269€ tuotenro 69175 Sikkikone 150mm Työsyvyys: 150mm. Paino: 162 kg 1480€ tuotenro 74332 849€ tuotenro 520053 Kutistus/ venytyskone TWIN Heavy Duty Laadukas kutistus/ venytyskone ammattikäyttöön. Paino: 4,3 kg. teräspelti: 1,0mm. Paino: 86 kg 729€ tuotenro 74332 U U TU U S! Epäkeskohiomakone ROS090 Moottorin teho: 350W. Oskillointi: 5 mm. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. alumiinipelti: 1,8mm Tuplakoneet helpottavat työskentelyä ja säästävät aikaa. Työsyvyys: 120mm. 189€ tuotenro 509658 U U TU U S! U U TU U S! Kylmävannesaha G5013W Yksi markkinoiden parhaista metallivannesahoista autotallille tai pienelle työpajalle. Kylmävannesaha G4017 Erittäin laadukas puoliautomaattinen vannesaha ammattikäyttöön. Mitat (PxLxK): 1280x430x1050mm Pakettiauton hylly, 4 laatikkoa Säilytysjärjestelmä pakettiautoon, joka pitää työkalut ja lisävarusteet paikallaan huoltoajossa. 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. teräspelti: 1,6mm. Moottori: 230V / 370W. pellin paksuus 2mm. Mitat (PxLxK): 1023x330x1202mm 849€ tuotenro 520055 Pakettiauton hylly, 6 laatikkoa Pakettiauton säilytysjärjestelmän osa jossa 6 laatikkoa, 3 pitkällä sivulla ja 3 päädyssä. Kitasyvyys: 700mm. 2,5mm teräspelti. Maks. Maks. Terännopeus: 40 tai 80m/min. Maks. Paino: 1kg. Sisältää 6 rullaparia mm. Terännopeus: 23 tai 54m/min. Teho 500W. Mukana 5kpl karkaistuja rullia. Mitat (PxLxK): 1280x330x1205mm U U TU U S! 1599€ tuotenro 511050 Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön. Vaihdettava neliskanttinen terä. 1399€ tuotenro 511034 199€ tuotenro 513137 Lisähylly, avonainen Avonainen lisähylly / jatko-osa kalusteeseen 520053. 199€ tuotenro 511068 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 7/2021 • Hinta 9,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 89 PENTTI KOSKI Harrastekentän jokapaikanhöylä NOKKA JA HYTTI Lehtisen Scania-yhdistelmä 80-luvulta SEPON STEYRIT Komea kokoelma itävaltalaistraktoreita 74 50 00 -2 10 7 • PA L VK O 20 21 -4 8 6 41 48 87 45 00 03 21 00 7 7 / 2 2 1 • D e u tz D j a 5 -s a r j a a • S o m e ro n Li n j a n V o lv o B 2 2 • S ca n ia T1 1 2 H • S te y r-k o k o e lm a. Hiomapaperin mitta: 150 mm. Työkorkeus: 1200mm. Moottori: 400V / 0,75kW. U U TU U S! www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Satinointikone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. 85€ tuotenro 493647 Kaikki hinnat sis. Maks. Maks. rekisten kahdeksa n Deutzia Peltileikkuri 500W Sähkökäyttöinen peltileikkuri. kanttausta ja kutistusta varten. Pyörintänopeus: 4000-10000rpm
Tilaa ennakkoon! Tilaa uutuuskirja verkkokaupasta supermarket.fi Olympiavuoden klassikot Upea kirja 1952 automalleista! Olympiavuosi 1952 oli Suomen autoistumisen osalta poikkeuksellisen hieno. Pula-aikoina oli autoja tuotu maahamme niukalti, mutta Helsingin olympialaisten kunniaksi haluttiin maailmalle näyttää kuinka talous ja kansainväliset kauppasuhteet kukoistivat. Tuolloin tuotuja, uusia automalleja ihailtiin ja ihmeteltiin ja tämä kirja esittelee niistä tarinoiltaan mielenkiintoisimmat aina Bentleystä Rättisitikkaan ja Cadillacista Kansanautoon, Volkswageniin. Toimitukset alkavat 9.12.2021 Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi 37 90 212 sivua! Kiiruhda tilaamaan omasi! ODOTETTU ERIKOISJULKAISU ILMESTYY JOULUKUUSSA Tilaa ennakkoon verkkokaupasta supermarket.fi
YHTEISTÄ VIISAUTTA V anhoista koneista kirjoittaminen on samanlaista kuin vanhan koneen hankkiminen. Yksi keskustelukumppani huomaa jotain outoa, toinen apuri tekee omat tulkintansa, kolmas löytää arkistoistaan lisää tietoa. Esimerkki tällaisesta työstä on tämän lehden Volvo-linja-auton artikkeli. Lehtimiehen korvaamattomana apuna ovat ne monet asiantuntijat, jotka silkasta intohimosta säilyttävät vanhaa tietoa ja jakavat sitä auliisti. Älkää jatkossakaan arastelko kertoa omia näkemyksiänne tai tietojanne meille. Mitä se nyt noin tekee. Usean nelinja kaksinpelin tulosten yhteenlaskenta on vielä oma urakkansa. Tunnetun ja tutun auton tuntematon alkuhistoria kiihotti entusiasteja monenlaisiin villeihin päätelmiin ja ajatuksiin, joista lähdetietoihin perustuvina todennäköisyyksinä juttuun siivilöityi vain muutama toteamus. Kun monet ajatukset ovat ilmoilla, niistä tulee harrastajien yhteisiä päätelmiä, jotka ovat liki poikkeuksetta viisaampia kuin yhden tai kahden ihmisen pähkäilyt. Vaikka lehtijutun taustalla on aina paljon muitakin kuin toimittajan omia ajatuksia, ei se koskaan ole asian viimeinen sana, pikemmin keskustelun avaus. Mikä tuo ääni on. Niihinkin pätee sama totuus kuin kaikkeen ihmisen tietoon: se on horjuvaa ja epävarmaa ja sitä olisi hyvä saada lisää. Lukijoilta saammekin kiitettävästi yhteydenottoja lehden aiheisiin liittyen. Oletko tuommoista nähnyt. Lehtijutun aiheen historia voi olla ensisilmäykseltä joka kantilta hyvin tallennettu ja toimittajan homma vain asioiden kirjaamista ja järjestelyä. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Lopputulos ei ole painettu lehti vaan luettu lehti, josta ponnistavat uudet käsitykset ja oivallukset. Mistä tämä johtuu. Pitkät keskustelut ja päältä katsottuna vähätuloksinen yhteistyö on lopulta sitä tärkeintä työtä. Sitten kun päästään itse hommiin, tuleekin yllätyksiä aivan muualla. Aletaan purkaa jostain päästä ja pureudutaan tarkemmin yksityiskohtiin. 7/2021 3 Pääkirjoitus. Pian paikalle pitää hälyttää tietävämpiä. Ensin sitä katselee koko helahoitoa yleisesti ja arvioi, että tuosta kohdasta voi tulla ongelma, tuota täytyykin katsoa tarkemmin. Usein näillä ihmisillä on myös älyä, päättelykykyä ja vieläpä suhteellisuudentajua kaiken muun paitsi sen ajan suhteen, jonka he selvitystyölleen uhraavat. Tai sitten joku ohimennessään huomauttaa, että repsottaapa tuo vaarallisesti – jokin paha paikka, johon ei ollut kiinnittänyt lainkaan huomiota. Mutta sitten sitä ihmetellään yhdessä vaikkapa rekisteriotteita. Alkaa viestien ja puhelujen monipäiväinen turnaus. Lopputulos ei ole painettu lehti vaan luettu lehti, josta ponnistavat uudet käsitykset ja oivallukset. Lopputuloksena on todennäköisesti epäselvyys, ja koko sopasta saa uutettua virkkeen tai kaksi kolmen aukeaman juttuun
26 Scania T112H Erkki Lehtinen löysi harrastekuormuriksi nokalla ja pitkällä hytillä varustetun kakkossarjan Scanian. Kahdeksan traktoria on työja näyttelykunnossa, yhdeksättä maalataan paraikaa. TAPAHTUMAT 46 Syyskyntö, Maalahti Maalahden veteraanitraktoriyhdistyksen kyntöpäivä paikkasi koronan tähden väliin jäänyttä heinäkuun traktori näyttelyä komeasti. 55 Vanhan ajan kyntönäytös, Loimaa Onkijoen tutussa kyntö tapahtu massa on aina jotain uuttakin nähtävää. Entisöinti on yhä hyvässä kunnossa. Esittelyssä Havel-yhtiöstä tutun Seppo Hassisen komea traktorikokoelma. KONEET 20 Volvo B22 70-luvulla Someron Linja rakensi 30-luvun Volvo-linjurin romusta kokonaan uudestaan. Vaanon kärry perässä on huomio tien päällä ja tapahtumissa taattu. 32 Steyr-kokoelma Itävaltalaistraktoreiden henkeä vaalitaan Ilomantsissa. 14 20 26 32 KANNESSA 14 Deutz Dja 05-sarjaa Tyrnäväläiset Rekisen miehet ovat keränneet 50–60-luvun Deutzeja kaikki moottorimallit. Tilan Deutz-historia alkaa vuodesta 1960. Nivomme auton ja yrityksen historiaa yhteen. 52 Aurojen kiillotuspäivä, Virttaa Kyntökonkari Heikki Tenkanen piti kyntöpäivän nyt ensi kertaa omilla maillaan. 50 Heinämaan konekerhon kyntöpäivä, Orimattila Viime vuonna Nurmijärveltä liikkeelle lähtenyt kyntöpäivä laski tänä syksynä siivet saveen Orimattilassa. Syksyn tapahtuma oli jo viidestoista lajissaan. 4 Tässä numerossa
Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Pellonraivaus Oy oli alan pioneereja. Toista oli ennen. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 46 38 42 Tuottajain Maidon Petteri kulki latkimassa tilasäiliöitä tyhjäksi vuonna 1968. 72 Viljan kuivaus koneellistui 50-luvulla sähkön ja erityisesti leikkuupuimureiden yleistyminen kasvattivat koneellisen viljan kuivauksen mahdollisuuksia ja tarvetta. 64 Kaiken maailman traktorit: Lindner Traktorivalmistajien pudotuspeli on niittänyt armotta pieniä pajoja ja vahvoja valtamerkkejä. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Uutisia ja erikoisuuksia aataminaikuisten romujen isosta loorasta. Kuinka edelliset sukupolvet valjastivat konevoiman saadakseen lisää viljelymaata. Ojanen, Kauko Ollila, Harri Onnila, Juha Pokki, Kari Ruusunen, Pekka Stellberg, Aimo Tenni, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila, Dace Grisle POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. 7/2021 58. 76 Markkinat Lukijoiden myynti-, ostoja vaihtoilmoituksia. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJA Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Olli J. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 58 Seppiä ja mestareita Kun Pentti Koski pääsi eläkkeelle ratin takaa, moottoriharrastus pääsi valloilleen. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia nostureista. 42 Maitotonkista tankkiautoihin Meijereiden ja maitotilojen harveneminen ja keskittyminen on vaikeuttanut maitoautojen bongausta. TILAAJAPALVELU Puh. (06) 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Mutta perheomisteinen Traktorenwerk Lindner takoo edelleen traktoreita alppikylässä vuorten kainalossa. Vanhan kansan tervaskannon laanilla on paljon erikoistakin, mutta ei mitään uutta. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 70 Automiesten löylyt Armeijan varikon alainen Härmän autokorjaamon väki rakensi sotaaikana saunan, jonka yksityiskohdissa paistaa luovuus ja huumori. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. ARTIKKELIT 38 Suo, Cat ja Jussi Peltojen raivaaminen puhuttaa taas
Tämä traktorimalli ei ole Valko-Venäjältä vaan venäläiseltä Lipetskin traktoritehtaalta kotoisin. Esimerkiksi kyntöpäiviä sikisi pitkin valtakuntaa kuin sieniä sateella. Muutoin helppoon kyntöön toi hieman haastetta se, että lohkolla on monenlaista maalajia. Paikalle löysi kuitenkin useampi kymmenen kävijää. Edellisten vuosien tapaan pari vierailevaa tähteä saatiin kynnöille nytkin mukaan. Työlaitteet Belkkuihin ovat tulleet toisesta ilmansuunnasta. Belarus-kynnöt Kiuruvedellä Vaikka syksyn isoimmat perinnetapahtumat peruttiin, pieniä kokoontumisia pidettiin paljon. Juhalla ja Matilla on kuusi Belarusta ajossa ja kaikkiin aurat, joten aika paljon päivässä saa kynnettyä jo omalla kalustolla. Belarus-kyntöjen perinne jatkuu Kiuruvedellä ensi vuonna tuttuun tapaan syyskuun viimeisenä lauantaina. Kyntöpeltona oli 12 hehtaarin salaojitettu tasamaan nurmilohko. ”Joka vuosi tämä on pidetty täällä paitsi kerran oltiin Nivalassa”, Juha kertoo. Kyntäjistä mainittakoon nuori iisalmelainen Mila Ryynänen, jonka traktorina oli 526 HX. Vaikuttavimpia näkyjä oli perus-820, joka veti viisisiipistä auraa. Riu’uista ja kevytpeitteestä syntyy kelpo sääsuoja. Periaatteessa tässä ollaan Savon kivisillä mailla, ja lisäksi meillä on paljon suoviljelyksiä, joissa on puuta ja kantoa. Ku va t: A ar o Pa rt an en Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia 6. Yksi pienemmän mittakaavan kyntötapahtuma pidettiin Kiuruvedellä. Pari ensimmäistä vuotta kynnöt olivat vain kaveripiirin kokoontumien, mutta sitten kynnöistä alettiin ilmoittaa Belarus Gruppa Finljandijan eli Suomen Belaruskerhon kautta. Nokipannukahvit Belarus-kynnöillä tarjotaan, mutta muutoin kävijöitä kehotetaan ottamaan omat eväät mukaan. ”Ei olla pitkään aikaan hyväksytty oikeastaan muita kuin Kvernelandin automaattiauroja. Edelleenkään kyntöpäivästä ei liiemmin pidetä melua. 60-heppainen 426 veti urheasti kolmisiipistä. Kvernelandin lehtijousi on ehdoton.” Paikalla oli kyntämässä seitsemän traktoria, ja niistä kolme oli vierailevia tähtiä. Mila Ryynänen kynti komeasti 526 HX:llä, jota oli reipastettu pikku ratastempulla. Siivet ovat sentään vain 14-tuumaiset. J uha ja Matti Pennasen mailla Kiuruvedellä on järjestetty pienimuotoinen Belarusten kyntötapahtuma jo vuodesta 2007 alkaen. Viisisiipiset hinattavat näyttävät rajuilta 820:n perässä
Mutta kuten mainostekstissä runoiltiin, Hiabin hydraulisesti toimiva kourajärjestelmä soi mahdollisuuden mitä moninaisimpiin töihin, esimerkiksi pinotavaran, tukkien, maan, soran, kivien, lumen, jään, romun ja juurikkaiden entistä nopeampaan kuormaukseen. Sen työkyky oli 1?200 kg, kun varsi oli lyhimmillään eli 1,5 metriä, ja 500 kg, kun varsi oli pisimmillään eli 3,5 metriä. Hiabin vaijerinosturi oli vuonna 1961 vielä hyvin samanlainen kuin vuonna 1947, jolloin sen sarjavalmistus alkoi. Hän perusti vuonna 1944 Hydrauliska Industri -yhtiön eli Hiabin, joka valmisti aivan alkuun esimerkiksi hydrauliprässejä. Elefant nosti 2?500 kg, kun varsi oli 1,6 metriä, ja 1?000 kg, kun varsi oli neljä metriä. Eric Sundin oli aloittanut teollisuusuransa 1920-luvulla Arbråssa Keski-Ruotsissa suksien tekemisellä. Alan ruotsalainen pioneeri Hiab tarjosi jo useamman sorttisia hydraulisia kuormaimia. Nestepainetoimiset kuormaajat olivat monelle vielä saavuttamattomia ylellisyyksiä. 360 astetta pyörähtävä MetsäElefantti on asennettu vetoauton perään niin, että sillä voi lastata sekä auton että perävaunun. 190 astetta kääntyvän autonosturin sai hintaan 285 500 markkaa, mutta täydellisestä traktorinosturista piti pulittaa 325 000. Mekaaninen koura oli lisävaruste. Tarjolla oli myös Metsä-Elefantti, jonka nostovarren suurin pituus oli 5,5 metriä ja nostokyky näin pisimmillään 750 kg. 7/2021 7. Sitä mainostettiin etupäässä jakelutoiminnan ja rakennustoiminnan kappaletavaranosturiksi. Hiiab! 60 vuotta sitten Suomessa tehtiin puukuormat ja muut kuormaustoimet yhä käsin tai kokonaan mekaanisten vinssien ja kuormaajien avulla. Erikoistilauksesta sai myös 5,7 metriä pitkän varren. Vuonna 1961 tällainen Metsä-Elefantti, jossa oli hydrauliset tukijalat ja hydraulinen koura, maksoi 985 000 markkaa. Nostovarren pituus oli 1,9–3,5 metriä ja nostokyky 500–1?000 kg. Nostokorkeus oli seitsemän metriä. Kokemustakin niiden tekemisestä oli. Bimbo oli 60-luvun alussa uusin Hiab-kuormaaja. Elefant oli järeämpi kuormaaja. Hydraulisella kouralla ja kääntäjällä varustettu Hiab Elefant syöttää siirrettävää kuorimakonetta. Jo 1945 tehtiin ensimmäiset hydrauliikkaa hyödyntäneet kuormaimet. Bimbon sai nopeasti työasennosta kuljetusasentoon, jossa se oli ainakin esimerkkiauton ohjaamoa matalampi
Kilpailijat väittivät, ettei kotimainen traktori ole laadullisesti ulkolaisen – englantilaisen – veroinen eikä se pärjäisi kansainvälisillä markkinoilla. Niin aloitin jälleen Tourulan tehtaalla uuden traktorimallin suunnittelutyöt. Huhtikuun alussa oli Pariisissa maatalouskoneiden näyttely ja sinne matkustimme Wrede, Linnavuoren isännöitsijä T. Sarjavalmistukseen päästiin 1957. TEKIJÄN SUUSTA Lähdimme Ossin kanssa viemään kuormaa Kemiin. Hän ohjasi autonsa rekan kyljen läheltä. Keskusteltiin Takran lopettamisaikeista ja mitä tulevaisuuden suunnitelmia minulla on. Olimme Alakorkalon kohdalla, kun tunsin pienen nykäyksen ja näin kuinka rekan perä putosi tiehen kiinni ja samalla kuoritut kuusipöllit alkoivat lennellä kuormasta. Espanjassa sikäläisen yliopiston koelaitos hyväksyi traktorin, mutta sopivaa maahantuojaa ei löytynyt. Ne edistyivät ripeästi ja Wrede piti huolen siitä, että osat valmistuivat nopeasti, suorastaan ennätysvauhtia ja ensimmäinen prototyyppi valmistui jo joulukuussa. M yöhäissyksyllä 1954 Työtehoseura oli järjestänyt kyntönäytöksen eri traktorimerkeille. Sipilä on ensimmäisen Valmetin suunnittelun jälkeen ollut töissä Takralla. Siellä olin tavannut paroni Wreden, Valmetin uuden pääjohtajan, jolloin keskustelimme muun muassa Takran tulevaisuudesta ja ylipäänsä suomalaisen traktorin kehittymisestä. Hän sanoi ensimmäiseksi: ”Kuulkaa miehet, minä olen viisi vuotta ollut rintamalla etulinjassa, mutta koskaan kuolema ei ole ollut näin lähellä.” JAAKKO JOUTI OLI RENKINÄ PÖLLINAJOSSA KEVÄTTALVELLA 1963 ROVANIEMELÄISELLÄ OSSI SAVIAROLLA. Kaipainen ja minä, nimenomaisena tarkoituksena tutkia keskiluokan traktoreiden ominaisuuksia. M. Vuoden 1955 maaliskuun lopulla paroni Wrede soitti minulle hotelli Tammerista ja pyysi lounaalle. Kuva: Elka / Valmetin arkisto / Tourulan arkisto 8 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Brasiliassa joulukuussa 1958 sain viime tipassa traktorin hyväksytyksi, sillä vuoden 1959 alusta vain Piratiningan koelaitoksella hyväksytyt traktorit saivat tuontiluvan. Samanaikaisesti tuli henkilöauto vastaan. Traktorin markkinointi oli kovaa taistelua. Sen jälkeen alkavat vientiponnistelut. Vanha Valmet ihmettelee uuden dieseltraktorin mallikappaletta. Miltei kaikilla merkeillä oli jo dieselvaihtoehdot. Keväällä 1955 hän palaa Valmetille tekemään dieseltraktoria. OTE ON JORMA NYKÄSEN TEOKSESTA LAPIN PUUTAVARA-AUTOKULJETUSTEN TOIMINTAHISTORIAA (2018). Myös Kiinassa traktori saatiin hyväksytyksi ja vientiä aloitettiin – 350 kpl – mutta Kiina aloitti oman valmistuksen. Hän kertoi samalla, että Valmetilla on aikomus tulla Takran tilalle keskiluokan traktorilla. Minä vedättelin tasaisesti ja koetin pitää rekan suorassa. Meni aikaa noin 2 viikkoa, kun Kaipaisen kanssa saatoimme ilmoittaa, että 410–415 000 mk olisi mahdollisuuksien rajoissa. Vienti alkoi ja Suomesta meni 1 200 kpl. Palattuamme kotiin Wrede kysyi, voinko saada 30–35 hv ja 1 400 kg painavan traktorin syntymään 400 000 mk hintaan. Häkinvaaraa lähestyessä kehotti Ossi ottamaan kunnon vauhdin. Pysäytettyä autoni hyppäsin pöllien yli ja juoksin katsomaan, mitä vastaantulevan auton kuljettajalle kuului. Vastaantulija osoittautui taitavaksi kuljettajaksi. Ja lopuksi: ”Ostakaa sieltä, jotka ostavat meiltä!” Niinpä päätimme Toivo Piitulaisen kanssa, joka oli traktorien markkinoinnista vastaava kaupallinen johtaja, että on lähdettävä vientiin ja etsittävä meille sopivat neitseelliset markkina-alueet, kuten Espanja, Kiina ja Brasilia. Jälleen Valmetilla Traktorisuunnittelija Olavi Sipilän muistelmat jatkuvat
Välillä aikuiset ihmiset tekevät karkeita piloja toisilleen – kuten tarinassa, jossa mies sitoo kaverin Amazonin kiinni tolppaan kostoksi mopedinsa hilaamisesta lipputankoon. 6. 5. Minkä merkin suosittu kyntöauramalli oli Hydrein. Tarinoissa juopotellaan, tehdään typeryyksiä ja välillä paiskitaan töitäkin. 2. 8. Kuormaajat olivat nelipyörävetoisia. VASTAUKSET 1. 10. Kiusallinen kömmähdys, sillä muutoin elokuva on todenmukainen kuvaus arkeologin työstä. Minkä nimistä traktoria Haldin Oy valmisti sodan jälkeen. Ku va : B ill La rk in s 7/2021 9. Edustaja oli helsinkiläinen Grönblom. Hulinapaikat-kirja löytyy useimpien kirjakauppojen valikoimista vajaan kahdenkympin hintaan. Tähän kirjaan Aimo on koonnut hauskoja juttuja ja sattumuksia, joita mies on kirjoittanut muistiin vuosikymmenien saatossa. 3. I lm ala iva LZ 129 Hin den bur gis sa. Mikä yhtiö valmisti Lokkerinimisiä metsäkoneita. Moottoreina Chaseside käytti sekä Leylandia että Fordia. V aas a 9. H ike ä Ennen huomiovärejä Brittiläisen Chaseside-merkin Super Loadmaster -kuormaajia markkinoitiin Suomessakin 60-luvun alussa. K ver nel and in 2. Aimo hulinaa Vanhojen Koneiden avustaja Aimo Tenni on taannoin julkaissut juttukokoelman nimeltä Hulinapaikat. Kadonneen aarteen metsästäjiin haluttiin kuvata kohtaus, jossa päähenkilö lähtee lennolle Nepaliin Boeing 314 Clipper -lentoveneellä. Missä kaupungeissa Suomessa on ollut raitioliikennettä ennen 2000-lukua. Short Solent Clipperinä Elokuvissa ihmiset useimmiten esittävät jotakin roolia, mutta kyllä konekin niin voi tehdä. Kuka Suomelle tärkeä teollisuus mies syntyi 1831 Porissa. L oko mo 4. Suomen teollisuuden isä tuli Suomeen levittääkseen raamattuja. Mistä keksinnöstä on kyse. Kenestä on kyse. M oot tor ity ypp i, jos sa syl int eri t on ase tet tu täh tim äis est i sät eit täi n kam pia kse lin ym pär ille . K uul ala ake ris ta 10. Mikä on tähtimoottori. Harvinaista kuin tielaitoksen... 5. 7. Kolmessa eri mallissa kantokyvyt vaihtelivat noin paristatonnista kolmeen ja puoleen tonniin. Tästä kaikesta seurasi tosin tarkimmille katsojille rutkasti ajoittamispäänvaivaa. 4. Asiahan on niin, että vuoden 1946 lentoalus esittää vuoden 1938 alusta tarinassa, joka sijoittuu vuoteen 1936. 7. Walesiläinen tehtailija Philip Vaughan sai vuonna 1794 ensimmäisenä maailmassa patentin keksinnölle, joka on vielä paljon vanhempi. J am es Fin lay son ist a 8. Vaan mitäpä luulette, olisiko entisajan Englannin herrasmieskuljettaja vetänyt mukisematta ylleen nykyaikaiset huomiovärivaatteet. Clipperiä ei elokuvan budjetin ulottuvista löytynyt, joten sen roolin sai esittää Short Solent, hieman uudempi nelimoottorinen lentovene. Short Solent III esitti vanhempaa lentokonetta Indiana Jonesissa. Esimerkkinä tästä toimii ensimmäinen Indiana Jones -elokuva Kadonneen aarteen metsästäjät, joka täyttää nyt jo neljäkymmentä vuotta. Vanhaa ja Vanhaa ja visaista visaista 1. H els ing iss ä, Tur uss a ja Viip uri ssa 6. 9. Mitä vanhan piikikkään sanonnan mukaan pidettiin julkisten väylien kunnossapidon harvinaisuutena. Missä vuonna 1936 valmistuneessa aluksessa oli voimanlähteenä neljä DaimlerBenzin V16-dieselmoottoria. F red rik Wilh elm Ros enl ew 3. Ihmetyksen aiheina ovat menneisyyden uutuudet kuten nelivetotraktorit
Tämän energiapihin kulkuvälineen kanssa Kaario askaroi vuosikymmeniä. Valmet ja Kaario sopivat, että Kaario voi kehittää alustaan yksityishenkilönä Valmetilla ja Valmet kustantaa koneen rakentamisen. Sotien välissä Kaario oli töissä Valtion Lentokonetehtaalla. Vaikka Kaario oli tästä ilmeisen katkera Valmetille, hän jatkoi töissä Linnavuoressa vuonna 1970 tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Pintaliitäjä törmäsi koeajoreitille yllättäen tulleeseen perämoottoriveneeseen. Staattinen paine siiven alapuolella kasvaa, ja nostovoima voi jopa kaksinkertaistua. Yksi veneessä olleista sai surmansa, toinen loukkaantui vakavasti. Valmet pesi kätensä tapauksesta, ja Kaario jäi vastaamaan siitä yksin. Mies olikin koko elämänsä tekemisissä eri ilmailulajien kanssa niin työelämässä kuin vapaa-ajalla. Toinen pulma oli suuri voimantarve liikkeelle lähdettäessä, sillä maavaikutus syntyy vasta kun ajoneuvo on liikkeellä. Jos siipi liikkuu hyvin lähellä maan pintaa, ilmavirtaus sen alla ei pääse vapaasti alaspäin vaan osuu maahan. Myös kellosiiven toimiva pienoismalli tehtiin jo 30-luvulla, toimiva koekappale syntyi seuraavalla vuosikymmenellä. Vene ja patosiipialus tuhoutuivat. Kellosiipi oli pohjaton laatikko, jonka päällä on reikä. 14-vuotiaana Kaario päätti ryhtyä lentokonesuunnittelijaksi. Kaario suoritti työryhmineen Valmetin määräämää koeajoa Linnavuoren lähellä Jokisenjärvellä. Aiemmin tällaista ajoneuvoa ei ollut patentoitu. Hän oli mukana valmisteluvaiheen suunnittelussa ja työskenteli sittemmin tarkastamon päällikkönä ja lentomoottoriosastolla eri tehtävissä. Yksi oli vakaus: alus ei säilyttänyt vakaata kulkukorkeutta, ja se saattoi helposti kellahtaa nurin. Kitkavastus ja tehontarve pienenevät. Lukuvinkki Toivo Kaariosta ja pintaliitäjästä kiinnostuneille jatkolukemiseksi sopii Pertti Korhosen kirjoittama ja Lentovarikon Killan toimittama kirja Toivo Kaario 1912–1970 – patosiivestä pintaliitäjään (2007). Sen tarkoituksena on saada alus leijumaan paikallaan. Vuonna 1944 Kaario siirtyi tekeillä olevaan Linnavuoren moottoritehtaaseen. Kaarion pintaliitäjä herätti kiinnostusta Yhdysvalloissa, ja Valmet oli jo hieromassa kauppoja siitä. Patosiipialuksessa oli kaksi ongelmaa. Laatikkoon saadaan näin riittävä ylipaine, joka kannattelee laatikkoa ilmassa. Historiankirjoihin diplomi-insinööri Kaario on jäänyt pintaliitäjäksi kutsutun eli ilmassa hyvin lähellä maan tai veden pintaa liikkuvan ajoneuvon keksijänä ja kehittelijänä. Kaario päätteli, että jos kelkan runkorakennelma olisi lentokoneen siipiprofiilin muotoinen, se saisi aikaan tarvittavan nostovoiman. Hän sai lievähkön tuomion kuolemantuottamuksesta. V uonna 1912 Helsingissä syntynyt Toivo Kaario tiesi jo varhain, että hänen tulevaisuutensa on ilmassa. Reiän päälle on sijoitettu moottori ja potkuri, joilla tuotetaan ilmaa laatikon sisään. Lisäksi Kaarion mukaan sovittiin, että jos hanke epäonnistuu, siitä vaietaan. Toivo Kaario hyödynsi ajattelussaan ilmiötä nimeltä maavaikutus. Kaikki päättyi kuitenkin 8.7.1961. 10 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Jälkimmäisen ongelman ratkaisuksi Kaario teki toisen keksinnön nimeltä kellosiipi. Pintaliitäjän kaupallinen kehitys ei kuitenkaan enää jatkunut. Hädin tuskin ilmassa Suomalainen Toivo Kaario oli uranuurtaja liki maan pintaa liikkuvien ilma-alusten kehittäjänä. Kaario nimesi ideansa patosiiveksi ja sai sille patentin vielä 1930-luvulla. Kaario sai idean ilmavirtauksen hyödyntämisestä jalaksilla liikkuvan kulkuneuvon kuorman keventämisessä ja liukuvastuksen pienentämisessä matkustaessaan moottorireellä vuonna 1932. Vuosikymmenten haave kariutui pahaan onnettomuuteen 60 vuotta sitten. Kun nopeus kasvaa riittävän suureksi, siiven nostovoima kantaa koko ajoneuvon painon. Toivo Kaario kokeilemassa kellosiipeään. 50-luvulla Kaario sai työnantajansa kiinnostumaan leijumaan ja liitämään kykenevän pintaliitäjän kehittämisestä
Kun Tšekkoslovakia vuonna 1948 liittyi itäblokkiin, myös Svobodan tehdas kansallistettiin. Se oli periaatteessa kymmenhevosvoimaisen traktorin paranneltu versio. Niin tai näin, tuohon aikaan traktoria sai ajaa ilman ajolupia tai veroja, joten helppokäyttöinen ja vähäkulutuksinen traktori kelpasi tieajoihinkin. Kumirenkainen traktori oli edistyksellinen: neliakseliseen sai lisävarusteena jo tasauspyörästön lukonkin. Yhä kiistellään siitä, oliko moottori Svobodan omaa suunnittelua vai Deutzilta lisensoitu tai mukailtu. Vaihteita oli aiempien traktoreiden kahden sijasta kolme eteen ja yksi taakse. Svobodan suosituin malli oli vuonna 1939 esitelty DK 12. Vuoden 1936 DK12 löytyy Pauenhofin traktorimuseosta Saksasta. Vuonna 1926 perustettiin yritys Svoboda Motor, jonka tuotteita olivat edelleen moottorit ja maatalouden koneet ja työvälineet. Vuonna 1949 kommunistijohto päätti lopettaa tehtaan toiminnan ja Svoboda-traktorien valmistuksen. Svobodatraktorit Zetorin kotonurkilta on ponnistanut muitakin traktoreita. Vuonna 1912 Svoboda alkoi sitten valmistaa omaan piikkiin maatalouskaluja. Sodan jälkeen Svoboda teki vielä yhden uuden traktorimallin. Ennen oman konepajan perustamista tšekkiläinen Václav Svoboda oli nimittäin työskennellyt Lauren & Klementillä. Yksi niistä on synnyinsijoillaan kovaa kulttimainetta nauttiva Svoboda. 30-luvun lopulla Saksassa ja sen miehittämissä maissa alettiin rationalisoida ajoneuvotuotantoa. Svoboda valmisti myös amerikkalaislisenssien turvin moottoreita eri kumppanien kanssa. Sen jälkeen koitti jälleen lyhyt tuotantorationalisoinnin aika, jolloin valmistettuihin Svoboda-traktoreihin sopivat muun muassa tietyt Zetorien ja Škodien osat. Traktorin erikoisuus oli tietysti yksisylinterinen nelitahtinen dieselmoottori. Ku va : A uli s La ss ila Ku va : A uli s La ss ila 7/2021 11. Svoboda oli 30-luvun puolivälissä edistyksellinen traktori, joka kelpasi tieliikenteeseenkin. Svobodaa ei kuitenkaan ole unohdettu. Se oli aluksi kolmiakselinen, joko viisitai seitsemänhevosvoimainen, mutta vielä samana vuonna siitä tehtiin neliakselinen kymmenen hevosvoiman versio. Vuonna 1934 esiteltiin Svoboda Diesel-Kar -traktori. 25G taas oli Deutzin häkäkaasumoottorilla varustettu traktori, joka jäi harvinaiseksi. Viimeinen Svoboda-malli DK15 jäi lyhytikäiseksi, kun Zetorista tehtiin 40-luvun lopulla Tšekkoslovakian ainoa traktori. Myös tämä vuonna 1947 tehty traktori on Pauenhofin museossa. Kuten aiemmissakin malleissa, voima välitettiin moottorilta vaihdelaatikolle kiilahihnoilla. Ne saatiin kiristettyä siirtämällä moottoria runkoa pitkin. Niinpä Svobodakin joutui valmistamaan kahta traktorimallia, joita muutkin kolmannen valtakunnan tehtaat tekivät. Tšekissä toimii Svoboda-kerho, ja useita traktoreita on kunnostettu ja museoitu. S vobodan juuret kietoutuvat Škodan sukujuuriin. DK 15 oli teknisesti edeltäjiensä kaltainen, mutta eräs uutuuksista oli jousitettu etuakseli. Ainoaksi kansalliseksi traktoriksi valittiin Zetor. D 22 oli Deutzin kaksisylinterisellä dieselillä varustettu traktori, jonka tekemistä Svoboda jatkoi omalla moottorillaan sodan jälkeenkin
Kun siitä ilmoitettiin viranomaisille, eivät nämä suuria toiveita löytymisestä antaneet. Menettelytapa vain osoittautui vääräksi. Suoviljelykset pehmenivät, ja Zetoria piti kaivaa suosta. Kun apuja ei ollut saatavissa, muutama kerta sitä lajia riitti. Teksti ja kuvat: Aimo Tenni Hovi takana ja lantalan seinä edessä. Kesällä huomattiin traktorin kadonneen. Martti lähtee ja sitten Zetor Martti alkoi rakentaa elämäänsä Karhilantaipaleen kylään. Zetor 25 A Ulkomuodosta ei uskoisi, kuinka vähän käytetty tämä Zetor on ja kuinka paljon sitä on haluttu. Eloa ja eloja saaressa Traktorin saareen tuonti ratkaistiin seuraavasti: Kaksi uitoissa käytettävää raskastekoista keluuvenettä liitettiin rinnakkain yhteen. Traktori jouti paikallismoottoriksi. Niiden päälle poikittain laitettiin tukevat kärräyslankut. Laiturin korkeuskin oli sopiva, ja kun sitäkin lankuilla vahvistettiin, oli traktori valmis saareen ajettavaksi. Kevättalvella 2009 joku siirsi Zetorin omin lupineen 20 kilometriä Outokummun suuntaan. Joskus akussa ei riittänyt virta käynnistykseen mutta sillä saattoi vielä hehkuttaa, ja kesäaikaan riitti, kun hehkutuksen jälkeen pyöräytti moottorin vauhtipyörästä käyntiin. Käyntituntien kertyminen jäi vähäiseksi, sillä moottori on elinaikanaan syönyt kaikkiaan vajaan 200 litran tynnyrillisen dieselöljyä. Saaressa ei ollut sähköjä eikä siten latausmahdollisuuttakaan. Tuo kuulakuumennuksella käynnistettävä moottori oli alkanut temppuilla, ja puimakone sekä mylly tarvitsivat konevoimaa. Räsäsen perheen traktorihankintaan vaikutti ratkaisevasti vanha maamoottori. Traktori jäi saareen eikä enää ottanut osaa muun maailman kiireisiin. Vaikka lankkujen päät silloin tällöin hipoivat vettä, saareen päästiin onnekkaasti. Zetorin nykyinen omistaja, silloin 14-vuotias Martti Räsänen, oli innolla kannattamassa auran, hankmon ja niittokoneen ostoa. Heinähommat alkoivatkin sujua mukavasti, mutta keväisin ja syksyisin kohdattiin pelloilla suuria vaikeuksia. Hänestä tuli taksikuski. Sanomalehden ilmestymispäivän aamuna poliisilaitos sai traktorin löytöön johtavan puhelun. Näitä löytyi helposti, sillä tuolloin halkolotjia kuormattiin kottikärryjen kanssa. Sitten siitä kiinnostuttiin. Jäljetkin olivat häipyneet keväällä jäiden mukana. Kovia Kovia kokenut kokenut V uonna 1957 Heinäveden Juojärvelle Luutsalon saareen hommattiin Zetor 25 A -traktori. Ei muuta kuin traktorin matkassa saarelta raastupaan. Martin isästä jätti aika jo 64-vuotiaana. Sinnikäs Räsänen kuitenkin vaati poliisia ilmoittamaan tapauksesta lehdessä. 12 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Zetor oli hyvä käynnistymään. Zetor ajettiin lankuille, eikä varalaitaa jäänyt kuin pikkusormen pituuden verran
Käräjätuvasta kuului kummia Myöhemmin asiaa puitiin vielä oikeudessa. Aiemmin Räsänen suunnitteli alkavansa entisöimään niin Zetoria kuin Fordson Majoriaankin. Käräjäoikeus katsoi Martin hylänneen traktorinsa yli 20 vuotta sitten, eikä sen poisvientiä näin ollen arvioitu lain vastaiseksi. Mutta kun ajaa taksia 75-vuotiaaksi, tukka saavuttaa lopullisen värinsä, niin entisöintiajatukset jäävät vähemmälle. Joten jos kellä aikaa ja kiinnostusta on, Martti Räsäselle voi soittaa numeroon 0400 372 386. Zetor on hieman karun näköinen. Vastoin traktorin omistajan luuloa oikeudenkäynti ei ollutkaan läpihuutojuttu. Erikoinen käänne oikeudenkäynnissä oli ollut se, kuinka vastapuoli vaati Räsäseltä korvausta suorittamastaan rengastyöstä. Tänään tuo Zetor 25 A on aika raisun näköinen. ”Koska Räsänen omistaa edellä mainitun maa-alueen, hän ei voi lain mukaan hylätä omalle maalleen tavaraa. Asian käsittely kääntyi oitis Räsäsen hyväksi. Räsänen oli tyytymätön käräjäoikeuden päätökseen ja vei jutun hovioikeuteen. Tämä sentään kaatui kysymykseen, oliko Räsänen tilannut heiltä renkaanvaihdon. Martti Räsänen ja Fordson uusinen syöttöpumppuineen. Räsänen kertoo, että Zetor kuljetettiin saaresta ilmeisesti jonkinlaisella telalavetilla, jolloin se on putoillut kyydistä ja kolhiintunut. Kova kohtelu näkyy. 7/2021 13. Zetorilla hoviin Vuosi vaihtui ja tammikuun kolmaskymmenes oltiin Kuopion hovioikeudessa. ”En ole tilannut renkaanvaihtoa enkä varastamista”, oli Räsänen todennut. Nyt olikin jo toiset sävelet. Siitä oli viety jo aiemmin lamput, laturi ja muuta irrotettavaa. Vieraalla maalla asia voisi olla oikeansuuntainen”, tuumasi asianajaja. Zetorin viennistä ei siis koitunut rangaistusta
Matkalle mahtuu heinätyötä, tulipaloa ja kilvanajoa. Rivistön jokainen malli on nyt pikaesittelyssä. Isä ja pojat ovat keränneet jo kahdeksan kunnostettua 60-luvun Deutzia. 14. REKISTEN DEUTZIT DEUTZ DJA 05-SARJAA Rekisen tilalla Tyrnävällä on ollut Deutz-traktoreita yli 60 vuotta
”Seipäät olivat suorassa rivissä ja pellot avo-ojassa. Tyrnävä P ohjois-Pohjanmaalla sijaitseva Tyrnävä tunnetaan perunapitäjänä. Arvo Rekinen kertoo talon konehistoriasta: ”Ensimmäinen traktori hommattiin vuonna 55, kun minun isäni ja naapurin isäntä ostivat uuden K-Zetorin porukassa. Aivan lähellä on Arvon syntymäkoti, jossa hän kertoo paitsi panneensa poikansa alulle myös kasvattaneensa heidät. Sinne on kasvanut siistiin riviin kahdeksan kaunista 60-luvun Deutz-traktoria, ja yhdeksännestäkin on jo naatti näkyvissä. Mukulakasvien kuningas saapui Suomeen 1700-luvulla saksalaisten peltiseppien mukana. Sitten kun käskin lähteä liikkeelle, Hannu veti käsikaasun takaisin ja nosti starttinapista, ja traktori lähti taas mennä jolkottamaan”, Arvo kertoo. Miten homma pääsi näihin mittoihin. Meni vielä vuosia ennen kuin Hannu ylettyi painamaan kytkintä. Vuodesta 1960 meillä on ollut työhommissa olevat Deutzit.” Pojat pudotettiin Deutzin taikajuomapataan koko lailla suoraan kapaloista. Näin käy ainakin, jos matka vie Jokisillan kylään Rekisen suvun maille. ”Heinänläjäämisessä isä nosti minut rattiin. Teksti ja kuvat: Mika Rassi 15. Vuonna 1964 minä vaihdoin sen ensimmäiseen kolmisylinteriseen. Isä oli kärryssä kuorman päällä, minä nakkelin hangolla seipäältä. Kun käskin pysähtyä, Hannu pukkasi käsikaasun kiinni ja Deutz sammui. Isän oppi on mennyt perille miltei kaikille lapsille, sillä Deutz-rivissä on kahden muunkin veljen traktoreita. Nostin sen Deutzin istuimelle ja sanoin, että pidä suorassa tämä traktori ja panin pienimmällä vaihteella menemään. Hannu oli kaksivuotias. Yli 50 vuotta on ajettu traktoreilla.” Arvo muistelee samaa tilannetta. Miehet ovat kaikki olleet tai ovat edelleen viljelijöitä, milloin päätoimisesti, milloin vähemmän. Vuodesta 1960 Tyrnävällä tavataan vanha isäntä Arvo Rekinen ja hänen kuudesta pojastaan Hannu ja Heikki Rekinen. Sen jälkeen kumpikin isäntä osti kaksipyttyisen Deutzin mallia 25, jossa oli jousilla etuakseli. Viisi vuotta se oli kahden talon yhteisenä traktorina. ”Olen ollut kaksivuotias, kun ensi kerran ajoin sillä palaneella Deutzilla”, Hannu sanoo. Sitten 1968 ostin uuden kolmisylinterisen Deutzin. Vaan Tyrnävälläpä voi nähdä runsain mitoin Saksan seppien muitakin aikaansaannoksia
Syynä oli tämän kokoluokan traktorin kysynnän hiipuminen. Tuli syttyy Varsinainen keräilyvimma alkoi onnettomuudesta. Rekisten pikku-Deutz on hankittu Saksasta. ”Kun tietyn rajan yli mennään, silloin voi antaa mennäkin yli.” Nykyään Rekisillä on 50–60-luvun pyöreällä peltimallilla tehtyjä Deutzeja kaikkia moottorikokoja, joitain kaksoiskappaleitakin. Pienten loppu D eutzin viimeinen yksisylinterisellä moottorilla varustettu traktori oli vuonna 1959 esitellyn D-sarjan pienin D 15. Kaikkia Dja 05-sarjan Deutzeja siis ei Rekisillä ole – vielä. Mutta pahalta näyttää. 68-mallin Deutz paloi reilut kymmenen vuotta myöhemmin. Merkittävin ero oli se, että oman tehtaan 6+3-vaihteisto oli vaihtunut ZF A 4 -vaihteistoon, jossa oli pykäliä 6+2. Myyjä sanoi, että et varmasti raaski panna. Muitakin traktorimalleja on kuitenkin näistä sarjoista olemassa. Se oli hyvin samanlainen kuin edeltäjämallin F1L712 viimeiset versiot. Ehdotin, että myyjä ajaa sen junanvaunuun ja lähettää Liminkaan – jos traktori ei ole mieluinen, panen sen lähettäjän laskuun takaisin. ”Sanoin, että en viitsi sinne asti lähteä katsomaan. ”Se on sitten valtautunut käsistä se homma”, Hannu toteaa. ”Pukkien päällä odottaa maalaajan inspiraatiota 3005, joka tuli Hollannista toissa äitienpäivänä. Konesuojan mukana paloi vuonna 1968 uutena ostettu Deutz. 16 REKISTEN DEUTZIT. DEUTZ D 15 MOOTTORI Deutz F1L712, yksisylinterinen ilmajäähdytteinen dieselmoottori, iskutilavuus 850 cm³, teho 14 hevosvoimaa 2400 kierroksella minuutissa VAIHTEET ZF A 4 6+2 JARRUT rumpujarrut RENKAAT edessä 4,00-16, takana 8-24 MITTOJA pituus 2?645 mm, leveys 1?545 mm, korkeus 1?500 mm, akseliväli 1?690 mm, omapaino 920 kg Deutz on kironnut Rekiset kohta neljänteen polveen. Päätin, että tilalle pitää saada uusi, vaikka meillä silloin jo oli Majoreita.” Lehti-ilmoituksen perusteella Arvo soitti Hämeenlinnaan. Se on aika harvinainen Suomessa”, Heikki kertoo. Vasemmalta Arvo, Hannu, Heikki Rekinen ja Heikin lapset Maija, Paavo ja Mauno. Mukana tuli koneeseen kuuluva niittokone. D 15:ttä tehtiin vuoteen 1964 asti. Rekisellä traktorista purettiin hytti päältä pois ja rakennettiin nokalle laatikko ja myöhemmin maalattiinkin. ”Vuonna 1982 oli tulipalo. En raaskinut”, Arvo muistelee
”Nostolaitteen pumppu on riippumaton kaikesta, eli se pelaa koko ajan kun traktori käy”, Hannu sanoo. Rekisillä ei ole jäähdytysongelmia ollut. Traktorissa on erikoisuutena kaksi istuinta matkustajille. Kun Torniossa konenäyttelyssä sellaista käytettiin, oli mahtavat sävelet.” Ja nyt me nautimmekin Rekisten konserton kahdeksalle puhaltimelle. Afrikan kaivoksillakin käytetään pumpuissa ja kompressoreissa Deutzin ilmajäähdytteistä konetta, koska kuuma ilma jäähdyttää mutta kiehuva vesi ei.” Samalla Hannu alkaa haaveilla ison soittimen nuoteista. Saksalaistyylinen etupään jousitus oli eduksi myös nuoruuden kilvanajossa. Kevyet kolmoset V uonna 1962 Deutz lykkäsi markkinoille kevennetyn version kolmisylinterisestä traktorista. Mallinimet antoivat osviittaa tehoerosta. Tyrnävän Deutz-klaanilla on kolmisylinterisiä traktoreita eniten. Isompi kakkonen D eutzin D-sarjassa oli parikin kaksisylinteristä mallia, D 25 ja D 30. Molemmissa oli myös sama moottori, mutta D 30:een oli löydetty muutama sata kierrosta ja sen myötä jokunen hevonen lisää. Meillä oli serkuksia, ja Deutzilla saatiin aina parhaat ajat, kun ajettiin kuja päästä päähän. Suosittua traktoria tehtiin yli 23 000 kappaletta, mikä Saksan ylikuumentuneilla traktorimarkkinoilla oli mahtava määrä. Peltotie kulki keskellä peltoa. Kummassakin mallissa oli Deutzin oma vaihteisto. Oikeanpuoleinen traktori taas on alkujaan tyrnäväläinen, mutta Rekisille se tuli Hailuodosta. Sen terässä on mukavasti mittaa, ja niinpä sillä edelleen siistitään ojanvieriä. ”Deutzin V12:ssa on hienot saundit. Rekisten kaksimukisessa on siinäkin traktorin oma niittokone. ”Näistä ei tule tietokoneisiin vikakoodeja. DEUTZ D 40 L MOOTTORI F3L712, kolmisylinterinen ilmajäähdytteinen dieselmoottori, iskutilavuus 2,6 litraa, teho 35 hevosvoimaa 2?150 kierroksella minuutissa VAIHTEET Deutz T35 8+2 JARRUT rumpujarrut RENKAAT edessä 5,50-16, takana 12,4-28 MITTOJA pituus 3?210 mm, leveys 1?560 mm, korkeus 1?600 mm, akseliväli 1?950 mm, omapaino 1?450 kg 7/2021 17. DEUTZ D 30 S MOOTTORI F2L712, kaksisylinterinen ilmajäähdytteinen dieselmoottori, iskutilavuus 1,7 litraa, teho 28 hevosvoimaa 2?300 kierroksella minuutissa VAIHTEET Deutz T25 8+2 JARRUT rumpujarrut RENKAAT edessä 5,00-16, takana 10-28 MITTOJA pituus 3?040 mm, leveys 1?600 mm, korkeus 1?590 mm, akseliväli 1?900 mm, omapaino 1?280 kg Tuulta liekkeihin Rekiset kehuvat Deutzien aikalaisiin verrattuna traktorien korkeatasoista ja kestävää tekniikkaa. ”Meillä oli kaksi Majoria ja Deutz. Majori lähti hyppimään, mutta Deutzilla pystyi ajamaan kovempaa jousien takia”, Hannu ja Heikki muistelevat. Mallimerkinnän L viitannee sekin saksan sanaan leicht eli kevyt. D 30 S:ssä oli kaksoiskytkin, ja lisäksi näihin traktoreihin oli saatavana ajovoimanotto. Silti Deutzit ovat miellyttävän yksinkertaisia. ”Samanlaisella puhaltimella on jäähdytetty vielä V6, V8 ja V12. D 40 L painoi muutaman sata kiloa vähemmän kuin D 40, ja sitä mainostettiinkin erityisen hyvällä teho-painosuhteella. Hannu ei usko sellaisia ilmaantuvankaan. Kuvan vasemmanpuoleiseen traktoriin on tehty suurin koneremontti, sillä keskimmäinen pytty oli jäätynyt ja jumiutunut. Lisäksi talossa on ollut kolmipyttyinen Deutz jo vuodesta 1964 asti. Näitä D 40 L -mallejakin löytyy kaksi. Vakiona sekä yksiettä kaksisylinteriset Deutzit kulkivat enintään noin 20 kilometriä tunnissa. Mukavuuksiakin löytyy. Vika on melkein aina istuimen ja ratin välissä.” Deutzin ilmajäähdytteiset moottorit ovat paitsi helppoja huoltaa myös varmatoimisia
Suurimmat erot 5505:n ja 6005:n välillä ovat vaihteistossa ja moottorissa. 40-mallit korvannut 4005 oli hieman edeltäjiään nopeampi – se kulki 25 kilometriä tunnissa. Muutokset olivat pieniä, sillä jo viimeisissä D-sarjan traktoreissa oli ollut uusia FL812-moottoreita. ”Ruumenia oli tuulitunnelissa”, Hannu ja Heikki naureskelevat. Lisäksi 6005 oli tarjolla myös nelivetona ZF:n akselilla. Kammioton nelonen N elisylinterisistä Deutz-malleista D 6005 oli lyhytikäisin, sillä sitä tehtiin vain vuonna 1967. Kun pojat sen ostivat, siinä oli punainen moottori. Ensin mainitussa oli ZF:n 8+4-laatikko, uudessa mallissa taas Deutzin oma uusi vaihteisto, jossa oli 9+3 vaihdetta. Näistä kahdesta etulaatikolla varustettu traktori on ollut talossa 80-luvun alkupuolelta, kun se ostettiin korvaamaan tulipalossa tuhoutunutta vastaavaa traktoria. Saksalaisten suomen taito tuntui uuden mallisarjan myötä huononevan. DEUTZ D 4005 MOOTTORI F3L812S, kolmisylinterinen ilmajäähdytteinen dieselmoottori, iskutilavuus 2,6 litraa, teho 35 hevosvoimaa 2?150 kierroksella minuutissa VAIHTEET Deutz TW35.1 8+2 JARRUT rumpujarrut RENKAAT edessä 5,50-16, takana 12,4-28 MITTOJA pituus 3?430 mm, leveys 1?520 mm, korkeus 1?600 mm, akseliväli 1?995 mm, omapaino 1?780 kg 18 REKISTEN DEUTZIT. Näitä suomalaisia tekstejä ei enää saa mistään, mutta onneksi Rekisten traktoreissa niitä on säilynyt. DEUTZ D 6005 MOOTTORI F4L812D, nelisylinterinen ilmajäähdytteinen dieselmoottori, iskutilavuus 3,4 litraa, teho 58 hevosvoimaa 2?300 kierroksella minuutissa VAIHTEET Deutz TW55 9+3 JARRUT rumpujarrut RENKAAT edessä 6,00-19, takana 16,9-30 MITTOJA pituus 3?670 mm, leveys 1?890 mm, korkeus 1?980 mm, akseliväli 2?150 mm, omapaino 2?565 kg Palaneen tilalle V uonna 1965 D-sarja korvattiin 05-sarjalla. Sillä ei ole paljon ajettu, eihän puimuriin juuri tunteja tule”, Arvo sanoo. D-malleissa luki konepeitossa ”ilmajäähdytetty” mutta 05-sarjassa ”ilmajäähdytetti”. Rekisillä on 05-sarjan kolmisylinterisiä 4005-mallejakin kaksin kappalein. Vanhan mallin moottori oli vielä ollut kammiokone, mutta uutuudessa oli suorasuihkutteinen moottori. Deutzin oma vaihteistokin oli saanut uudistetun nimen TW 35.1, vaikka perusratkaisu oli siinäkin entinen. Pienempi neljän sylinterin malli, 45-hevosvoimainen D 5005 säilyi tuotannossa, mutta D 5505 putosi D 6005:n tieltä pois. ”Tähän traktoriin oli pantu Fahrin leikkuupuimurista nelipyttyinen moottori
7/2021 19. Numerot vaihtuivat nopeasti. Jo seuraavana vuonna mallisarja uudistettiin ja isoimmasta traktorista tuli D 8005. Tekniset muutokset olivat vähäisiä kuten muissakin malleissa. Pienemmissä Deutzeissa konepeitto taittuu saranoilla ylös, ja moottoriin pääsee helposti käsiksi. Kantikkaammassa 06-sarjassa ensimmäinen kuutonen oli 9006, johon sai jo synkronoituja vaihteita ja muita uusia herkkuja. Rekiset odottivat kuutostaan kärsivällisinä, kunnes vanha omistaja malttoi siitä hellittää. ”Se on aika työläs huollettava”, Hannu Rekinen toteaa. Seuraavan sarjan kulmikasta kuutosmallia 8006 näkee jo enemmän.” DEUTZ D 8005 MOOTTORI F6L812S, kuusisylinterinen ilmajäähdytteinen dieselmoottori, iskutilavuus 5,1 litraa, teho 80 hevosvoimaa 2?300 kierroksella minuutissa VAIHTEET ZF A 230 8+4 JARRUT rumpujarrut RENKAAT edessä 7,50-18, takana 18,4-30 MITTOJA pituus 4?090 mm, leveys 1?970 mm, korkeus 1?788 mm, akseliväli 2?450 mm, omapaino 3?720 kg ”Tankin joutuu purkamaan pois, jos haluaa säätää venttiilit.” Deutzin hihnakäyttöinen puhallin jäähdyttäisi isommankin myllyn. ”Tankin joutuu purkamaan pois, jos haluaa säätää venttiilit.” Työläs tai ei, traktori on melko harvinainen. Kölnin suurin E nsimmäinen Kölnissä valmistettu Deutzin kuusisylinterinen traktori oli ollut vuonna 1964 tehty D 80. Traktori matkasi Tyrnävälle Mäntsälästä asti. ”Ei näitä paljon Suomessa ole. Kuutosessa pelti on ruuveilla kiinni, ja lisäksi moottorin päällä on 80 litran polttoainetankki. Vuotta myöhemmin koko mallisarja uudistettiin taas. Tästä mallista Deutz teki ensimmäisen sarjavalmisteisen nelivetoversion vuonna 1966. Kerran Alavudella oli nelivetoinen versio myynnissä, mutta en tiedä, mihin se päätyi. 8005:n tilalle tuli suorasuihkutteisella kuutosmoottorilla varustettu 9005 jo vuonna 1967. Tätä mallia tehtiinkin vain alle 3?000 kappaletta
Tampere SOMERON VENTTU VOLVO B22 1937 Someron Linjan vanha linja-auto rakennettiin huonokuntoisesta aihiosta kokonaan uudestaan 1970-luvulla. Muistelemme eteläisen Suomen suuren linja-autoyhtiön tarinaa ja ihailemme työkuvia Volvon jälleenrakennuksesta. Museoikäinen entisöinti on tehty huolella, sillä auto on yhä huippukunnossa. 20
”Se oli poikkeuksellisen suuri yhtiö kuten sen liikennekenttäkin.” Perehdytään auton omistaneeseen yritykseen ja katsotaan Venttua sen historian lävitse. Kauppa ei liene ollut aivan odottamaton, sillä yhteistyötä oli yrittäjien välillä ollut jo aiemmin. ”Ventusta on vaikea puhua puhumatta Someron Linjasta”, Penttilä sanoo. Arvelan kanssa samoihin aikoihin lähdettiin Somerolla liikkeelle. Ennen kaikkea Volvo on kuitenkin muistomerkki eräälle suurelle liikennöitsijälle. Miehet linjan takana Someron linjan sukujuuret johtavat sadan vuoden taa. 70-luvun jälkipuoliskolla Someron Linjan omistajaksi ja toimitusjohtajaksi tuli Johan Kosken poika ja Verner Arvelan tyttärenpoika Martti Koski. Sama auto on myös nähnyt maamme bussitoiminnan onnen päivät, kun linjurien armadat vilistivät yhtä lailla maaseudun ja kaupunkien halki kuin lukemattomat muurahaiset käytävissään. Asia käy heti selväksi, kun alamme keskustella autosta sen omistajan liikenneneuvos Esko Penttilän kanssa. Seuraavan vuosikymmenen vaihteessa hän pani auton myös välille Turku– Helsinki. Paimiossa maatilaa pitänyt ja lisäksi puutavaraliikettä hoitanut Verner Arvela alkoi vuonna 1921 liikennöidä linjaa välillä Turku–Rauma. Y timiään myöten kunnostettu 30-luvun iso Volvolinja-auto on komea ilmestys. Tämä täysin kunnostettu Volvo-yksilö on lisäksi hieno osoitus jälkipolvien kyvystä ja tahdosta säilyttää vanhaa linja-autokalustoa. Heppoisillekin kuorma-autoalustoille kyhätyistä kantikkaista hyrysysyistä siirryttiin matkustajaliikenteeseen suunniteltuihin virtaviivaisiin ajoneuvoihin. 30-luvun bussit olivat virtaviivaisia. Todennäköisesti vuonna 1922 perustettiin Someron Auto Oy, jonka osakkaana oli muun muassa räätäli Otto Laukkarinen. Turun Liikenne osti Someron Linjan joko vuonna 1936 tai 1937 – teoksesta Suomen linja-autoliikenteen historia löytyvät molemmat vuosiluvut. Se seisoo uljaana esimerkkinä siitä, kuinka suomalainen linja-autokalusto muuttui viimeistään 30-luvulla. Tiet ovat olleet huonoja ennenkin. Arvelan ja Mäkisen ohella merkittäviä osakkaita uudessa Someron Linjassa olivat Viljo Sorkkila ja Johan Koski. Koski puolestaan oli Arvelan vävy, joka astui toimitusjohtajan virkaan Sorkkilan jälkeen 60-luvulla. Lisäksi alkuvuonna 1936 Someron Linja, Volmar Mäkinen, Verner Arvela ja eräät muut osakkaat perustivat linja-autojen päällirakenteita valmistavan yhtiön Autokori. Laukkarisen rahoittajaksi tuli myöhemmin kauppias Lauri Suutela, jolle yritys siirtyi ja joka veljineen muutti sen Someron Linja Oy:ksi vuonna 1928. Vuonna 1933 Someron Linja ja Volmar Mäkinen perustivat ensimmäisen tunnetun linja-autopikavuoron välille Turku–Tammisaari–Helsinki. ”Ventusta on vaikea puhua puhumatta Someron Linjasta.” 21. Autokorin erottaa muista valmistajista esimerkiksi takaosan sirppi-ikkunasta ja etuosan kulmaikkunan yli kiertävästä vesikourusta. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Mika Rassi, Esko Penttilän ja Lauri Rinta-Kannon arkisto Venttu liikkeellä joskus sotien jälkeen. Vuonna 1932 Arvela perusti toisen bussiliikennepioneerin Volmar Mäkisen ja muiden yhtiökumppaneiden kanssa Turun Liikenne Oy:n. Ensin mainittu toimi pitkään yrityksen toimitusjohtajana. Pian koko uuden suuryrityksen nimeksi otettiin Someron Linja ja Turun Liikenne jäi historiaan
Siksikin sen vaikutuspiirissä riitti matkustajia paikallisliikenteen lisäksi kaukoliikenteelle. Yksi vastaus on maanteiden valta sen kotialueella. Ventun monet kasvot Ventuksi kutsuttu vanha Volvo ilmentää Someron Linjan merkitystä omalla tavallaan. Jorma Rajasalon ja Jari Kurkisen kirja Talvija jatkosodan linja-autot kertoo, että tämä tunnus on sotaaikana kuulunut Etelä-Suomen Linjaliikenteen vuosimallin 1937 Volvo B22 -autolle. 1900-luvulla Somero oli Suomen suurimpia maalaiskuntia, jonne ei koskaan kulkenut rautatietä. Auto on vuosimallia 1937. Samalla paikalla istuu nyt auton uusi omistaja liikenneneuvos Esko Penttilä. Nykyinen TPS-1 kielii Martti Kosken urheiluinnostuksesta. Isompi oli vain Savonlinja, jolla oli kymmenen autoa enemmän. Ei ole tietoa, että autossa olisi ollut muuta päällirakennetta. Hyvä esimerkki vaihtuvuudesta on Delta 400 -koriset Scaniat, jotka hankittiin vuosina 1975–76 ja joista hankkiuduttiin eroon jo noin neljän vuoden kuluttua. Auton varhaisvaiheista ei ole säilynyt dokumentoitua tietoa. Auton rekisteritunnus 50-luvulla oli TP-540 ja uudelleenrakentamisen jälkeen TP-10. Hartiat levenevät Someron Linja kasvoi lyhyessä ajassa Suomen bussiliikenteen jättiläiseksi. Konserniin kuului myös kolmas yhtiö, Koski & Koski, joka hoiti Verner Arvelan perustamaa ja niin ikään taloudellisesti merkittävää Turku–Rauma-linjaa. Tuolloin omistaja on ollut Someron Linja ja rekisteritunnus TP540. Vuonna 1939 sillä oli 71 autoa, ja se oli autojen määrällä mitattuna Suomen toiseksi suurin linja-autoyritys. Ajan saatossa Ventussa on ollut monenlaisia moottoreita. Yli kymmenvuotiaat autot olivat yrityksen tallissa hyvin harvinaisia. Näitä linjoja hoitamaan perustettiin sittemmin uusi sisaryhtiö Auto-Arvela. Autossa on tässä vaiheessa ollut bensiinimoottori, mutta vuoden 1954 katsastustodistuksessa mainitaan käyttövoimaksi kaasuöljy eli diesel. VOLVO B22/5200 MOOTTORI Volvo Penta, nelitahtinen kuusisylinterinen rivimoottori, kansiventtiilit, käyttövoima bensiini, iskutilavuus 4,4 litraa, teho 90 hevosvoimaa VAIHTEET 4+1 JARRUT hydrauliset nelipyörärumpujarrut, seisontajarru mekaaninen kardaanijarru OHJAUS simpukka RENKAAT 8,25-20 MITTOJA pituus 9?300 mm, leveys 2?250 mm, korkeus 2?650 mm, akseliväli 5?200 mm, takaylitys 3?050 mm, kantavuus 2?395 kg, kokonaispaino 7?454 kg KORI Lahden Autokori IN 2-29 PAIKKALUKU 29 ja kuljettaja 22 VOLVO B22 1937. Mikä mahdollisti Someron Linjan voimistumisen. Merkittävä kauppa tapahtui vuonna 1966, kun Someron Linja osti Arne Sacklénilta pääkaupunkiseudun paikallisliikennettä ajaneen Matkustajain Auto Oy:n. Parhaina aikoina Somerolta lähti päivässä kymmeniä Someron Linjan vuoroja eri suuntiin. Tuossa autossa on ollut Hesselman-puolidieselmoottori. Someron Linja oli myynyt osuutensa Autokori Oy:ssä jo ennen kuin tämä otti nimekseen Delta Plan 70-luvun alussa. Sen alusta on nokkamallinen B22. Koriteollisuuden lisäksi Someron Linjan suuret ja toistuvat investoinnit kalustoon kertovat yhtiön vakavaraisuudesta. Perän ritilä oli tavaroiden kuljettamista varten. Someron Linjan toimitusjohtaja Martti Koski Ventun ohjaimissa auton valmistuttua 1978. Venttu on katsastettu ja rekisteröity uudelleen vuonna 1951. Katsastustodistuksia ja muita papereita on 50-luvulta lähtien. Autokoriteollisuuteen palattiin kuitenkin 80-luvun alussa, kun Someron Linja ja Auto-Pori Oy perustivat Harjavaltaan Taivalkori-nimisen uuden koritehtaan. Someron Linjan vaikutusvalta kasvoi myös yritysostoilla. Yhtiöllä oli pitkään liki monopoliasema esimerkiksi Turku–Helsinki-välin bussiliikennöinnissä. Niistä käy ilmi, että auton rekisteritunnus on 50-luvun alussa ollut V-6233. Turun Liikenteen perintö vahvisti Someron Linjaa toisaalla. Nyt siinä on jälleen B22-alustaan kuuluva kuusisylinterinen moottori. Ventussa on ollut Autokorin vuoden 1937 piirroksen mukainen kori jo varhaisimmassa säilyneessä valokuvassa, joka on todennäköisesti 50-luvulta
Venttua ei erikseen markkinoitu tilausajoihin. 7/2021 23. Alkoi väsyttää. Avasin oven ja sanoin, että jos tämä ei jaksa mäen päälle, te juoksette ulos ja alatte lykätä. ”Oli syksy, ja pimeäkin jo laskeutui. Lähdettiin Helsingistä, ja auto oli niin täynnä kuin olla voi. Jälkeen päin asia nauratti, mutta silloin ajaessa se kyllä piti hereillä.” Rinta-Kanto muistaa, että auto oli helppo ja mukava ajaa. Sytytin sisävalot, mutta ketään ei näkynyt. Rinta-Kanto kertoo, että Venttua säilytettiin Kaarinassa Piispanristin varikolla. Ajoin vanhaa Turuntietä, moottoritietä ei silloin ollut. Aaveita ja elintasokuormaa V entun kunnostamisen jälkeen vain muutama armoitettu kuljettaja sai tarttua sen ohjaimiin. Sammutin valot, ja taas hahmo ilmestyi. Tajusin, että Ventun lasiseinässä näkyi oma kuvajaiseni. Hyvän lounaan nauttinut juhlaväki huokaisi helpotuksesta.” Lauri Rinta-Kanto Ventun ylpeänä tilausajokuljettajana Helsingissä 1980-luvun alussa. Ajattelin, että siellä varmaan Verner Arvela tai Johan Koski seuraa, ajaako kuljettaja asianmukaisesti, osaako antaa välikaasut. Äkkiä näin peilistä, että jumankauta, takana on joku matkustaja. Lauri Rinta-Kanto työskenteli Someron Linjalla ensin vuodesta 1980 kuljettajana ja sitten Helsingin konttorilla tarkastajana ja liikennepäällikkönä. Pysähdyin pysäkille. 80-luvun alussa RintaKanto oli vasta kolmekymppinen, mutta hän oli saanut isänsä bussiyhtiössä ajo-opin patanokka-Volvoilla. Silti sen maine alkoi kiiriä. Siellä se sama hahmo nousi mukanani. ”Useamman kerran sen hain sieltä ja vein takaisinkin. Niinpä Venttu uskottiin nuorukaisen näppeihin. Tunnetuin heistä lienee Someron Linjalla vuodesta 1942 työskennellyt ja vastikään edesmennyt Jaakko Anttila. Nousin kuljettajan penkistä ja katsoin taakseni. Myös sisätilat ovat edelleen erinomaisessa kunnossa. Jos Helsingin seudulle ilmaantui ajotehtävä, auto piti noutaa aina erikseen. Ajopyyntöjä tuli myös pääkaupunkiseudulle. Moottori tosin oli heikkotehoinen – ainakin yltäkylläisyyden aikojen juhlijoille. 160 kilometriä oli aikamoinen matka körötellä sillä.” Eräs siirtoajo on erityisesti jäänyt Laurin mieleen. Nuuksioon mentäessä on kohtuulliset vastamäet. Mobilian museomestari Tommi Aromaa äimistelee Ventun ratissa sitä, että auton kuski ja entisöinti ovat liki samanikäisiä. Jännitys tiivistyi, mutta mäki päästiin juuri ja juuri ylös. ”Oli suuret juhlat Nuuksion Solvallan suunnalla. Niissä jouduin vaihtamaan ykkösvaihteelle asti
Maaseudulla linja-auto on jo harvinainen näky, harvinainen kuin tämä ainakin kahdesti rakennettu vanha autoveteraani itse. Alusta kunnostettiin, ja sitten aloitettiin homma alusta. Työn etenemisestä on olemassa valokuvasarja, josta on otteita ohessa. 70-luvulla auto hankittiin takaisin Someron Linjalle kunnostusta varten. Lahden Autokorilta löytyi vielä puukoriammattilaisia, joilta työ sujui. Toimitus kiittää Lauri Rinta-Kantoa, Tom Rönnbergiä ja Aku Tuokilaa historiatietojen selvityksestä ja tulkinnasta. Sieltä emoyhtiön kaukoliikenne siirtyi osaksi Pohjolan Liikennettä ja Auto-Arvelan toiminta osaksi uutta Transbus-yhtiötä. Tässä vaiheessa autoon on myös asennettu alustaan kuulunut bensiinikäyttöinen FC-kansiventtiilimoottori. Auto siirtyi Piispanristiltä Tampereen Koivistonkylään, jossa Penttilä säilyttää kollegan vanhaa autoa asiaankuuluvalla kunnioituksella. Toisaalta Venttu on merkkinä yhtiön ja sen silloisen johtajan Martti Kosken halusta säilyttää ajoneuvohistoriaa ja kunnioittaa yrityksen syvimpiä juuria. Tällaisen auton kunnostaminen kertoo jälleen kerran Someron Linjan resursseista. Riisuttu alusta vietiin Someron Linjan varikolle kunnostukseen. 24 VOLVO B22 1937. Viimeksi Volvoa sai ihailla pidempään julkisesti Mobilia-museon kolmen vuoden takaisessa Linjakasta menoa -näyttelyssä. Esko on käynyt Ventulla joissakin tapahtumissa muun muassa auton vanhassa kotipaikassa Somerolla. Onhan Venttu saanut lempinimensäkin Verner Arvelalta. Autokorin kori on myös ollut Someron Linjan tuon ajan autoille tyypillinen. Sittemmin Martti Koski on raaskinut luopua myös vanhojen ajoneuvojen kokoelmastaan. Venttu rakennetaan uudelleen Auton lähtökunto ei ollut kehuttava, mutta malli tekemiselle siitä saatiin. Kunnostettu alusta siirrettiin takaisin Lahden Autokorille. Tämän hallussa auto oli ulkosäilytyksessä ja sen pohja ja helmat lopulta maakosketuksessa. Someron Linja hankki ensimmäisen B22-alustansa juuri talvisodan alla. Kollegalla tallessa Someron Linjan tarina päättyi vuonna 1992, kun yhtiö myytiin Westendin Linjalle. Pääosin veteraani on palvellut perhepiirin vappuajokkina. Esko kiittää Mobilian väkeä ja eritoten Tommi Aromaata auton kohtelusta. Se tuli paremmassa kunnossa takaisin kuin missä vietiin.” Venttu on voimissaan, vaikka entisajan liikennöitsijät ja hiljenneet linjat painuvat unohduksiin. Leimaveromerkintöjä löytyy vuoteen 1960 asti. Aika aikaa kutakin. Hyvin huonoon kuntoon päässyt auto siirrettiin Lahden Autokorille, josta löytyi vielä tuolloin puukoriosaamista. Kymmenisen vuotta sitten Ventun uudeksi isännäksi tuli Länsilinjojen toimitusjohtajana ja Linja-autoliiton puheenjohtajana toiminut Esko Penttilä. ”Auto katsastettiin ja huollettiin Mobiliassa. Siellä koriosat purettiin, mitattiin ja dokumentoitiin. Vaikka Ventun alkuperästä ei ole täyttä varmuutta, se on Someron Linjan vanhaan kalustoon sopiva auto. Uudelleenrakentaminen on epäilemättä maksanut yhtä paljon kuin uuden linja-auton hankkiminen ellei enemmänkin. Sen jälkeen auto myytiin yksityishenkilölle. Alustalle rakennettiin vanhan mallin mukainen uusi kori
Ruiskumaalaus tuli käyttöön jo varhain, joten Venttu on todennäköisesti maalattu alunperinkin ruiskulla. Tasoittaminen oli lopputuloksen kannalta tärkeä työvaihe. Penkkien nahat lennätettiin varta vasten Argentiinasta. 70-luvulla maalarilla oli jo onneksi hengityssuojain. Viides vasemmalta auton nykyinen omistaja ja Linja-autoliiton tuolloinen puheenjohtaja Esko Penttilä, hänen oikealla puolellaan piippu käsissä Johan Koski ja taakse kääntyneenä sinisessä puvussa Martti Koski. Sisätiloissakin riitti työtä. Valmista autoa vastaanotti alan silmäätekeviä. Puusepän lisäksi tarvittiin peltisepän taitoja. 7/2021 25
Hyvällä pidolla koko työuransa ollut auto oli kiitollinen kunnostettava. Kun perään löytyi huittislaisen Vaano Ky:n kärry, tien päällä ja tapahtumissa huomio oli taattu. HYVÄLTÄ PIDOLTA SCANIA T112H 6X2 1983 + VAPE-KÄRRY 1989 Sastamalalainen Erkki Lehtinen on löytänyt harrastekuormuriksi nokalla ja pitkällä hytillä varustetun kakkossarjan Scanian. Sastamala 26
27
Palokunnan virkatehtävät kestivät 16 vuotta. Erkki muistelee, että hälytysajoneuvon siniset vilkut oli kiinnitetty viisaasti säiliön kulmiin eikä hytin kattoon. V8-mallit ovat teiden kuninkaita vielä aktiiviuransa jälkeen, mutta ei kuutosmoottorisiakaan väheksytä, varsinkin jos talliin on eksynyt makuuohjaamollinen yksilö. Kun työt polttoainehommissa jäivät vuonna 1995, jatkui auton työura leppoisammassa mutta yhteiskunnalle tärkeässä tehtävässä Punkalaitumen VPK:n vesiautona. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Kuten harraste välineestä saattaa arvata, Erkki on tehnyt päivätyönsä kuljetusalalla. Kennin vuosista juontuu nykyisen harrasteajokin merkki. Alustajäreyksiä oli kuljetustarpeiden mukaan niin ikään kolme: medium, heavy-duty ja extra heavy-duty. Auton saama hyvä kohtelu jatkui. Pumppuja Scaniaan ei asennettu. Vilja-autoja siellä silloin oli, kaikkiaan neljä autoa ja Scania”, Erkki naurahtaa. Scania on aina sopinut miehen käteen paremmin kuin Volvo, joilla Erkki on myös töitä tehnyt. Isotalolla Scania oli kahdeksan vuotta. Scanian tarina alkaa vuonna 1983. Auto päätyi polttoainekuljetuksiin Teboilin väreissä. Uutena sen hankki lietolainen autoilija Pekka Kivilä, jolla oli seitsemän kuorma-autoa. Pienemmät sinivilkut oli asennettu siististi Scanian maskiin. Palokunnassa Scania sai aina olla yöt sisätiloissa, eikä autoa turmeltu ylimääräisillä rei`ityksillä tai läpivienneillä. Vuonna 1980 esitelty, italialaisen Giorgetto Giugiaron muotoilema edistyksellinen kuorma-auto tuli markkinoille ensin nokalla varustettuna versiona. Scanian kuittikuljettajana toimi lietolainen Mauri Sundell. Uusi tarkka ja huolehtivainen koti löytyi nykyisen omistajan tallista. Heti armeijasta päästyä tuli työnantajaksi Kenni Huittisista. Erkki Lehtinen löysi pitkän työuran tehneen mutta hyvällä pidolla olleen TorpedoScanian harrasteautoksi. Joitain vuosia myöhemmin vetokitaan kytkettiin melkein naapurissa valmistettu VaPe-kärry. Scania pysyi hyvässä kunnossa, sillä Mauri oli ajokistaan hyvin tarkka ja huolehtivainen. Malleja oli moottorin tilavuuksia mukaillen kolme: 82, 112 ja 142. Teboilin väreissä Kuten harrastevälineestä saattaa arvata, Erkki on tehnyt päivätyönsä kuljetusalalla. S canian kakkossarja on varsin suosittu raskaamman kaluston harrastajien keskuudessa. Sastamalalainen Erkki Lehtinen löysi kymmenkunta vuotta sitten hyvällä pidolla olleen Scania T112H -säiliöauton ja muokkasi siitä päällirakenteen vaihdon myötä itselleen mieleisen vapaa-ajan kuormurin. Hän on kertonut ajaneensa Scaniaa Kivilän lisäksi Isotalollakin, sillä Sundell siirtyi auton ja ajojen mukana uuden isännän leipiin. Sen jälkeen Pirkanmaan pelastuslaitos laittoi auton myyntiin. 28 SCANIA T112H 1983. Vuosilomiensa tuuraajaksi mies ei hyväksynyt ketä tahansa. Nokka-Scaniat ovat tänä päivänä haluttuja harrasteautoja. Vuonna 1987 Kivilän kaikki autot ja Teboilin ajot myytiin Kari Isotalolle Vampulaan. Sastamalassa on selvitelty auton alkuaikoja. ” Allan ja Kari Kenni olivat kuljetusliikkeen omistajat, Kari oli tuolloin siirtynyt uudeksi isännäksi
Scania palokunta-asussa. 1930-luvun lopulla Vaanolla oli viisi kuormaautoa. Sodan jälkeen autoilu satakuntalaispitäjässä jatkui, ja 1950-luvun lopussa Vaanolla oli kuorma-autoja jo 15 kappaletta. Vääntö 1?235 Nm VAIHTEISTO synkronoitu 10-nopeuksinen MITAT pituus 9?280 mm, leveys 2?570 mm akseliväli 4?600 mm + 1?320 mm, omamassa 9?400 kg, kokonaismassa 22 000 kg, RENKAAT 295/80R22,5 JARRUT paineilmatoimiset rumpujarrut PÄÄLLIRAKENNE kappaletavaralava Scania alkuperäisessä työssään Teboilin polttoainekuljetuksissa. Aivan heittämällä lava ei paikalleen sopinut, sillä kuorma-auto ei ollut vuosikymmeniin ollut tavanomainen rahtiauto. Toimintaa tukemaan syntyi useampi tytäryhtiö: Auto-Vaano Ky myi autoja, traktoreita ja varaosia sekä rakensi perävaunuja. Auto sai aluksi viettää muutaman vuoden säilytyksessä. Tämä työ tehtiin Ari Aallon verstaalla Tyrväänkylässä. Se on harrastekäytössä kevyt käsitellä, ja siitä on kätevä sujauttaa reissuvarusteita ja eväitä näkösuojaan. Museorekisteriin kuormuri merkittiin vuonna 2016. Tämän vuoksi lavaa piti lyhentää etuosastaan. Muutostöiden yhteydessä lava on hiekkapuhallettu ja maalattu uudestaan. Kuljetusliike Vaano ja tytäryhtiöt H uittislainen kuljetusliike Vaano Oy on alan ihmisille tuttu, sillä yhtiön autot liikennöivät aikoinaan ahkerasti maamme teillä. Se oli, joten Scania sai keulaan ja perään jälleen alkuperäiset TVL-145-tunnukset. Suomen ja Pohjoismaiden lisäksi EteläEurooppa, Englanti ja Saudi-Arabia kuuluivat Vaanon laajaan liikennöintialueeseen. Koneyhtymä Vaano suoritti maanrakennustöitä. Autoa alettiin kunnostaa vasta kun museoajoneuvoikä alkoi olla ajankohtainen. Yhtiön tarina alkoi noin sata vuotta sitten, kun takaisin synnyinseuduilleen muuttanut puutarhuri Kaarlo Svante Vaano (1888– 1957) päätti ennakkoluulottomasti ryhtyä kuorma-autoilijaksi. Scania oli saanut paloautoksi siirtymisen yhteydessä uudet rekisterikilvet. Siinä melskeessä tien päältä katosivat Vaanon logolla varustetut autotkin. Päätin, että harrasteauto saa olla lavalla varustettu”, Erkki perustelee päällirakenteen muutosta. Toiminta alkoi hiljalleen kasvaa. Auton säilyminen siistinä ja hyväkuntoisena näiden työvuosien aikana on tarkan ja huolellisen kuljettajan Mauri Sundellin ansiota. Kaarlo Vaanon kuoltua yrityksen johdon otti Kaarlon poika Lasse Vaano (1926–2009). Nämä tapahtumat löytyvät yhtiön historiasta ennen vuotta 1981. Iskutilavuus 11 020 cm 3 . Yrityksiä kaatui ja pieniä yhdistettiin suurempiin. Nyt ensimmäinen laitaelementti on huomattavasti lyhyempi kuin muut. Seuraavat vuosikymmenet olivat rajua kasvun aikaa, sillä autokanta kasvoi parhaimmillaan 120 yksikköön. 1980-luvun lopulla suuren kuljetusliikkeen tulevaisuus alkoi näyttää epävarmalta. Rekisteritunnus vaihtui työtehtävän vaihtuessa. Tarjottiinpa autolla myös huviajeluita maksua vastaan. Kuljetukset olivat aluksi henkilökuljetuksia ja rahtia. Teho 305 hevosvoimaa. Liikennöinti alkoi vuonna 1924 Fordin T-mallilla. Salonen, tamperelainen kuljetusliike Jokinen puolestaan oli fuusioitu emoyhtiöön. ”Työelämässä tuli katseltua neljäkymmentä vuotta säiliöitä. Kumi-Vaano Ky huolehti oman kaluston rengas asiat ja myi palveluita muillekin. E. Kuvat: Erkki Lehtinen 7/2021 29. Säiliön tilalle hankittiin lava, joka oli mahdollisimman sopiva uuden alustansa päälle. SCANIA T112H 6X2 VUOSIMALLI 1983 MOOTTORI kuusisylinterinen nestejäähdytteinen turboahdettu dieselmoottori. Itsenäisenä tytäryhtiönä toimi lahtelainen kuljetusliike V. Kunnostusta tehdessään Erkki kävi katsastuskonttorilla kysymässä, olisiko alkuperäinen rekisteritunnus vapaana. Säiliö vaihtuu rahtilavaksi Scania tuli Erkille vuonna 2011. Sen sijaan säiliö pysyi alkuperäisenä, samoin tikkaat ovat autoon uutena asennetut. Sota-aika vei Vaanon autot rintamalle, ja osa autoista jäi sille tielle lopullisesti. Päällirakenteena oli edelleen alkuperäinen Kivilän aikainen säiliö
Viimeistelyssä ei ole moitteen sijaa, ja lopputulosta on ilo katsella. 30 SCANIA T112H 1983. VAPE KS-20020/560 VUOSIMALLI 1989 MITAT pituus 9?800 mm, leveys 2?600 mm, akseliväli 5?600 mm, omamassa 5?250 kg, kokonaismassa 20 000 kg RENKAAT 11R 22,5 JARRUT paineilmakäyttöiset rumpujarrut, seisontajarru Kaksiakselinen VaPe-kärry sopii ajanmukaisena varusteena täydellisesti Scanian perään. Kärryn metalliosat ovat käyneet hiekkapuhalluksessa ja maalauksessa
Nokalla oleva ylempi valkoinen raita on samoja peruja, mutta Erkin edesmennyt veli Martti keksi reunustaa valkoisen raidan mustilla rajauksilla. Scanian maalipinta oli palokunnan jäljiltä hyväkuntoinen. Scanian punainen väritys on palokunnan ajoilta. Palokunta on vaihtanut autoon kytkimen, starttimoottorin ja laturin. Teknisesti Scania oli hankintahetkellä erinomaisessa kunnossa. Hienon yhdistelmän ajeluttaminen ja harrastajakaverien tapaaminen alan tapahtumissa on mukavaa rentoutumista arjen lomassa. Pieni kosmeettinen muutos vie ajatukset yllättävän hyvin pois palolaitosympyröistä. Kärryn sähkötyöt tehtiin kunnostuksen yhteydessä uusiksi, samoin paineilmalaitteet ja -linjastot. Harrastevälineenä museorekisteröity Scania on melko edullinen ylläpitää. Perävaunun akselit ovat Sisun valmistamat. Erkki toteaakin, että taitaa useimpien jenkkiautojen veekasit haukata enemmän bensalitroja kuin södertäljeläinen naftaa. Kuutoskone ei ole isoruokainen, kun ajaa ilman kuormaa ja kärryä. Erkin Martti-veli keksi lisätä valkoista raidoitusta ja viimeistellä raidat mustilla rajauksilla. Vaikka lähtökohdat Scanian ja peräkärryn kunnostamiseen olivat hyvät, on talli-iltoja silti kertynyt reilusti. Tikkaat on vaihdettu alkuperäisiä sirommiksi, ja katolla on torvien lisäksi asiaan kuuluva pressuteline. Akselit purettiin tarkastusta varten. Otimme jarrurummut auki. Niskasen Markku Mouhijärveltä hiekkapuhalsi ja maalasi rungon ja muut metalliosat. Sekä jarrut että laakerit todettiin hyväkuntoisiksi. ”Akselit on Sisun valmistamat. Kaikki sisuskalut jarrukenkiä ja laakereita myöten olivat hyvässä kunnossa, joten kasasimme osat takaisin. 7/2021 31. Makuuohjaamossa ei tarvitse tuntea ahtaanpaikankammoa. Työ käy Markulta sujuvasti, kun hän pystyy suorittamaan molemmat hommat verstaillaan”, Erkki kertoo. VaPe-kärry ennen kunnostusta Scanian perässä. Samalla ajatuksella valkoista lisättiin hyttiin hieman lisää. (kuva: Erkki Lehtinen) VaPe Ks-20020/560 P eräkärryn Erkki löysi Puolustusvoimien huutokaupasta Kalkusta. Hänellä olen nämä työt teettänyt myös Scaniaan. Siistiä työtä on mukava ulkopuolisenkin katsella. Hienokuntoinen kaksiakselinen VaPe istuu Scanian perään kuin olisi siellä ollut aina. Scaniaa laitettiin työelämän sallimissa puitteissa, mutta kärryn kanssa puuhatessa aikaa oli enemmän ansaittujen eläkepäivien myötä. Scanian viimeistely kestää lähemmänkin tutkiskelun. Hankinnan jälkeen vaunua alettiin käydä läpi, ja se osoittautui hyväkuntoiseksi. Jos kädet alkavat liiaksi puhdistua raskaankaluston rasvoista, on pihassa odottamassa seuraava pitkähyttinen nokka-Scania-projekti. Lähtökohta on melkoisesti vaativampi kuin Kivilän, Isotalon ja Punkalaitumen VPK:n huolella pitämä T112H. Oman Torpedo-Scanian ohjaamoon kiipeäminen on monen harrastajan haave
32
Ilomantsi 33. OMANLAISENSA ITÄVALTALAINEN STEYR-TRAKTORIT Seppo Hassinen vaalii Steyrin henkeä komealla kokoelmalla. Hankinnat ovat usein olleet seikkailuun johtaneita heräteostoja
K umpareen takaa kiirivä sekavireinen säksätys Pogostan laitamilla kertoo, että oikeilla jäljillä ollaan. Tätä 180-mallia odotettiin monta kuukautta. Se vähän muita parempi Ilomantsilainen Seppo Hassinen perusti takavuosina veljensä Timon kanssa Havel-nimellä metsäurakointipiireissä tunnetun konepajan. Pian selviävät syyt kuuloja haisuhavainnolle. Suulin seinää jää toljottamaan vielä pari 180-mallia. Satakasikympin jakkaran iskunvaimennin löytyy myös Kupla-Volkkarin etuakselilta. 34 SEPON STEYRIT. Teksti ja kuvat: Kauko Ollila Puvultaan entistetty soma niittoyksikkö Steyr 180a vuodelta 1956 on kuin odottaisi keikkaa piennartalkoisiin. Kaupat tehtiin sitten Joensuussa aivan 1950-luvun alussa, Seppo Hassisen Tauno-isä on kertonut. Maa hiukan hytkyy ja taivas sinertää. Metsävetoisen tekemisen taustalla taas kummitteli veljesten maanviljelijä-isän ja sedän metsä-, kenttäsirkkeli-, juontoja muu koneurakkatyö, paljonkin juuri Steyr-traktoreilla. Se oli pikkupojan mielessä vähän parempi kuin ne muut, kuten harmaa-Fergu ja Zetor 25, vaikka olihan se siihen aikaan myös kallis. Sarka-auralla kyntävä toivoisi nostolaitteen hallintavivun penkin toiselle puolelle. Sen syntyyn vaikutti veljesten oma kokemus metsäkoneurakoinnista. Se on tietenkin nelisylinterinen, mallia 280a, ja tullut Turkista mutkallisen taipaleen. Yksisylinterinen Steyr 80a, kaksisylinterinen 180a ja kolmesylinterinen 185 odottelevat, että niiden omistaja Seppo Hassinen herättelisi neljännenkin. Satakasikymppi on hauskan pönäköine pätkäolemuksineen Suomessa se tunnetuin vanhan kansan Steyr vaan ei tavallinen otus sekään. Kuuden sylinterin verran itävaltalaista koneenrakennusperinnettä verryttelee kuvaushetkeä varten. Tuotteina Havelilla ovat muun muassa telankiristimet ja kantojyrsimet. Ja niitä on osien luovuttajan roolissa Hassisen sivuvarastossa vielä lisää
Liikkeelle lähdetään veivillä vaan, joten onneksi ja avuksi on moottorissa puolipuristin. 7/2021 35. Steyrin tulo ei ollut silti itsestäänselvyys, mutta kun kauppias sitä raskaaseen työhön suositteli, puheisiin lähdettiin. Rahtikulut tulivat tietysti erikseen. Kaksikerroksinen lehtijousietuakseli on sekin Itävallan kansallismerkin omintakeista rakennesuunnittelua. Kuitenkin Suomen 50-luvun tuonneissa nämä olivat vakiovarusteita. Seppo Hassisen sormi osoittaa mallin 185 öljynputsaria, jossa on vipukäyttöinen sakanerotin. Vaihtovirtalaturi on jälkiasennus. Mutta sitä ennen tarjosi netti Itävallasta sopuhintaista pikkukonetta. Kevytpäkättäjän takamuksissa oli sentään vetokuula. Kohtuullisen 2 200 euron hintaan toinen niistä lähtikin vuoden 2007 mittaan Kiitolinjalla Suomeen. Tätä mallia tuotiin Suomeen niin, että Vakolan vuoden 1953 helmikuun koetusselostuksen julkaisun aikaan niitä oli myytynä 64 kappaletta. Olikin yllätys, kun tulokkaassa ei ollut minkäänlaista nostolaitetta, ei liioin starttimoottoria. Seppo ja Steyr 185 vuodelta 1954. ”Kysyin emännältä, saanko ostaa vuoden 1955 mallisen 185:n.” ”Puusavottaa riitti, sillä Pohjois-Karjalassakin elettiin Korean sodan tuomassa metsäteollisuuden vientinosteessa”, Seppo kertoo. Starttimoottorin alla olevista luukuista pääsee kiinni kolmeen kiertokangenlaakeriin. Seppo oli varsinaisesti etsimässä itselleen mallia 180a, jollainen oli taas hänen sedällään. Vesipumppu tiputteli, mutta muuten tavara oli luvatussa kunnossa. Eikä hanketta tarvinnut katua. Kauppoja oli hierottu viestivälinein, konetta paikan päällä näkemättä. Niitä odotteli Salzburgin seuduilla parikin kappaletta. Hankinta on seikkailu Yhdellä pytyllä yskiskelevä 80a on vuodelta 1954
Mutkallisin niistä on Turkista tulleen nelimukisen mallin 280 taival. Steyr-kansan luotettu toimittaja on Gadyn perheen verkkokauppa Itävallassa. Koneen siisti olemus ja oikea vuosimalli painoivat vaa’assa enemmän. 1,33 l 2 syl. Perillä odotti täydellinen pommi ja omituinen näytelmä, jossa myyjä ei puhunut mitään tai jos puhui, haukkui ostajaa. 2,66 l 3 syl. ”Saat, mutta sen on oltava vuoden 1954 mallia”, sanoi puoliso. ”Yritysasiakas taas saisi homman hoitoon hujauksessa. Seurasi lentoa ja ajelua linjalla Ilomantsi–Helsinki–Istanbul– Antalya–Izmir ja siitä vielä hyvät heitot antiikin ajoista tunnetun Pergamonin kulmille.” Perillä odotti kohtuullisen kivan oloinen 280, jonka kurasiivet tosin olivat merkillisen kippurat. 4,0 l 4 syl. VAIHTEISTO 4+1 6+1 6+1 7+1 HUIPPUNOPEUS 16 km/h 26,8 km/h 21,7 km/h 25 km/h NOSTOVOIMA VETOVARSIEN PÄISSÄ 450 kg 680 kg 1 100 kg 2 000 kg OMAMASSA 1 510 kg 2 155 kg 2 700 kg 3 130 kg VAKIORENKAAT ETU/TAKA 4–19"/8–36” 6–16"/11–28" 6.50–20"/13–30" 7.50–20"/14–34" VALMISTUSVUODET 1949–64 1954–59 1955–58 1959–72 Kirjoittaja pääsi kokeilemaan tätä yksipyttyistä harvinaisuutta kuvausasetelmaan ajon verran. 36 SEPON STEYRIT. Mitä tehdään. No mitäs voit! Aikaa kului lisää. Se siitä. Kierroslukusäätimen siirtäminen saa aikaan verkkaan taajenevaa puksutusta. 5,3 l TEHO n. 3 000 euroa, mutta myyjällä ei ole omistusoikeutta koneeseen. Kun muu oli reilassa, ilmeni, että yksityisen omistajan vaihdoksen paperisota olisi vienyt Turkin tullissa viikkoja. Sen kaverina on keskiniittokone. Kiitolinja sai taas keikan. Se löytyi masinistiväen reissulla alppimaahan. Myös sikäläisten purkamoiden tavaraa on verkossa tarjolla. ”Näihin kaikkiin saa hyvin uusia osia, ja vieläpä usein varsin edullisesti”, kertoo Hassinen. n. Tultiin kotiin ja 280 kuitenkin janotti. Steyr 280 vuosimallia 1970 lienee palvellut pähkinänmurskauskoneen voimalaitoksena ja lokasuojista päätellen varsin ahtaissa oloissa. Kysyin emännältä, saanko ostaa vuoden 1955 mallisen sellaisen”, Seppo paljastaa. 15 hv/1 550 r/min. Sitten silmään osui paikallinen Teyri. Kului aikaa. n. Tuppaa olemaan tuota muutakin.” Sätkä, kuten Seppo sitä kutsuu, sytytetään ja asetetaan pikku-Steyrin sylinterikannessa olevaan hehkutulpan reikään. Harvakierroksinen voimalaitos on tasaisen työn puurtaja. 44 hv/1 650 r/min. Suutin strittaa prosessiin löpöä ja Töyri paksahtaa hereille puolipuristimen ja käynnistyskammen avulla. Mäkistä äestyshommaa varten pitää viiksen asentoa ennakoida vahvasti, mutta tasalaatuisen kamaran kynnössä maamoottorimainen suoritus on hyvinkin paikallaan. Muistin silloin, että minullahan on yritys”, Seppo nauraa. Sen nimissä paperit saatiin äkkiä käteen, mutta vielä viime sinksauksissa pelotti, että paitsi kone niin rahatkin saattavat jäädä sille tielleen. Sellaisia kun on yksi ainoa kappale Suomessa näkyvillä, Jaskarin Matin Etelä-Pohjanmaan traktorimuseossa Nurmossa. n. 67 hv/1 750 r/min. Turkkilainen traktorikauppa Hassisen konehankinnat ovat aina seikkailuja. Sitä ajeltiin tuttavan kanssa katsomaan, vaikka kotiinlähtö painoi jo niskassa. TEKNISET TIEDOT MALLI 80a 180a 185 280a MOOTTORI 1 syl. ”Sitten taas yhdisti yhdysmies, ja paperit olivatkin nyt kunnossa. Aluksi oltiin viattomalla lomamatkalla rouvan kanssa vuoden 2012 vaiheilla. Sikäläisten tuttujensa kautta Seppo paikansi yhden 280:n, mutta parin sadan kilometrin päästä. Sitten Turkin linkki kertoi löydöstä Izmirin seudulla. ”Nuo muutkin saavat siistimmän ulkoasun, kunhan tässä keritään. ”Oli mukava matka museoissa ja purkamoissa. Pikkuinen kasikymppi on vailla nostolaitetta ja starttimoottoria. Akselivälille suunniteltujen työkoneiden tähden sen runkolinja on epäsymmetrinen ja näkyvyys oikean takapyörän eteen erinomainen. 30 hv/1 600 r/min. Hänellä oli vaatimukseen tietysti omat syynsä, mutta sanoista tekoihin, vaikka laitoksen hinta lähtöpaikalla oli kovanlainen 6 000 euroa. Korein nelikosta on alunperin Sepon sedälle uutena tullut 180a, pässi-satakasikympin seuraaja. Kolmipyttyisen 185-mallinkin kotipesä on merkin kotimaassa Itävallassa. Sepon tuttu sanoi, että mies tunnetaan Vähän-Aasian veemäisimpänä miehenä
Nostolaitevipu sijaitsee kuljettajan vasemmalla puolella, mikä on kynnettäessä kinkkistä. Käyttöominaisuuksiltaan ja kestävyydeltään koneet saivat kohtuuarviot. Koneita tuotiin Suomeen noin 700. Sitä sai Fordsoneihin odotella vielä kauan. Alakerta on lohkon kanssa yhtä palaa, kampiakselin päiden runkolaakerit ovat järeitä rullalaakereita. Vapailla markkinoilla se ei kovan hintansa tähden pärjännyt, ja Työväline keskittyi italialaiskumppaniinsa. Steyrienkin nostolaite koki 30 000 nostoliikkeen testin lähes maksimipainoilla. Kaikista kolmesta testatusta (80a, 180, 180a) vetovarret repesivät ja taipuilivat. PYSSYPAJAN PERINTÖ Maalitaululogo kertoo, että Steyrin juuret ovat samannimisessä itävaltalaiskaupungissa 1860-luvulla perustetussa asetehtaassa. Itävaltalainen taas on sijoittanut isoimman Steyrin vesipumpun laturin ahteriin. Polttoaineen syötöstä huolehtii täällä vähän tunnettu Friedmann & Maier -rivipumppu. Valmistaja tunnettiin myös kuormaja linja-autoistaan. Fiat-edustuksestaan tunnettu Työväline oli merkin pääasiallinen maahantuoja Suomessa. Niiden varustelu oli englantilaismerkkeihin nähden hyvää, sillä kaikissa kuvatuissa koneissa on muun muassa jo tasauspyörästön lukko. Vakola kuvailee testiä näin: ”30 000 nostoa joudutaan suorittamaan esimerkiksi kynnettäessä kaksisiipisellä 14 tuuman auralla ja 150 metrin saroilla noin 320 hehtaaria.” NÄINKIN SEN VOI TEHDÄ Omintakeista käytettävyyttä edustavat vanhimpien koneiden käsikäyttöiset kääntöjarrukahvat ja molempiin takapyöräjarruihin vaikuttava poljin. Laitosten moottoritkin ovat rakenteeltaan omanlaisiaan. Kiertokankien laakerit löysätään lohkon sivuluukuista ja kampirauta tulee moottorista ulos kytkimen suuntaan. Kritiikkiä sai kukin kone teho-painosuhteestaan, sillä noin 30-heppaiset 180-veljekset ovat 2 000-kiloisia eli selvästi tehokkaamman Fordson Majorin painoisia. Keskieurooppalainen traktorikonsepti pitkine ohjauspylväineen tarjoaa ilmavamman ajoasennon kuin perienglantilainen vastaava. Sylinteriputket ovat märkää sorttia. Traktoreiden sarjatuotanto käynnistyi vasta toisen maailmasodan jälkeen. Fordin, Fiatin ja sittemmin monen muun merkin perinteet yhteen valanut CNH imaisi myös Steyrin omakseen vuonna 1996. Pikkuinen 80a:kin painaa 1 500 kiloa eli noin 400 kiloa enemmän kuin oleellisesti tehokkaampi harmaa Ferguson. Steyr oli vuonna 1956 päättyneen traktoreiden tuontisäännöstelyn ajan suosituin keskieurooppalainen traktorimerkki. Vakolan testit eivät olleet mitään leikkiä. Pääosassa takavetoisten alkupään mallistoa etuakseli on kaksiosainen poikittainen lehtijousinippu. ”Sepon tuttu sanoi, että myyjä tunnetaan Vähän-Aasian veemäisimpänä miehenä.” Turkkilainen tulokas eli malli 280a on pyörittänyt vanhassa elämässään pähkinänmurskauskonetta. Säännöstelyajan marginaalimenestyjä S teyrin malli 80a:n lisäksi Vakola testasi mallin 180 vuonna 1951 ja 180a:n 1956. Kahdesta koneesta halkesi voimalinjan valu niin, että mieleen tulee sodanjälkeisen valmistusmateriaalin todennäköinen puutteellisuus. 7/2021 37
SUO, CAT JA JUSSI Pellonraivaus on jälleen ajankohtainen teema. Insinöörieversti Perttu Pertamon vuonna 1949 suunnittelemasta maastoja maantiekelpoisesta santahaminalaisesta tuli salaojaporukoiden peruskone vuosiksi. Whitea rakenneltiin myös Puolustuslaitoksen Santahaminan tehtaalla. Pellonraivaus Oy Ku va : EL K A 38. Oltiin totisen paikan edessä. Teksti: Aulis Lassila · Kuvat: Museovirasto, ELKA Caterpillar D7 oli yksi harvoista Pellonraivaus Oy:n työkoneista, joita ehdittiin välirauhan aikana saada Suomeen ennen kuin Petsamon reitti tyrehtyi. Metsiin ja soille päästiin mylläämään toden teolla vasta, kun konepulaan saatiin helpotusta. USA:han tehtiin kiireesti 109 koneen tilaus. Hämeenlinnaan perustetussa keskuskorjaamossa Pellonraivaus Oy:n koneita varusteltiin raivuuhommiin. Nyt onkin hyvä pysähtyä muistelemaan, kuinka edelliset sukupolvet valjastivat konevoiman saadakseen lisää viljelymaata. Kun aseet vaikenivat, oli edessä entistä laajempi asutusja raivausurakka. Sen alkuperäinen tehtävä oli raivata viljelykelpoisia alueita asutustoiminnan tarpeisiin. S uomalaisten peltojen laajamittainen koneellinen raivaus sai alkusysäyksen välirauhan koitettua vuonna 1940. Jatkosodan aikana pellonraivaus tyrehtyi, mutta kalustoa ja menetelmiä kehitettiin. Pellonraivaus Oy oli alan pioneereja. Noin 36 000 viljelijäperhettä oli joutunut kodittomaksi. Sotatantereilta selvinneiden legedaaristen White Half Track M2A1 -puolitelakuorma-autojen alustoille asennettiin Hämeenlinnassa kivivaunuja ja salaojankaivukoneita. MTK:n aloitteesta perustettiin yhtiö, jonka nimi kertoo oleellisen – Pellonraivaus Oy. Pillarissa oli uutukainen LaPlant-Choaten valmistama hydrauliikka. Näistä vain murto-osa ehti Suomeen ennen kuin merikuljetukset Liinahamariin päättyivät kesäkuussa 1941. Miekat kuokiksi Vaikka lapiomiehiäkin edelleen tarvittiin, oli selvää, että raivauksen kaikki vaiheet oli tehtävä konevoimin, ja kalustoa tarvittiin paljon. Puolustusministeriöltä hankittiin pesämunaksi 75 laitetta, pääasiassa puskutraktoreita ja traktoreita. Käyttöikää lyhensi Half-Trackien vaihteleva, sodan runtelema kunto ja korkeat korjauskustannukset. Rajan taakse oli jäänyt 287 000 hehtaaria viljelysmaata. Vähitellen saatiin ostettua myös uutta rautaa. Kansanhuoltoministeriön valtuuskunta hankki vuonna 1946 USA:n armeijan ylijäämävarastosta 92 konetta – kuorma-autoja, kaivukoneita ja nostokalustoa
Vuonna 1961 katseet olivat jo rakennustyömailla, kun Pellonraivaus Oy osti Yleisen Insinööritoimiston ja Insinööritoimisto Veston. 60-luvun lopulla peltojen raivaaminen hiipui. Raivausinto ylsi Lappiin saakka. Aura oli suunniteltu telatraktorin tai kahden 40-hevosvoimaisen traktorin vedettäväksi (katso VK 5/21). Caterpillar D4:n puolitelaversio kyntää uudisraivausauralla Sallassa vuonna 1950. Valtaja sarkaojia oli kaivettu yli 51 000 kilometriä. Amerikkalainen Cleveland osoittautui päteväksi – mutta tyyriiksi – salaojankaivukoneeksi. Allis-Chalmers oli Caterpillarin jälkeen yhtiön ”kakkosmerkki”. Kaavinvaunua tarvittiin peltojen, kenttien ja teiden profiilien muotoiluun. Fiskars ja Vakola suunnittelivat yhdessä 2-S -sarkaoja-auran, jota kokeiltiin Helsingin pitäjään kuuluneessa Puistolassa vuoden 1960 loppupäivinä. Ku va : EL K A Ku va : M us eo vi ra st o/ K an sa ti et ee n ko ko el m a Ku va aj a: M at ti Po ut va ar a Kuva: Museovirasto/Journalistinen Kuva-arkisto Kuvaaja : Erkki Voutilainen Pellonraivaus Oy aloitti koneellisen salaojien kaivuun vuonna 1946 ja sai nopeasti kilpailijoita. Alkoi pakettipeltojen aika. Vuoteen 1965 mennessä Pellonraivaus Oy oli tehnyt uutta peltoa 101 400 hehtaaria, mikä oli 30 prosenttia maan sodan jälkeisestä uudispeltoalasta. Pian virisi vilkasta yritystoimintaa ja Pellonraivaus Oy sai kilpailijoita raivioille. Pellonraivaus Oy:n nimi muutettiin vuonna 1968 jämeräksi Perusyhtymä Oy:ksi, joka tuli tunnetuksi Kostamuksen jättiurakasta. Jo sotaaikana yhtiön koneet tasailivat lentokenttien pohjia, ja 50-luvulla siirryttiin vesille ruoppaamaan väyliä ja satama-altaita. Pellonraivaus Oy oli aikanaan merkittävä koneiden ostaja. Maatalouspolitiikan suunta vaihtui 180 astetta ja peltojen metsittämisestä alettiin maksaa palkkioita. Raiviot pakettiin Raivioita alkoi syntyä ympäri maata. Vuosi 1948 jäi aikakirjoihin Pellonraivaus Oy:n tuotteliaimpana. Kesko yritti kaupitella Allis-Chalmers TS-260-kaavinvaunua. Vuonna 1955 esitelty malli perustui hydrauliikkaalan pioneerin LaPlant-Choaten TS-200-kaapimeen. Uudismaata syntyi 9000 hehtaaria. Yhtiön toimenkuva laajeni tienrakennusja metsänparannustöihin. Useiden yritysjärjestelyiden jälkeen toimintaa jatkaa YIT-yhtymä Oy. Ku va : EL K A 39
USA:n armeijalta ostetuille White Half-Track M2A1:n alustoille rakennettiin myös kivivaunuja. Työväline Oy:n kokeili kivivaunuaan Joutsassa vuonna 1953. Pikku-Caterpillar on saanut työnsä lähes tehdyksi, mutta todennäköisesti tuolta polvijärveläiseltä lohkolta kerätään kivisatoja vielä 2010-luvulla. Itä-Suomessa runsaslukuiset kivet kerättiin pellon laidoille raunioiksi. Järkäleet saavat kyytiä Evijärvellä vuonna 1961. Kun kivet ja kannot oli saatu pois, uudismaa kynnettiin. Murikkaan porattiin tapin mentävä reikä. Kun raivio oli siivottu kannoista, oli kivien vuoro. Steyr 180:n kaikki 26–30 hevosta olivat työllistettyjä murikan siirtelyssä. Näin saatiin tartunta nostovaijerille. Poraa pyörittää kuvan ulkopuolella oleva kompressoritraktori. Kivenraivausporukka luotti sinisiin traktoreihin. Lanz Bulldog D 1560-sarjan telatraktori kiskoo 55 hevosten voimin yksisiipistä uudisraivausauraa. Ku va : EL K A Ku va : M us eo vir as to /K an sa tie te en ko ko elm a Ku va aja : Pe kk a Ky yt in en Ku va : EL K A Kuva: Museovirasto/ Kansatieteen kokoelma, Kuvaaja: Matti Poutvaara Kuva: Museovirasto/ Kansatieteen kokoelma Kuvaaja: Matti Poutvaara 40 PELLONRAIVAUS
Telojen pintapaine oli viidennes saappaan alla muodostuvasta. Ojalinjan toiseen päähän parkkeerattiin telatraktori, jonka vankan vinssin vetämänä aura jyysti maahan ojan. Tekniikka perustuu Countyn telatraktoriin. Vesipuhveli pääsi näyttämään kykyjään myös suomalaisilla soilla. Vaijerivälitteinen säätäminen oli työlästä, mutta noheva kuski hoiti kaapelit ja pysyi vielä suunnassakin. Englantilainen Cuthbertson kehitti Water Buffalon kuljettamaan Shellin ja BP:n öljynporauskalustoa Niger-joen hetteisellä suistolla. Tamperelaisen Lokomon konepajan valmistamalla oja-auralla sai kerralla valmista. Ojan pohjan koron toleranssiksi ilmoitettiin 0,5–1,0 senttiä. Kuormaustehoksi luvattiin 80 kuutiometriä tunnissa. Ku va : EL K A Ku va : EL K A Ku va : EL K A Kuva: ELKA Ku va : EL K A 7/2021 41. Milwaukeelainen Trackson Company valmisti vaijerikäyttöisiä Traxcavator-kuormaimia Caterpillarin alustalle. Ekströmin Koneliikkeen Pellonraivaus Oy:lle kaupittelema Brayloader BL-25 esittelee ulottuvuuttaan. Hiekkaa tarvittiin tiepohjiin ja salaojiin. Whiten alustalle Hämeenlinnassa tehdyt salaojakoneet tekivät tarkkaa työtä. Austin K4:n laidat alkoivat jo pullistella. Leylandin 150-hevosvoimaisen suoraruiskutusdieselin teho välittyy teloille keskipakokytkimen ja Leylandin puoliautomaattisen Pneumocyclic-vaihteiston kautta
Hankkijan omistama juustonvalmistuslaitteistoihin erikoistunut MKT (aik. Lypsetty maito varastoitiin pystöihin, jotka perinteisesti jäähdytettiin talvella vesistöistä nostetuilla jääpaloilla. Maitotonkat rahdattiin meijeriin hevosella tai traktorilla. Isäntä on laiturilla varmistamassa, että pystöt siirtyvät rivakasti auton viileyteen. Maitolaiturit ovat nykyään perinnetietoisten tilojen vaalimia komistuksia ja vähät maitotonkat ovat siirtyneet kirpputoreille ja sisustuselementeiksi. Jos meijeriin oli matkaa, kuljetusastiat vietiin maitolaiturille odottamaan maitoautoa. Seuraavalla kierroksella maitoauto palautti tyhjät astiat laiturille. Maanviljelyskonetehdas) aloitti maidonkeräilyyn tarkoitettujen säiliöautojen valmistuksen. Kylmäeristetty ja jäähdytetty maidonkuljetuskori paransi maidon laatua, mutta varsinainen kehitysloikka otettiin 1960-luvun puolivälissä. Meijereiden ja maitotilojen harveneminen ja keskittyminen on vaikeuttanut maitoautojen bongausta. Toista oli ennen. Nopeasti yleistynyt koneellinen jäähdytys helpotti karjatilan arkea. Maitolaituri ja avolavainen maitoauto olivat kesäkuumalla nopeasti pilaantuvalle maidolle paha paikka, mutta onneksi meijeri löytyi – jos ei joka kylästä – niin ainakin joka pitäjästä. MAITOTONKISTA TANKKIAUTOIHIN S uomessa oli 50-luvun puolivälissä yli 300 000 lypsykarjatilaa ja noin 450 meijeriä. Maitoauto kuuluu suomalaiseen maalaismaisemaan – ainakin muistoissa. Ketjun viimeinen lenkki oli jäähdyttimin ja hämmentimin varustetut tilasäiliöt, jotka yleistyivät 60–70-luvun vaihteessa. Jokaisella maidonlähettäjällä oli omat numeroidut pystöt, jotka pestiin tyhjennyksen jälkeen tavallisimmin meijerissä. Keräilyautot suhaavat yötä päivää logistisesti huippuunsa hiotuilla reiteillään. Teksti: Aulis Lassila Kuvat: Museovirasto, ELKA Nurmeksen Osuusmeijerin Volvo N88 on kierroksellaan kesällä 1970. Sen sijaan vanhoja maitoautoja – etenkin säiliömallisia – näkee aniharvoin. Maidon kuljetuksen perusyksikkö oli 20–50 litrainen alumiininen maitopystö eli -tonkka. Ku va : M us eo vir as to / K an sa tie te en ko ko elm a, Ku va aja : Pe kk a Ky yt in en 42
Maidonkuljetuskorilla varustettu Kainuun Osuusmeijerin Volvo L 4751 on kuvattu vuonna 1967. Maidon siirtoajoissa vaikkapa maitojauhetehtaalle käytettiin erillisiä säiliöitä. Maitotonkat joutuivat koville jatkuvassa kuljetusja pesurumbassa. Porin Ympäristön Osuusmeijerin pihalla kävi huiske. Keskijonossa oikealla International D30 on saanut jo tyhjät tonkat kyytiinsä. Austin WE:tä lastataan loimaalaisella Metsämaan Osuusmeijerillä vuonna 1960. Kuopion läänissä olevan meijerin laiturilla levähtävät MAN 415 -bulldog ja Sisu K-28. Etualalla Fordson Thames 7V:n lavaa tyhjennetään. Suomessa oli 50-luvun puolivälissä yli 300 000 lypsykarjatilaa ja noin 450 meijeriä. Kuva: Museovirasto/Journalistinen kuva-arkisto Kuvaaja: Erkki Voutilainen Ku va : M us eo vi ra st o/ K an sa ti et ee n ko ko el m a Ku va aj a: M at ti Po ut va ar a Ku va : EL K A Kuva: Museovirasto/ Kansatieteen kokoelma Kuvaaja: Pekka Kyytinen Maitoauton kuljettajalta kysyttiin hyvää selkää. Vaikka kevyempiä alumiinisia pystöjä alettiin valmistaa jo 40-luvulla, saattoi painoa olla silti yli 50 kiloa. 43
Maidonkuljetus meijeriin hevospelillä oli tavallista vielä 50-luvulla. Maitoauton käynti navetan kupeessa joka toinen päivä nosti tilojen lumitöiden tarpeen uudelle tasolle. Samalla saatiin näkyvä mainospaikka maitotuotteille. Avokuljetuksissa pystöt piti suojata pölyltä ja kuralta. Lahden Seudun Meijeriosuuskunnan Mercedes-Benz 1413 on maitohuoneen edessä säiliökeräilyn alkuaikoina vuonna 1970. Kuva: Museovirasto/ Kansatieteen kokoelma Kuvaaja: Pekka Kyytinen Tuottajain Maidon tankkiautot aloittivat maidon keräilyn vuonna 1968. Hepo sai odottaa purkuvuoroaan Laitilan Osuusmeijeriin Vanajan ja Commerin välissä. Huomaa TK-sarjan Bedfordin pureva rengastus. Lappeenrannan Osuusmeijerin väreissä ollut Austin K4 pyyhältää Taipalsaaren kirkonkylän läpi. Kuva: ELKA Kuva: Museovirasto/ Kansatieteen kokoelma, Kuvaaja: Pekka Kyytinen Kuva: ELKA 44 MAITOTONKISTA TANKKIAUTOIHIN
moottorikorjaukset. Suurin vääntömomentti: 610Nm. Paino: 88kg. Uusi malli! Nostokyky: 4000kg. Kok. Nostokyky: 1350kg/pari. Vaatii lisäksi kompressorin. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. 599€ tuotenro 497975 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. Autotallin sisustus (harmaa/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea, 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut, 3kp alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513523 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. Lisäksi siinä on 2 työkalulevyä sekä asiakirjateline. Konemiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Vanhat Koneet -lehden ystäville: www.supermarket.fi Vuoden 2020 lehdet nyt saatavilla! 8 90 Edelliset numerot hinnat alkaen 2950€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Erittäin laadukas siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. Sähköliitäntä: 1-vaihe 230V 16A. Ilmankulutus: 170l/min. Paino: 14,5kg. Vaunussa on 4 pyörää, joista 2 on lukittavissa. Nostokorkeus: 1,8m. Kutistus/ venytyskone TWIN Laadukas kutistus/ venytyskone ammattikäyttöön. SEINÄJOEN MOOTTORIHIOMO Rajatie 48, 60120 Seinäjoki | Puh. Sähköliitäntä: 1-vaihe 230V 16A. Moottori: 2,2kW. Sähköliitäntä: 230V. Ramppien mitat: 590x340mm. Käyttöpaine: 6,3bar. Paineilmasaha Laadukas paineilmasaha kestävällä rungolla. Nostokorkeus: 1800mm. Pulverimaaliruisku Ammattimainen lopputulos kotona! Nyt voit jauhemaalata kotioloissa ja saada kestävän pinnan, joka ei irtoa tai lohkeile ja kestää paremmin kulutusta. Moottoreihin varaosat kauttamme ja tarvikkeet myymälästämme kilpailukykyisesti. Pituus (ilman terää): 240mm. Pituus: 360mm Paino: 1153g Hiomanauhan koko: 20x520mm Pyörintänopeus: 16000rpm Ilmankulutus: 113l/min Työpaine: 6,3bar Paineilmaliitäntä: 1/4” Sopiva letkun koko: 3,8” 259€ tuotenro 513137 Pistehitsauspihdit 230V Käsikäyttöinen/kannettava pistehitsauslaite. Nostoaika: 55sek. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. Käyttöjännite 230V. teräspelti: 1,6mm Maks. Pyörintänopeus: 9000rpm. Autotallin sisustus (harmaa/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea, 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut, 3kp alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513523 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. Työsyvyys: 25mm 420€ tuotenro 497361 39€ tuotenro 510976 249€ tuotenro 511962 Kaikki hinnat sis. korkeus: 3724mm. Koko: 1285x740x890mm. hitsauspaksuus: 1,5mm+1,5mm Leukojen syvyys: 140mm Koko: 480x100x200mm. Pituus: 360mm Paino: 1153g Hiomanauhan koko: 20x520mm Pyörintänopeus: 16000rpm Ilmankulutus: 113l/min Työpaine: 6,3bar Paineilmaliitäntä: 1/4” Sopiva letkun koko: 3,8” 259€ tuotenro 513137 Pistehitsauspihdit 230V Käsikäyttöinen/kannettava pistehitsauslaite. UU TU US ! UU TU US ! U U TU U S! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 7/2020 • Hinta 9,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT SÄKYLÄ N VETOKO NE TRAKTORIVELJEKSET Eemeli ja Ville Jokelan saksalaistraktorit TUTTU TYÖKONE Pulkkisen Eeron Ford 6600 PUIMUREISTA TEHTY Edvin Rajalan omatekoinen traktori 74 50 00 -2 00 7 • PA L VK O 20 20 -5 6 41 48 87 45 00 03 20 00 7 Viipale mediat 81 7 / 2 2 • La u ri S a rv o n a u to tr a k to ri • Fo rd so n D e x ta • Fo rd 6 6 • E M R -tr a k to ri • M o n i-S is u -p a lo a u to Teksti tähän! 2190€ tuotenro 506475 Lattiavapaa 2-pilarinostin 4000kg Erittäin laadukas hydraulinen lattiavapaa kaksipilarinostin itselukittuvilla nostovarsilla. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Paineilmaliitäntä: 1/4”. Kutistus/ venytyskone TWIN Toinen kone kutistusta ja toinen venytystä varten kitoja ei siis tarvitse vaihtaa työn aikana. Deeren Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, JD oheistuotteet ja öljyt, ja Castrol öljyt. Toimituksessa 2kpl 250x20x20mm kiillotuslaikkaa ja apukarat pienempi reikäisten laikkojen kiinnittämiseen. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. Maks. VW, Audi, Skoda. U U TU U S! U U TU U S! 895€ tuotenro 512775 UU TU US ! U U TU U S! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 8/2020 • Hinta 9,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT LUONTEIKAS APURI Tšekkoslovakialainen Motorobot PF-61 KULKIJA ALPEILTA Saurer-kuormuri & Sig Neuhausen -kärry JUUASTA JYRÄHTÄÄ Konekerho Polovelan Papattajat 74 50 00 -2 00 8 • PA L VK O 20 21 -0 4 6 41 48 87 45 00 03 20 00 8 Viipale mediat 82 8 / 2 2 • A u st in 5 4 • In te rn a tio n a l M cC o rm ic k B -4 1 4 • M o to ro b o t P F-6 1 • S a u re r 2 D M + S ig N e u h a u se n. Moottorikoneistukset myös vanhoihin koneisiin Valmet, New Holland ja Deutz. Nostokyky: 2500kg. Paino: 650g. Kok. Kolme momentinsäätöä eteen ja taaksepäin. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi MOOTTOREIDEN ERIKOISLIIKE PALVELUKSESSANNE MOOTTORIHIOMO HUOLTAA JA KORJAA MOOTTORIT Syökö uudehko autosi öljyä. Pilarien etäisyys: 2830mm. (tuumamitat) Työkaluvaunu 143-osaisella tuumamittaisella työkalulajitelmalla. Pienet hitsaus-, sorvausja jyrsintyöt Työkoneiden, traktorien ym. leveys: 3380mm. (03) 514 3445 Pesurinkatu 7, 38200 Sastamala moottorikoneistamo.com Kaikki moottorialan koneistukset yli 30 vuoden kokemuksella. Vaunussa on yhteensä 10 kuulalaakeroitua lukittavaa säilytyslaatikkoa sekä lukittava säilytyskaappi, jossa on 2 säädettävää hyllyä. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Nosto-/laskuaika: 35/30sek. alumiinipelti: 1,8mm 1290€ tuotenro 497378 169€ tuotenro 89343 Kaikki hinnat sis. U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! 99€ tuotenro 510994 Nauhahiomakone 20x520mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. Paino: 153 kg. Työkaluvaunu 277-osaisella työkalulajitelmalla. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. Maks. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Kiillotuskone 750W Ammattitason penkkimallinen kiillotuskone. Työsyvyys: 120mm. hitsauspaksuus: 1,5mm+1,5mm Leukojen syvyys: 140mm Koko: 480x100x200mm. 599€ tuotenro 511083 79€ tuotenro 510970 Mutterinväännin 1/2” Komposiittirunkoinen paineilmatoiminen mutterinväännin 1/2” hylsyille. Työkaluvaunu 277-os. Mitat: 1740x1212x2510mm. Työkaluvaunu 143-os. UU TU US ! 99€ tuotenro 510994 Nauhahiomakone 20x520mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. Tehokas 750W:n induktiomoottori. Soita, ja kysy öljyremontille hinta. 06-4149 511, 040-596 1409 info@moottorihiomo.fi | www.moottorihiomo.fi Hoonatkaa, mutta hoonatkaa oikein! Puh. Paino: 14,5kg. Sähköliitäntä: 230V. Konehuolto T. Maks. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Työkaluvaunu puisella työtasolla Siirrettävä työasema joka on valmistettu mustasta & harmaasta jauhemaalatusta teräslevystä sekä puupäällisestä, joka toimii työpöytänä
Se onnistui myös pandemian puristuksessa vuonna 2020 hyvällä suunnittelulla ja huolellisella toteutuksella. Ehkä ensi vuonna taas. Aikamatka Maalahden tapaan 18.9. Silloin tulee kauppareissu”, Stenfors nauraa. MAALAHTI Maalahden Veteraanitraktorikerhon syys kyntö päivä paikkasi koronan tähden väliin jäänyttä heinäkuun traktori näyttelyä komeasti. Tuotemerkki on elossa CNH:n tallissa. 46. Vuonna 2007 perustettu Malax Veterantraktorförening on järjestänyt kyntöpäivän alusta saakka joka vuosi. Sinipuna on tuttu juttu Suomessa, myös yhdistelmänä Fordson Major – Hydrein. Seuran puheenjohtaja Håkan Stenfors on joskus ehättänyt itsekin kyntöpäivänä kaistalle jonoon, mutta puheenjohtajan velvoitteet vievät ajan. Sitä peesailee Volvo Buster, jonka muisto on myös haudattu Agcoon. Ö vermalaxin kylässä parisenkymmentä kilometriä Vaasasta etelään kynnetään aina samoilla Mikael Österbladin ja Jan Stenroosin omistamilla avarilla lohkoilla. Nuffield hiipui sitä seuranneen Leyland-Marshall-ketjun katketessa. Harvinaisempi näyttelyvarsa Maalahden kynnöissä oli kahdella pytyllään säksättävä Steyr 280a, jota ohjastaa tässä Göran Lönnvik. Viilua väänsi 19 ratsukkoa. Syksyn tapahtuma oli jo viidestoista lajissaan. Kolmekin siipeä menisi tällä veturilla keskimääräisellä suomalaispellolla. Kuvan kyntäjistä liukenivat osaksi CNHjättiä Fordson, Fiat ja IH. Sitten aina ihmiset rupeavat huutamaan, että limsa on loppu ja makkara on loppu. Seuran rahastonhoitaja Gösta Genberg omistamansa Valmet 500:n kanssa tarkkana. Tänä vuonna ei pellolle saatu hevoskyntäjää, vaikka usein on kauravoimallakin jankkoa puskettu. ”Siellä on niin paljon väkeä, joka haluaa jutella kaikenlaista. Teksti: Kauko Ollila Kuvat: Jukka Vuorenmaa Mikä rivi! Haikeaa mutta suomalaisittain kohottavaa, että kuvan konemerkeistä ainoana jatkaa enää viidentenä kyntävä Valmet, tosin Valtrana ja osana Agcoa sekin
Erikoisin peli joukossa taisi olla 50-luvun alun ranskalainen Farmall FC yksisiipisellä hinattavalla aurallaan. Nyt kävijöitä ilmaantui 378, mihin puheenjohtaja on hyvin tyytyväinen. Volvo Buster 400 ja Kim Lönnvik. Juuri tuollainen kokoonpano oli aikanaan esillä Keskon mainoksissakin. Aurojen säätöhän on sekä tekniikkaa että toisinaan taidetta. Vanhempaa ja uudempaa yhdistelmää löytyy myös. ”Aina on saatu lohko keväällä muokattua ja jopa syksyllä puitua”, nauraa perinteikkääksi varttuneen pohjanmaalaisen koneseuran puheenjohtaja Stenfors. Parhaina vuosina on väkeä ollut toimintanäytöstä seuraamassa 450 ihmisen verran. Seuralla on myös oma traktori, vuoden 1967 Nuffield 10/60, johon on liitetty romukuntoisena hankittu mutta uudenveroiseksi remontteerattu Solidin ensimmäisen mallisarjan etukuormain. Traktorija aurakalusto koostuu voittopuolisesti 1960ja 70-lukujen varsin hyvin pidetyistä tai entisöidyistä yksilöistä. ”Ihmiset haluavat nyt koronan jälkeen tällaisia tapahtumia.” Kyntönäytöslohkon omistajat saavat myös todistaa mitä kirjavimman kaluston ja eritasoisten säätömestarien vaihtelevaa kyntöjälkeä. Vaikka alueen vahvat merkit olivat noina vuosikymmeninä Ford ja David Brown, peesaili vaolla yleisimpiä ajopelejä muun muassa harvinainen Steyr 180a 1950-luvulta, timanttisarjan Fiat, ensimmäisen aallon saksalaisia kuutos-Natikoita edustava malli 1046 ja bensa-petrolimoottorinen Volvo T-24 aivan 50-luvun alusta. Als Rönnlund vuoden 1957 Fordson Majorin ruorissa. Volvon traktorimalliston loppupään rotevaa Volvo 650:tä ajaa sen omistaja Tage Stenfors. Fiskarsin sininen oli vallitseva väri useammankin maanmuokkaajan auran kostyymissä. Laatutuotteena pidetyn ruotsalaisen traktorin omistaja on Kimin isä Göran Lönnvik. Sen omistaa Heikki Toivonen. 47. Keskellä kuvaa hämähäkin olemuksella siunattu kyntäjäisten ikänestori Farmall FC. Ensi heinäkuussa nähdään tauon jälkeen taas myös kesäinen traktorinäyttely. Majuri uhkuu jämäkkyyttä, jonka tähden se löysi tiensä paitsi maatalouteen, myös raskaaseen urakkakäyttöön
Volvo T-24:ää valmistettiin vuosina 1952–59. Huomaa äärimmäisen kevyt sateensuojaratkaisu ohjaamossa. Sen hydrauliikkaratkaisu tunnettiin nimellä Control-Matic. Vain 2,27-litrainen moottori on kuitenkin nelimukinen ja maksimikierroksillaan 44-hevosvoimainen. Kuvan traktorin omistaa Rafael Ström. Norjalaisen Kvernelandin auramalliston matkan varrelta löytyy mitä erilaisimpia automaattilaukaisimia, kuten nämä Krister Genbergin Hydrein-auran lehtijouset. 48 MAALAHDEN KYNNÖT. Krister Genbergin International McCormick B414 oli hydrauliikkansa osalta edeltäjiään B250ja B275-malleja kehittyneempi ja vähän tehokkaampi laitos. Stefan Thölixin Fordson Major on vuodelta 1957 ja haettu Hangon satamasta yhtä aikaa Als Rönnlundin vastaavanlaisen koneen kanssa. Lönnvikin Steyrin ahterissa riippuvat Sampo-aurat. Göran Gullholmin Fiat 415 vuodelta 1967 edustaa niin kutsuttua timanttisarjaa
Tommy Lindholmin ohjastama IH 1046 on perinteikkään amerikkalaisvalmistajan Saksan tehtaiden ensimmäinen kuutosmoottorinen traktori. Itse pöristely tapahtui Mikael Österbladin ja Jan Stenroosin omistamilla peltolohkoilla. Mikael Österbladin komean Volvo-kuormaajan vetävä taka-akseli löytyy myös suurimpien Volvo-traktoreiden keulalta. Tämän näköinen Bedford on peräti erikoinen tuttavuus näinä päivinä. Seuran oma Nuffield 10/60 vuodelta 1967 on viimeisiä kappaleita lajissaan ennen patanokkaista Nuffin loppupään mallistoa. Kuskina on Carl-Gustav Wiik. Sen valmistus alkoi vuonna 1971. 7/2021 49. Vuoden 1949 hienosti entisöidyn yksilön omistaa Tommi Poskiparta. Viidettätoista kertaa järjestetty kyntöpäivä keräsi 378 kävijää
Kyntöpellolla nähtiin monia tuttuja traktorimerkkejä, muun muassa Nuffield ja Deutz sekä useita eri-ikäisiä Valmeteja ja Massikoita. Konekerhon kyntöpäivä 25.9. Pääasiassa kyntöpäivä oli suunnattu hytittömille traktoreille, mutta mukaan huolittiin toki hytillisiäkin veteraani-ikäisiä työkoneita. Yleisön hämmästeltäväksi tuotiin lavetilla myös vuosimallia 1951 oleva Catepillar-telaketjutraktori. Kyntöön osallistuneiden traktoreiden lisäksi tapahtumapaikalla vieraili kymmenkunta lähialueen veteraanitraktoria ilman auroja. Heinämaalla arvuuteltiin jo ahkerasti ensi vuoden tapahtumapaikkaa. ”Jostain syystä näitä ei valmistettu kovin pitkään”, omistaja naurahtaa. Teksti ja kuvat: Lea Lahti 50. Viimevuotiset puuhamiehet toivoivat, että kyntöpäivä alkaisi jatkossa kiertää vuosittain eri paikkakunnilla. V iime syksynä Arto Jussila ja Reijo Elg järjestivät Nurmijärven Perttulassa kyntöpäivän. Maantien toisella puolella oleva pelto toimi kyntötraktoreiden taukoparkkina sekä yleisön pysäköintialueena. Erikoisimmat kyntötöissä nähdyt aurat taisivat olla Jouni Lappalaisen Fordson-lautasaurat. ORIMATTILA Parisenkymmentä menneiden vuosikymmenten työkonetta kokoontui veteraanitraktoreiden kyntöpäivään syyskuun viimeisenä viikonloppuna Orimattilan Heinämaalle. Kynnettävää oli varattu kymmenen hehtaaria eli tuplamäärä viimevuotiseen verraten. Kaikki paikalle tulleet saivat osallistua, eikä kyntöjälkeä arvosteltu. Kyseessä ei ollut kilpailu vaan traktoriharrastajien syyskokoontuminen rennolla meiningillä. Kerhon omistama toinen häkäpönttö-Fergu oli tuotu näytille myös. Kyntöpäivä toteutettiin Heinämaan Konekerhon jäsenen Timo Pärhän pellolla. Tottahan kyntöpellolla nähtiin myös Heinämaan Konekerhon häkäpönttö-Ferguson. Kyntötapahtumassa saattiin vertailla monen eri valmistajan auroja. Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan ensi syksyä. Veikkauksissa tuntui olevan vahvoilla Vuolenkoski. Tasainen, ohran puinnin jäljiltä oleva sänkipelto oli mitä mainioin paikka kyntötapahtuman järjestämiseen. Toive toteutui, kun Heinämaan Konekerho otti kopin järjestelyvastuusta ja lupautui tämän vuoden tapahtumajärjestäjäksi. Tapahtuman vanhin traktori oli Case VA vuodelta 1947. Lukumääräisesti suurin merkkiedustus oli Fordsonilla. Jouni Lappalaisen Fordson-lautasaurat nähtiin tositoimissa kyntöpellolla. Sänkipeltoa käännettiin mullokselle niin yksi-, kaksikuin kolmisiipisilläkin auroilla. Tapahtuma oli ilmainen sekä osallistujille että yleisölle. Tapahtumapaikka sijaitsi pienen matkan päässä Villähde–Orimattila-tieltä. Kova pelto tarjosi haastetta kyntäjälle
Karri ”Kuge” Kivinen oli yksi päivän ahkerimmista kyntäjistä. Konekerhon Häkäpönttö-Ferguson ja Veli-Matti Arola nähtiin pellolla useaan otteeseen. Tapahtuman vanhin traktori oli upeasti patinoitunut Case VA vuodelta 1947. Kehä lisää pitoa ja helpottaa etenemistä liukkaalla pellolla. Harri Räisänen ja Antti Storck esittelevät Heinämaan Konekerhon jykeviä Sampo-auroja. Hannes Uusitalo kyntää isoisänsä aikanaan ostamalla traktorilla ja Heikki-isä tarkkailee kyntöjälkeä. Palaamme tämän traktorin tarinaan myöhemmin. Nuori mies nähtiin päivän mittaan pellolla monen eri Fordsonin kera. Pilkkeen lisäys pölläytti ilmoille komean savupilven. Heinämaan Konekerhon perustajajäseniin lukeutuva Seppo Arola käänsi maata mallikkaasti harmaalla Fergulla. 51. Heinämaan Konekerhon kärryn kyydissä halukkaat pääsivät kyntöpeltokierrokselle. Kuskina tälle kierokselle toimi Antti Storck. Harri Niemisen Fordsonin renkaaseen kiinnitetty piikkipyöräkehä keräsi kyntöpellolta komean kuorrutuksen. Valmetin hytistä tarkkailtiin kyntöjälkeä kahden hengen voimin
Muokkaustaidot taitavat kulkea suvussa, sillä Emilian isoisä on tapahtumaisäntä Tenkanen. 52. Aurojen kiillotuspäivä 11.9. VIRTTAA Konkarikyntäjä Heikki Tenkanen järjesti tänä vuonna näytöstyötä veteraanitraktoreille ja -auroille omilla maillaan. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Emilia Hongisto oli ensi kertaa kyntämässä. Paikalla oli myös kirpputorimyyntiä ja kyläyhdistyksen puhvetti, ja yleisöä riitti. Heikki Tenkanen ja Markku Kankare olivat suu messingillä vielä kyntöjen päätteeksikin. Ja onhan Emilialla muuta traktorikokemusta rutkasti. Kyntäjät olivat seutukunnan väkeä, joista useampi oli ottanut vanhaa muokkauskalustoa taas käyttöön varta vasten tapahtumaa varten. Käy se ilman kannatinpyörää Zetorillakin. Tomi Hongiston A-malli on isoisän peruja ja rehellisesti patinoitunut
Ne olivat tipahtaneet Jarmon pihaan yllättäen eräästä huutokauppakuormasta kauan sitten. ”Isä oli aika tarkka, öljyt vaihdettiin usein. 60-luvulla meijeriajoa riitti. Valmetilla ajettiin vuosikaudet maitoa Makkarakosken meijerille. Pekan kotona hiesusavella leikkurien puute tuntui ja jälki oli kokkareista. Oviaukkokin on suhteellisen avara. ”17–18 kilometriä joka päivä seitsemän päivää viikossa. Vain joulupäivänä ei ajettu”, traktorin omistaja Markku Kankare kertoo. Sumsandre modolum velis dolore tatem exeraessecte. Niistä on otettu leikkurit pois ja pantu kannatinpyörä tilalle. Vuonna 1963 ostetussa traktorissa oli uutena E. Zetor-historiaa miehellä on takana jo kuutisenkymmentä vuotta. Volvolla kynti sekä Pekka itse (lippalakki päässä) että velimies Pentti (päähineenä lierihattu). Tilaa kuvatekstille.Met vel del et, quat adit euguer sequat. Useampi tietäjä pohti päivän mittaan aurojen merkkiä tuloksetta. Im dolor ipit laorper sim et dunt ut ametumsan ulputat. 53. Tuhansia tunteja maitoa T ällä Valmetilla on ajettu noin 17 500 tuntia eikä mitään isompaa remonttia ole tehty. Lisäksi Valmetilla tehtiin metsätöitä. Överumin aurat ovat löytyneet Pekan anopin metsästä. Markun kyntöjälki oli siistiä, eikä ihme, sillä auroihin on vastikään hankittu uudet vantaat. Markun tyttärenpoika Rasmus Pihlaja saari on innokas traktorimies hänkin. Nyt ne pääsivät pitkästä aikaa töihin. Pekka on entisöinyt myös moottoripyöriä. Sumsandre modolum velis dolore tatem exeraessecte. Jarmo Huuhka halkoi sänkeä ja aamupäivän sankkaa sumua tuntemattomilla auroilla. Laahiston vanerihytti. Pekka on paikallisia, mutta traktori on haettu sukulaismieheltä Peräseinäjoeltä parikymmentä vuotta sitten. ”Oli kymmenkunta eri reittiä ja traktoreita aika rivit. Muutoin Valmet on klapikoneen edessä sekä perunan istutuksessa ja nostossa mukana. Se oli riittävän nopea, ja moottori käynnistyi hyvin kylmänäkin. Volvon sääsuojan tekijästä ei ole tietoa, mutta se ajaa asiansa hyvin. Sujuu leikkureittakin P ekka Mykkäsen Volvo 400 Buster oli ensi kertaa kyntöhommissa ainakin nykyisen isännän aikana. Hän sanoi, että öljynvaihto on kaikkein halvinta remonttia”, Markku sanoo. Tilaa kuvatekstille.Met vel del et, quat adit euguer sequat. Im dolor ipit laorper sim et dunt ut ametumsan ulputat. Näytöspellon hiekkaisessa mutta multavassa maassa meni paremmin, vaikka siipiin tarttuikin välillä tavaraa. Rauma-Repolan ajoissa paljon oltiin.” Sampon aurat ovat niin ikään oman talon työmuistoja 60-luvulta. Rasmus se houkutteli papankin lähtemään kyntötapahtumaan. Paikalla oli monta Zetoria mutta tiettävästi vain yksi museorekisteröity. Aamulla kun kuuden aikaan lähti niin puoli kahdentoista jälkeen kerkisi takaisin omiin hommiin.” Markku muistaa Valmetin olleen hyvä maantietraktori. ”Reellä ajettiin paperipuuta ja käsipelillä nostettiin. Pekka Koivusaari toi leiman ansainneen K-mallin näytille Pöytyältä asti
Ruosteelle kyytiä H annu Tamminen oli tullut Oripään puolelta vuoden 1954 bensa-petroli-Fergulla. Kotona Johannes oli testannut, että savimaallakin kyntö onnistuu. Lisäksi viime kesänä se pääsi hääkeikalle juhlaparia kyyditsemään. ”Aura pistää Fergulle hanttiin, mutta Harriksella ei tunnu missään”, Kotiranta ihmettelee. Perhekalleudella Johanneskin oli liikkeellä, sillä hänen vaarinsa on ostanut Super Dextan uutena 1964. 54 AUROJEN KIILLOTUSPÄIVÄ. Välillä se lepäsikin vuosikymmenet, mutta heräsi sijoiltaan ilman isompia remontteja. Hiekkamaalla lähti kuitenkin kyntö luistamaan ja ruosteet saivat kyytiä. Kuutos-Harris P asi Kotirannan Massey-Harris 744 oli näytöspellon suurin traktori. Vuoden 1952 Harris on ollut Pasin kotitilalla vuodesta 1964. Kyntöhommat ovat jääneet viime aikoina vähemmälle, mutta vielä 80-luvulla on harmaa ollut muokkaustöissä. Traktori tuli Tammisen taloon vuonna 1975, kun Hannu oli kolmivuotias. Kuusikymppisen neitsytkynnöt J ohannes Erelä Alastarolta oli kiillotuspäivän nuorimpia kyntäjiä. Fordsonin nostolaite on remontoitu talvella, ja syvyyssäätö pelasi moitteetta. Pitkään siis ovat mies ja traktori pitäneet yhtä. Hannun Fiskars-auroille kiillotuspäivä oli nimensä mukainen, sillä siivet olivat lähtiessä olleet aika ruosteessa. Johannes olikin niitä harvoja kyntäjiä, joilla ei ollut lainkaan tukipyörää aurassa. Super Dexta jaksoi vetää auroja hienosti. McCormickin aurat Pasi haki romukasasta ja pani kuntoon. Niillä on kynnetty jo parin vuosikymmenen ajan liki vuosittain, hehtaareja lienee jo kertynyt ainakin kymmenen. Johannes on hankkinut kaksisiipiset Kvernelandit äskettäin ja huoltanut ne. Traktori on aktiivikäytössä edelleen muun muassa heinän kylvössä. Pasi on vetänyt auroja myös 175-Massikalla. Kyntöhommissa Super Dexta oli kuitenkin ensi kertaa, sillä Erelällä on Major kyntötraktorina
Moottorin Matti nuiji kasaan parista rikkinäisestä lohkosta. LOIMAA Matti Merran mailla järjestettävä Vanhan ajan kyntönäytös on tuttu tapahtuma, mutta aina sieltä löytyy jotain uutta. Tänä vuonna isäntä oli kunnostanut uuden kyntötraktorin ja pannut näytille pari erikoista maamoottoria. Merilän tuotantoa. Matti sai Alliksella ja laaha-auroilla aikaan komeaa jälkeä. Oripäästä liikkelle lähteneeseen mopoletkaan taisi liittyä matkalta lisää porukkaa, sillä tässä tekee lähtöä vain pieni etujoukko. Pelto oli pinnasta hieman kostea, mutta kyntö sujui hyvin ja jälki oli hienoa. Yleisöpä sai. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Diesel-Alliksen huono aihio odotti kunnostusvuoroa Matin pihalla pitkään. 55. Moottori on Matin sanojen mukaan ”pirun huono mutta pirun harvinainen”. Tämä hehkukuulamoottori on sekin Suomen polkupyöräja koneliikkeen eli K. Kone vaatii hieman kaasua ja sähköä käynnistyäkseen mutta käy melkein millä vain. Loimaalla riittää savea porilaistenkin käännettäväksi. E. Uutta vanhaa aikaa 26.9. Ari ja Niklas Palomäki jaksoivat ajaa Zetorilla päisteestä toiseen ties kuinka monta kertaa. Taisi vieläpä olla syksyn kaunein sunnuntai ja paikalla väkeä enemmän kuin koskaan. Matti ei saanut kunnostamaansa Suomen polkupyöräja konetehtaan magneetolla ja sytytystulpalla varustettua moottoria käymään kyntöpäivänä. Isäntä ihmetteli, että missä on mies, joka sen käynnisti
Ku va : M us eo vi ra st on ko ko el m a/ Pi et in en Ajankuv a Fordson-t raktoria lastataan kuormaauton lavalle Helsingiss ä 1941. 56
Jokaisella autolla on tarina. M osse MOSKVITSH 403 ’65 SKANDINAVI ATULIAINEN TY Ö REISSULTA TRABANT 601 S ’89 VERSTAS: rohkeasti rouhea moottorikahvila TULEVA KLASSIKKO: iso ja vahva Saab 9–5 Aero ARKISPORTTIA: museorekisteröity Nissan Primera eGT EUROOPAN RESEPTILLÄ FORD MUSTANG SVO 2,3 TURBO ’84 KAUPUNKISAMMAKKO BALDI FROG BB5 ’75 100 SIVUA NOSTALGIAA 6/2021 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi 06 /2 1 Ba ld i Fro g BB 5 ’75 • BM W 20 02 A ’74 • Fo rd M us ta n g SV O ’84 • Ja g ua r E-T yp e ’65 • M os kv its h 40 3 ’65 • N iss an Pri m era 2.0 eG T ’90 & 1.6 SL X ’90 • Tra ba nt 60 1 S ’89 36 84 80 -2 10 6 • PA L VK O 20 21 -4 1 6 41 48 83 68 48 08 21 00 6 Viipale mediat Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi
Pentti Kosken lapsuuden toiveammatti oli kuorma-auton apumies, ja haave toteutui moninkertaisesti. Eläkepäivinä taas on kierretty Suomea perinnetapahtumissa ja vanhojen romujen perässä. Hän on asunut koko ikänsä kotitilallaan KeskiPohjanmaalla Perhon ja Vetelin rajalla. ”Tässä kotipaikalla oli muutama hehtaari maata ja lehmä hehtaaria päälle. Annetaan Pentin tarinoida ja katsellaan miehen kokoelmaa. Rippipuku pokasahalla Pentti Kosken reitti hänen pisimmälle työuralleen eli auton rattiin kulki navetan, pellon, metsän ja kosken kautta. Siihen aikaan Teksti ja kuvat: Mika Rassi Pentti Koski 58. ”Valtiolla on paljon metsiä Perhossa. Leipänsä mies tienasi pääosin auton ratissa ulkomaita myöten. Siellä keväisin kuokalla räävittiin kolo, jonne pantiin taimi tai siemen, mitä sattui kulloinkin olemaan. Lisäksi tehtiin metsätöitä ja mitä eteen sattui”, Koski kertoo. Eläkeiässä Pentti hurahti harrastamaan vanhaa rautaa samaan tapaan: hän havitteli yhtä moottoria, niitä tuli kymmeniä. Pentti on kuitenkin katsonut maailmaa isommastakin raosta kuin kotomökin hirsien välistä. JOKA PAIKASSA HÖYLÄÄMÄSSÄ Vaatimaton ei pety. Välillä on vain vaihdettu taloa, sillä nykyinen asuinrakennus on asujalle jo neljäs samalla tontilla. P entti Koskella on juuret tukevasti syntymäsavessa. Myös Pentti on tehnyt kaikkea metsään liittyvää kylvöstä harvennukseen ja metsurihommista uittoon
Yksi kuormaaja nosti alhaalta puun pään ylös ja toinen kuorman päällä ollut otti pikalla puusta kiinni ja veti. ”Nythän kaikki ajetaan autolla. Metsurit sanoivat, että oksat on mutterin kanssa kiinni. Joukossa on niin tehdastekoisia kuin maasepän tekemiä. Mutta on tuolla vieläkin keksi tallella, jos tarvetta tulee”, Koski virnistää. Nehän olivat kuin korppuja.” Rippipukunsakin mies tienasi pokasahalla. ”Se oli kauhea kuusikko”, Pentti päivittelee. automiehille piti kaikki käsin lastata, ja siinäkin me rippikouluikäiset olimme tarpeen. Hohtimia on verstaan seinällä yli sata. 7/2021 59. Puut olivat keveitä, kun ne oli edellisenä kesänä hakattu ja kuorittu metsässä. Pokasaha, keksi ja pikka ovat kulkeneet Pentin matkassa kauan. Metsurit sanoivat, että oksat on mutterin kanssa kiinni. ”Puussa oli nyrkin kokoinen pahkura kiinni ja siitä lähti oksa. Viimeksi mainittu on työkalu kuorma-autojen käsipelillä lastaamiseen. Puut piti vielä pätkiä metrin pituisiksi, oli aika paljon sahattavaa.” Mieleenpainuvinta puutyötä oli kuitenkin uittaminen sadan metrin päässä kotoa virtaavalla Perhonjoella
”Olin 26 vuotta virallisesti töissä linja-auton kuljettajana. Tämä Olympia oli niin huono aihio, että Pentti ei aikonut siihen edes kajota. Olin ensin apumiehenä lastaamassa, ja kun sitten sain kortin, ajoin seitsemän vuotta puutavaraa tehtaille.” Elettiin 50–60-lukua. 60 Seppiä ja mestareita Pentti Koski. Puunajon jälkeen ura kääntyi bussipuolelle. Niinpä mies tarttui härkää sarvesta ja teki muiden osaajien kanssa siitä soivan pelin. ”Kun isäntä ja emäntä lähtivät pyhänä pois kotoa, me otimme naapurin pojan kanssa autotraktorin ja lähdimme sivutielle opettelemaan ajamista.” Pentin toiveammatti ei silti ollut sen kummempi kuin kuorma-auton apumies. Naapuritalossa oli Fordista tehty autotraktori, jolla Pentti 40-luvun lopulla salaa harjoitteli tulevaa tointaan. Jäin kuusikymppisenä eläkkeelle ja sitten olin vielä hätäapukuski kymmenen vuotta.” Moskova on itäisin paikka, jossa Pentti on bussilla käynyt kääntymässä, ja pohjoisin Norjan Alta. ”Peltisepillä ei ole ollut töitä, eivätkä vakuutusyhtiöt ole köyhtyneet. Metsästä maantielle Vaikka pakon edessä tehtiin maaja metsätöitä, Pentti Koski haikaili tien päälle jo nuorena. Ajopelinä oli naapurin kuorma-autoilijan Scania-Vabis L55 joutsalaisella kuormaajalla. Perinnemiehen puhelinmuistio on päreistä tehty. Toiset ovat olleet niin hyviä varomaan, ettei ole tullut kolareita”, mies hykertää. Sitten hän huomasi, että se on hyvin vanha, vuodelta 1916. Vesipönttö on tehty pönttöuunin kuoresta. ”Se toteutuikin moninkertaisesti. Vaikka Koski on ollut vuodesta 1955 asti maantiellä, jäljet on jääneet mittaamatta
Valurauta pitää kyrsän kauan kuumana. Sitten katsoin kirjasta, että se on hyvin vanha, vuodelta 1916. Tulvavesi toi tämän auton jokirannan pajupuskaan liki Pentin kotia. 7/2021 61. Sain sen moottorin, ja siitä se alkoi.” Moottoreita rupesi kertymään. Pentti on selvittänyt hankkimiensa koneiden historian niin hyvin kuin mahdollista. ”Emäntä lopetti navettahommat, ja minä aloitin.” Niin huonoa aihiota ei ole vastaan tullut, etteikö Pentti olisi siitä vielä moottoria saanut. Verstaan seinällä on yli sadat hohtimet. Wickströmin alakerrasta mies on nikkaroinut halkomakoneen. Moottorisahoja on kertynyt pieni hyllyllinen. Porin konepajan logo sopi pärehöylän kylkeen, sillä tekijän nimessä sattuu olemaan samat alkukirjaimet. Pihanperän kodassakin on konetunnelmaa: grilli on tehty Fordsonin vaihteiston kuoresta. Tietokonetta ei huushollista löydy. Harrastus alkaa varkain Kun Pentti jäi eläkkeelle 1996, ei hänellä ollut aavistustakaan siitä, että pian alkaisi vanhan raudan harrastaminen. Siinä ei ollut paljon mitään, ei mäntää, ei magneettoa, ei kaasuttajaa, ei vesipumppua. Kokoelmaa onkin mielenkiintoista käydä läpi, kun koneet paljastuvat mikä evakkoretkeläiseksi Karjalasta ja mikä minkäkin sukuriidan välikappaleeksi. Kosken kodassa makkarat paistetaan Fordsonin vaihdelaatikosta tehdyllä grillillä. Moottoreiden lisäksi Pentillä on monipuolinen ja hauska kokoelma vanhaa tavaraa. Yhden piharakennuksen sisällä on omatekoinen pärehöylä. Uutta ei Pentillä ole lainkaan. Pentti on uuttera koneiden valokuvaaja, ja ottaa yhä kuvansa filmille ja vedostaa paperille. Moottoreita on nelisenkymmentä, kun lasketaan kaikki veneja pikkumoottorit. Viime talvena Pentti teki siitä nuoruutensa ajopelin kaltaisen tukkiauton. Ford 4000 on uusin traktori, ja sekin on ollut talossa jo 30 vuotta. ”Äitini kotipaikassa Evijärvellä puksutteli aikoinaan Olympia. Volvosta on tullut niin Scania kuin mahdollista. ”Olen vieraillekin tehnyt niitä, joten viiden-kuudenkymmenen välillä olen niitä kunnostanut.” Harrastetilat saatiin sopivasti tyhjentyneestä navetasta, kun karja oli juuri pantu pois. Muistan, kun olin puimakoneella pikkupoikana siellä. Tarvittiin monta mestaria, että se saatiin kuntoon”, Pentti kiittelee apuvoimiaan. Muutaman vuoden hän kunnosti piharakennuksia ja teki metsätöitä. ”Työläin tapaus oli niin surkea Olympian raato, etten alkanut sitä ensin edes kunnostaa. Nyt niitä on nelisenkymmentä, kun lasketaan kaikki veneja pikkumoottorit
Volvon ohella toinen isännän silmäterä on vuonna 1957 ostettu Jawa. Kaikkien osien alkuperää Pentti ei itsekään muista tai tiedä. Volvo T22 on ollut Koskella pian 60 vuotta. Siinä he väittelivät, että kuka saa mennä pukille istumaan.” Toisten tapahtumissa Pentti onkin sitten huseerannut koko rahan edestä. ”Jos ei tätä keräilyharrastusta olisi, ei olisi ketään tuttua enää. Nyt on ympäri Suomen mukavia kavereita.” Omia tapahtumia Pentti ei ole järjestänyt lukuun ottamatta joitain esittelyjä koululaisryhmille. Siihen tuli keski-ikäinen pariskunta ja kysyi, että mistä te olette kotoisin, kun te olette joka paikassa höyläämässä.” Tämä rengasmainos oli aikoinaan Pentin tukkiautossa. Nykyään se koristaa Zetorin nokkaa. On tuo jotenkin Michelin-ukkoa miellyttävämpi. Koskea voi hyvällä syyllä sanoa perinnepäivien jokapaikanhöyläksi. 62 Seppiä ja mestareita Pentti Koski. Lokasuojat eivät pikku kolahduksesta mene mutkalle. Ja on sanottukin: ”Taisimme olla Kiteellä Hietalan Juhanin kanssa höyläämässä päreitä. Pentti kehuu traktoria jämäkäksi. Vuoden 1951 traktori oli palvellut alkuvuotensa Uudessakaarlepyyssä. ”Volvo, tuo traktori, oli heille kaikkein mielenkiintoisin. Siellä sen omisti vanha mies, joka ajoi Volvolla vain silloin, kun ei jaksanut kärryjä itse vetää. Monen merkkisistä osista kyhätty moottoripyörä: moottori on Jawan, runko IC:n ja tankki Zündappin. Ympäri Suomen Kun ikää tulee ja kylä hiljenee ympäriltä, veteraanikoneiden avulla pysyy myös ystävissä. Väliäkö niillä, sillä pyörä toimii ja sillä on ajettu viime suvenakin. Sillä on monet kyläreissut tehty
Ajank uva 50-luv ulla Zetor saapu u Suome en lautap alttoo yllään . Ku va : EL K A / H an kk ija n ar ki st o 7/2021 63
64. Niinpä lapset käyttävät mielikuvitustaan lelujen hankinnassa. Moottorin ja 4+1-vaihteiston välillä oli remmiveto. Perheomisteinen Traktorenwerk Lindner GmbH takoo edelleen traktoreita. On pulaa kaikesta, myös leikkikaluista. Seuraavaksi Hermann rakentaa isän ja veljien avustuksella moottoripyörästä kolmipyöräisen kaksipaikkaisen henkilövaunun. Vuosikymmeniä jatkunut traktorivalmistajien pudotuspeli niitti armotta pieniä pajoja ja vahvoja valtamerkkejäkin. Warchalowskin nelitahtinen ja yksipyttyinen diesel jauhoi 14 hevosvoimaa 1?300 kierroksen kohdalla. Vinssi oli tarpeellinen varuste jyrkillä rinteillä työskennellessä. Kun perheen vanhimmalle pojalle tuli kutsu Italian ruotuväkeen, isä-Lindner päätti jättää kotitilansa ja muutti lapsikatraineen pohjoisemmaksi, tyngäksi jääneen Itävallan puolelle. Opintonsa päättänyt Hermann kierteli automonttöörinä aina Baijeria myöten. Kundlin alppikylästä, vuorten kainalosta löytyy harvinainen selviytyjä. Kolmetoistalapsisen viljelijäperheen vesa, käsistään kätevä ja tekniikasta kiinnostunut Hermann Lindner erottuu joukosta. Uravalinta on selvä: poika pannaan mekaanikkokouluun. Sodan jälkeen rajoja piirrettiin uudelleen ja Lindnerin perheen kotikylä jäi Italian puolelle. Lopulta 30-luvun lopulla hän asettui Pohjois-Tiroliin Kundlin kylään, ryhtyi yrittäjäksi ja osti kuorma-auton. Lindner alppitraktori Lindnerin ensimmäinen sarjatuotantomalli S 14 oli pelkistetyn yksinkertainen työkalu. E letään ensimmäisen maailmansodan loppuvuosia Itävallan Tirolissa. Hän viihdyttää itseään omatekoisella toimivalla lokomobiililla
Nelivetoisen sisupussin 20 hevosvoiman vesijäähdytteiset voimalaitokset toimitti naapurikaupungin Jenbacher. Sota-ajan keksintöjä Hermann ei ehtinyt toimia rahtarina pitkään. Natsi-Saksa oli ottanut haltuunsa Itävallan, ja Hermann Lindner autoineen määrättiin armeijan palvelukseen. Sen ja keksimänsä hävittäjäkoneen syöksyjarrun ansiosta hänelle myönnettiin insinöörin titteli. Pystysuoraan nousevan ja laskeutuvan protoasteelle jääneen Convair XFV-1 -hävittäjäkoneen potkureissa oli Lindnerin keksinnössä esiintyviä ratkaisuja. Kuva: Traktorenwerk Lindner GmbH 65 7/2021. Lindnereissä ehdittiin käyttää monenlaisia voimanlähteitä. Traktorit vietiin käsistä, ja lisää väkeä palkattiin toimitusaikojen lyhentämiseksi. Kuormuri varusteltiin sairasautoksi ja asentajasta tehtiin ambulanssikuski. Hänen toipilasaikanaan tekemät parannusehdotukset kiinnostivat sotahallintoa. Rintamalle ei tarvinnut enää lähteä, uusi palveluspaikka oli Salzburgissa Wehrmachtin varustelusuunnittelijana. Nuori Hermann Lindner rakensi isän ja veljien kanssa toimivan oloisen henkilövaunun. Vuonna 1948 Wienin syysnäyttelyyn tuotiin kansan ihmeteltäväksi Lindnerin traktorin prototyyppi. Lindnerin suunnittelema potkuri ei saanut tulikastetta, koska liittoutuneiden pommitus tuhosi valmiit koneet ennen neitsytlentoa. Voimansiirto valmistettiin Lindnerin omana työnä. Lindnerin oivallukset pääsivät luultavasti ilmaan myöhemmin. Jo vuonna 1946 hän käynnisti Kundlissa kenttäsahojen tuotannon. Ensiyrityksellä kelpo traktori Insinööri Lindner palasi aluksi kuormaauton rattiin. Lindner L 20 A oli todellinen tirolilainen alppitraktori. Lindner sai kuitenkin patentoitua kaksoispotkurinsa. Korpraali Lindner haavoittui Puolassa, ja pian hän huomasi olevansa kotimaassaan salzburgilaisessa sairaalassa. Vielä tuolloin traktoritehtaan perustamista tirolilaiseen alppikylään pidettiin alan asiantuntijoiden parissa hölynpölynä. Vuoristokäyttöön tarkoitetun traktorin pakollinen lisävaruste oli vinssi. Hän kehitti hävittäjälentokoneisiin soveltuvan vastapyörivän kaksoispotkurin, joka vähensi moottoriin erityisesti nousun ja laskun aikana kohdistuvia vääntövoimia. Lindner S14 osoittautui päteväksi pienten tilojen työjuhdaksi. Hermann Lindnerin tärkeimmät sodanaikaiset työt olivat yllättäen ilmailualalta. Suunnitelmien epäillään joutuneen sodan jälkeen amerikkalaisten käsiin. L-17 B Bauernfreundissa pauhannut Warchalowskin V2-diesel oli todellinen kierroskone: maksimiteho 17 hevosvoimaa saavutettiin, kun kierroksia oli 2?800 minuutissa. Ensimmäisen sarjatuotantomallin S14:n teräspalkkirungon päälle oli sovitettu makuulle itävaltalaisen Warchalowskin yksisylinterinen haihdutusjäähdytteinen 14 hevosvoiman dieselmoottori, josta voima siirtyi kolmella (joissakin lähteissä neljällä) kiilahihnalla 4+1-vaihteistolle. Lyhyellä sotaretkellään Hermann oli tehnyt havaintoja aseiden ja kuljetuskaluston teknisistä heikkouksista. Kotikunta osoitti idearikkaalle yrittäjälle tontin, ja pian uudessa hallissa alkoi kiivas tuotekehittely
Vuonna 1953 estradille ajettiin todellinen vuorikiipeilijä – ensimmäinen itävaltalainen nelivetotraktori. Kuukaudessa tehtaan portista ajettiin 70 punatakkista pikkutraktoria. Hermann Lindner erottui Keski-Euroopan lukuisista pienistä traktoripajoista, jotka ostivat hydrauliikan ja vaihdelaatikot niihin erikoistuneilta valmistajilta. Vuosina 1975–1985 Lindnerin malliston ylimpään kastiin pääsi 62 hevosvoimalla. Tehtaan moottorituotanto jatkui aina vuoteen 1972 saakka. ZF A212-laatikosta löytyi rattaat 8+4-vaihteille. Saatavissa oli jo nestejäähdytteisiä malleja. Lisäksi sitä voi käyttää työkoneiden kantajana järjestelmätraktorin tapaan. Lindnerin traktoreilla L15-A ja L20-A ja etenkin uudella kaksisylinterisellä JW35-A-mallilla uskalsi lähteä pellolta metsäja maansiirtotöihin. Seuraavana vuonna omavaraisuusaste laski, kun vaihteistotoimittajaksi valikoitui ZF ja kytkimet hankittiin Fichtel & Sachsilta. Ennen valmistuksen lopettamista vuonna 1967 moottori ehdittiin päivittää suorasuihkutteiseksi. Koko voimansiirto ja lisävarusteena ollut hydraulinen nostolaite oli omaa tuotantoa. 66. Seuraavien 15–20 hevosvoiman mallien yksisylinteriset voimanlähteet hankittiin naapurikaupungista Jenbacherilta. Silti kehitystyö oli ahkeraa, ja vuonna 1957 piskuiseen Junior-malliin pultattiin kaksitahtinen yhdeksän hevosen Lindner RL9 -diesel. Tässä suhteessa Traktorenwerk Ing. Corem Kundlissa uskottiin Transporterin menestykseen ja uusi tuotantolinja avattiin. Vuonna 1954 Kundlissa ei päästy retostelemaan suurilla valmistusmäärillä. Uuden Bauernfreunden-malliston V2-dieselit hankittiin omaa traktorituotantoaan aloittelevalta Warchalowskilta. Lindner valmisti 60-luvun alussa kolmisylinterisiä etukammiodieseleitä. Hydrauliikka oli aluksi Erpozin tekosia, viimeisissä vuosikerroissa Steyrin. BF 35 N -mallin 1,9 litran (myöhemmin 2,4 litraa) voimanlähde tuotti 32 hevosen voiman. Vuonna 1968 esitelty nelivetoinen Lindner Transporter T 3500 S on kätevä jyrkkien rinteiden kuormankuljetin. 620 SA:n nelivedon ulosotto ja kartiopyörästö olivat vielä traktorin vasemmalla kyljellä
Ensimmäiset versiot toimitettiin ilman konepeltiä. Kundlissa uskottiin Transporterin menestykseen ja uusi tuotantolinja avattiin. Vuonna 1958 pöydältä siivottiin 40-luvun lopulta peräisin olevien yksisylinteristen mallien paperit ja uusi veikeästi muotoiltu BF-sarja selkeytti tuotevalikoimaa. Ajokortiton kuljettaja ajoi autonsa väkijoukkoon, ja Hermann loukkaantui kuolettavasti. Alppifarmarin tarpeita kuunneltiin jälleen. T 3500:n eri variaatioita valmistettiin 30 vuotta, ja näppärä laite toimi vuonna 1994 esitellyn Unitrac-sarjan suunnittelun perustana. Lindner oli pysynyt tiukasti lestissään traktorinvalmistajana, kunnes vuonna 1968 tehtiin uusi aluevaltaus. Unitracin myötä erityisesti lakaisukoneiden ja kastelulaitteiden sekä muiden kunnallisteknisten sovellusten käyttö helpottui. Lindner L15-A (ja L20-A) oli ensimmäinen itävaltalainen nelikkotraktori. Hänen poikansa Hermann ja Rudolf sekä leski Stephanie tarttuivat viestikapulaan ja siirtyivät yrityksen johtoon. Vuoren rinteitä viljelevälle farmarille ei tarvinnut perustella nelivedon hyötyjä. Pieniä määriä myytiin Italiaan, Ranskaan ja Espanjaan. Merkkivuodeksi kirjattiin 1953. Laitteessa oli piirteitä Mercedes-Benzin Unimogista ja IFA Multicarista. Ratkaisu oli Lindner Transporter T 3500 S. Tirolilaisessa kylässä seurattiin ajan muotivirtauksia, joten vuonna 1967 Lindner sai kulmikkaan peltikuoren ja eloisan punavalkoisen maalipeitteen. Kotimaan kysyntä oli niin vahvaa, että vuonna 1958 Kundlissa uskallettiin kaksinkertaistaa tuotantokapasiteetti. Kaikki moottorit tehtiin Kundlissa vuoteen 1963 saakka, jolloin asiakkuus Perkinsin kanssa alkoi. Kauneusleikkauksia ja teknisiä päivityksiä toki tehtiin säännöllisesti. Sama kuosi säilyi lähes kaksi vuosikymmentä. Kuva: Traktorenwerk Lindner GmbH Junior on pienin Lindnerin valmistama malli. Erilaisten lavojen ja heinähäkkien lisäksi reppuselkään saattoi asentaa esimerkiksi noukinvaunun tai kasvinsuojeluruiskun. Vuosina 1957–1962 koottiin 945 Junioria. Hänen perintönsä elää vahvana Lindnereiden edelleen omistamassa yrityksessä. Maatalouden koneellistuessa tarvittiin tehokas kuljetin, jonka painopiste olisi mahdollisimman alhaalla. Lindner lanseerasi uusia malleja varsin tiheään – useammin kuin vanhojen mallien tuotantoja lakkautettiin. 7/2021 67. Hermann Lindner ei nähnyt yrityksensä kasvua, sillä hän menehtyi tapaturmaisesti lokakuussa 1957. Naula veti. Ansioitunut keksijä Hermann Lindner (1905–1957) päätti suunnata tarmonsa traktoreiden valmistamiseen. Menetys ei lannista Lindnerin traktorit uurastivat 50-luvulla pääasiassa Itävallassa. Zahnradfabrik Friedrichshafen (ZF) toimitti ajanmukaiset 8+4-vaihteistot ja nostolaitteen. Lindnerin 32 hevosvoimaan yltävä mallisto kaipasi suurempia moottoreita ja ne tilattiin Peterborough’sta. Reilun puolen litran kaksitahtinen diesel tuotti yhdeksän hevosvoiman maksimitehon. Vetotehoksi luvattiin 1 ?700 kiloa 17 prosentin ylämäessä
Tirolilaisen alppikylän traktoritehtaan omavaraisuusaste oli parin vuoden ajan korkea. Vienti suuntautuu lähinnä Keski-Euroopan vuoristomaihin ja Skandinaviaan. Traktorenwerk Lindner GmbH on eräänlainen traktorimaailman yksisarvinen. Etunostolaitekäyttöön suunnitellut traktorit olivat menestys, ja Geotrac-mallistoa päivitettiin kolme kertaa. Päänylikuormain (überkopflader) ei läpäisisi tämän päivän työsuojelunormeja. Lindner oli perinteisesti keskittynyt pieniin ja keskisuuriin traktoreihin. Lindner vastasi isojen valmistajien uhkaan esittelemällä vuonna 1996 uuden modernin 52–98 hevosvoiman Geotrac-sarjan. Kundlissa sijaitseva tuotantolaitos tahkoaa 1200 traktoria vuodessa. Kun Case-Steyr ajautui CNH:n omistukseen vuonna 1999, vaati kilpailuviranomainen Steyrin tuotteiden myynnin hajauttamista. Niinpä osaa sen traktorimallistosta markkinointiin viiden vuoden ajan Lindnerin lainavaatteissa. Lindner Transporter T 4500:n perusmallissa ei ollut hyttiä. 68. Vasta vuonna 2008 paletti laajeni yli sadan hevosen malleihin. Vuodesta 1985 Lindner on käyttänyt vain Perkinsin moottoreita. Kolmisylinterinen 45 DIN-hevosen Perkins kiidätti laitetta 37 kilometriä tunnissa, kun synkronoidun vaihteiston nopein eli kuudes pykälä oli kytkettynä. Sekä hydrauliikka että täyssynkronoitu 8+8 vaihteisto (lisävarusteena 16+8) oli Steyrin tekoa. Lähes kaikki saman kokoluokan eurooppalaiset kilpailijat olivat 90-luvulla hävinneet traktorikartalta tai vähintään menettäneet itsenäisyytensä. 80-luvun lopun kompaktin Lindner 1450:n keulalla on 48 hevosvoiman kolmisylinterinen D3.152. Yhteistyö kannattaa Vuonna 1970 Lindner aloitti vaihteistojen tuotannon uudelleen, tällä kertaa ZF:n lisenssin turvin. Lindner varusteli traktoreitaan metsäja maansiirtotöihin. Aika hyvin tirolilaisen alppikylän traktorintekijältä, jonka selviytymismahdollisuuksia pidettiin aluksi vähäisinä. Transportteri painoi 1?490 kilogrammaa ja kantoi kahden tonnin taakan. Nykyinen Lintractraktoriperhe alkoi muotoutua vuonna 2014, kun nelipyöräohjauksella ja portaattomalla voimansiirrolla varustettu 102 hevosvoiman Lintrac 90 4Rad-Lenkung esiteltiin. Vuodesta 1973 alkaen punavalkoisten traktoreiden nokalla hyrräsivät Perkinsin ja muutamassa kaksisylinterisessä mallissa myös Lombardinin dieselit. Sillä on 10–15 prosentin markkinaosuus kotimaassaan. Se on edelleen kokonaan Lindnerin perheen omistama, ja kokonaisvalmistusmäärä on ylittänyt 50 000. Vuonna 1982 ZF veti valmistuslupansa pois, ja siitä lähtien vaihteistot toimittivat paikalliskilpailija Steyr ja ZF omilta tehtailtaan
Ranskan miehityshallinnon alaisuudessa olleilla Jenbachin tehdashalleilla alkoi hyörinä pian rauhan koitettua. Tirolilainen pikkukaupunki on tunnettu kaasumoottoreistaan. Jenbacherin moottoritehtaan juuret ovat syvällä Alppien uumenissa. Vuonna 1881 veljekset Julius ja Theodor Reitlinger ostivat yrityksen ja pistivät nurkat kuntoon. Ainokaisen makaavan sylinterin iskutilavuus oli 1,78 litraa. Kuparija hopeasuonien ehdyttyä aloitettiin raudan valaminen. Jenbacherin moottoripajan ensimmäiset tuotteet olivat pieniä kaksitahtisia dieseleitä. Reitlingerit olivat juutalaisia. Ne eivät ole aivan pieniä: Jenbacher J920 Flextran maksimiteho on 10 400 kilowattia. Alueella oli metallisulatto jo vuonna 1410. 7/2021 69. Jenbacher V ain kahdenkymmenen kilometrin päässä Kundlista, Lindner-traktoreiden synnyinsijoilta sijaitsee Jenbach. Moottoreille oli kysyntää, ja pian tuotesortimentti kattoi kaksija nelitahtiset 8–20 hevosvoiman dieselit. Vaikka Friedrich oli kääntynyt katolilaiseksi vuonna 1917, oli hän merkitty mies natsien otettua vallan maassa. Yritys otettiin valtion haltuun ja myytiin Ernst Heinkelille vuonna 1939. Hän teki itsemurhan epäselvissä oloissa kotiarestissa ollessaan. Seuraavan sukupolven Friedrich Reitlinger jatkoi toimintaa, kunnes Itävalta liitettiin natsi-Saksaan. Yritys myytiin General Electricille vuonna 2004, ja lopulta vuonna 2018 se päätyi osaksi INNIO-konsernia yhdessä amerikkalaisen Waukeshan kanssa. Vasta vuonna 1959 moottoritehtaasta muodostettiin yhtiö. Vuonna 1957 Jenbachissa valmistuivat ensimmäiset kaasukäyttöiset moottorit. Esimerkiksi sodan loppuvaiheessa siellä valmistettiin Me163-hävittäjien sekä V1:n ja V2:n ohjusten rakettimoottoreiden komponentteja. Strategisesti tärkeät tuotantolaitokset vetivät puoleensa liittoutuneiden pommittajia, ja Jenbachin kaupunki kärsi sodan loppukuukausina vakavia vahinkoja. 2000-luvun alun ahdettujen 20-sylinteristen V-moottoreiden teho oli tyypillisesti 3?000 kilowattia. Jenbacherin modernien kaasumoottoreiden polttoaineena voidaan käyttää monenlaisia kaasuja fossiilisista lannan huuruihin. Jenbachin tehtaasta tuli osa Heinkelin laajaa lentokoneiden tuotantoketjua. Henkilökunnan tietotaito meni junanvaunuja korjaillessa hukkaan, joten haasteita haettiin dieselmoottoreiden suunnittelusta ja valmistuksesta. Jenbacher Werke AG:n päätuotteeksi tulivat veturit ja myöhemmin erityisesti järeät kaasumoottorit. Lindner JW20:n 20 humman voimanpesä periytyi samasta sukujuuresta, mutta tahteja oli neljä ja kiehutusjäähdytys oli muuttunut vesikiertoiseksi. Ennen yritysjärjestelyjä myös suomalainen Wärtsilä osoitti kiinnostuksensa tirolilaiseen moottoritalon ostoon
70. Yksityiskohdissa riittää hämmästeltävää. Borg Härmän autokorjaamon sauna Härmän autokorjaamon väki ottaa kylpyvehkeet matkaan ja marssii raskaan työpäivän päätteeksi saunomaan. AUTOMIESTEN LÖYLYT Ei niin raskasta aikaa, etteikö autoväki osaisi välillä vaihtaa vapaalle. Armeijan varikon alaisen Härmän autokorjaamon väki rakensi Aunukseen sota-aikana saunan, jonka yksityiskohdista paistaa luovuus ja huumori. Koristelu on niin ikään verstaan ylijäämäosista koottu, esimerkiksi kuistin portaikon pylväiden päässä olevat kukkamaljakot ovat traktorin mäntiä. Teksti: Kari Mattila Kuvat: SA-Kuva / K. Automiesten saunan ovi avataan ohjauspyörästä vääntämällä, ja oven ikkunakin on lainattu autosta. Korjaamon väen itse ideoima saunarakennus vaikuttaa erikoiselta jo etäältä katsottuna
Automiesten saunassa ei vettä kauhota saavista. Se tulee paineella kohteeseen korkealle sijoitetun säiliön avustamana. Jos pöydälle ei tunnu löytyvän lainkaan tilaa, sen voi ripustaa seinälle. 71. Auton etulyhty on passeli saunavalaisin. Kiukaanluukku avataan seinällä olevaa ohjauspyörää kiertämällä. Jalkapoljin on kaksitoiminen: sitä polkaisemalla kiukaalle lentää löylyvesi, ja samalla torvi törähtää iloisesti. Ilman pientä temppua ei saunoja pääse pihalle. Pukuhuoneeseen kävijää tervehtii katosta ripustettu pöytä. Ja jos pöytä vaikuttaa olevan väärässä paikassa, sen voi työntää kohdalleen kattoon asennettua kiskoa pitkin. Tekniikka on tuotu löylyhuoneeseenkin. Kiertokanki-ovenkahvan työntö ei avaa ovea, jollei samalla paina jalalla kynnystä
Kohta 1900-luvun alkuvuosina maatalouden neuvontajärjestöt opastivat kuivausriihien rakentamiseen. Kotimaisen viljan käsittelyssä riihitai saunakuivaus pitivät pitkään pintansa. Kaappija laatikkorakenteet säilyttivät asemansa ja kehittyivät itsenäisyyden alkuvaiheista 50-luvulle saakka. Puimakoneiden käyttööntulo 1900-luvulla muutti tilannetta, kun vilja ei kuivunutkaan korsissa vaan se piti kuivata jyvinä. Maatalouskoneiden koetuslaitos testasi 20-luvun alkuvuosina neljä erilaista koneellista kuivaajaa: Savonius & Co:n tekemä Sinus II, Hankkijan maahantuoma Dinesen, AB Agratian edustama Weka-Progress ja kotimainen Tirva. Sittemmin viljan viennistä siirryttiin tuontitarpeeseen. Myrstenin kuivausriihi. J. Perusideahan oli helppo: poltetaan uunissa puuta ja laitetaan lämmin ilma kiertämään viljan sijoituspaikkoja telineissä tai laatikoissa. Koneelliset kuivaajat tulivat Suurempien viljamäärien käsittelyssä vapaan ilmankierron laitokset olivat liian verkkaisia. 72. Lehdistössä huomiota saivat varsinkin Otto Savolaisen kaappiriihi, maisteri Stigellin kuivausriihi ja C. Jo 1920-luvun alussa tarjolle oli tullut muutamia koneellisia kuivaajia. R iihikuivattu suomalainen kaskiruis oli keskiajalla Tukholmassakin haluttua tavaraa. Näiden rakennusohjeita julkaistiin kirjasina, ja pienoismalleja oli esillä näyttelyissä. Koneellisia kuivaamoita oli ennenkin ollut, mutta sähkön ja erityisesti leikkuupuimureiden yleistyminen nostivat nyt koneellisen kuivauksen mahdollisuuksia ja tarvetta. Se johdatettiin kuivatettavaa viljaa sisältävään rakennelmaan, josta ilma sitten poistui ulos. Niissä lämpimälle ilmalle annettiin kyytiä puhaltimella tai lietsolla. Isoon riiheen tai erilliseen rakennukseen muuratussa uunissa poltettiin puuta ja kehitettiin lämpöä. Varma-viljankuivaajan mainoksesta vuodelta 1932 saa kaupungikkokin käsityksen luonnolliseen vetoon perustuvasta kuivauslaitoksesta, tässä tapauksessa kaappikuivaajasta. Sidorowin liikkeen edustaman Sirius-kuivauslaitoksen tuotoksi luvattiin 20–320 hehtolitraa vuorokaudessa. VILJAN KUIVAUS VILJAN KUIVAUS KONEELLISTUI KONEELLISTUI Viisikymmenluvulla koneellinen viljankuivaus yleistyi. Laitokset toimivat vapaalla vedolla. Viljahan ehti ensin kypsyä kuhilailla ja seipäillä, sitten se siirrettiin riihiin ja puitiin pitemmän ajan kuluessa tarvittaessa ja ehdittäessä. Kaappiriihiä ja laatikkoriihiä tuli tarjolle useampia. Frigor-merkkinen kuivaaja oli kokeisiin ilmoitettu, mutta se ei kuitenkaan niihin osallistunut
Kolmekymmenluvulla vapaan kierron kuivaajat kehittyivät varsinkin kaappikuivurilinjalla. Ainakin ison pankin hoidossa tai valvonnassa olleille tiloille hankittiin Kullervoja ja laitteisiin oltiin tyytyväisiä. Etevä, Jyvä, Pajulahti, Paras ja Varma olivat kuivaamomerkkejä, jotka kilpailivat suosiosta 30-luvun alkupuolella. Koneellisten kuivureiden sarjassa 30-luvulla Savonius laajensi Sinusja Cosinusmallistoa ja esitteli AS-kuivaajan sekä Prisma-koneriihen. Kirstulan valmistamat tekijänsä nimiset kuivaajat sekä O. Rossin tekemän Tähkän ja K. Karjala-kuivaaja oli nimestään huolimatta uusmaalainen Peltokalu Oy:n valmiste. Maulan, Rietu Heikkilän ja K. Rosenlewin Porin Konepajan uutuus oli Sampo-kuivuri, joka Savoniuksen firman laitteiden ohella edusti nykyisempien kuivureiden varhaisasteita. Vakolan kokeilemassa laitoksessa lämmön lähteenä oli Högforsin tehtaan keskuslämmityskattila. Itse kuivaajan toiminnan osalta raportissa mainittiin säkkien kääntely aika työlääksi. Tarjolla oli laitoksia melko kookkaista 20 hehdon kuivaajista todella suuriin saakka. Polttoainetta Sinus tarvitsi 22–25 kilogrammaa tunnissa, ja ruista kuivui 3,6 hehtolitraa tunnissa. Koelaitoksen tarkkojen testien ja mittausten jälkeen loppulausunnoissa Sinus sai arvioiksi hyvä tai hyvänlainen. Laitteistot voitiin rakentaa myös olemassa olevaan riiheen. K. Konetehdas Kullervon kuivaamo edusti pitemmälle vietyä koneellista tekniikkaa yhdistämällä lajittelun ja kuivauksen. Vielä sujuvampi malli oli Hankkijan MKT-tehtaan Esa-kuivuri, jossa lämmitysilma johdettiin suoraan uunista kaapin alla olevaan lämpimän ilman kanavaan. Imurimerkkinen patenttikuivaamo ja Varma-kuivauslaite kuuluivat alalla vaihtoehtoihin. Konetehdas Kullervo Porvoossa toi markkinoille yhtiön nimeä kantavan viljankuivausja lajittelukoneen. Niissä viljapatterit sijoitettiin lämmönpitävään kaappiin ja kaappi sijoitettiin kuivaushuoneen päällä olevaan aukkoon. Kahden miehen työtä vaativan Weka-Progressin hintaa sanottiin kohtuulliseksi. Eri kokoisille tiloille ja tarpeille sopivan kokoisia kuivauskaappeja voitiin sijoitella aika suuriksikin laitoksiksi. Sirius oli varhaisimpia kuivurilaitteistoja, mitä Suomessa markkinoitiin. Tämä Sidorowin liikkeen mainos on vuodelta 1903. Tirvaa sanottiin kalliiksi, ja sen moitittiin kuumentavan viljan itämättömäksi. Vuodelta 1938 olevassa mainosessa kymmenen hehdon Karjala. Laitteistolla oli painoa 800 kiloa. Imu, Karjala, Tiirikan patentti ja Tulos tulivat myöhemmin. Hinnan kirojen ohella koneellisten kuivaajien käyttäjämäärää rajoitti se, ettei sähkövoimaa ollut likimainkaan kaikkialla. Savoniukselta tuli tarjolle Cosinut-merkkinen ”koneriihi”. Imuri-viljankuivaajasta esiteltiin vuonna 1924 rakenteet helposti ymmärrettävällä tavalla. Jorvaksen myllylle sijoitettu laitos kuivasi 1923 Vakolan kokeissa ruista 3,6 hl/t ja kauraa 5,6 hl/t. Koneellisen Sinus II -kuivaajan laitteisto, uuni ja kuivaussäiliö esitteillä. Tanskalainen I. Vakolan lausunnossa todettiin, että Sinus vaatii tarkkuutta ja koneen tuntemusta. Insinööritoimistonakin vaikuttanut Savonius & Co oli näkyvimpiä koneellisen kuivauksen laitevalmistajia 1920-luvulla. Dineseniä pidettiin kalliina. Imuri-kuivaamossa näkyy huolehditun poistoilman vaarattomuudesta aika hyvin. Krügerin valmistama Dinesen oli teollisen mittakaavan koneellinen säkkikuivaaja. Tähkä-merkkinen oli mukana edelleen. Hintaa sanottiin kohtuulliseksi. Pietarsaaren Konepaja valmisti Kätevin-merkkistä kippaavalla lavalla varustettua laatikkokuivaajaa. 7/2021 73. Vartian tekemän Tuulen sekä Siccatornimisen kuivaajan. Samoihin aikoihin koelaitos testasi vapaasti hengittäviä laitoksiakin kuten V
Niiden joukossa oli liikuteltava Säkki-Esa-kuivurikin, johon sai kuljetusalustan tilalta toiselle siirtelyyn. Puun poltolla lämpiäviä kuivaamoita oli tarjolla koko 50-luvun ajan. Maatalouslaskennan yhteenvetoraportissa todettiinkin maatalouden voimakkas koneellistuminen ja siitä yhtenä esimerkkinä koneellisten kuivaamoiden määrän lähes viisinkertaistuminen 50-luvun aikana. Laitevalikoima oli onneksi laaja ja monipuolinen, kun tarjolla oli perinteisiä puun polttajia ja laatikossa lämmittäviä, oli säkkikuivureita ja lavakuivureita. oli Pietarsaaren Konepajan valmisteita ja myynnissä SMK:n kautta. Todellinen sysäys konevoimaiseen kuivaukseen tuli leikkuupuimureiden ilmestyttyä korjuutöihin. Esimerkiksi vuonna 1958 myönnettiin yhteensä 461 000 000 markkaa muutamalle myllylle ja viljakaupan harjoittajalle, 32:lle viljelijäin yhtymälle ja 69:lle yksittäiselle viljelijälle. Vakola ehti kokeilla noin tusinaa erilaista kuivaajaa. Luonnollisella vedolla toimivia viljankuivaajia oli vuonna 1959 maatalouksissamme käytössä melkein 26 000. Esa voitiin sijoittaa töihin vaatimattomiinkin katoksiin tai olemassa oleviin rakennuksiin. Myöhempinä vuosina Esa-merkkisiä kuivureita tuli tarjolle konevoimalla tehostettuina tai siirreltävinä säkkikuivureinakin. Kuivaamojen rakentamista jouduttamaan annettiin valtion viljavarastorahastosta lainoja kuivaamoiden tekoa varten. Koneellisia olivat muun muassa Anor, Damas-radiaattorikuivuri, Peko-elevaattorikuivaaja, Puhti, Pyörre, Sato, Sinus, SP-viljankuivuri, Teho, TehoEsa ja Toreador. Mainos on vuodelta 1934. Kotimainen kuivaajalaitteiden tuotanto vaihteli teollisuustilaston mukaan 350–650 laitteen vuositahdissa 50-luvun alkupuolella. 74 VILJAN KUIVAUS KONEELLISTUI. Niistä 854 oli koneellisia. Ainakin muutamissa laitemainoksissa muistettiin mainita niiden lainakelpoisuudesta. Uutena tekijänä kuivaustöihin tulivat öljypolttimet. A.S. Sähköistys yleistyi niin, että koneellinen kuivaus pääsi laajenemaan. Esakuivaaja tuli markkinoille vuonna 1932. edustaa koneellisia kaappikuivaajia, joissa kuivatettava vilja sijoitetaan seulaverkkopohjaisiin laatikoihin kuivauskaapin yläosaan. Aivan vuosikymmenen lopussa tarjolle tuli muun muassa suutinsäkkikuivaajaksi sanottu Varma. Hankkijan omistama Maatalouskonetehdas oli myös tärkeimpiä kuivurivalmistajia. Yhteisesti omistettuja tai muiden omistamia kuivureita käytettiin niin, että yhteensä noin 42 000 maatilaa, 16 prosenttia tilojen kokonaismäärästä, käytti viljankuivaajaa. Koneellisia kuivaajia maatalouslaskennassa löytyi 4 098. Samalla suosioon nousivat säkkitai lavakuivurit. Varsinais-Suomen maatalouspiirin alueella niitä oli eniten, 698. Tällaisissa kuivaamoissa saattoi voimanlähteenä palvella vaikkapa entisen linja-auton moottori. Leikkuupuimurin mukana asetelmat uusiksi Viisikymmenluvun alussa maatiloilla oli noin 25 000 viljankuivaajaa. Mainos vuodelta 1957 on kuitenkin jatkuvatoimisen koneellisen kuivaajan olemusta hyvin esittelevä esitys. Viisikymmenluvun aikana kuivaamoiden tarve kasvoi. Viisikymmenluvun jälkipuolella tarjolla olleeseen valikoimaan kuuluivat myös Agro, Aito, E.J.S.-kuivuri, Jaakko, JF-lavakuivuri, Jokke, Jymy, Keino, Näppärä, Paras, Sampsa, Sato, Säkki-Esa, Valtti ja Voima. Kuivaamoitahan rakennettiin myös omien ideoiden ja olosuhteiden mukaan hankkimalla varustuksia erikseen eri paikoista. Vilja piti saada nopeasti käsittelyyn. Toreador ei kuivaustaistelussa voittanut, vaan merkki ja valmistaja jäivät muiden varjoon. Viisikymmenluvun alkupuoliskolla tarjolla olleita kuivaamomerkkejä olivat ainakin puupolttoiset Esa, Jymy, Marne, Omaapu ja Pajulahti. Sähkömoottrilla toimiva lietso puhaltaa lämpimän ilman kaapin alaosaan, josta se nousee viljalaatikoiden läpi. Satakunnan, Hämeen ja Uudenmaan maatalouspiirien alueilla koneellisia kuivureita oli yli 400 kussakin. Vakola testasi myös useampia kuumailmakamiinoita vuosikymmenen vaihteen tienoolla. A.S. Lapin alueella ei ollut yhtään. Uusien kuivaamoiden määrä oli toki suurempi, koska laitoksiahan rakenneltiin aika omatoimisestikin. Oman polttoaineen käytön eduista koetettiin mainita, kun öljy vaivattomampana saavutti suosiota
E.J.S oli uusi tulokas kovasti kilpailtuun kuivuritarjontaan. Silloin ei tietenkään säkkitelineitä tarvittu. 7/2021 75. Voiman mainos on vuodelta 1958. Kuivurin kuva on Vakolan koetuksesta ja merkkikilpi Matti Holmbergin tilalta puretusta kuivurista. Sato-kuivurissa oli Esso Gilbarco -öljynpoltin, joka vei dieseliä 6–11 kiloa tunnissa. Tarjolla niitäkin oli vielä 50-luvun lopussa. Peko-viljankuivureiden laitteisto piirroskuvana Vakolan koetusraportista vuodelta 1956. Vähäisempiin tarpeisiin oli tarjolla myös kymmenen säkin Pikku-Jymy, jossa viljaerän kuivauksen sanottiin tapahtuvan 2–3 tunnissa. Menestystä ja pitkää ikää tuo merkki ei saavuttanut. Paras-kuivaaja oli jo 30-luvulla hyvin menestynyt ja monasti kiitelty luonnollisen vedon kuivaaja. SMK hoiti kuivureiden myynnin. Kuivaajan täyttö ja tyhjennys mainittiin aikaa vieväksi. Vakola totesi Sadon käytön miellyttäväksi, koska se ei pölise ja käy äänettömästi. Valtti oli Hankkijan kuivurimerkki sitten kun Esa alkoi tuntua vanhanaikaiselta. Tamperelainen Laatuauto valmistutti Jokke lavakuivureita, joissa oli kolmen kilowatin sähkömoottori. Jokke soveltui myös lämmityslaitteeksi hallitai varastotiloihin. Molemmissa mainoksissa kerrotaan olennaisia asioita. Viljaa kuivui samassa ajassa 900–1 200 kiloa. Vakolan kokeilemissa laitteissa moitiskeltiin viljan valumista epätasaisesti. Voima puolestaan edusti ylihärmäläistä hyvin monimuotoista laitteiden ja koneiden valmistusta. Eri aikausien kuivaajat esillä samaan aikaan 1950-luvun lopussa. Kuivaamolaitosten valmistajana hyvin tunnettu Pajulahti Oy toi 50-luvun lopussa tarjolle 20 säkin suurtehokuivuriksi kutsumansa Jymy-Sukkulan
16 0000 tkm. Puh. 2 950 €. Puh. 044 971 3574, Varpaisjärvi. 040 866 9806, Vaajakoski. 76 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa. Hp. Kaikki toimii. Puh. 830 vm. 0440 126 602 /Sonkajärvi. Olavi Vuotinen, Vehmaa p. 044 970 1475. Puh. 0440 126 602 /Sonkajärvi. Ei tiputa alleen, rekisterissä. 0400 322 445. -85. Hp. Hinta 70 €. 0400 361 660. 0400 322 445. Hinta 100 €/vaihdossa ehkä vanha moottorisaha. Puh. Isku 2,5 metriä. Puh. Puh. Puh. 2 500 €. Jonsered Raket RS 52 E raivaussaha. Syyläri 100 €, startti 70 €. MF65 vetokoukku 220 €. mallistoon. Vain nouto. MF35 kolmepyttyinen vm. museokuorma-auton keulalle. Puh. Kuvassa oleva 2-toiminen Vickelson lohko 250 € sekä 1-toiminen, käy keltaisiin 02-sarjan Valmettiin 4 pultilla kiinni ainostaa ko. Tämä on ainoa, jossa on manuaalivaihteisto. Myydään yhdessä tai erikseen höyrykone ja höyrykattila tarjouksien perusteella. Puh. Paikkakunta Sikilä, Porvoo. -64 rek. 0400 826 547. Hinta 70 €. Hinta 700 €. Ford Cortina 4D -69 1600, rek. 0440 126 602 /Sonkajärvi. 050 3744 986. 0400 720 257 Varsinais-Suomi. 0440 126 602 /Sonkajärvi. 045 2675 333, Hyvönen, Padasjoki. 0400 257 623. Leveys 2,5 m. Erinomainen esim. GMM-19. Tätä mallia on valmistettu vain 35 kappaletta. Metsätratorin uudet ketjut 600X34, hinta 2 000 €. TVH-kärkiaura vm. Auto on ollut samassa perheessä Suomessa alusta lähtien ja on hyvässä alkuperäisessä kunnossa. Jussi 610 laahakaivinkone -63. Hydraulimoottori. Puh. Neljä-jatkoinen kipin sylinteri. Erittäin hyvässä kunnossa, lommoton ja suora. Aj. Sisun tai Scanian vanha kipin pumppusäiliösysteemi. Etuakselisto täydellinen 250 €. Lähes alkuperäinen, juuri huollettu (öljyt+suodattimet). MF35 kultamahan startti 70 €. läh. 0440 126 602 / Sonkajärvi. -61 kaksoiskytkimellä 2 600 €. Massey Ferguson 178 multipower. Mah. 1977. Myyntihinta 80 000 € tai tarjous. 0500 902 527 Myydään MF tai Volvo siimapyörä. Ajokunnossa, Volvon moottorilla. Packard Patrician Corporate Henney Limousine -54. Ajokunnossa, kiinteä rahtilava. 040 595 0227. -63. Puh. 040 5420 484. Sachs Diesel pieni paikallismoottori (60-luvun?), traktorin telikärry Pehtoori, Massey-Ferguson takapyörät 18,4-34, etukuormaaja 60-luvun Deutzista. Puh. Hinta 100 €. David Brown 880 Selectamatic -69. Hinta 800 €. 050 592 6996, Jouni Kekäläinen, (Maaninka) Kuopio. Vanhan ajan niittikone, kunnossa. Mitsubishi Colt Lancer 4D 1400 €, rek. Vaikka keräilijän kokoelmiin. Hp. Mika Vuotinen Vehmaa p. Kontio Sisu -74. Hp. 4 400 €. Trkompressori Hydor K 1306 vm. Puhti 50 hiekkapuhalluspytty + varusteet. Ajettu 58 000 mailia. Puh. Puh. Ostan Super Majorin lokasuojat ja takarenkaat. Diesel Majorin osia, pikku Valmetin kampiakseli, hihnapyörä, Viremoottori, Mörkö-Majorin nostolaitepumppu, vaihdelaatikko. Puh. Hinta 170 €. Puh. Hilux-Hiace 2,4l moottori 120 €. Hinta 70 €. Olavi Vuotinen Vehmaa p. 7 500 €. Lisätiedot ja asialliset tarjoukset vain soittamalla. Skoda Octavia vm. TLO-024
No siinä on käytetty Patayn sähkömoottoreita. Tämä vanha rakennusnosturi taitaa kurotella enää vain taivaanpankolle. Miten tämä kaikki liittyy pirkanmaalaiselle kerrostaloalueelle unohdettuun Macsima-rakennusnosturiin. No, nosturi kuin nosturi nostattaa niin tavarat kuin tuntemuksetkin toisenlaisiin sfääreihin, yläilmoihin tai ihan huipulle asti. 78 RAUHASSA RUOSTUVAT NOSTURIA VAILLA NOSTURIA VAILLA. Nostavan kundit lähtivät keikalle Nosturiin, kun nosturivillitys oli kovassa nosteessa. Nousujohteinen noususuhdanne, sanoisinkos. Patay perusti sähkömekaniikan yrityksen ennen vuosisadan vaihtumista. Vuonna 1954, kymmenen vuotta hänen kuolemansa jälkeen, yrityksen nimeksi muutettiin Société Anonyme des Moteurs Patay. Sininen Majori on varustettu jämäkällä Fiskarsin nosturilla ja kaikilla oheisvarusteilla nostohommiin liittyen. Marius Patay rakensi 1880-luvun lopulla kolmipyöräisen höyrykäyttöisen vetokoneen nimeltään Colibri. Allekirjoittanutkin on haaveillut omasta nosturista, edes pienestä, jolla voi helpottaa liiallista pyllistelyä, lihasten pullistelua tai muita revähdyksenomaisia älähdyksiä
Krollin lippulaiva K-10000 on korkeampi kuin Vapaudenpatsas tai Apollo Saturn 5 -avaruusraketti. Huomaa kuinka vaakapuun pintapuoli on pellitetty suojaan sateelta ja meriveden pärskeiltä. Tanskalainen Kroll Cranes A/S on kohonnut kiistatta yhdeksi maailman vaikuttavimmaksi nosturivalmistajaksi. Kivinosturin vinssi odottelee aikaa parempaa. Tämän lehden lukijat tuntevat varmasti Faunin nimen tutummin suurten nosturiautojen parista. Fauni on antiikin Rooman tarustossa hahmo, joka on puoliksi ihminen, puoliksi vuohi. Jossain Varsinais-Suomen ja Satakunnan rajamailla olen kuvannut tällaisen hienon nosturin. Vastaavasta olen haaveillut omallekin pihalle kaikenlaisen romun nosteluun tai vaikkapa jouluvalotelineeksi. Tässä tapauksessa Faunin kirjaimet tulevat nimestä Fahrzeugfabriken Ansbach und Nürnberg. Suomalais-ugrilaisuutta parhaimmillaan. Kuormaauton runko ja akselit sekä kappaletavaranosturi isoilla tukijaloilla. Faun on myös saksalainen yhtye, joka soittaa keskiaikaista musiikkia. 7/2021 79. Tämä Iisalmen lähellä tönöttävä nosturi ei ihan pilviin asti yllä, mutta kyllä silläkin jotakin jo nostelisi. Rantakivikossa lepäsi jonkinlainen vinssin tai nosturin kela
Voi Valmet! Veljekset Rune ja Holger aloittivat 1960-luvun Ruotsissa trukkien valmistamisen kääntämällä vanhoja kuorma-autoja takaperoisiksi ja varustamalla ne trukkimastoilla. Traktoreita valmistettiin kuitenkin molempien merkkien alla. Oh James! Nosta minut ylös. Myöhemmin tulivat omat rungot ja ergonomiset ohjaamot. 80 RAUHASSA RUOSTUVAT. Fiat valtasi kevyemmän kaluston valmistamisen omiin nimiinsä ja OM keskittyi raskaampaan puoleen. Fordin teollisuustraktori esittelee kyvykkyyttään Majorin hytin asennuksessa. Vuonna 1975 Ljungbytruck myytiin Kalmar Industriesin omistukseen ja veljekset perustivat uuden Sveatruck–yrityksen. Officine Meccaniche oli italialainen yritys, joka valmisti autoja, traktoreita, kuorma-autoja ja lokomotiiveja. Kuvan OM on varustettu vieläpä pienellä silakkapuntarilla, todennäköisesti kotimaisin menetelmin. Veljekset Friis Kokkolasta oli pienten kappaletavaranosturien asiantuntija Suomessa
Hjalmar Tornborg ja Harald Lundberg perustivat yrityksensä 1882, joten rakennustyökoneiden valmistuksessa on pitkä historiataival takana. Rönttä-Mersun selässä oli Jonseredsin valmistama puutavarakuormaaja. 7/2021 81. Lokomo A 340 N:n nosturikoppi oli jo ehditty kivittää palasiksi – valitettavasti. Cadmillion–rakennusnosturin ohjaajan koppi ei kovin kaksinen ole työergonomian osalta. Jos jotain hyvää lähdetään hakemaan, ainakin täältä on komeat näköalat, vaikka hädin tuskin ollaan puiden yläpuolella. Tämän tyyppisiä Tornborg & Lundberg -mastonostureita asennettiin mm. Lokomon nosturiautossa on vipuja kuin avaruusaluksessa konsanaan. kuorma-auton alustalle. Onneksi muu auto oli säilynyt vielä ehjänä, enkä usko, että tänne pusikkoon kukaan eksyy ihan noin vain. Puomi edestä, puomi takaa, vanhan Vanajan päällä se makaa, nukkuu unta Ruususen, odottaen aikaa lailla Fenix– linnun, tuhkasta hän nousee viel, nukkuu hän tovin siel. Voisi puhua suorastaan kolkosta työympäristöstä
Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 8/2021 ILMESTYY 2.12.2021 Mäen perheessä tunnetaan nykyaikaisen sekä historiallisen kone tekniikan salat. Aktiiviharrastajien erityisenä intohimona ovat makaavat maamoottorit. Vuoden viimeisessä numerossa on puksuttajien lisäksi paljon muutakin kiinnostavaa, kuten maatalouskoululle uutena lahjoitettu Zetor 7045. Museo esittelyvuorossa on Volvotehtaan kokoelma Göteborgissa. MAKAAVAT MAAMOOTTORIT JA MUUTA MUKAVAA 82
Tilaa ennakkoon! Tilaa uutuuskirja verkkokaupasta supermarket.fi Olympiavuoden klassikot Upea kirja 1952 automalleista! Olympiavuosi 1952 oli Suomen autoistumisen osalta poikkeuksellisen hieno. Toimitukset alkavat 9.12.2021 Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi 37 90 212 sivua! Kiiruhda tilaamaan omasi! ODOTETTU ERIKOISJULKAISU ILMESTYY JOULUKUUSSA Tilaa ennakkoon verkkokaupasta supermarket.fi. Pula-aikoina oli autoja tuotu maahamme niukalti, mutta Helsingin olympialaisten kunniaksi haluttiin maailmalle näyttää kuinka talous ja kansainväliset kauppasuhteet kukoistivat. Tuolloin tuotuja, uusia automalleja ihailtiin ja ihmeteltiin ja tämä kirja esittelee niistä tarinoiltaan mielenkiintoisimmat aina Bentleystä Rättisitikkaan ja Cadillacista Kansanautoon, Volkswageniin
Kylmävannesaha G4017 Erittäin laadukas puoliautomaattinen vannesaha ammattikäyttöön. 85€ tuotenro 493647 Kaikki hinnat sis. Pyörintänopeus: 4000-10000rpm. Moottori: 230V / 370W. Maks. Paino: 4,3 kg. Sisältää 6 rullaparia mm. U U TU U S! www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Satinointikone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. Terännopeus: 40 tai 80m/min. Paino: 86 kg 729€ tuotenro 74332 U U TU U S! Epäkeskohiomakone ROS090 Moottorin teho: 350W. Kitasyvyys: 700mm. Mitat (PxLxK): 1280x330x1205mm U U TU U S! 1599€ tuotenro 511050 Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön. teräspelti: 1,6mm. 189€ tuotenro 509658 U U TU U S! U U TU U S! Kylmävannesaha G5013W Yksi markkinoiden parhaista metallivannesahoista autotallille tai pienelle työpajalle. Vaihdettava neliskanttinen terä. Maks. teräspelti: 1,0mm. alumiinipelti: 1,8mm Tuplakoneet helpottavat työskentelyä ja säästävät aikaa. Moottori: 400V / 0,75kW. Paino: 1kg. 1399€ tuotenro 511034 199€ tuotenro 513137 Lisähylly, avonainen Avonainen lisähylly / jatko-osa kalusteeseen 520053. rekisten kahdeksa n Deutzia Peltileikkuri 500W Sähkökäyttöinen peltileikkuri. 2,5mm teräspelti. Maks. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. kanttausta ja kutistusta varten. Oskillointi: 5 mm. Työkorkeus: 1200mm. Teho 500W. Työsyvyys: 120mm. 269€ tuotenro 69175 Sikkikone 150mm Työsyvyys: 150mm. Mitat (PxLxK): 1023x330x1202mm 849€ tuotenro 520055 Pakettiauton hylly, 6 laatikkoa Pakettiauton säilytysjärjestelmän osa jossa 6 laatikkoa, 3 pitkällä sivulla ja 3 päädyssä. Paino: 162 kg 1480€ tuotenro 74332 849€ tuotenro 520053 Kutistus/ venytyskone TWIN Heavy Duty Laadukas kutistus/ venytyskone ammattikäyttöön. Terännopeus: 23 tai 54m/min. pellin paksuus 2mm. Mukana 5kpl karkaistuja rullia. Hiomapaperin mitta: 150 mm. Maks. 199€ tuotenro 511068 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 7/2021 • Hinta 9,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 89 PENTTI KOSKI Harrastekentän jokapaikanhöylä NOKKA JA HYTTI Lehtisen Scania-yhdistelmä 80-luvulta SEPON STEYRIT Komea kokoelma itävaltalaistraktoreita 74 50 00 -2 10 7 • PA L VK O 20 21 -4 8 6 41 48 87 45 00 03 21 00 7 7 / 2 2 1 • D e u tz D j a 5 -s a r j a a • S o m e ro n Li n j a n V o lv o B 2 2 • S ca n ia T1 1 2 H • S te y r-k o k o e lm a. Maks. Mitat (PxLxK): 1280x430x1050mm Pakettiauton hylly, 4 laatikkoa Säilytysjärjestelmä pakettiautoon, joka pitää työkalut ja lisävarusteet paikallaan huoltoajossa