Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 07/2017 • Hinta 8,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 5 7 7 / 2 1 7 • Fo rd so n De xta 19 61 • M AN 4 S 1 19 57 • Jy ry -S isu 19 64 • Fo rm ula -o m av alm ist e 19 88 • La nz -h ist ori ik ki • N ie m ist ön m aa ta lo us m us eo Perinnepäiviä, kokoontumisia ja Zetor-kyntökilpailut SYYSTAPAHTUMAT Nuori mutta kokenut moottoriharrastaja OTTO RUOHOLA Kari Salon entisöity MAN 4 S 1 vuodelta 1957 ÄSSÄ-MANNI WWW.KIERTOKANKI.COM Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi TILAA KÄTEVÄSTI VERKKOKAUPASTAMME Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! RB-TAKAKAUHASARJA Hiekka-, lumi-, ja yleistakakauha turvalliseen ja helppoon lastaukseen. Kysy lisää! • Jouni Kämäräinen 0400 651 502 • Hannu Ryhänen 0400 173 787 www.oxsa.fi • Maatalouskoneiden varaosat ja tarvikkeet • Luotettavaa verkkokauppaa jo yli 10 vuotta • Nopea toimitus vaikka kotiovelle asti Nyt rahtivapaasti OXRB160 ja OXRB200! 74 50 00 -1 70 7 • PA L VK O 20 17 -4 9 6 41 48 87 45 00 03 17 00 7 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D
Kadulla kiitävä paloauto saa tietenkin mielikuvituksen miettimään, minkälainen tehtävä mahtaa tällä kertaa olla kyseessä, mutta kyse on paljosta muustakin. Ne löytyvät osoitteesta:. Finnjet – itämeren superkulkija GTS Finnjet oli varsin monelta näkökannalta tarkasteltuna erittäin suomalainen hanke. Silti sen sivuilta löytyy vain yksi todellinen menestystarina, Valmet. 9 90 Avaimenperän arvo: 248 sivua! 200 sivua! 216 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Konemiehen pakkohankinta! KLIKKAA OSTOKSILLE OSOITTEESSA WWW.SUPERMARKET.FI SUPERMARKET .. Kirja on suunnattu kaikille pelastusajoneuvoista kiinnostuneille. Se edusti muun muassa vahvaa osaamista, innovointihalua, uskallusta sekä tahtoa olla ensimmäinen ja paras. Isälle lukemisen iloa! Kaikkiin kirjatilauksiin kaupan päälle laadukas Suomen Historia -avaimenperä! Tilaa syksyn uutuuskirjat isänpäiväksi osoitteesta: www.supermarket.. Sireenejä ja sinivilkkuja, pelastusajoneuvoja Suomessa Hälytysajoneuvot ovat kiehtoneet ihmisiä niin kauan kuin niitä on ollut olemassa. Klikkaa itsesi ostoksille! Viipale mediat A A UAZ 469B Huipp unope us 100 km/h Teho 72 hv Sylinte rit L-4 Moott orin tilavuu s 2445 cm 3 Paino 1730 kg Toyo ta Celic a Supra A A Huippu nopeus 210 km/h Teho 140 hv Sylinte rit L-6 Mootto rin tilavuu s 2759 cm 3 Paino 1300 kg A A Cadillac Allanté Huippunop eus 225 km/h Teho 300 hv Sylinterit V-8 Moottorin tilavuus 4565 cm 3 Paino 1690 kg A A BMW M1 Huippunopeus 262 km/h Teho 277 hv Sylinterit L-6 Moottorin tilavuus 3453 cm 3 Paino 1300 kg Haluatko tilata puuttuvan numeron, kirjan, pelikortit tai ehkä lippalakin. Lähde mukaan menneiden aikojen traktorikatselmukseen perinteen ylläpitäjien kanssa. Samalla Finnjetin koko elinkaareen liittyi myös valtava määrä tarinoita, huhuja, epäilyksiä ja vastoinkäymisiäkin. Tämä on kirja, jonka tarkoituksena on kertoa ilmiöstä nimeltä Finnjet ja sen kautta samalla myös suomalaisuudesta. Suuri Valmet-traktorikirja Upea kuvakirja Valmetin vaiheista! Suomen traktoriteollisuuden historia on pian jo satavuotias
Kuudenkymmenen ikävuoden päälle päässyt traktoriharrastaja on todennäköisesti koko sielullaan kiinni oman ikäluokkansa yhteisessä kokemuksessa koneista. Niinpä harrastus ei vaadi selityksiä ikätovereiden kesken, vaikka nämä olisivat kotoisin Suomen eri kolkista ja toisilleen tuiki tuntemattomia. Mika Rassi toimittaja mika.rassi@vanhatkoneet.fi 3 07/17 Pääkirjoitus. He pikemminkin erottautuvat oman sukupolvensa valtavirrasta suuntautumalla erikoistekniikasta ja työtapojen historiasta kiinnostuneiden suppeisiin ryhmiin. Tässä lehdessä esitellään Heikki ja Heikin Dexta, joka muistuttaa maitokuski-isän vanhasta työvälineestä. Entä jos vasta aikuisuuden kynnyksellä oleva ihmistaimi alkaa jostain kumman syystä taittaa varttaan vanhojen romujen suuntaan. Mutta henkiset paineet voivat olla vielä aineellisiakin kovemmat. IKÄ EI OLE VAIN NUMERO V eteraani-ikäisten koneiden kanssa puuhaaminen merkitsee kaikille harrastajille joukkoon kuulumista ja joukosta erottumista. 50–60-luvun traktorit ovat eläkeläisille ja eläkeiän kynnyksellä oleville ihmisille sukupolvikokemus. Esimerkiksi 20-luvun rautapyörien tai kuulapäämoottoreiden harrastajia eivät oman nuoruuden muistot yhdistä samalla tavalla. Mutta onhan aikuisella ihmisellä mahdollisuus valita elämänpiirinsä. Nuo joukot eivät ole kaikille harrastajille samoja. Otto Ruohola on vasta 17-vuotias, mutta hän on harrastanut vanhoja moottoreita jo kymmenisen vuotta. On toisenlaisiakin koneintoilijoita. Heikki on myös vanha traktorihuoltaja, ja tarinaa siltäkin saralta riittää. Niistä on kaikilla maaseudulla asuneilla ja aika monella kauppalassa tai kaupungissa kasvaneellakin yhteisiä muistoja. Oudot perinneharrastukset vaativat koulutovereiden ja muiden kylän kakaroiden keskellä jo todella kovaa pintaa. Pikemminkin voisi ihmetellä sitä, jos jälleenrakennusajan traktorit ovat jollekulle vanhemmalle suomalaiselle aivan outoja. Vanhemmalla iällä hän on alkanut hankkia nuoruudesta tuttuja traktoreita talliinsa. Hyvässä lykyssä talouskin on siinä jamassa, että voi tehdä iltaisin tallissa suurin piirtein mitä huvittaa. Heikki Tenkanen kuuluu tähän suurten ikäluokkien harrastajapolveen. Vanhemmiten helposti unohtaa, kuinka erilaisuutta suvaitsematonta porukkaa lapset ja nuoret ovat. Tällainenkin tapaus löytyy tämän numeron sivuilta. Niin, monenkarvaisia ovat kädet, jotka rautaan tarttuvat. Oton tarinasta käy selville, kuinka koululainen on harrastetilojen ja hankintojen suhteen paljon ahtaammalla kuin täysikäinen ja vakavarainen ihminen. Siitä todistavat lehdessämme Markku Heikkisen tapa uusiokäyttää vanhoja romuja ja Veikko Kanervan kellovalimo. Tämmöisen pussihousutaudin julkituonti vaatii vähän enemmän kanttia kuin oman nuoruuden traktoreiden kerääminen
14 32 20 26 4. Tekijä on nimennyt hankalapääsyisen kapineen Formulaksi. TAPAHTUMAT 48 Zetor-kynnön MM-kisat, Sastamala Roismalan pelloilla käännettiin taas savea niin Zetoreilla kuin vieraillakin merkeillä. Tässä numerossa KANNESSA 14 Fordson Dexta 1961 Vanha traktorihuoltaja Heikki Tenkanen on ryhtynyt keräilemään nuoruutensa traktoreita. Heikin kyntönäyte viereisellä sivulla. ARTIKKELIT 34 Legendaarinen Lanz Saksalaisen Lanzin traktoreita valmistettiin 30 vuoden ajan. KONEET 20 MAN 4 S 1 1957 Ässä-Manni oli vuonna 1957 MANmalliston lippulaiva. 52 Rauta ja petrooli, Riihimäki Suomen 100-vuotisjuhlien kunniaksi etelän suuressa konetapahtumassa esiteltiin Suomen varhaisinta traktorihistoriaa. Syyskuun alussa Hiltulanlahdella sai rauhassa katsella monenlaisia kädentaitoja. 26 Sisu K-34SP 1964 Kymppipyörä-Jyry oli aikansa kotimainen huipputuote raskaiden kuorma-autojen luokassa. Heikin Dexta on tuore entisöinti, jonka äärellä muistellaan Tenkasten maidonkuljetusmenneisyyttä ja vähän muutakin. Pienessä tapahtumassa nähtiin isokin kone. 54 Hiltulanlahden perinnepäivät, Kuopio Isojen konenäyttelyiden lomassa on mukavaa käydä pienimuotoisemmissa tapahtumissa. Kari Salo metsästi moisen komistuksen talliinsa ja pani sen pikavauhtia paraatikuntoon. Lanzin historia on samalla Manner-Euroopan maatalouden koneellistumisen historiaa. Leo ja Mikko Siirilän autolla on armeijatausta. 56 Matko 2017, Virolahti Hauskat juhlat olivat myös Virolahdella lokakuun alussa järjestetyt Matko 2017 -maatalouskonemessut. 32 Formula-oamvalmiste 1988 Heimo Hakola on tehnyt itse runkoohjattavan hydraulisen pihatyölaitteen
Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. TILAAJAPALVELU Puh. 58 Iloinen juttu Otto Ruoholalle vanhojen moottoreiden harrastaminen merkitsee täydellistä hermolepoa. 40 Niemistön museotalli Erkki ja Lauri Niemistö ovat keränneet yksityismuseoonsa melkoisen määrän isoa ja pientä vanhaa tavaraa. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 5 07/17 Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. 48. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 70 Puimakoneiden jytkettä Puimakoneiden kotimainen tuotanto syrjäytti tuontikoneet kohta itsenäisyyden alkuaikoina. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Ojanen, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Aimo Tenni, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Thomas Backman, Sari Mantila POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. 44 Omaperäisellä otteella Vanhan kirvesmiehen Markku Heikkisen tontilta löytyy keksintö jos toinenkin, muun muassa nostolaitekiinnityksen paranneltu versio. 58 52 34 Lanz toi ulkomaiset maatalouskoneet Saksaan ja syrjäytti ne sitten omilla tuotteillaan. 62 Skaftungin koneet Stig Granskogin laanilla on puolentoistasataa kunnostettua moottoria. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Mari Immonen, Antti Kautonen, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Tapio Mäntyniemi, Olli J. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja erikoisuuksia vanhojen koneiden maailmasta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia – puusta. Monta projektia on lisäksi työn alla. 50-luvun lopussa puimakoneita oli käytössä niin yleisesti, ettei maatalouslaskennassa niiden määrää viitsitty kyselläkään. 74 Markkinat Vanhaa rautaa ostetaan, myydään ja vaihdetaan. 66 Seppiä ja mestareita Kun Veikko Kanerva oli ollut 20 vuotta valimolla töissä, hän päätti kokeilla esineiden valamista myös vapaaajallaan. Mies jäi heti koukkuun. Valokuvakierroksemme on pieni pintaraapaisu kokoelmasta. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta
Ne on nähty niin Titanic-elokuvassa kuin itänaapurin uudella valloitusretkellä Pohjoisnavalla. Ilman ulkovaltojen painostusta RaumaRepolan toiminnan painopiste olisi saattanut siirtyä tutkimusalusten suuntaan. Tilaus oli merkittävä, mutta kaupan toteuduttua tiedotettiin, ettei jatkotilauksia ollut tullut. Läntisen suurvallan näkökulmasta kuuteen kilometriin sukeltavat alukset antoivat Neuvostoliitolle mahdollisuudet USA:n tietoja tutkaliikenteen häirintään. Mir-tutkimusaluksille povattiin verrattain lyhyttä käyttöikää. Lokomon 1980-luvulla valamia sukellusaluksia. Uuden kaupan yhteydessä on muisteltu Lokomon valimon edellisiä sukellusalustoimituksia 1980-luvun lopulla. Tuolloin Rauma-Repolaan kuulunut Lokomo valmisti Neuvostoliittoon kaksi Mir-tutkimusalusta. Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia Kylmän sodan sukeltajat 1980-luvun lopulla Rauma-Repola toimitti kaksi syvänmeren tutkimusalusta Neuvostoliittoon. Ensimmäiset kaupatkin saatiin vietyä päätökseen osittain siksi, ettei Suomen Yhdysvaltainsuurlähetystössä uskottu suomalaisten onnistuvan sukelluspallojen rakentamisessa. 6. Lähetystön teknisesti ummikoille agenteille oli yllätys, kun Lokomolla onnistuttiinkin tekemään alukset huonosti valamiseen sopivasta erikoisteräksestä. Rauma-Repolan entinen toimitusjohtaja Tauno Matomäki ja presidentti Mauno Koivisto ovat sittemmin tahoillaan muistelleet niitä painostustoimia, joihin Yhdysvaltojen diplomaatit ja tiedustelijat ryhtyivät Mir-alusten valmistamisen estämiseksi. S yyskuussa saatiin kuulla ilahduttavia vientiuutisia suomalaisen valimoteollisuuden erikoistuotteista. Ne ovat kuitenkin edelleen täydessä toimintakunnossa. Jatkotilauksia ei tullut Yhdysvaltojen painostuksen takia. Ilmeisesti vasta suorat Rauma-Repolan liiketoiminnan jatkumiseen liittyvät uhkailut saivat suomalaiset perääntymään sukellusalusten lisätoimituksista. Venäjän presidentti Vladimir Putin laskeutui vuonna 2009 Mir-aluksella Baikal-järven pohjaan. Tevo-konserniin kuuluva Lokomon valimo toimittaa puolentoista vuoden kuluessa Kiinaan sukelluspallon, joka pystyy laskeutumaan 11 kilometrin syvyyteen. Suomalaisen teollisuuden kartta voisi näyttää nyt hyvin toisenlaiselta. Kyseessä on maailman ensimmäinen alus, joka pystyy liikkumaan itsenäisesti maailman syvimmässä paikassa eli Mariaanien haudan pohjassa läntisellä Tyynellämerellä
Huutokauppa traktorimuseolla Vammalan autoja traktorimuseota ylläpitävä Kotajärvi-säätiö järjesti syyskuussa huutokaupan, jossa oli myynnissä museolle tarpeetonta materiaalia. Paikalle saapunutta yleisöä nuijan varressa huudatti kansanedustaja Pertti Hakanen. Toisen maailmansodan jälkeen Reymondin pajalta pölähti rypäleenviljelijöiden riemuksi pieni Simplex-niminen traktori. Sen keskeinen varuste oli vinssi, ja kone tunnettiinkin myös traktorivinssinä. Reymondin traktorituotanto loppui 60-luvun alkuvuosina. Reet, kiesit, osa huonekaluista sekä eräät varaosat ja työlaitteet löysivät uuden kodin. Tunnetuin malli lienee Renault’n 4CV-bensiinimoottorilla varustettu Simplex 602. Kaikki traktorit jäivät myymättä tarjousten jäätyä alle museon asettamien pohjahintojen. Isompi 902-malli tuli markkinoille 50-luvun alussa, ja 50-luvun lopussa Reymond esitteli vielä kuormatraktorin, jossa oli kiinteä lava taka-akselin päällä. Se on Beaujolais-viinien tuotannon keskus. 602:ta myytiin myös hieman pienempitehoisena dieselversiona. Sieltä voidaan myös katsoa ranskalaisten viinitarhojen koneellistumisen alkaneen. Traktori vinssipajasta Ranskan keskipisteestä hienokseltaan itään sijaitsee kaupunki nimeltä Villefranche-sur-Saône. Tarjolla oli neljän traktorin lisäksi työlaitteita kuten kyntöaurat, niittokone, perunannostokone ja peräkärry. Tärkeä etappi asiassa oli Victor Reymondin maailmansotien välissä markkinoille tuoma moottorivinssi, joka levisi Pusoleen-pullottajien keskuudessa kulovalkean tavoin. Lisäksi kaupattavaksi oli kerätty traktoreiden osia, hevosvetoisia rekiä sekä kiesit. 7 07/17. Pienimpinä myyntiartikkeleina olivat huonekalut, joista osa oli vanhoja designtuotteita
Haku rekisteriin jatkuu myös vanhemmille ajoneuvoille. Lisäksi valittiin vuoden 1920 Republic-kuorma-auto ja Rudge Multi -moottoripyörä vuodelta 1914. Rekisterin ajoneuvot valitaan sen perusteella, mitä ne voivat kertoa Suomen ajoneuvohistoriasta. Suomen juhlavuonna myös kotimaisen traktorituotannon historia ennen Valmetia on hyvä kerrata. 320 sivua. päivänä. Henkilöautoista valituiksi tulivat vuoden 1911 Opel Torpedo ja 1914 Ford Model T. Valinnat tehtiin saapuneiden hakemusten kesken ennalta yhteisesti sovittujen kriteerien ja pisteytysjärjestelmän perusteella. Readme.fi. Haku näiden ajoneuvojen kohdalta ei ole vielä sulkeutunut, vaan hakemuksia vanhimmista ajoneuvoista toivotaan jatkossakin. Myyry, Pekka 2014: Suuri traktorikirja. Brøyt, Continental ja Euclid pääsevät erikoistapauksina ansaitusti esiin. Asiantuntijalautakunta teki ensimmäiset valinnat rekisteriin elokuun 31. Harvinaisuuksien ystäville suurinta herkkua kirjassa ovat otteet Unkarin ja Jugoslavian traktorituotannosta. 368 sivua. Helsinki. Siinähän se konstruktio vain syntyi, vaikka emme toistemme kieltä osanneetkaan. Toimintaa koordinoi valtakunnallinen autoja tieliikenteen alan erikoismuseo Mobilia. Karvan verran ohuempi Suuri suomalainen traktorikirja esittelee kattavin historiatiedoin ja arkistokuvin sellaisia traktoreita, jotka eivät olleet mahtuneet ensimmäiseen kirjaan. Rekisteriä kootaan tukemaan yksityisomisteisia ajoneuvoja, joiden museaalinen ja historiallinen arvo katsotaan merkittäväksi. Kuluvan vuoden aikana valinnat aloitettiin ennen vuotta 1922 Suomessa olleiden ajoneuvojen joukosta. Koluttavaa oli jäänyt erityisesti eurooppalaisiin merkkeihin, joista tutuimpia lienevät Porsche, Deutz, MAN, Steyr ja Ursus. Myyry, Pekka 2017: Suuri suomalainen traktorikirja. Kyseessä täytyy olla tieliikenteessä, kilpakäytössä tai maatyökoneena ollut moottoriajoneuvo tai polkupyörä. TEKIJÄN SUUSTA Jatkoa traktorikirjalle Pekka Myyryn järkälemäinen Suuri traktorikirja julkaistiin 2014, ja tänä vuonna iso opus on saanut jatkoa. Muistan eräänkin kesäpäivän, kun istuskelimme yhdessä tuossa ulkona mäellä lehtiöt käsissä ja mietiskelimme nostolaitteen hankalia yksityiskohtia. Valitut ajoneuvot saivat pisteytyksen tärkeimmästä kohdasta täydet viisi pistettä, eli jokainen niistä katsotaan Suomessa ainutlaatuiseksi ajoneuvoksi, jonka säilyttäminen on ensiarvoisen tärkeää. Ensi vuonna perinneajoneuvorekisteri avautuu myös vuosien 1922 ja 1944 välillä Suomessa käyttöönotetuille ajoneuvoille. Jenkkimerkeistä mukana ovat muun muassa Allis-Chalmers ja Case. Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia TAPIO PESONEN, VALMETIN SOTAKORVAUSTYÖNÄ KEHITTÄMÄN JA VALMISTAMAN LAUTA-AUTON NOSTOLAITTEEN SUUNNITTELIJA Vastaanottaja sattui olemaan erinomaisen hauska mies, tarkastaja Pasilov, jonka kanssa asiat sujuivat hyvin. Helsinki. Ylikansallisista suurin on Massey Ferguson ja toinen sen edeltäjistä Massey-Harris. Perinneajoneuvorekisteri toiminnassa 8. Readme.fi. Ajoneuvon käyttöhistorian tulee olla suomalainen. Perinneajoneuvorekisteri on uusi museaalisin perustein koottava rekisteri museoajoneuvorekisterin rinnalla. Maansiirtopuoli on ensi osan tapaan mukana
Huhtalan kaappiriihi Huhtalan kuivauslaitoksessa kiuasuunin jokaisella sivulla oli umpinainen vinohyllyjärjestelmä, johon vilja laskettiin. Kuivaustelineet (a) olivat niin sanotusti monipolvisia. Siinä on pyörivä reikäpellistä tehty sylinteri (a). Alapuolinen pinta on rautalankaverkkoa, ja jyvät makaavat sen päällä. Teline asetetaan roikkumaan riihen katosta noin 45 asteen kulmaan. Kuuma ilma kulki viljakerroksen lävitse vetotorviin. Sylinterin sisällä on sen mukana pyöriviä teräsputkia, joita kuumennetaan höyryllä. Heikkilän kuivausriihi 1910-luvulla oriveteläinen Fredrik ”Rietu” Heikkilä suunnitteli oman kuivausriihityyppinsä. Maulan kuivausteline ja -riihi Maulan telineessä oli kaksi osaa, alapuolen (b) limittäiset laudat ja yläpuolen kehys (c). Kuivureita nuoressa Suomessa Viljankuivaamot ovat saaneet puhista tänä kosteana syksynä pienellä niemenkärjellämme. 9 07/17. Yläpuolinen pinta on kiinteää puulistaa. T. Heikkilä oli ammatiltaan rakennusmestari, ja hänellä oli muitakin maatalouteen liittyviä patentteja, esimerkiksi pellavanloukutuslaite. Lockwoodin kuivauskone Suomessa tuskin oli käytössä muita kuin kiinteän viljatilan kuivaamoja, mutta Arola mainitsee pari esimerkkiä laitoksista, joissa vilja liikkuu kuivauksen aikana. Kehys on tällöin painettuna alas. Kuinka homma hoitui vasta itsenäistyneessä Suomessa. Huhtalan ratkaisussa vilja kuivui alaosassa huonommin kuin yläosassa. Telineet saatiin sovitettua vanhaan kiukaalla varustettuun riiheen. Maulan teline on siis hyvin helppo puhdistaa. Kun sylinteri pyörii, vilja putoilee kuumien putkien päälle ja kulkeutuu vähitellen kohti poistoaukkoa (e). Alhaalla oli vino lauta, jota pitkin vilja laskettiin pois. Kun Kehystä nostetaan, jyvät pääsevat telineestä pois. Vilja laskettiin telineeseen välikatolta. Sisäkehällä on viljan nostajia (b), ja vilja lasketaan sisään aukosta d. Välikatolta lasketaan jyviä telineeseen. Arola toteaa, että vilja kuivuu pyörivissä kuivauslaitoksissa paljon nopeammin kuin kiinteissä. Niinpä hän arveleekin, että ne saavuttavat tulevaisuudessa laajan käytännön siellä, missä on konevoimaa ja höyryä käytettävänä. Kiintoisa on saksalainen Lockwoodin rakenne. Arolan kirja Maatalouskoneet vuodelta 1919 esittelee käytössä olleita kuivausriihiä
Roivainen uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia 10. Suomen armeijan käytössä olleessa ajoneuvossa oli kaksi moottoria. Rekkaparkki Tempo menee mistä vaan Sota-aikana Karjalan kunnailla herätti ihmetystä saksalainen Vidal G 1200 Tempo -maastoauto. Kuvaaja H. Kuvat: SA-kuva Hurjaa menoa, mutta turvallisissa olosuhteissa. Tempossa oli myös nelipyöräohjaus. Kuva on Mäntän huoltokoulutuskeskuksesta helmikuulta 1942. Näin auto oli joko etu-, takatai nelivetoinen. Toinen moottori veti etupäässä ja toinen takana
Ja sitten noustaan jo notkosta siellä jossakin, tarkemmin sanottuna Rukajärvellä heinäkuussa 1942. Tempon kelpasi kulkea tukevaa tietä pitkin Syvärin lohkolla kesäkuussa 1942. Kuvaaja V. Hollming Kuvaaja Niilo Helander 11 07/17. Tempo menee mistä vaan Tempo edusti myös Petroskoin eli Äänislinnan valtauksen vuosipäivässä 1.10.1942
Auto oli suunniteltu Fiatin 15 Ter -mallin pohjalle. Sairasautonakin AMOa käytettiin, mutta kokemusten mukaan tärinä oli kyydissä niin kovaa, ettei kyytiin kovin kärsivää ihmistä parantunut laittaa. Vuonna 1918 perustettiin uusi yhtiö nimeltä Koneteollisuus, joka päätti perustamiskokouksessa ostaa Teknon tehtaan koneineen ja jatkaa sen toimintaa. Esimerkkiä ei haettu kaukaa, sillä AMOtehtaalla oli koottu tuota mallia vuosina 1917–19. Esimerkiksi Divine Water Motor co. Sillä oli myöhemmin myös tehdasrakennus Turussa osoitteessa Eerikinkatu 36. Tuo nimi on outo, mutta sittemmin tehdas nimettiin uudestaan ensin Stalinin mukaan, jolloin nimeksi tuli ZIS (Zavod imeni Stalina), ja sitten konerakennuksen kansankomissaarin Ivan Lihatšovin mukaan, jolloin nimeksi tuli jo tutumpi ZIL (Zavod imeni Lihatšova). 7. Muutoksia kuitenkin tehtiin esimerkiksi moottoriin ja kytkimeen, ja kaasutin korvattiin kotimaisella. Sähköllä toimiva hiomakone on jokaisen pajan vakiovaruste ja yksi käytetyimmistä työkaluista. Toisaalta ohjaamon ergonomiasta kuului myös valitusta. Pyydämme lukijoilta lisätietoja Teknon ja Koneteollisuuden toimintaan sekä kuvien moottoriin liittyen. Se oli agentuuriliike, joka myi ja asensi konepajojen ja maatilojen sähkökoneita ja työkaluja. Tekno-tietoa haussa Sari Backman lähetti meille kuvia vanhasta Tekno-sähkökoneesta ja kyseli tietoja siitä. Jos liitti tilauksen yhteyteen vielä lehdestä leikatun mainoksen, hinta putosi 3,5 dollariin. AMO-F-15:tä tehtiin vuoteen 1931 asti. Näistä tiedoista päätellen Teknoyhtiö olisi valmistanut moottoreita hyvin vähän aikaa, vuoden 1918 sodan jälkeen seuraavan vuoden alkuun asti, jolloin uusi omistaja jatkoi toimintaa. marraskuuta 1924 lokakuun juhlaparaatia viettänyt Moskova osoitti suosiota, kun Punaisella torilla kulki kymmenen punaista kuorma-autoa. tarjosi 1900-luvun alkuvuosina hiomaja kiillotuskonetta, joka sai käyttövoimansa vesijohtoverkon paineesta ja virtauksesta. Yksi vaihtoehto oli vesivoima. AMO-F-15:n rakenne oli yksinkertainen ja sitä oli helppo käyttää. Ne olivat ensimmäiset Neuvostojen maassa valmistuneet kuorma-autot, ja ne tunnettiin nimellä AMO-F-15. Teknon puolestaan oli määrä jatkaa ”liikettään samaan tapaan kuin ennen sotaa, siis vientija tuontiliikkeenä.” Sekä Teknon että Koneteollisuuden toiminta päättyi jo vuosina 1922–23. Vedestä voimaa Ensimmäinen neuvostokuormuri Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia 12. Valmistusmäärä on yli 6000 kappaletta. Auton valmisti tehdas nimeltä AMO, Avtomobilnoje moskovskoje obštšestvo eli Moskovan autoyhtiö. Osto tapahtui vuoden 1919 alussa. Turussa ja Pietarissa toiminut Tekno-yhtiö perustettiin vuonna 1914. Vaan millä smirgelöitiin ennen kuin verstaaseen saatiin sähköt. Neljällä taalalla sai tilata itselleen 1–8 hevosvoiman teholla hiomakiveä pyörittävän koneen varusteineen. Joitain tietoja löysimmekin koneen valmistaneesta yrityksestä. Koneteollisuus-yhtiön alaksi määritettiin vain voimaja työpajakoneiden valmistus
Saksan Mannheimissa järjestettävä Veterama-rompetori on valtava moottoripyöriin ja niiden osiin keskittyvä rompetoritapahtuma. Tallirekvisiittaa ja pisteosia Jenkkien vanhoja tienvarsikylttejä ja muuta amerikanrekvisiittaa oli monella osastolla tyrkyllä. Suuri ilmalaivavalaisin jäi kojun kattoon roikkumaan. 13 07/17. Nippeleitä, nappeleita ja autoja pikkuväelle. Jotain pientä kotiinviemistä konemiehelle. Myyjä ei osannut kertoa hökötykselle hintaa. Moottoripyöräväen suurtapahtumassa on tarjolla vanhaa tavaraa laidasta laitaan. Miten olisi projektikuntoinen moottorisaha. Ja miten hieno peräkärrykin perässä. Seikkailimme laajalla alueella kymmenien tuhansien muiden vanhoista vekottimista kiinnostuneiden kanssa ja silmäilimme, josko tallin koristeeksi löytyisi jotain erikoista. Ei posti-Jopo vaan postimopo. Näinköhän koko zeppeliini olisi edes mahtunut kyytiin
Alastaro 14
MAITOJUHDAN MUISTOKSI FORDSON DEXTA 1961 15. Heikki Tenkanen kunnosti pieniä mökkihommia varten Fordson Dextan. Samanlainen traktori korvasi aikoinaan hevosen Tenkasen perheen maidonkuljetustyössä, ja tuolla Dextalla pikku-Heikki opetteli myös ajamaan
”Ajokorttejahan sai maamiesseurasta siihen aikaan”, Heikki hekottaa. Uusi traktori jäi lähtemättömästi tuolloin vähän päälle kymmenvuotiaan Heikki-pojan mieleen. Mielessä kyti kuitenkin ajatus paluusta alkupisteeseen. Oli vuosi 1961, ja valinta osui tuliterään Fordson Dextaan. Kahden kuuden voltin akun systeemin Heikki on korvannut yhdellä 12-volttisella. Se oli hyvä suoja viimalta.” Teksti ja kuvat: Mika Rassi FORDSON DEXTA Perus-Perkins on hyvässä kunnossa. ”Isäkään ei ollut opetellut ajamaan traktoria kunnolla, kun jo lähti meijerille. Sitten Dextaan hommattiin rättihytti. Tuon vanhan luonnonlain näyttää toteen alastarolainen Heikki Tenkanen. M onenlaisissa koneliemissä keitetty ihminen ei unohda juuriaan. Mittarissa on hieman päälle 1400 tuntia, eikä se paljon valehtele. Vanhan hevosmiehen oli opeteltava uuden vetäjän tavoille kantapään kautta. Kun Valmet-kuski pysähtyi mäen päälle vaihtamaan vaihdetta, isä ajoi täysillä Dextalla kärryn perään. Ihan uudesta traktorista meni nokka kasaan ja syyläri rikki.” Vanha isäntä oppi sittemmin ajamaan Dextalla hienosti. Viisi vuotta ajossa Sotien jälkeen Vilho Tenkanen ajoi hevosella kotikylältään maitoa Alastaron meijeriin. Maito kulki kauramoottorin voimin 11 vuotta, kunnes Tenkanen päätti hankkia työhön traktorin. Edellä ajoi toinen maitokuski 359-Valmetilla, ja sitten tuli jyrkkä mäki. Hänelle erilaiset moottorivehkeet ovat tuttuja niin oman maatilan töistä kuin vuosikymmenten huoltouran varrelta. 16. 60-luvun alussa Tenkasten ensimmäisenä traktorina oli Fordson Dexta, ja nyt Heikki on hankkinut vastaavan pelin entisaikojen kunniaksi. Mutta tuntematonta oli konevoima iäkkäämmällekin polvelle. ”Ensimmäisen talven isä ajoi ilman hyttiä, sanoi vain, että ei nyt kylmä ole, talvisodassa oli kylmä
Harjoittelin heinäseipäitten välissä. 17 07/17. ”Opettelin kahdentoista ikäisenä Dextalla peruuttamaan kärryjä. Uusi malli oli 40 hevosvoiman teholuokassa, ja siinä oli vakiovarusteena tasauspyörästön lukko. ”Sen muistan, että polttoainetta Dexta ei syönyt nimeksikään. ”Talvisin isä kävi käyttämässä Dextaa yöllä, kun aamulla piti lähteä maitoreissulle. Majorin pikkuveljeksi kutsutussa Dextassa oli Fordin ja Perkinsin yhteistyössä tekemä kolmisylinterinen dieselmoottori, jonka teho oli noin 32 hevosvoimaa. Sitten kun meille tuli Valmet 565, kolmen tunnin äestämisessä kului koko 40 litran tankki. ”Kaikki muut päivät Dextalla ajettiin maitoa paitsi joulupäivänä, kun meijeri oli kiinni.” MUISTATKO. Fordson-mallit korvasi Ford-mallisto vuonna 1964. Brittivalmisteinen Fordson Dexta esiteltiin vuoden 1957 lopulla. Isoveljestä poiketen Dextassa oli vakiovarusteena Qualitrol-niminen painonsiirtojärjestelmä, joka sääti työkoneen työskentelysyvyyttä. Dextan ja Majorin väliin tuli Super Dexta vuonna 1961. Naapurin Majorissa ei ollut nesteitä sisällä. On Dextan ja 565:n tehoissakin tietysti eroa.” Jalkakaasun Heikki teki erään hyvin säilyneen Dextan mallin mukaan. Tapaninpäivänä olikin sitten kaksinkertainen kuorma.” Dexta oli mukana myös maatöissä, ja ajoharjoitustraktorina se oli erinomainen. Traktori oli kuin turkki päällä, sillä se oli topattu kangassäkeillä.” Hyisimmillä säillä Fordson kylmettyi huolenpidosta huolimatta. Samalla luvattiin pieni tehonlisäys. Isä ihmetteli, missä olin oppinut peruuttamaan, harjoittelin hiukan salaa pellolla. Super Dextaa vietiin Yhdysvaltoihin mallinimellä Ford 2000 Diesel. ”Dextassa täytyi pitää nesteet sisällä, koska sillä ajettiin joka päivä. Siitä laskettiin tonkallinen kuumaa vettä läpi, jotta lohko lämpisi, ja sitten pantiin puolipuristin päälle, ja aina se käynnistyi.” Oman koneen kanssa ei voinut vedellä pelata. Dextaa valmistettiin pieni määrä myös bensiinimoottorilla. Sitten se vaihtui kotimaiseen uutuuteen. Kaikki muut päivät se oli liikkeellä paitsi joulupäivänä, kun meijeri oli kiinni. Heinät oli korjattu seipäältä, oli pelkät seipäät, ja niiden välistä koukin.” Tenkasten Dextalla ajettiin 5 vuotta ja 5000 tuntia. Vuonna 1960 Dextan punainen maski muuttui valkoiseksi ja vaihdelaatikko vaihtui hitaampaan. ”Yli 30 asteen pakkasilla täytyi joskus hakea naapurista Power Major vetämään Dexta käymään. Kuljettajan lisäksi myös vetopeli oli pidettävä lämpimänä. Dextoja ja Super Dextoja valmistettiin yhteensä noin 150 000 kappaletta. Dextaan ei mene kuin 30 litraa, mutta ei sillä niin pitkää päivää viitsinyt ajaa, että olisi aine loppunut
Viime vuonna Kaarinasta löytyi kelvollinen korvike. Tasauspyörästön lukkokin Dextasta puuttuu. Hallissa on jo alkuperäiskuntoinen Valmet 565. Muistin, millainen se oli, mutta sitä oli vaikea kuvailla. Sanoin, että ei sillä pääse mihinkään. Pieniin maansiirtoihin traktori sopii hyvin. ”Tämä on ollut rekisterissä uudesta asti, ja omistaja oli saanut sen häälahjaksi appiukoltaan. Sitten maalautin koko traktorin. Puolen vuosisadan jälkeen Heikin tuli ikävä vanhaa työtoveria. Samanlainen uutuus korvasi aikoinaan täysin palvelleen Dextan. ”Ja kaihtimen ketju puuttui. Dextan painonsiirto perustuu työntövarsitunnusteluun. FORDSON DEXTA 18. Se on aika vähän ajettu ja oli siksi helppo projekti. Jokohan ne riittäisivät mökkitraktoreiksi?” Tenkanen tuumii. ”Jouduin tekemään jalkakaasun tähän itse, koska nehän tehtiin Suomessa jälkikäteen eikä siihen saanut varaosaa. Jarrut ovat sisältä yhä kuin uudet. Pisteosat kuten penkin päälliset ja ohjauspyörän hankin Farmilaitteelta.” Dexta on toden totta hyvin käyttämättömän näköinen. Äänenvaimentimen ulkomuoto oli säilynyt Heikin päässä, ja sieltä kädet sen loihtivat todeksi. Painonsiirtojärjestelmä siinä on, mutta sen toiminnasta minulla on aika hatara muistikuva. Sitten kerran äkkäsin sammutinhuollossa oikeanlaista kettinkiä ja tuumin, että siinä sitä on!” Kisoihin ja mökille Heikki on vain uuden Dextan haltija, sillä traktori on 15-vuotiaan tyttärentyttären Emilia Hongiston nimissä. Ulkomuistista Tenkasten vanha Dexta lähti talosta yli viisikymmentä vuotta sitten. Vetoteho loppuu, ei pyörä pidä. Heikki on laittanut uutta traktoria ulkomuistista edeltäjän kaltaiseksi. Monennäköistä ketjua tarjottiin. Vaihdoin suuttimet, vesipumpun ja vesiletkut. Emilia on jo pärjännyt jokamiehenluokan autokilpailuissa, joten moottoriharrastus kulkee selvästi suvussa. Kyntökisoja kiertävä Heikki on kuitenkin sitä mieltä, että maanmuokkaukseen löytyy Dextaa parempia vetokoneita. Takarenkaatkin lienevät Dextan ensimmäiset. Rakentelin sitä muistin varassa, mutta kävin kyllä vähän lunttaamassa yhdestä hyvin säilyneestä Dextasta.” Oikeanlaisen äänenvaimentimen Heikki on myös askarrellut itse. 25-Zetorikin painaa sentään 2000 kiloa, mutta Dexta ei paina kuin 1400 kiloa. Vetovarret ja koukku ovat aivan iskemättömän näköiset. Olen kantanut siellä hiekkaa takakauhan kanssa ojan täytteeksi.” Tilan entisten traktorimallien keruu ei jäänyt Dextaan. ”Joku kysyi kerran, miksi en kynnä Dextalla. Se oli aikoinaan pääasia, että aurat tulivat perässä, ei paljon ihmetelty sitä, miten se toimii.” Siitä Dexta sentään saa kiitosta, että nostolaitteet pysyvät hyvin ylhäällä. ”Dexta on nyt ollut töissä koko kesän mökillä Säkylässä. Jarrutkin ovat sisältä kuin uudet. ”Sitten on vielä Super Major, kolme Ursusta ja kaksi Zetoria. Polkimet ja astinpellit ovat aivan kulumattomat, eikä vetokoukkua liene käytetty lainkaan
Tänä vuonna kisakoneeksi vaihtui Valmet 565, jonka Heikki on hankkinut Dextan tapaan kotitilan vanhan koneen korvikkeeksi. Sittemmin maatalouteen on kajottu vain harrastuksen nimissä. 19 07/17. Kyntökilpailuja Heikki on kiertänyt Zetor 25 K:n kanssa ja kahminut yhdeksän pokaalia. Vain metsäkone voi olla kamalampi huollettava.” Huoltomiehellä oli lisäksi viljaja kanatila hoidettavana, mutta tilanpidosta luovuttiin juuri ajoissa ennen munan hinnan romahdusta. Tehtaalta pyydettiin monta kertaa käännettyä vaihdetta nähtäväksi. Sitä ennen huolehdin täällä noin viidestätoista puimurista. Sanoin, että minä rupean siihen.” Vuonna 1979 Heikki oli ensimmäisillä Ursus-huoltokursseilla Vantaalla. Sitten sinne tarjottiin Ursuksen maahantuontihuoltoa. Me emme sitä lähettäneet ennen kuin tuli ukaasi, että vaihde Puolaan tai kaikki takuuasiat raukeavat. ”Oli tarkoitus aloittaa villinä joka merkin huoltajana, mutta toisin kävi. Välillä haettiin saunasta. 80-luvun alussa hän kävi lisäksi Italiassa Sametraktoreiden huoltokurssilla. Kuten tämän lehden kyntökisajutusta huomaamme, hyvin käänsi Valmet Fiskarseilla savea. Asensin niitä toistatuhatta maahantuojan laskuun. Nieminen suunnitteli siihen pikavaihteen käännön, eli hidastavasta pikavaihteesta tehtiin nopeuttava. Ensin pajalla huollettiin pääasiassa autoja. EUROOPPALAISTEN TUTTAVA TENKANEN Heikki Tenkasesta tuli sattuman oikusta itäeurooppalaisten traktoreiden suuri ymmärtäjä. ”Olin Virttaalla Niemisen konepajan ensimmäinen työntekijä. Silloin oli kuitenkin tehtaalla tehty jo toisenlainen halvempi ratasnopeutus, jossa kolmonen oli suora ja nelonen ylivaihde.” Ursuksen rinnalla Heikki huolsi luonnollisesti lähisukulaista Zetoria. Heikillä onkin ollut varaa valita työsarkansa. Wihurin huoltopäällikkö tarjosi Ursus-huoltajan tehtäviä. Niemisen konepaja joutui lamavuosien häämöttäessä velkasaneeraukseen, ja silloin Tenkanen hyppäsi kelkasta omilleen. Puimuria saa lapioida ja tunkata ylös upoksista, ja aina kun jonkin pellin aukaisee, on ruumenia niskassa. ”Puimureiden huollot lopetin ensimmäisenä. ”Ursus oli hidas, kulki noin 25:ttä. Sen jälkeen töitä oli.” Vaihteistojen lisäksi Tenkanen on tehnyt muitakin erikoisasennuksia, muun muassa laittanut Ursuksiin öljykylpyjarruja ja virittänyt erästä pulling-Ursusta. Niitähän on mentävä huoltamaan silloin kun tarvitaan. Hyvin pian kuvaan astui Tenkasen pääartikkeliksi muodostunut nopeuttava pikavaihde
20
ÄSSÄ-MANNI MAN 4 S 1 1957 21. Entisöinti valmistui viime kesäkuussa. Kari Salo sai pitkän odottelun jälkeen tällaisen MAN-lippulaivan käsiinsä. Kauhava MAN 4 S 1 oli aikoinaan perheensä tehokkain traktori mutta monien muiden merkin mallien tapaan lyhytikäinen
Traktorit ovat tietysti kuuluneet elämään pikkupojasta asti. Viime kesänä traktoritohtori elvytti sen rinnalle 50-luvun jälkipuolen ison Ässän eli 4 S 1 -mallin. Toinen iso apu oli naapurin sähköinsinööri Antti Puisto, joka laittoi traktoriin uuden sulakerasian ja uusia johtoja. Asiaan vaikutti ulkonäkö, mutta myös kulku takakautta traktoriin helpottui hytin poistamisen jälkeen. Sitten traktoria jo käynnisteltiin ja todettiin, että tekniikka on hyvässä kunnossa. Edellisestä ajokerrasta ei ollut tarkkaa muistikuvaa. ”Siinä on aivan valtava vääntö. ”Reiluun vuoteen en saanut yhtään hyvää tarjousta. Entisiin omistajiin lukeutuu muiden muassa RKP:n konepaja Rovaniemellä. ”Valoista siinä ei ollut tietoakaan. Seitsenvaihteinen traktori tuntuu olevan tiukan paikan kone. Siinä on nyt kotimaiset vanteet, mutta kukaan ei ole sitä huomannut – tai ei ainakaan ole huomauttanut”, Kari myhäilee. Usein olen räätälöinyt niitä, laittanut kuutoskoneita ja kaikenlaista”, Kari kertoo. Kari kuitenkin teki kaupat, vaikka tiesi, että ainakin raju pyöräremontti on edessä. K ari Salo on maatalon poika jääkäripitäjä Kortesjärveltä. ”Tämä on hyvä ajettava. Kun traktori saapui uuteen kotiinsa, siitä riisuttiin heti koppi päältä. Vetokonehommat alkoivat Zetor 25:n ohjaksissa, ja sen jälkeen käsien läpi on mennyt useampi kymmenen traktoria. Aivan varmasti se vetäisi kolmisiiTeksti: Mika Rassi Kuvat: Jan-Erik Laine Traktori oli hautautunut lumeen, mutta moottori pyöri. 22. Tuntimittarissa olikin vain 970 tuntia, mutta siihen lukemaan Kari ei sentään uskonut. ”Pieniä öljyja polttoainevuotoja korjailtiin ja vaihdettiin tiivisteet, startti, laturi ja vesipumppu. Edessä on laajakulmanivel, ja pyörät kääntyvätkin aika paljon.” Etumurikkaa ei tarvinnut avata, mutta kardaaniin Kari vaihtoi nivelet. Akseliväli on pitkä, ja ohjaus kääntyy kevyesti. Omistaja kertoi, että traktori oli häntä ennen ollut RKP-Konepajalla Rovaniemellä mutta ei ilmeisesti sielläkään uudesta asti. Valtava vääntö Kesäkuun alussa entisöintityö oli valmis, ja Kari pääsi Ässällään vihdoin liikkeelle. Apu löytyi kuitenkin lähempää kuin olisi luullutkaan. Sitten viime vuoden joulukuussa soitettiin Kittilästä ja tarjottiin Mannia. Sitten ei tarvinnut oikein muuta kuin venttiilit säätää.” Pellit olivat pahasti lommoilla. MAN 4 S 1 Kari Salo löysi Ässänsä Kittilästä. ”Mannissa on eurojako, ja Valmetin vanteet sopivat siihen suoraan. Kuvista näin, että se oli S-malli, ja me lähdettiin siitä paikasta Olli-pojan kanssa Kittilään.” Manni oli hautautunut lumeen, mutta moottori pyöri. Toinen poikani Antti tilasi puuttuvat osat Saksasta.” Pyörien kanssa oli askaretta tiedossa, sillä vanhat vanteet olivat huonossa kunnossa. Mies on mieltynyt saksalaisiin MAN-traktoreihin. ”Laitan niitä kuntoon, myyn, ostan uuden, ja taas joku sen ostaa. Kittilästä Kauhavalle Kari löysi Ässänsä sinnikkään ostoilmoittelun kautta. Niiden oikomisessa auttoi toinen Manni-mies Jussi Kantti Kurikasta. 60-luvun kolmipyttyinen 4 P 1 on ollut Salon hallussa jo jonkin aikaa. Mutta pari traktoria on tullut Karin talliin jäädäkseen
Seitsemän vaihdetta ja pakki löytyvät yhdestä kepistä. Käsija jalkakaasu pelaavat yhteen niin, että kun yksi liikkuu, liikkuu toinenkin. 23 07/17. Hallintalaitteet ovat selkeitä. Kytkinpolkimen ulkonäöstä huolimatta traktorissa ei ole kaksoiskytkintä
Harva majussi on tällaista petoa voinut edes harkita. Niissä vain on sitä jotakin, ei sitä osaa sanoa. pistä auraa, sillä välityksiä on joka lähtöön.” Isoa konetta markkinoitiin aikoinaan maatalouden lisäksi metsätöihin sekä rakennusja kuljetushommiin. Lapualla traktoreiden missikisoissa Ässä pääsi jaetulle kolmannelle sijalle. Ison Ässän jälkeen Manni-haaveet ovat pienempiä. Satamissa on käytetty Mannia paljon paperirullan vedossa.” Toisaalta Karin traktoriin asennettu nostolaite kielisi siitä, ettei se ole ollut aivan pelkkä vetojuhta vaan myös jonkinlaisen työkoneen kantaja. Tiedän ainakin kaksi, jotka kulkevat itse.” Suurelle MAN-mallille päälle kymmenen menevä myyntimäärä Suomessa on oikeastaan jo saavutus. ”Tietääkseni isot Mannit ovat tulleet tehtaisiin, sahoille ja konepajoille. Mukavampaa ei voi olla Kesän tapahtumia Kari ehti Mannillaan jo koluta. Samoin etuakseli kaipasi lähinnä vain öljyhuoltoa. Aivan varmasti se vetäisi kolmisiipistä auraa.” MAN 4 S 1 24. ”Tietojeni mukaan näitä 4S1:ä olisi tuotu vain 11 kappaletta Suomeen. ”En tiedä, mikä vika pitää olla, kun noista tykkää. Mutta viihtyy traktorimies koneen kanssa kahdestaankin. Jos jostain löytyisi kaksisylinterisen aihio, olisi ensi talveksi projekti ja sen jälkeen tallissa jo kelpo kokoelma Manneja. Ei sen mukavampaa voi olla. Vielä kun traktori on itse kunnostettu, se on oikeastaan paras asia”, Kari tuumii. Karinkin käsitys on, että maatalous ei ollut ensisijainen käyttökohde. Raudassa ja petroolissa kansaa riitti Mannin ympärillä. ”Siinä menee päivä äkkiä, kun lorut kertoo kaikille ihmisille.” MAN 4S1 MOOTTORI MAN D 9624 M 118, nelisylinterinen suoraruiskutusdiesel, teho 50 hevosvoimaa, 1900 kierrosta minuutissa, sylinterin halkaisija 96 mm, iskun pituus 120 mm, tilavuus 3473 cm³ VAIHTEISTO ZF A 20/18 II, 7 eteen, 1 taakse, huippunopeus noin 21 kilometriä (vaihtoehtoina pikavaihde ja 10-nopeuksinen vaihteisto) MITAT pituus 3625, leveys 1970, korkeus 1940 mm, omapaino 3160 kg (Karin traktorin punnittu paino 3340 kg), akseliväli 2220 mm, maavara 400 mm VALMISTUSVUODET 1956–57 Kari on rakentanut työntövarren kiinnityspisteeseen astinlaudan, jotta takakautta kuljettavaan traktoriin on mukavampi kavuta. ”On se hienoa kesäiltana lähteä ajelemaan, kun saa T-paita päällä ja lippalakki päässä mennä. Nyt odotetaan ensi kesää ja aika montaakin tapahtumaa.” ”Siinä on aivan valtava vääntö. Moottorin sisuskaluihin ei tarvinnut tehdä lainkaan remonttia
Isoja malleja tipahteli tiuhaan. Jättiläiselle ei löytynyt ottajia, vaikka mainonnassa traktoria tarjottiin maansiirtoja kuljetusalalle. 4 S 2:ta myytiin 962 kappaletta. Pääasiassa nelivedot myivät, takavedot eivät. Tmallia myytiin vain vaivaiset yhdeksän kappaletta. R-malleja valmistettiin MANien loppuun saakka. HISTORIAN SUURMIEHIÄ Saksalainen MAN valmisti järeitä ja teknisesti edistyksellisiä traktoreita jo ennen toista maailmansotaa. Uusi nimi 4 S 1 papereissa saman traktorin osti liki neljäsataa traktoristia. Näissä traktoreissa oli kahdeksan vaihdetta eteen ja neljä taakse. Vuosina 1959–60 MAN koetti ahtaa markkinoille myös 60-hevosvoimaista 4 T 1 -mallia. Ykkösja kakkosässistä oli tarjolla myös takavetoversiot 2 S 1 ja 2 S 2. Ensimmäinen sodanjälkeinen MAN-traktori AS 325 oli vain 25-hevosvoimainen. Taustalla oli ajatus monikäyttöisestä koneesta, jolla ajettaisiin peltojen lisäksi paljon myös maanteillä. MAN-traktoreiden päätä ei mallipaletin supistaminen enää nostanut pinnalle. A 50 A -mallia myytiin vain noin 20 kappaletta, mutta syynä oli pian valmistuksen jälkeen vaihtunut mallimerkintä. AS 440 -mallin esittelystä eli vuodesta 1952 lähtien MANin valmistuksen loppuun vuoteen 1963 asti saatavissa oli aina vähintään 40-hevosvoimainen malli. Järeisiin trakoreihin palattiin 50-luvun alussa. Ässiä valmistettiin vuoteen 1960 asti. 25 07/17. Sen ohi nelisti seuraavana vuonna viisi heppaa edeltäjää vahvempi A 50 A. Tämä sama traktori tunnettiin myöhemmin vuoden 1956 lopulta asti nimellä 4 S 1, kun MAN uudisti kertaheitolla kaikkien traktoreidensa mallimerkinnät. Merkittävää oli, että tätä mallia sai sekä takaettä etuvetoisena. Jo vuonna 1957 ykkösässän korvasi 4 S 2, jonka teholukemat olivat entisellään mutta sylinteritilavuus ja iskun pituus hieman kasvaneet. 4 S 1:n mallimerkintä oli aluksi A 50 A. Seuraavana vuonna isojen MANien paikalle astuivat 45-hevosvoimaiset 2 R 3 ja 4 R 3. Isot MANit kävivät muutoinkin vaihtelevasti kaupaksi. Tästä lähtien MANin mallistossa olikin aina nelivetoja, ja mallisto olikin oikeastaan nelivetopainotteinen. Vuonna 1955 esiteltiin A 45 A, jossa oli 42-hevosvoimainen moottori sekä uutuutena seitsemän vaihdetta eteenpäin. 4 R 3 myi 1445 kappaletta ja takaveto 2 R 3 vastaavasti 581. Kun isoimman kokoluokan tarpeet puristettiin 60-luvulla yhteen 45 hevosvoiman malliin, myyntikin piristyi. Takavetoversiot myivät paljon huonommin: 2 S 1 kelpasi 25:lle ostajalle ja 2 S 2 vain neljälle. Vuonna 1938 valmistunutta mallia AS 250 liikutti nelisylinterinen suoraruiskutusdiesel 50 hevosen voimalla. Traktori sai uuden nimen, kun kaikkien MANien mallimerkinnät muuttuivat vuoden 1957 taitteessa. Vielä samana vuonna saatiin udempi malli B 45 A, joka lupasi nimensä mukaisesti 45 hevosvoimaa
Se oli kotimainen vastine ruotsalaisille kilpailijoille vuosikymmenellä, jolloin maamme hyötyajoneuvomarkkinoita siihen asti hallinneet jenkkija brittikuormurit joutuivat tekemään tilaa pohjoismaisille merkeille. SISÄÄNAJETTU SISU SISU K-34SP 6X2 1964 26. Vuoden 1964 kymppipyörä-Jyry edustaa aikansa kotimaista huipputuotetta raskaiden kuorma-autojen luokassa. Sisu antoikin tuolloin hyvän vastuksen kilpailijoilleen
Ohjaamon väriksi tilaaja on valinnut Tornol 303 sävyn, joka on auton pintaan ruiskutettuna oranssi. Kiitokorin ilmastointi Leo ja Mikko Siirilän Jyry-Sisun työura kului Ilmavoimien palveluksessa. Auton väristä voidaan päätellä sen olleen menossa Ilmavoimien lentokentälle lentokoneiden tankkausautoksi. Tilaus laadittiin Sisun Helsingin myyntipisteessä. Usein ne ovat vähän ajettuja ja säännöllisesti huollettuja ja muutoinkin paremmin ylläpidettyjä käyttöuran loppumetreille saakka. Se on tässä hytissä mallia Kiitokori, eli ohjaamon etukulmissa on pienet ilmanottoluukut. Ohjaamo on Sisun termistön mukaan vakio-ohjaamo, jonka valmistaja on Kiitokori Oy Kausalasta. Kaikki alkoi kuitenkin vuoden 1963 viimeisenä päivänä Oy Suomen Autoteollisuus Oy:lle toimitetusta tilauksesta. Vaihtoehtona olisi jo Teksti ja kuvat: Iikka Kekko 27. Ullava P uolustusvoimien menneinä vuosikymmeninä käyttämät kuorma-autot muodostavat nykyisessä veteraanikuorma-autokannassamme pienen mutta merkityksellisen osan. Kyseessä on kaarevalasinen malli, jota asennettiin vielä seuraavanakin vuonna, kunnes se korvattiin Sisun omalla niin kutsutulla Karjaan-hytillä. Tilauksen saavuttua Karjaalle sen perusteella kirjoitettiin auton alustakortti, josta selviää auto ja siihen tulevat komponentit ja varusteet tarkasti yksilöitynä. Leo onnistui saamaan tuon kortin käsiinsä. Hauska yksityiskohta alustakortissa on ilmastointi
Rooli ei ollut virallinen, mutta kun tuli jotain kehitysideaa JYRY-SISU Sisuissa käytettiin muun muassa tällaista riivuteliä, joka sai voimansa yhdestä keskelle sijoitetusta sylinteristä. Moottorista alustakortti kertoo, että Jyryssä on Leylandin 165-hevosvoimainen 11-litrainen ahtamaton 0.680-moottori. Leo kuvailee moottoria seinän vieressä tehdyksi: laturia lukuun ottamatta kaikki apulaitteet ovat sen vasemmalla puolella. Poikkeuksellisesti Leon mielessä oli jo pitkään ollut juuri 60-luvun Jyrytai Kontio-Sisu. Lisäksi pakoputki oli viety alas auton sivulle ja se oli äänenvaimentimineen suojapellitetty. tuolloin ollut kompressoritoiminen ilmastointi, mikä on ollut käytössä luultavasti äärimmäisen harvassa Jyryssä 60-luvulla. Vaihteistona on ajalle tyypillinen kuusinopeuksinen synkronoimaton ZF-vaihdelaatikko. Erityisiä lisävarusteita käyttötehtävään liittyen oli muutamia. Vetoakselin ja telin väli on 1200 milliä. Perustekniikalla Poimitaan joitain merkittäviä teknisiä tietoja Perusakseliväliksi on valittu tasan viisi metriä. Pihassa on aina seisonut Sisu, kun isä on ollut kotona. 11-litraisen Leylandin oikealla sivulla on apulaitteista vain laturi. Koska kyse on teliautosta, on syytä mainita, että teli on ruotsalaisen Molte Mansonin patentin mukainen riimuteli. Nämä olivat muun muassa päävirtakatkaisimen ja lisäpysäytysvetimen asentaminen auton ulkopuolelle. Luultavasti auton aiottu käyttötehtävä, joka oli lyhyttä ajoa ja pyöritystä kentällä, vaikutti ainakin ohjaustehostimen hankintaan. Teli on kuormittamattomassa autossa huomattavan nopealiikkeinen. Sisu-taustaa Jos Leo Siirilä olisi noudattanut yleisintä kaavaa, hänellä olisi harrasteautona jokin 80-luvun lopun tai 90-luvun kuorma-auto, jollaisen hän muistaisi lapsuudestaan ja jollaisen kyydissä hän olisi saanut vahvoja vaikutteita kuorma-autoista. Taka-akseli on kaksinopeuksinen eli tuplaperä. sitten kolmella SM:llä. Hihnojen vasemmalla puolella näkyy niiden helppotoiminen kiristin. Alustanumeroksi tilattu auto sai 15367. 28. Sisu on tullut erityisen tutuksi isä Mikko Siirilän kautta. Se on merkiltään Sisu ja malliltaan ATK eli niin kutsuttu Timkentyyppinen perä. Kaikkiaan Mikko laskeskelee ajaneensa Sisulla noin neljä miljoonaa kilometriä. Tämän jälkeen ryhdyttiin käyttämään Vanajan teliä. Aluksi rehuja ja muita maataloustuotteita ajettiin kahdella M-sarjalaisella. Perusrakenteeltaan auto on perustason Jyry. Laturi itsessään on jyhkeä mötikkä, joka saa voimansa hihnojen välityksellä kampiakselilta. Pitkän Sisu-kauden aikana Mikko toimi monien muiden Sisun käyttäjien kanssa autojen kenttätestaajana. Toki ohjaustehostin ja täyspaineilmajarrut olivat tuolloin vielä varusteita, joita ei kaikissa teliautoissakaan ollut
Sininen oli yksi Jyryjen tehdasväreistä, ja se tuntui sopivalta tähänkin autoon. Alkuperäiset istuimet ovat melkoinen ihme tämän ikäisessä kuorma-autossa. Tuulilasinäkymä huokuu nostalgiaa. 29 07/17. Mikon mukaan sarkahousut ovat pitäneet laadukkaasti valmistetut istuimet kiiltävinä koko käyttöajan
Tämä auttoikin vaivaan. Tähän Mikko keksi silloisen työnantajansa kanssa lääkkeeksi sen, että polttoainesuodatin siirrettiin alemmaksi ja sen kiinnitystä parannettiin. Se purettiin melko pitkälle ja alusta muun muassa hiekkapuhallettiin. Puolitoista vuotta sitten keväällä 2016 asia tuli taas esille Leon ja auton silloisen omistajan kanssa. Mikko ehdotti muun muassa M-sarjaan kytkinjalalle lepuutustasoa, ja se toteutettiin. Siellä myös Mikko Siirilä vietti osan palvelusajastaan. 29-vuotias auto myytiin vuonna 1993 huutokaupassa yksityisomistukseen naapurikylään. Auto valmistui Karjaalla lopullisesti 9.3.1964. Niitä ajamattomia kilometrejä varten hänellä on kuitenkin hyvä auto. Välillä kaksoispoljennalla ja sopivalla välikaasulla pienempää silmään ja taas vetoja. Auto oli 17 vuotta työn alla. Leo ja Mikko kertovat käyneensä katsomassa autoa jo noin kymmenen vuotta sitten ja koettaneensa ostaakin sitä. Sisu luvattiin luovuttaa Karjaalta tilaajalleen Ilmavoimille helmikuun viimeisenä päivänä eli kahden kuukauden kuluttua tilauksen tekemisestä. Pitkään työn alla Mutta kuinka auton tarina eteni tilauksen tekemisen jälkeen. Uusia varaosiakin auton ympärille oli ilmestynyt jonkin verran. Viime vuosituhannen lopulla auto muutti Pohjanmaalle, jossa sitä alettiin kunnostaa. Tämän jälkeen sen päälle asennettiin polttoainesäiliö sekä pumppu, jolla polttoaine saatiin tankattua Ilmavoimien hävittäjiin. Kaksoispoljennalla isompia vaihteita pesään. Leo kertoo, että auton valmistuminen Kyläsepän mallin mukaan tehdyt laitalukot ovat Leon valmistamat. Sisäänajettu Lähdemme Leon kanssa Sisulla etsimään sopivaa kuvauspaikkaa. Ensimmäisten SM-mallin Cumminsien kanssa oli puolestaan sitä ongelmaa, että jouduttaessa vedättämään pitkään yhtäjaksoisesti meinasi moottori sammua, kun mäen päällä nosti jalan kaasulta. Sisun kyydissä on tunnelmaa. Mikon mielestä Sisu on ollut hyvä auto tehdä töitä. JYRY-SISU 30. Leylandin 11-litrainen vapaastihengittävä moottori rohisee miehekkäästi tuulilasista näkyvän nokan alla. Tuolloin kaupat eivät kuitenkaan syntyneet. Sieltä Jyryn matka jatkui parin vuoden päästä seuraavalle omistajalle. Tähän ei kuitenkaan pystytty, joten toimitus siirtyi reilulla viikolla eteenpäin. Hän muistaa selvästi, kuinka Sisua käytettiin tankkausautona. Tehtaan suhtautuminen käyttäjien palautteeseen on ollut positiivista. Mikolla on takanaan varmasti enemmän Sisu-kilometrejä kuin mitä Leo ehtii koskaan ajamaan. Kunnostus eteni hitaasti johtuen omistajan vähästä vapaa-ajasta. Auton palveluspaikaksi osoitettiin Ilmavoimien Tikkakosken lentokenttä. mieleen, siitä kerrottiin tehtaalle. Omistajalla ei yksinkertaisesti riittänyt aika projektiin, joten auto vaihtoi pian omistaa
Koko projektiin kului vain reilu vuosi. Keulalla on ensimmäinen siviilirekisteri, mikä autoon on koskaan kuulunut. Auto pitää majaa Leon kotipaikalla Ullavassa, mutta Leo itse asuu 70 kilometrin päässä Kokkolassa. RENGASKOKO 11x20’’ PÄÄLLIRAKENNE kappaletavaralava. Toki tekemisessä päästiin hyvin vauhtiin, kun alusta oli jo hiekkapuhallettu ja autoa purettu niin pitkälle, että heidän työkseen jäi vain uusia ja korjata tarvittavat kohdat ja kasata auto. Tällä hetkellä Sisun mittarissa on 42 000 ajettua kilometriä, minkä perusteella se on sopivasti sisäänajettu. Leon mukaan viikonloppuisin työ oli siinä mielessä tehokasta, että viikolla isä soitti, mitä kaikkea viikonloppuna tarvitaan, ja Leo keräili tarvikkeita ja työkaluja viikolla minkä töiltään ehti. OMISTAJA Leo ja Mikko Siirilä Sukunäköä tämän päivän Sisuihin tuovat neljä maskinripaa. Tekniikkapuolta rakennettiin yhdessä. JYRY-SISU K-34SP VALMISTAJA Oy Suomen Autoteollisuus Ab, Karjaa VUOSIMALLI 1964 MOOTTORI Leyland 0.680, 6-sylinterinen vapaastihengittävä dieselmoottori, iskutilavuus 11,1 litraa, teho 165 hevosvoimaa VAIHTEISTO ZF, 6+1 nopeutta, synkronoimaton VETOAKSELISTO Sisu ATK AKSELIVÄLIT 5000 + 1200 mm. yllätti hänetkin. Edessä sillä on monta nautinnollista kilometriä. 31 07/17. Mikko tosin siirtyi monena aamuna tallin puolelle jo aamulla viettämään Sisun parissa eläkepäiviään. Työnjako oli karkeasti se, että Leo teki metallityöt ja Mikko puutyöt. Hänen osaltaan työt keskittyivät lähinnä viikonloppuihin, jotka kuluivat vuoden ajan melko tarkasti Ullavassa. Päällirakenteeksi teliauton päälle rakennettiin lopuksi laidallinen Osuuskaupan mallin mukainen puulava
Lapualainen lumenlennätin Heimo Hakola on tehnyt itse runkoohjattavan hydraulisen pihatyölaitteen. Tekijä on nimennyt omavalmisteensa pilke silmäkulmassa Formulaksi. Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Jan-Erik Laine 32
”Ahdasta oli”, tekijä kommentoi. Pihatyökoneen istuin on Massey-Harris-puimurista. Sama ominaisuus on myös Hakolan Formulassa. F ormulan lähtökohtana oli Kubotan 0,6-litrainen dieselmoottori. Ohjauksen orbitrol ja sylinteri ovat Valmetin takuukorjattuja varaosia. Heimo Hakola ei tehnyt nelivetoista pihakonetta varten mitään piirustuksia. ”Kahden vuoden vapaa-aika siinä meni tätä laitetta rakentaessa.” Auton vanne on ollut lähtökohtana lumenlennättimelle. Lokasuojat ja konepellit on taivuteltu käytöstä poistetuista liikennemerkeistä. Trukkipiikkien avulla luonnistuu kaikenlainen nostelu ja siirtely. Lisäksi laitearsenaalissa on pilkekone, kaivukauha, jolla voi kaivaa puoli metriä syvää ojaa, ja kyntöaurat, joita voi vetää tai työntää. Heinäkuun lopulla ei ollut vielä mahdollista nähdä tätä tositoimissa. Jokainen osa soviteltiin yksitellen paikalleen ja varmistettiin, että kaikki mahtuu toimimaan. Vaihdelaatikko on otettu Datsun 100A:sta, takasillat ja hallintalaitteet puolestaan Toyota Corollasta. Hydraulipumput, nestemoottorit ja venttiilipöydät ovat ainoita uusia osia, joita koneeseen on käytetty. Formula-kilpa-auton ratin taakse on tunnetusti hiukan hankala asettautua. Heimo kasasi koneen ensin toimintakuntoon, purki uudelleen osiksi maalaamista varten ja kasasi taas uudelleen. Lisäksi ulkoasuun ovat vaikuttaneet Vanajasta ja Hiabista otetut osat. 33 07/17. Muun muassa hytti on lisätty siinä vaiheessa, kun autonvanteesta loihdittu lumilinko tuli käyttöön. Heimo Hakolan omavalmisteinen pihatyökone on saanut lisävarusteekseen kuljettajalle sääsuojaa tarjoavan hytin, jonka avulla kuljettaja pysyy kuivana sateisellakin säällä. ”Ensimmäinen koeajo tehtiin 6.12.1988, tarkalleen ottaen kello 22”, Heimo kertoo. Joitakin toimintaa parantavia muutoksia on tehty vuosien mittaan. Heimon Formulalla hoituvat kätevästi niin ruohonleikkuu kuin lumen lennätys piha-alueelta
Maatalouden koneellistaja Vuonna 1870 Lanzin perheyrityksessä tehtiin sukupolvenvaihdos. Lanz Bulldog ja sen sukulaismerkit saavat eurooppalaiset koneharrastajat herkistymään. Lanz kuoli 64-vuotiaana vuonna 1905 mutta ehti soveltaa parin vuoden ajan matkalla hankkimaansa oppia amerikkalaisten tavasta hallita suuria tuotantomääriä. Hyvin rasvattu myyntiorganisaatio ja vapautuva kauppa vauhdittivat vientiä. Lanz paranteli surutta brittikoneita. Lisäksi vempele oli monimutkainen ja kallis. Tärkeä lainoittaja Deutsche Bank järjesti kahden kilpailevan yrityksen Heinrich Lanz Co:n ja R. 34. Heinrich syntyi 1838 Etelä-Saksassa Friedrichshafenissa. Brysselin maailmannäyttelyssä 1910 Lanz löi pöytään uuden ennätyksen 1000 hevosvoiman höyryhirmullaan. Hän oli ennen kaikkea kauppamies. Höyrykoneiden valmistuksen päättyminen vuonna 1925 ei johtunut kysynnän vähäisyydestä. Saksalaisten ja baijerilaisten maatilojen pihoille alkoi ilmestyä McCormickniittokoneita, Clayton & Shuttleworth -puimakoneita ja muita uuden ajan laitteita. Uusi johtaja pani tuulemaan, ja 1873 Heinrich Lanz & Co:lle valmistui oma konepaja ja valimo. Kymmenen vuoden kuluttua Heinrich Lanz & Co:lla oli jo yli 1200 työntekijää. Legendaarinen LANZ S uurten konepajojen ja traktoritehtaiden perustajat ovat tyypillisesti konemiehiä, nokisissa verstaissa ja ahjojen hehkussa viihtyviä keksijöitä. Hän jopa tuotti aluksi Englannista kaksi asentajaa korjaamolleen. Traktori muotoutuu Heinrich Lanz teki 1902 opintomatkan John Deeren tehtaille Yhdysvaltoihin, missä hän tapasi toisen maataloustekniikan pioneerin Charles Deeren. Nelivetoinen runko-ohjattu kone ei ollut menestystuote. 1860-luvulla Heinrich Lanz suuntasi katseensa teollisen vallankumouksen syntysijoille Britanniaan ja Yhdysvaltoihin, missä raudasta taottiin kuumeisesti uusia keksintöjä. Vuosisadan vaihteessa se oli maailman toiseksi suurin lokomobiilien valmistaja ja Euroopan suurin maatalouskonemerkki. Lanz valmisti Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyyn maailman suurimman lokomobiilin, jonka hetkellinen maksimiteho oli 460 hevosvoimaa. Maatiloille tarkoitetut mallit olivat toki maltillisempia 10–65 hevosvoiman koneita. Varaosaja huoltopalvelut toimivat. Panostukset koneiden laatuun ja työturvallisuuteen saivat myös saksalaiset talonpojat suopeammiksi, ja höyrypuimakoneesta tuli yrityksen syömähammas vuosikymmeniksi. Teksti ja kuvat: Aulis Lassila Lanz Bulldog -traktoreita valmistettiin 30 vuoden ajan, ja Saksassa sana bulldog oli pitkään traktorin synonyymi. Lanz ymmärsi jo tuolloin jälkimarkkinoinnin tärkeyden. Kansainvälisen kaupankäynnin lainalaisuudet hän oppi kotona isänsä menestyvässä huolintaliikkeessä. Seuraavan tuottavuusloikan Lanz otti 1879. Lanzin historia on samalla Manner-Euroopan maatalouden koneellistumisen historiaa. Lanzin maatalouskoneiden ja lannoitteiden myyntiverkosto levisi hämmentävän laajalle alueelle Moskovasta Lissaboniin ja Hampurista Aleksandriaan. Angloamerikkalaiset joutuivat pian toteamaan, että heidän koneidensa Manner-Euroopan edustajasta oli tullut vakavasti otettava kilpailija. Monet maksavat suuria summia saadakseen sympaattisen papattajan talliinsa. Olkisilppureista alkanut tuotanto laajeni höyrykoneisiin, lokomobiileihin ja puimakoneisiin, jotka olivat aluksi suositumpia vientimaissa kuin Saksassa. Wolf Maschinenfabrikin tuotevalikoiman siten, että Lanz luopui höyrykoneiden valmistamisesta ja Wolf lopetti traktorien tekemisen. Sen 12 hevosta eivät riittäneet kyntöhommiin. Valmistus lopetettiin 723:n kappaleen jälkeen, ja peltokoira jäi ainoaksi Lanzin tekemäksi nelivetoiseksi traktorimalliksi. Heinrich Lanz muodosti poikkeuksen. Vuonna 1923 esitelty Acker-Bulldog (Pelto-Bulldog) oli kokeellinen traktori. Sen jälkeen viestikapula siirtyi hänen pojalleen Karl Lanzille
Vuosina 1927–29 sitä valmistettiin 7224 kappaletta, ja vienti veti ympäri maailman. Rintamilta hankittuja kokemuksia hyödynnettiin traktorin kehittämisessä. Myös puristussuhde 5,5:1 oli hyvin matala. Kaksi aikakautta kohtaavat vuoden 1959 Lanz D 4016:ssa. Ensin kuumennetaan sylinterikannessa olevaa hehkukuulaa puhalluslampulla. Kun kuula on tohotettu hehkuvaksi, pyöräytetään vauhtipyörää kammesta tai nokalle asetetusta ohjausLanz Gross-Bulldog HR2 oli merkin läpimurtomalli. Bulldog alkaa paukkua Isänsä tavoin Karl ei ollut rasvanäppi tai keksijä, ennemminkin talousmies ja sijoittaja. Toinen koneenkäyttäjä sai lopputilin, ja toiselle löytyi jakkara taka-akselin päältä moottorin takaa. Hehkukuulamoottorin käynnistys ei sovi kiireiselle nykyihmiselle. Kämperin moottorista luovuttiin, ja tilalle tulivat Lanzin valmistamat 70 ja 80 hevosvoiman nelisylinteriset bensakoneet. System-Köszegi-moottorijyrsin toimi Lanz Landbaumotorin kehitystyön pohjana. Viimeisen päälle entisöidyn, suurimmalla 55 hevosvoiman moottorilla varustetun yksilön listahinta on Traktor-Oldtimer-Katalogin mukaan jopa 150 000 euroa. Lanz ei kauan seurannut alan kehitystä sivusta. Nyt ne vetävät masinistien asuntovaunuvankkureita tapahtumasta toiseen. 35 07/17. Hehkukuulan on korvannut kaksi hehkutulppaa. Ensimmäisessä maailmansodassa Lanz Landbaumotorit saivat tulikasteensa tykinvetäjinä. Versio versiolta Landbaumotor alkoi muistuttaa nykyisenlaista traktoria. Borg Lanz Eil-Bulldog on Saksan himotuimpia museotraktoreita. Lanzit maalattiin John Deeren väreihin kaksi vuotta yrityskaupan jälkeen. Lanz Typ HL -traktoriin asetettiin makuulle yksisylinterinen ja kaksitahtinen hehkukuulamoottori, jonka polttoaineena voitiin käyttää lähes kaikkia nestemäisiä öljytuotteita. Kuva: SA-kuva / K. Pakettiin kuului myös berliiniläisen Kämperin valmistama kolmipyöräinen vetolaite. Puristussuhde on dieseliksi varsin alhainen 14,5:1. Vuosina 1937–44 valmistettuja Pika-Bulldogeja käytettiin liikennetraktoreina tavarankuljetuksissa. Vuonna 1908 yritys hankki patentin unkarilaisen Karol Köszegin kehittämään kelajyrsimeen. Hän rahoitti lentokoneiden ja moottoriveneiden kehitystoimintaa. Hän kuoli nopeasti edenneeseen sairauteen elokuussa 1921 vain 48-vuotiaana. Moottori saavutti maksimitehonsa 12 hevosvoimaa hyvin alhaisella kierrosnopeudella 420 kierrosta minuutissa. Malli oli viimeinen jäänne Bulldog-ajalta. Helppokäyttöisempi ja pienempi polttomoottori valjastettiin maatalouskäyttöön 1900-luvun alussa. Viiden vuoden suunnittelutyön jälkeen Fritz Huber sai valmiiksi moottorin, joka määritti Heinrich Lanz AG:n tulevaisuuden. Eteen tuli kaksi pyörää, takapyörät suurenivat, ja kuljettajan töitä helpotti kolmipykäläinen vaihteisto. Karl Lanz ei ehtinyt nähdä Bulldogiksi nimetyn traktorin ensiesittelyä Leipzigin maatalousnäyttelyssä. Sähkövalot olivat lisävaruste. Vuonna 1916 Karl Lanz palkkasi yritykseen lahjakkaan koneinsinöörin Fritz Huberin. Kelajyrsin voitiin vaihtaa muihin työkoneisiin. Huippunopeus on 32,8 km/h. Lohko oli tuotannossa vuoteen 1955 saakka. 55 hv:n moottorilla varustettua tela-Lanzia valmistettiin läpi sotavuosien 1937–46. Lanz Bulldog HRK -telatraktori kiskoo räjäytetyn sillan palkkia Sortavalassa huhtikuussa 1942. Karlin perustama yritys valmisti sodan aikana 22 Lanz-ilmalaivaa. Huber oli kehittänyt Climaxin moottoritehtaalla hehkukuulamoottorien massojenhallintaa, käytettävyyttä ja suutintekniikkaa. Legendaarinen LANZ Järkälemäisiä lokomobiileja voitiin käyttää maataloudessa vain rajattuihin tehtäviin puimakoneen pyörittämisestä tavaravankkureiden vetämiseen. Toisaalta lokomobiiliin verrattuna Bulldogin käynnistäminen on kätevää. Kaksitahtisen 40 hv:n dieselin ainoa 4222 cm3:n sylinteri on edelleen makuulla. Moottori sai konepellin suojakseen, ja jäähdytin siirtyi nokalle. HR2:ssa otettiin käyttöön Lanzin suurin 10 338 cm³:n moottori, joka tuotti aluksi 22 hevosvoimaa
Moottorijyrsijässä oli kolme pyörää, joiden yläpuolisella tasolla olivat moottori ja tilat kahdelle koneenkäyttäjille. Ruskean suojakuvun kaksi tuuletusaukkoa muistuttavat koiran silmiä. Lanz hankki perinteikkään itävaltalaisen konevalmistajan HSCS:n (Hofherr-Schrantz-Clayton-Shuttleworth) osake-enemmistön vuonna 1938. Argentiinan diktaattori Juan Peron ei sallinut traktoreiden tuontia Argentiinaan. Jos veivaaminen on tarpeeksi riuskaa, palkintona on muhkea pauke. Seuraavana vuonna takapyörien tilalle sai pienet telastot. Nopeasti Lanzin liukuhihna alkoi suoltaa hehkukuulamoottorin ympärille rakennettuja versioita kuten tieliikennekäyttöön tarkoitetut Gummija Verkehrs-Bulldogit ja nelivetoisen runko-ohjatun peltotraktorin Acker-Bulldogin. Sähköstartti oli aluksi lisävaruste liikennekäyttöön tarkoitetuissa Eil-Bulldogeissa vuodesta 1934 alkaen. Ensimmäinen Lanz Bulldog oli lähinnä itsekulkeva paikallismoottori. Työvoima saatiin läheisiltä keskitysleireiltä. 40 laitetta valmistettiin vuosina 1911–12. Huippunopeutta 20 km/h tuskin pääsi leveillä suopyörillä useinkaan kokeilemaan. Vuonna 1928 esiteltiin Kühlereli Jäähdytin-Bulldog, jossa on termosifonieli lämpölappojäähdytin. Jäljelle jääneitä oransseja Bulldogeja on laivattu ahkerasti Eurooppaan kuulapääharrastajien iloksi. Murikka traktorin nokalla on sylinterinkansi, joka kätkee sisälleen kuumennettavan hehkukuulan. Monen System-Köszegi ei vielä muistuttanut traktoria. Moottori oli tuotannossa vuosina 1937–55. I.A.M.E. pyörästä. Yrityskauppoja Lanzin perhe irrottautui yhtiöstä vuonna 1931 ja myi osake-enemmistön tärkeimmälle rahoittajalleen Deutsche Bankille. 36 LANZIN HISTORIA. Niinpä traktoria ja sen seuraajia alettiin kutsua Bulldogeiksi. Bulldog D 1506 on ruudikkaimpia kuulapää-Lanzeja. Vuosina 1956–57 ehdittiin tehdä noin 3700 Pampaa. kiersi ongelman lisenssivalmistuksella. Vaihteistoa ei ollut, vaan nopeusalueet valittiin rattaita vaihtamalla. Kämperin valmistamasta nelisylinterisestä 15 087 cm³:n bensiinimoottorista irtosi 60 hv:aa. Pampa 01 on kopio 55 hevosvoiman Lanz Bulldog D1706:sta. Groß-Bulldogissa vuonna 1926 traktorin mittasuhteet olivat jo paikallaan. Jäähdyttimet ovat traktorin keulalla kummallakin kyljellä ja tuuletin hurisee niiden välissä. Ensimmäisissä Bulldogeissa oli kiehutusjäähdytys. Lanzin ensimmäisestä hehkukuulamoottoritraktorista tehtiin useita versioita, kuten umpikumipyörillä varustettu Liikenne-Bulldog. 10,33 litran kattilasta irtoaa tehoa 55 hevosvoimaa. Natsi-Saksa oli ottanut Itävallan haltuunsa, ja HSCS:n tehtailla aurojen takomisen sijaan alettiin valmistaa sotakoneiden osia, kuten akkuja sukellusveneisiin ja myöhemmin V2-raketin komponentteja. Voimansiirto oli ketjuvälitteinen
Käyttöpaine kohosi 12 bariin. Lanz Iberica S.A. 37 07/17. aloitti Lanz Bulldog D 7506:n lisenssivalmistuksen vuonna 1939. Pienimmätkin 11 hv:n mallit olivat melkoisia malmikimpaleita: käyttövalmiina painoa kertyi 7200 kg ja korkeutta ilman korsteenia lähes 3,5 metriä. Lokomobiilit olivat Heinrich Lanz & Co:n tärkein tuote 46 vuoden ajan. Huippumalleihin oli saatavissa ilmajarrut ja sähköstartti. Sota keskeytti valmistuksen neljäksi vuodeksi. SMK toi maahan Lanz Bulldog -traktoreita ja -puimakoneita sotavuosina 1941–44. Lanz-traktorien ja -maatalouskoneiden tuotanto alkoi Espanjassa vuonna 1953. Ainoan Le Percheron T 25 -mallin valmistus aloitettiin uudelleen 1947 ilman lisenssimaksua sotakorvauksena. Ranskalainen S.N.C.A.C. Luotettava ja hyväksi todettu, mainostaa Lanz maantieveturiaan Eil-Bulldogia. Tärkein traktorinostaja oli Suomen armeija. kokoonpani ja valmisti yli 10 000 Bulldogia aina vuoteen 1963 saakka, vuoden pidempään kuin Saksassa. Jatkosodan aikana traktorintoimittajat olivat vähissä
Saksalaiset tuotteet alkoivat taas kelvata 1941, kun kauppasuhteet USA:han katkesivat. Puristussuhdetta oli nostettu lähemmäs normaalia dieseliä noin 14:1:een. Ensimmäiseen maailmansotaan mennessä yritys oli valmistanut yli 20 000 puimakonetta. Lopullisesti Lanz-nimi hävisi puimureiden kyljistä vuonna 1967. Hehkukuulamoottori ei soveltunut puimurikäyttöön. Myös pyöräja telatraktoreita tuotiin konepulaa helpottamaan. Lanz hiipuu Vaikka Lanz Bulldogeilla oli uskollinen käyttäjäkunta vielä 50-luvulla, oli aika ajanut 20-luvulta peräisin olevan moottoritekniikan ohi. Ensimmäinen hinattava Lanzleikkuupuimuri valmistui vasta 1953. Väliin pääsi Hankkija, joka tuotti 1920 Suomeen näytille Lanz Landbaumotorin. Saman 35 hevosvoiman teholuokan Hanomag R 35:n vääntö on 14,5 kpm ja Massey Ferguson 35 X:n 16,0 kpm. Ne kuluttivat verraten vähän polttoainetta. Kun viimeinen Bulldog-tekniikkaan perustunut traktori rullasi tuotantolinjalta vuonna 1962, kysyntä oli lähes olematonta. Tärkeimpänä myyntituotteena olivat puimakoneet. Vuonna 1960 esiteltyyn John Deere-Lanz 100 -sarjaan ei vanhasta Lanzista ollut jätetty mitään. Lanzin insinööreille tuli kiire, kun Claas esitteli ensimmäisen leikkuupuimurinsa 1935. Ehkä siksi, että Lanz oli sadan vuoden ajan koneellistamassa Euroopan maataloutta. Mannheimin ja Zweibrückenin tehtaiden tuotteet muuttuivat asteittain kelta-vihreiksi. Lanzin nimi esiintyi vielä 60-luvun alussa Tukon maahantuomissa John DeereLanzin traktoreissa ja leikkuupuimureissa. Lanz-traktoreita tuotiin 30-luvulla vain vähän. Lanz Bulldogin sadat versiot olivat tuotannossa poikkeuksellisen pitkään, Saksassa noin 35 vuoden ajan. Vain pieniä muutoksia Puhalluslamppujen kanssa tusaaminen loppui 1952, kun Lanz toi markkinoille uuden puolidieselmoottorin. Asialla oli maatalouskaupan saralla kunnostautunut Victor Forselius, jolla oli merkin edustus pitkälle 1920-luvulle saakka. Testaajat antoivat kantajamallille melko myötäsukaisen arvion, ja Alldogit löysivät paikkansa suomalaisilta puutarhatiloilta. Lisäksi moottorit olivat sitkeitä. Sen ainoasta sylinteristä lähtevä pauke on koko keholla aistittavaa, komeaa kuultavaa, jonka muistaa pitkään. Vai onko äänessä lopulta Lanz Bulldogin suosion salaisuus. Lanz-Bulldog-traktoreita valmistettiin lähes 40 vuoden aikana yli 200 000. Moottoria kutsuttiin myös keskipainemoottoriksi. Yli 5,5-tonnisessa traktorijärkäleessä riitti kansalla ihmettelemistä. Heinrich Lanz AG oli Euroopan ensimmäisiä full liner -valmistajia eli tuotevalikoimaan kuului traktoreiden ja puimakoneiden lisäksi kattava valikoima maatalouskoneita. Danzigista lähtenyt saksalainen rahtialus SS Hindenburg ajoi Utön edustalla miinaan ja upposi 19.11.1943 mukanaan Latilja Lanztraktoreita. 38 LANZIN HISTORIA. Vaaleankeltaiset Lanz-leikkuupuimurit muuttuivat yrityskaupan myötä kelta-vihreiksi John Deere-Lanzeiksi 50–60-luvun vaihteessa. Tukkukauppojen Oy aloitti tuonnin uudelleen kymmenisen vuotta myöhemmin. Lanz jakoi muiden saksalaisten aikalaismerkkien kohtalon. Lanzin luottamusta herättävä nimi säilyi konepelleissä pisimpään kotimarkkinoilla. Mannheimissa ei kuitenkaan sivuille vilkuiltu. Kaikuna Lanzin perheen työstä John Deerellä on edelleen tuotantolaitokset Mannheimissa ja Zweibrückenissa. LANZ SUOMESSA Ensimmäinen Heinrich Lanz & Co:n tuote rantautui Suomeen luultavasti vuonna 1881. Monet eivät toivu siitä koskaan. Tuontiohjelmaan kuului Lanz Alldog -kantajatraktori, jonka Vakola otti koetukseen vuonna 1954. Lanz Bulldogin etuihin luotettiin, kauppa kävi, eikä moottoreita 30-luvun jälkeen muutettu oleellisesti yli vuosikymmeneen. Suomen tehtyä erillisrauhan Neuvostoliiton kanssa Lanzien tuonti loppui. Hehkukuulan tilalla oli nyt hehkutulppa. Toisessa vaakakupissa on hankalan käytettävyyden lisäksi korkea teho-painosuhde. Työnäytöksissä kone ei ollut edukseen. Bulldogien vanhentunutta tekniikkaa vierastettiin, ja myynti jäi muutamiin kymmeniin. Landbaumotor laivattiin takaisin Saksaan. Neljään kirjaimeen sisältyy sukupolvet ylittävä muisto höyryvoiman ja puimakoneiden ajalta. Sodan jälkeen Lanz pani etusijalle traktorintuotannon käynnistämisen pommitetuissa tuotantolaitoksissaan. Traktorimarkkinat alkoivat hiipua ja traktorivalmistajien pudotuspeli oli kiivasta. muun konepajan tapaan vangit valmistivat osia Adolf Hitlerin sotakoneistoon Heinrich Lanz AG:n Saksan tuotantolaitoksilla. Peruskonstruktio oli entinen: yksi sylinteri makuulla ja termosifonijäähdytys. Lanz kuroi nopeasti umpeen leikkuupuimureiden kehitysvajeen. Itsekulkeva MD 240 S –malli tuli tuotantoon jo vuonna 1954. Esimerkiksi 50-luvun Lanz Bulldog D3606:n puolidieselmoottorin vääntömomentti on 26,2 kilopondimetriä, kun moottorissa on kierroksia vain 850–950 minuutissa. Kuuluisimmat Lanzit makaavat tänäkin päivänä Suomenlahden pohjassa. Se ei saanut koskaan merkittävää jalansijaa Suomen traktorimarkkinoilla. Tuolloin Lanz-lokomobiili puuskutti Turun maatalousnäyttelyssä. Suomen Maanviljelijäin Kauppa sai samana vuonna Lanzin edustuksen, ja ensimmäinen erä teräksisiä puimakoneita hankittiin vuoden 1942 elonkorjuuseen. Parin vuoden päästä Lanz siirsi puimakonetuotannon Ranskan rajan tuntumaan Zweibrückeniin ostettuaan kilpailijansa, konkurssin tehneen Weryn. Vuonna 1955 esitelty täysdieselmallisto ei riittänyt kääntämään kurssia. Prototyyppi valmistui juuri ennen sotaa, mutta projekti hautautui sotahankkeiden alle. Ei ole varmaa myytiinkö 1920-luvulla Suomeen Lanz Bulldog -traktoreita. Full liner -valmistaja Elonkorjuukoneet olivat Lanzin ydinosaamisaluetta yrityksen alkuajoista 1870-luvulta saakka. Miksi Lanz Bulldog on niin suosittu. Se oli Suomen oloihin ylijäreä, eikä sen ominaisuuksia osattu käyttää oikein. Voimanlähteiksi valikoituivat Mercedes-Benzin OM 636 -diesel ja Opel Rekordin bensakone, molemmat teholtaan 34 hevosvoimaa. John Deere oli saanut haluamansa vahvan jalansijan Saksan ja Keski-Euroopan markkinoille. Vuonna 1929 puiset Herkules-, Mammut-, ja Kolosspuimakoneet saivat väistyä kiiltelevän Teräs-Lanzin tieltä. Lanzin kovimmat kilpailijat kuten Deutz ja Hanomag panostivat jo 30-luvulla dieselmoottoreihin. Lopulta vuonna 1968 John Deere-Lanz 200 –mallin valmistuksen lopettamisen myötä Lanzin nimi jäi pois. Käynnistämiseen tarvittiin bensiiniä, joten puuhasteltavaa riitti ennen töihin lähtöä. Heinrich Lanz AG:n omistajat myivät vuonna 1956 yrityksensä amerikkalaiselle Deere & Companylle. Bulldogit olivat rakenteeltaan yksinkertaisia ja kestäviä
Aussi-Lanzit kärsivät moottorien ylikuumenemisesta ja laatuongelmista. Valmistus päättyi Mannheimissa 1960. Lanzin australialainen maahantuoja Kelly & Lewis aloitti Bulldogien lisenssivalmistuksen 1946, kun pommitusten raunioittamasta Mannheimin tuotantolaitoksesta ei riittänyt traktoreita Australiaan saakka. Vuonna 1962 esitelty John Deere-Lanz 100 -sarja oli viimeinen traktorimallisto, jonka nimessä sana Lanz esiintyi. Malliston pienimmän koneen leikkuupöytä on 180 cm leveä. Ensimmäisissä Alldogeissa oli Triumph-Werke Nürnbergin kaksitahtinen kaksoismännällä varustettu bensakone. Ursus 45 oli yksi eniten valmistetuista hehkukuulatraktoreista. 39 07/17. Lanz Alldog –kantajatraktoreiden moottorit eivät paukkuneet. Lanzin ydinosaamisaluetta olivat puimakoneet ja leikkuupuimurit. Jotkut keräävät postimerkkejä, jotkut 30-luvun Tela-Lanzeja. Moottorina on Mersun nelisylinterinen diesel. 100-sarjan moottorit perustuvat John Deere 1010 -mallin 2,4-litraiseen lohkoon. Vuosina 1947–55 valmistettiin noin 60 000 kuulapääkarhua. Sodasta toipuva Puolan traktoriteollisuus haki mallia lännestä. Lanz MD 18 S oli tuotannossa leikkuupuimureista pisimpään 1956–63. Ursus 45:n perustui Lanzin tuotanto-ohjelmasta poistuneeseen 45 hv:n Bulldog D 9506 -malliin. Kuvan Lanz Alldog A 1806 -mallissa on MWM:n 18 hevosvoiman etukammiodiesel. Telastot ja voimansiirrot Lanz valmistutti aluksi Ritscherillä. John Deeren nimellä kantajia ei enää tehty. Sarjan piskuisin on 100-malli, jonka kaksisylinterinen 18 hevosvoiman moottori on puolitettu 300ja 500-mallien nelikosta. Vuoden 1948 KL Bulldogin remmipyörästä irtoaa 40 hevosvoiman teho
Vuonna 2013 veljesten synnyinkodin pelERKIN JA LAURIN MUSEOTALLI Ponsikyläntie 220 61280 Jokipii Museo on avoinna sopimuksesta. Niemistön leppoisten veljesten Erkin ja Laurin kanssa museossa vierähtää tovi jos toinenkin. Veli Erkin keräilyura on lyhyempi, mutta tavara onkin sitten isompaa, pääasiassa traktoreita. Koska Erkki on Zetor-kerholainen, museon pääartikkeleita ovat 25-Zetorin eri mallit. Pidempi Suomi-historia on esimerkiksi John Deeren 30-luvun kumipyörätraktorilla, komealla Super-Zetorilla ja uskomattoman hienossa alkuperäiskunnossa säilyneellä vuoden 1948 David Brown Cropmasterilla. Nykyisellään kokoelmassa on noin 80 menopeliä polkuautosta kuormuriin. Työkoneista rajuimmasta päästä lienee Pikku-Jussi-vaijerikaivuri. N iemistön veljesten keräilyvimma on vanhaa perua. Erkki sanoo ryhtyneensä keräämään pikkutavaraa siksi, että traktorit täyttävät nopeasti hallin lattiatilan, mutta seinille mahtuu purkkia ja purnukkaa pilvin pimein. Lauri Niemistö kertoo keräilleensä koko ikänsä kaikkea pikkutavaraa tupakka-askeista miekkoihin ja asuvansa nykyään museossa. Kylästä löytyy myös yksityismuseo, jossa ei juuri apostolinkyytiä ajatella. Hallin seinillä on yli 300 erilaista öljykannua, yli 70 kahvimyllyä, rivillinen puhalluslamppuja ja lisäksi ainakin kuparipannuja ja bensapumppuja. Erkki onkin ne uittanut Ruotsista. Lisäksi pihalla on museokoneeksi harvinainen 60-luvun Barber-asfaltinlevittäjä, joka tuli asfalttimies Erkille 60-vuotislahjaksi työporukalta. Traktorikokoelmassa on paljon harvinaista herkkua. Veljekset Erkki ja Lauri Niemistö ovat haalineet laajan, hyvin järjestetyn ja työkonepainotteisen kokoelman. Silloin lausuttiin Niemistön kotimuseon varsinaiset syntysanat. Niemistön kotimuseo on auki tilauksesta. Yhteydenotot Lauri Niemistö 040 751 0994 40. Saksalainen Primus ja sen maanmies, Lanzin lavatraktori, ovat meillä uppo-outoja näkyjä. Museon erikoisin kulkupeli lienee riippuliidin, jolla on Laurin ja Erkin tietojen mukaan 90-luvulla loukattu itänaapurin ilmatilaa ja laskeuduttu Svetogorskiin. topieleen nousi talkoovoimin suuri kolmikerroksinen hallirakennus. Hyväntuulisten veljesten opastuksessa erikoisimpienkin kapineiden tarkoitus ja traktoreiden tekniset yksityiskohdat käyvät hyvin selviksi. Museokävijän on syytä kurkistaa myös vanhaan navettaan, jossa on lisää traktoreita ja vanhoja työkaluja. Museon ylimmässä kerroksessa on moottorisahakokoelman lisäksi perinteisimpiä työkoneita kirnuista ompelukoneisiin. Kiintoisimpia Zetor-kohteita ovat 25 vuodelta 1948 sekä alkuperäinen työkalulaatikko. Sieltä löytyy esimerkiksi Porsche Star ja B-M:n kuulapäämoottorilla varustettu traktori. Erkin ja Laurin museolla Jokipiin kylä Jalasjärvellä Etelä-Pohjanmaalla tunnetaan Jalas-kenkätehtaasta
Takarenkaatkin ovat kohta 70-vuotiaat. Mäntä oli siis ennen mäntyä. Käynnistystä varten sylinterikannessa olevan ruuvin alle pannaan paukkupatruuna. Zetor 25 on tullut Suomeen kotimaastaan noin kuusi vuotta sitten. Nimet ovat kuitenkin kulkeneet toisessa järjestyksessä kuin luulisi, sillä petäjä eli honka sai uudemman nimen mänty näiden mäntien mukaan. Hidaskäyntisessä traktorissa on hieno käyntiääni. Männät tehtiin nuorten mäntyjen latvuksista. Myös tämä traktori on löytynyt lahden takaa. 41 07/17. Erkki on ostanut Primuksen Ruotsista. Mäntiä vellin vatkaamista varten. Tämän mittakaavan koneille ei enää työtä tahdo löytyä. Komea MAN C 40 A on vuodelta 1956, ja siihen Erkki on hankkinut erikoiskilven. Vasemmalla viljansekoitin peittausta varten ja oikealla perunanmurskain perunajauhojen tekemistä varten. Lanzin kuormatraktori on 50-luvulta. 30-luvun Primus-traktorissa on yllättäen vesijäähdytteinen yhden sylinterin Deutz-moottori. Vinttikerroksen aarteita. Sen moottori on yksisylinterinen kaksitahtidiesel. Vuoden 48 Cropmaster on uskomatonta kyllä alkuperäiskunnossa. Se oli paikallisen Zetor-kerhon arpajaispalkintona, ja Erkki osti traktorin voittajalta vuonna 2015
Pienillä välityksillä on tämäkin maata kääntänyt. Erkki on haalinut Zetorin huoltolaatikkoon alkuperäisiä työkaluja. Tässä näppärä jakoavain-vasara. Jontikan kyntöaurat 30-luvulta. Zetor-merkkinen aura lienee Kvaernelandin valmistama ja Hankkijan nimeämä. Yksiakselisista tuttu Holder on tehnyt myös pieniä runko-ohjattuja traktoreita. Tämä pylväspora on ollut valtaakselivetoinen. 42 NIEMISTÖN MUSEO. Yläkerrassa on muiden pikkuvehkeiden lomassa Valmet 15. Tämä nelivetoinen A21S on 60-luvulta
Mikäs asfalttimiehelle sen paremmin sopisikaan. Porvoon konepajan hevosenkenkätehtaalla valmistettu Pikku-Jussi on käyttökunnossa. Barber-asfaltinlevitin on Erkin 60-vuotislahja. Kahvimyllyjä ja käyttämätön vuoden 1944 polkupyörä. Traktorikokoelmasta löytyy länsinaapurinkin tuotteita. Aivan käteväksi ei Erkki sitä kehu. Hienokuntoinen yksilö löytyi Malmilta Laurin vanhalta työpaikalta. Vuoden 1956 Thamesissa on 9000 kilometriä mittarissa. Erilaisilla teksteillä varustettuja öljykannuja on museossa yli 300 kappaletta. Terä puulapioon. 43 07/17
44
Idea on omassa päässä syntynyt. Maalaisromanttisen pihapiirin perusteella ei satunnainen kulkija aavista, että tontin toisella laidalla on sepän paja ja runsaasti itse tehtyjä värkkejä. Markku Heikkinen otti ovet talteen ja pystytti niistä pihalleen pienen kasvihuoneen. Vanhalle hiustenkuivaajan jalustalle mies ei aluksi keksinyt käyttöä ja nakkasi sen romulavalle. Tarkkaan ottaen jalusta oli vähällä joutua romuksi useampaan otteeseen, mutta aina Markku sen lopulta nosti pois kyydistä. Ensin huomio kiinnittyy yksityiskohtia pursuaviin tummiin ulkoseiniin. Omaperäisellä otteella R emonttityömaalla nosturin kyydistä putosi lavallinen parvekkeenovia, jotka vaurioituivat käyttökelvottomaan kuntoon. Mahdollinen toimivuus selviää kuulemma sitten kun värkkiä pääsee kokeilemaan. Muille tarpeeton roina muuttuu Markku Heikkisen käsissä jälleen käyttöhyödykkeeksi. Paja ja pajan vehkeet Markku Heikkisen tontti Lopella on suuri. Pitkällä seinällä on sirkkeli ja höylä sekä hylly täynnä tarvikkeita. Nyt jalusta toimii runkona yksinkertaiselle tukilaitteelle, jonka avulla pitkien esineiden käsittely pylväsporakoneella on entistä helpompaa. Verstas on reilunkokoinen rakennus. Parasta aikaa Markulla on työn alla eräänlainen lämmitysuunin ja savustuspöntön yhdistelmä. Te ks ti ja ku va t: Ka ri M at til a 45. Kuten miehen valmistamat esineetkin, pihan rakennusten ja toimintojen järjestys on tavallista nokkelammin suunniteltu. Koristeellisen ulko-oven tutkimiseenkin menee hyvä tovi, mutta ovien takana ihmeteltävää on monin verroin enemmän. Lopputulos sisältää usein nokkelia ratkaisuja ja taiteellisia yksityiskohtia
Jos kulkupeli kaipaa huoltoa, sen voi ajaa sisään öljymontun päälle. Rakennustelineet liittyvät Markun kirvesmiehen työuraan, josta valtaosa on kulunut ympäri Suomea hirsikehikoita pystyttäessä. JUTUN AIHE Pajarakennus on tietysti toteutettu nokkelasti kuten siellä tehdyt esineetkin. Myös traktorissa on Markun kädenjälki ja persoonallinen tyyli selvästi nähtävissä. Tuulilasin yläpuolelle asennetut lisävalot ovat sen verran koristeelliset, että katsojalta jää helposti huomaamatta katon päälle rakennettu teline. Katossa oleva talja auttaa vaikka moottorin irrotuksessa. Sen huojumisen estämiseksi vetolaitteistoon on tehty ylimääräinen säädettävä akseli, jolla vetolaitteita voi kiristää tai säätää sivusuunnassa. ROMUNJALOSTAJA HEIKKINEN 46. Kolmion muotoinen vastakappale lukituksineen on tehty jokaiseen apulaitteeseen. Toinen nostotalja löytyy ullakkotilasta. Sen kaltevuutta voi säätää esimerkiksi katon kaltevuuden mukaiseksi, ja työtasosta löytyy kiinnityspaikka sirkkelille sekä teline puutavaralle. Leyland ja varusteet Pajan pihalla päivystää talon traktori, vuosimallin 1970 Leyland. Tämäkin klapisirkkeli on vuosien saatossa kasvanut pieneksi liikuteltavaksi verstaaksi. Kävelytason pinta oli ennen puuta, mutta tein sen uudelleen metallista, kun puu lahosi”, Markku kertoo. ”Traktoriakin voi käyttää välillä rakennustelineenä. ”Joskus erään paikkakunnan sanomalehdessäkin kysyttiin, että oletko ihan tosissasi, kun olin laittamassa ilmoitusta siihen lehteen”, Markku naurahtaa firman nimen herättämälle ihmetykselle. Sinne on kattoluukun kautta nostettu varastoon tavaroita, joille saattaa joskus olla käyttöä. Kyltistä erottaa vielä tekstin ”Hirsipuunpystyttäjä”. Niistäkin osa on itse tehtyjä, kuten kätevä trukkipohjainen rakennusteline. Työauton kyljessä komeillut vanerikyltti nojaa verstaan seinään. Sisätiloissa valmistetut suuret elementit kulkevat kattoon asennetun kiskon ja nosturin avulla ulos tai auton lavalle. Hirsipuunpystyttäjä Pihasta löytyy myös isompi hinattava ja monipuolinen rakennusteline. Sen avulla lisälaitteiden kytkentä käy pikavauhtia. Myös vetopää on irrotettavissa ja kiinnitettävissä sekunneissa. Leylandin nostolaitteisiin on kytketty kolmionmallinen rakenne. Ei niin yksinkertaista laitetta, ettei se muutu Markun käsissä alkuperäistä monipuolisemmaksi. Kolmionmallinen systeemi on nopea ja monipuolinen käytössä. Markku on kehittänyt traktorin lisälaitteille oman kytkentäjärjestelmän. Nimi kertoo sekin seppämiehen mielikuvituksesta. Myös traktorissa on Markun kädenjälki ja persoonallinen tyyli selvästi nähtävissä
47 07/17
Arvioinnissa huomio kiinnitetään kynnön aloitukseen, kynnöksen tasaisuuteen, kyntösyvyyteen (ihanne on 17 cm), suoraan ajoon ja traktorin käsittelyyn. Erillisenä kilpailuna Zetoreilla tehdään vielä tehokyntöosio, jossa on yhteislähtö, ja nopein suoritus palkitaan. Tänä vuonna mukaan lähti 15 kilpailijaa, kymmenen MM-kilpailuun ja viisi vierasmerkkien kilpailuun. Kilpailuun osallistujien kesken suoritetaan kyntöpalstojen arvonta. Koneet pysyivät pinnalla, ja yleisöäkin saapui runsain mitoin. Roismalan pelloilla oli syyskuun puolivälissä sauhunja papatuksentäyteinen sunnuntaipäivä, kun Tyrwään Seudun Zetoristien maankuulussa kilpailussa ratkottiin kyntömestarit. Runsaan kolmen tunnin aikana kaikkien sarjojen voittajat selvisivät. Hytittömät tositoimissa Zetor-kynnön MM-kilpailut SASTAMALA, 17.9. Säännöt ne on MM-kisoissakin Vierailimme viimeksi Roismalan kyntökisoissa vuonna 2013, joten lienee syytä hieman kerrata tapahtuman kulkua. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen S äidenhaltijan kanssa zetoristeilla on suhteet kunnossa, sillä sateinen viikko päättyi poutaiseen pyhäpäivään. Ensimmäinen tehtävä on kynnön avaus, jossa kilpailijat kyntävät kaksi kierrosta Fiskarsin Kynnä oikein -oppaan mukaisesti. Kyntämistä harjoitettiin niissäkin, eloa korjattiin, päreitä höylättiin, klapeja sekä halkoja tehtiin ja maamoottoreita käytettiin. Auroina yleisin oli Fiskars Kyntäjä. Myös Hydrein ja Sampo olivat edustettuina. Keitto-, makkaraja lättykojuilla sai lievitystä pahimpiin oireisiin elävän musiikin säestyksellä. Vaikka taistelu oli maailmanmestaruudesta, osallistujat olivat kotimaasta, kaukaisimmat Virroilta, Karvialta ja Klaukkalasta. MM-tittelistä kilpailevat vain Zetorit, mutta samanaikaisesti vastaavilla säännöillä kyntävät oman kilpailunsa muun merkkiset hytittömät traktorit. Ulkoilmatapahtumissa alkaa herkästi hiukoa, ja tähänkin olivat zetoristit ja 4H-yhdistys panostaneet. Sen jälkeen kilpailun tuomaristo arvostelee suorituksen. Arpajaispalkintona ollut kylpytynnyrikään ei jäänyt Roismalan pelloille lojumaan. Quis eu feumsandreet pratuer ostrud dunt in henisci llaore feui blaorting esectetum init atueros nisl dolore ent praesse eum dip eniam, velis adit accum incip er autem estrud tie magnit wismod eros niamet accum quisse velis alit, si 48. Nämä kaikki vaiheet on pisteytetty, ja suurin pistemäärä on 100. Toisessa vaiheessa kilpailijat kyntävät palstansa loppuun ja tuomaristo arvioi tuloksen toistamiseen. Puheenjohtaja Markku Ojala kertoi, että sääennustukset toivat oman lisäjännityksen tapahtuman järjestäjille sekä pellon märkyyden että yleisön saapumisen osalta. Traktoreiden lisäksi mukava houkutin oli arpajaisten päävoittona ollut kylpytynnyri. Työnäytöksiä ja purtavaa Tuomariston arvioinnin ajaksi oli yleisölle järjestetty ajankulua erilaisissa työnäytöksissä
Maamme-laululla tai Finlandia-hymnillä ei Zetorkyntöjä sentään käynnistetty, vaikka itsenäisyyden juhlavuotta vietämmekin. Moni kilpailija oli asentanut traktorin keulaan sihtikepin. Matti Mikkola toi kyntöihin nuorta verta ja sijoittui hienosti kuudenneksi. 49 07/17. Nelivuotiaan Mauno Ahosen reippaasti laulama Jätkän humppa toimi hyvänä tunnelman virittäjänä tapahtuman aluksi. Aloitukseen haastetta toi kyntöpalstojen viisto suunta kylvökseen nähden. Hehkukuulamoottori otti käynnistäjistään hien irti. Auroja säädettiin kilpailun edetessä lähes jokaisella palstalla. Hienosti se sitten puksutteli, kun oli käymään lähtenyt. Perinnetapahtumissa tekijäja osallistujaväki on pääasiassa varttuneempaa väkeä
Ut ad er aci tem del ullam qui euissi blan endre digna feuguer iliquate dignim ipsumsan ulluptat. Vaikka oltiin traktorikyntökilpailussa, työnäytöksissä nähtiin toisenlaiset versiot ja välineet myös tästä työstä. Kilpailun alusviikko oli ollut sateinen, mutta suorituspaikka oli kantava. 50. Dunt aliquatem doloreet luptat. Työnäytöksissä tehtiin polttopuita. Halkojen lisäksi syntyi klapeja, joita Klapihiunulla pilkkoi Erkki Mäkinen. Ainoa ruovittelupaikka syntyi harrasteparkin kulmaukseen. Tilaa kuvatekstille
Pasi Koivula, Sastamala, 88 pistettä 51 07/17. Heikki Tenkanen, Alastaro, 96,67 pistettä 2. Fordson Super Dextalla kyntänyt Pasi Koivula palkittiin vierasmerkkien kolmospytyllä. Sadonkorjuunäytöksessä kaurapellon leikkuu oli vauhdikasta katseltavaa. Tarmo Pihlajamäki, Huittinen, 83,33 pistettä 3. Heikki Hakala, Sastamala, 82 pistettä TEHOKYNTÖKILPAILU 1. Koneen tekemät niput siirrettiin seuraavaan näytökseen puimakoneelle. Seppo Laitila, Karvia, 90,67 pistettä 3. Bensa-Fergu ei osallistunut kisoihin vaan suoritti maanmuokkausta työnäytöksissä. Hieno County kiinnostaa aina koneihmisiä, ja kavereikseen se oli saanut muun muasssa pari neliveto-MANia. Perään oli löytynyt hieman epätavallisempi maankääntölaite. Tarmo Pihlajamäki, Huittinen VIERASMERKKIEN KILPAILU 1. Konetapahtumien harrasteparkit ovat aikamoisia aarreaittoja. TULOKSET: ZETOR-KYNNÖN MM 1: Markku Mikkola, Lempäälä, 88 pistettä 2
Kotimaisen Kullervo-traktorin valmistukseen tähtäävä hanke polkaistiin käyntiin 1916, ja tuotanto käynnistyi 1919. Alkuperämaasta Yhdysvalloista koneita ei saatu laivattua merien saarron takia. ja tiettävästi ensimmäiset merkin edustajat tuotiin suomeen pari vuotta myöhemmin. Siksi hevosvetoinen kyytipeli oli paikallaan, kun muisteltiin menneen ajan maataloutta. Näytille saatu Allwork on vuodelta 1920. Maatalouskoneita itsenäisyytemme alkuajoilta. Runsaan konetarjonnan lisäksi vuosi vuodelta kasvava harrasteparkki tarjosi molempina päivinä paljon nähtävää. Vuonna 1917 Hankkija sai hankittua viiden kappaleen erän Allworktraktoreita Tanskasta. Kävijöitä piisasi varsinkin lauantaipäivänä, jolloin saattoi joutua jonottamaan omaa vuoroaan nähdäkseen kiinnostavan koneen lähietäisyydeltä. Wallis Cub Junior (vas) saapui markkinoille vuonna 1917. Teksti ja kuvat: Kari Mattila V iikolla ulkoilijoita piinanneet vesisateet väistyivät viikonlopun ajaksi kuin tilauksesta, ja perinteistä konetapahtumaa päästiin viettämään leppoisan ja kuivan syyssään vallitessa. Tanskassa oli samaan aikaan pulaa polttoaineesta, minkä seurauksena siellä ei ollut koneille menekkiä. 52. Vanhaa rautaa RIIHIMÄKI, 2.–3.9. Jenkkija urheiluautojen lomasta saattoi löytää monia sellaisia automalleja, joita maatilojen pihoilla näkyi runsaasti vuosikymmeniä sitten. Sata vuotta sitten pelloilta kantautui mäntämoottorin papatuksen sijaan useimmiten hevosen korskuntaa. Rauta ja Petrooli -tapahtuma järjestettiin Suomi 100 -juhlavuotta kunnioittaen. Wallis-traktorien tekniset ratkaisut innoittivat myös Kullervon suunnittelijaa aikanaan. Myöhemmin samana vuonna Tanskasta saatiin vielä toinenkin erä samanlaisia koneita. Teemaosastolle olikin saatu komea rivi sadan vuoden takaisia peltovetäjiä
DT-24:n seuraajaksi esiteltyä mallia myytiin Suomessa noin 30 yksilöä nimellä Valto 28. Joukon kone on vuosimallia 1959. Niittokoneella varustettu ja kauniisti patinoitunut Deutz. Jouko Laakson T-28 on saatettu ryhdikkääseen kuntoon. Niiden äärellä on mukava tarinoida ajasta, jolloin työmatkat kuljettiin auton sijaan mopolla. Mopedit kuuluvat tapahtuman vakiokalustoon. Tapahtuman rompetoripuoli ei ole kasvanut kovin laajaksi, mutta monipuolisesta tarjonnasta löytyi varmasti monelle kävijälle tarpeellista tai muuten vain mukavaa rompetta. 53 07/17. Tähän ei oikein voi vaihtaa ensimmäistäkään näkyvää osaa uuteen rikkomatta tyylipuhdasta kokonaisuutta. Neliovinen Datsun 100A oli yksi harrasteautoparkin ilahduttavimpia näkyjä. Kone kuuluu Ismo Hutrin kokoelmiin. Vanhat Koneet -lehden teltan vieressä poseerannut teollisuusmallin Valmet 20 kulki traktoriparaatissa Anne Ronkaisen ohjastamana
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Y ksi uusista tulokkaista on parikymmentä kilometriä Kuopion eteläpuolella pidettävä Hiltulanlahden perinnepäivät. Lavaa ei aura-autoon saa laittaa, mutta vastaavasti työkonetta saa ajaa polttoöljyllä. Vossikallakin riitti kyyditettävää. Heikki ja Taina Hiltusen sekä talkooporukan järjestämässä tapahtumassa nähtiin erilaisia maaseudun perinnetyönäytöksiä kuten hevoskyntöä, puintia ja pärehöyläystä. Kyntönäytös osoitti, ettei hevosella kyntäminen olekaan ihan helppoa. Suuret koneja perinnetapahtumat ovat vakiinnuttaneet paikkansa vuosien työllä, mutta sinne tänne putkahtelee aina uusia pienimuotoisia tapahtumia harrastajien iloksi. Hiltulanlahden perinnepäivät KUOPIO, 2.–3.9. Tapahtuma tarjosi paikallistuottajille mahdollisuuden kaupitella tuotteitaan. 54. Mitä enemmän aura alkoi vastustamaan, sitä enemmän peltotöihin tottumaton polle lisäsi vauhtia. Pekka Konttinen tuli paikalle auraustyökoneeksi rekisteröidyllä vuoden 1977 Jyry-Sisulla. Perinteisistä käsitöistä saattoi tutustua pläkkisepän ja puukontekijän taidonäytteisiin ja tutustua niin kasvivärjäykseen, kehräämiseen, tuohitöihin kuin naulojen taontaankin. Tuure Venäläisen Zetor 25 A sai toimia voimanlähteenä, kun haavasta höylättiin päreitä
Lajitelma yksilöllisiä puukkoja oli miehen valmistamia. Motoren-Werk REX München valmisti aikanaan mopedeita ja polkupyörien apumoottoreita, jotka sovitettiin fillarin etuhaarukkaan. Risto Härkönen toi näytille parikymmentä vanhaa moottorisahaa. 55 07/17. Ikivanhan mallin mukaan tehdyt palkeet syöttävät tasaista ilmavirtaa ahjolle. Keräilijän 650 konesahan kokoelmaan tutustumme myöhemmin paremmin. Tapahtuman isäntä Heikki Hiltunen esitteli kokoelmaansa kuuluvaa komeaa Super Zetoria. Pertti Mertala ompeli nahasta puukontuppeja. Osana Gösta Serlachiuksen menestystarinaa oli Pietarsaaren Konepaja, joka valmisti muun muassa hevosvetoisia niittokoneita. Yritys tunnettiin PK-merkistään, joka jäi elämään Peko-muodossa, kun pajasta tuli osa Wärtsilä-yhtymää vuonna 1937. Nauloja takoneen seppä Reijo Grekulan ahjo kuumeni palkeilla. Tämä jalkavaivaisten malli kulki sekä konevoimalla että käsikammista veivaamalla
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Risto Niemelä esitteli Massey Ferguson 165:ttä vuodelta 1965. Kun paikalla oli vielä makkaramyynti ja kahvio, eipä tapahtuma paljoa enempää vaadi. 56. Matko 2017 VIROJOKI, 7.10. El Reinos -mopokerhon El Residentti Lasse Mäkinen toivotti avajaispuhessaan kaikki tervetulleiksi maatalouskonemessuille. Tehtävään sopi Pyterlahden kotiseutumuseona toimiva, 1872 rakennettu tyttöjen kansakoulu pihapiireineen. Virojoen Pyterlahdessa aivan Suomen kaakkoiskulmassa pidettiin lokakuun alussa pienimuotoiset Matko 2017 -maatalouskonemessut. Massiivisen koneen tarinaan palaamme pian tarkemmin. Mahtavin koneista oli Pekka Suurpään kunnostama Allis Chalmers 40TL -pyöräkuormaaja. Järjestelyistä vastasi paikallinen mopokerho El Reinos. Niinpä järjestyksessään viidennet Matko-maatalouskonemessut oli pidettävä poikkeuksellisesti tukevammalla alustalla. T änä vuonna puinnit viivästyivät ja pellot olivat monin paikoin hyvin märkiä. Vapaamuotoisen seurustelun lisäksi ohjelmassa oli traktorien esittelyä käyntinäytöksineen sekä arpajaiset. Tapahtuman järjestäjänä toimii seitsemän vuotta sitten perustettu Pyterlahden mopokerho El Reinos, jonka päämääränä on ylläpitää mopoiluperinnettä ja vaalia vanhoja traktoreita ja koneita. 21 500 kilon järkäle urakoi uutena Salmisaaren voimalan hiilikentällä. Parinkymmenen jäsenen yhdistys toi näytille kymmenkunta traktoria ja puolentusinaa mopoa. Nykyisin harrastekäytössä oleva traktori oli varustettu Fiskarsin valmistamalla oja-auralla, joka on saamassa vielä sinisen maalikerroksen pintaansa
57 07/17. Reinojen mopokanta on vahvasti Tunturi-painotteinen. Pyterlahden kyläyhdistyksen ja El Reinojen yhteishankkeena on palauttaa rajaseudun maisemaan sota-aikana vahvasti kuulunut 12-metrinen ilmavalvontatorni. Vuoden 1957 Zetoreita tapahtumassa nähtiin kaksin kappalein. Vähemmän nähty mutta toimivalta vaikuttava ratkaisu. Hienokuntoisen 35-Massikan erikoisuus oli taaksekippaava ohjaamo. Olli Suurpää antoi traktoriesittelyn jälkeen käyntinäytöksen savupilven saattelemana. Toinen Zetoreista oli pienimuotoiseen henkilökuljetukseen sopiva. Hankkeen esittelyyn rakennettu pienoismalli on Esa Mässelin käsialaa
Entisajan moottorit edustavat määrätietoiselle miehelle vastaiskua trendiharrastuksille ja arjen paineille. ILOINEN JUTTU Otto Ruohola on touhunnut vanhojen voimakoneiden parissa yli puolet elämästään. 58
”Mutta porilainen on ollut hyvä ja helppo kone käyttää. Vaikka Otto on ollut esimerkiksi puintinäytöksissä konemiehenä, hän myöntää, että vanhan ajan työtapojen sijasta häntä kiinnostavat enemmän juuri moottorit sinänsä. Vuosi etsittiin sopivia. Se oli niin jumissa, että koivunhalolla hakattiin männät irti, ja siinä katkesi pari männänrengasta. ”Kun sitä nostettiin auton perään, näin, että sylinterin toiset korvakkeet oli halki. Vähän erilaista Erottautuminen muista on tullut Otolle luonnostaan. Niihin saa osia miltei yhtä helposti kuin Motonetistä jarrulevyjä uuteen autoon”, Otto linjaa. 59 07/17. Otto kuitenkin kiinnostui noista koneista. On kiva ajaa sellaisella pyörällä, jota ei varmasti ole kellään muulla. Sitten löydettiin Jawan renkaat. Oton entisöimässä porilaisessa oli kuvaushetkellä viikon vanha vesisäiliö. En ole koskaan ollut hyvä liikunnassa, eivätkä pelien säännöt ole jääneet päähän.” Mistä Otto sitten on saanut koneet päähänsä. ”Se oli tuo Sarin. Ruinasin Teksti ja kuvat: Mika Rassi Wickströmin venemoottori on Oton isän peruja. Ja päät kääntyy”, Otto sanoo. Jounilla ei ollut niistä mitään tietoa eikä sen kummempia taitojakaan niiden huoltamiseksi tai käyttämiseksi. ”Vielä talvella oli isompikin Wickström, mutta se tuli vaihdettua kahteen MTK-moottoriin, jotka ovat nyt osina. Viiden hevosvoiman BMW. Varsinaisen paikallisja venemoottoreiden herätyksen Otto koki seitsenvuotiaana, kun hän tutustui Kowan teknolokian päiwiä järjestäneeseen Reijo Alhoon. ”Niinhän sitä sanotaan, että joka kuusen alla on porilainen. ”Reijolla oli paljon moottoreita, ja häneltä olen saanut paljon oppia”, Otto tunnustaa. Niitä varten piti renkaan uraa vähän levittää.” Isän peruja on kokoelmassa yksi pieni kaksitahtinen venemoottori ja yksi Wickström. ”Olen aina tykännyt siitä, että on vähän erilaista kuin muilla. Sitä ei enää käytetty. Otto osti ensimmäiset omat moottorinsa Reijolta. Se tuntui kauhean isolta silloin.” Porin ja Vaasan konepajan moottorit lienevät yleisimpiä harrastuskoneita, ja niitä Otollekin on siunaantunut kaksin kappalein. Harrastajaveteraani otti innokkaan pojan siipiensä suojaan ja tarjosi tälle aikoinaan myös harrastustilat. ”Harrastuksessa on parasta se, kun jonkin laitteen saa kuntoon ja ensi kerran käyntiin”, Otto sanoo ja muistelee ensimmäistä omaa moottoriprojektiaan, pientä sinistä venemoottoria. K un pirkkalaista Otto Ruoholaa menee tapaamaan, käy heti selville, että kyseessä on rohkean yksilöllinen ihminen. Ei ole magneettoa eikä kaasutinta.” Rauta on jo ehtinyt kiertää Oton käsien kautta. Valurautaa tulessa Antiikkivehkeet eivät selvästikään ole Otolle pelkkä keino erottautua muista, vaan miehestä huokuu aito innostus tekniikkaa kohtaan. ”Monet harrastavat jalkapalloa, jääkiekkoa tai kuntosalilla käymistä. Ensimmäisen maamoottorin Otto osti Reijo Alholta 13-vuotiaana. Ei ole mitään väliä, vaikka se olisi vuoden sateessa, kunhan ei mene pakoputki täyteen vettä. Minulla on semmoinen kevarikin, jota tuli vähän rakenneltua, ja se on ollut esillä näyttelyissä. Innostus kaksipyöräisiin on verenperintöä isältä Jouni Ruoholalta, jonka varastoon oli jotain kautta sattunut eksymään myös pari vanhaa venemoottoria. Yläasteella oli ollut opetusmoottorina tuollainen samanlainen Wickström
Pajalla on osasina myyntipalkaksi saatu Wickström-moottori. ”Sitten joskus minulla on iso halli ja moottoreita on paljon. Ammattikoululaisella on rajalliset rahavarat ja kuljetusmahdollisuudet. Speedwaytä piti ajaa kilpaa, mutta sekin meni vähän niin ja näin. Haaveissa häämöttää kuitenkin jotain muuta kuin elämänura koneistajana. Yhtenä iltana panin työkalut reppuun ja ajelin kevarilla purkamaan sen. Tämä on ollut koko ajan iloinen juttu.” MOOTTORIMIES OTTO RUOHOLA Vasemmalla lymyilee Oton ensimmäinen oma maamoottori Sarin. Suuri punainen on toistaiseksi tunnistamatta. Kone annettiin ilmaiseksi sillä ehdolla, että se kunnostetaan näytteille Wanhan woiman päiville. Seuraavana päivänä haettiin osat peräkärryllä.” Tänä vuonna Oton matkaan tarttui Oulaisista 40 hevosvoiman porilainen. Kun työpäivä loppuu, on kaikki työkalut mitä käyttää. ”Kaikesta muusta on vähän stressiä. Kokoelman varsinainen harvinaisuus on isokokoinen imukaasumoottori, joka on muutettu myöhemmin kaasutinmoottoriksi. Moottoreiden kanssa on aina hienoa, kun saa jotain tehtyä, enkä ole tuskastunut, jos jotain jää tekemättä. Ja pisimmät lomat!” Tähän asti Otto on hankkinut halpoja koneita lähiseudulta. Kenelläkään muulla ei ole, minulla on kaikki!” Harrastajatoverit ovat tärkeä ryhmä. Kuinka nuori tekijä on otettu vastaan. ”Vielä on tekeillä kuutisen projektia, muun muassa yksi Pyrkijä-venemoottori ja yksi Ariel-moottoripyörä.” Vapauden perässä Otto opiskelee ammattikoulussa koneja tuotantotekniikkaa. 60. En oikein ymmärrä sitä, että pitäisi olla kaksi samanlaista.” Lisäksi yksi Andros on säilössä Oulaisissa, ja yksi moottoriprojekti harrastajakaverilla Jyväskylässä. Se olisi vapaa ammatti. Tippuvatko moottorit Oton matkasta ajan kuluessa vai vieläkö mies kiertää harmaapäänä romuja haalimassa. ”Jonain päivänä haluaisin olla teknisen työn opettajana yläasteella tai ammattikoulussa. Harrastaa siis voi halvallakin, mutta Oton äänessä kuuluu hieman kateutta vanhempia, varakkaampia ja vapaampia harrastajia kohtaan. ”Hämeenkyrön Jumesniemellä myin erään vanhan harrastajan maamoottoreita hänen puolestaan ja sain yhden moottorin palkkioksi. ”On tietysti niitä, joiden mielestä poika ei tiedä mitään. Mutta sitten on niitäkin, jotka ovat tulleet ihan kysymään neuvoa.” Monelta nuorelta jäävät urheiluharrastukset taakse iän myötä. En näe mitään syytä, miksen jatkaisi. Tässä kuitenkin käsitellään porilaisen mäntää. Oikealla on 8–10 hevosvoiman porilainen vanhassa asussaan. Tunnit voisi suunnitella itse. sen rehtorilta, sain sen kuntoon, ja nyt se on Helsingissä
”Se on pystymoottori, jossa on avonainen kampikammio. MYSTEERIKONE VARSINAIS-SUOMESTA Viime vuoden loppupuolella Otto Ruohola huomasi ilmoituksen erikoisesta paikallismoottorista, joka myyjän piti saada tontilta pikimmiten pois. Luultavasti se on peräisin ihan 1900-luvun alusta. Millaisesta masiinasta sitten on kyse. Myyjä muisti nähneensä, kuinka sillä on käytetty kenttäsirkkeliä 50-luvulla.” Ostohetkellä moottori oli viettänyt metsässä kymmenet vuodet. Se oli jumissa ja ruosteessa, mutta ilmeisen vahva valu oli kuitenkin kestänyt hyvin. Masinistikaverit Jukka Hernesaho ja Mikko Mäki tulivat taloudelliseksi avuksi, ja niin kone saatiin Nousiaisista kolmen herran yhteisomistukseen. ”Luultavasti se on ollut tehdaskäytössä, sillä se oli valettu betoniin. ”Oli se hienoa, kun tämä ensi kertaa lupasi!” Kunnostustyössä moottorin omistajia on auttanut Sauli Rajala. Entinen omistaja oli kuullut perimätietona, että moottori olisi Fetu-Defize. 61. Aika moni on veikannut, että se olisi alun alkaen ollut imukaasumoottori, ja että se on myöhemmin muutettu bensa-petrolikäyttöiseksi”, Otto kertoo. Alkuperäisestä käyttötarkoituksestakin on vain uumoiluja. Otto ei kuitenkaan ole löytänyt tuolta merkiltä mitään vastaavaa konetta. Yhteyden Ottoon saa Vanhojen Koneiden toimituksen kautta. Otto ottaa mielellään vastaan tietoja moottorin merkistä ja historiasta
Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Jan-Erik Laine Moottorikeräilijä Stig Granskog 62. Joukkoon kuuluu sekä venemoottoreita että maamoottoreita. SKAFTUNGIN KONEET Stig Granskogin pihahallin seinien sisältä löytyy hämmästyttävä kokoelma. Esillä on puolentoistasataa kunnostettua moottoria, ja monta projektia on työn alla
Melko pian poikien harrastuksesta alkoi olla myös hyötyä. Kun veljekset päättivät kunnostaa kalastusveneen vanhan Penta-moottorin, ei kumpikaan osannut aavistaa kuinka vahvasti harrastus veisi mennessään. Myöhemmin lisäansioita hankittiin myös sahaustoiminnalla, ja olipa pihapiirissä jonkin aikaa myllykin jossa jauhettiin asiakkaiden viljoista jauhoja. Vene on kieltämättä hieno käsityötaidon näyte ja ansaitsee tulla säästetyksi tulevienkin polvien ihailtavaksi. Oman väen lisäksi venettä oli rakentamassa kaksi vierasta miestä. ”Hyvä kone oli sekin, toi aina uskollisesti takaisin maihin”, kalastaja kiittää. Kun vaasalainen moottoritehdas lopetti toimintansa, kalastajat pelkäsivät, että kone hajoaisi kesken kiireisimmän kalastussesongin eikä siihen saataisi enää varaosia. ”Kun ostan koneita, vakuutan aina myyjälle, että ne menevät hyvään ja lämpöiseen kotiin”, Stig nauraa. Lähes saman tien kunnostettavaksi hankittiin Olympiamerkkinen venemoottori. S tig Granskogin isä piti Kristiinankaupungin Skaftungissa minkkitarhaa jo 1960-luvulla. Siksi Vaasan Haldinista haettiin venettä liikuttamaan huomattavasti modernimpi 250-hevosvoimainen Volvo Penta. Vanha venemoottori kuntoon Pihapiirissä seisoo edelleen Rågårds Laxin vanha kalastusvene, joka on rakennettu vuonna 1970 tismalleen samalla paikalla. Kokoelma Kun Granskogin halliin astuu sisään, silmien eteen avautuu upea näky. ”Isä oli kaukaa viisas ja antoi meidän pienten pojankloppien puuhailla kaikkien mahdollisten koneiden parissa, saimme purkaa ja kasata niitä mielin määrin – ja siinä samalla karttui tieto ja taito”, Stig toteaa. Käytännössä koko lattiapinta-ala on moottoreiden peitosPojankloppien tietotaito kasvoi huomaamatta koneiden kanssa puuhastellessa. Tuli tarve rakentaa niille lämmin säilytystila. Nyttemmin minkkitarhat on vuokrattu ulkopuolisille ja Granskogin yritys Rågårds Lax on keskittynyt pelkästään kalankasvatukseen ja -jalostukseen. Seuraavan sukupolven tultua mukaan yritystoimintaan Stigille ja veli Stenille jäi enemmän vapaa-aikaa. Ensin venettä liikutti 110-hevosvoimainen kaksipyttyinen Wickström. Piharakennukset täyttyivät pian kunnostetuista koneista. ”Muistan hyvin kun venettä tehtiin. Mittava moottorikokoelma säilyy hyväkuntoisena uuden hallin seinien sisällä. Turkistarhauksen rinnalle nousi toisena elinkeinona kalastus, mikä olikin mitä mainioin yhdistelmä – kalanperkeet voitiin hyödyntää minkkien ruuaksi. Tiedän, että siihen meni 400 kiloa nauloja, ja osaan kertoa tarkalleen mistä puutavara on hankittu”, Granskog kertoo. Rakennus eristettiin ja siellä pidetään noin 10 asteen lämpöä ympäri vuoden. Kun sana veljesten harrastuksesta lähti kiertämään, koneita alettiin tarjota vähän joka suunnalta. Koneiden parissa puuhailu jatkui taas. Miehet ymmärsivät jo, että kokoelma tulisi edelleen laajenemaan, ja hallista rakennettiin saman tien reilun kokoinen. Eipä aikaakaan kun isä jo luotti poikiensa huoltamiin ja korjaamiin koneisiin niin, että lähti ilman sen isompaa koeajoa kauas merelle kalaan. ”Kymmentuntisia päiviä tehtiin kolmen kuukauden ajan kuutena päivänä viikossa ennen kuin laiva oli valmis merelle”, Stig muistelee. 63 07/17
Kuorma-auto oli palokunnalla ainoastaan kuljetustehtävissä joten lava sai olla paikoillaan. Löytyypä rivistä BSA-merkkinen vesipumpun moottorikin. Mies miettii pitkään ja moittii kysymystä vaikeaksi. ”Toisaalta, jos elän yhtä terveenä ja pitkään kuin äitinikin – hän eli 101-vuotiaaksi – on harrastevuosia vielä paljon edessäkin päin”, mies hymyilee. Hydrauliseksi muutettu lavan nostosysteemi vaihdettiin auton aikakauteen paremmin sopivaan veivikippiin. Yksi kokoelman harvinaisuuksista on tyyppikilven mukaan vuonna 1974 tehty Olympia, joka on aivan viimeisiä Olympian Konetehtaan valmistamia moottoreita. Tutkimme hetken Ulvilasta huutokaupasta ostettua omavalmisteista moottoria. Monesta koneesta omistajalla on tarkka tieto, missä se on ollut käytössä ja kuka sen on aiemmin omistanut. ”Ostin sen Merikarviasta muutama vuosi sitten. Omistaja oli sairastunut heti sen hankkimisen jälkeen, ja moottori oli jäänyt tyystin käyttämättömäksi. Olympiassa on alkuperäinen vesisäiliö ja sen punaiseksi maalatut puuosat ovat Stenin tekemät. Seuraava omistaja oli vapaapalokunta Sarvlaks Frivilliga Brandkår. Keräilijä kertoo, että 75 vuotta täytettyään hän on alkanut ankarasti miettiä, kauanko jaksaa enää harrastaa. Omasta autosta tehtiin lopuksi traktorin peräkärry, mutta sen hytti on edelleen tallessa pihapiirissä. Andrée & Rosenqvistin valmistaman moottorin osat ovat näkyvissä silloinkin, kun kone käy. Gazin historia on hyvin tiedossa, sillä on ollut ainoastaan kaksi omistajaa ennen Stigiä. ”Muutaman venemoottorin on saanut ostaa vain sillä ehdolla, että on vienyt samalla pois koko veneen”, Stig naurahtaa. Lopuksi kysymme harrastajalta, mikä kokoelman koneista on kaikista tärkein. Kone lähti kauniisti käymään, mutta kun ajattelin ajaa hieman jäähdytysnestettä säiliöön, huomasin, että vesipumppu ei toimi. ”En aio luopua mistään. ”Tämä bensa-petrolikäyttöinen kone on siitä erikoinen, että tässä on vain yksi venttiili ja vain yksi kuula, mutta se pyörii kuten nelitahtinen kone”, Stig esittelee. Tiettävästi moottori on ollut Porin suunnalla hinaajassa, joka on vetänyt tukkilauttoja sahalle. Gaz on alun perin hankittu Vantaalle lentokentän rakennustöihin. Mistä luopuisit viimeisenä. MUKAVIEN MUISTOJEN GAZ Granskogin perheessä oli aikanaan vuosimallin 1958 Gazkuorma-auto. sa. Sinnikkään etsinnän tuloksena Loviisan läheltä löytyi vuosimallia 1955 oleva huonokuntoinen aihio. Kone on tuliterä, se ei ole ollut koskaan veneessä kiinni. Turussa tehty, 1930-luvulta peräisin oleva 24-hevosvoimainen Andros löytyi Merikarviasta. Kokoelman helmiin kuuluu ehdottomasti jo ikänsäkin puolesta vuonna 1912 valmistettu Wickström. Noin 150 moottorin kokoelmaan kuuluu myös Kuopiossa tehty Kipinä-keskimoottori, Porin konepajan valmistama Nopsa sekä Vaasan moottoritehtaan Sarin-maamoottori. Stig sai ajaa sillä omalla tontilla jo kauan ennen ajokortti-ikää. Erään moottorin kilvessä on valmistajana hieman tuntemattomampi Veljekset Sipponen, ja toisen moottorin kyljessä mainitaan valmistaja Autokoneistamo Laros, HKI Finland. ”Muutama vuosi sitten edesmennyt veljeni teki millintarkkaa työtä, puuosat ovat täydelliset, lähes millintarkat kopiot alkuperäisistä”, Stig esittelee. Jykevän kokoinen Olympia-maamoottori on vuodelta 1926, ja valmistelaatta kertoo sen olevan kymmenes kyseistä mallia valmistettu. ”Siitä oli niin hauskat muistot että halusin löytää samanlaisen”, mies kertoo hymyillen. Viiden talven kunnostustyön tuloksena Gaz katsastettiin syksyllä 2015. Nämä ovat nyt täällä tallessa – ja pysyvät täällä”, Stig toteaa jämäkästi. Vuosia edessä ”Alun perin oli tarkoitus rakentaa konehalliin toinenkin kerros mutta se on ainakin toistaiseksi toteuttamatta”, Stig huokaa. MOOTTORIKERÄILIJÄ 64. Syykin löytyi: akseli oli tehtaan jäljiltä viisi milliä liian lyhyt”, omistaja hämmästelee. Kuorma-auto maalattiin alkuperäiseen väriin. Auton moottori oli leikannut kiinni ja lava oli hyvin huonokuntoinen. ”Veljeni rakensi autoon uuden vanhan mallin mukaan tehdyn lavan, ja onnistuimme saamaan siihen ehjän koneen Virosta”, Stig kertoo
65 07/17. Nykyisin ei enää lähdetä veneillä kauas merelle, vaan Rågårds Laxin käyttämät kalat kasvatetaan altaissa rannan tuntumassa. Suvun työhistoriaan tiiviisti kuuluvat venemoottorit ovat mieleinen keräilykohde Stig Granskogille. Moottoreiden keräily ja kunnostus sai sammumattoman kipinän, kun veljekset Stig ja Sten Granskog päättivät kunnostaa kalastusveneessä käytössä olleen Volvo Penta -moottorin. Stig muistaa sen rakennusvaiheet tarkasti. Vene on rakennettu samoilla sijoilla vuonna 1970. Aikanaan kalastus ja sen myötä myös moottoriveneet näyttelivät suurta osaa yrityksen toiminnassa
Kun Veikko Kanerva oli ollut 20 vuotta valimolla töissä, hän päätti kokeilla esineiden valamista myös vapaa-ajallaan – ja jäi heti koukkuun. VALU VERISSÄ Veikko Kanerva 66 Seppiä ja mestareita Veikko Kanerva
Sulatusuunit tynnyristä Veikko on rakentanut pihalleen kaksi erilaista tynnyriuunia, joissa pystyy sulattamaan kuparimetallia sekä alumiinia. Kotioloissa valutyöt onnistuvat ainoastaan kesäaikaan, sillä kylmyys haittaa työskentelyä lämmittämättömässä piharakenuksessa. Hiilillä lämmitettävää uunia kiertää ilmakanava, jossa on neljä sisäänmenoaukkoa. ”Toki osaa on mahdollista muokata ennen muotin ottoa, jolloin lopputuloksena on melko tarkkaan samankokoinen osa. Eron kuulee selvästi. 67 07/17. Kellot Kanerva valaa kuparin ja tinan seoksesta eli pronssista. Muotti tehdään yleensä kahdesta kappaleesta, joiden väliin ripotellaan irrotuspulveria. Usein kuitenkin riittää kun kiinnityskohtia mallaa sen verran, että kappale sopii paikoilleen”, Veikko kertoo. Työkalun avulla sulatusastia lasketaan kaatotelineeseen, josta sitä pystyy turvallisesti kaatamaan muottiin. V eikko ”Veksi” Kanerva on ollut valimossa töissä jo vuodesta 1980 lähtien. Hiekasta tehty valumuotti on aina kertakäyttöinen. Toisinaan työn alla on myös myös mopon tai maamoottorin osia, ja onpa Kanerva valmistanut pyynnöstä muutamia hautamuistomerkkejä ja muistolaattojakin. Mitä enemmän kellolla on halkaisijaa, sitä matalampi sointiääni on. Muotin tekokaan ei onnistu viileässä ja kosteassa säässä. Pienikin kosteus muottihiekassa saattaa pilata koko homman. Kotona Kanerva valaa vain alumiinia, pronssia ja messinkiä, mutta muutamia rautavaluosia on valmistunut siten, että kotona tehty muotti on viety pieneen rautavalimoon valettavaksi. Hiilillä toimivaan metallin sulatusuuniin puhalletaan ilmaa öljypolttimen avulla. Vuonna 2000 iski innostus kokeilla valutöitä kotonakin, joten mies hommasi tarvikkeita ja rakenteli pihalleen pienen hiilellä toimivan sulatusuunin. Metalliseos kuumennetaan uunissa upokkaassa eli metallin sulatukseen tarkoitetussa astiassa. Kun metalli on sulanut, upokas nostetaan ulos uunista. ”Muotissa pitää aina olla päästö, eli sen on oltava kartiomainen, jotta kappale irtoaa muotista”, tekijä kertoo ja esittelee kellon valmistukseen tehtyä valumuottia. Kanerva käyttää valutöissään hiekkamuotteja. ”Itselle ja toisille harrastajille on valmistunut sillä tavoin hehkukuulamoottorin kuulia, kuulanhattuja ja jotain muutakin pientä osaa”, Veksi kertoo. Kellon malli on niin sanotusti luonnollinen malli: kellon ulkopuoli tulee muotin toisesta puolikkaasta, sisäosa toisesta puolikkaasta. ”Kokeilin kellon tekoa myös messingistä, mutta se ei soi ollenkaan niin kauniisti”, tekijä kertoo ja soittaa malliksi kahta kelloa. Kemikaalit vaativat +20 asteen lämpötilan toimiakseen kunnolla. Valaja kertoo, että pelkkä metalliseoksen koostumuksen vaihtuminen muutamilla prosenteilla saattaa muuttaa kellon sointiääntä. Malline voi olla puuta, muovia tai metallia. Ilma kulkee putkirakennelmaa pitkin tynnyriuuniin tasaisesti neljän aukon kautta. ”Sekoitan porakoneeseen kiinnitetyllä sekoittimella muottihiekkaa, hartsia ja kovetetta keskenään”, Kanerva selvittää. Astian kuumuus on noin 1000–1100 astetta, ja sen liikutteluun tarvitaan nostotyökalua, jotta kuumaan astiaan saadaan pidettyä riittävä etäisyys. Muotti hiekasta Valutyön muotin tekemiseen tarvitaan aluksi malline, jonka mukaan muotti tehdään. Veksi on Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Tapio Mäntyniemi itse rakentanut työkalun, jolla voi sulamisen aikana nostaa kuonaa pois upokkaasta. Sointiin vaikuttaa myös kellon koko. Toinen kuumenee perinteisemmin hiilillä mutta toinen öljypolttimen avulla huomattavasti helpommin ja nopeammin. Sorvaamalla kelloa matalammaksi saa siis ääntä hieman korkeammaksi tai toisinpäin: sorvaamalla kellon Veikko käyttää valutöissään muottihiekasta, hartsista ja kovetteesta sekoitettua hiekkamuottia. Koneen osia tehdessä on otettava huomioon, että jos ottaa muotin valmiista osasta, valettu kopiokappale on valmiina noin yhden prosentin pienempi kuin alkuperäinen. Hiilille saadaan näin puhallettua ilmaa tasaisesti neljästä eri suunnasta. Valutyöharrastus vei miehen mennessään, ja siitä lähtien Veksin piharakennuksessa on valmistunut muun muassa pronssikelloja, oven kolkuttimia ja erilaisia alumiinireliefejä
68 Seppiä ja mestareita Veikko Kanerva. Museoikään ehtineillä traktoreilla hoituu mainiosti niin polttopuiden teko kuin lumityötkin. Tallessa ja käytössä on edelleen talon vanha kolmeviitonen Massikka, jolla Veksi on aikanaan opetellut ajamaan. Joskus Veikko on ostanut metalliseoksia harkkoina, mutta etupäässä harrastaja käyttää valutöissään kierrätysmateriaaleja. Perunannostokoneen matolle pellosta noussut vanha kello on ollut pienimmän, halkaisijaltaan 5 cm olevan kellon mallina. sisäpuolta suuremmaksi saadaan ääntä madallettua. Työt menevät enimmäkseen omaan käyttöön, tuttaville tai lahjoiksi. Kunnostusprojektin myötä ilman sähköä toimivat koneet alkoivat kiinnostaa, ja maamoottoreita onkin nurkissa tätä nykyä jo seitsemän kappaletta. Kuvanottohetkellä uuni ei ollut kuumana, joten valajan varustus on osittain puutteellinen. Suurin Kanervan valmistama kello on halkaisijaltaan 32-senttinen ja painaa 16 kiloa. Maamoottoriharrastus alkoi, kun Veikko päätti viisikymppistensä kunniaksi vuonna 2008 ottaa talon vanhan maamoottorin esiin ja kunnostaa sen käyntikuntoon. Harrastekalustoa Valutöiden lisäksi Kanerva harrastaa maamoottoreita, ja talosta löytyy myös useita vanhoja traktoreita sekä vanha mutta varsin käyttökelpoinen Ford 550 -kaivurikuormaaja. Upokas eli metallinsulatusastia kuumenee tynnyriuunissa tuhatasteiseksi, ja sitä liikutellaan nostotyökalun avulla. Muun muassa vesijohtoromu kiinnostaa. Lisääkin maamoottoreita saattaa vielä kokoelmaan tulla, jos lähiseudulta sattuu sopivasti löytymään. Maamoottoreiden siirtelyssä vanhat koneet ovat myös varsin tarpeellisia. Punametalli sisältää 85 % kuparia ja 5 % tinaa, sinkkiä sekä lyijyä, ja se on nimensä mukaisesti huomattavasti punaisempaa kuin keltasävyinen messinki. Suhteellisen lyhyt seisokki ja hyvä säilytyspaikka katon alla tekivät moottorista helpon kunnostettavan. ”Polttoainesäiliö piti uusia, ja koska kuulanhattu oli hukkunut, valoin siihen uuden”, omistaja esittelee. Oven kolkuttimia Kanerva on valmistanut sekä punametallista että messingistä. Messinkiä eli kuparin ja sinkin seosta saa vesijohtojen liittimissä käytetyistä osista. Valutyö viehättää Valutyöt ovat Veikolle harrastus. Maamoottori oli ollut käytössä vielä 1970-luvun alussa puintihommissa. Toisia koneharrastajia Kanerva on kuitenkin suostuvainen Veksin valuharrastus on tuottanut muun muassa maamoottorin osia, erikokoisia kelloja, kolkuttimia ja reliefitauluja
Harrastus lähti liikkeelle talon vanhasta moottorista, jonka Veksi päätti saattaa käyttökuntoon 50-vuotispäivillensä. Kanervalla on tällä hetkellä seitsemän maamoottoria. Kovin kiireisellä aikataululla ei kuitenkaan kannata olla liikkeellä. Vuosimallia 1961 oleva traktori on käyttökunnossa edelleen. ”Teen tätä verkkaiseen tahtiin harrastusmielessä ja enimmäkseen omaksi ilokseni”, Veksi painottaa. Työkaverit valimolla kyselevät usein, miten ihmeessä Veikko jaksaa olla kiinnostunut samasta hommasta vielä vapaa-ajallaankin. 69. Vuosimallin 1982 Valmet 602:lla hoituu kätevästi pientareiden niitto kesällä ja lumityöt talvella. ”Kyllä joskus tulee sutta – sekä töissä että kotona tehdessä”, Kanerva toteaa Mutta virheistä oppii, ja muutenkin valutöitä tehdessä on käynyt selväksi, että aina oppii uutta. Joka kerta valu ei onnistu, vaikka olosuhteet olisivat ihanteelliset. Massikalla Veksi on aikanaan opetellut ajamaan. auttamaan esimerkiksi maamoottorin osien kanssa, jos vaan suinkin ehtii ja pystyy. ”Vaikea sitä on selittää, mutta on vain niin kiehtovaa tehdä kaikki vaiheet alusta loppuun ja nähdä konkreettisesti työnsä tulos.” Veikko hymyilee ja ravistaa heleästi soivaa kelloa. ”Kaverit ihmettelevät, enkö saa töissä tarpeeksi näistä hommista”, Veksi naurahtaa
Laihialainen maanviljelijä F. Teksti ja kuvat: Olli J. Ojanen E nsimmäisiä puimakoneita hankittiin joihinkin Suomen kartanoihin Englannista tai Ruotsista jo ennen 1800-luvun puoliväliä. Esimerkiksi Kokemäellä maamiesseuran kokouksessa esitteli tilallinen W. Kotimainen tuotanto syrjäytti tuontikoneet kohta itsenäisyyden alkuaikoina. Englantilaisista Ruston & Proctor oli myös varhainen tulokas. Kiinnostusta tälle alalle riitti. Hevoskierrolla käytettävät 70. Ränkin valmistamansa Ruston & Proctor -mallisen koneen vuonna 1901, ja konetta kiiteltiin ulkomaisen veroiseksi. Sen valmistuksesta ei tainnut tulla enempää. Joitain on käytetty vesirattaan antamin voimin. Puimakoneiden jytke antoi rytmiä syksyn tulolle Puimakone tai tappuri, ryskä tai rosma kuului maatalouden konekantaan tärkeänä osana noin sadan vuoden ajan. Sotien jälkeisenä aikana puimakone oli käytössä niin yleisesti, ettei maatalouslaskennassa niiden määrää enää 50-luvun lopussa viitsitty kyselläkään. A. Vuosisadan alussa pienimpiä puimakoneita käytettiin hartiaja käsivoimin. Kotkanpää haki ja sai patentin Pieksäjä-merkkiselle rukiin puimakoneelle. Oman tuotannon alku Kotimainen puimakoneiden tuotanto alkoi pienistä nastapuimakoneista 1850-luvulla Fiskarsin ja Mathildedalin tehtailla. Toissa vuosisadan jälkipuolella puimakoneita ehtivät tehdä ainakin Högfors, Juantehdas ja Kristiinankaupungin Konepaja. Ruotsalainen Munktell-lokomobiilin pyörittämä puimakone lienee ollut ensimmäinen meillä työnäytöksissä esitelty kone. Nämä olivat suuria, lokomobiilien voimin käytettäviä laitteita. Fiskarsin hevoskierrolla toimiva kone oli esillä isossa näyttelyssä Moskovassa 1860
Mathildedalin tuotanto jatkui voimallisesti, mutta tehtaan omistajayhtiö Teijon Tehdas Oy:n nimi alkoi 71 07/17. Maan tärkeimpiin konekauppoihin kuulunut Agros Oy tarjosi malleja pienistä hartiavoimin pyöritettävistä laitteista suuriin lokomobiilin pyörittämiin asti. Mathildedalin tehtaalla alettiin valmistaa ruotsalaisen Thermaeniuksen mallien mukaisia koneita. Kohta 1900-luvun alussa alettiin perustaa puimakoneosuuskuntia, joihin saattoi kuulua useitakin tiloja. Kahdessa ensimmäisessä puimakonetestissä oli mukana kolmen ruotsalaisen sekä englantilaisen ja tanskalaisen tehtaan koneita. Osuuskunta hankki usein puimakoneen lisäksi lokomobiilin tai maamoottorin konetta käyttämään. Joissain tapauksissa täällä puhuttiin Thermaeniuksen mallin mukaisista koneista, joskus käytettiin pelkkää Thermaeniuksen nimeä. Korvensuun Maanviljelyskonetehtaan Varma-merkkiset koneet, loimaalaisen Oskari Tuomen koneet sekä Veljekset Jaakkolan tehtaan vuosittain 10–30 kappaleen määrissä tekemät kookkaat Siro-koneet kuuluivat näihin aikoihin puintikuvioihin. Kysyntää oli niin runsaasti, että ruotsalaisyhtiö teki sopimuksia koneiden valmistamisesta suomalaisissa tehtaissa. Keskusosuusliike Hankkija osti verstaan Helsingin Malmilta ja rakensi siitä tehtaan. Mathildedalin tehtaan mainitaan valmistaneen 20 000 käsipuimakonetta vuoteen 1913 mennessä. E. Mahdollisuuksia ja valikoimaa oli lavealti tarjolla puimakonetta 1910-luvulla hankittaessa. Puimakoneen voimanlähteiksi oli tarjolla vaihtoehtoina polttomoottori ja hevoskierto. Leinon tehtaalta valmistui Lanzin mallisia nastakoneita. koneet olivat ajankohtaisia, pian myös maamoottorikäyttöiset. Valtaosin ne olivat pieniä nastakoneita. Porissa Rosenlewille kuulunut Porin Konepaja laajensi toimintaansa 1920-luvun aikana rakentamalla erityisen puimakonetehtaan ja laajan varaston. Ruotsalaiset Thermaeniuksen puimakoneet nousivat laajaan suosioon 1900-luvun alkuvaiheissa. Thermaeniuksen koneiden tuotanto alkoi myös Porin Konepajalla. Vuonna 1910 tilastoitiin maatiloilta pikkuista vaille 30 000 puimakonetta. Viralliset koneiden koettelut olivat 1910-luvulla jo keskittyneet kookkaisiin, konevoimalla toimiviin varstapuintilaitteisiin. Maatalouskonetehdas Oy muodostui pääasiallisesti puimakoneja kuivuritehtaaksi. Puimakone tavallistuu Vuonna 1920 tiloilla oli käytössä runsaat 43 000 puimakonetta mutta niitä käytti paljon useampi tila. & J. Turun Rautateollisuus kehaisi olevansa alalla maan suurin erikoistehdas. Laitteiden siirto tilalta toiselle kuului ohjelmaan. Siellä valmistui 1910-luvun alussa parista kolmeen sataan konetta vuodessa. Kuvassa vuoden 1921 Svecia-mallinen Thermaenius sellaisena kuin se virallisen puimakonetestauksen raportissa julkaistiin
Sitten päästiin isompiin lukemiin. Kuusikymmenluvulle tultaessa puimakoneiden valmistus hiipui. Testeissä olivat uudempina tulokkaina Wilh. Vuoden 1930 konelaskennan mukaan tiloilla oli käytössä yli 49 000 puimakonetta, joista käsivoimaisia oli noin 4000 kappaletta. Vuosien 1940–42 aikana tuotanto pysyi yli kahdentuhannen tasolla. Vuoden 1950 maatalouslaskennassa kirjattiin melkein 95 000 puimakonetta. Vain 1952 ylitettiin 5000:n määrä, ja 1955 oli viimeinen 3000:n rajan ylittänyt vuosi. Virallisia puimakonekokeita tehtiin 20-luvulla kahteen otteeseen uusien mallien esittelyn myötä. Puimakoneiden merkit jäivät valitettavasti hyvin suurelta osin tuntemattomiksi. näkyä koneiden valmistajana. Turun ja Porin läänissä Sirot olivat kuitenkin kakkosena. Sekä Esa että Sampo olivat uusina tyyppeinä virallisissa testeissä. Kuvioihin mukaan pyrki myös Oy Peltokalu Teho-patentti-koneellaan. Tunnistetuista koneista oli selvästi eniten teijolaisia, yli 9000. Sotavuosista huolimatta käytössä olleiden puimakoneiden määrä oli siis puolitoistakertainen 40-luvun alkuun verrattuna. Näihin aikoihin tuotanto oli kolmen suuren valmistajan asia. Perinnepäivien ohjelmaan puintinäytökset kuuluvat yleisöä hyvin kiinnostavana lisänä. Myös Epilän Konepajan Rautakallio-koneet sekä Salon Sähkö ja Konetehdas Oy:n Tarkka-koneet olivat mukana. Porissa perinteinen puurunkoinen Sampo poistui tuotannosta kohta vuosikymmenen alussa. Sen mukaan vuonna 1941 puimakoneiden määrä tiloilla oli noin 56 700 kappaletta. Arvailtavaksi jää, missä vaiheessa 60-luvulla puimakoneiden käyttö oli yleisimmillään. Pienemmissä kuvissa Vanhan Savotan ESA Rautajärveltä ja Suur-Jämpsän Moottorilupin Pomonan Teräs-Sampo. Sähkömoottorit yleistyivät, ja niiden myötä sanomalehtiin ilmestyi kuulutuksia, joissa sähkölaitokset varoittelivat turhasta sähkön käytöstä puintikauden aikana. Teollisuustilaston mukaan 1948 muodostui ennätysvuodeksi, kun valmistusmäärä oli 6735 kappaletta. Agricola ja Tarmo olivat myös teijolaismerkkejä. Alfa ja Sirkka merkkiset koneet tulivat sieltä ruotsalaisnimikkeisten rinnalle. 40-luvun puimakonebuumi Välirauhan aikana ehdittiin tehdä maatalouden konelaskenta. 1930-luvun puolivälissä päästiin jälleen yli 3000:n kappaleen kotimaiseen tuotantoon ja vuosikymmenen lopulla parina vuonna yli 5000:n. Ulkolaismallien ja niistä kehiteltyjen koneiden kotimainen tuotanto teki tuonnin hyvin vähäiseksi. Malleja toki kehiteltiin. 72 PUIMAKONEET SUOMESSA. Lama-aika hidasti koneistumista ja puimakoneiden tuotantoa. Puimakoneita tarvittiin sotavuosinakin, ja niiden valmistusta pystyttiin jatkamaan yllättävän hyvin. Isommassa kuvassa Teijon Agricola töissä Jokelan museolla Ruotsinkylässä. Jytke hiljenee Viisikymmenluvulla puimakoneiden jytke oli maaseudulla tavallinen syyspuolen ilmiö. Teijon tehdas jatkoi sitkeimmin puurunkoisten valmistusta, mutta 70-luvulla tuotanto sielläkin loppui. Siroja oli alun toista tuhatta. Sampo-merkkisiä oli melkein 5000 ja Esa-merkkisiä yli 4100. Teijon Tehtaan 30-luvun jälkipuolen uutuuksia olivat TTB-koneet sekä keskusliike OTK:n myytäviksi valmistetut OTE-puimakoneet. Vuonna 1943 alan tehtaissa valmistui 5446 konetta eli hiukan enemmän kuin Suomessa koskaan aiemmin. Kotimaiset puimakoneiden valmistajat tuottivat 20-luvun jälkipuolella vuosittain nelisen tuhatta konetta. Kalle Jaakkolan tehdas oli nipin napin olemassa, mutta koneita valmistui vain parikymmentä vuodessa. Schauman yhtiön tuotteina Sveciaja Hilleröd-koneet, joista tuli myöhemmin Pietarsaaren Konepajan Pekoja. Teräs-Sampo oli Porin Konepajan uudenlainen, metallirunkoinen puimakone, jota tehtiin 1956 alkaen kymmenkunta vuotta. Valmistajien luku oli harvennut, eikä maatalousnäyttelyissä tai mainoksissa näkynyt muita kuin teijolaisia, Sampoja ja Esoja. Työkuntoisina pidettyjä puimakoneita on onneksi runsaasti tallella. Maamoottoreiden äänten vähetessä jytke pääsi paremmin kuuluviin. Kun puimakonetuonnin yhteispaino oli 60–70 tonnia vuodessa, ei konemäärä voinut olla suuri. Tuontikoneista tilastoon kirjattiin esimerkkinä mainittu Lanz. Malleja teijolaisissa oli runsaasti: ”jokamiehen Paavo-sarjassa” oli neljä mallia ja ”laatusarjassa” Karhua, Tarmoa ja Agricolaa neljää eri kokoa. Vuoden 1970 teollisuustilasto mainitsee Suomessa valmistetun 18 puimakonetta. Vuoden 1950 maatalouslaskennassa kirjattiin melkein 95 000 puimakonetta. Puimakonetehtaat valmistivat jatkossa koneita runsaan 5000:n vuosivauhtia. Uusien koneiden tuotanto kääntyi laskuun. Vakolassa testattiin kaksi uutuutta, Sampo 47 vuonna 1953 ja TTB 500 seuraavana vuonna
Puintituloksen puhtaus oli tärkeä tarkkailun kohde. Puimakoneita kokeiltiin ja testattiin virallisesti 1900-luvun alkuvuosista lähtien. Pelkkää puintityön määrää ei tyydytty mittaamaan. Keskeinen vertailukohde puimakoneissa oli puintikyky, paljonko eloja saadaan käsitellyksi. 73 07/17. Agrosin mainos vuodelta 1910 kertoo juuri tästä asiasta. Sampokoneen mainos vuodelta 1936 vetoaa puhtaustuloksiin
Vanhoja öljypurkkeja 10 kpl rekvisiitaksi. Metallihöylä ja pylväsporakoneita 2 kpl. 0400 888 531. Hp. Raimo Antila, Tervajoki, puh. Nuffield työkalulaatikko 30 €, County Super-4 esite 30 €, Smiths puhallinmoottori 12v, uusi 50 €, Caterpillar työvalon kuoret, uudet 30 €, Porkkala 5000 esite 30 €, Jussi kaivinkone taulu (Rolac) 60 €, Porkkala 5000 kuormaaja taulu 60 €, Vaaka pumppu 10-20 luvulta (Usa) 90 €. Myydään Ford Cargo 0811 vm. 50 €. Massey Ferguson -65, Mittarissa 7993 h. 0400 648141. Takalokasuojat peltiset. Poti LH 240, 240 €. Wärnman, puh. 0400 466 049. Vetokita. Ford tylppänokan puskuri ja verkkomaski 50 €. Uusia virranjakajan kansia noin 50 kpl 3-4-6-8 -sylinteriset autot, koko erä 100 €. Juha Piira, Mankala, puh. Ollut perheessä alusta asti. Ketjut ja rättihytti mukaan. Esko Syngelmä, Koria, 0400 755 771. Ford tylppänokan merkki 50 €. + kehys 50 €. Kunnostukseen tai varaosiksi. 3 etuakselia, ehkä T-hoppa 50 €. Hinta 50 € /tarjous. Nash-28. Pyynti kokonaisena 1200 € Ritilä 600 €. Yhteensä 374 kpl, koko erä 300 €. Mm. Harmaa Ferguson, vuosimalli 56. Pikku Porilaisen vesisäiliö, Majorin vaihdelaatikko, Mörkö-Majorin koneen osia, Jawa-mopon koneita, Valmet 15 koneen osia, Veto 10 hp varaosiksi, Majorin etuk. Lava kuivaaja, Näppärä kierukat 6m 45m, 3 kpl öljypolttimo, Nivelaksila viilapenkki, ylisuuri. Hämeenkoski, puh. 6 v ja 12 v polttimot. Löytyy myös työkoneita. 040 5879 095. 2500 €. 1927 T-Fordin moottori, Hanomag Henschel -moottori, pienehkö kuorma-auto, Cat 930 pyöräkuormaajan startti, ojakauha noin 10 t koneeseen, Sisun messinkilampun jalka, 8 t Nummikippi, tiivisteet uusittu. Beru hehkutulpat 5 €/kpl: 107 mj 3kpl, 113 s 10 kpl, 214 GK 10 kpl, 382 GK 1 kpl. 06 472 4055. 050 3744 986. Nuffield Four: kaikenlaista purkuosaa, Ferguson 20 siivapyörä. Risto Heikkilä, Tampere, puh. Scanian lukkorengasvanne isolla keskireiällä, 2 kpl, h. Veivikippi koneiston osia 50 €. kippaava takakauha, hydr. Hinta 100 € /tarjous. sovitteet. Kuorma-auton vanha kippi, tikapuumalli, h. Entisöinti jäänyt purkuvaiheeseen ajanpuutteen takia. Markkinat Sokerikylvö 5kp tarkkuusyksikkö runko, ei pyöriä. Yksi rengas myyty, vanteita löytyy 3 kpl. 50-luvun autonosia, Marshall-rallivalot, Volvo PV 444 pölykapselit, ym sekalaista. halkomakone nostolaitteisiin, 2-siipinen aura, hankmo. Ei kuljetusta. sitten. Ajettu talliin 5 v. tulipelti, huono jäähd. Kanttiauton puolapyörä 30 tuuman India renkaalla. Alkuperäinen ohjekirja tallessa. Volvo patanokan maskeja 3 kpl. iltaisin (ei tekstiviestejä) 050 5458875. Nummi konekippi + varakoneisto + ulosotto 200 €. Kalevi Vanhakoski, Loppi, puh. Bosch hehkutulpat 5 €/kpl: 0250001001 1kpl, 0250001008 2kpl, 0250200014 4 kpl, 0250200029 1 kpl. 250 €. Talliin ajaessa pakoputki katkesi. Kontiolahdella, e.reijonen@ luukku.com, puh. Renault CV 4 vanne ja jarrurumpu 20 €. Ehjä on. Hinta 50 € /tarjous. Muuten hyvässä kunnossa. Puh. Jonsered Raket 60 moottorisaha keräilijälle tai varaosasahaksi. 040 4141 013. 200 € /kappale. Kaikille tavaroille nouto ja käteismaksu. Pekka Halttunen, Vaajakoski, puh. Koneenkuljetusritilä. Paperit löytyy. Uusia sytytystulppia 50-,60ja 70-luvun autoille: Motocraft 140 kpl, Bosch 125 kpl, Champion 68 kpl, AC 24 kpl ja NGK 17 kpl. Kuorma-auton renkaita 825.16 4 kpl, ei ihan sileitä 100 €. 040 866 9806. 0400 945 115. Öljy-, polttoaineja ilmasuodattimet. 1983. Kalervo Välimaa, Vaasa, puh. Suora kuutonen, moottoritilavuus 5.94, mittarilukema 156383 km. Galvanoidut bensa-astiat 4 kpl, 200 l, 30 €/kpl. Hardi 600, 100 €. S-posti: ilkka.eronen@ gmail.com, puh. 74 Osta ja myy kalustoa. Pekka Hyvönen, Padasjoki, puh: 050 3723647. 050 556 5998
En lahjoita. Varma käyntikone! Hinta 4000 €. Puh. -60, kunnossa, sekä vanhoja työkoneita: Majorin levikepyörät, hankmo, äes, haravakone, jyrä, apulannanlevittäjä, auroja, yhdistelmäkylvökone, peräkärryjä, takalana, lumilinko, lumiketjut, Majorin osia ym. 0400 837816. www.dieselasennus.. Konehuolto T. Valmet 500 1971 alkuperäinen traktori, siistikuntoinen, ollut vähällä ajolla, hyvillä renkailla, ei mitään vikoja eikä vuotoja. Matti Kuusenperä, Forssa, puh. Dieselmoottoreiden ja -ruiskutuslaitteiden erikoisosaamista jo vuodesta 1956. 045 3508393. VOIT TILATA MYÖS PUHELIMITSE! 040 548 6806 www.fanituoteshop.fi 07/17 75. Maatalouskoneet: Fordson Major Power vm. Union T-paita 11,95 € Lippikset • Tarrat • Solmiot • T-Paidat J paljo muut ... Kylmäilmapuhaltajan moottori 500 €, Orimattila, puh. 0400 599478. Koko satsi. Traktorit Kittilässä. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.. Deeren Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. Puh 0400 392331. Orimattila, puh 0400-599478. KLASSIKKO TUOTTEET Esim. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. koko paketti 3500 €. Vanhoja traktoreita, Massey Harris Pony 820 kaksitahti diesel, Famall diesel (saksalainen), Ferguson bensapetroli ja vähä nuorenpana MassyFerguson 65. Nuffield 460 mittarit ym pikkuosaa vaihd. | Nietostie 9, VANTAA, 01390 Puhelin: (09) 8240 4700 | S-posti: info@dieselasennus.. Akun päälliset, voa suoja, isonnusholkki, Akselin stefat (ei lämpörenkaan irroitusta) 100-srj siivapyörä, 2 × huonot loksut
Maatilan talouskeskus 1 ha tontilla Jokioisilla. Klapikone Hp. 040 5867142. Sastamala, puh. 0400 534 804. 040 5835970. Matti Hakanen, Nakkila, puh. Ok-talo 180 neliötä, kalustovaja 200 neliötä, tiilinavetta 500 neliötä. Sisu Jyry 1977. 100 €. Saa Loimaalta hakea. Liperi Ristinkylä, e.reijonen@luukku.com, puh. Puimakone Siro N:o3. Hinta 2500 € Auton varaosia: MB W110, W115, W123. etuakseli, runko, nostolaitevarret, vetokoukku ym. Seppo Saloniemi, Jukaja, puh. Massikan 100 sarjan siivapyörän. Loppu auto voidaan vaihtaa työkuntoiseen pihatraktoriin esim. 040 5480847. Kuorma-auton runkoja ja periä: Iveco, Mersu, Ford, Scania. 045 3508393. Major tai Ford, muut merkit tapauskohtaisesti. H. Itseluovuttava ICH. Siivapyörät: Zetor 25, Dexta, Fordson Major, h. 1 m ketjut ja 2 uutta rengasta, momentinmuunninvaihteisto. Kytkin jumissa. iltaisin (ei tekstiviestejä) 050 5458875. 040 7272203. Hp. 150 €. Jukka, puh. Renkaita ja vanteita, Nummi-Kapula kippejä 12T 2kpl, Vaihdelaatikoita: ZF, MB, Volvo, Fargo, Ford Thames. Hyvässä maalissa, 500 €. Sopii maanrakennusja kuljetusyrittäjälle tai vaikka harrastekäyttöön. VW K70 ja Wartburg kokonaisina. Matti Saarikoski, Hämeenkyrö, puh. 040 5484721. Hinta 99 000 €. Antti Aaltonen, Ylöjärvi, puh. Etuja taka-akselistoja: MB508, Iveco, Sisu, Volvo, Fargo. Ajettu 462 727 km. Austin 40 moottori ja vaihdelaatikko. Piikkien pituus 2 m lyhyet. Koko setti 200 €. Vanha veivikippi, veivit kadonneet. Käyntikuntoinen. Hinta 2900 €. Oliver lautasäes. Volvo B18 030-ylikokomännät renkaineen + kiertokanget, vähänajetut 0.10 kk. Käyntikuntoinen, runko hyvä, korissa laittoa. 80 €/tee tarjous. Utajärvi, puh. Volvo F 407 vm 5-1986 purkuosia melkein kokonaisesta autosta. 040 7153481. Lisätietoja ja kuvia Veikko Mäenhovi puh. 5 + pakki -vaihteisto. Ferguson osia: Harmaa Ferguson mm. Muurla, puh. 200 €. 100 €. H.500 €. 76 Osta ja myy kalustoa. Hinta 1600 € /tarjous /vaihto. Trukki Glark 70-luvulta, Pergis moottori 65 hv, paino 6 t, nostaa 3,5 t 5,5 metriin. 0400 616626. Sampo 657 LP-1960 h. Hydrauliikka on, kippi paikallaan. Hinta 200 € /tarjous. Volvo-, Bedford -moottoreita, vaihdelaatikoita, ovia, konepeltejä, jousia ja muita osia. 1971. 0400 973 479. 100 € /kpl. Lumilinko Hp 400 €. Pertti Keinänen, Karttula, puh. Moottori kuutoskone tilavuus 3590 cm3. Koppi on kovakuntoinen. Markkinat Scania 85 super turbo v
PUULLA ON SYYNSÄ PUULLA ON SYYNSÄ 78. Noista syksyn väriläiskistä, joista meidän metsämme koostuvat. Puumme, kasvava luonnonvaramme, josta taitomme ja varamme ammennamme, on yksi maamme kalleuksista, yksi rikkauksistamme. Talo oli vielä tänäkin vuonna pystyssä, vaikka kuvan ottamisesta on jo seitsemisen vuotta aikaa. Lopuksi taitava seppä on siitä veistänyt mitä on halunnut, koko puun hyödyksi kalunnut. Puuta on sahattu ja höylätty. Vaihdetaan renkaat, mut puuhommat eka. Olisiko aikaa puhua jostain muusta, esimerkiksi puusta. Puun kimpussa on hirnunut hevonen Suomen saloilla ja soilla. Voimakas kuormavaunu on kantanut tukkeja, sahoille on uitettu puuta isot niput. Takaisin sorvin ääreen. Vanha kunnon vannesaha erään varsinaissuomalaisen purkutalon puupajassa. Puusta on tehty kodit, talot, pesäkolot, huonekalut sekä työkalut
Rönttä-Mersujen tukinajohistoria on ollut kovaa ja työntäyteistä. Muutama vuosi sitten rakennukset purettiin pois. 79. Mäntylahdessa toimi aikanaan saha, sinne meni sivuraidekin. Ei toimi enää. Vielä moni kuitenkin toimii harrastapeleinä tai piha-autoina. Metsän kuninkaat, itse Kontiot. Myöhemmin paikalla toimi autopurkamo
Vanha puulava on aina hieno näky. Puusto valtaa alaa Savonlinnan takamaillakin. En tiedä, onko tällä GAZilla ajettu puita, mutta puiden ajon myötä se on metsästä silmien eteen paljastunut. Entinen Kaukokiidon ja Hartwallin puoliperävaunu toimii nykyään lauta –ja halkovarastona. RAUHASSA RUOSTUVAT 80. Kaakon sahat Oy Parikkalasta. Jyry-Sisu jyrähti jyrkästi jämähtäen. Tässä yksi korkealaitainen ja voimakkaasti jäkälöitynyt yksilö. Ei tukkipuu enää kulje, ei kuormain enää nouse. Soita heti, puhelinnumero on 1. Hiljaista on myös tällä sahalla. Volvo N88 – edesmennyttä mikkeliläistä tukkiautohistoriaa. Ympyräksi maailma sulkeutuu, romuksi koura kulkeutuu. Kuolleiden puiden koura, nosturi paholainen, itse kuolleena riutuu nuorien ja voimakkaiden puiden ympäröimänä
Jos sillä vielä jonain päivänä sahattaisiin Pohjanmaan lakeuksilla. Holmin raamisaha purettiin ja vietiin pois, mutta ei romuksi. Tukkireki tukkitien tukki, sammal jalaksella kukki. Vanhasta veneestä saa hyvän sateensuojan mm. sähköinen esiohjaus, polykarbonaattilasit ja jämerämmät pankot. Viimeisistä tukeista sahapukki, väliin tukkien seitin kutoi hämyhäkki lukki. polttopuille. 81. Uudistetussa mallissa oli mm. Halkohommien äärellä Scania 85. Metsäkoneenkuljetuslavetin myöhempien aikojen loppuunsijoituspaikan uusi tulevaisuus löytyy nuorien puiden juurelta. Valmet KTD2514A, 56 tonnia painava kurotin, tukkien kauhu, on joutunut romuliikkeen perukoille. Kockumsin metsäkone 84-35 oli modernisoitu versio edeltäjästään 84-31:stä
Seuraavan numeron sivuilla juhlavuotta kunnioitetaan tukevalla Ford-aiheisella sisällöllä. 82 Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 8/2017 ILMESTYY 7.12.2017 FORD POIKINEEN Ensimmäinen Fordson-traktori tuli markkinoille vuonna 1917. Tutustumme muun muassa Henry Fordin elämäntyöhön maatalouden ja traktoriteollisuuden näkökulmasta.
Sireenejä ja sinivilkkuja, pelastusajoneuvoja Suomessa Hälytysajoneuvot ovat kiehtoneet ihmisiä niin kauan kuin niitä on ollut olemassa. Kadulla kiitävä paloauto saa tietenkin mielikuvituksen miettimään, minkälainen tehtävä mahtaa tällä kertaa olla kyseessä, mutta kyse on paljosta muustakin. Tämä on kirja, jonka tarkoituksena on kertoa ilmiöstä nimeltä Finnjet ja sen kautta samalla myös suomalaisuudesta. Lähde mukaan menneiden aikojen traktorikatselmukseen perinteen ylläpitäjien kanssa. Kirja on suunnattu kaikille pelastusajoneuvoista kiinnostuneille. 9 90 Avaimenperän arvo: 248 sivua! 200 sivua! 216 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Konemiehen pakkohankinta! KLIKKAA OSTOKSILLE OSOITTEESSA WWW.SUPERMARKET.FI SUPERMARKET .. Isälle lukemisen iloa! Kaikkiin kirjatilauksiin kaupan päälle laadukas Suomen Historia -avaimenperä! Tilaa syksyn uutuuskirjat isänpäiväksi osoitteesta: www.supermarket.. Suuri Valmet-traktorikirja Upea kuvakirja Valmetin vaiheista! Suomen traktoriteollisuuden historia on pian jo satavuotias. Se edusti muun muassa vahvaa osaamista, innovointihalua, uskallusta sekä tahtoa olla ensimmäinen ja paras. Finnjet – itämeren superkulkija GTS Finnjet oli varsin monelta näkökannalta tarkasteltuna erittäin suomalainen hanke. Klikkaa itsesi ostoksille! Viipale mediat A A UAZ 469B Huipp unope us 100 km/h Teho 72 hv Sylinte rit L-4 Moott orin tilavuu s 2445 cm 3 Paino 1730 kg Toyo ta Celic a Supra A A Huippu nopeus 210 km/h Teho 140 hv Sylinte rit L-6 Mootto rin tilavuu s 2759 cm 3 Paino 1300 kg A A Cadillac Allanté Huippunop eus 225 km/h Teho 300 hv Sylinterit V-8 Moottorin tilavuus 4565 cm 3 Paino 1690 kg A A BMW M1 Huippunopeus 262 km/h Teho 277 hv Sylinterit L-6 Moottorin tilavuus 3453 cm 3 Paino 1300 kg Haluatko tilata puuttuvan numeron, kirjan, pelikortit tai ehkä lippalakin. Silti sen sivuilta löytyy vain yksi todellinen menestystarina, Valmet. Ne löytyvät osoitteesta:. Samalla Finnjetin koko elinkaareen liittyi myös valtava määrä tarinoita, huhuja, epäilyksiä ja vastoinkäymisiäkin
Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 07/2017 • Hinta 8,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 5 7 7 / 2 1 7 • Fo rd so n De xta 19 61 • M AN 4 S 1 19 57 • Jy ry -S isu 19 64 • Fo rm ula -o m av alm ist e 19 88 • La nz -h ist ori ik ki • N ie m ist ön m aa ta lo us m us eo Perinnepäiviä, kokoontumisia ja Zetor-kyntökilpailut SYYSTAPAHTUMAT Nuori mutta kokenut moottoriharrastaja OTTO RUOHOLA Kari Salon entisöity MAN 4 S 1 vuodelta 1957 ÄSSÄ-MANNI WWW.KIERTOKANKI.COM Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi TILAA KÄTEVÄSTI VERKKOKAUPASTAMME Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! RB-TAKAKAUHASARJA Hiekka-, lumi-, ja yleistakakauha turvalliseen ja helppoon lastaukseen. Kysy lisää! • Jouni Kämäräinen 0400 651 502 • Hannu Ryhänen 0400 173 787 www.oxsa.fi • Maatalouskoneiden varaosat ja tarvikkeet • Luotettavaa verkkokauppaa jo yli 10 vuotta • Nopea toimitus vaikka kotiovelle asti Nyt rahtivapaasti OXRB160 ja OXRB200! 74 50 00 -1 70 7 • PA L VK O 20 17 -4 9 6 41 48 87 45 00 03 17 00 7 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D