Jääkaappi sulautuu loistavasi autotalliin pitäen juomasi aina kylmänä ja käden ulottuvilla. Nostovarret ovat symmetrisiä ja niissä on myös puristumissuoja. Teho (hv): 5,5. Tilavuus (l): >70 U U TU U S! 2-pilarinostin 4000kg Hydraulinen kaksipilarinostin itselukkiutuvilla nostovarsilla henkilöautojen ja pienempien pakettiautojen nostoon. Hyllyn enimmäiskuorma noin 45 kg. työpaine (bar): 8. Nostimessa on molempien lukitussalvojen manuaalinen vapautus yhdellä vivulla, toisen pylvään ulkopuolelta. Hyllyjen välinen etäisyys hyllyjen pohjaan: 290 mm. 499€ tuotepaketti Epäkeskohiomakone imurilla Epäkeskohiomakone pölynimurilla pölytöntä hiontaa varten. Jännite (V): 400. Tilavuus (l): 200. Ilmantuotto (l/min): 495. Kun palteennostin on täytetty 8 baariin, se on valmis asetettavaksi vanteen reunaa vasten ja napin painalluksella kaikki säiliöstä tuleva ilma työntyy nopeasti ulos, laajentaen ja tiivistäen renkaan vanteen reunaa vasten rengas on siten valmis täytettäväksi loppuun normaalilla renkaantäyttöpistoolilla. Kaikki hinnat sis. Kaksi ylintä laatikkoa ovat normaaleja ja ne voidaan avata ja käyttää kuten mitä tahansa muuta laatikkoa, loput alla ovat vain visuaalista tarkoitusta varten ne piilottavat jääkaapin oven. 119€ tuotenro 541128 U U TU U S! 499€ tuotenro 541745 Työkaluvaunu jääkaapilla Jääkaappi, joka näyttää työkaluvaunulta. Korkeus: 2826 mm. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Palteennostin 6 litraa ”Bazooka” Bazooka -mallinen kustannustehokas palteennostin renkaan reunan nostoon vannetta vasten korkealla ilmanpaineella. Neljä pyörää, joista kaksi kääntyviä & jarrullisia. Jääkaapissa on kahvat ja pyörät, joista kaksi on lukittavia, aivan kuten tavallisessa työkaluvaunussa joten sitä on helppo siirtää. Pilarien välinen etäisyys: 2830mm. Paino: (kg): 122. Kolme hyllyä. 2090€ tuotenro 543628 TA RJ O U S! TA RJ O U S! U U TU U S! Työkaluvaunu TC302 Työkalukärry, joka sopii täydellisesti esimerkiksi purkuvaunuksi. Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone (tuotenro 511068) tehokasta hiontaa varten kaikentyyppisille pinnoille. U U TU U S! 129€ tuotenro 505364 1190€ tuotenro 513925 Kompressori 5,5hv 200litraa Laadukas kompressori, joka sopii korjaamolle, autotalliin jne. KELTAISET PEURAT Kaksi Deeren kaivurikuormainta POLVELAN NIILO Kuljetusfirman nostalginen ’79 Volvo N1025 AURAT KIILTÄMÄÄN Kolme vanhan kaluston kyntötapahtumaa 74 50 00 -2 30 7 • PA L VK O 20 23 -4 9 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 7/2023 • Hinta 10,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT FORD KÖLN 1958 10 5 7/ 20 23 • Fo rd FK G 70 19 59 • G üld ne r A F 20 19 52 • Jo hn D ee re 10 10 W & 50 • R en au lt D 22 19 58 • Vo lv o N 10 19 79. Kolmivaiheisella suodatuksella varustetussa 30litran pölynimurissa (tuotenro 511060) on automaattinen käynnistysja pysäytystoiminto ilmakoneille ja sähkötyökaluille. Nostokapasiteetti: 4000 kg Nostokorkeus: 105-1880mm. Ohjausyksikössä on 24 V käyttöjärjestelmä. Täydellinen nostin autotalliin tai harrastetalliin. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Hyllyjen välinen etäisyys reunaan: 205 mm. Kompressorilohko valurautaisilla sylintereillä takaa hiljaisen toiminnan ja pitkän käyttöajan. Palteennostin on kädessä pidettävä laite, jossa on pistoolin kahva ja 6 litran säiliö, joka täytetään 8 baarin paineeseen. Mitat (LxSxK): 790x370x790 mm. Täydellinen korkeamman profiilin renkaiden asennukseen sekä renkaiden asennukseen leveille vanteille. Tarkista ajantasaiset hinnat verkkokaupastamme. Ylitysramppi (LxK): 290 x 33 mm. Kolmivaiheinen suodatus karkean suodatinpussin, vedenerottimen ja HEPA-suodattimien läpi vangitsee hienorakeisen pölyn, joka normaalisti menee takaisin ilmaan. Huoltovapaa alumiinisähkömoottori, säädettävä painekytkin kahdella ulostulolla, 200 litran säiliö. Varustettu tehokkaalla 400 V / 2200 W:n valurautamoottorilla. Ergonomisesti muotoiltu ja varustettu harjattomalla moottorilla, joka ylläpitää nopeuden tasaisena myös suurissa kuormituksissa. Käyttöjännite: 400 V, 3-vaihe. Maks
Lehtipisteis sä kautta maan! tilaa.viipale mediat.fi/k lassikot. Viipale mediat mediat Ennakkotilaa nyt! ODOTETTU ERIKOISJULKAISU ILMESTYY JOULUKUUSSA Tilaa omasi verkkokaupastamme supermarket.fi Osoita kamera lla —> Viipale mediat mediat Ennakkotilaa nyt! ODOTETTU ERIKOISJULKAISU ILMESTYY JOULUKUUSSA Tilaa omasi verkkokaupastamme supermarket.fi Osoita kamera lla —> Coupé ST ’84 TULEVA KLASSIKKO: Pieni ja kätevä Fiat Panda HIENOSTI SÄILYNYT ESPANJALAINEN: Seat Ibiza ’88 SUKKULA TŠEKKOSLOVAKIASTA: Tatraplan T600 ’52 AUTOINNOSTUS YHDISTÄÄ HARRASTAJAPERHE PIKKARAISET TINKIMÄTÖN HANKINTA MERCEDES-BENZ 220 SEB COUPÉ ’65 VARUSTELTU REILUSTI FORD ANGLIA 1200 ’66 7/2023 • Hinta 10,90 € • www.klassikot.fi 7/ 20 23 Fo rd An glia 12 00 ’66 • Fo rd Tra nsi t 10 ’81 • M erc ed esBe nz 22 SE b Co up é ’65 • Pe ug eo t 60 5 SV 3.0 ’90 • Se at Ibiz a 1.2 L ’88 • Ta tra Ta tra pla n T6 00 ’52 • To yo ta Ce lica Co up é ST ’84 36 84 80 -2 30 7 • PA L VK O 20 23 -4 6 Jokaisella autolla on tarina
Vanhat Koneet -lehden ytimessä on tekijöiden halu kerätä talteen ja jakaa tietoa ja tarinoita koneellistuvan Suomen vaiheista. Sitähän ihmiset isovanhemmiltaan kyselevät kaikkina aikoina. Tänään tavallisina koetut asiat ja sattumat eivät ehkä tunnu taltioimisen arvoisilta, mutta juuri niitä tarinoita tulevat sukupolvet aikanaan lumoutuneena kuuntelevat. Murrosaika oli värikästä, ja tarinoissa riittää käänteitä. Siivu kääntyy ja hiljainen tieto siirtyy tekijältä seuraavalle. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Ponnistelut tehdään muita ajatellen, menneiden sukupolvien kunniaksi ja aarteeksi tuleville sukupolville. ENTISAIKAA VAALIMASSA M ennyttä aikaa on taltioitu runsaasti, mutta kansallisen kulttuurin ja elämän kannalta usein kapeasta kulmasta käsin, värittäen ja valikoiden. Ajasta, jolloin traktorit ja kuorma-autot tulivat helpottamaan ja tehostamaan tilojen ja yritysten toimintaa. Kuinka ennen elettiin. Käymme tapahtumissa, joissa vanhoja muistellaan tekemällä kyntöhommia kuin silloin ennen. Kerromme yrittäjistä, jotka luotsaavat toimintaa nykyisyyden ehdoilla ja pitävät samalla elossa isiensä perintöä. Menneitä aikoja vaalitaan harrastajapiireissä monella tavalla. Ymmärrys syvenee, arvostus kasvaa, juuret lujittuvat. Onneksi emme ole arvoinemme yksin. Arjen tarinat ovat kuitenkin kaikkein kiinnostavimpia. Moni harrastaja mieltää toimintansa tärkeimmäksi päämääräksi oman kotiseudun, suvun tai sukuyrityksen historian tallentamisen ja perinteiden jatkamisen. Esinekokoelmia kerätään, koneita entisöidään, valokuvia ja tietoa taltioidaan. Arkinen elämä, kyläyhteisöt, pienet yritykset ja yksittäisten ihmisten saavutukset jäävät varjoon tai surkeimmillaan kokonaan tallentamatta, mikäli niistä ei ole seurannut jotakin erityistä ja suurta. Korvaamattomana apunamme ovat olleet ne ihmiset, jotka näkevät vaivaa entisajan säilymisen eteen. Ilon hetkiä ja sitkeää raadantaa, niukkoja vuosia ja yltäkylläisiä aikoja. SA -K U VA /A AV IK KO 7/2023 3 Pääkirjoitus. Ponnistelut tehdään muita ajatellen, menneiden sukupolvien kunniaksi ja aarteeksi tuleville sukupolville. Käsissäsi oleva numero on tuttuun tapaan pakattu täyteen tarinoita menneestä maailmasta ja menneiden aikojen vaalijoista. Menneitä muistellessa iäkkäiltä nuorille siirtyy tietoa perinteistä, tavoista, elinoloista, kielestä ja kulttuurista, työstä, elämästä ja ihmisistä
KÄYTIIN KEKKEREILLÄ 46 Veteraanitraktoreiden kyntöpäivä, Hollola Etelä-Suomen kiertävä kyntötapahtuma pidettiin PäijätHämeen vuoden kylässä. Syynissä kaksi Jontikan kaivurikuormaajaa. Museopaperit präntättiin viime keväänä. 34 Volvo N10 1979 Matti Polvela teki kopion perheensä kuljetusliikkeen Niilo-Volvosta. 4 Tässä numerossa. Välillä se tosin makasi raatona ja osasina sekä suulissa että kotomäen uumenissa. 24 John Deere 1010W & 500 60-luvun lusikka-haarukat eivät olleet kovin erilaisia ison meren takana. Merkin maahantuontia ei sen sijaan edes haltijan vaihto pelastanut. 52 Vanhan ajan kyntöpäivä, Loimaa Onkijoen kynnöillä rautapyörätraktorit ovat pääosassa. 12 18 24 28 KANNESSA 12 Güldner AF 20 1952 Risto Uusi-Salavan entisöimä traktori on ollut hänen kotitilallaan uudesta asti. KONE-ESITTELYT 18 Renault D22 1958 Seppo Grönroos pelasti työpaikaltaan harvinaisen Renun. ARKISTOJEN AARTEITA 40 Runnin konepaja Lauri Tenhunen mullisti säilörehun käsittelyn ja oli lähellä tehdä saman suorakylvölle sekä kuivalannan käsittelylle. 54 Rauta ja Petrooli, Hämeenlinna Kantolan tapahtumapuistossa juhlittiin 120-vuotiasta Fordia. 50 Aurojen kiillotuspäivä, Virttaa Hiekkamaassa kiillotettiin tänä vuonna myös hevosvetoista Fiskars Ysiä. 28 Ford FK G700 1959 Isän uusi kuormuri teki kymmenvuotiaaseen Taito Kainulaiseen niin suuren vaikutuksen, että samanlainen piti isona saada
TILAAJAPALVELU Puh. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJA Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Olli J. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 46 54 34 Matti Polvela teki hienon kopion oman talon vanhasta Niilo-Volvosta. 62 Seppiä ja mestareita Pasi Laakso otti isävainaansa jäljiltä haltuun rengasfirman ja huolitellun veteraanikoneiden kokoelman. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. 72 AIV ja niittosilppurit Säilörehun tekoon kehittyi tarkoituksenmukainen koneketju vähitellen. 76 Markkinat Kerran uutta kaupan. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. PITKIN POIKIN HISTORIAA 66 Kaiken maailman traktoreita Traktoripioneeri Munktells jätti sadan vuoden aikana vahvan jäljen Skandinavian konepajakenttään. Ojanen, Kauko Ollila, Harri Onnila, Anne Ronkainen, Kari Ruusunen, Aimo Tenni, Pekka Stellberg, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Outi Mentula POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. MUSEON OVET AUKI 58 Tanskan Ferguson-museo Jyllantilaisella maatilalla sijaitsee Ferguson-fanien pyhiinvaelluskohde. (06) 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. TUTUT JA TURVALLISET 6 Pelit ja vehkeet Uutta, erikoista ja pientä palasta vanhojen koneiden maailmasta. 7/2023 62
I tsenäisen Suomen talouskehitystä käsittelevät kirjat ovat yleensä olleet nimenomaan suurten taloudellisten muutosten kuvauksia. Suomea jälleenrakennettiin vilkkaasti sotien jälkeen. Tämän lehden sivulla 72 kerrotaan siitä, kuinka rehunteko sittemmin koneellistui. Verotuksen muutokset, rahoituksen tukitoimet, vientitakuut, vientihankkeiden luototukset ja kilpailun tehostaminen ovat olleet omien yritysten perustamisen ohella valtion täsmätoimia teollisuuden elinvoimaisuuden ja kasvun eteen. Yrityksiä ja teollisuutta tarkemmin tutkittaessa on kirjoitettu joko suuryritysten tai sitten paikallisesti merkittävien pienempien yrittäjien historiaa. Sergei Nikolajeff, Juho Leino, Paavo V. M U SE O VI R A ST O / H IS TO R IA N K U VA KO KO EL M A / K A R JA LA N LI IT O N KO KO EL M A EI N O H EI N O N EN / H EL SI N G IN K A U PU N G IN M U SE O / O SU U SL IIK E EL A N N O N KO KO EL M A 6 7/2023 No _ . Kirjan painopiste on varhaisemmissa ajoissa ja sotien välisessä talousnousussa. Yrittäjien merkitystä väheksymättä kirja osoittaa sen, kuinka määrätietoisesti Suomen valtio yrittäjiään on tukenut ja sitä kautta rakentanut taloudellisen pohjan hyvinvoinnille. Kirja keskittyy uutta yritystoimintaa aloittaneisiin ja kehittäneisiin yrittäjiin mutta kuvaa myös erilaisten yritysten ja alojen merkitystä Suomen taloudelliselle kehitykselle. Lokakuun lopussa ilmestynyt laaja tietokirja Tienraivaajia ja jälleenrakentajia lähestyy aihetta toisin, ikään kuin molemmista suunnista. Artturi Ilmari Virtanen kehitti menetelmän rehunurmen säilöntään tuoreena, mutta muisti mainita Nobel-palkintonsa olevan kunnianosoitus Suomen maanviljelijöille, osuusmeijereille ja Valiolle. Näin AIV-rehua tehtiin 30-luvulla Kurkijoella. Suominen ja Marius Pedersen ovat esimerkkejä kaupan ja teollisuuden alan merkkihenkilöistä, joiden lähtökohdat ja toimintaympäristöt olivat hyvin erilaiset mutta joista kukin oli leimallisesti suomalainen yrittäjä. Kirjan keskiössä ovat kuitenkin yrittäjät, ihmiset, ja valtionyhtiöidenkin kohdalla kirja käsittelee tärkeitä toimijoita. Elämäntarinat isossa kuvassa Talousalan asiantuntijoiden kirjoittamassa teoksessa liikutaan siis yhtäältä yksittäisten yrittäjien elämäntarinoiden kuin talouselämän kokonaiskuvan tasolla. Tienraivaajia ja jälleenrakentajia Uutuuskirja esittelee suomalaisen teollisuuden ja talouden nousun eri toimialojen, suurten yritysten ja pienempien yrittäjien tarinoiden kautta. 105
Nyt esimerkiksi Lauri Junnila on saanut oman perehtyneen käsittelynsä tampellojen ja ahlströmien joukkoon. Tuomas Möttönen. Kirjassa ei arvioida kriittisesti sen kuvaamien ilmiöiden vaikutusta tai suhdetta nykyaikaan. Mutta aika aikaa kutakin, kukin polvi tavallaan. Suuryritysten sijaan tai ainakin niiden rinnalla tasavertaisina kirjassa esitellään pienempiä mutta omalle alalleen merkityksellisiä yrittäjiä. Yhden aiheena on Lauri Koivisto, pohjalainen autokaupan pioneeri ja koritehdas Penko Oy:n perustaja. Esimerkiksi monessa lähteessä jo piinallisen tarkkaan käsiteltyä sotakorvausteollisuutta ei käydä läpi liian yksityiskohtaisesti. Tienraivaajia ja jälleenrakentajia: suomalaista yrityshistoriaa itsenäistymisestä jälleenrakentamiseen. Niinpä teos itse välttyy jälkiviisaudelta. 7/2023 7 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA. Muitakin aiherajauksia aikakauden sisällä on tehty. Edelleen monien mielissä suurimpien ja mahtavimpien eli metsän ja metallin rinnalle nousevat tekstiilit, radiot, polkupyörät, kalusteet, sanomalehdet ja mainokset muutamia mainitaksemme. 543 sivua. Kuvassa Junnilan konepajan työntekijät vuonna 1950 Salossa, Lauri Junnila äärimmäisenä vasemmalla. Yksi oman lukunsa kirjaan saanut tekijä on Vanhojen Koneiden lukijoille epäilemättä hyvin tuttu Lauri Junnila, Junnilan konepajan perustaja ja Juko-maatalouskoneiden isä. Saattaa kuitenkin löytyä lukijoita, jotka eivät aina malta (ehkä hieman katkerinakin) olla ajattelematta, kuinka monen uutteran puuhamiehen ja oman alansa intohimoisen edelläkävijän elämäntyönä syntyneet yritykset on heidän jälkeensä hukattu maailman tuuliin kenties lyhytnäköisen rahanhimon tai itseisarvoisten yritysjärjestelyhalujen tähden. Esisanojensa lupauksen mukaisesti kirja palvelee tällaisenaan ja asenteettomasti myös tätä päivää, sillä uusien yrittäjien on hyvä tuntea entisaikojen tienraivaajat. Siellä ylletään jo perinteisesti jälleenrakennuksen aikana ymmärretyn 40ja 50-lukujen yli aina 80-luvulle asti muun muassa Armas Puoli matkan ja muiden voimakkaiden rakentajien matkassa. Pienempiä yrittäjiä on harvemmin esitelty suurten taloushistorioiden osana. Tienraivaajat ovat kirjan ehdottomassa pääosassa. Useimmiten sen ulkopuolelle mennään taaksepäin vähintään 1800-luvulle asti, isojen suomalaisyritysten syntyvaiheille ja talouskehityksen historiaan. Jälleenrakennusaika jää kirjassa lapsipuolen asemaan, sillä vaikka 1910–30-lukuja kuvataan pikkutarkasti, sodan jälkeisiä aikoja käsitellään pääosin pikakelauksella kirjan neljästä osasta viimeistä lukuun ottamatta. Raivaajat pääosassa Henkilölähtöinen lähestyminen ei tarkoita sitä, etteikö kirja antaisi laajaa kuvaa suomalaisen yrittäjyyden ja talouden monista kasvoista. Aviador Kustannus 2023. M AT TI LE M PO LA / SE IN Ä JO EN K IR JA ST O M YN Ä M Ä EN KO TI SE U TU A R K IS TO Tutkijatohtori Tuomas Möttönen on toimittanut kirjan ja kirjoittanut siihen useita artikkeleita, esimerkiksi Lauri Junnilan ja Aero Oy:n esittelyt. Kirjaan tarttuvan on hyvä pitää tuo aikarajaus mielessään. Vaikka Suomea nostettiin taloudellisesti tolpilleen muuttamalla agraarinen maa teollistuneeksi palveluyhteiskunnaksi, sekä tehtaita että palveluita synnytettiin pitkään juuri maaja metsätaloutta varten. Toim. Kirja on täynnä kiinnostavia yrittäjätarinoita. Kun ajatellaan kaikkea liiketaloustoimintaa, joka alkutuotantoon suuntautui jälleen rakennus aikana, vaikkapa vain koneiden tuotantoa, kauppaa ja huoltoa, voidaan huoletta sanoa, että auroiksi on taottu Suomessa paljon muutakin kuin miekkoja. Teoksen alaotsikko on suomalaista yrityshistoriaa itsenäistymisestä jälleenrakentamiseen. Mynämäen merkkimiehen laaja henkilöartikkeli tulee yhtenä monista osoittaneeksi erään tosiseikan Suomen talouden kasvuajoista. Eikä se tarkkaan ottaen omaehtoisen yritystoiminnan piiriin kuulunutkaan vaikka talouskehitykseen voimakkaasti vaikuttikin. Kirja on myös hyvä hakuteos, mitä tulee toisiinsa sulautuneiden tai toisistaan irronneiden teollisuusyritysten sukupuiden hahmottamiseen
Jotenkin tutulta tuntuu myös asiakas palveluautomaatti, joka ei kykene kunnon keskusteluun ihmisen kanssa. Družbasta robottiin Hurja neuvostoliittolainen moottorisaha syntyi leirivankien yhteistyönä. Tuomionsa istuttuaan Kabur toimi lyhyen aikaa Moskovassa merentutkimuksen instituutissa. Kabur pohti tekoälyä ja tulevaa tietotekniikkaa jo vuosikymmeniä sitten. V irolainen Boris Kabur (1917–2002) oli monien kansanryhmien palveluksessa. Suomessakin Družban 59-mallia myytiin 50–60-luvun taitteessa ennen kuin se lopullisesti kiellettiin teknisten vajavaisuuksien ja turvattomuuden tähden. Vuodet 1947–1954 kuluivat kuitenkin vankileirillä Siperiassa. Hän kirjoitti suositun lasten tieteisnäytelmän, käänsi viroksi historiallisia klassikkokirjoja ja oli mukana kehittämässä rajua työvälinettä metsureille. Tähtäimessä olivat vielä lääketieteen ja filosofian tutkinnot. Sodasta ja uudesta poliittisesta tilanteesta huolimatta hän ehti suorittaa 1941 Tartossa maisterin tutkinnon fysiikassa. Puutteistaan huolimatta krouvi sahahelpotti raskaita metsätöitä ja pelasti monen työleirillä raataneen hengen. Kabur käänsi viron kielelle kirjallisuutta pääasiassa englannin, venäjän ja armenian kielistä. Erityisen läheinen tieteenala oli kybernetiikka, koneiden ja elävien olentojen viestintäjärjestelmät. 1950-luvun puolivälissä tuotantoon tullut saha edustaa kömpelöä mutta varmatoimista neuvostoteknologiaa. Neuvostoliitossa ja vielä liittovaltion hajottuakin tästä sahatyypistä sen sijaan tehtiin aina vain uusia versioita. Kabur sai myöhemmin kiitoskirjeitä eloonjääneiltä. 24. Saattoi siinä olla tervettä itsesuojeluvaistoakin. vuosisadalle sijoittuva Kosmose rannavetes (1966) taas on toimintaromaani, jossa keinokuut valaisevat ja lentoliikennettä hoitavat raketit. Družbaa kehittämässä oli siis lahjakas mies. TU G LA SSE U R A N A R K IS TO 8 7/2023 No _ . Kaburin käännöksiä ovat muun muassa Mary Shelleyn kauhuklassikko Frankenstein ja sumerilaiseepos Gilgameš. 105. Viroon palattuaan Kabur sai fysiikan opettajan viran, mutta menetti sen vankilataustan tultua ilmi. Opinnot keskeytyivät, kun Kabur joutui keväällä 1945 vuodeksi vankilaan syytettynä ”neuvostovastaisesta agitaatiosta”. Ropsia esitettiin teattereissa ympäri maailmaa, Suomessakin, ja Suomessa tehtiin Ropsista myös tv-sarjat. Kabur itse ei omistanut Družbaa, vaan ruumiilliseen työhön tottuneena hän käytti ennemmin käsityökaluja. Rops on ihmisen kaltainen robotti, koulupoika Jürin kaksoisolento, jonka toilailut menevät Jürin tiliin. Kaburin kuvittelema tekniikka ennakoi nykyaikaa ällistyttävän hyvin. Ihmisen ja koneen suhdetta hän pohti sadun keinoin lastennäytelmissään Rops (1964) ja Rops aitab kõiki (1965). Yli kymmenkiloista sahaa käytettiin aina pystyasennossa, mutta terälaipan sai käännettyä joko pystytai vaaka-asentoon. Näin luonnontieteilijästä tuli omien sanojensa mukaan pakosta vapaa kirjailija ja kääntäjä. Boris Kabur oli yksi leirivangeista, jotka suunnittelivat neuvostosahan prototyypin. Hänen kanssaan samalle vankileirille oli sijoitettu muitakin epäsuosioon joutuneita tieteilijöitä, joiden yhteistyön tulos oli moottorisaha Družba. Yksi sen kehittäjistä oli virolainen kirjailija Boris Kabur, joka haaveili paljon sahaa hienostuneemmasta teknologiasta. Kabur oli syntynyt Tallinnassa. Družba 57 on Matti Kivistön kokoelmasta. Kirjailijana Kaburia kiehtoi tulevaisuus. Kertomuksessa pidetään kansainvälisiä etäkokouksia, viestitään ranne kello radioilla ja kokonaisen kirjaston sisältö mahtuu matkalaukussa kulkevaan muistiin
Minkä konepajayrityksen Werner Ryselin perusti 1916 Tampereelle. Myl lyk osk i 3. Metalli vahvistui Suomessa jo ennen sotakorvausaikaa. Run nin kon epa jan 5. Millä nimellä vuonna 1898 perustettu Paraisten Kalkkivuori Osakeyhtiö nykyään tunnetaan. Par tek 2. 10. Minkä toisen autoliikkeen johtajat perustivat Vehon 30-luvun lopulla. Tähtinä loistavat kotimaisten valmistajien legendaariset korttelinkiertäjät Tunturi DX sekä Solifer GT. 2. 3. 6. Uuden Mopo-lehden sivuilla nähdään pirteitä päristimiä 50-luvun poljinvehkeistä 80-luvun nahkatakkijätkien suosimiin sporttilaitteisiin. Pyöräkellari Oy alkoi tehdä polkupyöriä 1922. Mutta kyllä siitä lopulta tolkku otettiin: kyseessä on Orasvuon Konepajan valmistama malli 8060. Mikä oli yrityksen pyörien merkki. Mopolukemisto tulossa Joulukuussa ilmestyy Vanhoja Koneita julkaisevan Viipalemedian neljäs kaksitahdilta käryävä erikoisjulkaisu. Mikä metsäteollisuusyhtiö yhdistyi Yhtyneisiin Paperitehtaisiin 1920 ja irtosi siitä 1952. 9. Kur pan kon epa ja 6. Wär tsi lä 9. 10. VASTAUKSET 1. 8. Minkä konetehtaan perustaja ja johtaja oli Lauri Tenhunen. Nik ola jeffi n TRUKKI TUNNETTIIN Viime numeron sivulla 81 oli ruostemieheltäm me Joona Hammilta tunnistamatta jäänyt trukki. Mihin tarkoitukseen Pohjolan Liikenne perustettiin. Minä vuonna Suomen Autoteollisuus ja Vanajan Autotehdas yhdistyivät. 1. Mikä oli Suomen suurin metalliteollisuuden yritys ja samalla suurin teollisuusyritys vuonna 1938. 4. 196 8 4. Julkaisu on ennakkotilattavissa kustantajan verkkopuodissa www.supermarket.fi. Tun tur i 7. Hoi tam aan väl ira uha n aja n liik enn ett ä Pet sam on Liin aha mar in sat am aan . Kiitoksia tunnistusavusta Mäntsälään Sälinkään kylään! 7/2023 9 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA Vanhaa && visaista visaista. Ennakkoon tilanneet saavat oman lukupakettinsa reilusti ennen lehden ilmestymistä lähikaupan valikoimiin. 8. On viritettyjä ja vakiokuntoisia, entisöityjä ja patinoituneita säilymiä, skootteria ja pappavehkeitä ynnä ties mitä muuta. Lok om on. Erikoisuuksien joukosta löytyvät muun muassa kyläsepän nikkaroimalla sääsuojalla varustettu klassikko ja itäsaksalaisilta aikoinaan unohtunut skootteri. 5. 7. Millä salaojakoneista tutulla nimellä henkilönostimia valmistava Dinolift tunnettiin aiemmin
Yrityksestä tuli Lokomo-, Lännen-, NordVerk-, Mattsson-, Vammasja Veekmas-tiehöylien tuoteoikeuksien omistaja. Esa oli aloittanut tiehöyläurakoinnin vuonna 1974, ja saman vuosikymmenen loppupuolella hän alkoi kunnostaa vanhojen höyliä myyntikuntoon. Virolainen veti edestä ensin Neuvosto-Virossa tehtiin suuren ja mahtavan maan ensimmäinen etuvetoinen auto. Tuloksena oli, että sitä pidettiin ajettavuudeltaan hyvänä mutta vain maantieolosuhteissa. Sama yritys toimii nykyään nimellä Auto Metall EST AS. Sarjavalmistukseen ei kuitenkaan päästy, sillä itäsaksalaisia Multicareja alettiin tuoda samoja tehtäviä varten. Hyvää viimeistä matkaa Esalle teistä tasaisimmalla! 1 AJASTA KARANNEET 2 Eeteen noin nelikymmenkiloinen lasikuituohjaamo oli neljällä pultilla kiinni. Vähitellen oma valmistus lisääntyi, hylkyhöylistä käytettiin enää runko, ja 2000-luvun alussa alettiin valmistaa kokonaan itse tehtyjä höyliä. Itänaapurin kuorma-autot olivat kaikki verrattain suuria, kömpelöitä ja kalliitakin kaupunkiajoihin. Esimerkiksi kaivoskäyttöön tarkoitetut erikoishöylät tulivat Veekmasin valikoimaan kysynnän myötä. Vuosina 1967–70 varikolla tehtiin nelisenkymmentä autoa. ET-600:aa valmistanut osuuskauppojen autovarikko teki myös takalaitanostimia ja loihtipa se vuonna 1970 sähköauton prototyypinkin. Hänen entisöimänsä Ford F6 -kuormuri ja tekijä itse esiteltiin Vanhojen Koneiden numerossa 7/2018. 10 7/2023 No _ . Kun lastia sai latoa lavalle 600 kilogrammaa, auton paino miltei kaksinkertaistui täydellä kuormalla. Autoa koeteltiin 20 000 kilometrin verran niin Moskovassa kuin Krimin vuorien serpentiiniteillä. Esa Halttunen kehitti höyliä jatkuvasti asiakkaiden tarpeiden mukaan. Niinpä Viron osuuskauppojen liiton autovarikolla alettiin suunnitella kevyttä lava-autoa, jonka kantavuus olisi 500–600 kiloa. Esa oli myös intohimoinen vanhojen koneiden ja ajoneuvojen harrastaja. Auto oli ensimmäinen neuvostoliittolainen pienessäkään sarjassa valmistettu etuveto, eikä toista maantieajoon tarkoitettua etuvetoista autoa tehty ennen vuonna 1984 esiteltyä Lada Samaraa. Kun niistä irrotti kaksi, sai kopin kipattua moottorin päältä. Niihinhän se oli alun alkaen suunniteltukin. Ne olivat suhteellisen halpoja, alle puolet Mossen hinnasta. 105. Sen 30-hevosvoimainen bensiinimoottori hyrisi kaksipaikkaisen lasikuituohjaamon alla. Prototyyppi autosta ET-500 valmistui vuonna 1964, ja vuotta myöhemmin tehtiin kantavuudeltaan parempi ET-600. ET-600 oli vain 3,63 metriä pitkä, ja se painoi tyhjänä 746 kiloa. ESA HALTTUNEN (1947–2023) Veekmas Oy:n perustaja Esa Halttunen on kuollut syyskuun lopussa pitkäaikaiseen sairauteen. Pikkupakua valmistettiin vain pieni sarja. Aluksi Veekmas toi Ruotsista käytöstä poistettuja tiehöyliä, jotka peruskorjattiin. Erityisesti osuuskaupat olivat ketterän lava-auton tarpeessa. 60-luvun alussa Neuvostoliitossa ei ollut omasta takaa pientä ja näppärää tavarankuljetusajoneuvoa. Perheyritys Veekmas Oy perustettiin 1984. ET-600 kääntyi ympäri viiden metrin säteellä. Vuonna 2007 Veekmas osti Patria Vammas Oy:n tiehöylätoiminnot Suomessa ja Ruotsissa
K U VA T: SE RG EI PR O K U D IN -G O R SK I / KO N G R ES SI N K IR JA ST O HÖYRYVETURI AB-132 TODENNÄKÖISESTI AŠAN ASEMALLA TŠELJABINSKIN ALUEELLA VUONNA 1910. AB-SARJALAISTEN HUIPPUNOPEUS OLI 115 KILOMETRIÄ TUNNISSA, JA NE OLIVAT KUVAN OTTOHETKELLÄ VENÄJÄN RAUTATEIDEN NOPEIMPIA VETUREITA. SVEITSILÄISVALMISTEINEN KIVENNOSTOKONE SYVENTÄÄ VOLGAJOELTA SUOMENLAHDELLE KULKEVAA MARIAN KANAVISTOA VUONNA 1909. 7/2023 11 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA 11. VETURI ON VALMISTUNUT EDELLISENÄ VUONNA
Teknisesti se oli edistyksellinen, mutta laatu ja kyvyt eivät kaikilta osin päätä huimaa. Koneen ominaisuudet olivat monelle pienelle saksalaismerkille tyypilliset. KOTOMÄELTÄ KERÄTTY GÜLDNER AF 20 1952 Uuden-Salavan tilalla on ollut sama Güldner-traktori uudesta asti, vaikka se välillä lepäsikin osittain maan povessa palasina. Ikaalinen 12
Riston mainitsema Nuffield suhahtaa Güldnerin ohi lähes kolmeakymppiä. Tosin Vakolassa vaaka näytti Güldnerin alla 1 490 kiloa. Matkaseurana tai ainakin kohtalotoverina oli velimies, joka oli ostanut tismalleen samanlaisen traktorin omalle tilalleen. Suomeen tulleet saksalaiset traktorit olivat eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta nykyaikaisempia kuin esimerkiksi uusi kotimainen traktori. Isä sai tämmöisen. Portinvartijoiden pelottavissa ennusteissa Suomi taisi ylikansoittua pienillä saksalaismerkeillä, joiden huolto jäi kokemattomilta kauppaliikkeiltä käytännössä järjestämättä. Alan auktoriteetti tuolloin oli maatalouskoneiden tutkimuslaitoksen Vakolan johtaja Alpo Reinikainen, joka piti saksalaistraktoreiden tuontia välttämättömänä pahana kun englantilaisia ei riittävästi saanut. Saksalaistraktoreissa oli Suomen vaihteleviin sääoloihin sopivia ominaisuuksia, jotka vielä puuttuivat suhteellisen yksinkertaisista brittiläisistä traktoreista. Yleisiä varjopuolia olivat toisaalta pienet renkaat ja huono teho–painosuhde. Ainakin jälkimmäinen pelko lienee ollut perusteeton. ”Taloon tarvittiin traktoria, ja siihen aikaan oli vähän tarjontaa”, Risto sanoo. Yksi tällainen piirre oli tasauspyörästön lukko, joka Güldneristäkin löytyy. Saksalaistraktorit herättivät suomalaisissa asiantuntijoissa miltei kauhua. 50-luvun alun diesel-Nuffeissa oli kyllä tehoa miltei parikymmentä hevosvoimaa enemmän mutta myös liki tonni lisää painoa. Niinpä 50-luvun saksalaistraktoreissa tapaa olla jousitettu etuakseli, valolaitteita vilkkuja myöten ja apumiehen istuimia. Siitä huolimatta Vakolan koetuksessakin Güldner nähtiin rengaskoon, tehon, painon ja nopeuksienkin suhteen Suomen oloihin keskimäärin sopivana. ”Oli otettava se, minkä sai. Güldner ei ole tehoonsa nähden ylettömän raskas: 22 hevosvoimaa ja valmistajan ilmoittamaa painoa vähän alle 1 400 kiloa. Takaa sinne on jotenkin loikattava. Vaikka molemmat veljekset olivat ostaneet samanlaisen traktorin, valinta oli kuitenkin valinta määrätyin varauksin. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Traktorin kyytiin kapuaminen ei käy aivan mistä vain, kun toisella puolella on niittokone ja toisella akku. Vertaillaanpa vähän lisää. Verrokeiksi otetut brittiläiset saattoivat olla saksalaisten rinnalla peräti askeettisia mutta silti kyvykkäämpiä tärkeimmissä tehtävissään. Uhkakuvissa siinsivät myös vanhakantaiset hehkukuulamoottoriset vetokoneet eli Lanz Bulldogit. Vaikkapa Nuffield olisi ollut paljon parempi.” Samalla tavalla ajateltiin jo aikoinaan. Entisaikaanhan jalka nousi. Pelottavat saksalaiset Länsisaksalaisilla traktoreilla ei ollut 50-luvun alussa mitenkään erityisen hyvä maine Suomessa. V uonna 1952 Risto Uuden-Salavan isä Lauri ajeli tehdasuuden Güldnertraktorinsa Tampereelta kotitilalleen Ikaalisiin. Numero numerolta Toisen maailmansodan jälkeen Saksassa traktoreilla hoidettiin paljon tavaraja henkilökuljetuksia maanteillä, koska tiestö oli kaikenlaisille autoille kelvottomassa kunnossa. Güldner AF 20 on kuitenkin tieajoon auttamattoman hidas – huippunopeus jää noin kahteenkymppiin tunnissa. 13
Meinasi usko loppua”, Uusi-Salava puhisee. Ikinä en ollut tehnyt kauppaa aiemmin. Esimerkiksi Zetorin 25Aja 25K-mallit häviävät Güldnerille teho–painosuhteen vertailussa, mutta ne tuskin ovat ainakaan Güldneriä huonompia kyntötraktoreita. Koneen kasaamista Uuden-Salavan Güldner oli levännyt puimasuulin nurkassa nelisen vuosikymmentä. Kun lama tuli, perustin polkupyöräja urheiluliikkeen. ”Kannentiiviste kesti tunnin. Vuonna 90 jäin Finnairilta pois ja tein pari vuotta rakennustöitä. ”Männänrenkaita meni aikoinaan. Veivikäynnistyksellä tai mäkistartilla lähdettiin lähes aina.” Lisäksi hydraulinen nostolaite on Riston mielestä heikkotehoinen. Mutta teettämällä ne sai. RISTO UUSI-SALAVA • lentokonemekaanikko • kirvesmies • yrittäjä ”Olen tehnyt elämäntyöni Finnairilla kympin ja yhden toista kanssa. Kyllä Suomessa työllä pärjää – täytyy vain työkaluja vaihtaa.” 14 GÜLDNER AF 20. ”Samanlaiset löytyivät Sillanmäen sähköliikkeestä Jämijärveltä. Yhtiön perustanut Hugo Güldner oli ollut dieseltekniikan pioneereja, ja hänen aikanaan yritys olikin valmistanut vain voimakoneita. Samanlaisia ei löytynyt, mutta he lupasivat tehdä Natikan laakereista. Ja se oli piukassa kampiakselin päässä. Nostin heti käteni pystyyn, että tulen vaikka huomenna. Pyöräliikkeen sain myytyä. Kun Finnairilla rupesi nokka nousemaan ylöspäin, kaikki lupakirjamiehet kutsuttiin takaisin. ”Kyllä tämänkin vauhtipyörä yli 200 kiloa painaa. Vakolan testissä nostolaitteesta löydettiin vakavia vikoja joka päästä, niin pumpusta kuin työntöja vetovarsista. Monessa saksalaistraktorissa oman työn osuus oli suhteellisen pieni. Moottori on kuitenkin oman pajan tuote. Saksalaistyyliin mallit muuttuivat tiuhaan, vaikka muutokset olivat pieniä. Güldnerin koneessa on runkolaakereina isot rullalaakerit. Käyntiinlähtevyys ja virtapuoli oli huono. Güldnerissäkin on nostolaitteen lisäksi myös muita alihankkijoilta ostettuja osia, kuten ZF:n vaihteisto. Risto Uusi-Salava kiteyttää tuomionsa Güldneristä näin: ”Teknisesti edellä aikaansa mutta laadullisesti ei.” Erityisesti Risto muistaa moottorin ongelmat. Traktori kävi pihassa, ja kuului kauhea paukaus.” Edellä eli ei Pelkkiä lukuja ei kuitenkaan auta tuijottaa. He sanoivat, että jos ne kestävät 120-hevosvoimaisessa Natikassa, kyllä ne tässäkin kestävät.” Aiemmin mainitut Zetorit tunnetaan poikkeuksellisen massiivisista vauhtipyöristään. Kun menin hakemaan tavaroita, katselin, että onpas kapeat liuskat. ”Vein kampiakselin Isojoen konehallille. Güldnerin traktorituotanto alkoi vasta Hugon kuoleman jälkeen 1930-luvulla. Kaksi ja puoli vuotta pidin liikettä. ”Kun vanhemmat olivat edesmenneet, rupesin velipojalle puhelemaan, jos saisin sen entisöitäväksi. Lisäksi yhtä aikaa tuotannossa oli nykynäkökulmasta ainakin pari ellei useampikin miltei saman kokoluokan traktori. AF 20 oli tuotannossa vain kahden vuoden ajan. Ne sai miltei hyllytavarana.” Kiertokangen laakereita sen sijaan ei Suomesta löytynyt. Tehtiin siitä paperit ja sain sen omiin nimiin.” Moottorin kunnostus oli oma urakkansa. Mutta niiltä osin Risto antaa myös Güldnerille tunnustusta. Itse laite oli Pentax-merkkinen yleiskoneisto, jota käytti moni muukin pienempi saksalainen traktorivalmistaja
Kannentiivisteen tein ensin itse levyaihiosta. Rikkinäisiä osia oli paljon. Vakola tosin moitti Güldneriä pikkuruisista polkimista. Vaikka ne lepäsivätkin likellä, etsimisessä riitti töitä. ”Kaikki osat löytyivät tuolta mäeltä, mutta kyllä minä käänsin sen mäen pari kertaa ympäri. Puoli metriä maan alta sai kaivaa”, Risto kertoo. Kampiakselilta voimansa saava niittokone leikkaa, vaikka traktori olisi ajokytkin pohjassa pysähdyksissä. ”Männänrenkaat piti vaihtaa. Risto purki sen mutteri mutterilta. Niittokoneelle on oma kartiokytkimensä. Puuttuvia osia oli jonkin verran. Sitten rupesi supsutus kuulumaan, kun kannentiivisteestä lähti pala pois. Enää kampi ei pyörähdä puolipuristuksillakaan. Se kesti tunnin. Lisäksi leikkuulaitteeseen on hyvä näkyvyys, eikä päätä tarvitse pyöritellä taakse. Lahdessa teetin oikean kuparitiivisteen.” Myös jäähdyttäjän Risto korjautti alan liikkeessä. Kampikäynnistystä on käytetty ahkerasti, sillä Güldnerin käynnistyslaitteet eivät Riston mukaan aina toimineet. Lisäksi moottorissa oli vanhoja tuttuja vikoja. Lyhyt akseliväli on yksi Güldnerin huonoista puolista. Mäen uumenista Muilta osin traktoriaihio oli Riston mukaan aikamoinen raato. Kaasupoljin oli 50-luvun alussa traktoreissa luksusta. Traktori kävi pihassa, ja kuului kauhea paukaus. Joskus pajoilla pääsi sentään veteraanivehkeellä jonon ohi. Onko entrattu moottori piukentunut vai vääntäjän voima vähennyt. 7/2023 15
Onnistuin kuitenkin hommaamaan samanlaisen yksisiipisen kyntöauran, jollainen siinä on ollut.” Risto sai Güldnerin melko lyhyessä ajassa nippuun. Kanteen ei kulkeudu öljyä, joten venttiilikoneistoa täytyy voidella päivittäin paljon ajettaessa. Etualalla on puolipuristimen vipu. 16 GÜLDNER AF 20. Täytyy vielä vaihtaa jouset. GÜLDNER AF 20 MOOTTORI Güldner 2DA, vesijäähdytteinen kaksisylinterinen nelitahtinen pyörrekammiodiesel iskutilavuus 1,63 litraa teho 22 hevosvoimaa 1?800 kierroksella minuutissa KYTKIN kuiva yksilevykytkin VAIHTEET 5+1 huippunopeus 19,9 kilometriä tunnissa RENKAAT edessä 5,00–16 takana 9,00–24 MITTOJA pituus 2 650 mm, leveys 1 578 mm, korkeus 1 600 mm, akseliväli 1 550 mm, maavara 500 mm, paino 1 375 kg Hydrauliikkapumppu pyörii nokalla. ”Aloitin sitä 2005, ja 2006 oli välivuosi, ei hotsittanut. Ongelmaton se ei ole, eikä sen käyttämästä nostolaitteestakaan Risto oikein löydä hyvää sanottavaa. Työkoneista niittokone oli säilynyt, ja sen Risto kunnosti. ”Etujousipakan teetätin. Menin Tampereelle jousipajaan, jossa kaveri oli juuri tekemässä kuorma-auton jousta. Jaetuilla korteilla oli pelattava. Säteismäntäpumpussa on viisi mäntää ja yksi säätömäntä, joka vaappua säätää. Hän näki aihioni, pudotti auton jousen siihen ja sanoi, että museomiehet ensin. Hän etsi aihion ja takoi sen muotoon.” Vaihteisto ja perä sen sijaan olivat kunnossa, ne kaipasivat vain uusia tiivisteitä. Yksi lehti oli poikki ja paria hitsattu. 2007 Jämijärven automaalaamo maalasi sen ja minä kasasin.” Kovan onnen hydrauliikkapuolella on yhä murheita. Jokin niistä on varmaankin kuoleentunut, eikä vaappu tee täyttä liikettä.” Güldnerin puutteista huolimatta sillä tehtiin vuosikymmenet kaikki peltotyöt, ja niiden ulkopuolella se pyöritti muun muassa puimakonetta. ”Kyntöaura ja äes tulivat aikoinaan mukana, mutta molemmat ovat nyt romuja. ”Olen purkanut pumpun monta kertaa, mutta se ei toimi hyvin vieläkään
Vuonna 1964 hopeasiivestä kuitenkin pyyhittiin savet pois. Güldnerin tapauksessa asialla oli Suomen Koneliike eli Helkama, jolla oli hyvät eväät uudelle aluevaltaukselle. Molemmat länsisaksalaiset traktorit löysivät tiensä Suomeen traktorien tuonnin väliaikaisen vapautumisen aikaan 50-luvun alussa. Güldnerin tuonti ei kuitenkaan siihen tyssännyt, sillä aiemmin Deutzia edustanut Labor otti sen jälkeen Güldnerin listoilleen. Helkaman ensimmäinen traktori V iime numerossa seikkaili Güldnerin maanmies Ritscher. Silloin Helkaman traktoreiden, puimureiden ja muiden agraarikalujen tuonti lopetettiin tyystin. Sillä oli autoja moottoripyöräedustusten myötä laaja myyntija huoltoverkko, joka saattoi ottaa traktoritkin kontolleen. Yhteistä on sekin, että molempia ryhtyi tuomaan maatalouskonekaupan ulkopuolella toimiva yhtiö. Helkaman muihin maatalouskone-edustuksiin kuuluivat esimerkiksi Köla-leikkuupuimurit. Kun maatalouskoneiden tutkimuslaitos Vakolan koetusselostus tästä Güldnerin AF 20 -mallista valmistui vuonna 1953, maahantuoja oli jo vaihtamassa edustusmerkikseen Saksan suurimman eli Deutzin. Suomen Koneliike toi maahan vain yhtä Güldner-mallia 50 kappaleen erän. Güldnerin historiikki löytyy Vanhojen Koneiden numerosta 1/2023 7/2023 17
Seppo Grönroosin käsiin joutui Renu, jollaista toista ei äkkiä tule vastaan. ORANSSI OMINTAKEISUUS RENAULT D22 Toisenlainen onni maahantuonnissa olisi tehnyt vuoden 1956 Renault-pesueesta myyntimenestyksen Suomessakin. Nurmijärvi 18
Rattipyörä on Massikan puimurista. Työpaikkana koneistusalan taitaja-Sepolla oli Pa-Hu, pahvipakkauksia tuottava perinteikäs veikkolalaisyritys. Maatilan pojan huomiota kiinnitti uuden työnantajan hallinpihan puskassa lojuva yksinäisen oloinen traktorinpoikanen. Ristinään sillä oli julmettu peräkärry, yllään pallonpuoliskon rumin hytintapainen ja keulallaan monen sadan kilon lisäpuntti, koska kuormattu kärry oli aivan liian suuri vetäjänsä raamille. Piskuinen raksanvarsa tiesi työtä tehneensä suhteettoman suurten kiesien edessä. ”Moottori oli ehjä, mutta tiivisteet joka paikassa huonoja ja ne kaikki vaihdettiin.” Renault’lle ja ainakin tässä tapauksensa myös moottorivalmistaja MWM:lle on tunnusomaista käyttää akselien läpivienneissä huopatiivisteitä varsinaisten stefojen sijaan. Yksi sellainen on pelastunut täkäläisissä osaavissa käsissä. Vaan erinäisten keskustelujen jälkeen Renault D22 päätyi Sepon omistukseen ilman vaihdon välinettä. V uoden 1958 Renault D22, toiselta mallimerkinnältään 7052, kärsi Suomen markkinoilla, kuten edeltäjänsä ja seuraajansa, onnettomista maahantuontipylläytyksistä. 19. Töistä tavattu Veikkolalainen metallintyöstön ammattimies Seppo Grönroos vaihtoi työpaikkaa vähän ennen eläkepäiviään. Viimeiset kymmenen vuotta se olikin istunut sitten hallinpihan ohessa puskassa odottamassa päiviensä päätä kenties sulatossa. Tätä ilmettä ei oikeastaan voi sotkea mihinkään muuhun – ellei sitten joihinkin saman aikakauden Fiatin malleihin. Teksti ja kuvat: Kauko Ollila Tämän tyylinen nenämeininki vallitsi Rellussa vuodesta 1956 ja yli 1960-luvun, tosin grillin ritilä ja väri muuntelivat. ”Yhtiön silloinen osaomistaja ja tekninen johtaja mätti rakennuksen pohjatöiden tieltä massat itse omalla kaivurillaan Relluun kiinnitettyyn Bedford-peräiseen kärryyn.” ”Koska Rellussa on nostolaite, muttei hydraulista ulosottoa, kärryyn oli rakenneltu oma voimanottokäyttöinen hydrauliikkansa pumppuineen säiliöineen kaikkineen sen kippaamista varten”, Grönroos kuvailee. 22-hevosvoimainen D22 oli malliston suosituin lähes 32 000 myydyllä yksilöllä. Siksi ranskalaismerkkiä on niin vähän näillä nurkilla, vaikka laadussa ei vikaa olekaan. Sarjaan kuuluvat D16, D22, D30 ja D35. Rellu oli lipunut yhtiöön jo 1970-luvun alussa, kun pahvikonehallia laajennettiin. Se oli omistajankin mielestä hintansa suorittanut maansiirtotöiden parissa, joten ”pidä hyvänäsi”. Tutkitaan ensin tätä tapausta ja sitten vielä maahantuontia yleisemmin. Kohtuullinen aihio Rellu retuutettiin pois puskista, mutta se jäi Veikkolaan, rata-autoilijana tunnetun Helge Snabbin maalaamoon, jossa Seppo teki tarvittavat ohitusleikkaukset ja maalari meikkaukset. Mikä kojetaulusta puuttuu, sitä ei tarvita. Renault’n vuosien 1956–1960 traktoriperhe sai merkin myöhemmistäkin mallistoista tutun, vähän köyryselkäisen luiskakeulan
Kartio oli julmetun lujassa!” Omituinen sääsuojaksi väkästelty ja jopa seisovan ajoasennon salliva hyttihäkkyrä lähti kiertoon, mutta rälläkänlaikkoja sen erottamisessa Rellusta kului. Väri on se myöhemmin tunnetuksi tullut Renault’n oranssi. Seppo (vas.) ja Hannu Grönroos Rellun varikkohenkilöstöstä esittelemässä MWMmoottorin omintakeista kylmäkäynnistusapua. Toinen harvemmin vastaan tuleva ominaisuus on ilmajäähdytteisen moottorin öljypohjaan pultattu tehdasasenteinen sähkövastus, Defan valmistetta oleva lohkolämmittimen vastine. Seppo kuitenkin vaihtoi kaikki tällaiset tilkkeet oikeisiin stefoihin. Rellu oli tullut tilalle luultavimmin uutena, mutta mitä tietä, onkin oma juttunsa. Vain ohjausvaihteeseen kokenut koneistaja sorvasi holkin, johon sitten ymppäsi kunnon akselitiivisteen. Se viettää aikaansa Nurmijärvellä Sepon lapsuudenkodissa veljen hyvissä hoteissa. ”Vauhtipyörä oli kiinni kartiolla, ja siihen piti sovittaa ulosvetäjä jo kertaalleen veljen Buster-Volvon vetoakselien vaihtoon rakennetusta vetäjästä. Antakaa sille pieni ryyppy! Renault D22:n kaksipyttyisessä ilmajäähdytteisessä dieselissä, mallimerkinnältään MWM AKD 112 Z, on mielenkiintoisia kylmäkäynnistysapuja. Traktori palasteltiin maalausta varten niin, että hiekkapuhaltajan sekä värjärin oli lysti tehdä. 20 RENAULT D22. Seppo Grönroosin Renault D22 on saapunut Pa-Hulle Sipoosta, jossa se palveli Nybondaksen tilaa todennäköisesti uudesta saakka. Jälki on ammattimaista. Sylinterikannessa on molempien imuventtiilien kohdalla tulppa, jonka alla olevaan tiehyeen varistetaan tippakannun avulla bensan ja polttoöljyn sekoituksesta valmistettu pikku piriste. Nykyään ei pikku-Rellulla oikeita töitä juuri ole, mutta mannekiinina, kauniina sellaisena, se paistattelee alan tapahtumissa aina silloin tällöin. Eteenpäin mennään kuudella ja taakse yhdellä välityksellä, joista kaksi nopeinta on synkronoitu ja kaikki yhdessä tikussa. Plörö asettuu imuventtiilin lautaselle ja antaa kylmäkäynnistyksen kaveriksi kelpo yskäisyn. Jarrurummut ovat omilla akseleillaan. Moottorissa ei ole varsinaista vaihdettavaa öljynsuodatinta, vaan lamellityyppinen seula, joka voidaan tiristää puhtaaksi ulkoisella vivulla. Tasurin lukkoa komennetaan vasemmalla kädellä. ”Se oli helppoa, koska huopaiset ensiasennukset olivat standardimittaisia ja korvattavissa kunnon akselitiivisteillä.” Moottorin lisäksi vaihdelaatikko ja perä tulivat tilkityiksi
Pikakoe oli osa Vakolan palvelupalettia ja suppeampi testaus kuin laitoksen tunnetut ja pitkäkestoiset maatalouskoneiden sekä traktoreiden koetukset selostuksineen. Elettiin toukokuun loppua 1959 ja Nortek oli pikakokeiden jälkeen päättänyt luopua Renault’n tuonnista merkin huonon menekin tähden. ”Traktori ostettiin Nortekin pääkonttorilta Helsingissä, ja se luovutettiin meille saman firman hallista teollisuusalueella. Kiteeläinen menneentutkija, motoristi ja talonpoika Pekka Havukainen oli mukana, kun naapurin vanha isäntä hankki oman Renunsa Vakolan viiden pesueesta. Ajoin tämän naapurin koneen Helsingistä Kiteelle, matka kesti 26 tuntia. Tämäkin yksilö oli juttumme mannekiinin tapaan juuri D22. Loput olivat MWM:llä, yksi kolmipyttyinen ja kaksi kaksipyttyistä. Pekkakin muistaa yhden 50 -luvulla viisi Nortekin tuomaa Renua oli Vihdin Vakolassa eli Valtion maatalousteknologian tutkimuslaitoksessa pikakokeessa myyntiargumenttien selvitystä varten. Siellä oli paikalla MWM-tehtaan insinööri, joka opasti meitä käyttämään sylinterien kansissa olleita ryyppykuppeja käynnistyksessä: Halb und halb benzin und öl”, Havukainen muistaa. 7/2023 21. Suomessa koko merkki liukeni mitättömyyteen, vaikka aineksia olisi ollut vaikka mihin. Sittemmin kone on päätynyt Outokumpuun alkuperäisen ostajan jälkipolvien haltuun, mutta saattaa edelleen olla ajokuntoinen”, Havukainen kertoo. SEPPO GRÖNROOS • syntynyt Toivakassa, asuu Kirkkonummen Veikkolassa • eläkkeellä, monitaitoinen metallimies ja koneistaja • rakentanut muun muassa V8-moottoreita Helge Snabbin historic-ratasarjan Ford Falconeihin Seppo Grönroosin silmäterä räjäytti Renault’in myyntilukemat. Konepellin toisen hakasen Seppo teki uudestaan. Alvaraaltomaisen pelkistetyn tuolin alla on hydrauliöljysäiliö. ”Siellä Vakolassa oli muistaakseni viisi konetta, joista kaksi Perkinsin P3-moottorilla
Syöttöpumppu on yhtä kuin kaksi nokkaakselin käskemää ruiskutuselementtiä moottorin etupäässä. vaihde synkronoitu, huippunopeus 22,2 kilometriä tunnissa JARRUT mekaaniset rumpujarrut takapyörissä omilla akseleillaan VOIMAN ULOSOTTO 540 kierrosta minuutissa ja ajovoimanotto NOSTOLAITE yksitoiminen, hydraulipumpun tuotto 17 litraa minuutissa, maksimipaine 170 baaria, nostovoima 1 300 kg RENKAAT edessä 5.50–16, takana 11.2–28 MITTOJA pituus 3 000 mm, akseliväli 1 720 mm, maavara etuakselin alla 380 mm, paino 1 480 kg, polttoainesäiliö 40 litraa VALMISTUSVUODET 1956–1960 Tähän lirautetaan tippakannulla sotkos, jossa on puolet bensaa ja puolet moottoriöljyä, jopa paksahtaa MWM kylmiltäänkin tulille. Miten simppeli voikaan olla dieselmoottori! RENAULT D22/7052 MOOTTORI MWM AKD 112 Z, kaksi sylinterinen, nelitahtinen, ilmajäähdytteinen ja suorasuihkutteinen dieselmoottori isku tilavuus 1,81 litraa, sylinterin läpimitta 98 mm, iskun pituus 120 mm, puristussuhde 19,5:1 SAE-teho 22 hevosvoimaa 1 700 kierroksella, vääntömomentti 89,2 newtonmetriä 1 500 kierroksella KYTKIN kuiva yksilevyinen kytkin VAIHTEET siirtopyörävaihteisto 6+1, 5. Moottorissa on myös puolipuristin. Jos ei mennyt duunariliikkeen OTK:lla traktorikauppa Rellun kanssa nuotilleen, heilahti Nortekin jälleenmyyjän status Helsinki Cityssä yli toiselta puolen. Vähän surkuhupaisaa on, että yksi sen Nortek-ajan jälleenmyyjistä oli Kuluttajain Autotarvike Helsingin Salomoninkatu 15:ssa eli Autotalossa (nykyisin Salomonkatu), sen ajan autoliikkeiden ykkösmestassa. Se on tehokkaampaa Perkins P3 -moottoria lukuun ottamatta sama kone kuin edeltävän malliston D22. OTK siellä, Nortek täällä Entäs ne pylläytykset sitten. Laadusta ei ranskalaistalon tuotekataloogissa ainakaan tuona hetkenä ollut pulaa, vaikka aikansa laadukkaimmat saksalaismerkit haudattiin hiljaisuudessa yhtä päätä. Merkki vaihtui 1950-luvun alussa ranskalaiseksi, paljolti dollaripohjaisten tuontien lisenssiehtojen kiristymisen tähden. Samoihin aikoihin Renault’n Suomenmaahantuonnin päättymisen kanssa saksalainen Mannesmann myi ranskalaistehtaalle aiemmin ostamansa Porschen valmistuksen ja MANilta hankkimansa yhtiön traktoritoiminnot. Traktori sai varsin hyvät arviot. Nortekin Rellu-tuonti kuitenkin jatkui tai pikemminkin käynnistyi myöhemmin, sillä Vakola on tehnyt ainoan varsinaisen Renault-koetuksen vuoden 1963 N71Smallista. 22 RENAULT D22. Renault’n traktorituonnit Suomeen loppuivat kokonaan kuitenkin jo seuraavana vuonna 1964. Maahantuojana mainitun Nortekin mukaan tätä Renault-mallia oli vuoden 1963 tammikuun alkuun mennessä myyty 142 kappaletta. OTK ei onnistunut tekemään traktoreista liiketoimintaa, ja seuraava yrittäjä olikin helsinkiläinen Oy Nortek Ab, joka toi vuoden 1956 uudistunutta, yhtenäistä mallisarjaa vuodesta 1959 alkaen. Kuvaavaa merkin harvinaisuudelle on, että tätä kirjoitettaessa ei yhtäkään sen edustajaa ole esimerkiksi Nettikoneen käytettyjen traktoreiden osastolla myytävänä, vaikka monta muuta harvinaiseksi katsottavaa merkkiä siellä pyörii kaiken aikaa. Ei pulaa laadusta Kuluttajain Autotarvikkeen esitteessä mainitaan Renault D22:n hinnaksi 625 000 silloista markkaa. Nortek tunnettiin myöhemmin muun muassa laadukkaiden McCulloch-moottorisahojen tuojana. Harmi siksikin, että hinnaltaan ja laadultaan Rellu pärjäsi merkkikisassa hyvin. ja 6. Renaulttraktoreiden ensimmäinen Suomenmaahantuoja oli työväenliiketaustainen Keskusosuusliike OTK (1917–1983), joka oli tuonut pieniä määriä amerikkalaista Casea pian sotien jälkeen
Tuotteitamme ovat mm. Konehuolto T. Kattavan palvelumme piiriin kuuluvat hyvät valtakunnalliset kontaktit. • Zetor 25 A -58 • Teli tukkikärry 10-20 renkailla • Nuffield 10/60 • Volvo 320 hytillä • Terä kippikärry • Fort Begoraro ja Taarup hammaspyöräkoneet varaosina • kourakuormaaja omalla pumpulla • Mobiilinosturi Volvo BM 693, Hyvä! • Useita Venäläisiä teli-akselistoja. Deeren Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, JD oheistuotteet ja öljyt, ja Castrol öljyt. Löytyy myös F20 bensakoneella. Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa MAANRAKENNUS KIINTEISTÖHUOLTO METSÄKONEURAKOINTI MAATALOUS tilaa.viipalemediat.fi /koneurakointi TILAA VAL_KausiAlkaa_210x260_KU_c_23.indd 1 12.9.2023 15.36 NORJAN RAUTA MAXPO 2023 LEPAA 2023 UUDISTUNUT VW AMAROK KALMAR TERMINAL VIITANEN YHTIÖT OY RAUTA JA PETROOLI 2023 TYÖNMYÖTÄINEN HITACHI ZW160PL-7 TÄYDENTÄÄ KUORMAAJAUUDISTUSTEN SARJAA Pielisen Maanrakennus Oy:n niveldumpperi siirtää vuolukiveä Develon DA45 MARKO VILÉN KOKEMUKSEN RUUTUÄÄNI 72 00 11 -2 30 7 PAL VKO 2023-48 7/2023 • Hinta 10,50 € • www.koneurakointi.fi VUOTTA KONEIHMISTEN ASIALLA N U M ER O 79 K ON EU RA K OI N TI 7/ 20 23 • DE VE LO N DA 45 • H ITA CH I ZW 16 0-7 PL • M AR KO VIL ÉN • M AX PO 20 23 • LE PA A 20 23 • VW AM AR OK. • Harmaa Fergu F20 Diesel. • Aurojenmuovisiivet • Aurojenjaäkeidenkulutusosat • Nivelakselitja-osat • DB 990 Vm -64 • IH 434 -69 • Käytettyjä auroja ja äkeitä • Valmet 900-4 -00 etukuormaajalla 24.200€ +alv. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi www.traktoriosa.fi PORIN TRAKTORIOSA KY, Kartanontie 47, 28430 Pori (02) 635 1888, 0500 808 007, 0400 808 007 Porin Traktoriosa Ky on vuodesta 1988 alkaen toiminut alansa ammattilainen. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. • Traktorinvaraosat, tarvikkeetjarenkaat. • teli tukkikärry nosturilla 3500€ • Käytettyjä traktorin renkaita hyvä valikoima! • Uusia ja käytettyjä perälevyjä Käytetyt traktorit ja koneet: Muutamme marraskuun alussa viereiseen kiinteistöön
24. Teollisuustraktorit on varustettu suomalaisittain tutunomaisilla kuormaimilla ja kaivulaitteilla, mutta erikoispiirteitäkin niistä löytyy. Kouvola KELTAISET DEERET JOHN DEERE 1010W & 500 Mika Paakalan jenkki-Jontikoiden parveen on pesiytynyt tyypillisten vihreähöyhenisten lisäksi keltaisiakin koneita
Viimeistään 1950-luvulla traktoreihin liitetyt työlaitteet alkoivat olla voittopuolisesti hydraulisia. ”Ovat varmaan olleet uutena suolaisen hintaisia”, Lauri arvelee. Ne otti seuraavaksi ohjelmaansa Knorring. Lanzin kautta John Deeren maahantuojaksi tullut Tuko toi alkuun myös teollisuuskoneita. Jo 20-luvulla John Deere -traktoreita varusteltiin täyskumirenkailla ja isommilla välityksillä teollisuusmalleiksi, ja myös tiehöylän pohjakoneena Deeren traktoria käytettiin. Tuonnin vaihtumisen tarkka aika ei ole selvillä, mutta syksyllä 1970 Keimolassa pidetyn Maxpon yhteydessä Knorring kertoi John Deeren keltaisen linjan edustuksen siirtyneen sille hiljattain ja esittäytyvän nyt ensi kertaa. Aluksi kuormaimet ja kaivulaitteet olivat mekaanisia, yleisimmin vaijerikäyttöisiä. Esimerkiksi 1010:n telaversiota käytettiin paljon Saimaan kanavan rakennustöissä. John Deeren kaivulaitteita tuotiin myös irrallaan, ja niitä asennettiin muihinkin traktorimerkkeihin. Keltainen Deere ei ole mikään ihme ja kumma. Tuotiin tännekin Tämän vuoden kolmosnumerossa tapasimme Mika Paakalan ja hänen amerikkalaisia maatalous-Jontikoitaan. Vielä 60-luvun alkupuolella Deeren teollisuuskoneet oli tehty maataloustraktoreista hieman muunnellen. M aataloustraktorin valjastaminen maansiirtokäyttöön on liki yhtä vanha idea kuin käyttökelpoinen traktorikin. Teksti ja kuvat: Mika Rassi 25. Mikan isä Lauri Paakala on hankkinut ne taloon jo reippaasti käytettyinä. Teollisuus-Jontikoita on nähty Suomessakin. Tuolloin esiteltiin uutuuksina John Deeren runko-ohjattuja pyöräkuormaajia. Toisaalta maansiirtoalalla vähän tuntemattomampi merkki tuskin pärjäsi kilpailussa vaikkapa Caterpillarille ja AllisChalmersille juuri muilla valteilla kuin hinnalla. Paakalan molemmat koneet ovat Tukon tuonnin aikaisia. Monien muiden traktorivalmistajien tapaan John Deerekin lykkäsi lusikka-haarukkansa pakkiin. Nestepainekäytön myötä traktoripohjaiset kaivuri-kuormaajat myös yleistyivät räjähdysmäisesti. 60-luvun lopulla Tuko jäi John Deeren maatalouskoneiden maahantuojaksi mutta luopui keltaisista Jontikoista. Vilkaistaanpa kahta esimerkkiä 60-luvun puolelta. Mutta Mika omistaa muitakin jenkki-Deerejä, kaksi 60-luvun teollisuustraktoria, joista kumpikin on varustettu etukuormaimella ja kaivulaitteella
Mutta olen minä kaivanut 1010W:llä ojia ja hallin pohjan. Kolmas erikoisuus ainakin aikalaisnäkökulmasta oli kaksivipuohjaus. Vanhemmassa Jontikassa on kuormain mallia 710 ja uudemmassa 720. Kun siipeä vasten ohjataan öljynpaine, puomi kääntyy. 710 toimii kahden vivun hallinnalla ja 720 yhdellä kepillä. JOHN DEERE 1010W MOOTTORI nelisylinterinen diesel, teho 41,5 hevosvoimaa VAIHTEET 5+1 KUORMAIN John Deere 710, nostokorkeus maasta kauhan saranoihin mitattuna 310 cm KAIVULAITE John Deere 51, suurin kaivusyvyys 412 cm, ulottuvuus 503 cm, lastauskorkeus 335 cm, puomin kääntö 180 astetta, viisi eri sivusuuntaista asentoa 1010W:ssä ei ole paljon muita hienouksia kuin tehostettu ohjaus nokkelasti omalla pumpulla. Puomin kääntö on toteutettu lieriöllä, jonka sisällä on sekä lieriön seinämässä että lieriön läpi kulkevassa akselissa siipi. 26 JOHN DEERE 1010W JA 500. Sen perässä oleva kaivulaite 93 ei ole sivusuunnassa liikuteltavaa mallia, vaan sen puomi on suomalaisittain tuttuun tapaan kiinteästi runkonsa keskellä. 1010W:n perässä on kaivulaite mallia 51. Olisi siinä ollut suomalaisilla kopioimista”, Lauri Paakala murjaisee. Niiden silmiinpistävin ero moniin saman ajan kotimaisiin kuormaimiin on se, että nokanylitystä ei ole paljon. ”Kauha on suhteellisen lähellä etupyöriä eikä kahden metrin päässä niin kuin jossain kotimaisessa. Kaksivipuohjaus oli 60-luvulla vielä melko harvinainen ainakin suomalaisvalmisteisissa kaivureissa, ja oli se mainosvaltti rapakon takanakin. Kaivulaite on pulteilla kiinni rungossaan, ja pultit irrottamalla ja kauhalla vetämällä laite voidaan kiskaista rungon kumpaan tahansa laitaan. Kirjain ilmaisee, että koneen alla on renkaat erotuksena telamalli C:stä. Paakalan tuoreempi kaivurikuormaajan alustakone on hämäävästi mallinimeltään 500. Uudemmassa on suoraruiskutusmoottori, ja se jyrähtää heti käyntiin”, Lauri Paakala sanoo. Pönttökääntö ja lyhyt ylitys Paakalan vanhempi kaivuri-kuormain on vuodelta 1963 ja sen traktori mallia 1010W. Muutoin se on ominaisuuksiltaan melko samanlainen kuin 51. Silti se nostaa korkealle. Vanhemmassa on tehojakin vain osapuilleen puolet verrattuna uudempaan. Molempien nostokorkeus maasta kauhan saranoihin on yli kolme metriä. Neljä minuuttia pitää hehkuttaa, että sen yleensä saa käymään. Se ei kuitenkaan ole sama traktori kuin eurooppalainen John Deere-Lanz 500 vaan maatalousmalli 3020:n teollisuusversio. Yksi 51:n erikoisuuksista on sivusuunnassa liikuteltava rakenne. 1010W:n ja 500:n nelisylinterisissä dieselmoottoreissa on ratkaisevia eroja. ”Ei siinä ole muuta vikaa kuin älyttömän pieni etukammiodiesel. ”Kun pyörivät koneet tulivat, nämä olivat omenapuun istutuskoneita sen jälkeen. Tuli siinä nakerrettua”, muistelee Lauri Paakala. Koneet näyttävät tietysti nykysilmin katsottuna kömpelöiltä kaivamiseen. Mutta jos ei kummempaa ollut, niillä oli maa puhkottava
Puomia voidaan siirtää rungossa sivusuunnassa. Jarrureiät päällilevy lieriösiipi lieriö paineöljy matalapaineöljy uraakseli Pyörii kuin pyöriikin K aivulaitteissa puomin kääntö on toteutettu lieriöllä, jonka sisällä on sekä lieriön seinämässä että sen läpi kulkevassa akselissa siipi. Näiden Jontikan kaivureiden aikalaisista esimerkiksi riuku-Vammas ulottui hyvinkin metriä pitemmälle. Lieriön kannessa on kaksi jarrureikää lieriösiiven kummallakin puolella. Teollisuusmalli 500:ssa on mekaaninen suunnanvaihtajalaatikko. Kuormaimelle on ilmoitettu hurja nostokyky. Siipiakseli pysyy paikoillaan, lieriö pyörii sen ympärillä öljynpaineella. Tällöin sylinterin kääntyminen hidastuu. Kun lieriö pyörähtää tarpeeksi, akselin siipi sulkee isomman jarrureiän ja paluuöljyn virtaus takaisin öljysäiliöön pienenee. Pienempi jarrureikä on koko ajan auki. Neljä pulttia irti, sitten vedetään laitetta sen omin voimin haluttuun paikkaan ja pannaan pultit uudelleen kiinni. Paakalat vakuuttavat, että kyllä yli tonni nousee. Kaivutyötä varten on oma istuin. JOHN DEERE 500 MOOTTORI nelisylinterinen diesel, teho 80 hevosvoimaa VAIHTEET 8+2 KUORMAIN John Deere 720, varustettu vakaajilla, nostokorkeus maasta kauhan saranoihin mitattuna 315 cm, nostokyky täyteen korkeuteen 1 676 kg KAIVULAITE John Deere 93, suurin kaivusyvyys 419–442 cm, ulottuvuus 503–518 cm, lastauskorkeus 239– 274 cm, puomin kääntö 190 astetta Kaivulaitteessa mallia 51 on niin sanotut tolppajalat. Kuormaimen hallinta tapahtuu yhdellä vivulla. akselisiipi 7/2023 27
Iisalmi 28
Mutta se vähäkin liikkuva oli liikaa. ”Se näky jäi jotenkin kytemään lapsen sieluun”, sanoo itsekin pitkän autoilijanuran jo taakseen jättänyt Taito Kainulainen. Kyseinen voimalaitos ei kuitenkaan ollut kunniaksi itse moottorin eikä kuormurin sepille. ”Se on nyt myöhemmin harmittanut, että autoa ei ollut mahdollista jättää itselle seisomaan silloin kun se myöhemmin vaihtui Scania L 55:een.” Sittenpä vuoden 2015 paikkeilla vastaavanlainen kuitenkin lipui näkökenttään lähiseudulla. Vajaatahtinen sydän muodostui auton ristiksi, vaikka sen piti olla valtti. Elettiin vuotta 1960. J otkin lapsuuden pienet hetket ovat pultatut tajuntamme runkoon niin, että vuodet vain kirkastavat niiden sanomaa. Teksti: Kauko Ollila Kuvat: Tuukka Erkkilä 29. Pienillä kierroksilla moottori ei vetänyt lainkaan, joten sille oli tarjottava runtua. Vaan isä-Antti sai omansa kestämään. Osaselitys oli jo pahimmista taudeistaan päässeellä moottoriversiolla, mutta Antilla oli myös sävelkorvaa sille. Mopomallin kaksitahtinen Taitoa kiehtoi uutukaisessa komeuden lisäksi sen poikkeuksellinen rivakkuus. Liikkuvia osia oli minimaalinen määrä, koska tyypillisimpien kaksitahtidieseleiden vastaisesti tässä laitteessa ei ollut edes pakoventtiileitä. Ja vielä isän auton kaltaisella kaksitahtisella V6dieselillä. Hänen mukaansa auto vaati keskivertoa parempaa huolenpitoa ja ymmärrystä siitä, kuinka sitä tulee komentaa.” Saksalaiset kutsuivat Kölninsä kakkossarjaa lempinimellä hai sen massiivisen grillin itsevarman hymyn tähden. Kymmenvuotiaan aamuherännäisen Taito Kainulaisen nassikansilmille sellaiseksi osoittautuva näky avautui kodin ikkunasta. ”Sehän kierti sorahommissa rinkiä samantehoisten Sisujen ja Volvojen ympärillä, se on ihan taivaan tosi”, toteaa Taito. Itävaltalaisen Hans Listin keksimä ja tämän AVL-nimisen yrityksen rakentama 120-hevosvoimainen ja 4,2-litrainen V6-kaksitahtidiesel oli ajatuksena hyvä mutta toteutuksena lopun ajan laitos. Taito-poika oli ollut jo ennen Kölniä isänsä kanssa mukana autohommissa reiniläisellä. Silloin FK muuttuikin ampiaiseksi. OUTO SIELUINEN MÖRRI MÖYKKY FORD FK/KÖLN G700 LEAC 1959 Taito Kainulainen toteutti lapsuutensa näyn ja rakensi kunnianosoituksen isänsä Ford Kölnille. Syksyisen savolaismiljöön aamussa komeili harmaakoppinen kuorma-auto, eikä todellakaan se vanha Reinin-Ford, joka pihalta oli tuttu. ”Isäni hankki elantoa perheellemme Kölnillä noin neljän vuoden ajan. Niin vain oli isä Antti käynyt hakemassa Helsingistä Ford FK:n, joka myös Kölnin-Fordina tunnetaan
Näin poistat karstat Varaosia ei moottoriin saa muualta kuin purkukoneista, jollaisia Taitolla on kaksin kappalein. ”Moottori myös söi enemmän voiteluöljyä nelitahtisiin verrattuna, ja 9,5 litran öljytila oli varsin pieni. Taito Kainulaisen säilömän huoltodokumentin asiakas kappale listaa määräaikaishuollossa tehtävät työt, ja heti alussa lukee: ”Pakoputkistojen ja äänenvaimentimien irrotus, puhdistaminen polttamalla ja kiinnitys.” Toisin sanoen öljysyöpöllä moottorilla oli taipumus tukkia itsensä ainakin kevyemmällä ajolla. Kerran siihen on kesken urakan jouduttu vaihtamaan Kajaanin Fordilla mäntä-sylinteriputkipari. Kaksinopeuksinen Eatonin perä kaipailee alkuperäistä kaveriaan eli nelilovista Ford-laatikkoa. Moottorin huonosta maineesta ja kehnosta elinajan odotteesta huolimatta auto palveli Antti Kainulaista hyvin. Niin sanottuja alle alarajan ajoja pääsi tapahtumaan.” Auton ohjekirjan mukaan normaali öljynkulutus oli kolme litraa tuhannella kilometrillä, joten tikkua tuli vahtia. Kölniläisen kaksitahtarin mäntä ja sylinteriputki oli sovitettu toisiinsa pareittain, remonteissa niitä ei saanut sekoittaa. Ruiskutuspumppukin löytyy varalle, se on perus-Boschia, samoin suuttimet. ”Ympäriinsä rei’itetyn sylinteriputken aukkokohdat ja varsinkin pakopuoli ovat osaltaan vaikuttaneet heikentävästi voiteluun, jolloin tuli kiinnileikkautumia”, perustelee Taito. ”Se oli jotenkin lapsellista huoltamista, mutta ei sitä tarvinnut tehdä ollenkaan, kun antoi autolle sopivasti länkiä”, sanoo Taito ja kertoo, miten isä-Antti menetteli: Kuorma päälle, lusikka pohjaan ja kierroksia sekä vauhtia! Tuplakorsteenista kohottautui taivaalle puolentoista metrin mittainen punainen ketunhäntä kipinäsateessa. Muun muassa kannentiivisteet löytyvät tarvittaessa sekä tukku putkia ja mäntiä. 30 FORD FK G700. Karstat poltettiin pois puhalluslampulla. Silloin oli urakkana pitkän matkan tukkisavotta Hyrynsalmelta Ouluun saakka. Moottoria paranneltiin ajan mittaan, muun muassa poraamalla sylinteristä hiukan tynnyrimäinen, jolloin sylinteriseinämän ja männän välys oli pakoaukkojen kohdalla aavistuksen väljempi. Tämä kunnianarvoisa nimi tuli iisalmelaisille tutuksi yhdessä erikoisen äänen kanssa neljän vuoden ajan. Tämä viisivaihteinen on koviin hiiidaaas. Kölni piuvasi kaikilla kuudella sylinterillä ja kahdella tahdillaan iisalmisessa talvi-illassa kuin pirujen ajama paha henki, mutta kylläpä lähtivät karstatkin. Sekä kytkin että jarrut ovat nestekäyttöiset, mutta pysäytinosasto on paineilmatehosteinen
FK:n työhalut löytyvät vasta yläkierroksilla, ja sitten sitä vasta mennäänkin. Velipojan kanssa mentiin sitä katsomaan ja haettiin samalla pois. Uusversiomme ei suojia tarvitse. Nykykalustoon kuuluu myös vuoden 1990 Volvo F12, vuoden 1964 Scania L76 vaihtolavalaitteilla ja Vasu, joka on vuoden 1970 Kontio-Sisu Vanajan nokalla. 7/2023 31. • kalustona oli useita merkkejä halki vuosikymmenten. Youtubesta löytyy esimerkiksi komealla baritonilla esitetty Toivo Kärjen sävellys Kaksi vanhaa tukkijätkää, mutta lukijakuntaamme puhuttelevammassa muodossa Kaksi vanhaa automiestä, Paavo Pekkarisen sanoihin. Nyt laitettiin siihen viisinopeuksinen, mutta huippunopeus putosi 20 kilometriä tunnissa, vaikka tuossa on tuplaperä. Saksikippi on Autolava Oy:n käsialaa. Heittämällähän se paikoilleen meni, mitä nyt ulosotto siinä vähän ääntää.” Pellit olivat lattian ja lokasuojien sisäosien kohdalta surkeat ja paineilmatehosteiset nestejarrut aivan sököt. Edellinen omistaja oli kyllä aloittanut entistyksen, mutta tekemisen virta oli miehestä hiipunut kesken kaiken. Ensimmäisenä talvena siinä oli kiinni joutsalainen eli tukkien vaijerikuormain. • myi neljän auton yhtiönsä pois vuonna 2009. ”Kun pysähdyttiin kaupan pihaan ja sain limsapullon sekä makkaranpätkän käteen, voi että maistui hyvältä!” Kerran halkokuorma syttyi tuleenkin niiden kuumien pystyputkien johdosta. Rekisteritietojen perusteella sillä on ajettu vähän, lähinnä kesäisin, ja seisokit ovat olleet pitkiä. Taito oli mukana ja samoin isoisä, joka lappoi kumisaappaalla vettä tienvarsiojan pohjalta, ettei palanut kallisarvoinen auto kuormineen kaikkineen. TAITO KAINULAINEN • eläköitynyt kuorma-autoilija Iisalmesta. Kuin karvalakki imusarjassa ”Se on tämä omakin semmoinen jännä kaksijakoinen tapaus, että välillä se vetää helkutin hyvästi ja välillä niin kuin olisi karvahattu siellä jossain välissä.” Taiton ja hänen veljensä Ari Kainulaisen nyt vaalima auto on viettänyt aktiivipäivänsä Sotkamossa. ”Moottorille ei ole tehty mitään, mutta vaihdelaatikko siitä hajosi melkein heti. Antti ajoi autollaan kaikkea mahdollista sorasta halkoihin. Niin paljon tiheämpi on tuo viisivaihteinen. Se on ollut aggregaatin perässä. Ajoi muun muassa metallitehtaiden sivuvirtatuotteita monille valimoille ympäri Suomen. Putkien taakse asennettiin sitten peltisuojat mokoman tilanteen välttämiseksi jatkossa. Pokarapelillä kuormaa tehtiin koko perheen voimin – ja paljon. Peräti paljon oli halon ajoa, jolloin lavan päädyt varusteltiin tolpilla. ”Välillä se vetää helkutin hyvästi ja välillä niin kuin olisi karvahattu siellä jossain välissä.” Kerran syttyi Antti Kainulaisen auton halkokuormakin tuleen, mutta sitten sai etusermi kipinäsuojan eikä enää tarvinnut kuormia sammutella kesken ajon. Jospa jostain traktorin peräkärryn aihiosta löytyisi samanlainen nelivaihteinen. • laulumies. Lava löytyi valmiin mittaisena ja se sai alleen vaijerilaitteet
Kolme eri mallisarjaa käsittäneen kölniläisen FK:n kymmenvuotinen matka oli dieselmoottorien kanssa surkeilua, sillä jo vuonna 1951 myyntiin tulleen ensimmäisen ja sitä seuranneen lyhytikäisen välimallisarjan autojen dieselvalinta meni lipalleen. Hyttipeltien prässikalut menivät Englannin Dagenhamin tehtaille, ja niillä printattiin paljon onnistuneemmalla kuutos-dieselillä varustetun Thames-Traderin koppeja. Päällysrakenteena oli soralava Jouperin kipillä”, Taito kertoo. ”Osia on saanut apulaitteisiin ja esimerkiksi jarruihin ihan tavallisista alan liikkeistä, samoja palasia on ollut monessa kohtaa mun muassa MANja Mersu-kuormureissa.” 32 FORD FK G700. Kuulamutteriohjaus ei ole mitenkään avitettu, joten kaurapuuroa kului kuormien kanssa touhutessa. Moottoria markkinoitiin taloudellisena ja yksinkertaisuutensa tähden luotettavana, mutta se ei ollut lopulta kumpaakaan. Andrewsin ja vuonna 1961 päätettiin Fordin Euroopan-kuorma-autojen valmistus rajata Englantiin. Kolme ja puoli vuotta siinä meni, mutta jälki kiittää tekijäänsä. Taito Kainulainen teki remontit ja entistykset omassa tallissaan. Niiden ruokahalu suhteessa työhaluihin oli kestämätön. Lopun alku eikä hymykään auttanut. Hiukan porattu Hercules-versio vuoden 1954 välimallin autosarjassa ei ollut sen parempi. Keppivalikoimassa on vaihteiden lisäksi kipin ja vaijerivedon hallintaa. ”Jousipakoista oli lehtiä poikki, mutta kunnostin pakat auton mukana tulleilla irtolehdillä. Ford FK ja lorun loppu F ordin oman ikivanhan 1920-luvun Ahenkilöautomalliston lättäpäätekniikkaan perustuneet bensakasit olivat Ford FK/ Kölnin toinen moottorivaihtoehto. Bensamoottorien aika oli 1950-luvun lopulla eurooppalaisen raskaan liikenteen voimanlähteenä kerta kaikkiaan ohi. Polsterit ovat uudelleen verhotut, samoin ovipahvit. Hiekkapuhalluksen, osan pohjatöistä ja maalauksen on Taiton hitsausten ja pohjatöiden päälle tehnyt lajin ammattimies, hytin sisäverhouksen ja penkkien polstereiden päälliset taas sen sortin tekijä. Viimeiset FK:t pullahtivat uunista vuonna 1961 vain bensavaihtoehtoina ja siinä vaiheessa tehtaalla korjattiin kaksitahtisia reklamaatiodieseleitä niin paljon, että uustuotanto pantiin välillä seisokkiin. Sen koommin ei Saksassa tehty Fordkuorma-autoja. Amerikkalaisen Hercules-moottorin saksalaista lisenssiversiota jouduttiin ensin kesyttämään 94 hevosvoimasta 85:een, kun pata alkoi poikia. Saksan tehtaiden dieselkokeilut hermostuttivat Fordin pääjohtaja John S. Suomessa moneen FK-Fordiin jälkiasennettiin Mersun dieseleitä. FK sai uuden hytin ja kaksitahtisen kuutosen jo vuoden sisään edellisestä muutoksesta, eikä dieselmenestys ainakaan parantunut
”Koen, että olipa auto kuinka huonomaineinen tahansa, on se kappale taltioimisen arvoista suomalaista hyötyajoneuvohistoriaa.” ”Kaksitahtidieselin murisevan ujelluksen tunnisti jo kaukaa varsinkin tyynellä pakkassäällä. Saksalaiset nimittivät Kölniään haiksi tuon hammasrivin tähden. Kippi on Multiliftin, tarkemmin sen edeltäjän Autolava Oy:n tekemä saksikippi. Lava löytyi Pirkanmaalta, siitä tarvitsi vain kiinnikkeet muuttaa, sillä muuten mitat passasivat. Jopa saksalaisilta nettisivustoilta on tullut palautetta, jonka mukaan toimiva Kölnin kaksitahtari on harvinaisuus. ”Koska minä ja veljeni Ari olemme tehneet autoilijauramme vaihtolavavehkeillä, halusimme varustaa myös Kölnin vaijerilaitteilla. Joku sanoi, että laita siihen joutsalainen, mutta eihän sillä pysty mihinkään järkevään, siksikin siihen vaijerilaitteet pantiin. 7/2023 33. Monet kerrat tuli kuulosteltua, koska hankemies tulee isojen mäkien takaa kotisuoralle ja vellikupille.” Kölniläisen ulkonäössä on Petterin TJ:tä, patanokka-Mersua ja jonkun verran Traderia, jota sitten myöhemmin kölniläisen koppiprässeillä tehtiinkin. ”Kun Kölni lanseerattiin, elettiin Suomessa vielä melkoista pula-aikaa. Autoja oli kyllä saatavissa aika hyvin, mutta rahoitusta autojen hankintaan ei tahtonut kohtuudella saada.” Vaikka kölniläinen oli huomattavasti suomalaisia tai ruotsalaisia vaihtoehtoja halvempi, Taiton tietojen mukaan Suomessa ei ole nyt ajokuntoisena rekisterissä kuin kaksi Ford Köln G700 -hyötyajoneuvoa, ja toinen niistä on neliveto. Tämän paketin lupaus taloudellisuudesta ja kestävyydestä kaatui käytännön töissä irvikuvakseen, vaikka loppuaan kohti moottorin kestävyys paranikin. Nämä löytyivät Forssan osatorilta hirveästä risukosta Petterin päältä.” Jotkut ovat kysyneet Taitolta, mitkä kriteerit vaikuttivat autoilijan päätökseen valita eksoottista tekniikkaa käyttänyt Kölnin-Ford hankepelikseen. FORD FK/KÖLN G700 LEAC 1959 MOOTTORI AVL AD6, kuusisylinterinen kaksitahtinen V6-dieselmoottori pyörrekammioruiskutuksella ja huuhtelupumpulla tilavuus 4,2 litraa, sylinterin halkaisija 92 mm, iskun pituus 105 mm, puristussuhde 18,6:1 teho 120 hevosvoimaa 2 800 kierroksella, vääntömomentti 313 newtonmetriä 1 800– 2 000 kierroksella rivimallinen Bosch-ruiskutuspumppu KYTKIN kuiva hydraulivälitteinen yksilevyinen kytkin VAIHTEET nelivaihteinen 4+1 Fordvaihdelaatikko, kaksinopeuksinen Eaton-perä, huippunopeus 80 kilometriä tunnissa JARRUT paineilmatehosteiset nesterumpujarrut RENKAAT 8,25–20” MITTOJA Akseliväli 4 370 mm, kokonaispituus 6 670 mm, leveys 2 230 mm, korkeus 2 275 mm, kääntöympyrä 17,5 m, alustan ja ohjaamon paino 2 785 kg, sallittu kokonaispaino 8 500 kg, kantavuus 5 715 kg, polttoainesäiliön tilavuus 100 litraa Antin auto ei ollut vaihtolavallinen, mutta tämä nykyinen on
Karin poika Matti Polvela rakensi apujoukkojensa kanssa hienosti viimeistellyn kopion tuosta 1980-luvulla taloa palvelleesta Niilo-Volvosta. 34. Tampere ESIKUVAN MUKAINEN VOLVO N1025 6X2 1979 1960-luvulta saakka toimineen tamperelaisen Kuljetusliike Kari Polvela Oy:n entinen Volvo N10 koki monen merkkitoverinsa kohtalon eli siirtyi jatkamaan työuraansa valtamerten taakse VäliAmerikkaan
Volvo on rekisteröity ensimmäisen kerran 22.10.1979 rekisteritunnukselle OHU-489. Alkuperäinen, vuonna 1980 taloon tullut NiiloVolvo palveli Kari Polvelan yritystä vuoteen 1987 saakka, minkä jälkeen käytännöllinen ajokki siirtyi Suodenniemelle kuljettamaan Sinervön kaupan rautakauppatavaraa. Matti Polvela (kesk.) ja auton kunnostamisessa apuna ollut Esko Pohjola viimeistelivät Volvoa kiinnittämällä ojakepit. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Talvinen kuva Polvelan alkuperäisestä N-kympistä. Jossain vaiheessa Volvo joutui kolariin, ja korjauksen jälkeen se sai rekisteritunnuksen OMB-699. Polvelalle Heikkinen oli kertonut ajaneensa autolla kaikkiaan 1,3 miljoonaa kilometriä. Matin sisko Johanna Vihlman on mukana perheyrityksen toiminnassa, ja hänellekin velimiehen veteraanikuormaautoharrastus on tuttua kauraa. Rautiolla Volvo suoritti monttuauton tehtäviä varustuksena autossa alun perinkin ollut lämmitettävä soralava. Työt sorakuljetuksessa jatkuivat vuoteen 2014 saakka, jolloin auto otettiin pois liikennekäytöstä. Sora-auto Kainuusta Karin poika Matti Polvela sai ajokortin vuonna 1987, ja ensimmäiset työkeikkansa hän ajoi isän N-kympillä. Heikkiseltä Volvo siirtyi lähipiiriin kuuluneelle sotkamolaiselle Konepalvelu Rautio Oy:lle. Kun kauppa aikanaan vaihtoi Volvon tuoreempaan autoon, lähti Niilo Väli-Amerikkaan, jossa nämä lujat ja vanhaa kunnon yksinkertaista tekniikkaa sisältävät Volvot ovat yhä haluttuja työkaluja. Sotkamolainen Risto Heikkinen hankki auton soran ajoon, ja siinä oli myös aurausvarustus. Niinpä tamperelaisen Kari Polvela Oy:nkin tallissa on hiljattain valmistunut Volvo N1025 -nosturiauto, joka ei ole yrityksen alkuperäinen yksilö mutta täysin vastaava aina rekisteritunnusta myöten. M oni pitkään toiminut kuljetusliike pyrkii kunnioittamaan menneitä vuosikymmeniä hankkimalla tai rakentamalla perinneautoksi samanlaisen yksilön, jollainen yrityksellä on aikoinaan ollut työkaluna. M AT TI PO LV EL A 35. Tämä oli sytyttävä kipinä, kun uutta harrasteautoaihiota kolmekymmentä vuotta myöhemmin lähdettiin etsimään. Aivan kotinurkista ei sopivaa ehdokasta kuitenkaan löytynyt, vaan sellaisen perässä piti matkustaa Kainuun Sotkamoon saakka
Myyjä Pentti Tomunen soitti pari viikkoa ennen kuin auto ehti val mistuslinjalle, että saatte samalla hinnal la hiljattain esitellyn F16mallin. Irtoohjaamoita ilmestyi tallin pihaan kaikkiaan neljä kappaletta, joista yksi tuli Rautiolta kaupantekijäisiksi mukaan. Ajo kiksi hankittiin bensaBedford. Hytti oli huonokuntoinen. Se vaihtui käytettyyn Pekuun, jossa oli liukuovilla va rustettu maitokoppi. Yhtiön ajokit ovat uudistuneet säännölli sesti vuosikymmenten aikana. Viimeistely on alustan osalta priimaa. Kauppilan Autohajottamosta löytynyt N7-Volvon koppi oli lattian osalta ehjä, joten siitä tehtiin autoon uusi ohjaamo. Se olikin Pirkanmaan ensimmäinen F16. Volvo oli tehnyt päivätyönsä sora-autona ja tienhoitohommissa. Polvelalta tämä 1980-mallinen N10 jatkoi matkaansa Suodenniemelle Sinervön kaupan tavaran ajoon. Kimmo puolestaan rakensi nosturin alle tulevat vahvistukset. Volvon takapalkista löytyy myös perävaunun vetovarustus. Alustaa jouduttiin jatkamaan sekä välistä että perästä, jotta siitä saatiin esikuvaansa vastaava. Lava retkahti sivulle ja kaatoi auton katolleen viereiseen saviojaan. Sinervöltä Volvo lähti maapallon toiselle puolelle Väli-Amerikkaan. Muita irti purettuja osia Kimmo toimitti useaan paikkaan kunnostusta ja pintakäsittelyä varten. Nykyinen kiinteä rahtilava saadaan tämän vuoksi kipattua sen minkä lavan peräylitys sallii. Ensimmäinen Volvo, kaksiakse linen 485 koki onnettomuuden, jossa oli onneakin matkassa. Kari Polvela oli soras tamassa tietä Tampereen Messukylässä, kun auton vaihtolavalaitteista katkesi kipin kaatoakseli. Vuonna 1980 hankit tiin ansiotyöhön tarinamme auton esikuva, Volvo N1025, jonka päälle edellä mainittu Hiab siirtyi. Alun perin Volvo on työskennellyt soran ajossa, joten varusteena on housukippi. Happi sai kuitenkin väistyä jo kolmen viikon kulut tua Hiab 1165:n tieltä. Tänä päivänä Polvelan siniset nosturi Volvot näkyvät ympäri maatamme erilaisis sa nosto ja kuljetustehtävissä. Volvo painui sy välle mutaan, siitä ei jäänyt näkyville kuin toinen etupyörä. 1980luvulla kalustossa oli myös Volvot F616 ja F12. Kunnostus otti aikansa Matti Polvela on siis juttumme Volvon kolmas omistaja. Hytti ja runko vietiin Turengin Automaalaamoon maalattavaksi. Sen kohtaloksi koitui epäonnistunut korjaamokäynti, jonka jäl keen Kari Polvela kävi kippaamassa Sca niasta kuorman pois, ajoi auton Telipyö rä Oy:n pihaan ja palasi työmaille Volvolla. Yksi Scaniakin yrityksen palveluksessa kävi kääntymässä. Kolmen vuo den päästä 86Volvo vaihtui uuteen F7:ään Hiab 865 nosturilla. Työn alle Volvo otettiin kevättalvella 2019, jolloin Polvelan edellistäkin projektia rakentanut Kimmo Innala aloitti muutostyöt auton purkamisella. Vuonna 1989 Polvelalla kävi hyvä tuuri, kun kauppa oli sovittu uudes ta F12Volvosta. Polvelan historia M atti Polvela kertoo perheensä kuljetus liikkeen alkutaipaleesta: ”Isä sai liikenneluvan vuonna 1966, ja Tampereen meijeriliikkeeltä tuli ajoa. Sora-auton akseliväli oli 4,3 metriä. Sotkamosta löytyi aihio, josta nosturiautoa lähdettiin rakentamaan. Mukaan tuli varaosahytti. Nykyisin sen voi bongata Boliviasta, jonne se lähti syksyllä 2022. Sen jälkeen vielä yksi uutena hankittu Bedford tuli meille mai don ajoon.” Brittikuormureiden jälkeen alkoi tähän päivään kestänyt ja yhä jatkuva Volvoai kakausi. Jälkimmäisestä tehtävästä kertoo aurapuskuri hydrauliikkoineen. Runkoa jatkoi Pekka Lahti eli tutummin Pajapekka. Sama nosturi asennettiin vielä Volvo F12:n rungolle vuonna 1987. Autojen väri ja merkki ovat kuitenkin pysyneet perintei sinä. 36 VOLVO N1025 6X2 1979. syyskuuta vuonna 2017. Pol vela sai potkittua hytistä takalasin irti ja pelastautui autosta ulos. Kaupat autosta käteltiin 8. Vuonna 1971 alkoi yrityksen nykyinen suoriteala, kun Polvela hankki 1969malli sen, Kiitolinjan vanhan kymppipyöräkasi kutosen Hiab 550nosturilla. M AT TI PO LV EL A M AT TI PO LV EL A Rahtilava on kunnostettu pohjan puuosia myöten. Nosturi vaihtui vuon na 1977 Happimerkkiseen kraanaan
50 vuotta myöhemminkään ei nykyautoon tottuneen liene vaikea hypätä tähän konttoriin ohjastajan paikalle. Se tuotti kuitenkin päänvaivaa, sillä tallissa oli trukkilavojen päällä osia, joista kaikista ei uusi tekijä tiennyt, minne ne autossa kuuluvat. Kuvauspäivänä Matti koeponnisti nosturia ja taakkana oli talon patanokka-Volvo. Projekti olikin tässä vaiheessa eräänlainen rakennussarja, joka piti koota uudelleen yhteen. Auton ohjaamo oli tämän kantikkaan N-sarjan esittelyajankohtana 1970-luvun alkupuolella huippumoderni. 7/2023 37. Kuvaussessiosta ja kuljettajan jututtamisesta poiki myös varaosa-auton löytyminen Punkalaitumelta. Volvo oli Kimmon jäljiltä hyvällä mallilla runkotöiden ja ohjaamon osalta. ”Näin sattumalta Teivon ABC:lla hieman tuoreemman N-kympin, josta kävin ottamassa kuvia osien paikallistamista varten”, Esko kertoo. Siitä purettiin kaikki tarpeellinen itselle. Vasta hiljattain valmistunut Volvo Hiabeineen ei ollut ehtinyt vielä nostella muuta kuin omaa koukkuaan. Työn jatkamiseksi apuun tuli ylöjärveläinen Esko Pohjola. Ohjaamon taakse istutettu Hiab 1165 -nosturi löytyi Hämeenkyröstä. Paikalleen jäi ainoastaan runko ja akselit, jotka palautettiin takaisin Punkalaitumelle. Volvon rakentaminen jäi Kimmolta kuitenkin kesken, sillä hän sairastui vakavasti ja menehtyi. Nosturin säädöt olivat vielä vähän alakanttiin, mutta silti nostokohde irtaantui hetkeksi maan vetovoimasta. Volvon kunnostukseen lähteneitä osia jäi surullisen tapahtuman vuoksi kadoksiin jonkinmoinen määrä. Esko löysi myös toisen N-Volvon kotinurkiltaan Siivikkalasta, mutta se ei ollut myytävänä. Hiab purettiin alkutekijöihinsä ja koottiin kunnostettuna Volvon rungolle tehtyyn petiin
Johdoista osa oli kovettunut pilalle. Nyt on kuitenkin aika nautiskella valmiista ajokista tien päällä ja Veteraanikuormaautoseuran tapahtumissa. Lampunkehykset maalattiin vahingossa väärän värisiksi, ja autojen vuosimallieron takia nykyisessä yksilössä ei ole lokasuojan vilkkuvalaisimen yhteydessä parkkivaloa. Ainoat poikkeavuudet Polvelalla alun perin olleeseen yksilöön löytyvät auton keulasta. Esko Pohjola oli suorittavana portaana Volvon kunnostamisessa. Matti kertoo, että hän puhui nosturitarpeesta sivumennen Pekka Lahdelle, ja jo parin tunnin päästä Pekka bongasi netistä vaihtolavassa kiinni olleen Hiabin. Sähkötöihin Esko sai houkuteltua työpaikaltaan eli VR:ltä tutun Markku Voimalan. Vastaava voimanlähde oli Polvelan alkuperäisessä N-kympissä. Niitä selvittämään ja laittamaan tuli Jari Tuominen, joka oli ollut N10/12-ikäluokan aikana Volvolla asentajana. Museorekisteröinnin jälkeen eteen sekä taakse ruuvattiin tuliterät rekisterikilvet, joissa on esikuvana toimineen polvelalaisen HMU-291-tunnukset. Paineilmajärjestelmän osat olivat niin ikään levällään ja osittain hukassa. 38 VOLVO N1025 6X2 1979. Ainoat erot Polvelan alkuperäiseen N-kymppiin löytyvät Volvon keulasta. Lampunkehyksiin tuli erheessä väärä väri, ja vuosimallierosta johtuen Volvon vilkkuja parkkivalot ovat erillisissä valaisimissa. Sähköt olivatkin homman haastavimpia tehtäviä. Tarmokkaalla työllä Volvo saatiin viimein niputettua yhteen. Toukokuussa 2023 autolle saatiin museoajoneuvotodistus. Suurin johtonippu oli katkaistu hytin lattian alta, kun ohjaamo oli alkuperäiseltä rungoltaan aikoinaan irrotettu. Hiab-nosturi löytyi Hämeenkyröstä. Matti Polvela oli mukana sen minkä työkuviot suinkin antoivat myöten. Kuormurin rakenteita sai silti mallin ottamiseksi käydä tutkimassa. Purkamoilta löytyi kuitenkin johtosarjoja, joista Voimala loihti autoon uudet virtavärkit. Menneiden aikojen satavarmasti toimiva ilmastointilaite: reumatismiluukku. Nosturi purettiin, siihen rakennettiin kiinteät tukijalat ja samalla se myös kympitettiin eli tehtiin kymmenvuotistarkastus. Hauska sinivalkoinen sarana kertoo viimeistelyn huolellisuudesta. Konepeiton ja osittain ohjaamonkin alla on 300-hevosvoimainen moottori
Uusi nokkamalli tuli vielä tarpeeseen V uonna 1973 esitelty Volvon Nsarja kat toi mallit N7, N10 ja N12. Kuinkahan monta jatko-ohjaamollista yksilöä aikoinaan valmistettiin. Nmallin valmistus päättyi vuonna 1990. Vuonna 1980 ännäläiset laa jensivat uudella mantereella leviämistään Brasiliaan. Australiassa ännäläisillä kiskottiin paikalli sia maantiejunia. Maanrakennustyömaille tai raskaimpiin vetotehtäviin tarjottiin telive toista 6X4alustaa. 7/2023 39. Niillä korvattiin aikaisemmat nokalliset N86 ja N88versi ot, joiden vanhahtava ulkonäkö oli perua jo 1950luvun alkupuolelta. Maastokelpoisuus oli otettu niin ikään Nmallien suunnittelussa huomioon. Kokonaisuutena auto suunniteltiin mahdollisimman kevyek si mutta silti vahvaksi. N10/12-mallit soveltuivat mainiosti raskaisiin maarakennustöihin vahvan alustan ja voimansiirron ansiosta. Skandinavia oli Nmalliston päämarkki naalue. Saa tavissa oli vetävällä etuakselilla varustettu alustaratkaisu. Keveyttä lisäsi muun muassa lasikuituinen konepeitto, joka vaih tui vuonna 1980 alumiiniseen. EteläAmerikassa Nsarjaa jat koivat vielä NL10/12mallit. Vuonna 1978 Volvo N10 esiteltiin PohjoisAmerikassa vetopöytä autona ja hieman myöhemmin N12mallit kippiautoina. Volvojen päämarkkina-alueeksi ajateltiin Skandinaviaa. N10/12-sarjan erilaisia variaatioita. 17 vuoden aikana auto kehittyi teknisesti moottorien ja voiman siirron osalta ja koki ulkoisesti muutamia muutoksia, joista näkyvimpiä olivat vuonna 1980 esitelty hieman pidennetty ohjaamo sekä vuonna 1986 keulalle ilmestyneet kan tikkaat ajovalot. Kosmeettisilla muutoksilla N-kympistä on saatu hyvin jenkkihenkinen vetopöytäauto. Kantikkaat nokkaVolvot löysivät tiensä myös muun muassa Australiaan ja Amerikkaan. Vaikka nokat tomat bulldogmallit olivat alkaneet valloit taa raskaan kaluston markkinoita 1960lu vulta lähtien, ruotsalaisvalmistaja uskoi, että perinteisille nokkamallisille kuorma autoille löytyy yhä kannattavat markkinat ainakin pohjoismaista. N-kympin esitteeseen oli päässyt myös myrskyläläisen Virènin säiliöauto. Euroopassa Sveitsin tiestölle ja työ maille tehtiin hieman kapeammalla raidevä lillä sekä konepeitolla valmistettua versiota. Tuore nokallinen Nmallisto olikin melkoi nen loikka eteenpäin kehityksen suhteen varsinkin ohjaamon osalta
Vuonna 1980 ännäläiset laa jensivat uudella mantereella leviämistään Brasiliaan. N10/12-mallit soveltuivat mainiosti raskaisiin maarakennustöihin vahvan alustan ja voimansiirron ansiosta. Kosmeettisilla muutoksilla N-kympistä on saatu hyvin jenkkihenkinen vetopöytäauto. Maanrakennustyömaille tai raskaimpiin vetotehtäviin tarjottiin telive toista 6X4alustaa. Saa tavissa oli vetävällä etuakselilla varustettu alustaratkaisu. Australiassa ännäläisillä kiskottiin paikalli sia maantiejunia. Euroopassa Sveitsin tiestölle ja työ maille tehtiin hieman kapeammalla raidevä lillä sekä konepeitolla valmistettua versiota. Uusi nokkamalli tuli vielä tarpeeseen V uonna 1973 esitelty Volvon Nsarja kat toi mallit N7, N10 ja N12. Maastokelpoisuus oli otettu niin ikään Nmallien suunnittelussa huomioon. Skandinavia oli Nmalliston päämarkki naalue. EteläAmerikassa Nsarjaa jat koivat vielä NL10/12mallit. Volvojen päämarkkina-alueeksi ajateltiin Skandinaviaa. Tuore nokallinen Nmallisto olikin melkoi nen loikka eteenpäin kehityksen suhteen varsinkin ohjaamon osalta. Kantikkaat nokkaVolvot löysivät tiensä myös muun muassa Australiaan ja Amerikkaan. Nmallin valmistus päättyi vuonna 1990. Kuinkahan monta jatko-ohjaamollista yksilöä aikoinaan valmistettiin. Vaikka nokat tomat bulldogmallit olivat alkaneet valloit taa raskaan kaluston markkinoita 1960lu vulta lähtien, ruotsalaisvalmistaja uskoi, että perinteisille nokkamallisille kuorma autoille löytyy yhä kannattavat markkinat ainakin pohjoismaista. N10/12-sarjan erilaisia variaatioita. Niillä korvattiin aikaisemmat nokalliset N86 ja N88versi ot, joiden vanhahtava ulkonäkö oli perua jo 1950luvun alkupuolelta. Kokonaisuutena auto suunniteltiin mahdollisimman kevyek si mutta silti vahvaksi. N-kympin esitteeseen oli päässyt myös myrskyläläisen Virènin säiliöauto. 17 vuoden aikana auto kehittyi teknisesti moottorien ja voiman siirron osalta ja koki ulkoisesti muutamia muutoksia, joista näkyvimpiä olivat vuonna 1980 esitelty hieman pidennetty ohjaamo sekä vuonna 1986 keulalle ilmestyneet kan tikkaat ajovalot. Vuonna 1978 Volvo N10 esiteltiin PohjoisAmerikassa vetopöytä autona ja hieman myöhemmin N12mallit kippiautoina. Keveyttä lisäsi muun muassa lasikuituinen konepeitto, joka vaih tui vuonna 1980 alumiiniseen. 7/2023 39
Talvinen aika ei mahdollistanut tätä tointa, joten seuraava etappi oli kevään mittainen Ypäjän maatalousseppäkoulun linja vuonna 1951. Runnin päätuotteita olivat lumilingot, rehuleikkurit, höylä-äkeet ja -kylvökoneet, peräkärryt, lanat sekä peräkauhat, mutta näiden lisäksi tulevat myös lukuisat alihankintatuotteet. Sota-aikaan ylemmän kansakoulunsa aloittanut nuorimies koki kovia ensin asepalveluksessa, kun Rovajärven ampumaleirillä sirkkelin sinkoama puunsäle osui kaulaan ja oli viedä tykkimiehen hengen. Simpan väkevään muistoon ja vahvaan omaan näkyyn pohjaava tekeminen määritteli myös Lauria ja siten Runnin koko tuotekirjoa läpi vuosien. Tenhusen ajatuksia ovat myös ensimmäiset matalaan hajakylvöön ja harvoihin ajokertoihin perustuvat suorakylvökoneet, joiden jatkokehitelmille koitui kaupallista menestystä kuitenkin vasta muiden valmistajien pajoilla. YHDEN MIEHEN RISTIRETKI Lauri Tenhunen mullisti säilörehun käsittelyn ja oli lähellä tehdä saman suorakylvölle sekä kuivalannan käsittelylle. Tenhusen kolmas pähkäilyn maali ja suoranainen palava pensas oli kuivalannan käsittely, jonka tähden suhteellisen vaatimattoman kokoinen yritys perusti jopa oman koetilan. Heti asepalveluksen perään ilmeni, että Lauri oli ohitettu Sion-papan perinnönjaossa, eikä ajatellusta maanviljelijän urasta tullut mitään. Parhaimmillaan Runni työllisti Kiuruvedellä noin 70 ihmistä. Kaikkiaan kahdeksasta syntyneestä lapsesta kolme kuoli aivan pieninä. L auri Alarik Tenhunen (1930–2010) oli kiuruvetinen maatalon poika, joka kengityssepän opein ja myötäsyntyisen keksijän DNA:lla rakensi tyhjän päälle monista kekseliäistä tuotteistaan tunnetun Runnin Konepajan. Apuun ilmestyivät Laurin täti Fanny Maria ja tämän mies Reino Tikkanen, joiden hoteissa Lauri aloitteli puisten vesiputkien tekoa. Tästä ahjosta valmistui samoihin aikoihin muiden muassa Syväsen Konepajan perustaja Teuvo Syvänen. Tenhusen ideoiden ja tuotteiden ansiosta karjatilojen säilörehun käsittely suorastaan mullistui. Teollinen toiminta kuitenkin alkoi tolppakengistä. Himoseppä-nimityksen koulutovereiltaan saanut Lauri Tenhunen perusti ensimmäisen hevosenkenkäpajansa Kiuruveden Rytkyn kylään. Tekninen nero oli kaupallisessa mielessä itse yrityksensä pahin vihollinen. Sattumat antavat suuntaa Lauri syntyi Sion ja Helmi Tenhusen esikoisena. Pian paikka kuitenkin vaihtui Sulkavajärven toiselle puolelle Kalimonimisen talon pajarakennukseen. Lauri Tenhusen isä ja isoisä olivat kumpikin nimeltään Sion Tenhunen ja molemmat kiuruvetisiä maanviljelijöitä. Voimakastahtoisen ja idealistisen miehen tapa puskea ideoitaan kallistuikin lopulta yrittäjän ristiretkeksi, jonka taisteluihin myös itse konepaja hiipui. Ukki-Sion eli Pelto-Simppa oli omaksunut maanviljelykseensä omintakeisia menetelmiä. Teksti: Kauko Ollila • Kuvat: Jukka Tenhusen arkisto Runnin tarina 40
Maatalous koneellistui kovaa vauhtia muutenkin, mutta toiminta Runnilla oli kovin vekselivetoista ja tavaran kulku vaikean takana. Teollinen toiminta alkoi Runnilla tolppakengistä, mutta yhtiö valmisti pitkin aikaa myös erilaisia alihankintatuotteita. Keksijän mieli, osaavat kädet, ahjo ja konevasara. Sekä uuden oman pajan että asuintalon lainoitukseen tarvittiin pankkien lisäksi myös tilallisten takauksia. Tenhusilla oli Iisalmessa lisäksi karjataloutta muutaman vuoden ajan omalla Seppäläksi nimetyllä tilallaan. Helga on tätä kirjoitettaessa vielä hyvissä voimissa noin 92 ikävuodestaan huolimatta. Seppä oli tuohon aikaan erittäin tärkeä ammattimies maanviljelijöille, ja Laurin moitteeton työ vauhditti tulevaa menestystä. Laurin ja Helgan pojan Jukka Tenhusen sanoin: ” Helga oli se peräseinä, josta Lauri ponnisti hurjiin loikkiinsa.” Laurin asemapaikka vaihtui ensin appiukon vaikutuksella Vaaraslahteen ja sitten vuonna 1956 silloisen Iisalmen maalaiskunnan Runniin Keuvon taloon. Hevosenkenkäsepästä tolppakenkäsepäksi, siitä keksijäksi ja yritysjohtajaksi. Karja oli paljolti Helgan vastuulla. Moni muukin saman sukupolven tuleva konepajamies kävi Lauri Tenhusen tavoin Ypäjän maatalousseppäkoulun. Keuvo oli vauras tila ja sen isäntä kiinni piireissä; tämä kytky oli aloittelevalle sepälle elintärkeä. Näiltä maisemilta löytyi vuonna 1953 myös tuleva aviopuoliso Helga Lappi, kovin tärkeä ihminen puolisona, lasten äitinä ja omavoimaisen neromiehensä pyyteettömänä tukijana. Piti katsoa suotuisampia selkosia kauempaa ja niin kävi, että synnyinkunta, vahvan maatalouden Kiuruvesi, peittosi Iisalmen, Mäntyharjun ja Jämsän. Paja alkoi laajeta toden teolla. Täältä tulivat ensimmäiset Runnin omat tuotteet, täältä myös firman nimi. Seudulla työskennellyt vanha seppä oli hyytymässä työkuormansa alle. Runnilla yritys kasvoi kymmenkunnan työntekijän kokoon, ja muun muassa ensimmäiset lumilingot valmistuivat siellä. Ensimmäinen vieras työntekijä, Pentti Kononen, tuli taloon vuonna 1966. 41. Maine alkoi kiiriä. Kuuman raudan taituri Lauri teki niistä vähintäänkin riittävän laadukkaita, ja kenkiä meni myös vientiin. Kengistä linkoihin Keuvon naapurien helsinkiläinen sukulaismies Alpo Kinnunen haki 1960-luvun puolivälissä valmistajaa pylväskengilleen. Niiden omintakeinen ja nuoskalumessa hyödylliseksi mainittu ominaisuus oli pyörivä peräseinä, Laurin keksintöjä. Ruuvisyöttöisen Runni-lumilingon pyörivä takaseinä helpotti nuoskalumen läpikulkua, mutta oli toisaalta kilpailijoiden yksinkertaista rakennetta selvästi kalliimpi valmistettava
Rehunkäsittely mullistuu Talvi 1972–73 oli vähäluminen, ja omassa taseessa makaava linkovarasto tehtaan pihalla paisui ylisuureksi. AIV:n vääntäminen aumasta tai tornista oli kuitenkin edelleen käsityötä ja mahdottoman raskasta, kunnes viljelijöiltä lähtöisin oleva idea tai oikeastaan avunpyyntö jalostui Laurin päässä traktorikäyttöiseksi rehuleikkuriksi. Suurten linjojen mies Kovan menekin tähden Lauri Tenhunen päätti lähimpien luotettujensa vastustuksesta huolimatta asennuttaa konepajaansa massiivisen maalauslinjan. Vauhtia hankkeelle antoi Mikkelin maatalousnäyttelyssä vuonna 1975 lanseerattu kilpailu rehunkäsittelyn helpotuksen parhaasta ideasta. Muutto tapahtui vuonna 1971. Nyt sepästä tuli myös todellinen yritysjohtaja. Päälle päätteeksi linja oli käyttökustannuksiltaan hyvin kallis ja rasitti sitenkin kohtuuttomasti yrityksen taloutta. Nyt se oli mahdollista tehdä helposti ja nopeasti. Sitä myös vietiin useaan maahan. Traktorin vetovarsiin kiinnitettävään systeemiin kuului trukkimastoa muistuttavaan runkoon liitetty hydraulikäyttöinen terä, joka irrotti viiltäen ympyränmuotoisen noin puolimetrisen tai metrisen palan rehua kerralla. Mukaan tulivat lisäksi traktorin perävaunut. Lauri kuitenkin piti päänsä, sillä hän hankki saksalaisen maalaamon, johon sai vain Teollistamisrahaston valuuttalainan. Leikkuria seurasivat muutamat muut ruokintaketjua tukevat tuotteet, kuten rehunkuljetuskärryt ja laakasiiloelementit. Hankintaan vaikutti kehitysaluerahastossa läpi mennyt hakemus. Sen ehtojen mukaan hankinta tuli toteuttaa valuuttalainalla ja maalaamon piti olla kotimaista valmistetta. 42 RUNNIN KONEPAJA. Leikkuujälki oli tiivis, ja laitetta voitiin käyttää rehupatjoissa sekä laakasiiloissa. Tämä valinta osoittautui konepajan keskiportaan pelkäämällä tavalla suureksi virheeksi. Mikä parhainta, teollisuustontti lohkesi pistoraiteen vierestä. Runni-säilörehuleikkuri oli merkittävin tuote yrityksen historiassa. Vuonna 1973 alkoi kuitenkin tuorerehuvälineistön valmistus, ensin vain terävällä rehulapiolla. Käsin rehun irrotus oli tavattoman raskasta. Lisäksi markan kurssi muuttui juuri samaan aikaan huonoon päin. Lingot tehtiin SOK:lle Runni-nimellä ja Hankkijalle Esa-merkillä. Höylä-äes oli lähtökohta, kun Lauri Tenhunen lähti uudistamaan sekä kylvömuokkausta että itse viljankylvötekniikkaa. Rehu-Runni-leikkurille on haettu ja saatu aikanaan patentit ainakin Belgiaan, USA:aan, Ranskaan, Itä-Saksaan, Hollantiin ja Sveitsiin. Laurin pettymykseksi sijoitus kisassa oli vasta viides, mutta itse leikkuri oli ehkä merkittävin tuote Runnin konepajan historiassa
Kehitettyään säilörehunkäsittelyyn kokonaisen tuotelinjan ja työmenetelmät koki Lauri tehtävänsä muuttuneen neuvontapainotteiseksi. Ukki-Sionin ominaislaatu pukkasi nyt erityisen vahvasti esiin. ”Markkinahenkinen asenne ei päässyt yrityksessä koskaan niskan päälle.” Runnin tuotteisiin kuului trukkimasto, joka toimi lisälaittein sekä lavaettä suursäkkinostimena siinä missä 7/2023 43. Jukka oli Runnin töissä eri rupeamia vuosina 1977–1981 ja sitä ennen kaikki loma-ajat. Tullessani vuonna 1979 rauhanturvatehtävistä pajalle töihin suuntautui Laurin henkinen painopiste tuotekehitykseen, viljelytekniikkaan ja politiikkaan, mutta ei arkijohtamiseen.” Laurintalo vetää väkeä Kahdeksankymmentäluvun alkuun tullessa rehuketju myi erinomaisesti. Etualan vaunu ja lavat ovat leikkurilla irrotetun rehukakun jatkokäsittelylaitteita. Tila saattoi olla Kiuruveden suurin turistipyydys. ”Valtakunnallinen keskusliike on parhaimmillaan tehokas jakelija oikein tuettuna, tosin hidas käänteissään. Ihmisiä tuli joka viikko bussikaupalla tutustumaan Laurintalon navettaratkaisuun ja kuivalantamenetelmään. Kuinka konepajayrityksellä on varaa tehdä moinen miljoonainvestointi. Ohjelma koostui esitelmästä, työnäytöksestä, ruokailusta ja kahvista. Se suisti yhtiön jyrkkenevään alamäkeen. ”Vastaavasti osa kauppiaista pohdiskeli koetilan hulppeutta. Lauri Tenhusen kompostointi-ideat tulivat suoraan Sion-ukin tuumailuista. Laurimaiseen laatuun pyrkivä koetila työvoimineen oli raskas pieti konepajan kyljessä. Käyttöpääoma olisi nopean kasvun oloissa kaivattu lisää, mutta sitä ei tahtonut saada. Käytännössä Runni kuitenkin joutui myymään kauppiaitten kautta, mutta 20 prosenttia alemmilla hinnoilla, jolloin kate suli. Laurin lyhyt pinna ja keskusliikejakelu eivät sopineet yhteen”, kirjoittaa Jukka Tenhunen paljon menneen analyysiä sisältävässä kirjassaan. Osittain Laurintalon saaman julkisuuden rohkaisemana Lauri Tenhunen veti kaikki firmansa tuotteet pois keskusliikkeiltä ja siirtyi suoraan yksinmyyntiin vuonna 1986. Niinpä Kiuruveden Niemiskylään avautui vuonna 1980 Laurintalo, Laurin ja yrityksen oma koetila. Suoramyynti oli kohtalokas liike Tuon ajan konepajat kärvistelivät maatalouskonemyyntinsä kanssa muutaman keskusliikkeen varassa. Lauri Tenhunen pyrki kaikissa tuotteissaan ennen muuta laadukkuuteen. Tuossa vaiheessa myös konepajan väki oli vähennyt lähes 70:stä kuuteentoista. Vihreän Linjan esittelyretkiä markkinoitiin muun muassa meijerien kautta. Siitä oli luovuttava vuonna 1987. ”Tässä maalaamopäätöksessä nähdään konkreettisesti se, ettei Laurin johtamistyyliin kuulunut karikoiden kiertely tai varautuminen tuleviin suhdanteisiin, vaan mentiin korkea laatu mielessä asiakkaan parhaaksi, täysillä eteenpäin itseä tai muitakaan säästämättä”, kirjoittaa Jukka Tenhunen laajassa vuoden 2021 historiikissaan Lauri Alarik – oman onnensa seppä. Moni kauppias suuttui ja lopetti Runnin tuotteiden myynnin kokonaan. ”Markkinahenkinen asenne ei päässyt koskaan yrityksessä niskan päälle. Onko yrityksen kate liian hyvä?” Jukka Tenhunen sanoo. Laurin päässä oli syntynyt ajatus valmiista mallitilasta, jossa koneita ja menetelmiä oli helppo esitellä ja kehitellä uutta. Kävijöitä riitti ja sitä kautta myös konekauppa vilkastui. Runnin liikevaihto tuplautui pian neljästä kahdeksaan miljoonaan markkaan
Kaikki velkojat viimeisen lainan takaajana ollutta kuntaa lukuun ottamatta saivat rahansa. ”Laurin kohdalla kysymyksessä oli myös haasteellisen luonteen ja ominaisuuksien yhdistelmä. Päätös oli Runnille kohtalokas. Kiista niiden markkinoinnista sai Lauri Tenhusen siirtymään päätuotteidensa suoramyyntiin. Se taitaa olla jonkin verran tyypillistä ideanikkareille ja keksijöille. Runnin innovaatioiden oli lupa tulla vain Lauri Tenhusen omasta päästä, ja markkinointikin pysyi hänen näppinsä alla. 44 RUNNIN KONEPAJA. Se, että Lauri ei ollut koskaan myytävänä, ulottui myös hänen ja kunnan välisiin suhteisiin. Säilörehun käsittelyketjun kehittäminen oli onnistunut opinnäyte keksijä-Laurilta. Kun vaikeat ajat vyöryivät päälle, kunta kuitenkin haki Runnin Konepajalle ostajaa muttei onnistunut haussa. Hyvillä ideoilla ja laadulla oli kysyntää, ja kilpailua esimerkiksi säilörehun käsittelyssä vähän. ”Kun tuli kilpailua ja markkinatilanne muuttui, tulivat lamat sun muut, henkisesti puhki menneen miehen voimat eivät enää riittäneetkään.” Rehuleikkurin pesä oli ensi pyöreä, sittemmin myös suorakulmainen. Itse katkeraan loppuun Rahoittajien ja velkojien sijaan Runnin Konepaja Oy haki käyttöpääoman loppuessa itse itsensä konkurssiin 21.10.1992. Tuotannolle hän antoi kuitenkin aina vapaat kädet. Harvoin he ovat kaupallisesti siten suuntautuneita, että voisivat kylmän viileästi realisoida ideansa esimerkiksi myymällä yhtiön tai tuoteoikeuksia ennen kuin pakon edessä”, Jukka tuumaa. Hän muistuttaa lisäksi, että 1970-luvulla oli ajanjakso, jolloin maatalousteknologian markkinoilla oli suurempi kysyntä kuin tarjonta. Jukka Tenhusen mielestä näyttää varsin selvältä, että Lauri Tenhunen valitsi yritykselleen mieluummin katkeran lopun kuin sellaisen vaihtoehdon, jossa hän ei itse ollut sopivassa roolissa. Pesässä oli varoja selvästi velkoja enemmän. Konepajan omistajan tuotteiden laatua kaikessa painottava totaalinen tinkimättömyys ei suvainnut minkäänlaista saunapolitikointia, ei itse asiassa juuri mitään suhdetoimintaa. Viimeinen niitti oli se, kun kaupungin elinkeinoryhmä eväsi Kiuruveden Osuuspankin myötävaikutuksella jo myönnetyn ja taatun lainan loppuosan eli 250 000 markan nostamisen. Kylvötekniikasta hän löysi uuden haasteen
Yhtään paalia ei ollut vielä koko maassa, mutta Englannissa aloiteltiin ja Ruotsissakin oltiin lähtökuopissa. Keksijä-yrittäjä Lauri Tenhunen jatkoi konkurssin jälkeenkin kolmannen merkittävän keksintönsä kehittelyä hetken aikaa Runni-Tuote-nimellä. Tämä tekninen perintö elää nyt Dometalin Forte-kylvökonesarjassa. Hieman ennen konepajan omaan suoramyyntiin siirtymistä Kalevi oli esittänyt Laurille pyöröpaalainten valmistamisen aloittamista. Tikkasen mukaan muun muassa tilintarkastaja ja yhtiön oma asianajaja ohjasivat Lauria jättämään konkurssihakemuksen. ”Se ei käynyt Laurille missään nimessä, mutta myöhemmin hän hiukan harvinaisella tavalla myönsi tehneensä kiellollaan virheen”, sanoo Tikkanen. Kylvöäkeen kehittäjät. Se myytiin pian Vieskan Metallille. Vaikka Tenhunen oli totaalinen jäärä markkinoinnissa ja tuotekehityksessä, antoi hän tuotannolle ja sen johdolle vapaat kädet, tähdentää Tikkanen. Ryhmässä vasemmalta maanviljelijä Antero Huttunen, Lauri Tenhunen, sitten Runnin Konepajan varsinaiset tuotekehitysmiehet, tuotantopäällikkö Kalevi Tikkanen ja Kari Kärkkäinen. ”Tässä muodossaan kylvöäes muistuttaa jo sittemmin VM:n kaupallistamaa suorakylvökonetta, joka on nykyisin loimaalaisen Dometalin tuotannossa.” 7/2023 45. Kalevi Tikkanen oli hetken aikaa VM:n palveluksessa konetta jatkokehittämässä. Kalevi Tikkanen oli mukana myös konepajan viimeisessä velkomusneuvottelussa. Siellä edistyi jo aiemmin muodon saanut Runni-höylä-äes ja siihen liitetty hajakylvösysteemi. ”Esimerkiksi Runni-lumilinko myi hyvin, mutta se oli myös haastava rakentaa ja kilpailijoita selvästi kalliimpi”, Tikkanen näkee. Toisaalta tinkimättömyys laadusta kostautui kustannuspuolella. Oikean käden viisautta K alevi Tikkanen työskenteli Runnin Konepajan työnjohtajana ja tuotantopäällikkönä sekä monessa muussa hommassa koko Kiuruveden ajan eli vuodet 1973–1992. Pyörivä peräseinä oli hiukan ylimittainen ratkaisu pikkuisen turhassa paikassa. ”Luottamuksesta Runnia kohtaan kertoo taas se, että kaikki raaka-ainetukkurit suostuivat ottamaan vastaan ja maksamaan takaisin yritykseltä muutoin konkurssipesään jäävän varaston”, Tikkanen kertoo. Tikkanen myös pysyi Lauri Tenhuselle läheisenä tämän poismenoon saakka. Yritys siis vietiin Tikkasen mielestä konkurssiin ennen aikojaan
P äijät-Hämeen vuoden kyläksi vastikään valittu Tennilä-Voistio tunnetaan vireänä ja aktiivisena kylänä. ”Itselläni ei ole tarpeeksi vanhaa traktoria, joten olen joutava mies järjestelytehtäviin”, Antti kommentoi. Hiekkainen pelto osoittautui varsin mainioksi valinnaksi – etenkin kun kyntöpäivälle sattui sateinen sää. ”Raskaampiakin maita olisi ollut. Teksti ja kuvat: Lea Lahti 46. Suurin osa saapui lähialueilta, mutta kyntämään tultiin myös muun muassa Hirvensalmelta ja Mäntyharjulta viiden traktorin voimin. Antti Storck Heinämaan Konekerhosta oli tullut kyntötapahtumaan äskettäin hankkimallaan Zetorilla. ”Vanhin oma traktori on hytillinen Ford 1970-luvulta.” Hietaa sateella Kynnettäväksi oli varattu 15 hehtaarin lohko kevyttä hietamaata. Paikkavalinnassa painoi myös se, että yleisöparkki saatiin järjestettyä aivan kyntöpellon viereen, toiselle puolelle tietä. Valittiin tämä asfaltti tien varrella oleva peltolohko, sillä arveltiin sen parhaiten soveltuvan veteraani-ikäisten traktoreiden kynnettäväksi”, viljelijä perustelee. Sadetta luvannut sääennuste ei ollut säikyttänyt osallistujia. Tänä vuonna kiertävä kyntötapahtuma toteutettiin Tennilässä Antti Sipilän pellolla. Nyt syyskuun toiseksi viimeisenä lauantaina hytittömät traktorit käänsivät maata mullokselle Hollolassa. Kyntötapahtuman alullepanijat Arto Jussila ja Reijo Elg lähtivät liikkeelle ensimmäisinä. HOLLOLA Nurmijärveltä käynnistynyt veteraanitraktoreiden kyntöpäivä on järjestetty sittemmin Orimattilan Heinämaalla ja Iitin Vuolenkoskella. Kolme kuljetettiin paikalle tukkiauton perävaunussa ja kaksi kuorma-auton kyydissä. Tennilän veteraanikynnöt 23.9. Paikalle saapui kolmisenkymmentä veteraani-ikäistä traktoria aurat perässään
Kaikki liikkeelle Aamun hiljainen sade taukosi sopivasti kymmenen kieppeillä, kun tapahtuma käynnistyi traktoreiden ja kuljettajien esittelyllä. Ensi vuonna kyntötapahtuma järjestetään taas Nurmijärven seudulla. Jani Haajanen Mäntyharjulta tarkkailee kyntöjälkeä kolmevitosen Massikan pukilta. Kopterikameran kuvasta laskettiin, että pellolla ahersi yhtä aikaa ainakin 23 traktoria. ”Tarjolla on kaksi hyvää vaihtoehtoa, katsotaan mihin päädytään”, kyntöbalettia tanssittava Arto Jussila toteaa. 47. Yhdistelmää liikuuttaa Fordin V8. Veteraanitraktoreiden kilpakynnön moninkertainen suomenmestari Reijo Elg kynsi aluksi muiden mukana. Kalle Eskolan pitkän Fordsonin ”haitarihytti” tarjosi sääsuojaa sateisena tapahtumapäivänä. Ensimmäisenä startanneet pysähtyivät paluuvedolla odottamaan, että kaikki kyntäjät pääsivät liikkeelle. Myöhemmin Reijo piti myös erillisen kyntönäytöksen sille varta vasten varatulla alueella. Tapahtumapaikalle oli tuotu näytille Fordson Super Majorin päälle rakennettu Mara-salaojakone. Suurin osa kyntäjistä palasi vielä pellolle, kun sade vaimeni tihkuksi. Tapahtuman suurimmat, nelisiipiset aurat nähtiin Peter Truedsonin Fordson Majorissa. Sade saatteli kyntäjät ja yleisön tauolle teltan suojiin nauttimaan kyläyhdistyksen väen valmistamia eväitä. Toimintakuntoisella koneella oli vedetty Tennilän peltoon pieni työnäyte. Arto Jussilan työnäyte 1962 Massikalla. Keitto, puuro, makkara, kahvi ja hyvä seura saivat väen viihtymään. Paikalle parkkeerasi lisäksi traktorin vetämä kärrysauna saunojineen. Kyntämään lähdettiin useamman traktorin ryhmissä. Vuosimallia 1957 oleva kuutoskoneellinen työjuhta on edelleen aktiivikäytössä. Niin valokuvaajille tarjottiin oiva tilaisuus saada monta kyntäjää samaan kuvaan. Reilun tunnin verran jaksoi taivas pidätellä vesipisaroita, mutta sitten hanat aukesivat. Yleisön hämmästeltäväksi pellon reunalle oli tuotu Fordson Super Majorin päälle rakennettu Marasalaojakone sekä erikoinen Virossa tehty omavalmisteinen pikkutraktori
Sänki kääntyy mullokselle Fiskarsin Kyntäjä-auroilla. Seuraava sukupolvi on jo innolla mukana kyntöhommissa. Pertti Huovila Vuolen koskelta lasketteli hymyssä suin Nuffieldillään Sampo-aurat maata kääntäen. 48 TENNILÄN VETERAANIKYNNÖT. Matias Lahtinen ahkeroi vuosimallin 1966 Valmet 565:llä kolmiteräisten Fiskarsin aurojen kera. Fordson Super Dexta ja Vesa Porri. Sampo-aurojen säädöt olivat kohdillaan ja sänki kääntyi siististi. Kari Haajanen Hirvensalmelta osallistui kyntöpäivään vuosimallin 1961 Dextalla. Molemmat vuosimallia 1962, kuski ja kone. Metsästä löytyneet Fordson-lautasaurat soveltuivat mainiosti hiekkaisen pellon kyntöön. Mika Salo tuli Tennilään Sahalahdesta Massey Ferguson 165 S:llä. Saku Uotila tuli Kärkölästä 1960-luvun alun Fordson Super Major Manuelilla
Alueella oli hyvä Fendt-kanta. Maksavia jäseniä on tällä hetkellä nelisenkymmentä. Teemu Hälikkä tuli pienen apulaisen kera Mäntyharjulta Fordson Majorilla. Yhtään Fendt-traktoria ei nähty kyntämässä. Soutuinnostuksen myötä kerholle hankittiin oma kirkkovene. ”Olin Lahdessa Tukolla myymässä Fendttraktoreita, kun Tuko-maatalous myytiin pois vuonna 1992. Etummaisena Fendt-kerhon jäsen Heikki Iisakkila ja Volvo BM 600. Palaamme aiheeseen talven aikana. Kun venettä päätettiin vuokrata muillekin, piti yhdistys rekisteröidä. IsäTurunen varmistelee vieressä, että säädöt ovat kohdillaan ja kyntö sujuu hyvin. Kalusto meni Keskolle ja henkilökunta Hankkijalle”, perustajajäsen Esko Saari kertoo. Fendtin omistajien kesken annettiin naapuriapua, pidettiin illanistujaisia, tehtiin teatterireissuja ja harrastettiin kaikenlaista: käytiin soutamassa Sulkavalla ja kerran Luostolla Jukolan viestissä. Fendt-kerhon Henri Eskola testasi kyntöjälkeä isänsä 624-Natikalla. Virossa koottua omavalmistetta hämmästeltiin tapahtumapaikalla. Kerhotoiminta on ollut toisinaan hiljaisempaa ja välillä vilkkaampaa. Turusen perheen Zetorharrastuksesta on kerrottu lehtemme numerossa 2/2014. Niinpä vuonna 1996 kymmenkunta jäsentä perusti Hollolan Fendt-kerho ry:n. ”Perustettiin sitten Hollolan Fendt-kerho”, Saari toteaa. Fendt-kerhon jäsen Esko Lehmuskorpi oli saapunut Orimattilan Luhtikylästä jykevän kokoisella Ford 951 dieselillä. Paikalliset isännät kyselivät Saarelta, miten Fendtin käy, kun Kesko ei luvannut ottaa merkin edustusta. McCormickin perässä oli Kvernelandin Hydren-aurat 7/2023 49. Hollolan Fendt-kerho T ämänkertaisen veteraanitraktoreiden kyntötapahtuman järjesti Hollolan Fendtkerho. Syynä lienee se, että aikanaan ainoastaan joitakin yksittäisiä hytittömiä on saatettu tuoda maahamme, mutta toden teolla Fendtin tuonti käynnistyi vasta hytillisten traktoreiden aikaan. Yhdistys on käynnistynyt jo 1990-luvun alkupuolella ja rekisteröitynyt ry:ksi vuonna 1996. Harri Nieminen tarkistaa, että auran säädöt ovat kohdillaan. Päätoimialaksi merkittiin urheiluseurojen toiminta. Tutustumme tulevaisuudessa tarkemmin tämän harvinaiseen mallin vaiheisiin. Tapio Turunen tarkkana Zetor 25 A:n pukilla. Taustalla Reijo Elg aloittelemassa kilpakyntönäytöstä. Veli-Matti Arola edusti tuttuun tapaan Heinämaan konekerhoa puukaasutraktorilla
VIRTTAA Heikki Tenkasen hiekkainen pelto oli mitä parhain alusta märän syksyn kyntönäytökselle. 50. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Teuvo Laaksonen oli pannut pikku-Valmetin keväällä kilpiin. Antti Tepposen Kormikki kiskoi kolmisiipisiä Kvernelandeja aivan vaivatta ainakin keveässä maassa. Nyt työ kävi kuin tanssi. Nyt sitä testattiin ensi kertaa kyntöhommissa. Juhani Tammen Ford 3000 on vuodelta 1969, aivan viimeisiä ennen ohjaamopakkoa. Tepponenkin oli uusi kyntäjä kiillotuspäivässä. Juhanilla traktori on ollut vasta toista vuotta. Traktoripuolella oli mukavasti uusia tekijöitä. Se tuli komeasti maalattuna, mutta muuten oli laittamista. Niin että häikäisee 17.9. Kolmatta kertaa järjestetyssä aurojen kiillotuspäivässä nähtiin tällä kertaa myös mestaritason hevoskyntöä
”Pitää olla varma siitä, että hevonen seisoo paikallaan eikä pelkää mitään. Aurojen lisäksi mukana tuli äes, niittokone ja kipattava takalaatikko.” Koneet olivat ilmeisen vähän käytettyjä, sillä aurat näyttivät hyvin vähän kuluneilta ja traktori on alkuperäisessä maalissa. Hessun edellisestä hevoskynnöstä olikin vierähtänyt monta vuosikymmentä. Mitä tahansa vetojuhtaa ei voikaan ottaa kyntämään, Raili varoittaa. Eivät kenties ole aivan puppua tarinat siitä, kuinka kympin pudottamisen jälkeen sai kyntömies rauhassa sytyttää sätkän. Raililla on myös yhden hevosen Fiskars 7, joka vaatii mestariskyntäjältäkin jo huomattavan paljon tarkkuutta. Hevosparissa astelivat Hallanvaara ja Kenraali, ja ohjastajana oli Railin tytär Eveliina Laurila. Traktori ja työkone ovat latolöytöjä. Railin kyntöaura oli Fiskars 9. Siinä suhteessa hevosessa on kehittynyt käyttöliittymä. ”20 vuotta sitten ostin nämä eräältä perikunnalta, ja silloin nämä olivat olleet jo 20 vuotta ladossa”, Eero kertoo. 51. Kiillotuspäivään on aiemminkin yritetty saada näiden tekniikan huippujen kyntönäytös, mutta vasta tänä vuonna homma onnistui. Laatuviilua oli tiedossa, sillä yläneläinen Raili Mäki-Jaakkola on pokannut hevoskynnön Suomen-mestaruuden useampaan kertaan. Tapahtumaisäntä Tenkanen kävi muutaman muun innokkaan tavoin koettamassa hevosauralla kyntämistä. Hallanvaara ja Kenraali ovat noin parikymppisiä työhevosia. Ja niin myös kynti, kynti kahdellakin. Pahnan alta pellolle Y ksi ensi kertaa kiillotuspäivässä kyntäneistä oli Eero Kontulainen. ”Kaivettiin pahnain alta, ja viimeisessä nurkassa alkoi punainen nokka näkyä. Eeron traktori oli ranskalainen Massey Ferguson 25 ja sen perässä erityisesti Ferguun tehdyt Fiskarsaurat. Omalta paikalta Alastaron Mälläisistä sai sentään körötellä Virttaalle toistakymmentä kilometriä sieltäkin. Nämä hevoset on koulutettu ottamaan pieniä puoliaskelia, sillä mitä enemmän on vastusta, sitä enemmän ne vetävät”, Raili kertoo. Legendaarisen kympin maineen takana on Railin mukaan sen leveyden tuoma tasaisuus ja vakaus. Puheohjattavat kyntökoneet V aikka traktoreiden ohjausjärjestelmät ovat viime aikoina kovasti kehittyneet, eivät ne vielä taida ymmärtää puhetta tai ainakaan äkäisen kuskin äänensävyä. Ysi on kymppiä kapeampi aura, ja sen kanssa täytyy pitää kädet visusti hantaakeissa. Kovin kaihoisasti ei mies puuhaan suhtautunut vaan tokaisi kyntävänsä ennemmin Zetorilla. ”O-renkaat pitäisi vaihtaa nostolaitteseen, mutta ei sekään ole ollut välttämätöntä, kun mökkinaapureiden perunamaita vain kyntelen.” Järin kauas ei Eero ole ranskalaisella viitsinyt lähteä, sillä nelivaihteinen traktori häviää nopeudessa useimmille polkupyöräilijöille
Vanhan ajan kyntöpäivä on sikäli erikoinen tapaus veteraanikyntäjäisten joukossa, että mukana on aina oikein iäkkäitä rautapyöräisiä traktoreita. Matin Farmallilla kyntö onnistui muuten kohtuullisesti, mutta laukaisulaite temppuili eivätkä aurat oikein tahtoneet pysyä traktorin perässä. Kurakelilläkään ei mies malttanut jäädä kotiin. LOIMAA Loimaalainen Matti Merta on uhrannut yhden peltolohkonsa kyntönäytökselle yhdeksänä syksynä. 52. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Merta kyntämässä 1.10. Vierailijakyntäjiäkin oli mukana, heillä kaikilla kumipyörät alla. Joskus Matin pellolla on nähty muidenkin harrastajien sodantakaisia traktoreita, mutta tänä vuonna rautapyörät olivat isännän omasta kokoelmasta. Elsa Jokela näytti vanhoille äijille kyntämisen mallia. Loimaan alueella Pasi Kotiranta ja Massey-Harris ovat tuttu näky veteraanikynnöissä
Tuntureita oli mukana niin polkimellisia kuin jalkatapillisia. Fordson on Matin nelisen vuotta sitten raadosta rakentama. Oripääläinen mopokerho Jalonen Ankels on ottanut tavakseen pyörähtää kyntöpäivässä. Jälki oli siistiä, eikä pyörä uponnnut peltoon. Porukan vanhimmalla traktorilla kyntö sujui märässä maassa kaikkein parhaiten. Vettä vihmoi ja pyörä painui, mutta silti kynnettiin. Fordson-mies Mauri Anttilan pukkiMajorin pyörät pyörivät vinhasti. Kuraiset olosuhteet taisivat hieman verottaa innokkaiden kyntäjien määrää. Päistettä ei varsinaisesti kynnetty, mutta ei sitä enää tapahtuman jälkeen kyntääkään tarvinnut. 53
R auta ja Petrooli on lähtöisin Rautalammilta, ja sittemmin se on järjestetty Hyvinkäällä ja Riihimäellä. Juhlavuoden teemana olivat 120-vuotiaat Fordit, jotka asettautuivat viikonlopuksi näyttävään kaareen tapahtumapuiston hiekkakentälle. Avajaispuheessaan Vilminko toivotti yleisön tervetulleeksi sekä kiitteli talkoolaisia sekä yhteistyötahoja, joiden avulla valmistelut ja tapahtuma päästiin toteuttamaan. Raudassa ja Petroolissa oli jälleen nähtävää vauvasta vaariin. Puitteet ja ilmapiiri saivat sen sijaan kävijöiltä kiitosta. HÄMEENLINNA Rauta ja Petrooli keräsi harrastajat yhteen syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna Kantolan tapahtumapuistoon Hämeenlinnaan. Pienimmät pääsivät sään salliessa pomppulinnaan ja ajamaan polkutraktoreilla. Ojanen, joka kertoi viikonlopun aikana yleisölle kattavan tietopaketin Fordien historiasta. Rompetorilta saattoi tehdä löytöjä, vaikka lauantainen vesisade pakotti rompekauppiaita peittelemään pöytiään. Tapahtumajohtaja Ojalan mukaan lauantain sää ja sunnuntain ennuste vaikuttivat kävijämäärään, joka jäi alle 5 000 maksaneen kävijän. Kunniaa tehtiin 120 vuotta täyttävälle Fordille, jonka historia alkoi autoista ja laajeni traktoreihin. Tapahtuman valmistelut olivat alkaneet talvella, ja tapahtumaviikolla kenttä täyttyi näyttelykalustosta. Teksti ja kuvat: Anne Ronkainen Fordia juhlimassa 3.–4.9. Lauantaiaamuna Masinistit ry:n puheenjohtaja Paavo Vilminko sekä tapahtumajohtaja Ari Ojala nostivat Suomen ja Masinistit ry:n liput salkoihin tapahtuman alkamisen kunniaksi. Nyt oltiin toista kertaa Hämeenlinnassa Kantolan tapahtumapuistossa. Mopoilijoille riitti nähtävää, ja eri traktorimerkeistä kiinnostuneet pääsivät tutustumaan monien traktorikerhojen kojuihin. Janakkalan alueella toimivat kyläyhdistykset vastasivat muonituksesta: Jokimaan kyläseura ruokateltasta ja Heinäjoen kyläseura kahvituksesta. Rauta ja Petrooli päätti monen harrastajan kauden. Traktoriparaatit lähtivät liikkeelle kahdesti päivässä, kerran tapahtuma-alueelle ja toisen kerran kaupunkikierrokselle. 54. Klassikkoautoja saapui molempina päivinä kentän toiselle reunalle, ja niiden läheisyydessä pystyi ihastelemaan myös kuorma-autoja sekä maanrakennuspuolta. Tapahtuman juontajina toimivat tuttuun tapaan Keijo Pylväs sekä Olli J. Kilpailuhenkisimmät mittelöivät Ford 3000:lla taitoajokilpailuissa sekä justeerisahaamisessa, mikä vaati tekniikkaa ja tiivistä parityöskentelyä
Juhlavuoden 120 vuotta täyttäneet Fordit olivat Pitkäsen mieleen, sillä varhaisimmat traktorikokemukset liittyvät juuri Power Majoriin. Sekä Kilpinen että Pitkänen kehuvat tapahtumaa mukavaksi ja ihmisiä ystävälliseksi, joten ensi vuoden suunnitelmissa on uusi miesten reissu Rautaan ja Petrooliin. Respect niille, jotka jaksavat niitä rakentaa ja tehdä.” Rompetoreilta mukaan saattaa lähteä jotakin vanhaa sekä täydennystä pienoismallikokoelmaan. Mõttus on aina asunut kaupungissa, eikä vielä omista vanhaa kalustoa. Monen ikäistä ja mallista Fordsonia ja Fordia oli useammassa rivissä. 55. Kaupunkilaista kiinnostaa H elsingistä Hämeenlinnaan 1,5 vuotta sitten muuttanut Allan Mõttus saapui Rautaan ja Petrooliin toista kertaa. Kilpinen on käynyt tapahtumassa jo kolmesti tapaamassa traktoriharrastuksen kautta tulleita tuttuja. Viikonloppuna Mõttus bongattiin myös taitoajokilpailussa, justeerilla sahaamassa ja kuskin roolissa traktoriparaateissa. Naapurit Askolasta A skolasta tulleet naapurukset Martti Kilpinen ja Ari Pitkänen tulivat Rautaan ja Petrooliin lauantaipäiväksi. Silti ne ovat olleet aina lähellä sydäntä: ”Vanhat koneet kiinnostaa. Pitkänen tuli tapahtumaan toista kertaa muistelemaan, millainen maailma oli ennen ja millaisilla koneilla töitä aikoinaan tehtiin. Kotoa löytyy viisi eri merkkistä traktoria. Viime vuonna pääsylippu tuli ostettua vain lauantaiksi, mutta sunnuntaina oli lippuluukulle tultava uudestaan, sillä yksi päivä ei riittänyt kaiken näkemiseen ja kokemiseen. Raudan ja Petroolin sopiikin synttäreitä juhlistaa, toimiihan tapahtumaa järjestävän Masinistit ry:n sisällä myös Suomen Fordson-kerho
Kaksi leikkuupuimuria ja kymmenen traktoria tulivat näytille muutaman kilometrin päästä ajamalla ja rekisteröimättömät lavetin kyydissä. Harvinaisimmat Seppälän tuomista traktoreista olivat rautapyörä-Fordson ja yksisylinterinen Deutz. 56 RAUTA JA PETROOLI. Lähes jokaisen traktorin perässä oli myös jokin työkone. Ford 4000 kuljetti yleisöä tapahtuma-alueella. Ennen paraatiajoja oli hyvä tankata ja veivata vanhimmat Fordsonit käyntiin. Lauantaisesta sateesta huolimatta yleisö kerääntyi radan ympärille seuraamaan kilpailijoiden suorituksia. Viime vuonna esillä ollut 1949 Renault jäi tällä kertaa museon suojiin. Traktorin taitoajokisa ajettiin Ford 3000:lla. Kahdella vierekkäisellä telalla varustetun ja metsätöihinkin soveltuvan kelkan Katainen onnistui hankkimaan pari vuotta sitten. Helppoa se ei ollut, sillä samanlaisia on valmistettu Suomessa vain noin sata kappaletta. Ensi vuonna Katainen tulee tapahtumaan mielellään uudelleen, jos vain saa järjestettyä aikaa. Julius Olsen Vihdistä (ylempi kuva) ja Jari Leino Lopelta painoivat kaasua eivätkä antaneet sateen haitata suoritustaan. Terhiä tutustuttamassa N urmijärveläinen Jouni Katainen tuli ensimmäistä kertaa Rautaan ja Petroo liin ja Veteraanikelkkakerhon teltalle esittelemään vuosimallin 1977 Terhi-moottorikelkkaansa. Kiinnostus ei ulotu ainoastaan moottorikelkkoihin, sillä Fordit ja Valmetit ovat myös mielenkiinnon kohteiden kärkipäässä. Luolajan museosta S unnuntaiaamun valjetessa Hämeenlinnassa sijaitsevan yksityisen Luolajan Maatalousmuseon omistaja ja ylläpitäjä Markku Seppälä käynnisteli traktoreitaan lämpimiksi
Kaksirivistä haitaria soittanut Järvenpää kerää vanhoja autoja, moottoripyöriä, koneita ja kaikenlaista ajoneuvotavaraa. Ensi kertaa K iinnostus vanhoihin koneisiin toi Hauholta kotoisin olevan Jyrki Roineen ensimmäistä kertaa Rautaan ja Petrooliin. Tapahtumassa erityisesti kiinnostivat mopojen moottorit sekä traktorit. Soivat pelit Vanhan Savotan osastolla mestaripelimanni Veli-Matti Järvenpää ja Sawottaboys eli Vesa ”Vessu” Sahlgren ja Jouko Vilkman soittivat pelimannimusiikkia yleisön iloksi. Traktoriparaatissa Fordit ja Fordsonit olivat hyvin edustettuina. 7/2023 57. Traktoriparaati starttasi kahdesti päivässä, Fordien johtaessa joukkoa. Rompetorilla myyjät joutuivat suojaamaan tavaroitaan sateen ajaksi. Roineelle työkoneet ovat entuudestaan tuttuja, niin työn kuin sivutoimisen viljan ja sokerijuurikkaan viljelemisen kautta. Kolmikko tapasi toisensa ensimmäistä kertaa noin kymmenisen vuotta sitten. He ovat siitä lähtien käyneet yhdessä esiintymässä. Roine kiittelee, miten rakennemuutokset vuosikymmenten ajalta olivat hyvin nähtävissä ja toivat myös mieleen nostalgisia muistoja vuosien varrelta. Toinen paraati ajettiin Hämeenlinnan keskustaan ja toinen tapahtuma-alueella. Viikonlopun aikana rompetorilta löytyi myös IC-moottoripyörän osia sekä Messerschmittin sulakerasia, joten pelimannityöt ja harrastukset tuli hyvin yhdistettyä. Rautaan ja Petrooliin soittajat toi yhteinen kiinnostus musiikkiin sekä kaikkeen vanhaan. Sunnuntaina oli kaupankäynnin kannalta otollisempi sää. Kotoa löytyy myös muutamia vanhoja työkoneita, kuten yksisiipiset aurat
Kahvilaa, puotia tai varsinaista henkilökuntaa ei ole. Virallista ja epävirallista Henrik Nielsen osti ensimmäisen Fergusoninsa vuonna 1933. Vihreän maalikerroksen alta löytyy nelikuppinen 2,2-litrainen Continental-bensakone ja kahteen alueeseen jaettu 6+2-vaihteisto. Danmarks Ferguson Museum ilmoittaa olevansa kesäkuukausina auki joka päivä iltayhdeksään saakka ja sesongin ulkopuolella klo 9-18. Henrikin mukaan vuonna 1952 Tanskassa joka toinen traktori oli harmaa Ferguson eli ”lille grå sliteren”. TO35-mallia seurasi pian Englannissa valmistettu FE35 eli kultamaha. Häntä kiehtoi Harry Fergusonin luoman traktorin suuri panos maatalouden koneellistumisessa. F-kirjaimen sakarasta lähtee juuri kolmevitonen kohti hallia. H yvin hoidettu tanskalainen maatila. Pian hoksaan, että kentän Fergut ja Massikat on ajettu MF-kirjainten muotoon. Maksu hoidetaan lippaaseen (myös eurot kelpaavat) tai mobilepayna. Teksti ja kuvat: Aulis Lassila Suurin lajissaan TANSKAN FERGUSON-MUSEO Jyllantilaisella maatilalla sijaitsee Ferguson-fanien pyhiinvaelluskohde. Museon perustamisen aika koitti yhdeksän vuotta myöhemmin, kun koossa oli 19 harmaata traktoria. Perheitä käyskentelee pihassa piknikkorien kanssa. Niitä pitäisi jossakin olla rutosti lisää, sillä Ankerslundin tilalla on maailman suurin Ferguson-traktoreiden ja -työkoneiden kokoelma. Jalopuiden takana aukeaa kenttä täynnä harmaata ja punaista. 58. Nyt sen ylle on lipunut tummia pilviä. Kalusto on edelleen hienosti näytillä auringon kilossa. Detroitissa vuosina 1954–1960 valmistettu TO35 oli ensimmäinen kaksivärinen Ferguson-malli. Naudat pitävät elämää pihatossa ja jalopuiden katveesta pilkottaa muutama harmaa Ferguson. Enää ei harmita, että vuotuinen Ferguson-päivä oli edeltävänä päivänä
Vuosikerran 1943 FordFerguson 2N:n kohtalona on kantaa Imbert-tyyppistä pilkekaasutinta. Epävirallista rakentelua ei ole ylenkatsottu. 59. Museon TED-20 oli höystetty 34 hevosvoiman Perkins P3 -dieselillä vuonna 1952. Toki Henrikin kotitilan Ankerslundin halleissa löytyy myös muita Fergusonin, Massey Fergusonin ja MasseyHarrisin malleja. Norjan armeija tilasi Coventrystä vuonna 1951 kymmenen TEA-20:n erän, joista yksi on päätynyt Nielsenin huomaan. Viinitiloille tarkoitetun MF 25:n pienin mahdollinen raideväli on 71 senttiä. Lisäksi tuotantoa oli ainakin USA:ssa ja Ranskassa. Tästä ei Massikka paljoa kapene. Huomaa valojen sijoittelu ja erikoinen korsteeni. Henrik Nielsen on tilalla kokoontuneiden torstaiklubilaisten kanssa entisöinyt valtaosan museon koneista. Eri versioita oli kymmeniä. Italialainen Selena rakensi vuosina 1946–1950 Willys Jeepin akselistoista nelivetoisia harmaa-Ferguja. Kerättävää Henrik Nielsenillä olikin. Pelkästään Coventryn Banner Linen tehtailta rullasi ulos yli puoli miljoonaa kaksikymppistä. Tarjolla on todellisia harvinaisuuksia kuten Italiassa varusteltu nelikko ja norjalainen nopea lentokenttätraktori. Sykähdyttävä tuplakultamaha tuplapyörin on enemmän kuin osiensa summa. Pyramidin huipulla on ensimmäinen Ferguson, jonka Henrik Nielsen osti vuonna 1993. Henrik Nielsen rakensi 12 metriä korkean muistomerkin kunnioittaakseen tuhansia viljelijöitä, jotka ovat tehneet töitä Fergusoneillaan ja vaurastuttaneet maaseutua. Ferguson on luonnollisesti ollut suosittu rakentelukohde. Ferguson-sortimentti on kaikkea muuta kuin tylsän harmaa. Palarenkaat ja vakiomallia nopeammat välitykset mahdollistivat 45 kilometrin tuntinopeuden, josta oli hyötyä lentokenttäkäytössä. Alkuperäinen muunnelma on keräilijöiden himoitsema kuin Graalin malja ikään. Uimataitoinen BaywatchFergu pitää seuraa tandemkultamahalle ja Etelänavan valloittajalle. Vaikuttavaa traktorivalikoimaa täydentävät Ferguson-työkoneet ja -rekvisiitta, onpa pihan perillä muutama puimurikin. Tällä testerillä paljastuu Fergusonien sielunelämä
Toivottavasti Henrik saa viestikapulan annettua uudelle yrittäjälle. Kavennetut dieselmallit FF30 DE ja FF30 DV ovat vuosikertaa 1958. Cumminsin ahdetun 14,8-litraisen V8:n tuottamat 308 hevosta riittänevät useimpiin tilan askareisiin. Traktorikäyttöisiä vasaramyllyjä ei liene säästynyt montaa, ainakaan näin hyväkuntoisena. Lähes parituhatta konetta laivattiin Jugoslaviaan talvella 1955–1956. Museon yksilö on jäljitelmä. Jatkaja hakusessa Danmarks Ferguson Museumin kokoelmassa on yli 250 traktoria ja maatalouskonetta. Ferguson TEY oli ainoa 20-sarjan malli, joka sai Coventryn tehtaalla harmaan palttoonsa alle Perkinsin P3-dieselin. Esimerkiksi puhallin syötti moottorin lämmittämää ilmaa jäähdyttimelle. Ferguson tuotti laajan valikoiman harmaita maatalouskoneita. Jos Harmaa-Fergu on jo valloittanut sydämesi, kannattaa merkitä kalenteriin 19.11.2023. Punamahaisia Fergusoneja koottiin Ranskassa Hotchkissin tehtaalla vuodesta 1951 alkaen. 60 TANSKAN FERGUSON-MUSEO. Y juoruaa traktoreiden kohdemaan. Nielsenin pihaton seinustalla jököttävä Massey Ferguson 4880 lienee vielä vakinaisessa palveluksessa. Silloin Ferguson-museolla pidetään joulumarkkinat. Pitkäaikainen sairaus on valitettavasti vaatinut veronsa. Tammikuussa 1958 sir Edmund Hillaryn retkikunta saavutti etelänavan 2 100 kilometrin taivalluksen päätteeksi. Toukokuisen Landbrugsavisenin uutisen mukaan Henrik Nielsen ei enää pysty pyörittämään museotoimintaa normaalisti. Tätä juttua kirjoitettaessa museo kuitenkin on yhä toiminnassa ja avoinna vuoden jokaisena päivänä. Tavallinen kolmevitonen. Ehei. Kokoelma on ollut myyntiuhan alla, ja pahimmassa tapauksessa se leviää maailman turuille. Vetojuhtina käytettiin kolmea Ferguson TE20:ta, jotka varusteltiin arktisiin olosuhteisiin sopiviksi. Toukokuun viimeisenä viikonloppuna on taas Fergusonpäivän vuoro. Tanskan markkinoille tarkoitetussa vuoden 1964 mallissa on pultattu yhteen bensakone ja Multi-Powervaihteisto
Kolmevitosen kopiosta IMT 533:sta tuli erottamaton osa Balkanin maalaismaisemaa. Super 90 oli 60-luvun alussa tehokkain Massey Fergusonin valmistama traktorimalli. Kumia ja akkuja säästettiin armeijan tarpeisiin. Sen ensimmäinen omistaja oli Massey Fergusonin pitkäaikainen maahantuoja Nordisk Diesel A/S. Kun jugoslavialaiset kerran pääsivät Fergusonin makuun, he halusivat valmistaa niitä itse. DANMARKS FERGUSON-MUSEUM • avoinna joka päivä 9–18, opastetut kierrokset varattava erikseen • Koebmagervej 1, Stourup 7130 Juelsminde, Tanska • puh. Sen flopattua turvauduttiin kokeneempaan Scorpioniin, jonka valmistama tämä Massey Ferguson Chinook 300 on. Maastouskottavuutta lisäävät puolitelat ovat norjalaista tekoa. Askeettinen Ford-Ferguson 2N lähtee käyntiin vain veivistä. MF yritti moottorikelkkamarkkinoille ensin omalla Ski-Whizillään. Pula koetteli USA:takin sotavuosina. 100ja 1100-sarjoja edeltäneen jenkin viisilitrainen Perkins A4.300 kehitti 77 SAE-hevosta. 7/2023 61. Museon yksilö löytyi pieneltä saarelta Pohjois-Jyllannista. +45 204 473 68 • fergusonmuseum.dk Ranskalainen Massey Ferguson 152 on tutun 135:n jatkokehitelmä 70-luvulta. Traktoriväen kelpaa kiertää tapahtumia historiaa huokuvalla MF-onnikalla, jonka Aabenraa koritti AEC Reliancen alustalle vuonna 1961. Toukopeltojen tehokaksikko 70-luvun lopulta: runko-ohjattu 105 hevosvoiman MF 1200 ja MF 130 -suorakylvökone
Varsinainen museonäyttely on esillä Laakson talouskeskuksen vanhan navetan ylisillä koreudella, joka hakee vertaistaan. Sepon poika Pasi Laakso on jatkanut ja kehittänyt Vierivä Oy:n yritystoimintaa isänsä äkillisen poismenon jälkeen. P öytyän Tilkastentien varrella sijaitsee yritys, jonka nimi Vierivä Oy kuvastaa niin sen nykypäivää kuin menneisyyttä. Pirkko tietää, mitä se on taivasalla 20 asteen pakkasessa. Konemyyjän toimen sivuvirta ikään kuin tuotti kotitilalle konemuseon, joka ei ole suuren suuri mutta pieteetillä hoidettu. Jotkin valmistajat edellyttävätkin vanteiden erillistä vahvistusta paripyöriä käytettäessä, jotta takuut pelaavat. Lisäksi tilan sivurakennuksen uumenissa lymyää muutama alkuperäiskuntoinen merkkitapaus suomalaisen maatalouden koneellistumisen historiasta. Yrityksen perustaja Seppo Laakso oli 1980-luvun alussa Tukon maatalouskonemyyjä. Koneiden hieno viimeistely ja maalipinta on velkaa Sepon raskaan kaluston maalaustoiminnalle. Alkutaipaleella Seppo toimitti vanteita yhdessä työkonerenkaiden pitkän linjan asiantuntijan Juha Lehtisen kanssa. TIET ISÄIN KULKEMAA Pöytyäläinen Pasi Laakso korjaa traktoreiden vanteet ja myy niihin renkaat, mutta vaalii tilallaan myös isänsä käynnistämää maatalouskonemuseota. Valtavan aikaansaavalla Sepolla liikeni aikaa myös vapaa-ajan koneharrastukselle. Hänen vahtivuorollaan on mukaan tullut myös traktoreiden rengaskauppa. Vanne on traktorijätin sulake Konekokoelman tuoma kontrasti kasvaa asetelmasta, jossa isän alulle panemaa museota ylläpidetään samalla kun maailma ympärillä pauhaa ja järjettömän kokoisten urakkakoneiden vetopyörien navat alkavat olla se sulakkeen paikka. Lisäksi Seppo kehitti uutta elinkeinoa maatalouden oheen ja löysi itsensä vuosikymmenen lopulla erilaisista metallitöistä, traktoreiden vanteiden korjaustoiminnasta sekä raskaan kaluston maalauksesta. Asiakkaalle kun on luvattu. ”Moni takavuosina Euromasterilta ostettu maatalouskoneen vanne on valmistettu pajallamme, mutta nykyään on keskitytty vanteiden kunnostukseen ja mittatilausvanteiden valmistukseen”, kertoo Pasi Laakso. Hiljaisempina aikoina sitä ehti paneutua harrastuskoneisiin. Pasin silmien alla ovat nyt myös Sepon työuransa varrella keräämän traktorija työkonekokoelman yksilötkin. Teksti ja kuvat: Kauko Ollila Pasi Laakso 62. Työ ja vapaa olivat Sepolla jos eivät aivan päällekkäin, niin limittäin. Pasi Laakso on kuitenkin himmentänyt ison kaluston maalauspuolen valot, vaikka saattaakin palvella siinä lajissa joissakin erikoistapauksissa. Pasin äiti Pirkko on kuormurin runkoja hiekkapuhaltanut hänkin. Mutta yksinyrittäjän on myös valittava tekemisensä
Puhelin käteen ja soitto Pasille. Silloin porsivat taas vetoakselit. ”Isoilla toimijoilla ei ole aina varastossaan tavaraa siihen tahtiin kuin asiakas tarvitsee. Mutta jos Pasin tämän päivän asiakas kaataa levikepyörän, nostamaan tarvitaan vähintään etukuormaaja. 63. ”Takavuosien turvekoneisiin rakennettiin niin vahvoja vanteita, että traktoreihin saattoi asentaa kolmekin paripyörää. Eikä pikkuveljeäkään tuonnin vapautumisen jälkeen. Mies viljelee itsekin noin 70 hehtaarin alalla viljoja ja muun muassa hernettä sekä – vielä melkoisena uutuutena Suomessa – nyt toista vuotta syysohraa. Välillä näiden omien ja muiden bisnesten sovittamisessa on – sovittamista. Muun muassa järeän Valmet 9000 -traktorikaivurin kanssa mies sanookin lähtevänsä keikalle vain sellaisen matkan päähän, josta koto näkyy. Sekä vanne kehät että levy pyörät ovat useimmiten tanskalaisia, mutta taannoin niitä tehtiin myös Ukrainan Krementšukissa, Dneprin rannalla. Nyt siellä päin ei ehditä vannetöitä tekemään. Etualan järeä McCormick International B-450 jäi Fordson Super Majorin varjoon markkinoilla, mutta oli sitäkin järeämpi rakenteiltaan. Itse olen pitänyt varalla tärkeimpiä juttuja”, sanoo Pasi. Ratkennut takapyörä saatiin illalla pajalle, levypyörään hitsattiin uusi napa, ja donitsi oli aamulla taas Massikan alla. ”Tyypillisin rengasasiakas on traktorin kevätkylvöille hankkinut isäntä, jolta ovat levikepyörät unohtuneet kauppaa tehdessä ja peltotyöt painavat päälle.” Eihän siinä. Pasia edeltäneet Laakson sukupolvet kyntivät kilpaa. Oikealla olevaa Super-mallia valmistettiin Tšekkoslovakiassa 128 000 kappaletta, mutta Suomessa sitä ei juuri haluttu. ”Kun näkee vähän vaivaa, asiakas lähtee tyytyväisenä ja todennäköisesti palaa kaupoille.” Esimerkkitapauksesta käy yksi seudun viljelijä, joka soitti pelloltaan, että Massikka on kallellaan äkeen edessä. Alle ei passaa jäädä. Vanne on kuitenkin melko helppo ja edullinen korjattava.” Kun pihalla seisovan Massikka 165:n mahdollinen 12,4-36-tuumainen paripyörä kaatui, sen nosti yksi riski äijä pystyyn. Zetor 25 A ei esittelyjä kaipaa. Se touhu on jäänyt nyt niin muokkaustekniikkana kuin kilpalajina marginaaliin
64 Seppiä ja mestareita Pasi Laakso. Isän nopeasti heikentynyt tila sitten muutti omankin tien kulkua. Vihreä muistuma on liikehtimiskykyinen, mutta B-malli on kuuluisa paitsi pitkästä elinkaarestaan ja valtavasta yli 300 000 yksilön valmistusmäärästään, myös ujosta kipinästään, jota pitäisi Pasinkin yksilöstä vähän houkutella esiin. Sen puolen osaaminen karttui myös miehen ollessa loimaalaisen Pemamekin palveluksessa hyvinkin kymmenen vuotta työnsuunnittelun ja alihankinnan parissa. Ensimmäisen mallisarjan Massey Ferguson 65 vuodelta 1961 on palvellut Laakson tilaa uudesta saakka ja on Pasinkin silmäterä. Pasi tekee myös muita kuin työkoneiden vanneosaston metallitöitä tilauksesta. Pasi Laakso on modifioinut Ketju-Marakaivintaan huomattavasti, ja otollinen veturi on Vario-voimansiirtoinen Fendt 415 -traktori. Melko samanlainen laite voisi olla liitettynä Sepolta periytyneeseen Fordson Super Majoriin. Sittemmin ojituspalvelua on tarjottu lähialueen tarvitsijoille, ja niitä töitä Pasi tänäkin syksynä teki naapurille omien puintiensa lomassa. Myös salaojitusurakointia Metallinkäsittelyn kanssa Pasi tuli tutuksi ipanasta alkaen, isän innokkaana apukäsiparina. Pirkko ja Pasi Laakso sekä 1930-luvun työjuhta ja Yhdysvaltain markkinoiden syömähampaan John Deere B:n R-muunnos leveällä etuakselilla. Jonnen alkuperästä ei enää ole jälkiä, mutta konekaupoilla liikkuneen Seppo Laakson matkaan on tarttunut kaikkea muutakin. Olemme oppineet, että jos 165:n piisi on ajajasta katsottuna koneen vasemmalla puolen, on traktorin sydän se Perkinsin 203-kuutiotuumainen. Ensimmäinen Sepon historiallisista hankinnoista oli tehdasmaiseen kuosiin palautettu John Deere BR, suosikkimallin B leveä akselinen ja Euroopassa tunnetumpi muunnos. Se oli kovin yleinen työpari Kurpan konepajan salaojakaivimien kaverina, tosin tandemtaka-akselilla varustettuna. Salaojitustoiminta ja kiinnostus suuripinta-alaisiin matalapainerenkaisiin lähti Sepon aloitteesta jo 1980-luvulla omien peltojen traktoosista, traktorinpyörien aiheuttamasta tiivistymisestä. Vielä hän näkee kurppalaisensa vetolaitteistossa paranneltavaa. Vierivän pajahallissa on muun muassa vannesaha, cnc-ohjattu polttopöytä, monitoimi leikkuri, säteisporakoneita, manuaalisorveja, manuaalijyrsinkone, muotorautaja levymankeli, sadan tonnin puristin ja mitä kaikkea. Scania 50 Super ja Fiat 600 – kumpikin lajinsa pienemmästä ja söpömmästä päästä
Oliverista lisää ensi numerossa. Paitsi että Punainen tiikeri -nimen saaneella kansiventtiilibensamoottorilla varustettu NAA juhlisti Ford-yhtiön 50-vuotista taivalta, oli juhlakalu myös ensimmäinen Ford-traktori sitten pitkän ja kalliin Harry Fergusonin nostolaitepatentista käydyn oikeustaistelun. Mutta moniko muistaa, että New Holland on Abe Zimmerman -nimisen hepun perustama maatalousvärkkitehdas vuodelta 1895, Yhdysvaltain Pennsylvanian osavaltion New Hollandin pikkukaupungista. Ken ei mennyttä tunne… Suulissa istuu Massey-Harris 780 -leikkuupuuimuri, melkein samanlainen kuin Pasin isoisän Onnin aikana porukassa vuonna 1951 hankittu 726. Massey-Harris-leikkuupuimurin moottori ja säkityslaitteisto ovat entistyksen alla. Ensin sanottu on eniten Yhdysvalloissa myyty yksittäinen traktorimalli kautta aikojen, mutta Suomessa harvinainen, pula-ajan alla kun täällä sen valta-aikaan kituutettiin. Kontrastina ikonisille Fordeille seisoo Pasin isoimmassa hallissa New Hollandin TM-sarjalainen, joka on sitä, miksi Ford muuttui hävitettyään koko maatalouskonetuotantonsa. Sillä puitiin seutujen muidenkin tilojen eloa. Näyttelyn komeimmat helmet ovat navetan ylisille rakennetussa museotilassa. Laitteen nelipyttyinen Morris-moottori odottaa remonttia, samoin puimalaitteen tulostuspuoli eli säkityslaitteisto. Waterloo Boy -maamoottorin estetiikkaa uudelleen eloon nostatettuna. Mutta museon seinällä komeilee vaarin ja isän sijoituksia maakunnallisista kisoista – menneiden polvien muistona nekin. Tämän puimurimallin mukana tuli Suomeen käsite ajopuimuri. 7/2023 65. Moni sen veljistä on kokenut osatai täystuhon, sillä puimurin alla kauranhelpeiden seassa istuva tulikuuma bensamoottori sytytyslaitteineen oli perso muuttumaan kokoksi. Paitsi että koko sana syntyi tässä amerikkalaispajassa, se antoi rumille työkoneille myös kauniit vaatteet. Ford 8N (vas.) ja Golden Jubilee eli NAA, päättyneen Harry Ferguson -yhteistyön hedelmiä, tulevan Dextan isiä, pikkuharmaan serkkuja ja harvinaisuuksia täällä Suomessa. Suulin Ford-valikoimassa nököttävät vierekkäin amerikkalaiset 1940-luvun lopun Ford 8N ja NAA eli Golden Jubilee vuodelta 1953. Ja Oliver loi traktorin. Tämä yksilö näyttää sillä tavoin vähän harvinaiselta, että tulipalon merkkiäkään ei näy. Talossa ovat harjoittaneet kilpakyntöä niin isä Seppo kuin isoisä Onnikin, jos kohta Pasin aikaan kyntötouhut ovat jääneet vähille osille niin muokkaustekniikan kuin ymmärrettävästi kilpatoiminnankin osalta. Ja ihmeellisen, värinättömästi käyvän bensakuutosen, kuten vuosien 1935–1948 mallissa Standard 70
Siinä sivussa hän valmisti painokoneen, jolla painettiin ensimmäinen Sverige Aftonbladetin (nyk. Aftonbladet) numero vuonna 1830. J ohan Theofron Munktell syntyi papin perheeseen vuonna 1805. Robson oli tyytyväinen lopputulokseen, mutta korroosio kulutti tekareita nopeasti. Broling otti riskin, sillä pappilassa eläneellä Theofronilla ei ollut juurikaan kosketuspintaa metallintyöstöön alan koulutuksesta puhumattakaan. Munktellin ja Bolinderin polut kohtaavat uudestaan tasan sata vuotta myöhemmin. Rekrytoijana oli Jean Bolinder. Pian hän jatkoi työpäiväänsä valmistamalla laskutikkuja ja kyniä omaan lukuunsa. Kerkeäväinen nuori mies oli työnjohtajana Kuninkaalliseen Rahapajan Tukholman toimipaikassa. Theofron lupasi tehdä hänelle metalliset tekohampaat yläja alaleukaan. Tukholman metallialan napamies Carl Magnus af Robson oli menettänyt hampaansa. Maine kasvoi ja palkkioksi hän sai sievoisen stipendin. Vuonna 1832 hänet kutsuttiin työnjohtajaksi Kuninkaalliseen Rahapajaan Eskilstunaan. Brolingille kisälliksi metalliverstaalle. Eskilstunalainen Munktells jätti sadan vuoden aikana vahvan jäljen Skandinavian konepajakenttään. Niinpä Theofron teki kolmet lisää. Ruotsin ensimmäiset tekarit. Theofronin serkku Erik Hagström puuttui Muncktellin suunnitelmiin. Kaivosalalla työskennelleellä Hagströmillä oli yhteyksiä Tukholman teollisuuspiireihin. Erik-serkulla oli silmää. Theofron oppi nopeasti hiomaan ja sorvaamaan. Isä toivoi suosikkipojalleen pappisuraa, mutta toisin kävi. Laadukkaat tuotteet, tarmokkaat vientiponnistelut ja monipuolinen valikoima eivät auttaneet yritystä suon yli. Munktells traktoripioneeri TE K N IS K A M U SE ET 66. On mahdollista, että ne olivat ensimmäiset Ruotsissa tehdyt tekohampaat. Hän suositteli 17-vuotiasta miehenalkua vuorineuvos G. Monipuoliseen toimenkuvaan kuului myös laitteiden kokoaminen ja konepiirustus. Seuraavana vuonna 1823 Theofron pääsi näyttämään kädentaitojaan yllättävällä foorumilla. Rahapajoissa Munktell kunnostautui erityisesti tuotantolaitteiden modernisoinnissa, prässien ja leikkureiden suunnittelussa ja valmistuksessa
Aluksi päätuotteena olivat painokoneet, mutta leipä revittiin myös paistinpannujen ja kattiloiden valamisella. Yhtiö valmisti vuoteen 1893 mennessä 31 höyryveturia ja seitsemän kiskobussia. Englannin reissu innosti Munktellia ja nosti yrityksen toiminnan uudelle tasolle. Munktells valmisti kupolin Uppsalan observatorioon. Vuonna 1835 Theofron Munktell teki opintomatkan teollisen tuotannon sydänmaille Birminghamin, Leedsin ja Manchesterin seudulle. Raideleveys oli 1 101 mm. VK 4/2020). Fryckstad-veturi päästi ensisavut vuonna 1855 ja palveli 15 vuotta Ruotsin ensimmäisellä yleisellä rataosuudella Värmlannissa. Tekohampailla aloittanut Munktell ei epäröinyt ottaa vastaan haastavia hankkeita. Theofron Munktell oli poikkeuksellinen tehtaanjohtaja. Tilauskirja täyttyi kaivoslaitteista, kutomakoneista ja keskuslämmitysjärjestelmistä. 40 hv:n voimalaitos oli koostettu pulttaamalla kaksi yksisylinteristä lohkoa yhteen. Moderni johtaja Theofron Munktell oli seurannut Västmanlandin viljelijöiden raadantaa ja päätti kehittää koneita helpottamaan työtaakkaa. Harald Asplundin suunnittelema Förstlingen (esikoinen) lähti kiskomaan malmijunaa. Alaisista ja heidän perheistään pidettiin hyvää huolta. Uusi yritys, uudet opit Pian Eskilstunaan asetuttuaan Theofron Munktell alkoi puuhata oman yrityksen perustamista. Yritys laajensi hallejaan lähes viiden hehtaarin alueelle, joka nykyään tunnetaan Munktellstadenina. Lopulta vuonna 1853 höyryopit kantoivat hedelmää. Hän tutustui höyrytekniikan pioneereihin George ja Robert Stephensoniin sekä John Ericssoniin. Historiaa huokuvassa kaupunginosassa toimii Munktellmuseo (ks. Munktellsin ensimmäisessä polttomoottorikäyttöisessä 30-40-traktorimallissa oli vielä lokomobiilin tekniikkaa ja mittasuhteet. Munktells valmisti höyryvetureita pääasiassa kapearaiteisille rautateille. Vuosi Förstlingenin ensisavujen jälkeen Munktellsilla oli valmiina kokonainen koneketju öljynpuristimesta liikuteltavaan myllyyn ja niittokoneesta lantapumppuun. JÄ R N VÄ G SM U SE ET 67 7/2023. Jo saman vuoden lokakuussa aloitti toimintansa Munktells Mekaniska Verkstad. Munktells takoi Ruotsin ensimmäisen höyryveturin. Munktells ei tästä lannistunut. Suurta kohua herättänyt veturi osoittautui epäluotettavaksi kulkupeliksi, ja siihen jouduttiin tekemään suuria muutoksia
Kuvan yksilö teki työuransa Espanjassa. Tärkein niistä taisi olla Johan Thermæniuksen maatalouskonetehdas, jossa valmistui Ruotsin ensimmäinen puimakone vuonna 1846. Tuolloin sen leivissä oli 225 työntekijää. Uusi tekniikka tarvitsi käyttövoimaa, niinpä höyrykoneesta tuli konepajan ykköstuote vuosikymmeniksi. Munktell jopa piti halukkaille työntekijöille iltakoulua, jossa opiskeltiin matematiikkaa, geometriaa ja konepiirustusta. Lähes 70 vuoden aikana valmistui noin 6 500 puksuttajaa. Theofron Munktell oli lämmin ja sosiaalinen tehtaanjohtaja. Työväkeä vieroitettiin paloviinan kiroista Munktells-panimon oluella. Etäisestä patruunasta ei ollut tietoakaan. Valmistaja ilmoitti maksimitehoksi 36 hepoa. 12,7-litraisessa sylinterissä paloi raakaöljy. Säällisiä työsuhdeasuntoja rakennutettiin. Moni hänen alaisistaan perusti oman konepajan. Vaikka 1800-luvun lopulla elettiin höyryvoiman valtakautta, Ruotsiinkin alkoi rantautua pienikokoisia ja näppäriä voimanpesiä – kuin nisäkkäitä dinosaurusten keskelle. Ukko-Theofron kuoli vuonna 1887. Theofron Munktell osasi myös päästää irti. Munktells 30 HK kehitettiin lähinnä vientimarkkinoille. Munktells Mekaniska Verkstadista oli kehittynyt merkittävä kone paja. Uudella vuosisadalla tehtaan porteista kulki 700–800 palkansaajaa. Itsekantava rakenne erottuu hyvin. Eskilstunassa ei jääty sivustakatsojiksi. TE K N IS K A M U SE ET 68. Munktells 20-24 oli edeltäjäänsä lähes puolet pienempi. Onneksi juoksemalla pääsi karkuun; laitoksen huippunopeus kolmosvaihteella oli 4,4 kilometriä tunnissa. Munktells oli pitkään Skandinavian suurin höyrykonemaakari. Munktellin suku oli tuolloin jättäytynyt pois johtotehtävistä. Munktellin konepajalla oli otettu tuntumaa aiheeseen, kun ensimmäinen itsekulkeva työkone, höyrytiejyrä, niitattiin kokoon vuonna 1906. Puimakoneet täydensivät valikoimaa 1850-luvun lopulla. Työntekijöille ja perheille järjestettiin juhlia, aikansa tykypäiviä. Pitkään työskennelleille annettiin lahjoja. Höyrykoneesta traktoriksi Ruotsin ensimmäinen maatalouskäytössä ollut traktori oli International Harvester, ja se hankittiin Bålstaan vuonna 1908. Munktells tuli kuuluisaksi hyvästä työilmapiiristä. Korkeutta oli silti kaksi metriä ilman pakoputkea ja painoakin 4,2 tonnia. Ensimmäiset parafiinikäyttöiset ottomoottorit valmistuivat 1890-luvulla, ja vuosisadan vaihduttua alkoivat hehkukuulamoottorit paukkua. Lähes kuusi metriä pitkä ja 8 300 kg:n painoinen Munktell 30-40 oli varmasti vaikuttava ilmestys tullessaan kylätiellä vastaan. Vuonna 1863 yrityksen johtovastuu annettiin pojalle Theofron Munktell juniorille sekä sisarenpojalle Theofron Bobergille, joka toi pitkiltä USA:n ja Englannin matkoiltaan uutta tietotaitoa Eskilstunaan. Yhtiömuoto vaihtui osakeyhtiöksi vuonna 1879
Typ 22 HK:ssa rullasi 38 SKF:n tuotetta. Tieverkkoaan rakentava Ruotsi helpotti talousvaikeuksissa kituvan yrityksen asemaa 1920-luvulla. TE K N IS K A M U SE ET Tiekoneiden uranuurtaja T ienrakennuskoneet olivat pitkään tärkeä osa Munktellsin toimintaa. Vaikka maailmansota haittasi myyntipyrkimyksiä, toimitettiin Munktellseja Puolaan, Unkariin, Kreikkaan, Saksaan ja jopa Argentiinaan sekä esittelykoneiksi Kööpenhaminan ja Moskovan myyntikonttoreihin. KeskiRuotsin savimaat asettivat vetokoneille omat haasteensa. Munktellsin suunnittelija Gunnar Bergström alkoi hahmotella polttomoottorikäyttöistä traktoria. Kyntökokeet aloitettiin 30 hevosvoiman Munktells SK-6 -lokomobiililla ja Yhdysvalloista tilatuilla kuusisiipisillä auroilla. Jäykillä mailla neljässäkin oli vetämistä 30 hevoselle. Suomeen ensimmäistä mallia ei päätynyt ainakaan uutena, seuraavia malleja tuotiin vähäisiä määriä. Svenssons Motorfabrik sai Avancemoottoriaurojen prototyypin toimintakuntoon vuonna 1912. Kaksitahtisen voimalaitoksen polttoaineruiskutuksesta huolehti keskipakosäädin. Valmista tuli vuonna 1913. Höyrykausi jatkui vuoteen 1915. Ensimmäinen höyrykäyttöinen tiejyrä rullasi tehtaan portilta vuonna 1906. Huipputehoksi ilmoitettiin 40 hevosvoimaa. Koetuksen tuloksia ei ole säilynyt, mutta johtopäätös oli, että tehoa on lisättävä tai siipiä vähennettävä. Munktell VHK-tiehöylät tasailivat naapurimaan tiestöä vielä 50-luvulla. Omavaraisuusaste haluttiin pitää korkeana, ja vain laakerit hankittiin muualta. Sarjatuotanto alkoi seuraavana vuonna, sekin ennen Munktellsia. Tuolloin traktorin vaativin ja tärkein toimenkuva oli kyntö. Tiejyrien valmistus jatkui Bolinder-Munktellin kaudelle aina vuoteen 1950. 7/2023 69. Munktells Mekaniska Verkstad aloitti ensimmäisenä Ruotsissa tiehöylien sarjatuotannon vuonna 1924. Eskilstunassa alettiin pohtia traktorituotantoa vuonna 1910. Munktells 30-40:n sydämenä sykki kaksisylinterinen 14,45 -litrainen hehkukuulamoottori, joka oli koottu kahdesta Munktellsin vakiokoneesta. Viennin osuus – kymmenen traktoria – oli korkea alusta alkaen. Neljän vuoden aikana Eskilstunassa työstettiin 31 traktoria. Laakerit hankittiin muualta. Vesiruiskutus hillitsi hehkukuulan kuumenemista kuormituksen noustessa. V. Ab J. Vuonna 1913 esitelty polttomoottoriversio ei ollut edeltäjäänsä tehokkaampi, mutta lisäpainojen kanssa taakkaa oli kymmenen tonnia. B-mallin 24 hevosta uurastivat 6-8 tonnisen laitoksen liikuttelemiseksi. VHK-24 -malli perustui Typ 22 HK-traktorin voimalinjaan, ja 30-luvun tuotteen VHK-30:n takaosassa mörisi Typ 30 HK:n moottori. Munktells pyrki tuotannossa mahdollisimman korkeaan omavaraisuuteen. Munktells 30-40 ei ollut ensimmäinen Ruotsissa valmistettu traktori toisin kuin joissakin lähteissä mainitaan. Lähtökohtana oli lokomobiileissa ja tiejyrissä käytetty voimansiirto ja ohjaus
Munktells jatkoi traktoreiden ja maanrakennuskoneiden tuotantoa. Itsekulkeva höyrykone otettiin traktorisuunnittelun lähtökohdaksi. Omistuspohjaan tehtiin muutoksia, ja Munktells Nya Mekaniska Verkstad Ab syntyi. Munktells Typ 22 HK:n kaksisylinterinen kuulapäämoottori ja 3+1-vaihdelaatikko oli niputettu kompaktiksi paketiksi. Eskilstunassa tehtiin oikeat johtopäätökset, ja vuonna 1916 esiteltiin 18-20-malli. Konkurssipesän käskystä merkittävä osa toiminnoista (muun muassa merimoottorituotanto) jouduttiin myymään Nydqvist & Holm Ab:lle (myöhemmin Nohab). Sitten iski maailmanlaajuinen lama. Kyntöhommissa sen työteho vastasi 16 hevosen ja kahdeksan miehen rehkimistä. Munktells Mekaniska Verkstad oli konkurssissa. Nopea syöksy Munktells Mekaniska Verkstad oli vielä vuonna 1917 kasvuhaluinen. 70. Typ 22 HK sai myöhemmin rinnalleen Typ 30 HK:n. Höyrymoottoreiden takominen päättyi. Pienempi on parempi Yli kahdeksan tonnia painava metallijärkäle löysi töitä vain suurimmilta tiloilta. Munktellsin hoippuessa kuilun reunalla pelastajaksi tuli J & C G Bolinders Mekaniska Verkstad Ab. Kierroslukua nostamalla saatiin haalittua neljä lisähevosta, ja viilua alkoi syntyä. Traktori painoi vain 2 390 kilogrammaa. Työpäivää jouduttiin lyhentämään. Mallimerkinnästä poiketen maksimiteho oli 26 hevosvoimaa. Nurkan takana odotti polttomoottorin valtakausi. Munktellsin ja Bolinder-Munktellin puimakonekausi kattoi vuodet 1859–1950. Samalla tontilla hääräävä Nydqvist & Holm Ab oli varmasti piikki vanhojen munktellilaisten lihassa. Tehdasalueella oli oma sahalaitos, joka tuotti puimakoneen puuosat. Vaihteiston rattaat olivat edelleen lähes suojattomina, alttiina pölylle ja lialle. 20-24-tyypistä tuli varsin suosittu ja tuotantomäärä kymmenkertaistui esikoiseen verrattuna. Pian huomattiin, että kolmisiipisen auran edessä meno hyytyi. Uutuuden toivottiin vastaavan paremmin Ruotsin tilojen tarpeita. Vuonna 1929 Munktells rohkeni ostaa kovan kilpailijan AB Avancemotorin. Yritys rakensi uuden akselitehtaan ja teräsvalimon sekä osti puuntyöstölaitteisiin erikoistuneen E. Talous riutui rauhan koitettua, eikä Munktellsin tuottamilla investointihyödykkeillä ollut kysyntää. Markkinat jaettiin uudelleen. Syntyi Bolinder-Munktell. Munktells Typ 22 HK:n kaksisylinterinen hehkukuulamoottori ja 3+1-vaihdelaatikko muodostivat itsekantavan rakenteen. Eteenpäin vievien vaihteiden määrä laski kolmesta kahteen. Toiveet sodan jälkeisestä nousukiidosta olivat korkealla mutta osoittautuivat katteettomiksi. Työaika oli kutistunut 27 tunniksi joka toinen viikko. Mutta se onkin oma juttunsa se. Joka viides työntekijä sai viimeisen tilipussin. Moottori pyörähti käyntiin paineilmalla. Lisätehoa oli tiristetty männänrenkaita vaihtamalla ja palotapahtuman paremmalla hallinnalla. Fordsonin vuonna 1918 esittelemä F-malli pyyhkäisi yli traktoreita käyttävän maailman. Moottori käynnistyi kuulien lämmittelyn jälkeen kätevästi paineilmalla, jota oli pumpattu edellisen käytön aikana säiliöön. W. Vuonna 1932 Munktellsilla oli töissä vain parisataa rasvanäppiä. Vuonna 1912 Eskilstunassa elettiin vielä höyryaikaa. Vuonna 1922 pilvet Eskilstunan yllä synkkenivät. Beronius Verkstads Ab:n. Vuosina 1921–1934 tehtailtiin 1 579 konetta, joista vajaat 500 päätyi tiehöylän alustaksi. Handelsbanken kätilöi kahden perinteikkään konepajan fuusion ja jäi yrityksen suurimmaksi omistajaksi. Korjausliike tehtiin nopeasti. Sylinteriluku, teho ja paino puoliintuivat. Fordsonin itsekantava rakenne sai nopeasti kopioijia – myös Eskilstunasta vuonna 1920. Traktori oli edeltäjäänsä sopusuhtaisempi, vaikka moottoria suurempi jäähdytinapparaatti nousi tornina kuljettajan näkökenttään. Molempia malleja käytettiin Munktellsin uuden menestystuotteen tiehöylän alustana
Konemiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Vanhat Koneet -lehden ystäville: supermarket.fi 216 sivua! 14 90 Legendaarinen lippalakki 8 00 Vanhat Koneet -pelikortit 37 90 Suuri Valmettraktorikirja Varastossa lähes kaikki vanhat numerot! Rajoitettu erä! 19 90 Vanhat Koneet -muki 8 90 Edelliset numerot alk.
Koneista toki tiedettiin, mutta niitä pidettiin oloihimme kovin kalliina. Hiukan aiemmin maahan oli tuotu Ruotsista pari Arvika-tehtaan rehunkorjuuseen tekemää muunnosta itsesitoja-elonkorjuukoneesta. AIV-rehun tuotantoon käytettävä laitteisto nähtiin tuolloin Työtehoseuran piirissä varsin suppeaksi. 30-luvun alkupuolelta lähtien AIV-rehun käyttö kohotti tuntuvasti karjatalouden tuottoa. K un AIV-rehun tuotanto oli alkuvaiheissaan, suurin huomio keskitettiin viljelykasveihin ja säiliöiden tekemiseen. Niittokoneeseen kiinnitettävä kokoojalaite nähtiin tärkeäksi, samoin matalalaitaiset leveät ja kumipyörillä varustetut kärryt. Siinä oli sidontalaitteen tilalle sovitettu elevaattorityyppinen siirtolaite, jolla saalis siirtyi vieressä kulkevalle kärrylle. Pienten painorehukuoppien ja säiliöiden sijaan alettiin suosia betonisia AIV-torneja. Koska laitteille ei vielä ollut laajempaa kysyntää, ei Vakolassa viralliseen testaukseen ryhdytty. Oikeastaan niittokoneisiin tai elonkorjuukoneisiin liitettävät kokoojalaitteet olivat konepuolella ainoat uutuudet. Friskin suunnittelemaa laitteistoa tehtiin myös Björkbodan tehtaalla, ja joitakin myytiin SMK:n kautta. Rehun siirtelyn helpottamiseksi suositeltiin kaksipiikkisen pitkävartisen hangon tilalle lyhyempivartista viisipiikkistä hankoa. Niittokuormaajia tai vain niitettyä tavaraa kokoavia pystytai hankokuormaajia tuli jonkin verran käyttöön. Vasta 50-luvulla pääsi rehunteossa koneellistuminen käyntiin, ja nopea nousu tapahtui 60-luvulla. Heinän ja olkien lastaamisessa niitä enimmäkseen käytettiin. Se kuitenkin yleistyi hitaasti, koska rehun teko oli raskasta ja työlästä. Samantyyppistä tilanomistaja B. Bamfordin ja McCormickin sekä norjalaisten Asmussenin ja Brendermin kuormaajia jonkin verran mainostettiinkin. Säiliötorniin voitiin laittaa myös pumppu ja ruisku, jolla AIV-liuos levitettiin torniin puhaltuvaan ainekseen. Tässä vaiheessa ei koneistamisesta voi puhua, vaikka joitain mekaanisia laitteita toki tarvittiin. Lietsojen ja elevaattorien avulla voitiin tornisäiliön täyttöä helpottaa. AIV ja niittosilppuri tarvitsivat ja tukivat toisiaan. Rehusäiliöiden täytössä ja raskaiden AIVliuospullojen tai sammioiden käsittelyssä hyödyllisiä rehuvinttureita tehtiin ja käytettiin jonkin verran Ensimmäisiä koneita Konetutkimuslaitos Vakolaan saatiin 50-luvun alussa amerikkalainen Lundell-kelasilppuri. AIV ja niittosilppuri YHDESSÄ YLEISTYNEET 72
Tuollaisia siirrettäviä nostureita esiteltiin kokeilutiloilla vieraileville opintomatkalaisille. Niittosilppureiden lisäksi Työtehoseurassa kokeiltiin näihin aikoihin myös paalauskoneen käyttöä rehun korjuussa. Se jäi vähälle käytölle. Konekaupan edustajat ennustelivat haastatteluissa niittosilppureiden vilkastuvaa kysyntää. Runsaat 200 000 maksoivat Hankkijan edustamat Taarup Junior ja Varsta, Keskon edustaman Ugerlösen pienempi malli sekä SMK:n edustama Spragelse. Noin 200 000 markkaa maksoivat Vehon edustama, traktorin perään kiinnitettävä Hurricane ja OTK:n edustama Ruf-varstakuormaaja. Kuitenkin vuonna 1961 niittotai silppurikuormaajia oli tarjolla jo valikoimaksi saakka, ainakin kymmentä eri merkkiä. Taloudellisestikin ajat paranivat. Tanskalainen JF tuotti kalustoa moniin maatalouden töihin. Työtehoseurassa suunniteltu rehun siirtelyyn sopiva traktorin etukuormain oli myös näytteillä. 7/2023 73. AIV-neuvonnan arvelun mukaan tuolloin niittosilppureita olisi ollut 200–300 kappaletta. Silppurit tulevat, tornit nousevat Niittosilppurin työskentelyä esiteltiin laajemmalle yleisölle kesällä 1957 Jyväskylässä järjestetyssä karjatalouden ja heinän ja rehunkorjuun välineiden näyttelyssä. Työtehoseuran näyttelyissä 1959 oli jo kuusi erilaista niittosilppuria. AIV-neuvontajärjestön puolella iloittiin 60-luvun alkuvuosina siitä, että AIVtornien määrä kasvoi varsinkin pohjoisessa ja itäisessä Suomessa. Olipa jossakin taidettu ottaa käyttöön muovisäiliökin. Tässä niittosilppureita. Muistetaan kuitenkin, että myös laakasäiliöitä oli käytössä, ja lisää tehtiin. Elevaattori esitteillä 40-luvun lopulla ilmestyneessä AIV-tornien rakentamista opastavasta kirjasesta. Halvin vaihtoehto oli Laborin edustama JF:n traktorin sivulle kiinnitettävä, 110 sentin leveydellä toimiva 185 000 markan hintainen laite. Torneja toivottiin ja sanottiin tarvittavan valtakuntaan jopa 140 000 kappaletta. Ruuhkaa rehukoneista 60-luvun alkupuolella vain noin viisi prosenttia koko maan karjoille käytetyistä rehuista oli säilörehua. Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan konemies, agronomi Matti Kares tiivisti niittosilppurin etuja näin: ”Niittosilppuri soveltuu hyvin nurmikasvien sadonkorjuuseen, jolloin samalla voidaan vähentää useinkin liian työlääksi käyvän kuivan heinän tekoa, niittosilppuri sopii hyvin juurikasvien esilistintään, niittosilppuri korvaa niittokoneen ja on parempikin laitumien hoitotöissä, perunanvarsiston hävityksessä, niittosilppuri soveltuu peltoihin kynnettävän oljen silppuamiseen, sekä niittosilppuri suo mahdollisuuden tarkistaa koko rehunviljelyn suunta.” Samaisessa vuoden 59 kyselyssä muuten tilastoitiin maatiloilta 42 000 AIVrehutornia. Maatalouslaskennassa 1959 niittosilppureista ei vielä kyselty, sen verran harvinaisia laitteita ne olivat. Kirjassa ei muistettu mainita, että esitellyllä tilalla oli sähkö… Johtaviin AIVasiantuntijoihin kuuluneen tri Into Aikkisen kuva rehunosturista 30-luvulla julkaistusta AIVopaskirjasesta. Näyttelyssä oli myös rehusäiliön täyttöä koneellistava elevaattori. Heinätyökoneista esiteltiin pöyhijöitä ja pyöröharavia enteillen esikuivatuksen käyttöä
Tämän mainoksen Varsta edustaa vuotta 1962. Työtehoseurassa konsulentti Taavi Sankari kehitti yhden miehen hoidettavissa olevan säilörehun korjuumenetelmän vuonna 1964 esiteltäväksi saakka. Varsta maksoi 2 200 markkaa. Kallista kalustoa olivat isompi John Deere, Tive sekä isot Taarupit, joista kallein maksoi 9 600 markkaa. Kotimaisen Varsta-kuormaajan kehittely alkoi 50-luvun jälkipuolella Lännen Sokerin yhteydessä toimineessa Paraste-yhtiössä. Mekesin edustama Huiske-nimellä myyty itäsaksalaismallinen kone ja John Deeren pienempi malli olivat vielä alle 3 000 markan hinnoissa. Vanhimpia säilörehun valmistukseen viittaavia mainoksia on tämä vuonna 1933 julkaistu Deering-elonkorjuukoneen mainos. Erot olivat suuret niittosilppuriakin käytettäessä. Sila-Masta oli kalliimpi SMK:n merkki. S.G. David Brown -yhtymään kuuluneen Albion-tehtaan Hurricane oli ihan ensimmäinen meillä erikseen mainostettu niittokuormaaja. Lisävarustuksena mainitaan levyluovuttaja, jonka avulla niitetty rehu kertyi helpommin koottavaan muotoon. Tanskalainen suuri maatalouskoneiden valmistaja JF teki tietenkin myös niittosilppureita. Rehutornien käyttö oli huomattavasti työläämpää kuin laakasiilojen käyttö. Kuusikymmenluvun puolivälissä rehukoneiden kaupoissa oli tarjolla kahdeksan konemerkkiä ja ainakin 12 mallia. 74 AIV JA NIITTOSILPPURI. Niittosilppureiden ja tuolloin kelatai tarkkuussilppureiksi nimitettyjen laitteiden myyntimäärä oli vuosikymmenen alkupuolella vaihdellut viidensadan ja tuhannen koneen vuositahtia. Alle 2 000 markkaa maksoivat JF, Dan SM, Wärtsilä-UG ja halvin Taarup. Nieminen Oy toi länsisaksalaisen Holbaeksilppurin halvimpien mallien joukkoon, ja Suomen Koneliike toi länsisaksalaisen Komet-merkin parikin mallia kalliiden koneiden sarjaan. Koneketju syntyy Työtehoseurassa oli mittailtu säilörehun teossa tarvittavaa aikaa ja vertailtu eri menetelmiä. Uudenlaisia, halvempia rehusiiloja opastettiin rakentamaan ja varustelemaan. Tässä hyvin ilmeikkäässä mainoksessa on jo pitemmälle kehittynyt Taarup vuosimallia 1966. Betonisiilojen huonot puolet alkoivat tuntua. Tämä mainos esittelee maatalouden työtäsäästävintä laitetta vuonna 1960. Taarup-niittorilppurit tulivat SMK:n edustuksena tarjolle 50-luvun jälkipuoliskolla. Kalleimpia vaihtoehtoja olivat Tukon edustama John Deere Lanz, SMK:n McCormick Gloster sekä Taarupin suurin malli. Pian ilmestyi markkinoille lisää tarjokkaita. Mainos on vuodelta 1959. Autoliike Veho oli hyvin aktiivisesti mukana myös rehuntekoja traktorimarkkinoilla
Koneliikkeet seurasivat. 1968 aikana myytiin 1 550 silppuria ja seuraavana vuonna myynti pomppasi 3 300:aan. Siinä välineinä olivat niittosilppuri, monitoimikärry ja elevaattori. Runsaimmin niitä oli Hämeen läänin maatalouskeskuksen alueella, 741 kappaletta, ja vähiten Kainuussa, 94 silppuria. Parissa vuodessa AIV-rehun valmistus helpottui ja nopeutui tuntuvasti, kun liuoksien lisäys siirtyikin tapahtumaan jo korjuukoneissa. Niiden avulla rehu siirtyi säiliöihin. Tämä menetelmä oli vieläkin parempi kuin jonkin aikaa jo käytössä ollut rehusuolorakeiden levittäminen tornissa tai jo rehun korjuuvaiheessa. Lietsojen voimanlähteinä rehutöissä toimivat tavallisimmin traktorit. Tuollainen rehunkorjuun koneyhdistelmä ei aivan pienille palstoille sovi. Yleisimmin Odin-hissit palvelivat heinän varastoinnissa, mutta säilörehua valmistavilla tiloilla saattoi niille olla käyttöä. Vakolan testeissä joidenkin lietsojen heikkoutena rehunsiirrossa mainittiin tukkeutumisvaara. 7/2023 75. Todella tuntuva muutos alkoi siten, että ensin muutamat viljelijät hankkivat Norjasta silppuriin kiinnitettävän säilömisnestesäiliön ja pumpun, joka levitti liuoksen rehulle jo kuormausvaiheessa. Mainos on vuodelta 1966. Maatalouslaskennassa 1969 tilastoitiin maatiloilla 6 359 silppuria. David Brown -traktorin 1961 julkaistun mainoksen yhteydessä esitellään nyt DB:n nimissä varstakuormaajaa. Koetusraporttia ei mainonnassa kannattanut käyttää, sen verran viileä se oli. Seitsemänkymmenluvun alkupuoli olikin sitten niittosilppurien tai vastaavanlaisten korjuulaitteiden myynnin huippuaikaa. Vähäisen säilörehun käytön tilalle tuli tuorerehun ja säilörehunkin tuotantoon laajuutta ja laajan tuotannon vaatima koneketju. Mekes Oy valmisti lisenssillä Huiskemerkkistä niittosilppuria. Säilörehun ja tuorerehun käytössä ja tuotannossa tapahtui parissa vuosi kymmenessä aika perusteellisia muutoksia. Korjuukone oli alkuperäismalliltaan itäsaksalainen. Mekes vei koneen Vakolaan koeteltavaksi. Ville leikkurilietson mainos on vuodelta 1952. Odin hissin mainos on AIV:n varhemmilta ajoilta, vuodelta 1937. Kuusikymmenluvun loppuvuodet olivat silppurikaupassa vilkkaita. Säilörehun teossa ensimmäisiä koneita olivat lietsot, varsinkin leikkuritai silppurilietsot. Ruotsinkielinen osuuskunta Labor myi heinäja rehuhissejä isoihin latoihin ja varastoihin. AIV-rehu oli tarvinnut niittosilppuria yleistyäkseen, ja niittosilppuri tuli käyttöön AIV:n ansiosta. Labor esitteli tällaista rehuntuotannon koneketjua vuonna 1969
15 hv Lidan kuulapäämoottori vinssillä. Ehjät, eikä ole hitsattu jälkeen päin. 044 071 7205, Iisalmi Volvo LM641 vm. 040 764 2979, Lahti Scania 50. 8:lle. 040 553 6606, Vantaa Mörkö-Majorin osia ja DieselMajorin osia. Pikku-Valmetin kampiakseli, laturi, hihnapyörä, viremoottorin osia. 50 hv kuulapäämoottori. 1980, Valmet 611CS, Erikoiskorin korittama, toimii kuin enkeli. Säilytetty sateelta suojattuna. Mahdollisesti runsaasti uusia osia mukaan (kuitit on). Hinta 180 € pari. Vain nouto. Puuttuu kaasutin, ilmanputsari, jarrupanta ja ketju ja laippa. Takakahvasta puuttuu pala. 040 022 4690 Turku Husqvarna 263cd moottorisaha. Vanha isokokoinen jäähdytin. Kunnostukseen tai varaosiksi. Avant 513 bensamoottorilla vm 2001. Rek. -60 2 900 €. 15 000 €/tarjous. 040 058 4567, Ii MF 185 vannekehät. Ollut hommissa Keski-Suomessa mm. 300 tkm., 6 500 €. 040 866 9806, Vaajakoski 76 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa. -00 moottori, aj. 2 000 h. Hp. Moottorin täysremontti tehty. Hinta 30 €. 190 tkm. 041 310 9618, Mankala MF30 vm. 750 cm. 040 047 1448, Karvia Corollan 1.4 VVT-i vm. Hinta 150 €. David Brown 950 vm. 045 350 8393, Loimaa. Kaikki alkuperäiset dokumentit, otteet, huoltokirja ym. Tikkakosken lentokentällä. PowerMajor nokkapelti. Massey Harris Pony 82D diesel. Hinta 1 500 € 040 091 6244, Laitila Perkins 4.1 5-sylinterinen, Interin kansi ja lohko. Kattotuoleja 7 kpl lev. 10 000 h.Mukana sorakauha, alkuperäiset renkaat. 040 091 6244, Laitila Puretun TVH hallin kattotuolit ja pystypalkit + n. Huollettu hyvin, ajettu n.35 tkm, käynyt n. Whatsapp käy. n.8 m. 6 sylinterinen Ares 20-30 -luvulta. 040 025 4838 Supermajor vm. 7 000 € / tarj. Useita amerikkalaisia avokammiomoottoreita. Käy nätisti. Hytissä pientä laittoa, mutta ajokuntoinen ja tekniikaltaan täysin toimiva. -75 4x4/2380, tunnit n. paperit mukana. Useita Wikström koneita. Tarjoa. Tästä tukeva halli museokoneille. 040 022 5277, Salo Kuvan mukaisesti kaikkea Volvo 444 -58, joitakin osia sekä Volvo Amazon -68 4-ovisen osia, kunnossa oleva B18 moottori jne. 2 500 €. Seissyt lämpöisessä tallissa viimeiset 10 vuotta. 400 m 2,5x6” kattoruoteet. 200 € 041 310 3918, Mankala Fordson Mörkö jäähdytin. Hyvin säilynyt. Uudet eturenkaat, startti. 045 267 5333, Padasjoki Asiallinen Ferguson TEF 20. Kyllä hinnoista sovitaan. Koko: kork.1 100 cm, lev. 040 595 0227, Nastola Volvo FL 611 vm. -63 1 200 €, 16.9-30 hyvät piikkiketjut 650 €, MF35 kaikenlaista purkuosaa. -58 moottorivika, muuten toimiva 1 200 €. vaikka kaikki köntässä. -88 Hiab nosturi 550, lava 550 pitkä alumiinilaidoilla, kantavuus 5 500 kg, seisontavakuutus, aj. Rover 2.250 sylinterinkansi ja kampiakseli. Renkaat 18.4-34 Michelin MF -vanteilla, pintaa 50%, 700 €, renkaat 12.4-32 100 €/pari. Bedford k-auton 500 loki ja sylinterinkansi. Myydään Hieno ja tosi hyvä ja alkuperäiskuntoinen pelastusauto Karhu-Sisu vm. Päällirakenteena kippi ja viljalava. Nostovarret. Toimii
Syksyn melankoliaan kuitenkin liittyy vahvasti suomalainen sisäsyntyinen mielen synkkyys. Ehtiikö kaikki piha-askareet suorittamaan ennen lumien tuloa. Tieni vie vaikka läpi arjen harmaan kiviauton. Hyvän kottikärryn juju piilee painopisteen hallinnassa. Meillä ei ollut enää mahdollisuutta elää kuin toisten tukena tallin takana. Huono kottikärry on vähintään yhtä iso työjarru kuin huonot kintaat. 78 RAUHASSA RUOSTUVAT KAURISMÄKELÄISIÄ TUNNELMIA KAURISMÄKELÄISIÄ TUNNELMIA. Jollekin se on pelkkä välivaihe talven valkeuden ja kesän vehreyden välillä. Toisille syksy on inspiroitumisen aikaa, toisille pimeyden ja masennuksen aikaa. Arjen kiireet painavat kilpajuoksua talven tulon kanssa. Silloin kun vettä vihmoo ja syysmyrsky riepottelee pressun repaleita tuulessa, suomalainen mieli matkaa kaurismäkeläisen vähäeleisen elokuvan lailla eteenpäin. Ruskan sävyt toki tuovat väriä elämään, mutta allekirjoittaneen mielenmaisema ei syksystä erityisesti perusta
Maksimaalinen alakuloisuus painaa raskaan teollisuus trukin synkkiin aatoksiin pimenevässä suviyössä. 7/2023 79 KAURISMÄKELÄISIÄ TUNNELMIA KAURISMÄKELÄISIÄ TUNNELMIA. Outokummun kaivostornin kummitus elää myös kaupunkilaisten mielissä – tai ainakin portin pielessä. Sus Sisu siunatkoon, mikä Ajokki! Harvahammas pullaposki yksin riutuu sammalikon kätköissä. Kiinni on ja pysyy. Kesä kulkee, kunnes kaamos kätkee kapteenin kalseaan kalpeuteensa. Kalpea kuin kalkkilaivan kapteeni karun kevään keskellä. Järkevät hinnat, varastetut pinnat. Tätä koneliikettä ei sulkenut korona vaan Lasse itse. LaakeriLassen työpanostus oli sammuneen suutarin tussaus
SilmäpuoliKeijo ja ranskan serkku Raimu Reikäleipä sulassa sovussa sodasta selvinneen Henri Hoppavoortin kanssa jossain päin Kainuun korpia. Rippeet Crownin ja hääppöisemmän Kadetin kohtalosta on melko lailla sinetöity jo uhkaavaan tuhoon, ikimetsän synkkään syleilyyn. Pari Deeveriä jyristeli Outokummun radalla eräänä kauniina kesäpäivänä. Rautatieläisten työelämän rippeet ovat silti vielä näkyvissä. Takimmainen, vuosimallin 1965 veturi kulkee vielä tutussa punaisessa asussa. Moni piirakka on täytetty kivetyksillä ja muotoiltu muutenkin virtaviivaisemmaksi. Mistä hovin suuri mahti on. Etummainen oli uudessa kalpeassa väriasussaan. 80 RAUHASSA RUOSTUVAT. Älä unohda vaaraa! Keskity työhön! No, tällä ratakopilla ei enää tarvitse keskittyä työhön, sen verran ovat aika ja vandaalit sotkeneet paikkoja. Ei Saarijärven Paavo enää Massikalla kynnä. Vuonoksen kaivostornin kylpy juhannuksen aamuauringon ensisäteissä. Ja nyt kiinnitän uudelleen, jos sellaisen näen vielä jossain, koska kehitys on korjannut niistä suurimman osan jo pois. Muistan lapsuudessani kiinnittäneeni niihin huomiota kesälomareissuillamme. Katoavaa kansanperinnettä ovat pyöreät liikenteenjakajat, joissa kasvaa vapaasti rehevä heinä tai syrjäseudulla vaikkapa mänty. Veturi numero 2664 on toinen vuonna 1984 valmistetusta kahdesta yksilöstä. Pellot kasvaa pajua ja pihatie horsmaa. Ovi oli torpattu ja savupiippu sortunut. Kunkut, kadetit, amiraalit, sotamiehet ja prinssit sekä toki prinsessa
Yksi harvoista ajoneuvotapahtumista, mihin pyrkimällä pyrin männä kesällä, oli EteläSavon Puumalan Pistohiekalla järjestetty Hayride Jamboree. Kovin kaurismäkeläinen kuva tehdastyön sydämestä, missä viimeisillä rippeillä roikutaan leivän syrjässä kiinni. Kuvan AllisChalmers oli yleisön ehdoton suosikki paukkuvine pakoputkineen. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, kun kansa villitsi liikkeelle leikkimieliseen kiihdytyskilpailuun 1930–50 luvun ajoneuvoja kuskeineen. 7/2023 81. Viime hetken surullinen kuva Volvon bussista. Nyttemin se on siirtynyt jo autuammille makuupaikoille. Kisa ajettiin Pistohiekan vanhalla, hiekkapintaisella sodanaikaisella lentokentällä. Jossain päin EteläSuomea nähty askeettinen matkalainen, olisikohan ollut Lohjan suunnan kierrätystori – tai sitten ei. Nähtävänä kirjavalle kansalle oli monenlaista ruosteista rautaa, mutta myös kiiltävää kromia. Trukkijätkän erottaa tukkijätkästä vain ärrä kielen päällä. Muumipapan aarrelaiva vai jonkun muun ikuisuusprojekti. Tosin tämä tehdas on ollut kiinni jo tovin aikaa, kunhan nyt maalailen taivaanrantoja nähdäksemme maisemia. Poissa on Alice
TALVEN TUISKUIHIN 82. Urjalassa tutustumme Jokirannan VPK:n vapaaehtoisten kunnostamiin pelastusautoihin. Poikkeamme Iisvedellä noukkimassa puutavaraa Volvo BM -ajokoneen kyytiin. Nurmossa pyörähdämme Etelä-Pohjanmaan traktorimuseossa museoisäntä Matti Jaskarin juttusilla. Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 8/2023 ILMESTYY 7.12.2023 Joulukuussa ilmestyvän lehden sivuilla seikkaillaan lumisissa maisemissa
Viipale mediat mediat Ennakkotilaa nyt! ODOTETTU ERIKOISJULKAISU ILMESTYY JOULUKUUSSA Tilaa omasi verkkokaupastamme supermarket.fi Osoita kamera lla —> Viipale mediat mediat Ennakkotilaa nyt! ODOTETTU ERIKOISJULKAISU ILMESTYY JOULUKUUSSA Tilaa omasi verkkokaupastamme supermarket.fi Osoita kamera lla —> Coupé ST ’84 TULEVA KLASSIKKO: Pieni ja kätevä Fiat Panda HIENOSTI SÄILYNYT ESPANJALAINEN: Seat Ibiza ’88 SUKKULA TŠEKKOSLOVAKIASTA: Tatraplan T600 ’52 AUTOINNOSTUS YHDISTÄÄ HARRASTAJAPERHE PIKKARAISET TINKIMÄTÖN HANKINTA MERCEDES-BENZ 220 SEB COUPÉ ’65 VARUSTELTU REILUSTI FORD ANGLIA 1200 ’66 7/2023 • Hinta 10,90 € • www.klassikot.fi 7/ 20 23 Fo rd An glia 12 00 ’66 • Fo rd Tra nsi t 10 ’81 • M erc ed esBe nz 22 SE b Co up é ’65 • Pe ug eo t 60 5 SV 3.0 ’90 • Se at Ibiz a 1.2 L ’88 • Ta tra Ta tra pla n T6 00 ’52 • To yo ta Ce lica Co up é ST ’84 36 84 80 -2 30 7 • PA L VK O 20 23 -4 6 Jokaisella autolla on tarina. Lehtipisteis sä kautta maan! tilaa.viipale mediat.fi/k lassikot
Teho (hv): 5,5. Jääkaapissa on kahvat ja pyörät, joista kaksi on lukittavia, aivan kuten tavallisessa työkaluvaunussa joten sitä on helppo siirtää. Tilavuus (l): 200. Hyllyjen välinen etäisyys hyllyjen pohjaan: 290 mm. Kolme hyllyä. Ohjausyksikössä on 24 V käyttöjärjestelmä. Kolmivaiheinen suodatus karkean suodatinpussin, vedenerottimen ja HEPA-suodattimien läpi vangitsee hienorakeisen pölyn, joka normaalisti menee takaisin ilmaan. Nostovarret ovat symmetrisiä ja niissä on myös puristumissuoja. Ilmantuotto (l/min): 495. 2090€ tuotenro 543628 TA RJ O U S! TA RJ O U S! U U TU U S! Työkaluvaunu TC302 Työkalukärry, joka sopii täydellisesti esimerkiksi purkuvaunuksi. Neljä pyörää, joista kaksi kääntyviä & jarrullisia. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Täydellinen korkeamman profiilin renkaiden asennukseen sekä renkaiden asennukseen leveille vanteille. Jännite (V): 400. Maks. Kompressorilohko valurautaisilla sylintereillä takaa hiljaisen toiminnan ja pitkän käyttöajan. Ylitysramppi (LxK): 290 x 33 mm. Varustettu tehokkaalla 400 V / 2200 W:n valurautamoottorilla. työpaine (bar): 8. KELTAISET PEURAT Kaksi Deeren kaivurikuormainta POLVELAN NIILO Kuljetusfirman nostalginen ’79 Volvo N1025 AURAT KIILTÄMÄÄN Kolme vanhan kaluston kyntötapahtumaa 74 50 00 -2 30 7 • PA L VK O 20 23 -4 9 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 7/2023 • Hinta 10,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT FORD KÖLN 1958 10 5 7/ 20 23 • Fo rd FK G 70 19 59 • G üld ne r A F 20 19 52 • Jo hn D ee re 10 10 W & 50 • R en au lt D 22 19 58 • Vo lv o N 10 19 79. Kun palteennostin on täytetty 8 baariin, se on valmis asetettavaksi vanteen reunaa vasten ja napin painalluksella kaikki säiliöstä tuleva ilma työntyy nopeasti ulos, laajentaen ja tiivistäen renkaan vanteen reunaa vasten rengas on siten valmis täytettäväksi loppuun normaalilla renkaantäyttöpistoolilla. Paino: (kg): 122. Tilavuus (l): >70 U U TU U S! 2-pilarinostin 4000kg Hydraulinen kaksipilarinostin itselukkiutuvilla nostovarsilla henkilöautojen ja pienempien pakettiautojen nostoon. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Palteennostin 6 litraa ”Bazooka” Bazooka -mallinen kustannustehokas palteennostin renkaan reunan nostoon vannetta vasten korkealla ilmanpaineella. Jääkaappi sulautuu loistavasi autotalliin pitäen juomasi aina kylmänä ja käden ulottuvilla. Kaksi ylintä laatikkoa ovat normaaleja ja ne voidaan avata ja käyttää kuten mitä tahansa muuta laatikkoa, loput alla ovat vain visuaalista tarkoitusta varten ne piilottavat jääkaapin oven. Hyllyjen välinen etäisyys reunaan: 205 mm. 119€ tuotenro 541128 U U TU U S! 499€ tuotenro 541745 Työkaluvaunu jääkaapilla Jääkaappi, joka näyttää työkaluvaunulta. Ergonomisesti muotoiltu ja varustettu harjattomalla moottorilla, joka ylläpitää nopeuden tasaisena myös suurissa kuormituksissa. U U TU U S! 129€ tuotenro 505364 1190€ tuotenro 513925 Kompressori 5,5hv 200litraa Laadukas kompressori, joka sopii korjaamolle, autotalliin jne. Hyllyn enimmäiskuorma noin 45 kg. Kaikki hinnat sis. Käyttöjännite: 400 V, 3-vaihe. Korkeus: 2826 mm. Täydellinen nostin autotalliin tai harrastetalliin. Tarkista ajantasaiset hinnat verkkokaupastamme. Huoltovapaa alumiinisähkömoottori, säädettävä painekytkin kahdella ulostulolla, 200 litran säiliö. Mitat (LxSxK): 790x370x790 mm. Palteennostin on kädessä pidettävä laite, jossa on pistoolin kahva ja 6 litran säiliö, joka täytetään 8 baarin paineeseen. Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone (tuotenro 511068) tehokasta hiontaa varten kaikentyyppisille pinnoille. Kolmivaiheisella suodatuksella varustetussa 30litran pölynimurissa (tuotenro 511060) on automaattinen käynnistysja pysäytystoiminto ilmakoneille ja sähkötyökaluille. Pilarien välinen etäisyys: 2830mm. 499€ tuotepaketti Epäkeskohiomakone imurilla Epäkeskohiomakone pölynimurilla pölytöntä hiontaa varten. Nostimessa on molempien lukitussalvojen manuaalinen vapautus yhdellä vivulla, toisen pylvään ulkopuolelta. Nostokapasiteetti: 4000 kg Nostokorkeus: 105-1880mm