Kultamaha DEUTZ F4L WWW.KIERTOKANKI.COM Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi TILAA KÄTEVÄSTI VERKKOKAUPASTAMME • Maatalouskoneiden varaosat ja tarvikkeet • Luotettavaa verkkokauppaa jo yli 10 vuotta • Nopea toimitus vaikka kotiovelle asti Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! Tehokkaat led-valot työpariksi! LED257 lumen 1400 29€ LED250 tai LED204 lumen 1080 • lumen 900 9,90€ LED253 lumen 720 39€ Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 07/2016 • Hinta 8,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 49 7 / 2 1 6 • Fe rg us on 35 • D eu tz F4 L • D od ge 10 • Vo lv o F8 8 • Ty rw ää n se ud un ze to ris tit • H ar ry Fe rg us on in ta rin a Kyntökisaa ja puintinäytöstä SYYSTAPAHTUMIA Tyrwään seudun zetoristit KERHOESITTELY Kari Käyhty teki työstökoneensa itse SAVITAIPALEEN SEPPÄ 74 50 00 -1 60 7 • PA L VK O 20 16 -4 9 6 41 48 87 45 00 03 16 00 7 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D
Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.. Puhelimitse: puh. kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Tuning.. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.?. Tiedoksi Vanhat Koneet -lehden tilaajille: Vanhat Koneet kulkee nyt pussitettuna! Viipalemediat Oy pussittaa jatkossa kaikkien tilaajiensa Vanhat Koneet -lehdet. Näitä menneisyyden tarinoita Suomen Historia tarjoilee asiantuntevassa ja mukaansatempaavassa muodossa. Pussitus aloitetaan tästä numerosta alkaen. Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. Klassikot kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. Amerikan Rauta kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Raskas Kalusto kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. Vanhat Koneet kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Isot Koneet Maailman mahtavimmat Isot Koneet on erilainen aikakausilehti. Suomen Historia Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Suomen historiasta löytyy loputtomasti kiinnostavia tapahtumia, hämmästyttäviä faktoja, mielenkiintoisia henkilöitä sekä elämänkohtaloita. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.. Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Isot Koneet kestotilaus 32.90 €, 4 numeroa Isot Koneet määräaikaistilaus 34.90 €, 4 numeroa Tutustu ja tilaa: www.isotkoneet.. Toivomme tämän uudistuksen takaavan sinulle jatkossakin nautinnolliset lukuhetket lehtemme parissa! Terveisin, Vanhat koneet -lehden toimitus Meneekö näin vai pistetäänkö pussiin. Näin haluamme varmistaa, että lehti saapuu perille moitteettomassa kunnossa. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. pussiin, kiitos! Ehjänä perille! Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Koneurakointi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. Tuning.. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Nimensä mukaisesti sen sivuilta löytyy toinen toistaan suurempia ja mielenkiintoisia koneita, joiden yhdistävänä tekijänä on täysin arkipäivästä poikkeavat mittasuhteet. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Etkö ole vielä tilaaja. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. on lehti tuningharrastajille. Suomen Historia kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Suomen Historia määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.suomenhistoria.
Oikein sitä itsekin ihmetteli, kuinka monessa eri paikassa ihminen ehtii käydä muutaman kuukauden aikana: oli autonäyttelyitä, konetapahtumia, cruisingeja, kilpailuja ja perinnepäiviä sekä useampi museovierailu. Pari vuosikymmentä kytkentätapoja suunniteltiin, testattiin ja kehitettiin. Tarvittiin kehitystyönkin sinnikkyydessä voittavaa markkinointia. Jokin hanke on ehkä saatu siihen pisteeseen, että on jotakin omaa esiteltävää. Suunnittelematonta oli se, että reissujen määränpäät päätettiin usein vasta viime tipassa säätietojen ja senhetkisen innostuksen perusteella. Tässä oli jo tasauspyörästön lukko, tuohon tulivat levyjarrut, siihen sai voiman ulosoton. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Mikään ei synny tyhjästä. Kun järjestelmä alkoi olla nykymuodossa, se ei tahtonut kelvata uutuuksien suhteen epäuskoisille ostajille. Kun käyttää nostolaitetta, käyttää yhden miehen elämäntyötä. Kenties se kuuluu meidän luonteeseemme, että vietettyään pitkiä aikoja kovin sosiaalisissa merkeissä suomalainen haluaa vetäytyä hämäräiseen touhutupaansa tekemään töitä käsillään ja mietiskelemään syntyjä syviä. Kenestä tulisi tarinoida seuraavaksi. Eikä Fergusonkaan nostolaitetta yksin tehnyt. Tuosta irlantilaisesta kerromme tässä numerossa. Vinkkejä kaivataan, sillä ei lehtikään synny tyhjästä. Mika Rassi toimittaja Tekijältä Suomalainen haluaa vetäytyä hämäräiseen touhutupaansa vietettyään pitkiä aikoja ihmisten ilmoilla. Vaan rajansa yksin puuhastelullakin. Aktiivinen kiertely oli puoliksi suunniteltua. Keväällä päivien pidetessä ja valon lisääntyessä kasvaa polte päästä taas tien päälle ja tapahtumiin. Myös kolmipistenostolaitteesta ajattelee helposti, että sehän oli hyvä, kun se tuli. Syksy on mukava vuodenaika. 3 07/16 Pääkirjoitus. Suunnitelmallista oli taas se, että kalenterin viikonloput oli jätetty merkinnöistä vapaiksi ja kaikki keväällä aloitetut projektit siihen tilaan, mihin ne olivat talven kuluessa edenneet. HARRASTAJAN NELJÄ VUODENAIKAA S ateisena syyspäivänä kävin läpi kesän aikana otettuja valokuvia. Sitä jatkettiin, vaikka omat ja vieraat koirat purivat. Kerro meille, kenestä konemaailman sankarista – maailmanmiehestä tai kyläsepästä – tahtoisit lukea. Alkusysäyksenä oli närkästys kömpelöitä reikärautaliitoksia ja hevosvetoisiksi tarkoitettuja työvälineitä kohtaan. Iltojen pimetessä ja kelien viilentyessä reissaamisinto rauhoittuu itsestään ja lämmin talli alkaa tuntua houkuttelevalta paikalta. Hänen kaltaisiaan on historia väärällään. Noin vain se ei kuitenkaan tullut. Esimerkiksi traktoreiden ominaisuuksista tulee usein puhuneeksi siihen tapaan, että jokin mullistava laite on vain tulla tupsahtanut koneeseen. Alkukesän kuvista piti tarkistaa päivämääriäkin uudemman kerran, kun aloin epäillä, olisiko osa sittenkin ollut edelliseltä kesältä. Ja jos ei ole, ainakin pitkän talven aikana sattuneista kommelluksista riittää tarinoitavaa kesän riennoissa
58 Kalettoman konepäivä, Keuruu Kalettoman asemalla nautittiin höyrykoneiden puhinasta ja maansiirtonäytöksistä. TAPAHTUMAT 40 Rauta ja Petrooli, Riihimäki Syksyn suuratapahtumassa perehdyttiin pula-aikaan pelkkää konehistoriaa laajemmin. Millä traktorilla mahdettiin karauttaa voittoon. 32 Volvo F88 1976 Seppo Hakkaraisen Kasipari on yhä mukana tavarankuljetuksessa, vaikka kiihkeimmät ajoajat ovat jo ohi. 54 Perinnekonepäivä, Huittinen Kaharilassa pellolla kulki jos jonkinlaista konetta. 28 Dodge 100 Pientä Dodge-kuormuria koetettiin kaupitella Suomessakin. 52 Sammin mäkivetokisat, Siikainen Kymmenvuotias vetokisa houkutti jälleen vanhaa ja pientä mutta hitusen isonnettua vetäjää mäkeen. 50 Hytittömien olumpiakynnöt, Urjala Savi halkesi Halkivahan kylässä toista kertaa. KONEET 22 Deutz F4L 1952 Mäkilän traktorimuseon 50-luvun suuri Deutz on vetänyt Suomen Tivolin vaunuja. Tässä numerossa KANNESSA 12 Ferguson TE35 Paavo Puheloisen Kultamaha on uutteran isännän ansiosta päältä kaunis ja sisältä iskussa. 12 22 28 32 4. Lisäksi opittiin muun muassa kattotiilten valmistusta. 60 IAA:n veteraanikalusto, Hannover, Saksa Kuljetusalan suurtapahtumassa muisteltiin perinteiseen tapaan myös takavuosikymmenien rahtivehkeitä. Kotimaisuusastetta lisättiin Valmetin moottorilla. Seipään varjoa pelännyt traktorimalli saapui Eurooppaan 60 vuotta sitten, Suomeen vuotta myöhemmin
44 Tanskan traktorisavut Kävimme kierroksella perinteikkään maatalousmaan tapahtumissa ja museoissa. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Ojanen, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Aimo Tenni, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Thomas Backman, Tero Björklund, Meniina Wik, Sari Mantila POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Dieseltraktoreita saatiin odottaa sotavuosiin asti. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA Arkmedia Oy, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 44 64 70 Diesel kärysi Suomessa ensin teillä, sitten vasta pelloilla. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 64 Seppiä ja mestareita Kari Käyhty korjaa koneen kuin koneen. 75 Markkinat Anna vanhan raudan kiertää. ARTIKKELIT 18 Harry Ferguson – jääräpäinen uudistaja Tarina miehestä, joka naitti traktorin ja työkoneen vallankumouksellisella tavalla yhteen. 62 Lastbil, Jönköping, Ruotsi Myös Ruotsin kuorma-automessuille oli koottu hallillinen entisajan ajokkeja. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Juha Pokki, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Mari Immonen, Antti Kautonen, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Tapio Mäntyniemi, Olli J. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 5 07/16 Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Jos työstö ei muuten onnistu, hommaan rakennetaan tarvittava laite. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. TILAAJAPALVELU Puh. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Uutisia, lukijain löytöjä, erikoisuuksia, merkkipäiviä. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 40. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia. 70 Ensimmäiset dieselit 1930-luku toi dieselmoottorit Suomen kaduille ja teille
Majakkasaarten menetyksen myötä monissa paikoissa loppui kokonainen elämäntapa. Suomalaisille jäi vain muistoja – ja kiehtovia kuvia. Jotta Vanhat Koneet kolahtaisi laatikkoon ehdassa kunnossa, toimitetaan lehdet tilaajille tästedes muovikääreeseen pakattuna. Ne olivat muodostaneet tiiviitä pienoisyhteiskuntia eristyksissä muusta maailmasta. Vanhojen Koneiden tilaajakappaleet muoveihin Meneekö näin vai pistetäänkö pussiin. Krimin sodassa mellastus majakkasaarilla jatkui. Miesten töissä ja vähän hevostenkin Kun sotarintama ennen vanhaan nieli miesväen, oli naisten otettava ohjat kaikissa maatalouden töissä. Aiemmin julkaisemattomat valokuvat tuovat historian lähelle lukijaa. pussiin, kiitos! Uutuuskirja menetetyistä majakoista Johanna Pakolan ja Seppo Laurellin Menetetyt majakat (Docendo 2016) kertoo entisillä ja nykyisillä merialueillamme ja Laatokalla sijainneiden ja yhä sijaitsevien majakoiden ja majakkasaarten sotavuosista. Toivomme tilaajilta yhä tietoja siitä, missä kunnossa lehdet heille saapuvat ja kuinka uusi muovitusratkaisu toimii. Monet tilaajamme ovat kuitenkin lähettäneet toimitukselle hätäviestejä jakelussa vaurioituneista lehdistä. Jokainen sota on jättänyt jälkensä majakoihimme. Nämä kolme Lectures pour tous -lehdessä vuonna 1917 esiintynyttä äkeen edessä astelevaa emäntää olisivat varmasti tervehtineet uutta vetovehjettä ilolla. Sodassa niin viholliset kuin omatkin tuhosivat majakoita. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Vanhat Koneet postitetaan lukijoillemme aina virheettömänä ja painotuoreena. 6. Saarilla oli jopa satojen vuosien perinteet, usein omat lakinsa ja tapansa. Oli astuttava raskaimpaankin rooliin. Toisen maailmansodan rauhanehtojen seurauksena Suomi menetti kokonaisia kaupunkeja, kyliä, kuntia, vesistöjä ja majakkasaaria. Mutta jos taisto tarvitsi hevosetkin, ei auttanut pelkkä ohjastaminen. Esimerkiksi Glosholmenin majakka, Muumitalon esikuva, määrättiin räjäytettäväksi, jotta vastapuolen lentokoneet eivät pystyisi suunnistamaan sen avulla. Sota ehti loppua ennen tuhotyötä, mutta käskyä ei ehditty peruuttaa. Majakoita on menetetty paljon aikaisemminkin. Tässä numerossa kerromme Harry Fergusonin elämäntyön kautta siitä, kuinka hitaasti maatalous viime vuosisadalla koneistui muun muassa uusien keksintöjen vastustuksen tähden. Suomen sodassa tuhottiin Utön vuonna 1753 rakennettu majakka
Viimeksi ihmettelimme Rekkaparkissa rovaniemeläisen Tauno Evilehdon Massey Ferguson 65:stä muokkaamaa kulmikasta traktoria. Suomessa se kuulemma kuitenkin on. Lasejakaan ei ole rikottu. Saimme jutun julkaisemisen jälkeen kuvapostia Heikki Linnalta Rovaniemen Sinetän kylästä. Auto on Markon mukaan kohtalaisen ehjä ja osiltaan melko täydellinen. Markon mielestä paras keino suojella autoa on olla kertomatta sen sijaintia kenellekään. Suojelukohde Massikkamuokkaus löytyi Marko Miettisen kamera tallensi elokuun puolivälissä tämän Scania-Vabiksen, joka on seissyt jo useamman vuoden samoilla renkaansijoilla. Kiitos Heikille tuoreesta Massikka-kuvasta. Kiitoksia Markolle syyshavainnosta. Tauno epäili, että kone olisi yhä jossain käytössä. Hiomapaperille ja pensseleille vain olisi Heikin mielestä jo käyttöä. Heikki oli kumppaneineen pitkään ihmetellyt kylällä majailevaa oudon näkösitä traktoria, jota on veikkailtu milloin minkäkin merkkiseksi. Omatekoiseksi sitä ei ole komean ulkomuodon vuoksi uskottu. 7 07/16. Heikki antaa Taunolle muutoinkin tunnustusta muodonmutoksesta
K un sveitsiläissyntyinen Andreas Stihl perusti vuonna 1926 Stuttgartiin oman insinööritoimiston, uurasti hän vielä etupäässä höyryvoiman kimpussa. Sittemmin se on vallannut Suomen markkinat rinnan Husqvarnan kanssa. Suomessa Stihl oli yhä tuolloin pohjoismaisten merkkien varjossa. 8. Stihl oli nyt hivuttautunut Euroopan sahavalmistajien kehityksen kärkeen. Valmetin ja Stihlin yhteistyö jatkui 60-luvun alussa, kun Jyskässä alettiin koota uutta Contra-mallia. Vuonna 1929 Stihl toi markkinoille polttomoottorisahan, ja loppu onkin historiaa. Meillä tutumpi 50-luvun Stihl on kuitenkin Valmetin Jyskän tehtailla lisenssillä koottu BLK, jossa kahvat olivat jo perinteisemmän malliset. 90-vuotiaat yritykset Tuotantoa Stuttgartin Bad Cannstattissa sota-ajan liepeillä. Stihlin hihnalla 60-luvulla. Uusia paranneltuja malleja tehtiin säännöllisesti. Tuo saha oli vielä sähkökäyttöinen yli 40-kiloinen kahden miehen saha, eikä se saavuttanut mainittavaa menestystä. Stihl on osannut vastata harrastesahojen kysyntään, ja yritys onkin kehittänyt muun muassa akkutekniikkaa pienissä sähkösahoissaan. Kehityksen kärjessä Stihlin sodanjälkeiset mallit eivät kuitenkaan vielä kulkeneet. Kuitenkin jo samana vuonna Stihl rakensi ensimmäisen ketjumoottorisahansa. Vuonna 1959 esitelty Contra oli teknisesti edistyksellinen: siinä oli muun muassa suoraveto ja automaattinen teränvoitelu. 40-luvun vaikeiden vuosien jälkeen valoa alkoi näkyä tunnelin päässä vuonna 1950, kun Stihlin yhden sahurin malli BL päästettiin metsään. 30-luvulla alkoi sahojen vienti muun muassa Yhdysvaltoihin ja Kanadaan suurille metsätyöapajille. Myöhemmin Contraan sai myös tärinänvaimennuksen. Vaikka sodan pommit tuhosivat Stihlin tehtaan, yritys kasvoi rutiköyhien vuosien jälkeen alan edelläkävijäksi. Tänä vuonna ainakin kaksi merkittävää yritystä juhlii 90-vuotissyntymäpäiviään. Kaarevakahvaista BL-mallia eli sarviStihliä myytiin Suomessakin. Andreas Stihl kokeili sodan jälkeen kannuksiaan myös traktorituotannossa ennen kuin keskittyi varsinaiseen leipälajiinsa eli moottorisahoihin. Rekkaparkki STIHLIN KETJU PYÖRII Andreas Stihl ja yksi yhtiön menestystarinoista, Contra-saha. 1968 Stihl otti sahoissaan käyttöön sähköisen sytytsjärjestelmän 70-luvulla Stihl vakiinnutti asemansa yhtenä maailman suurimmista moottorisahavalmistajista. Toinen maailmansota katkaisi Stihlin viennin ja tuhosi sahatehtaan. Ulkomainen juhlakalu on eräs maailman moottorisahajättiläisistä. Kuvat: Andreas Stihl AG & Co
Paikkoja autossa on 34 matkustajalle. Se painaa 8170 kiloa, pituus on 10,25 metriä, ja leveyttä löytyy 2,20 metriä, Akselivälikin on 6,15 metriä. Paunu oli tuonut paikalle esimerkin sekä vanhasta että uudesta kalustostaan. Yhtiön perustaja Väinö Paunu kuoli vuonna 1979, ja sen jälkeen Paunun johdossa ovat jatkaneet hänen poikansa. Auto oli uutena poikkeuksellisen suuri. kesäkauden päättäjäisiä. Tämä sopimusliikenne kattaa liki puolet yrityksen toiminnasta. Vakioja pikavuoroihin panostanut Paunu on tällä vuosituhannella palannut siinä mielessä juurilleen, että se on alkanut ajaa myös Tampereen kaupungin sisäisiä linjoja. 60ja 70-luvuilla Paunulla oli parhaimmillaan reippaasti yli 400 työntekijää ja yli 100 linja-autoa. 50-luvulla yritys kuitenkin kasvoi ja kehittyi. Kelirikko saattoi katkaista liikenteen tykkänään moneksi viikoksi. Paunu ei kuitenkaan lannistunut. 1920-luvun lopulla Paunu pani autonsa Tampere–Jyväskylä-linjalle. Paunu otti ensimmäisenä Tampereella käyttöön säännölliset aikataulut, ja tehdastyön kaupungissa luotettavalla liikennöinnillä oli tietysti suuri merkitys. Paunulle kävi hieman samoin kuin Stihlille. Linjan tie oli ilmeisesti hyväkuntoinen, sillä auton suuren koon ja painon vuoksi sitä ei saanut käyttää muilla reiteillä. Siksi autoa ei myöskään otettu sota-aikana armeijan käyttöön. 9 07/16. 147-hevosvoimainen bensiinimoottori nielee 47 litraa sadalla kilometrillä. Linja-autoja Paunulla on tätä nykyä 140 ja työntekijöitä 310. Toinen 90-vuotias sankari on suomalainen Väinö Paunu Oy. Niinpä auto säilyi entistämiskelpoisena, ja uuteen uskoon se saatettiin työpalveluksen jälkeen vuonna 1976. Stihlin tapaan 50–60-luvun taitteessa voimaa kerännyt yhtiö oli taas kehityksessä mukana, kun busseihin alkoi ilmestyä ilmajousia ja tehostettuja ohjauksia. Vudoen 1939 Pitkä-Sisu vetikin väkeä liki yhtä hyvin kuin mikä hyvänsä huvipuistolaite. Nuori yritys ymmärsi ensimmäisenä säännöllisten aikataulujen merkityksen työläiskaupungissa. 30-luvulla uusia linjoja aukeni muun muassa Mänttään, Lahteen ja Kuhmoisiin. Kilometrejä karttuu vuosittain noin 13 miljoonaa. Kaipio-korinen Pitkä-Sisu starttasi vappuna 1939 Tampere–Nokia-linjalla. Paunun pyörät rullaavat V apunpäivänä 1926 tehtiin suomalaisen joukkoliikenteen historiaa, kun liikennöitsijä Väinö Paunu nosti kytkintä Tampereen Keskustorilta eli silloiselta Kauppatorilta kohti länttä ja Epilää. Tuohon aikaan kaupunkien välinen tie oli aivan toista maata kuin nykyään, ja linjan aloittamista pidettiinkin uhkarohkeana temppuna. Ennen sotaa busseja oli nelisenkymmentä, mutta sota nieli niistä noin puolet. Sodassa kärsinyt yhtiö ei palannut oitis teräkuntoon, vaan vuosia kitkutettiin kehityksestä jäljessä. PAUNUN PITKÄ-SISU Särkänniemen huvipuistossa vietettiin 3.9. Uusia linjoja avattiin jälleen
Oikealla puolella hankea haukkaa saksalainen linko, jossa on tavanomaisen ruuvin asemesta eräänlainen rumpurakenne. Vallinheimo ja H. Roivainen / SA-kuva 10. Huhtikuussa 1942 Petsamossa talven valkeaa tavaraa putsasivat saksalainen ja italialainen linko. Kuvat: A. Yläkuvissa työskentelee italialainen lumilinko. Rekkaparkki Lumilingot Petsamossa Pian lunta saa taas luoda
Ensimmäinen Heidelberg-tiikelipainokone, Original Heidelberg Tiegel, esiteltiin yleisölle vuonna 1914. Museokirjapainon Heidelberg on valmistettu vuonna 1960, ja se on palvellut Lauttakylän Lauttapainossa. Rajalan apuna ja oppipoikana työnäytöksessä toimi Ville Palkinen. Toimintaperiaatteeltaan Heidelberg-tiikelipainokone muistuttaa Gutenbergin painokonetta, mutta edeltäjästään poiketen se on sähkökäyttöinen ja tehty metallista. Werstaan museokirjapaino on Rajalalle tuttu paikka. Painotyötä perinteitä vaalien Lokakuun alussa vietetyn Tampereen päivän kunniaksi vanha Heidelberg-tiikelipainokone raksutti ja puuskutti työväenmuseo Werstaan museokirjapainossa. Hän oli aikoinaan mukana museopainon perustamisessa. Esimerkiksi koneen imuja puristusvipuja on käytettävä tietyssä järjestyksessä ja juuri oikeaan aikaan. Tiikelipainossa painopaperia ei tarvitse taivuttaa, joten se soveltuu erinomaisesti paksujen kartonkipaperienkin painamiseen. Tiikelipainokoneita on yhä käytössä pienissä kirjapainoissa. Minkkisen alkutaival kirjapainoalalla kertoo osaltaan kirjapainoalan käsityömäisyydestä ennen vanhaan. Heidelbergin tiikelipainokoneet olivat luotettavia ja helppoja huoltaa, joten niistä tuli suosittuja painokoneita. U teliaat silmäparit seurasivat, kun kirjaltaja Raimo Rajala esitteli yleisölle perinteisen käsinladonnan ja kohopainotekniikan saloja. Viimeiset tiikelikoneet valmistuivat tehtaalta 1970-luvun alussa. Mestarin opit ovat kullanarvoisia, sillä vuosisatoja vanhaan tekniikkaan perustuvan tiikelipainokoneen käyttö vaatii omat niksinsä. Näin minut laitettiin latojaksi”, Minkkinen kertoo. HEIDELBERG-TIIKELIPAINOKONE ELI SIIPIHEIKKU Tiikelipainokone on kohopainokone, jossa painoväri painetaan laakapinnalta suoralle paperitai kartonkiarkille. Rajalan käsissä postikorttien painaminen sujuikin kuin tanssi. Ikänsä kirjapainoalalla työskennellyt Erkki Minkkinen oli saapunut seuraamaan työnäytöstä. ”Olin Lokomolla yhden kesän, mutta ei minusta ollut metallimieheksi, joten otin työn vastaan kirjapainosta. 11 07/16. Vuonna 1978 Minkkinen perusti oman kirjapainonsa. Aluksi olin päivän kaksi painopuolella työssä, mutta sitten työnjohto katsoi todistustani ja huomasi suomen kielen arvosanani olevan 9. Heidelberg-painokoneet tulivat tuolloin tutuiksi, sillä ne olivat vielä silloin yleisiä useissa painotaloissa. Kyseisiä painokoneita on käytetty erityisesti kutsuja käyntikorttien painamiseen. Monet työvaiheet vaativat tarkkuutta ja kädentaitoja. Yleisön joukosta löytyi muitakin kirjapainoalan veteraaneja, joissa Heidelbergin tasainen raksutus herätti muistoja menneiltä vuosikymmeniltä
12
KONE KULTA-AJALTA FERGUSON 35 1957 13. Työvuosiensa jälkeen Kultamaha on kokenut täydellisen kunnostuksen omistajansa Paavo Puheloisen taitavissa käsissä ja viettää nyt eläkevuosiaan kevyiden pihatöiden parissa. Sotkamo Vuosimallin 1957 Ferguson 35 tuli sotkamolaiselle tilalle käytettynä 1970-luvun alussa
Fergusonin vetovastustunnustelulla varustettu nostolaite on helppokäyttöinen ja tarkka. Kolmipistenostolaite oli tarkka ja helppokäyttöinen, ja esimerkiksi kynnettäessä Fergusonin hyvin toimiva vetovastustunnustelu helpotti huomattavasti etenemistä hankalissa olosuhteissa. Uutena 35 oli ollut kallis hankinta, mutta puolikuntoisen ja toistakymmentä vuotta vanhan koneen hinta asettui varsin kohtuullisiin lukemiin. 14. Kunnostuskohteena se oli siinä mielessä ihanteellinen, että liki kaikki osat olivat tallessa. Teksti: Lea Lahti Kuvat: Jan-Erik Laine FERGUSON 35 Puheloisen idyllinen pihapiiri pysyy kunnossa Kultamahan avulla. Pellonvaraussopimus valtion kanssa velvoitti viljelijää kuitenkin hoitamaan peltojaan niittämällä ja huolehtimaan siitä, ettei ojanvierustojen vesakko levinnyt pellolle asti. ”Tämän Fergun kohdalla huoltoautoista tuskin yksikään oli pannut vilkkua päälle”, Paavo arvelee. Traktorista tuli siten myös luotettava käyttöpeli, vaikka olikin jo selvää, että vastedes se olisi enemmänkin harrastuskäytössä. Toki työvuodet olivat jättäneet siihen jälkensä. Ei siinä sitten muuta kuin lyötiin kättä päälle.” Alkuvuosinaan maahantuoja Farming Oy mainosti yli 80 huoltoauton verkostoaan. P aavo Puheloisen kotitilalla Sotkamossa pantiin pellot pakettiin vuonna 1969 voimaan tulleen pellonvarauslain myötä. Kun tilan työjuhta vaihdettiin uudempaan, Kultamaha kulkeutui vaihtokoneena iisalmelaiseen koneliikkeeseen. Paavo oli töissä Iisalmessa ja poikkesi paikalliseen Ford-liikkeeseen katsomaan löytyisikö sopivaa. Pakettipellolla sai viljellä muun muassa perunaa ja juureksia omaan käyttöön. Löytyihän sieltä. Omistaja avasi koneen, uusi siihen kaikki kuluvat osat ja kävi koko tekniikan perusteellisesti läpi. Avo-ojapelloilla kierreltävää riitti. Tilapäisesti korjattuja, rikkinäisiä ja runsaasti kuluneita paikkoja ei tosiaan tarvinnut etsiskellä. Useimmat niistä taisivat olla harmaita aaltopeltikylkisiä Citroën Camionetteja, olihan Farming Oy Citroënin maahantuojan Korpivaara-yhtiön sisaryhtiö. Fergusonin edistyksellinen tekniikka nostolaitteineen ja kaksoisvoimanottoineen sujuvoitti työntekoa ja lisälaitteiden käyttöä. Pikku-Fergu oli mitä mainioin työkone niittohommiin: sorminiittokoneella niittäessä avotraktorista oli hyvä näkyvyys, ja traktori oli muutenkin kaikin puolin näppärä käyttää. Ostetaan, jos lähtee käyntiin Vuosimallin 1957 Ferguson 35 oli palvellut toistakymmentä työvuotta pyhäntäläisellä tilalla. ”Kaupan ehtona oli, että traktorin pitää lähteä käyntiin”, Paavo muistelee. Kolmipistekiinnitykseen saa vaivattomasti liitettyä tarvittavat työkoneet. Maalipintaa oli uudistettu muutamaan otteeseen, ja käytön jälkeäkin oli tullut vähän joka puolelle. ”Hieman vetoapua tarvittiin, mutta lähtihän se. Tilan työt oli aiemmin hoidettu hevosen ja hevosvetoisten laitteiden sekä naapurien traktorien voimin. Traktoria ei tilalla siis viljelyn aktiiviaikaan ollut, mutta 1970-luvun alussa Puheloiset päättivät hankkia käytetyn työkoneen helpottamaan pakettipeltojen ja pihapiirin hoitoa. Uusi omistaja huolsi ja kunnosti traktorin, ja se osoittautui pian onnistuneeksi ostokseksi. Käytetty traktori siirtyi pian Sotkamoon, sillä Ford-myyjä halusi eroon vaihtokaupassa tulleesta vanhasta Fergusta. Edessä oli siis saman tien peruskorjaus. Työkoneesta harrastetraktoriksi Lopulta vuonna 2000 Paavo päätti saattaa traktorin alkuperäiskuntoon, ja siinä yhteydessä Kultamahan valmistusajankohdaksi varmistui lokakuu 1957
”Ajovalon umpion kromikehä ei ole ihan oikeanlainen”, omistaja tunnustaa. Paavo on korvannut ne yhdellä 12 voltin akulla ja poistanut toisen akun telineen. Pinnoilla vallitsi melkoinen värien kirjo: Dextan-oranssia etupyörän levyissä, punaista takavanteissa, harmaata rungossa ja punaista pelleissä. Hieman vetoapua tarvittiin, mutta lähtihän se.” Polttoainesäiliön ja jäähdyttimen täyttöaukot ovat suojassa kannen alla, ja sieltä löytyy myös akku. Peltitöitäkin piti luonnollisesti tehdä ennen kuin päästiin maalaushommiin. Ferguun ei ole tehty suurempia muutoksia, ulkoasu on lähes sellainen kuin se on uutena ollut perunanviljelijän myrkyttäjää eli traktorin alle puhaltavaa pakoputkea myöten. ”Kaupan ehtona oli, että traktorin pitää lähteä käyntiin. Omat alkuperäiset kehät ovat tallessa nekin, mutta ne olivat sen verran vaurioituneet, että tilalle vaihdettiin uudet ja siistimmät. Mittarivarustus on oman aikansa vakio. Öljynpaine-, lämpö-, kierroslukuja tuntimittari sekä ampeerimittari näyttävät tarvittavat lukemat traktorin käyttäjälle. Istuimen pehmustesarjakin löytyi LH-Osalta Iisalmesta. ”Ainakin kolme maalikerrosta oli päällekkäin peltiosissa”, Paavo ynnäilee ja aprikoi. Alkuperäisen kaltainen istuinpehmuste löytyi varaosaliikkeen hyllystä. Alun perin traktorissa on ollut kaksi kuuden voltin akkua, toinen pellin alla ja toinen rungon sivussa ulosoton vivun vieressä. Kultamahan alkuperäisvärit olivat peittyneet lukuisten maalikerrosten alle. 15 07/16. ”En osaa sanoa, oliko ensimmäinen punaharmaa maalaus tehty jo Englannissa vai vasta Suomessa.” Välivaihe Fergujen punaharmaaksi siirtymiseen on ollut jo käsillä Puheloisen Kultamahan valmistumisen aikoihin
Tämä johtui muun muassa siitä, että Brittein saarten Ferguson-insinöörit olivat jo pitkään kehittäneet uutta isoa traktoria, Fordson Majorin haastajaa, ja vanha johtaja tunsi lukkarinrakkautta oman maan projektia kohtaan. ”Pieni suutinreikä tahtoo karstoittua aikojen saatossa tukkoon, ja käynnistysongelmat alkavat, vaikka kone muuten olisikin kunnossa.” FERGUSON 35 16. Uuden suuryrityksen johtajat uskoivat Kolmeviitoseen, ja Yhdysvalloissa uusi malli kiirehdittiin markkinoille vuonna 1955. Rapakon takana traktorin väritys oli muuten toisenlainen. Jenkki-35 oli aluksi kokonaan harmaa, ja vielä ennen Massey Fergusonin puna-harmaaksi muuttumista konepelti ja vanteet ehtivät olla tovin kermanvärisiä. Englannissa 35:n valmistus aloitettiin seuraavana vuonna, ja niin Kultamahat levisivät Eurooppaan. Myös moottoreissa oli eroa: bensakoneena amerikkalaisissa pyöri Continental, kun Euroopassa kaikki moottorivaihtoehdot – bensa, petroli ja diesel – olivat Standardin valmistamia. Britannian päässä yhtiön johtaja Harry Ferguson suhtautui ristiriitaisesti uuden mallin suunnitteluun. KULTA VUOLTIIN AMERIKASTA Ferguson 35:n suunnittelutyö alkoi Yhdysvalloissa vuonna 1953 Hermann Klemmin johdolla. Samana vuonna Ferguson kuitenkin myi yrityksensä Massey-Harrisille
”Tässä mallissahan on vain yksi imusarjaan sijoitettu hehkutulppa ja CAV:n Pintaux-malliset suuttimet, joissa on kaksi avautumispainetta. Vuokatin aseman lastaussilta on todettu käteväksi paikaksi kuormaukseen. Pehmeällä ja liukkaalla kyntöuralla tulee esiin traktorin pahin miinus, tasauspyörästön lukon puute. ”Olen ollut liikenneturvallisuustyössä mukana lähes koko ikäni, ja vaikka tiellä ajo onkin varsin vähäistä, pidän huolta siitä, että traktorissa on kiinnitettynä hitaan ajoneuvon kolmio”, Puheloinen kertoo. Fergusonille on oma pieni talli pihan laidalla, jossa se on sääsuojassa aina ajojen ulkopuolella. Käynnistyksen helpottamiseksi suunniteltu alhaisemman avautumispaineen pieni suutinreikä tahtoo karstoittua aikojen saatossa tukkoon, ja ongelmat alkavat, vaikka kone muuten olisikin kunnossa”, Paavo selventää. Puheloinen kertoo, että käyntiinlähtö parani merkittävästi, kun traktoriin uusittiin suuttimet kuluneiden tilalle. ”Alkuperäinen harmaa on todella tuollainen vaalea harmaa, mutta sävy voisi olla ehkä aavistuksen tummempi”, omistaja pohtii traktoriaan katsellen. Esillä ollessaan Kultamaha kirvoittaa katselijoista aina paljon nostalgisia muistoja. ”Ajot on nykyisin jääneet sen verran vähiin, että tankkaan aina dieseliä. ”Epätasaisessa maastossa, esimerkiksi metsässä puita hakiessa, on eteenpäin pääsy arvailujen varassa”, Paavo tunnustaa. FERGUSON FE–35 1957 MOOTTORI Standard 23 C, nelisylinterinen nestejäähdytteinen dieselmoottori, tilavuus 2,3 litraa, teho hihnapyörästä 36 hevosvoimaa VAIHTEISTO 6+2, huippunopeus 24 kilometriä tunnissa RENKAAT takana 11x28, edessä 6x16 MITAT paino 1429 kg, pituus 297 cm, korkeus 137 cm, raideleveys takana 122–188 cm ja edessä 122–203 cm MUUTA rumpujarrut, ajovoimanotto, kolmipistenostolaite VALMISTUSPAIKKA Coventry, Englanti Puheloinen on valinnut Kultamahaansa mahdollisimman alkuperäisen kaltaiset sävyt alimmaisen maalikerroksen sekä Fergusonia maahantuoneen Farmingin myyntiesitteiden perusteella. Puheloisen pihalla on komea polttopuukuorma peräkärryssä, joka liikkuu helposti Fergun voimin. 17 07/16. ”Vasta Kolmeviitosen X-mallissa joulukuusta 1962 alkaen tuo lukon puute poistui.” Puheloisen komea Kultamaha on ollut esillä muutamissa kesänäyttelyissä ja harrasteajoneuvotapahtumissa Kuhmossa, johon se on viety tuttavan kuorma-auton lavalla. Pientä ajoa Viime vuosina Kultamaha on päässyt jo kovin helpolla. Paavon ja Kultamahan yhteistyö on jatkunut saumattomasti jo yli 40 vuoden ajan. ”Olen käynyt muutaman naapurin pottumaata kyntämässä, jotta auran vantaat pysyisivät kiiltävänä”, Paavo hekottaa. Sehän näitä kaikkia taitaa vaivata.” Kultamahaa tuntevat muistanevat ivailun kylmäkäynnistysongelmista: jos Kolmeviitonen unohtuu heinäseipään varjoon, sitä ei enää saa kirveelläkään käyntiin. ”Eivät nuo Fergujen harmaat sävyt yleensäkään näytä olleen oikein helppoja valintoja, kun katselee niitä noissa tapahtumissa.” Puheloisen 35 ei ole museorekisterissä, joten sävyn suhteen ei ole mitään syytä pilkunviilaukseen. Eipähän tule sanomista”, omistaja toteaa. Kuvauksen ajaksi ruuvaamme kuitenkin näkyvälle paikalle kiinnitetyn kolmion irti. ”Käyntiinlähtö tässä on iänikuinen ongelma. ”Traktori maalattiin oikeassa automaalaamossa automaaleilla, ja pinta on kestänyt hyvin aikaa ja kulutustakin”, omistaja toteaa tyytyväisenä. Työuransa korjaamoilla sekä katsastusmiehenä tehnyt Puheloinen on tarkka siitä, että tien päällä noudatetaan voimassa olevia määräyksiä. Traktori on Sotkamossa ollessaan toiminut kaiken kaikkiaan hyvin, mitään isompaa remonttia ei ole tullut yllättäen eteen. Pitkän linjan autoja koneharrastajan idyllisessä ja siistissä pihapiirissä Kultamaha on omiaan ja sille riittää sopivia työtehtäviä. CAV:n jakajapumppu syöttää polttoaineen Kolmeviitosen pehmeäkäyntiselle nelisylinteriselle moottorille. Työlistalta löytyy pientä puunajoa, pientareiden niittoa sekä kasvimaan möyhennystä. Fergun ajonopeus on noin 24 kilometriä tunnissa, eikä sillä viitsi ajamalla lähteä pitkään matkaan
Kuinka hän ja Ford ajautuivat oikeusriitaan. Britannia oli perinteisesti ollut riippuvainen maahantuodusta ruoasta, ja saksalaiset alkoivat häiritä meriteitse tapahtuvia elintarvikekuljetuksia. Fergusonin yhtiön palkkalistoilla oli liki sen alusta asti mies nimeltä Willie Sands, jonka rooli maatalouskoneiden parissa oli aivan ratkaiseva. Harry Ferguson (vas.) ja Henry Ford lyövät kohta kättä päälle. Fergusonin uran suunnan määritti ensimmäinen maailmansota. Hän piti maatöitä vastenmielisinä ja alkoi uskoa, että paljon hoitamista ja ruokaa vaativa kömpelö hevonen sekä sen kiskomat alkeelliset työaseet pitäisi korvata kunnon koneilla. Tuolloin Ferguson oli tosin hankkinut jo hieman nimeä myös jääräpäisenä luonteena, jolle ei auttanut väittää vastaan. V uonna 1884 syntynyt Harry Ferguson oli irlantilainen maatalon poika, joka joutui auttamaan tilan töissä pienestä pitäen. Maan oli siis lisättävä omaa ruoantuotantoaan. Suunnittelijana hän oli kuitenkin periaatteiden ja kokonaisuuksien ihminen, joka tarvitsi taitavan käsityöläisen hiomaan yksityiskohtia. Hän oli siisti ja pikkutarkka mies, ja viimeistelemättömät tekniset tuotteet saivat hänet raivon partaalle. Asiaa ei auttanut viljelijöiden ylenkatse muuta kuin hevosvetoista maataloutta kohtaan. Harry pakeni maatilan töitä 1900-luvun alussa ja pestautui veljensä autokorjaamoon oppipojaksi. Miksi hän inhosi Kultamahaa. Ensi patenteista auran taontaan Fergusonin keksijänura alkoi vuonna 1913. 18. Vieressä Ferguson A -traktori, joka tunnettiin paremmin nimellä Brown-Ferguson. Harry Ferguson JÄÄRÄPÄINEN UUDISTAJA Millainen mies keksi liittää työkoneet traktoriin vallankumouksellisella tavalla. Samaan aikaan Harry opiskeli konetekniikkaa ja solmi myöhemmän uransa kannalta keskeisiä ystävyyssuhteita. Teksti: Mika Rassi Kuvat: The Ferguson Club Vuosi on 1938. Hän alkoi pian lyödä veljensä laudalta polttomoottorien käsittelemisessä, ja korjaamo kukoisti. Harry ei ollut erityisen roteva, mutta hän oli teknisesti lahjakas ja omapäinen. Miehiä ja hevosia tarvittiin rintamalla, joten edes vanhan tuotantotason ylläpitäminen ei ottanut onnistuakseen. 10-luvun alussa Harry perusti oman autokorjaamon, joka oli heti menestys miehen osaavan maineen vuoksi. Ferguson teki kaasuttimiin muutamia parannuksia, joihin hän sai patentit
Se oli huomattavan kallis verrattuna esimerkiksi aikansa Fordsoniin, ja siihen sopivat työkoneet tekivät nekin aimo loven maanviljelijän kukkaroon. Siitä seurasi pakko lisätä painoa traktorin etupäähän ja näin muodoin syntyi painavia traktoreita. Vuonna 1936 Ferguson oli suunnitellut uuden kevyemmän traktorin, jossa kolmipistekytkentää oli jälleen parannettu ja moottori vaihdettu hitusen tehokkaampaan Coventry Climaxiin. Ferguson päätti, että oli tehtävä oma traktorin prototyyppi, jossa olisivat kaikki nämä kytkentälaitteet. Joulukuussa 1917 valmistui ensimmäinen aura. Nykyaikaisen nostolaitteen työntövartta vastaavalla kiinnityksellä auran työntövoima johdettiin traktorin takaosassa sellaiseen pisteeseen, josta se suuntautui kohti traktorin etuosaa. Rahoille sai toki vastinetta. Se oli suunniteltu Ford Eros -traktoriin, joka oli T-Fordin sarjamuunnos vetokoneeksi. Tämä David oli yrityksen perustajan David Brown vanhemman pojanpoika. Ellei kuljettaja kytkenyt vetoa nopeasti pois, traktori pyörähti ympäri hänen päälleen. Lisämaata piti raivata, ja konevoimalle luotiin kysyntää. Myyntivelho oivalsi, että kaupantekoa edistäisivät parhaiten työnäytökset. Fergusonin tuomio oli tyly. Jos aura osui vaikkapa isoon kiveen mutta traktori veti yhä, voima pyrki nostamaan auran takaosaa ylös ja niin vetokytkentäkohtaan eli traktorin taka-akselin lähelle kohdistui alaspäin painava voima. Ferguson ja Sands kiersivät huoltamassa ja säätämässä lähinnä amerikkalaisperäistä kalustoa ja pitämässä työnäytöksiä. Niinpä Irlannin maataloushallinto pyysi Fergusonia parantamaan maan traktorien tehokkuutta keväällä 1917. Lisäksi yksipistekytkentä traktoriin oli hengenvaarallinen. Varsilla voitiin aiempaa paremmin hallita myös lisälaitteen syvyyttä, joten auroja voitiin keventää. Näiden avulla apulaite saatiin kulkemaan samassa linjassa traktorin kanssa. Sekä aura että Eros olivat huomattavan kevyitä, ja mikä tärkeintä, kiinnityspiste sijaitsi traktorin alla eikä takana. Traktoritkin olivat monesti kovin painavia ja kömpelöitä, mutta lisälaitteet – etupäässä aurat – olivat hänestä kelvottoman monimutkaisia ja raskastekoisia. Fergusonin ja Shermanin aurabisnes kuivui kasaan, ja omassa firmassa alettiin jälleen epäillä työkonekytkennän kehittelyn järkevyyttä. Tosin kehittelytyön jatkamiseen rohkaistiin. Ferguson oli aiemmin edustanut paria automerkkiä, ja nyt hän ryhtyi amerikkalaisen Overtime-traktorin kauppamieheksi. Kun aurojen valmistus oli saatu käyntiin, Fergusonin oman yhtiön johdon epäluulot maatalouskoneita kohtaan hälvenivät ja tutkimusta niiden parissa jatkettiin. Alkoi kahdenkymmenen vuoden itsepintainen kehitystyö. ”Jotkut pelaavat golfia, toiset kalastavat, minä käyn oikeutta.” 19 07/16. Oma traktori Fordin jälkeen Ferguson teki aurastaan valmistussopimukset parinkin eri jenkkifirman kanssa, mutta molemmilla kerroilla suunnitelmat kariutuivat. Kytkennän erilaisista toteutustavoista päädyttiin hydrauliikkaan, ja pitkä kehitysja koetustyö alkoi. Vaikka hevosmiehet tulivat näytöksiin lähinnä nauramaan traktoriauran epätasaiselle kyntöjäljelle, Ferguson ja Sands saivat mainetta kovina traktorikyntäjinä. Suivaantunut Ford pani Fergusonin auroineen matkoihinsa. Kun Fergusonin ja Sandsin kiertuerupeama maatiloilla oli ohi, Ferguson päätti, että hän suunnittelee peltotyökoneet kokonaan uudelleen. Nuoren herran isä oli yhä aktiivisesti yrityksessä mukana, ja hän vastusti traktoritehtailua henkeen ja vereen. Ferguson vaati, että traktorissa sai käyttää vain kahta kantaMusta Ferguson on yhtiön ensimmäinen oma traktorimalli 30-luvun alusta. Seuraus oli, että traktorin etupää nousi pystyyn. Jo 1926 patentoitiin vetovastustunnustelu, jonka käytännön toteuttaminen oli vielä kaukainen haave. He saivat hyvän kuvan maanmuokkausvälineistä yleensä. Ferguson jatkoi silti päättäväisesti. Aluksi Mustaa Traktoria valmistanut yritys ajautui riitoihin Fergusonin kanssa, ja rattaidensa käyttötarkoitusta esittelyissä innolla seurannut nuori David Brown tarjosi perheyritystään tilalle. Duplexille haettiin patentti, ja uutta auratyyppiä lähdettiin esittelemään Yhdysvaltoihin Henry Fordille. Ford päätti lopettaa Fordson-traktoreiden valmistamisen Amerikassa. Sands loi auraa osittain kannatelleen syvyyspyörän tilalle kelluvan jalaksen, joka laski ja nosti auraa tarpeen mukaan. Traktorin vetävät takapyörät eivät päässeet sutimaan tyhjää, mutta yhdistelmä ei myöskään päässyt liikkumaan eteenpäin. Harry Ferguson törmäsi nyt ensi kerran vastustukseen oman yhtiönsä johtoportaassa, jossa vakaamaineisen autoyhtiön haparoivaa tuotesuunnittelua maatalouslaitepuolella pidettiin turhana rahareikänä. Sillä välin läntinen taivas synkkeni jälleen. Aura kuitenkin kehittyi edelleen. Tämä saattoi olla vaarana ilman kiviä tai muita esteitäkin, sillä kovaa maata kyntävä aura välitti jo sellaisenaan paljon painoa traktorin takapäähän ja vaikeutti eteenpäin pääsemistä. Fergusonilla ryhdyttiin suunnittelemaan uutta auraa varta vasten Fordsonia varten. Moottoriksi asennettiin amerikkalainen 18-hevosvoimainen Hercules. Eros ei kelvannut enää kenellekään. Musta Traktori valmistui 1933. Seuraavassa auratyypissä oli Duplex-kaksipistekiinnitys, eli alaja yläkiinnitys. PIINKOVA MYYNTIMIES Markkinointi ja myynnin edistäminen ovat nykyään omia oppialojaan. Järjestelmä oli vielä kaukana täydellisestä, mutta sen kaatoi Fordsontraktoreiden maahantuonti ja valmistus Irlannissa Corkin tehtaalla. Ferguson rakensi muuten Iso-Britannian ensimmäisen lentokoneen – ja vieläpä lensi sillä. Tämä harmaa traktori tunnettiin yleisesti nimellä Brown-Ferguson. Hän patentoi yhteen suuntautuvat kääntyvät vetovarret ja niiden pallonivelkytkennän. Vuonna 1925 Amerikasta lopulta löytyi myös sopiva valmistaja, Shermanin veljesten yhtiö, joka oli myös Fordin traktoreiden jälleenmyyjä New Yorkin osavaltiossa. Näin etupäähän saatiin kohdistettua painoa, eikä keula noussut enää järin herkästi. Esityksestä vakuuttunut Ford tarjoutui palkkaamaan Fergusonin, mutta uppiniskainen irlantilainen etsi vain auralleen valmistajaa ja kieltäytyi. Kauan ennen kuin noita asioita ymmärrettiin ajatella järjestelmällisesti, Harry Ferguson käytti viekkaasti niiden keinoja. Vaihteisto ja ohjaus tilattiin David Brownilta, joka oli tuolloin suurin voimansiirtolaitteiden valmistaja Britanniassa. Moottoriurheilu ja lentokoneet kiinnostivat häntä harrastuksina, mutta hän ryhtyi ajamaan kilpaa ja rakentamaan omaa lentokonetta yhtä lailla siksi, että näin saatu julkisuus palveli taloudellisia päämääriä. Siksi David perusti oman yrityksen nimeltä David Brown Tractors
Brown-Ferguson ei juuri menestynyt. Oikeus määräsi Fordin maksamaan korvauksia 9,25 miljoonaa dollaria. Elettiin vuotta 1938, kun Brown-Fergusonia esiteltiin muokkaustöissä rouva Clara Fordin kasvimaalla ja sitten hieman rajummalla pellolla. Ford vastaisi traktorin rakentamisesta Amerikassa. Patenttioikeudenkäyntiä ounasteltiin lehdissä. Fordyhtiön johtoon oli noussut Henry Fordin pojanpoika Henry nuorempi. Ford näki Fergusonin traktorin tekevän työtä vaivatta ja oman Fordsoninsa juuttuvan samassa paikassa niille sijoilleen. Syy oli sama kuin aikoinaan Brownin kanssa: uusi traktori ja sen vaatimat uudet koneet olivat kalliita ja herättivät epäilyksiä. Kättä päälle Sillä välin Ferguson oli junaillut itselleen uuden audienssin Henry Fordin luo Yhdysvaltoihin. 1949 Ford nosti vastakanteen Fergusonia vastaan, mutta pian osapuolet saatiin tapaamaan toisensa sovittelun merkeissä. He olivat sitä mieltä, että valtava teollisuussopimus oli herrasmiesten kesken sillä hyvä. Valmistajaosapuoleksi löytyi pian Standard Motor Company, jonka kanssa Ferguson teki väen vängällä samanlaisen paperittoman sopimuksen kuin Fordin kanssa. Peli koveni. Ferguson lähti loppuvuodesta takaisin Britanniaan ja jätti Shermanin veljekset hoitamaan myyntityötä sekä vanhat suunnittelijansa johtamaan työkoneiden tehtailua. Silmitön raivo puhkesi, kun Ford esitteli vuonna 1947 uuden traktorimallin 8N, jossa oli Fergusonin nostolaite. Ensin hän alkoi tuoda USA:han Englannissa valmistettuja Ferguson-traktoreita ja pani sittemmin tehtaan pystyyn Detroitiin. Tilikirjoja tutkailtiin, ja traktorituotanto havaittiin pahasti tappiolliseksi. Fergusonin vimmainen kilpailuoikeuskanne tuli kuitenkin yllätyksenä Fordillekin. Sen ohella hän perusti koulun traktorinkäyttäjiä varten, jossa pidettiin kahden viikon kursseja. Ferguson ottaisi myynnin vastuulleen, ja Ford toimittaisi hänelle tarvittavan määrän traktoreita rahtivapaasti. Fergusonilta tuli huutia, mutta asiat rullasivat taas. Brown ehdotti isompaa traktorimallia, mutta Fergusonin mielestä vieläkin pienempi malli olisi järkevämpi. Nuorille myönnettiin stipendejä vuoden mittaiseen maatalouskoulutukseen, josta osa suoritettiin Dearbornissa. Ferguson käytti saamaansa julkisuutta hyväkseen. Mainosmiehen temppu jos mikä. Keväällä 1938 pidetyn vakuuttavan esityksen jälkeen norjalaiset tilasivat traktoreita melkoisen määrän. Ford pyysi tuomaan pellolle pöydän ja kaksi tuolia. Kun kaikki osapuolet kärsivät, Ferguson taipui sovitteluratkaisuun. Julkisuutta riitti. Kun Yhdysvallat vielä lähti mukaan sotaan loppuvuodesta 1941, tarvittiin koneita pitämään yllä maataloustuotantoa pienemmällä työvoimalla. Ferguson oli hänkin saanut Amerikassa todelliset voittonsa lisälaitteiden myymisestä. Ferguson otti tapauksesta totta kai julkisesti kaiken hyödyn irti ja julistautui voittajaksi. Brown päätti suunnitella uuden mallin ja alkaa valmistaa sitä Fergusonin mielipiteistä piittaamatta. 20 HARRY FERGUSON. Huono myynti koetteli Brownin ja Fergusonin välejä. Se oli monen pienviljelijän onni. Myynti otettiin omiin käsiin, ja Fergusonille tarjottiin uudesta firmasta kolmasosaa. Koska Dagenhamissa ei ruvettu tekemään Ford-Fergusoneja, Ferguson päätti 40-luvun alussa, että herrasmiessopimus raukeaa Englannin osalta ja että hän ryhtyy valmistamaan traktoreita saarivaltiossa itse. Fordilla tuumittiin, että epäedullisesta kumppanista oli parasta päästä eroon. Hän koetti saada uutta traktoria tuotantoon myös Englannin Dagenhamissa, mutta sikäläiset Ford-johtajat eivät suostuneet vaihtamaan tuotetta keskellä sotaa. Ferguson kiinnitti kiihkomielistä huomiota myös markkinointiin ja huoltokoneistoon. Fordin lakimiehet tuntuivat pelaavan aikaa, jotta patentit vanhenisivat. kokoa, jotta traktorin mukana toimitettavalla avaimella pystyi tekemään kaikki tarvittavat säädöt ja kiristykset. Suoranaista aivopesua koulutus ei ollut, mutta koska siellä opeteltiin muun muassa Ferguson-järjestelmän käyttöä, uskollisia opetuslapsia syntyi. Miehet istuivat pöydän ääreen, ja Ferguson esitteli traktorinsa toimintaperiaatetta jousivetoisella pienoismallilla. Yhtiöltä vaadittiin yli 251 miljoonaa dollaria paitsi Fergusonin patenttien kopioimisesta myös sen jälleenmyyntiverkoston valtaamisesta. Henry Ford nuorempi ja Harry Ferguson istuivat alas, Ford tarjosi kymmentä miljoonaa dollaria, Ferguson kieltäytyi, nousi ja lähti kotiin. Brownin ja Fergusonin sopimus purettiin 1939, kun Fergusonin ja Fordin uutta traktorimallia jo taottiin täyttä häkää. Paperia asiasta ei laadittu. Molemmat osapuolet saattoivat purkaa sopimuksen halutessaan. Traktori näkyi lehdissä ja valkokankailla ja kuului radiossa. Lisäksi Fergusonin keskeisiin patentteihin perustuvia ratkaisuja ei enää saanut löytyä Ford-traktoreista, ja kaikki kanteet molemmilta puolilta oli hylättävä. Tuttuun tapaansa Ferguson päsmäröi Fordilla prototyyppisuunnittelua niin, ettei yhtään pulttia tai mutteria saanut lisätä ilman hänen suostumustaan. Pahemmitta kahnauksitta selvittiin, ja vielä samana vuonna USA:ssa esiteltiin uusi Ford-Ferguson 9N. Sopimus koskisi myöhemmin myös Fordin Englannin-tehdasta. Ferguson-yhtiön Fordilla oppinsa saanut varajohtaja Philip Page teki itsemurhan 1950. Syynä oli tietysti hinta, mutta myös viljelijöiden epäilykset hyvin uudenlaista, outoa ja pieneksi kokemaansa traktoria kohtaan. Oikeusjuttu jatkui vuodesta 1948 vuoteen 1952, ja sen mittaan todistajille ja asianomistajille pidettiin läkähdyttävän pitkiä kuulemisia. Ford oli myös palannut traktorisuunnittelun pariin mutta laihoin tuloksin. Ferguson ja uusi nokkela markkinajohtaja Roger Kyes löysivät toimivia lääkkeitä. Kun erimielisyydet alkoivat miltei välittömästi, Kyes riensi hätiin ja laati kirjallisen sopimuksen. Mutta 50-luvulla kilpailu maatalouskoneFerguson-yhtiön John Chambers muokkaa Brown-Fergusonilla vähän hankalampaa kappaletta Norjan Kleppessä. Amerikassakin myynti oli tyrehtynyt hyvän alun jälkeen. Ford yritti taas ostaa Fergusonin patentteja, mutta lopulta sopimukseen päästiinkin yhteistyöstä. Näistä ehdoista sovittuaan miehet nousivat pöydästä ja paiskasivat kättä päälle. Raastuvasta yrityskaupoille Samaan aikaan Amerikassa kuohui. Mitään patenttimaksuja ei Fordilta tietenkään kuulunut, ja lisäksi traktori muistutti Fergusonin mielestä muutenkin liikaa hänen harmaataan. Irlantilainen hyppi jo tästä syystä seinille. Ford-Ferguson menestyi jälleen. Aivan vuoden 1946 lopulla Coventryn kaupungin Banner Lanen tehtailla valmistettiin ensimmäiset Ferguson TE20 -traktorit, kuuluisat harmaat Fergut
Hän oli vanhan teollisuusmaailman mies, jonka oli pidettävä kaikki langat kaiken aikaa käsissään. Briteissä oli vuosien ajan valmisteltu uutta isoa traktoria, joka kulki työnimellä LTX tai TE60. Hän kirjoitti alituiseen näännyttävän pitkiä kirjeitä ja uhosi vanhassa firmassaan, että hän kyllä suostuu muokkaamaan epäonnistuneesta Kultamahasta kunnon traktorin, jos sen nimi vain muutetaan takaisin Fergusoniksi uuden Massey Ferguson -nimen sijasta. Kanadalainen Massey-Harris oli tuolloin puimuritekniikan huipulla, ja yritys neuvotteli yhteistyöstä Fergusonin yhtiön kanssa. Myyntiä parannettiin jatkuvilla uutuuksilla, kehityksellä, joka Fergusonin mielestä oli vain näennäistä eikä palvellut maanviljelystä mitenkään. Hän oli aiemmin koettanut löytää valmistajaa automaattivaihteiselle automallilleen. Silti Ferguson oli miltei loppuun asti yhtä intomielinen kuin aina. Masennukseen hän oli saanut sähkösokkihoitoa, joka puolestaan vaikutti lähimuistiin heikentävästi. Turhan monimutkaista, hankala käyttää, totesi hän. Vaikka Ferguson ja Massey-Harris olivat sopineet, että kauppa esitetään julkisesti yritysten yhdistymisenä, Fergusonin työntekijät olivat tyrmistyneitä ja monet kantoivat hänelle kaunaa hautaan asti. Lääkärien määräämät lepolomat saivat hänet entistä levottomammaksi. Kun häneltä kysyttiin Ford-oikeudenkäynnin aikana, eikö hän sitten olekin tyytyväinen, kun oikeusjuttu on ohi, hän vastasi: ”Miten niin. Hänen mukaansa hyvä kone suorittaa ihanteellisesti tehtävän, johon se on suunniteltu, eikä sisällä ylimääräisiä osia. Fergusonin kuulo oli huonontunut, mutta sitä hän ei myöntänyt vaan pyrki salaamaan ongelman pitämällä suunvuoron koko ajan itsellään. Hänen mailleen toimitettiin yksi Kultamaha, joka siis oli jo herättänyt vanhassa johtajassa pahaa verta. Fergusonille oli jäänyt iso osakeosuus Massey-Harris-Fergusonista, kuten yhtiötä 50-luvulla nimitettiin. Harrastuksena työ Miehensä rinnalla vuosikaudet seissyt vaimo Maureen vannoi, ettei hänen miehensä olisi ikinä tehnyt itsemurhaa, vaikka Ferguson oli niellyt tappavan määrän lääkkeitä. Oli asia miten hyvänsä, Ferguson ei ollut terve mies. Kun Ferguson lopulta jäi vaille määräysvaltaa, kaaoksessa olleen yhtiön asiat alkoivat asettua, vaikkakin hitaasti. Luonteeltaan Ferguson oli parantumattoman tuittupäinen, ja kaikki, jotka eivät olleet tismalleen samaa mieltä hänen kanssaan, olivat ehdottomasti häntä vastaan. Ferguson neuvotteli koko kaupan omin päin, ja jopa suurin osa yhtiön johtajista kuuli kaupasta vasta kun se oli jo tehty. Hän julisti, että maanviljelys oli kaikista teollisuudenhaaroista perustavin ja tärkein, ja siksi oli anteeksiantamatonta, että se oli myös takapajuisin. Työ oli Fergusonin harrastus. Pian 70-vuotias mies alkoi pohtia maatalouskoneyrityksensä myymistä. Englannissa ajateltiin, että Amerikassa suositaan sikäläistä. Nämä suunnitelmat jäivät toteutumatta, sillä lokakuussa 1960 Harry Ferguson löydettiin hukkuneena kylpyammeesta. Iso uutuus oli Fergusonin lempilapsi, mutta Massey-Harrisin johtoportaassa pidettiin Fergusonin Detroitinosaston luomaa 35-traktoria parempana. Ferguson tutkiskeli traktoria nokkaansa nyrpistellen, ajoi sillä pienen kierroksen ja tokaisi: ”No, ohjausta, vaihteistoa, hydrauliikkaa ja ulkonäköä lukuun ottamatta se ei kai ole hullumpi traktori.” Kultamahan ja Harryn kohtaamisesta seurasi yksi asia: vanha koneentekijä alkoi suunnitella uutta traktoria. Myös tekniikan suuri karttakuva oli Fergusonin päässä selkeänä. Pahaa verta Kultamahasta Ferguson oli neuvotellut itselleen määräysvaltaa uuden suuryrityksen teknisen suunnittelun puolelta, mutta pian hän ulotti sitä myyntipuolellekin. Siksi vastapuolen puheet kaikuivat kirjaimellisesti kuuroille korville, ja neuvottelutulos syntyi vuoden 1953 aikana vain rajusti pakottamalla. Iso LTX ei koskaan nähnyt julkista päivänvaloa, vaan uusi Ferguson-traktori oli 35. Kun yrityksen johtamisesta tuli paha riita, osakkeet oli tietysti saatava yhtiön haltuun ja Ferguson ostettava pois pelistä. Kukaan yksittäinen ihminen tuskin on tehnyt maailmassa yhtä paljon maatalouden koneellistamisen eteen kuin hän. 1953 Harry Ferguson puuttui peliin ja ehdotti, että Massey-Harris ostaisi Fergusonin Amerikan-tuotannon ja sitten vähitellen muutkin toiminnot. Jälleen neuvoteltiin pitkällisesti. Se tuli myyntiin Britanniassa 1956, ja yhtiössä ajateltiin, että mallin myynnille tekisi hyvää, jos Harry Fergusonkin ajelisi moisella. Fergusonilla oli tarkkanäköinen tekninen silmä, joka ymmärsi välittömästi toimivien sovellusten päälle. markkinoilla kävi ankaraksi. Jotkut pelaavat golfia, toiset kalastavat, minä käyn oikeutta.” Yksinkertaisuuden nimeen vannova Harry Ferguson piti Kultamahan suurena suunnitteluvirheenä esimerkiksi hydrauliikan kahta säätövipua. Huonontuneen näön ja kuulon lisäksi hän oli kärsinyt unettomuudesta jo ennen toista maailmansotaa. Firma oli muutenkin alkuaikoina hyvin epäyhtenäinen, suorastaan riitaisa. 21 07/16
Mäkilän traktorimuseon Deutz F4L on aikoinaan kiskonut Suomen Tivolin vaunuja. Kuusikymmenheppainen traktori oli merkin suurin malli 50-luvun alussa. HUVIPUISTOLAITE DEUTZ F4L 514/4 1952 Somero 22
23
Yhtiön tarina alkaa 1800-luvun lopulta, ja ensimmäinen traktorimainen koekappale, deutzilainen kyntöaurahöyrykone, pöhähteli Saksanmaalla jo vuonna 1907. Se onkin yksi eurooppalaisen traktoriteollisuuden suurista kertomuksista, joka on syytä vielä kerrata pääpiirteissään. 21 vuotta sitten Deutz-Fahrin osti italialainen Same, joka oli jo haalinut taskuunsa Lamborghinin traktorituotannon sekä Hürlimannin. Sama tilanne vallitsee nykyään, sillä Deutz-Fahr-traktoreilla on Suomessa edustus ja ne kyllä näkyvät rekisteröintitilastoissa. Kylmässä Suomessa ilmajäähdytystä käytettiin mainosvalttina. S omerolla Mäkilän traktorimuseossa ei tiedä, mihin silmänsä kääntäisi ja kunne katselisi. Ojasen artikkelissa sivulla 71 esiintyy jatkosodan aikana meille saapunut Deutz. Deutz-traktoreita on tuotu Suomeen varhain. Osana kolonnaa Pekka Mäkilä ei tiedä, kuinka traktori on tullut Suomeen. 60-luvun lopulla Fahr ostettiin osaksi samaa yritystä, ja 1981 traktoreiden nimeksi vaihtui Deutz-Fahr. Saksalaiseksi ominaisuudeksi mielletty ilmajäähdytys ilmestyi Deutzin dieseltraktoreihin vuonna 1950. Kun on kuitenkin aina parempi ymmärtää vähästä paljon kuin paljosta vähän, tutkitaan jotakin tunnetun ja tuntemattoman rajalla liikkuvaa traktoria. Silloin Deutzin dieseltraktoreihin ilmestyi ilmajäähdytys, josta muodostui saksalaisten traktoreiden leimallinen ominaisuus. Deutzeja valmistaneessa saksalaisyrityksessä on työskennellyt koko joukko polttomoottorin historian suurnimiä Nicolaus Ottosta Rudolf Dieseliin ja Gottlieb Daimleriin. Suuri kertomus Deutzin traktoreiden tarinaa on sivuttu lehdessämme muutamaankin otteeseen. Traktoreita on alun kolmattasataa ja siihen vielä lisälaitteet ja muut moottorikoneet päälle. DEUTZ F4L 24. Ison yrityksen nimeksi tuli Same Deutz-Fahr, ja sillä nimellä jättiläinen yhä tunnetaan. Olli J. Näiden ehtojen puitteissa museoisäntä Pekka Mäkilä ajaa ihasteltavaksemme Deutz F4L -traktorin vuodelta 1952. Traktoreiden sarjavalmistus alkoi kaksi vuosikymmentä myöhemmin. Otetaan siis Suomessa hieman harvinaisempi mutta kuitenkin monille tuttu merkki ja valitaan sen luettelosta samalla periaatteella epätavallinen malli, jolla on käyttöhistoriaa muualla kuin maatalouden parissa. Suurimpien traktorimerkkien haastajaksi Deutzista ei ollut, mutta saksalainen kyllä sinnitteli 50ja 60-luvulla jonkinmoisissa myyntilukemissa Volvon, Zetorin ja muutaman muun eurooppalaisen vanavedessä. Varsinais-Suomessa Somerolla sijaitsevaan museoon se kuitenkin hankittiin parinkymmenen kilometrin päästä Hämeen puolelta noin yhdeksän vuotta Teksti: Mika Rassi Kuvat: Jan-Erik Laine, Tivoli Sariola DEUTZ F4L Deutz kertoo näyttävästi olevansa ilmajäähdytetty. Virallisen tuonnin aloitti Labor säännöstelyn aikana 50-luvun alussa. Yhtenä virstanpylväänä Deutzin matkalla siintää vuosi 1950
25 07/16. Hän muistelee nähneensä viimeksi pikkupoikana traktorin vetävän tivolin vaunuja. Uuden traktorin väkevä yli viisilitrainen moottori oli sodan peruja, sillä se kehitettiin Wermachtin itärintamalle tarkoitettuun kevyeen telaajoneuvoon Raupenschlepper-Ostiin. ”Moottoritilasta oli leikattu peltejä, ja sieltä tuli suuri putki ohjaamoon päin. Voiman ulosotto ja tasauspyörästön lukko olivat vakiovarusteita. Traktorimuseon ihmiset eivät aivan purematta nielleet myyjän väitettä traktorin historiasta. Deutzin renkaan sisäpuolelta löytyi Suomen Tivolin merkintä”, Pekka kertoo. ”Se oli aika hyvässä kunnossa, kun se hankittiin. Aiemmin Deutzissa on ilmeisesti ollut jonkinlainen hytti. Myyjä itse ei tehnyt Deutzilla paljonkaan töitä, mutta hän kertoi traktorin olleen aiemmin Suomen Tivolilla vaununvetäjänä. Sen kyllä näki, että kone on paljon pyörinyt. Kuva: SDF:n historiallinen arkisto, Treviglio, Italia. Tyhjän panttina se ei ole ollut”, Pekka sanoo. F4L:n isompi ja nopeampi 65-hummainen versio kurvasi tehtaalta vuonna 1957. Sattumalta oli kokoelmiin osunut myös 50-luvun alun Deutz-traktori. F4L:n telaversio lupasi kyntävänsä miltei hehtaarin tuntivauhtia. Miltei nelimetrisen traktorin pituuteen vaikutti ison nelisylinterisen moottorin lisäksi ainakin ZF:n A 26 -vaihteisto. Myyjä piti pientä maapaikkaa ja keräili kaikenlaista. Käyntiin Deutz pantiin 24 voltin sähköstartilla. Kun Deutziin jouduttiin tekemään rengasremonttia, edellisen omistajan puheet saivat kuitenkin vahvistuksen. Samaa moottoria käytettiin myös Magirus-kuorma-autoissa. Hehkut uusittiin ja pellejä oiottiin ja maalattiin. Sitä Tivolin vetäjä ei ole nostolaitetta kaivannut. ”Ennen vanhaan rengasliikkeessä kirjoitettiin renkaisiin maalilla omistajan nimi. sitten. DEUTZIN SUURIN Vuonna 1952 Deutzin traktorimallistoon pölähti siihen mennessä suurin Deutz-traktori F4L. Deutzin renkaan sisäpuolelta löytyi Suomen Tivolin merkintä. Sitä ennen vuonna 1953 oli esitelty F4L:n telamukaelma, jonka luvattiin muun muassa äestävän neljä hehtaaria ja kyntävän 0,8 hehtaaria peltoa tunnissa. Vaikka vetovastuu onkin nykyään enemmän autoilla, Suomen Tivolissa on traktoreita käytössä tänäkin päivänä
Traktorin kupeella Jouko Mattila ja Jukka Sariola. SUOMEN TIVOLI Sariolan tivolisuku on pyörittänyt liikkuvaa huvitoimintaa Suomessa miltei 130 vuotta. Grönroosin nimi muuttui suomenkieliseksi Sariolaksi vuonna 1918. Suojapellit eivät helpota pukille kapuamista, mutta viimalta ne sentään vähän suojaavat. Unto Sariola jatkoi toimintaa Suomen Tivoli -nimen alla. DEUTZ F4L 26. Grönroosin poika Johan Adolf Fredrik jatkoi isänsä jalanjäljissä, ja hänestä tuli aikansa tunnetuin tivolija sirkusmies. Tuolloin tivolista löytyi ampumarata, renkaanja nuolenheittoa, onnenpyöräkojuja sekä teltta, jossa saattoi nähdä voimailuja voimistelunäytöksiä. Tivoli Matti Sariola kiertää edelleen Suomea nimellä Tivoli Sariola. Karhumäen tivoli ja huvipuisto aloittivat toimintansa vuonna 1942. Deutzissa on aikoinaan ilmeisesti ollut suoja kuljettajan päänkin päällä. Deutzista ei löydy kuvia tivoliajoilta, mutta traktoreita on sentään kuvattu tivolin hommissa. Jälleenrakennusvuosien huikeasta huviverosta ja lama-ajan myrskyistä on selvinnyt kaksi erillistä tivoliyritystä, joiden molempien juuret ovat Sariolan Suomen Tivolissa. Kuvan nuorin mies on Tivoli Sariolan nykyinen johtaja Tapio Sariola, hänen oikealla puolellaan on Paavo Halijoki ja tivolin tuolloinen johtaja Matti Sariola. Fordson on vetänyt rikkinäisen vaunun Vanajan kyytiin. Fordson kahden vaunun edessä. Tivoli Toivo Sariola lopetti toimintansa noin kymmenen vuoden jälkeen. Hytissä istuu Tapion veli Jukka Sariola. Johan eli Jaffu Sariola oli aloittanut tivolitoiminnan Terijoella, mutta vuonna 1921 se siirtyi tivoliemme kantakotiin Keravalle. Muitakin halukkaita oli, mutta Sariola neuvotteli tehtävän itselleen. Suomen Tivolin nykyinen johtaja Lulu Sariola kertoo, että traktorit ovat edelleen kolonnassa mukana. Nykykalustoon kuuluu viisi 1990ja 2000-luvulla valmistunutta Valmet/Valtra-traktoria. Traktorit ovat siis mukana tuottamassa meille kaikkea sitä, mitä jo antiikin roomalaiset tiesivät ihmisten kaipaavan: leipää ja sirkushuveja. Kaikki alkoi siitä, kun Johan Abraham Walfrid Grönroos aloitti huviliiketoiminnan Keravalla vuonna 1888. Kun huvikielto tuli jatkosodan aikana voimaan, Jaffu ehdotti päämajalle, että rintaman taakse perustettaisiin tivoli sotilaita viihdyttämään. 1950-luvun lopulla pojat Toivo, Unto ja Matti Sariola jatkoivat isänsä huvitoimintaa kukin tahoillaan
Deutz on todennäköisesti kulkeutunut tänne maatalouden ulkopuoliseen käyttöön. Kuinka Deutz sitten on Suomeen saapunut. Se on hyvin epätodennäköistä, sillä iso uusi traktori olisi ollut tivolille melkoinen sijoitus. Tilastot kattavat kuitenkin vain maatalouskäyttöön tuodut traktorit. Toinen kysymys on, tuliko Deutz jo uutena tivolin palvelukseen. 27 07/16. Suomen tivolien 50–60-lukujen konekalustohistoriaan perehtynyt Jukka Sariola Tivoli Sariolasta kertoo lisäksi, että suomalaisten tivolien suuri traktoristuminen alkoi vasta 60-luvun puolella, kun asiaa edisti otollinen lakimuutos. Moottori vaati hehkujen vaihdon. 50-luvun alkupuolen tuontitilastoissa ei isoja Deutzeja näy. Aikansa suurimmassa Deutz-traktorissa oli Wehrmachtin käyttämän tela-ajoneuvon moottori. Mäkilän traktorimuseolla Deutzin pellejä on oiottu ja maalattu. Mutta siihen asiaan ja tivoliemme vanhaan konekantaan palaamme Jukan kanssa tarkemmin myöhemmin. DEUTZ F4L 514/4 MOOTTORI nelisylinterinen nelitahtinen ilmajäähdytteinen dieselmoottori, tilavuus 5,322 litraa, 1650 kierrosta minuutissa, teho 60 hevosvoimaa VAIHTEISTO ZF A 26, 5+2 RENKAAT edessä 6.00-20, takana 13-30 MITAT pituus 3900 mm, leveys 1907 mm, korkeus 1950 mm, paino 3050 kg, akseliväli 2440 mm MUUTA rumpujarrut, voiman ulosotto 540 kierrosta minuutissa, 24 voltin käynnistysmoottori kautta oli johdettu lämpöä, jota ilmajäähdytteinen kone tietysti antaa vaikka kuinka paljon”, Mäkilä päättelee. Sylinterin halkaisija on 110 ja iskun pituus 140 millimetriä. Esimerkiksi teollisuuden palvelukseen tuotuja traktoreita ei tilastoitu lainkaan
28
Monien merkkien auto Automallin vaiheikas tarina alkaa 60-luvun lopulta, jolloin sen suunnittelutyö alkoi. Rootes-yhtymä myi Commermerkin Englannin Chryslerille, jolloin merkiksi tuli Dodge. Yksi tällainen auto on Dodge 100. Sillä merkillä auto parhaiten tunnetaankin. Sillä oli tarkoitus korvata eri Commer-malleja, joten kevyimmissä versioissa kokonaispaino oli 6 tonnia ja raskaissa kaksiakselisissa 16 tonnia. Dodge 100 -mysteeri selkeni Risto Pennasen ja Alvi Utriaisen tietojen pohjalta, mistä kiitokset heille. Mainittakoon, että Englannin Chryslerin koko osakekanta siirtyi vuonTeksti: Iikka Kekko • Kuvat: Iikka Kekko, Scan-Auto Scan-Auto halusi Dodgesta täydennystä Scaniaa kevyempään kokoluokkaan. Siinä samalla merkki ja moottorikin muuttuivat moneen kertaan. Brittiläistä alkuperää oleva auto syntyi Commer Commando -merkkisenä. Suomeen on tuotu vuosikymmenten varrella mitä mielenkiintoisimpia kuorma-autoja, joista monet ovat jääneet jo muistojen hämärään. Merkki viittaa vahvasti Amerikkaan, mutta autoa on valmistettu Englannissa ja jopa Suomessa. Auton salaperäisiin vaiheisiin on syytä perehtyä huolella. 29. Autoteollisuuden fuusioiden ja kauppojen vuoksi Commandoa viskeltiin valmistajalta toiselle. Commerina autoa ehdittiin tehdä vain hetken aikaa. SUOMETETTU DODGE 100 Joroinen K un puhutaan Dodge 100 -autosta, puhutaan oikeastaan vain yhdestä merkkija mallinimestä, jolla kyseinen kuormaauto tunnettiin
Myös autojen kotimaisuusastetta tuli lisätä, koska sekin vaikutti mainittujen tahojen kalustovalintaan. Aikansa kutakin Dodge 100 kuuluu niihin maailmanautoihin, joita myytiin kaikkialla mutta joka ei tuntunut käyvän meillä kaupaksi. Tuolloin se eli kukoistuskauttaan, kun se oli vielä varsin nykyaikainen auto. Scan-Auton maahantuomat Dodget markkinoitiin kunnille ja valtiolle Valmet-moottorilla, ja kauppoja saatiinkin jonkin verran hierottua. Autot tulivat Suomeen Perkins-dieselmoottoreilla varustettuina. Tuolloin autosta tuli tietyillä markkina-alueilla Renault Commando. Mikä olisikaan ollut sopivampi autoon sovitettava kotimainen komponentti kuin moottori. Näin saataisiin uusia asiakkaita kuntien ja valtionlaitosten piiristä, jossa hinta oli merkittävä kaluston hankintakriteeri. Päällirakenteeksi se sai täällä lavan ja Nummi Universal -nosturin, jotka lisäsivät entisestään sen kotimaisuusastetta. DODGE 100 Yksityiskäytössä Dodge oli Suomessa melko harvinainen. Liikeidea Suomessa autoa markkinoi aluksi Berner Oy. Sen ottaminen Scan-Auton markkinoitavaksi oli perusteltua, mutta 80-luvulla merkki ei ollut enää niin uskottava, että se olisi yksityisiä ammattiautoilijoita kiinnostanut. 30. mutta nokasta löytyi myös Renaultin logo. Suomessa asennetun Valmet-moottorin saanut auto luovutettiin 11.11.1981 Valtion Rautateille Helsingissä, ja sieltä se siirrettiin saman tien palvelemaan VR:n Vaasan konepajaa. Vuonna 2006 auto rekisteröitiin museoajoneuvoksi. Toisaalla sen keulassa luki Dodge. huhtikuuta 1993. Siitä kertovat 120 000 ajettua kilometriä 35 vuodessa. Dodge 100:n elinkaaren aikana siitä oli tarjolla jopa 400 erilaista versiota kun kaikki eri komponenttiyhdistelmät lasketaan mukaan. Vuonna 1978 Chrysler myi Euroopantoimintonsa ranskalaiselle PSA-yhtymälle. Kokonaispainoa on 13 210 kiloa, josta omapainon osuus on 6860 kg. Tuolloin hinnasta tuli sen merkittävin myyntiargumentti. Jarrut ovat täyspaineilmajarrut. Dodgen moottorina on siis kuusisylinterinen ja 136-hevosvoimainen ahdettu Valmet 611. Auto kuuluikin Chryslerin omistukseen puoli vuosikymmentä. Viimeinen Commer Commandoon perustuva auto valmistui 31. Autossa on alkujaan Commerin valmistama viisivaihteinen synkronoitu vaihteisto, jonka jatkona on Eatonin tuplaperä. Valtion Rautateiden Dodge Joroislaisen Alvi Utriaisen Dodge 100 edustaa Scan-Auton markkinointi-idean hedelmää. Ideasta oli oltu joitakin vuosia aiemmin aidosti innostuneita, mutta siitä luovuttiin hissukseen ja vähin äänin. Yksityisille joitakin yksilöitä meni toki Perkinseillä varustettuina. Vuonna 1981 valmistettu auto kuuluu myös viimeisiin Chrysler-yhtymän valmistamiin autoihin ennen Satasen siirtymistä Renaultille. Julkisen puolen tilaamat autot ajettiin satamasta Loviisan Scan-Autoon, ja siellä niihin vaihdettiin Valmet 611 -dieselmoottorit. PSA perusti Renaultin kanssa Karrier Motors Ltd:n, joka valmisti Dodge 100 -autoa myös Renaultin logolla. 80-luvun puolella sen kysyntä hiipui ja hinta oli suhteutettava kysyntään. Kun malli siirtyi Renaultille, ei Scan-Auton enää ollut mielekästä eikä sittemmin kenties mahdollistakaan markkinoida sitä. Historiansa ja moninaisten vaiheidensa osalta Dodge 100 on mielenkiintoinen auto. Monilla muilla merkeillähän oli laajempi skaala eri painoluokkiin soveltuvia autoja. Myöhemmin Valmetin moottoreita toimitettiin Englantiin, jossa ne asennettiin suoraan Suomeen toimitettaviin autoihin. Scan-Auto halusi siis tuoda tarjolle edullisen kuorma-auton, joka ei kilpailisi Scanian kanssa. Auton olemus muuttui vuosien mittaan sen verran, että 70-luvulla se kilpaili vakavasti muiden merkkien kanssa ammattiliikenteessäkin. Perkinsin ja Valmetin ohella Dodge 100 -autoissa käytettiin muun muassa Mercedes-Benzin 5,6-litraista kuutosdieseliä ja Chryslerin bensa-V8:aa. na 1973 Chrysler USA:lle. Sieltä maahantuonti siirtyi Scan-Autolle, jossa autosta haettiin korvaajaa Scanian mallistosta puuttuville alle 16-tonnisille autoille. Honkanen Vantaalta oli yksi harvoista Dodge 100:n yksityiskäyttäjistä ammattiliikenteessä. Auto ei ole ollut koskaan ammattiliikenteessä, vaan sillä on hoidettu konepajan kuljetuksia. Auto ilmestyi 2000-luvun alkupuolella VR:n Pieksämäen varikon huutokauppaan josta utriainen sen hankki
Hakkaraisen Sepon Volvo F88 ei kiillä ylikorostetusti, eikä sitä ole entisöity viimeistä yksityiskohtaansa myöten alkuperäiseksi. Hatunnoston arvoinen suoritus niin autolle kuin isännällekin. ISÄNNÄN LUOTTORENKI VOLVO F88 1976 Vesanto 32. Se on edelleenkin siinä työkäytössä, johon se uutena ostettiin
33
He olivat isänsä kanssa käymässä Kuopiossa, ja Seppo ehdotti poikkeamista Volvoja myyvään liikkeeseen. Kuorma-autoa koskevaan tiedusteluun myyjä sanoi, että Helsingissä on kaksi uutta F88-alustaa, teliautoja 4,6 metrin akselivälillä. Kun kaksiakseliset autot jäivät pieniksi, siirryttiin kerralla raskaampaan sarjaan hankkimalla Ruotsista uitettu Scania-Vabis LBS76. Se oli umpikuorma-auto, johon rakennettiin hyllyt sisälle. Yhdistelmällä kuljetettiin maatalousja rakennustarvikkeita asiakkaille suoraan tehtailta tai myymälän varastoon. Kuorma-autokalustona kaupalla oli aluksi muutamia Bedfordeja ja Ford Trader, eli 60-luvun peruskalustoa. Seppo muistelee, että autokauppa kävi helposti tuolloin. Alamaskiin upotetut lisävalot on asennettu tehtaalla. Ostaja nyökkäsi. Pulloposki-Scania joutui kuitenkin onnettomuuteen ja kaatui ojaan sen verran kovalla ryminällä, että sen tilalle oli ryhdyttävä etsimään uutta autoa. Teliauton perään hankittiin lisäksi perävaunu. Sittemmin päivittäistavarakauppa siirtyi omiin tiloihin ja Juhon poika Seppo Hakkarainen jäi vetämään rautaja maatalousliikettä vaimonsa kanssa. Omaa kalustoa Varhaisin myymäläauto, jonka Seppo muistaa oli 50-luvun Sisu-postiauto. Soitto Helsinkiin varmisti, että auto oli vapaana. Hinnaksi myyjä huikkasi käsi luurin päällä 196 000 markkaa. 34. H akkaraiset ovat toimineet kauppiaina Vesannolla 60-luvulta lähtien. Tuolloin nykyisen rautakaupan yhteydessä oli myös päivittäistavarakauppa, josta myymäläauto lähti aamuisin kierrokselle. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Ruotsin-malliin kuului herkkuja, jotka olivat Suomessa lisävarusteita. VOLVO F88 Auto maalattiin uutena K-ryhmän silloisiin väreihin kuten myymäläautotkin. Kun maaseudulla oli vielä nykyistä runsaammin väestöä, löytyi Hakkaraisilta omaa kuljetuskalustoa aina myymäläautosta kuormaja pakettiautoon. Silloin Juho Hakkarainen siirtyi Maaningalta paikkakunnalle kauppiaaksi
Siilinjärven Kemiralta autolla on haettu lukematon määrä apulantakuormia. Aamulla oltiin Paraisilla sementtiä lastaamassa, ja sieltä tultiin taas illaksi purkamaan kuormaa, jotta aamulla oltaisiin uudessa lastauspaikassa jossain päin Suomea. Vuosien varrella autoon on tehty luonnollisesti remonttiakin. 8-metrinen Teijo-perävaunu viettää varaston nurkalla eläkepäiviään. Yhteistä taivalta on taitettu Volvon kanssa jo kunnioitettavat 40 vuotta. Myös nosturi on uusittu matkan varrella, ja se onkin ollut merkittävä laite ajotehtävissä. Vastaavasti kaupankäynnissä oli hiljaisiakin kuukausia, jolloin autolla ei ajettu edes joka päivä. 35 07/16. Se sattui sopivaan saumaan, sillä auto oli tuolloin päälle seitsenvuotias. Ruostevaurioita on korjailtu pariin otteeseen. Kiiltäviä 76-mallisia Volvoja löytyy helpommin kuin tällaisia alusta asti työkäytössä olleita ja yhä ahertavia autoja. Lava on vaihdettu vahvempitekoiseen. Näitä olivat esimerkiksi F89:n vahvempi takaakseli, alamaskiin upotetut lisävalot, puskurin sumuvalot, Ruotsi-mallin ajopiirturi sekä hieman laadukkaampi sisustus. Volvolla kuitenkin ajetaan vielä silloin tällöin, kun jotain sille sopivaa hommaa löytyy. Hakkaraisten hankkima F88 onkin vuonna 1965 esitellyn mallin viimeisiä autoja, sillä vuonna 1977 esiteltiin jo täysin uudistunut raskas Volvo F10/12 -mallisto. Kun kuljettaja tuli illalla vaikka Oulusta, purettiin kuorma kaupan pihaan. Tehtaan portilla vahdit muistivat vielä jokunen vuosi sitten rekisterinumeronkin ulkoa auton nähdessään. Kauppias muistelee hurjia vuosia, jolloin sesonkiaikaan ajettiin kuutena päivänä yötä päivää. Nämä huomattuaan myyjä oli vaatinut autosta lisää rahaa, mutta Hakkaraiset olivat sitä mieltä, että kauppa on oli jo kertaalleen kätelty, joten se siitä. VOLVO F88 MOOTTORI TD100, 9,6-litrainen ahdettu 6-sylinterinen dieselmoottori, teho 260 hv VAIHTEISTO 16-nopeuksinen synkronoitu vaihteisto ALUSTA vetotapa 6x2, akseliväli 4600 mm, nostoteline, kappaletavaralava sekä nosturi VALMISTAJA Volvo Lastvagnar AB, Göteborg, Ruotsi TUOTANNOSSA 1965–77 OMISTAJA Seppo Hakkarainen, Vesanto Seppo Hakkaraiselle F88:n ohjaamo on tuttu työpäikka. Hyvillä varusteilla Vuoden 1976 puolella valmistunut auto päästiin rekisteröimään vasta seuraavana vuonna. Heti tuoreeltaan huomattiin, että autossa oli joitain varusteita, joita Suomeen tuotavissa autoissa ei normaalisti ollut. Kasiparin työnkuvaan kuuluvat myös isompien rakennustarvikkeiden toimitukset varastolta asiakkaille ja esimerkiksi lannoitteiden jakelu. Putket ja männät uusittiin vuonna 1984, kun Volvolla oli toimenpiteestä kampanjatarjous. Hakkaraisen mukaan monien tuotteiden suuremmat erät tulevat tehtailta nykyään niin edullisesti, ettei vanhuksella kannata lähteä kuormia hakemaan. Ei enää yötä päivää Volvolla ei enää vedetä perävaunua. Mittarissa olevan 740 000 kilometrin päälle on Sepon mukaan ajettu ehkä vajaa satatuhatta
Tyrwään Seudun Zetoristien puheenjohtajan Markku Ojalan kotitilalle hankittiin sinnekin vuonna 1953 uusi 25 K. Ensimmäisiä joukkokokoontumisia oli vuoden 2000 Vammalan Vappuparaati, jonne tapahtuman puuhamies Martti Lehtinen meitä paikkakunnan Zetor-omistajia houkutteli”, kertoo alusta asti kerhossa mukana ollut Ojala. Matala kynnys syntyy Henkilökohtainen innostus syntyy useimmiten pitkästä suhteesta työkoneeseen. Aikaa myöten Tyrväästä tuli ensin osa Vammalaa ja sittemmin Sastamalaa. Sinä aikana harrastajien määrä seudulla kasvoi. Toukokuussa 2006 Partala laati parin muun harrastajan kanssa paikallislehteen ilmoituksen, jossa kutsuttiin yhteen vanhojen Zetorien omistajia. K un Zetorien maahantuonti Suomeen alkoi, Satakunnassa seisoi vielä vakaasti kunta nimeltä Tyrvää. ”Itsekseen omaksi iloksi Zetoreiden kanssa puuhastelleita on seutukunnalla ollut jo kauan. Kerhon alkuunpanijoihin kuuluva Jari Partala osti oman Zetorin vuonna 2005. Tilaisuuteen saapui kolmisenkymmentä asiasta kiinnostunutta, Teksti ja kuvat Kari Ruusunen TYRWÄÄN SEUDUN ZETORISTIT 10 vuotta positiivista papatusta 36. Vuonna 1973 virallisesti Suomen kuntakartalta kadonnut Tyrvää on yhä voimissaan eikä vähiten aktiivisen Zetor-kerhon ansiosta. Kului vielä muutamia vuosia ennen kuin aika oli kypsä yhdistystoiminnalle. Tuolloin Turun ja Porin lääniin kuuluneen pitäjän pelloille ilmestyi myös näitä tšekkoslovakialaisia hevosen korvaajia. Jututimme entisajan maalaisperinnettä monella tavalla säilyttävän kerhon jäseniä. Zetorit ovat pysyneet paikkakunnalla, vaikka nekin ovat muuttuneet: työkaluista on tullut harrastevälineitä. Mutta kuinka järjestäytynyt harrastustoiminta Tyrväällä sai alkunsa
Seuran tarkoitus on ylläpitää vanhojen työtapojen ja -koneiden säilymistä tuleville sukupolville sekä edesauttaa niiden entisöintiä”, Ojala selvittää. Tuoreen seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Partala, ja alkutalvesta 2007 kerho rekisteröityi yhdistykseksi. Myös paikalliset ihmiset suhtautuvat myötämielisesti harrastukseemme. Tässä tehdään viilua Roismalan pelloilla vuonna 2011. ”Meillä on hyvä porukka. Zetor-kynnön MMkisat ovat kerhon ykköstapahtuma. Zetor-kynnön MM-kisat onkin seuran ykköstapahtuma, joka vaatii paljon etukäteistyötä ja paperisotaa. Jäseniä kerhossa on noin 120. Tyrwää–Rovaniemi Tour 2016 -matkalle lähtivät Tarmo Pihlajamäki (vas), Raimo Jaatinen, Mape Tuominen, Ari Haapaniemi, Janne Ahonen ja Veijo Saari. Joukossa on aktiivisia ja kekseliäitä ihmisiä, joiden kanssa on helppo tehdä hommia. Monessa mukana Vuosikymmenen aikana Zetor-kerholaiset ovat ehtineet tehdä monenlaisia mielenkiintoisia asioita ja osallistua erilaisiin tapahtumiin. mikä oli yli kaikkien odotusten. Syksypuolella erilaisia harrastetapahtumia on runsaasti, ja joskus traktorimiehet korjaavat rattia samaan suuntaan. Päätimme siirtää kisaa seuraavana vuonna viikkoa aikaisemmaksi. Samoin oli päättänyt tehdä Rauta ja Petroolikin”, Ojala muistelee. Alkuvuosina zetoristit järjestivät talvitapahtumankin, mutta nykyään kausi aloi37. Puheenjohtaja kertoo, että liittymiskynnys on pidetty matalana. Ojala muistelee, että pohjoisin jäsen löytyy Raahesta ja eteläisin pääkaupunkiseudulta. Määrä on pysynyt melko samana läpi vuosien. ”Omassa tallissa ei tarvitse olla Zetoria tai muuta traktoria. Partala toimi puheenjohtajana vuoteen 2009, jolloin yhdistyksen sarviin astui Kalle Poussa. Esimerkiksi kyntökisoihin olemme saaneet mukavasti talkooväkeä ja taloudellisia tukijoita, jotka mahdollistavat tapahtumien järjestämisen sekä kerholehden julkaisun”, Ojala kertoo. Tyrwään Seudun Zetoristien tunnetuin oma tapahtuma on Zetor-kynnön MM-kilpailut. Zetor traktoreiden 70-vuotista historiaa sekä seuran kymmenvuotistaivalta juhlistettiin melkoisella reissulla. Viranomaiset ovat olleet ymmärtäviä tapahtumaa kohtaan, joten lupien kanssa ei ole juuri ongelmia ollut. Riittää kun on kiinnostusta menneiden aikojen koneisiin ja työmenetelmiin. ”Kyntökisamme osui muutaman kerran samalle viikonlopulle kuin Rauta ja Petrooli. Poussa oli tehtävässä vuoden, ja hänen jälkeensä zetoristien keulassa on ollut Markku Ojala
Vuosittaisiin käyntikohteisiin kuuluvat myös Rauta ja Petrooli sekä Wanha Woima Oulaisissa, joihin mennään joko omatoimisesti tai ahdetaan porukka pikkubussiin. Tuurissa kerho vieraili Suomen muiden Zetor-yhdistysten kanssa vuonna 2010, kun siellä järjestettiin Miljoona-Zetor-tapahtuma. Noin 120 jäsenen yhdistystä vie eteenpäin tämä aktiivinen ja kekseliäs porukka. Ajoreissuihin liittyy kiireettömyys, ja grilli ynnä nokipannu kulkevat matkassa. Zetoreita oli viisi. Keväällä 2015 kerhon sihteerin syntymäpäivillä boolijonossa asia tuli uudelleen puheeksi, ja reissu päätettiin toteuttaa kesällä 2016”, Veijo kertoo huikeasta ideasta. ” Ahosen Nina Pälkäneeltä on meidän CMS-aktiivimme. Zetor-porukalta löytyy myös kuljetuskalustoa, joka helpottaa traktoreiden siirtelyä kauempana oleviin tapahtumiin. 1400-luvulla Sastamalasta irtaantui AlaSastamalan alue, jonne syntyi myöhemmin muun muassa Karkku ja Tyrvää. Oikea asenne riittää. Huolellinen TYRWÄÄN ZETORISTIT Zetor-porukan ensimmäinen joukkokokoontuminen oli vuonna 2000 Vammalan Vappuparaatissa. tetaan kevätajelulla naapurikuntiin maalis–huhtikuussa. Sastamala oli 1200-luvulla suuri kirkkopitäjä, joka sijaitsi nykyisten Satakunnan ja Pirkanmaan maakuntien alueella. ”Tuolloin ajatus oli puoliksi leikkiä, ja se jäikin toviksi unohduksiin. Kilpailemaan olemme päässeet myöhemminkin, sillä Kokemäen raveissa oli viime vuonna oma lähtö Zetoreille”, Ojala kertoo. Tuolloin ei yhdistystoiminnasta ollut vielä tietoa, mutta siemen siihen oli jo kylvetty. Lauantaina 30.7.2016 kuusi Zetoria ja huoltoauto lähtivät Tyrväältä kohti pohjoista aamuvirkkujen kannustajien saattamina. Reittiä käytiin alustavasti tunnustelemassa kesällä 2015 Veijon Toyota Crownilla. Tyrvään kunta aloitti toimintansa 1869. Vielä lähdön aattona yksi traktori oli tallissa katkaistuna, mutta ajoissa sekin valmistui. ”Reissuun valmistauduttiin hyvin. Vuonna 1907 Nikolai II määräsi perustettavaksi Wammala-nimisen kauppalan. Kauppala muuttui vuonna 1965 kaupungiksi, ja vuonna 1973 sekä Karkku että Tyrvää liitettiin Vammalan kaupunkiin. MIKÄ IHMEEN TYRVÄÄ. Vuoden 2012 Vappuparaatin keulilla ajoi Mäkisen Eerikki. 1915 kyseinen kauppala erosi Tyrväästä itsenäiseksi kunnaksi. Palkintopöydän ääreen pääsimme, kun Ahosen Nina otti voiton kiihdytyskisassa. Viron pääkaupunkia sitten kiertelimme letkassa. Ne vietiin lavetilla satamaan, josta ne ajettiin laivaan. ”Eräs mieleen painunut reissu oli kesällä 2009, kun kävimme Tallinnassa. Me olemme nyt useana vuonna olleet paikkaamassa tätä aukkoa ja pidämme tapahtumasta paljon”, Ojala kehuu. Lahden näyttelyssä on ollut ilmeisesti alusta saakka Fordsonit, Nuhvit ja Porschet, mutta Zetorit puuttuivat. Mukaan pääsee, vaikka omasta tallista ei Zetoria löytyisikään. ”Meillä oli työnäytöksiä pärehöylällä ja halkomakoneella. Omaksi seurakunnaksi Tyrvää erottui noin vuonna 1520. 38. Ajankohta osui sopivasti seitsenkymppisen Zetorin ja kymmenvuotiaan Zetor-kerhon juhlavuodelle. Kesän aikana kerholaiset pörräävät ajokeillaan useissa lähiseudun perinnetapahtumissa: on Vammalan Vappuparaati, Minkiön höyryfestivaali, Kiikoisten Purpurit, Tappuritapahtuma Nakkilassa ja Okra Oripäässä. Hotellin parkkipaikalta varasimme tilaa viidelle henkilöautolle, ja siellä traktorit herättivät paikallisissa ihmetystä”, Ojala muistelee. Haapaniemen Arin sininen Scania lavetteineen on kuskannut Tyrvään Zetoreita Isoonkyröön, Tuuriin ja Lahden Classic Motor Show’hun. Tyrvääseen kuuluneen Vammalan kirkonkylän muuttamista kauppalaksi alettiin suunnitella 1890-luvulla. Tyrwää–Rovaniemi Tour 2016 Muutama vuosi sitten Mape Tuominen ja Veijo Saari tulivat tuumineeksi, että mitä jos lähdettäisiin Zetoreilla Rovaniemen markkinoille. Ympyrä on sulkeutunut, sillä vuonna 2007 edellä mainitut kunnat ja muutama muukin lähialueen kunta muodostivat nykyisen Sastamalan kaupungin. Seikkailtu on myös Suomen ulkopuolella. Traktorit huollettiin ja remontoitiin pitkää ajomatkaa silmällä pitäen
työ palkittiin, sillä ainoat remontit matkan varrella olivat renkaan vaihto ja pakoputken hitsaus”, Saari jatkaa. 39 07/16. Jotain siihen liittyvää lienee seuraavaksi tulossa. Tyrwääläiset aloittavat ajokauden maalis–huhtikuussa. ”Tehtaalle piti lähettää kuvia jokaiselta matkapäivältä ja tehdas puolestaan lähetti Suomeen lehdistötiedotteita. Ranuan tiellä, keskellä ei mitään, oli kahden puolen tietä äijiä kameroiden kanssa. ”Ihmisiä oli paljon reitin varrella katselemassa. Vuonna 2013 Hyrkin Hörinöillä höylättiin päreitä ja mainostettiin kyntökisoja. Touria varten oli hyvissä ajoin perustettu omat Facebook-sivut, joita ahkerasti päivitettiin. Toiselle kymmenvuotiskaudelle Zetoristien suunnitelmissa on jatkaa toimintaansa hyväksi havaitulla tavalla. Zetor-matkaajat saivat runsaasti julkisuutta reissun aikana. Saaren ja Pihlajamäen lisäksi tourin ajoivat Janne Ahonen, Ari Haapaniemi, Raimo Jaatinen ja Mape Tuominen. Kerholaisten suunnitelmat havaittiin myös Tšekissä, kun Zetortehtaalta otettiin yhteyttä asian tiimoilta. Meidän piti alunperin ottaa yhteyttä tehtaalle, mutta he ehtivät ensin”, kertoo Tarmo Pihlajamäki. Tuli nekin sitten haettua pois. Rovaniemellä zetoristit kävivät luonnollisesti pajakylässä Joulupukin pakeilla. Lappajärvi kierrettiin eri porukoissa, mutta Alajärvellä olimme taas yhdessä”, Veijo Saari naurahtaa. Huoltoporukassa mukana olivat Juha Haapamäki ja Seppo Kiuru. Olimme olleet ensimmäisen yön Evijärvellä, ja meiltä oli jäänyt majapaikkaan yksi puhelimen laturi ja monta t-paitaa. Tyrväälle Zetoristit saapuivat perjantaina illan suussa. Raahen Seudun Zetoristien edustaja opasti meidät menomatkalla Oulun läpi, ja Iissä tuntematon huomioliivimies vei meidät tietyömaan ohi”, Pihlajamäki muistelee matkan vaiheita. Tosin joitain uudistuksia täytyy kehitellä, jotta mielenkiinto säilyy sekä kilpailijoilla että yleisöllä”, Markku Ojala suunnittelee. Kommelluksiakin reissuun aina mahtuu. Tosin kaksi matkalaista jatkoi vielä traktoreillaan Tyrväältä matkaa koteihinsa Huittisiin ja Pälkäneelle. Sosiaalisen median kautta tieto matkasta levisi. ”Paluumatkalla tauolta Kaustisilta lähdettäessä porukka eksyi toisistaan, kun kärki karkasi. Zetoristit osallistuvat erilaisiin tapahtumiin lähellä ja kaukana. ”Kyntökisoissa on nyt välivuosi, mutta ensi vuonna Roismalan pelloilla kilpaillaan taas vanhaan malliin. Rovaniemi-tourin jatkoa kysyttäessä vastaus on vielä hieman arvoituksellinen: Tyrväällä on otettu esiin alussa mainittu kuntakartta tai paremminkin läänikartta. Viikon mittaisella reissulla kertyi noin 1750 ajokilometriä. Paluumatkalle lähdettiin keskiviikkoaamuna. Neljä Zetkaa lähti Vetelin suuntaan ja kaksi Evijärvelle. Zetorit ajettiin myös Ounasvaaran huipulle katselemaan Lapin maisemia. Monet paikallislehdet reitin varrella kävivät jututtamassa matkalaisia, ja Yle teki tyrvääläisistä lähetyksiä sekä radioon että televisioon. Usein mukana kulkevat myös työnäytösvälineet. Ajoretket ovat kiireettömiä, ja nokipannukahvit kuuluvat ilman muuta matkaan. Viikon mittaisella Rovaniemen-reissulla kertyi noin 1750 ajokilometriä
Pettuleipää ja petrolia Riihimäki, 10.-11.9. Tämän vuoden teema liikkui pula-ajan tunnelmissa, ja erilaisia itse tehtyjä traktoreita ja puukaasuvehkeitä olikin yleisön hämmästeltävänä pitkä rivi. Teksti: Kari Mattila • Kuvat: Kari Mattila, Tapio Mäntyniemi 40. Historiaa oli esillä laajemminkin, kahvin sijasta saattoi ostaa kupillisen höyryävän kuumaa vastiketta ja kylkiäisiksi pettuleipää. Syksyn päätapahtumiin lukeutuva Rauta ja Petrooli kokosi Riihimäen Lasimuseon liepeille totuttuun tapaan laajan ja monipuolisen kattauksen vanhoja maatalouskoneita sekä harrasteautoja ja -kuormureita
Tähän luomukseen tutustumme tarkemmin talven mittaan. No, olihan siinä hieman käytön jälkeä näkyvissä. Komeasti patinoituneen kaivurin arvellaan olevan vanhin laatuaan. Puolustuslaitoksen Santahaminan tehtaalta rullasi 1950-luvulla traktorikaivureitakin. Tämä vuonna 1954 valmistunut kone kantaa järjestysnumeroa 4. Riihimäkeläisen Vesa Friimanin Volvo-vetoauto vei ajatukset meren takaisiin tunnelmiin, sen isomman meren nimittäin. Tasan vuosi sitten Vanhat Koneet -lehden kansikuvassa komeillut kuorma-auto oli esillä sekä luonnollisessa koossaan että pienoismallina. Unto Koli on väsännyt itselleen varsin vakuuttavan traktorin. Vuoden 1980 Skotten-metsätraktorin tietokyltissä kerrottiin koneen olevan kaatumatautinen. 41 07/16
Orismalassa asuneen Kujalan Jussin kerrotaan olleen tarkka ja säästäväinen mies. Tasauspyörästöä ei tarvita, kun yksi vetävä pyörä riittää. Villapaitakin oli parsittu niin, ettei alkuperäisestä ollut jäljellä juuri mitään. Vaihteistoakaan hän ei katsonut tarpeelliseksi. Nykyisin se on Kyrönmaan maatalousmuseon kokoelmissa lainassa. Nyt paikallaan oleva nelisylinterinen Garford on myöhempää perua. Voimansiirron muut yksinkertaiset ratkaisut selviävät parhaiten kuvasta. Koneen viimeisin voimanlähde on nelisylinterinen Garford. Alkuperäisen suunnitelman mukaista höyrykonetta ei voimanlähteeksi ilmaantunut. Taitavana seppänä Jussi päätti tehdä itselleen traktorin. RAUTA JA PETROOLI 42. Haastateltavat muistelevat, että ensimmäiset koeajot suoritettiin raakaöljymoottorin voimin. Taapäin kuitenkin pääsee, sillä vetopyörästön rattaan saa kätevästi siirrettyä puolelta toiselle. Ainutlaatuinen kone pantiin talteen Isonkyrön kotiseutumuseoon jo vuonna 1972. Jussi Kujalan 1930-luvun alkupuolella rakentama traktori on persoonallinen näky puupyörineen ja -runkoineen. Kone kaikkine erikoisine teknisine ratkaisuineen oli kiinnostava jo itsessään, ja yleisön luettavaksi jätetty Matti Loukolan kirjoittama tarina traktorista ja sen tekijästä raotti historian ikkunaa mukavasti lisää. Puimakoneen hevoskierrosta löytyivät sopivat vetorattaat. PUUTA JA RAUTAA Pula-aika-teemarivistössä seisoi puukaasulaitteiden ja autotraktorien lomassa merkillinen kone, Jussi Kujalan 1930-luvun alkupuolella rakentama puurunkoinen traktori. Osien lukumäärä ei ole suuri. Aivan tyhjästä hän ei lähtenyt liikkeelle vaan otti aihioksi niittokoneen rungon ja jatkoi sitä puuosilla. Tasauspyörästöä ei asennettu lainkaan, sillä seppä katsoi, että yksi vetävä pyörä riittäisi mainiosti. Ensimmäisen ja nykyisen olomuodon välillä on tiettävästi tapahtunut kehitystä osassa jos toisessakin, sillä vaikka traktori ei työkäytössä kulunutkaan, kekseliäs seppä paranteli sitä useampaan otteeseen
Sen verran hieno oli peli, ettei tarvinnut yksin paraatissa ajella. Parkissa vähemmän huomiota herättänyt itätraktori päästi nimittäin käydessä sen sortin savumerkkejä, että yleisöä virtasi kauempaakin näkyä ihmettelemään. Yksi tapahtuman katseenkääntäjistä oli siistiin kuntoon laitettu DT-14. Konetarjonnan ohella paikalle saapuneilla riitti nähtävää harrasteautoparkissa sekä rompetorin lukuisissa myyntikojuissa. Traktoriparaatissa oli monenmoista peltolaitetta, pieniä ja vähän isompia. Voi kuinka liikuttavalta voi telakone näyttääkään. 43 07/16. Tämä taisi olla eniten ihailevia huokauksia osakseen saanut pöristin. Tavara-auto kevyemmästä päästä, ja vieläpä kotimaista tuotantoa. Teijoja näkee nykyisin ilahduttavan usein museokuntoon entisöitynä. Jokelan Antti toi hiljattain hankkimansa ´55 Guldner AF 20:n näytille. Asianmukaisiin turvavarusteisiin sonnustautunut kuljettaja viimeisteli vaikutelman
Entä suomalaisen traktoriteollisuuden tuotteet. 44. Yli 45 vuotta kestänyt harrastus on kantanut hedelmää. Morsøn traktorimuseo Kierroksemme Tanskan traktorimuseoissa alkaa mantereelta Pohjois-Jyllannista. Kuten kaikki asiansa osaavat keräilijät asettivat Larsenit kokoelmaan hankittaville traktoreille reunaehtoja. Morsøn traktorimuseon isännät ovat kiireisiä. Museon vuotuinen syyspäivätapahtuma on alkamassa. Holbækiläinen Christian Andersens Maskinfabrik valmisti Acamin lisäksi samankaltaista Saxon Ponya. Suurin osa traktoreista on käyttökuntoisia. ”Tavoitteena on hankkia eri merkkisiä ennen vuotta 1960 valmistettuja ja eri maista peräisin olevia koneita”, Torben kertoo. Isä Hans ja poika Torben Larsen ehtivät kuitenkin vaihtaa kanssamme pari sanaa. ”Idea traktorien keräilystä alkoi tilalla pidetystä kyntökilpailusta, johon osallistui myös vanhoja traktoreita”, Hans muistelee. ”Tämä oli Ruotsin ensimmäisiä amerikkalaisvalmisteisia traktoreita. Hankittaessa siitä puuttui paljon osia”, muistelee Lars. Suomalaisenkin viljelijän arkeen ovat kuuluneet koneet JF:stä Bøgballeen ja Dal-Bosta Taarupiin. Tanskan traktorisavut Tanska on maatalousmaa, ja alan koneiden valmistus on siellä ollut korkeatasoista. Hans innostuu muistelemaan visiittiään Gårdskullan traktorimuseossa ja lisää: ”Haluaisimme toki ostaa 50-luvun Valmetin, erityisesti mallit 15 tai 20 ovat hankintalistalla.” Mikä on kokoelman harvinaisin traktori. Lars miettii hetkisen ja johdattaa sitten vihreän Allis-Chalmers 6-12:n luokse. Samaan moottorivalintaan päätyi myös brittiläinen OTA. Entä tanskalaiset traktorit. Ne ovat museotavaraa ja keräilyharvinaisuuksia. ”Esimerkiksi kaasutinta etsittiin pitkään, ja sopiva löytyi lopulta Suomesta.” Morsøn museota ja tapahtumaa esittelemme seuraavalla kahdella aukeamalla. Kiinnostavaan kokoelmaan kuuluu 150 traktoria ja runsaasti muuta kalustoa. Teksti ja kuvat: Aulis Lassila Acam-traktorin Ford Prefect -moottorista tuli 50-luvulla eräänlainen standardi Tanskan orastavalle traktoriteollisuudelle. Kävimme juuttien maalla kolmessa konemuseossa ja niiden tapahtumissa. Traktorimuseo avattiin yleisölle jo vuonna 1980, ja se on Tanskan vanhin. ”Etsimme jatkuvasti mielenkiintoisia koneita KeskiEuroopasta ja Pohjois-Amerikasta”, toteaa Torben. Edustettuna on 85 eri traktorimerkkiä
Linjakkaan konepellin alla on 50-luvun Ford Anglioista ja Prefecteistä tuttu nelisylinterinen bensakone. Hyvään vetokykyyn yhdistyi 75 cm:n maavara ja laaja raideleveyden säädettävyys. Kotikutoisen näköisen laitteen valmistus floppasi pahasi. Vuonna 1930 esitelty nelivetoinen Massey-Harris 15-22 General Purpose oli vuosikymmeniä aikaansa edellä. MORSØ TRAKTORMUSEUM Kjeldgårdsvej 49, Outrup Nykøbing Mors, Jyllanti www.traktormuseum.net 45 07/16. Neljän vuoden aikana valmistui vain 37 Garsonia. Toisaalta kääntösäde on toivottoman laaja. Vaihteissa ei ole valinnanvaraa – yksi eteen ja yksi taakse. Kanadalaiskoneen nokalla keikkuu 25 hv:n Herculesbensamoottori. Nelikko löysi paikkansa metsätöistä, mutta maatalouden yleistraktoriksi se oli liian hintava. Voimalinja kopioitiin muista tanskalaisista traktoreista: Ford Prefect –moottori ja -taka-akseli. Etuvetoinen laite on oikeastaan moottoriaura, jonka nelisylinterinen Le Roi -moottori tuotti siivapyörälle 12 hevosvoiman tehon. Kööpenhaminassa perustettiin 1950 suurin toivein ja suunnitelmin Garson Tractors. Larsenien mukaan kone on yksi seitsemästä säilyneestä ja ainoa USA:n ulkopuolella oleva. Torben (vas.) ja Hans Larsen esittelevät vuoden 1919 AllisChalmers 6-12 -traktoria. Danhorsen suunnittelijat eivät halunneet tehdä kotitekoisen näköistä traktoria
Keskeiset komponentit tulivat Saksasta. Morsøn syyspäivää vietti myös hienosti entisöity International D514. Sataheppaista Ferkkua valmistettiin vain 429 kappaletta, joista osa eksyi Eurooppaankin. Bensiinillä käyvä Continental–moottori kehittää 31 hv:n tehon. TANSKAN TRAKTORISAVUT 46. Insinööriherrat Rosén ja Laurén aloittivat traktorinvalmistuksen Vallåkrassa Edenhallin tehtaassa vuonna 1953. Edenhall keskittyi sokerijuurikkaan nostokoneiden valmistukseen, joka jatkuu edelleen. Kolmipyöräinen Silver King Model 42 on vuodelta 1945. Ohiolainen Fate-Root-Heath Company valmisti Plymouth-höyrykoneita ja 30-luvulta alkaen myös traktoreita. Larsenien harvinaisuuksia on ruotsalainen Rola. Vähän ennen tuotannon loppumista 1955 kokoonpanokin siirrettiin Saksaan. Neljännellä vaihteella hopeakuningas loikottaa 30 kilometriä tunnissa. Menestystä ei sillä kertaa tullut. Deutz toimitti 2ja 3-sylinteriset moottorit, ja voimansiirrosta vastasi ZA (Zahnradfabrik Augsburg Renk). Saksan-Natikka on perua amerikkalaisesta IH 504 -mallista. Massey Ferguson 97 on amerikkalaisen Minneapolis-Molinen valmiste, jolla MF halusi saada jalansijaa jenkkimarkkinoilla. International Titan tarvitsi järeää vetoapua lähteäkseen käyntiin. Kotikaupungin mukaan nimetyt traktorit olivat liikaa Chrysler Corporationille ja traktorit ristittiin uudelleen. Vakiovarusteina oli ohjaustehostin ja Torque Amplifier -pikavaihteella varustettu 10+2-lovinen laatikko. Jenkkiapua tarvittiin paikkaamaan Saksan malliston aukko 50 hv:n teholuokassa vuosina 1963–1965
50-luvun tapaan vilja säkitettiin. Pienille tiloille tarkoitetusta Danhorsesta tulikin sellainen. Vuonna 1950 Christian Andersens Maskinfabrik aloitti ensimmäisen traktorin kokoamisen. Prototraktorin moottoriksi sovitettiin Ford Prefect, ja vaihteiston rattaat olivat A-Fordista. Vientimalleihin pultattiin myös Perkinsin dieseleitä tai sitten traktori toimitettiin ilman moottoria. Sen menestyksen kulmakivenä oli oma laadukas moottorituotanto. Nostalginen yhdistelmä Porsche Standard T ja Fahritsesitoja on tauolla. Moottoriksi haluttiin tunnetun valmistajan tuote – 19 hv:n Ford E93A eli Prefect. Tanskalaisissa verstaissa alkoi tapahtua 50-luvulla. Yhtiön valmistamia salaojakoneita tuotiin Suomeenkin. Koneen alla oleva ruuvi muotoilee pellon pinnan. Viimeksi mainittu olikin tarpeen, sillä rautahepo liikkui aika haipakkaa, museon tietokyltin mukaan jopa 42 km/h. MONTA KOKKIA – YKSI RESEPTI Ensimmäinen tanskalainen traktori Tuxham valmistui jo vuonna 1915. Amerikkalainen Cleveland Formgrader on yhden työn traktori. Jørgensenin konepajalla valmistettiin vuosina 1954–1957 noin 320 traktoria. Lisävarusteisiin kuului 10 hehtolitran tankki. Pyrkimyksenä oli rakentaa bensiinikäyttöinen, helppohoitoinen, varusteiltaan ajanmukainen ja nopea traktori. Tunnetuin tanskalainen traktorimerkki on vuosina 1957-1968 valmistettu Bukh. Työnäytöksen kone lienee samaa ikäluokkaa vuosina 1960–1962 valmistetun kaksipyttyisen Porschen kanssa. Jørgensens Maskinfabrik laajensi 1954 tuotevalikoimaansa maatalouskoneisiin. Varustelistasta mainittakoon hydraulinen nostolaite, tasauspyörästön lukko ja jalkakaasu. Tosin Tanskan Vakolan eli Statens redskabsprøverin testaajat kellottivat maltillisemmat lukemat 19,0 km/h. Köla Kombi ahmii lakoviljaa koko 1,9 metrin työleveydellä Morsøn syyspäivätapahtumassa. Torben Larsen käskyttää FieldMarshall Series II:ta, ja Massey-Harrislautasäes viipaloi sänkipeltoa. Vuosina 1953–1956 Christian Andersenin konepaja tuotti noin 300 Acamtraktoria ja noin 100 koneliike Saxonian mukaan nimettyä Saxon Pony -traktoria. Puimurin rattaita pyörittää Mersun OM 636 -diesel 34 hv:n teholla. Tuulimyllyjen ja paikallismoottoreiden valmistuksen jo vuonna 1904 aloittaneen ja edelleen moottoreita valmistavan Bukhin tarinaan palaamme myöhemmin tarkemmin. Vientiäkin viriteltiin Norjaan, Brasiliaan ja Thaimaahan. Suomen Koneliike Oy toi Kölat Suomen pelloille vuonna 1960. Kokoluokassaan pätevän Danhorsen kohtalo oli lopulta monien muiden pikkumerkkien kaltainen: hinta-laatusuhteeltaan ylivoimainen Ferguson löi vähäiset kilpailijat laudalta. Vaihteistoja valmistanut P. Sotien välinen aika oli hiljaiseloa. 47 07/16. Fahr aloitti itsesitojien valmistuksen jo 1911. Keskusosuuskunta Labor toi Bukhia Suomeen 50ja 60-lukujen taitteessa
Pieni kyltti traktorin etukyljessä kertoo traktorin alkuvaiheista. Voimanlähteeksi saattoi valita dieselin lisäksi nestekaasun tai jo väistyvän bensiinin. Bukh aloitti traktoreiden sarjavalmistuksen DZ-30 mallilla vuonna 1956. MEKANISK MUSEUM SØNDERJYLLAND Lundtoftvej 6A, Hokkerup Kruså, Jyllanti www.mekanisk-museum.dk TANSKAN TRAKTORISAVUT 48. Pian kokoelma karttui tanskalaisilla maatalouskoneilla ja traktoreilla. Kanadan Punainen Risti lahjoitti traktorin tulvasta kärsineille hollantilaisille. Museo järjestää vuosittain heinäkuussa traktoritreffit ja rompetorin. Kun MinneapolisMoline 1000 vuonna 1965 esiteltiin, oli merkki jo White Farm Equipmentin omaisuutta. Volvo BM 425 Krabatilla ja Volvo Amazonilla oli aikanaan sama voimanlähde: 32 hv:n B16-moottori. Sataheppainen kuutoskone on tehtaan omaa tekoa. Mallinumero ilmaisee tehon. Vuosina 1959–61 pienin malli oli kaksisylinterinen D-30. Mekaniikan museo Vuonna 2008 hollantilainen Lansinkin perhe muutti traktoreineen Etelä-Jyllantiin Hokkerupiin ja toteutti unelmansa perustamalla traktorimuseon. Krabatia ja sen sisarmallia Bolinder-Munktell Terrieriä valmistettiin vuosina 1956–1962. Tanskalaisten koneharrastajien vehkeiden lisäksi treffeille vyöryy kalustoa läheisen rajan takaa Saksasta. Mekanisk Museum Sønderjyllandissa on sopivan kokoinen kattaus maatalouden koneellistumisen historiaa maamoottoreita ja autoja unohtamatta. Cockshutt 20 on valmistajan ensimmäisen traktorisarjan pienin versio. Continentalin bensamoottori pyörittää siivaa 27 hv:n teholla. Pohjanmeren rannikkovaltioita runteli vuonna 1953 suuri tuhotulva. Mekanisk Museumin yksilö on Wheatland-mallia, eli etuakselin raideleveyttä ei voi säätää
Antiikin sankarit katosivat nopeasti traktorimaailman kartalta: Bukh lopetti traktorituotannon 1968. Sjællandin veteraanitraktorimuseo Kööpenhaminan eteläpuolella Herfølgessä lähellä Køgeä sijaitsee Sjællands Traktor Museum. Amerikkalaisten Marshall-apu näkyi 40ja 50-luvun konekannassa, ja isoille pelloille tarvittiin isoja koneita myös sodanjälkeisten olojen parannuttua. Sjællandin traktorimuseon vanhin Bukh on vuosimallia 1954–55 eli ajalta ennen sarjavalmistusta. Paikallisen veteraanitraktoriyhdistyksen ylläpitämä museo sijaitsee maatilan pihapiirissä. Esisarjan yksilön voimanlähteenä on merimoottorinakin käytetty 24 hevosen Bukh 2EV100. Vaikka paikalla ei ole ristin sielua, sadan traktorin kokoelmiin pääsee tutustumaan liukuovien auettua. Pääsymaksu 30 kruunua työnnetään lippaaseen. Voimansiirto oli jo tuolloin ZF:n tuotantoa. Massey Ferguson Elf -puutarhatraktori on oikeastaan saksalainen Gutbrod Superior 1030. SJÆLLANDS TRAKTORMUSEUM Lidemarksvej 45 Herfølge, Sjælland www.svtk.dk 49 07/16. Kun uuden Bukh-malliston suunnittelu alkoi, otettiin esille suorakulma ja viivain. Tämänkin museon kiinnostavinta antia tanskalaisen traktorituotannon lisäksi ovat jenkkitraktorit. Ison meren yli tuotiin vetokoneita jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Nelisylinterinen 70 hv:n Bukh Jupiter tuotiin markkinoille vuonna 1967. Muut sarjan mallit olivat kolmipyttyinen Juno ja kuutoskone Hercules. Voimanlähteenä on 8 hepan MAG-Gutbrod. Puutarhakeiju on vain saanut ylleen MF:n väripaletista teollisuustraktorin keltaisen sävyn. Kokoelmassa on suomalaiselle harrastajalle tuttuja koneita mutta myös Bukh-harvinaisuuksia
Kyntökokemusta on nuoresta iästä huolimatta jo vuosia. Urjalan taikayössä voi kuulua varstojen hirveä jyske. Urjalan Olli Ojalan kynnöstä. Etualalla olumpialaisten nuorin kyntäjä, 15-vuotias Matti Mikkola. Yhdeksän ennen vuotta 1969 valmistunutta traktoria käänsi kaksisiipisillä auroilla maata rauhallisesti papattaen. Suoremmin, tiiviimmin, tasaisemmin Urjala 18.9.2016. Siivet upotetaan saveen jälleen neljän vuoden kuluttua. Mutta kirkkaana syyspäivänä Hytittömien Olumpiakynnöissä Halkivahan kylässä oli toinen ääni kellossa. Päätapahtuman lisäksi paikalla pidettiin pieni konenäyttely ja vetokisa. 50. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Pasi Koivula Sastamalasta avauksen ja harjan sulkemisen kimpussa. Zetorit ottivat kaksoisvoiton toista kertaa järjestetyssä kilvassa
Ilmaistapahtuman yleisö oli liki tuhatpäinen. 51 07/16. Virtanen puolestaan harmitteli tylsiä aurojaan. Molemmat miehet totesivat, että nurmimaa oli harvinaisen piukkaa ja täynnä juuria. Sinnikkyys palkittiin kunniamaininnalla. Tenkanen oli onnekseen juuri vaihtanut auroihinsa uudet vantaat. Juhana Vattunen Vesilahdelta kynti loppuun, vaikka kaltevuudensäädin hajosi. Tuomarit arvioivat suorituksissa muun muassa avauksen suoruutta, sulkemisen tiiviyttä ja viilujen peittymistä. Halkivahan oma poika Jukka Komu kurotti kotimaisilla koneilla kolmanneksi. Tenkanen voitti olumpialaiset toistamiseen. Kolmas urjalalainen osallistuja Pekka Silvasti ajoi kisan isompaa Fordsonia. Tenho Virtanen hopea, Heikki Tenkanen kulta ja Jukka Komu pronssi. Punkalaitumen mies Juha-Pekka Ollari taisteli urheasti kolmos-Nuffilla mitalisijojen pintaan. Edessä kyntää voittaja Heikki Tenkanen Alastarolta, takana kakkoseksi yltänyt Tenho Virtanen Huittisista säätää aurojaan. Tasauspyörästön lukko oli kummallakin ahkerassa käytössä
Ihastellaanpa Vanhojen Koneiden lempisarjan eli alle 60-hevosvoimaisten osallistujia ja katsellaan kentän antia. 52. Mäkivetokisat 10 vuotta Siikainen 10.9.2016. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Arto Hietakangas kepitti Majorillaan mäen ylös pikkusarjan pronssiajalla 16,95. Sammissa kansa haisteli vetosavuja tänä vuonna kymmenennen kerran. Matti pääsi kuitenkin pienten vetäjien neljänneksi paremmalla ajallaan 17,58. Sekä Matti että Sakari Palonen vetivät 502:lla toiseksi ajakseen tasan 18 sekuntia. Juhlavuoden kunniaksi paikalla oli muun muassa entistä isompi tivoli lapsille
Näytillä oli muun muassa nätti fordilaisrivistö. Kalle Rannan Zetor 4011 ei yltänyt aivan kärkisijoille, mutta alle 18 sekunnin sekin mäelle nousi. Polkutraktorikisassa oli apumoottorin käyttö sallittua. Tämä Fordson Thames oli vuodesta 1948 Siikaisten kunnan sora-autona ja sittemmin paloautona vuoteen 1975 asti. Rannan huippuajaksi mitattiin 16,25. Jussi Peltosen tuttu Nuffield loikki mäen ylös karvan verran alle 16 sekunnin. Se oli pienimmän sarjan paras tulos. Hanuria soittivat paitsi Tapio ja Heikki Huhtasalo myös Tuomo Kaukuan veistämä karhu. Ville Rannan Super Major oli alle 60-heppaisista toiseksi nopein. 53 07/16. Destia jakoi pikku hurjastelijoille heijastimia
Viljan leikkuuseen oli valjastettu parikin traktoria, ja porukan kuopuksena ahersi alle nelikymppinen leikkuupuimuri. Oma pienehkö näyttely kertyi myös kuljetuskalustosta sekä klassikkoautoista ja kaksipyöräisistä, joille oli varattu omat harrasteparkkinsa. Kyntönäytöksen jälkeen maanmuokkasta jatkettiin äestyksellä, ja peltoparaatissa nähtiin niin kylvökonetta kuin sontakärryä. Maamoottorien säestyksessä oli mahdollisuus tutustua muun muassa kattotiilien valmistukseen sekä köyden punontaan. K aharilassa Rekolan tilan pelloilla vietettiin Huittisten Wanhat Konneet -kerhon perinnepäivää, jossa nähtiin tavallista laajempi kattaus perinteisten työmenetelmien näytöksiä. Kaikki tapahtuman koneet eivät urakointiin osallistuneet, sillä osa traktoreista oli vain näytillä. Huittisten Perinnepäivä Huittinen 27.8.2016. Huittisten Wanhat Konneet vietti perinnepäivää työnäytöksien parissa. 54. Eniten yleisöä ympärilleen keräsi peltotöiden näytös, jossa sänkipelto kääntyi 30-luvun rautapyörätraktorilla, sarvitraktorilla sekä kumipyöräisten takaja nelivetomalleilla. Samalla juhlittiin kerhon kymmenvuotista toimintaa. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Äestystehtäviin oli valjastettu Dexta, Natikka sekä Seppo Apiliston pienoinen Hakotrac. Pärehöylistä pellolla nähtiin niin konekuin lihaskäyttöiset versiot. Polttopuita talven varalle tehtiin kahden klapikoneen voimin
Harmaa-Fergun perään oli kytketty näppärä klapikone, jossa terää ja halkaisuruuvia pyöritti Bernard. 55 07/16. Tauno Alhon Plowmate-sarvitraktoriin tutustuimme numerossa 8/15. Tätä vähän rajumpaa klapikonetta pyöritti Natikka. Halkaisupyörän viuhuvat kirveenterät näyttivät jännittäviltä. Kun hehkukuula saatiin kuumaksi, lähti tämäkin papattaja käyntiin. Tämä sitkeä maankääntäjä on parhaimmillaan pienemmillä kasvimailla. Töitä ei koneella tehty, mutta saatiinpahan lämmintä käsienpesuvettä. Maamoottorit eivät lähde napista käymään, mutta pienen ryypyttelyn ja reippaan riuskaisun jälkeen kelpaa tuulettaa
Työnäytöksissä nähtiin tuttuja. Kun runko on pystyssä, päreet katolle syntyvät nekin käsivoimin. HUITTISTEN PERINNEKONEPÄIVÄ 56. Elonleikkuutehtävissä nähtiin pikku-Valmet niittokoneineen sekä hevosvetoisesta Zetor-vetoiseksi muutettu, pitkälti puurakenteinen leikkuukone. Etualalla kolmisylinterinen 4P1 ja taaempana järeämpi nelipyttyinen. Eetu Juurikivi toi näytille puolestaan parikin Mania. Timo Torkin Man 4L1 -nelivetoa ihasteltiin taannoin 3/16 numerossa. Sirkkelit ja moottorisahat ovat mainioita apuvälineitä huonokuntoisille työmiehille, mutta kyllä ahkera pienen torpan runkoaineet tekee kätevästi käsisahallakin. Nuorin puimataitojen esittelijä oli Sampo 20 vuodelta 80
Lantakärryn näytösajo suoritettiin yleisön viihtyvyyden vuoksi ilman kuormaa. 57 07/16. Farmallin tarinaan tutustuimme tämän vuoden viitosnumerossa. Kylvönäytös hoideltiin Natikan ja 5000-Fordin voimin. Kuorma-autojen parkissa Arto Karajasin GAZ vuodelta 1956 veti ihailijoita puoleensa. Maanmuokkausnäytöksen ensimmäinen viilto tehtiin Zetorin voimin, toisena kääntötehtäviin starttasi viimeisen päälle hieno harmaaFergu, ja kolmantena kynti Rekolan Simon rautapyörä-Farmall F-14
Arviolta kuudensadan kävijän tunnelmalliselle konetapahtumalle on varmasti luvassa jatkoa. K euruulla Jouko Muhosen isännöimällä Kalettoman asemalla pidettiin nyt toista kertaa konepäivää, jonka ohjelmassa oli niin maansiirtoa, puimuriparaatia kuin perinteisiä työnäytöksiä. 58. Veikko Tuominen ajeli tapahtumaan hiukan harvinaisemman Valmetin. Lastut lentelivät, kun Pertti Heino kuori aidan seipäitä. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Traktoririvistön keveintä konekantaa edusti Hakotrac, jonka nostolaitteessa on voimaa saman verran kuin piikkilangankiristäjäValmetissa. Asemapäällikkö Muhonen vastasi konepäivän järjestelyistä ja osallistui Fergusonillaan maansiirtonäytöksiin. Aseman soramonttu oli varattu järeämmälle maansiirtonäytökselle, jossa eniten ihailua osakseen sai Riku Tullilan 25-tonninen Teräsmies-vaijerikaivuri. Tämä metsätraktorin esiaste 60-luvun alkuvuosilta on edelleen kevyessä työkäytössä. Pihapiirissä vieraili parisenkymmentä klassikkoautoa, ja maamoottorien kuljetuskalustona käytettiin ihan näyttelykelpoisia kuormureita. Kalettoman Konepäivä Keuruu, 17.9. Aseman pihapiirissä musiikilla ja höyrykoneiden puhinalla säestetty tunnelma oli rauhallisempi, kun taas radanvarressa omaa sekarytmistä konserttiaan puksuttivat kymmenet maamoottorit. Päivän mittaan työnäytöksissä valmistui ainakin villalankoja, aidanseipäitä ja päreitä. Kalettoman Konepäivien maamoottorikonsertissa kuultiin kymmeniä maamoottoreita ja nähtiin monenlaisia työnäytöksiä. Voimaa kuorimakoneeseen tuotti Valmet 361
Soramontun maansiirtonäytöksen mahtavin työkone oli Riku Tullilan Teräsmies JT 23. Tässä kierroksia keräilee helsinkiläisen Ares-moottoritehtaan valmistama ilmajäähdyteinen paikallismoottori. Tämä Juho Kallio-Mannilan kone on meillä hiukan harvinaisempaa BTL 14 -mallia. Montun pohjalla möyri Allis-pyöräkuormaaja. Maamoottoririvistössä oli lukuisia harvinaisuuksia. Tapahtuman juonnosta vastasi Hannu Rantanen. Toinen maamoottorierikoisuus, Turun Andros-moottoritehtaan valmistama 13-hevosvoimainen LS22. 59 07/16. 60-luvun puolivälistä peräisin oleva vaijerikaivuri on taitavan miehen käsissä kelpo työkalu vaikka ruoppaushommiin, mutta kovin tarkkaan työskentelyyn ei tämä virveli sovellu. Äänimaailma oli kuin Kuplavolkkarien kokoontumisesta. Puimuriparaatissa nähtiin kaikkiaan kuusi Massey Ferguson 630 -säkkikonetta
Saksan autoteollisuusjärjestö VDA:n joka toinen vuosi Hannoverissa järjestämä kuljetusalan suurtapahtuma IAA muisti perinteiseen tyyliin myös takavuosikymmenien rahtivehkeitä. Kirkkaiden valojen ja digitaalistuvan maailman vastapainoksi museoajoneuvojen halli tarjosi paikan tutkailla rauhassa veteraanikalustoa ja muistella menneitä, niitä kultaisia vanhoja hyviä aikoja. 60. Hannoverin historiahalli Hannover, Saksa, 22.–29.9. Teksti ja kuvat: Harri Onnila Tällä ’74 Fiat 691 -yhdistelmällä on kuorma kulkenut vaikka pitkin serpentiiniteitä, sillä kahdeksasta akselista peräti viisi on ohjaavia
Hyötykuormaa 4,4 metriä pitkän ja 1080 kiloa painavan ajoneuvon pressun alle voi ottaa mukavat 780 kiloa. 61 07/16. Alkujaan Länsi-Saksan rautatieyhtiön Bundesbahnin käyttöön vuonna 1963 otettu Hanomag A-L 28 touhuaa nelivedon ja 2,8-litraisen neloskoneen tuottaman 70 hevosvoiman innostamana. Kyseessä on ’51 Gutbrod Atlas, jonka 1295-kuutioinen kone tuottaa iskukunnossa 24 hevosvoimaa. RT 706 -mallin valmistus alkoi 50-luvun lopulla ja jatkui aina 80-luvun puoliväliin asti. VEB Barkas V 901/2 vuodelta 1956 on omistajansa Klaus Frankin sympaattinen kulkupeli. Osiltaan täydellinen auto vaatii hieman laittoa. Tällä kelpaisi töniä lumia sivuun harrastetallin edustalta. Suomalaisille tuttu merkki on hyötyajossa harvemmin tavattu, vaikka Mateko ja Hankkija tiettävästi tuontia koettivatkin. Škoda RT 706 ’64:n liikkeelle laittamisesta huolehtii 11,8-litraisen kuutosen tuottamat 200 hevosvoimaa. Eräs hallin pysäyttävimmistä yhdistelmistä oli ’47 Hanomag ST 100 ja sen vetämä kärry, jossa matkasi Hanomag WD 28 Schlepper vuodelta 1927. Rahtia tyylillä Bargenista. Vuoden 1961 Henschel HS 140:n vetää Hendricksin valmistamaa bulkkikärryä
62. Surte Åkerin pattipää-Scania-rahtiauto aikakautensa kappaletavaranosturilla on komea ilmestys. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Perhekuva Volvon kuorma-autoista 80-luvun koittaessa. Kuormurinäyttely naapurissa Jönköping, 24.–27.8. Vuoden 1967 DS11-rivikuutonen kehitti 260 hevosvoimaa, yhtä paljon kuin F88-Volvo. Varsinkaan pienemmät F4ja F6-mallit eivät oiekin ole löytäneet tietään harrastetalleihin, vaikka ne olivat todella yleisiä jakeluautoja. Ruotsin Jönköpingissä järjestetään joka toisena vuonna Lastbilmessut. Vaikka kyse on naapurimaan kalustosta, ovat siellä käytetyt autot poikenneet hieman meidän autoistamme. Niiden yhteyteen on ollut tapana koota hallillinen vanhoja kuorma-autoja muistuttamaan uutuuksia hämmästelevälle yleisölle, millaisilla autoilla hommat ennen hoidettiin. Volkkarin pölykapseli oli yleinen tuunauskikka 60-luvun Scanioiden etunavoissa
Kaikkineen huippusiististi kunnostettu LS111-Scania-tienhoitoauto. 63 07/16. Moottorina on 205 hevosen 10,2-litrainen ahdettu kuutonen. Tätä katsellessa silmä lepää.. Claes Franzénin LS140 kippaavalla alumiinilavalla on vuodelta 1973. Ohjaamo on sikäläiseen tapaan oman maan valmistetta. JOAB esitteli ensimmäisen nostolavalaitteensa vuonna 1967. Telivetoinen Scania-Vabis LT75 on kieltämättä ylvään näköinen auto – ja äärimmäisen harvinainen. Heidän kulttiautonsa on samalta vuodelta ja varustettu kyseisellä nostimella. Ruotsalaisten aurankiinnitykset ovat varsin jämäkkää tekoa. Ruotsalaista rennon värikästä kuljetuskalustoa 70-luvulta. International BS-162 ei ollut vuonna 1962 yleisimpiä puutavara-automerkkejä Ruotsissa. Holset-turbon vihellyksen Scania-miehet tuntevat
SAVITAIPALEEN SORVARI 64 Seppiä ja mestareita Kari Käyhty
Koneiden korjaaminen sujuu tältä sorvarien sorvarilta vuosien kokemuksella. Oman aikansa mittapuulla isossa pajassa korjattiin niin autoja, traktoreita kuin työkoneita. Nykyi sellään koneita käytetään enää pieneen puuhasteluun, ja omistaja kertoo niiden olevan enemmänkin harras tekäytössä kuin työkalun virassa. Se on melko lailla alkuperäisasussaan, kun taas uudempi hankinta, saman mallinen MF 65:n runkoon rakennettu vuoden nuorempi traktorikaivuri on saanut Karin kädestä uudenveroisen kirkkaankel taisen maalipinnan. Jos tarvittavia osia ei ole ollut saatavana, ne on tehty itse. Käyhty aloitti toimintansa vuonna 1965. Käyhty toteaa, että mahdottomia hommia ei ole tähän mennessä tullut vastaan. Mitään ei ole jäänyt pihaan seisomaan sen vuoksi, ettei olisi saatu kuntoon”, Kari toteaa jämäkästi. Karilta hoituivat yhtä lailla koneremontit ja peltityöt. Omia koneita on tietysti tullut kunnosteltua sen jälkeenkin, kun on hyvät tilat käytettävissä. Työpäivää oli helppo venyttää, kun koti oli saman katon alla eikä työmatkoihinkaan kulunut aikaa. Kolme vuosikymmentä korjaamonpitoa Virallisesti Auto ja konekorjaamo K. Jos oikeanlaista konetta osan tekemiseen ei löydy, valmistetaan sekin itse. V ähän yli viisikymmentä vuotta sitten Kari Käyhty rakensi pajan Savitaipaleelle parin kilometrin pää hän kotitilastaan. Jos tarvittavia osia ei ole tarjolla, ne tehdään. Kotitilan lunastukses sa Karin haltuun siirtyi traktorista kääntämällä tehty ja etukuormaajalla varustettu Massikkakaivuri sekä kultamahaFerguson. Maa siirtyy ja lumi liikkuu vaivattomasti itse kunnostettujen vanhojen masiinoiden avulla. ”Vuoden vanhempi kuin minä”, Käyhty kommentoi. ”Kaikki on palautettu korjattuna omistajille. Kaluston pienimmästä päästä on pihan laidalle sijoi tettu Wickströmmaamoottori vuodelta 1935. Vuosien 1963–64 aikana tontille nousi reilun kokoinen korjaamorakennus, jonka yhtey teen tehtiin myös asuintilat. Taitavalla tekijällä oli töitä yllin kyllin. Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Jan-Erik Laine 65 07/16. Korjaamon konekan ta monipuolistui vuosien saatossa ja Käyhty paranteli välineitä tarpeen mukaan. Kuormaajia ja kaivureita Vuosien mittaan korjaamonpitäjälle on kertynyt koko elma järeitä työkoneita, jotka pistävät oitis ohiajavan silmään. Käyhty ei enää ota vastaan asiakastöitä, mutta halli ei ole hiljentynyt, Kari on yhä pajalla lähes joka päivä. Pihalta löytyy myös kaksi Massey Fergusonista tehtyä kaivuria. Kari lopetti korjaamotoiminnan vuonna 1995. Autoja konekorjaamo K. Pikkuhiljaa pajaan syntyi myös kokonaan omatekoisia laitteita helpottamaan eri työvaiheita. Kotitilalla vuodesta 1969 ollut MF 765 R on vuosimallia 1963
Pajarakennuksen edustalla on komea rivistö hyvässä käyttökunnossa olevia vanhoja koneita. Traktori ei ollut tullessaan ihan täydessä iskussa. Koneella pystyy nostamaan lähietäisyydeltä jopa 700 kiloa. Sekä etu että takakauha ovat Käyhdyn itse valmistamia. Vuosimallin 1935 Wickström-maamoottori on lähes samanikäinen kuin omistajansa. Vuoden 1971 Valmet 700 on tullut Käyh dylle 1990luvun puolivälin kieppeissä. Massey Ferguson 175:n avulla polttopuiden keruu käy kätevästi. Kari muistelee nähneensä kaivuriosassa mallinumeron 710. Vanhemmassa kaivurissa on turbiinikyt kin, kun taas uudemmassa kytkin toimii mekaanisesti. Puunkorjuuseen valjastettu Massey Fer guson 175 on hankittu 1980luvun puolivä lin paikkeilla Keskolta. Käyhty arvelee, että molempien trakto reiden kääntö kaivuriksi on tehty Syväsen konepajalla, muttei ole aivan varma asias ta. 66 Seppiä ja mestareita Kari Käyhty. Kotitilan koneeseen Kari on tehnyt kone remontin. Hiabin tolppaan on itse tehty runkosovitus ja puomi. ”Työskentely ilman tukijalkoja on sujunut hyvin, kun kuski on tiennyt, miten puita pitää kuormata”, Kari kertoo. Myöskin etukuormaajat lienevät saman pajan tuotoksia. Vedet olivat aikoinaan unohtu neet siihen talveksi, ja haljennut kansi pa kotti avaamaan koko koneen. Kuormaajan saa pyörimään ympäri, ja teleskooppi antaa ulottuvuutta. Se söi öljyä ihan mahdottomasti
67 07/16. KAIVURIKSI KÄÄNNETTY: MASSEY FERGUSON 65 1964 Kari Käyhdyn korjaamon pihalla komeilee vastikään maalattu 1964-vuosimallin Massey Ferguson 65:n runkoon rakennettu kaivuri. Traktorikaivuri oli Pohjanmaalla ollessaan muutettu nelivedoksi Mersun etuakselilla. Kari käy tottuneesti kuskin paikalle, ja kone lähtee käyntiin köhimättä. Kari maalasi kaivurin, ja se onkin nyt ulkoasultaan suurin piirtein alkuperäisen kaltaisessa kunnossa. Fergusonin ajovoiman ulosotosta on saanut kohtuullisen helposti vedon eteen. ”Ennen kaikkea pienetkin tonkimiset tuli tehtyä, kun tontilla oli oma kaivuri käytettävissä juuri silloin kun sitä tarvitsi”, Ilpo kertoo tyytyväisenä. Vaikka Massikka ei tätä nykyä olekaan käytössä kovin usein, on se varsin luotettava laite ja valmis töihin milloin tahansa. Kaiken kaikkiaan sillä tuli kaivettua varmaankin useita tuhansia tunteja”, entinen omistaja arvelee. ”Jarrut siinä eivät olleet kovin kaksiset, mutta muuten sitä ei voi moittia mistään”, Ilpo toteaa. Viimeisinä aktiivikäyttövuosina kytkin alkoi olla melkoisen kulunut, ja Kari teki kaivuriin kytkinremontin. Lopuksi se ehti huilata jokusen vuoden, kun taloon hankittiin huomattavasti uudempi telakaivinkone. Puoli vuosisataa vanha kone on edelleen täydessä työkunnossa. Kaivurissa kiinni ollut pääoma oli pieni ja polttoaineen kulutuskin varsin kohtuullista. ”Maali kuivui liian nopeasti, kun sattui kuuma keli maalauspäiväksi”, uusi omistaja harmittelee ja esittelee kauneusvirheitä maalipinnassa. Tontin reunapenkka kuoriutuu mullokselle muutamalla kauhan raapaisulla. Massikka tuli 1980-luvun alkupuolella Pohjanmaan suunnalta Savitaipaleelle Karin serkun pojan Ilpo Käyhdyn omistukseen. Kari on huoltanut, korjaillut ja parannellut konetta jo yli kolmen vuosikymmenen ajan. Pellot olivat pienissä paloissa, joten hommaa riitti”, Ilpo kertoo. Koneessa olivat olleet käytössä myös puolitelat, mutta ne eivät kuuluneet kauppaan. Mitään sen suurempaa remontin tarvetta ei laitteella Ilpon omistuksen aikana ole ollut. Joskus alkuaikoina tuli naapurillekin tehtyä jokin pieni kaivutyö, mutta pääasiassa Massikka oli vain oman tilan töissä. ”Kaivuri tuli hankittua apukoneeksi maatilalle, kun hankintahinta oli edullinen”, Kari toteaa. ”Pääasiassa sillä perattiin ojia. Vaikka kaivuri on ollut Karilla vasta muutamia vuosia, on laite silti nykyiselle omistajalleen varsin tuttu. ”Sen verran tehoton kone se oli jo sen ajan mittapuussa, ettei sillä silloinkaan voinut ajatella uuden ojan kaivamista kovaan maahan.” Kun tilalla oli oma kaivuri, tuli pelto-ojat pidettyä auki ja oli helppo tehdä pieniä maansiirtotöitä etukauhalla. Viitisen vuotta sitten kaivuri siirtyi Karin haltuun. Maatilan apukoneena työvuotensa tehnyt traktorikaivuri on päässyt eläkepäivikseen Käyhdyn kokoelmiin. Koska koneessa ei ollut hyttiä, rajoittui käyttö yleensä pelkkiin poutapäiviin. Täyttä varmuutta tunneista ei ole, koska tuntimittari on lakannut pyörimästä jo aikaa sitten. Hän on aktiivikäytön aikaan korjannut kaivurista myös rikkoutuneen kääntösysteemin ja parannellut sitä hieman tehokkaammaksi. Hän muistelee, että muutaman kerran Massikkaa käytettiin salaojan kaivamiseenkin. Kone oli tullessaan käyntikunnossa, eikä se kaivannut juuri muuta kuin pientä pintaremonttia. Etelä-Karjalan alueella oli melko vähän kaivureita, eikä niitä tahtonut saada töihin silloin kun olisi ollut tarvetta. ”Joka vuosi sillä kaivettiin, joskus enemmän ja joskus vähemmän”, Ilpo kertoo. Sen aktiivikäyttö jatkui suunnilleen 25 vuoden ajan. ”1980-luvulla istuttiin usein päivätolkulla puikoissa
Parhaillaan on tekeillä raivaussahan terien teroitukseen tarkoitettu uusi laite. Seppiä ja mestareita Kari Käyhty Itse tehty hydraulinen moottorin nostopuomi on ollut tarpeen monessa remontissa. Sillä saralla ide ointi jatkuu edelleen. ”Remontin jälkeen on saanut ajaa 100 tuntia huoletta ja öljyä lisäämättä”, Kari toteaa tyytyväisenä. Valmet on nykyisellään valjastettu klapi hommiin. Korjaamon isot ja korkeat ovet ovat mahdollistaneet jo aikoinaan suur tenkin koneiden korjaamisen sisätiloissa. Traktorin perässä oleva omate koinen halkomakone pilkkoo polttopuut kahdeksaan osaan. Kannen oikaisu ja höyläys onnistuvat niin ikään pajan välineillä. ”Kerran vein ämpärillisen vanhoja mut tereita kaatopaikalle, ja heti seuraavalla viikolla tuli mies kysymään juuri sellaisia.” Käyhty esittelee korjaamohallia, ja tut kimme koneet yksi kerrallaan. Työkalut ja koneet ovat pääosin omatekoisia. Täysin varusteltu paja Kun pihan konerivistö on katsastettu, as tumme pienestä käyntiovesta sisälle mielen kiintoiseen pajaan. Kari valittelee pajan tavaran paljoutta mutta toteaa, että on hankala heittää mitään pois, kun ei koskaan tiedä, milloin jotakin taas tarvitaan. Vaihdelaatikosta on kertaalleen hajonnut yksi siirtäjä, mutta muuten paljon parjatun 700sarjan yksilö on toiminut moitteetta. Pajalta löytyy kaikki mahdolliset metallintyöstökoneet: sorvi, metallijyrsin, prässi sekä kone, jol la pystyy poraamaan moottorin sylinterit. 1960-luvun alkupuolen Zündapp-moottoripyörä on vielä satulaa vailla. Valmetin vieruskaveri, teollisuusmallinen Ferguson 1973 on varustettu sekin kuor maajalla ja järeän kokoisella lumikauhalla sekä Jameskaivurilla. Kari käynnistelee koneita tottu neesti ja kertoo havainnollisesti, mitä niillä tehdään. Hitsauskoneita löytyy joka lähtöön, ja tallessa on myös pajan ensimmäinen hit 68
Paja toimii tallina kahdelle Minille. Niinpä remonttimieheenkin joudut tiin tekemään remonttia. Karin pajalta löytyy koneita joka hommaan. Sorvaria sorvataan Mielenkiintoinen ja mieleinen mutta kovin raskas ruumiillinen työ jätti konekorjaa jaan jälkensä. Kunto meni 1990luvun alussa siihen malliin, että pienikin kävely tai puuhastelu alkoi puristaa rintaa. sauskone, vuosimallin 1956 Kemppi. Harrastekalustoa ja vanhoja koneita on nykyisellään Karin mielestä tontilla jo ihan riittävästi, mutta konekauppojen teko ei kui tenkaan ole kokonaan pois suljettu ajatus. 69. Vihreä on Kari Käyhdyn oma, ja punaisella ajelee Karin poika. Uusimmat laitteet ovat vielä kehitystyön alla, vanhimpia lienee pajan ensimmäinen Kemppi-hitsauskone. Kolmenkymmenen vuoden töiden jälkeen olkapäät olivat pahasti ku luneet ja kipeytyneet. Kävelin kolme kilometriä yhtä kyytiä, eikä tuntunut missään”, Kari riemuitsee vieläkin. ”Kun tulin sairaalasta kotiin, läksin kokei lemaan kävelyä. ”Olen vähän niin kuin Sulo Vilén: jos hal valla saa, tulee tehtyä kaupat”, Kari kertoo nauraen. Muutenkin työkun to tuntui kovaa vauhtia heikkenevän, kun sydänoireet alkoivat haitata arkea. Lopuksi pyörähdämme vielä takapihan puolella ja saamme nähdä pihavarastossa olevan kokoelman pienempiä koneita, pe rämoottoreita, moottorisahoja sekä muu tamia kaksipyöräisiä menopelejä. Pallolaajennuksen jälkeen ahkerassa käytössä aiemmin olleet nitrot sai jättää kokonaan pois
Maaliikenteessä Valtion Rautatiet hankki lähiliikenteen tarpeisiin dieselmoottorivaunuja. Nikolajeff Oy mainosti Mercedes-Benz-dieselbussia Autotekniikan kannessakin. Vuoden 1934 lopulla lehdessä ilmestyi ensimmäinen dieselmainos. Liikkeessä oli esiteltävänä 27 paikkainen diesel-linjuri. ENSIMMÄISET DIESELIT 1930-luku toi dieselmoottorit Suomen kaduille ja teille. Seuraavana vuonna Helsingin autonäyttelyä esitelleessä Helsingin Sanomien jutussa Teksti ja kuvat: Olli J. Jo suuriruhtinaskunnan aikoihin dieselvoimaisia sähkölaitoksia oli ainakin seitsemässä kaupungissa ja laivaliikenteeseen ilmestyivät ensimmäiset dieselit. Renaultin dieselmoottori oli esitelty Autotekniikka-lehdessä, mutta muuta julkisuutta se ei saanut. Ojanen 70 30-LUVUN DIESELIT. Koneammattilaisten Voima ja käyttö -lehdessä dieselasioita seurattiin. Ainoastaan parina vuonna Autonomistajan käsikirjassa maahantuojien luettelossa mainittiin Uusi Autokeskus Oy Renault Dieselin edustajana. Polar-Diesel-moottoriin julkaistiin suomenkielinen käyttöohjekirjanen vuonna 1912. Useita erimerkkisiä moottoreita esiteltiin ja ulkolaisista kokeiluista kerrottiin. Vuoden 1935 lopussa Autotekniikan pääkirjoituksessa todettiin ”ilomielin tervehdittävänä” asiana se, että ”meilläkin on jo käytännössä useita dieselmoottorilla varustettuja linja-autoja”. Autojen dieseleistä kirjoiteltiin ammattilehdissä laajasti 30-luvun puolivälin lähestyessä. Dieseltraktoreita saatiin odottaa sotavuosiin asti. Autotekniikkalehti oli aiheesta kiinnostunut jo silloin, kun diesel oli autoalalla varsin tuntematon meillä ja muuallakin. D ieselmoottoreita alettiin meillä käyttää ensiksi sähkölaitoksissa ja vesiliikenteessä. Seuraavana ehti G.H.H. Dieseleitä ensin katuliikenteeseen Korpivaara mainosti vuonna 35 Büssing-NAGeja hyvin näkyvästi. Se mainittiin niin taloudelliseksi, että kalliimpi hinta korvautuisi muutaman kuukauden ajolla. 1934 tuli liikenteeseen MAN-moottorilla varustettu juna, ja 1935 valmistui Tampellan 165-hevosvoimainen diesel, joka antoi 90 kilometrin tuntikyytiä 167 matkustajalle. Korpivaara & Halla Oy ilmoitteli Büssing-moottorin olevan ”päivän polttava puheenaihe”. Oy mainostamalla MAN-dieselbusseja useammassakin eri lehdessä
Kuormureita oli kyllä kiitelty, mutta ne oli todettu liian kalliiksi. Büssing-dieselin ensimmäinen mainosesiintyminen suomalaislehdissä tapahtui jo 1934, jolloin Korpivaara & Halla Oy kertoi dieselin eduista Moottori-lehdessä. Vuosien 1939–40 aikana Korpivaara sai solmituksia lisää sopimuksia saksalaisten 71 07/16. Niinpä vuonna 1939 kaupungin omistamassa liikenteessä oli 119 bussia, joista vain 16 oli bensiinikäyttöisiä. Keski-Suomessa huomiota herätti Kaipion korittaman ison Mercedes-Benzin tulo Jyväskylän paikallisliikenteeseen. Ensimmäinen kymmenen bussin erä tuli liikenteeseen Omnibus Oy:lle. Dieselmallien kysyntää jarrutti varmasti hinta. Järeämmän mallin hinnat olivat 185 000 ja 120 000 markkaa. Vuoden 1935 ensimmäisessä Moottori-lehdessä oli aukeaman laajuinen Büssing-Nag-autojen mainos. sanottiin, että diesel-omnibus-autot ovat saaneet ”jo vahvan jalansijan”. Bussifirman puolelta selitettiin, että tottumattomuutta oli vielä autojen huollossa ja käytössä. Tarmokkain diesel-autojen markkinoija ja maahantuoja oli Korpivaara & Halla Oy. Sotavuosien aikana Suomeen saatiin joitakin Hanomageja ja Deutzeja. Lehdissä ilmestyi myös rauhoittavia tietoja Pariisista, jossa dieseleiden pakokaasujen ei ollut havaittu olevan vaarallisia. Omnibus Oy liitettiin pian kaupungin omistamaan raitiotieja bussilaitokseen, joka myös oli ehtinyt B-N:n käyttäjäksi. Suomessa tunnettiin puolidieselit Lanz Bulldog -traktoreista 30-luvun lopulla. Helsingin 1936 autonäyttelyn yhteydessä arveltiin, ettei maassamme ole vielä yhtään dieselkuormuria. Helsingissä kaupunginlääkäri moitti bussien rankkaa savuttamista. Vuonna 1938 Sisu SHD-6 -alusta maksoi 185 000 markkaa, kun Diamond T:n suunnilleen samantehoisen mallin hinta oli jo 205 000. Muualta Suomesta kantautui dieselkokemuksia, kun liikennöitsijät Alku Vapaaliitto ja Anton Jussila kiittelivät polttoainekulujensa vähenemistä Büssing-NAG-autojen myötä. Federal 25 DI -alusta maksoi 172 000 ja bensiinikäyttöinen 25-malli 105 000 markkaa. Maahantuojien julkaisemissa mallistoissa 1936–38 dieselalustoja mainittiin olevan tarjolla myös merkeiltä Diamond T, Dodge Brothers, Federal ja REO. Dieselkuormureita verkalleen Kuorma-autoiluun dieselmoottorit tulivat verkkaisemmin kuin linjureihin. Se on esiintynyt esimerkiksi Farmarinäyttelyssä Kuopiossa. Dieseleiden ja muiden ”raakaöljymoottoreiden” vaikutuksista käytiin jonkin verran sanasotia. Büssing-NAG-alustaiset, Suomen Autoteollisuus Oy:n, Korpivaaran tai Kaipion korittamat bussit tulivat nopeasti tutuiksi ja vallitseviksikin Helsingin kaupunkiliikenteessä. Oikeasti dieselmoottorisia maataloustraktoreita ei ennen sotia ehditty tuoda. Kotimainen Sisu julkaisi ensimmäiset dieselautomainoksensa jo samana vuonna, mutta yhtiön historiikissa tuotannosta puhutaan vasta seuraavana vuonna. Autoalan lehdet seurasivat innolla dieselien yleistymistä, ja Mercedes-Benzin pikkuautodieseliä kutsuttiin Berliinin 1936 autonäyttelyn suurimmaksi sensaatioksi. Tuonti alkoi kuitenkin linja-auton alustoilla, ja menestys oli hyvä. Ainakin yksi tuolloinen Deutz on hahmollaan. Se ehti hankkia myös MAN-dieselkalustoa. Kaikkia mainittuja saksalaismerkkejä oli toki saatavilla kuormurialustoinakin, mutta menekkiä ei kertynyt. Toimitusjohtaja Juhani Korpivaara julkaisi myös Dieselkäsikirjan, joka oli ensimmäinen lajiaan suomenkielellä. Kuorma-autot ja linjurit esiteltiin yhtä laajasti. Esimerkiksi 1937 Diamond T D 20 -alusta maksoi 160 000 ja saman kokoinen bensiinimalli 95 200 markkaa. Saksassa oli traktoreissa totutusti käytetty kuulasytytysmoottoreita, ja siellä aloitettiin 30-luvulla varsinaisten dieselmoottoreiden traktorikäyttökin
Autolla piti kuitenkin ajaa runsaasti ennen kuin halpuudesta pääsi hyötymään. Vuosina 1935–36 MAN-autojen mainoksia ilmestyi parissakin autoalan julkaisussa. Lanz Bulldog -traktoreita tuotiin muutamia kymmeniä. Myös Teijon tehtailla tehtiin paikallisdieseleitä. Kiintoisaa on dieselin siisteyteen vetoava teksti. Autossa piti olla katsastusmiehen hyväksymä matkamittari, ja ajettu kilometrimäärä täytyi esittää ja raportoida neljännesvuosittain. 30-luvun puolimaissa bensiinilitra maksoi 3,25 markkaa, ja dieseliä sai 1,25 markalla. Lisävero supisti dieselkäyttöisten ajoneuvojen etua polttoainetaloudessa muttei kuitenkaan poistanut sitä. Borgward-, Henschelja Vomag-dieselkuormureiden tuonnista. Muutama vietiin Viroonkin. Koritehtaan mainonnassa niitä kelpasi esitellä. Suomen Autoteollisuus Oy tuli mukaan dieselvarusteluun 1936 esittelemällä näytekappaleensa ja julkaisemalla ensimmäiset dieselmainoksensa. Bensiinin kalleus houkutti myös muuttamaan moottoreita petrolikäyttöisiksi. Lisävero tuotti liikennöitsijöille ja autoilijoille muutakin riesaa. Niinpä 30-luvun jälkipuolella säädettiinkin lisävero vähemmillä tullimaksuilla hankituilla polttoaineilla käyville ajoneuvoille. Olosuhteiden pakosta tuontimäärät jäivät vähäisiksi. Dieseleille lisävero Pyrkimys polttoainekulujen vähentämiseen oli ollut päällimmäisenä syynä dieseleitä kohtaan tunnettuun kiinnostukseen. Oy taas oli pääasiallisesti hiilentuontiyhtiö, mutta kuorma-autojen käyttäjänä se lähti mukaan autokauppaankin. Tamperelainen Kaipio Oy valmisti melkoisen osan Büssing-NAG-alustaisista ja -moottorisista kaupunkibusseista. Automaahantuoja Nikolajeff tuli 30-luvun puolivälissä aktiivisesti mukaan dieselmarkkinoille. Bensiinitulli oli valtiolle tärkeää tuloa, joten tilanne oli valtion kassan kannalta ikävä. Uudet MercedesBenzin diesel-linjurit olivat paikkakuntiensa komeimpia. Vasta sotavuosina maahan tuotiin ensimmäiset oikeasti dieselmoottoriset Deutzja Hanomag-traktorit. Lisävero maksettiin sitten katsastusmiehen tarkastamien mittausten ja laskelmien perusteella. Paikallisiin voimantarpeisiin oli dieselkoneita saatavilla koko ajan muun muassa Deutzilta. 30-luvun jälkipuolella alkoi sitten Wickström-Lister-moottoreiden valmistus. G.H.H. Suomeen tuotiin linja-autojen alustoja, joille täällä rakennettiin korit. 72 30-LUVUN DIESELIT. Traktorialalla oli tarjolla vain puolidieseleitä eli kuulasytytysmoottoreita
Mikähän mahtoi olla se 28-paikkainen linjuri, johon 1934 oli asennettu 100 000 markkaa maksanut 60 hv dieselmoottori, joka kulutti 19 litraa sadalla aiemman bensiinimoottorin kulutettua 32 litraa. Muutamiin amerikkalaisiin merkkeihin oli tarjolla myös dieselmoottori. Kutkuttavia kysymyksiä Varhaisimpien dieseleiden osalta riittää kutkuttavia kysymyksiä selvitettäväksi. Lukumääräisesti Büssing-NAG oli 30-luvun lopun Suomessa yleisin dieselautomerkki lähinnä kaupunkibussien ansiosta. 73 07/16. Suomen Autoteollisuus mainosti Sisun dieselmallia muutamaan kertaan. Otsikkokuvan Diamond T tai Federal eivät dieseliä erikseen esitelleet. Vain REO:n dieselvaihtoehto esiintyi mainosteksteissä. Kuusijärvi mainitsee Autotekniikka-lehdessä vain kainosti, että linjuri oli ”erään maamme kaupungin sisäisessä liikenteessä”. Työnjohtaja V. Linja-autoliikenteen ja kuorma-autoilun kokonaisuuteen nähden dieseleiden osuus jäi kuitenkin varsin vähäiseksi. Olisi myös hauska tietää, oliko 1939 Varsinais-Suomen maanviljelysseuran kyntökokeissa hyvää työtä tehnyt Oliver-traktori aivan oikeasti dieselmoottorinen vai oliko sen moottori vain varustettu esilämmittäjällä, kuten joissakin Fordsoneissa jo John Deereissä oli ehditty tehdä
Pitkä alustainen kone. Tiedustella voi puh iltaisin 050-545 8875 tai e.reijonen@luukku.com, Liperi 74 Osta ja myy kalustoa. Partner R19 Tyristor Partner Ignitar allroud. 050-599 2767, Ypälä Uudenveroinen konekippi, Uusi vannesaha, aggregaatti, pyörivä perunannostokone, vanha henkilöauton etuakseli, Ifa palopumppu, etukuormaaja, seiväskaira 4m hes. 040-032 2445, Vinkkilä Majorin etuk. 1957, ikäisekseen vähän ajettu. Olympia 5-6 hp. -76, 500 €. 040-036 6624, Kaustinen Majorin loki, syöttöpumppu, suuttimet, kampiakseli ym. 045-180 9588, Vantaa McCulloch sahat. Markkinat Myydään David Brown vm. 040-866 9806, Vaajakoski Kuorma-auto Bedford TL 9060 vm. 050-372 3647, Padasjoki Vanha O&K RH 5 LC telakaivinkone. 045-350 8393 “Arra” Harvinainen traktorisovitteinen kyntölaite Pertunmaalla. Kappaletavaralava-sermillä. 041-4531146, Koskenkorva BE-BO moottorisaha. Kaikki toimii. Ford Trader -58 55 merkki, öljynpaine-, latausym. 040-412 1623, Alavus Fordson Major vm. -59. Uusittu letku n. TP Forssalainen 10 tn. Mallit 1-51 ja 1-43. 300 €. 165 €. Säiliöllä ja silppurilla varustettu. 040-937 0660, Sieppijärvi Museorekisteröity Pappa-tunturi vm.76.Entisöity käyttämättömillä alkuperäisosilla, ei ajettu entisöinnin jälkeen. Minulla ollut 17v. Vain nouto. Ei ruostetta. Mittaril. Myyty: Oikeanpuolen ovi + ulkokahva., vasen kattovalo, ennen jarrukelloja oleva venttiili, vaihdekeppi + nivel, vasemman oven avaus ja kiinnivetokahvat., pakoputkisto turbolta eteenpäin, molemmat etuvilkku / parkkiumpiot. Malli 900. Yht 1800 € / tarj. Tiedustella voi puh iltaisin 050-545 8875 (ei tekstareita) tai e.reijonen@luukku.com, Liperi Volvo F 407 Turbo osina myynnissä. Koppi ikäisekseen siisti ja kovassa kunnossa. Säiliön halkaisija ja korkeus 50 cm. Ajokuntoinen, tarj. Erihintaan löytyy iso-ojakauha 2,80cm leveä. Autoilijan pukuja, koot 52-54. -75, 500 €. Kone ja kynsikauha 4500 €. 141 180 km. mäntä, kiertokanki, venttiilit. 040-046 4188, Lahti Talvi-iltoihin puuhaa. Vm 5-1986. 80 € yhteensä. Volvo Duett -63 varaosina. akselit, -67, Volvon jako, partasen ritilä. Lähinnä varaosa sahoiksi. Moottorina Valmetin nelonen 12.09.2016 käynnissä viimeksi. 040-075 1138 Moottorisahat 2 kpl. moottori lisälaitteineen. Teloja erimittaisia 3 kpl ja pätkä. On harvinaista hyvää pisteosaakin. Käyntikunnossa. Ford Taunus vm. 050-077 4064, Koski Valmet 20 ilman omaa moottoria + kubota D 722 Diesel, 3 sylinterinen, 18 hv. 050-553 9831, Liperi Tarjolla tjorvenin kori eniten tarjoavalle. 2800 €. 400 € ja 190 €. Uudehkot startti ja laturi 65 AH. 040-097 3479, Hämeenkyrö Volvo 240 -88. 4 m. 1200 €. Puitu noin vuonna 2000. Mittarilukema 462727 km. Volvot 385 -61, 485 -65. Osia puuttuu. 040-084 7729 Massikoiden osia projektiin tai muuten käyttöön. Moottorissa sanomista, on käyntikuntoinen. Vuoden -62 kolmos nuffissa ollut. Terapiakone. 050-024 6742, Kiuruvesi Fordson N takalokasuojat 380 €. Vuosimalli ei tiedossa jotain 19641969. Mörkö Majorin koneen osia. 050-372 3647, Padasjoki Vanha käyttöentisöity vesiruisku. 050-320 6065, Virmutjoki Aros leikkuupuimuri, hinattava malli. 1350 €. Jawamopon koneita. 2500 €. Ei ole esiohjauksia tai kauhan pikakiinnityksiä. Molemmat pyörii. Nyt on hinta kohdillaan. Kone on kutakuikin toiminta kuntoinen. Osat myyn mielellään yhdessä tai myös kahdessa erässä. 045-131 6654, Uurainen Sisu Kontio -74. Hyväkuntoisia Firestonen renkaita 4 kpl. Punainen. Trk.rengas 13x24. 1957. mittarilöytöjä. Koko paketilla pyynti 5500 €. Ford 52 kuorma-auton vaihdelaatikko. Tekniikaltaan toimiva, nostolaitekin toimii. sovitteet. 8.9 L. Vain nouto. Asuntovaunu Cabby vm. -82. 050-372 3647, Padasjoki Nuffield etuteline. Aihio / varaosakuntoinen. Alk. Säiliö on lasikuidutettu sisäpuolelta. Hinta yhteensä 50 €. Ajettu 180 000 km. Mersu 60-luvun maski. Hytti, hyvät renkaat ja maali. Tietoja ja kuvia on nk id 1529157 ja 1529152 nouto tai mh. Moottori + apulaitteet + vaihteisto 5 + pakki ym. 2-aks. 040-034 3400, Viitasaari Maamoottori Olympia 7-9 hv. Valmet 15 aura. Ei ole uusi ja kiiltävä ja jotain puuhastelua toki löytyy. Valot, jarrut ja jopa töötti alkuperäinen. Molemmissa osapuutteita. Valmet 15 osia. 1300 €. 600 €. 100 € / tarjous. 20 €. 120 €. Niittokone. 2600 €. Öljyt ja putsarit vaihdettu joka vuosi. Ollut kesäkäytössä. Vain nouto
Konehuolto T. Polttoainejakelumittari + 2000 l:n säiliöyhdistelmä. 600 €. WWW.OHJEKIRJA.ORG 040-4144 700 OHJEKIRJOJA traktoreihin ja puimureihin. Vedet ja öljyt pysyy erillään. 040-058 3966, Oulu Clinton D65 moottorisaha. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.. 040-548 0847, Laihia Major moottori -56. Myös trukkipiikit. Korjausoppaita mm. Käy ja kukkuu. -renkaat Meillä hyvä valikoima renkaita ja sisärenkaita myös entisöitäviin koneisiin. Vielä kiinni traktorissa joten voi koeajaa. Kaasutin puuttuu. 040-049 6788, Nastola 07/16 75. katso uusitut verkkosivumme! Deeren Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. 800 €. Olympia ilmajäähd. 3900 €. Mielellään otettaisiin vaihdossa pieni pihatraktori. Kunnostukseen tai varaosa sahaksi. Hyvä työkunto. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. www.ndi.. 80 €. 500 €. 9500 € sis. siipi. Hirvonen Oy: 0400 824 848, Kitee www.roopenkone.com JYRY SISUJA Jyry Sisu 81 vaihtolavalaitteet Jyry Sisu Leyland kippilava Jyry Sisu 79 Hiab 550 ajokuntoinen Jyry Sisu Hiab 175 ajokuntoinen Jyry Sisu 4x4 Työkone 4650 € sis.alv 4600 € 4200 € + alv 5500 € 4600 € Katso loput kuormaauto aarteet netistä! MB 312 vm.1956 Ollut viimeksi vesisäiliön alustana. Vain nouto. Myös ruotsinkielisiä. 050-372 3647, Padasjoki Lumilinko traktorin perään, vanha mutta toimiva, lev. NDI Finland Oy A. 040-084 1714, Mäntsälä Traktorikaivuri JCB, vuosimalli -81. 350 €. Kone pyörii, hyvät puristukset. Zetor, IH, MF, Leyland, Ford, CaseIH, DB. Suunnanvaihtaja kunnostettu vähän aikaa sitten. maamoottori, tankki+puut uusittu, ei kipinää. alv. 190 + 30 cm
TILAA KONEURAKOINTI Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.fi WINNOVA KOULUTTAA MAANRAKENNUS • METSÄKONEURAKOINTI • KIINTEISTÖHUOLTO • MAATALOUS N RO 23 • 7/ 20 16 • 8, 50 € 6 414887 200110 1 6 7 72 00 11 -1 60 7 PAL VKO 2016-47 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.koneurakointi.fi HAASTAJA! KOKEMUSTA JA OPETUSTA PYLVÄSJÄTTI KOMATSU 895 LIUGONG 856H UUTUUKSIA LÄNNEN 8800K LUNDBERG 6240 FINNMETKO ´16 KOEAJOSSA UUSI TOYOTA HILUX KONEVÄEN SUURMESSUT KESTOTILAUS: 8 NUMEROA 64 90
Louhosaltaan reunalla pitivät ääntä enää vain lokit. Helsinginrannassa nousee valtava kivikasa yli puiden latvojen. 78. Myöhemmin sitä louhittiin mineraalien ja ainesosien takia, rakennelmiin tai soraksi ja sepeliksi. Villi veikkaus on, että sitä olisi käytetty eduskuntatalon remontissa. Lähes kaikissa näistä paikoista on virallinen toiminta jo lakannut, eivätkä työkoneet enää jyllää maisemassa. Varsinais-Suomi on monenlaisten louhosten aluetta. RAUHASSA RUOSTUVAT Joka toiselle kuoppaa kaivaa, joka toiselle ei. Ylijäämäkasasta oli hävinnyt muutama kymmenen kuutiota kiveä. Koneista ei ole jäänyt muistoksi kuin kaksi isoa pyöräkuormaajan rengasta. Ensin siitä tehtiin keihäänkärkiä ja työkaluja. Kalliota, tuota järkkymätöntä maan sisusta on ihminen koettanut hyödyntää aikojen alusta asti. Tämänkertaiseen antiin keräsin otoksia paikoista, missä on ihminen on muovannut maisemaa vanhoilla koneilla ja hyödyntänyt äiti maan antimia omaksi hyödykseen. REUNALLA REUNALLA Täällä sitä on, nimittäin Kalvolan graniittia, josta isolle kirkolle on rakennettu Suomen Eduskuntatalo. Missään muussa louhoksessa tai kaivoksessa käyminen ei tunnu aivan samalta. Graniittilouhos Kymenlaaksossa
Kaivoksen toiminta lopetettiin ennen aikojaan, ja näin radioaktiivisia aineita levisi ympäristöön. Keretistä louhittiin kuparimalmia 35 vuotta, kunnes luukut pantiin kiinni ja kalustoa alettiin viedä pois. Säteilyturvakeskus on sittemmin siistinyt alueen. Malmia louhittiin vuosien 1958–61 aikana vain vähän yli 40 tonnia. Kaivos avattiin vuonna 1954, jolloin se oli Euroopan toiseksi suurin kuparikaivos. Myllykivilouhimon arki on ollut kovaa puuhaa. 79. Tehtaan ja kaivoksen välillä kulki kapearaiteinen junarata kalkin kuljetusta varten, mutta se suljettiin onnettomuuden takia vuonna 1953. Muut rakennukset alueelta on jo purettu, mutta maamerkkejä mylläämisestä löytyy vielä pitkän aikaa. Kiven hakkaaminen oli kuitenkin arpapeliä, koska se saattoi haljeta yks kaks ja jopa kuukauden kilkuttelu meni silloin täysin hukkaan. Outokummun kaivosmuseoalueelle on pelastettu monenlaista vanhaa konekalustoa. Vanhoista kalkkitehtaan rakennuksista on piiput pätkäisty, mutta ne muistuttavat edelleen menneistä ajoista. Orimattilassa yli 154 metrin korkeuteen ulottuvan mäen huipulla toimineessa myllykivilouhoksessa on hakattu kiviä 1700-luvulta 1900-luvun alkupuoliskolle asti. Kyllä näin on. Savon radan varrella käsiteltiin kalkkia, jota louhittiin läheltä Montolan kaivoksesta. Tiesitkö, että Suomessakin on louhittu uraania. Keretin kaivostorni nousee 96 metrin korkeuteen. Paukkajanvaaran louhosalueelle ei ole jäänyt muistoksi kuin säteilyvaarakyltti ja jonkin rakenteen betoninen pohja tuuletusritilöineen. Tiettävästi Suomessa on vain kaksi paikkaa, joista sitä on louhittu. Kiven piti olla siististi lohkeavaa mutta kestää silti kulutusta ja tärinää. Mikä tahansa kivilaatu ei kelvannut. Onhan tornikin suojeltu sentään rakennussuojalailla
Se on tullut tutuksi kiuaskivenä, koska se kesti hyvin kuumuutta ja myös aikaa kyseissä käytössä. Tästä louhittiin 1970-luvulle asti, kunnes toiminta hiipui. Puukemia Oy louhi Heinolaan ison luolan polttoaineen valmistusta ja varastoimista varten. RAUHASSA RUOSTUVAT 80. Kiuaskivilouhokseen oli unohtunut myös Lehtosen konepajan valmistama murskain. Ruotsissa Ramhällin kaivoksista louhittiin rautamalmia ensimmäisen kerran jo 1700-luvulla. Jäljelle oli jäänyt pienen vajan lisäksi vinssi ja nosturi ja poranteristä tehtyä aitaa louhoksen reunalla. Tämä torni on hiljenyt kuitenkin yli 40 vuotta sitten, ja betonikompleksi rapistuu metsikön keskellä ihan yksinään. Erinäisistä syistä luolaa ei kuitenkaan otettu koskaan käyttöön, ja suuaukko suljettiin teräsovella. Suomenniemellä oli parikin louhosta. Tämä louhimo perustettiin vuonna 1929 Päijät-Hämeeseen, ja sieltä kiveä kannettiin ihan ulkomaille astikin. Nykyisin luolaa asuttaa vain lepakkoyhdyskunta. Pusikossa maatuu pari 1920-luvun Lokomon kivimurskainta ja iso kasa nyrkin kokoisia kokkareita. Ne ovat periodiittia, yhtä maailman raskaimmista kivilajeista
Pitkän metsittyneen metsätien päästä löytyy hullunkurinen maisema,. Tässä vanha laattakivilouhos. Ison kiviteollisuusyr ityksen siltanosturi on jäänyt tuulen pieksämäksi, ja koivunlatvat hipovat sen rautarunkoa. Silmien eteen avautuu pitkä kanjonimainen louhos, jonka toisen reunan muodostaa kasattu iso keko laattamaista kiveä. Siellä toimii nykyään kesäteatteri, mutta 1940-luvulla kaivos oli Suomen toiseksi suurin. Louhostoiminta tällä kuopalla loppui 1980-luvun tietämillä. Tummamäen ulkoilualueelle on jätetty myös louhosaikaisia rakennelmia. Polkujen varrelle on pystytetty infopisteitä, näköalapaikkoja, laavu ja tulentekopaikkoja. Lieneekö tässä kivenporaukseen liittyvä paineilmasäiliö. Vanhaakin esineistöä on säästetty. 81. Asukkaita oli kylässä tuhatkunta. Forsströmmin louhos sijaitsee Mätäsvaarassa Kainuussa. Kylässä oli erikoista sekin, että Alvar Aalto suunnitteli 1930-luvun teollisia elementti-tyyppitaloja työntekijöiden asunnoiksi. Varsinais-Suomessa Uhlun Tummamäki on muovattu ulkoilupaikaksi. Oriveden alueelta löytyy useitakin avoulouhoksia. Kaivoksesta louhittiin molybdeeniä, jota käytettiin jaloteräksen valmistamisessa
Konehuoltajan työ on jo osin harrasteluonteista, mutta silti tai juuri siksi mies sorvailee pajalla lähes päivittäin. Zetorin 70-vuotisjuhlavuosi lähenee loppuaan. Nousiaisissa vesiuomaa piilottaa Kurpan Ford 6600 -pohjainen salaojakone. 82 Seuraavassa numerossa: VESITALOUDENHOITAJA PYÖREIDEN KUNNIAKSI VANHAT KONEET 8/2016 ILMESTYY 8.12.2016 Sahlbergin pajalla Maatalouskonehuolto Hannu Sahlbergin piha ja halli Rautalammilla ovat täynnä koneita. Käymme katsomassa, kuinka Juho Järäiseltä käy putken kätkentä.. Esittelemme sen kunniaksi yhden ensi kodissaan majailevan 25 A:n, jossa aika näkyy
Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. pussiin, kiitos! Ehjänä perille! Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Puhelimitse: puh. Näin haluamme varmistaa, että lehti saapuu perille moitteettomassa kunnossa. Toivomme tämän uudistuksen takaavan sinulle jatkossakin nautinnolliset lukuhetket lehtemme parissa! Terveisin, Vanhat koneet -lehden toimitus Meneekö näin vai pistetäänkö pussiin. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. Raskas Kalusto kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. Nimensä mukaisesti sen sivuilta löytyy toinen toistaan suurempia ja mielenkiintoisia koneita, joiden yhdistävänä tekijänä on täysin arkipäivästä poikkeavat mittasuhteet. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Isot Koneet Maailman mahtavimmat Isot Koneet on erilainen aikakausilehti. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Suomen Historia kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Suomen Historia määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.suomenhistoria.. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.?. Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.. on lehti tuningharrastajille. Suomen Historia Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Suomen historiasta löytyy loputtomasti kiinnostavia tapahtumia, hämmästyttäviä faktoja, mielenkiintoisia henkilöitä sekä elämänkohtaloita. Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Isot Koneet kestotilaus 32.90 €, 4 numeroa Isot Koneet määräaikaistilaus 34.90 €, 4 numeroa Tutustu ja tilaa: www.isotkoneet.. Koneurakointi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. Amerikan Rauta kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Klassikot kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. Pussitus aloitetaan tästä numerosta alkaen. Vanhat Koneet kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Tuning.. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Tuning.. Näitä menneisyyden tarinoita Suomen Historia tarjoilee asiantuntevassa ja mukaansatempaavassa muodossa. Etkö ole vielä tilaaja. Tiedoksi Vanhat Koneet -lehden tilaajille: Vanhat Koneet kulkee nyt pussitettuna! Viipalemediat Oy pussittaa jatkossa kaikkien tilaajiensa Vanhat Koneet -lehdet
Kultamaha DEUTZ F4L WWW.KIERTOKANKI.COM Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi TILAA KÄTEVÄSTI VERKKOKAUPASTAMME • Maatalouskoneiden varaosat ja tarvikkeet • Luotettavaa verkkokauppaa jo yli 10 vuotta • Nopea toimitus vaikka kotiovelle asti Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! Tehokkaat led-valot työpariksi! LED257 lumen 1400 29€ LED250 tai LED204 lumen 1080 • lumen 900 9,90€ LED253 lumen 720 39€ Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 07/2016 • Hinta 8,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 49 7 / 2 1 6 • Fe rg us on 35 • D eu tz F4 L • D od ge 10 • Vo lv o F8 8 • Ty rw ää n se ud un ze to ris tit • H ar ry Fe rg us on in ta rin a Kyntökisaa ja puintinäytöstä SYYSTAPAHTUMIA Tyrwään seudun zetoristit KERHOESITTELY Kari Käyhty teki työstökoneensa itse SAVITAIPALEEN SEPPÄ 74 50 00 -1 60 7 • PA L VK O 20 16 -4 9 6 41 48 87 45 00 03 16 00 7 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D