Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi 37 90 212 sivua! Mainio lahjaidea ! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 7/2022 • Hinta 10,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT NATON RIVISTÖSTÄ Leo Myllymäen MercedesBenz L 508 D 1977 FARMALL A 1941 Pieni, ketterä ja kyvykäs amerikkalaistraktori KONEET HOMMISSA Zetoristien toimintapäivä ja kyntöä Kilkkilässä 74 50 00 -2 20 7 • PA L V K O 20 22 -4 9 6 41 48 87 45 00 03 22 00 7 97 7 / 2 2 2 • Fa rm a ll A • Fo rd TW -1 • M e rc e d e s-B e n z L 5 8 D • S ca n ia 9 3 • S ca n ia -V a b is La h tik o ril la. Pula-aikoina oli autoja tuotu maahamme niukalti, mutta Helsingin olympialaisten kunniaksi haluttiin maailmalle näyttää kuinka talous ja kansainväliset kauppasuhteet kukoistivat. Tuolloin tuotuja, uusia automalleja ihailtiin ja ihmeteltiin ja tämä kirja esittelee niistä tarinoiltaan mielenkiintoisimmat aina Bentleystä Rättisitikkaan ja Cadillacista Kansanautoon, Volkswageniin. Lindenin masiinat historiaa Chamberlaintraktorit Uutuuskirja! Nyt tilattavissa verkkokaupastamme supermarket.fi sekä myynnissä hyvin varustelluissa kirjakaupoissa Olympiavuoden klassikot Upea kirja 1952 automalleista! Olympiavuosi 1952 oli Suomen autoistumisen osalta poikkeuksellisen hieno
Luettavaa mopovväelle! tulossa pian TILAA ENNAKKOON VERKKOKAUPASTAMME SUPERMARKET.FI ILMESTYY LEHTIPISTEISIIN JOULUKUUSSA 2022 Jokaisella autolla on tarina. Tilaa Klassikot verkossa: tilaa.viipalemediat.fi/klassikot
Arkisten ja vaatimattomien laitteiden selviämisprosentti on pieni. Niitä huoltavat ja käyttävät ihmiset eivät ole samaa väkeä kuin kulmahuoneessa konttoriaan pitävät. Harvinaisuudet säilyvät mutta kaikille tutut masiinat katoavat vähin äänin, vain muistot jäävät. Eikä siinä asentaja voi kuin katsoa sivusta. KUIN VANHA TUTTU T eknisen laitteen säilyminen jälkipolvien ihasteltavaksi on monen asian summa. BORG 7/2022 3 Pääkirjoitus. Vanha armeija-auto tuli Saksasta Suomeen asvalttiyhtiölle Saksasta reilut parikymmentä vuotta sitten. Toisenlaisiakin tarinoita on. Museorekisteriin näitä Mersuja ei kuitenkaan ole saatu kuin kourallinen. SA-KUVA/K. Ari on työuransa mittaan tutustunut autoon perin juurin sekä asentajan että kuljettajan toimessa. Samankaltainen tarina löytyy Ari Saarisen Scania-Vabis-bussin takaa. Jos sinulla on konesuojan kätköissä oma vanha kuittipeli, anna vinkkiä toimitukselle! Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Säilymisihmeeseen tarvitaan usein tiiviiksi muodostunut suhde koneen ja käyttäjän välillä. Vähänkin isomman firman koneiden kanssa on eri juttu. Keltäpä ei olisi unohtunut komeron pohjalle filmikameraa tai vanhaa kasettinauhuria. Tämän numeron sivulla tavataan muun muassa Leo Myllymäen Mercedes-Benz 508, jollainen herättää monessa mukavia muistoja – tai ainakin jonkinlaisia muistoja. Mutta suuremmat koneet ja ajopelit tahtovat unohtua taivasalle ja muuttua itsestään ajan kanssa romuraudaksi, jollei niitä myyty romuksi jo heti käyttötuntien tultua täyteen. Vaan kun aikaa kuluu ja koneväki alkaa himoita muistojensa vehkeitä, tarjolla onkin vain navetan takana ruostuneita projekteja. Epämukavat, kolhot, vanhanaikaiset ja hinnaltaan mitättömät laitteet nousevat haluttujen joukkoon vain harvoin. Säilymisihmeeseen tarvitaan usein tiiviiksi muodostunut suhde koneen ja käyttäjän välillä. Vastaavia tarinoita kuulisi mielellään lisää. Kun kone tulee siihen ikään ettei tuotto riitä, se saa lähteä. Voimakkaat urheiluautot, arvokkaat rannekellot ja ylelliset huviveneet eivät kovin usein kulkeudu muun roinan joukossa kierrätyslavalle. Ei olisi pitänyt hukata sitä aikoinaan, tuumii moni entisestä työkoneestaan. Historian vaalimisen kannalta asioiden mittasuhteet kääntyvät ajan kuluessa päälaelleen. Kun kovien ponnistusten ansiosta pääsee kerrankin käsiksi kunnon työkaluun, ei sitä helposti päästä hunningolle. Joskus selviytymien on sattuman ansiota, mutta useimmiten homman juju on yleinen arvostus itse masiinaa kohtaan. Leo hoiti auton huollot ja katsastukset työnsä puolesta. Nykyään hän vaalii linja-autoa sen arvoon ja ryhtiin sopivalla otteella. Sattuma auttaa pienempiä vempaimia. Mopokin voi jäädä puolivahingossa vajaan seisomaan. Eläkkeelle päästyään Leo pelasti Mersun ja pani sen museokuntoon
26 Mercedes-Benz L 508 D 1977 Naton valmiusjoukkojen varastosta tuli suomalaiselle asvalttifirmalle pieni lavakuormuri 90-luvun lopussa. 16 Farmall A 1941 Farmall-traktorit muuttuivat melkoisesti 30-luvun lopussa. 32 Scania 93 1990 On syytä säilöä tuoreempiakin arkipelejä. Leo Myllymäki on siitä asti pitänyt autosta huolta. Erkki Vormisto rakensi ensimmäistä omaa työajokkia vastaavan harrastekuormurin, vaihtolava-Scanian. Pertti Uusi-Erkkilällä on sarjan pienin, jota tutkimme ulkoa ja sisältä. Kartanokone on tietysti töissä edelleen. Syntymäpäivien kunniaksi käydään Kallen konepihalla kylässä. 4 Tässä numerossa. 22 Scania-Vabis B5653/5250 1965 Mikkolan Liikenteen erikoiskorkuinen Lahti-korinen linja-auto on vanhan kuskinsa ja huoltajansa Ari Saarisen hoivissa. KONE-ESITTELYT 12 Ford TW-10 1980 Petri Tenholan jenkkiveturi on 75 000. 60 12 22 26 KANNESSA 60 Seppiä ja mestareita Siikaisten kivikova konemies Karl Linden täyttää 90 vuotta. 22 Korista piti tallin takia tehdä normaalia matalampi. Fordin traktori Suomessa
72 Viipurin maatalousnäyttely 1932 Maamme kansainvälisimmässä kaupungissa pidetty maatalousnäyttely heijasteli ajan syvää lamaa. TUTUT JA TURVALLISET 6 Pelit ja vehkeet Uutisia ja erikoisuuksia vanhain masiinain maailmasta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. 7/2022 46. 46 Kyntöpäivä Kilkkilässä, Iitti Kiertävä kyntötapahtuma järjestettiin nyt kolmatta kertaa. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 48 56 KÄYTIIN KEKKEREILLÄ 44 Zetoristien toimintapäivä, Sastamala Tänä syksynä ei Tyrväällä kyntämisessä kilpailtu, mutta toimintaa seudulla silti nähtiin. 66 Kaiken maailman traktorit: Chamberlain Legendaarisen kestävät australialaiset traktorit ajautuivat lopulta John Deeren syliin. 78 Rauhassa ruostuvat Joona hammin ruosteromanttisia valokuvia. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJA Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Olli J. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 76 Markkinat Sisäänajettua rautaa kaupan. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. (06) 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Ilmalaivoista kaikki lähti. 56 Great Dorset Steam Fair, Iso-Britannia Dorsetin höyryjuhla on perinnetietoisten brittien höyrykonetapahtumista suurin. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. TILAAJAPALVELU Puh. Ojanen, Kauko Ollila, Harri Onnila, Anne Ronkainen, Kari Ruusunen, Aimo Tenni, Pekka Stellberg, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Outi Mentula POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. PITKIN POIKIN HISTORIAA 38 ZF – hammasrattaiden historiaa Saksalaisen ZF:n tie globaaliksi voimansiirtojätiksi on ollut röykkyinen. 52 IAA, Saksa Hyötyajoneuvoalan olympialaisiksikin kutsuttu suurtapahtuma IAA järjestettiin syyskuussa tuttuun tapaan Hannoverin laajassa messukeskuksessa. Paikkana oli tänä vuonna Vuolenkoski. 48 Konekabaree, Rautalampi Syyskuun alussa Rautalammilla veteraanikoneveteraanit järjestivät uuden työnäytöspainotteisen perinnetapahtuman. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Silti tarjonta oli laajaa peltokoneiden puolella
97. Timon isä Otto Juvonen (toinen vas.) ja Simo Heiskanen (oik.) esiintyvät sarjassa hekin. Kaksi heistä, Arto Karttunen Varislahdelta ja Ari Mehtonen alias Kone Man Tuusniemeltä ovat tuttuja heppuja myös Vanhat Koneet -lehdestä. Juvonen tosin pitelee ylivoimaista kärkisijaa tilaajamäärissä: Metsa Man -kanavalla on tilaajia vähän alle 48 000. Sarjan kolmantena keskushenkilönä ja varsinaisessa pääroolissa esiintyy Metsa Man -nimellä internetissä tunnettu Timo Juvonen, Tuusniemeltä hänkin. Ihme, jos ei Vainio, Telakat tai Metsä-Nuffi tv-sarjassa vilahda. YLE 6 7/2022 No _ . N yt tulee vastinetta verorahoille. Televisiosarja PohjoisSavon konemiehistä Vanhoista Koneista tutut koneharrastajat ovat uuden tv-sarjan tähtiä. Lisäksi sarjassa esiintyvät ainakin Timon isä Otto Juvonen ja Simo Heiskanen. Karttusen Arton omatekeleitä ja muokkauksia on nähty vuosien mittaan monia. ItäSuomessa koneharrastuksesta ja vähän kaikesta muustakin videopäiväkirjaa pitävistä miehistä on nimittäin tehty Yleisradion uusi televisiosarja Tubettavat konemiehet. Timo Juvonen eli Metsa Man (vas.) ja Ari Mehtonen eli Kone Man (toinen oik.) ovat nyt myös televisio tähtiä. Arton, Arin ja Timon Youtube-kanavat ovat suosittuja
Konehommien ja videoiden kuvaamisen lisäksi miehet touhuavat paljon muutakin, kuten perustavat yhtyeen. Tämä taitaa tosiaan olla maailman ainut Niffield Universal Four vuosimallia 1954. Kuten huomaatte, moottori ei enää ole Pirkins. Kello 21.00 nähdään peräkkäin kaksi ensimmäistä jaksoa. Aihio oli huono, Erkki kertoo. alkaen. Erkki Pöyskö Ylikiimingistä meni rekisteröimään Nuffieldia. Virkailijan lyöntivirheen vuoksi Erkki rekisteröikin Niffieldin. Nehän ovat kuin piste i:n päällä. Sarjassa on kahdeksan osaa, ja se on kokonaisuudessaan katsottavissa Yleisradion internetpalvelussa Yle Areenassa 24.10. Kiitos Erkille kuvista! Ari Mehtonen on nähty lehdessämme niin Jameksen puikoissa kuin oman ahjon ääressä. Tubettavat konemiehet seuraa päähenkilöidensä ja heidän läheistensä elämää talvesta syksyyn. Erkin hienon entisöintityön kruunaavat mäntä ja sonnin sarvet Niffin nokalla. MAAILMAN AINOA NIHVI. 7/2022 7 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA. Traktori valmistui viime talven aikana. Kampiakselia myöten piti hilut uusia. Yleisradio kuvailee ohjelmaa sanoin ”suomalaisen miehen muotokuva, aito, positiivinen ja viihdyttävä.” Sarja alkaa TV2-kanavalla samana päivänä kuin tämän lehden on määrä ilmestyä eli torstaina 27.10. No olkoon Niffield, tuumi Erkki, onpahan vähän harvinaisempi merkki
Vanhoja Fendtejä näkee meidän leveyksillämme harvoin, vaikka merkki onkin jo pian satavuotias. Kotimaassaan Saksassa Fendt sitten vasta porskuttaakin. Jutussa puhuttiin noin kuudenkymme nen vuoden takaisista asioista, ei viidenkymmen en, kuten jutussa virheellisesti luki. OIKAISU: VAOT SUORIKSI Viime numerossa sivulla 7 oli pieni juttu Sampo-kytöaur oista. 97. Käytännössä kyseessä oli moottoroitu nelipyöräinen niittokone. Siitä se sitten lähti. Vaihteita ensi Fendtissä oli jo kolme eteen ja yksi taakse. Vuonna 1911 valmistuneessa kuivurirakennuksessa on ollut kurssitoimintaa aivan viime vuosinakin. TEKIJÄN SUUSTA Se ruoja korjaa viljan todella niin talteen, ettei vareksillakaan ole tämän jälkeen Mikkolan pelloille asiaa... Ensimmäinen auttavasti traktorin määritelmään sopiva Fendt-kone nimittäin tehtiin vuonna 1928. 1600-luvun lopulta asti Charpentierin suvun hallussa ollut tila jaettiin 1950-luvulla perillisten kesken kahtia. Mutta vuonna 1930 valmistui jo dieselmoottorilla liikkuva traktori, jolla pystyi sekä niittämään että kyntämään. Nyttemmin kartano maineen on jälleen yksityisomistuksessa, mutta koetila toimii alueella edelleen. Kartanorakennus jäi Länsi-Hahkialaan, joka myytiin Keskon ja Vähittäiskauppiasliiton perustamalle Kaupan Maataloussäätiölle vuonna 1963. Omistaja on nykyään Lantmännen. Valurautapyörineen kaikkineen se ei painanut kuin reilut 500 kiloa. Sen toimintaan kuului alkuvuosikymmeninä opetusja koetoiminnan lisäksi muun muassa karjataloutta. VANHA TURPEENPUSKIJA UUTISESSA LEIKKUUPUIMURIN KÄYTTÄMISESTÄ LOIMAALLA AAMULEHTI 18.8.1938 Länsi-Hahkialan isot koneet Tässä numerossa vierailemme Hauhon Mustilassa sikäläisen vanhan liikennöijän linjurin kyydissä. Sen nimeksi tuli osuvasti Dieselross eli dieselhevonen, ja sitä tehtiin jo myyntiin. Mainittujen perusaurojen lisäksi oli myös erikoisvalmisteisia kilpa-auroja. Vaan eipä sitä liikutellut Deutz-ottomoottorikaan ollut kuin nelihevosvoimainen. 8 7/2022 No _ . Kokeilumallia tehtiin vain yksi kappale. Viime vuosina Fendtillä on mennyt meidän traktorimarkkinoillamme suhteellisesti hyvin, kenties AGCO-sukulaisuus Valtraan on siinä auttanut. Jutusta saattoi myös saada sen kuvan, että Sampo-aurat olisivat tuolloin olleet tuore ilmiö, vaikka niitä oli toki tehty 1800-luvulta lähtien ja traktoriauraakin 50-luvulta asti. Vielä 60luvun lopulla isotkin koneet saatiin ajettua sisään. Niin syntyi Keskon hallinnoima Länsi-Hahkialan opetusja koetila. Nyttemmin kurssilaisten on täytynyt tutkia puimureita ulkona. Neljän hevosen Ventti Fendt-traktoreita on Suomessa näkynyt viimeistään 80-luvulta asti. Entisessä Hauhon pitäjässä sijaitsee myös Hahkialan kylä ja Hahkialan kartano. Nyt ne pahanlemmon haaskalinnut tulevat kaksinkertaisin joukoin meidän tilalle, jossa vielä seisovat kykkäät..
Jos neuvostoliittolaisen ajoneuvon nimen viimeiset kirjaimet ovat AZ, mitä ne todennäköisesti tarkoittavat. Turvahytti ei tilasto jen valossa ole lii kenneonnettomuu dessa turvan tae. Mikä on Ilmari Louhion tunnetuin keksintö. 5. Mistä Velsa on lyhenne. Tutkijalautakunnat muistuttavat myös, että nopeampien ajoneuvojen kuljettajien on varauduttava hitaasti liikkuviin työkoneisiin. 6. Onko potentiometrin säädettävyys portaittainen. Kuolleista traktoreiden kuljettajista ja matkustajista neljä oli avo-ohjaamossa ja 17 turvaohjaamossa. Avt om obi lny zav od eli aut ote hda sta 8. Ensimmäiset linjat kulkivat Lahden Kauppatorilta Möysään ja Niemeen. 8. Sis unes tem oot tor i 1. Minkä. Ajotehtävään kes kittyminen ja riskin oton välttäminen suojaavat traktori kuskia liikenteessä. 80 prosenttia onnettomuusajoneuvoista oli maataloustai liikennetraktoreita. Lisäksi kuoli viisi polkupyöräilijää ja yhdeksän jalankulkijaa. Millaiseksi on kutsuttu sylinterikantta, jossa imuja pakoaukot ovat eri puolilla. 9. Kaikkiaan 37 traktorin tai moottorityökoneen kuljettajaa oli onnettomuuksissa aiheuttajana. 3. Traktoreiden kuljettajia ja matkustajia tulee myös valistaa turvavyön käytön tärkeydestä sekä korostaa ajotehtävään keskittymistä ja kaikenlaisen riskinoton välttämistä. Kiil ahi hna n 4. Ei 3. Läp ihe ngi ttä väk si 9. Turvaohjaamossa olleista kymmenen henkilöä lensi onnettomuuden aikana ohjaamosta osittain tai kokonaan ulos, mikä aiheutti kuolemaan johtaneen vammautumisen. Niin ikään avo-ohjaamossa olleet saivat vakavimmat vammansa ohjaamosta putoamisen yhteydessä. 196 7 7. Lehtimäen Liikenteellä on tilausajoissa ja paikallisliikenteessä noin sata bussia. 7/2022 9 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA Vanhaa && visaistav visaistav. Amerikkalainen John Gates kehitti 1917 uuden voimansiirtoratkaisun. 1. Turvaohjaamonkin ikkunat menevät usein rikki traktorin kaatuessa ja uhri päätyy helposti traktorinsa alle. Muiden moottoriajoneuvojen kuljettajien aiheuttamissa yhteenajoissa yleisin onnettomuustyyppi oli peräänajo, joita oli yhdeksän. Nykyisen tieliikennelain mukaan traktorissa on lähtökohtaisesti käytettävä tieliikenteessä turvavyötä, jos vyö on asennettu”, muistuttaa liikenneturvallisuuspäällikkö Esa Räty. 10. 7. 4. Mitä nämä taivaallisesti nimetyt olivat. Eclipse, Raket ja Comet. Näissä onnettomuuksissa yleisin onnettomuustyyppi oli tieltä suistuminen (12 kpl). Onnettomuuksissa kuoli 60 henkilöä, joista 18 oli traktorin tai moottorityökoneen kuljettajia, kolme näiden matkustajia, ja 25 kuollutta oli muissa moottoriajoneuvoissa. Myl lyk one Oy 5. Moo tto ris aho ja 6. Aut ono vo Oy 10. Alarik Lehti mäki alkoi liikennöidä 14-paikkaisella Letukalla vuonna 1932. Mitä Velsa tarkoittaa. VASTAUKSET 1. Traktoreita onnettomuuksissa Vuosina 2011–2020 tapahtuneissa kuolemaan johtaneissa liikenneonnettomuuksissa oli osallisena 60 traktoria ja moottorityökonetta. Vel jek set Saa ri 2. Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat esittävät, että traktoreiden hyttija ikkunarakenteita tulee vahvistaa kestämään ajoneuvon kaatuminen ilman merkittäviä rakenteellisia muutoksia. LEHTIMÄKI VEKKAAN Vekka Group Oy on ostanut Lehtimäen Liikenne Oy:n koko osakekannan. Samalla Lehtimäen linja-autotoiminta täyttää 90 vuotta. Mikä Hankkijan tytäryhtiö perustettiin harjoittamaan Fiat-autojen maahantuontia ja kauppaa. 2. Mikä yritys valmisti Ahma-kaivureita. Minä vuonna Porin Konepajalla valmistettiin viimeinen puimakone. ”Traktorissa ja työkoneessa kannattaa ehdottomasti käyttää turvavyötä
Masista tehtiin myöhemmin 80-luvulla myös rajumpi versio Rasi, Raskas-Sisu, jossa oli kolme vetävää akselia, tehokkaampi moottori ja momentinmuunninvaihteisto. 90-luvun alussa Masia päivitettiin: suurin muutos oli uusi vähäpäästöisempi ja hieman tehottomampi moottori. Uutuuksia 70 vuotta sitten Sisu SA-150 Sisu teki ensimmäisen puhtaasti puolustusvoimien käyttöön suunnitellun maastokuorma-auton 60-luvun puolivälissä. Rohila on aiemin kirjoittanut yleisesti traktorihistoriasta ja merkkikohtaisemmin muun muassa Massikasta ja Zetorista. Moottori oli Valmetin turboahdettu rivikuutonen, vaihteistona oli ZF:n kuusilovinen laatikko sekä alennusvaihde. SA-150, lempinimeltään Masi eli Maasto-Sisu, oli kaksiakselinen ja nelivetoinen, ja sen kantavuus oli 6 400 kg. Ohjaamoon mahtui kuljettajan lisäksi kaksi matkustajaa, ja lavalla sai kuljettaa 30 henkeä. Aiheen kirjallisuuden suomentajanakin hän on ansioitunut. Rautapyörä-Fordsoneista lähdetään ja Fordin sinivalkoiseen tonnisarjaan päädytään nelivetomutkan kautta. Tuota Proto-Sisuksi kutsuttua autoa tehtiin hieman eri versioina 80-luvun alkuun saakka. Maseja on ollut muissakin kuin armeijan hommissa. 97. Nyt Rohila ottaa tallin suurinta härkää sarvista ja taltuttaa kansien väliin Fordsonit ja varhaiset Fordit. Välijäähdyttimellä varustetusta moottorista on kutiteltu hieman enemmän tehoa kuin vakioversiosta. 10 7/2022 No _ . Vaikka auto olikin suunniteltu tykin vetäjäksi, hyvin usein sitä käytettiin myös pelkkiin miehistönkuljetuksiin tai huoltotehtäviin. Lukuvinkki: Eilispäivän Fordja Fordson-traktoreita Traktorikirjailija Vesa Rohilan kynästä on jälleen syntynyt uusi opus, jota pimeinä ja kylminä iltoina kelpaa tiirata. Tätä lehteä tehtäessä Eilispäivän Fordja Fordson-traktoreita on juuri ilmestynyt.Kirjan sivumäärä on 150 ja kustantaja tuttu konekirjatalo Alfamer. Ohjaus oli tehostettu. Uusi tehokkaampi maastokuormuri saatiin armeijan käyttöön syksyllä 1982. Tämä SA-170 vuodelta 1984 on Kemiönsaaren VPK:lla raivausautona
VANHOJEN POLTTO AINE YHTIÖIDEN SÄILIÖ VAUNUJA 1920LUVULLA 7/2022 11 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA 11
12. tehtaalta Suomeen toimitettu Ford-traktori. Millainen se olikaan kesällä 1980, luovutustilaisuudessa Wredebyn lentokentällä Kouvolassa! Kun kone vieläpä oli 75 000. Pyhtää SINITORNI FORD TW-10 1980 Ford TW-10 on majesteettinen näky Kymijokivarrella Vastilan töyräillä syksyllä 2022
Hyppy toiseen maailmaan Mutta asiaan! Karjatilallisen traktorikaupan vaihdossa meni vastakkaiseen suuntaan Ford 5000, joten 123-heppainen kuusipyttyinen TW-10 tuli taloon aivan toisesta todellisuudesta. Hydrauliikan ulkoista käyttöä varten on myös sähköventtiilit, mutta ison Hopan nykytöillä ei niille ole löytynyt varsinaista tarvetta. Ford-vekslaus tehtiin kouvolalaisen Kymenlaakson Traktorin kanssa. S inisen lennonjohtotornin omistaja Petri Tenhola oli isänsä kanssa vastaanottamassa konetta Fordin Tractoreuropekiertueen tilaisuudessa karnevaalimeiningeissä. Mitä ne sanovatkaan ruotsalais-venäläisen virkavaltaisuuden erilaisista periytymismuodoista ja pitkistä hännistä. Toinen juttu oli, että TW10:n tosiasiallinen luovutus ostajalle tapahtui vasta elokuussa, pari kuukautta kiertuesirkuksen jälkeen. Hänen tilansa tuottaa edelleen maitoa noin 30-päisen lypsykarjakatraan voimin. Oli siinä kaikessa ja niissä linkku-foortin neljässä samankokoisessa jättiläispyörässä 12-vuotiaalle pikkupojalle hirveä ihmetys”, kollaa tuntemuksiaan Petri reilun neljän vuosikymmenen takaa. ”Lisäksi ne kyntivät jollakin radio-ohjatulla Fordilla. Petrillä on näissä toimissaan vietti riittävään vauhdinpitoon ja ehkä vähän enempäänkin: Teksti ja kuvat: Kauko Ollila Hyvä konsti meille kaikille! Tämän jälkeen on TW-10:een tullut noin 70 vaijerituntia. Myöhempinä aikoinaan on torni-Ford keskittynyt heinänniittoon 2,8-metrisen Kuhn-niittomurskaimen parina, sekä kevätkylvöihin. 13. Hiukan toista kuin käyttää vaikkapa pikkuista 2600-mallia saman asian mannekiinina. Viljeltyä on vuokramaineen kaikkiaan satakunta hehtaaria. Isoissa Ford-kuutosissa on vetovarsitunnustelu, nelosissa ja pikkukuutosissa mennään työntövarren komennossa. Sillä kynnettiin, äestettiin ja tehtiin tietenkin ylipäänsä ne raskaimmat työt. Ja niin kuin Amerikan-mallinen TW-10-ilmestys ei itsessään olisi riittänyt, oli kentälle raijattu taivasteltavaksi myös valtava Ford FW-30, runko-ohjattu preeriajätti. Ja mikäpäs sen komeampaa brändimarkkinoinissa. Linkkujätillä ei saanut ajaa senttiäkään, koska se ei täyttänyt suomalaisten viranomaisten turvamääräyksiä. Leveä otsa on tässä tapauksessa voiman merkki. ”Maahantuoja oli tietenkin järjestänyt asiat niin, että tämä nimenomainen harvinaisuus osui juuri tuoksi numeroksi 75 000 täällä uutena myydyistä Fordeista”, arvelee Petri. Ylioppilashytti, portaattomasti säädettävällä raidevälillä varustetut valutakapyörät ja valtava änkkäri yhdessä ylvään olemuksen kanssa viestivät arvovaltaa. ”Onhan se harvinainen peli Suomessa, sellainen kartanoiden kone”, tuumii Petri Tenhola
”Kaksi ja puolimetrisen kevythinattavan Simulta-kylvölannoittimen kanssa alkoi 6610-Ford nostaa lämpöjä, jos tarjosi sille kuutosvaihdetta. Parantelua edustavat ilmajousitettu Grammerin jakkara ja alentavalla välityksellä varustettu tehostartti. Kytkimeltä lähtevä pitkä voimanoton akseli on uusittu ja itse kytkintäkin on korjattu”, Petri Tenhola laskeskelee. Viitosella homma taas ei oikein joutunut. Moottorista on vain suuttimet tarkastettu muutamaan otteeseen. Onko leveälle sijoitetuissa valaisimissa Mörkö-Majurin alitajuista piilovaikutusta. Remontit Petri on teettänyt luotetuilla huoltoyrittäjillä. Toissa keväänä korjattiin Vaikka vihreä onkin – siis mitä tulee ensilinjan traktoreiden väriin – on Petri Tenholan sydämessä paikka suurelle siniselle. Sinisen leiviskän hoito ei tapahtunut vastuksitta ja yhtä jos toista on korjattu, paranneltu sekä vaihdettu. Sisustuksen entraus on aloitettu pari vuotta sitten, konepelti on maalautettu ja tarroitettu uudelleen. Syöttöpumppuun ei Petri ole kajonnut. Startti ja laturi on uusittu, mutta syöttöpumppuun ei ole koskettu. Painoja tarvitaan, sillä niittomurskain ei ole mikään keijukainen. Laturi, vesipumppu ja hydraulipumppu on kertaalleen vaihdettu. ”Takarenkaissa on menossa neljäs kierros, edessä kolmas. FORD TW-10 (1979–82) MOOTTORI Ford 401DF, kuusisylinterinen diesel sylinterin halkaisija ja iskun pituus 112 mm iskutilavuus 6,578 litraa teho 123 hevosvoimaa 2 300 kierroksella minuutissa vääntö 421 newtonmetriä 1 500 kierroksella minuutissa VAIHTEET 16+4 alentavalla pikavaihteella NOPEUDET vakiorengastuksella 3,1–30 kilometriä tunnissa JARRUT öljykylpyiset monilevyjarrut HYDRAULIIKKA tuotto 61 litraa minuutissa, paine 172 baaria, nostovoima 3 680 kg, vetovarsitunnustelu VOIMAN ULOSOTTO 540 ja 1 000 kierrosta minuutissa hydraulisella kytkennällä RENKAAT takavedossa edessä 11-16”, takana 18,4-38” MITTOJA Takavedon omapaino 5 300 kg, korkeus 295 cm, pituus 447 cm, akseliväli 279 cm, polttoainesäiliö 220 l ulosottoa, ja siinä samalla vaihdettiin välitystä alentavan Dual Power -pikavaihteen pakat. Maskin sivussa nököttävät ajovalot on uusittu ja änkkäri on kympin TW-15seuraajamallista. Palikat, alkuperäiset vallankin, ovat kovin kalliita tähän harvinaiseen koneeseen. Ford 8000 ja sen jälkeläiset 1968 8000-mallin esittely 1969 9000-mallin esittely 1972 Mallit muuttuvat muotoon *600, pieniä voimansiirron ja hydrauliikan parannuksia 1976 Mallit muuttuvat muotoon *700, ensimmäiset tehdasvalmiit nelivedot 1979 Kolmijäseninen TW-sarja markkinoille 1983 Malleina nyt TW-15, 25 ja 35, myöhemmin vielä TW-5 1985 Force II -linja ja Super Q -hytti 1989 Mallisto muuttuu muotoon 86-, 87ja 8830 ja saa täyspowershift-ajovoimansiirron 1994 Uusi Genesis-sarja markkinoille, 401-moottori korvataan PowerStarilla. 14 FORD TW-10 1980. Tämä vain roksottaa menemään, on vääntöä niin että riittää.” Jos maistuu, niin maksaakin Puolieläköitynyt, seitsemäätuhatta vaijerituntiaan lähestyvä talon entinen ykköskone on luovuttanut laumanjohtajan paikkansa, ja sen vanhoja töitä jakaa nyt kolme John Deereä
Kuutos-Ford on sylinterimitoiltaan sama kuin uudemmat kolmija nelipyttyiset perheenjäsenet. Mallimerkintä TW tulee sanoista two wheel (drive). Sen merkkinä Vastilan töyräillä kuulee vastakin Fordin kuuluisan 6,6-litraisen 401DF-moottorin vähän karheaa mutta arvovaltaa uhkuvaa möyrästystä. Kaikkia, kuten seisontajarrun vaijeria, ei edes saa mistään. Myöhempinä vuosina tämä voimalaitos tarjosi ahdettuna ja ilmasta ilmaan välijäähdytettynä sielun aina 200 hevosvoiman ja 680 newtonmetrin luokkaan yltäneille viimeisille Ford-lippulaivoille. Pikkusiskoissa se oli valinnainen. ”Kone on mahdottoman tasapainoinen ajaa pitkän akselivälinä tähden. Varsinkin tuon ikäiseksi.” Ja vertailukohtia on lähellä, sillä kaksi talon vihreistä jonteista on etujousitettuja. Feeniksistä Genesikseen F ord harjoitteli kuutostraktorin tekoa 6000-mallillaan 60-luvun alussa, mutta sen kanssa meni kaikki pieleen. Vaikka Petri Tenholan koneet ovat työtä varten ja niiltä vaaditaan paljon, niitä myös ylläpidetään. Merkintä tarkoittaa iskutilavuutta kuutiotuumina. Ford-miehen viputaivas. Parin välivaiheen jälkeen tuli hetki päivittää isot tonnarit TWsarjaan, ja mallistossa oli sen ilmestyessä markkinoille vuonna 1979 jo kolme vetäjää: TW-10 ja 123 hv, TW-20 ja 146 hv sekä TW30, 177 DIN-hevosta. Vaikka markkinat suosivat vielä selvästi pienempiä traktoreita, myi eurooppalaistunut TW-linja jo vanhallakin mantereella. Tuhkaan vajonneesta Fordin ensiyritelmästä isoksi traktoriksi muodostui kuutoslegenda, joka on edelleen, yli 50 vuotta esittelynsä jälkeen, käytettyjen markkinoiden halutuinta rautaa. Messevä korsteeni jättää littuisuudessaankin hiukan katveita. Vuonna 1968 markkinoille tönäistiin korea möhkäle nimeltä Ford 8000. Dual Power oli vakiotavaraa isoimmassa, jolloin nopeuksia oli 16/4. Näissä aikansa suutraktoreissa oli vetovarsitunnustelu ja valinnaisena alentava Dual Power -pikavaihde. Amerikkalaisille kun todellisia nelivetoja ovat vain ne valtavat linkkuveturit. Vain yksi asia sai jäädä: erillinen runko moottorin alla. Heti seuraavana vuonna saivat vielä isompia koneita janoavat markkinat turbolla ryhdistetyn malli 9000:n. Sinisellä nelikirjaimisella tornilegendalla on oma, lapsuusmuistojen kehystämä pesänsä koneja karjamiehen sydämessä. Etsinnässä ovat myös ihmisen hintaiset oventiivisteet. Vaihteistoa ja taka-akselistoja oli vahvistettu, mutta silti TW-sarja oli edeltäjiään selvästi kevyempi. Ei mitään nappinostolaitteita, sivelytelevisioita tai ajokahvoja vaan kunnon otetta halajavia hantaakeja. TW-mallisto suunniteltiin alusta alkaen nelivetoa varten, vaikka edeltäneet 8700/9700 saivat nekin ZF:n akselin jo tehtaalla. Lennonjohtotornista näkee, sillä katto keikkuu kolmessa metrissä. TW-satu eteni vuonna 1989 30-sarjaan ja vuonna 1994 70-sarjaan, jossa luotettava 401-moottori korvattiin Fordin uudella 7,5-litraisella PowerStar-laitoksella. Viimeinen Fordin suunnitteluun nojaava kuutosrivi, mallit 86708970, tunnetaan Genesis-sarjana. Nämä meidän nelikkomme ovat siellä ainoastaan ”etuvetoavusteisia”. Mutta erityismaininnan ansaitsee Chloriden alkuperäisakku, joka jaksoi vääntää Fordin ja Petrin kanssa yli 15 vuotta. Isojakin malleja tehtiin nyt myös Euroopassa, Belgian Antwerpenissa. Onneksi tehtaan moottoriosastolla oli myös napakympiksi osoittautuva täky: 6,57-litrainen kuutonen mallia 401. Krapulan hälvettyä palattiin piirustuslaudalle. Mallinimi tarkoittaa alkua ja syntymää. 7/2022 15
Riviviljelykoneisiin oli esteetön näkymä, kun moottori oli vasemmalla ja kuljettaja istui oikealla. 16. Suomeen näitä komistuksia livahti Liinahamarin kautta jo välirauhan aikaan. Vesilahti KAUNEIMMMAT KURVIT FARMALL A 1941 Kevyet mutta kyvykkäät Farmall-traktorit uudistuivat täysin 30-luvun lopussa. Hämähäkkimäisistä hirviöistä tuli sulavalinjaisia ohjuksia
F-12ja F-14-malleissa oli ollut suora taka-akseli ja pyörissä liukunapa. Lisäksi niiden itsekantava runkorakenne muistutti Fordsonia eräiden vanhempien IH-traktoreiden tapaan. A-Farmallinkin kohdalla on epäselvää, mihin muotoilijan jälki päättyy ja mistä insinöörin ajatus alkaa. Mies totesi, että esimerkiksi neulaa on koko lailla mahdotonta muotoilla uudestaan mutta maatalouskoneelle uuden muodon voi hakea monta kertaa. Loewy ymmärsi, että näissä suhteellisen monimutkaisissa tuotteissa hänellä oli työsarkaa. Voitelun hoiti öljypumppu. Sylinterien mitat olivat samat, eikä vakiovarusteisiin edelleenkään kuulunut sähkökäynnistystä. Sytytyksestä vastasi IH:n oma magneetto, kaasutin oli Zenithin. Vanhojen Farmallien hontelonkrouvi olemus oli mennyttä ja tilalla uusi virtaviivaisen sopusuhtainen ilme. Sen perässä olikin jotain uutta. Moottorilta vaihteistolle voima kulki yhdeksän tuuman levyn kytkimen kautta. Niin tai näin, siinä on järkeä. Aiemmin tosin oli käytetty ketjuvetoa, nyt hampaat koskettivat toisiinsa. Uuden malliston pienimmät traktorit olivat yhä etupäässä riviviljelytraktoreita. Uusissa Farmalleissa palattiin kuitenkin vanhempaan rakenteeseen, jossa maavaraa saatiin lisää vähennyspyörästön portaalilla. Erityisesti niiden haluttiin kelpaavan maanmuokkaukseen riviviljelmillä mutta myös traktorin perustehtävään eli auran vetämiseen. Voimakonetta viilensivät vanhaan tapaan suljettu termosifonijäähdytys ja tuuletin. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Nebraskan tehotestit taidettiin ajaa bensiinikäyttöisellä ja muutoinkin hiukan kutitellulla A-Farmallilla, sillä 1940 traktoriin ruvettiin myymään korkeamman puristuksen mahdollistavaa osapakettia. Normaalisti traktori oli kuitenkin petrolikäyttöinen ja tehoiltaan jossain 15 hevosvoiman hujakkeilla. Kun Farmallit pantiin uusiksi 30-luvun lopulla, niiden pienimmän pään edustajat suunnattiin edelleen pienille tiloille hevosen korvikkeeksi. Mutta nyt haluttiin silkan ketteryyden, keveyden ja halvan hinnan lisäksi hyvää näköä ja tuntua. Pysyvää ja muuttuvaa Jos uutta muotoilua ja keskipakoista rakennetta ei oteta lukuun, Farmalleissa oli teknisessä mielessä sekä jotain hyvin tuttua että jotain hyvin uutta. Näin oli saatu aikaan portaaton ja laaja raidevälin säätö. Isoilla pyörillä taas syntyi iso maavara. 30-luvun lopulla elettiin eritoten Amerikassa muutoinkin muotoilun kulta-aikaa, vieläpä niin, että sekä ulkoasussa että käytettävyydessä otettiin tuotteen käyttäjä entistä paremmin huomioon. I nternational Harvesterin 1920-luvulla esittelemät Farmall-traktorit olivat yksi iso askel traktoreiden kehityksessä. Uudenlaiset näkymät Tuoreesta Farmall-sarjasta ensimmäisenä rullasi päivänvaloon pienin malli A. 17. Kun voimalinja oli vasemmalla ja kuljettaja oikealla, näkymä traktorin alla olevaan työlaitteeseen oli esteetön. Toinen, ehkä Fordsonia läheisempikin esikuva runkorakenteelle oli Allis-Chalmersin traktoreissa. Nelisylinterinen ottomoottori oli IH:n omaa tekoa ja teknisesti selvää sukua edeltävien Farmallien moottoreille. Ohjenuorana oli tehdä kevyitä ja monikäyttöisiä traktoreita, joissa oli korkea maavara ja säädettävä raideväli. Vaihteita oli peräti neljä eteenpäin, ja traktori kiisi liki 16 kilometrin uskomatonta tuntivauhtia. Niillä pyrittiin kuitenkin kilpailemaan Fordsonin kanssa, joten niiden haluttiin kykenevän myös pienen auran vetämiseen. Onko se ollut vain jälkimmäisen oivallus siirtää sekä traktorin moottori että ohjaajan istuin pois traktorin keskilinjalta. Tälle asetelmalle IH antoi markkinavetoisen nimen Cultivision. Siitä oli vastuussa muotoilun huippunimi Raymond Loewy, Hänet oli kutsuttu suunnittelemaan IH:n traktorit alusta loppuun – ei siis pelkkää nokkapeltiä vaan koko helahoito aina kuljettajan paikkaa myöten
Edeltäviin isopyöräisiin Farmallin-honkkeleihin verrattuna A oli kuin sukkula. Epäilemättä mielenkiintoisin erikoisvaruste oli kuitenkin pneumaattinen nostolaite, jonka käyttövoimana toimi pakokaasun paine. Nostolaite oli verrattain tehokas eikä vaikuttanut hydraulisen nostolaitteen tapaan vetovoimaan. Näillä kauniilla muodoilla piirrettiin myös se kaunein kurvi, nouseva myyntikäyrä. Muita lisävarusteita olivat muun muassa sähkövalot, vannepainot ja petrolivarustus. Kenties tällä tempulla haluttiin säästää pyörien koossa ja sen myötä kumissa, olivathan kumipyörät alusta lähtien A-mallin vakiovaruste. Joissain Farmalleissa oli ollut jo 30-luvulla ulosoton akseli vakiovarusteena. A-malliinkin sai siivapyörän tilalle tai rinnalle ulosottoakselin. Lisäksi istuimen jousitusta ja etäisyyttä ohjauslaitteista voitiin säätää. Moottori vasemmalla ja kuljettajan paikka oikealla. 18 FARMALL A 1941. Loewyn hyvä ajatus oli kuitenkin se, että taakse käännettynä istuin on poissa tieltä ja kuljettaja voi seistä. Kun puhelu tulee, kintaat tippuu.” Mutta lopputulos oli sama: raideväliä voitiin säätää vain kääntämällä vanteet. Olen jotenkin mieltynyt vähän harvinaisempiin traktoreihin. Istuimen sai kipattua taakse ylösalaisin, minkä merkitys äkkiseltään tuntuu olevan kuivana pitämisessä. Jousitettu istuin oli päällystetty kankaalla. Pitkinä työpäivinä se voi joskus tuntua mukavalta. A-Farmallissa oli myös normaali leveä etuakseli. PERTTI UUSI-ERKKILÄ • konekorjaaja • maanviljelijä • traktorikeräilijä ”Täytyy yrittää jotain harrastaakin. Kaikilla herkuilla Farmall oli ollut voiman ulosoton uranuurtajia. Pertti Uusi-Erkkilän isossa traktorikatraassakin tämä akuton, startiton ja nostolaitteeton Farmall edustaa askeettisempaa päätyä. Lopputulos on hyvä näkyvyys navanalaisiin riviviljelykoneisiin. Joskus täytyy lähteä äkkiä. Näkymä traktorin mahan alla olevaan työlaitteeseen oli esteetön
Magneetto oli IH:n omaa tekoa. Sisarmalli B:n sai tutulla kahden vierekkäisen pyörän etupäällä. Näistä hyvistä puolista huolimatta se ei ollut kovin käytännöllinen, sillä likaantuessaan siihen tuli toimintahäiriöitä ja tehot katosivat. A sopi yhden ja B kahden rivin muokkaamiseen kerta-ajolla. Lisälaitteiden ohella syntyi myös kokonaan omia rinnakkaismalleja. Mielenkiintoisin erikoisvaruste oli pneumaattinen nostolaite, jonka käyttövoimana toimi pakokaasun paine. Tärkeimmät muutokset olivat kaasupoljin ja järeämpi etuakseli. Se vaatikin paljon enemmän säännöllistä huoltoa kuin hydraulinen nostolaite. 7/2022 19. Lisälaitteiden ja työkoneiden käyttö lisäsi tietysti kuljettajan henkistä kuormaa. Öljynpainemittari on edellisistä malleista tutulla paikalla. Samana vuonna tuli myyntiin myös teollisuusmalli, jonka nimeksi pantiin International A. B:ssä moottori siis oli pakostakin taka-akseliin nähden keskilinjalla. Vuonna 1940 tehtiin korkeamman maavaran versio AV lähinnä sokeriruokoviljelmiä varten. Vakio-Farmallissa ei ollut hallintalaitteita päätä sekoittamassa. Sen vaihtoehtona A-malliin sai myös kokonaan mekaanisen, kuljettajan lihasvoimasta riippuvaisen nostolaitteen. Ohjauslaitteet olivat yhä melko erikoisen näköiset mutta vähemmän silmiinpistävät kuin kolmipyörä-Farmalleissa. Kaasuvipu, vaihdekeppi, ratti, kytkinpoljin ja jarrupolkimet. Siihen tuli muun muassa uudet etuja taka-akselit ja isommat pyörät, joiden avulla saatiin viitisen tuumaa lisää ilmaa mahan alle ja hiukan lisävauhtiakin, kun välitykset pysyivät ennallaan. Istuimen sijaintia ja jousitusta voitiin säätää, ei tosin kovin näppärästi
Siihen sai jo hydraulisen nostolaitteen ja pikakiinnityssysteemin, jotka tosin vaativat aivan omat, muiden traktoreiden nostolaitteisiin sopimattomat työvälineensä. A-Farmallin eri versioita tehtiin 15 vuoden valmistusaikana yli 230 000. A-mallin hitusen tehokkaampi ja varustellumpi versio Super A nähtiin 1947. Paikalliskäyttö oli tietysti myös tärkeä osa traktorin työrepertuaaria. IH oli juuriltaan niittoja sadon korjuukoneiden valmistaja. Reiskan kynästä I nternational Harvester palkkasi 30-luvun puolivälissä Raymond Loewyn suunnittelemaan uusien traktoreiden ulkoasua ja kuljettajan ergonomiaa. Vielä aivan valmistuksen loppuvaiheilla vuonna 1954 tehtiin uusi versio Super A-1. Raymond Loewy pääsi lokakuussa 1949 Time-lehden kanteen. Hänen kynänjälkeään (tai ainakin hänen toimistonsa kynänjälkeä) nähtiin vuosien mittaan niin kokispulloissa, vetureissa, linja-autoissa, Shellin logossa, Studebakerin autoissa kuin USA:n presidentin lentokoneessa ja Nasan avaruusasemassa. Loewy ei ollutkaan mikä tahansa muotintekijä vaan mies, jonka sanottiin muovanneen koko Amerikan. Sodan lapsia Farmall A oli aikanaan kehityksen kärjessä. FARMALL A MOOTTORI nelisylinterinen nestejäähdytteinen ottomoottori IH C113 sylinterin halkaisija 76 mm, iskun pituus 102 mm, iskutilavuus 1,85 litraa hihnapyöräteho 18,34 hevosvoimaa ja vetoteho 16,32 hevosvoimaa (Nebraskan testitulos 1939) KYTKIN kuiva yksilevykytkin, yhdeksän tuumaa VAIHTEET 4+1, huippunopeus 16 kilometriä tunnissa RENKAAT edessä 4,00x15 takana 8x24 MITTOJA pituus 2 692 mm, leveys 1 419–1 950 mm, akseliväli 1 803 mm, korkeus ohjauspyörään 1 607 mm, maavara 530 mm, VALMISTUSMÄÄRÄ 230 812 (kaikki Aja B-mallit vuosina 1939–1954) Iso pulju kun oli, IH teki magneetonkin itse. Loewy muotoili myös viime numerossa seikkailleita kanadalaisia Cockshutt-traktoreita ja meille tutumpia Allis-Chalmerseja. Vanhojen Farmallien tapaan maavaraa haettiin portaalipyörästöillä. Pertti Uusi-Erkkilä omistaa kymmeniä vanhoja traktoreita ja tuntee niitä kaikilta vuosikymmeniltä, mutta hänkin tokaisee Farmallinsa kyljellä: ”Tässä vehkeessä on vikakoodeja aika vähän.” 20 FARMALL A 1941. Siksi sen traktoreissa piti olla keino saada näille työkoneille myös voimaa. Siinä oli isomman sylinterihalkaisijan myötä jälleen rahtunen tehoa enemmän ja jäähdytysjärjestelmässä vesipumppu ja termostaatti. Nykyään tällainen traktori, jossa ei ole vakiona edes paikkaa akulle tai starttimoottorille, tuntuu jo melko alkeelliselta
”Vähän kiroilinkin, kun on sinne päässyt livahtamaan”, Uusi-Erkkilä hekottaa. Hän hankki sen Leo Häihälältä, jonka kanssa on tehnyt enemmänkin konekauppaa. Toukokuussa 1941 se teki peräti myyntiennätyksen. Tilaukseen kuului iso määrä traktoreita, autoja, vinttureita ja muuta kalustoa. Vaihteiston ja jarrut Leo huolsi ja vaihtoi kytkimeen Mersun levyn. Häihälällä traktori puolestaan oli pidempään. Koska traktori on vuosimallia 1941, se on hyvinkin voinut tulla Petsamon Liinahamarin sataman kautta Suomeen. Hän näet on sanonut muiden viisauksien lisäksi, että kaunein kaari on nouseva myyntikäyrä. SMK:lle heltisi tämän toimituksen jälkeen tilauslupa ja rahat uuteen isoon tilaukseen. SMK toipui nopeasti alhosta, johon talvisota oli sen muiden liikeyritysten tapaan ajanut. Noista traktoreista valtaosa oli tosin isoja telatraktoreita. Lehdessä oli uusia Farmalleja esitelty jo aiemminkin. Moottorin sijoittaminen vasemmalle paransi lehden mukaan paitsi näkyvyyttä myös tasapainoa kynnettäessä. ”Venttiilikannessa on huohotin, jota ei ollut huomattu tukkia. Oli määrä saada traktoreita, autoja, auroja ja erikoiskoneita Suomeen kolmen miljoonan markan edestä. 7/2022 21. Mukana oli myös uusia Farmall-malleja, joita oli sodan tähden saatu keväällä 1940 Suomeen vain pieni määrä. Ennen sotia se ehti tuoda Suomeen yli 1 100 IH:n traktoria. Yksi korkeasuhdanteen vaikuttimista oli varmasti Petsamon kautta saapunut suuri tilaus IH:lta, jossa oli tavaraa puolustusvoimille, Pellonraivaus Oy:lle ja maatalousseurojen asutus asian jaostolle. Siellä siihen tilattiin Amerikasta kaasuttimen korjaussarja ja pantiin kaasutin uuteen uskoon. Pertillä traktori ei ole ollut kovin kauaa. Hän teki siihen mittavat remontit. Toisen tilauksen Natikat, Kormikit ja Farmallit jäivät meren taa. SMK sodan melskeissä H ämeen Maanviljelijäin Kauppa sai International Harvesterin maatalouskoneiden edustuksen vuonna 1925, juuri ennen kuin paikallispuljusta tuli kansallinen Suomen Maanviljelijäin Kauppa eli tutummin SMK. Nyt niitä tuli ainakin hieman enemmän, sillä Farmallien kehuttiin täyttävän Tampereen International-huoltoaseman kaikki mahdolliset varastotilat. Rapakon takana A-Farmallin eri versioita tehtiin 15 vuoden valmistusaikana yli 230 000. Joissain niistä oli rajut raivausvarusteet. Vuonna 1946 SMK:n Pelto ja Sato -lehdessä Farmall A ja sen työkoneet olivat miltei koko sivun esittelyssä. Suomen Maanviljelijäin Kauppa sai nimittäin välirauhan aikaan Liinahamariin useamman sadan traktorin toimituksen IH:lta. Ennen Pirkanmaan puolelle päätymistään Farmall oli ollut Humppilassa, mutta sen varhaisvaiheet ovat hämärän peitossa. ”Sylinterit ja männät on valurautaa, ne olivat hyvässä kunnossa”, Leo sanoo. Siinä meinasi käydä vahinkokin. Lisäksi samankaltainen Cultivision-traktori kuului vielä seuraaviinkin mallisarjoihin. Farmallin muotoillut Raymond Loewy taisi tosiaan osata piirtää sen koreimman kurvin. Pitää monellakin tapaa paikkansa. Internationalin telatraktoreita Tampereen huoltoasemalla 1941. Myöhemmin myös A-mallin kehittyneempää versiota tuotiin Suomeen. Leon aikana traktori myös vesihiekkapuhallettiin ja maalattiin. Tunnettu koneistaja kun on, hioi hän moottorista runkokaulat ja tarkisti sen muutoinkin. Maalamisen jälkeen en vielä pannut traktoria käyntiin, vaan tutkin sitä ensin, ja siellähän oli vahva kerros hiekkaa venttiilikoneistossa.” Myöhemmin traktori oli säilössä Punkalaitumella Yli-Kirran museolla. Yksi Tampereen kaupunkia palvellut Super-A, jossa on jo sähköstartti ja keskellä hydraulinen nostolaite, kuuluu nykyään Matti Jaskarin museokokoelmaan. Kun Pertti tarttuu veiviin, Farmall hörähtää heti käyntiin. Mutta uusi sota syttyi kesäkuussa
Nyt auto on Mikkolan vanhan kuskin ja asentajan Ari Saarisen tallissa. Hauho MIKKOLAN MATALA SCANIA-VABIS B5653/5250 1965 Mikkolan Liikenteellä oli useampi Lahti-korinen linjaauto, mutta yksi niistä oli erikoismittainen. 22
”Ei tämä ollut kovin haluttu ajopeli, kun muissa oli jo tehostajat.” Ari on huoltanut Scaniaa jo Mikkolan aikaan ja kerran jo tuolloin maalannutkin sen. Museoleiman Scania sai vuonna 2008. Esimerkiksi kesällä kun oli ruuhkaa, sillä ajettiin joitain linjoja, jotta saatiin muita autoja tilausajoon.” Järin suosittu Scania ei kuskien keskuudessa ollut. Sillä on ajettu pääasiassa Hauhon ja Hämeenlinnan väliä. H ämäläisessä Hauhon kunnassa on vaikuttanut aikoinaan liikennöijä Yrjö Mikkola ja hänen yhtiönsä Mikkolan Liikenne. Moottori ja iso kenno pitivät kuljettajan lämpimänä talvellakin. ”Vielä vuonna 1985 se oli vara-autona. Lisäksi sillä on tehty tilausajoja ja käyty muissakin pohjoismaissa. Se oli kuitenkin säilynyt niin hyvin, että lähinnä se kaipasi maalia ja alkuperäisten takalamppujen palauttamista. Tämän on teettänyt Alajoen Liikennekuljetus, jonka talliin ei mahtunut normaalikorkuinen kori. Toista saman korkuista ei ole.” Mikkolalle auto ostettiin vuonna 1971. ”Näitä Lahti-korisia oli Mikkolalla useampia”, Ari kertoo. Hauhosta on tullut osa Hämeenlinnaa, ja Mikkolan Liikenteen omistaa nykyään hämeenlinnalainen Pekolan Liikenne. Tästä ne kapsäkit katolle liikkuivat. Halmexilla hoidettiin rahastus vielä muovikorttiaikana. Arin nimiin auto siirtyi 2013. Se on puukehikkoa helmaan asti, ja aivan ehjää.” Teksti ja kuvat: Mika Rassi 20 vuotta ajossa ja pitkälti alle miljoona mittarissa. Ja elävät vanhat autotkin. 23. Sittemmin on tapahtunut sulautumisia maakuntakeskuksen suuntaan. Arin tallissa on nimittäin Mikkolan Lahti-korinen Scania-Vabis vuodelta 1965. Vain parin kilometrin päässä sijaitsevat Mikkolan vanhat tallit. Tallin mukaan tehty Mustilan kylässä Hauholla asuu Ari Saarinen, Mikkolan Liikenteeltä oloneuvokseksi jäänyt linja-auton kuljettaja ja asentaja. Auto on ollut ajossa pari vuosikymmentä, mutta silti sillä on päästelty alle 700 000 kilometriä. Mikkolan veljesten tuttava Pentti Veckman Aitoosta entisöi auton vuosina 2005–2007. Tämä on siksi 13 senttiä normaalia matalampi. ”Ne muut olivat vähän pidempiä ja korkeampia Vanajia. ”Peltejä tai alustan puuosia ei ole vaihdettu. ”Tässä ei vielä ole ohjaustehostajaa, vaikka saman vuosimallin Scanioissa usein oli jo”, Ari selittää. Sen huomaa mittaristakin. Mutta linja-autoyrityksen historiaa löytyy likempää. Isoja remontteja ei ole edelleenkään tarvinnut tehdä. Kaikesta huolimatta vanhat nimet elävät
Siihen aikaan pellitettiin uudestaan kokonaisia koreja. Siellä olin 43 vuotta töissä sekä kuskina että asennushommissa. Kerrankin oli ranteessa jännetupin tulehdus, mutta ei mitään, ei sitä sairaslomia siihen aikaan ajateltu. Kun oli ruuvannut listat, kyllä sen kämmenpohjassa tunsi. Linja-auto on ajan tavan mukaan yksiovinen. Haettiin alumiiniarkkia, käsisaksilla leikattiin ja siitä vain popniitillä kiinni. 36 istuinta on säilynyt ehjänä, vaikka paljon on kuljetettu esimerkiksi koululaisia. Ja listat päälle, nekin leikattiin käsin, ja sitten tasakantaruuveilla kiinni. Eikä silloin mitään koneita ollut. 24 MIKKOLAN LIIKENTEEN SCANIA-VABIS. Miten helppoa nyt on vetää listaa kiinni, kun on patterikone ja ruuvit torxin kannalla.” Osaisitko näitä pyyhkijöitä käyttää kuten pitää. ARI SAARINEN • entinen linja-auton kuljettaja ja raskaan kaluston asentaja • sahtimestari ”Menin Mikkolan Liikenteelle töihin 1978, samana vuonna kun siitä tuli osakeyhtiö
”Autoissa oli rautajouset, eikä yhtään saanut olla säröä pakassa”, Saarinen muistaa. Tehostimen puute ei Aria vauhdissa haittaa. Ei sekään ole hyvä: täytyy tietää, kun kääntää.” Vanhassa autossa on monta muutakin jippoa, jotka täytyy tietää. Saarinen on nimittäin moninkertainen sahtimestari, ja autolla on reissattu sahtikisoissa näyttävään tapaan. Ja niinhän se on, että perinteet elävät, kun sekä autot että juomat käyvät. Se on ohitusvalo, jolla viestitään takana tuleville, että ohi voi mennä. Ari kuskaa aina silloin tällöin Scanian henkeen sopivaa porukkaa henkeen sopiviin tapahtumiin, rompetoreille ja perinnepäiville. ”Jos säätö onkin täysin auki, pyyhkimet lähtevät hakkaamaan oikein kovaa. ”Ei parantunut paljon reikiä tulla.” Arin mukaan Scania oli hyvä auto eritoten katsastamisen kannalta. Pyyhkimien vivuissa on pelkän päällekytkennän lisäksi ruuvi, jolla säädetään painetta. Tärkein tehtävä vanhalla Kanikalla on kuitenkin sahtihommissa. Ari muistelee, että vielä vuoden 63 mallissa matkustamossa kulki ritilöiden sisällä pakoputkisto lämmittämässä. Toisaalta kun Scanian nokkakoneisiin tuli tehostimia, ne olivat vähän yliherkkiä ja tunnottomia. Kun satoi aamulla vettä, melkein tiesi, että joku seisoo tallilla ja sanoo, että pyyhkijät on hajalla.” Toinen erikoisuus on auton takana oleva vihreä valo. ”Mäet se haistaa, vauhti putoaa, ja savua tulee putken täydeltä”, Saarinen nauraa. ”Kun parkkeeraa, se on eri juttu. Vanhalla bussilla on silti vielä omat ajonsa. Jousihommaa saikin sitten tehdä oikein olan takaa. Ilmanpaineella toimivat pyyhkijät ovat yksi juttu. ”Se kun oli enimmäkseen säilössä, sai mennä ilman huoltoja leimalle.” Katsastus oli kuitenkin erilaista ennen vanhaan. SCANIA-VABIS B5653/5250 MOOTTORI Scania-Vabis D8 kuusisylinterinen rividiesel sylinterin halkaisija 115 mm iskun pituus 125 mm iskutilavuus 7,8 litraa teho 150 hevosvoimaa KORI Lahden Autokori JARRUT paineilmakäyttöiset rumpujarrut RENKAAT 10,00-20 KOKONAISPAINO pituus 10 250 mm, leveys 2 500 mm, takaylitys 3 150 mm, akseliväli 5 250 kg, kokonaispaino 10 965 kg ISTUMAPAIKAT 36 + kuljettaja MUUTA rautajouset, lukkovanteet Kattotelineen lisäksi matkustajien tavaroille on tilaa auton perässä. ”Vaikkei Mikkolallakaan ollut kuin 12– 13 autoa, mutta kun ne siihen aikaan katsastettiin kahdesti vuodessa: toisesta päästä kun sait katsastettua niin aloitit taas toisesta päästä. Oli vähän toisenlaiset katsastusmiehetkin. Auton lämmitys on hoidettu jo vesikierrolla. Eihän sitä uskaltanut suutaan aukaista konttorilla.” Nykyään on niin seesteistä katsastuksessa, samoin Hauhon kirkolla. ”Mäet se haistaa, vauhti putoaa, ja savua tulee putken täydeltä.” Perässä vasemmalla vihreässä raidassa ikkunan alla on ohitusvalo, entisaikain hyvä keksintö. Entisillä urilla Lähdemme ajelulle auton vanhoihin kotomaisemiin ja niille teille, joilla se aikoinaan kuljetti väkeä. Täytyy varovasti aloittaa. Tällainen selvä merkki olisi hyvä nykyliikenteessäkin vaihtelevan vilkkukulttuurin sijasta. Scania-Vabiksen rivikuutonen on Arin mukaan pienehkö linja-auton moottoriksi. 7/2022 25
26. Autossa näkyy sekä sotapalvelus että siviilihistoria. Kangasala NATOLTA VALTATIELLE MERCEDES-BENZ L 508 D 1977 Parikymmentä vuotta Saksassa Naton valmiusjoukkoja varten lähinnä valmiudessa ollut pikku-Mersu pääsi Suomeen asvalttifirman töihin. Autoa koko sen Suomessa olon ajan huoltanut Leo Myllymäki hankki sen itselleen ja pani huippukuntoon
Suomeenkin Nato-Mersuja on tullut ainakin muutamia. Laidat, lukot ja saranat ovat erilaista tekoa kuin 508:n normaaleissa lavamalleissa. Poikkeus vahvistaa säännön. 508:ssakin on vielä hieman samanlaisen menetelmän tuntua. Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Mika Rassi, Sirpa Myllymäki, Mercedes-Benz Classic Mersussa ei ollut lainkaan paikkaa vararenkaalle. 90-luvun lopulla asvalttiyhtiö Valtatien Tampereen toimipaikassa tarvittiin huoltoautoa. Pohjamiehen pelinä Pohjois-Atlantin puolustusliiton eli Naton jäsenvaltioista ainakin Saksa on antanut liiton valmiusjoukkojen tarpeisiin 508-Mersuja. Alkuperäisen tehtävän miehistönkuljetusautona erottaa vielä yksityiskohdista. Valtatien konekorjaaja Leo Myllymäki sai tehtäväkseen käydä hakemassa tehtävään Nato-Mersun. Ainakin yksi lavamallin 508 on Suomessakin kunnostettu sellaisella intohimolla, jota edellyttää vuosien huoltosuhde autoon ja oikean koneromantikon luonne ja kyvyt. Teknisesti liki ikuisia Mersuja on sittemmin valjastettu milloin minkäkin tavaran kuljetukseen. Kun laita lasketaan vaakatasoon, se liukuu saranatapin litteälle osalle ja sen voi nostaa pois. Vaikka moni 508 onkin toimittanut vapaa-ajan ajokin virkaa, harva näitä autoja on kuitenkaan sanan varsinaisessa merkityksessä harrastanut. Takalaidassa on astinrampit ajoneuvoon nousemista varten. Umpimallien lisäksi niitä oli myös avolavaversioina esimerkiksi työkuntien käytössä. Mersun vanhoissa kuorma-autoissa ohjaus tehostettiin ratin koolla. Niiden käyttö on ilmeisesti jäänyt vähäiseksi ja aika ajaa kovaa vauhtia niistä ohi, sillä niitä on aina silloin tällöin siviilimarkkinoilla kaupan. ”Valtatielle oli ostettu kaksi tällaista. Sain ottaa kumman vain, ja sillä perusteella valitsin, että tässä oli muutama kilometri vähemmän”, Myllymäki kertoo. M ercedes-Benzin takavuosien L 508 D -malli oli pienemmän pään hyötyajoneuvo, jota Suomessa nähtiin ja nähdään edelleen eritoten matkailuautona. 27. Leo pani huonokuntoisimpien ammuslaatikoiden tilalle vararengastelineen. Juhta mikä juhta
Oli 500-wattisia halogeeneja, ja autotallissa oli lattialämmitys ja patterit päällä. Sitten tulivat jo yöpakkaset.” Rungossa oli pari ruostepaikkaa, jotka Leo puhalsi pois. Seuraavana päivänä purettiin maalaamo, ja heti kun olin saanut auton sisälle, rupesi vettä satamaan. Ajoin perän autotalliin, hytti ei sopinut. päivä, ja kesä oli ollut oikein sateinen. Sitten rakennusteline ja muovia. Muovi oli vesirännissä kakkosneloseen niitattuna. Päiväkin oli lämmin vielä, lähelle 20 astetta. SIRPA MYLLYMÄKI Isoimmat peltityöt olivat ovien liepeillä. Ajattelin jo, että jää maalaamatta. SIVUN KUVAT: SIRPA MYLLYMÄKI 28 MERCEDES-BENZ L 508 D. Nato-maalaamo M ersun virheettömästä pinnasta ei saata päätellä, millaisissa olosuhteissa se on maalattu. Vanhan omistajan väri ja tunnus näkyvät vielä ohjaamossa. Leo Myllymäki kertoo: ”Oli syyskuun 17
Isompia huoltoja varten irrotetaan koppa ohjaamosta. Stenan romuttamo oli montussa alhaalla, ja sanoin, että älkää vain pyörittäkö sitä sinne.” Myllymäki sai kaupat Mersusta tehtyä 2011. Uudemmilla huoltoautoilla ajettiin kolmin verroin enemmän. Saksasta sitten löytyi uudet tiivisteet ikkunoihin ja oveen. Sitä väliä kun pohjamies ajoi, siihen tuli vähän yli kymppi vuodessa.” Vuonna 2008 Valtatie muuttui yrityskauppojen myötä NCC Roadsiksi. ”Kaikki kiväärija puhelintelineet ja monet muut armeijavarusteet oli jo riisuttu pois.” 7/2022 29. ”Tämä oli lähinnä yhden pohjamiehen käytössä. Muuramessa oli meidän toinen pisteemme Tampereen lisäksi. ”Olin jo eläkkeellä, kun sattumalta huomasin, että Mersu seisoi vielä pihan syrjässä vähän rapistuneena. Mutta jo siihen aikaan uudemmissa autoissa oli turpoa ja urpoa ja voimaa ja viisisylinteristä moottoria. ”Ovien kohdalta se oli vähän ruostunut ja kolhittu”, Myllymäki sanoo. Vähän yli kymmenessä vuodessa mittariin kertyi 130 000 kilometriä. Käytössä huomattiin, että tämä on meille väärä auto.” Niinpä Mersun ajot jäivät verraten vähäisiksi myös Valtatiellä. MERCEDES-BENZ L 508 D MOOTTORI Mercedes-Benz OM 314 nelisylinterinen vapaastihengittävä diesel sylinterin halkaisija 97 mm, iskun pituus 128 mm, iskutilavuus 3,78 litraa teho 85 hevosvoimaa KYTKIN kuiva yksilevykytkin VAIHTEET 5+1, synkronoitu JARRUT rumpujarrut RENKAAT 7,00R16C MITTOJA pituus 5 150 mm, 2 330 mm, korkeus 2 360 mm, akseliväli 2 950 mm, takaylitys 1 570 mm, omapaino 3 250 kg, kantavuus 2 350 kg Nesteitä saa lisättyä nokkapellin alta. Vuosina 2014–15 hän korjasi jo jonkin aikaa seisseen auton museokatsastuskuntoon. Siellä on kovalevy takana. ”Istuimetkin olivat kovettuneet auringossa, ne piti verhoiluttaa”, Leo kertoo. Se kaveri kuljetti asvalttisahaa ja tärylätkää ja käsityökaluja. ”Vähien kilometrien takia niitä ostettiin. Viking-nosturi on Leon lisäämä ja parantelema apuväline. Auringon polttama Mersua ei ollut ajamalla pilattu, mutta seisominen näkyi. ”Kattoverhoilu on myös uusittu. Kun se kostuu, verhoilu rupeaa roikkumaan.” Vähän ajettu auto oli kuitenkin muutoin ehjä. Leo oli hoitanut auton huollot ja katsastukset siitä lähtien kun se firmaan tuli. Lava oli hiukan enemmänkin ruosteessa.” Muutamia puuttuvia pisteosia varten haettiin Lappeenrannasta kokonainen varaosa-auto. Leo Myllymäki maalasi auton takaisin Naton vihreään väriin, mutta muulla tavoin alkuperäisasua ei enää lähdetty tavoittelemaan. Mekaaninen jatke toimii nyt hydrauliikalla. Penkit ja katto on verhoiltu uudelleen. Mersu oli siellä jossain määrin käytössä vielä sen jälkeenkin. Yli kahden vuosikymmenen armeijauralla auto oli taivaltanut tuskin 35 000 kilometriä. Saksassa auto oli ilmeisesti seissyt aina auringonpaisteessa samoin päin, sillä tuulilasin ja sivuikkunan tiivisteet olivat kuivuneet pilalle jo kun auto tuli Suomeen. ”Rungossa oli pari pientä ruostepaikkaa, ne olen hiekkapuhaltanut. Mersun käyttöönottovuosi oli 1977, vuosimalli todennäköisesti vanhempi
”Alusta on kuin kuorma-autoissa. Lavalla oli tuolloin putkikehikko ja pressu, mutta ne olivat jääneet jonnekin matkan varrelle. Tehostajaa ei ole, eli ohjaus on jäykkä.” Toisen sukupolven eli 80-luvun jälkipuolen 508:ssa moottorikoppa on paremmin eristetty. Leo on istuttanut auton lavalle Vikingnosturin jo Valtatien aikana vuonna 2005. Ylläpito on toisaalta kuin raskaammassakin kalustossa. Mutta pakkasilla se venyy.” Vilkkurelettä erikoisempaa elektroniikkaa kun ei ole, ei ole suuria murheitakaan. muutoin tehty mitään, mutta vesipumpun vaihdoin ja starttiin bendixin. Miehistö istui pituussuunnassa selät vastakkain. 170 000 on näille tosi vähän, monilla asuntoautoilla on miljoona ajettu.” Jarrut tosin tahtovat pitkän seisomisen aikana ryytyä niin, että ne alkuun puoltavat. Matkustustilassa on ollut myös valo. Nosturin teleskooppijatko oli mekaaninen, mutta Leo asensi puomin sisään sylinterin. Muut paitsi yksi olivat niin ruostuneita, että Leo otti ne pois. ”Esimerkiksi jarrut ovat alkuperäiset. Toista se on siis ollut Mersun kuin Masin lavalla. ”Keväällä kun starttaa, se on heti käynnissä. Esimerkiksi auton kaikki sähkölaitteet ovat 24-volttisia, ja perästä löytyy nykyään tuttu Nato-pistorasia. Kerran kuljetin betonilaattoja, oltiin vielä suurin piirtein kantavuuden puitteissa. Sellaista hiljaisempaa koppaa Leokin on autoonsa harkinnut. Aivan silleen ei mies malttanut sitäkään jättää. Paljon asepalvelusajan historiaa on kadonnut mutta jotain sentään säilynytkin. Jäljelle jäänyt ei ole tyhjän panttina. Lavassa oli reiät, joihin sai asennettua penkit. Moottorille ei ole Autossa oli alun perin useita ammuslaatikoita. ”Vajaat 90 hevosvoimaa ja näin iso auto. Takalaidassa on kyytiin nousemista varten astinrampit. Sen tähden tämäkin Mersu sai jokusen hylkäyksen katsastuksissa aikoinaan. Kyllä se tavallisen laiska oli.” Puutteiden vastapainona auto on kestävää tekoa. Ensimmäisessä hommassaan Mersu on ollut miehistönkuljetusauto. ”Kahdeksankympin jälkeen melu alkaa jo olla kohtuuton. Niitä on vain säädetty, eikä sitäkään tarvitse tehdä joka vuosi. Mukavuuden lisäksi Mersun kyvyt ovat rajalliset. Siellä on rasvanipat kaikkiin jousenpäihinkin ja kuskin ovessa rasvauskaavio.” Kestävä ja kehittymätön Tien päällä ohjaamossa käy selväksi, miksi työautona on suosittu uudempaa kalustoa. ”Kun sen ottaa seisonnasta käyttöön, pitää muutaman kerran polkea jarruja voimakkaasti.” Hyvällä kelillä auto on varmatoiminen. Entisöinnin jälkeenkin Mersu on päässyt siirtämään niin maata, puuta kuin muuta. SIRPA MYLLYMÄKI 30 MERCEDES-BENZ L 508 D. Leo Myllymäki on hoitanut Mersua koko sen ajan, minkä auto on Suomessa ollut
Ensi vaiheessa pienimmässä 406 D -mallissa oli 55-hevosvoimainen moottori, ja 70-luvun lopulta lähtien sarjan voimakkain malli oli 130-hevosvoimainen 613 D. T2 ja 508 D V uonna 1967 Mercedes-Benzin uuden T2-sarjan ensimmäiset autot lykättiin maailmalle. T2-sarjan autoja on valjastettu lukemattomiin käyttötarkoituksiin. ”Meilläkin oli pitkähyttisiä työkunta-autoina, mutta näitä lyhythyttisiä ei ole paljon Suomessa näkynyt.” Myllymäen auto ei sentään ole ainoa laatuaan Suomen museorekisterissä. Niistä kaksi on lava-autoja ja yksi jatko-ohjaamollinen lava-auto. MERCEDES-BENZ CLASSIC Harvojen rakastama Leo veikkaa, että parikymmentä vastaavaa entistä armeija-autoa on tuotu Suomeen. Automaattivaihteisto oli tarjolla lisävarusteena. ”Puita on ajettu. Tämä moottori on myös 508 D:ssä. ”Eurassa näin erään asvalttifirman tontilla kaksi pihassa, eikä sielläkään niillä ajettu”, Leo sanoo. 7/2022 31. Tunnesiteet eivät kuitenkaan ole estäneet usuttamasta Mersua edelleen töihinkin. ”Kun jätejärjestelmää muutettiin, ajettiin säiliötä ja kaikkea muuta. Näitä ajoneuvoja tehtiin pienin muutoksin vuoteen 1986 asti, jolloin sekä ulkomuodoltaan että teknisesti uudistettu toinen sukupolvi esiteltiin. Traficomin tietojen mukaan syyskuun lopussa 508-Mersuja oli museoajoneuvoina rekisterissä viisi kappaletta, kaikki liikennekäytössä ja ajoneuvoluokaltaan kuorma-autoja. Silloin autoa oikein tarvittiin, että sai vähän vahinkoa takaisin.” Ja on natolaiselle muutakin käyttöä löytynyt. Yleisiä 508-lavamalleja ovat olleet miehistöhyttiversiot. Erilaisia päällirakenneversioita oli jo valmistajan puolesta tarjolla ainakin kolmattakymmentä. Toivotaan vain, ettei sitä enää koskaan tarvita sen alkuperäisessä tehtävässä. Huippunopeudeksi luvattiin 94 kilometriä tunnissa. Ensimmäisen sukupolven T2-malleja oli saatavilla sekä dieselettä bensiinikäyttöisinä. Käsin ne joutuu tekemään, mutta jos laittaa liinan etukäteen alle, pois ne saa minuutissa.” Mersu on päässyt myös filmitähdeksi. L 508 D oli saatavilla kolmella eri akselivälillä, 2 950, 3 500 tai 4 100 millimetriä. Kuuden tai seitsemän hengen miehistöhytti taisi olla lyhyttä ohjaamoa yleisempi näky lava-autoissa. Kun Urpo Lahtisen elämäkertaelokuvaa kuvattiin Villa Urpossa Ylöjärvellä, auto oli mukana. Yleisin moottori T2-autoissa oli OM 314 -diesel, nelisylinterinen rivi diesel, jonka teho oli T2-tuotannon alussa 80 mutta jo hyvin pian 85 hevosvoimaa. Tunnollisesti kunnostettu lava-Mersu saa siis museoitunakin monipuolista liikuntaa. Halkonippuja saa kaksi lavalle, kun laittaa halot poikkipäin. Vuonna 1996 Vario-sarja korvasi T2:n. SAHK on kirjoittanut museoajoneuvolausunnon kahdeksalle 508:lle. T2 tarkoitti hyötyajoneuvojen toiseksi pienintä luokkaa, joiden kantavuus oli aluksi 1–2,6 tonnia ja myöhemmissä malleissa neljän tonnin luokkaa. ”Varmaan aika harvalla on sellaisia tunnesidoksia, että olisi koko Suomi-historian ajan hoitanut tällaista autoa”, Leo aprikoi
32. KUIN PAKASTA VEDETTY SCANIA P93M 1990 Raskaan kaluston harrastus myötäilee kevyempien ajoneuvojen kohdalla tutuksi tullutta kaavaa. Onneksi sääntöön löytyy poikkeuksia. Arkinen, malliston alapään uuttera työjuhta harvoin päätyy entisöintipajalle, vaan sen kohtalona on luonnollinen poistuma loppuun ajettuna
1980–90-lukujen taitteessa autoilija pysyi leivän syrjässä kiinni, vaikka työkalun alla ei ollut kuin kaksi akselia. Perheessä on autoiltu jo pitkään. Maailma on viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana muuttunut melkoisesti muutoinkin kuin tieliikenteen suhteen. Esimerkiksi jätehuollon parissa toimiva autoilija pärjäsi kaksiakselisella kuormaautolla mainiosti. Valkovihreät Scaniat Ylöjärveläinen Erkki Vormisto ja hänen valkovihreä Scaniansa olivat paikallisessa jätehuollossa ja vaihtolavakuljetuksissa tuttu näky vuosikymmenien ajan. Näin oli eritoten siinä tapauksessa, että auton päällirakenne mahdollisti erilaisten lavojen ja konttien kyytiin ottamisen ja vaihtamisen ajotehtävien mukaan. Keräilymatkat olivat lyhyitä, ja kunnan oma kaatopaikka sijaitsi lähellä. Ylöjärvi E nnen tämän päivän tehokkuusja suorittamiskeskeisyyttä kuljetusalalla pystyttiin ajotehtäviä hoitamaan nykyistä kevyemmällä kalustolla. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen 33. Kunnissa, joita oli huomattavasti enemmän kuin nykyään, oli kuljetusyrittäjälle monenlaista työsarkaa, vieläpä nykyiseen verrattuna suppeammalla alueella. Myös Erkin kolme veljeä ovat kuljetusalan yrittäjiä. Kaiken pitää olla suurempaa kuin ennen. Pieni kuorma-auto oli roskahommassa sekä käytännöllinen että taloudellinen – ja lisäksi tuottava. Erkin isä Heikki Vormisto rupesi aikoinaan tyhjentämään likakaivoja GAZilla. Tuolloin kaikkia kuljetuksiin liittyviä toimintoja ei ollut keskitetty isoihin yksiköihin maakunnan suurimpien taajamien yhteyteen tai muuten pitkien kuljetusmatkojen päähän. Omasta autoilusta on nyttemmin luovuttu, mutta Erkin voi yhä tavata yhteistyökumppanien kuorma-autojen ohjaamossa tai sitten puuhailemassa Takamaan kylän tallilla, pihaalueella, josta kaikki autoiluun liittyvä on aikanaan saanut alkunsa
Taitavasti kunnostettua ajoneuvoa on mukava katsella. ”Jos isä olisi ilmoittanut lääninhallitukseen luopuvansa liikenneluvastaan minun hyväkseni, se ei olisi käynyt. Sen jälkeen töitä tehtiin muun muassa velimies Pentti Vormiston aliurakoitsijana likakaivojen tyhjennyksissä, ja nämä ajot työllistivätkin hyvin. Yrittäjäksi kuljetusalalle ei päässyt sormia napsauttamalla, sillä liikenneluvan saaminen oli tuolloin hyvin säänneltyä. Rakenteluaihioksi Erkki oli jo pidemmän aikaa etsinyt autokoulukäytössä ollutta yksilöä. Iskutilavuus 8,48 litraa teho 210 hevosvoimaa VAIHTEET synkronoitu manuaalivaihteisto JARRUT paineilmatoimiset rumpujarrut RENKAAT edessä 295 315/80R 22,5, takana 315/80R 22,5 MITTOJA pituus 6 350 mm, leveys 2 500 mm, akseliväli 3 800 mm, omapaino 7 250 kg, kokonaispaino 16 300 kg, kantavuus 9 050 kg PÄÄLLIRAKENNE vaihtokorilaitteet, kippi 34 SCANIA P93M. Paikallisen jätehuollon siirryttyä suurelle alueelliselle toimijalle vuonna 2002 päätti Erkki luopua pakkurihommista. Puskurista löytyy ajanmukaiset keltaiset huomiovalot, samoin pienet askelmat tuulilasin puhdistusta helpottamaan. Ajokkeina Vormistolla oli Customien jälkeen niin Scaniaa kuin seiska-Volvojakin. Oululaisomistaja myi Scanian syyskuussa 2018 henkilölle, jolta sen ostin. Päällirakenteeksi tuli kiinteä jätepakkaaja. Vuonna 1991 Scania vaihtui uuteen. Erkki Vormisto rakensi ensimmäistä omaa työajokkia vastaavan harrastekuormurin, joka tuo monelle ylöjärveläiselle muistoja mieleen kolmen vuosikymmenen takaa. Viimein haluttu Scania löytyi. ”Auton on uutena hankkinut Autokoulu Erkki Väisänen Liedosta, ja siellä auto on tietääkseni ollut vuoteen 2018 saakka. Ainoa asia, mikä jutuntekohetkellä hieman Erkkiä harmitti, oli puuttuvat lämmityspistokkeiden suojakannet. Auto oli vuosimallin 1977 Ford Custom vaihtolavalaitteilla. Scanian kunnostustyö on tehty huolella yksityiskohtia unohtamatta. Käytännön syistä kuorma-auton puikkoihin päästäkseen hänen piti mennä isälleen tai jollekin vieraalle töihin. Auto eroaa tuosta 1988 hankitusta autosta ainoastaan värityksen puolesta, sillä kokovihreä väri päätettiin vaihtaa valkovihreäksi, joka on vormistolaisessa ollutkin tutumpi väritys. Väriksi tuli valkovihreä, joka pysyikin autojen värimaailmana jatkossa. Luovutettu liikennelupa olisi ollut kaikkien haettavissa, ja kuka vain sen olisi voinut saada”, Erkki muistelee. Hänen piti omien työkiireidensä vuoksi rakennuttaa auto kuntoon kaverillaan, mutta hän päätti kuitenkin luopua ajatuksesta. Erkki ajoi ajokortin vuonna 1982. Silloin talliin ilmestyi uusi vaihtolavalaitteilla varustettu Scania 93, kokonaan vihreän värisenä. Varsinais-Suomesta Scania päätyi Ouluun. SCANIA P93M MOOTTORI kuusisylinterinen nestejäähdytetty dieselrivimoottori sylinterin halkaisija 115 mm, iskun pituus 136 mm. Autokouluauto hakusessa Harrasteautoksi Takamaan tallissa on valmistunut Erkin ensimmäistä omaa työajokkia vastaava Scania. Nuorimies pääsi työn makuun roskia ajamalla. ”Käytettynä niitä ostettiin, ja merkit hieman vaihtelivat sen myötä.” Vuonna 1988 Erkki sai viimein oman liikenneluvan
Etujouset täytyi uusia kokonaan, sillä henkselien kohdalta jousien lehdet olivat ruostuneet pilalle. Moottori ja muu voimansiirto oli hyvässä kunnossa, eikä niille ole tarvinnut tehdä normaalihuoltoa ja siistimistä isompia toimenpiteitä. Näyttävä harrastekuormuri voikin syntyä myös hyvin arkisesta lähtökohdasta. Jarrut, jotka osoittautuivat melko hyväkuntoisiksi, käytiin läpi ja herkisteltiin. Scania on hyväksytty museorekisteriin, ja sen myötä yksi oman aikakautensa työjuhdan esimerkki on säilynyt tuleville sukupolville. Lava kunnostettiin uusilla pohjavanereilla ja maalilla. Autokoulun opettaja on halunnut aikanaan itselleen mukavan istuimen. Hytin raidat ja tekstit ovat Voitto Ahopellon tekemiä teippejä. Laitteiden asennustyö oli tuttua puuhaa työautoista, joten se sujui rutiinilla. ”Ostin armeijakaverilta Oripäästä viisimetrisen rahtilavan vuodelta 1985. Lavojakin päälle vedettäväksi on olemassa. Ilmeisesti vähäinen ajomäärä ja pitkät seisontajaksot olivat aiheuttaneet jousien tuhon. Muu verhoilu on autokoulukäytössä pysynyt ehjänä ja puhtaana. Hytin Erkki kunnosti talkootöinä Jussi Härkösen kanssa omalla tallilla. Ohjaamon sisäpuolella korjattavaa löytyi tuulilasin yläpuolen lokerikoista murtuneiden kiinnityspisteiden kohdilta. Kojelaudassa oli joitain vaurioituneita paneeleja, jotka kaikki vaihdettiin ehjiin. Tarvittavien sisustan osien lähteinä Forssan Osatorin lisäksi olivat Auto-Kolsoppi Oy:n ja Kauppilan Vuonna 1988 esitelty Scanian 3-sarja ei ulkoisesti eronnut 2-sarjasta. Monia pisteosia, kuten hydrauliöljysäiliö ja renkaat, löytyi omista vanhoista varastoista. Ohjaamon ainoa ruostevauriokohta löytyi yllättävästä paikasta, tuulilasin aukon yläreunasta. Töitä auton kunnostuksessa silti oli. Ennen asennusta Scanian runko, apurunko ja vaihtolavalaitteet käytettiin hiekkapuhalluksessa ja maalauksessa. ” Veikko-veljen poika Veijo halusi viedä auton Härmään. 7/2022 35. Erikoisuutena Scaniassa on repsikan ilmajousitettu penkki. Omat osavarastot ovat olleet iso apu auton kunnostuksessa ja kustannusten hillitsemisessä. Museoajoneuvoksi Valmistuttuaan Scania piti muutoskatsastaa vaihtolavalaitteille koska siinä on alun perin autokoulukäytössä ollut kiinteä lava. Jussi maalasi hytin valkoiseksi ja lokasuojat sekä puskurin vihreiksi. Scania oli esillä 2022 Power Truck Show’ssa. Nykyaikaiseen ilmajousitettuun kuorma-autoon tottuneelle nuorelle miehelle rautajousilla ja ilman lavaa tehty reissu oli ollut omanlaisensa elämys”, Erkki tarinoi lopuksi. Suurin työmaa oli ajanmukaisten vaihtolavalaitteiden metsästys. Kuljettajan työympäristö puolestaan modernisoitiin täysin. Aina ei tarvita kymmentä pyörää, makuuhyttiä, nokkaa tai veekasia. Nämä työt suoritti paikallinen yritys, Hiekkapuhallus J. Kippi on niin kutsuttu polvikippi, ja vaijerin käyttö tapahtuu turbiinivetopäällä. Autohajottamon purkuautot sekä Scanian varaosatiski. Samoin konelava ja lähes käyttämätön soralava on hankittu, ettei pelkkiä terveisiä tarvitse ajaa”. Tämän rakentelukaverin tallin pihasta Kuopion suunnalta sitten Scanian kävimme hakemassa”, Erkki kertoo. Scanian ohjaamo on kuin uudesta autosta. Kivelä Oy. Rengaskoko on myös vaihdettu hieman suuremmaksi, koska omasta tallista löytyi hyviä isompia renkaita. Se helpotti kunnostamista ja laski hieman myös kustannuksia. Päällirakenne on tehty oman aikakautensa mukaiseksi takavaloja ja lokasuojien ja roiskeläppien kiinnitystä myöten. Kunnostusmielessä Scania oli autokoulutaustan ansiosta helpompi lähtökohta kuin loppuun ajettu raato. Kaikki ajan saatossa rikki menneet ja rei’itetyt muoviosat on vaihdettu ehjiin. Parhaiten sukupolvenvaihdos näkyy kojelaudassa, joka muuttui kaarevaksi. Forssan Osatorilta viimein löytyi Karhu-Sisun päältä hyväkuntoiset Multiliftin 12 tonnin vaijerilaitteet, jotka olivat kuin uudet. Repsikan penkki on ilmajousitettu
Pitkä etsiminen tuotti tulosta. Samalla ne voivat olla toiselle harrastajalle hyvä vauhtiinpotkija omassa tallissa olevan, kenties uutta motivaatiota odottavan puuhakohteen valmistumiselle. Scaniassa on nähtävissä 1990-luvun kuormaautojen rakenteluja värimuoti. Scanian purkaminen kunnostusta varten Ensimmäisiä töitä oli jarrujen purkaminen ja kunnostus. Erikoistyökalujakin piti itse valmistaa työn edetessä. Alkutilanteesta ja projektin vaiheista otetut kuvat ovat aina kiehtovia katsella. Erkki etsi nimenomaan autokoulukäytössä ollutta yksilöä, jotta aihio olisi mahdollisimman ehjä. Apurunko hahmottumassa auton oman rungon päälle. 36 SCANIA P93M. Työvaiheita V aikka Scanian lähtökohta oli varsin hyväkuntoinen, ei uutta häpeämätön lopputulos ole syntynyt ilman huolellista työtä
Kunnostettu ja maalattu pikkuScania odottaa osien kokoamista ja teippausta yrityksen väreihin. Ohjaamo oli tervepeltinen. on aloitettu. Tuttavapiiristä löytyvä Jussi Härkönen maalasi hytin. Niille ei tarvinnut tehdä perushuoltoja ja siistimistä suurempia töitä. Scanian moottori ja voimansiirto olivat hyvässä kunnossa. Ainoat hitsaamista kaivanneet kohdat löytyivät tuulilasin aukon yläreunasta. 7/2022 37. Asennus tehtiin omassa tallissa. Forssan Osatorilta löytyi Karhu-Sisun päällä olleet hyväkuntoiset vaijerilaitteet
38. VAIHTEISTOJEN AATELINEN Autoista ja traktoreista riittää tarinaa, mutta osavalmistajat jäävät helposti unholaan. Saksalaisen ZF:n tie globaaliksi voimansiirtojätiksi on ollut röykkyinen
Rahat alkoivat taas huveta. ZF:n vaihteistot alkoivat yleistyä henkilöautoissa vasta 20-luvun puolivälin jälkeen. Kreivi von Soden ehti johtotehtävien ohessa myös suunnitella vaihteistoja. Välitettävät momentit eivät olleet vähäisiä. Lentokoneiden tekniikan omaksuminen oli uudelle yritykselle vaikea pala nieltäväksi. Sotahallinto säänteli työvoiman ja rakennusmateriaalien saantia, Teksti: Aulis Lassila Ensimmäinen Zeppelin LZ1 lennolla heinäkuussa 1900. Rahavirrat eivät kulkeneet oikeaan suuntaan. Yritysten ja erheiden jälkeen ensimmäiset valmiit voimansiirrot toimitettiin vuoden 1918 puolivälissä, ja tilauksia alkoi sadella. Paitsi että ei vallinnut. 39. ZF alkoi rakentaa lentokoneiden voimansiirtojen tuotantoa ja resursseja alkoi järjestyä. Äänilähde oli paikallistettu Zeppelinin voimansiirtoon. Aluksi lähinnä hyötyajoneuvojen valmistajat, kuten MAN, Dürkopp, MannesmannMULAG ja Büssing tulivat ostoksille. Kun sveitsiläiset olivat nuukempia, väheni Maagin osuus uudelleen muodostetussa Zahnradfabrik Friedrichshafen AG:ssa 20 prosenttiin. Lopullisista toimitusmääristä ei ollut takeita. Friedrichshafenin ylpeys, kreivi von Zeppelinin suunnittelema ilma-alus piti liki sietämätöntä mekkalaa, joka kiiri järvenselkää pitkin kauas. Ilmalaivoja käytettiin sodan alussa pommituksiin, mutta lentokoneiden ja ilmatorjunnan nopea kehitys teki zeppeliineistä käyttökelvottomia taistelukentillä. ZF:n ongelmana oli kallis tuotekehittelyvaihe. Vaihde asetettiin vaihteenvalitsimella ja kytkettiin päälle polkaisemalla kytkintä. LZ:n kärsivällisyys alkoi olla jo lopussa, mutta kreivi von Sodenin mielestä oli hulluutta antaa huipputuotteita valmistavan yrityksen kaatua. Teknistyvän uuden ajan airut, ilmalaiva lipui majesteettisesti kauniin Boden-järven yllä. Esimerkiksi 143 metriä pitkässä Zeppelin LZ10:ssa hyrisi kolme 145 hevosvoiman Maybachia, jotka pyörittivät aluksen potkureita. Seuraavan kesänä allekirjoitettu Versailles’n rauhansopimus kielsi Saksalta ilmavoimat, joten ZF oli harvalukuisten siviiliasiakkaiden varassa. Menekin rohkaisemana yritys avasi tuotantolaitoksen Berliiniin. Vallitsi rikkumaton rauha. Ratkaisu Alfred von Sodenin pulmaan löytyi rajan takaa Sveitsistä. Luftschiffbau Zeppelinillä oli kysyntää värinättömästi rullaaville rattaille. Jo vuonna 1919 esiteltiin hyvin kompakti kämmenelle mahtuva kolminopeuksinen vaihteisto. ZF sai alkusysäyksen tarpeesta vähentää ilmalaivojen voimansiirrosta lähtevää melusaastetta. Käynnistysvaikeuksia Alusta asti oli selvää, että ZF:n tärkein asiakaskunta löytyisi nopeasti viriävästä autoteollisuudesta. Hammaspyörät taivaalla Max Maagilla oli tarjota korkealaatuisia hammaspyöriä tuottavat laitteet. Elokuussa 1915 Luftschiffbau Zeppelin ja Max Maag rahoittajineen perustivat Friedrichshafeniin yhteisyrityksen. ZF aloitti Ross-ohjausvaihteiden valmistuksen Schwäbisch Gmundissa vuonna 1932. Vuonna 1921 tuli markkinoille puoliautomaattinen Soden-vaihteisto. Asiakkaan toiveiden mukaisen vaihteiston suunnitteluun ja toteutukseen kului 5–6 kuukautta. Tilauksia alkoi sadella ja seuraavana vuonna Friedrichshafenin halleissa pakersi jo 600 työläistä. Max Maag Zahnräderfabrik jatkoi toimintaansa Zürichissa. Puolueeton Sveitsi sopi LZ:n pirtaan hienosti. Uuden tehtaan käynnistäminen poikkeusoloissa oli vitkallista. Hiljalleen ZF:n tilauskirja alkoi täyttyä. T uokiokuva Saksan eteläreunalta joskus 1910-luvun alkuvuosilta. Vakavaraista yhteistyökumppania ei löytynyt. Kreivin aikaan, sillä Saksasta oli toden teolla tulossa automaa. Katkera kalkki oli helpompi niellä, kun uudessa lisenssisopimuksessa Maag sai kaupata tuotteitaan vapaasti Saksassa. LZ:n rahoittajat olivat lopulta valmiit kaivamaan kuvettaan. Hän lähti hattu kourassa kiertämään Saksaa. Tuote oli laadukas ja ainutlaatuinen. Toiminta tyssäsi pian, sillä Saksa ja ympärysvallat solmivat aselevon marraskuussa ja sota oli ohi. Ilmalaivoja valmistaneen Luftschiffbau Zeppelin GmbH:n (LZ) testiryhmän johtaja Alfred von Soden-Fraunhofer – kreivi hänkin – painiskeli kiusallisen meluongelman kimpussa. ZF FR IE D R IC H SH A FE N A G ZF FR IE D R IC H SH A FE N A G ellei kyseessä ollut sotatarvikkeiden tuotanto. Epätarkasti työstettyjen rattaiden rouske peitti moottoreiden äänet ja lisäksi värisevä voimansiirto oli herkkä vikaantumaan. Zahnradfabrik GmbH:n eli ZF:n enemmistöosakkaana oli LZ, ja pöydän päähän asteli von Soden. Vain muutamia tuhansia esivalintavaihteistoja myytiin lähinnä takseihin, kuorma-autoihin ja moottorivaunuihin. Lisäksi ensimmäinen maailmansota oli syttynyt ja saksalaisten oli vaikea löytää kumppaneita lännestä
Versailles’n rauhassa Saksalta oli kielletty hyökkäyslaitteiden valmistaminen, joten Friedrichshafenissa kehitettiin Aphon-vaihteistoa ”maatalous traktoriin”. Sen sijaan vakavat onnettomuudet päättivät räjähdysalttiiden typpitäytteisten ilmalaivojen aikakauden. Työnjohtaja ilkkui hänen aikaansaannoksiaan. Itse asiassa myynnin arvo kohosi pahimman talouskurimuksen aikana. Tarvittavat valmistusoikeudet hankittiin amerikkalaiselta Ross Gear and Tool Companylta. Hän patentoi työstöja hiontakoneensa, mutta rahat olivat vähissä. Eckenerkin sai lopulta pitää vakanssinsa. ZF FR IE D R IC H SH A FE N A G 40 ZF. Wuerst & Cossa. Max Maag perusti oman yrityksen vuonna 1910. Paljon paremmin ei sujunut seuraavassa työpaikassakaan. Autojen vanhat vaihteistot eivät sopineet nopeaan matka-ajoon, joten ZF lisäsi synkronoituun laatikkoon Autobahn-ylivaihteen. Saksassa alettiin rakentaa moottoriteitä. Firman pääsuunnittelijan ollessa lomalla Maag jatkoi omin päin työn alla olevan hammasrattaiden jyrsinlaitteen suunnittelua ja paranteli samalla rattaiden geometriaa. Uuden nousukauden orastaessa vuonna 1932 ZF laajensi repertuaariaan autojen ohjausjärjestelmiin. Yrityksellä oli jo vankka jalansija Saksassa ja vientiäkin viriteltiin. Nuorena insinöörinalkuna hän pääsi syventymään hammasrattaiden olemukseen hissejä ja nostureita valmistaneessa Maschinenfabrik C. Aphonia käyttivät ainakin Stoewer, Horch ja Maybach. Max Maagin uraa uurtavat urat M ax Maag syntyi opettajaperheeseen Zürichin seudulle vuonna 1883. Tulos oli vain vähän parempi kuin alkuperäisillä rattailla. Katolinen kreivi von Soden suhtautui natseihin monien aatelisten tapaan kylmäkiskoisesti, ja hallintoneuvoston puheenjohtaja, amerikkalaismielinen Hugo Eckener oli vähällä joutua keskitysleirille. Jo vuonna 1933 ZF ja Friedrich Krupp AG sai toimeksiannon suunnitella ja valmistaa kevyt panssariajoneuvo (Panzer I). Autoja, junia ja laivoja tarvittiin, vaikka maan ja maailman talous sakkasi. Max Maag alkoi jalostaa sitä erilaisiin hammaspyörätyyppeihin soveltuvaksi. Parin vuoden päästä ZF ja Luftschiffbau Zeppelinin toinen tytäryhtiö Maybach Motorenbau GmbH alkoivat valmistaa voimalinjoja suorituskykyisempään Panzer I:een. Matemaattisesti puhdaspiirteisten hammasrattaiden hyöty realisoituisi kuitenkin vasta, kun ne voitiin työstää pikkutarkasti ja suurina sarjoina. Uusi täysin synkronoitu nelinopeuksinen AK4S-vaihteisto esiteltiin seuraavana vuonna. Pian ZF ja Maybach kilpailivat sotateollisuuden tilauksista keskenään. Maagin innovaatio oli asettaa työstettävä pyörä pystyakseliin, jossa se pääsee pyörimään ja kohtaamaan työstölaitteen aivan kuin se kohtaisi vastinpariksi tulevan hammaspyörän. Laite muotoili vuonna 1929 esitellyn ”äänettömän” Aphon-vaihteiston 2-, 3ja 4-vaihteiden vinot hampaat. Vuonna 1929 esitellyn Aphon-vaihteiston ykkönen ja pakki oli toteutettu suorahampaisilla pyörillä. Kreivi von Soden marssi hänen pakeilleen juuri sopivasti. Vihdoin vuonna 1913 usean yrityksen ja erehdyksen jälkeen Maag oli tyytyväinen hiljaisiin ja vähävärinäisiin hammaspyöriinsä. Sotakoneen rattaat Valta vaihtui Saksassa tammikuussa 1933. Vuonna 1933 autojen myynti räjähti kasvuun ja se näkyi ZF:n taseessa. Maag palasi pettyneenä verstaalleen. Hampaat vinoon Vuonna 1925 ZF laajensi osaamistaan hankkimalla tutulta Minerva Motorsilta vinohampaisten rattaiden työstökoneen lisenssin. Teollisuudessa nykyään yleisesti käytetyn evolventtihammastuksen teoria oli luotu jo vuonna 1754. Maag tunsi alan virtaukset ja hankki Englannista Sam Sunderlandin kehittämän hammaspyörien höyläkoneen patentin. Zahnradfabrik Friedrichshafen selvisi 20ja 30-lukujen vaihteen lamasta yllättävän vähin lommoin. Ainoastaan valtakunnanpresidentti von Hindenburgin väliintulo pelasti miehen. Työntekijöiden määrä tuplaantui vuodessa, ja tuotanto siirtyi kolmeen vuoroon. Laite toimi kuitenkin vain suunnittelutyön pohjana. Ford ja Citroën tarttuivat haaviin. Muutaman vuoden intensiivisen työn jälkeen Max Maagin hammaspyörät asennettiin belgialaiseen Minerva-loistoautoon. Muissa kolmessa vaihteessa rullasivat hiljaisemmat vinot hammasrattaat. Samalla ZF:n insinöörit ahersivat vaihteiden synkronoinnin parissa amerikkalaisten kilpailijoiden kirittäminä. Aluksi natsihallinto antoi ZF:n toimia melko vapaasti
Ruoka ja fasiliteetit olivat ala-arvoisia. Enimmillään 34 prosenttia yrityksen työväestä oli orjia, kaikkiaan 2 800 henkeä 15 eri maasta. Jos haalarin rinnassa oli teksti ”Ost”, kohtelu oli julmaa. 30-luvun edetessä natsi-Saksa rakensi sotakonettaan kiihtyvällä tahdilla. ZF FR IE D R IC H SH A FE N A G Vuonna 1937 Zahnradfabrik Friedrichshafenin asiakaskunta laajeni, kun oikeasti traktorikäyttöön suunniteltu A12vaihteisto tuli markkinoille. Ensimmäiset vierastyöläiset natsi-Saksan valloittamista maista, Belgiasta, Alankomaista ja Jugoslaviasta, tulivat vuonna 1940 enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti. Luvussa on mukana 40 työntekijöiden lasta. Orjat olivat siviiliväestöä, varsinaisia sotavankeja oli verraten vähän. Vuosina 1937– 1938 Schwäbisch Gmundiin avattiin kaksi tuotantolaitosta palvelemaan pääasiassa Luftwaffen ja Wehrmachtin tarpeita. A12 ja sen seuraaja ryömintänopeuksin varustettu A15 helpottivat traktorin valmistamista. Pakettiin kuului koko voimansiirto tasauspyörästöineen ja voimanottoineen ZF:n tapaan tiiviisti ja tilaa säästävästi koteloituna. Vuodesta 1942 alkaen Neuvostoliiton alueelta alettiin rahdata väkeä pakkotyöhön niin ZF:n halleihin kuin monen muuhunkin teollisuuslaitokseen. Maaliskuussa 1944 satoja Mauthausenin keskitysleirin vankeja siirrettiin pakko työhön ZF Waldwerken tehtaaseen Passauhun. Jo vuonna 1919 esiteltiin kämmenelle mahtuva kolminopeuksinen vaihteisto. Vielä vuonna 1941 ZF:n hammas pyörä höyläämössä ei todennäköisesti raadettu pakkotyössä. 7/2022 41. Yhä useampi sai kutsun lähteä rintamalle. Alkoi ZF:n historian synkin vaihe. Orjatyötä Vuonna 1940 ZF:ssa oli kirjoilla jo yli 5 000 työntekijää. Saksaan syntyi 30-ja 40-luvuilla leegio pikkutehtaita, joista osa – kuten Eicher ja Güldner – kasvoi ZF:n pitkäaikaisiksi ja isoiksi asiakkaiksi. Seuraavina vuosina tilanne huononi. Talouden tunnusluvut saivat ZF:n johtoportaan maireaan hymyyn. On arvioitu, että vähintään tuhat ihmistä menetti henkensä ZF:n pakkotyön seurauksena. Länsimaista tulleilla (Westarbeiter) olot olivat kutakuinkin säälliset. ZF:n hammasrattaista tuli elintärkeitä salamasotaan kykenevälle pitkälle motorisoidulle armeijalle – yrityksen muutaman johtohenkilön antipatioista huolimatta. Pian työntekijöiden rivit alkoivat harveta. Vaikka yhtiö valmisti sodan aikana tuotteita myös siviilikäyttöön, suuntautui tuotekehittely lähes yksinomaan panssarivaunujen ja sota-alusten voimansiirtoihin
Uusi yritys ja yhteistyö amerikkalaisen BorgWarnerin kanssa karahti kiville vuonna 1969. Vanhalla mantereella autoilija halusi itse päättää, milloin kakkonen laitetaan silmään. Zahnradfabrik Friedrichshafen valmisti 92 prosenttia Wehrmachtin tankkien voimansiirroista, ja Maybachin moottorit jylisivät länsija itärintamilla. Vihdoin heinäkuussa 1948 ZF:n johto ja miehityshallinto pääsivät sopimukseen toiminnan jatkamisesta. Vuonna 1983 oli vuorossa Intia. Tämä suunnitelma vesittyi pian. Luolastoa ei koskaan otettu käyttöön. 42 ZF. Dachaun keskitysleiriltä siirretyt 800 vankia louhivat neljä kilometriä tunneleita läheisen Überlingenin kaupungin kallioperään. Autoistumisen myötä ohjausvaihteista tuli yhä tärkeämpi osa ZF:n toimintaa. Pommituksista säästyneitä tuotantolaitoksia ehdittiin purkaa ja työstökoneita rahdata Ranskaan. Ponnistus tiilimurskasta ZF:n Friedrichshafenin hallit olivat maan tasalla, mutta Passaun ja Schwäbisch Gmundin laitokset selvisivät verraten vähin vaurioin. Zahnradfabrik Fredrichshafen AG alkoi tarmokkaasti levittää myyntiverkostojaan ympäri maailman. Vuonna 1958 ZF esitteli henkilöautoihin tarkoitetun 2HP14-automaattivaihteiston, mutta Friedrichshafenissa oli arvioitu väärin eurooppalaisten kuluttajien mieltymykset. Yhtiö veitsenterällä Saksan antauduttua 8.5.1945 raunioitunut Friedrichshafen jäi Ranskan miehitysvyöhykkeelle. Ainakin 217 vankia menehtyi. Brandenstein-Zeppelinin perhe ja Maagin yhtiö saivat rippeitä osakkeista. Kun rasvanäpeille saatiin vielä katto pään päälle, painettiin ZF:ssa kaasua. Hugo Eckener oli edelleen talossa, ja hänen USA-kontaktinsa tasoittivat ZF:n kuoppaista tietä. Yrityksen pelastusehtoihin kuului myös vaiheistotuotannon aloittaminen Ranskassa. Zahnradfabrik Fredrichshafenin yllä oli pitkään sama kohtalo. Boden-järven pohjoisrannalla oli runsaasti ammattitaitoista työvoimaa Dornierin lentokonetehtaan ja Maybachin peruina. AK-sarjan vaihteistot pitivät Saksan liikkeessä. Hitler päätti, että ZF:n ja samaan LZ-konserniin kuuluvan Dornier-Werken tuotanto siirretään maan alle. ZF tarjosi vuodesta 1937 alkaen traktorimaakareille kätevää A-12-voimansiirtopakettia. Natsi-Saksan hallintoon tiukasti sitoutuneen ZF:n emoyhtiön Luftschiffbau Zeppelinin toiminnot ajettiin oitis alas. Sitä seuranneet kymmenen pommitusta täydensivät tuhon sekä kaupungissa että ZF:n laaneilla. São Paolon alueelle avatun ZF do Brazilin tuotantolaitoksen tärkein asiakas oli Daimler-Benzin paikallinen autotehdas. Vaikeaa se olisi ollutkin kehnojen valaistusolojen, pölyn ja kosteuden vuoksi. Napanuora Luftschiffbau Zeppeliniin katkaistiin, ja pääomistus siirtyi Friedrichshafenin kaupungille. Vuonna 1959 ankkuroiduttiin Etelä-Amerikkaan. Myös Friedrichshafenin siviiliväestö joutui kärsimään. Liittoutuneiden kartoissa Friedrichshafen oli kirjoitettu isolla kirjasimella, ja ensimmäinen pommitusyö 21.6.1943 yllätti siviilit. Kalustoa alettiin haalia takaisin Ranskasta. Saksan jälleenrakentaminen tarvitsi hammaspyöriä. ZF:n pelasti ehkä se, että sota-aikana tuotannosta merkittävä osa oli tarkoitettu siviilikäyttöön. Perusmallissa oli kolme vaihdetta eteen ja yksi taakse. Kolmen vuoden kuluttua Yhdysvaltoihin avattiin kolme konepajaa tärkeimpänä asiakkaana Ford. Noin tuhat henkeä menehtyi ja samana verran haavoittui. Lisäksi toisin kuin monessa muussa yrityksessä, ZF:n johdossa ei yllättäen ollut natsi-Saksan hallinnon nimittämiä miehiä. Rossin lisenssin päätyttyä uudet kierukkatyyppisen ohjausvaihteen piirustukset saatiin toiselta isolta amerikkalaisvalmistajalta Gemmerilta. Aluksi tuli lupa valmistaa varaosia ja voimansiirtoja traktoreihin. Sitä käyttivät lähes kaikki maan hyötyajoneuvojen valmistajat. Pahimpana yönä 28.4.1944 kaupungin alueelle pudotettiin 185 000 palopommia
Fendt Dieselross F22 oli ensimmäisiä traktoreita, jossa käytettiin A-12-vaiheistoa vaihtoehtona kilpailija Prometheuksen AS 14 -laatikolle. Osittain synkronoitu 12+5-lovinen ZF T 335 II -laatikko suunniteltiin kestämään Eicher Wotanin sadan hevosen teho. Sen syrjäytti täysautomaattinen AS Tronic -vaihteisto. TW15:n muu voimansiirto oli Fordin omaa työtä. häiriköi aggressiivisella halpuutuksella. Ilman jatkajaa jäänyt perheyritys tuottaa autojen alustojen osia, jotka täydentävät mukavasti ZF:n tuotepalettia. Lemförderin pöllölogo on tuttu suomalaisillekin autonkorjaajille. Harha-askeliakin tuli kiireessä otettua. 7/2022 43. Pelkästään automaattivaihteistoja tehdään vuosittain puoli miljoonaa. ZF kasvaa isoksi ZF:n laaja tuotevalikoima toi D-markkoja kirstuun. Kun lastentaudit oli saatu häädettyä, tuloksena oli poikkeuksellisen luotettava vaiheisto, johon ”tuskin koskaan myytiin varaosia”. Toimintakenttä oli muuttumassa 60-luvun lopulla. Liian aikaisin markkinoille työnnetty vaihteisto oli herkkä porsimaan. Liian aikaisin markkinoille työnnetty vaihteisto oli herkkä porsimaan. Ford käytti TW-sarjan ensimmäisissä vuosikerroissa ZF-etuakseleita. Kun MAN irtisanoi yhteistyösopimuksen ja vaihtoi Fulleriin, oli Friedrichshafenin pääkonttorissa totisia miehiä. Hihat käärittiin ja yrityksen koko toimintakulttuuria nykyaikaistettiin. Helpotusta tuli vientirintamalta: Peugeot ja Alfa-Romeo tekivät isoja tilauksia. Isot hyötyajoneuvovalmistajat kuten Mercedes-Benz, Klöckner-Humbolt-Deutz, MAN ja Hanomag alkoivat kehittää omaa voimansiirtotuotantoa, ja Eurooppaan rantautunut amerikkalainen Allison Transmission Inc. Kytkimet vielä puuttuivat. Yhtiön osakkaana on myös ZF. Vetävä etuakseli on ZF-konserniin kuuluvan Zahnradfabrik Passaun tekosia. Vuoteen 2008 mennessä kaksi miljoonaa Ecosplitia oli lähtenyt nielemään kilometrejä. Traktoreiden tehojen kasvaessa 60-luvulla vaihteistojen valmistajat olivat haasteen edessä. Vuonna 1993 perustettu Zeppelin Luftschifftechnik GmbH (ZLT) valmistaa heliumtäytteisiä zeppeliinejä. Sana levisi rahtareiden taukopaikoilla. Esimerkiksi kun traktorikauppa alkoi 60-luvun alussa hiipua ja tärkeät ostajat kuten MAN ja Porsche vetäytyivät alalta, suunnittelijat vetivät pakasta maanrakennuskoneisiin tarkoitetun PW-powershiftvaihteiston. Tänä päivänä ZF Friedrichshafen AGkonserni on maailman toiseksi suurin auton osien valmistaja, jolla on tuotantoa 41 maassa. 70-luvun alussa ZF esitteli suurin toivein uuden 17-vaihteisen Ecosplit-laatikon. ZF otti siipiensä suojiin Lemförder Metallwaren AG:n vuonna 1983. Ja ilmalaivoja tehdään edelleen. Autojen lisäksi ZF:n rattaat rullaavat edelleen junissa, laivoissa, helikoptereissa ja tietenkin traktoreissa. Vuonna 2001 tämä epäkohta korjattiin, kun Mannesmann Sachs AG (aiemmin Fichtel & Sachs) päätyi ZF:n konttiin. Aluksi jopa joka neljäs Ecosplit vaati takuukorjauksia
Jos mistään ei kuulunut Zetorin ääntä, niin ainakin jokin maamoottoreista puksutti. SASTAMALA Tunnetuin Tyrvään Seudun Zetoristien järjestämä tapahtuma on Zetor-kynnön MM-kisat. Maamoottoreita puksutteli omalla alueellaan, ja näytillä oli tuttuja sekä hieman tuntemattomampia kaksipyöräisiä. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Tämän koneen väkevät rullat työntävät karvaisemmankin kuusipöllin hetkessä kahtia halkaisuterää vasten. Kaunis syysilma houkutteli ilmaiseen tapahtumaan runsaasti yleisöä, joka hyödynsi myös Zetoristi-naisten ylläpitämän puffetin antimia. Toimintapäivä Haapaniemessä 10.9. Paikalle oli tultu perinteisten maataloustöiden ja -koneiden houkuttamana, mutta siinä ohessa pysähdyttiin tuttujen ja tuntemattomien kanssa jutustelemaan mukavia ja samalla miettimään maailman tapahtumia ja energian hintoja. Tyrväänkylän koulu toimi yleisön parkkipaikkana, ja sieltä oli maksuton Zetor-kyyditys tapahtumakentälle. Maanmuokkaus jäi tapahtumaohjelmistoon, mutta monien yhteensattumien vuoksi pienimuotoisempana ja ilman kilvoittelua. Ohjelmassa oli perinteisiä työnäytöksiä kuten elonkorjuuta ja polttopuiden tekoa. 44. Tänä syksynä ei Tyrväällä kyntämisessä kilpailtu, mutta toimintaa seudulla silti nähtiin. Yleinen vaikutelma Tyrväällä oli normaalia vieläkin sosiaalisemmasta konetapahtumasta. Z etoristien puheenjohtaja Markku Ojala kertoi, että kyntökilpailu oli mukana tapahtuman suunnittelussa viimeiseen saakka. Myös toimintapaikka siirtyi tutulta vainiolta runsaan kilometrin päähän Haapaniemeen, joka soveltui hyvin konetapahtuman pitopaikaksi. Traktoreille oli oma erillinen pysäköintialueensa. Jos syöttöpäässä on rivakka tekijä, ei purkupuolella yksi henkilö pysy vauhdissa mukana
Kaurasatoa korjattiin Zetorin vetämän itsesitojan kanssa. Tänä vuonna ei kilvoiteltu Zetor-kynnön MM-tittelistä. Simon Saurer kuormaautosta SIG Neuhausen-peräkärryineen oli juttua numerossa 8/20. Maata Haapaniemessä silti käännettiin. Lehtemme sivuilta tuttu Heikki Tenkanen valmistautui kyntöpuuhiin hienokuntoisella Zetor 3011:lla. Kevyitä kaksipyöräisiä harrastetaan nykyään ahkerasti ja niillä osallistutaan moniin tapahtumiin. Tuttuja ja myös hieman harvemmin nähtyjä päristimiä oli siiistissä rivissä yleisön ihmeteltävänä. Pauli Vettenrannan Fergusonin perässä oli lautasmallinen kyntölaite. Reippaat Zetor-juniorit oli komennettu arpojen myyjiksi, ja saivat yli puhuttua Simo Hellmanin kokeilemaan onneaan. 45. Paavo Honkamäki ajoi yhtä peräkärrytaksia. Hanomag on, ainakin tyrvääläisillä pelloilla, ollut viime aikoina harvinainen näky. Yleisöparkista oli järjestetty maksuton kuljetus tapahtumapaikalle muutaman Zetorin voimin. Kyntämisen lomassa kuljettaja huikkasi kuvaajalle, että hän ja traktori ovat ikätovereita. Valmis tuotos puitiin seuraavassa työnäytöksessä. Hyvin silläkin tämän tyyppinen maaperä kääntyi. Harrasteajoneuvoille oli oma parkkialue, jossa komeili muun muassa tämä Opel Blitz
Edellisen päivän sade pehmitti pintaa hieman, mutta haastetta riitti silti. Päivän aikana nähtiiin monenmoisia konsteja saada aurat painumaan syvemmälle peltoon. Veteraanitraktoreiden kilpakynnön moninkertainen suomenmestari Reijo Elg esitteli peltoalueen toisella laidalla kilpakynnön käytäntöjä. Koppuraiseksi kuivunut pelto oli haaasteellinen kynnettävä mestarillekin. Uusitalon patinoituneen 40-luvun Casen tarina on kerrottu Vanhojen Koneiden numerossa 2/22. Asikkalalainen Esa Kantola palkittiiin vuosimallin 1953 Takran entisöinnistä, ja tuunatun traktorin palkinnon sai Martti Ronkainen Heinolasta AmppariValmetillaan. Lopuksi arvottiin vielä palkintoja kaikkien kyntäjien kesken. Pitkämatkalaisimman palkinto meni nurmijärveläiselle Arto Jussilalle. Koski poikasoppatykistä sai ostaa hernerokkaa ja grillistä Kilkkilän Farmin omaa makkaraa. 46. Ajan Patinaa -palkinnon pokkasi Lauri Uusitalo Lopelta. Tänä vuonna parisenkymmentä hytitöntä traktoria saapui aurat perässään Kilkkilän pellolle Iittiin. Pelto-buffettia pyöritti Vuolenkosken Maaseutuseura. Viisihenkinen tuomaristo antoi kauneimmasta kyntöviilusta palkinnon McCormickilla kyntäneelle orimattilalaiselle Hannu Alholalle. Kilkkilän väki toteutti tapahtuman omalla tyylillään: sponsoreiden lahjoittamilla tuotteilla palkittiin muutamia osallistujia. Kiertävä kyntötapahtuma järjestettiin nyt kolmatta kertaa. IITTI Veteraani-ikäiset traktorit kokoontuivat syyskuisena lauantaina kyntötapah tumaan Kilkkilän Farmille Iitin Vuolenkoskelle. Kun kyntöjälki oli omasta mielestä kelvollista, oli aika siirtyä keskemmälle kyntöhommiin. Sään haltijat suosivat tapahtumaa. Ajan hengessä -palkinnon sai vanhaan tyyliin pukeutunut vuolenkoskelainen Aimo Kuukso, joka oli saapunut tapahtumaan vuosimallin 1965 Massey Fergusonilla. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Kilkkilän kyntöpäivä 17.9. Näissä kiertävissä kyntötapahtumissa ei ole aiemmin arvioitu kyntöjälkeä eikä palkittu osallistujia. A rto Jussilan ja Reijo Elgin ideoima kyntöpäivä järjestettiin ensi kerran Nur mijärvellä 2020, ja viime vuonna maata käännettiin mullokselle Orimattilassa. Niukkasateinen vuosi oli saanut Kilkkilän pellon pinnan kovaksi. Laajan, reilun 12 hehtaarin peltoalueen laidalla sai käydä aluksi kokeilemassa kyntöä ja säätämässä aurojaan. Tummat pilvet kiertelivät kyntöpellon päällä koko päivän, mutta ensimmäiset sadepisarat putoilivat vasta pitkällä iltapäivän puolella
Takran perässä olevilla Kvernelandauroilla Jaakko on aikanaan voittanut useita pitäjänmestaruuksia kyntökisoissa. Keväästä syksyyn auki olevalla Farmilla voi tutustua kanoihin, pupuihin, riikinkukkoihin ja strutseihin sekä lampaisiin, vuohiin, minipossuihin, hevosiin ja kyyttölehmiin. Tilalla on myös alpakoita, poroja ja aasi. Vuolenkoskelainen Seppo Salonen oli varustanut auransa jykevällä kivipainolla hyvän kyntöjäljen varmistamiseksi. Kilkkilän Farmin isäntä Ismo Kilkkilä osallistui kyntötapahtumaan omalla BolinderMunktelltraktorillaan. Koskipoika-nimeä kantava soppatykki tuotiin paikalle veteraani-ikäisen David Brownin vetämänä – kuten tapahtuman henkeen kuului. Farmilla toimii grillikahvila, jossa tarjoillaan pääosin oman tilan ja lähituottajien raaka-aineista valmistettuja aterioita ja salaatteja. Veli-Matti Arola esitteli häkäpönttöFergusonia kiinnostuneelle yleisölle. Myynnissä on myös strutsinmunia, strutsin nahasta valmistettuja tuotteita, strutsinsulka-pölyhuiskia, alpakkalankaa ja alpakkaneuleita. 47. Iiskolan talossa Vuolenkosken naapurikylässä Koskenniskassa työvuotensa viettänyt Takra oli ehtinyt huilata jo useamman vuosikymmenen ajan ennen kuin isä ja poika, Jaakko ja Esa Kantola, kunnostivat sen uudenveroiseen kuosiin. Kilkkilän Farmi I itin kunnan vuoden yritykseksi vuonna 2019 valittu Kilkkilän Farmi on Ismo ja Riitta Kilkkilän maatilansa yhteyteen vuonna 2013 perustama kotieläinpiha. Aluksi Jaakolla oli kyntötraktorina harmaa-Fergu ja myöhemmin Kultamaha. Jani Siltalan ajoasento hämmästytti ja hymyilytti tuomaristoa. Farmipuodista voi ostaa oman tilan naudanja strutsinlihaa tuoreena tai palvattuna sekä strutsigrillimakkaraa ja palkittua oman tilan Farmigrilli-makkaraa. Pikku-Valmetin kyntöjälki parani huomattavasti, kun kevyt aura painui syvempään kuljettajan painon alla. Esa Kantola osallistui kyntötapahtumaan vuosimallin 1953 Takralla. Pilkettä lisättäessä säiliöstä pöllähti ilmoille komea savupilvi
Yksi vastaava on Loimaalla Sarka-maatalousmuseossa ja kolmas Sepolla itsellään. T raktoriystäväinseura Puimahyppääjät ry:n kaksipäiväisen koneväen vaelluksen ytimessä on samaa joukkoa, joka käynnisti takavuosikymmeninä Fordson Club Finlandin ja sen myötä Rauta ja Petrooli -tapahtumien ketjun. RAUTALAMPI Syyskuun alussa Rautalammilla veteraanikoneveteraanit järjestivät uuden työnäytöspainotteisen perinnetapahtuman. Teksti ja kuvat: Kauko Ollila Konekabaree 10.–11.9. Itse viikonloppu lukuisine työnäytöksineen sijoittui legendaarisen veteraanikonetoimittajan ja patinaista tekniikkaa vaalivan Kimmo Kotan kotitilan pellolle. Mutta mistäpä Ruotsin armeijan koneelle nyt kovin paljon tunteja olisi tullut?” myhäilee kabareeisäntä. Kimmo löysi kyseisen 50-luvun alun tappurin pitkän etsinnän tuloksena Anjalankoskelta. Knallipäisen, näyttävään liiviasuun pukeutuneen kabareeisännän tallista oli useampi kiintoisa vekotus esillä ja työssä. Sen ovat Kolehmaiset hankkineet todelliselta salaojitustekniikan vaalijalta, Seppo Saarelta. Mukanaan heillä oli takavuosikymmenten työjuhta, Kurpan Konepajan valmistama Ketju-Mara tandem-akselisen Ford 5000:n häntänä. Hannun traktoririvistössä välkkyi viimeisen päälle loistokkaita nostatuksia, sekä toisaalta oman patinansa alla hiukan ujommin poseeraavia työn sankareita. Siinä, missä useat kesän seudun perinnekonetapahtumat ovat koko perheen vaelluskohteita, tarjosi Konekabareen viikonloppu ensi sijassa ”tosimasinisteille toimintapäivät”. ”Se on Ruotsin armeijan entinen kone eikä sillä ole ajettu kuin 1 700 tuntia. Asetelma muodosti hauskan keskinäisen kontrastinsa ja muistutti, että molemmilla säilöntätavoilla on puolensa. Varttuneen tekniikan seuraajille on tuttu vuoden 1954 Allis-Chalmers HD-5B -telapuskimen restaurointitarina. 48. Maran kaverina maata pöyssäsi vielä vanhempi ojitusmaiden työjuhta, tehdasuuden asuun ja kuntoon palautettu amerikkalainen Cleveland-kaivupyöräkone. Työnäytöksiin osallistuivat myös Savon Salaoja Oy:n kantavat voimat eli isä Hannu Kolehmainen ja poika Jouni Kolehmainen. Samaa mutta vetäjän voimanotosta koneistoaan käyttävää puimuria ehti tulla Suomeen parikymmentä kappaletta ennen talvisotaa. Tämä sodanjälkeinen malli on vetoaisan päällä istuvalla apumoottorilla terästetty, jonka tähden koneen hinaaminen käy lähes millä tahansa traktorilla. Veteraanikoneita saattoi tavata nyt oikeassa työssä aidossa ympäristössä. Tapahtumassa olivat esillä ja osin liikkeellä kolmen savolaispitäjän ensimmäiset traktorit: ensikäynnistykseen suuren kunnostusprojektin jälkeen valmistunut Joroisten Wallis Cub Junior vuodelta 1919, Rautalammin Fordson F mallia 1926, ja Suonenjoen McCormick-Deering W-14 vuodelta 1938. Kerkonkosken konevelho Hannu Sahlberg oli kelkkonut paikalle junalastillisen tavaraa eli 25 traktoria ja muuta rekvisiittaa siinä sivussa. Itse näytösruljanssissa loikkasi hän Mörkö-Majurin rattiin kiskoakseen tällä Allis-Chalmers All Crop 60 -vetopuimuria
Etukammiodiesel käynnistetään kaksitahtisella narupenikalla. 2 800 kilon nostovoima oli sekin omissa luvuissaan alan volyymimalleihin nähden. Pyörittäjänä porilainen Veto-moottori ja keksijänä Hannu Loponen Joroisista. Meteli miehistönkuljetustilassa on infernaalinen. Pasi Mäkelän Fiat 100 (muualla kuin Suomessa merkinnällä 80R) vuodelta 1964 edustaa aikakautensa tehokkainta traktoritarjontaa. Älli-Tälli edustaa niin vanhan Neuvostoliiton kuin sen seuraajan Venäjän federaationkin näkemystä siitä, millaiset tekniset laitteet ovat edistyneessä yhteiskunnassa tärkeimpiä. Laitetta ei voi sanoin kuvata, se pitää kuulla ja nähdä. 7/2022 49. Noise Machine eli Kalapalik Aparat on – savolaisittain – ”nuakkojen ja mykrien hättyyttäjä”. Lähes seitsenlitraisesta nelaripannusta heltisi jopa 95 hevosvoimaa ja vääntöäkin 412 newtonmetriä jo 950 kierroksella. Kimmo ja Asmo Kotan Virosta hankkima MTZ-2 on ainoa kulkeva pohjoismainen yksilö valkovenäläisestä ja ukrainalaisesta noin 150 000 yksilön tuotannosta vuosilta 1953-58. Malli suunniteltiin alun perin telakoneeksi. Laitoksen päällä sen omistaja Ari Heikkilä
Vasemmalla Savon Salaoja Oy:n jättimäinen hiekoituskone, noin vertailukohdaksi. Kimmo Kotta peittää Clevelandkaivupyöräsalaojakoneen kaivamaa salaojaa komeaksi palautetulla menneen ajan konevalmistajan laatutuotteella. Savon Salaoja Oy:n kantavat voimat eli isä Hannu Kolehmainen ja poika Jouni Kolehmainen. 50 KONEKABAREE. Jouko Markkanen (vas.) oli koneopettajana muutosta vetämässä. Niin kuin hormoneja syönyt Mörkö-Majuri lampunsankoineen ja valukeuloineen. Sitä vaalivat nyt Jouko ja Mikko Markkanen. Allis-Chalmers HD-5B telapuskentaa. McCormick Deering W-14 vuodelta 1938 tai 39 oli Suonenjoen ensimmäinen traktori. Clevelandissa on IH:n diesel, joka on suhteellisen pikaisesti irrotettavissa muuhun käyttöön. Kun kaivinkoneen alla asuillut Valmet 864 bodattiin Suonenjoen silloisen maatalousoppilaitoksen oppilaiden pyynnöstä, tapahtui se asentamalla siihen tiehöylän Deutzkuutoskone. Kerkonkosken konevelho Hannu Sahlberg ja Zetor 25 K, yksi monista näyttelyvarsoista. Nyt kone on hänen ja poikansa Mikon hallinnassa
Muuan niistä oli tämä Joroisten Järvikylän kartanon yksilö, jota Avance-, tela-Lanzja monista muista hankkeistaan tunnettu kemiöläinen konetaikuri Arto Haapakorpi on usean viime vuoden aikana elvytellyt. Mutta ei läheskään kaikki se, mitä Hannun jemmoista löytyy. Wallis Cub Junior oli ensimmäinen traktori, jossa oli itsekantava koko laitoksen mittainen runko ja öljykylpyinen vähennyspyörästö. Kimmo Kotta (vas.), Jukka Mattila ja Arto Haapakorpi Wallis Cub Juniorin ensitulien jälkitunnelmissa. W – hän elää! R unsaskukintaisen konetapahtumakesän harvinaisin ruusu puhkesi sekin kukkaan Konekabareessa. Käymään tämä ihmetys lähti Kaija Kotalle kuuluvan Super Majorin ja lattahihnan toimiessa starttina. Näkyvillä enimmäkseen Hannu Sahlbergin aarteistoa. Kuvassa on kone-entisöinnin parasta suomalaista osaamista ja sen vaikuttava tulos. Amerikantuliainen on saanut sisuksiinsa hauskasti Belaruksen männät, joita on sorvattu hiukan matalammiksi. Vuoden 1919 ääriharvinainen Wallis Cub Junior käynnistyi ensimmäisen kerran noin 90 vuoteen. Sitten kuitenkin tuli Fordson F -malleineen ja haukkasi markkinat primitiivisemmällä, mutta paljon halvemmalla massatuotetulla tekniikalla. Erikoista ja edistyksellistä yli satavuotiaassa moottorissa ovat myös kansiventtiilit. 7/2022 51. Wallis Cub Junioreita saapui maahamme aivan itsenäisyyden ajan alussa muutama kappale yksityisinä tuonteina
Kolmepyttyisellä 900-kuutioisella 28 hevosvoiman kaksitahtikoneella viilettävä kuormaauto on kunnostettu läpikotaisin vuosituhannen vaihteessa. HANNOVER, SAKSA Hyötyajoneuvoalan olympialaisiksikin kutsuttu suurtapahtuma IAA järjestettiin syyskuussa tuttuun tapaan Hannoverin laajassa messukeskuksessa. Messuhallin hiljaisuudessa 19.–25.9. Nenä pitkällä halli-ilmaa haisteli vuoden -53 Büssing 8000, joka ainakin nuoruutensa päivinä ylti 180 hevosvoiman dieselmotillaan parhaimmillaan 65 kilometrin huipputuntinopeuteen. Piipahdus klassikkohallin rauhaan oli silti visiitin väärti. Teksti ja kuvat: Harri Onnila 52. Veteraani vehkeitä oli tälläkin erää paikalla mutta harmi kyllä tuntuvasti vähemmän kuin aiemmin. Uusia hyötyajoneuvoja hehkuttavien hallien rinnalla yksi hallinpuolikas on perinteisesti omistettu vanhemmalle kuljetuskalustolle. Isompiensa ääressä ujosteli hieno Barkas V901/2. Tai oikeastaan voitaisiin puhua myös Framo V501:stä, sillä auton kerrotaan valmistuneen juuri Framomerkkisenä sotavuonna 1941. Tavallisesti IAA-messut on järjestetty kahden vuoden välein, mutta tällä kertaa pandemia venytti tauon tuplaksi. Pieni kuorma-auto sai kuitenkin uuden elämän Barkaksena vuonna 1964 suoritetun hytinvaihdon myötä
Kokonaismassaltaan 16-tonnisen ajokin voimanlähteenä työskentelee kuusipyttyinen 310 hevosvoiman ”mahuri”. Veteraanihallin näyttävimpiä kamppeita oli tykkipyöräinen vuoden 1957 Mercedes-Benz L 315 vinkkareineen päivineen. Vuonna 1970 tehty Büssing BS16 edustaa Büssingin viimeisiä hengenvetoja itsenäisenä yhtiönä, sillä seuraavana vuonna yhtiö sulautui osaksi MAN AG:tä. Viisikymmenluvun puolivälin MAN 735 L1:n viimeistely yltää ohjaamon yksityiskohtiin asti – kruununa eheän valkoisena hohtava ohjauspyörä. 53
Saksan Alfeldissa sijaitseva Mercedes-Benz Classic osoitti osaamistaan eri päällirakenteilla toteutettujen L 319 -Mercedesten suhteen. 54 IAA HANNOVER. Vuoden -69 Henschel F 161 S -rekanveturin 230 hevosvoimallaan kiskoma puolikas oli vetäjää myöten, sillä perässä seurannut takaohjaava Kempf oli vuoden -67 tuotantoa. Lerppahuulia kunnostusta odottamassa, työn alla ja valmiina ajoon
Hieman surumielisenä mutta menossa mukana kuitenkin. Nuoret tuntuvat olevan yhä vanhempia, sillä niin vain tälläkin SK-sarjan Mercedes-Benz 1729:llä on ikää kolme vuosikymmentä. Meillerin kippilavalla varustetun länsisaksalaisen nokalla on yhtiön omaa tuotantoa edustanut 110-hevosvoimainen D 6 M 5 II -diesel. Patinaa kunnioittaen kunnostettu 9,3 tonnin Borgward on B4500 vuodelta 1959. 7/2022 55. Viimeksi mainittuun lanseeraukseen liittyvä kansainvälinen lehdistötapahtuma järjestettiin muuten Rovaniemellä. Muistona nuoruuspäivien parrasvaloista Vuoden kuorma-auto 1990 -tunnustus, johon yllettiin osaltaan 80-luvun alussa saapuneiden ABS-jarrujen ja vuosikymmenen puolivälissä esitellyn sähköja paineilmaohjatun EPS-robottivaihteiston sekä ASRluistonestojärjestelmän tuella
56. Lähitienoon kumpuilevat pellot ovat valkoisenaan asuntovaunuja ja -autoja. DORSET, ISO-BRITANNIA Vielä noin sata vuotta sitten Britanniassa kilpaili kolme kulkuneuvojen voimanlähdettä: polttomoottori, sähkö ja höyry. Nähtävää ja koettavaa on yllin kyllin. Entä tuntoaisti. Mutta vanhojen koneiden tapahtumana se on omaa luokkaansa. Ja luonnollisesti kaikkea höyryllä toimivaa: henkilöja kuorma-autoja, höyryjyriä, traktoreita, lokomobiileja. Uudempaakin löytyy. Pölyä riittää. Onneksi kukaan ei raapaise ja höyrykoneiden käyttäjien tulityötaidot ovat kohdallaan. Esittelyssä IsonBritannian rikas teollisuuden, maatalouden ja vapaa-ajan historia.” Mainoslause puhuu puolestaan. Niinpä tänä vuonna höyrykoneita juhlittiin viisi päivää yli 200 000 vieraan voimin. Koko näyttelyalue oli puitu ennätyksellisen aikaisin. Höyry katosi kuvasta, mutta ei täysin. Keskusteluissa yleisin kysymys onkin: ”Montako päivää aiot olla?” Traktoreiden ja kuorma-autojen lisäksi näytillä on moottoripyöriä, maansiirtokoneita, maatalouskoneita, linja-autoja, työhevosia koneineen, pienoismalleja, maamoottoreita ja henkilöautoja. Alueella toimii myös tivoli lapsiperheiden iloksi. Showman’s Engines -rivistö on parhaimmillaan iltavalaistuksessa. Iso kyltti herättää huomion: ”Ei grillausta, ei avotulta”. Suurimmat ovat rekan laveteille nostettuja jättiläisiä. Höyrykoneet tekivät pesän hyvin perinnetietoisten brittien sydämiin. Tapahtuman päätirehtööri pitää hämmentävän saarnan, jonka keskeinen sisältö on Jeesus Kristuksen uudelleentuleminen ja höyryajan paluu. Teksti ja kuvat: Aulis Lassila Osa lokomobiileista on pyntätty värivaloilla ja krumeluureilla. Etelä-Englannin historiallisen armoton kuivuus näkyy kaikkialla. ”Maailman johtava ja suurin perinnetapahtuma. Höyryjuhla englantilaiseen tapaan 25.–29.8. Hämmentävä yksityiskohta on posetiivien suuri määrä. Parkkipaikaksi varatulle laajalle sänkipellolle soljuu autoletka, mutta ruuhkia ei ole. Kaikesta huomaa, että järjestäjillä on homma hallussa. H arvaan tilaisuuteen voi suunnistaa katsomalla horisonttiin. Ennen puolta päivää höyrykoneet alkavat kerääntyä pääkentälle. Savua tulee vain korsteeneista. The Great Dorset Steam Fair on niistä suurin. Kaikki aistit tulevat tyydytetyksi höyryfestareilla. Perinneherkkuja ja -juomia. Tapahtumakenttiä on lukuisia. Sotakalustoa on kerätty ensimmäisen ja toisen maailmansodan ajoilta. Etelä-Englannissa Tarrant Hintonissa elokuun viimeisenä viikonloppuna järjestettävä The Great Dorset Steam Fair ei ole Brittein saarien suurin traktoritapahtuma, eikä varmaankaan isoin kuormaautojen kokoontuminen. Kokeneemmat vieraat ovat varustautuneet kuulosuojaimin. Noin 250 toimivaa höyrykoneetta kuluttavat 200 tonnia hiiltä. Savua. Sieltä kohoava savuja höyrypilvi kertoo, että navigaattori on oikeassa. Posetiivien lurituksia säestää maamoottorien pätke ja kenttää kiertävien panssariautojen möyry. Kokemusta on karttunut jo 53:n juhlan verran. Erikoisin on ehkä vaijerikyntönäytös, höyryvoimalla tietenkin. Joka vuosi konekansa kokoontuu ympäri Britanniaa järjestettäviin höyrytapahtumiin. Koska koronan vuoksi vuosien 2020 ja 2021 juhlat jäivät pitämättä, oli patoutunutta kysyntää paljon. Kellon lyödessä puolta päivää noin sata höyrymasiinaa avaavat pillinsä koronassa menehtyneiden muistoksi. Kun Thornycroft Antarvetoauton 18-litrainen Rover Meteorite V8 jyrähtää käyntiin, tuntuu se munaskuissa saakka. Upeita masiinoita
57. IH & Case Club UK oli tuonut paikalle melkoisia harvinaisuuksia, kuten nelivetoisen International 523:n vuodelta 1969. Nyt se on silmänilo. Germaanien tekosia. Vuonna 1924 valmistunut Super Sentinel Waggon -höyrykuorma-auto puksutteli Aberdeenin seudulla hommissa vielä 60-luvun puolivälissä. Hedelmätilalla työrupeamansa tehnyt kevyt kuormuri unohtui parkkiin 40 vuodeksi. Kapea Howardin alennuslaatikolla varustettu Ferguson 20 Vineyard kohtaa nelivetoisen MF 65:n. Explorereissa käytettiin 50-luvulla Meadowsin ja Gardnerin voimanlähteitä. Kaksi harvinaista Ferkkua temmeltää näytöskentällä. Nuukia nuo skotit. Scammell Explorerin karu ulkokuori ja armoton vetoteho on hurmannut monet britit. Vieruskaverina Foden S39-kuormuri 70-luvun alkuvuosilta. Rolls-Roycen moottori lienee jälkiasennettu. Tyylikäs Duple Coachin korittama vuoden 1955 Bedford SBG oli lähes 30 vuotta romutusuhan alla, kunnes se päätyi bussiharrastajien hellään huomaan. Morris FVS Series 2 vuodelta 1954 lienee lajinsa ainoa säilynyt
Entisöidyillä lokomobiileilla on tavallisesti lempinimet. Isolla näyttelyalueella riitti paraateja lähes tauotta. Esimerkkinä vuoden 1942 Fordson N Rowcrop kapeilla piikkipyörillä. JAP:n 5,5-hevosvoimainen moottori kiskoi 1,5 tonnin hyötykuormaa. Vuoden 1901 Foster 6NHP:n eli Stargazerin (Tähtien katselija) ohi pyrkii korsteeni sauhuten Burrell 7NHP eli Independence (Itsenäisyys). Huomaa Harmaa-Ferkun kätevä maitopystöjen kantolaatikko. Briteillä riitti luomisvoimaa outojen härpäkkeiden suunnitteluun. Vaikka Fordsonilla ei alkutaipaleellaan ollut tuotannossa kuin yksi malli kerrallaan, versioitiin sitä ahkerasti. J & R Wallace valmisti näppäriä hevosvetoisia apulannanlevittäjiä. Opperman Motocart oli tarkoitettu tiilitehtaiden kuljetustarpeisiin. Maamoottorien kuten 2,5-hevosvoimaisen Amanco Chore Boyn – puksutuksen kuunteleminen on mieltä rauhoittava kokemus. Huomaa työhevosen letitetty häntä. 58 GREAT DORSET STEAM FAIR
Cumminsin V8 jauhaa 295 SAEhevosta. Brittiarmeijan palveluksessa 50ja 60-luvuilla lavetilla kulki panssarivaunuja 260-hevosvoimaisen Rover Meteorite V8:n voimin. Puunkuljetukset hoidettiin brittityyliin timber truckilla. Leyland Beaver vinssasi ja rahtasi puunrunkoja vuodesta 1949. Cheers! 7/2022 59. Englannissa on vielä mahdollista tehdä todellisia latolöytöjä kuten tämä Albion-karjankuljetusauto vuodelta 1939. Field Marshall Series 2 vuodelta 1947 odottaa vuoroaan työnäytöskentällä. Steigerin vuosina 1977–1982 valmistama FW-sarja täydensi Fordin malliston järeintä laitaa. Brittien rakastama paukkurauta Field Marshall oli luonnollisesti hyvin edustettuna. Vuoden 1919 Waterloo Boy oli varhaisimpia John Deere-nimeä kantavia traktoreita ja yksi vanhimmista Jontuista Brittein saarilla. Mahtava Thornycroft Antar suunniteltiin öljykentille putkien rahtaamiseen. Traktorikentän muhkein otus oli Ford FW-30. Entisöinnin lähtökohta oli Irlannista ostettu läjä osia
Elokuussa Kalle otti miltei kaikki koneensa katon alta esille ja kutsui meidät niitä katsomaan. Katsellaan Lindenin 90-vuotispäivän kunniaksi sankarin kalustoa ja jutellaan niistä ynnä muista koneista. Vanha tuttumme Karl Linden muistetaan kivivaunumiehenä. Tässä kattaus Kallen koneita ja kertomuksia. Jätetään kivivehkeet ja muut jo tavatut pelit pois, juttua piisaa ilmankin. Sittemmin Linden on yhytetty lähinnä Satakunnan masinistitapahtumissa, ja aina eri vehkeiden kanssa. Kokemuksia satomaista Haapakosken kylä Siikaisissa on alkujaan ollut Karl Lindenin kotitilaa kokonaisuudessaan. Vuosien mittaan isoja murikoita liikkui noin 300 000 kappaletta. Ainakin porilaisen Jakobsonin konepajan lokomobiili, Maailmanpankin sponsoroima TVH:n Jyry-Sisu ja lypsykonetta käyttävä kuplavolkkari on Lindenin tallista nähty jo aiemmin. Kivihommathan ovatkin olleet Lindenin suururakka. Vaan montapa muutakin värkkiä on Kallella ollut niin omissa töissä kuin urakkapelinä. Aika siniseltä näyttää. E räs Vanhojen Koneiden vakiokasvoista on Karl Linden Siikaisista. Sittemmin siitä lohkottiin tilat torppareille, mutta jotain tekemistä jäi vielä vuonna 1930 syntyneelle Lindenillekin. Entinen Porsche oli tosin metsämalli leveillä takarenkailla ja isoilla etupyörillä. Karl Linden KYLÄSSÄ KALLELLA 60. Meni metsässä kuin mato, sanoo Linden. Ensi kerran taisimme Kallen tavata numerossa 2/2011, jossa mies seikkaili vanhan kivivaununsa kanssa. Molemmista jäi hyvät muistot, ja Kalle hankki niille korvaajat. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Talossa oli ennen diesel-Fergu ja Porsche Super
Nyt lokakuussa 2022 Linden täyttää 90 vuotta. ”Eihän tämmönen kärry tarvitse mitään runkoakaan, tämän poomin varassa se vain on.” Tielanaan täytyy jo käyttää vähän ajatustakin. Ei se näin sivusta katsottuna vielä huonolta näytä. Silti silläkin rahtia ajettiin. Jakobssonin konepajan lokomobiilin edessä on 10 hevosen BMV. Siinä kyrsän äärellä Kalle siunailee, kuinka huonoksi ihminen voi mennä. Pöytä oli hyvä: ei niin lakoista ollutkaan, ettei se olisi mennyt.” Kerran rahtiajossa Sampo nielaisi ison kiven ja rikkaruohon keruusäkki täyttyi sepelistä. Mutta sitten yhtäkkiä mies livahtaa liukkaasti kuin kissa Fordin koppiin ja hurauttaa traktorilla nurkan taa. Lindenin vanhin Fordson on diesel-Major vuodelta 1955. Lisäksi oli monipuolista koneurakointia: kivihommaa, kaivutyötä, tienhoitoa. Yhdeksän vuotta sitä kärsin, mutta se kävi selän päälle. Kivihommissa oli sekin, kompressorin pyörittäjänä. Vanhalla tekijällä on kokemusta aikaisista suomalaisista. Tanskalaisessa ei ollut mitään ylimääräistä, mutta se toimi yhtä lailla.” Lindenin traktorikalusto taitaa sitten tanskalaisten traktorien puutteessa olla sininen ja brittivoittoinen. Kaikki voimat sai panna ratin kääntämiseen ja lyhkäisen vaihdetangon vetämiseen.” Toisaalta Valmet oli Kallen mielestä kestävä ja taloudellinen. Kone oli valmis. Kun sakemanni tekee vaikka itsesitojan, sieltä löytyy jo rasvanippojakin yli 50. Onnea 90-vuotiaalle! ”Miten te osaatte puimurin tehdä, kun ette osanneet tehdä muuripataakaan!” 7/2022 61. Vanha kilpahiihtäjä ei uskaltautunut viime lumilla ladulle kuin muutaman kerran. Parempi tehdä itse Moneen työhön Kalle on valmistanut itse vehkeet. Monien oman tilan nurkista löytyneiden kapineiden äärellä on vanha mestarikin pohtinut, että mikä tämä oikein on. ”Moitin Rosenlewin miehiä, että miten te osaatte puimurin tehdä, kun ette osanneet tehdä muuripataakaan. Jos lähdit jossain ruoppapellossa vetämään lakoista, siellä oli heti valtava määrä maata edessä.” Paljon parempia arvosanoja ei saa toinenkaan kotimainen. Maanviljelystä tietysti harjoitettiin, ja nautakarjaakin oli 80-luvulle asti. Joskus Linden sentään kehaiseekin Rosenlewin tekeleitä, jos jsokus haukkuukin. Syksyllä kun muut hommat loppuivat, lähdettiin metsätöihin.” SItä saikin odottaa, että syksyn hommat loppuivat. Tilalle tuli UkkoSampo, joka Kallen mielestä toimi vain omalla pellolla. Metsässäkin on temuttu paljon, vaikkakin lähinnä omissa nurkissa. Aikoinaan tuli aurattua joka talvi 40 kilometriä teitä, nyt saa hädin tuskin omat pihat tehtyä. Makkarat paistettiin lokomobiilin pesässä, kuinkas muuten. Satakunnassa kun ollaan, on Porin pajojen tuotteita pihassa. Se pieni oli hyvä, mutta isomman pöytä oli tehty niin, että siinä oli ihan kuin muna alla. Kun tanskalainen tekee maatalouskoneen, se on yksinkertainen ja toimiva. Missä päin maailmaa sitten hommat osataan. Lisäksi oli tasaus.” Kalle on myös koonnut oman kotimuseon, jossa on jos jonkinlaista entisajan tarvekalua: haaparuuhen koverrinta, suutarin kalua, ojalapiota, köydenpunontavärkkiä ja ties mitä. ”Paljon tekivät lanoja, joissa oli terät koko lanan leveydeltä. Tein sellaisen lanan, jossa lyhyt terä irrotti ojanreunasta ja päästi pyörän raiteen kohdalle. ”Tein meidän metsissä kaikki työt. ”Meillä oli Valmet 565, ja se oli niin kuin sonni. Yksi Lindenin rahtihommista oli näet leikkuupuinti. ”Se oli hyvä kone, sillä pui 60 aaria tunnissa. Ensimmäinen rahtivehje oli Sampon ensi malli 657 LP. ”Olen rakennellut raudasta kaikenmoisia: lavetin ja tielanan ja perävaunuja olen tehnyt kymmenet.” Metsäkärryn tekemistä yksinkertaisempaa hommaa ei Lindenin mukaan olekaan. Se on myös katraan paras käynnistymään. Juhlamenyyseen visiitillämme kuului makkaraa ja herukkamehua. ”Tanskassa! Se on maatalousmaa
Jos kuormain ei ulotu, vaijerivinssillä saa vedettyä puut likemmäs. ”Ruotsalaiset kuormaimet ovat ainakin ennen olleet maailman parhaita”, Kalle sanoo. Sahat ja muut työkalut kulkevat näppärästi laatikossa metsään. ”Tämä on pieni, mutta tässäkin on jo neljä kääntötunkkia. Tunneista ei ole mitään hajua, mutta jo yksin kiviä sillä on ajettu 300 000. ”Ei näistä märkäputkikoneista mitään muuta mene kuin o-renkaat. Säkylän koneessa oli niin kauheat voimat, että se rikkoi itsensä”, Kalle tuumii Hydromasterista. Karl Linden rakensi kestävän kopin ja pani kuormaimen päälle. ”Vieläkin tätä traktoria käytetään joka kevät puunhakkuussa”, Kalle sanoo. Fordsonin moottori on remontoitu kahdesti. Lisäksi loorassa on taso, jolla saha perätään. Linden on itse rakentanut Fordsoniin ohjaamon. Traktori on vuosimallia 1959, ja ensi kerran kone avattiin 1966. Näin vanhasta kaivuja kivitraktorista tuli vielä metsätraktori. Voimakkaalla käännöllä ne puut kyytiin saa.” Traktorin perässä on lisäksi vinssi, jolla saa tarvittaessa puut kauempaa kuormaimen ulottuville, ja laatikko, jossa sahat ja muut työkalut kulkevat työmaalle. 62 Seppiä ja mestareita Karl Linden. L indenin ensimmäinen Fordson on ollut kivihommassa mukana kiviä ajamassa. Kalle uhoaa, ettei Suomessa ole millään traktorilla ajettu enempää kuin tällä. Entinen kivivaunun vetäjä ja kaivutraktori on nykyään metsäkone. Riuku on parempi. Aikaisemmin Fordsonin perässä oli myös Hydromaster-kaivinkone. Muuten moottori kestää”, Linden vakuuttaa. ”Tein sillä mökille tien ja kaivelin ojia, mutta sitten hankin Riuku-Vammaksen. Sen saa helposti pois, jos remonttia tekee.” Ruotsalainen FMV-kuormain sopi sitten uuden ohjaamon kruunuksi. Suomen ajetuin. ”Se on kokonaan pulteilla kiinni, ja se kääntyy taaksepäin. Metsävarustusta tämäkin
”Kun nevalla mentiin, monet panivat tukin alle, ettei se painunut.” Lindenin mukaan Vammaksia tuli yhteen aikaan hänen kotipitäjäänsä niin paljon kuin tehtaasta lähti. ”Ei semmoista voinut metsässä käyttää, se hakkasi puita.” Kaivurin kapeita tassuja Linden on suurentanut. Ne lähtivät sitten Tapion hommiin ympäri Suomea.” Lindenin Riuku ei suinkaan ole vielä koristeen virassa. Toisilla oli toiset konstit. Siikaisissakin oli näitä yli 50. Ohjaamo ei ehkä ole helppokäyntisin tai tilavin mahdollinen, mutta lämmin paikka on sittenkin hyvä. Scanian etuakselin kanssa on kuin autoa ajaisi, Linden lohkaisee. Mutta Kalle kiittelee koneensa lämmintä koppia. ”Se oli kauheaa näiden rautojen välissä istua kylmällä. ”Kyllä nytkin täytyy tuossa vähän kaivaa ojaa.” 7/2022 63. ”Näillä Suomen metsät ojitettiin. Metsien ojittaja L indenin Riuku-Vammas mallia 1963 vaatii käyttäjältä ketteryyttä jo ohjaamoon kapuamisessa. ”Se suljettiin heti”, Kalle sanoo. Tämä lämpiää, kun siellä menee isot putket.” Riu’un varsinainen tuntomerkki on katolla pyörivä vastapaino, itse riuku
Vaan ei Linden aivan tyytyväinen Natikkaan ole. Hydrauliikkapumpussa on hyvä tuotto, 45 litraa minuutissa, mutta säätäjä on Lindenin mukaan huono. Nämä 70-luvun alun englantilaiset Natikat moni muistaa ainakin hiukan erikoisista vaihdevivuista vasemmalla kädellä. Vähän paljon V uosimallin 1983 Ford 5610 on Lindenin mukaan vähän ajettu, mutta se on suhteellista. Sen luvattiin loikkivan liki neljääkymppiä, Kalle veikkaa omansa kulkevan paremminkin viittäkymppiä. Tilalle tuli uusi International 474, vuosi oli 1974 ja tehoa 60 hevosvoimaa. Toinen ominaispiirre oli traktorin nopeus. Minun poikani on saanut siitä kertojankin päälle”, Kalle hekottaa. Nostolaitteen kanssa pitää olla tarkkana, etteivät klapit pompi kyydistä. Olen jatkanut tankoakin sen takia.” Natikka on säilynyt nättinä. Nokalla oli aura ja linko perässä.” Kalle ei moiti Fordin rattivaihdetta. ”Vaihteisto on helppo oppia. On fakiirin hommaa, että sen saa nostamaan tasaisesti. Hyvät öljykylpyjarrut kyllä pysäyttävät siitäkin vauhdista, erityisesti kun öljy on ollut sitä mitä pitääkin. ”Se on ollut pihalla vain ajossa. ”Se nypyttää, kun lasket tai nostat. Synkronoituhan vaihteisto jo oli, eikä Linden sen käyttöä moiti. Traktori on säilynytkin hyvä ettei uudenveroisena. Traktori on säilynyt komeasti alkuperäismaaleissa. Nykyään sillä lähinnä siirrellään polttopuulavoja. Ei se sisällä virty.” Monet talvet tässä on ollut kiinni aura ja perässä linko. 64 Seppiä ja mestareita Karl Linden. Ulkona on kuitenkin oltu vain töissä, ja sen huomaa. ”Heti uutena laitoin nelisiipiset aurat sen perään. Lunta aurasin monet talvet sillä, huvilateitä oli aurattavana 40 kilometriä. Polttoaineen kulutus on vapaastihengittävässä neloskoneessa pieni. ”Koneelle ei ole tehty mitään”, Linden vannoo. Ja aika isoa äestä vedettiin. Nopea Natikka K arl Linden kertoo kärsineensä Valmet 565:stä yhdeksän vuotta ennen kuin vaihtoi sen pois
”U-palkkia vaan ja 30 millin levy kattoon. Traktorilla voi ajaa suoraan ja ohjata perävaunulla tapista. Ohjaamon rakennetta on vahvistettu niin, että se kestää ison Cranabin. ”Se ei lähtenyt hyvin käymään, mutta vanha Fordin mies sanoi, että kyllä County lähtee. ”Sillä on hieno peruutella metsässä. Mies katsoi peilin kanssa kaikki kohdalleen, ja nyt se lähtee heti käymään.” Karl Linden on tehnyt ohjaavan metsäkärryn itänaapurin ajoneuvon akselin päälle. Siihen pultit, ja niitä kun joskus kiristelee. Ulottuvuutta kuormaimessa on yli kuusi metriä. Lisäksi sytytys oli saatu hieman pieleen. Kampiakselin päästä oli pantu ratas väärinpäin, eikä säätömerkkiä näkynyt. 754 ja perävaunu P orin kaupungin vanha lumityö-County on päässyt Lindenillä ajokoneen rooliin. Sen takia moottoriin varmaan oli vaihdettu kannentiiviste”, Kalle sanoo. Linden laittoi traktoriin ison Cranabin katolle, ja sitä varten piti ohjaamoa vahvistaa. Sekin selvisi. No eihän se päästänyt yhtään läpi, ja moottori lämpeni. ”Ennen vanhaan vedettiin letkut kulkemaan siitä vain pitkin rautoja, ja kyllä niitä sitten menikin.” Omaa tekoa olevassa perävaunussa pyörät kääntyvät. Porin kaupungin aikana Countyn edessä on ollut levy kiinni. Ei ole tarvinnut hitsailla.” Kallen omaa suunnittelua on hytin katolla oleva pyörivä rulla, jonka päältä letkut kulkevat. 7/2022 65. Perävaunuja Kalle on rakennellut koko joukon. Ohjaava akseli on venäläisestä maastoautosta.” Moottorin huollot oli tehty hieman huolimattomasti. ”Jäähdyttäjään oli pantu painekorkin tilalle öljykorkki. Letkut on vedetty pyörivän rullan yli
Isä Bert Chamberlain perusti vuonna 1922 (joidenkin lähteiden mukaan vuonna 1919) Australian Ball Bearing Companyn, joka aluksi kunnosti vaurioituneita laakerikehiä. Billveli oli saanut saman pureman, ja toiminnan miehenä hän päätti rakentaa ruudikkaamman moottorin itse. J oillekin nuorille ammatinvalinta on itsestään selvää jo varhain. Bensaa suonissa Bob Chamberlain hurahti jo nuorena autokilpailuihin. Bob luki insinööriksi. Hänen vaarinsa oli vaunuseppä. Parikymppisenä hän rakensi ensimmäisen kilpavaununsa. Etuvetoinen, erillisjousitettu, itsehitsatun kolmiomaisen putkirungon päälle koottu ajokki saavutti kohtalaista menestystä, mutta puhti tuppasi loppumaan Indian-moottoripyörästä lainatusta V2-moottorista. Chamberlain traktorilegenda Australiasta 66. Chamberlainin perhe oli mukana australialaisessa traktoribisneksessä vain kymmenen vuoden ajan. Työpaikka perheyrityksessä oli taattu. Vuonna 1949 päivänvaloon ajetussa ensimmäisessä KA40mallissa oli sopiva vaihde moneen työhön. Vuonna 1908 syntynyt Alan Hawker ”Bob” Chamberlain kuului tähän ryhmään. Sinä aikana he loivat traktorimerkilleen maineen varmatoimisena työjuhtana. Toimenkuva laajeni laakereiden työstölaitteiden valmistukseen ja lopulta kokonaisten teollisuuslaitosten rakentamiseen. Viljelijöiden toiveita kuunneltiin alusta saakka
Bob Chamberlain hallitsi autotekniikan eri osaalueet. Holden-autosta lainattu 3,3-litrainen kuusisylinterinen bensakone tuotti pikkuprotolle riittävät 39 hummaa. Mäntiä kului kilvanajossa. Suunnitelmat kuivuivat kasaan, kun sopimusvalmistajaa ei löytynyt. Autotehtailijaa hänestä ei kuitenkaan tullut. Käytössä olleet traktorit vaativat turhan usein korjausja huoltotoimia eikä kolmija nelivaihteisista vetokoneista löytynyt joka työvaiheeseen sopivaa välitystä. Lupaavasti alkanut kehitystyö keskeytyi. Hän suunnitteli vuonna 1956 punaisen kyömynokan Massey Ferguson 35:n kilpailijaksi. Bob Chamberlain varmisti osien saatavuuden perustamalla mäntätehtaan vuonna 1937. Hän pääsi työskentelemään USA:n autoja traktori alan huippuasiantuntijoiden kanssa. Chamberlainin varhaiset mallit muistuttivat erehdyttävästi International W9:ää. Maa oli vielä Japanin maihinnousu-uhan alla. Vuonna 1931 – vain 23-vuotiaana – hän patentoi hydraulisen vaihteiston (Bob’s Oil Gear). 55 pollen 55KA oli jalostettu vuonna 1954 ensimmäisestä 40KApetrolimallista. Tehopakkaus kuului valmistusohjelmaan vuosina 1954–1967. Sotakoneita Australian maatalouden koneellistuminen oli ollut pitkälti tuonnin varassa. Vuonna 1934 veljesten raaseriin istutettiin Chamberlain 8 -moottori. Super 70DA oli Chamberlainin vastaus tuontitraktoreiden tulvaan. Rolloy Piston Companysta tuli vaatimattoman alun jälkeen australialaisten autojättien General Motors-Holdenin ja Fordin tärkein mäntien toimittaja. GM:n valmistamasta Detroit Diesel 3.71:sta herui 65 hevosta. Komennus oli Bobille antoisa. Traktoritehtailun jättänyt Bob Chamberlain päätti vielä kerran palata aiheeseen. Chamberlainin kolmikko – Bert, Bob ja Bill – ottivat maan isien toiveesta vaarin ja aloittivat traktorin suunnittelun. M U SE U M S VIC TO R IA 67 7/2022. Maan hallitus halusi tähän muutosta ja kannusti 30-luvun lopulla konepajoja agrotekniikan pariin. Kotiin palattuaan vuonna 1943 Bob Chamberlain hyödynsi Amerikasta hankkimaansa tietotaitoa Australian Cruiser AC1-panssarivaunuprojektissa. Hänet kutsuttiin suunnittelutiimiin, jonka tavoitteena oli rakentaa tankki, joka panisi kampoihin Saksan tehokkaille panssareille. Kaksisylinterisestä seitsemänlitraisesta lohkosta tehtiin myös Lanova-tyyppinen dieselversio 55DA. Työryhmä loihti yhdeksässä kuukaudessa tuotantovalmiin M3-panssarivaunun. Vehnänviljelijöiden tarpeita kuunneltiin herkällä korvalla. Ennen sotaa valmistettuja moottoreita rääkättiin testipenkissä vuorokausia. Pohjoisella pallonpuoliskolla oli alkamassa suursota, ja Bob Chamberlainin insinöörintaidot oli huomattu USA:ssa. Chamberlainit lupasivat korjata asian. Mallinumero johdettiin nelisylinterisen ahdetun vastaiskumoottorin kahdeksasta männästä, kahdeksasta sytytystulpasta sekä kahdeksasta imuja pakoventtiilistä
Australialainen aluepolitiikka toi pulmaan helpotusta. Uuden omistajan ääni alkoi jo kuulua, kun 3380-mallissa hyrräsi John Deeren moottori. Komponentit tekivät ensin saman matkan länteen. Ikonisen Chamberlain Champion 9G:n Perkins 4.270 -diesel ja Chamberlainin valmistama 9+3-vaihteisto (varhaisessa G6-mallissa vaihteita oli 6+2) oli verraton yhdistelmä. Valtavan LänsiAustralian osavaltion hallinto haali työtilaisuuksia sodasta palanneille miehille. Ennen sotaa valmistettuja moottoreita – tällä kertaa rivi nelosia – rääkättiin testipenkissä vuorokausia. Sitten matto vedettiin jalkojen alta. Sarjatuotanto voisi alkaa. Työtahtia ei osattu hillitä, ja Chamberlainin laani täyttyi myymättömistä koneista. Siltarumpupolitiikkaa Rauhan koitettua oli taas aikaa traktoripyrinnöille. Fordin vahva myyntiorganisaatio alkoi kaupata 45 hevosvoiman Perkins-dieselillä varustettuja Mörkö-Majureita huokeaan hintaan. Tulokset olivat lupaavia. Idän päämarkkina-alueelle kertyi matkaa yli kolmetuhatta kilometriä. Chamberlainin kestävyyden maineella ratsastivat osatoimittajatkin. Englannista alettiin rahdata Fordson Major E27N -traktoreita. Perkinsin kuutoskoneen jatkeena oli vanha tuttu 9+3-loota. Dollareita alkoi virrata kassaan. Markkinat kouluttavat Chamberlainin oma kuusilitrainen 48,5 hevosvoiman petrolikone yhdistettynä 9+3-nopeuksiseen vaihteistoon osui aussifarmareiden ostohermoon. Kymmenen Chamberlain K40:n esisarja valmistui vuonna 1949 Perthin Welshpoolissa. Samalla LänsiAustralian osavaltio leikkasi tukiaisia. Melbournen seudulla operoinut perhekonserni sai mantereen toiselta puolelta Perthistä tarjouksen, josta ei oikein voinut kieltäytyä. Hyvän menekin myötä vuonna 1952 Perthin tehtaan kuukausituotanto nostettiin 60 koneeseen. Pahaksi onneksi Chamberlaineilta ei löytynyt likvidejä rahavaroja uuden tuotantolinjan avaamiseksi. Sataheppainen Chamberlain C6100 lanseerattiin vuonna 1970. Normaalilla perävälitykselläkin Champion paahtoi lähes viittäkymppiä ja jätti tuontitraktorit taakseen pölypilveen. Komponentit pultattiin kokoon marraskuussa 1945 ja ensimmäiset kaksi 40K-mallin edustajaa altistettiin peltotesteille. Uudehko ammustuotannosta vapautunut teollisuuskiinteistö ja avokätinen rahoitus painoivat vaakakupissa enemmän kuin korkeat rahtikustannukset. Chamberlainit näyttivät pärjäävän parhaille jenkkitraktoreille. 68
Pelkän hampaiden kiristelyn sijaan hän päätti suunnitella Ferkulle kilpailijan. Mallin tuotanto pääsi täyteen vauhtiin vuonna 1956, ja pian se keikkui kokoluokkansa myyntitilaston kärjessä. Perkins joutui toppuuttelemaan ostajaa. Piirimyyjien oli helppo jatkaa siitä. Ideakas keksijä loihti kaksi persoonallisen näköistä koetraktoria. Asiaa ei auttanut Bob Chamberlainin siirtyminen talousvastuuseen. Paniikkinappulan painamisen sijaan Chamberlain Industries teki kaksi onnistunutta operaatiota. Massey Ferguson 35 oli dominoinut Australian pienten traktoreiden markkinoita ensiesittelystä lähtien. Toisen voimanlähteenä oli Holdenin kuusisylinterinen 40 hevosvoiman bensa mylly. Kun kaksi koeyksilöä oli saatu valmiiksi, sai Bob Chamberlain oivallisen idean mainostaakseen ja samalla koeponnistaakseen uutuutta. Kun Bob Chamberlain työryhmineen istui piirustuspöydän ääreen, oli lista tarvittavista ominaisuuksista valmiina. Australialainen omistuspohja murtui vuonna 1980, kun John Deere sai peuransorkkansa yritykseen. Uusi Chamberlain Champion 6G alkoi muotoutua. Ilman sitä MF oli hintakilpailussa ylivoimainen. Ykkösenä oli käyttömukavuus. Chamberlainin odotettiin silti tekevän parempaa tulosta. Ideana oli ostaa 200 punnan kappalehintaan 5 000 mahdollisimman riisuttua voimanlähdettä, pyörittihän perhe menestyvää moottorin osia valmistavaa Rolloy Piston Companya. Öljypohjat ja vauhtipyörät tarvittiin, jotta koekäyttö onnistuisi tehtaalla. Toisessa hyrräsi MANin diesel. Viimeiset Welshpoolissa valmistetut Chamberlainit myytiin John Deeren väreissä. Dieselmoottorien toimittajaksi valikoitui Perkins. Toisena toivottiin, että polttoainetankkiin mahtuisi työpäivän menovedet. Vuonna 1975 esitelty Chamberlain 4080 osoittautui menestykseksi. Kaupat tehtiin 220 punnalla. Ostokosiskelut torpattiin, kun ilmeni että MF halusi siirtää tuotannon EteläAustralian osavaltioon. Traktori toiveiden mukaan Uuden syömähampaan, suosituimpaan ja kilpailluimpaan 50 hevosvoiman teholuokkaan sijoittuvan yleistraktorin suunnittelun pohjatyö tehtiin huolella. Perhe väistyy Länsi-Australian osavaltion elinkeinopolitiikka oli tempoilevaa, eikä Chamberlain päässyt missään vaiheessa taloudellisesti omille jaloilleen. Valtiolta ei herunut tullisuojaa. Chamberlainilta lähti kysely laajalle käyttäjäkunnalle viljelijöistä kaivuurakoitsijoihin. Bob Chamberlain pakkasi reppunsa ja lähti Englantiin Peterborough’hin hintaneuvotteluihin. Championeja valmistettiin yli kymmenen vuotta ilman sanottavia muutoksia. Se oli Australiassa kokoluokkansa myydyin viisi vuotta putkeen. Tehopakkauksella ei aluksi ollut juuri kilpailijoita. Chamberlain Industries oli edelleen lainoittajapankkien ja osavaltion talutusnuorassa. Patriootti Bob Chamberlain ei voinut sietää sitä. Valmistajaa traktorikuoriaiselle ei löytynyt, ja hanke kuopattiin. 7/2022 69. Onnistuneet osallistumiset kolmeen Australian kiertäneeseen kestävyysajoon toivat Chamberlain Championille valtavasti myönteistä julkisuutta. Australian olosuhteisiin soveltuvien työkoneiden, ensi vaiheessa aurojen ja äkeiden valmistus aloitettiin. Yhtiö listautui pörssiin vuonna 1962 nimellä Chamberlain Holdings Ltd. 137 hevosvoiman 4490-mallia ehdittiin tehdä noin 250 ennen kuin tehdas pantiin kiinni vuonna 1986. Perustetussa Chamberlain John Deeressa (CJD) amerikkalaisella John Deere sai sorkkansa yritykseen. Kuusimukisen JD-moottorin 85 hevosen voimaa prosessoi 12+4-lovinen Hi-Lopowershift-vaiheisto. Maailmanvalloitusta tekevä Massey Ferguson huomasi laadukkaita traktoreita tekevän tehtaan kompuroinnin, kun vielä vuonna 1954 tehtaan kentällä oli myymättömiä KA40-kerosiinitraktoreita. Lopulta vuonna 1956 perheen vaikutusvalta yrityksessä ajettiin alas ja Chamberlainit keskittyivät auton osien valmistukseen Melbournessa. Epäonnistumisiin ei ollut varaa. Sitten seurasi reilu maavara, korkeampi huippunopeus ja tehokkaat jarrut. Ford haastettiin vuonna 1953 tehokilpailuun 60D/70DA-malleilla. Millainen olisi toivetraktori. Edelleen kilpailukykyisen vaihteiston eteen sovitettiin 65 hevosen Detroit Diesel 3.71
Häntäpään Charlie kesti reissun hienosti ja Bob Chamberlainin uhkapeli lähettää prototyyppi moiseen koettelemukseen kannatti. Vuonna 1982 kukitettiin 50 000. Bob Chamberlain ilmoitti yhden prototyypeistään The Redex Reliability Trialin ”huoltoautoksi”. Niinpä se päätettiin ajaa Perthistä pohjoiseen läntistä reittiä. ”Tail-End Charlie” (Häntäpään Charlie) lempinimen saanut traktori ei ehtinyt lähtöviivalle. Traktorilegenda oli syntynyt. Lopulta vuonna 1986 traktorituotanto päättyi Welshpoolissa, ja kaikki JD:t tuotiin Euroopasta ja USA:sta. Parhaimmillaan se veti kahta autoa yli 100 mailin matkan 80 kilometrin keskituntinopeudella. Tavoitteena oli ajaa 550 mailia eli 885 kilometriä päivässä. Chamberlain-traktorit ja erityisesti Bob Chamberlainin lyhyeksi jääneen kauden mallit jättivät lähtemättömän jäljen Australian traktorimiesten ja -naisten sieluihin. Traktori hyväksyttiin mukaan. Väistämätön oli edessä. Voimansiirto sieti roimat lisätehot ja rannattomilla viljavainioilla möyrivien tandemtraktoreiden rakentelun. Chamberlain-traktori. Maatalouskoneiden kysyntä romahti, ja pian myös traktoreita oli vaikea saada kaupaksi. Bob Chamberlain menehtyi 84 vuoden iässä vuonna 1992. 187 autoa ampaisi matkaan Sydneystä 30.8.1953 mantereen itäistä rantaa seuraten kohti pohjoista. Häntäpään Charlie N ew South Wales Car Club järjesti vuonna 1953 autoille tarkoitetun kestävyysajon, jossa kierretään Australia. Kolmen Australian-kierroksen lisäksi se ehti tehdä 3?000 tuntia hommia maatilalla. Häntäpään Charlie on nähtävänä Whiteman’s Park Museumissa Perthissa. sponsoroi projektia erikoisvalmisteisilla timanttikuvioisilla takarenkailla. Mukaan lähti neljän hengen joukkue ja Ford-huoltoauto. Traktori kohtasi autokunnat pohjoisen Darwinissa, josta lähdettiin takaisin Perthiin. Suurin muutos oli konepellin alla, sillä moottoritoimittajaksi tuli luonnollisesti John Deere. Kalusto joutui koville. Chamberlain Championin kestävyys tunnettin kaikkialla kengurumaassa. Pitkät päivätaipaleet olivat huonoimmillaan pölyävää karjapolkua. Perkinskin oli juonessa mukana, ja matkaan lähti tehtaan insinööri. Kuumuus ja toisaalta rankkasateet riivasivat niin kuskeja kuin ajokkeja. John Deere otti CJD:n kokonaan haltuunsa, ja Chamberlainit saivat JD:n vihreä-keltaisen maalipinnan. Tail-End Charlie kesti hyvin ensimmäisen lähes 4?000 kilometrin rykäisyn mutta huoltoauto ei. maatalouskonejätillä oli 49 prosentin omistusosuus. Perävälityksiä muuttamalla Chamberlain Champion saavutti yli sadan kilometrin tuntimatkanopeuden ja jopa 110 kilometrin huipputuntinopeuden. Sen perän laakeri porsi, ja niin traktori pääsi tekemään sitä mihin se oli tarkoitettukin: hinaamaan reitin varrelle uupuneita autoja sivistyksen pariin. Chamberlainin seikkailut kestävyysajoissa loivat pohjan legendaarisen kestävyyden maineelle. Vuonna 1957 se osallistui vielä lähes 18 000 kilometrin pituiselle 19 päivässä ajetulle Mobilgas Round-Australia Trialille. Alkoi kuumeinen varustelu. Uusi omistaja jatkoi 70-luvun lopulla aloitettua Welshpoolin tehtaan laajennusta. Chamberlain-traktoreiden tuotanto ja suunnittelu säilyi kutakuinkin ennallaan. Ohjattavuutta kovassa vauhdissa parannettiin siirtämällä painopistettä eteenpäin. Ensimmäisen Australian kiertävän The Redex Reliability Trialin reitin pituus oli 10 500 kilometriä. Urhea traktori lähetettiin toiseenkin, pidempään The Redex Reliability Trialiin. RALLYNSW.COM.AU W IK IM ED IA CO M M O N S 70. Etuakselistoon asennettiin lehtijouset ja kuorma-auton iskunvaimentimet. Sponsoriksi se sai öljynlisäaineita valmistavan Redexin. Olympic Tyres Co. Kestävyysajo keräsi valtavasti katsojia ja mediajulkisuutta
Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi Kun muutat, kerro myös meille. Deeren Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, JD oheistuotteet ja öljyt, ja Castrol öljyt. Vanhat Koneet tilaajapalvelu: 03 2251 948, ma–pe 8.30–16.00 tilaajapalvelu@ vanhatkoneet.fi www.alfamer.fi p. Konehuolto T. (09) 7742810 Tilaa verkkokaupastamme Eilispäivän Fordja Fordsontraktoreita (S416) 34,90 € Junior Paloasema (S419) 24,90 € UUTUUDET Viipale mediat mediat Supermarket.fi 8 90 Edelliset numerot alkaen Vuoden 2021 lehdet nyt saatavilla! Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2010 lähtien.
Traktorija moottorimerkkien määrä oli vähentynyt. Näistä yli tuhat oli Fordsoneita. Näyttely haluttiin joka tapauksessa järjestää. Yleinen Maatalousnäyttely järjestettiin maamme kansainvälisimmässä kaupungissa Viipurissa kesällä 1932. Lamakauden alkuvaiheissa vuonna 1930 tehdyn maatalouskonelaskennan mukaan niitä oli 1 924 maatalouden käytössä. Maatalouden laskettiin menettäneen miljoonia ja taas miljoonia tuotteiden hintojen pudotessa markkinoilla. Viipurissa valmisteltiin paljon muutakin yleisöä kiinnostavaa, kuten yleisurheilun olympiakarsinnat keskikesälle näyttelyn ajankohtaan. Talouden syöksyminen syvään lamaan aiheutti näyttelynkin supistumisen. Viipuri 1932 AHO & SOLDAN / SUURNÄYTTELY SUOMESSA 1932 72. Monia näytti kiinnostavan hevososaston liitännäisenä järjestettävä tykinvetokilpailu armeijan yksiköiden välillä. Odotuksia ei latistanut edes se, että lehdistössä julkaistiin paljon koneiden hankintaa moitiskelevia kirjoituksia. Suunnitelmia ja budjettia pitikin supistaa noin puoleen siitä, mitä alkujaan ajateltiin. LAMAAJAN SUURNÄYTTELY Suomen 13. Kaksi juhlarunoakin tilattiin alan tekijöiltä. Jähmettynyt traktorimaisema Suomessa oli noihin aikoihin noin kaksituhatta traktoria. Lehdistössä seurattiin valmisteluita ja tulevista nähtävistä kertoiltiin. Markkinajohtaja Fordsoninkin myynti oli romahtanut aiemmista kolminumeroisista luvuista niin, että 1931 oli myyty 40 uutta ja vuoden 1932 myyntimääräksi tuli jäämään vain 14. Reilusti jäljessä seuraavina olivat Deering ja Cletrac. S uurnäyttelyn valmistelujen alkaessa ei syvästä lama-ajasta vielä tiedetty. Siellä haluttiin näyttää ja tarkastella maamme pääelinkeinon kehitystä ja saavutuksia kuluneen kymmenvuotiskauden ajalta. Esille tuotujen koneiden ja laitteiden määrä oli noin puolet edellisen suurnäyttelyn laitemäärästä
Hankkija vähensi pula-aikaan traktorimainontaa minimiin. Maamoottoreissakin merkkien lukumäärä oli pudonnut vuosikymmenen takaisesta. Kuvassa näyte GG:n kookkaammasta mallistosta. Yleinen Maatalousnäyttely oli valtakunnallinen merkkitapaus. Teijon tehtaiden moottoreita ja B.V.-merkkisiä oli Victor Forseliuksen liikkeen osastolla. Voimanlähteet vähenivät Voimakoneita oli nähtävillä ja osin kuultavissa Veljekset Wickströmin Moottoritehtaan, G. Fordson oli toki esillä omalla osastollaan Viipurissa, ja Fordsonilla kynnettiinkin näytteeksi. Hankkijan osastolla oli esillä Deering, Forseliuksen liikkeen osastolla oli Cletrac. Siksi vuoden 1932 Fordsonia voi sanoa uudeksi malliksi. Toinen hyytymisilmiö oli se, ettei Korpivaara & Halla enää 1932 puolella mainostanut eikä tuonut näyttelyyn amerikkalaista nelivetoista Fitch-traktoria. Näyttelyn avajaisissa mukana olivat tasavallan presidentti, julkisen elämän merkkihenkilöt ja diplomaattikunnan arvokkaat edustajat. GG moottoreita mainostettiin alhaisilla käyttökustannuksilla. Parin vuoden mittaan vuosikymmenen vaihteessa Fitchiä oli mainostettu näkyvästikin, mutta isoon maatalousnäyttelyyn sitä ei enää tuotu. G. Mutta niihin rajoittuikin valikoima. Porin Karhu, raakaöljyllä toimiva sähkökäynnisteinen nelitahtimoottori oli tulokas maamoottorialalla. Deering oli päässyt toiseksi yleisimmäksi traktorimerkiksi. Tuossa yhden suurlehden etusivua. Traktorikaupan hyytymisestä kertoo McCormick Farmall -traktorin puuttuminen sen maahantuojan SMK:n paviljongista. Grönlundin moottoritehtaan ja Suomen Moottoritehtaan omilla osastoilla sekä Porin Konepajan moottoreita SMK:n edustusten joukossa. Fordson-traktoria oli kohenneltu useastakin kohdasta, ohjauslaitteet ja kytkin oli perusteellisimmin uudistettu. Uudenlaisen Fordsonin asema korostui myös siksi, että se oli ainoa uutuus pula-ajan traktorikaupassa. Montaa muuta moottoriosastoa siellä ei ollutkaan. Moottorit palkittiin korkeimmalla palkinnolla. 20-luvun alussa Tampereen näyttelyssä oli sentään ollut kahdeksan eri merkkiä. Kuljettajan istuinta oli siirretty ja sen jousitusta parannettu. 73 7/2022. Lehdistö oli tietenkin erittäin aktiivinen näyttelyn esittelyssä. Grönlundin G.G.-moottoreita mainostettiin käyttöön saatavien hevosvoimien halpuudella. Grönlundin Mekaaninen Konepaja esitteli valmistamiaan GG-moottoreita omalla osastollaan Viipurin näyttelyssä. Uusinta uutta tällä alalla olivat Porin Konepajan Sampo-moottorit. Deeringien määrä ei noussut likipitäenkään samaan luokkaan kuin Fordsonien. Eipä Farmallin mainoksiakaan montaa kertaa vuoden mittaan missään nähty, vaikka edellisvuonna oli ehditty kertoa kiinnostuksesta mallia kohtaan. Tässä on poikkeus tapaus, Deeringin mainos pula-ajalta. Uusitussa mallissa oli parannettu kytkintä ja ohjauslaitteistoa. Olihan se pääelinkeinomme katselmus ja parhaiden saavutusten esittelytilaisuus
Suuria, päältä syötettäviä koneita ei enää näkynyt. Sähköistys ei 30-luvun alussa ulottunut kovin laajaan osaan maaseutua. Porin Konepajan oli pitänyt pariin otteeseen 20-luvulla laajentaa laitoksiaan puimakoneiden menekin ansiosta. Vuodeksi 1932 niittokonetta oli taas ehostettu. Ruotsalainen ASEA oli pitkään merkittävin ulkolainen varustus sähkövoiman hyödyntämiseen. 74 VIIPURI NÄYTTELY 1932. Sampopuimakoneet olivat hyvin yleisiä. Silppukoneiden valmistajia oli kyläsepistä konetehtaisiin asti. Nykyaikaa olivat nyt heittokohlijat ja kuulalaakerien käyttö kaikkialla koneessa. Moottorialalla nähtiin tuolloin kehitystä myös kotimaisten venemoottoreiden kyvyissä ja laadussa sekä moottorien viennissä Neuvostoliittoon. Savoniuksen Roottoripumppu oli tullut tuulimoottoreiden sijalle. Hankkijalla oli oman MKTtehtaansa valmistamia Esa-koneita, Teijon tehtaiden koneita oli eri merkkisinä. Silppukoneita oli tullut karjataloutta helpottamaan jo 1800-luvun loppupuolella. Pietarsaarelaisia myytiin eri liikkeiden kautta, ja eri nimilläkin. Sen sijaan höyryvoimaa ei enää tarjottu, eli lokomobiileja ei Viipurissa esillä ollut. Mutta nämä eivät kuulu Viipurin näyttelyasioihin. Pikku-Sampo oli Porin Konepajan huomattavan suuressa puimakonetuotannossa pienemmille viljelmille mitoitettu uutuusmalli. Toisenlaisia voimakoneita olivat Strömbergin osaston sähkömoottorit. Suurin muutos edelliseen suurnäyttelyyn verrattuna oli tapahtunut viljan kuivaukseen käytettävissä laitteissa. Alkujaan amerikkalaisten ja sittemmin ruotsalaisten niittokoneiden kanssa kilpailemaan tulivat Pietarsaaren Konepajan valmisteet. Kaikki puimakoneet näyttelyssä olivat kotimaista tekoa. Vaikka silppukone olikin merkittävä apu appeen teossa, ei niitä pidetty niin merkittävinä, että silppureiden määrää olisi virallisemmin tilastoitu. Viipurissa ei nähty ainuttakaan edellisessä suurnäyttelyssä esillä ollutta eikä ulkolaista kuivaajaa. Viljanpuhdistajia, kotitarvemyllyjä sihtija silppukoneita oli esillä usealla osastolla. Lisäksi Porin Konepajan Sampo, Pietarsaaren Konepajan Peko ja Oy Peltokalun Teho kilpailivat yleisön suosiosta. Koneiden sanottiin toimivan entisiä paremmin. Näihin aikoihin maatiloilla oli polttomoottoreita runsaat 16 000 ja sähkömoottoreita yli 14 000. Strömbergin sähkömoottorit olivat kotimainen vaihtoehto. Ei ollut enää tuulimoottoreita eikä hevoskiertojakaan. Keskusosuusliike Hankkija tarjosi 1932 Voittoja EVBS-merkkisiä silppureita. Viljan käsittelyn uusia laitteita Puimakoneissa oli 20-luvun mittaan ehtinyt tapahtua paljon sekä päälle näkyvää että näkymättömissä olevaa muutosta. Niiden sijaan oli esillä pienillekin viljelmille mitoitettuja koneita, jotka tekniikaltaan olivat kuitenkin isompien koneiden kaltaisia. Paljon ja monenlaisia niitä kuitenkin tiloilla oli. Suuri osa näyttelyssä kävijöistä oli vauraampien rintamaiden väkeä, joten Strömbergin osasto varmaan kiinnosti
Laitteita kiittelivät niin näyttelyä selostaneet lehdet kuin näyttelyä arvioineet koneasioiden tuntijatkin. Kaikkia kisoja mainittiin onnistuneiksi, joskin raviradan kunto ei autokisassa ollut kovin häävi. Maatalouskonekaupan uranuurtajiin kuulunut Oy Victor Forselius oli Viipurin näyttelyssä mukana näkyvästi ja laajaa valikoimaa esitellen. Viskuuja lajittelukoneista Tuulikki ja Ihanne saivat ensimmäisen ja Touko toisen palkinnon. Tiirikka edusti riihikuivaajia. Lacta-, Milkaja Alfaseparaattorit palkittiin korkeimmalla palkinnolla, samoin Lacta-lypsykone. AHO & SOLDAN / SUURNÄYTTELY SUOMESSA 1932 7/2022 75. Metsätalouden laitteita olivat vain Niemelän mallin kannonnostolaite ja Tapio-metsäkylvölaite. Konevoimaisia viljankuivaajia olivat Savonius & Co:n Cosinus-säkkikuivaaja ja Pietarsaaren Konepajan A-S, laatikoissa kuivaava laitos. Wickströmit ja Olympiat olivat jo aikaisemmin palkittuja tuttuja. Nämä ruotsalaismalliset koneet olivat kotimaassa valmistettuja. Etevin-kuivaaja sai kolmospalkinnon. Kolme eri kokoa kuului Olympian maatalousmallistoon. Kotitarvemyllyistä Prima sai ykkösja Ilo kakkospalkinnon. Näyttelyn antia arvioitaessa asioita tuntevat mainitsivat erityisesti puimakoneissa tapahtuneen kehityksen edellisen suurnäyttelyn antiin verrattuna. Malli 35 oli pienemmille tiloille tarkoitettu. Moottoreista ensimmäisen palkinnon saivat BMVja G.G.-moottorit. Peltotyökoneiden puolella ykköspalkinnon saaneiden joukossa oli Hankmo-äes. Pienemmät koneet olivat myös halvempia, joten puimakoneen hankinta pienemmille tiloillekin oli mahdollisuuksien rajoissa. Olympia oli aivan kärkipäässä maamoottoreiden yleisyyttä tilastoitaessa. Näyttelyn koneosastolla tuomaristo päätyi jakamaan palkintoja niin, että Fordsontraktori sai ensimmäisen tai korkeimman palkinnon. Koska Sampo-moottori oli “liian vähän tunnettu”, ei tuomaristo katsonut voivansa sitä palkita. Niinpä Viipurissa järjestettiin näyttelypäivien aikana suomalaisia kärkikuljettajia mukaan kerännyt autokilpailu ja kaksikin kansallista huippua edustavaa moottoripyöräkilpailua. Lopuksi urheilua: Maatalousväen uskottiin olevan kiinnostunut moottoriurheilusta. Parillakin eri osastolla oli edustettavaa kalustoa esittävä suuri rakennelma katseenvangitsijana ja houkuttimena. Kiitokset ja palkinnot Peltotyökoneiden ja laitteiden kotimainen tarjonta oli laajaa. Viipurin näyttelyyn ostettiin kaiken kaikkiaan 93 829 pääsylippua ja 6 880 retkikuntalippua, mikä tuotti yhteensä 1 618 187 markkaa 50 penniä. Uutuuksia oli vanhoilta tekijöiltä Fiskarsilta, Pietarsaaren Konepajalta ja Epilän Konepajalta. Koneet olivat muuttuneet pienemmiksi, mutta niiden tekniikka oli parantunut ja sen myötä käyttökelpoisuus kohentunut. Puimakoneiden osalta tuomaristo katsoi, että Peko-koneet on jo aikaisemmin arvosteltu ja palkittu, joten nyt ei palkintoa myönnetty. Kaappimallisia kuivaajia olivat MKT:n Esa, Metalliteos Oy:n rumpukuivaaja, Peltokalu Oy:n Etevin, Pajulahti, Pekka ja Oy Viljankuivaajan Varma. Tilit saatiin täsmäämään, ja näyttelyn tilinpäätös oli melkein 5,5 miljoonan markan suuruinen. Diabolo-separaattoreiden esittelyosasto erottui aika helposti. Viljankuivauslaittesta ykköspalkinnon saivat Tiirikan patentti ja Varma, kakkospalkinnon saivat A–S, Cosinus ja Pajulahti. Hankkijan omistama Maatalouskonetehdas sai melkoisen menekin Esa-koneilleen. Sen sijaan Thermaenius puimakoneet saivat ensi palkinnon. Suomen Moottoritehdas Oy:n valmistamat Olympiamoottorit olivat tunnettuja ja suosittuja niin vesillä kuin maallakin. Triumf-lajittelijat saivat ykköspalkinnon. Thermaeniuksen puimakoneet palkittiin ykköspalkinnolla
Hp. 050 073 6380, Huittinen Trukkinostin tr. Hp. 1 800 kg joten tehoa kyllä on 950 €. Puh. Pituus 32 cm. johonkin vuolukonen teräksi (tosi harvnainen ) Hinta 280 € Lapinlahti Mikko 044 284 7766 Valmet 330 -58, Takra -54, ajokuntoiset ja alkuperäiset. Kohtalaiset 650 mm telat. 2 100 € 045 633 4920 Moottorisaharekvisiittaa. 050-5323386, Laitila Traktorin renkaat 16.9-30 Nokia, ehjät ja sisärenkaineen 200€/kpl. Kun muutat, kerro myös meille. Kaikki toimii. 0400-715341, Lahti Valmet 330 -58, Takra -54, ajokuntoiset ja alkuperäiset. Myös muita. Vain nouto. Kuolinpesä myy. Puh: 045 267 5333. Hp. Pielavesi Kunnostettu Fordson N vm-37. Vanhat Koneet tilaajapalvelu: p. Raket-, Homeliteja Partner-purkit. Erittäin hyväkuntoinen, kaikki toimii. Suuntaviitat. Sijainti Vehmaa. Rekisterissä. 0500-736380, Huittinen MB OM621 II moottori, 040-5140915, Talma 76 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa. Sitä ennen ollut käytössä peltoja metsähommissa. 5 000 euroa. 045 633 4920 Traktori Fordson major vm.1956. Pielavesi Åkerman H9B kaivinkone. Leveä 96 cm vahva ja hyväkuntoinen kauha ja toisena ojakauha. -50. 03 2251 948, ma–pe 8.30–16.00 tilaajapalvelu@ vanhatkoneet.. Myös muita. Kaikki kerralla pois hintaan 80 €. Hp. Myydään Alkuperäinen Mörkö Major vm. Vanhat mutta käyttämättömät alkuperäispaketissa. Puh. Pari vuotta seisonut major. 040 018 4210 Heikki. Käy ja liikkuu, uusi akku mukaan. Oregon, Partner ym viilaustelineet ja tuet. 5 000 euroa. 7 900 € Puh. Pekka Hyvönen, Padasjoki. Virheetön, valurautainen, terien paikat molemmin puolin, terän pituus 15 cm (yleensä on 11 cm) esim. Vain nouto. Mukaan alkuperäinen Fordson jousiäes sekä kaksisiipinen retro aura joista kuvia pyydettäessä. Otto Rönkkö 044 071 7205 Iisalmi Kuvassa oleva Vickelson 2-toiminen kara (vanhat keltaiset valmetin) voi muuttaa 1-toimisen lohkon 2-toimiseksi 80 €, Voi lähettää samaan hintaan, 044 971 3574 Riku Iisalmi Skandia paikallismoottori, n. Puh: 045 267 5333. Kuolinpesä myy. Hinta 100 €. 50 hv Arne Åvall / Vantaa / 040 553 6606 Traktorin renkaat 16.9-30 Nokia, ehjät ja sisärenkaineen 200 €/kpl. 24V. 040 018 4210 Heikki. Sijainti Uusikaupunki. Tarjouksia kuunnellaan. 200€ (uusi maksaa 1.550€). nostolaite max. Rautalevikkeet, uudet sähköt. Pekka Hyvönen, Padasjoki. Käyttötuntien oikeellisuudesta ei varmuutta. 040 071 5341, Lahti Valmet 20 traktori 2.000€, David Brown 25D 1.300€, Belarus 52 neliveto 2.500€, Trukki Valmet 30D 1.800€, 0500-304071, Kitee IH traktorin sylinterin kansi, sopii 250, 275 ja 414, kunnossa. Mukaan alkuperäinen kaksisiipinen vedettävä aura
Ääretön on myös kuvattavan ja ihmeteltävän romun määrä. Nämä koneet eivät ole olleet ilmassa hetkeen. Olin vesiselvänä liikenteessä, ja kuvassa näkyy tapauksen ainoa märkä paikka. Tämänkertaisessa kuvakimarassa matkustetaan perin maallisten aiheiden parissa. 78 RAUHASSA RUOSTUVAT MAASSA, MERESSÄ JA ILMALLA MAASSA, MERESSÄ JA ILMALLA. Sinivalkoisen kotkan kannella on ollut jonkinlainen tilanne päällä. Tämän kuvan ottohetki taitaa olla viimeisin kerta, kun olen viettänyt juhannusta veneilyn merkeissä. Maalla meressä tai ilmassa, maalla merellä ja ilmalla, maalla maan tavassa tai ihan vaan hukkumassa tavattoman sanailun äärettömyyteen
7/2022 79. Hetken on tämä varastoalue tyhjillään jo rapistunut. Vesitorni on peräisin 1950-luvulta, ja se näyttää kovin modernilta tallin rinnalla. Mytäjäisten varikkoalueella Lahdessa seisova veturitallirakennus on peräti 1860-luvulta peräisin. Varikkoalue myytiin yksityishenkilölle muutama vuosi sitten, ja alueelle on kaavailtu puhdistuksen ohella uudisasumuksiakin. Koneen nostoteho on tasan 5 000 kg. Kuvien ottohetkellä vuonna 2014 moni rakennus uinui Ruususen unta ja odotti pelastajaansa. Nykyaikaisen sodankäynnin kieltä. Tutkat ei enää pyöri, ei lapset siinä ympärillä hyöri
Monni hinasi kahden proomun avustuksella ylös nostetun kohtalotoverin Savonlinnaan, missä S/S Mikkeli sai uuden elämän ravintolalaivana. Nyt ei ole lotjaparka merellä vaan meressä, kirjaimellisesti. 80 RAUHASSA RUOSTUVAT. Nämä kuitenkin seisovat tukevasti maassa vuonna 1967 lopetetun Karkkila– Hyvinkääjunaradan varrella. Hinaaja Monni Hirvensalmelta on ollut monessa mukana. Väriläiskä “Anni” seisoa pojottaa Tikkakosken lentomuseon pihalla. Mielestäni tämä Mööpelihallin lättä on hiljattain ollut jonkun aikaa myynnissäkin. Tallaiset kivipaadet kelpaisivat minunkin pihatielleni. Nippelitietona sanottakoon, että kuvan lättä numerolla 11 623 on valmistunut vuonna 1960 ja poistettu liikenteestä 1983 Seinäjoelta. Mies porasi ilmassa ja ilmalla, seisoi jalat maassa ja kuunteli koneiden pauhua maalla. Kuvan olen ottanut yli kymmenen vuotta sitten. Tämä kompressori ei pauhaa enää maalla eikä laitakaupungissa. Kesällä 1970 S/S Mikkeli ajoi karille ja upposi Taipalsaaressa
Veturivarikon rautaiset kuopsuttajat saavat nauttia raikkaasta kesäsäästä pitkän maanalaisen uurastuksensa päätteeksi. Maasta sinä olet tullut ja maahan sinä mätänet. Lahdessa on niin liukkaat ratakiskot, että siellä on varustauduttu hiekoitusastialla tulevaan talvikauteen. Tämä paistattelee vielä aikaa vastaan ryhdikkäänä isolla ratapihalla. 7/2022 81. Kuopion Konepajalta vuonna 1987 valmistunut radanpuhdistuskone ei koollaan päätä huimaa. Unohdettujen työkalujen hautausmaa. Tämä se on oikea ekopaatti. Tämä työstökone Muncie-vaihteistoineen saattaisi paistatella vaikka kuun valossa. Puiset tavaravaunut alkavat käydä vähiin itsekierrättyvän materiaalinsa vuoksi
Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 8/2022 ILMESTYY 8.12.2012 Talvi on jo nurkan takana. 82. Nyt kannattaa vetää pilkkihaalarit ylle ja pistää lapikkaat jalkaan, sillä vuoden viimeisen numeron sivuilla päästellään lumikiiturilla pitkin hankia ja lingotaan tiet auki Leylandilla
Luettavaa mopovväelle! tulossa pian TILAA ENNAKKOON VERKKOKAUPASTAMME SUPERMARKET.FI ILMESTYY LEHTIPISTEISIIN JOULUKUUSSA 2022 Jokaisella autolla on tarina. Tilaa Klassikot verkossa: tilaa.viipalemediat.fi/klassikot
Lindenin masiinat historiaa Chamberlaintraktorit Uutuuskirja! Nyt tilattavissa verkkokaupastamme supermarket.fi sekä myynnissä hyvin varustelluissa kirjakaupoissa Olympiavuoden klassikot Upea kirja 1952 automalleista! Olympiavuosi 1952 oli Suomen autoistumisen osalta poikkeuksellisen hieno. Pula-aikoina oli autoja tuotu maahamme niukalti, mutta Helsingin olympialaisten kunniaksi haluttiin maailmalle näyttää kuinka talous ja kansainväliset kauppasuhteet kukoistivat. Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi 37 90 212 sivua! Mainio lahjaidea ! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 7/2022 • Hinta 10,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT NATON RIVISTÖSTÄ Leo Myllymäen MercedesBenz L 508 D 1977 FARMALL A 1941 Pieni, ketterä ja kyvykäs amerikkalaistraktori KONEET HOMMISSA Zetoristien toimintapäivä ja kyntöä Kilkkilässä 74 50 00 -2 20 7 • PA L V K O 20 22 -4 9 6 41 48 87 45 00 03 22 00 7 97 7 / 2 2 2 • Fa rm a ll A • Fo rd TW -1 • M e rc e d e s-B e n z L 5 8 D • S ca n ia 9 3 • S ca n ia -V a b is La h tik o ril la. Tuolloin tuotuja, uusia automalleja ihailtiin ja ihmeteltiin ja tämä kirja esittelee niistä tarinoiltaan mielenkiintoisimmat aina Bentleystä Rättisitikkaan ja Cadillacista Kansanautoon, Volkswageniin