Kokonaismitat: 2955x2000x460mm. Idän ja lännen kuormurit Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 7/2019 • Hinta 8,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT MUOTOILU EDELLÄ Volvo-alustainen Kutter 7 -bussi PEIPON DEERET Koko perhe vihreän lumoissa LARI HASSEL Koneita ja kulkimia joka lähtöön 6 41 48 87 45 00 03 19 00 7 745000-1907 PA L VK O 20 19 -5 Viipale mediat 73 7 / 2 1 9 • G M C C C K W 35 3 • A eb i TP 20 • M A N 4 P 1 • Va lm et 50 2 • La ut ta ky lä n A ut on Vo lv o K ut te r 7 • K is ko bu ss i K B 2 Parkkipaikkanostin 3200kg Nostokorkeus: 1,86m. Sis. 1450€ tuotenro 32836 Autotallin sisustus Työtason korkeus: 946mm. 1499€ tuotenro 497976 Kaikki hinnat sis. Mitat: (PxLxK) 5255x2596x2081mm Levys pilarien välillä: 2350mm 2550€ tuotenro 85268 U U TU U S! Osienpesukaappi lämmittimellä Osienpesukaappi lämmittimellä moottorin osien ja muiden irto-osien tehokkaaseen puhdistukseen. Kantavuus 1800kg, maksimipituus korille 5500cm. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Pistehitsauspihdit 230V Sähköliitäntä: 230V 16A. Sähköliitäntä: 230V. Ilmantarve: 400-600l/min. Työtilan mitat: 890x670x550mm 795€ tuotenro 75506 499€ tuotenro 494628 U U TU U S! Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 430mm. Nostokyky: 1350kg KY SY M YÖ S M U IT A M AL LE JA ! Valmet 502. 3 hv) toimiakseen. Koko: 480x100x200mm, paino: 14,5kg 250€ tuotenro 77868 Rengaskone U-2011 Puoliautomaattinen sivulle kääntyvä puomi & apuvarsi. Vaatii kompressorin (min. Maks. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. lattiamallinen työkalukaappi, yläkaapit 3kpl, alakaapit 3kpl (1 x laatikot, 1 x kaappi, 1 x siirrettävä työkaluvaunu), työkalutaulu, ruostumaton pöytätaso. pellinpaksuus: 1,5 + 1,5mm. 499€ tuotenro 507493 1199€ tuotenro 86801 Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. Suljettu kaappi suojaa käyttäjää roiskeilta, lialta ja pesuaineelta. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Kaapissa on myös digitaalinen termostaatti, valaistus, poistopuhallin, paineensäädin ja painemittari. Hiekkapuhalluskaappi imurilla 2kpl puhalluspistooleja (käsi& jalkaohjattu), 2 ovea, valaistus, suojakäsineet ja imuri
Klassikkomarkkinat Kymmenittäin harrasteautoja ja osia myytävänä Autoilun nostAlgiAA 1950 1985 • www.klassikot.fi • 01/08 • Hinta 7,50€ Tunturi Super Sport Urheilumopo 80-luvun tyylillä Tuleva klassikko Peugeot 205 1,9 GTi Aikakautensa yllättäjä Lotus Cortina Kahdesti rakennettu replica 6 4 1 4 8 8 3 6 8 4 8 8 8 1 > M B 22 0D • Ch ev y ii • to yo ta Co ro lla • s te yr p u ch • o pe l a sc on a • a u st in a 4 • lo tu s Co rt in a • s aa b 9 6 • p or sc h e 9 24 • tu n tu ri s u pe r s po rt 01 /0 8 CAT-HYBRIDIKAIVURI esittelyssä MAnIToU KURoTTAjAT Koeajossa ARMoTon VW AMARoK maanrakennus • metsäkoneurakointi • kiinteistöhuolto • maatalous n ro 1 • 1/ 20 13 • 7, 90 € 6 414887 200110 1 3 1 72 00 11 -1 30 1 PAL VKO 2013-44 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.koneurakointi.fi HajateK oy jo 20 vuotta energiatuotantoa liikevoiman hyötykäyttäjä Metsäalan tekijät koolla TARPEESEEN TURVETTA n U M E R o 1 K o n E U R A K o In T I 1 /2 1 3 • tu rv et ta ta rp ee se en – H aj at eK oy • piK aK oK eil u ss a: Ko lM e do o sa n ia • el M ia W oo d ´1 3 • es it te ly ss ä: M an it ou -K u ro tt aj at tuoretta teKniiKKaa KoneMessuilla ELMIA WooD ´13 silvator 2000 EnERgInEn HAKKURI Miksi Komatsu. Kaupan päälle avaimenperä. 37 90 Rasvanäppien olohuoneet 212 sivua. Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.. komatsu_HB215_v2_297x210fi.indd 1 22.08.2013 08:50:54 KoLME DooSAnIA piKaKoKeilussa: UUTUUSLEHTI! 8 90 Vanhat Koneet lippalakki 4 90 Tarra-arkki Säänkestävät tarrat A5 arkilla. Jokaisella autolla on tarina. 37 90 8 90 8 90 8 90 8 90 Raskas Kalusto parkkikiekko Klassikot parkkikiekko Koneurakointi parkkikiekko Vanhat Koneet parkkikiekko 8 90 Amerikan Rauta parkkikiekko Koneurakointi lippalakki Raskas Kalusto lippalakki 8 00 Vanhat Koneet pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä. IKILIIKKUJA UUtUUslehti! Autoja ja autoilun ajankuvaa sodanjälkeisiltä vuosikymmeniltä ClassiC Motor show ’08 Messuraportti ensimmäistä kertaa järjestetystä harrasteajoneuvonäyttelystä 120 000 km ajettu Mercedes-Benz 220D Automatic -79 Steyr Puch kääntää katseet SympAtIAA ItävALtALAISIttAIn wanhat aUtot vappUajelUlla Zoolandian kokoontumisajon tunnelmia Testasimme, kuinka höyryjunalla matkustettiin Ukko-Pekan matkassa Museokatsastus Mitä pitää ottaa huomioon ja kuinka se käytännössä hoituu. • Kun työsi sisältää paljon kääntöliikettä, polttoaineen kulutus laskee jopa 25 – 40% • Komatsu HB215LC-1 on aito sähköhybridi japanilaista osaamista ja tekniikkaa • Hybridikomponenteille 4 v /10 000 h takuu – muut koneen osat 2 v /3000 h • Komatsu HB215LC-1 hybridikaivukoneita on toimitettu vuodesta 2008 lähtien jo tuhansia – Komatsu laatuun voi luottaa Kun haluat tehokkaan ja ympäristöystävällisen kaivinkoneen, soita meille METALLITIE 6, 33960 PIRKKALA PUH. 14 90 Amerikan Rauta avaimenperä 14 90 14 90 14 90 8 00 Klassikot pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä.. Kaupan päälle avaimenperä. Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot. Supermarket.. 020 775 8400, FAX 020 775 8492, www.sr-o.. 37 90 Suuri Valmet -traktorikirja 216 sivua. Viipale mediat Klikkaa ostoksille verkkokauppaan www.supermarket.. Volvo 226 sivua. Kaupan päälle avaimenperä
Rajan takana seikkaillessa näki kaikenlaista. Moni asia on vuosikymmenien saatossa kehittynyt parempaan suuntaan. Sen kyllä tunsi luissaan, jos käsiin osui surkea vehje. Joskus riittää, kun jättää tallin oven hieman raolleen, ja ohikulkija osaa poiketa muistelemaan vanhoja hyviä aikoja. Va lli nh ei m o NE OLI AIKOJA! T aannoin naapuri poikkesi autotalliini tarinoimaan, eikä aikaakaan, kun jo muisteltiin vanhoja hyviä aikoja. Oman kylän koneet ja työkalut olivat nekin sekalaista sorttia. Lähtiessä ryhmä saattoi olla hyvässä järjestyksessä ja vaikuttaa fiksulta porukalta, mutta paluumatkalaisten bussissa istuikin elämäntapaintiaaneja muistuttavaa sakkia. Molemmissa naapurimaissa on samojen ketjujen myymälät, liikenteessä samat ajopelit ja soramontuilla samat Scaniat ja Volvot kuin meilläkin. Ravintoloissa oli outoja ruokia, kaupoissa ennen näkemätöntä rompetta, ja myös ajoneuvoja työkonekalusto poikkesi osin suurestikin meikäläisestä vastaavasta. Ei tarvitse kuin poiketa vanhojen koneiden harrastajien tapahtumaan, niin heti törmää menneen ajan meininkiin. 7/2019 3 Pääkirjoitus. Elämään väriä tuovat suuret persoonat ja kummalliset värkit ovat saaneet väistyä nykyajan sujuvan arjen tieltä. Mutta kokonaan ne eivät ole sentään hävinneet. On turvallista, hiljaista ja mukavaa. Ja tarinoita kuullakseen ei aina tarvitse lähteä omaa pihaa pidemmälle. Se oli todellista elämysmatkailua. Ku va : SA Ku va /A . Vaan riitti ihmettelemistä kotimaan matkailijallakin. Suomen halki reissaava kohtasi monenlaista elämää ja toisistaan reilusti poikkeavia kyläyhteisöjä. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Elämään väriä tuovat suuret persoonat ja kummalliset värkit ovat saaneet väistyä nykyajan sujuvan arjen tieltä. Elämä oli kaikin puolin eri tavalla järjestettyä. Naapuri oli joskus muinoin vienyt asiakkaitaan lomamatkalle Neuvostoliittoon. Eikä missään katsota hyvällä vanhan liiton remuavaa turistijoukkoa, saati että kukaan olisi kiinnostunut ostamaan lenkkitossuja elämysmatkailijan jalasta. Menoja tulomatkan välillä oli hölmöilty koko rahan edestä, ja sitä rahaa oli hankittu tukuittain myymällä ylimääräiset vaatekappaleet ja jopa lenkkitossut jalasta. Ruotsin puolella matkaileva kohtasi toisenlaisen maailman, siistin ja moitteettomasti järjestetyn. Ja kun ei vaihtomahdollisuuksia ollut, ei auttanut kuin kateellisena katsella naapurin isännän sujuvaa työntekoa kelpo laitteella. Silloin rajan takana odotti aina seikkailu, mutta millainen, sitä ei etukäteen tiennyt kukaan
36 Kiskobussi KB 2 KB 2 oli Valmetin ehdotus Dm7-kiskobussin pidennetyksi versioksi. KONEET 20 Aebi Transporter TP 20 1969 Pikasilmäys alppiviljelijän traktoriin. 12 22 38 66 KANNESSA 12 GMC CCKW 353 1942 Matti Lehto on tehnyt sota-Kempsusta lavetinvetäjän. 26 Valmet 502 1981 Kari Muhosen ylioppilas on toiseksi viimeistä vuosikertaa. Seurasimme juhlan kunniaksi erään konkarikävijän kaupantekoa. Matin auton kyydissä muistelemme näiden autojen sotahistoriaa ja myöhempiä töitä Suomessa. TAPAHTUMAT 52 Puolustusvoimien huutokauppa, Tampere Kalkussa on käyty armeijan huutokauppaa 75 vuotta. Järjestäjäyhdistyksen toimitilatkin ovat valmistuneet. 4 Tässä numerossa. 22 MAN 4 P 1 1963 Kolmisylinterinen neliveto oli viimeinen MAN-traktori, jota valmistettiin. 66 Kalettoman konepäivä, Keuruu Keuruulla seurattiin taas isojen poikien hiekkalaatikkoleikkejä ja paljon muuta konepuuhaa. 62 Moottoripäivä, Sipoo Sipoon perinnekonenäyttely on löytänyt uuden avaramman paikan. 30 Volvo B58-60T Kutter 7 1969 Lauttakylän Auton kaunis linja-auto on kaukaa viisaan korjaamopäällikön, yhtiön työntekijöiden ja Suomen Linja-autohistoriallisen Seuran ansiosta yhä tien päällä. Yksi näistä saksalaisista on taannoin herännyt henkiin Laitilassa
(03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJA Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Mari Immonen, Kimmo Janhunen, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Tapio Mäntyniemi, Olli J. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 70 Paljon puhutut, vähän kiitetyt Vielä 50-luvulla neuvostoliittolaisilla kuorm-autoilla oli jonkinmoinen rooli Suomen liikenteessä. Ojanen, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Pekka Stellberg, Aimo Tenni, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Thomas Backman, Sari Mantila POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 44 Jopa lyijyn lykkäsi! Minkä vuoksi ryhdyttiin valmistamaan lyijyllistä bensiiniä. 7/2019 26. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. 75 Markkinat Rauta rahaksi ja rahaa rautaan. TILAAJAPALVELU Puh. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Uutisia ja erikoisuuksia konehistorian hämäristä. 56 Seppiä ja mestareita Lari Hassel alkoi rassaushommat mopoista ja päätyi maamoottoreihin. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. (06) 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. ARTIKKELIT 38 Deere-perhe Mika Peipon ruokakunta on yksissä tuumin hurahtanut Jontikoihin. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 48 Sähkö sota-aikana Puolustusvoimien arkiston kuvissa niin voima-asema kuin sähkögramofoni. 56 62 44 Lyijybensa oli tiikeri tankissa mutta myrkkyä elimistölle
Aikoinaan tehdasja asuinalueita erottaneeseen betonimuuriin tehtiin syyskuussa seinämaalaus, jonka aiheet valittiin alueen asukkaiden toiveiden perusteella. Viimeksi Cargotecin omistuksessa ollut tehdas pysähtyi lopullisesti vuonna 2012. Härmälän valmisteista 47 metriä pitkään muuriin on nyt ikuistettu laudankuljetusauto, johdinauto ja hävittäjälentokone. Neuvostoliiton tilaama laudankuljetusauto eli lukki oli lähtölaukaus kaikelle Härmälässä tehdylle siirtokalustolle. Vasemmalla oleva lentokone on Ranskassa suunniteltu ja tehty Demoiselle. Johdinautot eli rollikat olivat pääosin lentokonetehtaan omaa suunnittelua. Lukkien lisäksi Härmälässä tehtiin muutakin siirtokalustoa kuten pyöräkuormaajia. Lisäksi muuriin päätyi lentokone, jolla tehtiin Tampereen ja koko Suomen ensimmäinen lentoyritys vuonna 1911. Demoisellen viereen maalattua Fokker-hävittäjää valmistettiin Härmälässä. Niitä tehtiin Härmälässä paitsi Tampereen myös Helsingin kaupungin käyttöön. Muuriin mielittiin lentokonetehtaan tuotteita ja suomalaisen ilmailun historiaa. Vuonna 1936 valmistuneen tehtaan nimestä huolimatta sen tuotannosta suurin osa on muuta kuin ilmailukoneita. Julkisen liikenteen puolelle lentokonetehdas rakensi vetureita ja johdinautoja. Paikan teollisuushistoriaa ei kuitenkaan ole unohdettu. Lisäksi Härmälässä tehtiin lukemattomia muita tuotteita – niin pulsaattoripesukoneita ja lämpömittareita kuin sähkösahoja ja hissejä. Maalauksen on tehnyt unkarilainen Fat Heat. Se on sikäli osa Suomen ja Tampereen ilmailun historiaa, että kuvanveistäjä Adolf Aarno teki tällä konetyypillä ensimmäisen lentoyrityksen Pyhäjärven jäällä vuonna 1911. Tehdas on jo purettu, ja Härmälänrannasta tulee nyt puhdas asuinalue. Neuvostoliiton sotakorvaustilausta varten syntynyt lukki, pitkän sahatavaran siirtämiseen tarkoitettu ajoneuvo, lienee Härmälässä suunnittelluista ja valmistetuista työkoneista tunnetuin. H ärmälän kaupunginosassa Tampereella sijainnut lentokonetehdas on kotimaisen konehistorian harrastajille vanha tuttu. 6 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Koneet muurissa Tampereen puretun lentokonetehtaan likellä oleva seinämaalaus kunnioittaa alueen tehdasja ilmailuperinteitä. Fokker oli ilmavoimien tärkein hävittäjä talvisodassa
3. Vaan nähtiinhän SNTL:n kuormureita meillä jo aiemmin. Liekö tämä ensimmäinen. Kilpailuraadin mukaan kuvassa oli liikettä, elämää ja kansallismaisemaa. 7/2019 7 Vanhaa ja visaista 1. Nis kan taa kse ase tet tav a pui nen kan tov älin e, jon ka avu lla on kul jet ett u use im mite n kah ta ves iäm pär iä. Missä maassa traktoreiden turvahytit ovat olleet pakollisia vuodesta 1959 lähtien. ZIS-5-autossa oli 5,5-litrainen kuutosmoottori, joka perustui Herkules-moottoriin. Minkä traktorin pyöreämuotoinen ohjaamo oli SG2. Mikä traktorimerkki teki Albionit?. Mistä sanoista tulee lyhenne GMC. Dav id Bro wni n 1. Insinööritoimisto FOB Oy:n valmistamaa Soralinko-hiekoituslaitetta mainostettiin 1959. Mikä oli Teräs-Sampo. Bensiinin kuluttajain Oy oli ammattiautoilijoiden perustama polttoaineen jakeluyhtiö. 7. 4. Mitä on nafta. Gulfin käyttämä autokalusto oli modernia amerikkalaista. VASTAUKSET: 10. Minkä brittiläisen traktorivalmistajan omistuksessa olivat 50-luvulta alkaen Albionmerkkiset työkoneet. Ylöjärven kuvakisan voittivat Zetorit Ylöjärven kaupungin 150-vuotisjuhlan kunniaksi paikallinen Lions Club järjesti Ylöjärvi-aiheisen valokuvakisan. Minkä merkkinen kuorma-auto on Hävittäjä-Hoppa. Raa kaö ljy ä 8. Mitä nuo sanat tarkoittavat. For d 5. Suomalainen Nafta oli hankkinut koeteltavakseen kolmetonnisen ZIS-kuorma-auton itänaapurista. Ruo tsi ssa 7. Pystö, hinkki ja pääläri. Se hankki polttoaineet Neuvostoliiton omistamalta Suomalainen Nafta Oy:ltä. 10. Auton suunnittelussa oli otettu mallia Autocar-kuormurista. Ensimmäinen neuvostokuorma-auto Suomessa. 5. 6. Bensiinin-kuluttajain autotalous -nimisessä asiakaslehdessä julkaistiin vuonna 1936 oheinen kuva. Neuvostoliitto myi Suomalainen Nafta Oy:n yhdysvaltalaiselle Gulf-yhtymälle vuonna 1937. 8. Mai tot onk kaa . 3. Kovin pitkäaikaista kokemusta ZIS-autosta ei ehditty saada. Onnea Ylöjärvi, Kari ja Zetorit! Soralinko Tässä sesonkivehje 60 vuoden takaa. Tässä lehdessä kerromme neuvostoliittolaisista kuorma-autoista 50-luvun Suomessa. Mikä on korento. 4. Pui mak one 10. Gen era l Mot ors Cor por atio n 2. Joh n Dee ren 6. Noi n 2,7 milj oon aa 9. Töitä riitti hanslankarillekin. 2. Hienoa, että vanhat traktorit on näin tunnustettu kansallismaiseman osaksi. Voiton vei Vanhojen Koneiden avustajan Kari Ruususen valokuva Zetoreista Karhen sillalla. 9. Montako kappaletta neuvostoliittolaista DT-75telatraktoria on valmistettu yleisimmän tiedon mukaan
Larsson on kerännyt koneita lähinnä Tornionlaakson alueelta. Harvinainen saksalainen Deuliewag-traktori MWM-dieselmoottorilla. BM 10:n hehkukuulamoottorin lohkossa oli korjattu pakkashalkeama. Porschet olivat myös hintavimpien joukossa. Ostajia oli ympäri Ruotsin, eniten kuitenkin Skoonesta, Jämtlandista ja museon ympäristöstä Norrbottenista. Vuosimalli on 1949. Ylikainuun kunta sijaitsee Pohjois-Ruotsissa napapiirillä noin 50 kilometrin ajomatkan päässä Suomen rajasta. Holgerin traktorimuseo on alueen tunnettuja nähtävyyksiä. Tornionlaakson kokoelmaa kaupataan Ylikainuun seudun traktorikeräilijä Holger Larsson myy museokokoelmaansa. Traktori on 40-luvun puolivälistä. Komeakoppisen Superin kone pyörii muttei käy – tarjous oli kuitenkin 30 000 kruunua. Toinen hehkukuula-BM myytiin 29 000 kruunulla. Vaan kuinka käynee ensi syksynä, kun Larssonin kokoelman parempi puolikas huutokaupataan. Internetissä Larssonin kokoelmaa kävi kurkkimassa 70 000 vierailijaa. Myynnissä oli etupäässä traktoreita mutta myös kaivinkoneita ja kuorma-autoja. Vanha herra on iän karttuessa päättänyt hankkiutua hissukseen kokoelmasta eroon. Huutokaupan järjestäneen Bilweb Auctionsin Mikael Luft kertoo, että kiinnostusta riitti. Siitä maksettiin huutokaupan korkein hinta 32 000 kruunua eli aavistuksen alle 3000 euroa. lokakuuta internetissä huutokaupattiin noin puolta Larssonin kokoelmasta, tarkkaan ottaen 111 konetta. Parhaat tarjoukset saatiin ruotsalaisista ja saksalaisista traktoreista. Tästä maksettiin 30 000 kruunua. 9. Myös Hollannista, Tanskasta, Norjasta ja Suomesta löytyi ostajia. Ensimmäinen huutokauppa pidettiin lokakuussa, ja seuraavan kerran huudetaan ensi syksynä. T ässä lehdessä pistäydymme Kalkun huutokaupassa, joka pidettiin lokakuun alussa. Juniorista puuttui startti, mutta huudettiin siitä silti 28 000 kruunua. Hän on koonnut koneiden lisäksi myös niiden historiatietoja. 8 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Samaan aikaan Ruotsissa käytiin myös huutokauppaa. ja 10. Noilla seuduin Holger Larsson on kerännyt ja myynyt traktoreita ynnä traktorinosia jo 60 vuoden ajan. Jutellessamme Luftin kanssa oli meklarointi vielä osittain käynnissä, mutta varmaa on, että noin 80 koneesta syntyy kauppa. 50-luvun Volvo BM H10 -kuormaajia mahtui kahdeksan kalleimman koneen joukkoon kaksin kappalein. Tällä kertaa hinnat eivät nousseet aivan pilviin
Myös kovalla pakkasella jäällä ajettaessa on oltava erikoisen varovainen. – Hän ajoi heikoille jäille, toteaa kuvateksti. Traktorin sivuttain kaatumisen vaara uhkaa myös ajettaessa mäkisiä metsäteitä. Epätasaisessa metsämaastossa traktori kaatuu helposti. Kun ajetaan jäällä puutavarakuormassa, on muistettava ajaa hiljaa, pitää ohjaamon ovet ja kattoluukku auki ja olla seisottamatta kuormattua traktoria jäällä. Lisäksi ohjauspyörän iskut aiheuttavat äkkiarvaamatta peukalomurtumia, ellei kuljettaja pidä ohjauspyörästä oikein kiinni. Lisäksi varoitetaan pitämästä työkaluja traktorin hallintalaitteiden tiellä – esimerkiksi kytkimen alustilan on oltava aina vapaa. Perävaunu tai reki voi työntää traktorin poikittain. Taaksepäin kaatumisen vaara on ilmeinen, kun lumeen tai pehmeään maahan juuttunutta traktoria yritetään saada liikkeelle uponneita pyöriä edelleen pyörittämällä. Muistaako moni käyttäneensä. Ohjeita ja neuvoja metsäajoihin Sosiaaliministeriön vuonna 1965 julkaisema metsäalan turvallisuusohjekirja numero kolme eli Ohjeita ja neuvoja traktorimiehille työtapaturmien välttämiseksi käytettäessä traktoria metsäajoissa esitteli erityisesti talviajoon liittyviä vaaranpaikkoja. Varokeinoja ovat hiekoittaminen ja lumiketjujen ja ylisuurten traktorinrenkaiden käyttäminen 7/2019 9. Erityisen varovainen on oltava silloin kun ajetaan jäältä maalle tai päinvastoin. Epätasaisesta maastosta aiheutuvan tärinän uumoillaan lisäksi vaurioittavan kuljettajan munuaisia ja siksi suositeltiin tärinävöiden käyttämistä
Kaiken kaikkiaan kuvissa vilahteleva kalusto on sangen monipuolista, sillä Kuljetus R. Kirja on elämänmakuinen historiikki Stenvallien kuljetusyrityksestä, mutta yhtä hyvin kirjan voi sanoa olevan Raimo Stenvallin muistelmateos. Maukasta antia veteraanikuorma-autojen ja -koneiden harrastajille ovat erityisesti 50ja 60-lukujen kuvat työtä pelkäämättömästä rahdinajosta. Näissä kuvissa pääsevät esille myös monien muiden yrittäjien autot kuin vain Stenvallien. Stenvall Oy:stä on julkaistu näyttävä 230-sivuinen muistelmakirja Kyytiä Suomelle. Näiden lisäksi arkea ovat värittäneet erilaiset vaativat erikoiskuljetukset. Kuvia on ilahduttavasti 30ja 40-lukujen taitteesta asti, jolloin Raimon isä Väinö Stenvall aloitteli ammattiautoilijan uraansa ’31 AA-Fordin puikoissa. Ovathan Raimo ja veteraaniajoneuvo suorastaan erottamaton näky – kiitos Stenvallien oman automuseon ylläpidon ja aktiivisen kuorma-autohistoriallisen toiminnan. V eteraanikuorma-autoilijoiden hyvin tuntemasta tuusulalaisesta Kuljetus R. 10 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia Kuvateksti mustat nuolet: ylös oikealle alas vasemmalle toinen oikealla toinen vasemmalla. Kirjaa siivittää mukava tarinankerronnan ilmapiiri. Tärkeimmät virstanpylväät matkan varrelta – ja vähän enemmänkin on nyt tallennettu kansien väliin.” Kirjailija on iskostanut teoksen sivuille vahvan autohengen, joka välittyy sekä tekstissä että kuvituksessa. Stenvallien kuljetusyrityksen ja Raimo Stenvallin elämäntarinan yhteenkietovaa kirjaa voi tiedustella Kuljetus R.Stenvall Oy:stä puhelinnumerosta 09 2744 4012. Stenvall Oy. Kirjan nimi kuvaakin hyvin sitä, mitä on vuosien varrella tehty ja annettu: kyytiä Suomelle. Yhtä hyvin se voisi olla toinen Stenvallien kuljetusyrityksen tunnettu iskulause: ”Kaikkea se Raimo kuljettaa”. Stenvall on vuosikymmenien aikana suorittanut lukemattomia erilaisia kuljetustehtäviä: on ollut kevyttä jakeluliikennettä, maa-ainesten, kappaletavaran ja viljan ajoa, muuttokuormia, autojen siirtoa, ulkomaan kylmäkuljetuksia, teollisuuden koneiden ajoja, satamien irtoperäkuljetuksia ja konttikuljetuksia. Kustantaja: Kuljetus R. Teoksen kirjoittaja, Mercedes-Benz-tietäjä, autotoimittaja ja -kirjailija Kalevi ”Caruso” Karusuo toteaa: ”Kirjan sankari kuljetusyrittäjä, liikenneneuvos Raimo Stenvall, Kuljetus R. Nekään eivät tässä tapauksessa ole harrastajalle merkityksettömiä. Kumpikin on tavallaan oikea tulkinta kirjasta ja sen sisällöstä. 230 sivua. Samalla riveiltä välittyy jälleenrakennus-Suomen kova työnteko, jonka äärellä niin kalusto kuin ammattikuljettajat ovat olleet kuormitettuina usein äärimmilleen. Kirjaesittely Raimon repsikkana Kyytiä Suomelle -kirja kertoo värikkäästi Raimo Stenvallin ja hänen perustamansa kuljetusyrityksen tarinan 50-luvun lopulta eteenpäin. Kalevi Karusuo: Kyytiä Suomelle. Tästä käy kiittäminen luonnollisesti Stenvallien perheen ahkeraa kuljetusyrittäjyyttä, joka aukeaa elämänmyönteisen ja aikaansaavan Raimo Stenvallin tarkkamuistisessa tarinoinnissa. Muistoille antaa oman tukensa kirjan runsas kuvitus. Teoksen monipuolinen sisältö piirtää kuvaa kotimaisen kuljetusliikenteen kehityksestä. Stenvallien kuljetusyritys on viettänyt kuluneena vuonna 60-vuotisjuhlavuottaan. Toisaalta yrityksen voimahahmo ja tekijämies, vuonna 1937 syntynyt Raimo Stenvall on ansaitusti kirjan päähenkilö. Kirjapaino: Bookwell Oy, Porvoo 2019. Stenvallin hallituksen puheenjohtaja, helpotti valtavasti työtä muistelmiensa koostamisessa aukottoman ja terävän muistinsa sekä kokoamansa mittavan materiaaliarkistonsa avulla. Kirjan loppupuolella painottuvat uudemmat autoja perhekuvat
Myös Vaasan monipuolisessa autoja moottorimuseossa vieraat saivat kuulla museon tarinan ja tuoreet kuulumiset. Ulkona oli esillä runsas kattaus tavanomaisesta poikkeavia, pääasiassa neuvostovalmisteisia turvenevan työkoneita. 7/2019 11. Vitriinistä löytyy alue pienoiskoossa. Retki nevalle ja museoon Kotajärven autoja traktorimuseo Vammalasta järjesti syyskuun lopulla matkan Aitonevan turvemuseoon Kihniölle ja Vaasan autoja moottorimuseoon. Matkalle lähteneet saivat Kihniöllä kuulla mielenkiintoisen esitelmän vuonna 1943 alkaneesta ja yhä jatkuvasta turvetuotannosta. Monen esillä olevan kilpa-auton ympärille on rakennettu asiaaan kuuluva miljöö. Aitonevan konekalusto on pääasiassa ollut neuvostoliittolaista alkuperää kuten tämä BPF-2M imuvaunu vuodelta 1962. Vaasassa on runsaasi nähtävää autourheilun ystävillekin. Kihniön turvemuseon näyttelytilassa esitellään kattavasti alueen turvetuotantohistoriaa henkilöineen ja työvälineineen
Nokia 12
Matti Lehdon autoon on talletettu menneisyyttä niin rintamalta kuin jälleenrakennusajalta. KAKSI JA PUOLI LUKUA HISTORIAA GMC CCKW 353 2 1942 GMC:n kolmiakselinen kuorma-auto on yksi suurista amerikkalaisista sotasankareista. Sittemmin nämä veteraanit tekivät vielä paljon siviilitöitä – myös Suomessa. 13
”Sanoin, että lavettiveturi. Silloin Tuure näytti kiinnitysraudat. Hän muistaa paikallisen osuuskaupan GMC-puuauton pikkupoika-ajoilta. Isommat lavetinvetäjät tulivat Matille myöhemmin tutuiksi hommissa sorakuopilla. Eroa on myös nivelakseleissa: banjoratkaisussa kardaanit lähtevät jakolaatikolta päällekkäin, splitratkaisussa vierekkäin. Hän sai vihiä toisen harrastajan, kuoreveteläisen Tuure Virtasen rakentamasta keskeneräisestä autosta. Etuakselin iskunvaimentimet ovat vipumallisia eli sammakkovaimentimia. Varttuneemmalla iällä Matti alkoi pyöriä Veteraanikuorma-autoseuran tapahtumissa, ja mieli rupesi tekemään omaa veteraaniautoa. Vasemmalla banjoakselit, oikealla halkeavat split-akselit. Myöhemmin Matti jatkoi veljineen Kempsun hommia. Parhaassa tapauksessa nämä värkit – kuten sotilaatkin – ovat vielä luotien laulun vaiettua päässeet arvoisiinsa tervejärkisiin töihin. Lisäksi niitä myytiin kansainvälisillä markkinoilla. Peti ja vetopöydän sovitus on Matin omaa suunnittelua. Se oli kolmen vetävän akselin ajoneuvo, jonka kantavuudeksi maastossa oli määritelty noin kaksi ja puoli tonnia. Lopulta päästiin yhteisymmärrykseen, kun myyjä kysyi, mitä Matti GMC:lle tekisi. ”Olin silloin viiden vanha, kun se mennä jyristi tukkikuormassa osuuskaupan sahalle”, Matti muistelee. En14 GMC CCKW 353 2 1942. Pöytä löytyi työmatkan varrelta varastoalueelta. Jälkimmäistä reittiä pitkin niitä tuli myös Suomeen jälleenrakennusajan moninaisiin ajotehtäviin. ”Hytti ja alusta eivät ilmeisesti ole samasta autosta. GMC CCKW:n kaksi erilaista vetoakseliratkaisua. 60-luvun alussa Lehdon veljekset alkoivat ajaa Fordson Teksti ja kuvat: Mika Rassi ”Olin silloin viiden vanha, kun Kempsu mennä jyristi tukkikuormassa osuuskaupan sahalle.” Kempsun akselit on hyvin tuettu. S ota jos mikä on suurta hulluutta. Pienistä palasista Lehdon Kempsu on koottu useammasta yksilöstä. Vetopöytä ja pari rengasta hytin taakse. Se näytteli merkittävää roolia Normandian maihinnousun jälkeisissä kuljetuksissa Euroopan sotarintamille. Majorin kanssa tukkia maakunnasta osuuskaupan sahalle. Silti sen melskeistä on jäänyt historiaan monia kelvollisia ja ihmisen typeryyksiin syyttömiä koneita, jotka ovat suorittaneet tehtäväänsä hyvän sotilaan lailla nurkumatta pakon edessä. Auto oli uuden omistajan alla jo samana vuonna Vetkun kesäkeikalla, mutta aivan valmis se ei vielä silloin ollut. Sodan jälkeen nämä autot kulkeutuivat liittoutuneiden kautta eri valtioiden armeijoiden käyttöön. Malliesimerkki tästä on toisen maailmansodan aikainen yhdysvaltalainen GMC CCKW -kuorma-auto. Aikanaan hyvin vetokykyisestä autosta tuli ajomiesten suosikki, jonka vieras nimi taipui moneen kotoisaan muotoon: Gemssu, Kemsu, Kempsu… Pahan alku ja juuri Matti Lehto on kotoisin Punkalaitumelta. Autoa valmistettiin suuri määrä vuosina 1941–1945, yli 500 000 kappaletta. Hänen oli pitänyt myös laittaa renkaat hytin taakse, mutta työ oli jäänyt kesken.” Matti siirsi GMC:n kaverinsa hallille helmikuussa 1998. Kauppaa hierottiin pitkään ja hartaasti
Jimmyjen määrä korvasi laatua kaikissa suhteissa. CCKW:n suunniteltu käyttöikä oli kuudesta yhdeksään kuukautta, ja moottorin oletettiin kestävän korkeintaan 20 000 mailia. Lisäksi huolto painosti päällystön antamaan luvan neuvotella kauppasopimukset näistä autoista suoraan hyväksyttyjen valmistajien kanssa ilman kilpailutusta. MÄÄRÄ ENNEN MUUTA Jimmyn etuja olivat yksinkertaisuus, muuttumattomat standardit ja ennen muuta suuri määrä. GMC:n sotakuormurista tuli sankari, joka takasi sujuvat huoltokuljetukset halki sodan repimän Euroopan. GMC:n sotakuormurista tuli sankari, joka takasi Normandian maihinnousun jälkeen sujuvat huoltokuljetukset halki sodan repimän Euroopan. Niiden rauhanomaiset käyttökohteet ovat olleet yhtä moninaiset kuin tehtävät sodassa. Eurooppaan perustettiin huoltamoita, pikku-Detroiteja, joissa kuormureita peruskorjattiin. Lisäksi Eurooppaan jääneitä veteraaniautoja myytiin kansainvälisillä markkinoilla siviilikäyttöön. Esimerkiksi natsi-Saksa jatkoi ajoneuvojensa tuotekehitystä sodan aikana, mikä paransi uusien ajoneuvoyksilöiden laatua mutta vaikeutti kalustohuoltoa ja rampautti sotakoneistoa pahasti. Ensin armeijan kuorma-autot rajattiin viiteen kantavuusluokkaan. Yhteensä CCKW-malleja valmistettiin reippaasti yli 500 000 kappaletta. Puoliperävaunun vetäjiäkin tehtiin, mutta ne olivat hyvin harvinaisia. Jenkit itse käyttivät Jimmyjä vielä Korean sodassa, mutta niitä nähtiin myös liittoutuneihin kuuluneiden valtioiden lukemattomissa aseellisissa selkkauksissa. 30-luvun puolivälissä armeijan käytössä oli 360 erilaista ajoneuvomallia, jotka vaativat yli miljoonan erilaisen varaosan varastoa. Huoltojoukot usuttivat valmistajia standardoimaan osia niin paljon kuin mahdollista. Y hdysvaltojen armeijan huolto oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen vakuuttunut siitä, että sen on saatava sotilaskäyttöön suunniteltuja standardoituja ajoneuvoja. General Motors teki armeijalle tarjouksen kahden ja puolen tonnin luokkaan kuuluvasta kolmen vetävän akselin kuorma-autosta vuonna 1940. Huolto hyväksyi GM:n auton ja samaan syssyyn myös 1,5 tonnin Dodgen ja kuuden tonnin Mackin. Loppu on sotahistoriaa. Kun sotivassa Euroopassa ajettiin rahtia, reitit eivät aina olleet parhaat mahdolliset. Jokapaikan toveri GMC sai jenkkien suussa tuttavallisen lempinimen Jimmy. Ensimmäiset armeijan tilaamat GMC CCKW:t valmistuivat tammikuussa 1941. CCKW:n ohella tehtiin samaan tekniikkaan perustuvia rinnakkaismalleja. 7/2019 15. Olinhan siellä minäkin... Sama tilanne vallitsi vielä toisen maailmansodan kynnyksellä vuonna 1939. Ajatus ei siis ollut, että ne palvelisivat pitkään, vaan että uusia tulee tilalle sitä mukaa kuin vanhat luovuttavat. Sitä kuitenkin sitoi pakko kilpailuttaa hankinnat ja hyväksyä halvin tarjous. Siksi kalusto oli kaikkea muuta kuin armeijalle suunniteltua – se oli siviilikäyttöön tarkoitettua, vain hieman muunneltua ja hyvin vaihtelevaa. Hienostelemattomuus kannatti. Toisen maailmansodan jälkeen GMC:t joutuivat moniin muihinkin taisteluihin. Maihinnousun mainingeissa Eurooppaan tuli kompressoriautoja, paloautoja, radioautoja, korjauspaja-autoja, lava-autoja, kippilava-autoja, säiliöautoja, tutka-autoja ja ties mitä muuta. Yleisin päällirakenne oli kuitenkin puinen tai metallinen kuormalava. Koska CCKW:t olivat samanlaisia ja osat yhteensopivia, varaosia löytyi helposti. DUKW puolestaan oli CCKW:n alustalle tehty amfibioajoneuvo, eli sillä pystyi liikkumaan niin maalla kuin vedessä. Puunajoon GMC on soveltunut hyvin, sillä se pärjää hankalassakin maastossa. Kaikkia GMC-kuormureita ei siis valmistettu loppuun saakka uudella mantereella. Lisäksi ainakin International ja Studebaker valmistivat jenkkiarmeijalle omia, paljolti GMC:tä muistuttavia 2,5 tonnin autoja. MONTA MONESSA Erilaisten CCKW-sovellusten määrä sodassa oli rajaton. Mikään muu teollisuusmaa kuin Yhdysvallat ei olisi pystynytkään yhtä suuriin tuotantomääriin. Niissä myös koottiin uusia autoja Amerikasta tulleista osista. Kaksipuolikkaita sotakuormureita tehtiin USA:ssa toisen maailmansodan loppuun mennessä yhteensä noin 800 000. CCW oli 4x6-kuormuri, eli siinä oli vetämätön etuakseli. Autoja lappasi liukuhihnalta solkenaan. Asiat muuttuivat vähitellen
Poikien kanssa ollaan toteutettu: Jari teki enimmäkseen sähköjä, ja Jani puuhasi etupäässä moottorin kimpussa.” Vetopöydän lisäksi Matti ja pojat rakensivat Kempsuun takalokasuojat tyrnästä hyllymateriaalista. On peräti todennäköistä, että nekin autot, joista Matin GMC on koottu, oli jo ainakin osittain rakennettu uudelleen rintamalla. Lisäksi varustukseen kuuluu esimerkiksi hinausköysi, lapio ja kiila. Auto oli ostettaessa valmis Matin vetokoneideaa varten. Kaksi rengasta on ripustettu ohjaamon taa. ”Hytti oli tässä kuosissa, takana oli pelkkä runko. ”Kerran Vetkun keikan lähtöpaikalla Tuure tuli käymään, kiersi auton pari kertaa ympäri ja sanoi, että kyllä on silmälle hyvä.” Toimintaa! Pyydetään Mattia esittelemään joitain sota-Kempsun teknisiä erikoisuuksia. Oikealla näkyy lämmitin ja ensiapulaukku, turvallisuusvarusteita molemmat. MATTI LEHTO • eläkkeellä oleva moottoriasentaja ja -tarkastaja ja hyllyasennusurakoija tinen omistaja purki pari Kempsua ja synnytti sitten tämän. Kun käännytään oikealle, pitää ajaa huolellisesti – vanha kuormuri haukkaa helposti toisenkin kaistanleveyden. Auton entinen omistajakin ehti saada sielulleen rauhan ennen ikuisuuden raitille lähtöään. Niiden takana on vielä pari säilytyslaatikkoa työkaluja ja muita tavaroita varten ja jerrykannu. Siirrymme voimansiirtopuolelle. Niiden runsas määrä sotatoimissa takasi sen, että ne myös pysyivät liikkeellä. Kaikki päällirakenteet ja monet pikku kilkkeet ovat meikäläisen aatoksia. Sodassa ei parane vahingossa väläytellä valoja. Vasemmanpuoleisimpana sotavalojen kytkin, jossa on päällä varmistinnappi. Iso ratti kääntyy viisi ja puoli kierrosta ja palautuu itsestään keskiasentoon. CCKW:ssä on käytetty kahdenlaisia vetoakseleita, alkupään autoissa Timkenin halkeavia (split-type) akseleita ja jälkipään tuotanMatin mielestä Kempsu on hyvä ohjattava. Mutta se vuosimallin 1942 auto, jota tässä eniten on pohjalla, on ollut aikoinaan puutavaran ajossa Keski-Suomen suunnalla.” Tällainen yhdistely on Kempsuille tuttua jo sotatantereelta. Osat olivat erittäin vaihtokelpoisia, ja sopivia elinluovuttajia löytyi helposti. 16 GMC CCKW 353 2 1942
Kempsuja tuotiin Suomeen sotavarustuksessa. GM:n maahantuoja Suomalainen Autohuolto anoi kaikille maahantuotaville CCKW-malleille 10 500 kilogramman kokonaispainoa. Kansanhuoltoministeriö hoiti maahantuonnin ja myi joitain autoja suoraan. Niiden asennus samoin kuin laatikot ja jerrykannu ovat Matin omasta päästä. Vientimäärät jakautuvat niin, että vuosina 1945–46 autoja tuotiin 736, vuonna 1947 tuotiin 440 ja vuonna 1948 vielä 245 autoa. Esimerkiksi kemiallisessa sodankäynnissä saastuneiden alueiden puhdistuskalustolla varustettuja autoja tuli maahan ainakin kolmattasataa. Monet autoista olivat sodan jäljiltä kurjassa kunnossa, ja varaosat olivat kiven alla. Määrä ilmenee Kansallisarkistossa säilytettävistä Kansanhuoltoministeriön tilastoista. 7/2019 17. Hytin taakse kiinnitetyt renkaat on tarkoitettu paripyöriksi eteen. Useita autoja meni esimerkiksi Tieja vesirakennushallitukselle ja Enso-Gutzeitille. Etupyörä on kiinni mutteri-pulttiyhdistelmillä, joissa on lisämutterit paripyörien kiinnittämistä varten. Kempsuja saatiin Suomeen ainakin Belgiasta, Ranskasta ja Norjasta. Pääosin jakelusta vastasivat kuitenkin GM-edustajaliikkeet. Matti on säilyttänyt alkuperäiset sotavalot ja taivutellut lokasuojat jyhkeästä hyllymateriaalista – ei ole tupperwarea ne. Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö myönsi luvan varauksin huhtikuussa 1946. Yhdysvaltojen armeija myi osia tonnikaupalla, ja näihinkin kauppoihin piti anoa lisenssi. Kansanhuolto-Kempsut V uosina 1945–1948 Suomeen tuotiin 1421 kappaletta GMC:n 6x6-kuorma-autoja. Perässä näkyy perinteinen tykkikoukku ja yhden pyörän ketjut. Suomeen tuotiin useita kaasutettujen alueiden puhdistukseen tarkoitettuja autoja. Tavallisia lava-autoja oli toki enemmistö. Pitkän akselivälin Kempsussa bensatankki on oikealla kyljellä, lyhytvälisessä keskellä runkoa ohjaamon takana. USA:n armeija myi Kempsujen varaosia tonnikaupalla, ja näihinkin kauppoihin piti anoa lisenssi. Huollon kannalta GMC ei ollut ongelmaton tuontiartikkeli. Niinpä osa tuoduista autoista piti romuttaa varaosiksi
Mittariin kertyi noin 900 kilometriä. Kaiken pahan alku ja juuri. Hammaspyörät on splitissä onnettomat.” Kaasuttajan ja imusarjan välissä on kierrosrajoitin. Konginkankaan paikkeilla alkoi helkutinmoinen metakka. Ne oli suunniteltu alunperin siviilikäyttöön eikä ummikkokuskien runttaukseen sodan melskeissä. Uudempien museoautojen tahdissa ei tahdo Kempsulla enää pysyä. Pysäytin, tutkin moottoria ja totesin, että pakosarjan tiivisteestä oli pätkä pois. Punkalaitumen osuuskaupan GMC-puuauto jäi pikkupoika Matti Lehdon mieleen niin, että oma Kempsu piti aikamiehenä saada. Niiden käytössä on otettava huomioon auton luonne. Matti tietää, ettei rajoittimella ole haluttu suitsia auton nopeutta. nossa Chevrolet’n banjoakseleita. Minulla on molempien sisäkalut. ”Jos kuljettaja ei maastossa jaksa vaihtaa isompaan vaan polkee vain kaasua pienellä vaihteella, kone menee äkkiä ylikierroksille. Vaihteistoa ja kytkintä on pidetty sota-Kempsun heikoimpina osina, mutta niidenkin heikkous lienee suhteellista. Hauskaa oli!” Pisin reissu suuntautui Pyhäjärvelle ja Nivalaan. ”Kevätpäiväntasauskeikka, kesällä pitempi keikka ja loska-ajo syksyllä, kaikki mentiin, mitä ehdittiin. Nivalasta palatessaan Matti joutui tien päällä remontoimaan moottoria. Sellainen hänenkin autossaan on. Kaikkiin vetoakseleihin tulee oma kardaani jakolaatikosta, ja niissä on kiinteästi sama veto. Jäähdyttimen korkin alla kulkee paksu putki, eikä nestepintaa näe. Sen vuoksi GMC:n moottori kiertää korkeintaan 2750 kierrosta minuutissa. Oikeanpuoleisimpana kuvassa kuljettaja Urpo Helin. Matin Kempsun kyydissä kulkevat yksikköpyöräketjut. Varastosta löytyy lisäksi paripyöräketjut. Näin siksi, että täällä ei ole mitään välitasauspyörästöä kuten nykyautoissa. Ilmeisesti Timken ei pystynyt toimittamaan tarpeeksi akseleita, ja niin ne korvattiin GM:ään kuuluneen Chevrolet’n tuotteilla. Banjo oli halvalla tehty, mutta Matin kokemuksen mukaan se on järeää tavaraa. Siksi kehien on oltava mahdollisimman samat.” Keikalla Kempsunsa kanssa Matti on ajanut paljon vuosien mennen. Kuva on huhtikuulta vuodelta 1949. Siitä asti on tiiviste siellä ollut.” Viime aikoina Matti on vähentänyt ajoihin osallistumista. Matti on asentanut uuden puolan alemmas viileään. Nesteen määrän voi mitata vain ohuella letkulla. ”Jos paripyöräketjuja käyttää takimmaisessa akselissa, keskiakseliin on laitettava myös ketjut. On niillä melkoinen ero. ”On vain pantu auto 18 GMC CCKW 353 2 1942. Kun letkun pää kohtaa nesteen pinnan, silloin hörähtää. Pirunkuria ”Meikäläisen hommat eivät ole mitään entisöintejä”, Matti sanoo. Alkuperäinen puola on kuumassa paikassa lohkon kyljessä. Vaihdoin sen paikalleen ja matka jatkui. Letkua lasketaan aukosta sisään ja siihen puhalletaan koko ajan. Nuorempi poika toi keskellä yötä Hirvaskankaalle tikkaat ja uuden tiivisteen. ”Lähdin kahdentoista aikaan yöllä ajamaan kotiin. Rajoitin on sen takia, ettei moottori säry.” Kierrosrajoittimelle on varmasti ollut rintamalla tarvetta, sillä tuohon aikaan enemmistö sotilaista oli tottumattomia kuormaauton käsittelyyn. Siisti suora kuutonen. ”Tämä banjoakseli on huomattavasti vahvempi kuin splitti
Niistä pienistä partapeileistä ei oikein mitään nähnyt. ”Peilit ovat nykyliikenteen mukaiset. Kun se valmistuu, sulkeutuu yksi ympyrä lopullisesti. Jos meni raskaalla kuormalla mäkeen ja joutui oikein painamaan pedaalia, nehän sammuivat tyystin. Teho 91,5 hevosvoimaa kierrosluvulla 2750. Mutta alle 24 litran keskikulutuksen ei millään päästy.” Lisänopeutta ei Matti ole ajokkiinsa havitellut. Iskutilavuus 4,416 litraa, iskun pituus 102 mm, sylinterin halkaisija 96 mm. ”Alunperin lasinpyyhkijät toimivat alipaineella. MALLIMERKINTÖJEN SELITYKSET C suunnitteluvuosi 1941 C standardihytti K etuveto W takaveto 352 akseliväli 3,7 metriä 353 akseliväli 4,2 metriä 1 split-tyypin vetoakselit 2 banjotyypin vetoakselit ”Ajettiin monta reissua vuodessa, ja aina koetettiin uutta konstia ja kommervenkkiä.” 7/2019 19. Olen asentanut normaalit valot ja vilkut ja ottanut vinkkarit pois.” Myös muita turvallisuutta ja mukavuutta parantavia muutoksia on tehty. Ohjauksessa ei ole ongelmaa missään vaiheessa, mutta korva ja rahapussi alkavat panna vastaan.” Matilla on tekeillä myös kärry Kempsun perään. Kuuden voltin vehkeillähän ei puolalle jää pakkasaamuna mitään, kun startti jauhaa hiljaa. ”Katossa on täyte ja lattiamaton alla useampi eristekerros, muun muassa umpisoluista muovia. Sotavalot ovat yhä paikoillaan, mutta niillä liikennöiminen ei ole ihan lain kirjaimen mukaista. Ja koko ajan on tehty pientä pirunkuria.” Nykyisellään Kempsu onkin hyvin liikennekelpoinen. ”Puolalle saa 10 volttia kylmästartissa. Suunniteltu kestämään 16 000 kilometriä. Kansiventtiilit. Lisäksi tässä on moottorilämmitin.” Kun autossa aina vähintään kaksi akselia vetää, ei siitä hevin saa taloudellista. Oli kaikki sytytyksen ajoitusvehkeet ja taloudellisuusmittarit. VAIHTEISTO 10+2 (5+1 sekä nopea ja hidas aluevaihde; neljäs vaihde suora, viides ylivaihde) MITTOJA paino tyhjänä 4785 kg, kantokyky maastossa 2427 kg, kantokyky maantiellä 4173 kg, kokonaispaino maastossa 7212 kg, kokonaispaino maantiellä 8958 kg, pituus 6509 mm, leveys 2235 mm, korkeus 2362 mm, alin mahdollinen korkeus 1930 mm, akseliväli 4166 mm, maavara 430 mm SUORITUSARVOJA kääntösäde 10,668 metriä, nousukyky 65 % kaltevuudessa, kahluusyvyys 0,76 metriä, kulutus sadalla kilometrillä 31,33 litraa, suurin toimintasäde 480 km, huippunopeus 72 km/h siihen kuntoon, että sillä pääsee tien päälle. ”Kun tulee 60 mittariin, se on jo sopiva marssivauhti. Rintapellit ja kaikki on sillä lailla sammaloitu, ettei pitäisi metakoida.” Kylmäkäynnistykseen on panostettu. Pistin sähköiset tilalle, että pyyhkivät aina kunnolla.” Tien päälläkin Kempsun huoneessa on melko hiljaista. Toisesta ryöstetään napasillasta jännitettä sopivasti. GMC CCKW 353 (kuormalavaversio ilman vinssiä) MOOTTORI GMC 270, kuusisylinterinen bensiinimoottori. Penkin alla on kaksi akkua. ”Silloin kun ajettiin monta reissua vuodessa, aina koetettiin uutta konstia ja kommervenkkiä, joilla päästä vähemmällä kulutuksella
TP 20:n ulkomuotoja katsellessa tulee väistämättä mieleen eräs koesarjan asteelle jäänyt suomalaisajoneuvo samalta aikakaudelta, Mekes 4000 Muuli. Lisävarusteena Aebiin sai helposti asennettavan ja irrotettavan katoksen, jonka tuulilasissa oli sähköinen lasinpyyhin. Rinnekäyttöön tarkoitettuja transporter-traktoreita Aebi on tehnyt 60-luvulta asti. VUORIVILJELIJÄN TRAKTORI AEBI TRANSPORTER TP 20 1969 Sveitsiläinen Aebi on valmistanut vuoristoseutujen viljelijöille sopivia koneita jo yli sata vuotta. Viisikymmentä vuotta sitten Aebin malli TP 20 oli edistyksellinen työkone. TP 20:ssä kuljettajan paikka on auton tapaan edessä vasemmalla ja vieressä on paikka apukuljettajalle. Teksti: Mika Rassi, Kuvat: Aebi Ajoneuvotyyppi on kehitetty yksiakselisesta sarvitraktorista ja vetävästä kärrystä. Tasauspyörästön lukko on edessä ja takana. TP 20:ssä on Deutzin kaksisylinterinen dieselmoottori, jonka teho on 25 hevosvoimaa. Paljon 60-luvun rinnekoneita nopeampia eivät siis nykyisetkään saa olla. Sallittu hyötykuorma on 2000 kilogrammaa. Muita valmistajia ja merkkejä löytyy Sveitsin ja Itävallan lisäksi ainakin Saksasta ja Italiasta. Ajoneuvo on kaksiakselinen ja nelivetoinen. Eräs sitkeimmistä transporter-merkeistä on sveitsiläinen Aebi. Tuo ajoneuvotyyppi on kehitetty yksiakselisesta sarvitraktorista ja sen perään kytketystä vetävästä kärrystä. Vetokonekäytön asemesta transporter on tarkoitettu erilaisten päällirakenteiden alustaksi hieman työkoneenkantajan tapaan. Aebin tarjoamia lisälaitteita olivat muun muassa puinen lava, kuormaaja, lannanlevitin, 1500 litran säiliö, kippisysteemi, vinssi ja lumiaura. Muita mukavuuksia ajoon tarjoavat nelipyöräjarrut ja lämminilmapuhallin jaloille. Aebi-merkkisiä transportereita ja muita rinneolosuhteisiin tarkoitettuja traktoreita valmistetaan edelleen. Nykyään ainakin Sveitsin ja Itävallan lainsäädäntö tuntee ajoneuvoluokan nimeltä moottorikärry ( Motorkarren), johon transporterit luokitellaan ja jonka sallittu huippunopeus on 30 kilomteriä tunnissa. Huippunopeus on 25 kilometriä tunnissa. 20. Transporteria paranneltiin muuttamalla runko-ohjaus rinneolosuhteissa vähemmän riskialttiiksi kääntyvän etuakselin ohjaukseksi. Ehkä senkin markkinat olisivat pienten parannusten jälkeen auenneet vaikkapa Norjaan. Vaihteisto on synkronoitu. K eski-Euroopan saksankielisillä vuoristoalueilla maataloudessa käytetään usein tavallisen traktorin asemesta ajokonetta nimeltä transporter
VAIHTEET 6+2, huippunopeus 25 kilometriä tunnissa JARRUT hydrauliset nelipyöräjarrut RENKAAT edessä 7,00 x 12, takana 11-12 VOIMAN ULOSOTTO 546 kierrosta minuutissa ja ajovoimanotto MITTOJA pituus ilman lisälaitteita 3879 mm, leveys 1500 mm, akseliväli 2500 mm, korkeus ohjauspyörän ylimpään kohtaan 1310 mm, sallittu kokonaispaino 3500 kg Kuljettajan paikka on vasemmalla. AEBI TRANSPORTER TP 20 MOOTTORI Deutz F2L 410, kaksisylinterinen ilmajäähdytteinen dieselmoottori. Teho 20 hevosvoimaa 3000 kierroksella minuutissa. Aebin takarenkaat olivat 285 millimetriä leveät. Lisähinnasta Aebiin sai ajalle ominaisen terveysistuimen. Tilavuus 1,3 litraa. Helposti kytkettävä ja poistettava kevyt katos oli lisävaruste. 21
Laitila VIIMEISEEN MIEHEEN MAN 4 P 1 1963 Saksalaisten MAN-traktoreiden valmistus päättyi vuonna 1963. 22. Vuosikymmenen osina ollut traktori on vastikään herätelty henkiin. Yksi viimeisen vuoden Manneista majailee VakkaSuomessa
MAN 4 P 1 MOOTTORI MAN D 8613 M 1/2, suoraruiskutteinen kolmisylinterinen dieselmoottori, teho 35 hevosvoimaa 2400 kierroksella minuutissa, sylinterin halkaisija 86 mm, iskun pituus 110 mm, tilavuus 1,9 litraa VAIHTEET ZF A 210, 8+4, huippunopeus 19,9 tai 28,3 km/h JARRUT rumpujarrut VOIMAN ULOSOTTO 548 ja 1096 kierrosta minuutissa sekä ajovoimanotto RENKAAT edessä 6,50-20, takana 11-32 tai 11-28 MITTOJA pituus 3345 mm, maavara 280 mm, akseliväli 1970 mm, korkeus (ohjauspyörän korkein kohta) 1520 mm, leveys normaalirenkailla 1670 mm, omapaino 1920 kg, suurin sallittu paino 2800 kg VALMISTUSVUODET 1960–1963 VALMISTUSMÄÄRÄ 2385 23
Mainonta puri ainakin joihinkin ostajiin. Jälleen liikkeellä Tauno Jalonen osti kuvissa patsastelevan vuosimallin 1963 Mannin uutena Laitilaan. Traktori on yhä samalla tilalla seuraavan sukupolven hallussa. Laitilan MAN oli pitkään pienissä töissä, kunnes siitä alkoi kannentiiviste pettää. Merkin traktorivalmistuksen alku ajoitetaan useimmiten ensimmäiseen moottoriauraan, jota alettiin tarjota vuonna 1921. Neliveto-Mannien suosiosta kertoo jo sekin, että 4 P 1:n takavetoista rinnakkaismallia 2 P 1 valmistettiin hieman nelivetoversiota vähemmän. Traktori hinattiin suuliin ja purettiin. Nostolaitteeseen sai painonsiirron joko sisäänrakennettuna tai jälkeen päin asennettavana lisäosana. Se kertonee siitä, että Mannit ovat suosittuja veteraanitraktoreita myös Suomessa. Vanteet on hiekkapuhallettu ja maalattu. Suomeen MAN-traktoreita toi ensin 50-luvulla Laatuvaunu ja sitten 60-luvun alusta Osuustukkukauppa. Suorasuihkutusmoottori käynnistyy vaivatta kylmänäkin. Kyntöaura on ollut Laitilan-Mannissa kiinni tovin jos toisenkin. Erityisesti suorasuihkutusdieseleiden ja nelivetojen uranuurtajana muistetut MAN-traktorit kohtasivat loppunsa vuonna 1963, kun Keski-Euroopan markkinat eivät enää kestäneet tarjonnan paljoutta. Aikalaisiin verrattuna sitä voi pitää hyvin varusteltuna traktorina. Liikkeelle ja työkuntoon traktori kuitenkin saatiin. MAN on kotimaassaan varmasti vielä paljon suositumpi harrastetraktori kuin Suomessa, mutta pienten valmistusmäärien vuoksi osat ovat Keski-Euroopassakin hinnoissaan ja joskus ongelmallisesti saatavilla. Siinä on muun muassa tasauspyörästön lukko, kaksoiskytkin ja ajovoimanotto. Runkolaakerit vaihdettiin myös”, traktorin kunnostaja ja sen kotitilan isäntä Lasse Mäntylä kertoo. ”Koneistamossa porattiin vanhat sylinteriputket pois ja pantiin uudet. Yhteensä noita tyylikkään vihreitä vetäjiä on valmistettu 51 826. Vauhtiakin oli tarjolla. Helmikuussa 1963 Münchenin tehtaalta rullasi ulos 75 kappaletta kaksisylinteristä 4 N 2 -mallia ja 68 kappaletta kolmisylinteristä 4 P 1 -mallia. Ne olivat viimeiset MAN-traktorit. Ohjekirjassa havainnollistettiin sen merkitystä hienojen paluuaurojen käytössä. Ripeämmillä välityksillä traktori loikki karvan alta kolmeakymppiä. Jousitettu etupää saattoi olla mukavuustekijä yhtä hyvin tiellä kuin pellolla. Eturenkaiden koko 6,50 oli sen verran harviTeksti ja kuvat: Mika Rassi Viimeiset Münchenin tehtaalta valmistuneet MAN-mallit olivat 4 N 2 ja isompi 4 P 1. 24 MAN 4 P 1 1963. Pari vuotta sitten traktoriin alettiin hankkia tarvittavia osia ja kunnostaa vanhoja. Lohkon taso ja kansi hiottiin. Mutta aimo työväline 4 P 1 oli muutoinkin. Saksassa traktoreilla on ollut iso rooli maantiekuljetuksissa. Myyntimäärät eivät olleet suuria, mutta työväen keskusosuusliikkeen myymiksi pääosin nelivetoisiksi maataloustraktoreiksi Mannit tekivät kauppansa hyvin. Vahvin perustelu aseen voimalle oli se, että nelivedolla pääsee varhain keväällä töihin ja samoin peltohommia voi jatkaa pitkälle syksyyn. S aksalaisista MAN-traktoreista on ollut merkin harvinaisuuteen nähden melko usein juttua Vanhoissa Koneissa. 4 P 1:een sai painonsiirron joko sisäänrakennettuna tai lisälaitteena. 4 P 1:een oli tarjolla normaali ja nopea vaihteisto. Vanhat männät olivat vielä hyvät, männänrenkaat vain vaihdettiin. Säätä ja aikaa vastaan MAN mainosti vuoden 1960 uutta nelivetomalliaan 4 P 1:tä aseeksi ”kilpailussa säätä ja aikaa vastaan”. Renkaat ovat uudet
Kuva: Historisches Archiv MAN Truck & Bus 7/2019 25. Varhaisimmissa esitteissä vuodelta 1960 hevosvoimia kerrottiin olevan 33. Lasse muistaa hänet erityisesti kovana kyntömiehenä. Se oli kaunista jälkeä.” Hauskaa, että vanhan viljelijän juhta on taas jaloillaan. Myöhemmin heppoja taiottiin esiin pari lisää. Tilaa kuvatekstille.Met vel del et, quat adit euguer sequat. Im dolor ipit laorper sim et dunt ut ametumsan ulputat. Myös Mannilla Tauno teki paljon töitä. nainen, että niitä ei saanut sopuhintaan Intiaa likempää. Eiköhän peltija maalaustöihinkin vapaaehtoinen ennen pitkää löydy. ”Ihailin pellon reunassa, kuinka vanha kova heinämaa kääntyi 13-tuumaisilla. ”Vielä kun joku innostuisi oikomaan lokasuojat ja maalaamaan sen siistiksi…” Mannin ensimmäinen omistaja Tauno Jalonen kuoli viisitoista vuotta sitten, mutta traktoreilla hän ajoi loppuun asti: yli 90-vuotiaana Tauno vielä kaivoi vanhalla Majorilla ojaa. Useimmiten MAN-traktoreissa oli alaspäin kulkeva pakoputki, mutta tällaista omintakeisesti muotoiltua pystyputkeakin näkee vanhoissa saksalaisissa esitekuvissa. Ohjekirja suositteli pitämään traktorin joutohetkinä poissa Pohjolan suuresta tallista. Sumsandre modolum velis dolore tatem exeraessecte
Kerimäki 26
K ari Muhonen on pienestä pitäen puuhaillut traktoreiden parissa. Valmetiin sopivalla Esko 600 -perunannostokonekoneella hoidetaan nostohommat. Perinteisellä kahdenistuttavalla Haukkaistutuskoneella perunaa viljellään omiksi tarpeiksi. Lumitöiden lisäksi traktorille löytyi toinenkin tärkeä tehtävä talvikuukausille. Oikeastaan se oli heräteostos. Traktori on ahkerassa käytössä ympäri vuoden. Kuupalla lanataan tietä ja kuljetellaan mursketta. Valmetin 502 -mallia valmistettiin vuosina 1971-1982. Kone kovaan käyttöön Parisenkymmentä vuotta sitten Muhonen innostui hankkimaan oman työkoneen. Viisnollakakkonen on ollut talvikäyttöä ajatellen hyvä valinta tiiviin ja lämpimän ohjaamon ansiosta. Vuosimallin 1981 Valmet vaikutti kaikin puolin kunnossa olevalta koneelta joten kaupat tehtiin. Olen itse paljon reissutöissä, joten hän tekee talvisin lumityöt meille ja muutamalle naapurillekin.” Lumitöitä varten Valmetiin on hankittu Ala-Talkkari -lumilinko. ”Naapurin tuttava oli myymässä käytettyä Valmet 502:sta ja innostuin siitä”, Kari kertoo. ”Viisnollakakkonen peräkuupalla varustettuna on varsin kätevä vekotin moneen hommaan”, Kari toteaa tyytyväisenä. ”Omakotitalon pihapiirissä on talvisin aina lumitöitä tehtävänä, ja naapurin isäntien uudet koneet alkoivat olla niin isoja, etteivät kunnolla sopineet pihaan.” Muhonen pyysi, ettei konetta kaupiteltaisi muille, ennen kuin hän ehtii sitä katsomaan. Valmetiin on rakennettu takakuuppa, joka on kovassa käytössä etenkin kesäaikaan. ”Velipoikani Jorma innostui traktorista vielä enemmän kuin minä. AHKERA YLIOPPILAS VALMET 502 1981 Kari Muhosen Valmet 502 on osoittautunut varsin tarpeelliseksi hankinnaksi. Kylän urheiluseura Toroppalan Pojat ylläpitää talvisin jääkiekkokenttää, joka sijaitsee alle kilometrin päässä Muhosen kotoa. ”Valmetilla pyöritetään pilkekonetta ja halkomakonetta”, Kari kertoo. Konevoima on suureksi avuksi myös polttopuiden teossa. Valmetista on suuri apu niin lumitöissä, perunanviljelyssä, polttopuiden teossa kuin pienimuotoisissa maansiirtotöissäkin. Myös työura koneiden ja niiden korjauksen parissa on tuonut monipuolista kokemusta alalta. Valmetilla on talvisin hoidettu kentän jäädytystä ja aurausta. Muhosen traktori on mallisarjan toiseksi viimeiseltä valmistusvuodelta, ja siinä on jo monia pieniä parannuksia ensimmäisiin 1970-luvun alussa valmistettuihin yksilöihin nähden. ”Kaikenlaiset metsätyökoneet ja maansiirtokoneet ovat vuosien mittaan tulleet hyvin tutuiksi”, Muhonen toteaa. ”Serkkupojan pellolla Valmet pääsee vuosittain myös heinätöihin.” Heinätalkoissa peräkärryllä kulkee monta heinäpaalikuormaa pellolta latoon. Polttopuita tehdään itselle sekä veljelle. Pientilalla kasvaneena traktorit tulivat tutuksi jo lapsuudessa ja nuoruudessa. Kuupan avulla on myös täytetty ja tasattu pienten saunarakennuksen pohjia. Kaikkein tärkein tehtävä Valmetilla on kuitenkin perunanistutukessa ja -nostossa. Traktorille löytyy toinenkin innokas käyttäjä perhepiiristä. Teksti: Lea Lahti Kuvat: Jan-Erik Laine ”Serkkupojan pellolla Valmet pääsee vuosittain heinätöihin.” 27
28 VALMET 502 1981. Keskeiset hallintalaitteet olivat kuljettajan oikealla puolella. Hytin ulkopuolellakin oli tapahtunut. Uudella vuosikymmenellä mentiin pieni pää edellä. Malli oli pitkäikäinen, sillä sitä valmistettiin 80-luvun alkuvuosiin asti. Istuin kääntyi oikealle 30 astetta, ja niin työkoneen toimintaa saattoi seurata mukavammassa asennossa kuin kiinteällä penkillä. Varsinkin kesäaikaan Valmetiin rakennettu takakuuppa on kovassa käytössä. Hydrostaattinen ohjaus oli vakiovaruste. Puhalluksen saattoi suunnata lasille ja jalkatilaan. Ohjaamossa oli tasalattia. Turvaohjaamo oli tiivis ja silloisen maailman hiljaisin. Tässä uuden malliston pienimmässä traktorissa oli kokonaan uudelleen suunniteltu hytti. Edeltävän 500-mallin nostolaite oli kokonaan uusittu, ja myös traktorin takana oli nostolaitteen hallintavipu työkoneiden asentamisen helpottamiseksi. Vuonna 1971 esitelty 502 oli ensimmäinen Valmetin ergonomiasarjan traktoreista. Uutta mukavuutta V almetin 60-luvun jälkipuolen satasarjassa isot traktorit suunniteltiin käyttömukavuus edellä, mutta pienin 500 oli vain vähän paranneltu versio vanhasta 565-mallista. Akseliväli oli hieman pidentynyt ja paino kasvanut. Kuupalla lanataan tietä, kuljetetaan mursketta ja klapeja ja tehdään pieniä maansiirtotöitä
Vanhat traktorit tuntuvat kiinnostavan kovasti aina kun niitä viedään näytille. Kotimaisen merkin huolto on siinäkin mielessä helppoa, että varaosien saatavuus on hyvä. ”On pidetty hyvää huolta, melkein kuin omasta lapsesta”, Muhonen naurahtaa. ”Ja jos vain pystytään, niin järjestetään yleisölle pieniä työnäytöksiä näiden avulla”, Kari kertoo. Suomen metsämuseo Luston kanssa on tehty yhteistyötä Metsäpäivien yhteydessä. Pientä huoltoa sekä kuluvien osien vaihtoa on toki vuosien mittaan omin voimin tehty. Mies itse toimii tällä hetkellä Puruveden Masinistien varapuheenjohtajana. Yhdistys toimii aktiivisesti. Yhdistyksen tarkoitus on tallentaa ja ylläpitää vanhoja työtapoja sekä järjestää tapahtumia ja osallistua toisten järjestämiin tapahtumiin. Menneenä kesänä on ajeltu Kerimäeltä parinsadan kilometrin päähän Juukaan Polovelan Papattajien vieraaksi. Puruveden Masinistit Kun kaveripiirissä useammalla miehellä oli oma vanha Valmet, alettiin suunnitella harrastekerhon perustamista. Vain pientä huoltoa Valmet on toiminut koko ajan lähes moitteettomasti. ”Nämä vanhat traktorit ovat tekniikaltaan niin yksinkertaisia, että niitä on helppo huoltaa ja korjata”, omistaja toteaa tyytyväisenä. Tiivis ja lämmin ohjaamo on talvikäyttöä ajatellen hyvä valinta. Tuumasta ryhdyttiin toimeen ja Puruveden Masinistit perustettiin vuonna 2014. Linja-autolla on retkeilty Puhoksen Veekmas-tiehöylätehtaalle ja Keslan tehtaalle Joensuuhun. ”Ollaan kyllä otettu muunkin merkkisten traktoreiden omistajia mukaan”, Muhonen kertoo nauraen. VALMET 502 MOOTTORI Valmet 310 B, kolmisylinterinen nestejäähdytteinen dieselmoottori, iskutilavuus 2,7 litraa, sylinterin halkaisija 100 mm, iskun pituus 114 mm, teho 49 DIN-hevosvoimaa 2300 kierroksella minuutissa VAIHTEET 6+2, synkronoitu HYDRAULIIKKA tuotto 27 litraa minuutissa, mekaaninen nostolaitehydrauliikka, nostovoima 1900 kg VOIMAN ULOSOTTO 540 kierrosta minuutissa JARRUT kuivat levyjarrut OHJAUS hydrostaattinen RENKAAT edessä 7,50-16, takana 14,9-30 MITAT paino 2650 kg, korkeus 244 cm, pituus 346 cm), akseliväli 211 cm 7/2019 29. Viisnollakakkosen tiivis hytti antaa hyvän sääsuojan talven lumenauraustöissä. Suunnitteilla on retki Laukaan Tupaswillaan
Huittinen 30
Lauttakylän Auton Kuuskakkonen on kaukaa viisaan korjaamopäällikön, yhtiön työntekijöiden ja Suomen Linja-autohistoriallisen Seuran ansiosta yhä tien päällä. 31. Tosin nykyään museoauton ominaisuudessa. KUUSKAKKONEN VOLVO B58-60T KUTTER 7 1969 Yksi kauneimpia maassamme valmistettuja linja-autokoreja on Kutter 7
Ennen Helsinki–Pori-pikavuorolle siirtymistäni ajoin viisi vuotta Lauttakylä–Helsinki-vakiovuoroa, joka kulki Urjalan ja Lopen kautta ja jolla liikennöi pelkästään Kutter-korisia onnikoita.” Vuonna 1958 valmistui valtatie 2 Helsingistä Poriin. Vuonna 1967 sen korvasi Kutter 7, jonka ulkonäöllisenä erona kuutoseen oli korkeammat matkustamon ikkunat. O y Autokorirakenne Ab alkoi käyttää Kutter-nimeä valmistamissaan linja-autokoreissa vuonna 1955. Kutter 5:n uudistaminen alkoi jo esittelyä seuraavana vuonna, runsaan 130 valmistuneen korin jälkeen. Koristeosien käyttö jatkuu auton perässäkin. Sanotaan, että se on saanut runsaasti vaikutteita 1950-luvun lopun amerikkalaisista henkilöautoista. Kutter seiskassa on korkeammat sivuikkunat kuin sisaruksillaan viitosella ja kuutosella. Kori on linja-autossakin näkyvin osa. Ehkäpä tästä syystä kuviemme yksilö kelpasi valkokankaallekin, sillä auto sai roolin Matti Ijäksen elokuvassa Lahja. Vähintään yhtä oleellinen komponentti on alusta, joka saattaa elämänsä aikana kantaa useampaakin koria. Loppuvuonna 1962 maassamme astui voimaan lakimuutos, joka salli 2,5 metriä leveän korin. 32 VOLVO B58-60T KUTTER 7 1969. Rosterikoristeet, sivuille kaartuva panoraamatuulilasi, kolmiosainen takaikkuna kuten 1957 Oldsmobile Super 88 Holiday Coupéssa ja kolme pyöreää, riviin asennettua takavaloa 1958 Chevrolet Impalan tapaan tukevat tätä näkemystä. Syy ei ollut huono tuote vaan linja-autojen mittoihin tulleet muutokset. Kyseistä alustaa Volvo valmisti vuosina 1966–82. Vuonna 1962 esitelty Kutter 5 oli täysin uusi korimalli aikaisempien, varsin nopealla tahdilla ja toisiinsa nähden pienin muutoksin valmistuneiden mallien 2, 3 ja 4 jälkeen. Riviin asennetut pyöreät takavalot ja kolmiosainen takaikkuna vievät ajatukset rapakon taakse aikaan, jolloin rock and roll oli voimissaan. Seiskoja valmistettiin vuoteen 1970 saakka, yhteensä 500 koria. Artikkelimme auto on saanut korinsa hyvin suositulle Volvo B58 -alustalle. Pikavuorosta vara-autoksi Pitkän työuran Lauttakylän Autossa tehnyt Eelo Tallberg muistaa yhtiön ja autojen vaiheet hyvin, joten annetaan hänen hieman kertoa menneistä ajoista. Kutter 5 oli kymmenen senttiä kapeampi, joten valmistaja levitti koria uusiin mittoihin ja nimesi mallin Kutter 6:ksi. ”Lopulta vuoro saatiin, mutta ehtona oli, että Lauttakylän Auton linjakilvissä ei saanut lukea linjan ääripäiden nimiä, vaan linja piti katkaista Lauttakylässä, kun onnikTeksti ja kuvat: Kari Ruusunen ”Uusi onnikka hankittiin, kun edellisen tuhkakuppi tuli täyteen.” Kutter-korit 5, 6 ja 7 saivat kauniit muodot panoraamalaseineen ja kiilto-osineen. Leveyden lisäksi ainoa selkeä ulkoinen ero edeltäjään oli auton rosterimaskissa, jonka kuudesta vaakarivasta yksi poistettiin. Kuuskakkosen kori on rakennettu aikanaan hyvin suositulle Volvo B58-alustalle, jossa moottori on sijoitettu makaavaan asentoon keskelle etuja taka-akselien väliin. Kuutosen elinkaari kesti nelisen vuotta. Viitosen kori oli kaunis. Ainoa yhdistävä tekijä malleilla oli liimaamalla valmistettu korin puukehikko, josta Kutter luopui vasta 1978, kun Kasin valmistus päättyi. Tämä koodi tarkoittaa bussikäyttöön tarkoitettua alustaa, jossa kyljelleen asennettu moottori sijaitsee rungon keskellä, etuja taka-akselien välissä. ”Tulin taloon töihin 1954. Reittiä liikennöi Satakunnan Liikenne, joka vastusti kilpailijan tuloa samoille apajille. Takakulmissa on suuret luukut tavaratilaan. Auton ulkonäköä pidettiin vanhahtavana, ja se korvattiin Kutter 8:lla, joka oli koriltaan täysin uudistettu. Lisäksi Lauttakylän Auton ruskeat värisävyt sointuvat hienosti amerikkalaistyyliseen muotoiluun. Sinä aikana valmistui hieman alle 400 koria. Vuonna 1956 Lauttakylän Autolle tuli ensimmäinen Kutter ja sen jälkeen niitä suosittiin
Autoja uusittiin muutenkin taajaan. Kutterin penkin korkeutta ei voinut ilman työkaluja säätää, eikä aikaa olisi siihen ollutkaan. Lopulta toimitusjohtaja Heikki Nieminen sai neuvoteltua asian niin, että Lauttakylän Auton linjuritkin varustettiin Helsinki–Porija Pori–Helsinki-linjakilvin. Muutaman kymmenen hengen porukasta on kasvanut lähes kahdentuhannen jäsenen valtakunnallinen yhdistys. Kutterin mallit 5–7 edustivat aikakautta, jolloin korivalmistaja sijoitti linjakilvet tuulilasin alapuolelle. Kilvissä piti näin ollen lukea tekstit Helsinki–Lauttakylä ja Lauttakylä–Pori. Seuran jäsenistö osallistuu aktiivisesti kotimaisen linja-autohistorian keräämiseen ja tallentamiseen. Eelo muistaa, että yhtiölle tuli vuodessa seitsemästä kymmeneen uutta linja-autoa. Kovasta kilpailusta johtui, että kyseisen linjan auto oli aina viimeistä huutoa: uusi onnikka hankittiin, kun edellisen tuhkakuppi tuli täyteen”, Eelo lohkaisee. ”Monia linjoja ajettiin paljon huonommillakin autoilla kuin jo vara-autoksi siirretyllä Kuuskakkosella”, Eelo jatkaa. Autolla oli ajanut Tauno Nieminen, todella pitkä mies, joka oli nostanut penkin itselleen sopivalle korolle. Seuran linjaautoista kaikki eivät ole jatkuvasti katsastettuina ja liikennekäytössä, mutta seisonnassakin olevia käytellään ja liikutellaan säännöllisesti. Samoilla silmillä Vuosikymmeniä sitten ammattikuljettajat tekivät pitkiä työvuoroja, joita ei nykyiseen tyyliin digipiirturilla suitSLHS Ry S uomen Linja-autohistoriallinen seura on perustettu vuonna 1978. Helsinki–Pori-linjalta Kuuskakkonenkin siirtyi nopeasti muille linjoille kuten Ikaalinen–Helsinki ja Turku–Tampere. Vara-autoon Eelokin joutui joskus turvautumaan. 7/2019 33. Seura julkaisee neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Hetku-jäsenlehteä ja järjestää monenlaisia retkiä sekä kotimaahan että ulkomaille. ka poikkesi linja-autoasemalla. Jouduin ajamaan Lauttakylästä Poriin siten, että juuri yletyin varpaillani polkimia painamaan”, Eelo muistelee. Seura on hankkinut linja-autoja tarkoituksenaan saada kattava valikoima kunkin aikakauden yleisimmistä linjureista. ”Kerran vakioajokkiini tuli jokin vika ja minulle tuotiin Kuuskakkonen tilalle. Loppuaikanaan auto oli paikallisajossa muun muassa Vammalan suunnalla ja Punkalaitumen tallissa vara-autona
Kutter tarjoaa penkit 44 matkustajalle. 34 VOLVO B58-60T KUTTER 7 1969. Kuljettajan vasemmalta puolelta löytyy paneeli, jossa on monenlaisia valokytkimiä, lämmityslaitteen puhaltimen ja molempien pyyhkimien katkaisijat, ovenavausnappi ja Blaupunkt-radio. Kuuskakkonen tuli hänelle tutuksi jo uutena pikavuorolinjoilla. Kuljettajan edessä on aikakaudelle hyvin tuttu näkymä, harmaa Volvon valmistama mittaritaulu. Auton sisätilat ovat yhä täysin alkuperäiset. Eelo Tallberg tuli töihin Lauttakylän Autolle vuonna 1954. Lempääläläiset Ari Yläkangas ja Mira Lehmus osuivat sopivasti onnikan penkeille matkustajiksi, kun autoa kuvasimme. Hän muistaa hyvin yhtiön ja autojen vaiheet. Moni pikkupoika ja -tyttökin on aikoinaan tarkasti etupenkistä katsonut, kun kuljettaja on tämän näköisestä laitteesta siirrellyt liuskat oikeille kohdilleen ja sen jälkeen vivusta kääntänyt matkustajalle kuitin. Edessä vasemmalla istuu Veli-Pekka Laitala, joka on aktiivisesti mukana Lauttakylän Auton museoajokkien kunnossapidossa ja kuljettamisessa
Ernst Kutter (1906-1981) toimi yhtiön toimitusjohtajana vuodet 1939–73. Siellä toiminta jatkui vuoteen 1977 saakka, jolloin siirryttiin Espooseen Ruukintielle, jossa alkoi Kutter 9:n valmistus. Kutter nimi tuli valmiisiin tuotteisiin vasta vuonna 1955, sitä ennen tuotemerkkinä oli ainakin Akro. Muutama vuosi sitten auto oli SLHS:n retkellä Norjassa. Yhtiön tarkoitus oli pitää tuotanto hallittavissa ja riskittömissä mitoissa. Tallessa on myös auton linjakilpiluettelo. Ajoja huoltopäiväkirjan aukeama elokuulta 1980. Minulle tarkastaja Kivelä oli luvannut ensimmäisen kuorman, joka tulisi tänne Lauttakylään, mutta hän oli unohtanut asian. Vuonna 1979 yhtiön nimeksi vaihtui veljesten sukunimen mukainen Oy Kutter Ab. Häävieraitakin vanha onnikka on saanut kuljettaa. Petelius istui ja nukkui penkissä n:o 30.” Elokuvassa Peteliuksen esittämä aviomies matkustaa Kutterin kyydissä pieneen maalaiskylään etsimään kotoa lähtenyttä vaimoaan. Miehet tarjosivat kuvaushommien jälkeen meille pienen kyydityksen auton kotiseudulla, ja monta kättä nousi tervehdykseen, kun tuttu onnikka kuljettajineen ilmestyi näkyville. Viimeisiksi malleiksi jäivät Kutter 10 City ja Kutter Deca. Erään tiedon mukaan tehtaalla on 1950-luvulla prässätty alihankintana jopa Volkswagenin peltiosia. Eelo ja hänen työkaverinsa Veli-Pekka Laitala halusivat Kutterin tarinaan mukaan erään esimerkin pitkästä juhlapyhän työvuorosta. Kutter linja-autokorien valmistus loppui vuonna 1988. Eelo kertoo: ”Lähdin Lauttakylästä juhannusaattona aamuneljältä vuorolle Helsinkiin, josta sitten jatkoin Poriin. Se ilmoitti valmistavansa paketti-, kuorma-, omnibustai henkilöautokoreja. Lisäksi kerrottiin myös: ”Maalauksia ja autokorien korjauksia suoritetaan nopeasti ja kohtuuhintaan.” Yhtiö kuitenkin ajautui vararikkoon 31.8.1933. sittu. Linja-auton päivänä sen keula on monesti suunnattu Kangasalan Mobiliaan alan harrastajia kyydissään. Viimein puoli kuudelta olin Lauttakylässä, vaihdoin autoa ja pääsin lähtemään Helsinkiin ja muille päivän vuoroille”. Eelo ja Veli-Pekka pitävät Kuuskakkosen laakerit ja nivelet vetreinä. Makkonen Oy ja Hjalmar Holmström Oy. Vammalan Vappuparaati ja Riihimäen Rauta ja Petrooli ovat olleet museobussille tuttuja käyntikohteita. Kutter oli eräänlainen edelläkävijä linjaautojen ulkopeltien muokkaamisen suhteen. Niistä viimeiset valmistuivat 1978. ”Tätä liikennöintiä jatkui puolilleöin, jolloin ihmisiä alettiin kuljettaa takaisin Tampereelle. Kutterin kanssa tallissa oli Austin-tankkausauto, ja molemmat luovutettiin myöhemmin Suomen Linja-autohistorialliselle seuralle. Auton korikehikko on puuta ja sekin on selvinnyt vuosikymmenet ja noin 900 000 kilometriä kunnialla. Jonkinmoisena kohokohtana auton museoaikana voisi pitää roolia kotimaisessa elokuvassa, sillä Kuuskakkonen näyttelee linja-autoa Matti Ijäksen vuonna 1997 ensiesityksen saaneessa elokuvassa Lahja. Artikkelimme auton valmistusvuonna 1969 Autokorirakenne teki noin 135 koria ja yhtiön liikevaihto oli kuusi miljoonaa markkaa. 7/2019 35. OY KUTTER AB K utterin alku on vuodessa 1929 jolloin 20 osakasta perusti Osakeyhtiö Autorakenne Ab:n. Kuuskakkonen on eläkepäivinään saanut uutta maalia ja ehostusta, mutta sisätilat ovat täysin alkuperäiset. Yhtiö toimi Helsingin Panimokadulla. Museoautoksi ja elokuvarooliin Aktiiviuransa jälkeen vuonna 1982 Kutter vietiin Loimaan Karhulaan entisen Kyrön Linja Oy:n talliin, joka oli tullut Lauttakylän Autolle yrityskaupan yhteydessä vuonna 1972. Vuonna 1939 yhtiölle valmistui tehdaskiinteistö Helsinkiin Lemuntielle. Autojen säilyttämisen alkuunpannut henkilö oli Lauttakylän Auton tuolloinen korjaamopäällikkö Veikko Syrjä. 1970-luvulla Ernst Kutterin poika Rabbe omisti yhtiön sataprosenttisesti. VeliPekka Laitala, joka Eelon kanssa autoa usein ulkoiluttaa, toteaa kuitenkin, että ei autoa enää mielellään vesisateeseen vie. Vuonna 1984 yhtiön omistus alkoi siirtyä Matkahuollolle, jonka omistus kasvoi vuosi vuodelta: 1984 38 %, 1988 67% ja 1990 100%. Kaikkia näitä linjoja Kuuskakkosella on työvuosiensa aikana ajettu. Tuo reissu on kirjattu auton ajopäiväkirjaan lisähuomautuksella: ” P.-P. Kutter-korit eivät olleet maamme eniten myytyjen korien joukossa, mutta siitä huolimatta ne olivat erittäin haluttuja. Kutterilla on ajettu vuosittain, Eelo on muun muassa kyydinnyt ihmisiä eläkkeelle. Liike on lääke vanhalle linja-autollekin. Merkittäviä asiakkaita Lauttakylän Auton lisäksi olivat ainakin Linjaliikenne Rajala Oy, Savonlinja Oy, Onni Vilkas Oy, Satakunnan Liikenne Oy, Nurmijärven Linja Oy, T. Harald Kutter osti konkurssipesän omaisuuden itselleen ja jatkoi Ernst-veljensä kanssa linja-autokorien valmistusta nimellä Oy Autokorirakenne Ab. Puoli neljältä aamuyöllä, kun olin tyhjänä tullut Tampereelta, sanoin Kivelälle, että pikkuhiljaa pitäisi päästä takaisin Lauttakylään, kun kuudelta minulla olisi lähtö Helsinkiin. Porista tulin kiireellä Lauttakylään kun kolmeksi piti ehtiä Tampereelle, josta aloimme kuljettaa ihmisiä Vammalan Ellivuoreen juhannusjuhlille. Hienosti säilynyt yksityiskohta löytyy auton takaikkunasta: korivalmistajan alkuperäinen tarra. Yhtiö valmisti puristimen, jolla pystyi prässäämään muotopeltejä kuten ikkunankehyksiä. Harald Kutter (1908–1964) merkitsi itselleen 40 osaketta. Kutter piti tuotannossa liimaamalla valmistetut puukehikkoiset korit aina Kutter 8 -mallin loppuun saakka. Autot otettiin Tampereella täyteen ja Ellivuoresta palattiin tyhjänä takaisin hakemaan uutta kuormaa.” Mukana ringissä oli 40 Lauttakylän Auton linja-autoa ja ainoa vieras auto oli hämeenkyröläisen Nikkilän onnikka
Moottorina molemmissa vaunuissa olisi ollut Valmetin 175-hevosvoimainen linnavuorelainen. Ei jatkoon Hankkeen etuja perusteltiin esimerkiksi nopeudella. Ratkaisu olisi koostunut kahdesta tai peräti kolmesta vaunusta, jotka olisi kiinteästi kytketty toisiinsa. Suunnitelma ei kuitenkaan edennyt juuri näitä plansseja pidemmälle, sillä VR tilasi Dm8-kiitojunia, jotka tarjosivat samoja etuja huomattavasti pidemmälle viedyssä muodossa. Kiskobussi olisi ollut yhdistettävissä jo olemassa olleeseen Lättä-kalustoon. Vastakkain tulevat suorat seinät. Teksti: Juha Pokki Kuvat: Valmet Oy:n arkisto 36. Jatkettu Lättä KB 2:n selkein ulkoinen ero Lättähattuun verrattuna on se, että molemmat vaunut on yhdistetty toisiinsa kiinteästi. Ruotsissa vastaavanlaista mallia oli rakennettu muutama kappale 50-luvun puolivälissä. Kyseinen ehdotelma perustuu Dm7-kiskobussiin, Lättähattuun, mutta melkoisesti muuteltuna. Ilmanvastus olisi pienentynyt vaunujen liitoskohdan tienoilla, kun kyljet olisivat olleet suoremmat. Vaunujen välillä on nivel ja läpikulkua varten kumipalkeen suojaamat ovet. Kaksiyksikköistä Lättäjunaa vastaavassa kokoonpanossa olisi ollut neljän sijasta vain kaksi ohjaamoa. Projekti tunnettiin myös nimellä Dm7U. Lisäksi Valmet muistutti mahdollisuudesta suunnitella KB 2 -kiskobussiin myös välivaunu ja jopa kahvilaosasto. Matkustajapaikkoja olisi myös ollut tarjolla suhteessa enemmän, sillä Dm6ja Dm7-vaunuissahan ohjaamo vei molemmista päistä osansa. V almetin luonnostelussa vuodelta 1958 esitellään tehdastunnuksella KB 2 nimettyä projektia. KB 2 olisi toki parhaimmillaan päässyt tunnissa 5–25 kilometriä perusLättää pidemmälle. Huippunopeudeksi KB 2:lle kaavailtiin 120 kilometriä tunnissa. JATKOSUUNNITELMIA KISKOBUSSI KB 2 KB 2 oli Valmetin ehdotus Dm7-kiskobussin pidennetyksi versioksi. Mainittiinpa myös vaunun vaihtamisen ja tätä kautta esimerkiksi vapaan osaston tai oven löytämisen olevan helpompaa ruuhkassa
Suunnitelmissa oli osattu pureutua Lättähatun kipukohtiin, eli huomattavaan hukkatilaan ohjaamoissa, vaunusta toiseen kulkemisen hankaluuteen sekä matkustajien sisäänja ulossiirtymisen pullonkauloihin. Valmetilla osattiin kerätä yhteen ylisanat, jotka kieltämättä olisivat voineet toteutuakin, jos hanke olisi mennyt eteenpäin. 37. Perinteiseen Lättähattuun verrattuna visiot viihtyisästä kahvilaosastosta olivat jo melko huimia, olihan alkuperäinen kiskobussi melko koruton kuljetusväline. Dm7:n historiaan tutustummekin myöhemmin Vanhat Koneet -lehdessä. KB 2:n yhteyteen olisi ollut mahdollista kytkeä myös aiempaa Lättä-kalustoa
Entisöitävä traktori on tässä siinä asussa, jossa se hankittiin. JD 510 vuodelta 1966 on Helin viime vuoden äitienpäivälahja. 38. PEIPON DEERE-PERHE Traktoriharrastus voi olla koko perheen hupia. Todisteeksi käyvät huittislaiset Peipot, jotka ovat John Deeren lumoissa
Niin perinpohjaisesti koko ruokakunta on hurahtanut John Deere -traktoreihin. Peipon kuljetusliikkeessä kaikki ajoneuvot – traktori mukaan luettuna – vahattiin joka vuosi. Varaosia saa hyvien kotimaisten apurien avulla. Vaihdekeppi on Scaniasta. ”Tässä vanhemmassa 3130:ssa on ruotsalainen BMAhytti. Lisäksi Mika kehuu myös Huittisten Hankkijaa. 39. Hänen Jontikka-innostuksensa on edellisen sukupolven peruja. Suvun kahtalaisesta yrityshistoriasta on Peipon pihalla muistona John Deere 3130 vuodelta 1977. Mutta Jontikka-harrastus ei ole vain ylläpitoa ja entisöintiä. Nokkapeltiä ja lokasuojia ei ole koskaan maalattu, mutta väripinta on hyvässä kunnossa. Konehuolto T. Kuljettajan istuin on verhoiltu Peipon kuljetusliikkeen aikaan linjaautoplyysillä. ”Meillä oli maatilalla John Deeren traktoreita ja puimuri. Yli nelikymmenvuotias traktori on paitsi uudenaikaisen myös liki uuden näköinen. Viitisen vuotta sitten Mika osti suku-Jontikkansa kaveriksi vanhemman 3130:n. Vuoden 1966 malli 510 oli äitienpäivälahja Helille. Opettelin ajamaan 2140:llä. Laukkanen on monen suomalaisen JD-harrastajan paras ystävä. Alkuperäisten pienten ajovalojen tilalle tehtiin isommat kuorma-auton umpioista. Vakiota leveämmät renkaat pantiin muun muassa ruiskutuksia varten.” Teksti ja kuvat: Mika Rassi ”Ensin tuodaan pihaan romukasa ja sitten katsotaan, mitä siitä saadaan.” Peipon kuljetusliikkeelle uutena hankittu 3130 on säilynyt hyvässä kunnossa. ”3130:n istuin on verhoiltu linja-autoplyysillä. Uudemmassa traktorissa on Sekuran koppi. Isännällä ei vielä ole muita omia traktoreita kuin pienoismallit. Ohjaamossa on käyttövipu vaihtolavakärrylle. Suvusta ja maailmalta JD-aatteen ylin julistaja Peippojen taloudessa taitaa olla isä Mika. ”Se on entisöintiin menossa mutta nyt vielä siinä asussa, jossa se taloon tuli.” Tallissa kunnostusta odottaa saman sarjan 710, jonka omistaa Mikan tytär. BMA on parempi, Sekura on vähän semmoinen rämisijä.” Pari viikkoa ennen visiittiämme Peippojen pihaan oli ilmestynyt taas uusi John Deere. Heli on puuseppä, ja hänen verstaastaan on Jontikoihin tullut monenlaista koristetta ja tarviketta kuten apukuljettajan istuin. Mika on jatkanut tätä hyvää tapaa, ja sen huomaa. Ei vain pidetty Peipot pitävät huolta traktoreistaan. Se on tietääkseni aika harvinainen tämän nokkamallin traktoreissa. Erilaisen pellityksen takia voisi luulla, että näillä kahdella mallitoverilla on ikäeroa enemmänkin kuin kolme vuotta. Tässäkin vaikuttaa kuljetusliikkeen perinne. Jos tuo vanha ajatus pitää paikkansa, Mika ja Heli Peipon perhe on epäilemättä matkalla suureen viisauteen. Esimerkiksi vanhemman 3130:n tekniikka käytiin tarkkaan läpi ja moottori remontoitiin. Kävin muun muassa auraamassa meidän kuljetusliikkeemme pihat sillä”, Mika kertoo. Mikan isoisä Emil Peippo osti sen kuljetusliikkeensä pihatraktoriksi, ja myöhemmin se palveli maataloudessa. Traktoreita on Peipoilla koristeltu oman maun mukaan ja mukana on muutenkin aimo annos leikkimieltä. Uudempi 3130 on vanhemman pojan Matin nimissä, ja vanhemman 3130:n omistaa perheen kuopus Heikki. I hmisestä on tultava hullu, jotta hänestä voi tulla viisas
710 on työn alla. Vanhemman ulkomuodon 3130 on ollut Peipolla viitisen vuotta. Traktori on uitettu Ruotsista, ja siinä onkin sikäläinen turvakatos. Eurooppalaiset Jontikat on pääosin tehty Saksassa, moottoritehdas on Ranskassa. 40 Harrastaja Peipon perhe. Mika Peipon Jontikka-innostus on perua vanhempien maatilalta. Peipoilla on Jontikoita joka lähtöön: poljettavaa, vedettävää, sähkökäyttöistä, dieselvetoista. Äänitorvet ja lisävalot on siististi asennettu. Istuimilla Heikki ja Matti. Tämä on kolme vuotta vanhempi traktori kuin suvun 3130, ja siinä on ruotsalainen BMA-hytti
Toista polvea A merikkalainen Deere & Company alkoi valmistaa traktoreita Euroopassa 50-luvun lopulla, kun se osti saksalaisen Lanzin. Moottori oli uusi. Aluksi tehtaalla Mannheimissa jatkettiin vanhojen Lanz Bulldog -mallien tekoa. Tehot olivat 18 hevosvoimasta 50 hevosvoimaan. Saksassa 10-sarjalaisia myytiin vuoteen 1967 asti John Deere-Lanz -nimellä. Muilta osin 10-sarjan traktoreiden tekniikka oli Lanzin suunnittelemaa ja samanlaista kuin satasarjan traktoreissa. Aluksi moottorit tulivat Amerikasta, mutta pian niitä alettiin valmistaa Ranskassa Saranin tehtaalla. Näitä ensi polven eurooppalaisia Deerejä syntyi lopulta neljä: 100, 300, 500 ja 700. JOHN DEERE 510 MOOTTORI John Deere 152 D 22 L, kolmisylinterinen dieselmoottori, tilavuus 2,5 litraa, sylinterin halkaisija 98 mm, iskun pituus 110 mm, teho 40 hevosvoimaa 2400 kierroksella minuutissa VAIHTEET 10+3 (perusvaihteisto 3+1, kolminopeuksinen aluevaihde ja lisänä ylivaihde, joka ohittaa aluevaihteen ja on yhtä nopea kaikilla alueilla) JARRUT kuivat levyjarrut RENKAAT edessä 6,50–16, takana 12,4-32 MITTOJA paino 2130 kg, akseliväli 207 cm, pituus 340 cm VALMISTUSVUODET 1964–1969 Nelisylinterinen kammiodiesel korvattiin kolmisylinterisellä suorasuihkutteisella dieselmoottorilla. Muualla Lanz oli tipahtanut pois nimestä jo sarjan alusta alkaen. Vuonna 1966 uusi sukupolvi näki päivänvalon. Traktorit olivat saksalaista suunnittelua mutta moottorit tulivat Amerikasta. John DeereLanz 500 on esitelty Vanhojen Koneiden numerossa 7/18 7/2019 41. Vuonna 1960 tehtiin ensimmäiset uudet traktorit, jotka saivat nimekseen John Deere-Lanz. 500-mallin nelisylinterinen kammiodiesel oli korvattu kolmisylinterisellä suorasuihkutteisella dieselmoottorilla. 10-sarjan traktorit olivat muuttuneet hieman ulkoisestikin: niiden pellityksessä ei enää ollut sivuritilöitä moottorin edessä
”Joka kesä väsään jonkin uuden himmelin. Viimeisimpänä on syntynyt traktoriin liitettävä vetokita, jolla voi liikuttaa kuorma-auton perävaunua. Hän on tehnyt traktoreihin koristelistoja, telineitä, säilytyslaatikoita ja istuimia. Isäntäparka ei vielä omista muuta traktoria kuin tämän vieterivetoisen 3120-pienoismallin. Kenties palaamme Peipoille muutaman vuoden päästä katsomaan, kuinka Jontikoiden tie on juossut. Pikkutraktoreita on paketti jos toinenkin. Vaikka pellot on tällä hetkellä enimmäkseen vuokralla, haaveilen siitä, että isona minusta vielä tulee oikea maanviljelijä.” Jontikoihin sopivia koristeita on napattu muun muassa Volgasta. Nyt teen talvisin testiajotöitä. Mutta maataloustöihin olen syntynyt. Uudemmalla 3130:lla hoidetaan teitä. 42 Harrastaja Peipon perhe. Jontikoihin on piilotettu lisävaloja, merkkitorvia, webastoja ja ties mitä. MIKA PEIPPO • testiajoneuvokuljettaja • ulkomaankuljettaja • maanviljelijä • metsäteknikko • maansiirtoyrittäjä ”Ajoin kahdeksan vuotta rekkaa etupäässä Venäjällä. Vanhempi on kyntötraktori. Mikankin harrastus jatkuu traktoreiden ulkopuolelle. Tässä Fiskarsin syväkyntäjä ja Oinosen konepajan takalana. Kaikki pihasta löytyvät lisälaitteet Potilan äestä myöten on maalattu näkemyksellisesti vihreällä ja keltaisella värillä. Ilmaletku piti saada sisään samasta reiästä kuin kiinnityspultti, joten tein pultin sisälle reiän.” Heli on ammatiltaan puuseppä. Se on hauska harrastus pojillekin, kun ensin tuodaan pihaan romukasa ja sitten katsotaan, mitä siitä saadaan”, Mika sanoo. Sama pätee omavalmisteisiin kuten polanneauraan ja puunkaatoa varten tehtyyn isoon työkalulaatikkoon. Lisäksi on syntynyt erilaisia Jontikka-aiheisia käyttöesineitä. ”Siihen laitetaan siivapyörä ja sitten se pannaan pyörittämään klapikonetta.” Monenmoista suunnitelmaa ja koirankujetta on Mikalla vielä mielessä. Se tyssäsi siihen, kun sikäläiset ottivat ajohommat omiin käsiinsä. Mika jatkaa salakavalaa muokkaustyötä. Peippojen Jontikat eivät ole pelkkiä harrastekoneita. Molemmilla harjoitetaan metsänhoitoa ja muita puustotöitä. 510:llekin on tiedossa tointa. Esimerkiksi vanhemman 3130:n äänitorvessa oli aikamoinen homma. Ylimääräisiä reikiä ei porata koskaan. Joka traktorissa on tällainen Peippojen merkki. Kesäisin on aikaa harrastaa ja tehdä ongelmapuun kaatoja, ettei läskisty. ”Kaiken yritän tehdä asiallisesti. Perheen puuseppä on tehnyt myös John Deere -aiheisia koristeja käyttöesineitä. Peipolla muidenkin kuin Deeren tekeleet maalataan järjestään vihreällä ja keltaisella
86-hevosvoimainen traktori oli vaihtoehto niille vanhan mantereen viljelijöille, joille rapakon takaa tuodut isot Jontikat olivat liian suuria. Vuonna 1972 isoimman euro-Jontikan korvasi malli 3130, jossa oli edeltäjää hieman suurempi sylinterin halkaisija ja sen myötä myös tehoa 89 hevosvoimaa. 3130:n valmistus oli tuolloin jo päättynyt. Suuri eurooppalainen V iisikymmentä vuotta sitten esiteltiin ensimmäinen Euroopassa valmistettu kuusisylinterinen John Deere -traktori. Kaksi vuotta myöhemmin tarjolle tuli nelivetoversio samasta traktorista. Deeren oma Sound-Gard-turvaohjaamo oli esitelty Amerikan-malleissa jo 1972. Sen malli oli 3120, ja moottori oli myös Saranin tehtaan ensimmäinen kuusipyttyinen malli. Vuonna 1976 nostettiin 3130:n tehoa kolmella hevosvoimalla. 1975 kaikkien Mannheimissa valmistettujen traktoreiden ulkoasu muuttui huomattavasti nykyaikaisemmaksi. Euroopassa noita hyviä hyttejä jouduttiin odottamaan vuoteen 1981, jolloin Mannheimin lähellä sijaitsevassa Bruchsalissa alkoi uusi tehdas takoa ohjaamoja. JOHN DEERE 3130 MOOTTORI John Deere 6.329 DL-11, kuusisylinterinen vapaastihengittävä dieselmoottori, tilavuus 5,4 litraa, sylinterin halkaisija 102 mm, iskun pituus 110 mm, teho 89 hevosvoimaa (vuodesta 1976 eteenpäin 92 hevosvoimaa) 2500 kierroksella minuutissa VAIHTEET 12+6, hydraulinen pikavaihde JARRUT märät levyjarrut RENKAAT edessä 7,50-18 (vuodesta 1976 eteenpäin 7,50-20), takana 18,4-34 (vuodesta 1976 eteenpäin 16,9-38) MITTOJA paino 3719 kg, akseliväli 246 cm, pituus 400 cm VALMISTUSVUODET 1972–1979 7/2019 43
Hurjimmat arviot sanovat, että lisäainevaihtoehtoja kokeiltiin peräti yli 30 000 erilaista. Toimivaksi aineeksi huomattiin lyijy, tai pikemminkin sen nestemäinen yhdiste, tetraetyylilyijy, TEL. Hän ei tosin päässyt juhlistamaan tilaisuutta vaan kärvisteli samaan aikaan sairasvuoteella vakavan lyijymyrkytyksen kourissa. Lyijyn myrkyllisyys puolestaan tunnettiin jo tuhansien vuosien ajalta. Koko lyijybensiinijupakka on nimittäin täynnä mielenkiintoista tarinaa. Idean isä oli keksijä Thomas Midgley Jr. Midgley ja hänen esimiehensä Charles Kettering, sähköisen starttimoottorin keksijä, työskentelivät General Motorsin alaisuudessa. päivänä 1923 Daytonissa Yhdysvaltain Ohiossa aloitettiin ensimmäistä kertaa historiassa lyijyllisen bensiinin myynti. Molemmat vähensivät nakutusta nostamalla oktaanilukua. Koska punaista väriainetta ei ollut saatavilla, Midgley kokeili jodia, joka oli punertavaa ja liukeni bensiiniin sujuvasti. Yhtä lailla toimivaksi havaittiin myös etanoli, siis perinteinen etyylialkoholi. Kokeillaan kaikkea Niinpä alkoi väsymätön kokeilutyö. Mutta kelataanpa ensin hieman taaksepäin. Midgley keksi TEL-lisäaineen ja tuli laittaneeksi liikkeelle lyijynharmaan lumipallon, jonka vieriminen oli hyvin hankalasti pysäytettävissä. Hänen keksintönsä saivat suuryritykset haistamaan häikäilemättömästi suunnattomat rikkaudet. Kuinka ollakaan seos toimi. oli mies, jonka harteille on soviteltu peräti maailman vaarallisimman keksijän viittaa. Omien sanojensa mukaan Midgley kokeilikin kaikkea voisulasta ja etyyliasetaatista alumiinikloridiin. Mutta jodi oli kallista sen tuotantovaikeuksien vuoksi. Molemmilla oli pyrkimys keksiä ratkaisu bensiinimoottorin nakutukseen, ja he tulivat siihen tulokseen, että syynä on epätasainen palaminen. Alussa miehet olivat legendan mukaan jostain syystä vakuuttuneita siitä, että nimenomaan punainen väri on ratkaisu ongelmaan. Tässä vaiheessa kuvaan astuu kuitenkin vanha tuttu Teksti: Juha Pokki Kuvat: Valmistajien mainosmateriaalia Tetraetyylilyijyn tarina 44. H elmikuun 2. Näin helpotettiin autojen bensiinimoottorien nakutusongelmaa. Kumpikaan ei tosin ollut kovin pätevä kemisti, vaikka älykkäitä kavereita olivatkin. Etanoli oli myös vaaraton, halpa ja helppo valmistaa. He eivät kuitenkaan pyrkineet kehittelemään teknistä ratkaisua vaan kemiallisen keinon. JOPA LYIJYN LYKKÄSI! Thomas Midgley Jr
Muut yritykset seurasivat perässä. JOPA LYIJYN LYKKÄSI! Lyijyn vaarallisuus tunnettiin tuhansien vuosien takaa, mutta bensiinin myyntiä ei voitu kieltää tuote kun ei ollut vielä käytössä. Pian Ethyl hallitsi Yhdysvaltojen bensiinimarkkinaa 80 % osuudella. Kotiäitiin mainonta tehosi rinnastamalla TEL-lisäaine salaatinkastikkeeseen – molemmathan tekevät lopputuloksesta erinomaisen! raha. Valmistusprosessin työntekijät myrkyttyivät, alkoivat nähdä hallusinaatioita, osa menetti mielenterveytensä eikä kuolemiltakaan vältytty. Ja siitä voitiin ottaa lisähintaa tankkaajilta. Vuoteen 1939 mennessä käytännös45. Niinpä helmikuussa 1923 Ethyl-bensiini tuli myyntiin, kun Midgley oli lyijyn hengittämisestä johtuvalla kuukauden sairaslomalla. Nyt hallituksen terveysviranomaiset puuttuivat asiaan. Eikä niitä ollut, koska tuote ei ollut vielä käytössä. Näistä selvittiin lupaamalla parannuksia työskentelyolosuhteisiin. Kuka tahansa olisi voinut lisätä etanolia bensiiniin vaikka kotonaan, joten rahaa ei ollut tätä kautta tulossa. Lyijy on erittäin myrkyllinen ja salakavala aine, joka aiheuttaa muun muassa sydänja munuaisvaurioita, sikiöiden epämuodostumia, mielenterveydellisiä ongelmia ja on erityisen haitallinen lapsille. Se oli nelinkertainen tulos rohkeimpiinkin arvioihin nähden. Lyijy piiloutuu brändien taakse Näin syntyi polttoainebrändi Ethyl. Lisäksi se ei monen muun myrkyn tavoin hajoa luonnossa vaan pikemminkin rikastuu. TEL sen sijaan voitiin patentoida ja sitä voitiin markkinoida tekniikan riemuvoittona, ihmeaineena, joka vei nakutuksen pois ja sai auton toimimaan luotettavammin kovankin rasituksen alla. Ennen sen myynnin aloittamista Yhdysvaltain terveysviranomaiset kuitenkin nousivat takajaloilleen. Se suunnattiin tarkasti miltei jokaiseen kuviteltavissa olevaan asiakasryhmään. Tutkimustyön rahoittajat halusivat tienata keksinnöllä, mutta etanolia ei voinut patentoida. Tuotanto ja myynti saivat jatkua. Mutta pian alkoivat ensimmäiset vaikeudet. Sen sijaan, että oikeudessa olisi puitu lyijyllisen polttoaineen myrkyllisyyttä yleisesti, keskityttiin tuotantopuolen ongelmiin. Lyijyllinen bensiini teki sen, mitä lupasikin – niin hyvässä kuin pahassa. Lyijynraskasta muotia Ethyl Gasoline Corporation, GM, Standard Oil ja Du Pont pääsivät pälkähästä ja aloittivat hurjan mainoskampanjan. Midgley esikuntineen sai tilanteen kuitenkin käännettyä nurinpäin. Mainonta tavoitti kaikki autoa käyttävät ryhmät ja iski oikealla tavalla. Tuon ajan lainsäädäntö ei kuitenkaan antanut näillä väitteillä mahdollisuutta kieltää aineen myyntiä. Olisi vaadittu lisää näyttöä ja todisteita. Isähahmon omanarvontuntoon vedottiin lapsen silmissä menestymisen kautta, vaikka lyijy oli erityisesti lapsille todella haitallista
Texaco oli yksi öljyjäteistä, jotka olivat tetraetyylilyijyn käytön eturintamassa. Tärkeää tietoa! Koska tiede on virallista ja oppi ei kaada ojaan, kannatti TEListä kertoa lehdissä toki myös vankkaa faktaa. Suomessa kaupunkiliikennettä ohjaavat poliisit sairastuivat muuten usein lyijymyrkytykseen. Kuiva bensiini viittaa siihen, että polttoaine palaa täydellisesti ja kokonaan. Virkavaltaan ja muihin auktoriteetteihin vetoaminen oli amerikkalaisessa mainonnassa kovaa huutoa. 46 LYIJYLLINEN BENSIINI LYIJYLLINEN BENSIINI. Mitä vikaa lyijyssä olisi, jos poliisikin sitä tankkaa. Se, että tieto oli kovin toispuoleista ja valikoitua sisällöltään, oli sivuseikka
Katalysaattorit olivat samana vuonna tulossa autoihin, joten tällä oli osuutensa säännökseen. No, kun kerran vauhtiin oli päässyt, Midgley keksi 1920-luvun lopulla General Motorsille sellaisenkin maapallon historiaan vaikuttaneen aineryhmän kuin freonit. Vaikka ongelma oli aika ajoin otettu esille aiemminkin, öljyteollisuus oli vaikea kiistakumppani. Myöhempien tutkimusten mukaan esimerkiksi peräti 12 % lasten älyllisistä kehityshäiriöistä johtunee lyijystä. Suomessa lyijyllisen bensiinin myynti lopetettiin vuonna 1993. Samaan aikaan tehtiin jatkotutkimuksia TELin vaarallisuudesta, ja se osoittautui erittäin turvalliseksi. Nyt lyijyllinen bensiini pääsi maailmanmarkkinoille, sillä epäilijät hiljennettiin ”Amerikassa tehdyillä tutkimuksilla”, jotka osoittivat aineen turvallisuuden kiistattomasti. Autoista tuli yhä halutumpia. Autokanta kasvoi, kilpailu koveni, markkinointi kiihtyi – kehä ruokki itseään. Lyijydioksidipöly levisi käytännössä joka paikkaan maapallolla. Tuolloin lähes kaikki maailmassa valmistettu bensiini oli lyijyllistä. Autojen moottorit muuttuivat kieltämättä voimakkaammiksi ja toimivammiksi. Markkinointi aiheutti ketjureaktion. Mainosten keskeinen sanoma oli se, että lyijyttömällä polttoaineella kulkeva auto on huono ja hidas, häpeän aihe, tien tukko. Yhdysvalloissa 1920–1970-luvuilla yli 70 miljoonan lapsen on arvioitu altistuneen vaarallisesti lyijylle, lievemmistä tapauksista puhumattakaan. Samalla lyijyllistä bensiiniä käytettiin kaiken aikaa enemmän. Vuonna 1975 katalysaattorit tulivat USA:ssa pakollisiksi uusiin autoihin. Lähtee kuin etusuoran saattelemana. Kukapa ei haluaisi kylmänä talviaamuna sujuvaa lähtöä, ja senhän saa, kun panostaa tankkaamaansa polttoaineeseen. sä kaikki öljy-yhtiöt USA:ssa lähinnä Sunocoa lukuun ottamatta myivät ja mainostivat lyijyllistä bensiiniä. Valmistajien rahoittamissa tutkimuksissa TEL todettiin turvalliseksi, ja maailmanvalloitus alkoi. Tietoisuus leviää myrkkyä hitaammin 60-luvun lopulla asian tila alettiin ottaa vakavasti. Pelkästään yhdysvaltalainen bensiinivalmistus käytti 200 miljoonaa kiloa lyijyä vuodessa. Mutta se onkin jo sitten toinen tarina. Kesti vuoteen 1995, kunnes lyijyttömän bensiinin myynti loppui USA:ssa kokonaan. Vuonna 1972 USA:n ympäristövirasto määräsi, että jokaisen bensiiniaseman tuli tarjota myös lyijytöntä bensiiniä. Mutta kuinka lyijyllisen bensiinin keksijän ura jatkui. Myös Sunoco lähti lyijykelkkaan mukaan, ja lanseerasi oman CustomBlended-ohjelmansa, jossa mittarista saattoi pyytää haluamiansa sekoituksia, lyijyllä tottakai. Tutkimusten rahoittajina olivat tosin polttoainevalmistajat, ja tiedettä tehtiin heidän laboratorioissaan. Myöhemmin on arveltu, että lyijytöntä bensiiniä ei olisi pelkillä myrkyllisyyssyillä saatu kiellettyä, joten katalysaattori toimi eräänlaisena kiertokeinona lyijyttömyyden saavuttamiseksi. Lyijyllinen bensiini – vaikka sanaa ei erikseen mainittu – toisi puolestaan täydellisen vastakohdan tälle ikävyydelle. 7/2019 47
Ennen riippuvuus oli paljon vähäisempää, mutta siitä huolimatta sähköttömyys johti monen sortin ongelmiin. Teksti: Kari Mattila Kuvat: SA-Kuva Sähkö sota-aikana Suuri generaattori on saanut pientä osumaa Karhumäen valtauksen yhteydessä, ja sitä tutkitaan. PUHDASTA ENERGIAA Pitkä sähkökatko havahduttaa huomaamaan, kuinka riippuvaisia ihmiset ovat sähköstä. Vilkaistaan, millaisia sähköistykseen liittyviä kuvia löytyy Puolustusvoimien arkistosta. Sota-aikana ongelmia riitti, ja varavoimalaitoksia tarvittiin runsaasti. Muuta vikaa ei löytynyt kuin sirpale yläosassa. Harrivirta 48. Kuva: H
Harrivirta Papulan kaupunginosa Viipurissa saa valoa pimenevään iltaan uudesta moottoridynamosta. Johnsson. Piha Lentokoneen tähtimoottorin esilämmitys hoidettiin sähköpatterin mallisella vastuksella. Läskelässä kuvattu junavaunu lastinaan kovia kokeneita sähkömoottoreita. Varsinaista asennustyötä ei välttämättä tarvittu lainkaan, mutta moottorin ohella lämpöä riitti harakoillekin. Suomalaiset aloittivat kunnostustoimet. Kuva: T. Kuvan voima-asema oli ensimmäinen Suomesta Repolaan siirretty sähkölaitos. Sairaalan varustukseen kuului 2,5 kilowattia tuottava generaattori ja pienempi 500 watin yksikkö. Äänisen pohjoispuolella Karhumäellä sijaitsi kenttäsairaala 35. Nousiainen Suomen joukkojen saapuessa Itä-Karjalan Repolaan oli alue tuhottu ja siviilit siirretty pois viimeistä ihmistä myöten. Kuva: H. Kuva: Esko Manninen 49. Kuva: T. Kuvat: L
Aunuksen radioaseman voimakoneet tuotiin Suomesta. Syvärin vaurioituneen voimalaitoksen sisätiloja. Kuva: Aunio Käkisalmelta 50 kilometriä etelään sijaitsee Kiviniemen kasarmi, jonka sähkölaitos vaurioitui sodan melskeessä. Filmille taltioitui generaattorin lisäksi höyrykäyttöinen voimakone ja muuta varustusta. On varmasti ollut mahtava tunne kiivetä portaita tasanteelle valtavan taustahuminan säestämänä. Radio on niitä vempaimia, jotka eivät kerta kaikkiaan toimi ilman sähköä. Kuva on Aavikon ottama ja vuodelta 1942. 50 PUHDASTA ENERGIAA. Laitos kunnostettiin, minkä jälkeen sotilasvirkailija M. Persson vieraili paikalla kameransa kanssa
Oli kuulemma tehokas soittopeli. Vaasenin sairaalan vanhaan puurakennukseen pystytetty voimalaitos on päässyt hieman pikeentymään. Kuva: K. Näin kaunis voi kone olla. Pitkäveteisen illan ratoksi saattoi paikalle ilmaantua paristokäyttöinen sähkögramofoni, josta sotilaat saivat toivoa soitettavaksi omia suosikkejaan. Tämä yksikkö on valjastettu käyttämään 25 kilowatin generaattoria linnoitusosaston korjauspajalla Aunuksessa. Borg Karhumäen voimalaitoksen komeaa kalustoa. Kuva: Niilo Aarnio 7/2019 51. Kivi syksyllä 1942. Kuva: Aavikko Sotilaiden viihtymiseen panostettiin, ja sähkövoima oli siinäkin apuna. Kuvat on ottanut K
Saman alan harrastajista on muodostunut tuttavapiiri. Atiloiden perheessä seuraavallakin sukupolvella on takanaan jo kolmattakymmentä vuotta huutokauppaelämää. Velipojan kanssa perustimme korjaamon sinä vuonna ja kävimme katsomassa täältä raaka-ainevärkkejä. 1963 olin armeijassa, mutta sen jälkeen on käyty melkein joka vuosi”, Atila kertoo. Tutustuimme 60-luvulta asti huutokaupassa käyneeseen Olavi Atilaan. Nykyään varsinkin maastoajoneuvojen ostajissa on paljon harrastajia. K alkun varikolla järjestettiin ensimmäinen julkinen sodanjälkeinen huutokauppa 29.12.1944. Keväällä suorastaan kelluttiin.” Varikkohuutokaupat ovat muuttuneet myös sikäli, että alkuaikoina ajoneuvoja ostettiin työtarpeisiin. ” Juha-Matti tuli alle kymmenvuotiaana ensi kerran mukaan. Samankaltainen muutos on tapahtunut Olavin asenteessakin. Aihetta juhlaan alkaa olla myös vähäkyröläisellä Olavi Atilalla. Silloin ei vielä ostettu mitään. ”Ensi kerta oli vuonna 1962. Tämänvuotinen syyshuutokauppa olikin niin muodoin juhlatilaisuus, jossa vieraita kestittiin ilmaisella hernekeitolla ja vanikalla. Huutokauppakonkari on käynyt Kalkussa miltei yhtäjaksoisesti 60-luvun alkupuolelta asti. TAMPERE Tampereen Kalkussa on myyty puolustusvoimien ylijäämäkalustoa huutokaupalla 75 vuotta. ”Vielä 60ja 70-luvulla tämä oli käytännössä peltoa. Heikki lupautui meklaroimaan, jahka eläköityy. Kun ensimmäinen piikkinokka-GAZ ostettiin, minä sanoin, kuinka korkealle saa nostaa. Sittemmin meille on jäänyt paljon sellaista tavaraa, mitä ei ole ollut kaupallisesti kauhean viisasta ostaa, mutta on tuntunut siltä, että halvalla saa.” Huutokauppareissut ovat siis tätä nykyä ansioreissujen sijaan eräänlaisia lomareissuja. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Vakikävijä Olavi Atila (vas.) ja meklari Heikki Välimäki (oik.) ovat vanhat tutut vasaran kahdelta puolelta. ”Aluksi ostoja tehtiin sillä mielellä, että niillä pitää pärjätä ja niistä pitää ottaa leipänsä. Konkareiden kesken Olavi Atilan mukaan varikkotoiminta Kalkussa on kehittynyt paljon. 75 vuotta huutokauppaa 10.10. Olaville on kertynyt niin paljon kalustoa Kalkusta, että hän pohtii jo oman huutokaupan pitämistä. Siinä eräs vanhempi huutokaupankävijä totesi, että kun pieni poika huutaa, niin siitä ei enää nos52. – Jatketaan teillä, kun täällä loppuu, Heikki veisteli. Kun satoi, kaikki oli ravassa
Karin ZIL esiteltiin numerossa 6/14. Pohjanmaan porukkaa aamutunnelmissa. Jaana Lesonen, Minna Sysmälä ja Anne Sundelin hoitavat kassaa. Kentällä oli muutakin kuin myyntikalustoa. 53. Työtä riittää päivän mittaan, mutta leidit hoitavat hommansa rutiinilla. Kari Savolaisen GAZ-66 on tosin huudettu Kalkusta sekin. GAZ on mainio esimerkki hyvän harrastekodin löytäneestä autosta. Juha-Matti Atila huusi UAZin, joka olikin ainoa laatuaan tämän syksyn huutokaupoissa. Vasemmalta Olavi Atila, Mauri Ollila, Jesse Ahlmark, Juha-Matti Atila, Marko Ollila ja Aki Atila. Vanha opetusauto ja tyytyväinen uusi omistaja
”Se on oleellinen parannus”, Olavi sanoo. Toinen huutaja osti kalliilla minkä lie tavaran, ja mies nauroi päälle.” Erikoiset persoonat ovat Olavin mukaan vähentyneet. Pankkikorttisysteemi on sujuvoittanut kaupantekoa ja maksamista. ”Paikkakunnalla kyllä tiedetään, kuka on liikkeellä, kun näkyy vihreää väriä”, Olavi hymähtää. Täytyy pitää huoli vain siitä, että tilillä on rahaa…” Pelin henki Huutokauppatunnelmaan kuuluu se, että huutokilpaan lähdetään helposti mukaan ja huuman haihduttua hoksataan, että taisi tulla ostettua ylihintaista tai tarpeetonta. Jonkin verran tavaraa on siirretty nettimyyntiin. Hinta ei nouse korkeaksi, ja tällä kertaa Olavista tulee ajoneuvon uusi omistaja. ”Me pidämme huolen, että toukokuun ja lokakuun toisella viikolla ei ole mitään muuta menoa. Samainen GAZ taitaa olla meillä vieläkin. Heikin mukaan vakioväki tulee Kalkkuun olosuhteista riippumatta. Siitä on jo 30 vuotta.” Atilat ovat huutaneet Kalkusta ainakin kuorma-autoja, traktoreita, kaivureita ja perävaunuja. Hän otti vähän Hokmannin tippoja, että oikein suupielet pelasivat. ”Tukkiautoilija haki ne ja laittoi noin vain pinoon kyytiin.” Muut huutokauppakävijät kertovat hurjempiakin tarinoita kotimatkoilta. Uusi yhtiö otti heti vetovastuun myös huutokaupoista. Vaikka olisi kylvöt kesken, on pakko lähteä huutokauppaan”, Olavi sanoo. Ajoneuvo-ostokset ovat lähteneet kyydistä omille teilleen, ja joskus on saatu nauttia virkavallan seurasta. Vuonna 2009 puolustusvoimat ulkoisti muun muassa kunnossapitotoimintojaan tätä tarkoitusta varten perustetulle Millog Oy:lle. Kun joku sitten vielä nosti, mies sanoi, että no, annetaan pojalle. Mutta hetken päästä tulee huutovuoroon toinen kiinnostava tapaus, opetusauto, jonka Olavi tietää olevan kunnossa. Telakuorma-autoja oli sen sijaan tarjolla useampia. Kauppa alkaa. Pian perhepiirissä tuumitaan autossa olevan rautalevyn ja kaupan mukana tulleiden tuplapyörien arvoa ja todetaan, että oikealla lailla laskettuna auto ei maksanut juuri mitään. Huutoja tulee tiiviiseen tahtiin. Heikki Välimäki kertoo, että huutokauppojen henki säilyi samanlaisena, mutta Millog siirtyi heti automaattikassoihin, kun puolustusvoimien aikaan joka ostoksesta oli kirjoitettu kuitti. teta. Mutta se ei ollut aivan totta. ”Kerran innostuin ostamaan 12 kappaletta GAZeja”, Olavi kertoo. Maastoautoharrastaja Juha-Matti huusi vielä UAZin lavalle kuormaksi. Vanha huutomies pitää pään kylmänä eikä nosta hintaa nostamisen takia. Mies hyppäsi jonkun tavaran tai koneen päälle, alkoi huutaa, sai muut innostumaan ja nosti oikein ylihintaan. ”Muuta emme nyt ostakaan”, Olavi sanoo. Olavi kuuluu ensin mainittuihin. ”70–80-luvulla niitä riitti, sodankäyneitä miehiä, joilla oli karkeampi huumori. Konkareiden kesken muistellaan vanhoja ostoksia ja eritoten rahteja. Aina paikalla Millogin jälkikäsittelypäällikkö Heikki Välimäki on pitkäaikainen huutokauppameklari. Ensimmäisenä huutovuoroon tulee nosturilla ja vaihtolavalaitteilla varustettu kuorma-auto. Tällä kertaa Kalkussa kaupattiin vain yksi traktori. 54 75 VUOTTA HUUTOKAUPPAA. Olavi tekee ilmekään värähtämättä pari tarjousta, mutta jättää pian tyynesti pelin kesken. Kehnolla kelillä puuttuu sitten muuta yleisöä”, Välimäki toteaa. ”Ennen piti olla joko varmennettuja sekkejä tai suuri rahatukko. Täällä oppi kyllä huutokauppapelin säännöt.” Tällä kertaa Olavilla on kaksi kohdetta, joita hän havittelee. Pumppuvikainen Valmet 1400 -pyöräkuormaaja sai sekin uuden kodin. Olavin mukaan Heikki on huutokauppojen sielu, jonka ote ja ulosanti myötävaikuttavat tavaran liikkumiseen kovasti. Toistaiseksi perinteisen huutokaupan muoto on sopinut Kalkkuun ja muihinkin armeijan ylijäämämyynteihin hyvin. ”Perusostajat ovat aina paikalla, vaikka ilma olisi huonokin. ”Parikymmentä vuotta sitten täällä kävi nyt jo edesmennyt mies, romuliikkeen omistaja, joka oli hyvä suustaan. Auton kunto on kuitenkin arvoitus – starttimoottori on irti ohjaamon lattialla. Olavi Atila kertoo, että Kalkussa on nähnyt monenlaista kujeilijaa. Heikille on vastikään tullut täyteen 40 vuotta varikkopalvelusta. Lopullinen hinta ei ollut järin kaukana Olavin kipurajasta vaan sittenkin liian kova epävarmasta autosta. Nytkin Kalkussa oli esillä esimerkiksi tulenjohtovaunu ja raskas sinko, jotka olivat myynnissä vain verkon kautta
2. Kun muutat, kerro myös meille. Jokaisella autolla on tarina. Moottoreihin varaosat kauttamme ja tarvikkeet myymälästämme kilpailukykyisesti. moottorikorjaukset. 1. 3. 03 2251 948, ma–pe 8.30–16.00 tilaajapalvelu@ vanhatkoneet.. CRC Crick kolmen tuotteen perhe on edullinen ja helppo tapa selvittää piilevät viat ja vaaralliset hitsaussaumat. Käytä suojakäsineitä ja puhdista epäilyksenalainen kohde Crick 110 tuotteella. Puh. 019 32 921 • www.crcind.com Tiesitkö, että voit muutamalla suihkauksella selvittää, onko kansi tai lohko haljennut ja mistä vuoto johtuu. 5. (03) 514 3445 Pesurinkatu 7, 38200 Sastamala moottorikoneistamo.com Kaikki moottorialan koneistukset yli 30 vuoden kokemuksella. Vanhat Koneet tilaajapalvelu: p. Hanki seuraavat riittoisat tuotteet Crick 110, Crick 120 ja Crick 130 omalta CRC kauppiaaltanne. Punainen väri paljastaa vikapaikat paljaalla silmällä havaittaviksi. Pyyhi kaikki näkyvä tunkeumaneste Crick 110:llä kostutetulla liinalla. – sen kertoo CRC Crick’i CRC Industries Finland Oy • Puh. 4. Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.?. Deeren Deeren Voiko sika säkissä olla rikki. Pienet hitsaus-, sorvausja jyrsintyöt Työkoneiden, traktorien ym. Suihkuta kerros Crick 120 tunkeumanestettä ja anna sen tunkeutua 10 minuuttia. Suihkuta kehite Crick 130 ja odota 10 minuuttia
56
MONIPUOLINEN KONEMIES Lari Hasselin kiinnostus koneiden toimintaperiaatteisiin ja niiden kunnostukseen lienee kirjoitettuna geeniperimään. ”Istuttiin Ökön pojan Juuson kanssa takapulpetissa, ja kaikki muu kiinnosti enemmän kuin koulunkäynti. Helsingistä löytyi myös mielenkiintoisia paikkoja. ”Puuhailin ensin ruohonleikkureiden parissa, sitten tuli kuvioihin mopot”, Lari kertoo ensimmäisistä omista projekteistaan. Lari istui kulkueessa Eero Rintalan GMC:n nokalla. Teksti ja kuvat: Lea Lahti ”Rassattiin yhdessä Opeleita ja saatiin sladittamisesta sakkoja.” Vuonna 2017 Suomi 100 -vuoden kunniaksi Erkki Kauppinen ohjasi Tupaswillan perinnepäivien yhteydessä vaikuttavan evakkokulkue-esityksen. Samoihin aikoihin tuli hankittua ensimmäiset omat maamoottorit. Lari Hassel 7/2019 57. Siinä sivussa taito karttui. Olisi tuhat ja yksi tarinaa niistä ajoista, mutta jätetään tällä kertaa”, Lari naurahtaa. Jos sopivaa osaa ei ollut, se muokattiin toisesta vastaavan oloisesta tai taottiin pajassa kokonaan uusi. ” Saarimaan Ököllä oli maamoottoreita, vanhoja höyrykoneita sekä T-Ford”, Hassel kertoo. Mopoista maamoottoreihin Laukaassa oppia kertyi traktoreiden ja työkoneiden parissa. Jo alle parikymppisenä Lari löysi töitä Keski-Suomesta ja muutti pysyvästi sinne. Helsingissä oli työn alla aluksi pienempiä laitteita. Rassattiin yhdessä Opeleita ja saatiin sladittamisesta sakkoja. L ari Hassel asui kouluikäisenä Helsingissä, mutta kesät ja vapaa-ajat kuluivat sukulaisten luona maalla Laukaan Vuonteella. Suvun maatilalla yritettiin pärjätä niillä koneilla ja tarpeilla mitä oli, eikä kauppaan lähdetty kovin herkästi varaosan tai uuden koneen ostoon. Kouluaikana koulu jäi sivurooliin. Intoa kasvatti entisestään kouluaikainen tuttavuus toisen samasta aihepiiristä kiinnostuneen kaverin kanssa sekä kaikenlaisten koneiden kasaan parsiminen enon luona Keski-Suomessa
Hassel esittelee sitä vuosittain Tupaswillan perinnepäivillä Laukaassa. Vika oli vähäpätöinen. Nykyään sillä liikutaan tapahtumissa. Wikströmiä vaille valmis kokoelma Maamoottoreita alkoi pikkuhiljaa kertyä Larille lisää. Larilta löytyy monenmerkkisiä maamoottoreita, mutta Wikstömiä ei kokoelmissa vielä ole. Muutamia vuosia sitten harrastaja kiersi kymmenessä tapahtumassa vuosittain, mutta nyt on ohjelmassa ollut vain kolme: Tupaswillan ja Katteluksen perinnepäivät sekä Paukepäivät. Pitkän kokemuksen myötä kaikkea kohdalle osuvaa ei tule enää hamstrattua, vaan hankittavissa koneissa tulee olla jotakin mielenkiintoista, hyvä historia tai harvinainen malli. ”Pakko kai tunnustaa, että minulla on neljän hehtaarin romulaani ja muutamia sivupisteitä sen lisäksi”, harrastaja paljastaa. Oi koneharrastuksen riemua Suomen suvessa! ”Löysin Hankasalmelta yhden porilaisen, jota aloin kunnostaa”, harrastaja kertoo. Niin taloon tuli kaksitahtinen puolipuristeinen BMW – vaikkakin vain pihakoristeeksi tontin rajan tuntumaan. samanhenkisiä harrastajia löytyi lähitienoolta ja tapahtumissa kiertämisen myötä kauempaakin. Keinuvivusta oli lähtenyt sokka irti, rissapyörä oli pudonnut alas ja hakannut pronssia vasten. Naapurissa ollut lokomobiili oli herättänyt kateutta aidan takana, ja rajanaapuri oli päättänyt myös ostaa oman voimanlähteen. ”Ehkä jonain päivänä osuu kohdalle upea vuosisadan alun Wikström, ruosteinen ja ruman näköinen”, harrastaja haaveilee. BMW:n ulkoasusta näkyy 50 vuoden pihakoristeena puun alla vietetty aika, mutta kone käynnistyy nöyrästi ja käy siististi, sillä kaikki osat ovat kulumattomia. 58 Seppiä ja mestareita Lari Hassel. Kone on viime vuodet ollut säilytyksessäkin Tupaswillassa. Moottori on aikanaan ostettu koneliikkeestä rikkinäisenä hankasalmelaiseen taloon. Pronssi oli kulunut pois, ja moottori oli sammunut. ”Yhtenä aamuna huomasin, että minulla on 40 puhalluslamppua hyllyssä.” Hankintoja on vuosien mittaan tullut tehtyä ja kaikenlaista vekotinta haalittua. Jo aiemmin Lari oli saanut Saarimaalta Teijon tehtaiden valmistaman Sirkka-maamoottorin raadon. Teijo on edelleenkin jumissa ja odottaa kunnostusvuoroaan, mutta vähälle käytölle aikanaan jäänyt porilainen on hyvässä käyntikunnossa. Vuosimallin 1962 Hakotrac on ollut mansikkatilan käytössä Kankaanpäässä. Porilaiseen liittyy hauska tarina. Koneeseen oli tullut uutena vikaa ja se oli palautunut koneliikkeeseen varsin vähän käytettynä. Samoin kaikenlaisia muitakin kiinnostavia koneita
Hytösen pajalla on valmistettu Bernardiin työntötanko, tehty Daimlerin kanteen kierteitä, valmistettu jyrsimellä osia porilaiseen ja paljon muuta. Toivottavasti ei koskaan tarvitse säätää”, mies naurahtaa. Hasselin tallista löytyy vuosimallin 1980 Honda CBX 1000 Supersport. Työtä ja harrastusta koneiden parissa Larilla itsellään ei ole museotilaa eikä isompaa pajatilaa, mutta muutaman kilometrin päässä Heimo Hytösellä on hyvät tilat ja monipuoliset metallintyöstökoneet. ”Heimolta saan apua aina tarvittaessa”, Hassel toteaa tyytyväisenä. Työpäivään kuuluu myös kiinteistönhuoltotehtäviä, ja arkipäivisin perheenisän löytää koulubussin ratin takaa. Hasselin omassa perheessä on neljä lasta, eikä vapaa-aikaa koneharrastukselle ole käytettävissä ihan rajattomasti. ”Pakko kai tunnustaa, että minulla on neljän hehtaarin romulaani ja muutamia sivupisteitä sen lisäksi.” Harrastajalta löytyy muun muassa komea kokoelma puhalluslamppuja sekä useampi käyntikuntoinen kaksipyöräinen. ”Tässä on 6 sylinteriä, 24 venttiiliä, 6 kaasutinta ja 6 puolaa. ”Daimlerilla joudun työksenikin ajelemaan”, Lari naurahtaa, sillä bussissa on Daimlerin moottori. 7/2019 59
Kaikeksi onneksi Daimler päätyi intohimoisen harrastajan käsiin eikä jäänyt unohduksiin navetan vintille – tai mikä pahinta – päätynyt metalliromukuormaan. ”Ehkä jokunen löytyy museoista maailmalta, mutta lieneekö toista käyntikuntoista”, omistaja aprikoi. Daimler on niin sanottu nopeakäyntinen moottori. Daimlerin julkinen ensikäynnistys suoritettiin Sastamalan Heinimaan Paukepäivillä tänä keväänä. Se on toimivana myyty pois samalle paikkakunnalle mutta saatu myöhemmin takaisin. Moottori ei ehkä ole Suomen vanhin moottori mutta varmasti vanhimpia. Hassel kertoo, että Daimler Phoenix on ensimmäinen moottorimalli maailmassa, jossa on osattu valaa kaksi sylinteriä samaan lohkoon. Niemenkärjessä sijaitsevasta paikasta, josta moottori löytyi, on aina kuljettu veden yli lossilla ja Daimler on liikuttanut sitä. Daimleria pääsi ihailemaan myöskin Katteluksen perinnepäivillä. Kaikeksi onneksi moottori oli kuitenkin melko täydellinen, lähes kaikki osat olivat tallella. 60 Seppiä ja mestareita Lari Hassel. Toisella vierailulla kiinnostus heräsi, ja Hassel alkoi tutkia sitä tarkemmin. Paljon omaa ja vieraan työtä on Daimler vaatinut. Myös ensimmäisessä zeppelinissä oli samanlainen, joskin nelisylinterinen moottori. Hassel tietää myös, että Furuhjelmin suvulle kuuluvassa Honkolan kartanossa Urjalassa on tallella samanlainen yksipyttyinen Daimler-venemoottori. ”Moottori on ulkoasultaan hyvin saman oloinen, mutta siinä on kaksi lohkoa peräkkäin”, Daimlerin omistaja kertoo. Lehmänomistajan kuoltua moottori kuitenkin palautui takaisin. Daimler Phoenix L ari Hasselin omistama yli 100-vuotias kaksisylinterinen Daimler-moottori on melkoisella varmuudella ainoa laatuaan Suomessa. Selitys voisi olla siinä, että bensiiniä käyttävään moottoriin ei ole ollut sotavuosina saatavana polttoainetta. Heimo Hytönen on pajallaan työstänyt kierteet Daimlerin kanteen.” Kunnostuksen jälkeinen ensimmäinen julkinen ensikäynnistys suoritettiin kuluneena keväänä Sastamalassa Paukepäivillä. ”Se on varmaa, että uutena sitä ei ainakaan ole tänne Keski-Suomeen ostettu.” NAVETAN VINTILTÄ PÄIVÄNVALOON Sen verran Daimlerin vaiheista on selvinnyt, että veljekset Toivakasta ovat myyneet sen Lievestuoreen puolelle. Teoriaa vahvistaa myyyjän tieto siitä, että sotavuosina moottorilla ei ajettu. ”Olisi hienoa joskus saada selville, miksi ihmeessä Suomeen on aikanaan tullut tällainen moottori”, harrastaja sanoo. Nykyinen omistaja onkin useasti pohtinut, miksi ihmeessä moottorista on luovuttu 1940-luvulla. Daimler on nimittäin silloin toimintakuntoisena vaihdettu yhteen lehmään. Omistaja on ottanut selvää kaksisylinterisen Daimlerin historiasta. Lari löysi moottorin Laukaasta navetan vintiltä. Se on ikäisekseen varsin edistyksellinen, sillä siinä on muun muassa säätösuutinkaasutin. KAKSI SAMASSA LOHKOSSA Daimler on historiallisestikin erittäin arvokas säilymä moottorin kehityksen alkuaskeleilta. ”Mistä sen tietää, vaikka tämäkin olisi alun alkujaan ollut siellä”, Lari pohtii. ”Kanavuoren koneistamo oikaisi kampiakselin, Liukkosen Erkki Järvilinnasta valoi laakereihin valkometallit, ja Kanavuoren koneistamo sovitti laakerit lohkoon. Moottorin laukaalaisessa omistushistoriassa on merkillinen kuvio. KONE KÄY TAAS Hassel on kunnostanut konetta, joka ei löytöhetkellä ollut enää käyntikuntoinen. Voimaa riitti, sillä myöskin ensimmäinen moottoriurheilukuolema tapahtui autolla, jossa oli kyseisen mallinen moottori. Todennäköisesti moottori on laitettu säilöön suoraan ajosta jääneenä. Moottori vaikuttaa varsin vähän käytetyltä. Ensimmäisissä autoilla käydyissä nopeuskilpailuissa käytettiin juuri tällaista Daimlerin moottoria. ”Vesitila oli täynnä hiekkaa. Ensi vilkaisulta pieni pölyinen moottori ei näyttänyt kovin vanhalta eikä siksi kiinnittänyt Hasselin huomiota. ”Esimerkiksi laajaan käyttöön levinnyt hieno keksintö hunajakennojäähdytin perustuu tässä koneessa olleeseen jäähdytyssysteemiin”, Lari toteaa. Siitäkin päätellen tämä kone on vettä nähnyt”, Hassel perustelee. Hasselin Daimler-moottorin valmistusvuosi on 1898 tai jopa vanhempi, sillä vuoden 1898 jälkeen Daimlerin moottorit olivat nelisylinterisiä. ”Maailman ensimmäisessä kuormaautossa oli samanlainen moottori kuin tämä”, omistaja kertoo. Muun muassa koko kampiakseli oli vääntynyt
Moottoria on käytetty tutkan maaliohjausgeneraattorina. Valmet 565:stä valmistettiin vuonna 1993 metallinsininen erikoiserä Suomen 75-vuotisjuhlan kunniaksi. ”Joskus on hyvä tehdä jotain muutakin kuin pyörittää vanhan koneen kampea.” Katoksesta löytyy sääsuoja Hakotracille ja useammalle Bernard-moottorille. Muutaman kilometrin päässä asuvalta Heimo Hytöseltä löytyy hyvät pajatilat ja koneet. Yksi Valmet Finlandia 565 on päätynyt Hasselin omistukseen. Larin käsistä on viime vuosina syntynyt hirsinen savusauna ja piilopirtti metsän keskelle. Näyttävän kokoinen lamppu on tilapäinen laskeutumisvalo sota-ajalta. Harvinainen wankel-moottori hyrähtää käyntiin helposti. ”Nelisylinterinen hyvin samankaltainen kone kuin 1950-luvulla lopulla oli käytössä Mersun 508:ssa.” Hassel on myös valmistunut viime vuonna raskaan kaluston mekaanikoksi Markus Katteluksen opista. ”Joskus on hyvä tehdä jotain muutakin kuin pyörittää vanhan koneen kampea”, mies toteaa hymyillen. Metsässä ja metsästyksen parissa kuluukin kaikki liikenevä talvinen vapaa-aika. Hytönen on auttanut Laria moottoreiden kunnostuksessa. Myös puuntyöstö ja rakentaminen sujuvat. 7/2019 61
”Periaatteena on, että niin kauan kuin yleisöä tulee paikalle, pidetään kaksi tapahtumapäivää vuodessa”, Tom toteaa tyytyväisenä. Uusi tapahtumapaikka on nyt koekäytetty kaksi kertaa: sekä kevään että syksyn tapahtuma järjestettiin Söderkullassa Hansaksen pihapiirissä. Hansas Moottoripäivän näyttämönä 8.9. Nuorisoseuran johtokunnassa mukana ollut Grönholm keksi kysyä seuran omistamaa Hansas-juhlataloa ja sen pihapiiriä tapahtuman käyttöön. ”Kaveri oli ollut tehdaspalokunnan jäsen ja halusi heti liittyä paikalliseen VPK:n jäseneksi”, yhdistyksen puheenjohtaja Tom Grönholm kertoo. Kun aiemmin vierailijat ovat koostuneet pääosin vartavasten paikan päälle tulleista harrastajista, oli nyt yleisön joukossa paljon lapsiperheitäkin. Kiinnostus kyseisiä moottoreita kohtaan syntyi kymmenisen vuotta sitten Närpiössä, jossa Tom näki Rainer Skogbergin omistamat makaavasylinteriset koneet. ”Haluaisin tietää, montako näitä makaavia koneita Suomessa on. SIPOO S ipoon moottoripäivä ja sitä järjestävä Sipoon moottorihistoriallinen yhdistys sai oikeastaan alkunsa siitä, kun Norjasta muutti Söderkullan kylään VPK:n toiminnasta kiinnostunut mies. Kuitenkin jonkin ajan kuluttua kaikki alkavat taas suunnitella seuraavaa tapahtumaa. Traktorit, maamoottorit ja kuorma-autot on saanut ryhmiteltyä väljästi esille. Teksti ja kuvat: Lea Lahti 62. Olen tähän mennessä saanut selville viiden moottorin tiedot ja omistajat”, mies kertoo. Läheiseltä Söderkullan asuinalueelta tultiin tapahtumaan kävellen koko perheen voimin. Pihalle mahtuvat sujuvasti myös tapahtumaan vierailulle tulleet museoikäiset autot, moottoripyörät ja mopot. Kun mies osti Boxin Shellinä aiemmin toimineen kiinteistön, päätettiin pitää konetapahtuma sen pihalla, koska VPK:n toiminnassa oli useita vanhojen koneiden harrastajia. Sateen sattuessa nuorisoseuran talon sisätilat tarjoavat sääsuojaa sekä kahvion pitäjille että tapahtumavieraille. Grönholmin tietojen mukaan makaavalla sylinterillä varustettuja paikallismoottoreita ei ole uutena tuotu Suomeen. Positiivisen palautteen siivittämänä tapahtuma tullaan jatkossakin järjestämään samalla hyväksi havaitulla paikalla. Syksyistä Moottoripäivää vietettiin poutakelissä kahden sateisen päivän välissä. Kuluneena kesänä sama myyjä lähetti kuvan toisesta hieman sirommasta vihreäkeltaiseksi maalatusta Beijersistä ja Tom päätyi ostamaan sen myös. Moottoripäivän suosion kasvaessa vanhan huoltoaseman piha jäi auttamattomasti pieneksi. Kun sunnuntai-iltana tapahtuman jälkeen kuskataan kalustoa kotiin, iskee väsymys, ja moni pohtii, jaksaako enää kertaa ryhtyä moiseen. ”Kielsin lähettämästä lisää kuvia”, harrastaja naurahtaa. Grönholm esitteli Hansaksen pihalla kahta Beijers Mekaniska Verkstadin valmistamaa niin sanottua makaavaa paikallismoottoria. Paikkavalinta osoittautui onnistuneeksi ja sääkin suosi. ”On ihan huikeat jälkitunnelmat, kaikki sujui todella hienosti”, puheenjohtaja toteaa tyytyväisenä. Moottoripäivän eteen tehdään paljon töitä ennen ja jälkeen tapahtuman. ”Rainer ei tietenkään suostunut myymään omiaan, mutta kun Nauvossa asuvalle tuttavalleni tarjottiin toissavuonna Beijersin konetta, hän välitti myyjän tiedot minulle ja sain vihdoinkin ostettua oman Beijersin”, Grönholm kertoo tyytyväisenä
Piikkipyöräinen John Deere vuodelta 1937 somisti sisääntuloa. Maamoottoreilla lastattua peräkärryä veti komeasti kunnostettu pikkuharmaa. Vanhoista työkoneista mielikuvitusta käyttäen valmistettu tahko teroittaa työkalut kätevästi tapahtumapaikalla. Mårten Heleniuksen moottoreita peräkärryyn aseteltuna. Kuljetusyhtiö Packalénin Väinö Linnan reitti -teippauksin somistettu vuosimallin 1974 Scania-museobussi kiinnosti kovasti yleisöä. 63. Lorenz Dürkopp oli tuonut peräkärryllisen perämoottoreita yleisön ihailtavaksi. Komeat kulkupelit: Hangelbyn VPK:n Land Rover 1960, Nickby-Kyrkobyn VPK:n Chevrolet 1929 ja Henry Holstin Scania Vabis 1961, jonka lavalla Teijo 1978
64 SIPOON MOOTTORIPÄIVÄ. Paikan päälle saapui sekä isompia että pienempiä Ferguja. Sipoolaisen Hilding Forsströmin Ford BB -autotraktori on esitelty numerossa 1/2015. Hansaksen edustalla käynnisteltiin päivän mittaan useita erilaisia maamoottoreita. Sipoolainen seppä Benjamin Granberg piti työnäytöstä tapahtumassa. Stefan Granbergin muhkeaääninen 1938 valmistettu Ford V8 on muutettu maataloustraktoriksi 1950-luvulla. Hydrauliikan, puskulevyn ja nostimen lisäyksen jälkeen omavalmiste on rekisteröity moottorityökoneeksi vuonna 1988
Rakennuksesta on purettu pois vanha heikkokuntoinen lautalattia, ja tilalle on valettu kestävä betonilattia. Talkooväestä löytyy muun muassa timpuria, muuraria ja sähkömiestä. Haettu summa 28 400 euroa myönnettiin täysimääräisenä. Yhdistyksen perustamista suunnitellut Tom lähetti toiveikkaana kokouskutsut kaikille paikalla olleille ja jakoi niitä tuntemilleen harrastajille. Väkeä saapui yllättävän paljon, ja niinpä 26.5.2012 päätettiin perustaa yhdistys. Grönholm esitteli myös toista Beijers Mekaniska Verkstadin makaavaa paikallismoottoria. Keittiötilat on uusittu myös. Entiseen saliin sijoitetaan VPK:n Ford-paloauto, ja rakennukseen tulee verstas, jossa yhdistyksen jäsenet voivat kunnostaa omia koneitaan. Kymmenlitraisessa kaksitahtikoneessa on 13 hevosvoimaa. Vuonna 1936 valmistetun hehkukuulamoottorin sylinteritilavuus on 30 litraa, ja tehoa siitä löytyy 25 hevosvoimaa. Tom Grönholmin vihreä-keltainen Beijers Mekaniska Verkstadin vuonna 1925 valmistama hehkukuulamoottori oli vasta kolmatta kertaa esillä. 7/2019 65. ”Tapahtuma oli kaikin tavoin epävirallinen, mutta siellä oli parisenkymmentä aiheesta kiinnostunutta”, Tom Grönholm muistelee. ”Muun muassa Bob Albrecht, Kenneth Albrecht ja Henkka Verkkoniemi ovat olleet keulahahmoja niin rakennusprojektissa kuin Moottoripäivän järjestämisessä. Flamman on rakennettu kahdessa osassa vuosina 1951 ja 1960. Remonttikustannusten kattamiseen saatiin huomattavan suuri summa Krogellin säätiöltä. Kenneth Albrechtin omistama maamoottorikäyttöinen klapikone on vaikuttava näky. Tällä hetkellä postituslistalla on 80 jäsentä ja toiminta on erittäin aktiivista. Kolmisen vuotta myöhemmin, päivämäärällä 15.6.2015, Sipoon moottorihistoriallinen yhdistys rekisteröitiin virallisesti. Innokas 15 hengen talkoojoukko on tähän mennessä uurastanut yli 5000 talkootyötunnin verran ja kerhotalli Flamman alkaa olla valmis. Suurkiitos heille siitä.” Porukassa on monen alan taitajaa. Yhdistys kasvoi, mutta samaan aikaan Sipoon Kallbäckin VPK:n toiminta hiipui, ja vuonna 1961 hankittu Ford -paloauto oli vaarassa jäädä talliin seisomaan vailla säännöllistä huoltoa. Asian tiimoilta muutaman kerran kokoonnuttuaan Sipoon moottoriharrastajat päättivät kunnostaa VPK:n palotalli Flammanin salin näyttelytilaksi ja säilytystilaksi autolle ja pitää paloauton kunnossa. Säätiössä kulttuurihistoriallisesti arvokas työ vanhan rakennuksen ja vanhojen koneiden kunnostuksen parissa katsottiin ilman muuta avustuksen arvoiseksi kohteeksi. Vuokraa ei VPK:lle tarvitse maksaa, mutta käyttökulut, sähkö, lämmitys ja kunnossapito hoidetaan yhdistyksen varoin, samoin kaikki remontista aiheutuvat kulut. 2011. Flamman – liekki uuteen loistoon S ipoon Boxissa järjestettiin kaikkien aikojen ensimmäinen Moottoripäivä 5.8
Kaivuri seisoi teollisuustontilla ja omistaja tuskaili, mihin sen voisi viedä. Juhani näytti tontilta paikan, jossa oli viimeisen kerran laskenut Teräsmiehen kauhan maahan vuonna 1965. Mutta kun moottorisaha oli laulanut ja kannot kaivettu pois, paljastui alta paksu hiekkakerros ja Teräsmies sai passelin pysyvän kaivuupaikan. Innostuksen edelleen kasvaessa konepäivästä kehittyi jokavuotinen tapahtuma. Työuransa aikana Tullila oli käyttänyt samanlaista konetta Kalettoman aseman kupeessa. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Pellosta pöytään 21.9. ”Teema osoittautui yllättävän suuritöiseksi. Paikalle saatiin kymmenkunta konetta ja hieman yleisöäkin. Tein siskon luona käsipelillä monta sylillistä ruislyhteitä varstalla puintia var66. Viidettä kertaa järjestettyjä Kalettoman konepäiviä vietettiin tällä kertaa teemalla Pellosta pöytään. ”Ajan silloin tällöin Matka-Mäkelällä linja-autoa. ”Kun toissavuonna ennen tapahtumaa kiskoin radanvarressa vanhalla Nuffilla kantoja irti kahdelta yöllä, ajattelin, että onko tässä mitään järkeä”, mies naurahtaa mutta jatkaa, että mielenkiintoista hommaa on mukava tehdä vaikka 24 tuntia putkeen. Jyvien irrotusta tähkistä esiteltiin monin erilaisin tavoin. Tonttia laajennettiin myöhemmin maakaupoilla kolmeen eri otteeseen. Tullila epäröi, sillä paikka näytti enemmänkin metsältä kuin hiekkamontulta. Päätettiin pitää aikuisten miesten hiekkalaatikkopäivä Kalettoman aseman hiekkamontulla. KEURUU Venäjänvallan aikaan vuonna 1903 rakennettu Keuruun Kalettoman asema sai uuden elämän, kun siitä tuli Muhosen perheen koti 1990-luvun puolivälissä. Kaikki meni hyvin, ja kun intoa oli, sovittiin tapahtumapäivän järjestämisestä toisenkin kerran. ”Tuot koneeen siihen samaan paikkaan”, Jouko käski. Kyseinen kohta kasvoi paksua koivua 50 vuoden hiljaiselon jälkeen. Saan vähän lisätuloja, ja verottajakin saa oman osuutensa.” Tapahtumassa on ollut vuosittain vaihtuva aihepiiri. Yleisö sai seurata varstapuintia sekä niin käsin veivattavan kuin paikallismoottorilla pyörivän puintikoneen käyttöä. Muhonen omistaa kahdeksan Massey Ferguson -puimuria, jotka olivat esillä mutta eivät tällä kertaa päässeet tositoimiin. Viimeisimmäksi radanvarren kiinteistön pinta-ala kasvoi kymmenisen vuotta sitten, kun Jouko Muhonen osti tonttiin rajoittuvan metsittyneen sorakuopan. Muhosella oli muutama oma vanha kone ja kaivuri, ja lähipiiriistä löytyi niitä lisää. Muhonen on jo eläkkeellä Ilmavoimissa suoritetulta työuraltaan mutta ei ole malttanut jäädä kokonaan pois työelämästä. K euruulainen Juhani Tullila osti ja kunnosti Teräsmies-vaijerikaivurin, mutta häneltä puuttui paikka, jossa käyttää museoikäistä konettaan. ”Sanoin puhelimessa että nyt tulet heti tänne meidän montulle”, Jouko Muhonen muistelee
Muhonen ottaa mielellään vastaan Valmet-vinkkejä ensi vuodelle. Maamoottorit kiinnostivat kävijöitä, ja koneita pääsi myös tutkimaan lähietäisyydeltä. Viljan tie pellolta pöytään konkretisoitui, kun tapahtumakävijöille tarjottiin uuden sadon viljasta haudutettua ohraryynipuuroa. Sampo 42 suoriutui urakastaan kuten pitikin. Ensi vuonna perinteiseen tapaan syyskuun puolivälissä pidettävässä tapahtumassa otetaan varaslähtö Valmetin 70-vuotisjuhlavuoteen ja teemana tulee olemaan Valmeteja ja vempeleitä. Myös kaikenlaisia kehittämisideoita tapahtuman suhteen kuunnellaan avoimin mielin. Komea rivistö museoikäisiä ajoneuvoja somisti sisääntuloa, ja mukava määrä vierailulle tulleita vanhoja koneita, traktoreita ja maamoottoreita oli aseteltu radan varteen sekä asemarakennuksen pihapiiriin. Valmet Terra -miehistönkuljetusajoneuvo olisi myös mukava saada esille. ten ja leikkasin ja seivästin toistakymmentä seipäällistä kauraa.” Myös muita viljoja kerättiin ja kuivattiin, jotta näytöksissä riittäisi materiaalia koko päiväksi. Musisointi hoitui Veli-Matti Järvenpään johdolla ja itse asemapäällikkö Muhonen nähtiin rumpupatterin takana. Aki Rantanen ja kokenut kaivurimies Kauko Salminen korjasivat vian ja näytös pääsi jatkumaan. Pultin katkeaminen aiheutti pienen tauon Pikku-Jussin kaivuunäytökseen. ”Minulla on tapahtumajärjestelyissä mukana muutama luotto-talkoolainen, ilman heitä tämä ei onnistuisi mitenkään”, Jouko kiittelee. Muhosen itse rakentamassa veturin mallisessa jatkuvalämmitteisessä tynnyrileivinuunissa ei vielä tänä vuonna ehditty paistaa leipiä tai leivonnaisia, mutta ensi vuoden suunnitelmissa on saada uunista ulos vastapaistettuja piirakoita koko tapahtuman ajan. Yleisö sai tuntea olevansa odotettuna vieraana asemalla Hukkakaura-orkesterin viihdyttäessä. Tapahtumakävijöille tarjottiin uuden sadon viljasta haudutettua ohraryynipuuroa. Pellosta pöytään -teemaa toteutettiin puintinäytösten avulla. Peltoa ei aseman tontilta löydy, mutta bussikuljetus vei yleisöä muutaman kilometrin päähän katsomaan vanhojen traktoreiden kyntönäytöstä. 67. Muhonen toivoo paikalle paljon erilaisia ja erikoisia Valmet-traktoreita sekä muita työkoneita. Aikuisten miesten hiekkalaatikkoleikit kiinnostavat yleisöä, ja niinpä ne jatkuvat Kalettoman aseman montulla vuosittain. Yhteistyö lähiseudun asukkaiden ja harrastajien kesken on myös ollut suureksi avuksi
Junanvaunu-kahviosta sai ostaa herkullisia leivonnaisia ja kuumaa juotavaa. Juhani ja Seppo Tullila ovat pitäneet Teräsmies-vaijerikaivurilla työnäytöksiä Kalettoman konepäivillä ensimmäisestä tapahtumasta lähtien. Zetor 25A vuodelta 1957 toimi yleisönkuljetustehtävissä asemaalueella. 68 KALETTOMAN KONEPÄIVÄT. Junanvunuun rakennetussa Bio Rata -elokuvateatterissa pääsi hetkeksi istahtamaan ja katsomaan elävää kuvaa. Teräsmies on esitelty lehtemme numerossa 2/2011. Vuosimallin 1954 Massey Harris -puimuria somistaa Muhosen ajatuksia herättävä Maaseudun puolustaja -teos. Traktorin keulalla oleva myynti-ilmoitus kertoi sen olevan kaupan 3800 euron hintaan
Talvikäyttökin lienee kyseenalaista. Orkesterissa soittivat myös Vesa Sahlgren, Arto Lepistö ja asemapäällikkö Jouko Muhonen. JAP-merkkisestä jyrsimestä tehdyn kulkupelin puikoissa itse tekijä Petri Rantanen. Tekijän nimi ei ole nykyisen omistajan tiedossa. Takalokasuoja on halkaistu, levitetty ja niitattu takaisin yhteen. Etuakselisto ja konepelti ovat tekijän omaa toteutusta. ”Jollakulla on ollut kädentaidot hanskassa ja tarve tällaiselle kulkineelle”, Tuomo toteaa. Hukkakaura-orkesteri musisoi überpelimanni Veli-Matti Järvenpään johdolla. Kolmipyöräisessä ajoneuvossa on 1950-luvun EMW R35:n moottori ja vaihdelaatikko. Myös pakki löytyy. Sivuvaunullisia moottoripyöriä edustivat muun muasssa Arto Lepistön modifioitu, Fiat-tekniikalla varustettu sininen Dnepr sekä Markku Lyhdyn Harley-Davidson vuodelta 1936. 7/2019 69. Moottorin jäähdytys toimii polkupyörän keskiön ja puhaltimen avulla. Itse asiassa vaihdelaatikoita on kaksi peräkkäin. ”Takana on kuplavolkkarin vanne, R35:n perä ja kardaaniveto”, omistaja esittelee. Mersusta ei tullut kauppoja, mutta sen sijaan ostin vähän toisenlaisen kulkupelin.” Vetokoukku härvelistä kyllä löytyy, mitta kovin suuria kuormia ei taida kyydissä kulkea. Kolmipyöräinen heräteostos O mintakeinen oranssinpunainen menopeli siirtyi nykyiselle omistajalleen Tuomo Pasaselle sattumalta. ”Suunnittelin Mercedes-Benz Sprinterin ostoa ja menin alkukeästä Alavudelle katsomaan sellaista. ”Toisessa päässä hihnapyörä ja toisessa propelli”, omistaja esittelee. Kylvökone-grilli palveli tapahtumakävijöitä asemapihalla
Vuonna 1950 tilastoitiin 50 neuvostolaisen kuormurialustan tuonti. ZIS-150 oli vuonna 1947 sarjatuotantoon tullut neljätonninen kuormuri, jonka piirteet ja rakenne olivat hyvin samanlaiset kuin International Harvesterin vastaavan kokoisessa autossa. Halpa hinta toki vaikutti, mutta länsiautojen vaikea saanti vaikutti varmasti enemmän. Niiden pohjalta alettiin jo ennen maailmansotaa valmistaa 3,5 litran GAZ-11 moottoria. Näihin aikoihin Suomen ja Neuvostoliiton välisissä tavaranvaihtosopimuksissa mainittiin suuria lukemia kuorma-autojen tuontiin. Täällä 2,5-tonniseksi hyväksytty GAZ maksoi 417 000 markkaa, kun saman luokan Austin tai Commer maksoivat ainakin 50 000 markkaa enemmän. Kuormurit eivät olleet kovin kalliita. Sitten tilanne muuttui rajusti kuormureiden tuonnin vapautuessa. Niinpä rekisteritilastossa vuoden 1954 päättyessä GAZit kuuluivat alle sadan auton ryhmään ja ZISit alle 50 ryhmään. Parina vuonna GAZeja meni kaupaksi runsaasti. Yleisimpien kuormurimerkkien määrät olivat nelinumeroisia, ja Fordeja oli yhteensä yli 10 000. Toki muutama tukkikin GAZin kyydissä on kulkenut muttei mitenkään yleisesti. Niinikään vuonna 1947 sarjatuotantoon tullut GAZ-51 oli kaksitonninen kuormuri, jonka moottori perustui NKVD:n agentin USA:ssa hankkimiin Dodge D5 -moottorin piirustuksiin. N eljäkymmenluvun loppuvuosina Suomeen tuotiin ensi kertaa Neuvostoliitossa valmistettuja kuormaautoja. Varsinkin vuosikymmenen puolivälin tienoilla uusia GAZ kuormureita ilmaantui liikenteeseen runsaasti. Vuoden 1956 päättyessä rekisterissä oli yhtensä 2823 neuvostolaista kuormuKonela markkinoi GAZeja näkyvästi. Vuonna 1951 ilmestyneessä autokuvastokirjassa neuvostolaisten kuormureiden maahantuojana kerrottiin olevan vielä GHH Oy. Tuontitilastojen mukaan 40-luvun viimeisinä vuosina Suomeen tuotiin yhteensä 26 neuvostolaista kuormuria. Neljän tonnin ZIS-150 maksoi 650 000 markkaa, kun Volvon listahinta olisi ollut vähemmän ja Dodgen 30 000 enemmän. Neuvostoliittolaisilla kuorma-autoilla oli melkoisen näkyvä osa 1950-luvun kuorma-autoliikenteessä. Suomen Kuvalehdessä muistutettiin isossa ilmoituksessa, että autoja saa heti eikä tarvitse turhaan odotella. Näinä vuosina tuontimäärät jäivät kuitenkin vähäisiksi. Maahantuoja Konela Oy panosti hyvin näkyvästi GAZien mainontaan. Moottorina oli 30-luvulla ZIS-autoissa käytetystä kuusisylinterisestä Hercules-moottorista kehitelty 5,5-litrainen ja 90 hevosvoiman tehoinen ZIS-120-tyypin bensiinikone. Esimerkiksi Kuva-Postin kaltaiseen aikakausilehteen laitettiin suuria GAZin mainoksia. Vuodelle 1955 varattiin luvat yli 2000 kuormaja linja-auton tuontiin. Konela Oy alkoi markkinoida GAZeja oikein näkyvästi. Esimerkiksi GAZ oli paljon halvempi kuin Pobeda-henkilöauto, ja järeämpi ZIL oli halvempi kuin iso ZIM-henkilöauto. Seuraavana vuonna maahantuojana olikin jo N-liiton omistama Konela Oy. Uuteen kuormuriin moottori tuli 70-hevosvoimaisena. 50-luvun neuvostoliittolaiset kuorma-autot Paljon puhutut, vähän kiitetyt 70. Kuva-Postiin laitettiin suuria mainoksia. Neuvostoliiton omistukseen siirtynyt hiilentuontifirma GHH Oy ilmoitteli toimivansa myös autokaupassa ja edustavansa ZISja GAZ-kuorma-autoja. Hurjat GAZ-vuodet 1955–56 Suomessa elettiin kuormuripulaa 50-luvun puolimaissa. Mainospiirros antaa ymmärtää GAZin olevan sopiva tukkien kuljetukseen
Viikko-Sanomissa julkaistiin laaja juttu Hangon satama-alueita täyttävistä kuormurimääristä. Niissä GAZ oli vahvoilla. Kuormureiden tuonnin vapauduttua neuvostolaisista kuormureista tarjolla olivat GAZ-51 edelleenkin 70 hevosvoiman tehoisena mutta meillä neljä tonnia kantavana, ja kuusitonninen ZIL-151, jonka Vuoden 1950 esittelykuvassa neljän tonnin lastille tarkoitettu ZIS-150. Kuvaposti-lehdessä julkaistiin Kari Niemen ottama kuva ja lyhyt juttu ”Idän autotarha”. Eteläpohjalaisille kerrottiin vuonna -55, että GAZ oli saanut lisää kantavuutta. Melkoinen vaikutus oli silläkin, että Konelan toimesta GAZien runkoa jatkettiin ja pyöräkokoa kohennettiin, jotta auto saatiin neljä tonnia kantavaksi. Kuormurin ostajien tarpeet kohdistuivat dieselmoottorisiin, mutta neuvostolaiset olivat bensiinikoneisia ja reippaasti kuluttavia. Sarjatuotantoon tuo malli oli päässyt 1947. ria. Autoilijat pääsivät nyt valitsemaan, vaikka toisaalta lama ja tiukka raha-aika jarrutti. Kymmenpyöräinen versio ZIL-157 sai sittemmin kunniamaininnan Brysselin autonäyttelyssä. Vaasalainen GAZedustaja kertoi auton käyttäjiltä saaduista ”kiitettävistä lausunnoista”. Niistä noin 1600 oli rekisteröity vuonna 1955 ja vähän yli tuhat oli tuoreita 1956 rekisteröityjä. Kuva-Posti-lehdessä 1956 ilmestyneessä mainoksessa vedotaan huomattavaan lisäansioon, johon päästäisiin GAZin sallitun painon korotuksen jälkeen. 7/2019 71. Kestävyydestäkin kerrottiin esimerkki. Tämä ZIS oli ensimmäinen neuvostolainen automalli, jossa oli ilmajarrut. Tehtaan ilmoituksen mukaan bensiinin kulutus olisi ollut 39 litraa sadalla kilometrillä. Isommista kuormista toki maksettaisiin enemmän. ZIS-150 oli ehtinyt saada hiukan kohennustakin, mutta 1956 seuraajaksi tuli malli 151. Konelalla oli tähän aikaan näiden ohessa tarjolla kahta kokoa GAZin alustalle rakennettua PMG-paloautoa sekä 5,3 miljoonan hintainen JaAZ 210 -maansiirtoauto. Suuri muutos 1957–58 Kuorma-autokaupassa tapahtui perusteellinen muutos syksyllä 1957, kun tuonti läntisestä Euroopasta vapautettiin ja tuontia dollarimaistakin helpotettiin. Vuoden 1957 lopussa rekisterissä oli 3145 GAZia ja noin 180 ZISja ZIL-kuormuria. Konelan varastolle rakennettiin kattopinta-alaltaan 6000 neliömetrin kokoinen varastokatos. Syksyllä 1958 muuttunut tilanne kuormurikaupassa näkyi Lappeenrannassa. Sitäpaitsi markan devalvointi oli nostanut kysytyimpien kuormurien hintoja noin puolella miljoonalla markalla ja isompien vielä enemmän. Heti päätöksen tultua autojen maahantuojat kiirehtivät hankkimaan tuhansien kuormureiden tuontilisenssit. Neuvostolaisia kuormureita kerrottiin olevan ainakin 600 kappaletta väliaikaiseksi sanottuna transitovarastona. Konelan tullivarasto alkoi täyttyä varsinkin kuormureista. Vaikuttavampia asioita kuormurin valinnassa olivat kuitenkin hinta ja maksuehdot. Uuden kuormurin ja varaosien saatavuus olivat tietysti autoilijalle tärkeitä asioita. Teräslavainen kippiauto GAZ-93 esiteltiin vuoden 1955 Helsingin Autonäyttelyn luettelossa. Sitä paitsi uusi malli oli ZIL, koska tehtaan nimessä Stalin korvattiin Lihatšovilla
Suomeen ei kovin montaa JAZ-maansiirtoautoa ole tuotu. Paloautoja rakennellut ja palontorjuntatarvikkeita valmistanut Kulmala Oy rakenteli GAZ-51 alustalle tikasvarustuksen. JAZtai oikeammin JaAZ-autot valmistettiin Jaroslavissa. Tässä esimerkkinä vaasalaisen jätehuoltoyrityksen mainos vuodelta 1958. Raskaat kuormurit olivat myöhemmin KrAZ-merkkisiä ja Ukrainassa Krementšukin tehtaalla tehtyjä. Varastoihin jääneitä GAZeja vietiin Suomesta takaisin N-liittoon ja muutamaan muuhunkin maahan. Neuvostoliitosta kerrottiin, että vuoden 1958 uutuuksia olivat GAZ-52 ja ZIL-130. 1955 on kuvattu Vetkun Päijänteen keikalla Jyväskylässä. Kun ensimmäinen vuosi vapaata kuormurikauppaa oli koettu, vuoden 1958 lopussa rekisterissä oli 3018 GAZ-kuorma-autoa ja 29 GAZ-merkkistä muissa eli erikoisautojen kategoriassa. Kun uusien henkilöautojen rekisteröinneissä neuvostolaisten osuus oli neljännes kaikista, kuormureissa osuus jäi seitsemään prosenttiin vuosina 1953–59. Varastoihin jääneitä GAZeja vietiin Suomesta takaisin N-liittoon ja muutamaan muuhunkin maahan. Kevyt ja halpa GAZ oli sopiva monenlaiseen paikalliseen huoltoliikenteeseen. 72 50-LUVUN NEUVOSTOKUORMURIT. Konela yhtiö ei näitä uutuuksia ainakaan näkyvästi esitellyt. 50-luvun GAZ-kuormureita ei liiaksi ole entisöityinä tai kunnossa pidettyinä tallella. ZIS ja ZIL olivat vähäisen määränsä vuoksi tipahtaneet tilastoinnin ”muut merkit”-osastoon. Sitten tehtaiden työnjakoa muutettiin, ja Jaroslavlin tehdas jatkoi vain moottoreiden tekoa. bensiinikuutosen tehoksi kerrottiin 95 hevosvoimaa. Uutta oli vuoden 1959 puolella se, että GAZ-51-malliin kerrottiin olevan tarjolla myös dieselmoottori. Ne tulisivat korvaamaan pitkään tuotannossa olleet mallit. Hyväkuntoinen GAZ-51 vm. ZIL maksoi vähää vaille kaksi miljoonaa. Tällainen tarjous tehtiin 1958. GAZin hinta oli 630 000 markkaa, kun saman kokoluokan Thames Trader bensiinimoottorilla maksoi melkein 1,1 miljoonaa. Uudella vuosikymmenellä neuvostolaisten määrä väheni nopeasti. Neuvostolaiskuormurien osuus ei meillä 50-luvullakaan ehtinyt kovin suureksi nousta. Neuvostolaisten kuormureiden kysyntä oli kuitenkin romahtanut. Saman kokoluokan Scania Vabiksen hinta oli runsaat 2,3 miljoonaa. JAZeja saatettiin käyttää isoilla työmailla, jolloin niitä ei aina rekisteröitykään. Viisikymmenluvun päättyessä rekisteröitynä oli 2618 kuormuria ja 30 muuta GAZ-merkkistä autoa, joista 137:ssä oli dieselmoottori. Esitekuva on vuodelta 1952
Tämä esitekuva on vuodelta 1958. 7/2019 73. JAZ-210-autoja ei mainostettu samaan tapaan kuin kevyempiä kuormureita. Joka tapauksessa juttu teki selväksi, että itänaapurin kuorma-autoja oli tuotu runsaasti yli kysynnän. Sitä mahdollisuutta ei vielä 50-luvun puolella ehditty paljoa esitellä. Mainoksen kuva-aihe on ajankohtainen, koska valtatieverkon rakennustyöt olivat käynnissä joka puolella maata. Viikko-Sanomissa julkaistiin runsaan aukeaman laajuinen juttu Hangossa tullivarastot täyttäneistä neuvostolaisista kuorma-autoista. JAZ luokiteltiin Neuvostoliitossa 7–8 tonnin suuruusluokkaan. (Vetkun kuva) Vuonna 1955 järjestetyn ison autonäyttelyn luettelossa GAZ-51 esittäytyi tällaisena. Vuonna 1959 julkaistussa mainoksessa mainitaan mahdollisuus dieselmoottorin saamisesta GAZ-51-kuormuriin. Markku Haapalaisen GAZ kuvattuna halkolastissa 1956. Tämä malli oli kyllä esillä 1946, mutta sarjatuotantoon päästiin vasta seuraavana vuonna. Hyvin tavallinen GAZien kuljettama tavara olivat halot. Neuvostoliitossa GAZ-51-kuormuri esiintyi myös postimerkissä. Suomeen sopivuudesta voitiin olla kahta mieltä ainakin siksi, että autoilijat halusivat saada dieselmoottorisia kuormureita, mutta GAZ oli bensiinikäyttöinen. Niitähän tarvittiin ja käytettiin 50-luvulla runsaasti. Jutun otsikko ja sisältökin osoittivat tietämättömyyttä valuutta-asioista. Keuruulaisen liikkeen mainoksesta vuodelta 1956 käy ilmi, että GAZien runkoja taidettiin jatkaa muuallakin kuin maahantuojan verstaalla
Kuljetusja konealan uutisten jäljillä aikaa ja vaivaa säästämättä. www.raskaskalusto.fi Reissaa, tutkii, testaa. TIEN PÄÄLLÄ • KOEAJOT • UUTISET • YRITYSESITTELYT • TAPAHTUMAT • HARRASTEET
Matkaan saa Majorin ilman moottoria. Ferguson 35 vm. Volvo 240 GLT ’89 kartanomalli. Rane, puh. Scanian nokkamerkit. 0400 337472, Lempäälä. Major simpukkalokasuojat 14.9-24 hyvät takarenkaat vanteillaan, käy Fergu, Valmet ja moneen muuhun. Kunto-merkkiset suurteholumilingot, lev. 040 845 7457, Nokia. Hydrauliprässi, voimavirta, omavalmiste 450 €. Vain nouto ja käteismaksu. Traktorilavetti hydrauliosilla 450 €. Hinta 2500 € Jani Enbuska, 040 5234313, Pello. Eino Karonen, puh. Nastarenkaat LT 8,75 R 16,5, pintaa noin 11 mm, hinta 320 €. Alennusvaihdemoot. Zetor 25 uusia varaosia, muihin merkkeihin toimitusmyyntinä, Risto Väyrynen, puh. -67, C-malli, 414-umpiot, Chevrolet Impalan vm. Täyskorjattu teknisesti. Kuljetus järjestyy lavettikärrylläni. 24 5X16 Michelin kitkarenkaat, melkein uudet, hp. Sampo 28 -jousiäes hyvillä piikeillä. 460 €. Kaarikippi, hinta 350 €. uusia mäntiä ym koneen osia. 040 5047754, Kimmo Vesilahti. 10 kpl erimerkkisiä maamoottoreita 200 € kpl. Koko nippu 200€ tai paras tarjous. Vanhat moottorisahat: Varaosasahoiksi Homelite 7-19, Solo ja Poulan micro. 7/2019 75. Valmet 502 hyvä jäähdytin, hinta 140 €. Hinta 60 €. Raju-takalana tyvitaitolla. Eerikki Sorvaniemi, puh. Jyry Sisun vm. 200 €. Kaikista puuttuu osia. 0400 432891, Seinäjoki. Myös nivelakseli mukaan halvalla. Trojan/Yale kuormaaja, käyntikuntoinen, 2-tahti diesel-V6. Kysy hinnat myytäville. Metsäajokärryt. Maasturin vanteita uusia 6x16 6-pulttisia, 2 valkoista 45 €, 2 harmaata 55 €, 1 kromi 45 €. Junkkari 55 peräkärry korokelaidoilla. Vinssi 3-haara juontosakset 210 € ja vinssaus/kuormaussakset 80 €, mallia Normet, mahd. 520 €. Petteri Pessa, puh. James TR-kaivuri, 18,4x30 vararengasvanteella, hp. 50-60 luvun elokuvajulisteita noin 100 kpl. 040 7536875 mika.lahteenoja@gmail.com. Perämoottorit 7 kpl: Pentaverken, Terhi, Johnson (Vanha), Archimedes, Perkins, British Seagull ja Penta. MB Ukko-Mersu -56, Om 351 6 kpl. 210 cm ja 250 cm. Valmet lisäh säiliö 02-SRJ hp. Fordson Major 1951 bensa-petroli. 045 2343504, Voikkaa. 040 866 9806, Vaajakoski. Upo lämmityskamina, valurautainen, muurauksilla ja keittolevyllä, heti käyttöön. Hinta 3000 €. 3900 €, Jyväskylässä, puh. Puh. Tuhti 5 kippivaunut viljalaidoilla. 16TN housukippi, hp. Fordson 20-30 luvulta, 2700 €. 0400 775771, Parkano. Pekka Hyvönen, puh. Heinäseiväs maakaira joka tehty pakettiauton perästä. 0500 835 706, Naarajärvi. 050 3744986, Mankala. Viljakaira, pituus 5460 cm, hinta 130 €. 0500 562992. Hp. 2 kpl Bedfordin vaihdelaatikoita, 3-vaihteinen Mersun vaihdelaatikko, nappulakipin vaihdelaatikko, Trader takasilta, Kontio-Sisun perämurikka. Hinta yhteensä 950 €. 0400 327485, Laitila. Esko Syngelmä, puh. Sisu Kontio 1972 vaihtolava Hiab 550 jatkopuomi vaijerikelalla, alkuperäinen. Bernard moottori, diesel-Majorin osia, Jawa 175 -koneen osia, Zetor 25 -takavannekehät. Soitellaan. Jawa-mopon koneita, pikku-Valmetin aura, koneen osia. Koneet löytyy karstulasta keski-suomesta . Ovitiivisteitä (B-malli) 60-luvun Jyryyn/Kontioon sopivia. -65 ratti ja rattiakseli (tehostinmalli). 040 583 5970, Nakkila. Sylinterit 2 kpl, pituus 220 cm, vahvuus 75 mm. Volvo T24 1954. 0500 648826 / Timo Mononen. Ympäripyörivä takalana, omavalmiste. Opel Rekord vm. Traktorin rättihytti, hinta 350 €. Juha, puh. Marrku Tuomola, puh. 170 €. 050 3723647, Padasjoki. -60 laturi ja takatukivarsien pulsat. Ossi Vallamo, puh. 57 kultamahan purkuosia, MF30 olka-akselit ja pyörän navat. 0400 158 317, Forssa. Kysy lisää 0400 711319, Orimattila. Volvo Viking nelivetonen hinnausauto vuosimallia 1961. läh. 040-515 59 63. Hinnat 10-20 €/kpl. Homelite jumissa, muut pyörii. Julisteet Vaasassa. Kivikoukku, järeä malli, omavalmiste. MF65 startti. Matti Hakanen, puh. Minulla työnsä tehnyt, hiekkapuhallukseen ynnä muuhun oiva ruuvikompura Atlas Copco (kuivaimella), Tuotto 2,8 kuutiota/minuutti. Valmetin moottorikorjaussarja 310 b, 33 504 malleihin. Wc istuin kaksoishuuhtelulla, piiloviemäri, uudenveroisessa kunnossa. Hienosti säilynyt, 295 tkm ajettu, huollettu, koukku, 2 omistajan historia. Vaijerivaihtolava 260. Kaikissa hyväkuntoinen alennusvaihde ja suora runko. Vanhat Koneet -lehtiä 2016-2019. Man 750 neliveto, ei ruostetta, on helppo museoida, BolinderMunktel 320 -hytti, Natika 276 -hytti, toimii. Klapisirkkeleitä 2 kpl hihnavetoisella moottorilla. 044 0584694, risto.vayrynen@pp1.inet.fi, Ii. Tarjoa puh. Myydään Gigantic G18. Puh. 044 0717205. Matti Niittymaa, puh. Puh. Sähköt, hytin sisustus ja maalaus ei ole valmis. Pomo 320 pyöröharavaheinänpöyhin kar hottimella. Pete Rönkkö, Iisalmi, puh. Puh. 0,55 kw 56 r/min, käyttämätön uusi. Pekka Halttunen, puh. 95 €. Hp. Puhelin: 05-3379438. Hokkiketjut esim. puoliteloihin. Levykytkin nivelakseli ja varaosa-akseleita. Hinta 10 000 €. 0400 847729. 0400 259009, Kausala
TILAA KONEURAKOINTI Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.fi SÄÄSTÖJÄ KÄÄNNÖISSÄ KESSELIN HYBRIDIT N U M E R O 47 K O N E U R A K O IN T I 7/ 2 1 9 • KATU-KARHU ENNAKKOLUULOTON PANOSTUS UUTEEN TEKNIIKKAAN JA ASIAKAS TYYTYVÄISYYTEEN REALISOITUI PUSKUHÖYLÄN MUODOSSA. SCANIA AXL SIMEX CBE 40 KANGASSALON LOGSETIT KUHMALAHTI PULLING MAXPO 2019 Perunannostokone AVR Puma 3 6 414887 200110 1 9 7 72 00 11 -1 90 7 PAL VKO 2019-51 Viipale mediat 7/2019 • Hinta 8,50 € • www.koneurakointi.. KESTOTILAUS: 8 NUMEROA 64 90
Sovelluksista tunnetuin on käyttömoottorin pyörittämä hydraulipumppu. Talvimaisemissa poseeraa perinteisemmin nähty X2, mutta vastaan on Suomessa tullut myös yläkuvan X3 vuodelta 1965. Hydrauliset laitteet voivat toimia joko mekaanisesti hallitunkin lailla tai ulkopuolisen energianlähteen avulla. Suuremman hydrauliikan paketti, Brøyt X41. Norjalainen Brøyt jäi erikoisena kaivurina monen mieleen työmailla. 78 RAUHASSA RUOSTUVAT HYDRAULIIKKAA HYDRAULIIKKAA. Hydrauliöljysäiliöstä neste siirretään pumpun voimalla venttiilien kautta sylintereihin, joilla erinäisiä vipuja ja linkkuja hyödyntäen erilaiset mekaaniset osat saadaan liikkumaan halutulla tavalla. Hydrauliikka tarkoittaa tehonsiirtoa nesteen paineen ja virtauksen avulla
Englantilainen JCB 7C cabriolet tai hyttinsä menettänyt malli. Ensimmäiset pyörä– ja telaalustaiset kaivurit esiteltiin 70-luvun alussa. 7/2019 79 HYDRAULIIKKAA HYDRAULIIKKAA. Tarkastusleimoista päätellen tämä nosturi on vielä ollut voimissaan ja työkuntoisena 1990-luvulla, mutta nyttemmin se on jo hävinnyt tämän teollisuustontin maisemasta. Kulmikkaan pellin alla puhinat on pihistellyt ilmoille Perkinsin nelosdiesel. Lokomolle oudoista väreistä huolimatta tarkkasilmäinen tunnistaa tämän Lokomon nosturiautoksi Vanajan alustalla ja brittihytillä varustettuna. Oranssi Liebherr 912 on 30 vuotta nuorempi konemalli. Harvinaiseksi koneeksi on jäänyt myös pyöräalustainen Liebherr 500S. Lännen Sokeri Oy:n ostamalla konepajalla valmistettiin 60-luvulla traktorikaivureita
Caterpillarit kesä– ja talvimaisemissa. Pikkuruinen D4D oli yleinen kone suomalaisilla rakennustyömailla. Housukipin kohtaloksi koitui lahkeiden repeäminen. Vaijerikaivureiden marssijoukot saivat väistyä tulevaisuuden koneiden tieltä. Volvo A25C oli aikansa A-sarjan malleista ainoa, jota sai 4x4ja 6x6–malleina. Lavaan sai vaihtoehtoisesti lisävarusteena jatkolaidat takaosaan ja erilaisia takalaitaversioita aina lavan pakokaasulämmitykseen asti. Palasiksi purettu International Dresser TD25E ei hytise, vaikka pakkanen pureekin. Volvo BM hehkutti mainosesitteessään 12 sekunnin kippausaikaa, mikä teki työstä joutuisaa. Hydraulic Machinery Company Limitedin telakaivinkone Hymac 580 edusti 1960-luvun puolivälissä kaivureiden tulevaisuutta muotoilullaan ja mullisti samalla kaivukonemarkkinoita. Liekö tämäkin yksilö ollut hävitysuhan alla kuvanottoaikaan. Hydrauliikan kehitys alkoi syrjäyttää mekaanisten laitteiden valta-asemaa. Lavalla näkyy olevan romumetallikuorma. Kaivoskaupungin tohinan laannuttua on kiviautojenkin hidas kuolema sinetöity. 80 RAUHASSA RUOSTUVAT. Kuvasta ei käy ilmi kumpi tämä yksilö on, mutta kuusipyöräinen dumpperi oli Suomen oloihin paremmin soveltuva. Yksi niistä oli jo 1950-luvulla kehitetty märkälevykytkin, joka kesti huoltovapaata käyttöä kuivakytkintä huomattavasti enemmän. Pikku puskussa oli monia etuja, mikä jarrutti muiden koneiden hankintaa
7/2019 81. Eikä asiaa auta se, että kuvauspaikastakaan ei ole muistikuvaa. Aikaisemmin sitä oli yrittänyt parikin eri valmistajaa. Lokomo AH160:sen hydrauliikka on eriytetty selkeästi keskusja hallintayksiköstään. Pienellä hiekkakeisarilla on vielä kova luotto koneen riittävyyteen omiin tarpeisiin ja ehkä vähän toistenkin. Allekirjoittaneelle jäi mysteeriksi TVH:n kopittoman koneen merkki ja malli. Caterpillarin järjestely – moottori takaosassa – kehittyi kuitenkin ajan saatossa standardiksi, jota tulevaisuudessa tultiin lähes poikkeuksetta suosimaan. Raikkaan vihreä Euclid L20 on ehtinyt vajaassa 60 vuodessa kokea kovia. Keväällä tyhjennetyltä laanilta jäi tunnistamatta tämä Wi-Pe-kilpeä kantava iso trukki. Caterpillar ei ollut ensimmäinen valmistaja, joka toi runkoohjauksen pyöräkuormaajien pariin
Seppiä ja mestareita -palstalla tapaamme Mehtosen Arin Tuusniemeltä. Juhlan kunniaksi tutustumme muun muassa uutteran DB-miehen Esko Perannon traktoriin. 82. Tuleepa vastaamme myös Vammaksen höyläklassikko. Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 8/2019 ILMESTYY 12.12.2019 TAAVETIN SYNTTÄRIT David Brown täyttää tänä vuonna pyöreitä
Viipale mediat Klikkaa ostoksille verkkokauppaan www.supermarket.. 020 775 8400, FAX 020 775 8492, www.sr-o.. IKILIIKKUJA UUtUUslehti! Autoja ja autoilun ajankuvaa sodanjälkeisiltä vuosikymmeniltä ClassiC Motor show ’08 Messuraportti ensimmäistä kertaa järjestetystä harrasteajoneuvonäyttelystä 120 000 km ajettu Mercedes-Benz 220D Automatic -79 Steyr Puch kääntää katseet SympAtIAA ItävALtALAISIttAIn wanhat aUtot vappUajelUlla Zoolandian kokoontumisajon tunnelmia Testasimme, kuinka höyryjunalla matkustettiin Ukko-Pekan matkassa Museokatsastus Mitä pitää ottaa huomioon ja kuinka se käytännössä hoituu. 37 90 Rasvanäppien olohuoneet 212 sivua. Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.. 37 90 8 90 8 90 8 90 8 90 Raskas Kalusto parkkikiekko Klassikot parkkikiekko Koneurakointi parkkikiekko Vanhat Koneet parkkikiekko 8 90 Amerikan Rauta parkkikiekko Koneurakointi lippalakki Raskas Kalusto lippalakki 8 00 Vanhat Koneet pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä. Kaupan päälle avaimenperä. • Kun työsi sisältää paljon kääntöliikettä, polttoaineen kulutus laskee jopa 25 – 40% • Komatsu HB215LC-1 on aito sähköhybridi japanilaista osaamista ja tekniikkaa • Hybridikomponenteille 4 v /10 000 h takuu – muut koneen osat 2 v /3000 h • Komatsu HB215LC-1 hybridikaivukoneita on toimitettu vuodesta 2008 lähtien jo tuhansia – Komatsu laatuun voi luottaa Kun haluat tehokkaan ja ympäristöystävällisen kaivinkoneen, soita meille METALLITIE 6, 33960 PIRKKALA PUH. Volvo 226 sivua. Kaupan päälle avaimenperä. Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot. komatsu_HB215_v2_297x210fi.indd 1 22.08.2013 08:50:54 KoLME DooSAnIA piKaKoKeilussa: UUTUUSLEHTI! 8 90 Vanhat Koneet lippalakki 4 90 Tarra-arkki Säänkestävät tarrat A5 arkilla. Klassikkomarkkinat Kymmenittäin harrasteautoja ja osia myytävänä Autoilun nostAlgiAA 1950 1985 • www.klassikot.fi • 01/08 • Hinta 7,50€ Tunturi Super Sport Urheilumopo 80-luvun tyylillä Tuleva klassikko Peugeot 205 1,9 GTi Aikakautensa yllättäjä Lotus Cortina Kahdesti rakennettu replica 6 4 1 4 8 8 3 6 8 4 8 8 8 1 > M B 22 0D • Ch ev y ii • to yo ta Co ro lla • s te yr p u ch • o pe l a sc on a • a u st in a 4 • lo tu s Co rt in a • s aa b 9 6 • p or sc h e 9 24 • tu n tu ri s u pe r s po rt 01 /0 8 CAT-HYBRIDIKAIVURI esittelyssä MAnIToU KURoTTAjAT Koeajossa ARMoTon VW AMARoK maanrakennus • metsäkoneurakointi • kiinteistöhuolto • maatalous n ro 1 • 1/ 20 13 • 7, 90 € 6 414887 200110 1 3 1 72 00 11 -1 30 1 PAL VKO 2013-44 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.koneurakointi.fi HajateK oy jo 20 vuotta energiatuotantoa liikevoiman hyötykäyttäjä Metsäalan tekijät koolla TARPEESEEN TURVETTA n U M E R o 1 K o n E U R A K o In T I 1 /2 1 3 • tu rv et ta ta rp ee se en – H aj at eK oy • piK aK oK eil u ss a: Ko lM e do o sa n ia • el M ia W oo d ´1 3 • es it te ly ss ä: M an it ou -K u ro tt aj at tuoretta teKniiKKaa KoneMessuilla ELMIA WooD ´13 silvator 2000 EnERgInEn HAKKURI Miksi Komatsu. 14 90 Amerikan Rauta avaimenperä 14 90 14 90 14 90 8 00 Klassikot pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä.. 37 90 Suuri Valmet -traktorikirja 216 sivua. Jokaisella autolla on tarina. Supermarket.. Kaupan päälle avaimenperä
Sis. Työtilan mitat: 890x670x550mm 795€ tuotenro 75506 499€ tuotenro 494628 U U TU U S! Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 430mm. 3 hv) toimiakseen. 1499€ tuotenro 497976 Kaikki hinnat sis. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. Idän ja lännen kuormurit Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 7/2019 • Hinta 8,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT MUOTOILU EDELLÄ Volvo-alustainen Kutter 7 -bussi PEIPON DEERET Koko perhe vihreän lumoissa LARI HASSEL Koneita ja kulkimia joka lähtöön 6 41 48 87 45 00 03 19 00 7 745000-1907 PA L VK O 20 19 -5 Viipale mediat 73 7 / 2 1 9 • G M C C C K W 35 3 • A eb i TP 20 • M A N 4 P 1 • Va lm et 50 2 • La ut ta ky lä n A ut on Vo lv o K ut te r 7 • K is ko bu ss i K B 2 Parkkipaikkanostin 3200kg Nostokorkeus: 1,86m. 499€ tuotenro 507493 1199€ tuotenro 86801 Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Suljettu kaappi suojaa käyttäjää roiskeilta, lialta ja pesuaineelta. Sähköliitäntä: 230V. Maks. Mitat: (PxLxK) 5255x2596x2081mm Levys pilarien välillä: 2350mm 2550€ tuotenro 85268 U U TU U S! Osienpesukaappi lämmittimellä Osienpesukaappi lämmittimellä moottorin osien ja muiden irto-osien tehokkaaseen puhdistukseen. pellinpaksuus: 1,5 + 1,5mm. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Pistehitsauspihdit 230V Sähköliitäntä: 230V 16A. lattiamallinen työkalukaappi, yläkaapit 3kpl, alakaapit 3kpl (1 x laatikot, 1 x kaappi, 1 x siirrettävä työkaluvaunu), työkalutaulu, ruostumaton pöytätaso. Vaatii kompressorin (min. Ilmantarve: 400-600l/min. Kantavuus 1800kg, maksimipituus korille 5500cm. Kaapissa on myös digitaalinen termostaatti, valaistus, poistopuhallin, paineensäädin ja painemittari. Kokonaismitat: 2955x2000x460mm. Koko: 480x100x200mm, paino: 14,5kg 250€ tuotenro 77868 Rengaskone U-2011 Puoliautomaattinen sivulle kääntyvä puomi & apuvarsi. 1450€ tuotenro 32836 Autotallin sisustus Työtason korkeus: 946mm. Nostokyky: 1350kg KY SY M YÖ S M U IT A M AL LE JA ! Valmet 502. Hiekkapuhalluskaappi imurilla 2kpl puhalluspistooleja (käsi& jalkaohjattu), 2 ovea, valaistus, suojakäsineet ja imuri