Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 08/2016 • Hinta 8,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 50 8 / 20 16 • Fo rd 66 00 Ta nd em & M ar a 18 55 • In te rn at io na l Lo ad st ar 16 00 19 66 • K ub ot a L2 45 D T 19 80 • Vo lv o F8 9 19 76 • Ze to r 25 A 19 56 Roosa Ehrola teki traktorista söpön KARKKI-KUBOTA Ojitushommia kunnostetulla kurppalaisella TANDEM-MARA Kerkonkosken konevelhon verstas ja kokoelmat SEPPÄ SAHLBERG WWW.KIERTOKANKI.COM Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi TILAA KÄTEVÄSTI VERKKOKAUPASTAMME • Maatalouskoneiden varaosat ja tarvikkeet • Luotettavaa verkkokauppaa jo yli 10 vuotta • Nopea toimitus vaikka kotiovelle asti Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! Joulun parhaat toivelahjat! Monipuolisesta valikoimastamme löydät www.kiertokanki.com lelut! laadukkaat ja Loput pienoisma llit -15% 74 50 00 -1 60 8 • PA L VK O 20 17 -0 3 6 41 48 87 45 00 03 16 00 8 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D
ALFAMER Vesa Rohila Nostalgiset polkupyörät Polkupyörien varhaishistoria ja merkittävimmät suomalaiset valmistajat sekä pienempiä, polkupyörien kokoonpanoa harjoittaneita yrityksiä. 66 90 8 numeroa/vuosi Kestotilaus www.vanhatkoneet.. Arttu Käyhkö Maanrakennus koneita Suomessa Ristikko puomisia laahakauha konei ta, hydraulisia kai vu rei ta, vaijerikoneita, pusku koneita, tela raksoja, tiehöyliä, kuormaajia, traktorikaivureita ja ojakoneita. Konemiehen toivelahjat alfamer.. ALFAMER Jukka Vesterinen Aikamatka, nostalginen vuosikirja 1956•1966•1976 Toivelahja tänä vuonna pyöreitä vuosia juhliville. KARISTO Osta omasi kirjakaupasta tai verkkokaupoistamme tai soita (09) 774 2810. netkirja.. TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT RAUTAISTA LUETTAVAA MENNEIDEN VUOSIKYMMENIEN TYÖKONEISTA Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.. ALFAMER Ashlee Vance Elon Musk Visionääri Teslan, SpaceX:n ja Solar Cityn takana. ALFAMER A tt Kä hkö Anssi Siukosaari Jorma Valkjärvi Solifer – meidän mopedi Solifer-mopedin historia ja kaikki eri vuosina markkinoille tulleet mallit tunnistetietoineen. ALFAMER Juha Vartiainen Sähkön vuosisata Keksinnöt ja keksijät, joita ilman maailma olisi tänään kovin erilainen. Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.?
Tuosta ilmiöstä juontuu sana korvata. Jos tuli pyrki karkaamaan kaskettavalta alueelta, sitä pidettiin aisoissa huitomalla märällä luudalla eli hosalla. Muinainen työsanasto on meidän puheemme ja sitä myöten ajattelumme ja toimintamme, meidän työmme perusta. Juhlitaan siis tulevana vuonna Suomen rinnalla suomen kieltä, vanhaa työn kieltä, joka on elänyt ja kukoistanut kauemmin kuin moni valtio. Siitä tulee sana pohtia. Ihminenkin on sittemmin voinut joutua ikeen alle. Myös sukunimissämme kaikuvat kaskiaikojen halmeet, laihot ja rasit. Samoihin aikoihin, kun nuori tasavalta otti ensimmäisiä askeliaan, ilmestyivät ensimmäiset moottorikoneet maaseudullemme joskin vielä tuolloin hyvin harvalukuisina. Sotakorvausten myötä muodostettiin Valtion Metallitehtaat, ja näin sai alkunsa myös Valmet-traktorien tarina. Mika Rassi toimittaja mika.rassi@vanhatkoneet.fi Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden kynnyksellä katseet kääntyvät kansakuntamme vaiheikkaaseen menneisyyteen. Se on suomen kieli. Mutta yhteenpä varastoon on talletettu paljon jälkiä vanhan ajan työstä. Kutakuinkin samaa tarkoittava ajatella-sana on peräisin ajamisesta, ehkä jonkin työeläimen ajattamisesta oikeaan suuntaan tai vaikkapa saaliin jahtaamisesta, takaa-ajamisesta. Millaisen tarinan tämän päivän koneet kertovat tuleville sukupolville. Käsillä tehtävää työtä tarkoittavat sanat ovat siis muuttuneet tarkoittamaan ihmisjärjen raksutusta. Pian kotimaiset tehtaat innostuivat uudenlaisten koneiden valmistuksesta. Muutaman sadan vuoden takainen esivanhempamme tuskin tunnistaisi nykyaikaista maanviljelystä siksi samaksi puuhaksi, jota hän kaskea viertäessään harjoitti. Unohtaa ei sovi myöskään maatalouden ja sen myötä maatalouskoneiden roolia kansakuntamme rakentajina. Sen alkuperä on tukinuitossa, jossa puita ohjataan piikkikärkisellä seipäällä nimeltä keksi. Tuosta puuhasta on peräisin sana hosua. Otetaan vaikkapa hosuminen. Kehitys huipentui traktorien osalta 1950ja 1960-luvulla, jolloin Hankkijan erään pitkän linjan myyntimiehen mukaan traktoreita meni kaupaksi kuin vappuneulaa. Vajoissa, konehalleissa ja museoissa eläkepäiviään viettävät vanhat koneet peilaavat omaa aikaansa. Myös muut hankalasti kuvailtavat asiat on nimetty kouriintuntuvan työn sanoin. Ensin ihmetystä ja jopa epäluuloja herättäneistä maatalouskoneista muodostui ajan myötä viljelijöiden uskollisia ystäviä. Ikivanha maatalous voi kuitenkin tuntua hyvin etäiseltä ja siksi mielenkiinnottomalta. Kun maatalouden vetojuhtina olivat vielä härät, niiden sarviin kiinnitettiin ikeet, eräänlaiset sarvilänget. Monien tavanomaisimpien sanojemme alkuperä on savessa ja mullassa. Kun työn tekijät kuolevat, myös elävä suhde työtapoihin kuolee. K un vanhat työmenetelmät jäävät pois käytöstä, niiden mukana katoaa kokonainen maailma. Esimerkiksi Venäjän vallankumous lopetti itänaapurimme markkinoille suunnitellun Kullervon tarinan lyhyeen. Sota ja jälleenrakennusaika näkyi pelloillamme paitsi häkäpönttötraktorien muodossa myös metallija konepajateollisuuden ennennäkemättömänä kasvuna. Hosuminen on siis aikoinaan tarkoittanut aivan kunnon työtä. Mari Immonen Toimittaja Tekijältä Hosuminen on aikoinaan tarkoittanut aivan kunnon työtä. Tukinuittajiakaan ei enää ole joukossamme ruuhkaksi asti. Härkäparissa heikommalle piti antaa enemmän vipuvartta eli korvantilaa. Nykyihmisellä on periaatteessa hyvät mahdollisuudet ymmärtää esivanhempansa työtä. – Se jää nähtäväksi. MITTEES TYÖ HÖPÄJÄTTE. Syykin on selvä. 3 08/16 Pääkirjoitus. Enää ei ole elossa vaikkapa vanhanaikaista kaskiviljelyä harjoittaneita ihmisiä. Turun Rautateollisuus & Vaunutehdas Oy aloitti kotimaisen traktorivalmistuksen Kullervo-moottorivetäjän prototyypillä vuonna 1918. Vanhaan aikaan vilja puhdistettiin puisella viljaseulalla, jonka nimi on pohdin. Oikein hyvää ajattelua ja pohtimista tai niiden toivottua lopputulosta on keksiminen. Vanhoja välineitä on säilynyt jonkin verran, tietoa entisajan työtavoista peräti runsaasti. Jokaiselta vuosikymmeneltä löytyy omat merkkihenkilöt ja tapahtumansa, jotka varmuudella nousevat juhlavuoden riennoissa esille. Entisajan ihmisen koko elämänpiiri pyöri nykyhetkestä katsottuna yksinkertaisten käsityötekniikoiden ja apulaitteiden ympärillä
62 Scania LBFS 111 70-luvun lopun neliakseliselle uutuus-Scanialle ei odotusten vastaisesti ollut markkinoita. 40 14 22 28 4. Juho Järäinen on kunnostanut vanhan Maran ja rakentanut sen kaveriksi sorakärryn. 28 International Loadstar Nimensä veroinen kuorma-auto on sekoitus kolmen valtakunnan teollisuustaitoa. 54 Viikinkien bussit Tanskan uunituore bussimuseo antaa näkökulmaa maan autoteollisuuden virkeämpään puoleen. KONEET 14 Ford 6600 Tandem & Mara 1855 Kurpan konepajan salaojakoneiden hittimalli tavataan töissä Nousiaisissa. 22 Kubota L245DT Roosa Ehrola somisti Kubotansa vaaleanpunaiseksi. Molemmat ovat saaneet vuosien mittaan toisiltaan niin hellyyttä kuin kolhuja. Kerrankin traktorista voi liioittelematta sanoa, että se on makea kuin karamelli. Tässä numerossa KANNESSA 40 Zetor 25A 1956 Jukka Laakson ja Zetorin yhteinen taival alkoi, kun traktori oli uusi. 34 Volvo F89 Juhani ja Erkki Mäkijärven vanha rehunkuljetusauto entisöitiin viimeistä piirtoa myöten. 58 Konekauppaa saviseudulla Hankkijan konemyyjäkonkari Matti Aro muistelee vuosiaan alalla. Ismo Nousjoen entinen paloauto on sähäkässä kunnossa. ARTIKKELIT 46 Vielä kerran Zetor Merkin juhlavuoden päätteeksi katselemme kuvia Zetorin eri malleista vuosien varrelta maailman turuilta
lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. TAPAHTUMAT 52 Veterama, Mannheim, Saksa Lokakuun alussa Saksanmaalla oli pystyssä vanha ja valtava rompetori. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 74 Maatalousnäyttelyt 1936 Nousukauden Suomessa iso kävijämäärä palasi konekaupoille. 78 Markkinat Vanhat koneet kulkevat omistajalta toiselle. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Juha Pokki, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Mari Immonen, Antti Kautonen, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Tapio Mäntyniemi, Olli J. Ojanen, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Aimo Tenni, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Thomas Backman, Tero Björklund, Meniina Wik, Sari Mantila POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. 68 Seppiä ja mestareita Kerkonkosken konevelho Hannu Sahlberg sai masiinakipinän jo vauvaiässä. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 80 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia – mutta mitä niissä on. 52. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA Arkmedia Oy, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 46 54 74 Sukkela-lapiorullaäes oli vuonna 1936 kovaa valuuttaa maanmuokkauksessa. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. 5 08/16 Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. 64 Kirjurin kokoelma Vanhat Valmetit -yhdistyksen Jari Stenbergin traktorit syynissä. TILAAJAPALVELU Puh. VAKIOPALSTAT 8 Rekkaparkki Uutisia, erikoisuuksia ja kuulumisia kentältä. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta
Tutustu ja tilaa lehti kotiovellesi: www.mitensetoimii.fi Tutustu ja tilaa lehti kotiovellesi: www.mitensetoimii.fi 66 90 8 NUMEROA VUODESSA KESTOTILAUS Uutuuslehti, joka TIEDE Tieteen uutuudet ja salaisuudet paljastuvat!
Tutustu ja tilaa lehti kotiovellesi: www.mitensetoimii.fi Tutustu ja tilaa lehti kotiovellesi: www.mitensetoimii.fi 66 90 ruokkii aivojasi! Miten Se Toimii tekee faktasta hauskaa aivan jokaiselle. TEKNOLOGIA Hämmästyttäviä ideoita ja mielenkiintoismpia keksintöjä! LIIKENNE Näin meitä palveleva liikenne todella toimii. UPEAT JA HAVAINNOLLISTAVAT KUVITTUKSET YKSITYISKOHTAISET LÄPILEIKKAUSGRAFIIKAT ENSILUOKKAISET VALOKUVAT LEHTIPISTEISSÄ 8.12.2016 KAUTTA MAAN. Luvassa on syväluotaavia ja laajoja artikkelikokonaisuuksia, tiedeuutisia eri puolilta maailmaa sekä ajankohtaisia haastatteluja. HISTORIA Menneisyys ei ole todellakaan kuivaa kanssamme! AVARUUS Mitä ympäröivään äärettömyyteen kuuluu. Se on lehti täynnä hyödyllistä ja mielenkiintoista lukemista koko perheelle vastaten kysymyksiin, joita ette ole tulleet aiemmin edes ajatelleeksi! Miten Se Toimii tekee tieteistä hauskaa kertomalla eri alojen faktoja – avaruudesta, ympäristöstä, teknologiasta, liikenteestä ja historiasta. Upeat läpileikkausgrafiikat esittelevät, miten asiat toimivat ja ensiluokkaiset valokuvat puolestaan tuovat nähtäväksi mitä uskomattomampia yksityiskohtia. TIEDE Tieteen uutuudet ja salaisuudet paljastuvat! YMPÄRISTÖ Maailma avautuu nyt aivan uusin silmin
Esimerkiksi Pariisin Grands Boulevards, yksi Euroopan vanhimmista kehäkaduista, alkoi muodostua 1600-luvun loppupuolella. Alkujaan Kehä III:sta suunniteltiin 7 metriä leveää soratietä, jolla olisi vain pari liittymää. Kirja esittelee aluksi eurooppalaisten kaupunkiväylien muodostumista keskiajalta nykyaikaan. Jussi Iltasen tuore Kehä III -historiikki johdattelee lukijan aiheeseen hyvin. Kuninkaantie on Norjasta Venäjälle kulkeva vanha valtareitti, jonka Suomen-osuus tunnetaan myös nimillä Turun–Viipurin valtatie ja Suuri Rantatie. Ohikulkutai yhdystien ajatus on siis yllättävän nuori, vain muutamia satoja vuosia vanha. Eräs mies päästi hevosensa vapaaksi kehätien varteen syömään heinää ja humma loikkasi pahaa-aavistamattoman kehätieautoilijan konepellille. Kehä III:n ensimmäiset osuudet avattiin liikenteelle vuoden 1965 loppupuolella. Sillä nähtiin olevan merkitystä vain paikallisliikenteen kannalta. Silti ensimmäisiä Kehä III:n suunnitelmia on laadittu jo 1940-luvun lopulla. Suuri osa Kehä III:n ympäristöä oli rakennustöiden alkaessa metsää tai maaseutua. Päähuomio kiinnittyi tällöin – ja vuosikymmeniä myöhemminkin – kaupungeista suoraan pois johtaviin moottoriteihin. Liikenneonnettomuuksia tapahtui. Sen vaiheilla on kuitenkin ollut liikennettä jo vuosisatoja. Ohikulkutiet ovat olleet jossain määrin lapsipuolen asemassa. Näiden kahden maailman törmäystä Iltanen kuvittaa monilla herkullisilla tarinoilla. Ennen asemakaavojen aikaa kaupunkien tiet johtivat säteittäin keskusaukiolta pois. Kuva: Erkki Laitila / Lehtikuva 8. Iltasen kirjassa osoitetaan tekstin, valokuvien ja karttojen avulla, kuinka merkittävä muutos kehätien seudulla ja tiessä itsessään on vuosien varrella tapahtunut. Kun liikennemäärät kasvoivat rajusti 1950-luvulla, Etelä-Suomen keskusten ympärille syntyi painetta parantaa tiestöä. Kaupunkien kasvaessa näitä sädeteitä yhdistäville reiteille tuli tarvetta. Tuo kapea ja sorapäällysteinen tie oli ennen Kehä III:n rakentamista käytännössä ainut pääkaupunkiseudun poikittaisliikenteen väylä. Se ei kuitenkaan soveltunut valtatieksi, ja esimerkiksi kaukoliikenne joutui kulkemaan Helsingin keskustan kautta. Kehä III:n suunnitteluvaihetta ja rakentamisen alkua kuvatessaan Iltanen osoittaa, kuinka nopeasti oletetut tiestötarpeet muuttuivat ja kuinka piinallisen hitaasti linjauksia saatiin kuntien johtoelimissä läpi. Monin paikoin sen reitti käy yksiin vanhan Kuninkaantien kanssa. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia P ääkaupunkiseudun poikittaisja ohitusliikenteen valtaväylä on hyvin nuori tie. Paikallisten piti sopeutua heidän reviirilleen tunkeutuvaan suurkaupunkimaiseen valtaväylään. Rakentamisen alku viivästyi, tultiin 60-luvulle, ja suunnitelmat pantiin koko lailla uusiksi. Myöhempiä aikoja kuvaava on tapaus alle kymmenen vuoden takaa, kun VantaanIkiaikainen reitti, nuori tie Eräs Suomen vilkkaimmin liikennöidyistä teistä on tullut miehen ikään. Tuusulan eritasoliittymässä kahden maatilan talousrakennuksen jäivät loukkuun ramppisilmukan sisään
Radio käy puukaasulla Yleisradion ääniautoissa oli sodan aikana hyvin hienostuneen näköiset puukaasuttimet. Tien kulttuurista merkitystä, sen vedenjakajaroolia maaseutu-Suomen ja urbaanin pääkaupunkiympäristön välillä ei juuri pohdita. joesta siirrettiin tuhansia uhanalaisia simpukoita turvaan pois kehätien uuden siltatyömaan alta. Myös huonekaluliikkeiden hyökkäystä tien varteen käsitellään hyvin. Valtaväylä ja susiraja on yhden tien ja tietyypin historiikki. Tiisselijätkä kirjoitti lehteemme kahteen otteeseen muistelmiaan savotoistaan ja koneistaan. Tiisselijätkä on poissa Jälleen yksi vanhan ajan souvari on päässyt viimeiseen lepoon. Toimitus ottaa osaa Laurin poismenon johdosta. Puute on ymmärrettävä, sillä tältä osin vaihtuvuus on epäilemättä ollut suurta ja historiatietojen tallennus vajavaista. Lauri ”Tiisselijätkä” Hiltunen eli Hiltu-Late jätti maalliset työmaat lopullisesti taakseen 2.10.2016. Vanhojen aikojen haikailijaa lämmittänee erityisesti Iltasen kokoama kehätien huoltoasemien historia. Tämän alan historiikki kirja ei toisaalta väitäkään olevansa. Kirjan nimi – Valtaväylä ja susiraja – on kuitenkin liian laaja. Niissä Lauri kertoo värikkääseen sävyyn muun muassa nikkelikaivoksen pintamaan poistosta ja tietöistä rajan takana. Iltanen, Jussi 2016: Valtaväylä ja susiraja. Muistetaan kuitenkin surunkin keskellä, kuinka ”Kainuun korvessa turpot vihelteli makiasti.” Ku va t: Yle Ar kis to / Flic kr 9 08/16. Se on tarkkaa paikallishistoriaa, jolla on Suomen kokoisessa maassa laajat ulottuvuudet: päälentoasemalle ja tärkeimpään satamaan johtavaa kehäväylää on moni suomalainen joskus kulkenut. Vanhat karttaotteet ovat selkeitä, hyvin havainnollistettuja ja – harvinaista kyllä – kauniita. Teollisuuden merkitystä kehätielle selostetaan kyllä suunnittelutasolla, mutta tarkkaa esittelyä Kehä III:n varrella toimineista pienistä ja isommista pajoista ei kirjassa ole. Vantaa. Lähteet ovat vakuuttavia lukuun ottamatta kehäteiden yleiseen historiaan käytettyjä Wikipedia-artikkeleita; ne olisi ilman muuta pitänyt korvata aiheen historiateoksilla. Laurin lähdön kunniaksi on syytä kaivaa esille vuoden 2013 numerot 4 ja 5. Kellastupa. On tietysti pieni pettymys, ettei rakentamisessa mukana olleita koneita, rakennustekniikoita tai urakoitsijoita ole juuri esillä. Kehä III 50 vuotta. Iltanen esittelee tunnollisen pikkutarkasti tien suunnittelua, toteutusta, muutoksia ja pieniä yksityiskohtia kuten numerointia ja viitoitusta. Tästä ei kuitenkaan muutoin hyvin perehtynyttä teosta voi liiaksi moittia. Kirjan lopussa tien jokaisen liittymän historia käydään läpi. Varsinaista käytännön tietyötä kuvataan vain muutamassa valokuvassa, ja tekstissä sitä ei käsitellä lainkaan. Teos on hyvin toimitettu niin sisällön kuin ulkoasun puolesta. Kirja on sopiva sekoitus byrokratiaa, suunnittelutyötä, rakentamista, tien julkisuuskuvaa ja yleisiä ongelmia viitoituksesta ja nimeämisestä lähtien. Kirjan aiheena on tien rooli valtaväylänä, ei susirajana. Kirjassa esitellään tarkasti tien rakennusja muutosvaiheita. Hietalahden telakan työntekijät ihastelevat radioihmisten häkäajokkia
Marius Berliet’llä oli kuitenkin suurempia suunnitelmia kuin pelkän tehtaan rakentaminen: ”Perimmäinen motivaationi kovaan työhön on viimeinkin toteuttaa elinikäinen unelmani: luoda suuri kukoistava teollisuuskaupunki.” Tämän vision pohjalta ”Cité Berliet” sai alkunsa vuonna 1917. Renault Trucksin pääkonttorin ja globaalin johdon lisäksi Lyonissa sijaitsee useita muitakin toimintoja, kuten moottorien kokoamistuotantolaitos, varaosien logistiikkakeskus ja tutkimuskeskus, jossa työskentelee 1 300 henkilöä. 180 hehtaarin kokoisella alueella, joka ulottuu Vénissieux’n ja SaintPriestin kuntiin työskentelee nykyään yli 4 000 henkilöä. Tehdas piti suunnitella, rakentaa ja saada valmiiksi tuotannon aloittamista varten ennätysajassa. Nykyään Lyonissa sijaitseva pääkonttori toimii Renault Trucksin hermokeskuksena. Satavuotispäivän kunniaksi Renault Trucks järjestää Lyonissa erilaisia tapahtumia: avoimien ovien päiviä, historiaa esittelevän valokuvanäyttelyn ja ilman kuljettajaa toimivan kuljetusauton esittelyn. Kun tästä haasteesta oli selviydytty ja tehdasalue laajennettu 387 hehtaarin kokoiseksi, toinen maailmansota oli ovella. Rekkaparkki Renault Trucks juhlii Lyonin-pääkonttorin 100-vuotismerkkipäivää M arius Berliet päätti vuonna 1915 ostaa suuren maa-alueen Lyonin itäosasta Vénissieux’n tehdasta varten. Alueella oli asuntoja, koulu, päiväkoti ja maatila, ja se rakennettiin palvelemaan tuotantolaitosta. Berliet tarvitsi tilaa kunnianhimoisten projektiensa toteuttamiseen, kuorma-autojen vilkkaan kysynnän tyydyttämiseen ja sotaponnistuksiin osallistumiseen tehtailemalla Ranskalle ensimmäisessä maailmansodassa tarvittavia aseita. Tätä Kansainvälistä suunnittelijaryhmää saadaan kiittää vuonna 2013 esiteltyjen Renault Trucks -kuorma-autojen aikaansaamisesta sekä siitä, että Renault Trucks T-sarja valittiin vuoden International Truck of the Year 2015 –tittelin voittajaksi. Vuoden 2016 aikana Renault Trucks on kunnioittanut perustaja Marius Berlietin elämää ja juhlistanut niiden miesten ja naisten historiaa, jotka tekivät Ranskan Lyonin lähistöllä valmistetuista kuorma-autoista kuuluisia. Tutkimuskeskuksessa kehitetään lähinnä keskisuuria kuorma-autoja ja moottoreita, sekä kuljetusratkaisuja kaupunkialueiden jakelutarpeisiin. 10. Marius Berliet kohtasi vaativan haasteen. Renault Trucksin kotiseudulla Lyonissa suunnitellaan ja kootaan edelleen kuljetusratkaisuja tulevaisuutta varten. Suuri osa Volvo Groupin tuotantotiloista ja koko maailmaa palvelevista teknisistä toiminnoista sijaitsee Lyonissa. Renault Trucksista tuli Volvo Groupin osa vuonna 2001. Juhlinta huipentui 10.11. järjestettyyn seremoniaan, johon osallistuivat henkilöstön lisäksi Volvo Groupin johto sekä Renault Trucksin pääjohtaja Bruno Blin
Legenda kertoo, että elokuviin tottumattoman yleisön valtasi pakokauhu, kun se luuli junan syöksyvän valkokankaalta heidän päälleen. Elokuvassa on vain yksi otos, jossa asemalla seisova kamera kuvaa junan saapumisen ja matkustajien hyörintää. Valokuva voidaan skannata museolla, joten alkuperäistä kuvaa ei tarvitse kokoelmiin luovuttaa. museon kokoelmiin kuuluvaan Lättähattuun pääsee tutustumaan aitojen lättäkuskien opastamana. Voit tuoda mukanasi myös omia muistoja ja valokuvia Lättähatusta. Lättähattuloppiainen on osa Rautatiemuseon Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa. Toiveena on, että muistot ja tiedot valokuvista, esimerkiksi kuvausajankohta, olisi kirjoitettu ylös jo etukäteen, jolloin niiden tallentaminen museon kokoelmiin on helppoa. H yvää matkaa Lättähattu -näyttely on osa Suomen Rautatiemuseon Lättähattu-tapahtumaa loppiaisviikonloppuna, jolloin museossa muun muassa esitetään vanhoja Lättähattu-mainosfilmejä. Muista myös vanhan rautatieaiheisen kirjallisuuden myyntipäivät Rautatiemuseolla 17.1.–29.1.2017. Lättähatun loppiainen Kuva: Aarne Alameri 11 08/16. Nostalginen ja koko kansan rakastama Lättähattu-moottorivaunu eli Dm7 saa Suomen Rautatiemuseossa oman näyttelyn loppiaisviikonloppuna 6.-8.1.2017. Hyvää matkaa Lättähattu -näyttely on avoinna 6.–8.1.2017 klo 12-17. Varhaisten ranskalaisten elokuvantekijöiden Auguste ja Louis Lumièren 50 sekunnin mittainen elokuva Juna saapuu asemalle esitettiin ensi kerran tammikuussa vuonna 1896. Juna saapuu asemalle Lättähatun mainosfilmien vanavedessä on paikallaan muistella yhtä junan ensimmäisistä esiintymisistä valkokankaalla. Näyttelyn avajaispäivänä 6.1. Päivän aikana pidetään esitelmiä Lättähatusta. Elokuvapioneerien tekninen jippo piilee siinä, että kamera ei liiku, mutta kokokuva muuttuu elokuvan mittaan lähikuvaksi, koska kohde eli juna tulee kameraa kohti
Rekkaparkki Veturinkuljetusta sotavuosilta Puolustusvoimien nosturialus Mursu toi useimmiten pintaan veteen tarkoitettuja uponneita kulkupelejä. Joskus se onki muutakin kalustoa. Kuvat: SA-Kuva 12. Kuvat on ottanut luutnantti Pauli J. Wiro 2.8.1942 Hangossa. Veturi lienee nokan tähdestä päätellen naapurimaalainen
Sen todettiin soveltuvan erityisesti perunan, sokerijuurikkaan, nauriin ja muiden juurikasvien viljelyyn, mutta voitiinpa sillä suorittaa muutkin traktorityöt. Viime numerossa kimalteli Kultamaha, ja Harmaa-Fergun kimppuun käymme myöhemmin. Kaikkien vastanneiden kesken arvomme 30 euron arvoisen paketin CRC-tuotteita. Lähetä vastauksesi 31.12.2016 mennessä jompaankumpaan seuraavista osoitteista: Vanhat Koneet PL 350 65101 Vaasa kilpailu@vanhatkoneet.fi Laita postilähetykseen tunnukseksi tai sähköpostin aiheeksi ”Ferguson”. Mainoksessa painotettiin, että juurikasvitraktori oli huokein maanviljelystraktorimalli. Vanha tuttu Harmaa on keitetty monessa liemessä. Keitä on kuvissa. 30-luvun lopulla kuitenkin mainostettiin uutta tulokasta Fordson-traktorien sarjassa. Entä kuka on valkohattuinen mies, joka kuvassa 2 seuraa Ferguson-esittelyä istualtaan. Juurikasvitraktori Fordsonin riviviljelyversio on meillä ja muuallakin harvinainen. Esimaistiaisena pidämme pienen kuvavisan. Mallia kutsuttiin nimellä juurikasvitraktori. Nyt arvuutamme, keitä kuvissamme esiintyy klassikon kanssa. 1 2 Ku va t: Th e Fe rg us on Clu b 13 08/16. Kuka suojakaistoista piittaamaton herra työskentelee Fergusonilla kuvassa 1. Parikin Ferguson-traktorimallia on tänä vuonna juhlinut pyöreitä vuosia
Nousiainen 14
AJETAAN TANDEMILLA FORD 6600 TANDEM & MARA 1855 15. Juho Järäisen moinen hullutus ajoi ostamaan ja korjaamaan vanhan salaojakoneen sekä rakentamaan kaivukoneelle kaveriksi sorakärryn. Ne ryntäävät joka vuosi urakkahommiin. Avo-ojapeltojen ostaminen voi olla kohtalokasta. Mennään mukaan ojitustyömaalle. Omaan käyttöön vehkeet eivät suostuneet jäämään
”Koneessa on nyt yksi pieni ratas edessä tukemassa ketjua. Salaojakoneessa suurin työ oli rungossa. Kaivukoneen kimpussa Järäisen kaivukone on mallia 1855. Niin niistä oli kulunut yksi kylki sileäksi, ja päälle oli hitsattu rautaa sitä mukaa kuin edelliset kuluivat pois. Kuljetinta liikuttaa traktorin nokalla oleva pumppu. 1855 on ketjukaivukone, eli ojasta maata ylös tuovat kauhat on kiinnitetty pyörivään ketjuun. Juhon koneesta ei enää sarjanumeroa löydy, mutta 70-luvun loppupuolen koneita se melko varmasti on. Yläpää oli vääntynyt, sitä piti oikaista. Vuonna 2007 ostettu kone vietti vuoden päivät remontissa, ja seuraavana vuonna sillä ojitettiin. Juho on kuitenkin itse kunnostanut Maran ja ajanut sitä. Yhdistelmä vaati kuitenkin melkoisesti kunnostamista. Toinen Kurpan konepajan valmistama konetyyppi oli pyöräkaivukone Ukko-Mara, jossa kauhat olivat kiinni rautaisessa pyörässä. Samalla kylällä perunaa viljelevä Vesa Virtanen lähti Juhon hankkeeseen mukaan. Matto heittää nostetun maan syrjään. Tämä malli oli Kurpan salaojakoneiden suurin menestys valmistusmäärillä mitattuna, sillä vuonna 1976 niitä oli valmistettu jo 500 kappaletta. Siinä oli aika iso työ perata kaivupäästä kaikki hitsaukset pois ja rakentaa uudet laakerit. Ne olivat jossain vaiheessa lakanneet pyörimästä, mutta koneella oli silti ajettu. Etupuolella ketjua tukevia rattaita on ollut alun alkaen kaksi. K ymmenisen vuotta sitten nousiaislainen karjankasvattaja Juho Järäinen osti naapuristaan 18 hehtaaria avo-ojapeltoa. Se on muutoin sama kone kuin 1855, mutta siinä on vain yksi ketjupyötä, kun 1855:ssä on kaksi. Piti ostaa pari uutta rengasta, ketjut, rattaat ja kauhat ja sen sellaiset. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Jan-Erik Laine Kolmionmuotoiset vahvikepalat tukevat kauhoja. Ensimmäinen kurppalainen ketjukaivukone, joka oli tehty tandem-traktorilla vedettäväksi, oli 1185. Toinen nostoaisoista oli myös vääntynyt niin, että kone tuli perässä vinossa.” Juho korvasi puuttuvat tai kelvottomiksi vioittuneet osat omatekoisilla osilla. Hintaa tuli väkisinkin”, Juho kertoo. Kaupan jälkeen mies tuumi, että hankintavelan päälle tulee aika paljon lisäkuluja, jos urakoija ojittaa pellot. Juho kuitenkin tiesi samassa pitäjässä majailevan vanhan Mara-salaojakoneen, joka ei ollut omistajilla enää aktiivikäytössä. KURPAN SALAOJAKONE 16. Alunperin niitä oli kaksi. ”Kone ei ollut kovin kallis, mutta sen kunnostamiseen meni reilusti kauppahintaa enemmän. Niin Marasta tuli Vesan ja Juhon yhtymäkone. Tein sinne ylös kokonaan uuden haarukan
Mielestäni yhdet isot pyörät on parempi ratkaisu kuin pieni teli. Sylinterit olivat vähän kärsineet, joten hoonasin niitä. Niin huonoja olosuhteita ei vielä ole ollut, että liikkumisen suhteen olisi tullut ongelmia. Ne korjattiin. Jo 50-luvun puolella Kurpan konepajan johtaja Mauno Kurppa ymmärsi maataloustraktorivetoisen salaojakoneen edut, sillä yhdistelmä oli edullinen ja kevyt. Kaikkien takavanteiden takana on samankokoinen ratas, eli välitys on yksi yhteen.” Perässä on muutakin kurppalaista. ”Säiliön pohjassa on Maran tyyliin ruuvi, josta on nousu kahteen suuntaan. Katsoin siitä, millainen osan suunnilleen kuuluu olla ja kuinka se pitää kiinnittää. Pihalle tuli kerran romukuormassa kolme suunnanvaihtajaa, ja sorakärryssä on yksi niistä. ”Salaojakoneen rungon etupää on kaavelin kyljessä kiinni, ja sieltä oli joitain kierteitä lähtenyt. Kurppa patentoi tandem-koneen 1964. ”Esimerkiksi rattaan takana oleva yläpään iso laakeri vaatii paljon voitelua. Aivan järkyttävillä keleillä on tietysti syytä pysyä kokonaan poissa pellolta.” 17 08/16. Se ottaa siis soran keskeltä. Osia uupui paljon: esimerkiksi kauhanpuhdistaja puuttui kokonaan.” Koneen käyttöhuollon Juho on oppinut kantapään kautta. ”Tässä on isot ja kantavat pyörät. 1185 oli ensimmäinen kaivukone, joka tehtiin tandem-traktoria varten. ”Pohjaruuvit on tehty poltetuista kiekoista hitsaamalla ja venyttämällä ruuvi akselin ympärille. Sitä on rasvattava niin usein, että vaseliini syrjäyttää saven laakerista.” Vetäjän kunnostus Salaojakoneen vetokoneena on Ford 6600, josta on tehty tandem. Kun Juho Järäinen hommasi itselleen salaojakoneen, täytyi sen kaveriksi tehdä oma sorakärry. ”Taka-akseleissa on kahden tuuman rullaketjut. Kuljetinmatto on kuitenkin erilainen, samoin maton nostosysteemi.” Omatekoisuusprosentti on kärryssä korkea. Nostosylintereihin sorvattiin uudet männät. Juholla oli kärryn mallina vanha kurppalainen Sora-Mara. En osannut sitä aluksi voidella tarpeeksi ja jouduin vaihtamaan sen pian. Olisi saanut hoonata enemmänkin, sillä jonkin verran ne vieläkin syövät tiivisteitä.” Lisäksi traktori maalattiin, sähköt laitettiin kuntoon ja renkaat uusittiin. ”Traktorin perän ja vaihdelaatikon välissä on alennusvaihde. ”Katsoin varaosakirjasta, millainen osan suunnilleen kuuluu olla ja kuinka se pitää kiinnittää.” OMASTA PAJASTA: SORA-JÄRÄ Karjankasvattajalle käy usein niin, että yksi asia poikii toisen. Juho antaa esimerkin. Traktorin runkoa on jatkettu taaksepäin ja takapyörien taakse on lisätty toiset samankokoiset vetävät pyörät. Tandem-ratkaisu lisäsi merkittävästi kantavuutta ja vetokykyäkin. Siellä oli pakkatiivisteet, jotka eivät pitäneet. Silloin kun tuota tehtiin, ei uusia kärryjä ollut edes saatavilla. Aika hyvän palkan siinä sai, sillä uutena tuollainen kärry taitaa olla parikymmentä tonnia. Juho esittelee tandem-tekniikkaa. ”Siinä työssä oli iso ilo ja riemu varaosakirjasta, joka tuli koneen mukana. Käytetyt taas ovat paljon maailmaa kiertäneet, ja niistä on usein juuri matot ja ruuvit lopussa.” Vaikka kärryyn on käytetty kierrätysosia, sen ratkaisut ovat harkittuja. Se alentaa nopeuksia aika paljon, luullakseni alle sataan metriin tunnissa.” Vetokoneessa oli kaivukonetta vähemmän korjaamista. Yksikään Juhon kärryn osa ei kuitenkaan sovi Kurpan konepajan kärryihin. Uusien mäntien myötä sinne pantiin nykyaikaiset tiivisteet, ja nyt pitää hiukan paremmin. Kalleimmat hankinnat olivat seulaverkko, matto, pyörät ja neljä hydraulisylinteriä. Kärryä tehtiin yksi talvikausi aina silloin, kun sattui verstastyöhön sopiva ilma. Tiivisteet eivät tahdo kestää
Kolme hydrauliikkasylinteriä nostaa ja säätää konetta. ”Latvasihti tulee ojan yläpäähän, yksi sihti kokoojan luo ja yksi kokoojan taakse.” Kun peltosihdit ovat paikoillaan, kaivetaan aloituskuoppa kokoojan luo. Salaojakone ajetaan kuopalle, liitetään putki kokoojaan ja putken lasku alkaa. ”Toinen ketju on menossa ja kolmas hankittuna. ”Ajettaessa latvasihti osoittaa vain suunnan ja syvyys mitataan koneen taakse jäävien kahden sihdin mukaan. Sillä käytetään niitä kolmea sylinteriä, joilla hallitaan salaojakonetta. Ojituksesta tulee tiheä, koska pellolla on ollut kosteusongelmia. Sen jälkeen taitavat tämän koneen aamut olla täynnä.” ”Nostolaitepumppu on Fordin oma mutta vaihdettu. Se pyörittää kuramattoa, joka kuljettaa kauhojen kaivaman maan syrjään. ”Se riippuu vähän siitä, kuinka usein sihtejä jaksaa siirtää. Näiden täytyy pysyä tietyissä rajoissa suhteessa peltosihteihin, ettei esimerkiksi takapää nouse liikaa ja vähennä kaivusyvyyttä.” Kun kaivaminen etenee, etäisyys sihteihin kasvaa, eikä syvyyttä enää saa kunnolla mitattua. Yhteensä ojaa on kaivettu ainakin yli viisi kilometriä. Halpa vilja kuitenkin pidättelee isäntiä investoimasta ojituksiin. Se tehdään niin, että latvasihti siirretään koneen taakse oikeaan korkeuteen kahden muun sihdin mukaan.” Kaivusyvyyden tarkkuuden pitäisi Järäisen mukaan olla 2–3 senttiä. Jokaisen vanhan salaojan väliin tehdään yksi uusi ja parhaimpiin väleihin kaksikin. Kokooja pitäisi ajaa hyvin huolellisesti, mutta imujen latvoissa voi ottaa vähän rennommin.” Järäinen sanoo, että Nousiaisten seudulla on tarvetta korjausojituksille. Kuskin sivusuuntainen asema on pakon sanelema. Eli hihna käy nokkapumpulla ja traktorin hydrauliikka nostaa ja säätää.” Työmaalla Kuluneena vuonna Juho on tehnyt uusia ojituksia noin kaksi kilometriä. Traktorin nokalla on lisäksi toinen pumppu. Tämän jutun kuvissa Järäisen koneella tehdään täydennysojitusta. ”Jos viljan hinta nousisi jonkin verran, ojituksia tehKURPAN SALAOJAKONE 18. Loput ovat olleet täydennysojituksia. ”Silloin sihtiä pitää siirtää lähemmäs. ”Työmaa on paalutettu. Työ alkaa laskuojan eli kokoojan päästä, josta lähdetään ajamaan uusia ojia. Koneessa on yläosassa yksi keltainen tähtäin, jonka nimi on konesihti, ja takaosassa on toinen valheenpaljastimeksi kutsuttu. Poikkeuksellisen kuivan syksyn ansiosta hommia sai tehdä marraskuun alkuun asti. Salaojateknikko on käynyt laittamassa peltoon kepit, joista käy selville ojan sijainti ja syvyys.” Niiden mukaan asetetaan kolme puna-valkoista sihtikeppiä samaan korkeuteen
Molempien hiipumisen merkkipaalu oli Kurpan salaojakoneiden valmistuksen loppuminen vuonna 1991. Ojituksiin saa tukea, mutta se vaatii hieman paperisotaa ja ojitussuunnitelman. ”Toinen ketju on menossa ja kolmas hankittuna. Kahta nivelakselia yhdistää välilaakeri. Viimeinen kone myytiin vuonna 1995. Monet isännät pystyisivät toki itsekin tekemään suunnitelman.” Myös ojittaja arvostaa suunnitelmaa. ”Suurin osa täydennysojituksista tehdään ilman suunnitelmaa niin, että lähdetään vain kokoojasta ja laitetaan kaatoja. Sen jälkeen taitavat tämän koneen aamut olla täynnä.” Dinolift on tänä vuonna lopettanut salaojakoneiden varaosahuollon. FORD 6600 MOOTTORI nelisylinterinen diesel, tilavuus 4,2 litraa, teho 77 hv, 2 100 kierrosta minuutissa. Kaivukone 1855 on muisto salaojituksen ja Kurpan konepajan suuruuden vuosilta 70-luvun lopulta. Kaivukoneen päässä on ylikuormakytkimenä toimiva kitkakytkin sekä kulmavaihde. Syksyllä pidettiin huutokauppa, jossa loput varaosat myytiin. Tandemin taaimmaiselle pyörälle tulee veto rullaketjulla. ”Kun saa laittaa kepeistä sihdit paikalleen, työ käy nopeasti.” Kolmas ketju ja eläkkeelle Juho Järäinen luuli, että salaojakoneella ojitetaan omistajien pellot ja sitten se myydään pois. täisiin varmasti enemmän”, Järäinen arvelee. Kone on kuitenkin saanut urakoida joka vuosi. 19 08/16. ”Voisin tehdä enemmänkin ojituksia, ellen olisi sidottu karjanhoitoon.” Juho uskoo, että uuteen kalustoon on siirryttävä, jos ojitustöitä aikoo pitkään jatkaa. VAIHTEISTO 8+2, kaivukäyttöön lisätty alennusvaihde RENKAAT edessä 7,50–18, takana 13,6–38 VETOTAPA nelipyöräveto MARA 1855 -KETJUKAIVUKONE VOIMANSIIRTO mekaaninen KAIVUSYVYYS 185 cm KAIVULEVEYS 160 mm Kaivuketju saa voimansa traktorin voiman ulosotosta. Paraikaa Dinoliftillä kerätään vanhoja kuvia uusien varaosatuottajien käyttöön. Silti peltojen vesitalous on nykyään yhtä tärkeää kuin Järäisen koneen syntyaikaan
20. Ensi sorat putoavat putken päälle... Koneen etupäässä oleva keltainen konesihti ja takaosan kelta-punainen valheenpaljastin on pidettävä linjassa peltoon asetettujen sihtien kanssa. Täydennysojituksen valmistelut ovat käynnissä. Ojan ajo alkaa. Täydennysojitusta tekemässä Kokoojaputki on rapsuteltu kuopan periltä käsipelin esiin, ja siihen on tehty uusi liitospala. Sihdit asetetaan keskenään linjaan ja salaojateknikon paalutuksen mukaan oikeaan korkeuteen. ...ja soranohjaussuppiloon. Metrintarkkaa hommaa. Aloituskuoppa tehdään kaivurilla. Kone lasketaan aloituskuoppaan kokoojan luo
Putki hupenee. Olemme päisteellä. Salaojituksen suuri mullistus oli tiilen vaihtuminen muoviin. Putki katkaistaan... Kun suppilossa on tavaraa, ehtii sorakuski täyttää ajettua ojaa. Nyt Leppäsen Aleksikin jaksaa kantaa kerralla 200 metriä 50 millin tavaraa. ...ja kone nousee. Juho vahtaa sihtejä silmä kovana. Palataan kokoojalle ja aletaan homma taas alusta. Koneet seis, ja mies uuden kerän hakuun. 21 08/16
Hulluuden seurauksena nousevan auringon maan pieni traktori sai herkullisen kuorrutuksen. Yläne Kun kaupunkilaistyttö muutti maalle ja pääsi traktorin rattiin, päässä naksahti jokin lopullisesti. KUBOTA KAWAII KUBOTA L245DT 1980 22
23
Sen jälkeen konehankinnat alkoivat mennä harrastemaisempaan suuntaan. Hän oli pienestä pitäen haaveillut maalla asumisesta, mutta kului monta vuotta ennen kuin toive kävi toteen. Tämä Veikko Jokelaisen traktori esiteltiin numerossa 3/13. Niinpä Roosa osti ison Casen lumitraktoriksi. Nimi on säilynyt, vaikka sukupuoli tuntuu nyttemmin vaihtuneen. Kaloreita kuluu, joten voi syödä suklaata hyvällä omallatunnolla.” Kubotassa on myös pieni lumilinko, mutta maaseudulla sen voimat eivät oikein riittäneet. Se mahtuu kapeista paikoista, kääntyy pienessä tilassa eikä kevyenä uppoa kosteallakaan pahasti.” Kubotassa on pieni maavara, mutta kapeassa ja lyhyessä traktorissa se ei ole suuri synti. Siitä se hulluus lähti”, Roosa kertoo. Hauturi joutui hakuhommiin Pieni Kubota-neliveto oli aiemmin palvellut Imatran hautausmaalla. Kun tie lopulta vei korpehen kohisevaan Virolahdelle, oli vähän väkisinkin perehdyttävä työkoneisiin. Aimo peli, tuumi Roosa traktoristaan ja risti sen Aimoksi. ”Sen verran se jaksoi Muulilla tuoda kotiin, mitä yksi naisihminen päivän aikana ilman moottorisahaa kaataa ja pätkii.” Roosa ei omien sanojensa mukaan uskalla käyttää moottorisahaa, mutta saattaa käsipelillä tekemisessä olla hieman kyse sisusta ja peräänantamattomuudestakin. ”Aluksi hommattiin metsäkoneeksi mönkijä, mutta se oli siihen työhön vähän heiveröinen. Tältä näyttää Kubota L245DT alkuperäisasussaan. Tasaisella lyhyt kone on hieman pomppivainen, mutta huippuvauhti on sentään maltilliset 19 kilometriä tunnissa. Sitten taloon tuli Kubota-traktori, ja huomasin, että sillä ajaminen on kauhean hauskaa. Retkipatja on verhoilumateriaalina lämmin ja ääntä eristävä. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Tapio Mäntyniemi KUBOTA KAWAII Kubotan sisällä on kuin satujen maailmassa – vaikka hieman ahtaassa. 24. ”Punainen Taavetti oli niin söpö myynti-ilmoituksessa, että se oli ihan pakko hankkia. ”Kubota on ihan hyvä metsätyökone. Toisen projektikuntoisen Taavetin hankin vastikään ihan laittamista varten”, Roosa kertoo. ”Polttopuiden tekeminen on hauska harrastus. Ennen Roosaa se oli kuitenkin jo ehtinyt käydä yhden harrastajan käsissä. Neliveto on lumessa ehdoton ominaisuus. R oosa Ehrola kasvoi kaupungissa, kerrostalossa ja tehdastöissä
Ulkokuoren uudistaminen kesti kolmisen kuukautta, ja joka päivä japanilaiskaunottaren kimpussa kului pari tuntia. ”Hioin Kubotan pinnat kauttaaltaan käsin hiekkapaperilla ja maalasin sen spraymaalilla ja pensselillä.” Uusi puku ylle Entisillä työmailla Kubotaa ei ollut erityisemmin hellitty. ”Kopin sisäverhoilun tein vaaleanpunaisesta retkipatjasta. Käsityötä onkin riittänyt, sillä peltien lisäksi niin hytti kuin vanteet ovat ulkoja sisäpuolelta vaaleanpunaiset. Vanha suunnitelma kuitenkin pysyi, ja viime vuoden syksyllä rupesin hommiin.” Roosa hioi pikkutraktorin pinnat kauttaaltaan käsin hiekkapaperilla ja maalasi sen spraymaalilla ja pensselillä. Monta vuotta ajattelin, että joskus vielä maalaan sen vaaleanpunaiseksi. No, Valmet ehti tehdä Kesäkissansa siinä välissä. Onhan se toisaalta lämmin ja ääntä eristävä. Patja kuluu, ja siihen tarttuu kaikki lika. Nyt se kuitenkin sai vähän laittoa osakseen. Ajattelin, ettei sen värisiä olisi ihan joka nurkassa. ”Se oli aika räjähtäneen näköinen ulkopinnastaan. Se ei kuitenkaan ollut niin hyvä idea kuin luulin. Se pitäisi päällystää verhoilunahalla.” 25
Öljynvaihdosta Roosa on huolehtinut tunnollisesti. ”Aimo esiintyi ensi kerran julkisesti keväällä Paukepäivillä, missä naiset ja lapset kuvauttivat itseään sen vieressä. Im dolor ipit laorper sim et dunt ut ametumsan ulputat. ”Kyllä tämä on vastaisku teini-Corollalle – mummo-Kubota!” Suomalainen nuorisoautoilu ei taida olla ainoa sysäys Kubotan muodonmuutokselle. Intohimoisen tuunaajan tapaan Roosa lisäsi Kubotaan paljon herkullisia yksityiskohtia kuten karvanopat, Hello Kitty -nuken ja tietysti vaaleanpunaisen tuoksukuusen. Tilaa kuvatekstille.Met vel del et, quat adit euguer sequat. Sen tempun myötä tuli eteen muutto tänne toiselle puolelle Etelä-Suomea. Kubota on käynyt parissa alan tapahtumassa, ja niissäkin se on tietysti pantu merkille. Sumsandre modolum velis dolore tatem exeraessecte. Tätä nykyä Roosa ja hänen traktorinsa ovat lukijoillemme tutun turbo-Nuffi-miehen Jussi Peltosen katon alla Yläneellä. Projektikuntoinen 990-Taavetti vartoo uutta ilmettä sekin. Traktorin nokalla leiskuvat vaaleanpunaiset liekit, joihin on lisätty aavistus kimalletta kynsilakalla. Entinen hautausmaan orja toimi nyt lemmen välikappaleena ja ampui Amorin pakokaasut kahden traktorihullun kasvoille. Kubotan moottoria on huoltajan helppo lähestyä. Pieni kolmisylinterinen ja nestejäähdytteinen kammiodiesel ei kuitenkaan ole vaatinut remonttia. Roosan Kubota kumartaa selvästi kotiinpäin, sillä katolla ja hytissä lukee Kubota kawaii eli suomeksi suurinpiirtein ’söpö Kubota’. Traktorin kotimaassa moinen söpöily on osa kulttuuria, eikä se ole vain nuorten tyttöjen suosiossa: myös isoja koneita ja rakennelmia on Japanissa koristeltu lempeillä piirroshahmoilla ja pastelliväreillä. Onko tässä nyt herttaisuuden lisäksi jotain vähän pilkallista. VAIHTEISTO 8+2, kuiva levykytkin JARRUT märät levyjarrut RENKAAT edessä 5,00–15, takana 11,2–24 MITAT pituus 257 cm, leveys 131 cm, akseliväli 155 cm, paino 1 080 kg VALMISTUSVUODET 1976–1985 KUBOTA KAWAII 26. ”Niinpä laitoin Konekansan nettisivuille muutaman kuvan Kubotasta. Mutta millaista. Kuljettajan vaatetuskin on kuulosuojaimia myöten sävy sävyyn koneen kanssa. Turuille, toreille ja uuteen kotiin Kun metsätraktori oli saanut uuden asun, Roosa tuumi, että nyt sitä ajetaan metsässä vaaleanpunaisella traktorilla eikä kukaan näe sitä. Yläneen säpinöiden vanhojen ajoneuvojen kulkueessa traktori voitti yleisöäänestyksen. KUBOTA L245DT MOOTTORI Kubota DH1101, kolmisylinterinen nestejäähdytteinen diesel, tilavuus 1,1 litraa, teho 25 hevosvoimaa, 2 800 kierrosta minuutissa. Muuten olisin varmaan edelleen keskellä metsää pinkin traktorin kanssa.” Koneporukan verkossa erikoinen traktori ja sen emäntä herättivät ansaittua huomiota. Sitä ei meille vielä kerrottu. Mutta yhtään miestä en nähnyt.” Kubota ei niellyt Roosan kasvavaa muokkausintoa
Kubota esitteli 1947 ensimmäisen peltojyrsimensä, ja 50-luvulla koko Japanin maatalouskonetuotanto lähti hurjaan kasvuun. Roosan kokoelmaan kuuluu muun muassa 880-Taavetti, joka oli söpö pakkoostos. Kubotan suorituskyky voittikin amerikkalaisostajat puolelleen. Yhtiön peltokonetuotanto laajeni pian riisin kylvöja korjuukoneisiin. Siippa Jussi hyppäsi Roosan matkaan Kubotan vetämänä. Se oli lähtenyt mukaan joihinkin liian kauas osaamisestaan karkaaviin hankkeisiin, kuten tietokoneisiin ja golf-kenttiin, ja niistä jouduttiin ennen vuosituhannen vaihdetta vetäytymään. Niinpä Kubotat hipsivät Eurooppaankin 70ja 80-lukujen mittaan. Suomeen Kubotat toi Kesko jo vuonna 1977, eli ensi vuonna Kubota on rullannut Suomen kamaralla 40 vuotta. Vuonna 2005 oli valmistunut 3 000 000 Kubota-traktoria. Yhtiö oli lisäksi hyökännyt rakennuskonemarkkinoille, joilla alkoi sodan jälkeen taas tapahtua. Myös Kubotalla tuo tuotantopuoli alkoi syrjäyttää myyntimäärissä rautaputket. Hidas kasvu alkoi 80-luvulla kääntyä nousuun ja suuria projekteja toteutettiin. Myös yhtiön vanhin leipälaji eli valimotoiminta laajeni 90-luvulla Kiinaan. 1990 Kubota juhli satavuotisiaan, mutta 90-luku ei ollut yhtiölle aivan ongelmaton. Ennakkoluuloton yhtiö alkoi valmistaa myös aivan muita uusia tuotteita kuten viemäröintitekniikkaa ja myyntiautomaatteja. Kubotan tuotantorakennukset levisivät länteen, kun Saksassa alettiin vuonna 1989 valmistaa rakennuskoneita. Vaakapajana aloittanut yhtiö oli myös jalostunut arvostettujen teollisuusvaakojen ja mittalaitteiden valmistajaksi. Nimitykset yritys ja valimo ovat ehkä hieman suurisuuntaisia 19-vuotiaan Gonshiro Ohden pienelle nyrkkipajalle, joka teki aluksi lähinnä painoja vaakoihin ja taloustarvekaluja kuten patoja ja pannuja. 70-luvun alussa Kubota-traktorimerkki levisi Amerikkaan. Kesko jatkaa edelleen merkin maahantuontia. Tällä vuosituhannella maatalouskoneiden tuotanto on laajentunut muun muassa Thaimaahan. Vuonna 1960 Kubota teki Japanin ensimmäisen ajettavan eli nelipyöräisen maataloustraktorin. Tuotanto oli muutoinkin laajentunut: nyt tehtiin jo monenlaisia vesitalouden tarvikkeita kuten pumppuja. Siellä bensiini oli pienten traktoreiden mehuna valttia. 30-luvun lopulla moottorivalmistusta varten perustettiin oma tehdas. Toisen maailmansodan jälkeen tarvittiin Japanissakin kipeästi ruokaa. Samaan aikaan Kubota sai kuitenkin Kiinassa markkinaosuutta riisinviljelykoneiden tuotannosta. Ohden valujen tarkkuutta arvostettiin, ja yritys kasvoi nopeasti. Meillä pienistä kunnallistekniikan koneista tunnettu yhtiö on tehnyt maailmalla hyvin suuren mittaluokan teollisia tuotteita. Kubota vei itsepintaisesti maahan dieseltraktoreita, sillä piti omaa moottoriaan hyvin onnistuneena. Egyptissä Kubota pani joka osaamisalansa peliin muuttaessaan noin 1500 hehtaaria autiomaata tuottavaksi maatalousmaaksi. Vuonna 1922 yhtiö alkoi valmistaa polttomoottoreita maatalouden ja teollisuuden tarpeisiin. Koneet yhdistävät ihmisiä monella tapaa. Öljykriisin myötä myös Kubotan kasvu hidastui. Valimon 1800-luvun lopun tuotteita olivat muun muassa venttiilit ja valurautaiset vesijohdot. ”Mummo-Kubota on vastaveto teini-Corollalle!” 27 08/16. Rakennusja maatalouskoneissa keskityttiin entistä enemmän pieniin koneisiin ja vientiin. PIENI TARINA SUURESTA KUBOTASTA Kubotan esimuoto perustettiin Japanin Osakassa vuonna 1890, ja yritys oli alkujaan valimo
KANSAINVÄLINEN INTERNATIONAL LOADSTAR 1600 1966 Kärkölä 28. Kärkölässä Suomen Hämeessä majaileva International Loadstar on nimensä mukaisesti varsin kansainvälinen kuorma-auto. Se on valmistettu Yhdysvalloissa ja varusteltu Ruotsissa aikanaan sikäläiseen tyyliin. Lopulta auto löysi tiensä Suomeen, sai täällä päällirakenteen ja päätyi Ismo Nousjoen talliin
Nimen kirjaimet tulivat sanoista International Harvester Company. Viimeinen yksilö rekisteröitiin vuonna 1980. Niiden tuotanto kuitenkin myytiin vuonna 1986 Caselle. Niin ikään vuonna 1986 firman nimeksi vaihdettiin Navistar International, ja tuolla nimellä se toimii edelleen. Natikasta Navistariin Vuonna 1914 Chicagon tehtailla valmistui ensimmäinen International-hyötyajoneuvo. Vuodesta 1902 alkaen valmistetut ajoneuvot oli aiemmin tunnettu IHC–merkkisinä. Nykyään tuotantoon kuuluu keskiraskaita ja raskaita hyötyajoneuvoja. 29. 1900-luvun kultaisina vuosina International tunnettiin paremmin kevyiden ja keskiraskaiden hyötyajoneuvojen sarjassa. 80-luku oli muutenkin vaikea International Harvestille, ja yhtiössä lakaisi iso luuta, kun sen toimintaa tervehdytettiin. Kun kotimaiset, ruotsalaiset ja keskieurooppalaiset merkit olivat vallanneet markkinamme jenkkimerkeiltä, International piti pintansa vielä yllättävän pitkään – tosin marginaalimerkkinä mutta kuitenkin. Reilun vuosisadan aikana sama valmistaja on tehnyt erikokoisten hyötyajoneuvojen lisäksi myös traktoreita. Lähes koko mallin valmistuksen ajan, vuodesta 1963 vuoteen Teksti ja kuvat: Iikka Kekko International Loadstar ei ollut aikanaan mikään ääriharvinaisuus Suomessa, mutta ruotsalaisella hytillä sitä ei meillä kuitenkaan nähty. Loadstar Malleista keskiraskas Loadstar oli markkinoillamme vielä 70-luvun lopulla. Kyseistä mallia valmistettiin vuosina 1962–79. I ntikka eli Natikka – tai kuinka kukakin sen tykkää sanoa – oli yksi Suomen kuorma-autojen päämerkeistä vielä toisen maailmansodan aikaan. Tuolloin kalusto oli muutenkin hyvin amerikkalaispainotteista
Esimerkiksi Shellillä oli täysperän veturina Loadstar 2000, joka oli varustettu Cumminsin dieselillä. Ruotsalaisten koritehtaiden hyttien valmistus hiipui 60-luvun lopulla, kun Scania ja Volvo alkoivat alkoivat käyttää teräshyttejä. INTERNATIONAL LOADSTAR Suurimmat Loadstarien käyttäjät olivat palokunnat ja Hartwall. Paloautouransa International teki Pohjois-Ruotsin Bodenissa säiliöautona. Yhdysvaltojen Chicagossa valmistettu Loadstar on toimitettu uutena Ruotsiin, jossa se toimi paloautona vuodesta 1967 90-luvulle asti. Valtion eri laitosten käyttämät ajoneuvot kiinnostavat harmittavan harvoin harrastajia. 1979, sen maahantuonnista vastasi helsinkiläinen Laatuvaunu. Erikoisimpia Loadstar-versioita Suomessa edustivat muutamat telivetoiset mallit. Yksi syistä on, ettei näitä autoja ole juuri ollut yksityiskäytössä. Nämä Coca Cola -väreihin maalatut autot olivatkin ehkä tunnetuimpia Loadstareja maassamme. Puurunkoinen ohjaamo näkyy myös sisätiloissa. Samoin teki moni sen sisarmalleista täällä Suomessakin. Harvemmin yksityiskäytössä Suomeen tuoduista International Loadstar -autoista ei monikaan ole päätynyt varsinaisesti harrasteautoksi. Myös puolustusvoimille toimitettiin jokunen auto sekä pitkä liuta eri palokunnille. Flobyn valmistama ohjaamo on tilavampi, hiljaisempi ja lämpimämpi kuin amerikkalainen peltihytti. Niin kuormaautoista kuin paloautoista harrastajilla on vain muutama yksilö. Suurin osa Suomeen tuoduista Loadstareista oli keskiraskaita 1600ja 1700-malleja. Käyttäjäkunnassa ei juuri ollut yksityisautoilijoita, vaan esimerkiksi Hartwall hankki Loadstareja jakeluautoiksi. Loadstareja tuotiin Suomeen tuona aikana vahvistamattoman tiedon mukaan 180 kappaletta. Niissä käytettiin joko valmistajan omia 4,9ja 5,65-litraisia bensiini-V8-moottoreita tai vaihtoehtoisesti Perkinsin 5,8-litraista kuusisylinteristä D-354-dieselmoottoria. Kuorma-autojen historiasta löytyy automalleja ja jopa -merkkejä, jotka eivät ole löytäneet tietään harrastajien talleihin. 30. Ismo Nousjoen vuoden 1966 International on hyvin kansainvälinen auto
Tyhjällä autolla ajellessa perä saa olla koko ajan isolla puolella. Ruotsalaisten mielestä auto on todennäköisesti näyttänyt kotoisemmalta juuri Flobyllä, joka sitä paitsi tunnettiin lämpöisenä ja hiljaisempana kuin tuon ajan peltihytit. Ohjaamona ruotsalaisversiossa on ruotsalainen Floby-hytti, jollaisella sikäläiset autot varustettiin. Aluksi mielessä pyörivät ruotsalaismerkit. Floby on huomattavasti leveämpi kuin alkuperäinen, mutta monien mielestä se ei sovi lokasuoja-konepeittopakettiin yhtä hyvin. Kiinnostavia olisivat olleet 60-luvun mallit kuten ScaniaVabis 76. Käytyään katsomassa paria Scaniaa ja Volvoa Ismo kuuli Mäntsälän lähistöllä jouten olevasta International Loadstarista, joka kiinnosti häntä erityisesti meillä harvinaisen Ruotsi-varustuksensa takia. Ismo Nousjoella on tallissaan hieno ja mielenkiintoinen auto. RuotsalaiVaihteita on neljä eteenpäin, ja ne voidaan tuplata tuplaperällä. Mitään tyhjentävää vertailua alkuperäisen ja ruotsalaisen välillä tuskin on tehty eikä se mitään hyödyttäisikään. Bensamoottorilla varustettu auto ei ollut käynyt edes mielessä ennen Loadstaria. Autotapahtumissa kuulee harvemmin kommenttia, että ”tälläisellä minä aloitin autohommat aikoinani.” 31 08/16. Ruotsalainen ohjaamo Kuljetusalalla aiemmin työskennellyt Nousjoki alkoi etsiä vanhaa harrastekuorma-autoa joitakin vuosia sitten. Peltihyttisenä auto tuskin olisi siirtynyt Nousjoen talliin. Nousjoen auton ohjaamoon ei ole tehty muutoksia paloautokäytön jälkeen, sillä päällirakenteena oli täysin erillinen säiliö kuten säiliöautoissa normaalistikin. Suomi-historiaakin sille on siis kertynyt jo pian parikymmentä vuotta. Suomeen auto on tullut jo 90-luvun lopulla
Auton muun kunnostuksen ja läpikäynnin tekivät Ismo itse sekä Hannu Liikonen, jonka tiloissa autoa pääasiassa rakennettiin. Hyvä aihio Vaikka International on punainen ja entinen paloauto, ei se silti ole paloautonpunainen. Silloin voi hytissä keskustella vaivatta normaalilla puheäänellä – tätä edesauttaa niin bensiinimootto32. Alkuperäinen väri hiottiin kokonaan pois ja pienet korikorjaukset tehtiin kirkkaaseen peltiin ennen uudelleen maalaamista. Nousjoki kertoo, että hytin rakenteita on tutkittu ja tultu siihen tulokseen, että ne on alkujaankin valmistettu saarnista tai tammesta. Rivakka kulkija Annetaan pikku ryyppy, ja 4,9-litrainen bensakasi aloittaa kauniin laulunsa. Loadstarin verhoilusta vastasi Heikki Aaltonen. Hän kertoo tehneensä autoa viikonloppuaamuisin, kun muu perhe on vielä nukkunut, joten auton rakentaminen ei ole juurikaan näkynyt perheen yhteisessä vapaa-ajassa. Samalla välityksellä Natikka kirmaa toistasataa. INTERNATIONAL LOADSTAR nen hytti jenkkiautossa on mukava pikku yksityiskohta kuorma-autojen kaikenkirjavassa historiassa. Nousjoen mukaan Internationalin bensamoottori on alakierroksilta kokoisekseen yllättävän vääntävä. Tyhjänä suurimman vaihteen voi pistää päälle jo neljänkympin vauhdissa. Olennainen osa autoa on vaihtolavalaite, joka antaa Internationalille oman luonteensa. Uudet osat tehtiin saarnista. Maalaamista edelsivät hytin rungon puuosan vaihtotyöt, joihin puuseppä Forström Lammilta toi mukaan omaa ammattitaitoaan. Puuosien vaihto oli yksi projektin työläimmistä vaiheista. 80 on kuitenkin autolle näillä välityksillä ihan sopiva matkavauhti. Vesi oli päässyt ovenkarmista sisälle, ja puu oli lahonnut. Bensakuorma-autoissa ääni on aina mukavan pirteä dieseleihin tottuneelle. Auton maalasi Jouko Martikainen Luhtikylän Koivulehto Oy:stä
Täytyy kuitenkin muistaa, että ohjaamo toi autoon positiivisia ominaisuuksia. Se on asennettu matalan apurungon päälle, mikä tekee ulkoasusta sopusuhtaisen. Internationalia on pelkkien valokuvien perusteella vaikea verrata esimerkiksi koon puolesta muihin tutumpiin autoihin. Päällirakenteena Loadstarissa on Multiliftin 8-tonninen vaihtolavalaite. Vaihtoehtona on aikanaan ollut myös viisinopeuksinen vaihteisto ilman tuplaperää, ja se on ollut yleisempi Suomeen tuoduissa autoissa. Sen kokonaismassa on 10,3 tonnia, joten se kuuluu pari tonnia kevyempään luokkaan kuin vaikkapa Kontio-Sisu. rin ääni kuin puurunkoinen ohjaamo. Tehoa moottorissa on 194 SAE-hevosvoimaa, mikä vie omistajan mukaan yllättävänkin mukavasti viiden tonnin kuormaa. Kun soppaan laitetaan yhdysvaltalaista, ruotsalaista ja suomalaista osaamista, saadaan aikaan varsin mielenkiintoinen kuorma-auto. Internationalin muotoilija saattaisi hieman raapia päätään nähdessään skandinaavisen ohjaamon luomuksessaan. Tässä yksilössä on nelinopeuksinen vaihteisto, jonka pykälät saadaan tuplattua kaksinopeuksisella perällä. Kokonaisajomäärä autolla on vasta 35 000 kilometriä, joten 50-vuotiaan auton moottori on nyt parhaimmillaan. 4 tonnin omamassa takaa autolle vastaavasti kohtuullisen kantavuuden kokoluokassaan. 33 08/16. Vaikka auto on entinen paloauto ja punainen, se ei ole kuitenkaan paloautonpunainen
Yli kolmekymmentä vuotta sitten tilan käyttöön hankittu Volvo F89 entisöitiin uutta vastaavaan kuntoon kunnioituksesta sen luotettavuutta ja kestävyyttä kohtaan. SAHALAHTELAINEN VOLVO F89 1976 34. Erkki ja Juhani Mäkijärvi toteavat, että auto tuli lopulta tehtyä jopa paremmin kuin aluksi suunniteltiin. Se ei harmita, kun katsoo lopputulosta
Sahalahti 35
Kun F88 antoi 260 hevosvoimaa, oli F89:stä puristettu 330 hevosta. Kuorma-autointoilijan katse nauliintuu nimittäin upeaan F89-Volvoon. Myös kotimaisesta broilerin kasvatuksesta voisimme nyt kirjoittaa kattavan jutun, sillä täällä sitä on harjoitettu yhtäjaksoisesti pisimpään Suomessa, vuodesta 1967 asti. Tuolloin luotiin pohja Volvon kestävälle ja moottoritehoon nähden riittävän vahvaksi suunnitellulle voimansiirrolle. O lemme Erkki Mäkijärven isännöimän broilereiden kasvatukseen keskittyneen Kunnin tilan pihalla Sahalahden Pakkalan kylässä. Kojetaulu edustaa mallin päivitettyä versiota, jossa mittariston yläreunassa on rivi helposti havaittavia merkkivaloja. Kuori muuttuu Vuonna 1976 Göteborgissa valmistunut F89-Volvo hankittiin Sahalahdelle Juhani Mäkijärven oman tilan käyttöön vuonna 1983, kun auto oli seitsemän vuoden ikäinen. Auton historia liittyy Kunnin tilaan, joten aletaan käydä tarinaa läpi Erkin ja velimies Juhani Mäkijärven kanssa. F89:n moottorista oli tarjolla koko sen valmistuksen ajan yksi ja sama turboahdettu versio, jonka tyyppi oli loogisesti TD120A. Lisäksi jokaisella vaihteella oli pieni ja iso nopeus. Vanha verhoilu oli kulunut käytössä vuosikymmenten aikana. Joku historioitsija saattaisi hymähtää ajatukselle, että aiomme kertoa täältä 40-vuotiaan kuorma-auton tarinan. Pihasta löytyy myös vanha entisöity Massey Ferguson -traktori, mutta sekin jätetään tällä kertaa sivurooliin. Aiemmassa raskaassa Volvossa eli F88-mallissa oli 10-litrainen moottori ja uudessa Volvossa 12-litrainen. VOLVO F89 Erkki Pusa verhoili auton uudelleen. Aikansa voimakone Volvo F89 esiteltiin vuonna 1970. Auto näyttää kauempaa houkuttelevan hienolta ja kestää myös lähempää tarkastelua. Kun tarjolle tuotiin vielä napavälitteinen taka-akseli, kutsui kansainvälinen lehdistö autoa nimellä New Super Truck. Ympäröivän tilan historia alkaa nimittäin 1500-luvulta, ja Mäkijärvien suku on isännöinyt sitä vuodesta 1876 lähtien. Siitä merkki on ollut tunnettu myöhemminkin. Ensin katsaus mallin tekniseen historiaan. Vaihteistona Kasiysissä käytettiin 16-nopeuksista synkronoitua SR61-vaihteistoa. Moottoritehoissa otettiin siis aikamoinen harppaus. Nelilovisesta laatikosta löytyi pieni ja iso puoli. 36. Kunnin tilaa auto rupesi palvelemaan, kun Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Volvo maalattiin kunnostuksen yhteydessä paikallisen kuljetusliikkeen väreihin
Silloin vanhan Volvon ostajaksi ilmaantui turveyrittäjä, jolle auto myytiin sillä ajatuksella, että kun hän ei sitä enää tarvitse, Mäkijärvet ostavat sen takaisin vara-autoksi. Tilojen käyttöön tarvittiin vahva ja luotettava kuorma-auto. Erkki Mäkijärvi osti osuuden autosta vähän myöhemmin. Näin tapahtuikin: Volvo palasi kahden vuoden kuluttua takaisin Sahalahdelle. Autoa hankittaesssa se ei tuntunut tärkeältäkään, sillä F89-Volvot eivät olleet mitään harvinaisuuksia Kangasalan ja Sahalahden seudulla. Tarkkaa auton alkuperää Erkki ei muista. Monet molemmilla malleilla ajaneista muistelevat yhä muutoksen olleen suurin heidän urallaan Volvojen osalta. Vaikka otettaisiin viimeinen F89 ja ensimmäinen F12, näyttäisi F89 vertailussa vuosikymmeniä vanhemmalta autolta. Volvo palveli tässä tehtävässä 11 vuotta, kunnes se korvattiin uudella autolla. 37 08/16. Tuolloin 80-luvun alussa F89 on tuntunut varmastikin epämuodikkaalta. Mäkijärvien Volvo F89 näyttää aikakautensa autolta niin maalauksen kuin varusteidensa osalta. Auton varustukseen kuului perävaunu, jonka kanssa tehtiin rehunhakureissuja 2–3 kertaa viikossa. Ennen Sahalahdelle tuloa auto on toiminut tukkiautona jossain Virtain suunnalla. Tien päällä auto oli hyväkulkuinen. Vaikka auton tekniikka oli samanlaista kuin 80-luvun alun uusissa Volvoissa, se näytti niihin verrattuna vanhalta. Vaikka tekniikkapuolella ei ollut tapahtunut mitään mullistavia muutoksia, oli ohjaamo muuttunut täysin. Se otettiin aluksi vielä työkäyttöön, kunnes se myöhemmin pistettiin talliin säilöön odottamaan parempia aikoja. Niitä oli käytössä muun muassa paikallisilla kuljetusliikkeillä kuten Lehtisellä, Yrjö Ojalla ja Poussalla, joiden Volvoilla ajettiin myös ulkomaanliikennettä. 11 vuotta rehunajossa Mäkijärvet eivät suhtautuneet autoasiaan muotitietoisesti. Tikkaat hytin takakulmalla ja pressuteline katolla olivat 70-luvulla varsin yleinen varuste etenkin kotimaanliikenteen autoissa ennen pressukapellien yleistymistä. F89:n seuraaja oli F12, jossa oli myös 12-litrainen moottori. Tänäkin päivänä tilalla on käytössä oma kuorma-auto ja perävaunu rehukuljetuksia Alkujaan puutavaranajossa käytettyyn autoon asennettiin vaihtolavalaitteet, kun se siirtyi Mäkijärville ruhunajoon. Auto pidettiin koko ajan toimintakunnossa. Mäkijärvien auton ajotehtävistä merkittävin oli rehun kuljettaminen Lounais-Suomesta omille tiloille. Vuonna 1977 Volvo oli esitellyt uuden raskaan Fmallin ja F89:ssäkin käytetty ohjaamo oli jäänyt pois tuotannosta. Nopeusmittari nousi joskus kokeiltaessa aina 120 kilometrin tunrivauhtiin asti, ja ajettavuus oli edelleen hyvä. F89 palveli aktiivikaudellaan Mäkijärviä moitteetta, ja sille tehtiin vain normaalit perushuollot. Yksi syy lienee se, että ne olivat Volvolle jonkinasteisia läpimurtomalleja kansainvälisillä markkinoilla. Mutta vuosien vieriessä F89:n ja sen pienemmällä moottorilla varustetun rinnakkaismallin F88:n arvostus harrasteautoina on noussut huomattavasti
Saman firman Pirkanmaan aluejohtaja Mika Salo toimi projektin vetäjänä ja myös alkuperäisenä innoittajana. Mäkijärvet ovat käyneet Volvolla paikallisissa tapahtumissa ja Alahärmän Power Truck Show´ssa. Siitä huolimatta autolla on mukava ajella: sitä ei tarvitse juuri ohjata, kunhan vain vähän antaa suuntaa ratilla, ja tunnokkaan vaihteiston välitykset menevät päälle kevyesti. Tekniikkapuolella tilannetta helpotti se, että auto oli pidetty koko ajan täydessä ajokunnossa. VOLVO F89 varten. Hän teki verhoilusta siistin ja alkuperäisen kaltaisen. Kalusto on kehittynyt aikojen saatossa ja pysynyt varsin ajanmukaisena. Edelleen mukava tien päällä Vanhat muistikuvat Volvon ajettavuudesta eivät olleet vain aikojen kultaamia muistoja. Silti työtä riitti, kun ohjaamoon vaihdettiin uutta peltiä ja osa sähköistäkin vedettiin uudelleen. Viimeisen silauksen Volvo sai, kun Iho maalasi sen sahalahtelaisen Kuljetusliike Lauri Lehtisen tuttuihin F89:n väreihin. Volvollakin asentajana työskennellyt Iho käsitteli autoa niin sanotusti täytetöinä muiden hommien välissä. Esimerkiksi jarruilla ja turbollakaan ei ollut ajettu paljoa niiden uusimisen jälkeen. 38. Ylimääräisiä ohjausliikkeitä ei tarvita, ja vaihteet menevät kevyesti päälle. Entisöintiprojektia voi hyvällä omallatunnolla kutsua täydelliseksi läpikäymiseksi. Ainoastaan pressuteline lisättiin katolle – sehän kuuluu perustellusti auton varustukseen. Ainoastaan moottoria ja vaihteistoa ei avattu, mutta muuten auto purettiin ja käytiin kauttaaltaan läpi. He antoivat auton Tampereella Läänin Kuljetuksen korjaamolla työskentelevän Harri Ihon hoiviin. Ostotarjouksiakin tuli, mutta Erkki ja Juhani Mäkijärvi toteavat, ettei auto ole myynnissä. Mäkijärvet toteavat, etteivät olisi mitenkään ehtineet tilojensa töiltä näin isoon urakkaan eivätkä olisi sitä osanneet toteuttaakaan. Mansen Mörinöillä keväällä automiehet piirittivät Volvoa aktiivisesti. Juhani ja Erkki Mäkijärven muistikuvat Volvon ajettavuudesta pitivät paikkansa. Verhoilusta vastasi tamperelainen Erkki Pusa. Toki kuljettajan ergonomiassa on menty eteenpäin pitkin harppauksin. F89 on edelleen hyvä ajettava tien päällä. Nykyään kuljetuksia hoidetaan neliakselisella R-Scanialla, jota ajaa palkattu kuljettaja. Oman kylän väreihin F89 otettiin työn alle 2010-luvun taitteessa. Projektia vetänyt Mika Salo on käynyt autolla Lapissa ja Ruotsinkin puolella Vetkun keikalla. Autoa ei juuri muutettu mitenkään
TURVAJALKINEET . Hyvä Joulua j O ellist Uu a V otta! Nu eld-Leyland Club Finland toivottaa jäsenilleen ja Vanhat Koneet-lehden lukijoille Olemme tilanneet jäsenillemme tämän lehden joululahjaksi. 425,100 kpl (alv 0%) URAKOITSIJA OY . Zetor, IH, MF, Leyland, Ford, CaseIH, DB. LIIKELAHJAT TYÖMAAVARUSTEET Deeren Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. Konehuolto T. Korjausoppaita mm. katso uusitut verkkosivumme! Vanhat Koneet -tilaajapalvelu: 03-2251 948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi Kun muutat, kerro se myös meille! www.facebook.com/ vanhatkoneet. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. Palvelemme Ma 7.30 16.00 Ti, Ke, To 7.30 17.00 Pe 7.30 16.00 Muina aikoina sopimuksen mukaan. Sulantie 11, 04300 Tuusula 010 396 2990 myynti@tpesonen.fi www.tpesonen.fi vuoden 2017 kalenteri omilla kuvillasi alk. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.. TYÖMAATAULUT . Myös ruotsinkielisiä. Teippaukset . TYÖVAATTEET . WWW.OHJEKIRJA.ORG 040-4144 700 OHJEKIRJOJA traktoreihin ja puimureihin
Zetor-merkki täytti 70 ja Jukkiksen oma sukukalleus 60 vuotta. Zetor-mies Jukkis Laaksolla on tänä vuonna ollut kaksi aihetta juhlaan. 60 VUOTTA MYÖHEMMIN ZETOR 25A 1956 40
Nurmijärvi 41
Tuure Laakso oli joutunut 18-vuotiaana mukaan jatkosodan loppuvaiheisiin ja sen jälkeen vielä Lapin sotaan. ”Isä oli varmasti onnellinen katsellessaan vihreää keltapyöräistä ja uudelta maalilta tuoksuvaa traktoria. Ehkä uusi Zetor antoi hänelle terapiaa ja auttoi häntä selviämään vaikeista ajoista.” Raskaat maanmuokkaustyöt sujuivat sittemmin konevoimalla, kun Tšekkoslovakian ihme veti Raalan kylässä kaksisiipistä auraa ja Hankmoa. Nuori mies joutui kuitenkin usein tyytymään hevoskuskin rooTeksti: Mika Rassi Kuvat: Jan-Erik Laine ZETOR 25A ”Isä oli varmasti onnellinen katsellessaan uutta traktoriaan.” 42. Kylvöhommat tehtiin vielä monet vuodet hevosen vetämällä kylvökoneella. Jukkis pääsi Zetor-kuskiksi 7tai 8-vuotiaana, kun kytkin meni pohjaan ja vaihde vaihtui vapaalle. Ensin hän ajoi heinätöissä seipäältä seipäälle. Urho Kekkonen valittiin Suomen presidentiksi, ja Zetor 25A:sta tuli nurmijärveläisen Syrjälän tilan vetokone. Kun Zetor ostettiin, sodasta oli vasta reilu vuosikymmen ja epämukavat muistot olivat tuoreina veteraanien mielissä. Nyt paljastamme sen vaiheet. Seipäältä seipäälle Traktorin nykyinen omistaja Jukka ”Jukkis” Laakso oli nelivuotias, kun hänen isänsä Tuure Laakson käsissä vaihtuivat hevosen ohjakset Zetorin rattiin. Hänellä oli ajokortti ja enemmän kokemusta moottoriajoneuvoista kuin isällä”, Jukkis kertoo. V uonna 1956 tapahtui ainakin kaksi kansallista mullistusta. ”Muistan, että tädin mies ajoi koneen kotiin. UKK:n työurasta on kerrottu laveasti muualla, mutta Nurmijärven Zetor on tähän asti ollut valtakunnan vaiettu salaisuus
Tekevälle sattuu Kommelluksilta uuttera traktori ja traktorinkuljettaja eivät tietenkään välttyneet. Kun Jukka oli hieman päälle kymmenvuotias, häntä käskettin latoon purkamaan heinäkuormaa. Ulkopuolelta Zetoria ei ole kaunisteltu. Alkuperäiset varasuuttimet olivat yhä vuosien jälkeen tallessa kunnolla rasvattuina. Ne pantiin paikalleen uuden rekisteröinnin yhteydessä. 43 08/16. Jukka hankosi heiniä kärrystä, kun mopoikään varttunut isoveli huristeli paikalle isän Soliferilla. Sekös pikkupoikaa harmitti. Veljekset tyhjensivät kuorReilut kymmenen vuotta liikennekunnossa ollut Zetor pyörii uusilla kumeilla. Traktori kulki hienosti taaksepäin latoon osumatta ovenpieliin, vaikka vasen jarru olikin tuossa vaiheessa ryytynyt epäkuntoon. liin, koska kaksi vuotta vanhemmalla Kariveljellä oli etuoikeus Zetorin rattiin
Yksinään Jukkis on esiintynyt monissa juhlatilaisuuksissa. ZETOR-MIES LAULAA JA JUOKSEE Jukka Laakson tontilla voi kuulla muitakin ääniä kuin Zetorin moottorin säksätystä. Mutta mikä kappale mahtaa parhaiten sopia Zetorin laukkaavan käyntiäänen tahtiin laulettavaksi. Miehellä on pari maratonia takana, ja tulevana kesänä on tarkoitus juosta yksi puolikas ja yksi kokonainen maraton. ZETOR 25A 44. Kun moottori ei heti käynnistynyt, nuori Jukka antoi koneen ulkopinnoille kampea. Harrastus on päämäärätietoista, sillä Jukkiksella on oma valmentaja. Jukkis on nimittäin musiikkimiehiä. Miten olisi Aaveratsastajat. Koneharrastuksen lisäksi Laakson Jukka on laulamisen ja juoksemisen pauloissa. Kun traktori pysähtyy, liike ja ääni jatkuvat. Musiikin jälkeen Jukiksen rakkain harrastus on nimittäin juokseminen. Voiman ulosotto, tasauspyörästön lukko ja kolmipistenostolaite olivat mieluista ja makeaa traktoriherkkua 50-luvulla. Kesäisin Jukkis panee Zetorinsa loikkimaan tapahtumissa ja paraateissa, mutta eipä mies päästä itseäänkään helpolla. Hän laulaa Nurmijärven Aleksis-kuorossa tenorina ja toisena solistina. Ja jos kirittäjää kaivataan, Zetor taitaa pitkällä matkalla vielä piestä isäntänsä nopeudessa. Vanha Zetor-legenda on siis totta tässäkin tapauksessa
Mopedi meni kerta kaikkiaan solmuun. Toivon, että tulevat uudet kuskit kohtelevat sitä hyvin – paremmin kuin minä.” Tankin kylkeen ilmestyi lommo, kun Zetor käyntiin veivattaessa päästeli harmaita savuja ja löi käynnistäjää käsille. Zetor on tullut Laakson tilalle uutena, ja Jukkis toivoo, että se myös jää niille sijoilleen jälkipolvien iloksi. Kun Jukkiksen tytär meni naimisiin, Zetor kyyditsi hääparia ja häävieraita. ”Muutenkin Zetor ja kuljettaja saavat usein hymyn ja iloisen käden heilautuksen vastaantulijoilta. 45 08/16. Jukkis kertoo, että liki kaikki traktorin huoltoon tarvittavat välineet löytyivät tuosta laatikosta. Hän muun muassa asensi moottoriin alkuperäiset varasuuttimet, jotka olivat vielä tallessa hyvässä rasvassa. Koska vain oikea jarru toimi, traktori kääntyi oikealle – juuri isän Soliferin päälle. ”Se on paikkansa ja arvonsa ansainnut. Maantielle Zetor laukkasi 11.5.2005, kun se rekisteröitiin uudelleen. Kesäisin lastenlapset ovat riemuissaan, kun pääsevät Jukkiksen eli lasten ja lastenlasten suussa tuttavallisemmin Ukon ohjaaman traktorin kyytiin. Silloin Zetorille oli taas tarjolla töitä juurikaskuormien kiskojana. ”Sitä katsellessa tapaus muistuu aina mieleen ja hymy pyrkii suupieliin.” Iskut hyvitetään 70-luvun alussa Zetorille kävi kuten monelle kaltaiselleen: se passitettiin pakkolepoon puun alle. Vuonna 1984 Jukka alkoi viljellä sokerijuurikasta. Tänä vuonna Zetor on saanut uudet takarenkaat. Muutama vuosi myöhemmin traktoriparka sai tuta nuoren miehen vihan. Tuolloin Jukkis myös kunnosti traktoria. Uuden Zetorin mukana tuli hieman pienempi puulaatikko, jossa oli työkaluja ja varaosia. Vetovarret kannattelevat vanhaa perunoiden idätyslaatikkoa. Kotvan käynnistelyn jälkeen nuorukaisen sappi kiehahti ja Zetorin polttoainetankkiin ilmestyi veivinmuotoinen lommo. Vuosien tuomat arvet saavat näkyä”, Jukkis linjaa. Jukkis koetti veivata traktoria käyntiin, mutta ilkikurinen kone päästeli harmaita savuja ja antoi takapotkuja käynnistäjän käsille. Jälki on traktorissa tänäkin päivänä. Traktori ei ollut katkera aikoinaan saamistaan iskuista, vaan lähti hommiin mukisematta, kun hydraulinen koukku oli asennettu paikalleen. Kiitos kaasupillin ja tippakannun myös molemmat jarrut ovat nyt kunnossa. Niihin vastataan tietenkin samalla tavalla”, sanoo barettipäinen traktoristi. Zetorista on edelleen paljon iloa, vaikka sillä ei töitä enää tehdäkään. Ladolta alas pellolle oli loiva alamäki, ja Jukka polki jarrua. Isoveli haukkui Jukan ja isä myöhemmin molemmat pojat. man, ja Jukka hyppäsi taas Zetorin puikkoihin. ”Mutta uutta maalia siihen ei tule
Katsellaan vielä juhlan päätteeksi kuvia Zetorin taipaleelta. Zetorin seitsenkymppisten kunniaksi olemme tänä vuonan esitelleet merkin varhaishistoriaa, vierailleet Tyrvään Zetor-kerholla ja kertoneet yhden 25A:n perisuomalaisen tarinan. VIELÄ KERRA N Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Zetor Tractors 46
VIELÄ KERRA N 47
48. Hiipineekö traktorin alle huoltomies. Kuuluisin Zetor on tehnyt töitä paljon muuallakin kuin täällä susirajalla. 3011 eli sarjan esikoinen syntyi 1960. Näitä tehtiin 50-luvun lopulla, ja painoa oli miltei tuplasti pyöräversioon verrattuna. VIELÄ KERRAN ZETOR Zetor 15 on 25:n yksipyttyinen versio 40-luvun lopulta. Niitä valmistettiin vähän yli 2000 kappaletta. UR-sarjassa eri mallien rakenneosia oli yhtenäistetty huollon ja korjaamisen helpottamiseksi. Zetor Super 35:n telaversio oli nimeltään Super P. Takapäässä lienee osaavaiselle monenmoista toimintoa
5545-nelivetoa myytiin Suomessakin 60-luvun lopussa. 2023 oli 2011:n telaketjumalli, jota valmistettiin 60-luvun puolivälissä. Ei tippa tapa, tuumii 2511:n kuljettaja. Huoneen viehkeät verhot on syytä panna merkille. Täällä turvaohjaamo oli kuitenkin vakiovaruste. 49 08/16. 5511 esittelee tasapainotaitoja ja voimia
Zetorin kokoonpanoa ja valmistusta on lisensoitu itämaihin 60-luvulta asti. Häkkipyöräinen Iseki Zetor 6714 riisinviljelyksen haasteiden keskellä. Traktorin kotimaassa hytillisissä seiskoissa oli kunnon palatsi päällä. 50. Seiskasarja on tuttua 70-luvun Zetoria. VIELÄ KERRAN ZETOR Ysisarja korvasi seiskat 70-luvun lopussa. Sukupolvien kohtaaminen
51 08/16. Isoja ollaan eikä rapa roisku taakse jäävien päälle. Sarjansa pienin eli 5211 80-luvun puolivälistä. Vuonna 1993 Tšekkoslovakia halkesi kahtia. Ahdettu 160-heppainen 16045 jatkoi 80-luvun alussa yli kymmenvuotiasta Crystal-sarjaa. Suomessa neliveto kiri suosiossa takavedot kiinni viimeistään ysisarjan myötä. Samana vuonna syntyi uusi UR-mallisto, johon kuului myös 4340
Kävijöitä kolmipäiväisessä tapahtumassa oli tänä vuonna hiumat 43 000. Esimerkiksi Matka Mäkelän bussin kyydissä hankinnat kulkivat kotiin kätevästi peräkärryssä ja juttukavereita piisasi menosekä paluumatkalla. 52. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Englantilaisen Wolseleyn pieniä WD8-koneita puksutti niin maalattuina kuin alkuperäismaaleissaankin. Maamoottoriharrastajille tapahtuma tarjosi mahdollisuuden täydentää kokoelmaa ainakin pienikokoisten moottorien osalta, sillä yhden jos toisenkin romumyyjän osastolla nähtiin moottorien käyvän tai odottavan uutta käyntiinlaittajaa. Lokakuun toisena viikonloppuna Saksan Mannheimissa pidetty Veterama-rompetori on yli neljänkymmenen vuoden aikana kasvanut Euroopan suurimmaksi alan tapahtumaksi. S uurin osa tuhansien myyjien tavaroista liittyi vanhoihin moottoripyöriin ja mopoihin sekä keräilyesineisiin, mutta löytyi autoja koneharrastajillekin varaosaa ja alan kirjallisuutta runsain mitoin. Olutta ja bratwurstia kaupitellaan tasaisin välimatkoin, ja kahvinjanoonkin löytyy sammutuskalusto. Kuormittamattomana ei 1,5-hevosvoimainen kone tunnu paljoa lämpiävän, mutta luulisi, että töitä tehdessä alkaa sylinterikannen pienessä vesisäiliössä kiehua. Tarjoilu tapahtuma-alueella pelaa. Myytävien ajoneuvojen parkkipaikalla nähtiin tämä Deutztraktori. Veteraman veteraanikoneet Mannheim, Saksa, 7.–9.10. Vaivattomin keino päästä ostoksille Mannheimiin on hypätä harrastehenkisiä valmismatkoja järjestävän matkatoimiston kyytiin
Willys Jeepin käyttämättömät kone ja vaihteisto ovat edelleen ensiasennusta vailla. Komeaa kahden hengen ketjusahaa on varastoitu pahan päivän varalle vuodesta -65. Traktoreita ei tapahtumassa montaa kaupan ollut. Mitään hyötykäyttöä sille ei kuitenkaan ole ilmeisesti ajateltu. Kahden suuren vauhtipyörän turvin tyhjäkäynti on unettavan matala. Amerikkalaiset jättivät Länsi-Saksaan aikanaan kaikkea tarpeetonta. Suunnilleen kaikki traktoria pienemmät ostokset mahtuvat matkanjärjestäjän bussin peräkärryyn tai tavaratilaan. Hintapyyntiä koneella oli 295 euroa. Täältäkin viltin alta löytyi kolmannen valtakunnan reliikki hakaristeineen kaikkineen. Aivan kaikkea ei pidetä näyttävästi esillä. Mukana tuli tukeva säilytyslaatikko sekä kolme uutta ketjua. Italialaisen motskarikauppiaan aarteiden joukossa oli noin 30x60 sentin teräslevylle rakennettu höyrykone, jonka vakuutettiin olevan täysin toimiva. Ikäisekseen primitiivinen puksuttaja tuottaa 20 hevosvoimaa. Nyt se olisi vaihtanut koneenkäyttäjää 250 eurolla. Sota-Jeepin koreja taidetaan tehdä uustuotantona, joten jos entisöinnissä kromaus ja maalaus ei kiinnosta, siitä vaan Jeeppiä tekemään. Hintaa oli 980 euroa, ja kaupaksi meni. Güldnerin moottorista luvattiin 6 hevosvoimaa 2000 kierroksella. 53 08/16. Stihlin käyttämättömässä KS 43 -mallissa on metrinen laippa, 250 kuutiota ja 8,5 hevosvoimaa. Speyer-museo toi kokoelmistaan näytille Kramer-traktorin vuodelta 1940
54. Viikinkisotureiden joukko-osastot pitävät harjoituksiaan. Alkuvuodet bussi jauhoi 20 minuutin vuoroa, kunnes se ylennettiin turistibussiksi. VIIKINKIEN LINJURIT Tanskan autoteollisuuden historia on lyhyenpuoleinen. Kesällä avattu Tanskan Bussimuseo avartaa kuvaa juuttien bussimaakareista. Seinustalla lonkuttavasta Pariisin liikennelaitoksen 30 -luvun Renault-bussista voi päätellä, että paikka on oikea. Kuljettaja ojentaa lehtisen, jonka mukaan lähistölle on juuri avattu linjaautomuseo. Perinneseppien, -nahkureiden ja -simantekijöiden telttakylä peittää nummen. Kokoelma alkoi karttua keskimäärin kahden auton vuosivauhtia, ja linja-autot olivat ihasteltavina omissa ja muiden tapahtumissa. Lisäksi vireä yhdistys julkaisee bussiaiheisia kirjoja ja Busbladet-lehteä. Takapihalla on siistissä rivissä uudempaa kalustoa kuin ajovuoroaan odottamassa. Patinaa ja puunattua peltiä Tarvitaan vain pieni pisto pois Tanskaa halkovalta E20-valtatieltä, ja olemme Sælskørin pikkukaupungin teollisuusalueella koruttoman hallin pihassa. 57 matkustajaa nielaisevasta linjurista puuttuu vielä muutama pisteosa. Tunnelma on kuin linja-autoyrityksen laanilla. Teksti ja kuvat: Aulis Lassila Sorø Karosserifabrik valmisti vuosina 1918–1983 osapuilleen 800 bussia. Vanhimmat onnikat ovat 30-luvulta, uusimmat 90-luvulta. On viikinkipäivät. Yksi niistä naputeltiin vuonna 1952 Scania-Vabis B 52 VE -alustan päälle. Sekä löytökuntoisia että pieteetillä entisöityjä ajokkeja on mukavasti sekaisin. Bussit pysäköivät pysyvästi yleisön nähtäville heinäkuun alussa, kun yhdistys avasi linja-autoille pyhitetyn museon. M uinainen viikinkien linnoitus Trelleborg pursuaa väkeä. Yleisö pääsee tutustumaan myös museon korjaamoon ja entisöinnin eri vaiheisiin. Esillä on kaksi kolmasosaa Bushistorisk Selskabin eli linja-autohistoriallisen yhdistyksen 45 bussin kokoelmasta. Pisimmät luvut voidaan kirjoittaa linja-autojen valmistamisesta. Vilkasta yhdistystoimintaa Bushistorisk Selskab hankki ensimmäiset bussit perustamisvuonna 1994. Paikalle kaartaa todellinen kaunotar, Leyland-DAB Serie 2 -linja-auto vuodelta 1975, josta purkautuu viikinkisotureita ja -soturittaria. Matkaohjelmaan tuli muutos. Samalla visiitillä voi ihastella muunkin Euroopan bussiherkkuja. Vanhukset ovat vinoparkissa hallissa ovet avoimina ikävöimässä matkustajia plyysi-istumilleen
Museon väki lupaa, että auto entisöidään alkuperäiseen asuunsa. 55 08/16. Volvo B 513 Ørum-Petersenin korilla kuului koko 50-luvun DSB:n eli Tanskan valtion rautatieyhtiön kalustoon reitillä Kööpenhamina–Korsør. Nykyinen räikeä väritys on muistona ravintola-autovaiheesta. Omistajat vaihtuivat tiheään ja maalaus sen mukaan. Alusta on Volvon vuonna 1958 esittelemä bulldog B 705 ja moottorina 6-sylinterinen D47. Museon väki risti auton rokkikukkojen vanhimman fanin, 80-vuotiaan Marthan mukaan. Penkkejä on siirretty seinustoille, jotta päivällispöytä mahtuisi. Ørum-Petersenin korittamalla Bedford OLB:lla on sananmukaisesti värikäs historia. Viikinkien joukkoliikennettä kahdelta aikakaudelta: Leylandin Worldmaster-alustalle rakennettu Leyland-DAB Serie 2 LIDRT 12/2 vuodelta 1975 ja takana kuin varjona viikinkiveneen keula. Nokkapellin ilmanottoaukot ovat Volvo Amazonin. Volvo ajautui 60 -luvulla sivuun reitiltään ja päätyi lopulta 1965 huvimajaksi puutarhaan. Ensin mainitun kyytiin mahtuu 50 soturia. Museossa on esillä S11-malli vuodelta 1965. Huvimajabussin korin puuosat ovat pahasti hapertuneet, mutta yllättävän hyvin säilynyt matkustamo huokuu tunnelmaa. Mallinumero kertoo penkkirivien määrän. Toisin kuin ihmisillä, linja-autoilla hurjimmat vuodet osuvat usein elinkaaren loppuun. Paineilmalla vaihtava kytkimetön Pneumocyclic-puoliautomaattivaihteisto vastaa osaavissa käsissä tasaisesta matkanteosta. Itsekantavien bussien pioneeri Karl Kässbohrer GmbH valmisti takamoottorista Setra S -sarjaa vuosina 1951–1967. Bussista poistettiin tuolloin moottori, voimansiirto ja akselit, mutta korin pelastukseksi koitui lisätty peltikatto. Perätuhdolla on Henschelin kuusipyttyinen moottori, jonka jatkeena toimii ZF:n 4-lovinen laatikko puolittajalla. Keikkabussin ulkomuoto on pienen Thisgaardin pajan käsialaa. Vuoroliikenteeseen 1952 hankitun Petterin rooli muuttui 70-luvulla mainosautoksi. Lavetilla lepäävä vanhus on kiertänyt bussitapahtumia, mutta yhdistyksen tavoitteena on entisöinti, kunhan palapelin osat saadaan kokoon
Voimakoneena on bensiinillä käyvä 4,39 -litrainen Volvo FC. Seinen rantojen tunnelman lisäksi matkustaja palkitaan Panhardin luistiventtiilidieselin äänivallilla. Århus Karosserifabrikin vuonna 1938 korittama Volvo B11 on museon ehkä näyttävintä antia. Moottorina on Mercedes-Benzin nelipyttyinen OM615-diesel. Moottori ja vaihdelaatikko ovat tallessa. Vuonna 1950 Bedford toi markkinoille SB-alustan. Kuusipyttyinen Scania DS8 -moottori tuottaa 205 hv. Jylhä Renault TN6 odottaa asiakkaita museon karun hallin edustalla. Sitä valmistettiin 37 vuotta aina yrityksen myyntiin saakka. Chevrolet SIX vuodelta 1933 on latolöytö, johon tarvittavia työtunteja voi vain arvailla. Vaihteistona on perinteinen viisilovinen manuaali. Yksi museon parhaiten säilyneitä yksilöitä on Scania BF 86 vuodelta 1976. 29 matkustajan tummanpunaiset plyysi-istuimet kruunaavat kokonaisuuden. MAN-VW:n 9-tonniselle (9.136F) alustalle sommiteltu 32-paikkainen Alubus-kori oli moderni ilmestys valmistumisvuonna 1981. Museossa on kiinnostavasti esillä entisöinnin eri vaiheissa olevia busseja. Tanskalainen Alubus rakensi MAN:in alustoille 12 linja-autoa ja katosi bussihistorian hämärään nurkkaan. Aabenraa Karosseri koritti pääasiassa Volvon ja ScaniaVabiksen alustoja vuoteen 2004 saakka. Pelkistetty 41 hengen vuorobussi on tehty akseliväliltään 5 m:n alustalle vuonna 1968. 1973 Steyr toi markkinoille itsekantavalla korilla varustetun linja-auton, jossa on matala lattia ja matkustajien ovi takaseinässä. Koritehdas Ørum-Petersen sommitteli Bedford SBS8 -mallin päälle 29 matkustajaa vetävän korin, ja bussi alkoi tahkota DSB:n vuoroliikenteessä. Museoituna on liikuntarajoitteiseille tarkoitettu muunnelma Steyr Citybus SC6F vuodelta 1979. Kuljettajan vieressä kopan alla möyrysi Leylandin O.350-diesel. Ørum-Petersen valmisti 57-paikkaisen hetkukorin, jossa sekä moottori että etuovi ovat etuakselin edessä. Kun Volvo esitteli menestyksekkään mahurimallin B58, löytyi niitä pian jyllantilaisen tehtaan laanilta. Kuljettajan työtilana on hikinen lasikoppi vasemmassa etunurkassa. Työuransa Pariisin liikennelaitoksen (STCRP) palveluksessa 1934 aloittaneelle vanhukselle on järjestetty viriketoimintaa kiertoajelujen muodossa. 56
Viimeinen DAB:in suunnittelema bussi valmistui 1999, ja vuonna 2002 yritys myytiin norjalaiselle Vestbussille. Darr perusti Tanskan ehkä merkittävimmän bussien valmistajan Dansk Automobil Bryggeri A/S:n vuonna 1912. Suomeen tuotiin 50-luvulla kymmenisen Tiger Cub -alustaa muun muassa Väinö Paunu Oy:lle ja Lahden Liikenne Oy:lle. Herr Darr hoiti yritystään vastuullisesti läpi 30ja 40-lukujen sotavuosien karikoiden. Leyland esitteli 1952 kevytrakenteisen keskimoottorisen Tiger Cub -mallin. Leyland-DAB Serie 5 LS575 vuodelta 1977 oli Tanskan linja-autohistoriallisen yhdistyksen ensimmäinen hankinta. Leyland-DAB rakensi emoyhtiön Worldmaster-alustoille itsekantavia alumiinikoreja. W. Vuodesta 1973 yhteisyritykseen tuli mukaan sveitsiläinen Saurer, joka toimitti moottoreita ja akselistoja. Pian myös valmistus Silkeborgin tehtaalla loppui. DAB – KIERTOMATKA EUROOPASSA Saksalainen J. DANMARKS BUSMUSEUM Fabriksvej 1 4230 Sælskør, Slagelse www.bushistorisk-selskab.dk Avoinna: pe 12.00–17.00, tarkista kesäsesongin aukioloajat Futuristinen SAS:n lentokenttäbussi on vuodelta 1958. Daimler-Benz AG osti Saurerin 1984. Se kuuluu Aabenraan koritehtaan valmistamaan kymmenen auton sarjaan, jonka muotoilusta vastasi SAS:n oma arkkitehti Bent Severin. Samalla merkki katosi bussien nokalta. 57 08/16. Samasta paikasta kyytiin lastattiin Chevrolet-bussin kori ja runsaasti osia. Kyytiin mahtui 28 matkustajaa paakaaseineen. Patinoitunut mutta ryhdikäs Chevrolet-kuorma-auto vuosimallia 1933 on yhdistyksen viime talven löytö syrjäiseltä Bornholmin saarelta. Tanskalaiset koritehtaat lyötiin 2000-luvun alkupuoliskolla laudalta yksi toisensa jälkeen. Volvo-kautta seurasi 1995 Scanian omistajuus. Leyland oli tärkeä alustojen toimittaja. Volvo otti Leylandin bussitoiminnot haltuunsa 1988. Tekniikka on pääosin alkuperäistä, vaikka mittariin on kelattu 900 000 kilometriä. Sodan melskeistä huolimatta Darrin onnistui haalia myös Kruppin ja Audin alustoja bussien rakennusaineiksi. Yhtiö aloitti tuotantonsa kuorma-autoilla, mutta pian syntyi Büssing-alustan päälle ensimmäinen linja-auto. Yhteistyön ansiosta saatiin Pohjanmeren yli kulkevaa tavaravirtaa kääntymään toiseen suuntaan: Iso-Britannian ensimmäiset nivelbussit olivat DAB:in suunnittelemia ja valmistamia. Tarina on tuttu myös Itämeren pohjoisella laidalla. 71-paikkaisen vuorobussin voimanlähteenä on Leylandin 6-sylinterinen EO.680. Sodan jälkeen englantilaisten ja tanskalaisten yhteistyö syveni, ja lopulta vuonna 1961 Leyland Motors hankki DAB:n osake-enemmistön. Mallille tunnusomainen Leylandin Wilson-tyyppinen puoliautomattivaihteisto on korvattu kolmivaihteisella Voithin automaatilla. DAB:in kumppanit alkoivat 80-luvulla hävitä kuvasta yksi toisensa jälkeen. DAB:in vuonna 1967 korittamassa 50-paikkaisessa yksilössä on Leylandin 105 hv:n 0.375-moottori, nelilovinen vaihteisto ja Eatonin tuplaperä. Alustaksi valikoitui Volvon keskimoottorinen mahuri B655 ja voimanlähteeksi 150 hv:n D96 AL
Pitkän uran konemyyjänä tehnyt Aro työskenteli ensin yli kaksikymmentä vuotta Suomen Maanviljelijöiden Kaupassa, kunnes vuonna 1967 siirtyi kilpailijan leipiin. Erityisesti Varsinais-Suomen peltovainioilla Hankkijan rooli maatalouskonekaupassa oli merkittävä. Hankkija myi maatiloille pääasiassa Antti-, Sampsaja Arska-kuivureita. ”Niitä myytiin kuin vappuneulaa”, Aro naurahtaa. Konemyyjiä Loimaan seudulla oli kolme. ”Jos silloin ennen myytiin parhaimpina vuosina arviolta 14 000 traktoria vuodessa, niin nyt myydään pari tuhatta,” Aro toteaa. 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla maamme konekaupassa ja Hankkijalla ehti tapahtua monenlaisia mullistuksia. Loimaalle perustettiin oma myyntikonttori jo vuonna 1924. KONEKAUPPAA SAVISEUDULLA Loimaalaista Matti Aroa voi hyvällä syyllä nimittää pitkän linjan konemyyjäksi, sillä onhan miehellä takanaan yli 40 vuoden kokemus maatalouskonekaupasta. Aron mukaan myös konemyyjien työnkuva muuttui suuresti vuosikymmenten kuluessa. Aiemmin voimassa olleet rajoitteet olivat vaikeuttaneet koneiden maahantuontia ja samalla hidastaneet konekaupan kasvua. Varsinais-Suomen maanviljelysvaltaisella saviseudulla konekauppa kävikin parhaimpina vuosina todella kiivaana. 1960-luvun alussa Hankkija nappasi Massey Fergusonin edustuksen itselleen. Yksi heistä pöydän toisella puolella istuva Matti Aro. Teksti: Mari Immonen Kuvat: Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto 58. MF-traktoreista tuli nopeasti maaseudun yleiskoneita. Maatalouden nopea koneellistuminen toi seuraavina vuosikymmeninä traktorien rinnalle myös monenlaisia muita maatalouskoneita kuten joustoäkeistä kylvölannoittimiin. Samalla myös kuivurit tulivat mukaan konekauppakuvioihin. H ankkijan valtakunnallinen palveluverkosto käsitti loistonsa päivinä 28 myyntikonttoria, 13 konepalvelualuetta, 15 teollisuuspalvelukeskusta, 124 maatalousmyymälää, 90 myyntitoimistoa sekä noin 600 myyntimiestä. Aro muistelee, että konekaupan vapautuminen säännöstelystä vuonna 1957 sai konekauppiaat liikkeelle maakunnissa. Parhaimmillaan konttorilla työskenteli yli 60 henkeä. Hankkijan Loimaan konttorilla Aro toimi 1990-luvulle asti, jolloin hän siirtyi eläkkeelle
Työtä riitti ja kauppaa käytiin taukoamatta. Muistan kun eräänkin kerran yhdessä talossa sattui tulipalo niin kuuden aikaan aamulla olin jo paikalla. Kun kerran kuivuri oli palanut, tehtiin saman tien isännän kanssa uudesta kauppaa”, Matti Aro muistelee. ”Puimurin ostajia vietiin matkoille ympäri Eurooppaa muun muassa Englantiin, Ranskaan tai Saksaan,” Aro kertoo. KOLME HAKASTA Hankkija otti 1930-luvulla käyttöönsä tutun logonsa, jossa on kuvattuna kolme hakasta. Tätä ennen keskusosuusliike oli käyttänyt tunnuksenaan pyöreää liikemerkkiä, jossa oli kuvattuna Suomen kartta sekä kuuden ensimmäisen myyntikonttorin sijainnit. ”1970ja 1980-luvuilla elettiin vauhdikkaita aikoja ja tehtiin työtä yötä päivää. Tarkastusmerkit liittyvät Hankkijan jo perustamisestaan saakka harjoittamaan siemenkauppaan sekä maanviljelijöiden kanssa tehtyihin viljelysopimuksiin. Vaikka Matti Aro on jo ehtinyt viettää parikymmentä vuotta hyvin ansaittuja eläkepäiviä, seuraa hän yhä aktiivisesti kotimaisen konekaupan kehittymistä. Palokuntakaan ei ollut vielä ehtinyt lähteä. Isännät emäntineen saattoivat esimerkiksi päästä lomamatkalle kaupat tehtyään. Hankkija valitsi huolella siemenerät, tarkasti ne laboratoriossaan ja laati myytävälle siemenelle takuutodistuksen laadun takeeksi. Hakasten ajatellaan usein kuvaavan auran siipiä, mutta tosiasiassa taustalla on ajatus tarkastusmerkeistä. Myyntimiehen arkea Kun Matti Arolta kysytään hyvän myyntimiehen tärkeintä ominaisuutta, vastaus kuuluu yllättäen viereisestä huoneesta: ”Kestävyys!” Vastaaja on Matin vaimo Asta Aro, joka pyöritti perheen arkea puolison ollessa myyntimiehen työssä milloin missäkin. Hankkijan Loimaan konttori vuonna 1975. Hankkijan myyjillä oli käytössään monenlaisia houkuttimia konekauppojen lukkoon lyömiseksi. HANKKIJA 59 08/16. Kolme tarkastumerkkiä symboloivat sanoja: valittu, tarkastettu, taattu
Erityisesti viimeksi mainittu laite sai erittäin hyvän vastaanoton maanviljelijöiden keskuudessa. Keskusliikkeellä ei ollut varaa pitää koneita varastossa saati perustaa omaa korjauspajaa, joten se jäi armotta yksityisten kilpailijoiden jalkoihin. Syy kehnoon tulokseen maatalouskoneiden saralla oli pääoman vähyys. Vuonna 1950 Hankkija oli esittellyt suomalaisille maanviljelijöille dieselmoottorilla varustetun traktorin, Massey-Harris 744:n. Konekauppa oli jopa kaataa vastaperustetun Hankkijan jo alkumetreillä. Samalla Hankkijan maine luotettavana maatalouskoneiden valmistajana kasvoi. Helsinki. Konekauppaan oli kuitenkin ryhdytty satsaamaan aiempaa enemmän. Kun Hankkija oli selvinnyt alun vaikeista vuosikymmenistä, taloudellisen kasvun ajat jatkuivat jopa 1930-luvun pulavuosien läpi. Vuonna 1918 Hankkija oli ostanut oman konepajan. Koska kysyntää peltokoneille näytti löytyvän, ryhtyivät Hankkijan konemiehet yhdessä Turun Rautateollisuus ja Vaunutehdas Osakeyhtiön kanssa suunnittelemaan kotimaista traktoria. Kullervo-moottorivetäjä saatiin markkinoille syksyllä 1919, mutta se osoittautui toiminnaltaan epäluotettavaksi eikä niitä valmistettua montaakaan vuotta. Vaikka jatkosodan ja jälleenrakentamiskauden inflaatio vaikeuttivat Hankkijan liiketoimia, vaikeuksista selvittiin ja 1950-luvulla maatalouden koneistumisessa otettiin jättiharppauksia. 60. Kuva kyntönäytöksestä Lahden seudun maatalousnäyttelystä vuodelta 1951. Konekauppa sen sijaan oli vähäistä. 1910-luku toi kuitenkin helpotuksen Hankkijan talouteen, sillä jäseniä ja pääomaa onnistuttiin hankkimaan lisää ja myyntiverkostoa tehostamaan. Samana vuonna Hankkija marssitti suomalaisille pelloille myös ensimmäisen itsekulkevan Massey-Harris-leikkuupuimurin. HANKKIJAN KONEKAUPPA Keskusosuusliike Hankkija perustettiin vuonna 1905 hankkimaan jäsenosuuskunnille maataloustarvikkeita sekä antamaan neuvoja ja tietoa maatalouskoneisiin ja -tarvikkeisiin liittyen. Zetor-traktoreiden myynti alkoi 1950-luvun alussa ja niiden rinnalla Hankkija myi myös kotimaisia Valmettraktoreita. Todellisen läpimurron leikkuupuimureiden yleistymisessä tekivät Hankkijan vuonna 1956 kotimaan markkinoille tuomat MasseyHarris 630 -leikkuupuimurit. Toimintakertomuksissa kerrottiin alkuaikojen suurimpien myyntituotteiden olleen väkirehut, apulannat sekä siemenet. Ensimmäisinä vuosina Hankkijan toiminta perustui pikemminkin aattellisiin tavoitteisiin kuin liiketoimintaan. Vuonna 1917 Hankkija toi Suomeen viisi All-Work-merkkistä traktoria, joita kokeiltiin Tammiston pelloilla sekä Lopen Santamäen kartanossa. LÄHDE: Häikiö, Martti 1997: Satoa ja katoa Hankkijan saralla. 1950-luvulla tehtaan tärkeimpiä tuotteita olivat Esa-puimakoneiden ohella myllylaitteet sekä meijerikoneet. Konekauppa vahvistui, ja Hankkija aloitti Oliver-traktoreiden maahantuonnin. Hankkijan ja Noveran historia 1955-1992. Kirjayhtymä. Helsingin Malmilla toimineen konepaja, Maanviljelyskonetehtaan, tuotteisiin kuuluivat 1920-luvulla muun muassa Sato-kylvökoneet sekä Esa-puimakoneet. Maatalousnäyttelyissä maahantuojat pääsivät esittelemään maatalouskoneitaan isännille. Hankkija kokeili myös saksalaistehtaan Allgaierja Porsche-traktoreiden myyntiä, mutta luopui näiden edustuksesta hankittuaan itselleen Massey Fergusonin edustuksen
Hankkijan leivissä Maatalouskoneet tekivät kauppansa eri tavalla riippuen siitä, missä päin Suomea oltiin. Vuosikymmeniä Saviseudun maatiloja konemyyjänä kierrellyt Aro oli monessa talossa vakituinen vieras. Hyvä myyntimies oli jo askeleen edellä. Sitten lähdettiin kierrokselle ja hieromaan kauppoja. Aro ehti uransa aikana nähdä Hankkijan kukoistuksen mutta myös sen romahduksen. Loimaan Hankkijan myyntikonttorissa käytiin poikkeuksellisen paljon vaihtokonekauppaa. ”Se ei kerta kaikkiaan meille kuulunut. Hankkijalla oli myös hyvä rahoitusjärjestelmä, jonka avulla viljelijät saivat pankista lainaa konehankintoihinsa. Tämä helpotti konemyyjän työtä suuresti. Ja sehän taisi ollakin suurin syy firman kaatumiseen.” 1990-luvun alussa nimensä Novera-Yhtymäksi muuttanut liikelaitos ajautui lopulta konkurssiin. Tänä vuonna suomalaisyrityksen pitkä historia sai tunnustusta, kun Agrimarketin ja Multasormen nimi muutettiin Hankkijaksi. Myös myyntimiehet saivat palkintomatkoja hyvin hoidetusta työstä. Eikä onneksi kertaakaan sanottu, että tuossa on ovi. Viljelijät saapuivat vain harvoin tiloilttaan konttorille tekemään konekauppoja. Palkintokäytännöstä kuitenkin luovuttiin 1980-luvulla verottajan iskettyä siihen kyntensä. Kuvassa toimitusjohtaja Teuvo Syvänen, maanviljelijä Viljam Partanen sekä agronomi Reino Seppälä Hankkijalta. Vuonna 2013 Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta myi Hankkija-Maatalouden osake-enemmistön tanskalaiselle maatalousalan toimijalle Danish Agrolle. ”80-luku oli raskasta aikaa henkilökunnalle. Konemyyjä Matti Aro kuvassa toinen oikealta. Keslan valmistama Esa-Patu-joustopiikkiäes luovutetaan ostajalle. ”Tällä seudulla tunnen talon kuin talon. Sana maanviljelijöistä, joita mahdollisesti kiinnosti uuden koneen hankkiminen kulki myyjille nopeasti. Työpäivä aloitettiin soitolla johonkin myyntialueen maatiloista. Syväsen konepajalta valmistunut 4000:s James 50-etukuormaaja luovutettiin juhlallisesti uudelle omistajalleen. Provisiopalkalla sai aikaan hyvätkin tulot, jos vaan nuohosi kauppojen perässä kaikki paikat”, Aro kertoo hymyillen. Konenäyttelyissä ja -tapahtumissa pääsi sentään Saviseudun myyntimiehetkin ihmettelemään karjatalouskoneita. 61 08/16. Karjatalouteen liittyviä koneita puolestaan myytiin Loimaan seudulla hyvin vähän: heinäkoneiden ja tuorerehukoneiden kauppa oli käytännössä olematonta. Puhelimen välityksellä vanhoja kylvökoneita ja auroja myytiin pohjoiseen esimerkiksi Oulun seudulle. Jatkuvasti laitettiin ihmisiä pois.” Henkilökunta ei myöskään suhtautunut suopeasti Puolimatka Oy:n ostamiseen ja toiminnan laajentamiseen rakennusalalle. Ennen konkurssia maatalousja konekauppa siirrettiin tytäryhtiö HankkijaMaatalous Oy:lle, jonka markkinointinimeksi tuli Agrimarket. Myös Matti Aro teki aikoinaan tiiviisti yhteistyötä loimaalaisen Syväsen konepajan kanssa
62 Neliakselinen Scania LBFS 111
Autoa tehtiin 39 kappaletta, ja se on vähiten valmistettu Scania-malli vuosikymmeniin. Hyötyä nähtiin lisäksi polttoöljyä jakelevien autojen kohdalla: nyt vetoautoon, jolla jakelu pääasiassa suoritettiin, mahtui enemmän tavaraa, ja työ helpottui. Säiliöautossa oli myös mahdollista hyödyntää helpommin vetoauton kasvanutta kuormatilaa. Suomeen tuli useampikin LBFS. Ne eivät ole edes harvinaisia, vaan niitä tuntuu löytyvän vähän joka kaverin hyllystä. He saattoivat hyödyntää vanhoja kaksiakselisia perävaunuja, joiden telittäminen ja jatkaminen oli kalliimpaa kuin vaikkapa normaalin avorahtivaunun. Käyttäjäkunnaksi Pohjoismaissa nähtiin erityisesti säiliöautoilijat. Britteinsaarilla oli ajettu neliakselisilla autoilla jo 30-luvulta saakka, ja sieltä ajatus niiden käyttämiseksi Scandinaviassakin on varmasti tullut. Akseli ja renkaatkin painoivat, mutta hyötykuorma lisääntyi silti lähemmäs viisi tonnia. Esitteen mukaan alla näkyvälle Toikan Auto Oy:n LBFS:lle sallittiin kokonaispainoksi 27,5 tonnia, kun kolmiakselisen vastaava luku oli 22 tonnia. Kolmen vuoden aikana valmistui siis osapuilleen yksi neliakselinen auto kuukaudessa. Kuvassa on Toikan Auton yksilö Vehkalahdelta. Pynnösellä konttiautona. Neliakselisia kokeiltiin jo 70-luvun lopulla, joskin niitä oltiin tietyissä piireissä vaatimassa kiellettäviksi vaarallisina ABS-jarrujen tapaan. Scanian LBFS-malli kuuluu neliakselisten autojen pioneereihin etenkin tehdasvalmiina tuotteena. 63 08/16. Suomessa Toikan lisäksi LBFS:iä oli ainakin R. Ehkä yleisempiä neliakselisia Scanioita tuolla neliakselisten luvatussa maassa olivat pienemmällä moottorilla varustetut 86-mallin autot. Scania esitteli uuden mallistonsa vuonna 1980, jolloin vanhan 111-mallin neliakseliversio jäi luonnollisen poistuman kautta tuotannosta. Autossa oli 11-litrainen moottori ja päiväohjaamo. Ne antoivat erityisen hyvän kantavuuden. TUHATJALKA Scania LBFS 111 Scania esitteli vuonna 1978 neliakselisen kuorma-auton, jolle ei oletuksista huolimatta tuolloin ollut markkinoita. Järkiperusteista huolimatta asialle ei oltu vielä valmiita. 70-luvulla kuusiakseliset yhdistelmät yleistyivät, mutta niissä oli kolmiakselisia vetoautoja. S inänsä hauskaa, että autosta, jota on valmistettu vain 39 kappaletta, on tehty ainakin kaksi erilaista myyntiesitettä. Olisi voinut kuvitella, että juuri 11-litraisella moottorilla ja päiväohjaamolla varustettuja autoja olisi myyty brittien tuhansien autojen vuosittaisille markkinoille vaikka kuinka paljon. Näin ei jostain syystä tapahtunut. Teksti: Iikka Kekko Kuvat: Scania-esitteet Tehdasvalmis neliakselinen oli Scanialla määritelty tarkkaan. Suomi nähtiin luonnollisesti neliakselisten autojen yhtenä kohdemaana, koska täällä yhdistelmämassat olivat nousseet vähän kerrassaan
Vuonna 2002 Jari lunasti kotipaikkansa omakseen ja liittyi Pykälistön tilan sukupolvien ketjuun kuudentena lenkkinä. Rajana piti olla seitsemän. Töitä on helppo tehdä, kun traktoreita on monta. Silloin olisi ollut yksi traktori jokaiselle viikonpäivälle. Se on mukavaa puuhastelua, sopivaa hyötyliikuntaa koneille ja minulle”, Jari toteaa tyytyväisenä. Kahdella vanhalla koneella hoituivat kyllä mainiosti kaikki kiinteistön työt, mutta niin vain tuli hankittua kolmas ja neljäskin Valmet. Yhden perässä on aina kärry ja toisessa trukkipiikit. Pian tontille muuttivat myös 1950-luvun Fordson ja Zetor 25A. Traktorikokoelma alkoi karttua vähän varkain. 64. Harrastajaesittely Jari Stenberg Vanhat Valmetit -kerhon sihteeri ja jäsenkirjuri Jari Stenberg on kasvattanut traktorikokoelmaansa maltilla. Hyötyliikuntaa ”Tykkään tehdä pikkuhommia traktoreilla. Pienen pinta-alan maatila ei ole nykyisellään toimeentulon lähde, vaan Jari työskentelee Karkkilassa SEW Eurodriven leivissä. KIRJURIN KOKOELMA Teksti: Lea Lahti Kuvat: Tapio Mäntyniemi A luksi oli vain Jari Stenbergin isän aikanaan ostama Valmet 33, jonka Jari innostui purkamaan osiksi ja kunnostamaan vuonna 2000. Vaan kuinkas sitten kävikään. Isoisän rakentama talo on peräisin vuodelta 1928. Sen ja pihapiirin hoidossa ja tontin muokkaamisessa on tilan vanhoista koneista ollut kovasti hyötyä. Pian Jari osti myös Valmet 20:n isältään ja kävi läpi moottorin, vaikkei siinä varsinaista vikaa ollutkaan
”Olen hankkinut viisnollakakkoseen myös kuormaajalla varustetun tukkikärryn, jolla saan ajettua puut metsästä tontin reunalle pilkottaviksi”, Jari kertoo. ”Välillä käy mielessä, että kerhotoiminta haukkaa hiukan liikaa omaa vapaa-aikaa ja että voisin jo luopuakin, jos olisi jatkaja. Moottoriremontit onnistuvat omin voimin. Stenbergin komea kalusto: Valmet 33 1958, Valmet 20 1957, uudesta asti talossa ollut Valmet 20 1957, harvinainen Valmet 864 1966, Valmet 20 1963, Zetor 25A 1956, Fordson Major Diesel 1954 ja etukuormaajalla varustettu 1975 Valmet 502. Toisaalta on mukava pysyä vahvasti mukana toiminnassa ja olla selvillä siitä, missä mennään.” Suurimmillaan yhdistyksen jäsenmäärä on ollut noin 1 300. ”Jos omistaa yli tuhannen neliön tontin, pitää olla ainakin yksi traktori.” Työkoneet kuten klapikone ja niittokone saavat olla aina kiinnitettynä. Alun perin Stenberg asetti traktorikeräilyn rajaksi seitsemän kappaletta. Päätös täytyi perua, kun kohdalle osui harvinaisuus Valmet 864. Silloin käytössä olisi ollut yksi jokaiselle viikonpäivälle. Jari on myös nettisivujen moderaattori ja osin ylläpitäjäkin. Puunkorjuu tapahtuu nykyisin pääasiassa Lankisen Konepajan kuormaajalla varustetun Valmet 502:n avulla. Vuodesta 2008 lähtien Stenberg on toiminut kerhon hallituksessa vastuualueenaan sihteerin sekä jäsenkirjurin tehtävät. Lisäksi vastuulla ovat tekniset kyselyt ja sähköpostit. ”Minulle merkittiin aluksi jäsennumero 16, mutta jostakin syystä merkinnän vienti papereihin venyi ja olen jäsen numero 21”, Jari kertoo. ”Jakoavain ja muut työkalut pysyvät kyllä kädessä. Peltityöt ja maalauksen pohjatyöt eivät ole oman osaamisen vahvinta aluetta”, Jari tunnustaa. 65. Traktoreiden kunnostus sujuu omin voimin, mutta joskus kaveriapukin on tarpeen. Sähkölämmityksen lisänä Stenberg käyttää paljon puuta, jonka hän korjaa itse omasta metsästä. Vanhat Valmetit ry Kun Vanhat Valmetit -kerhoa perustettiin, Stenberg oli mukana lähes alusta alkaen. ”Olen sitä mieltä, että jos omistaa yli tuhannen neliön tontin, pitää olla ainakin yksi traktori”, Stenberg naurahtaa
Jari arvelee, että traktoreita tai moottoreita on jossakin kohdin tehty tehtaalla varastoon. Ihastus vai vihastus Tapahtumissa päivystäessä kuulee monenlaisia kommentteja Valmeteista. ”Suuresta jäsenmäärästä huolimatta aktiivisesti toimivia ja kerhon kokouksiin osallistuvia on kuitenkin vain kourallinen tai pari”, Jari sanoo. Valmetin oma hyvin toiminut takuuhuolto piti kuitenkin ostajien luottamuksen korkealla. Ensimmäinen varsinainen omistaja selviää kantakorteista ainoastaan siinä tapauksessa, että traktori on myyty suoraan tehtaalta ostajalle. Loimaan Sarka-museon kanssa on myös kehitteillä yhteistyötä moottoreiden merkeissä. Joskus rungon numero kertoo valmistusvuodeksi 1965 mutta tyyppikilvessä se on 1966 – tai päinvastoin. Paperittomankin traktorin saa rekisteröityä, mikäli sille löytyy tiedot tehtaan kortistosta. ”Puheenjohtaja Kimmo Kirveslahden kanssa toimitaan enimmäkseen työparina tapahtumajärjestelyissä ja muissa kerhon asioissa. Kortisto ei ole ihan looginen ja joskus joutuu etsimään kauan ennen kuin löytää oikean koneen paperit. Jotkin yksilöt ovat lähteneet hihnalta suoraan asiakkaalle ja jotkin taas ovat seisseet tehtaan varastossa pidemmän aikaa ennen myyntiin menoa. 66. Kerhon sihteerin ominaisuudessa Jari säilyttää kortistoa kotonaan ja kaivaa tarvittaessa valmistenumeron perusteella esiin halutun traktorin tiedot. Valmet-miehellä on muita kotimaisia merkkejä muun muassa paikallismoottoreina. ”Ne eivät ole itseasiassa kortteja vaan A5-kokoisia käsin tai koneella kirjoitettuja arkkeja, joista on joskus melko vaikea saada selvää”, Jari kertoo. ”Siinä missä joku muistelee omaansa melkein tippa silmäkulmassa, toinen katsoo Valmetia ja tuhahtaa vihaisena, että tämä oli ihan paska laite.” Valmetin mainetta nakersi alussa liian aikaisin ja kesken kehitystyön liikkeelle lasketut mallit sekä huonolaatuiset ulkomaiset osat. Ainoa laatuaan oleva Valmet V8 -prototyyppi lähti Uudenkaupungin Automuseolle, ja Vanhat Valmetit ry sai omistukseensa reilut parikymmentä Valmet-moottorin prototyyppiä. Kotimainen merkki kävi hyvin kaupaksi 1960ja 1970-luvulla sillä seurauksella, että Valmeteja on nyt paljon tarjolla harrastekäyttöön. Kun Suolahden tehtaalla menneenä kesänä lopetettiin moottorimuseo, kokoelmasta jäi ainoastaan lättähatun moottori tehtaalle somisteeksi. Nyt vanha traktori on taas kunnossa. Kesälomasta hujahtaa jo nyt helposti monta päivää pelkästään yhden kauempana olevan tapahtuman merkeissä. Kaikki sellaisetkin osat, jotka eivät kovassa maatalouskäytössä irtoa, oli jotenkin saatu pois paikaltaan ja vietyä. ”Miten voikin traktori herättää ihmisissä niin voimakkaita tunteita, sympatiaa tai vihaa”, Jari päivittelee. Toisinaan yhteyttä otetaan siksi, että halutaan saada selville kenelle tai mihin traktori on myyty uutena. ”Kylläpä oli korjaamista ja hitsaamista sen keikan jälkeen”, omistaja huokaa. HARRASTAJA STENBERG Kauppakeskussäilytys osoittautui huonoksi ideaksi. ”Kerran annoin pyynnöstä Valmet 20:n ja Valmet 33:n esille Kluuvin kauppakeskuksen kahvioon”, Jari muistelee. Kantakortit ja museomoottorit Kantakortit Valmetin malleista 15, 20, 33 ja 359 on lahjoitettu Valmetin tehtaalta Vanhat Valmet ry:lle. Käännetyillä vanteilla ja paripyörillä varustettu Valmet 20 on varsin tukeva ajettava. Vieraslajejakaan ei karsasteta. Se oli kerran kauppakeskuksessa näyttelykoneena ja palasi lainasta pahasti runneltuna. Pukkien päällä oleville 24:lle moottoreille on Vanhat Valmetit -kerhon puolesta hommattu lämmin ja kuiva säilytystila ja niitä pyritään esittelemään tapahtumissa mahdollisuuksien mukaan. Meiltä yhteistyö sujuu, ja on toki muitakin, jotka osallistuvat toimintaan.” Stenberg pohtii, että olisi mukava järjestää omakin tapahtuma, mutta se vaatisi ehdottomasti muutaman aktiivitoimijan lisää. Muun muassa laakereita hankittiin tehtaalle tiettävästi kuudesta eri maasta, ja niiden vaihteleva laatu aiheutti ongelmia. Kun jäsenmaksuja maksamattomat on karsittu pois, on kerhossa jäljellä noin 1 000 jäsentä. Valmet 33 on Jarin isän peruja. Kun suunnittelee osaston, pakkaa mukaan teltan ja muut tavarat, on reissussa torstaista maanantaihin ja lopuksi purkaa kuorman, huomaa viikon menneen yhdessä vilauksessa
Jari on vaalinut isänsä Kaksikymppisen alkuperäiskuntoa. Kokoelmassa on myös muutama maamoottori kuten BMW, Teijo 1936 sekä Olympia 1939. Stenberg muistaa, kuinka hän pikkupoikana seisoi etuakselin päällä painona lampuista kiinni pitäen, jottei traktori olisi noussut metsäteiden jyrkimmissä ylämäissä pystyyn. Kerran jos toisenkin on saanut maamiehen koura lampun päällä levätä ennen kuin maalipintaan on jäänyt pysyvä jälki. 67. Kaluston päivitystä Harrastekaluston lukumäärä on Stenbergin mielestä nyt sopiva. PYKÄLISTÖN VALMET 20 1957 Jari Stenbergin isä Toivo Stenberg osti maatilalleen uuden Valmet 20 -traktorin vuonna 1957. ”Mutta 565:n voisin kyllä vielä hankkia jos sopivan hintainen osuu kohdalle.” Haaveissa siintää myös nelivetoinen kuormaajalla varustettu traktori. ”Miten voikin traktori herättää ihmisissä niin voimakkaita tunteita?” Pikkupoikana Jari oli tällä samalla keulalla painona, kun puukuorma tahtoi nostaa etupään pystyyn. Ja tämä toistui monena päivänä peräkkäin.” Viljanviljely lopetettiin jo vuonna 1971, mutta perunaa kasvatettiin vielä sen jälkeenkin. Kaikilla ei ehdi ajella”, Jari arvelee. Niillä ei ole vastaavaa tunnearvoa kuin tällä isän traktorilla”, harrastaja toteaa. Traktori on talossa edelleen, ja nykyinen omistaja haluaa säilyttää sen mahdollisimman alkuperäisessä kunnossa. Veneilyharrastus sujuu nykyään mukavasti MV-Marin 5400:lla. Stenbergin tilan Kaksikymppisestä on edelleen tallella kaikki vanhat dokumentit, muun muassa Karkkilan Osuusliikkeen kuitti ja vakuutustodistus. Vanhasta rekisterikirjasta löytyy merkintä siitä, kuinka rekisteritunnukset on palautettu vuonna 1979, kun taloon hankittiin uudempi traktori. Teijo-merkkisenä löytyy myös puimakone vuodelta 1936 sekä venemoottori vuosimallia 1954. Ainakaan toistaiseksi todellista tarvetta hankinnalle ei ole, sillä nykyisilläkin pärjää hyvin. Isä varjeli tarkoin työkonettaan, eikä poika saanut ajaa sillä kuin ani harvoin. Kovin uuteen kalustoonkaan ei ole innostusta. ”Kyllä sen kanssa tuli oltua tosi pahasti jumissa metsässä.” Valmetilla tuotiin metsästä traktorin kokoon nähden hirmuisia puukuormia. Kun tulin takaisin koulusta, sama homma jatkui. ”Jos sellaisen hankkisin, se taitaisi kyllä jäädä seisomaan tallin perälle käyttämättömänä. Stenbergiltä löytyy traktoreiden ja niiden varaosien lisäksi vanhoja hevostyökoneita ajalta ennen tilan koneistumista. Toisenlaiseen hommaan pikkumies kuitenkin kelpasi. Se oli Valmet 33, joka on sekin talossa edelleen. ”Olen hankkinut pari muuta Valmet 20:ä, joita olen entisöinyt perusteellisemmin. ”Takalampun maali on kulunut, koska faija piti ajaessaan kättään lähes aina lampun päällä”, Jari esittelee. Olisi mukava, että traktorikokoelma pysyisi veteraani-ikäisten sarjassa. Toisaalta kokoelmasta puuttuu vielä pari mallia, esimerkiksi kaikista pienin Valmet 15. Valmetille löytyi siis töitä pellolla edelleen, metsätöistä puhumattakaan. ”Muistan hyvin, kun läksin aamulla kouluun ja isä oli jo pellolla kyntämässä Valmetilla yksisiipisen auran kanssa
Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Jan-Erik Laine 68 Seppiä ja mestareita Hannu Sahlberg. Korjaajalla on ollut kiinteä toimipaikka vanhassa leipomorakennuksessa vuodesta 1991 lähtien. Kerkonkosken konevelho Hannu Sahlberg Hannu Sahlberg korjaa ja huoltaa maatalouskoneita Pohjois-Savossa Rautalammin Kerkonkosken kylässä. Tontti on vuosien myötä täyttynyt konekokoelmasta ja varaosista
H annu Sahlberg on pelannut koneiden kanssa niin pienestä lähtien, ettei hän edes muista, mikä on ollut ensimmäinen kosketus koneisiin. Hannu ei millään malta pitää näppejään koneista irti. Kokoelma Sahlbergille on vuosien myötä kertynyt mittava kokoelma eri merkkisiä veteraanitraktoreita. ”Taisin saada jo alle vuoden vanhana isäukon moottoripyörän kyydissä bensatankin päällä istuessani sellaisen tartunnan, että kaikki pärisevä kiinnostaa.” Työura koneiden parissa on kestänyt yli 40 vuotta ja jatkuu edelleen, vaikka tahti onkin jo ruuhkavuosista tasoittunut. Sahlberg toimi Hankkijan ja Valmetin sopimushuoltajana vuosina 1980–2000, ja siinä työssä lähiseudun maatilat ja traktorit tulivat tutuiksi. Pihapiiristä löytyy melkoinen määrä varaosakoneita. Silloin vanhoja traktoreita ei silloin vielä arvostettu ja niitä sai varsin edulliseen hintaan. Vain muutama on tullut Pohjanmaalta ja Kouvolan suunnalta. Mittava määrä maamoottoreita on sääsuojassa parin ison kontin sisuksissa. Nykyisin tapahtumissa tulee kierreltyä 69 08/16. Kokoelman ensimmäisen traktorin, hiirenharmaan Fergusonin, Sahlberg osti talteen jo 1970-luvulla. Sahlberg onkin vuosien saatossa seurannut aitiopaikalta vanhojen koneiden huikeaa arvonnousua. Kun Rauta ja Petrooli -tapahtuma polkaistiin käyntiin Rautalammilla 1990-luvun lopulla, oli Hannu alkuvuosina mukana esittelemässä maamoottoreitaan ja traktoreitaan. ”Nyt kaikki sellaisetkin käyvät kaupaksi, jotka vain jotenkuten saadaan kokonaisina nostettua heinikosta kyytiin”, mies hämmästelee. Takapihan varaosavarastossa on mistä valita. Hannun omistuksessa on useita hyvin säilyneitä alkuperäiskuntoisia ja myös uudenveroiseksi kunnostettuja yksilöitä. Paloauto-osastolta löytyy osia niin Petteriin kuin Amerikan-Fordiinkin. Mieheltä löytyy myös nelisenkymmentä moottorisahaa sekä toistakymmentä mopoa ja moottoripyörää. Suurin osa traktoreista on hallissa sisällä, mutta kokoelman kasvaessa säilytystilaa on lisätty pihaan tuoduilla konteilla ja katoksilla. Vuonna 1974 Hannu osallistui Valmetin huoltomiehille tarkoitetulle kurssille, mutta sen enempää koulun penkkiä hän ei ole kuluttanut. Tontin laidalla on esillä myös liikkuvien elonkorjuukoneiden koko evoluutio sivupuimurista säkkipuimuriin ja edelleen säiliöllä varustettuihin koneisiin. ”Eivät ole vielä panneet pyöreään huoneeseen nurkkaa etsimään, vaikka taidankin olla ihan kärkisijoilla ehdolla Kerkonkosken kylähulluksi.” Koneenkorjaustaidot on tullut opittua työnteon kautta. Enemmistö Sahlbergin kokoelman traktoreista ja maamoottoreista on lähiseudulta
Komean Punaproletaari-sorvin kilpi. Vasta vuodesta 1991 lähtien hän on toiminut nykyisissä tiloissa Kerkonkoskella. ”Sekä miehessä että koneessa on ollut kaikenlaista kremppaa.” Moni Hannun traktori on tehnyt työuran lähiseudulla. Luotettava työkaveri Pajan pihalla seisoo lähtövalmiina vuosimallin 1964 Valmet 565, jossa on ARAkuormaaja ja itse tehty puomi. Kultamaha on Tervon Haapamäestä. Monet niistä ovat olleet uudesta lähtien lähiseudun maatiloilla ja siirtyneet työvuotensa tehtyään Hannun hoiviin. Takapainoja lisäämällä saa ilmaan nousemaan melkoisen kuorman, mutta joskus on tullut raja vastaan. Kerran kuorma osoittautui niin painavaksi, että traktori meni poikki. Konekokoelman karttuessa yrittäjä rakensi halliinsa lisäosan. Kun laki muuttui, Sahlberg osti Rautalammin kunnalta Rautalampi–Kerkonkoski-tien varresta vanhan leipomon ja perusti siihen korjauspajan. Olka-akseli on katkennut kahdesti. Leipomosta korjauspajaksi Aluksi Sahlbergilla ei ollut omaa pajaa. Katkeamisestakin selvittiin loppujen lopuksi varsin vähin vaurioin. Sahlberg tuntee melkein kaikkien koneidensa alkuperän ja historian. Omistaja kehuu konettaan ikiliikkujaksi. Porsche on myös paikallinen, se on Vaajasalmelta lähtöisin. ”Venäläiset koneet olivat oikein hyviä. ”Aluksi oli niin, että jos ei ollut kiinteää toimipaikkaa, ei tarvinnut maksaa liikevaihtoveroa”, yrittäjä kertoo. Kokoelmasta löytyvä Ferguson 20 Diesel 1956 on tullut mansikkatilalta Suonenjoelta. ”Tähän kun vaihtaa aina aika-ajoin uusia jäseniä, se pelaa taas”, Sahlberg toteaa. Hannu oli 1970-luvulla Vapon leivissä turvesuon työkoneiden korjaajana. Ainoa korjauskelvottomaksi mennyt osa oli polttoainetankki. Sain kuusi vuotta leipäni niiden korjaamisesta.” Kesällä koneita korjattiin sen verran, että saatiin työt sujumaan. Talven tullen koneet purettiin ja tehtiin isompia remontteja. Niillä oli työllistävä vaikutus. ”Yhdessä on oltu monessa hankalassa paikassa ja aina on selvitty”, Hannu kertoo luottokoneestaan. Sahlbergin pajan sorvi on Vapon korjauspajan entinen. Hän kulki huoltoauton kanssa korjaamassa traktoreita ja muita työkoneita. ”Ohjaustehostaja tahtoo joskus narista”, Sahlberg selittää silmää vinkaten ja osoittaa itseään. Mies hyppää tottuneesti rattiin, käynnistää koneen ja siirtää ostajaa odottelevat Majorin satakiloiset takapyörät sivummalle. En moiti niitä yhtään. Sorvi ja sorvari viereisellä sivulla. Traktorikuormaaja on ollut Sahlbergin työkaverina jo yli 30 vuoden ajan. enemmän yleisönä kuin esittelijänä. 70
Vapon korjauspajan entinen sorvi on saanut uuden sijoituspaikan Sahlbergin pajalta. Hannun harrastepyörä, 125-kuutioinen neljällä hevosvoimalla varustettu MZ vuosimallia 1957, on päässyt sääsuojaan pajalle. Hanomag on tullut aihiona Kouvolasta Anjalankosken suunnalta. Sahlberg istuu tottuneesti luotettavan apulaisensa, Ara-kuormaajalla varustetun Valmet 565:n ohjaimiin. 71 08/16
72. Turvesuolla työvuotensa tehneen DT-75B:n keulaa koristaa kanava-alueen täysin palvellut kyltti. JF-sivupuimuri on aikanaan korjannut satoa McCormickin avustuksella. Varaosakoneita tarjolla kuormaajalla ja ilman. Majorin takapyörät siirtyvät näppärästi luottokuormaajan avulla
”Perstasku toimii harrastusta rajoittavana tekijänä. Vapaa taiteilija Sopimushuoltajan työ toi varman leivän. ”Olen jämähtänyt viime vuosituhannelle”, korjaaja naurahtaa. Jos jotakin mielenkiintoista ja sopivan hintaista osuu kohdalle, saattavat kaupat syntyä. Kun kysymme, löytyykö kokoelmasta mitään pois myytävää, mies vastaa savolaiseen tyyliin: ”Ainakin kuunnellaan hyviä tarjouksia.” 73 08/16. Sponsoreita ei ole ollut saatavilla.” Harrastajan koneita saattaa päästä toisinaan katsomaan. Entisen sopimushuoltajan pajalta löytyy edelleen kattava valikoima erilaisia merkkikohtaisia erikoistyökaluja. Otan vastaan vain niitä, joista selviän jakoavaimella ja lyijykynäkaaviolla.” Keräilijän kattava konekokoelma saattaa olla vielä kasvamaan päin, vaikkei mitään erityistä olekaan etsinnässä. Kun alkoi tuntua siltä, että työtahtia voisi hiukan hiljentää, Hannu teki rohkean päätöksen. Sahlberg esittelee kokoelmaansa sopimuksesta silloin kun ehtii. ”Tietokoneohjattuihin laitteisiin en koske. ”Oltuani pitkään naimisissa Hankkijan ja Valmetin kanssa otin eron vuonna 2000.” Yrittäjä sanoi kaikki sopimukset irti ja ryhtyi omien sanojensa mukaan vapaaksi taiteilijaksi koneenkorjauksen saralla. Sahlberg on tätä nykyä osa-aikaeläkkeellä. ”Siitä lähtien olen saanut tehdä hommia omaan tahtiin – tai olla tekemättä”, konemies toteaa tyytyväisenä päätökseensä. Hän kuitenkin huoltaa ja korjaa aktiivityövuosilta tuttua vanhempaa kalustoa
Maakuntiin oli alkanut kertyä ostovoimaa, ja mielialat kohosivat talouden mukana. Tuollaiset määrät olivat suuria 30-luvun liikennevälineiden ja -yhteyksien aikana. Ensossa kävijöitä oli noin 30 000, Isonkyrön näyttelyssä yli 20 000, Kuopiossa 15 000, Hollolassa pitäjän näyttelyssä sunnuntaina noin 10 000 ja pienissä pitäjänäyttelyissäkin muutama tuhat. Uusista koneista ja laitteista kiinnostuneiden oli parasta lähteä johonkin maatalousnäyttelyyn, mieluiten suureen. Järjestäjinä toimineet maatalousseurat ja koneliikkeet eivät ehkä osanneet odottaakaan tilaisuuksien vetovoimaa. Näkyvänä merkkinä paremmasta ajasta oli maatalousnäyttelyiden huima suosio. Muutama kappale tavallisimmin myytyjä laitteita saattoi sesongin ja sattuman mukaan olla esillä tai varastossa useimmissa konekaupoiksi kutsutuissa firmoissa talousaluiden keskuksissa. Lehden mukaan kaikki autojen pysäköintialueet olivat täpötäynnä ja polkupyöriä oli valtaisat määrät. Pulavuosina keskeytynyt konekauppa oli nousussa. ”Koskaan aikaisemmin ei pitäjällä olla nähty niin suurta määrää autoja”, kertoi Maaseudun Tulevaisuus Orimattilan maatalousjuhlista ja näyttelystä. Toisaalla käsityöosastolla oli esillä myös Matti Hämäläisen valmistamia puintivarstoja. Teksti ja kuvat: Olli J. Ojanen 74 Maatalousnäyttelyt 1936. Hankkijalla oli osastollaan tavallisten työvälineiden lisäksi myös yhteiskäyttöön sopiva Staal Neusaat -viljanlajittelija. SMK ja kaksi kuivurivalmistajaa olivat muut konekentän osallistujat. Koneista kiinnostuneen pitikin lähteä Maatalouskoneita jatkuvasti esillä pitäviä liikkeitä ei valtakunnassa montaa ollut. Valtakunnan kauppatase oli vientivoittoinen, mikä näkyi uutisina kullan tuonnista Suomeen. Liikenne herättikin huomiota. Viitasaarelaisia kunnioittaakseen oli Kone ja Silta Oy lahjoittanut Lactaseparaattorin järjestäjien harkinnan mukaan annettavaksi kunniapalkinnoksi. Tämän artikkelin kuvitus koostuu lähinnä näyttelyissä esillä olleen kaluston mainoksista. V uonna 1936 maatalousnäyttelyihin kertyi mahtavia yleisömääriä. Näyttelyuutisissa ja -katsauksissa koneosasto saatettiin mainita jossain jutun jälkivaiheilla. Viitasaaren paikallisen näyttelyn kaltaisiin tilaisuuksiin ei montaa koneliikettä osallistunut. NOUSUKAUDEN SUOMEA 1936 Maatalousnäyttelyjen huima suosio Lamavuodet olivat ohi. Koneosastoa saatettiin tosin sanoa laajaksi ja näytteilleasettajina saatettiin mainita olleen kymmeniä liikkeitä ja tehtaita. Näyttelyiden jälkeen ei lehtiä lukemalla olisi päässyt perille konetarjonnasta. ”Aamuvarhaisesta alkaen virtasi kaikenlaisia ajoneuvoja”, kertoi Helsingin Sanomat Hollolasta. Näyttelyiden kävijämäärät ylittivät toiveet
75 08/16
Suomen Maanviljelijäin Kauppa esitteli 25 ja jopa Carlsson Oy 10 erilaista laitetta. Isojen liikkeiden ja valmistajien ohella pienet yritykset toivat tuotteensa esille ainakin lähimmässä näyttelyssä. Kolme suurta tekijää eli Hankkija Esa-mallistoineen, Porin Konepajan Sampo-koneet ja Teijon tehtaiden mallisto olivat hyvin esillä. Rehukeittimet kuuluivat karjatalouden laitetarjontaan. Kuivureiden esittely ja markkinointi oli laajaa, valmistajia olikin monia. Puimakoneiden ja kuivureiden mainontakin oli ahkeraa ja näkyvää. Erilaiset viljan käsittelylaiteet olivat hyvin ymmärrettävästi keskeisiä esiteltäviä näyttelyiden koneosastoilla. Maa kehotti koneliikkeitä pitämään edustajansa järjestyksessä, muuten seuraavien tapausten yhteydessä liikkeiden nimet julkaistaisiin. Veljekset Jaakkolan Puimakonetehdas sen sijaan turvautui lehtimainontaan muistuttaakseen viljelijöitä Siro-koneistaan. Viljelyskoneiden ohella tarvittiin kalustoa käsittelemään kasvanutta viljaa. Hankkijan osastolla oli 28 erilaista konetta ja laitetta äkeistä sähkölaitokseen. Myös Wickströmin ja Teijon maamoottoreita voi katsella parilla eri osastolla. Viljanlajittelija ei kuulunut tilojen vakiokalustoon, mutta yhteiskäyttöön ne sopivat sitä paremmin. Erilaisia silppureita oli Kuopiossa näytteillä 9 eri merkkiä. Fiskarsin auroja oli saatavissa monelta eri myyjältä. Paalauslaitteita käytettiin eniten heiniä myyntiin tuottavilla tiloilla. Viljan käsittely tärkeää Suomessa tavoiteltiin viljan tuotannossa omavaraisuutta. Koneosastoilla saatettiin käyttää likaisiakin temppuja. Kuopiossa Pohjois-Savon maatalousseuran juhlavuosinäyttelyssä koneosastolla oli 16 näytteillepanijaa, mutta koneja laitevalikoima oli laaja. Puimakoneita oli joka näyttelyssä. Tärkeiden valmistajien koneita oli esillä parillakin eri osastolla samassa näyttelyssä. Porilaiset BMV ja vaasalaiset Olympiat olivat maamoottoripuolella säännöllisesti esillä. Silppurit olivat avuksi kaikentyyppisillä tiloilla. 76 Maatalousnäyttelyt 1936. Suonenjoen Konepaja edusti lähiseudun silppurija lietsotuotantoa ja kuopiolainen Oskar Vihavainen viljankuorimakonettaan. Esimerkiksi Isossakyrössä oli mukana neljä pienempää äkeiden valmistajaa. Isonkyrön kirkolla Kyrönmaan näyttelyn koneosastolla oli 20 näytteillepanijaa. Puimakoneet olivat tärkeitä, mutta kuivureita ja lajittelijoita tarvittiin yhtä lailla. Porin Konepaja esitteli Sukkela-lajittelukoneen vaihtoehdoksi aiemmin esillä olleelle tuontikalustolle. Laitteiden uuLeipäviljan tuotantoa koetettiin kohottaa omavaraisuuden saavuttamiseksi. Puimakoneiden työnäytökset olivat konekentillä näyttävintä ja kuuluvinta antia. Kuopion näyttelyssä erikoinen ilmiö oli englantilainen Listerseparaattori, jota tarjottiin vaihtoehdoksi tutuille Lacta-, Milka-, Sukkelaja Marttalaitteille. Maa-lehdessä kerrottiin Hollolan näyttelyssä käyneen niin, että ”toisen liikkeen palveluksessa oleva mies kävi erään teollisuuslaitoksen näyttelyosastossa ja poisti siellä puimakonetta käyttävästä moottorista tärkeän kappaleen, hanan, ja työnsi sen pakoputkeen.” Lievempää kiusaa tehtiin, kun kilpailevan merkin edustaja esitteli äänekkäästi erään puimakoneen työntämästä pahnakasasta muka löytämiään ehjiä viljankorsia
Pellervo-lehdessä sitä esiteltiin neljäntenä vaihtoehtona traktorin hankintaa ajatteleville. Markkinoillahan oli ollut tarjolla kolmea tyyppiä, eli IHC-yhtymän isompimoottorisia Farmallja Deering-traktoreita, Cletractelatraktoreita sekä tietenkin valtamerkin Fordsoneita. Ilmarenkailla varustetulla traktorilla ei maassamme tiettävästi aikaisemmin oltu peltotöitä tehty. Tarjolla oli lukuisia kotimaisia merkkejä ja täällä valmistettuja ulkolaismerkkien mukaelmia kuten B.V. 77 08/16. Myös vesijohdon kaltainen rakennemuutos helpottui sähkön saannin myötä. Oja-auran veto traktorilla kuului myös näytösohjelmaan. Uutta olivat myös ensimmäiset maahan tuodut John Deeret. Laurenin kehittämän vintturilaitteen avulla. Hankkija toi maahan uutuusmallia Deering W 12. Fordsoneita myytiin melko tarkoin yhtä monta kuin edeltäneinä kuutena vuotena yhteensä! Näyttelyiden vaikutusta nähtiin sitten seuraavan vuoden puolella, kun konekauppa yleensäkin oli vahvassa vedossa. Labor toi maahan ensimmäiset John Deere-traktorit, muttei vielä 1936 aloittanut näkyvää markkinointia. Fordson pallorenkailla Parhaiten kasvaneeseen kiinnostukseen varautui Suomen Ford-yhtiö. Traktorikauppa lähti vuoden mittaan todella huimaan nousuun. Fordson veti oja-auraa seppä T. Fordson oli aivan hallitseva traktorikaupassa. Muut traktorimerkit olivat esillä vähemmän tai eivät lainkaan. T. Kallio Lahden kartanon traktorilla sai ensi palkinnon. Maamoottorit olivat keskeisen tärkeitä konevoiman lähteitä. IHC-yhtymän McCormick Farmall ja Deering olivat seuraavaksi eniten myydyt. Deeringin pieni malli oli vuoden 36 uutuus. Sähköistys oli kuitenkin alkanut yleistyä, ja sähkömoottorit olivat esillä maamoottoreiden korvaajina. Suomen Maanviljelijäin Kauppa mainosti kyllä sanomaja ammattilehdissä McCormick Farmall -malliston erikokoisia traktoreita. Hollolassa tapahtui merkittäviä, kun ”pallorenkailla” varustettu Fordson oli esillä ja kyntötyössäkin. Maahantuojat uskoivat jo yleisesti traktoristumiseen, ja maatalousnäyttelyihin tuotiinkin niitä enemmän esille. Se osallistui Fordson-osastollaan useampaan näyttelyyn. Näyttelyn yhteydessä järjestettiin myös traktorikyntökisa, johon osallistui viisi Fordsonia lähiseudun kartanoista ja taloista. tuuksia ja erikoisuuksia maltettiin selostaa aika perusteellisestikin, joten pelkkiin iskulauseisiin ei tarvinnut uskoa
Hp. Auto ajettu tuohon paikkaan kauan sitten, elikkä periaatteessa ajokuntoinen, mutta pitkä seisonta tehnyt silmää hivelevää patinaa koriin ja tekniikkaan. Kunnostukseen, varaosiksi tai keräilijälle. 0400-734726, Ruovesi Renault. H. Åkerman H12 telaohjurirulla H. 65 €. 12.4/11-28 -renkaille. H. 050-3779701, Pyhäsalmi IH 474 3 mäntää, kiertokangen laakerit. Käyntikuntoisia H. 2500 €. Soita ja tarjoa. 0400 364921, Töysä Nuffield 460 Kylmäkosken kertojalla. Vain nouto. 30 €. Suoraan varusteista riippuen 1600 €, uusia pisteosia on paljon, osa miltei mistään saamattomia. Hella kattomajakka 60-70-luvulta. Lähinnä varaosasahoiksi. Vain nouto. puh. Paperit on. Kuvia spostiin. Saab 99:n kumimattoja 3 kpl. Järkeviä tarjouksia kuunnellaan osista ja vaihdosta riippuen. 3.800 € / tarjoa. 1957. 0453508393 / Jukka, Loimaa India Super kuorma-autonrengas. 0503062152, Lieksa Homelite Mini XL Automatic. H. Markkinat Myydään Fordson Major vm. Vaihdossa ehjä 175-178 M-F tai Harmaa miel. Hinta 30 €. Paljon osia mukaan ja paljon remontoitu valmiiksi. Täysin kunnossa olava siistikuntoinen pappa-Fordson. Traktorin kitkaketjut. 0503723647, Padasjoki 2 kpl. 0404654074, Siikajoki Tästä tosi ketjut koko 14-30 hintaan 180 €. Vanha moottori Rotax type 247 hintaan 130 €. 045-1316654, Uurainen Fordson 1938. 350 €, pienempi 300 €. pyöriviä perälevyjä: 240 leveä hammasterä ja 2 m leveä suoreterä. Bensakorkki puuttuu. 050 5686 004 100-sarjan Fergun siivapyörä. Mersu W123 ja W124 osia, Nissan-tunkki, Saab-tunkki, Nissan B12 farmarin rekisterikilven valo, Ladan ja Fiatin bensatankin korkki, Volvo kuorma-auto 85/86 lasinpesusäiliötankin korkki. 050-3723647, Padasjoki Ford model T renkaat ja vanteet 2 kpl. Kone jumissa, jarrukahva puuttuu. Pieniä peräkärryjä, 3-pyttyinen Valmetin kone, konekäyttömahdollisuus. Ford R ja D -sarjan männät. Löytyy myös ajovalokopat ja umpioita Hella H4. Valmet 702 suodattimia. Veteraaniauton suuntaviitat (28cm). Mukaan uutta ja käytettyä osaa 400 kg. Molemmat pyörii, molemmissa osapuutteita. Hinta 150 €. Siistissä kunnossa. Ehjät, vanhat ketjut vaikka museotraktoriin. Ei räpelletty. 50 €. Pakettihinta 40 €. 50 €. Nouto. Alkuperäinen eikä räpelletty. Koko 7.50 x 20. 250 € josta voi tinkiä kuten huutokauppakeisari käteiskaupalla! PS. Vaikka keräilijälle. 0503723647, Padasjoki Partner R523 moottorisaha. Ford 5000 traktorin kannentiivisteet. Ikäisekseen vähän ajettu, alkuperäinen hytti, uutta vastaavat takarenkaat. Kaikille tavaroille nouto ja käteismaksu. 250 € / tarjous. Valmet 900–1100 -sarjan voiman ulosoton levy. 0400-837816, Forssa Maamoottorit Olympia ja Wickström. 50 €. TEF tai 35. H. Isompi H. Pinnoittamaton, vielä uria jäljellä. Kone pyörii. 900 € / kpl. 045-3508393, Loimaa McCulloch sahat. Käy nätisti. Puh: 0405070764, Eura 78 Osta ja myy kalustoa. / Tarjoa! 050 5686 004 Ford Thames Trader 55:n konepelti, H. Uusilla kumipyörillä H. Mallit 1-51 ja 1-43
Pari pötkylää kanervikossa muistutti kylmän sodan aikaisia ydinkärjen varapolttoainesäiliöitä. RAUHASSA RUOSTUVAT Mikätin on jokin outo esine, kone tai härveli, jota katsoja ei tunnista. Joltain vaihteistolta se näytti, mutta arvoitukseksi jäi, mikä se oikeasti on. 80. Romuja tonkiessa tulee aina kaikenlaista vastaan. Voi myös olla, ettei esineellä ole varsinaista käyttötarkoitusta lainkaan, vaikka se näyttääkin joltain tarvekalulta. Hihnavetoinen kellokoje vai multakorroosion syömä magneetto. Virallisen määritelmän mukaan mikättimellä tarkoitetaan juuri sellaista esinettä, joka on asetettu esille herättämään uteliaisuutta ja joka saa kiinnostuneen kysymään: ”Mikä tuo on?” Esineen määritteleminen ja tunnistaminen voi olla hyvinkin vaikeaa, sillä muotoilu on usein harhaanjohtavaa, käyttötarkoitus vanhentunut tai kokonaan uusi. Olisiko tämä kuitenkin ollut joskus jonkinlainen säiliö. Niitattu kuuppa muistutti ison äyskärin ja painesäiliön sekoitusta. Kokoa oli kuitenkin yli metrin verran. Monta kertaa saa rapsuttaa päätään ja ällistellä, että mikäköhän ihme se tuokin mahtaa olla… MIKÄTIN MIKÄTIN ”Reeves speed control” lukee käyttöpyörässä. Unohdettu vanerisaha
Renkaista tuli mieleen venäläinen kolmipyörä, mutta maaliroiskeet viittaavat johonkin maalarin koneeseen. Valtavat hihnapyörät unohtuivat Sepolta metsikköön. Tahvon tynnyripyörä ei tainnut valloittaa maailmaa. Painetta tekevä laakeroitu vemputin vai Pelle Pelottoman aksilostaattori. Ensimmäisenä se toi mieleen raamisahan syöttöpyörineen. Sulakekaappi pyörillä ei sekään ollut markkinoiden menestyjä. Kone voi olla mikä tahansa. Moottorina tässä pyörii neliheppainen Kohler. Sekin taitaa vain hämätä, koska Wayne-merkki on valmistanut ainakin lakaisukoneita. 81. Taannoin ostin moottorikelkan, jossa on tämännäköinen etuvaunu ja suksilla perässä tuleva istuinvaunu. BMt hermocontrol -kojeella voidaan säädellä varmaankin tunneälyn voimakkuutta ja energiatasoja. Muutama ratas
Wilke Volvo on Suomessa valmistettu kuormaauto. Kuulemme Taavetin tarinan ja kyselemme traktorikeräilijän kuulumiset. Vanha metsuri Simo Viljanen on kerännyt museollisen metsätyökoneita ja muuta vanhaa tavaraa.. 82 Seuraavassa numerossa: METSURIN MUSEOSSA UNOHDETTU KOTIMAINEN VANHAT KONEET 1/2017 ILMESTYY 19.1.2017 POJALTA ISÄLLE Olli Lindströmin David Brown 25 D on kulkenut suvussa juuri päinvastaiseen suuntaan kuin yleensä. Ainoan säilyneen yksilön kunnostaminen oli kulttuuritekoon verrattavissa oleva urakka
66 90 8 numeroa/vuosi Kestotilaus www.vanhatkoneet.. ALFAMER Vesa Rohila Nostalgiset polkupyörät Polkupyörien varhaishistoria ja merkittävimmät suomalaiset valmistajat sekä pienempiä, polkupyörien kokoonpanoa harjoittaneita yrityksiä. Arttu Käyhkö Maanrakennus koneita Suomessa Ristikko puomisia laahakauha konei ta, hydraulisia kai vu rei ta, vaijerikoneita, pusku koneita, tela raksoja, tiehöyliä, kuormaajia, traktorikaivureita ja ojakoneita. Konemiehen toivelahjat alfamer.. KARISTO Osta omasi kirjakaupasta tai verkkokaupoistamme tai soita (09) 774 2810. Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.?. ALFAMER Jukka Vesterinen Aikamatka, nostalginen vuosikirja 1956•1966•1976 Toivelahja tänä vuonna pyöreitä vuosia juhliville. ALFAMER Juha Vartiainen Sähkön vuosisata Keksinnöt ja keksijät, joita ilman maailma olisi tänään kovin erilainen. ALFAMER Ashlee Vance Elon Musk Visionääri Teslan, SpaceX:n ja Solar Cityn takana. ALFAMER A tt Kä hkö Anssi Siukosaari Jorma Valkjärvi Solifer – meidän mopedi Solifer-mopedin historia ja kaikki eri vuosina markkinoille tulleet mallit tunnistetietoineen. netkirja.. TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT RAUTAISTA LUETTAVAA MENNEIDEN VUOSIKYMMENIEN TYÖKONEISTA Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.
Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 08/2016 • Hinta 8,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 50 8 / 20 16 • Fo rd 66 00 Ta nd em & M ar a 18 55 • In te rn at io na l Lo ad st ar 16 00 19 66 • K ub ot a L2 45 D T 19 80 • Vo lv o F8 9 19 76 • Ze to r 25 A 19 56 Roosa Ehrola teki traktorista söpön KARKKI-KUBOTA Ojitushommia kunnostetulla kurppalaisella TANDEM-MARA Kerkonkosken konevelhon verstas ja kokoelmat SEPPÄ SAHLBERG WWW.KIERTOKANKI.COM Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi TILAA KÄTEVÄSTI VERKKOKAUPASTAMME • Maatalouskoneiden varaosat ja tarvikkeet • Luotettavaa verkkokauppaa jo yli 10 vuotta • Nopea toimitus vaikka kotiovelle asti Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! Joulun parhaat toivelahjat! Monipuolisesta valikoimastamme löydät www.kiertokanki.com lelut! laadukkaat ja Loput pienoisma llit -15% 74 50 00 -1 60 8 • PA L VK O 20 17 -0 3 6 41 48 87 45 00 03 16 00 8 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D