Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 7/2018 • Hinta 8,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT WWW.KIERTOKANKI.COM Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi KONEMIEHEN VERKKOKAUPPA Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! TILAA KÄTEVÄSTI VERKKOKAUPASTAMME • Maatalouskoneiden varaosat ja tarvikkeet • Luotettavaa verkkokauppaa jo yli 10 vuotta • Nopea toimitus vaikka kotiovelle asti JD-LANZ 500 Ensimmäinen eurooppalainen Jontikka KRAZIN SYNTY Neuvostoliiton isojen autojen alkuvaiheet SEPPIÄ JA MESTAREITA Vanhojen Fiatien ystävä Hannu Nikkilä • Maatalouskoneiden varaosat ja tarvikkeet • Luotettavaa verkkokauppaa jo yli 10 vuotta • Nopea toimitus vaikka kotiovelle asti 6 41 48 87 45 00 03 18 00 7 745000-1807 PA L VK O 20 18 -5 Viipale mediat 65 7 / 2 1 8 • B M -V o lv o 4 B u st e r • Fo rd F6 • Jo h n D e e re -L a n z 5 • Jo u ts a j a Ö st e rb e r g in k o n e p a j a
Volvo-uutuuskirja! Tilaa kirja osoitteesta: www.supermarket.. 37 90 Suuri Valmet -traktorikirja 216 sivua. IKILIIKKUJA UUtUUslehti! Autoja ja autoilun ajankuvaa sodanjälkeisiltä vuosikymmeniltä ClassiC Motor show ’08 Messuraportti ensimmäistä kertaa järjestetystä harrasteajoneuvonäyttelystä 120 000 km ajettu Mercedes-Benz 220D Automatic -79 Steyr Puch kääntää katseet SympAtIAA ItävALtALAISIttAIn wanhat aUtot vappUajelUlla Zoolandian kokoontumisajon tunnelmia Testasimme, kuinka höyryjunalla matkustettiin Ukko-Pekan matkassa Museokatsastus Mitä pitää ottaa huomioon ja kuinka se käytännössä hoituu. Supermarket.. Volvo – kuorma-autoja vuodesta 1928 Upea teos kaikille kuorma-autoista kiinnostuneille! Volvo on kuorma-automerkkinä maailman suosituimpia. Kaupan päälle avaimenperä. Kaupan päälle avaimenperä. Klassikkomarkkinat Kymmenittäin harrasteautoja ja osia myytävänä Autoilun nostAlgiAA 1950 1985 • www.klassikot.fi • 01/08 • Hinta 7,50€ Tunturi Super Sport Urheilumopo 80-luvun tyylillä Tuleva klassikko Peugeot 205 1,9 GTi Aikakautensa yllättäjä Lotus Cortina Kahdesti rakennettu replica 6 4 1 4 8 8 3 6 8 4 8 8 8 1 > M B 22 0D • Ch ev y ii • to yo ta Co ro lla • s te yr p u ch • o pe l a sc on a • a u st in a 4 • lo tu s Co rt in a • s aa b 9 6 • p or sc h e 9 24 • tu n tu ri s u pe r s po rt 01 /0 8 CAT-HYBRIDIKAIVURI esittelyssä MAnIToU KURoTTAjAT Koeajossa ARMoTon VW AMARoK maanrakennus • metsäkoneurakointi • kiinteistöhuolto • maatalous n ro 1 • 1/ 20 13 • 7, 90 € 6 414887 200110 1 3 1 72 00 11 -1 30 1 PAL VKO 2013-44 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.koneurakointi.fi HajateK oy jo 20 vuotta energiatuotantoa liikevoiman hyötykäyttäjä Metsäalan tekijät koolla TARPEESEEN TURVETTA n U M E R o 1 K o n E U R A K o In T I 1 /2 1 3 • tu rv et ta ta rp ee se en – H aj at eK oy • piK aK oK eil u ss a: Ko lM e do o sa n ia • el M ia W oo d ´1 3 • es it te ly ss ä: M an it ou -K u ro tt aj at tuoretta teKniiKKaa KoneMessuilla ELMIA WooD ´13 silvator 2000 EnERgInEn HAKKURI Miksi Komatsu. 020 775 8400, FAX 020 775 8492, www.sr-o.. 228 sivua laatuluettavaa! Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi Mainio lahjaidea isänpäiväksi 37 90 Viipale mediat Klikkaa ostoksille verkkokauppaan www.supermarket.. komatsu_HB215_v2_297x210fi.indd 1 22.08.2013 08:50:54 KoLME DooSAnIA piKaKoKeilussa: UUTUUSLEHTI! 8 90 Vanhat Koneet lippalakki 4 90 Tarra-arkki Säänkestävät tarrat A5 arkilla. Runsaasti kuvitetun sisällön pääpaino on suomalaisessa kalustossa ja käyttäjäkunnassa sekä Volvo-kuorma-autojen kiinnostavassa kehityshistoriassa. Kaupan päälle avaimenperä. • Kun työsi sisältää paljon kääntöliikettä, polttoaineen kulutus laskee jopa 25 – 40% • Komatsu HB215LC-1 on aito sähköhybridi japanilaista osaamista ja tekniikkaa • Hybridikomponenteille 4 v /10 000 h takuu – muut koneen osat 2 v /3000 h • Komatsu HB215LC-1 hybridikaivukoneita on toimitettu vuodesta 2008 lähtien jo tuhansia – Komatsu laatuun voi luottaa Kun haluat tehokkaan ja ympäristöystävällisen kaivinkoneen, soita meille METALLITIE 6, 33960 PIRKKALA PUH. Uutuuskirja pureutuu tähän legendaariseen raskaan liikenteen ilmiöön, ja käsittelee kiinnostavalla tavalla Volvo-kuorma-autojen vuonna 1928 alkanutta historiaa nykypäivään saakka. 37 90 8 90 8 90 8 90 8 90 Raskas Kalusto parkkikiekko Klassikot parkkikiekko Koneurakointi parkkikiekko Vanhat Koneet parkkikiekko 8 90 Amerikan Rauta parkkikiekko Koneurakointi lippalakki Raskas Kalusto lippalakki 8 00 Vanhat Koneet pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä. 37 90 Rasvanäppien olohuoneet 212 sivua. Volvo 226 sivua. Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot. 14 90 Amerikan Rauta avaimenperä 14 90 14 90 14 90 8 00 Klassikot pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä.
Suomeen kehittyi monipuolista teollisuutta, joka tuotti varusteita ja työkoneita suurten tehtaiden valmistamiin alustoihin. Jos niitä ei saapujalla ollut, nopeasti kannatti opetella. Pienistä työpajoista syntyi ainutlaatuisia värkkejä. Molempien tuotteet ovat vuosien varrella tulleet suomalaisille tutuiksi, toiset varusmiespalveluksessa ja toiset arkisessa työssä. Nopeasti vaihdettavien lisälaitteiden myötä traktoreista ja kuorma-autoista kehittyi todellisia monitoimikoneita. Ympäristö taas pyrittiin muokkaamaan sillä tavalla, että suunnitelman mukaiset koneet toimisivat halutulla tavalla. Koneistoa pyöritettiin silti vaikka väkisin. Tekniikkakin jäi muun maailman kehityksestä jälkeen. Suljettu järjestelmä ei kuitenkaan lähtenyt toivotulla tavalla nousukiitoon. Yksittäiskappaleiden sijasta tavoitteena oli valmistaa suuria sarjoja tehokkaasti. Viime vuosisadan alkupuolella koneet olivat kalliita ja yksinkertaisia. Maahantuojilla ei ollut mahdollisuuksia tuoda ja varastoida kaikkea tarjolla olevaa, eikä asiakkailla puolestaan mahdollisuutta hankkia täsmälaitetta jokaiseen työhön. Yhtäläisyyksiä hakiessa esiin nousee karski mutta silti inhimillinen olemus, joka on vastakohta viimeiseen saakka hiotulle markkinahenkiselle tuotteelle. Tiloilla ja yrityksillä taas oli paljon keskenään erilaisia tarpeita. Karkeasti jakaen ja kärjistäen Suomessa syntyi käytettävissä olleista resursseista kekseliäitä ja kestäviä luomuksia, Neuvostoliitossa olosuhteiden paine prässäsi linjalta ulos kömpelöitä ja karuja laitteita. Suomi on ollut sitkeiden ja kekseliäiden ihmisten asuttama köyhä maa kovassa ympäristössä. Suunnitelmatalous ja yhdenmukaistaminen kiilasivat persoonallisten ratkaisujen edelle. Tämän yhtälön luonnollinen seuraus oli, että maahan kannatti tuoda pikemminkin lähtökohtia kuin lopputuotteita. Kotimaisen laitetuotannon vaiheita avaa artikkeli Österbergin konepajasta. Itärajan tuolla puolen Neuvostoliitossa elettiin niihin aikoihin toisenlaista elämää. S uomalaisena tulee harvoin ajateltua, kuinka kiinnostavassa maassa oikein asumme koneja ajoneuvohistorian kannalta. Tämän numeron sivuilla kurkistamme rautaesiripun taakse KrAZ-autotehtaan historiikin välityksellä. Nuo ominaisuudet ovat olleet näille leveyksille ammoin muuttaneille pakollisia. Yhteisiä nimittäjiä Neuvostoliiton ja Suomen konepajateollisuuden väliltä on vaikea löytää, mutta lopputuloksena molemmat maat synnyttivät perin ainutlaatuisia koneita ja laitteita. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi KOVAN TYÖN KONEET 7/2018 3 Pääkirjoitus
Tapani Virtanen on koonnut vuosikaudet paitsi oman entisöintityönsä myös JD-Lanzin historian palapeliä. Kävimme samalla reissulla myös Rautalammin Pestuumarkkinoilla. 400 oli Olavi Kolin kotitilan ensi traktori. TAPAHTUMAT 54 Vanhan ajan kyntöpäivä, Loimaa Vanhalla perinnepäivä paikalla kynnettiin sänkipeltoa ihanteellisissa olosuhteissa. 28 12 18 22 KANNESSA 28 Porschen merkeissä: Markku Nevanpää Intohimoinen Porsche-harrastaja Markku Nevanpää on toteuttanut pitkiä kunnostusprojekteja ja haalinut paljon merkkitietoa. 4 Tässä numerossa. Tunnelmaltaan ei se isommille häviä. KONEET 12 John Deere-Lanz 500 1960 Kun John Deere osti Lanzin, jenkkimerkkiä ryhdyttiin valmistamaan Euroopassa. 62 IAA, Hannover, Saksa Perinteiseen tyyliin Hannoverin suuren IAA-hyötyajoneuvo tapahtuman lukuisista messu halleista yksi oli omistettu harrasteajoneuvoille, pääosin vanhoille kuorma-autoille ja busseille. 22 Ford F6 1952 Kiteeläisen Esa Halttusen tallissa on periamerikkalainen työjuhta, joka on varustettu härmäläiseen tyyliin jykevällä halkolavalla. 18 BM-Volvo 400 Buster 1969 Volvon 400-malli peri edeltäjältämalli 320:ltä mallinimen Buster. 56 MatKo, Virojoki Paljon pienempiä konetapahtumia ei maastamme löydy kuin Virojoen MatKo. Nevanpään Porschekokoelma on paitsi kaunis katsella myös työkäyttöön käypä. 58 Sawolaeset perinnekonepäewät, Iisalmi Koljonvirran vauhtipyörä ry pisti syksyn piristykseksi pystyyn kunnon peltokekkerit. Kaimoissa oli eroa niin tehossa kuin varustelussa
Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ojanen, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Pekka Stellberg, Aimo Tenni, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila, Tero Björklund, Thomas Backman POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Mari Immonen, Kimmo Janhunen, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Tapio Mäntyniemi, Olli J. 74 Markkinat Vanhan raudan kauppapaikka. Ne tehdään Ukrainassa, mutta niiden synnyinkoti on Venäjällä. (06) 2810 170, fax (06) 2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. 66 Pian Hannu Nikkilä sovittelee pyöriä Fiat 25R:n alle. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Ratkaiseva sysäys lapiotöiden koneistamisessa saatiin traktorikäyttöisten kaivulaitteiden myötä. 40 Joutsa ja Österbergin konepaja Mekaaniset Joutsa-puukuormaimet olivat aikanaan hyvin suosittuja. 66 Seppiä ja mestareita Hannu Nikkilä on hurahtanut Fiattraktoreihin – eikä peittele sitä. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Niitä valmistaneen Österbergin kone pajan tarina jatkui hydraulisten laitteiden parissa 90-luvun lamaan asti. TILAAJAPALVELU Puh. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Ajan hammasta uhmaavia uutisia, uutuuksia ja erikoisuuksia. 70 Lapiotöitä koneellistettiin 50-luvun Suomessa Jälleenrakennusvuosien suurissa hankkeissa oli käytössä isoja kaivinkoneita. 7/2018 54. 48 Saksan maatalousmuseo, Crimmitschau Harvoin vanhoja vehkeitä pääsee tutkimaan yhtä komeissa puitteissa kuin Kaakkois-Saksassa Blankenhainin ritarilinnan alueella toimivassa maatalousmuseossa. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Hyvä esimerkki tästä ovat raskaat KrAZ-kuorma-autot. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 34 40 ARTIKKELIT 34 KrAZin synty Neuvostoliitossa tehtaita pantiin kulloisenkin tarpeen mukaan tyystin uusiksi
Varsinaisen esisarjan autoissa keskeltä ohjattavuuden ideasta kuitenkin luovuttiin ja jokainen prototyypissä käytetty Willysosa korvattiin omilla palikoilla. 6 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Land Rover 70 vuotta Monet entisajan nelivatoajoneuvot on tehty sotilas käyttöön. Rujon työkalun oli perimätiedon mukaan tarkoitus olla Roverin tuotannossa vain muutaman vuoden. Land Roverissa on yksinkertainen rakenne. Land Roverin Jeep-vaikutteet olivat kuitenkin selkeästi tunnistettavissa, mutta tuotantoon päätynyt malli oli esikuvaansa hiukan lyhyempi, leveämpi ja nopeampi. Land Roveria ei ollut kehitetty ensisijaisesti sotilaskäyttöä silmällä pitäen toisin kuin monet muut nelivetoajoneuvot. B rittiläinen Rover Company esitteli vuonna 1948 ajalleen erikoisen nelivetoauton. Toisen maailmansodan jälkeen syntynyt Land Rover suunniteltiin sen sijaan maataloutta varten. Sen kori on alumiinia. Toisin kuitenkin kävi, sillä Land Roverin kohderyhmä piti sitä juuri yksinkertaisuutensa vuoksi järkevänä joskin hiukan kolkkona monikäyttöautona. Land Rover oli nimensä mukaisesti maatalouskäyttöön suunniteltu, osittain traktorinkin tehtävistä suoriutuva auto, jolla matkat kylille sujuivat etäisesti henkilöautoa muistuttavalla mukaavuudella. Auton kehitystyötä johtanut Maurice Wilks ei lähtenyt keksimään pyörää uudelleen. Tämä vuonna 1950 valmistettu Land Rover on tiettävästi yksi ensimmäisistä Suomeen tulleista yksilöistä. Loppuvuodesta 1947 testikäyttöön valmistunut Land Roverin prototyyppi perustui runkoa ja akseleita myöten sodassa käyttökelpoisuutensa osoittaneeseen Willys Jeepiin. Siinä olikin potentiaalia omaksi automerkikseen ja jatkuvan, joskin verkkaisen tuotekehityksen myötä vuosikymmenten menestystarinaksi. Tämä keskeltä ohjattava ajoneuvo vastasi ajettavuudeltaan traktoria. Roverin 1,6-litraisen bensakoneen ja vaihteiston paketti oli prototyypissä kytketty Jeepin jakolaatikkoon. Automerkin suunnitelmissa oli orastavan nousukauden myötä palata pelkkien paremman luokan henkilöautojen valmistajaksi
Uudemmat Pionjärit saa vivusta kankikoneeksi eli tekemään pyörivän liikkeen sijasta hakkaavaa liikettä. Helsingin rikospoliisin Musta Maija oli rakennettu Ford V8 -alustalle. Tapani on selvittänyt poran kiintoisan historian. Pora on toimintakunnossa. 157 tuuman akselivälin alusta oli vanha tuttu, samoin pakettivaunujen 112 tuuman alusta. Tämä Pionjär on ollut Helsingin maanviljelyspiirin käytössä. Myöhemmin 50-luvulla Pionjär-poria tuli Suomeen maahantuojan kautta. V8-alustalle oli tehty myös linja-autoja ja sekajunia. Uudet Fordit vuonna 1938 Fordin 80 vuotta vanhoissa kuorma-autouutuuksissa oli neljä eri alustakokoa ja kaksi V8-moottorivaihtoehtoa. Hänen pihallaan komeilee myös erikoinen Pionjär-kalliopora. Yhteensä Ruotsista tuli 50 Pionjäriä pellonraivaukseen ja asutustilojen teiden raivaukseen ja muihin raivaustöihin. Porat jaettiin maanviljelysinsinööripiireille. Sodan jälkeinen pioneeri Tässä numerossa tapaamme traktorientisöijä Tapani Virtasen. Nämä uudemmat koneet olivat kuitenkin narukäynnisteisiä, kun taas vanhemmat lahjoitusporat ovat veivikäynnisteisiä. Hän osti maanviljelyspiirien lakkauttamisen jälkeen vuonna 1968 tämän poran huutokaupasta. Tapani löysi koneen vuosia myöhemmin purettavan talon lattialautojen alta. Pienemmän sylinteritilavuus oli 3,62 litraa ja isomman 2,25 litraa. Tämä pora on yksi niistä, jotka Ruotsin valtio lahjoitti Suomelle sodan jälkeen. Ford V8 -moottoreita oli tarjolla kaksi, pienempi 60 hevosvoimaa ja isompi 85 hevosvoimaa. 131 tuuman alusta oli korvattu 134 tuuman alustalla. Sitä varten oli säästeliäs mutta riittävän tehokas 60-hevosvoimainen V8-moottori. Tässä laitteessa on vain porausosa, ja siitä pitää vaihtaa koko alapää, jos tahtoo siitä hakkaavan koneen. Pora on ollut erään nurmijärveläisen räjäytysja louhintatöitä tehneen miehen käytössä. 7/2018 7. Kokonaan uuden kokoluokan tuttavuus oli puoliraskaana kuormurina esitelty 122 tuuman alusta, puolentoista tonnin auto. Tuohon aikaan auto oli vielä nimensä veroinen mitä väriin tulee
8 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Oi aikoja, oi tapoja, sanoi jo muinainen roomalainen. Ukko on vuosikymmenten saa tossa muuttanut muotoaan ja mukautunut aikakau tensa vaatimuksiin. H elmikuussa 1893 Édouard ja André Michelin olivat Pariisin tieja vesirakennusinsinöörien yhdistyksen kokouksessa. Niiden joukossa oli baarille tarkoitettu mainos, jossa iloinen juomaveikko nostaa kolpakkoaan. Vuonna 1898 ranskalainen julistetaiteilija maalasi ensi kertaa Michelinukon Miche linin veljesten idean pohjalta. Seuraavana vuonna Michelinin veljekset huomasivat Lyonin maailmannäyttelyssä omalla osastollaan erikokoisten renkaiden pinon. Lasi on täynnä lasinsirpaleita ja nauloja. Ensi vaiheessaan pullea veijari olikin silkka juomaveikko. Vapaasti käännettynä se tarkoittaa, että rengas vaimentaa esteet. Tästä lausahduksesta tuli myöhemmin Michelinin motto. Hahmo ehdottaa maljaa sanoen: ”Nunc est bibendum”. Vuonna 1898 O’Galop sitten maalasi André Michelinin idean mukaisesti mainosjulisteen, jossa renkaista koostuva isokokoinen hahmo nostaa juhlapöydässä lasiaan. Kansainvälisesti Michelinukko tunnetaan nimellä Bibendum, joka viittaa hänen ryyppymenneisyyteensä. Édouard huomautti Andrélle: ”Jos sillä olisi kädet, se näyttäisi ihmiseltä.” Vuonna 1897 julistetaiteilija Marius Rossillon (taiteilijanimeltään O’Galop) näytti Michelin-veljeksille luonnoksiaan. Mainoslauseena oli antiikin Rooman runoilijan Horatiuksen säe ”Nunc est bibendum” eli ”Nyt on aika juoda.” Andrélle tuli mieleen hänen oma säkeensä ”rengas juo esteet.” Hän yhdisti näkemänsä luonnoksen pullean juomaveikon ja Lyonissa näkemänsä rengaspinon ja tilasi O’Galopilta julisteen. Myöhemmille tapahtumille merkityksellistä on, että tässä yhteydessä vaimentamista tarkoittava ranskan sana tarkoittaa myös juomista. Sittemmin ukko on karsinut pahat tapansa ja muuttunut urheilullisemmaksi. Julisteen nenälasit kopioitiin itseltään André Micheliniltä. Vanha juomaveikko Eräs maailman tunnetuimmista mainoshah moista täyttää 120 vuotta. Siellä André Michelin puolusti ilmatäytteisen renkaan etuja sanomalla ”Le pneu boit l’obstacle”. Julisteen alalaidassa todetaan ”Terveydeksi! Michelin-rengas juo esteet.” Ajan herrasmiesautoilijoiden tapaan tämä hahmo keikaili vaurauden tunnusmerkeillä kuten sinettisormuksella ja tanakalla ulkomuodolla
Bedfordin pikkupaku Bedford on tuttu vanha kuorma automerkki. Yllä näkyvä suomalainen HA-Petteri kuuluu riihimäkeläiselle Jouni Mäkiselle. 7/2018 9. Erityisesti kotimaassaan Isossa-Britanniassa HA oli suosittu pienissä jakelutehtävissä, joissa vaadittiin ketteryyttä. Auto on jossain vaiheessa historiaansa muutettu henkilömalliksi. B edford HA oli henkilöauto Vauxhall Vivan rinnakkaismalli, jota valmistettiin vuodesta 1963 vuoteen 1983. Bedfordin mallistossa oli monenlaisia hyötyajoneuvoja. Kuorma-automerkkinä se kuopattiin 1987 ja viimeisen kerran Bedford-merkkisiä pikkupakuja tehtiin vuonna 1991. Saman nimen alla on kulkenut myös pienempiä kuormansiirtäjiä. Onpa näitä pikkuPettereitä tuotu Suomeenkin. Malliyhteys on luonnollinen, sillä Vauxhall omisti Bedfordin. Bedfordin viimeiset vuodet kuluivat muuten juuri kevyiden hyötyajoneuvojen merkeissä
Vene-Voima oli toiminut testiajan moitteettomasti. Nauhateollisuusmuseon ohella tarjolla on muun muassa kameramuseo ja vanhojen lelujen näyttely – sekä suositeltavan hyvä kirpputori. Toivainen antoi mainoksessa lausunnon, jonka mukaan Helsingin ja Lammassaaren välillä matkustajaliikennettä välittäneessä moottoriveneessä oli käytetty Vene-Voima-kaasutinta neljä kuukautta kesäja syyssesongin aikana. Veneessä oli kaksisylinterinen 10 hevosvoiman petrolimoottori. Häkää vesillä 1941 7 Välirauhan aikoihin mainostettiin veneisiin Vene-Voima-hiilikaasutinta. Kalustosta on hauskaa myös löytää tuttujen valmistajien tekeleitä. Sen matkassa voi havainnollisesti seurata, kuinka moottori korvasi ruiskuissa käden. Yksi täyttö eli 0,7 hehtolitraa oli riittänyt kolmen tunnin tauottomaan ajoon. Menovinkki: Killinkosken Wanha Tehdas Hämeen pohjoisimmassa kylässä Virtain Killinkoskella sijaitsee nauhatehtaan vanhojen rakennusten ympärille kehitetty teollisuusperinnettä esittelevä näyttelykokonaisuus. 10 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Insinööri Mikko Kulhian suunnitelemaa kaasugeneraattoria myi yksinoikeudella Uittokalusto Oy. Vene-Voima oli tarkoitettu kalastus-, hinausja tavarankuljetusveneisiin Koneenhoitaja T. Kiintoisa osasto on Killinkosken VPK:n kokoama sammutuskaluston näyttely. Wanha Tehdas on syysja talviaikaan avoinna seuraavasti: ma–pe 10–17, la 10–15, su 12–17. Osoite on Inkantie 60, 34980 Killinkoski. Polttoainekustannus oli ollut noin 10–12 markkaa tunnilta
Teksti olisi parantunut yhdestä ylimääräisestä oikolukukierroksesta, ja myös ankarampaa rakenteellista jäsentelyä ja toimitustyötä kirjoitusjälki olisi vielä kaivannut. Hakuteoksena suomalaisista veteraanikuormureista tämä kuvagalleria on mainio ja yhden miehen työksi kattava. Autot esitellään vuosikymmenittäin 20-luvulta 80-luvulle, ja vuosikymmenten sisällä merkkien mukaan aakkosjärjestyksessä. Kirjailija myy teostaan itse. Pelastetut on noin 90 sivun mittainen kuvagalleria entisöidyistä ja hyväkuntoisina säilyneistä kuorma-autoista Suomessa. Ruosteesta loistoon – pelastetut ja pelastajat on Pentin aiemmista kirjoista poiketen hakuteos, johon on koottu kuvia ja tietoa suomalaisista museoikäisistä kuorma-autoista ja alan harrastajista. 7/2018 11. Viimeistelemättömyys ei tarkoita, että sisällössä olisi ongelmia. Kirjaa voi tilata numerosta 0400 131 288 tai sähköpostitse ruuskapentti@gmail.com. Huolellinen toimitustyö olisi tuonut kirjaan selkeyttä: asioiden ymmärtämistä viimeistelypuutteet eivät kuitenkaan estä vaikka välillä hidastavatkin lukemista. Pentti Ruuska: Ruosteesta loistoon – pelastetut ja pelastajat. Toisaalta tämä raakuus tuntuu olevan tekijän tavaramerkki ja osalle lukijoista kenties mieluinenkin ominaisuus: kirja on kuin koppuraisin ja rasvaisin kourin kokoon nuijittu, vailla tyhjää krumeluuria ja hienoa puhetta. Kirjassa on kaksi pääosiota, jotka jakautuvat kirjan alaotsikon mukaisesti. Omina lukuinaan on myös esittely Veteraanikuorma-autoseurasta, kertomus kirjoittajan tutustumisesta seuran toimintaan ja neljän automerkin esittely. Ruuskapentti tmi. Taittojälki on karua ja yksinkertaista. 2018. Hänellä on myös pettämätön hyvän tarinan vainu. Pelastajille on uhrattu pari sivua vähemmän kuin autoille. Siihen voi ensinnä tarttua, kun tulee aprikoineeksi, että missäs se semmoinen auto nyt taas olikaan. Myös automerkkien pienet historiikit – jos ne kokonaisuudessa edes ovat tarpeellista – olisivat voineet olla johdantona ennen kuvagalleriaa eivätkä autoja harrastajaosioiden välissä. Kirjassa on omakustanteelle ominaisia viimeistelypuutteita. Esimerkiksi kirjoittajan Vetku-yhteyden alkamisesta kerrotaan ennen Vetkun esittelyä. Lisäksi kirjassa on pari herkullista tarinaa erikoisemmista kuljetustehtävistä kuljettajien kertomina, pari entisöintiprojektia tarkemmassa syynissä ja pari jo ajan taa ajamaan siirtynyttä autoharrastajapioneeria erikoisesittelyssä. M uun muassa Petsamon rahtirallissa -kirjastaan tuttu omatoimikirjailija Pentti Ruuska on julkaissut uuden kuorma-autoteoksen. Joidenkin kuvien toivoisi olevan hieman kookkaampia ja havainnollisempia, vaikka kuvien näyttävämpi koko olisikin tietysti paisuttanut teoksen mittaa. 189 sivua. Mukana on myös pari linjaja pakettiautoa. Ruuskalla on haastateltavien kautta hyvä sisäpiirin näkemys harrastekenttään ja vanhan ajan kuormaautoiluun. Nelisenkymmentä harrastajaa esitellään omissa artikkeleissaan, joissa käsitellään pääsääntöisesti näiden ihmisten omistamien ja entisöimien autojen lisäksi myös heidän ammattija harrastushistoriaansa. Teknisen tiedon ja kuljetusalan historian ohella Ruuskalla on laaja sivistys: hän muistaa esimerkiksi mainita Ford E83W:n kohdalla, että Olavi Virta teki 50-luvulla samanlaisella autolla omatoimisen kiertueen Eurooppaan. Näinkin monen harrastajan haastattelu on ollut – jälleen kerran – yhdeltä ihmiseltä kelpo työ. Tietokokoelman lomassa on paljon hauskoja juttuja ja muistoja. Nämä kahteen pääluokkaan kuulumattomat ylimääräiset numerot ovat ikävästi hajallaan kirjan kokonaisuudessa. Ruosteesta loistoon on mainio hakuteos autoista ja harrastajista. KIRJA VETERAANIKUORMUREISTA JA NIIDEN HARRASTAJISTA Pentti Ruuskan uusin kirja on valokuvapainotteinen hakuteos museoikäisistä kuormaautoista ja niiden entisöijistä ja omistajista. Hienoja autoja ja kuvia on paljon
Uudet traktorit poikkesivat melkoisesti molempien valmistajien aiemmista malleista. Tapani Virtanen on koonnut vuosikaudet paitsi oman entisöintityönsä myös JD-Lanzin historian palapeliä. 12. EURODEERE JOHN DEERE-LANZ 500 1960 Kun John Deere osti Lanzin, jenkkimerkkiä ryhdyttiin valmistamaan Euroopassa
Nurmijärvi 13
Tapanin tutkimien kantakorttien mukaan 500-mallia on tuotu Suomeen 128 kappaletta. 50 -luvun lopulla Saksan traktorimarkkinoiden ylle alkoi kerääntyä synkkiä pilviä. Vouti myi muun irtaimiston mukana moottorinkin, ja se hävisi jäljettömiin.” Traktori oli siis ollut jo liki kolme vuosikymmentä ilman moottoria, kun Tapani osti sen vuonna 1995. Ne olivat tykkänään erilaisia kuin edeltäjänsä Bulldogit. Kaupan myötä alkoi eurooppalaisten John Deere -traktoreiden aika. Tuko toi aikanaan nämä traktorit Suomeen, ja Tapani on Tukon entinen traktorimyyjä. Traktorit olivat moottoria lukuun ottamatta Lanzin suunnittelemia. 14 JOHN DEERE-LANZ 500. Näiden traktoreiden historiaan ja rakenteeseen on perehtynyt Tapani Virtanen, joka on entisöinyt John DeereLanz 500 -traktoria jo parikymmentä vuotta. Runko oli kehtotyyppinen eli kantava runko, johon moottori asennettiin kumieristeiden varaan. Se on ollut Tukolla Malmilla koulutuskoneena, jolla suomalaiset huoltomiehet ja myyjät koulutettiin. Oman traktorinsa tarinan Tapani tuntee myös hyvin. ”Tämä 500 on tullut ensimmäisessä laivalastissa Suomeen. Vaikka ne olivat uudenlaisia koneita verrattuna Lanzin epäajanmukaisiin Bulldog-malleihin, perinteikkään nimen voimaan luotettiin. Kartanossa tätä käytettiin nurkkakoneena, jolla muun muassa ajettiin seipäitä pellolle. Hypätkäämme siis toviksi mannertenvälisen yhteistyön kultatuoliin. Siksi hän tuntee niiden maahantuontihistoriaakin hyvin. Moottori vietiin korjaamoon, joka meni kotvan kuluttua konkurssiin. Sitten kun koulutustarve näille koneille oli ohi, se meni Hämeenkylän kartanoon, jonka Tuko omisti. ”Sain ostettua Ruotsista 500:n raadon, jossa oli ehjät valut. Kone hörähti tulille juuri sopivasti viime vuoden Rautaan ja Petrooliin.” Teksti ja kuvat: Mika Rassi JOHN DEEREN VARHAISVAIHEI STA SUOMESSA kerroimme numerossa 4/11. Niinpä vanhan mantereen ensimmäisten Jontikoiden merkkinimeksi tuli John Deere-Lanz. Se oli pari vuotta siellä ajossa, kunnes moottoriin unohtui syksyllä vedet ja se halkesi. Kun Tukon John Deere -myynti loppui ja myös kartanon viljelytoiminta päättyi, kartanon tilanhoitaja osti tämän kotiinsa Sääksmäelle. Sen jälkeen hankin loput osat mutteri mutterilta. Nyt osat alkavat olla kasassa. Nurmijärvellä asuva Tapani Virtanen tuntee tietynlaista lukkarinrakkautta näitä ensimmäisiä Eurodeerejä kohtaan. Hiipuvan kysynnän ja valmistajien suuren määrän ristipaineessa perinteikäs Lanz myytiin amerikkalaiselle Deere & Companylle vuonna 1956. Vanhoissa Lanzeissa moottorit olivat olleet makuulla, mutta uudet traktorit – vaihteistoa ja perää myöten – oli suunniteltu rungon suunnassa pitkittäin olevaa kampiakselia varten. Uuden 100-sarjan traktorit esiteltiin vuonna 1960, ja niitä tuli aivan tuoreeltaan Suomeenkin. Tuttu tarina Ensimmäiset eurooppalaiset John Deere -mallit olivat 28 hevosvoiman 300 ja 36 hevosvoiman 500. Joulukuussa 2016 tavarat olivat kasassa
Lanz-Bulldogien tarina muuten jatkui Espanjassa Getafen tehtaalla vuoteen 1963 asti, sillä niitä tehtiin siellä 505:n valmistuksen alkamiseen saakka. Saksassa traktoreilla ajettiin kuitenkin paljon maantiellä, ja siksi merkinantovalojakin käytettiin. Vilkut olivat vielä harvinaisia 50–60-lukujen taitteen avotraktoreissa. Tapani antaa ymmärtää, että Suomessa käyttäjien keskuudessa 500:n moottorin vaihtaminen oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Tämä moottorityyppi olikin sekä John Deerelle että Lanzille aivan uutta: JD oli tehnyt siihen asti traktoreihinsa kaksisylinterisiä kipinäsytytteisiä moottoreita, Lanz taas Bulldogeihinsa yksisylinterisiä makaavia moottoreita. Ranskassa uuteen Lanziin istutettiin Standardin nelisylinterinen dieselmoottori, Espanjassa nokalle valittiin Perkinsin vastaava kone. ”Hollannin poikien perimätiedon perusteella Lanz kehitti tällaisen kehtorungon muutoin valmiiksi suunnittelemaansa traktoriin sen tähden, että moottoreita tehtiin tuolloin Euroopassa paljon ja niitä oli hyvin saatavilla. Surkean tapauksen tähden Tapani on nähnyt paljon vaivaa mielestään kelvottoman moottorin takia. Oli totuus JD-Lanzin moottorin suhteen mikä hyvänsä, voimanlähteen helppoa vaihdettavuutta on kyllä käytetty hyväksi. Siitä voisi päätellä, että kansi on valettu Euroopassa ja moottori muutettu bensiinikäyttöisestä dieselkäyttöiseksi täällä.” Tukea näkemykselleen Tapani on saanut keskieurooppalaisilta harrastajilta. Harvinaista, hämmästeli mies.” ”Traktori on hyvä, mutta moottori on surkea!” JOHN DEERE-LANZ 500 MOOTTORI nelisylinterinen pyörrekammiodiesel, iskutilavuus 2,4 litraa, sylinterin halkaisija 92, iskun pituus 89 mm, teho 36 hevosvoimaa 2400 kierroksella minuutissa (vuodesta 1963 38 hevosvoimaa) VAIHTEISTO 10+3, huippunopeus 20 kilometriä tunnissa JARRUT kuivat monilevyjarrut RENKAAT edessä 6,00-16, takana 11-28 tai 9-32 MITTOJA pituus 3325, leveys 1552, akseliväli 1885 mm, omapaino 1830 kg VALMISTUSVUODET 1960–1965 7/2018 15. Tapani mielii kuitenkin haastaa virallista historiankirjoitusta omien havaintojensa perusteella. Eri polttoaineiden moottorit olivat sylinterikokojen erilaisuudesta päätellen ainakin pääosin rakenteeltaan erilaisia. Dubuquessä valmistetussa John Deere 1010 -traktorissa käytettiin samaa dieselmoottoria kuin 500:ssä. Vastasin, ettei mitään, tässä on alkuperäinen. Yhdysnimi löytyy pakosarjasta. Alkuperäinen ajatus on voinut olla se, että asiakas olisi saanut valita mieleisensä moottorin. ”Traktori on hyvä, mutta moottori on surkea!” John Deere -historiikkien mukaan 500:n moottori tuli sellaisenaan Yhdysvalloista Iowan osavaltiosta toisen maailmansodan jälkeen rakennetusta Dubuquen tehtaasta, joka tekee nykyään pääasiassa Deeren maanrakennusja metsäkoneita. Kun sillä ei vielä tuolloin ollut tarkoitukseen sopivaa omaa dieselmoottoria, sellainen piti väkisin tehdä.” Ainakin Deeren nelisylinterinen diesel nähtiin Euroopassa ennen Yhdysvaltoja. Ensimmäiset JDLanzit 300 ja 500 tulivat myyntiin tammikuussa 1960, mutta 1010:n tuotanto alkoi vasta saman vuoden kesäkuussa. Siistiä nykysaksalaista verhoilutyötä. Ranskassa ja Espanjassa samaa mallia valmistettiin vuosina 1963– 66 nimellä John Deere 505. ”Kun 500 oli Raudassa ja Petroolissa näytillä, eräs vanha Deere-asiakas tuli kysymään, että mikäs moottori tähän sitten on pantu. 1010 oli saatavilla sekä bensiiniettä dieselversiona. Lohkossa kaikki kierteet ovat tuumakokoa mutta kannessa metrisiä. Mutta sitten John Deere ilmeisesti päätti, että traktoriin tulee firman oma moottori. Sylinteriputket ovat kiinni eräänlaisessa välikannessa. Näissä traktoreissa oli eri moottorit kuin saksalaisissa. ”500:n moottorissa on Boschin sähköt ja polttoainelaitteet
Etupään jousitus on sekin saksalaistraktoreille ominaista. Tykkään touhuta käsilläni ja tulen nuorten kanssa hyvin toimeen.” Kuka saa tuonnin. Vaihdekaavio näyttää monimutkaiselta, mutta se vain havainnollistaa vaihteiden keskinäisiä nopeussuhteita. 165-Fergun rattiin kelpasin vasta myöhemmin, kun paino riitti kytkimelle Olen koulutukseltani raskaskoneteknikko, mutta nöösipoikana eksyin maatalouskauppaan harjoitteluun ja jäin sinne jumiin. TAPANI VIRTANEN • entinen Tukon traktorimyyjä • nykyään ammattikoulun opettaja ”Ensimmäinen traktori, jolla ajoin heinäseipäiden väliä, oli Fiat 411R. Eräät vanhat Laborin asiakkaat ovat muistelleet, että Lanzin kanssa puimurituotannossa kilpasilla ollut Claas olisi ratkaissut asian. Vaikka Tuko toi JD-Lanzit Suomeen, Labor on syystä tai toisesta teettänyt 500:n varaosamikrofilmin. Siihen painettujen vuosilukujen 1961–1965 perusteella voisi kuitenkin olettaa, että filmi on tehty vasta 500:n valmistuksen päättymisen jälkeen. Labor oli kuitenkin ollut niin varma itsestään, että se oli jo teettänyt mikrofilminkin varaosista. Lopullinen historian totuus verhoutuu siis tältäkin osin sumuun. Opetustyö sopii eläkkeelle laskeutumiseen. Tapani Virtanen on perehtynyt myös maahantuonnin historiaan. Labor toi nimittäin Claasia Suomeen, eikä Claas hyväksynyt kilpailijan edustuksen ottamista.” Laborin varaosamikrofilmi löytyy Virtasen arkistosta. Vanhojen asiakkuuksien perusteella oli kaksi tarjokasta: John Deeren maahantuoja Labor ja Lanzin maahantuoja Tuko. K un Lanz lankesi John Deeren syliin, oli Suomessa mitä ilmeisemmin tovin epäselvää, mikä yritys uutta liittomerkkiä ryhtyy tuomaan maahan. ”Tuko sai lopulta maahantuonnin. Myyntitöiden lisäksi tuli tehtyä paljon muutakin, muun muassa käyttäjäkoulutushommaa. 16 JOHN DEERE-LANZ 500
”Se menee tiellä nätisti. Hydrauliikalle on oma lohko, ja pumppu on nokalla, eli hydrauliikka ei riipu kytkimestä. Virtanen latelee lonkalta muita yleellisyyksiä, jotka JD-Lanzista löytyvät – osa lisävarusteina. Muistatko. Jokaisen alueen nelonen on kuitenkin suora, joten eteenpäin vieviä vaihteita on käytännössä kymmenen. Ne olivat riemun hetkiä vuosien varrella, kun aina silloin tällöin löytyi jokin pieni pala.” Tien päälle on nyt pitkän työn jälkeen päästy. ”Siitä saa voiman esimerkiksi niittokoneelle. Alkutilanteessa käytännössä mikään liikkunut, kaiken joutui aukomaan. Taakse on kolme vaihdetta. Kaksoiskytkin löytyy, ja se onkin hauska: Käsikytkin pysäyttää nivelakselin sijasta kulkemisen. Vetovarsien toisessa päässä on pienempireikäinen palloliitin – varret voi kääntää toisin päin. ”Näitä polttoainesuodattimiakaan en ollut nähnyt aikaisemmin missään. Puimurin on voinut antaa käydä samalla kun on vaihtanut vaihdetta.” Takana on kaksi voimanottoakselia ja traktorin alla kolmas. Mutta se lyö kyntöpellolla sormille varmaan aika lailla.” Takapäässä on monenmoista herkkua. Siinä on neljä vaihdetta ja neljä aluevaihdetta, joista kolme on eteen ja yksi taakse. Vuonna 1966 syntyi uusi mallisarja. Paljon oli pellin oikaisua ja tekemistä, maalaamista, ruosteen poistoa, herkistämistä.” Osia Tapani on kerännyt parin vuosikymmenen ajan laskujensa mukaan seitsemästä maasta. Ennen maaliin pääsemistään Tapani on joutunut pysähtymään joka ruudussa. Mahan alta löytyy kolmas voimanottoakseli. JD-Lanz on aikansa traktoriksi monipuolinen mitä esimerkiksi vaihteistoon tulee. Etujouset tekevät siitä miellyttävän ajaa. Entäs se hyvä traktori. LANZIN HISTORIASTA kerroimme numerossa 7/17. ”Näitä meni riviviljelyvaltaiseen Hollantiin sen takia, koska näillä pääsi hiljaa”, Tapani tietää. Millainen ajettava Euroopan ensimmäinen Deere on. Vetovastustunnustelu on työntövarrella. Joka mutteri auki Tapani Virtasen entisöintityö alkaa olla loppusuoralla. Ohjaus on tarkka, jäykkä mutta tiehakuinen. Enää uupuvat moottorin sivupellit, etupyörien lokasuojat ja nostolaitteen sivurajoittimet. Niiden valmistus alkoi Espanjassa vasta Deeren aikana vuonna 1956. Ensimmäiset länsisaksalaiset John Deere -traktorit myytiin nimellä John DeereLanz. Kymppisarjalaiset olivat kokonaan eurooppalaisia traktoreita, sillä niiden moottorit oli valmistettu Ranskassa Saranissa Deeren uudella moottoritehtaalla. Deere valmisti vielä muutamia vuosia vanhoja Lanz Bulldog -malleja. Suomesta ei löytynyt muuta kuin moottorin runkolaakerit – uusissa Jontikoissa on edelleen samanmittaiset.” Aikaa on palanut tuhottomasti, mutta hanke ei kaduta. Sellaisen niittokoneen haluaisin. Kantakorttien mukaan niitä on tullut maahan vain 40.” Traktorin rungosta löytyy valmiita kiinnikkeitä paitsi niittokonetta myös etukuormaajaa ja muita työlaitteita varten. ”Kippiventtiili, tasauspyörästön lukko, 1000 kierroksen ulosotto 21:llä uralla, tehtaan valmistama nostokoukku. 7/2018 17. ”Onhan tämmöisen tekeminen ja ongelmien ratkaiseminen palkitsevaa. Tehdastekoinen hydraulinen koukku, kaksi voimanottoakselia, hydrauliikkaliitin. Tuohon mallisarjaan kuuluivat vuonna 1960 esitellyt mallit 300 ja 500 ja kaksi vuotta myöhemmin esitellyt 100 ja 700. Amerikkalaista moottoria lukuun ottamatta ne oli suunniteltu ja rakennettu Saksassa. Yhdysvaltalainen Deere & Company osti saksalaisen Heinrich Lanz AG:n vuonna 1956. Vuoden 1960 traktoriksi vaihteita on siis paljon. Eräs tiepalvelukaveri Itävallasta sitten tiesi sikäläisen maastoauton, jossa on samanlaiset suodattimet. Nostolaitteiden hallintavipuihin kuuluvat asennonsäätö, sen nopeuden säätö ja painonsiirto. ”Tässä ei ole yhtään mutteria, joka ei olisi ollut tuolla tallissa auki. 200, 310, 510 ja 710 myytiin vielä Saksassa nimellä John Deere-Lanz, mutta vientitraktoreista Lanzin nimi oli jo tippunut pois
Kaimoissa oli eroa niin tehossa kuin varustelussa. UUDEMPI KAVERI BM-VOLVO 400 BUSTER 1969 Volvon 400-malli peri edeltäjältämalli 320:ltä mallinimen Buster. Olavi Koli on ostanut ja entisöinyt Busterin paikkaamaan kotitilalta myydyn traktorin aukkoa. Somero 18
Rumpujarrut olivat vaihtuneet kuiviin levyjarruihin. ”Aina silloin tällöin tuli mieleen, että olisi kiva saada semmoinen pikku-Volvo. Hydrauliikan tuotto oli hieman parantunut. Lisäksi paikalliskäytössä voimanoton nopeutta voitiin säätää kertoja vapaalla ajovaihteita vaihtamalla. Lumisina talvina isä vei minut koulubussille Volvon kyydissä.” Vuonna 1973 tilan Volvo vaihtui Fiat 640:een. Perkinsin kolmisylinterinen dieselmoottori ei ollut enää esikammiokone vaan suoraruiskutteinen. Siitä asti Olavi on enemmän tai vähemmän haikaillut pienen punaisen perään. Parantuneen suorituskyvyn myötä 400 Buster kelpasi myös kuormaajien ja metsäkoneiden pohjatraktoriksi. Kävin katsomassa useampaa Volvoa, mutta tämä oli niistä siistein ja alkuperäisin.” Olavi purki Volvonsa osiin, hiekkapuhallutti tai hioi osat, maalasi ne ja kasasi traktorin uudestaan. V olvon 60-luvulla valmistamista traktoreista 400 Buster -malli saattaa olla Suomessa tunnetuin. Tämä on vuosimallia 1969 eli pari vuotta uudempi kuin meidän vanha Volvomme mutta samanlainen. Vaihteita oli ollut ennen 5+1, nyt niitä oli 8+2. Tehokin oli noussut yli 40:n DIN-hevosvoiman. Ainakin sen yhteydessä muistetaan yleensä mainita, että niitä on tehty Suomessakin – Fiskars kokosi näitä traktoreita Porvoon-tehtaallaan vuosina 1965–67 kotimaan markkinoille. Pakilla voimanoton suunta saatiin vaihdettuakin. Pohjakoneena monessa Vuonna 1964 esitelty 400 Buster peri suositun edeltäjämallin 320 Busterin nimen. Buster on sen takia aika rakas traktori, koska se on ensimmäinen. Puuttuvat palaset löytyivät tovin penkomisen jälkeen Ruotsista. Moni asia oli kuitenkin muuttunut muotoilua myöten. 400:n päälle tehty kaivuri-kuormaaja oli GM 410, metsätraktori Pikku-Nallenakin tunnettu SM 460 ja neljän tonnin kuormaajakone oli LM 422. Yhteensä 400 Bustereita – erikoiskoneet mukaan lukien – tehtiin vuosina 1964–69 yli 25 000 kappaletta. Noin kaksitoista vuotta sitten löysin tämän Porin läheltä. Opettelin pikkupoikana sillä traktorin ajamisen taidon. 19. Ensimmäisen tilalla Olavi Koli pitää maatilaa Somerolla. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Jan-Erik Laine 400 Bustereita tehtiin yhteensä yli 25 000 kappaletta. Olavi ei ole moisen perään haikaillut. Olavin Busterissa on lokasuojien jäljistä päätellen ollut jossain vaiheessa putkikehikko kuljettajan suojana. ”Meille hankittiin ensimmäinen traktori vuonna 1967, ja se oli juuri samanlainen Buster. Kotitilan historiaan kuuluu olennaisena osana BM-Volvo 400 Buster
Kun Volvo vaihtui Fiatiin, merkit jäivät käyttämättä. Silloin Olavi päätti katsoa, mitä Perkins oli syönyt. Luonnonhoitopeltoja olen myös sen kanssa niittänyt. Uusissa putkissa on sellaiset olkpäät, etteivät ne pääse laskeutumaan. ”Voiman ulosottoakselin peltisuoja ja valurautainen kupu ovat meidän vanhasta Volvosta. ”Yksi sylinteriputki oli laskeutunut alas. Ja kuinka ollakaan nyt muistin, että meillähän on semmoiset tallessa täällä.” Silmäterä on päästetty maatilan kevyimpiin töihin. On sillä polttopuita pilkottu, se on pyörittänyt halonhalkaisukonetta. Kannentiiviste alkoi kuitenkin vuotaa pian uudestaan. Männät vaihdettiin samalla. Nyt moottori on toiminut ihan moitteettomasti.” Osia omasta Sattuman kautta Olavi sai kaivettua uuteen Volvoon pari yksityiskohtaa omista varastoista. Nyt ne ovat paikallaan tämän Volvon nokalla.” Muitakin osia löytyi vielä vuosikymmenten jälkeen. Semmoiset suojuksethan heitettiin yleensä makasiinin nurkkaan. Muutoin sillä on lähinnä käyty katsomassa viljelyksiä kesäiltaisin.” Olavin Volvo-harrastus ei ole jäänyt Busteriin. ”Sieltä sain niin olka-akselin puslat, osat jarruihin, tarrat, maalit kuin istuimen.” Kone kaipasi kansiremonttia ja se siihen tehtiinkin. 350-Boxerin lisäksi hallista löytyy Suomessa harvinaisempi iso nelivetoinen Volvo 2654. ”Se on ollut pääasiassa terapiatraktorina. Ainakin tähän isoon Volvoon palaamme tuonnempana. 20 BM-VOLVO 400 BUSTER 1969. Todettiin, ettei siitä tule muuten hyvä kuin vaihtamalla putket. Keulan merkit ovat Kolin vanhaan Busteriin 70-luvun alussa tilattuja alkuperäisosia. ”Keulamerkki konepellin kärjessä ja 400-merkki maskin ritilässä on aikoinaan ostettu meidän omaa Volvoa varten vuoden 1970 paikkeilla. Ne olivat yli 40 vuotta kaapin laatikossa
Olavin traktoriin on tehty koneremontti. Perkinsin kolmisylinterinen on kiitollinen korjattava, sillä osien löytämisessä ei ole ongelmaa. ”Kävin katsomassa useampaa Volvoa, mutta tämä oli niistä siistein ja alkuperäisin.” Tällaisella traktorilla Olavi Koli opetteli aikoinaan ajamaan. Teho 42,5 DIN-hevosvoimaa, 2250 kierrosta minuutissa. VAIHTEET 8+2, nopeudet 1,5–28 kilometriä tunnissa JARRUT kuivat levyjarrut RENKAAT edessä 6,00-16, takana 12,4-32 MITTOJA pituus 314, leveys 168, akseliväli 210, maavara 44 cm, paino 1890 kg 7/2018 21. Jälkeä kelpaa katsella. Siksi Buster on tärkeä malli ja syystä jälleen omassa tallissa. Volvon osat joko hiekapuhallettiin tai hiottiin ja maalattiin huolella. Sylinterin halkaisija 91,44 mm, iskun pituus 127 mm, tilavuus 2,5 litraa. BM-VOLVO 400 BUSTER 1969 MOOTTORI Perkins D 913, kolmisylinterinen suoraruiskutteinen dieselmoottori
HALTTUSEN HALKOKULJETIN FORD F6 1952 Kiteeläisen Esa Halttusen tallissa on perinteisemmän Vanajan rinnalla harvinaisempi periamerikkalainen työjuhta, joka on varustettu härmäläiseen tyyliin jykevällä halkolavalla. Kitee 22
23
Ohjaamoa levitettiin ja kojelauta suunniteltiin uusiksi. Suora tuulilasi päivitettiin kaarevaksi, takalasi puolestaan suuremmaksi. Myyntiin ensimmäiset F-sarjalaiset ehtivät seuraavan vuoden tammikuun puolivälin jälkeen. Aiemmin lokasuojissa sijainneet ajovalot sijoitettiin entistä aerodynaamisemman maskin jatkeeksi. F-sarjan ensimmäistä sukupolvea valmistettiin vuoteen 1952 saakka, jonka jälkeen keulan muotoilu muuttui melkoisesti. Kovin yleisiä Fordin raskaat kuormaautot eivät Suomessa olleet, mutta jonkin verran näitä periamerikkalaisia työjuhtia saatiin tänne Pohjolan perukoillekin. Varsinaisiksi kuorma-autoiksi laskettiin mallit F5 ja F6. Jutussamme esiteltävä auto edustaa F-sarjan toista sukupolvea. Niitä tarjottiin moniin eri tarkoituksiin soveltuvina muunnoksina. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 24 FORD F6 1952. Uusista vakiovarusteista löytyivät muun muassa jalalla hallittava tuulilasinpesin, apumiehen puolen pyyhkijä ja aurinkolippa sekä toinen takavalo, jota ei aiemmissa malleissa ollut kuin kuljettajan puolella. Sen jälkeen mainosmiehet antoivat hytille nimen Viiden tähden ohjaamo. F ordin F-sarja esiteltiin loppuvuodesta 1947. Niistä löytyi muunnelmia aina korkeista ja tylppänokkaisista malleista koulubusseihin. Sen myötä nähtiin ensi kerran Ford Motor Companyn sodanjälkeistä avolavaja kuorma-autosuunnittelua. Pienimmät avolavamallit nousivat suosioon maanviljelijöiden hyötyajoneuvoina. Sillä viitattiin parempaan varusteluun ja kenties matkustusmukavuuteenkin. Avolavaan perustuva umpilavamalli puolestaan lunasti asemansa pienten yritysten kuljetustarpeissa
Vuonna 1974 mies ryhtyi tiehöyläurakoitsijaksi. Hänen yrityksensä kanssa samassa kiinteistössä toimi aikoinaan Karelia-Matkat, jota pitivät eräät Mikkosen veljekset. Työnantajani kuitenkin menehtyi ennenaikaisesti, minkä jälkeen etenin itse työnjohtotehtäviin. Jykevän halkolavan yksityiskohdissa ei ole tingitty. Nuoren miehen tie vei luontevasti ammattikoulun maatalouskonekorjaajan linjalle, mutta koulutusohjelma vaihdettiin jo opintojen alussa autonasentajan koulutukseksi. Tuohon aikaan ei tunnetusti ollut hirveästi tarjontaa leluista. ”Hän toi minulle esimerkiksi kaksi Sussexin loppuunajettua rengasta ja kytkinlevyn. Yrittäjältä jäi tankkiauton liikennelupa, jota leski sitten tarjosi minulle. Palveluksen jälkeen hän hakeutui töihin kiteeläiselle konepajalle, jossa tehtiin kuorma-autoista perävaunuja. Eno pani varhain merkille Esan kiinnostuksen autojen osiin ja tekniikkaan ylipäätään. Opintojen jälkeen Esa suoritti kymmenen kuukautta kestäneen asevelvollisuuden Karjalan Prikaatissa kuorma-autojääkärinä, mistä hänet palkittiin yhdistelmäajokortilla. Vanhemman entistäjän vanavedessä Vuodet vierivät ja aikaa kului, mutta enonsa Sussexia Esa ei koskaan unohtanut. Ne ovat minulla tallessa edelleen. 7/2018 25. Aivan erityisen voimakkaasti mieleeni jäi kuormurin vaihdekeppi, jossa oli erillinen liipaisin pakin suojaamiseksi. ”Muistan edelleen elävästi, kuinka kovasti minua viehätti seurata enoni ajoa. Remonteerattuaan autojaan eno keksi viedä vanhat auton osat Esalle leikkikaluiksi. Tiehöylätoiminnan ympärille vuonna 1984 perustettu Veekmas Oy toimii edelleen, ja se on nyt Pohjoismaiden ainoa tiehöylien valmistaja. 70-luvun loppupuolella yritys alkoi kunnostaa urakoinnin ohella vanhoja tiehöyliä myyntiin, ja 80-luvun alussa sille rakennettiin ensimmäinen 300-neliöinen huoltoja korjaamohalli. Tuohon aikaan ei tunnetusti ollut hirveästi tarjontaa leluista, ja ne vähät, joilla leikittiin, olivat yleensä omatekoisia. Kytkinlevyä pyöriteltyäni annoin sille nimeksi vetter.” Vuosien myötä Esan kiinnostus koneita kohtaan säilyi. Remonteerattuaan autojaan eno keksi viedä vanhat auton osat Esalle leikkikaluiksi. Vanhoista koneista niin ikään kiinnostuneet veljekset olivat entisöineet jokaiselle oman vanhan kuorma-auton, yhdelle keltanokkaFordin, toiselle Kontio-Sisun ja kolmannelle 86-Volvon. Fordin ”Flathead” -V8-moottorit tunnetaan Suomessa nimellä lättäpää. Vaihteen vaihtaminen aiheutti monesti karahtavan äänen, jonka myötä annoin kepille nimeksi aakratin”, Esa muistelee ensikosketustaan vanhoihin koneisiin. ”Ajelin niitä ympäri Suomea, ja olin alasta kovin kiinnostunut. Kahdeksan vuoden työrupeama Fordien parissa perehdytti miehen myymisen saloihin. Fordin vuoden 1952 hyötyajoneuvoja esittelevässä esitteessä tämän ultramodernin voimanlähteen mainittiin olevan valmistajan taloudellisin koskaan rakentama kuormurimoottori. Keskellä kulkeva vaijeri osoittaa kuormaajalle, missä on lavan keskikohta. Pidin kyllä ajamisesta, mutta liiketoimintana ala ei kiinnostanut. En nähnyt siinä kehittymismahdollisuuksia”, Esa kertaa. Aakratin ja Vetter Esa Halttunen, kiteeläisen pienviljelijäperheen poika, oli kolme neljä vuotta vanha pojanviikari, kun hän tapasi istua enonsa kuusipyöräisen telivetoisen Fordson Sussexin kyydissä. Kolmea vuotta myöhemmin hän palkkasi ensimmäisen työntekijän ja ryhtyi yrittäjänä toimimisen ohella automyyjäksi. Ostin sen ja ajoin kuorma-autoa kaksi vuotta, mutta en kuitenkaan kokenut sitä omaksi ammatikseni
”Olen löytänyt niitä Suomesta tähän mennessä kokonaiset viisi kappaletta, mutta yksikään omistajista ei ole ainakaan toistaiseksi halunnut luopua autostaan. Lättäpäämoottori puolestaan toimitettiin koneistamoon. Niinpä me menimme seuraavaksi sinne ja ostimme auton pois.” Vanajaa ketterämpi F6 oli sikäli kiitollinen projekti, että se oli osiltaan varsin täydellinen, vaikka aika olikin tehnyt tehtävänsä. Runko ja alustan komponentit purettiin, puhallettiin ja maalattiin omissa tiloissa omin voimin. ”Tulin maininneeksi asiasta joskus Mikkosen Tepolle, jonka innostus entisöintihommia kohtaan oli vain kasvanut hänen jäätyään eläkkeelle ja jättäydyttyään pois matkatoimistoyrittäjän arjesta. Liekö tehty jostain sota-ajan lentokoneiden hukkateräksestä”, Esa päivittelee. Esa oli kahden vaiheilla, maalatako se uudelleen sellaiseksi. Vaihdelaatikko ja perä osoittautuivat toimiviksi, joten niille ei tehty öljynvaihtoja kummempia toimenpiteitä. Varaosien saatavuus kun oli ihan toisenlaista. Hänen samalta kylältä kotoisin ollut entinen koulukaverinsa Esa Pykäläinen oli pitänyt lähellä moottorikoneistamoa, mutta jäänyt niin ikään eläkkeelle. ”Siitä hommasta jäi erityisesti mieleen, kuinka kovaa materiaalia auton runko oli. Vanajaan nähden F6 oli siinäkin mielessä helpompi projekti, ettei siihen tarvinnut valmistaa osia itse. Rapakon takaa löytyi myös joukko muita uusia osia, kuten kromimerkit. Yritimme muokata muutamia pulttien paikkoja, mutta se ei vain kerta kaikkiaan onnistunut. Teppo vaikutti myös siihen, että alkuperäinen puulava päätettiin korvata halkolavalla, jollaisia nykypäivän museoajoissa näkee huomattavasti harvemmin. Sussexia mies ei kuitenkaan ole unohtanut vieläkään. Esa vuokrasi matkafirmalta tilan auton entisöimistä varten ja Vanaja palautettiin uudenveroiseen loistoon. Auto valmistui viitisen vuotta sitten, minkä jälkeen se on herättänyt ansaittua huomiota muun muassa Savonlinnassa järjestetyissä Puruveden Ympäriajoissa. Ohjaamo vietiin alihankkijalle, joka teki tarvittavat peltipaikkaukset yhden talven aikana. Kiinnostus vanhoja kuormureita kohtaan ei kuitenkaan laantunut projektin myötä, päinvastoin: ensimmäinen onnistuneesti läpiviety projekti antoi kimmokkeen seuraavan aihion hankkimiseen. Projekti eteni tasaiseen tahtiin, ja auto valmistui noin vuodessa nykyasuunsa. Jarrut läpikäytiin ja varustettiin uusilla sylintereillä, jotka tilattiin Amerikasta. ”Teppo tiesi, että Riikkisen Erkillä oli Juuassa -52-vuosimallinen Ford F6, jota kuorma-automiehet olivat kuulemma katsoneet 50-luvun alussa ylöspäin. Mikkosen Teppo sanoi asiaan kuitenkin painavan mielipiteensä, minkä seurauksena autosta tuli harmaa. Joitakin osia olen onnistunut haalimaan, mutta saa nähdä, syntyykö niistä ehjää autoa koskaan”, Esa päättää arvoituksellisesti. ”Hommasta jäi erityisesti mieleen, kuinka kovaa materi aalia auton runko oli. Yhdessä he sitten touhusivat vanhojen koneiden parissa. Kuorma-autovanhusta lähdettiin kuin lähdettiinkin katsomaan Jyväskylään, josta Teppo lopulta veti sen kauppojen synnyttyä pois omalla museokuormurillaan. Meidän talon vingut eivät pystyneet siihen.” 26 FORD F6 1952. Vanajaan verrattuna Esa kuvailee Fordia paljon kevyemmäksi ajettavaksi, liikkeissään ketterämmäksi ja jollain tapaa herkemmäksi kaikin puolin. Väriltään auto oli ollut alkujaan vihreä. Auto tuotiin lavetilla Esan yrityksen tiloihin, missä se purettiin yhden lauantaipäivän aikana. Eräänä päivänä Teppo tuli kertomaan lehti-ilmoituksen perusteella löytämästään Vanajasta, joka oli unohtunut kuusen alle, ja oli kuulemma minulle mitä mainioin kuormuriprojekti”, Esa muistelee. Meidän talon vingut eivät pystyneet siihen
Sisusta on entisöity tarkasti alkuperäiseen asuun aina mittareita ja lämmityslaitetta myöten. Barrow sekä Dillinger lähettivät jopa kiitoskirjeet Henry Fordille verrattoman pakoauton kehittämisestä. Pulmalliseksi koetun sylinteriryhmän valmistustekniikka saatiin toteutettua niin, että lohko saatiin valettua yhtenä kappaleena ja laadukkaasti. Vuonna 1932 markkinoille tulleen veekasin myötä sarjavalmisteinen auto oli nyt hintaansa nähden suorituskykyinen ja suorituskykyysä nähden ketterä ja kevyt. Tavoitteeseen on kolme tietä: sylinterin porauksen ja/tai kampiakselin iskunpituuden kasvattaminen sekä sylinterimäärän lisääminen. Myös John Dillinger suosi V8-Fordia hämäräpuuhissaan. Ford oli vakuuttunut siitä, että kangerteleva autokauppa lähtisi uuteen nousuun V8-koneen ja sen myötä tulevan lisätehon myötä, joten päätti ratkaista valmistustekniset ongelmat ja tuoda markkinoille edullisen V8-moottorisen auton. Kalliin takomenetelmän sijaan V8-koneen kampiakseli tehtiin valamalla, jonka jälkeen se lämpökäsiteltiin. Ford ei myöskään kehittänyt ensimmäistä V8-moottoria mutta otti sen ensimmäisenä sarjatuotantoon ja nosti massojen ulottuville. Sama koskee moottoria kokonaisuutena, sillä pieni lisäleveys ei muodosta samanlaisia vaikeuksia kuin rivikahdeksikon valtava pituusmitta. Legenda ja siihen olennaisesti liittyvä pakoauto jäi elämään. V-moottorissa kampiakseli pysyy järkevissä mitoissa. Lättäpää H enry Ford ei keksinyt autoa mutta toi sen tavallisen työmiehen saataville. He suosivat toimissaan V8-koneisia Fordeja joilla saattoi pitää takaa-ajotilanteissa virkavaltaa pilkkanaan. Moottorityypin ongelmakohtiin paneuduttiin Fordin suunnitteluosastolla ja tulosta syntyi. Lohkon valu oli vaikea tehdä yhtenä kappaleena ja moniosainen lohko taas oli sekä kallis että monimutkainen koota ja huoltaa. 1934-mallinen V8-Ford vei Bonnien ja Clyden myös viimeiselle matkalleen. Suunnitteluosasto onnistui laskemaan kustannuksia muissakin komponenteissa kuten kampiakselissa. Rivimoottorin kohdalla sylinterimäärän kasvattamisen myötä pitenevä kampiakseli ja sen värinät muodostuivat monen kuusija kahdeksansylinterisen moottorin ongelmaksi. Pienin muutoksin moottoria käytettiin Fordin henkilöautoissa vuoteen 1953 saakka ja hyötyajoneuvokäytössä vielä pitkään sen jälkeenkin. Fordilla onnistuttiin löytämään materiaalin ja käsittelyn yhdistelmä joka kesti akselille asetetut vaatimukset ja mahdollisti suurien sarjojen valmistuksen edullisesti. Pian puhuttiin jo Ford-suorituskyvystä käsitteenä. Pitkään eli myös Fordin lättäpääkasi. 27 7/2018. Moottorityypin laajemman käyttöönoton esteeksi oli muodostunut rakenteen monimutkaisuus ja sitä kautta korkeaksi kohonneet valmistuskustannukset. Oman merkillisen lisän suorituskykyisen henkilöauton maineen kasvattamiselle toi kriminaalikaksikko Clyde Barrow ja Bonnie Parker. Kehitystyön tuloksena syntyi moottori, jonka vaikutusta automaailmaan tuskin edes Henry Ford osasi aavistaa. Tehoa piti tietysti olla reilusti jo tuolloin, joten lisähevosvoimien toivossa sylinteritilavuutta kasvatettiin suurempiin lukemiin. 1920-luvun tekniikalla moottoreiden teho suhteessa sylinteritilavuuteen jäi varsin alhaiseksi. V8-moottorit kiehtoivat Henry Fordin ohella muitakin autovalmistajia. Nykyaikaisempiin moottoreihin verrattuna valu on monimutkaisempi, sillä sivuventtiilirakenteen myötä venttiilit sekä imuja pakokanavat olivat sylinterikansien sijasta lohkossa
Merkkiuskollisuus on verenperintöä. Me näytettiin, että pienellä vaihteella ja hiljaa täytyy mennä. PORSCHEN MERKEISSÄ Intohimoinen Porsche-harrastaja Markku Nevanpää on toteuttanut pitkiä kunnostusprojekteja ja haalinut paljon merkkitietoa. Markulla on tällä hetkellä neljä entisöityä Porschea, jotka pääsevät välillä muun muassa pieniin metsätöihin. M arkku Nevanpää on armoitettu Porschemies. Syöttöputket menevät sylintereiden välistä, joten palotilaan menevä polttoaine on aina lämmintä. Nevanpään Porsche-kokoelma on paitsi kaunis katsella myös työkäyttöön käypä. Katsotaan traktoreita tarkemmin. Joukossa on yllättävä harvinaisuuskin. Öljynsuodatus on kolminkertainen. Jonkin aikaa meni hyvin. Kolmisenkymmentä vuotta sitten kävi näin: ”Isän vanha Superi veti silloin viime henkosiaan. Yltiöpäinen harrastaja esittelee oitis liudan muita erikoisuuksia. Sitten kuului jumalaton kolaus – kiertokanki tuli kyljestä läpi! Kyllä poika pelästyi.” Sekin Porsche on vielä suulissa tallessa muiden varaosien seassa. Sillä oli ajettu varmaan 20 000 tuntia. Vanhimman veljen poika ajoi Superilla. ”Kotitilalla oli aina vain Porscheja, muita ei kelpuutettu”, Markku virnistää. Se kuitenkin kelpasi vielä haran eteen pellolle, kevyeen hommaan, johon vanha hevonenkin aina pantiin. Mutta pikkupoika painoi tietyti kaasua. Niitä on vuosien varrella kertynyt aimo kasa. Työtä riittää harrastuksessakin. ”Näissä ei ole yhtään kiilahihnaa missään. Huonokuntoisista aihioista on pitänyt ottaa kaikki paikat auki, niihin on täytynyt hankkia uudet osat, ja jonkin verran on rakenneltu myös omasta päästä. Entisaikojen dieselöljyjen kanssa se oli hyvä talviominaisuus.” Nykyään Porschet ovat Nevanpään silmäteriä, mutta on niitä ajettu tilalla loppuunkin. Satakunnassa Siikaisissa sijaitsevasta kotitilasta on sittemmin tullut kesäpaikka ja traktoreista pääosin harrastekoneita. Kunnostustöitä varten on syntynyt itse ideoituja ja tehtyjä työkalujakin. Porsche-traktoreiden ominaispiirteistä muistetaan erityisesti ilmajäähdytys ja turbiinikytkin. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Mika Rassi ja Markku Nevanpään arkisto Markku Nevanpää 28
Ihme, ettei se ollut aiemmin kärynnyt.” Standardissa on alkuperäinen saksalaistyylinen sivulle antava pakoputki. Söörmarkussa tämä traktori oli tulossa ison kivinavetan vintiltä alas. ”Etupäässä on kaksi pientä pyttyä ja vauhtipyörä. Ensi käynnistysyrityksellä meinasi käydä huonosti. Kieppasin ympäri ja ajoin takaisin katsomaan. ”Johdotukset piti tehdä uusiksi, kun vanhat olivat semmoisia omia virityksiä. Vauhtipyörältä kulkee miltei parimetrinen akseli vaihdelaatikolle. Se ostettiin mökkimatkan varrelta. Ensimmäisen kerran kun vedin hehkua päälle, savu nousi johdoista. Navetan luiskalta ostettu N evanpään Porsche-nelikon pienin traktori on kaksisylinterinen Standard Star. Ei muuta kuin sivuleikkureilla poikki koko nippu. Ajattelin jo, että palaa koko traktori. Aika viritys!” PORSCHE-DIESEL STANDARD STAR 219 MOOTTORI ilmajäähdytteinen kaksisylinterinen nelitahtidieselmoottori pyörrekammiolla, sylinterin halkaisija 98 mm, iskun pituus 116 mm, tilavuus 1,75 litraa, teho 30 hevosvoimaa, 2300 kierrosta minuutissa VAIHTEISTO 8+2, nopeampi vaihteisto lisävarusteena JARRUT rumpujarrut RENKAAT edessä 5,00-16 ASF, takana 11-28 AS MITTOJA pituus 3470 mm, leveys 1550 mm, akseliväli 2000 mm, omapaino 1520 kg VALMISTUSVUODET 1960–1962 Alkuperäinen saksalainen pakoputki on Suomessa usein vaihdettu ylöspäin kulkevaan malliin. Siinä tehtiin kaupat.” Traktori oli vähän virttyneessä kunnossa. Suomessa ne yleensä vaihdettiin ylöspäin nouseviin. Markku ihailee pienen traktorin voimalinjaa. ”Kerran ajeltiin tännepäin Porista. 7/2018 29
PORSCHE-DIESEL SUPER EXPORT 329 MOOTTORI ilmajäähdytteinen kolmisylinterinen nelitahtidieselmoottori pyörrekammiolla, sylinterin halkaisija 98 mm, iskun pituus 116 mm, tilavuus 2,6 litraa, teho 35 hevosvoimaa, 2300 kierrosta minuutissa VAIHTEISTO 8+2, nopeampi vaihteisto lisävarusteena JARRUT rumpujarrut RENKAAT edessä 5,50-16 ASF, takana 11-28 AS MITTOJA pituus 3510 mm, leveys 1530 mm, akseliväli 1965 mm, omapaino 1585 kg VALMISTUSVUODET 1961–1963 30 Harrastaja Markku Nevanpää. ”Traktori oli huonossa hapessa. Takomista oli, että ensin sai putket ylös sieltä.” Kunnostustyössä on välillä menty käytännöllisyys edellä alkuperäisyyden sijasta. Ulosottoakselin suojan ja vetolaitteen yhdistelmä on itse tehty. Se ikään kuin motivoi korjaamaan”, Markku letkauttaa. Alkuperäiset ovat aivan kamalat, sellaiset ihmeen koukut, että kun niihin pistää jalkansa, sitä teloo itsensä. Se oli ollut 30 vuotta kiven päällä kuusen alla. Traktorihan oli tietysti kolissut kauheasti silloin aikoinaan, ja sen takia se varmaan oli kiven päälle vedettykin.” Kunnostushankkeella oli epäilijänsä, mikä vain palveli tarkoitusta. Muodonmuutos reilut parikymmentä vuotta sitten pelastetusta raadosta nykykuntoon on melkoinen. Markun urakka Exportin kimpussa on tullut vastikään valmiiksi. ”Vaimon velipojat naureskelivat, että tuo ei ikänä käy. No, ennen vanhaan ovat jätkät olleet notkeita.” Vanha huonosti tehty huolto oli epäilemättä syynä Super Exportin työkäytön loppumiseen. 30 vuotta kuusen alla V iimeisimpänä Markun Porsche-projekteista on valmistunut Super Export. Ihmettelin sitä purkaessani, että vauhtipyörän kampiakselin päähän tulevat pultit sai käsin väännettyä auki. Jakopään ja kannen asentamiseen on myös syntynyt omia työkaluja. ”Tämä oli oikein ammattikoululla ollut ammattimiesten käsittelyssä. Istuimet ja kaikki olivat kuin kanaverkkoa. ”Tein uudet astinlaudat. Se on peräisin Markun vaimon Heljän kotoa. Nokkapelti oli ollut poissa päältä, joten moottoriin jouduttiin uusimaan kaikki osat
Vuonna 1960 Porsche Masterista sai maksaa 988 000 markkaa. PORSCHE-DIESEL MASTER N418 MOOTTORI ilmajäähdytteinen nelisylinterinen nelitahti dieselmoottori pyörrekammiolla, sylinterin halkaisija 95 mm, iskun pituus 116 mm, tilavuus 3,3 litraa, teho 50 hevosvoimaa, 2100 kierrosta minuutissa VAIHTEISTO 8+4 JARRUT rumpujarrut RENKAAT edessä 6,00-20 ASF, takana 11-36 AS MITTOJA pituus 3380 mm, leveys 1865 mm, akseliväli 2166 mm, omapaino 2100 kg VALMISTUSVUODET 1960–1961 Öljyn imusiivilään pääsee käsiksi alimman luukun kautta. 7/2018 31. Niinpä kuskia on hemmoteltu neljällä eri peruutusnopeudella. Matkustajaistuin sopii kokonaisuuteen hienosti. Sellainen on ollut alkuperäinen lisävaruste, mutta Markun traktorissa on omistajan suunnittelema penkki. Aivan joka töllin nurkalle sellaista ei hankittu, sillä vuonna 1960 Masterista sai maksaa 988 000 markkaa. Master 418:ssa on ZF:n vaihteisto, jossa on neljä perusvaihdetta ja kaksi aluevaihdetta eteen sekä yksi aluevaihde taakse. Imusiivilän jälkeen öljy kulkee vielä kahden muun suodattimen kautta. Miljoona-Porsche N elisylinteriset Master-mallit olivat tehokkaimpia Porsche-traktoreita ja Suomessakin tuttuja. Saksalaista käytännöllisyyttä. ”Velipoika taivutteli yhdestä putkesta minulle mieleiseni rungon, ja minä tein istuimen loppuun.” Leveitä astinlautoja pitkin on työväki päässyt kävelemään kuskin vierestä penkille
Hauska yksityiskohta Masterin takana on koukun vasemmalta puolelta nouseva laukaisuvipu, jonka Markku on tehnyt jousiteräksestä. Master 428 muuttui jo valmistuksen alkuvaiheessa Master 429:ksi. PORSCHE-DIESEL MASTER 428 MOOTTORI ilmajäähdytteinen nelisylinterinen nelitahtidieselmoottori pyörrekammiolla, sylinterin halkaisija 95 mm, iskun pituus 116 mm, tilavuus 3,3 litraa, teho 50 hevosvoimaa, 2100 kierrosta minuutissa VAIHTEISTO 5+1, ryömintävaihteisto lisävarusteena JARRUT rumpujarrut RENKAAT edessä 6,00-16 ASF, takana 13-30 AS MITTOJA pituus 3140 mm, leveys 1775 mm, akseliväli 1960 mm, omapaino 1788 kg VALMISTUSVUODET 1961–1963 32 Harrastaja Markku Nevanpää. Porsche-miehen verstaasta löytyy jos jonkinlaista varaosaa. Ryömintävaihde ruuvataan kiinni vaihdelaatikkoon, ja hidastus on valmis. Markun traktori on siis aivan sarjan alkupäästä
Öljyt lasketaan pois, irrotetaan lappu vaihdelaatikon kyljestä, lykätään ryömintävaihde tilalle, pannaan öljyt takaisin – ja se on siinä.” Traktorin mallimerkintä 428 on erikoinen. Siinä pitää viedä kahdeksan isoa kantoa pois.” ”Ei tarvitse pullistella peilisalilla, kun traktoreiden kanssa urheilee.” Master on ollut ja on edelleen Markun kotitilalla työkoneena. Seuraava työpiste on talon nurkalla. ”Saksalaisissa kirjoissa ei ole tätä mallia. 429:ssä halkaisija on 98 millimetriä, tässä 95.” Ensimmäiset 429-mallin tuotantokappaleet saivat jostain syystä mallimerkinnän 428. ”Kun sitten paljon myöhemmin sain sen perintökalleutena, se oli keskeltä poikki ja vaihdelaatikko oli pölkyn nokassa. 7/2018 33. Pienempien sylinteriputkien lisäksi 428:ssa oli vakiona hieman vähemmän kierroksia kuin 429:ssä. ”60-luvulla käytettiin salaojatöissä ojajyrsintä, joka vaati pientä ajonopeutta. Tuntematon Master N evanpään Master 428 on kotitilan vanhoja traktoreita. Tämä on kuitenkin sama traktori kuin 429 lukuun ottamatta sylinteriputkien halkaisijaa. Jouduin ostamaan koko vaihdelaatikon siihen.” 5+1-vaihteistoon on lisäksi ollut saatavilla vaihdelaatikon kylkeen kiinnitettävä ryömintälisävaihde. Mutta niin harvinaisuus kuin onkin, Markulle Master on työkone. Kylvötraktorina se on isännän mukaan ehdoton. Esimerkiksi niissä töissä ryömintävaihteistoa käytettiin. Sitä ei lähdekirjallisuuskaan tunne käytännössä lainkaan. Markulta löytyy sellainenkin. Markku itse haki sen vuosikymmeniä sitten Porin Hankkijalta, mutta ostaja oli hänen isänsä. ”Tämä on käyttötraktorina täällä
Heti sodan päätyttyä päätettiin rakentaa siltatehdas Ukrainaan Krementšukiin, ja tehtaan peruskivi muurattiin jo vuonna 1946. Auto oli KrAZ, valmistettu Neuvostoliitossa. Hyvä esimerkki tästä ovat raskaat KrAZ-kuorma-autot. Autojen tuotanto muutti tehtaalle yli tuhannen kilometrin päästä Venäjältä. M oni entinen varusmies muistaa rekkakentän laidalla tai ajoneuvosuojan hämärissä suuren toteemin lailla kumit lintassa seisseen kuorma-autohirviön. Lisäksi tehdas teki metallirakenteita esimerkiksi Vienanmeren–Itämeren kanavaa varten. Ne on tehty Ukrainassa, mutta niiden synnyinkoti on Venäjällä. KRAZIN SYNTY Neuvostoliitossa tehtaita pantiin kulloisenkin tarpeen mukaan tyystin uusiksi. Teksti: Mika Rassi Kuvat: AutoKrAZ Silloista autoihin 34. Vielä vähemmän oli käsitystä siitä, että KrAZeja valmistava Krementšukin autotehdas on ollut alunperin aivan toisenlainen teollisuuslaitos. Krementšukissa rakennettiin pääasiassa rautatiesiltoja. Se on joutunut pariin otteeseen muuttamaan olemustaan suuren valtion tarpeiden mukaan. Krementšukin tehdas oli siksi alikuormitettu. Vuonna 1953 sodan tuhoamien siltojen korjausohjelma oli suoritettu. Rantojen yhdistäjä Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton sillat olivat huonossa kunnossa ja monta kokonaan uuttakin siltaa oli suunnitteilla. Se alkoi tehdä hallitsemattomasti ja huolimattomasti kaikenlaista erikoisalansa ulkopuolista tavaraa kuten käsipumppuja. Sen verran mortti tiesi, mutta siitä ei ollut hajuakaan, että kolossi oli tarkemmin ottaen kotoisin Ukrainan neuvostotasavallasta Krementšukin kaupungista Dneprjoen varrelta. Mutta aletaanpa kertomuksemme alusta. Tehtaalta syntyi suuria siltoja yli Volgan, Dneprin, Veikselin ja monen muun suuren joen. Auto oli alokkaan silmissä kuin sen kotimaa: valtava, käsittämätön, pelottava ja kömpelö mutta valmis ohjastajansa käskystä nousemaan vaikka avaruuteen
Tehot kasvoivat pian, kun länsimoottoreita alkoi saada 20-luvun lopulla. Muutos oli melkoinen. 35. Myös Krementšukin siltatehdas liitettiin maatalouskonetehtaiden joukkoon. Mutta muutos oli jälleen edessä. Sodan jälkeen tehdas valtiollistettiin. Se toimi ensin korjaamona, mutta kuorma-autojen tarpeen myötä siitä tehtiin alkuperäistä tarkoitustaan vastaava tuotantolaitos. Vuonna 1956 noin 3000 työntekijän tehdas muutti luonnettaan täydellisesti. Pääsyy oli se, että kommunistipuolueen pääsihteeri Nikita Hruštšovin aloitteesta merkittävällä osalla Neuvostoliiton pelloista alettiin viljellä maissia perinteisiä viljelykasveja paremman sadon toivossa. 7,5 tonnin mahdollista kokonaispainoa liikutti 35-hevosvoimainen moottori. Krementšukin puimuritehdas valmisti myös muita maatalouskoneita, kuten sokerijuurikkaan aumaajia ja maissintähkän puhdistajia. Ensimmäinen Krementšukissa koottu sillan jänneväli oli 43,2 metriä pitkä. Sen perustaja Ivan Lebedev aikoi valmistaa kuorma-autoja keisarillisen Venäjän armeijalle, mutta sisällissota sotki suunnitelmat. Iso liukuhihna pantiin käymään elokuun lopussa 1956, ja syyskuussa oli tehty jo 430 puimuria. Maissin leikkuupuimuri KU-2A:n valmistus siirtyi vuonna 1956 Krementšukiin Venäjältä Donin Rostovista, kun sikäläinen tehdas Rostselmaš keskittyi viljapuimureihin. Maissipuimureille oli kova kysyntä. Seuraavana vuonna siitä kasvoi neliakselinen, kahdella kääntyvällä etuakselilla varustettu jokapyörävetoinen Ja-12, jossa oli 120-hevosvoimainen Continental-moottori. Ennen autoja Krement ukin tehtaalla on valmistettu siltoja ja puimureita. Pari automallia on syytä mainita. Sieltä oli valmistunut 607 siltaa, yhteensä yli 27 siltakilometriä ja 104 000 tonnia metallirakenteita. Siihen mennessä siltatehdas oli toiminut kymmenen vuotta. Neuvostoliiton ensimmäinen sarjavalmisteinen kolmiakselinen kuorma-auto oli Jaroslavlin tehtaan JaG-10. Osastojen toiminta muuttui tyystin, ja oli luotava tyhjästä esimerkiksi kokoonpanolinjasto. Samaan aikaan Volgalla Venäjän varhaisimpia autotehtaita oli Volgan varrella sijaitsevaan Jaroslavlin kaupunkiin vuonna 1916 perustettu tehdas. Ja-3:n lyhdyt olivat karbidilamppuja, mutta auton alla oli sentään ilmakumit. Parissa vuodessa uuden tehtaan työntekijämäärä oli kaksinkertaistunut yli neljääntuhanteen. Se valmistui vuonna 1948. Vuonna 1925 tehtaalla syntyi ensimmäinen kuorma-auto Ja-3, joka oli vielä hyvin vaatimaton. Vuonna 1931 Jaroslavlissa alettiin tehdä 95-heppaisella Hercules-moottorilla varustettua kolmiakselista vetävätelistä JaG-10:tä. Siltatehtaasta tuli puimuritehdas Neuvostoliiton maataloustuotannon kasvu laahasi 50-luvulla suunnitelmien perässä, ja sitä päätettiin tehostaa koneistamalla. Siitä tuli leikkuupuimuritehdas, ja se alkoi valmistaa traktoriin kytkettäviä maissin leikkuupuimureita
Tämä toiminta jatkuu siellä edelleen. Siinä on Detroit Dieseliin perustuva kuusisylinterinen moottori. Jaroslavlissa tehtiin kuorma-autoja vuoden 1960 jälkipuoliskolle saakka. Autovalmistus puolestaan siirtyi Ukrainaan Krementšukiin. Sarjatuotantoon malli ei päässyt. Aivan 40-luvun lopulla otettiin askel eteenpäin autojen saralla, kun Jaroslavlissa alettiin valmistaa ensimmäistä neuvostoliittolaista dieselkuorma-autoa J?AZ-200. Autotehtaan saappaisiin Vuonna 1958 Krementšukin tehdasaluetta alettiin järjestellä autotuotantoa varten. Vuoden 1957 malliuudistuksen myötä Jaroslavlin autojen muotoilu muuttui, tehot kasvoivat hieman ja ohjaus tehostettiin. Sen nelisylinterinen moottori perustui General Motorsin Detroit Diesel 71 -moottoriin. Kuvassa JaAZ-221. Sodan aikana tehdas valmisti pääasiassa tela-alustaisia tykinvetäjiä. JaAZ-210E on vuodelta 1950. Sen jälkeen tehdas keskittyi dieselmoottoreiden ja vaihteistojen valmistukseen. Tehdaspinta-alaa lisättiin, kokoonpanolinjat, konepaja ja teräsvalimo uudistettiin, koripajan ja koelaboratorion kaltaisia uusia osastoja perustettiin. Myös ulkonäkö muuttui: sodanjälkeisten mallien ystävällisen pyöreiden piirteiden tilalle tulivat suomalaisille varusmiehillekin tutut kulmikkaan ankarat jättiläisenkasvot. Danilenkov muisteli myöhemmin, ettei jokainen ruuvi ja sokka tahtonut istua paikalleen: ”Moottoria sovitettiin runkoon puolitoista päivää. Työntekijöiden määrä tuplaantui jälleen puimuriajoista: nyt tehtaalla työskenteli noin 8000 ihmistä. 50-luvun mittaan Jaroslavlin kuorma-autojen tehot nousivat yli 200 hevosvoiman ja niistä tehtiin erilaisia versioita: dumppereita, rekanvetäjiä ja armeijan vinssiautoja. Myöhemmin sen asentamiseen meni kolme minuuttia.” Tehdas aloitti kiitettävillä tuotantomäärillä, sillä ensimmäisinä kolmena vuotena Krementšukissa tehtiin miltei 13 000 kuorma-autoa. 36 KRAZIN SYNTY. Kaikki mallit olivat kolmiakselisia, joko kahdella tai kolmella vetävällä akselilla. JaAZeihin ilmestyi ohjaustehostimen, ohjaamon lämmittimen ja tuuletusikkunan kaltaisia mukavuustekijöitä. Kokoonpano-osaston johtaja A. Niissä oli sekaisin sekä Jaroslavlissa että Krementšukissa valmistettuja osia. Muun muassa hitsausmenetelmiä kehitettiin, ja työ saatiin tuottavammaksi. Huhtikuussa 1959 Krementšuksissa valmistui kaksi ensimmäistä KrAZ-222-autoa. Jaroslavlista virtasi Krementšukiin kalustoa, dokumentaatiota ja asiantuntijoita, ja vastaavasti ukrainalaiset pantiin Neuvostoliiton eri autotehtaille oppiin. Siltatehtaasta puimuritehtaaksi muutettu kolossi pantiin jälleen kerran uusiksi. Ne olivat vastaavia 6x4akselirakenteella varustettuja dumppereita kuin Jaroslavlin 222-mallit. Neliakselinen, kahdella kääntyvällä etuakselilla varustettu JaG-12 oli 30-luvun alussa erikoinen auto
Krementšukin autotehtaan työntekijöitä ensimmäisen KrAZin äärellä vuonna 1959. Venäjältä Ukrainaan. Auton malli on 222, ja sitä kutsuttiin aikoinaan myös nimellä Dnepr. Vuonna 1961 tehtiin kaksi koekappaletta kahteen suuntaan kippaavaa KrAZia. KrAZ-214 testiajossa Jakutiassa vuonna 1961. Ulkolämpötila on -50 °C. 7/2018 37. Krementšukin autotehtaan kokoonpanoja testiosaston päälinjalla vuonna 1959
Toinen sukupolvi JaAZeissa ja KrAZeissa käytetyt nelija kuusisylinteriset kaksitahtidieselit olivat peräisin 40-luvulta, ja niiden amerikkalaiset alkuperäismallit olivat vielä vanhempia. Myös autoihin tehtiin jo aivan 60-luvun alussa uudistuksia. Tarinan myöhempiin vaiheisiin palaamme kenties tuonnempana. Kaikkia malleja valmistettiin 80-luvun loppuun asti, osaa 90-luvun puoliväliin saakka. 38 KRAZIN SYNTY. Jo vuoden 1960 lopulta saakka testattuna ollut kippiauto 256 tuotiin päivänvaloon 1963. KrAZeja valmistetaan edelleen. Jos KrAZit eivät itse vielä olekaan käyneet avaruudessa, ne mahdollistivat sen, että neuvostoihminen lensi kosmokseen. Suurilla rakennustyömailla JaAZit ja KrAZit ovat olleet tuttu näky. Ne ovat olleet tekemässä valtavia voimalaitoksia ja Baikonurin avaruuskeskusta. Kaasusuihkuun sekoitettiin vettä. Vuoteen 2007 mennessä KrAZeja oli tehty 804 142 kappaletta, joista dumppereita oli 312 054. Yksi oli auto, jossa oli kahteen suuntaan sivuille kippaava lavarakenne. Toinen oli johdinkuorma-auto, johon asennettiin dieselmoottorin lisäksi kaksi isoa sähkömoottoria. Tällä menetelmällä sammutettiin erityisesti vaarallisia palokohteita kuten öljytai kaasuvarastoja. Autot olivat kolmiakselisia, molemmat taka-akselit olivat vetäviä. Siitä kertoo muun muassa dumpperityyppisten autojen suuri valmistusmäärä. Noissa moottoreissa oli muun muassa Neuvostoliiton oloissa kohtalokkaita kylmäkäynnistysongelmia. Toinen 60-luvun alun erikoisista testikappaleista oli KrAZin hybridiauto, jossa oli sekä dieselettä sähkömoottori. Parin vuoden kuluttua esiteltiin kiinteälavainen 257 ja rekanvetäjä 258. Näiden moottorien ympärille syntyivät toisen sukupolven KrAZit. Jaroslavlissa oli jo autovalmistuksen loppuvuosina kehitetty uudet moottorit JaMZ-236 ja JaMZ-238. KrAZien toinen sukupolvi oli pitkäikäinen. Jälleen parin vuoden kuluttua mallisarja täydentyi kolmen vetävän akselin mallilla 255B. Pari kiintoisaa prototyyppiä syntyi. Molemmat olivat nelitahtisia dieselmoottoreita, joissa oli kuusi tai kahdeksan sylinteriä V-asetelmassa. Jälkimmäinen oli jonkin aikaa ajossa Simferopolin ja Jaltan välisellä johdinauto-osuudella. Voiman autot Raskaat KrAZit tekivät Neuvostoliitossa raskaita töitä. KrAZ-214B:n alustalla oli kaksi MiG-15-hävittäjän VK-1-moottoria. Esimerkiksi 12-volttiset sähköjärjestelmät muutettiin 24-volttisiksi. Uusia malleja tuotiin kuitenkin niiden rinnalle jo 70-luvun alussa, ja erikoisia kokeiluja jatkettiin rakentamalla muun muassa kaasuturbiinikäyttöinen kuorma-auto. Krementšukin tehtaan päälinjastoa vuonna 1972
Siitä tehtiin tietysti monia erikoisversioita, niin säiliöja nosturiautoja kuin 60 asteen pakkaseen tarkoitettu erikoisvarusteltu mallikin. Yksin tätä 255L-mallia valmistettiin 29 466 kappaletta. Tässä vuoden 1972 kuvassa siellä pyörii armeijakaivuri EOV-4421. Yhden silta-auton varustuksella voidaan tehdä 10,5 metriä siltaa. Ristikudosrengas VI-3:n halkaisija oli 1300 ja leveys 530 millimetriä. Vinssillä auto pystyi vetämään taittuvan puuvaunun kyytiinsä, jolloin ajaminen ilman kuormaa helpottui huomattavasti. Yhdessä puuvaunu TMZ-803:n kanssa se pystyi kuljettamaan 40 kuutiometriä puuta maastossa, jossa aiemmin oli tarvittu tela-alustaisia traktoreita. 7/2018 39. Tuo jokapyörävetoinen auto oli ulkoisesti muutoin edeltäjiensä näköinen, mutta sen renkaat olivat huomiota herättävän suuret ja leveät. Muisto niiltä ajoilta V uonna 1967 alkoi armeijakäyttöön tarkoitetun KrAZ-225B-mallin sarjavalmistus. Kompressori pystyi myös pitämään rikkoutuneessa renkaassa painetta niin, että autolla voitiin ajaa vielä kymmeniä kilometrejä. 255B:tä valmistettiin vuoteen 1993 asti. Jos maasto muuttui vaikkapa soiseksi, painetta laskemalla saatiin lisää pitoa. KrAZ-255B:n selkään on soviteltu jos jonkinlaisia taistelulaitteita. Taigan valtias KrAZ-255L valtion metsäteollisuuden palveluksessa Länsi-Siperiassa vuonna 1970. KrAZ-225:n eri versioita on valmistettu yhteensä miltei 200 000 kappaletta. Rengaspaineita pystyi säätämään ohjaamosta käsin 1,0–3,8 barin välillä. Valtavilla metsätyömailla tarvittiin kalustoa tiettömille taipaleille ja rospuuton ajaksi osalle teistäkin siirtämään puuta kulkukelpoisten teiden varsiin. Ponttonija siltakalustolla varustettuja KrAZeja on nähty Suomenkin armeijassa. Eräs mielenkiintoinen sovellus tehtiin Siperian ja Kaukoidän taigalle. Niitä varten syntyi 255L, rekanvetäjätyyppinen auto ilman rengaspaineen säätöä. KrAZin edellinen jokapyörävetomalli 214 oli kulkenut vain 55 kilometriä tunnissa, mutta uusi 240-hevosvoimainen JaMZ-238-moottori siivitti 255B:n 70 kilometrin huipputuntinopeuteen
Joutsa-kuormaimia valmistaneen Österbergin konepajan tarina jatkui vielä hydraulisten koneiden parissa 90-luvun lamaan asti. Eräs tämänkaltainen tapaus on vuosina 1954–1991 toiminut joutsalainen Österbergin konepaja. 40. Siitä kuuluisa tuotemerkki syntyi. Joutsalainen merkitsi arkipuheessa milteinpä mekaanista puutavarakuormainta yleensä, hieman samoin kuin sittemmin Hiab hydraulisia nostimia. JOUTSA JA ÖSTERBERGIN KONEPAJA Joutsa-puukuormaimet olivat aikanaan niin suosittuja, että joutsalainen alkoi tarkoittaa kansan suussa mitä tahansa puunosturia. K oto-Suomessamme on monta sellaista paikkaa, jonka nimi tuo heti mieleen jonkin paikallisen tuotteen. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Pentti Österbergin arkisto Joutsan kivenraivaus Oy:n ja Österbergin konepajan vinttureiden valuissa luki Joutsa. Sen valmistamat Joutsa-merkkiset vaijerikuormaimet olivat 50–60-luvulla erittäin tunnettuja. Yrityksellä, sen tuotteella ja kotipaikalla voi olla ainakin historiallisesti sama nimi, esimerkiksi Fiskars, Iittala, Nokia tai Rauma. Toisinaan käy niin, että paikka ja tuote tunnetaan, mutta yritys tuotteen takana jää vieraaksi
Se alkoi valmistaa 40-luvulla kivivaunuja, joilla maata uudisraivattiin ja saatiin kiviä peltomaasta pois. Puomia kannatti kaksi vaijeria, joilla säädettiin puomin korkeutta ja ohjattiin puomia sivusuunnassa. Konepajalla niitä pantiin autoihin useampia päivässä. Österbergin konepajaa edelsi yritys nimeltä Joutsan kivenraivaus. Autoilija saattoi kohtuullisen helposti hoitaa asennuksen itsekin. Sodan jälkeen Oton 20-luvulla syntyneet pojat Alho ja Felix olivat mukana korjaamotyössä. Yhtiössä oli tässä vaiheessa vain yksi työntekijä, Veikko Heino. Kuormaimen kanssa pystyi työskentelemään yksin, mutta sitä käyttämään suositeltiin kahta ihmistä. Menestystä siivittää loppuun saakka vakaa myyjäverkosto kotimaassa. Myöhempinä vuosikymmeninä mekaaninen kuormain kelpasi enää kehitysavuksi toiselle pallonpuoliskolle. Kivenraivausvaunu oli traktorin perässä hinattava puupalkkirunkoinen kärry, jossa oli vipulaite isojen kivien nostamiseksi kyytiin. Jo 1946 Alho Österberg ja Säästöpankin entinen pankinjohtaja Armas Pekkonen perustivat yhdessä yrityksen nimeltä Joutsan Kivenraivaus Oy. JOUTSA JA ÖSTERBERGIN KONEPAJA Joutsa-kuormaimen suosion yksi syy oli se, että se oli helppo asentaa ja käyttää. Alho Österberg ja Armas Pekkonen hakivat nimittäin keksinnölle patentin, joka ainakin hidasti tuotekilpailua. Hän hankki hirsirakennuksen, jossa alkoi harjoittaa ensin sepäntointa ja pian myös autokorjaamotoimintaa. Korjaamorakennuksilla ryhdyttiin valmistamaan kivenraivausvaunuja ja muuta kalustoa peltojen raivaustyötä varten. Kivenraivuusta se alkoi Österbergin konepajan alkukipinä syttyi 1920-luvulla, jolloin seppä Otto Österberg muutti Hirvensalmelta Joutsaan. Joutsan nimekkäällä kuormainlaitteella vuoltiin Suomessa vihreää kultaa 50–60-luvuilla. Vaikka kuormainmarkkinoilla oli jonkin verran kilpailua, Joutsa-kuormaimella oli verrattain suojattu asema. Rakenteen yksinkertaisuuden vuoksi kuormain oli helppo asentaa. Auton rungon päälle kiinnitettiin vaijereilla tuettu teleskooppimasto, jossa oli kiinni kääntyvä puomi. Joutsalaiset tunnettiin, Österbergin konepajaa ei niinkään. Ulkomaan vienti, erityisesti idänkauppa korostuu 70–80-luvuilla. Kuormaimen suosion yksi syy on, että se oli rakenteeltaan yksinkertainen. Kuorma-auton vaihdelaatikkoon tuli ulosottolaite ja siihen akseli, joka toi voiman vintturille. Sen tarina noudattaa 1900-luvun Suomen keskisuuren teollisuuden peruskaavaa. Silloin se oli verraton apu puunajossa. Neuvostoliiton hajoaminen ja Suomen talouslama 90-luvun alussa koituvat yrityksen kohtaloksi. Juuri tämä kuormain opittiin tuntemaan joutsalaisena. Yritys sikiää sodanjälkeisen jälleenrakennuksen aikana, kun teollisia tuotteita tarvitaan maaja metsätalouteen. Kun kuorma-autojen määrä puunajossa 50-luvun alussa kasvoi, Alho Österberg suunnitteli autoon asennettavan vinssikuormaimen. 41. Pannaan kela pyörimään ja katsotaan tarkemmin Österbergin konepajan tuotteita sekä yrityksen historiaa
60-luvun alkupuolen TraktoriJoutsa oli turvaohjaamon katolle asennettu kuormain. Vakaa valtionyhtiö oli hyvä kumppani: se saattoi ostaa kerralla 50 kappaletta kuormaimia ja maksaa ne saman tien. 42 ÖSTERBERGIN KONEPAJA. Vuonna 1957 valmistui uusi tuhannen neliön halli, jossa toiminta pääsi todella vauhtiin. Valmet otti hydrauliset Joutsat välittömästi myyntiohjelmaansa, jossa ne pysyivätkin vuosikaudet. Valmet oli yhteistyökumppani alusta lähtien konepajan konkurssiin asti. Traktorin turvahytin päälle asennettava vaijerikuormaimen versio syntyi jo 60-luvun slkupuolella. Juontovintturin ahkioversioon sai 6 tai 13,6 hevosvoiman moottorin. Juontovintturia tehtiin sekä traktorin perään asennettavaksi että ahkiossa omalla moottorilla käytettäväksi. Ne oli tehty traktoriin asennettaviksi, ja sitä kautta konepaja sai tärkeän yhteistyökumppanin. Hydrauliset kuormaimet syrjäyttivät nopeasti mekaaniset kotimaan markkinoilla. Sen tilalle syntyi monipuolisempaan toimintaan suuntautunut Österbergin konepaja. Muuton myötä Felix Österberg perusti vanhaan hirsirakennukseen jälleen autokorjaamon, jota hänen poikansa Heikki edelleen pyörittää. Hydraulisten Joutsakuormainten valmistus alkoi 1968. Vanhat tilat olivat liian matalia ja pieniä uusille tuotteille. Uusiin tiloihin ja uuteen aikaan Vuonna 1954 kivenraivausyhtiö lakkautettiin. Kivenraivausvaunujen ja kuormaajien rinnalle ilmestyi muitakin tuotteita. Mekaanisten kuormainten taru ei kuitenkaan päättynyt, sillä niitä meni valtion kehitysavun mukana Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan vielä 80–90-lukujen taitteessa. Vuonna 1968 Österbergin konepaja valmisti ensimmäiset hydrauliset kuormaimet. Mekaanisia kuormaimia meni kehitysapuna ulkomaille vielä 80-90-lukujen taitteessa. Vintturi oli traktorin edessä, ja voima otettiin kulmavaihteella kampiakselilta
Traktorin takasiltaan kiinnitettävää pikakytkentäkasettia mainostettiin parhaana tapana Joutsakuormaimen asentamiseksi. 7/2018 43. Nostolaite ja vetokoukku jäivät vapaiksi muille työvälineille
Tätä laitetta käytettiin rajumpiinkin asennuksiin – muun muassa puolentoistatuhannen kilon muuntajia nostettiin Joutsan puomilla pylväisiin. Tampellan kaivosteollisuuspuoli Tamrock tilasi Österbergin konepajalta puomistot traktoreihin asennettaviin tarvekiviporauslaitteisiin. Österbergin konepajalla oli yhtäältä hyvä yhteistyöverkosto. Pika 36 -paketti varustettiin kaksijatkeisella Joutsa 33 TX -puomilla, joka toimi puutavarapihteineen syöttökoneena. 44 ÖSTERBERGIN KONEPAJA. Muita Itä-Euroopan kohdemaita olivat muun muassa Unkari ja Jugoslavia, joista jälkimmäisessä kauppasuhteet katkesivat sisällissotaan. Johtaja oli loppuun saakka yrityksen tuotteiden tärkein kehittäjä. Joutsa-tuotteiden vienti ei ollut kokonaan ostajayritysten kuten Tamrockin varassa. Aluskoneena oli Valmet 815. Österbergin konepaja oli viritellyt ulkomaankauppaa jo 60-luvun alussa. Vuonna 1962 Joutsa-kuormaimia vietiin Espanjaan, ja Alho Österberg oli opastamassa sikäläisiä kuormainten asentamisessa ja käytössä. Metsätöiden luonteen muuttuessa 80-luvulla Joutsan puomeihinkin soviteltiin motopäitä. Myöhemmin lähinnä sähköyhtiön tarpeisiin kehitettiin traktoripuomisto henkilönnostokoria varten. Konepajan perustaja Alho Österberg kuoli 51-vuotiaana vuonna 1975. Jo 50-luvulla yhtiön Unimogeihin oli asennettu mekaanisia vinssejä pylväiden kuljettamista varten. Rajakauppayritysten kautta aukeni omien tuotteiden vientiväylä Neuvostoliittoon. Toisaalta yritys oli työn ja tuotannon puolesta Suomessa myytyjen kuormainten nostomomentit olivat välillä 20–50 kilonewtonmetriä. Otolliselta vaikuttanut myynti pysähtyi äkisti ilmeisesti maksuvaikeuksien takia. Alihankintaa tapahtui toiseenkin suuntaan. Sinne meni paitsi kotimaan markkinoille tehtyjä tuotteita myös sikäläisiin kuorma-autoihin sovitettuja kuormaimia ja suurinta 65-traktorikuormainta, jota ei Suomessa myyty. Tämän menekkituotteen toimitusaika saattoi eräässä vaiheessa venyä pitkäksi. Rovaniemeläinen Marttiinin konepaja teki tuolloin yletinpuomia eli lisäosaa puomistoon, ja Österbergin konepaja ryhtyi käyttämään näitä omissa nostimissaan. Myöhemmin Österberg valmisti ylettimiä itse. Näitä tuotteita Tamrock vei kymmeniin maihin eri mantereilla. Konepaja ja suomalaisen puunkorjuutekniikan pioneeri Sakari Pinomäki olivat 1980 luvulla yhteistyössä. Kotimaassa Suur-Savon Sähkö oli yksi pitkäaikaisista asiakkaista. Pienimpiä markkinoitiin yleiskäyttöön maatiloille, isompia kaupattiin metsäkoneisiin, hakkureihin tai vaikkapa louhintakäyttöön. Kumppaneita ja kaukokauppaa Valmetin lisäksi tärkeitä yhteistyökumppaneita oli tietysti muitakin. Kun 80-luvulla metsäajourat määrättiin vähintään 30 metrin etäisyydelle toisistaan, oli nostopuomin yllettävä nostamaan noin 15 metristä
Toivottavasti sellainen vielä joskus seisoo muistuttamassa kulkijoita siitä, mikä toi paikan aikoinaan koko kansan huulille. Henkilönnostokorin lisäksi näillä nostettiin 1500 kilon muuntajia pylväisiin. 7/2018 45. Österbergin konepaja seisoi 90-luvun alussa kolmen jalan varassa, ja jokainen niistä katkesi miltei samalla kellonlyömällä. Neuvostoliittoon Joutsa-kuormaimia myytiin tuotenimellä Jout. Sen jälkeen johtoon astui ydinryhmä, jossa oli myös ulkojäseniä. Asiat eivät olisi muuttuneet moneen vuoteen miksikään.” Ainakaan kotipaikka ei ole unohtanut Österbergin konepajaa. Isäntälinjan puunkorjuu ja sen myötä pienten kuormainten kotomarkkinat tyssäsivät lopullisesti laman alkuun. Joutsa ehti astua vielä motoaikaan. omavarainen. Yhtä aikaa idänkauppa tyrehtyi ja myös Tamrockin tarvekivilaitteet lakkasivat myymästä. Samaan aikaan Suomessa pajan oman piirustuspöydän ääressä suunniteltuja kuormaimia valmistui toistasataa vuosittain. 1980-luvun mittaan metsätyö oli muuttunut niin, että pienten kuormainten työt vähenivät jatkuvasti. Joutsan kunta on etsinyt keskeisen liikennepaikan kiertoliittymään maamerkiksi vanhaa mekaanista Joutsa-kuormainta. Syy oli ehkä se, että huolimattomasti lausuttu Joutsa voi kuulostaa venäläiskorviin alatyylin teonsanalta. Konepajan tuotannon luonnetta ei sen perustajan poismeno muuttanut, eikä toiminnan sisältö vaihtunut myöhemmänkään johdon aikana. Konepajan konkurssihakemus jätettiin 9.9.1991. ”Se oli oikea veto. Hän oli kuollessaan vasta 51-vuotias. Ratkaisu on Alho Österbergin pojan, konepajan osaomistajan DI Pentti Österbergin mielestä edelleen järkevä. Österbergin porukka kiersi näyttelyissä Moskovaa ja Tallinnaa myöten. Puomit olivat luonnollisesti keveimpiä harvestereita varten ja niiden käyttömahdollisuudet siksi rajattuja. Österbergin konepaja sovelsi kuormaimiaan myös sähköja puhelinlinjatöihin. Oikea ratkaisu Alho Österberg kuoli yllättäen vuonna 1975. Konepajaa johti sen jälkeen työnjohtaja Pertti Jukola 1980-luvun alkuun asti. Tuotekehitys oli jatkuvaa ja tehdastiloja laajennettin. Siellä oli parhaimmillaan kaksikin seppää takomassa tukkisaksia ja koukkuja. Hydraulisiin kuormaimiin tehtiin itse niin sylintereitä kuin metallitöitä – valuja lukuun ottamatta
Pyöriä oli kaksi, ja Alho sai toisen pyörän osasuorituksena koneen rakentamisesta. Samoihin aikoihin Alho Österberg rakensi kuvissa näkyvän koneen. Tämä puunhalkoja-seipäänteroittaja on Joutsan Kivenraivaus Oy:n alkuajoilta. Kuva on Esan pojan koneurakoitsija Pertti Kärnän arkistosta. Esa raivasi kiviä Hämeen ja Savon rajamailla. Yläkuvasta näemme, että Pertti on aivan taannoin löytänyt isänsä vaunun projektikuntoisena. Kuva: Aaro Partanen 46 ÖSTERBERGIN KONEPAJA. Katsotaan kolmea tapausta, joissa vanhat joutsalaiset ovat muodossa tai toisessa yhä olemassa. Joutsalaiset käytössä ennen ja nyt J outsa-nostimia näkee tavan takaa veteraanikuorma-autoissa. Maanviljelijä Juhani Liukkonen kertoo, että 1947–48 Liukkosen tilalle Joutsaan saatiin sähköt. Halkomaosana oleva pyörä on otettu romutetusta lokomobiilistä. Kunnostustyö on mielessä. Myös muita Österbergin konepajan tuotteita on säilynyt meidän päiviimme saakka. Mustavalkokuvassa Österbergin konepajan kivenraivausvaunu on töissä vuonna 1963. Seivästä teroittaa Aaro Partanen. Konetta ohjastaa Esa Kärnä, joka aloitti koneurakointiuransa tällä vaunulla
Seppä Otto Österberg muutti Joutsaan 20-luvulla ja teki sinne hirsirakennuksen, jossa alkoi takoa rautaa. Mustavalkokuvassa Alho Österberg (vas.) on tuntemattoman herran kanssa rakennuksen edessä 50-luvulla. Nimettömänä pysyttelevä heinämies hoitaa paalien siirtoja purkutyöt Joutsan hydraulisella kuormaajalla. Portimon kylässä Ranualla sijaitsevan tilan isäntä on tunnollinen kuivaheinän tuottaja. Hirret olivat Joutsaan tullessaan vanhoja, joten rakennus on jo reippaasti yli satavuotias. Kuivaheinäntuottajan kuvat: Aaro Partanen 7/2018 47. Toiminnassa on perinteikäs toimitilakin. Myöhemmin seuraava sukupolvi aloitti samassa pytingissä Österbergin konepajan toiminnan. Asiakkaina on Ranuan eläintarhan lisäksi poroja hevosihmisiä ja karjatilallisia. Nykyään rakennuksessa toimii Alhon veljenpojan Heikki Österbergin autokorjaamo
Esillä on myös runsaasti koneita maailmansotien väliseltä ajalta. Linnan alueella järjestetään traktoritapahtuma vuosittain kesäkuun alussa. RITARILINNAN TRAKTORIKAMMIOT Harvoin vanhoja vehkeitä pääsee tutkimaan yhtä komeissa puitteissa kuin Kaakkois-Saksassa Blankenhainin ritarilinnan alueella toimivassa Saksan maatalousmuseossa. Deutsches Landwirtschaftsmuseum Schloss Blankenhain 48. Tulipalon jälkeen vuonna 1699 uudelleen rakennetussa linnassa on kotimuseo. Yksimoottorisen, alatasoisen Kimalaisen tehtäviin kuului lannoitteiden ja torjunta-aineiden levittäminen Itä-Euroopan, Sudanin ja Intian vainioille. Yli 15 hehtaarin ulkoilmamuseoalueella on noin 120 teemanäyttelyä kuten kyläkoulu, panimo, leipomo ja luonnollisesti maatila. Saksan maatalousmuseolla on myös toinen toimipaikka, joka sijaitsee Lounais-Saksassa Stuttgartin Hohenheimissa. Itä-Saksassa valmistettuja traktoreita ja maatalousvekottimia on halleissa melko kattavasti. Teksti ja kuvat: Aulis Lassila Tshekkoslovakialainen Zlin Z-37 ?melák (Kimalainen) on maatalouslentokone. Yhdeksänsylinterinen 317 hevosvoimainen Walther-tähtimoottori kiidätti koneen 176 kilometrin tuntinopeuteen. Museosta löytyy muutakin nähtävää kuin maatalouskoneita. K ierros alkaa linnan vanhan navettaan kunnostetusta näyttelytilasta. Ne ovat selviytyneet maailmansodan melskeistä ja välttäneet pula-ajan ja totalitarismin metallisulatot. Konekattaus on kiinnostava läpileikkaus DDR:n ajalta vanhempaa saksalaista kalustoa unohtamatta. Pellonraivaus Oy hankki vuonna 1966 kaksi Kimalaista metsänlannoitukseen. Myös muista Varsovan Liiton maista tuotuja traktoreita on näytillä. Tuttujen Hanomagin, Deutzin ja Lanzin lisäksi reitin varrella on monia merkkiharvinaisuuksia, joiden äärellä voi vain ihmetellä, että ne yleensä ovat vielä olemassa. Omatekoisten traktoreiden osaston koneenrakennustaidon näytteet voisivat yhtä hyvin olla Suomesta
Deutsches Landwirtschaftsmuseum Schloss Blankenhain 49. Kuljettaja keikkuu itävaltalaisen Warchalowskin lisenssillä valmistetun V2-dieselmoottorin päällä. Humalatraktorin tyypillinen tehtävä oli Minitox NSZ 3/2 -kasvinsuojeluaineruiskun käyttäminen. Vuosina 1952–1955 valmistui 5665 konetta. Konepellin alla on paikat polttoainesäiliölle, akulle, työkalupakille ja ensiapupakkaukselle. Laadussa oli toivomisen varaa: telat kuluivat loppuun 1000–1200 tunnissa. RS 56-2 on humalaja viinitarhoille tarkoitettu kantajatraktorin muunnelma. Myöhempiin mallipäivityksiin tuli muun muassa 10+2-vaihteinen laatikko, pari lisähevosta ja sähköinen käynnistysmoottori rujon 10 hevosvoiman 2-tahtisen penikkastartin asemesta. Vempeleen nokalla höpisi Deutzin kaksisylinterinen 20 hevosvoimainen ottomoottori. Kaivupyörän halkaisija on 2,7 metriä, ja valittavissa on kolme pyörimisnopeutta. KS 07/60 Rübezahl oli ensimmäinen DDR:ssä valmistettu telatraktori. Kun itäsaksalaisten telatraktorin suunnittelu ei ottanut onnistuakseen, puhallettiin henki 30-luvun FAMO Rübezahl -telatraktorin piirustuksiin. Magdeburgilaisen Lokakuun 7. Vuonna 1956 esitelty Belarus MTZ-5 oli Minskin traktoritehtaan ajanmukainen traktori, jossa oli pyörrekammiodiesel, kytkimestä riippumaton voimanotto ja hydraulinen kolmipistenostolaite. Berliiniläinen Robert Stock rakensi ensimmäisen moottoriauransa jo aivan 1900-luvun alussa. Vaihteita oli 5+1 ja tehoa 45 hevosvoimaa. Sen nimi viittaa kansantarujen mahtavaan vuorenhenkeen. Järeä Fräsrad-Grabenbagger 589000 vuodelta 1970 kaivoi uraa 1,1 metrin syvyyteen niin tiiliputkelle kuin kaapelillekin. päivän koneenrakennustehtaan tuote painaa 17,3 tonnia. Kun kääntöauroin varustettu Wendestock esiteltiin 1924, oli moottoriauran konsepti jo auttamattomasti vanhanaikainen
Ensimmäiset moottoriaurat se valmisti 1910, ja 20-luvulla se oli Saksan johtavia maatalouskonevalmistajia. 42 hv:n moottori oli edelleen FAMOpohjainen 5,02-litran nelipyttyinen nelitahtidiesel. Viisi vuotta myöhemmin alkoi nelivetomalli ZT 303:n valmistus. RS 01/40 II Harz on vuonna 1957 paranneltu painos ensimmäisestä itäsaksalaisesta traktorista RS 01/40 Pionierista. Tehoa löytyy 28 hv. Uutta oli myös lisävarusteena saatava hydraulinen nostolaite. Hienosti entisöidyn 1929 vuosikerran Ackerbaumaschine III:n voimakoneena on nelisylinterinen Dorner VDM -diesel. I Ei tarvitse pakoputkea ulos I Biodiesel, diesel tai polttoöljy I Ei puhallinta, ei nosta pölyä I Termostaattiohjattu (0–40°C) I Siirreltävä, ei asennusta I Hiljainen, vain 48 dB I Ei polttavan kuumia pintoja I 13kW, 15kW ja 22kW -mallit KULUTUSESIMERKKI Eristetty teollisuushalli, tilavuus: 500m³. Vuonna 1973 ZT-traktoreita (ZT=Zugtraktor eli vetotraktori) valmistanut Schönebeckin traktoritehdas yhdistyi maatalouskoneita valmistaneeseen Fortschritt-kombinaattiin ja traktorit saivat Fortschritt-nimen. Maan komentotalouteen kuului osien pitkälle viety standardisointi. Airrex_210x147_vanha_traktori.indd 1 17.7.2018 9.53 50 RITARILINNAN TRAKTORIKAMMIOT. Vaihteita kolmialueisesta laatikosta löytyy 9 eteen ja 6 taakse. Lämpötila ulkona: -0ºc, sisällä: +15ºc: Polttoaineen kulutus n. Moottorit olivat kolmisylinterisiä. HALLILÄMMITIN KOLMEN VUODEN TAKUULLA JA HUOLTOPALVELULLA Katso lähin jälleenmyyjäsi tai soita: www.rexnordic.com puh. DDR:n traktorimallisto pantiin uusiin puihin 60-luvun jälkipuolella. Jäähdyttimen peitoksi oli taottu pyöreäkulmainen nokkapelti. Sitten Schönebeckin traktoritehtaan väen – ja käyttäjien – suureksi järkytykseksi keskushallinto pani projektin syväjäähän vedoten vaihteistotuotannon kapasiteettiongelmiin. ZT 300:sta tuli Itä-Saksan valtatraktori vuonna 1967. 040 180 11 11 AIRREX AH-200/300/800 Lähes hajuton diesel-infrapunalämmitin 100% hyötysuhteella. Lopullinen kuolinisku oli päätyä Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle. Nelisylinterinen mylly tuottaa 90 hevosvoimaa. ZT 220:sta piti tulla 45 ja 60 hv:n yleistraktori kyntöön ja etukuormainkäyttöön. Kyntämistä haitannut onnettoman matala etuakseli oli uudistunut. Großer Pöhl Ackerbaumaschinen sai Dorner-dieselmoottorilla varustettuna jo vuonna 1922. Vuosia eteenpäin DDR:n ainoita virallisia traktoreita olivat lähinnä 90 hevosvoimainen ZT 300 lukuisine muunnelmineen sekä kevyt kantajatraktori GT 124. Pöhl kuului Saksan maatalouden koneellistamisen pioneereihin. Vetävä etuakseli pyörineen lainattiin nelivetoisesta IFA W50 -kuorma-autosta. Vuonna 1966 mallista ehdittiin tehdä esisarja, jonka 15 traktorin tekniikat poikkeavat osittain toisistaan. 2,5L / vrk 3 VUODEN TAKUU 24h HUOLTOPALVELU VOITA RALLIPÄIV Ä ITSELLES I JA 5 KAVERILL ESI Osta Airrex diesel-läm mitin ja voita 10-kertais en Suomen mestarin Juha Salon rallipäivä! Lue lisää netistä. Suuret lamavuodet lähes nujersivat Pöhlin
Lähde mukaan menneiden aikojen traktorikatselmukseen perinteen ylläpitäjien kanssa. • Aurojen muovisiivet • Aurojen ja äkeiden kulutusosat • Nivelakselit ja -osat Toimitamme mm. Suuresta Valmet-traktorikirjasta nauttivat kaikki, joita kiinnostaa Suomen itsenäisyyden ajan teollisuusja maataloushistoria.. Tuotteitamme ovat mm. Silti sen sivuilta löytyy vain yksi todellinen menestystarina, Valmet. 040 180 11 11 AIRREX AH-200/300/800 Lähes hajuton diesel-infrapunalämmitin 100% hyötysuhteella. eld 3 DL Fiat 640 DT Fiat 780 DT + etukuormaaja MF 165 MP -77 MF 185 -73 + ketjut Zetor 25 A -58 Käytettyjä traktoreita: Viipalemedioiden kirjat! Tilaa osoitteesta: www.supermarket.. Fordson Deksta Ford 4000 IH 414 IH 434 Nu. HALLILÄMMITIN KOLMEN VUODEN TAKUULLA JA HUOLTOPALVELULLA Katso lähin jälleenmyyjäsi tai soita: www.rexnordic.com puh. • Traktorin varaosat, tarvikkeet ja renkaat. Kattavan palvelumme piiriin kuuluvat hyvät valtakunnalliset kontaktit. PORIN TRAKTORIOSA KY, Kartanontie 47, 28430 Pori (02) 635 1888, 0500 808 007, 0400 808 007 Porin Traktoriosa Ky on vuodesta 1988 alkaen toiminut alansa ammattilainen. Lämpötila ulkona: -0ºc, sisällä: +15ºc: Polttoaineen kulutus n. 2,5L / vrk 3 VUODEN TAKUU 24h HUOLTOPALVELU VOITA RALLIPÄIV Ä ITSELLES I JA 5 KAVERILL ESI Osta Airrex diesel-läm mitin ja voita 10-kertais en Suomen mestarin Juha Salon rallipäivä! Lue lisää netistä. I Ei tarvitse pakoputkea ulos I Biodiesel, diesel tai polttoöljy I Ei puhallinta, ei nosta pölyä I Termostaattiohjattu (0–40°C) I Siirreltävä, ei asennusta I Hiljainen, vain 48 dB I Ei polttavan kuumia pintoja I 13kW, 15kW ja 22kW -mallit KULUTUSESIMERKKI Eristetty teollisuushalli, tilavuus: 500m³. 216 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Suuri Valmet -traktorikirja Upea kirja Valmetin vaiheista! Suomen traktoriteollisuuden historia on pian jo satavuotias. Airrex_210x147_vanha_traktori.indd 1 17.7.2018 9.53 www.traktoriosa.. edullisesti Isojoen Konehallin tuotteita
Kuka tahansa voi ehdottaa palkinnon saajaksi omasta mielestään kriteerit täyttävää kuljetusalan ammattilaista. Ammattina Sankari –kampanjan yhteistyökumppanit etsivät Suomessa ammattikuljettajien joukosta niitä poikkeuksellisia yksilöitä, jotka tavalla tai toisella ovat ylittäneet itsensä muiden teillä liikkujien auttamiseksi. Ilmiantamalla oman sankarisi pääset mahdollisesti palkitsemaan hänet juhlallisesti tämän vuoden Ammattina Sankari-gaalassa. Kurvaa sivustolle ja ilmianna sankarisi osoitteessa: www.ammattinasankari.fi. Nyt on oikea aika ilmiantaa hänet! ILM IAN NA SA NK AR ISI NY T! ww w.a mm attin asa nka ri.fi KOHTASITKO TIELLÄ SANKARIN. Pääpalkintona jaetaan 5000 €, joista 2500 € lahjoitetaan voittajan valitsemalle hyväntekeväisyyskohteelle. Auttoiko raskaan kaluston kuljettaja sinut kiipelistä tai pelasti peräti henkesi omalla toiminnallaan
Kuka tahansa voi ehdottaa palkinnon saajaksi omasta mielestään kriteerit täyttävää kuljetusalan ammattilaista. 6,5 tonnin kantavuuden IFA H6 -kuorma-autoa valmistettiin vuosina 1952–1958 vain 15 kilometrin päässä museosta Werdaussa. DEUTSCHES LANDWIRTSCHAFTMUSEUM SCHLOSS BLANKENHAIN Am Schloss 9 08451 Crimmitschau www.deutsches-landwirtschaftsmuseum.de Auttoiko raskaan kaluston kuljettaja sinut kiipelistä tai pelasti peräti henkesi omalla toiminnallaan. Teho oli noussut 100 hevosvoimaan. International Harvester Company aloitti maatalouskoneiden tuotannon Saksan Neussissa jo vuonna 1908. Sotaja pulavuosina 1940–1949 valmistui yhteensä 3179 FGja FS-mallia. Kuorma-autojen takominen kuitenkin jatkui, aluksi IFA Horchja Sachsenring-nimellä. Muotoilun onnistumisesta voi olla montaa mieltä. Yhdeksänlitrainen rivikuutonen kehitti 120 hevosvoimaa ja vääntöä löytyi 461 Nm. Tehoa oli traktorin kokoon nähden edelleenkin niukasti – 20 hevosvoimaa. Pääpalkintona jaetaan 5000 €, joista 2500 € lahjoitetaan voittajan valitsemalle hyväntekeväisyyskohteelle. Vuonna 1984 Fortschritt ZT 300 -malli sai väistyä ZT 320:n tieltä. Kurvaa sivustolle ja ilmianna sankarisi osoitteessa: www.ammattinasankari.fi 7/2018 53. Moottoria oli kuitenkin parannettu jo 70-luvun lopulla. Horch tuli 20ja 30-luvuilla tunnetuksi kuormaja loistoautoistaan. Ammattina Sankari –kampanjan yhteistyökumppanit etsivät Suomessa ammattikuljettajien joukosta niitä poikkeuksellisia yksilöitä, jotka tavalla tai toisella ovat ylittäneet itsensä muiden teillä liikkujien auttamiseksi. Vääntömomentti oli isompi ja kulutusja päästöarvot pienempiä. Sodan kynnyksellä vuonna 1940 McCormick F 12 sai uuden 2043 m³:n moottorin ja mallimerkinnät FG (kumipyörin) ja FS (metallipyörin). Vanha 6560 m³:n lohko oli sama, mutta imukanavia oli muotoiltu ja nokka-akseli ja suuttimet vaihdettu. Vaihteistossa oli ZT 300:n verrattuna yksi nopeusalue enemmän. Sodan sytyttyä alettiin traktoriin sovitella puukaasulaitteita. Pommitetut tehtaat saatiin tuotantokuntoon pian sodan jälkeen, ja jo vuonna 1946 alkoi McCormickeja rullata liukuhihnalla. Alustaa käytettiin myös IFA H 6 B Omnibus -linja-autoissa. Pahaksi onneksi sen tehtaat sijaitsivat Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeellä, josta myöhemmin muodostettiin DDR. Ilmiantamalla oman sankarisi pääset mahdollisesti palkitsemaan hänet juhlallisesti tämän vuoden Ammattina Sankari-gaalassa. Nyt on oikea aika ilmiantaa hänet! ILM IAN NA SA NK AR ISI NY T! ww w.a mm attin asa nka ri.fi KOHTASITKO TIELLÄ SANKARIN
Aurat oli huolella säädetty edellisenä päivänä. Kynnettävä pelto oli kokonaan viljan sängellä. Nyt järjestettiin neljättä kertaa kyntöön erikoistunut konepäivä. Olosuhteet sen kyntämiseen olivat parhaat mahdolliset, sillä pinnan alla maa oli kuivaa muttei kovaa. Matti Lehto on tapahtuman vakiokyntäjiä. Ville Jokela sai kauniin MAN 4L1:n kyytiin useammankin yhtä kauniin apukyntäjän. Farmalliin oli juuri vaihdettu hinattavan auran asemesta nostolaiteaurat, ja säätöjä jouduttiin tekemään. Kisasta ei ollut kysymys, vaan yleisö sai ihailla vapaatahtista kyntämistä entisajan vehkeillä. Kaikki kyntäjät saivat hienoa tulosta aikaan. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Yleisöä kiinnosti myös traktoreiden käynnistys – silloin kun se ei tapahtunut napista tai avaimesta. LOIMAA Loimaalla kynnettiin vanhalla perinnepäivä paikalla ihanteellista sänkipeltoa. Yläkuvassa vilkuttaa veljentyttö Elsa, vasemmalla laatua tarkkailee oma tyttö Vilma. Vanhan ajan kynnöt 7.10. Paikalla oli runsaasti tapahtumaisännän kalustoa, mutta lähistöltä ja maakunnastakin oli tullut paikalle koneita ja kyntäjiä. 54. L oimaan Onkijoella Matti Merran tiluksilla on pidetty aiemmin laajempia perinnetapahtumia. Kaunis syyssää toi paikalle paljon yleisöä. Päivän mittaan päisteellä pyörähti traktoreiden ja kyntäjien seassa noin 250 katsojaa. Hauskaa, että tätäkin kyntämiseen kuuluvaa tointa sai seurata
Muita yksisiipisiä esityksiä ei taidettukaan pellolla nähdä. Siro Farmall F-14 sipsutti kaksisiipisten kanssa, mutta vahvempi Massey-Harris jaksoi vetää vaivatta kolmisiipistä. Rajuista takapyöristä oli varmasti apua. Aamutuimaan kyntömestari Heikki Tenkanen kynti kajoamattomaan sänkimaahan luotisuorat aloitukset, joista kelpasi kyntöporukan jatkaa. Sama mies teki päivän ensimmäisen lopetuksen, ja sievä vesivako kynnösten väliin piirtyikin. Tapio käytti petrolin korvikkeena mineraalitärpättiä, ja hyvin näytti ape työjuhtaa ravitsevan. Kyntöjen loppupuolella Timo Lehtinen käänsi pikku-Valmetilla viilua. 7/2018 55. Tapio Mäkinen BR-Jontikoineen oli tullut paikalle teemaan sopivasti Aurasta. Paikan isäntä Matti Merta kynti useammallakin piikkipyörällä. Kokemusta riitti, sillä Heikki on ensi kerran osallistunut kyntökisoihin vuonna 1967
V irojoen Pytelahdella toimivan El Reinos -mopokerhon järjestämät MatKo-maatalouskonemessut pidettiin tänä vuonna Matti Ihalaisen tiluksilla. Mopokerhosta kun on kyse, ohjelmassa oli puolitotista taitoajokilpailua vaativalla radalla. Perunannostovalmiudessa oli Kolmetonninen, kahvikioskin veturina Viistonninen ja järeimpänä County 754, jonka esittelyyn palaamme myöhemmin. Traktoririvin etummaisena nähtiin Vanhat Koneet -lehden kansikuvastakin tuttu Matin AllisChalmer D 270. PYTERLAHTI, VIROJOKI Paljon pienempiä konetapahtumia ei maastamme löydy kuin Virojoella pidettävä MatKo. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine MatKo 2018 29.9. Tunnelmaltaan ei se isommilleen kuitenkaan häviä. 56. Siniset Fordit olivat messuilla vahvasti edustettuna. Konerivistössä nähtiin viitisentoista vanhaa traktoria aina pikku-Valmetista järeään Countyyn. Hitauskilpailuluokissa naiset ajoivat automaatilla, kun miehet ottivat puolestaan mittaa käsivaihteisella pappa-Tunturilla. MatKo pidettiin tänä vuonna Matti Ihalaisen tiluksilla. Traktoriajeluakin nähtiin tapahtuman päättävässä näyttävässä paraatissa
Vähemmän nähty varuste Zetorin perässä oli tämä neuvostoliittolainen 45 millin panssarintorjuntakanuuna M-32. Nähtäväksi jää virtaako Zenithin läpi bensaa vielä montakin vuosikymmentä. Näitä jäi aikoinaan sotasaaliina itänaapurilta. Moponajotaitoja mitattiin vaativalla radalla. Tyylejä nähtiin yhtä montaa kuin oli osallistujiakin. Naistenluokassa ajettiin automaattivaihteisella pappa-Tunturilla ja miesten kilpailuväineenä oli käsivaihteinen versio. 7/2018 57. Oletettua öljyn loppumisen ajankohtaa on historiassa siirretty varmaan puolet tämän Fergusonin eliniästä. Traktoriparaatissa nähty Timo Peltolan ’63 David Brown 990 on aikanaan palvellut kompressorin pyörittäjänä. Tavoitteena oli ajaa mahdollisimman hitaasti koskettamatta jalalla maata
Sawolaeset konepäewät järjestettiin tällä kertaa Koljonvirralla, Kiuruvedentien ja Tismiöntien risteyksen viereisellä pellolla. 58. Molemmat isot työmasiinat omistavat Pekka ja Otto Ryhänen Iisalmelta. Fordson County Super 6 hörähtää komeasti käyntiin, ja heti perään sauhut pöläyttää ilmoille toinen paksupyörä. Teksti: Toimitus Kuvat: Jukka Vuorenmaa Konepäewät Sawossa 8.–9.9. IISALMI Koljonvirran vauhtipyörä ry pisti syksyn piristykseksi pystyyn kunnon peltokekkerit. Viiiden euron pääsylippua vastaan sai tutustua vanhan ajan työkoneiden ja pienimuotoisen rompetorin ohella työnäytöksiin ja vieläpä kuokkia itselleen ämpärillisen perunoita. Järeä traktori ja vielä järeämpi varustelu. Tällainen kun rullaa työmaalle, niin takuulla alkaa tapahtua. Niille, joille potut eivät maistu, vaihtoehdoksi tarjottiin kauralyhteen sitomista
Tällä kertaa kyydissä oli Massey Ferguson 35. Komea auto oli väritetty kuuluisaksi tulleella vapaasti valittavalla mustalla maalilla. Tarjolla oli kaikenlaista kirpputoririhkamasta puusepän käsityökaluihin ja vanhoihin moottorisahoihin. Pentti Varpamäen hurjan hieno Scania 140 Super on nähty aiemminkin kyyditsemässä vanhoja vehkeitä. Rompetoripöydiltä saattoi tehdä löytöjä. Ojaa syntyy, ja paripyörien myötä kulku käy pehmeämmässäkin maastossa. 59. Tapahtuman vanhimpiin laitteisiin lukeutui Lauri Tikkasen Ford T vuosimallia 1918. Varpamäen Pentin koneita tämäkin Fiat 1180
Sampo 40 patsasteli joutilaana, mutta Teijon Karhu pääsi louskuttamaan viljaa kuin silloin ennen. 60 PERINNEKONEPÄIVÄT. Moni pysähtyi ihmettelmään vanhoja metsätyökuvia ja pähkäilemään vastauksia tietovisaan. Mikä lintu kuvassa, montako senttiä on yksi jalka ja mikä kumma on setolkka. Aina vanhoissa jotain pientä ropattavaa löytyy, mutta sitten taas koneet käy ja korsi katkeaa. Työnäytöksiä tehtiin koneiden ohella myös käsipelillä. Kotimaisia puimakoneita pääsi tarkastelemaan lähietäisyydeltä. Hyvää päivää kirvesvartta
Sumsandre modolum velis dolore tatem exeraessecte. Yleisöä isoista veteraanimasiinoista vaikutti kiinnostavan eniten puukaasulla käyvä Ford-kuormuri, mutta huomiota saivat osakseen myös järeät maastokelpoiset ajoneuvot. Markkinoilla on myös harrastajia kiinnostava rompetori ja kylän koululta käynnistyvä Pestuuajo-tapahtuma. Olavi Nenonen Pieksämäeltä oli tuonut näytille monikäyttöisen Ford-kuormurin. Tilaa kuvatekstille. Pestuuajojen lähtöalueella näkyi museoikäisten henkilöautojen lisäksi myös raskaampaa kalustoa. Pellin alla hyrrää lättäpää-V8-moottori, joka saa käyttövoimansa Hako-puukaasulaitteistosta. Auto on vuosimallia 1935. Proto-Sisu on monille tuttu puolustusvoimista. Monikäyttöautoja Pestuumarkkinoilla K oljonvirran reissulla matkan varrelle sattui Rautalampi, jossa samalle viikonlopulle osui Pestuumarkkinat. Lavan sisältöä ei päässyt kurkistamaan, mutta vetokokuun oli kytketty vanha tykki. 7/2018 61. Im dolor ipit laorper sim et dunt ut ametumsan ulputat. Tästä on peräisin tapahtuman nimi. Nykyisin työvoima välitetään muilla keinoin, ja Pestuumarkkinat on siirtänyt painopistettä erilaisen irtaimen ja esineiden kaupankäynnin ympärille. Tapahtuma on syntynyt 1800-luvun alkupuolella, jolloin kauppaa käytiin työvoimalla. Hälytysajoneuvon punainen maalipinta pyrkii esiin myöhemmin maalatun sinisen alta. Moneen käyttöön taipuvista ajokeista työkalumaisin oli Valmet Terra. Vanha pelastuskäyttöön rakennettu Scania on näyttävä kokonaisuus. Met vel del et, quat adit euguer sequat. Tällainen versio olisi kätevä laite hirvimetsälle tai muuhun retkeilyyn. Lavalle saisi vaikka asuntovaunun, jos tila uhkaisi käydä vähiin. Vanteiden väritys on ehtaa paloautotyyliä
62. HANNOVER, SAKSA Perinteiseen tyyliin Hannoverin suuren IAA-hyötyajoneuvotapahtuman lukuisista messuhalleista yksi oli omistettu harrasteajoneuvoille, pääosin vanhoille kuorma-autoille ja busseille. Nyt saman hallin reunamille, vanhan mantereen perinneraudan liepeille oli asemoitu Kiina-paviljonki uutuustuotteineen. Ja kun Borgwardissa on puhtiakin viittä vaille sata heppaa, ei kärryssä toinen mokoma lava-Goliath paljon paina. Näin kai sitä voisi ajatella kun vuoden -51 Borgward B 4500 oli ottanut piskuisen ’50 Goliath GD 750:n harteilleen. Eikä vasemmalla olevan Magirus Mercurin länsisaksalaisessa ryhdissäkään huomauttamista ole. Teksti ja kuvat: Harri Onnila OM Cerbiatto on sympaattinen italialainen 60-luvun jälkipuoliskolta. Uusien rinnalla 20.–27.9. Kieltämättä symbolista viime aikojen teolliselle murrokselle, joskin vanhoja ajoneuvoja arvostavan messukävijän näkökulmasta menetettiin osa vintage-vehkeiden suomasta rauhasta messutohinan alttarille. Iso auttaa pienempäänsä
Merkki ja sylinterimäärä eivät jää tässä tapauksessa arvoituksiksi. Hanomag-porukkaa on nähty IAA:n harrastehallissa ennenkin, ja mikä ettei, sillä kalusto ja meininki tuntuvat olevan kohdallaan. Tunnelmista pääsisi nauttimaan muutkin, sillä Hanomagretkiä mainostettiin järjestettävän ainakin Itämeren rannoilla olevalle Saksan suurimmalle saarelle, Rügenille. Yhdistelmät ovat maukas lisä antiin, etenkin kun kuljetettavaakin on mietitty. Jos nokalla on alkuperäisen mukaista tavaraa, kuuden mukin yhteistilavuus on noin 7,4 litraa. Valmistusvuodeksi mainittiin 1942, joten koviin aikoihin on synnytty. Ei arki varmasti aina herkkua ollut Hochwaldille maitoa ajaessa, mutta nykypäivän näkökulmasta katsottuna tyylikkyys on kohdallaan. Büssing typ 4500 U 50-luvun puolivälistä. 63. Vahvaa 70-luvun tunnelmaa. Ranskalaisveturi Berliet TR 280 kiskoo lavetillaan Hanomag B11 -pyöräkuormaajaa
Tässä kuitenkin isommille: Iveco Magirus 330-30 ANW. Klassisia sora-auton muotoja kantava ajokki ole 70eikä vielä 80-luvultakaan, vaan vuodelta 1992 eli vuonna -79 saapuneen 330-mallin toiseksi viimeiseltä mallivuodelta. Deutzin ilmajäähdytteinen V8-moottori odotteli seuraavaa tehtävänantoa, olemuksesta päätellen täyskunnostuksen jälkeen. On tämä Saurer 5 GF-U vaan tyrmäävän komea ilmestys, eikö. Alkujaan näiden moottorien koteina olivat luontevasti Magiruksen kuormaja linja-autot, mutta tiettävästi myös Faunin kuorma-autot. Tällaista F8L714-tyypin vinkkeliä valmistettiin läpi 60-luvun 140–200 hevosvoiman tehoversioina. Vuoden -82 Ford Transcontinental 4432 on ajatuksia herättävä ajoneuvo, mutta suomalaisittain myös auton perässä seurannut kärry Polar Express -teksteineen on sykähdyttävä muisto sinivalkoisesta ulkomaanliikenteestä. Tällainen muotoilu on kelvannut vuosien mittaan niin isoille kuin pienille hiekkalaatikoille. Värimaailmaa myöten tyylillä toteutettu 26-paikkainen sveitsiläinen vuodelta -60 on reittikilvestä päätellen valmiina tilausajoon vaikka heti. Saksalainen Anhalt Logistics -kuljetusyritys osaa arvostaa historiaansa ainakin sen perusteella, että useammassakin näytteillä olleessa autossa oli yrityksen Horst Anhalt -nimi, joka viittaa yrityksen vuonna 1930 perustaneeseen herraan. 64 IAA 2018
Suorastaan sirkusmaisen värikästä tunnelmaa luova ”huonekalukauppiaan unelma” on vuoden -31 Büssing FD6, jonka kori on belgialaista käsityötä. 7/2018 65. Myöhempinä aikoina autoon asennetun 14,6-litraisen Cummins-motin suomien 165 hevosvoiman turvin sohvakeikkaa saatettiin heittää pahimmoisillaan 100 km/h nopeuksilla. IFA:n W 50 -mallin tuotanto ylti vuodesta -65 aina 90-luvun alkuun ja Itä-Saksa Oy:n sulkemiseen saakka. Aiempien vuosien tapaan ruotsalaismerkeillä ei IAA:n historiahallissa juuri herkuteltu. Jäätävillä talvikeleillä IFA:n portaat saattoivat olla työpäivän vaarallisin hetki, mutta ilmankin olisi tehnyt heikkoa. Tässä kuitenkin poikkeuksena sääntöön säiliöpuolikasta vetävä ’79 Volvo F 10-20 sekä niin ikään Horst Anhaltin tunnuksissa ollut rekanveturi, ’65 Scania-Vabis LB76
Keräilyn ja entisöinnin kohteena ovat hytittömät 1950–1960-luvun oranssit italialaiset. FIATEIHIN HURAHTANUT Hannu Nikkilän pihalla Sappeentien varrella Pälkäneellä esittäytyy silloin tällöin kesäisin komea rivistö Fiat-traktoreita. Hannu Nikkilä 66
Kymmenkunta vuotta 415 palveli arkikäytössä, mutta sitten Hannulle iski innostus kunnostaa traktori. ”Isä veti Porsche Masterilla tukkeja 70 kilometrin päähän Nokialle. Mitään isompia remontteja ei tarvinnut tehdä eikä suurempia haavereitakaan sattunut. Vuonna 1985 perheporukalla rakennettiin kotipihaan tilava halli, jossa veljen kuorma-autojakin mahtui hyvin huoltamaan ja korjaamaan. Kunnostettu 15-sarja ei ole vielä aivan täydellinen, sillä suurin malli Fiat 615 puuttuu rivistä. Hinta oli nyt sopivampi, ja niin kävi että Fiat jäi taloon. Tosin kerran 415 upposi jäihin rannan tuntumassa hiekkaa levitettäessä, mutta tuli toisella traktorilla hinaamalla helposti pois. ”Sellainen on kyllä jo ostettuna ja säilössä velipojan ladossa”, Hannu toteaa. Hän pyöri pienestä pojasta lähtien isänsä, raskaan kaluston asentajana toimineen Esko Nikkilän innokkaana apulaisena. Itse traktorimallikin on Suomessa harvinainen, ja kyseisellä varustelulla se lienee ainoa laatuaan. H annu Nikkilä on kasvanut koneremonttihommiin. Hinnasta ei kuitenkaan päästy yksimielisyyteen, ja kauppias vei työkoneen toisaalle. Ensin piti kerätä vain 15-sarja, mutta melko pian keräily laajentui myös 60-luvun alkupuolen Fiateihin. Potretti ajokuntoisen traktorin kanssa on muutaman vuoden takaa. ”Ja sitten tapahtui se hurahdus, että aloin hankkia niitä yhden kerrallaan”, Hannu naurahtaa. Hannulla on aikojen saatossa ollut lumityökoneena ja polttopuiden keruuapuna monen merkkisiä työkoneita, muun muassa Ferguja ja Porscheja. Eskolla niitä ehti olla kymmeniä erilaisia. Palaamme tähän yksilöön myöhemmin. Osien etsijälle tarjottiin monenlaisia 415:een sopimattomia osia, ja kävi ilmi, että Fiatin 1960-luvun timanttisarjaan kuuluu muitakin malleja. On se ollut aikamoista menoa avotraktorilla”, Hannu päivittelee. Ilmeisesti maksun kanssa tuli jonkinlaisia hankaluuksia, ja pian kauppias pysähtyi tontille uudemman kerran sama kone kyydissään. Työkoneesta harrastelaitteeksi Omakotitalon pihatöissä on aina ollut apuna traktori tai useampi. Hannu perheineen asuu samassa pihapiirissä edelleen, ja rakennus on ahkerassa harrastekäytössä. Se osoittautui varsin passeliksi työkoneeksi, lumet sai perälevyn avulla kätevästi pökittyä pois pihasta. 67. Kolmisenkymmentä vuotta sitten tuttu konekauppias pysähtyi Nikkilän pihaan myymään kyydissä ollutta Fiat 415:sta. ”50-luvulta pitäisi hankkia vielä 211-mallin edeltäjä Fiat 18 La Piccola.” Harvinaisia herkkuja Yksi hytillinenkin Fiat Nikkilältä löytyy: Liedon hautausmaalla viitisensataa hautaa kaivanut, Syväsen konepajalla kuormaaja-kaivuriksi varusteltu kaksisylinterinen Fiat 300. Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Mika Rassi ”Sitten tapahtui se hurahdus, että aloin hankkia lisää Fiatin eri malleja yksi kerrallaan.” Harvinainen Fiat 80R odottelee kunnostusta hyvässä tallessa Hannun veljen ladossa. Halliin rakennettiin ja hankittiin tarvittavat nosturit ja työkoneet
”Täälläpäin on ollut paljon Majoreita, Valmeteja ja Ferguja mutta hyvin vähän Fiateja. Esimerkiksi 415:ssa tilaa renkaan ja lokasuojan välillä on vähän ja jos käytössä on ollut ketjut, ne ovat usein hakanneet lokasuojan lommoille. 68 Seppiä ja mestareita Hannu Nikkilä. ”Niitä haettiin viikonloppuisin myös Imatralta, Turusta, Hartolasta ja Nilsiästä asti”, Hannun puoliso Marika muistelee. Levyseppä-hitsaajan koulutus toi aikanaan pestin, ja parikymmentä vuotta Fiateissa on vain yksi vaihdekeppi. Nikkilä kertoo saaneensa selville, että kyseistä isokokoista 3600 kg painavaa mallia on tuotu aikanaan maahan vain kuusi kappaletta, ja kaiken kaikkiaankin sitä on valmistettu vain noin 1000. Nikkilää kiinnostaisi kovasti tietää, onko kyseinen traktori vielä olemassa vai onko se tuhoutunut. Yksi Leylandin koneella oleva 80R löytyy Veneskoskelta, Etelä-Pohjanmaan traktorimuseossa on myös 80R, ja kolmas Nikkilän tiedossa oleva pitää majaa Rautalammilla. Nyttemmin hinnat ovat karanneet korkealle, eikä uusia hankintoja ole enää tehty. ”Lähes joka mallia olen hankkinut kaksi kappaletta, jotta tarvittaessa olisi riittävästi hyviä varaosia.” Työ ja harrastus Hannu tekee kaikki entisöinnin työvaiheet itse maalausta myöten. ”Yksi Suomeen tuoduista on varmasti tuhoutunut, mutta neljä yksilöä on minulla tiedossa”, Hannu kertoo. Tela-Fiat AD7:n tekniikkaan perustuva pyöräkone on ajokuntoinen mutta vaatisi perusteellisen läpikäynnin. Pohjanmaan suunnalla Fiateja on aikanaan myyty paljon. Kunnostettuja ja aihioita Fiateissa Nikkilää kiehtoo harvinaisuus. Rungon maalaus onnistuu kotona tallissa tai kesäaikaan sään salliessa pihalla. Ensi kesänä miehelle tulee täyteen 40 vuotta saman työnantajan palveluksessa. Peltien maalauksen mies on tehnyt paremmissa olosuhteissa esimerkiksi viikonloppuisin pitkäaikaisella työpaikallaan Arteknossa. Projekteihin kuuluu myös melkoinen harvinaisuus, täysin alkuperäiskuntoinen Fiat 80R. Mutta ei syytä huoleen, sillä kymmenkunta aihiota odottaa vielä entisöintivuoroaan. ”Kun keppi työnnetään eteenpäin, sieltä löytyy pienet vaihteet, ja kun keppi vedetään taaksepäin päästään isoihin vaihteisiin”, Hannu esittelee. Niinpä sieltä löytyi useampi yksilö. Yhden Suomeen tulleen kohtalo on siis edelleen arvoitus. Lokasuojat ovat usein huonossa kunnossa. Vasta hytillisten mallien tultua markkinoille niitä alkoi ilmestyä paikkakunnan isännille.” 1990-luvulla harrastuksen alkuaikoina traktoreita sai edullisesti ja niitä tuli haettua kaukaakin. Alaosat pehmenevät ja ruostuvat kostuessaan, ja yläosat hakkaantuvat ketjujen kanssa. Suomessa sitä markkinoitiin mallimerkinnällä Fiat 100
”Jos sopivia mäntiä tai männänrenkaita ei ole saatavilla, pistetään sorvilla urat sille leveydelle, että renkaita löytyy”, tekijä toteaa tyynesti. Kunhan ehditään, tehdään muotti, jolla niitä voidaan valaa toistenkin harrastajien käyttöön”, Hannu kertoo tyytyväisenä. Kolmesta huonokuntoisesta aihiosta yhdistelemällä tehty 415:n maski on hyvä esimerkki tästä. Kohtapuolin pääsee sovittelemaan pyöriä alle. Ratti valetaan sopivan kovasta, alkuperäistä koostumusta muistuttavasta materiaalista. vierähti Artektossa metallimiehen töitä tehden. Tallissa tapahtuu Fiat-traktoreiden lisäksi Nikkilä on kunnostanut raskaampaan nosteluun Super Majorin päälle vuonna 1963 rakennetun Porkkala-kuormaajan. Kesäaikaan Hannu ajaa joskus Fiatinsa riviin tontin laidalle tien varteen. Tallissa on aina meneillään jotakin, vähintään käyttöautojen huoltoa. Kaluston kuljetusta varten puolestaan on kunnostettuna vuosimallin 1981 Volvo kuorma-auto vaihtolavalaitteilla. Aluksi Hannu kyseli osia toisilta, mutta vuosien keräilyn tuloksena tilanne on kääntynyt toisinpäin, nyt Hannulta kysellään puuttuvia osia. ”Jos jollakulla on ylimääräisiä 25R:n osia, periaatteessa kaikki kelpaa”, Hannu vinkkaa. Työnkuvaan kuuluu nykyisellään koneiden, muottien ja kiinteistön hoitoa. Alun perin autokouluautona toiminut kuormuri on 400 000 km ajettu, puolet opetusajossa ja toinen mokoma puutavaraliikkeen käytössä. ”Jos jollakulla on ylimääräisiä 25R:n osia, periaatteessa kaikki kelpaa.” Fiat 25R on parhaillaan työn alla Hannun tallilla. Jos osia ei löydy, Hannu ei jää murehtimaan vaan pistää toimeksi. Ongelma on ratkeamassa lähiaikoina, sillä työkaverilla on suunnitteilla muotin teko. Fiat-rintamalla seuraavaksi on vuorossa varmaankin 15-mallisarjan suurin eli Fiat 615. Kolmipuolaisia ehjiä ratteja on myöskin ollut vaikea löytää. Kunnostusta helpottaa myös se, että esimerkiksi 215:ssa on oikeastaan 415:n puolikas moottori – samat männät, laakerit ja vesipumput sopivat molempiin. Saman merkin harrastajien kanssa pidetään tiiviisti yhteyttä, vaihdellaan, myydään ja ostetaan osia kunkin tarpeen mukaan. 25R:n sivupeltipulma lähestyy ratkaisuaan, sillä Hannulla on nyt hankittuna ehjät sivupellit, joista tehdään muotti, jonka avulla päästään tekemään uusia sivupeltejä lasikuidusta. Lehdessä olleiden varaosa-ostoilmoitusten myötä on toisista Fiatharrastajista tullut tuttuja. Peltiset akkukotelon kannet puuttuvat lähes kaikista Nikkilän Fiateista. Muotoillun sivupellin valmistus vaatisi työkalujen tekoa, eikä kaikkiin ole olemassa edes mallia. Vuosimallin 1944 Willys Jeep valmistui veljelle 80-luvun lopulla, ja moottoripyöriäkin on tullut tehtyä. Tekevälle ja taitavalle miehelle sekään ei tunnu olevan ongelma. Esimerkiksi 80R:n sivupellit puuttuvat kaikista tiedossa olevista Suomi-yksilöistä. 69 7/2018. Pihalle kuuluu hyvin kun ohi ajavat polkupyöräilijät keskustelevat keskenään. Tähän mennessä pienin tallista valmistunut kulkupelin kunnostustyö on paikallishistorian omaava vuosimallin 1929 Husqvarna-polkupyörä. Viime kesänä Nikkilät kuulivat tieltä kommentin: ”Joku on kyllä hurahtanut Fiateihin – ja aika pahasti onkin!” Kokoelman ainoa hytillinen on kuormaaja-kaivuriksi varusteltu, haudankaivuukäytössä ollut Fiat 300. Kerhoa tai yhdistystä Fiat-traktoreiden harrastajille ei harmittavasti ole vielä Suomessa olemassa. Malleissa 25R ja 80R oli alunperin myös sivupellit, jotka todennäköisesti huollon helpottamiseksi irrotettiin. Joitakin peltiosia on myös vaikea löytää. ”Minulla on kolme ratin runkoa, josta olen kuorinut kaiken ylimääräisen pois. Kun työpaikalla luovuttiin metallituotteiden teosta ja keskityttiin muovituotteiden valmistukseen, jatkoi Hannu laitosmiehenä muovipuolella. Kunnostuksessa eniten haastetta aiheuttavat moottorit
Englantilaisia koneita saatiin valuuttapulaiseen maahan hieman helpommin kuin muita ulkolaisia. Priestmankoneet saivat kohtuullisen telansijan maanrakennustöissä. Ratkaiseva sysäys lapiotöiden koneistamisessa saatiin kuitenkin traktorikäyttöisten kaivulaitteiden myötä. Tästä merkistä ei myöhemmin taidettu enempiä kuulla. LAPIOTÖITÄ KONEISTETTIIN 50-LUVULLA Lapiotöiden koneellistaminen pääsi kunnolla alkuun 1950-luvulla. Jonkin verran telaketjualustaisia kaivinkoneita oli toki pienemmilläkin työmailla. Jälleenrakennusvuosien suurissa rakennushankkeissa kuten uusien voimalaitosten rakennustöissä oli käytössä isoja kaivinkoneita. Tavallinen maataloustraktori riitti antamaan voiman kaivutöihin ja siirtämään koneen työmaalta toiselle. Temmes-kaivinkone oli yksi tärkeistä maan mullistajista 50-luvun puolivälistä lähtien. Kotimainen kaivinkoneiden tuotanto käynnistyi, ja kalustoa riitti useampiin kohteisiin. Mainos on vuodelta 1949. 70. Hintaa ei ollut liikaa, joten moni koneyrittäjä pääsi alkuun Temmeksellä. Samalta vuodelta on Importer-yhtiön Insleyn mainos
Mainos on vuodelta 1952. Eklöfin konepajalla Porvoossa alettiin valmistaa traktorivetoista Pikku-Jussi-konetta ja Lokomon Varkauden tehtailla alettiin valmistaa telaalustaisia Jussi-kaivinkoneita. Tuontimäärä jäi vähäiseksi. 71. Temmes kaivurit tulivat Raahe Oy:n tuotantoon ja laajemmin tarjolle eri koneliikkeiden ja traktorikauppojen kautta. Puolustuslaitoksen Santahaminan konepajalla oli jo tehty salaojakoneita. Molemmat pääsivät lehtiuutisiksi. Diesel-Fergusonin tai Zetorin hinta tuolloin oli runsaat tai vajaat 400 000 markkaa. Jälleenrakentamisen vuosina Demag oli taas tarjolla varsinkin suurteollisuuden tunteman insinööritoimiston edustuksena. Sellaisen saapuminen paikkakunnalle jollekin työmaalle kelpasi sanomalehteen uutiseksi kuvan kanssa. K aivinkone oli 50-luvun puoliväliin saakka erikoinen ilmiö. Kaivinkoneiden totutummat työmaat olivatkin usein asutuksista kauempana voimalatyömailla, kaivoksissa, rautatietyömailla ja satamissa. Näille telakoneille riitti kuitenkin muita töitä niin, ettei sellaisia lapiotöiden korvaajina usein käytetty. Tällainen 1958 tarjottu ei maakunnissa tutuksi tullut. Liikkumiskyvyltään ja kooltaan tämä oli sellainen uutuus, joka teki mahdolliseksi pienimuotoisemmat työmaat kuin telaketjualustalle oli mahdollista. Raivaustraktoreiksi luokitelluissa telaketjutraktoreissa kuten Allis-Chalmersissa tai Caterpillarissa saattoi olla apuvarusteena kaivulaite. Temmes-kaivuri maksoi vuonna 1955 yhdellä kauhalla varustettuna noin 500 000 markkaa. Deutzien huonoihin puoliin kuului kallis hinta. Euroopan suurimmaksi mainittu Marion tuotiin 1951 Oulujoen vesistötöihin, ja vähän myöhemmin iso Lima. Raahe Oy:stä muodostui tärkeä tekijä suomalaisessa työkoneteollisuudessa. Maahantuoja ei tunnettuihin koneliikkeisiin kuulunut. Naula Oy Pietarsaaressa alkoi valmistaa Alio-koneita sekä kuorma-auton alustalle että traktorivetoisena mallina. Suomen Maanviljelijäin Kauppa oli aloitteen tekijänä, kun GMC kuorma-auton alustalle rakennettiin kaivikoneita Ruona Oy:ssä Raahessa. Hydrauliikka oli nyt tulossa vinssien ja vaijereiden toimialalle. Tampereella Lokomolla tehtiin ensimmäisiä Teräsmies 5 -koneita jo vuosikymmenen vaihteessa, ja Teräsmies 16 kone tuli pian sen jälkeen. Näihin aikoihin tavallisten Fergusonja Zetor-traktoreiden voima riitti Temmeksen käyttelyyn. Kun Santahaminan konepajan toiminta loppui tulipaloon, siirrettiin kaivinkoneiden valmistus Vammaskosken tehtaalle, ja kaivinkoneet saivat Vammas-merkin. Pohjoisessa Suomessa kehitettiin konekaivuun kannalta toinen hyvin tärkeä laite, Temmes-kaivuri. Aug. Kaivutöiden koneistumiselle tärkeä tekijä oli ruotsalaisen Åkerman-malliston lisenssioikeuksien hankkiminen. Saksalaismerkki Demag oli ollut täällä esillä jo ennen sotia. Vuonna 1955 tehdyissä työmaakokeissa todettiin Temmeksen olevan erinomaisen pätevä uutuus. Temmes ja santahaminalainen Traktorit olivat yleistymässä ja traktoreiden käyttö kaivutöissä kiinnosti kovasti. Ruona Oy:n kaaduttua Raahe Oy jatkoi kaivinkoneiden tekoa Royja sitten Roima-merkkisinä. Pelkän Fordson Major -dieseltraktorin listahinta oli tuolloin 413 000 markkaa. Parhaissa tapauksissa laitteen laskennalliseksi ansioksi saatiin 1500 markkaa tunnilta, kun vertailukohtana oli saman työmäärän tekeminen lapiotöinä. Ruona Oy:n kaaduttua Raahe Oy jatkoi kaivureiden kehittelyä. Deutz oli maataloustraktorina tuttu, mutta suuritehoiseen 50 hevosvoiman malliin valmiiksi rakennettu kaivinkoneyhdistelmä tuli tarjolle eri liikkeestä kuin maataloustraktorit. Santahaminalainen eli Fordson Major -alustainen hydraulinen kaivinkone kaivuja kuormausvarustein maksoi noin 1 900 000 markkaa. Isot koneet olivat lähinnä amerikkalaisperäisiä Bucyrus-, Loraintai Northwest-merkkisiä. Kotimainen kaivinkoneiden tuotanto alkoi 50-luvun alussa. Roima 4 -konetta esiteltiin tällä tavalla vuonna 1956. Mainos on vuodelta 1956. 50-luvun puolivälissä siellä saatiin tuotantoon Fordson Major traktoriin asennettava hydraulinen kaivulaite. Pyöräalustaiset Atlas-koneet kuuluivat harvemmin nähtyihin
Salaojitukseenkin tuollaisella saattoi olla asiaa. Uusille koneen tarvitsijoille esittäydyttiin komeasti värimainoksin. Kuormurialusta helpotti tavattomasti siirtymisiä. Hydro-kaivinkoneen juuret olivat puolustuslaitoksen Santahaminan konepajalla. Kaivinkoneen valmistus siirrettiin Vammaskosken tehtaalle. Tarvetta ja menekkiä olisi ollut, mutta konepaja tuhoutui tulipalossa. Tavallisen traktorin voimin toimivaa Shawnee-kaivuria markkinoitiin varsinkin 50-luvun loppupuolella. Suurten amerikkalaiskoneiden joukosta Lima saavutti kohtalaisen markkinaosuuden suurten kaivinkoneiden sarjassa. Kuorma-auton alustalle rakennettu Alio esiteltiin tällä tavoin vuonna 1956. Vuonna 1959 Jussi-koneet olivat ehtineet saada vankan käyttäjäpiirin maanrakennusalalla. Lokomolla aloitettiin kaivinkoneiden valmistusta jo 40-luvun lopulla. Pietarsaarelaiset kaivinkoneet tulivat tarjolle 50-luvun puolivälissä. Tämä mainos on vuodelta 1958. Järeisiin töihin Shawneeta ei ollut ajateltukaan. Isot vesistöjärjestelyt ja satamatyöt olivat Lima-koneiden työsarkaa. 72 KAIVUREITA 50-LUVUN SUOMESSA. Koneen ulottuvuudet esiteltiin selkeästi. Lokomo 5 -konetta päästiin mainostamaan jo 1949. Mainos on vuodelta 1959
Koulutuskäyttöön oli saatu Oy Aug. Järeämpien kaivinkoneiden hinnat olivat nekin järeämpiä. Siksi konetöitä tehtiin vähemmän kuin talousmiesten laskelmien mukaan olisi pitänyt. TVH:n omien kaivinkoneiden määrä vaihteli 60– 70 koneen lukemissa. Tällaisiin paikallisiin töihin ei järeitä telaketjukoneita hevin hennonnut käyttää. Eklöf Ab:n ja Rolac Oy:n lahjoittamat Pikku-Jussija Jussi 35-50 -kaivukoneet. Tievaltion toiminnassa oli kuitenkin mahdollisimman monen työllistäminen tärkeää. Peruskuivatuksiin ja rakennuksille 50-luvun puolivälissä oli päästy tilanteeseen, jossa kaivinkoneiden käyttö laajan maaseudun isommissa hankkeissa oli teknisesti ja taloudellisesti mahdollista ja kiinnostavaa. Valtatieverkon rakentaminen vuosikymmenen jälkipuolella merkitsi kaivinkoneiden lisääntyvää tarvetta. Rakennusten pohjatyöt olivat toinen tärkeä työsarka. Traktorivetoinen uutuus oli Talvion Konepajan valmistama Ville 200 -kaivinkone. Pyöräalustaisten Lorainien pienten mallien hinta oli kuuden miljoonan tienoilla. Nordqvist -yhtiö toi puolestaan kaivutöihin tarjolle traktoriin asennettavan Shawnee-kaivulaitteen. Traktorivetoisista kaivinkoneista Alio salaojakauhalla varustettuna maksoi vähää vaille 2 000 000 markkaa, pistoja kuokkakauha maksoi 170 000 markkaa. Suuren 240 tonnia painavan Marion-koneen siirtäminen työkohteesta toiseen oli lehdissä uutisoitu. Ammattilehdissä julkaistiin kaivinkonejuttuja varsinkin Työtehoseuran tekemien kokeiden ja selvitysten perusteella. Atlas, Demag, Deutz, Gradall, Insley, JCB Hydra-Digga, Kaelble, Landsverk, Menck & Hambrock, Nordest, Orenstein & Koppel, Pawling & Harnischfeger, Priestman, Škoda sekä pari neuvostoliittolaista kaivinkonemallia esiintyivät mikä yleisemmin, mikä harvemmin lapiotöitä korvaamassa. Seura totesi, että ”raskaiden maankaivutöiden suoritus on maassamme jo varsin pitkälle koneellistettu.” Erikoisuusarvoa kaivinkoneella oli silti vuosikymmenen lopullakin. Pikku-Jussi salaojakauhalla varustettuna maksoi 2 750 000 markkaa. Farming Oy myi Hydro Masteria erityisesti Fergusonin käyttäjille. Vuoden 1957 lopulla Työtehoseura aloitti kaivukoneenkäyttäjien koulutukset. M. Halvin Bucyrus 10RB 0,3 kuution kauhalla maksoi noin 3 300 000 markkaa. Seuran opetuskeskuksessa Rajamäellä järjestettiin neliviikkoisia peruskursseja ja kolme kuukautta kestäviä varsinaisia kaivukoneenkäyttäjän kursseja. Valtaisan kokoiset Marionit olivat lehtiuutistenkin aiheina tänne saavuttuaan. Näille pitemmille kursseille valittiin hakijoista soveltuvuuskokeissa selviytyneet. Roima 4 -kaivukoneen hinta yhdellä kauhalla oli sekin 5 800 000 markkaa. E. Suuriin voimalaitosrakennuksiin ja laajoihin vesien säätelyhankkeisiin Marion oli omiaan. Niiden tuntihinta oli tuolloin vähintään 2000 markkaa, eikä niiden kuljettaminen työkohteille ollut halpaa eikä helppoa. Pikkukuvassa kuormurialustainen versio pietarsaarelaisesta. Isommat Lorainit olivat yhdeksän miljoonan hintaluokassa. Valikoimaa erilaisiin järeisiin töihin olisi ollut. Alion traktorikäyttöinen 50-luvun puoliväliä edustava kaivinkone on esiintymiskelpoisessa kunnossa Jokelan museolla Ruotsinkylässä. Marion teki tuolloin töitä Kokemäenjoen alueella. 7/2018 73. Kaivinkoneiden valikoima ei 50-luvulla suinkaan rajoittunut noihin merkkeihin. Työtehoseuran arvion mukaan 50-luvun lopulla Suomessa oli noin 2000 kaivinkonetta. Vuosikymmenen lopulla konelapioiden markkinoille ehti Työstö-Valu Oy:n valmistama Hydro Master 250 -traktorikaivuri, jonka hinta oli vajaat 700 000 markkaa. Telaketjualustaisista koneista Jussi 3550 maksoi pistoja kuokkakauhoilla 5 800 000, ja isompi Jussi maksoikin jo noin 9 100 000 markkaa. Tämä mainos on vuodelta 1959. Kuva on viime elokuulta. Mainos on vuodelta 1958. Valikoimassa oli siis omin voimin liikkuvaa telaketjualustaista tai pyöräalustaista konetta sekä raivaustai pyörätraktoriin yhdistettävää järeämpää tai keveämpää kaivuvarustusta. Tähdellisimmiksi työkohteiksi nähtiin peruskuivatustyöt niin viljelyskuin metsäalueilla. Neuvostoliittolaisia kaivinkoneita tuotiin jonkin verran, mutta tarjontaa oli enemmän kuin kysyntää
Hiekkapuhallettu, maalattu, uusi lava, kippi, nosturi, uudet renkaat, perä laakeroitu, verhoiltu. Laturi 24 v (ollut Fiat 312R). 044 5005 273, Laihia. Puh. Puh. Paperit löytyy. 045 102 9495, Eppu. Puh. 2,5 leveä. Pyynti: auto + ritilä 2000 €, ritilä 500 €. Mittarilukema 156 383 km. Vanhempia traktorin työkoneita esim. Myydään 74 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa. Sähkölaitteitakin toimii. 1964. Moottori käy nätisti. 050 553 9831, Liperi. Ford Scorpiot. DKW F11 1964, alkuperäinen. Liperissä oli Volvo F 407:n purkuosia. 1.10.2018. Suorakuutonen 5940 cm 3 CAV:n rivipumpulla. Kompura tekee painetta. Tee tarjous! Puh. kyntö-, kylvö-, heinä-, muokkausjne. Sisu K-141 BP. Tiedustella voi iltaisin puh. Puh. Ford Cargo 0811 vm. Alkuperäiskuntoinen ja sisätiloissa aina säilytetty. 050 545 8875 tai e.reijonen@luukku.com. Koneritilä sermillä. Mukaan kolme vannetta ja peltiset takalokasuojat. -55, museorekisterissä. 0500 239 892, Vilppula. Massey Ferguson 35X vm. Kopissa ja ovissa ainakin laittoa. International 276, käyttökuntoinen, hytillinen. Kokonaispituus noin 6 metriä. Vaihdossa työkuntoinen Major tai Ford 4-sylinterinen, muut merkit tapauskohtaisesti. Tiedustelut iltaisin ja viikonloppuisin. 040 583 5970. Hiekoituskone. Vanhoja kuorma-auton lamppuja 20–30-luvulta. Hp. Nuffi kylmäkoski kertojalla, projekti. 1983. Vetokita. Power Major -osia. Auto Kontiolahdella. Paloauto Ford F 620 vm. Katsastettu 6/18, museokatsastettu 6/06. 17 500 €
ASP. Kaikkiin Fergusonin juonet eivät kuitenkaan purreet. Deutz 3L 2 kpl. Kannentiivisteitä ja tiivistesarjoja henkilöja kuorma-autoihin. 0500 138 718, Outokumpu. 2500 €. Kuplan juhlamallin peltivanteet. Ei sisällä pyörittäjää. -26 vanteet 2 kpl á 100 €. Kultamahan siivapyörä. Hp. IH530 moottoreita 2 kpl. 041 445 9681. Kone jumissa ja osia puuttuu. 050 5310 085. 040 375 3423. Hinta 450 €. 7/2018 75. Hinta 100 €/tarjous. Puh. Valmet 565 vm. noin 1949–51, 400 €. 050 561 6652. Lasikuitu vene + airot + perämoottori Suzuki + bensatankki. 040 515 5963, Karstula. Puh. ID 1761393. 040 540 7986. Keräilijälle varaosasahaksi. Lavanostin 3,2 metriin 140 cm piikit. Kuvia nettikone. Stihl Contra. Puh. Ford Cargo 162 4V, laitteet Hiab 100 KT nosturi ja imusäiliö. Huollettu ja hyväkuntoinen. 040 326 3135. Puh. Kerran sateella hän ohjasi yleisönsä kangaskatokseen ja esitteli myös traktoriaan saman pienehkön sateensuojan alla, jotta koneen ketteryys kävi hyvin ilmi. Valmet 15 osia. 2900 €. Kumpumäki Kouvola puh. Puh. Wickström maamoottori alkuperäisellä ohjekirjalla. Puh. Rautaporan teriä, uusia puulaatikossa, 10 kpl 14,5–23 mm. Monia harvinaisiakin malleja. Leveys 250, 210 ja 230 cm. Hinta 400 €. 2000 €. Ikäarvio 1970–80-luvulta. Hiabin puukoura, leveys 55–60 cm. Kysy lisää puh. Hinta 4000 €. 040 866 9806, Vaajakoski. Kuvia saa soittamalla puh. Vireen osia. Hp. 550 kone. Melkein uusi alakerta. Valmet 15 vm. Puh. Jawa typ. Fordson kuorma-auton etuosa vm. 0400 299 934, Oulu. Uudet renkaat. Keinuteliakselisto 14x16, rautarunko ym. P. Näytöksen jälkeen eräs maanviljelijä tokaisi: “Ihmeellistä, mutta en minä yleensä teltassa kynnä.” Tielana. -58 hytitön. Mörkö-Majorin koneen osia. 050 377 9701, Pyhäsalmi. Allis Chalmers TL20 vm. Hieno. Myös varastoon kertyneitä sähkömoottoreita. Ei öljyvuotoja, tekniikka toimii, vaan ei jarrut. Ajokuntoinen, työpaino 10 850 kg. Hinta 120 €. com. 050 372 3647, Padasjoki. Puh. Kunto ja 1 kpl. 0400 774 158. Telakaivurin purkuosia: Fiat Allis 105B ja FE20HD ym. Suurteholinkoja: 2 kpl. Paljon varaosia mukaan. 1957. Kunnostettuja tasaja vaihtovirtalatureita sekä starttimoottoreita museoikäisiin autoihin, traktoreihin, työkoneisiin. Kari Linja puh. Vanha 70-luvun tehdastekoinen lana, uusilla renkailla ja työsylinterillä, työkunto. teita Harry Fergusonin elämästä Harry Ferguson oli piinkova kauppamies, ja hän teki ovelia mainostemppuja. Vain nouto. Kuorma-auto Ford TT:n vm. 1965 Junkkari turvaohjaamo + (talvi)moottorin sivupellit + lohkolämmitin + jääpiikkiketjut + takalevy + niittokoneita. Puh. Puh. 6-tukkinen lehtijousitettu rullaäes, 3,1 leveä Hankmo. Hp. sälää. 044 270 1720. Caterpillar 17A puskutraktori kahdella puskulla sekä Siimetin valmistama piikki raivaus. Fordsonin 83 W moottori ja perä ym. 0400 718 684, Nurmijärvi. Myytävänä myös niittokone erillisenä. Diesel Majorin osia. Puh. 70–90-luvun auton kärkiä 250 kpl
Syksyn uutuuskirja! Tilaa itsellesi tai lahjaksi osoitteesta: www.supermarket.. Kirjassa esitellään yli 30 persoonallista suomalaista yksityisihmisten omistamaa autotallia mitä uskomattomimpine puitteineen ja esineistöineen. Rasvanäppien olohuoneet – unelmien autotallit Upea kirja kotimaan miesluolista! Autotallit ovat monesti paljon enemmän kuin autojen säilytyspaikkoja. Ne ovat paikkoja, joissa rasvanäpit pääsevät toteuttamaan unelmiaan – visioita, jotka poikkeavat melkoisesti perinteisestä kodinsisustuksesta. Tervetuloa matkalle maamme omaperäisimpiin autotalleihin! Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi Mainio lahjaidea isänpäiväksi 37 90 212 sivua laatuluettavaa!
Vaikka kuluva kuvausvuosi ei ole vielä loppunutkaan, jonkinlaisen kausikoosteen aika on käsillä. Silmäpuoli-Petteri oli merirosvoista suurin, kotoisin sumuiselta saarelta, keskeltä kihisevää merta. Uudet maastot tuovat uudet romut. Olen huomannut, että romukuvausharrastukseni on ajautumassa uusille urille. Uusi koti ja ympäristö tuo uudet haasteet niin arkeen kuin harrasteisiin, myös romujen kuvaamiseen. On alkamassa uusi ajanjakso, uuden elämän alku, opettelu ja asettautuminen. Näkymäohjaamon aatelia. Kyllä tuollaisesta akvaariosta on kiva katsella, oli sitten kala tai lintu, mies tai menninkäinen. Siirtymävaihe tähän tulevaisuuden matkaan on jo alkanut. Pelkkä kuvaaminen ei enää riitä. Haluan tallentaa romuja sellaisenaankin, antaa niille uutta elämää ja uusiokäyttöä, säilyttää sammaleen tuoksun ja ruosteen rapsakkuuden. Lunta tupaan. 78 RAUHASSA RUOSTUVAT MENNEEN KESÄN LUMIA MENNEEN KESÄN LUMIA. Jottei tämä jää ikuiseksi haaveeksi, on aika siirtyä pitkään muhineista ajatuksista tekoihin. Talviunilta heräilevä Valmet 880K kylpee auringon alla ja odottaa uutta kesää
Kiven haudalle väänsi, nimet kylkeen kädellään käänsi. Nyt siitä ei ole jäljellä kuin betoninen muisto. Kesäillan valssi on hiljentynyt, soittimien laulu tauonnut. 7/2018 79. Työmiesten tasapaksun kuorsauksen päättyessä alkaa puimuri taas säksättää. Nuffin viimeinen kesäretki. Matka kuolemaan on hidas pieni ikuisuus, roikkua riutua rajamailla, askeleen päässä pelastumisesta, parin päässä toisesta äärestä. 1951 tehtiin silta yli Keyritynjoen. Onnellinen tapa kuolla, sinne mihin sinut on luotu – pellolle maaseudun. Mies kalliosta kiven lohkaisi, palan muistoksi irrotti. Elo ei ole ikuinen. Vaijerilla sen nosti ja siirsi, koneiden pauhu kiven kauhu. Rattituntuman äärellä, kesän väreissä, lämmön nuollessa sormia, vanhoja tahi nuoria
80 RAUHASSA RUOSTUVAT. Ja mikäs sen parempaa kuin ikinuoret koneet hommassa, johin ne on oikeasti suunniteltukin. Joskus on kiva katsoa tällaisestakin kuvakulmasta ruostunutta rautaa. Pieni luontoretki savolaisessa arjessa ajautti kaivostoiminnan äärelle. Positiivinen piirre, kun löytää vielä toimivienkin yritysten pihalta vanhaa konekalustoa. Viimeksi olen kuvannut tämän kääntöpöydän kymmenkunta vuotta sitten. Silloin se oli vielä Pieksämäen veturitallien pihalla. Itse kaivoskuilu oli romahtanut umpeen. Kummallinen kalliomonttu, eikä mikä tahansa monttu. Kontion kuolemaa oli katsomassa kunnioittaen koko metsän väki. Mikäs sen ihanampaa kuin pärryttää kesän tuulessa omalla Majorilla pellon laidalla kiemurtelevaa kotitietä. Tämän kallion uumenista on kaivettu kuparimalmia vuoden 1905 tienoilla. Nyt se kiskoineen purettuna pakettina odottaa aikaa uutta
Ehkä käyttöikänsä päässä, ehkä vaihtopenkillä, ehkä haavoittunut soran melskeessä. 7/2018 81. Louhoskaupungin louhoskalustoa. Mitähän tee se itse -mies siitä kehittelisi. Yksin on hän, erilleen joutunut muista. Lava oli kyllä kieltämättä jämäkän oloinen. Tuotantotai varastoalueen alkuperäinen tarkoitus on jäänyt epäselvyyden varjoihin. Ovien alta pilkottavat kiskonpätkät. Massikan silakkapuntari, unohduksen partaalla sekin. Olikohan varaosiksi joutunut
Rottne Blondin 750 tavataan hankintatyössä. BELARUS-SEPPÄ 40 vuotta traktoreiden parissa työskennellyt Timo Näveri ei malta viettää eläkepäiviä vaan jatkaa työuraa tuttujen koneiden parissa. Kumpi uitti yhden ja kumpi ehosti toisen. Seuraavassa numerossa: ROTTNE TÖISSÄ Ilkka Rehuttu luottaa vanhaan uskolliseen metsätraktoriinsa. 82. Se selviää ensi kerralla. VANHAT KONEET 8/2018 ILMESTYY 13.12.2018 MIKKOLAN MASSIKAT Mikkolan vanha ja nuori isäntä, Mikkolan pieni ja iso Massikka
Runsaasti kuvitetun sisällön pääpaino on suomalaisessa kalustossa ja käyttäjäkunnassa sekä Volvo-kuorma-autojen kiinnostavassa kehityshistoriassa. Kaupan päälle avaimenperä. • Kun työsi sisältää paljon kääntöliikettä, polttoaineen kulutus laskee jopa 25 – 40% • Komatsu HB215LC-1 on aito sähköhybridi japanilaista osaamista ja tekniikkaa • Hybridikomponenteille 4 v /10 000 h takuu – muut koneen osat 2 v /3000 h • Komatsu HB215LC-1 hybridikaivukoneita on toimitettu vuodesta 2008 lähtien jo tuhansia – Komatsu laatuun voi luottaa Kun haluat tehokkaan ja ympäristöystävällisen kaivinkoneen, soita meille METALLITIE 6, 33960 PIRKKALA PUH. 37 90 Rasvanäppien olohuoneet 212 sivua. 37 90 Suuri Valmet -traktorikirja 216 sivua. IKILIIKKUJA UUtUUslehti! Autoja ja autoilun ajankuvaa sodanjälkeisiltä vuosikymmeniltä ClassiC Motor show ’08 Messuraportti ensimmäistä kertaa järjestetystä harrasteajoneuvonäyttelystä 120 000 km ajettu Mercedes-Benz 220D Automatic -79 Steyr Puch kääntää katseet SympAtIAA ItävALtALAISIttAIn wanhat aUtot vappUajelUlla Zoolandian kokoontumisajon tunnelmia Testasimme, kuinka höyryjunalla matkustettiin Ukko-Pekan matkassa Museokatsastus Mitä pitää ottaa huomioon ja kuinka se käytännössä hoituu. Klassikkomarkkinat Kymmenittäin harrasteautoja ja osia myytävänä Autoilun nostAlgiAA 1950 1985 • www.klassikot.fi • 01/08 • Hinta 7,50€ Tunturi Super Sport Urheilumopo 80-luvun tyylillä Tuleva klassikko Peugeot 205 1,9 GTi Aikakautensa yllättäjä Lotus Cortina Kahdesti rakennettu replica 6 4 1 4 8 8 3 6 8 4 8 8 8 1 > M B 22 0D • Ch ev y ii • to yo ta Co ro lla • s te yr p u ch • o pe l a sc on a • a u st in a 4 • lo tu s Co rt in a • s aa b 9 6 • p or sc h e 9 24 • tu n tu ri s u pe r s po rt 01 /0 8 CAT-HYBRIDIKAIVURI esittelyssä MAnIToU KURoTTAjAT Koeajossa ARMoTon VW AMARoK maanrakennus • metsäkoneurakointi • kiinteistöhuolto • maatalous n ro 1 • 1/ 20 13 • 7, 90 € 6 414887 200110 1 3 1 72 00 11 -1 30 1 PAL VKO 2013-44 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.koneurakointi.fi HajateK oy jo 20 vuotta energiatuotantoa liikevoiman hyötykäyttäjä Metsäalan tekijät koolla TARPEESEEN TURVETTA n U M E R o 1 K o n E U R A K o In T I 1 /2 1 3 • tu rv et ta ta rp ee se en – H aj at eK oy • piK aK oK eil u ss a: Ko lM e do o sa n ia • el M ia W oo d ´1 3 • es it te ly ss ä: M an it ou -K u ro tt aj at tuoretta teKniiKKaa KoneMessuilla ELMIA WooD ´13 silvator 2000 EnERgInEn HAKKURI Miksi Komatsu. Supermarket.. 37 90 8 90 8 90 8 90 8 90 Raskas Kalusto parkkikiekko Klassikot parkkikiekko Koneurakointi parkkikiekko Vanhat Koneet parkkikiekko 8 90 Amerikan Rauta parkkikiekko Koneurakointi lippalakki Raskas Kalusto lippalakki 8 00 Vanhat Koneet pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä. Uutuuskirja pureutuu tähän legendaariseen raskaan liikenteen ilmiöön, ja käsittelee kiinnostavalla tavalla Volvo-kuorma-autojen vuonna 1928 alkanutta historiaa nykypäivään saakka. 14 90 Amerikan Rauta avaimenperä 14 90 14 90 14 90 8 00 Klassikot pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä.. 228 sivua laatuluettavaa! Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi Mainio lahjaidea isänpäiväksi 37 90 Viipale mediat Klikkaa ostoksille verkkokauppaan www.supermarket.. Volvo 226 sivua. komatsu_HB215_v2_297x210fi.indd 1 22.08.2013 08:50:54 KoLME DooSAnIA piKaKoKeilussa: UUTUUSLEHTI! 8 90 Vanhat Koneet lippalakki 4 90 Tarra-arkki Säänkestävät tarrat A5 arkilla. 020 775 8400, FAX 020 775 8492, www.sr-o.. Kaupan päälle avaimenperä. Volvo-uutuuskirja! Tilaa kirja osoitteesta: www.supermarket.. Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot. Volvo – kuorma-autoja vuodesta 1928 Upea teos kaikille kuorma-autoista kiinnostuneille! Volvo on kuorma-automerkkinä maailman suosituimpia. Kaupan päälle avaimenperä
Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 7/2018 • Hinta 8,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT WWW.KIERTOKANKI.COM Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi KONEMIEHEN VERKKOKAUPPA Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! TILAA KÄTEVÄSTI VERKKOKAUPASTAMME • Maatalouskoneiden varaosat ja tarvikkeet • Luotettavaa verkkokauppaa jo yli 10 vuotta • Nopea toimitus vaikka kotiovelle asti JD-LANZ 500 Ensimmäinen eurooppalainen Jontikka KRAZIN SYNTY Neuvostoliiton isojen autojen alkuvaiheet SEPPIÄ JA MESTAREITA Vanhojen Fiatien ystävä Hannu Nikkilä • Maatalouskoneiden varaosat ja tarvikkeet • Luotettavaa verkkokauppaa jo yli 10 vuotta • Nopea toimitus vaikka kotiovelle asti 6 41 48 87 45 00 03 18 00 7 745000-1807 PA L VK O 20 18 -5 Viipale mediat 65 7 / 2 1 8 • B M -V o lv o 4 B u st e r • Fo rd F6 • Jo h n D e e re -L a n z 5 • Jo u ts a j a Ö st e rb e r g in k o n e p a j a