Vanhat Koneet 2/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

TrakToriT · kuorma-auToT · maanrakennuskoneeT · TapahTumaT UUTUUSLEHTI! Rautaista luettavaa · www.vanhatkoneet.fi · 2/2010 · Hinta 8,50 TVH sisu Sisu K-148 SP/4200 ´66 10002 > Työkoneiden historiaa: TrakToriT meTsäTöissä SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND 745000-1002 · PAL VKO 2010-35 414887 450003 pirteä ranSkatar tien päällä taaS Se alkuperäinen upeasti entisöity Renault R3042 ´51 vuosikymmeniä ladossa seissyt myymäläauto Onkilahden Konepajan valmistama tiekarhu 6
Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi JOS ei suomalainen lehti kirjoita maassamme valmistettujen laitteiden historiasta, niin kukas sen tekee? On ollut ilo huomata, kuinka suuri joukko tahtoo jatkossakin lukea tarinoita kotimaisista harrastajista ja heidän koneistaan. Tekijältä Kuorma-autoliikenteen historian taltioiminen tuntuu olevan eräänlainen nälkäisen näppejä polttava kuuma peruna. Näitä kaikkia tulee esiintymään lehden sivuilla myös jatkossa. Toimitus arvostaa kotimaista työtä ja tekijöitä myös käytännön tasolla. Toinen kiinnostava aihe on pitkän Suomi-historian omaavat koneet sekä tietenkin kotimaassa aikanaan valmistetut laitteet. Kehuja, kritiikkiä ja juttuehdotuksia kannattaa lähettää jatkossakin, sillä harrastajien sekä lukijoiden mielipiteillä tulee jatkossakin olemaan merkittävä osuus Vanhojen Koneiden sisällön kehittämisessä. Lisäksi on vielä autojen kieli, jota vain me alan ihmiset ymmärrämme. Itse olen ainakin tullut edellä mainittuun tulokseen, kun olen yrittänyt saada eri ryhmiä ja kuppikuntia innostumaan kyseisestä asiasta. Niin paljon olisi tehtävää, jos joku tekisi tai edes aloittaisi. Ensimmäiset kommentit lehdestä putkahtivat sähköpostiin heti ilmestymispäivänä, ja siitä lähtien on postia ja puheluita tullut tasaiseen tahtiin. Hävittäjä-Fordin ujellus ja V8Scanian röhinä ovat salakieltä, jota meillä on taito ymmärtää. IIKKA Kekko on tämän numeron kuorma-autojuttujen kirjoittaja. Eniten kiitosta on tullut sisällön ja tekijöiden kotimaisuudesta, ja onkin ilo huomata, että niinkin suuri joukko lukijoita tahtoo jatkossakin lukea tarinoita kotimaisista harrastajista ja heidän koneistaan. Pääkirjoitus Kotimaisuus arvossaan V anhat Koneet -lehden ensimmäisen numeron työstäminen oli pitkä prosessi, ja kun suuria ponnisteluja vaatinut lehti saapui vihdoinkin Lehtipisteisiin, oli toimituksen tunnelma enemmän kuin jännittynyt. Onneaan taas voi kiittää siitä, että raskaan kaluston kanssa aktiivisesti tekemisissä olevat ovat pääsääntöisesti käytännönläheisiä ihmisiä, mikä puolestaan helpottaa minun työtäni yhteistä kieltä käyttäen ymmärrämme toistemme näkemykset. Kuljetusalan perintöä tulisi taltioida kaikessa mahdollisessa muodossaan, kunhan vain olisi aikaa, rahaa, sopiva paikka ja vielä tietäisi mistä aloittaa. Hän myös ylläpitää omaa raskaan kaluston kuvasivustoaan osoitteessa www.rekkanetti.com. Toki usko uuden tuotteen kiinnostavuuteen ja tarpeellisuuteen oli vahva, mutta lukija on lopulta se, joka ratkaisee uuden julkaisun tulevaisuuden. Kun ensi kertaa kuulin ajatuksen Vanhat Koneet -lehdestä, tiesin että nyt tapahtuu jotain, josta tähän asti on vain puhuttu. Pääosin palaute on ollut positiivista, ja se on ollut omiaan lisäämään lehteä tekevien ihmisten intoa entisestään. Kädessäsi oleva lehti on kotimainen muutenkin kuin sisällöltään: sen paperi on valmistettu Suomessa ja myös painotyö on tehty alusta loppuun Suomessa. Näin kannamme oman kortemme kekoon suomalaisen työn puolesta. Joukossa on ollut myös runsaasti rakentavia kehitysideoita sekä juttuehdotuksia, joista nöyrin kiitos jokaiselle lähettäjälle. 3. Tunnustuksena tästä lehdelle on myönnetty korkeasta kotimaisuusasteesta kertova Avainlippu-tunnus. Vaikka omat sympatiani kohdistuvatkin enemmän kuorma-autoihin, uskon 02/10 että kaikki raskasta kalustoa harrastavat ja siitä kiinnostuneet mahtuvat samaan porukkaan, eli tämän lehden lukijakuntaan
44 Tiekarhu numero 137 ´35 Vaasassa Onkilahden Konepajalla noin vuonna 1935 valmistunut tiehöylä on yksi harvoista jäljelle jääneistä alkuperäisistä Tiekarhuista. 50 Bedford myymäläauto ´66 Vanha myymäläauto vältti monen kaltaisensa kohtalon, sillä se jäi aktiivikäytön jälkeen puimalan kätköihin lepäämään vuosikymmenien ajaksi. Erkki Väisänen ajelee sellaisella pitkin omaa museotietään. AJONEUVOT 12 Renault R3042 ´51 Perinteikkään ranskalaisvalmistajan traktorimallisto ei ole milloinkaan saanut jalansijaa markkinoillamme, ja niinpä vanhat Rellut ovatkin melko harvinaisia. 38 Mercedes-Benz 321 ´59 Antero Vilander toteutti lapsuudenhaaveensa hankkimalla itselleen nelivetoisen Mercedes-kuormurin, jollaiseen hän ihastui jo 60-luvun alkupuolella. 26 Mercedes-Benz Unimog 416 ´72 Tätä karua kulkijaa ei ole oikeastaan suunniteltu mihinkään erityiseen käyttötarkoitukseen, mutta siitä huolimatta se soveltuu lähes kaikkeen. 56 Raketa numero 314 ´63 Kun neuvostoliittolainen insinööri päätti hyödyntää lentokonetekniikkaa vesillä liikkumiseen, syntyi kevyt ja nopea kantosiipialus. TAPAHTUMAT 64 Wanha Willähti, Nastola Joka kolmas vuosi järjestettävä tapahtuma esitteli vanhoja kädentaitoja, työmenetelmiä ja tietenkin maatalouskoneita. 26 4 32 50. Tässänumerossa 6 6 Kannessa Sisu K 148 ´66 TVH hankki aikoinaan Maailmanpankin rahoituksen turvin tienpitoon käytettävää kalustoa, kuten rahoittajansa mukaan lempinimen saaneita keltaisia Maailmanpankki-Sisuja. 32 White salaojakone, ´52 Pohjalaismiesten osuuskunta hankki ja kunnosti vanhan salaojakoneen, jollaisella osa jäsenistä oli aikanaan paiskonut hommia oikein tosissaan. 36 Clarktor FCT 46 ´50 Vantaalaisen Trollbergan traktori- ja maatalousmuseon kokoelmista löytyy 1950-luvulla Karhumäelle hankittu Clarktor FCT 46 -lentokenttätraktori
Ojanen Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman Kustantaja Viipalekustannus Oy Postiosoite: PL 350, 65101 Vaasa Käyntiosoite: Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa Puh. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi www.vanhatkoneet.fi > Tilaajille Päätoimittaja Kari Mattila Toimittajat Iikka Kekko, Jan-Erik Laine, Arttu Toivonen Avustajat Matti Hiittu, Mikko Hiittu, Janne Riikanen, Johanna Helin, Lea Lahti, Tuukka Erkkilä, Sami Saari, Jaakko Tylppä, Olli J. Ilmoitukset Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 72 Sawolaeset perinnekonepäewät, Iisalmi Järjestyksessä jo kymmensillä perinnekonepäivillä riitti nähtävää. 72 en todenmukaisuud mainoslauseen 20 Mitenoli sätöihin. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalekustannus Oy:lle. 60 Rekkaparkki Kuulumisia kentältä sekä lukijoilta saatua palautetta edellisen numeron sisällöstä. 43 Vanhan ratikan kyydissä Toimittajamme kävi kokeilemassa, miltä kyyti maistuu liki satavuotiaalla Brändoraitiovaunulla. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. ordsonistamet laita,olikoF 62 Kemiallista korroosionhallintaa Markkinoilla on monia kemikaaleja, joiden tarkoitus on pelastaa jo ruostumaan alkaneet osat lopulliselta tuholta. 63 Mikon matka-albumi Mielenkiintoista kuvamateriaalia Mikko Hiitun loputtoman laajasta kokoelmasta. 70 Masiina Meeting, Rajamäki Laaja romppari, vanhat autot ja maamoottorit ihastuttivat traktoreiden ja parin kuormurin kera yleisöä Rajamäellä. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Viipalekustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalekustannus Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 02/10 5. 79 Kuvalaari Vanhoja ja vähän tuoreempia valokuvia vanhoista työkoneista. Tilaajapalvelu Puh. Ojanen perehdyttää lukijan aikaan, jolloin traktoreista yritettiin vakavissaan tehdä metsäkoneita. Kokeilimme CRC:n ainetta. 74 Markkinat Myytäviä työkoneita ja vanhaa kuljetuskalustoa. Materiaali Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 66 Mobilian hyötyajoneuvot Auto- ja Tiemuseon varastohalleista löytyy aarteita järeän kaluston ystäville. VAKIOPALSTAT ARTIKKELIT 16 Seppiä ja mestareita Henkilökuvassa valtakunnan virallinen kylähullu Seppo Lehtinen. Toimitus 64 70 68 Kuorma-autopäivä, Kangasala Kangasalalla sijaitsevassa Auto- ja Tiemuseo Mobiliassa vietettiin helluntaina kuorma-auton päivää kokoontumisajon sekä tunnistuskilpailun merkeissä. 49 Lisenssijeeppi Thaimaassa voi törmätä monenlaiseen kalustoon, kuten vaikkapa Fordin valmistamaan sotilasjeeppiin. Copyright Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Ilmoitusmyynti Susanne Laine: 050-4147 553 Peppe Haapala: 050-4147 559 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti Sähköpostit muotoa toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa Myynti R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 20 Traktorit metsäkoneina Olli J
Maailmanpankki-Sisu Sisu K-148 SP/4200 ´66 Maailmanpankin lainat mahdollistivat 1960-luvulla suurten tieprojektien käynnistymisen maassamme. Sisu toimitti autoista 450 kappaletta, Vanaja loput 250 yksikköä. 6. Samalta pankkiirilta saadulla vekselillä pystyttiin uusimaan myös TVH:n kuljetuskalustoa radikaalisti
Lapiomiehet esittivät huomattavaa osaa tietyömailla. Näillä lainoilla rakennettiin esimerkiksi Suomen ensimmäiset moottoritiet: Tarvontie sekä tie Tampereelta Kuljuun. Tehdas toimitti autot TVH:lle 4,5 kuution kuormalle tarkoitetulla kippilavalla varustettuna. Keltainen väri kuorma-autoissa yhdistetään vielä nyky- 02/10 7. Myös autoistuminen oli samaan aikaan nousujohteista. Muutamia näistä autoista on päätynyt oikeisiin käsiin ja säilynyt myös jälkipolville kaikista ei onneksi tehty traktorin peräkärryä. äänkin tienhoitoautoihin. Suomen tieverkosto oli siis raskaasti kuormitettu ja tarvitsi kiireellistä apua. Tuulilasista näkyvä valkoinen ohjauspyörä kertoo kuitenkin, että kyseessä oleva kuormuri on mitä todennäköisimmin jo ainakin neljän vuosikymmenen takaa. Teiden kunnostus ja rakentaminen ennen Maailmanpankin rahoittamia kalustohankintoja oli melko alkukantaista. ZF:n synkronoimattoman kuusivaihteisen vaihteiston jatkona on yksinopeuksinen takaakseli ilman tasauspyörästön lukkoa, mikä tuntuu jonkinlaiselta puutteelta, kun ottaa huo- Vekseli-Sisu Keltainen Sisu punaisine runkoineen ja vanteineen on pirteä näky soramontulla. Ongelmaksi osoittautui rahoitus. Maamme oli vain muutamaa vuotta aikaisemmin saanut viimeiset sotakorvaukset maksettua ja tästä syystä tottunut elämään niukasti. Kyseisen sarjan autoille tyypillinen ja ihmetystäkin herättänyt yksityiskohta liittyy lavaan, tai tarkemmin sanottuna lavan ja ohjaamon väliseen noin puolen metrin tyhjään tilaan, joka pistää silmään heti auton nähtyään. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko M aaltapako laittoi suomalaiset liikkeelle 1960-luvulla. Moderni lasikuituinen konepeitto oli uutta Sisuissa 60-luvun puolessavälissä, ja ruotsalaismerkeillä ajavat saivat odottaa kippaavaa, koko moottoritilan kerralla paljastavaa konepeittoa vielä seuraavan vuosikymmenen alkuvuosiin asti. TVH:lle toimitetut autot tunnistaakin juuri konekopasta, yksityisille kuljetusyrittäjille toimitetuissa autoissa sen ilme poikkesi jonkin verran. Muita kohteita olivat muun muassa LahtiHelsinki-valtatie ja Kyrönsalmen maantiesilta Savonlinnassa. Maailmanpankin Suomeen kohdistuneista lainoista puhuttaessa edellä mainitut tiehankkeet nousevat aina esiin, mutta automiehet muistavat myös kyseisen rahoituksen mahdollistaman 700:n kuorma-auton hankkimisen. Tila on suunniteltu jälkiasenteiselle nosturille, joita asennettiin kuitenkin vain arviolta joka kymmenenteen Maailmanpankki-autoon. Kuorma- ja linja-autot kasvoivat pituutta ja painoa, ja valtaosin sorapäällysteistä tiestöä kulutti myös kasvava henkilöautoliikenne. Samalla vuosikymmenellä kumipyörät ohittivat rautatieliikenteen tavarankuljetussektorilla. Voimansiirrosta löytyy myös muita poikkeavia ratkaisuja koskien kyseistä suurtilausta. Apuun pyydettiin Maailmanpankkia, joka lopulta järjestikin kolme teiden rakennukseen tarkoitettua jättilainaa 60-luvulla. Maailmanpankki-mallien konepeitoissa ei ollut esimerkiksi ylimääräistä ilmanottoaukkoa, joka löytyi turbomoottoriversioista. Keltainen Sisu punaisine runkoineen ja vanteineen on pirteä näky soramontulla. Ohjaamo oli esiteltäessä jo tuttu, pari vuotta vanha teräsohjaamo, joka säilyi tuotannossa aina 80-luvun alkuun saakka. Tähän työhön värvättiin vielä 40 vuotta sitten työttömiä ja vankejakin. Tilaus koski Sisu- ja Vanaja-merkkisiä kuorma-autoja, jotka oli suunniteltu juuri TVH:ta varten
Muita isompia remontteja ei autoon ole tarvinnut tehdä, joten K-148 SP/4200 MERKKI JA MALLI: Sisu VUOSIMALLI: 1966 amaton neMOOTTORI: Leyland aht s 11 ieselmoottori, iskutilavuu litahtid 249 hv litraa, teho noimaton, VAIHTEISTO: ZF synkro 6+1 vaihdet ta eliväli 420 cm ALUSTA: 2-akselinen, aks ispaino 12 000, omapaiMITAT: Kokona 0 kg no 7700, kantavuus 430 aurausvarustus VARUSTEET: Kippilava, 8. Syy on kuitenkin ollut sama. Kiitotien kasvatti Toivakan Ruuhimäessä, kuuluisan Jyväskylän Suurajojen pikataipaleen varressa asuvalle Erkki Väisäselle Sisut ja tienhoito ovat jo miltei imeytyneet vereen. Erkin edellinen, pari vuotta vanhempi Kontio-Sisu päätyi myyntipalstalle, kun näköpiiriin osui aito "pankkiirimalli". Hinaus suoritettiin puomin puuttuessa vaijeria käyttäen. Vika saatiin korjattua matkalla, mutta operaatiota muistellessa Erkki kertoo saavansa vieläkin kylmiä väreitä. Auto löytyi PohjoisPohjanmaalta harrastajalta, joka oli ymmärtänyt kyseisen auton merkittävyyden ja tallentanut sen. Vaikka varsinaiset kunnostustyöt eivät olleet saaneet tuulta purjeisiinsa, oli kuitenkin tärkeää, että auto säilytettiin monen muun vastaavan joutuessa traktorin peräkärryksi. Ostettaessa auto oli ajokuntoinen ja matka kotiin Keski-Suomeen taittuikin ajamalla. Mikä olisikaan yli 40 vuotta teitä huoltaneelle miehelle sopivampi harrasteauto kuin juuri tienhoitoon tarkoitettu Maailmanpankki-Sisu. Sisu K-148 SP/4200 mioon, että autoilla aurattiin talvisia teitä ja liikuttiin työmailla. Tosin joitakin kymmeniä kilometrejä tultiin hinauksessa, kun jarrujärjestelmään tullut vika teki autosta jarruttoman. Jarrutonta autoa hinattaessa, ja hinaajan unohtaessa välillä kyseisen seikan, oli luvassa vauhtia ja vaarallisia tilanteita ennen korjaamolle pääsyä. Tuplaperän ja lukon jättäminen pois alensivat kuitenkin yksikköhintaa sen verran merkittävästi, että ison kaupan ollessa kyseessä saatiin samalla rahalla muutama auto enemmän. Vastaavia esimerkkejä riisutuista malleista suurkauppojen yhteydessä löytyy toki muualtakin
Autolle luotetun tärkeän tehtävän johdosta se myös pidettiin priimakunnossa. Huomio kiinnittyy tolppaan, jossa on mustavalkoisia nuoliopasteita eri kaupunkeihin, ja erityisesti kylttien sijaintiin kolmen metrin korkeudessa. Tuoreimpana nopeusnäyttötaulu 90-luvulta. Kyseisen liikelaitoksen tutut mestarit olivat tietoisia Erkin hankkeesta ja osasivat jättää vanhoja merkkejä sivuun tätä museotietä varten. Maitolaiturin seinään kiinnitetystä kyltistä voi puolestaan todeta myymäläauton pysähdysajat. Vanhat kivestä veistetyt kilometritolpat puolestaan kertovat matkan seuraavaan kaupunkiin. Kyseisten tehtävien siirtyessä aikoinaan Ilmailuhallitukselle sai Sisukin siitä uuden isännän. Tämä auto toimi virkavuotensa Oulunsalon lentokentän auraus- ja huoltoautona TVH:n hoitaessa aiemmin lentokenttien kunnossapidon. Erkin museotiellä kunnat ja rajoitukset vaihtuvat tiheään. Muutaman sadan metrin matkalle pitkin metsätien vartta on pystytetty erilaisia käytöstä poistettuja liikennemerkkejä vuosien takaa. Ollaan Toivakan kunnanrajalla, ainakin liikennemerkin mukaan. Ennen kyltit olivat todellakin korkealla tolpassa siksi, että ne näkyisivät kauemmaksi, mutta pimeällä niiden havaitseminen on puolestaan ollut työläämpää, eiväthän ne edes 9. Sileällä kiitotiellä suoritetut työvuodet ovat luonnollisesti säästäneet autoa verrattaessa muihin saman mallisarjan autoihin, joilla ajettiin huonokuntoisia ja kelirikon runtelemia sivuteitä vuodesta toiseen. Maitolaitureita ja näkötorneja Sisu pysähtyy maitolaiturin kohdalle käsijarrun päsähdyksen saattelemana. kunnostus on kohdistunut lähinnä maalaukseen ja yksityiskohtien siistimiseen. Suurin osa merkeistä on löytynyt Destian romulavoilta ja eri toimipisteiden nurkista pölyttymästä
Valkoinen "norsunluuratti" kertoo, että että alla on 60-luvun laatutuote. YHTEYS tukikohdassa työskentelevään työnjohtajaan on taattu radio sekä ARP-autopuhelimen ansiosta. Torni koostuu yhteen pultatuista torninosturin paloista ja sen ylätasanteelta näkyi ennen Jyväskylän alueen kuntaliitoksia kaikkiaan seitsemään eri kuntaan. Nousemme Ruokosenmäelle, jonka laella sijaitsee Väisäsen VIHREÄN ohitusvalon palaessa on turvallista ohittaa. Radiopuhelinantenni on mahdollista kääntää ohjaamon katossa olevasta vivusta alas ennen siiloon tai muuhun matalaan paikkaan menoa. Synkronoimattomassa vaihdelaatikossa rattaat lonksahtelevat paikoilleen vaivatta Erkin säätäessä välikaasua oikealle taajuudelle neljän vuosikymmenen kokemuksella. heijastaneet. Silloin oudolla reitillä pimeän aikaan liikkuvan oli syytä pitää taskulamppu mukana, jos halusi nähdä minne suuntaan opasteet häntä viittoivat. TVH jakoi aikoinaan työmiehille taukotyynyn, näin raskaan työn raatajien ei tarvinnut ottaa "ruokaperäisiä" kivi pään alla. Sisu K-148 SP/4200 OHJAAMON värimaailma luo tunnelmaa. Museotieltä Sisun nokka kääntyy toiselle metsätielle, joka tuntuu ylämäkivoittoiselta auton käyntiäänen perusteella. Milloin näit tälläisen viimeksi toiminnassa, vai oletko edes kuullut moisesta. Sisun tehtaan suunnittelupöydällä tiedettiin, että Leylandin 11-litraisen vapaastihengittävän. Suositeltava idea nykyäänkin! 10 Erkin Näkötorni, 27 metriä korkea Tour Eiffel II. Korkean paikan kammon hiipiessä paikalle päätämme nousta vain reilun metrin korkeuteen, Sisun hyttiin, ja lähteä jatkamaan matkaa. Hillittyä menoa Vanha ei ole vauhtipyörä, eikä Maailmanpankki-Sisu ollut sitä uutenakaan. Kolme metriä korkeampi vaatisi varoitusvalot lentokoneita varten, on siis päätetty pysyä maltillisissa mitoissa
Lipeää levitettiin useamman vuosikymmenen ajan Lievestuoreen ja lähikylien alueella. Toivakassa Erkki Väisänenkin suoritti kesäisin kyseistä tehtävää. Haarlan tehtaan lopetettua 80-luvun lopulla lampea ruvettiin tyhjentämään. Se tasauspyörästön lukkokin kun jäi herroilta ruksaamatta tilauskaavakkeesta. Kyseistä mössöä levittämällä tiehen saatiin pölyämätön ja kulutusta kestävä, mutta sateella erityisen liukas pinta. Paikallinen cocktail sorateiden kestäväksi pin02/10 naksi sisälsi lipeää, savea ja suolaa. Hän muistelee, että lipeää lastatessa siitä syntynyt kuoha oli erityisen hyvää ja kestävää autovahaa, mikä huomattiin, kun auton päälle valunutta vaahtoa yritettiin pyyhkiä pois. Synkronoimattomassa vaihdelaatikossa rattaat lonksahtelevat oikeille paikoilleen vaivatta oikean jalan säätäessä välikaasua oikealle taajuudelle neljän vuosikymmenen kokemuksella. Auto onkin kuin kotonaan vielä 60:n alueella, 70 kilometriä tunnissa alkaa olla kipuraja. Nykyään pienikin määrä lipeää luonnossa on jonkin asteinen ekokatastrofi, mutta ennen oli ennen. 11. Lipeälle keksittiin myös hyötykäyttöä. Koti- ja naapuripitäjien liikennemerkit ovat luonnollisesti hyvin edustettuina. Budjettihan ei sallinut kaksinopeuksista perää, joten valinta oli itsestäänselvyys tiheämmän eduksi. Tuttujen kyläläisten kädet nousevat tervehdykseen vastaantulevista autoista. Soramontulle saavuttaessa huomaa, miten herkästi Sisu meinaa ruopaista tyhjää pehmeässä hiekassa ilman kuormaa. Valtatie 9:n varrella sijainneen mustan lipeälammen muistaa varmasti jokainen ohi ajanut, erityisesti voimakkaasta hajusta, joka maistui suussa vielä useammankin kilometrin jälkeen. Erkin oma näkötorni on 27 metriä korkea. dieselmoottorin voimia kysyttäisiin useimmin alemmalla tieverkostolla sekä työmailla, joten perän välitykseksi valikoitui siksi melko tiheä välitys. Kesäisin sitä levitettiin sorateille pölyä sitomaan. Lipeää teille levittäneet kuljettajat muistavat, kuinka pyykkejä kuivamaan ripustaneet emännät iloisesti vilkuttivat nähdessään lipeäauton ajavan ohi tietäen pyykkien kuivuvan puhtaana ja pölyyntymättä. ERKKI Väisänen Ruuhimäestä omalla Sisulla omalla museotiellään. Lampi syntyi, kun paikkakunnalla sijainnut Haarlan sellutehdas pumppasi sellunkeitossa syntyneen lipeän neljän kilometrin päässä sijaitsevaan lampeen. Kuudenkympin vauhdissa matka taittuu leppoisasti Leylandin rohistessa miehekkäitä säveliään. Negatiivisena puolena lipeän levityksessä teille pidettiin vuosikymmeniä sitten autojen ruostumista ja jossain määrin hajua. Varmoin ammattimiehen ottein auto kuitenkin siirtyy haluttuun kohtaan murskankuljettimen alle ottaakseen sepelikuorman selkäänsä. LIPEÄÄ TIELLE Toivakan naapurikunnassa Laukaan Lievestuoreella oli aikoinaan kuuluisa ja huomiota herättänyt lipeälampi. Myös pelkkää lipeää pumpattiin kuorma-auton lavalle laitettuun säiliöön suoraan lammesta tielle levitettäväksi
Muita uudistuksia ouis Renault perusti kahdeksan kumppaninsa kanssa autotehtaan Ranskan Billancourtiin vuonna 1898. Kansallistetun tehtaan ensimmäinen malli oli Renault 304 E -pyörätraktori. Kaksi vuotta myöhemmin tuosta alansa moderneimmasta sotakoneesta muunneltiin Renaultin ensimmäinen telatraktori, 30-hevosvoimainen GP. Ensimmäinen taltioi käytön puutteessa jumiutuneen, mutta kehityskelpoisen yksilön talliinsa, toinen kunnosti sen jälleen ajoon. Teksti ja kuvat: Sami Saari L Isokyrö markkinoille vuonna 1921. Ranskatar Pohjanmaalla Renault R3042 ´51 Pirteän oranssi Renault-traktori hyrisee kiitollisena kahdelle pelastajalleen. Vaihtoehtoina olivat joko Perkinstai MWM-diesel tai Renaultin oma bensiinimoottori. Vuonna 1956 julkistetut D- ja E-mallistot nostivat dieselin suosituimmaksi moottorityypiksi. E-kirjain tuli ranskankielen sanasta essence (bensiini). Saman telakoneen tekniikkaan perustuva HO-pyörätraktori tuli 12. Toinen maailmansota lamaannutti ranskalaisen traktoriteollisuuden siinä määrin, että turvatakseen jälleenrakennuksen valtio otti tehtaat hallintaansa vuonna 1945. R3042:n valmistus alkoi elokuussa 1949 ja päättyi joulukuussa 1955. Tehtaan ensimmäinen "krouvimpi" ajoneuvo oli FT-panssarivaunu, joka saatiin tuotantoon 1917. Korkeiden polttoainehintojen vuoksi traktorin valinnaisvarusteeksi suunniteltiin metaanikaasunkehitin. Perkins-diesel tuli valinnaisvarusteeksi 50-luvun alussa, mutta kalliin hintansa takia sen kysyntä jäi vähäiseksi. Uudemmat versiot, vuonna 1947 esitelty R3040 ja hieman myöhempi R3042-malli olivat jo nykyaikaisia traktoreita nostolaitteineen ja yli 20 tuntikilometrin huippunopeuksineen. Mallia valmistettiin kaiken kaikkiaan 15 673 kappaletta. Traktorin sai bensiini-, petrooli- tai alkoholikäyttöisellä moottorilla
Sen pelasti vaasalainen harrastaja, joka taltioi traktorin omalle kesämökilleen Raippaluotoon. Malliston numerointi oli ranskalaisten oman polun kulkemista: N73 oli pienin, N70 taas suurin. Ensimmäiset Renault R3042traktorit tulivat maahamme vuonna 1950 Autorex Oy:n maahantuomina ja OTK:n eli Osuustukkukaupan myyminä, mutta kauppa ei oikein käynyt. Hän otti heti puhelimen käteensä, soitti myyjälle Vaasaan ja alkoi hieromaan kauppaa koneesta. Moottoriin oli tehty vielä 02/10 13. Hintaa koneella oli noin 450 000 markkaa. Renault-traktoreita Suomeen Suomalaisten ensimmäinen tuttavuus Renaultin raskaaseen kalustoon oli FT-panssarivaunu, joita armeija hankki 32 kappaletta vuonna 1919. Hintapyyntö ei ollut päätä HUOMAA jarrupoljinten selkeät merkinnät, joiden avustamana tiedät kumpaa pyörää jarrutat. Suomessa mallimerkintänä käytettiin Renault 22/30. Vuonna 1960 markkinoille tulleeseen N-sarjaan oli vaihdettu parannettu hydrauliikka sekä kasvatettu tehoja kierroksia nostamalla. Aikaa projektin Renaultista ei ollut Suomen traktoripulaa helpottamaan: viidessä vuodessa kaupaksi meni vain 87 traktoria. aloittamiseen ei kuitenkaan löytynyt, vaan hän laittoi traktorin myyntiin. Kaasutin mallia Solex 30 AKV. olivat virtaviivainen ja hyvin ranskalainen muotoilu sekä kuusivaihteinen voimansiirto. täysi remontti vuosikymmenen puolivälissä, mutta traktori jäi vähältä käytöltä talliin seisomaan. Luvut tarkoittivat traktorin tehoa vetotangon päästä ja hihnapyörältä mitattuna. Sotatilanteissa niitä ei koskaan käytetty, vaan vanhentuneet vaunut haudattiin Mannerheim-linjan kiinteiksi asepesäkkeiksi vuonna 1939. Vain 87 traktoria tuli vuoteen 1955 mennessä traktoripulaamme helpottamaan. Keltaisesta Pörssistä myyntiilmoituksen bongasi Kari Kumpula Isonkyrön Lehmäjoelta. Lukuisten katkaisijoiden ja nappuloiden myötä tunnelma kuljettajan näkövinkkelistä on kuin lentokoneen ohjaamossa. Lehmäjoen Ranskatar Jutun traktori on palvellut Närpiöläisellä pientilalla 195070-luvuilla ja sieltä kaupattu Jurvaan, jossa se toimi kesämökkitraktorina aina 80-luvulle saakka. Vuoteen 1965 mennessä Suomeen ennätti tulla hieman yli 300 Renaulttraktoria. Jos myyntikanavana olisi ollut jokin viljelijöiden paremmin omaksuma liike, kuten Hankkija, SMK tai Kesko, niin tekniikaltaan ja hinnaltaan varsin kilpailukykyinen Renault olisi saattanut yltää huomattaviinkin markkinaosuuksiin. Renault sai seistä sijoillaan reilut 20 vuotta ja samalla moottorikin oli kerennyt jämähtämään jumiin. Paljon parempiin tuloksiin ei päästy viisi vuotta myöhemminkään, kun Nortek Oy aloitti N-malliston markkinoinnin. MOOTTORI on tyypiltään 614 E, eli nelisylinterinen, nestejäähdytteinen ja sivuventtiileillä varustettu petrolimoottori
Takarenkaat olivat aika huonossa kunnossa ja lavalle siirrettäessä toinen niistä halkesi pieneltä matkaa. Kotona traktori sijoitettiin verstaan nurkkaan ja jumittuneiden mäntien päälle kaadettiin polttoöljyä voitelemaan. Pellit näyttivät kuvissa todella hyviltä, ja alkuperäiset takarenkaatkin olivat vielä tallella. Mutta mistä löytää sellainen, jos osia tarvittaisiin. Moottorin kunto MAALAUSVAIHEESSA projekti tuntuu etenevän vauhdilla. Myyjän mukaan traktori oli todella hyvä pelleiltään, mutta moottori oli jumissa. Kari pyysi myyjää lähettämään traktorista kuvia sähköpostilla pojalleen, koska ei itse hallitse kuulemma atk-laitteita ollenkaan. Pojista Miika oli juuri armeijasta lomilla ja hyppäsi innostuneena uuden projektin ratin taakse, kun traktoria hinattiin lavalle. Kari oli jo hetken etsinyt jotain erikoisempaa projektia ja nyt sellaisesta oli kaupat tehtynä. Pojat pyörittelivät ahkerasti kammesta moottoria ja näin saatiin sisuskalut hyvin voidelluksi. Elvytys auttoi Kesäkuussa 2005 Renault käytiin noutamassa tuttavan vaihtolavaautolla ja vietiin uuteen kotiinsa. Osien puhdistamisen yhteydessä kävi ilmi, että moottorin alkuperäinen väri on ollut vihreä. Eri lähteissä ja kuvissa, joita internetistä oli innokkaina 14. Myyjä lähetti kuvat ja innostus hankintaan kasvoi entisestään. Tuttu harrastaja vielä kertoi, että Renaultin Colorale-automallissa oli kuulemma ollut sama moottori. Oikeat värisävyt moottoriin ja pelteihin saatiin ranskalaiselta harrastajakollegalta. arvelutti eniten, mutta koska koneeseen oli aikanaan tehty täysi remontti, hän uskoi ettei kone kovin paha voi olla. Kari soitti uudelleen myyjälle ja tinki vielä hieman hintaa alemmas, ja näin kauppoihin päästiin, vaikkei konetta oltu vielä edes nähty luonnossa. Tökötin annettiin vaikuttaa kuukauden verran, minkä jälkeen männät yritettiin kammesta vääntämällä saada liikeelle ja nehän lähtivät. Renault R3042 KYLLÄ se varusmieskin hymyilee, kun pääsee heti ensi kohtaamisella ennennäkemättömän traktorin rattiin. MATKA kohti ihailevia ja kysymyksiä täynnä olevia katseita voi alkaa. huimaava, mutta heti kauppoja ei kuitenkaan syntynyt. Seuraavaksi traktori purettiin ja moottorikin nostettiin erilleen. Renkaatkin olisivat vaihdon tarpeessa. Alkuperäisiä takarenkaita yritettiin pelastaa "paikkatassuilla", mutta kumi oli jo sen verran hapertunutta, että renkaat piti lopulta vaihtaa
"Ja saattaa olla, että otamme sen uudelleen työn alle ja teemme oikein kunnon näyttelypelin", hän vielä tokaisee. Viime talven se joutui tosin talvehtimaan ulkona pressun alla, koska uudet projektit valloittivat verstaan sisätilat. 4 sylinterinen, nestejäähdytteinen, sivuventtiileillä varustettu petrolimoottori. Sytytysjärjestys 1-3-4-2 VOIMANSIIRTO: 4 vaihdetta eteen, 1 taakse. Valtavan siivapyörän halkaisija on 390 mm, leveys 170 mm ja pyörintänopeus 625 kierrosta minuutissa. etsitty, moottorikin oli ollut oranssinsävyinen. Valmiina projekteina ovat jo Valmet 20 ja Valmet 565. Niitä ei ole vieläkään saatu teetettyä, joten Kari toivookin, että mahdollinen osaava tekijä ottaisi häneen yhteyttä. Puuttuva sivupelti teetettiin Vaasan ammattioppilaitoksella, mutta ilmanottoaukkojen tekeminen siihen ei amiksellakaan onnistunut. Sen arvoinen kyseinen kone toki onkin. Kari päätti teettää mustat tarrat, jotka erottuvat oranssilta pinnalta paremmin. Vielä Kari ja pojat eivät ole Renaultia konetapahtumiin vieneet, mutta eiköhän se vielä niihin ilmaannu ihmisiä ihmetyttämään ja puheenaiheita antamaan. Hän lähetti myös traktorin tarramallit, joiden mukaan teetettiin tarrat seinäjokelaisessa mainosfirmassa. "Niin, ja kelpaa pienempikin malli eli Holder B-10", hän vielä tokaisee lopuksi. "Voisimme vaihtaa kokemuksia koneista ja mahdollisesti perustaa Renault-traktorikerhon." TEKNISIÄ TIETOJA: MERKKI JA MALLI: Renault R3042 VUOSIMALLI: 1951 MOOTTORI: Tyyppi 614 E. "Karkussa tiedän yhden, sitten täällä Isossakyrössä on toinenkin ja Oulun seudulla jokunen. Paino 2080 kg 02/10 15. "Holder B 12 olisi hakusessa. Olisi hienoa, jos saataisiin kartoitettua mahdollisimman moni Renaultin omistaja." "Näin voisimme vaihtaa kokemuksia koneista ja mahdollisesti perustaa Renault-traktorikerhon." Kun kysyn Karilta, onko hänellä jo uusia projekteja hakusessa, niin vastaus tulee viipymättä. Tilavuus: 2,38 l. Akseliväli 162,5, maavara: 34 cm. Ainoat puuttuvat osat olivat toinen moottorin sivupelti ja alkuperäinen pakoputki. Sellaisella tuli ajeltua pikkupoikana kotitilalla Kuortaneen Salmenkylällä." "Tosin niitä ei ole montaa Suomeen tuotukaan, joten aika vaikea sellaista on löytää." Kari toivookin, että jos jollakin Holder on ja olisi siitä valmis luopumaan korvausta vastaan tietenkin niin häneen voi ottaa yhteyttä numeroon 050-553 8084. Sitä odotellessa. Vastaavanlaisia traktoreita Kumpula tietää olevan kymmenkunta eri puolella Suomea. Vuoroaan odottaa Valmet 864, joka on varustettu Ukko-Jameksen etukuormaajalla. Alkuperäistä pakoputkea tuskin Suomesta löytyykään. Tapahtumat kutsuvat Traktoria on Kumpulan perheessä kunnostettu pikkuhiljaa, eikä se vieläkään ole täysin valmis. "Hieman sähköjen kanssa on vielä tekemistä", Kari kommentoi. Kuiva yksilevyinen kytkin, halkaisija 10 1/2" RENKAAT: Edessä 5,50 x 16, takana 11 x 28" TEHO: Vetotangolta 22, hihnapyörältä 30 hevosvoimaa MITAT: Pituus: 278, leveys 161, korkeus konepellin päälle 145 cm. Hänkin oli törmännyt kotimaassaan vastaavaan tilanteeseen, että monet maalasivat moottorin samalla sävyllä kuin pellitkin. Oikeat värisävyt saatiin kuitenkin ranskalaiselta harrastajalta, jolla on samanlainen traktori vihreällä moottorilla. Tarran väreinä on aikoinaan käytetty kirkkaankeltaista ja mustaa pohjaa. RENAULT R3042 -traktoria valmistettiin 15673 kappaletta, joista Suomeen tuotiin vain 87 yksilöä
16
Oikeasti Kymijoen kahden puolen on kaksi kylää, Koskenniska ja Vuolenkoski, joista yhdessä usein puhutaan tunnetummalla Vuolenkoski-nimellä. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Mullan tuoksu "Pikkupoikana olin isän apuna pellolla apuna kyntöhommissa. Kyläläisten apu oli kullan arvoista, ja jo silloin opin, miten yhteisöllisyys auttaa elämässä eteenpäin. Olin meistä veljeksistä useimmiten se, joka lähti isälle kaveriksi, ja halusinkin lähteä, vaikka räntää satoi taivaan täydeltä", Seppo Lehtinen muistelee. "Siirryn tässä pikkuhiljaa vanhan isännän rooliin", Seppo haaveilee ja jatkaa: "En koe olevani mikään huippuosaaja missään suhteessa, mutta teen työni niin hyvin kuin suinkin osaan ja sillä olen pärjännyt." Sepon toteutuneiden ideoiden ja talkoo työtuntien määrä on uskomaton. Toisinaan mieheltä taas pulpahtaa pintaan runo, ja silloin kuullaan riemukasta riimittelyä, joka kääntää kuulijoiden suupielet väkisin yläviistoon. Vuolenkoski on Iitin kunnan pohjoisnurkan "syrjäkylä", mutta päinvastoin kuin muualla, palveluita on vielä paljon: kyläkoulu, kauppa, kahvila, baari, kesäkioski, päiväkoti, paloasema, kappeli, hautausmaa, seurakuntakoti, parturi-kampaamo ja jopa terveydenhoitajan vastaanotto 02/10 17. Jokaisen osallistuneen panos on arvokas ja tärkeä, ja toivon, että kaikki ovat saaneet kiitosta osakseen tasapuolisesti", Seppo huolehtii. Heinäkuussa Seppo tarjosi maitotonkasta juhlajuomaksi taikamaitoa ja lausui runon maansiirtotöiden aloittamisen merkiksi. Suuremmista keskuksista Kausala, Kouvola, Heinola ja Lahti ovat kaikki 50 kilometrin säteellä. Toiveissa olisi, että palveluksesta selviäisi puolella vuodella. Haluaisin kuitenkin korostaa, että yksin ei saa aikaan mitään olen ollut ehkä se alullepaneva voima, mutta talkoisiin tarvitaan paljon väkeä. Koneurakointi ja rakennustoiminta on vuodenvaihteessa siirretty poika Juuson nimiin, mutta isä saa olla ainakin lähitulevaisuudessa mukana työssä lähes entiseen malliin, kun armeija kutsuu nuorta yrittäjää suorittamaan kansalaisvelvollisuuttaan. "Tehtävänäni oli kävellä huonokuntoisen auran perässä kovalla juolavehnäpellolla ja kääntää katajakepillä kynnös kaatumaan oikeaan suuntaan, jos se oli vaarassa taittua takaisin. Suuren hankkeen valmistuttua uusia rupeamia on löytynyt lisää: Vanhan ajan maatalousnäyttely, jonne saapui yli 4000 vierailijaa, Vanhan ajan venenäyttely, uusi paloasema kylälle, pysäkkikatokset kylätien varrelle... Pisteenä i:n päälle Seppo lupasi hoitaa talvikunnossapidon kuusi vuotta ilmaiseksi. Talvisin kylällä asuu noin 550 asukasta, mutta kesäasukkaat moninkertaistavat asukasluvun muutamaksi kuukaudeksi. Hän korostaa kuitenkin, että kaikki on tehty isolla joukolla. Elävä syrjäkylä Seppo on vuolenkoskelainen jo kuudennessa polvessa. Hankkeeseen haettiin kunnan ja tiehallinon osuuden lisäksi myös EU-rahaa. Iitin ympäriajo useampana vuonna sekä ajotapahtumat Heinolaan, Verlaan ja moneen muuhun paikkaan on ajeltu Sepon aloitteesta. Vanhan isännän rooliin Maaseutuyrittäjänä leipänsä tienaavalla miehellä on monta rautaa tulessa yhtä aikaa niin kuin maaseudulla nykyään on tapana. puuhamiehen toteutuneiden ideoiden ja talkootyötuntien määrä on uskomaton. Kylän isännät neuvoivat ja opettivat siinä missä omat tiedot, taidot ja voimat tahtoivat loppua." Mahdoton väylähanke Seppo on talkoillut kotikylällä monenlaisissa asioissa, mutta yksi rupeama on ylitse muiden: käsittämättömän nopeasti valmistunut, mahdottomaksi projektiksi väitetty kevyen liikenteen väylä vuosina 20002001. Aina välillä isä pysähtyi ja sanoi: haista sitä maata mistä aura on mennyt, se on oikea maamiehen tuoksu! Siinä pellolle polvistuessa taisi juurtua maan tuoksu niin syvälle pienen pojan sydämeen, että en voisi kuvitella milloinkaan asuvani kaupungissa." "Isä kuoli 35-vuotiaana ja siinä koitti ankarat ajat, kun jäimme kolme poikaa ja äiti keskenämme maatilaa pyörittämään. Lypsykarjasta on luovuttu, mutta lihamullikoiden ja viljelyn lisäksi on vuokrattavia mökkejä, piilopirttejä, savusauna ja juhlatila Stone-ateljee. Seppiä ja mestareita Seppo Lehtinen Valtakunnan virallinen kylähullu Vuolenkoskelainen Seppo Lehtinen nimitettiin kahden vuoden pestiin Valtakunnan viralliseksi kylähulluksi maaliskuussa 2009. Olin 10-vuotias ja veljet siinä molemmin puolin. Lopputuloksena kyläläiset osallistuivat kahden miljoonan markan hankkeeseen reilulla neljännesosalla. Osuus sisälsi sekä työtä että rahoitusta. Tämän traktoriajojen, talkoiden ja tapahtumien primus motorin ja vaatimattoman työn sankarin elämän johtolankana on olla luomassa eteenpäin pökkivää hyvän mielen meininkiä. S eppo Lehtisen lempilausahdus, "ei oteta ressiä", auttaa jaksamaan, vaikka hikipisarat valuvat ja kynttilä palaa talkoohommissa molemmista päistä yhtä aikaa. "Nyt on viralliset paperit olla ihan sitä mitä haluaa", hän kommentoi Kylähullu-nimitystä pilke silmäkulmassa. muutamana päivänä viikossa. "Väylän rakentaminen oli paljon voimia vaatinut rupeama, joka puuduttikin välillä aikalailla. Rahaa kerättiin monilla kekseliäillä tavoilla ja työt väylällä aloitettiin puunkaadolla tammikuussa 2000. Kylmäpäisesti kyläläisten iskuryhmä järjesti neuvotteluja eri tahojen kanssa ja keksi ratkaisut vastapuolien ylitsepääsemättömiksi esteiksi kutsumiin pulmiin. Yksikään maanomistaja ei valittanut rakennussuunnitelmasta ja hanke eteni. Kun kyläkoulun oppilasmäärä on nouseva, se kertoo jotakin kylän ilmapiiristä ja onnistumisesta talkootunnit eivät ole menneet hukkaan! Myös monta ikimuistoista traktoriajotapahtumaa on toteutettu kylän harrastajien kesken
Vuolenkoskella vallitseva hieno tekemisen meininki on saanut palvelut säilymään, jopa lisääntymään. Vanhalla traktorilla ajo on sellaista positiivista potkukelkka-ajelua minulle, siitä saan voimaa. " Viiden lapsen isä kertoo, että on suunnaton rikkaus seurata eri-ikäisten lasten kasvua ja elämää. Mistä ne ystävät tietävätkin juuri oikean hetken, milloin lähettävät niitä!" Seppo ihmettelee. Koneet ja laitteet sinänsä eivät ole tärkeitä minulle koneena, vaan parasta on se kun tavataan porukalla", tämä monien ajotapahtumien puuhamies juttelee. Perhe, työ ja vapaa-aika "Perhe on kestänyt mukana matkassa, ja se onkin suuri onni, kun rinnalla on puoliso, joka viihtyy kotona ja ymmärtää tällaista elämäntapaa ja harrastamista", Seppo kiittelee. "Kun lapset ovat syntyneet niin pitkällä aikavälillä, on hauska seurata kuinka armeijaikäinen nuorimies ja pikkuinen pojannaskali tulevat mainiosti juttuun keskenään. Tätä ajatusta vahvistamassa kotona jääkaapin ovessa on lista niistä asioita, jotka ovat elämässä hyvin ja mitä on saatu aikaan. "Joskus, kun on oikein mieli matalalla, pieni positiivinen tekstiviesti saattaa pelastaa päivän. Seppiä ja mestareita Seppo Lehtinen KYLÄHULLUN ideoimiin ajotapahtumiin matkataan hymyssä suin ja rennolla meiningillä. Vanhojen traktoreiden luona kerrotaan paljon tarinoita ja ihmiset ovat iloisia. Tekemistä riittää kaikkien kanssa!" ta lupautui järjestämään ja kustantamaan seuraavan kylähullun valintatilaisuuden. "Kylähulluksi valintaan en voinut itse vaikuttaa. "Tavoitteita ja unelmia pitää olla, mutta nöyrin mielin otan elämässä vastaan mitä tulee. Seppo ja Jaana Lehtiselle on ropissut tunnustuksia jo aiemminkin, taloon on tullut muun muassa Pro Maaseutu -palkinto sekä Vuoden iittiläinen- ja Vuoden elämysiittiläinen -kunniamaininnat. Vanhin tytär rakentaa jo omaa taloa ja kesähäitä vietetään heinäkuussa, pienempiä tyttöjä kuljetellaan vielä harrastuksissa. Harrastekalustosta löytyy nyt muun muassa Fiat Piccolo, Fordson Major ja bensa-Ferguson. Syksyllä ostettiin Zetorkin, mutta kauppa on sananmukaisesti jäissä myyjä kun lupasi laittaa jäätymään päässeen traktorin kuntoon ennen kaupanteon jatkamista. Kylälle on perustettu syksyllä 2008 ainutlaatuinen pilottihanke, kyläläisten omistama elinkeino- ja kehitysyhtiö Omakylä Vuolenkoski Oy, jonka osakkaina on 138 kyläläistä, vapaaajan asukasta tai yritystä. Hakijoita oli ensin 330, joista loppusuoralle karsiutui 22, joiden kotikun18. Muut keräsivät aineiston ja suositukset, annoin vain suostumukseni ehdokkaaksi", Seppo kertoo. Mielestäni en ole tehnyt kenellekään pahaa, mutta olen saanut kiitosten ja huomionosoitusten lisäksi myös haukkumiskirjeitä, solvauksia ja jopa uhkauksia", positiivisuuden perikuvana tunnettu mies kertoo harmissaan. Lisäksi yritys on käynnistänyt hankkeen kestävän kehityksen mukaisen energiavision ja -ratkaisujen toteuttamiseksi kylään. Ihan aina ei jaksa "Olen nykyisin kunnanvaltuustossa, ja se vie myös paljon aikaa. Huononakin päivänä listaa katsellessa positiivisuus voittaa on niin paljon asioita, joista voi iloita. Siinä on kahden tunnin etelänmatka joka illalle lomamatkoilla emme ennätä käydä. Iso lapsikatras saa kylläkin aikaan sen, että on paljon ylimääräistä puuhaa, kun lapsilla on monenlaisia tarpeita ja aikatauluja. "Iltaisin pyrin olemaan kotona kuudenseitsemän maissa, pistän puhelimet hiljaiselle ja vietän aikaa oman perheen kanssa. Haluaisin olla paljon mukana ja edustaa kotiseutuani, mutta millään en ehdi joka paikkaan", kylähullu harmittelee. Itsellänikin on jo vuosia sitten todettu homepölykeuhko, joka muistuttelee aina silloin tällöin olemassaolostaan", Seppo kertoo, mutta on päättänyt, että murheissa ei kannata piehtaroida. "Raadin yksimielinen valinta tuntuu hienolta, etenkin kun kisassa oli mukana muitakin kylätoiminnassa hyvin ansioituneita puuhamiehiä", Seppo iloitsee, mutta jatkaa: "Siinä mielessä Kylähulluksi valinta on vähän harmillistakin, kun millään ei ehdi kaikkiin paikkoihin, mihin pyydetään. Tämäkin kiireinen aika elämässä on varmasti vuosien päästä nauha mukavia muistoja", kylähullu arvelee. Keväällä tuli pahimmillaan 67 Kylähullupuhelua päivässä. "Kun ikää tulee lisää, sitä jotenkin alkaa haluamaan samanlaisia takaisin", Seppo ihmettelee. "Omaa jaksamista syö myös sairaudet lähipiirissä. Aluksi toiminta keskittyy uuden Koskenrannan kaava-alueen kehittämiseen ja kyläkeskuksen uusien palvelujen kehittämiseen. Fordson Majorin peräkärryn perälautateksti on kunnallispoliitikolle sopiva sisäpiirin lautajuttu ties vaikka olisi tuppeen sahatusta tehty... Traktorin papatusta ja iloisia ilmeitä Lehtisen tilalla oli alun perin kolmeviitonen Ferguson ja 400-sarjan Volvoja. "Tässä harrastuksessa on hyvää se, ettei välineet tarvi olla viimeisen päälle, vaan niillä voi myös huoletta harrastaa ja ajaa. Joskus päätöksiä tehdessä ei ole hyviä vaihtoehtoja, vaan joutuu valitsemaan huonoista vaihtoehdoista parhaan. "Hyvällä sykkeellä mennään eikä oteta ressiä!" Täyskymppi kylähulluksi Valtakunnan virallinen kylähullu numero 10 valittiin viime keväänä Kajaanissa edellisen kylähullun kokoaman raadin voimin. Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Janne Koukosen johdolla valintaraadille lähetettiin 5,3 kilogrammaa tekstiä, valokuvia, lehtileikkeitä ja videoita. Kylähullu-arvonimi on elinikäinen kuten presidentillä
UUTUUSLEHTI! Tilaa rautaista luettavaa suoraan kotiisi! TrakToriT · kuorma-auToT · maanrakennuskoneeT · TapahTumaT UUTUUSLEHTI! 10002 > 745000-1002 · PAL VKO 2010-35 SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND 414887 450003 6 2 2/2010 · Bedford myymäläauto · Clarctor 6/46 · mB La321 · renault r3042 · raketa 314 · Tiekarhu 137 · sisu k-148 · unimog 416 · White salaojakone Rautaista luettavaa · www.vanhatkoneet.fi · 2/2010 · Hinta 8,50 44 Kestotilaus 90 6 numeroa/vuosi TVH sisu Sisu K-148 SP/4200 ´66 upeasti entisöity Renault R3042 ´51 Tilaajalahjaksi LIPPALAKKI! 1490 ARVO Lisäksi saat marraskuussa Vanhat Koneet -seinäkalenterin vuodelle 2011. (arvo 14.90 ) Työkoneiden historiaa: TrakToriT meTsäTöissä Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.fi Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.fi pirteä ranSkatar tien päällä taaS Se alkuperäinen vuosikymmeniä ladossa seissyt myymäläauto Onkilahden Konepajan valmistama tiekarhu www.vanhatkoneet.fi
20
Kokeilut tähtäsivät maataloustraktorin käytön monipuolisuuteen, kun taas Metsätehon kokeiluissa tähdättiin isojen hakkuutyömaiden tarpeisiin. Traktorit tulevat Ensimmäisinä rauhan vuosina meille saapuneita Fordson Majoreita soviteltiin pian metsätöihin. Fordin asiakaslehden kansikuvassa Major veti reessä kohtalaista tukkikuormaa. Fordson kiskoi puolireessä kolmisenkymmentä pinokuutiollista halkoja, Fergusonilla kuormat olivat noin puolta pienemmät. Kun traktori tunkeutui metsätöihin 5 0-luku oli vilkasta kokeilujen ja tuotekehittelyn aikaa. Velsa alkoi myydä valmiita Viisikymmenluvun alussa traktorit alkoivat toden teolla yleistymään maaseudulla. Esittely oli Teholehdessä 1952. Traktoriteiden tekeminen huomattiin halvemmaksikin kuin varsiteiden teko hevosliikenteelle. Suomalaisella maaseudulla luontevaa oli järjestää traktorille töitä metsissä. tukkirekiä kohta vuosikymmenen alussa. Teksti: Olli J. Aikakauden halutuimman traktoriuutuuden, Fergusonin, mainonnassa puutavaran ajo tuotiin ahkerasti esille. Virallisemmin ja julkisemmin kehittelyä tapahtui Työtehoseuran, Metsätehon ja Vakolan puitteissa. Joillakin suurilla savotoilla traktori oli jo ehtinyt korvaamaan hevosen. Vähän alle 20 000 markan hintainen ketjupari sai Vakolan kokeissa oikein myönteisen arvion talvikeli- ja maastokäytössä. Metsätalouden varustelussa ahkera Työväline Oy esitteli puolestaan Steyr-traktorit ja niihin sopivaa varustusta metsätöihin. Vuosikymmenen lopussa maataloustraktoreita oli puutavaran siirtelyn ja kuljetuksen eri vaiheissa töissä jo tuhansia, ja niiden varustus oli parhaimmillaan hyvin käyttökelpoista. Vakolassa koneiden pätevyyttä testattiin laittamalla traktorit laitettiin hankeen tai suolle. na pääteltiin, että kehittelyä tarvitaan vielä paljon, mutta kaikki kokeeseen osallistuneet traktorit selviytyivät töistään. Mainos on vuodelta 1951. Metsäteho ja Työtehoseura kokeilivat puutavaran kuljetusta Ferguson-, Takra-, Steyr- ja Fordson Major -traktoreilla talvella 1950. Fordsonin saavutuksia julkaistiin uutisinakin, kun Sukevalla Partasen veljekset olivat Majoreilla ajaneet 13 000 kuutiota paperipuuta 11 kilometrin taipaleen 32 kuution rekikuormina. Traktoritiet piti laatia jyrkkiä nousuja vältellen. Samalla kasvoi tarve saada traktorille peltotöiden lisäksi muutakin käyttöä, jotta kallis hankinta kannattaisi. Tukkeja vedettiin tela-autohinaukseen suunnitelluilla puolentoista tonnin painoisilla parireillä. Edullisimmaksi traktorikuljetukselle todettiin 515 km, eli ylipitkien hevosmatkojen ja autokuljetusmatkojen väliset etäisyydet. Tekniikasta kiinnostuneet viljelijät tekivät joko itse tai kyläseppien kanssa kalustoa puun kuljetukseen. Fergusonin varustetarjonnassa oli piikkiketjuja, mutta ne kuluttivat kovasti rengasta. Farming Oy lisäsi nopeasti laitetarjontaansa Fergusonia metsäajoon auttavaa varustusta, kuten ketjuja ja rekiä. Pellervo-lehden palstoilla näitä ratkaisuja esiteltiin kuvien kera. KURIKKALAINEN Velsa ennätti ensimmäisenä markkinoimaan valmiita rekiä puutavaran ajoon. Ojanen Kekseliäitä lisävarusteita Traktorin kulkua turvaamaan tarvittiin ketjuja takapyöriin. Yleisarvio02/10 TYÖTEHOSEURASSA suunniteltiin traktorireki maatilojen puunkuljetustarpeisiin. Työtehoseuran pajalla oli rakennettu traktorilla tai autolla hinattava reki, josta sopi ottaa oppia kuljetuskalustoa laadittaessa. Työtehoseuran laatimien mallien mukaan tehtiin ja teetettiin muita rekiä yleisimmin omatoimisesti. Puolireeksi kutsuttiin yhdelle jalasparille rakennettua rekeä, joskin jossain mallissa oli edessä apujalaksetkin. Fergusonilla vedettiin keskimäärin 150 kuutiojalan tukkikuormia, Takralla yli 200:n, Fordsonilla vielä isompia ja Steyrillä jopa 300:n kuutiojalan tukkikuormia. 21. Ketjujen kehittämisessä Vakolan traktorikokeilla oli tärkeä merkitys. "MörköMajurin" mainoksissa näytettiin, miten isoa tukkia vedetään traktorin perässä. MTH-Keskus Oy:n toimesta tuotiin 50-luvun alkaessa tarjolle parempi ratkaisu, MTH-piikkiketjut. Yksinkertaisin "metsävarustus" käsitti tukkisakset ja ketjua traktorin perässä. Metsätehon myöhemmissä kokeissa todettiin puutavaran kuljetuksen tulevan jo kilometrinkin matkalla halvemmaksi traktorilla kuin hevosella
Kolme rekiparia vetopalikkaan ja karhuketjujen avulla traktorin hinattavaksi riitti ainakin kuuden pinokuution lastin siirtoon helpoissa tieoloissa. Kun traktori tunkeutui metsätöihin TAMPERELAINEN Kone ja Terä valmisti lisenssillä puominostureita koko 50-luvun ajan, ensin kuormaautoihin, mutta pian traktoreihinkin sovitettuina. Fordson Major Merivaara puoliteloilla maksoi 650 000 markkaa. Pääpaino oli maatalouspuolella, mutta myös metsätyöhön oli tarjolla tarpeellista apuvälinettä. Polttopuuta kuljetettiin metsästä rankakuormina. Bombardierin puolitelat olivat alallaan ensimmäisiä. Kun muistetaan, että puolitelavarustus esim. Jonkin verran enemmän otettiin käyttöön etupyörien alle tai sivuille kiinnitettäviä erillisiä suksia. Vihu ja Luhas olivat polannetiekaluston tuotemerkkejä. Traktorin etupyörien korvaaminen suksilla kiinnosti kokeilijoita, mutta kalliit varusteet eivät milloinkaan yleistyneet. Traktorin etupyörien korvaaminen suksilla kiinnosti kokeilijoita. Fordsoneihin esiteltiin Merivaaran teloja, Farmingilla oli tarjolla teloja Fergusoneihin ja Muokkausväline Oy:llä vielä omansa. Mukon tuotevalikoima oli tavattoman laaja. Jylhävaaran puolitelat olivat kumiset, teräksisillä poikkipienoilla. Traktorit toimivat myös hevosmiesten apulaisina teitä tekemässä. Fergusoniin maksoi noin 175 000 markkaa, niin helposti ymmärtää puolitelojen käytön rajoittuneen ammattimaiseen puutavaran ajoon. Kun kerran rekiä oli, niistä koottiin yhdistelmiä. Merivaara oli kokeiluissa ja kehittelyssä ahkera kotimainen yritys. 22 Työtehon suurnäyttelyssä 1953 saatiin katsausta alkuun päässeestä varustetuotannosta. Tämä tekniikka auttoi rekikuljetusten hankaluutena olevaa kuorman liikkeelle pääsyä. Metsäajoihinkin tarjotun Jeep CJ-3 hinta oli 660 000 ja siihen sai tukkiperävaunun ja puominosturin 330 000 markalla.. Työtehoseura myi rekien rakennuspiirustuksia 500 markalla. Työtehoseuran kehittämän mallin mukaan tehtiin 5 tonnia kantava puolireki ja 10 tonnin reki. Puoliteloilla varustettu traktori varustuksenaan polannejyrä, lana tai vesitysreki oli taloudellinen tapa laatia ajourat savotoille. Niveltyväjalaksinen puolireki M 441 oli vaihtoehtona. Metalliset Joutsa-puolitelaketjut olivat muita teknisempiä, sillä välipyörän asentoa voitiin säädellä traktorin hydrauliikalla niin, että puristus maata vasten muuttui. Niissä traktorin vetoaisalla kiskaistiin ensin reen lavaa jonkin verran eteenpäin, ennenkuin ketjut kiskaisivat jalaksetkin liikkeelle. Työtehoseuran kanssa laitteita kehitelleet Merivaara, Jylhävaara ja Velsa päätyivät varustelemaan traktorin levikepyörillä taakse ja lisäsuksilla eteen, jolloin hintaa kertyi noin puolet puolitelojen hinnoista. Metsätyövarustuksen hintatasosta vuonna 1957 seuraavia esimerkkejä: Grepa ja Jylhä puolitelat maksoivat 150 000:n tienoilla, kippiperävaunut 140220 000 mk, Kardaanivetoinen vaunu Fordsoniin 232 000, Haapakorven paja Oy Keskon viisitonninen kärry 160 000 mk, Joutsa-puominosturi noin 150 000, Rekord-kuormaaja Fordsoniin noin 227 000, M-tukkikuormaaja Hankkijalta 130 000, vintturi Fergusoniin 70 000, kuormauslaite Valmetiin 99000 markkaa. Ensimmäisenä mainostettiin Kone ja Terä yhtiön Recordia. Monipuolisuutta 50-luvun puolimaissa Vuosikymmenen puolivälissä Fergusonin dieselmalli maksoi 435 000, Zetor 375 000, Valmet 20 maksoi 360 000 ja Nuffield noin puoli miljoonaa markkaa. Fergusoneihin tuotiin suksikeulia, mutta missään vaiheessa nämä kalliit varusteet eivät yleistyneet. Tukkien telauskärry tai -reki oli kehitteillä Vakolassa 1953. Kuormaautoihin asennetut puominosturit oli sovitettu traktoreihin jo 50-luvun alkuvuosina. Kotitarveseppien ja keksijöiden ahkeroinnin lisäksi rekiä koetettiin parantaa virallisemminkin. M 438 -merkinnällä tunnettu Työtehoseuran pienempi reki oli ajateltu maatiloille yleiskäyttöön
Varsinkin Fordin liikkeet tarjosivat usein Ara-tuotteita. Marttiinin Puukkotehdas Rovaniemellä alkoi valmistaa epäkeskotukkipankkoja auto- ja traktorikuljetuksiin. PUOLITELOJA oli 50-luvun mittaan tarjolla puolenkymmentä eri merkkiä. Traktorin ja kuorma-auton vaihteistojen sovittaminen yhteen vaati vähän suunnittelua ja lisää rattaita välityksiin. Jo 50-luvun alussa tänne koetettiin tarjota useampaa puutavaran hinaukseen tarkoitettua erikoistraktoria, kuten Steyrin Motormuli ja englantilainen Unipower Forester. Traktorikärryihin tai rekiin tarkoitetut rittivät aina 400 kuutiojalan kuormille. Menekkiä ei löytynyt. Willys- ja Unimog-maastoautojen varustelu ja käyttö puun kuljetukseen olivat esillä vuosikymmenen puolivälin jälkeen. Tässä Fordsonin esittelyä. Vetäviä kärryjä oli tarjolla monilla liikkeillä ja rakentajilla pitkin maakuntia. Puutavaran vetokokeissa se menestyi oikein hyvin. Vanhoista kuormureista tehtiin pajoissa ja verstaissa traktoreihin peräkärryjä. Mainos on vuodelta 1959. 02/10 23. Rakenteluvihjeitä ja ohjeita julkaistiin muun muassa Koneviestissä. J. Vetävää peräkärryä esiteltiin Nuffieldin kanssa, kokeilukappaleena oli Työvälineen teliperävaunu puominosturilla. Samalla kuorma-autoalan järjestöt alkoivat kampanjoimaan traktoriajoja vastaan. Rakentelua helpotti sekin, että maakunnissa liikkui kiertäviä akselistojen myyjiä. Alliksia käytettiin enemmänkin maanrakennuspuolella. SYKSYLLÄ 1957 traktorien tuonti vapautui, ja metsätöiden tekoa muistettiin mainonnassa entistä enemmän. Tuontimerkki Crepa kilpaili kovasti Jylhävaaran, Merivaaran ja muiden kotimaisten telojen kanssa. Kotimaisia kokeiluita olivat malli Mustonen täystelavarustus Fergusoniin, eli maanviljelijä Arvi Mustosen tuote. Läheskään kaikki konetyypit eivät päässeet mukaan metsätöiden koneistumiseen. 50-LUVUN lopulla Valmetilla oli kehitetty halpaa, mutta käyttökelpoista varustusta, kuten tässä esiintyvä Joutsan vinssillä toimiva "maatilan tukkikuormaaja". Konemiehille tärkeissä Työtehoseuran metsänäytöksissä esiintyi Fordsonien ja Fergusonien ohella muitakin merkkejä: Nuffield puolitelamallina, Fiat 25 ruotsalaisilla Alfta-kokoteloilla, Valmet 20 ja 33 vinssillä ja rekeen lisätyllä kuormaajapuomilla. Maastureiden kalleus ja kyvyttömyys traktoreiden tavallisiin töihin estivät niiden menestyksen. AURAN Rautateollisuus tuotti monenlaisia työvälineitä traktorimiehille. KESKON konetarjontaan 50-luvun alussa tullut Nuffield osoittautui kelvolliseksi traktoriksi metsäajoihin ja nousi nopeasti urakkamiesten suosioon. Traktoreihin tuli lisää tehoa ja rakenteet paranivat. Metsätyökauden ulottuessa talvikuukausista yhä enemmän muihinkin vuodenaikoihin tuli peräkärryjen ja -vaunujen käyttöön uusia ulottuvuuksia, kuten "kylmäkoskelainen" lisävaihteisto. Käytännön kokemuksen myötä traktoreiden työvarustus parani ja laajeni
Kun traktori tunkeutui metsätöihin 24
Ja seuraavalle vuosikymmenelle voitiin siirtyä käyttökelpoisen kaluston ja nousukauden turvin. "Nollaraja ryskyy" Tammikuun 1959 lopulla metsätöiden huippuaikaan töissä oli 130 FORDSONIN uusi, vuonna 1952 esitelty Major, 50-luvun metsätöissä yleisin maataloustraktori. Traktorimainoksissa tukkikuormia vetivät niin Valmet 359 D, Porsche kuin David Brownkin. Puolet siitä maksoi lapualainen teräsputkirunkoinen, taakse kipattava muovihytti. Moottorisahoja oli käytössä lähes 15 000:lla tilalla. Fordson Power Majoria mainostettiin aivan erikseen metsätraktorina, Nuffield ja Joutsa-luormaaja esiintyivät yhdessä Keskon mainoksissa. Toisena tuotteena tarjottiin kardaanivetoisia peräkärryjä. Ferguson ja McCormickin kylmäkäynnistyvyys tuotiin esille, ja Fergusonin "pakkasmoottori" oli erikseen mainonnan aihe. "Karhu nukkuu talviuntaan, mutta Ferguson ei tarvitse lepoa" -mainoksissa Ferguson 35 esiintyi puoliteloilla ja tukkikuormalla. Kuva on Rautajärven Vanhalta Savotalta talvella 2010. Pohjoisen ja koillisen savotoille kertyi traktoriyrittäjiä Jalasjärveä myöten. Ford-liikkeissä tarjottiin pellistä ja vanerista tehtyjä Salo-ohjaamokuomuja. Pienpuuhake nousi kiinnostuksen kohteeksi ja hakkurit tulivat käyttöön, vähäksi aikaa. Metsäojitus pääsi alkuun. Talvella 1958 kireän rahan aikana Ford Oy:ltä kerrottiin traktorimyynnin suuntautuneen nimenomaan metsäalueille, metsävarustuksiin ja puutavarayhtiöille. tukit kulkevat ja rahat liikkuvat." Mommilan kartanon kuusi Nuffieldia esiintyivät usein mainoksissa, ja pari puominosturia sekä tukkireet muistettiin mainita niiden varustuksesta. 50,5-hevosvoimaista mallia kutsuttiin suurtehotraktoriksi, kun se keväällä esiteltiin. Traktoriin liitettävä Joutsa-vintturi ja rekeen kiinnitettävä tukitanko tulivat tarjolle, Valmetilla oli ollut sama ajatus omassa varustetarjonnassa. 000 miestä, mikä oli 20 000 edellistä vähemmän, ja 44 000 hevosta, eli 10 000 vähemmän. Paljon niitä kuitenkin oli. Kuvat: Sami Korhonen. Mielikuvamainontaa Traktoreiden mainonnassa metsätöiden merkitys tuotiin hyvin esille. Iso Fergu oli tässä vaiheessa Fordson Power Majorin ja Nuffieldin ohella parhaiten omiaan puutavaratöihin. Traktoreiden merkitystä voisi kuvata Fordsonin mainoksen sanoin: "nollaraja ryskyy". Vuosikymmenen lopulla tarjolla oli lukuisia kangaskatteita ja vanerirakenteisia suojia. Fordsonin Manuel-mallit ja sitten Nuffieldin nelivetoinen olivat harvinaisuuksia. 25. Emännät!" Yksinkertaisimmat maksoivat noin 15 000 markkaa. Mainospiirtäjät kuvasivat isoja kuormia, mutta traktoreiden varustus oli sentään aika todenmukainen: avoin traktori, jossa ketjut takapyörissä. Yksityisten hankintakauppojen yhteydessä tehty traktorityö jäi kaikkien tilastojen ulkopuolelle. Farmiig tarjosi Fergusoneihin 20 000:n hintaista ohjaamokoppia tai halpaa tuulensuojaa. Pankkimiehet varoittelivatkin traktorin ostosta vain puunajoja varten. Vain noin 1200 tilalla oli traktorivoimainen juontoja kuormauslaitteisto. Traktorin lähes ufomaiseksi tekevä kuplamainen A-hytti maksoi jo 40 000. Monenlaiset moottorit olivat metsiin ja metsätöihin tunkeutuneet vuosikymmenen mittaan. Savotoiden ja tilan kevättöiden välissä kerettiin joskus sahuullekin. Viralliseen metsätyötilastoon ei vielä traktoreiden lukumäärää kirjattu. Traktoreista voimansa saavia kuorimakoneita tuli tarjolle montaakin kokoa. Metsätalouteen voidaan toki lukea myös traktoreiden pyörittämät kenttäsirkkelit. Ohjaamosuojia oli tarjolla ollut jo vuosikymmenen alkuvuosista lähtien, ja omatoimisesti niitä tehtiin koko ajan. Nordtrak Stier -traktorin mainoksissa metsätalous mainittiin jopa ennen maataloutta. MAN ei koskaan yleistynyt. Pohjankone 02/10 Ylistarossa valmisti ohjaamosuojia ilmoituksen mukaan yhdeksään eri traktorimalliin, sloganilla "Oivallinen joululahjavihje teille, arv. Vuosikymmenen mittaan traktorin metsätyöt paitsi lisääntyivät, myös monipuolistuivat. Porsche oli korostanut kylmässä käynnistyvyyttään jo pitempään. Talviunen tarpeettomuudesta ennenkin muistuttanut "Fordson Power Major puolitelatraktori metsätöihin... Maanteiltä kaukana olevien metsien puuta kannatti jo hakata ja lähettää markkinoille. Rekeen sijoitettava kuormauskaari kuului vuosikymmenen lopun uutuuksiin, samoin Koneliike Arvo Grönroosin F-nosturi ja Foco-vintturi yhdistelmä kuormauksiin. Fergusonilta esiteltiin"Metsätraktori" eli M-F 65:n korotetulla maavaralla varustettu versio. Pelkästään Kemi Oy:n työmailla Lapissa oli talvella 1959 jo 140 maataloustraktoria kuljetuksissa. Hakkuiden jälkihoitoa annettiin laikkureilla. "Kevyempi työ, yksi mies hoitaa sekä kuormaamisen että purkamisen." Lahnajärveläinen Hal-Ka tuotti halvoiksi mainostettuja kuormauslaitteita. TÄLTÄ se näytti. Valitettavasti Nordtrakeja alettiin myydä täällä vasta valmistajan mentyä konkurssiin. Vuonna 1959 maatalouslaskennan mukaan tiloilla oli traktoreita vajaat 70 000 kappaletta. Mainontaan tuli laajuutta, kun traktoreiden tuonti vapautui syksyllä 1957. Nelivetoiset traktorit eivät mainittavaa osaa 50-luvulla esittäneet. Korhosen veljesten Power Major Taivalkosken Koivuvaarassa 1959. Eivätkä nämä olleet lainkaan ainoat metsätaloutta muistavat
27
Pientä kulumaa ja kolhua tietysti kertyy vuosien varrella, mutta käyttöarvoa ne eivät alenna. Se on lisäksi varustettu pitkällä miehistöhytillä, joka ei ole niitä kaikkein yleisimpiä varusteita edes 416:ssa. Nytkin se syöttää koivunrunkoja klapikoneeseen. Syykin selviää pian, sillä teemme halkotalkoiden tauolla ekskursion pihan laidalla olevaan autotalliin. Mercedes-Benz Unimog 416 Teksti: Jaakko Tylppä Kuvat: Tuukka Erkkilä J oissakin teknisissä laitteissa ikä ei näy eikä paina. Unimogin nokka on lyhyt, joten myös suoraan auton eteen näkee ongelmitta. Ja kaikilla jatkovarsilla varustettuna nostokorin saa jonnekin 30 metrin hujakoille; tuon pirtin kattopellit asennettiin tällä, ja samalla menetelmällä talo maalattiin. Yksi vivuista on kuusipykäläinen ajovaihteisto, toinen nopeusalueen valitsin, kolmannella valitaan liike eteen tai taakse ja neljännestä käytetään lisälaitteiden voimanjaon etu- ja takakardaaneja. Istumakorkeus on riittävä, jotta ajoneuvon ympärille näkee hyvin. Myös vaihdevivut, kaikkiaan neljä kappaletta, ovat mukavasti juuri käden ulottuvissa etupenkkien välissä. "Halkosavotassa tukkikoura on erinomainen, kun runkoja saa kerralla nostettua useamman. Toimittajan ihmetellessä ääneen näitä yhteneväisyyksiä Mauri nyökyttelee ymmärtäväisesti. Ratti on aikakaudelle tyypillinen suurehko ruori, mutta se on sijoitettu juuri oikeaan asentoon pitempääkin ajoa ajatellen. Tukkikouralla varustettuna se oli oiva apu sähkötolppien pystytyksessä, ja isossa hytissä kulki isompikin työporukka määränpäähänsä oli valmista tietä tai ei. Sähkölaitoksella Unimog palveli 25 vuotta, jonka jälkeen se siirtyi autoliikkeen kautta nykyiselle omistajalleen. Työkone on työkone ikään katsomatta. Tampereen Terälahdessa asuvan Mauri Rantasen MercedesBenz Unimog on juuri tällainen laite; vaikka ikää on jo 38 vuotta, ei teknisiä murheita ole nimeksikään, ja työt sujuvat niin kuin silloin aikanaan. heinäkuuta 1972 Hämeenkyrössä Sähkölaitos Hieru Oy:n palveluksessa. Mittaristo on samanlainen harmaapohjainen kuin MercedesBenzin muussa raskaassa kalustossa, ja hallintalaitteissa on paljon merkin henkilöautoistakin tuttuja yksityiskohtia: käsijarrun sateenvarjon mallinen kahva ja ikkunanveivit ovat suoraan 1960-luvun siivellisestä S-luokasta, polkimissa on sama tuttu kuviointi kuin henkilöautoissa ja jopa käynnistysnappi on vaihtokelpoinen 1950-luvun Mersujen kanssa. Hieman vanhemman vuosimallin takia ei konetta tarvitse käytössä varoa tai säästellä. Työkone on työkone ikään katsomatta. Nykyään vastaavista koneista maksetaan moninkertaisia hintoja, sillä vanhojen Unimogien arvo tuntuu vain nousevan. Oven edessä kesän hääajoja odottaa järeä Ukko-Mersu eli Mercedes-Benz 300 vuodelta 1952 (tehtaan tyyppimerkinnältään W186), sen edessä 28. Työuransa Unimog aloitti 30. Hieman vanhemman vuosimallin takia ei konetta tarvitse käytössä varoa tai säästellä. Maurin Unimog on mallia 416, eli vuonna 1963 esitellyn 406/416-tyypin pidemmän akselivälin edustaja. Ja kuinka ollakaan, sieltä löytyy Jaguar XJS:n ja nettihuutokaupasta vahingossa ostetun Citroënin vierestä hämmentävä määrä nimenomaan vanhoja Mersun henkilöautoja. Ei tarvinnut erikseen hankkia telineitä." Herrasmiehen työkone Unimog 416 on kuljettajalleen varsin miellyttävä kokemus, kuten toimittaja saa sisään kavutessaan huomata. Rahallisen arvon sijaan Rantanen tyytyy kuitenkin pohtimaan koneensa käyttöarvoa. Ostohinta vuonna 1997 oli maltilliset 6 000 markkaa, mikä ei kuulosta paljolta. Päinvastoin ohjaamo on hyvin automainen jos nyt ei aivan henkilöautoa muistuttava, niin ainakin kuorma-automainen. Vaikka kyseessä on työkoneeksi rekisteröity laite, ei koneille tyypillistä äärimmäistä karuutta näy missään
Kuluneen kol- mentoista vuoden aikana Unimogissa ei ole ollut ainoatakaan teknistä ongelmaa. Ikään kuin tässä ei olisi tarpeeksi, esittelykierros jatkuu hetken päästä hallin toisessa päädyssä, josta paljastuu vielä Rantasen kaksiovisten Mersujen kokoelma, eli 280 SLC (W107) ja lähes uudenkarhean näköinen, coupé-mallinen S 500 (W140). Voimaa jaossa Työnteon jatkuessa moottori laitetaan taas pyörimään, ja hyvinhän se käyntiin hyrähtää. Vääntöä on kuitenkin reilusti, peräti 314 newtonmetriä pyörintänopeudella 1 600 kierrosta minuutissa. Grammari ja penkinpäälliset ovat myöhempää perua, muuten varustus on alkuperäinen. VIVUISSA, kahvoissa ja katkaisijoissa on hämmentävän paljon yhdennäköisyyttä MercedesBenzin henkilöautomallien osien kanssa. Ponttoni-Mersu eli 220 (W180) ja vieressä 450 SE (W116). Keskikulutus maantieajossa on sekin suhteellisen siedettävä 20 litraa sadalla kilometrillä. Moottorina 416:ssa on kuusisylinterinen Daimler-Benzin OM352, jonka iskutilavuus on 5,7 litraa, mutta tehoa vain 110 hevosvoimaa. Syy maavaraan ovat porttaalijärjestelyllä toteutetut akselit, joissa akseli on korkeammalla kuin pyörän keskiö. KUNNON työkoneen tapaan virta-avain toimii vain pääkytkimenä, sillä moottorin käynnistys ja sammutus tapahtuvat omilla katkaisijoillaan. PITKÄHYTTISESSÄ Unimog 416:ssa on tilaa vaikka liikeneuvottelulle. Runkopalkkien välissä moottorin jatkeena majaileva vaihteisto on vaikuttavan kokoinen. 29. Kömpiminen tosin on hieman liioittelua, sillä auton alla on maavaraa pienimmilläänkin lähes puoli metriä, joten kumartuminen riittää. Matkustamon yleisilme on karu, mutta asiallinen, ja ikkunapintaalaa on reilusti. Tuhdille alaväännölle on kyllä käyttökin, kun ajoneuvon kokonaismassa on 5 450 kiloa. Melko matalaviritteisestä moottorista siis on kyse, mutta toisaalta maksimikierroksetkin jäävät alle 3000 minuuttikierroksen. Tämä huomioiden Unimog 416 ei ole lainkaan hidas; Maurin autossa olevalla 14,5 x 20-rengastuksella huippunopeudeksi luvataan 90 km/h. Kun suoraruiskutteisen dieselmoottorin kauniin tasaista käyntiääntä on kuunneltu tovi, on aika kömpiä auton alle katsomaan, mihin se voima oikein käytetään
Aluksi Mersun osuus jäikin vain moottoriin, sillä Unimog oli itsenäinen merkki, jonka tunnuksena olivat härän sarvet. Mallimerkintä 5250 tarkoittaa kilopondimetrimäärää, eli teoriassa metrin varrella nosturi nostaa 5 250 kiloa. Unimogissa koneen teholukemat olivat maltilliset 25 hevosvoimaa. "Korkealle nostetun puomin päässä oli melkoisesti sitä painoa, ja sitten koko laitos alkoikin yhtäkkiä kallistua. Aikaisemmista ja myöhemmistä malleista poiketen 404 S:n moottorina toimi bensiinikäyttöinen, kuusisylinterinen M180 (80 hevosvoimaa), joka sekin oli lainattu pienin muutoksin suoraan MB:n henkilöautomallistosta. Syyksi selviää huomaavaisuus naapureita kohtaan, joka sai huonon lopun. "Olimme nostamassa noita kattopeltejä ja jätin Mogin tähän tien reunaan. Tähän niin sanottuun Morgenthau-suunnitelmaan kuului teollisuuden korvaaminen maataloudella. Siitä muistuttamassa Maurin Unimogissa on pientä pintavauriota siellä täällä, jotka syntyivät auton kellahdettua kyljelleen. Sen oikealla puolella on ajoneuvon akseleille kulkevat kardaanit, mutta niiden vasemmalla puolella on niin ikään sekä eteen että taakse lähtevät, hieman ohuemmat voimanjakoakselit. Jotta muut autot pääsisivät ohi, ajattelin olla laittamatta tien puoleisia tukijalkoja paikalleen. Itse asiassa koko hytti on selvästi ottanut osumaa ja notkahtanut hieman vasemmalle. Valmistus tapahtui Ranskan rajan tuntumassa. Unimog nostettiin pyörilleen kuorma-auton avulla, ja haljennutta tuulilasia lukuun ottamatta vahingot jäivät pintapuolisiksi. PITKÄN LINJAN MONITOIMILAITE Unimogin historia alkaa toisen maailmansodan jälkeen, kun Saksan lievästi aggressiivisesta ulkopolitiikasta hermostuneet Liittoutuneet päättivät kertaheitolla tehdä Saksasta kyvyttömän hyökkäyssotaan. Unimogia olisi ehkä valmistettu Mercedes-Benzin tehtailla, mutta tuolloin ne eivät vielä saaneet valmistaa nelivetoisia ajoneuvoja. Gaggenaussa, jossa se pysyikin yli 50 vuotta. Myös Ässän varressa on hydraulinen vinssi, joka vetää parhaimmillaan 2000 kilopondin voimalla 50 metrin päästä. Vuonna 1947 Unimogin peruskoneeksi saatiin Daimler-Benzin uusi, aikaisemman M136-bensamoottorin pohjalta suunniteltu nelisylinterinen OM636-diesel (jota käytettiin 30 myös 170 D -henkilöautossa ja sittemmin jos jonkinlaisissa sovelluksissa veneistä kylmälaitteisiin). Morgenthau-suunnitelma kuivui pian kasaan, mutta Unimog jäi elämään ja osoittautui monipuoliseksi ja arvostetuksi työvälineeksi myös peltotöiden ulkopuolella. Takakardaanin päähän taas on sijoitettu hydraulipumppu, joka tuottaa painetta hytin ja lavan väliin sijoitetulle, perniöläisen Nummi Oy:n valmistamalle Ässä Nupe 5250 -puominosturille. Ne pellit kuitenkin painavat melko paljon, joten tietäähän sen, miten siinä sitten kävi", Mauri selittää. Mercedes-Benz Unimog 416 NOSTURIA käytettäessä tukijalkoja ei kannata unohtaa. Myöhemmin moottoriksi tuli 2,8-litrainen M130. Johtotähti keulalle Vuonna 1951 Unimogin tuotanto siirtyi DaimlerBenzille, ja vähitellen siitä tuli Mercedes-Benzin alamerkki, jonka keulaa koristi Unimog-tekstin lisäksi Mersun tähti. Kun mökkinaapureilla on vaikkapa hankalia puita kaadettavana, voi koneen ajaa puun viereen, ottaa keskeltä kiinni ja sahata puu poikki. Unimogin oli tarkoitus palvella sekä pellolla traktorina että maanviljelijän ajoneuvona maantiellä raideleveys oli kahden perunavaon mittainen ja kuljetuksia varten hytin takana oli pieni lava. Vastaavasti viiden metrin päästä nostovoima riittää vielä 1 050 kilon painolle. Auton keulassa pyörintäliikkeen vastaanottaa tehdasvarusteena asennettu, saksalainen Werner & Co -vinssi. Mihinkään se ei kouran puristuksesta ilman lupaa kaadu, vaikka kuinka olisi uhkaavasti kallellaan. Suotkin on koluttu Ajoneuvon alta tullaan pois sen oikealta puolelta, ja viimeistään nyt on kysyttävä apukuskin puoleisista kolhuista. Yksi kätevimmistä työkaluista puominosturissa on sen tukkikoura. Maatalous tarvitsi koneita, ja sellaiseksi suunniteltiin vuonna 1946 Universal-Motor-Gerät (suomeksi kutakuinkin "yleiskäyttöinen moottorilaite"), eli lyhennettynä Unimog. Vuonna 1955 aikaisempien, kulmikkaiden mallien rinnalle esiteltiin 404 S, jonka kaikki tunnistavat oitis Unimogiksi. Onneksi tajusin mitä tapahtui, ja ehdin viime hetkessä alta pois koko yhdistelmä nimittäin kellahti kyljelleen." Rajunnäköisestä keikauksesta ei kuitenkaan aiheutunut suurta vahinkoa
Askartelemista niissä riittää, mutta mikäs töitä hyvin toimivilla laitteilla on tehdessä. Maastoutuva moniosaaja Jo ensimmäisistä malleista lähtien Unimogin parhaimmat ominaisuudet ovat pysyneet muuttumattomina. Mallit 404 ja 406/416 muodostuivat ikoneiksi, joihin viitataan edelleen puhuttaessa "Unimogista". Normaalissa akselistossa akseli on samassa linjassa pyörän keskiöiden kanssa, mutta porttaaliakselissa pyörät ikään kuin roikkuvat reippaasti akselilinjan alapuolella. Niin se lopulta tuli suosta ihan omin voimin ajamalla", Mauri kertaa. tuotannossa vuoteen 1991 asti. Unimog menee sieltä, minne monet maastokelpoisemman näköiset laitteet eivät uskalla edes yrittää. Suuri maavara, paineilmatoimiset nelivedon lukot ja kattava valikoima vaihteita takaavat etenemisen vaikka 45 asteen nousukulmassa. Alas on helppo tulla, mutta Unimog osaa kiivetä myös ylöspäin. 31. Joustava runko parantaa ajoneuvon maasto-ominaisuuksia, mutta estää sen käytön var- sinaisena rahdinkuljettajana. Keularautoihin kiinnitetty etuvinssi on tehdasasenteinen. Mitenkään uutta kyljellään olo ei Maurin Unimogille kuitenkaan ole. Unimogin maasto-ominaisuuksia paremmin tuntemattomille on ensin selitettävä, että vaikka Unimog liikkuukin maantiellä työkoneeksi varsin ripeästi, ovat sen suurimmat kyvyt maastossa. Tienpenkalla on mittava pino koivunrunkoja, joita on nosteltava pilkottavaksi. PUOLIKSI konehuoneessa ja puoliksi ohjaamon alla sijaitseva kuusisylinterinen dieselmoottori on sovitettu sisään kenkälusikalla, sillä ylimääräistä tilaa ei juuri ole. Maurin Unimogin tapauksessa juuttuminen tapahtui suolla, jonne laite upposi Uusi, isompi Unimog esiteltiin 1963 mallinimillä 406 ja 416. Tämän takia Unimogit ja niiden rungoille rakennetut erilaiset yhdistelmät ovat erittäin suosittuja offroad-harrastajien keskuudessa. Sitten otin nostopuomin avuksi ja sain tuupattua koneen pitkospuiden päälle kyljelleen, laitoin renkaiden alle toisen sarjan puita ja käänsin sen sitten taas oikein päin. Vetoakselin päässä on pieni hammasratas ja pyörän keskiössä isompi, joilla akselin pyörimisliike välitetään renkaalle. 404 S pysyi tuotannossa vuoteen 1980, jolloin linjalta niitä oli rullannut lähes 65 000 kappaletta. Moottorina toimi Mersun raskaasta kalustosta lainattu kuusisylinterinen OM312-diesel (60 hevosvoimaa), ja myöhemmin 5,7-litrainen OM352 (80110 hevosvoimaa). Maasto-ominaisuudet ovat mainitsemisen arvoiset. Nykyään Unimogmallistossa on lukuisia erikokoisia malleja pienistä kadunlakaisimista järeisiin maastokuorma-autoihin. Mercedes-Benz esitteli vuonna 1972 myös Unimogin alustaan pohjautuvan MB Trac -traktorimalliston, joka pysyi 02/10 runkoaan myöten, kun sen maastomahdollisuuksia hieman kartoitettiin. "Ensin yritin käyttää vinssejä, mutta pelkästään niiden voima ei riittänyt liikauttamaan laitetta. "Siellä suossa se sitten nökötti, vaikka kaksi nelivetoista traktoria sitä kävi yrittämässä irti." Sisu ei kuitenkaan sallinut jättää tärkeää työkalua noin vain suohon, joten Mauri päätti irrottaa sen keinolla tai toisella. Ulkonäöltään 406/416 erosi vain vähän edeltäjästään: hytti oli nyt hieman suurempi ja pyöreämpi. Siitä kertoo aikaisempi sattumus, joka tapahtui ennen kattopeltikiepsahdusta. Unimog-mallisto laajeni kuitenkin jo 1960-luvulla pienemmillä 421/403/413-malleilla (hytin puolesta 406:n kaltaisia) ja 1970-luvulla suuremmalla 425-mallilla, joka puolestaan edustaa uudempaa, kulmikasta hyttimuotoilua. Töitä tällä tehdään niin kuin ennenkin." Ja töihin se on taas päästettävä. "Mutta niin kuin jo aikaisemmin totesin, eivät pienet kolhut koneen käyttöarvoa alenna. Kummatkin keinot sattuivat olemaan Unimogin omia varusteita. Sisarmalli 406/416 pysyi tuotannossa aina vuoteen 1988 asti. Erona malleissa oli akseliväli, joko 2,38 tai 2,90 metriä. Toisaalta on hyvin tiedossa, että jokaisella maastoajoneuvolla voi jäädä jumiin, ja mitä pahempaan paikkaan ajoneuvolla pääsee, sitä pahempaan paikkaan sillä jää jumiin. Myös Unimogin runko on alusta asti suunniteltu osaksi jousitusta. Myös mallien nimet muuttuivat muotoon "U plus numero", jollaisia ne ovat edelleen. Siksi Unimogin lava onkin tyypillisesti suhteellisen pieni. Muista traktoreista poiketen kaikki neljä pyörää olivat samankokoisia, mutta taas useimmista työkoneista poiketen ohjaus ei tapahtunut saranoidulla rungolla vaan normaalisti etupyörillä. Näistä erikoisista sattumuksista kuullessa ei enää yhtään ihmettele hytin reunojen kolhuja pikemminkin ihmettelee, miksei niitä ole enemmän, kun ajoneuvon kanssa on selvästi toimittu reippaan retkeilyhengen mukaisesti. Tästä erästä tulee noin 300 heittokuutiota polttopuita. Tyypillinen piirre on lukoilla varustettu neliveto ja porttaaliakselisto, joka lisää alustan maavaraa huomattavasti. Laite on nimensä mukaisesti yleiskone, joka soveltuu lähes mihin tahansa työhön sekä liikkumaan vaivatta niin maastossa kuin asfaltillakin. Käyttäjäkunta ei kuitenkaan ole juuri alkuvuosista muuttunut; Unimog on edelleen kaupunkien huolto-osastojen, palokuntien ja armeijoiden suosikkiajoneuvoja. KANGASKATTOINEN 404 S esittelee ongelmatonta etenemistään maastossa
Isokyrö Teksti ja kuvat: Sami Saari E letään vuotta 1955 Isonkyrön Palonkylässä. Työmiehiä oli koneen kuljettajan ja hänen apumiehensä lisäksi 4 putkenlaskijaryhmää, joissa kussakin oli 4 miestä. Ne olivat toimineet miehistönkuljetusajoneuvoina ja tykinvetäjinä. Whitet oli hankittu tehtaalle Yhdysvaltain armeijan ylijäämävarastoista. Pojat katsovat ihmeissään isoa oranssinväristä konetta, joka lipuu hiljalleen heidän ohitseen. Koneen kuljettajana oleva Jorma Kangas nostaa iloisesti kättään, ja sa- moin tekee pari muutakin miestä, jotka istuvat koneen takaosan reunalla. Kone oli valmistettu samana vuonna Puolustusvoimain Santahaminan tehtaalla. Kummallakin on kädessään isot tikkunekut, jotka Helsingin-täti oli tuonut tullessaan maalle kesäloman viettoon. Pala historiaa White-salaojakone Pohjalaismiesten osuuskunta etsi käsiinsä samanlaisen salaojakoneen, jolla osa heistä paiski tosissaan töitä puoli vuosisataa sitten. Pojat eivät saa kättään nostettua vaan katsovat suu auki ohi lipuvaa ihmetystä. White-salaojakone on saapunut tekemään työtään kylän pelloille. Tykinvetäjästä salaojakoneeksi Isonkyrön salaojakoneyhtymä, jossa oli 67 osakasta, hankki Whiten 1952. Kunnostettu peli on sittemmin päässyt takaisin ojatalkoisiin, tosin vain näytösmielessä. On kesäkuu ja kaksi pikkupoikaa istuskelee kylänraitin reunan maitolaiturilla. Kumpainenkin nauttii tuliaisestaan ja jutustelee samalla tekemistään kaarnalaivoista, jotka odottelevat jo vesillelaskua maitolaiturin portailla. Maatalojen emännillä oli kova työ pitää työmiesten vatsat kylläisinä ja janon poissa. Yksi miehistä toimi putkenlaskijana, kaksi höyläsi ja tasoitti kaivuupohjan ja neljäs toimi apumiehenä, joka esimerkiksi kantoi tiilisiä salaojaputkia ojan reunalle. Yhtäkkiä jutustelun katkaisee kumea moottorin ääni ja telaketjujen kitinä ja natina. Kaikkiaan Suomeen hankittiin 466 kappaletta Whiteja, joista Santahaminan tehdas valmisti noin 50 salaojakonetta. Suurimmilla työmailla saattoi olla samaan aikaan 23 ryhmää laskemassa putkia maahan. "Ruokaa ja juomaa kului valtavia määriä, kun kymmenkunta miestä 32. Salaojaputket ja -hiekat oli talon isäntä jo hommannut pellolle valmiiksi
Porukka perusti 33. Jorma kulki työmatkansa pääasiassa 250-kuutioisella Jawallaan. "Minun oli helppo kulkea moottoripyörällä töihin ja takaisin kotiin. Kuskin ja apumiehen lisäksi koneella työskenteli neljä putken laskijaryhmää, joissa kussakin oli neljä miestä. Töitä tehtiin kovassa tahdissa yhdentoista eri pitäjän mailla. Isonkyrön salaojakoneyhtymän työskentelyalue oli laaja. Aina kun lähdettiin seuraavalle työmaalle, kampesin moottoripyörän koneen sivulaidalle kyytiin." Työvuosia kyseisen koneen parissa Jormalle kertyi hieman toistakymmentä, kunnes 1960-luvun puolenvälin paikkeilla Whiten käyttö lopetettiin. "Joillakin työmiehillä ei ollut omia kulkuneuvojaan, joten he kulkivat siirtymätaipaleet koneen kyydissä ja kotiin mentiin sitten taksilla", hän kertoo. Kone myytiin 1968 huutokaupalla ja koneen huuti itselleen Arolan Esko, joka purki sen pian osiin. Vanhan koneen pelastus Kangas toimii aktiivisessa miesporukassa, joka hääräilee vanhojen koneiden parissa. Alue koostui pääosin Kyrönmaan kunnista, mutta laajimmillaan työkenttää oli Petolahdesta aina Pännäisille saakka. White kulki maantieajossa parhaimmillaan noin 50 km/h, joten siirtymät työmaalta toiselle kestivät jopa useita tunteja ja 02/10 työpäivät venyivät todella pitkiksi. Ruokaa kului valtavia määriä, kun nälkäinen ryhmä tallusti tupaan syömään. tallusti tupaan syömään", toteaa Jorma Kangas, joka tuolloin toimi koneen kuljettajana
"No sitten eräänä iltana sain puhelun, että nyt on löytynyt sellainen romumies, jonka laanilta löytyy peräti. Laatikon alapuolelta lähtee kardaani telastolle ja ylempi kardaani suoraan kaivuulaatikosta kaivuupyörälle. muutama vuosi sitten Kyrönmaan Maatalousmuseo Osuuskunnan, jonka tarkoituksena on vaalia vanhojen maatalouskoneiden säilymistä ja esitellä meille tavallisille kaduntallaajille niiden toimintaa ja niiden kanssa työskentelemistä. Keskellä näkyy "kaivuulaatikko" vipuineen. White-salaojakone KULJETTAJAN valtakuntaa. Osuuskunta hankki itselleen Isonkyrön meijerin vanhan sikalan ja sen ympäristön maa-alueet. Pari vuotta sitten miehet saivat vihiä Vampulassa sijaitsevasta Whitesta. "Ei se halpa ollut, mutta onneksi saimme hieman sponsoriapua", Jorma kertoo hymyillen. KAIVUUPYÖRÄN halkaisija on noin 3 metriä ja koneen avulla kyetään kaivamaan noin 1,7 metriä syvää ojaa. Sitä käytiin katsomassa porukalla maaliskuussa 2008 ja samalla päästiin hinnasta yhteisymmärrykseen. Löytöhetkellä siinä oli asennettuna Volvon dieselmoottori, joka oli kuitenkin jämähtänyt. 34 Kone noudettiin vappuaattona ja kyyti uuteen kotiin alkoi. "Heti aluksi päätimme, että etsimme koneeseen alkuperäisen kaltaisen Whiten oman moottorin." Kuin ihmeen kaupalla sellainen järjestyi ison veden tuolta puolen. Koneen omisti Hannu Tolkki, jonka kanssa alettiin hieromaan kauppoja. "Mutta se kone ei valitettavasti ollut myynnissä", Jorma jatkaa. "Mainitsin kerran eräälle tutulle, jonka velipoika asustelee Ameriikassa, että pyytäisi häntä pitämään silmänsä auki, josko moottori löytyisi sieltä", Jorma kertoo. White sai odottaa kyseisen kesän kunnostuksen alkamista. Aluetta on parin viime vuoden aikana kunnostettu ahkerasti, mutta työtä riittää vielä vuosiksi eteenpäin. Itseasiassa Tolkilla oli toinenkin kone, joka poikkesi hieman miesten hankkimasta koneesta. "Siinä oli todella pitkä sylinteri, joka sääteli kaivuupyörän laskemista meidän koneessa sen säätää edessä olevasta vinssistä lähtevä vaijeri", Jorma kertoo. Tolkki oli urakoinut kyseisellä koneella 195060-luvuilla kotipitäjässään
Kun Jormaa kuuntelee, huomaa kuinka innoissaan hän Whitestä on. Moottori osoittautui todella hyväksi ja projekti eteni hyvässä tahdissa eteenpäin. "Ojan syvyydeksi tulee noin 170 senttimetriä ja kaivuunopeus on pienimmällä kaivuuvaihteella noin 100 ja suurimmalla 200300 metriä tunnissa", Jorma kertoo ja selventää: "Nopeuden sanelee lähinnä maaaineksen tiiveys ja se, kuinka syvää ojaa kaivetaan." Ojaa kaivaessa kuljettajan istuin siirretään koneen sivulle. Maantieajossa vaihde palautetaan jälleen suoraan kardaanivetoon, jolloin saadaan vekotin kulkemaan nopeammin. 11.17. Nopeutta säädellään käsikaasulla ja ojan syvyyttä molemmin puolin löytyvillä sylintereillä. Kunnostustyö valmistui vuoden 2009 elokuussa, jolloin oranssinvärinen White rullasi ulos verstaasta. Nyt alla olevissa on ketjut asennettuna vahvikkeeksi. Moottori on mallimerkinnältään 160 AX ja hevosvoimia siitä irtoaa 165. NYT alla olevat telat on vahvistettu ketjuilla, mutta koneeseen on myöhemmin tulossa alkuperäisen kaltaiset telat. kolme Whiten moottoria." Moottori tilattiin ja kuljetus järjestyi samassa kontissa samaisen tutun pojalle saapuneen amerikanraudan kanssa. Monen vuoden odotus on ohi ja hän on yhdessä muiden osuuskunnan miesten kanssa tehnyt hienon työn kunnostaessaan palan suomalaisen maatalouden historiaa. Jutun koneen näet jälleen toiminnassa 24.25.7.2010 Sirpistä Puimuriin -tapahtumassa Isokyrössä. Kone on kuitenkin täysin toimintakunnossa. Ensimmäisen 02/10 kerran sitten 60-luvun sillä kaivettiin ojaa viime kesänä Sirpistä Puimuriin -tapahtumassa. Miehet hääräsivät koneen parissa lähes joka päivä ja useamman tunnin kerrallaan. Hän on jälleen samanlaisen koneen ratissa, jolla hän nuorena miehenä teki työtään. Kummallekin sylinterille on oma säätövipunsa, jotka ovat heti kuljettajan edessä. "Valitettavasti ei tullut laitettua tunteja ylös, mutta kyllä niitä jokunen on kulunut", Jorma toteaa. Toiminta perustuu kardaanivetoon ja ojaa kaivaessa nopeus säädellään ikään kuin hidastusvaihteen kautta. Se on 6-sylinterinen, mallimerkinnältään 160 AX, ja hevosvoimia siinä on 165. Jälleen kaivuuhommissa Marraskuussa 2008 Whiten parissa alkoivat työskentelemään pääasiassa Jorma ja hänen kaverinaan Veikko Ikola. Osuuskunnan miehet ovat tehneet hienon työn kunnostaessaan palan suomalaisen maatalouden historiaa. OSUUSKUNNAN jäsen Väinö Pollari löydön äärellä keväällä 2008. JORMA Kangas entisöimänsä koneen ohjaimissa. WHITEN 6-sylinterinen moottori löytyi ison veden tuolta puolen. Tapahtuma järjestetään Isonkyrön meijerin vieressä sijaitsevan Kyrönmaan Maatalousmuseon pihamaalla ja sen vierellä olevalla pellolla. Tänä vuonna tapahtuman teemana ovat Valmet-traktorit eri vuosikymmeniltä, mutta toki tapahtumassa esiintyy monia muitakin koneita. Portit ovat auki klo. Kuljettajan vasemmalta puolelta löytyy "kaivuulaatikon" säätövivut, joilla säädellään koneen kaivuunopeutta. Kyrönmaan Maatalousmuseo Osuuskunnan miehet toivottavat kaikki tervetulleiksi tapahtumaan. 35. Koneeseen on vielä tilauksessa toinen iso mittari kojelautaan ja samaten alkuperäisen kaltaiset telat
Palsta Merkki ja malli Lentokenttien vetojuhta Clarktor 46 ´50 Karhumäki Oy:n pieni mutta pippurinen lentokenttätraktori viettää ansaittuja eläkepäiviään Trollbergan traktori- ja maatalousmuseossa Vantaalla. 36
Raskaampien pommikoneiden ja kevyempien matkustajakoneiden siirtoon Clark valmisti 1,82,2-tonnisia Clarktor 40- ja 46-malleja. valmisti reilun kahden vuosi kymmenen aikana useita erilaisia vetotraktoreita kaikenkokoisien lentokoneiden siirtelyyn. TEKNISIÄ TIETOJA MERKKI ja malli: Clarktor 6/46 VUOSIMALLI: 1950 MOOTTORI ja vaihteisto: 6-sylinterinen, suljettu vesijäähdytteinen, sivuventtiilinen Chevrolet-moottori, jossa 86 hv, nopeus 12 mph. Yhdysvalloissa ilmavoimat käytti hävittäjien vetojuhtina kevyempiä 1,01,5 tonnin painoisia Clarkat 24- ja 30-tyyppisiä vetäjiä. Clark valmisti jo 1950-luvun lopulla jopa 1015 tonnin painoisia Clarktoreita, mallimerkinnöiltään 250 ja 330, isojen nelimoottoristen matkustaja- ja kuljetuskoneiden siirtoon. Tässä se on juuri tuotu Trollbergaan: Lasse Asplund sekä kirjoittaja tutkivat traktoria. Vantaalaisen Trollbergan traktori- ja maatalousmuseon tämän kesän vetonaula on 1950-luvulla Karhumäelle hankittu Clarktor FCT 46 -lentokenttätraktori, joka toimi aina 1970-luvulle Kar-Airin käytössä koneiden ja rahdin vetäjänä Malmilla ja Seutulassa, viimeiset vuodet varaveturina. Vaihteisto 4 eteen ja 1 peräytysvaihde KORI: Ajan tavan mukaan traktori on korittamaton, 1-paikkainen ALUSTA: Poikittaistuettu teräspalkkirunko, takavetopari pyörillä, takapyörissä rumpujarrut, edessä lehtijouset, takapää jousittamaton MITAT: pituus 254, leveys 165, korkeus 142, akseliväli 149 cm. V etoapua on tarvittu lentokoneiden siirtoon lentokentillä kautta aikojen. Lokasuojat ovat umpivalua ja painavat lähes 900 kg/kpl on todella kumma, jos näillä ei pyöriin löydy pitoa! VOIMANLÄHTEENÄ on sivuventtiilikutonen Chevrolet. CLARK Equipment Co. Asplundeilla on tarkoitus entisöidä Clarktor, kunhan keskeneräiset projektit valmistuvat. Teksti: Matti Hiittu Kuvat: Mikko Hiittu CLARKTOR on matalampi kuin vastaavat isopyöräiset maataloustraktorit. KULJETTAJAN näkymä on karu ja mittaristo vaatimaton. Aluksi autot hoitivat virkaa, mutta koneiden suurennettua tarvittiin matalampia ja voimakkaampia, vasta varten tähän tarkoitukseen suunniteltuja lentokenttätraktoreita. Paino 2122 kg + 1820 kg:n lisäpainolokasuojat takana VETOVOIMA jopa 90 tonnia VALMISTUSMÄÄRÄ: tuntematon 02/10 37. Kar-Airin jälkeen Wihuri-Flite hankki sen helikoptereiden ja pikkukoneiden siirtoon, lopuksi Clarktor palveli Copterlinea, jolta se yksityishenkilön kautta siirtyi Lars ja Ruth Asplundin Trollberga-museoon Vantaan Sotunkiin muiden traktorien joukkoon. Suomessa Aero ja Karhumäki Oy hankkivat kumpikin omat Clarktor 6/46 -malliset lentokoneiden siirtoon suunnitellut traktorinsa 1950-luvulla. Suomeenkin hankituista 46-tyyppisistä saatiin DC-3:n vetoon soveltuvia vetureita asentamalla niihin 1800 kiloa painavat lisälokasuojat takapyöriin, jolloin saatiin kitkaa suurennettua. Lentokentillä koneiden suurentuessa tarvittiin suurempia ja matalampia traktoreita. Nämä Airport Tug -traktorit olivat pääasiassa hankittu DC-3-koneiden siirtoon
Ikivihreä nelikko Mercedes-Benz LA321 ´59 Kun vähän toisella kymmenellä ollut maalaispoika pääsi 60-luvun alussa sukulaismiehen ajaman Mersun kyytiin viemään propsikuormaa tehtaalle, oli elämysmatka lievä ilmaisu tapaukselle. Kärkölä 38. Muistot autosta jäivät niin vahvoiksi, että vuosikymmenien jälkeenkään ei luonto antanut periksi olla hankimatta omaa "piikkinokka-nelikkoa"
39
Mikä onkaan esitellessä huolella täysin läpikäytyä tähtikeulaa. Hankintahetkellä auto ei ollut mikään 40. Anterolle oli selvää, että työtä tulisi olemaan paljon eikä kaikesta selvittäisi omin avuin. Ohjaamon alaosat olivat kadonneet miltei kokonaan korroosion rouskuttaessa laatuauton peltejä. Ensimmäisen kerran hän pääsi ihailemaan vastaavanlaisen Mersun kiiltäviä peltejä noin 50 vuotta sitten auton tehdessä häneen lähtemättömän vaikutuksen. Hän oli valmis ottamaan kaupantekijäisinä haasteen kunnostusurakasta. Työ alkoi poistamalla alustasta pillillä polttaen jälkeenpäin asennettu apurunko ja nosturin kiinnikkeet. Mallin piti olla juuri LA 321 eli neliveto, jossa oli jo esimerkiksi musta ohjauspyörä vanhempien mallien valkoisten rattien sijaan. Suurin työmaa paljastui sinänsä lommotonta ohjaamoa purettaessa. Mersumiehen Mersu Auto löytyi Pukkilasta, tunnetun Mersu-harrastaja Erkki Alestalon varastosta. Lopulta tarppäsi, ja pyörät alkoivat pyöriä kohti kotitallia ja mittavaa entisöintiprojektia. ruusu. Esitettiin jopa epäilyjä auton liikkumisesta omin voimin koskaan, mikä valoi uskoa ja sisua tuoreeseen omistajaan. Tämä oli kuitenkin juuri se malli, jonka Antero halusi, oli halunnut jo viisikymmentä vuotta. malli, jonka Antero halusi, oli halunnut jo viisikymmentä vuotta. Tuolloin auton aktiiviura kuljetusten maailmassa alkoi kuitenkin jo olla ohi. Hän oli taltioinut auton jo aiemmin ymmärtäen sen arvon. Joroisissa toiminut yritys käytti nelivetoista saksalais- Pelti- ja puuseppiä Kun autoa oli pihassa ihmetelty aikansa, se työnnettiin talliin ja kunnostusprojektin osa-alueiden kartoitus alkoi. Projektiin mukaan lupautui metalli- ja peltitöitä ikänsä tehnyt tuttu Simo Ojainmaa. Mukana tullut toinen jakolaatikko todettiin toimivaksi ja vaihdettiin jumissa olleen tilalle. Tämä oli kuitenkin juuri se kuormuria raakapuun kuljetuksiin savotoilta sahalle. Myöhemmin Antero ajoi vuosikaudet työkseen Pallonokka-Mersua ja Kontio-Sisua, mutta ne eivät synnyttäneet samanlaista tunnetta kuin se, jonka kyytiin oli poikana päässyt. Mercedes-Benz LA321 ULJAS vanha Mersu näyttää kovalta kulkupeliltä, ja nelivetojärjestelmän ansiosta etenemiskyky vastaa ajokin ulkonäköä. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko A ntero Vilander Kärkölästä esittelee vuosimallin ´59 vihreää Mercedes-kuormavaunuaan tyytyväisenä. Apumiehen pesti sukulaisen Kärkölästä Inkeroisiin ajamassa propsikuormassa oli pikkupojalle vaikuttava reissu siihen maailman aikaan. Kuopiosta auto päätyikin jo Alestalon haltuun Pukkilaan odottamaan uutta tulemistaan. Hankintahetkellä auton yleisilme henki luovuttamisen mielialaa. Auton seuraavaksi omistajaksi tuli kuopiolainen Kuljetusliike Hynninen, joka käytti puutavarankuormaimella varustettua nelikko-Mersua lastausautona. Mersu tulisi näyttämään vielä yhtä kiiltävältä ja ylväältä kuin se oli näyttänyt uutena ensimmäisen omistajansa, Järvikylän Puun, pihassa vuonna 1959. Jakolaatikko vaikutti olevan jumissa ja muutenkin auton yleisilme henki luovuttamisen mielialaa. Ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi nähtiin koko auton läpikäynti komponentti kerrallaan. Ajatus kyseisen unelma-auton hankinnasta kyti mielessä pitkään, mutta sopivaa yksilöä ei tuntunut löytyvän. Muu perhe oli seurannut hiljaisena projektin saapuista kotipihaan Kärkölään
Pumpun ollessa huollossa vaihdettiin kaikki mahdolliset saatavilla olevat tiivisteet moottoriin ja voimansiirtoon. Ohjaamon valmistuttua tilanne alkoi näyttää valoisammalta vaikka tekniikkapuolella olikin vielä työmaata, valmis ja työtä vaatinut hytti motivoi jatkamaan. Tässä vaiheessa aurinko paistoi ikkunattomaan talliin jo niin kirkkaasti, että entisöinnin loppu sujui stressittömämmässä ilmapiirissä, maalaria ja verhoilijaa odotellessa. Viimeisen päälle viimeistelyä Maalipintaa ja viimeistelyn tasoa pidetään yleisesti mittareina, jotka ohjaavat auton joko entisöityjen tai kunnostettujen ryhmään. Ohjaamon sisäpuolelle rakennettiin tukikehikko pitämään sitä muodossa, kun puuosa kerrallaan irroitettiin malliksi puusepälle, joka teki uudet osat kotimaisesta koivusta lahonneiden tilalle. Nelivetoautot olivat erityisen suosittuja muun muassa raakapuun kuljetuksissa. 02/10 41. LAITALINKUT ovat sepän takomat ja lavatarpeet on kaadettu omasta metsästä. TÄLLE paikalle oli tulijoita 50 vuotta sitten. Ne eivät osoittautuneet turhiksi. Myös ohjaamon sisäpuoli on kokenut täyden restauroinnin. Antero Vilanderin voidaankin sanoa ennemmin pelastaneen kuin hankkiVÄSYMÄTÖN voimanpesä. Suurin työ moottorin puolella oli polttoainejärjestelmän kunnostamisessa. Savutus on olematonta moottorin pitäessä öljyt sisällään pullon tavoin. Osia autoon haettiin niin Vehon kuin muidenkin organisaatioiden kautta. Yritettäessä käynnistää moottoria todettiin syöttöpumpun olevan jumissa. Tämän auton kohdalla entisöinti oli ainoa ratkaisu kohteen ollessa jo miltei rappiotilassa. JAKOLAATIKKO jakaa voiman tarvittaessa etu- ja taka-akseleiden kesken, veto eteen on kytkettävissa tilanteen vaatiessa. Autolla on ikää reilut 50 ja sukutilan pihapiirillä reilut 300 vuotta. Ohjaamon syöpyneiden peltien alla oleva puinen runko oli lahonnut huolestuttavasti. Lopullista arviota moottorin kunnostuksesta voidaan pitää onnistuneena sen käydessä yhtä nätisti kuin kuin silloin viisi vuosikymmentä vuotta sitten. Istuinten verhoilu on Tuula Parkkisen käsialaa. MIES ja auto kotikulmillaan. Kunnostettu pumppu ja uudet suuttimet asennettiin paikalleen, minkä jälkeen päästiin kääntämään virta-avaimesta talli täynnä odotuksia. Polttoainepaineet mitattiin vielä varmuuden vuoksi ja todettiin niidenkin olevan ohjearvoissa. Antero myöntää, että usko meinasi loppua juuri ohjaamoa kunnostettaessa, mutta projektissa aktiivisesti mukana ollut peltiseppä Simo Ojainmaa tsemppasi jatkamaan vastoinkäymisistä huolimatta
Maalauksen valmistuttua auto alkoi näyttää jo siltä samalta, minkä kyytiin innokas pikkupoika oli miltei puoli vuosisataa sitten päässyt. Alustan punaruskea väri säilyi pitkälle 90-luvulle Mercedeksen hyötyajoneuvojen alustan päävärinä miltei muuttumattomana kertoen saksalaisvalmistajan jonkinasteisesta konservatiivisuudesta. Varmaan se on ollut myös yhtä ylvään näköinen uutena matalamman, normaalialustaisen sisarmallin vieressä. Seuraavassa mallissa, Pallonokka-Mersuksi ristityssä kuorma-autossa, väri oli tummempi ja arkisempi. Maalaustyö on suoritettu kauttaaltaan tunnollisen huolitellusti, kuin konsanaan saksalaisen laadunvalvojan silmien alla. TIETOJA: z 321 TEKNISIÄ ALLI: Mercedes-Ben M Itse väri, pehmeän vihreä sävy, hyväilee auton herkullisia pintoja eikä välttämättä näyttäisikään yhtä hyvältä jossain muussa autossa. Säälinkääläisen Jorma Grönin ruiskuttama vihreä väri Mersun pinnassa vie kieltämättä aluksi huomion muista paljon työtä vaatineista kohdista. Mercedes-Benz LA321 neensa autonsa, sillä entisöinnissä ei ole kuljettu oikopolkuja. Antero Vilander pääsi ensimmäistä kertaa elämässään ajamaan unelmiensa autolla, joka on jo hyväksytty perheenjäseneksi. JA M E R K KI ori, LLI: 1959 selmoott rinen die VUOSIMA 6-sylinte RI: v M O OT TO ho 110 h us 5,1 l, te oitu o iskutilavu , synkron naispain TO: 5+1 eto, koko VAIHTEIS 0 mm en, neliv liväli 420 2-akselin , ak se ALUSTA: 4400 kg ralava ntavuus paletava 9000, ka NNE: Kap E ÄLLIR AK PÄ 42. Alkoikin olla jo motivaatiota saada lava rungon päälle. Ei ole ihme, että näin mahtavan näköinen auto jäi mieleen jo pikkupoikana. Moni sen uutena nähnyt on muistellut sitä myöhemmin, mutta Antero halusi vielä enemmän: hankkia sellaisen ja ajaa sillä. Lavan raaka-aineet ovat peräisin omasta metsästä sepän takoessa laitalinkut vanhan mallin mukaan. Uusi johtotähtikin löytyi maskiin alkuperäisen singahdettua omille teilleen jossain vaiheessa. Ylväs Saksanseisoja Neliveto-Mersu on kieltämättä ylväs näky seisoessaan uudenveroisena poseeraamassa kuvaajalle. Usein kuulee sanottavan entisöityjen kuorma-autojen ja traktoreiden maalipintojen olevan parempia kuin uutena onko näin vai muistammeko vain nuo vanhat koneet likaisina raskaasta työstä juuri tulleina. Projekti on vaatinut työtä ja rahaa, mutta sitä tunnetta ei voi rahassa mitata, kun Mercedeksellä lähdettiin keikalle Orimattilan rompetorille vuosi sitten keväällä
Ilmastointikin on tuoreempien vaunujen juttu, mutta toisaalta Brändössä sen puute ei haittaa: myöhäiset yövuorot kun ovat jääneet ajamatta, ei takasillalla tuoksu urea lainkaan. No millaista liki satavuotiaalla vaunulla kulkeminen sitten on. Tupakointi oli joskus sallittua, enää ei taida raaskia kokeilla. 02/10 43. Siksi vaunua ei saa käyttöönsä kuin äärettömän tarkan seulan kautta", kertoo HSL:n Kim Louhola. Vasemmalla vauhti- ja suuntakahvat. VALAISTUS on hoidettu kuperaan kattoon kiinnitetyillä kristallivalaisimilla. Sitä paitsi, sata vuotta sitten raitiovaunulla kulkivat vain hyvin varakkaat kaupunkilaiset, mistä osittain kertoo vaunun kulkema reittikin. Toki nykyvaunut on ladattu täyteen elektroniikkaa, ilmastointilaitetta ja videonäyttöjä, mutta perusrakenteeltaan ja ulkomuodoltaan ne poikkeavat hämmästyttävän vähän Brändöstä. Liikenteessä kulkevat, noin 40-vuotiaat edellisen sukupolven vaunut nitisevät ja kolisevat enemmän, eikä Brändö jää niille jälkeen matkustusmukavuudessa tai edes suorituskyvyssä huippunopeus on noin 40 km/h. Vaunua hallinnoiva Helsingin Kaupungin Liikenne, nykyinen HSL, toimi konsulttina entisöintityössä, joka valmistui vuonna 2007. Vanhat Koneet kävi koematkustamassa pääkaupungin suosituimmat linjat. J os autojen ja työkoneiden kehitys on kulkenut valtavan matkan viimeisen sadan vuoden aikana, ei Brändö-vaunun kohdalla välttämättä voi puhua massiivisesta hyppäyksestä tämän päivän kalustoon. Tänä päivänä kahdeksan tonnin painoista vaunua ulkoilutetaan harvakseltaan se ei toimi kesäliikenteessä turistipyydyksenä kuten HSL:n avovaunut eikä tilauskäytössä polttariporukoilla, kuten punasävyinen, kiskoilla liikkuva ravintolavaunu. Vuoden 1917 Brändö-vaunu ei luonnollisestikaan ole päivittäisessä liikenteessä, ei edes ruuhka-apuna. Yllättävä vastaus kuuluu: hämmästyttävän nykyaikaisen oloista. Spåralla vai skurulla? Vihreiden matalalattiavaunujen, punaisen panimomallin ja harmaiden hiomavaunujen lisäksi Helsingin katuja mittailee silloin tällöin liki satavuotias puuvaunu. Nyt upeasti entisöity vanhus "löytyi" vajaat kymmenen vuotta sitten Kulosaaren ja Kruunuhaan väliä aina 1950-luvulle asti ajanut vaunu toimi väsähtäneessä tilassaan kesämökkinä. Rahvas ei päässyt sotkemaan vaunua aikanaan, silti myös maistereita ja wapaaherroja piti muistuttaa, että vaikka tupakointi vaunussa on sallittua, ei lattialle sovi sylkeä. Teksti ja kuvat: Arttu Toivonen UPEASTI entisöity vaunu kiinnittää huomiota Helsingin keskustassa. Eipä löydy mainoksia tämän kyljestä! HALLINTALAITTEET löytyvät molemmista päistä vaunua. "Jos tämän penkkiin joku piirtää kirkkoveneen tai kaataa juomat lattialle, on edessä massiivinen korjaustyö, kun vaikkapa koko penkki pitää vaihtaa. Säätiö-muotoisen Kulosaariseuran rahoittama entisöintityö kesti vuosia ja maksoi puolisen miljoonaa euroa
Vuonna 1925 päivänvalon nähnyt Tiekarhu oli merkittävä tekijä tässä hankkessa. 44. Se alkuperäinen Tiekarhu Onkilahden Konepajan Tiekarhu Viime vuosisadan alkupuolella tiestön surkea kunto vaati tehokkaita toimenpiteitä, jotta jatkuvasti kasvavalle ajoneuvokannalle saatiin luotua kohtuulliset edellytykset päivittäiseen liikennöintiin
45
Täysin tasainen tien pinta ei sekään toimi, vaan oikein tehty tie on sadevesien poistumisen tehostamiseksi keskeltä hieman kohollaan ja reunat viettävät ojia kohti noin 45 prosentin verran. Tiekarhu, Suomessa valmistettu moottoritiehöylä onkin jo saanut laajan levikkeen sekä tunnustettu hyvän työn suorittajaksi sekä kesäettä talvisaikaan", kehutaan Tiekone Oy:n lanaesitteessä vuodelta 1925. Sadevesi jää kuoppiin sekä uriin ja pehmentää tien rakennetta sekä pahentaa vaurioita nopeasti. Ensimmäiset Onkilahden Konepajalta valmistuneet Tiekarhut olivat kätevyydestään huolimatta varsin karuja laitteita. Tieto uuden höylämallin etevyy- destä saavutti pian kotimaan viranomaiset eikä kulunut kauaa ennen kuin yli-insinööri Olli Martikainen lähetettiin TVH:n toimesta matkaamaan Suomenlahden toiselle puolelle tutustumaan tarkemmin kyseiseen kehitelmään. Etsittyään aikansa hinnaltaan kilpailukykyistä kokoonpanijaa laitteilleen Tiekone päätyi tekemään yhteistyötä vaasalaisen Onkilahden Konepajan kanssa. Moottorilla tai ilman "Yhä enemmän on tultu huomaamaan, että moottorilla käyvä tiehöylä on taloudellisin ja käytännöllisin väline ajanmukaisessa tienkunnossapidossa. Liikenteen rasituksen ohella vesi on suuri ongelma teiden kunnon kannalta. Tiehöylän valmistaja oli ruotsalainen Ab Vägmaskiner, joka oli suomalaisille jo ennestään tuttu tekiä maanteiden kunnossapitoon liittyvien laitteiden toimittajana. Pintaan nousseet kivet ja muu liian karkea aines palautetaan takaisin reunoille takaharan avustuksella. Laitteesta kun löytyy etuakselistoa lukuun ottamatta lähes koko traktori. Teksti: Kari Mattila Kuvat: Tomi Saloniemi E nsimmäiset omin voimin liikkuvat lanat ovat seurausta pitkään jatkuneesta kehitystyöstä, jonka kuluessa sorateiden oikeaa muotoa on ylläpidetty erilaisilla hevos- ja traktorivetoisilla konstruktioilla. Terä vetää tien reunalle kulkeutuneen soran takaisin keskialueelle ja kuoppien täytteeksi. Tienpidon vastuun siirtyminen yksityisiltä maanomistajilta valtiolle mahdollisti hankintojen sekä työpanoksen järkevän jakamisen, joka 46 lopulta johtikin liikennöintimahdollisuuksien merkittävään paranemiseen. Ruotsin tielaitos oli hieman kotimaan vastaavaa edellä ottaessaan motorisoidun tiehöylän, Bitvargenin, käyttöön vuonna 1923. Bitvargen oli rakennettu pitkälti yhdysvaltalaisen höylän kaltaiseksi ja sen tekniikka oli niin ikään lainaa ison veden takaa, sillä sen voimanlähteenä toimi Fordson-traktori. Vuonna 1924 tapahtuneen vierailun jälkeen asiat etenivät vauhdilla, ja jo tammikuussa 1925 Ab Vägmaskinerin sisaryhtiöksi perustettu Tiekone Oy kertoi aloittavansa tienkunnostuskaluston valmistamisen Suomessa. Tarve raskaammille ja omalla moottorilla kulkeville tiehöylille syntyi autokannan lisääntymisen myötä, sillä 1900-luvun kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana henkilöautot sekä raskaampi kalusto rasittivat jo ennestään heikkokuntoista tiestöä vuosi vuodelta enemmän. Nykyaikaisen tiehöylän juuret johtavat Yhdysvaltoihin, josta idea kulkeutui Ruotsin kautta Suomeen. Tämän lisäksi autot rapistuttivat tiestöä eri tavalla kuin hevosvetoiset kärryt, eivätkä kevytrakenteiset lanat oikein tahtoneet riittää autoliikenteen synnyttämien urien ja aaltojen tasaamiseen. Kuljettajan työoloihin ei satsattu, vaan operoija joutui työskentelemään hyvin epämukavissa olosuhteissa edes sateelta suojaavaa kuomua ei 20-luvun puolella. Tiekarhu SIVULTA näkee hyvin mitä tarkoitetaan sillä, että Tiekarhun saattoi tilata Fordson-traktorilla tai ilman. Suuri osa maanteistä soveltui muutenkin varsin kehnosti painaville ajokeille, sillä tiestön huolto oli jo pitkään ollut varsin huonolla tolalla. Oikea muoto saadaan tehokkaasti aikaiseksi tiehöylällä, jonka terän voi säätää tiehen nähden oikeaan kulmaan. Nykyaikaisen tiehöylän juuret johtavat Yhdysvaltoihin, josta malli kulkeutui naapurimaa Ruotsin kautta Suomeen
Terän yläpuolella sijaitsevaa kuljettajan työpistettä ympäröi useampi ohjauspyörä, joista yksi kääntää etupyöriä ja muilla koneen käyttäjä operoi takaharan käyttöä ja säätää terän oikeaan asentoon tiehen nähden. Arviota tukee se, että Viiasen koneen alla pyörivät ilmakumirenkaat, joihin näissä ympyröissä TIEKARHUA käytti usein kahden hengen miehistö, toinen ajoi ja toinen nakkeli kiviä perässä. LUKUISISTA ohjauspyöristä vain yksi kääntää eturenkaita, loput liittyvät höylänterän sekä takaharan säätelyn. Tiedot vaihtelevat vastaavasti myös suorituskyvystä puhuttaessa, mutta käytännössä Tiekarhu kykeni etenemään maksimissaan hieman yli 15 kilometrin tuntinopeutta. Takapäästä löytyy Fordsonin tekniikkaa, mutta Tiekarhun sai tilattua myös ilman moottoria, jolloin sitä vedettiin esimerkiksi traktorin voimin. Sen runko koostuu kahdesta teräspalkista, jotka on taitettu kahdesta kohdasta siten, että laitteen mahan alle jää riittävästi tilaa 2,5 metrin mittaiselle terälle ja sen säätömekanismille. Karhun tarkka valmistusvuosi ei ole tähän mennessä selvinnyt sen omistajalle, mutta valistunut arvio sijoittaa koneen noin vuoteen 1935. Myöhemmin valmistettujen laitteiden raportoitiin kestäneen selvästi ensimmäisiä yksilöitä paremmin. Tiekarhu numero 137 Vaasalaisen Terho Viiasen hallista löytyy upeaan kuntoon entisöity Tiekarhu, jonka eteen ruuvatusta laatasta löytyy numero 137. Terä tiessä kiinni vauhti putosi reilusti alle puoleen. Valmistuttajan selvitysten mukaan osa murheista liittyi Keski-Euroopasta tuotetun teräksen kehnoon laatuun sekä sisäisen laadunvalvonnan puutteisiin. Fordsonin moottoreista käytettiin sekä traktori- että teollisuusversioita, joiden tehoksi ilmoitetaan hieman ajasta, versiosta ja lähteestä riippuen 30 hevosvoiman molemmin puolin esiintyviä lukuja. Yhteensä menovettä mahtuu mukaan yli kolmesataa litraa, joista suurin osa petroolia ja loput bensiiniä. valmistetuista Tiekarhuista löytynyt. Järeistä rautapyöristä löytyi sentään kumiset renkaat, mutta nekin olivat kerrassaan epämukavat umpikumimallit. Ensimmäisistä laitteista kun puuttui koko istuin - kuin myös katto. TRAKTORIN moottorissa kammen paikka on kampiakselin päässä, josta se on käytännön syistä siirretty ketjun välityksellä hieman helpompaan paikkaan. TAKAHARAN yläpuolella näkyy yksi Tiekarhun kolmesta polttoainetankista. TERHO Viiasella on myös omakohtaista kokemusta mekaanisella tiehöylällä työskentelystä, tosin hieman uudemmalla Lokomon kalustolla. FORDSONIN rautapenkki näyttää karulta, mutta oikeasti se on luksusta. Päivän päätteeksi saatettiin pyöräillä tukikohtaan ja aamulla takaisin koneelle ylimääräisen ajon välttämiseksi. Laatuongelmia Ruotsalaisvalmisteisten versioiden tiedettiin olevan kestäviä ja luotettavia, mutta vaasalaispajan tuotteiden kanssa koettiin alkuvaiheessa jonkin verran teknisiä ongelmia, joita pahensivat entisestään varaosien toimitukseen ja laatuun liittyvät epäkohdat. 01/10 47. Oli syy mikä tahansa, parin ensimmäisen vuoden aikana Tiekone Oy kykeni lupaustensa mukaisesti ratkaisemaan ongelmien syntyyn johtaneet seikat. Näitä moottorittomia mallejakin meni kaupaksi, mutta selvästi itsestään liikkuvia vähemmän, vaikka ensimmäisestä yhdeksän kappaleen tuotantoerästä vain viisi liikkui omin voimin. Nykyaikaisiin tiehöyliin verrattuna Tiekarhu on pieni, kevyt ja hyvin yksinkertainen kone
Kone oli kunnostettu ilmeisesti parikymmentä vuotta sitten, mutta sen jälkeen se oli jäänyt seisomaan ja osin päässyt myös rapistumaan", Terho kertoo. Tiekarhu VUOSIMALLIN 1935 Tiekarhu ei ehkä ole kaikista käytännöllisimmän kokoinen harrastepeli, mutta nykyaikaiseen tiehöylään verrattuna se näyttää melkoisen kevyeltä laitteelta. siirryttiin juuri 30-luvun puolivälin tietämissä. Jos lukijoiden joukossa on asiasta paremmin tietäviä, Terho varmasti arvostaisi kaikkea numero 137:n historiaan liittyvää lisätietoa. "Mekaanisella koneella työskentely ei ollut vaikeaa, vaikka kaikki piti säädellä käsin. Päivän kun ne pyörivät, niin johan oli tankit sisältä kuin uudet", naurahtaa Terho. Kone on myös valmistettu Onkilahden pajalla, joka puolestaan ajautui konkurssiin vuonna 1935 jatkaen seuraavana vuonna tuotantoa osana Wärtsilää, eli uudemmasta laitteesta tuskin voi olla kysymys. Tiehöylän ohjaimissa työskentely on ilmeisesti maistunut, sillä mies on yhä samoissa hommissa tosin yrittäjänä tehtyään ensin hommia toisen yksityisyrittäjän ja sittemmin kaupungin palveluksessa. Varsinkin talvella kun öljyt olivat jäässä, ei teriä meinannut millään saada nousemaan tai laskemaan. "Mekaanisella koneella työskentely ei itse asiassa ollut kovin vaikeaa, vaikka kaikki piti säädellä käsin toisin kuin nykypäivän tiehöylissä, joissa täysautomaattista laitteistoa ohjataan lasereilla tien muotoa skannaten ja GPS:n kertoessa tarkat koordinaatit sekä korkeustiedot. "Se oli oikeastaan aika hyvässä kunnossa ja osiltaan lähes täydellinen. Tämäkään operaatio ei ratkaissut moottorin käyntiin liittyviä ongelmia aivan kokonaan, sillä vuosikausien seisominen oli ruostuttanut polttoainetankkien sisäpinnat, minkä seurauksena ruoste ja muut epäpuhtaudet tukkivat kiusallisen tehokkaasti polttoainejärjestelmän. Myös kuljettajan suojana toimiva pressukatos sekä kuvioiltaan hyvät, mutta rungoltaan pirstoutuneet renkaat on uusittu. Mekaanisen koneen ohjaimissa Hienosti entisöity ja takuulla harvinainen Tiekarhu on kieltämättä komea peli katsella, mutta mikä saa aikuisen miehen hankkimaan moisen pelin harrastusmielessä ja vielä entisöimään sen läpikotaisin. Raskasta työ sen sijaan oli. "Kyllä tämä projekti liittyy vahvasti omaan työhistoriaan. Laitteetkin ovat kehittyneet roimasti sitten 60-luvun. Siitä syystä oli kämmenetkin aina känsiä täynnä." Tiekarhukin on oikeastaan hankittu vanhan ammattimiehen omaksi iloksi, eikä sen kanssa ole tarkoitus kierrellä tapahtumissa tai näyttelyissä. Fordsonin petroolikäyttöinen moottori oli käytännöllisesti katsottuna käyntikuntoinen, mutta tulille laite saatiin vasta kun jumiin 48 ruostunut magneetto kunnostettiin. Aivan näin vanhalla koneella en sentään ole töitä tehnyt, mutta mekaaniset tiehöylät olivat kuitenkin käytössä silloin, kun omaa uraa aloittelin vuonna 1964. Ensimmäinen kone taisi olla Lokomon 125 ja sen jälkeen hommia on tehty 140- ja 145-sarjan koneilla", Viianen muistelee. Toisaalta pyörät ovat ainakin teoriassa voineet vaihtua matkan varrella. Tänään ei tietenkään höylätä sorateitä, vaan tiehöylällä tehtävät työt keskittyvät lähinnä asfalttiteiden pohjien tekoon ja lumien auraamiseen. "Tankit irrotettiin ja kaadoimme soraa sisälle, minkä jälkeen ne sidottiin betoninsekoittajaan liinoilla kiinni. Vaikka työ oli kovaa, vanhoja on siitä huolimatta tai juuri sen takia mukava muistella vaikkapa oman Tiekarhun ratin takana.. Raskasta työ sen sijaan oli, varsinkin talvella." Viianen hankki Tiekarhun itselleen eräältä kuolinpesältä viitisen vuotta sitten. Nykyinen ulkoasu ei kuitenkaan syntynyt pikkuvikoja korjailemalla, vaan koko laite on käyty läpi ja lopuksi hiekkapuhallettu sekä maalattu kauttaaltaan
Auto ei ollut Willys vaan Ford! Jeeppi oli selvästi jenkkiarmeijan vanha, ja saattaa olla Kwai-joen sillan pommitusten aikaista kalustoa. JEEPIT omistaa paikallinen harrastaja muuten ne tuskin olisivat alkuperäis kunnossa. OHJAAMO on liki identtinen Willysin tuotosten kanssa, tehtiinhän autot käytännössä samoilla piirrustuksilla. Kyllä vain. Erikoinen lisenssijeeppi L ukijamme törmäsi Thaimaan Huahinissa erikoisen näköiseen maastoajoneuvoon sinänsä laite muistutti kovasti Willys-Overlandin perinteistä sotilasajoneuvoa, mutta itsekin Jeep Wranglerin omistava Teemu Svanberg yllättyi auton arvokilpeä kurkistetuaan. Ulkoisesti huomattavin ero löytyi maskista. Lausuttuna nimi muistuttaa kyllä kovasti auton nimeksi myöhemmin vakiintunutta "Jeep"-nimeä. Kahden kauppa Bantamin edelleen heikkenevä taloustilanne ei antanut myöden oikeustoimille, joten maastoautojen valmistus päätyi Willys-Overlandin ja Fordin nimiin. Näistä A-B:n oli ainoa, joka sai prototyypin valmiiksi määräajassa. Valmistus alkoi loppuvuodesta 1940. Autot modifioitiin siviilikäyttöön tai takseiksi, mutta osa on säilynyt alkuperäisessä ilmiasussaan. Jenkkiarmeija lähti saarelta toisen maailmansodan jälkeen jättäen suuren määrän sekä Willysejä että Fordeja jälkeensä. VARUSTUS on kattava, jopa öljynpaineelle on oma mittarinsa. 02/10 49. Testivaiheen jälkeen ja kabinettikoplailun ansiosta lopputulos oli, että jenkkiarmeija julisti omistavansa suunnitelmat ja luovutti ne vapaasti Willysin ja Fordin käytettäväksi toisella kierroksella. Toiseen maailmansotaan valmistautuessaan jenkit huomasivat tarvitsevansa pienen, nelivetoisen ja moneen pystyvän maastokelpoisen kulkineen. Koska ensimmäisessä maailmansodassa käytetty kuljetuskalusto oli auttamattoman vanhentunutta, täytyi tilalle kehittää jotain nykyaikaisempaa. FORDIN valmistama Jeep. Ulkonäkö ei juuri Willysistä poikkea. Willys vaihtoi samaan tekniikkaan, mutta pudotti urien määrän myöhemmin seitsemään, jollaisena se on pysynyt tähän päivään asti. Teksti: Arttu Toivonen Kuvat: Teemu Svanberg Ja se nimikiista Jeep-nimen syntyhistoriasta riittää legendoja. Yksi suosituimmista teorioista on tietysti sotilaiden KippariKalle -sarjakuvasta poimima Eugene The Jeep -nimi. Bantam ehti rakentamaan reilut 2600, Ford noin 4500 ja Willys 1500 ajoneuvoa ennen kuin sotaministeriö käänsi tuotantolinjojen kaasun pohjaan kesällä 1941. Willys oli käyttänyt hitsaamalla koottavaa mallia, Ford puolestaan yksinkertaista ja halpaa prässättyä maskia yhdeksällä pystyuralla. Niin tai näin, Ford nimesi auton aikanaan GPW:ksi, missä G tarkoitti sanaa "government", P puolestaan oli tehtaan oma koodi henkilöautoille ja W Willys-lisenssin peruja. Willys voitti kisan seuraavan 16 000 ajoneuvon valmistuksesta, mutta kun syksyyn mennessä oli selvää, ettei toteutuva tuotanto riittäisi vastaa- Kolmen kisa 1930-luvun lopulla jenkkihallitus totesi joutuvansa sotaan ennemmin tai myöhemmin. Sarjakuvissa Jeep pystyi liikkumaan ulottuvuuksien välillä ketterästi ja ratkomaan mahdottomilta vaikuttaneita ongelmia. Malli todettiin toimivaksi, mutta talousvaikeuksissa kieriskellyt yritys ei olisi pystynyt vastaamaan armeijan tarpeeseen. Nopealla aikataululla pystyyn pistetty suunnittelukilpailu tuotti kolme ehdokasta: American-Bantam, Willys-Overland ja Ford vastasivat haasteeseen. Suunnittelukisaan osallistui kolme valmistajaa. maan koko ajan kasvavaa kysyntää, ohjattiin myös Ford valmistamaan jeeppiä kokolailla samoin piirustuksin. Aasiasta löytyy myös suuri määrä armeijan Jeeppejä muualta, esimerkiksi Filippiineiltä
50
IHMEEN KAUPALLA SÄILYNYT Bedford kauppa-auto ´66 Vaikka reittikarttakin oli jo piirretty, tämä kauppa-auto ei tehnyt ainuttakaan reissua Pyhälahden kauppiasperheen palveluksessa. Asikkala 51. Sen sijaan auto päätyi 35 vuodeksi talliin odottelemaan, josko joku vielä kiinnostuisi siitä
pyhälahti sekä Sääksvedellä toimineen kaupan helposti muistettava puhelinnumero 25. Tällainen pääsi käymään, kun vimpeliläinen Esa Pyhälahti tuuppasi muiden kiireidensä tieltä ylimääräiseksi jääneen kauppa-autonsa liiterin suojiin vuosikymmeniksi. Kauppa tielle Esa Pyhälahdelle kauppiaan ura tuli luontaisena valintana, kun isä perusti kaupan Sääksjärvelle, 15 kilometriä Vimpelistä koilliseen vuonna 1926. Esa muistelee, että pelkästään Vimpelin ympäristössä asukkaiden elintarvikeostoksista kilpaili tuolloin jo kolme muuta kauppa-autoja, joten jos tien päälle olisi päätetty lähteä, olisi Pyhälahtien auto olisi seudun neljäs. Ihmesäilymänä voidaan pitää kaikkea epäkäytännöllistä, tilaa vievää ja romumiehellekin kelpaavaa, joka kuin sattumien summana on saanut levätä rauhassa omistajan puuhaillessa muita askareitaan. 70-luvulle tultaessa oli lähdettävä etsimään liiketoiminnalle laajennusta, ja kun maaseutu oli tuolloin vielä tasaisesti asutettu, ajatus kauppa-auton hankinnasta kyläkaupan rinnalle oli varsin järkeenkäypä keino laajentaa asiakaspiiriä. Selvät suunnitelmat "Taisi olla syksy 1971, kun kauppaauto meille tuli", muistelee Esa ja jatkaa: "Ei meillä ollut aiemmin sellaista ollut, mutta kyllä niitä täällä Vimpelin seudulla kierteli, joskus kolmekin yhtä aikaa." Vuonna 1971 Kokkolan seudun pitäjissä jo hyvän tovin kauppa-autona kiertänyt Bedford ei ollut enää uusi, ja uuden omistajansa ylpeydenaiheeksi ajateltu auto päätettiin kunnostaa ennen sen astumista tositoimiin. Auto siistiytyi sisätiloiltaan, kun se uudelleenmaalattiin kokonaan valkoiseksi. Molempiin kylkiin tuli myös kaupan nimi velj. Esa maalasi auton vyötärölinjastaan pirteän oranssiksi, jolloin teksti jäi piiloon, mutta ylempi keltainen osa sai jäädä alkuperäisenä pohjaksi uudelle liikkuva myymälä -tekstille. Samoihin aikoihin alkoi myös Pyhälahden perheen autoilu, kun isä hankki kaupalle kuorma-auton. Bedford kauppa-auto Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine L apsena, niinä elämän parhaina kesinä jolloin uimavesi oli aina lämmintä ja aurinko paistoi aika tarkalleen joka päivä, oli kauppaauto mummolassa odotelluimpia piipahtajia. Esan vuoro astua vetovastuuseen koitti 60-luvun alkupuolella. Tien varrelle käveltiin hyvissä ajoin odottamaan sitä sekä tekemään tarkkoja karamellien ostossuunnitelmia. Vuonna 1972 oli autolle kartoitettu sen tulevat, kilpailijoiden reittien päällekkäin risteilevät reititkin valmiiksi, ja periaatteessa olisi kaupasta voinut pakata auton täyteen ja lähteä kiertämään. Ja jos kyseessä on alkuperäiskuntoisena tallentunut 60-lukuinen kauppa-auto, niin siinä vasta ihmesäilymä onkin kyseessä. Myymäläautoilun aloituspäätös kuitenkin siir- 52. Ne kesät ovat takana, maaseuduilla yhden jos toisenkin mummola tyhjillään ja kauppa-autoista suurin osa jatkanut taivaltaan joko hevoskuljetustehtäviin leikeltyinä tai rokkitähtien mattamustina kiertuejuhtina. Paikannimistä sekaisin menneille kerrottakoon, että koska Sääksjärviä Suomesta löytyy ties kuinka monta, on postin kulun helpottamiseksi paikan postiosoitteena Sääksvesi. Kokkolan seudun ruotsinkielisillä alueilla kierrellessä oli auton kyljissä lukenut teksti butik bil. Joskus saatettiin autoa odotellessa nyrkissä tiukkaan puristuneet markat sijoittaa myös Aku Ankan taskukirjaan
Loppuvuodesta 1974 kotiin palannut auto otettiin tarpeettomana pois rekisteristä ja Esa tuuppasi sen kotinsa ja nykyisen kesänviettopaikkansa liiteriin odottamaan parempia aikoja. Tuolloin ei hyllyjen välissä kierrelty itse vaan myymälänhoitaja palveli asiakasta tiskin takaa. MYYMÄLÄN varustus on varsin nykyaikainen. Tekstiiliesittelyurakoinnin jälkeen kauppa-auto kiersi puolisen vuotta ihan tavallisenakin kauppa-autona. Muuttuneessa tilanteessa myymäläauton mahdollisuudet eivät enää näyttäneetkään niin lupaavilta ja se jäi oikeastaan tarpeettomaksi. Bedfordin vuokraajana oli tuolloin Alajärvellä toiminut Kokko Oy, jonka oma kauppa-auto oli vaurioituneena sairaslomalla. Keskon käytössä auton sisällä kulki täydet vaaterekit ja kangasta oli matkassa vaikka minkälaista. "Vielä siihen aikaan, 70-luvulla Sääksjärven kaupassakin oli vaatetavaraa pitkä rivi. Liiterissä, katon suojissa kauppaauton oli hyvä olla, ja vaikka Esalla ei kristallinkirkkaita suunnitelmia auton tulevaisuudesta ollutkaan, piti hän rekisteristä poistetun auton kuitenkin lähtövalmiissa kunnossa. SUORAN Dieselkutosen huoltotoimiin pääsee helposti käsiksi niin auton naamasta kuin ohjaamostakin. 02/10 53. Ihan tyhjän panttina siisti auto ei kuitenkaan ollut, sillä se vuokrattiin vuonna 1973 Keskolle, joka tarvitsi sitä tekstiilituotteidensa esittelyautoksi. Pakaste-arkku ja pesuallas löytyvät takaa, Huurrekylmätiskissä viihtyvät lihat ja ilma vaihtuu kattovalon tuulettimella. tyi ja jäi lopulta kokonaan tekemättä, kun syksyllä 1973 kauppiaspariskunta Irma ja Esa Pyhälahti päättikin keskittää voimavaransa uuteen kauppaan Vimpelin kirkolle. Pukupuoti pyörillä Vimpelin keskustan liiketilasta alkoivat neuvottelut syksyllä 1973 ja seuraavana vuonna hankittuun kiinteistöön päästiin perustamaan kokonaan uusi kauppa. KAUPPA-AUTO on pitkälti siinä kunnossa kuin se jäi vuonna ´74 tullessaan viimeiseltä reitiltä tuuratessaan alaveteläisen Kokko Oy:n rikkimennyttä kauppa-autoa. Pukujakin sai ostaa ihan kyläkaupoista", muistelee Esa. Ideana oli kiertää silloista Seinäjoen piiriä kaupittelemassa seudun K-kauppiaille kaikenlaista tekstiilitavaraa
Bedford kauppa-auto "Vaikea on kauppa-autokokemuksia Bedfordista kertoa, eihän se ollut päivääkään oman kaupan ajossa", kertoo Esa. OHJAAMON nurkkakaapissa on moottorin jäähdytin josta lämpö saadaan suoraan ohjaamoon. Myymälänhoitaja on matkannut siirtymätaipaleet pikku jakkaralla istuen. 54
Yhden pyörän jarruista kaikki osat vielä liikkuivat niin, että avaus oli turhaa ja kevyellä herkistelyllä heräsi jonkinlaiset jarrut muihinkin pyöriin. Esa purki Bedfordin jarruja sen verran, että varmuus edes joidenkin osien liikkuvuudesta tulisi. Alkuun hiukan jyskyttäneet renkaat pehmenivät yllättävän nopeasti ja pyöristyivät niin, että koko hökötyksen hajoami- nen ei enää vaikuttanutkaan väistämättömältä. Tarrojen kiinnipysymistä huolestuttavammalta vaikuttivat jotkin koripeltejä autossa kiinnipitävät listat, joiden ruuvit eivät vaikuttaneet olevan enää missään kiinni. Hitaasti kiiruhtaen alkoi Bedfordista syntymään kaupanpoikasta ja Esa alkoi elvyttämään autoa jälleen liikuttelukuntoon. "Jumissa ei moottori ole ikänä ollut, ja aina on startista käyntiin lähtenyt." Kauppaa kauppa-autosta Loppukesästä 2008 Juthbackan markkinoilla käynnin yhteydessä Esa kävi Antti Vähälän ja Lea Lahden kanssa kauppa-autoa liiterissä kurkistamassa ja kun hullun myllyyn lyö lisää vettä, tietäähän sen mitä siitä seuraa. VAUXHALL Motorsin valmistaman Bedford VAS1 -linja-autoalustan päälle valmisti myymäläauton korin L. Auto ruksutteli itseään lämpimäksi kotoisan kaupan edustalla, kun tarrakilpiä passailtiin vekottimen molempiin päihin. Ruususen untaan vuosikymmeniä viettänyt Bedford startattiin marraskuun 2009 lopulla hyisen kylmään 02/10 joskin aurinkoiseen sääksjärveläisaamuun. Kerrassaan fantastisesti toimiva kytkin ja vaihteensiirto tekivät ajosta heti helpon omaksua, ja kun tehostamattoman ohjauksen vaatimasta ennakoivasta ajotyylistä pääsi jyvälle, ei pienenä miinuksena vasta keskimäärin kolmannella pumppauskerralla heräävät jarrut haitanneet riemukasta matkantekoa. Kun ajatuksena oli periaatteessa ajokuntoisen myymäläauton siirtäminen uuteen kotiinsa ajamalla, oli parasta tarkistaa auton kuntoa myös käytännön tasolla. Esa itse tahtoi fiilistellä kauppaautonsa ratissa Vimpeliin ensimmäiselle huoltoasemalle, jossa tankkiin laskettiin riittävästi evästä noin 300 kilometrin matkalle. Myöhemmin kun näytti, ettei sitä enää tultaisi elintarvikejakelussa tarvitsemaan, auton liikuttelu jäi ja kunnossapito rajautui moottorin satunnaiseen käyttämiseen. Nykyisin Antin Automuseon monenkirjavaan kalustoon kuuluva säilymisihme aiotaan pitää pitkälle kuvien kunnossa, joten kunnostustoimet tulevat olemaan lähinnä konservoinnin hengessä toteutettuja. VUOSKYMMENET sai liikkuva myymälä levätä liiterin suojissa ennen muuttoaan uuteen kotiin. 55. Koiviston Autoliike Oy Seinäjoelta. "Alkuvaiheessa autoa tuli toisinaan sen omin voimin liikuteltuakin, jottei se jumiutuisi paikoilleen", muistelee Esa. Matka joutui ja paikoittain komeatkin jonot taaksensa kerännyt Bedford kulki innokkaasti kohti uutta kotiaan, aivan kuin ei olisi koskaan ajosta pois ollutkaan. Mutta koska periaatteessa kaikki oli kunnossa, käytännön murheet päätettiin ratkoa vasta tien päällä
Moottori jylisee vaimeasti, kun irroitamme köysiä ja Rosetta irtautuu Lahden matkustajasataman laiturista. Erikoisesta tekniikasta kiinnostuneet sen sijaan tunnistavat matkojen päästä, ettei kyseessä ole ihan tavallinen vesibussi. Varvikellon näyttäessä 1800:a kierrosta 17 solmun nopeutta matkaavan aluksen paino lepäilee jo pitkälti siipiensä varassa aaltojen vielä läiskyessä kuuluvasti aluksen pohjaan. Moottorin kierrokset nousevat tuhannesta hitaasti aina satanen kerrallaan aaltojen pärskähdellessä aluksen keulaan jo hiukan voimakkaammin. Jorman lisätessä kierroksia on potkurilla vain vettä vispattavanaan, vauhti kasvaa nopeasti ja kohta alus onkin noussut kokonaan siivilleen. edessä kelluvaa raskastakin kappaletta voi liikuttaa varsin pienellä energialla, jos kappaleen kulkunopeus on toissijaista. Erittäin jyrkkäkulmaiselle potkurille on näihin nopeuksiin asti jouduttu syöttämään lisäilmaa, jotta se selviytyisi tehtävästään, mutta suunnitellussa toimintanopeudessa voidaan ilmahanat sulkea. Lahti jää hitaasti taakse, kun matkaamme noin kymmenen solmun nopeutta moottorin kierrosten pysyessä vielä varsin maltillisina. 56. Lentokoneista tuttua on myös rakennusmateriaali, duralumiini, jonka ansiosta 19 tonnia painava järkäle nousee siivilleen ja matkaa 30 solmun nopeuksia. RISTEILYRAKETTI Teksti: Jan-Erik Laine Kuvat: Jan-Erik Laine ja Kari Mattila V Lahti Jorma Rautakorpi kääntelee ruoria reippaasti puolelta toiselle, ja kun siivillä ajoon paikoin liian kova tuuli on alukselle myötäinen, lisää hän kaasua ja ääni aluksen etuohjaamossa voimistuu. 12001400 kierroksen välillä huomaa lähisaarista vauhdin jo kasvaneen ja veden vastustus alkaa jo kysymään moottorista puhtia lämmittelyvaihetta enemmän. Raketa-kantosiipialus Jorma Rautakorvelta löytyy vesikulkuneuvo, jollainen ei ihan joka laiturin nokkaa koristakaan nimittäin 27-metrinen venäläisvalmisteinen Raketa-kantosiipialus, joka teknisesti muistuttaa enemmän lentokonetta kun laivaa. Mutta jos vedessä on tarkoitus edetä lujaa, kasvaa veden vastustus niin voimakkaaksi, että kappale on parasta nostaa kokonaan siipien varaan. Tähän tulokseen tulivat myös venäläiset lentokoneinsinöörit, joiden jokiliikenteeseen suunnittelema Raketa-kantosiipialus näki päivänvalon vuonna 1957. Ilmaan venosen mieli Jorma Rautakorven komea kantosiipialus Rosetta ei satunnaisen koiranulkoiluttajan silmiin näytä kai sen kummemmalta kuin muutkaan vanhat laivat. 1500 kierroksen kohdalla vauhtia on 14 solmua ja koneen turbot aloittavat vinhasti vinkuen pukata lisätehoja V12-moottoriin. Alus kääntyy hiljalleen eikä sen vähäeleinen liikehdintä paljasta muutamalle rannassa seisovalle laitteen todellista luonnetta
Tämän jälkeen saakin liikkua vapaasti, sillä vauhti kyllä kantaa. Menoa voisi kuvailla pienin sivuttaisliikkein poukkoilevan raitiovaunun kyydiksi. Kokoonsa ja sivupinta-alaansa nähden kevyt alus, joka on vielä kokonaan ilmassa, on hyvin herkkä sivutuulelle. Aluksen siivilleen saamisessa olennaista on myös painojakauma, sillä etupainoisena ei nousu onnistu. Vertaus terassin pöydälle jääneeseen tyhjään limsatölkkiin ei ole kaukaa haettu, sillä tuulisella säällä pysyy se jokseenkin yhtä hyvin paikallaan. Matkustajaryhmiä kuskatessa heidät opastetaan hetkeksi salongin takaosassa olevan baarin puolelle, jotta alus saadaan ylös. Vauhdissa herkkäliikkeisen aluksen ruoria käännellään vain hyvin varovaisin liikkein. 02/10 57. Vauhdilla edetessään alus ei juuri sivuttaisaaltoja jätä, mutta potkurin kuohut ovat sitäkin näyttävämmät. aistia, sillä korkea aallokko ei ylety alusta keinuttamaan. Siivillä liukumista ei kyydistä näe, mutta sen voi kuitenkin KANNELLA on tilaa paistatella päivää, mutta vauhdissa paikka on varsin tuulinen. Kun ohjaamosta astuu aluksen kannelle, lentäisi löysempi lippis hetkessä järveen ja hintelämmän kaverin on parempi tukeutua kaiteisiin. Kannella voi kuitenkin kävellä nopeudesta huolimatta, sillä meno on varsin vakaata. Ilma ei alusta kanna, joten seurauksena on keulan nopea niiaus takaisin veteen. "Siipien ollessa lähellä pintaa mutta kuitenkin sen alapuolella, kulkee alus hyvin pehmeästi", kertoo Jorma korjaillen ruorista kurssia lähes tauotta. Vertaus terassin pöydälle jääneeseen tyhjään limsatölkkiin ei ole kaukaa haettu. NÄKYVYYS nykyisestä etuohjaamosta on monin verroin vanhaa takaohjaamoa parempi. "Jos kyydissämme olisi isompi porukka, nyt aluksella voisi liikkua vapaasti", selventää Jorma. Kiskojen päällä Päijänteelle Sukkula liitää hyvää vauhtia ilmassa ja jonkun matkaa istuskeltua yli 30 solmun nopeus ei enää tunnukaan ohjaamossa niin hurjalta. Yllättäen laitteen suoraankulkemisen näkee parhaiten sen taaksensa jättämästä vanasta. Kevyt alus on hyvin herkkä sivutuulelle. Hyötysuhde paranee merkittävästi ja "nousukiidossa" päälle 500 asteeseen noussut pakokaasujen lämpö alkaa hiljalleen laskemaan kertoen moottorin vähenevästä kuormituksesta. Ja vaikka en koskaan olekaan seissyt liikkuvan junan katolla joka kaiken lisäksi vielä kulkee veden päällä kuin näkymättömillä kiskoilla voisin kuvitella sen tuntuvan jokseenkin samalta. Tuulen armoilla Myötätuulessa vauhdin ylittäessä 32,5 solmua on sitä alukselle jo hivenen liikaa, sillä kantavan etusiiven noustessa lähelle vedenpintaa haukkaa se herkästi aaltojen välistä ilmaa alleen. Nyt kun vauhti on hyvä ja vekotin ilmassa, voi Jorma laskea kaasusta, sillä siivilleen päästyään alus pysyy niiden varassa pienemmälläkin energialla. Tuuli painaa nytkin saarien väleistä puhaltaessaan Rosettaa mielensä mukaan
On edettävä joko hitaasti tai vauhdilla, sillä 15 solmun nopeutta laahatessa vastuksen ollessa kovimmillaan on hyötysuhde olematon. Myös voimakas sivutuuli tekee aluksesta raskaan ajaa, sillä silloin sitä on pidettävä koko ajan lievästi luovivassa asennossa, jolloin vastus väistämättä lisääntyy. ys 1,5/0,7 18 tonn ia. "Rupattelemaan jäädessä ollaan äkkiä kaukana reitiltä", selventää Jorma. Pitkän aluksen etupään sivusuuntaista ohjailua helpottamaan erityisesti laituriajossa on asennettu hydraulikäyttöiset keulapotkurit. Raketa-kantosiipialus Pituus 27,3 m, leveys 5,2 m, sy vä m, pa ino n. Hänen omistuksessaan alusta 58. "Siivillä liitäessä hydraulivälitteisten peräsimien liikkeiden tulee olla hyvin varovaisia, jotteivat siivet sakkaisi kuten lentokoneessa", kertoo Jorma. ALUKSEN takaosasta löytyy puulämmitteinen sauna. edustalla on tyynempää. Myötäisellä ei kulutuskaan ole kuin satakunta litraa tunnissa. Joella aallokko yltyy harvoin korkeaksi, joten siellä aluksen matalahkot siivet riittävät mainiosti. "No nyt joku kauhistelee että sadan litran, mutta tunnissa liitävällä aluksella oltaisiin jo 30 mailin päässä", huomauttaa Rautakorpi. Pari vuotta tämän jälkeen se liikennöi Suvijet-nimisenä tilauskäytössä, kunnes vuonna 2000 alus päätyi Royal Line -yhtiönsä parissa puuhailevalle Jorma Rautakorvelle. Aikaa tällä liitolaitteella Lahdesta Vääksyyn kesti vain noin 25 minuuttia. Ei kompromisseja Kolmen millin vahvuisesta duralumiinista pienin niitein kasattu, rakenteeltaan lentokonetta muistuttava Raketa-kantosiipialus on tarkemmin katsottuna varsin hieno vekotin. solmua. Nykyisin olot ovat väljemmät. Mitään kompromisseja siipiratkaisu ei ajonopeudelle salli. Suotuisa myötätuuli tasoittaa matkantekoa, kun suuntaamme Vääksyn kanavalle. Se varmasti toimii parhaiten alkuperäisessä ympäristössään eli jokiliikenteessä liikuttamassa matkustajia nopeasti paikasta toiseen. Muutamaan otteeseen korkea aalto yltää läiskähtämään aluksen pohjaan, kunnes ohitamme saarta jonka HENKILÖKUORMAA kuljettaakseen Raketan salonki oli ennen penkkirivejä täynnä. Jos liikuttaisiin vierailla vesillä, parasta olisi toisen seurailla karttoja ja ilmoitella tulevista reimareista toisen keskittyessä vain ohjastamiseen. Sulussa laskemme lepuuttajat aluksen kyljelle ja kohta olemme jälleen Päijänteen puolella. Syvällä uidessa saa aluksen ruoria pyörittää tosissaan, sillä pystysuuntaiset siivet vastustavat käännöstä parhaansa mukaan. "Laite on käytökseltään vesikulkuneuvoista täysin omaa luokkaansa", tähdentää Jorma. Sauna se olla pitää Vuonna 1963 Ukrainassa valmistunut Rosetta on valmistenumeroltaan 314. Kyyti tasoittuu entisestään ja Jorma ilmoittaa radioyhteydellä tulostamme kanavan porteille, jossa ei hiukan heikosta veneilysäästä johtuen ole juuri ruuhkaa. Kaikuluotainkin tämä kokoluokan aluksissa on, mutta vauhdissa sen anturit eivät veteen ylety. Va rustettu si Matkanopeus 29-32 sävesi liik ja matkusta ente jien viihty on niin sa vy ydeksi ta eseen un aa, ba ar rjol la ia ku in ka raokea ki n. MAN 2848 LY E V12 750 kW Raketa ALKUPERÄISMALLISSAAN oleva Raketa on varsin lennokas ilmestys. Alusta ohjaillessa liikkeiden tulee olla rauhallisia, sillä pintakaasulla matkaavaa laitetta ei saa päästää putoamaan siiviltään takaisin veteen. Jyrkempi käännös lisää veden vastusta niin lujasti ja koko pohjan veteen osuminen vastaa jokseenkin samaa kuin käsijarrun kiskaisu liikkuvassa autossa, kuvailee Jorma kaarrekäyttäytymistä. Aluksen ohjaaminen on suhteutettava sen nopeuteen. Järvellä tuulen nostaessa aallot korkeammaksi kuin siipien ja pohjan väli on vauhti tiputettava sovinnolla kymmeneen solmuun, jolloin alus etenee aaltojen keinuteltavana kuin mikä tahansa sisävesiristeilijä. Suomeen se on kulkeutunut Virosta vuonna 1993, jolloin se rekisteröitiin Raketa-nimellä. Laitteen pehmeä ja ääneltään hiljainen kyyti hämää ohjaamossa istuskelijoita
Päijänteen Kantosiipi Oy lopetti toimintansa ja vuonna 1983 huutokaupassa omistajaa vaihtaneelta Tehiltä siivet leikattiin julmasti pois. Tehi-nimisen aluksen omisti Jyväskylän ja Lahden kaupunkien yhteisyritys Päijänteen Kantosiipi Oy. on peruskorjattu sellaiseksi, että se palvelee parhaiten noin 20 hengen tilausristeilyillä. Muutoksista näkyvin on alkuperäisen ohjaamon purkaminen takapäästä ja kokonaan uuden alumiinisen ohjaamon rakentaminen aluksen keulaan. "Tilausristeilyt räätälöidään aina asiakkaan toiveiden mukaan", painottaa Rautakorpi. VEITSENTERÄVÄT siivet viipaloivat uppotukin siinä missä epäonnisen uimarinkin. Se on kuitenkin edelleen hengissä ja nykyisin nimeltään Suvi-Tuuli. 02/10 59. Moottorin vaihdosta huolimatta epäluotettavan kapineen maine pysyi lujassa ja Tehin perillepääsystä vitsailtiin varmasti sen jokaisella matkalla. Kuorossa se on varistenkin helppo laulaa, ja niinpä venäläinen moottori vain tuomittiin laitteeseen kelvottomaksi. Tehiä muistellessa ihmiset tahtovat lähes poikkeuksetta nostaa esille sen meluisuuden sekä teknisen epäluotettavuuden. Salongin keittiössä onnistuu kokkailu ja ateriointi ja aurinkokannella voi säiden suosiessa paistatella päivää. Jyrkälle kuusisiipiselle potkurille syötetään matalilla nopeuksilla lisäilmaa nousukiihdytystä helpottamaan. KAIKKI MUISTAVAT TEHIN Rosetta ei ole sisävesiemme ensimmäinen kantosiipialus, sillä samantyyppinen Raketa liikennöi Lahden ja Jyväskylän välillä 60- ja 70-luvuilla. Todellisuudessa moni matka kaupunkien välillä sujui ongelmitta ja varsin nopeasti. Kantosiipialuksille tärkeä aerodynamiikka on Rosetassa jonkin verran muutoksen myötä heikentynyt, ja Jorma tunnustaakin, että uusi ohjaamo olisi saanut olla jonkin verran matalampi tai ainakin viistompi. Remontin seurauksena alukselta löytyy suihkutila, vessa sekä kuusi kylpijää kerrallaan vetävä puulämmitteinen sauna. Kotimaassaan näitä raketteja liitelee edelleen pitkin jokia ja varmasti ihan kotimaisilla koneillaan. Vähemmälle huomiolle jäi se tosiseikka, että Tehin moottoripuolesta vastaavat taisivat olla alkuvaiheessa täysin kouluttamattomia kokonaan uudentyyppisen vesikulkuneuvon ja sen voimanpesän käyttöön. Hyvin pitkälle kaikki muukin tekniikka sai väistyä uuden tieltä. Alun kantosiipiinnostuksen jälkeen matkustajamäärät tippuivat tasaisesti eikä touhu pysynyt kannattavana. Remontin yhteydessä aluksen moottoriksi uusittiin V12 MAN 2842 LYE, josta voimaa irtoaa tuhannen hevosvoiman verran. "Ajamista uusi ohjaamoratkaisu kuitenkin helpottaa, ja tänne ne kaikki kiipeävät ihmettelemään kuinka tätä ohjataan", lisää hän matkustajistaan
25.-26.9. 60 Ilmoita omasi toimitus@vanhatkoneet.fi Harrasteajoneuvojen kokoontuminen, tori Okra 2010 -maatalousnäyttely, lentokenttä Oulaisten Veteraanikonepäivät Restaurantapäivät, Pikkolan koulu Traktorikavalkaadi, Brusaby (lähellä Kemiön kirkonkylää) Carstune Kruisinki, harrastekulkupelien kokoontumisajo Valtakunnalliset veteraanimopedipäivät Harrasteajoneuvotapahtuma ja rompetori, Tupalan koulun kenttä Ferguson-päivä Kainuun Harrasteajoneuvopäivät Traktorinostalgiapäivä Maatalouden mekanisointi -näyttelyn yhteydessä Museoikäisten ajoneuvojen kokoontuminen torilla Sirpistä Puimuriin Höyryfestivaali Jokioisten museorautatiellä, Minkiö Club Simca & Vedette Finlandin kokoontumisajo, Antin Automuseo Rompetori, Ahvenlammen leirintäalue Vanhat Koneet Vääksyn kanavalla Harrasteajoneuvomarkkinat, Tykkimäen moottorirata Linja-autopäivä, Mobilia PowerTruckShow Koljonvirran rompepäivät ja terva-ajot, Koljonvirran leirintä-alue Idän Ihmeet kohtaavat, Manso Camping Museoikäisten ajoneuvojen kokoontuminen, Paahtimon p-alue EuroFord Nordic 2010 Perinteinen Tappuritapahtuma Automobiilien Suviajo, Lohirannan lomakylä Puintipäivä Haara-Onkijoen kylätalolla Vanhojen mopojen kokoontumisajo Juthbackamarkkinat Harrasteajoneuvotapahtuma ja rompetori, Hyvärilän matkailu- ja nuorisokeskus Ruska-Ajot ja Rompepäivät, Automuseo Syysrestaurantapäivät, Pikkolan koulu Vanhan ajan päivät, Maatalous- ja traktorimuseo, Ruotsinkylä Syysheikki, Mobiilimäen piha-alue Rauta ja Petrooli Zetor-kynnön MM-kilpailu, Roismala Historic-ratakilpailu Nairankosken Voimakonepäivät, Metsäkoulu Kangasala Alahärmä Iisalmi Ikaalinen Porvoo Maarianhamina Nakkila Sukeva Loimaa Karjaa Uusikaarlepyy Nurmes Kuopio Kangasala Loviisa Turku Hyvinkää Sastamala Alastaro Paimio. Jokioinen 25.7. 14.8. 7.-8.8. 7.-8.8. 25.9. 12.9. 20.-21.8. SYYSKUU 5.9. Jämsänkoski 16.-18.7. 6.-8.8. 14.8. 28.8. Oripää 9.-11.7. Kuhmo 17.7. Saarijärvi 31.7. Lopulta tämän vuoden kesäkuussa Kalevi Lepon ja toimituskunnan urakka valmistui ja Suomalaisia polkupyörämerkkejä -kirja tuli kaikkien saataville. Kangasala 10.7. Vaikkapa Aalto, Hyvä, Kevyt tai Kiito. Vesivehmaa 30.7.-1.8. 27.-29.8. Ennen kuin tuontipyörät valloittivat maamme polkupyöräkaupan 1960-luvulla, oli tuiki tavallista, että paikkakunnan pyöräkauppias kokosi polkupyörän asiakkaan toiveiden mukaan muutaman eri tehtaan valmistamasta hyllytavarasta: rungosta, laakereista, lokasuojista, vanteista ja lisävarusteista. Kun merkkien lukumäärä heilahti parissa vuodessa yli viidensadan, tuli tarve saattaa valtava tietomäärä julkiseksi. Kouvola ELOKUU 1.8. Isokyrö 24.-25.7. 7.8. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Nimikilpiä ja pyöräreissuja Kotimaisen polkupyörähistorian hakuteos on ilmestynyt. Löytyikö mummolan ullakolta vanha polkupyörä, jonka nimikilvessä lukee selvää suomea. Tammisaari 24.7. Vanhat Velot ry alkoi 2000-luvun alussa systemaattisesti keräämään tietoja näistä kotimaisista pyöräpajoista. Karstula 16.-18.7. Kirjassa on listattu lähes 800 suomalaisen polkupyörämerkin tiedot. 12.8. Tammisaari 24.-25.7. Oulainen 9.10.7. 6.-7.8. 11.-12.9. 28.-29.8. Suomalaisia polkupyörämerkkejä maksaa 25 euroa ja on saatavilla hyvinvarustetuista kirjakaupoista, alan museoista tai suoraan tekijöiltä: www.vanhatvelot.org. Tapahtumakalenteri HEINÄKUU 7.7. Hakemiston kevennykseksi kirjaan on ripoteltu mukavasti harrastajien muisteluja, tietoiskuja sekä vanhaa mainoskuvitusta. Lopputulos varustettiin kauppiaan omalla nimikilvellä, joka viestitti pyörän kotipaikasta sekä tietenkin kokoonpanijansa korkeasta työnlaadusta. Hyvinkää 17.-18. Salo 8.11.7. Vuokattu 24.7. 6.-8.8. 21.-22.8. Kemiö 10.7. Vääksy 31.7
Nuo aisat tuolla tankin päällä kääntyvät sivuille. Timo K Kiitos juttuvinkistä! Toimituksen tuttavapiiristä ei moisia koneita löydy, mutta toivotaan että lukijoiden joukosta löytyy jutunteon kohteeksi sopivia laitteita. Tämä liehuva taitto ei kerta kaikkiaan sovellu minkäänlaisen vakavamman tekstin julkaisemiseen vaan ainoastaan naisille tai teininuorisolle suunnattuihin lehtiin, joissa teksti on sivuseikka ja villi ulkonäkö se pääasia. Käsitöistä kiinnostuneet voivat tutustua huvilarakennuksessa esillä oleviin Kesä Käsillä -ryhmän tuotteisiin. Tyypillinen palsta lehdessämme on vain 5,15,9 senttimetriä leveä, joten ohjelmalle ei jää pelivaraa tehdä tätä tarpeeksi huomaamattomasti. Markku Visuri, Tampere Lentokentän tankkausauto toi toimitukseen useamman palautekirjeen ja pari puhelinsoittoakin. Kuski ajoi auton koneelle, tankkaaja vei letkun koneen tankille ja kuski pisti pumpun päälle tankkaus onnistui kätevästi kun ei tarvinnut letkujen kanssa hirveästi leikkiä. Olivat useimmin nelivetomalleja eli Manueleja. Terv. Väritys liittyy siihen bensaan. Toimitus Puhetta tankkiautosta Numeron 1/2010 sivulla 75 oleva säiliöJYRY on lentokentän tankkausauto ja todennäköisesti armeijan entinen. Teidän, Jukka Juutinen Taitto-ohjelmalla on kolme konstia saada palstan rivit yhtä pitkiksi: tiheämpi tavutus, sanavälien kasvattaminen ja kirjaimien venyttäminen tai puristaminen vaakasuunnassa. Niin kauan kuin taittona on liehunta, lehti saa minun osalta jäädä hyllyyn. Lukijapalaute Risupersetaitto? Mielipidettäsi kuunnellaan: toimitus@vanhatkoneet.fi tai www.vanhatkoneet.fi/palaute olivat raumalaisen Ammus-Sytytin-nimisen yrityksen valmistamia. 61. Siellä rakennettiin ainakin Fordson Majorista kuormaajia. Paikalla on myös Vanhat Koneet -lehden toimittajia, joille voi vapaasti esittää mielipiteitä, toiveita tai juttuideoita lehden tiimoilta. Muistaakseni Ikaalisissa on jollain sellainen Porkkalamerkkinen kuormaaja. päivänä kello 13:00 alkaen. "liehuvaa" eli risupersetaittoa. Ja sitten Orasvuon konepajalla Haminassa tehtiin ainakin trukkeja, parhaiten minulle jäi mieleen ne Fordin traktorin osista ja kuorma-auton moottorista kootut urakoitsijakäyttöön tarkoitetut Ford OK 6:t. Paikalle odotetaan saapuvaksi runsaasti traktoreita, vanhoja kuormureita ja mopoja sekä leppoisasti puksuttavia maamoottoreita. (Tämän kappaleen oikea reuna on esimerkin vuoksi tasattu) Toimitus Porkkala-kuormaaja Muistatko Porkkalan konepajan Masalassa. Ensimmäiset olivat avoimella ohjaamolla, uudempiin tuli kuljettajalle koppi. Eli lyhyesti, jos Vanhat koneet aikoo olla lehti, joka vakavasti haluaa kilpailla minunkin euroista, on syytä välittömästi ohjeistaa taittajia unohtamaan liehuvan taiton kokonaan. Virallista ohjelmaa ei ole tarjolla, joten kävijät voivat rauhassa vaihtaa kuulumisia ja tutustua mielenkiintoiseen kalustoon keskikesän henkeen sopivalla kiireettömyydellä. Tämä noihin aikoihin puolustuslaitteisiin erikoistunut yritys on eräs alumiinisäiliöiden uranuurtajista. Nurmisen Raimo Raumalta kertoi puhelimessa, että näiden tankkausautojen säiliöt Vanhat Koneet Vääksyn kanavalla 31.7. Uusi harrastetapahtuma kutsuu kaikki vanhoista koneista sekä mopedeista kiinnostuneet Vääksyn kanavan kauniisiin maisemiin lauantaina heinäkuun 31. Nehän käännettiin toimimaan niin päin, niin että traktorin takaosasta tuli etuosa ja ohjaamo oli kauhan puomien välissä. Nuo letkuhärvelit ovat tankkausletkut, olen samanlaista autoa muutaman kerran ajanut siellä ja paperikuviakin saattaa löytyä. Näistä olis mukava saada juttu lehteen ja vähän kuvia. Joku sanoi että tehtiin myös Nuffieldistä. Mutta sitten tulin vilkaisseeksi sisältöä ja suureksi hämmästykseksi huomasin, että lehtenne taittajat ovat tehneet pahimpiin kuuluvan munauksen eli käyttäneet ns. Lisätietoja saat tapahtuman puuhamiehen, Vähälän Antin, kotisivuilta osoitteesta http://koti.phnet.fi/leantti/ tai pirauttamalla Antille numeroon 040 555 9265 02/10 Tervetuloa tapaamaan harrastajia ja lehdentekijöitä! VÄÄKSYN kanava on isännöinyt monia harrastetapahtumia, heinäkuussa on Vanhojen Koneiden lukijatapaamisen vuoro. Terv. Kiitoksia kaikille laitteiden taustoja valaisseille lukijoille! Toimitus Hei! Tuossa aiemmin tänään törmäsin lehteenne kioskilla ja meinasin ostaakin sen mielenkiintoiselta vaikuttavan kannen perusteella. Vaikka tasattu taitto onkin lehteä silmäiltäessä jämäkämmän näköinen, uskomme että liehuva oikea reuna helpottaa katseen pysymistä oikealla rivillä ja tekee paremmin oikeutta kirjasimen ulkonäölle. Ainakin Kauhavalla ilmasotakoulussa oli 70-luvulla lentobensa-autona vastaava samalla värityksellä, kun taas kerosiiniautot olivat vihreitä
Pikakoe CRC Rust Converter ENNEN käsittelyä irtoava ruoste raaputetaan pois ja lopputulos viimeistellään teräsharjalla. Yksi viimeisimmistä on CRC:n kehittämä Rust Converter, joka lupaa valmista ja turvallista pintaa kertasivelyllä. Lapion valitsin kohteeksi lähinnä siksi, että aineen luvataan kestävän kohtuullisesti myös mekaanista rasitusta, ja arvelin kevyen lapioinnin osoittavan, kuinka tiukasti uusi pinnoite pysyy kiinni. Huuhtelun jälkeen uuden pintakäsittelykerrok sen sivelyllä on jo kiire, sillä ruoste tarttuu paljaaseen rautapintaan yllät tävän nopeasti. Sopivasti laimennettuna käytetyt sitruuna tai fosforihappo lienevät käytetyimpiä kemikaaleja ruosteen poistoon, mutta happojen lisäksi myös tietyt vahvasti emäksiset aineet toimivat erinomai sesti. Hiekkapuhallus sekä hiominen tuottavat paljon pölyä, happojen kanssa pelaaminen vaatii puolestaan jälkikäsittelyä, jotta hapan pinta saadaan neutraloitua. Otollisin tilanne on luonnollisesti se, että pinnaltaan ruostuneet komponentit voitaisiin käsitellä mahdolli simman puhtaasti, nopeasti ja luonnollisesti siten, että lopputulos kestäisi ilman jatkokäsittelyjä mahdollisim man pitkään. CRC ei myöskään muo dosta liian muovimaista pintaa, joten pois raaputettaessa aine ei lohkea tai halkeile, vaan irtoaa täsmälleen terän vaikutusalueen verran. Rust Converter ei vaadi suuria poh jatöitä pelkän irtonaisen ruosteen rapsuttaminen pitäisi maahantuojan mukaan riittää. Otimme purkin ainetta pikaiseen kokeiluun. Teksti: Kari Mattila Kuvat: Johanna Helin R uoste on ollut riesana jo takuinkin yhtä kauan kuin raudasta on valmistettu esineitä ihmisen arkea helpottamaan. Merkittävänä lisäetuna CRC muodostaa tiiviin ja kestävän pinnan, joka suojaa kosteudelta eikä vaadi välttämättä erillistä pintakäsittelyä syntyneen kalvon päälle. Valmis pinta ei ole maalimaisen kova, vaan muuttuu kuivettuaan hieman lyijymäiseksi. Niinpä tein kuten ohjeissa neuvottiin ja harjasin koe kappaleeksi valitsemani kenttälapion pinnasta irtonaiset ruosteet pois ja sivelin aineen pintaan. HYVIN sekoitettu aine sivellään tasaisesti pintaan. 62. Teollisuuden puolella nämä ominaisuudet ja rajoitukset koetaan ongelmaksi, sillä koneiden ja rakenteiden suojaaminen ruos teenpoiston ja uuden pintakäsittelyn ajaksi tarkoittaa suuria kustannuksia, jos koneet joudutaan pysäyttämään operaation ajaksi. Kerralla valmista Kemianteollisuus on jo pitkään ke hitellyt erilaisia tuotteita huoltokus tannusten minimoimiseksi. CRC:n viimeisin uutuus korroosionkäsittelyn saralla on Rust Converter, jonka luvataan nimensä mukaisesti muuntavan ruosteen vaaratto maan muotoon. Aineesta jäi positiivinen ensivai kutelma, mutta itse korroosiolta suojaavan vaikutuksen testaaminen on näin pikaisen kokeilun puitteissa luonnollisesti mahdotonta. Yksinkertaisesta esineestä ruos teen saa pois hyvin yksinkertaisin menetelmin, kuten mekaanisesti rapsuttamalla, hiomalla tai hiekka puhaltamalla. Aika näyttää, kuinka hyvin Rust Converter suojaa sään armoille unohtunutta kenttälapiota. RUST Converter jättää siistin ja viimeistellyn oloisen pinnan hyvin pienellä työmäärällä. Yksi kerros riittää. Kemiallinen ruosteenpysäyttäjä Korroosion hallintaan on kehitetty lukuisia menetelmiä. Juuri siveltynä aine on väriltään jotakin tummanvihreän ja sinisen väliltä, mutta muuttuu mustak si muutaman minuutin kuluessa. Mekaanisten menetel mien ohella tunnetaan myös useita erilaisia kemiallisia menetelmiä, joiden avulla ruosteen saa joko poistettua kokonaan tai muunnettua vaarattomaksi aineeksi, jolloin sen voi turvallisin mielin jättää esimer kiksi pintamaalin alle. Halutessaan pinnan voi vielä maalata esimerkiksi saman valmistajan tähän tarkoituk seen sopivilla tuotteilla
63. Tällä palstalla Mikko kaivelee loputtomasta arkistostaan mielenkiintoisia otoksia lukijoiden kanssa jaettavaksi. Nosturia valmistettiin vuosina 1965-76 5200 kappaletta. Teksti ja kuvat: Mikko Hiittu KIROWEZ K 700 vuodelta 1972, entisen DDR:n puolella Dorf Mecklenburgin maatalousmuseossa. CARMAN 300 kaivu ri 60-luvulta Nosta lgiamuseossa Keski-R uotsissa. ossa VIROSSA kuvattu, Neuvostoliit ö Belarus. Niitä hän onkin valokuvannut vuosikaudet ympäri Suomea ja Eurooppaa. Mikon matka-albumi Kuvatuliaisia Euroopasta Mikko Hiittu on pitkän linjan harrastaja, jonka suurin intohimo liittyy vanhoihin koneisiin sekä autoihin. traktorikaivuri, liek valmistettu TANSK AL AINEN Århusmateriaalinkäsittelyk one tanskalaista jokea ruo ppaamassa. 30-LUKUINEN Priestman-kaivukone ruotsalaisen maarakentajan opasteena. 02/10 SINSHEIMIN ehkä Euroopan suurimmassa teknisessä museossa kuvattu Caterpillar D9 vuodelta 1956. Ensimmäisenä vuorossa maansiirtokoneita Euroopan eri kolkilta. IFA Granitin alustalle 1970 valmistettu ADK63 Partner -autonosturi Hardmannsdorfin hyötyajoneuvomuseossa Saksassa
"Pienen ja aktiivisen ydinjoukon lisäksi tapahtuma vaati rutkasti muuta talkoovoimaa onnistuakseen ja tapahtuman pieni tuotto meneekin pitkälti tämän yhteistyökuvion ylläpitämiseen", kertoo kerhon puheenjohtaja Seppo Pihlajamäki. Joka kolmas vuosi järjestettävillä perinnepäivillä työmenetelmien historiaa kerrattiin hymyssä suin. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine T alkootyö ja yhdessä tekemisen ilo on kirjattu Wanha Willähti -kerhon kantaviksi periaatteiksi, ja näillä eväillä järjestettiin myös kerhon toiset perinnepäivät. 64 VIIME lehdessä esitellyn lammilaisen sahakerääjä Pertti Laakson kokoelmasta esillä oli erikoisimpia.. HELKON eli Helsingin Autokoritehtaan korittaman ´39 Ford-museopaloauton puskuriin nojailemassa Wanha Willähti -kerhon puheenjohtaja Seppo Pihlajamäki sekä tapahtuman kalustovastaava Veli Heikkilä. Villähde, Nastola 19.20.6.2010 Perinnepäivät Willähteellä Wanha Willähti -kerho on päättänyt pitää perinteet kunniassaan. Höylämallin nimeksi kerrottiin Petroskoi, osaisiko joku kertoa tarinaa nimestä. Traktorikentällä ihmeteltiin niin puukaasu-Ferkkua kuin meidän pelloilla täysin tuntematonta vuosimallin ´50 traktoriksi jättiläismäistä John Deere R -malliakin. HAAPAPÖLKYT muuttuivat päreiksi vanhan Zetorin pyörittäessä höylää. Oma osansa tapahtumassa oli palokuntalaisten toiminnan esittelyllä sekä maanpuolustushenkisiä kiinnostavalla Hämeen Rykmentillä, joka oli kiikuttanut paikalle kalustoa miehistönkuljetukseen soveltuvasta Pasista aina sodankäyneeseen raskaaseen kenttätykkiin. Perinteiset työmenetelmät, kädentaidot sekä kaikenlaiset agraarikulttuurin kapineet olivat vahvasti esillä, ja halukkailla oli mahdollisuus myös kokeilla itse, miltä entisaikain aska- reet käytännössä tuntuvat
KÖYTTÄKIN syntyi ihan metrikaupalla. Helppoa, kokeilkaapa vaikka itse. Tässä sitä tekee tapahtuman juontajana toiminut Eki Jantunen. 02/10 65. HÄKSÄTTIMIEN toimintaperiaatteet ja käyttötarkoitus selviävät parhaiten haastattelemalla omistajaa. Kiinteän kappaleen, vaikkapan pölkyn sisällä tulee nähdä vaikkapa moikkaava karhu ja sen jälkeen ylimääräinen materiaali on vain sahattava pois. Tässä XA-185panssariajoneuvo eli tutummin Pasi. EI ne tiedot ja taidot perinteisistä työmenetelmistä siirry seuraaville sukupolville, ellei niitä joku konkreettisesti siirrä! JOUNI Jokela toi Jokelan Kotiseutumuseosta mahtavan Jontikan, jonka 6,8 litraisen dieselin käynnistämiseen traktorissa on pieni apumoottori. KUVANVEISTOA voidaan periaatteessa tehdä kahdenlaisesta materiaalista, muovattavasta sekä kiinteästä. HÄMEEN Rykmentin kalusto kiinnosti maanpuolustushenkisiä
Kotimaista kalustoa löytyy Mobilian kätköistä muutenkin. Mobilian kellareista sen sijaan löytyy melkoinen määrä tällä hetkellä piiloon säilöttyä materiaalia. Perusnäyttelyt tarjoavat juuri nyt kevyempää kalustoa, mutta erikseen pyytämällä voi päästä myös tutkimaan mitä museokompleksin kellareista löytyy. K angasalla sijaitsevan museon tehtävänä on näyttelytoiminnan ohessa säilöä kotimaista tieliikenteen historiaa. Nuoremman polven lukijat eivät välttämättä muista edes Keltaisen Linjan postibusseja, mutta näitä etelästä aina pohjoisimpaan Lappiin saakka jyränneitä pelejä risteili vielä parikymmentä vuotta sitten teillä. Symboliikkaa täynnä linjakyltin valinta ainakin on. Varsinaiset näyttelytilat ovat pientä verrattuna siihen neliö- ja tonnimäärään takavuosikymmenten kalustoa, joka odottaa kierrätystä ei siis onneksi paalaamista, vaan pääsyä uudelleen framille. Tiehöylistä busseihin Kätköissä lepää kaikkea mahdollista Caterpillarin puskutraktoreista hävittäjä-Fordeihin, vuosikymmenten takaisiin tiehöyliin ja tehtaiden omien palokuntien autoihin. Mobilian kätköissä Teksti ja kuvat: Arttu Toivonen Auto- ja tiemuseo Mobilian näyttelyistä ja uutuuksista on puhuttu jo usealla foorumilla. Kierros Mobilian varastotiloissa säväyttää ensikertalaista varmasti. Mobilian varastoissa niitä on kuitenkin kaksin kappalein, jonka päälle lasketaan vielä kevyemmät Postin kulkupelit. Kun Helsinkiin kohkataan parhaillaan uutta trollikkajärjestelmää, on Kangasalle taltioitu viimeisiä Valmetin rakentamia johdinautoja, viimeisimpänä reittinä näyttää olleen Töölön hallille suunnannut matka. Kotimaisen vaatimattomasti aikanaan pyöritetty Teijo-pakettiauto VR:n väreissä, samoin jo kaiketi jatkoajalle siirtyneen entisen kotimaisen Sisun kalustoa löytyy vaaleansinisessä väriteemassa. Koska tilaa on rajatusti ja tällä hetkellä sen ovat vallanneet elokuvissa esiintyneet ajoneuvot sekä Rally Hall of Famen lanseeraus, on raskaammalle kalustolle varattu tila yleisellä puolella vähäistä. Museotoiminta ei ole pelkästään vanhan kaluston vahaamista, sillä huomisen museoesineet ovat vielä 66
Eteenpäin on siis menty noista ajoista. 02/10 67. Ysin vuoroa ei taida lähihistoria tuntea, joten viimeisen linjan numero jää arvoitukseksi. tänään liikenteessä. HELSINGIN Kaupungin Liikenteen väreihin sonnustautunut Volvon B10M tuo lähinostalgisia fiiliksiä. Näkyvyys taakse ja takakulmiin on vähintään kyseenalainen. Vai liikkuuko onko melkein parikymmenvuotias linja-auto kuitenkin enää vain mielikuvatasolla edelleen liikenteessä? JUNE 8-tiehöylä vuodelta 1957. Onko tehtailla nykyään omia palokuntia tai -autoja? VOLVO P-445, käyttäjänään Suomen Posti. Tämähän on ihan tuore laite, ja tällaisiahan kaduilla vielä liikkuu. Ja tietysti aikana jolloin Itelloista ei tiedetty vielä mitään. NALLE-SISU vuodelta 1968 palveli aikanaan Valtion Rautateitä, varmasti monennäköisissä tehtävissä. NOKIAN kumitehtaan käytössä ollut Vanajaalustainen paloauto numero 31. Niinpä hämmästystä varastoissa saattaa aiheuttaa nähdä Volvon B10M-bussi, vielä Helsingin Kaupungin Liikenteen väreissä
Hyvää kuorma-auton päivää! Kuorma-auton päivää vietettiin helluntaina tieliikenteen erikoismuseossa, Mobiliassa. Karsinnat suoritettiin netissä, jolloin oli mahdollista käyttää alan hakuteoksia tai internetin loputtomia syövereitä hyväksi. Museon pihalle oli kerääntynyt toistakymmentä vanhaa kuorma-autoa. Tämänvuotiseen alkukarsintaan otti osaa 151 kilpailijaa, joista 25 parasta pääsi Mobiliassa järjestettyyn finaaliin. Voitto oli Arille jo toinen kilpailun historiassa. Blomberg heijasti seinälle 25 kuvaa, joista piti tietää se, mitä kulloinkin kuvasta satuttiin kysymään. Kyseinen auto on koottu Venäjällä, eikä se eroa mitenkään ulkoa päin suomalaisesta esikuvastaan. Peltitähdet auto elokuvissa -näyttely esittelee valkokankaalta tuttuja autoja Ohukaisen ja Paksukaisen T-Fordista Kummeli-elokuvan 96 Saabiin. Tuttu mestari Kuorma-autontunnistuksen suomenmestaruuskilpailua vuosikaudet 68 vetänyt kuljetusalan emeritus tietokirjailija Olli Blomberg oli jälleen saanut aikaan tiukan kilpailun, jossa ei protesteiltakaan vältytty. Ovenpielessä on kuulemma tyyppikilpi, josta asia kuitenkin selviää. Kun Altkamkaan ei tuottanut vaikeuksia, oli mahdollista saada vielä 5 lisäpistettä jokerikysymyksestä, jossa kysyttiin Sisun nykyistä omistajaa. Alan tietäjät pistettiin arvojärjestykseen kinkkisillä kysymyksillä kiusaten, välillä käytiin ulkona jäähyllä veteraanikuorma-autoja ihailemassa. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Kangasala 23.5.2010 P erinteeksi muodostunut kuorma-autonpäivä kokosi alan ihmiset Mobiliaan tapahtuman teeman painottuessa luonnollisesti kuljetusalan historiaan. Piti olla tarkkana, koska esittelyvuosi on esimerkiksi usein eri kuin vuosi, jolloin auto on tullut markkinoille Suomessa. Pari uudempaakin autoa oli paikalla maahantuojien toimesta myynninedistämismielessä, mikä ei välttämättämättä edustanut tapahtuman linjaa. Palkinnoksi hän sai matkan ensi kesänä Ruotsissa järjestettävään kuljetusalan näyttelyyn, jonne Konepörssi-lehden toimittajana työskentelevä Ari olisi joutunut työn puolesta matkustamaan joka tapauksessa. Eräs jälkikäteen paljon keskustelua herrättänyt kysymys koski Sisun SM-mallin näköistä autoa, jonka merkki olikin Altkam. Museossa sisällä oli mahdollisuus tutustua tämän vuoden teemanäyttelyyn. Finaalissa sitten ei sallittu enää lunttausta, vaan tieto ratkaisi. Parhaimpaan tietämykseen ylsi Ari Perttilä Sälinkäältä 25 pisteellä. Palaamme voittajaan ja hänen harrasteautoonsa tulevaisuudessa tarkemmin.
Pihalla näytillä olleet kuorma-autot olivat kävijöiden mielenkiinnon kohteena. TAMPEREEN seudun mobilistien Chevrolet vuodelta 1946 on komeaa katseltavaa. Ne erottuvat vanhemmista vastaavista keskiössä sijaitsevan punaisen vaakunan perusteella. Oikealla kilpailun järjestäjä Olli Blomberg oli tyytyväinen kilpailun korkeaan tasoon. TUTKIMUSMATKA Kontio-Sisun sielunelämään menossa. Vuonna 1969, vaikka ensimmäiset autot toimitettiin vasta 1970 niiden ollessa myöskin kyseistä vuosimallia. 02/10 VOITTAJAN oli jälleen helppo hymyillä. 69. Kiiltävät Rostelin valmistamat kapselit ovat 80-luvulta. Silti tyylikäs "Vaappis". OLAVI Kokkonen Iittalasta oli saapunut paikalle 1413 Mercedeksellä. Ässä Nupe -nosturikin kuuluu jo ehdottomasti nostureiden klassikkoihin sen nimikin jo kuulostaa niin viattoman sympaattiselta. ILMAILULAITOKSEN omistama, mutta Veteraanikuorma-autoseuran hallussa oleva Kontio-Sisu vuodelta 1973 sulassa sovussa uudenkarhean DAF:in kanssa rinta rinnan. Ilmeisen tuore entisöinti tämä L55 jostain vuosien 1958-1963 tienoilta. Pulavuosinakaan ei kromia säästelty, ei edes kuorma-autoissa. JOS Mersut olivat vihreitä, niin Scania-Vabikset olivat oranssinpunaisia, joidenkin mielestä väri on paprikanpunainen. Niin mersumaisen vihertävä hytti ja niin mersumaisen punainen alusta vanteineen. Ilmailulaitos on luovuttanut Sisun Vetkulle taltiointia ja museointia varten. Autontunnistuskilpailun karsinnat suoritettiin netissä, mutta finaalissa surffailua ei enää sallittu - tieto ratkaisi. MILLOIN esiteltiin M-sarjan Sisu. Ari Perttilä (toinen vas.) ylsi parhaimmille pisteille
ZETORIA oli tuunattu lyömättömän hienon istuimen lisäksi konepeltiin liimatuilla hymiöillä. Monesti kuulee tapahtumien järjestäjien potevan ainaista toimitsijapulaa, vaan mikähän se on tämän porukan vireänä pitävä voima? R ajamäellä toimiva aktiivinen kerho nimeltä Wanhat Masiinat ry on vuosittain järjestettävän Masiina Meetingin taustalla toimiva voima. Sujuvasti toimivat ja ajan tasalla olevat vapaaehtoiset toimitsijat ohjasivat kohteliaasti ja ripeästi sisään valuvat autot lähes täysien parkkiruutujen väleistä löytyneisiin vapaisiin paikkoihin ja yhtä kätevästi ohjattiin paikalta poistuvat autot sokkeloiselta alueelta takaisin tielle. Kerholaisten järjestämät tapahtumat ovat kuuluisia toimivista järjestelyistään, eikä tämänkään HYVINKÄÄN palolaitoksen vanha Ford kiinnosti kovasti yleisöä. Pölkyt sahattiin käsipelillä ja höylä sai voimansa leppoisasti puksuttavasta maamoottorista, joka puolestaan sai tunnollista huoltoa omistajansa toimesta. Masinistit koolla Rajamäki 6.6.2010 Teksti ja kuvat: Kari Mattila Kesäkuun alkupuolella yhdeksättä kertaa järjestetty Masiina Meeting keräsi paikalle mukavasti yleisöä, eikä rompparimyyjistäkään ollut pulaa. Kaunis alkukesän aurinko kruunasi leppoisasti sujuneen tapahtuman. vuoden Masiinameetti tuottanut pettymystä. MATTAPINTAISEKSI patinoitunut Farmall D-430 vuosimallia ´58 oli kaupan 2300 euron hintaan. Hyvinkään kaupungin omistama auto on entisöity ja rekisteröity uudelleen 1992 ja museorekisteriin vehje saatiin vuonna 2003. RIIKASEN Janne kurvaili paikalle Hämeenlinnan palolaitoksen vanhalla paripyörä-Transitilla. PÄREET tehtiin komeasti perinteisin menetelmin. Ei aina tarvitse olla niin vakavana. 70. Auton pohjana on vuoden 1928 Ford AA ja se poistettiin aktiivikäytöstä 1970
Etummaisena Caterpillar D6 D, keskellä saman firman D4H ja viimeisenä Liebherr 711. KOMEAKSI entisöity Fordson sai nauttia kauniista kesäpäivästä koivupuun viilentävässä varjossa. JAA ettei vanhoista traktoreista olisi toisihommiin. Tämäkin kone veti paikalle pienen punaisen mökin. KEVYEMMÄN kuorman kuljetukseen piisaa kevyempi kalusto. KONEISSA on eroja. HIENOSTI entisöity Valmet 20 kiilteli kuin uutena - tai ehkäpä sittenkin uuttakin hieman komeammin. PARKKIALUEELLA sijaitsevat koneet eivät olleet osa näyttelyä vaan kuuluvat paikan kalustoon. Siimaleikkurien ja lehtipuhaltimien pärinä riivaa hermoja, mutta maamoottorin rauhallinen puksutus suorastaan rentouttaa. VANHOJEN autostereoiden seasta löytyi myös langattoman viestinnän välineitä. 02/10 71
Traktorikentällä nähtiin joitain harvinaisuuksiakin, kuten esimerkiksi Nuffield Bray 4/65 ja Güldner G30S. Kaiken kaikkiaan tapahtuma onnistui hienosti ja ulos portista kävellessä jäi leveä hymy kasvoille. TRAKTORIKENTÄLLÄ riitti nähtävää, monet traktoreista oli entisöity entiseen loistoonsa. SA:N hapenantolaite VSS täydellisenä, hintaa hieman alle 100 euroa. CATERPILLAR D40, Wihuri Yhtymä Oy:n Witraktorin maahantuoma yksilö. FORDSON County FT MK IV vuosimallia 1957, omistajina Pekka ja Otto Ryhänen. Sawolaeset Perinnekonepäewät Iisalmi, 18.-20.6. Pääasiassa tavarat koostuivat jo niin tutuksi tulleista lasi- ja muista sisustustavaroista. Sää suosi tapahtumaviikonloppuna, mikä osaltaan auttoi tapahtuman hienoa henkeä ja tunnelmaa. Ja rompetorilla riitti vilinää ja vilskettä, kun tavarat vaihtoivat omistajaa. Teksti ja kuvat: Sami Saari K oljonvirran vauhtipyörä ry:n miehet ja naiset olivat jälleen koonneet näytille hienon kokoelman traktoreita, maamoottoreita, autoja ja muuta vanhaa kalustoa. Ensi vuonna uudelleen. HUNTER 250, paristoilla toimiva pikku pikavene olisi lähtenyt muutamalla kympillä. 72. Nähtävää oli niin traktoreiden, maamoottoreiden kuin autojenkin muodossa. Koljonvirran Vauhtipyörä ry:n perinnekonepäivät pidettiin nyt kymmenennen kerran Koljonvirran leirintäalueella Iisalmessa. Rompetorilla oli mukavasti myyjiä ja tavaratkin vaihtoivat vikkelästi omistajaa. Moni koneista oli entisöity hienoon kuntoon, mutta toki mukana oli ajan patinoimiakin vehkeitä. Allekirjoittanutta jäi tosin hieman kaivelemaan traktoreiden ja muiden työkoneiden osien ja alaan liittyvän rekvisiitan puuttuminen rompetorilta
Arvoitus ratkeaa lähitulevaisuudessa esittelyn yhteydessä. LEPOTAUKO HUS-SKI Bolens 444:n päällä. VÄINÖ Ruuskasen moottorisahakokoelma oli hienosti esillä. TÄMÄN pöydän anti olisi kuulemma vaihtunut päittäin allekirjoittaneen kameraan. VUOSIMALLIN 1928 Nash Special Six vaatii hieman moniammatillista osaamista ennen kuin on jälleen ajokunnossa. PIENTÄ säätöä ja Porin Konepaja Osakeyhtiön valmistama BMWmaamoottori alkaa jälleen puksuttamaan komeasti. PORSCHE Super ´60 on päässyt pyörittämään Teijon "Karhu"-puimakonetta. 02/10 73. ARVAATKO koneen käyttötarkoituksen
74 Ford Vammas 65 -68 Riuku kääntö kessun puomisto, moottori vaihdettu,. 2000kg. Harvoin tarjolla. 450 , 0400-841641, Artjärvi 113430 Ferguson TE20 -48 Täysin kunnostettu!! Myymmissä myös Ferguun sopiva rankakärry 800, H. Mukaan vältti, äes, lana, tiehöylä, kettingit sekä toiset eturenkaat. Mukaan tulee pressuhytin osa ja puolikuntoiset piikkiketjut. Käyttötunnit traktorilla 4500, moottorilla reilusti alle 1000. Runsaasti uutta osaa. Vaihto isoon kippikärryyn, 4x4 Proto, Masi Volso ym... 1890 , 0400-685116, Pyhäjärvi 113437 Leyland 255 3.8 -74 Takalana ja kärryt mukaan! kattoluukku, koukku, 2800kg. 100% kunnossa. verolla, H. Harvinaisen hyväkuntoinen vanha Majori. 2700 , 0500593489, Kankaanpää 111177 International B-275 -61 Läpikäyty ja siisti, paperit löytyy, saa rekisteriin. 5000 , 050-5269047, Sauvo 113448 Benjam M Terrier 425 -56 Aktiebolag Bolinder-Munktel. 3500 , 0440-533020, Pöytyä 113434 Deutz 25S 1.7 -60 Vähän harvinaisempi, käyntiääni kuin Zetorissa. Tästä hytillinen brittiläisen koneenrakennuksen taidonnäyte. 4700 , 0500-162139, Halkosaari 113420 myös vaihto halpoihin kipppikärryihin, H. Uudehko akku ja vaihtovirtalaturi. Käynnistyy erittäin hyvin. Vaikka työkäyttöön. 4200 , 040-8290494, Oulainen 111200 Fordsson MAjor -54 Kone rikki ja irti. Hyvä moottori ja hyvä käynnistyjä. 4300 , 040-8562444, Hollola 111174 Ford OK traktori trukki 2.0 marg. 1 omistaja. 3400 , 0400-365300, Peräseinäjoki 111169 Deutz F1L 612 53 0.8 -54 Huippuhieno veteraanitraktori! 1 om., yksi sylinterinen ilmajäähdytteinen diesel. 1700 , 040-8309534, Oulainen 111201 Ferguson 20 2.0 -59 Vetok., lohkol. 3500 , 0400-535848, Pomarkku 111185 Fordson Major E27N Type 7.7 High speed, top gear 4.4 -51 Rekisterissä, hyväkuntoinen, H. Mökkikäyttöön tai lumihommiin hyvä apuri., Takakauha ei kuulu mukaan, H. Markkinat Osta ja myy kalustoa Maatalouskoneet Juuri kats. Vaikka varaosiksi, H. 1400 , +46706876599, Kouvola 113432 Farmall -47 Entisöity hyväkuntoinen Farmall. 2500 , 044-3466891, Jalasjärvi 111194 IH 1046 -75 Kunnossa oleva, moottoriltaan erityisen hyvä 6 sylinterinen 100 hv voimanpesä. 3700 , 050-5396760, Koski 111189 BMV 2T -36 maamoottori, 5hv, H. Myös kuljetus onnistuu., H. 4850 , 044-5559403, Lieto 111172 Clifford Cultivator -51 toimiva siisti entisöity "museo puutarhajyrsin" Amerikkalainen Clifford Cultivator, 2-tahti Williersin koneella., H. Tarjoa!, H. Helppo rekisteröidä. Myös asialliset tarjoukset otetaan vastaan! Soita!, H. 3900 , 0400-861995, Ii 111181 Fordson Dexta 2.5 -59 Täydessä työkunnossa oleva Dexta, kaikki toimii ja kippihydrauliikk on. Paljon uusittu ja hyvin huollettu. Traktori hyvässä kunnossa, vaikka veneenkuljetukseen tai pellolle, H. Tästä siisti traktori vaikka mökille, klapisirkkelin eteen tai vaikkapa pieniin lumitöihin., H. Papereita ei ole, joten rekisteröinti ei onnistu. Soittele, niin sovitellaan, H. Paperit kunnossa. 11 hv voimanpesä! Tietenkin vihreä., H. Nätti kattella. 3150 , 050-3066366, Himanka 113424 Fordson Major 3.6 -53 Marginaaliverollinen. 2500 kierrosta, 32hv., 4syl. Ollut vuosikausia eläkkeellä ladossa. 5300 , 040-5164435, Kauhajoki 111183 Leyland 272 Syncro 3.9 -80 Vetokoukku, lohkoläm., kattoluukku, stereot, H. 700 , 0505055885, Kirkkonummi 113446 Leyland 384 Kartano 3.8 -70 Hyväkuntoinen, sähkö- ja nostolaitteet kunnossa. 500cc mönkkäriin, H. Tukkikraana ja paljon muuta varustetta mukaan! Hyväkuntoinen!, H. Tästä vaikka mökille kone pitkäksi aikaa., H. Renkaat ok
Hinta sis.alv, H. Yhteishinta., H. 4250 , 040-7044316, Nokia 111166 MC Cormic B-275 -60 Lumiaura. 700 , 0400-620794, Nakkila 113418 Massey Ferguson 35-X -63 Kaksoiskytkin, 1400kg, 4654h, vähän ajettu, tasauspyörästön lukko, alkuperäiskuntoinen, vaihto mahdollinen, H. Toimitva ja helppokäyttöinen kaivuri. Jameksen kaivuulaite, monivipuohjaus, muunninlaatikko, yksi ojakauha. Hydraulinen lumilevy., H. koneosaa. 6100 , 040-5183022, Köyliö 111163 Massey Ferguson TE20 -48 Täysin kunnostettu! Myynnissä myös uusi sopiva rankakärry. Alkup. 800, H. Takakauha myydään erikseen., H. Lisähydrauliikka asennettu. 0400 393 666, 0400 313 666 · Joensuu. ulkoasu. Soita ja kysy! 02/10 www.trukki-ukko.fi · Puh. 3200 , 0400-535848, Pomarkku 113423 KÄYTETTYJEN TRUKKIEN ERIKOISLIIKE · Käytetyt ja uudet osat · Lisälaitteet ja renkaat · Ostamme ehjät ja epäkuntoiset trukit Koneharrastajille erilaista tavaraa vanhoihin koneisiin: hydraulipumppuja, mastoja ym. Startti ei pyöri kunnolla, paperit löytyy, jääketjut käynnistyy hinaamalla, eikä hinta ole päätähuimaava. Lisätyövaloja. 4900 , 0405003007, Järvenpää 113435 Massey Harris Pony 1.5 -70 Kunnostustaitoiselle hyvä projekti. Siisti. Uudet eturenkaat. 3800 , 050-5600340, Riihimäki 111178 Massey Ferguson Multi Power 168 Sper Power -75 Hiekkapuhallettu ja maalattu. M-F 50R -70 Traktoriksi rekisteröity kaivuri. 3200 , 0400-535848, Pomarkku 113422 Massey Ferguson 35 Kultamaha -58 Hyvässä kunnossa, hyvät renkaat, uusi perälevy mukaan., H. h. 2900 , 0440-953017, Töysä 111191 Massey-Ferguson 35 -58 4-sylinterinen "kultamaha", rekisterissä, moottoriremontti tehty, toimiva, uudet renkaat., H
Tee tarjous!, H. Pikakiinnitteinen Quicke etukuormain., H. Jarruissa Scania LS63 8.5 -52 aj. 4000 , 0400684207, 0400-960494, Jankkala 111187 Mercedes-Benz Unimog 421 2.4 -75 Hieman keskeneräinen projekti, tekniikka kunnossa ja huollettu. ym. Paperit on., H. Kytkin ja suuttimenkärjet uusittu hiljattain. Hytti sekä lava hiekkapuhallettu ja maalattu. 380 , 044-5270958, Kontiolahti 113421. Piha-autona heti töihin. Markkinat Osta ja myy kalustoa laittamista jos meinaa katsastaa. 47000 , +46704210518, 113433 McCormick B 414 -64 Täysin remontoitu ja huollettu traktori. 6000 , 050-5225611, Ristijärvi, Kainuu 111146 Valmet 33 -57 Suomen hienoimpia, kone tehty, tästä nostalgiaa ja kaiken lisäksi toimiva. 4100 , 040-5490916, Pieksamäki 113447 Bedford J6-MC5/4240-62 5.4 -63 10400kg, Museorek., paljon osia mukaan. 3500 , 0500-171240, Lieksa 111197 Scania 76 6x2 -65 ALV. 23000 km, Ajokuntontoinen, rosterisäiliöt 2200 litraa, nokkapumppu Paltor NP3000. Koko auto täysin läpikäyty rahaa säästämättä. 3500 , 0400-685116, Pyhäjärvi 113436 Atlas Copco Ruuvi -66 Paimeilmakopressori, tuotto 11m3, mittarit ja varo uusitti. Hyväkuntoinen., H. Paprut on, saa rekisteröityä. Käynti ja ajokuntoinen. 8hv, käy kuin kello. Tästä vaikka museoimaan!, H. SOITA, H. väh.kelp., Scania-Vabis 76 6x2. hiekkapuhallettu ja maalattu runko jä täysin uusi hytti. 767 km, Die- Benhard Maamoottori 8hv -60 Bernard 4-tahti bensiinimoottori. Mukaan etuonostolaite, lumilinko sekä hiekoitin. Halpaa hyöty- ja harrasteajoa, kantavuus 1000 kg. 7500 , 0400-438852, Pornainen 113431 Maanrakennus Zetor 25 K -52 25 sarjan alkuvuoden malli. Sovi näytöstä puhelimitse., H. 4000 , 0400-429840, Tuusula 111154 sel. 6-syl Perkins, auto on toimintakuntoinen ja nosturi myös. 5500 , 0400-273000, Pyhäsalmi 113417 Valmet 502 -72 Diesel, 6500h ajettu, Tästä hyväkuntoinen, ehjä, 502 vilske 1000 etukuormaajalla +lumikauhalla. Danfoss hydraulimoottori käyttö., H. Noin 50-60 luvulta., H. Tukijalat. Bensa, 8700kg. Kunto erinomainen. Kasettinauhuri on ja myös lumiketjut kuuluu kauppaan., H. 5800 , 0405035452, Kesälahti 111180 International Loadstar Paloauto 5.0 -70 aj. 2000 , 0400-564185, Jyväskylä 111156 Volvo BM 650 -72 , H. 3290 , 040-5132098, Forssa 111164 Kuljetuskalusto Peugeot 404 Pick-Up 1.9 Diesel -78 Museorekisterissä, paljon osia mukaan. Museohyväksytty, mutta ei vielä -katsastettu. 4200 , 044-2903064, Alavus 111160 Sisu A-45 -78 Valmetin 611 moottorilla. 4500 , 0440533020, Pöytyä 113438 Valmet 15 1.4 -55 Ihan siistikuntoinen pikkuinen, bensa, 780kg, H. Kyselyt mieluiten klo 16 jälkeen., H. 6000 , 0503420121, Puumala 113439 76 International Loadstar 1700-10.9 5.8 -70 aj. Lähes kaikki letkut ja putket vaihdettu uusiin., H. Toimiva kompura hyvällä tuotolla!, H. 32000 km, Myydään natikka nosturilla, HIAB 950+ vinssi, kaksi hydraulista jatkoa + 1 mekaaninen. Kauhankääntö 2 toiminen, renkaat 90%, ei pahempia öljyvuotoja. mm. 2000 , 0400-269234, Toholampi 113425 Valmet 500 Truvahytillä + Raju 200 2.7 -71 Hyväkuntoinen! Perälevy mukaan. Nahkasisusta, 2xrenkaat, koukku. Rekisteröintikatsastetaan ostajan ilmaantuessa /lähi kuukausina. D622 suora kutos-diesel. Keräilyharvinaisuus!!! Auto Tukholmassa., H. 4 tonnin etuakseli, 11 tonnin taka-akseli nostotelillä, ym. Uusi lavan pohjavanerointi ja työkalulaatikko. 4500 , 0400-821914, Perniö 111188 Valmet 702 -77 6370h, 3470kg, hinta sisältää alv:n, H. 8000 , 0449633970, Suomussalmi 111149 Atlas Copco Hydor K 13/4 -77 300kg, Tuotto 3 m3/min 750 rpm. Myös pieni telikärry myynnissä. Soittele, H. Seuraava katsastus 20100, kippi ja soralava. Moottorina Magirus Deutz V8. Yhteydenotot puhelimitse, H
Tikasauton tikaslaitteet, vain alusta puuttuu. Kaukokäynnistys valmius., H. Myydään tarpeettomana, H. 3,5 x8 m. Puh. Voi muuttaa takaisin. Hämeen Diesel Oy Mäkeläntie 16, Hämeenlinna Ark. 3000 , 040-5945059, Pomarkku 111195 Machinery Kanttauskone -72 CHE Johanson Sweden. (03) 644 860 www.hameendiesel.fi 02/10 Konehuolto T. Lavataso ei kuulu kauppaan., H. Vaihto traktoriin tai pienempään trukkiin, H. 220 , 040-5366031, Rovaniemi 113428 Hyster 130 Callanger -76 siistikuntoinen, 6 t nostava paripyörätrukki jatkopiikeillä. 4900 , 0400-785362, Vaasa 113429 Deutz Jyrä Täryjyrän moottori -62 Diesel. 1300 , 0400-198889, Joensuu 111196 Muut koneet Konetikas KT-17 -71 Numelan konetikas KT-17. Lännen 1680M -75 16000kg, H. 0400-130 313 Korjaamon osoite Vihdintie 63, 02970 Espoo Meiltä myös laitetilat ja konttien lisävarustelutyöt. 6500 , 040-7791057 113444 International Harvester H-25 2.9 -68 2500kg. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto · Puh. 4000 , 0400-681726, Oulu 113426 Lister 6kva 10.0 -72 Moottoriremontti tehty. 1000 , 0400-859503, Seinäjoki 111199 Hanomag K55 -54 Harvinainen projekti, myydään ajanpuutteen vuoksi. (08) 430323 KAUPPA JA LUETTELOT NETISSÄ www.konekorjaamo.fi ERILAISTA AUTOKAUPPAA! · Valtava varasto US- ja SU-autoja, nämä ei lopu kesken! · Saa koeajaa ja käyttää ennen ostoa! · Edulliset huolto- ja korjaamopalvelut www.leningradautomobile.com Snettansintie 5 Espoo · Puh. Ei isoja osapuutteita, lohkossa halkeama, pystyy hitsaamaan. (08) 430311 Fax. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi Tmi Rekola Juhani 050-557 8545 · 23600 Kalanti · metaka@metaka.fi. Myydään täryjyrän moottori varaosiksi., H. 4 l Perkins dsl, vuodoton laite. Historiikkikone, peruskorjattu., H. 2200 , 040-7653043, Mynämäki 113419 JLG 27 Kuukulkija Muutettu sähkötoimiseksi, 18kw moottorilla. Peruskunnostettu. Sisältää tikkaat, jalustan ja rungon. Puh. Kuorma-autolla liikuteltavissa, H. 590 , 040-5019549, Lappeenranta 111193 VARAOSAT TRAKTOREIHIN · Fiatagri, Case IH, Ford, New Holland, MF, Zetor, Leyland, DB, Same, Nuffield · Nivelakselien osat · Aurojen osat · Työkoneiden osat A A R T E I D E N J A VA R A O S I E N S Ä I LY T Y K S E E N KAIKEN KOKOISIA KONTTEJA Va l m i s t a m m e m y ö s m i t t a t i l a u s t y ö n ä e r i s t e t t y j ä v a r a s t o i n t i t i l o j a sekä konttitalleja esim. sis.alv:n, H. klo 7.30 - 16.30, lauantait suljettu Puh. 10hv generaattori 6kva. Tekee tuppeesahatusta vajaasärmäisestä laudasta täyssärmäisen. 0400 120 822 Henri, 0400 120 827 Jarkko jarkko.ihamaki@varastokontti.fi alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. Deeren Kotimaiset koukkulavavaunut Suoritamme diesel- ja bensiinimoottorien ja työkonevaihteistojen korjauksia yli 40 vuoden kokemuksella ja ammattitaidolla. Rimakuljetin mukaan
Näissäkin kuvissa esiintyy vastaavanlaisia tankkausautoja. Uutta ja vanhaa Sisua, mutta kuinka tuo Vanajan ja lasikuitunokalla varustetun Sisun kontrasti onkaan niin vahva. Näyttikö Vanaja tuolloin 42 vuotta sitten jo yhtä antiikkiselta vai viereinen Sisu jopa futuristiselta? Mihin autot joutuivat Sepon jätettyä kuorma-autoilun seuraavalle sukupolvelle, olisi kiva kuulla. RISSALAN kalustoa tämäkin kaksikko: suoralasinen Jyry-Sisu ja Ford Thames eli "Tempsi". nyt esittelemme. Kuvalaari on parhaimmillaan juuri sitä, että tietoa oudoista ja mielenkiintoisista laitteista välittyy koko lukijakunnalle. NORJALAINEN Norja-Suomi-linjan Scania LS110 kellahtaneena kumoon Suomen Lapissa joskus 70-luvun alussa. RENTOA rötväilyä Rissalassa. Mihin autot joutuivat Sepon jätettyä kuormaautoilun seuraavalle sukupolvelle, olisi kiva kuulla. 02/10 79. Kuvalaari Kadonneet ja pelastetut Kiitos kommenteista, joita saimme edellisen kuvalaarin kuvista. Saimme lukijaltamme armeija -aiheisia kuvia Rissalasta vuodelta 1968, joita mm. Thames toimi Rissalassa varuskunnan ruoka-autona Sisun vastatessa astetta järeämmistä tehtävistä. Eniten palautetta tuli koskien Jyry-Sisu-säiliöautoa, joka paljastui entiseksi puolustusvoimien lentokoneiden tankkausautoksi. Olisiko Sisu kenties sama yksilö, jonka edesmennyt Seppo Partti Kangasniemen Kutemajärveltä entisöi 80-luvun loppupuolella. Tuollaisen Sisun useampikin meistä saattaisi nähdä vielä liikenteessä ilman sen kummempia väristyksiä, mutta Vanaja näyttää aivan eri aikakaudelta tulleelta, silti ne toimivat samoissa hommissa yhtä aikaa. Hänellä oli muistaakseni myös 50-luvun Vanaja bensakoneella. Muistan elävästi kuinka Seppo esitteli Sisuaan minulle, nuorelle kuormaautoharrastajalle hänen kotipihassaan kertoen auton olevan entinen lennoston auto
Olikohan auton päällä ollut jokin autoa huomattavasti arvokkaampi laite tai joku muu vastaava outous miksi alusta lopulta jäi Suomeen. Oli silloin jo seisonut niillä sijoillaan tovin ehkä säästyi, ehkä ei. VARUSKUNTAAUTOJEN helmiä viattomalta 60-luvulta, Kleinbus Dobbelkabine ja Volvo Duett. Suomi-harvinaisuus vailla vertaa, peribrittiläinen Gardner-koneinen Foden 6070-lukujen taitteesta. 80. itse auto ilmeisesti ´77 tai ´78 vuosimallia. UUTUUTTAAN kiiltelevä Kontio aurausvarustein ja aamut alkaa mahtua jo kahden käden sormiin. Kuvalaari Brittiautoilijat suhtautuvat Fodeniinsa vanajamaisen tunteikkaasti. KUVA kymmenen vuoden takaa Perniöstä. Autosotamies miltei asennossa liekkö aamuja laskien. VIERUMÄEN Teollisuuden V10 Mercedes-Benz möyrii Mäntyharjun metsässä telauspuuhissa joskus 80-luvun alkupuolella. Muistelen kuulleeni tarinan tästä Wilsonin auton tulosta Suomeen. Brittiautoilijat suhtautuvat Fodeniinsa vanajamaisen tunteikkaasti. BEDFORDIN R-tyyppi Keski-Suomessa kesällä 1990 XOX-38-kilvin. Joku lukija varmasti tietää tämänkin tarinan
Siisti ja hyväkuntoisen näköinen erikoisauto, jonka uskoisi säilyvän vielä aktiiviurankin jälkeen. Kuvassa aktiivinen Zetorharrastajaporukka kokoontuneena Hämeenlinnan torille keväisenä sunnuntaiaamuna. TAMPEREEN kaupungin liikennelaitoksen Mercedes 1413 -hinausauto, joka oli käytössä vuoteen 1997 asti. Juha Järvinen lähetti tämän kuvan viime numerossa olleen Sisu-hinurin liitteeksi, koska tiesi myös kyseisen Sisun kuuluneen saman liikennelaitoksen kalustoon. VESIVEHMAAN lentokentän suojissa säilytetty Mercedes-Benz 319 lentokoneiden tankkausauto. 81 02/10. KURISJÄRVEN VPK luottaa turbomoottorilla varustetun Jyry-Sisun voimaan. Entäpä tämäkin vaikka E-öljyjen väreissä? ZETORIT keräävät kansaa ympärilleen, missä sitten liikkuvatkin zäkätten. Kaikkea on tarjolla, kunhan vain kysyntä ja tarjonta sattuisivat kohtaamaan oikealla hetkellä. TÄSSÄ tarjolla vanhoja autoradioita
Hienoa että innostusta paloautojenkin taltiointiin riittää. TÄMÄ Jari Pellaksen 70-80-lukujen taitteessa kuvaama Möhkö-Vanaja kuului tunnetun porilaisen erikoiskuljetuksiakin operoineen Helmisen talliin. Miten tulikaan mieleen jo silloin Jokioisissa kuvatessa, että olisiko tämä mahdollisesti tunnetun maanrakentajan, Armas Kallion vanha? Kuvia ja kommentteja voi lähettää sähköpostilla osoitteeseen: kuvalaari@vanhatkoneet.fi tai perinteisellä postilla: Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa 82. Kiitokset Markus Malmille tästä mielenkiintoisesta kuvasta. PEKKA Kukkonen Kontiolahdelta lähetti meille tämän kuvan museorekisteröidystä vuoden 1952 paloauto-Volvosta mallia L-233. sokkokirjasimet. Tämä ilmeisesti 70-luvun loppupuolen Magirus odotti paalainta romiksessa kesällä. Huomaa kahdet kirjasimet, joista toiset ns. Ovessa nimi Erkki Laitinen Lievestuore. MAGIRUKSEN kulta-ajat olivat jo ohi 70-luvun Suomessa. Kuvassa ollaan ilmeisesti antamassa työntöapua jollekin raskaalle kuljetukselle auton edessä näkyvästä työntöpuomista ja hinauslaitteen päälle asetetuista painoista päätellen. KYLÄN ensimmäinen 140 Scania oli aina paikkakunnan automiesten kuuma puheenaihe. Kuvalaari AMERICAN Writing Machine Companyn valmistama Galigraph kirjoituskone 1920-luvulta ja vielä täysin toimivana on melkoinen ihme nykyään
VANHAT KONEET 03/2010 ILMESTYY 2.9.2010 Seuraavassa numerossa: Vanhaa Valmetia liikuttaa puukaasulaitteisto, joka ei ole pula-aikojen perua, vaan Lahden kotiteollisuusopiston koneenkorjausosastolla kolmen miehen voimin vuonna 1980 toteutettu näytetyö. Puukaasun voimalla Ylläoleva lause on lainattu suoraan Raimo Stenvallin rekka-auto ista, joita miehell ä riittää vaikka kuinka paljon. Lu e seuraavasta nu merosta tarinaa Raimon hienosti entisöidystä vuod en 1971 Volvo F86 kuorma-autos ta. Kaikkea se Raimo kulj ettaa Tattarisuon lumikola Esa Laineen Sambron J24 ´78 on useimmille aivan outo laite, mutta Tattarisuon yrittäjille tämä erikoisen näköinen työkone on tuttuakin tutumpi näky. Kone kun on ollut alueella ahkerassa käytössä aina kun tehokaalle lumenluontivälineelle on ollut tilausta. 02/10 83
020 510 10 · www.autola.fi. NELJÄ WILLE VUODENAIKAA Valmistus: VILAKONE OY Lamminkatu 3, 32200 Loimaa · www.wille.fi Myynti: WIHURI OY AUTOLA Puh