Vanhat Koneet 1/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

TrakToriT · kuorma-auToT · maanrakennuskoneeT · TapahTumaT i oJen Halk iLM American Pieteetillä entisöity Ford 8N 51 Rautaista luettavaa · www.vanhatkoneet.fi · 1/2012 · Hinta 8,50 Tarinoita veikon albumist a Pärinää metsiin Minskiläinen Moottorisahat 50-luvun lopulla Belarus MTZ-50 ´66 12001 SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND 6 414887 450003 745000-1201 · PAL VKO 2012-12 MeTsän kuningAs Uhmakkaasti muriseva Scania LS141 uPPoTukinnosTin Ponttooneille nostettu Pikku-Jussi Nokian kaupungin vanha Sisu-Kiitokori kirjastoauto LiikkuvA LAinAsTo
hinta 10003 > Tutustu ja tilaa: www.isotkoneet.fi 6 745000-1003 · PAL VKO 2010-45 414887 450003. sl i Uutuuisteieähtutta maa Lehtip ss ka n! 6 vaa Todella valta a kalusto Uutuuslehti! 90 HUH , HUH ! 1/2012 · Hinta 8,50 Eur www.isotkoneet.fi Kauhea Kaivuri 100 km /h! Made in DDR: Takraf ERs 710 Valtavan kokoinen maansiirtäjä aersk Lexa M epaja VR Kon Australian roadtrainit Tavarajuna autiomaan halki ! Tilaa i8500 tonnia! Nostovoimaa tiis lehti koeen LAivA TAivAs llis edu Hissi RAJANA i Liebherrin Vaihtoehto /vuos 29.90 an! meganosturi kanavalle
Kone sattui silmiin ihan sattumalta seudulla liikuttaessa. Tämänkaltaisten juttujen toteuttaminen tuo mukavasti väriä toimituskunnan arkeen, toivottavasti niistä on yhtä paljon iloa myös lukijoille. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi SUOMALAINEN kulttuurikuljetin esittelyssä sivulla 34. Tarinoita tarinoiden takaa Vanhojen koneiden kanssa peuhatessa maailma avartuu usein enemmän kuin mitä jutuntekomatkalle lähtiessä olisi uskonutkaan. Täytyy myöntää, että aikaisemmin en ole osannut ajatella pyörillä liikkuvaa lainastoa niinkään teknisenä koneena, vaan pikemminkin sen on mielikuvissa niputtanut samaan joukkoon muiden kulttuuripalvelujen kanssa. Siinä vaiheessa päätös esittelystä tehtiin puhtaasti fiilispohjalta, mutta tarkempi tutustuminen kirjastoautojen sekä tämän kyseisen yksilön historiaan lisäsi intoa entisestään. Mielellään kuulemme niitä myös tulevaisuudessa ihan vaikka vaan sattumalta. Muistoja, juttuja ja kaskuja riitti loputtomiin. Pääsääntöisesti sivuilla esiteltyjen laitteiden suunnittelussa pääpaino on ollut vahvasti työtehossa ja kuljettajan työympäristö on jäänyt muiden pikkuseikkojen kanssa sivuosaan. Tässä lehdessä esitelty uppotukkien nostoon rakennettu laite on yksi sellainen. Kirjat puolestaan matkaavat pysäkiltä seuraavalle ilman kiirettä, mutta valmistajan oli kyettävä toteuttamaan kirjastoa kuljettavalle mahdollisimman pitkälle samankaltainen työympäristö kuin kivijalan päällä työskentelevillä kollegoilla. Tarinat elävästä elämästä, jossa koneet ovat olleet ihmisten apuna, ovat loputon sarka, josta riittää varmasti juttuja kirjoitettavaksi. Koneen tarina alkoi kuulostaa yhä mielenkiintoisemmalta sen johtaessa meidät lopulta syvälle seudun historiaan ja Kuusamonpyörteen kaltaisiin 01/12 luonnonihmeisiin, joista syy kyseisen koneen rakentamiseen on joskus lähtenyt liikkeelle. Itse asiassa se, että kirjastoauto on teknisen koneen ohella kulttuuria ja kirjastonhoitajan työpaikka, antaa tehdylle artikkelille tavanomaisuudesta poikkeavan vireen. Harvoin muistilehtiöön tallentuu matkalla tietoja vain ja ainoastaan siitä koneesta, jonka vuoksi matkaan on lähdetty. Iikka Kekko Toimittaja UIMAHARJUN pilkkijän tarina kerrotaan sivulta 72 alkaen. 3. Pääkirjoitus Erilaisia koneita H yvinkäällä loppukesästä järjestetyn Maxpo-konetapahtuman veteraaniosaston laidalle oli pysäköitynä vanha kirjastoauto, johon sai yleisökin vapaasti astella sisään maistelemaan reilun neljännesvuosisadan takaisia tunnelmia. Kun sitten hieman myöhemmin syksyllä katselimme toimittajan kanssa samaa autoa Mobilian hallissa, näytti se aivan selvästi lehtemme sisältöön sopivalta vehkeeltä. Totta puhuen ulkonäön perusteella en osannut edes mieltää autoa niin vanhaksi, ja jos hieman pidemmälle ajattelee, niin pieniä vaikeuksia on käsittää sitäkään, että vuodesta 1985 on jo niin pitkä aika. Siinä seurassa kiiltävä ja hienosti ryhtinsä säilyttänyt Kiitokori-Sisu jäi jollakin tavalla sivuosan esittäjäksi. Silloin käytössä ei ollut aivan yhtä modernia kalustoa, mutta samalla kaavalla mentiin joka tapauksessa. Paikkakunnalla koneesta tiedettiin yhtä ja toista, ja lopulta itse tekijäkin löytyi kertomaan laitteesta. Ehkä kirjastoauto näytti hieman ikäistään tuoreemmalta osin siitä syystä, että muut alueelle kootut laitteet olivat karuja ja patinoituneita työkoneita. Tähän kun vielä yhdistetään hieman puolitiehen jäänyt tekninen toteutus, niin hyvän tarinan ainekset alkavatkin olla kasassa. Täytyy myöntää, että aikaisemmin en ole osannut ajatella pyörillä liikkuvaa lainastoa niinkään teknisenä koneena. Näiden kansien välistä löytyy toinenkin tavanomaisuudesta poikkeava artikkeli, joka syntyi kun toimittajallemme avautui mahdollisuus matkata Viroon ja takaisin kuvankauniin DC3:n kyydissä. Nostalgiset tunteet nousivat pintaan oikeastaan vasta kotimatkalla, ja seuraavina päivinä ajatukset kulkeutuivat kerta toisensa jälkeen aikaan, jolloin olin itsekin kirjastoauton aktiivinen asiakas. Lentokoneharrastuksen taustalta löytyy kosolti mielenkiintoista tarinaa vanhasta tekniikasta kiinnostuneille, eikä uskomattoman kaunis ja kiiltävä ulkokuori tähtimoottoreiden jylinään yhdistettynä ainakaan latista konemiehen tunnelmia moisen härvelin nähdessään. Itse asiassa uppotukinnostimen takaa löytyi varmaan kokonaisen kirjan verran asiaa ihmisistä, jotka puita olivat aikoinaan olleet nostamassa, sekä heidän käyttämistään konsteista. Asioilla on tapana johtaa toisiin mielenkiintoisen tarinan kautta, jolloin ollaan usein jo uusien koneiden ja tekijöiden kanssa tekemisissä
72 Hukkutukinnostin ´85 Merkillinen Pikku-Jussin ja puimurin kelluva yhdistelmä, jonka käyttötarkoitus on uponneiden tukkien pilkkiminen. ARTIKKELIT 30 Tarinoita Veikon albumista Veikko Mäkinen on ehtinyt tehdä yhtä ja toista maansiirtoalan hommaa, ja oppiakin on haettu maan ensimmäisestä kaivukonekurssista lähtien. 40 Belarus MTZ-50 ´66 Tuskin mikään traktorimerkki on näillä kulmilla herättänyt niin suuria tunteita kuin Belarus. 46 Pari piikkipyörää Vaikka ajat olivat kovat, Inariin onnistut- 12 4 18 34. 24 Vammas-June JU-6V ´66 Nuffield 10/60 -traktorin ympärille toteutettu Tie-Nalle oli kova kone kokoisekseen. 18 Douglas DC-3 ´42 Toimittajamme otti tuntumaa menneen ajan matkustustunnelmiin ja reissasi kuvankauniin DC-3-lentokoneen kyydissä Viroon ja takaisin. Meriläisen Raimon kokemuksen perusteella hommat hoituvat siinä missä muillakin merkeillä. Vanhat Koneet -lehden toimitus tutustui kiertävään lainaamoon ja sen historiaan. Tässänumerossa 6 6 Kannessa Ford 8N ´51 Upeaan kuntoon entisöity amerikkalainen maatalouskone tuo terveiset aikakaudelta, jolloin muuan herrasmiehet tekivät sopimuksen traktorin valmistamisesta. KONEET 12 Scania LS141 ´79 Metsän kuninkaana on yleensä pidetty karhua, mutta murinasta päätellen sellaiseksi voisi kutsua myös Scanian 140- ja 141-versioiden nokkamalleja. Työteho tuli todistettua Vaasan "karhupainissa" vuonna 1976. 34 Sisu-Kiitokori ´85 Jotkut lukijoista ovat saattaneet nähdä Nokian vanhan kirjastoauton alan tapahtumissa. 48 HZTSs T-16MG ´88 Neuvostoliitossa valmistettiin monenmoisia työkoneita, kuten esimerkiksi takamoottorista traktoria, jonka hytti sijaitsee etureunastaan saranoidun lavan takana. 71 Continental Galliasta Saimme Kuvalaarissa esiintyneestä puskukoneesta lisätietoja lukijoiltamme
Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi Päätoimittaja Kari Mattila Toimittajat Iikka Kekko, Jan-Erik Laine, Juha Pokki Avustajat Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Johanna Helin, Matti Hiittu, Mikko Hiittu, Lea Lahti, Olli J. Materiaali Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Toimitus 30 46 tiin hankkimaan kaksi Fordsonia vuonna 1949. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 48 01/12 72 5. 58 Scania-kavalkaadia Södertäljessä, Scanian tehtaiden varjossa sijaitsee valmistajan oma museo, jossa pääsee tutustumaan merkin historiaan. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Ilmoitusmyynti Kim Dahl: 050-4147 539 Peppe Haapala: 050-4147 559 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti Sähköpostit muotoa toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Copyright Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty. Ilmoitukset Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 75 Markkinat Vanhan kaluston osto- ja myyntipalsta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. 79 Kuvalaari Tuoreita ja vähän vanhempia lukijoiden lähettämiä kuvia. VAKIOPALSTAT 54 Seppiä ja Mestareita Veikko Mäenhovi on useissa harrastepiireissä tunnettu mies, joka ei rakentele turhia aitoja eri harrastusmuotojen väliin. Tilaajapalvelu Puh. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Ojanen, Harri Onnila, Janne Riikanen, Aimo Tenni, Arttu Toivonen Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman Postiosoite Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa Käyntiosoite Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. 50-luvunloppu 66 Rauhassa ruostuvat Savon sydämessä piileksivän aarresaaren kalustoa Joona Hammin kuvaamana. 62 Pärinää suomalaismetsiin Moottorisahoja kokeiltiin jo pian sotien jälkeen, mutta varsinainen esiinmarssi nähtiin 50-luvun loppupuolella. 58 tipotiessä än, tenrauhaoli au la ma an Metsäneläin 62 l timetal koivat ku nnä mävekot puolel la. Molemmat ovat edelleen tallella. 68 Rekkaparkki Uutisia ja kuulumisia vanhojen koneiden maailmasta
Kruunupyy 6
Bensiinimoottorinen Ford tuokin terveiset aikakaudelta, jolloin muuan herrasmiehet tekivät sopimuksen traktorin valmistamisesta. 7. Tämän amerikkalaisen traktorin näyttävyyttä lisää pieteetillä suoritettu entisöinti. Valkopunainen helmi Ford 8N '51 Ford 8N on ulkoiselta olemukseltaan hyvin herrasmiesmäinen laite
Fergusonin nostolaite teki siitä kuitenkin jotain aivan uutta. Mikäli kyntöaura tapasi kiinni isoon kiveen, traktori saattoi kaatua selälleen ja ympärikin. Yhteistyö pelasikin aina Henry Fordin kuolemaan saakka, vaikka varsinainen sopimus oli osoittanut raukeamisen merkkejä jo toisen maailmansodan aikana. Nyt melkein kuka tahansa pystyi käyttämään traktoria, sillä kuljettajalta ei vaadittu enää niin paljon fyysistä voimaa. Kehuttiinpa myyntipuheissa jopa lasten pystyvän tekemään tilan töitä uudella Fordilla. Sylinterit painoivat tarvittaessa nostovarsia niin alas, että painon lisääminen työkalun päälle voitiin lopettaa. Henry Fordin poismenon jälkeen FoMoCo:n puikkoihin astui nuorempi herra Ford, Henry Ford II. Fergusonin keksinnön avulla Ford sai markkinoille maailman ensimmäisen traktorin, joka oli turvallinen, monikäyttöinen ja suoriutui tehtävistä, jotka olivat tähän mennessä vaatineet suurempia ja tehokkaampia koneita. Ford piti silti sanansa ja käytti Fergusonin patenttia, mistä Ferguson sai sovitun osansa tuotosta korvaukseksi. Ford 8N Teksti: Juha Pokki Kuvat: Tuukka Erkkilä F ord 8N oli seuraaja englantilaisen Fergusonin kanssa yhteistyössä valmistetulle Ford-Ferguson 9N -traktorille ja siitä parannellulle 2N-mallille. Mitään 8. Niinpä vuonna 1942 alettiin erkaantua sopimuksesta kehittämällä hienoisesti paranneltu 2N ja lopulta siis 8N. Toisen voitto on toisen häviö Harry Ferguson haistoi palaneen käryä uuden 8N-traktorin tiimoilta. Fergusonin joukkue, John Chambers, Archie Greer ja Willie Sands puolestaan hoitivat nostolaitteen ja siihen liittyvän hydrauliikan haasteet. Kiveen osuttaessa aura nousi maasta ja matka jatkui. Lisäksi sodasta johtuva materiaalipula nakersi voittoa entisestään. Jos työkalun haluttiin painuvan tiiviisti maata vasten tai maan sisään, piti lisätä painoa. Ei aikaakaan, kun yritys ilmoitti aloittavansa uuden Ford 8N -traktorin valmistuksen. Edeltäjien historia alkoi vuonna 1938, kun Harry Ferguson ja Henry Ford solmivat herrasmiessopimuksen yhteisestä traktorien valmistus- ja myyntitoiminnasta. Kauppa kyllä kävi, mutta herrasmiessopimuksesta johtuen Fordille jäi hyvin vähän rahaa käteen toiminnasta. Tuohon aikaan traktorin perään kiinnitettyä työkalua, esimerkiksi kyntöauraa, yksinkertaisesti vain vedettiin perässä. Hydrauliikan ja nostovarsien avulla työkalu saatettiin nostaa ylös kuljetusasentoon siirtymien ja vaikkapa kääntymisen ajaksi. Fordin insinööriryhmän herrat Eugene Farkas, Adolf Eckert ja Harold Brock suunnittelivat suurimman osan traktorin tekniikasta. Hänen epäilyksensä osoittautuivat oikeiksi, sillä Ford käytti uudessa mallissaan edelleen Fergusonin patentoimaa nostolaitetta. Heidän ja monen muun sivummalla häärineen insinöörin avulla alkuperäinen 9N saatiin hyvin nopeasti tuotantoon ja se sai hyvän vastaanoton ilmestyessään markkinoille vuonna 1939. Elettiin vuotta 1947 ja pitkä taistelu Fordin ja Fergusonin välillä oli juuri alkamassa. Keksintö, joka muutti historiaa Yhteistyössä valmistettujen traktoreiden suunnittelu oli melko selkeästi jaettu Fordin ja Fergusonin kesken. Varsinainen perhetraktori siis, ja vieläpä kilpailijoita huomattavasti edullisemmin! Kaikki ei ollut Ford Motor Companylla kuitenkaan niin auvoista kuin olisi saattanut kuvitella. Jälki oli yleensä sen mukaista. Traktori sinänsä ei ollut kovinkaan mullistuksellinen. Fergusonin nostolaite ratkaisi nämä ongelmat
KAIKKI tarvittavat valot ja muut yksityiskohdat on lisätty paikoilleen. Toisin kuin varsinkin nykyaikaisissa traktoreissa yleensä on totuttu, pakokaasut ohjataan Fordissa 01/12 ASTINLAUDAT tulivat uudistuksena Fordin 8-malliin. Moottori ja vaihdelaatikko olivat siis kohtuullisessa kunnossa. Kun asia ei liikahtanut mihinkään suuntaan, haastoi Ferguson Fordin lopulta oikeuteen. Tämäkin asia kuului sittemmin luokkaan "itsestäänselvyydet" merkistä riippumatta. 9. Ferguson tuohtui vääräksi kokemastaan sopimusrikkomuksesta ja kolmipistenostolaitteensa patenttien hyväksikäytöstä. Näin päättyi Fordin ja Fergusonin yhteistyö, mutta kaikenkaikkiaan 8N- ja 8NAN-malleja ehdittiin kokoamaan 524 000 kappaletta. Bjarnen hankkiessa traktorin, siihen oli tehty jossain vaiheessa voimalinjan remontti. Suomeen tuodusta vähäisestä kasisarjalaisten määrästä suurin osa oli petroolimoottorisia NANeja, mutta tämä Ford on yksi niistä muutamasta bensiinikäyttöisestä Ännästä. BENSIINIMOOTTORI on varsinkin nykytraktoreihin verrattuna eksoottinen voimanlähde. Tässä yksilössä moottori on käyty huolellisesti läpi ja sen näkee viimeistellystä työnjäljestä. Kun isännälle karttui ikää, jäi kone tarpeettomaksi. Pohjanmaalla Pedersören kunnassa muuan maanviljelijä oli käyttänyt '51 Fordia pienellä tilallaan. Alun perin vaaditut monen sadan miljoonan korvaukset jäivät kuitenkin toteutumatta. Nelisylinterinen, kahdeksanventtiilinen Fordin moottori tarjoaa hieman päälle 20 hevosvoimaa. Aiemmin valottomalla koneella näkee taas työskennellä. Harvoin tarjolla Bjarne Holmlund hankki itselleen tämän Suomessa melko harvinaisen traktorin 2000-luvun puolivälissä. Fergusonin keksinnön avulla Ford sai markkinoille traktorin, jota melkein kuka tahansa pystyi käyttämään. sopimusta ei tästä kuitenkaan oltu tehty. Nyt kuljettajan oli entistä helpompi ja turvallisempi työskennellä traktorilla. Itse nostolaitekeksintö oli kyllä tervetullut käyttöön uudessakin traktorissa. Jonkin verran näitä kulkeutui myös Suomeen, kuten Kruunupyystä löytämämme yksilö. Tekniikan kestävyydestä kertoo se, että lähinnä vain tiivisteitä, putkia ja sähköjä jouduttiin vaihtamaan. FORDIN logo hehkuu punaisena valkoista konepeltiä vasten. Klassinen merkki on säilyttänyt kirjoitusasunsa ylpeästi vaikka monet muut ovat modernisoineet omansa. Ford oli päättänyt keksinnön hyödyntämisen lisäksi olla käyttämättä Fergusonin nimeä nostolaitteen yhteydessä ja samalla lopettaa rahaliikenteen englantilaisfirman suuntaan. Aikaisemmin näitä kuitenkin esiintyi paljon ja amerikkalaiset käyttivät ratkaisua ehkä eniten. Asiaa puitiin aina vuoteen 1952 saakka ja koko tämän ajan bensiinikäyttöisen Ford 8N- ja petroolikäyttöisen 8NAN-traktorien valmistus jatkui Fordin Michiganin tehtaalla. Aluksi riitaa koitettiin saada neuvottelemalla kuntoon. Ford määrättiin myös maksamaan reilun yhdeksän miljoonan dollarin korvaukset Fergusonin patenttien rikkomisesta. Oikeuden päätöksellä kyseisten mallien valmistus tuli lopettaa vuoden 1952 loppuun mennessä. Rautaruunat välitetään vaihdelaatikolle, joka jakaa niitä ohjastajansa määrittelemän tarpeen mukaan neljällä vaihteella eteen ja yhdellä taakse
Ford 8N 8N-sarjalla on vankka harrastajakuntansa Yhdysvalloissa, joten osia on saatavilla edullisesti. 10
Runko moottoreineen oli aina punainen, mutta peltiosien väriksi vanteet mukaanluettuna sai valita joko valkoisen tai vaaleanharmaan. Sähköpuoli oli myös siinä kunnossa, että tokkopa valot olisivat palaneet, vaikka ne paikallaan olisivat olleetkin. Keskilinjan oikealta puolelta, takaakselin alta pilkistää rosterirööri, joka hoitaa moottorin uloshengityksen. Bjarne jatkoi vuoden 2006 talvella tätä sarkaa ja jo seuraavana keväänä saatiin ihastella valmista jälkeä. Lopulta Bjarne pääsi ihailemaan täysin valmista työnjälkeä ja kyllähän siinä ihailtavaa riittääkin. Ajovalot loistivat 01/12 Uusi maali, vanhat värit Fordia sai aikanaan tilata tehtaalta kahdessa eri värityksessä. Aivan eri asia onkin se, miten putki pärjää esimerkiksi rankametsässä ryskätessä tai akselia myöten jorpakkoon upottaessa. Niinpä käytännössä kaikkia Ford 8N -traktorin osia on saatavilla edullisesti eikä harrastajan tarvitse välttämättä kuluttaa aikaansa alkuperäisosien metsästämiseen ja kunnostamiseen. niin ikään amerikkalaisen osamyyjän valikoimista. Kuljettajan ei tarvitse siis siemailla liiemmin pakokaasua. NYKYISESSÄ kunnossaan olevaa Fordia kuljetettaessa eivät kamppeet likaannu. Tällä voi lähteä vaikka pyhäpuku päällä ulkoilemaan. ENTISÖINNIN tarkkuudesta kertoo myös se, että kaikki merkinnät jotka ovat alunperin traktorissa olleet, ovat siinä myös nyt. pystyputken sijasta ilmoille traktorin takaa. Entisöinnissä tarvitut osat Bjarne tilasi internetin kautta Yhdysvalloista. Monessa vanhemman ikäkauden traktorimallissa putkistot on asennettu vaakatasoon ja myöskään tämä kone ei siis ole poikkeus. Tämä yksilö maalattiin luonnollisesti alkuperäiseen väritykseensä, sillä vaikka harmaakin on näyttävä vaihtoehto, ei historiaa pidä lähteä liiaksi peukaloimaan. Maalaustyö viimeisteltiin merkinnöillä, jotka hankittiin. Näin klassisen näköinen peli onkin omiaan vaikkapa pienelle kylänraitilla pyörähtämiselle. Historia jatkui tahoillaan Vaikka Fordin ja Fergusonin tiet erkanivat varsin kitkerissä väleissä, ei kumpikaan heittänyt hanskoja tiskiin traktorituotannon saralla. Kumpikin merkki vaikutti siis suomalaiseen traktorihistoriaan niin yhdessä kuin erikseenkin. Amerikassa traktorit viettävät aikansa pääasiassa pitkillä, tasaisilla ja kuivilla pelloilla, joten ratkaisu on selkeästi tähän käyttöön räätälöity. Vaikka perustekniikka olikin aloitetusvaiheessa kohtalaisessa kunnossa, vaati kokonaisuus melko läpikotaisen läpikäynnin. Molemmat jatkoivat omilla tonteillaan maailman traktoristamista ja onnistuivat siinä huomattavissa määrin. Suomalaiselta näkökantilta katsottuna seuraavat tärkeät tuotteet näiltä valmistajilta olivat hyvin paljon 9N-kokemuksiin, voitaisiinko sanoa jopa patentteihin, pohjautuva Fergusonin TE-20 myöhempine jälkeläisineen sekä englannissa valmistetut Fordsonit ja sitä kautta myöhemmät Fordit. Aikaa myöten diesel muodostui standardiksi traktorien polttoaineena bensiinin ja petroolin siirtyessä vähä vähältä harrastetraktoreiden menovedeksi. Tällä yli puoli miljoonaa kappaletta valmistetulla traktorilla on vankka harrastajakuntansa USA:ssa, mikä takaa myös mittavan osien uustuotannon. Lähes kaikki työvaiheet Bjarne suoritti itse, ja hän kertoo homman sujuneen pääsääntöisesti ongelmitta. Historia ei kerro, montako kertaa tähän nimenomaiseen yksilöön on haettu varaosatiskiltä hormikalustoa vaurioituneen tilalle, mutta Bjarne asensi entisöintiprojektin yhteydessä ainakin yhden uuden putken. sillä huonommalla tavalla eli poissaolollaan. Mittarit uusittiin myös, mutta tietenkin tähän asti tehdyt noin 4 000 tuntia saivat jäädä lukemien muodossa näkyviin. Voimansiirron puolelta vetoakselit vaihdettiin uusiin ja tekniikkapuolelle saatiin vaihtaa melkoinen määrä tiivisteitä ja muuta pikkutilpehööriä. Tässä valossa Bjarne Holmlundin entisöimä Ford 8N edustaa hyvin mielenkiintoista esimerkkiä traktorien kehityksestä kaikessa bensiinin- ja skandaalintuoksussaan. 11 Uutta ja toimivaa tilalle Edellinen omistaja oli jo ehtinyt hieman kunnostella Fordia, mutta projekti oli jäänyt kesken. Traktori on tätä nykyä pyhitetty vain harrastekäyttöön eikä siihen ole hankittu mitään työkoneita. Fordia on tuotu molemmissa väreissä Suomeen, mutta jakaumaa on vaikea arvioida
Hyvinkää 12
70-luvulla kansankodissa päästiin hurraamaan useammankin kerran, muun muassa vuonna 1977, jolloin ABBAn levymyynti ylitti Beatlesien koko myynnin. Vaikka 140/141-nokkamallit säilyivät niin ulkoasultaan kuin perustekniikaltaankin suurin piirtein muuttumattomana, moottori- ja dieseltekniikan kehittyessä päivitettiin kuitenkin tutun ja varman tuotteen yksityiskohtia. Päällepäin autot eroavatkin periaatteessa vain mallinumeron perusteella. 141-mallissa otettiin käyttöön myös termostaattiohjattu jäähdyttimen flekti, jonka eduiksi lasketaan juuri moottorin pienemmät lämpötilavaihtelut moottorin ollessa raskaasti tai kevyesti kuormitettuna. Myös Kuningaskunnan riemua 70-luku oli ruotsalaiselle kuorma-autoteollisuudelle voimakkaan nousun aikaa. Moottoriöljyn jäähdytys hoidettiin linkosuodattimen yhteydessä olevalla öljynlauhduttimella. Edellisellä vuosikymmenellä oli lyöty vahva "Made in Sweden" -leima kuorma-automaailmaan ja nyt mainetta pidettiin motivoituneina yllä. Varsin pian alkoikin käydä selväksi, mitkä olisivat moottorin päivitystä vaativat osa-alueet. Iloinen perheuutinen kuulutettiin myös muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsevan kuorma-autotehtaan, Scanian tiedotusosastolta vuoden 1976 lopulla: uusi Scania 141 -mallisto oli nähnyt päivänvalon. Suunnitteluosastolla Södertäljessä paneuduttiinkin jo alun alkaen V8-moottorin jäähdytykseen ja erityisesti vielä 8-sylinterisen moottorin tasalämpöisyyten eri sylinterien kesken, minkä tiedettiin myöskin osaltaan tuovan koneelle lisää käyttöikää. Scanialla on yleensä menty pari mallisarjaa läpi kullakin ulkonäöllä, joten ykkössarja edustikin tavallaan kehittyneempää nollasarjaa. Kaikki muutokset eivät tapahtuneet yhdessä yössä eikä edes mallisarjan vaihdoksen yhteydessä. Muutokset eivät olleet pelkästään paperilta todettavissa vaan ne huomasi heti ensimmäisillä ajokilometreillä. vuosikymmentä myöhemmin, niin Victoria kuin Scaniakin. Toisen kerran samana vuonna ilakoitiin, kun kuninkaanlinnan parvekkeelta kuulutettiin prinsessa Victorian syntymästä. Vaikka usein kuulee väitettävän, että 141-malliin tuli musta muoviratti ja mallimerkintöihin mustat taustat, olivat ne jo 140-mallissakin, ei tosin aivan varhaisimmissa malleissa. Uusia "New Program" -Scanioita alkoikin tulla vastaan maanteillä pikkuhiljaa, lopulta miltei tasaisena virtana. Metsän Kuningas Scania LS141 '79 Yleisesti metsän kuninkaana on pidetty karhua, mutta tukkiautomaailmassa se voisi olla vaikka Aku Ankka -Scania, millä nimellä kutsutaan 140- ja 141-versioiden nokkamalleja. Vaikka ulospäin autossa muuttui vain yksi numero mallimerkinnässä, olivat muutokset auton ominaisuuksissa jos nyt ei mullistavia niin ainakin huomattavia. Kuorma-autojen kehityksessä mennään jatkuvasti eteenpäin, vaikka aina uuden mallin tultua kaiken voisi luulla olevan nyt kohdallaan. Kuten jo aiemmin todettiin, ei ulkokuoressa ollut tapahtunut dramaattisia uudistuksia edeltäjään verrattuna, mutta olihan prinsessallakin selvää sukunäköä äitiinsä. Perusmoottori itse nähtiin riittävän kokoiseksi, jolla pärjättäisiin vielä pitkälle tulevaisuuteen pienen viilailun jälkeen. Termostaattiohjattuun flektiin tutustuttaessa sen huomattiin pyöriessään ottavan reilun kymmenen hevosvoiman verran koneen tuottamasta tehosta, joka näin 01/12 13. Varsin mukavaa katseltavaa ne ovat vielä tänäkin päivänä, yli kolme Hyvää perusmoottoria ryhdyttiin viilaamaan vielä parempaan suuntaan. mäntien jäähdytys hoidettiin tästä eteenpäin kiertokangen päässä olevan öljykanavan kautta eli öljyn virtaus saatiin tehokkaammaksi kuin aiemmin, jolloin öljyä suihkutettiin mäntiin kampikammiossa olevista suuttimista. Scaniallakin oli seurattu V8-moottorin kestävyyttä ja selviytymistä sille suunnitelluissa käyttökohteissa koko 70-luvun ajan. Yksi tärkeimmistä tavoitteista oli saada parhaan vedon kierroslukualue laskemaan matalammalle, jotta auto jaksaisi vetää ilman että kone huutaa. Kierrokset laskee Hyvää moottoria ryhdyttiin parantelemaan tarkkaan hiotulla taktiikalla. Uusilla männillä saatiin pudotettua niiden painoa yhteensä 400 grammaa kahdeksan sylinterin osalta. Ainakin se murisee uhmakkaasti ja on aikakautensa vahvimpia. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko S canian 1-sarja on loogista jatkumoa vuonna 1968 esitellylle 0-sarjalle, jolloin Scania-Vabis muuttui Scaniaksi
Vaihteistona käytettiin valmistajan omaa 10-nopeuksista synkronoitua vaihteistoa. 1 8002 000 kierroksen kohdalle mittariin oli ilmestynyt keltainen alue, jota ei suositeltu käytettäväksi muuta kuin ohituksissa ja kiihdytyksissä hetkellisesti. Nokka, Lippa ja V8 Nokkamallista 141-Scaniaa valmistettiin 2- ja 3-akselisina versioina, joista edellä mainittu, 151 kappaletta valmistettu L141 syntyi jo melkoisena keräilyharvinaisuutena. Kun Scania 140 -version kierroslukumittarin vihreä alue löytyi 1 4002 300 kierroksella, oli se 141:ssä 1 2001 800 kohdalla. Koska polttoainekaan ei tunnetusti pala ilman ilmaa, tehostettiin ilmansyöttöä koneeseen uudella turboahtimella ja ilmansuodattimella, jonka kapasiteetti oli suurempi. Se koostui kahdesta viisi vaihdetta käsittävästä alueesta, eli kun ensimmäiset viisi vaihdetta oli 14. Scania LS141 FISKARS 6000 kuormain kuului auton varustukseen jo hankintahetkellä. Reilut 1 300 yksilöä valmistettu 3-akselinen LS141 jäi sekin valmistusmääriltään nokattomista 141-malleista alle kymmenesosaan. Uuden polttoainepumpun ja -suuttimien ansiosta palotilaan suihkutettavaan aineeseen saatiin voimakkaampi pyörre, mikä tehosti palamistapahtumaa tuoden jälleen lisää hyvää auton vetoihin. Kaikki pienet viilaukset mootto- rin eri sektoreille toivat lisää tehoa sekä vääntöä ja tekivät moottorista taloudellisemman. Kuusipankkoisella vetoautolla kulki myös parimetrinen propsi jota nykyään ei juuri edes käytetä teollisuudessa. saatiin parempaan talteen flektin huilatessa. Useimmiten tehtaan portista ulos tullut 3-akselinen LS141 löysi itsensä joko maata tai puuta siirtämästä. Vaikka moottoriteho kasvoi 140-mallin 350 hevosvoimasta "vain" 35 hevosvoimaa, kasvanut vääntö kaverina teki autosta kuitenkin erilaisen ajaa matalammalta vääntävänä. Myös polttoaineen ruiskutushetkeä pystyttiin optimoimaan uusilla komponenteilla. Polttoaineensuihkutus oli myös yksi tärkeä osa-alue, jossa nähtiin kehitykselle olevan sijaa matkalla kohti parempaa hyötysuhdetta
Kalle kertoo, että tapahtumat lähtivät rullaamaan omalla painollaan hänen huomatessaan ilmoituksen: kolmen tunnin päästä auto oli jo haettu omaan pihaan ja sille tehtiin kunnostusarviota. Akselivälejä oli neljä erilaista, periä puolestaan pääsi valitsemaan joko akseli- tai napaperästä. Koska ohjaamosta ei ollut nokattomanakaan lepo-ohjaamoversiota, ei sitä katsottu tarpeelliseksi nokka-autoonkaan, vaikka kyseistä ohjaamorakennetta juuri auton kotimaassa jonkin verran suosittiinkin. käsitelty, napsautettiin vaihdekepissä oleva nappula toiseen asentoon ja siirryttiin isolle alueelle käymään vaihdekaavio uudestaan läpi. Kojetaulusta löytyi telinnostajan nappi nostotelin merkiksi. Tekniikkapuolelle ei ole Kalle Kakon mukaan tarvinnut jarrujen lisäksi tehdä juuri muuta kuin pientä kiristelyä. Ulkonäöllisesti sarjan autot olivat varsin mukavan ja ärsyttämättömän näköisiä. Liikenteessä nähdyt makuuhytillä varustetut Aku Ankka -Scaniat ovat jälkeenpäin auton omistajan toimesta jatkettuja osa tehdasmaisen siististi, osa hätäisesti leikkaillen ja liimaten. OHJAAMO on säilynyt Kakon autossa niin hyvin ettei suuremmille restauroinneille ole aihetta. Kakot eivät varsinaisesti olleet etsimässä kyseistä autoa, kunnes se sattumalta osui silmiin lehden myynti-ilmoituksesta. Jarrut siis otettiin auki ja kunnostettiin oston jälkeen. 01/12 PUUTAVARA-AUTOA ei Scaniasta tehty kunnostettaessa vaan esimerkiksi napaperä viittaa siihen että auto on ollut puutavaran ajossa jo uudesta lähtien. Mallin ohjaamohan oli otettu matalasta kahdeksan litran koneella varustetusta nokattomasta mallista jo 70-luvun alussa Satanelikymppisiä rakennettaessa ja sovitettu V8-moottorilla varustetulle alustalle, tässä tapauksessa vaan bulldog-ohjaamoa hieman taaemmaksi. Ketjut ja kitkavetolaite eli "rullat" parantavat etenemiskykyä pehmeillä tai liukkailla metsäautoteillä. Vuoden 1979 Scania edustaa mallisarjaa ajalta, jolloin sitä myytiin vielä täyttä häkää, vaikka 141 elikin jo tuolloin viimeisiä aikojaan. Asia perusteltiin sillä, että puolittaja- eli splittervaihteisto on suhteessa raskaampi ja heikompi kuin pelkkä aluevaihteisto. Tästä opista pidettiin kiinni 90-luvun alkuun asti Södertäljessä. 70-luvun ruotsalaista konstailematonta toimivuutta ja ergonomiaa. Useimmat 141-nokkamallit löysivät itsensä joko maata tai puuta siirtämästä. Ikivihreä Hyvinkääläisten Hannu ja Kalle Kakon puutavaravarustuksessa oleva Scania LS141 on raikas tuulahdus suoraan 70-luvulta. Kepistä piti siis vaihtaa joka kerta kun vaihdetta vaihdettiin, puolittaja ei tuolloin kuulunut Scanian filosofiaan. Telivetoa ei nokkamallin 141:een ollut tarjolla kuten ei makuuohjaamoakaan. 15. Auto oli kaupan Laakson Pertillä Karkkilassa, jonne se oli löytänyt tiensä Loppi Woodin konkurssipesästä. Eikä ykkössarjassa ollut mitään vikaa, jos ei ollut turhan nirso tai uudenkipeä. Moderni 142 oli jo tehtaalla testikäytössä, mutta siitä ei maailmalla viedä tiedetty mitään. Tuolloin salaisuudet pysyivät paremmin salassa, kun internet ei ollut vielä kiusanamme. Moni viimeisen mallivuoden 141:sen ostanut teki varmasti hyvät kaupat, sillä tie oli ensimmäisillä kakkossarjan autoilla paikoin kivinen
Vihreä-keltainen väri on peräisin Kallen isoisän, Viljami Kakon kuljetusliikkeen autoista, mikä onkin piristävä ja autoon hyvin käyvä väriyhdistelmä. Auto on monen mieleistä valmistajansa "nätein" nokkamallinen kuormaauto. Muilta osin kunnostustöissä keskityttiin lähinnä kosmeettisten virheiden korjailuun, mikä käsitti muun muassa ohjaamon lattian ja hytin alaosien uusinnat. Scania LS141 SCANIA markkinoi LS141 malliaan moneen eri käyttöön, vähemmän kuitenkaan normaaliksi rahtiautoksi. VAIHTEISTO GR860, 10-nopeuksinen synkronoitu aluevaihteisto ALUSTA 6x2 tyyppinen 3-akselinen nostotelialusta, kokonaispaino 24.000 kg, akseliväli 5000 mm PÄÄLLIRAKENNE Raakapuun kuljetusvarustus, 6 pankkoa, Fiskars 6000 kuormaaja 16. Alusta maalattiin perusharmaalla ja puutavaravarustus ExTen oranssilla. Ohjaamo ja vanteet saivat saman värin kuin Kallen ja Hannun aiemmin entisöimässä F86 Volvossakin on. Auton mukana seurannut Fiskars 6000 -kuormaaja sai luonnollisesti oman vihreän sävyn pintaansa. Mukana tullut 70-luvun puolivälin 3-akselinen jatkettava Briab saa odotella toistaiseksi uutta tulemistaan tallin pihassa. SCANIA LS 141 VUOSIMALLI 1979 VALMISTAJA Scania AB, Södertälje, Ruotsi MOOTTORI Scania DS14, Turboahdettu V8dieselmoottori, iskutilavuus 14200 cm3, 375 hevosvoimaa. Kaikki ulospäin näkyvät hitsaussaumat viimeisteltiin koritinalla, joten jälki on niin sanotusti viimeisen päälle. Auton perään on työn alla 2-akselinen Jykiläinen kärry, joka nähdään valmiina todennäköisesti ensi kesänä
Rautaista luettavaa! TrakToriT · kuorma-auToT · maanrakennuskoneeT · TapahTumaT lki iLMoJen Ha American Pieteetillä entisöity Ford 8N 51 Rautaista luettavaa · www.vanhatkoneet.fi · 1/2012 · Hinta 8,50 Tarinoita veiko albumisn ta Koneita menneiltä vuosikymmeniltä. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, auraus- ja maaurakointikalustoa sekä muita vanhoja koneita. 10001 > 745000-1001 · PAL VKO 2010-27 SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND 414887 450003 6 11 1/2012 · Belarus mTZ-50 ´66 · Douglas DC-3 ´42 · hukkutukinnostin ´85 · hZTss T-16mG ´88 · scania Ls141 ´79 · sisu-kiitokori ´85 · Vammas-June Ju-6V ´66 59 uPPoTukinnosTin Ponttooneille nostettu Pikku-Jussi Kestotilaus 90 8 numeroa/vuosi Pärinää metsiin Minskiläinen Moottorisahat 50-luvun lopulla Belarus MTZ-50 ´66 Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.fi Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 MeTsän kuningAs Uhmakkaasti muriseva Scania LS141 LiikkuvA LAinAsTo Nokian kaupungin vanha Sisu-Kiitokori kirjastoauto Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.fi www.vanhatkoneet.fi
18
Kun harrastuksen kohteena on vanha lentokone, asiaan vihkiytymätön saattaisi terveen itsesuojeluvaistonsa ohjaamana muodostaa käsityksen laitteesta, jolla lentämiseen liittyy selkeitä konkreettisia riskejä. Yhdelle se juttu on vanhan kiinnileikanneen moottorisahan, toiselle telaketjunsa hukanneen vaijerikaivurin elvyttäminen. Lentävä Hotelli Douglas DC-3 ´42 Olemme Vanhat Koneet lehdessä käyneet ihmettelemässä monen moista entisaikain työkonetta ja päässeet joko kyytiin ja toisinaan myös koeajamaan niin kuormureita kuin traktoreitakin. Tämä käsitys muotoutuu puhtaasta tietämättömyydestä, sillä DC-yhdistyksen operoima Douglas DC-3 edustaa aikakautta, jolloin lentomatkustaminen oli jo arkipäivää ja aikanaankin se turvallisin tapa liikkua. Muutamaan otteeseen olemme poikenneet vesilläkin, mutta kun tarjoutui mahdollisuus matkata tänä vuonna kunnioitettavat 70 vuotta täyttävän Douglas DC-Kolmosen matkassa Tallinnaan, oli koneesittelyjen kohdalla aika tehdä uusi ilmavampi aluevaltaus. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine K oneharrastajien arki on tänä päivänä monin paikoin varsin vaivatonta ja he sen sijaan että saisivat automaattisesti kylähullun maineen ovat nousseet arvostetuiksi kulttuurihistorian tallentajiksi siinä missä muutkin perinteiden vaalijat. Kun koneeseen ja siitä huolta pitäviin harrastajiin tutustuu paremmin, nekin jotka jännittävät vanhalla koneella lentämistä, tulevat poikkeuksetta vakuuttuneeksi siitä että matka kotoa lentokentälle oli päivän vaarallisin siirtymä. Helsinki KUN kertaalleen purettu kone kasattiin 60-luvun alussa uudelleen, puhkottiin sen kylkeen alkuperäistä isompi kaksiosainen rahtiovi. 01/12 19. Teknisten kapineiden keräilystä muodostuu lukemattomia konekokoelmia ja kotimuseoita, joiden koneita putsaillessa, korjaillessa ja käyttökuntoon palauttaessa kuluvat monen tämänkin lehden lukijan talvi-illat rattoisasti. Vaikka kone olisikin vanha ja sen todellinen käyttö enää vain hyvin vähäistä, ei se anna mahdollisuuksia luistaa mistään velvoitteista, jotka koskevat lentoturvallisuutta. Erilaiset kone- ja perinnetapahtumat toimivatkin monelle harrastajalle selkeinä tavoitepäivämäärinä, joihin mennessä kulloinkin kuntoon saatettu kone tuodaan näytille ja pyöräytetään yleisön tarkkaavaisessa valvonnassa käyntiin. Koneharrastuksen tarkoimmin valvottua puuhastelua ja kurinalaisimpia tapoja toimia edustaa varmasti vanhan lentokoneen pitäminen asianmukaisesti lentokunnossa. Vaikka suunnitelmissa ei olisikaan tehdä enää koskaan koneella työtä, monelle tyydytystä tuo kuitenkin tietoisuus siitä, että tarvittaessa kapineella voitaisiin tarkoitettuun hommaan ryhtyä, vaikka vain näytösluonteisesti
Vasta 80-luvun puolivälissä alkoivat Ilmavoimien koneilla aamukamman piikit käydä vähiin, ja kun 1985 oli palvelus ohi, koneita myytiin jatkamaan ties vaikka edelleen jatkuvia aktiivivuosiaan mikä minnekin kaukomaille. Nykyisellään kone- tyypin edustajia löytyy maastamme yhteensä neljä, sekä yhden koneen runko, mutta Airveteraanin Hotellina tunnettu yksilö on näistä ainut jolla enää on asiaa taivaalle. Hotelli Hotellin yksilöhistoria on yhdistyksellä varsin tarkkaan tiedossa. Tässä kohtaa synnytetty Airveteran Oy pääsi tallentamaan kaksi yksilöä omistukseensa. Koska kaupallista lentotoimintaa ei koneella voida eikä haluta tehdä, lennoille pääsemisen edellytyksenä on aina yhdistyksen jäsenyys. Douglas DC-3 TUNNELMA koneessa nousee heti kun 1200-hevosvoimaiset tähtimoottorit pörähtävät käyntiin. Oy & ry Yksityishenkilöiden vuonna 1985 perustama Airveteran Oy omistaa tänä päivänä kaksi DC-3-lentokonetta, joista toista OHLCH-tunnuksestaan "Hotelli"-lempinimen saanutta konetta operoi vartavasten vuonna 1988 perustettu DC-yhdistys. Kun työ matkustajaliikenteessä oli tehty, saivat työkalutkin mennä uudempien tieltä ja Finnairin käytössä olleet Kolmoset myytiin Ilmavoimille kuljetuskoneiksi. Ensilento tälle lisenssivalmisteet mukaanlukien runsaat 13 000 kappaletta valmistetulle konetyypille kirjattiin joulukuulle 1935. Tänne näitä sotaveteraaneja hankkimassa olivat kaupallisista toimijoista Karhumäen Veljekset Oy eli myöhempi Kar-Air sekä Finnairia edeltänyt Aero. Koneen tiedetään valmistuneen jouluaattona 1942 Douglas Aircraft Companyn tehtailla Kalifornian Santa Monicassa. Jäsenlennoillakaan ei tarkoituksena ole tehdä bisnestä vaan hintaa matkoille lasketaan aina niin että todelliset kustannukset saataisiin pääpiirteittäin katettua. Ylijäämävarastoa Kahden tähtimoottorinsa voimin lentävä DC (Douglas Commercial) Kolmonen on koneeena jo vanha kuin taivas. Airveteranosakeyhtiön omistuspohja on laaja ja koostuu pääosin henkilöistä, joiden tausta liittyy ilmailuun ja mielenkiinto koneiden lentokunnossa pitämiseen on suuri. Yhdysvaltain ilmavoimien käytöstä poistettiin sodan jälkeen vielä virkeää kolmoskalustoa, joka käytettynä kelpasi ihan 20 hyvin vähävaraisiin maihin kuten Suomeen. Tilaajana toimineen Pan American Airwaysin aikomuksena oli käyttää konetta latinalaisen Amerikan linjoillaan, mutta maailmanpalon vallitessa ei tilaaja lenskariaan saanut, sillä se napattiin heti valmistuttuaan Yhdysvaltain Ilmavoimille.. Kone oli suhteellisen edullinen, kelpasi hienosti niin matkustaja- kuin rahtikoneeksikin ja kykeni lentämään Yhdysvaltain rannikolta toiselle vain yhdellä välitankkauksella. Yhdistys sen sijaan koostuu tuhansista rivijäsenistä, jotka mahdollistavat Hotellilla operoinnin, sekä joukosta aktiivijäseniä, jotka konkreettisesti huolehtivat siitä valtavasta työmäärästä jota koneen lentokunnossa pitäminen vaatii
Vuodesta 1970 Ilmavoimissa DO 11-tunnuksin lentänyt kone palveli rahti- ja laskuvarjohyppykoneena aina siirtymistään nykyiselle omistajalleen alkuvuodesta 1986. 36 000 niitillä kasattu, peilikiiltäväksi puleerattu DC-3 on komea näky kotikentällään Helsingin Malmilla. 21. Miten lie purkupäätös perusteltu, mutta niin vain tuuli kääntyi, kun Finnairiksi nimensä muuttanut yhtiö tarvitsikin kuljetuskonetta. Alkuvuoteen 1967 mennessä koneeseen kertyi vielä runsaat 6 000 lentotuntia lisää, kunnes ura Finnairin palveluksessa oli ohi. Jouluaattona 1942 valmistunut DC-3 napattiin heti Yhdysvaltain Ilmavoimien käyttöön. Kone palveli ensin Mainen osavaltiossa, josta se alokasaikansa jälkeen siirrettiin Eurooppaan. Ilmavoimien matkustajakoneena toiminut yksilö siirtyi lokakuussa 1944 Yhdysvaltain 8. Kolmoselle oli kertynyt runsaat 22 000 lentotuntia, kun se joulukuussa 1960 purettiin varaosiksi. ilma-armeijan alaisuuteen ja sodan loputtua Oberpfaffenhofin varikolle Saksassa. Kone kasattiin uudelleen ja vuonna 1963 vanhoihin tunnuksiinsa rekisteröity kone oli saanut kylkeensä tehtäväänsä paremmin sopivan, aiempaa suuremman rahtioven. Täältä tämä ja seitsemän muuta DC-3-ylijäämäkonetta myytiin Suomen valtiolle. Näistä kahdeksasta koneesta kuusi lenteli Suomeen 1947 ja kaksi viimeistä, joista toinen oli Hotelli, kesällä 1948. OHLCH-tunnuksiin rekisteröity kone lensi ensimmäisen reittilentonsa saman kesän heinäkuussa Aero Oy:n palveluksessa reitillä Malmi Vaasa Tampere Malmi
Vastaavista testeistä, kuten aika tarkkaan kaikesta mahdollisesta muustakin mitä koneelle tehdään, syntyy paperidokumentti, joka arkistoidaan viranomaisia varten. Douglas DC-3 Lämmitellään Syyskuinen lauantaiaamu Malmin lentokentällä valkenee hivenen sumuisena, mutta ennuste on hyvä ja aurinko pilkottelee metsän reunalta jo lupaavasti. Matkalla purserina toimiva Petri Petäys tarkistelee matkustajaluettelostaan matkalaisten nimiä, kertoo päivän aikataulusta ja muistuttaa, että koska ulkomaille matkataan, on mukana oltava passi tai Schengenalueella pätevä henkilökortti. Tarkastuslista on pitkä ja ennen lähtöä on tarkoitus hoitaa kerran kuukaudessa koneelle määrätty testi, jossa potkurien toiminta varmistetaan. Jokainen, lyhytkin välilasku velvoittaa oman listansa läpikäymiseen ja tuottaa paperia. KONETTA operoivan DC-yhdistyksen jäseneksi pääsee kuka hyvänsä, mutta ohjaimiin vaaditaan täysi pätevyys. Kymmeneltä suunniteltuun lähtöön on aikaa vielä yli kaksi tuntia, mutta DC-Kolmosen ympärillä hääritään jo täydellä tohinalla. Tähtimoottorit jyrähtävät pienen savupilven saattelemana mahtavaan jylinäänsä, ja vuoron perään tehdyn koekäytön lisäksi tarkistetaan että potkureiden "lepuutus" on kunnossa. Lämmitellyt moottorit kiertävät täysillä tehoillaan, kun säätyvälapaiset potkurit vapautetaan nappia painamalla nollakulmaan. Todellisuudessa osa lähtövalmisteluista, kuten koneen tankkaus on hoidettu jo edellisenä päivänä. Ennen koneeseen nousua muutamat matkalaiset haluavat kuvauttaa ENNEN jokaista lentoa löytyy koneesta pitkä lista tarkastettavia kohteita. Tämä siksi, että jos vaikkapa lähdössä toinen moottoreista kilahtaisi, ei vapaana pyörimään jäävä potkuri jarruttaisi hyrränä. Yhdistyksellä on kahdeksan lentämään oikeutettua jäsentä, joilla kaikilla työuraa on tehty DC-Kolmosen ohjaimissa. Ulkomaille Lennolle Tallinnaan on lähdössä kourallinen jäseniä, joita ilmaantuu Malmin lentokentän kauniin funkkistyylisen asemarakennuksen aulaan. Kaikki toiminnot suoritetaan kuhunkin tilanteeseen sopivien tarkistuslistojen mukaan ja kuitataan tehdyksi koneen lokikirjaan. Tämä siksi, että tarina kertoo erään jäsenen taannoin matkanneen sotilaspassilla, jolloin päivä Tallinnaan tutustuen rajoittui lentokentälle. Konetta paikallaan pitävät kiilat pyörien edessä nostellaan oikealla kyljellä olevaan pieneen huoltoluukkuun ja siivekkeitä paikallaan pitävät, huomiovärein maalatut lukot poistellaan yksi kerrallaan. Osa on tullut paikalle vain katsomaan ja kuuntelemaan koneen lähtöä, sillä kyseessä on kesän viimeinen lento ennen koneen siirtoa talvisäilöön Vaasaan. 22
osa jäseniä, jotka jäävät koneeseen koukkuun ja siitä muodostuu heille aktiivinen harrastus. Henkilökunta saa joka kerta kuulla, kuinka hieno kokemus Hotellilla matkaaminen on. itsensä peilikiiltäväksi kiillotetun koneen vierellä. "En ole nähnyt vielä yhtään sellaista matkustajaa, joka ei olisi pitänyt. Kun lentokoneasentajaksi kouluttautunut Listenmaa tarvitsi tutkintoonsa työharjoittelukokemusta, kelpasi siihen osittain Hotellin parissa puuhastelu. Itse hän kertoo ihastuneensa koneeseen jo ensitapaamisella ja mentyään tutustumaan siihen lähemmin tuli samalla tutuksi nuoremmille koekäyttökoulutusta parhaillaan antanut, koneen läpikotaisin tunteva ja sen toimivuudesta pitkään vastannut Pauli "Speedy" Fallström. "Henkilökunta" saa joka kerta kuulla, kuinka hieno kokemus Hotellilla matkaaminen on. Näiden lisäksi on pieni Jos Hotellin kyyti ja DC-yhdistyksen toiminta kiinnostavat, lisätietoa: www.dc-ry.fi DOUGLAS DC-3 KÄRKIVÄLI 28,96 m PITUUS 19,63 m KORKEUS 5,46 m MAKSIMIPAINO 12 200 kg MOOTTORIT 2x Pratt & Whitney R-1830 TEHO 1 200 hv/moottori KULUTUS 400 l/ensimmäinen tunti, muut 300 l/h MATKANOPEUS 260 km/h LAKIKORKEUS 7 315 m TOIMINTAMATKA 2 575 km MIEHISTÖ 3 henkilöä MATKUSTAJIA 19 (32) 23. Apumekaanikkona toimittuaan häntä pyydettiin yhdistyksen toimesta kouluttautumaan myös Hotellin lentoemännäksi ja suostuttuaan pyyntöön Jukka Huhtala vastasi opista. Nykykoneiden tavallisilla reittilennoilla ohjaamovierailut eivät taida olla enää mahdollisia. Lähtökiihdytyksessä tuntuva koneen vaappuminen tuo väistämättä mieleen ajatuksen siitä, että toivottavasti ainakin suurin osa koneen noin 36 000 niitistä viihtyisi paikoillaan. Ja palkinto siitä puuhastelusta mitä koneen parissa tulee tehtyä", Petäys tiivistää. Tiedonsiirtoa Mitä vanhasta lentokoneesta innostumiseen tulee, kertoo matkalla lentoemäntänä toimiva Heidi Listenmaa varsinkin lasten mykistyvän ihmetyksestä päästessään koneen ohjaamoon. Heidi kertoo pitävänsä kunnia-asiana sitä, että saa työskennellä maan parhaiden DC-3-tietäjien ja taitajien parissa, ja saadessaan olla yksi niistä joille vanhempien mekaanikkojen valtavan kokemuksen tuomaa tietotaitoa siirretään. Kun kone on saatu ilmaan ja vaakatasoon, voi ohjaamossakin poiketa kurkkaamassa lennon aikana. Tullessaan harjoittelupaikkaa kysymään tuolloin koneen parissa häärinyt Veli-Matti Illikainen vastasi tiedusteluun ojentamalla rätin kouraan ja näyttämällä, mistä kohtaa voisi heti aloittaa harjoituksen. 01/12 Elämyskone Kokemus tänä vuonna 70-vuotta täyttävällä lentokoneella matkustamisesta on elämyksellinen johtuen pelkästään jo tähtimoottoreiden luomasta upeasta äänimaailmasta. Koneessa purseri Petäys kertaa turvaohjeita muistuttaen turvavöistä ja varauloskäyntien sijainnista, samalla kun innostuneiden matkalaisten päät pyörivät aivan kuin olisi yhtäaikaisesti kyettävä tarkkailemaan sekä koneen sisätiloja että ikkunoista näkyvää tilannetta. Petri Petäys toteaakin, että valtaosalle lentäminen DC-Kolmosella on "kerran elämässä" -kokemus ja koneeseen noustaan kyydin itsensä, tuskin koskaan määränpään vuoksi. Se on myös meille matkan parasta antia, kun ihmiset ovat kovin tyytyväisiä
24
Kangasala 25. Silti myös pienemmille koneille löytyi oma tehtävänsä. Karhunpoika sai raastaa Vammas-June JU-6V '66 Maailmanpankin myöntämät lainat auttoivat sodanjälkeistä Suomea nostamaan tieverkoston kuntoa kohti kansainvälistä tasoa. Samaan aikaan tienhoitokaluston koko ja teho kasvoivat yhtä matkaa sille asetettujen vaatimusten kanssa
Vammas-June JU-6V Teksti: Juha Pokki Kuvat: Jan-Erik Laine M aansiirtokoneiden kehitys eteni hurjin loikkauksin 50-luvun lopulta eteenpäin. Juneverket toimi Jönköpings Mekaniska Werkstadin alaisuudessa ja valmisti tiehöylien lisäksi muun muassa kyntöauroja. Myynti- ja varaosaedustajana höylille toimi Helsingin keskustassa ja sittemmin Lauttasaaressa toiminut Kone-Tukku Oy, jolla oli jo kokemusta Junen maahantuonnista. Kun ennakkomainokset traktoriin pohjautuvasta JU-6-tiehöylästä julkaistiin vuonna 1959, ilmoitettiin höylän liikuttavana voimana toimivan joko Fordson Power Major tai Nuffield 4DM -traktori. Ohjaamo on kuitenkin hyvin tilava, tiivis ja lämmin. Varmoja viitteitä ei löydy siitä, onko myös Fordson Super Majoria käytetty jatkossa Tie-Nallen lähtökohtana. Jokapaikan höylä Kone-Tukun mainoksessa vuonna 1965 kerrottiin Tie-Nallen olevan noin viiden tonnin moottoritiehöylä, joka on vankkarakenteinen, huokeahintainen, tehokas ja kotimaista MUOTOILULTAAN kuuden tonnin Tie Nalle on suorastaan sporttisen linjakas. Työtä oli paljon ja sitä helpottamaan kehitettiin kilvan mitä paremmilla ominaisuuksilla varustettuja koneita. June oli Bankerydissä, Jönköpingin reunamilla sijaitsevan Juneverket-tehtaan tavaramerkki, jonka alla oli jo liuta hyväksi havaittuja tiehöyliä. Tämä ilmiö näkyi luonnollisesti tienpitokalustossakin. Näiden tilalle tiehöylää liikuttamaan tuli ainakin Nuffield 10/60. Tieverkko ei saanut toimia pullonkaulana eteenpäin vyöryvälle kehitykselle. Suomeenkin saatiin kosolti modernia kalustoa Tie- ja Vesirakennushallituksen käyttöön. Muun muassa tiehöyläkanta sai rautaisannoksen riveihinsä, kun Maailmanpankki raotti kukkaronnyörejään. Ruotsin mallin mukaan Vammalassa sijainnut Puolustuslaitoksen Vammaskosken tehdas valmisti lisenssillä ruotsalaisia Junemerkkisiä tiehöyliä. Muutoksia tapahtuikin, sillä Power Major jäi pois Fordsonin valikoimista vuonna 1960 ja Nuffield lopetti 4DM:n kokoamisen vuonna 1961. Ilmoituksessa varattiin kuitenkin oikeus rakennemuutoksiin kokeiluvaiheeseen vedoten. Toinen maailmansota oli vielä tuoreessa muistissa ja konkreettiset jäljet olivat edelleen monin paikoin näkyvissä. Vammas teki ruotsalaisten kanssa sopimuksen June-höylien valmistamisesta Suomessa. 26. Hydrauliikkavivusto sijaitsee kuljettajan oikean käden ulottuvilla. Takana oleva hytti mahdollisti trak torin alkuperäisen ohjauslaitteiston hyödyntämisen ilman vaivalloista uudelleeninsi röintiä. VAIKKA koneen valmistaja on Puolustuslaitoksen Vammaskosken tehdas, edustavat mittarit ja hallinta laitteet perinteistä brittiläistä Nuffieldhistoriaa. Valmistus aloitettiin ja 12-tonninen tandemhöylä JU-14 sekä pienempi 6-tonninen höylä JU-6 eli "Tie-Nalle" julkistettiin Suomen markkinoille. Maailma autoistui, rahdin ja ihmisten piti kulkea ja pyörien pyöriä yhä nopeammin. Suurin sallittu rakenteellinen nopeus kymmenvaihteisen Nuhvin viemälle höylälle oli 27,8 kilometriä tunnissa. LAAJEMPI kuva ohjaamosta paljastaa myös, että traktorillahan tässä periaatteessa ajellaan. Todella rutinoitunut höyläkuski ei varmasti apuja tarvinnut, mutta myöhempiä käyttäjiä varten toiminnot on ilmaistu selkein merkinnöin. Valtiot tahtoivat kuitenkin päästä elämässä eteenpäin, rakentaa ja kehittyä
Viiden tonnin painoarvio on hieman alakanttiin, mikä selittynee erilaisilla lisävarusteilla. Hytin tietokilvessä mainitaankin kokonaispainoksi 6050 kg. Tie-Nallen työtehoa mitattiin maaliskuussa vuonna 1967 järjestetyillä Vaasan talvitiepäivillä. Mainoksessa kehuttu huokea hinta vuonna 1959 oli noin kolme ja puoli miljoonaa markkaa. Arviointialueina olivat rakenne, käyttöominaisuudet, työsuoritus ja työnjälki. Hieman huvittavasti tuloslistassa mainitaan pilkuntarkasti muun muassa ilman suhteellinen kosteus, tuulen suunta sekä nopeus. Kun karheenlevitin ja puskulevy asennettiin koneeseen, alkoi paino olla jo siellä kuuden tonnin luokassa johon TieNallea yleisesti liitetäänkin. Osallistuja olivat Aveling Austin Super 500, Lokomon höylät AH 65, AH 121, AH 145, Sinkkilä-Belarus-yhdistelmä, sekä Vammaksen Tie-Nalle- ja JU-14A-höylät. korkeatasoista laatutyötä. Rakenne oli vankka ja Vammaksen työ laadukasta, kuten tähän päivään säilyneen Tie-Nalle-yksilön lähempi tarkastelu osoittaa. Laite on edelleen työkuntoinen ja esimerkiksi merkkejä korjaushitsauksista ei rungosta löydy. Kyseinen termi kertoi pikemminkin sen, että hevos- tai traktorivetoisen kaluston aika alkoi olla mennyttä ja nyt tiehöylässä on oma moottori. Työtä arvioitiin 50 metrin pyrähdyksellä, jäljen leveydellä ja keskisyvyydellä sekä tunnissa poistetun jään tonnimäärällä. Sinkkilän höylällä Pienikokoinen TieNalle pisti vuonna 1967 järjestetyssä vertailussa isommilleen kampoihin. varustettu Belarus jäi karvaasti vielä tästäkin joukosta. Nykyrahassa tämä vastaa noin 77 000 euroa. Sen sijaan koneiden erisuhtaisuudesta johtuvaa mahdollista tasoituspisteytystä ei ole mainittu. Eri kokoluokan koneet tappelivat siis toisiaan vastaan. Voittajaksi selviytyi 12-tonninen JU-14A, toisena oli 16-tonninen Lokomo AH 145 ja heti kolmannelle sijalle itsensä suoritti yli puolta edellisiä tandemhöyliä köykäisempi TieNalle. Isomman, noin 13 tonnin tiehöylän ostoon puolestaan oli samana vuonna 01/12 27. Kuriositeettinä mainittakoon, että muut Lokomot ja Aveling jakoivat keskiluokan. Moottoritiehöylällä ei tietenkään tarkoitettu sitä, että koneella lasketaan menemään vasenta kaistaa muista ohi kierrosten hakatessa rajottimeen. Tiehöyläluokan voitosta mitteli seitsemän kandidaattia
57-hevosvoimainen, 4-sylinterinen ja 3,77-litrainen Nuffieldin diesel tarjosi koneelle sen verran potkua, että edellämainitussa Vaasan tiekarhupainissa mitattu 50 metrin kirmaus kellotettiin 35 sekunnin pituiseksi. Myös karheenlevitin kuuluu kokoelmaan. Pienempi tiehöylä on ollut omiaan kyläteiden ja muiden vähemmän liikennöityjen väylien kunnossapitoon. Nuffieldissa on tehdasasenteinen kymmenvaihteinen aluevaihteisto, joka vastaa periaatteessa kuuluisaa Keskon Nuhveihin kaupittelemaa "Kylmäkosken kertojaa". riihenovi eli ylemmän puoliskon sai avattua kuumana päivänä helpotukseksi. budjetoitu yhdeksän miljoonaa markkaa kappaleelta, mutta toteutunut hinta lienee ollut ainakin aavistuksen alhaisempi. Pohjoisen nalle Kangasalla, Auto- ja tiemuseo Mobiliassa säilytetään hyväkuntoisena säilynyttä Tie-Nallea. Tarpeeksi kun kurkistelee, voi nähdä myös etusäleikössä olevan Ten Speed merkinnän. Vammas-June JU-6V SUUNNITTELIJA on tehnyt hyvää työtä alkuperäisen rakenteen kätkemiseksi, mutta varsinkin Nuffieldharrastajan on helppo huomata moottorin alkuperä. Tarkempi sijoituspaikka oli Kemin tiemestaripiiri ja Lautiosaaren kylä. Kuljettajan näkökenttä on maksimoitu esimerkillisesti tuon ajan mahdollisuudet huomioon ottaen. KOTIMAISUUS, laatu ja hydrauliikan sovellutukset olivat kuumia myynti argumentteja 60luvun puolivälissä. KULJETTAJA liikkui työpaikkansa ja ulkomaailman välillä hytin takaseinässä olevan oven kautta. Jopa alkuperäinen Ten Speed -merkki maskissa pilkottaa tiehöylärungon takaa. Kone on vuosimallia 1966 ja se perustuu Nuffield 10/60 -traktoriin. Alun perin tämä höylä ostettiin vuonna 1966 TVH:n Lapin tiepiirille. Tarvittaessa käyttössä oli ns. Tästä kertoo TVH:n numero koneen kyljessäkin, 32-alkuinen sarja viittaa Lappiin. Vaikka suurin osa tilatuista höylistä oli raskaampia tandemeita, ei tiukan talouden aikana alettu ampumaan tykillä kärpästä. 28. Mobilian höylä on lisävarustettu puskulevyllä ja pidon lisäämiseksi renkaissa on piikit
Kuusi tonnia malmijalostetta on jo riittävä massa silittämään itsepintaisemmatkin kiharat. Vuonna 1981 se siirtyi kohtuukuntoisena silloisen Tiemuseon kokoelmiin ja sieltä luonnollisena jatkumona aikanaan Mobilian huomaan. Pieni suuri höylä Vammas-June-höylät olivat pidettyjä työkaluja käyttäjiensä keskuudessa. Tekniikka kehittyi edelleen ja Vammas oli edelläkävijänä hydrauliikan hyödyntämisessä maanrakennuskoneiden saralla. Tiehöylän kuljettaminen oli ja on edelleen tarkkaa ja taitoa vaativaa hommaa. Hän luonnehtii höylää pääpiirteittäin loistavaksi ajettavaksi. Pumppu on sen verran väsynyt, että konetta saa kurmuuttaa aika tavalla ennenkuin alkaa tapahtua." Satunnaisempaa käyttöä varten koneen hallintalaitteisiin on tehty myös muistitarrat, jotta ei tarvitse aina kokeilla, mitä mikäkin vipu teki. Vammas-Juneissa oli amerikkalaisilla Commercial-komponenteilla toteutettu työhydrauliikka ja ohjaustehostin. Näin saatiin hyödynnettyä traktorin alkuperäinen ohjauslaitteisto. Tämä oli jo sinällään suuri apu kuljettajalle, parantaen työolosuhteita ja tehostaen höylän toimintaa. Työhydrauliikka vaikutti puskulevyn, höyläysterän ja karheentasoittajan säätöihin. Ja ihan aito 10/60Nuffieldin keulahan se siellä pilkottaa, kun tarkkaan katsotaan. MOOTTORIN maalipinta antaa syytä epäillä, että höylä on ainakin maalattu uudelleen jossain vaiheessa ennen museoelämän alkua. 29. Silti työ oli tehokasta ja jälki priimaa. Olihan tehtaan meriittilistalla muun muassa Euroopan ensimmäisiin lukeutuva hydraulikaivuri, Vammas Hydro, lempinimeltään Riuku-Vammas. Ruotsissa oli alettu käyttää jo 40-luvulla hydrauliikkaa apuna tiehöylän emäterän säädössä. PIENISTÄ yksityis kohdista, kuten pyöreistä kromivaloista huokuu aika joka ei enää palaa. "Hydrauliikkapuolella on kyllä vähän vikaa. Kone vastaanotettiin helmikuussa 1966. Käynti ohjaamoon oli koneen takaa. Nämä tarrat ja uudet renkaat vanteineen ovat oikeastaan ainoat ehostukset, mitä koneeseen on luovuttamisen jälkeen tehty. Vanhoja mestareita ei näille koneille ole liikaa jonossa. Siksi pikkuhöylä puolusti paikkaansa kalustossa. Ajan tavan mukaan TVH tilasi höylän kirjeellä Kone-Tukku Oy:n kautta. Hyväkuntoinen maalipinta on saatettu tosin toteuttaa juuri ennen eläkkeelle siirtymistä, mutta kaiken kaikkiaan kone vastaa hyvin työvuosiensa ulkoista olemusta. Tie-Nalle oli aikaisempien ruotsalaisvalmisteisten pikkuhöylien tapaan perähytillinen. Vanhoja mestareita ei varsinkaan tälle koneelle ole liikaa jonossa, joten Mobilian museomestari Tommi Aromaa on päässyt ohjastamaan Tie-Nallea esimerkiksi museotapahtumien yhteydessä. 15 vuotta tienpintoja raastettuaan ja siliteltyään karhunpoika viettää nyt ansaittua lepoa. 01/12 TASAISTA tuppaa tulemaan. Tiehöylän kuljettaminen oli ja on edelleen tarkkaa hommaa. Kevyt ja pienikokoinen tiehöylä oli elementissään pikkuteillä ja ahtaissa paikoissa
Jollekin siirtotyöläisistä elämä kävi niin raskaaksi, ettei tämä nähnyt muuta ratkaisua kuin hirttäytyä puun oksaan. Toimittajan vieraillessa Veikon luona, oli kahvikupin äärellä mukava muistella vanhoja ja katsella siinä samalla komeita valokuvia monelta eri työmaalta. M aamme ensimmäistä moottoritietä kutsutaan Tarvontieksi. Vuosikymmenien varrelle on mahtunut yhtä ja toista, kuten varmasti arvata saattaakin. Ja vaikka asianomainen olikin nähnyt tilanteensa toivottomaksi, niin toinen samassa TARVONTIETÄ tehdään 50-luvulla. 30. Tarinoita Veikon albumista Teksti: Aimo Tenni Kuvat: Veikko Mäkinen Veikko Mäkinen on tehnyt pitkän uran maansiirtoalalla. Paikalle kutsutut poliisit ottivat miehen alas ja tutkivat hänet. Nykyisen Kehä ykkösen kohdalla hän kuori Teräsmies 10-16 -koneella kantoja ja maata soisesta maastosta. Taskusta löytyi seteli. Sitä rakennettaessa oli siirtotyöläisiä varten perustettu leiri, jota alettiin kutsua Maumauleiriksi. Suomen ensimmäiselle "kaivukonekurssille" osallistunut Veikko Mäkinen oli armeijan jälkeen palannut kaivurin puikkoihin. Elämä leirillä oli karua ja monella miehellä koti-ikävä. Yöt hän vietti auto- ja konemiehille tarkoitetussa parakissa
Tämä kaveri ei ollut ennen ottanut kuormaa laahakauhan alta. Eikä tätä kohtaa laahakauhakoneesta käsin voinut muuttaa, vaan kauha kääntyi ympyräsäteellä aina samaan paikkaan." Siihen aikaan peruutettiin siten, että kuljettaja astui toisen jalkansa astinlaudalle ja siitä katsoi taaksepäin. Kaivurin omistavan isännän tultua paikalle ja nähtyä tilanteen, tämä suuttui niin että paiskasi lakkinsa maahan ja hyppi päällä!" naurahtaa Veikko ja muistelee, että kuljettajan myöhemmän kertoman mukaan lakin päällä hyppimisestä ei sittenkään ollut apua. häviämättömyydestä. Kun siihen lähelle tuli Åkerman-kaivuri töihin, niin menivät nämä metsien miehet pyytämään jotta tule ja kuopase pari kertaa tuota suota, niin me saaadaan siitä lauhdevettä. Esimerkiksi kun Bedfordiin hivautti 23 kertaa, niin kuorma oli valmis," tarinoi Mäkinen. Kanavan pohjassa Mäkisen silmä otti outoa kiiltoa. Askolan Vakkolasta hän löysi vuorostaan kivikautisen taltan. Ja niinhän siinä kävi että Åkerman upposi suohon. 31 01/12. "Kerran tuli mies sellaisella huoltoautona toimivalla Bedfordilla pyytämään multakuormaa omiin tarpeisiinsa. Auton piti olla juuri siinä missä kauha kuorman luovutti. Tämän vuoksi Mäkinen perheineen muutti Vuolenkoskelle asumaankin. Kuormaus oli tarkkaa puuhaa. Åkermanin kuski lähti kun asiakin oli näin tärkeä vesikuopan tekoon. Teräsmiehen rautaiset paakat söivät sormuksia ja tämä oli just passeli Mäkisen sormeen. Laahakauha oli tässä vaiheessa kaukana auton takana. Tällä työmaalla oli mahdollisuus tehdä ns. Kätevä laite tuetuista montuista kaiuvettaessa. Mies näki merkin ja pysäytti oikealle kohdalle. Koneessa oli hydrauliikkaa yhden sylinterin verran, siitä sai kahmarin toimimaan auki-kiinni. "Kun kauha sitten alkoi lähestyä autoa, niin olipas niin nopea kaveri, että kiepsahti hyttiin ja ehti peruuttaa! En kerennyt mitään muuta kun nostaa kauhaa ja samalla koko lasti meni Bedfordin konepellille! Onneksi se oli semmoista suorutaa, eikä ollut kiviä joukossa, mutta menihän siinä konepelti aika lommoille." BEDFORD saa laahakauhan alla kuormaa. "Mankkaan suolla oli ennen pultsareita ja heidän majojaan. Kuorma-auton lavan perälaudan välistä valuva vesi kirkasti vielä näkyä. Tähän hän oli itse kehittänyt hydraulisen kahmarikauhan. Oli tosin jäänyt koneen telan alle, mutta on nyt Kansallismuseossa. Kanavakomennuksella Kimolan kanavaa rakennettiin kolmatta vuotta. viraabelia, ja Veikko Mäkinen osti ensimmäisen Nolo vedenhakureissu Pahemmin kävi hyväntahtoiselle Åkermanin kuskille. Sormusten herra Varkaudessa, Taipaleen kanavalla Mäkinen näki todeksi lain aineen MÄKISEN ensimmäinen oma kone, Internatiomal. Tälle multakuorman hakijalle oli sanottu että merkin kohdalle sitten peruutat. Keittivät siellä pontikkaa. Systeemi oli siinä sellainen että kun konetta siirrettiin, rasvari siirsi samalla merkkiä johon kuorma-automiehet tiesivät peruuttaa. Moottori on hieman erkoinen nykynäkökulmasta katsottuna. JUSSI 750 oli Veikko Mäkisen viimeinen vaijerikauhakone. Tuli kovasti kallis urakka saada se jälleen kantavalle maalle. Auton piti olla juuri siinä kohdassa missä laahakauhakone kuorman luovutti. asemassa ollut äityi päivittelemään: "Minkä ihmeen takia se teki sen! Kun sillä kerran oli vielä vitonen rahaakin!" Kurat konepellille Kuormaus senaikaisiin autoihin oli tarkkaa puuhaa: "Kopeissa ei ollut mitään suojalaitteita, lavoissa puulaidat. Oli mentävä katsomaan, ja löytyi kultainen sormus! Siihen oli kaiverrettu tytön nimi, mutta oli tainnut mennä sulhon kanssa välit myöhemmin pahasti hakauksiin ja sormus viskattu vihapäissään vanhaan kanavaan
Niissä oli erikoinen moottori, joka käynnistettiin bensiinillä. Haki hän patenttia asfalttileikkuriinkin, mutta sille olisi myönnetty vain osapatentti, joten asia raukesi. Eläkepäivien iloksi ahkera mies hankki pienemmän kaivurin, jolla voi kaivaa vaikkapa rakennusten pohjia. Nämä koneet olivat ehtineet olla sodassakin. Vastapuolella heittelee Seppälän Manu Ruston 51:llä. Tämä "Natikka" toimi penkkakoneena toisen kuljettajan ajamana, Mäkinen itse oli edelleen kuormaamassa. Edeltäjä, puusilta vuodelta 1855, oli palanut, kun höyrylaiva Toivon korsteenista lähtenyt kipinä oli sen sytyttänyt vuoden 1900 kesällä. Ruopattiin Saarijärven Roikonkoskea, oli voimalaitostyömaa32 ta ja sen sellaista. Teräskaarisiltaa tehtäessä ei voitu kuvitellakaan millaisilla painoilla se tultaisiin joskus ylittämään. Siinä oli niin sanottu viiden konstin vipu. Siirryttyään omiin koneisiin Mäkinen teki muun muassa paljon vedenottamoita kahmarikauhakoneilla. Sillan suunnittelu- ja rakennusaikana hevosliikenne oli sitä raskasta maantieliikennettä ja sillä hyvä. Kalustoa oli eläkkeelle jäädessä kolme kaivuria, aina 22-tonniseen asti. Kun vivusta käännettiin, niin se sulki bensahanan, avasi naftapuolen, sytytys maadoittui ja sitten venttiilitilassa oli yksi ylimääräinen venttiili, joka pienensi palotilaa ja näin moottori muuttui dieseliksi. McCormickiin tutustuin jo armeijassa, pioneereissa palvellessani. Jyrängön silta Heinolassa. Myöhemmin hän kehitti tähän hydraulisen lisälaitteenkin. Jyrängön silta oli jo täyttänyt 60 vuotta, kun paikalle saapui myöhemmin legendan maineeseen kuljettaja-. Lämpimänä tämä moottori käynnistyi myös dieselinä." Omaa tuotekehitystä Työmaita riitti, kun Suomea rakennettiin. Voimalaitostyömaalta jäi mieleen kuinka katepillari, jonka pieni käynnistysmoottorina toimiva kaksitahtimoottori oli rikki, saatiin käyntiin: Pistettiin täysi lasti suureen "Eyklide"-maansiirtoautoon, joka näin kykeni vetämään pillarin käyntiin. Veikko Mäkisen valokuvamuistot SAARIJÄRVEN Roikonkoskella vasemmalla puolella Teräsmies 42 ja ohjaimissa Veikko Mäkinen. Mäkisen oivalluksiin kuuluu kätevä kahteen suuntaan toimiva kauha, jolla on kätevä täyttää sokkelin vierustoja. Tuttu kone myös Mäkiselle. oman koneen, Internationalin. Tämä 60-luvun lopulla purettu teräskaarisilta oli rakennettu vuonna 1903. Välivuodet oltiin lossin varassa. Joten 58 vuotta jatkunut kaivaminen jatkuu edelleen. Kaarisilta Teräsmiehen testissä Espoolaisen Veikko Mäkisen ottamissa kuvissa 1960-luvun puolimaissa, on juuri ylitetty ns. "Konetta sanottiin Cormikin jälkeläiseksi
Mutta jossain pienemmässä verstaassa oli vuorostaan maalailtu peltikilpiä joissa osoitettiin, että suurin sallittu paino tästä edes käyvälle on 20 tonnia. Rautatiesillan edessä juttuumme liittyvä kaarisilta, joka purettiin 1960-luvun lopulla. Sillan suurin sallittu paino oli 20 tonnia. Hänellä on erikoislupa, tämä kun ei paina kuin karvan verran yli painorajoituksen", Veikko tarinoi. Paikkakunnan lapsilla riittää ihmeteltävää. TAUSTALLA Heinolan rautatiesilta vuodelta 1932, joka uutena testattiin ajamalla sen päälle jono höyryvetureita. 42-tonnista telakaivuria oli kevennetty lähinnä näön vuoksi, mutta silta kesti jyristelyn mukisematta. na nouseva Tauno Wasenius AKU11 Vanajalla, jonka lavetin päällä oli Teräsmies "neljäkakkonen". Lupa-asiassa meni kyllä luhvi läpi, oli tainnut Wasenius käyttää sitä aiemminkin", aprikoi Veikko. "Waseniuksen poika ajoi sitä Sjömanin Vanajaa, ja sanoi että ei me mitään Jyväskylän kautta lähdetä kiertämään. Teräsmiehen sillanylitykseen oli haettu luvat perustellen että konetta on kevennetty, eikä se paina enää numeroiden mukaista 42 tonnia. TERÄSMIES on jytkytellyt sillan yli ja noussut takaisin rattaille. Tällaiset rajoittimet oli sitten tukevasti kiinnitetty Jyrängön sillan molemmin puolin. Kevennys oli suoritettu käytännössä 01/12 puomin poistolla, joka oli kokonaisuuden kannalta lähinnä kosmeettinen juttu, minkä lisäksi telakone rytkyttää ihan toisella lailla kuin jos olisi kumipyörien päällä. Kyseinen Neljäkakkonen oli Takkula Oy:n omistuksessa. "Wasenius haki poliisit paikalle, kun luvan mukaan piti sillan molemmissa päissä seisoa poliisi. Renkaanjäljet kertovat, että tässä kulkee muutakin kuin terveisiä! 33. Ja niin kone jyristeli sillan yli, luki sitten painolapuissa mitä luki. Mäkinen oli "kaivukoneen" kuljettajana, kuten alussa laitetta nimitettiin mainitussa yrityksessä. ÅKE Sjömanin Vanaja kertoilee keulallaan väkevää sanomaa: 250 hevosvoimaa, joka välitetään 10+5-vaihteisen laatikon kautta. Numerot viittasivat koneen kokonaispainoon, ja ne oli maalattu näyttävästi koneen kylkiin
Kangasala 34
Toiminnan saaminen sujuvaksi vaati kuitenkin paljon työtä. 35. Lukutoukka Kirjastoauto Sisu-Kiitokori ´85 Suomalainen kirjastoauto on ollut jo vuosikymmeniä tärkeä instituutio tässä harvaanasutussa maassa. Kirjastoauto kuljettaa kulttuuria syrjäkylille, koulujen pihoihin ja kaupunkien lähiöihin
Tämä on varsinainen maisema konttori. Kalustona toimi aluksi paketti- tai farmariautoja, joihin oli lastattu valikoima kirjoja. Muistot kirjastoautoista ovat hyviä ja niitä löytyy lähes jokaiselta. Kun Turun auto aloitti liikennöintinsä, ei kenelläkään ollut tarkkaa kuvaa siitä, millainen kirjastoauton tulisi olla. Joskus saattoi joutua maksamaan vähän myöhästymissakkojakin. Uusi järjestelmä otettiin asiakkaiden puolelta heti hyvin vastaan. 36 VÄHIIN ovat kirjat käyneet nykyään. Kunnat toteuttivat nämä kokeilut omalla kustannuksellaan, mutta hyvät kokemukset vaikuttivat uuden kirjastolain muodostumiseen vuonna 1961. Paljeovi sihahti ja astinlauta kääntyi pehmeästi auton helman alta toivottaen kävijän lämpimästi tervetulleeksi tutustumaan vaihtuvaan valikoimaan. Jotain selattavaa sentään löytyy, sillä auto toimii toisinaan Auto ja tiemuseo Mobilian messuosastona. Kirjastoauto oli ja on yhä edelleen tarpeellinen piristysruiske käyttäjilleen. la. Autoon mahtui noin 1 500 kirjaa, joita se kuljetti tunnollisesti aina vuoteen 1975 saakka. Saatiin elää vielä yli toisenkin sotaajan ennen kuin mobilisoidun lainaston idea nostettiin kunnolla pöydälle. Rakennetta ideoitiin sitä myöten, kun uusia autoja rakennettiin. Pienen maaseudun rauhassa vietetyn hiljaiselon ja alkavan rappion jälkeen auto on päässyt nykyään takaisin kiinni elämään kunnostuksen muodossa. Nummela koritti tämän uranuurtajan Ford Thames Traderin alustalle. Elettiin vuotta 1913 ja kyseessä oli tuomari Frithiof Winbergin ideasta syntynyt palvelumuoto. Kirjastoviranomaisten perustama komitea kuitenkin myöntyi myöhemmin varovaisesti hyväksymään pienimuotoisten kokeilujen aloittamisen ja toiminta lähti hitaasti käyntiin 50-luvulla. Ensitutustuminen liikkuvaan lainaamoon on saattanut tapahtua kyläkaupan pihassa joskus 50-luvulla. Koritehdas K. Mallia haettiin ulkomaita myöten, mutta täysin valmista ratkaisua ei löydetty. Aloite kävi vuonna 1947 eduskunnankin käsittelyssä, joka alun myönteisyyden jälkeen hylkäsi aloitteen vedoten keskuskirjavaraston puuttumiseen maastamme. Kyläkoulujen yhteyteen sijoitetut piskuiset sivukirjaston antimet oli usein luettu moneen kertaan koirankorville eikä valikoimaa kierrätetty käytännössä lainkaan. Järjestelmä mahdollisti hyvän lukutaidon ylläpitämisen aikana, jolloin nykyisenlainen kaikkialle ulottuva tietotulva oli täyttä utopiaa. Kyseessä oli hevoskärryissä toimiva kirjasto nykyisen Vantaan kaupungin, silloisen Helsingin maalaiskunnan alueel- HENKILÖKUNNAN työskentelytilat ovat avarat ja valoisat. Kaikki henkilökunnan kanssa asiointi hoidettiin auton etupäässä. Hommassa oli kuitenkin pioneerihenkisen toiminnan elkeitä ja ratkaisuja. Joissain kokeilukunnissa autoista lainattiin jopa enemmän kuin varsinaisesta kirjastosta. Kun autoja alettiin valmistaa linja-autojen alustoille, Historia alkaa hevoskärryistä Ensimmäinen suomalainen pyörillä liikkuva kirjasto ei ollut auto. Vai kuulutko sukupolveen, joka 80-luvulla painoi koulun pihalla avausnappia pakkasen kangistamalla rukkasella. Lakiin kirjattiin kohta, jonka perusteella kunnat ja kaupungit saivat hakea valtionapua kirjastoautojen hankintaan ja ylläpitoon. Kirjavaa kalustoa Suomen ensimmäinen varsinainen kirjastoauto oli vuonna 1961 Turkuun hankittu "Ykkönen". Kirjastoautolla tavattiin tuttuja, palautettiin lainat, etsittiin uutta lukemista ja kyseltiin Hanoi Rocksin uusimman levyn varaustilannetta. Kyydissä on siis alan kirjallisuutta.. Kaupungeissa sijaitseviin pääkirjastoihin oli pahimmillaan yhtä helppo lähteä, kuin nykyään vaikkapa ulkomaille täysin mahdollista, mutta vaati järjestelyjä. Paikalle kurvasi pakettiauto, jonka takaovet paljastivat auetessaan ennennäkemättömiä kirja-aarteita. Kirjastoauto Sisu-Kiitokori Teksti: Juha Pokki Kuvat: Tuukka Erkkilä M inkälaisia ovat sinun muistosi kirjastoautoista. Kun Suomi ajautui joitain vuosia myöhemmin sotatilaan, toiminta lakkasi
Raidoitus keksittiin Belmontaskista ja todettiin sopivaksi kirjastokäyttöönkin. oli jousitus kovilla. Mobiliassa kirjastoauton oikeasta säilytyksestä huolehditaan tarkasti. Autoja rakennettiin kuitenkin yhä enemmän, virheistä opittiin ja ratkaisuista saatiin toimivia. Akku saattoi tyhjentyä pidemmän pysähdyksen aikana, kun lainaamon valaistus ja lämmityslaitteet vaativat osansa. Kangasalalainen kirjastonhoitaja Irmeli Holmberg ja opetusministeriön kirjastotarkastaja Sirkka Sarkola ideoivat yhdessä suomalaisen kirjastoauton mallin. HELMAT olivat arka kohta ruostumista ajatellen, ja niinpä näihin panostettiin huolellisella suojauksella ja maalauksella, kertoo Martti Piltz Mobiliasta. 01/12 KIITOKORIN korittama kirjastoauto on säilynyt kohtuullisen ruosteettomana ja tilanne ei ainakaan tule tästä lähtökohdasta pahenemaan. Kesti kuitenkin vuoteen 1989 saakka, kunnes asiasta julkaistiin varsinainen kirjastoautostandardi painetussa muodossa. Autotekniikka ei myöskään ollut aina soveltuvaa. Lisäksi kehitystyössä oli mukana kaksi asialleen pyyteettömästi omistautunutta naista. Periaatteessa autoja oli rakennettu jo tätä ennen hyvin pitkälti standardin mukaiseen malliin. Standardi ohjaa toimintaa Nokian kaupunki sai helmikuussa 1985 käyttöönsä uuden kirjastoauton. Kyseessä oli varsin moderni laite, olihan kirjastoautojen kehityksestä Suomessa jo yli kahdenkymmenen vuoden aktiivinen kokemus. Kirjastoauton moderni ja raikas väritys lainattiin tupakka-askin raidoituksesta. MUOTOILULTAAN kirjavankkuri on valmis tusajankohtansa muotokielen mukaan moderni. Raskas kirjakuorma ja muu lainaustoiminnassa tarvittava rekvisiitta kuten kalusteet eivät päästäneet rakenteita helpolla. 37
Niinpä nokialaisia kuljetettiin linja-autoilla kirjastoon Yksi kirjastoautojen suurimmista ongelmista oli nopea ruostuminen kondenssiveden vuoksi. ominaisuuksia, joita ei tuohon aikaan välttämättä kalustoon olisi hankittu. Sisältä aina lämmin ja ulkoa vaihtelevanlämpöinen kori alkoi helposti ruostua kosteuden kondensoituessa saumoihin ja muihin hankaliin paikkoihin. Kirjastoauto Sisu-Kiitokori OHJAAMO on käytännössä identtinen Sisun alustalle rakennettujen bussien kanssa. Koritus tehtäisiin Kiitokorin toimesta. Standardissa kehoitettiin ottamaan korin suunnittelussa myös esteettiset näkökohdat huomioon. Toimitusta odotellessa päätettiin vanhasta kirjastoautosta luopua. Lainasto liikkui 214-hevosvoimaisen Valmet 611 -moottorin voimin. Tätä Holmberg ja Sarkola eivät tahtoneet hyväksyä. Lakiin kirjattu kirjastoautotoiminta piti kuitenkin jollain tavalla suorittaa odotusaikanakin. Ruosteongelma olikin yksi suurimpia epäkohtia, joita standardiin oli kerätty vanhojen kokemusten pohjalta. Nokialle kotimaista Kun Nokian uuden kirjastoauton hankintaa suunniteltiin, ehdotti kaupungin kirjastotoimi Volvon alustalle rakennetun auton hankkimista. Asiakkaille sen piti tarjota yhtä lailla viihtyisyyttä, mutta myös luotettavuutta ja helppokäyttöisyyttä. Kirjastoautoksi hankittaisiin Sisu-alustainen, Valmetin moottorilla varustettu auto. Viihtyvyyttä lisättiin Blaupunktin Stockholm-kasettisoittimella ja henkilökunnalle oli järjestetty jääkaappi, kemiallinen käymälä sekä vedenlämmitin käsienpesuvettä varten. Hannu Väänänen keksi ehdottaa kyljen raidotuksen lainaamista Belmonttupakka-askin tutuista väreistä. Auton teräshyllyille mahtui lähes 5 500 kirjaa, joista 450 kappaletta oli kevyempiä kuvakirjoja.. Joitakin kytkimiä on enemmän ja rahastuslaite tietysti puuttuu. Tuohon aikaan raskas kalusto oli perinteisesti miesten ostamaa ja usein mahdolliset viat muuttuivat helposti ominaisuuksiksi. Teräskoriseen autoon oli asennettu Safematic-keskusvoitelujärjestelmä, jarrujen ilmankuivain, Autoclima Minibus -ilmastointilaite ja Webaston polttoainekäyttöinen lämmitin. Tämä oli eritoten Valmetilla töissä olevien hallitusten jäsenten kanta ja näin asia oli päätetty. Tekniikan piti olla toimintavarmaa ja auton käyttöiän pitkä investoinnin suuruudesta johtuen. Nokian kaupunginhallitus kuitenkin päätti toisin. Heidän mielestään kirjastoauton piti palvella työntekijöitään toimivana ja viihtyisänä työpaikkana. Osansa uuden auton esteettisen ilmeen suunnittelussa antoi yksi näistä kirjastoauton kuljettajista. Kirjastoauton kuljettajat eivät joutuneet toimettomaksi väliaikana, vaan palvelivat muun muassa kaupungin ruokahuollon piirissä autonkuljettajina. Korin kohdalla erikoishuomiota piti kiinnittää lisäksi ruosteenestoon. Myös radio tarvittiin lisäämään niin asiakkaiden kuin henkilökunnankin 38 kaupungin kustantaessa kyydin. Työntekijöille piti olla käymälätila ja mahdollisuudet taukojen pitämiseen ja kahvinkeittoon. Kyseessä oli viimeisiä Sisun linjaautoalustoja. Moottori makasi Sisu BK 155 V/6000-alustalla. Se todettiin näyttäväksi ja hyvin erottuvaksi kuten modernissa autossa kuului ollakin. Odotus päättyi Uusi kirjastoauto astui palvelukseen Nokialla 8.2.1985. Asiakkailla tuli olla mahdollisuus päästä ikään ja liikuntakykyyn katsomatta autoon helposti ja sisätilojen valaistus vastata julkisten tilojen tasoa. Valmistusvirheiden ja jopa luovutuskunnostuksessa tapahtuneiden kömmähdysten kanssa opeteltiin elämään. Niinpä autoissa piti olla viihtyvyyttä. Tällainen auto olisi ollut heti saatavilla. Auton sisälämpötilan tuli olla vuodenajasta riippumatta tasainen ja miellyttävä. Idea hyväksyttiin ja väritys toimi edukseen
Samalla linjalla jatkettiin ja pientä remppaa oli jos jonkinlaista. Mobilian toimesta tämä aiemmin lähinnä Nokian ympäristöä nähnyt kulttuurikuljetin on päässyt tutustumaan Suomeen laajemminkin. Sisun bussialusta ei valitettavasti ollut tunnettu laadustaan ja aiheutti ongelmia. Jälleen kuukausi ja tonni ja ilmastointilaite joutui korjaukseen. Vuosittainen lainamäärä liikkui noin sadantuhannen lainan lähimaastossa. Viidentoista vuoden käyttöikään mahtui jopa rungon murtuma. Ensimmäinen vika kirjattiin vain 1 700 kilometrin jälkeen. Ei kirjoilla tosin mikään tulipalokiire ollutkaan. Vaihdelaatikosta irtosivat pultit ja vaihteet eivät enää menneet pykälään. Ajettavuuskaan ei ollut parhaimmasta päästä: raskaassa kirjakuormassa kiihdytykset eivät olleet kovinkaan rivakoita ja jouset väsyivät. Tämä oli noin neljännes koko Nokian kirjastolaitoksen lainoista. Nokian kirjastoauto hoiti tehtävänsä erittäin kunniakkaasti ja oli mukava myös työympäristönä. 39. Kirjastoauto saapui täydessä kunnossa, luovutushuollettuna ja vain vähäisin ruostevaurioin museon hyvään huomaan. Ovipumppuja vaihdettiin ja korjattiin, Webastossa oli häikkää ja Sisu-Valmet-kombinaatio aiheutti aina silloin tällöin käyntejä pajalla. Tämän jälkeen se siirrettiin Kangasalle, Auto- ja tiemuseo Mobiliaan. Se on toiminut erilaisissa tapahtumissa Mobilian tunnelmallisena messuosastona ja näin se jatkaa eräällä tavalla sitä samaa arvokasta tehtävää, johon se on alunperin suunniteltukin tiedon ja elämysten jakamista kansalle. 01/12 TERVETULOA lainaa maan ja palauttamaan. Kuukausi ja tuhat kilometriä myöhemmin vaihdettiin startti. Tällöin jouduttiin koko kytkinasetelma levyineen uusimaan. Ei kuskata maitoa, ei makkaraa eikä matkustavaisia. Kirjallista kulttuuria niidenkin edestä. Sisukas suoriutuja Vaikka auton huoltokirjaa selaillessa näkee usein vain ne synkemmät hetket, on lopullinen totuus kuitenkin huomattavasti aurinkoisempi. Laajasti tulkittuna auto toimi hyvin, mutta heti alkuajoista lähtien pajalla jouduttiin käymään usein. Tippuvesiputket olivat jääneet asentamatta ja kertynyt kondenssivesi oli päässyt vaurioittamaan laitetta. Auto palveli Nokian kaupunkia aina vuoden 2000 marraskuun saakka eli yli 15 vuotta. Tämän ja muutaman pikkusäädön jälkeen ajettiin ongelmitta 4 600 kilometriin saakka. Pysähdysten aikana henkilökunnalla oli mahdollisuus käyttää kompaktia käymälääkin. VALMETIN makaava diesel liikutti Nokian lainaamoautoa omaa rauhallista tahtiaan kylille. Ehkä tästä kaikesta johtuen auton asiapaperisalkussa mukana kulkeneeseen Sisun linja-autoalustan esitteeseen oli piirretty vitsikkäästi lainausmerkit lauseen "Sisun mukavuus ja muut hyvät ominaisuudet" -tekstin reunoille. KENELLEKKÄÄN ei varmasti jäänyt epäselväksi ajoneuvon tarkoitus
Minskiläinen. Belarus MTZ-50 '66 Tuskin mikään muu Suomessa tavattu traktorimerkki on ollut yhtä tunteita herättävä kuin Belarus. Vuokatti 40. Se. Varma. Kun kaksi traktorimiestä kohtaa ja keskustelunaiheeksi heitetään tämä venäläisen traktoriteollisuuden vientimerkki, voi olla varma että, vahvoja argumentteja löytyy joko puolesta tai vastaan
41
Tehtiin oman tilan työt ja tämän lisäksi harjoitettiin eräänlaista tuon ajan tehomaataloutta. Puuta ajettiin "Pelakuulla" paljon, samoin maansiirtourakoitsijat ryskäsivät traktorin kanssa leipänsä eteen. Jakauma noudattelee melko hyvin yleistä linjaa, sillä MTZ-50:tä tavattiin enemmän 42 Alussa vähän upottaa Meriläisen tilalle MTZ-50 ei tullut aivan "hinnat alkaen"-varusteilla, vaan mukaan oli ruksittu isommat renkaat ja kotimaisen Muko Oy:n valmistetta oleva vetokoukku. Traktorilla tehtiin lähialueella viiden muun maatilan konetöitä ja vastavuoroisesti saatiin miestyötunteja vaihdossa takaisin. Ensimmäinen näistä, Belarus MTZ-50 tuli Meriläisen kotitilalle vuonna 1966 ja sillä tiellään se on sitkeästi ja kummempia oikuttelematta pysynyt. Esimerkiksi traktorittomalla tilalla saatettiin käydä niittämässä heinää ja siitä korvaukseksi talon väki kävi Meriläisellä auttamassa heinän seipäälle. Vuodenajat tai maasto-olosuhteet eivät vaikeuttaneet etenemistä.. Kyseessä oli yleismallinen, hytillä varustettu traktori, joka sopi kokonsa puolesta tuon ajan mittakaavassa keskisuurille ja suurille maatiloille. Raimo Meriläinen kertoo, että traktori oli niin painava, että jo viikon käytön jälkeen se upposi taka-akselia myöten vetiseen peltoon. "Siinä oli ihan useampi kylän ukoista sitä pulaamassa ja ihmettelemässä eikä sitä meinattu saada millään nousemaan. Ja niinpä kävikin, ettei tilalta löytynyt sellaista työtä, josta ei tämän alkukahinan jälkeen olisi Belaruksella selvitty. Peloton työssään Ja kyllä Belarus töitä näki ja teki. Nämä toteamukset eivät perustu kuulopuheisiin eivätkä mielikuvamarkkinointiin, vaan vuosikymmenien aikana hankittuihin tosielämän kokemuksiin itätraktoreiden käytöstä työssä ja harrastuksessa. Näihin vuosiin mahtuu vähintään riittävästi kokemuspohjaa, sillä tälläkin hetkellä Raimo omistaa parisenkymmentä venäläistraktoria. Traktori oli liian painava, siitä sanottiin jotta se polkoo pellon." Lopulta sitkeällä yrittämisellä kirkkaanpunainen Belkku saatiin nousemaan tukevalle maankamaralle ja työt jatkuivat. Esimerkiksi vuonna 1966 Tielehdessä julkaistussa mainoksessa todettiin Belaruksen olevan "Järeä kone rankkaan työhön". Minkälaista taikaa Belarukseen oikein kytkeytyy, kun toiset eivät koskisi pitkällä tikullakaan ja toiset taas eivät luopuisi mistään hinnasta. Belarus MTZ-50 Teksti: Juha Pokki Kuvat: Tuukka Erkkilä V uokatin Naapurinvaaralla asuva Raimo Meriläinen kuuluu Belarus-keskusteluissa siihen joukkoon, joka osaa esittää kommentteja kyseisen merkin puolesta. Kieltämättä tiettyä ronskiutta ja järeyttä koneesta löytyykin, eikä se ulkoiselta olemukseltaan näytä yhtään liian hienostuneelta pahimpaankaan ryteikköön. Painava traktori upposi taka-akselia myöten vetiseen peltoon jo viikon käytön jälkeen. Raimo Meriläisen isä haki Belaruksen Kajaanista, jossa jälleenmyyjänä toimi Kesto-Auto Oy. Tämä nosti traktorin painon liki kolmeen tonniin, mistä seurasi hieman ongelmia. Umpivanteissa ei ollut reikiä nostolenkeille. Siihen ei varmasti saada koskaan vastausta, mutta yritetään silti raottaa hieman itäkoneisiin liitettävän mystiikan verhoa. Monikäyttöinen Minskistä Minskin traktoritehdas MTZ ( , Minskij Traktornij Zavod) ryhtyi vuonna 1962 valmistamaan maataloustraktoria, joka kantoi koruttomasti nimeä MTZ-50. Suomeen MTZ-50 rantautui Oy Konela Ab:n toimesta 60-luvun puolivälissä. urakoitsijoiden kuin maanviljelijöiden käytöstä. Konela suuntasi mainontansakin selkeästi kohti urakoitsijoita. Alkuperäisten 13,6/12-38-kokoisten renkaiden tilalle vetävään päähän oli valittu järeämmät 18,4/15-30-kumit. Ensimmäisen 25 vuoden aikana koneella poljettiin arviolta 22 000 tuntia. Heti perään vanteisiin polttoleikattiinkin vastaisuuden varalle reiät joiden avulla pinteestä pääsisi helpommin ketjujen ja pölkkyjen avittamana. Ei tämä sentään ensimmäinen "Pelastus" Naapurinvaaran kylällä ollut, kaksi samanlaista oli myyty jo aiemmin puunajoon eri isännille. Tämä kolmas tulokas oli suunnattu edeltäjistään poiketen maatalouskäyttöön
Belaruksessa oli lisäksi erikoisuutena kaksitoiminen nostolaite. Tosin kansia on mennyt muutama vanhuuttaan. Työtunteja on enemmän kuin korjaustunteja", Raimo ynnäilee. 43. Kerrotaanpa tällä saadun jumiin jääneitä Belaruksia nostettua ojasta painamalla varret alas. Yleisilme on patinoitunut, mutta silti toimiva. Sen avulla nostovarsia pystyi painamaan maahan, ja vaikka käyttöergonomia ei ollut huippuunsa hiottua, sai taitava käyttäjä sillä esimerkiksi takalanalla siistiä jälkeä aikaan. MOOTTORI on vaihdettu kerran, mutta se kerta riitti. Mitä kaikkea tällaiseen yli 45 vuotta vanhaan, puolet elämästään raakaa työtä tehneeseen itätraktoriin on tehty, jotta suoritus on onnistunut. Takaakselin noustua tarpeeksi renkaiden alle kasattiin kaikenlaista rytöä väliaikaiseksi täytteeksi ja ei sitten muuta kuin ajamalla pois. Lisäksi yksi taka-akseli on jouduttu vaihtamaan. Kulutuslukemat olivat hyvin maltillisia, vaikka yksilökohtaisia eroja tietysti suuren toleranssin maasta tulevissa tuotteissa saattoi ilmetä. Sitä ei tässä muodossaan tavattu juuri missään Suomeen tuodussa länsitraktorissa. Siinä ne pahimmat. Silti urakoitsijat ajoivat puutakin metsästä laaneille hyvällä sykkeellä pidempiä matkoja ja tiellä päästeltiin noin 25 kilometrin tuntinopeudella. SEN kuuluisan Punatähden loistosta on suurin teho himmennyt, mutta Belaruksen takavalot palvelevat väsymättä. Käytettynä hankitulla vaihtomoottorilla on pärjätty moitteettomasti. Markkinoiden suurin maavara ja hyvä etenemiskyky lumessa eivät olleet missään nimessä huono asia tuon ajan maaseutuolosuhteissa. Vetokykyä 67-hevosvoimaisesta, 4,75-litraisesta moottorista löytyi, mutta huippunopeus ei ollut kiireiselle miehelle suunniteltu. Belkusta oli saatavana myös nelivetoinen MTZ52-malli, jos tarvittiin tehostettua vetokykyä. Lähes huoltovapaa Kuten jo alussa vähän pohjustettiin, kääntyy keskustelu Belaruksen ympärillä yleensä tekniikan kestävyyteen. Se on kestänyt siitä lähtien. PUNAINEN Belarus hallitsee ylväästi kesäistä maalaismaisemaa . Meriläisen lista ei ole tuhottoman pitkä: "Kampiakseli väsyi kolmentoista vuoden kovan ajon jälkeen. Käytän01/12 nössä painettavan nostolaitteen käyttö on jäänyt monella omistajalla vähäiseksi, mutta varmasti moni on myös sen olemassaolosta vilpittömän hyvillään. Tilalle vaihdettiin käytetystä Belaruksesta otettu moottori kokonaisuudessaan. Ajan hammas ei ole purrut liian kiivaasti tätä työn sankaria
Belarus MTZ-50 Jos kuljettaja ei ollut liian ronkeli, saattoi Belaruksesta saada luotettavan työparin pitkäksi ajaksi. HALLINTALAITTEET, vivut ja mittarit ovat aikaa myöten hieman hapettuneet. Asiansa tunteva kuski pärjää näilläkin. 44
Niinpä monet osat ovat vaihtokelpoisia vuodesta 1965 aina tähän päivään asti ja vielä eteenkinpäin. Mummonmarkan aikaan Raimo Meriläinen muistelee Belaruksen maksaneen lisävarusteineen 9 240 markkaa. MENOVESISÄILIÖN alla komeilee se kuuluisa kaksitoiminen nostolaite. Syynä tähän on neuvostojärjestelmän peruja oleva 20/80-sunnitteluideologia. Osat kestävät minkä kestävät ja sitten korjataan. Kovan alun jälkeen Meriläisen MTZ-50 on saanut viettää luppoaikaa rauhallisemmalla käytöllä viimeiset 20 vuotta ja näin asian tila saa olla jatkossakin. Koneeseen syntyi pitkä ja luotettava suhde, joka toimi molemmin puolin. Pienen Suomen valinnat eivät tietenkään suuren naapurimaan teollisuutta hetkauttaneet. Vaikka myynti olisi ollut räjähdysmäistä, ei se olisi tuntunut juuri missään. Reilun tuhannen markan säästö ei vielä saanut isäntiä pyöräyttämään allekirjoitusta Konelan kauppakirjoihin. Mikäli tarvetta ilmenee, varaosia on hyvin pitkälti saatavilla tänäkin päivänä. Verrattuna muihin aikakauden traktoreihin ei hinnanero 01/12 ollut niin suuri, että Belarus-kaupoille olisi suin päin lähdetty. Varusteet on sitä myöten. BELARUS kyllä tottelee kun vipuja kääntelee oikein ja ennenkaikkea työkalua kunnioittaen. SEN kummempaa entisöintiä ei ole lähdetty tekemään. Saattaakin olla niin, että moni Belaruksen ominaisuuksia moittiva ei vain ole päässyt kunnolla tutustumaan aiheeseen. Huoltoaseman baarissa kuullut jutut kun eivät aina välttämättä käy vaihdossa omakohtaisten kokemusten kanssa. 45. Belarus MTZ-50:n ja sen myöhempien variaatioiden, kuten "Super-", 500- ja 520-sarjojen valmistusta jatkettiin lähinnä kosmeettisin muutoksin vuoteen 1974 saakka, jonka jälkeen jatkettiin edelleen samaan konstruktioon hyvin pitkälti perustuvien tyyppien valmistamista. Hallintalaitteet piti nimensä mukaisesti hallita ja saattoihan niitä pikku oikkuja tietenkin toisinaan ilmetä. Nykyrahaan verrattuna tuo summa vastaa Suomen Pankin mukaan 14 648 euroa. Hintaa mainostettiin edullisena, mutta esimerkiksi tuon ajan tuntipalkka oli huomattavasti pienempi. Kyseessä oli kuitenkin tekninen laite siinä missä muutkin, ja vaikka laatuvirheitä sattuu kaikille valmistusmaasta riippumatta, ei ainakaan tämä yksilö ollut sen katastrofaalisempi kuin länsipuolen kalustokaan. Onkin laskettu, että MTZ-50-sarjaa valmistettiin vuoteen 1985 mennessä lähes 1 300 000 kappaletta. Vannomatta paras? Jos kuljettaja ei itse ollut liian ronkeli vaan kelpuutti työkoneekseen hie- man väheksytymmässä maineessa olleen valmistajan traktorin, saattoi käydä kuten Raimo Meriläiselle. Hytti tarjosi suojaa, moottori ja vaihteisto vääntöä ja alusta kykeni etenemään vaikeissakin olosuhteissa. Toiset tykkää, toiset ei, mutta olemassa se silti on. TARVITTAESSA Belkulla voi käydä nyppäämässä vaikka mökkitiellä lapasesta lähteneen Sierran ojanpohjalta. Kun sarjaan tehtiin muutoksia, uudistettiin noin 20 prosenttia ja loput jätettiin ennalleen
Rekeä tuskin on kannattanut hommata, sillä pinotavara on silloin ollut noilla perillä nollahinnassa. Kenties näin on menetelty koko varsitien osalta. Olosuhteet sodan jäljiltä poltetussa Lapissa olivat siinä määrin hankalat, että taatusti nämä koneet tarpeeseen tulivat. Hännisten Fordson Toisen piikkipyörän ostajina toimivat kolme Hännisen veljestä, jotka käyttivät traktoriaan muun muassa maataloustöissä. Se on varmaankin tapahtunut tukkirunkoja perässä hinaamalla, kuten tehtiin osin vielä 70-luvullakin. Pellot saivat siitä osansa ja pehmenivät. Pari piikkipyörää Inariin saatiin ostettua vuonna 1949 kaksi piikkipyörä-Fordsonia. Puutavaraa kerrotaan tällä koneella siirretyn paljon. Soiden ylitys on täytynyt tehdä vaikkapa niin, että porolaumalla on ensin poljetettu lumi, jotta pakkanen on päässyt jäädyttämään kunnolla kantavan talvitien. Hanke on huomionarvoinen myös siksi, että se tehtiin kyläkunnan. Mutta tallella ovat sentään molemmat. Teksti ja kuvat: Aimo Tenni E lettiin vuotta 1949 ja kovan valuuttapulan aikaa. Eniten työsarkaa tälle Fordsonille 46 antoi kuitenkin metsätyö. Olisi mielenkiintoista päästä ajassa taaksepäin vilkaisemaan, kuinka eteneminen metsässä tapahtui. Näistä vaikeuksista huolimatta Inariin onnistuttiin ostamaan kaksi Fordsonia, jotka molemmat ovat edelleen tallella. Mutta entäs kaljamalla. Turhat kaunistukset, jos niitä koskaan olikaan, ovat matkalla kadonneet. Vinssi tosin on puuttunut, mutta miestyövoimaahan silloin savotoilla oli, joten porukalla on kuormaa saatu köytellyksi perään useampikin runko. KOPPELOLAISTEN Fordsonissa olivat levikepyörät tarpeen, sillä Ivalojoen tapana on tulvia keväällä. Helpommin sanottu kuin tehty, Into kertoo: "Minä aloin hieroa Hännisen veljesten kanssa Fordsonista kauppaa. Tannertuneessa lumessa tuollainen piikkipyörä on varmaankin pitänyt melkoisesti, myös sivuttaispitoa on löytynyt. Mutta kun kaksi veljestä siirtyi Tuonelaan, niin jo kolmas myi! Nyt sitä on tuossa farmin pihassa kuvanneet taatusti enemmän kuin sen siihenastisessa historiassa yhteensä." Koppelon Fordson Toinen Fordson ostettiin Koppelon kylälle. Eikä se syntynytkään siinä siunaamassa, sillä siinä meni 30 vuotta aikaa. Suurten järvien ja jokien ranta-alueet mahdollistivat ainakin perunan ja heinän viljelyn. Hiemankin sivukaldolla pinnalla kuski on taatusti saanut extreme-kokemuksia! Into Paadar alkoi haluta vanhenevaa Fordsonia Inarin porofarminsa pihaan turistien töllisteltäväksi. Ohraakin oli kylvössä, mutta sadon saanti jäi epävarmaksi. Mutta pakko pani yrittämään, etenkin kun piiskana toimi nälkä, rahan puute ja kurjat kuljetusmahdollisuudet
Muitakin yhteishankkeita kylällä oli, nimittäin ponttoni, jolla siirrettiin karjaa kesälaitumille saariin. Lauttaa hinaavan moottoriveneen kuljettajalla oli kirves vieressään jolla lyödä heti hinausköysi poikki. Katselija-kuuntelija voi siirtyä vuoteen 1949, jolloin traktorit kiilsivät uusina. Muistitiedon mukaan näytti siltä, että kyntöhommissa sai aina yksi mies olla kantamassa petrolia koneelle! Nyt kun on kulunut 63 vuotta Fordsonin saapumisesta kylälle, se on löytänyt paikan entisen Koppelon koulun, nykyisen Kylätalon ja vuokraasuntoja tarjoavan rakennuksen pihalla. Koppelolainen Jouko Kiviniemi kertoo, että kun lautalla vietiin vaikkapa kansakoulun rakennustarvikkeita tiettömiin paikkoihin Inarinjärven yli, piti kummassakin avoponttonissa olla poikanen vettä mättämässä. Ja miettiä, mitä kaikkea niillä onkaan saatu aikaan sinä aikana kun maalit ovat jääneet taipaleelle. TÄSSÄ ohjaamossa eivät liiat mittarit tai koristeet sekoita kuljettajan päätä. HANS Metsokummun ottamassa kuvassa Koppelon miehet sahaavat Fordsoninsa voimin rakennuspuita. Tämä ponttonilautta oli saksalaisten sodan aikana käyttämä ja siinä oli avoponttonit. (Kuva Elmi Kiviniemen albumista) 47. Jos tuuli yltyi ja poikien veden mättö olisi käynyt riittämättömäksi, niin lautan perässä oli vene johon piti pelastautua. Tästä oli se eittämätön etu, että ainakaan sähkökatkot eivät piinanneet pyykinpesua. Jopa pyykkikone oli koppelolaisilla yhteinen! Tai oikeammin niitä oli kaksikin kappaletta. Samaisella lautalla seilasi Fordsonkin monen monta kertaa Ivalojoen yli, sillä viljelykset olivat molemmin puolin jokea. Näissä "masiinoissa" tuli sen verran rajanvetoa, että kun ensimmäinen niistä oli valkoinen, työväenhenkisemmät hommasivat toisen ja se maalattiin heti punaiseksi. 01/12 Petrolimoottorille kelpasi liemi: muisti tiedon mukaan kyntöhommissa sai aina yksi mies olla kantamassa petrolia koneelle. Traktorin saapuessa kylälle oli meneillään kiihkeä jälleenrakentamisen aika. Sillä aina kun vipu heilui, niin tynnyrissä ollut mela sekoitteli pyykkiä. Toinen samanlainen "tarinaniskijä" seisoskelee Inarista viitisentoista kilometriä Kittilän suuntaan, Porofarmin pihassa. Sellaisia jaloilla seisovia koneita, joissa voima otettiin vipua heiluttavan henkilön käsivarresta. TAKAPYÖRISTÄ päätellen Hännisten Fordson on saanut antaa kaikkensa, sillä piikkejä on niin irronnut kuin lohjennutkin. yhteisvoimin. Bensapetrolimoottorille kelpasi liemi. Siinä se seisoo, kymmenkunta kilometriä Ivalon keskustasta, kertomassa mykkää tarinaansa menneiltä ajoilta. Olisipa olemassa se viisas joka sanoisi, montako kierrosta tämän Fordsonin siivapyörä ehti kiertää kenttäsahaa pyörittäessään
48
Tämä eriskummallisen nimiseltä tehtaalta valmistunut, vähintään yhtä eriskummallisen näköinen vehje oli käytännössä takamoottorilla ja tiheällä asennusrei'ityksellä varustettu runko. Vuonna 1988 saatiin silti hankittua uusi traktori. Sivusta huomaa helposti ohjausakselin puuttumisen. Viimeisinä sosialismin vuosina tilanne sovhoosilla oli ristiriitainen. Hydrauliikka hoiti eturenkaat oikeaan vinkkeliin. 01/12 49. "Järjestelmä" saattaa tosin olla hieman liian hieno sana, sillä kyseessä oli rungon päällä oleva säiliö taimille ja mukuloille. Kehtnan sovhoosille saatiin vuonna 1988 uusi traktori tai pikemminkin , "samohodnoje shassi" eli "itseliikkuva alusta" tai viroksi "sassiitraktor". Kuten moni muukin neuvostotraktori, myös T-16MG oli kotoisin Harkovasta. Rahaa oli kassassa, mutta kaluston saatavuus oli heikkoa. Sovhoosin sankari HZTSs T-16MG '88 Viron Sosialistisessa Neuvostotasavallassa, Raplan alueella sijaitsi Kehtnan sovhoosi. Rungon keulille saattoi asentaa erilaisia maanviljelyksessä ja puutarhanhoidossa tarvittavia laitteita. Lyhenteen taakse kätkeytyy nimi , "Harkovskij Zavod Traktornji Samohodnji Shassi". Valmistajana ei kuitenkaan ollut HTZ vaan naapurifirma eli HZTSs. Hytti on aikaansa nähden jopa moderni kulmikkaine muotoineen. Pinta-ala oli 13 000 hehtaaria ja tilalla oli maanviljelyksen ja tekniikan alan koulu, suursikala, lihanjalostamo sekä tietenkin runsaasti maanviljelystoimintaa. Muita vaihtoehtoja olivat kastelulaitteisto, myrkytysruisku, niittokone tai vaikkapa istutusjärjestelmä. Toisin sanoen Harkovan Traktoritehdas Itsekulkeville Rungoille. Kehtnan sovhoosilla oli päädytty tilaamaan traktori eteenpäin kippaavalla lavalla. Kirkkonummi K ehtna Näidissovhoostehnikum eli Kehtnan Sosialistinen Mallitila ja Teknillinen Oppilaitos kuului Viron suurimpiin sovhooseihin. Traktorin sivuille kiinnitetyillä peltisillä pen- Teksti ja kuvat: Juha Pokki KORUTTOMUUDESSAAN tämä laite on hyvin sympaattisen näköinen ilmestys. Erona toiseen maatilamalliin, osuustoiminnalliseen kolhoosiin, sovhoosit olivat valtion omistamia tiloja. Työkalualusta T-16MG oli takamoottorilla varustettu runko, johon saattoi asentaa maanviljelyksessä tarvittavia laitteita. Työntekijät saivat valtion maksamaa palkkaa ja toiminta rahoitettiin valtion budjetista
Peruskonstruktioon oli nyt lisätty entistä voimakkaampi, 25-hevosvoimainen, kaksisylinterinen ja ilmajäähdytteinen D21A1-dieselmoottori. Vaihteisto oli varsinkin puutarhakäytössä kätevä 4+4 eli neljä pykälää molempiin ajosuuntiin. Perusmallin T-16 oli hytitön, 16-hevosvoimainen kulkine, jota valmistettiin 63 500 kappaletta. ETEENPÄIN kippaavalla lavalla saattoi kuljettaa melkeinpä mitä vain eli kyseessä oli todellinen yleiskuljetin. Kuva: M. Arktisia olosuhteita varten traktori oli varustettu erityisellä pinkopahvista leikatulla, tuulettimen säleikköön asennettavalla suojalevyllä. Moottorin sähköstarttia sai pyöräyttää nyt oikein umpiohjaamosta. Maantiellä traktori innostui valmistajan ilmoituksen mukaan pikamarssiin 23,17 kilometrin tuntinopeudella. Tekniset ratkaisut oli kuitenkin suunniteltu täysin uudelleen ja T-16-sarjassa yhteistä olivat enää pyörät. Traktoria kehitettiin moderVUONNA 1980 Sotsialistlik põllumajandus -lehdessä julkaistussa kuvassa T-16M kippaa perunaa kuorma-auton lavalle. Vaihteistossa oli siirrytty 6+1-kaavioon. Neuvostoliiton keskitetty varaosavienti, Zapchastexport, toimitti varaosat valtuutetuille jälleenmyyjille ympäri maailman. 50. Roosalu. nimpaan suuntaan ja vuonna 1967 oli päivitetyn mallin vuoro päästä tuotantoon. Tinkimätön tarkkuus se olla pitää suunnitelmallisen maatalouden eteen valjastetulla huippunopeudellakin! T-16M täytti jo kansainvälisen vientituotteen raamit, joten trakto- ria alettiin markkinoida itäblokin maihin ja jopa länteen. Rautaesiripun taakse T-16M brändättiin nimellä Belarus 250GT, muualla mentiin perinteisemmällä HTZ- tai Harkovnimellä. Juhlallisin menoin esiteltiin T-16M. Niinpä kuumilla alueilla työskentelyä varten traktorin sai tilata avattavalla katolla, tuulettimella ja kolmen litran juomavesisäiliöllä. Nykyaikaisissa seuraajissa lava kippaa myös sivuille. keillä kyykkivät istuttajat kahmivat istutettavia kasveja säiliön luukuista ja tuikkivat niitä maahan traktorin puksuttaessa eteenpäin alimmillaan 1,5 kilometrin nopeudella. Sarjatuotantomalli T-16-sarjaa alettiin koota vuonna 1961. Traktorityöläisen viihtyvyyttä ja laitteen toimivuutta oli totisesti ajateltu, kuinkas muutenkaan. Se perustui Harkovan tehtaan aiempiin, vuonna 1956 markkinoille tulleisiin DSSh-14- ja DVSSh-16malleihin. Voiman ulosotto päällä voitiin ajaa reilun kymmenen kilometrin nopeudella. Neuvostoliiton vaikutuspiiri oli laaja, ulottuen lähes kaikille ilmastovyöhykkeille. Huomatkaa kätevä siirrettävä ajosilta, jota pitkin pääsee parhaille kippipaikoille
Vasemmanpuoleinen ovi aukesi vain sisältä ja siitä ei varsinaisesti ollut käyntiä. Ergonomiaa saa nykymittapuun mukaan etsiä, mutta kyllä tällä työnsä tekee. Umpiohjaamolla varustettu T-16M-sarja täytti kansainvälisen vientituotteen raamit. OHJAAMO on samaa sarjaa muiden neuvostolaitteiden kanssa. 51
Näitä kappaleita on selattu ahkerasti, liekö ollut useinkin tarvetta löytää vaihteiston räjäytyskuva. Eikä siinä vielä kaikki! VEKOTIN oli niin merkittävä, että se ikuistettiin jopa postikorttiin yhdessä tehtaan pääkonttorin kanssa. M-mallin mekaaninen ohjaus korvattiin modernimmalla, vaikkakin tehostamattomalla, tekniikalla. Kuinka monesta länsitraktorista muuten on tehty postikorttia oikein virallisten tahojen toimesta? T-16 sai monikäyttöisyytensä vuoksi hyvän suosion. Moottorihuuvaa muotoiltiin uudelleen ja varustukseen lisättiin toinen hydraulipumppu ohjausta varten. Harkovassa ei jääty kuitenkaan paistattelemaan menestyksessä, vaan traktoriin päätettiin tehdä vielä lisää parannuksia. Nyt alkoi olla kyse jo lähestulkoon avaruusteknologiasta. Tehdas yksityistettiin ja tuotekehittely jatkui. HZTSs T-16MG KÄYTTÖOHJE ja kansainvälinen varaosakatalogi ovat tottakai oltava saatavilla täydellisen nostalgiakokemuksen saavuttamiseksi. Sätkätys kuuluu kauas ja päästönormeista ei kannata edes aloittaa keskustelua. 52. Apulaitehydrauliikka ja ohjaushydrauliikka saivat luvan käyttää samaa säiliötä, mutta piirit oli sentään eroteltu omille pumpuilleen. Vuonna 1986 paljastettiin viimeisimmän teknologisen kehityksen tulos, Gmalli. Tämän ansiosta ohjauspylväästä saatiin ergonomisemmin säädettävä ja kojelauta saatiin laskettua etuikkunan alareunan tasalle. Tällä konstruktiolla traktoria valmistettiin vuoteen 1995 saakka. G-kirjain tarkoitti sanaa , "gidravlitseskij" eli hydrauliohjaus. T-16-sarjan kokonaisvalmistusmäärä kohosi tuohon mennessä lähes puoleen miljoonaan yksilöön. T-16MG:n rakenteeseen pohjautuvia laitteita valmistetaan yhä tänäkin päivänä Harkovassa. Yli Suomenlahden Sosialismin romahdettua myös sovhoosit joutuivat hyvin pian mietti- MOOTTORI on kompaktin kokoinen ja ainakin lämpimillä keleillä melko luotettava lähtijä
Kehtnan sovhoosi jäi jaloilleen, tosin vanhasta järjestelmästä muistuttavat tittelit heivattiin pois ja toiminta jatkui koulutuksen muodossa. mään jatkoa. Niinpä omistajuus siirtyi naapurille, niin ikään maanviljysmaisemiin. Niin lähellä, mutta silti niin kaukana ovat ne vuodet, kun harkovalaisen teknologian saavutuksella tehtiin töitä "Nõukogude Eesti eest." HYDRAULIIKKA tuli ohjaukseen MG-mallin myötä. Jossain vaiheessa tuli myös aika luopua vanhasta kalustosta ja yhtäkkiä T-16MG huomasi olevansa matkalla kohti Suomea. Tarkkuus ei ehkä ollut paras mahdollinen, mutta kaikkeen tottuu. 01/12 53. Ensimmäinen etappi oli eteläsuomalainen maatila ja traktori taisi tulla mukaan ikään kuin matkamuistona Kehtnanvierailulta. Järjestelmä mahdollisti muun muassa täysin säädettävän ohjauspylvään ja kevyemmän ohjauksen. Kaikki toimii ja mitään korjauksia ei ole tarvinnut tehdä. Kyseessä oli pysyvämpi muutto uusille viljelysmaille. Tänne ei oltu kuitenkaan tulossa vain katsomaan, olivatko K-Kaupan Väiski ja Dingo todella olemassa, kuten lahden yli kantaneet tv-lähetykset aikanaan kertoivat. Sieltä se otetaan aina silloin tällöin pienelle ajelulle. Iloinen papatus täyttää tienoon, kun huurteisena pakkaspäivänä kone siirtyy pellonreunalle ja ottaa vapautuneen kuvausasennon. Täällä T-16MG pääsi viereiseen pilttuuseen suurten ja nykyaikaisten länsitraktoreiden kanssa. Aikansa harkovalaista säilytelty- ään talon isäntä totesi käytön olevan lähes olematonta
54
Jäsenyydet monessa auto- ja konealan yhdistyksessä takaavat kontaktit ja toiminnan miestä itseään kiinnostavilla aihealueilla. Harrastamista ei muutenkaan kannata ottaa niin kauhean vakavasti. Veikko tyhjensi käyttöä vaille jääneen sikalan joitakin vuosia sitten vaimonsa kanssa. Oksista käsintehdyt tuolit olivat Veikko Mäenhovin isopapan erikoisuus, joita hän teki vuosien varrella noin 5 000 kappaletta. 01/12 55. "Eri autoporukoissa ja Maanrakennuskonehistoriallisessa Seurassa kaikki ovat samanhenkisiä. Jos homma rupeaa tökkimään, pitää huilata välillä ja jatkaa sitten." Tämä on helppo allekirjoittaa, sillä kaikenlainen kyräily on omiaan heikentämään maamme muutenkin melko pieniä harrastepiirejä. VANHAAN sikalaan tehdyssä kerhotilassa on varmasti uniikki kalustus. Jokin aika sitten sikalassa järjestettiin jopa tanssikurssi. Seppiä ja Mestareita Veikko Mäenhovi Tammelan taituri K un astuu ensimmäisen kerran sisään Mäenhovin Veikon pihapiirissä olevaan vanhaan sikalaan, uskoo alitajuisesti seinien sisäpuolella odottavan jotain viitteitä alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Tässä tapauksessa piireistä pitääkin puhua nimenomaan monikossa, sillä monitaitoisella miehellä on vaikutuksensa moneen suuntaan. Valppaana joka suuntaan Monimuotoisuutta ei Veikon toiminnasta puutu. Veikko muistuttaa myös, että viihtymistä edistää huomattavasti tietynlainen suvaitsevaisuus harrastajatovereita kohtaan. Noin kahdenkymmenen ydinjäsenen voimin pyörivä kerho kokoontuu rakennuksessa aktiivisesti ja toisinaan paikalla voidaan nautiskella virvokkeiden lomassa myös elävästä musiikista bändien soittamana. Kaikki puhuvat samaa kieltä. siksi niissä on helppo viihtyä", hän summaa. "Jokaisella on oma tyylinsä harrastaa eikä sitä pidä ruveta kritisoimaan. Nykyisin sikalasta onkin muodostunut tammelalaisen autokerhon kokoontumispaikka. Kun arvelen ympäröivään jenkkiteemaan tukeutuen kyseessä olleen rivitanssiharjoitusten, Veikko naurahtaa ja toteaa: "Ei ollut sitä vielä, mutta jatkokurssi on jo tulossa rivitanssin muodossa!" Niinpä niin, monimuotoisuus on valttia kerhotoiminnassakin. Tammelalainen Veikko Mäenhovi on tunnettu nimi harrastepiireissä. Karsinoista ei näy jälkeäkään ja eläimistä vielä vähemmän ellei sellaisiksi lasketa amerikkalaisia peltilehmiä. Seuraavaksi valettiin uusi lattia, seinät maalattiin ja muutenkin tilaa laiteltiin viihtyisämpään kuntoon. Äkkiseltään voi laskea paikalla olevan puolenkymmentä toinen toistaan hienommin kunnostettua klassikkojenkkiä ja brittipuoleltakin löytyy muutama menopeli samoilla laatukriteereillä laitettuna. Näissä ryhmissä puhutaan samaa kieltä ja Teksti ja kuvat: Juha Pokki Harrastamisessa tärkeää on yhteenkuuluvuus. Koneet ja tekniikka ovat aina olleet Veikko Mäenhovia lähellä, mutta varsinkin aikuisiällä yksi tärkeimmistä seikoista harrastamisessa on yhteenkuuluvuus. Valojen sytyttyä hämmästys on kuitenkin suuri
Tässä vaiheessa on kuitenkin aika siirtyä kahvikupposten kautta ulkoilemaan. Niitä on tehty paljon. Sillä vaikka autokalusto hienoa onkin, palaa konetoimittajan mieli jo päästä tutustumaan ulkona oleviin maanrakennuskoneisiin. Pientä ja suurta Muutaman sadan metrin päässä sikalasta on Veikon metallipaja, jota hän pyörittää ammatikseen maanviljelyksen ohella. Täytyy siis nostaa hattua tällekin suoritukselle ja todeta kädentaitojen liikkuvan Mäenhovin suvussa. Sikalan sisustusta silmäillessä katse osuu varmasti autojen jälkeen vanhaan Shellin bensapumppuun, mutta sen jälkeen täytyykin räpäyttää jo muutaman kerran näkimiään. Valmet-trukki joutuu toisinaan hommiin metallipajaan liittyvissä 56. Niinpä arvelenkin näiden suoraan satukirjan sivuilta temmattujen oksankäppyrätuolien olevan ainutkertainen luomus. Mäenpää kertoo kamppeiden siunaantuneen pihalle urakoitsijoilta, harrastetutuilta ja milloin mistäkin. Muutama vaijerikaivurin ristikkopuomi erottuu selvästi jo kauas, ja lähemmällä tarkastelulla tienoolta löytyy myös muun muassa Fordson Super Major ja Pikku-Jussi-yhdistelmä, Valmetin trukki, Volvo BM -pyöräkuormaaja sekä kaikenlaista muuta mielenkiintoista. Täysin toimintakuntoisena Veikolle tullut kone on sitä edelleen ja kauhaa onkin mukava heitellä silloin tällöin. Kädentaitoja vaikka muille jakaa Jo pelkästään kerhotilassa olevat Veikon omat autot antavat selvän kuvan miehen taidoista tuottaa loistavaa jälkeä. Pikku-Jusseja on Veikko on kunnostanut ja entisöinyt niin monta, että tarkka luku on parinkymmenen vuoden aikana päässyt muuttumaan toisarvoiseksi. "No ei aivan, isopappa teki näitä 70 vuoden aikana 5 000 kappaletta aina ulkomaille asti. Nyt pihalla oleva yhdistelmä on komeassa maalissa ja luonnollisesti täysin toimiva peli. Maatilan töissä sitä hyödynnetään nykyäänkin pelto-ojien kaivamisessa ja suursäkkinostimena. Näillä on nyt pysyvä näyttely täällä ja jokainen tuoli on takuulla erilainen", Veikko tarkentaa. Varsinaisena työtilana tämä halli ei toimi, vaan projektit toteutetaan muissa tiloissa. KAIKKEA ei tarvitse entisöidä. Isä on tehnyt myös noin 30 tuolia. Eikä laite pelkästään katselemista varten ole. Seppiä ja Mestareita Veikko Mäenhovi TOISELLA puolella sikalaa esitellään Veikon näyttäviä jenkkejä ja muutama britti. Tällä Raisulla ei ole koskaan ajettu, joten se on täysin pakasta vedetyssä kunnossa. Metallipajalta valmistuu kuorma-autojen vaihtolavoja, mutta pihalla ja hallissa majailee myös hieman toisenlaista rautaa. Veikolla oli onnea hankkia tämä peli sen jäätyä edelliselle omistajalle tarpeettomaksi. VANHA YIT:n vaijerikaivuri, Lokomo Teräsmies 22 E on entisöity aktiiviaikojen asuunsa. Tallin toisella seinustalla on nimittäin pöytä- ja tuoliryhmä, jollaiseen ainakaan allekirjoittanut ei muista aiemmin tutustuneensa
VEIKKO Mäenhovin metallipajalla syntyy melkeinpä mitä vain, sillä koneet ja niiden käyttäjä ovat hommaansa sopivia. Pikku-Jusseja Veikko on kunnostanut niin monta, että luku on muuttunut toisarvoiseksi. nostotehtävissä. Näitä valmisti Oy Nylund & Rahikainen Ab Helsingistä. SAATTAA olla, että tämänkin Teräsmies JT23:n konehuone nähdään uudessa loistossaan ja tietysti täysin toimintakunnossa. VOLVO BMpyöräkuormaaja on alunperin sahan pihakoneena palvellut laite, ja edelleen hyvä apu esimerkiksi lumitöissä. Tämän kaiken jälkeen ei ole enää mikään ihme, miksi mies on laajalti tunnettu. Työkaluja ja työstökoneita löytyy joka lähtöön, ja kuten jo tässä vaiheessa arvata saattaa, osa niistä on tehty itse. Hallissa onkin käytännössä aina vireillä kunnostusprojekteja niin Veikolle itselleen kuin muillekin tarvitsijoille. Teräsmiehen aktiiviura YIT:llä kesti reilusti 2000-luvun puolelle, kunnes Veikko lunasti sen itselleen. syntyykin päivätyönä uusia siirtolavoja, voi työkaluja käyttää yhtälailla vanhan kaluston entisöintiin. Veikko sai ostaa sen YIT:ltä sillä ehdolla, että se entisöidään palvelusaikaiseen asuunsa ja YIT saa lainata sitä vaikkapa messuille. Hommat näyttävät etenevän rauhallisen varmaan tahtiin, jälkeä syntyy ja mikään ei tunnu olevan mahdotonta. Ja koska koneet on työhön tehty, ei YIT:n vanha Lokomo Teräsmies ole joutilaana ollut sekään. Lähtiessäni pihasta kohti uusia seikkailuja, toteaa Veikko jäävänsä hallille vielä vähän puuhailemaan. Tämä Svetogorskin työmaillakin aikanaan reissannut vaijerikaivuri sai olennaisesti historiaansa kuuluvan värityksen ylleen johtuen edellisen omistajan kanssa tehdystä herrasmiessopimuksesta. VANHA Fenniabensiinipumppu on kotimaista tuotantoa ja tammelalaista entisöintiä. Niinpä tätä täysin toimintakuntoista konetta onkin mahdollista nähdä silloin tällöin alan tapahtumissa joko nykyisen tai entisen omistajansa toimesta. Eiköhän sieltä pian taas jotain mielenkiintoista valmistu. Jatkoa seuraa 01/12 Vaikka Mäenhovin metallipajalla 57
Lähin sellainen löytyy Ruotsin Södertäljestä, noin puolen tunnin ajomatkan päässä ruotsinlaivojen terminaaleista. Koponen, Heinävesi. Marcus Wallenberg -hallissa sijaitsevaan museoon on vapaa pääsy, mutta aukioloajat kannattaa tarkastaa ennen matkaa, koska yksityistilaisuuksien vuoksi paikka on toisinaan suljettu. Kyseinen auto on varmaan nähnyt elämänsä aikana mitä vauhdikkaampia tilanteita, koska tuolloin panimon autonkuljettajat saivat Södertäljessä juoda kuormasta. Scania-kavalkaadia Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Södertäljessä Scanian tehtaiden varjossa sijaitsee merkin oma museo, joka on jokaisen Scania-miehen pyhinvaelluskohde. 70-luvulta, jonka ovessa komeilee teksti: R. Jos hyvin käy, saattaa museosalissa kohdata vaikka sinivalkoisen Scania-tukkiauton TELIVETOINEN ja trilex-vanteilla varustettu Scania-Vabis LT75 vuodelta 1962 palveli sveitsiläistä kuljetusliikettä 27 vuotta raskaissa maansiirtourakoissa. 58. '27 Scania-Vabiksen hankki uutena Södertäljen panimo, joten auto vietti aktiiviuransakin lähellä sen valmistanutta tehdasta. Omia kotisivuja museolla ei ole, mutta yhteystiedot löytyvät Södertäljen kaupungin kotisivujen kautta: www. Museossa on kattava mutta vaihtuva otanta Scanian ja Scania-Vabiksen tuotannosta, joten yhdellä kerralla et näe välttämättä näitä kaikkia kuvissa esiintyviä autoja. Scanian tehdas on pyrkinyt keräämään museonsa haltuun kaikkea erilaista tuottamaansa materiaalia eri vuosikymmeniltä. sodertalje.se T uskin missään muualla pääsee tutustumaan yhden automerkin historiaan kuin valmistajan museossa. Myös eri markkina-alueille suunnattua kalustoa on jonkin verran koitettu haalia valtaosan ollessa kuitenkin Pohjoismaissa palvelleita hyötyautoja. Mukana on niin polkupyöriä, venemoottoreita kuin henkilöautojakin
Huippunopeutta tälle vuoden 1919 hälytysajoneuvolle luvataan 85 km/h, mikä tuntuu melko kylmältä kyydiltä niin kuljettajalle kuin potilaallekin. KULISSIVAIHTEILLA varustettu kuormuri vuodelta 1909 on yksi museon vanhimmista autoista. 20 kilometrin matka tällä kuormalla otti aikanaan aikaa tältä Vabikselta kaksi tuntia, mikä oli huima suoritus tuolloin niin ajallisesti kuin kuorman painonkin osalta. 01/12 YKSI maailman ensimmäisistä nelivetoista paloautoista oli ScaniaVabiksen valmistama. Polkupyöriä valmistettiin kymmenen vuoden ajan kiinteiden imureiden, kumikoneiden ja hammasrattaiden ohessa, kunnes tehdas yhdistyi södertäljeläisen Vabiksen kanssa vuonna 1911 ja uusi yhteisyritys päätti keskittyä autojen valmistukseen. Alkutaipaleesta polkupyörien parissa muistuttaa polkurattaasta syntynyt kolmisakarainen Scania-Vabis-logo, joka löytyi kuorma-autojenkin keulalta. AMBULANSSI pohjautuu ScaniaVabis-henkilöautojen alustaan. 2,7-litraisella kaksisylinterisellä moottorilla varustettu auto pystyi kuljettamaan kahden tonnin tiilikuorman. SCANIAN juuret johtavat Skånen Malmöhön, jossa yritys aloitti polkupyörien valmistuksen 1900-luvun alkuvuosina jatkaen englantilaisen polkupyörätehtaan toimintaa. Auton omistaa Tukholman teknillinen museo, mutta se on usein lainassa Scanian museossa aikalaistensa seurassa. 59. Ainoa viiden auton sarjasta jäljelle jäänyt on tämä uutena Södertäljen palokunnalle toimitettu vuoden 1919 malli
36-hevosvoimainen nelisylinterinen pumpun voimanlähde on iskutilavuudeltaan 3,4 litraa. 60. Auto on varustettu 6-sylinterisellä Hesselmanin puolidieselmoottorilla joka kehitti 80 hevosvoimaa. SAIRAALAN keskipakovesipumppu on myös kuulunut tuotantoohjelmaan. Moottorina 10,3-litrainen suorakasi, josta häkäpönttökäytössä saatiin 120 hevosvoimaa dieselversion 180:tä vastaan. Esillä ollut pumppu oli käytössä Tumban sairaalassa vuodesta 1922 aina vuoteen 1989 saakka. Moottori oli alkujaan Scanian pari vuotta aiemmin esittelemä dieselmoottori, josta pakon sanelemista syistä muokattiin heti tuoreeltaan myös häkäkaasulla toimiva versio. Myöhemmin autoon asennettiin lava ja sillä kuljetettiin kesäisin soraa. MUSEOHALLI on avara ja autot ovat sinne väljästi aseteltu. VUODEN 1934 Scania-Vabis on tunnetaan yhtenä kovimman päivätyön tehneenä autona koko museossa. Reilussa parissakymmenessä vuodessa auton mittariin rullasi vaikuttavat 1,45 miljoonaa kilometriä. IMBERT-HÄKÄKAASULAITTEISTOLLA varustettu rekanvetäjä valmistui tällaisena tehtaan linjalta aikaan, jolloin Ruotsissakin kärsittiin polttoainepulasta. Ohjaamon katolla oleva teline on tarkoitettu polttoaineena käytettävien hiilisäkkien kuljetukseen. VENE ja merimoottorit ovat olleet Scania-Vabiksen tuotannossa lähes alkuvuosista lähtien. Uutena autolla kuljetettiin puutavaraa siihen kytketyn puoliperävaunun kanssa yleensä kahdessa vuorossa. Talvella aurattiin tunturiteitä
Aktiiviuran jälkeen auto palveli suuren maatilan käytössä kuljettaen muun muassa lantaa pelloille. Tässä kuitenkin Scanian valmistama kori. VIIME vuonna Scania juhli linja-autotuotantonsa sadatta vuotta, mikä näkyi myös museossa. Veto välittyy pyöriin ketjulla taka-akselin etupuolella sijaitsevasta vetopyörästöstä. UUTENA Sisiliaan toimitettu '77 Scania LB 141 on varustettu oikeanpuoleisella ohjauksella, mikä oli yleistä Italian kapeilla vuoristoteillä vielä 70-luvulla. Auto oli varustettu pari vuotta aikaisemmin käyttöönotetulla progressiivisella jousituksella, joka teki matkustamisesta entistä mukavampaa. 01/12 61. Auto toimi uutena kenkätehtaan autona, jolla kuljetettiin muun muassa nahkoja tehtaan verstaaseen ja valmiita kenkiä satamaan. ENTISÖIMÄTÖN ja ajokuntoinen ScaniaVabis vuodelta 1919 on yksi museon aarteista. Osa tämän mallin autoista toimitettiin ilman koria ja niistä tehtiin pakettiautoja ynnä muita. Huomaa kuljettajan kohdalla auton kyljessä oleva postilaatikko, johon saattoi pudottaa kirjeen auton pysähtyessä asemalle. HERRASVÄKI matkusti näin tyylikkäästi nahkapenkein varustetussa bussissa 1920-luvulla. Juhlakaluna oli voden 1925 bussi joka oli toimitettu aikoinaan Ruotsin valtionrautateille. Moottorina on nelisylinterinen kaasutinmoottori tilavuudeltaan 2,8 litraa ja teholtaan 30 hevosvoimaa. Miljoonan kilometrin tultua täyteen auto entisöitiin ja se siirtyi museoon viettämään ansaittuja eläkepäiviään. STRÄNGNÄSIN sairaalan käytössä ollut '22 Scania-Vabis löytyi vuonna 1960 ladosta tässä kunnossa. Kantavuutta miltei 2 800-kiloisella autolla on 2 tonnia. Autolla ajettiin aktiiviaikana toiseen suuntaan viljaa ja paluukuormina graniittilohkareita
62
Ojanen 50 -luvun alkuvuosina tuontimäärät olivat joitakin satoja kappaleita, mutta sentään kasvavia. Työtehoseurassa tavalliseen, perusteelliseen tapaan vertailtiin sahojen ohella myös työmiehen rasitusta kilokalorien kulutuksella mitattuna sekä kaatotyössä että maastossa siirtymisen aikana joko moottorisahan tai "käsityövälineiden" kanssa. Moottorisahoja ei paljoa oltaisi saatu, vaikka kysyntää olisikin ollut. Moottorisahojen tuontimahdollisuudet vapautuivat 50-luvun puolivälin jälkeen sopivasti samoihin aikoihin kuin sahat olivat kehittyneet meikäläisiin oloihin soveliaammiksi. Dolmar oli ehtinyt mukaan jo 50-luvun alussa sahojen kokeiluvaiheisiin. 01/12 63. Pärinää suomalaismetsiin Mieskohtaisten moottorisahojen malleja 1950-luvun lopussa Viisikymmenluvun loppuvuodet olivat aikaa, jolloin moottorisahan ääni alkoi kuulua suomalaismetsissä. Vaikkei itse sahan perustekniikka tai toimintatapa miksikään muuttunut, niin kaasuttimen tyypin vaihdos oli kirjaimellisesti kumouksellinen tai käänteentekevä sahaa voitiin nyt käyttää eri asennoissa. Sahojen hinnat toki olivat sitten tuntuvasti korkeampia. Moottorisaha alkoi yleistymään vasta sitten, kun yhden miehen sahan käyttö oli taloudellisesti järkevää. Kiinnostus uusia työkaluja kohtaan oli laajaa. Moottorisaha alkoi yleistymään vasta sitten, kun yhden miehen sahan käyttö alkoi olla taloudellisesti järkevää. Kanadan metsät tiedettiin laajoiksi, joten Kanadaan vedottiin. Nuo sahat olivat kuitenkin raskaita, vähemmän käyttökelpoisia ja kalliita. Käytössä olevien moottorisahojen määrän arvioitiin vuonna 1957 ylittäneen 15 000 kappaleen lukeman. Puunkorjuuseen järjestettiin erilaisia työryhmiä aina yhden sahan ympärille. Sitäpaitsi koneiden tuonti oli säännöstelyn rajoittamaa. Makkonen toimi Työtehoseurassa asiantuntijana. Muutaman vuoden kuluessa oli ehditty tuomaan useitakin eri sahamalleja, jotka oli tarkoitettu yhden miehen käyteltäväksi. Tässä vaiheessa tarjolle tuli sahoja, joissa kalvokaasutin oli korvannut aiemmin vallalla olleen säiliökaasuttimen. Kaatoa ja katkomista voitiin tehdä ilman laikka- ja terärakenteen kääntämistä toiseen asentoon. Metsätalouden asioista kaukana olevassa Tekniikan Maailmassa julkaistiin vuoden 1958 alkajaisiksi metsänhoitaja Arvi Makkosen laajahko artikkeli "Moottorisaha säästää hikeä metsätöissä". Moottorisahoja oli toki nähty ja kokeiltu kohta sotien jälkeen, mutta niiden määrä laskettiin vain kymmenissä. Teksti: Olli J. Toinen syy amerikkalaisten voimakkaalle esiintulolle oli Suomen markan devalvointi vuoden 1957 syksyllä, ja siitä seurannut mahdollisuus vapauttaa tuontia. Amerikkalaiset sahamerkit edustivat ensimmäisinä tätä uudempaa rakennetta. Makkonen esitteli myös tuolloin keskustelun ja pohdinnan kohteena ollutta metsätyön organisointia uuden työkalun hyödyntämiseksi. OMISA-SAHA ilmaantui tarjolle vuoden 1958 aikana. Sahan perusrakenne oli suurin piirtein vakiintunut. Kokeiluvuosina sahoja ostivat yhtiöt
Sahavalikoima laajeni koko ajan. Tavanomaisesta rakenteesta poikkeava, ja toisenlaista työtapaa vaativa neuvostoliittolainen Drushba ei ollut mukana, vaikka sitä Suomessa markkinoitiin. Moottorisaha aiheutti siis monenmoisia muutoksia. Vakolan johtaja tri A. Toimintaperiaatteeltaan amerikkalainen Wright oli muista poikkeava. Hyry painoi tyhjänä 11,5 kiloa ja tankattuna 13 kg. Suoravetoiset sahat olivat syrjäyttämässä välivaihteella varustettuja, mutta Kantola ei oikein innostunut, vaan piti suoravetoisia enemmän ammattisahaajille sopivina. Kesäkauden näyttelyihin "Hyry kotimainen moottorisaha" ehti jo mainiosti. Silloin ei markkinoita löytynyt. Myöhemmin joku konekauppias innostui mainostamaan: "Työ tai tanssi aina Partner". OTK:LAINEN osuuskauppaliike oli 50-luvulla ja vielä myöhemminkin vahvasti mukana maaseudun elämässä. Makkosen artikkelissa itsenäisesti urakoiva sahamies esitettiin vain yhtenä mahdollisuutena monista. Drushba oli 11-kiloinen, 3,4-hevosvoimainen pitkälaippainen ketjusaha, jolla työskentely poikkesi kokonaan muista sahoista. Tässä murrosvaiheessa Hankkijan laaja verkko edusti Canadienia. HYVIN tunnettu metsäalan ammattifirma oli Partnerin edustajana. Erilaisia näkökohtia pohdittuaan Kantola totesi: "Tehtäköön sitten mikä ratkaisu HANKKIJA oli tuottanut maahan muutamia moottorisahoja 40-luvun alkupuolella. Sen sijaan neuvostoliittolaisen Drushban osalta muutoksia tapahtui joskus maahantuonnissa ja markkinoinnissa. 64. Tässä vaiheessa noin puolet oli kalvokaasuttimella varustettuja malleja. TM:ssä esiteltiin perustiedot reilusta tusinasta eri sahatyypistä. Auto-Koneistamo Oy:n valmistama Hyry PS 90 oli ajankohtaisen sahatarjonnan joukossa hiukan keskiarvoista tehokkaampi kuudella hevosvoimallaan, jotka saatiin 90-kuutioisesta moottorista. Vaihtoehtoisena mallina nähtiin kuitenkin jo malli, jossa työmies yksin teki urakalla kaatoa, mahdollisesti jopa kaatoa, karsintaa ja jaotteluakin. Keskon koneosaston miehet ahkeroivatkin näyttelyissä. Reinikainen kertoi Koneviestiin kirjoittamassaan konekatsauksessa kotimaisen polttomoottorisahan tulosta markkinoille. Wrightiä esiteltiin töitä jouduttavana sahatyyppinä, koska karsinnassa sen työkyky oli hyvä. Pärinää suomalaismetsiin KOTIMAINEN Hyry oli myynnissä metsäalan ammattilaisten tunteman firman kautta. Työt ja palkkaustapakin määriteltiin yleensä työryhmälle, jossa yhdellä oli konesaha. Valmistaja oli lopettanut polkupyörän apumoottorien valmistuksen ja hakeutui uudelle koneistumisen saralle. Hyry PS 90 oli aikalaistensa joukossa keskivertoa tehokkaampi kuudella hevosvoimallaan. Moottorisahalla varustettu metsätyömies ei 50-luvulla ollut mikään "yksittäistaistelija". Merkki oli mukana tarjolla jo ensimmäisten joukossa. Terän pituus vaihteli 16-tuumaisista 24-tuumaisiin. Teräketjun sijasta siinä oli edestakaisin liikkuva pistoterä. Keveisiin 1012-kiloisiin sahoihin hän suhtautui varauksella. Samoihin aikoihin Työtehoseuran Teho-lehdessä MMT Mikko Kantola käsitteli aihetta "Millainen moottorisaha maatilalle?" Mitenkään innokkaasti Kantola ei sahan hankintaan suhtautunut. Toiset tekivät karsintaa tai lähikuljetusta. Moottoriteho vaihteli viidestä 3,2:n hevosvoimaan ja sahan paino 15,511,4 kiloon säiliöt täynnä. Drushballa sahaaja oli seisaallaan. Aivan kattavasti tässä katsauksessa ei tarjolla vuonna 1958 olleita moottorisahoja esitelty. Omaksi sahamerkikseen OTK valikoi Clintonin. DOLMARILTA tuli tarjolle uusia malleja
Myyntiin tulleen RA-mallin moottori oli 100-kuutioinen ja 5,5 hevosvoiman tehoinen. Tällaiset näyttelyt palvelivat myös keskolaisia kauppiaita, joille uutuudet tehtiin tutummiksi. Melko yleisesti sahamainoksiin liitettiin pieni kuponki, jolla saattoi tilata esitteitä kotiinsa. McCullochilla oli uusia malleja MAC D-30 ja D-35, 3,5- ja 4,8-heppaiset, sekä uusi Super 44, joka oli 7-hevosvoimainen ja painoi 12 kiloa. Tietoja koottiin enemmänkin, ja laajempana taulukko julkaistiin Tekniikan Maailmassa. 01/12 65. Kun jälleenmyyjiä oli harvassa, ja tuote oli uusi, piti tietoa levittää lähettämällä esitteitä kiinnostuneille. TIETOJA MAASSAMME MYYTÄVISTÄ MOOTTORISAHOISTA Sahan nimi Canadian Clinton Dolmar P-40 El-Raket Homelite Ez Jo-Bu JR Jo-Bu VikinG Lombard 44 McCulloch 33 S Mc Culloch44 Mall GMG Partner Pioneer Stihl BLK Wright Paino (Säiliöt täytet.) 11,8 12,5 15,5 11,4 12,3 11,5 12 12,8 11,7 12 13,6 14,5 14,3 12,8 12,2 Teho (valmist. Moottorisahojen hinnat olivat näihin aikoihin 80 000110 000 markan suuruusluokkaa. Valmet kokeili saha-alalla Stihlin lisenssillä. TÄMÄ mainos oli omana aikanaan poikkeuksellisen materialistinen. Toki niitä oli ollut maatalousnäyttelyissäkin. Tarjolle ilmaantui Suomen Koneliike Oy:n maahan tuoma Omisa, "Kanadan eniten myyty moottorisaha". Näistä oloista lähti sitten moottorisahojen rajun nopea yleistyminen. Keskon järjestämissä kevään 1958 näyttelyissä eri puolilla maata moottorisahoilla oli jo erityiset esittelyt. tilav. hyvänsä, voidaan sahan käytössä epäonnistua, jos sen käyttöön ei perusteellisesti syvennytä." Suuri muutos oli tapahtumassa moottorisahojen kaupassa. "Mc Culloch paras puun purija". "Lisää vauhtia, lisää voimaa, lisää varmuutta." Kokeiluvuosien sahoista oli joitakin merkkejä, kuten Be-Bo, Comet, Disston ja Tornado, ehtinyt kuvioista kadotakin. Sahojen esittelytilaisuuksia oli järjestetty lähinnä ammatti-ihmisille. Saha painoi noin 11 kg. Partner R II oli edeltäjäänsä kevyempi ja tehokkaampi, 9,8 kg ja 5 hv. Maahantuojina olivat toimineet joko metsätyövarustukseen tai yleensä konetuontiin erikoistuneet yritykset. A. Canadien 21 oli 5-heppainen ja maksoi 99 800 markkaa, "Kanadan ventti nyt Suomessa". Uutuuksia 1959 olivat muun muassa Nu Ax, Pioneer, Solo ja Valmet-Stihl. 50-luvun lopulla alkoi muutos yleisömarkkinoinnin suuntaan. Uotila Oy tuli sahakauppaan mukaan tuomalla tarjolle Indianin, 5-hevosvoimaisen amerikkalaisen. Elfving Oy Frigator Ab Oy Scanport Ab Oy Scanport Ab Oy Holopainen Ab Oy Nortek Ab Oy Nortek Ab Työväline Oy Metsätyö Oy Oy Cronwall Ab Oy Konetuote Kesko Oy TAULUKKOON on Työtehoseurassa koottu tietoja maassamme myynnissä olleista moottorisahoista vuosien 1957-58 vaihteen aikaan. ilm.) 4hv 3hv 4hv 3,5hv 5hv 3,5hv 4,5hv 3,5hv 3,3hv 4,4hv 3,5hv 4,25hv 5,5hv 3,5hv 3,2hv Kierr.luku k/min 6500 4000 5000 5000 7000 4500 4500 5700 4500 5000 5000 4500 4000 4800 Sylint. Edellisellä hakkuukaudella 1956/57 oli valtakunnan keskiarvo ollut noin 1 300 markkaa. Käytännössä se tarkoitti myyntipisteiden määrän monikymmenkertaistumista. El Raket XD oli 5,1 hevosvoiman tehoinen ja 10,9-kiloinen. Yleensä sahoista kehuttiin tehoa ja teknisiä ominaisuuksia, rahantuloon vetoaminen yleistyi vasta myöhemmin. ALHAALLA näytteitä El Raketin mainoksista. Vuoden 1959 aikana maahan tuotiin jo tuntuvasti yli 20 000 sahaa. VARHAISIA tarjokkaita sahamarkkinoilla oli myös saksalainen Stihl. Tammikuun lopulla 1958 hakkuutöissä tilastoitiin yli 135 000 miestä, hevosia työmailla oli noin 43 000. Se edusti hankalammin käyteltävää rakennetta, mutta pysyi mukana kuvioissa. Kotimainen Hyry ei toki jäänyt ainoaksi '58 uutuusmerkiksi. Niillä oli hyvinkin vaihteleva määrä jälleenmyyjiä, jotka usein olivat pieniä konekauppoja. Sahaa ei välttämättä tarvinnut lähteä hankkimaan lähikaupungista. Moottorisahan läpimurtoon vaikutti paljon se, että kaupan keskusliikkeet alkoivat tosissaan niitä markkinoida. päämyyjä Pohjoismainen Puutavaran Hankintakeskus Oy Labor Ab Metsä- ja Uittoväline Oy H. Hankkijan piireissä järjestetyt uutuusnäyttelyt olivat samassa roolissa SOK:laisen osuuskaupan osalta. Uusia malleja esillä jo olleista merkeistä riitti. Sosiaalisen tutkimuslaitoksen tekemän selvityksen mukaan hakkuumiesten päiväansiot olivat 1 2501 900 markkaa päivässä. cm2 82 74 100 62 82 76 93 77 60 81 98 100,5 98 60 Terä 20" 16"-20" 19"-24" 19" 17" 18" 18" 16"-20" 16" 16"-20" 18" 18"-22" 16"-18" 17"-24" 18" Maahantuoja 1
Rauhassa ruostuvat Tämä kuvatarina kertoo eräästä tutkimusmatkastani hyvän tuttavani "Aarresaarelle" Savon sydämeen. Saareen on pelastettu monenmoisia työjuhtia pois sulatusjonoista ja romutukseen päätyvältä mustalta listalta. Havupuiden hellässä huomassa lymyili kaksi isoa Allis-Chalmersin pillaria. SUUREN romukukkuran päällä pilkotti hyvin kantikas kuorma-auton hytti. Ja pärjää tehtävässään edelleen. 66. Nämä poikkeusyksilöt saavat seurata eläkepäivillään ylpeinä vierestä, kun normiromu kipataan isoihin kasoihin ja loppuen lopuksi kaikki kärrätään sulattamon suuriin syövereihin. Teksti ja kuvat: Joona Hamm Aarresaari SYNKÄN ison kuusikon laidassa oli oikein iso aarrekeskittymä. Volvo F12 tuli ensimmäisenä mieleen. Olisikohan ollut ihan TurboD Intercooler? PORSCHEN traktori on tervehtiny t pihaan tulijoita jo kymmenkunta vuotta
Moottorina pyöri tuttu Perkinsin diesel. KOMEIDEN tukkipankkojen takaa pilkotti hieman raa´an mansikanpunainen Volvo N88:n hytti. AARRESAAREN perimmäiseen kolkkaan oli pelastettu Volvon F6 sarjalainen. SAAREN toinen keltainen kärrikompura lojui sulassa sovussa pienen rautapaatin vieressä. AARRESAAREN sympaattisimman olennon tittelistä taisteli mm. Rumm ale) metriä. Järeämpi vaijerilaite vai ison kala(v . miehen verkonnostolaite CLAAS Europa edusti vanhempaa ikäpolvea Aarresaaren puimurikannasta. Pullea, yhtä leveä kuin pitkäkin hytti ja lyhyt puulava, joka kannatteli viimeisillä voimillaan taivaansinistä Saab 96:sta. SYMPATIAOSASTON toinen kilpailija ja suuri ennakkosuosikkini oli tämä "BarBara", Aarresaaren toinen bulldoggi-mersu, jossa oli oikein uhkea asuntoautokoritus kaikkine sonder-ikkuinoineen. Europaa valmistettiin vuosina 195868 32 000 kpl. Iso messinkinen laatta kertoi, että Rotator-yhtiö on tuonut maahan tämänkin yksilön aikanaan. 01/12 67. Tämä BarBara ei ollut kumia vaan ehtaa peltiä, tosin varmasti jo lähes yhtä pehmeä. VALTAVAN kokoinen kellertävä ja hyytävä heinäsirkka kurkisteli mäen laelta saaren takaosan metsikköön. llä MITÄKÖHÄN tällä valtavankokoisella vinssi un halkaisija oli lähes puoli on hinattu. tämä Fordin F600-paloauto, jonkinlaiseksi seka-autoksi rakennettuna
lahdenmuseot.fi. "Massey-Ferguson 175 -pohjainen ratkaisu oli tehty niin, että taaemmat isot pyörät on yhdistetty kiinteällä rungolla traktoriin ja ketjut välittivät vedon kummankin puolen pyörille erikseen." Sepolla on omakohtaista kokemusta kuvatunlaisen laitteen VIIME vuoden lopulla kuvalaarissa äimisteltiin puurunkoista traktorivanhusta ja kotimaassa työstettyjä salaojakoneita. Tilaisuudet ovat maksuttomia ja kaikille avoimia. Konepaja myytiin toimintoineen eteenpäin vuonna 1997. Lukijamme olivat valppaina ja lisätietoa saatiin molemmista aiheista. Vanhojen Koneiden viime numerossa ihmeteltiin Kuvalaarin puolella iäkästä traktoria, jonka puurunko herätti mielenkiintoa. Tätä kirjoitettaessa ohjelmalistaa ei ole vielä julkistettu, mutta luennot ovat totutusti olleet laa- dukkaita. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Kuvalaarista tuttuja N umerossa 6/2011 kuvalaarissa sivulla 81 esitelty tunnistamaton traktori on mahdollisesti Paraisilla valmistettu Ideal. Pajalla oli paljon muutakin toimintaa. Tilaisuus on vähintään hintansa väärti jokaiselle hiemankaan maamme historiasta kiinnostuneelle. Joskus 70-luvulla siellä valmistettiin hydrokoptereita. Kiitos Atte-Villelle ja Sepolle koneiden historian valottamisesta. Sitä en osaa sanoa, milloin konepajatoiminta on siellä lopetettu." Atte-Ville Risti muistuttaa vielä, että kaikki tämä tieto on muistinvaraisesti hänelle välitettyä. Myöhemmin konepajalle hankittiin hitsauslaitteet ja runkoja alettiin valmistamaan metallista, aihiona käytettiin melko varmasti kuorma-autojen runkoja. Laajemmatkin aiheet nimittäin auttavat hyvin todennäköisesti ymmärtämään myös koneiden osuutta ja kehitystä suomalaisessa historiassa. Lukijamme Atte-Ville Risti lähetti mielenkiintoista tietoa, joka saattaa valottaa kyseisen konehevosen historiaa. ajamisesta peräti seitsemän vuoden ajalta. modulikone ja alusta asti suunniteltu salaojitusta varten. Historiatalkoisiin käydään 68 ensimmäisenä päivänä Asikkalassa, Danielson-Kalmari-seminaarin muodossa. Toisena ja kolmantena päivänä asioita puidaan Lahden Sibeliustalossa. Uudempi Ukko-Mara oli ns. Traktoreita tehtiin vanhoista kuormaautoista. Rakennukset ovat yhä paikallaan, mutta eivät välttämättä samat, joissa traktoreita tehtiin. Kuvan Ukko-Mara edusti malliltaan viimeisiä Kurpan Konepajan valmistamia salaojakoneita. 90-luvun alussa pajan pihalla komeili kaksi tykkiä, nyttemmin tykit ja kyltit ovat häipyneet. Mielenkiintoinen seminaari on perinteisesti keskittynyt Suomen ja lähiympäristön historian luotaamiseen erilaisista näkökulmista. Lisää tietoa tapahtumasta ja ohjelmalista osoitteessa www. Paja sijaitsi Paraisilla, Lielahdessa. Vaikka ohjelmalistalla ei tänä vuona olisikaan esimerkiksi "Suomalaiset maamoottorit kautta aikain" tai "Vanajan vaiheet", ei kannata lannistua. Kuulemme mielellämme vastaavanlaisia kertomuksia muistakin tutuista ja tuntemattomista laitteista. XIII Suomalaiset historiapäivät 9.-11.2.2012 Asikkalassa ja Lahdessa Suuren suosion saavuttaneet Suomalaiset historiapäivät järjestetään jälleen helmikuussa Lahdessa ja Asikkalassa. Traktoreita valmistettiin noin 50 kappaletta, valmistusmäärä on pelkkä arvio. Ensimmäiset traktorit olivat puurunkoisia ja malliltaan melko sattumanvaraisia. Konepajan nimi oli Erikssonin Konepaja tai Nils Erikssonin Konepaja. Seppo Rantanen puolestaan tietää samaisessa Kuvalaarissa olleista Mara-salaojakoneista. Luennoitsijoina toimivat omien alojensa kovimmat asiantuntijat
Rautatie on palvellut Suomen kansan tarpeita niin sodissa kuin rauhassa. Savotalla huhkitaan talvitapahtuman merkeissä jo yhdettätoista kertaa. VR onkin sopivasti suomalainen sekoitus historiaa ja nykypäivää. Kiinnostusta herättää myös nostalgiakalustosta koottu juhlajuna Valtteri. Kämppäkaupasta on mahdollisuus hankkia myös mm. Joka tapauksessa Suomi oli nyt kiinni rautatieliikenteen kehityksen kulmassa. Lippujen hinnat ovat 8 euroa aikuisilta ja 2 euroa lapsilta. VR:lle ensimmäiset 150 vuotta täyteen Vuonna 1862 alkoi suomalainen rautatieliikenne Helsingin ja Hämeenlinnan välillä. Paikalla talvisessa metsätyömaisemassa on muun muassa hevosia, vanhoja metsäkoneita ja traktoreita, moottorisahoja sekä tottakai tukkijätkiä perinteikkäine työnäytöksineen. Yksi näkyvimmistä uudistuksista on kaluston ja yhtymän imagon siirtyminen valkovihreään väritykseen. Unohtaa ei sovi myöskään elävää musiikkia aikakauden tyyliin Pälkäneellä, Rautajärven kylässä on jälleen Kylmää Kyytiä tiedossa. esitettynä sekä asiaankuuluvaa palaa painikkeineen. perinteikkäitä asuja jos mielii pukeutua kuten silloin ennen. Kiskoja pitkin on kuljetettu valtavat määrät tavaraa ja ihmisiä. Juhlavuotta vietetään monella tavalla. Lisätietoja kinkereistä voi kysyä hartsuherra Jouko Vilkmanilta puhelimitse 040 506 8536 tai osoitteesta www.vanhasavotta.yrittaa.fi 01/12 69. vr150.fi Kylmää kyytiä tarjolla K ämppäkauppa Vanhalla Savotalla 10.11.3.2012 järjestettävät perinnepäivät tarjoavat kävijöille laajan kattauksen suomalaista metsätyöperinnettä aivan ilmielävänä. Nyt on kiskoilla kuljettu pyöreät 150 vuotta ja toiminta on modernisoitunut huimasti. Tasaiseen tahtiin rautatie levittäytyi palvelemaan yhä suurempaa osaa maasta ja muodostui yhdeksi elinehdoksi teollistuvalle ja kehittyvälle Suomelle. Harvassa ovat ne, jotka eivät ole junalla matkustaneet ja sellaista ihmistä ei ole olemassakaan, joka ei olisi junasta jollain tavalla hyötynyt. Lisää tietoa juhlavuoden tapahtumista ja VR:n historiasta voi ammentaa varta vasten tarkoitukseen pyhitetyltä sivustolta www. Tapahtuma alkaa molempina päivinä klo 10 osoitteessa Pimiäntie 1, Rautajärvi. Kyyti oli verkkaista ja rataverkko juuri niin laaja kuin kahden paikkakunnan välille vedetty linja voi olla. Rautatien periaate on silti sama ja monet vanhat ja hyväksi havaitut opit pätevät toiminnassa edelleen
Nykyään ei taideta enää moottorisahaa ja villapaitaa myydä samalla mainoksella. Mahtoikohan liikahtaa. Entä mitä sanotte Valmetin perään kasatusta puukuormasta. Partnerin sahassa oli lämmitettävät kädensijat, miten mahtoi asian laita olla Lynxin kelkassa tuohon aikaan? 70. Talvihan on Suomessa vuodenaika, johon pitää erikseen valmistautua. Mainostajat ovat kehoittaneet myös kautta aikojen tekemään näin. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Reklaamit silloin ennen Saatinhan sitä lunta sitten vihdoin koko maahan, vaikka tilanne näytti alussa vähän huolestuttavalta. Arkistoistamme löytyikin muutamia talvesta ammentavia lehtimainoksia
Viimeisen kerran Myyry muistelee nähneensä Kallen Continentalin yrityksen konkurssihuutokaupassa. Teksti: Iikka Kekko Kuvat: Pekka Myyry, Kari Muikku SILVENNOISEN Mersu, jolla hän veti Continentalien kuljetukseen käytettyä lavettia, on tässä vaiheessa ehtinyt jo autopurkamoon Joensuuhun. Silvennoinen kuljetti puskukoneitaan piikkinokka-Mersulla, jonka Myyry näki myöhemmin Joensuussa autopurkaamossa. Eräs Continentalin käyttäjistä oli kiteeläinen Kalle Silvennoinen, jolla oli käytössään kaksikin Continentalia jotka hän oli ostanut uusina 60-luvulla. Pekka kertoo kirjasta löytyvän myös tiedon, minkä mukaan ranskalaista Continental-merkkistä puskukonetta alettiin tuomaan maahamme vuonna 1952 Oy Suomen Sisu Ab:n toimesta. KITEELÄISEN Kalle Silvennoisen Continental-puskukone joskus 80-luvulla. Continentaleja on eri arvioiden mukaan tuotu maahamme 2040 yksilöä, joista valtaosa sulatettiin romumiesten toimesta jo vuosikymmeniä sitten. Tuolloin kouluikäinen Pekka oli päässyt kokeilemaan Continentalilla Muutama numero sitten lehtemme Kuvalaarissa oli kuva Continental-puskukoneesta, minkä seurauksena saimme kyseisestä ranskalaisesta koneesta lisätietoa lukijoiltamme. ajoa koneenkuljettaja Teuvo Nokelainen oli sitten jälkeenpäin korjaillut innokkaan nuoremman konemiehen jälkiä. Ilmeisesti maansiirtoyrittäjiä haluttiin palvella niin autokuin konekaupoissakin. Pekka Myyry muistaa koneet muun muassa mieliin painuneen tapauksen johdosta, kun Kallen kone oli raivaamassa peltoa hänen kotitilallaan vuonna 1977. Tästä syystä osaan koneista vaihdettiin esimerkiksi Volvon tai Scanian dieselmoottori muun muassa paremman varaosahuollon vuoksi. Silvennoisen Continentalit olivat työkäytössä vielä 80-luvulla, ja Myyry muistelee niistä ainakin toiseen vaihdetun Scanian moottorin. Työntäyteisimmät vuodet alkoivat jo olla takana päin. Continental Galliasta T raktoreita pitkään harrastanut lukijamme Pekka Myyry oli löytänyt Jaakko Hemmin traktorikirjasta vuodelta 1956 oheisen mainoksen Continentaltelakoneesta. 90-luvun lama yletti lonkeronsa Kiteellekin ja vei mennessään myös Continental-yrittäjän kalustoineen. Auto tiettävästi säilyi kokonaisena. 01/12 71. Myöhemmin myös varaosien saatavuus tuotti ongelmia. Ainakin yksi Continental on varmuudella säästynyt koneen arvon ymmärtävälle harrastajalle. Ideahan oli sinällään hyvä, mutta Continentalit eivät osoittautuneet niin luotettaviksi ja halutuiksi koneiksi kuin oli odotettu. Konemiesten muistikuvien mukaan pienemmissä Continentaleissa oli Panhardin diesel, kun taas isommissa muisteltiin olevan Berlietin moottori
72
Vuosien saatossa metsäyhtiöiden ostamaa arvokasta puuta kertyi vesistöihin sen verran merkittävä määrä, että niistä päätettiin ryhtyä maksamaan korvausta niille, jotka saivat ongittua hukkuja ylös pohjasta. Uitettaessa puita painui myös pinnan alle ja lopulta pohjaan. Hukkupuiden Hullujussi Uppotukinnostin on kone, jollaista ei ole myynnissä ihan jokaisessa koneliikkeessä. Pyörteen koosta kiersi kansan suussa vuodesta toiseen yhä hurjempia huhuja: syvyyttä uskot73. Åkermanissa oli tarkoituksen mukainen ja riittävän vankka puomisto sekä ohjaamo koneenkäyttäjälle. Vähän kehittyneempiä menetelmiä edusti muun muassa veneestä veteen köydellä lasketut erilaiset tukkisakset, joilla aarre saatiin hinattua rantaan. Metsäyhtiöt siis ostivat puunsa toiseen kertaan. Muutamia kymmeniä metrejä vaijeria kelalle ja tukkisakset toiseen päähän, ja yksinkertainen keksintö alkoi olla enää työtä vaille. Uittaminen onkin meille suomalaisille eräänlainen kansallisen ylpeyden aihe, jollaista ei esimerkiksi kuivahkossa Saksassa sikäläinen metsäteollisuus pystynyt hyödyntämään ennen muita kuljetusmuotoja. Kekseliäässä Pohjois-Karjalassa tämän ei annettu kuitenkaan haitata. Leikkuupuimurin tai kaivin koneen suunnittelijat tuskin aikoinaan tiesivät, mihin heidän tuotteitaan lopulta käytettäisiin. Voimanlähdettä mietittäessä puintinsa puinut leikkuupuimuri osoittautui sopivaksi elinluovuttajaksi. Liikkumisesta vesillä vastasi kaksi lauttaan kiinnitettyä perämoottoria. Toimintaa varten tarvittiin luonnollisesti hukkutukkinostin, jollaista ei kuitenkaan saanut nettikaupasta tilattua. Ponttooneista rakennetun lautan päälle asennettiin Åkerman D200:n eli Pikku-Jussi-kaivurin ylävaunu ja osa alavaunua. Hukkupuita nostettiin toki myös metsäyhtiöille, mikä oli ahkerille nostajille konkreettinen toimeentulon lähde. Näitä matkalle jääneitä puita kutsuttiin ainakin Pohjois-Karjalan alueella hukkupuiksi. Moottorille rakennettiin ohjaamon taakse teline, josta voima välitettiin poikittain sijoitetusta leikkuupuimurin moottorista hihnalla itse nostimeen. Eräs Koitajoen uoman kuuluisimpia paikkoja on Kuusamonkosken jälkeinen Kuusamonpyörre, joka on suuri vedenalainen hiidenkirnu. Puut kulkivat meillä joissa ja koskissa luonnon omalla voimalla, hinaajien vetäessä tukkinippuja muilla osuuksilla. Koska valmista konetta työhön ei ollut, käsistään kätevä mies päätti rakentaa sellaisen itse. 01/12 Puuta pinnalle Koneen valmistuessa kesäksi 1985 oli Koitereesta Pielisjokeen laskeva Koitajoen vesi alhaalla johtuen sen virtauksen ohjaamisesta tekojärveen Hiiskosken padolta. Järvien seliltä uppopuiden nosto olisi ollut melkoista hakuammuntaa, mutta jokien varsilla tiedettiin paikkoja, jonne puita uskottiin jäävän uiton aikana enemmän samaan kohtaan, mikä teki puiden nostosta kannattavampaa. Tämä helpotti osaltaan työskentelyä, koska paikka paikoin uponneet puut näkyivät pintaan. Ja vaikka olisikin, ei se välttämättä täyttäisi kaikkia ostajan toiveita. Uimaharjulaisella Keijo Karvosella oli myös aikaisempaa kokemusta hukkujen nostosta, kun hän ryhtyi jalostamaan ajatusta tehokkaammasta työmenetelmästä. Tuossa ajassa jokeen oli ehtinyt jäädä melkoinen määrä metsää, vaikka puita oli nostettu sieltä jatkuvasti. Leikkuupuimurin tai kaivinkoneen suunnittelijat tuskin aikoinaan tiesivät, mihin heidän tuotteitaan lopulta tultaisiin käyttämään. Tutuista raaka-aineista Hukkupuita nosteltiin vuosikymmenten saatossa jokien pohjasta ja rannoilta milloin mihinkin tarpeeseen, polttopuiksi ja rakennustarpeiksi aina kun niitä sattui helposti löytymään. Koitajoessa puuta uitettiin reilun sadan vuoden ajan uiton päättyessä 90-luvun puolivälissä lopullisesti. Eiköhän siis ole parasta rakentaa sellainen itse, niin saa ainakin mieleisensä. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko E Uimaharju Raaka-aineet ja komponentit löytyivät yllättävänkin läheltä. Siellä missä vesi oli matalaa, työ suoritettiin vedessä kahlaamalla. Koska aihiona oli vaijerikaivinkone, vaijerimekanismitkin olivat valmiina. nnen pyörän keksimistä, tai ainakin ennen kumipyörän tuloa muotiin, puutavaran kuljetuksissa puu kulki savotoilta sivistyksen pariin pääosin uittamalla
Nosto tapahtui yksinkertaisuudessaan laskemalla vaijerin päässä killuneet tukkisakset pohjaan. Karvonen muistelee että osa viimeisistä, kirnun pohjalla olleista puista oli kaadettu kirveellä, mistä voidaan päätellä niiden olleen upoksissa jopa satakin vuotta. Vaijeriin tullessa löysää tiedettiin saksien olevan pohjassa, jolloin vinssistä otettiin veto päälle saksien kiristyessä ja tuodessa uppopuun tai useammankin kerrallaan. Parhaimmillaan Karvonen kertoo nostaneensa 45 vanerikoivua tai 8 koivuropsia kerrallaan lauttaan, joka oli joskus lähellä kaatua tiukimmissa pilkinnöissä. Nykytekniikalla kirnun syvyys on tarkentunut noin 17 metriksi, mikä Parhaillaan kymmenien metrien syvyydestä nousi viisikin vanerikoivua kerrallaan. sekin on huomattava lukema. KULJETTAJAN paikka on tuttu PikkuJussi-kaivurista. tiin olevan yli 40 metriä halkaisijaltaan noin puolen hehtaarin kirnussa. Yksinkertaisuus ja toimivuus ovat olleet arvossa konetta rakennettaessa. Tähän kohtaan jokea Karvonenkin asettui 80-luvun puolivälissä hukkupuita nostamaan valmistamallaan kuvissa esiintyvällä nosturilla. Hukkupuunostin VOIMANSIIRTO tapahtuu hihnan välityksellä. Kuulostaa helpolta kuin heinänteko, mutta tekijän ammattitaidolla oli todennäköisesti huomattava merkitys onnistuneisiin nostoihin. Nuo pisimpään joessa olleet puut olivat vielä nostettaessa täyttä tavaraa puun säilyessä hapettomassa tilassa vaurioitumatta. NÄMÄ tukkisakset ovat tarttuneet ties kuinka moneen hukkupuuhun. 74. Nostolauttaan oli kiinnitetty toinen lautta, johon puut nostettiin kul- jetusta varten. Paikallisten muistikuvien mukaan kirnu oli täynnä puita, joista matalan veden aikaan päällimmäiset näkyivät pintaan
LOKOMO TERÄSMIEHEN kytkin pantoja uusia, a 20 e kpl, 0400648141, Osia Fiat 441 -64 taka-akselisto, lokasuojat ja konepelti. 7600 , 040-5438437, Jääkarhu Polanteen irroituslevy Erikoinen terien pikakiinnitys joka muutettavissa ruuvikiinnitukseksi. Hinta 4500 + alv. 14 tonnin kone 2,5 kuution v-mallisella sorakauhalla. 1950 , 0400-720030, Naantali Ford Thames Trader 55 Konepelti. 5 hv Porilaisen maamoottorin teollisuusjalka, 8 hv. 50e + pk, 050-3779701, Myydään alasimet Pläkkisepän iso alasin (uusi?) 250 e. BMV:n kampiakseli uudella laakerilla, 044-5817956, 129229 Chevrolet kuorma-auton taka-akseli, renkaat 8. 3500 , 0500-949064, Mikkeli 129220 Terex Sorakuopalla varakoneena oleva runko-ohjattu tehopakkaus. INTERNATIONAL TD 14 kytkin levyjä ja kääntöjarrun osia 10 e kpl. Hinta 100 e. 040 089 6555 www.tyokonelasit.fi Ota yhteyttä! TAPPEJA JA HOLKKEJA KAIVINKONEISIIN · PYÖRÄKUORMAAJIIN · NOSTUREIHIN ym. puh. Sepän alasin (tosi vanha ja kulunut) 250 e, 0400-648141, Pöytyä Myydään osia BMW maamoottorin äänen vaimennin (valurautaa) 50 e. 25-20, kardaani-akseli ja vaihdelaatikko. Hinnat 50-500 Myydään seuraavat: Dolmar Moottorisaha 50-luvulta, täydellinen ja käyntikuntoinen, h. 200 , 044-5817956, 129228 NÄYTTÄÄKÖ LASISI TÄLTÄ? Puhalluslamppuja kuvanmukaisia, hinnat alkaen 40 e. Hienokuntoinen, h. Vuosimalli ei tiedossa, 0400-744590, Lappeenranta Ferguson TE 20 -53 Bensa. FORDSON MAJOR Bensa kaasutin 100eMARION 33 M kaivinkone 3500 e. FORD usa NAA holley kaasutin 100e. 50e + pk. Mersu 710 -64 vaihteisto, perä, ym. Hiekkansirotin 1500 + alv, jonka paino vain 120 kg, 014-752084, Käyttöohjekirjat Volvo BM VHK 115 tiehöylän käyttöohjekirja, h. 045-1281850, Jalasjärvi Pintakarkaistua pyöröterästä määrämittaisena. WWW.AURAOSA.FI · 0400 828 460 01/12 75. Åkerman H12 telanohjurirulla, hinta 100 e, 050-3779701, hY-MAS traktorikaivurin isoja mustavalkokuvia alkaen vuodelta -55, 0400-648141, Pöytyä Ei hätää! n! Tulen apuu Työkonelaseja sekä uusiin että vanhoihin malleihin. Toimitusalueena koko Suomi. Puh. Toinen omistaja myy, joten 129232 koneen koko historia on tiedossa!, h. Moskvitsh Elite 408, 426, 433 käyttö- ja huolto-ohjekirja h. DB1210 VOvaihteisto, järeä-kytkin ja runko, ym. REKULAATTOREITA , yli 100v vanhoja 100e kplMAN merimoottorin työ kalut (Ruotsinsalmi) 600 e. Vasaman rättikoppi, lasit puuttuu. Markkinat Osta ja myy kalustoa Myydään Michigan 35 pyöräkuormaaja Käyttökuntoinen ja toimiva, h. Valmetin lisäöljytasku
Saa olla epäkuntoinen, 040-5420839, Ostetaan Neliveto Majorin etuakselisto ja kardaani, 050-3204508, Ostetaan ILO (JLO) 372 moottori Kaikki huomioidaan, 040-5462693, Ostetaan Iso ajoleikkuri tai sarvitraktoriprojekti. 120 , 050-3432216, Sastamala Valmet 15 -53 Bensa/petrooli. Voi olla ilman moottoriakin, 050-4121193, Kuopio Ostetaan Lokomo Teräskarhu 9 tai vastaava tiehöylä omaan käyttöön. N. 500e. uudet renkaat, maalattu, 12V sähköt, h. Masseyharris poni 4. Fiat 850 kaivurissa ollut. 2900 , 040-5460611, Volvo T-24 traktorit 2 kpl, toinen varaosiksi, h. Myös kuorma-autot ja vanhemmat diesel henkilöautot, 0509189163, Kauhava Osia Deuz D40 Deutz ja D40 merkit, h. Villiers 4 hv www.facebook.com/vanhatkoneet 76. Höyrykone 2-5 hv. Pyörien painot mh leimalla, 0405405357, Osia Traktorikaivurin pitkä tela, h. Jap 5 hv Vipac magneetto. e.reijonen@luukku.com, 050-5458875, Ostetaan Valmet 15 ja 20 syylari tai syylarin kovat ala- tai yläosat, sekä syylarin korkki, 044-5817956, Ostetaan Valmet 700-1100 takalasin alareunaan lukitussalvat, 0453508393, Loimaa Ostetaan Ostetaan 8 hv Porilaisen osia. Volvo Valmet, International. Markkinat Osta ja myy kalustoa euroa/kpl, 050-4121193, Osia Harmaaferkun loki, on vähän hitsattavaa BP20. Kilvissä tai kilpien hakemiskunnossa. Liperiissä tarve, jos kauempaa, niin rahti myös. 9000 kg, suht työkuntoinen. Fiskars 550 tela-alustaisen kaivurin öljypohja, h. 100e, 050-3779701, Osia Öljynsuodattimia, vanhemmat traktorit esim. Kuopion Kipinän osia tai raato. 1200 , 0400-874705, Kirkkonummi suojapellit. Dynastartti 12V
Nimi: Osoite: Puhelin nro: Postinumero ja Paikkakunta: Leikkaa tai kopioi tämä kuponki Postimerkki VIIPALEKUSTANNUS OY Pl 350 65101 Vaasa 01/12 Vanhat Koneet pidättää itsellään oikeuden olla julkaisematta ilmoitusta. Kun muutat, kerro myös meille. Vanhat koneet tilaajapalvelu: 03-2251 948, mape 8.3016.00 tilaajapalvelu@ vanhatkoneet.fi Jokaisella autolla on tarina. alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. Deeren www.klassikot.fi Tosimiesten metalliset pienoismallit! Traktoreita kaikkia kokoja: 1:16, 1:32, 1:43, 1:87 FORDSON Power Major massey ferguson 65 nuffield Universal Four Konehuolto T. Emme myöskään vastaa virheistä ilmoituksissa. © Viipalekustannus Oy 77. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto · Puh. Lehdessä julkaistua materiaalia voidaan käyttää muissa Viipalemediat Oy:n julkaisuissa ja niiden markkinoinnissa. 0400 685 235 Näin ilmoitat Vanhat Koneet Markkinoilla: Postitse: Käytä alla olevaa ilmoituskuponkia ja postita ilmoituksesi osoitteeseen: Vanhat Koneet, PL 350, 65101 VAASA sähköPostitse: Lähetä ilmoituksesi tiedot ja kuva osoitteeseen: ilmoitus@vanhatkoneet.fi IlMoIta IlMaIseKsI VaNhat KoNeet MarKKINoIlla! Myydään Ostetaan Vaihdetaan Maatalouskoneet Kuljetuskalusto Maanrakennus Muut koneet Varaosat HUOM! Ilmoitukset, jotka ovat lehden toimituksessa viimeistään 9.3.2012 klo 12.00 julkaistaan 22.3.2012 ilmestyvässä Vanhat Koneet -lehdessä. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi ford Model F KUORTIN TRAKTORI KY · TOIMITUKSET KOKO SUOMEEN · PUH
Jokaisella autolla on tarina. aat 6 Spor Vauhdikk& Volvo PV0-ltukuiset rcedes 190 SL Me 01/12 ansanauto K us nosti Toyota Hiacen Konstailematon toimivu kkoon 80-luvun legendojen jou ellinen Tod · www. autoilun ajankuvaa klassikot.fi · 01/12 · Hinta 8,50 12001 2012-10 808 6 414883 684 368480-1201 · PAL VKO MADE IN FINLAND SUOMALAISTA TYÖTÄ ´91 Audi 80 ´74 · BMW Z1 · DKW F12 ´64 · Ford es 190 Mustang ´72 · Merced SL ´63 · Ski-Doo Elan + T´NT · Toyota Hiace rt ´64 ´87 · Volvo PV544 Spo Tankki täyteen! BMW Z1 oltoasemille Löytöretki hylätyille hu Kun konseptista tuli totta Räpeltämätön Värikästä kalustoa n Espanjalaisharrastajie sa autot esillä Barcelonas Mittatilauskankaat lynyt Alkuperäiskunnossa säi Ford Mustang HT ´72 oo Tamperelaisyrittäjä kut mukaan llin verhoilumateriaalit ma Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi
Kiitokset kuvasta Risto Lientolalle. 01/12 79. Kuvalaari Salainen turbiinipotkuri-Sisu Minä vuonna Sisu rakensi potkuriturbiinikuorma-autoja tai milloin Mersuja on saanut jäkäläkatolla. Uusia kuvia kannattaa lähettää edelleen, koska juuri sinun kuvasi sattaa olla jopa palkinnon arvoinen. KRAZ jätettynä romuautojen kierrätyskeskuksen portinpieleen jossain päin Pirkanmaata. Kuvan lähetti Jore. Sammalpäällyste Mersussa kertoo pitkästä kaudes ta taivasalla. KESKI-SUOMESSA lepäävä, pitkällä ohjaamolla varustettu NG-sarjan Mersu on saanut pinnalleen niin jäkälää kuin sammaltakin, eli kaikesta päätellen tauko on kestänyt jo kohtuullisen pitkään. Kaikkiin auto- ja konealan oudoimpiinkin kysymyksiin vastaukset löytyvät Kuvalaarista. Liekö dieselin hinnan huima korotus käännyttänyt bensa-auton hankintaan? VALMET TD-12 trukki ajalta, jolloin valtion yritykset rakensivat tuotteita joilla oli jonkinlaista käyttöarvoa
Auto edustaa jenkkien viimeistä yritystä Suomen hyötyajoneuvomarkkinoille, mutta tuotteet eivät olleet enää meidän käyttöömme tarkoituksenmukaisia. JOHN Deeren paikallismoottori oli kompaktin kokoinen pikku möykky suuriin kotimaisiin paikallismoottoreihin verrattuna. Tämä dumpperi seisoo toimettomana Lievestuoreen suunnalla. EINO Turusen bussi on saanut siipeensä tässä risteyskolarissa joskus 70-luvulla. 80. OLIS dumpperille töitä, sano entinen mies. Kuvalaari Internationalien myötä amerikka laisten kuorma autojen aika oli ohi. ENÄÄ ei ole mihinkään kiire. Hälytysajot on ajettu tällä 70-luvun International-paloautolla
Kiitos mielenkiintoisista kuvista Jorma Varikselle. Jorma Variksen valokuvat valittiin tällä kertaa tuote palkinnon arvoisiksi. Veto takimmaiseen akseliin välittyy järeän ketjun välityksellä eli saman puolen pyörät muodostavat samaa tahtia vetävän pyöräparin. FINLANDIA-TALON ollessa uusi siellä järjestettiin keksijäpäivät, joille tuotiin näytille esimerkiksi tämä Saalaastin valmistama veturi joka pystyi liikkumaan myös kumipyöriensä avulla. Ei kannata kuitenkaan huolestua, näillä koneilla on niiden arvon ymmärtävä isäntä. 01/12 81. JYHKEÄ Valmet räätälöitynä kaiketi salaojaputkien asennukseen. Onnea! TRAKTORIT odottavat uutta elämäänsä auringon paahtaessa ja kärpästen suristessa
Nyt niitä saisi vielä pilkkahinnalla mutta vuosien päästä ei koska ei ole enää mitä ostaa. 82. Yksi on varmuudella harrastajien käsissä, mutta missä loput. Kuvalaari SAVINEN vako aukeaa, kun tällä pakkauksella poiketaan pellolle. Autoa käytettiin sittemmin Helsingin yliopiston Malminkartanon opetus- ja koetilalla muun muassa viljan kuivurina. Kukahan tällaisia taka-akselistoratkaisuja valmisti traktoreihin? Oliko potkuri turbiiniSisua nopeampaa aura autoa? SISUN prototyyppi lumenauraukseen soveltuvasta turbiinipotkurikuorma-autosta vuodelta 1966. Kiitokset harvinaisista kuvista Eero Karekselle. VIIMEISIÄ Bedfordeja, joita Suomeen tuotiin 80-luvun alussa, ei arvosta kukaan
Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 2/2012 ILMESTYY 22.3.2012 nin aarteet Joha Mesirannan Volvo N495 kittu säiliöauto Yritykseen uutena han tiin iin, jolloin se kunnostet palasi kot a. alkuperäiseen asuuns oista Pohjalaisharrastajan til melöytyy toinen toistaan ko ampia työkoneita. Asiaa museotarkastuksesta äisTiivis tietopaketti ensimm tmuseotarkastusta suunni tä tajalle. televalle harras 83
PUH 08 430311 & For All Your Modern Keskustie 11, 85200 Alavieska www.konekorjaamo.fi Fuel Injector JD Vintage Tractor Part Needs STOCKIST Hydraulic & Power Steering Grill 4200 4300 6200 Front Pump Selector Valve with Spool Valve Monoblock 2 bank 3/8" BSP Exhaust Box JD Rear Linkage Quick Hitch Flywheel 12/13" 390 390T 398 Radiator for all models IPTO Unit with Gear Injector Pump 212 236 248 Clutch Kit IHC 12" with Flywheel 4 Cylinder IHC 885 Lift Assembly Ram Ford 7840 RH Stanadyne Fuel Additive Fuel Lift Pump Electric 5400 & Filter Housing Starter 42's Hi Speed 4.2kw Door Case IH - Water Pump LH suits XL Cab Ford 7840 8340 TS Fan Belt Tensioner Foot Step John Deere 6600 6800 6900 3 Step Hydraulic Pump John Deere High Cap 6000 Moder Damper Ford TM 130 - 155 Starter 188 Phaser PTO Guard Ford PTO Shaft Ford 40 540rpm 4 Cylinder - LH Fit New Type 6 Spline Stonefork Tine 41" with Bush Clear Lens Leyland Shaft Drive Corner & Bearing ICH CX Quick Attach Euro Bracket (Easy Fit) Stabiliser IHC CX Water Pump John Deere 6010 6020 6030 Roof John Deere SG2 - Without Sunroof Hatch Brake Master Cylinder Ford Yli 40.000 Osaa Varastossa! Va n hat Top Link T20 Original Type Gear Box Cover Major nit Levelling Box Adjustable RH Major Clutch Super (Dual) c/w Disc Dexta Oil Temperature Gauge IHC CX Hitch IHC CX Front Axle Housing MF 290 600 Leak Off Pipe 20D Temperature Complete Gauge Front Grill Exhaust Pipe Major TE20 Nuffield Bonnet Kit 4 Cylinder FE 35 Swinging Drawbar TEF 20 Dexta Hitch Bar 35T Radiator Seat Fordson Super Ford 2000-7000 Dexta Exhaust Manifold Ford 3000 4000 Starter Nuffield Mudguard RH David Brown Selectamatic 770 780 Temperature Gauge With Original Chrome Bezel Dexta Fuel Tank Grill Ford 2000 Lift Arm RH PTO Shaft Complete Ford 2000 - 7000 Lower 65 165 1 3/8" TEF 20 3000 3600 3610 Exhaust 135, 35 Bonnet Kit Injector Pump Black Assembly c/w 3 Cylinder 35 Enamel Complete Nose 65 Air Cleaner Seat Kit For Dash 12 Volt MF 35 35X Heater Plug 20 TVO 20D 135 Resistor Mudguard RH IHC c/w Cab Section Nose Cone Ford 4000 5000 Fordson Major Front Axle Casting Solenoid Safety Exhaust Manifold Bent Axle Start Switch Hand Primer Pump 4 Cylinder 35 135 20 TVO 20D Ford 20 35 Kaikkiin malleihin - uusiin ja vanhoihin! www.qtponline.com · info@qtponline.com STOCKIST Phone: 00 353 44 934 1638 STOCKIST