. Vielä se Vieremällä viipottaa. 46 Torassiepin vanhat koneet, Muonio Käsivarren tyveen on juurtunut pieni konenäyttely. 30 Hyry PS 91 C Suomessa on tehty käsittämättömän vähän moottorisahoja. KÄYTIIN KEKKEREILLÄ 32 Vetkun Kalajoen keikka Vetku kesäkeikkaili Pohjois-Pohjanmaalla ja kokosi ison näyttelyn rantakaupungin raviradalle. Ensimmäinen moderni kotimainen konesaha oli vuonna 1958 käyntiin hörähtänyt Hyry. Saimme paikan päältä kuvaterveiset ja kuulumiset. 12 16 24 20 KANNESSA 12 Massey Ferguson 187 Salmen veljekset käyvät kaurapellon kimppuun hyvin säilyneellä leikkuupuimurilla. Pekka Alaspää piirsi sen, ja Komun veljeksillä on sellainen. Uusiakin osallistujia nähtiin. Sille vain annettiin liian vaativa tehtävä
Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Ojanen, Kauko Ollila, Harri Onnila, Anne Ronkainen, Kari Ruusunen, Pekka Stellberg, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila, Outi Mentula POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. 50 Wanhan woiman päivät, Oulainen Keskikesän suurtapahtumassa oli teemana 50-luku. 54 KoneSarka, Loimaa Maatalousmuseo järjesti ensi kertaa konekokoontumisen. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 78 Rauhassa ruostuvat Valokuvaaja Joona Hamm on sairastunut lavantautiin. Pröystäilevänpuoleinen firma aiheutti harmaita hiuksia myöhemmälle presidentille. 50 32 48 Vuolenkosken vetokisat Vuolenkoskella vietettiin seitsemän vuoden tauon jälkeen Veteraanitraktoreiden Vetokisoja. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 56 Tractor fest, Yorkshire, Iso-Britannia Koillis-Englannissa Yorkshiressa tuikkii Euroopan traktoritapahtumien alkukesän valopilkku. TILAAJAPALVELU Puh. TUTUT JA TURVALLISET 6 Pelit ja vehkeet Uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia vanhojen koneiden maailmasta. HISTORIAA PITKIN JA POIKIN 66 Kaiken maailman traktorit Marshall oli yksi harvoista brittiläisistä höyrykonetehtailijoista, joka onnistui luomaan nahkansa ja menestymään myös traktorivalmistajana. 6/2024 36. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. 59 Wanhan kaluston päivät, Sääksjärvi Mäntsälän pienessä tapahtumassa perehdyttiin tänä vuonna viljan seulontaan ja jauhatukseen. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. (06) 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 60 Seppiä ja mestareita Esko Moisio rakentaa tehokkaita maatalouskoneita yhdistelemällä vanhoja pikkuruisia vehkeitä. 76 Markkinat Vanhan raudan kauppapaikka. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJA Mika Rassi AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Lea Lahti, Aulis Lassila, Virpi Miettinen, Olli J. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 72 Konekaupan tähdenlento Lyhytikäinen Aatra oli suomalaisen maatalouskaupan lyhytikäinen menestyjä sata vuotta sitten
Puimurin kuusisylinteristä bensiinimoottoria käytettiin myös International-kuorma-autoissa. Pellossa ja sadossa pantiin paremmaksi ja todettiin puintituloksen olevan parhaimmillaan 7 000–8 000 kiloa tunnissa. Kuvia ei ole ajoitettu, mutta ne on ottanut 30–60-luvuilla ammattikuvaajana työskennellyt Jussi Kangas. Kone on yhä olemassa, ei tosin puintikunnossa. Massey-Harrisin mallia 726 on totuttu pitämään ensimmäisenä tänne tuotuna ajopuimurina. Näissä kuvissa näemme, kuinka konehirviölle syötetään seipäillä kuivattua viljaa. Kiitos Laukkoon Liisa Lagerstamille kuvien käyttöoikeudesta. Puimuri noteerattiin paikallisessa Aamulehdessä ja IH:n maahantuojan SMK:n lehdessä Pelto ja sato. S uomessa nähtiin ensi kertaa itsekulkevia leikkuupuimureita 50-luvun alussa. Valtava ja varhainen Laukon kartanoon Vesilahdelle hankittiin 50-luvun alussa leikkuupuimuri. Laurin aikana myös tilan koneellistuminen eteni ripeästi. 112. Pian tuon britti-Massikan vanavedessä on meille kuitenkin uinut amerikkalainen Natikka. Sen leikkuuleveys oli 12 jalkaa eli 3,6 metriä, huimasti Massey-Harriksen kahta ja puolta metriä enemmän. Laukon kartanon pitkäaikaisen tilanhoitajan Olavi Sollan tytär Anneli Solla on lahjoittanut Laukkoon kolme kuvaa puimurista töissä. JU SS I K A N G A S 6 6/2024 No _ . Löysimme aikansa tehokoneesta pari tuoreeltaan ilmestynyttä lehtimainintaa. Jo Rafael oli panostanut merkittävästi esimerkiksi tilan peltojen kasvukunnon parantamiseen. Laukon kartanoa Vesilahdella isännöi tuolloin diplomi-insinööri Lauri Haarla, kartanon ostaneen paperitehtailija Rafael Haarlan poika. Vuoden 1951 loppukesästä Laukon mailla sitten pui uunituore leikkuupuimurimalli, International McCormick Deering 125 SPVC. Ensimmäisessä sanottiin muun muassa, että päivän tulos on ollut 15 000 kiloa kauraa. Säkkimiehen kiireestä puhuttiin aivan syystä. Lehdissä sitä kuvailtiin jättiläiskokoiseksi, Suomen suurimmaksi ja konehirviöksi
Yrityskuvaajana aikoinaan tunnettu Jussi Kangas on käynyt Laukossa taltioimassa suuren amerikkalaisen työskentelyä. Puinneille sillä ei ilman isompaa remonttia pääse, mutta onpahan se sentään katon alla suojassa enemmiltä vahingoilta. Nelisen metriä leveä puimuri oli kuitenkin kömpelö ahtaissa nurkissa ja sarkaojamailla. Viimeksi puimuri on ollut työssä aivan 70-luvun alussa, kun Mikkolan appi Arto Uotila pui sillä. Ja on meillä tuoreitakin kuvia Natikasta. Tuolloin oli vielä isossa maakuntalehdessä maaja metsätalouspalsta. Kovasti se Arton muistin mukaan haaskasikin viljaa. A H TI M IK KO LA 6/2024 7 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA. 12-jalkainen pöytä on ollut ihme vuonna 1951. Tällä paikalla on hiki virrannut. Arto ei kovin mairittelevaa arviota puimurista anna. Kauraa, jopa lakokauraa, sillä sen sijaan saatiin puitua. Puimuri on kuitenkin kankeahko, sillä variaattoria siinä ei ole missään. Rukiin puinti ei kuulemma sujunut lainkaan, vilja kietoutui niin pahasti kelan ympäri. Tamperelainen Aamulehti raportoi 29.8.1951 Laukon pelloilta otsikolla Suomen suurin, vaikka tämäkin juttu oli vaatimaton laajuudeltaan. Suomen Maanviljelijäin Kaupan eli silloisen IH-maahantuojan Pelto ja Sato -lehdessä Laukon iso puimuri esiintyi tuoreeltaan mutta suhteellisen vaatimattomasti yhdessä kuvassa ja kuvatekstissä. Säkki on täyttynyt kolmessa minuutissa. Aikansa sankari on nimittäin edelleen olemassa Ahti Mikkolan suulin suojissa. Eikä jättiläinen ole karannut aivan mahdottoman kauas Laukon mailta. Kuvat puimurin viimeisimmältä matkalta parinkymmenen vuoden takaa. Tuolloin se toimi pelkkänä puimakoneena, tosin näpsästi liikkuvana sellaisena
TEKIJÄN SUUSTA Sirkkeliä oli aiemmin pyöritetty jollakin toisella voimakoneella, mutta tapaturman sattuessa pyöritti sitä erikoisen korkeakierroslukuinen sähkömoottori, joka antoi sirkkelille kierroslukuja noin 8 kertaa enemmän kuin aikaisemmin. Se pidettiin 20. NIMIMERKKI ”VAHINGOSTA VIISASTUNUT” KIRJOITTAA KULLEKIN KONEELLE TARKOITETUN KIERROSLUVUN TÄRKEYDESTÄ KÄYTÄNNÖN MAAMIEHESSÄ JOULUKUUSSA 1932 REGATTA HEINÄVEDELLÄ Juha Pitkänen Kontiolahden Lehmosta lähetti meille kuvatervehdyksen Saimaan Wanhojen Laiwojen kesäregatasta. Kiitoksia Juhalle näistä tunnelmista! 8 6/2024 No _ . Joukossa oli myös yksi höyryalus, s/s Parsifal Kuopiosta. Laivoja oli regatassa mukana yli neljäkymmentä. 112. Tällöin terä halkesi lentäen lautaseinästä läpi. Helteinen sää suosi regattaa, ja yleisöä paikalla oli useita satoja. Tämä onnettomuus ei sillä kerralla vaatinut ihmishenkeä, mutta aiheutti eräässä henkilössä säikähdyksen, josta on ollut seurauksena jatkuva sairaus. heinäkuuta Heinäveden satamassa
Boxer ja Bison – minkä traktorimerkin mallinimiä. 1. kertaa viikateniiton mm-kisat. Se oli väärin: niitä on vain jonkin matkaa yli sata. 10. Mutta vielä tulee lisää, kuten Wanhan woiman päivien jutusta nyt huomaamme . 3. Missä maassa valmistettiin Bukh-merkkisiä traktoreita. 8. 2. Mitä lambda tarkoittaa ja mitä anturi tekee. Mikä on Sisu SA-150 -kuorma-auton tuttavallisempi nimitys. Bosch keksi 60-luvulla lambda-anturin. 7. 4. Missä pidettiin tänä vuonna 31. 6/2024 9 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA Vanhaa && visaista visaista. Mitkä olivat ensimmäiset intialaisen Mahindran valmistamat ajoneuvot. Millä lennettiin ensi kerran 26.6.1936. OIKAISU Viime numerossa sivulla 50 väitimme, että Teuvo Joensuulla olisi yli 140 traktoria. 6. 9. Minkä merkittävän moottoritekniikkaan liittyvän laitteen Donát Banki ja János Csonka patentoivat vuonna 1893. Millä tavalla toimii erityisesti metsäperävaunuissa käytetty robson-veto. 5. Henry Fordin kerrotaan sanoneen, että auto voi olla minkä värinen vain, kunhan se on…
Klassikkomopojen retkeilyajo. Avoimet ovet -tapahtuma, Mobiilihalli, Paattilammintie 8, Noormarkku, Satakunnan Mobilistit ry 7.9. Limingassa Vanhaa Vanhaa && visaista visaista 50 vuotta sitten Porissa Vuonna 1964 Porin konepaja satsasi maatalouskonetehtaaseensa. Avojalakasten ajot, Oulun automuseo, Oulu, Oulun seudun mobilistit ry 7.9. Anturi mittaa jäännöshapen määrää polttomoottorin pakokaasussa. Tanskassa 6. Sekä auroihin että äkeisiin tarvittavat valut tulivat Rosenlewin omasta valimosta. Masi 5. Mobilisti jamboree, Suomen moottoripyörämuseo, Lahti, Ace cafe Lahti 040 071 2310 31.8. Rompetori, kauppakeskus Kompin piha-alue, Ikaalinen, Parkanon Mobilistit ry 14.9. Kokoontuminen klo 9, lähtö klo 10. Volvo-rompetori, Läyliäinen, Suomen Volvokerho, 040 079 7544 31.8. Telipyörien väliin painetaan vetävä kitkarulla 7. 10 6/2024 No _ . Tehtaan avajaisissa yleisöä hämmästytti esimerkiksi porakone, jolla voitiin porata 24 reikää samanaikaisesti. BM-Volvon ja Volvo BM:n 3. Lisätietoja 040 022 3081 Lokakuu 5.10. Mega romppeet Raahen Pimiät, Museonrannan nurmikenttä, Raahe, Classic Car Motorcycle Club ry 31.8. 4. Valutuotteita työstettiin tehtaalla noin 200 tonnia vuosittain. Äesja auratehdas sai tuolloin uudet tilat, tai tarkemmin sanoen vanhoja tiloja oli järjestetty uudestaan niin, että oli voitu luoda uusi tehokkaampi tuotantolinja. Osapuilleen samanlainen panostus oli tehty vuotta aikaisemmin, kun yksi vanha teollisuusrakennus oli pyhitetty yksinomaan leikkuupuimurien valmistukseen. Noihin aikoihin leikkuupuimurit syrjäyttivät konepajan tuotannossa puimakoneet lopullisesti. Masinistin Kulttuurj’päevät, Pestuuajot (14.9.), rompetori, Rautalampi, Sisä-Savon Mobilistit ry, sisasavonmobilistit@gmail.com 14.9. Belarus-kerhon kyntöpäivä, Lavapurontie 140, 74740 Aittojärvi. Veteraanitraktoreiden kyntöpäivä kello 10, Karjusillantie 140 16600 Järvelä Lisätietoja Saku Uotila 040 084 6602 tai Antti Storck 050 084 3509. 112. Inkeroisten Mobiilihallin avoimet ovet ja ajokauden päätös. Maalahden veteraanitraktorikerhon syyskyntö kello 10–14, Helgeåvägen 31, Långåminne 21.9. 1961 oli esitelty toinen leikkuupuimurimalli, Ukko-Sampona tunnettu 792. Jokipellontie 1, Inkeroinen, Kymen Automobiilikerho, 040 716 7659 14.9. Juupajoki-/Orivesi-ajo (kokoontuminen ja ajotapahtuma), Ylä-Pirkanmaan Mobilistit ry 14.9. 28.9. Lambda (?) on kreikkalaisen aakkoston kirjain, jolla merkitään ilman ja polttoaineen suhdetta. Lähtöpaikka Perniön ABC, Haarlantie 10, 25500 Perniö. Työtahti oli nopea: tunnissa valmistui keskimäärin neljä auraa. Kaasuttimen 2. Rompetori, Kartanonkuja 5–6 Pori, Veteraanimoottoripyöräklubi, Satakunnan aluekerho, 040 532 8340 31.8. Pargas Retro Parad ja rompetori, Parainen pargasretrocars@gmail.com / 050 092 6722 Syyskuu 7.9. Helikopterilla 9. Rompemarkkinat, Vaasan Automuseo, Vaasa, VVAS ry, 050 526 1144 14.–15.9. Perinteisten puimakoneiden valmistus oli loppunut jo vuonna 1960, mutta traktorivetoista Teräs-Sampoa tehtiin vuoteen 1966 asti. Vuonna 1964 halmeille heilahti taas uusi Sampo, malli 892, keskisuurille ja suurille tiloille tarkoitettu kone, jossa oli kahdeksan jalan leikkuuleveys. Tarkoitettu ensisijaisesti 70-lukua vanhemmille hytittömille traktoreille. Rompetori, Terminaalinkatu 3, Lappeenranta, 045 319 1164 tapahtumakalenteri VASTAUKSET 1. Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi Elokuu 29.8.–1.9. AHS, Vastuuhenkilö Börje Skogberg 040 563 9329, borgeskogberg@hotmail.com 21.9. Rompetori, Fennokatu 1, Parkano, Parkanon Mobilistit ry 7.9. Musta 8. Mopojen luotettavuusajo, Botniaring, Jurva, mopotesti@gmail.com 31.8. Willysin lisenssillä kootut jeepit 10. Näsijärviajo, Tammob 60 vuotta, lähtö Härmälän leirintäalueelta, Tampereen seudun mobilistit, 045 666 3111 14.9
M U SE O VIR A ST O / H IS TO R IA N K U VA KO KO EL M A M U SE O VIR A ST O / H IS TO R IA N K U VA KO KO EL M A / VA LO K U VA A M O PIE TIS EN KO KO EL M A 6/2024 11 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA 6/2024 11. VUOSI ON JOKO 1923 TAI 1924. TIEKARHU LAPUA–ALAJÄRVI-TIETYÖMAALLA MUSTANEVAN KOHDALLA. PÄREHÖYLÄ JÄRVEN RANNALLA KUUSAMOSSA VUONNA 1936
NUMEROA ISOMPI MASSEY FERGUSON 187 Massikan saksalaiset puimurit olivat 50–60-luvulla Suomessa kovaa valuuttaa. Kaivellaan Hankkijan ajopuimurihistorian alkuvaiheita ja tutustutaan yhteen viimeisistä sakemanneista. Ypäjä 12
Mutta eivät leikkuupuimurit suinkaan täyteen lapsipuolen asemaan jääneet. Salmien hyväkuntoisessa puimurissa on tämäkin herkkä kohta pysynyt kunnossa. Saksassa luotettiin vielä paljon myöhemmin lihas voimaan. Sauli Salmi ruuveja yhdistämässä. Puimurimyynnin ensi vuosikymmenet olivat juhlaa niin Hankkijalle kuin MF:n saksalaiselle puimuritehtaalle. Käsin käännettävä torvi on puinnin aikana tyhjennys asennossa ja sen myötä alttiina reunapuuston, rakennusten tai sähkötolppien iskuille. Brittiläisissä Massikan puimureissa oli jo 60-luvun alussa hydraulisesti kääntyvä tyhjennys torvi. Turusta lähtevä liikenne olikin tovin tappurikolonnasta aika lailla sekaisin. Kun MH ja Ferguson yhdistyivät 50-luvulla, Farming jäi Massey Fergusonin traktoreiden tuojaksi ja Hankkija puimureiden. Teksti ja kuvat: Mika Rassi V uonna 1950 Hankkija tuotti Suomeen ilmeisesti ensimmäisen täällä nähdyn itsekulkevan leikkuupuimurin. 13. Parin seuraavan vuoden aikana Hankkijan myymien Harris-puimureiden määrät mitattiin jo sadoissa. Alusta lähtien Ensimmäiset Hankkijan tuomat MasseyHarris-leikkuupuimurit olivat brittivalmisteista 726-mallia. Niiden myynti kasvoi heti, ja Massikasta tuli pian Suomen suosituin traktorimerkki. Toukokuussa 1961 Turun myyntikonttori luovutti kertarysäyksellä 72 kappaletta 630-Massikkaa. Hankkijalle tärkein 50-luvun puimuri oli kuitenkin saksalainen Massey-Harris 630, joka esiteltiin Suomessa vuonna 1956 ja jota myytiin kymmenen vuoden aikana yli 3 600 yksilöä. 1960–70-lukujen taitteessa puimurikauppaa käytiin edelleen hyvin vilkkaasti. Tuolloin traktorit ja puimurit lähtivät liikkeestä pääsääntöisesti ostajan ajamina. Hankkija edusti Massey-Harriksen koneita, mutta Fergusonin traktoreita toi maahan Korpivaaran tytäryhtiö Farming. Hankkija myi vuoteen 1987 mennessä yhteensä 17 200 Massey Ferguson -puimuria. Merkki oli Massey-Harris ja innostus välitöntä. Esimerkiksi vuonna 1969 Tampereen Hankkija luovutti kerralla 64 puimuria, ja samana vuonna oli pienempiä joukkoluovutuksia useilla paikkakunnilla. 2,2 kuution säiliö on ollut 70-luvun pienille lohkoille vielä riittävä, mutta nykyään se tuntuu täyttyvän nopeasti. Kolmikohliminen puintikoneisto on prikulleen sama kuin 186:ssa. Vuonna 1961 MF:n traktoreidenkin edustus tuli Hankkijalle. Eturenkaat ovat 187:ssa melkoisesti 186:n kumeja muhkeammat
Saksasta niiden valmistus siirtyi Ranskaan. MASSEY FERGUSON 187 MOOTTORI Perkins A4.236, nelisylinterinen diesel, iskutilavuus 3,86 litraa, teho 68 hevosvoimaa VAIHTEET 3+1 RENKAAT edessä 20x20, takana 8,5x12 LEIKKUULEVEYS noin 300 cm PUINTI KELA halkaisija 56 cm, leveys 81 cm KOHLIMET kolme kohlinta, pinta-ala 2,55 m² SEULASTO ruumenseulan ala 0,91 m², siemenseulan ala 0,77 m², yhteensä 1,68 m² VILJA SÄILIÖ tilavuus 22,1 hehtolitraa MITTOJA pituus 749 cm, leveys noin 350 cm, korkeus 306 cm, paino noin 3?500 kg LISÄVARUSTEET niputtaja, silppuri, ohjaamosuoja, säkityslaite, lakokynnet, viljatankin suojapeite, vaahtosammutin 50-luvun suurta tarvetta varten Massikka oli avannut Eurooppaan kolme puimuritehdasta. Fergua jäljestämässä Vanhojen Koneiden numerossa 4/23 pärisivät Kormikkeineen ypäjäläiset veljekset Jani ja Sauli Salmi. 187 haukkaa miltei puoli metriä leveämmältä kuin pikkuveli 186. Se löytyi kotopitäjästä – mutta aivan sattumalta. ”Kaveri pyysi mukaan ohi ammuttua peuraa jäljestämään”, Sauli kertoo saalisreissustaan. Nuorehkot miehet harrastavat vanhahkoa maatalouskalustoa ja sitä vetreänä pitääkseen myös maataloutta. ”Heti kun tultiin pihalle, sanoin, 187:ssä puintikelan nopeutta pystyy säätämään portaattomasti kammella istuimelta. Muutkin 50ja 60-lukujen Suomessa suositut Massikan puimurit olivat saksalaista tekoa, kuten 685S ja veljespari 86 ja 87. Puimurivalmistus Saksassa loppui kuitenkin 1970-luvun alussa. Niitä oli esimerkiksi suurin osa aiemmin jo mainitun vuoden 1969 Tampereen massaluovutuksen puimureista. Clipperin olkisilppurin saa pois pelistä kääntämällä sen alas, eikä sitä tarvitse vanhempien mallien tapaan ottaa kokonaan pois. Ruotsalainen Rekordverken on pysynyt puimureiden silppurivalmistajana ykköskastissa 50-luvulta asti. Erityisesti ensin mainittu on Suomessa tuttu kone. Tehtaita kysyntään Massey-Harris 630 oli valmistettu LänsiSaksassa Eschwegen kaupungissa sijaitsevassa tehtaassa. Eschewegessä tehtiin myös pieniä 30ja 31-malleja. Elonkorjuukoneena Salmilla on pari vuotta sitten riviin saatu saksalaisperäinen MF 187. 186:ssa nopeuksia on kaksi, ja valinta niiden kesken tehdään ketjupyöriä vaihtamalla. Eschwegen viimeiset uutuuspuimurit olivat 60-luvun lopussa esitellyt mallit 186, 187 ja 487. 14 MASSEY FERGUSON 187. Massey-Harris-Ferguson, kuten yhtiötä yhdistymisen alkuvaiheessa kutsuttiin, perusti puimuritehtaan tuohon kaupunkiin vuonna 1954, ja jo samana vuonna siellä tehtiin 630:n ensimmäisiä versioita
Kone ahmii kohtuullista kaurakasvustoa ongelmitta. Peura löytyi äkkiä, mutta puimuria ihmetellessä meni pitkään.” Puimuri on vähän ajettu tai ainakin hyvin pidetty. Säätöjen suhteen rinnakkaismalleissa on pieniä eroja. Se 186 oli tosin jo aika lailla tiensä päässä, rämisi ja kolisi pahasti.” Vaikka 186:ssa ja 187:ssä on sama puintikoneisto, leveämpi haukkaus ei vielä ole liikaa sisuskaluille. Massey Fergusonin Saksan-päämaja oli tuolloin Kasselin kaupungissa. Sitä oli säilytetty pitkään katon alla. Sen avulla puintileveydeltään 12tai 10-jalkaisen pöydän sai puristettua kahdeksan jalan kuljetusasentoon. Kulkee sisäkkäin L eveimpiin leikkuupuimureihin on tehty tiekuljetuksia varten esimerkiksi hinattavia ja taittuvia leikkuupöytiä. Valot laitettiin kuntoon.” Se pieni ero Aiemmin veljeksillä oli puimurina sisarmalli 186, joten näiden vertailua syntyy luonnostaan. ”Kolakuljettimen ketjut vaihdettiin ja laakerit elevaattorin yläpäähän. 186:ssa puintikelalle sai kaksi eri nopeutta rattaita vaihtamalla. 60-luvun lopun saksalaispuimurit ahmivat nykymittapuun mukaan aika kapeaa kaistaa. Toisella puolella ei jarru toiminut lainkaan, se korjattiin. Ennen sadonkorjuulle lähtemistä koneeseen piti vaihtaa muutamat kuluvat osat. Se saatiin kuitenkin tutun sepän ja konepajan avulla kuntoon, joten tänä vuonna työt jatkuvat. Teleskooppipöytää kaupiteltiin eritoten suurimman koneiston 487-malliin, mutta on sitä nähty 187-Massikoissakin. ”Heti kun tultiin pihalle, sanoin, että tuolla makasiinin takana taitaa olla Fergusonni.” että tuolla makasiinin takana taitaa olla Fergusonni. 187:ssä kelan nopeuden portaaton säätö tapahtuu kuljettajan lavalta. Mutta olihan Saksanmaallakin puimureiden päästävä joskus hyvin ahtaista silloista, porteista tai jopa kallioleikkauksista. Heikkojakin paikkoja puimurissa on. ”Tässä on isommat renkaat ja isompi pöytä. Kaveri siihen, että ei sinua olisi pitänyt mukaan ottaa. Paljon hiljaisempikin tämä on. Pöytä näyttääkin oikein reilusti leveämmältä. ”Kehitystä on tapahtunut positiiviseen suuntaan”, Sauli tuomitsee. Viime vuoden puintien päätteeksi olkikelan akseli katkesi. Pari vuotta ennen kuin Salmet koneen yhyttivät oli se otettu pihalle odottamaan purkutuomion täytäntöönpanoa. Säiliötkin ovat näissä malleissa samankokoiset, joten tyhjennystarvetta tulee isommalla pöydällä useammin. Salmien viljansiirtokaluston ja puimurin välillä ei ole sukupolvien kuilua. 6/2024 15. Numeron lisäys on ollut miesten mielestä huomattava parannus. Siellä oli Herr Ingenieur luonut puimuriin nerokkaan teleskooppipöydän
Vieremä 16. Sille vain annettiin liian vaativa tehtävä. NÖPÖNOKKA SCANIA L50S 1974 Ei ole tämän pikku-Scanian oma syy, että taival autokouluajojen jälkeen ei kerännyt kehuja
Piipot toimittivat tuohon aikaan myös maarakennusurakoita traktorikaivureiden kanssa. Mukuttaja Kilometrejä on Scaniaan kertynyt reippaat 323 000. ”Ei se tosiaan ole työkaluna häävi, sellainen mukuttaja se on. Piipon Scanian vaihdelaatikko on viisine pykälineen Scanian omaa tuotantoa, mutta ennen vuotta 1971 rakennetut nöpöt kulkevat ZF:n välityksellä. Ei mopolla mahdottomia. 17. Nykyisin auto seisoo pääosin klapitelineenä katon alla kuivassa, ja liikkuu lähinnä vain kun klapien pitää liikkua. Jukan mukuttaja-ilmaisu liittyy auton jarrujärjestelmän paineilmakompressorin ominaisäänen – yksipyttyiseen mukuttamiseen. ”Kerran olen Scanian kaatanutkin, kun naapurikunnassa vedenottamon rumputyömaalla penkka petti. Scaniassa oli silloin pitkä avolava ilman kippiä”, kertoo auton nykyinen omistaja Jukka Piippo, pitkän linjan vieremäläinen liikenneyrittäjä ja kuorma-automies hänkin, isänsä jalanjäljissä. Järeä lava on vähän liikaa piskuisemme 5,2-litraisen dieselin kevyesti ahdetuille 120 hevoselle. Ei käytännössä mitenkään. Tekniikalle ei ole tehty koskaan mitään remonttia, ei edes täyspaineilmajarruille, jotka ovatkin Jukan mukaan todella hyvät. Scaniassa oli alun perin yksinopeuksinen taka-akseli, mutta Ylivieskan hajottamosta löytyi nykyinen tuplaperä. Scanian omat kuutosmoottoreihin suunnitellut laatikot katsottiin liian järeiksi pienennettyyn alustaan. Isä-Piipon silmissä väikkyi ketterä kuljetin, jolla liikkuisivat suohommissa touhunneiden kaivinten telat, polttoöljytynnyrit ja tarvittaessa pari rumpuputkea tai muutama motti soraa – mitä työmaalla sitten tarvittiinkaan. Tämmöistä silmällä pitäen Jukan isä ja setämies hitsasivat Scaniaan teräksisen soralavan, ja sitä tunkkaamaan asennettiin Nummen kippi. Tuon teholukeman antavat useimmat lähteet, mutta omistajan ohjekirja puhuu sentään 130 DIN-hevosesta. Kuvat: Mika Rassi M iten ryhtyä pienehkönä jakelukuormurina autokoulutöistä soratöihin. Vuoden 1974 Scania L50S 42 on ensin ollut sotkamolaisen autokoulun käytössä ja päätynyt siitä puutavaraliikkeen kalustoksi. Perä on sekin Scanian omaa valmistetta. ”Isä sen sitten osti vuonna 1986, vaikka koetin jarrutella, että ei me sillä mitään tehdä. Teksti: Kauko Ollila . Onneksi oli sen verran paksusti lunta, että vain vänkärin puolen ovi sai vähän osumaa”, Jukka paljastaa. Jos lavalle ottaa kuusi mottia mursketta, koko auto tuntuu painuvan maan alle”, Jukka Piippo kuvailee
Ahtimen solmu toi hevosia ja vääntöä hiukan lisää, mutta Smalli ei silti jaksa määräänsä enempää. Scanian valmistama yksivauhtinen perä on vaihtunut Piippoaikana kaksinopeuksiseen RT500:een. Jokainen kilometri on tallessa, ja pääosa niistä on autokouluajoa vuodesta 1974 alkaen. Seisontajarru on juurrutettu kojelautaan niin, että sen kytkeminen ei unohdu. Paineilmajarrut ovat toimineet ilman mitään remontteja koko taipaleen ajan. Vielä Scanian 36:ssa tuli paineilma hallintavivulle saakka. PÄÄLLI RAKENNE hitsaamalla koottu omavalmisteinen teräslava, Nummi-kippi MITTOJA akseliväli 4?200 mm, omapaino noin 5?900 kg, kokonaispaino 12 000 kg VALMISTUS VUOSINA 1964–1975 L36/L36Sja L50/ L50S-malleja tehty yhteensä 7?690, joista 50-sarjaa 4 183 Sorahommelit ovat aivan liikaa, jos Nysäkeulan lavalle lyödään kelpo kukku. Toisaalta kyseessä on jakeluhommiin suunniteltu auto. 18 SCANIA L50S. Vaihdekepissä oleva nappi ohjaa peränvaihtajan magneettiventtiiliä. SCANIA L50S 1974 MOOTTORI Scania DS5S, nelisylinterinen ahdettu suorasuihkutteinen diesel, sylinterin halkaisija 115, iskun pituus 125 mm, iskutilavuus 5?193 cm 3 , teho 130 DIN-hevosvoimaa 2?400 kierroksella, vääntömomentti 431 newtonmetriä 1?600 kierroksella VAIHTEET viisinopeuksinen synkronoitu Scania-vaihteisto, kaksinopeuksinen perä RENKAAT täyspaineilmajarrut JARRUT 9.00–20.00. Itse tekniikka on pomminvarmaa
Suomalaisessa mainonnassa nysähytistä käytettiin puolibulldog-nimitystä. Turbottoman L50:n listahinta oli Suomessa vuonna 1969 42 100 markkaa ilman päällirakenteita. Noin 7 700 valmistetun 36/50-kappaleen jälkeen nöpöjen linja sammui vuonna 1975. Vuonna 1968 Scania-Vabis AB myös fuusioitui Saab AB:n kanssa. Pikku-Scaniat olivat suosiossa Ruotsin puolustusvoimissa, ja siellä varsin säästeliäällä käytöllä eli hyviä entisöinnin aihioita. Piipon Scanian kojelauta vastaa täysin malleja 80 ja 110, vaikka itse hytti onkin hiukan näitä kapeampi. Nimitys jäi silti henkiin seuraamaan modernimpaakin moottorisukupolvea. Pentukanikan ohjaamo istuu varsin edessä ja vastaa lujuudeltaan Ruotsin viranomaisten vuonna 1961 laatimaa tietyn iskuenergian kestävää turvahyttistandardia, jonka mukana jäi historiaan puurunkoisten hyttien ajanjakso. Näin Scania-Vabis L36:sta tuli Scania L50. Scanian mallimerkinnän numero 42 kertoo akselivälin, joka on 4 200 millimetriä. Ja Scaniahan on latinalaisperäinen nimitys Skånelle, Ruotsin eteläisimmälle maakunnalle. Kolmikuutosen valmistus alkoi vuonna 1964, kun liian suureksi kasvaneesta kuutosmallisarjasta ei ollut enää kaupunkimiljöiden jakeluautoksi. Sitä voi suhteuttaa vaikkapa samanvuotisten Ford Escort 1300:n 10 130 markkaan tai JVC radiokasettisoittimen 490 markkaan. Pienennöksen lähtökohtana oli vuonna 1962 markkinoille tullut L56. Mallitunnusmuutoksen 36:sta 50:een sai aikaan valmistajan toteuttama numerologiikan veivaus. Monet Suomessakin museokilvissä kulkevista L36-50-yksilöistä ovat Ruotsin armeijan jäljiltä tänne hankittuja kulkineita. ”Jos lavalle ottaa kuusi mottia mursketta, koko auto tuntuu painuvan maan alle.” 6/2024 19. Tärinämielikuvat liittyivät kuitenkin varhaisempien mallistojen käyttämien, Leylandin kanssa suunniteltujen D400-sarjan nelosten, ravistavaan käyntiin. Scanian hyttitoimittajana tunnettu Be-Ge Karosserfabrik oli siirtynyt Scanian omistuksen vuonna 1966. Vuonna 1968 uusaistun koodiston numeron alkuosa kertoo moottorin iskutilavuuden täysinä litroina ja jälkimmäinen ajoneuvon sukupolven, alkaen vuoden 1968 0-sarjasta. L-kirjain tarkoittaa kaksiakselista kuorma-autoa (Lastbil) ja numeromerkinnän jälkeinen S turbomoottoria (Super). Jossain välissä auton pääväri on ollut räikeän vihreäkin, kunnes Jukan isä sen sitten värjäsi nykyiseen kermansävyyn rantuineen kaikkineen. Scania on ollut vuodesta 2015 Volkswagen Groupin täysin omistama tytäryhtiö, ja VW omistaa myös Scanian kilpailijan MAN:n. Ruotsalaiset hellittelivät nelari-Scanioita mainehdinnalla Skak4a, Tärinänelkku. Tämä merkintäsysteemi pysyikin voimassa vuoteen 2004 asti. Sama rauta eri merkinnällä Auton hytin sisäpuoli juoruaa myös ulkopuolen alkuperäisen värin, persikanpunaisen. Kuormurinpentu J ukka Piipon mukuttava nysäkeula tunnettiin laajemmin Nöpö-Scaniana, Neloskanikkana tai vain Pikku-Scaniana. L50 on jatketta mallille L36 ja käytännössä sama auto lukuun ottamatta hiukan järeämpää etuakselia ja 12 tonnin kokonaispainoa, missä on puolitoista tonnia lisäystä kolmekuutoseen verrattuna. Näin syntyneen teollisuuskonserni Saab-Scanian mukana Vabis-nimi tipahti tuotteiden keulilta pois
20. LUHTIKYLÄN NIXON FORD 951 POWERMASTER D 1959 Amerikasta Moskovan kautta Orimattilan Luhtikylään kulkeutunut Ford 951 vuodelta 1959 on melkoinen harvinaisuus, mahdollisesti ainoa laatuaan maassamme. Amerikan Fordeja ei 1950-luvun lopulla tuotu Suomeen eikä juuri muuallekaan Eurooppaan
Heräteostos Hankkijalta Yhden tai kenties useamman omistajanvaih doksen jälkeen traktori päätyi Orimattilan Luhtikylään Mikko Lehmuskorven lyp sykarjatilalle. 21. Ainakin se tiedetään, että esil lä ollut etukuormaajalla varustettu Ford 951 Powermaster päätyi Suomeen ja että se myytiin eteläsuomalaiselle maatilalle. Tieto siitä, missä ja monellako maatilalla Nixon ehti olla ennen Luhtikylään tuloaan, on jäänyt hämärän peittoon. Kuinka monta traktoria siellä oli ja mitä niille muille tapahtui, siitä ei ole var muutta. ”Näin jälkeenpäin ajatellen se ei aina kaan ollut mikään järkiostos. Kuvat: Virpi Miettinen H einäkuun lopulla 1959 Moskovassa Sokolnikin puistossa avattiin Amerik kaa esittelevä laaja näyttely, American National Exhibition. Mikon pojalla ja Fordin ny kyisellä omistajalla Esko Lehmuskorvella on hämärä muistikuva siitä, kun traktori tuli taloon. Sen tiedän ja muistan, että Hankkijalla töissä ollut tuttu mies Olavi Lehtinen myi tai hommasi tä män traktorin meille aikanaan.” Fordin matka Amerikasta Moskovan kaut ta Suomeen oli ostettaessa tiedossa, ja trak toria onkin Lehmuskorven perheessä kut suttu uudesta lähtien lempinimellä Nixon. Näyttelyyn oli rakennettu moderne ja keittiöitä kodinkonei neen, ja kävijät saivat maistaa amerikka laisia herkkuja, muun muassa brownieleivon naisia sekä Pepsicolaa. Traktorin ostohetkellä Richard Nixon oli edennyt urallaan presidentin virkaan. ”Serkkuni Juhani Kyrö teki ammatti koulussa ollessaan moottoriremontin tä hän, mutta hänkään ei muista kuulleensa, missä Ford olisi ollut ennen meille tuloa”, Lehmuskorpi kertoo. Etukuormaajan Mikko vaihtoi jossain kohtaa naapurin kanssa peräkauhaan. USA:n varapresident tinä tuolloin ollut Richard Nixon saapui avaamaan tapahtuman. Orimattila ”Näin jälkeenpäin ajatellen se ei ainakaan ollut mikään järkiostos.” Teksti: Lea Lahti . ”Harmittaa kyllä, ettei alkuperäinen kuor maaja ole tallella”, Esko toteaa. Neuvostoliittolaisille esiteltiin amerik kalaista elämänmenoa: teollisuutta, kou lutusta, tiedettä, terveydenhuoltoa, taidetta, matkailua ja harras mahdollisuuksia. Kuuden viikon ajan avoinna olleeseen näyttelyyn kävi tutus tumassa lähes kolme miljoonaa vierailijaa. Ihan tarkkaa hankintavuotta ei ole tiedossa, mutta 1970luvun alkupuol ta eleltiin, kun isäMikko hankki käytetyn Ford traktorin. Esillä oli totta kai amerikka laisvalmisteisia autoja, mutta myös maataloutta ja maatalouskoneita esitel tiin. Neuvostoliittoa avajaisjuhlallisuuksissa edusti pääsihtee ri Nikita Hruštšov. Riviviljelyyn tarkoitetun Amerikan-Fordin keulamerkissä on kuvattuna maissintähkä ja suorat viljelyrivit. ”En kyllä tiedä, miksi tämä ostettiin ja mi ten tähän päädyttiin”, Lehmuskorpi tuumai lee. Traktorin mukana tuli etukuormaaja sekä Fordin valmistamat aurat
Kuljettajan on helppo tarkistaa polttoaineen määrä: istuimelta hieman kurkottaen voi avata korkin ja kurkistaa tankkiin. Traktorissa lähes kaikki on alkuperäistä, mutta laturi ja startti on vaihdettu uudempiin. 22 FORD POWERMASTER. Leveän mallin etuakselin säätömahdollisuus on ollut tärkeä ominaisuus riviviljelyssä. Edelleen toimivassa tuntimittarissa on reilut 3100 tuntia. FORD 951 POWERMASTER D 1959 MOOTTORI nelisylinterinen nestejäähdytteinen suora suihkudiesel, 56 hevosvoimaa 2?500 kierroksella, sylinterin halkaisija 99,06 mm, iskun pituus 91,44 mm, iskutilavuus 2?818 cm³, Roosa-Master-ruiskutuspumppu keskipakosäätäjällä SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 12 volttia KYTKIN kuiva yksilevykytkin VAIHTEET synkronoimattomat vaihteet 5+1 RENKAAT edessä 5,50 x 16, takana 12,00 x 28, säädettävä raideväli HYDRAULIIKKA voimansiirron pyörittämä mäntäpumppu, tuotto 15 litraa minuutissa, nostoteho 570 kg, ohjaustehostin VOIMANOTTO mekaanisesti kytkettävä yksi nopeuksinen voiman ulosotto JARRUT mekaaniset rumpujarrut takaakselilla MITTOJA pituus 3?560 mm, akseliväli 2?390 mm, leveys 1?830 mm, korkeus 1?680 mm, maavara 535 mm, paino vakiovarustein 1?610 kg VALMISTUS 1957–1962 Ford Motor Company, Birmingham, Michigan, USA Työkaluille on oma kiinteä säilytyslokero astinlaudan etupuolella. Pienemmistä mittareista voi tarkkailla polttoaineen määrää, moottorin lämpötilaa ja öljynpainetta. Sekä 700että 900-sarjaa on ollut mahdollisuus ostaa myös kapealla etuakselilla tai pelkällä yhdellä etupyörällä
”Isä säilytti sitä sääsuojassa lämmittämättö mässä katoksessa metsän laidassa, enkä muis ta, että hän olisi käyttänyt Nixonia koskaan.” Vasta pari vuotta sitten Mikon menehdyt tyä Eskosta tuli Fordin omistaja. ”Jos kohdalle osuisi jotakin työkoneita, Nixoniin hyvin sopivia Amerikan versioi ta niin voisin harkita ostamista”, omista ja aprikoi. ”Käynnistys on edelleen sellainen, että se ensin lupaa mutta sitten heittää startin pois päältä.” Kun vuonna 1972 taloon tuli Ford 5000, Nixon jäi vieläkin vähemmälle käytölle. ESKO LEHMUSKORPI • lypsykarjatilallinen, neljännen sukupolven isäntä • veteraanikalustossa muun muassa Ferguson 35 etukuormainkoneena rehun ajossa ”Kolmisenkymmentä vuotta on pidetty lypsykarjaa, mutta nyt jo vähän jäähdytellään ja suunnitelmissa on viljatilaksi siirtyminen. ”Viisitonnisella ajelin paljon, paalasin kaikki talon heinät jo kymmenen vanha na”, Esko muistelee. Nyt kun maatilalle on vastikään noussut uusi konehalli, on Nixon vihdoin saanut kuivan ja lämpöisen säilytystilan.” Runkopalkin rei’itys tarjoaa valmiuden laitteiden kiinnitykseen. Esko on varma siitä, ettei omalla tilal la ole tullut kovinkaan suurta osuutta luke maan. ”Vähän harmitti, kun jouduin laskemaan vastalaitetut öljyt pois.” Kyntökokeilu hiekkamontulla näytti kai ken olevan kunnossa. Konekanta on pidetty ajan tasalla eikä tuotantosuunnan muutos vaadi uusia investointeja. Oletin traktorin olevan kunnossa, mutta kun pistin aurat perään, nostolaite ei ensin laskenut alas ja jouduin etukuormaajalla avittamaan. Kun tila siirtyi sukupolvenvaihdoksella Eskon nimiin, Mikko halusi jostain syystä pitää Nixonin itsellään. Tuntimittarissa on tällä hetkellä 3 100 tun tia. Vetokoukku on todennäköisesti rakennettu jälkeenpäin. Seuraavaksi se ei noussut ylös.” Öljynvaihto ei korjannut tilannetta, mutta vika löytyi: alakautta purkamalla selvisi, että hydrauliikan ylipaineventtiilissä oli roska. Nixon jäi Lehmuskorven maatilalla loppujen lopuksi melko vähälle käytölle. Sillä tehtiin vain pieniä aputöitä, käytettiin etu kuormaajaa ja pöyhittiin heiniä. Kyntöhommissa ”Olin parhaillaan siirtämässä metsän lai dalla olevasta isossa hallissa pitkään olleita punaisia kyntöauroja materiaalivarastoon – joka on rouvan mielestä romukasassa – kun huomasin, että auroissa lukee made in USA ja niihin on leimattu myös Helsinki Finland. Traktoriin on saanut lisävarusteena kaksois kytkimen. Hienosäätö hyvän kyntöjäljen onnistumiseksi oli tarkoitus teh dä multapellolla tapahtumapaikalla, mutta mitään ei tarvinnutkaan tehdä, säädöt oli vat valmiiksi ihan kohdillaan. ”Vähältä piti, ettei jäänyt veteraanikyn nöt kyntämättä. Joskus on käynyt mielessä Nixonin enti söinti viimeisen päälle hienoon kuntoon, mutta ehkä on kuitenkin parasta antaa vuo sien patinan olla ja traktorin historian näkyä. ”Tämä oli huono lähtemään käyntiin eten kin lämpöisenä”, Esko kertoo. Silloin vasta tajusin minkä trakto rin aurat ne ovat.” Lehmuskorpi kuuluu Fendtkerhoon, ja kun yhdistys järjesti syksyllä 2023 veteraa nitraktoreiden kyntötapahtuman Hollolan Tennilässä, päätti mies laittaa aurat kiinni ja lähteä kokeilemaan kuinka kyntö onnis tuu Nixonilla. 6/2024 23
24
AMERIKASTA PURISTETTU ESA-TUME-PYÖRÖPAALAIN Turengin Sokeritehdas valmisti omintakeista Tume-pyöröpaalainta 45 vuotta sitten. Koneen esittelyyn liittyy monenlaista kommellusta, mutta työ sillä kyllä käy. Urjala 25. Pekka Alaspää piirsi sen, ja Komun veljeksillä on sellainen
Teksti: Kauko Ollila . Sidontahommien jälkeen pieni peruutus ja takaisin paalaamaan. Lundell (1920–2012) tunnetaan niittosilppurin keksijänä. Mielenkiintoisin oli silti pyöröpaalain, joka oli itse asiassa yhdysvaltalaisen, Iowan osavaltiossa toimineen Lundell Manufacturing -konepajan kehittämä tuote. Liekö sillä merkitystä, että Komun koneella on paalattu vain kuivaheinää. ”Noukinrumpu on koneen takaosassa. Sidontavaiheessa paalaimen edessä oleva harava kokoaa karhosta uutta aloituskasaa. Lundell-pohjaisella Tume-paalaimella meni vähän paremmin kuin käytännössä protoasteelle jääneillä pottukoneella ja silppurilla, mutta mikään menestystuote tämä omintakeinen ja ilmeisesti ainoa Suomessa valmistettu paalainkaan ei ollut. Se toimii omien pyöriensä välittämällä maavoimanotolla ja on paitsi siis yksinkertainen, optimioloissa myös rivakka. ”Kolmirumpuinen kelasysteemi pyörittää pöyhitystä karhosta paalin maata vasten samalla tavoin kuin lapset tekevät lumipallon”, Komu kuvailee. Pian massiiviset teräksiset kitkapyörät laskeutuvat kumipyöriä vasten ja kihnaavat pyöritysvoiman pelottavan näköiselle noukinrummulle, joka pyörittelee paalin maata vasten kuin lapsukaiset lumipallon. 26 TUME-PYÖRÖPAALAIN. Turbo-Valmetista ei lopu voima tässä hommassa kesken. Kotona oli 30-päinen lypsykarja, minkä lisäksi Tumea koeponnistettiin rahtiajossa. Narun tuli olla karvaista sisal-tavaraa, muovinaru ei saa tässä systeemissä paalista otetta. Kone tuli Komun kotitilalle käytettynä 1980-luvun lopussa. Laitos toimii yhä, koska se on saanut istuskella kuivissa sisätiloissa. Tästä se lähtee. Tuote paletin lavennusta kokeiltiin TumeSamron sveitsiläisinnovaatiosta parannetulla perunannostokoneella ja erään suomalaisen keksijän sommitteluihin perustuneella lieriöniittokoneen pohjalta kehitetyllä tarkkuussilppurilla. Varsinkin runsaassa karhossa Komu kuitenkin havaitsi parhaaksi naruttaa karhon vieressä, sillä liian suuri alkumosselo tuottaa löyhän paalin. Kuvat: Mika Rassi T urenkilaistehtaalla oli 1970-luvulla kova halu laajentaa tuotevalikoimaa muokkausja kylvökoneitten tueksi. Paalaimen käytön vaiheet. Haravan tarkoitus on kerätä tavaraa paalin sitomisen ja ulos ottamisen aikana. Kuin lumipalloa tekisi Tällaisen kanssa on paljonkin heinää paketoinut Jari Komu Urjalan Halkivahassa. Maakivet on hyvä tietää etukäteen, muuten tulee armoton täräys, kun noukin osuu kiveen. Irtokivetkin on hyvä nakella pois jo heinän kylvövaiheessa.” Koneen sidontakin ottaa voimansa maapyörästä, joten laitteen pitää olla liikkeellä, kun narutetaan. Yhtiön perustaja Vernon J
Paalilla alkaa jo olla kokoa, kun keskimmäinen rumpu kohoaa. Nämä terät katkaisevat narut. Kun paalia on riittävästi sidottu, narut katkaistaan. Tumea ei voi peruuttaa senttiäkään, jos sillä on paali pötsissä. 6/2024 27. Paalain toimii omien pyöriensä välittämällä maavoimanotolla. Paali kehkeytyy näitä vaijereita vasten kolmen teräsrummun painamana. Vaijereiden määrällä säädetään paketin tiukkuutta. Sitomista opetellessaan isännät saivat aikaan myös sellaisia paaleja, jotka sisälsivät lähinnä narua, kertoo Pekka Alaspää. Kumipyörän yllä näkyvä hihnapyörä painetaan kumipyörää vasten ja sitominen alkaa. Kuten havaitsemme, noukinta tapahtuu vasta koneen takapäässä. Paalaimen omalta pyörältä otetaan voima myös narun syöttöön. Mutta kyllä voima kulkee rummulta toiselle ketjuvälitteisesti. Koneen mainoksessa sanottiin, ettei siinä ole ketjuja, vaihdelaatikoita eikä traktoriin kytkettävää nivelakselia
Konstit piti tietää Tume myös hankki itselleen kaksi aitoa Lundellia, maalasi ja teippasi ne omin logoin ja raijasi toisen Kangasalla sijaitsevan Hankkijan omistaman Nikkilän koetilan kaksipäiväiseen jällenmyyjätapahtumaan. 28 TUME-PYÖRÖPAALAIN. ”Sitä ajateltiin, että tämä piirroshomma on niin kuin piece of cake, puhtaaksi piirtämistä, mutta sitten huomasin, että nämä piirroksethan ovat tuumamitoilla. PEKKA ALASPÄÄ • diplomi-insinööri, useita eri tehtäviä Tumella ja myöhemmin muun muassa Kolmeks-konepajayhtiössä • eläkkeellä oleva maanviljelijä Turengista, omistaa Tume-pyöröpaalaimen Simppeli laitos ”Konepajan tuotevalikoimaa voi kasvattaa nopeasti joko ostamalla toimivan proton tai valmiit piirustukset”, sanoo Tumella ja sittemmin muun muassa Kolmeksilla eri johtotehtävissä työskennellyt diplomi-insinööri Pekka Alaspää. Uutuus-teksti juoruaa koneen käyneen maatalousnäyttelyssä nuoruutensa päivinä. Myöhemmin tuotettiin myös 1,2-metrinen, jotta kuoma-auton lavalle saatiin kaksi paalia rinnakkain lainmukaisella tavalla. Se oli antautunut lentokentän käsittelyssä, ja esiin pisti erilaisia raudankalikoita. Se oli työleveydeltään 1,5-metrinen kuten esikuvansakin. Noukinpohjaiset pyöröpaalaimet olivat yleensä aika kalliita laitteita, joissa oli paljon osia.” Alaspää vietti ensimmäisen stinttinsä Tumella teknologiaopintojensa välissä jäljentäen varsinaisen pestinsä ohessa Lundellin konepiirrosten ammoniakinhaisuisia sinikopioita. ”Hän viskasi loppuun palvelleen Samnsonit ensa koetilan navetan luona olleeseen sontakasaan ja hitsaili navetan nurkalla niitä juttuja siihen protoon. Eipä mitään, nohevaksi tiedetty tehtaan rattimies pantiin ensimmäiseksi päiväksi Massikka 590 turbon hyttiin paalainta kiskomaan. Niittosilppurin keksijä tuli Yhdysvalloista Suomeen ajamaan paalainta näytöksessä. ”Konepajan perustaja mister Lundell itse oli tulossa tapahtumaan USA:sta asti ajamaan paalainta, mutta lentokentällä hän havaitsi unohtaneensa passin kotiin, palasi sitä hakemaan ja saapui sitten myöhään ensimmäisen esittelypäivän iltana Kangasalle”, Alaspää muistelee. Minulle tietysti sanottiin, että mitä sitten, tuuma on 25,4 millimetriä.” No sitä sitten, että eihän Suomessa enää aikoihin kukaan ollut myynyt mitään tuumamittaisia aineksia, kuten putkipalkkeja ja pyöröteräksiä. ”Kävi juuri se, mitä ei olisi saanut käydä – paalaimella ajettiin karhon yli poikittaissuunnassa. JARI KOMU • metsäkoneen kuljettaja Urjalasta • koneharrastaja, työskennellyt paljon Tumen pyöröpaalaimella Jari Komu narujen säätelyhommissa. ”Koko helahoito piti mitoittaa uudelleen, eli lähdettiin niin sanoakseni luonnostelemaan ja uusia mitoituksia hakemaan.” Mutta niin vain opintojaan jatkamaan menneen Pekan kynäilemän paalaimen mallikappale valmistui vuonna 1979. Tällöin kone imaisi heiniä sivupeltiensä helmojen alta, mikä aikaansai sen, että paali ei päässyt enää pyörimään.” Jokunen kunnollinenkin paali saatiin aikaan, ja herra Lundell tuli mukaan juoneen följyssään kovakuorinen Samsonite-kapsäkki. Paali oli tuhannen juntturassa koneen sisällä. Vaikka paalaimen tehontarpeeksi ilmoitetaan vain 30 hevosvoimaa, hetken päästä kolme kertaa tehokkaamman Massikan korsteenista kohosi julma savupatsas, vauhti hidastui, paalaimen pyörätkin jumittuivat ja kuski seisautti näytöksensä. En tiedä, mikä virka niillä kalikoilla oli, ainakaan ne eivät siihen paalin pyörimiseen liittyneet”, tarinoi Alaspää. ”Siinä oli lähinnä rautaa ja vähän jotain muuta eli se oli yksinkertainen laitos. Lundellin valintaan oli Pekan mukaan hyvät perusteet juuri siksi, koska se pyöri ilman voimanottoakselia. Tavaran tulee olla karvaista, tarttuvaa sisalköyttä
Turenkilaisviljelijä Pekka Alaspäällä on itselläänkin tumelainen, joka on palvellut oljenpaalauksessa. Haravan käyttö on vaikuttanut myös narunsyöttölaitteeseen. Ajan traktoreista ei aina löytynyt tarvittavia lohkoja, joten koneet toimitettiin omalla venttiilillään, johon riitti jatkuva virtaus. Hän oli mielestään saanut tietää, ettei kone ollut Tumen tekemä vaan amerikkalainen laitos. Sitä osoitti tänä kesänä meille Jari Komu, jota paalausnäytöksen pitäminen hieman jännitti. Paalit olivat hyviä, ja kone toimi moitteetta. Hankkijan suuntaan Tumen myyntipäällikkönä toiminut Paavo Nikkari ripitti Pekkaa: ”Ei tuolla lailla, konsulentti on perin tärkeä mies Tumelle.” Ensimmäinen näytöspäivä oli ollut katastrofi. Tume-kuskin piti varoa joutumasta laitteineen pellonnurkkaan, sillä paalin kanssa ei voinut peruuttaa lainkaan. Edellisestä paalauskerrasta Tumella oli vierähtänyt parikymmentä vuotta. Nyt kuvaan marssii Hankkijan silloinen konepuolen myyntijohtaja, sangen arvovaltainen herra: ”Desibelejä oli aika paljon, kun hän käski meidän painua siihen yhteen paikkaan. Komujen kone on 120-senttinen eli noin nelijalkainen ja alkuperäistä kapeampi. Siinä hommassa sen nopeus tulee erityisesti esiin. Tässä kohtaa repesi nuori Alaspääkin röhönauruun. Jari pudottaa paalit mieluummin karhon viereen ja peruuttaa sitten takaisin alkuun. Työ selkäytimessä Tumen Lundell-pohjainen pyöröpaalain oli suunniteltu amerikkalaisille tasaisille, kuiville ja koville pelloille, joilla satotasot eivät olleet kummoisia ja joilla yhtä paalia hinkattiin kokoon perin pitkään. Me siinä sitten oltiin vaan, ja hänkin pikkuhiljaa lähti siitä pois. Ajot piti suunnitella huolella. Kone vaati kaksi kaksitoimista paineöljyn ulosottoa, toisen poimintarummun hallintaan ja toisen etuharavaan. Työ sujui kuitenkin alusta lähtien kuin riemukkain lumipalloleikki. Vaan herra Lundellin passin unohdus oli aikamoinen vedenjakaja. Komujen koneesta puuttuu harava, joten narulaitteen hallinta on nyt toteutettu suoraan hydraulisesti. Pekka Alaspään mukaan se on 1,5-metristä herkempi ummetukselle, sillä jokin mittasuhteissa ahdistaa paalia päittäissuunnassa isompaa konetta herkemmin. ”Kaikkiaan se oli hyvä kone, mutta vaati harjaantumista ja sellaista selkäytimestä tulevaa hallinnan otetta”, Alaspää määrittelee. ”Maa oli jaettu kahtia eri näytöspäiville, joten läntisessä Suomessa saattoivat vaikutelmat Tumen paalaimesta olla sangen erilaiset kuin itäisessä”, Alaspää muotoilee. Koneiden myyntimäärästä ei ole Alaspäällä enää muistoa, mutta se lienee joitakin kymmeniä. Tämän merkkihän on Danger!’” Konsulentti oli löytänyt koneen kyljestä loukkaantumisvaaraa tähdentävän kilven, joka oli jäänyt ylimaalaamatta. TUME-PYÖRÖPAALAIN (LEVEÄMPI VERSIO) MITAT paino 1 814 kg, pituus 538 cm, leveys 243 cm, korkeus 195 cm RENKAAT 9,5–16 TEHOVAATIMUS noin 23 kilowattia PAALIN KOKO leveys 152 cm, poikkileikkaus 76–183 cm, paino enintään 680 kg PAALAUSTEHO 6–12 tonnia tunnissa 6/2024 29. Kaksijakoinen näytös Jutun kirjoittajalla on jo tässä kertomuksen kohdassa vaikeuksia pysyä tuolillaan, mutta lisää on tulossa. Mutta toisena päivänä siihen tuli pyörimään yksi en viitsi sanoa kuka konekonsulentti. Suomessa olosuhteet olivat usein kosteat ja karhot tuuheita kuin ketun häntä. Komun paalaimesta on otettu harava pois, sillä sen keräämästä tavarasta aloitettu paali oli Jarin mielestä liian löysä. Mutta toinen päivä sujui erinomaisesti, kun Lundell oli rattimiehenä. Hän haeskeli, löysi vihdoin hakemansa ja julisti: ’Aivan
Toisin kuitenkin kävi. 20-luvulla hiljeni. Neuvostoliittoon meni sinne tilattuja kahden miehen sähkösahoja, joita Valmet koetteli tovin kaupitella kotomarkkinoillakin. Suomi-saha pärähti taas sotakorvausteollisuuden myötä. Pari pienempää konepajaa sen sijaan haistoi metsistä nousevan bensiinin käryn ja tarttui toimeen. Turussa valmistettu Arbor ja Helsingistä tullut Tapio, nuo edestakaisin liikkuvan terän raskaat kaatokoneet, esiteltiin jo 1910-luvulla. Sinivalkoinen Sinivalkoinen 30 L EN KK I K ETJ U S SA V A N H A T SAH AT. Ensimmäisenä kauppoihin ehti Hyry. 50-luvun lopulla Valmet kasasi hetken Stihlin sahoja, mutta ei lähtenyt omalla mallilla sahakisaan. Alku näytti lupaavalta, sillä konesahojen etsikkoaikaan reilut sata vuotta sitten kuljimme etulinjassa. Teksti: Mika Rassi · Kuvat: Tuukka Erkkilä V ihreän kullan maassa luulisi monenkin konetehtaan iskeneen moottorisahojen markkinoille, kun ne viime vuosisadalla kuumenivat. Ensimmäinen moderni kotimainen konesaha oli vuonna 1958 käyntiin hörähtänyt Hyry. SUORAVETOINEN Hyry PS 91 C Suomessa on tehty käsittämättömän vähän moottorisahoja. Ensimmäinen malli PS 90 oli ajanmukainen saha, monia isoja nimiä edelläkin. Edellä eli ei Helsinkiläisen Auto-Koneistamo Oy:n valmistamat Hyry-sahat esiteltiin syksyllä 1958
C-mallin erot edeltäjään olivat pieniä. Ruotsin-kauppa taisi kuitenkin peruuntua, sillä tiettävästi siellä ei Hyryjä myyty. Tunnelma leimasi koko sahavalmistusta Suomessa. Viimeinen Hyry jäi viimeiseksi Suomessa valmistetuksi moottorisahaksi – ainakin toistaiseksi. Nämä ovat tietysti yhteydessä toisiinsa. Vielä 70-luvun lopussa Taisto Hyryläinen haaveili lehtihaastattelussa moottorisahojen valmistuksesta. Kaarnapiikkien luulisi purevan puuhun. Hyryn oli suunnitellut teknikko Taisto Hyryläinen, yrityksen olivat perustaneet hänen veljensä Kauko ja Tauno. Hyryn äänenvaimenninta oli PS 91 C -mallissa parannettu, eikä Vakolakaan enää moittinut melua. HYRY PS 91 C MOOTTORI kaksitahtinen ilmajäähdytteinen bensiinimoottori, iskutilavuus 90 cm³, teräketjun teho Vakolan testissä 2,9 hevosvoimaa VETOTAPA suoraveto TERÄN PITUUS 44 cm PAINO 13,75 kg säiliöt täynnä Etummainen kädensija on nykyaikaisen näköinen, mutta tärinää siitä löytyi. Kahden viimeisen mallin menestys sen sijaan jäi hyvin vaatimattomaksi. Kuten tässä jutussa poseeraavasta Matti Kivistön Hyry PS 91 C:stä huomaamme, joissakin sahoissa on ruotsalaisen myyjän kilvet. Ensimmäisiä Hyryjä myytiin yhteensä tuhansia kappaleita. Uudemman Tillotsonin kaasuttimen luvattiin pitävän säätönsä hyvin. Yritys valmisti myös perämoottoreita ja polkupyörän apumoottoreita, ja se teki viimeistä mallia lukuun ottamatta moottorit sahoihinkin. Sama yritys on nykyään nimeltään Katko Oy, ja se valmistaa pääasiassa turvakytkimiä ja kytkinvarokkeita. Ketjun käsivoitelu oli vanhahtava ominaisuus jo ensimmäisen Hyryn aikaan. 31. Toisin kuin Valmetin kasaamat Stihl BKT -sahat, Hyry oli suoravetoinen ja siksi teoriassa kevytrakenteinen. Kalvokaasuttimen ansiosta saha ei ollut käyttöasennosta riippuvainen. Hyryn kolmas malli S7 oli edeltäjiä isommalla moottorilla varustettu satakuutioinen S7. Sahaa koetettiin saada myyntiin Ruotsissakin. Toisaalta käsikäyttöinen ketjuvoitelu kävi eritoten 60-luvun mittaan vanhanaikaiseksi. Ensimmäinen Hyry-malli oli ajanmukainen saha, monia isoja nimiä edelläkin. Tosin paino oli silti reilusti kymmenen kilon paremmalla puolella. Yritystä kuitenkin oli. Polttoaineen kulutus oli suurehko, samoin voimakasta melua moitittiin. Vakolan joukkotestissä seuraava malli PS 91 arvioitiin käyttöominaisuuksiltaan kohtuullisen hyväksi. Niiden pariin ei kuitenkaan palattu. Sen sijaan Auto-Koneistamo löysi toisen, epäilemättä paremman massatuotteiden erikoisalan. Auto-Koneistamolla oli osaamisen puolesta hyvät edellytykset pienkoneella menestymiseen. Sahoista kytkimiin Hyryjen tappiollisuuden aiheuttivat pienet valmistusmäärät ja heikko jakeluverkosto. Viimeinen Hyry oli vuoteen 1968 asti sinnitellyt pienempi 70-kuutioinen malli 24E. Silti se oli aiempia Hyryjä kevyempi
32. Lauantain aikana uteliasta väkeä kuhisi kuormureiden ympärillä kuin itikoita suolla. Teksti ja kuvat: Mika Rassi V eteraanikuorma-autoseura vietti kesäkuun puolessavälissä rantalomaa ja teki keikan Kalajoelle. Reippaasti yli sadan vanhan kuorma-auton joukko valtasi komeasti noin puolet kaviourasta. Kaluston uusiutuminen on väistämätöntä myös Vetkussa. Moottorimarssin ohessa vetkulaiset tutustuivat muun muassa Komen perävaunutehtaaseen. Pysähdyspaikkana ennen Kalajokea oli Sievi. Vanhimpia olivat kaksi 40-luvun kiesiä. Kuormurit kaviouralla 14.–16.6. Liikkuvat olivat makoisasti sävy sävyyn, jopa paikallaan liikkuva. Jatkuvuuden kannalta aprikointia herätti se, kuinka nykyautoja voidaan tulevaisuudessa ylläpitää harrastepeleinä. Mutta ei kanneta siitä vielä huolta vaan palataan radan tunnelmiin. Kalajoella autot pysäköitiin raviradalle. Keikalle osallistuneista 70-luvun autoja tai niitä uudempia oli valtaosa, seitsemisenkymmentä. Yhteisajo alkoi Haapajärveltä. HAAPAJÄRVI–SIEVI–KALAJOKI Vetku kesäkeikkaili Pohjois-Pohjanmaalla ja kokosi ison näyttelyn rantakaupungin raviradalle. 90-luvun autojakin on jo marssirivistössä mukana. Soraliike Lehtovaara liikennöi keikalla Piikkiöstä asti kahdella Sisulla, joilla oli ikäeroa liki 40 vuotta: L 60 on vuodelta 1951, seurueen vanhimpia sekin, ja SR 300 vuodelta 1989. Vetkulaisten kanssa keskustellessa kuului hieman haikeutta siitä, että vanhimmat autot alkavat jäädä talleihin. Toisaalta pidettiin erinomaisena asiana, että uudempiakin autoja kunnostetaan ja tuodaan keikoille. Saadaanko niitä liikkeelle, kun niiden ohjelmistojen päivittäminen lakkaa
Näyttelyvieraita kiinnosti kovasti, kun Matti Polvela esitteli hetken innoituksesta Volvonsa käynnistystä ja nosturin käyttöä. Blomqvistin Kallen jauheyhdistelmiä komeili PohjoisPohjanmaalla kaksin kappalein. Vaan jos tulee ajelleeksi kymppitai ysitien eteläpäässä Powder Transin autoa näkemättä, saa piirtää ruksin auton kattoon. Hienoa, että näitäkin kunnostetaan. Nuorempi polvi huolehti somenäkyvyydestä. Harvinaisempaa täällä. Vetkussakin käy väistämättä niin, että vanhat väistyvät nuorempien vanhetessa. 33. 40-luvun autot olivat ajon iäkkäimpiä, eikä niitäkään ollut enää mukana kuin kaksi. Yli sadasta autosta syntyi komea näyttely Kalajoen raviradalle. Pentti Aron Studebaker vuodelta 1947 oli marssin vanhin masiina, pitkänmatkalainenkin vielä, Lehtovaaran tapaan Piikkiöstä. Hydraulisen ajan puukuljetuksista kertoili tämä Siikalatvalta saapunut Jyry-Sisu, jolla oli Fiskars 65 -kuormain työkaverina
Miltei joka keikalta löytyy uusiakin tuttavuuksia. Suhteellisen hyvä ajettava, sanoo Olavi ajopelistään. Heikki sai auton entisöintityön päätökseen pari vuotta sitten, ja oli nyt ensi kertaa Teijolla mukana Vetkun keikalla. Se on Heikin kaverin, niin ikään kalajokisen Erkki Törnvallin käsien työtä. Sellainen oli muun muassa tämä Kontio, jonka vasikka kruunaa kokonaisuuden. Myöhemmin tehdas vaihtoi siihen palo auto varusteet. Teijo-autoja on kunnostettu pieneen valmistusmäärään nähden runsaasti. Vuoden 1957 DeSotoja ei taida enää nykyään toista tulla tiellä vastaan. Auto on ollut Pieksämäen seudulla koko ikänsä. Aluksi se oli kalkkitehtaalle huoltoautona. Kalajokisten terveiset P aikkakuntalaisetkin olivat pelissä mukana. Erkki on tehnyt pari muutakin APEa mutta lavaversioina, tämä on ainoa perävaunullinen. Tämä auto on palvellut Päijät-Hämeessä puutarhatuotteiden kuljettamisessa, mihin se epäilemättä hyvin sopikin. Eiköhän tavata tämän kiesin kanssa toistekin. Heikki kehuu etuvetoista ja etupainoista Teijoa vakaaksi menijäksi mutta auttamattoman alitehoiseksi. 165-heppaisessa V8:ssa on mukavasti tehoa. Kalajoen oman pojan Heikki Siipolan pidempi versio on pantu aivan uusiin puihin. Lavalla kulkenut Piaggio APE puoliperävaunulla meinasi varastaa huomion. Esimerkiksi moottorista on kaikki liikkuvat osat uusittu. Vain lasikuitukoppi ei ollut ollut moksiskaan kolmenkymmenen vuoden metsäsäilytyksestä, hionta ja maalaus riittivät. 34 VETKUN KALAJOEN KEIKKA. Pieksämäkeläinen Olavi Nenonen on kiertänyt DeSotollaan keikkoja jo yli 30 vuotta. Silloin siinä oli mekaaniset vaihtolavalaitteet ja ilmeisesti joskus vetopöytäkin. Mekaanisia puunostureita näkee Vetkun ajoissa toistaiseksi hydraulisia enemmän, kuten näissä kahdessa Scania-Vabis LS 76:ssa
Scania oli liki heräteostos, jonka Petri kävi noutamassa Oslon takaa Norjasta. ”Keikoilla en ole koskaan kuullut keltään mitään naljailua. Auton hupiluonteesta ei kukaan ole kuitenkaan pahoittanut mieltään. Auto on ollut tässä kuosissa viime kesästä. Petri pähki päälle tulevan mökin koon ja pidensi auton runkoa sitä varten. Se tehtiin uusista kakkosluokan rakennustarvikkeista. Ominaisuuksia voisi luetella pitkäänkin automaattivaihteiston manuaaliohjauksesta sähköisesti laskettavaan terassiin. Vapaasti hengittävä moottori vaihtuu vähemmän mäkiä haistavaan turboversioon lähiaikoina. Se viihtyisämpi tupa S canian TGB 30 on Ruotsin puolustusvoimille valmistettu maastokuorma-auto. Täällä on tosi hienoon alkuperäiskuntoon pantuja veteraanikuormureitakin”, Ruuska vertailee. Petri itse suhtautuu asiaan kaksijakoisesti: ”Tässähän ei ole mitään muuta vetkuilua kuin auton vuosimalli, 1976. Petri Ruuskan asuntoautoprojekti on epäilemättä kunnianhimoisimmasta päästä. Armeijan käytöstä poistetut autot ovat suosittuja myös harrastevehkeinä, ja niitä on jokunen näkynyt Suomessakin. Karin Scanian lavalla puksutteli Ruottalan kyläyhdistyksen puimaosuuskunnan entinen Wickström, jonka omistaa nyt Kari Arponen. Oston kommervenkit eivät tuottaneet Petrille pulmia, hänhän on tehnyt kuorma-autokauppaa 19 vuotta. Mutta kehittely jatkuu. Vaihtolavalaitteet asennettiin, ja niitä jouduttiin muokkaamaan, jotta ne mahtuivat muiden kilkkeiden lomaan. Ei ihme, että Ruuskan Scania pokkasi Kalajoella palkinnon yleisön suosikkina. Auto tuli ajamalla uuteen kotiinsa Viitasaarelle. Aurinkopaneeleilla ja akustolla elelee ilman pistokettakin. Auto valmistui tähän pisteeseen viime kesänä. Petri, Sanna ja Vertti Ruuska pohtivat pari vuotta sitten Härmän näyttelyssä majoitusta. Itse asunto on oma lukunsa. Ulosotto rakennettiin itse lisäakselin ja erillisen laatikon avulla. Tovin tuumailun jälkeen alkoi suururakka. Kari Rimpisalo oli lähtenyt matkaan Lapin maakunnan puolelta Torniosta. Näille on mukava osallistua, ja osallistun vastakin.” 6/2024 35. Silloin he päättivät, että ensi kerralla on oma maja mukana
Mel koinen määrä maamoottoreita puksutti perinnenavetan edustalla. Muutaman vuoden kuluttua perinnepäivien käyttöön saatiin Puhoksessa sijaitseva vanha navettarakennus pihaalueineen. Tapahtuman juontajana toimi Hannu Putkuri, ja yleisö sai haastattelujen myötä kuulla paljon tietoa työmenetelmistä ja paikalla olleista koneista. Ensi vuoden Perinnepäivät vietetään 5.–6.7.2025. Puhoksen perinnepäivät 6.–7.7. Suuri osa tapahtumassa esillä olevista maamoottoreista on edelleen Markku ja Kalle Hurskaisen entisöimiä. Teksti ja kuvat: Lea Lahti K iteellä Puhoksen Jouhenvaarassa asuvien Markku, Ritva ja Kalle Hurskaisen aloittama vanhanajan työmenetelmiä esittelevä tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2005. Perinteisiä käsityömenetelmiä ja vanhojen koneiden toimintaa esiteltiin havainnollistavin työnäytöksin. Vuosittainen koneja kulttuuritapahtuma on noin 200 talkoolaisen yhteistyön ja voimainponnistuksen tulos. Tunnustuksena monipuolisesta ja aktiivisesta kylätoiminnasta Puhos on valittu Suomen vuoden kyläksi kuluvana vuonna 2024. Perinteiset kädentaidot, hirsikehikon kokoaminen, pärekaton valmistus, tiilen lyönti sekä egyptinparrun veisto olivat näyttävästi esillä. Vuodesta 2022 lähtien tapahtuman on organisoinut Keski-Karjalan Perinnekoneyhdistys. Perinnepäivät toteutettiin useiden kiteeläisten yhdistysten ja vapaaehtoisten avustuksella. KITEE Kiteen Vanhan Puhoksen alueella vietettävän koneja kulttuuri tapahtuman teemana oli tänä vuonna perinnerakentaminen. Viikonlopun aikana tapahtuma-alueella vieraili yli 2 500 perinteestä ja vanhoista koneista kiinnostunutta. Yleisö sai tuttuun tapaan nähdä monta käyntikuntoista vanhaa konetta. Omalla alueellaan esiteltiin työnäytöksin muun muassa kenttäsirkkelin, klapikoneen ja puimakoneen toimintaa. 36. Kiteen suurimman käpyeläin-maatilan rakentamiseen sai osallistua koko viikonlopun ajan. Vierailijat saivat testata ja harjoituttaa omia kädentaitojaan erilaisissa työpajoissa. Tällä kertaa tarjolla oli kaarnalaiva-, kukkaseppele-, tuohisormusja naulauspaja. Kallen puoliso Anne Venjärvi on myös tiiviisti mukana järjestelyissä tapahtumaemännän roolissa. Sunnuntaina tapahtumassa vieraili Timo Juvonen, sosiaalisesta mediasta ja TV:stä tuttu Tuusniemen tubettaja Metsa Man
Puintinäytös keräsi sankan joukon yleisöä. Moottoriin kiinnitetty laatta varmistaa valmistusvuodeksi 1924, Kalle Hurskainen kertoo. Keski-Karjalan Perinnekoneyhdistyksessä on talven aikana kunnostettu useita Bernard-moottoreita. Tapahtumassa saatiin nähdä puutavaran sahausta maamoottorikäyttöisellä kenttäsirkkelillä. Timo Saukkonen esitteli tapahtumassa omaansa. Ote-moottori on ruppovaaralaisen Pekka Kososen kunnostama. 37. Kokeneet käyttäjät isä ja poika Markku ja Kalle Hurskainen hoitelivat terämiehen ja perämiehen pestiä altaottajien vastaanottaessa valmiit lankut sekä sahauspinnat. Tohmajärveltä löytynyt satavuotias BMV-moottori on kunnostettu äskettäin
Fordson Major tarjoaa käyttövoimaa Oy Tools Ab:n katkaisuja halkomakoneelle. 38 PUHOKSEN PERINNEPÄIVÄT. Ammatikseen hirsirakennusten parissa työskentelevä Vesa Sairanen havainnollisti pärekaton tekoa ruohonjuuritasolla. Egyptinparruista on kerrottu tarkemmin Vanhat Koneet -lehden numerossa 2/2024, jossa kerrottiin parrunveistokoneistakin. Veistonäytöstä piti riihijärveläinen Sulo Rouvinen. Kone sopii parhaiten metrin mittaisten halkojen tekoon, lyhyemmät kääntyvät helposti poikittain terää vasten. Kuljetin pakottaa puun terää vasten, ja jos kaikki onnistuu, ulos työntyy kaksi kaunista halkoa. Höyläämässä vanha tuttumme Juhani Hietala ja vastaanottajana Raimo Joensuu. Alta päin nostettavalla sirkkelillä katkaistaan sopivan mittainen pätkä. Haapapölleistä höylättiin päreitä maamoottorikäyttöisellä pärehöylällä. Egyptinparrun veistonäytös nähtiin Puhoksella ensimmäistä kertaa
Katkaisu sirkkeliä käyttää liki 90-vuotias Kauko Raekorpi, joka valittiin tällä kertaa vuoden talkoolaiseksi. Traktoririvissä oli esimerkiksi kuormain-Massikoita, niin firman omalla kuin kotimaisellakin etukuormaimella. Kantosyrjän Kakstahti -mopokerhon Hannu ja Toni Väistö olivat tuoneet perinnepäiville useita itse kunnostamiaan mopoja. Tapio Käyhkö kuorii aitatolppia. Närelenkillä sidottiin aikanaan tukki lauttoja koossa pitävät puomitukit yhteen. Närelenkin tekoa esittelivät Keijo ja Unto Kyllönen. 6/2024 39. Tapahtumavieraat saivat nähdä Unto ja Keijo Kyllösen taiteilua tukilla Puhoksen Vanhan Myllyn edustalla. Toni kertoi ajelleensa jo tuhat kilometriä mopolla heinäkuun alkuun mennessä
Kuivurinmäen Moottoripäivät 13.–14.7. Veljekset Ahti ja Arto Jussila järjestivät Iso-Äiniön kylälle maamoottoritapahtuman. Suurin osa esillä olevista moottoreista oli myynnissä. Esillä oli parikymmentä Jussilan omaa ja lähes saman verran muualta tuotuja laitteita. Niinpä vierailijoiden oli halutessaan mahdollista hankkia oma moottori ja aloittaa uusi harrastus. Yleisöllä oli vapaa pääsy alueelle. Tarmo Bladin pihapiiri Arton veljenpojan kuivurin ympärillä toimikin vallan mainiosti konekenttänä. 40. Teksti ja kuvat: Lea Lahti V eljekset Arto ja Ahti Jussila järjestivät maamoottoriharrastajien kokoontumisen heinäkuisena viikonloppuna Asikkalan Iso-Äiniöllä. Tapahtumavieraille tarjottiin mahdollisuus tutustua myös Tarmo Bladin riihimuseon esineistöön. Nälkäisenä tai janoisena ei tarvinnut moottoreita hämmästellä, sillä Äinään seudun kyläyhdistys pyöritti alueella latokanttiinia. Muutama harrastaja ja kone poistui jo lauantai-iltana, mutta vastaavasti uusia tuli tilalle sunnuntaiaamuna. Oli siellä liikkuviakin koneita. Kävijöitä arveltiin kahden päivän aikana olleen 500–700. Idea tapahtumalle syntyi, kun Arto oli edellisenä kesänä tapahtumapaikalla kokoamassa veljenpoikansa viljakuivurin siiloa. Moottoreita oli tapahtumassa myös kaupan. Viikonlopun aikana kuusi moottoria vaihtoikin omistajaa. Vierailijat kiittelivät kovasti järjestäjiä mukavasta tapahtumasta. Mies huomasi piha-aluetta katsellessaan, että tässähän olisi ihanteellinen ympäristö maamoottoritapahtumalle. Uutta verta ei harrastajaporukkaan tällä kertaa kuitenkaan saatu, sillä ostajat eivät olleet ensi kertaa maamoottorikaupoilla. ASIKKALA Uusi paikalliskoneilla pyöritetty tapahtuma oli myös kaupankäyntiä varten. Suunnitelmana oli järjestää hieman erilainen tapahtuma. Pitkän linjan harrastajana Arto kutsui koolle tuntemiaan moottori-ihmisiä masiinoineen, ja paikan päälle saatiinkin komea kattaus vanhoja koneita
”Kipinää ei ensin tullut. Liekö tehokas tuollainen kolmiosainen vedenjäähdytin. Kun avasin magneeton, niin katkojan kärkien välissä oli hämähäkinseittipallo.” Kevyen santapaperilla hionnan jälkeen kipinä löytyi. Olympialehto J ukka Lehto Pälkäneeltä (kuvassa oikealla) on pikkupojasta asti ollut syvästi vaikuttunut laitteista, jotka putputtavat, paukkuvat ja savuttavat. Luultavasti tämä on tuo sama Jurvaan tullut yksilö. Arin tietojen mukaan moottoria on valmistettu vain parina vuonna, ja yksi tuotu maatalousnäyttelyyn Jurvaan 1950-luvulla. Ari Palomäki oli tuonut Asikkalaan kaksi moottoria laajasta moottorikokoelmastaan. 41. Lehto on hankkinut Olympia-moottorinsa reilut pari vuotta sitten. Harvinainen DDR:läinen EKM pysyy paikallaan kun se on kahlittu liinalla kiinni kuormalavaan. Tomi Oksanen toi tapahtumapaikalle vaarinsa vuonna 1962 uutena ostaman Volvo 320 -traktorin. ”Syksyllä, kun rukiit on puitu, laitetaan tämä kaverin kanssa myllyn eteen ja tehdään puurojauhoja.” Jussilan kuulapää-Bolinderia syynättiin kiihkeästi. Lehto purki moottorin osiksi ja kunnosti sen. Porilainen pyörittää kuorimakonetta ja lastu lentää. Karhukaupungin nimikkokone käynnissä. Suur-Jämsän Moottori klupin aktiivi Tuomas Pitkäniemi urakoi lauantai päivän ajan tapahtuma-alueen reunalla. ”Tätini mies pelasti tämän sieltä, mutta 25–30 vuoden ulkoliiterisäilytyksen jälkeen se oli jo aika surkean näköinen”, Jukka kertoo ostotilanteesta. Vuonna 1940 valmistettu Olympia on alkujaan ollut Sääksmäellä maalaistalossa voimakoneena ja puimurinpyörittäjänä
Talonpoikais museo Yli-Kirrasta tuli Lamminmäkien kokoelmaan kaikkiaan 14 moottoria. Sähkökatkon sattuessa sitä on käytetty jäähdytyspumpun pyörittäjänä. Tarmo Blad silmäili hyvillä mielin maatilansa pihapiirissä järjestettyä tapahtumaa. Eero Rintala toi Asikkalaan pienen mutta paukeherralle sopivasti varsin äänekkään moottorin. Nykyään Bonk-henkinen Lister kiinnosti yleisöä ja omistajalta kyseltiin, mitä koneella tehdään. Arto Jussilan Lister on ollut Harjavallan tehtailla varavoimanlähteenä. Pekka Ruuli toi tapahtumaan harvinaisen Kullervo-moottorin, ja sitä käytettiin sunnuntaina. 42 KUIVURINMÄEN MOOTTORIPÄIVÄT. Palaamme Kullervon tarinaan myöhemmin. Tanskalainen FF tuli Rintalalle käyntikuntoisena lopettelemassa olevalta harrastajalta Huittisista. Matti Partio Ristiinasta oli paikalla lauantaipäivän ja rakensi riihimuseolle vievän tien varteen komean riukuaidan. ”Ja kunhan vesi kuumenee, tässä säiliössä keitetään nakkia.” Toisella puolella moottoria on joissakin tapahtumissa ollut tislauslaite, mutta tällä kertaa astiassa oli vain jäähdytysvettä. Isä ja poika Reijo ja Jarno Lamminmäki Hämeenkyröstä käyttivät vuorotellen Reijon Olympia-moottoria. Moottori on tullut Heikki Ojainmaan perikunnalta. ”Kun tätä moottoria käytetään, tulee vettä seinästä”, Jussila esittelee pilke silmäkulmassa
Konehuolto T. • Zetor 25 A -58 • Nuffield 10/60 • Fiat 780DT etukuormaajalla -79 • Fort Begoraro ja Taarup hammaspyöräkoneet varaosina • Mobiilinosturi Volvo BM 693, Hyvä! • Venäläinen teli-akselisto • Käytettyjä traktorin renkaita hyvä valikoima! • Uusia ja käytettyjä perälevyjä • Jykevä perälevyt, kaikki mallit • John Deere 2130 -79 • Juontokoura käytetty • Japa 700 klapikone kuljettimella • Fiat 411 vm. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi www.traktoriosa.fi PORIN TRAKTORIOSA KY, Sepänpellontie 9, 28430 Pori (02) 635 1888, 0500 808 007, 0400 808 007 Porin Traktoriosa Ky on vuodesta 1988 alkaen toiminut alansa ammattilainen. • Traktorinvaraosat, tarvikkeetjarenkaat. Deeren Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, JD oheistuotteet ja öljyt, ja Castrol öljyt. -61 • Wirax 185 niittokone, uusi! • Peto takakuormaaja • Hinattava Harri kasvinsuojeluruisku Käytetyt traktorit ja koneet: HUOM! UUSI OSOITE ON SEPÄNPELLONTIE 9 tilaa.viipalemediat.fi/raskaskalusto TIEN PÄÄLLÄ • KOEAJOT • UUTISET YRITYSESITTELYT • TAPAHTUMAT • HARRASTEET Uusin numero nyt lehtipisteissä! Osoit a kame rall a ( V tilaa.viipalemediat.fi/vanha tkoneet UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! MASIINAT NÄYTILLÄ Kesän kokoontumise t ja perinnepäivät SOKERITEHTAAN TUOTE Omintakeinen Esa-Tume-pyö röpaalain LUHTIKYLÄN NIXON Ford 951 Powermaster D 1959 74 50 00 -2 40 6 • PA L VK O 20 24 -4 1 Rautaista luettavaa • www.vanhatk oneet.fi • 6/2024 • Hinta 11,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AU TOT • MAANRAKEN NUSKONEET • TAPAHTUMAT SCANI A L50S 11 2 6 / 20 24 • Fo rd 95 1 • H yr y P S 91 C • M as se y Fe rg us on 18 7 • S ca ni a L5 0S • Tu m e -p yö rö pa al ai n Nukalan hallilla tapahtuu jälleen peräti kahden projektin merkeissä! Kaiwur Oy hankki Volvo FH500 LNG -maan siirtoauton kasettiyhdistelmän vetäjäksi KAASU KAASU KASETTI KASETTI Perävaunut SCHMITZ CARGOBULL -UUTTA Näyttelyt VIISI REKKATAPAHTUMAA Kuljetusliike SIMERK OY ORIMATTILASTA N U K A LA N U U TT A JA VA N H A A • K A IW U R IN K A A SU K A SE TT I • K A R H U LA N KO U K K U • LA K U N D A FIT • SIM ER K O Y 11 74 00 19 -2 40 6 PAL VKO 2024-41 Suomalaista työtä • www.raskaskalusto.fi 6/2024 • HINTA 11,90 € • WWW.RASKASKALUSTO.F I • ALAN JOHTAVA AMMATTILEHTI! R A SK A S K A LU ST O 6/ 20 24 KARHULAN KOUKKU LAKUN DAFIT NOSTALGIA KULJETUSK ALUSTO Jotain uutta, Jotain uutta, jotain vanhaa jotain vanhaa Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa. Tuotteitamme ovat mm. • Aurojenmuovisiivet • Aurojenjaäkeidenkulutusosat • Nivelakselitja-osat • DB 990 vm. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. -65 • IH 434 -69 • Käytettyjä auroja ja äkeitä • F20 bensakoneella. Kattavan palvelumme piiriin kuuluvat hyvät valtakunnalliset kontaktit
Tapahtuman järjestivät entiseen tapaan Pauli Linna, Simo Korhonen, Sakari Koskinen ja Juha Atila. Armeijakalustoahan Eerolta löytyy Kempsun lisäksi paljon muutakin. Maastossa kuului pauketta ja paljastui, että jousen korvasta oli ruuvit löysällä. Raulin auto on vuodelta 1978. Näitä jokapyörävetoisia C300-sarjan autoja tehtiin pääasiassa Ruotsin armeijalle sekä kaksiettä kolmiakselisina versioina. Näin on myös hommaan kuuluvan safarin laita. Lisäksi Rauli Lampinen oli suunnitellut koko osastolle noin 43 kilometrin mittaisen maastoajoretken. Teksti ja kuvat: Mika Rassi A rmeijan ajoneuvojen harrastajien kesäleiristä Alajärvellä Menkijärven lentokentän ja sotaperinnealueen maisemissa on muodostunut jo perinne. Paukkeen herra Eero Rintala osallistui ensi kertaa Menkijärven miittiin. 44. Marssia johti reitin suunnitellut Rauli Lampinen hyvin maasto kelpoisella Volvollaan. Sissalassa Kanavan kevarin pihalla Mikko Virsun Sisuun tehtiin pientä kiristyshuoltoa. Kuutosmoottori on kolmilitrainen ja bensiinikäyttöinen. Kenialainen jalkamies olisi selvittänyt saman matkan aika paljon ajoneuvoja nopeammin, mutta eihän tässä aikaa ajettukaan, päinvastoin. Maratonsafari 28.–30.6. Pääosa matkasta tapahtui sorateitä pitkin, mutta välillä käytiin toisenlaisillakin väylillä. ALAJÄRVI Army truck meetissä sotakieseihin seonneille tarjottiin pitkän kestävyysjuoksumatkan mittainen moottorimarssi. Vakavia teknisiä ongelmia ei ollut, ja safarilta päästiin vielä ehjin nahoin kiihdytyskisoihin ja illanviettoon
Pulla-Uazin etenemisominai suuksille se oli liikaa. Lavalta löytyy konttilukot, joten Tuomas meinaa tehdä Sisuun asuntokontin. Auton nykyinen omistaja Tuomas Nummela kertoo, että hän on saamiensa paperien perusteella ajoittanut auton valmistumisen syystalveen 2000. Mitä ajettavuuteen tulee, Sisu on Tuomaksen mielestä sivistynyt. Akselit ovat Sisun tekemät. Maastoajoneuvojahan ne ovat, mutta Mikko Virsun ja Mika Tannerin ajotaidotkin vaikuttivat verrattomilta. Proto ja jeeppi sen sijaan selvittivät kostean paikan kuin vettä vaan. Mikan jeeppi oli vieläpä ajon vanhin ajoneuvo, se on vuodelta 1943. 45. Pääosan komponenteista on toimittanut Renault, myös muista Eemeleistä poikkeavan lyhyen kolmipaikkaisen ohjaamon. Vielä on vähän jännät paikat auton rekisteriin saamisen suhteen. Runko ainakin on Protoa jäykempi. Pikku-E S afarin jälkeen Menkijärvelle kierähti uudehko mutta yhtä kaikki kiinnostava tapaus. Kysessä on tiettävästi ainut kaksiakselinen armeijan käyttöön tehty E-Sisu, josta kai haaveiltiin Proto-Sisun ja Masin korvaajaa. Moottorikin on kuusilitrainen Renault, vaihteistona taas on kuusipykäläinen manuaali-Eaton. Safarin loppua oli siunattu aitoperäisellä suomalaisella mutalävellä. Nämä tutut herrat olivat nyt Menkijärvellä ensi kertaa
46. Muitakin muoniolaisia innostui mukaan. Mutta on siellä vähäväkisyydestä huolimatta oma pieni koneiden kesänäyttelykin. Torassiepin vanhat koneet 29.6. Asukkaita noin parintuhannen neliökilometrin Muoniossa on vain reilut 2 300. Saimme paikan päältä kuva terveiset ja kuulimme homman pääje hulta kuulumiset. Teksti: toimitus · Kuvat: Jukka Kotakorva M uonion kunta Suomi-neidon kainalossa on Lapin mittakaavassa pinta-alaltaan pieni mutta reippaasti Ahvenanmaata isompi. Jukka kertoo, että tunnelma oli korkealla, juttu lensi ja Lapin sääkin suosi. Tänä vuonna kävijöitä oli arviolta sata, ja kauimmaiset koneet tulivat parinsadan kilometrin päästä Rovaniemeltä asti. Homma alkoi, kun pojat päättivät kerätä oman kalustonsa näytille ja panna kylkeen makkaraja kahvitarjoilun. Autoja koneharrastajat Jukka Kota korva ja Tapani Arpiainen järjestivät Torassiepin vanhat koneet -päivän nyt kolmatta kertaa. Mopot ja kelkat olivat käyttökunnostettuja, joten kaksitahtisen tuoksua oli ilmoilla. Näyttely pidetään Jukan omistamalla Pääkorvan tilalla Muonion Torassiepin kylässä. Näytillä oli pienem pääkin kalustoa, kuten moottori kelkkoja, mopoja, sahoja ja perä moottoreita. MUONIO Käsivarren tyveen on juurtunut pieni kone näyttely, johon jaksetaan Lapin tyyliin lähteä kauempaakin. Jatkoa seuraa tulevina kesinä
47. Lapsille oli tarjolla koneiden katselun lisäksi maansiirtotöitä. Plaston traktoreihin oli Jukan isä Oiva aikoinaan taiteillut pellistä koneet perään. Kaikki koneet olivat käyttökunnossa ja käytössä olleita. Tapani asensi taksiin ajan henkeen sopivaa taksamittaria, jotta illalla päästiin kylillle. Toinen tapahtuman puuhamies Tapani Arpiainen (etualalla) harrastaa erityisesti maastoajoneuvoja. Lihasvoimalla toimivat niin hevosvetoiset työkoneet kuin Jukan vanhat lelut. Hydro-Masterilla varustettu Major oli pelastettu talvella jäätietä pitkin saaresta kotitarveurakoille. Kaksikaan kontiota ei kattia säikäyttänyt. Tapahtumaisäntä Jukka Kotakorva on intohimoinen koneharrastaja, joka tienaa leipänsäkin ajoneuvoalalla
Juhani Salonen antoi vielä viime hetken ohjeita vetokisoihin osallistuneille, ja tapahtuma starttasi suuren yleisön seuratessa ja kannustaessa kentän laidoilla. Urheilukentällä traktorit vetivät kuudessa eri kilpailuluokassa 50 metrin pituista matkaa aikaa vastaan. Penkkiurheilijat nauttivat Yleisön joukossa vetokisoja seurasivat Tractor Pullingin SM-kisayleisössä kymmenisen kertaa käyneet espoolaiset Sirpa ja Bror Berglund. Vii meksi veturina toimi McCormick B-414.” Tällä kertaa sijoitus Power Majorilla ei ihan riittänyt palkintosijoille asti, mutta se ei vetokisakonkaria haitannut. Teksti: Anne Ronkainen · Kuvat: Lea Lahti ja Anne Ronkainen S iitä se lähti, kun juontajana toiminut Kari Meriläinen kuulutti yleisön lämpimästi tervetulleeksi tapahtumaan ja Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Eero Paronen avasi vetokisat ajamalla kentän läpi David Brown 950:llä Vuolenkosken viiri liehuen. ”Ei olla veteraanitraktoreiden vetokisoissa käyty ennen. 48. Ensikertalainen ja konkari Heinolalainen Lotta Grönman sai traktorikortin vajaa kuukausi ennen vetokisoja ja saapui Vuolenkoskelle ensimmäisellä traktorillaan isänsä Teemu Grönmanin kanssa. Ohjaa mossa saatiinkin kerta toisensa jälkeen monenmoista kyytiä. Myös Bror kehui tapahtumaa ”Lämmin tunnelma ja porukkaa on paljon. Nyt haluttiin kokeilla tällaista, ja on ollut aika mahtava päivä”, Sirpa kommentoi. Osa vetäjistä lähti liikkeelle kytkintä luistattaen ja osa hiukan ripeämmin. Hieno tapahtuma kaiken kaikkiaan.” Myös vuolenkoskelainen Pauli Pethman seurasi vetotunnelmia yleisön joukosta: ”Tuntuu todella mukavalta, että kylästä löytyy nuoria, joilla on halua ja kykyä järjestää isoja ja merkittäviä tilaisuuksia.” Mitä kiskottiin. Kausalalainen Petri Mettälä osallistui kolmannen kerran vetokisoihin, tällä kertaa Fordson Power Majorilla. ”Kyllähän se ihan hyvältä tuntui, vaikka aluksi vähän jännitti ja meinasi tulla itku. Vuolenkoskella vetää taas 13.7. Kuulostellaan eri rooleissa esiintyneiden tunnelmia. Mutta kyllä se siitä”, Lotta kommentoi tuntemuksiaan heti vedon jälkeen. Vetokisojen vetovastuksina toimivat Mikko Purhon ohjaama 9 000 kg painava Scania sekä Timo Miettisen 15 000 kg painava Volvo. Lotta osallistui vetokisoihin kolmantena vetämällä vuosimallin 1958 kultamustaksi maalattua ja luurankoteemaa mukaillen koristeltua Ferguson 20:ta. ”Vetokisoihin minulla on useampia vaihtoehtoja, pitää aina katsoa tilanteen mukaan, mitä porukka haluaa esille tuotavan. IITTI Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, kun Vuolenkoskella vietettiin seitsemän vuoden tauon jälkeen Veteraanitraktoreiden Vetokisoja. Lotta sijoittui neljännelle sijalle alle 1 500 kg vakioluokassa
Homma vedettiin maaliin Kisojen järjestämisestä vetovastuussa olleet Maaseutuseuran puheenjohtaja Jani Kangas ja Vuolenkosken kyläyhdistyksen puheenjohtaja Eero Paronen olivat tyytyväisiä tapahtuman onnistumiseen ja 150 talkoolaisten toimintaan. Tuotot tullaan käyttämään yhteiseen hyvään, lasten ja nuorten tulevaisuuden tukemiseen ja kylän vetovoimaan. 49. Kun kaksikolta kysyttiin, järjestetäänkö Vuolenkoskella jälleen ensi vuonna veteraanivetokisat, vastaukseksi saatiin salaperäistä myhäilyä. ”Vuolenkoskella on asukkaita pikkusen vajaa 600, ja jokainen kyläläinen on vähintään ajatuksen tasolla osallistunut talkoisiin.” Jani kiitti myös yhteistyökumppaneita ja talkootöihin osallistuneita vapaa-ajan asukkaita. ”Kuorma-autossa jarrua painettiin tasaisesti vasta, kun lippumies heilutti, että suoritus on tehty. Vaikka päivä oli helteinen ja mittari näytti 27 astetta varjossa, Mikko kehui autonsa ominaisuuksia: ”Ainahan Scaniassa on ilmastointi – ja se vielä toimii!” Tapahtumassa nähtiin myös neljän hengen tiimien Valmet 20:sten haastevetoja. Myös Eero antoi kiitosta kaikille talkootöihin osallistuneille. ”Sellaista huhua kuulin, että kisat olisi tulossa, mutta sitä ei voi vielä tässä paljastaa. ”Hyvä fiilis, paljon oli vieraita ja hyvä sää, kuten aina on meillä ollut. Vetäjiä oli 35”, Jani kertoi heti palkintojen jaon jälkeen. Mikko Purho vastasi yhdeksän tonnia painavan Scanian raiteillaan pysymisestä. Lotta Grönman on pieniä yksityiskohtia myöten tuunannut ensimmäistä traktoriaan oman näköisekseen. Vaikka vanhoissa traktoreissa on uutena ollut hyvät jarrut, siitä on kuitenkin kulunut jo aikaa. Lapsille oli järjestetty keppihevosrata, polkuautoja, pomppulinna sekä omat vetokisat. Siksi täytyi himmailla, ettei menty vastapenkalle asti”, kuvaili Mikko Purho omaa osaansa vetoauton ohjaamossa. Suvimarkkinoilta pääsi tekemään löytöjä eri kojuista sekä peräkonttikirppikseltä. Marttojen kahvila ja Maaseutunaisten ruokatarjoilut takasivat sen, ettei kisayleisöä päässyt nälkä yllättämään. Juhani Salonen antoi lähtömerkin. Kisayleisöä riitti lauantaille 2 000–3 000 kävijän verran. Lotta kisasi itsensä vakiosarjan neljänneksi Petri Mettälä osallistui jo kolmannen kerran Vuolenkosken vetokisoihin. Vuolenkosken kyläyhdistyksen puheenjohtaja Eero Paronen sekä Maaseutuseuran puheenjohtaja Jani Kangas olivat päävastuussa tapahtumajärjestelyistä ja tyytyväisiä päivään. Aika näyttää”, Eero vihjaili
Tänä vuonna näet Oulaisissa juhlittiin ensi kertaa Wanhan woiman päiviä. Luodaan katsaus lauantain tarjontaan konekentällä ja traktoriparaateissa. Kesän oikukkaat sateet osuivat Ou laisiin ennusteiden mukaisesti. Traktoribulevardin alussa seisoi tuon ajan merkkinä hieman harvinaisempi tapaus, Hanomag R 28 B. Eräskin autoili ja oli tehnyt parin kilometrin matkaa Ou laisten keskustasta parkkipaikalle noin tunnin verran. Se näkyi jonoissa niin tapahtu man kojuilla, ulkona lippuluukulla kuin matkalla paikan päälle. Tämän vuoden teemana Wanhan woiman päivillä oli 50-luku. OULAINEN Pohjois-Pohjanmaan suurtapahtuma vaihtoi nimensä mutta ei sisältöään. Uusi nimi, wanha woima 5.–7.7. Vaikka parikymmenentuhannen kävijän tavoite jäi kolmisentuhatta vajaaksi, yh distys jäi plussalle. Siitä seurasi, että perjan taina oli hieman totuttua hiljaisempaa, sunnuntai oli kaikkien aikojen vaisuin päivä, mutta lauantaina tehtiin kävijä ennätys. Monipuolisten perinnepäivien nimi kuvaa nyt homman sisältöä pa remmin, onhan koneiden lomassa ol lut jo pitkään paljon muutakin perin netoimintaa ja työnäytöstä. Nurinaa ei kuitenkaan kuulunut sen paremmin tungoksesta kuin tyhjyydestä. Tapahtumahan on vanha tuttu, ennen Waltakunnallisina weteraanikonepäivi nä tunnettu jättiläisjuhla, joka ainakin tuplaa Oulaisten kaupungin ihmispää luvun. Mutta se on pysyvää, että ennen näkemätöntä kalustoa löytyy Oulaisista aina. Perjantai oli hieman epävakainen, lauantai pou tainen iltapäivään asti ja sunnuntai yltä päältä märkä. Sääkin vaihteli, sillä ennätyslauantaita seurasi vaisu sadesunnuntai. Osapuilleen kaikkia näyttelyesineitä oli aiempia vuosia enem män, museoikäisiä henkilöautoja jopa niin paljon, että varaalueen varaalue otettiin käyttöön ja silti osa joutui ajamaan taval liselle parkkipaikalle. 50. Teksti ja kuvat: Mika Rassi W anhan woiman yhdistyksen pu heenjohtaja Jouni Aitto-oja huo kasi helpotuksesta, kun kukaan ei tullut valittamaan nimestä
Pekka Mustolan kunnostustahti ei hidastu. Juttu jatkui siitä, mihin se edelliskerralla jäi – K. Mitä väreihin tulee, 900 on kaunis poikkeus muiden Taavettien joukossa. Näkyvyys on ainakin ollut joka suuntaan hyvä. Masinistikaverukset Erkki Huttunen ja Matti Merta olivat tavanneet viimeksi varmaankin 90-luvulla Rämsöön Kowan teknolokian päivillä. Kyseessä oli 40-luvun konstruktio, mutta sitä tehtiin pitkälle 50-luvulle. Teuvo Joensuu on taas pannut tuulemaan. Oulaisissa sai verestellä vanhaa ystävyyttäkin. Zetoriin tehtiin kansiremonttia yleisön seuratessa silmä kovana. Ja katso: se on täytetty! Tämä on muuten juuri se traktori, jota Teuvo metsästi Lavialta kiertäessään Suomea Zetorilla. Vieressä huomattavasti tutumpi Nuffield 460. BolinderMunktellin viimeinen hehkukuulamoottorilla siunattu traktori oli tämä syystä lankuksikin kutsuttu malli 10. Hommaa johti Jussi Kantti, kuvassa vasemmalla. Sen sijaan lastentaudit vaivasivat tekniikan puolella niin pahasti, että huonon maineen saanut mallinimi hylättiin pian. Anniina ja Iina Nikula ovat tuttu mutta aina ilahduttava näky Zetorin ohjaimissa. Viimeisen lähdön kolmos-Nuffi jo turvahyttiajalta on vähän harvinaisempi tapaus, ainakin tässä kunnossa. 51. Vasta viime lehdessä Raahen suurkeräilijä lupaili, että 361-Valmetin hän vielä kunnostaa, kun sellaisella on aikoinaan kotitilalla traktorityöt aloittanut. Tällä kertaa Pekka vipusi verstaalta vestivaaleille David Brownin harvinaisemman 900-mallin. Seuraaja 950 oli pitkälti sama traktori paranneltuna versiona. Merilän maamoottoreista
Tapahtuma-alueen ulkopuolelle ulottuvat ajoneuvomarssit ovat työnäytösten ohella Wanhan woiman päivien suola. Ainakin tämä on yksilö on niin komeassa kunnossa kuin vain voi. Neuvostokone lienee tosin jo tottunut hylkiön asemaansa. Vain puomi paikoilleen, ja joutsalais-Fordsonilla voisi lähteä kuorman tekoon. 80 mopedia lähti Piipsjärven ympäriajoon. Tällaisia melko alkeellisia traktoreita Deere teki vielä hyvän aikaa, mutta sitten 60-luvulla otettiinkin nopea ja pitkä loikka kehityksessä. Moottori on bensakone, jollaista on käytetty muissakin ajoneuvoissa. 52 WANHAN WOIMAN PÄIVÄT. Matikaisen kumma kolmikko H eikki Matikainen Otanmäestä oli tullut paikalle paitsi harrastajaveljiensä myös harrastekoneiden kanssa. Jouko on sittemmin entisöinyt sen huolellisesti, ja Jorma toimi Oulaisissa esittelijänä. Kaikki Heikin traktorit olivat erikoisia omalla tavallaan. Täystuho toljotti 50-luvun traktoreiden riviä sillä mielellä, että kuuluisihan hänkin tuonne. Valmet on myynyt sen pois vasta 1971. Neljästä on Heikillä tiedot. Jouko ja Jorma Anttilan kuormainkone on viimeksi ollut töissä vuonna 1981. Leyland 154 jatkoi BMC Minin perinnettä 70-luvulla. Pikku-Valmet ei sinänsä ole erikoinen, mutta Heikilläpä onkin ennen varsinaista sarjaa tehty koetraktori numero 77. Osia siihen on kuitenkin vaikeaa saada, sillä esimerkiksi sytytysjärjestelmä on erilainen kuin autoissa. Sen historia on hyvin tiedossa. Niittolaite ja takapyöräpainot ovat melko krouvia tekoa, eivät aivan tehdastekoisen oloisia. John Deere B vuodelta 1938 vauhtipyöräkäynnistyksineen vaatii erityisen starttimoottorin, eli muovipintaiset hanskat. Alle 30 hevosvoiman traktoreita on Heikin Keskon työntekijältä saaman tiedon mukaan tuotu Suomeen tasan kymmenen
Käynnistyskisan potin korjasivat kuitenkin konkarit. Puolipuristimen käyttö osoittautui yllättävän vaikeaksi. Kuvassa haukiputaalaisen Jaakko Alatalon määrätietoisen riuska suoritus. Vaijerikaivurin toimintaa seurasivat innokkaat pikkupojat ikään ja sukupuoleen katsomatta. Vanhat masinistit olivat kaiketi jo nukkumassa, kun iltakruisingia ajettiin. Hannu Pirneksen Lokomo murskasi kiviä porilaisen voimalla. Hauska uusi numero oli nivalalaisten häkäpönttönäytös. Zetorin kampikäynnistyskisaan lähti rohkeita yrittäjiä ilman aiempaa kokemusta. 6/2024 53. Olympia-moottoria käytettiin Otso-kehittimen tuottamalla kaasulla. Työnäytökset vetävät joka kerta porukkaa. Niilo Nivalasta jaksoi sentään jalkautua Oulaisten kaduille. Molemmat koneet ovat Museokonepaja Toimivasta peräisin, ja hommaa kapellimestaroi museoherra Tauno Hirvi. Kolmanneksi tuli Matti Laurila, voittaja oli Martti Nikula, ja hopeaa otti Kauko Nikula. Imua liehdottiin jo kauan ennen käynnistystä
Toivottavasti tarjonta vielä monipuolistuu tulevina Konesaran vuosina. Juha Helin (vas.) kunnostaa Aleksi Pesson Farmallia. LOIMAA Maatalousmuseo Sarka järjesti ensi kertaa konekokoontumisen. Kun pehtoori lähti isännäksi Titin tilalle Alastarolle, hän sai läksiäislahjaksi Farmallin ja Alliksen puimurin. Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Juha Pokki ja Mika Rassi V arsinais-Suomessa Loimaalla pidetään loppukesäisin iso rompetapahtuma. Viinikkala kertoi lisäksi, että konetapahtumasta on tarkoitus tehdä vuosittainen perinne. Saran alussa 3.8. Ihailkaa nyt, patinan ystävät, sillä ensi talvena traktori maalataan. 54. Johtaja Lauri Viinikkala totesi alkupuheenvuorossaan, että museoesineet ovat museoesineitä hyvässä ja pahassa: ne ovat säilyttämistä eivätkä käyttämistä varten. Traktoreiden kavereina puksutti kaksi maamoottoria. Tänä vuonna Sarka-museo oli houkutellut yhdistyksen yhteistyöhön, ja näyttelyn paikaksi oli vaihtunut museon piha-alue. Se sopi tarkoitukseen mainiosti, sillä nyt piikkipyörilläkin julkeni lähteä paraatiajoon. Siksi Viinikkala iloitsi siitä, että nyt paikalle oli saatu koneita, jotka pantiin liikkeelle. Vuoden 51 traktori oli ensimmäiset kymmenen vuottaan Nakkilassa Anolan kartanossa, jossa Aleksin isoisä toimi pehtoorina. Museon väki vaikutti tyytyväiseltä. Sen yhteydessä paikallinen pienviljelijäyhdistys on koonnut traktorinäyttelyn useimmiten kaupungin torille. Paikalla oli 28 traktoria ja niiden perässä työlaitteita kaivukoneesta kultivaattoriin. Näyttelyä järjestänyt amanuenssi Elsa Hietala puolestaan sanoi, että näyttelyn takana on laajempi hanke, jonka tarkoitus on kerätä harrastajien tarinoita ja lisätä yhteistyötä museon ja harrastajien välillä
Aikansa hirmu johtaa joukkoa. Hietala toivoi, että koneihmisiä ilmoittautuisi haastateltavaksi harrastuksestaan. Paikallista pienteollisuushistoriaakin oli mukana. Masinisti Matti Merta Loimaan Onkijoelta teki 60–70-lukujen taitteessa muutamia Näry-nimisiä traktorikiinnitteisiä trukkilaitteita. KoneSarkaan toivotettiin tervetulleeksi kaikki museoikäiset koneet. Ensi numerossa jatkamme kuutoskoneisten Volvojen parissa. Paikalla oli traktoreiden lisäksi pari maamoottoria, joiden käynnistys oli oma ohjelmanumeronsa. Suvussa on konerasitetta kummaltakin suunnalta ja kotona omalaatuista kalustoa. Sarka-museon amanuenssi Elsa Hietalan hankkeena on ollut paitsi järjestää KoneSarka myös luoda yhteyksiä museon ja harrasteväen välille. Elmeri Tuominen huristeli 3020-Jontikalla, jossa oli loimaalaisen Syväsen konepajan oja-aura perässä, Vanhempi polvi Sanna ja Jari olivat hengessä mukana. Traktorin omistaja on Jani Heikkilä. Käydään joskus visiitillä. Kuutos-Volvon nelivetoinen turbomalli on ollut hurjaakin hurjempi rynnistäessään markkinoille vuonna 1969. Tuomas Mäki-Punnon Massey Ferguson 3070 E vuodelta 1989 oli uusin paikalle uskaltautunut traktori. 55. Fordson County Super Sixin omistaja ja kuljettaja on Fordharrastaja Mauri Anttila
Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Englannin pienimmän kaupungin Riponin liepeillä Newby Hallissa hemmoteltiin yleisöä reippaasti yli tuhannen traktorin tihentymällä. Massey Fergusonin, David Brownin, IHC:n ja Nuffieldin sekä Leylandin kattaukset tuskin jättivät paatuneintakaan merkkiharrastajaa kylmäksi. Kalustoa saarella riittää. Parkkipaikka oli aivan lippuluukun kupeessa. Jos Britannialle tyypillinen sadekuuro sattui kohdalle, suojaa saattoi hakea jyhkeän tammen juurelta. Koillis-Englannin Yorkshiressa tuikkii kuitenkin valopilkku, paikallisten traktoriharrastajien vuotuinen voimanponnistus Tractor Fest. Silloin paikalle puksutti 350 konetta. Esimerkiksi alan lippulaivat Great Dorset Steam Fair ja Saksan Nordhornissa järjestettävä Historischer Feldtag ovat tänä vuonna tauolla. Fordja Fordson-faneja hemmoteltiin laajan osaston monimuotoisilla konversioilla. Jos ja kun Newby Hallissa juhlitaan traktoreiden merkeissä ensi vuonna, kannattaa kalenteriin merkitä Tractor Fest. Lisäksi A-C-mallikirjoa lisäsivät Amerikasta rahdatut Lend-Lease-apuohjelman traktorit ja kovalla rahalla hankitut järeämmät vetopelit. Alliksen B-mallia pultattiin kokoon Tottonissa vuosina 1947–1949, mikä jälkeen varsinaista valmistusta harjoitettiin Essendinessä vuoteen 1969 saakka. Tämän vuoden teemana oli Allis-Chalmers. Teksti ja kuvat: Aulis Lassila Y orkshire Vintage Association kutsui traktorikansan koolle ensimmäisen kerran vuonna 2007. Newby Hallin historiallisen kartanon vehmas puisto tarjosi hienot puitteet kaksipäiväiselle traktorijuhlalle. Isojen eurooppalaisten vanhojen koneiden tapahtumien jatkuvuus ei ole kovinkaan vankalla pohjalla. Tuhannen traktorin tanner 8.–9.6. Yllättäen briteille niin rakkaita höyrykäyttöisiä laitteita ei ollut näytillä kuin kourallinen. YORKSHIRE, ISO-BRITANNIA Laadukkaita traktoritapahtumia ei Euroopassa alkukesällä juurikaan järjestetä. Kirsikkana juhlakakun päällä oli tapahtuman toisen teeman, Manner-Euroopan traktoreiden, värikäs rivistö. 56. Siitä pitäen Tractor Fest on kasvanut vuosi vuodelta, ja nyt se on yksi kesän päätapahtumista Brittein saarilla. Ison-Britannian valtamerkit olivat luonnollisesti hienosti edustettuina. Ruokakojuissa ale virtasi ja ranskalaiset tirisivät. Oli Tractor Festissä toki muutakin nähtävää: suuria ja pieniä autoja, moottoripyöriä, sotakalustoa ja roppakaupalla maamoottoreita
Tractor Festin tämän vuoden teema oli Allis-Chalmers. Selectamatichydrauliikka sai tulikasteensa punaisessa 770-mallissa vuonna 1964. Vuosina 1969–1972 IHC:n Doncasterin tehtailla 259 International 634:ää saivat alleen Countyn isopyöräisen vetävän etuakselin. Mallimerkinnän T juoruaa CAVturboahtimesta. Harvoin nähty Fordson F:n Hi Clearance -muunnelma on ehtinyt jo sadan vuoden ikään. MWM-diesel oli brittien mieliksi vaihdettu Perkinsin AD 3.152 -luottomoottoriin. Tehostettu ohjaus saatiin Allisin oman etuakselin myötä. 57. Hienon David Brown 770-kaksikon tekniikka on kutakuinkin samankaltainen. Rimppakinttu traktoriksi. Ford TW-30:een perustuva Countyn lippulaiva 1884 on yksi traktorimaailman himoituimmista malleista. Vetävään etuakseliin on hyödynnetty viisi tonnisen takaakselia. BMC:n ja Harry Ferguson Research Ltd:n suunnittelemasta BMC Mini -traktoripienokaisesta jatkojalostettiin Nuffield 4/25 ja lopulta Leyland 154. Jos jokin säilyneistä paristakymmenestä yksilöstä tulee myyntiin, tosiostaja joutunee varaamaan lompakkoonsa 310 000 puntaa eli lähes 370 000 euroa. Oransseja traktoreita oli koolla harvinaisen edustava joukko. Allis-Chalmers 160 on oikeasti Ranskassa valmistettu Renault 56. Kolmesylinterisen 100 x 102 -millisen lohkon ja 12+4-laatikon välissä on Livedrive-kaksoiskytkin. 5006:n voimanlähteenä on Fordin 2703E-kuutoskone. Countylla oli näppinsä pelissä myös Internationalin nelivetohankkeissa. Kauhakuormaimiin erikoistunut Chase side valmisti 1960-luvun puoli välin tienoilla reilut sata Northrop-traktoria. Ulkonäkö ei petä: alustana on Ford 5000. Kompaktiin pakettiin oli mahdutettu vetovarsitunnustelu ja 9+3-vaihteisto. Useimmat IH 634 AWD:t päätyivät metsähommiin. Etualalla Allis-Chalmers G-kantajatraktori
Vuonna 1983 esitellyllä mallilla luonnistuivat niin maantiekuljetukset 65 kilometrin tuntinopeudella kuin peltohommatkin kyntöä lukuun ottamatta. JCB Fastracin tarina alkoi vuonna 1991 125ja 145T-tuotanto malleilla. Huippunopeus 80 kilometriä tunnissa nopeimmilla välityksillä kuohutti traktori maailmaa. 58 TRACTOR FEST. 300-sarjan Massikka sai italialaisten käsittelyssä velmun ilmeen. Claas Superin valmistus päättyi vasta 1978. Taavetti-rivistön ehdoton helmi on maatuneesta raadosta pieteetillä entisöity Thresherman VTK1 vuodelta 1946. Ratissa työn sankari Malcom Norris. Ennen niitä parturoitiin Super Majorin kylkeen asennetulla Lupat Trimmerillä. Toinen Tractor Festin maantiekiitäjä oli Trantor Series II. Britannian maisemaa raidoittavat lukemattomat pensasaidat. Upea työpari David Brown 1200 ja Claas Super muistuttivat siitä, että hinattavat puimurit olivat arkipäivää vielä 1970-luvulla. Voimanlähde on Ferguson 35:n perintöä, 48 hevosvoiman Perkins AD3.152. MF:n säästömallin 354F:n tekniikka on yhteinen Landini R5560L:n kanssa. Crystalperheen järein vesa, 150:n DIN-hevosen turboahdettu 16045 tarjosi hyvän vastuksen Englannin jäykille savimaille. Nopeimmat Trantorit viilettivät Britannian kapeita teitä 60 mailia tunnissa eli lähes satasta. Tapahtuman toinen teema oli Manner-Euroopan traktorit. Jälkimmäisen ahdetusta Perkins 100-6T -moottorista herutettiin Saksan-markkinoita varten viisi lisähevosta, jotka oikeuttivat 150-mallimerkintään
Se vaatisi liikkuakseen pientä lisähuomiota kaasuttimelle. Näin kävi nyt myllyjen ja edellisvuonna pärehöylien kanssa, kun harvinaiseksi käyneitä koneita tuntui lopulta uinuvan ladoissa jos liitereissäkin. Näytöstä vetivät Mirja ja Jukka Hietala (toinen ja kolmas oikealta). Leivän ja koneiden äärellä 29.–30.6. Nyt esillä oli viljan viskuu eli jyväsadon seulonta kylvötai jauhatuskuntoon ja kotitarvejauhatusnäytös kivimyllyllä. Viime vuoden näytösteema käsitteli päreidenhöyläystä, ensi vuonna toimintakohtaukset sisältävät taas jotain uutta mutta vanhaa. Talon omiakin laitoksia oli monta. Kotitarvejauhatus kivimyllyllä ja viljan viskuu olivat tämän vuoden teemoja Wanhan kaluston päivillä. Tänä vuonna perehdyttiin viljan seulontaan ja jauhatukseen. ”Hauskaa onkin juuri se, että näytösesineistöä kartoittaessa ei tavaraa ensin tunnu oikein löytyvän, mutta tapahtuman aikaan kävijäjoukosta joku aina tietää jonkin hävinneeksi luullun laitteen lymypaikan”, sanoo Jukka Hietala. Seuraavana keväänä puskaradio toitotti asiasta niin, että vuoden 2021 tapahtuma oli jo täynnä yleisöä ja kalustoa. 59. Erkki Weckmanin John Deere B vuodelta 1936 oli näyttelyn vanhin traktori. ”Kaikki alkoi koronakeväänä 2020, kun missään ei ollut mitään. Ahti Torkkolan Deutziin tutustuimme tarkemmin numerossa 5/22. Konevoimaiset avut puinnissa tai kotitarvejauhatuksessa ovat maanviljelyn pitkässä historiassa vasta mitättömän nuoria työmuotoja. MÄNTSÄLÄ Sääksjärven Wanhan kaluston päivät pidetään yhden perheen pihapiirissä talkoovoimin ihmisen kokoisella viihtyisällä niityllä. Tyttärenpoika sanoi, että otetaanko talon kaikki autot ja muut koneet niitylle talon viereen ja ihaillaan niitä siinä keskenämme”, kertoo Antti Metsä tapahtuman synnystä. Ulkoasu sen sijaan on uutta verrempi. Näistä komis tuksista suuri osa on Sääksjärven omasta kylästä tai aivan liepeiltä. Gskaalan kalusto on totuttua suuri kokoisempaa mittakaavassa 1:24, siksi näyttävää ja etenkin nuorinta kävijäjoukkoa kiinnostavaa. Oman ja harvinaisen lisänsä päiviin toi ohkolalaisen Schmidin pariskunnan paikalle pystyttämä pienois rautatie. Teksti: Kauko Ollila · Kuvat: Kauko Ollila ja Kari Lehtoranta W anhan kaluston päivien keskeisiä liikuttajia ovat Metsän perhe, varsinkin näyttelyalueen eli AliMetsän tilan omistavat Antti ja Helen Metsä, sekä kenttäpäällikköinä toimivat Jukka ja Mirja Hietala. Nyt neljättä kertaa pidetyn kaksipäiväisen ja vapaapääsyisen perinnetapahtuman ytimessä on aina teemallinen esittely tai näytös, johon liittyy pieni historiainfo, pari kertaa kumpanakin tapahtumapäivänä. Jäähdyttimeen nojailee Wanhan kaluston päivien primus motor Antti Metsä
Oman kotitilan Esko otti haltuun 1976. Ennen armeijaikää Esko pääsi ilman ammattikoulutusta metallifirmaan hitsaajaksi, kun isä kertoi opettaneensa poikaa kymmenen vuotta. Suurin osa Moision maataloudessa käyttämistä koneista on itse tehtyjä tai ainakin rajusti muokattuja. Sittemmin Moisio oli metallialan asennushommissa pitkän pätkän. Vaikkei miehellä ollut aariakaan maata, laina heltisi, ja se oli pian kuitattu kuukausien mittaisen souvin jälkeen. Teksti ja kuvat: Mika Rassi J ämijärvellä liki Kankaanpään rajaa asuva Esko Moisio on seppien sukua. Mutta Esko on myös intomielinen maanviljelijä ja urakkamies. Nyt käymme tilalla, jonka mailla ei tehtaan kuosissa komeilevia koneita liiku. YHDISTÄVÄ TEKIJÄ Esko Moisio Tehottomista työkaluista saa halvalla ajanmukaiset värkit, kun niitä osaa yhdistää. Lisäksi niihin liittyy uteliaan ja kekseliään mielen synnyttämiä kokeiluja ja oivalluksia, jotka palvelevat työn lopputulosta eivätkä kauneutta tai muuta toissijaista asiaa. Vuosikymmenten mittaan hän on muunnellut traktoreita mielensä mukaan, tehnyt oman telisovelluksen metsäkärryyn ja suunnitellut esimerkiksi yksinkertaisen säätösalaojasysteemin. Monet niistä on rakennettu yhdistämällä vanhoja ja tehottomia vehkeitä nykyajan maatalouden vaatimuksiin sopiviksi. 17-vuotiaana hän marssi hakemaan pankista lainaa käytetyn leikkuupuimurin ostamista varten. Ne ovat ehkä krouvin näköisiä, mutta kyllä niiden kanssa ainakin tapahtuu. 60
”Täytyy aina niin päin aloittaa, että vetopyörä on pellon puolella”, Esko sanoo. ”Näitä koneita sai lehti-ilmoituksella viidelläkympillä tai satasella, sillä hinnalla, että isännät nostivat kyytiin.” Esko Moision kylvökone on tehty hitsaamalla Tumen 2,5ja kaksimetriset koneet yhteen. Ensimmäisenä kylvöpäivänä valmista tuli 13 hehtaaria. ”Laakereista on otettu sorvilla sen verran pois, että ne ovat millin väljiä. Sivupyöräkoneissa oikea pyörä tuo voiman syöttölaitteelle. ”Olen neljä vuotta tällä kylvänyt, eikä ole kertaakaan tarvinnut nostaa vantaita.” Moisio on korjannut useampia tehdastekoisia takapyöräkoneita. Siinä on esimerkiksi kahta eri vannastyyppiä ja hanhenjalka jauhamassa traktorin pyörän kohtaa maassa. Akse lei den päässä on pultilla kiinnitettävät lukituskappaleet, jotka menevät laakereiden hahloon. Ojan päälle ei saa vahingossakaan mennä. Koneen kanssa on tehty erilaisia kokeita. Jyräpyörästö on kahdessa lohkossa. Kone on kevyt, eikä vaadi hirmuisia tehoja traktorilta. Se vetää samalla lailla kuin sivupyörä. Akseli luistaa niin, että sen saa traktorilla vetämällä pois.” Takapyörästön laakereiden lukitus on yksinkertaisen toimiva sekin. Moisio on tehnyt laakereihin rälläkällä hahlon. Oikea tupla-Tume Moision kylvökone taitaa olla paras esimerkki romujen yhdistämisestä käyväksi tavaraksi. Siinä on hitsattu yhteen kaksi Tumen nostolaitekiinnitteistä sivupyöräkonetta. Työn sujuvuuteen tai kasvustoon ei näillä ole ollut vaikutusta, mutta tulipahan kokeiltua. On kytkimiä välissä, ja voi kauhistus, ne eivät pelaa ikinä. Koko komeus on muutettu takapyöräkoneeksi, jolle on rakennettu runko. Leveys on karvan yli neljä metriä. Moision koneessa vantaita voi nostaa syötöstä riippumatta. Hän pitää niiden pyörästön purkamista hyvin hankalana ja halusi siksi tehdä omasta koneestaan helpon huoltaa. Kaikkia näkee, ja niitä olen joutunut korjaamaan. Tämä syöttää varmasti, jos kettinki pysyy päällä eikä katkea.” Koska vetolaite on edelleen samassa paikassa kuin sivupyöräkoneessa, sen on kosketettava kaiken aikaa maata. ”Tein mahdollisimman yksinkertaisen vetolaitteen syöttöön. ”Tuli tehtyä se vähän turhaan”, Esko sanoo. Eskon koneessa veto toimii samalla tavalla, renkaan tilalle on vain pantu ohut levypyörä. 61 ”Näitä koneita sai sillä hinnalla, että isännät viitsivät nostaa kyytiin.”. Paljon rakentelua se on vaatinut, mutta osat eivät olleet kalliita. Työleveys on karvan yli neljä metriä. Nostolaitekoneessa vantaita ei voi erikseen nostaa: pitää nostaa koko konetta, ja koska kone saa käyttövoimansa sivupyörältä, tällöin myös syöttö lakkaa
Kylvökoneen renkaat toimivat äkeen perässä hydraulisesti nousevina ja laskevina kuljetuspyörinä. ”Maalauspuoli ei ole kiinnostanut minua yhtään”, Esko älähtää. Esko teki koneeseen erillisen vantaiden nostomekanismin, joka ei katkaise syöttöä. Raken teeseen on kyllä otettu mallia eräästä tehtaalaisesta äkeestä, mutta rakennustyö on itse tehty. Siksi erilaisia muokkausvehkeitä on syntynyt hyvinkin kokeilumielessä. Belaruksen lautasäkeiden tukkeja on pantu rinnan ja sarjaan omatekoiseen äesrunkoon. Muitakin muokkausvehkeitä Esko on rakentanut. Moisiolle poikkeuksellisesti äes on myös pintakäsitelty. 62 Seppiä ja mestareita Esko Moisio. Moision muokkauskalu on kylvölaitteen tapaan vanhoista, pieniksi käyneistä koneista yhdistelty. Laakereihin on leikattu hahlo, johon pultilla kiinnitettävä lukituskappale menee. Aluksi pontimena oli raha, mutta sittemmin luomun haasteet ovat pitäneet mielenkiintoa yllä. Koko astiasto Moisio otti nostolaitekoneista sivupyörät pois, mutta ei hän niitä menemään viskannut. Perhos-Sammoista mies on kasannut leveän kolmilohkoisen rullaäkeen, jossa on neljä rullaa peräkkäin. Sekin on kolmilohkoinen. Jousipiikkiäkeeseen on käytetty Ladan pyörät ja navat. Korotettuun siemensäiliöön menee 600 kiloa kauraa. ”Olen monet laakerit aukaissut, mutta se on idioottivarma. Ei, niille löytyi vielä työpaikka lautasäkeestä. Äes on Moision tekemäksi siksi poikkeuksellinen, että se on käynyt oikein maalarilla saamassa pintakäsittelyn. Pyöriksi Esko on heittänyt Ladan takarenkaita akselin napoineen. Tilavuus on siis kuution luokkaa. Rikkakasveja vastaan on hyökättävä tehokkaalla maanmuokkauksella. Se tekee nyt vaon, johon viimeisen ulospäin heittävän lautasen normaalisti valliksi jäävä tavara menee. Korkeussäädön rakenne on varastettu mutta itse tehty. Samalla työleveydeksi on tullut 3,30 metriä aiemman kolmen metrin sijaan. Sen laakerointi saa kiitosta. Tarpeeton roottori Esko Moisio on ollut luomuviljelijä vuodesta 1996 lähtien. Lautasäkeet tahtovat joskus tehdä vallia muokkausalueen reunalle. Esko on ratkaissut ongelman lisäämällä keskimmäiseen tukkiin yhden kupera puoli ulospäin pyörivän lautasen. Kaksi laakeria peräkkäin, stefat molemmin puolin ja suojattu hienosti.” Pyörivien lisäksi Moisiolla on jousipiikkiäes. Sitä ei kuitenkaan ole toistaiseksi tarvittu. Moisio manaa, että turhiakin koneita on Sivupyörän tilalla on levystä tehty pyörä, joka välittää voiman kylvökoneistolle tuttuun tapaan ketjulla. Takapyörästön laakerit on lukittu näin
Hyvänä keväänä rikat saa pois muillakin tavoilla”, Esko kertoo. Reunavallin syntymisen estää yksi ylimääräinen sisäänpäin heittävä lautanen. Kylvinkoneprojektista yli jääneet sivupyörät on käytetty lautasäkeessä. Omatekoinen säätösalaojitus auttaa siinä asiassa. Tappoterää saa pyöritellä pari tuntia yhdellä hehtaarilla. Lisäksi pitäisi olla kuivaa, ja ajon jälkeen vaaditaan kesannointi. Lautasäes on kasattu Belaruksen lautastukeista. Mutta polttoainetta ja aikaa kuluu. Moision mailla on niin mainio vesitalous, että keväisin voi aina kyntää. Raju roottori heittää rikkaruohot kuivumaan pellon pinnalle. 6/2024 63. ”Se on kyllä tehokas. Se heittää maata kymmenen metrin päähän ja kaikki kevyt erottuu pintaan. Käyttö tosin on hidasta ja voimaa vaativaa. tullut tehtyä. Siksi tämä omatekoinen kone on jäänyt vaille käyttöä. Tuon hieromisen sijaan Esko on pyrkinyt löytämään sellaisen viljelytekniikan, jolla rikat pysyvät aisoissa. Muun muassa rikkaruohon torjuntaa varten valmistunut nelimetrinen roottori on seissyt jo useamman vuoden
Lajittelijassa on kaksi siemenseulaa päällekkäin. Koneen päällä on suppilo, josta vilja syötetään rullalla ja syöttöpeltiä säätämällä. Vasen elevaattori kuljettaa lajitellut siemenet ja oikea alle kaksimilliset rikkajyvät. 64 Seppiä ja mestareita Esko Moisio ”Tein kolme päivää kokeita, hitsasin kaikenlaisia ohjaimia.”. Sampo-puimurin lietso puhalsi Eskon mielestä liikaa sivuilta lajittelukäytössä. Kun siipiä lyhennettiin ja tehtiin kotelon päälle reikä, puhallus alkoi Moision mukaan toimia. Kormikki on lajittelijan edessä lähinnä painona, sillä muutoin sorttauskone lähtisi jyskyttämään omille teilleen. Vasenta on jatkettu, jotta tavara saadaan tarpeeksi korkealle, esimerkiksi täyttökärryyn. Leikkuu puimurista on jäljellä puhallin, seulat ja elevaattorit
Viilu mossahtaa paikallensa, se kaatuu täydellisesti.” Isot kuorijat ovat Moision mielestä luomussa ehdottomat, kun rikkakasveja pitää haudata tehokkaasti. Esko kertoo taistelleensa puhaltimen kanssa kauan. Esko on pultannut siipien alaosaan kiinni lisäterän, joka katkoo juola vehnän juuristoa. Näillä terillä kynnöksestä tulee ihan erimoista. Esko toivoo, että muutkin, erityisesti nuoremmat, innostuisivat koneiden yhdistelemisestä ja kierrättämisestä. Ja kun jyvä putoaa, sillä olisi enemmän aikaa valikoitua.” Siivet kasvavat Esko kehuu luomuviljelyn maata keventävää vaikutusta. Leveän koneen kuljetuksen Esko on ratkaissut yksinkertaisesti tekemällä kaksi kiinnityspistettä. Taas kerran pantiin palikoita yhteen. Kun konetta kuljetetaan tiellä, se kiinnitetään traktorin perään pituussuunnassa. Moisio teki viisisiipiset aurat, kun maat kevenivät ja naapurin romukasasta sai osia. Isot kuorijat hautaavat rikkaruohot tehokkaasti. Hydraulisesti säädettävä tukipyörä on myös Eskon tekosia ja isännän mielestä ehdoton varuste. Remmikauppiaan unelma, huokasi muuan osakauppias sen nähdessään. Pieniä lisäosia on tehty, kuten koneen alle hitsattu tappi. Puintija pahnakoneisto kohlimia myöten on riisuttu pois. Tässä jutussa on sitä paitsi raapaistu vain Moision tekosien pintaa. Monet unelmat Luomuviljelyyn kuuluu nurmen vuorottelu satokasvien kanssa. Se jää juurista kiinni. Pudotus suppilosta seuloille voisi olla vielä pidempi. Jäljelle ovat jääneet lietso, seulat ja elevaattorit tietyin muutoksin. ”Jos olisin nuorempi mies, kasaisin vanhoista pienistä kuivureista ison kuivurin”, Esko maalailee. Ylempänä seulana on seitsenmillinen ja alempana kaksimillinen. Esko Moisio yhdisti kaksi tanskalaista lieriöniittokonetta ja sai aikaan 3,2-metrisen hirviön. Se on Moision mielestä paitsi hauska ja virkistävä myös kannattava harrastus, kun maatalouteen saa pikkurahalla tehokkaita koneita. Toisaalta edelleen Moision päivät kuluvat maanviljelyksen lisäksi pellon raivauksessa ja salaojatyömailla, eli työt eivät suinkaan ole ohi. Traktoreihin on tehty omasta päästä sellaistakin jekkua kuin etuvoimanotto. Lajittelijan päälle on tehty suppilo, josta vilja syötetään seuloille. Tein kolme päivää kokeita, hitsasin kaikenlaisia ohjaimia. 6/2024 65. Pellolla kone irrotetaan ja kytketään poikittain traktoriin. Puhdistaja puimurista Kylvösiemenen lajittelijan Esko Moisio on tehnyt Sampo 40 -leikkuupuimurista. Niissä on erikoisen isot kuorijat ja siipien alaosassa lisäterät juolan juurien katkomista varten. Välityksistä tuli sen verran monimutkaiset, että eräs koneen nähnyt osakauppias huokaisi sen olevan remmikauppiaan unelma. Se lyö alaseulaa koneen käydessä niin, ettei seula tukkeennu. Kahdesta lieriökoneesta syntyi 3,2 metrin leveydellä työskentelevä niittovehje. ”Se puhalsi vain reunoilta. ”Jos tekisin toisen, tekisin pienemmän täyttösuppilon. Vielä löytyy muun muassa erilaisia turvekoneita, vesakkoraivuri, perälevy ja ties mitä. Tänä päivänä sama traktori vetää niitä samoilla mailla vaivattomammin kuin 90-luvulla kolmisiipisiä, Esko vakuuttaa. Moisiokin tarvitsi tehokkaan niittokoneen nurmien hoitoon. Lopulta lietso alkoi toimia kuten pitää, mutta herkkä se on vielä. Vanhaan aikaan reippaasti yli satahevosvoimainen traktori sai hänen mukaansa tehdä töitä kolmisiipistä auraa vetäessään. Silloin se ei olisi niin tarkka tuulesta. Konetta pyörittää kolme sähkömoottoria. Kuljetuksissa traktori kytketään niin, että kone kulkee pitkittäin perässä. ”Kun oikein on juolavehnää, viilu tuppaa jäämään pystyyn. Koko laitos on varustettu pyörillä ja vetoaisalla, eli sillä voi operoida missä vain. Pellolla kiinnityspistettä vaihdetaan, ja kone tulee sivulle. Esko Moisio sanoo, että vielä olisi kaikenlaisia ideoita mutta toteuttamiseen ei enää tahdo riittää intoa. Mutta lisäksi Esko on kehitellyt aurojaan edelleen. Kannattimina toimivat henkilöMersun takajouset. Näemme lehdessä myöhemmin lisää Moision masiinoita ikään kuin muistutuksena tästä mahdollisuudesta. Lisäterien avulla viilu kääntyy Eskon mukaan paremmin. ”Tuulla ei saa, sitä varten tarvittiin suojapelti”, Esko sanoo. Valmistaja ilmoittaa lajittelijalleen hurjat tuottolukemat: valmista tavaraa syntyy lajista riippuen 4 000–5 000 kiloa tunnissa. Vanhat siivet on sittemmin korvattu muovisilla. Vähitellen meno kävi siinä määrin helpommaksi, että Esko haki naapurin romukasasta osia ja rakensi viisisiipiset aurat. Lopulta huomasin, että lajittelukäytössä täytyy sahata siivet reunoista poikki, ne ovat tässä liian pitkät.” Lisäksi Moisio teki puhaltimen vaippaan keskelle reiän, jotta ilmaa olisi tullut keskelle enemmän. Resepti oli siis jälleen se, että vanhoista osista tehtiin nykymittapuulla tehokas työväline
Jo vuonna 1849 tehtiin kauaskantoinen päänavaus: Marshallin ensimmäinen puimakone. E lettiin vuotta 1848. Maan malmivarannoista taotut kehruuja kutomokoneet toivat vaurautta. Samana vuonna William sai yhtiökumppanikseen poikansa Jamesin ja perustettiin William Marshall & Son. Täyttä höyryä eteenpäin Pojat ehdottivat pienikokoisten pyörillä kulkevien höyrykoneiden tuotannon aloittamista. Höyrykoneiden ja -vetureiden myyntiedustaja Marshall oli ostanut verstaan syntymäkaupungistaan, pienestä Gainsborough’stä keskisestä Englannista. William Marshall oli palannut kuuden vuoden työkomennukselta Pietarista. Marshall höyryä ja ruutia Marshall oli yksi harvoista brittiläisistä höyrykonetehtailijoista, joka onnistui luomaan nahkansa ja menestymään myös traktorivalmistajana. Aluksi Marshallin toimenkuvaan kuuluivat höyrykoneiden ja -kattiloiden valmistus ja korjaukset. Aluksi William piti ajatusta haihatteluna, mutta hänen kerrotaan lopulta tokaisseen: 66. Konepajoja syntyi ympäri valtakuntaa kuin sieniä sateella. Teollinen vallankumous oli myllertänyt IsoaBritanniaa puolen vuosisadan ajan. Höyry oli valjastettu työkoneiden, laivojen ja junien käyttövoimaksi. Myöhemmin Marshallien jälkikasvusta myös Henry liittyi mukaan liiketoimintaan. Englantilaisen perinnemerkin historiaan mahtuu yläja alamäkiä
James hallitsi insinöörin taidot ja materiaalinkäsittelyn, Henry toimi asentajana ja vastasi taloudesta ja markkinoinnista. Dieseltraktori oli 1930-luvun alun Englannissa harvinaisuus, saati Lanz Bulldogin inspiroima yksisylinterinen kaksitahtidiesel. 1880-luvun puolivälissä 2 500 palkolliselle tarjottiin opintokursseja koneenpiirtämisestä, kirjanpidosta tai vaikkapa ranskan kielestä. Menestystä alkoi tulla 40-luvulla. Vain 70 Marshall E -mallia saatiin kaupaksi. Kymmenen vuoden aikana työntekijöiden määrä kasvoi 31:stä yli kuuteensataan. Gainsborough’n kaupunkiin rakennettiin Britannia Works -teollisuuskortteli. traktoreiksikin kutsua – oli kysyntää erityisesti Kanadassa ja Australiassa. Yhtiö luotti konseptiin. Vuonna 1876 Marshall esitteli ensimmäisen höyrykäyttöisen vetokoneensa, joka oli suunniteltu erityisesti maatalouden kuljetuksiin. Vuosisadan vaihtuessa Marshallin syömähammas oli kiistatta höyrykoneet, joista suurimmat olivat yli 2 000 hevosvoiman voimalaitoksia. Seuraavana vuonna sai alkunsa uusia rahoittajia saanut yritys Marshall Sons and Company Ltd. Konevalikoima oli todella laaja. Marshallin asema kotimarkkinoilla oli vankka. 67. Ensimmäinen iso tilaus tuli Venäjän rautateiltä, joille toimitettiin höyrykattiloita junanvaunujen lämmitykseen. Edistyksellistä yritystoimintaa Marshall oli edistyksellinen työnantaja. Erityisesti höyryvetäjille – joita olisi voinut Marshallin höyrykausi kesti sata vuotta. Emämaassa ei sen päälle ymmärretty. Ensimmäinen siirreltävä höyrykone valmistui vuoden 1856 tienoilla. Teen, pellavan ja maissin viljelijöille oli tarjolla kalustoa, jopa kullanhuuhtojien tarpeet huomioitiin. Massiivinen Colonial teki kauppansa etenkin Brittiläisen Kansanyhteisön maissa. Pari vuotta myöhemmin olivat vuorossa Marshall-veturin ensisavut. Marshall reagoi uhkaan yllättävän nopeasti. 30 hevosvoiman moottori oli Marshallin oma valmiste. Isä-Marshall menehtyi vuonna 1861. Myös vienti veti. Syynä oli uusi helppokäyttöinen kilpailija: polttomoottoritraktori. Marshallit loihtivat koneista asiakkaan toivomia versioita niin paljon, että massatuotannosta ei voitu vielä haaveilla. Veljekset olivat tehokas työpari. Britannia Worksista oli kasvanut yksi laajimmista teollisuuskomplekseista Euroopassa. Näissä maissa myynti alkoi kuitenkin hiipua 1900-luvun alussa. Seurasi nopean kasvun aika. Valikoima laajeni nopeasti puimakoneista jauhomyllyihin ja muihin maatalouskoneisiin sekä sahalaitoksiin. Britannia Worksiin kutsuttiin Vauxhall Motorsin koneinsinööri Bamber, joka aloitti suunnittelutyön Herman Marshallin Kanadan-reissulla keräämien tietojen pohjalta. Viimeiset höyrytiejyrät valmistettiin niinkin myöhään kun 1956. Harry Marshall lanseerasi tuolloin harvinaisen järjestelmän, jossa työntekijä sai rahallisen palkkion uusista ideoista. Marshall hyppäsi syvään päätyyn vuonna 1930. ”Noh, pojat, tehkää mitä haluatte.” Ja pojat tekivät
Siirtomaatraktori Ensimmäinen prototyyppi oli valmiina peltotesteihin jo vuonna 1906. Vastaanotto oli hyvä etenkin Kanadassa. Sotatalous supisti toimintaa Sotatalouteen siirtyneen Britannian hallitus rajoitti Marshallin toimintaa. Vientimallit oli tarkoitettu suurten pinta-alojen muokkauskoneiden vetämiseen, joten A-mallia vankistettiin ja moottorivaihtoehdoksi lisättiin 60 hevosvoiman neloskone. Britannia Worksin 5 000 työtekijää pakersivat myös kaksitasoisten Bristol F2B -hävittäjien ja panssaroitujen Mark IX -miehistönkuljetusvaunujen parissa. Hienosti entistöity yksilö on ollut näytillä Mobiliassa. Perusolemukseltaan se muistutti vielä höyrykäyttöisiä edeltäjiään. Kuljettajan näkökenttää hallitsi tornimainen vesijäähdytin. Kutenkin vain noin 140 konetta valmistui vuosina 1932–1937. Vaikka Marshall Class-A pärjäsi hyvin kyntökilpailuissa, katsoivat höyryvoimaan tottuneet brittitalonpojat sitä nenänvarttaan pitkin. Lisälämpö tuotettiin salpietaripaperilla. 20-heppainen 12/20 oli pienin Marshallin valmistama traktori. Maan oloihin kehnosti soveltuva Colonial ei kuulunut tähän ryhmään, ja vain noin 300 traktoria ehdittiin tehdä. Vaihteita löytyi kolme eteen ja yksi taakse. Vain suoraan maatalouteen tarkoitettujen koneiden tuotanto sallittiin. Tuotantomalli päästettiin markkinoille vuonna 1909. ”Tehty kuin taistelualus, käy kuin kello.” 68. Huippunopeus oli kymmenen kilometriä tunnissa. Mallisto sai nimen Colonial eli siirtomainen – vietiinhän traktoreita Amerikan mantereiden lisäksi Afrikkaan, Persiaan ja Intiaan. Jyhkeän kulmikas laitos pärjäsi hyvin paikalliselle kalustolle niin koetuksissa kuin kaupan pihalla. Ongelman osaratkaisuna nähtiin Marshall 18/30:n yksin kertaista rakennetta ja toiminta varmuutta arvostettiin eritoten vientimaissa kuten Kanadassa, EteläAfrikassa ja Intiassa. Ruoantuotanto alkoi pian vaarantua, kun yhä suurempi osa IsonBritannian maaseudun työväestä marssitettiin Ranskan kuolonkentille. Helsingin kaupungin käytössä ollut Marshall S-höyryjyrä vuodelta 1926 oli yksi harvoja Suomeen uutena tuotuja Marshalltuotteita. Mainoslauseelle ”tehty kuin taistelualus, käy kuin kello” oli jossain määrin katetta. Rungon päällä akseleiden välissä pauhasi kaksisylinterinen 30 hevosvoiman moottori, joka käynnistettiin bensiinillä ja joka lämmettyään hörppi paloöljyä. Lupaavasti alkanut myynti tyssäsi vuonna 1914 maailmansodan syttymiseen. Lanz Bulldogin tapaan sylinterikansi törröttää kaulalla, mutta hehkukuulaa ei moottorista löydy. Tehtaan loppuvarasto myytiin Venäjälle. Marshallin päätavoite oli pärjätä Pohjoisja Etelä-Amerikan markkinoilla. Tiejyrät olivat pitkään Marshallin kärkituotteita
Amerikan traktoreita laivattiin Englantiin tuhatmäärin. Sota-ajan vaikeuksista huolimatta valmistus määrä nousi lähelle tuhatta vuosina 1938–45. Alhainen puristussuhde (6,5:1) nostettiin 15,5:1:een, joka käynnistysvaiheessa puolitettiin. Kassavirta kääntyi positiiviseksi. Tilanne alkoi käydä Mars hallin kannalta kestämättömäksi 20-luvun edetessä. Kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen Gainsborough’ssa suunniteltiin vakavissaan polttomoottoritraktoria. Uusi Britan nia Worksin isäntä modernisoi tehotonta tuotantolinjastoa ja panosti tuotekehittelyyn. Marshall Model E (15/30) tuotti hihnapyörälle 30 hevosvoiman tehon hyvin kilpailukykyisellä polttoaineen kulutuksella. Yksi Lanz Bulldog matkasi Gainsborough’iin, jossa sille tehtiin ruumiinavaus. Eksoot tisin toimeksianto oli kahden X-Craft-pienoissukellusveneen salainen valmistusprojekti. Seuraavana vuonna Marshallin johtokunta valitsi Lanzin uuden traktorimallin perustaksi. Hätiin kutsutun moottorivelhon Harry Ricardon avulla seuraavasta 18/30-mallista tuli luotettavampi ja rahtusen tehokkaampi. polttomoottoritraktori, joka vaati vähemmän miestyötunteja kuin höyrykäyttöiset laitteet puhumattakaan hevosista, joita pakko-otettiin rintamalle massoittain. Leikkuupuimureiden ja traktoreiden valmistus jatkui säästöliekillä. Mutta toisin kuin monet Bulldogin kopioijat, Marshall päätti lisätä omat mausteensa soppaan. Lanzin tapaan 8,7-litrainen sylinteri pötkötti keulalla pitkin pituuttaan. Sheffieldiläinen metallialan magnaatti Thomas W. Lisävaruste luettelosta löytyi jo tasauspyörästön lukko. Uuden tulokkaan alkutaivalta haittasivat vakavat ja yleiset lastentaudit, kampiakselin ja -kammion sekä vaihteiston kotelon vauriot. 3+1-vaihteiston välityksiä muutettiin nopeammiksi. Lanz Bulldogin yksinkertainen rakenne, alhainen polttoaineen kulutus ja reipas suorituskyky olivat ominaisuuksia, joiden varaan oli hyvä rakentaa menestyskonseptia. Jos panoksia ei sattunut olemaan taskussa, oli tartuttava veiviin. Field-Marshallin erikoisuus oli ruutipanoksella käynnistäminen. Ensimmäisissä versioissa käytetty Marshallin oma ruiskutuspumppu osoittautui kelvottomaksi nahkaisten tiivisterenkaiden ansiosta. Vaikka Marshall oli edelleen merkittävä maatalouskoneiden valmistaja, tappiolliset traktorihankkeet veivät yrityksen talouden kuralle ja vuonna 1935 selvitystilaan. Välittömästi toisen maailmansodan alettua brittihallinto antoi listan tehtävistä tuotteista: lavetteja sekä osia aseisiin ja lentokoneiden Rolls-Royce-moottoreihin. Lanz Bulldogin yksisylinterisestä hehkukuula-puolidieselistä geenimuunneltiin täysdiesel, joka lähti käyntiin ilman tohotusrituaaleja. Veivikäynnistyksen vaihtoehtona oli persoonallinen patruunastartti, missä palotilaan ruuvatun ruutipanoksen laukaisu potkaisi männän liikkeelle. Sota-aikana suunniteltu Field-Marshall Mark I tarjosi työhön 38 sitkeää kyntöhevosta. M-malli tasoitti tietä Marshallin menestykselle. Jatkossa pumput hankittiin Boschilta – kuinkas muuten. Käynnistyksessä tarvittava lisälämpö saatiin sijoittamalla palotilaan hehkuva salpietaripaperi. Sodan jälkeen Marshall keskittyi onkakoneisiin samalla kun kätevät Ford sonit vieroittivat britti-isäntiä höyryriippuvuudesta. Soihdunkantaja Sodan vielä jatkuessa Marshallin suunnittelutiimi alkoi luonnostella seuraajaa suositulle 22 hevosvoiman M-mallille. Moottori kävi Lanzin tahtiin 550 kierrosta minuutissa mutta aina haluttuun kiertosuuntaan. Kysyntää rajoitti myös korkea hinta. Vuonna 1936 debytoinut kevyt 12/20 ja sen seuraaja Model M olivatkin edeltäjiään paremmin kypsyteltyjä malleja. 6/2024 69. Ratkaisu oli kunnianhimoinen; verraten vähällä polttomoottorikokemuksella sovellettiin uusinta uutta tekniikkaa. Ruumiinavaus Lanz Bulldogille Vuonna 1927 uusi tulokas mantereelta kiinnitti Marshallin insinöörien huomion. Moottorivelho ja taloushuolia Valmista tuli vuonna 1930. Ensimmäinen kokeiluversio laskettiin laitumelle vuonna 1944. Apu löytyi ison veden takaa. Ward pelasti Mars hallin perikadolta. Edeltäjän kaksitahtidieselin yksisylinterinen lohko oli entisellään, mutta siitä oli houkuteltu 16 lisähevosta nostamalla polttoaineruiskutuksen painetta ja kierrosnopeutta. Ison-Britannian polttomoottorikäyttöisten traktoreiden tuotanto oli vielä varsin kehittymätöntä, eivätkä maan isät halunneet haaskata aikaa
70. Marshall valmisti viljan korjuukoneita yli sadan vuoden ajan. Field-Marshall Mark 1 oli tarkoitettu maatilakäyttöön. Telatraktorit menestyivät huomattavasti paremmin ja kannattelivat yritystä. Sen tehokkain jäsen 904 XL esiteltiin vasta Marshall-kaudella. Erityisesti vähennyspyörästön kotelot, hampaat ja laakerit eivät kestäneet maksimaalista kuormitusta. Laakerointia ja jarruja vankistettiin, kytkimen läpimitta kasvoi, ja tehoakin tuli lisää. Yksisylinterisestä luottomoottorista oli ulosmitattu viimeinenkin voimansäie, ja 50-luvun jälkipuoliskolla kilpailijat alkoivat mennä ohi oikealta ja vasemmalta. MP6:sta tuli seuraava tuotantomalli, mutta vasta vuonna 1956. Vuonna 1947 ensiesiteltyyn Field-Marshall Series 2:een koottiin lukuisia parannuksia. Ulkoiset muutokset olivat suurempia. Yhteen MP4:een oli pultattu 70 hevosvoiman Leyland UE350 -kuutoskone, joka vakuutti Marshallin johdon. Vuonna 1954 syntyi Fowlerin ja Marshallin insinöörien yhteinen hedelmä Marshall MP4. Leylandin Golden Harvest-mallisto sai viisi vuotta jatkoaikaa Marshallin lipun alla. Vaikka Field-Marshall oli alusta pitäen menestys, eivät Britannia Worksin insinöörit jääneet köllöttelemään tyytyväisinä. Oranssi väri on Fowlerin peruja. Field-Marshall Series 3 oli Fowlerin ja Marshallin yhteis työn tulos. Monien mielestä Gainsborough’ssä jämähdettiin kaksitahtidieseliin liian pitkäksi aikaa, osittain hyvin vetäneen viennin ansiosta. Nopeampaa Mark 2:ta markkinoitiin urakkamiehille. Vuonna 1970 Marshall, Sons & Co ja sen tytäryhtiönä toiminut Fowler & Co sulautuivat Marshall-Fowler Ltd:ksi. Liian vähän, liian myöhään Vuoden 1952 uutuudessa FieldMars hall Series 3:ssa hyödynnettiin Fowler VF:n hyväksi koettua voimalinjaa 6+2-lovisine vaihteistoineen. Voimansiirtoja hajosi, ja valmistusmäärät jäivät vähäisiksi. Odotukset olivat suuret, mutta Marshall MP6:sta tuli täydellinen floppi. Sitkeä moottori osoitti oivallisuutensa raskaassa kyntötyössä. Uuden aikakauden traktorista viestivät logo, jossa käsi kantaa soihtua, ja nimi FieldMarshall – Pelto-Marshall. Viimeinen MP6 valmistettiin joulukuussa 1961, ja pyörätraktoreiden valmistus Gainsborogh’ssä jäi pitkälle tauolle. Ensimmäinen itsekulkeva leikkuu puimuri esiteltiin vuonna 1943. Linjakkaan pyöreässä keulassa näkyivät jenkkivaikutteet. Leylandin ahdetun 4/98 TT:n 92 hevosvoiman teho välittyi pyörille 15+5-ryömintälaatikon kautta. Marshallin ranskalainen maahantuoja SEDIM valmistutti MP6:n alustalle tehtyä Field-Farmer-mallistoa, johon moottorit toimittivat Aster, Perkins ja Peugeot. Samoihin aikoihin yksisylinterisen Field-Marshallin tuotantolinja pysähtyi lopullisesti. Marshall MP6:n piti jatkaa Field-Marshallin viitoit ta maa tietä menestykseen, mutta toisin kävi. Tuotanto oli pitkään keskeytyneenä, kun ongelmia ratkottiin. Paalain on Bamford. Viiden vuoden aikana vain 197 konetta myytiin, valtaosa ulkomaille. Edes lisävarusteena tarjottu kolmipistekiinnitteinen, hydraulinen Adrolicnostolaite ei tuonut kilpailuetua, semminkin kun sähköstartti puuttui edelleen. James Wardin yritykseen tuoman jatkuvan kehittämisen periaatteen mukaan hyvää lähdettiin parantamaan. Hinattavan GrainMarshall 568:n työleveys oli 1,7 metriä, ja koneistoa pyöritti 17 hevosvoiman Ford-moottori. Moottoriksi valikoitui Meadowsin nelitahtinen ja -sylinterinen 65 hevosvoiman diesel, jonka jatkeena oli FieldMarshall Series 3:n voimansiirto. MP4:n prototyyppi ehdittiin jo esitellä kaikelle kansalle, kun hanke kuopattiin. Suurin syy epäonnistumiselle lienevät mallia jäytäneet voimansiirtoviat
Yrityskauppa esti Fowleria käyttämästä Freeman Sanders -dieseleitä FD-mallistossaan, joten Marshallmoottorin ympärille suunniteltiin uusi telatraktori. Marshall-merkin loppuvuosina harrastettiin ahkerasti badgeengineeringiä. Valmistus siirtyi perinteikkäästä Britannia Worksi sta Scunthorpeen. 6/2024 71. kokosi pienen määrän 752–954-malleihin perustuvia JWD Fieldmaster -traktoreita 90-luvun alussa. Marshall kehitti myös omaa mallistoa. Samalla kun Marshall-pyörätraktoreiden valmistus hyytyi, porskuttivat telakoneet. Marshall-traktoreiden kulta-aika osui 40ja 50-luvuille. Track-Marshall 50 sekä sen seuraajat 55ja 70-mallit palauttivat merkin uskottavuuden. Track-Marshall pantiin heti kiertoon, ja telatraktorit päätyivät lopulta TWR Groupin hoteisiin. Kulmikkaassa 100/115/125-sarjassa Leyland 6/98 -kuutoskoneen jatkeena oli ZF:n vaihteisto. Tuotanto jatkui aluksi Skotlannin Bathgatessä (paitsi Turkissa valmistetun 302-mallin), josta traktorit siirrettiin Gainsborough’n tehtaille tarkastettaviksi ja testattaviksi. Uusia yrityksiä Wardien perheyrityksen ja Marshallin pitkä liitto päättyi vuonna 1975, kun Marshall-Fowler myytiin British Leylandille. Ilmajäähdytteinen Ruggerini RD200 -diesel saavutti maksimitehon 18 hevosvoimaa 3?000 kierroksen kohdalla. Roadlessin ja Countyn sekä tuontikoneiden armottomaan kilpailuun vastattiin vuonna 1956 korvaamalla Fowler VF/VFA:n kaksitahtidieselit pehmeäkäyntisellä 48 hevosvoiman Perkins L4 -moottorilla. Marshall-nimellä oli edelleen arvoa. Track-Marshallin synty M arshallin omistaja Ward Group hankki vuonna 1946 sateenvarjonsa alle telatraktoreistaan tunnetun John Fowler & Co:n. Fieldja Track-Marshallit ovat tänä päivänä arvostettuja harrastetraktoreita aivan kuten niiden Lanz Bulldog -serkut. Marshallin kulmikas, varsin moderni kuusisylinteinen mallisto tuotiin estradille vuonna 1984. Viimeiset henkäykset Rohkeita brittejä riitti: Leylandja Marshall-kauppias John Charnley and Sons hankki Marshallin tehtaan jäämistön ja design-oikeudet. Lähimmät kilpailijat, kuten Caterpillar D4, olivat tuplasti kalliimpia. Pyörätraktorien valmistus päättyi vuonna 1989. Vuonna 1985 Nickersonin rahat olivat lopussa ja Marshall Tractors vaihtoi jälleen omistajaa. JWD Tractors Ltd. Marshall Tractors pusersi vielä nelipyttyisen 752–954-malliston, jonka myynti jäi heikoksi. Telatraktoreiden tuotanto Gainsborough’ssä jatkui AvelingMarshall-brändin alla. Yli 14 000 FieldMarshallia lähti maailmalle. Vuonna 1969 telamallisto laajeni, kun Bristol Tractorin Taurus-malliston valmistusoikeudet siirtyivät Marshallille. aloitti vuonna 1989 Steyr-traktoreiden myynnin IsossaBritanniassa Marshallin keltamustassa kuosissa, mutta traktorikaupan lama hyydytti toiminnan parissa vuodessa. Sen toiminnot osti vuonna 1979 lincolnshirelainen viljelijä ja liikemies Charles Nickerson, joka palautti telatraktoreiden kylkeen Track-Marshall-nimen. BL ei pitänyt Marshallia pitkään näpeissään. Pian myös kokoonpano siirtyi Marshallin tehtaille. Vuonna 1947 lanseeratun 40 hevosvoiman Fowler VF:n veroista peltovetäjää ei Briteistä tahtonut tuolloin löytää. Moottorit toimitti edelleen Leyland, vaihteistossa luki ZF. 184-mallin valmisti italialainen Ferrari (ei se autotehdas). Tosin Mars hallin pienimmät mallit tehtiin Jugos laviassa ja Italiassa. Vaikka Fowlereita paranneltiin koko kymmenvuotisen tuotantokauden ajan ja kauppa kävi noin 6?000 koneen verran, vanheni konsepti käsiin Field-Marshallpyörätraktoreiden tavoin. Monet Fowler VF:t ja voimansiirroltaan vahvistetut VFA:t saivat keulalleen Brayn tai Blaw Knoxin puskutraktorivarustuksen. Tehon voi päätellä mallimerkinnästä. Vuonna 1981 Nickerson ja British Leyland hieroivat jälleen kauppaa, tällä kertaa Leylandin traktoritoiminnoista. Viimeinen tela-Marshall valmistui vuonna 1996. 60-luvun puolivälissä TrackMarshall saavutti kotimaassaan yli 60 prosentin markkinaosuuden telatraktoreiden sarjassa. Marshall-Daimler Ltd. Fowler jatkoi oman raskaan Challenger-telatraktoriperheen tuotantoa kotikaupungissaan Leedsissä. Lääke tepsi. Viljasiiloistaan tuttu Bentall-Simplex jatkoi Marshall-traktoreiden tehtailua ja vastasi myös Nuffieldja Leyland-merkkien varaosatuotannosta. Perinnemerkki palasi traktorikartalle syyskuussa 1982, kun vuonna 1980 ensiesitellyn keltaruskean Golden Harvest -sarjan Leylandien kylkeen teipattiin Marshallin tarrat
Sen taustalla oli kauppaopiston opettaja Ilmari Koveron Tampereella harjoittama liike, jolle 1906 perustettiin Helsinkiin teknillinen osasto. Aatra koneisti myös myllylaitoksia ja sähköasemia sekä toimitti koneistot pariin uuteen rullatehtaaseen ja ainakin yhteen huonekalutehtaaseen. Asiamiehiä ja edustajia etsittiin muille paikkakunnille. Erikoisempi toimitus oli tuulimoottori ja vesijohtolaitokset Talikkalan Sauna Osuuskunnalle Viipuriin. Konekaupan uusi tulokas esitteli keväällä 1908 mainonnassaan laajaa englantilaisten, ruotsalaisten ja amerikkalaisten moottorien valikoimaa. Puolentoista vuoden mittaan Aatra pystytti puolensataa imukaasulaitosta. Aatra rakensi sinne oman paviljonkirakennuksen. Jo etukäteen luvattiin näyttelyyn sähkötehdas ja myllylaitos. KONEKAUPAN TÄHDENLENTO Aatra Oy Lyhytikäinen Aatra oli suomalaisen maatalouskaupan kirkas tähdenlento, joka sammui jo sata vuotta sitten. Aatran talon nimellä sitä sitten kutsuttiin kaupungin uutta aikaa kuvailevissa lehtijutuissa. Sen toisessa päädyssä oli Fieldingin imukaasumoottori käynnissä. Yhtiön osakepääomaa korotettiin ensi kerran jo 1909. K onekauppa Aatra Oy perustettiin vuonna 1908. 72. Ynnä muuta -merkinnöillä annettiin ymmärtää valikoiman laajuus. Yhtiön tarkoituksena oli toimia maanviljelyskoneiden ja tarvikkeiden ja tarveaineiden kauppiaana ja insinööritoimistona. Muhkea ja aistikas Seinäjoella järjestettiin 1909 suuri EteläPohjanmaan maatalousnäyttely. Tyrvään Sähkölaitos Oy:lle tehtiin 82 hevosvoiman tehoinen ja tehtailija Emil Aaltoselle Tampereelle 95 hevosvoiman tehoinen voima-asemaksi. Aatra hankki itselleen muhkean toimitilan Helsingin Rautatientorin reunalla. Lokomobiilejä olivat Paxman ja höyrypuimakoneita Nalder, petrolimoottoreita oli parikin merkkiä sekä Englannista että Ruotsista. Monet olivat pieniä 12 hevosvoiman tehoisia, mutta noin 40 hevosvoiman tehoisiakin oli useita. Yhtiön perustamisvaiheiden puheet kotimaisuudesta joutuivat outoon valoon konemainosten sisällön vuoksi. Konekauppa Aatra Oy:n omassa Aatra-lehdessä vuonna 1922 julkaistu mainos. Maatalouskoneiden osalta menekkiä oli Massey-Harris-niittokoneilla ja Express-separaattoreilla. Uusi Suometar -lehti pahoitteli pääkirjoituksessaankin tuollaista ristiriitaisuutta. Sivuliikkeitä aloitettiin ensin Viipurissa, sitten Turussa ja Vaasassa. Fielding & Plattin imukaasumoottorit ja laitteet olivat alkuvaiheen menevin tuote. Pröystäilevänpuoleinen firma aiheutti harmaita hiuksia myöhemmälle presidentille. Yhtiöstä kerrottiin Kauppalehdelle, että myyntiin oli kuulunut ”useampia kymmeniä petroleumimoottoreja, joukko puimakoneita ja lokomobiileja”. Siitä muodostui 1908 Aatran pääliike. Myöhemmin Aatra joutui rankankin arvostelun kohteeksi ulkolaistavaran tarjonnan vuoksi, mutta varsinkin osuustoiminnallisen Hankkijan mahdollisuuksien horjuttamisen vuoksi. Voima-asemien nostattaja Yhtiön ensimmäisen toimintavuoden myynti jäi vajaaseen 700 000 markkaan, mutta toisen vuoden myynti nousi ”koko joukon yli miljoonan”. Syksymmällä mainoksissa korostettiin Fielding moottoreita ja Svecia puimakoneita. Konevalikoimaan kuului kalustoa kirjoitusja kopiokoneista puimakoneisiin
Polkupyöriä mainittiin englantilaisiksi. Kotimaista viikkoa vietettiin näkyvästi. 73. Thule tunnustettiin joskus koneen alkuperäksi. Daimler jätettiin kuitenkin sivuun mainoksissa, joissa Hansalla oli pääosa. Kotimaisia separaattoreitakin tuli Aatralle. Separaattori mainoksessa näkyi sentään laitteen merkkikin. Viljan kuivauslaitteeksi tarjottiin Heikkilän patentti -kuivausriihtä. Se mainosti olevansa ainoa puhtaasti suomalainen koneliike, jonka erikoisaloihin kuului sähkölaitosten rakentaminen maaseudulle. Tämä ilmestui Uusi Suometar -lehdessä maaliskuussa 1908. Daimler Motor Gesellshaft in Mariefeldin tehtaan valmistamat Daimler-kuormaautot kuuluivat liikkeen edustuksiin Hansaja Bedford-Buick-autojen ja Jamesmoottoripyörien ohella. Näyttelyssä oli muun muassa Porvoon Konepajan ja Kallion Konepajan lokomobiileja, Tarkka-puimakone sekä peltoviljelypuolelta Hankmo-äes. Oman maan tuotannon suosimista pidettiin tuolloin hyveenä. Taiteellista vapautta ja mielikuvitusta on vuonna 1923 käytetty tähän PSM-moottorin ja kotitarvemyllyjen mainokseen. Muokkausvälineisiin tulivat Vassin patenttiäkeet ja Hankmot Mullistaja-kuokkarullaäkeen lisäksi. Aatran paviljonki oli Kauppa lehden kuvauksen mukaan ”muhkea ja aistikas”. Aatra-merkki annettiin kylvökoneeseen, eräisiin niittoja haravakoneisiin sekä separaattoreihin. Perustamisvaiheen liikepaikkojen Helsingin ja Tampereen jälkeen Aatra avasi 1909 liikkeen Viipurissa, koska kiinnostus firman tuotteisiin siellä päin oli vilkasta. Aatra osallistui toki aktiivisesti näihin tapahtumiin. Aatran valikoimiin alkoi nyt tulla mukaan kotimaista kalustoakin. Näihin aikoihin alkoi Aatra nimen antaminen tavaramerkiksi hyvin monille liikkeen edustamille koneille. Käsipuimakone Tarkka oli Salon Sähköja Konetehdas Oy:n, jossa rautaosat olivat Högforsin tehtaalta. Koneille nimeksi Aatra muodosti 1912 auto-osastonsa erityiseksi Aatra-Auto-liikkeeksi, joka sijaitsi Helsingissä Bulevardin alkupäässä. Salolaisia Leinon tehtaan viskureitakin tuli myyntiin. Lisäksi Aatra-merkillä tuli myyntiin polkupyöriä. Vuoden 1913 Kotimaisen Viikon takia Aatran pääliikkeeseen koottiin näyttely, johon lehdistö kiinnitti hyvin huomionsa. Seuraavana vuonna 1910 suuri tapaus oli Lahdessa järjestetty Yleinen Maan viljelysnäyttely. Varhaisimpia Aatran konevalikoimaa esitteleviä mainoksia. Kylvökoneiden kerrottiin olevan ruotsalaisissa kokeissa parhaiksi osoittautuneita. Kylvökonetarjontaan tuli Uusi Vaasa. Aatra-nimi annettiin monille koneille, mutta niiden valmistajista ei kerrottu juuri mitään. Kotimaista tuotantoa edusti ylistarolaisen Karhumäen konepajan äes, jota kuvailtiin jonkinlaiseksi lapioja rullaäkeen välimuodoksi ja joka Kokkola-lehden uutisen mukaan näytti kovasti vetävän puoleensa maanviljelijöiden huomiota. Näiden laitteiden valmistajista tai alkuperästä kerrottiin vain niukalti, jos ollenkaan. Kuva on Aatra-lehdestä. Aatra tarjosi 1908 vene moottoreita merkkejä mainitsematta
Joitakin mainostettuja tuotteita taisi jäädä nopeasti unohduksiin. Aatra ja sen paikalliset liikkeet jatkoivat kuitenkin melko ahkeraa lehti-ilmoittelua sotavuosina. Lehden ilmestyminen taukosi nopeasti, kun suursodan syttyminen Euroopassa muutti perusteellisesti kaupan asetelmia. Sidorowin liike hankki konekaupan varastot ja myi niitä halvalla. Ilmajäähdytteisiä ei muualla tainnut ollakaan. Tähdenlennoksi jääneen Aatran viimeisissä lehti-ilmoituksissa tarjottiin ”ensiluokkaisen tehtaan” valmistamia limonaadin valmistuskoneita, korkkauskoneita, pullonpesukoneita sekä mehuja vesipumppuja varastostaan Helsingissä. Fieldingit olivat Aatran konevalikoimassa menestyksekkäisiin tapauksiin kuuluva poikkeus. Pohjois-Suomen Maatalouskaupan konepajan tekemää moottoria kehaistiin sen omassa mainonnassa jopa maailmankuuluksi. Työkonevalikoimaa olivat Tukeva-traktoriäkeet ja tanskalainen N.C.B.-traktorikultivaattori. Oma lehti Vuonna 1914 Aatra aloitti oman asiakaslehden julkaisemisen. 74 AATRA. Konekauppa Aatra Oy ei käyttänyt yhtä ja samaa liikemerkkiä kaikessa ilmoittelussaan. Vuonna 1920 kerrottiin sitten, että Aatra oli saanut amerikkalaisen Steel-Mule-puolitelatraktorin edustuksen Suomessa. Huhtikuussa 1908 Aatra kertoi lukuisista eurooppalaisten ja amerikkalaisten koneiden edustuksistaan monilla eri aloilla. Helsingin Rakennuskauppa hankki muut varastot. Vuoden 1914 Maatalouskalenterissa julkaistussa mainoksessa esitellään Aatran omalla nimellään myymien koneiden lajivalikoimaa. Aatrasta tuli silloiselle pankinjohtaja J. Yhtiö ajautuikin konkurssiin 1924. Aatra-lehdessä kerrottiin liikkeen seuraavan alan kehitystä ja etsivän sopivimpia laitteita, jotta se voisi lähteä mukaan traktorikauppaan. Tämän uutisen jälkeen ei SteelMulesta kuultukaan. Englantilaisten Fielding-imukaasumoottorien menekki Suomessa oli aika hyvä. Ihmeen pitkään näytti Massey-Harriskalustoa olevan tarjolla. Oululaisvalmisteiset PSM-myllyt ja erityisesti ilmajäähdytteiset PSM-paikallismoottorit nostettiin näkyvimpiin asemiin Aatran konetarjonnassa. Messuosastolta konkurssiin Aatra osallistui 1920 laajalla ja komealla osastolla ensimmäisiin Suomen Messuihin. Fielding-imukaasumoottorin mainos vuonna 1910. Tampereella 1922 järjestetyssä Suomen Yleisessä Maatalousnäyttelyssä Aatran osastolla oli Kullervo-traktori, kaksi PSM-moottorin mallia ja yksi porilainen BMV-moottori sekä peräti neljää eri lokomobiilimerkkiä seitsemän hevosen Väkevästä 12–14 hevosvoiman porilaiseen Kolumbiaan. Vihollismaaksi muuttuneesta Saksasta ei tavaraa tullut. Kotimaisuus oli nosteessa, ja Aatran mainoskin vuonna 1913 kertoi kotimaisuuden arvostamisesta. Ruotsista ja toki kotimaisilta valmistajilta riitti kaupittavaa. Aatrassa esiteltiin valikoimassa olevia laitteita, mutta julkaistiin siinä runsaasti artikkeleita maanviljelyn ja karjatalouden ammattiasioistakin. K. Näyttävä tyyli säilytettiin muutoinkin. Tuollainen symboli oli esillä Jyväskylän toimipaikkaa esiteltäessä vuonna 1916. Yleisölle tarjotut osakeannit eivät yhtiön taloutta kohentaneet. Autoliike oli myyty Giersyhtiölle. Maailmansodan jälkeinen tilanne valuuttaromahteluineen ja inflaatioineen oli Aatralle liikaa. Paasikivelle paha mieliharmi. Noihin aikoihin Aatra kertoi myyneensä jo yli 50 eri kokoista Fieldingiä
Parannettu vuoden 1913 malli Aatranimellä myydystä niittokoneesta. Kiista tavaramerkkioikeudesta päättyi siihen, että PSM:n piti luopua Vakavanimestä valmistamassaan äkeessä ja ottaa sen nimeksi Tukeva. Aatralle kertyi näistä kaupoista tappioita ja varsinkin hankaluuksia. Liikkeen perustamisen aikoihin mainostettua Siegel-autoa ei enää muistettukaan. Daimler-kuorma-automobiilin kuva Aatra-lehdessä. Beermannelonkorjuukone tuli Aatran tarjoamaan kone valikoimaan 20-luvun alussa. Koneliikkeen tarjonnassa monenlaisilla pienemmillä ja isommillakin tarveaineilla oli tärkeä sijansa. Varmaa tietoa ei ole siitä, että yhtään Teräsmuuli-pelturia oltaisiin saatu myydyksi. Sellainen rakenne oli poikkeuksellinen. PSM-moottori oli Pohjois-Suomen Maanviljelyskauppa Oy:n konepajan Oulussa valmistama ilmajäähdytteinen paikallismoottori. Bates Steel Mule oli Aatran valinta traktorimerkiksi vuonna 1920. Mainoksessa ei kerrottu koneiden valmistajasta tai taustoista. Tällaista konevalikoimaa oli Aatralla tarjolla 1914, jolloin suursodan syttyminen alkoi vaikuttaa tavaroiden saatavuuksiin ja hintoihin. 6/2024 75. Ominaisuuksista kyllä kerrottiin. Saksalaiskoneiden maahan saannissa oli jatkuvia vaikeuksia milloin valuuttakurssien muutosten, milloin tehtaiden toimitus vaikeuksien vuoksi. Aatra sai vuonna 1912 Daimler-kuorma-autojen edustuksen Suomessa. Laitteet ja laitokset eivät toimi ilman erilaisia tykötarpeita. Valmistaja rohkeni jossain mainoksessaan kehaista PSM-moottoria ihan maailmankuuluksi sen erikoisuuden ansiosta. Aatra oli kertonut odottelevansa meille soveliaan mallin löytymistä, kun sillä ei ensimmäisten traktorikokeiden aikaan vielä omaa merkkiä ollut
Seagul osia, Vire osia, Partner R17 ja Porilainen 8–10. Vikaa ilmeisesti starttilukossa, muuten ajokunnossa talliin ajettaessa. Kotka, 044 205 0865. Hintapyyntö 3 900 €, 050 587 6373, Eurajoki. 2020. 6 800 € /tarjous 040 528 9810, Evijärvi. -64, 2 300 €, MZ250 ETZ museorekisterissä vm. 87, käynnistetty vuosittain. perään. Koneet Noki-alla, 050 533 6326. -81, 1 600 €. Kippaava takakauha. Nastola. 050 543 7596, Raahe. Puitu viimeksi v. Kytkinlevyjä 21 kpl, halkaisija 11 27/64" = 290 mm, rihlan pohjasta 1 9/64" = 29 mm, rihlan päältä 15/16" = 24 mm. Hintapyyntö 800 €, 040 081 2887, Jaala, Siikava. voimassa 05/2025, uudet renkaat, kannentiiviste vuotaa ulospäin pakosarjan puolelta. 80 €. 040 503 8622, Suomenniemi. Ohjaamo kunnostettu, uusittu takajouset. Hinta 400 €. osia 050 543 7596, Raahe. Toyota Corolla KE30 ’78, istuimet hyvässä kunnossa, talvirenkaat kuuluu kauppaan. Mörkö-Majorin lamput myydään tai vaihdetaan Takra-traktorin lamppuihin, myös vastaavat uustuotantolamput käyvät. Myös muita 1920–30-luvun auton akseleita ja vanteita, sekä Simcan osia. Vaihtolava laitteet. Tee tarjous. 76 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa. 2 kpl kippisylintereitä, nostopituus noin 1 600 mm. Nouto/lähetys 044 284 7766. 040 728 0320, Eura. Hinta 300 € yht./tarjous. 6 200 € sis. Leveys 190 cm, syvyys 90 cm. Auto on ollut tallissa käyttämättömänä noin 6 vuotta käynnistysvian takia. -88. Leikkuupuimuri Claas Labor Europa, vm noin -60–70, käyttökuntoinen, ei ruostetta, silppurin remmi poikki. Buick Mar-quette HA 1930 etuakseli lukkovanteilla, 19" teräs pinnavanteet 2 kpl. Loimaa, 040 529 0714. 040 866 9806, Vaajakoski. Maamoottoreita: Sarin, Olympia 24 hv, Veto, Wikström, Porilainen, Douklas. 040 587 5505, Joensuu. 150 € /tarjous. 045 695 0940. Normet haarajuontosakset, virheettömät, vinssin, mönkijän, kelkan jne. 040 015 8864, Teuva. kaikki hydrauliikka toimii. Super Majorin osia, Massey Ferguson 35 4-pyttyinen kokonaan tai osina, Valmet 361, vm. Katsastettu keväällä -24. 044 084 7048 Tarvasjoki. alv. Chevrolet 1952 HA taka-akseli, kardaanijarru + jouset kiinni akselissa 200 €. -75. Diesel Majorin osia, Valmet 15:n etuakseli, hihnapyörä, laturi. Nivelaura Stark Relax 2800RNL vm. Bedford J3 1970 museoauto, kats. Mccormick IN 634 ajokuntoinen, New Holland 370, kovapaalain, Austin Allegro vm. Myydään Vammas 65 vm.1966, toimintakuntoinen, mukana puolitelat, muotokuokka ja sa-laojakauha. Iitti, Mankala 041 310 9618. 040 049 6788. Sisu SK171 vm. Hp. 229 € sekä 2-haara kuormaus/juontosakset 90 €. 050 309 9745, Sastamala. Paineilmakompressori, ei uuden karhea, mutta ilmaa työntää. Olkipuhallin Haukka + puhallustorvia ja käyriä hp. Citroen T45 KA 1942 moottori 1 800 €, lahnaSkodan 195M moottori, vaihde, kardaani, jäähdytin 200 €, Chevyn 1927 4-sylinterinen moottori + vaihdelaatikko 400 €, Studebakerin HA kojetaulu, lokasuojat ym
Luulen, että tämän ilmajäähytölkin suurimmat jäähdyttelyt ovat ohi. Liekö ollut yleistäkin. Allekirjoittaneen romubongausmatka on kestänyt jo pyöreät 20 vuotta. Keräilykin onnistunee pian kappaleina, kun kokonaisena ei enää pysy. Vuodet vierivät kuin sammaloitunut kärrynpyörä. Bedfordimus kuusenoksalisalismus. Volkswagen Transporter T3 on jo keräilyiässä. Kutsumukseni on olla dokumentaarinen taiteilija, jonka valokuvausretket häilyvät tunnelmallisen valokuvauksen ja teknishistoriallisen kuvataltioinnin välimaastossa. Välillä tuntuu kuin olisin höyrynnyt näiden parissa aina, joskus taas siltä, että olisin vasta siihen alkanut. Näiden sivujen myötä matkaamme synnyinseuduilleni EteläSavon metsiin, verestämme muistoja vanhoissa kohteissa ja ihailemme uusia tuttavuuksia. LAVANTAUTI LAVANTAUTI En muista koskaan nähneeni kantavuusnumeroita tällaisessa pikkuisessa peräkärryssä. 78 RAUHASSA RUOSTUVAT
Puskan takana piilottelee A-sarjan Ford kuormamobiili yllään komea alumiinipellistä niitattu kuljetuskori. Rappioromanttinen kuva Etelä-Savon pääkaupungista. Joutaisi kyllä pelastettavan, ettei noin heitteille jäisi. Elämässä et ole yksin, ruoste on kanssasi aina. 6/2024 79. Mainio lokariratkaisu peräkärryn itserakentelijoille. Pyöreäpäisestä terässäiliöstä saa näppärät upotettavat kurasiivekkeet. Lava-autoilun itämainen aatelinen, Datsun Pick-Up 720-korimallia. Fiatin uutta hyötyajoneuvoajattelua edusti 1960-luvulla Fiat 238, koska se oli etuvetoinen – aivan käsittämätöntä. Ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Piskuinen Toyota Timangi on säästynyt syrjäisyyden vuoksi vielä särkemättömänä
Tämä pihapiiripusikko on mieleenpainuvimpia kuvauspaikkojani, ja olen sitä monesti makustellut mielessäni. Tunnelma oli vielä tänä kesänä ennallaan kaikkinensa. Täältä on tehty oma kuvareportaasi (VK 8/12). Vanhan herran katse voi olla jo samea, naama ryppyinen ja käytös jäykähkö. Ikkunamallin T2-pallokeula sai kuitenkin miehet myhäilemään. Mutta ryhti ja ylpeys, joilla tätä maata on rakennettu, ne hehkuvat rivien ja korulauseiden välistä. Syväteräksinen Nissan King. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Pettymyksiin täytyy totutella näillä reissuilla, mutta ei ihan tyhjin käsin tai kameroin tarvinnut tulla takaisin. Metsäautovihjeen etsintäretkikunta oli saanut huhun oranssista umpiKastenwagenista Saimaan rannalla. Näin mainostettiin Nissanin hyötyajoneuvoa vuonna 1988. 80 RAUHASSA RUOSTUVAT. Tehty kestämään. Volkswagen LT -sarjan pakettiautot alkavat olla kadonnutta kansanperinnettä Suomen maassa, etenkin nämä pienemmän kokoluokan matalakattoiset versiot
Paksuposki-Austin ja Anselmin heinäseiväsvarasto paikassa, jossa ei pellosta tai mistään muustakaan heinäseipäitten käyttöön liittyvästä ollut tietoakaan. Kell’ lava on, se lavall’ kuskatkoon. Hyötyajoneuvojen aatelia, kuljetti virtamiehen kaapelia, muisto vain siitä enää meillä on – runosuoni hallitsematon. Tosin nämä pallokeulat eivät taida olla halutuimpia kehitysversioita Afrikan koviin ajo-olosuhteisiin. Viimeisen lavallisen kuljettakoon kesantopellolle ykköskorinen haisuli. Tomera pyöräkone odottaa tyhjän lavan tuojaa. Eivät kaikki Hiacet vielä Afrikkaan ole menneet, näitä riittää Suomenkin pusikoihin. Ehtaa suomipusikkomeininkiä. Savolaisen aamuyön saaliina haaviin jäi pullea Ransu sammallakkeineen. Kesantopellon kasvatti, doppelkabine, tyyppi kaksneljäseiska, ei mikään Reiska, vaikka ihan talonmieheltä näyttääkin. 6/2024 81
Mitä nuo paksut pukstaavit oikein kätkevät sisäänsä. Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 7/2024 ILMESTYY 10.10.2024 Syysnumerossa kirjoitamme isoin kirjaimin: siellä lukee DAF, seisoo REO, löytyy BM ja jopa ZT. Pidetään pauketta yllä paljastuksia jännittäessämme! Raskas rauta ei keleistä piittaa 82
8 00 Vanhat Koneet -pelikortit Varastossa lähes kaikki vanhat numerot! Rajoitettu erä! 19 90 Vanhat Koneet -muki Tehokkaan moottorin, voimakkaiden puomien ja parannetun hydrauliikan ansiosta H-sarjan koneet tarjoavat vertaansa vailla olevan tuottavuuden ja polttoainetehokkuuden. PIDETTÄVÄKSI HANKITTU MOHEDA M121 JA M51T Suomen ensimmäinen Komatsu 951XC -hakkuukone 72 00 11 -2 40 6 PAL VKO 2024-41 6/2024 • Hinta 11,90 € • www.koneurakointi.fi N U M ER O 86 K ON EU RA K OI N TI 6/ 20 24 • KO M AT SU 95 1X C • PM C-H ER N EP U IM U RIT • M O H ED A M 12 1 JA M 51 T • Ö SA N H IS TO RIA A • FO RD TR AN SIT CO U RIE R SUOMALAINEN PAKASTEHERNE ON HALUTTU VIENTITUOTE, JONKA PUINTI VAATII ERIKOISKALUSTOA. deere.fi FORD TRANSIT COURIER ÖSAN HISTORIAA MECALAC REVOTRUCK JOHN DEERE H-KIERTUEELLA FINAVIAN KUNNOSSAPITO ENERGIAKOURA KOVEROLAISITTAIN HERNEIDEN PERÄSSÄ SCORPION K iller . 1000 tunnin huoltoväleillä voit työskennellä keskeytyksettä pidempään. Tervetuloa suorituskyvyn uudelle tasolle. Konemiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Vanhat Koneet -lehden ystäville: supermarket.fi 14 90 Legendaarinen lippalakki 8 90 Edelliset numerot alk. Aktiivinen runkolukko tarjoaa vakautta ja suuremman työalueen. UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! tilaa.viipalemediat.fi/koneurakointi. H-SARJA – uusi suorituskyvyn ja tuottavuuden standardi. Ohjaamon suurempi, 220 asteen kääntökulma tarjoaa erinomaisen näkyvyyden työskentelyalueelle
TULEVA KLASSIKKO: Smart Roadster Coupé MAINIO MINIRAHTIAUTO: Fiat Fiorino ’84 POSETIIVARIN PELI: Volvo PV 544 Favorit ’64 ERIKOISAUTOMIES JUHA LIUKKONEN HARRASTAJAN PAKEILLA KAIKEN KOKENUT FORD TAUNUS 17M ’64 TAPAHTUMIEN KESÄÄ ROMPETORIT JA KOKOONTUMISET 6/2024 • Hinta 11,90 € • www.klassikot.fi Kuutosku pee Kuutosku pee Kuutosku pee Kuutosku pee TRIUMPH GT6 ’73 6/ 20 24 Fia t Fio rin o 90 ’84 • Fo rd Ta un us 17 M Tu rn ier ’64 • La m bo rg hin i Ur rac o P2 50 ’74 • Triu m ph GT 6 ’73 • Triu m ph He ral d 13 /6 ’71 • Vo lvo PV 54 4 Fa vo rit ’64 36 84 80 -2 40 6 • PA L VK O 20 24 -4 1 UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! Osoit a kame ralla ( V tilaa.viipalemediat.fi/klassikot MASIINAT NÄYTILLÄ Kesän kokoontumiset ja perinnepäivät SOKERITEHTAAN TUOTE Omintakeinen Esa-Tume-pyöröpaalain LUHTIKYLÄN NIXON Ford 951 Powermaster D 1959 74 50 00 -2 40 6 • PA L VK O 20 24 -4 1 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 6/2024 • Hinta 11,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT SCANIA L50S 11 2 6 / 20 24 • Fo rd 95 1 • H yr y P S 91 C • M as se y Fe rg us on 18 7 • S ca ni a L5 0S • Tu m e -p yö rö pa al ai n