leveys: 3380mm. Ramppien mitat: 590x340mm. Kutistus/ venytyskone TWIN Laadukas kutistus/ venytyskone ammattikäyttöön. Pilarien etäisyys: 2830mm. korkeus: 3724mm. Paino: 88kg. hitsauspaksuus: 1,5mm+1,5mm Leukojen syvyys: 140mm Koko: 480x100x200mm. Käyttöjännite 230V. Pituus: 360mm Paino: 1153g Hiomanauhan koko: 20x520mm Pyörintänopeus: 16000rpm Ilmankulutus: 113l/min Työpaine: 6,3bar Paineilmaliitäntä: 1/4” Sopiva letkun koko: 3,8” 259€ tuotenro 513137 Pistehitsauspihdit 230V Käsikäyttöinen/kannettava pistehitsauslaite. U U TU U S! U U TU U S! 895€ tuotenro 512775 U U TU U S! U U TU U S! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 8/2020 • Hinta 9,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT LUONTEIKAS APURI Tšekkoslovakialainen Motorobot PF-61 KULKIJA ALPEILTA Saurer-kuormuri & Sig Neuhausen -kärry JUUASTA JYRÄHTÄÄ Konekerho Polovelan Papattajat 74 50 00 -2 00 8 • PA L VK O 20 21 -0 4 6 41 48 87 45 00 03 20 00 8 Viipale mediat 82 8 / 2 2 • A u st in 5 4 • In te rn a tio n a l M cC o rm ic k B -4 1 4 • M o to ro b o t P F-6 1 • S a u re r 2 D M + S ig N e u h a u se n. Työsyvyys: 120mm. Työkaluvaunu 277-os. teräspelti: 1,6mm Maks. Maks. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Työkaluvaunu puisella työtasolla Siirrettävä työasema joka on valmistettu mustasta & harmaasta jauhemaalatusta teräslevystä sekä puupäällisestä, joka toimii työpöytänä. Vaatii lisäksi kompressorin. 599€ tuotenro 497975 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. Vaunussa on 4 pyörää, joista 2 on lukittavissa. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Paino: 153 kg. Teksti tähän! 2190€ tuotenro 506475 Lattiavapaa 2-pilarinostin 4000kg Erittäin laadukas hydraulinen lattiavapaa kaksipilarinostin itselukittuvilla nostovarsilla. Nostokorkeus: 1800mm. Sähköliitäntä: 1-vaihe 230V 16A. Nostoaika: 55sek. Paino: 14,5kg. Moottori: 2,2kW. Työkaluvaunu 277-osaisella työkalulajitelmalla. Vaunussa on yhteensä 10 kuulalaakeroitua lukittavaa säilytyslaatikkoa sekä lukittava säilytyskaappi, jossa on 2 säädettävää hyllyä. Maks. Pulverimaaliruisku Ammattimainen lopputulos kotona! Nyt voit jauhemaalata kotioloissa ja saada kestävän pinnan, joka ei irtoa tai lohkeile ja kestää paremmin kulutusta. alumiinipelti: 1,8mm 1290€ tuotenro 497378 169€ tuotenro 89343 Kaikki hinnat sis. Uusi malli! Nostokyky: 4000kg. Nostokyky: 1350kg/pari. U U TU U S! 99€ tuotenro 510994 Nauhahiomakone 20x520mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. Koko: 1285x740x890mm. Kok. Autotallin sisustus (harmaa/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea, 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut, 3kp alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513523 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. Sähköliitäntä: 230V. Lisäksi siinä on 2 työkalulevyä sekä asiakirjateline. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. Kok
Harvemmin sen sijaan tulee mieleen, että tässä vuollaan omiakin lastuja tarinoiden loputtomaan virtaan. 8/2020 3 Pääkirjoitus Ku va : SA -k uv a/ N ou si ai ne n. Laite ei ole harvinainen, eikä edes loistokuntoiseksi sepitettynä erityisen arvokas. Päivänvalo toisi takuulla lisää puutteita esiin. Sodankäynyt mies ei paljoa puhunut, mutta konetta hän käsitteli kuin mestari. Rompetorilöytö voi olla samanlainen kuin oli isällä aikoinaan, ja kun siihen rautaan isket kourasi, se saattaa tempaista hetkeksi aivan eri aikaan ja paikkaan – kuin aikakone konsanaan. Tarina tekee romusta aarteen. Ja sitten on tämä kone. Taskulampun valokiila maalaa esiin ruosteisen ja rasvaisen rautarakennelman kolhuista pintaa. Kehnossakin valaistuksessa laite vaikuttaa työläältä projektilta. Viisainta olisi kääntyä pois ja jättää sikseen koko suunnitelma koneen pelastamisesta ja kunnostamisesta. Tarinat jäivät elämään. Ehkäpä tulevat harrastajat iskevät tarinaa siitä, kuinka tuokin kone pelastettiin purkutuomion saaneen piharakennuksen kätköistä parempaan talteen. Ajankäytön ja rahanmenon kannalta ajatellen koko ajatuksessa ei ole alkuunkaan järkeä. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Sodankäynyt mies ei paljoa puhunut, mutta konetta hän käsitteli kuin mestari. Kun käsiin osuu ajan patinoima ja käytössä kolhiintunut värkki, sitä alkaa oitis kuvitella, missä ja millaisessa käytössä vempele on saattanut vuosikymmenien varrella olla. Hän oli sitkeä mies, ja tienasi masiinalla leivän pöytään, vaikka ajat muuttuivat ja uudenaikaisemmat laitteet valtasivat alaa. Kylän varttuneempi väki muistaa vielä ajat, jolloin kone oli käytössä. Tarinan ja vanhan raudan liitto on siksi erikoinen, että toisen voi irrottaa ja liittää seuraavaan. Nyt miestä ei enää ole. Tässä vehkeessä on kuitenkin jotakin erityistä, eikä sen arvo ole euroilla mitattavissa. Että sama mies teki muitakin urotekoja kerätessään talteen niitä aarteitaan, joiden kohdalla useimmat muut olisivat panneet tarinalle pisteen ja toimittaneet koko romppeen viimeiselle matkalleen sulaton kuumaan kitaan. Monesti tarina syntyy omassa päässä aivan tyhjästä. TAIKAA TARINASTA K atselemme porukalla sähköttömän piharakennuksen hämärässä sinne vuosikausia sitten unohtunutta masiinaa
Kävimme syynäämässä kahden papattajan masiinat. MUSEOT 66 Korvensuun konepajamuseo Mynämäen Korvensuussa on säilynyt konepaja 50-luvun asussa. 18 Austin 504 Österbyn vapaapalokunnan Austin on ainutlaatuinen tapaus. 48 Polovelan Papattajat Pohjois-Karjalan Juuassa puksuttaa reipas perinnekonekerho. 4 Tässä numerossa. 24 Saurer 2DM ja Sig Neuhausen Simo Hellman hankki sattumalta sveitsiläisen kuorma-auton, jonka perään piti saada ajanmukainen kärry samasta maasta. Kotisahalla huitelee OK-trukki. HARRASTAJAT 36 Kipinä korjaamolta Jorma Virtasen traktorikokoelma on eurooppalainen värisuora. 62 Koneet käytössä Harri Niemisen Ara-kaivuri ja kuutosFordson hikoilevat sorakuopalla. Alueella on ollut monenlaista teollisuutta, ja sähköä siellä tuotetaan yhä. KONEET 12 Motorobot PF-61 Mikael Peltonen pelasti tšekkoslovakialaisen sarvitraktorin romukasasta. Tämä yksilö löysi kodin SMK:n vanhan huoltomiehen Jorma Virtasen luota. 32 12 18 24 KANNESSA 32 International McCormick B-414 60-luvun britti-Natikka oli kilpailijoidensa veroinen vetokone
ARTIKKELIT 44 Laiva oli lastattu Kun kyläpuodin pihaan kaartoi Pirkka-maantielaiva, oltiin sodanjälkeisessä Suomessa silmät pyöreinä ihmeiden äärellä. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Uutisia ja erikoisuuksia vanhan raudan maailmasta. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 40 Seppiä ja mestareita Seppo Hannula on harrastanut taontatöitä parikymmentä vuotta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 76 Markkinat Vanhan raudan kauppapaikka. 8/2020 48. Perinnetapahtumien työnäytöksissä on usein mukana poika Markku. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. (06) 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 62 44 40 Tuttavalta kyselin neuvoja, ja niiden avulla rakensimme poikani kanssa oman ahjon. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. TILAAJAPALVELU Puh. Ojanen, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Pekka Stellberg, Aimo Tenni, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila, Thomas Backman POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 58 Itä-Saksan metsätyökoneet Juttusarjan viimeisessä osassa pääsemme pois metsästä kokorunkojen katkontaasemalle. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Juha Pokki, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Olli J. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 72 Maatalousautoja 1950-luvulla Willys Jeep, Land Rover ja Unimog yrittivät tunkeutua maanviljelystöihin, mutta Suomen pelloille ne olivat liian kalliita
Patenttia ei kuitenkaan herunut, eivätkä isot pojat kuten Henry Ford suostuneet Ricardon leikkiin mukaan. Amerikassa Waukesha teki Ricardon kannet tunnetuiksi. Nakutuksen poistamiselle, tehonlisäykselle ja kulutuksen vähentämiselle oli ilmeisesti käyttäjien mielestä todellista tarvetta. Kerroimme muun muassa, että noita amerikkalaisia moottoreita käytettiin erityisesti traktoreiden varhaisina vuosikymmeninä lukemattomissa eri traktoreissa. Sittemmin Ricardo tutki erityisesti polttomoottoreiden nakutusta eli lähinnä ennenaikaisesta syttymisestä johtuvaa ilmiötä, jossa seoksen palamishuippu ei ajoitu ihanteelliseen vaiheeseen. Tulta ilman savua Brittiläinen insinööri Harry Ricardo oli puuhannut polttomoottoreiden kimpussa jo nuoresta saakka. Kiitos ja terveisiä Waukeshan kaupunkiin Yhdysvalloissa! 6 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Erityisesti Fordsoneihin 1920-luvulla tehdyt Ricardo-kannet saivat legendaarisen maineen. Ricardo huomasi, että ilmiötä voidaan hallita sekä palotilan koolla ja muotoilulla että tuottamalla pyörrettä palotilaan. Amerikkalainen ystävä 1910-luvun lopulla Harry Ricardolla oli patenttiongelmia. Hän koetti saada erikoismuotoillulle sylinterikannelleen patenttia Yhdysvalloissa ja sitä kautta tuloja lisenssimyynnistä. Myöhemmin näiden oivalluksien pohjalta syntyi dieselmoottorin pyörrekammio, jonka avulla dieseleistä saatiin kevyempiä ja taloudellisempia. Yhdistykseltä saimme myös materiaalin taannoisen Takra-jutun Waukesha-osuuteen. V anhojen Koneiden toissa numerossa vietimme Takra-traktoreiden seitsemänkymppisiä. Lisäksi Waukesha valmisti vaihtokansia muiden amerikkalaisten valmistajien moottoreihin. Englantilaisen keksintöä lainailtiin surutta. Aiempien vaunujen moottorit olivat savuttaneet niin, että vihollinen äkkäsi brittien lähestyvän ties kuinka kaukaa. Koko ongelmaa tämä järjestely ei ratkaissut, mutta ainakin Waukesha sai hyvällä omallatunnolla mainostaa käyttävänsä moottoreissaan Ricardon kansia. Waukeshan esitteen meille lähetti Waukesha-moottoreiden historiayhdistys WEHS. Sen ymmärsi sata vuotta sitten britti-insinööri Harry Ricardo, joka paransi polttomoottoreiden toimintaa suunnittelemallaan sylinterikannella. Ricardo onnistui kehittämään paitsi savuttamattoman myös tehokkaan ja taloudellisen moottorin. Samalla palotapahtuma nopeutui ja tehostui. Waukesha tuli hätiin: yhtiö sopi Ricardon kanssa patentoivansa tämän keksinnöt ja hoitavansa lisensoinnin USA:ssa ja tilittävänsä sitten osuuden Ricardolle. Waukeshan historiaan kuuluu myös ansiokas yhteistyö erään polttomoottoritekniikan suurnimen kanssa. Ensimmäisen maailmansodan aikaan kolmikymppisen Ricardon yritys suunnitteli Yhdistyneen kuningaskunnan armeijalle uuden panssarivaunumoottorin Mark V -menestysvaunua varten. Sivusimme samalla Takroissa käytettyjä Waukesha-moottoreita. Waukesha valitsi Ricardon kannen Vahvakin lato on huono, jos katto vuotaa
Näissä traktoreissa oli neljä yhtä isoa pyörää ja runko-ohjaus. Kuljettajan paikka oli takavaunussa toisin kuin useimmissa linkkutraktoreissa. Pakka on myynnissä Pohjolan Liikenteen verkkokaupassa osoitteessa pohjolan-liikenne.myshopify.com. Sittemmin Lammin laitoksen tiloissa toimi päihdeongelmaisten kuntoutuskeskus, jossa peräkärryjen teettäminen ei enää kuulunut hoitomenetelmiin. 8/2020 7. Työlaitoksen tarjoamien tuotteiden ja palvelujen lista oli kuitenkin kuin paremmallakin teollisuuslaitoksella. Oli myös enemmän sääntö kuin poikkeus, että käyttäjä itse teki itselleen kärryn vanhasta akselista ja muusta käsillä olevasta ylijäämätavarasta. Pohjolan Liikenteen 80-vuotisjuhlavuoden kunniaksi yhtiö on pannut myyntiin linja-autokorttipakan. Kärryt olivat esitteen mukaan huolella tehtyjä ja vankkoja, mistä laitoksen kova kuri epäilemättä piti huolen. Mutta aina eivät vaunut syntyneet silkasta vapaaehtoisuudesta. Bussipelikorteista löytyy muun muassa risteilylaiva Estonian mukana Suomenlahden pohjaan uponnut AOJ-170 sekä jalkakontilla varustettu seka-auto LHK-159. Lammin paraatituote taisi olla peräkärry, joka komeili työlaitoksen esitteessäkin. Kortteihin on valittu Pohjolan Liikenteen bussimalleja 1940-luvulta lähtien. Lisäksi huollettiin ja korjattiin monenlaisia koneita. Korttipakka on suunniteltu ja toteutettu Suomen Linja-Autohistoriallisen Seuran ja Suomen Linja-autoharrastajien kanssa. Natikka sai pitkän nenän International Harvester hätkähdytti Amerikan traktorikansaa vuonna 1979, kun se esitteli hyvin pitkänokkaiset 2+2-traktorit. Puutyöhuoneella ja korjaamolla tehtiin asuntovaunuja ja parakkeja, kesämökkejä, saunoja, puutarhakalusteita, mattotelineitä, ikkunaja ovitöitä peltioviinkin. Pitkänokkaisia Natikoita tehtiin useampia malleja aina Case IH -yhdistymiseen eli 80-luvun puoliväliin asti. Niihin määrättiin työhön muun muassa irtolaisia, päihdeongelmaisia ja prostituoituja sekä lasten elatusavun laimilyöneitä. Viime vuosisadalla Suomessa toimi useita työlaitoksia. Pohjolan kortit Kärryjä yhteiskunnan laidalta Aikoinaan moni isompi ja pienempi paja rakenteli traktoreiden peräkärryjä. Hämeen työlaitoksessa Lammilla toimi myös erikseen alkoholistihuoltola, jonne tuotiin pahimmin viinan kiroista kärsivät ihmiset
Tylsästä yrityshistoriasta tuli muokkauskertojen myötä romaani, jotain muuta kuin tietokirja – ja jotain sellaista, mitä Ponsse epäilemättä on tilannut. Ajan ilmiöistä ja vaikkapa metsätöiden muutoksesta 50–60-lukujen taitteessa Heikkinen onnistuu näin ehkä saamaan paremmankin otteen kuin tilastoja ja lukuja listaamalla. Kokouksen ainoaksi päätelmäksi jäi puheenjohtajan nuijan napautuksen saattelemana: ”Belarus on hyvä traktori.” ESKO AHO MUISTELEE KIRJASSAAN MUSTIEN JOUTSENTEN VUOSI JOHANNES VIROLAISEN JOHTAMAN KESKUSTAPUOLUEEN TYÖVALIOKUNNAN TOIMINTAA. Samalla kannattaa varoa menestystä: sillä on aina kääntöpuolensa. Vaikka se nykyään tahtoo unohtua, Vidgrén oli aikoinaan tunnettu hevosmies – tästäkin saamme kirjassa lukea. Einari ei ehkä ole ensisijaisesti yritystarina, mutta kaikki Ponssen vaiheet kyllä käsitellään: perustaminen, koneenrakennuksen yritykset ja erehdykset, menestys, Ponssen myynti ja sen ostaminen takaisin. Pian Heikkisen luonteva teksti kuitenkin tempaa mukaansa. Se on kuitenkin varmaa, että niiden markkinoinnissa on onnistuttu, sillä maailman parhaankin koneen myymisessä voi epäonnistua. Omissa esisanoissaan kirjailija Antti Heikkinen antaa ymmärtää kirjoittaneensa käsikirjoituksen monta kertaa uusiksi. Hän puhuu ymmärrettävästi sekä Ponssen että Einarin perheen suulla. Yksi työvaliokunnan kokous päätyi keskustelemaan hallituksessa ratkaistavan hankalan asian sijaan neuvostoliittolaisvalmisteisen Belarus-traktorin ominaisuuksista. Helsinki. Hän on nuoren polven kirjailijoista kenties epäkaupunkilaisin tai ainakin ilmiselvästi maakuntien eläjien asialla. Lisäksi Heikkinen on julkaissut viisi romaania. O vatko Ponssen metsäkoneet ”mua liman parraita”. Ponssen Einari Vidgrén ymmärsi ainakin Suomessa ensimmäisten joukossa, että menestyvä yritys tarvitsee kasvot ja tarinan. Se on yhtä aikaa sekä huolettoman tuttavallinen ja lämmin että huolellisen suunnitelmallinen ja viimeistelty. Sitten puheenjohtajan täytyikin jo kiirehtiä seuraavaan tapaamiseen. WSOY. Hän on kirjoittanut elämäkerrat muun muassa Juice Leskisestä, Kari Tapiosta ja Kalle Päätalosta. Savolainen totuudellisuuden vaatimus on hauskasti läsnä: Esipuheessaan Heikkinen kirjoittaa, ettei ole keksinyt kirjaan mitään omasta päästään. Alle nelikymppinen Heikkinen on uutterana tekijänä jo taltuttanut useammankin suurmiehen kansien väliin. Heikkinen, Antti 2020: Einari. 8 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Einari Vidgrénin elämäkerta on saman omintakeisen ja toimivan markkinoinnin jatkumoa. Runsaan huumorin ja reippaan työelämäkuvauksen rinnalla kirjassa on monta Einarin yksityiselämän synkkää lukua, kuten Esa-veljen kuolema, vainoharhainen selkäänpuukottajien pelko, viina ja avioero. Ja toden totta: yritysjohtajien elämäkerrat ovat yleensä toisenlaisia kuin Einari. Einaria voi myös lukea rohkaisuna unelmointiin ja määrätietoiseen päämäärien tavoitteluun. Harvan muun kirjailijan kynästä olisi irronnut yhtä luettavaa ja hallittua savon murretta kuin mistä Heikkisen Einarissa saamme nauttia. Lapsuuden ja nuoruuden pitkä kuvaus on myös epätyypillistä suurmiesten elämäkerroille. Aluksi lukijan voikin olla vaikea lukea ilmiselvää romaania eli sepitettä. Kielitaidoton metsätyömieskin voi luoda kansainvälisessä kaupassa markkinajohtoa hätyyttelevän teollisuusimperiumin. Silti kirjassa on pitkät pätkät esimerkiksi kulkukoiran ajatuksia, joista tuskin on ensi käden tietoa kellään. VALTIONEUVOKSEN SUUSTA Kun eteen tuli puheenjohtajalle hankala asia, hän johdatteli keskustelun taitavasti sivuraiteelle. Esipuheessaan Einarin poika Juha Vidgrén kertoo, millainen kirjasta on haluttu tehdä. Vaikea sanoa. Melekonen jullikka Kirja metsäkoneyhtiö Ponssen perustajasta on huolellisesti tehty epätyypillinen elämäkerta
3. K ark kila ssa 9. Minkä niminen oli vuosina 1952– 1968 yhtiö, jonka automerkkejä olivat tuolloin Austin ja Morris. Tønsbergin kaupunki sijaitsee Etelä-Norjassa nykyisen Vestfoldin ja Telemarkin läänin alueella. R ans kas sa 10. Missä maassa valmistettiin Massey Ferguson 25 -traktoria. Kaupungin harppuunatehdas teki ainakin 50-luvulla myös puoliteloja. Minkä maalainen konemerkki oli Saurer. U nim ogi n 4. Minkä valmistajan traktoreissa oli Speed Amplifier -niminen pikavaihde. Missä sijaitsee Högforsin ruukki. Vanhaa ja visaista 1. 5. B riti sh Mot or Cor por atio n 6. Mistä nimestä ARA on lyhenne. K orv ens uun teh taa lla Myn äm äel lä 191 3 7. 9. Vanhat Koneet toivottaa lukijoilleen tervettä joulua! 8/2020 9. Au ran rau tat eol lis uus Puolitelat Vestfoldista Traktoreiden puoliteloja on tehtailtu myös Norjassa. Missä ja milloin on tehty ensimmäinen meidän päiviimme saakka säilynyt suomalainen auto. P irk ka 3. 7. Mikä oli nimeltään Keskon 50ja 60-luvuilla kiertänyt, laivan muotoiseksi rakennettu mainosauto. 2. 8. Minkä traktorikerhon kotipaikka on Juuka. 4. VASTAUKSET 1. Minkä ajoneuvon on suunnitellut länsisaksalainen insinööri Albert Friedrich. 6. S vei tsi läi nen 8. 10. Int ern atio nal Har ves ter in 2. Se olikin tavallaan sopivaa, sillä tehdas oli aloittanut hevosenkenkäpajana. P olo vel an Pap att ajie n 5
10. Ajank uvaa Massey Fergus on 350 kaivaa Lapissa vuonna 1972
Ku va : El in ke in oe lä m än ke sk us ar ki st o / H an kk ija 8/2020 11
Asikkala ROMUSTA SILMÄTERÄKSI MOTOROBOT PF-61 1956 Toisen romu on toisen aarre. 12. Kaikeksi onneksi tarkkasilmäinen nuori mies äkkäsi sarvitraktorin hetkeä ennen romumetallikasan noutajaa. Sanonta tuli jälleen kerran todettua oikeaksi, kun Mikael Peltosen ja Motorobot PF-61:n tiet kohtasivat
13
Ulkoasuun ei kosketa Laite oli täynnä vettä eli ei käyntikunnossa. 14 MOTOROBOT PF-61 1956. Puuttuvan puolan tilalle lainattiin sopiva osa autosta, ja virransaannin takeeksi Mikael haki kaupasta tuliterän pikkuakun. Mies on saanut pari vinkkiä siitä, että samanlainen olisi joskus jossain ollut, mutta todistusaineisto puuttuu. Toista samanlaista ei tiedossa Kovinkaan paljon tietoa Motorobotista ei omistaja ole löytänyt. Liekö laite ollut ahkerassa käytössä vai huolimattomalla pidolla. Toista Suomessa olevaa Motorobot-sarvitraktoria ei ole vielä Peltosen eteen ilmaantunut. Hän lisäsi rattaisiin materiaalia, ja Peltonen viilasi itse hampaat sopivaksi. Kärryä kaupittelevalla isännällä oli iso rautaromukasa pihallaan. ”Jos olisin mennyt seuraavana päivänä, Motorobot olisi jäänyt näkemättä”, Peltonen toteaa. Saatuaan Motorobotin kotiin uusi omistaja purki sen osiksi, kuivatteli ja putsasi osat. ”Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, kuka sen on uutena ostanut ja mistä ja kenellä se on aikanaan ollut käytössä”, Mikael virkkoo. Mikaelin huomio kiinnittyi välittömästi kasan päällä lojuvaan mielenkiintoisen näköiseen vanhaan sarvitraktorin raatoon. Konetta purettaessa kävi ilmi, että ykkösvaihteen ratas oli pahasti kulunut. Sarvitraktori otettiin alas kasan päältä. Työkoneessa edelleen kiinni olevan laatan perusteella selvisi, että kyseessä on vuonna 1956 Tšekkoslovakiassa valmistettu Motorobot PF-61 Omistajalla ei ollut enää muistikuvaa siitä, mistä sarvitraktori oli hänelle kulkeutunut. Suomenkielinen mainos Motorobot PF-6 -mallista ja muutamasta siihen liitettävästä työkoneesta on ollut painettuna Zetor 25K -mallin esitteen kääntöpuolelle. Upeasti patinoitunut laite saa jäädä nykyiseen kuosiinsa, jossa ikä ja käyttövuodet ovat esillä. Historia hukassa Mikael osui paikalle viime hetkillä, sillä romumies oli jo kutsuttu hakemaan metallikasaa pois. ”Kysyin heti, mikä se on ja saisinko ostaa sen”, Peltonen muistelee. Laite oli kauttaaltaan ruostunut ja kulunut. ”Yksi henkilö tuli juttusille ja kertoi, että heillä on ollut samanlainen käytössä. Ulkonäölle uusi omistaja ei ole tehnyt mitään. Mies oli syksyllä 2017 ostamassa itselleen peräkärryä. Se on jo kauan sitten myyty Teksti: Lea Lahti Kuvat: Kari Mattila ”Jos olisin mennyt seuraavana päivänä, Motorobot olisi jäänyt näkemättä.” Karunkauniin Motorobotin pelastaja Mikael Peltonen on rakennellut puutarhatraktoriinsa istuinkärryn, jonka avulla laitetta on perässäkävelyn sijaan kätevä liikutella. Ilmeisesti Motorobot-satvitraktoria kuitenkin on uutena Suomeenkin myyty tai ainakin markkinoitu. Koneen pellit olivat painuneet lommolle, kun se oli heitetty metsäkuormaajalla kasan päälle killumaan. M ikael Peltosen ja Motorobot-sarvitraktorin tiet kohtasivat sattumalta. Apu voimansiirto-ongelmiin löytyi läheltä, sillä Peltosen naapurissa asuu hitsari. Laakerit ja stefat vaihtuivat uusiin. Vanhan työkoneen historiasta ei siten ole mitään tarkempaa tietoa. Alkuperäinen mäntä ja sylinteri olivat kunnossa ja saivat jäädä paikoilleen
Kaasuttimen putsaus ja vaijereiden herkistely riittivät huoltotoimenpiteiksi. Vuonna 1989 valmistettu 62 kiloa painava Kymppi E-931 on hiukan toisenlainen laite kuin monta kertaa painavampi Motorobot. Toinen vinkki tuli Youtube-videon kommenttina yksilöstä, josta olisi muokattu traktori. 8/2020 15. Mikael on itse rakennellut sarvitraktoriin pienen peräkärryn sekä istuimen traktorivetoisen haravakoneen penkistä. Maassamme myytyihin lisättiin jostakin syystä Kymppi-sana merkin ja mallimerkinnän väliin. Yhteys tšekkiläisiin Motorobot-harrastajiin antaa mahdollisuuden varaosien tilaamiseen, mikäli siihen tulee tarvetta. Nyt laitteessa on kylvökoneen pyörät, jotka ovat suurin piirtein alkuperäisen näköiset. Peltoselle tullessaan Motorobotissa oli pakettiauton rengas toisella puolella ja toinen näytti ralliauton renkaalta. Fortschritt valmisti myös pieniä traktoreita – vai pitäisikö oikeammin sanoa puutarhajyrsimiä. Keväisin laitteeseen kiinnitetään jyrsinterät kasvimaan muokkausta varten. Mitään varsinaista vikaa ei koneessa ollut. Sarvarin varustelua Peltonen pelasti romukasasta Motorobotiinsa yksisiipiset kääntöaurat, mutta muita laitteita siihen ei löytynyt. Mikael Peltonen löysi tämänkin laitteen sattumalta. Kyytiin mahtuu helposti olkikuorma kanalaan tai halkokuorma metsäladolta kotiin. Lisäksi vaihteistoon on vaihdettu yksi stefa. Motorobotin on tehnyt tšekkoslovakialainen maatalouskonevalmistaja Agrostroj Prost?jov, teksti näkyy vielä himmeästi laitteen kyljessä. ”Toinen oli kokonainen ja toinen oli pikkupoikien purkamana pahvilaatikoissa”, Peltonen kertoo. Agrostroj Prost?jov -nimisen maatalouskonevalmistajan tuotantoa olevaan Motorobot-sarvitraktoriin on aikanaan ollut saatavana melkoinen määrä lisälaitteita kylvökoneista, kultivaattoreista, myrkkyruiskusta ja niittokoneesta sirkkeliin ja aidanseiväskairaan. Valokuvia ei sitäkään kautta löytynyt. Kaupat syntyivät molemmille mieleiseen hintaan: Peltonen sai Fortschritt Kymppi E931:n korvauksena ruohonleikkurin huoltoja korjaustyöstä. Kyseisiä puutarhakäyttöön tarkoitettuja laitteita myytiin Suomessakin. ”Oli tietenkin pakko kysyä, olisiko se myynnissä”, Peltonen naurahtaa. Mallia istuimeen ja kärryyn on otettu netistä löytyneistä kuvista. Kotipihan moottoroitu kottikärry FORTSCHRITT KYMPPI E-931 1989 Vuonna 1951 suuri osa itäsaksalaisista maatalouskonevalmistajista niputettiin yhteen kansanyhtiöön, jonka nimeksi tuli Fortschritt eli suomeksi ’edistys’. Yhtään valokuvaa laitteesta ei ole, joten on epäselvää, onko laite ollut juuri Motorobot. Ikäeroa koneilla on yli 30 vuotta, joten ihmekös tuo. ”Olisi kyllä hienoa, jos jollain olisi kokonainen Motorobot tai edes varaosia tai lisälaitteita”, omistaja toteaa toiveikkaana. Tarpeen tullen varaosia ei siis tarvitse etsiä kaukaa. Itse asiassa kauppaan kuului kaksi samanlaista. pois, eikä ole enää muistikuvaa ostajasta tai ostajan paikkakunnasta”, Mikael tarinoi. Kun Mikael meni erääseen taloon huoltamaan ruohonleikkuria, huomio kiinnittyi autotallin nurkassa nököttävään pieneen puutarhatraktoriin. ”Kärryn olen tehnyt itse vanhasta pyykkikärrystä ja sairaalasängyn nousutuesta”, omistaja kertoo. Ketterä Fortschritt Kymppi toimittaa moottoroidun kottikärryn virkaa Peltosen pihapiirissä, ja se onkin ajossa lähes päivittäin
Tšekkiläisten Motorobot-harrastajien keskusteluryhmässä oltiin kuitenkin sitä mieltä, ettei ainakaan Motorobotin alkuperäinen kone ole Jawa-tehtaan tuote.” Keskusteluryhmän kautta Peltonen sai vinkkiä varaosien hankintaväylistä. Kyntökokeilua ja postin hakua Motorobot on pariin otteeseen ollut esillä Vääksyn Mobilisti-illassa yleisön hämmästeltävänä. Mikael on huomannut, että Motorobotin moottori on samankaltainen kuin Jawan moottori. Vanhan ajan sarvitraktorilla ajamisessa on vasta-alkajalle omat konstinsa. Jawan sukua Motorobotissa on yksisylinterinen kaksitahtinen kipinäsytytteinen moottori. ”On tämä siinä mielessä ihan kunnollinen työkone, että tässä on tasauspyörästön lukkokin”, Mikael esittelee. ”Jos ei yllä kytkimelle, saattaa käydä niin, että kone lähtee viemään miestä eikä mies konetta.” Kyntöaurojen kanssa meno on erityisen jännittävää. ”350 kiloa painava kone on vähän pelottavakin ajettava.” Motorobot käynnistetään irrallisen vetonarun avulla edessä olevasta moottorin vauhtipyörästä. ”Enimmäkseen ajo on ollut hupiajelua pihassa. 16 MOTOROBOT PF-61 1956. ”Dieselkoneella oleva Motorobot saattaisi olla ihan toimiva”, Peltonen arvelee melko tehottoman koneen äärellä. ”Jossain mielessä tämmöinen 350 kiloa painava laite on vähän pelottavakin ajettava”, omistaja tunnustaa. Vivuista toimivat vaihteet, kaasu ja jarru. ”Oletin, että tässä olisi Jawan paikallismoottori, jossa on erilainen kytkinkoppa kuin moottoripyörän moottorissa. Posti tulee joskus haettua laatikolta tällä.” Pientä hyötykäyttöäkin on ollut: kivien kerääminen pellolta sujuu hyvin omatekoisen kärryn kanssa. Mikael on testannut myös kyntämistä Motorobotilla. Kovin paljon töitä omistaja ei ole laitteellaan tehnyt. ”Jos kompastuu peruuttaessa, on mahdollista että kone jyrää päälle”, Peltonen toteaa. Tšekkiläiset harrastajat ovat keränneet paljon tietoa Motoroboteista, mutta osia ei ole valmistettu pitkään aikaan, joten niiden hankkiminen vaatii suhteita koneen kotimaahan. Esimerkiksi kaasutin ja moottorin komponentit kuten kansi, sylinteri ja mäntä ovat hyvin samanlaisia. ”Ei ollut ihan helppoa”, mies naurahtaa. Myös dieselversiota on valmistettu
Patinoitunut Porilainen varusteineen on hyvässä sääsuojassa pienessä vartavasten rakennetussa mökissä. Työrupeama polkupyörähuollon ja pienkonekorjauksen parissa toi lisäoppia. Mikaelin vanhemmat pyörittivät pitkään puutarhatilaa. Sen myötä tutuksi tullut Belarus valikoitui suosikkimerkiksi. Laite lienee kaikin puolin täysin alkuperäiskuntoinen. Tilaa on, mutta vuosien myötä se on täyttynyt monenlaisilla varaosilla, joita ehkä joskus tarvitaan. Porilaista on koemielessä käytetty viimeksi muutama vuosi sitten, mutta ilmeisesti suuttimessa ja syöttöpumpussa on jonkinnäköistä ongelmaa. ”Tämän kanssa minulla olisi tarvetta osaavalle kaverille, joka neuvoisi vähän” Mikael toivoo. Muistona työvuosista mökin seinällä roikkuu eri mittaisia hihnoja. Viisiheppainen porilainen paikallismoottori on ollut Peltosen tilalla pitkään. Siitä esimerkkinä olkoon Peltosen tilalla pitkään puimakoneen pyörittäjänä ollut Reon moottori. Tästä Belarus 525 -traktorista löytyy artikkeli Vanhojen Koneiden numerosta 2/2016. Kaikkea ei kannata heittää pois. Pieni nurkkaus entisestä puimalasta on verstaskäytössä. Asikkalan kunnan entinen Massey Ferguson 165 on palvellut Mikaelin vanhempien pyörittämän puutarhatilan ahkerana apulaisena. Omalla tilalla koneiden parissa puuhaillessa tuli siinäkin oppia koneiden käytöstä ja niiden korjauksesta. Isän ja sedän yhteinen Belarus-metsätraktori oli pitkä oppimäärä yhden konemerkin saloihin. Katon alla sääsuojassa on tilan vanhin kone, viisiheppainen porilainen paikallismoottori. Katonalustilaa löytyy toki nytkin takapihan rakennuksista. Harmittavasti yhteystiedot Reo-harrastajalle ovat kadonneet. Edellinen omistaja oli rakennellut sen motoksi, mutta Mikael muutti sen takaisin maatalouskäyttöön. 8/2020 17. Ensimmäisen oman Belaruksen Mikael hankki jo 18-vuotiaana. Aluksi remonttia on tehty asuintiloissa, mutta jatkossa haaveena on kunnostaa piharakennuksiin pajaja säilytystilaa työkoneille ja harrastekalustolle. Vuosimallin 1983 Belarus 820 on ehtinyt kokea muutoksen motoksi ja taas takaisin maatalouskäyttöön soveltuvaksi. Maatalousoppilaitoksen maaseuturittäjälinja oli päivänselvä valinta opiskelupaikaksi peruskoulun jälkeen. Belarus 820 vuodelta 1983 tuli taloon nelisen vuotta sitten. Porilaisella on todennäköisesti aikanaan annettu voima monenlaisille koneille puimakoneesta sirkkeliin. ”Aikomuksena on ottaa kaikki ulos ja lajitella säästettävät ja pois heitettävät”, Mikael suunnittelee. ”Olisi kiva tietää onko projekti jo valmis ja joko se on liikkeellä”, Mikael toteaa. Tilalla töitä tehtiin muun muassa Asikkalan kunnalta käytettynä ostetun, vuosimallin 1965 Massey Ferguson 165:n voimin. Opiskelupaikka löytyi omassa kunnassa sijaitsevasta Koulutuskeskus Salpauksen toimipisteestä. Etupihan puolella kumarrumme kurkistamaan vielä pieneen mökkiin. Menneenä kesänä Mikael osti tilan vanhemmiltaan yhdessä puolisonsa Annin kanssa. ”Myytiin se harrastajaystävälliseen hintaan miehelle, jolla oli Reo-kuorma-autoprojekti meneillään”, Mikael kertoo. Se on käyntikunnossa, mutta Mikael epäilee suuttimessa tai syöttöpumussa olevan jotakin hämminkiä. Kukaan ei oikein tiedä, kuinka kauan se on ollut tilalla – ainakin niin pitkään kuin Mikaelin isä jaksaa muistaa. Koneiden korjaus kiinnosti, ja Mikael oli innolla mukana kaikenlaisissa koneremonteissa sukulaisten ja kylän miesten verstailla. Alkuperäinen puhalluslamppukin on vielä tallella. Mikael pyrki innokkaasti koneiden kyytiin ja rattiin siitä lähtien kun kynnelle kykeni. Sukuvikana vanhat koneet K iinnostus koneisiin lienee Peltosen suvun geeniperimässä. Puutarhan pidosta luovuttiin Peltosen perheessä muutama vuosi sitten. Toiveena olisi saada asiantunteva maamoottoriharrastaja vilkaisemaan laitetta
Tammisaari 18
19. SYDÄMEN ASIALLA AUSTIN 504 KULMALA 1959/1961 Brittikuorma-autot ja niihin perustuvat paloautot olivat aikanaan hyvinkin yleinen näky suomalaisessa maisemassa. Sellaisen näkeminen nykypäivänä muualla kuin brittiläisessä televisiosarjassa onkin melkoista herkkua. Nokaton Austin 504 sen sijaan oli harvinaisempi ilmestys
Venytetyn alustan päälle rakennettiin hytistä erillinen kori. E letään 1960-luvun alkua. Jonkinlaista kulta-aikaa elettiin 60-luvulla, sillä esimerkiksi vuonna 1961 saarivaltiosta lähtöisin olevia uusia kuorma-autoja rekisteröitiin peräti 2886 kappaletta. Hieman omintakeista brittiläistä muotoilua ja kuorma-autoeleganssia huokuva punainen Austin 504 -paloauto kiiruhtaa palopaikalle. Se on valmistunut vuonna 1959 Adderley Parkin tehtailla Birminghamissa, samana vuonna kuin päätös uuden auton hankinnasta Tammisaaren maalaiskuntaan tehtiin. Pitkässä ylämäessä samaan suuntaan tirraavat mopot kuitenkin päästelevät Austinista ohitse. 20 AUSTIN 504 KULMALA 1959/1961. Alusta tuli linjalta alkujaan 160-tuumaisella, niin sanotulla pitkällä akselivälillä. Puhelin on soinut Tammisaaren maalaiskunnan paloasemalla ja päivystäjälle on kerrottu maastopalon syttyneen noin parinkymmenen kilometrin päässä. Teksti: Juha Pokki Kuvat: Juha Pokki, Pauli Söderholmin arkisto, Risto Lehtinen Veljekset Kulmala Oy:n korittama Austin rakennettiin normaalia akseliväliä pidentämällä. Alusta puolestaan oli tuolloin noin kahden vuoden ikäinen. Sireeni vonkuu kilpaa kuusisylinterisen bensiinimoottorin kanssa. Auto astui palvelukseen syksyllä 1961. Lähdetään katsomaan, mitä tälle kyseiselle yksilölle tänä päivänä kuuluu. Tämä 4,06 metriä ei tämän autoyksilön tarpeisiin kuitenkaan riittänyt. Kulmalan kalustoa Tammisaaren maalaiskunnan palolaitoksen vanha Austin 504 on nykyään yhä Tammisaaressa, ja se kuuluu Österby FBK:n eli Österbyn vapaapalokunnan kalustoon. Sana on kiirinyt myös muualle, ja yleisöä siirtyy tapahtumapaikan suuntaan ihmettelemään nousevaa savupatsasta. Kun Austinia alettiin heinäkuussa 1961 korittaa paloautoksi Veljekset Kulmala Oy:n tehtaalla Helsingin Pitäjänmäessä, oli yksi ensimmäisiä toimia pidentää akseliväli 4,5 metriin. Vuonna 1961 kilpiin vietiin 225 Austin-kuorma-autoa mutta vain yksi paloauto. Se on suuri lohkaisu tuon vuoden kuorma-autojen kokonaiskakusta, sillä ensikilvityksiä tehtiin silloin kuorma-autoihin kaikkiaan 6409 kappaletta. Olihan niitä meilläkin Isossa-Britanniassa valmistetut kuorma-autot olivat Suomessa sodan jälkeen ja aina 70-luvulle saakka suosittuja kamppeita. Sammutusauton koriksi valittiin ohjaamosta erillinen malli. Se sai ensirekisteröinnissä Uudenmaan rekisteritunnuksen ZT-53, joka on virallisesti jo vuoden 1962 sarjaa. BMC:n 3,9-litrainen kiuas antaakin kaikkensa, jotta matka taittuisi sukkelasti. Oman lukunsa tähän päälle toivat vielä paloautot, joissa brittikaluston suosio oli tänä valittuna esimerkkivuotena 21 kappaletta 78 paloauton kokonaisrekisterimäärästä. Tässä erottiin yleisestä suuntauksesta
Pumpuksi puolestaan asennettiin Kulmalan valmistama Esa 100 -keskipumppu. Pitkä palvelus Mahdolliset epäilykset Tammisaaren maalaiskunnan Austinin kelvollisuudesta tehtäviinsä osoittautuivat vuosien varrella aiheettomiksi. Keskellä näkyy 2800-litrainen vesisäiliö. Minkälainen 3,993-litraisella ja 90-hevosvoimaisella bensamoottorilla varustettu auto sitten oli ajaa. Sopivaksi alustaksi tähän valikoitui tuolloin Vehon edustuksessa ollut Austin, ja sellaisen Veljekset Kulmala Oy hankki. Yhtenäiskorisia paloautoja oli Kulmalallakin rakennettu 60-luvulle tultaessa jo vuosikymmeniä, mutta ehkäpä tilaaja halusi Austinin suhteen pelata varman päälle. Auto nimittäin suoritti varsin pitkän palveluksen. Mannström on itsekin ajanut autolla hälytyksiä vuodesta 1978 lähtien. Näkökulmia lienee ollut monia. ”Muistan, kun olin vastikään tällä aloittanut ajamaan ja tuli hälytys armeijan ampuma-alueelle Syndaleniin. Hälytysrivistä se siirrettiin Tammisaaren maakuntamuseoon siinä asussa, jossa se oli palveluksestaan eläköitynyt. Säilytystilat eivät olleet kuitenkaan ihanteelliset. Kaasu on keskellä. Auto on ollut mukana aktiiviaikanaan yli tuhannessa erilaisessa tehtävässä. Erilaisia sinivilkkuja tuli vasta myöhemmin. Tarvittiin toinen auto, mielellään suurella 2800 litran vesisäiliöllä. Yksi erikoisuus ajamisessa on polkimien järjestys. Se on jäänyt entisöintiaktiivi Risto Lehtisen mieleen. Joka tapauksessa Tammisaaren maalaiskunnassa hankintaa oli edeltänyt pitkä harkinta ja keskustelu. Perimmäinen syy auton hankkimiselle oli kuitenkin se, että palokunnan vastuulla ollut alue oli maantieteellisesti varsin laaja eikä vastikään hankittu Thames Trader -paloauto ollut yksinään riittävä. Vesiyhteiden valmistaja ei jää epäselväksi. Austinin entisöinnin yhtenä toteuttajana toiminut Berndt Mannström kertoo, että tuona aikana auto oli mukana yli tuhannessa erilaisessa tehtävässä. Toisaalta erillinen kori oli myös helpommin istutettavissa toisen alustan päälle, jos ensimmäinen alustavalinta olisi osoittautunut epätyydyttäväksi. Siinä tuoreena kaverina pikkupaniikissa lähdin ajamaan, ja kun tuohon isolle tielle laskeuduttiin, olihan siinä polkimien kanssa vähän tekemistä”, Lehtinen nauraa nyt vuosikymmeniä myöhemmin. Näköpiirissä olivat myös vuonna 2020 häämöttävät Österby FBK:n 100-vuotisjuhlat, joissa auto haluttiin nähdä jälleen kunnossa. Ulkonakin Austin joutui värjöttelemään. Se oli hälytysvasteessa vuodesta 1961 aina vapunpäivään 1996 saakka. Auton hälytyslaite eli saksalainen Luz-punavalo-sireeniyhdistelmä on alkuperäinen. ”Ei tämä mikään kova menijä tosiaankaan ollut, mutta paikalle päästiin ja vettä kulki aivan hyvä määrä mukana”, Mannström luonnehtii. Erilliskorisilla autoilla oli jokseenkin parempi jälkimarkkina-arvo, sillä alustat olivat paremmin muutettavissa kuorma-autokäyttöön, ja näin toisinaan tehtiinkin. Syksyllä 2014 tehtiin vapaapalokunnassa päätös ottaa harvinaisuus entisöitäväksi ja arvolleen kuuluvia eläkepäiviä viettämään. Sisältä ja ulkoa kauniiksi laitetun korin varustelu on jo osittain alkanut, mutta myöhemmin kalustoa on tarkoitus lisätä. 8/2020 21. Tunteja tonneittain Erilaisten kuntayhdistymisien ja muiden vuosien varrella tapahtuneiden muutosten jälkeen Austin oli aktiiviuransa lopulla Österby FBK:n omistuksessa
Hytti oli kippaamaton. Miehistötila on pelkistetty, ja pumpun koneisto valtaa lattiatilaa penkin alta. Kyseessä ei tosin ollut aivan uusi automalli. Kaasu ja jarru ovat käänteiset normaalin nähden. Uutuusmallissa hyttiä oli muotoiltu uusiksi, ja erityisesti tuulilasi oli nyt modernisti yksiosainen aiemman kaksiruutuisen sijaan. Vuonna 1952 BMC:lle siirtyneen Morrisin laatimaa alustaa oli päivitetty erityisesti hytin osalta useampaan otteeseen. Peltiset ja emalimaalatut pinnat olivat jo tämän hytin ilmestymisaikana hieman vanhahtavia. 22 AUSTIN 504 KULMALA 1959/1961. Vuonna 1958 alkoi pystyhyttisten Morris FF ja Austin 45 -sarjojen tuotanto. Näin korvattiin aiempi Morris FE ja Austinit S301, S401 ja S501. Tämä malli tunnettiin 60-luvun taitteessa mallinimillä Morris WE sekä Austin S203, S403 ja S503. Leventyneiden lokasuojien ja poskien välissä hampaitaan näyttävä maski toisti aiemmista FEmalleista tuttua mörököllimäistä ilmettä. Sitä oli kuitenkin päivitetty aavistuksen uudempaan suuntaan. Saatavilla oli myös nokallinen malli, joka oli huomattavasti suositumpi. Nyt sitä ei enää ole. Mittaristotaulussa on varaus autoradion kaiuttimelle. Sisätilat olivat nykypäivään nähden melko askeettiset. Hakuvalon kahvat, kuten katolla olevat valotkin, on palautettu paikalleen. Moottoriin pääsi käsiksi moottoritunnelin avaamalla. Emalimaalattu pelti oli yhä verhoilun pääelementtinä. Yksinkertaisuutta vai mukavuutta. Lähtökohdat olivat jo vuoden 1948 FV-julkistuksessa, jonka myötä Morris Commercial oli tuonut markkinoille uuden, viiden tonnin kantavuusluokkaan sijoittuvan kuorma-auton. Kantavuutta alustasta pumpattiin nimellisen viiden tonnin lukemista eri variaatioilla aina noin kahdeksaan tonniin saakka. Aluksi ohjaamon ja miehistöosan välillä ei ollut edes kommunikaatioyhteyttä, sisäpuhelin tuli myöhemmin. Kuljettajan istuin oli sentään päivittynyt jo säädettäväksi ja vaimennetuksi malliksi. Myös hytin yleinen ryhti oli kohentunut pystymmäksi, ja suuremmilla ikkunoilla varustettujen ovien saranat oli piilotettu peltien alle. Jotain vanhaa, jotain uutta B ritish Motor Corporationin alaiset sisarmerkit Morris ja Austin tuottivat sangen samankaltaisia kuorma-autoja omilla merkeillään niin nokallisina normal control -malleina kuin myös pystyhyttisinä forward control -malleina. Kajuutta ei ole vielä kippaavaa mallia, vaan voimanlähteeseen päästään käsiksi moottoritunnelin katteita avaamalla
Risto Lehtinen (vas.) ja Berndt Mannström ovat molemmat olleet mukana paitsi entisöimässä Austinia myös aikanaan sen kanssa VPK-toiminnassa. Pelkkää hyvää, sillä auto on kerrassaan kaunis. ”Lähtökohdat hytin ja korin puurungon osalta olivat hyvät, mutta esimerkiksi korin alareunan peltejä uusittiin kymmenen neliön verran”, Mannström kertoo. Alakuvassa Austin on aktiivipalveluksessa vuosikymmeniä sitten. Kaikkiaan tunteja kertyi noin 2000, summailee Berndt Mannström. Jatkossa entisöinti on tarkoitus viimeistellä vielä asiaankuuluvalla varustelulla. Vuonna 2018 laitettiin lisää vauhtia peliin 545 tunnin ja 39 torstain verran, ja hieman tästä ylimenevä tuntimäärä tehtiin myös vuonna 2019. Maaliskuussa 2017 aloitettiin varsinaiset entisöintityöt. Vaikka aikaa myöten autoa päivitettiin muutamaankin otteeseen esimerkiksi hälytyslaitteiden, merkintöjen ja viestintälaitteiden osalta, ovat sinivilkut ja valkoiset raidat nyt poissa. Keskikuva kertoo entisöinnin lähtöasetelmista. Ensimmäisenä vuonna talkootunteja kertyi 318, ja työpäiviä tai -iltoja oli 28. Toistaiseksi torstain toimintailtoja ei ole kuitenkaan Tammisaaressa voitu järjestää. ”Kyllä tämän auton harvinaisuus oli nimenomaan se syy, miksi kiinnostusta löytyi tehdä Austin jälleen kuntoon”, Mannström linjaa lopuksi. ”Englannista sai viikossa uutena oikeastaan kaikki tarvittavat osat, kuten vilkut ja valot”, hän kiittelee. Muita ajokuntoisia Austin-paloautoja ei tällä hetkellä Suomessa tiettävästi rekisteröitynä ole. Ainoa lajissaan Ja mitä voi sanoa lopputuloksesta. Österby FBK:lla oli myös yläkuvan kaltainen Thames Trader. Toki brittiläisen automuotoilun kauneudesta voi ja saa joku olla muutakin mieltä, mutta ainakaan entisöintityöstä ei totuuden nimissä löydy mitään huomautettavaa. AUSTIN 504 KULMALA MOOTTORI kuusisylinterinen, vesijäähdytteinen, vapaasti hengittävä 3,993 cm 3 BMC-työntötankobensiinimoottori, suurin teho 90 hevosvoimaa 3000 kierroksella, suurin vääntö 275 newtonmetriä 1000 kierroksella VAIHTEISTO 4+1-manuaalivaihteisto KORI puurunkoinen ja peltiverhoiltu Veljekset Kulmala Oy:n valmistama sammutusauton kori 2800 litran vesisäiliöllä ja Esa 100 -keskipumpulla MUUTA akseliväli jatkettu 160-tuumaisesta vakiovälistä eli 4,06 metristä 4,5 metriin korituksen yhteydessä 8/2020 23. Kulttuuriteko on kaikesta huolimatta nyt pääosin suoritettu, ja yksi Suomessa äärimmäisen harvinaisista paloautoja kuormaautomalleista on tallessa. ”Esimerkiksi peltitöissä suurimman työn teki jäsenistä Vilhelm ”Ville” Wendelin, ja oikeastaan vain maalaus oli sellainen isompi ulkoa ostettu asia”, Berndt kertoo. Varsin kunnioitettava linjaus on ollut myöskin palauttaa auto siihen asuun, jossa se on ollut uutena. Jarrujärjestelmä käytiin läpi ja moottorin osalta venttiilit.” Yhtenä hyvänä puolena Mannström pitää sitä, että vaikka Austin onkin Suomessa nykyään harvinainen merkki, ei osapuutetta maailmalla ole. ”Kilometrejä autossa oli noin 30 000, ja tekniikan puolesta ei suuria tarvittu. Askareelle kokoonnuttiin torstai-iltaisin pääasiassa kuuden aktiivin voimin. Iso osa töistä tehtiin oman talon väen voimin
ALPPITEIDEN KULKIJA SAURER 2DM 4X4 1966 Simo Hellman etsi lapsuudesta tuttua Borg wardkuormuria harrasteajokiksi, mutta sattuma saneli toisin. Nyt pihassa on kuormaauto, josta harva tulee sanomaan, että meilläkin oli aikanaan samanlainen. 24
Sastamala 25
Kiertäessämme sveitsiläiskuormurin ympärillä Simo Hellman kertoo auton yksityiskohdista. ”Meillä kotona oli aikoinaan Borgward-merkkinen kuormaauto. S uomalaisille Saurer on melko tuntematon merkki ainakin kuorma-autona. 1920-luvulla Saurerilla on ollut maassamme maahantuoja ja jokunen yksilö tänne tuolloin todennäköisesti saatiinkin. Kun Viro itsenäistyi, Sveitsin armeija lahjoitti muutaman kymmenen kappaletta Saurereita ja muutakin tarviketta naapurimaamme armeijan tarpeisiin. Koska Viro on nykyisin Nato-maa ja Saurerit ovat jo hieman vanhanaikaisia sotilasajoneuvoiksi, niitä laitettiin myytäväksi Viron armeijan nettihuutokauppaan.” Ajatuksella tehty Saurer 2DM esiteltiin vuonna 1959 ja sen kanssa lähes identtinen kuorma-auto oli niin ikään sveitsiläinen Berna 2VM. Lapiolle, hakulle ja rautakangelle on auton rungon päällä kätevä esiin vedettävä teline. ”Saurereita laitettin myytäväksi Viron armeijan huutokauppaan.” 26 SAURER 2DM 4X4 1966. Alan ammattilaiset ja harrastajat muistanevat sveitsiläisyhtiön paremmin Vanaja-kuormureiden moottorivalmistajana 1950-luvun alkuvuosilta. Netti mahdollisti ajoneuvon etsimisen kaukaa kotorannoilta. Netissä tuli sitten vastaan näitä Saurereita, ja ne olivat sekä kunnoltaan että hinnaltaan sellaisia, että hankinta kävi päinsä”, Simo kertoo. Sveitsiläisten kuorma-autojen päätymisestä Viron maaperälle Simolla on tarkka käsitys. ”Siviiliversioissa ei ole kattoluukkua, samoin pyöreä keulamerkki puuttuu.” Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Takana sijaitsevan vinssin vaijerin saa tuotua auton rungon sivua pitkin ja lokasuojan läpi etupuskurin päälle, jolloin voidaan vinssata myös edestäpäin. Aloinkin aluksi etsiä nimenomaan Borgwardia, mutta en löytänyt. Kovin pitkälle ei silti tarvinnut maantieteellisestikään surffailla, sillä Saurer löytyi virolaisesta nettihuutokaupasta. ”Saurereita on tehty Sveitsin armeijalle vuodesta 1964 alkaen erilaisina versioina noin 3200 kappaletta. Sastamalalainen Simo Hellman löysi harvinaisen harrastekuormaautonsa sattuman kaupalla
Vaijeria kelassa on 60 metriä. Varusteet ovat yksinkertaisia, toimivia ja ennenkaikkea tukevia”, Simo kehuu. Vinssin vaijerille on aukko vasemman puoleisessa etulokasuojassa, ja puskurin päällä sijaitsevat vaijerin ohjainpyörät. Varapyörätelineen alla on paikka lisäkelalle, jonka ympärille voi kietoa 20 metriä vaijeria, jos tuntuu siltä, että vinssissä oleva 60 metriä ei riitä. Polttoainetankin päällä näkyy vakiovarusteena oleva hinauspuomi. Saurer kulkee tukevien tykkipyörien päällä. ”Ainoa jälkeenpäin tehty lisäys alkuperäiskuntoisessa konehuoneessa on pissapojan säiliö, sillä se vaadittiin, kun auto rekisteröitiin Suomeen.” Paineilmajärjestelmässä ei ole meille tuttuja tenusysteemejä, vaan moottorin kyljessä sijaitsevan kaksisylinterisen kompressorin perässä on vesija öljysuodatin. Samalla puolella on myös lavan alta esiin vedettävä kätevä teline, jossa voi säilyttää lapiota, hakkua ja rautakankea. Vaijerin pituus on 60 metriä. Pyöräkiilat kuuluvat varustukseen, samoin teline kahdelle jerrykannulle lisäpolttoainetta varten. Hytin takaseinä ja katto ovat lasikuitua ja esimerkiksi nokkapelti alumiinia. ”Kun auton perässä olevan ohjainpyörän kääntää oikeaan asentoon ja asettaa vaijerin kulkemaan sen kautta rungon sivua keulaan, saa vaijerivedon myös auton eteen. Vinssille on huoltoluukku lavan pohjassa. Mikäli vinssille tarvitaan lisää vaijeria, on varapyörätelineen alla kiinnityspaikka 20 metrin lisäkelalle. Pyöränlaakereissa on öljyvoitelu: navoissa on 0,8 litraa vaihteistoöljyä. ”Kaikesta näkee, että auto on ajatuksella tehty eikä vain sinnepäin. Lavan alla on hieman viistosti asennettu pyörä, joka takaisinpäin kelattaessa ohjaa vinssin vaijerin siististi pääkelalle. Nokkapellin alla on Saurerin oma ahtamaton kuusisylinterinen dieselmoottori. Saurerin ainoa polttoainemittari on asteikolla varustettu mittatikku, jonka paikka on kuljettajan penkin alla olevassa telineessä. Valinnoilla on ilmeisesti tavoiteltu keveyttä, mutta toisaalta sotilastehtävissä ohjaamossa ollaan hyvin suojattomia näiden materiaalien sisällä. Moottorin toisella puolella on vielä eräänlainen hienosuodatin, jonka jälkeen kuiva ja puhdas paineilma lähtee järjestelmään. Auton takalokasuojat on aikanaan Virossa vaihdettu muovisiin, mutta kiinnikkeet ovat alkuperäiset. Simolla on myös alkuperäinen pressukapelli antamassa tarvittaessa lavalla kuljetettavalle sääsuojaa. Ohjaamon materiaalivalinnat ovat mielenkiintoisia. Lavan alle on sijoitettu tarpeellisia varusteita. Kuvassa näkyy akseli, joka tuo vinssille käyttövoiman auton maastovaihteistolta. Vasemman takapyörän takana on laatikko, jossa on ketjut säilytypussissa. Ilmalinjat, sähköjohdotukset ja niiden liittimet on tehty kestämään ajoneuvolle suunnitellut olosuhteet ja hieman enemmänkin. Simo kertoo että ainoastaan laturi ja startti ovat Boschin tekosia, kaikki muu on Saurerin valmistetta ruiskutuspumppua ja paineilmakompressoria myöten. Auton perässä on ohjainpyörä, jota sopivasti kääntämällä saadaan vinssivaijeri suunnattua auton etuosaan. Kakkospykälällä saa puolestaan nopeutta lisää, mutta vetovoima heikkenee”, Simo jatkaa. Itse vinssi sijaitsee auton takaosassa ja saa voimansa nivelakselin välityksellä maastolaatikosta. ”Vinssi toimii, kun vaihteisto on vapaalla. Vetopuomi kaverin auttamiseksi kuuluu niin ikään Saurerin varustukseen. Vinssin pääkela paljastuu, kun avataan lavan pohjassa oleva luukku. 8/2020 27. Jos maastolaatikosta valitsee pikku ykkösen, voimaa on tarjolla vaikka kuinka mutta vetonopeus on todella pieni. Auton vasempaan kylkeen voi myös asentaa ohjainpyörän, jolloin vetoa saadaan sivullekin päin.” Lavan alla vinssin pääkelan takana on hieman kaltevassa asennossa ohjain, jonka avulla vaijeria takaisin kelattaessa vaijeri asettuu pääkelalle oikein. Saurer on lavaa myöten tehdastekoinen. Paineilmajärjestelmän mielenkiintoinen piirre on seisontajarru, sillä kaikkiin pyöriin vaikuttava systeemi on myös takapyörien osalta mekaaninen
Tämä oli ajoneuvojen ahkeran ja tulosta tuottaneiden kehitystoimien ansiota. F. Vapaastihengittävä dieselmoottori on Saurerin omaa tuotantoa ja tuottaa 135 hevosvoimaa. Samoin moottorivalmistus eteni aimo harppauksin, sillä tieliikennekäyttöön alettiin kehittää bensiinimoottoreiden rinnalle kaasuöljymoottoria Rudolf Dieselin ja Hippolyt Saurerin toimesta. Käyntinopeusja polttoainemittarit puuttuvat. Maaliskuussa 1982 yhtiön johto ilmoitti, että Saurer lopettaa kuorma-autojen valmistuksen. Tosin ajoneuvovalmistuksella ja moottoriteknologialla on ollut keskeinen rooli Saurerin noin 170-vuotiaalla taipaleella. Yksityisasiakkaiden ja Sveitsin armeijan jo tilaamat ajoneuvot valmisti uusi yhtiö, Nutzfahrzeuggesellschaft Arbon Wetzikon (NAW). Saurerin pojat Anton ja Adolf alkoivat valmistaa isänsä valimossa käsikäyttöisiä brodeerauskoneita. Heti seuraavana vuonna alkoi hyötyajoneuvotuotanto, joka olikin yhtiölle menestyksekäs. Ratin vasemmalla puolella on puolittajan vipu ja oikealla puolella pakokaasujarru-sammuttimen vipu. Valimosta tekstiili teollisuuden koneisiin S aurer saattaa konevalmistajana olla tutumpi naispuolisille lukijoille, sillä sveitsiläisyhtiön pitkän historian alkutaival ja nykyhetken tuotanto painottuvat osin tekstiiliteollisuudessa käytettäviin koneisiin ja komponentteihin. Kaksisylinterinen paineilmakompresssori sijaitsee moottorin kyljessä. Kuorma-autojen lisäksi Saurer oli merkittävä valmistaja linja-autojen ja varsinkin johdinautojen suhteen jo 1930-luvulla. joulukuuta 1983, ja kaikista viimeisin ajokki joka hyvästeli synnyintallinsa oli Saurer 10DM sotilaskuormaauto 27. 1930-luvulla sitä alettiin valmistaa lisenssillä mm. Britanniassa ja italiassa. Berna säilyi tuotemerkkinä pitkään, ja sitä valmistettiin melko identtisenä Saurerkuorma-autojen kanssa. Mittaristo on yksinkertaisen selkeä. helmikuuta 1986. Näin oli käynyt jo vuonna 1929, kun Saurer hankki Motortenfabrik Berna AG:n. Paineilmajärjestelmässä ei ole meille tuttuja jäätymisenestomekanismeja, vaan ilman puhtaus ja kuivuus on toteutettu vedenja öljynerottimilla ja hienosuodattimella. Tekstiiliteollisuuden nousuja ja laskuja tasoittaakseen Saurer alkoi valmistaa moottoreita. Viimeinen siviilikäyttöön valmistettu kuorma-auto lähti tehtaalta 8. Vuonna 1862 Saurer muutti yrityksensä Bodensee-järven rannalla sijaitsevaan Arboniin. Vipujen ja katkaisijoiden käyttöohjeet löytyvät kojelaudan kyltistä saksanja ranskankielisinä. Tästä oli sangen lyhyt matka ajoneuvotuotantoon, ja Saurer valmistikin ensimmäisen henkilöauton vuonna 1902. Saurerista tuli kysytty merkki. Penkkien välissä on käsijarrukahva sekä vinssin ja maastovaihteiston käyttövivut. Toiminnan kasvaessa myös kilpailijoita ostettiin pois markkinoilta. Ensimmäisen teollisuuden ja laivaliikenteen käyttöön tarkoitetun polttomoottorin yhtiö oli saanut valmiiksi jo vuonna 1888. 1950-luvulle mentäessä Saurerin asema Sveitsissä oli vankistunut entisestään kuormaja linjaautosekä sotilasajoneuvovalmistajana. Muualle maailmaan uusia Saurereita ei juurikaan lähtenyt (lisenssivalmisteet olivat oma lukunsa), ja vielä 1970-luvulla tehdyt vientiponnistelut olivat yhtiölle kallis toimi. Franz Saurer (1806–1882) perusti vuonna 1853 metallivalimon Sveitsiin, lähelle nykyistä ST Gallenin kaupunkia. Pienet valmistusmäärät tulivat tehtaalle hintaviksi, ja hiljalleen valmistus alkoi hiipua. Saurer & Söhne-yhtiöstä tuli hieman myöhemmin alan johtava valmistaja alppimaassa. Saurer-kuorma-autot jaettiin valmistusajankohtien mukaan neljään eri malliin: A-type (1915–30), B-type (1925–33), C-type (1934–70) ja D-type (1955–83). Paineilmaa valvotaan kahden mittarin lisäksi tuulilasin oikeassa alakulmassa näkyvällä radioantennin kaltaisella osoittimella. 28 SAURER 2DM 4X4 1966
Simo Hellman etsi harrasteajokiksi nuoruudesta tuttua Borgwardia, mutta sellaista ei kuitenkaan löytynyt. Penkkien välissä on kotelo, jonka alta paljastuvat maastolaatikon sekä vinssin käyttövivut. SAURER 2DM 4X4 VUOSIMALLI 1966 MOOTTORI kuusisylinterinen vapaastihengittävä dieselmoottori, tyyppi CT3D, poraus 115 mm, iskun pituus 130 mm, iskutilavuus 8110 cm 3 , teho 135 hevosvoimaa MITAT pituus 7 370 mm, leveys 2 300 mm, korkeus 3 200 mm, omamassa 6 900 kg, kokonaismassa 12 000 kg, akseliväli 4 200 mm, polttoainesäiliö 160 l RENKAAT 9.00–20 JARRUT paineilmatoimiset rumpujarrut PÄÄLLIRAKENNE kappaletavaralava, irrotettava pressukapelli Ohjaamossa Saurerissa on oikeanpuoleinen ohjaus. Mittaristosta ei löydy polttoaineen määrälle perinteistä osoitinta. 8/2020 29. Ratin alla olevalla kääntökatkaisjalla valitaan sekä etuveto että tasauspyörästön lukot. Penkkien välissä on kotelo, jonka alta paljastuvat maastolaatikon ja vinssin käyttövivut. Sitten siirryin Vammakselle, jossa vierähtikin seuraavat 38 vuotta raskaiden työkoneiden parissa”, Simo kertoo. Toinen erikoinen varuste löytyy kojelaudan päältä, kuljettajan puoleisen tuulilasipilarin juuresta. ”Meillä oli kotona autohajottamo ja verstas, jossa tehtiin muun muassa kuorma-auton rungoista traktorin peräkärryjä. Vasemmalla kädellä vaihtaminen kävi melko helposti, tosin siihen täytyi ottaa ajatus mukaan. Kojelaudassa on selkeä vipujen ja hallintalaitteiden käyttöopastus. Saurerilla on varmasti hyvät oltavat raudan kanssa kasvaneen Hellmanin kotona, varsinkin kun kaverina on niin ikään sveitsiläinen kärry. Ammattikoulussa kävin sähköpuolen. Vivun kääntö ylös tai alas ja kytkimen käyttö pohjassa sai käytössä olevan vaihteen muuttumaan nopeasti sopivammaksi, kun ajonopeus syystä tai toisesta vaihteli. Kuljettajan penkin alla on paikka luotettavalle polttoainemittarille: omassa telineessään on asteikolla varustettu mittatikku, joka tarvittaessa työnnetään polttoainetankkiin. Näin voi todeta Simonkin kohdalla. Ratin vasemmalla puolella on kiiltävä vipu, josta voi puolittaa kulloinkin käytössä olevan vaihteen. Ensimmäinen kerta oikealta ohjattavalla autolla hieman arvelutti, mutta yllättävän luontevasti väärältä puolelta ajamisen juoneen pääsi kiinni. Sen jälkeen pääsin töihin Vammalan vaneritehtaalle, jossa olin seitsemän vuotta. Raskaiden kanssa koko ikä Usein kiinnostus aikuisiän harrastuksiin kumpuaa lapsuudesta. Vaikka kyseessä on sotilasajoneuvo, ei ohjaamossa ollut kuuroutumisen vaaraa. Sen vierestä löytyy käsikaasun käyttöpyörä. Kuljettajan paikalta katsottuna vasemmalla penkkien välissä huomio kiinnittyy komeaan käsijarrukahvaan ja 4+1-vaihteistoa käskyttävään vaihdekeppiin. Jos ilmanpaine järjestelmässä laskee, nousee osoitin samaa tahtia pystyyn, jolloin se on ulkoa nähtävissä. Oikealla puolella puolestaan on pakokaasujarruja sammutusvipu. Ahtamattoman kuutoskoneen miellyttävä käyntiääni pysyi varsin maltillisella tasolla. Viron armeijan nettihuutokaupasta mukaan lähti Suomessa harvinainen Saurer. Koeajolla Simo rohkeni antaa autonsa myös toimittajan kokeiltavaksi. Se pysyy tuulilasin alapuolella piilossa, kun kaikki on kunnossa. Kiiltävää radion antennia muistuttava osoitin kertoo paineilmajärjestelmän vioista ulospäin vaikkapa valvovalle viranomaiselle. Katsotaan sitä seuraavaksi. Tekstit ovat sekä saksaksi että ranskaksi. Ratissa oleva puolittaja oli kätevä
Kärry on veturia puoli metriä kapeampi, ja vaunun renkaat kulkevat suurin piirtein samaa uraa vetoauton sisempien takarenSimo Hellmanilla on meidän oloissamme harvinainen ajoneuvoyhdistelmä joka on valmistettu Sveitsissä. Nettihuutokaupan kautta Aivan kuten Saurer-kuormurin kanssa, Simo turvautui perävaunukaupoille lähtiessään tämän vuosituhannen hankintakanaviin. S aurer on maassamme harvinainen kuorma-auto. SIG NEUHAUSEN 1973 Sveitsiläisille alppiteille suunniteltu täysperävaunu on teillämme varsin outo ilmestys. Kuten vetoauto, myös perävaunu on hankittu maamme rajojen ulkopuolelta. Sveitsiläiskuormuri vaatii peräänsä käkikellojen ja herkullisten juustojen maassa valmistetun, kapeille, kimuranteille ja runsaiden korkeuserojen sävyttämille vuoristoteille tarkoitetun vaunun. Mikäli mielessä on ajanmukaisen ja tyyliin sopivan ajoneuvoyhdistelmän kokoaminen vaikkapa erilaisia tapahtumia varten, ei peräkärryn kanssa voi mennä sieltä missä aita on matalin. ”Puuosia korjailin ja vaihtelin ehjiin, metallipinnat on hiekkapuhallettu ja koko kärry maalattu. Sastamalalainen Simo Hellman hankki Saurerkuormurinsa perään ajanmukaisen kärryn joka kapeudestaan johtuen on tietyissä tilanteissa haastava vedettävä ja peruutettava. Sivuäärivalot laitoin siitä syystä, kun vetoautoa huomattavasti kapeampi kärry ei näy muuten peileistä. Ikäluokkaan sopivat uudet takavalot asensin. Jarrujen ilmalinjat ja sähköt olen uusinut. Kunnostustoimia sveitsiläiskärryyn on jouduttu hieman tekemään. 30 SAURER 2DM 4X4 1966. Kuorma-autokäyttöön valmistetuista SIG Neuhausen perävaunuista ei löydy juurikaan luotettavaksi kelpaavaa taustatietoa, vaikka 1800-luvun puolivälistä saakka toimineen yrityksen muista tekemisistä tarinoita riittää. ”Peräkärryn ostossa toimin samalla tavalla kuin vuotta aikaisemmin Saurerin kanssa, vaunu löytyi nettihuutokaupasta Virosta”, Simo kertoo. Tämä kapeus toisinaan haittaa vaunun vetoa ja varsinkin peruuttamista.” Kun vaunu on kytketty Saurerin koukkuun ja yhdistelmä vedetty suoraksi, niin leveyseron huomaa selvästi. Simo on kuitenkin selvittänyt, että SIG teki kyseisiä kärryjä ainakin Saurerille
Kärry on melko lyhyt. Lavan laidat on puuta ja pohjan valmistukseen ovat sveitsiläiset valinneet tammesta sahatut lankut. Tehtaalle ei ollut omaa kiskoyhteyttä, joten alkuvaiheessa valmiit vaunut täytyi kuljettaa hevosvetoisilla kärryillä Schaffhausenin rautatieasemalle ja myöhemmin Badische Station Neuhauseniin. Tämä selittyy Simon mukaan sveitsiläisen tiestön asettamista vaatimuksista. Omamassa 1 850 kg, kokonaismassa 5 350 kg. Akselimassat ed + tak 2 675 kg. Mekaaninen seisontajarru toisessa akselissa. Kuvasta havaitsee SIG`n kapeuden. SIG onkin nykyään eräs maailman suurimpia pakkausratkaisuiden parissa toimivia teollisuusyrityksiä. Perävaunun renkaat kulkevat vetoauton paripyörien sisimmäisten renkaiden jälkiä. kaiden kanssa. Jo varhain yhtiö touhusi myös työkalusuunnittelun sekä työkalujen valmistusjärjestelmien kanssa. SIG Neuhausen – rautatievaunuista kartonkipakkauksiin S chweizerische Industrie Gesellschaft (SIG) -yrityksen tarina alkoi vuonna 1853 Sveitsin pohjoisosassa. Maatalouden tarpeisiin näitä kaksiakselisia täysperävaunuja on tehty, tai ainakin niitä on maatiloilla käytetty, sillä ulkomaisia nettisivustoja tutkiessa saattaa näytölle ilmestyä SIG Neuhausen -kärry maininnalla Farm Trailer. Kuten vetoautona toimiva Saurer, on myös perässä seuraava SIG Neuhausen -vaunu museoajoneuvoksi katsastettu. Raideliikennevälineet olivatkin merkittävä osa yhtiön toimintaa aina 1990-luvun alkuun saakka, jolloin kiskokalustotuotanto sulautettiin Fiat-konserniin. Peräkärry on vetoauton tavoin varustettu niin sanotuilla tykkipyörillä. Vuonna 2000 kaikki osakkeet myytiin Alstom-konsernille joka päätti SIG:n pitkän aikakauden rautateiden parissa. Tänä päivänä SIG-logo voi tulla vastaan arkisissa merkeissä vaikkapa aamiaispöydässä, sillä kirjainyhdistelmä saattaa löytyä kartongista valmistetun mehutölkin kyljestä. Maantiekuljetuksissa käytettäviä peräkärryjä sen sijaan ei yrityksen omassa historiakatsauksessa mainita, joten saattaa olla että nämä eivät ole olleet liiketoiminnan kannalta merkittävä tuote. Renkaat 8,25–15 16PR JARRUT Paineilmatoimiset rumpujarrut, seisontajarru molemmilla akseleilla. 8/2020 31. Rautateille tehdyt vaunut olivat tehtaan aamunkoitteessa tärkeä tuote. Samoin akseliväli, kantavuus ja kokonaispaino ovat maltillisia. Jarrut ovat paineilmatoimiset, mutta vetoautosta irroitetun kärryn paikallaan pysyminen ilmavuodon sattuessa on varmistettu mekaanisesti toiseen akseliin vaikuttavalla seisontajarrulla. Rein-joen varrella Saksan rajan tuntumassa sijaitsevassa Schaffhausenissa käynnistyi rautatievaunujen valmistus Scweizerische Waggonfabrikin toimesta. Kun on tarve irroittaa laita niin klipsu nostetaan sormella ylös. Kärry ei näy vetoauton peileistä. TEKNISET TIEDOT MERKKI SIG Neuhausen VUOSIMALLI 1973 TYYPPI Avonainen varsinainen perävaunu MITAT pituus 4 500 mm, leveys 1 800 mm, korkeus 1 700 mm, akseliväli 3 000 mm. Sivulaitojen taaimmaisissa saranoissa on kätevä klipsu joka estää normaaliasennossa ollessaan avatun laidan luistamisen pois paikaltaan. Olisi myös kiinnostava tietää, että olivatko aikaisemmin mainitut rautatievaunujen kuljetuksiin käytetyt hevoskärryt 1800-luvulla oman tehtaan valmistamia. Moni onkin saattanut törmätä yhtiön valmistamaan käsiaseeseen esimerkiksi 007agenttiseikkailuissa. SIG toimi lähes alusta asti myös aseteknologian parissa
Miehen silmäterä on B-414, aikansa perustraktori. Jorma Virtaselle 60-luvun Natikat tulivat tutuiksi maahantuojan korjaamolla. 32. Hauho PERUSNATIKKA INTERNATIONAL MCCORMICK B-414 1965 Brittiläiset International-traktorit saapuivat markkinoille 50-luvun puolenvälin jälkeen
33
VAIHTEET 8+2 JARRUT kuivat levyjarrut HYDRAULIIKKA tuotto 28,5 litraa minuutissa, nostovoima vetovarsien päässä 1170 kilogrammaa VOIMAN ULOSOTTO 540, 745 ja 1000 RENKAAT edessä 7,50–16, takana 12-28 tai 11-32 MITTOJA pituus 299,5 cm, suurin leveys 222 cm, akseliväli 194 cm, maavara takasillan alla 44,5 cm, paino 1725 kg I nternational Harvesterin isobritannialainen tytäryhtiö alkoi tehdä omia traktorimallejaan 1950-luvun jälkipuoliskolla. Teho 38 hevosvoimaa 2000 kierroksella minuutissa. ”Muistan, kuinka Hämeenlinnaan tuli junanvaunulla uusia Natikoita. Vuonna 1961 näki päivänvalon Suomessakin tuttu malli B-414. Siitä niitä vietiin vaunusta muutaman sadan metrin päähän korjaamolle”, Jorma kertoo. Se kilpaili samassa kokoluokassa kuin maanmiehensä Fordson Super Dexta, Massey Ferguson 35 ja Nuffieldin kolmisylinterinen traktori. Internationalit ovat Virtaselle tuttuja, sillä hän oli 60–70-luvuilla töissä merkin maahantuojien eli SMK:n ja sittemmin SOK:n korjaamolla. Traktori ei ollut kilpailijoitaan heikompilaatuinen, mutta isojen kilpailijoidensa veroista suurmenestystä siitä ei Suomessa tullut. Malli oli tuttu ja yksilö erikoinen, joten Jorma jaksoi piirittää Natikkaa pitkään. Pelleissä ei juuri ollut kolhuja, ne puhallettiin ja maalattiin. ”Tein siitä monta vuotta kauppaa. Sylinterin halkaisija 88,9 mm, iskun pituus 101,6 mm, tilavuus 2,52 l. Se on täällä Hauholla kasattu.” Traktori vaati pääasiassa pintaja sähköremonttia. Nokkapumppu ja hydrauliikan omat öljyt alkoivat olla jo arkipäivää traktoreissa. Jälkipään B-414:t pannaan avaimesta käymään. Bradfordin pikajuna Hauholaisen Jorma Virtasen traktoririvistöstä löytyy komea käyttökunnostettu B-414. Traktori on hieman erikoinen tapaus, sillä Jorman tietojen mukaan se on ostettu suoraan Englannista osina Suomeen ja koottu täällä erään yrityksen palvelukseen. Myyntimäärät mitattiin sentään tuhansissa. Uusi kytkinhän menee hetkessä jumiin eikä irrota. 34 INTERNATIONAL MCCORMICK B-414. CAV-jakajapumppuja oli Internationalin lisäksi esimerkiksi David Browneissa. INTERNATIONAL M c CORMICK B-414 MOOTTORI IH BD-154, nelisylinterinen esikammiodiesel. Koska B-434-malli korvasi B-414:n vuonna 1966, voidaan päätellä, että B414:ää on myyty Suomessa kolmisentuhatta kappaletta. Samassa selostuksessa mainitaan maahantuojan tietona, että 31.12.1965 mennessä B-414-traktoreita oli myyty Suomessa 2835 kappaletta. Onhan tässä tosin 32 tuuman renkaat – vakiokoko on 28”, Jorma aprikoi. Jatkuvatoiminen hydrauliikka oli yksi Natikan mainosvalteista. Maatalouskoneiden tutkimuslaitos Vakola arvosteli koetusselostuksessaan B-414:n käyttöominaisuuksiltaan hyväksi ja kestävyydeltään kohtalaisen hyväksi. Sähkölaitteista lamput ja johdot ovat kaikki uusia.” Voimansiirto oli entiselle Natikka-huoltajalle yllätys. Minäkin olen niiden kanssa vuosikymmenet pelannut, mutta tämä on ensimmäinen oikein kovakulkuinen 414, joka on tullut vastaan. Ihmettelin, että onko niitä ollut monenlaisilla välityksillä.” Oma B-414 tuntuu kulkevan paljon peruskonetta nopeammin. Ajanmukaisessa B-414:ssä oli vakiovarusteina muun muassa tasauspyörästön lukko, nokkapumppu ja vetovastustunnustelu. ”Laitoin siihen uuden kytkimen ja uudet renkaat. Kytkinpolkimet oli sidottu rautalangalla pohjaan. ”Eräs vanha tietäjä sanoi, että hän teki tämmöiseen Natikkaan vaihteistoremonttia ja löysi purkamosta kolmenlaisia erilaisia hammaspyöriä. ”Olen ajanut omalla pihatiellä toiseksi suurimmalla vaihteella kaasu pohjassa, ja sehän menee kuin pikajuna. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Kari Mattila Suomalaismallinen vetokoukku pienensi Natikan muuten hyvää maavaraa alle 40 senttimetrin
Ensimmäiset oikeat britit I nternational Harvester perusti tytäryhtiön Isoon-Britanniaan 1906. Muistan, kuinka Maanviljelijän Kaupassa pantiin 434:ään uudet simpukan sektoriakselit ja holkit ja otettiin kaikki väljät pois. ”Jos ohjauslaitteet on viimeisen päälle säädetty, se kulkee hyvin. ”Natikka on kova vetämään peräkärryä. Vemputus väheni, mutta saattoi palata piankin. Ainakin korvia hivelee eniten isompi englantilainen. Myös maanmuokkaus sujuu B-414:llä hyvin. IH:n maataloskonevalmistus alkoi Englannissa kuitenkin paljon myöhemmin. Doncasterissa sijaitsevalla tehtaalla koottiin ensimmäiset brittiläiset Farmall M -traktorit vuonna 1949. Vaihteisto oli sama kuin B-275:ssä. Pian englantilaiset alkoivat kuitenkin suunnitella kotimaan ja Manner-Euroopan viljanja nurmenviljelyyn paremmin sopivia traktoreita. Vuonna 1957 nähtiin isompi englantilainen Intikka. Suurin parannus liittyi nostolaitehydrauliikkaan. 8/2020 35. Kymmenen vuotta myöhemmin Doncasteriin valmistui toinen tehdas. Jorman mukaan B-414 on ainakin näin isoilla renkailla taipuvainen hieman tanssahtelemaan. ”Nostolaite toimii hyvin. B-275:n mekaanisen painonsiirron asemesta B-414:ssä oli kehittyneempi vetovastuksen tunnustelu – mainosten mukaan B-414:n nostolaite osasi näin muodoin peräti ajatella. Traktorin muotoilu oli hieman muuttunut, ja tehoa oli taas pari hevosvoimaa lisää. Myös nostolaitteen toimintanopeudelle oli kaksi vaihtoehtoa. Keinu kanssain Vanha Natikka-korjaaja tuntee mallin etenemisen muutkin oikut. Mutta jos vähänkin tulee väljää, etupyörät rupeavat äkkiä vemputtamaan. Ensimmäinen näistä oli vuonna 1955 esitelty B-250, 30-hevosvoimainen dieseltraktori, joka kilpaili lähinnä Fordson Dextan ja Massey Ferguson 35:n kanssa. Brittituotanto alkoi amerikkalaisilla traktorimalleilla. Jos on paikalla, kun semmoista laitetaan käyntiin, kannattaa mennä kuuntelemaan.” Vielä muistelemme, kuinka County teki aikoinaan 634-mallistakin nelivetoversion. Myös läheisessä Bradfordin kaupungissa avattiin IH:n tehdas vuonna 1954. Tehonlisäys oli saatu kasvattamalla hieman suurinta kierroslukua. 6 x 16 ei ole niin altis vemputukselle kuin tämä 7,5 x 16.” Ohjauksen säätöherkkyydestä huolimatta B-414 on Virtasen mielestä kokoluokassaan hyvä vetokone. Vanhasta koneesta oli puristettu taas viisi hevosvoimaa lisää. Vuonna 1966 tuli B-414:n tilalle uusi malli B-434. 55-hevosvoimainen traktori oli aikoinaan iso traktori, ja sitä tarjottiinkin erikoistehtäviin suurtiloille, teollisuuteen ja urakoijille. Kenties tapaamme joskus sellaisenkin. B-414:lle tehtiin myös isompi rinnakkaismalli B-614. B-414:ssä oli edelleen jo 250:stä tuttu moottori, nelisylinterinen esikammiodiesel. Vuonna 1961 B-275:n rinnalle tuli B-414. Siinä oli hieno saundi. Tällä kertaa sylinterin halkaisijaa oli hieman suurennettu, ja ottipa moottori jälleen hieman enemmän kierroksiakin. Lisäksi edeltäjämallin 5+1-vaihteiston tilalla oli nyt kahdeksan pykälää eteen ja kaksi taakse. Ne olivat kyllä mahtavia vehkeitä. Ominaisuuksiltaan se oli hyvin samankaltainen kuin B-414, tehoa vain oli 56 hevosvoimaa. Lisävarusteena 434:ään sai Speed Amplifier -lisävaihteen, joka toi lisää nopeutta mutta oli herkkä vaurioitumaan. Tekniikka oli kuitenkin edelleen periaatteessa samaa. Se oli ajateltu vanhan B-450:n korvaajaksi. ”Natikka on kova vaikkapa vetämään peräkärryä. B-450 oli oikeastaan britti-Natikka vain varauksin, sillä se oli lähinnä ulkoisesti muokattu versio vanhasta amerikkalaismallista, jota oli valmistettu 50-luvulla myös Britanniassa. Kolme vuotta myöhemmin tehtiin viitisen hevosvoimaa tehokkaampi B-275. Se oli ajan trendi – kävihän Valmetillekin samana vuonna samoin. Vaikka jälkimmäinen oli oikeastaan saman kokoluokan parannettu versio, vanhan mallin valmistamista jatkettiin edelleen. Kyllä se työsyvyyden hakee kynnettäessä.” Onko B-414 sitten Virtasen lempi-Intikka. 35-Massikan se voittaa helposti.” Silloin tällöin Jorma panee veteraanitraktorinsa hikoilemaan esimerkiksi kyntöaurojen eteen. 35-Massikan se voittaa helposti.” Aiemmin kokopunaiset Natikat saivat kalpeat kasvot vuonna 1961. ”Minulla on ollut kaksi 634-Natikkaakin
H ämeenlinnan Hauholla majailee pitkän linjan traktoriharrastaja Jorma Virtanen. Monta lava-automiestä oli yksin Hämeenlinnan SMK:ssa ajamassa viljaa ja apulantaa ja koneita. ”Kaiken maailman traktoreita ja puimureita vietiin ja tuotiin. Hauholta saamme vastauksia. Siinä meni yhdeksän vuotta. ”Vaano ajoi puimureita isoilla Vanajilla, yksi oli nupissa ja toinen kärryssä. Sinä aikana muutettiin Aittatieltä rautatien varresta Paroisiin, ja liikekin muuttui EteläHämeen Osuuskaupaksi”, Virtanen kertoo. 60-luvulta asti on siis pelattu traktoreiden kanssa. Kolme tai neljä automiestä se elätti lähitienoilta.” Teksti: Mika Rassi Kuvat: Kari Mattila Jorma Virtanen 36. Ei ollut vetolavoja eikä mitään, niitä pudoteltiin lavalta pois ja otettiin vaihtokonetta kyytiin.” Jorma muistaa maatalouden rahtien kulta-ajan yritykset hyvin. Pyöreänokkaisella Mersulla niitä ajettiin. Mitä löytyy rivistä nykyään. Ihmeteltiin, miten sen sai ehjänä alas. ”Vuonna 1967 menin Suomen Maanviljelijän Kaupan korjaamolle Hämeenlinnaan töihin. Pisimmän pätkän työelämästään hän on viettänyt puuauton ratissa, mutta rinnalla on kulkenut aina epäajanmukaista maatalouskalustoa. KIPINÄ KORJAAMOLTA Nuorena miehenä Jorma Virtanen työskenteli SMK:n konekorjaamolla. Korjaamolla ja kuljettamassa Entisestä Tuuloksen kunnasta kotoisin oleva Jorma Virtanen on pientilan poikia, ja niin muodoin koneet tulivat jo nuorena tutuiksi. Huoltotöiden lisäksi Jorma oli SMK:lla mukana konekuljetuksissa. Varsinaisen tulikasteen huoltohommiin Jorma sai nuorena keskusliikkeen hommissa. Traktoreiden huoltaminen ja konekuljetukset jäivät niin pahasti päälle, että veteraanikoneita on tullut harrastettua jo yli neljäkymmentä vuotta. Mistä moinen innostus
Sekä korjaamotyö että konekuljetukset jatkuivat kuitenkin vapaa-ajan puuhina. ”On joskus ollutkin kettingit neljässä pyörässä. Ohjaamo näyttää olevan liki etupyöriä, mutta Jorman mukaan pyöriin kärsii laitFermo-hytti on soviteltu Countyyn niin, että pyöriin mahtuvat ketjutkin. 8/2020 37. Ruotsalaisen kiharat Jorma sai kammattua suoriksi, englantilaiseen laitettiin uudet kuoret. ”Ei tarvitse olla mitään jäätynyttä hankea. Kyllä niissä melkein korvat putosivat, kun lähti ajamaan. ”Tässä lähellä on kuutos-County. Mutta onhan se ihan erilainen ajaa talvella ja sateella, kun on tuulilasi ja katto”, Virtanen tuumii. Pari kolme vuotta sitten ajoimme yhdessä tuulenkaatoja. Countyn nostolaitteeseen on jo uusittu o-renkaat, ja sama homma pitäisi tehdä tähänkin. Jorma tiputti siitä etunostolaitteen pois ja pani tilalle etupainon. Volvossa on lisävarusteina vaihtovirtalaturi ja 7.50-16-renkaat. Lisäksi Virtanen asensi Countyyn maskia myöten uudet pellit, uudet renkaat, ehjän polttoainetankin ja Fermon hytin. ”Ei ole”, Jorma vakuuttaa. Aika harvinainen metsätyömaa, että kahdella Countylla vedetään puuta.” Eikös County ole kankea metsätraktori. taa vaikka kettingitkin eikä silti ota koppiin kiinni. ”Se oli mukavaa aikaa. ”Puunajoa kesti sitten neljäkymmentä vuotta”, Virtanen kertoo eläkevirastaan. Lähikaupasta haettiin lenkkimakkaraa, pantiin pari rautalankaa pistokkeeseen ja sillä lailla kuumennettiin makkarat. Kuten monessa hyvässä kaupassa, piti tuolloinkin toimia ripeästi. Paino jakaantuu niin tasan isoile renkaille, että se nousee hangelle ja menee kuin tyhjää vain.” Toinen sinikone, saman aikakauden Ford 3000, on hyvässä kunnossa niin ikään. Nostolaiteremonttia on vielä tiedossa. Countyn etuakselisto joustaa niin vähän, että traktori ei kallistele, vaikka ajaisi kiven päältä. Katsotaan käden kaikki kortit. Kun tässä oli vielä etunostolaitteet, kokeilin aurata metsäautotietä. Jorman ensimmäinen harrastetraktori oli vuonna 1979 hankittu mörkö-Majori. Millään tavallisella nelivetotraktorilla ei voisi ajaa samalla lailla vaikkapa kivien yli ollenkaan. Äkkiä lähdin viemään käsirahaa ja hain sen pois viikon päästä.” County oli kunnossa moottorin, jarrujen, vaihteiden ja kytkimen puolesta. Sehän tuuppasi ihan miten päin vaan.” County on päässyt näyttämään kyntensä juontohommissa – isoveljen kanssa. Tällä haavaa rivissä on eurooppalainen värisuora. ”Muutamassa tunnissa oli ollut yli 50 kysyjää. ”Kun sivujarrua painaa, sehän pyörähtää tolpan ympäri. ”Sen maalasin, vaihdoin kaasuttimen ja renkaat ja kunnostin valot.” Siitä lähtien traktoreita on tullut ja mennyt. Korjaamoajan jälkeen Jorma oli tovin kotohommissa, mutta hyppäsi sitten appensa puutavara-autoon kuskiksi. Siniveriset Vuosimallin 1970 neloskoneinen County 754:n Jorma haki parikymmentä vuotta sitten Luumäeltä. Sitä ei ymmärrä, ellei ole itse ajanut.” Jorman mukaan County kulkee myös millaisessa lumessa hyvänsä. Sähkölle maistui”, Jorma hekottaa. Fieco-koppi saa Jormalta kuitenkin hieman kotimaisia aikalaisohjaamoja paremman arvosanan. Lauantait oltiin töissä, yhdeltä päästiin pois. Se on yleinen vika.” Tanskalaishyttiä täytyy myös tiivistellä. Jorma on pelannut traktoreiden kanssa vuodesta 1967. Osuuskaupan hommissa ei ollut liian kiirettä. ”SMK:lla niitä asennettiin, tuli kaiken maailman Turlaa ja Haraa ja Horsmaa. ”Kun tämän ikäisessä Fordissa nostaa vipua aamulla, voi olla, että iltapäivällä varret nousevat. Volvo 430:ssa ja Countyssa on ollut paljon peltihommaa
”Tässä oli pellit aika kiharat. Jälkimmäinen on tuore hankinta. Fiatin jarruja piti purkaa, ja ne olivatkin aika pahat laittaa, mutta nyt pysähtyy taas hyvin”, Jorma kertoo. ”Traktorikärryjä olen tehnyt vanhoista puuja sora-autoista yli kymmenen. Jorman kolmos-Nuffield on vuodelta 1961. Sillä on tehty klapia paljon. Siitä tuli oikeastaan ihan hyvä ollakseen minun työtäni”, Jorma tokaisee. Kun iso nostokone tiputti perunat korkealta, kärrynkin piti olla korkea, etteivät perunat pudonneet pitkää matkaa.” Näin Hauholla. Siihen on vaihdettu uudet pellit ja lokasuojat. Ei jäänyt poljin pohjaan niin kuin englantilaisessa – aina on jarrut päällä, kun on muutaman kuukauden ajamatta. Kittiä ei tarvinnut laittaa, mutta paljon oli oikomista. Sama peli on edessä kolme vuotta uudemman 35 X:n kanssa. Palataanpa Virtasen tykö, kun uusia vanhoja koneita valmistuu. Mutta heti kun ne vähänkin nitkahtavat auki, ne saa sormilla pyörittämällä irti ja takaisin paikalleen.” Jorman ainoa sukukalleuden tapainen on vuoden 1961 Massey Ferguson 35, jonka hänen appensa osti uutena. Se on ollut kovassa käytössä karjatilalla. Volvossa on alla alkuperäset Ruotsissa valmistetut Goodyearin renkaat. ”Traktori on pikkuisen eri sävyinen kuin Volvon koppi kuorma-auton kahvoilla.” Helpompi projekteja ovat olleet toiset ikätoverit, 50-luvun lopun Fiat 211R ja Volvo T 230. Velimiehellä oli perunaa aikoinaan. Myös Nuffi oli hyvin säilynyt Jorman hoteisiin päästessään. Jorma kiittelee ruotsalaisia koneruuveja. ”Perän pultit olivat lujasti kiinni. ”X on enemmän ajettu. ”Vaikka on minkälainen hanki, County kulkee kuin tyhjää vain.” 38 Jorma Virtanen Harrastaja. Traktoreiden ohella Jorma on puuhannut uutterasti kärryntekijänä. Puukin oli joskus kaatunut päälle. Värien kanssa oli vielä päänvaivaa. Volvo lähti vuosien seisomisen jälkeen heti käymään ja jarrutkin toimivat. Jormaakin innokkaampia traktorimiehiä ovat pojanpojat Topias , Aku ja Niilo. Se on viimeisiä 3DL Universal Three -malleja, sillä vielä samana vuonna pienemmästä Nuffista tuli 342. Euroopan reunoilta Countyn ikätoveri, vuoden 1970 Volvo T 430, vaati jonkin verran työtä sekin. ”Kummassakaan ei ollut oikomista missään. Mutta kun avainta vähän tönäisee, se käy jo – ja nätisti.” Vaikka traktorit ovat jo eri aikakauden tuotteita, MF 35:ssä ja Volvo T 430:ssa on periaatteessa samanlainen Perkinsin kolmisylinterinen moottori
Vasemmalla oleva 35-Massikka on ainoa sukukalleuden tapainen, sillä se on ostettu vuonna 1961 uutena Jorman vaimon kotitilalle. Tunnissa kului harvoin yli kolmea litraa polttoainetta. Fordissa on tanskalainen Fieco-hytti. Oikealla oleva 35 X on kolme vuotta uudempi ja Jorman tuoreita hankintoja. Volvo oli ostanut BM:n vuonna 1950, ja sen jälkeen samoja traktorimalleja myytiin 60-luvulle asti kahdella eri merkillä. Vihtori klaaraa V uonna 1955 esitelty vihreä Bolinder-Munktell 230 Victor esiintyi myös punapukuisena nimellä Volvo T 230. X:n merkittävin parannus perusmalliin verrattuna taitaa olla tasauspyörästön lukko. Ford 3000 ja Nuffield Universal Three. 230:n pohjalta kehiteltiin 50-luvun jälkipuoliskolla myös Bamse, telavetoinen metsätraktori, joka oli sensaatio omalla sarallaan. BM:n ja Volvon 230-malleja tehtiin yhteensä liki 16 000, ja niistä BM 230 Victoreita oli noin 11 000. Valmistus päättyi vuonna 1961. 8/2020 39. Fiat Piccola ja Volvo T-230 olivat hyvin pidettyjä ja kiitollisen suorapellisiä traktoreita. Bolinderin kaksisylinterinen dieselmoottori oli tehty laivamoottoriksi. Siksi 230 olikin mainio kyntötraktori. Sen teho on noin 30 hevosvoimaa, mutta se on hyvin sitkeä – kovin vääntömomentti saavutetaan 800 kierroksella minuutissa. Lisäksi traktori oli vähäkulutuksinen
HARRASTAJASTA OPETTAJAKSI Seppo Hannula 40
”Tuttavalta kyselin neuvoja, ja niiden avulla rakensimme silloin yläasteikäisen poikani Markun kanssa oman ahjon”, Hannula muistelee. Päivätyön ohella Hannula viljeli pientilan peltoja. Harrastajasta mestariksi Eurajoella oman paikkakunnan kansalaisopistossa järjestettiin puukkokursseja. Joinakin vuosina kurssilla oli myös muutama ranskalainen ja puolalainen osallistuja Olkiluodon ydinvoimalan työmaalta. Tämän vuoden kilpailussa linnanneidon korupuukko -sarjassa kakkossijoitus tuli pienellä damastiteräksestä tehdyllä puukolla, jonka kahva on valmistettu koivunpahkasta ja tuppi messingistä. Tähän mennessä saavutuksena on kahdeksan kappaletta kakkosja kolmossijoja. Into ehdotti, että valitsemme keskuudestamme opettajan, joka hakee kurssin nimiinsä. ”He tekivät puukkoja ja olivat kovin innostuneita Suomen kansalaisopistotoiminnasta.” Kaikille avoin, valtion tukema ja siksi suhteellisen edullinen ryhmäopetus on ainutlaatuinen systeemi, jollaista ei ole muualla. Usein mukana on myös nuorempi Hannula, niin ikään taontaharrastukseen innostunut Markku. Viimeisen kymmenen vuoden ajan Seppo on kiertänyt perinne ja konetapahtumissa pitämässä työnäytöksiä. Tällä hetkellä hänellä on kaksi ryhmää viikossa, toinen Rauman Kansanopistossa ja toinen Eurajoella Otsolan opiston alaisuudessa. Seppo Hannula on harrastanut taontatöitä parisen kymmentä vuotta. ”Onneksi Hannu osasi vähän kieliäkin niin pärjättiin”, Hannula kertoo. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Isä ja poika, Seppo ja Markku Hannula ahjon äärellä Vanhan Savotan talvitapahtumassa menneenä talvena. Taontaa opeteltiin omin neuvoin. Maataloustyöt ja koneiden korjaaminen sekä huoltaminen olivat tuttua puuhaa. T yöelämässä ollessaan Seppo Hannula työskenteli sähköasentajana. Vuosia kului ja puukonteon taito hioutui. Seppo on osallistunut useamman kerran Puukonrakennuksen SM-kilpailuihin. Seppo kuitenkin onnistui pääsemään mukaan kurssille vuonna 2003. ”Lupasin, että voin yrittää olla kaverina, jotta saadaan kurssi jatkumaan”, Hannula kertoo. 8/2020 41. Hannula on nyt toiminut kymmenkunta vuotta opettajana puukkokursseilla. Sepän työt ja takominen kiinnostivat kovasti. Tuloksena syntyi käyttöesineitä kuten muutama puukko. Kurssit olivat – ja ovat edelleen – niin suosittuja, että ne täyttyvät jo muutaman minuutin kuluttua ilmoittautumisen alkamisesta. Kurssin opettajana oli reilusti eläkeikäinen Into Seikkula, joka oli ikänsä tehnyt puukkoja. Sillä konstilla puukonteko voisi jatkua Rauman Kansalaisopistolla.” Yksi kurssilaisista, Hannu Laine, lupautui sillä ehdolla, että joku ryhtyy hänelle kaveriksi opettajan hommaan. Neljässä ryhmässä harrastajia on yhteensä kuutisenkymmentä. ”Yhtenä keväänä hän sanoi, ettei enää jaksa syksyllä tulla opettamaan. Myös Hannu Laineella on ohjattavanaan kaksi ryhmää. Monesti tuli pohdittua, millainen sepän ahjon pitäisi olla
Tapahtumissa kiertely lähti liikkeelle siitä, kun entuudestaan tuttu Eero Rintala pyysi esittelemään takomista Paukepäivättapahtumaan Sastamalaan. ”Grillaus on parvekkeella kielletty mutta takomista ei.” Matka-ahjossa vanha öljypolttimen puhallin toimii polkemalla. Viime kesä oli poikkeuksellisen hiljainen, kun suurin osa tapahtumista oli peruttu. ”Paukepäivät siirrettiin loppukesään, siellä olin, ja Eurajoen hevoskyntökisoissa myös”, Hannula kertoo. ”Asun Tampereella kerrostalossa. Kesäisin ohjelmassa työnäytökset Kansalaisopiston kursseja pidetään ainoastaan syksystä kevääseen, joten kesäisin jää varsin hyvin aikaa vierailla erilaisissa tapahtumissa pitämässä työnäytöksiä. Muutaman kerran Seppo on esitellyt sepän työtä oman pitäjän eli Eurajoen kotiseutumuseolla. Seppo kuumentaa rautaa, ja taontavuorossa on Markku. Kotona tulivat ahjo ja taltat tutuiksi. ”Siellä juttusille tullut toinen tapahtumajärjestäjä pyysi mukaan omaan tapahtumaansa, jossa tuli taas kutsu seuraavaan paikkaan”, Seppo muistelee. Höylä ja vannesaha helpottavat puukon kahvojen tekoa. ”Olen ihan pienestä asti tehnyt kaikenlaisia käsitöitä. Moneen paikkaan pyydettiin uudelleen seuraavanakin vuonna. Grillaus on kielletty, mutta takomista ei”, Markku nauraa. ”Kyllä olisi jo mukava päästä taas toisia harrastajia tapaamaan.” Tapahtumia kiertäessä kuluu kieltämättä paljon aikaa, mutta perinteistä kiinnostuneiden ihmisten ja koneharrastajien tapaaminen on antoisaa ja varsin sopivaa kesäajan ajankulua eläkeläiselle. Pajassa on työkaluja ja koneita puuntyöstöökin. Myös Suomen Sepät ry:n ja Suomen Puukkoseuran tapahtumat jäivät menneenä kesänä pitämättä. Taontataitoa kahdessa polvessa Sepon poika Markku Hannula on myös usein mukana tapahtumissa. Yhdessä isän kanssa taottiin ja kehiteltiin kaikenlaisia laitteita kotiin.” Kotitilalla Eurajoella onkin hyvin varusteltu pajatila. Vaikea mennä sanomaan, onko tämä harrastus pahimmasta päästä”, Hannula naurahtaa. Konevasara on Sepon ja Markun yhdessä suunnittelema ja rakentama. En ole vielä rakentanut ahjoa parvekkeelle. Taontatöitä Markku on harrastanut yläasteikäisestä saakka. 42 Seppiä ja mestareita Seppo ja Markku Hannula. Markku käy säännöllisesti takomassa Eurajoella. Näytöstä on mukava mennä pitämään, kun ahjoa ei tarvi viedä mukanaan”, seppä toteaa tyytyväisenä. ”Kuka harrastaa mitäkin: joku käy Lapissa, joku pelaa golfia, joku juopottelee. Tutkijatohtorina Tampereen yliopiston tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunnassa työskentelevälle Markulle perinnetyönäytökset ovat mukavaa vaihtelua arkipäivien työnteolle. Miehet kertovat, että kotipajasta löytyy pari alasinta ja ahjo, omavalmisteinen konevasara, pieni metallisorvi sekä jyrsinkone. ”Siellä on kiinteä muurattu ahjo ja kunnollinen käsikäyttöinen palje. Kesäaikaan kalenteri täyttyi merkinnöistä
Teemanumerot Lehtipisteissä 15.12.. Moottorikoneistukset myös vanhoihin koneisiin Valmet, New Holland ja Deutz. 06-4149 511, 040-596 1409 info@moottorihiomo.fi | www.moottorihiomo.fi Hoonatkaa, mutta hoonatkaa oikein! Supermarket.. Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2010 alkaen. 040 680 1688 Veistämötie 8, 90550 Oulu toimisto@heavypartsagent.fi WWW.HEAVYPARTSAGENT.FI www.filtervelho.eu MOOTTOREIDEN ERIKOISLIIKE PALVELUKSESSANNE MOOTTORIHIOMO HUOLTAA JA KORJAA MOOTTORIT Syökö uudehko autosi öljyä. VW, Audi, Skoda. SEINÄJOEN MOOTTORIHIOMO Rajatie 48, 60120 Seinäjoki | Puh. Deeren Deeren Konemiehen Varaosaliike Parts Heavy AGENT Myymälä Puh. 8 90 Tilaa heti osoitteesta www.supermarket.. Soita, ja kysy öljyremontille hinta
Niinpä kotitalouksissa turvauduttiin syksyn tullen myös ostoelintarvikkeisiin. Teksti: Juha Pokki · Kuvat: Kesko Oy:n arkisto/ELKA PIRKKA-maantielaivat Kun kyläpuodin pihaan kaartoi maantielaivan johdattama kulkue, joka levitti ympärilleen karamelleja, kahvia ja K-kaupan ilosanomaa, oltiin sodanjälkeisessä Suomessa silmät pyöreinä ihmeiden äärellä. Kun 60-luku läheni, sekatavarapuodit muuttuivat vähitellen elintarvikemyymälöiksi. Samalla kotimaisten elintarvikkeiden ja käyttötavaroiden valikoima markkinoilla kasvoi, ja myös tuontitavaroita saatiin enemmän tuontisäännöstelyn vähitellen väistyessä. Amerikkalaistyylinen markkinointi oli saapunut maahamme, ja kontrasti menneeseen aikaan oli voimakas. V uonna 1940 muodostettu Kesko kasvoi vahvasti 1950-luvun loppua kohti. Olihan lähestyvä joulu tärkeintä kauppa-aikaa. LAIVA OLI LASTATTU 44. Lisäksi Kesko rakensi rautaja maatalouspuolta omina kokonaisuuksinaan. Vaikka tuolloin Suomi eli vielä kovasti nykyajasta poikkeavassa omavaraistaloudessa, oli kesän antimet pääsääntöisesti nautittu tai säilötty. Vähittäiskaupan puolella Kesko oli luonut tulevan syysja talvikauden tarjonnan esittelemiseksi asiakkailleen syyskatselmusviikon eli yleensä syys–lokakuulle sijoittuvan ajanjakson, jolloin sesongin tuotteita ja uutuuksia tuotiin esille
Mutta miksi juuri Pirkka. Pirkka tai pirkkalainen on joidenkin selitysten mukaan tarkoittanut muualta tullutta talonpoikaa, jolla oli keskiajan Lapissa ja Peräpohjolassa oikeus verottaa saamelaisia ja käydä kauppaa heidän kanssaan. Näin myös tehtiin. Sen ehdottomana vetonaulana huomiota herättävän ulkonäön lisäksi ainakin nuorempien kiertueelle osallistujien mielestä oli karamelleja ampuva pahvikanuuna. Tarkoitus oli kiertää 11.–18. Aluksen nimeksi tuli M/S Pirkka. Tulkaa lähemmäs, niin ammun! Yleisöä ei tarvitse uhkailla, sillä kiinnostus on suurta, kun karkkia ampuva kanuuna käännetään asemaan. Se on siis hyvin sopiva nimi maakuntia reissaavalle mainosautolle. Mukana oli muun muassa kaksi lehmänselkää eli Dodge/Fargo Kew 100 -rekkaa ja toimittajaa askarruttava, ilmeisesti Helko-hyttinen kapelliauto. Alus oli muuttunut virtaviivaisemmaksi, ja vetovastuussa oli nyt GAZ-51-neuvostokuormuri. Ensimmäisen Pirkan perässä ajoi myös kulkue. Nimi Pirkka oli jo jossakin määrin vakiintunut K-kauppojen markkinointi-ilmeen osaksi, vaikka saman niminen tuotesarja tulikin myyntiin vasta vuosikymmeniä myöhemmin. lokakuuta pyörien varassa liikkuvalla maantielaivalla Etelä-Suomen K-kauppoja. Ykköslähdön M/S Pirkka oli rakennettu Fordson Thames 7V:n päälle. Näitä autoja oli Keskolla jonkin verrankin tavaranajossa 50-luvun alussa. Mutkia hieman oikomalla voidaan sanoa Pirkan tarkoittavan ainakin kauppiasta. Huomaa myös miehistön sydvestit ja sademanttelit. 45. Vuonna 1952 Keskon oma mainostoimisto lähestyi kauppiaita kuitenkin kirjeellä, jossa kerrottiin K-kauppojen syysnäyttelytoimikunnan toteuttavan tällä kertaa ”erikoislaatuisen mainosja propagandatoimenpiteen”. Erikoislaatuinen mainosja propagandatoimenpide Syysnäyttelyviikot sisälsivät usein kauppakohtaisesti monenlaista ohjelmaa, kuten arvontoja, elokuvanäytöksiä sekä tuote-esittelyjä. Pirkka II seikkaili Hämeen ja Pirkanmaan suunnalla syksyllä 1958. Kiersipä Tapio Rautavaarakin viihdyttämässä yleisöä. Kulkupeli koostui Fordson Thames 7V -kuorma-auton päälle rakennetusta laiva-aiheisesta lavasteesta
Tässä ollaan Pirkka III:n vanavedessä Hyvinkään Kauppalankadulla Kassatalon edustalla. Paljon on muutakin mielenkiintoista kuvassa. Aseman koulun lapset ovat tulleet karkinpyyntiin sankoin joukoin. Tässäkin ollaan Helsingissä, ja Kolmos-Pirkka seilaa vakaasti. Ollaan luultavasti tulossa kiertueelta takaisin kotiin, sillä Pirkka III -kulkue kääntyy Hämeentie 2:n kohdalla Hakaniemen torin suuntaan Helsingissä. Perässä tulee pari O-Mersujen päälle koritettua myymäläautoa. 46 PIRKKA-MAANTIELAIVAT PIRKKA-MAANTIELAIVAT
Taustalla pilkistelee monta ikonista autoa, mutta palataanpa vielä tähän Morris-pakettiauton omistaneeseen Jäätelöyhtymään. Se oli hieman muokattu versio edeltäjästään. Vuonna 1959 puolestaan risteiltiin Helsingistä lähikuntiin Pirkka III -laivalla. 8/2020 47. Kyseessä oli tällä kertaa GAZ-51-alustalle rakennettu hieman kookkaampi alus, joka lähti kiertämään Hämettä ja Pirkanmaata. Tämä viimeinen arkistoihin jäänyt risteily tehtiin jälleen Helsingistä lähiseudulle. Seuraavan kerran konseptia hyödynnettiin vasta vuonna 1958, kun Pirkka II otti vastaan tämän tehtävän. Mukana myös Jäätelöyhtymän Morris Commercial J2 -pakettiauto. Vaikka maantielaivan risteilyviikko sai hyvän vastaanoton, ei seuraavaa purjehdusta aivan perään suoritettu. Laiva lastattiin vielä tiettävästi kerran, vuonna 1960. Seuraava kohde odottaa. Keulat vastatusten. Ajoneuvoihin nouse! Vielä viimeiset henkoset, ja pian jo kiertuekaluston ovet läimähtelevät kiinni. Yritys sulautui, sanaleikki sallittakoon, sittemmin Valioon, jolle se kuuluu yhä. Tuolloin tasavuosikymmentä merkitsemään tuli laivan nimessä Pirkka X. Keskon arkisempaa työjuhtaa paikalla edustaa Kew Fargo 200. Pirkka X:n pinnan alla on GAZ-51. Pirkka-maantielaiva seilasi hieman eri muodoissa tiettävästi neljä kertaa. Myös laivan ulkoasu oli jälleen muuttunut, nyt enemmän alkuperäisen Pirkan suuntaan. Tälläkin kertaa alustana oli GAZ-51, mutta ei sama yksilö kuin IIja III -aluksissa. Pirkka Pirkan perään Ensimmäinen kiertue suuntasi vuonna 1952 Helsinkiin ja lähialueille. Pirkka X eli Kymppi on saapunut Tikkurilan Paperi ja Talous -myymälän eteen
Traktoriretkiä on tehty muun muassa Outokumpuun, Tuusniemelle, Heinävedelle ja Punkaharjulle. Tästä asiain tilasta ovat jo noin pari vuosikymmentä pitäneet huolta Polovelan Papattajat. JUUASTA JYRÄHTÄÄ Juuan kunnassa toimii vanhojen työkoneiden kerho, joka ei ota asioita turhan vakavasti. Mutta löytyypä tuolta Pielisen rannalta myös melkoiset vanhan raudan esiintymät ja niiden uutterat jalostajat. P ohjois-Karjalassa sijaitseva Juuan kunta tunnetaan Suomen suurimmista vuolukiviesiintymistä. Niiden myötä Juuassa on myös vuolukivilouhoksia ja alan teollisuutta. Poikkesimme ryhmän ydinveijareiden luona ihmettelemässä heidän härveleitään. Valtimolainen vääräleuka Petri Kämäräinen keksi Kortelaisen kotikylän nimestä, että kyseessä ovat Polvelan Papattajat. Toinen vanhoihin traktoreihin hurahtanut mies Risto Kukkonen lähti mukaan huristelemaan traktoriajeluille, ja syntyi idea kokonaisesta veteraanikaluston porukka-ajelusta. Tavaksi on tullut käydä joka kesä pidemmällä retkellä, yleensä parin yön mittaisella. Kerran käydään kylällä… Vuonna 1997 juukalainen maanviljelijä Arvo Kortelainen lähti ensi kertaa kyyditsemään väkeä 50-luvun Zetorin vetämillä metsäkärryillä. Kenties juuri siksi Polovelan Papattajat on hyvin toimelias ja monipuolinen porukka. ”Oli tarkoitus, että sen kerran käydään kylällä”, porukkaan tuossa vaiheessa liittynyt Ari Koivuselkä sanoo. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Mika Rassi ja Polovelan Papattajat Papattajista pahimmat vasemmalta oikealle: perustajajäsen Risto Kukkonen, puheenjohtaja Arvo Kortelainen ja sihteeri Ari Koivuselkä. Polovelan Papattajat 48. Traktoreilla on ajettu vuosituhannen vaihteesta asti uutterasti. Mutta ei se siihen kertaan jäänyt. Monen sortin papatusta Polovelan Papattajat ovat järjestäneet traktoriajelujen lisäksi paljon muutakin Kaisa-kuninkaan aikuista puuhaa vanhan maataloustyökulttuurin tiimoilta. Vanhojen traktoreiden nopeuskisaa on järjestetty myös jokusen kerran papattaja-Riston mäkitaipaleella
Pärehöylällä on tehty kattopäreitä, ja muutamat pärekatot on rakennettu. Kiitokorin halvimman myymäläautokorin alle ei ole taidettu kaikkein hurjinta Petteriä panna. Tutustutaan seuraavaksi parin papattajan kalustoon. Juukalaiset osaavat rentoutua erityisesti saunomalla. Ja on autossa omakin sauna. Mukana saattaa olla vielä hyvinkin toinen mokoma pieniä polkutraktoripapattajia. Julkisen vallan vahvistamasta asemasta huolimatta papattajuuteen kuuluu huumori ja hyvä mieli. Papattajissa on 86 jäsentä ja porukkaa yli maakuntarajojen. Koivuselkä ja Kortelainen ovat rakentaneet näytösluontoisesti riukueli pisteaitaa. Toiminnalle on siis jatkajia tiedossa. Löylyhuoneita on rakennettu vuosien aikana niin jäästä kuin olkipaaleista. ”Oli tarkoitus, että sen kerran käydään kylällä.” 49. Polvijärveltä Polvelaan T ämä alun alkaen polvijärveläinen myymäläauto oli ehtinyt palvella matkailukäytössä jo ennen kuin se papattajille päätyi. Kerho saa aina tapahtumiin helposti liikkeelle parikymmentä ihmistä traktoreineen. Löylyä kiukaalle Vuonna 2014 Polovelan papattajat rekisteröitiin viralliseksi yhdistykseksi, kun soppatykkipalvelusta alkoi kertyä rahaliikennettä. Arvon ja Riston käyttöja hupipelien kautta saamme lisäksi hieman syvemmän käsityksen Polovelan Papattajien leikkimielisestä luonteesta. Vielä olkiakin on käytetty vanhaan malliin huviksi ja hyödyksi. Juuassa auto on toiminut lähinnä talvisin pukukoppina, kun papattajat ovat löylytelleet erikoisissa saunoissaan. Papattajien puheenjohtaja Kortelainen taitaa olla ryhmän monipuolisin harrastaja, sillä miehen tontilta löytyy niin tuulimylly kuin kenttäahjo. Tapaamme niin merkillisiä muokkauksia kuin harvinaisia peruskoneita. Puruveden reissulla koeteltiin hetken mielijohteesta, montako papattajaa saadaan mahtumaan pieneen retkisaunaan. Puhtaus on papattajuuden ytimessä. ”Kun se on ollut tavaraa täynnä, ei se ole ollut peto tuolla tiellä menemään”, Arvo aprikoi. Kortelaisen pellolla on niitetty ruista sirpillä ja tehty kuhilaita, sitten ruis on puitu riihessä. Paljon liikkuu vanhaa rautaa 4500 asukkaan pitäjässä. ”Vielä jos vanhoilla päivillä opettelisi viikatteen takomaan”, Kortelainen pohtii. Papattajien perinteitä on Juuan vapputapahtumaan osallistuminen. Kesäretkillä savusauna ja kylpytynnyri kulkevat mukana
PUHEENJOHTAJAN PELIT Juuan traktorikerhon puheenjohtaja Arvo Kortelainen harrastaa maaseutuperinteitä monin tavoin. Arvo Kortelainen 50. K-mallin etuakselin tilalle pitäisi saada A-mallin oikea akseli. Tämän kanssa Kortelainen aikoo pitää yhtä loppuun asti, sillä se on yhtä nuori kuin hänkin. Ajoneuvot ovat pääosassa, sillä miehen rakentamassa tuulimyllyssäkin on vähän kuormuria. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Arvo on kunnostanut puolenkymmentä Zetoria ja myynyt sitten ne pois
Traktori kulkee pelottavan nopeasti. Pysyy mukana K un Arvo hankki tämän Nuffieldin, siinä oli BMC:n kuusisylinterinen moottori. Vauhtia tulee sillä kurin lisää, eikä Massikalla tarvitse enää papattajareissuilla painaa nappi laudassa. Nissanin moottorin asennus oli Arvon mukaan muutoin helppoa, mutta suoraan linjaan saaminen tuottaa yhä pulmia. Arvo aikoo laittaa 165:n laatikon 135:een. Ohjaus on vaimentajan kanssa hieman tavallista jäykempi käännellä. Myöhemmin moottori hajosi, ja Arvo istutti sen tilalle Nissan Patrolin kuusisylinterisen vapaastihengittävän dieselin. Kylmäkosken kertojan kanssa traktori kulkee itse asiassa niin nopeasti, että Kortelaista pelottaa. Valtran saranavikainen konesuoja oli Iisalmen liikkeessä menossa roskiin. Lippa suojaa silloin kun traktori ei liiku ja sataa luotisuoraan ylhäältä alas. 8/2020 51. Jos ohjauslaitteissa on väljää ja ratti alkaa vipattaa, vaimentaja ilmaa Arvon mukaan vispauksen pois. Arvo pelasti sen Nuffinsa nokalle. Ohjausvarressa on iskunvaimentaja. Traktorimarsseilla Nuffilla pysyy hyvin matkassa mukana. Kytkinakselin uritus on sen vuoksi särkynyt jo toistamiseen
Pitäisi rakentaa omalle mäelle tuommoinen, papattaja vastasi. VAIHTEET 8+4 tai pikavaihteella 16+8 JARRUT märät levyjarrut RENKAAT edessä 13,6-24, takana 16,9-34 MITTOJA pituus 419 cm, leveys 205 cm, korkeus 266 cm, akseliväli 228 cm, paino 3800 kg VALMISTUSVUODET 1987–1994 Ketterä metsässä J ohn Deere 2650 kuluttaa vähän polttoainetta ja kulkee puiden lomassa ketterästi kuin takaveto. Jalustaan on laakeroitu kuormaauton kääntöpöytä. Rukiin kanssa Arvo porukoineen pelaa muutoinkin vanhaan malliin. Kortelainen on rakentanut puukärryn akseleiden ja runkopalkin aihiosta. Arvo on myös tehnyt rukiin oljista olkipatjoja. Arvo voitti vedon, mutta palkkio on vielä lunastamatta… Rakennuksen jalustana on Juuan kunnan vanhan paloletkujen kuivaustornin vesikaton tukirakenne. Jalusta on galvanoitua terästä ja maan sisässä kiinni kuudessa 200 litran tynnyrissä. Majoitusmies lupasi Kortelaiselle 500 euroa, jos tämä rakentaa moisen. Papattava mylläri P apattajat olivat aikoinaan Ahvenanmaalla reissussa. Kuin ilkeyttään traktori ei ole sen asentamisen jälkeen jäänyt kiinni mihinkään eikä vinssaamiseen ole ollut tarvetta. Papattajilla on tapana vuosittain leikata sirpillä pari aaria ruista ja puida ne riihessä. Riihessä puidun rukiin oljista tulee patjaan herkullinen savun tuoksu. Aisan nivelöinti on hänen omaa tekoaan, samoin Patukuormaajan asennus. Mutta jos jotain hitsailee, silloin pitää ottaa panssari pois ennen kuin menee lähellekään”, Kortelainen sanoo. ”Pohjapanssari on hyvä metsäajoon. Yhdistelmä pyörähtää ympäri niin, että kärryn sisempi pyörä pysyy paikoillaan. Menneenä vuonna Arvo jauhoi tuulimyllyssään säkillisen rukiita. 52 Harrastaja Arvo Kortelainen. Paikallinen hotellin omistaja ihmetteli, miksi Arvo tutkii kaikki tuulimyllyt niin tarkkaan. ”Kyllä nukutti hyvästi”, Arvo kehaisee. Sylinterin halkaisija 106 mm, iskun pituus 110 mm. ”Tankkiin mahtuu 80 litraa, ja sillä saapi ajella viikon metsässä”, Arvo sanoo. Keulalle Arvo on hitsannut Joutsa-vinssin. JOHN DEERE 2650 MOOTTORI nelisylinterinen turbodiesel, 78 hevos voimaa 2300 kierroksella minuutissa
Konemiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Vanhat Koneet -lehden ystäville: www.supermarket.fi 216 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Suuri Valmettraktorikirja 14 90 Legendaarinen lippalakki 8 00 Vanhat Koneet -pelikortit 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot!
KERÄILIJÄ JA KÄSITTELIJÄ Polovelan Papattajien keskeinen kätilö Risto Kukkonen kerää koneita kiivaasti. Risto Kukkonen 54. Ei ole, vastasi Risto. Ei se ole sinullakaan sitten juuri mitään, kollega kivahti. Fiskarsin 60-luvun puolivälissä Porvoossa kokoamat Volvo Busterit ovat pieniä harvinaisuuksia, varsinkin ruotsalaishytillä varustetut. Kerhotoverit ovat ynnänneet miehen mailla ainakin neljäkymmentä taka-akselia. Onko sinulle tällainen, kaveri kysyi. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Pieni eteenpäin kippaava Barford-dumpperi sattui Riston työkaverin silmiin Keltaisessa Pörssissä. Pitihän se sitten hommata. Ristolta löytyy vakiovärkkien lisäksi omintakeisia muunnoksia tutuista aiheista. – Englantilaisen irtotavaran siirtäjän moottori on kolmisylinterinen Deutz
Massey Ferguson 25 on ranskalainen traktori, joka seurasi Massey-Harris Ponyn jalanjäljissä uuden merkin alla. Tämäkin Nuhvi epäilemättä ihmettelee elinsiirtoaan. Eihän sitä ole tehty kulkemaan kuin kahtaviittä, ja koko ajan mentiin neljääkymppiä.” Olisi siinä ehkä ajettu enemmänkin, mutta Arvon Nuffi levisi Punkaharjulla Putikossa. ”Nostolaitteessa on enää vain kuoret. Mercedeksen kuutoskoneen hoksaa kuitenkin pian jo päälle päin. Päivän aikana kilometrejä kertyi 760. Aamulla miehet lähtivät Polvelasta ajamaan, Arvo kuutos-Nuffillaan ja Risto tällä Majorilla. Taisipa Arvo ottaa tästä mallia omaan ihme-Nuffiinsa. Vetoketju-Fordsonia ei ole vielä saatu ratkeamaan. Moottori on kolmisylinterinen kaksitahtinen Detroit Diesel. Runkoa piti leikata paljon, joten laitoin siihen vanhan kaivurin rungon”, Kukkonen kertoo. Arvo Kortelainen ja Risto Kukkonen päättivät rikkoa ennätyksen. Ja on sillä ajettu matkaakin. ”Detroit ei ole hirmuisen tehokas, mutta pahaa ääntä se pitää tuon suoran putken kanssa. 8/2020 55. Perä piti kääntää toisin päin, sillä pyörimissuunta muuttuu, kun otetaan kaksi ratasta pois ja pannaan ketju.” Ison moottorin ja ketjuvedon ansiosta Majori menee yli seitsemääkymppiä. ”Sujautin sen punaiseksi.” Ristolla on yhdessä Nuffieldissa Nissan Patrolin moottori. ”Rasva tirisi. 25 jäi ainakin Suomessa harvinaisuudeksi eikä erityisen hyvämaineiseksi. ”Oli se Majorin perä kuuma”, Risto muistelee. Varsinainen yllätys on kuitenkin kätkössä: takasillasta on otettu hammaspyörävälitykset pois ja tilalle on asennettu ketjupyörät ja ketjut. Detroitin Risto muistelee olleen lakaisukoneessa ennen kuin se löysi tiensä romukauppaan ja sieltä keräilijän hoiviin. Sieltä piti ottaa kaikki pois, kun muuten ei osat sopineet. Ketjukone F ordson Power Major ei äkkiseltään näytä järin erikoiselta. Toistakymmentä vuotta sitten naisväki piti hallussaan papattajien traktorilla-ajon vuorokausikohtaista kilometriennätystä, sillä Kirsi Pääskyvuori ajoi monena viikonloppuna Valmetillaan Imatralta Juukaan ja takaisin. ”Se oli iso homma”, Risto kertoo. Moottori on puimureistakin tuttu Perkinsin nelisylinterinen. Kukkonen kyllästyi Kultamahan väreihin
Moottori on Perkinsin kuutonen, jonka vauhtipyörää on pienennetty 35:n hammaskehälle sopivaksi. Lokasuojat on tehty varta vasten Massikkaa varten. Keitoksessa on lisäksi seassa Volvon kytkinasetelma, Leylandin kytkinlevy, Valmetin starttimoottori ja Muisto Laineen Internationaliin tekemän hytin runko. Traktori ei ole erityisen nopea, sillä kuutoskone ei ole kierroskone, mutta voimaa tietysti löytyy. 56 Risto Kukkonen. Taakse piti tehdä polttoainesäiliö, koska tankki ei enää mahtunut konepellin alle. Intikan ohjaamoa on levennetty. Apurunko tehtiin varmuuden vuoksi, sillä Perkinsiä ei ole tarkoitettu kantavaksi. Risto huristi ensiajot traktorillaan viime keväänä. Sekasikiö M uhkea Massikka on syönyt aikamoisen sekametelisopan. Takarenkaat ovat puimurista ja eturenkaat Leylandista
Jokaisella autolla on tarina. Ilmankulutus: 113l/min. UU TU US ! 1199€ tuotenro 86801 Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin, kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. Nostokorkeus: 400-1210mm. Sähköliitäntä: 230V. Nostokyky: 2500kg. U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! 99€ tuotenro 510994 Nauhahiomakone 20x520mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. Paino: 1153g. Hiomanauhan koko: 20x520mm. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Kiillotuskone 750W Ammattitason penkkimallinen kiillotuskone. Höyrypesuri 2000W Tehokas höyrypesuri, joka poistaa tehokkaasti pinttyneen lian vaikeistakin kohteista. Nostokorkeus: 1,8m. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Työpaine: 6,3bar. Paineilmaliitäntä: 1/4”. 2950€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. pituus: 5,5m UU TU US ! 36 84 80 -2 00 8 • PA L VK O 20 21 -0 3 6 41 48 83 68 48 08 20 00 8 Viipale mediat MASERATI-MUSEO: Umberto Paninin kokoelma AMERIKANSERKKU: Ford Granada 250 ?75 VARUSTEITA PIISAA: Volvo 244 DL ?78 MIRAFIORI FIAT 131 ?83 matkamuisto KAIKILLA MAUSTEILLA VW 1200 DE LUXE SEDAN ?65 HARRASTAJAN PAKEILLA KARI JA RIINA SUNDSTRÖM 8/2020 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi 08 /2 Ca dill ac Fle etw oo d 75 Lim ou sin e ?58 • Fia t Su pe rm ira fio ri 20 00 TC ?8 3 • Fo rd Gr an ad a ?75 • M erc ed es -B en z 22 D ?75 • Vo lvo 24 4 DL ?78 • VW 12 00 De Lu xe Se da n ?6 5 Mieluinen SUPERmatkamuisto MERCEDES-BENZ 220 D ?75 Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.?. Pituus: 360mm. Kokonaiskorkeus: 2510mm. 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm Nostokyky: 1350kg/pari Ramppien mitat: 590x340 mm Paino: 88kg Kutistus/ venytyskone TWIN Toinen kone kutistusta ja toinen venytystä varten kitoja ei siis tarvitse vaihtaa työn aikana. Paineilmasaha Laadukas paineilmasaha kestävällä rungolla. Korin maks. 159€ tuotenro 512798 79€ tuotenro 510970 Mutterinväännin 1/2” Komposiittirunkoinen paineilmatoiminen mutterinväännin 1/2” hylsyille. paino: 1800kg. Pituus (ilman terää): 240mm. Pyörintänopeus: 9000rpm. Paineilmaliitäntä: 1/4”. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. Käyttöpaine: 6,3bar. Korin maks. Suurin vääntömomentti: 610Nm. Ilmankulutus: 170l/min. Paino: 650g. Pyörintänopeus: 16000rpm. Kolme momentinsäätöä eteen ja taaksepäin. Autotallin sisustus (punainen/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea, 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut, 3kp alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513533 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. Toimituksessa 2kpl 250x20x20mm kiillotuslaikkaa ja apukarat pienempi reikäisten laikkojen kiinnittämiseen. Työsyvyys: 25mm 420€ tuotenro 497361 39€ tuotenro 510976 249€ tuotenro 511962 Kaikki hinnat sis. Tehokas 750W:n induktiomoottori
Järjestelmä syntyi vuonna 1950, kun perustettiin ensimmäinen katkonta-asema, jossa pitkät karsitut rungot katkottiin määrämittaan. M E T S Ä T A L O U S K O N E I T A S A K S A N D E M O K R A A T T I S E S S A T A S AV A L L A S S A V U O N N A 19 8 1 S aksan demokraattisessa tasavallassa vallalla ollut kokorunkojen korjuumenetelmä edellytti erityisiä käsittelylaitoksia. 58. Suuri osa työstä oli vielä tässä vaiheessa lihastyötä. Katkonta-asema sijaitsi rautatien varressa Klingenbergin asemalla. Perävaunussa tai sen ja auton välillä ei saanut olla mitään erillistä runkorakennetta, sillä kuorma purettiin alta päin nostamalla. Karsitut rungot kuljetettiin metsästä pitkinä asemille, joilla ne katkottiin määrämittaan. Rungot purettiin sivulle kippaamalla telineelle, jota pitkin ketjukuljetin vei ne eteenpäin. Runko syötettiin rullapukkeja pitkin kahden miehen moottorisahalle, ja mittaan katkotut pölkyt jatkoivat taas matkaansa raiteita pitkin. Se sopi kokorunkoperävaunulla varustetun IFA W 50 -kuorma-auton kuorman purkuun. Purku kuorman alta Katkonta-aseman linjan alkupäässä oli hydraulinen purkukoneisto. Teksti: Mika Rassi Pitkien runkojen käsittelylaitteet Itä-Saksassa kokorunkojen korjuumenetelmä vaati katkontaasemia. Mutta matkalla kohti proletariaatin diktatuuria puun ensikäsittely kehittyi. Traktorit vetivät vaijereilla rungot junavaunuista. Vuonna 1981 katkonta-asemille tarjottiin Potsdamin metsäyhtiön kehittelemää linjakokonaisuutta. DDR:n metsäkoneita esittelevä juttulastusten sarja päättyy
Niillä kuorma kipattiin sivulle telineelle, jossa oli yleensä kaksitoista vaakapalkkia. Vuonna 1965 käsittelyja purkupihoja oli 234, vuonna 1980 niitä oli 118 ja vuonna 1990 yhä 116. Vasemmalla kuljetin sahalle. 1960-luvulla ryhdyttiin kuitenkin vähentämään niiden määrää ja tehostamaan toimintaa. Kuljettimen toimintaa ohjattiin manuaalisesti. Voiman antoi sähkömoottori, ja niin kuormaus kuin koneen liikkuminen tapahtui hydraulisesti. Loppupäässä oli purkukuljetin, jolla tavara lajiteltiin. Varret oli upotettu ajokaistan alle. Terän halkaisija oli yksi metri, ja sahaa käytti 11 kilowatin sähkömoottori. Niillä pystyttiin tarttumaan 80–350 millimetriä paksuun ja korkeintaan 400 kilogrammaa painavaan kokopitkään runkoon ja siirtämään se kuljettimelle. Loppupäässä saattoi useinkin olla kuorintakone, sillä yksi asemilta tullut valmis tuote olivat kaivospölkyt. Kuljetin toimi sähkömoottorilla ja ketjuvedolla. 3–4 metriä pitkiä kuljettimen pätkiä voitiin yhdistellä peräkkäin tarpeen mukaan. Puuauto ajettiin kaistalle niin, että kuorma oli purkuvarsien päällä. Purkuvarsia oli vähintään kaksi, enintään neljä. Saha liikkui vaakatasossa 50 senttimetriä molempiin suuntiin, ja se pystyi tällä tavalla sahaamaan enimmillään Kuljettimen kuormain toimi radalla sähkön voimalla ja nesteen välityksellä. Sahanpurua varten oli imuri. Koneen alustassa oli neljä pyörää, ja se oli sijoitettu omalle radalleen kuljettimen viereen. Oikealla sahan jälkeen tuleva kuljetin, jolla voitiin purkaa eri sortit omiin pinoihinsa. Kuormain Katkonta-asemalla käytettävä kuormauslaite muistutti toiminnoiltaan hieman nykyaikaista tehdasrobottia. Varret nousivat ja kääntyivät hydraulisesti. Se oli muutoin samanlainen kuin rullakuljetin, joka toi rungot katkottavaksi, mutta lisäksi siinä oli purkuvarret, joilla mittatavara voitiin heittää kuljettimelta kummalle puolelle tahansa. Kaksipuomisen kuormaimen päässä oli liikkuvat leuat tai pihdit. Telinettä pitkin puut siirrettiin viidellä ketjukuljettimella poikittaissuunnassa kartiorullakuljettimelle. Asemia loppuun asti Katkonta-asemia varustettiin monenlaisilla muillakin koneilla kuin näillä Potsdamin mallin mukaisilla. Kartiorullat oli laakeroitu molemmilta puolilta kuljettimen runkoon. 59 8/2020. Jos tarttuminen ei onnistunut, runkoja saattoi myös vetää telinettä pitkin. Itä-Saksassa puutavaran ensikäsittelytai katkontaasemia perustettiin aluksi paljon. Sahaa voitiin ohjata joko hydraulisesti tai pneumaattisesti, samoin puun oikeaan kohtaan lukitsevaa laitetta. Rungon katkaiseva pyörösaha asennettiin kuljettimen yhteyteen omille kiskoilleen poikittain runkoon ja kuljettimeen nähden. 35 senttimetriä paksuja runkoja. Verkoston piti yhä olla sen verran tiheä, etteivät autokuljetusten matkat kasvaneet järin pitkiksi. Kuljettimet ja katkonta Kartiorullakuljetin vei rungon katkottavaksi. Tähän jälkimmäiseen kuljettimeen puut nostettiin yksitellen kuormaajalla
HÖGFORSIN RUUKKI Karkkilan rautateollinen historia alkoi 1820-luvun ensi vuosina. päivänä 1941 Neittamo tallensi filmille Karkkilassa sijaitsevan Högforsin ruukin toimintaa. Tuotannon puolella sotaolot näkyivät vain vähän. Syyskuun 24. 60. Valimon lisäksi Karkkilassa oli konepajatoimintaa, ja sota-aikana sinne perustettiin myös konepajakoulu. 1940-luvulla ruukki oli jo suuri tekijä metallialalla. Korkeakosken viereen nousi masuuni läheiseltä Kulosuonmäeltä louhitun rautamalmin jalostamista varten. Saattoipa hautausmaalle pystytetty valurautaristikin olla saman ruukin tekoa. Masuunista saadun rautalaadun huomattiin sopivan erinomaisesti valamiseen. Siitä alkoikin varsinainen menestystarina. Tuvat lämpenivät Högforsin kaminoilla, ja kyljykset paistuivat Högforsin pannulla Högforsin lieden lämmössä. Valimon hehkuvan kuumissa tiloissa syntyi komeita kuvia. Teksti: Kari Mattila Kuvat: SA-Kuva / Akseli Neittamo Metallituotteiden valmistusta sota-aikana Akseli Neittamo kiersi sota-aikana kuvaamassa kotimaisia tehtaita. Pian ne tulivat tutuksi koko kansalle. Sotatarvikkeitakin Karkkilassa tehtailtiin. Pääosa tuotannosta oli sota-aikana rauhanajan tavaraa. Suurin ponnistus sillä saralla oli kranaatin kuorien valmistus – niitä tehtiin yhteensä yli kahdeksan miljoonaa. 1800 -luvun kuluessa Högforsin ruukin valmistamat tuotteet kuten silitysraudat ja padat alkoivat olla tuttu näky Karkkilan lähialueen talouksissa. Kun miehet olivat rintamalla, työn tekijät kuten myös konepajakoulun opiskelijat olivat valtaosin naisia
Virheellisiä tai mitoiltaan toleransseista poikkeavia tuotteita ei saanut päästää eteenpäin. Radiaattorin eli lämpöpatterin kokoamisen jälkeen saumat juotettiin tiiviiksi. Kranaatin kuoret viimeisteltiin korkealuokkaisella maalipinnalla. Koneistusvaiheiden jälkeen kuoret tarkastettiin huolellisesti. Högforsissa tehtailtiin yli kahdeksan miljoonaa kranaatinkuorta. 61. Maalausvaiheen aikana kuorta pyöritettiin, jotta väri leviäisi mahdollisimman tasaisesti. Lämmityselementtien saumojen pitävyys tarkistettiin perinteisin menetelmin ilman ja veden avulla. Niiden valmistaminen vaati enemmän tarkkutta kuin siihenastiset tuotteet. Erilaiset lämmityslaitteet ja lämpöpatterit kuuluivat tehtaan perustuotteisiin, ja niiden valmistus jatkui sodan melskeessäkin. Sen myötä laaduntarkastuksen ja materiaalinvalvonnan taso parani. Naiset ottivat vastuun tavallisesti miesten suorittamista työvaiheista
Fordsonin päälle aikanaan rakennetun Aran puikoissa istuu vanhan koneen onnellinen omistaja leveä hymy kasvoillaan. Vanhaa rautaa sorakuopalla 62. KONEET KÄYTÖSSÄ Upeasti patinoitunut Ara kauhoo Orimattilan Sepänojalla soraa rinteestä, ja lastaa sitä Super-Majorin perässä olevalle kärrylle
Kaivuriostoksillakin käytiin yhdessä. Muutaman kilometrin päässä asuva Jouni Lappalainen on yhtä innostunut vanhoista koneista kuin Nieminenkin. Aran ohjaamoon kiivetään paksun hydrauliikkasylinterin yli. Hakureissulla koettiin kuitenkin epätoivon hetkiä, kun kaivuri halvaantui eikä kulkenutkaan omin avuin kyytiin. Myynti-ilmoitus Arasta löytyi internetin kauppapaikalta. Ahtaajamallisella trukilla työnnettiin Ara lavetille kun muu ei auttanut”, Nieminen kertoo. Tuskin oli puhelin soinut kovin tiuhaan ennen sitä”, Nieminen naurahtaa. ”Kun sanoin myyjälle puhelimessa, että sinulla on upean näköinen kaivinkone myytävänä, myyjä naurahti, että nyt tuli oikea adjektiivi. Myyjä kysyi minulta ihmetystä äänessään, että mitä tuo kaverisi oikein aikoo tuolla vanhalla risalla koneella tehdä”, Jouni tarinoi. ”T ämmöinen puuhamaa täällä on, ison pojan hiekkalaatikko”, Harri Nieminen virnistää. Harrastajakaverusten erityinen kiinnostuksen kohde on Fordsonit ja Fordson-pohjaiset työkoneet. Nyt moottorille on tehty täyskunnostus. Vaikka Nieminen on maatilalta kotoisin, ja sitä kautta hänelle on kertynyt kokemusta monenlaisista koneista, kaivuria hän ei ole ennen Araa käyttänyt. Itse asiassa Harrin hinku oman kaivinkoneen hankintaan iski, kun hän kävi kokeilemassa Jounin riuku-Vammasta. ”Seuraavana päivänä tehtiin puoli päivää ilmausta ja startin herkistelyä lavetilla – ja sitten tultiinkin jo ajamalla alas”, Nieminen muistelee. 63. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Kauttaaltaan patinoitunut Ara on osaavan konemiehen käsissä vielä varsin passeli työkone. Valmistelaattaa ei laitteesta ole löytynyt. ”Sellaista vanhaa konetta ei vielä ole osunut kohdalle, jota ei olisi saatu käyntiin”, Harri ja Jouni tuumaavat yhteen ääneen. Kun Araa mentiin katsomaan, niin ostopäätös oli selvä heti kun koneen luo päästiin. ”Tällä olen opetellut, ja jokunen kuutio kuutio maata on jo siirtynyt harjoitellessa”, mies toteaa. Omistaja arvelee sen olevan vuodelta 1963 tai 1964. ”Harrihan oli saman tien aivan myyty. Aran vuosimallista ei ole tarkkaa tietoa. Sunnuntaipäivän hakureissulla kellonympärys kului ihan huomaamatta. Apuna olivat Lappalainen ja hänen perhekuntaansa kuuluva nuori mies, Kuge Kivinen. ”Kaksi tuntia meni lastauksessa. ”Tulin leveä hymy naamalla ulos kaivurin ohjaamosta, ja ajattelin, että miksi ihmessä minulla ei ole tälläistä”, mies nauraa. Pientä hydrauliikkapumppuremonttia on vielä suunnitteilla talvikuukausien aikana. Aran moottori oli ostohetkellä käyntikuntoinen. Kaivinkoneen kuljettajan työskentelytila on yllättävän väljä
”Olen kymmenen vanhana opetellut ajamaan juuri samaa vuosimallia olevalla Super Majorilla. Sinisten koneiden vastapainoksi rivistä löytyy myös hytillinen Same-traktori. Trukilla on aiemmin nosteltu veneitä Kotkan satamassa. Sastamalasta löytynyt traktori ei ole aivan tavallinen peruskone, sillä sen konetilaan on aikanaan vaihdettu Traderin kuutosmoottori. ”Sitten on miehessä joku vika, jos ei yhtään halua kaivinkoneella kaivaa”, miehet toteavat yhteen ääneen. Nyt puute on korjattu ja sahatavaraa on helppo siirrellä järeän oloisella Major-trukilla. Kun netin huutokauppasivustolla sitten ilmoitettiin Kotkassa myynnissä olevasta käyntihäiriöisestä Fordson Major -pohjaisesta trukista, oli Nieminen oitis kiinnostunut. Kun Harri sai laitteen kotiin, kävi ilmi, että pumpun ajoitus oli pahasti pielessä. Lankkua saa sahattua maksimissaan 65 senttimetriä leveänä. Ainakin toistaiseksi sahaaminen on vain harrastus ja sahattu puutavara tulee omaan käyttöön. Super-Major Aran kaveriksi Aran lastaamaa sorakuormaa kuskaava ’62 Fordson Super Major on kuulunut Niemisen kalustoon reilun vuoden. ”Varmaankin oli käynyt niin, että ruiskutuspumpun pultit olivat höltyneet, ja niitä kiristettäessä ei oltu ymmärretty, että myös ajoitus säätyy niillä”, nykyinen omistaja arvelee. Niemisellä on tontillaan sähkötoiminen vannesaha, jolla saa sahattua erikoisempaakin puutavaraa. Major käynnistyy laakista, ja hetken kuluttua Niemisellä on jo lautanippu trukkipiikkien tukevassa otteessa. Harmittavasti oman tilan traktori myytiin Paraisille kymmenkunta vuotta sitten. Fordson-kokoelmaa täydentää jo vuosia sitten hankittu Dexta Special 1964. Ehkä kiinnostus Fordsoniin johtuu osittain myös siitä”, Nieminen pohtii. Myyjällä ei ollut tietoa trukin valmistajasta, mutta kyseessä lienee mitä ilmeisimmin Orasvuon Konepajan OK-trukki. Nykyisellään onnistuu noin kahdeksanmetrisen tukin sahaus – ja jos rataa jatkaa, niin pitempikin menee. ”Sellaista vanhaa konetta ei vielä ole osunut kohdalle, jota ei olisi saatu käyntiin” Jouni Lappalainen siirtää kuutos-Majoria lähemmäs, jotta Aran kauha ylettää kippaamaan soraa peräkärrylle. 64 KONEET KÄYTÖSSÄ. Työkoneen vuosimallistakaan ei ole tarkkaa tietoa, mutta mitä todennäköisemmin se on 1950-luvun lopulta. Venttiilivälystäkin taisi trukin koneessa olla useampi milli. Vuosi sitten naapurit irvistelivät, että miksi sahalla ei ole trukkia. Myyjän mukaan koneeseen tuli mystinen vika, minkä jälkeen se jäi vuodeksi seisomaan. ”Vakiomittaista puutavaraa saa kaupasta, mutta tuolla saan juuri sellaista mitä haluan”, Harri perustelee sahan hankintaa. Käyntiin trukki oli kuulemma saatu pistettyä ainoastaan eetterin avulla. Nyt kone on nyt täydessä työkunnossa
Nykyisellä kalustolla kelpaa tasoitella pusikkoiselle tontille lisää laania koneille. Fordson Major Manuel olisi mukava löytää myös. Nooh, oli vähän levoton vuosi konehankintojen suhteen tuo viime vuosikin. Nieminen ja Lappalainen tunnustavat, että jos on hyvää tavaraa halvalla niin heti ollaan valmiita hakemaan. ”Pahaa pelkään, että koneet ei tästä vähene vaan todennäköisemmin lisääntyy. Nyt halli tarjoaa sääsuojan Niemisen trukille ja muulle raskaalle harrastekalustolle. Näin trukkiin on saatu kytkimestä riippumaton hydrauliikka. ”Jonkinlainen verstas on tarkoitus tehdä myös”, Nieminen suunnittelee. Digiajan hömpötyksiä ei löydy etsimälläkään. ”Tulin takaisin kotikulmille kolmisen vuotta sitten, olen tuosta parin kilometrin päästä kotoisin”, Nieminen viittoilee. OK-trukilla varustettu Fordson Major mainio apulainen sahatavaran siirtelyyn – ja moneen muuhunkin hommaan. Vanhempi tytärkin lupasi tuoda minulle Sulo Vilen -tupsupipon.” Kuvanveistäjä Olavi Lanu (10.7.1925– 11.5.2015) valmisti suurikokoisia taideteoksiaan sekä niiden muotteja kaarihallin suojissa. Lisää laania ja koneita Asuttuaan viitisen vuotta Orimattilan keskustassa, Nieminen osti omakotitalon ja reilunkokoisen tontin läheltä lapsuudenkotiaan. Kaarihalli on tarkoitus tunkata ylös ja siirtää tontin laidalle, kunhan sorarinnettä saadaan kaavittua pois alta. Välillä mietitytti uskaltaako kotiin mennä ollenkaan. Koneille antaa sääsuojaa taiteilija Olavi Lanun entinen taidehalli. 8/2020 65. Hydrauliikkapumpun voimansiirto on muutettu, ja nyt moottori pyörittää sitä kiilahihnan välityksellä. Porkkala kiinnostaisi kovasti. Avonainen ohjaamo tarjoaa hyvät näkymät joka suuntaan, joskin kuljettaja on lähes täysin sään armoilla
Konepaja on säilynyt aidossa 50-luvun asussa. Parissakymmenessä vuodessa Lindström oli kehittänyt ja laajentanut alueen toimintaa rajusti. Rivakka lähtö Korvensuunkoskessa on ollut mylly jo satoja vuosia sitten. Alueella on yhä jäljellä myllytupa, voimalaitoksena ja konepajana palvellut rakennus sekä uudempi voimalaitos. Noin kahdeksan kilometriä sen suulta sijaitsee Korvensuunkoski, jossa on seitsemän metrin pudotuskorkeus. 1890-luvun alussa paikallinen nuori mies Frans Lindström osti myllyn. Piipahdimme nuoren miehen ikään ehtineellä museolla ja kävimme alueen tarinan läpi juurta jaksain. Konepajamuseo on toiminut Korvensuussa jo 80-luvulta lähtien. Kosken alueella on ollut merkittävä teollisuuskeskittymä, jonka kiihkeään historiaan kuuluu niin raudanvalantaa kuin verenvuodatusta. Sähköä koski tuottaa yhä. ”Vuonna 1914 siitä tehtiin osakeyhtiö ja nimeksi vaihtui Korvensuun koneja sähköTeksti: Mika Rassi Kuvat: Mika Rassi, Korvensuun konepajamuseo KONEITA KOSKEN KUOHUISTA 66. Vuosisadan vaihteessa syntyi kunnollinen sahalaitos, jossa oli myös höyläämö. Korvensuu Mynämäkeläinen Korvensuun tehdas oli niin vireä ja monipuolinen paja, että siellä tehtiin yli sata vuotta sitten ensimmäinen suomalainen auto. L ounaissuomalaisen rannikkopitäjän Mynämäen halki virtaa Laajoki. ”Lindströmin omistuksessa yritys oli nimeltään ensin Korvensuun maanviljelyskonetehdas”, museo-opas Kari Ahtiainen kertoo. Hieman myöhemmin rakennettiin konetehdas, joka ryhtyi valmistamaan pääasiassa maatalouskoneita. Edellisten lisäksi teollisuusalueella toimi konetehdasta palvelemassa ainakin puutyöverstas ja oma valimo, mikä oli aikoinaan melko harvinaista. Seuraava aluevaltaus oli voimalaitos, joka tuotti sähköä paitsi turbiinien myös höyrykoneen ja imukaasumoottorin voimalla
Ensimmäisen maailmansodan aikaan Venäjän armeija tilasi Korvensuusta pioneerihakkuja. Siellä oli aina joku, että höyryä riitti. Sähköä oli ryhdytty tuottamaan vuonna 1909, ja vuonna 1913 sitä alettiin myydä. Tehtaalla oivallettiin muuttaa prässiä ja ruveta tekemään perunakuokkaa samalla koneella. ”Höyrynja häkäkaasunkehittimiä syötettiin yläkerrasta käsin. tehdas. Tänne luotiin samoihin aikoihin oma jakeluyhtiö Vakka-Suomen Sähkö, jossa oli mukana Korvensuun osakkaita.” Kerrotaan, että Korvensuusta meni sähkö myös Askaisten Louhisaareen. Ulkokehät ovat painuneet aivan kuin ne olisivat kulkeneet jotakin vasten. Tässä on sekä taoksia että valuja. Korvensuussa oli suurimmillaan toistasataa henkeä töissä. Siellä vietettiin aikaa ja kerrottiin tarinoita”, Ahtiainen kertoo. Kylän nuorille se oli syksyja talviaikaan mukava lämmin paikka, jonne kokoontua. Kyläkunnalle tehtaalla oli iso merkitys paitsi työpaikkojen myös kaupan, majoitusalan ja liikenneyhteyksien kannalta. 67. Konepajamuseo ja toimituksemme kuulee mielellään valistuneita arvauksia tai tietoja esineiden tarkoituksesta. Ne lyötiin prässissä. Konetehdasta palveli oma valimo. Yhdistetty sirkkeli ja halkaisukone oli nimeltään Talous. Mutta mitä nämä ovat. Tehdas palveli kylän keskuksena monella tapaa. Omaa puuverstasta on tarvittu niin isojen kuin pienten valumallien teossa. Hakkukauppa kuitenkin pysähtyi itänaapurin vallankumouksen myötä
Korvensuussa valmistettiin ensi sijassa maataloustyökaluja. 1900-luvun alussa Korvensuussa koottiin tuontiosista Reipas-merkkisiä polkupyöriä. Yksi uusista osakkaista oli Juho Punta Mietoisista. Myös valimo paloi joitain vuosia myöhemmin. Myös olkisilppureita ja -lietsoja tehtiin. Yhtiö sai taas uuden nimen: Korvensuun Tehtaat. Alueella oli vuonna 1928 tulipalo, jossa mylly tuhoutui. ”Vuonna 1935 Lounais-Suomen Sähkö teki nurkanvaltauksen ja hankki Vakka-Suomen Sähkön osakeenemmistön. Jälkimmäisen mallin vuoksi Lindström joutui Hankmon kanssa käräjillekin. Tuhojen jälkeen Kun punakaarti surmasi sekä tehtaan omistajan että johtajan vuonna 1918, viisi tilanomistajaa osti tehtaan osakkeet. 68 KORVENSUU. Mylly rakennettiin uudestaan, mutta uutta valimoa ei enää tehty. Tehtaan tuotteista tunnetuimpia lienevät Sato-, Varmaja Pienviljelijä-nimiset puimakoneet. Lanzin käsikäyttöiseen puimakoneeseen on lisätty Korvensuun oljenpuhdistin. Korvensuun maatalouskonetehtaan päätuotteita olivat esimerkiksi kierukkalajittelija, puimakone ja erilaiset maanmuokkausvälineet. Samalla koneeseen on pantu siivapyörä moottorikäyttöä varten. Korvensuu teki puimakoneiden lisälaitteita kuten kohlinlaitteita eli oljenpuhdistajaa ja puhaltavaa puhdistinta eli viskuukonetta. Korvensuun omat puimakoneet olivat sen verran kehittyneitä, että niissä oli puhdistuslaitteet omasta takaa. Hän oli ottanut aluksi tehtaan vetovastuun ja lopulta lunasti koko velkaantuneen yrityksen itselleen vuonna 1932. Maatalouskonepuolella alkoi olla kilpailua, ja Korvensuussa tuotekehittely oli jo laantunut. Uusien ajoneuvojen kanssa tehtaalla oltiin eturintamassa. Polttopuuhommiin oli tarkoitettu Talousniminen yhdistetty katkonta-halkaisukone. Lisäksi tehtiin esimerkiksi kierukkalajittelijoita ja jyriä. Äkeitä tehtaalla valmistettiin kahta mallia, niin sanottua vieteriäestä ja Raivaaja-nimistä lapiorullaäestä. Ehkä parhaiten Korvensuun konetehdas tunnetaan siellä vuonna 1913 valmistuneesta autosta, joita tehtiin vain yksi kappale taidonnäytteeksi. Korvensuu joutui sähkönmyyjänä hankalaan välikäteen, ja kahden vuoden kuluttua se sitten myytiinkin Lounais-Suomen Sähkölle”, Ahtiainen kertaa itsenäisen tehtaan viimeiset vaiheet. Mitä siellä tehtiin
Niitä on ollut huonosti saatavissa, ja siksi rengaskoko on nykyään 16 tuumaa. Vuonna 1984 auto konservoitiin. Valmiit pylväät hinattiin pois tällä amerikkalaisella Cletrac-traktorilla. Kuten valtaosassa varhaisia suomalaisia pyörätehtaita, myös Korvensuussa pyörät koottiin ulkomaisista osista. Autosta oli määrä tulla pieni ja kevyt, ja tämäkin tavoite saavutettiin. Niinpä kaikki mahdollinen yritettiin tehdä itse. Vaikka porukka osasi maatalouskalujen valmistuksen valuja myöten, ymmärrys uuden ajan ajoneuvoista oli olematon. Työnjohtajaksi määrätty Frans Varjo oli – Lindström mukaan lukien – ainoa korvensuulainen, joka oli joskus tiettävästi ajanut autoa. Teräspylväät valmistettiin konepajan pihalla pätkistä. Voima välitetään takapyörille kardaaniakselilla. Aamulla työpaikalle tultaessa oma laatta pantiin oman numeron paikalle. Se on vanhin säilynyt suomalaisvalmisteinen auto. ”Nyt tehdään pojat auto!” V uoden 1910 tienoilla Frans Lindström päätti, että hänen tehtaallaan pitää valmistaa auto. Pakoventtiilejä käyttää nokka-akseli, imuventtiilit sen sijaan avautuvat sylinteriin muodostuvan imun voimasta. Frans Lindströmin vävy ja Korvensuun koneenhoitaja Juho Koski osti jo pari muutakin omistajaa nähneen auton 1949. Kun työaika alkoi, työnjohtaja sulki kellokorttikaapin oven. Lindströmin autohanke eteni tehtaan muiden töiden ohella ja niiden ehdoilla. Autoa ei ajateltu sarjatuotantoon, vaan sen oli tarkoitus olla Korvensuun taidonnäyte. Korvensuun autossa on nelitahtinen kaksisylinterinen moottori. Koski rakensi siihen uuden vaihteiston ja asensi samalla jalkajarrun. Nykyään Korvensuun auto on esillä Uudenkaupungin automuseossa. Konepajan kellokorttisysteemissä työntekijällä oli numero ja sitä vastaava laatta. Hyvin onnistuttiinkin: ulkomailta piti tilata vain vaihteisto, magneetto, sytytystulpat, kuulalaakerit ja renkaat. Joulukuussa 1912 auto liikutti itseään tehdassalissa, ja tammikuussa 1913 Lindströmin uutisoitiin ajaneen autollaan ongelmitta merenjäätä pitkin Turkuun ja takaisin. Moottorin teho oli noin kymmenen hevosvoimaa. Autossa on tasauspyörästö. Sylinterikansia ei ollut, vaan lohkot valettiin yhtenä kappaleena. Autossa on lehtijousitus edessä ja takana. Tehdastöiden lisäksi se on palvellut Juho Koskea maanviljelyssä. 8/2020 69. Auto on 240 senttimetriä pitkä, ja se painaa noin 500 kilogrammaa. Auto on edelleen Kosken suvun omistuksessa. Myöhästynyt ei saanut enää laattaansa kaappiin. Lindström kasasi neljän ammattimiehen ydinryhmän työtä varten. Sen parissa ahkeroitiin kolmisen vuotta. Korvensuussa valmistettu polkupyörämerkki oli Reipas. Aluksi autoon asennettiin 28-tuumaiset renkaat
Kun Korvensuun tehdas myytiin 1930-luvulla Lounais-Suomen Sähkölle, alun perin voimalaitoksena palvelleisiin tiloihin järjestettiin uusi konepaja sähköyhtiön tarpeisiin. Jokaiselle kotimaisesta pienteollisuushistoriasta kiinnostuneelle Korvensuu on ehdoton matkakohde. Sähköyhtiön pajana Maatalouskonetehtaan toiminta päättyi, kun yritys myytiin Lounais-Suomen Sähkölle. Joitain koneita oli karannut maailmalle, mutta niitä on saatu paimennettua takaisin kotopajalle. Ahjopuolen omalaatuine tunnelma on kelvannut valkokankaallekin: pajalla kuvattiin pari vuotta sitten Onneli, Anneli ja nukutuskello -elokuvaa. Raisiossa ja Kustavissa Kaitaisten sillan kohdalla on tiettävästi yhä Korvensuun tekemiä pylväitä pystyssä”, Kari Ahtiainen kertoo. Lattiassa olevissa aukoissa on ollut molemmissa turbiinit, ja vesi on tullut vasemmalta. ”Reiät saatiin porattua tarkasti paikoilleen niiden avulla. Korvensuu museoituu Konepajan toiminta loppui tykkänään vuonna 1963, kun Lounais-Suomen Sähkön uusi konepaja valmistui Paimioon. Korvensuussa valmistettu virtauksen säätäjä vesiturbiinia varten. ”Nämä hihnavetoiset koneet olivat siihen aikaan jo vanhentuneita. Maatalouskonetehtaan entinen työnjohtaja Juho Koski jäi Lounais-Suomen Sähkön palvelukseen ja varusti vanhan voimalan konepajaksi konetehtaan vanhoilla koneilla. Paja on säilynyt hyvin alkuperäisen kaltaisessa asussa. Vanha voimalaitosrakennus tyhjennettiin. Hän oli kiertänyt sähköyhtiön miehenä maakuntaa ja tiesi, mihin koneita oli mennyt. Sähköyhtiön uusi konepaja valmisti linjatarvikkeita yhtiön omiin tarpeisiin. ”Täällä tehtiin esimerkiksi pylväskoukkuja ja asentajien työkaluja. Lisäksi Koski teki voimalan tiloihin sepän pajan ahjoineen. Silloin alueelta purettiin tarpeettomat kiinteistöt pois. Erilaisia sapluunoita on pajalla säilynyt paljon. Linjamiehet ovat sanoneet, että Korvensuun teräspylväät olivat mittatarkkoja. Sähkön tuotanto jatkui Korvensuussa edelleen. Ne saivat jäädä tänne, ja vanha konepaja museoitui itsekseen. Korvensuussa 50-luvun konepajamiljöö on säilynyt niin aitona kuin mahdollista. Myös teräspylväitä koottiin pihalla. Koneet ovat käytännössä samoilla paikoilla missä niitä on käytettykin”, sanoo Ahtiainen. Kun elementtejä pistettiin päälle, pultit sopivat varmasti”, Ahtiainen tietää. Korvensuun uusi voimalaitos valmistui 1939 vähän ennen talvisodan syttymistä. Suomessa tällaisia voimalaitostunneleita ei ilmeisesti ole muita säilynyt. 70 KORVENSUU. ”Sähköä oli ryhdytty tuottamaan vuonna 1909, ja vuonna 1913 sitä alettiin myydä.” Vesi tuli vanhaan voimalaitokseen padolta maanalaista tunnelia pitkin. Juho Kosken jälkeen Korvensuun koneenhoitajaksi tuli Ahti Junnila. 80-luvulla aluetta alettiin virallisesti museoida, ja Junnila ryhtyi noutamaan koneita pullon hinnalla jälleen Korvensuuhun
8/2020 71. helmikuuta Lindström tapettiin, kaula lävistettiin pistimellä ja ilmeisesti ruumis vielä häpäistiin vetämällä sitä hevosen perässä. Teollisuusalueen vilinää viime vuosisadan alkupuolelta. Voimalaitoksen toiminta taukosi 70-luvulla. Myös Korvensuun uusi omistaja, vehmaalainen Johan Aksel Heikkilä, koki punakaartin kynsissä samanlaisen kohtalon kuin Lindström. Frans Lindström lähti tehtaanvaltauksen alta punakaartilaisia pakoon Varjon torppaan Laitilan Pehtsaloon. Lindström oli kuollessaan tehtaan johtaja, mutta hän ei enää omistanut sitä. Loppuvuodesta 1917 yhtiön kaikki osakkeet oli myyty pois. 050 408 5798) • pääsymaksu aukioloaikoina 3 euroa • opastusmaksu ryhmille 40 euroa + pääsymaksu Korvensuun uusi voimalaitosrakennus valmistui aivan talvisodan alla 1939. Nyt Tampellan vuonna 1938 valmistama makaava francis-turbiini pyörii jälleen: voimalaitoksen uusi omistaja SP Vaaraton Oy on aloittanut sähköntuotannon laitoksella vuonna 2016. KORVENSUUN KONEPAJAMUSEO • Suorsalantie 26, 23100 Mynämäki • avoinna kesäsunnuntaisin klo 12–15 (opastus sunnuntaisin klo 12) ja ryhmille sopimuksen mukaan (ryhmäkäynnit p. Etsijät huomasivat Lindströmin hevosen tallissa ja löysivät miehen tallin vintiltä. Patruunoiden surmat S osialisti-lehti kirjoitti 18. 21. Punaiset saivat asiasta vihiä ja lähtivät etsimään Lindströmiä. Oikealla näkyvästä voimalaitoksesta kulkee höyryputki muihin rakennuksiin, jotka kaikki lämpisivät höyryllä. helmikuuta 1918, että ”työväen vallankumouksellisten elimien” olisi pian pakko ottaa Korvensuun koneja sähkötehdas haltuunsa. Keskellä vaaleassa puvussa tehtailija Frans Lindström. Syyksi mainittiin se, että yritys oli ”jarruttanut vallankumouksellista toimintaa.” Sanoista käytiin oitis tekoihin
Willys Jeepin mainonta alkoi kuitenkin jatkossa suuntautua metsätalouden piiriin. Työtehoseurassa alettiin kohta kokeilla, miten Jeep maatalouden töissä menestyisi. Land Rovereita hankittiin paloautokäyttöön tai sitten huonommille teille soveltuvaksi autoksi. Näytöksiä pidettiin ravirataoloissa ja pelloillakin. Länsi-Saksassa Unimog ja Englannissa Land Rover kilpailivat Jeepin kanssa maanviljelysauton mahdollisesta markkinasta. Unimogien valmistus siirtyi Daimler-Benzyhtymän suojiin vuonna 1950. Ruotsissa sanottiin olevan 3000 Jeepiä maatalouden ja teollisuuden käytössä. Ne olivat ihan liian kalliita. Englantilainen vastike Land Rover esiteltiin 1948, ja sen viralliset englantilaiset traktoritestaukset tehtiin 1949. Jeep CJ-2 -malli tuli tarjolle 1945. Willys-autoja toi Autokeskus Oy, mutta traktoriversiosta kertoi Kansanauto Oy saaneensa ensimmäisen erän maahan vuonna 1956. Läntisessä Saksassa Albert Friedrich suunnitteli Unimog-maastoauton, joka esiteltiin DLG-maatalousnäyttelyssä 1948. Mainoksissa kerrottiin, että USA:ssa on seitsemän miljoonaa Jeepiä farmeilla. Suomessa 1950-luvulla näille kolmelle tarjokkaalle ei tilaa löytynyt. Työkykyisyyden ohella muistettiin mainita automainen lisäetu: sadan kilometrin tuntinopeus maantiellä. Yliopiston Malminkartanon tilalla kokeilun jälkeen todettiin, että ”Jeep-maastoautoa ei voida suositella kyntötai muokkaustöihin maanviljelyksessä. Työtehoseuran kanssa järjestettiin Jeepin työnäytöksiä erilaisissa maaja metsätalouden tehtävissä. MAATALOUSAUTOT 40-luvun lopulla Jeep-auto ilmestyi siviilienkin saataville ja eri tahoilla heräsi kiinnostus käyttää maastoautoa maanviljelyksessä. Lantikkaan sai lisävarusteena vintturin eteen ja hihnapyörän, joten työkäyttöä saattoi ajatella. Ne hankittiin niin sanotusti sisäänajettuina liittoutuneiden ylijäämävarastoista. kokeiluja 1950-luvulla 72. Autojen tuonnin lyhyenä väljempänä kautena 50-luvun alkuvuosina tänne tuli tarjolle Land Rover, maatalouden ihanne-autoksi mainoksessa kutsuttu ajokki. Sittemmin 50-luvun alkuvuosina tulivat Farm Jeep ja Jeep Tractor -mallit. Jeep ja Land Rover Kansanhuoltoministeriö toi ensimmäiset Jeepit Suomeen kohta sodan jälkeen. Viisikymmenluvun puolimaissa tuonti oli hiukan helpompaa. Liikkuvaksi voimanlähteeksi ja kuljetusvälineeksi suosittelun ohella mainittiin soveltuvuus maaja metsätalouden töihin. Voimakkaana ja nopeakulkuisena vetokoneena Jeep sen sijaan on maataloudessakin varsin paikallaan.” Vuonna 1954 Jeepin mainoksia alkoi näkyä, ja vuosina 1956–57 voidaan puhua markkinointikampanjastakin. Land Roverien mainontakin loppui nopeasti tuontimahdollisuuksien jälleen kiristyttyä. K ohta maailmansodan tauottua alettiin sotatarkoituksiin USA:ssa laadittua Willys Jeepiä muokata siviilikäytöön ja erikseen maatalouden tarpeisiin
Syksyllä 1956 Porin raviradalla tarjottiin tilaisuus omin silmin nähdä Jeep eri töissä. Jeepille kuitenkin toivottiin menekkiä maatalouden parissakin. Seinäjokelainen autoliike kertoi liioittelevasti Jeepistä Suomessa. Kovin montaa Jeepiä ei muuallakaan ollut nähty. Peltotyökaluja Willys Jeepiin oli saatavilla kaikkiin tärkeimpiin tekemisiin. Valloitus jäi tekemättä yksityistalouksien puolella. Jeepistä oli tehty peltotöihin paremmin soveltuva versio. Olihan siinä yhdistettynä työkoneen ja liikennevälineen ominaisuuksia. Monella suunnalla maailmaa pellot olivat laveita ja kantavia. Ehkä Työtehoseurassa tehdyistä kokeiluista annetut kielteiset arviot aristuttivat. Tasaisilla ja kantavilla mailla maastoauto selviytyi peltotöistä paremmin kuin enimmillä suomalaistiloilla. Muutamilla paikkakunnilla järjestettyihin näytöksiin kertyi kyllä väkeä, mutta ostopäätöksiä nähdyn ja koetun perusteella ei montaa tehty, jos ollenkaan. Kansanauto Oy kertoi Jeep-traktorien saapumisesta 1956. Sähköja metsäyhtiöiden puolella kiinnostus saattoi muuttua ostoksikin. Maahantuoja ei kuitenkaan pitänyt aiheellisena lähettää sitä maatalouskoneiden tutkimuslaitokselle testattavaksi. Tilaakin oli hyvä olla riittävästi, jotta maastoauton käyttö työkoneiden vetäjänä luonnistui. Englantilaisessa mainoksessa esitellään nelivetoisen Jeepin mahdollisuuksia maatalouden töissä. Willys Jeepin maatalousversiolle löytyi käyttäjiä usealla mantereella. 8/2020 73. Jeepiä ei myöskään tarjottu mukaan lehdistön traktorikatsauksiin
Land Roveria tarjottiin maatalouden palvelukseen varsinkin Englannin kansainyhteisön maissa muttei vain niissä. Traktorit olivat Land Roveria halvempia. Traktori osoittautui epätasaisessa maastossa tavallista traktoria maastokelpoisemmaksi. Autoja maatiloilla oli hyvin vähän, eikä niiden hankinta kuulunut kiireisiin tarpeisiin. Land Roverin maahantuoja oli eri vaiheissa Sisu eli Suomen Autoteollisuus Oy tai sen tytäryhtiö Suomen Sisu. Peltotöiden osalta hankaluuksiksi mainittiin kankea kääntyvyys työkoneiden kanssa, työkoneiden huono näkyvyys ja hankalat säädöt. Maastoautojen käyttäjiä maataloustöissä ei Suomessa montaa ollut. 50-luvun puolimaissa ilmestyi mainos sveitsiläisessä sanomalehdessä. Kätevyydestä ei ole epäilystäkään. Saarioinen Oy esitteli isossa mainoksessa Land Roverin käyttöä yhtiön koetilalla. Niittokone näyttää aika hurjalta Land Roverin perälaudassa. Kuljettaja ei voinut nähdä, mitä niittäessä tapahtuu, ei ainakaan kunnolla. Unimog traktorikoetuksessa Unimogin maahantuoja suhtautui vakavimmin traktoritöihin, ja Unimog traktoriversiona lähetettiin Vakolan testattavaksi. Hinnaltaan sitä on pidettävä tavalliseen maatalouskäyttöön kalliinlaisena.” Arviointia ja vertailua Maatalouskoneisiin perehtynyt agronomi Timo Reinikainen kirjoitti katsauksen maastoautojen traktorikäytöstä 1957 Käytännön Maamieheen. Äestykseen, kylvötöihin ja jyräämiseen niiden katsottiin kuitenkin soveltuvan silloin, kun pientä kääntösädettä ei tarvita. Maatalouden ihanneauto on komea titteli, mutta Land Roverin kaltainen ihanne oli tavoittamattomissa. Lypsykarjatiloilla Land Rover laitettiin liikkuvaksi lypsykoneeksi, jolla maidot voitiin hakea laitumilta. Vuonna 1954 julkaistu koetusraportti kertoo, että Unimogia käytettiin noin 1280 tuntia, joista siirtoajoihin meni noin 750 tuntia. Kuljetuksiin maastoautot toki olivat kelvollisia ja hyviäkin. Muutamalla tilalla käytettiin nelivetoista ”Ratkaiseva tekijä maastoautojen vähäisessä viljelyskäytössä oli kuitenkin niiden hinta.” 74 MAATALOUSAUTOT 50-LUVULLA. 20 cm syvään kynnettäessä 2 x 13" auran ja 2–3-vaihteilla 20...25 teräristikkoisen äkeen.” Loppulausumana sanotaan, että ”Unimog-traktorilla voidaan suorittaa kaikkia maatilan traktoritöitä. Se soveltuu lisäksi hyvin maatilan kuljetustöihin. Traktorin kuormalavaa pidettiin hyödyllisenä myös peltotöissä. Land Roverin hinta oli kuitenkin sen verran korkea, ettei se suomalaiseen lypsykarjatalouteen mahtunut. Unimogin työsuorituksesta sanottiin seuraavaa: ”Käytännössä suoritettujen kyntöja äestyskokeiden perusteella voidaan todeta traktorin pystyvän, tarvittaessa ketjuilla varustettuna, 2-vaihteella vetämään keskijäykillä mai11a n. Paikallisvoimakäyttöä oli noin 230 tuntia, kylvöä ja levityksiä noin 130, kyntöä 50, jyräystä 45 ja niittoa 35 tuntia. Raportin mukaan Unimog-traktorin käyttö erosi samantehoisista maataloustraktoreista muu muassa siinä, että näkyvyys ohjaamosta oli huonompi ja useiden työkoneiden säätömahdollisuus käytön aikana vaikeampaa. Upottavalla kelillä se ei pienten pyörien vuoksi ollut tavallista traktoria parempi. Sanomalehdissä saattoi uutiskuvina esiintyä joitakin tapauksia mutta juuri harvinaisuutensa vuoksi
Meillä keskityttiin hyödyntämään vanhoja ja kolaroituja kuorma-autoja traktorin korvikkeina, autotraktoreina. Tavallisiin traktoreihin verrattuna se oli todella kallis. Vuonna 1959 maatiloilla oli yhteensä vajaa 30 000 henkilötai farmariautoa. Vakola julkaisi raportin Unimog-traktorin koetuksesta 1954. Unimog oli kuitenkin kallis ratkaisu tehtäviin, joihin oli tarjolla tehokkaampiakin koneita. Samaan aikaan suosikkitraktoreista Fergusonin hinta voimanlähteestä riippuen oli 320 000–420 000 markkaa ja Fordson Majorin hinta 380 000–413 000 markkaa. Niistä osa oli paikallisia pirssiautoja. Nostolaitteella, voimanotoilla ja kaksoispyörillä varustettu Unimog maksoi 825 000 markkaa. Unimogia tarjottiin silloin metsätalouden palvelukseen. Maatalouslaskennan piirissä oli tuolloin noin 390 000 viljelmää. Vakolassa oli tehty Unimogilla monenlaisia töitä. T-Fordeja muunneltiin maailmalla peltotöihinkin, mutta meillä niitä ei myyty. Agros Oy mainosti englantilaista Ivel-traktoria tuolla nimikkeellä. Autoa tarvittiin lähinnä kuljetuksiin. Tällaisissa hintasuhteissa maastoautojen vähäinen kysyntä on ymmärrettävää. Saksalaisessa lehtimainoksessa Unimog on ahertavinaan erilaisine peltotyökaluineen. Maastoautolla pääsi moneen työkohteeseen, ja se kelpasi puutavaran lähikuljetukseen. Eipä saksalainenkaan kaikkia töitä yhtä aikaa tehnyt, mutta tarkoitushan on osoittaa Unimogin monipuolisuus. Hyötyajoneuvojen tuontia vapautettiin syksyllä 1957. Joissakin konemiesten kommenteissa sanottiin auton ja traktorin yhdistelmän yhdistävän molempien huonoja puolia. 8/2020 75. Viisikymmenluvun puolivälissä Jeepin traktoriversion hinta oli runsaat 500 000 markkaa, Willys Jeep autoversiona maksoi noin 720 000 markkaa. Land Roverien hinta oli 650 000 tai 690 000 markkaa. Vakolan antamassa lausunnossa Unimogin hintaa sanottiin kalliin puoleiseksi. Pari Iveliä suomalaiskartanoihin hankittiinkin, mutta autoina niitä ei yritettykään käyttää, ja traktoreina ne olivat onnettomia. Ivel ehti ensin M aanviljelysautomobiili oli ehtinyt olla tarjolla jo 1900-luvun alussa. Ratkaiseva tekijä maastoautojen vähäisessä viljelyskäytössä oli kuitenkin niiden hinta. Unimog arvioitiin käyttökelpoiseksi ja hyvinkin sopivaksi erilaisiin siirtotöihin. Auto ei yleensäkään kuulunut 50-luvun suomalaiseen maatalouteen. Willys-farmariautoa peltotöissä työkoneita hinaamaan, mutta niilläkin kyntö hoidettiin naapurin traktorilla. 50-luvulla Suomessa armeija taisi olla suurin Unimogien ostaja
(1. Diesel-Majorin osia. Hinta 600 €. puh. Entisöimätön Zetor A 25 vm. Syyläri 100 €. Seagull osia. 040 8663 809, Kerava. 040 375 3423, Kauhava. Myydään Puimuri MF630 VW:n bensiinimoottorilla. www.facebook.com/vanhatkoneet 76 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa. Hinta 50 €. 2) Teijo 30 pitkä avolava vm. 1960, MB 200 D vm. Puh. Lucaksen 12 V startteja traktoreihin. moottori/voimansiirtoyksikkö, lujitemuoviosia mm. 040 7151 765. vuolulaikka halkaisija 48 cm, terät voi laittaa molemmille puolin, käy myös raskaamman vuolukoneen rakentamiseen tai esim. Järvenpään kaupungilla ollut) Hp. 0400 7757 771. 040 3624 630. Täydellinen Valmet-moottorin korjaussarja 33, 359, 361, 565, 500, 502 ja 504 mallihin. Mörkö-Majorin koneen osia. 540 €. kori ja lokasuojat. Peräkärryn laita, suora pitkä laita, hinta 80 €. MF35 kultamahan perä ja vaihdelaatikko. MF65 vetokoukku, 250 €. PikkuValmetin aura. 044 588 5867, Mika. Puh. KuutosVolvon turbo. -61, 3-sylinterinen, rekisterissä 2000 €. sirkkelin akselille. 1970. David Brown 30, sähköt puuttuu. Soita puh. Kokonaisena tai osina. Puh. Hyvä traktori hyvillä renkailla sopuhintaan. 1600 €. Puh. Nuffin vetovanteet (uudet). Puh. Vanhojen traktorien rautapyöriä. Valurautainen ns. Major, vm. Puh. -57, etukuormaajalla 1500 €. Kuvassa oleva jäähdyttäjä: korkeus 75 leveys 68 vahvuus yhdysputkien kassa 13 cm. 045 267 5333, Pekka Hyvönen, Padasjoki. 0400 981 338. Traktorin takarengas, ilmat ja vanne paikoillaan, melko hyvä, koko 13/6.36 250 €. Puh. 2500 €. 050 401 8169, Rääkkylä. 040 866 9806, Vaajakoski. Seissyt monta vuotta, jos puida meinaa, pitää herkistellä. Puh. Kitkaketjut alle 11 tuuman renkaille. 1983 ja Commer Cob vm. 1) Teijo 24 lyhyt avolava pressukatteella vm. 050 592 9642, Ilmajoki. 1975. hintaan. 050 3744 986. Kunnostettuja vaihtoja tasavirtalatureita monipuolinen valikoima, myös Boschin käynnistimiä 6/12 ja 24 V. Suomessa suunniteltu/valmistettu tuote, VW-tekniikkaosia mm. Toimivuudesta ei tietoa. Homelite xl -latauslaite. Opel varaosia vanhempiin malleihin. Puh. 1977 (tuotannon lopusta), täydellinen, ajettu 68 496 km (mm. Homelite-sahasta ja auton laturista joku kyläseppä tehnyt. Puh. Ferguson 35, vm. 1958, Fordson Dexta vm. 040 554 6501. Puh. 1960. Leyland 384 vm. Puh. Sartti 70 €. Puh. Vannetynnyri. 050 5909 309, Sastamala. MH kulut 20 € sis. Vain nouto ja käteismaksu/vaihdossa ehkä joku 50–70 luvun moottorisaha. Vire-moottori. tuotantosarjaa?), ilman moottori/ voimansiirtoyksikköä (moottorilohko mukaan), ovi ja etuakselit irrallaan Hp. 044 971 3574, Kalle Huttunen, Iisalmi. Puh. Zetor 6945 neliveto. MF35 rättihytti 70 €. 040 7317 266, Ikaalinen. Savusaunan hirsikehikko, kelohirttä, paksuus 20–30 cm. Puh. Virheetön. 040 515 5963. Teijo-pakettiautoja entisöitäväksi. Record vaijeri tukkinosturi peräkärry, kuormaautomalli, kaikki osat tallella. Osiltaan kokonainen, hinta 300 €
Pallomittareita ei taidettu nähdä kuin vain Shellin lipun alla. Ritoil perustettiin Kotkaan tätä kirjoittaessa päivälleen tasan 31 vuotta sitten, 15.11.1989. ”Bensiskamasta” voisi saada paljon laajemmankin jutun tehtyä, mutta vilkaistaan aihetta pienemmässä mittakaavassa ja palataan myöhemmin aiheeseen perusteellisemmin. Ei, se on vähän jämäkämpi polttoöljysäiliö jossain maaseudun uumenissa. Sukellusvene vai jokin muu vakoiluvekotin. 78 RAUHASSA RUOSTUVAT BENSAA SUONISSA BENSAA SUONISSA. Keräsin aiheen tiimoilta kuvia vanhoilta reissuilta ja harrastajien tallien uumenista lukijoiden silmien iloksi. Päässä pönöttää Shellin väreihin naamioitunut jakelumittari. Vanhat huoltoasemat ja huoltoasemarekvisiitta saattavat olla niin autokuin koneharrastajan suuri intohimo. Kuvan mittarit on kuvattu käytössä vielä 2012 Kangasniemellä, mutta nyttemmin ovat saaneet vaihtua uudempien tieltä. Ketjulla oli Kotkan pääpaikan lisäksi neljä huoltoasemaa, jotka sijaitsivat Porissa, Tampereella ja Valkealassa. Pajulahdessa edelleen toimiva ”Mänäri”-huoltoasema vaihtoi alkutalvesta 2018 omistajaa, ja uusi virkeämpi taukopaikka palvelee niin pizza-, ruokakuin polttoainekansaakin. Polttoöljyä vain lämmityskäyttöön. Näistä viimeinen taitaa vielä olla toiminnassakin. Nilsiän öljysheikkinä tunnettu, jo edesmennyt Tauno Kuosmanen näkyy edelleen nilsiäläisessä katukuvassa. Tämä Scania seisoo itse pääkallopaikan pihalla, itsenäisesti
Vuoden 1964 ilmestys Ljungmansilta oli malli nimeltään Star 107, joka seisoi romukasassakin harteikkaana ja suoraselkäisenä. Ohio Pattern Works on jo kohta 130 vuotta vanha yritys, joka on jo yli 100 vuotta ollut mukana ja on edelleen polttoaineen jakelulaitteiden parissa. En edes muista missä horroksessa olen tämänkin kuvannut. Väritys voisi viitata Finnoiliin tai SEO:n siipien alle, mutta jäämme kuitenkin täysin veikkailujen varaan, koska en muista nähneeni kyljissä minkäänlaisia jäämiä teksteistä. Aika on pysähtynyt tekniikan osalta, luonnon ei. Pelastin tämän aikoinaan omiin hoiteisiini, mutta se löysi myöhemmin paremman kodin Ruotsinkylän suunnalta. Kuvan malli 1A:ta mainostettiin täysin automaattisena polttoainekahvana. Hieman rupiseksi päässyt kuvan yksilö on silti vielä pelastettavissa. Tankkiauton pytty päätynyt ulkosäilytykseen. ”OPW – Division of dover” lukee 1960-luvun jakelumittarin kahvassa. 8/2020 79. Kesoilin kaksiakselinen tankkiperävaunu satakuntalaisessa joulumaisemassa. Kaikki tyynni, unohdettu hän on. Kesoilin väritys viittaa menneisiin aikoihin ja markka-ajan setelien kuvat myös. Tässä polttoöljyn jakelupisteessä eräällä tehdaskiinteistön tontilla seisonee parikin Star 97:aa, valmistajana ehkä tunnetuin eli Ljungmans. Ljunmans Star 76 1950-luvulta edusti uutta sen aikaista pyöreää muotoilua
TB:n tarralla varustettu 1940-luvun Avery-Hardoll jossain navetan uumenissa. Kuivalahden grillin ja baarin toiminta nimensä mukaan kuivahtanut olemattomiiin. Shell Gasolinen parina kulki tietysti hienosti sanailtu Diesoline. Gilbarcot toimitti maahamme JK Pajarinen suoraan Englannin Essexistä. Nyttemmin huoltoasema on jo suljettu, omistajat vaihtuneet ja risteysalue 5-tien tuntumassa muutettu. Paippisten Shell oli toiminnassa 1930-luvulta vuoteen 1969 asti. Jo hieman rujoksi päässyt 1970-luvun Gilbarco Trimline –pumppu erään pihamaan perukoilla. Ei tippa tapa, eikä desilitraan huku. 80 RAUHASSA RUOSTUVAT. Tuulan Kauppa Juntusrannassa on sulkenut ovensa. Hassut, omilla korokkeillaan tönöttävät mittarit seistä jököttävät juhannuspäivän aamussa. Viimeisimmäksi yrittäjä kuului SEO-ketjuun, sitä ennen kuulemma Nesteen piiriin, mutta vaja kymmenisen vuotta vanha kuva kertoo myös Union-historiaa ammoisemmilta ajoilta. Valitettavasti kahvilan toiminta on nykyään jo siirtynyt toisaalle, Kulloon Ame-Cafe:een. Vilkkaista vuosikymmenistä muisuttaa enää yritystoiminnan rippeet, Teboilin valomainos ja Ljungmansin kantikas jakelumittari. Muistan opiskeluvuosinani etelässä tankanneeni monta kertaa Uutelan huoltoasemalla Hirvensalmella. Viereiseen Etelä-Paippisten vanhaan kyläkauppaan avattiin pari vuotta kuvan oton jälkeen, vuonna 2009 Moottorikahvila, joka on ollut monen auto– ja moottoripyöräharrastajan arvostama taukopaikka ruuhkasuomen tuntumassa
Moderninoloinen pumppumalli esiteltiin jo vuonna 1965, mutta kuvan pumpuissa on kuitenkin valmistusajankohdaksi merkitty vuosi 1985. 8/2020 81. Nämä ovat toimineet Pohjois-Savossa Luikonlahden TVH:n mittarikentällä. Polttoainemittari allapäin. Tälle kulttuurimatkalle pääsee Kainuun Ala-Vuokissa. Vastaavasti säästöjä syntyi, kun kauppias kirjoitti kaikki hinnat käsin. Huhdin edistyksellinen TB–asema rakennettiin vuonna 1965. Joku pirulainen on vaan varastanut niistä sähkömoottorit ja alaosan kuoripellit sekä letkut. Menneenä keväänä pelastin kaksi hyväkuntoista mutta puutteellista Ljungmans Star 167:aa. Olen kiinnostunut puuttuvista osista tai vaihtoehtoisesti myymään pumput innokkaalle kunnostajalle. Ilkivallantekijät ovat pitäneet huolen, ettei tästä harteikkaasta pumpusta jää juurikaan kerrottavaa jälkipolville. Riitun puoti Metsäkylässä oli sijoittanut tienestejään uudempaan jakelumittariin. Täytyy kyllä sanoa, että vanhat symbolit ovat informatiivisuudellaan enemmän kuin näkyviä. Selkeät linjat viivottimella ja potslojoo. Allekirjoittanutkin on maallisen vaelluksensa aikana ehtinyt jo omistaa pari pumppua. Siinä ei ole turhaan kursailtu
Talven pakkaskeleihin kurvaamme Oulun automuseon Wiima-bussin kyydissä. Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 1/2021 ILMESTYY 28.1.2021 UUSI VUOSI , VANHAT KONEET Tulevan vuoden ensimmänen numero on tuttuun tapaan täyttä rautaa. 82. Pääsemme tutustumaan Pekka Lintulan Fordja Fordson-traktoreihin sekä Hannu Parviaisen koneisiin ja maatalousaiheisiin taideteoksiin
Kok. Kok. Sähköliitäntä: 1-vaihe 230V 16A. Sähköliitäntä: 230V. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. Vaunussa on 4 pyörää, joista 2 on lukittavissa. Ramppien mitat: 590x340mm. Pilarien etäisyys: 2830mm. Uusi malli! Nostokyky: 4000kg. Nostokorkeus: 1800mm. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. hitsauspaksuus: 1,5mm+1,5mm Leukojen syvyys: 140mm Koko: 480x100x200mm. Maks. Paino: 88kg. Käyttöjännite 230V. Vaunussa on yhteensä 10 kuulalaakeroitua lukittavaa säilytyslaatikkoa sekä lukittava säilytyskaappi, jossa on 2 säädettävää hyllyä. Nostoaika: 55sek. Moottori: 2,2kW. 599€ tuotenro 497975 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. Työsyvyys: 120mm. Vaatii lisäksi kompressorin. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Työkaluvaunu puisella työtasolla Siirrettävä työasema joka on valmistettu mustasta & harmaasta jauhemaalatusta teräslevystä sekä puupäällisestä, joka toimii työpöytänä. Työkaluvaunu 277-os. Paino: 14,5kg. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. korkeus: 3724mm. Paino: 153 kg. Työkaluvaunu 277-osaisella työkalulajitelmalla. Teksti tähän! 2190€ tuotenro 506475 Lattiavapaa 2-pilarinostin 4000kg Erittäin laadukas hydraulinen lattiavapaa kaksipilarinostin itselukittuvilla nostovarsilla. Pulverimaaliruisku Ammattimainen lopputulos kotona! Nyt voit jauhemaalata kotioloissa ja saada kestävän pinnan, joka ei irtoa tai lohkeile ja kestää paremmin kulutusta. teräspelti: 1,6mm Maks. Kutistus/ venytyskone TWIN Laadukas kutistus/ venytyskone ammattikäyttöön. U U TU U S! 99€ tuotenro 510994 Nauhahiomakone 20x520mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. leveys: 3380mm. U U TU U S! U U TU U S! 895€ tuotenro 512775 U U TU U S! U U TU U S! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 8/2020 • Hinta 9,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT LUONTEIKAS APURI Tšekkoslovakialainen Motorobot PF-61 KULKIJA ALPEILTA Saurer-kuormuri & Sig Neuhausen -kärry JUUASTA JYRÄHTÄÄ Konekerho Polovelan Papattajat 74 50 00 -2 00 8 • PA L VK O 20 21 -0 4 6 41 48 87 45 00 03 20 00 8 Viipale mediat 82 8 / 2 2 • A u st in 5 4 • In te rn a tio n a l M cC o rm ic k B -4 1 4 • M o to ro b o t P F-6 1 • S a u re r 2 D M + S ig N e u h a u se n. Lisäksi siinä on 2 työkalulevyä sekä asiakirjateline. Pituus: 360mm Paino: 1153g Hiomanauhan koko: 20x520mm Pyörintänopeus: 16000rpm Ilmankulutus: 113l/min Työpaine: 6,3bar Paineilmaliitäntä: 1/4” Sopiva letkun koko: 3,8” 259€ tuotenro 513137 Pistehitsauspihdit 230V Käsikäyttöinen/kannettava pistehitsauslaite. Koko: 1285x740x890mm. Autotallin sisustus (harmaa/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea, 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut, 3kp alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513523 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. Nostokyky: 1350kg/pari. alumiinipelti: 1,8mm 1290€ tuotenro 497378 169€ tuotenro 89343 Kaikki hinnat sis. Maks