Vanhat Koneet 1/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

8,50? Peltoa pelkäämätön Belarus 501 ´77 . 4 Järeämpi lukupaketti! 1/2013 . Fargo FK1050 . IORE veturit . Maanrakennuskoneet . 13001 ÄÄnTÄ pi nopeAm JA A T VoiT SUOMALAISTA TYÖTÄ . Mahtavat matkakohteet: Kuoleman louhos . Yliäänikone Tupolev Tu-144 . Napier Deltic . nostalginen harrastekone idästä Mörkömoottori 18-sylinterinen Napier Deltic pihakoristeena Viimeinen syksy Purkutuomion saanut Holmin saha Nelikko-MAN Häikäisevän hienosti entisöity saksalaistraktori. PAL VKO 2013-06 6 414887 400015 13001 Viipale mediat Tutustu ja tilaa: www.isotkoneet.fi Viipale mediat 745000-1301 . Kuorma-autot . David Brown 25D . Allgaier AP 17 . Hinta 8,50 Eur www.isotkoneet.fi Malmibaana . MADE IN FINLAND nUmeRo 5 Se JÄReÄMPI lukuPakettI 1/2013 . 01/2013 . Ford Teg 750 . Belarus 501 . 19 Traktorit . MAN Ackerdiesel . PAL VKO 2013-13 Yliäänikone 6 414887 450003 isoT koneeT 1/2013 144 Tu- Rautaista luettavaa . Tapahtumat teg Ford7 750 . Scania-Vabis LA83 Lehtipisteissä kautta maan! . Challenger traktori HUH , HUH! triä 700 me malmibaana Malmijuna kulkee halki naapurimaan Todella valt av kalustoa aa kuoleman Louhos Mahtavat matkakohteet Tilaa i is Challenger! i na johtamaan t ii o lm a k V i t leh en JoHToHURJA edullise uosi TRAkToRi keskUs v Suoritustehoa Palokunnan liikkuva 29.90?/ an! suuriin puhteisiin hermokeskus a t n i h 740001-1301
HARRASTEET Reissaa, tutkii, testaa. Kuljetus- ja konealan uutisten jäljillä aikaa ja vaivaa säästämättä. Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 2/2013 ILMESTYY 28.3.2013 SAVOTALTA TUTTU Useimmat Rautajärven Vanhan Savotan tapahtumissa käyneet muistavat varmasti patinoituneen Valmet 872 -kuormatraktorin. Lue koneen esittely ensi numerosta! Vettä paikalle! n runsaasti Tulipalojen sammutus vaatii toisinaa i saatavilla, vettä. KOEAJOT . UUTISET . TIEN PÄÄLLÄ . TAPAHTUMAT . Jos paloposti ei ole helpost tolla. iöau säil täytyy vesi kuljettaa paikalle Yleiskone Kolmevitonen Ferguson oli aika naan haluttu ja pidetty työkalu . Sellaisen omistajalla eivät työ t jääneet ainakaan traktorista kiin ni. www.raskaskalusto.fi 83. YRITYSESITTELYT
Asiassa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Näiden pohjalle juttua voi sitten alkaa rakentaa. Marginaalinen ja massojen suosima vaihtavat keskenään paikkoja. Valikoiva purkaminen saa pohtimaan, kuinka totuuden mukaisen kuvan jätämme itsestämme jälkipolville. Onneksi kaikki karun kaunis ei ole katoamis uhan alla. Vanhat tehtaat, sahat ja konepajat, niiden viehätys piilee pitkälle viedyssä toiminnallisuudessa. Kiitos siitä kuuluu pitkälti alan har rastajille. Karu toi minnallisuus on miellyttänyt omaa silmääni aina enemmän kuin koukeroinen koristeellisuus. Saha sattui sijaitsemaan kauniilla paikalla järven rannalla ja nyt tonttia tarvittiin muuhun käyttöön ja se siitä. Vaikka itsellä ei ole ollut edes tietoa kysei sen paikan olemassaolosta ennen viime vuoden syksyä, tuli artikkelin kuvia katsellessa hieman surullinen olo. Rakennusten selviäminen ajan virrassa riippuu paitsi sen historiallisesta arvosta, myös sen ylei sesti hyväksytystä kauneudesta. Fiat Panda ja Tipparellu lukeutuvat suosikkiautoihini, harmaat hirsitorpat ja alkuperäisenä säilyneet vanhojen maatilojen pihapiirit miellyttävät sil määni enemmän kuin siististi tasatut ja kivetetyt tontit suihkulähteineen. Näiden ihmisten tarinat tuovat juuri tämän yksilön historian esiin ja saavat sen poikkea01/13 maan niistä mahdollisesti tuhansista linjalta valmistuneista samankaltaisista ja usein juoksevaa numerointia lukuun ottamatta identtisistä kappaleista. Jos teen juttua traktorista, etsin käsillä olevaa historiatietoa, suoritusarvoja ja muita vastaavia nippeleitä. Samalla tavalla kuin urheiluautojen romutusprosentti lähentelee nollaa ja vanhan käyttöauton sataa, kaunis huvila tai keskustan kivestä rakennettu pankkirakennus saa jäädä kun muut tilat ympäriltä raivataan ke hityksen tieltä. Kauneus, se taas on katsojan silmissä. Se, että säiliöitä, putkistoja, vaijereita tai muita yksityiskohtia ei ole viety koristepanee lien taakse piiloon, tekee rakenteista kiehtovia minun ja monen muun mielestä. Valikoiva purkaminen ja romutus saa pohtimaan, kuinka totuudenmukaisen kuvan jätämme itsestämme ja toimistamme jälkipolvil le. Ne ovat tärkeä ja värikkäin osa tallennettavaa historiaa. Juha Pokki Toimittaja juha.pokki@vanhatkoneet.fi 3. Sama pätee työkoneisiin. Tietty karuus, jokaisen käytetyn osan tarpeelli suus lopputuloksen kannalta yhdistettynä korut tomuuteen. Musiikin ja muun taiteen puolella vastaava valikointi on jo johtanut siihen, että korkeakulttuuriksi miellettyä toimintaa ylläpi detään ja kasvatetaan suurella rahalla ja se, mikä vähemmän vaikutusvaltaista kansanosaa kos kettaa, se saa pärjätä omillaan. Kun saadut ja luotettaviksi arvioidut faktat sijoittaa tekstiin, voi pyhästi uskoa ja toivoa saavansa kasaan paikkaansapitävän tarinan. Loppujen lopuksi kyse on tällöin kuitenkin lähinnä aiemmin tiedetyn kertauksesta. Siksipä pelkän konetiedon lomasta on hyvin antoisa siivilöidä esiin myös kyseisen laitteen omistaja, käyttäjä tai vaikkapa entinen korjaaja. Pääkirjoitus Karu on kaunista T ässä lehdessä on neljän sivun mittainen artik keli Padasjoen lähellä sijaitsevasta sahasta, joka sai väistyä vuosikymmenien tyhjillään olon jälkeen omakotitalon tieltä. Usein omia tarinoita pidetään kuitenkin liian vähäpätöisinä kiinnostaakseen ketään. Toivonkin hartaasti ihmisten kertovan haastatteluissa ne pienemmätkin sattumukset tai kuulopuheet, jotka koneeseen liittyvät. Niille, jotka omalla kustannuksellaan ja työllään säilyttävät työnteon historiaa kun nostamalla, taltioimalla, dokumentoimalla ja valokuvaamalla. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Tekijältä Vanhat Koneet -lehteä tehdessä ajatus, katse ja näkökulma kiinnittyy usein käsiteltävänä olevaan aiheeseen
Kuten 6 tonnia painavan 36-mäntäisen hirviömoottorin. 40 David Brown 25D ´56 Sumujen saarilta tuli Suomeen 50-luvulla hyviä traktoreita, niin varmoja 54 Scania-Vabis LA83 ´61 Moni 50-vuotias työkone on viettänyt eläkepäiviään jo pitkään, mutta Lähivaaran Muurahaiskarhu-Scania jaksaa vielä puurtaa. 28 46. Belarus hoitaa hommansa harrastuskoneena muiden mielipiteistä piittaamatta. KONEET 16 MAN Ackerdiesel AS 440 A ´54 MAN on tuttu kirjainyhdistelmä kuormuripuolelta, mutta merkin historiasta löytyy muutakin kalustoa ? kuten tämä, uskomattoman upeasti entisöity nelivetotraktori. 22 Fargo FK1050 ´74 Helsingin palolaitos hankki 70-luvulla amerikkalaisia Fargo-paloautoja. Yksi sammutusauto on museoituna alkuperäisellä palvelusseudullaan pääkaupungissa. 22 4 28 Ford Teg 750 ´74 Kari Alamännistö on tehnyt pitkään töitä tällä metsätraktorilla. Kone tuli miehen omistukseen vuoden ikäisenä 1975, eivätkä työt Fordilla ole taakse jäänyttä elämää vieläkään. 34 Allgaier AP 17 ´51 Merkkinä Allgaier kuuluu tuntemattomampien ja lyhytaikaisempien joukkoon, mutta tarina merkin takana on sen menestystä suurempi. ja vakaita, että moni niistä palvelee vieläkin harrastekelpoisena käyttö traktorina. 46 Napier Deltic Kun tavallinen väki hankkii pihakoristeeksi tontun tai suihkulähteen, konemies sovittelee tontille jotakin aivan muuta. Tässä numerossa 10 KANNESSA 10 Belarus 501 ´77 Neuvostoliitossa kehitelty tekniikka jakaa mielipiteitä, oli kyseessä sitten auto, moottoripyörä tai maatalouden kone
Materiaali: Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Toimitus 58 TILAAJAPALVELU Puh. Berliinissä sijaitsevan museon tiloissa riittää esimerkkejä aiheesta. 62 Holmin saha Padasjoen liepeillä sijaitseva Holmin saha purettiin omakotitalon tieltä. Kävimme dokumentoimassa tilat ja koneet ennen puskukoneiden saapumista. 72 Energiakriisin kuormurit Olli J. Poikkesimme halleilla katsomassa, mitä miehen harrastukselle kuuluu tänään. 58 Saksan tekniikkamuseo, Berliini Saksalaista insinöörityötä on kehuttu pilkuntarkaksi, joskin toisinaan hieman tylsäksi. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään 5 materiaalin lehdelle.. Ojanen, Harri Onnila, Paula Tavasti, Aimo Tenni, Arttu Toivonen 62 66 tyi 70-luvul la okauppa keskit 72 Kuorma-aut pärille. ikkimerkin ym muutaman suos voittajista. n li pe tä män Volvo oli yksi ARTIKKELIT 51 Merkityksellisiä hankintoja Kolmisen vuotta sitten esittelimme Terho Viiasen tiehöylän. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Ojasen artikkeli pureutuu energiakriisin aikaan kuljetuskaluston näkökulmasta. 01/13 VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Uutisia ja kuulumisia vanhojen koneiden maailmasta. 66 Seppiä ja mestareita Antero Kyllösen harrastus vei vaneriautoista vanhaan rautaan. 76 Rauhassa ruostuvat Romuromanttisia valokuvia armeijan vanhasta kalustosta. 78 Markkinat Osta ja myy kaikkea harrastukseen liittyvää. 81 Kuvalaari Vanhaa kalustoa lukijoiden kuvaamana. TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman, Meniina Lundström POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Kim Dahl: 050-4147 539 Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Juha Pokki AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Antti Kautonen, Sami Korhonen, Johanna Helin, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Olli J. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen
Vanaja on siis tarkoitus tuoda takaisin lähemmäksi linja-auton ilmiasua, retkeilyautovuosien jälkeen. Kuvat: Jari Kannosto 6. Esittelemämme Ajokki-korinen, VLB 5700-alustainen Vanaja oli artikkelimme kuvissa saanut sinisen värin ylleen, ja pinta muistutti vuosikymmeniä pidettyjä työfarkkuja. Kuvissamme Vanaja oli jo olemukseltaan sangen kauhtunut, mutta saimmekin pikapuoliin uutta tietoa auton omistajalta: Vanaja on taas postinvärinen ja entistä ehompi. K oskenkorvalaisen Jari Kannoston kokoelmissa on monen monituista raskaan kaluston ajopeliä. Mukavaksi kulunut, mutta ei edustuskuntoinen. Artikkelin päästyä lukijoidemme käsiin asti kolahti toimitukseen postiin infoa valokuvien kanssa, ja kuvissa Vanaja komeilikin tutussa postinoranssissa värissä kuten kuuluukin. Jari Kannosto kertoo vaihtaneensa Vanajan pellit toisesta, tiluksillaan lepäilleestä varaosabussista, ja paikkamaalanneensa ne kuntoon. Auto oli aikanaan poistettu käytöstä ja rekisteristä vuoden 1975 tienoilla ja huutokaupattu, mutta siihen alun alkaen kuuluneet LJ?173-kilvet siihen vielä nyt saatiin. Ulkokuoriremontin lisäksi Vanaja sai osakseen käyttökunnostusta varmuuden varmistamiseksi, ja kuluneena kesänä Vanajalla ajettiin noin tuhannen kilometriä ympäri itäistä Suomea. Kannosto kertoo, että tulevanakin suvena Vanajalla on tarkoitus ajella retkeilyreissuja, ja että sen ulkoista olemusta remontoidaan vieläkin pidemmälle alkuperäisyyden saavuttamiseksi. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Posti-Vanaja aidossa kuosissa Edellisessä numerossa esittelimme retkeily-Vanajan, joka aikanaan oli palvellut postibussina. Peltien tunnusnumero päivitettiin vastaamaan auton oikeaa alkuperäistä tunnusta, ja myös rekisteritunnuksena ollut YB?582 vaihtui siihen aitoon alkuperäiseen Lapin läänin tunnukseen
Vaasa 10.3. Tuulos 23.3. Kokkola 23.3. Valmet-trukkitietäjät hoi! Lukijamme Pasi pelasti veljensä kanssa vanhan Valmetin trukin joutumasta romutettavaksi. Taskulamppujen ja valaisimien kanssa tulee pelattua vielä pitkään, ja siksipä valolaitteiden tulisikin olla mahdollisimman hyvät ärräpäiden vähentämiseksi. Kunnollinen käsivalaisin onkin sitten esimerkiksi käteväksi osoittautunut alumiinirunkoinen, IPX8-vesisuojattu Olight S80 Baton, jossa on sisäänrakennettu, pistokeladattava 4000 mAh:n akku, jota ei tarvitse irroittaa latausta varten. Valotehoa S80:sta lähtee enimmillään 750 lumenia, ja valokeilan ns. hotspot kantaa jopa 260 metrin etäisyydelle. Netistä ei ole löytynyt apuja kunnostamiseksi, trukki kun kuitenkin tahdottaisiin takaisin ajokuntoon. Selvitystyö on edennyt siihen pisteeseen, että valmistajaksi on selvinnyt Valmetin lentokonetehdas ja trukin malli on B2532-A2530, valmistuskuukausi ja vuosi puolestaan 12/58. Maalin alta paljastuva sininen väri saattaisi johtaa tämän koneen jäljet aikaisempaan VR:n käyttöön. Mikäli tämänkaltaisesta laitteesta löytyy joltakulta lisäinfoa, Pasille voi laittaa trukinkunnostusvinkkejä ja vetoakselitietoutta. Hänen sähköpostiosoitteensa on corollakarhu@hotmail.com. Forum Marinumissa ahkerasti kävijöitä Elokuun puolivälissä 2012 merikeskus Forum Marinumissa rikottiin rajoja, kun miljoonas sisäänastellut asiakas kirjattiin kävijöihin. Rautajärvi 10.3. Merkitys on sama, mutta nimeä on viilattu modernimmaksi. Ruotsinkielisessä kirjeenvaihdossa liiton nimi on Finlands fordonshistoriska centralförbund rf. 7. Jos siis haluat työskennellä harrastelaitteesi parissa 260 metrin päästä, tällä se onnistuu. Valoteho on myös tasainen koko toiminta-ajan ajan, eli se ei hiivu pikkuhiljaa olemattomiin. S80 Batonin svh-hinta on 139 euroa, ja sivuilta saa selville lähimmän jälleenmyyjän. SAHK HIOI NIMEÄÄN Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi HELMIKUU 9.2. Valmetin kone käy hyvin, mutta vetoakseli on poikki. Turku 8-10.3. Joensuu 9-10.3. Tampere 3.3. Akun säästämiseksi lamppuun saa myös kytkettyä päälle näppäinlukon. Olightin tuotteista saa lisätietoa valmistajan suomenkielisiltä sivuilta, osoitteesta www.olight.fi. Tampere Pienoismallipäivä, Tampereen kauppaoppilaitos Talvi-Heikki, Turun Messu- ja kongressikeskus Veteraanikelkkakerhon talvikokoontuminen, Linnunlahti Vanhan Ajan Metsäperinnepäivät / 12. Merikeskus avasi ovensa yleisölle kesäkuun lopussa vuonna 1999, ja loppuvuoden 1999 aikana keskuksessa vieraili 12?000 kävijää. Veljekset raapivat päätään ja pohtivat, mistä kummasta saisi tästä laitteesta lisätietoja, että oikeanlainen vetoakseli saataisiin peliin hankittua. Kone Savotta Vaasan Veteraaniautoseuran Talviajot Maalissaalis-prätkäromppari, Tuulonen Kokkolan Automobiilikerhon Museotarkastuspäivä, Indola Winter Swap Meet, Teivon ravirata 01/13 VALOA VUOTEEN OLIGHTILTA Lyhenne SAHK viittaa tästedes Suomen ajoneuvohistorialliseen keskusliittoon, vanhan Suomen Automobiili-Historiallinen Klubi -nimen sijaan. Jyväskylä SAHK Talwiajot, Killeri MAALISKUU 2.3. Kevyimmän valotehon asetuksella valaisin toimii yhtenäisesti jopa 80 tuntia. Valmistajan mukaan laitteella on tällä hetkellä markkinoiden paras hyötysuhde. Vuodenvaihteessa 2012?2013 kävijöitä oli kaikkiaan ollut 1 040 215. Seuraavina vuosina kävijöitä oli vajaat 50?000 per vuosi, ja alkuvuosien huippulukema 78?653 Tapahtumakalenteri asiakasta kirjattiin vuonna 2002, kun merikeskuksen lippulaiva Suomen Joutsen täytti komeat 100 vuotta. Vuoden 2012 aikana Forum Marinum -merikeskuksen näyttelyissä, museoaluksilla ja merikeskuksen järjestämissä tapahtumissa vieraili kaikkiaan 122?634 kävijää, joten nousua on. Illat ovat vielä pimeitä, vaikka juhannukseen päin tässä taas mennäänkin
heinäkuuta. Galleriaan kuvan lähettänyt lukija Jaakko ei ollut päässyt selvyyteen Saksassa kuvaamastaan ajokista, mutta Joukon mielestä kyseessä todennäköisesti on 1900-luvun alusta oleva Hansa-Lloyd Electro-Lastwagen. Jouko vertaa kuvan Hansa-Lloydia toisaalla näkemänsä automuseokuvaan vastaavasta sinisestä sähkökuormaautosta, ja toteaa seuraavaa: ?Joitakin pieniä eroja on, väri, lavanreuna, tuulilasi kehyksineen jne, mutta näitä on ilmeisesti valmistettu joitakin vuosia, joten eroja voisi olla. syyskuuta. Sähkökuorma-autoko Hansa-Lloyd? Pietarsaarelainen Jouko Kärkkäinen uskoo selvittäneensä numeron 08/2012 kuvagallerian (sivu 80) sähkökuormaauton mysteerin. Täysin eri merkki se ei voine olla, ellei ole kopio.? 8. Alunperin museo sijaitsi Helsingin rautatieasemalla, josta se muutti Hyvinkäälle vuonna 1974. Höyryjunilla pääsee myös heinäkuun viimeisenä lauantaina 27.7. Kaksipäiväisessä tapahtumassa festivaalialueella riittää nähtävää: esillä on muun muassa vanhoja maataloushöyrykoneita ja niihin kytkettyjä laitteita, maamoottoreita, vanhoja ajoneuvoja ja tietenkin vanhoja kapea raiteisia höyryjunia. Vuonna 2013 höyryjunat liikennöivät Humppilan ja Jokioisten välistä 14 kilomet- rin kapearaiderataa kaikkiaan kolmenatoista sunnuntaina kesä-, heinä- ja elokuussa. Näiden lisäksi liikennöidään perinteinen dieselveturivetoinen juhannusjuna Entun lavan juhannusjuhliin Humppilaan torstaina 20.6. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Suomen Rautatiemuseo 115 vuotta Suomen Rautatiemuseo täyttää kunnioitettavat 115 vuotta 16.3.2013. Merkkipäivän kunniaksi, kyseisenä päivänä Suomen Rautatiemuseo tarjoaa ilmaisen sisäänpääsyn ja on avoinna klo 12-17. Ilmainen yleisöopastus alkaa klo 13. Suomen Rautatiemuseon historia juontuu 1800-luvun loppupuolelle, jolloin rautatievirkamiehet alkoivat kerätä rautateihin liittyvää materiaalia, mielessään idea museon perustamisesta. Museo perustettiin 16.3.1898 Suomen Rautatievirkamiesyhdistyksen kokouksessa Helsin- gissä. Liikennekausi alkaa jo perinteisesti Minkiön mobiilipäivällä, joka pidetään Minkiön asemalla sunnuntaina 2. kesäkuuta. Juhla pidetään museorautatien Minkiön asema- ja varikkoalueella heinäkuun viimeisenä viikonloppuna eli 27.-28. Museon sijainti on kulttuurihistoriallisesti ainutlaatuinen Hanko-Hyvinkää-rautatien asema- ja varikkoalue, joka on peräisin 1870-luvun alusta. Museota ylläpitää Rautatiemuseon Säätiö, jonka taustavaikuttajia ovat VRkonserni, Hyvinkään kaupunki ja Ratahallintokeskus, ja toimintaa tukee myös Rautatiemuseon ystävät ry. Museorautatien tapahtumia 2013 Jokioisten Museorautatie on julkaissut tapahtumakalenterinsa vuoden 2013 liikennekaudelle. järjestettävän Höyryfestivaalin yhteydessä. Liikennekauden päättää perinteinen syysajo lauantaina 14. Museorautatieltä tiedotetaan, että juhlapäivänä ohjelmassa ei ole pitkiä puheita, vaan päivän täyttävät Minkiön asemalle saapuvat vanhat autot ja radalla puuskuttavat höyryjunat. Liikennekauden päätapahtuma on Minkiön Höyryfestivaali, joka järjestetään vuon- na 2013 jo yhdeksännen kerran
Lea Lahti sanookin autoharrastamiseen usein liittyvän pyyteettömän auttamisen ja yhdessätekemisen. Tapahtuma on monena vuonna ollut yksi suosituimpia kesätapahtumia Asikkalassa. Esitelmiin osallistujilta peritään museon sisäänpääsymaksu. Viimeisimmänkin tapahtuman ohessa kerättiin rahaa hyväntekeväisyyteen, tällä kertaa sydänsairaiden lasten hyväksi. Kettusenkin mukaan tapahtuma osoittaa, että erilaisia ihmisiä yhdistävä autoiluharrastus voi olla kulttuuria parhaimmillaan. Suomen ilmailumuseon uudeksi museonjohtajaksi on valittu insinööri Markku Kyyrönen. Ilmailumuseo asiaa Mobilisti-illat palkittiin kunniakirjalla Asikkalan Vesivehmaalla sijaitsevan Antin Automuseon Antti Vähälä ja Lea Lahti ovat järjestäneet perinteisesti Mobilistiiltoja jo vuosien ajan. Lahden kirjoittamat jutut ovat varmasti monelle Vanhat Koneet -lehdestä tuttuja. Monelle autoihmiselle autoharrastus onkin ollut eräänlainen kulttuurimuoto jo sen suuremmin asiaa pohtimatta; aikaa, vaivaa ja rahaakin vaativa harrastaminen ilahduttaa sekä itseä että kanssaihmisiä projektin valmistuttua esiteltäväksi. päivä on puolestaan Ilmailumuseon Messerschmitt Bf 109 -teemapäivä. Päätapahtumapäivä on lauantai 9. Maksuttomat illat ovat olleet monelle tapa ja mahdollisuus kokoontua autojen ja muiden vanhojen kulkupelien merkeissä ja turista niitä näitä, usein hyvästä syystä. päivä, ja koko tapahtumaan on yleisölläkin vapaa pääsy. Lauantain tapahtumapäivä alkaa aamuyhdeksän jälkeen, ja koneiden käynnistelyn jälkeen järvelläpäin on kelkkasafari. 11:30 on paraatiajo leirintäalueella, ja kisailurataan tutustumista. päivän luennon aiheena on ?Operointi Malmin lentoasemalla nuoren lentäjän silmin?. 12:30 puolestaan alkaa kellotettujen ratakierroksien ajaminen, ja tähän pyydetään paikallisia kelkkailijoita mukaan ajamaan kerholaisia vastaan. Tiedotteen mukaan kelkanpärinää ja sankkaa savua on tiedossa, joten näistä pitäville on kokoontuminen varma nakki. Kisailun jälkeen kelkkakerho pitää vuosikokouksen, jonne yleisökin on tervetullut tutustumaan kerhon menneeseen ja tulevaan toimintaan. 01/13 Lopuksi kerho julistaa tiedotteessaan: ?Kaikki mukaan tutustumaan moottori- kelkan alkutaipaleen yksilöihin 1960-luvulta alkaen!? 9. maaliskuuta. Odotettavasti Bf 109-simulaattorille, joka museosta löytyy, on tällöin käyttöä. Museon suositun Helsinki-Vantaan kuusi vuosikymmentä -näyttelyn aukioloaikaa on jatkettu syyskuulle 2013 asti. Näyttely sulkeutuu vasta sunnuntaina 29.9.2013. Veteraanikelkkakerho kokoontuu Joensuussa Veteraanikelkkakerhon vuoden 2013 TelaHumpa-kokoontuminen järjestetään Joensuussa Linnunlahti Campingin alueella 8.-10. Kyyrönen aloitti museonjohtajan tehtävässä 1.1.2013 alkaen, ja on työskennellyt Suomen ilmailumuseolla Lentoon 2015 -uudistushankkeen projektipäällikkönä toukokuusta 2012 lähtien. Kyyrönen seuraa tehtävässä FM Matias Laitista, joka siirtyi keväällä 2012 museon kokoelmista vastaavan intendentin tehtäviin. Ilmailumuseon keskiviikkoiltojen luentosarja on nimeltään Studia Aviation. Studia Aviation -illat tarjoavat vierailevien asiantuntijoiden mielenkiintoisia esitelmiä ilmailusta ja ilmailuhistoriasta, ja näitä iltoja järjestetään syyskaudella noin kerran kuussa, keskiviikkoiltoina kello 18-20. Lea Lahden mukaan autoharrastaminen on puhtaasti arkielämän kulttuuria, ja se on helposti jokaista lähellä. Nyt Mobilisti-illat ovat osoittaneet autoharrastuksen kulttuurillisuuden virallisestikin, sillä Asikkalan kunta ojensi itsenäisyyspäivänä Vähälälle ja Lahdelle Vuoden 2012 kulttuuriteko -kunniakirjan. Asikkalan kunnan vapaa-aikapäällikkö Matti Kettunen kehuu vuolaasti Mobilisti-iltoja, sillä ne tuovat Asikkalaan pilvin pimein autoihmisiä, pojasta isään ja ukkiin, antaen samalla kunnalle hienoa positiivista mainosta. Seuraavan, helmikuun 27. Luennoijana on Olli Talso. Maaliskuun 12
10
Peltoa pelkäämätön Belarus 501 ?77 Hieman karrikoiden voidaan sanoa, että edesmenneen Neuvostoliiton maailmalle tuottamat Belarus-traktorit jakavat yleisön kahtia. Tämän merkin lausuminen sointuu erilailla kuulijoiden korvaan, riippuen siitä, mitä ryhmää satutaan edustamaan. Yhtä kaikki, kuuluisa ja tunnettu se on. Haapajärvi 11
Maahan tulleet traktorit käytännössä purettiin ja kasattiin Konelan saapumistarkastuksen ja käyttöönottohuollon yhteydessä uudestaan, ja niinpä niistä saatiin karsittua suurimmat kokoonpanotoleranssit ennen asiakkaalle luovuttamista. Belaruksissa oli alkuperäisestä MTZ:stä poiketen aluksi ruotsalainen Fernmon valmistama hytti, ja vuonna 1977 kajuutta vaihtui kotimaisen Maaseudun Koneen valmistamaan. belarus 501 Teksti: Juha Pokki Kuvat: Sami Korhonen J ohdannossa mainittua karrikointia jatkaakseni, voin hieman tarkemmin, mutta kieli poskessa määritellä nämä valkovenäläisen maatalouskoneen jakamat ihmistyypit. Hän onkin ?noin seitsemän Belaruksen? mies. Kotimaassaan ja siihen aatteellisesti nivoutuneissa ympärysvaltioissa sitä myytiinkin tuolla Minskin traktoritehdasta tarkoittavan lyhenteen koruttomalla jämäkkyydellä. Toisin sanoen muutama kokoelman koneista ei vielä ole aivan täysissä sielun- ja ruumiinvoimissaan, 12 mutta tämänkertaisena aiheenamme oleva Belarus 501 vuodelta 1977 kyllä kuuluu vahvasti käyvään ja kukkuvaan kastiin. Vientituote Belarus 501 eli viralliselta malliltaan MTZ-501 kuului MTZ-traktoritehtaan tuotantoon. Totuus lienee se, että jokainen on muodostanut oman suhteensa Belarus-merkkiin jonkinlaisen kokemuksen pohjalta. Sen sijaan läntisempää kaupankäyntiä silmälläpitäen lanseerattiin nimi Belarus, joka symboloi valkovenäläisyyttä kansainvälisemmin ymmärrettävässä muodossa. Suomeenkin tulleet minskiläiset kantoivat Belarusmerkkiä ja Konela myi traktoreita jälleenmyyntiverkostonsa kautta läpi Suomen. Takavetoisen 501:n ja sen nelivetoisen sisarmallin 521:n valmistus pyöri vuodesta 1973. Ennen kuin kukaan pahoittaa mieltään, täytyy ennättää muistuttamaan, että mukana on tietysti ripaus huumoria. Toinen puoli ihmisistä on niitä jotka pitävät traktorista, ja toinen puoli on niitä jotka eivät ole sitä käyttäneet. Aina se ei ole omakohtaista vaan ehkä kahvipöydässä kuultua, mutta äkkiseltään ei tule mieleen toista merkkiä, jonka puolesta tai vastaan oltaisiin yhtä selkeästi. Suurimmat kokoonpanotoleranssit karsittiin traktoreista Konelan saapumistarkastuksen yhteydessä. Haapajärvellä asuva Timo Tuomaala kuuluu ehdottomasti ryhmään, joka ajattelee Belkuista positiivisella mielellä
Toisaalta ominaisuudet eivät välttämättä noudattaneet samaa kerrointa, vaan kolminkerroin kutistetulla hinnalla saattoi kuitenkin saada aivan käypää tavaraa vastineeksi. -kysymykseen myyjä vastasi ykskantaan ?se on sinun uusi Belarus?. Eihän moisesta tarjouksesta voi kieltäytyä ja vaihtokauppaa käytiin tekemään siinä samassa. Karkeasti arvioiden yhden Massey Fergusonin hinnalla sai kolme saman kokoluokan Belarusta. Timo ynnäilee, että Belaruksen korjaamisen kustannustehokkuus on huippuluokkaa. Korjaustarpeen ilmetessä eivät varaosatkaan olleet hinnan kiroissa. Lisäksi neuvostoaikaan tehdyille laitteille oli ominaista suorastaan erinomaiset korjausmahdollisuudet kenttäoloissa. Huonosta maineestaan huolimatta eivät nämä itätraktorit olleet mitenkään katastrofaalisen kestämättömiä käytössä. Päinvastoin, näillä tehtiin paljonkin työtä ja aivan urakkahommiakin. 13. Alkoi kotimatka, joka suoritettiin komeasti ajamalla Belarus uusille asuinsijoilleen. Halpa ja huollettavissa Kyseinen valkovenäläisyksilö oli ollut aikaisemmin vain yhdellä omistajalla. Suoraan ?mikä se tuo on?. Vanhat Koneet-lehti esitteli Belarus 521:n numerossa 6/2011. Vaihtamalla onneen Timo Tuomaala hankki tämän viisnollaykkösen kokoelmiensa jatkoksi vuonna 2006. Poikettuaan maatalouskoneliikkeeseen asioimaan aivan muissa kuin traktorinostoaikeissa, mielenkiinto harhautui vaihtopihalla nököttävään kiinnostavan näköiseen traktoriin. Konemyyjä kysyi, minkälaista vaihdokkia olisi tarjolla, ja sopivia kaupankäynnin välikappaleita selattiin Timon kännykän näytöltä. Jos kävisi niin ikävästi, että jopa puolet traktorin osista hajoaisi, olisi korjaaminen silti järkevää ja taloudellista. Ja jos niitä ei saada ajamalla rikki, ne korjataan rikki?, hän kiteyttää itätraktorien yleisen eläkkeellejäämiskunnon. Halpahan Belarus aikanaan oli, ja eipä ole neuvostorauta juuri rahallista arvoaan vuosien varrella nostanutkaan. Uudesta asti palvellut Belkku oli sittemmin päätynyt vaihtoriviin vieläpä oikein hyväkuntoisena. Kun molemmat olivat mielestään tyytyväisiä, oli Belarus niin sanotusti vapaasti varastosta -tavaraa. Alkuperäiset osat ovat kestäneet vuosikymmenien ajan matkassa mukana. Sen kummempaa remonttia saati sitten entisöintiä ei tälle traktorille ole tehty. Jopa alkuperäiset tarrat ovat kestäneet ilmastonvaihtelut ja öljyhikoilun sinnikkäästi. vuoteen 1977. Timo toteaakin, että asiantila on käytettyjen Belarusten kohdalla melkoisen harvinaista laatua. 01/13 ?Jostain syystä Belarukset ovat lopussa vain käryäviä raatoja. Juuri mikään huoltokohde ei ollut niin monimutkainen, etteikö sitä yleisellä järjenjuoksulla varustettu kuljettaja tai muu koneen sielunelämään hiemankaan vihkiytynyt asianosainen olisi saanut jollain tavalla selvitettyä. Kesäkuumalla länsitraktoreiden välissä ketjut päällä hikoillut Belarus oli sen verran seisauttava näky, että siitä oli pakko tiedustella hieman lisää myyjältä. Ilmeisesti ne ovat niin halpoja, että niihin on tapana kostaa kaikki paha olo
belarus 501 Yhden länsitraktorin hinnalla saattoi saada vaikkapa kolme saman luokan Belarusta. 14
Jos homman osaa kaiken lisäksi ottaa sopivalla huumorimielellä eikä lannistu heti ensimmäisen neuvosto-ominaisuuden edessä, on Belaruksessa potentiaalia vaikka mihin. Belarus oli aikanaan osa suomalaista maalaismaisemaa. Lopulta ainakin tässä yksilössä ohjauspuoli on paremmissa kantimissa ja monta kertaa alkuperäistä mukavampi. Hytti on Fernmon laadukkaampaa mallia, joka on sisältä varustettu paikoitellen jopa toppauksin. Nyt myöhemmin niiden arvo on saanut yllättävää ja aikanaan ennaltaarvaamatonta nostetta harrastekoneiden asemassa. Helppo korjattavuus, halvat varaosat ja traktorin halpa hankintahinta ovat varmasti hyviä syitä hankkia nostalginen itäpeli harrasteaihioksi. Tähän ei koskaan pystytty, mutta toisaalta täytyy muistaa hinnan pysyneen murto-osassa ja laadun olleen siihen nähden kohdallaan. Tuohon hintaan ei ostaja saanutkaan aivan krantuimmasta päästä olla. Harrastepeliksi ?Pelastus?? net kokeilemaan, olisiko pidemmän rajan takaa tuleva kone käyttökelpoinen. Tarina opettaa, että paljon hyvää työtä niillä saatiin aikaan, mutta maine kulki usein liian paljon edellä. Edullinen hinta laittoi mo- Halpa ja mitä muuta? Kun näin halvasta ja helposti korjattavasta, mutta samalla vähävikaisesta koneesta on vaikea keksiä mitään moitittavaa, täytyy ihmetellä mistä negatiiviset kommentit Belarusta kohtaan yleisesti kumpuavat. Sitä vain ?kuuluu. Pieniä kosmeettisia korjauksia koneen punaiselle pinnalle suoritettiin ja yhtenä näkyvimmistä oli konepellin asennon hienoinen muuttaminen. Perusvakio Koska Timon mukaan tämä Belarus oli ollut aktiivivuotensa maatalouskäytössä ?ilmeisesti niin huonossa talossa, että oli jätetty Belarukseksi näin hyvään kuntoon?, sille ei tarvinnut tehdä mitään suurempia remontteja. Traktori oli varsinkin pienemmillä takarenkailla varustettuna melko hidas. Orbitrol-ohjaus tuli tavallisen ja varsin heikkolaatuisesti toteutetun tehostetun simpukkaohjauksen tilalle. Alkuperäinen ohjaus oli toisinaan melkoista hehtaariammuntaa ja varmasti osasyynä siihen, että monelle konetta kokeilleelle on jäänyt Belaruksen ohjastaminen tasan kahteen kertaan . ensimmäiseen ja viimeiseen. Vakiona pelti on hyttiin päin kallellaan ja se muistuttaa hieman kuin traktori olisi lentoon lähdössä. Tämä ei kaikkien silmään sovi, joten asentoa muutettiin hieman normaalimpaan suuntaan. Lähes neitseellinen tekniikka sai olla rauhassa. Asiaa Timon kanssa pohtiessani tulemme siihen tulokseen, että erinäisistä syistä johtuen iso osa mainetta saattaa muodostua pelkistä ennakkoluuloista. Ominaista ruotsalaiselle hytille oli ikkunajako, joka on Timon mukaan toteutettu niin, että pienat sijaitsevat tasan tarkasti juuri siinä kohdalla, mistä pitäisi katsoa ulos. Monelle on ollut suoranaista myrkkyä joutua itäkoneen penkille, kun tarjolla olisi samaan aikaan ollut tiukkaa länsirautaa. Moniruutuinen lasitus takasi sen, että raamit peittivät myös näkyvyyttä varsin tehokkaasti. Silti vajaan kolmenkympin tuntinopeus tuntui Timon sanojen mukaan alkuperäisellä ohjauksella vähintään 70 kilometrin loikotukselta. Myös monessa muussa eri alan jos toisenkin piirissä vallitsevassa merkkiväittelyssä esiintyvä 01/13 Ruotsalaisvalmisteinen Fernmo-hytti oli vakiona Suomeen tulleissa 500- ja 800-sarjan Belaruksissa vuoteen 1977 saakka. Myöhemmässä suomalaisessa hyttimallissa on ruutujen kokoa ja yhtenäistä pintaalaa kasvatettukin juuri käyttäjäpalautteen johdosta. piirre on se, että pahimmilla haukkujilla ei ole omakohtaista kokemusta haukkumastaan tuotteesta. Ratti sijaitsi keskilinjan oikealla puolella. Belarus 501 Valmistaja: MTZ (Minskij Traktornyj Zavod) Valmistusvuodet: 1973-1977 Moottori: 4-sylinterinen esikammiodiesel D60 Iskutilavuus: 4750 cm3 Teho: 67 hv Vaihteisto: 9+2 Huippunopeus: 27 km/h Lisäksi: Tehostettu ohjaus, levyjarrut 15. moittia, koska näin on aina tehty. Ilman muuta Belaruksessa oli omat ongelmansa, ja mitä lähempää esimerkiksi työn ja materiaalien laatua tarkastellaan, oli näillä osa-alueilla paljon kiinniotettavaa länsikilpailijoiden kastiin pääsemiseksi. Joidenkin kirvelevimmin mielensä pahoittaneiden ajatuksissa Minskin traktoritehtaan kalenterissa jokainen päivä on ollut vapun jälkeinen maanantai ainakin laadusta päätellen
Luopa 16
Nelistävä eekkeridiesel MAN ACkerdiesel AS 440 A ?54 MAN on monelle tuttu kirjainyhdistelmä. Aivan jokainen ei kuitenkaan tiedä, että tämän merkkisiä traktoreitakin on ollut olemassa, varsinkaan Suomessa. 17. Se on totuttu näkemään kuorma-autojen keulassa yhdessä leijonalogon kanssa
50-lukuinen ilme korostuu kiiltävän keulakoristeen sekä suuren, valkokehyksiseen ritilään kiinnitetyn logon ansiosta. 18 ti moottoritekniikan historiaa merkittävästi vuonna 1897, kun hänen neljä vuotta aiemmin patentoimansa dieselmoottorin prototyyppi valmistui. Jussin hankkiessa traktorin, oli kyseessä pikemminkin kasa romua. ?Vuoteen en viitsinyt katsoakaan siihen päin?, muistelee mies ensiaikojaan MANin omistajana. Moottoria alettiin välittömästi kehittämään eteenpäin ja loppu on niin sanotusti historiaa, ainakin koneharrastajan näkökulmasta. Saksalainen konepajajätti sai alkunsa periaatteessa jo 1700-luvun puolivälissä ja siitä lähtien kulku oli nousujohteista. Teollisuus kasvoi ja sitä mukaa kun tuotantoa lisättiin, liittyi kompleksiin mukaan uusia yrityksiä. on lyhenne sanoista Maschinenfabrik Augsburg-Nürnberg. Jopa vaihdekepin nuppi vastaa alkuperäistä. MAN on komeaa katsottavaa myös keulasta. Tämä mies muut- Tämä MAN-yksilö tuli Jussille niin huonossa kunnossa, ettei hän vuoteen viitsinyt katsoakaan sitä! Kaikki on prikulleen kuin alkuperäisessä traktorissa konsanaan. Juuri mikään kone ei kuitenkaan ole niin harvinainen, etteikö sitä Suomestakin löytyisi. Motivaatio kuitenkin lisääntyi ajan kanssa ja lopulta raato joutui käsittelyyn.. MAN ACkerdiesel AS 440 A Teksti: Juha Pokki Kuvat: Tuukka Erkkilä M AN tai M.A.N. Tätä Suomessa vähemmän nähtyä herkkua valmistettiin reilut 2?600 kappaletta vuosina 1952?1955. Koska suurella toimijalla on tunnetusti paljon resursseja, niitä voidaan käyttää myös kilpailukyvyn kannalta elintärkeään tuotekehittelyyn avokätisemmin. MANin tehtaalla Augsburgissa työskenteli muuan keksijä nimeltään Rudolf Diesel. Yksi näistä oli MAN Ackerdiesel AS 440 A. Otetaanpa suunta Pohjanmaalle, Luovan kylälle. Romusta parsien Jussi Kantti on vuosimallia 1954 olevan MAN AS 440 A -traktorin onnellinen omistaja jo neljättä vuotta. Vuonna 2009 hankitun koneen historia ei kuitenkaan ole ollut pelkkää hymistelyä. Rudolf Diesel kuitenkin menehtyi dramaattisesti vuonna 1913 eikä koskaan saanut nähdä edes murto-osaa siitä, mihin hänen keksintönsä tulisi päätymään. Diesel muuttaa maaseudulle Muutaman vuosikymmenen kokeilujen ja parannusten jälkeen dieselmoottori alkoi 1950-luvulla olla jo siinä vaiheessa kehityskaartaan, että se muuttui yhä yleisemmäksi ja käytännöllisemmäksi voimanlähdevaihtoehdoksi tavallisessa maataloustraktorikäytössä. MAN oli pysynyt tiukasti kehityksen kelkassa ja esitellyt traktorimalliston, joka kantoi nimeä Ackerdiesel. Acker tarkoittaa sananmukaisesti kenttää, tai eekkerin alaa, mutta hyvällä omallatunnolla se voitaneen myös kääntää pelloksi. MAN valmisti peräti 41 eri variaatiota traktoreistaan vuosien 1938 ja 1963 välillä. MANilla oli luonnollisesti eräänlainen aitiopaikka dieselmoottorin kehitykseen ja hyödyntämiseen omissa laitteissaan
Sopivaa ei kuitenkaan aivan ensihätään tullut vastaan, kunnes autopurkamolla majaileesta vanhasta Mercedes-Benz-pakettiauton löytyi sopivankokoinen ja muutenkin passeli akseli. Ensimmäisenä piti yrittää saada moottori käyntiin. Iskutilavuutta on liki kolme litraa, tarkalleen 2?925 kuutiosenttiä. eli takapyöräajo. Vähä vähältä projekti eteni ja tätä nykyä eroa on enemmän kuin yöllä ja päivällä! 19. MAN panosti kuitenkin vahvasti nelivetoisuuteen, mikä näkyy tämänkin mallin valmistustilastoissa. Ensimmäinen nelonen kun kertoo sylinterimäärän ja loput kaksi numeroa hevosten voimasta. siis suoraan suomennettuna jokapyöräajo. Kantti kertoo vaihteiston olevan alkuperäisessä kunnossaan ja avaamaton, mutta etukardaani piti vaihtaa. Koneene erotti juuri ja juuri MANiksi. Lisäksi mainittu nelivedon karsastaminen tai ainakin sen tuoman hyödyn Alkuasetelmat eivät olleet kovinkaan kummoiset. Suomessa saksalaiset traktorit olivat kuitenkin pääsääntöisesti hirvittävän kalliita verrattuna vaikkapa englantilaisiin vastaaviin, itäkoneista puhumattakaan. Niinpä yksi myyntiä haitannut syy oli jo pelkkä raha. . Aikanaan 50-luvulla nelivetotraktoria ei Suomessa mielletty maatalouskäytössä aiheelliseksi, vaan takaveto nähtiin jo pelkän edullisemman hintansa vuoksi kustannustehokkaampana ratkaisuna. Suomi oli kuitenkin erittäin huono myyntimaa MANtraktoreille. MANin pelto Suomessa oli kivinen Aluksi MAN-traktoreita maahantoi Oy Laatuvaunu Ab. Takavetoisia Hmalleja valmistui vain 282 kappaletta, kun A malleja myytiin yli kahdeksankertainen määrä, 2?385 traktoria. Voimansiirto traktorissa on toteutettu kuusi eteen ja yhden taakse tarjoavalla ZF:n A 15 V-vaihteistolla. Neliveto sai merkikseen A eli ?Allradantrieb. 2?100 kiloa painava traktori kuului kokoluokassaan MANin traktoreiden järeämpään päähän. Se oli valmistajan ajatuksien mukaan suunnattu paitsi suuremmille maatiloille, myös metsään ja varsinkin Keski-Euroopassa tuohon aikaan yleiseen käyttöön, raskaisiin maantiekuljetuksiin. Toisin sanoen vaikkapa erikoiskuljetusten vetäjäksi. Neljän pyörän vetoa AS 440:aa valmistettiin kahtena eri mallina. Kourallinen traktoreita valmistettiin myös tunnuksella H, ?Hinterradantrieb. MAN D9214 Gf-tyyppinen moottori oli hukannut aikojen saatossa osia johonkin, mutta puuttuvat palikat Jussi teki itse ja kun kone oli lopulta nipussa, se myös käynnistyi. Sen koommin ei moottori olekaan vaatinut huoltoa, vaan käynti ja käynnistys ovat olleet varmoja asioita. Nelisylinterinen diesel tuottaa 40 hevosvoimaa, mikä selviää myös traktorin mallinumerosta
MAN on hyvin suosittu Euroopassa harrastekohteena ja tämäntasoinen kone on erittäin arvokas. 20. MAN ACkerdiesel AS 440 A Omistajan on helppo poseerata komean koneensa vieressä
Puolisen vuotta kestäneen projektin aikana hapantuneet pellit saivat ehomman ilmeen ja MANille ominaisen sinertävään taittuvan vihreän maalipinnan. Latojen ja liitereiden kätkössä piileskelee varmasti vielä jokunen MAN-traktori tässäkin maassa, joten niiden metsästäminen ja löytäminen sopisi varmasti erikoisuutta tavoittelevalle harrastajalle kuin nyrkki hattuun. Vain maskiosan toinen kylki ja logokyltti olivat jossain määrin pelastettavissa. Arvokkaana laatumerkkinä pidetty laite on sitä siis vielä nykyäänkin. Suoritusta arvioitaessa täytyy muistaa, että moottorin vaatimia uusia osia ja etukardaania lukuun ottamatta tekniikka on alkuperäisessä kunnossa ja parhaimmassa tapauksessa jopa kajoamatonta. Tämän asian kanssa hän ei myöskään ole yksin, vaan myös suuri yleisö on samaa mieltä. MAN Ackerdiesel on onnistunut pitämään pintansa ja arvokkuutensa, vaikka sen markkinointi ei Suomessa aikanaan kaksisesti onnistunutkaan. Alkuperäisiä osia vastaavat valot ja mittarit sekä oikeanlaisella kaaviolla varustettu vaihdekepin nuppi saapuivat tilaamalla Saksasta, missä voimakkaan harrastuspohjan ansiosta tavaraa on myynnissä kiitettävästi. Internetin aikakautena tilaaminenhan ei ole ongelma eikä mikään, ja melko varmasti Suomesta ei näitä osia olisi kovinkaan helpolla löytynyt, vaikka etsintöjä olisi suorittanut minkälaisella urakalla tahansa. Omistajan ja yleisön mieleen Kunnostustyönsä lopputulokseen Jussi on hyvin tyytyväinen. Kun viimeiset MANmerkkiset traktorit valmistuivat 1963, oli yksi jakso konemaailman historiassa ohi. MAN Ackerdieselit jäivät vain käyttäjiensä hyödyksi ja myöhemmin harrastajien iloksi. Hyvä on arvossaan Harrastuksen nimissä MAN on erittäin suosittu vaikkapa Saksassa. Vuosikymmenien takainen laatu ja tekniikka olivat pitäneet moottoria ja yleisilmettä lukuun ottamatta pintansa. väheksyminen traktoreiden suurimmassa käyttötarkoituksessa eli maanviljelyksessä teki MAN-kaupalle hallaa. Kun MAN ja Porsche yhdistivät traktorituotantonsa vuonna 1958, siirtyi myös maahantuonti Osuustukkukauppa OTK:lle. Kun elettiin aikaa, jolloin kaupan valinnalla saattoi osoittaa mitä yhteiskuntaluokkaa edusti, oli asia selkeä. Koneita on siellä tietenkin enemmän tarjolla, mutta esimerkiksi viimeisen päälle kunnostetun AS 440 A:n hinta ylittää kymppitonnin rajan! Jussi Kantti teki omasta yksilöstään nimenomaan priimalaatua. Muutaman saksalaisharvinaisuuden putkahtaminen suomalaiselle traktorikartalle ei nimittäin varsinaista tungosta vielä aiheuta tämän merkin kohdalla. 21. Nostolaitteeseenkaan ei tarvinnut kuin lisätä öljyt ja se heräsi henkiin. Tämä kertoo omaa kieltänsä MANin tekniikasta ja laadusta. Lapuan Tiisteenjoen kylässä vuonna 2011 järjestetty Komiat Traktorit -tapahtumassa MAN äänestet- tiin yleisön suosikiksi noin sadan ehdokkaan joukosta. Kun MANin traktorin onnistuu hankkimaan ja kunnostamaan, se kyllä kestää eikä siitä monikaan helpolla luovu. Eri mallien välillä oli voimakkaitakin 01/13 sävyeroja, mutta yleinen nimittäjä MANien väritykselle oli kuitenkin sinivihreys yhdistettynä valkoisiin trimmauksiin. Yhtenä hyvin merkittävänä kunnostuskohteena traktorissa oleva komea, tuon ajan MAN-kuorma-autojen kanssa samaa linjaa vetänyt etumaski piti tehdä lähestulkoon atomeista asti uusiksi. Työväen kauppana pidetyn OTK:n asiakaskunnassa traktorinhankintaa harkitsevia maanviljelijöitä ei juurikaan ollut. Säleikkö ja muotoilu piti tehdä pitkästä tavarasta uusiksi. Samaa sanovat harrastajat esimerkiksi Saksassa
22
helsinki kolme-yksi Fargo FK1050-sammutusauto ?74 Helsingin palolaitos oli yksi Suomen palokunnista, jotka hankkivat 70-luvulla amerikkalaisen Chryslerin myymään Fargo-merkkiin pohjautuvia paloautoja. Pääkaupungissamme käytetyt Fargo FK1050:t erosivat kuitenkin perus-Fargoista. Helsinki 23
Sireenin vollotus lakkaa, mutta majakat jäävät pyörimään jurraavalla äänellä sinistään ympäri lähipiiriä. Maahantuojana toiminut Berner myi amerikkalaisen Chryslerin toimittamaa Fargoa niin Helsinkiin kuin muillekin palokunnille varsin tehokkaasti. Chicagolainen Fargo Motor Car Company valmisti ensimmäisen polven Fargo-kuormureita vuodesta 1913 vuoteen 1922 saakka. Ne kyllä ajoivat asiansa, mutta parhaimmillaan esimerkiksi 40 litran kulutus, heikohko olosuhteisiin sopivuus sekä tietysti muutenkin melko amerikkalainen tekniikka ja ulkomuoto eivät olleet kummoisia valttikortteja, kun verrattiin uuteen FK1050-malliin. Perinnesarjan viimeinen Teksti ja kuvat: avu ja liekit. Fargo FK1050 oli tullessaan erittäin modernin näköinen ilmestys ja sellaisena se on ansainnut paikkansa nostalgiamuistojen lehdillä. Helsingin pelastuslaitoksen . Huudahduksia. Hätäännystä, hämmentynyttä hälinää. Ritinää ja yltyvää pauketta. Tietenkään tulipalot eivät ole tähänkään päivään mennessä loppuneet ja palokunta saapuu paikalle entiseen tapaan. Muutaman vuoden tauon jälkeen tuotanto polkaistiin uuteen nousuun, FK1050 oli tullessaan erittäin moderni ilmestys koulubussimaisiin edeltäjiinsä verrattuna. 24. Palokunta on paikalla. Nykytekniikka on aina kuitenkin aikanaan nykytekniikkaa ja tietynlainen nostalgia odot- Juha Pokki taa vuosikymmeniä muodostuakseen. Fargo fk1050 S sivummalle. historia Fargo-merkkisten paloautojen käyttäjänä ulottuu jo 1950-luvun lopulle. Siniset valot läikyttävät kivitalojen pintoja päivänloisteoranssiin maalatun Fargo-sammutusauton lähestyessä palopaikkaa. Suikkapäiset poliisit ohjaavat hämmästelevää kansaa Merkkinä Fargolla oli historia, joka ulottui jo 1900-luvun alkuun. Nokkamalliset Fargot kuuluivat monen paloaseman vahvuuteen, ja bensa-V8-moottorilla varustettuina sekä amerikkalaisen koulubussin ulkomuodolla siunattuina ne olivat varsinaisia jenkkipelejä täällä Pohjolan perukoilla. Melankolinen sireeni soi, kaikuu talojen seinissä, tunkeutuu porttikongeihin ja saa verhot heilahtelemaan uteliaiden ikkunoissa. Sitten se lähestyy. tai pikemminkin palolaitoksen, kuten se tuolloin tunnettiin . Täsmällistä toimintaa, varusteiden kilinää ja tilanne on tuota pikaa hallinnassa. Juuret Amerikassa Kuvatunlainen tilanne on ollut arkipäivää 70-luvulla Helsingissä
Ajoneuvon yksityiskohdat puhuvat nostalgian kieltä. tai ainakin hallittavaa . Tämä mylly kehitti 130 hevosvoimaa joka sai kokonaispainoltaan 12?000-kiloisen palovankkurin siirtymään asemalta tilannepaikalle jotakuinkin siedettävää . Samalla ne toimivat viimeisinä Helsingin palolaitoksen ja Bernerin välisinä alustakauppoina. Pari sanaa tekniikasta Nämä vuonna 1974 rekisteröidyt kaksi Fargo FK1050:n alustaa lähtivät Kausalaan, Kiitokori Oy:lle päällirakennettavaksi. Laitos osti niitä kaksi kappaletta ja ne ovat tiettävästi ainoat kyseistä tyyppiä, jotka Suomessa päätyivät paloauton alle. 80 kilometrin tunti- 01/13 nopeutta. Peltikori oli muotoiltu nokattomaksi ja etunäkymää hallitsivat suuret ?akvaarioikkunat?. Tämä siis ei ollut pelkästään tämän automallin ongelma, vaan pikemminkin ?maan tapa. Ajoneuvo oli verrattain matala. Pakoputkessa on liitin letkujen tyhjäksipuhaltamista varten! 25. kun Chrysler hankki yrityksen haltuunsa 1928. Helsingin palolaitoksen Berner Oy:ltä hankkimat FK1050:t olivat siis tavallisia kuorma-auton alustoja. Oven avaus sisäpuolelta aiheuttaa maallikolle ensi kertaa hämmennystä. Istumapaikat oli varustettu Dräger PA-37-paineilmahengityslaitteiden telineillä. Korin suojissa kulki 2?000-litrainen vesija 180-litrainen vaahtonestesäiliö. Pumppuja sijoitettiin pitkään nokalle tilansäästösyistä, mutta talvisaikaan niiden kanssa toimiminen oli usein hyvin ongelmallista. Näkyvyys oli aivan toista luokkaa kuin aiemmissa Fargoissa tai monessa muussa aikakauden paloautossa. Kotimainen Veikko Nummela Oy:n valmistama Paltor NP3000, 2600 litraa minuutissa vettä syytänyt nokkapumppu oli teknisesti hyvälaatuinen, mutta vesi ja pakkanen eivät vain aina anna yhdessä toivottua lopputulosta. Lukitus käännetään auki normaalin kahvan sijasta painepullon venttiilistä valmistetusta ottimesta. Moottori oli kuusisylinterinen ja sen iskutilavuus oli 354 kuutiotuumaa eli noin 5,8 litraa. Chrysler otti samoihin aikoihin myös Dodgen ja Graham Brothersin kuormaautomerkit haltuunsa ja siitä lähtien Fargot ja Dodget olivat käytännössä muutamia yksityiskohtia lukuun ottamatta identtisiä tuotteita. 1930-luvulla Fargo-merkin myynti loppui Yhdysvalloissa, mutta jatkui vuoteen 1972 Kanadassa ja vielä pidempään merien takana. Miehistönä autoon mahtui kyytiin kuljettajan lisäksi kuusi palosotilasta. Kuorma-autot ja bussien rungot valmistettiin kuitenkin Kanadan markkinoita lukuun ottamatta pääasiassa Englannissa, Chryslerin tehtaalla Kewissä. Lisäksi kyljistä ja takaa oli pääsy varustekaappeihin ja tikkaat oli sijoitettu katolle. Sama tehdas puski ulos yhtälailla Dodge-, Commer- ja DeSoto-mallistoa. Ne oli varustettu Perkinsin 6.354-dieselmoottoreilla. Erilaisilla turkis- ja eristehupuilla vuoraaminen ynnä muut konstit otettiin käyttöön, mutta niistä huolimatta miehistö joutui tämän tästä tappelemaan jäätä vastaan ennen kuin pumppu saatiin toimimaan. Sen sijaan ajan tavan mukaan yksi tärkeimmistä paloauton varusteista, pumppu, sijaitsi auton etupuskurin jatkeena. pitkin 60- ja 70-lukuja. Sisustus on säilynyt hyväkuntoisena vuosien myötä
Fargo fk1050 Ohikulkijoiden aidot kyselyt mahdollisesta tulipalosta kertovat siitä, että tavalliselle kansalle paloauto on aina paloauto, vaikka nauttisikin jo museostatusta. 26
32 hylättiin lopullisesti, mutta 31 kunnostettiin ja se on Helsingin pelastuslaitoksen palomuseon kokoelmissa täysin ajokuntoisena. mukavuusrajoilla, vaikka koneesta otetaan lähes kaikki irti. Kone leikkasi kiinni ja se palautui pelastuslaitokselle vaihdossa Scania 81 -sammutusautoon. Kun katselee erilaisia yksityiskohtia kojetaulussa tai ver- tailee mielessään vaikkapa istuinten muotoilua nykyaikaisen kuorma- tai paloauton vastaaviin, on helppo todeta moderniuden olevan aina hetkellistä. H-kirjain symboloi luonnollisesti Helsinkiä. Kadun varteen pysäköitynä ajoneuvon aikanaan futuristisen muotoilun voi katsoa pitäneen pintansa jopa tähän päivään saakka. Tunnuksella 11 varustettu auto ehti olla vain vuoteen 1976 saakka Kalliossa, kun se siirrettiin sisarensa pariksi Haagaan, saaden tunnuksen 32. Myöhemmin se siirtyi kalustouudistusten myötä vähemmän kiireellisiin kuvioihin ja sai tunnuksen 401 Käpylän asemalla vuosiksi 1981-1983. 80-luvun alussa molemmat ajoneuvot siirtyivät koulutuskäyttöön. Normaalia hieman kovaäänisemmällä keskustelulla pärjää ainakin ilman sireenin tuomaa lisä-ääntä. Palolaitos luopui autoista vuonna 1990 ja ne siirrettiin Helsingin alueella vapaapalokuntien käyttöön. Vipu on ?Lock Park?hahlossaan ja auto pysyy parkissa paikallaan. 27. Ihmiset ottavat suoraa katsekontaktia kyytiläisiin ja kädet, peukalot sekä suupielet nousevat missä liikummekin. Ohikulkijoiden aidot kyselyt mahdollisesta tulipalosta kertovat omaa kieltään siitä, että tavalliselle kansalle paloauto on aina paloauto, vaikka nauttisikin jo museostatusta. Tulevaa ja mennyttä aikaa Kun myöhemmin palailemme rauhallista kulkua kohti Roihupellon kalliosuojaa, joka toimii kotina tälle yhdelle monista Helsingin pelastuslaitoksen vanhuksista, voi tuntea kiitollisuutta sitä aktiivisuutta kohtaan, millä tämäkin ajoneuvo on saatu säästymään jälkipolville. Kun kalliosuojasta noustaan maanpinnalle, on välittömästi aistittavissa kaduntallaajien ja kanssa-autoilijoiden kiinnostuneet katseet. Kyllähän paloautot aina päitä kääntävät, mutta museopaloauton vaikutus tuntuu olevan vielä tehokkaampi . Sisaruksista 32 oli huono-onnisempi. vaikka hälytyslaitteet eivät edes ole päällä. Vaikka vilkut ovat yhä sinisiä, autot punaisia ja tehtävät luonteeltaan samanlaisia, on vanhan ja uuden paloauton tunnelmassa vissi ero. Niinpä niin ? sanomattakin lienee selvää, että nykyautot kulkevat päivä päivältä kohti tätä samaa olotilaa. 31 päätyi Pitäjänmäen VPK:lle ja 32 puolestaan Malmille. Siinä missä nykykalusto on kaikessa toiminnallisuudessaan ja tehokkuudessaan hyvin virallista, voi vanhan ajoneuvon kanssa tunnelmoida muotojen, materiaalien ja vaikkapa erilaisten äänien klassisuudessa. Harvemmin on tiedossa ajelua entisöidyllä paloautolla kaupungissa, jossa se on koko ikänsä palvellut. Toinen FK1050-alustainen auto puolestaan astui riviin aluksi Kallion vanhalla asemalla. Mikä lähes neljäkymmentä vuotta sitten on ollut kuuminta uutta, on nyt suorastaan aarteenomaista ja kadonnutta nostalgiaa. Sitä odotellessa ja uusien autojen touhutessa Fargo FK1050 ja sen muut lajitoverit saavat nauttia vaivalla ja vuosilla ansaitsemaansa arvostusta. Varma silmämagneetti Kun Perkins herää käyntiin, on tunnelma välittömästi katossa. Nyt aktiiviaikansa mukaisesti päivänloistevärillä huomiomaalattu vanhus saa tilaa aikaan kaistalla ja matka kohti Käpylää etenee. Ohjaamomelu ei ole edes 01/13 Nostalgia-annos tarjoillaan sisätiloissakin suoraan keskushermostoon. Koritehtaalla jälkiasennettujen kytkinten käyttötarkoituskset on - tietenkin - merkitty kohokuviodymolla. Paineilmahengityslaitteet ovat aikanaan olleet monessa mukana ja nyt museotavaraa nekin. Kuljettajanamme toimiva Tapio Takala kertookin, että haittapuolia tästä vapaaehtoisvoimaan perustuvasta museopaloauton ratinkääntämisestä ei löydä, vaikka ei kyllä ole tainnut tulla juuri haettuakaan. Lahdenväylälle laskeuduttaessa Fargon mittari kelaa lähemmäs kahdeksaakymppiä ja rampista päästään satasta laskettelevan muun liikenteen virtaan sujuvasti. Jos samaa yrittäisi 90-luvun alun kauppakassilla, saattaisi vastaanotto olla toisenlaista. Punaiset sisarukset Artikkelimme päätähtenä komeileva H31 hankittiin Helsingin Haagan paloasemalle. Tämän myötä se siis sai kylkeensä asematunnuksen 3 ja sammutusautoa merkitsevän tunnuksen 1
Merijärvi 28
Urakantekijän Teg Ford teg 750 ?74 Metsäkoneiden ennakkoluulottoman kehittelyn kultakausi sijoittuu monen mielestä 60- ja 70-lukujen vaihteeseen. Tuolloin koneiden evoluutio maataloustraktorista ja kärrystä kohti nykyaikaista metsätraktoria eli hyvin herkkää aikaa. 29
Tämä aikanaan väkivahva laite oli omiaan myös County-yhtiön seuraavaksi jatkokehittelyn kohteeksi. olivat totisinta totta vielä muutama vuosikymmen sitten. Täydelliseltä nimeltään County Commercial Cars Ltd. Niinpä sekä Suomessa että Ruotsissa syntyi lukuisia metsäkoneideoita uusien ja vanhojen konepajayritysten toimesta. ford teg 750 Teksti: Juha Pokki Kuvat: Paula Tavasti S anonnat kuten ?Suomi elää metsästä. Tehtaan pelastamista kokeiltiin myymällä se uudelle yrittäjälle, mutta lopulta sen aika oli tullut täyteen. Yhtenä suurimmista suosikeista Pohjanlahden molemmin puolin oli nimenomaan Ford County Super 4 eli 654, joka pohjautui Ford 5000 -traktoriin. Metsäkelpoisten traktoreiden kysyntä ja käyttöaste olivat korkealla. Teg ei toki ollut ainoa samaan. perustettiin vuonna 1929 ja 19 vuotta myöhemmin se valmisti ensimmäisen telatraktorimuunnoksensa. Hyvin pian traktorien lisävarustelu otti tuulta siipiensä alle ja pääasiallisiksi Countyjen tunnusmerkeiksi tulivat joka nurkkaan asennetut yhtä suuret pyörät ja neliveto. Ford kuten muutkin traktorivalmistajat keskittivät valmistuksen omille tehtailleen ja erikoispajalle ei ollut enää tarvetta. Itsenäinen County toimi Englannissa, Hamsphiressä sijaitsevassa Fleetissä. Yhtälailla myös länsinaapurimme Ruotsi hyödynsi vihreää kultaa vientiartikkelina. Ennen kuin yksikään lauta sahaantui tai sellu kiehui, täytyi puut kuitenkin tuoda metsästä ihmisten ilmoille. Konepaja kokeili toistakin merkkiä, valmistaen kolme kappaletta John Deere -pohjaisia metsätraktoreita, mutta Ford oli enemmän asiakkaiden mieleen ja siitä pidettiin kiinni. Ford oli alkanut valmistaa itse nelivetotraktoreita 70-luvulla ja tämä ajoi hovihankkijana toimineen Countyn ahdinkoon. tai ?Suomi seisoo puujaloilla. Vuonna 1990 Countyä ei enää ollut. Siniset ovaalit metsässä Palataanpa kuitenkin takaisin 60-luvun puoliväliin ja työntäyteisiin tunnelmiin. Yksi näistä ruotsalaisista alan tekijöistä oli Uumajassa, Tegin pitäjässä sijainnut Tegs Mekaniska Verkstad. Konepaja perustettiin vuonna 1948 ja metsätraktoreiden valmistuksen makuun päästiin ensi kertaa vuonna 1963. County . Tehdas pysyi 30 kuitenkin itsenäisenä yrityksenä aina vuoteen 1983 saakka, jolloin se joutui taloudellisiin vaikeuksiin. aikansa menestystarina Ford esitteli vuonna 1964 Ford 5000 -traktorin. Vuonna 1968 moottorista kutiteltiin lisää tehoja ja kymmenen hevosvoiman lisäyksen kunniaksi tyyppimerkintä muuttui 754:ksi. Kuten merkinnästä voisi päätellä, oli tarjolla tämän jälkeen 75 hevosvoimaa neljän sylinterin tuottamana. Myös Tegillä koneita rakennettiin Countyjen ympärille. Lisäksi lähestulkoon kaikki muutostyöt tehtiin Ford-traktoreihin, mistä johtuen moni luulee Countyä pikemminkin vain Fordin mallinimeksi. Yleinen konsepti vuosikymmenen kulkiessa kohti 70-lukua oli voimakas ja maastokelpoinen, ketjuilla varustettu traktori, hydraulinosturi ja metsäkärry
Vuosimallia 1974 tunnustava ?Teekki. Aluksi varsinaiseen tuotantoon pääsivät Teg 5000 ja Teg 7000. Pohjolan Auto Oy Rovaniemellä valmisti hyvin samanlaista yhdistelmää, samoin Rottne Ruotsissa. Tuotteita Tegin hyllyltä Teg valmisti ja myi neljää metsätraktorimallia historiansa aikana. Metsäkonevalmistus lakkasi ja yhdeksi tuotteeksi otettiin uusi keksintö, kaivinkoneiden kauhanpyörittäjä ja kallistaja Rototilt. Keksinnön alkuhankaluudet ja lama tekivät kuitenkin toiminnasta kannattamatonta ja omistus rototilt-patentteineen siirtyi Indexatorille, mutta se onkin sitten oma erillinen tarinansa. Vain kahdella omistajalla Kari Alamännistö on tehnyt pitkän päivän Ford Teg 750:lla. on ollut Karilla vuodesta 1975 alkaen. Nosturina käytettiin ruotsalaisen Cranabin valmistamia ?pilkkejä?. Teg nikkaroi koneita vuoteen 1985 saakka, jonka jälkeen Rune Norgrenin omistama yritys muuttui teollisuuden alihankintapaja Norecoksi. Ford 7000 oli viistonnisesta tekniikaltaan paranneltu versio. Moottoriin oli tehty merkittäviä muutoksia ja se varustettiin ahtimella. Kone oli suunniteltu rankkaan metsätyöhön, joten kiiltävänä se ei säilykään. ?Kontu-Voortit. Kyseessä ei kuitenkaan ollut konkurssipesästä tai vahinkovarastolta kotiutettu löytö tai muutenkaan millään lailla kohtalokas Ensimmäisellä omistajalla Teg ehti olla vain vuoden, mutta tämän ajan se teki ympäripyöreitä päiviä. Työn jäljet näkyvät ja saavatkin sitä tehdä Tegin pinnassa. Myöhemmässä vaiheessa numerointi muutettiin hieman enemmän countymaiseksi. Tästä johtuen toisinaan puhutaan Teg-Rottnesta. Näin hevosvoimat lisääntyivät 90:een, mikä merkitsi viidentoista kaakin parannusta aiempaan nähden. Molemmissa numeroissa hevosvoimat ovat esillä, mutta jollain logiikalla vetotapaa tarkoittanut nelonen on päätynyt vain tehokkaamman koneen tunnukseen. Hyvin usein Tegit oli varustettu Rottnen valmistamilla kärryillä, esimer- kiksi vetäväakselisella 12-tonnisella RD-12-telivaunulla. Entisöintisuunnitelmia ei ole, sillä sittenhän Tegiä ei raaskisi enää metsään viedä. 01/13 31. ratkaisuun päätynyt valmistaja. tekivät hyvin kauppansa metsätraktoreiden aihioiksi. Kone tuli käytettynä taloon, mikä saattaa aluksi herättää kysymyksiä. Tuhatnumerot määräytyivät Countyn aihioina käyttämien Fordien mukaan
täydet tulet päällä. Hyvin etenevä Teg 750 on varustettu vetämättömällä kärryllä, mutta se ei ole merkittävä haitta kokeneen kuljettajan käsissä. ja hommat jatkuivat kourat mustana. Karin omistama yksilö ei ole käynyt läpi minkäänlaista entisöintiä tai puleerausta eikä sellaiselle ole suunnitelmiakaan. Usein se tapahtui kesken työn kaukana korvessa. Letkuja sun muuta yleistavaraa vaihdettiin ?lennossa. ford teg 750 olor ae Remonttia koneelle on tehty milloin ja missä sitä onkaan vaadittu. Vaikka metsän siimeksessä. olor nit sattuma. Metsäkonemiehen piti tehdä remonttia 32 toisinaan myös missä tarve sitä vaati. Mies pohtii myös, että ?eipähän pääse kone ruostumaan, kun on niin hyvin ulkoakin öljytty.? Eläkepäiviä paossa Karin Teg ei ole päässyt rankimman työrupeamansakaan jälkeen lepäämään. Kari Alamännistö korostaa, että huolto ei rajoittunut aina pelkästään siihen, milloin tarve vaati. Mikään savotta ei kuitenkaan jäänyt tekemättä konerikon vuoksi, joten liian isoa vikaa ei Teg saanut aikaiseksi koskaan. Työn jäljet saavat kuitenkin näkyä ja niitähän tulee edelleen lisää. Koneet viettivät ympärivuorokautista laatuaikaa metsässä ja sitä myöten olivat vaihtokelpoisia jo vuoden ikäisinä. Perä vaihdettiin lähes vuosittain, sillä Fordin perä ei vain kestänyt niin raakaa työtä ja olosuhteita, joita sille tarjottiin. Moottorin vaihto on suoritettu kerran. Sen hoiti oululainen Sah-Ko Oy, joka oli myös yksi tekijä suomalaisella metsäkonekentällä. Teg hankittiin useamman koneen omistaneelta metsäkoneurakoitsijalta, jolla oli ns. Kone ei ole koskaan jäänyt metsään ja oikeastaan ainoa mieleenjääneempi souvi muodostui eräänä talvena leveää puroa yli-. Kovassa käytössä ollut kone tietysti vaati omaa huolenpitoaan ja kuluvia osia korjattiin kun tarve vaati. Se on edelleen työkäytössä esimerkiksi talvisin. Sah-Ko valmisti Ford 5000:n pohjalle metsätraktoreita. Nämä eivät takavetoisina olleet suoritusarvoiltaan niin kovia koneita kuin County-pohjaiset ratkaisut, mutta konepajalla oli tietotaitoa Fordien tekniikasta. Teg oli kaiken kaikkiaan halpa ylläpidettävä kohtuullisen kestävyytensä ja kulutus- osien yleisyyden vuoksi. Kun Teg vuonna 1975 hankittiin oli se jo ehtinyt mennä aikamoisen rähjäiseen kuntoon, jota sitten hieman paikkailtiin. Hinta oli pudonnut siedettävälle tasolle, ja niinpä aloittelevana yksityisyrittäjänä Kari tarttui kauppoihin ja kokeili siipiään Tegin avustamana. Seuraavat kaksitoista vuotta olivatkin hyvin työntäyteisiä, ja vaikka hommia tehtiin yhden miehen toimesta, kellottui käyttötuntimittariin 20?000 aikayksikön verran hanketta reilussa vuosikymmenessä. Suurempia teknisiä ongelmia ei Tegin kanssa koettu
Valmistajana toimineen Ab Tegs Mekaniska Verkstadin laatta muistuttaa yrityksestä jota ei enää ole, mutta jonka työn tulokset näkyvät yhä siellä täällä. tettäessä. Ei auttanut muu kuin noukkia kärry tyhjäksi puista jäälle ja matka pääsi jatkumaan omin avuin ajamalla ylös. Ford Teg 750 sisarusmalleineen oli sisukas ja tehtävänsä hoitanut kone, joka herättää kiinnostusta myös harrastuspiireissä. Ruotsissa ja Suomessa määrät ovat aikojen saatossa vähentyneet, joten on ilahduttava nähdä lähes alkuperäisessä asussa ja työn patinoimana täysin toimintakunnossa oleva yksilö. Eläkepäivät saavat odottaa vielä tätä Teekkiä. 01/13 33. Tosin luettavuus on saattanut heiketä vuosien verrella. Onneksi Kari Alamännistö ei merkkien selityksiä kaipaa . sen verran tutuksi on vipujen, nappien ja mittarien tarkoitus vuosien varrella tullut. Kari oli ajanut jään yli jo useampaan otteeseen, mutta jälleen kerran täysi kuorma päällä puroa ylitettäessä alkoikin kuulua pahaenteistä rutinaa. Alkuperäiset merkinnät ja laatat ovat paikallaan. Niinhän siinä kävi, että vaikka täyttä kaasua tarjottiin välittömästi, ehti Tegin etuvaunu vain puoliksi rantatöyräälle, perävaunun ja traktorin peräpään jäädessä veteen
Allgaier-traktoreiden tarina nimittäin on merkin menestystä suurempi. Kajaani 34. Sitä ei kuitenkaan voi ohittaa pelkällä olankohautuksella. Viisaista päistä Allgaier Ap 17 ?51 Saksalainen Allgaier kuuluu lyhytaikaisempien ja tuntemattomampien traktorimerkkien joukkoon
35
Kaelblen kokemukset koneiden valmistamisesta Pula resursseista ja samalla into tehdä traktoreita ta- yhdistettiin omiin vahvuuksiin metallin käsittelyssä kuulla vetäville markkinoille ympäri Euroopan ja mik- ja ensimmäinen Allgaier-Kaelble R 18 putkahti esille sei vaikkapa samalla ympäri vuonna 1946. Kael- Allgaiereita saapui Suomeenkin jo samana vuonna. ble oli tunnettu muun muassa kuorma-autoista sekä Maistiaiserän laivasi maahan Hankkija ja myynti saatiin maansiirtokoneista ja valmistipa tehdas jonkin verran käyntiin. Tekniikka oli melkoisen vanhanaikaista ei ollut pulaa . Kun alkuasetelmat olivat edistyksellisimmistä vasta alkulämmittelyä. näin kovat, astui näyttämölle Allgaier-Kaelblet myivät hyhyvin merkitsevään rooliin traktoreista. vin, kuten melko lailla mikä tietotaito. Kun tuotteet oli- mistuksen aloittamisesta allekirjoitettiin ja vuonna vat hyviä, kauppa kävi ja pääoma kasvoi. olihan käytettävissä oleva asiantunti- ja haluttiin tehdä jotain modernia ja jopa uraauurtavaa. Samaan aikaan Ferry Porschella oli suunnitelmat japaletti varsin kovatasoista. uudesta ?kansantraktorista?, mutta koska Porschella ei Kovien nimien kerho ollut aiempaa kokemusta traktorien valmistuksesta, Allgaierin tehdas oli alun perin pellin muokkaukseen olivat osapuolet kuin luodut toisillensa. Jos tietotaito ja resurssit tai edes jompikumpi puuttuu, isä-Allgaier siirtyi ajasta ikuisuuteen. Voidaan sen sanoa olleen. Sopimus valtarkoitettujen työkalujen valmistaja. allgaier ap 17 Ilmajäähdytteinen kone oli yksi Porschen ideoimista keksinnöistä. Kaikilla se ei ollut tahansa traktori tuohon maatäysin hanskassa, mutta yrittämään lähdettiin silti. Kuten traktoria kehitellessä tavoiteltiinkin, traktoreitakin. kyseessä oli moderni laite. Erwin jatkoi on parempi jättäytyä kilpailussa katsomoon. Pakoputki oli vedetty sivulle ja moottorihuuva peitti toisaalta keulan hyvin kauniisti, toisaalta jättäen varsinaisen moottorin avarasti esille. Teksti: Juha Pokki Kuvat: Sami Korhonen 36 T Sota päättyi aikanaan ja melko pian tämän jälkeen raktoriteollisuuteen ei kannata lähteä kylmiltään. torit. Suunnitteluosastolla katsottiin kuitenkin gaierin vuonna 1906 perustetulla tehtaalla osaamisesta tulevaisuuteen. Todel- tehtaan johtamista yhdessä veljensä Oskarin kanssa. lisesta kilpailusta alalla voidaan puhua ainakin silloin, He päättivät ottaa uudeksi valmistusartikkeliksi trakkun kelataan aikaa taaksepäin sodanjälkeiseen Saksaan. Kymmenen 1950 kilisteltiin kuohuvaa ensimmäisten 120:n Allvuotta ennen toisen maailmansodan alkua tehdas ryh- gaier System Porsche AP 17 -traktorin valmistumisen tyi valmistamaan peltiosia saksalaisen autoteollisuu- kunniaksi. den tarpeisiin. Nyt oli yhdistetkoko maailman olivat monelle Allgaier AP 17 oli ty jo melkoisen varmaa kokeyrittäjälle ristiriitainen, mutta muspohjaa koneiden valmissamalla kovin houkuttava yh- helposti yksi aikansa tuksen saralla, mutta tämä oli tälö. Tehtaan omistajan Georg Allgaierin poika Erwin solmi sodan kynnyksellä avioliiton Ka- Etumatkaa elblen konetehtaan omistajan tyttären kanssa. All- ilmanaikaan
Lopputuloksena saatiin traktori, jonka keula on saanut alalla jopa epävirallisen tavaramerkin maineen. Vaihteisto oli myös mallia System Porsche ja pykäläjärjestys oli 5+1, jonka viemänä päästeltiin maksimissaan 20 kilometrin vinhaa tuntivauhtia. Kuvitella saattaa, mitä sen korjaaminen on tuon vuosikymmenen menetelmillä ollutkaan. Voimapuolesta vastasi Allgaierin valmistama, Porschen suunnittelema 18-hevosvoimainen ilmajäähdytteinen dieselmoottori. Muotoilussa on jotain, jonka Porsche on tunnetusti osannut. Runko, moottori, perä ja vaihteisto oli tehty erikoislujasta alumiinista. Vain etuakseli oli terästä. Vuonna 1950 valmistuneiden ensimmäisten koneiden jälkeen oransseja Allgaiereita puskettiin tehtaalta pihalle vain 01/13 37. Haasteellisemmatkaan muodot eivät tuottaneet harmaita hiuksia Allgaierin kokemukselle plootun käpristelemisessä. Polttoaineensyötöstä vastasi Boschin tekniikka ja 25-litrainen tankillinen riitti valmistajan arvion mukaan yhden päivän kovaan työhön. Vuonna 1951 esiteltiin traktorista paranneltu malli, ns. Tämä oli melkoisen ennakkoluuloton askel varsinkin ajankohdan huomioon ottaen. Moottorin teho oli riittävä traktorin kevennettyyn rakenteeseen nähden. Kaksisylinterinen, nelitahtinen pyörrekammiodiesel oli tilavuudeltaan hieman vajaat 1,4 litraa. kakkosmalli. Uutta ja ihmeellistä oli myös nestekytkin, jota ei muilla merkeillä totuttu näkemään välttämättä vielä pitkään aikaan. Paino saatiin tällä konstilla tiputettua tuhannen kilon tuntumaan, mutta aikalaisten traktorimiesten kertoman mukaan ainakin suomalaisissa olosuhteissa alumiini ei halunnut kestää toivotulla tavalla raakaa työtä. Keulastaan tämä tunnetaan. jopa Euroopan nykyaikaisin traktori. Sen uudistukset olivat paranneltu ohjaus, suora voiman ulosotto moottorilta ja muutama kosmeettinen viilaus. Nuorempikin polvi viihtyy Allgaierin suitsissa. Lyhyt historia, pidempi tulevaisuus AP 17 oli tuotannossa hyvin lyhyen aikajakson
Pääsääntöiseksi toimenkuvaksi, jos sitä sellaiseksi voidaan laskea, kuluu silmänmyötäisenä katseltavana oleminen niin kotona kuin näyttelyissäkin. Sen lisäksi pientä huviajelua Allgaierilla hurutellaan silloin tällöin ja kun työlihaksia halutaan verrytellä, se kytketään pyörittämään halkosirkkeliä. Sanottakoon, että ajan hammas ei kumiin ollut juurikaan jäl38 keään jättänyt, mutta ihminen senkin edestä. Pellit ja lokasuojat oli rusikoitu varsin huonoon käveeseen. Lehti-ilmoittelu tuotti tulosta ja varaosavalikoima alkoi karttua. Vähän ajettu traktori oli saanut kärsiä ladossa enemmän kuin moni paljon ajettu kone työurallaan. Jonkin neronleimauksen johdosta koneen tankkiin ja moottoriin oli kaadettu sulaa kattopikeä. Suojassa se olikin ehkä säältä, mutta ilkivallalta se ei ollut välttynyt. Toisin sanoen merkkivaloja ja kytkimiä. Perävalossakin on sitä ajalle tyypillistä muotokieltä, jonka kanssa kilpaileva pakollinen kissansilmä jää paitsioon. Latoon jätetyn traktorin kokonaisvaltainen pahoinpitely oli viimeistelty kaatamalla sulaa pikeä polttoainetankkiin ja moottoriin. kolme vuotta. Yhden tiedon mukaan Suomeen näistä valmistuneista AP 17:sta olisi ehtinyt kulkeutua vain noin puolensataa kappaletta ja Allgaiereita ylipäätään muutama sata. Vuodesta 1955 eteenpäin traktorit olivat Porschemerkkisiä ja tekniikkaa kehiteltiin edelleen modernimpaan suuntaan. Myös väritys muuttui punaisemmaksi, mutta Ferry Porschen suunnitteluryhmän aikaansaama muotoilu eritoten konepeitossa saavutti legendaarisen maineen ja toimikin eräänlaisena tavaramerkkinä molemmille traktoreille. Maalaus suoritettiin alkuperäisten värien mukaan. Onneksi ollaan kuitenkin Suomessa. Täällähän harvinainenkaan ei ole niin harvinaista, etteikö sitä jostain löytyisi. Allgaierilla ei tuohon aikaan ollut omaa värikarttaa, vaan runko pelteineen on yksinkertaisesti RAL-kartasta napattu Signaalioranssi 2010 ja vanteet puolestaan Rubiininpunaisia koodilla 3003. Tästä ei ollut kuin kaksi suuntaa . Näin tämä kokeneiden asiantuntijoiden aikaansaama luomus on virkeästi mukana nykypäivässä muistuttamassa siitä, miten yhden historiallisen traktorimerkin elinkaari aikanaan muodostui.. Tähän lopputulokseen päästiinkin, Allgaierin noustua tuhon partaalta joutavanpäiväisen pieksennän aiheuttamasta alennustilasta tehdasuutta vastaavaan kuntoon. Matti Sirviö sai Allgaier AP 17:n myötä itselleen harvinaisen harrastetraktorin, jonka työpäivät sen elinkaaren aikana ovat jääneet varsin vähiin. Käytännössä kaikki mikä oli voitu rikkoa oli myös rikottu. Renkaistakin vain takarenkaat jäivät alkuperäisiksi, eturenkaat oli onnistuttu nyrhimään puhki. allgaier ap 17 Rattiputken ympärillä oleva konsoli piti sisällään tärkeimmän tuonaikaisen ohjauselektroniikan. Yksi näistä uuteen loistoonsa palanneista koneista löytyy Kajaanista, Matti Sirviön omistuksesta. Traktorin tarina kuuluu jälleen sarjaan ihmepelastumisia. Matti osti koneen autiotilan pesänselvittelijöiltä. Vuosituhannen alkupuolella kansainvälinen tilaaminen ei vielä ollut niin simppeliä kuin nykyään, mutta onneksi homma hoitui hieman avustettuna. Ajokuntoiseksi traktori saatiin noin puolessa vuodessa, mutta varsinaiseen entisöintiin hupeni vielä yhden talven pituinen rupeama. Näin harvinaiseen vekottimeen se ei tulisi olemaan helppoa. Sen jälkeen tuotanto siirtyi Porschen siipien suojaan Allgaierin jatkaessa korkeamman myyntivoiton takaavia peltitöitä alihankintana ja kukoistaen alallaan vielä tänäkin päivänä. Kuusakoskelle tai kuntoon. Matti valitsi jälkimmäisen. Uuteen elämään Ensimmäisenä piti ryhtyä kartoittamaan varaosien saatavuutta. Moottori piti laittaa täysin kuntoon ja siihen löytyi uudet osat Saksasta. Ennen hylkäämistään se ei ollut ehtinyt tehdä juurikaan töitä ja nyt sen ei enää tarvitse. Tänä aikana valmistui 9?452 yksilöä. Kaiken kaikkiaan noin puolen tusinan korville jäävä määrä on kohtuullisen hyvä prosentti, kun suhteutetaan se oletettuun maahantuontimäärään. Vuosi oli tuolloin 2000 ja koneella oli tiettävästi ajettu viimeisen kerran joskus 60-luvulla. Se oli silloin sammutettu viimeisen kerran latoon suojaan. Tämä tieto helpotti pyrkimyksissä saada traktorista mahdollisimman alkuperäistä vastaava. Porschen tarina traktorien parissa päättyi vuonna 1964, mutta kenellekään ei liene epäselvää, mitä merkille nykyään kuuluu. Pahoinpitelyn uhri Suomesta löytyy tällä haavaa kourallinen entisöityjä Allgaier AP 17 -traktoreita
1374 cm3, 18 hv voimansiirto Vaihteisto 5+1, nestekytkin, takaveto paino 950-1?017 kg nopeus: 25 km/h (12/1951 eteenpäin 19,4 km/h) pituus: 2?500 mm (12/1951 eteenpäin 2?550 mm) leveys: 1?520 mm (12/1951 eteenpäin 1?460 mm) korkeus: 1?450 mm (12/1951 eteenpäin 1?420 mm) 39. Jokainen yksityiskohta on saatettu huolella ja ammattitaidolla vastaamaan juuri sellaista laatua, kuin alkuperäiskuntoisessa traktorissa kuuluu ollakin. allgaier AP 17 ?51 moottori 2-sylinterinen, 4-tahtinen, ilmajäähdytetty pyörrekammiodiesel
40
Kyllönen purki traktorin kokonaan hyvästi toimivaa moottoria lukuun ottamatta. Tässä artikkelissa käsitelty David Brown 25D vuodelta 1956 oli 50-luvulla maamme yleisin Taavetti, ja vaikka kyseisen yksilön alkuvaiheita ei ole ihan uudesta asti selvitetty, niin kuhmolainen Antero Kyllönen oli ostanut sen eräältä vanhemmalta mieheltä Paltamosta jo pitkälti toistakymmentä vuotta sitten. Traktorin tekniikka oli pelannut ostohetkellä nostolaitetta myöten moitteettomasti. Tarkisti, puhdisti ja kunnosti uuteen uskoon vaihdelaatikon, perän, nostolaitesysteemit sekä jarrut muiden muassa. Kuitit kertoivat, että aparaattiin oli tehty täydellinen moottoriremontti Iisalmessa aikanaan, mutta tapansa mukaan tämä pitkän linjan masinisti ja mobilisti suoritti Taavetille perusteellisen ja huolellisen käyttöentisöinnin. Rintamalla karaistuneet isät jakelivat sikramoilleen kärkkäästi remmiapeleita pienimmistäkin kolttosista. Raha oli tiukilla ja sen arvo ymmärrettiin selvästi. Monet niistä ovat vielä nykyäänkin niin vakaita ja varmoja yksilöitä, että saavat palvella omistajiaan käyttöharrastustraktoreina sanan täydessä merkityksessä. Sotkamo Teksti ja kuvat:Sami Korhonen S odanjälkeisen vuosikymmenen elämä oli kovaa. Kunnioitettiin myös omaa sekä toisen omaisuutta eri tavalla kuin nykyään. Niinpä talon ensimmäinen traktori oli suuri sijoitus ja varaa sen mönkään menemiselle ei ollut. Jossain Kainuun sydänmailla sijaitsevan ison talon isäntä oli juuri ostaa paukauttanut tuliterän saksalaisen Normagin. Tästä ei kulunut kauaa, kun kuului edellä mainittu ison talon isäntäkin vaihtaneen saksalaisen kapistuksensa käytettyyn englantilaiseen mörkömajoriin... Raha oli tiukalla, joten talon ensimmäisen traktorihankinnan ei ollut varaa mennä mönkään. Hyvän tehtaan hyvä tuote Vanhat Koneet -lehden numerossa 3/2012 esiteltiin Suomessa harvinaisempi David Brown 30D ´55, ja samalla kerrattiin tuon mainion tehtaan historiaa läpi laajemmalti. Rintamamiestiloja oli raivattu puhtaaseen korpeen lähestulkoon tiettömien taipaleiden taakse. Taavettikin oli jäänyt traktorimerkkinä täälläpäin Suomea selvästi vähemmistöön, mutta ostohetkeä seuraavat päivät muodostuivat kuitenkin onnellisiksi koko perheelle seuraavasta syystä: kun traktori oli osoittautunut heti alkumetreillä hyvänlaiseksi työkoneeksi, niin isän tupakasta tukkoisena rohisevassa rinnassa sykki onnellinen sydän, ja sen tunnelmia alati valppaana seuraavat lapset ja paljon kokenut vaimo heti vaistosivat. Tässä traktorissa oli näet ollut näköä ja korkeutta vaikka muille jakaa. Ostos oli ollut kyläjäkselle pienoinen yllätys, sillä täälläpäin Suomea saksalaiset työkoneet olivat vähemmistössä ja työnteko niin taloissa kuin savotoilla oli alettu hoitaa hyvin pitkälti englantilaisten Fordsonien, Nuhvien ja Fergusonien varassa, Valmetin tuotteiden kavutessa siihen pikku hiljaa neljänneksi. Kolmen kilometrin päässä tuosta napatalosta oli päädytty talous uhkatiukalle kiristäen englantilaiseen tuotteeseen nimeltä David Brown 25D. Sitten hän maalasi muuten täysin alkuperäisen traktorin 41. Suuret ikäluokat putkahtivat maailmaan parkuakseen suu auki omaa elintilaansa kaikella sillä levottomuudella, millä eteenpäin pyrkivät elämänjanoiset sielut oli tarkoituksella varustettukin. Normagin ostanut isäntä oli heti ostotapahtuman jälkeen ajella ärsäissyt vielä traktorillaan rehvakkaasti pitkin pienen kylän raittia holkkisikari huulessa käryten sekä pompanliepeet tuulessa lepattaen. Mutta mikä lie ollut, kun ukko oli kuin myrskynmerkki vähän myöhemmin. Nyt ukko ei lähräisi varmasti niin paljon kuperkeikkajuoman kanssa ja lapsien toivorikkaat mielet arvioivat selkäsaunan mahdollisuuden kohta paljastuvasta tuoreesta kepposesta varmasti pienemmäksi. Niinpä tässä yhteydessä valmistajan vaiheita ei ole syytä kosketella sen enempää. Ihan tavallinen Taavetti David Brown 25D ?56 Sumujen saarilta olivat kotoisin monet luotettavana pidetyt 50-luvulla Suomeen tuodut traktorit
Vasta 70-luvun kuluessa muut merkit alkoivat päästä tasoihin hydrauliikaltaan tai muilta ominaisuuksiltaan. David Brown 25D niillä maaleilla, joita silloin sattui olemaan sopivasti tarosalla, eli keltaisella ja ruskealla. Monen mielestä Taavetin hydrauliikkapuoli toimii kuitenkin paremmin kuin monen kilpailijan tuotteessa. Sillä on hyvä myös tehdä halkoja eli ?halkoruuvia pyörittää?. Mutta nostolaite on kieltämättä Fergusoniin verrattuna alkeellinen. Vaikka hänen yksilössään nostolaite olikin toiminut jo ostohetkellä, niin parissa Anterolle jälkeenpäin tulleessa Taavettissa taas ei. Eräs plussapuoli löytyy myös, Kuljettajalle ei aikakauden mukaisesti ole tarjolla mukavuuksia. Fergussa se jo oli ja muiden tehtaiden tuotteisiin, kuten esimerkiksi Fiat 411R:ään se saatiin jo 50?60-luvun taitteessa, mutta David Brownin valmisteisiin sitä ei ilmaantunut muistaakseni myöhemminkään.? Taavetti ja Fergu ne olisi hyvin yhteen sopinu Monelle traktorien kanssa ikänsä pelanneille on varmasti tullut mieleen seuraavanlainen ajatus, että moni asia olisi varmasti ollut toisin, jos Harry Ferguson ja David Brown eivät olisi riitautuneet silloin aikoinaan. Traktori on toimivuutensa sekä ulkoisen olemuksensa suhteen täydessä iskussa ja palvelee esimerkiksi pihatöissä mainiosti. 42 jota useimmissa tuonaikaisissa ei ole: nopea kaksinopeuksinen ulosotto. Siinä on tavoiteltu jo tietynlaista painonsiirtoa, mutta siitä huolimatta ratkaisu on periaatteessa vain nosto-laskulaite. Fergusoniin oli toteutettu monipuolisesti jo aikanaan kaikki syvyydensäätöjutut, pai-. Antero luonnehtiikin tästä vanhanaikaisesti toteutetusta puolesta seuraavasti: ?Yksinkertainen juttuhan se periaatteessa on ja pitkäikäiseksi tarkoitettu, mutta kyllä siihen pystyy vika tulemaan. Sen männät kun eivät ole nailontiivisteillä, vaan rautarenkailla niin kuin moottorin männät. Siinä on hyvä pyörittää vaikka omatekoista vesakonleikkuria, kun käytettävissä on pitkälti toistatuhatta kierrosta. Anteron mielestä erityisesti englantilaiset traktorit soveltuisivat tähän tarkoitukseen parhaiten. Kyllönen luonnehtii Taavetin soveltuvan mukavasti vaikkapa kyntötraktoriksi pitkärunkoisena sekä vaihteistoltaan sopivana. Tosin Taavetti vaatisi kannatinpyörän. Näin Taavetin ulkoasusta tuli pirtsakamman näköinen muiden koneiden seassa, sillä punaisia ja punaruskean ruosteisia malli kaksivitosia löytyisi kyllä yllin kyllin, muttei juuri tuonvärisiä. Kunnostuksen jälkeen traktorilla tehtiin töitä täysiään: muun muassa kyntöhommia ja muitakin tällaiselle vehkeelle soveliaita suoritteita, mitä koko ikänsä traktoreiden selässä könynnyt isäntä saattoi keksiäkään. Se oli tarkoitettu käyttöharrastustraktoriksi ja oli siihen tarkoitukseen omiaan. Fergusonin veroista käyttötraktoria kun ei tainnut vielä 50?60-luvuillakaan montaa olla. Tämä tuntuu olevan ihan yleinen vaiva, joskin korjattavissa. Toinen vanhanaikainen piirre on niin sanotun maavoimanoton puuttuminen
Maatalouspuolella Ferguson ja Fordson ovat olleet ne ykkösjutut varmasti. Siltä osin Harryn luoma tuote painii aivan omassa sarjassaan. Englantilaiset traktorit olivat 50- ja 60-luvuilla, sekä vielä vähän senkin jälkeen, hintaansa nähden laadukkaita ja hyviä vehkeitä sekä monia kilpailijoitaan helpompia käyttö-ominaisuuksiltaan. Sellainen kuva on syöpynyt monelle vanhalle konemiehelle mielen pohjalle. Näissä hommissa kun ei todellisuudessa ole voittajia tai häviäjiä . Pelkkänä pihan koristeena tätä komean keltaruskeaa yksilöä ei ole suostuttu pitämään, vaan Kemppainen on hommannut siihen kilvetkin viime vuonna, jotta ?saapi ihan virallisesti jossakin käydä ajelemassa, jos siltä alkaa tuntumaan?. ?Viime vuonna käytin sitä myös tuossa naapurikaupungin näyttelyssä.? Vuonna 2010 Sampan kalustoa oli 01/13 Museorekisteröity Fiat 1300 vuodelta 1965 ja ensimmäisen lähdön Datsun 100A kertovat omaa kieltään Sami Kemppaisen harrastuksesta, johon mahtuu kaikenlaista ikään ja valmistusmaahan katsomatta. 43. Hänellä on allaan vakaa ja varma Antero Kyllösen kunnostama Taavetti. Tässä yhteydessä kun brittituotteista puhutaan oikeutetusti ylistävään sävyyn, niin Suomessa ei ollut savottavehkeinä tuohon aikaan Nuhvin ja Majorin voittanutta. nonsiirrot ja vetovastussäädöt. ainoastaan töitä ja niiden suorittamiseen valmistettuja koneita, joiden taustalta löytyy varmasti riittävästi tietoa ja taitoa etevän lopputuloksen valmistamiseksi. Mökki- ja kotiharrastetraktoriksi David Brown 25D on enemmän kuin pelkkä pihankoriste. Kuvissa näkyvä Fiskarsin yksisiipinen aura, eli länsimurteissa vältti, on hyvä lisä tämän Taavetin lisävarusteluetteloon. Toisilla voi tietysti olla toisenkinlainen kuva, joka ei välttämättä ole väärä sekään. Neuvostoimperiumin tuotteiden alkaessa tulla tosissaan markkinoille niissä oli kyllä voimaa ja kokoa tarjolla, kuten esimerkiksi Belaruksessa, mutta moni mielsi ne laadun puolesta heikommaksi kuin vaikkapa Iso-Britannian tuotokset. Porsche (ja Allgaier) puhutteli varmasti merkkinä itsessään, mutta nekään eivät yleistyneet maassamme yksin jo tuhottoman paljon kalliimman hintansa tähden. Kirjallisen puolen lisäksi Samilta löytyy myös purkuosia kattavasti, muun muassa Anterolta saatu kokonainen varaosamoottori. Englantilaiset traktorit olivat 50ja 60-luvuilla hinta-laatusuhteeltaan hyviä vehkeitä. Moni asia olisi nykyään traktorimaailmassa varmasti toisin, jos Harry Ferguson ja David Brown eivät olisi riitautuneet silloin aikanaan. Käyttöharrastustraktori Kainuun Mobilistien hallituksessakin istuva 36-vuotias sotkamolainen aktiiviharrastaja Sami Kemppainen hoitaa pihansa kunnossapidon tyylillä. Taavetti tulee sitten hyvänä kakkosena Nuffieldien, Fordsonien ja Valmetien kanssa saman veroisena. Jos puhutaan Suomen olosuhteista eräänlaisena traktorien käyttökelpoisuuden yleistymisen mittarina, saksalaiset traktorit eivät pärjänneet kovin hyvin tässä kisassa. Sami osti traktorin Kyllöseltä vuoden 2008 kieppeillä suorittaakseen sillä edellä mainittuja pihatöitä, kuten lumihommia ja sirkkelinpyöritystä
Semmoinen ajatusmalli mulla on Taavetin suhteen, vaikka tässä harrastuksessa yleensäkin näkyy aika ja rahat menevän melko tarkkaan noihin vehkeisiin,. Se ei siellä haittaa sitten mitenkään toimintoja. Onpahan vähän erinäköinen värinsä luoman vaikutelman suhteen. Hyvässä kunnossa kun on tuo maalipinta. Äsken mainitulla hyvällä yksisiipisellä auralla, joka on vielä oikein säädetty, Sami voi istuttaa myös halutessaan pot- tuja kätevästi maahan ilman että peltoa tarvitsee äestää. David brown 25d ?Jossain vaiheessa maalaan varmasti Taavetin originelliin väriinsä, mutta antaa sen nyt toistaiseksi olla ennallaan.? Tässä traktorissa kaikki pisteosat ja detaljit ovat säilyneet hyväkuntoisina omilla paikoillaan. näytteillä laajemmin myös hänen kotipaikkakunnallaan pidetyssä Kainuun Mobilistien Vuokatin näyttelyssä. Sami toteaa naurahtaen ja jatkaa vielä seuraavilla sanoilla: ?Jossain vaiheessa maalaan varmasti Taavetin originelliin väriinsä punaiseksi, mutta antaa sen nyt toistaiseksi olla ennallaan. Tältä osin tämä tavallinen ja alkuperäiskuntoinen Taavetti ei ihan tavallinen ole.? Taavetin varmatoiminen 2,5-litrainen 32-hevosvoimainen dieselmoottori on palvellut uskollisesti omistajiaan kaikki nämä vuodet, eikä ongelmia ole käytännössä ilmennyt laisinkaan. 44. Moista mahdollisuutta ei ole tainnut olla muissa tämän aikakauden traktoreissa. Anterokin kuului tätä David Brownia käyttäneen näyttelyissä omana aikanaan muun muassa Runnissa ja Iisalmessa, jossa oli huristellut sillä aina torille asti traktoriparaatin yhteydessä. Autopuolelta Samilta löytyy vuonna 2007 Rovaniemeltä ostettu museorekisteröity Fiat 1300 ´65 sekä kolme vuotta myöhemmin pelastettu ja vaimollekin mieluinen kaitalamppuinen Datsun 100A vuodelta ´72. Ta a v e t t i kauppojen k yl k iä i senä Sami sai varsin kattavasti lisävarusteita, kuten kuvissa näkyvän Fis- karsin alkuperäisen yksisiipisen auran, tehokkaan moottorinlämmittimen sekä runsaasti dokumenttipuolta, jonka antia on kyselty neuvojen saamisen muodossa laajemminkin, esimerkkinä tästä räjäytyskuvia muun muassa tuohon nostolaitekysymykseen. David Brown 25D on ollut sangen pätevä kapistus aikanaan ja kuvista lukija saattaa nähdä sen nokalla olevan erään käytännöllisen varusteen: pultin, johon kiinnitetään vetolaite silloin kun sitä ei käytetä. Jäljestä tulee todella hyvä. Tulevaisuudensuunnitelmistaan 25D:n suhteen Kemppainen mainitsee aikovansa pitää tämän edelleen moitteetta pelaavan tuotteen. ?En aio hävittää sitä, jos ei tule aivan pakkotilannetta. Traktorin takaosasta otetaan irti tanko, jossa on vetosilmukka. Pikakiinnityksellä pannaan se sitten moottorin sivuun etuakselin luo kyljelleen kiinni
TapahTumaT teg Ford7 ? 750 4 ti! Rautaista luettavaa ? . 8,50? Kestotilaus 59 90 8 numeroa/vuosi 745000-1301 . scania-Vabis La83 ! Koneita menneiltä vuosikymmeniltä. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, auraus- ja maaurakointikalustoa sekä muita vanhoja koneita. Peltoa pelkäämätön Belarus 501 ´77 . MADE IN FINLAND 1/2013 . PAL VKO 2013-13 6 414887 450003 13001 Viipale mediat SUOMALAISTA TYÖTÄ . Ford Teg 750 . 01/2013 . allgaier ap 17 . kuorma-auToT . maanrakennuskoneeT . napier Deltic . man ackerdiesel . Fargo Fk1050 . nostalginen harrastekone idästä MörköMoottori 18-sylinterinen Napier Deltic pihakoristeena ViiMeinen syksy Purkutuomion saanut Holmin saha nelikko-MAn Häikäisevän hienosti entisöity saksalaistraktori Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.fi Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.fi www.vanhatkoneet.fi. Rautaista luettavaa! 19 TrakToriT . David Brown 25D . Belarus 501
46
Koko on tavalliselle pulliaiselle silti kertaluokassa ?käsittämätön?, sillä puhe on yleensä useita tonneja painavista, ja sitä kautta tuhansia hevosvoimia tuottavista, hidaskäyntisistä voimanpesistä. Niitä on vuosikymmenten varrella asennettu vähän kaikkialle. Mäntämoottorit, varsinkin nelitahtiset, vaativat yleensä raskaan sylinterikannen käyttöä, ja Junkersin nerokas idea oli päästä tästä kokonaan eroon . Autoileva kansa liitti nimen pääosin varhaishistorian kilpa-autoihin, mutta Napier kehitti myös kilpaveneitä, moottoreita ja lopulta ensimmäisen maailmansodan aikoihin myös lentomoottoreita sodankäyntiin. Junkersilla viriteltiin samoihin, ennen toista maailmansotaa, erikoista moottorikonstruktiota ilmailukäyttöön. Eduksi mainittiin rakenteen matala korkeus, ja Junkers suun- Teksti: Arttu Toivonen Kuvat: Tuukka Kaski 36-mäntäisen, mutta 18-sylinterisen moottorin polttoaineensyöttöä ja jäähdytystä hoidetaan kuten voisi kuvitella - monimutkaisella ja monimuotoisella tavalla.. 47. Ratkaisu olisi rakenteesta johtuen luonnollisesti kaksitahtinen ja dieselkäyttöinen . Suunnittelutyöhön tarttui Napier, jonka käsistä syntyikin yksi erikoisimpia polttomoottoreita. Vantaa P aikalliskäyttöön sovitettujen, traktori- tai henkilöautopohjaisten voimalaitteiden yläpuolelle, mutta kuitenkin järkälemäisten, laivoihin tarkoitettujen ja yleensä omakotitalon kokoisten jättimoottorien alapuolelle mahtuu erikoinen ja omalaatuinen ryhmä mäntämoottoreita. Järkäle moottoriksi napier deltic Aivan toisen maailmansodan jälkeen britit huomasivat tarvitsevansa uuden, teho-painosuhteeltaan edullisen voimamoottorin moneen käyttöön. koska bensiini on selvästi dieseliä herkemmin syttyvää, ja saksalaisen sotakoneiston tavoitteena oli luonnollisesti pitää tappokoneet liikkeessä ja niitä ohjastavat sotilaat hengissä. Voimalaitoksiin vara- tai varsinaisiksi generaattoreiksi, dieselvetureita liikuttamaan ja keskikokoisia vesialuksia vauhdittamaan. Yleensä moottorien kehittäjinä ja valmistajina mainitaan suuret konepajat, joiden valikoimaan kuuluu yleisesti vaikkapa maansiirtokoneiden, panssarivaunujen tai kuorma-autojen moottorien kokoluokkaan kuuluvia laitteita. Hurja rakenne Hieman toisen maailmansodan jälkeen, vuonna 1947 alkoi tällaisen monikäyttöisen jättimootto- rin kehitystyö, brittilaivaston asetettua toimikunnan tutkimaan ja kehittämään sopivaa laitetta. Napier oli tuolloin sopivan monipuolinen verstas. ratkaisu olisi hyvin litteärakenteinen vastamäntämoottori, jossa vastakkain lyövät männät toimisivat samalla toistensa sylinterikantena
Briteillä sen sijaan välähti, ja kolmas kampiakseli laitettiin pyörimään eri suuntaan kuin muut . Vastakkain lyövät männät huolehtivat sekä työtahdista että huuhtelusta kussakin palotilassa, mutta huuhtelun tehostamiseksi Napierin moottorit olivat mekaanisesti ahdettuja. Ratkaisu oli sinänsä tuttu jo tavanomaisemmista dieselkäyttöisistä, kaksitahtisista rivimoottoreista esimerkiksi kiskoliikenteen saralla, mutta Napierin vastamäntäratkaisu kaipasi ahtamista vielä hiukan tavallista ?yksi mäntä, yksi palotila. Iskutilavuutta on 88,2 litraa. Mäntiä on 36 kappaletta, kampiakseleita kolme... Kuuden tonnin painoinen hirviömoottori ei todennäköisesti tuota voimaa enää koskaan. Mutta näyttävänä koristeena se toimii silti. 48. Napier Deltic painaa noin 6?200 kiloa, ja tuottaa noin 3?100 akselihevosvoimaa. -ratkaisua kipeämmin. Napier oli työskennellyt tällaisen Culverin-nimellä tunnetun lisenssituotteen parissa ennen isompaa sapelinkalistelua, joten laivasto päätyi luottamaan siihen. Tuohon aikaan dieselmoottorit olivat vielä selvästi bensiinimoottorien takana mitä tuli tehon ja painon suhteeseen, joten Napierilla raavittiin hetken verran päätä, ennen kuin joku keksi rakentaa yksittäisistä vastamäntämoottoreista jotain täysin ennennäkemätöntä . Yhden kampiakselin männät eivät kohdanneet vastamäntiään oikein, mistä syystä saksalaiset piirsivät Junkersin moottoriprotoon peräti neljännen kampiakselin. mikä paransi entisestään palotilan huuhtelua. Yksi syy, miksi Junkers oli aikanaan hylännyt kolmion muotoisen rakenteen monikampiakselisista moottoreistaan, oli tietty ?rytmihäiriö?. Napier deltic nittelikin piilottavansa litteän moottorin suoraan lentokoneen siiven sisään. Ongelmiakin rakenteessa oli . jo kaksisylinterinen moottori tarvitsi luonnollisesti kaksi kampiakselia. Mäntiä on 36 kappaletta, kampiakseleita kolme. vääränkätinen pyörimissuunta korjattaisiin jakopään ratas- Moottorissa on kolme identtistä lohkoa ja yhteensä 18 sylinteriä. Vastamäntämoottorissa vastakkaisten kampiakseleiden männillä on yhteiset palotilat, joissa sytytys tapahtuu tietysti suhteellisen normaalien mäntämoottorilainalaisuuksien mukaan molempien mäntien lähestyessä yläkuolokohtaansa. ?Jakopää. Lisäksi männät eivät lyö täysin samassa tahdissa, vaan pakopuolen mäntä liikkui noin 20 astetta imupuolen mäntää edellä. Eikä meno lopu vielä tähän, ei sinne päinkään. Moottorissa on kolme identtistä lohkoa ja yhteensä 18 sylinteriä. on tosiasiassa vauhtipyörän pää eikä moottorissa ole vauhtipyörää lainkaan. Kolmen, 60 asteen kulmassa toisistaan olevan kampiakselin voima välitetään yhdelle voiman ulosottoakselille sellaisella määrällä hammasrattaita, ettei niin paremmasta väliä: niitä löytyy tehtaan manuaalin kaaviokuvasta yli 60 kappaletta. Rakenne on monimutkainen. Se on mekaanisesti ahdettu, varustettu kolmella välijäähdyttimellä, pakosarjat on lisäksi vesijäähdytetty. Kuten mainittu, on moottori dieselkäyttöinen, eikä siinä ole yhtään sylinterikantta eikä tietysti venttiileitäkään. Tämä tarkoitti että pakoaukko avautui reilusti ennen imuaukkoa, ja sulkeutui myös reilusti ennen sitä . jotain joka tulisi tuntemaan nimen Deltic, latinankielen numerosta delta. Epäsuhtaiset osat Ja ennennäkemätön Deltic todella olikin. Rivi- tai v-moottoreiden kanssa puuhastel- lut raapii hetken päätään moottorin teknisiä tietoja tavatessaan. Vaikka kampiakseleiden määrä ei noussut niin kauan kun moottori pidettiin yksilohkoisena, vaati voimansiirto monimutkaista ratasjärjestelmää tai muuta, joilla kahden kampiakselin voimat saattiin suunnattua yhteen voimansiirtoakseliin, vaikkapa juuri potkurille
Toinen tärkeä kohde laivastokäytön ohella oli rautatiet, joissa Napierin voimalaitetta asennettiin British Rail Class 55- sekä pienempään Class 23 -veturiin. Napier testasi aikanaan mekaanisesti ahdetun moottorin ohella turbo-compound-versiota moottorista. Alarivistä puolestaan selviää starttipanoksen ja varsinaisen käynnistysmoottorin malli. Aluksia tuli yhteensä kaksi ja moottoreita viisi, joten yksi niistä oli varamoottori. molemmat ovat vain aavistuksen tavallisen henkilöauton starttimoottoria suurempia, ja varmasti pienempiä kuin monen traktorin startit. ?Kun nähtiin ensimmäisen kerran se laite, niin mietittiin että se on joku merkinantopilli niistä Merivoimien aluksista mistä tämä on kotoisin. Se nojasi ratkaisultaan myös koeasteelle jääneeseen Napier Nomadiin, jossa ahtimen kompressorille otettiin voima mekaanisesti, mutta joka yhdistyi puolestaan kaasuturbiiniin. Moottori on kuulunut alun perin Merivoimien vahvuuteen. ?Keski-Euroopasta tuli Merivoimille alumiinirakenteisia aluksia, joissa on kaksi tällaista moottoria rinnatusten. Mutta sitten tajuttiin, että se moottori laitetaan käyntiin ruutipanoksella. Kuusiputkiseen, revolverin rullaa muistuttavaan laitteeseen ladataan ruutipanos, ja tämä kiinnitetään puolestaan laitteen starttimoottoriin . Jälkimmäisiä käytettiin apuvoimalähteinä muun muassa miinanraivausaluksissa, pyörittämässä niiden generaattoreita, siinä missä 18-sylinteristä mallia käytettiin itse aluksen liikutteluun. Kolmen kampiakselin (joista kaksi pyörii samaan suuntaan) yhteiset voimat kootaan yli 60 hammasrattaan avulla yhteen. 49. Koko massiivinen, kuorma-auton painoinen järkäle räjäytetään käyntiin hyvin pienellä lisävarusteella. insinöörien laskelmien mukaisesti. Iso moottori, parempi mieli Vaikka Napier Delticin fyysinen koko on valtava, on siinä jotain pientäkin. Se pyöräyttää varsinaista starttia yhden kierroksen, ja sillä kone sitten lähtee käyntiin?, koneen omistaja Arne Åvall kertoo. Arnen moottori on kulkeutunut vantaalaisen maalaistalon pihalle pelkästään koristetarkoituksessa. Voimaa moottorin toivottiin tuottavan 6?000 hevosvoiman verran, mutta reilun 5?500 hevosvoiman jälkeen moottori rikkoutui . Kokoluokka on vain hieman tavallista starttia suurempi. Jakopää - eli voimansiirtopää - näyttää ulospäin tältä. tuksella, ja moottorista voitaisiin tehdä kolmionmallinen. Kun erilaisiin käyttötarkoituksiin piti saada erikokoisia versioita, tehtiin Delticiä täysversiona eli 18-sylinterisenä sekä puolikkaana 9-sylinterisenä. Huhut kertoivat että Napier Deltic maksoi miljoona dollaria ja koneen perushuolto puoli miljoonaa?, Arne kertoo. Ei siis ihme, että Napier saa nykyään toimittaa pelkästään keskustelunaloittajan virkaa Åvallin pihalla. 01/13 Yläkuvasta selviää - jos selviää - moottorin rakenne ja toimintaperiaate
Tiettyjä yhteneväisyyksiä eri harrastajien välillä toki on, mutta jokainen tekee asiat omista syistään ja mieltymyksistään. Terho muistaa kiitellä useaan otteeseen käytännön toimista vastannutta Rauno Ekoluomaa. Fergusonin kiinnittäminen vanhojen koneiden kokoelmaan sai siis innoituksensa vanhojen lapsuusmuistojen vaalimisesta. Työnteon historiaa Toinen Terhon kokoelmaan kuuluvista historiallisista työkoneista on lehtemme 2/2010-numerossa esitelty Onkilahden konepajan valmistama Tiekarhu. Raunon toimesta Fergu ja myös muut Terhon koneista ehostuivat huippukuntoisiksi yksilöiksi, omistajan itsensä autellessa aina kun vapaata aikaa suinkin liikeni. Vuosimallia 1955 oleva traktori tuli hankituksi ja sen entistäminen laitettiin vireille. Tämä vuodelta 1935 oleva tiehöylä ei suinkaan ole muistoesine, mutta se liittyy toisella tavalla varsin läheisesti Terhon elämään. Tiehöylänkuljettajien aikanaan varsin laaja ammattiryhmä kutistui hyvin pieneksi, kun koneet lähestulkoon kuolivat. Kotitilalle tuli vuonna 1956 harmaa diesel-Ferguson, mallia TEF-20. ?Ei sitä siihen aikaan maaseudulla muita koneita nähtykään, ja kyllä siitä nuori poika innostui?, Terho muistelee. Kuten selvää on, traktori oli tuohon aikaan laite, jonka avulla hoidettiin likipitäen kaikki hommat, joissa konevoimaa tarvittiin. Tässä yhden miehen näkemys harrastuksestaan. Teksti: Juha Pokki Kuvat: Tomi Saloniemi 50 V aasalaisessa Terho Viiasessa on kytenyt konemiehen kipinä jo poikasesta lähtien. Merkityksellisiä hankintoja Koneharrastamisen muotoja on varmasti yhtä monta kuin harrastajiakin. Nykyaikana löytyy joka lähtöön jos jonkinlaista spesiaalikonetta tai vähintään lisälaitetta, mutta puoli vuosisataa sitten kellossa oli aivan toinen sointi. Työ tehtiin joko traktorin avustamana tai sitten käsivoimin. Niin suuri merkitys kotitilalle tulleella Fergulla oli, että sellaisen omistaminen tuli vuosia myöhemmin haaveeksi Terholle. Hän toimii nimittäin yhtenä Suomen harvoista jäljellä olevista tiehöyläyrittäjistä
Höylistä hankkiuduttiin eroon tienhoitopiireissä ja samalla tienpidon laatu heikkeni vääränlaisen ja tehtävään kunnolla sopimattoman kaluston ottaessa tehtävät hoitaakseen. On silti hyvä nähdä verrokki historiasta, josta voi helposti paikallistaa samat toiminnot kuin modernista koneesta hieman eri menetelmin toteutettuna. Vanhan tiehöylän hankintaan ajoivat siis sopivassa kohdassa eteen sattunut tarjous ja toisaalta halu taltioida omaan jokapäiväiseen ammattiin liittyvää historiaa, vaikka näin vanhalla koneella ei Terho koskaan ole työskennellytkään. 51. Muuan kuolinpesä myi höylää, sillä perikunnassa ei ollut ketään, jota laite olisi kiinnostanut. Muutamia vuosikymmeniä sitten ajateltiin, että traktorien takalanat ja kuorma-autojen alusterät ajaisivat saman asian tienhoidossa. Kourallinen perinteisiä höyläkuskeja koneineen on kuitenkin jäänyt kytemään ja konekantakin on elpymässä samalla kun uusia kuljettajiakin jälleen koulutetaan. Terholle tämän höylävanhuksen hankinta oli tilaisuus, johon ei voinut olla tarttumatta. Osittain kunnostetusta yksi01/13 löstä tulikin tehtyä kaupat ja jälleen tarvittiin Ekoluoman kärsivällisyyttä ja joka lähtöön soveltuvia taitoja, sillä konehan piti saada uutta vastaavaan kuntoon. Näin tehtiin ja nyt Terhon omistaman modernin tiehöyläkaluston rinnalle saatiin aikojen alusta kertova kone muistuttamaan niistä lähtökohdista, joista näiden laitteiden kehityskaari on alkanut. Terhon kanssa jutustellessamme tulemme siihen lopputulokseen, että höylä, traktori tai vaikkapa auto eivät ole perusperiaatteeiltaan juurikaan muuttuneet vuosien tiimellyksessä, vaikka tämä tahtoo usein unohtua. Pala suomalaista konepajahistoriaa eli vuosimallia 1961 edustava Jussi 35-50 -vaijerikaivinkone on täydessä käyttökunnossa ja valmis lähtemään vaikka heti kaivuhommiin. Kaikki kokoelmaan valitut koneet liittyvät jollain tavalla omistajansa elämään. sukupuuttoon erilaisten korvaavien menetelmien tieltä. Peruskonstruktiota on aikaa myöten hiottu, kasvatettu ja useimman mielestä paranneltu
Terho viiasen koneet Kaikki koneet on entisöity uutta vastaavaan kuntoon samalla kahden miehen tiimillä. Mies farkkutakissa on Rauno, mies taka-alalla on Terho. 52
Vuosimallia 1961 oleva kaivuri oli palvellut aikansa ja sen vuoro tuli antaa tilaa uusille hydraulikaivinkoneille. Matkan varrella voi tarkkailla kanssaliikkujien reaktioita. On paljon vanhoja maanrakennuskoneita, jotka eivät ole nähtävillä niistä kiinnostuneille. Tässä vaiheessa on tuskin enää yllätys, että urakassa onnistuttiin mallikelpoisesti. Kaivuri sai läpikotaisen huollon ja kunnostuksen osakseen. Tämän hankinnan takana on siis ollut alun perin aikomus tehdä koneella hieman hanketta, mutta sen idean jäädessä taakse, on pitkän varastoinnin jälkeen tehty oikea päätös laittaa kaivuri kuntoon. Omaksi iloksi ja vähän muidenkin Niinpä, jokainen harrastaa tyylillään ja Terho on valinnut omansa. Niin kauan, kun toiminta tuntuu itsestä mielekkääl- tä, tietää tekevänsä oikein. Näillä koneilla on myös omaksi iloksi muodostunut viihdearvonsa. Toiset eivät edes näytä huomaavan lähes satavuotiaan harvinaisuuden kohtaamista, toiset puolestaan ajavat rinnalla ja kuvaavat vimmatusti. Tässäkin kuvastuu ihmisten erilailla käsittämä arvostus vanhoja koneita kohtaan. Vanhojen koneiden, kuten oikeastaan minkään muunkaan harrastamisessa ei ole oikeaa eikä väärää tapaa. Aluksi suunnitelmissa olikin kaivaa sillä yhtä sun toista, mutta lopulta käytettävyys hydraulikoneisiin verrattuna ei ollut niin kehuttavaa. Myöhemmin kone siirtyi Terhon omistukseen. Vuosien vierittyä lähemmäs tätä päivää oli koneen aika siirtyä kunnostettavaksi. Tutulla kahden miehen työryhmällä tästä Eklöfin valmistamasta kaivinkoneesta alettiin kursimaan kasaan uudenveroista laitetta. Terho Viiasen mielestä olisi aika tutkia ajatusta perustaa Suomeen pysyvä maanrakennuskoneiden museo, joka sijaitsisi keskeisellä paikalla Suomea. Jos kalustoa olisi valtava määrä, ei kaikille riittäisi huomiota. Oli koneiden menneisyydellä sitten syvempi merkitys tai pohjautuiko harrastepelien valinta vaikkapa silmää miellyttävään väritykseen, on tärkeintä, että historiallinen konekalusto säilyy niitä kunnioittavien ja arvostavien ihmisten huomassa. Harmaa Ferguson oli aikanaan yksi niistä harvoista koneista, joita Terho nuoruudessaan maaseudulla näki. Nyt kaikenlaisia koneita näkee joka päivä, mutta Fergu kuuluu edelleen vahvuuteen. Kysyttäessä Terhon mietteitä ja aikomuksia kokoelman kasvattamisesta, on vastaus varma ja suora. ?Parasta on viheltää peli poikki oikealla hetkellä. Vaasan kaupungilla aikanaan päivätyönsä tehnyt Jussi 35-50 -vaijerikaivinkone siirtyi Terhon ja hänen veljensä omistukseen 70-luvun loppupuolella. Nyt se on varmastarttinen yksilö, jolla voi vaikka saman tien lähteä kaivamaan, mikäli mieli tekee. Täydellinen konekanta lisäisi kävijöiden kiinnostusta. Tämä on oikea määrä koneita minulle ja näillä jokaisella on jonkinlainen merkitys ja tarkoitus minulle.? 01/13 53. Vaikka tähän koneeseen ei Terholla varsinaisesti suoraa historiayhteyttä olekaan, kertoo se siitä teknisestä kehityksestä, mikä miehen harjoittaman ammatin konekalustossa on vuosien varrella tapahtunut. Vanhan hankinnan uusi tuleminen Kolmas kokoelmaan kuuluva kone on oikeastaan hankinnoista ensimmäinen. On myös vaara, että monet koneet ajan myötä unohtuvat takapihoille. Näille saattaisi löytyä halli- ja ulkotilaa esimerkiksi lakkautetun teollisuuden piiristä. Toiminta voitaisiin rahoittaa vaikkapa siten, että jokainen esille tuoja maksaisi paikkansa. Nyt esimerkiksi liikennevakuutuksellisella tiehöylällä on mukava silloin tällöin huristaa vaikka huoltoasemalle juomaan kahvit. Laajamittaisemman keräilyn sijasta on keskitytty homman merkityksellisyyteen. Aiemminkin Vanhat Koneet -lehden sivuilla esiintynyt Tiekarhu on kokoelman harvinaisin kapistus
?yhteiskunnassa. Lähivaaran MuurahaiskarhuScania puurtaa kuitenkin vielä ansiokkaasti. Kuopio 54. muurahaiskarhu Scania-Vabis LA83 ?61 50-vuotiaat työkäytössä olevat hyötyajoneuvot alkavat olla harvinaisuuksia tässä kiireisessä, ?nytheti
Aamulla puut siirtyvät sujuvasti sota-Scanian vetämänä vastaanottoon punnittavaksi. Jokapyörävetoinen Scania-Vabis soveltuu tehtäväänsä vetotavan osalta mainiosti. Kun auton todettiin soveltuvan puuvarusteiden kantajaksi, perään asennettiin vielä vetokytkin jotta autolla voitaisi vetää tehdasalueella perävaunuakin, ja kun vetokytkimiä ruvettiin asentamaan, laitettiin samalla yhden kärryn perään myös koplinki tehostamaan tulevia toimia. Ansiotyötä Lähivaarat hoitavat tehtaalla puuhuoltoa niin koneilla paikan päällä puuta käsitellen kuin kuljettaen laitoksen tarvitsemaa raaka-ainetta metsästä. Kyseessä on Lähivaara Oy:n terminaalijuna, joka syntyi sattuman kautta tarpeeseen, kun sopivaa kalustoa oli pihassa ja muutama kekseliäs pajamies. Tyhjänä illalla puunvastaanoton kentälle jäävässä junassa saattaa aamulla olla kuorma päällä, kun Lähivaaran puutavaraautot ovat purkaneet kuormansa sen kyytiin vastaanoton ollessa suljettu. perävaunut ja vanha sotaratsu ovat yhtä yhdistelmää. Osa alueelle saapuvasta puutavarasta varastoidaan terminaaliin myöhempää käyttöä varten, jolloin Muurahaiskarhu astuu kuvaan mukaan. Lähivaarat ovat varustaneet yhden kuormaautoistaan järeällä Jonseredin kuormaajalla juuri puutavaran käsittelyä varten tehtaalla. Sillä puujunakin saa kuormansa, joita siirretään varastosta kohti sellutehtaan prosesseja. Mikä voimassa hävitään, se välityksillä voitetaan. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko A luksi näyttää siltä, että Savon Sellun puunvastaanoton kentällä on peräkkäin muutamia puutavaraperävaunuja joiden eteen on parkkeerattu vanha sota-Scania siten, että se näyttäisi puujunanveturilta. Lähempi tarkastelu paljastaa, että näin asia myöskin on . Pertti Lähivaara kertoo, ettei autosta alun perin ollut tarkoitus tehdä vetäjää puujunaan, mutta yhtenä päivänä heidän kuljetusliikkeensä nuorempi sukupolvi oli päättänyt kokeilla kuinka pihassa tarpeettomana ollut apurunko pankkoineen istuisi Muurahaiskarhun selkään. Maastolaatikon tiheät välitykset takaavat liikkeellelähdön ja liikkumi- 55
Scania-Vabis Aktiebolaget toimitti 6x6-tyyppisiä sotamalleja Ruotsin puolustuslaitokselle kaikkiaan 440 kappaletta. 50-luvun lopulla solmitun kaupan autot toimitettiin vuosien 1960?62 aikana. Ohjaamossa on 71-sarjasta tuttu kojetaulu sen keskelle sijoitettuine mittaristoineen, ja ohjauspyöräkin on selvää ?Seitenykköstä?, mikä on aika mielenkiintoista ottaen huomioon että näistä autoista viimeiset valmistettiin vuonna 1962. Tuolloin lisävarusteena ollut ohjaustehostin kuului tämän jokapyörävetoisen soturin varustukseen. Moottorina on samaan aikaan tuotannossa ollut, L/LS75-mallista tuttu 10,3-litrainen turboahdettu 220-hevosvoimainen DS10. Mielenkiintoisena nippelitietona kannattaa mainita Scanian tuonaikaisesta moottoreiden tuotekehityksestä se, että LA82mallin prototyypeissä käytettiin testiajoissa 200-hevosvoimaista, ahtamatonta testikonetta, joka oli kunnioitettavan tehokas tuohon aikaan juuri ahtamattomana. Päällirakenteina autoissa oli miehistönkuljetuslavasta lähtien monia erilaisia asiakkaan tarvitsemia laitteita. Ulkokuoren perusteella se on selvästi vuoteen 1958 asti valmistettua L71sarjaa esimerkiksi sivuilta aukeavan konepeiton osalta. Akseleiden väliin asennetulla alusterällä puolestaan lähtee tarvittaessa tienpinnasta ikävä polanne, kun kyytiin nostetaan Jonssin kouralla annos puuta painoksi. Pitkän iän salaisuus Muurahaiskarhulla on sama tausta säilyvyyden osalta kuin suurella joukolla L36/ L50 sarjan nöpö-Scanioita: nimittäin Ruotsin puolustusvoimat. Keppejä on kuin kunnalliskodin eteisessä ja takimmaisessa perässä on myös ulosoton mahdollisuus esimerkiksi vetävälle perävaunulle. 56. Vielä mielenkiintoisemmaksi asian tekee se, että kone oli 12,5-litrainen suora kahdeksikko, jonka käyttöönottoa tuotantomalleissa tuolloin harkittiin. Pitkän iän salaisuus paljastuu osittain kuitenkin sillä, että puolustuslaitos päätti 80-luvun puolessavälissä kunnostuttaa kaksi kolmasosaa LA82-autoistaan. Scania-Vabis LA82 Vastaavia Vabiksia on Ruotsissa valjastettu mitä erilaisimpiin toimiin mutta vastaavaa täysperävaunullista täysperävaunuyhdistelmää tuskin on nähty muualla kuin Kuopiossa. sen vaikka kuormaa olisi reilumminkin ja maasto pehmeää. Niin tapahtuikin, minkä jälkeen lähes kaikki yksilöt myytiin siviiliin. Nyt vaan jäädään odottelemaan, mitä kivaa Ruotsin armeija pistää seuraavaksi poistolistalle. SCANIA-VABIS LA82 Valmistaja: Scania-Vabis AB, Södertälje, Ruotsi Vuosimalli: 1961 Moottori: DS10, iskutilavuus 10,3 litraa, 6 sylinteriä, teho 220 hv Voimansiirto: Jokapyöräveto 6x6, 10 vaihdetta, lisäksi alennusvaihde, tasauspyörästönlukot kaikilla akseleilla, voiman ulosotto kolmannelta akselilta Päällirakenne: Puuvarustus, alusterä Omistaja: Lähivaara Oy, Kuopio Ohjaamo on selvää 71 -mallistoa vaikka samaan aikaan tuotannossa olikin jo 75 -mallit. Kyseisen auton tärkeimpiä tehtäviä oli vetää tykkiä ja kuljettaa lavallaan miehistöä mitä haas- tavimmissa olosuhteissa. Tekniikan osalta auto on sekoitus eri valmistusarjoja. Tässä vaiheessa huonoimmat raakattiin myyntiin ja loppuja 23?25-vuotiaita Scanioita suunniteltiin käytettävän vielä parinkymmenen vuoden ajan
Hinta 8,50 ? Chevrolet Impala ´68 ? Brittiratojen Datsun 620 Pick-up ´75 i t t a v s ka ka ahistoriaa uudesta saak Vauxhall Viva GT ´68 . www.kla autoilun ajankuvaa ssikot.fi . 01/13 . IZh 27151 ´81 . PAL VKO 13001 MADE IN FINLAND a GT ´68 Viipale mediat SUOMALAISTA TYÖTÄ ? GSi ´88 . kis . Vauxhall Viv Valkosivuja dosta u & ristikha rrasteautojen pitkä tie Kaasuttimen korvaajan sen historiaa k tu u k ih su n e e in a to Polt Tuleva klassikko G-sarjan Mercedeksen vuosikymmenet Jorma Okker Pirteä pikkuauto a! 50 vuotta kartanlukijan Opel Corsa GSi ´88 Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi. Fargo K-160 ´68 . Opel Corsa Katsaus rengastarjontaan 08 6 4148 83 6848 2013-10 368480-1301 . Jokaisella autolla on tarina. T juhdava uT T y&ö TalTiOidMo t skvitsh Datsun -avola 01/13
Älynvälähdyksiä Saksan tekniikkamuseo, Berliini 58
Silti toimitus suosittelee yhdeksi tutustumiskohteeksi Berliinissä Saksan tekniikkamuseota. Tämä kyseinen T3 tyypin vaihtoveturi on palvellut berliiniläistä kaasuyhtiötä kivihiilivaunujen järjestelyssä. Museo sijaitsee Kreuzbergin kaupunginosassa, jonne pääsee vaikkapa metrolla kätevästi mistä päin kaupunkia tahansa. Saksalaista insinöörityötä on kehuttu paitsi pilkuntarkaksi, myös yksitoikkoisen tylsäksi. Valtavan kokoelman ääressä kuluu helposti aikaa aamusta iltapäivän puolelle. Pääsisäänkäynnin kohdalla, rakennuksen katolla, museoon saapujaa tervehtii toisen maailmansodan aikainen amerikkalaisten joukkojen käyttämä lentokone, jolla Länsi-Berliiniin lennettiin elintarvikkeita vuonna 1949 jolloin se oli saarrettu. Valikoimissa on niin perusvetureita kuin harvinaisempiakin erikoisuuksia. Ehkä germaanikansalla ei ole niistä juurikaan kerrottavaa saksalaisesta tekniikasta kiinnostuneille. Vetureiden lomassa on myös valtava pienoisrautatie, jossa on välillä mukava vaihtaa perspektiiviä. Rautatienäyttelyn olessa varsin runsas ja monipuolinen, on museon kumipyörät jätetty Audi Quattron, Kuplavolkkarin ja parin muun tutun kulkimen varaan. Itse museo on rakennettu 80-luvun alussa vanhaan Anhaltin rautatieaseman veturitalliin. Berliinissä sijaitseva Saksan tekniikkamuseo esittelee molempia suun tauksia. Koska tilat on rakennettu joskus aikoinaan oikeasti rautateiden käyttöön, pääsee vetureita tutkimaan myös niiden alapuolelta, rasvamonttujen kautta. Etenkin rautateistä kiinnostuneita on muistettu alan laajalla näyttelyllä. M useossa käydessä ei voi kokea samaa löytämisen riemua kuin vaikkapa joltain vanhalta soramontulta löytyvä hylätty vaijerikaivuri aiheuttaa. Museo on laiskan miehen harrastuspaikka, jossa paljon kalustoa tarjoillaan hopeatarjottimella suoraan nenän eteen. Toisaalta joskus on mukavampi nauttia makupaloja siltä tarjottimelta kuin rämpiä etsimässä vanhoja koneita pitkin pusikoita. Etenkin kun tarjottimella on kattava valikoima mielenkiintoista kalustoa näyttävästi esiteltynä. Saksan tekninen museo on koneharrastajan miltei pakollinen vierailukohde, jos sattuu liikkumaan Berliinissä. Museon sisällä on esillä lisäksi toinen saksalaisille tärkeä lentokone, Mathias Rustin Cessna, jolla hän lensi luvatta Helsingistä Moskovan Punaiselle torille vuonna 1987. Monta mittakaavaa Kuuden euron hintaisten pääsylippujen oston jälkeen museokierros alkaa pienempien keksintöjen näyttelyillä, joissa voi tutustua ompelukoneista puhelinkeskukseen . Muutaman minuutin reippaan kävelyn jälkeen saavutaan itse veturitallin puolelle, jossa jokainen vä- hänkään junista ja rautateistä kiinnostunut tietää olevansa oikeassa paikassa. Vetureita ja vaunuja löytyy eri aikakausilta. kaikkeen missä saksalaiset ovat mielestään olleet uraauurtavan kekseliäitä. T3 mallia rakennettiin vuodesta 1881 alkaen useamman konepajan toimesta, tämän vihreän yksilön on valmistanut Scwartzkopff vuonna 1901. 01/13 59. Halli olisi ehkä osuvampi termi kuvaamaan kohtuullisen isoa rakennusta, jonne näyttelyt on rakennettu
Rautatiemiljöötä rakennetaan jatkuvasti pala palalta täydellisemmäksi. 60. Deutsches Technik museum Avoinna: Tiistaista perjantaihin klo 9-17.30, viikonloppuisin klo 10-18, maanantaisin suljettu Osoite: Trebbiner Straße 9, 10963 Berlin-Kreuzberg Internet: www.sdtb.de 78-tonninen muisto DDR:stä vuodelta 1965. Veturi on säilynyt hyvässä ja siistissä alkuperäiskunnossa. Veturihallista löytyy myös tämä huikea pienoisrautatie jolla kokoa noin kolmekymmentä neliötä. Tämä V180 -sarja veturi edustaa Itä-Saksan yleisintä dieselveturityyppiä jonka on valmistanut Karl-Marxin konepaja Potsdamin Babelsbergissä jonne on matkaa museolta vain parikymmentä kilometriä
Kun Suomessa on yhä sähköistämättömiä rataosuuksia on hyvä huomioida että KeskiEuroopassa sähkön voimalla kuljettiin jo 100 vuotta sitten. Rixdorfin asemamiljöötä, tai ainakin pala asemalaituria on mukava yksityiskohta museossa. Laiturilta on mukava katsella vaunuihin sisälle. Vetureita on mahdollista tarkastella myös normaalista poikkeavasta perspektiivistä. Tämä virtaviivainen veturi kuuluu kolmen kappaleen sarjaan jotka valmistettiin vuosina 1971 ja -73. Esillä on myös Stasin vakoilukameroita. 61. Veturi on toiminut uudesta asti Sveitsiläisellä Rhätische Bahn:in käytössä yhdellä maailman kauneimmista alppirautateistä. AEG:n vuonna 1913 valmistunut 4/6 -mallin sähköveturi. Tätä toista kaikkiaan kolmesta valmistetusta yksilöstä käytettiin vuoteen -85 asti. Veturin ajomoottorit saavat virtansa dieselmoottorin pyörittämältä generaattorilta. Museon pienoismallinrakentajat tekevät millin tarkkoja kopioita muun muassa sukupuuttoon tuhoutuneesta kalustosta vanhojen mittapiirrosten ja valokuvien pohjalta. 01/13 Valokuvausvälineet ovat myöskin yksi huomattavasti tilaa museossa saaneista aihealueista
1920-luvulla vallattiin 600 sahan rajapyykki, 70-luvulla niitä oli enää 350 ja 2000-luvulle tultaessa enää alle pari sataa. Pääsin viime syksynä tutustumaan historialliseen tekniikan ihmeeseen sahatekniikan alkuajoilta. 62. Tasaisen tappava sahojen vähentyminen on siis piinannut viimeisten vuosikymmenien ajan tekniikan kehittyessä eteenpäin. 1850-luvulla sallittiin höyrysahojen perustamiset ja sahaustekniikka otti uuden askeleen eteenpäin. Imukaasua, Komissaario Palmu! Puun sahaamista valvottiin tiukasti 1700-luvun Suomessa aikaan, jolloin vesisahat olivat arkipäivää
Katseenvangitsijana toimii valtavankokoinen vauhtipyörä. 63
Höyrykone taas kulutti enemmän energiaa, mutta sahalta sai aina jätepuuta polttoaineeksi.. Moottori on melko mahtava lähteitä korvattiin höyrytoimisilla moottoreilla, jolloin höyryä voitiin käyttää myös lämmittämiseen. Imukaasumoottorin kaaympärille muovautui väkisinkin asutusta ja kaikenlaista sunkehittäjässä voitiin käyttää erilaisia polttoaineita, liiketoimintaa hengissäpitimiksi. Moottori saattoi olla kovakin kiumoottorit olivat kiinteästi sijoitettuja paikallismootto- sankappale. Myllytoimintaa harjoiteltiin jo polttomoottorityyppi, jossa moottorin polttoaineena 1400-luvulla, myöhemmin tuli mylly ja meijeritoimin- oli häkäkaasu eli imukaasu, joka tuotettiin omassa eritaa, melloituslaitosta ja rautatehdasta, joten Arrakosken tyisessä kaasunkehittäjässä. Silti Arrakoski on Padas- torin männän halkaisija 40 senttimetrin hujakoilla. joen vesireitin suurin koski ja on ollut jo varhain valjasImukaasumoottori oli varhainen harvakäyntinen tettu tuotantokäyttöön. Ja tämähän oli tietysti mön 1900-luvun alussa.Arrakoskelta hieman luoteeseen suuri etu tälläkin sahalla, kun sahauksesta syntyvää sijoittuu Kaukelan kylä, jossa sipuurimajätettä voitiin hyödyntää jaitsee viimeinen jäljellä oleva Arpolttoaineeksi. Imukaasumoottori moottorin rakosken teollisuuslaitos, Hämeen Kaasunkehittäjässä palavasta lanka Oy, tosin nykyään toiminta polttoaineesta vapautuva hiilidisaattoi olla sijaitsee Virossa ja tehdasrakenoksidi pelkistyi hehkuvien hiilien kovakin nus on tanskalaisomistuksessa. vaikutuksesta hiilimonoksidiksi. Alun perin Arrakoskelle perustetkiusankappale ja Hiiliin johdettiin myös vesihöyryä, tu kehräämö siirrettiin Kaukelaan jolloin syntyi vetyä. Saha ei ollut suuri, perustuivat samaan periaatteeseen. mutta sitäkin ihmeellisempi. Hyvän palamisen edellytyksenä oli että polttoaines oli kuivaa ja tasalaatuista, mutta suositeltava kosteusItsepäinen imukaasumoottori pitoisuus oli kuitenkin 10?20 prosentin välillä. Tämä kaapysähtyä kesken 60-luvulla. Joitakin tämänkaltaisia sahan voimajaksi. Seuraavana vuonna riin. Se saattoi pysähtyä kesken kaiken, jolloin reita jo pelkästään kokonsa puolesta. Yhdyskunnan halki kuten antrasiittia, koksia, turvetta sekä sahanjauhoa, kulkevan joen varrelle Anders Holm perusti kehrää- rimoja ynnä muuta puujätettä. Hanno- sahan työntekijät joutuivat seisomaan toimettomana verilainen Gerb-Körting ilmoittautuu ja odottamaan, kun konemies yritti saada koneen taas tämän mahtimoottorin valmista- käynnistymään. Tikut, Mainiemessä sahaa pyöritettiin höyryllä ja Palsan sa- puru ja isot kappaleet sekä laho puumateriaali tuottivat halla ensin vedellä sekä myöhemmin höyryllä, mutta erilaisia ongelmia palamisprosessiin ja maksimaalisen Kaukelassa olikin imukaasumoottorisaha. Imukaasu- hyödyn saamiseen. Kaukelaan Holm pesuseos kulki sitten puhdistimen rusti järven rannalle myös sahan ja välisäiliön kautta itse moottokaiken. 1939?1940. Sotavuosina autoissa käytetyt saha aloitti toimintansa ja sitä jatpuukaasumoottorit eli häkäpöntöt kui kolmen vuosikymmenen ajan. holmin saha Teksti ja kuvat: Joona Hamm 64 P adasjoen Arrakoski, maakunnallisesti arvokas teolli- ilmestys koko komeudessaan, kun vauhtipyörä on halsuusympäristö, sijaitsee hieman sivussa Päijänteestä kaisijaltaan kolmisen metriä ja yksisylinterisen mootparin pienen järven välissä
Siitä on jäänyt todisteeksi seinille lukuisat raapustukset nuoren väestön mielenilmauksista. Viime syksynä saha koneineen ajautui myyntiin ja paikallinen asukki sattui huomaamaan kiinteistövälityksen lipetit tien varressa. Pikainen tutustuminen ja koko tontti meni kaupaksi hyvinkin nopeasti. Seinät on raapustettu täyteen nimimerkkejä ja rakkaudenosoituksia. Tontille nousee omakotitalo ja sahahistoria tällä tontilla haudattiin lopullisesti. ja uhkuu työläishistoriaa jokaisella tiilellään, vaikkei kovin suuri olekaan. Vauhtipyörästä voima siirtyy hihnan välityksellä huoneen päässä olevaan valta-akseliin, josta se menee akselin välityksellä itse saharakennukseen. Sahan sementtitiilinen konehuone muistuttaa todellista vanhan kansan ?voimahuonetta. Eikä saha ihan tyhjil01/13 lään ole ollut viimeisiä vuosikymmeniäkään. Paikallisten nuorten rakkauden tunnustelemisessa ja kokoontumispaikkana se on myös ehtinyt toimimaan, niin kuin näille monesti käy. Tai ei ihan lopullisesti, sillä imukaasumoottori, häkäpönttöuuni, raami ja kanttisaha myytiin köntässä Pohjanmaalle, josta käsin on luvattu kunnostaa käyttökuntoon koko komeus. Täysin toimintakuntoon jääneet Bolindersin raami ja kanttisaha ovat jykevästi paikallaan. Valta-akselilta hihna kuljettaa voiman raamisahalle. Rakennuksen toisessa päässä seinän takana on itse polttokattila. Uuteen kotiin ja kuntoon? Holmin saha oli käytössä 70-luvun loppupuolelle asti, sen jälkeen se on seisonut joutilaana tähän päivään asti. Loppusyksystä Padasjoelta lähti noin 30 tonnia rautaa kolmella lavetilla kohti uutta tulevaisuutta. Konehuoneen vieressä kohoaa pitkä punainen puurakennus, jossa sijaitsee itse saha. Toivomme kovasti, että tämä hanke toteutuu. 65
Maanviljelyksen rinnalla talon traktorilla urakoitiin lisätienestiä tilalle. 70-luvun alussa Kyllönen toimi myymäläauton kuljettajana, kunnes osti oman kaivinkoneen ja ryhtyi kaivinkoneyrittäjäksi. Samanmallinen henkilöauto eli PV 444 on jo ennestään museorekisteröitynä. Mossesta Rolls Royceen, ivasta ihailuun Kun autoharrastus lähti käyntiin, ei sitä enää saanut seisautettua. ?Reilun 40 vuoden aikana olen entisöinyt parikymmentä autoa ja melkein saman verran traktoreita?, Kyllönen laskee. ?Tämmöinen tauti tuli, eikä ole vieläkään hellittänyt?, mies valittelee. Nyt reilut viisikymmentä vuotta myöhemmin kotitallissa on valittavana useita eri-ikäisiä kulkupelejä, joiden kanssa puuhasteluun Antero saa eläkepäivien alettua keskittyä kokopäivätoimisesti. Teksti: Lea Lahti Kuvat: Sami Korhonen A ntero Kyllönen muistelee ensiaskeleitaan koneiden parissa seuraavasti: ?Olin uteliaana ja tiedonhaluisena pikkupoikana innokkaasti isäukon mukana, kun hän rakenteli venemoottoreita 6-sylinterisistä autonmoottoreista. Kyllösen omat käyttöautot ovat 1970-luvulta lähtien olleet Volvoja. ?En ole merkkiä vaihtanut, eikä sitä ole tarvinnut katua: koskaan ei ole vielä Volvo tielle jättänyt?, hän kehuu. Parhaillaan työn alla on ?56 pakettimallinen Volvo, joita tehtaan historiikin mukaan on valmistettu vain 50 kappaletta. Seppiä ja mestareita Antero Kyllönen Vaneriautosta vanhaan rautaan Antero Kyllösen ensimmäinen ajoneuvo oli isän vanerista tekemä auto. Pellolla koneeksi käy vaikka Massikka, yömatkat Ritva taittaa ´64 Neckarilla.. Tallista löytyy myös pienehkö Volvo F407 -kuorma-auto kuljetuksia varten. Siitä lähti alulle innostus kaikenlaisiin koneisiin ja samalla taito niiden purkamiseen sekä kasaamiseen lähti pikkuhiljaa karttumaan.? Kyllösillä oli maatila, ja vuoteen 1969 asti maanviljelys oli Anterollekin pääasiallinen toimeentulon lähde. Diesel-S60:sen rinnalla apuautona ympäri vuoden kulkee Volvo P210 vuodelta 1964. ?Parantumiseen saattaisi auttaa, jos emäntä olisi tälle harrastukselle vastahakoinen, mutta kun myös hän on ollut 66 Talon emäntä on ollut mukana harrastuksessa alusta saakka. Kun taidot karttuivat, kymmenkesäisenä valmistui omin käsin kasattu mäkiauto, joka oli niin houkutteleva ajopeli, että Anteron kotiin seuroja pitämään tullut pastorikin halusi ajaa sillä. Pienen miehen hartain toive oli kuitenkin se, että saisi jonakin päivänä ihan oikean oman auton. Olen kaivanut 7?000 kilometriä ojaa kaivurilla, ja kun siihen laitetaan muut kaivuutyöt päälle, niin onhan siinä saanut kaivinkoneen kopissa istua tovin jos toisenkin?, mies päivittelee. harrastuksessa mukana alusta lähtien, se vaan pahentaa taudinkuvaa?, harrastaja jatkaa pilke silmäkulmassa. Anteron vaimo Ritva ajaa päivittäiset työmatkansa ?64 Neckarilla. Hän lunasti Lentiirassa sijaitsevan kotitilansa kaivinkoneyrityksen tukikohdaksi. ?Tein kaivuuhommia 40 vuoden ajan
67
?Tämä on sellainen hupivehje, joka kiinnostaa näyttelyissä kovasti lapsia ja isoja lapsenmielisiä?, omistaja kommentoi. Kyllönen löysi laitteensa perään runko-ohjattava vaunun Pielavedeltä. 68 painaa 300 kg?, Antero tietää. ?Laituritraktorit hävitettiin aikanaan vaarallisuuden takia; ne olivat herkkiä kaatumaan, eikä niissä ei ollut turvakehikkoa. Ajo-ominaisuudet ovat huonot, mutta se kulkee hyvin.? Kyllönen on saanut todistaa vuosien varrella selvän arvostuksen nousun harrastuksessaan. ?Vielä 1970- ja 80-luvuilla vanhojen ajoneuvojen harrastaja sai osakseen ivallista pilkkanaurua . Seppiä ja mestareita Antero Kyllönen Vuosimallin 1955 ja 1970 Sisut varmistavat sen, että kuljetuskapasiteettia löytyy riittävästi omasta takaa. Pieni Hitachi-merkkinen ?eläkeläiskaivinkone. pitää puolestaan huolen siitä, ettei kaivuutöitä tarvitse teettää toisilla. Anteron ensimmäinen oma auto 1960-luvun lopussa oli piikkinokkaMosse. mutta sehän vaan lisäsi sisua, kun suureen ääneen ihmeteltiin, että mitähän noillakin romuilla vielä tehdään?, Antero muistelee. ?Nyt kaiken vanhan kaluston arvostus on noussut ja pilkkanauru on vaihtunut hyväksyvään hymyilyyn?, harrastaja on huomannut. ?Pääsääntöisesti olen ostanut melko huonokuntoisia aihioita, jotka olen omin käsin purkanut, kunnostanut ja kasannut, mutta nyt olen ostanut muutaman valmiinkin ajoneuvon, muun muassa ?59 Rolls-Royce Silver Cloudin.?. Samanlainen on ollut käytössä myös Kajaanin asemalla; sillä on kuljetettu ratapihalla postia ja muuta tavaraa, minkä lisäksi sitä on talvisin käytetty auraukseen. ?Laituritraktori on Volvon tekniikalla ja siinä on järeä Valmetin tru?Vielä 1970- ja 80-luvuilla kin taka-akselisto. Vaikka se on ulkovanhojen ajo neuvojen harrastaja mitoiltaan varsin sai osakseen ivallista pilkka vaatimaton, se painaurua - mutta sehän vaan lisäsi naa kaikkiaan 1?500 kg ja jo pelkkä tasisua.? kalokasuojakappale Antero on aktiivinen myös kerhotoiminnan puolella. Hän onkin yksi Kuhmon Mobilistien perustajajäsenistä. Laituritraktorin ulkonäkö on Anteron omaa käsialaa, se on rakenneltu vanhoista auton ja traktorin osista. Ferguson, Fiat, Normag, Massey Harris, Zetor ja Valmet, lisäksi telaketjuvetoisiakin laitteita löytyy kaksin kappalein; Oliver ja Allis Chalmers. Uutta kalustoa on tulossa, sillä Amerikasta on tilattu ?35 Farmallriviviljelykone, jossa on etupyörät rinnakkain edessä ja rautapyörät takana. Yksi Kyllösen erikoisimmista laitteista on Valmetin lentokonetehtaalla aikoinaan valmistettu VR:n käytössä ollut laituritraktori. Omistajan tietojen mukaan se on kulkeutunut turkulaisesta museosta Tuusulan kautta Kuhmoon. ?Harmittaa, kun ei tullut jätettyä sitä talteen?, mies kertoo. Parasta aikaa tallissa valmistuu ?65 Moskvitsh Elite ja löytyypä kokoelmista niin Skoda, Jalta, Dodge, Triumph kuin Simcakin. Traktoreita edustavat mm
?Tämä on hajonnut kesken työrupeaman, tuotu hevosen reessä pois, ja tilalle on viety Fordson Major.? 01/13 69. ?Laite oli joka puolelta repaleinen, ei voi paljon pahemmaksi kone enää mennä. Näitä oli aikanaan kaksi kappaletta käytössä Kajaani-yhtiöillä; niillä on aurattu ja poljettu hevosteitä?, Kyllönen tietää. Oliver OC-3 vuodelta 1952 oli haastava entisöinti
Kuhmon Mobilisteihin kuuluu 300 jäsentä ja se on valtakunnallinen yhdistys, jonka kotipaikka on Kuhmo. Vielä näin jälkeenpäinkin ajatellen se on henkilökohtaisessa harrastehistoriassa mieleenpainunein ja mahtavin tapahtuma, missä olen ollut osallisena. Kyllönen onkin yksi kerhon perustajajäsenistä. Aiemmin Antero Kyllönen toimi aktiivisesti Kainuun Mobilisteissa, mutta kun Kuhmoon päätettiin perustaa vuonna 2009 oma yhdistys, siirtyi hän sen jäseneksi. Osa vierailijoista oli entuudestaan tuttuja ja monta uutta tuttavuutta solmittiin siinä samalla.? Kyllösen harrastustilat omako- titalon pihatallissa eivät ole ruhtinaalliset, mutta se ei entisöintitahtia haittaa eikä rajoita: 25 neliön tilassa on kunnostettu kaikki kuormaautotkin. ?Rungon kunnostuksen ja projektin kasausvaiheen olen joutunut tekemään vuokratiloissa?, harrastaja toteaa ja jatkaa: ?Pienissä tiloissakin onnistuu, kun ei pidä kiirettä ja ottaa aina yhden osan kerrallaan työn alle.? ?Ammattilaisen apua tarvitsen vain verhoilussa ja kromauksissa. Myös ajoneuvojen maalaukset on teetetty ammattilaisella, mutta työkoneet olen maalannut itse osina omassa tallissa.? Hitsaus ja pienimuotoinen verhoilukin onnistuu omissa tiloissa. ?Kaikista hienoin hetki harras-. Seppiä ja mestareita Antero Kyllönen Entisöintihommissa Kyllönen luottaa ulkopuolisiin ammattimiehiin osassa työvaiheita, mutta paljon tapahtuu myös miehen omassa verstaassa. 70 Seuratoimintaa Kuhmossa on varsin vireää harrastetoimintaa vanhojen ajoneuvojen saralla. Kerhon omistuksessa on kiinteistö Kuhmon keskustassa, johon mahtuu kymmeniä jäsenten ajoneuvoja talvisäilöön. Kyllösen neljä vanhinta autoa ovatkin säilytyksessä kerhon tiloissa. ?Olen myös Veteraanikuormaautoseura Vetkun jäsen ja sitä kautta kuulun myös SAHK:iin, jonka jä- sen olen ollut Kainuun Mobilistien kautta jo 1980-luvun alkupuolelta lähtien?, Kyllönen kertoo. Harrastuksen parissa on tullut vietettyä monia hienoja hetkiä, mutta yksi on ylitse muiden: kuorma-autojen vierailu syntymäkodin pihalla. ?Se oli ikimuistoinen näky, kun Vetkun Pohjoisen Keikka pysähtyi Lentiirassa. Oli melkein kuin sotakoneisto olisi tullut pihaan, kun vanhat koneet savusivat, jytisivät ja ajoivat komeassa kulkueessa pihaan
?55 Sisu K25SH oli työläs entisöitävä. ?Yritin ostaa sitä omakseni 15 vuotta ennen kuin viimein onnistuin saamaan kaupat. Vuodesta 1955 lähtien lentokentällä lumenauraushommissa TVH:lla kymmenisen vuotta ollut auto jäi pois käytöstä moottorin hajottua. sihtikeuloja löytyy kyllä, mutta tätä kapealla ja korkealla keulalla olevaa valtion mallia ei ole montaa.? tuksen parissa on se, kun laitteen saa toimimaan ja projekti alkaa elää. Esimerkiksi ?50 Volvo T-23 -traktori oli ostaessa niin ruosteinen, että en ole koskaan ennen sellaista nähnyt. Myyjäkin sanoi, että se ei kyllä varmasti koskaan enää liiku omin voimin, mutta olen sillä nyt jo ajellut?, Kyllönen iloitsee. ?Tämä harrastus on tauti, jota sairastaa tuhansia ihmisiä Suomessa. Muuten tämän kanssa pärjää kyllä, mutta harmittaa vaan, kun rahaa menee koko ajan ja tilanpuute vaivaa, eikä voi hankkia niin paljon projekteja kuin haluaisi?, Kyllönen kertoo nauraen. ?Joitakin ajoneuvoja olen myynyt pois, jotta olen saanut tilaa uusille. Olin kahden minuutin kuluttua rahat kourassa ja niin sain sen ostettua. Autoon on sittemmin vaihdettu oppilastyönä dieselmoottori sekä vaihtolavalaitteet ja se on 1980-luvulla myyty huutokaupalla. Tämä ei ole Kontio vaan K-25?, Kyllönen kertoo. ?Siviilikäyttöön myytyjä verkkomaskilla varustettuja ns. Ja koko ajanhan pitää tutkia nettiä, josko löytyisi taas joku uusi mielenkiintoinen projekti.? 01/13 Vanhojen koneiden harrastajilla tuntuu olevan yksi yhteinen piirre: tarkkoja raja aitoja ei juuri pystytellä. Anteron tiloista löytyy kaikkea maamoottoreista vanhoihin henkilöautoihin ja mopedeihin. 71. Omistaja oli kertonut naapurille, että taitaa sittenkin myydä auton pois. Vain muutamia samanlaisia on museorekisteröitynä Suomessa, mutta erilaisella kopilla
Italialaisia oli käytössä runsaat ja ranskalaisia vajaat 300 autoa. Autokaluston uusimistarve oli melkoinen, mutta kustannukset nousivat vauhdilla. Rekkojen eli puoliperävaunujen määrä oli laskusuunnassa, mutta täysperävaunujen määrä kasvoi jyrkästi. Uusi ja uudehko kalusto oli järeämpää. Vuoden 1973 lopussa yleisin kantavuusluokka olikin 8?10-tonniset, joita oli lähes 10?000. Noin perusteellisesti olivat vähenneet ennen yleisimpiin kuuluneet. Pitemmän aikaa oli kuormureiden yleisin kokoluokka ollut kantavuudeltaan 6?7-tonniset. Yli kymmentonnisia oli noin 4?000 ja lisäksi rekisterissä oli noin 2?500 vetoautoa, joille kantavuutta ei tilastoitu. Aiempien vuosikymmenten merkkikirjavuus oli vaihtunut muutaman merkin asetelmaksi, ja samalla kuormurit edustivat enää neljää tärkeää valmistusmaata: Ruotsia, Englantia, Länsi-Saksaa ja Suomea. Kuusi merkkiä erottui suosiossaan selkeästi: Scanioita ja Scania-Vabiksia oli liki 9?700 kappaletta, Volvoja melkein 8?900, MercedesBenz ja Bedford pääsivät yli 7?000:n, Sisuja oli 6?128 ja englantilaisia Fordeja noin 4?500. Vanajia oli liikenteessä 1?227 ja Fargoja noin 900 kappaletta. Rekisterissä olevista ruotsalaismerkkien 72 osuus oli noussut vuoden mittaan parilla tuhannella, kun taas muista valmistajamaista kotoisin olevien autojen määrissä ei tuntuvia muutoksia ollut. Ammattiautoilijoilla eli yrittäjillä autoista oli aika tasan puolet. Ojanen 1 970-luvun ensimmäiset vuodet vähän notkahduksissa ollut kuorma-autokauppa ehti piristyä vuoden 1973 kuluessa, ja uusia autoja rekisteröitiin 5?230 kappaletta. Vuoden lopussa käytössä oli runsaat 48?700 kuormuria. Jos autoissa oli kantavuusongelmia, niin autoilijoilla riitti kannattavuusongelmia. Teksti: Olli J. Säiliöautoja oli tuolloin lähes 2?600, perävaunuja noin 21?000 ja puoliperävaunuja vajaat 5?000 kappaletta. Energiakriisin kuormurit ja kuormuriliikenne Energiakriisi 1973?74 iski kuomuriliikenteeseen hankalassa vaiheessa. Neuvostoliittolaisia oli enää 174 ja yhdysvaltalaisia 121. Maamme tieverkko kesti jo raskaampaa liikennettä ja kuljetusten tarvitsijat olivat hyvin kiinnostuneita lisäämään autokuljetusten osuutta tavaraliikenteessään. Sisuja oli myyty sen verran, että kotimaisten yhteismäärässä oli parinkymmenen auton lisäys. Odotuksissa ja valmistelussakin oli kuormureille sallittujen painojen korottaminen. Pelkästään vuoden 1973 kuluessa niiden määrä kasvoi noin 4?700:lla.
Ja tähän tilanteeseen tuli sitten 1973 syksyllä raju tärähdys Lähi-Idästä. Kuormureille sallitut suuremmat painot auttoivat Sisua. 01/13 73. Kuitenkin autoilija-yrittäjien tulopuolta säädeltiin tarkoin kuljetusmaksujen ollessa viranomaisten määräämiä. Suomessa polttoaineiden hinnat seurasivat kehitystä hitaammin, mutta seurasivat joka tapauksessa. Joulukuun alussa KAL eli kuormurialan keskusjärjestö esitti viranomai- Volkswagenin osia käytellen rakennettu, Max Johanssonin suunnittelema Teijo ei lavastaan huolimatta ollut ?oikeasti? kuorma-auto. Muutkin kustannukset olivat kasvaneet. Ehkäpä se oli liian askeettinen hintaansa nähden, ja sitä paitsi tehoa puuttui. Merkki jäi lyhytikäiseksi. N-sarja oli Volvon uutuus juuri energiakriisin kiehuessa voimallisimmin. Sikäläisen sodan vuoksi öljyä vievät arabimaat julistivat länsivallat öljynvientisaartoon, ja muutkin öljyntuottajat kiirehtivät nostamaan raakaöljyn hinnan pienessä ajassa nelinkertaiseksi. Uusille Volvoille löytyi kuitenkin ostajia niin, että se kavensi Scanian etumatkaa Suomen eniten rekisteröitynä kuormurina. Sisujen suosio oli 70-luvun puolimaissa sen verran suuri, että koko kuormurikantaa ajatellen se ohitti englantilaiset entiset suosikit. Valtiovallan harjoittama hintavalvonta ei juurikaan vaikuttanut autoliikenteen kannalta tärkeisiin kustannuksiin. Kannattaako enää kuljettaa? Järeytyvää kalustoa oli tarvittu ja sitä oli entistä isommilla rahasummilla hankittu
Kun tariffiasiat eivät tuntuneet etenevän, päätyi KAL karskille linjalle. Mersulla oli tarjottavana kalustoa kaiken kokoisiin kuljetuksiin. Tammikuun loppu oli sitten asioista päättäville vilkasta aikaa, kun eri viranomaisten ja säätelijöiden kiistelyissä tarvittiin ministeritason osanottajiakin. Tilanne ratkesi helmikuun alkaessa ja kuljetusten keskeytysuhka purkautui. Kuorma-autokuljetusten ilmoitettiin seisahtuvan helmikuun alkupäivinä. Puutavaran kuljetuksessakin merkki oli vahvasti mukana. sille kuljetustariffien korottamista 16 prosentilla. Kaikesta tiukkuudesta huolimatta uusien kuormureiden myynti oli vuosina 1974 ja 1975 aina muutamia kymmeniä autoja suurempi kuin edellisinä vuosina. Näiden aikojen kuormurivalikoimaan esiteltiin tarmokkaasti Fiatin 50-sarjaa ja Mercedes-Benzin 1632/2632-mallistoja jo ennen kriisin puhkeamista. Merkin suosio hiipui sitä mukaa, kun autojen kantavuudet kasvoivat. Uutta kehiteltiin toki muidenkin merkkien toimesta. Ammattimiehille uutuuksiaan esittelivät mainoksissa reippaimmin markkinajohtajamerkit, aika ajoin muutkin. Valtiovallan puolella ahkeroitiin erilaisten energian säästökampanjoiden ja säännöstelysuunnitelmien parissa. Seuraavana syksynä Scania järjesti 32 paikkakuntaa kattaneen näyttelykiertueen. Aiemmin alkaneisiin kuljetuksiin sovittiin ylimääräinen polttoainelisä ja tammikuun lopun jälkeen alkaneisiin kuljetuksiin hyväksyttiin 14?15 prosenttia lisää. Vuoden 1974 mittaan taksoja tarkistettiin edelleen. Kuormuriliikenteen suuriin merkkeihin ?Petteri. Autojen ja varustelumahdollisuuksien lisäksi esiteltiin erityisesti Daimler-Benz-yhtymässä kehitettyä kuljetuskustannusten seurantajärjestelmää. ENERGIAKRIISIN KUORMURIT 60-luvun alkupuolella Bedford oli ollut eniten myyty kuormurimerkki ja yleisin näky kuormuriliikenteessä. Uusien mittojen mukainen 350 hevosvoiman LT-145-puutavara-auto herätti ehkä eniten huomiota. Kuljetusten taloudellisuus, kuormurei-. Esimerkiksi puutavaran kuljetusmaksuista tehtiin keväällä uusi sopimus 16?32 % edellistä korkeammilla hinnoilla. Lisäksi sovittiin, että lisää korotetaan sit74 ten, kun kustannukset kohoaisivat kuudella prosentilla. Taloudellisuus korostuu Kuormureiden paino- ja kantavuusrajojen korottaminen eteni päättäjä- ja virkaportaissa. Esittelytilaisuuksia järjestettiin näinä aikoina vähemmän kuin takavuosina. Sitä ei sanottu autonäyttelyksi vaan kuljetustalousnäyttelyksi. silti kuului 70-luvun puolimaissakin. Mercedes Benz oli ?kuomuri-Suomen? pronssimitalisti, eli kolmanneksi yleisin merkki. Mercedes Benzin näyttelykiertue vuoden 1974 lopulta seuraavaan kevääseen saakka oli alan huomattavin tempaus. Koska näistä asioista oltiin etukäteen hyvin tietoisia, vaikutukset autokaupassa olivat tuntuvia. Kesällä 1975 tulivat voimaan 10 tonnin akselipaino ja 16 tonnin telipaino. Perävaunuyhdistelmän painoksi sallittiin 32 tonnia, ja tietyillä teillä 3 tonnia enemmänkin. Maahantuoja Vehon liikkeissä ja piirimyyjillä näyttely viipyi pari-kolme päivää kerrallaan. Erilaisiin tarpeisiin varusteltuja Mersuja oli esitteillä kahdeksan kappaletta
1970-luvun alkuvuosina Fiatien tuonti kasvoi riuskasti, ja markkinointi oli huomattavaa. Kaikesta tiukkuudesta huolimatta uusien kuormureiden myynti oli vuosina 1974 ja 1975 aina muutamia kymmeniä autoja suurempi kuin edellisinä vuosina. den kokonaistaloudellisuus ja monet muut talouteen viittaavat sanonnat ja kehaisut kuuluivat erottamattomasti kaikkeen mainontaan ja esittelyyn auton merkistä riippumatta. Eipä vaikutusta tehnyt sekään. Kuormurikaupan suuntaus ei 1975 aikana muuttunut, joten vuosikymmenen puolivälissä valtakunnassa oli 50?905 kuormuria. Scania ja Volvo olivat runsaan 10?000:n määrillään kirkkaasti kärjessä. Mersuja oli lähes 8?000, Sisuja 6?548 ja seuraavina Bedford ja englantilaiset Fordit puolenkymmenen tuhannen määrillään. Vanajien ja Fargojen määrä jäi alle tuhannen. Niissä nostettiin bensiinin kulutuslukemat jo isommalla esiin kuin tehot tai nopeudet. Ford ja Bedford esittelivät maailmalla uusia raskaita ajokkeja, mutta meille ne eivät vaikutusta tehneet. Fiat oli 1920-luvulla ollut vähän aikaa kuormurina yleinen, mutta unohtunut sitten pitkäksi aikaa. Muut jäivät alle 200 kappaleen. Kuorma-autokauppa oli 70-luvulla keskittymässä vain muutaman suosikkimerkin ympärille. Kuormurien kohdalla ei sentään yksinkertaistettu asioita niin paljon kuin henkilöautojen mainonnassa. Englantilaisperäisten määrä oli vähennyt 12?500:n tietämiin, länsisaksalaisten määrä taas noussut lievästi. Kotimaisia merkkejä liikenteessä oli parikymmentä enemmän kuin vuotta aiemmin. Huomionarvoinen muutos tapahtui vähemmän yleisten merkkien kohdalla. Uutena kotimaisena esiteltiin kevyt Teijo, oikeastaan avopakettiauto. Silti tarjolla oli muitakin, kuten esimerkiksi Magirus. Maahantuojaksi Suomen Koneliikkeen jälkeen tullut Berner ei tätä saksalaismerkkiä suurten joukkoon onnistunut nostamaan. 75. Fiatin menekki nosti italialaiset valmistusmaatilaston viidennelle sijalle, ja japanilaiset autot olivat lukumäärässä ohittaneet ranskalaiset ja nyt tilaston kuudentena. Niitä ei siis teillä tavattoman usein nähty. Scania esitteli näissä vaiheissa monta huomattavaa uutuutta: keskiraskaat 81 ja 86 sekä järeät 111 ja LB80. Tämä tietenkin sopi valtakunnassa säädettyyn yleiseen 80 km/h kattonopeuteenkin... Liikenteessä oleva kuormurikanta muuttui entistäkin ruotsalaisvoittoisemmaksi. Vuoden 1974 lopussa rekisterissä olleista noin 50?500 autosta ruotsalaismerkkisiä oli noin 20?500. Volvo kohenteli aiempia mallejaan ja esitteli kevyempään päähän uudet N- ja F-sarjat. Seuraavina olivat Fiat, Toyota, Hanomag, Renault ja Opel. Italialaisia oli alle 500, japanilaisia ja ranskalaisia alle 01/13 300 kappaletta
Malleja oli useampi lähinnä kantavuus- ja pituus- sekä korivariaatioita, mutta peruselementit pysyivät samoina varaosasaannin helpottamiseksi. Allekirjoittaneelle Krazit, Zilit sekä Uazit tulivat hyvinkin tutuiksi kapineiksi Kymenlaakson maisemissa, tosin suurin osa vanhasta kalustosta on äänestetty jo huutokaupan vasaran alle ja näin päässeet harrastajien ulottuville. Moottorina pauhasi Chevroletin 215 cid, 85-hevosvoimainen OHV-kuutonen. Keräsin tähän muutamia välähdyksiä pusikoista ja teiden varsilta meiltä ja muualta. Kanadan Ford Motor Company ja Chevrolet laittoivat viisaat päänsä yhteen brittiläisten kanssa ja tuloksena oli hyötyajoneuvo sotatantereille, jota kylvettiin ympäri Eurooppaa. Itsekin olen noista toverien lahjoista päässyt nauttimaan palve- lukseni aikana. Ohjaus oli oikealla ja korimuotoilu melkoisen särmikästä, kiitos brittien. Korimallit nimettiin numeroin 11,12,13. 13 sai uudemman ?muotoilun?. Maastokuorma-auton särmikäs korimuotoilu tuo tuulahduksen mielensopukoihin amerikkalaisesta SWAT-tiimistä, mutta tämä taitaa olla kuitenkin itäisemmän suurvaltion tuotoksia. 76 Tämä hieman tuoreempi AT-S-yksilö oli lahtelaisen sekatavarakerääjän pihalla, nyttemmin vaihtanut jo isäntää.. No. RAUHASSA RUOSTUVAT Teksti ja kuvat: Joona Hamm aamukampaa kaivellessa Näin vuoden alussa, kun osa nuorukaisista astuu taas armeijan vihreisiin, on hyvä aika esitellä aiheeseen sopivaa kalustoa. Jos jollain niin puolustusvoimilla ainankin on ollut ajan mittaan niin omasta kuin rakkaan Neuvostoliitonkin puolesta kaikenlaista kivaa kalustoa käytössään
Kraz pysyy paljon vakaammin oikeinpäin. Sen voi todistaa moni sotilaskuljettaja, joka on päässyt tuntemaan suuren maan mahdin silta- ja ponttooniajoneuvojen parissa. Chevrolet C30, Suomessa tunnettu paremmin UNRRAnimellä, joka kuitenkin tarkoittaa liittoutuneiden avustusjärjestöä. Syntyi L33-sarja. Huomaatko eron. Paremmin tunnettu lempinimi Valp tarkoitti ?pentua?, kiitos kömpelön ulkonäön. Kova menijä armeijan leivistä, tosin tämä yksilö saattaa olla eteläntuontikin siviilivärinsä puolesta. Pönttö-Gazeja silmän kantamattomiin. No ei ihan, mutta uskollinen pihavartio toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää ohikulkijalle. Tempo A600 tai meillä enemmänkin Vidal?nimellä tunnettu kaksisylinterinen kakstahtimoottorinen lava-auto. Tervetuloa Raatteen tielle. Alun perin moottorina käytettiin B16-bensiinimoottoria, myöhemmin tuli käyttöön B18 ja 70-luvulla C303 sai aisojensa väliin kuusisylinterisen B30:sen. Blitz on vähän niin kuin Kraz, mutta ei sinne päinkään. Srednij eli Tykistön vetäjä . Tämä on nyt se no. Saksa toimitti näitä kyseisiä vaunuja vuosina 1941-43 yhteensä 200 kappaletta sotatantereelle, mutta suurin osa autoista sijoitettiin silti Helsinkiin kotirintamalle erilaisiin kuljetustehtäviin. 1950-luvun alussa Volvo sai tehtävän synnyttää Ruotsin armeijalle maastoajoneuvon. keskiraskas, tuttavallisemmin vain AT-S. 13 . Miehekästä jos mikä. Hilpeämmän värinen purkki-UAZ. Komeutta on liikuttanut kokonaan kevytalumiininen 38,8-litrainen diesel-V12 . uudelleen muotoiltu hyttimalli. 77. Nelostien rakennustöissä. The Canadian Military Pattern eli CMP-kuorma-autoja käytettiin sotien jälkeen Suomessa mm. Tämä on Artillerijskij Tjagatsh
H. 2100 ?. H. 40 ?. Venäläinen asepuku + mantteli ja koppalakki, koko 52?54. Mr-rekisterissä, hieno. 50 ?. 040-5420839, Vaajakoski. 08-5453657, Tyrnävä Myydään hiotut kampiakselit. H. 0504121193, Kuopio Metsäkärryn tai maansiirtokärryn renkaita 14 x 20 radial, hinnat 37 euroa/kpl, 0400-533442, 134157 Metsäkärryn renkaita/vanteita: 11,2x24, 12,4x24, 13,6x24, 14,9x24, 400x26,5, 600x26,5, 23,1x34, 800x38, 900x38, 650x42 ym. 8000 ?, 050-3068435, 78 134142 Myydään moottoripyörä IC-350, vm. 5000 ?, sis. Mäntiä ja männänrenkaita, IC, Ural ja Dnepr. Ketjupurku, sopii Scanian alustalle vm. -96, H. Miliisiperä. Markkinat Osta ja myy kalustoa Myydään Ford Fordson Thames V7 -47 Museo kuorma-auto, H. 19900 ?, 050-3068435, 134141 Dolly Museoitavaksi tai käyttöön Perävedolla, suunnanvaihtajalla, Austimen vetokidalla varustettu, H. Opel Rekord -63 ja Peugeot 404 -63 + laakerit. alv. 988 ?, 0400-533442, 134158 Myydään hakekontti 45 m3. Hionnan hinnalla. 08-5453657, Tyrnävä GAZ 53 -59 3.5 l suora kutonen, toimiva, H. -61
1500 ?. Veturin kynttilälamppu, tosi vanha, vaihdemies konduktööri 60e. Wire alumiininen pakosarja 20e. . alk. 800 . Jakolaatikko, H. Vetävä taka-akseli, hyvä, H. (08) 430323 KAUPPA JA LUETTELOT NETISSÄ www.konekorjaamo.fi 00/00 Tuotteet myös verkkokaupastamme: WWW.STORENVARI.FI Avoinna: Arkisin 8-17 . Työkoneiden osat Puh. Toyota HT 12, turbomoottori ja vaihdelaatikko hyvät, ajettu 250 tkm, H. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi VIELÄ PERINTEISIÄ AUTOMAALEJA SAATAVANA! VARAOSAT TRAKTOREIHIN . 040-5420484, Savero Varaosia: Perkins 63544 moottori osina. Bensa/petrooli moottoreiden kuparisia tankkeja 50-80e. Vaasa (06) 317 6033 . 0400-125689, Ylikärppä Myydään osia BM-10 osia, MAN 4L1 osia, Valmet 33 D takapään osia, Scania Vabis 66 dieselpumppu Bosch, 0400-615170, Vantaa Osia ja tavaraa BMW maamoottorin äänenvaimennin 50e. Kuvia pyydettäessä ilkka.eronen@gmail. com, 0400-648141, Pyöräkoneen rengas 20?x24?, Dunlop 12PR n. Puh. MAN Ruotsinsalmi kaksi arkkua em. Närpiö (06) 2242185 79. Fordson messinkinen ala-imu kaasutin (-38?) 100e. Valmet 361/565/500 sivupelti Uusi peltivalmis osa. Nivelakselien osat . 050-9189163, Kauhava Varaosia: kuorma-auto Volvo L363T8, 4100-56, moottori, vaihdelaatikko. 0400-535675, Kruusila Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. Konehuolto T. osia. 50% ehjä. Jawa 175 ja 250 purkuosia. 2500 ?. Voi myös tehdä tarjouksen. Vetävä etuakseli, hyvä, H. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto . 040-8669806, Vaajakoski Varaosia: MAN 63, 5 l, vm. 350 euroa. Kardaani, jouset yms. 08-5453657, Tyrnävä Strömberg Sähkömoottori 10 KW Katkaistu Fordson traktorin moottori 2 sylinteriseksi (aihio), 0400-615170, Vantaa Varaosia: Zetor 25:n vetokoukku, Fordson Majorin loki, Valmet 15:n loki ym. Kokkola (06) 830 2334 . laivan koneen erikoistyökalut yht. 10 ?. -65. Fiatagri, Case IH, Ford, New Holland, MF, Zetor, Leyland, DB, Same, Nuffield . Aurojen osat . 10 luvun auton kuparinen bensatankki (Opel?) 120e. Mörkömajorin tankki, kansi, öljypohja, H. Iso puhalluslamppu 50e. (08) 430311 Fax. 1500 ?. Hinta 39 euroa/kpl, pari 75 euroa, 040-5193472, Lappeenranta 134155 Vanhoja k-auton renkaita puupuolaisia 6,50 x 20 2 kpl, H. Valmet, natikka-traktorit, MB-kuorma-autot jne. 99 ?, 0400533442, 134156 Myydään öljynsuodattimia 70/80-luvun traktorit, p-autot, maasturit, henkilödieselautot ja kuorma-autot. Esim
0504121193, Vartiala TAPPEJA JA HOLKKEJA KAIVINKONEISIIN . Nelitahtinen, jossa venttiilikoneisto näkyvissä. 5 tonnia. kirjallisuutta. Täytyy olla toimiva. Tarjoa! Pirkanmaa ?Pohjanmaa. Iällä ja kunnolla ei väliä. Mittari (tunti) + ym. -70 sopiva ohjaustehostin, pumppu, säiliö, sylinteri ja orbitroli. Saa olla puutteita/ jumissa. 0500-767554, Honkajoki Ostetaan McCormick 250-275-414434 sopivat kampiakselin laakerit. 040-5420839, Vaajakoski Veto 7HP -maamoottori varaosiksi. 040-8669806, Vaajakoski Vaihdetaan Moottorisahat 50?60-luvuilta. Clinton, Pioneer, McCulloch, Stihl. Kaikista puuttuu osia. © Viipalemediat Oy. Lisäksi 250:n männänrenkaat ja tiivistesarjat. -58 virtalukko. 0400-234795, Viiala Moottoriprojekti/rato, vanha ja pienikokoinen. Korjausoppaita mm. Zetor, IH, MF, Leyland, Ford, CaseIH, DB. Pintakarkaistua pyöröterästä määrämittaisena. WWW.AURAOSA.FI . 0503440680, Tampere Ostetaan Fiat 415 -traktorin ohjekirja ym. Markkinat Osta ja myy kalustoa Ostetaan Edullinen traktori lumitöihin, merkillä ei ole väliä. 044-5950389, Peräseinäjoki Ostetaan MF 100 -sarjan nokkapainoja, alkuperäisiä sekä Ala-Talkkarin lumilinko ATS-231. Hytillä tai ilman. Esim. Tarjoa! WWW.OHJEKIRJA.ORG 040-4144 700 Näin ilmoitat Vanhat Koneet Markkinoilla: POSTITSE: Käytä alla olevaa ilmoituskuponkia Postita ilmoituksesi osoitteeseen: Vanhat Koneet, PL 350, 65101 VAASA SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä ilmoituksesi tiedot ja kuva osoitteeseen: ilmoitus@vanhatkoneet.fi ILMOITA ILMAISEKSI VANHAT KONEET MARKKINOILLA! Leikkaa tai kopioi tämä kuponki Myydään Ostetaan Postimerkki Vaihdetaan Maatalouskoneet Kuljetuskalusto Maanrakennus Muut koneet VIIPALEMEDIAT OY Varaosat PL 350 65101 VAASA HUOM! Ilmoitukset, jotka ovat lehden toimituksessa viimeistään 14.3.2013 klo 12.00 julkaistaan 28.3.2013 ilmestyvässä Vanhat Koneet -lehdessä. Nimi: Puhelin nro: Osoite: Postinumero ja Paikkakunta: 80 Vanhat Koneet pidättää itsellään oikeuden olla julkaisematta ilmoitusta. Lehdessä julkaistua materiaalia voidaan käyttää muissa Viipalemediat Oy:n julkaisuissa ja niiden markkinoinnissa. Emme myöskään vastaa virheistä ilmoituksissa. 0400 828 460 Ostamme myös. vene- tai paikallismoottori. Tulee harrastekoneeksi. Voin vaihtaa Raket 80, punainen 70-luvulta. osia, valmistettu vuosina 65?68. 050-3814342, Ikaalinen Ostetaan Telapuskukone Pienikokoinen, paino max. Tarjoa, 0400-768733, Riihimäki Ostetaan David Brown 990 vm. NOSTUREIHIN ym. OHJEKIRJOJA traktoreihin ja puimureihin. Myös ruotsinkielisiä. Ei ylikoko. PYÖRÄKUORMAAJIIN . 050-4121193, Kuopio Valmet 33D vm
80-luvun parhaimmat autonosturit olivat kotimaisia. Sittemmin meistä tuli puhelimentekijäkansaa. 5,1-litrainen kuutoskone puski ulos satakunta hevosenvoimaa ja turboversio jo toistasataa. Kaadetaanpa lämmintä vettä syyläriin ja lähdetään katsomaan kuvia. Heikki Seppäkosken lähettämä kuva palkittiin 35 ? kuvatuotelahjakortilla. Onnea! Kuvan lähettäjä Heikki Seppäkoski muistelee kuvan tapahtumia 50-luvulta. Kuvan traktori löytyy hyvästä kodista Lounais-Suomesta. 01/13 2-akselinen pikku-Lokomo valmiina palvelukseen kun vaan nostettavaa löytyy. Lokomo tosin kestää isältä pojalle, mutta Nokian kanssa taitaa olla toisin. 81. ?Morris Commercialin jäähdytysvedet kannettiin talvella sisälle lämpimään, koska mitään jäähdytinnesteitä ei ollut käytössä. Kuvalaari LÄMMINTÄ VETTÄ SYYLÄRIIN Vanhat kuvat vanhoista autoista ja koneista palauttavat usein mieleen menneiden vuosien toimintatapoja, jotka nykyisille kuljettajille ovat tuiki tuntemattomia. Auton alla oleva ämpäri liittyy kyseisiin toimiin.? Heikki kertoo olevansa kuvassa isänsä kanssa. Volvon Jyhkeä T800 oli 60-luvulla isännän ylpeys
Oli se aikaa, kun huoltomies tuli kahvion puolelle tupakki huulessa tuomaan avaimia asiakkaalle todeten: ?se olis valmis ny?. Mielellään tämänkin näkisi tunnetun hyvinkääläisen kuljetusliikkeen väreissä vaikkapa nostalgia-autona uudempien rinnalla. Ikiliikkuja odottaa nostosesonkia talviuniaan nauttien. 30-vuotiaita Lokomoita on vielä runsaasti työkäytössä, miten lie harrastekonekanta? Mistä löytyy Suomen paras perinteinen toiminnassa oleva huoltoasema? Takuuhuolto ja voitelu ovat täysin tuntemattomia käsitteitä niin kiireiselle liikenneaseman asiakkaalle kuin sen henkilökunnalle. (Kuva: Jukka Vuorenmaa) Ikävystyttävän kestävää kalustoa Lokomon ohella ovat nämä 60?70-lukujen Catit. Kuskitkaan eivät saa uutta konetta alleen kun se vaan kestää ja kestää. (Kuva: Jukka Vuorenmaa) 82. Kannettavana on enää lumikuormaa. Kuvalaari Nikkasen Volvon kiireet alkavat olla takanapäin
YRITYSESITTELYT . TAPAHTUMAT . Jos paloposti ei ole helpost tolla. iöau säil täytyy vesi kuljettaa paikalle Yleiskone Kolmevitonen Ferguson oli aika naan haluttu ja pidetty työkalu . Sellaisen omistajalla eivät työ t jääneet ainakaan traktorista kiin ni. www.raskaskalusto.fi 83. KOEAJOT . HARRASTEET Reissaa, tutkii, testaa. Kuljetus- ja konealan uutisten jäljillä aikaa ja vaivaa säästämättä. Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 2/2013 ILMESTYY 28.3.2013 SAVOTALTA TUTTU Useimmat Rautajärven Vanhan Savotan tapahtumissa käyneet muistavat varmasti patinoituneen Valmet 872 -kuormatraktorin. Lue koneen esittely ensi numerosta! Vettä paikalle! n runsaasti Tulipalojen sammutus vaatii toisinaa i saatavilla, vettä. TIEN PÄÄLLÄ . UUTISET
Allgaier AP 17 . MADE IN FINLAND nUmeRo 5 Se JÄReÄMPI lukuPakettI 1/2013 . nostalginen harrastekone idästä Mörkömoottori 18-sylinterinen Napier Deltic pihakoristeena Viimeinen syksy Purkutuomion saanut Holmin saha Nelikko-MAN Häikäisevän hienosti entisöity saksalaistraktori. David Brown 25D . Mahtavat matkakohteet: Kuoleman louhos . PAL VKO 2013-06 6 414887 400015 13001 Viipale mediat Tutustu ja tilaa: www.isotkoneet.fi Viipale mediat 745000-1301 . Ford Teg 750 . PAL VKO 2013-13 Yliäänikone 6 414887 450003 isoT koneeT 1/2013 144 Tu- Rautaista luettavaa . IORE veturit . 4 Järeämpi lukupaketti! 1/2013 . Maanrakennuskoneet . Napier Deltic . Yliäänikone Tupolev Tu-144 . 13001 ÄÄnTÄ pi nopeAm JA A T VoiT SUOMALAISTA TYÖTÄ . Tapahtumat teg Ford7 750 . Hinta 8,50 Eur www.isotkoneet.fi Malmibaana . Fargo FK1050 . MAN Ackerdiesel . Belarus 501 . 01/2013 . Scania-Vabis LA83 Lehtipisteissä kautta maan! . 8,50? Peltoa pelkäämätön Belarus 501 ´77 . Kuorma-autot . 19 Traktorit . Challenger traktori HUH , HUH! triä 700 me malmibaana Malmijuna kulkee halki naapurimaan Todella valt av kalustoa aa kuoleman Louhos Mahtavat matkakohteet Tilaa i is Challenger! i na johtamaan t ii o lm a k V i t leh en JoHToHURJA edullise uosi TRAkToRi keskUs v Suoritustehoa Palokunnan liikkuva 29.90?/ an! suuriin puhteisiin hermokeskus a t n i h 740001-1301