Mukana 5kpl karkaistuja rullia. alumiinipelti: 1,8mm Tuplakoneet helpottavat työskentelyä ja säästävät aikaa. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Työkorkeus: 1200mm. Paino: 86 kg 729€ tuotenro 74332 U U TU U S! Epäkeskohiomakone ROS090 Moottorin teho: 350W. Paino: 1kg. Teho 500W. Hiomapaperin mitta: 150 mm. Paino: 4,3 kg. Terännopeus: 23 tai 54m/min. Sisältää 6 rullaparia mm. Maks. Kylmävannesaha G4017 Erittäin laadukas puoliautomaattinen vannesaha ammattikäyttöön. Moottori: 230V / 370W. 199€ tuotenro 511068 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 8/2021 • Hinta 9,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT SEPPIÄ JA MESTAREITA Mäen perheen koneet ja konemiehet MASIINAT VERKOSSA Timo Nurmela ja Konedata-sivusto GÖTEBORGIN RAUTAA Volvo-museon vanhat kuormurit 6 41 48 87 45 00 03 21 00 8 74 50 00 -2 10 8 • PA L V K O 20 22 -0 3 90 8 / 2 2 1 • C le tr a c-t ra k to rit • In te rn a tio n a l 5 8 5 X L • Jo h n D e e re 4 2 • K a n g a so ja n a u to tr a k to rit • Z e to r 7 4 5. teräspelti: 1,6mm. kanttausta ja kutistusta varten. Pyörintänopeus: 4000-10000rpm. Maks. 1399€ tuotenro 511034 199€ tuotenro 513137 Lisähylly, avonainen Avonainen lisähylly / jatko-osa kalusteeseen 520053. 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. teräspelti: 1,0mm. Maks. Työsyvyys: 120mm. 85€ tuotenro 493647 Kaikki hinnat sis. U U TU U S! www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Satinointikone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. 269€ tuotenro 69175 Sikkikone 150mm Työsyvyys: 150mm. Mitat (PxLxK): 1280x430x1050mm Pakettiauton hylly, 4 laatikkoa Säilytysjärjestelmä pakettiautoon, joka pitää työkalut ja lisävarusteet paikallaan huoltoajossa. Vaihdettava neliskanttinen terä. Mitat (PxLxK): 1023x330x1202mm 849€ tuotenro 520055 Pakettiauton hylly, 6 laatikkoa Pakettiauton säilytysjärjestelmän osa jossa 6 laatikkoa, 3 pitkällä sivulla ja 3 päädyssä. Paino: 162 kg 1480€ tuotenro 74332 849€ tuotenro 520053 Kutistus/ venytyskone TWIN Heavy Duty Laadukas kutistus/ venytyskone ammattikäyttöön. Reilusti vääntöä! Peltileikkuri 500W Sähkökäyttöinen peltileikkuri. Maks. Oskillointi: 5 mm. Kitasyvyys: 700mm. 2,5mm teräspelti. Moottori: 400V / 0,75kW. 189€ tuotenro 509658 U U TU U S! U U TU U S! Kylmävannesaha G5013W Yksi markkinoiden parhaista metallivannesahoista autotallille tai pienelle työpajalle. Mitat (PxLxK): 1280x330x1205mm U U TU U S! 1599€ tuotenro 511050 Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön. Maks. Terännopeus: 40 tai 80m/min. pellin paksuus 2mm
Kiiruhda tilaamaan omasi! ODOTETTU ERIKOISJULKAISU LEHTIPISTEISSÄ 9.12. Pula-aikoina oli autoja tuotu maahamme niukalti, mutta Helsingin olympialaisten kunniaksi haluttiin maailmalle näyttää kuinka talous ja kansainväliset kauppasuhteet kukoistivat. Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi 37 90 212 sivua! Mainio lahjaidea !. Tilaa verkkokaupastamme supermarket.fi Uutuuskirja! Nyt tilattavissa verkkokaupastamme supermarket.fi sekä myynnissä hyvin varustelluissa kirjakaupoissa Olympiavuoden klassikot Upea kirja 1952 automalleista! Olympiavuosi 1952 oli Suomen autoistumisen osalta poikkeuksellisen hieno. Tuolloin tuotuja, uusia automalleja ihailtiin ja ihmeteltiin ja tämä kirja esittelee niistä tarinoiltaan mielenkiintoisimmat aina Bentleystä Rättisitikkaan ja Cadillacista Kansanautoon, Volkswageniin
Ensimmäinen reissu oli erityisen mieleenpainuva. Pienen Subarupakun pohjalta Suomes sa sähköautoksi muutettu Elcat oli kätevä laite lyhytkestoisessa kaupunkiajossa. Metsälöytöjen kuva palstamme Rauhassa ruostuvat täyttää kymmenen vuotta. useampi vuosikymmen aikaa, kun lankapuhelimeen sovitetun mo deemin avulla soitin toisessa kaupungissa sijaitsevaan palvelimeen ja pääsin sitä kautta käsiksi laajaan tietokantaan. Netistä on vuosikymmenien kuluessa muodostunut hyödyllinen väline vanhan raudan parissa painivalle. Tällaisen paketin avaamme vuodenvaih teen pyhiksi. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Moni keksintö on kuin varkain hiipinyt miehen ikään. Modernin tekniikan yhtäkkinen van heneminen ulottuu muuallekin. Tapaamme taas, kun vuosi on uusi ja koneet entistä vanhemmat. Atk tarvikkeita kierrättävästä firmasta sain sen vaihdossa vanhaan 127Fiatiin – niin kuin Hankkijalta hevosella puimurin. Äänettömyys tuntui erikoiselta, ja liikennevaloissa koko naan sammuva moottori hermostutti kovas ti. Siitä voi olla yllättävän pitkä aika, sillä Ko nedata viettää jo 20vuotissyntymäpäiviä. Vanhoihin romuihin tottuneelle moinen koneen vaikeneminen tiesi yleensä kiusallisia tilanteita vihreän valon vaihtuessa. NYKYAIKAISIA MUSEOVEHKEITÄ A ika kulkee ja kehitys kehittyy. Esimerkiksi tek nisiä tietoja hakeva suuntaa selaimellaan yleensä ensimmäisenä Konedatasivustolle. Taskukokoinen Nokia 101 mukamas jo museon vitriinissä. Pieni hyötyajokki on saa nut vanheta rauhassa ja huomaamatta. Internetsivustoilla notkuminen on on neksi silkkaa nykypäivää. Elcat olikin ensimmäi nen (ja tarkkaan ottaen ainoa) sähköauto, jolla on tullut ajettua. Siitäkin kau pasta on jo neljännesvuosisata, kun hankin Rytsölän veljesten DLCnettipaketin. Vaa san Automuseon yläkerroksen matkapu helinkokoelmaa katsellessa tuli hieman samanlainen olo. Eihän siitä ole kuin... Juttujen aikajanan vanhempi pää yltää yli sata vuotta vanhoihin moottorei hin ja maailmansotien välissä syntyneisiin vehkeisiin: Amerikan telatraktoreihin sekä suomalaisiin Sisuihin ja autotraktoreihin. Omatkin juhlivat. Milloin sielläkin tuli ensi kertaa vierailtua. Niihin ei kovin törmää sen enempää liikenteessä kuin ta pahtumissakaan. Sel laisella tuli heitettyä muutama keikka työn merkeissä 90luvulla. Menneen kesän Oulaisten Veteraani konepäivillä tuli pysähdyttyä toviksi Elcat sähköautojen kohdalle. Loput vieraamme ovat sitten perintei sempiä rasvanäppejä, taitavia romuista ra kentajia. Moni tuoreelta tuntuva keksintö on kuin varkain hiipinyt miehen ikään. 8/2021 3 Pääkirjoitus Kuva: Museovirasto/Helsingin kaupunginmuseo/Olof Sundström. Joona Hamm kaivaa sen kunniaksi isomman nipun kuvia synt tärikahvipöytään. hetkinen... Poikkesimme merkkipäivän kunniaksi si vuston isännän Timo Nurmelan juttusilla. Nyt mokoma on jo museoiässä
4 Tässä numerossa. 24 International 585 XL Pikaesittelyssä Mika Laitalan viimeisen vuosikerran hyvänä pidetty nelikko-Natikka. KONEET 18 Zetor 7045 Viidessadastuhannes vienti-Zetor lahjoitettiin uutena Järvenpään maatalousnormaalikoululle. MUSEOT 50 Volvo-museo, Göteborg Katsaus Volvon synnyinsijoilla olevan museon kuorma-autoja työkonetarjontaan. 68 Jääkarhu Arkistokuvia sotakorvauksena Neuvostoliittoon menetetystä isosta höyrykäyttöisestä jäänmurtajasta. Kävimme tapaamassa miljoonien klikkausten miestä. 12 18 24 26 KANNESSA 12 John Deere 4020 60-luvun Suomen maatalouden mittakaavassa kuusisylinterinen yli satahevosvoimainen vetäjä oli suuri ja kallis. Yhdysvalloissa se sen sijaan myi kuin häkä. Töitä sillä on tehty vähän, mutta asentajaharjoittelun alustana se on saanut palvella. 26 Sivulan omatekoinen Mika Sivula rakensi nurkkiin kertyneestä romusta pienen arjen apurin. Tapasimme koneen lumitöissä. Väliin mahtuu muun muassa työvuosia Neuvostoliitossa. 30 Metallija Porsche-mies Mauno Lindeberg ajelee edelleen samalla traktorilla, jolle suoritti sisäänajoa reilut 60 vuotta sitten. HENKILÖT 48 Kasvot Konedatan takana Timo Nurmelan luoma ja ylläpitämä Konedata-sivusto täyttää 20 vuotta
Juhlan kunniaksi muistelemme menneitä ruosteisia sivuja. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 76 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin punasävyisten valokuvien palsta täyttää kymmenen vuotta. 8/2021 54. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. TILAAJAPALVELU Puh. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Sota-ajan tarpeisiin perustettiin uusi yhtiö Yhteissisu, joka muuttui Vanajan Autotehtaaksi. Kantajilla on yhä vannoutunut käyttäjäkuntansa. 74 Markkinat Vanhan raudan kauppapaikka. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Ennen hydrauliikkaa oli kuorman teko ja purku työlästä eikä kolhuilta säästytty. Caterpillar porskuttaa yhä. 34 62 ARTIKKELIT 34 Autotraktoreita Sievistä 30-luvulla sieviläiset Kangasojan veljekset rakensivat vanhoista autoista useita vetokoneita omaan käyttöönsä ja myyntiin. 54 Seppiä ja mestareita Mäen perheen miehet ovat raudan kimpussa töissä ja vapaa-aikana. Ojanen, Kauko Ollila, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Pekka Stellberg, Aimo Tenni, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Dace Grisle POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJA Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Olli J. Ojanen luo katsahduksia Sisun ja Vanajan vaiheisiin. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Olli J. 38 Kantajatraktorit Työkoneenkantajat ovat traktoreiden alalaji, joita ei aina traktoreiksi lasketa. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Erikoisuuksia ja pieniä pilkahduksia vanhojen koneiden maailmasta. Yhtään ei ole säilynyt, mutta uutta ollaan rakentamassa. (06) 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Pääosassa Mäkien mittava moottorikokoelma. 44 Puunajoa ennen hiiaappia Puutavaran kuorma-autokuljetuksia on ollut teillämme yhtä kauan kuin kuorma-autoja. 70 Sisu ja Vanaja Ensi vuonna tulee kuluneeksi 90 vuotta ensimmäisten Sisu-autojen valmistumisesta. 62 Kaiken maailman traktorit: Cletrac Maailmansotien välillä USA:ssa oli kaksi merkittävää telatraktorien valmistajaa, Caterpillar ja Cletrac. Ne olivat 50ja 60-luvuilla suosionsa huipulla. Mutta miten kävi Cletracin
Ku va : M ar tti Sip ilä n ko tia lb um i 6 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Härkönen oli nimittäin sitä mieltä, ettei vanhoja koneita Brasiliaan viedä. Tourulassa keskeisinä henkilöinä olivat Eero Perälä ja teknikko Kaino Kujala, joiden järjestelykykyä saimme kiittää projektin joustavasta läpimenosta. • Ensimmäiseksi tehtäväkseni tuli selvittää, mitä Brasiliasta oli saatavissa. Brasilian hallitus vaatii viittä valmista traktoria vuoden loppuun mennessä, eikä Sipilällä ole vappuna näpeissään edes tehdasta. Sain Tourulasta osaluettelot, joiden muokkaaminen alkoi välittömästi. Piti luoda kontaktit brasilialaisiin alihankkijoihin kuten valimoihin, hammaspyörätehtaisiin, takomoihin sekä sähkötarvike-, laakerija pyörätoimittajiin. K un syyskuussa 1959 menin Brasiliaan traktorin huoltoja varaosakaupan järjestämiseksi, sain suurlähettiläs Martti Ingmanilta kuulla, että Brasilian hallitus suunnittelee traktoriteollisuuden luomista samaan tapaan kuin sinne oli luotu autoteollisuus – siis kansainvälisen kilpailun kautta. Kuitenkin MWM:n johtaja Albrecht von Sydow neuvoteltuaan Hanomagin johtajan Walther Weichin kanssa lupasi tulla mukaan Valmetin projektiin. Kun lopullinen tarjouskilpailu julkaistiin, esitin Härköselle, että hän lähettäisi Nils Björklundin täysin valtuuksin Brasiliaan. Ilomme oli suuri, kun vielä toisen tarjouskierroksen jälkeen Valmet hyväksyttiin toiseksi parhaana. Brasiliaan kilpailutetaan traktoritehtaita. Hänhän oli juuri taitavasti vetänyt Brasilian laivakaupat kotiin ja tunsi hyvin sen pelin. Oli tarkoin suunniteltava minkälainen konekanta Brasiliaan olisi hankittava ja suunniteltava vientiosien hankinta-aikataulut. Maassa oli tuolloin moottorien valmistuksessa ylikapasiteettia eikä näin ollen ollut viisasta perustaa omaa moottoritehdasta. Hän kertoi edelleen, että lopulliset ehdot julkaistaan piakkoin. Tehdas Brasiliaan Olavi Sipilän muistelmat jatkuvat. Tärkeimmät ohjeet tarjouksen laatimiseksi sain teollisuuskomitean pääsihteeri Sidney Latinilta. Peli käy kovaksi, mutta Olavi iskee neuvottelupöytään Valmetin ykkösnyrkin Nils Björklundin. Vähitellen kävi myös selväksi, että kulissien takainen peli muodostuisi yhtä tärkeäksi kuin traktorin teknillinen valmistus. Myöntävä vastaus tuli miltei välittömästi. Meille sopivin oli MWM:n noin 30 hv moottori, mutta tehdas oli jo tehnyt yhteistyösopimuksen Hanomagin kanssa. Sipilä maanittelee Valmetin mukaan kisaan. Tällä oli ratkaiseva merkitys, kun traktorin brasilialaisuus astetta punnittiin. Onnekkaasti juuri silloin oli Helsingissä työstökonemessut, josta saatoimme varata suuren osan koneista. Linnavuoren tehdas oli jo Tourulaan valmistanut monikaraOlavi Sipilä ja brasilialainen Valmet vuonna 1960, kun traktori suurin juhlallisuuksin luovutettiin paikalliselle maatalousyliopistolle. Sähkötin Valmetin pääjohtaja Aarne Härköselle tilanteesta ja esitin, että osallistuisimme tähän kilpailuun. Huhtikuussa Valmetin johto hyväksyi traktoritehtaan perustamisen Brasiliaan ja myönsi varat. Tilanteesta pidin vuorineuvos Härkösen ajan tasalla. • Koska Suomen päässä oli nyt runsaasti työtä, lähdin kotiin helmikuussa 1960. Keskeisenä asiana oli traktorin brasilialainen kotimaisuusaste, aluksi 60 % ja sen nostaminen neljässä vuodessa 60 %:sta 95 %:iin traktorin painosta
Oli kiire. Löysimme vanhan tekstiilitehtaan Mogi das Cruzes’sta. • Kun suomalainen henkilökunta oli paikalla, lähdin huhtikuun lopulla kotimaahan, missä uudet tehtävät olivat odottamassa. Meillä oli onnea mukanamme, kun Nissen vanhat ystävät, maatalous attashea Gerd ja Ingvar Onsten luovuttivat konttorinsa – Rua Senador Queirós 96 – meidän käyttöömme. automaatteja ja nyt se sai tehdä niitä lisää. Hankkimamme kiinteistön tehdas tilat olivat varsin pienet, joten laajennus töihin ryhdyttiin välittömästi. São Paulon teollisuusalueilla oli ruuhkaa ja työvoimasta pulaa. Siinä ohessa piti katsoa, löytyisikö sopivaa kiinteistöä tehdastamme varten. Palasimme Björklundin kanssa Brasiliaan heti vapun jälkeen. • Konehankinnat tuli tehtyä ja Tourulan työkalusuunnittelijat pääsivät heti töihin. Nousukauden takia konepajojen toimitusajat olivat pidentyneet ja aikaisempia suunnitelmia piti muuttaa. Ensimmäinen Brasiliassa tehty traktorimalli oli 360. Tavatessani Sandvikin johtajan Harald Juhlinin skandinaavisella klubilla hän painotti, että tärkeintä uudella tehtaalla on hyvät yhteydet, riittävä sähkön ja työvoiman saanti. Se vastasi muutoin suomalaista 359:ää, mutta moottori oli MWM:n paikallisen tehtaan tekosia. Se oli melko japanilainen kaupunki 60 km São Paulosta, Rion valtatien varrella, sähkölinjat São Pauloon ja valimo lähellä. São Paulon teollisuusalueet Santo Amaro, São Caetano ja São Bernardo olivat täynnä yrityksiä ja paikkakunnalla oli kova pula työvoimasta. Siitä se lähti. Brasiliaan en halunnut jäädä, koska en halunnut lapsista brasilialaisia. Brassimoottorin avulla traktorilta vaadittu kotimaisuusaste oli helppo saavuttaa. Hieman etäämmälle Mogi das Cruzesiin tehdas saatiin käynnistettyä pikavauhtia. Kuvat: Elka / Valmet Oy Tourulan tehdas Ku va t: Elk a / Va lm et O y To ur ula n te hd as 8/2021 7. Alihankintojen avulla saimme kasaan vaaditut viisi traktoria joulukuun puoliväliin mennessä. Valtralla on yhä tehdas samalla paikalla. Yhdestä tosin puuttui kytkin, muuten ne olivat ehtojen mukaisia. Myöhemmin Valmet perusti oman moottoritehtaan Brasiliaan. Tästä sai alkunsa Linnavuoren tehtaan työstöautomaattien valmistus. Lopullisen hyväksynnän ehtona oli, että vuoden 1960 loppuun mennessä oli Brasiliassa valmistettava viisi traktoria, joiden painosta 60 % oli brasilialaista työtä eikä meillä ollut minkäänlaista tietoa tehtaasta
Mopon tarakalla kulkivat silloin postit ja nuohousvehkeet, ja ajeli moni rakennusmies ja metsurikin hommiin mopolla työkaluineen päivineen. Kaikki tiesivät, kuka oli kova kuski ja kenellä kylän nopein Solikka. Olipa mopo monella työajokkinakin. Kokonaisvaltaisesta paneutumisesta asiaan kertoo osaltaan sekin, että Laine on kunnostautunut myös teoksessa esiteltävien ajoneuvojen valokuvaajana. Meno on hauskaa ja värikästä, kuten mopopiireissä aina. Erikoisjulkaisun voi tilata itselleen kustantajan verkkokaupasta osoitteessa supermarket.fi. Mopolla päristeltiin työmatkat, käytiin kaupassa ja sillä heitettiin kyläreissut. Näyttävä 212-sivuinen uutuusteos on tilattavissa kirjan kustantajan Viipalemediat Oy:n verkkokaupasta osoitteesta supermarket.fi. 8 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia. Mopo-lehden kansien väliin on koottu monta hauskaa tarinaa mopedien historian varrelta. Mopoilla kisattiin ja niitä viritettiin. Kirjan tekijä, ajoneuvoharrastaja ja Vanhat Koneet -lehden avustaja Jan-Erik Laine on tehnyt teoksen eteen valtavan määrän työtä kartoittaessaan vuoden 52 Suomi-autoja ja tavoittaessaan niiden entisiä ja nykyisiä omistajia ajoneuvoihin liittyvien tietojen ja tarinoiden taltioimiseksi. Nuoret ottivat kaksipyöräisen omakseen. Autojen yleistyessä mopon merkitys muuttui. Nyt aukko Helsingin olympialaisten historiankirjoituksessa saa kuitenkin arvoisensa täydennyksen, kun aiheesta julkaistaan teos Olympiavuoden Klassikot – tarinoita 1952 automalleista. Lehtipisteiden hyllyille Mopo ilmestyy 9.12. TEKIJÄN SUUSTA ”Tämä on noin 99,5-prosenttisesti oikein.” ”Mikä siinä puolessa prosentissa on pielessä?” ”No, me ei pidetty sitä koskaan näin siistinä.” THOMAS EDISON KERTOO HENRY FORDILLE MIELIPITEENSÄ FORDIN RAKENNUTTAMASTA EDISONIN VANHAN LABORATORION KOPIOSTA Automatka Helsingin olympialaisiin Vuoden 1952 Helsingin olympialaisia on vuosikymmenien aikana muisteltu urheilullisten tapahtumien lisäksi monesta muusta näkökulmasta, kuten tapahtuman merkityksestä sodasta toipuvalle kansakunnalle niin henkisellä kuin aineellisella puolella. Artikkeleiden joukossa on niin entisöinnistä kuin virittämisestä ja kilvanajosta kertovia juttuja. Mopojen tyyli ja ulkonäkö alkoi merkitä yhä enemmän. Mopolehti tulee taas! Takavuosina mopo oli tärkeä kulkupeli. Niiden lisäksi lehden sivuilla esitellään nostalgisia mopomalleja ja mopoharrastusta tämän päivän näkökulmasta käsin. Kyseessä ovat olympiavuoden 1952 uudet henkilöautot, joita tuotiin maahamme poikkeuksellisen runsaasti, jos määrää verrataan vuosiin juuri ennen Helsingin olympialaisia tai heti niiden jälkeen. Eräs osa-alue on kuitenkin jäänyt vaille kokonaisvaltaisempaa käsittelyä, vaikka tätäkin aihetta on toki sivuttu aiemmissa yhteyksissä. Kirjassa taustoitetaan olympialaisten merkitystä ja niihin liittyviä yhteiskunnallisia ilmiöitä, mutta pääroolissa ovat tuona vuonna maahamme tuodut uudet ajoneuvoyksilöt historiatietoineen
Mistä maasta olivat kotoisin traktorimerkit Bison, Energic ja MAP. Mikä suomalainen yhtiö on valmistanut Alfa-merkkistä moottoria. Valmet osti Volvon traktoreiden mukana myös metsäkoneet. Mikä kone oli Wiljam. 5. Kom ats ulle 4. 7. Mutta mikä yrityksiä yhdistää. Ora svu on kon epa ja 10. Lännen ja Tume eivät tee samanlaisia koneita. 2. 8. 3. Vila kon een pie nku orm aaj a 6. 10. Mikä yhtiö valmisti OK-trukkeja. Tuk inn ipu tta ja 3. Milloin Hankkija alkoi viimeksi edustaa John Deere -traktoreita. 9. Mikä on kiramo. Ran ska sta 7. Mar sha ll 2. Vanhaa ja Vanhaa ja visaista visaista 1. Mille yhtiölle Valmetin metsäkonedivisioona sittemmin myytiin. Vuonna 1969 Nuffieldista tuli Leyland. Mutta mikä tuli Leylandista vuonna 1982. Mol em mat ova t alk uja an sok eri teh taa n kon epa joj a. 4. VASTAUKSET 1. Ku va t: U PM :n ke sk us ar kis to Ku va t: U PM :n ke sk us ar kis to Ku va t: U PM :n ke sk us ar kis to 8/2021 9. Ket jul la toi miv a tuk kie n nos tol aite 5. 6. 9. Mikä oli Pääskyniemen Telakan ja Konepajan rakentama Helvä. Bor gå Båt var f 8. Vuo nna 199 2 Konetehoa Kainuussa Vuonna 1950 Kajaani Oy:n työmaalla nähtiin tehoa, kun Caterpillar D6 veti 130 kuution kuormaa
Tämäkin oli väärin: nokkamallinen ja makuuohjaamolla varustettu kuorma-auto ei ollut vuosikymmeniin ollut tavanomainen rahtiauto-alusta. Sisu Afrikassa Muutamia numeroita sitten näimme ison Valmetin mekaanisine kuormaajineen puunajossa 80-luvulla Afrikassa. Sivulla 29 todettiin lavan sovittamisen yhteydessä, ettei auto ”ollut vuosikymmeniin ollut tavanomainen rahtiauto”. Artikkelia varten selvitettiin hieman auton varhaishistoriaa, mutta vain osa tiedoista mahtui juttuun mukaan. 10 Rekkaparkki uutisia, erikoisuuksia ja tapahtumia Jouluterveiset Pukilta ja Muorilta Nykyaika syrjäyttää perinteelliset tavat lopulta kaikkialla. Sivulla 45 esiintyi valokuvassa Eelu Piki vastaanottamassa Suomen tuhannetta M-H-puimuria. Claas Compact on vuodelta 1975, ja Massey Ferguson 165 on kymmenen vuotta vanhempi. Samassa hommassa oli muitakin suomalaisia. Kiitoksia Heikille! Hyvää joulua !. Niin on käynyt jopa Joulupukille ja hänen muorilleen. Lukijat muistanevat, että vielä vuonna 2015 pariskunta pui mustaa Kalott-kauraa Teijon puimakoneella. Lehti tulee vain seuran jäsenille, mutta Ventusta kiinnostuneiden kannattaa ensi vuonna käydä kysymässä tuoreita numeroita vaikkapa omasta kirjastosta. Volvon suomalasien bussihistorian tuntija Tom Rönnberg on jatkanut tutkimustyötä. Suomen linja-autohistoriallisen seuran jäsenlehden Hetkun tulevissa numeroissa on mukana Rönnbergin yksityiskohtaista tutkimusta Ventun vaiheista. Nyt Pukki on siirtynyt leikkuupuimurin pukille ja muori ajaa viljakärryä. Pukin ja muorin jouluterveiset välitti meille tuttuun tapaan Heikki Seppäkoski Honkajoelta. Ilmeisesti se on Petteri Punakuonon mielestä vuodesta toiseen yhtä maittavaa. Kuvatekstissä sanottiin Pikin olleen Mommilan kartanon tilanhoitaja. OIKAISUJA Numerossa 6/21 oli artikkeli Massey-Harris-leikkuupuimureista. Eelu Piki oli kuitenkin kartanon omistaja. Tekstissä mainittiin sivulla 26 ”huittislaisen Vaano Ky:n kärry”. Jyry-Sisuista puretaan kuormaa sahalla Mombossa Tansaniassa, ja tällä kertaa kuormaimet ovat hydraulisia. Tämä on väärin, sillä kärry oli Vaano Oy:n tytäryhtiön Auto ja Rengasvaano Ky:n kärry. Viime numeron Scaniakuormaauton artikkelin tekstiä oli toimituksessa tiivistetty, mikä muutti parin virkkeen merkitystä kirjoittajan tarkoittamasta. Pahoittelemme virheitä. On sentään vielä jotain pysyvää tässä maailmassa: kauran lajike on edelleen sama. VENTUN TUTKIMINEN JATKUU Viime numerossa kerroimme Someron Linjasta ja sen maskotista, täysentisöidystä 30-luvun Volvo-linjurista eli Ventusta
Kertomukset ovat elettyä elämää, metalliteollisuutemme todistusvoimaista suullista historiaa. Se oli rautaa kertoo vanhoista työmenetelmistä ja edesmenneiden ruukkiyhteisöjen elinympäristöstä. Suomalaisen kirjallisuuden seura 1990. Paikalla oli tietysti paikkakunnan entisiä ylpeyksiä. Töihin Kärppä pääsee pian, ja toivon mukaan me pääsemme mukaan. Joutsan yhdistyksen vinssiä esitteli Mikko Pylvänäinen. Vanha lukuvinkki: Se oli rautaa Reilut kolmekymmentä vuotta julkaistiin kirja, johon oli kerätty Suomessa metallin perustuotannossa työskennelleiden ihmisten kertomuksia. Se oli rautaa ja terästä, se oli myös nikkeliä, rikkiä, kuparia ja muita alkuaineita – muistoissa hiukan kultaakin. Tämän Joutsa-tuotteen tapasimmekin aivan taannoin. 8/2021 11. Markku Liukkosen Kärppä keräsi voimia, kun uudemmat metsäkärryt esittelivät vieressä hauistaan. Tuolloin yhdistyksen ja lehtemme tiedossa oli vain toinen vastaava toimintakuntoinen vinssi. Toimittaneet Juha Nirkko, Pekka Laaksonen ja Antti Rassi. Myös tätä ajoneuvoa pääsemme toivottavasti pian tutkimaan tarkemmin. Mutta nyt niitä on löytynyt enemmän. Joutsan suuressa näyttelyssä Joutsassa Huttulassa aivan viitostien varressa pidettiin lokakuun viimeisenä lauantaina konenäyttely. Kirja kuvaa yhtä hyvin tuotantolaitoksen kuin yhden työntekijän elämänkaarta, piirtää nostalgisia muistikuvia unohtumattomista työtovereista ja tallentaa unhoon painuvaa ammattisanastoa. Yhdistykseen taas otettiin yhteyttä Mäntästä, jossa on myös toimiva Joutsa-vinssi. Toimituksellemme ilmiannettiin Pertti Hiltunen Lieksasta, joka on kunnostanut aivan jumiutuneen vinssin täyteen työkuntoon. Paikalla oli lähinnä uutta raskasta autokalustoa, mutta muutama veteraanikonekin mahtui mukaan. Joutsan kotiseutuyhdistyksen kunnostamasta vinssistä kerrottiin pari numeroa sitten. Se oli rautaa – kertomuksia masuuneista ja sulatoista. Teos on kunnianosoitus raskaan työn raatajille ja siitä kertojille. Joutsa-kuormaajalla ja puoliperävaunulla varustettu Vanaja ei saanut siunaaman rauhaa näyttelyssä
12
VIHREÄN PEURAN LEPOKOTI JOHN DEERE 4020 POWER SHIFT 1968 Traktori saattaa päätyä kodittomaksi siinä missä lemmikkieläinkin. Molempia voi onni potkaista uuden hoivan muodossa. Mäntsälä 13. Niin kävi Juha Vainion käsiin päätyneelle John Deere 4020:lle
Sisarmalli 4620 antoi samasta lohkosta ahtimella 30 hevosen verran lisätehoa. Hyvät eväät homehtuvat John Deeren päämajassa koettiin meduusamaista hyvänolontunnetta vielä 1950-luvun alussa. Mutta juuri näitä 4020 Power Shift -versioita on tuontiryppäässä vähänlaisesti. Synnyinmaassaan siitä kuitenkin muodostui ikoni. Sillä ei ollut valmistusta keskeisillä markkinoilla Euroopassa. J uha Vainio Ohkolan kylästä Mäntsälästä on luopunut aktiiviviljelystä jo vuosia sitten. Todellinen tarve sille on saman moottorin ahdetuissa versioissa. Tosin sen tuontiluku nousee useisiin kymmeniin toisin kuin vielä isomman edellistä mallisarjaa edustaneen 5010:n, jota tuotiin tiettävästi vain kolme yksilöä. Malli 4020 nosti vihreän valmistajan Yhdysvaltain myyntitilastojen ykköseksi heti vuonna 1963, eikä se paikka ole muuksi sen jälkeen muuttunutkaan. Aika oli ajanut vaakapyttypapattajasta ohi. Iowan Waterloon sekä Meksikon ja Saksan tehtaat tuuppasivat näitä maailmalle vuosina 1964–72 lähes 185 000 kappaletta. Juhan pihassa syksyillassa patsasteleva vihreä amerikkalaiskomistus John Deere 4020 vuosimallia 1968 oli ja on Suomessa harvinaisuus. Kahden museopajan yhteenliittymä toi markkinoille aikansa moderneimmat traktorit. Pahin kilpailija ja alan pitkäaikainen myyntiykkönen International Harvester, meikäläisittäin Natikka, oli perustanut pajan Eurooppaan ja Saksaan jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Vihreä vallankumous Suomen maatalouden ja kuusikymmenluvun mittakaavassa kuusisylinterinen yli satahevosvoimainen vetäjä oli muille kuin kartanoille kovin suuri ja tolkuttoman kallis. Teksti ja kuvat: Kauko Ollila Juha Vainion 4020:n takarenkaat ovat kokoa 18,4-34 ja etuset 10,5-18. Esimerkiksi 4020:n seuraajaa eli mallia 4320 tehtiin noin 35 000 kappaletta vuosina 1972–77. Mutta jostain alkoi kuulua toisinaan narinaa yleisestä vanhanaikaisuudesta, höyrykonemaisen moottorin vaatimista ylijäreistä voimalinjarakenteista, olemattomasta käyttömukavuudesta… Narina muuttui rutinaksi vähän kaikesta. Ne tulisivat olemaan kanssamme maailman tappiin, eikö vain! Toki, sillä umpirautaisen luottokapineen suosio tuntui vahvalta. Pienessä kuvassa vasemmalla näkyvä pysty lieriö on moottori öljyn jäähdytin. 14 JOHN DEERE 4020 POWER SHIFT 1968. Poikkeuksellisen lujan maineen saanut traktori oli tilastokärki koko valmistuskaarensa ajan. Kaksipyttyiset makaavasylinteriset sytytystulpalliset ja -tulpattomat ”Johnny Popperit” olivat olleet vakaa rahapuu vuosikymmeniä. Myös Ford oli alkanut tehdä traktoreita Irlannissa jo hyvissä ajoin vuonna 1919. Traktoreiden osalta hänen viljelijän uraansa viitoittivat ennen muuta kaksi merkkiä: David Brown ja John Deere. Deere Co oli muutenkin pudonnut kelkasta. Menestyksekkäitä miehennimiä Britanniasta ja Yhdysvalloista
Vasemmalla lyhyt hahlo peruutusja oikealla pidempi hahlo eteenpäin ajon vaihteille. Oikealla ylhäällä on vaihteistoöljyn lämpömittari ja alempana polttoainemittari. Ratin toiselta puolen löytyvät vielä vaihteiston öljynpaineen sekä moottorin jäähdytysnesteen lämpömittarit. JOHN DEERE 4020 POWER SHIFT MOOTTORI 106-hevosvoimainen diesel, iskutilavuus 6,64 litraa, RoosaMaster-jakajapumppu, suorasuihkutus VAIHTEISTO 8+4, 3,3–31 kilometriä tunnissa, hydraulinen monilevyinen tasauspyörästön lukko VOA hydraulisesti kytkettävä voiman ulosotto JARRUT öljykylpyiset nestevälitteiset levyjarrut HYDRAULIIKKA suljettu työhydrauliikka säteismäntäpumpulla, tuotto 76 litraa minuutissa, maksimipaine 156 baaria, nostovoima 2700 kiloa, vetovarsitunnustelu PYÖRÄT edessä 10-16, takana 18,4/15-34 MITTOJA pituus 3 830 mm, akseli väli 2 450 mm, paino vakio varustein 4 360 kg 8/2021 15. Ohjauspyörän vasemmalla puolella on nostolaitteen ja ulkopuolisen hydrauliikan hallinnat, jotka muuttivat mallin valmistusaikana oikealle istuimen viereen. Ratin alla näkyy tunti-kierroslukumittaria, jonka keskellä on vaalea kapea suorakulmio. Oikealla se kuuluisa power shift -vipu, joka on nyt park-asennossa. Se kertoo ajonopeudet kilometreinä ja maileina tunnissa
16 JOHN DEERE 4020 POWER SHIFT 1968. Aivan uutta maataloustraktorissa oli säteis mäntäpumpulla varustettu hydrauliikka, jonka eurooppalaisversion nostovoima oli 2 700 kiloa. Tuote osui tarpeeseen Malli 4020 edusti vuonna 1964 uuden sarjan toista aaltoa ja korvasi siitä mallin 4010. Kaksi aikansa moderneinta maataloustraktorimallistoa. Euroopassa nähtiin vihreä satasarja aivan 60-luvun alussa. Sen massiiviset hehkukuulamoottorit polttivat lähes kaikkia mahdollisia hiilivetyjä. Vetokalujakin piti petrata. Vetovarsitunnustelu, hydro staattinen ohjaus, valinnainen power shift -vaihteisto kahdeksalla pykälällä, hydrauliset öljykylpyiset levyjarrut ja muuta kivaa. Pitkien varsien päästä toljottavat pallovalonheittimet olivat Suomi-määräysten seurausta ja muuttivat koko Deere-komeuden ilmeen. Se oli vastaus paitsi Deere Co:n, myös amerikkalaisen maatalouden muutos tarpeeseen. Kuutos-Peuran ajovalot ovat alun perin jenkkityyliin takalokasuojissa, mutta Suomessa se ei käynyt. Juttelua on kehkeytynyt, koska laitos poikkeaa konetapahtumien keskivertokalustosta. Sivuroolissa Juha Vainion uudesta omistama työn sankari David Brown 990, josta myöhemmin enemmän. Hydraulikäyttöinen tasauspyörästön lukkokin tuli mukaan vähittäin. Uusien tuotelinjojen malleja suunniteltiin salassa, komponentteja sukkuloitiin ristiin rastiin, asioita peiteltiin ja ihmisiä huijattiin niin, että suuri osa yhtiön omasta väestäkin yllättyi täysin entisestä poikkeavan mallisarjan ilmestymisestä. Vainio on ulkoiluttanut viheriäistään esimerkiksi Rauta ja Petrooli -tapahtumissa. Erityisesti sitten, kun traktorikantaan ilmestyivät SG2-hytilliset, tynnyrikoppeina tunnetut versiot. Niin isoihin vihreisiin kuin vaikkapa Mommilan kuuluisien isojen Allisten maskien reunoihin piti ruuvata hörökorvalamput, jotta koneet sai papereihin ja maantiekelpoisiksi. Mitä voidaan saada aikaan, kun kaksi museolaitosta lyödään yhteen. Vuonna 1956 sitten posahti: amerikkalaisyhtiön tähtäinristikkoon juuttui toinen museotekeleisiin rakastunut putiikki, Heinrich Lanz AG Saksanmaalta. Hydrauliikan hallinta muutti ohjauskonsolin vasemmasta laidasta oikealle normipaikalle istuimen viereen. Mutta ne ovat oman kertomuksensa paikka. Sekä JD että HL olivat tuottaneet kymmenien vuosien ajan makaavasylinterisiä äärimmäisen yksinkertaisia peltovetäjiä ja paikalliskäytön voimalaitteita. Traktorimies kun rekisteröi poikkeamat perustavaroista muistikerrosten syvempiin lokeroihin. Perheviljelmät olivat jäämässä 1950-luvun lopulta alkaen paljon suuremmiksi kokonaisuuksiksi kasvavien liiketoimintatilojen varjoon, ja sanan ”farming” sijaan ilmestyi termi ”agri-business”. Aiempaa aktiivityöajan kokemusta Juhalla on muun muassa sellaisista malleista kuin 2130, 3130, 3040, 3140, 6400 ja 6610. Lanzin Bulldogit olivat, jos mahdollista, vielä JD:täkin simppelimpiä möhköfantteja. Umpivanhanaikaisten valmistajien outo liitto onnistui muuttumaan yhdessä rysäyksessä. Useimmilla muilla markkina-alueilla pärjättiin lokasuojien etureunan ajovaloilla. Valkeasta vihreään Juha Vainion David Brownit eli Melthamin valkut vaihtuivat ajan oloon vihreiksi peuroiksi. Yhdysvalloissa niiden rinnalle ilmestyivät isommat tonnisarjalaiset. Osa ominaisuuksista tuli koneeseen päivityksinä sen valmistuskaaren aikana. ”Kyllä siinä kohdassa tapahtui selvä harppaus kuljettajaystävällisempään suuntaan”, Vainio sanoo. Jämerä 4020 olikin omiaan vetämään yhteen kytkettyjä lautasäes-kylvökoneyhdistelmiä ja muutenkin valmis eri tason työsuoritukseen kuin valmistajan edelliset mallit. Juha Vainion vanhemman Jontin seurana on paljon uudempi saksanhirvi, 3350, kuutonen sekin. Ja pitkä loikka se olikin. Myöhempi konehistoria tietää monta tarinaa Deeren maahantuojien käymistä SG2-hytin ovija kattoluukkuväännöistä viranomaisten kanssa
John Deeren väki oli huolissaan Fordin jämäköistä otteista vaihteistokehityksen tuulenhalkaisijana. Fordin kallis vaihteistoharjoitus oli Deeren onni V aikka kytkimettömän vaihtamisen liikkeellä ollessa sallivat power shift -vaihteistot olivat käytössä raskaassa maansiirtokalustossa jo 1950-luvulla, traktoreissa ne ottivat 60luvun alussa vasta ensiaskeliaan. 8/2021 17. Fordin suunnittelulegenda Harold Brock oli keskeisin vaikuttaja SoS-vaihteiston takana. Toisen maailmansodan aikaan Brock muiden lailla työskenteli sotakalujen parissa, sellaisten laitteiden kuin Ford Jeep ja Shermanpanssarivaunu. Mies tunnettiin siellä, missä piti. Valmistajan ja Brockin sukset menivät täysin sekaisin, kun yhtiö ilmoitti kaikesta huolimatta tönäisevänsä kuusitonnisen markkinoille kymmenvaihteisella power shiftillä. Brock sanoi, että nyt teidän sitten täytyy hakea uusi pääinsinööri, olkaa hyvät. Tuo traktori loi sapluunan kaikille niille laitteille, joita maataloustraktoreiksi tänään kutsutaan. Erityisen ongelmallinen oli hivutuspoljin, jota käytettiin kuin kytkintä ikään, vaikka ei olisi saanut. Brock lohdutti vihreän vaalijoita: ”Niin no, se vaihteisto ei kylläkään toimi. Keräilyerät johtuivat paljossa yhtiön lanseeraamasta SelectO-Speed-vaihteistosta mutta myös muusta hätäilystä. Fordin hienostunut, paperilla perin nerokas vaihteisto ei kuitenkaan pärjännyt vaaditulla tavalla edes yhtiön omissa rasituskokeissa. Mutta me täällä Deerellä voimme tehdä sellaisen, joka toimii.” Sanottu ja tehty. Loppu on vihreää historiaa. Pitkä hedelmällinen suhde miehen ja firman välillä päättyi kyyneliin, erityisesti Fordin kulmahuoneessa. Mies oli ollut tärkeässä roolissa myös Ferguson-yhteistyön ensihedelmän, mallin 9N kokonaissuunnittelussa. Mutta herra Brockin ei työhakemuksia tarvinnut tehdä. Ford oli 6000-mallillaan niin etukenossa, että sen ensimmäisen erän kappaleet päätyivät takaisin tehtaalle täysremonttiin. Vaihteistonkaan ongelmat eivät olleet yksinomaan konstruktiossa, sillä ostajia olisi pitänyt kouluttaa sen käyttöön paljon syvällisemmin kuin markkinointiväen ehdoilla toteutetuissa suunnanvaihtoesityksissä
18
Mäntsälä 19. JUHLAKALU ZETOR 7045 1983 Nelivetoinen Zetor 7045 oli 80-luvun alussa sen hetkisen UR1-pikkusarjan suurin malli. Vuonna 1983 yksi näistä traktoreista oli Zetorin 500 000. vientiyksilö, kun lasketaan kaikki ulkomaille päätyneet Zetorit yhteen. Juhlakalu tupsahti tietysti Suomeen, joka oli ollut 25-mallin varsinainen kenttälaboratorio 1950-luvulla
Poikkeavia ratkaisuja Unified Rangen eli yhtenäisen malliston ajattelun ytimessä on erillisin sylinterikansin toteutettu märkäputki-suorasuihkumoottori rivipumpulla. Kauniin eleen kohteeksi valittiin maatalousalan oppilaitos. Aiemmassa numerossamme oli juttua Erkin omistamasta harvinaisemmasta 60-luvun 3511-yksilöstä. Alla säilyi vuonna 1960 esitelty ensimmäinen UR1-perusratkaisu, ja jotkin 2000-luvun alun pikkumallit tehtiin edelleen samalle pohjalle. Malli edusti kunnianhimoista irtiottoa vanhanaikaiseksi käyneestä 25-mallista. Pikkusarjaankin sommiteltiin akvaariomainen ohjaamo isoveli Crystalin eli UR2-malliston kuuluisan lasipalatsin mallin mukaan. K un viidessadastuhannes vienti-Zetor tuli Suomeen, se päätettiin lahjoittaa. Teksti: Kauko Ollila Kuvat : Kari Mattila Kuvitelkaa tämä vihreäksi, vanteet keltaisiksi ja tekstilogoksi John Deere. 20 ZETOR 7045 1983. 7045 on samaa, pienin askelin jatkuneen kehityksen jatkumoa. Merkin maahantuoja Motozetor, tšekkiläinen vientiyhtiö Motokov ja Kesko luovuttivat traktorin silloiselle Järvenpään Maatalousnormaalikoululle. Merosen traktorin olemus ja varsinkin hytin nykyinen sisikunta on uuden veroinen ja varsin alkuperäinen. Takalokasuojat ja -vanteet on Meronen maalannut. MallisKymppisarja sai riippupolkimet lattian lävistävien tilalle. Kiitospuheessaan oppilaitoksen rehtori Veikko Autio mainitsi laitteen pääsevän koululle tarpeelliseen harjoituskoneen osaan. Oven lasin läpi paistaa Erkin asentama päävirtakytkin. Se oli oiva julkisuustemppu, sillä vuonna 1981 alkanut Zetorin Kesko-avioliitto oli onnellinen ja merkki menestyi Suomessa loistavasti. Ohjauksessa on vielä mekaaninen kytky etupyöriin, tehostin on vasemmalla alhaalla hytin edessä. Asuinyksiössä on tilavuutta, ja pienimmät kolmipyttyiset ovat ylikokoisen mökkinsä alla jopa koomisen näköisiä. ”Jos jokin osa on ollut mahdollista asentaa väärin päin, tuossa on järjestään käynyt niin”, hymähtää Erkki. Hiukan myöhempää mutta paljossa samaa Zetorin mallistoa myytiin 1990-luvulla näillä tunnuksilla joillakin markkina-alueilla. Oikeita traktorin töitä sillä on toimitettu ilmeisen vähän. Vähittäisiä uudistuksia tehtiin 3–5 vuoden välein ja mallinumerointia suurennettiin. Isännän lasipalatsi 7045:n hytti oli taas tehdasasenteinen edellisen mallisarjan kotimaisen ohjaamon sijasta, mutta kattopala lämmitysja tuuletuslaitteineen oli suomalaista tekoa. Muuta päivitystä edustavat kaksi kaksitoimista sähköohjattua hydraulilohkoa, täysimittainen apumiehen penkki ja kokonaan uusi kääntyvä kuljettajan istuin. Mäntsäläläiselle Erkki Meroselle mutkan kautta päätynyt kone onkin palvellut mitä ilmeisimmin elävänä mallina oppilaitoksen huoltoja korjaushallissa. Mutta jostainhan ne on asentajantyötkin aloitettava. Tunteja on mittarissa reilut 2 200, mutta mittari oli Erkille tullessaan tiedoton
7045 on 20 minuuttilitrallaan verrokkiensa hännänhuippu. Malliston simppeliin konstruktioon vaikutti myös se, että pienen pään Zetorien merkittävä asiakaskunta löytyi sellaisista maista kuin Burma (nykyinen Myanmar), Irak ja Intia, joissa niitä valmistettiin noin 40 vuoden aikana 200 000 kappaletta. Zetor 7045:n pohjalla säilyi vuonna 1960 esitelty ensimmäisen URmalliston perusratkaisu. Mallin 7045 silloisen 18 prosentin liikevaihtoveron sisältävä hinta oli maaliskuussa -83 tarkalleen 100 200 markkaa. Helppoasenteisella apusylinterillä lukema nousee 2 400 kiloon. Nelipyttyisen UR1-Zetorin taka-akselistolle luvataan verrokkeja suurempi maksimikuorma, samoin etuakselille. Rivityylinen ja jossain määrin Boschin vastaavia muistuttava Pal-ruiskutuspumppu tarvitsee öljyhuoltoa muiden kaltaistensa tapaan. Pikkumallien työntövarsitunnustelua käyttävä kyntöhydrauliikka on tarkka ja nopea reagoimaan. Työntövarren korva on lukittu peräkoteloon, ja syytä onkin: tunnusteluelimistön hennohkot linnunluut mielellään nurjahtavat lanalla ryskiessä. Näissä mallistoissa moottorin öljynpuhdistimena on keski pakolinko, jollaisia löytyy myös monista kuorma-auton moottoreista. Nostovoimaa koneelle ilmoitetaan 1 700 kiloa. Voiman ulosotossa on viisi paikalliskäytön pykälää eteenpäin ja vielä pakki, koska järjestely toimii ajovaihteiston läpi. 8/2021 21. Jarrut olivat nestekäyttöiset rummut jo aivan mallisarjan ensilanseerauksessa 60-luvun alussa. Sen edessä on paineilmakompressori ja aivan vasemmalla ohjaustehostimen pumppu. ZETOR 7045 MOOTTORI nelisylinterinen dieselmoottori, tilavuus 3,6 litraa, teho 65 hevosvoimaa 2 200 kierroksella minuutissa, maksimivääntö 200 newtonmetriä 1 600 kierroksella minuutissa VAIHTEISTO 10+2 HYDRAULIIKKA tuotto 20 litraa, paine 157 baaria, nostovoima 1 700 kilogrammaa VAKIORENKAAT edessä 11.224/6, takana 16,9-30/8 OMAMASSA 3 430 kilogrammaa VALMISTUSVUODET (1980–84) ton sisäiset tehoerot toteutettiin pyttyjen lukumäärää muuttamalla. Ergonomiaa ajatellen päävaihteiston keppi muutti ratin vierestä sen alle lattialle. Huolenpitoa, kiitos! Erkin Zetorin sisarkappale päätyi Vakolan testiin samana vuonna 1983. Pari vuotta aiemmin eli esittelyvuonnaan mallin hinta oli ollut 83 130 markkaa. Peruskaavion pari ylintä synkronoitiin juuri tähän 10-sarjaan. Viidellä perusvaihteella pykälletty laatikko on kertojan kanssa 10+2. Hydraulipumppujen tuotot jäivät ajan mittaan pieniksi. Näin saatiin yhtenevät moottorinpalikat lähes läpi malliston. Erkki Meronen on asentanut ulkopuoliseen hydrauliikkaan kaksi kaksitoimista sähköventtiiliä, joiden ohjausmokkula on taka-akselin edessä oikealla
Pikku-Zetorien vetävä etuakseli mainitaan alkuperältään romanialaisen trukki tehtaan tuotteeksi, mikä saattaisikin selittää sen järeähköä rakennetta ja kantavuutta. 22 ZETOR 7045 1983. Kokonaispainoltaan tšekki on toiseksi kevein 3430 kilollaan, vain Case 1390 on 180 kiloa kevyempi. Etuakselin 3380 kilon lukemillakin se on ykkönen, mutta niukemmin. Kesko olisi voinut mainostaa myyntiartikkelinsa ilmavaa hyttiä perhepakkaukseksi. Jälkimmäisen avulla saadaan paikalliskäyttöön myös liuta erilaisia saparoakselin vauhteja. Taka-akselin lukema on vähän yllättävä, kun katsoo Zetorin lieriö hammaspyörä-portaalirakennetta. Koputtelemalla ja kuuntelemalla sammutetun koneen änkkäriä paikannetaan oikea kohta ja porataan siihen isohko peltiruuvi pinnistämään vaimentimen sielua. Tietty karkeatekoisuus ehkä vaikutti mielikuvaan: Mitä tuo nyt muka tarvitsee! ”Nämä vaativat yhtä lailla hoitoa kuin niin sanotut paremmat traktorit. Erkki Merosen yksilö on saanut myös kääntyvän kuljettajan jakkaran ja apuhenkilön istuimen vasemman lokasuojan päälle. Se rämisevä piisi Lopuksi vihje: Useissa Z-mallistoissa on muhkealla suorakulmaisella äänenvaimentajalla koristettu pitkä pakoputki, jonka sisäkalut alkavat järjestään rämistä tolkuttomasti. Varaosat olivat ja ovat edullisia, ja niitä saa edelleen lähes mihin tahansa yksittäiseen malliin. Teknisessä kehityksessä tultiin aina vähän takamatkalla ja pienin petrauksin, mutta se oli pääkohderyhmässä riittävä strategia. Tavanomaisessa maatalouskäytössä tarvittavien nopeuksien porrastus on suuri”, selostus ynnää. Pikkusarjan mallit säilyivät kilpailukykyisinä halki vuosien ennen muuta edullisuutensa tähden. Lopputekstissä summataan: ”Kestävyyskoetuksessa ilmeni runsaasti tiivistevuotoja, kumiosien rikkoontumisia sekä pieniä häiriöitä ja rikkoontumisia. Vakavia rikkoontumisia tai runsaita kulumia oli melko vähän.” Ylläpitoa Zetorit kaipaavat länsimerkkejä enemmän, mutta ne saivat sitä yleensä vähemmän. Piisiä ei välttämättä tarvitse vaihtaa kun tekee niin kuin Erkki. Seuraavien 30 työtunnin aikana traktoria voidaan käyttää kevyeen työhön ylikuormitusta välttäen.” Mielenkiintoisin on kohta: ”Hionta-ajon aikana nostolaitteen käyttöä on vältettävä.” Hionta-ajon jälkeen kaikki öljyt piti luonnollisesti vaihtaa. Zetorin polttoaineen kulutus todettiin tyydyttävän pieneksi, sitkeydessä oli runsaasti huomauttamista ja kylmäkäynnistyvyys oli tyydyttävä. 7045:n käyttöohjekirja mainitsee hionta-ajon ja sanoo: ”Ensimmäisen 20 työtunnin aikana traktorilla on ajettava ilman kuormaa ja vältettävä moottorin ryntäystä. Itse asiassa näitä pitäisi huoltaa enemmän”, Meronen sanoo. Akselikantavuuksiltaan Zetor on selvä ykkönen taka-akselin 5520 kilon lukemallaan. Numeroiden kertomaa V akolan vuoden 1984 ryhmäkoetuksessa noin 45–50-kilowattisten veturien listalla olivat: • Case 1390-4 (146 900 mk) • Deutz-Fahr DX 80-4 (173 400 mk) • Fiat 680 DTH (147 700 mk) • Ford 5610-4 (149 300 mk) • International 745 XL-4 (151 200 mk) • John Deere 2040 S-4 (158 800 mk) • Massey Ferguson 675-4 (163 900 mk) • Volvo BM Valmet 605-4 (161 000 mk) • Zetor 7045 (97 150 mk). Vasemmalla olevaan mittaripaikkaan on Erkki Meronen lätkäissyt hytin lämpömittarin, kun sopivaa kelloa ei löytynyt. Jopa toppaa se hervoton Nysät lattialla ovat voimanottoakselin ja hydraulipumpun kytkentä sekä ajovaihteiden kertojavipu. Ratinpuolan takaa pilkistää varoitusvalopaneeli. ”Vaihteistossa on runsaasti hitaita, erikoistöissä tarvittavia ajonopeuksia. 7045:ssä on käsikäyttöinen parikytkin voimanoton kytkentää varten. Etuakseliltaan Massikka pääsee lähelle 3750 kilolla, mutta takasillastaan seuraavia ovat Deutz-Fahr ja Volvo BM Valmet tasan viidellä tonnilla. Mittarivarustukseen kuuluvat sähköinen kierroslukutuntimittari ja siitä oikealle polttoainemittari sekä jäähdytysnesteen lämpömittari
Toinen K-ryhmäläisten pääkysymys oli selvittää, mitä Kesko tarvitsee markkinaosuutensa turvaamiseksi tai peräti kasvattamiseksi, kun kokonaismyynti putoaa. Siinä kyydissä tehdas itsekin on käynyt monet kamppailut, mutta on hengissä edelleen. Repikääpä tästä: KRyhmä tilasi tehtaalta heti aluksi 5 000 Zetoria! Usean vuoden ajalle jakautuvaa toimitusmäärää jatkettiin siten, että 1991 luovutettiin asiakkaalle jo 10 000. Ja hyvin keskolainen markkinaväki saikin tuuletettua myyntiartikkelistaan sen siihenastisen itätraktorituoksun. Kuvaa sotki sekin, että Valmet ja Hankkija, siihenastiset veriviholliset, pääsivät sopuun suomalaismerkin siirtymisestä kolmen koukun myyntiin vuonna 1981. Apuharvennusta oli valmistajien keskuuteen tuleva. Näin merkki palasi useiden vuosien ajaksi 25Amallin loiston päiviin, nyt usealla mallilla ja kilpailluilla markkinoilla. K-Ryhmällä oli toki myös tiettyä neuvotteluvaltaa, sillä Suomen traktorimarkkinat olivat parin vuosikymmenen ajan olleet maan maatalouden volyymiin nähden valtaisat ja tehtaita kiinnostavat. 8/2021 23. Arkitodellisuudessaan K-Ryhmä oli joutunut jo vuonna 1974 pahaan pulaan englantilaisen metalliteollisuuden kurjuudentilan tähden. Kesko luopui Leylandista vuonna 1982, kun omistaja ja merkki vaihtuivat Marshalliksi. K-Ryhmän julkaisema Maatilan Pirkka -lehti vuodelta 1980 uutisoi Zetorin saapumisesta Keskon talliin Leylandin kaveriksi. Juttu selittää tšekkiyhteistyön tukevan Keskon markkinavaltausta tarjonnan isossa ja pienessä päässä. Keskon toimittama Zetor-traktori. Keskon siivillä uuteen nousuun Z etor siirtyi Suomessa K-Maatalouden yksinmyyntiin vuoden 1981 alusta. YLENKATSOTUSTA JÄRKITRAKTORIKSI Keskolaiset hakivat uutta merkkiä ympäri Euroopan. Sitten tulivat itäisen Euroopan hullut vuodet, kokonaan uudet valtiot Tšekki ja Slovakia, suunnitelmatalouden sijaan kapitalismi, EU ja rakennemuutokset ja monet muut syyt sille, että Zetorien myynti Suomessa on laskettu jo vuosien mittaan yksissä kappaleissa. TUHANSIA KÄTTELYSSÄ Pääosin Motozetorin tuomien ja kirjavan jälleenmyyjäverkon myymien tšekkikoneiden kanta Suomessa oli ennen Keskoa noin 7 000 yksilöä, kun neuvottelut alkoivat alkuvuodesta 1979. Yhden epävarman toimittajan varaan ei Kesko voinut jäädä. Puolen toista vuoden päästä syntyi kauaskantoinen sopimus. Perinteikäs myyntiorganisaatio ja järkitraktoripuheet vakuuttivat monet sellaisetkin asiakkaat, jotka eivät aiemmin huolineet Zetoria edes ilmaiseksi. Sitä tukea Kesko todella kaipasikin. Leylandinkin tehtailla oli koettu muun muassa viiden kuukauden mittainen lakko. Lisäksi yhtiössä ja koko alalla nähtiin 80-luvulle käännyttäessä, että trakorivalmistajien lukumäärä ei aina vaan kuumempien maatalouskonemarkkinoiden ennen pitkää jäähtyessä voinut säilyä entisellään. Leylandin oheen tarvittiin merkki, jolla voitiin hankkia kokonaan uutta asiakaskuntaa ja näin vyöryttää markkinareviiriä. Vuosien mittaan tšekit kävivät nelivetojen myynnin mitalitaistelua Valmetin ja Fiatin kanssa. Maahantuojana säilyi edelleen Motozetor. Tietenkin asiassa auttoi hinta, joka oli kolmanneksen länsimerkkejä huokeampi. Sen tähden Keskon markkinaosuus traktoreissa romahti. Erilaisia yhteyksiä oli lukuisan valmistajajoukon kanssa, mutta harvat kontakteista olivat vakavasti otettavia. Se on elävä ja legenda, toisin kuin monet parempina pidetyt merkit, jotka ovat vain legendoja. Vahva valtakunnallinen taustaorganisaatio auttoi myös niitä, joita esimerkiksi jälkimarkkinoiden hoito ei ollut aiemmin tyydyttänyt
VIIMEISIÄ NATIKOITA INTERNATIONAL 585 XL 1985 Britti-Natikat olivat nimensä mukaan kansainvälisiä, sillä niitä vietiin joka mantereelle. 80-luvun puolivälissä merkki vaihtui mutta mallit pysyivät. Pikaesittely Pyhäjoki 24. Mika Laitalan siisti pieni neliveto on viimeisiä Natikoita
Teksti ja kuvat: Mika Rassi INTERNATIONAL 585 XL MOOTTORI IH D-206, suorasuihkutteinen nelisylinterinen dieselmoottori. Mika vakuuttaa kuitenkin tottuneensa käyttämään väärän puolen keppejä nopeasti. Vaihdekeppien käyttely vasemmalla kädellä ei kaikkia miellyttänyt. Lopputuloksena oli kestäviä perustraktoreita, joihin tehtiin vuosien mittaan vain vähän muutoksia. 80 -luvun englantilaisten International-traktoreiden ydin luotiin jo 60-luvulla alkaneessa mallien rationalisoinnissa. Mika osti traktorin muutama vuosi sitten. Hänellä on neliveto-585:n lisäksi sama malli myös takavetona. Iskutilavuus 3,4 litraa, sylinterin halkaisija 98,4 mm, iskun pituus 111,1 mm. Iso kaarevalasinen ja tasalattiainen huone oli aikoinaan pramea. 84-traktoreihin tuli vakiohytiksi Sekura ja 85-sarjaan tarjottiin suorastaan ylellistä, osittain Porschen suunnittelemaa ja Ranskassa rakennettua XL-ohjaamoa. Vientimallien ytimen muodosti aluksi uusi 74-sarja. Voittaja koko hommassa oli lopulta IH:n Doncasterin tehdas Isossa-Britanniassa. Sen ajanmukaisissa traktoreissa oli synkronoidut vaihteet, hydrostaattinen ohjaus ja märät levyjarrut. Kaikkeen tottuu, sanoo Mika Laitala. Tuoreen nimen alla jatkettiin 85-sarjan tekemistä vuoteen 1990 saakka. Myös Laitala käyttää traktoria lähinnä metsäkärryn vetäjänä. Linkouksiin ja muihin sesonkihommiin kone joutuu myös. Vaikka sitä oli käytetty metsäajossa, ei pohjapanssarissa ollut kuin pari pientä naarmua”, Mika sanoo. 85-sarjan kääntyvyys parani entisestään, kun merkiksi vaihtui Case IH. Tekniset muutokset eivät olleet suuria. Siellä valmistetut traktorit alkoivat lähteä kotimarkkinoiden lisäksi vientiin Pohjoisja Etelä-Amerikkaan, Eurooppaan, Australiaan, Kaukoitään ja Afrikkaan. Asiansa se ajaa hienosti edelleen. 25. Mika Laitala on Natikka-miehiä. Mallisarjasta tuli ensin 70-luvun lopulla 84-sarja ja sitten 80-luvun alussa 85-sarja. Lisäksi doncasterilaisiinkin tehtiin vientimaissa monenlaisia muunnoksia. Vuonna 1984 IH myi maatalouskonetuotantonsa yhdysvaltalaiselle Tennecolle, joka yhdisti ostoksensa jo aiemmin omistamaansa Caseen. Englanti voittaa International Harvesterin traktoreita myytiin aikoinaan monella eri nimellä. VAIHTEET 8+4 HYDRAULIIKKA tuotto 47 litraa minuutissa, paine 172 baaria JARRUT märät levyjarrut RENKAAT takana 13,6-38, nelivedossa edessä 12,4-24 MITTOJA paino 3 100 kg, pituus 362 cm, korkeus 262 cm, akseliväli 216 cm Näihinhän sai aravaa. Lisäksi niitä valmistettiin monessa maassa, ja kaikissa paikoissa mallit erosivat enemmän tai vähemmän toisistaan. Teho 60 hevosvoimaa 2 300 kierroksella minuutissa. Mika Laitalan traktori on sisältäkin hyvin säilynyt. Vain pari naarmua Mika Laitala Pyhäjoelta omistaa hyvässä kunnossa säilyneen 585 XL -nelivetotraktorin. Aivan yhtenäisiksi ei sarjoja vieläkään saatu, sillä esimerkiksi Saksassa ja tietysti IH:n kotimaassa Yhdysvalloissa tehtiin yhä omia malleja. ”Aiemmin minulla oli iso saksalainen Intikka, ja se oli kankea.” IH:n englantilaisissa nelivedoissa olikin pääsääntöisesti ainakin isoimpia saksalaisnelikoita pienempi kääntösäde. Vuonna 1964 yhtiö perusti komitean järkeistämään eri maissa myytävien traktoreiden sekamelskaa. ”Se oli ollut oikein hyvällä pidolla. Moottorit olivat pääsääntöisesti IH:n Saksan-tehtaalla valmistettuja suorasuihkutusdieseleitä. Englantilais-Natikoissa monia risoo vasemmalle kädelle sijoitettu vaihdevivusto. Se on vuosimallia 1985, eli aivan viimeisiä Internationalin nimellä valmistettuja traktoreita. Syntyi uusi traktorimerkki Case IH. Asiaa fundeerattiin 70-luvun alkuun asti. Lisäksi hän kehuu pientä nelikkoaan ketteräksi
Laukaa 26. ROMUT TÖIHIN MIKA SIVULAN OMATEKOINEN TRAKTORI Maansiirtoyrittäjälle kertyi vuosien mittaan sen verran teollisuuden raaka-ainetta, että siitä syntyi omissa kourissa pikavauhtia traktori. Pieni apuri on ollut monessa hommassa mukana
”Tein alaosan niin paksusta raudasta kuin vain löysin. Vaikka traktori on sininen ja nokalla on Fordin merkki, ei siinä ole muuta Fordin osaa kuin jostakin henkilöautosta napattu käsijarrun kahva. Perässä on lukko, joka nappaa kiinni, kun toinen pyörä lyö tyhjää. Lisäksi traktorista tuli materiaalin puolesta riittävän vahva ”Ei se ainakaan vielä ole revennyt mistään”, Sivula sanoo kahdeksan vuoden käytön jälkeen. Hydrauliikan Mika kyhäsi vuosien saatossa kerätyistä osista. ”Vain takarenkaat ja etupyörien navat ovat uudet, kaikki muu on kierrätysmateriaalia”, Mika sanoo. Hitaalla puolella traktori kulkee noin kahdeksan ja nopealla noin 19 kilometriä tunnissa. 27. Traktorin ominaisuudet Traktorissa on hydrauliveto, suunnanvaihtaja ja kaksi vaihdetta. Vaihdevipusysteemi on tehty puimurin osista. Moottori on 80-luvulta. Vaihteiston ja perän Mika nappasi lakaisukoneesta, jonka merkki ja malli eivät enää ole tiedossa. Peltiä on lyhennetty ja madallettu, jotta se on saatu mahtumaan tähän traktoriin. Siihen kuuluu myös öljynlauhdutin. K un Mika Sivulalla oli vuonna 2013 marraskuussa vähemmän kiirettä ansiotöissä, hän rakensi nurkkiin kertyneistä romuista itselleen traktorin. Mitä se on syönyt. Omapaino on 410 kilogrammaa. Sivulan traktorissa on Briggs & Strattonin 18-hevosvoimainen, kaksisylinterinen ja bokserityyppinen moottori. Katsotaan tarkemmin, mitä tuli tehtyä. Sillä sain siihen hieman painoa.” Pieniin hommiin paino onkin riittävä. Loput traktorista runkoa ja kuormainta myöten on Mikan romuista rakentamaa. ”Kaksi viikkoa siinä meni, kun sen tein”, koneen tekijä kertoo. Se on ollut alun perin voimanlähteenä paloruiskussa. Sivulalla on muitakin traktoriin sopivia omatekoisia työlaitteita kyntöauraa myöten. Konepeitto on harmaa-Fergusta. ”Pikemminkin se on ylimitoitettu.” Teksti: Mika Rassi Kuvat: Mika Rassi ja Mika Sivula Takana oleva polanneterä sopii lumitöiden viimeistelyyn. Myös hydrauliikkasylinterit ovat purkupuimurista peräisin. Raidetangon pää, raidetanko ja rattiakseli on otettu Fiat 600:sta
Lisäksi sillä on ajettu polttopuita, lanattu pihatietä ja levitetty mursketta. ”Vinssi on monesti ollut pelastus, kun on ajanut traktorin oikein pahaan paikkaan. Vinssi on hyvä apu sellaisessa paikassa, josta traktori ei omin voimin pääse pois. ”Kuusiaidan leikkaamista varten kauhaan on tukirauta. Pikkutraktoria on käytetty siinäkin työssä sekä rannan esisiivouksessa että jäädytyksessä. Sivulan kaveritkin ovat traktoria lainanneet pihojen kunnostuksiin ja polttopuiden ajamiseen. Seisontajarrua, suunnanvaihtajaa ja kaasua hallitaan vivuilla. 28 SIVULAN OMATEKOINEN. Mutta kun sattui olemaan tuollainen sähkövinssi, se toimii nyt sillä.” Vinssi toimii paitsi nostolaitteena myös traktorin vetäjänä silloin kun kone ei omin voimin liiku. Nykyään teen huoltohommaa miltei päätoimisesti. Olen ajatellutkin, että pitäisi jättää kaivuhommat kokonaan.” Etukuormain nostaa 280 kilogrammaa. Vinssillä on myös helppo vetää traktori kyytiin, jos on vaikka jyrkkä peräkärryramppi ja märät renkaat lyövät tyhjää.” Vetokoukku on kiinteä, ja siihen voi kytkeä raskaankin vedettävän. Tunteja on kertynyt nelisensataa. Kojetaulusta löytyvät kierros-, tuntija volttimittari ja valokytkimet. Vieressä on vinssin käyttönappulat. ”Ajattelin, että nostolaitteeseen tulisi hydraulisylinteri. Eniten traktoria on käytetty lumityökoneena. MIKA SIVULA • maanrakennusyrittäjä ”Olen ollut näissä hommissa pikkupojasta asti, 80-luvun lopulta. Perä on kaksinopeuksinen, vaihdetanko on kuljettajan oikealla puolella. Nostolaite toimii sähkövinssillä. ”Kaasuttajan kohokammion neula vuosi kerran polttoaineet moottoriin. Puutarhahommissakin pieni traktori on näppärä. Koneella on siis ollut selvästi silkkaa harrastevärkkiä enemmän ajoa. ”Sen enempää se ei saisikaan nostaa, ettei se kaadu.” Nostolaitteessa traktorin takana on kolmipistekiinnitys. Työssä eikä remontissa Konetta on käytetty moneen hommaan, ja Mika on rakentanut siihen useamman sortin työlaitteita. Etenee se etupää ilmassakin. Pumpun hihnat on kerran vaihdettu. Asensin tankin ja kaasuttimen väliin polttoainehanan, ja vika korjaantui sillä.” Mitään muutostarpeita ei ole ilmennyt vuosien käytön aikana. On niin ahtaita paikkoja, ettei muulla koneella pääse”, Mika sanoo. Mika on ruopannut jonkin verran sekä omia että vieraiden järvenrantoja. Traktorin pääasiallinen virka on ollut lumitöissä. Siinä on silloin hyvä leikkaajan seistä, kun toinen ajaa. Työt eivät ole keskeytyneet teknisiiin murheisiin. Isäukon vehkeillä aloittelin
Vasemmalla näkyy jarrupoljin, johon käsijarru on kytketty. Traktoria on käytetty myös rantojen siivouksessa ennen ruoppaustyötä. Pellit, pintakäsittely, siistit letkuniputukset ja kojetaulu antavat koneelle ilmettä. Vähän joka suunnasta pienennetty konepelti on Fergusonista. Etukuormaaja nostaa sen verran, että auton peräkärrylle ylettää kuormaamaan ja korkeampaakin kuusiaitaa leikkaamaan. Purkuun tuomittu leikkuupuimuri on runsaudensarvi osia kaipaavalle rakentelijalle. Moottorina on Briggs & Strattonin 18-hevosvoimainen vastaiskumoottori vuosikymmenten takaa. 8/2021 29. Sivula otti puimurista traktoriinsa hydraulisylinterit. Oikealla on hydraulisen vedon ajopoljin. Traktori tekovaiheessa viime silausta vailla
Manulla on harrastetallissa parhaillaan työn alla toinen Porsche Super. METALLIJA PORSCHE-MIES Mauno Lindeberg ajelee edelleen samalla traktorilla, jolle suoritti sisäänajoa reilut 60 vuotta sitten. Innostus ja kiinnostus koneisiin on jatkunut koko eliniän, ja tietotaito vanhoista koneista on ollut avuksi toistenkin harrastajien projekteissa. 30. Koneiden korjaus omalla tallilla on mieleistä ajankulua
Välillä ajettiin kotiin tankkaamaan ja vaihtamaan öljyjä sekä kuskia. Sen sijaan alla olevat renkaat ovat vasta toiset traktorin koko historian aikana. Kun taloon ostettiin toinen traktori Porsche Super N308 vuonna 1959, annettiin Allis pois vaihdossa. Isäntä Alpo Lindeberg oli hankkinut taloon B-mallin Allis Chalmersin. Traktoria ei ole tarkoitus entisöidä uudenveroiseen ulkoasuun. Vuonna 1959 ei Salonsaaren kylässä ollut Lindebergin Porschen lisäksi kuin kaksi traktoria, Fordson Major ja harmaa Ferguson. ”Taidettiin hoitaa suurin osa kylän pelloista silloin.” Traktori osoittautui kestäväksi työkoneeksi, mutta kovan käytön ja suuren työtuntimäärän myötä moottoria jouduttiin muutamaan kertaan uusimaan. H ietamaan tilalla Asikkalan Salonsaaressa oli jo 1950-luvun alussa siirrytty hevosajasta konekantaan. Pekan kalustoon on tutustuttu Vanhojen Koneiden numerossa 6/20. Läheisellä peltoaukealla oli usein paksu patja lunta tiellä, mutta Porschella puskettiin vaan menemään. Taidettiin hoitaa suurin osa kylän pelloista silloin.” 8/2021 31. Töitä riitti kesät talvet Hietamaan tilan peltoala oli vain 14 hehtaaria, mutta Superille riitti töitä yllin kyllin kylän muilla pelloilla. Traktori kulki pitkää päivää. Työvuodet saavat näkyä tilalle yli 60 vuotta sitten uutena hankitun Porschen pelleissä. Porscheen hankittiin useita työkoneita: aurat, hankmo, niittokone ja lumilinko. Pyöränkaaren päällä olevalle istuimelle pääsi kyytiin myös muutaman kilometrin päässä asuva kymmenvuotias Pekka Talja. ”Ajettiin vuoroa, isäni Alpo, veljeni Matti ja minä”, Mauno muistelee. Uutuuttaan kiiltelevä Porsche sai perusteellisen sisäänajon, kun tilan komeasta työkoneesta innostunut nuori mies, parikymppinen Mauno ”Manu” Lindeberg ajeli koko pääsiäisen seudun kylää ristiin rastiin. ”Traktori kulki pitkää päivää. Pekan isä tosin ensin vannotti Manua ajamaan erityisen varovasti, ettei Pekka vain putoa kyydistä. Niinpä Porschessa onkin paikallaan jo kolmas moottori. Joskus mentiin etupyörät ilmassa hangen päällä, mutta ketjut takapyörissä auttoivat sen verran, että Porsche mennä rytkytti eteenpäin.” Teksti ja kuvat: Lea Lahti Manun tallilla työkalut ovat hyvässä järjestyksessä. Uuteen traktoriin oli helppoa vaihtaa työkone, niittokoneen tilalle sai auran kätevästi ja nopeasti. Molemmat miehenalut saivat sinä pääsiäisenä elinikäisen kiinnostuksen Porsche-traktoreihin ja muihinkin moottoroituihin laitteisiin. ”Talvellakin riitti urakkaa, kun lingottiin lumia
Tilan kaikki työkoneet ovat sääsuojassa konehallissa. Hämmästelyä riitti, kun kerroin, että alkoholia on tarjolla runsaat valikoimat, että voin ostaa niin paljon kuin haluan ja että sama koskee myös elintarvikkeita ja vaatteita”, mies muistelee. Ammattitaidosta oli hyötyä myös maatilalla, mutta kaiken vapaa-ajan käyttö kotitilan koneiden korjaukseen ei aina maistunut nuorelle miehelle. Jalkaterä asettuu tuen avulla parempaan työasentoon. ”Olen saanut elää kokemuksista rikkaan elämän. 32 Harrastaja Mauno Lindeberg. Värikkäät työvuodet Mauno Lindeberg kouluttautui metallialalle ja meni aluksi töihin Upon konepajalle Lahteen. Värikkäältä työuralta riittäisikin paljon kerrottavaa. Siitä urkeni työura, jonka aikana Lindeberg oli Neuvostoliitossa mukana kaikkiaan yhdentoista tehtaan rakentamisessa ja uudistamisessa reilun parinkymmenen vuoden aikana. Porschen jälkeen taloon tullut Natikka on oiva työkone silloin kun tarvitaan työkonetta peräkärryn veturiksi. Manun kotitilan toimivaksi osoittautuneesta työkoneesta innostuneena Manun serkut Eino ja Helge Lindeberg hankkivat myös Porsche-merkkiset traktorit. mustiin vaatteisiin pukeutuneena vierailulle paikallisten koteihin. Ulkomaankomennuksilla tulivat tutuksi myös muun muassa Romania, DDR ja Unkari. Viimeisin työtehtävä on ollut perunamaan kyntö kuluneena syksynä. Porschea ei kuitenkaan annettu vaihdossa, vaan se sai jäädä käyttöön Natikan rinnalle. Manu esittelee, kuinka helposti Porsche käynnistyy. ”Minulta kyseltiin muun muassa, onko Suomessa edelleen kieltolaki. Vuonna 1965 Manu lähti Viron Rakvereen rakentamaan ja käynnistämään lastulevytehdasta. Venäjää sujuvasti puhuva Manu otti kielloista huolimatta kutsuja vastaan ja luikahti asuntolasta hämärän tullen Manu on pitänyt tyttären miehen kotitilalta tulleen David Brownin hyvässä käyntikunnossa, vaikkei sillä suurempia töitä ole tehtykään. Aluksi itänaapurissa työskennellessä elettiin vielä aikaa, jolloin ulkomaiset työntekijät eivät olisi saaneet olla missään tekemisissä paikallisten kanssa. Ulkomailla vietetyistä vuosista voisin tarinoida varmaan kaksi kuukautta yhKun nilkka kipeytyi poljinta painaessa, Manu ratkaisi ongelman hitsaamalla pienen tuen ulosottovivun kylkeen. Taavetin takaa kurkistelee Hietamaan tilalle uutena tullut Case 885XL. Porsche on ollut koko historiansa ajan käyntikunnossa ja hyötykäytössä. Kun taloon tuli vuonna 1989 seuraavan kerran uusi traktori, Case 885XL, saivat molemmat vanhemmat traktorit silloinkin jäädä tilalle. Alpo Lindebergin Porsche palveli tilan ainoana traktorina aina 1970-luvun alkuun saakka kunnes tilalle ostettiin International 474
Manun hallin pihalla tehtiin päätös perustaa Suomeen oma kerho Porsche-traktoreille. Myös samanmerkkinen auto tuli hommattua, 1960-luvun Porsche 911 -urheiluauto. Pajalla ja tyttären perheen omistuksessa nykyisin olevan maatilan pihapiirissä tulee kuitenkin käytyä lähes päivittäin. Kuvauspäivänä vuodesta 1959 tilalla olleen Porschen perässä on kaksisiipiset aurat. Manu on ollut aktiivisesti mukana kerhon toiminnassa ja osallistunut lukuisiin vuosikokouksiin, joita on pidetty monessa mielenkiintoisessa paikassa, muun muassa useammalla eri traktorimuseolla. ”Päätin lopulta, että nyt saa riittää, en lähde enää mihinkään”, Manu huokaa. Voin hyvillä mielin sanoa, että yhtään huonoa työmaata minulla ei ole koskaan ollut”, Manu toteaa tyytyväisenä. Töitä tuli tehtyä muun muassa tiilitehtaalla Lappilassa ja ovitehtaalla Vääksyssä. Parhaimmillaan kokoelmassa oli kaikki Porschen valmistamat traktorimallit. Perheestäkin joutui olemaan erossa pitkiä aikoja. Ford-kaivuri-kuormaaja pitäisi saada käyntikuntoon, jotta pääsisi lastaamaan metalliromukuormaa. Perustava kokous Allgaier–Porsche-kerholle pidettiin hotelli Tallukassa Vääksyssä vuonna 2010. ”Yhtään huonoa työmaata minulla ei ole koskaan ollut.” 8/2021 33. ”Työmaat olivat joskus tylsempiä mutta toisinaan kovin mielenkiintoisia. ”Kun ikää on jo yli kahdeksankymmenen, on joskus sellaisia päiviä, ettei huvita tehdä mitään.” Taitaa silti Manussa olla enemmän virtaa kuin monessa puolet nuoremmassa. teen menoon, eikä vielä tulisi puhuttua mitään kahteen kertaan”, Lindeberg naurahtaa. Nyt Manu on jo myynyt suuren osan harrastekalustoaan eteenpäin. Lindeberg perusti oman Manun Metalli -toiminimen, ja tienestiä löytyi helposti kotimaastakin. Tilan vanhojen traktoreiden lisäksi kalustoa alkoi karttua lisää. Parhaillaan työn alla on Porsche Super ja nurkan takana vuoroaan odottaa Ford-merkkinen kaivuri-kuormaaja. ”Olin ensimmäisen kerran elämässäni muurarina, kun asettelin harkkoja tähän”, Manu esittelee harkoista muurattua suoraa seinää. Peltoja ei enää viljellä itse, mutta tilan Fahr-puimuri on hyvässä tallessa konehallissa. Vuonna 2003 Lindeberg rakensi kotitilalleen Salonsaareen harrastetallin, jossa pystyi kunnostamaan koneita ja tekemään pieniä metallitöitä. Nurkkiin kun on aikojen saatossa kertynyt kaikenlaista. Aikaa harrastukselle Kun eläkevuodet alkoivat, oli vihdoinkin aikaa harrastuksille. Manu on pari päivää sitten kyntänyt perunamaan mullokselle odottamaan uutta kevättä. Asiaa oli pohdittu jo pidemmän aikaa, ja Pekka Talja oli pikku hiljaa kerännyt yhteystietoja talteen. ”Meitä oli siinä Pekka, Lauri Salminen ja minä, kun päätettiin ryhtyä tuumasta toimeen”, Manu kertoo. Vaikka työ ulkomailla oli mielenkiintoista, siinä oli myös varjopuolensa
AUTOTRAKTOREITA SIEVISTÄ 30-luvulla sieviläiset Kangasojan veljekset rakensivat vanhoista autoista useita vetokoneita omaan käyttöönsä ja myyntiin. Valtakunnallisesti epäilemättä parhaiten paikkakunnalta tunnetaan Sievin jalkinetehdas. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Mauri Kangasojan arkisto 34. Kun tuli Letukan 1929-mallin kuutosmoottori, sitten päästiin pellollakin liikkeelle.” Ero oli melkoinen. Sievin metsäisimpään kylään Kiiskilään nousi oma sahalaitos vasta parisataa vuotta myöhemmin. Niinpä työssä oli myös miehiä kaatamassa ja keräämässä puita. Autoilla myös toimitettiin sahatavara Sievin rautatieasemalle. Ne eivät jaksaneet vetää. Kangasojat hankkivat sähkögeneraattorin ja kylän meijerin entisen höyrykoneen, ja niin ruvettiin tuottamaan sähköä sahan lisäksi koko kylän valaisemiseksi. Evert rahoitti tämänkin hankkeen. Raakapuu kulki sahalle sekä uittamalla että kuorma-autojen kyydissä. Martti hankki koulutuksen koneen käyttölupaa varten, ja veljekset perustivat höyrykäyttöisen raamisahan ja myllyn vuonna 1928. Mutta onpa pitäjässä tehty värkkejä muunkinlaiseen menoon kuin apostolinkyytiin. Lisäksi veljekset alkoivat tehtailla lähikyliin vanhoista autoista traktoreita. Martti Kangasojan poika Mauri Kangas oja muistelee: ”Isä kertoi, että he tekivät 30-luvun taitteessa ensin kaksi traktoria T-mallin Fordista. Vuonna 1933 Kangasojan saha paloi, mutta vastoinkäymisistä ei piitattu. Pian saha jo toimi kahdessa vuorossa. Puuta hankittiin omista metsistä, ja lisäksi sitä ostettiin lähikunnista. Laitoksen omisti heidän isänsä Evert Kangasoja yhtiökumppaneineen. Neuvokkaat veljekset Vilho Kangasoja (1905–1987) ja Martti Kangasoja (1912–1971) ostivat Tampereelta puretun höyrykoneen. P ohjois-Pohjanmaan lounaiskolkassa sijaitseva Sievin kunta on teollistunutta maaseutua: noin puolet Sievin asukkaista saa elantonsa teollisuudesta. Fordin moottorin teho on noin parikymmentä hummaa, kun Chevrolet’n rivikuutosessa puhtia on 46 hevosvoimaa. Kuutosella liikkeelle Autotraktoreiden valmistus alkoi ilmeisesti oman maatilan tarpeisiin. Neuvokkaat veljekset Sahalaitoksia on toiminut Sievissä 1730-luvulta lähtien. Hommaan lähdettiin pystymetsästä. Saha rakennettiin viidessä viikossa uudelleen, ja tuotantoa laajennettiin lautojen ja jauhojen ulkopuolelle. Se työllisti toistakymmentä työmiestä. Yhtään ei ole säilynyt, mutta uutta ollaan rakentamassa
Aina kun sellainen tuli liikkeeseen, sieltä ilmoitettiin.” Kangasojan sahalla oli omia kuorma-autoja puuta kuljettamassa. ”Veljeksillä oli ostotilaus vanhoista Letukoista. Fordista tehty autotraktori oli Kangasojien mielestä liian heikkotehoinen, mutta kuutosLetukoista sai kelvollisia vetokoneita. Kaikkine toimineen Kangasoja olikin 30-luvulla suurin teollinen työllistäjä Sievissä. 35. Toinen autotraktoreiden tekijöistä Vilho Kangasoja sahan konehuoneessa 1930-luvulla
Niistä on nim. Sievissä on tänä syksynä käytännössä yhteensä 16 mainitunlaista autotraktoria. ”Veljeksillä oli ostotilaus näistä vanhoista Letukoista, joissa jarrupanta on jarrurummun ulkopuolella. Kangasojien esimerkki rohkaisi muitakin sieviläisiä seppiä. Myös takaja etupyörät ovat samanlaisia. Aina kun sellainen tuli liikkeeseen, sieltä ilmotettiin.” Vähin muutoksin Autojen kardaaniakselia lyhennettiin mahdolisimman paljon, jotta runkokin saatiin lyhennettyä traktorikäyttöä varten. Varsinkin vanhat kuorma-autot ovat tähän tarkoitukseen erittäin sopivia. Pääasialliseksi polttoaineeksi vaihtui bensiinin tilalle petroli, mutta isoja muutostöitä ei moottoreihin yleensä tehty. ”Ilmeisesti autotraktoreita on tehty sitä mukaa kuin on tullut tilauksia”, Vilho Kangasojan poika Kyösti Kangasoja arvelee. Vastikään serkukset ovat onnistuneet hankkimaan myös Chevrolet’n kunnostusta kaipaavan moottorin vuodelta 1929. Välityksiä ei muutettu. Siinä harjoitettiin alihankintaa. Jarrut olivat huonot, eikä autoja oikein kukaan huolinut, joten ne olivat halpoja. Takana oli kuorma-auton pyörät ja edessä henkilöauton puupuolapyörät. Puuseppä Jaakko Järvelä teki puuosat”, Kyösti sanoo. Maurilla ja Kyöstillä on kuitenkin lyhennetty runko ja akselit tallessa. 30-luvun mittaan autotraktoreita alettiin tehdä myyntiin. ”Sekä eteen että taakse tehtiin puupyörät. Vielä tarvitaan vaihteisto, ja sitten Mauri ja Kyösti alkavat rakentaa puupyöriä. Myöskin eräs ylivieskalainen maanviljelijä on valmistanut vanhasta kuorma-autostaan traktorin, joka nyt 16 hevosvoimallaan kääntää peltoa kuin leikitellen. Myös Kyöstin veljenpoika Marko Kangasoja on mukana juonessa. Kalajokilaaksolehdessä kirjoitettiin vuonna 1938, että Sievissä on käytössä 16 autotraktoria. Iikka Koivuranta rakensi häkäpönttötraktorin. Niinpä moottorit toimivat sellaisenaan petrolilla”, Kyösti sanoo. Nopeus laski hieman, kun vetäviä pyöriä pienennettiin. Mauri ja Kyösti kertovat, että autot saatiin Kokkolan autoliikkeistä. Vielä sodan jälkeenkin tehtiin muutama autotraktori. Siinä oli Letukan vanhemman kuorma-autoversion neloskone. Kangasojat siis tekevät Sievissä taas autotraktoria, kuten silloin ennen. Sievistä lähti useita autotraktoreita Reisjärvelle, Nivalaan ja Pihtiputaalle. ”Meillä on semmoinen haavekuva, että yritetään läjätä yksi”, Mauri sanoo. Arviot valmistuneiden autotraktorien määrästä vaihtelevat 18:sta yli kahteenkymmeneen. Jos vetokoneita on tehty vielä sotien jälkeenkin, korkeimmatkaan arviot eivät ole lainkaan mahdottomia. Isä oli tehnyt niin tehokkaan imuilman esilämmityksen, ettei moottori tarvinnut kuin kaasuttimellisen bensaa, kun se jo kävi petrolilla.” Yhtenäistä designia Säilyneissä valokuvissa autotraktorit ovat hyvin yhtenäisen näköisiä. Yhtään kokonaista Kangasojan autotraktoria ei ole säilynyt. Kumit jätettiin pois ja vanteen päälle tehtiin puusta kehä, joka sidottiin pantaraudalla ja johon kiinnitettiin rautahokit. Kyösti Kangasoja muistaa yhden näistä viimeisistä. Kaikissa on polttoainetankit kuljettajan oikealla puolella. ”Kun tuli Letukan kuutosmoottori, päästiin pellollakin liikkeelle.” Traktorit käytännössä Kalajokilaakso-lehdessä kerrottiin 20.10.1938 Sievin vetovehkeistä näin: SIEVISSÄ KÄYTÄNNÖSSÄ 16 ”AUTOTRAKTORIA” Hyvä käyttötapa vanhoille autoille Viime aikoina on vanhoille, varsinaiseen ajoon kelpaamattomille autoille keksitty sopiva käyttötapa. ”Meillä oli kotona vielä 60-luvun alussa käytössä kumipyöräversio. ”Suurin osa moottoreista oli vuosien 1929–31 Chevyn kuutosia. Vetokoneiden tehtailu loppui väliaikaisesti sotaan, kun veljekset joutuivat rintamalle. Ne olivat matalapuristeisia. 36 KANGASOJAN AUTOTRAKTORIT. ryhdytty valmistamaan traktoreita, jotka kuulemamme mukaan vastaavat täysin tarkoitustaan. Niissä oli alaimukaasutin, ja kun imusarja kulki pakosarjan läpi, se lämpesi jo vakiona
Kangasojan auto traktori vetää karhia pellolla. 8/2021 37. Vanhan polven peruja on kuvassa oleva Fordin akselikin. Yksi Kangasojan autotraktoreista meni Jussi ja Kalle Alapihalle. Tässä traktorissa on poikkeuksellisesti nelisylinterinen moottori. Kyösti (vas.) ja Mauri Kangasojalla on runko ja akselit jäljellä Chevroletpohjaisesta autotraktorista. Kuljettajana Toivo Iivari, äkeen päällä vasemmalla traktorin omistaja Urho Joensuu, kuokan kohdalla Matti Hietala ja kärryn vieressä Eino Junttila. Rakennus työssä on mukana myös Kyöstin veljenpoika Marko Kangasoja. Miehet ovat hankkineet puuttuvia osia ja rakentavat nyt isiensä mallin mukaista ajoneuvoa
Ongelmana oli kantotehtäviin sopivan koneen löytyminen. outo traktorirotu Saksalainen Ruhrstahl päästi ensisavut vuonna 1951. Niittokonekin löysi 30-luvulla paikkansa traktorin sivulta. Kolho kolmetonninen Lanz Bulldog ei ollut parsapellolla kotonaan. Teksti ja kuvat: Aulis Lassila Porsche 110 oli yksi Ferdinand Porschen suunnittelemista kansantraktoreista. Tarkkuutta vaativa riviviljely kylvöineen, istutuksineen ja harauksineen edellytti kuljettajan esteetöntä näkyvyyttä. Sota sotki suuret suunnitelmat, mutta ideat jäivät elämään. 20– 22 hevosvoiman moottoreina olivat Deutz ja Henschel. Etupyörien vanteet oli lainattu Volkswagen-henkilöautosta. KANTAJAT KANTAJAT Työkoneen kantajat ovat traktoreiden alalaji, joita ei aina traktoreiksi lasketa. M aatalous koneellistui huimaa vauhtia 20ja 30-luvuilla. Yksi parhaista oli IHC:n vuonna 1932 esittelemä Farmall F12, jonka mahan alunen oli riittävän avara. Ranskassa kehitettiin viininviljelyn tarpeisiin kantajatyyppinen korkearakenteinen erikoistraktori, joka mahdollisti viiniköynnösten päältä ajamisen. Pulman osaratkaisu oli sijoittaa työkoneet traktorin alle. Työkoneet olivat hinattavia. Yritys ei halunnut laajentaa tuotantoaan, vaan toiminta ajettiin pian alas. Traktorihistorian alkuhämärissä peltoja jyystivät vankat traktoriaurat, joissa laite kantoi välttejä akseleidensa välissä. Saatavana olleet traktorit oli suunniteltu järeisiin muokkaustöihin ja maantiekuljetuksiin, joten puutarhatuotanto ei päässyt kunnolla hyötymään edistyksen hedelmistä. Ne jalostettiin 30ja 40-luvuilla, 50ja 60-luvuilla ne kohosivat suosionsa huipulle ja vaipuivat lähes unholaan 80-luvulla. Ruhrstahl AG sai enemmän tilauksia kuin pystyi toimittamaan. Se oli järeämpää tekoa kuin kilpailijansa, ja avara rakenne mahdollisti ison kylvötai korjuu koneen käytön. Ajatus ei ollut uusi. Työkoneita pystyi nostamaan hydraulisesti. 38. Alan pioneeri Georges Vidal aloitti pyöräja telamallien tuotannon jo vuonna 1920. Lisäksi työkoneiden kiinnittäminen runkopalkkeihin sujui suhteellisen vaivattomasti. 30-luvun traktorikannassa ei ollut montaa maavaraltaan riittävää mallia. Traktorien esiinmarssi oli alkanut ja tuotekehitys eteni kukonaskelin. Kytkin oli hydraulinen. Kun työkone keikkui takana, ei kyytiin mahtunut tarvittavia siemeniä ja taimia. Pulma ja monta ratkaisua Hakusessa oli siis kevytrakenteinen traktori, johon liitetyt laitteet olisivat kuljettajan näkökentässä ja säädettävissä. Perässä kulkeva työkone tarvitsi usein oman käyttäjänsä. Kantajilla on kuitenkin edelleen vannoutunut käyttäjäkuntansa
Niinpä Volkstraktor 110 ja muut mallit pantiin ikuiseen syväjäähän. Mainoslause ”kevyttraktoreiden edelläkävijä, jolla todella pystyy kyntämään” oli ehkä liikaa luvattu. Niinpä Lanz kääntyi moottoripyöristään tunnetun Triumph-Werke Nürnbergin puoleen. A 1305:n kaksi tahtinen 13 hevosvoiman Lanz-TWN-diesel ei ollut paljoa parempi. Vuonna 1936 hän marssi piirustuksineen natsi-Saksan hallinnon maatalousteknologian neuvottelukunnan RKTL:n pakeille. Schlabach joutui kuitenkin natsihallinnon epäsuosioon, ja markkahanat sulkeutuivat. Fendt F220 GT:n istutuskoneen käyttöön toki tarvittiin kolme työntekijää. Yhteistyökumppaniksi oli löytynyt kekseliäs Johannes Köhler, joka aloitteli Primus-traktoreiden tuotantoa Berliinissä. Fendt markkinoi kantajiaan yhden miehen järjestelmänä (Einmannsystem). Sodan edetessä traktorit eivät enää kuuluneet natsihallinnon suunnitelmiin. Kippiä ja työkoneita voitiin säätää hydraulisesti. Ilmajäähdytetty V2bensakone voimansiirtoineen oli takana kuljettajan alla. Toinen kantajatraktorien tienraivaaja oli eteläsaksalainen maanviljelijä ja insinööri Emil Endres. Aiemmin sarvitraktoreita valmistanut lontoolainen Garner Mobile Equipments Ltd esitteli vuonna 1949 kantajansa. Vuonna 1940 oli jo suunnitteilla traktoritehdas (Volkstraktorwerk – VTW) Kölnin lähistölle. Porschen traktorihankkeet otettiin vastaan hyvin. Ensimmäiset bensa versiot tuppasivat kuumenemaan ja pitivät kovaa mekkalaa. Vuosituotannoksi kaavailtiin 300 000 kansantraktoria. Kuorma-aasi näyttää tien Packesel oli yksi ensimmäisistä nykymuotoisista työkoneenkantajista. Samoihin aikoihin Emil Endresin hankkeiden kanssa Ferdinand Porsche hahmotteli omaa kantajaansa. 30-luvun lopulla valmistettu 110-malli muistutti Packeseliä. Rahaa tarvittiin sarjatuotannon käynnistämiseen. Sininen A1305-vientimalli löytyy Gårdskullan kokoelmista. Aikaansa edellä olevaa kapistusta voitiin ajaa kahteen suuntaan. Moottori ja voimalinja oli pakattu takana (tai edessä) olevan ohjaamon alle, joten koneen alle jäi tilaa työkoneille. 39. Pieneen tilaan oli turha ahtaa robustia hehkukuulakattilaa. Lanz alkoi valmistaa yksinkertaista putkirunkoista Alldogia vuonna 1951. Sodan jälkeen Primus keskittyi tavanomaisiin traktoreihin. Edessä oli kuormalava ja takana mekaaninen nostolaite. Tavoitteena oli kevyt, halpa ja mahdollisimman helppokäyttöinen Volkstraktor eli kansantraktori. Garner kuuluu Kovelan maatalousmuseon kokoelmiin. Rungon päällä oli lava, joka voitiin kipata kolmeen suuntaan. Kuuden hevosen JAPmoottori saattoi hyytyä, vaikka auran siipiä olikin vain yksi. Vuonna 1938 Berliinissä toimintansa aloittanut Primus Traktoren Gesellschaft valmisti joitakin kappaleita kantaja traktorin prototyyppiä, joka sai nimen Packesel (kuormaaasi). Ranskassa alkoi viininviljelyyn sopivan kantajatyyppisen erikoistraktorin tuotanto jo vuonna 1920. Mainoksiakin painettiin, mutta sarjatuotanto jäi sodan ja natsihallinnon jalkoihin. Voimanlähteenä oli Deutzin 16 hevosvoiman diesel. Endresin suunnitelmat kiinnostivat RKTL:n johtajaa Willi Schlabachia, ja pesämunaa myönnettiin 90 000 reichsmarkia. Suunnittelukiellosta huolimatta Porsche GmbH jatkoi perinteisten traktoreiden suunnittelua sodan aikana
Scheuchin kantajissa rungon muodosti yksi keskilinjalla oleva suora palkki, johon työkoneet kiinnitetään. Kuin kaksi marjaa: Güldner GT Multitrak ja Ritscher Multitrac D 25 P. Työkoneenkantajia alettiin pian tehdä ympäri Eurooppaa. Länsi kantajissa runko oli tyypillisesti kaksipalkkinen. Perusteellisen suunnitteluja testausrupeaman jälkeen vuonna 1956 Melthamin tuotantolinjalta rullasi kuvassa oleva 2D-malli. David Brownin kantajaprojekti sai vaikutteita Allis-Chalmers G-mallista. Scheuchin kynästä syntyivät Traktorenwerk Schönebeckin kantajat, joita valmistettiin lukuisina versioina vuoteen 1972 saakka ja huikeat 120 000 kappaletta. Myöhemmin Ritscher teki Deutzin kanssa samanlaisen järjestelyn. 40 KANTAJAT. Työkoneenkantajilla (engl. Farmaxissa oli Primus Packeselin ja Porsche 110:n piirteitä. Ranskassa Dollé (myöhemmin Motostandard) aloitti Farmaxin lisenssituotannon. Sieniä sateella DDR:n puolella erfurtilainen Egon Scheuch aloitti Maulwurf-kantajatraktorin tuotannon vuonna 1949. Koneenrakennusinsinööri Wilhelm Gutbrod oli seurannut Endresin ja Porschen touhuja. tool carrier, saks. G-kantajaa valmistettiin vuosina 1948–1955, ja sitä koottiin myös Dieppessä Ranskassa. Kantajatraktori on myös yleisnimitys kaiken tyyppisille työkoneita kantaville traktoreille. Kevytrakenteinen Allis-Chalmers G oli amerikkalaisten vastine Euroopassa virinneelle kantajatuotannolle. Kun Ritscher alkoi vuonna 1955 käyttää suunnittelemissaan kantajissa Güldnerin moottoreita, aloitti Güldner Multitracin markkinoinnin omissa väreissään. Rungot ovat teleskooppimalliset eli akseliväli on säädettävissä. Hän oli rakentanut ensimmäiset protokantajansa jo vuonna 1938. Työkoneenkantajan ainekset olivat koossa: ohjaamo, moottori ja voimansiirto takana, edessä vain ohjattava etuakseli. geräteträger) moottori ja voimansiirto on pakattu tyypillisesti traktorin takaosaan, missä sijaitsee myös ohjaamo. Rungon päällä on tarvittaessa kuormalava. Vuonna 1946 Saarbrückeniin perustettu Gutbrod-Werke aloitti Farmaxkantajan sarjatuotannon. Italia, Tšekkoslovakia ja Neuvostoliitto seurasivat perässä. Avaraan runkorakenteeseen ja taakse oli helppo kiinnittää monenmoisia laitteita. Protoasteelle jäi DB 1146 -kantajatraktori, jossa moottori oli siirretty etuakselin päälle. Lisäksi rungon päälle voitiin istuttaa kuormalava. Kuljettajan takana oleva litran Continental tuottaa 11 hevosvoimaa – tarpeeksi ”kyntämään 12-tuumaisella yksisiipisellä auralla kolmen mailin tuntinopeudella keskijäykillä mailla”. Gutbrod Farmax sai kotimaassaan nopeasti kilpailijoita Ruhrstahlista ja Unitrakista. Kantaja-Taavetista tehtiin lukuisia tuotantoversioita kuten lyhytakselinen teollisuusmalli. Kahdenlaisia kantajia T yökoneita kantavat traktorit jaetaan tavallisesti kahteen ryhmään: Kantajatraktoreilla (sak s. Egon Scheuch oli vanha tekijä. Työkoneita voidaan liittää traktorin yksitai kaksipalkkiselle rungolle akseleiden väliin ja usein myös traktorin eteen sekä taakse. tragschlepper) on tavallisen traktorin mittasuhteet, mutta rakenne mahdollistaa akseleiden väliin asennettavat kannettavat työkoneet
Ensimmäiseen vuoden 1946 malliin oli koottu Fordin kahdeksan hevosen teollisuusmoottori ja Ford E83W -paketti auton taka-akseli jarruineen. Laitetta pystyi ajamaan molempiin suuntiin, vaikka hankalalta näyttää. 8/2021 41. Saatavilla oli myös nelipyöräinen versio. Hanomag ei tehnyt varsinaisia työkoneenkantajia. Laitteen ongelma oli toivottoman heikosti vääntävä moottori. Alkuperäisen yksisylinterisen 500 kuutiosentin bensakoneen 12 (myöhemmin 14) laiskaa hevosta vaihdettiin pian Farymann-dieselin kymmeneen virkeämpään hepoon. Combitrac oli pitkälle kehitetty kantajatraktori, jossa traktorin moottori voimansiirtoineen oli niin oikealla kuin mahdollista. Russell jalosti 70luvulla David Brownin kantajasta 3D-mallin. Yksi varhaisimmista sarjavalmisteista kantajista oli englantilainen Bean. Primuksen vuonna 1938 valmistama Packeselin prototyyppi oli yksi varhaisimmista työkoneenkantajista. Näin kuljettajan näkökentässä olevalle työkoneelle jäi tilaa. Vuosina 1949–1950 valmistui 84 Farmaxia. Takapyöriä liikuttivat hydrauli moottorit ja vauhtia hidastivat levyjarrut. Gutbrod Farmax oli yksi ensimmäisistä sarjavalmisteisista kantajista. Sen rakenne ja mittasuhteet muistuttavat Porsche 110:tä
Onpa niillä Suomessakin uskolliset käyttäjänsä. Fendt GT -traktoreita valmistettiin 2000-luvun alkuun saakka. Joukkoon liittyi pitkän tuotekehittelyn jälkeen vuonna 1957 Fendt. Esimerkiksi F 220 GT-mallia myytiin lähes 7 000 kappaletta vuosina 1958– 1962. Pian lähes jokainen itseään kunnioittava saksalaisvalmistaja alkoi puuhata kantajatraktoreiden kanssa. Neuvostoliittolainen T 16 -työkoneenkantaja lienee maailman eniten valmistettu. Marktoberdorfista lähti maailmalle yli 68 000 kantajaa, ja ne ovat edelleen yleinen näky Euroopan pelloilla. Bean. Kultasuoni löytyi, ja Fendistä tuli läntisen Euroopan työkoneenkantajien markkinajohtaja. Einmannsystem eli yhden miehen järjestelmä lanseerattiin. Häkkyrää liikutti 20 hevosvoiman MWM-diesel. Vaihteita löytyi 8+8 kahdelle alueella jaettuna. Nykyään työkoneenkantajia valmistavat pienet, tiettyjen maatalouden tuotantosuuntien tarpeisiin erikoistuneet pajat. Kanaalin toisella puolella luonnosteli traktoriaan Mr. Niiden tarina on jo oma juttunsa. Isoista valmistajista AllisChalmers ja David Brown toivat markkinoille omat kompaktit kantajansa. Itäsaksalainen Traktorenwerk Schönebeck suolsi valtavia määriä RS 09/124 -kantajia, joten myös työkonetarjonta oli laajaa. Pienillä TWN:n (Triumph-Werke-Nürnberg) ja MWM:n dieseleillä varustettuja Lanzkantajia valmistettiin vajaassa kymmenessä vuodessa yli 8 000. Menestysmerkit Vuonna 1951 esitelty yksinkertainen putkirunkoinen Lanz Alldog oli menestys. Voimalinja oli Fordin tekoa. Lisää aiheesta on kerrottu Vanhojen Koneiden numeroissa 1/12 ja 4/18. Moottoriauroilla aloittaneella saksalaisella Schmotzerilla oli oma näkemyksensä kantajasta. Hytillinen neuvostokantaja on vuodelta 1987. Kun muut valmistajat olivat lopettelemassa kantajiensa tuotantoa, Fendt löi lisää löylyä. Beanin tuotanto käynnistyi yhtä jalkaa Gutbordin kanssa vuonna 1946 ja jatkui eri valmistajien toimesta aina 60-luvun alkuun. Karu kehikkorunko sulki sisäänsä koko traktorin. Kantajista erkaantui 70-luvulla uusi järjestelmätraktoreiden sukuhaara. Erityistä huomiota kiinnitettiin käytön helppouteen. Viimeiset mallit nelivetoineen ja 115 hevosvoiman moottoreineen olivat varsin erilaisia kuin 40-luvun esi-isänsä. Sen eri versioita pultattiin kokoon vuosina 1961– 1995 lähes 600 000 kappaletta. Vuoden 1958 Combi Rekordissa oli takaakselin ympärille integroitu kylvökone. Cunewaldin moottoritehtaan V4-dieselin teho oli aluksi 25 ja myöhemmin 30 hevosvoimaa. 42 KANTAJAT
Ajankuva Muuntajaa nostetaan uuteen muuntajakoppiin 1950-luvulla Helsingin Herttoniemessä. Kuva : Helsingin kaupunginmuseo/Kienanen 43
Auton ei enää tarvinnut odottaa, että propsit mätettiin kyytiin. Tyypillinen raakapuun autokuljetus oli siirtoajo lanssilta uittovesistön rantaan. Valmiiksi kuormattu vaihtolava otettiin kyytiin ja tyhjä jätettiin laanille. Markkinajohtajana oli ruotsalaisen Hydrauliska Industri Ab:n valmistama Hiab Metsäelefantti. Kiramon malli saatiin Ruotsista, ja raahelainen Ruona Oy aloitti niiden valmistuksen 30-luvulla. Mallia haettiin jälleen Ruotsista. Samoihin aikoihin joutsalainen Österbergin Konepaja kehitti oman Joutsa-puomikuormaimensa, josta tuli hyvin suosittu. Puutavaran kuorma-autokuljetuksia on ollut teillämme yhtä kauan kuin kuormaautojakin. Ensimmäinen kuormausta helpottava kone oli kiramo, omilla jaloillaan seisova tukkielevaattori, joka sai käyttövoimansa kuorma-autosta tai maa moottorista. Hydrauliset kuormaimet alkoivat yleistyä maassamme hiljalleen 50-luvun lopulla. Tamperelainen Kone ja Terä Oy toi markkinoille 40-luvun lopulla kotimaisen Rekordin. Hydraulisten kuormainten esiinmarssista huolimatta mekaanisen kuormanteon aika jatkui meillä 70-luvulle. Kohta kaikkien puomityyppisten kuormaimien yleisnimi olikin joutsalainen. Puunkuormauksen seuraava kehitysloikka tehtiin Amerikassa ja Ruotsissa, kun kuormainta alettiin käyttää hydraulisesti ja puomin päähän asetettiin koura. Autossa olevasta vinssistä lähtee vaijeri eli siima pystypilariin nivelletyn puomin kautta. Metrin tai kahden mittaiset kuitupuut lempattiin lavalle poikittaiseen pinoon. Apumies vetää siiman päässä olevat tukkisakset tukin luo ja kiinnittää tukin painopisteeseen. Etenkin Rekord-puomieli vaijerikuormain havaittiin päteväksi laitteeksi. Tukki elevaattoria käytettiin suurimmilla auto savotoilla. Aluksi niitä käytettiin erillisillä kuorma-auton alustoilla. Toki varomaton vänkäri saattoi saada kiramon vippaaman tukin varpailleen. Valtaosa raakapuusta kuormattiin edelleen käsin. Teksti: Aulis Lassila Kiramojen käyttöönotto kevensi apumiesten taakkaa ja turvallisuusriskejä huomattavasti. Kuuluisaksi tulivat 30-luvun isot autosavotat, joissa puut ajettiin jopa 60–70 autolla vedenjakajan yli edelleen uitettavaksi. Puunkuormauksen koneellistuminen pääsi vauhtiin vasta sotien jälkeen. Kuormat tehtiin lihasvoimin. Ennen kuin hydrauliikka saatiin avuksi, oli kuorman teko ja purku työlästä eikä kolhuilta säästytty. Kuorma-autoja käytettiin pitkään vain osana kuljetusketjua. Nykyaikaiset suorat kuljetukset leimikon laidasta sahalle olivat harvinaisia. Järeät tukkipuut kiskottiin kyytiin köysillä ja pokaroilla lavan laidalle asetettuja joluja pitkin. Kansan suussa kaikki hydraulikuormaimet olivat pian hiiappeja tai hiioppeja. A mmattimainen raakapuun ajo kuorma-autoilla alkoi Suomessa toden teolla vasta 1920-luvulla. Ku va : M us eo vir as to / H ist or ia n ku va ko ko elm a PUURAHTIA ENNEN HIIAPPIA PUURAHTIA ENNEN HIIAPPIA 44. Kuljettaja käyttää vinssiä, ja vänkäri ohjaa tukin kuormaan. Kuitupuun ajoa helpotti vaihtolavojen käyttö. Lanssille tukit oli ajettu reellä
Yksi keino helpottaa kuormausta oli nostaa lanssi perävaunua korkeammalle. Raskaiden tukkien kanssa painiminen aiheutti mustelmia ja vaaratilanteita. Apumiehen lapikkaan täytyi pitää jäisten tukkien päällä. Ford V8 on kokenut jo monta ajosavottaa. Mitä täydempi lasti, sitä vaikeampaa oli puominosturin käyttö. Nykypäivän työsuojeluviranomaiset eivät tätä hyväksyisi. Tukkisaksien lipeäminen kesken noston tai kuorman päältä putoaminen johti pahimmissa tapauksissa hengenlähtöön. Aimo Riikosen Magirus-Deutzin kuorma alkaa olla jo täynnä. Oldsmobilen rekka oli saanut kyytiin lastin kuorittuja tukkeja Sortavalan maalaiskunnassa vuonna 1938. Kuorman sidonnasta oli vielä huolehdittava. Ku va : U PM / Va lk ea ko sk i Kuva: Museovirasto / Pietisen kokoelma Kuva: Museovirasto / Pietisen kokoelma Ku va : U PM / Va lk ea ko sk i 45
A. Kuva: Museovirasto / Journalistinen kuva-arkisto Kuvaaja: Erkki Voutilainen Kuva: ELKA Kuva: ELKA Kuva: ELKA 46 ENNEN HIIAPPIA. Korhosen Volvo ja Diamond T olivat tauolla kesällä 1933. Kannolta ajoa alettiin kokeilla 60-luvun alussa. Varmistusmies olikin tarpeen, vaikka Mercedes-Benz LA 322 4x4:n menohalut eivät helposti loppuneet. Sotkamolaisen V. Kivennapalainen Toivo Sallinen (vasemmalla) aloitti autoilijauransa vuonna 1926. Ajoura Lopella marraskuussa 1964 ei ollut kaksinen. Tuokiokuva on Räisälästä kesältä 1939. Toivo Sallinen luotti 30-luvulla Reo Speedwagoneihin. Rautavaaran Tiilikassa työskennelleellä Risto Lojaksella oli takana 40 vuoden työura EnsoGutzeitin metsätöissä. Laajimmillaan hänen kuljetusyrityksensä oli yksi maamme suurimmista. Diamond T:ssä oleva rekka eli puoliperävaunu oli vuosikymmenet tyypillinen puunajovarustus. Etummaisena vuoden 1934 malli ja takana pilkottaa kuusi vuotta vanhempi Reo. Vuoden 1944 nelivetoisen Whiten lastina on 35 mottia koivuhalkoja. Sitten hän siirtyi oman Sisun rattiin ja puunajoon
Suurimmillaan jäävarastoissa puuta saattoi olla jopa 100 000 kuutioita. Vehkalahtelaisen Ilmari Sepän Volvo L495 Titan oli saanut konevoimin lastin päälle Rutolan siirto laitoksella, jossa uittotoiminta päättyi vuonna 1963. Isompia kiramoja pyöritettiin maamoottoreilla. Toisinaan tukit kuormattiin autoon uiton jälkeen eikä päinvastoin. Kempsut olivat pulassa Kemijärvellä 1951. Sa ar ise n ko ko elm a 8/2021 47. Huomaa ketjut etupyörässä. Enontekiön korkeudella niille oli käyttöä. Autoniputus yleistyi 60-luvulla. Autossa oleva tukkinippu sidottiin kettingeillä ja pudotettiin laukaisemalla pystytolppien lukitus. Autojen alustat joutuivat koville. Onneksi kuorman painopiste oli hieman tien puolella ja hinausköysi jo tiukalla. Turengissa maalis kuussa 1964 jäälle oli jo pudotettu nippuja odottamaan kevättä. Tukkikuorma on saatu päälle Kuhmoisissa tammikuussa 1960, ja Scania-Vabiksen matka sahalle Hämeenlinnaan voi alkaa. Toinen oli ilmeisesti särkynyt tien laitaan, ja sitä ohittamaan lähtenyt oli liukumassa tieltä ulos. Kuormanteon päälle voi polttaa tupakin. USA:n ylijäämävarastosta hankitut jämäkät 6x6-GMC:t olivat kysyttyjä sodan jälkeisissä autosavotoissa. Kuva: Museovirasto / Journalistinen kuva-arkisto Kuvaaja: Erkki Voutilainen Kuva: Museovirasto / Journalistinen kuva-arkisto Kuvaaja: Erkki Voutilainen Kuva: Museovirasto / Journalistinen kuva-arkisto Kuvaaja: Erkki Voutilainen Kuva: Museovirasto / Historian kuvakokoelma Ku va : M us eo vir as to /U .A . Chevrolet’n takapyörissä oli lumiketjut
Laihialainen Timo Nurmela on istunut näppäimistön takana alusta alkaen. Hieman myöhemmin hän alkoi keräillä kone-esitteitä ja vierailla ahkerasti konemessuilla. Konedata on yhden miehen hanke. I nternet vanhenee siinä missä kaikki muukin. ”Kun nyt katson vuoden 1976 Hankkijan tavaraluetteloa ja Keskon koneluetteloa, jäljistä päätellen on jo silloin ollut kova kiinnostus.” Tuolloin nelivuotias Timo oppi lukemaan ja ilmeisesti jo kirjoittamaankin näiden luetteloiden ääressä. MASIINAT VERKOSSA MASIINAT VERKOSSA Traktoreiden ja puimureiden tietoja kaipaavien hakuteoksena on jo parikymmentä vuotta ollut Konedata-verkkosivusto. Teknisen tutkijan ja maajussin maailmat kohtasivat Konedatassa. Siksi Konedataan on tullut ylivoimaisesti eniten tietoa saksankielisen materiaalin kautta. Internet tuli kuitenkin Nurmelalle tutuksi 90-luvulla Otaniemessä opiskellessa. Kävimme sen luojan Timo Nurmelan luona juttelemassa ulkomaillakin hyvin suositun sivun tekemisestä. Konedata ja Timo Nurmela 48. Tiedon keruu ja järjestäminen oli alkanut jo vuosikymmeniä aiemmin. Myös Hollannissa ja Belgiassa on paljon esitekeräilijöitä.” Nurmelalla tiedonhaussa etusijalla on aina eurooppalainen esite. Tietoa Euroopasta Timo Nurmelan maailmaan on saksan kieli vaikuttanut paljon. Konedataankin hän haluaa ensisijaisesti eurooppalaisia tietoja. ”Kyllä siinä on taustalla insinöörin tarve saada numerot järjestykseen”, Nurmela sanoo. Linkkejä Puolassa Timo Nurmela on kirjoittanut jonkin verran lähinnä autoaiheisia artikkeleita lehtiin. Eräs syy on laadun ohella myös saatavuus. Konedata on nettivärkkien näpyttelyyn tottuneille usein ensimmäinen tietolähde, kun käytetyn koneen ostamista harkitaan tai kun syntyy epäselvyyttä työvehkeiden ominaisuuksista. Miljoonan käynnin raja ylittyi vuonna 2007 ja kahden miljoonan vuonna 2016.” Vaikka Konedata on pääosin suomenkielinen sivusto, siellä käydään paljon Suomen rajojen ulkopuolelTeksti ja kuvat: Mika Rassi Konedatalla on tänä vuonna ollut liki kolme miljoonaa kävijää, yli puolet ulkomailta. ”Teknisesti ne pureutuvat asiaan toisella lailla kuin esimerkiksi amerikkalaiset lehdet, joissa muut asiat ovat tärkeitä.” Suurin osa Nurmelan esitearsenaalistakin on saksalaista. Insinöörillä on numerotietoa myös tästä. Kuinka suosittu Konedata on. Nurmela on koulutukseltaan diplomi-insinööri ja päätöissä teollisuudessa. ”Kun esitteitä vaihtaa muitten maitten keräilijöiden kanssa, Saksa on aivan ylivoimainen. ”Vuonna 2020 sivustolla käytiin noin 2,6 miljoonaa kertaa. Se on ollut väylä tyydyttää järjestelmällisyyden himoa tykkänään oman mielenkiinnon mukaan. Saksankieliset tekniikan alan lehdet tarjoavat Timon mukaan parasta ja häntä eniten kiinnostavaa tietoa. Tänä vuonna mennään kohti 2,9 miljoonaa. Traktoreiden ja puimureiden tekniset tiedot ja tiiviit historiavaiheet listaava Konedata-sivusto täyttää 20 vuotta. Lisäksi hän on sivutoiminen maanviljelijä
Argentiinassa on ollut puimurimerkkejä valtavasti. Niistä myös Konedata alkoi – traktoreiden tietoja Timo alkoi koota vasta puimureiden jälkeen. ”Kurottajia kysellään, mutta niistä en tiedä mitään.” Kenties on totuudenmukaisempaa sanoa, että kurottajat eivät kiinnosta Nurmelaa. Ulkomaisissa palautteissa pyydetään tekstejä englanniksi. Puolan jälkeen Konedataa käyttävät ahkerimmin Euroopan suuret maat. Erilaisia jatkokehitysehdotuksia tulee myös. Esimerkiksi tiedon traktorien hydrauliikan paineesta Nurmela lisäsi sivustolleen suomalaisen konevalmistajan toiveesta. Siitä työstä Timo kieltäytyy mielenkiinnon puutteen vuoksi. Vähintään pari kertaa kuussa koneostoksia tehneet tai muutoin tietoa kaivanneet käyttäjät kiittävät hyödyllisestä sivustosta. Tekijällä riittää kahden vuosikymmenenkin jälkeen virtaa konesivuston laajentamiseen. Mielenkiintoinen on kuitenkin esimerkiksi tämä vuoden 1996 takaveto-Massikka, jolla on ajettu 1 900 tuntia. ”Kyllä Konedata jatkuu. Käytöstä jo yli puolet tapahtuu ulkomailta käsin. Uusia konetyyppejä ei ole luvassa. Nurmelalla ei enää ole vanhoja koneita nurkissaan. Päivitykset painottuvat kiirettömiin talvikausiin. Niitä löytyy niin läheltä kuin kaukaa. Lisää korjauksia Nurmela saa paljon palautetta Konedatasta. Sieltä on viety puimureita muihin Etelä-Amerikan maihin. Se ei ole valmis”, insinööri Nurmela sanoo. Niitä tulee väistämättä, sillä lähteissäkin on erehdyksiä. Niistä en tiedä paljon ennalta, joten työ on samalla niihin tutustumista.” Konedatan lopputulos on digitaalinen, mutta perustyö tehdään vanhaan malliin. Siellä on suuri traktorihistoria, merkkejä on ollut yhtä paljon kuin Saksassa. Timo toivoisi saavansa enemmän palautetta Konedatan virheistä. ”Olen viime aikoina lisännyt Konedataan amerikkalaisia merkkejä. Vuosittain Konedatasta tulee pari kiitosta myös konemyyjiltä, onpa joku tarjonnut Nurmelalle lounastakin. ta. Virheitä on myös kirjoissa: yksi kopioi toista ja vanhat virheet toistuvat.” Mikä kiinnostaa. ”Ensin pitää ruutupaperille hahmottaa mallisto, mikä on minkäkin seuraaja ja mitä malleja on minäkin vuonna ollut.” Konedataa on päivitetty alusta lähtien joka vuosi. ”Esitteissä ja lehdistötiedotteissa esitellään koneita, joita ei vielä ole sarjatuotannossa. ”Ranska on omalla laillaan kiehtova. KONEDATA.NET • traktoreiden ja puimureiden teknisiä tietoja suomeksi ja englanniksi • traktoreiden ja puimureiden mallisarjojen ja traktorimerkkien esittelyjä suomeksi • tietoja pääasiassa Suomessa myydyistä malleista Laaja esitekokoelma on Nurmelan ensisijainen tietolähde. Nurmelaa kiiinnostavat alueet, jotka ovat yleisesti Suomessa tai hänelle itselleen suhteellisen tuntemattomia. Joskus esitellään varusteita, jotka eivät ole vakioita tai poikkeavat Suomen mallistosta. Konedatan merkitys kentällä on huomattu myös pajoilla. Alustavat numerot eivät aina pidä paikkaansa lopullisen koneen kanssa. Vertailun toteuttamiseen vaadittava nettitekniikka olisi opeteltavissa, mutta toteutus vaatii niin paljon työtä, ettei Timo lupaa siihenkään lähteä. Intiassakin on varmaan 20 puimurivalmistajaa tällä hetkellä.” Leikkuupuimurit ovat Nurmelan suosikkikoneita. 49. Paljon pyydetään kahden tai useamman koneen tietojen rinnakkaista vertailumahdollisuutta. Puola on ollut pitkään kakkosena.” Timon mukaan Puolassa on vilkkaita keskustelupalstoja, joilta löytyy paljon linkkejä Konedataan. Intiasta ja Kiinasta ei myöskään paljon tiedetä. ”Suomalaisten osuus käyttäjistä on pudonnut viime vuosina runsaaseen 40 prosenttiin. Oudommallekin maaperälle mies näet menee mielellään, jos alue kiehtoo
V uonna 1995 avattu Volvo-museo sijaitsee merkin synnyinsijoilla Göteborgissa, tarkemmin sanottuna Arendalin kaupunginosassa lähellä kaupungin elinvoimaista satamaa. Nämä kaikki saavat museossa oman ansaitun näkyvyytensä, sillä Volvo-museon ylläpitäjiin kuuluvat yhdessä henkilöautoja valmistava Volvo Car Group ja Volvon raskaista ajoneuvoista ja Penta-toiminnoista vastaava Volvo Group. Taipaleensa se aloitti norrköpingiläisen ajoopettajan Gustaf Zetterblomin nimikkopelinä. Noin 5,8-tonninen yleiskone ahkeroi 52-hevosvoimaisen dieselmoottorin pontevuudella. Volvo on pitkän, vuonna 1927 alkaneen historiansa aikana kasvattanut versojaan tunnetusti henkilöautoihin, raskaisiin ajoneuvoihin ja merimoottoreihin. Ajo-oppinsa tämän linjurin ratissa saaneita löytyi muun muassa Ruotsin ilmavoimien joukoista, ja viikonloppuisin kyydistä nautti usein kaupungin jalkapallojoukkue. 50. Varsin ruotsalaisesti sävytetyllä vuoden -49 L202 L -bussilla on hieno historia. Teksti ja kuvat: Harri Onnila VOLVO MUSEUM • Arendals Skans, Göteborg • ma–pe 10–17, la–su 11–16 • www.volvomuseum.com Rautaa rajan takana VOLVO-MUSEO, GÖTEBORG Valmistajan ylläpitämä Volvo-museo on puitteiltaan moderni, mutta sisällä on paljon nähtävää ja aistittavaa raskaan vuosikertaraudan ystäville. Bolinder-Munktell siirtyi Volvon omistukseen vuonna 1950, joten H10 350 vuodelta 1954 on uuden Volvo BM -merkin alkupään kamppeita
Museon piikkinokka LV101S on vuodelta 1939. 51. Ajokki edustaa PV444-sarjan loppusuoraa, sillä mallia valmistettiin 1947–1958. päivänä 1939 ensiomistajalleen luovutettu Volvo LV93DT sai öljypulassa eväät liikkumiselle Henriksdalissa Tukholman kupeessa valmistetusta Hesselman-häkäpöntöstä. Museokaluston asetteluun paneutumisesta käy esimerkkinä Caltex-asemalle ja sen vuoden 1935 polttoainepumpulle ajellut PV444-avolava vuodelta 1957. Toisessa maailmansodassa Ruotsi säästyi aktiivisilta sotatoimilta, mutta kurjisti raaka-ainepuute länsinaapuriakin. Lokakuun 16. Mukavan mallinen LV101 edusti Volvon vuonna 1938 esittelemää kevyttä 2,8 tonnin luokkaa
Suotta siellä ujostellaan, sillä 48-hevosvoimainen Volvo T43 vuodelta 1946 oli aikanaan ihan jämerä peli. Uljas Viikinki pysäyttää äärelleen. Aukileikattu voimalinja lienee Volvon alkuperäistä esittelyja koulutuskalustoa. Siihen kuului myös Volvon ensimmäinen aluevaihteisto, synkronoitu kahdeksanportainen R60-laatikko. Yhtiön varhaisista tuotoksista on museossa esimerkiksi etualalla oleva 15 hevosvoiman 3,05-litrainen B4R, joka oli tuotannossa vuodet 1909–1920. Merenkulku on erottamaton osa göteborgilaisvalmistajan historiaa, sillä tuleva autonvalmistaja tilasi ensimmäiset moottorinsa vuonna 1925 AB Pentaverkeniltä, joka sittemmin vuonna 1935 liitettiin osaksi Volvoa. Motti on vuosina 1965–1977 valmistettu TD100A, joka lukeutui Volvon vuoden 1965 suureen kahdeksan kohteen Systeemi 8 -päivitykseen. Tarkemmin sanottuna kyseessä on 12,7 tonnin ’63 Viking, jonka kuusipyttyistä dieseliä kirittää turboahdin. 52 VOLVO-MUSEO
No ehkei sentään, mutta komeasti kimaltaa yksi ensimmäisistä vuoden 1973 Volvo N12 -kuormaautoista. Samalla se merkitsi, että onnikkaa laitettiin liikkeelle 1 944-kuutioisen neloskoneen 28 hevosvoiman innolla. Kyseisen vuoden Volvo LV40 tosin tukeutui vahvasti ensimmäisiin henkilömalleihin ÖV4:ään ja etenkin PV4:ään, mutta rakennetta oli jämäköitetty kuormia ajatellen. Museon järein työkone on ’69 Volvo BM DR860, jonka omapaino on 11,4 tonnia ja kantavuus 15 tonnia. 8/2021 53. Uusi nokkamalli saapui tuolloin korvaamaan vanhat N86/N88-mallit. Lavasta päätellen töitäkin on ennen eläkepäiviä tehty. Volvon henkilöautotuotanto käynnistyi 1927, ja kuorma-autojen osalta touhu alkoi vuotta myöhemmin. Kyytiin vain! Ensimmäisen Volvo-kuorma-auton tavoin merkin ensimmäinen linjaauto LV4 rakennettiin PV4henkilömallin alustalle. Jokaisella Volvolla on hopeareunus. Alkulähteillä ollaan. N12:ta valmistettiin länsimaiden tarpeisiin 80-luvun loppuun mennessä noin 50 000 yksilöä
Kampeen kiinni Mikko on siirtänyt tietotaitoa myös nuoremmalle polvelle. 15-vuotias Mikko aloitti erikoisluvalla kesätyöt Juho Mahlamäen maatalouskonekorjaamolla. Kaikki kolme ovat konepajalla töissä, ja vapaa-aika kuluu erilaisten koneharrastusten parissa. Kaksikuukautisesta Mikko Mäen isä esitteli sorvin pojalleen, kun tämä oli vasta kahden kuukauden ikäinen. Kotona oli jo aiemmin tullut opeteltua sorvaaminen ja kaasuja kaarihitsaus, joten töissäkin homma sujui. Teksti ja kuvat: Mika Rassi 54. Tuohon aikaan esimerkiksi autojen jarrurumpuja tuotiin lähes viikottain sorvattavaksi. Poikien tapauksessa oppi taitaa olla osin perittyä, mutta Mikko lähti aikoinaan vähän toisille urille kuin oma isänsä. Mikko antoi piut paut kelloille, joista sai kotona tarpeekseen. KONEMIEHET MÄKI KONEMIEHET MÄKI Mikko, Juha ja Kari Mäki ovat syntyneet metallin maku suussa. ”Muun muassa auran vantaat täytettiin ja taottiin muotoon ja karkaistiin. Laanilla onkin niin laajat malmiesiintymät, että tutustuimme näin alkajaisiksi heidän vanhimpiin koneisiinsa. Hän suuntasi määrätietoisesti metallialalle. ”Kaikki kädentaidot ovat tarpeellisia ja arvostan niitä suuresti, mutta näissä konehommissa koneistusja hitsaustaidot ovat etusijalla.” Sittemmin pojat ovat kehittäneet ammattitaitoaan niin, että ovat nyt samalla konepajalla töissä kuin Mikko. Sorvikin oli tosin pienenpuoleinen, sillä Mikon isä oli kelloseppä, ja hän sorvasi könninkellojen koneistoihin akseleita. Kaikilla on kuitenkin eväitä kotoa. Mahlamäki oli suomenmestaruustason takoseppä, ja korjaamolla taottiin paljon. Ei ollut kärkipaloja kuten nykyisin”, Mikko kertoo. Vanhemmat asiakkaat eivät aluksi luottaneet nuoren miehen sorvaustaitoihin, mutta ääni muuttui kellossa, kun lopputulos oli kuten pitikin. I lmajoella isä Mikko ja pojat Juha ja Kari Mäki ovat innokkaita ja yhteen hitsautuneita raudan harrastajia. Ensin Mikko kävi ammattikoulun asentaja-koneistaja-linjan ja meni armeijan jälkeen Vaasaan teknilliseen kouluun, vaikka lentokonemekaanikon urakin ilmavoimissa houkutteli. Pojat Juha ja Kari ovat saaneet kotona opetella hitsaamaan ja koneistamaan
”Siinä on menty väärään suuntaan.” Työstöä pitäisi Mikon mielestä opetella ensin käsikäyttöisillä koneilla. Perusvehkeiden lisäksi Mäkien verstaalla on muun muassa magneettojen magnetointilaite, sylinteriporakone, seetijyrsimet ja mittavälineet männänrengasmittaa myöten. Niistäkin oli kokemusta jo lapsuudesta asti. Pitää osata ottaa joustot ja välykset huomioon.” Veivatkaa, pojat! Mikon nuoruudessa Mäen perheellä oli pieni maatila, ja kun isän aika kului pääosin kellosepänverstaassa, Mikko teki suuren osan tilan töistä. KONEMIEHET MÄKI KONEMIEHET MÄKI Kotoa löytyy työstökoneita jyrsintä myöten. Traktoreihin Mikko on myös rakentanut paljon lisälaitteita sirkkelistä lannanlevittimeen. Kotona oli Wickström, joka pyöritti sirkkeliä, ja Douglas, jolla pyöritettiin lähinnä betonimyllyä. Isoisä pani pojat moottoria hoitamaan jo silloin kun miehet eivät vielä nähneet moottorin yli. Hän on myös tehnyt vuosikymmenet yhteistyötä alan oppilaitoksen kanssa. Juha ja Kari ja vaarin Wickström. ”Douglasia moni rakentaja lainasikin. Traktorit kiinnostivat pienestä lähtien, ja niitä Mikko on hankkinut pienempiä ja isompia. Mies on pahoillaan siitä, että nykyään ammattikouluissa pääpaino on cnc-koneistuksessa. ”Kun itse on koneen kammessa kiinni, tulee tuntuma työstötapahtumaan. Mikko ei ole auttanut vain omia poikiaan metallialalle. Kun siiva otettiin pois ja akselille kierrettiin Vorwerk-eristysnauhaa pidon parantamiseksi, saatiin betonimyllylle sopivan pienet kierrokset.” 8/2021 55. Maamoottoreita Mäki alkoi kerätä 90-luvulla
Mielenkiintoinen osa kokoelmaa ovat vaakasylinterimoottorit. Mutta nyt vanhojen moottorien kimppuun. 56 Seppiä ja mestareita Konemiehet Mäki. Alkuunsa moottori oli korkeampi kuin mitä me olimme pitkiä.” Koneet makaavat, miehet huhkivat Maamoottoreita on kertynyt Mäkien maille muutamia kymmeniä. Periaatteena on ollut, ettei kovin montaa samanlaista konetta hankita. Mikko muistaa, kuinka paappa ja pojat käynnistelivät Wikua yhdessä. ”Ensin piti löytää John Deere, mutta löytyikin kaikkea muuta. työnjako, että Kari sorvaa ja minä jyrsin. Juhan ja Karin maamoottoriharrastus alkoi varhain vaarin Wickströmistä. Mikollakin on monet traktorit tallissa. Manuaalikoneistukset onnistuu kyllä kummaltakin.” Moottoreiden ohella nuoremmilla Mäillä on muitakin koneharrastuksia. ”Meillä on cnc-koneistuksessa sellainen Vaakamoottorin toimiva pienoismalli on vielä työn alla, pikkuinen stirling-moottori on valmis. Mäet pystyvät korjaamaan ja valmistamaan monenlaisia osia omalla verstaalla. Mikko toteaa: ”Vielä jos löytäisi John Deeren puolentoista ja kolmen hevosvoiman mallit. Myfordin sorvi on vuosimallia 1963, mutta jyrsinkone, porakone ja isompi sorvi ovat 2000-luvun koneita.” Eri koneisiin erikoistuneet pojat auttavat toisiaan. Äänenvaimentaja ja toinen kampikammion luukku puuttuvat vielä. Kun niitä oli muutama kasaantunut, tuumittiin, että hankitaan lisää.” Koneita onkin sitten keräntynyt paljon eri merkkejä, kokoja ja malleja. Nyt se on melkein valmis. Lisäksi Kari harrastaa kuormaja henkilöautoja ja Juha vanhoja traktoreita. Muitakin harvinaisempia voi kokoelmaan ottaa. Nämä ovat Mikon tekemiä. Kunnollakaan ei ole väliä, saadaan kyllä kunnostettua.” Se pitää paikkansa. Mäet ja heidän muut koneensa tavataan lehden sivuilla varmasti vielä uudestaan. Kaksipyöräisiä on tallissa kymmeniä. Se löytyi huonokuntoisena kuusen juurelta. Ei tarvitse joka osan takia kylältä lähteä tekijää etsimään. Juha muistaa asiat vähän toisin: ”Oikeastaan se meni niin, että vaari antoi meille bensapullon, sanoi, että veivatkaa, ja meni jatkamaan kellohommia. ”Hommaa helpottaa, kun kotona on koneet. Mikolla on parhaillaan työn alla tuntemattoman tekijän venekäyttöön tarkoitettu viraapelimoottori. Karikin on tehnyt itse moottoreita, mutta niihin palaamme myöhemmin omassa jutussaan
Mäetkin ovat kerran joutuneet magnetoimaan magneeton uudelleen. Harvan sytytyksen ansiosta moottori kuluttaa vähän polttoainetta. 8/2021 57. Siinä on säilynyt alkuperäiset sytytysosat, matalajännitemagneetto ja mekaaninen sytytystulppa. ”Tulpassa on kärjet sisällä. Mäen kuusihevosvoimainen John Deere on isomman pään koneita. Moottorin vuosimalli on 1926, ja sen teho on seitsemän hevosvoimaa. Monessa tapauksessa tämä alkuperäinen yhdistelmä on lakannut toimimasta ja moottoriin on vaihdettu tavallinen magneetto ja tavallinen tulppa. Toinen vaakamoottoreille tyypillinen ominaisuus on hit and miss -säätäjä. Kun tulppaa naksahtaa ja kärjet aukeavat, se lyö kipinää”, Mikko selittää. Moottori jäähtyy, kun vesi kuumenee, höyrystyy ja haihtuu. John Deere säilytti sekä traktoreissa että moottoreissa jonkin aikaa hyvämaineisen Waterloo Boy -merkkinimen. Sjöholm Turusta V aakamoottorit olivat yleisiä erityisesti Amerikassa. Sjöholmissa on vanhan ajan vaakamoottoreiden tyyliin avonainen jäähdytysvesisäiliö sylinterin ympärillä. Se pitää moottorin oikeaa käyntinopeutta yllä avaamalla imukanavan venttiilin vain silloin kun kierrosnopeus laskee haluttua pienemmäksi. Pitkään sen jälkeen yhtiö teki kuitenkin leipätyönään paikallismoottoreita. Niinpä tämä Alex Sjöholm Oy:n konekin on syntynyt liki Aurajoen vartta Vartiovuorenmäen takana. Vuonna 1918 Deere hankki omistukseensa Waterloon bensiinimoottoriyhtiön, jonka perustaja John Froelich oli tehnyt ensimmäisen bensiinikäyttöisen traktorin jo 1892. Jos vastaan tulee suomalainen paikalliskäyttöön tehty vaakamoottori, sen kotopaikaksi voi melko huoletta veikata Turkua. Vaikka esimerkiksi Vaasassakin tehtiin paljon moottoreita, makaavia siellä ei valmistettu. Niinpä vettä pitää koneen käydessä lisätä säiliöön. Deere sytyttää M aailman suurimman traktorivalmistajan John Deeren vetokonetuotanto on alkanut yritysoston kautta. Matalajännitemagneetto kehittää jännitettä koko ajan
Kehittynyt Natikka I nternational LA vuodelta 1936 on chicagolaista tekoa. Hyvin pieniäkin vaakamoottoreita tehtiin aivan samanlaisille rakenteella kuin isoja. Näitä moottoreita on Suomessa enemmänkin, mutta Mäkien yksilössä on pari erikoisuutta. ”Tämä on petroliversio. 58 Seppiä ja mestareita Konemiehet Mäki. Lisäksi Natikassa on ylimääräinen vesisäiliö. Nelsonin veljesten Michiganissa valmistama Jumbo CB on nimestään huolimatta vain kolmihevosvoimainen, eikä se ollut sarjan pienin moottori. Toisaalta makaavat moottorit vaativat käyttäjän jatkuvaa seurantaa esimerkiksi voitelun toimimiseksi. Jumbo on vanha moottori, Mäkien tietojen mukaan vuodelta 1915. Siinä näkyy, kuinka vaakamoottoritkin kehittyivät rakenteeltaan umpinaisiksi. ”Kun moottori on ollut pellolla lypsykonetta pyörittämässä, säiliössä kuumentuneella vedellä on voinut pestä lypsyastioita ja käsiä.” Tämä 1,5–2,5 hevosvoiman moottori on pyörittänyt tukkikuljetinta Lantulan sahalla Vammalassa. Vanhoissa vaakasylinterimoottoreissa oli useimmiten avoin kampikammio ja moottorin osat olivat purkamatta käsillä, kuten tästä yhdeksän hevosvoiman isosta Waterloo Boystä huomataan. Sen tarkoitus on yhtäältä parantaa moottorin jäähdytystä ja toisaalta tarjota lämmintä vettä käyttäjän tarpeisiin. Yleensä nämä ovat bensakoneita”, Mikko sanoo
Kun moottori on käynnissä, venttiilit avataan. 8/2021 59. Näin saadaan aikaan suurempi paine, ja moottori käynnistyy helpommin. ”Siinä on 24-volttiset laturi ja starttimoottori”, Juha sanoo. Listerin lisenssillä W ickström valmisti dieselmoottoreita englantilaisen Listerin lisenssillä 30-luvun lopulta 50-luvulle. Vaikka vesisäiliöt näyttävät sylinterikohtaisilta, vesitila on yhteinen. Mannheimin haihduttava S aksalainen MWM on tehnyt moottoreita vähän joka tarpeeseen. Moottori on haettu Turun Kakskerrasta, ja se on pisin moottorin hakureissu, jonka Mäet ovat omin ajoneuvoin tehneet. Eräs näiden moottoreiden erikoisuus on säädettävä palotilavuus. Esikammion yhteydessä on sivukammio, ja näiden välillä venttiili. Samaa kaksisylinteristä moottoria on käytetty esimerkiksi Fendtin traktoreissa. ”On saattanut Lapissa kuulua sadatus, kun on ruvettu keräämään kylän kaikki kuuden voltin akut talviaamuina.” Käynnistystä varten on kampikin. Yksilön erikoisuus on vaakamoottoreiden tyylinen kiehutusjäähdytys, joka onkin sopinut koneen työtehtäviin. ”Veivistä saa ottaa vähän lujempaa kiinni, jos meinaa moottorin saada sillä käyntiin”, Mikko arvelee. Tällainen 6,2-litrainen nelisylinterinen oli niistä toiseksi suurin. Se on nimittäin palvellut troolarissa vinssin pyörittäjänä. Kiehutusjäähdytys sopii troolarin vinssin pyörittäjälle. Mäkien tietojen mukaan tämä moottori on työskennellyt Rovaniemellä sahalla Lapin jälleenrakennuksen aikaan. Moottorin teho on 24 hevosvoimaa. Tämä vuoden 1953 MWM-dieselmoottori mallia KDW 415Z on sen sijaan ehta saksalaistuote. Käynnistettäessä venttiili ruuvataan kiinni eli pienennetään palotilaa. Ensimmäisissä brasilialaisissa Valmeteissakin oli MWM:n sikäläiset myllyt
Moottori oli ollut ulkona vuosikymmeniä sylinterin kansi auki. Tikkoja on Mäellä kolme. Jos paine vuotaa männän ohi eikä tuotto riitä, sitten otetaan paine traktorin hydrauliikasta”, Mikko sanoo. ”Se on siitä erikoinen, että se käy polttoöljylläkin. ”Osa on saatu liikkeelle käsipumpulla. Sitä on käytetty myös etanolilla, se käy sillä hienosti.” Kari on rakentanut Tikkaan paljon osia, kuten venttiileitä ja kaasuttajajärjestelmän. Samaa konstia Mäet ovat käyttäneet muihinkin jumiutuneisiin moottoreihin. Mikko esittelee Tikan alkuperäistä haljennutta pakoventtiiliä, jonka paksu osa kuumennetaan ennen polttoöljykäyttöä. Tikka huolii monenlaista ruokaa. Tämä vuoden 1922 Tikka oli löytöhetkellä niin huonossa kunnossa, että sen kunnostus tuntui mahdottomalta. ”Kaasuttajaa tässä ei ole oikeastaan ollenkaan, on vain ilmaläppä ja neula.” Kaasuttajana toimii ilmaläpän ja neulan systeemi. Pakoventtiili pitää sitä varten kuumentaa kannen sivussa olevasta luukusta puhalluslampulla. Mutta tehtiin siellä 1910–20-luvuilla myös moottoreita. Syntymäpaikka sydän Suomen T ikkakoski muistetaan hyvin kahdenkinsorttisista ompelukoneista. 60 Seppiä ja mestareita Konemiehet Mäki. Konetta lioteltiin polttoöljyllä yksi talvi, ja lopulta mäntä irtosi hydraulipaineella
Kaupan päälle avaimenperä. Konehuolto T. 040 680 1688 Veistämötie 8, 90550 Oulu toimisto@heavypartsagent.fi WWW.HEAVYPARTSAGENT.FI www.filtervelho.eu Viipale mediat Klikkaa ostoksille konemiehen verkkokauppaan! www.supermarket.fi Supermarket.fi 37 90 Suuri Valmet -traktorikirja Upea 216 sivuinen valokuvakirja. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. 8 00 Vanhat Koneet pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi Puh. Deeren Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, JD oheistuotteet ja öljyt, ja Castrol öljyt. 14 90 Legendaarinen Vanhat Koneet -lippalakki. 02-868 3000 | Eurajoki www.vrp-makela.fi ”PITÄISIKÖ TALLIN VANHIMMALLE HANKKIA UUDET RENKAAT?” Konemiehen Varaosaliike Parts Heavy AGENT Myymälä Puh. 8 90 Vanhat Koneet parkkikiekko 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2010 alkaen
Mutta miten kävi Cletracin. Autotuotanto eriytettiin White Companyksi vuonna 1906. Cletrac telan mitan edellä 62. White lähti yliopistosta valmistuttuaan Eurooppaan opiskelemaan autojen suunnittelua. Rollin H. Caterpillarit porskuttavat tänäkin päivänä. Valikoima laajeni myös 2,5ja kolmetonnisiin kuorma-autoihin. Whitella oli neljä poikaa, Walter, Clarence, Windsor ja Rollin, ja heitä poltteli kiinnostavampi uutuus – automobiili. Tuohon aikaan höyryja polttomoottorit olivat varsin tasapäisiä vaihtoehtoja autojen voimanlähteinä. Maailmansotien välillä USA:ssa oli kaksi merkittävää telatraktoreihin erikoistunutta valmistajaa, Caterpillar ja Cletrac. Höyry innostus haihtui kymmenessä vuodessa, ja White siirtyi polttomoottoreihin. Hän jalosti ranskalaisen Léon Serpollet’n keksimää pakkokiertokattilaa ( flash boiler) paremmin autokäyttöön soveltuvaksi. Rollin oli höyry miehiä. Perheen ompelukonetehdas aloitti höyryautojen valmistuksen vuonna 1900. O hion Clevelandissä asustanut Whiten perhe oli yritteliästä väkeä. Arvovaltaisin asiakas oli presidentti Theodore Roosevelt. White Steamerit osoittautuivat kelpo vaunuiksi, joilla kellotettiin nopeusennätyksiä. White Sewing Machine Company pysyi lestissään 1890-luvulle, jolloin tuotevalikoima laajeni uuden ajan kotkotuksiin, kuten polkupyöriin, rullaluistimiin ja kerosiinilamppuihin. Samoihin aikoihin Rollinin intohimon kohteeksi vaihtui traktori. Thomas White perusti menestyvän ompelukonetehtaan vuonna 1866
F-malli (Whiten nimikirjaimet oli käytetty) oli jo niin kapea, että sillä saattoi ajaa rivien välissä. Rollin H. Menetelmää sovelletaan edelleen joissakin tela koneissa. Moottoriaurahankkeet ajettiin yllättäen alas. Tru-Traction-differentiaaliohjauksessa kääntyminen perustui telojen väliseen nopeuseroon ilman vetotehon laskua. Parhaimmillaan 20-30-lukujen taitteessa Kletrakki keikkui Suomen myyntitilastojen mitalisijoilla. Lähes 30 000 oranssia ja vihreää traktoria lähti maailmalle. Siitä suunta oli vain alaspäin. 63 8/2021. Tällöin vetoteho luonnollisesti puolittui, ja tiukan paikan tullen eteneminen päättyi. Whiten pajasta alkoi taas kuulua tarmokas kalke. Seuraavan W-mallin korkeampi maavara mahdollisti riviviljelyksillä kasvuston päältä ajamisen. White vetäytyi Havajille veljensä ananasfarmille jatkamaan tuote kehittelyä. Budan tai Waukeshan moottoreilla varustettu telatraktori ehti olla tuotannossa seuraavaan vuoteen. White teki tela koneeseensa planeettapyörästöt. Viimeiset Oliver-Cletracit toi Suomeen Hankkija. Hän ja Clarence saivat touhuta yrityksessä vapaasti, ja patentteja alkoi syntyä. Rollin H. Rollin jätti perheensä yrityksen ja perusti lupaavan kapineen valmistamiseksi Cleveland Motor Plow Companyn. Hän oli tullut vakuuttuneeksi telatraktoreiden ylivoimaisuudesta maatalouskäytössä. Parempaa oli tulossa. Vuonna 1912 White Companyn pihalle ilmestyi vaikuttavan näköinen moottoriaura. Whiten tärkein keksintö liittyi telatraktoreiden voimansiirtoon ja ohjattavuuteen. Kallis mutta pätevä laite siivitti yrityksen kasvuuralle. Walterin ja Windsorin johtamasta White Companysta (myöhemmin White Motor Co.) kasvoi yksi USA:n johtavista kuorma-autojen valmistajista. Yksi Cletracin monista maahantuojista Suomessa oli turkulainen Victor Forselius Oy. TruTractionia käytettiin vuoden 1917 H-mallissa, jota myytiin muutamassa vuodessa yli 12 000 kappaletta. Nopeita käännöksiä Maatalouden motorisointi haki vielä muotoaan, joten Rollin H. White niiden ominaisuuksia maatalouden tarpeet huomioiden. White paranteli teloja ja lisäsi telarulliin paineöljyvoitelun. Whiten keksijän vaistoille oli käyttöä. Vuonna 1939 esitelty HG oli Cletracin eniten valmistettu malli. Maatalouden telatraktori Vaikka Cleveland-telatraktoreita käytettiin ahkerasti maansiirtotöissä, kehitti Rollin H. Tavallisin ja helpoin tapa saada telatraktori kääntymään oli irrottaa sisäkaarteen puoleisen telan veto ja avittaa vielä ohjausjarrulla. Cletrac telan mitan edellä White vetäytyi Havajille veljensä ananasfarmille jatkamaan tuotekehittelyä. Jo tuolloin kiinnitettiin huomiota paitsi vetotehoon, myös pyörätraktoreiden maata tiivistävään vaikutukseen. Vuonna 1916 yrityksen ensimmäinen kaupallinen valmiste Cleveland Model R oli valmis. Yrityksen nimeksi tuli vuonna 1917 Cleveland Tractor Company
Repeämisiä tapahtui tämän tästä, ja lopulta Cletracin oli kutsuttava kumikoneet telojen vaihtoon. Puhdikasta 2,4-litraista moottoria käytettiin myös Cletrac F -telatraktorissa. Cletrac F osui amerikkalaisen (ja myös suomalaisen) viljelijän hermoon ja kauppa kävi. Vanha suola alkoi janottaa Whitea, ja hän perusti vuonna 1923 sivuprojektiksi Rollin Motor Co:n. Saatavissa olevat materiaalit ja telojen muotoilu eivät kestäneet kovaa rymistelyä. King Whitelle ja siirtyi heiluttamaan hallituksen puheenjohtajan nuijaa. Tuotanto päättyi jo 1925. White hylkäsi suunnitelmat ja aloitti telatraktoreiden kehittämisen. Vuonna 1918 Cleveland-telatraktorit saivat uuden nimen Cletrac. Todella kompaktin 20 hevosvoiman telapurkin leveys oli vaivaiset 109 senttiä ja pituuskin vain reilut pari metriä. Kompaktit ja kehittyneet voimanpesät löysivät paikkansa pienten maatilojen yleistraktoreina. Vuonna 1930 yrityksessä tapahtui vahdinvaihto. Clevelandissa oltiin ajan hermolla, kun vuonna 1933 lanseerattiin ensimmäinen dieselmalli, 92 hevosvoiman 80D. Rollin H. Moderneissa eurooppalaistyylisissä henkilöautoissa oli nelipyöräjarrut ja matalapainerenkaat. Rollin H. Amerikan autoistuessa tarvittiin teiden rakentamiseen järeitä telakoneita, ja kysyntään vastattiin. Lypsävä lehmä myyntiin Cletracin omien moottoreiden valmistus päättyi 30-luvun alussa ja Hercules valikoitui hovihankkijaksi. Rollinit olivat korkealaatuisia ja verraten huokeita, mutta kassakone ei kilissyt tarpeeksi usein. Cletrac kokeili HG-telatraktoreissaan kumitelojen käyttöä vuonna 1940. Vuonna 1927 malliston ja samalla koko mantereen väkevin telauros oli Cletrac 100, jonka Wisconsinbensakone kehitti hihnapyörälle 120 hevosvoiman tehon. Pienet alle 30 hevosvoiman traktorit olivat Cletracin leipä laji. Cleveland-moottoriauroja ei rakennettu kuin muutamia vuosien 1912 tienoilla. Rollin H. Erityisen suosittu Cletrac W pysyi tuotannossa vuoteen 1932 saakka. White luovutti toimitusjohtajan pestin pojalleen W. Whiten innovatiivisuudesta kertoo hänen suunnittelemansa traktorin eteen kiinnitettävät, työnnettävät työkoneet, joista tuli Cletracin tunnusmerkki. Ku va : B la ke M alk am ak i 64
Vuonna 1943 menestyvä yritys pantiin myyntiin. Rollin H. Kevyttä 20 hevosvoiman General GG:tä myi joillain markkina-alueilla myös Massey-Harris. Mallin tuotanto-oikeudet myytiin vuonna 1942 Avery Companylle. Lisäksi M22ja M24-tankeissa rullasivat Cletracin differentiaaliohjauksen rattaat. Erityisesti lento koneiden siirtelyyn tarkoitettua M2-mallia valmistettiin eri versioina yli 6 500 kappaletta. King Whiten terveys alkoi reistailla, eikä suvusta löytynyt toista sopivaa ja halukasta jatkajaa. Ostaja löytyi suurten järvien alueelta Illinoisista. Kaupat tehtiin vuonna 1944. Cletrac valmisti vain telatraktoreita yhtä sivuaskelta lukuun ottamatta. Differentiaali ohjaus teki Cletracista sinnikkään etenijän, kunhan nelisylinterisen Weidleyn 12 hevosta vain jaksoivat. Whiten telatraktoreiden menestystarina alkoi H-mallista. PyöräCletrac möi hyvin, mutta sota tuli väliin ja tuotantoa jouduttiin rajoittamaan. Cletrac K20:ssa oli jo tarpeeksi puhtia useamman työkoneen samanaikaiseen käyttöön. Vasta 50-luvun alussa Cletrac-nimi hävisi traktoreiden pelleistä, jotka saivat vihreän maalipinnan. Hienosti patinoituneen vuoden 1927 Cletrac K20:n konepellin alla on tehtaan oma 20 hevosvoiman bensakone. Cleveland Tractor oli traktorin eteen kytkettävien työkoneiden edelläkävijä. High Speed -version huippu nopeus oli 35 kilometriä tunnissa. Vuonna 1939 Clevelandin tehtaan laanille alkoi piirtyä renkaanjälkiä, kun kolmipyöräisen Cletrac GG:n valmistus alkoi. 8/2021 65. Sodan aikana W. Cleveland Tractor Company valjastettiin sotateollisuuden käyttöön, kun M2-telatraktoreita alkoi ilmestyä Yhdysvaltain maavoimien rivistöön. Telatraktorit säilyttivät aluksi nimensä ja oranssin värinsä. Cletrac M2 -telatraktoreita käytettiin toisen maailmansodan aikana USA:n ilmavoimissa lentokoneiden siirtelyyn alkeellisilla lentokentillä. Oliver Corporation kaipasi telatraktoreita palettiinsa, ja hyvämaineisen Cletracin 20–95 hevosvoiman mallisto tuotantolaitoksineen kelpasi hyvin. Moottorina oli kuusi sylinterinen 150 hevosvoiman Hercules WXLC3bensa kone
Kuusi pyttyisen Wisconsinin iskutilavuus oli kunnioitettavat 19,5 litraa. Oliver alkoi vuoden 1944 yritys kaupan jälkeen hiljalleen muuttaa Cletracmallistoa omiin väreihinsä. Cletracilta peritty HG-mallimerkintä muuttui vuonna 1951 OC-3:ksi. Hiljalleen Oliver OC (Oliver Crawler) -mallisto alkoi elpyä. Whiten luomisvoima ei enää kannatellut. 66. Whiten veljesten vuosisadan alussa perustama kuormaautovalmistaja White Motors halusi laajentua agritekniikan pariin. Kilpailijat pääsivät iholle, ja kannattavuus laski. White oli saanut sadannen ja samalla viimeisen myönteisen päätöksen patenttihakemukselleen vuonna 1933. Ympäri käydään, yhteen tullaan Oliver luotti Cletracin arvostukseen markkinoilla eikä vuosiin panostanut juurikaan tuotekehittelyyn. Rollin H. Vuonna 1960 White osti Oliverin ja nielaisi 60-luvun aikana vielä Cockshuttin ja Minneapolis-Molinen. Muutos tuli kuitenkin yllättävältä suunnalta. White siirsi uusien telakonemallien tuotannon Charles Cityyn ja lopetti ammoin perustamansa Clevelandin tehtaan toiminnan vuonna 1965. Maksimiteho hihnapyörältä mitattuna oli 120 hepoa. Samalla valmistettiin viimeiset Cletrac-sukuiset koneet. Uusi yhtiö Cletrac Corporation tosin valmisti telatraktoreita jonkin aikaa Clevelandissa, mutta ne markkinoitiin Whiten Oliver-divisioonan lippujen alla. Armoitettu keksijä Rollin W. Olisi voinut luulla, että White olisi perinnetietoisesti elvyttänyt Cletracin brändin, mutta toisin kävi. Hän ei ehtinyt nähdä Clevelandin tehtaiden alasajoa vaan menehtyi syyskuussa 1962. Pienistä telamönkijöistään tunnettu Cletrac löi 20-luvun lopulla tiskiin malliston, jonka huipulla oli muhkea 100-malli. Vanha suola alkoi janottaa Whitea
Ruotsin Cletrac-muuunnokset LIMO Cletrac oli suosittu telatraktori myös Ruotsissa. Lupa heltisi, ja yksi Cleveland H purettiin mallitraktoriksi. Myös dieselversio oli saatavilla. OLIVER ALFTA-TELATRAKTORI Östbergs Fabrik Ab viritteli vuonna 1954 kehittämänsä Alftakumipyörätelat Oliver HG-42 -telatrakoriin. Lakkojen ja toimitusongelmien vuoksi ensimmäiset Limotelatraktorit valmistuivat vuonna 1921. Pelkistetyn ja edullisen GG:n voiman lähteenä oli 22 hevosvoiman Hercules IXA3. Jo vuonna 1919 Motala Verkstad (vuodesta 1920 Ab Lindholmen-Motala) tunnusteli maaperää Cletracin lisenssivalmistuksen aloittamiseksi. Kuva: Motala Industrimuseum Kuva: Blake Malkamaki Ku va : B la ke M alk am ak i 8/2021 67. Yritys jatkoi Cletracin maahantuojana. Sähköstarttia ei ollut, toisin kuin useissa telamalleissa. Oliver OC-6:ssa käytettiin samaa 35 SAE-hevosen OliverWaukeshabensamoottoria kuin Oliver 77:ssa. Raideväli oli maksimissaan 1,72 metriä. Pahaksi onneksi talouden taantuma lannisti ostajakandidaatit. Kolmipyöräinen General GG oli Cleveland Tractor Companyn ainoa pyörätraktori. Noin 700 laitetta valmistui, ja Suomeenkin rantautui joitakin. Huippunopeus nopeimmalla kolmannella vaihteella oli 7,4 kilometriä tunnissa. Tavoitteena oli kehittää tehokas etenijä metsäkäyttöön. Limo tehtiin H-mallin mittojen mukaan lukuun ottamatta takaosaa, jonka motalalaiset suunnittelivat itse. Vuonna 1934 esitelty E-sarja oli suunniteltu erityisesti maatilojen traktoriksi. Viimeiset koneet sadan Limon valmistuerästä myytiin vasta vuonna 1928, ja suurin osa kaupoista tehtiin tappiolla. Myös HG-42/OC-3-mallin seuraajat OC-4 ja OC-6 saivat alleen kumipyörät ja Alfta-telat. Lisätäkseen vetokykyä entisestään ÖSA suunnitteli Oliveriin alennuslaatikon, joka pultattiin alkuperäisen askin taakse. ÖSA toimitti myös Alfta-telapaketteja Oliverille USA:han. Weidley Motors Companylta Indianapolisista tilattiin sata moottoria. Dieselmallissa oli hihnapyörätehoa 38 hevosvoimaa. Saatavilla oli sekä kesäettä talvikäyttöön soveltuvat telat
Tuntemattomaksi jäänyt kuvaaja dokumentoi veneiden ja irtaimiston nostamista aluksen kyytiin Russarössä maaliskuun 22. Onni loppui sodan jälkeen. Alus meni Neuvostoliittoon sotakorvauksena, ja sieltä se myytiin 70-luvun alkupuolella romutettavaksi. Ku va : SA -K uv a 68. Sodan aikana aluksella oli onni myötä. JÄÄKARHUN VOIMALLA Suomeen saatiin 1920-luvun puolivälin jälkeen suuri ja komea jäänmurtaja. Sitä yritettiin upottaa pommittamalla useaan otteeseen tuloksetta. Teksti: Kari Mattila Väylät auki sota-aikana Ku va : M us eo vir as to /S uo m en m er im us eo n ku va ko ko elm a Ku va : SA -K uv a Ku va : SA -K uv a Jääkarhu oli talvisodan jälkeen mukana Hangon evakuoinnissa. päivänä 1940. Kahdesti sillä seilattiin miinoitettua jääränniä pitkin vahingossa, mutta miinat eivät räjähtäneet. Arkistomateriaalia on onneksi jäänyt jälkipolvien ihailtavaksi
Uljas alus Turun sataman uljaan nosturin vierellä. Kapteeni Nieminen seisoo kannella, kun alus on poistumassa Hangosta. Ku va : SA -K uv a 69. Kuva: SA-Kuva Ku va : SA -K uv a Ku va : SA -K uv a Ku va : SA -K uv a/ Vil ho H ein äm ie s Ku va : SA -K uv a Jäänsärkijä Jääkarhu Utön liepeillä syksyllä. vuonna 1940. Murtaja rakennettiin Hollannissa, ja se valmistui vuonna 1926. Jääkarhu oli höyryalus, mutta se käytti polttoaineena hiilen sijaan öljyä. Suomen merimuseon kokoelmissa on valokuva Jääkarhun peräakselin kannattimista. Jääkarhu jäi Suomen viimeiseksi höyrykäyttöiseksi jäänmurtajaksi, seuraajat oli jo varustettu dieselmoottorilla. Jäänmurtajan radiosähköttäjä kojeidensa äärellä. Niinpä lämmittäjän työolot olivat monin verroin helpommat vanhempiin aluksiin verrattuna. Iso alus, valtavat osat. Kuvan ottaja on jäänyt tuntemattomaksi, päivämääräksi on merkitty maaliskuun 23. Alukseen tehtiin jo uutena asennuspaikat tykeille ja etusekä takaosan varastotiloista tehtiin kelvolliset ammusten varastointiin
Sota ja Yhteissisu Sota merkitsi muuttoa Sisullekin. Sota-ajan tarpeisiin perustettiin uusi yhtiö Yhteissisu, joka muuttui sitten Vanajan Autotehtaaksi. Dieselmoottoreiden tarjonnassa Sisu oli varhain mukana Herculeksilla. Jo aloittaessaan se oli huomattava koritehdas ja maan suurimmaksi mainittu autokorjaamo. Helsingin tehtaalla oli tuolloin valmistumassa ensimmäinen sarja kuorma-autoja. Kotimaisia osia ja laitteita haluttiin hankkia seuraaviin malleihin. Parin vuosikymmenen kuluttua Sisu ja Vanaja yhdistyivät. Linjurien puolella Sisujen osuus oli melkein kymmenen prosenttia ja merkki oli neljänneksi yleisin. 70. Sisun mainoksissa lueteltiinkin sitten kotimaisia tehtaita osahankkijoina. SISU JA VANAJA Ensi vuonna tulee kuluneeksi 90 vuotta ensimmäisten Sisu-autojen valmistumisesta. Herculesin malleista Jyry-Sisuilla oli merkittäviä tehtäviä tavaralinjaliikenteen kasvaessa 1950-luvulla muutamasta säännöllisestä kuormaautovuorosta omaksi elinkeinohaarakseen. Esimerkiksi Helsinkiin hankittuja Büssing-NAG-alustoja koritettiin kaupunkibusseiksi. Sisulla vedettiin myös ensimmäiset pitkät rahtilinjat Suomesta ulkomaille. Kuusisylinterisiä koneita alkoi valmistua seuraavana vuonna. Karjaalta hankittiin tontti, ja autojen valmistus siirrettiin jatkosodan aikana sinne valmistuneisiin tiloihin. Kuormurimerkeistä Sisu oli kahdeksantena, mutta sen osuus kaikista oli alle kaksi prosenttia. Tämän huolella hoidetun rekkaveturin linjakilvessä on kuvitteellinen linja, mutta Pariisiin kyllä suuntautui rahtiliikennettä vuodesta 1959 alkaen. 1931 perustettu Suomen Autoteollisuus Oy sulautti itseensä kaksi vanhempaa autoalan yritystä. Vuoden 1939 rekisteritilasto kertoo, että käytössä oli 303 Sisu-kuorma-autoa ja 295 Sisu-linja-autoa. Sitten siirryttiin amerikkalaisiin Hercules-moottoreihin. Moottoreiden hankinta kotimaasta oli valmisteilla. Tässä katsahduksia Sisun ja Vanajan vaiheisiin. Kuormaautojen osalta Sisujen osuus ei ollut vielä ihan täyttä prosenttia kaikista. Sopimukseen päästiin 1933 lopulla Olympia-moottoreita valmistavan Suomen Moottoritehtaan kanssa. Olympiat olivat käytössä vain kahtena vuotena. Parissa vuodessa Sisuja ehti ilmestyä liikenteeseen niin, että vuoden 1935 päättyessä rekisterissä oli 57 Sisulinjuria ja tasan sata Sisu-kuormuria. Suomen Autoteollisuus Oy mainosti korien valmistustaan ja korjaamoaan edelleenkin. Raitiovaunujen valmistus tuli sivuhaaraksi. Suomen Autoteollisuus Oy:n toimitusjohtaja totesikin 1941 yhtiön kymmenvuotisjuhlassa puhuessaan, että yhtiö on valmistanut melko tarkkaan yhtä paljon kuorma-autoja ja linja-autoja. Autot olivat Penta-moottoreilla varustettuja Volvon tekniikkaan ja osiin perustuvia autoja. E nsimmäinen Sisu oli linja-auto, jolla ajelutettiin lehdistön edustajia kesällä 1932. Linjureista Sisujen osuus oli tuntuvampi 3,1 prosenttia
Uusia Vanajia merkittiin kuormurirekisteriin 408 vuonna 1956. Linja-autojen rekisteröinneissä hyviä Vanaja-vuosia olivat 1957 ja 1959, jolloin lukemat nousivat toisellesadalle. Kuorma-autojen tuonti oli vapautunut, ja halvat englantilaiset olivat houkutteleva vaihtoehto kuorma-auton ostajille. Muutaman vapaan kilpailun vuoden jälkeen vuoden 1960 lopussa voitiin todeta Sisun olevan kolmanneksi yleisin kuormuri ja Vanajan seitsemäs. Valtiovaltakin karsi ison tilauksensa vain 350 autoon. Puute järeämmästä autokalustosta oli suosinut kotimaisia valmistajia. Lopputulemana oli kuitenkin muutos Vanajan Autotehdas Oy -nimiseksi valtion ja teollisuusfirmojen yhdessä omistamaksi autotehtaaksi. Uhkakuviakin oli. Sisu itse jatkoi linjuripuolella ja korjaamona. Vuosikymmenen lopulla järeimpiin malleihin sai Rolls-Roycemoottorin. Vanajan kuormurit näyttivät kauempaa katsoen hyvin yhdenkaltaisilta. Sotavuosina kuorma-autojen tarve havaittiin, ja valtiovallan tarpeiksi laskettiin 7 000 autoa. 8/2021 71. Ensimmäiset Vanajassa tehdyt Sisut valmistuivat vasta sodan jo päätyttyä. Tosin puhekielestä tukkirekkasana ei noin vain hävinnyt. Pohjolan tehokkaimmaksi kuorma-autoksikin on R-142:sta sanottu, ainakin kookkaimmalla moottorilla. Eduskunnassa käsiteltiin Yhteissisun jatkoa äänekkäästi yksien vaatiessa sen lakkauttamista ja toisien sen muuttamista yksin valtion yhtiöksi. Korjaamon mainos ilmestyi 1939 Suomen Autolehden kannessa. Siellähän raskaita lasteja ajettiinkin. Vuosikymmenen loppupuolella kuormurimalleja oli peräti 43. Puukaasuttimet tulivat tuotantoon jo 1939. Miten ne selviäisivät sitten, kun pitkään jatkunut tuonnin tiukka säännöstely loppuisi, ja ulkomaiset halvat autot tulisivat tarjolle. kehitettyjä Sisu AM -moottoreita alettiin valmistaa. Vuonna 1954 valmistui 570 Sisua, seuraavana vuonna 603 ja sitten jo 828 vuonna 1956 ja 972 vuonna 1957. R-sarjan Jyry-Sisuun on ehkä kuvausta varten tehty pieni ylikuorma. Niinpä valtiovalta ja useampi suuri teollisuusfirma perustivat Yhteissisuyhtiön, joka alkoi nostattaa autotehdasta Vanajaan. Raskaita ja yliraskaita kuormia noilla Sisuilla kuitenkin vedettiin lansseilta pudotuspaikoille tai sahoille. Tässä Sisun järeän puunkuljettajan mainos vuodelta 1972. Sisun rahkeet yksin eivät olisi riittäneet. 70-luvulla tukkirekan seuraajiksi tulivat täysperävaunut. Sitten menekki hiipui pariksi vuodeksi alle 300:n kohotakseen taas vuosikymmenen lopulla jopa 397:ään. Vetäviä pyöriä oli riittävästi. Kotimaisille kävi kuitenkin hyvin. Säännöstelystä markkinoille 1950-luvun alkuvuosina Sisu-autoja valmistui noin kahdensadan vuosivauhtia. Vuonna 1958 Vanajan mallistoa esiteltiin sanomalehti-ilmoituksilla varsinkin maakunnissa. Uudelle tehtaalle annettiin Sisukuormurin valmistusoikeudet. Kontioiden kanssa samaan aikaan tuotiin jakeluliikenteeseen tarjolle Nalle-Sisu. M-sarjan Sisuissa oli tähän aikaan Rolls-Roycen Eagle-moottori tai vähäisempiin tarpeisiin Leyland V8. Moottoreita hankittiin väliin useammaltakin valmistajalta. Silti 50-luvun puolivälissä tarjolla oli 12 eri kuormurimallia, joihin oli saatavissa yhdeksän eri moottoria. Suomen Autoteollisuus Oy alkoi toimia ostamansa yrityksen autokoritehtaan ja korjaamon tiloissa. Vanaja alkoi kehitellä omia malleja, ja Sisu palasi myös kuormurien tekoon. K-25ja K-28-kuormureiden rinnalle ja tilalle alkoi sitten tulla uusia malleja, kuten ensimmäiset Jyry-Sisut vuonna 1953 ja ensimmäiset Kontio-Sisut vuonna 1955. Sisujen tuotanto kasvoi reipppaasti. Myöhemmin M-sarjaan tuli vielä voimakkaampi Cummins. Vanajat olivat järeämpiä, ja raskaisiin tehtäviin niitä markkinoitiinkin. Kun oma autotuotanto oli vielä vähäistä, korjaamon palveluita ja osaamista mainostettiin autoilevalle yleisölle ja ammattilaisille. Ensimmäinen nelivetoinen Sisu K-26 ja ensimmäinen telivetoinen K-32 liitettiin valikoimaan näihin aikoihin
Ulkolaisia kumppaneita etsittiin, muttei sopivaa löytynyt. Vanajan linjurimainos vuodelta 1952 esittelee pitkäaikaiseksi tuttavaksi tulleen Vanajan keulan. Sisun 30 vuotisnäyttelyssä 1961 katseiden vangitsijana oli kolmensadan hevosvoiman Rolls-Roycella moottoroitu Sisu K-50SS -lavetinvetäjä, 6x6-vetoinen ja suurin pohjoismaissa valmistettu auto. Tuotantomäärät olivat sitten lievässä laskussa, mutta kohentuivat vuosikymmenen puolivälissä pariksi vuodeksi tuhannen kuormurin määriin. Kuormureita oli tarjolla väliin kymmenkuntaa eri mallia, ja kaikista oli tilaajan tarpeiden mukaan saatavilla eri versioita. Vanajan omistajista valtiovalta ja ainakin osa muista eivät alkuun olleet yksituumaisia. Nalle-Sisujen valmistus lopetettiin 60-luvun alussa. Niinpä sitten aloitettiin neuvottelut Suomen Autoteollisuus Oy:n kanssa firmojen yhdistämisestä. Noihin aikoihin Vanajaan oli valittavana jokin neljästä eri merkkisestä dieselmoottorista tai kolmesta eri teholuokan bensiinimoottorista. Kontio-Sisut uusiutuivat tukevammiksi Ukko Kontioiksi. Vuoden 1972 asiakaslehti Vanajaviestin kannessa kuva elävästä elämästä. Samalla loppui Sisun oma moottorien tekeminenkin. Linjureita tehtiin noin 70. 60-luvun loppupuolella erilliselle rungolle koritetut linjurit saivat kilpailijakseen itsekantavat linjurikorit. Tuolloin Sisu kyllä yleistyikin nopeasti ja nousi yleisimpien merkkien joukkoon. Sisu ja Vanaja yhteen taloon Kuusikymmenluvun alussa Sisu toi markkinoille raskaat bulldogmalliset KB-1-Jyry-kuormurit. Sitten Sisu saikin Vanajalta uutta tekniikkaa, kuten nostotelit ja mahdollisuuden käyttää Fuller-vaihteistoja. Katsahdus liikenteeseen Kuusikymmenluvun päättyessä liikenteessä ja rekisterissä oli 5 767 Sisu-merkkistä kuorma-autoa ja 747 Sisu-alustaista linjaautoa. Panther-nimi johtuu Suomen Autoteollisuuden osakkaaksi tulleen British Leylandin nimistöstä. 72 SISU JA VANAJA. Vanaja LT-6 -alustainen, Lahden Autokori Oy:n linjurikorin saanut bussi on toimessaan jossain pääkaupunkiseudulla. Vanajan asema pienenä tehtaana kävi aina vain ahtaammaksi. Leyland-moottoreita toki Sisuissa oli ollut runsaasti ennenkin. Nokkamallit liikkuivat maanteillä, bulldog-mallinen ehti Latvian Riikaankin bussiksi. KB-112 oli uutuus, jossa oli eteenpäin kipattava ohjaamo. Sisu-kuormureita valmistui vuonna 1960 runsaat 700 kappaletta, joista puolensataa oli bensiinimoottorisia. Liikenteen seassa niitä näkyi suhteellisen hyvin, sillä Sisu oli tuolloin neljänneksi yleisin merkki sekä kuormureiden että linjureiden puolella. Sisun mainonnassa käyteltiin hiukan ylisanojakin, kun Sisua nimitettiin 1930-luvun jälkipuolella suosituimmaksi linja-autoksi. Autokori ja Sisu esittelivät 1967 uusimallisen pitkän linja-auton. Ratkaisuun kuitenkin päästiin ja yhtiöt fuusioitiin 1968. Vuosikymmenen loppu oli taas vaisua. Linja-autojen puolella tosin 1969 oli poikkeuksellinen 104 auton tuotannolla, muuten jäätiin muutaman kymmenen auton tuotantolukuihin. Pitkänokkaisten Jyry-Sisujen tilalle tulivat vuosikymmenen puolivälissä puolibulldogit K-140-sarjan autot. Vanaja oli autojen valmistajana vähäinen mutta valikoimaltaan runsas. Samalla lujitemuoviset osat tulivat korirakenteisiin
Rekisterissä oli 881 Vanajaa ja merkki oli kolmanneksi yleisin. Linja-autojen rakenteet muuttuivat, ja moottori saattoikin sijaita takana. Vanajan rahtiliikenteeseen vuonna 1962 tarjoamassa mallissa ohjaamoa oli väljennetty ja ulkonäköäkin muutettu. Tuohon aikaan järeämmistä kuormureista oli pulaa. Jari Ala-Ilomäen Jyry-Sisu on tuttu näky vanhojen ja hyvien ajoneuvojen kokoontumisissa ja esiintymisissä. Alkuperäisellä omistajalla, uittoyhdistyksellä, oli autolle monenlaista käyttöä. Vuoden 1961 mallia oleva Sisu K-43SP osoittaa, etteivät kaikki Jyryt olleet rekkavetureita tai puuautoja. Tämän näköiset maansiirtotöiden Vanajat jäivät sitten lajinsa viimeisiksi Vanaja-merkkisiksi autoiksi kotimaisten tehtaiden fuusioiduttua. Eipä Vanaja muissa yhteyksissä tainnut Sisun edellä tilastoissa ollakaan. Runsaat 700 Vanaja-kuormuria oikeuttivat merkin tässä vaiheessa kahdeksannelle tilalle tilastoissa. Sisu maksoi aika paljon, mutta sopi raskaisiin töihin halvempia paremmin. Moottorina oli 200-hevosvoimainen AEC. Harrastajien onneksi sekä Sisuista että Vanajista on julkaistu hyvin kattava kirjallisuus, josta tekniikan vaiheetkin selviävät. Sisu oli kolmossijalla linjureissa ja neljäntenä kuormureista. Vanajat näkyivät linja-autoliikenteessä Sisujakin useammin. Tässä se on Vanhalla Savotalla Rautajärvellä. Kuorma-automerkeistä Vanaja oli tuolloin seitsemäs, kun rekisterissä niitä oli 1 911 kappaletta. Uutta oli varinkin voimansiirron puolella 10-vaihteisen Fullerin muodossa. Tuohon voi nyt ajatella linjurille ulkomuotoa Vanaja esitteli 1967 uusia malleja, joiden rakenteet sallivat lain ja asetuksen mukaiset kuormitukset mahdollisimman tarkoin. Sisujen määrä lisääntyi 70-luvun alkupuolella. Vanaja oli aika vahvoilla linjurimarkkinoilla ja esitteli oman takatuupparin vuonna 1967. Linja-autojen joukossa 312 Vanajaa toivat viidenneksi yleisimmän aseman. Vuonna 1955 nopea toimitusaika oli Sisulle melkoinen kilpailuvaltti, josta Sisun pitkäaikainen piiriedustaja muistuttelikin. Harvemmin nähty Vanajan keula. Veteraanikuormaautoseuran eräältä keikalta kuvattu vuodelta 1962 oleva NT-69 mallinen auto kantaa kahdeksan tonnia ja osallistuu tarvittaessa hinaustöihin. 8/2021 73. Vuoden 1976 lopussa rekisterissä oli noin 6 700 Sisu-kuormuria ja melkein 900 linjuria
0400697762. Volvo BM -kauhakuormaaja, LM 620. 040 515 5963. Moottori puuttuu, muuten kaikki osat paikallaan. Pauli Mäkelä, Lahti, puh. Rekisterissä. International Loadstar 1600. Kaikkea purkuosaa. Puh. Halikko as. Dextan hyvät takarenkaat vanteineen. Douglas paikallismoottori 150 €. Puh. 74 Markkinat Ostaa ja myy kalustoa. Käyttämättömät. Vanhat Koneet tilaajapalvelu: p. Lähetän mh-pakettina + 20 € ympäri suomen. Lähetysmahdollisuus. Kverneland-kyntöaurat. Vaikka harrastetraktoriin. Lähetysmahdollisuus. P. 0400 748 850 Salo. 0400-646568 Fiat 580 -83 alkuperäinen täydellinen varaosakirja traktorin kaikista rakenteista. Hinta 250 €. 03 2251 948, ma–pe 8.30–16.00 tilaajapalvelu@ vanhatkoneet.. Valmet moottorin korjaussarja, täydellinen käy malleihin 33, 359, 361, 565, 500, 502, 504. 0500 171 012. 050-3744986 Iitti Fiskars 550, harvinainen pyöräalustainen kaivinkone varaosiksi tai entisöintiin. Ferguson 35 vm -61. Viime talven lumityöt tehty tällä, joten toimiva peli. 045 113 6383. Hinta 150 €. Kunto erittäin hyvä. 200 € pari. Alumiinikorinen paloauto V8-moottorilla. Vallian Takomon tekemät. Sama sarja IKH:lla jopa 750 € ja Valtralla yli 1000 €. Lumiaura TVH-malli V62, hinta 500 €. Käy ja kukkuu. Puh. Laite löytyy Turusta. Autossa edelleen alkuperäinen 2 800 litran vesisäiliö. Vain nouto ja käteismaksu. Padasjoki. Kuvassa oleva uusi 2-toiminen Kontak-lohko, käy punaisiin Valluihin, siis 3 pultilla. Traktorikaivurin kaapelikauha 500 €, ojakauha 800 €. Vm -69. Hinta 4000 €. Hinta 220 €. Puh: 045-2675333. Ollut jollain kullankaivajalla Lapissa. Kun muutat, kerro myös meille. Hyvönen. 3 900 euroa. Katsastettu 3.8.21 ja rekisteröity kuormaautoksi. Hp. 041-4960212, Lapinlahti, Jari Hujanen Vanhat tukinajovehkeet, kaikki tarpeellinen paitsi kärrynpyörät, hinta 1 500 €. 0504669499 / Lassi Vanha aggregaatti. 0400 158 317. Lammilla. 250 euroa. 95 € Antti 044-9713574 Kuvan kone tarjousten perusteella. Puh. Myydään Jousipakat 10 latiset 90x1450 32 tappi, purettu ja hiekkapuhallettu, maalattu. Vm. Farmi-takakuormaaja hinta 350€. Paikka varoventtiilille, jos tarvis. Nyt tämä hintaan 540 €. 044 0493 354. Jarrut kunnostettu, bensatankki puhdistettu, kaasutin uusittu, uusi akku ja uudet renkaat. 2-siipiset. Kuljetus lisämaksusta. Puh. 1974, mittarilukema 20803 km, bensamoottori 6.3 l, korkeus 2 620 mm, pituus 7 920 mm, rek TCR-384. Alkuperäiset käyttöja huolto-ohjeet, teline ja varatankki. Olleet Sisussa. Puh. Hinta mallia tarjoa! 050-4069886 Suonenjoki British Seagull -perämoottori, noin 5 hp. Säiliöosan päällä tukeva kansi, esim terassikäyttöön soveltuva, kannelle johtaa yhdet tikkaat
Nyt käsillä on palstan kymmenvuotisjuhla. Haikeudella muistelen alkuajan kuvausreissuja hylättyihin ja rapistuneisiin tehtaisiin, romulaaneille tai yksittäisten vihjeiden perässä juoksemiseen. Paikalle rakennettiin uusi talo ja tontti myllättiin. A ika lentää kuin siivilä. Rauhassa ruostuvat -palsta täyttää kymmenen vuotta. Sen kunniaksi katselemme maastolöytöjä nyt viiden sivun verran. Pysykää mukana, jatkamme ruosteen jäljillä. Toivottavasti vielä joskus saamme kuulla uuden omistajan kasanneen sahan moottoreineen. Tämä vuosikymmenen täyttyminen on minulle omanlaisensa rajapyykki – muttei kuitenkaan mikään päätepiste. Vanhat Koneet 1/13-lehden sivuilla kävimme Holmin sahalla Padasjoen perämetsässä, Kaukelan kylässä. Alkuvuosien aktiivisen harrastamisen myötä kuvapankkini anti pitää yllä kuvatulvan tasaista virtaa siinä missä uusia dokumentoinnin kohteita tipahtelee tietoisuuteni siivilälle pikkuhiljaa. Kiitos matkaseurasta monille jutulle tulleille lukijoille. Pääosin nämä sanat ja kuvat ovat olleet omaa monologiani harrastukseni ja työni ääreltä. Minulle lopputulos on välillä taiteellinen valokuva, välillä taas muistin tueksi otettu dokumentti. Nykyinen asettumiseni Pohjois-Savon peräkolkkaan rajoittaa liikkumismahdollisuuksia melko ankarasti. Moni noista vaikuttavista paikoista on nyt jo purettu tai hävitetty ja tomu laskeutunut. 76 RAUHASSA RUOSTUVAT 10 VUOTTA ROMUA JA RUOSTETTA 10 VUOTTA ROMUA JA RUOSTETTA. Osasta niistä olemme saaneet lukea tämänkin lehden sivuilta. Toiset ovat saaneet uutta elämää, toiset eivät. Koen tärkeäksi rapistuvan historian dokumentoinnin tavalla tai toisella. Ajokin atmosfääri antoi aihetta alakuloisuuteen alkukasvillisuuden alustalla. Sahaa pyörittänyt Gerb-Körtingimukaasumoottori purettiin tykötarpeineen ja raamisahoineen, ja sen osat muuttivat Pohjanmaalle. Tähän aikaan vuonna 2017 juhlittiin viidettäkymmenettä Rauhassa ruostuvat -juttua. Kertaamme myös muutamia palstan ja sen tekijän virstanpylväitä vuosien kuvausmatkoilta
Unohdettua sahahistoriaa Etelä-Savon rajamailta. Toukokuussa 2011 matkasin ystäväni 50-vuotissyntymäpäiville Etelä-Pohjanmaalle. Sieltä on jokunen tallenne säilynyt näihin päiviinkin. Onneksi ei tarvitse olla yksin, sillä kaverina on toinen samanlainen Tve3 vuodelta 1959. Move-veturin vanhuus kuluu kuusikon syleilyssä. Traktorien vallankumousta odotellessa. Elettiin vuotta 2005, kun allekirjoittaneen valokuvausura oli aika lailla lähtökuopissaan. Mikkelin TVH:n vanha varikko ennen siivousta herätti nuoren harrastajan mielenkiinnon. Tässä kuvatallenne telatraktori DT-75:n ohjaamosta. 8/2021 77 10 VUOTTA ROMUA JA RUOSTETTA 10 VUOTTA ROMUA JA RUOSTETTA. Edellisen yön vietin Aitonevan turvemuseon koneiden parissa
Outokummun kaupungista ja etenkin sen pitkästä kaivoshistoriasta jäi reissulta outo selittämätön jälki. Paluumatkalla ohitin oudon kummun. 78 RAUHASSA RUOSTUVAT. Sysmäjärven veturitalli PohjoisKarjalassa rappion vuosina. Kannatti käydä ja vaivautua. Sen alta väistyvät vanhat rakennukset ja niiden sisältämä historia. Nyt ymmärrän tehtaasta ja sen toiminnasta paljon enemmän kuin tuolloin. Tällä hetkellä Kemissä etenee täyttä häkää Suomen metsäteollisuushistorian kallein rakennusprojekti, uusi biotuotetehdas. Kuvan hiljainen turbiinisali huokaili viimeisiä vuosiaan ennen lopullista loppua. Kuvausharrastuksen kohteista voi vuosienkin kuluttua saada uusia ahaa-elämyksiä, kun tiedot kasvavat. Vuosikymmeniä rappiolla ollut tehdas oli huhtikuisessa loskasäässä hyytävän jännittävä ja samalla äärimmäisen kiehtova kokonaisuus. Numeron 6/19 Rauhassa ruostuvat kertoo hieman enemmän kuvan Outolammesta ja sen ympäristöstä. Nykyään Kotvioniemi on rakennettu uusia lomaja asuintaloja täyteen, mutta voima-aseman piippu törröttää kuulemma vielä pystyssä. Kotvion saha perustettiin Ruovedelle itsenäistymisen vuonna 1917. Voikkaan sulfiittiselluloosatehdas oli ensimmäinen iso teollisuushistoriaan keskittynyt dokumentointioperaationi. Kuva on vuodelta 2011. Kotvion sahalla oli muuten kaksi kuuluisaksi tullutta höyryhinaajaa, joista ainakin toisen saatamme vielä tavata... Kemi Oy:n sulfiittiselluloosatehdas perustettiin 1919 ja sulfaattiselluloosatehdas 1927. Tasan vuoden päästä vierailustani, keväällä 2011, tehdas oli kovaa vauhtia menossa maan tasalle. Suuntasin ensimmäisen kerran Kainuun syleilyyn vuonna 2010. Nyttemmin tämäkin rakennus on saanut uuden elämän kunnostettuna. Numerossa 4/19 julkaistiin historiapläjäys näiden punatiiliseinien sisältä. Nyt kun asun lähistöllä, voin verestää jälkeä lähes joka päivä
8/2021 79. Kuvausvuosi taisi olla 2010. Itse kaivos oli toiminnassa vuonna 1909–1976. Koneet ainakin ovat yhtä keltaisia kaikkialla. Ruotsalainen Sala Gruvspel Nr 58 nosti kalkkikiveä Montolan kaivoksella. Sen viereen oli parkkeerattu tämä Munktellshöyrykone. Syntymäpäiväkesteillä ketunleipiä Federal-moottorin päältä tarjoiltuna. Ensimmäisessä Rauhassa ruostuvat -jutussa julkaistiin kuva Jokioisten Elonkierto -ulkoilmamuseon pihamaalla seisovasta salaojankaivuukoneesta. Onko ruoho vihreämpää aidan takana. Yksi mielenpainuvimpia kotipaikkani kolkkia oli tämä kuvan vanha paja, joka oli säilynyt yllättävän autenttisena kaikki nämä vuosikymmenet. Tekolampi
Veteraanien esiinmarssi odottaa juhlapuheita ja fanfaareja. Nissan-trukki ja Ford Custom Cab nauttivat kevään auringonpaisteesta. Fiat Regetan sokea katse on optimistinen Scanian rappioon nähden. Vuonna 2006 astuin ensi kertaa jalallani samaisten porttien sisäpuolelle. Vuodet vierivät. Muistan lukeneeni 2000-luvun vaihteessa Mobilisti-lehdestä artikkelin iskelmälaulaja Esko Rahkosen romulaanista. Kysyn: Minkä tähden. Seuraavana vuonna artisti poistui keskuudestamme ja perilliset aloittivat tyhjennyksen, jolloin vierailin laanilla pari kertaa uudestaan. Vuosi 2006 ja maajussien keräämä romukasa Etelä-Savossa. Onko noita porkkanoita. Se oli nuoren pojankoltiaisen silmissä jotain ennennäkemätöntä. Miten jollakulla voi olla noin paljon aarteita. 80 RAUHASSA RUOSTUVAT
Jokaisella autolla on tarina. M osse MOSKVITSH 403 ’65 SKANDINAVI ATULIAINEN TY Ö REISSULTA TRABANT 601 S ’89 VERSTAS: rohkeasti rouhea moottorikahvila TULEVA KLASSIKKO: iso ja vahva Saab 9–5 Aero ARKISPORTTIA: museorekisteröity Nissan Primera eGT EUROOPAN RESEPTILLÄ FORD MUSTANG SVO 2,3 TURBO ’84 KAUPUNKISAMMAKKO BALDI FROG BB5 ’75 100 SIVUA NOSTALGIAA 6/2021 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi 06 /2 1 Ba ld i Fro g BB 5 ’75 • BM W 20 02 A ’74 • Fo rd M us ta n g SV O ’84 • Ja g ua r E-T yp e ’65 • M os kv its h 40 3 ’65 • N iss an Pri m era 2.0 eG T ’90 & 1.6 SL X ’90 • Tra ba nt 60 1 S ’89 36 84 80 -2 10 6 • PA L VK O 20 21 -4 1 6 41 48 83 68 48 08 21 00 6 Viipale mediat Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi
Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 1/2022 ILMESTYY 20.1.2022 ERIKOISVEHKEITÄ ERIKOISVEHKEITÄ ERIKOISVEHKEITÄ ERIKOISVEHKEITÄ Pauli Mäkelän tiluksilla on harrastekamppeita joka lähtöön puhelinkioskista ratakuorma-autoon. 82. Mäkelän kokoelman lisäksi ensi vuoden ensimmäisessä numerossa esiintyvät muun muassa Mercedes-Benz 1622 ja Ferguson 35, molemmat hienossa kunnossa
Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi 37 90 212 sivua! Mainio lahjaidea !. Tuolloin tuotuja, uusia automalleja ihailtiin ja ihmeteltiin ja tämä kirja esittelee niistä tarinoiltaan mielenkiintoisimmat aina Bentleystä Rättisitikkaan ja Cadillacista Kansanautoon, Volkswageniin. Tilaa verkkokaupastamme supermarket.fi Uutuuskirja! Nyt tilattavissa verkkokaupastamme supermarket.fi sekä myynnissä hyvin varustelluissa kirjakaupoissa Olympiavuoden klassikot Upea kirja 1952 automalleista! Olympiavuosi 1952 oli Suomen autoistumisen osalta poikkeuksellisen hieno. Kiiruhda tilaamaan omasi! ODOTETTU ERIKOISJULKAISU LEHTIPISTEISSÄ 9.12. Pula-aikoina oli autoja tuotu maahamme niukalti, mutta Helsingin olympialaisten kunniaksi haluttiin maailmalle näyttää kuinka talous ja kansainväliset kauppasuhteet kukoistivat
ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Paino: 1kg. Mitat (PxLxK): 1280x430x1050mm Pakettiauton hylly, 4 laatikkoa Säilytysjärjestelmä pakettiautoon, joka pitää työkalut ja lisävarusteet paikallaan huoltoajossa. 1399€ tuotenro 511034 199€ tuotenro 513137 Lisähylly, avonainen Avonainen lisähylly / jatko-osa kalusteeseen 520053. U U TU U S! www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Satinointikone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Maks. 269€ tuotenro 69175 Sikkikone 150mm Työsyvyys: 150mm. Paino: 162 kg 1480€ tuotenro 74332 849€ tuotenro 520053 Kutistus/ venytyskone TWIN Heavy Duty Laadukas kutistus/ venytyskone ammattikäyttöön. Sisältää 6 rullaparia mm. Maks. Kitasyvyys: 700mm. Vaihdettava neliskanttinen terä. kanttausta ja kutistusta varten. teräspelti: 1,6mm. Maks. Paino: 4,3 kg. Moottori: 400V / 0,75kW. Terännopeus: 23 tai 54m/min. Oskillointi: 5 mm. Moottori: 230V / 370W. Kylmävannesaha G4017 Erittäin laadukas puoliautomaattinen vannesaha ammattikäyttöön. Hiomapaperin mitta: 150 mm. 2,5mm teräspelti. Mitat (PxLxK): 1023x330x1202mm 849€ tuotenro 520055 Pakettiauton hylly, 6 laatikkoa Pakettiauton säilytysjärjestelmän osa jossa 6 laatikkoa, 3 pitkällä sivulla ja 3 päädyssä. Teho 500W. Työsyvyys: 120mm. Terännopeus: 40 tai 80m/min. Maks. pellin paksuus 2mm. Maks. Mitat (PxLxK): 1280x330x1205mm U U TU U S! 1599€ tuotenro 511050 Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön. Paino: 86 kg 729€ tuotenro 74332 U U TU U S! Epäkeskohiomakone ROS090 Moottorin teho: 350W. Työkorkeus: 1200mm. 85€ tuotenro 493647 Kaikki hinnat sis. Pyörintänopeus: 4000-10000rpm. Reilusti vääntöä! Peltileikkuri 500W Sähkökäyttöinen peltileikkuri. 199€ tuotenro 511068 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 8/2021 • Hinta 9,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT SEPPIÄ JA MESTAREITA Mäen perheen koneet ja konemiehet MASIINAT VERKOSSA Timo Nurmela ja Konedata-sivusto GÖTEBORGIN RAUTAA Volvo-museon vanhat kuormurit 6 41 48 87 45 00 03 21 00 8 74 50 00 -2 10 8 • PA L V K O 20 22 -0 3 90 8 / 2 2 1 • C le tr a c-t ra k to rit • In te rn a tio n a l 5 8 5 X L • Jo h n D e e re 4 2 • K a n g a so ja n a u to tr a k to rit • Z e to r 7 4 5. alumiinipelti: 1,8mm Tuplakoneet helpottavat työskentelyä ja säästävät aikaa. Mukana 5kpl karkaistuja rullia. 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. teräspelti: 1,0mm. 189€ tuotenro 509658 U U TU U S! U U TU U S! Kylmävannesaha G5013W Yksi markkinoiden parhaista metallivannesahoista autotallille tai pienelle työpajalle