TrakToriT · kuorma-auToT · maanrakennuskoneeT · TapahTumaT
Telabelarus
Rautaista luettavaa · www.vanhatkoneet.fi · 02/2012 · Hinta 8,50
Turvesoilta harrastekäyttöön pelastettu DT-75B
Museot meillä Ja MAAILMALLA
Konepajamuseo, Mahlun maamoottorimuseo, Norjan tieliikennemuseo ja Airbusin Heritage-kokoelma
12002
SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND
6 414887 450003
745000-1202 · PAL VKO 2012-19
MuseoTArkAsTus
Huolellinen valmistautuminen Kangasalan Titaani palautui Zetor 25 nousi hylkiöstä helpottaa läpimenoa alkuperäisille omistajilleen ilmiöksi
TAkAIsIn koTIIn
suosITTu TsekkI
Kaikille halukkaille avoin kansalaisopiston opintopiiri tarjoaa ainutlaatuisen oppimiskokemuksen lisäksi upean yhdessä tekemisen tunteen. Järjestelyt toivat itäblokin maissa valmistetuille tuotteille selvän etulyöntiaseman, joka
saattoi aikansa isäntiä hieman harmittaakin. Nyt kipin kapin yhteys oman alueen kansalaisopistoon ja hakemus uudesta vanhojen koneiden kunnostuskurssista vetämään! Lea Lahti Toimittaja
02/12
3. Kun talven aikana kunnostettu kone keväällä ensi kertaa käynnistetään, voi vain kuvitella miten juhlavissa tunnelmissa silloin ollaan. Idässä kun teknisten tuotteiden laatu ei tunnetusti ollut aivan huippuluokkaa, ja meikäläinen loppukäyttäjä olisikin mieluiten valinnut talliinsa länsimaista rautaa. Vaihtokauppaa siis. Pieneltä Mahlun kylältä Saarijärveltä löytyy esimerkillinen toimintatapa, jolla monen muunkin maalaiskylän miehet saatettaisiin saada heräteltyä ulos kodeistaan mielenkiintoiseen yhdessä tekemisen tiimiin. Neuvostoliitto kävi niin sanottua bilateraalikauppaa muiden sosialistimaiden lisäksi myös kahden järjestelmän ulkopuolisen maan, Suomen sekä Intian kanssa. Lyhykäisyydessään tämä kahdenvälinen kauppa toimi siten, että kauppakumppanien välillä ei vaihdettu rahaa vaan myytyjen tuotteiden arvo kirjattiin ylös ja pyrittiin siihen että viennin ja tuonnin arvo vastaisi toisiaan.
Ratkaisuksi lainsäätäjät loivat tuontikiintiöitä, joiden ohella itäkaluston kauppaa vauhditettiin mitä parhaimmilla rahoitusjärjestelyillä.
Jos tilit eivät olleet kauden päätteeksi tasan, syntynyt velka pyrittiin tasaamaan seuraavan kauden aikana. Vanhaa konetta kunnostaessa jokainen voi tuntea olevansa tarpeellinen ja saavansa talven mittaan aikaan jotakin käsin kosketeltavan konkreettista. Taisipa joku hankkia niitä myös aatteen vuoksi. Jotkut mallit ovat suosion myötä kiivenneet hintaportaita oikein urakalla, esimerkkinä tästä lehdestä palstatilaa saanut Zetor 25. Ratkaisuksi lainsäätäjät loivat erilaisia tuontikiintiöitä, joiden ohella itäkaluston kauppaa vauhditettiin mitä parhaimmilla rahoitusjärjestelyillä. Suomessa osattiin tehdä yhtä ja toista laadukasta tavaraa joka kelpasi mainiosti itänaapurille, mutta toisin päin homma ei ollutkaan aivan yksinkertaista. Harrastajan kannalta ei onneksi puhuta tähtitieteellisistä summista, mutta prosenteissa laskettuna hinnat ovat lyhyessä ajassa kohonneet valtavasti. Nyt, kun aikaa on kulunut riittävästi, ovat nuo karut laitteet jälleen arvossaan. Se taasen näkyi itävehkeiden aliarvostuksena ja jopa joukkotuhona pian tuonnin vapautumisen jälkeen. Toinen tässä numerossa esitelty idästä tullut kone edustaa aikaa jolloin tuonti oli ollut vapaata jo pitkään. Kun asioita tarkastelee näin jälkikäteen harrastajan näkökulmasta, niin täytyy myöntää että aikanaan ehkä harmilliseksi koetut järjestelyt ovat rikastuttaneet maamme konekantaa varsin värikkäällä tavalla. Kaiken lisäksi nuo koruttomat laitteet sopivat jollakin oudolla tavalla myös kotimaan maisemaan ja suomalaisen isännän lujaan luonteeseen.
Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi
Sivulta 6 alkaen esiteltävä Dt-75B on yksi kahdenvälisen kaupan myötä maahan tulleita koneita.
Tekijältä
Mahlun reseptillä masennus menemään! Puhutaan paljon maaseudun autioitumisesta ja maaseudun väestön, etenkin miesten jaksamisesta. Pääkirjoitus
Vaihtotalouden riemua
S
uomen ja Neuvostoliiton välinen YYAsopimus, tai tarkkaan ottaen siihen perustunut taloudellinen yhteistyö oli aikanaan suuri vaikuttaja kotimaan kone- sekä myös autokannan muodostumiseen. Telabelarus-lempinimellä kutsuttu DT-75B ei näin ollen kulkenut tavanomaista reittiä kuluttajalle, vaan se vaihtokaupattiin Valtion Polttoainekeskuksen kalustorivistöön, josta se pelastui aikanaan harrastekäyttöön. Ollaan huolissaan siitä, kun miehet eristäytyvät mökkeihinsä ja masennus alkaa olla epidemian lailla leviävä kansantauti
Todellisuus on kuitenkin vähemmän mystinen ja operaatio sujuu-
tapahtumat
44 11. Tämäkin Nuffi on kunnostettu omistajan toimesta läpikotaisin, vaikka tekijällä ei ikä riitä vielä traktorikortin hankkimiseen. tässänumerossa
6
6
kannessa
Telabelarus YYA-sopimuksen myötä maahan kulkeutui Neuvostoliiton alueelta mitä mielenkiintoisempia härveleitä, kuten Vapon turvesoille 1970-luvun alussa ilmaantuneet DT-75B -telatraktorit.
koneet
12 Volvo N495 ´61 Mesirannan kuljetuksen vanha Volvo lähti kiertoon vuonna 1976 puolitoista miljoonaa kilometriä mittarissaan. Vanha Savotta, Rautajärvi Hartsuherra Jouko Vilkmanin metsäpalstalle levittäytyi metsäperinnettä vaaliva Vanha Savotta -tapahtuma jo 11. 18 Nuffield 460 ´64 Vanhoja työkoneita harrastetaan myös nuoremman väen keskuudessa. Nyt Titaani on jälleen kotona ja entisajoista muistuttavassa ulkoasussa. 22 Zetor 25 Suomi on siitäkin erikoinen maa, että
täällä lienee maailman tihein esiintymä vanhoja Zetoreita. 38 Norjan tieliikennemuseo Lillehammerin pohjoisosissa sijaitseva Hunderfossen kylä tunnetaan konemiesten parissa Norjan tieliikennemuseon sijaintipaikkana. 40 Museotarkastus Ajoneuvon museotarkastamisesta liikkuu monta tarinaa. 28 Ford F-600 ´65 Liki puolen vuosisadan ikäinen paloauto on tuttu näky harrastekäytössä, mutta tämän tarinan Uimaharjulla päivystävä Fordi on edelleen valmiina lähtöön.
artikkelit
34 Konepajamuseo Tauno Hirvi on toteuttanut Nivalaan upean, 1920-luvun tyyliin toteutetun konepajamuseon jossa piisaa nähtävää alasta kiinnostuneille. Toimittajamme otti selvää mikä vihreissä puksuttimissa oikein viehättää. kerran.
18
4
28
34
77 Markkinat Vanhoja koneita ja varaosia ostetaan ja myydään. 72 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Ilmoitusmyynti Kim Dahl: 050-4147 539 Peppe Haapala: 050-4147 559 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti Sähköpostit muotoa toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä.
Copyright Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty. 80 Kuvalaari Lukijoiden lähettämiä valokuvia vuosien varrelta.
Tilaajapalvelu Puh. Ojanen, Harri Onnila, Paula Tavasti, Janne Riikanen, Aimo Tenni, Arttu Toivonen Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman Postiosoite Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa Käyntiosoite Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. 58 Voimakonetta hankkimassa Olli J. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 52 Johanin aarteet Johan Slotten pihamaa ei viesti satunnaiselle ohikulkijalle mitään koneisiin viittaavaa, mutta siistien rakennusten kätköistä löytyy useita mielenkiintoisia laitteita. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Ilmoitukset Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. toimitus
40
62
kin yleensä mallikkaasti. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi Päätoimittaja Kari Mattila Toimittajat Iikka Kekko, Juha Pokki Avustajat Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Johanna Helin, Matti Hiittu, Mikko Hiittu, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Olli J. Ojasen artikkelissa siirrytään vuoteen 1922 ja pohdiskellaan maatalon konehankintoja aikalaisten näkökulmasta käsin.
74
74 Eurooppalaisin siivin Ranskan ilmailupääkaupungista löytyy kenties maailman pienin isojen lentokoneiden museo, Airbusin Heritage-kokoelma.
ikal lis581920-luvullapa lläoli moottoriamielinee alita. 66 Rekkaparkki Uutisia ja kuulumisia konemiesten maailmasta. 49 Mahlun maamoottorimuseo Keskellä Keski-Suomen kaunista maalaismaisemaa sijaitsee Kalajärven Kalaseuran ylläpitämä moottorimuseo, jonka toimintamallista sopii ottaa oppia. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle.
44
02/12
5. konepajojamistäv
Vakiopalstat
62 Seppiä ja mestareita Esa Heikkilä on pitänyt raskaan kaluston purkamoa Hollolan Paimelassa jo neljän vuosikymmenen ajan. Materiaali Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta
6
Myös Valtion polttoainekeskus Vapo sai 70-luvun alussa osansa neuvostoraudasta, kun turvesoille toimitettiin DT-75Btelatraktoreita. Kepeästi etenevä telabelarus
VTZ DT-75B
Suomen ja Neuvostoliiton välisen YYA-sopimuksen myötä monet valtion laitoksista saivat käyttöönsä itävalmisteista kalustoa. Paltamo
7
Kun kone piti aina käynnistää hinaamalla, oli houkutus jonkin muun vetopelin valintaan peltotöihin lähdettäessä varmasti suuri. Muutamia koneita kuitenkin otettiin talteen Vapon toimesta. Kaupat tehtiin ja niin valtion turvesoilla pisimmän päivätyönsä tehneet koneet pääsivät arvoistensa harrastajien ymmärtäväiseen huomaan.
Penikka paikalleen
Kun Jari Korhonen oli saanut uuden traktorihankintansa kotiutettua, oli tietysti aika kartoittaa hieman projektin remonttitarvetta. Muuan puolankalainen maanviljelijä oli hankkinut peräti kaksi konetta itselleen. VTZ DT-75B
Teksti: Juha Pokki Kuvat: Tuukka Erkkilä
V
enäjänkielinen sana lausutaan "baloto" ja se tarkoittaa suota. Sen sijaan työn mielekkyys ilmeisesti kärsi hieman käyttöyk-
Kun kone piti aina käynnistää hinaamalla, oli houkutus jonkin muun vetopelin valintaan suuri
oli parhaimmillaan monta kymmentä kappaletta ja traktorit toimivat uskollisesti soilla keruuvaunun, karheejan tai jyrsimen vetäjinä. Aika kuitenkin kulkee vääjäämättä eteenpäin käsi kädessä tekniikan kehityksen kanssa ja niin nämä "telabelarukset" jäivät turvesoilla uudempien länsimaisten pyörätraktorien varjoon. Niinpä muutamat oikeaan aikaan ja paikkaan sattuneet yksityishenkilöt onnistuivat hankkimaan joitakin yksilöitä omistukseensa. Ensimmäinen ja kaikista ilmiselvin kohde oli traktorista puuttuva starttimoottori, joka tunnettiin kansankielellä
NyT ei ole suota siellä eikä vetelää täällä, vaan kantavaa maata alla. Näin leveillä teloilla ei pelkoa vajoamisesta ole upottavammassakaan maastossa. Itäraudan loppusijoituspaikaksi oli useimmiten kaavailtu naulatehtaan pataa ja monen yksilön kohdalla tämä tie käytiinkin hehkuvaan loppuunsa saakka. Niinpä aikansa laitteita hyysättyään tämä kyseinen viljelijä päätti hankkiutua eroon omistamistaan kahdesta DT-75B:stä. Siispä hän soittikin oitis asiasta paltamolaiselle Jari Korhoselle ja suostutteli miestä mukaansa Puolangalle hakemaan molemmille omat telabelarukset. Kiinnostavan ja ehkä jopa sympaattisen näköisen menijän pyyntihinnat eivät olleet tähtitieteellisiä. Hän käytti telatraktoria kokeiluluonteisesti mm. Jonkin verran traktoreita kulkeutui myös yksityisille omistajille joko hyöty- tai harrastekäyttöön tai johonkin näiden tarkoitusten välimaastoon. Kesannollakin mennään kuin sukkasillaan eikä rumia jälkiä jää kertomaan koneen kulkureitistä.
8. äestämiseen ja kokemus oli positiivinen pienen polttoaineenkulutuksen ja peltoon jäävien vähäisten jälkien vuoksi. Muutamat harrastajat eivät silti hylänneet traktoria vaan tarjosivat säilyneille yksilöille suojaa ja huolenpitoa.
silöstä puuttuvan starttimoottorin vuoksi. Konekanta
Täpärästi turvaan
Vapon alkaessa luopua Volgogradin traktoritehtaan, VTZ:n, valmistamista DT-75B-telakoneista oli toimintamalli harrastajan kannalta katsottuna harmillisen rationaalinen. Noin kolmisen vuotta sitten sana tästä kiiri kovan luokan Belarus-harrastajana tunnetun Raimo Meriläisen tietoon. Eikä asiassa sitten lopulta ollutkaan kahta sanaa. Tämän sanan ensimmäinen kirjain kertoo volgogradilaisen DT-75Btelatraktorin tyyppimerkinnässä siitä, että teloissa löytyy leveyttä mennä nevalle. Telatraktoriatyyppiä tuotiinkin ikäänkuin yksinoikeudella Vapon käyttöön turvetuotannon pyörähtäessä 70-luvulla käyntiin
9
02/12. Koko ulkoasu on omalla tavallaan hyvin sympaattinen aina muotoilua ja punaista väritystä myöten. Tämän jälkeen traktori olikin kaikin puolin hyvässä lyönnissä ja täydellisesti varustettu.
AiKAisempiiN lehdessämme esiteltyihin itäkoneisiin verrattuna DT:n ohjaamo on hyvin selkeä ja vaikutelmaltaan jopa kliininen.
Käytön hauskuutta
Vaikka Volgogradin traktoritehdas nimettiin aikanaan pahamaineisen
KAsTemADoN näkökulmasta lähestyvä telatraktori on varsin hengästyttävän näköinen ilmestys. Taloon tullessaan telabelaruksessa ei ollut voiman ulosottoa paikallaan, vaan kone oli tältä osin riisuttua mallia ja ulosoton paikka oli peitetty tulppapellillä. Normaalien öljyhuoltojen ja muutaman pienen sähkötyön lisäksi varsinaisia huoltotöitä ei koneelle ole tarvittu. Koska lopputulos oli kuitenkin ollut yhtä tyhjän kanssa, pitäydyttiin alkuperäisessä suunnitelmassa ja volgogradilaisen startin metsästys jatkui. nimellä penikka. Matkalaisten paluukuormassa olikin sitten hyviä uutisia aivan uuden DT:n startin muodossa. Kun penikka saatiin asennettua paikalleen, lähti dieselmoottori iloiten käyntiin ja Jari luonnehtiikin traktoria nappipeliksi. Seuraavalle turneelle lähtiessään ky-
seinen matkailuyrittäjä olikin sitten varustettu starttimoottorin hinnan verran suuremmalla ruplamäärällä ja tiedolla siitä, minkälaista artikkelia kyseisestä varaosaliikkeestä oikeastaan oltiin hakemassa. Telakone lähtee tulille kun kuljettaja näin tahtoo tapahtuvan. Laite on yhä alkuperäisessä kunnossaan, joten tästä voidaan päätellä traktorin huolenpidon olleen säntillistä. Tämänkin koneen vetämänä on noussut lukemattomia kuutiollisia turvetta Vapon turvesoilla. Huomaa vähintään riittävä määrä työvaloja.
DT-75B on varsinainen hyvän mielen kone niin kuljettajalle kuin kiinnostuneena sivusta seuraaville. Eräänä päivänä Jari sai kuulla huhun venäjällä sijaitsevasta varaosaliikkeestä, jossa kyseistä kaksitahtistarttia olisi tarjolla ja peräti hyllytavarana. DT-75:n käynnistys tapahtui nimittäin pienellä kaksitahtisella bensiinimoottorilla avustaen. Huhujen mukaan joku oli jopa yrittänyt virittää vastaavanlaiseen traktoriin kuorma-auton sähköstarttia. Komponentin hankkimiseen itärajan takaa jouduttiin käyttämään hieman luovaa soveltamista ja tuttujen apua, sillä mitään takeita homman toimimisesta esimerkiksi postin kautta tilattuna ei ollut. Niinpä Jari Korhonen otti yhteyttä tuntemaansa matkailuyrittäjään joka järjesti kiertomatkoja bussilla Venäjän puolelle. Kun sopivaa varaosaa puuttuvalle penikalle ei ollut kovinkaan helposti saatavilla, meinasi homma lähteä luisumaan hieman ihmettelyn puolelle. Tämä puutekohta saatiin kuntoon, kun eräältä kiteeläiseltä harrastajalta löytyi sopivat ulosottoon tarvittavat palikat ylimääräisenä. Näin saatiin nimellisteholtaan 75-hevosvoimainen dieselkäyttöinen pääkone pyöräytettyä käyntiäänelle
Normaalin harrastekäytön ja huristelun vastapainoksi kone saa osakseen säännöllistä huolenpitoa ja kunnostusta.
10
Jarin mielestä kone on erittäin hauska ajaa ja varsinkin sopivalla talvikelillä etenemiskyky ja ajamisen ilo on todella kohdallaan. Suojalumi pyrkii pakkautumaan telapyörästön rakenteesta johtuen ei-toivottuihin paikkoihin ja lopputuloksena on ketjujen kiristyminen katkeamiseen saakka. Siellä DT-75B on kerran jo käynyt ja tulevaisuudessa kone saattaa hyvinkin esiintyä useammissakin tapahtumissa.
Kunnossapitoa ja mahdollisuus muuhunkin
Koska kone on täysin ajokelpoinen ja toimintakuntoinen, ei Jari ole toistaiseksi ajatellut tehdä traktorille mitään sen kummempia entisöintitoimenpiteitä. Aikanaan hajonnut ja puuttunut startti on korvattu uudella ja öljyhuollot on tehty säännöllisesti. Tätä odotellessa kone saa toimia perheen yhteisenä harrastelaitteena joka varmasti tarjoaa monta mukavaa hetkeä edetessään pitkin paltamolaisia maita ja maisemia.
mooTTori on säilynyt myös alkuperäisenä. Opiskelijaveljien yhdessä kuntoon näpräämä traktori kun sai peitteekseen vaaleanpunaisen värityksen jonkin hupaisan teekkariperinteen mukaisesti. se kaikista ikävin ilmiö näistä lienee telojen kiristyminen katkeamispisteeseen ja sen ylikin.
sitten vastaavanlaisen koneen ja lopputuloksesta tuli varsin huomiotaherättävän näköinen. Niinpä hangessa kone etenee päättäväisesti kahlaten noin 20-30 sentin syvyydessä. Noin seitsemän ja puoli tonnia painavan koneen kokoon nähden leveiden telaketjujen pintapaine on melkoisen pieni. Ainoana poikkeuksena toimii visiitti Paltamon Ristijärven myllypäivillä. Minkäänlaisissa konealan tapahtumissa Jari ei ole konetta toistaiseksi käyttänyt. Konehan on upottavalla alustalla kuin kotonaan, joten isompikaan kosteikko silloin tällöin ei menoa pysäytä. Jari Korhonen ei kuitenkaan tyrmää ajatusta jossain vaiheessa oikein viimeisen päälle tehtävästä entisöinnistä, mikäli intoa, voimia ja aikaa senluonteiselle projektille sattuu löytymään. Kesäisin matkanteko on myös telaketjujen ansiosta vaivatonta ja Jari Korhonen on käyttänyt DT:tä muunmuassa metsätöissä tuulenkaatojen keräilyyn pehmeäpohjaisissa maasto-olosuhteissa. Kun kuuntelee Jari Korhosen luonnehdintaa telatraktoristaan vakuuttuu kyseessä olevan varsinainen tosipaikan mönkijä. Traktorin
varustukseen kuuluva kolmipistenostolaite mahdollistaisi erilaisten työkalujen käytön, mutta varsinaista tarvetta tälle sovellukselle ei ole toistaiseksi ilmennyt. Normaalin harrastekäytön ja huristelun vastapainoksi tämä Paltamolla tätä nykyä majaileva DT saa osakseen ylläpitoa ja mahdollisesti esiintyvien epäkohtien kunnostusta. Tsekan eli sittemmin KGB:n vielä pahamaineisemman alullepanijan Feliks Dzerzinskin mukaan ei tämä synkkä historian varjo näy ainakaan DT-75B:n olemuksessa. Tosin suojakelillä ajaminen ei ole niinkään herkkua syyn löytyessä teknisistä ratkaisusta. Jarin omissa mahdollisissa suunnitelmissa väritys saisi kylläkin pysyä alkuperäisen mukaisena eli oranssiin vivahtavan punaisena. TeLATrAKTori on kaiken kaikkiaan erittäin nostalginen ja houkutteleva peli joka sopii erinomaisesti kotimaiseen idylliin.
02/12
11. Kuriositeettina voidaan mainita Otaniemen teekkareiden kunnostaneen muutamia vuosia
TeLApyöräsTö toimii muuten hyvin, mutta suojalumi aiheuttaa vääriin paikkoihin pakkautuessaan ei-toivottuja ilimiöitä
Näin kävi Mesirannan Titan-Volvolle. Kangasalan Titaani
Volvo N495 '61
Usein kuulee kuinka joku haluaisi omassa käytössään olleen autoyksilön takaisin kotiin. Aina se ei ole enää mahdollista, mutta joskus onni voi potkaista niin että autoa jopa tarjotaan takaisin vanhalle omistajalle. Kangasala
12
13
Raimo Mesiranta muistelee, kuinka säiliötä jossain vaiheessa jatkettiin ja Scania-Vabiksen telin tilalle vaihdettiin Teijon perävaunutehtaan valmistama teli. Vuoden 1961 mallinen Volvo Titan sattuu juuri Otran aikakaudelle ennen Kesoilia.
Ensimmäinen ja toinen elämä
Titaanin ahtamaton dieselmoottori herää pikkuveljensä, pari vuotta nuoremman Vikingin vierestä starttinapin painalluksesta käymään. Parhaimmillaan 23 autolla operoinut kuljetusliike harjoitti myös ulkomaanliikennettä säiliö- ja maansiirtokuljetusten ohella parinkymmenen vuoden ajan KeskiEurooppaan, pääasiassa Saksaan, Italiaan ja Ranskaan. Otra ajautui Keskon omistukseen vuonna 1959, jolloin keskusosuusliike pääsi mukaan polttoainekauppaan. Ulkomaanliikenteen lopetimme vuonna 1987, lopullinen päätös tapahtui kun kuljettajamme Ari Mäkinen joutui kuolonkolariin Espanjassa", Raimo ja Kari Mesiranta muistelevat isänsä perustaman kuljetusliikkeensä vaiheita. Näiden kauppojen seurauksena voidaan sanoa syntyneen myös Kesoilin, jonka väreissä Mesirannan säiliöautot kuljettivat polttoaineita jatkossa. Toinen tamperelainen polttoaineita myyvä yritys, Autori Oy jonka suurin osakkeenomistaja oli Tampereen Kuorma-autoilijat siirtyi myös Keskon hallintaan autoilijoiden myydessä osakkeensa sille, jolloin sen markkinaosuus etenkin Pirkanmaalla kasvoi huomattavasti. "Tämä Volvo tuli meille aluksi puoliperävaunun vetäjäksi. Reilun kolmen vuoden aikana mittariin oli kertynyt jo miljoona kilometriä, joten uuden vetoauton hankinnalle oli jo järkiperusteita vanhan Titanin elämän silti jatkuessa. Kuljetusliikkeen kalusto kasvoi
14
pikkuhiljaa 50-luvulta lähtien ja soranajon rinnalle hankittiin myös polttoaineiden kuljetuksiin soveltuvaa kalustoa. mikä on vielä nykyäänkin huomattava määrä kuorma-autolle. Helsingin ja Vaasan välisen. Myös Lähi-Idän liikenteessä oltiin mukana, jolloin määränpäänä oli muun muassa Saudi-Arabia.
M
Parhaimmillaan öljyrekkaa vedettiin vuoteen noin 300 000 kilometriä, mikä on vielä nykyäänkin kunnioitettava lukema.
"Ensimmäisen ulkomaankuorman veimme Ruotsiin Örebrohon vuonna 1968 uudella FB88 Volvolla. Perään oli kytketty kaksiakselinen säiliöperävaunu, jolla kuljetettiin polttoöljyä Nesteen jalostamolta pääaasiassa Tampereen talousalueelle", Mesirannat kertovat autostaan. Koska 60-luvulla ei puoliperävaunun vetoauto tai normaali tasakuorma-auto eronneet toisistaan välttämättä paljoakaan esimerkiksi akselivälin osalta, löytyi turbottomalle rekanvetäjälle uutta käyttöä ilman raskasta perävaunua, kun sen tilalle hankittiin uusi turbomoottorilla varustettu 190-hevosvoimainen Titan säiliörekkaa kiskomaan. Polttoaineita kuljetettiin aluksi tamperelaisen Otran rautakaupan lipun alla, joka hoiti Pirkanmaalla Nesteen tuotteiden myyntiä. Volvo Titan
Teksti ja kuvat: Iikka Kekko
esirannan kuljetusliikkeen historiaa alettiin kirjoittaa vuonna 1952, jolloin Voitto Mesiranta lähti osakkaaksi HävittäjäFordiin, jonka hän sittemmin lunasti kokonaan itselleen. Perheyritys myytiin vuonna 1988 ennen lamaa eteenpäin. Yhtiössä luotettiin myöhemminkin teijolaisiin päällirakenteisiin ja perävaunuihin ulkomaanliikenteessä käytetyissä rahtiautoissa. Parhaimmillaan öljyn ajossa tuli kilometrejä vuoteen noin 300 tuhatta. Ollaan Mesirannan tallissa, kodissa johon auto aikanaan hankittiin arkikäyt-
töön. Tämän jälkeen keskityttiin raskaan kaluston huolto- ja korjaamotoimintaan
Säiliön valmisti paikallinen Säiliörakenne Oy ja sen tilavuus on 7 800 litraa, Raimo Mesirannan mukaan siinä saa kuitenkin kuljettaa vain 6 800 litran kuormaa. Lopulta noin 1,5 miljoonaa kilo-. Se valittiin nimikilpailun vastausten joukosta kuin myös pienemmällä moottorilla varustetun Volvon Viking-nimikin. Auto soveltui käyttöön hyvin verrattuna rekkoihin ja yhdistelmiin ketteryytensä ansiosta. Titanin konepeitto-lokasuojapaketin muotoilu oli täysin uutta ja edustikin merkin nokkamalleja vuoteen 1973 asti, jolloin siirryttiin N10/N12-malleihin. Ongelmat tiedostettiin tehtaallakin ja oma ahdin otettiin pian suunnittelun alle, ja siitä tulikin suosittu. Mistä nimi Titan siihen mallimerkinnän yhteyteen tuli. Vaihteistona käytettiin vuoteen 1956 asti Spicerin vaihteistoa, kunnes oma viisiportainen vaihteisto saatiin suunnittelupöydältä koekäytön kautta tuotantoon. Myös 9,6 litran moottori kuljetti nuppiautoa mukavasti vaikka ikää oli jo harteilla ja matkaa mittarissa. Telivetoiset mallit eivät kuitenkaan yleistyneet nostotelisten autojen luvatussa Skandinaviassa. Projekti työllisti Tampereen ja lähikuntien kuormaautoilijoitakin. Titania ja Vikingiä käytettiin kyseisten autojen virallisina markkinointiniminä, mikä kuulostikin mukavammalta kuin koodikielellä puhuminen. Valtatien linjaus Hämeenlinnasta Valkeakosken kautta Tampereelle oli huomattava työmaa, jonka yhteyteen rakennettiin Lempäälän Kuljusta Tampereelle niin sanottu Kuljun moottoritie. Samana vuonna autoon tulivat myös ilmajarrut. Turbot olivat saksalaisen Eberspächerin valmistamia. N395:n valmistusta jatkettiin uuden mallin rinnalla vielä vuoteen 1961, jolloin sen kysyntä oli laskenut niin vähäiseksi että se jätettiin kokonaan pois tuotannosta. Kokonaispainojen kasvu jareämmästä alustasta ja renkaista johtuen oli huomattava: esimerkiksi kaksiakselisen mallin kokonaispaino nousi 12 tonnista 15,2 tonniin ja kolmeakselisessa mallissa päästiin jo 21 tonnin kokonaispainoon N395:n 17 tonnista. Tältä työmaalta löytyi hommia myös Mesirannan muutaman vuoden ikäiselle Titaani-Volvollekin, joka oli saanut vetopöydän tilalle soralavan lähteäkseen urakkaan. Alustavaihtoehtoja oli tarjolla LV290-malleista tutut kaksi- ja kolmeakseliset nostotelialustat. Isoa Volvoa varten suunniteltiin uusi 9,6-litrainen 6-sylinterinen suorasuihkutusdiesel. Ohjaamon osalta 50-luvun alussa oli asiakkailla vielä valinnanvaraa, kunnes siirryttiin vähitellen käyttämään Nyströmin koritehtaan turvaohjaamoja. Ahdetun sai joko tuttuna 185-heppaisena tai uutena 230-hevosvoimaisena moottorina, mikä oli tuolloin kunnioitettava lukema. Se perustui alustansa osalta osittain jo 30-luvun lopulla tuotantoon tulleeseen malliin, jota edusti N395:n edeltäjä LV290-sarja. Polttoainesaäiliön korkkia painetaan kämmenellä, jolloin salpa vapautuu ja korkki aukeaa.
valtatien kierrellessä siellä täällä pikkukylissä sitä alettiin perusparantamaan ja myös linjaamaan uudelleen 60-luvulla. Ei tosin rekkaa vetämään vaan sen päälle istutettiin jo parissa Bedfordissa päällä ollut öljyn jakelusäiliö. Polttoöljyä ajettiin lähinnä yksityistalouksiin Pirkanmaan alueella. Autolla ryhdyttiin siis kuljettamaan polttoöljyä muutamasta Tampereen alueen Kesoilin yhteydessä olevasta varastosta, joihin puolestaan täydennystä ajoi Mesirannan tuoreempi Titaani öljyrekkoineen. Tuolloin oli vielä yleistä, että teli nostettiin veivaamalla ylös, johon se jäi ketjujen varaan tyhjänä ajettaessa. Uuden Titanin pellin alla raksutti vanha tuttu 9,6-litrainen moottori, josta oli jo useampikin tehoversio tarjolla. Kumipyöräliikenteen yleistyessä entisestään, lisääntyi asiakkaiden tarve suuremmille kokonaispainoille soveltuville alustoille. Vastaavaan käyttöön uutta
02/12
autoa harkittaessa olisi varmaankin päädytty pienempikoneiseen Viking-Volvoon, mutta toimettomana ollut järeämpi vanhus nähtiin tässä vaiheessa sopivaksi tehtävään. Moottorin valmistuttua ennen kuin uusi malli oli valmis esiteltäväksi sitä asennettiin myös jonkin verran LV290-sarjan autoihin. Valikoimiin tuli pari vuotta ensiesittelyn jälkeen raskaisiin kuljetuksiin tarkoitettu telivetoinen malli, jossa oli molemmilla vetoakseleilla omat jousipakat. Raimo Mesiranta muistelee, etteivät saksalaiset ahtimet tahtoneet kestää kovin hyvin, ja rikkoutuessaan ne yleensä sylkivät metallinpalasia männän päälle. VolVo TiTan 19511965
Titanina tunnettu Volvo N395 oli markkinoille tullessaan vuonna 1951 valmistajansa järein malli. Tien valmistuttua soraa ajettiin vielä jonkin aikaa KTK-tyyppisessä ajossa Kangasalan seudulla.
Kolmas ja neljäs elämä
Sora-autoilun jälkeen Titan palasi vielä tavallaan juurilleen eli öljyä kuljettamaan. Ahtamattomasta mallista löytyi 150- ja 162-hevosvoimaiset versiot. Aluksi moottorivaihtoehtoja oli vain yksi, ahtamaton 150-hevosvoimainen perusversio. Kysyntään vastattiin vuonna 1959 esittelemällä entistä järeämpi Titan, N495. Autossa tällä hetkellä oleva säiliö on sama, joka siihen öljynjakelun alkaessa asennettiin. Tämäntyyppinen teli sai suosiota Yhdysvalloissa, jonne sen kehittäjä, Magnus Hendrikson, oli Ruotsista jo aiemmin muuttanut. Vuonna 1954 rinnalle esiteltiin turboahdettu versio, josta oli saatu puristettua 185 hevosvoimaa. Titanin aika oli ohi, kun Volvo esitteli sen manttelinperijän, N88-mallin vuonna 1965.
15
MuoToilua ja yksityiskohtia ajalta ennen muovin yleistymistä
Volvo Titan
Rekisteristä poistettua autoa ei suinkaan tyrkytetty ensimmäiselle ohiajavalle romumiehelle vaan auton alkuperäisille omistajille.
Kari ja raimo Mesiranta viihtyvät autokorjaamonsa ohella harrasteajoneuvoille pyhitetyssä tallissa, jossa Titanin kaverina on Viking-Volvo ja paljon muutakin mielenkiintoista vuosikymmenten takaa. 16
Koneremontin valmistuttua autoon vaihdettiin punaisen tilalle alkuperäinen väritys. Moottorissa olivat öljyt ja vedet sekaisin sylinteriputkien alapään tiivisteiden annettua periksi, mikä ei ollut outo vaiva vanhemmissa Volvon kuorma-autoissa. Koska auto oli koko historiansa ajan pidetty ajokunnossa ja viimeiset kolmekymmentä vuotta vielä katon alla, ei sitä tarvinnut ryhtyä rakentamaan aivan alusta asti. Vuoden -61 Volvossa mittaristo oli vielä keskellä kojelautaa, josta se siirtyi ratin taakse kuljettajan eteen seuraavan vuoden malleissa.
TeKniiKan kehitys on tuonut mukanaan paljon uutta, mutta myös vienyt unholaan monta varustetta kuten vetoauton turvajarrun.
PolKiMien kulumisesta voi päätellä suuntaaantavasti Volvon kunnioitettavan ajomäärän.
KaKsinoPeuKsisen taka-akselin eli tuplaperän käyttöohjeet on luettavissa apumiehen puoleisen oven sisäverhoiluun kiinnitetystä kyltistä.
metriä ajettu auto sai tehdä tilaa tuoreemmille virkaveljille vuonna 1976. Nykyään saa etsimällä etsiä autoa, joka siirtyy puolitoista miljoonaa ajettuna vielä vuosikymmeniksi paloautoksi. Pumppukaapista matkan varrella kadonnut pumppu harmittaa omistajia hieman, vaikkei se laimenna juurikaan auton historiallista arvoa. Vuoden 1961 Titan-Volvosta siihen kuitenkin oli.
Viides elämä
Kun palolaitos sai uuden vesiauton, 43-vuotias Titan poistettiin tarpeettomana rekisteristä. Ohjaamon sisätiloja ei ole käyty läpi joka nippeliä kiillottaen, vaan pientä ajan patinaa on tarkoituksella näkyvissä. Ohjaamon väritys on tuttu aikakauden muistakin Nesteen autoista ja säiliö on Otran väreissä yrityksen mainoksilla koristeltuna. Auton säilymisen kannalta tällainen koti olikin varsin suotuisa. Maailma oli
02/12
muuttunut kolmessakymmenessä vuodessa eikä kuljetusliikettäkään enää ollut, joten auto siirtyi Kari Mesirannan omistukseen. Raimo Mesirannan mukaan suurimmat kunnostusta vaatineet kohteet autossa olivat moottorin ja maalauksen uusiminen alkuperäiseen kuntoon. Autoa ei suinkaan tyrkytetty ensimmäiselle ohiajavalle romumiehelle vaan Kangasalle sen alkuperäisille omistajille, joilla tiedettiin olevan kiinnostusta vanhoja autoja kohtaan. Vaikkei siinä käytössä ajoa paljon tulekaan, on auton oltava edes jonkinlaisessa kunnossa. Volvo onkin varsin positiivisesti joukosta erottuva auto Otran mainoksineen, jotka etenkin sen kotiseudulla tuovat vanhempien automiesten mieliin muistoja ajalta ennen Kesoilia.
VolVo n4951
VuosiMalli: 1961 ValMisTaja: Volvo Lastvagnar AB, Göteborg, Ruotsi MooTTori: Volvo D96B, 6 sylinteriä, iskutilavuus 9600 cm3, suorasuihkutusdieselmoottori, 162 hevosvoimaa VaiHTeisTo: Volvo K3, 5+1 vaihdetta, 2-nopeuksinen taka-akseli alusTa: 2-akselinen 4x2 tyyppinen alusta, akseliväli 4 400 mm, kokonaispaino 15 200 kg, kantavuus 7 700 kg päällirakenne: Polttoaineiden kuljetussäiliö, tilavuus 7 800 litraa, valmistaja Säiliörakenne Oy, Kangasala oMisTaja: Kari Mesiranta, Kangasala
17. Uusi koti löytyi naapurikunnan puolelta, Onkkaalan VPK:sta Pälkäneeltä, jossa alkoi Titaanin neljäs elämänvaihe vapaapalokunnan vesiautona. Eihän puoli vuosisataa sitten taloon hankittu auto olisi juuri se sama auto, jos se nyt näyttäisi
kauttaaltaan kuin pakasta vedetyltä. Se palvelikin ansiokkaasti palokuntaa lähes kolmenkymmentä vuotta, kunnes kilometrit alkoivat tulla lopullisesti täyteen
18
Ajokorttia ei 1997 syntyneellä nuorukaisella vielä ole, mutta onneksi isossa pihapiirissä pystyy vähän ajelemaan, ja peltoja pitkin pääsee traktorilla moneen suuntaan. Yksi peltoautoista on täysin itse rakennettu putkista ja korjaamolta yli jääneistä autonosista. Sato jauhetaan läheisessä Vuolenkosken Vehnämyllyssä, ja kesälauantaisin serkukset ovat käyneet Vuolenkosken kesätorilla myymässä oman sadon tuotteita: mummon kanssa yhdessä leipomaansa maukasta ruisleipää ja monia muita leivonnaisia.
Teksti ja kuvat: Lea Lahti
19. Onnin Nuffi
Nuffield 460 '64
Nuoren harrastajan traktoriprojekti on edennyt vauhdilla: vaikka pientä viimeistelyä onkin jäljellä, ajelemaan pääsee jo komeasti. Onnin isä on useasti siirtänyt omat työnsä sivuun iltaisin ja viikonloppuisin, jotta poika on päässyt korjaamolle työstämään omia projektejaan. Vierumäki
N
eljätoistavuotias Onni Ahokas on kasvanut kaikenlaisten liikkuvien laitteiden keskellä, sillä hänen isällään Veijo Ahokkaalla on kymmenien ajoneuvojen kokoelma, joista suurimman osan Veijo on kunnostanut ja entisöinyt itse. Kaikki työt hoidetaan veteraani-ikäisillä laitteilla ja lopuksi sato puidaan vanhalla puimakoneella, jota puolestaan pyöritetään vanhan traktorin voimin. Kun kaiken lisäksi kotipihalla sijaitsee isän yritys, kolarikorjaamo, jossa Onni on pienestä asti seurannut kiinnostuneena isänsä puuhia ja oppinut siinä sivussa miten koneet ja laitteet toimivat ja miten niitä korjataan ei ole ihme, että kaikenlaiset koneet kiinnostavat nuorta miestä ja taitoakin on jo tarttunut takkiin. Ihan kylmiltään ei Onni ole traktorin kunnostustyöhön lähtenyt: nuorella harrastajalla on ollut aiemmin tekeillä muun muassa peltoautoja ja mopoja. Onni on serkkujensa ja vaarinsa kanssa viljellyt ruista pienellä peltotilkulla kotitalon vieressä jo monena vuonna. Lisäksi viime aikoina työn alla on ollut vuosimallin '64 Fiat 500, josta
on tarkoitus saada museorekisterikelpoinen yksilö. Vielä kun aika kuluu ensi syksyyn ja Onni saa ajokortin, niin nuorukaisen ja Nuffieldin yhdistelmä tullaan näkemään monesti tien päällä Vierumäen ja Heinolan välillä
Pakki katosi ja vaihteet rupesivat pitämään hurjaa ääntä. Akkukotelon päädyn Onni teki itse koulussa teknisen työn tunnilla. Maali on niin heikkolaatuista, että se liukenee jos sen päälle putoaa vaikka löpöä", tekijä harmittelee. Nuffield oli tullut myyjälle vuotta aiemmin purettuna, ja hänen oli ollut tarkoitus laitella se kuntoon. Koska traktori oli osoittautunut paremmin tarkasteltuna melko huonokuntoiseksi, hän päätti jättää liian suuritöiseksi katsomansa kunnostuksen väliin ja myydä sen eteenpäin.
Täysremontti
Traktorin oletettiin olevan kansivikainen, ja edellinen omistaja oli ostanut siihen purkamolta uuden kannen. Lopuksi selvisi, että vika ei ollutkaan kannessa vaan kaksi sylinteriputkea oli ruostunut puhki. "Kaduttaa vaan, että ostin niin huonot maalit, kun halvalla sain. Peräkin oli auki ja hydraulipumppuun laitettiin uudet tiivisteet. "Laitoin sen kiinni, mutta edelleen tuli paineet syyläriin", Onni kertoo. Nuffield 460
Isänpäivän ajelulla
Kun Onni Ahokas huomasi syksyllä 2009 lehti-ilmoituksen naapurikunnassa Hollolassa myytävänä olevasta projektikuntoisesta konevikaisesta traktorista, lupautui Onnin vaari oitis mukaan Nuffieldiä katsomaan. Talven mittaan Onni purki lisää osia irti ja kunnosti sekä maalaili peltiosia yksi kerrallaan kuntoon. Olihan hänellä itselläänkin yksi
Edellinen omistaja oli tullut katumapäälle Nuffieldin todellisen kunnon nähtyään.
sellainen ja myyjäkin oli entuudestaan tuttu, vuosia aiemmin oli tehty jo Fordson Major -kauppoja saman miehen kanssa. Sain taivuteltua lukkorenkaan korvikkeen akselista, mutta siitä tuli vähän sellainen väliaikaisviritys, täytyy ehkä joskus ottaa luukku auki ja laittaa
20. Huonoksi onneksi traktorin tuulettimen hihna katkesi vähän ennen määränpäätä ja niin myös
MooTTori on kunnostettu täydellisesti ja uusi maali koristaa pintaa. "Koetettiin kyntää sillä viime keväänä, mutta vaihdelaatikon akselista oli lukkorengas mennyt poikki ja pudonnut. Niin ollen koneeseen päädyttiin tekemään täysremontti: putkien ja mäntien lisäksi siinä on nyt ihan uudet laakerit
ja kannessakin uudet venttiilit. Matkaan lähdettiin isänpäivän aamuna traktorilla lavetin kera. Lähes kaikki koneen osat löytyivät helposti varaosaliikkeestä. Ampeerimittari pitäisi vielä löytää.
isä-Veijo pääsi isänpäivä-ajelulle, kun lähti pelastamaan ostoreissulla olevia pulasta
Pieniä puutteitakin on vielä, niitä on aikomus hoitaa kuntoon pikkuhiljaa. Pakoputki on itse tehdyn oloinen, mutta kuulemma alkuperäinen. Viimeisen peruskouluvuoden syksyllä ikä riittää vihdoinkin traktorikorttiin. Kaikki tapit olivat poikki ja niihin oli hitsailtu kaikennäköistä rautaa vahvisteeksi", Onni kertoo, ja jatkaa: "Ampeerimittarikin puuttuu vielä, se pitäisi löytää jostakin."
Kouluun omalla kulkupelillä
Nuffieldin matkanopeus on noin 2030 kilometriä tunnissa. Menen tällä sitten vaikka karvalakki päässä kouluun Heinolaan", Onni suunnittelee tulevaa syksyä.
Onnin isän Veijo Ahokkaan uraan ja harrastekalustoon tutustuttiin Klassikot-lehden numerossa 4/2011.
MooTTorin kunnostusta, hiekkapuhallusta, pohjamaalausta ja maalausta riitti nuorelle miehelle urakoitavaksi koko talveksi; kunnostustyö eteni vaihe kerrallaan ja keväällä onni sai ajaa tallista ulos oman käyntikuntoisen nuffield-traktorin.
02/12
21. Onni kuitenkin epäilee ajo-ominaisuuksien olevan aika hurjat siinä vauhdissa, kun niissä ei nykyiselläkään ole mitään kehumista. Jostain syystä väärälle puolelle muutettu kaasu on myös palautettu alkuperäiselle paikalleen. Nuffissa on uudet eturenkaat. Ne saa kyllä kepistä pois, mutta täytyy olla varovainen ennen kuin nostaa kytkimen", Onni kertoilee. Takarenkaissa on pieniä halkeamia, mutta ne saavat vielä olla paikoillaan. "Sitten kun saa kortin, laitan tämän ilman muuta rekisteriin. Jarrutkin pelaavat nyt hyvin, kun Onni on uusinut hihnat ja kengät. "Nostolaitteen varsiin pitäisi vielä laittaa paksummat pultit, se ei kestä tällaisenaan nostaa. Omistaja tietää, että hänen traktorissaan on
joskus ollut vaihdelaatikon ja moottorin välissä niin sanottu Kylmäkosken kertoja, jolla on saatu vaihteet kerrottua ja traktori kulkemaan jopa viittäkymppiä. YksiTYiskohdisTA kone tunnetaan, vaihdekepin nuppi löytyi läheiseltä golfkentältä.
sinne vielä uusi ehjä lukkorengas", nuori omistaja suunnittelee. Vaihteensiirtäjä on vähän väljä. "Siinä oli aika pienet lähdöt, niitä jouduin vähän suurentamaan että
sain sen paikalleen, mutta tuo loppupää on kyllä ihan onneton mehupilli", Onni kommentoi. "Joskus saattaa mennä kaksi vaihdetta päälle yhtä aikaa
22
Vuosituhannen vaihteeseen tultaessa Zetorkin saavutti suosiota harrastajien keskuudessa. Traktoreiden tuonti vapautettiin vuonna 1957 tehdyllä päätöksellä ja yhtäkkiä saatavilla olevien merkkien kirjo lisääntyi rutkasti. Ratkaisut olivat myös toimivia ja helpottivat näin jokapäiväistä käyttöä." Kaksvitosesta" tuli nopeasti hyvin yleinen traktori Suomen maatiloilla. Zetoreilla ei käytännössä ollut tuontikiintiötä toisin kuin länsitraktoreilla. Ylipäätään sodanjälkeinen ilmapiiri suosi useammin länsimaisia vaikutteita, kun taas itäsaavutuksia vastaavasti hieman ylenkatsottiin.
Teksti: Juha Pokki Kuvat: Tuukka Erkkilä
Edistys tuli idästä
Kun toinen maailmansota päättyi, alkoi Zetor 25:n kehittely. Hinta oli muihin merkkeihin verrattuna edullinen ja kaupat voitiin tehdä myös osamaksulla. Zetor 25 oli aikanaan varsin edistyksellinen traktori. Suomessa on nyt seitsemän Zetor-kerhoa, jotka yhdistävät samanhenkistä porukkaa monenlaisen tsekkimerkkiin liittyvän toiminnan merkeissä. Menekkiä siivitti maahantuojien tarjoama laaja myyntiverkosto ja traktoreiden hyvä saatavuus. Tietysti maailman tihein esiintymä vanhoja Zetoreita.
Muoti muuttuu
"Zetka" ei kuitenkaan kauaa saanut paistatella suosion valokeilassa. Zetor 25 -traktori edusti aikanaan selkeästi itäpuolen tuotantoa, nauttien aikalaistensa keskuudessa melkoisen kyseenalaista suosiota. Kulttuurin, kielen, maantieteen ynnä muiden suurien asioiden syntyä pohdiskellessa ei aina tule ajatelleeksi, että myös käytössämme ollut konekanta on muokkautunut mielenkiintoiseksi sekoitukseksi itäistä ja läntistä teknologiaa. Traktoreita näiden kerhojen jäsenillä on yhteensä jo reilut 250 ja määrä ei tiettävästi ole ainakaan vähenemään päin. Käypä hinta toimivasta traktorista saattoi olla esimerkiksi pullo Koskenkorvaa ja välttämättä aina ei ihan sitäkään tarvittu. Vaikka kone oli toimiva, on ihmismieli tunnetusti ailahtelevainen. Vuonna 1954 myös K-mallia alettiin tuoda maahan. Kapearenkainen A oli K:ta matalampi ja vastaavasti myös nopeampi maantieajossa. Jokaisessa vähänkin paremmin varustetussa sekatavaraliikkeessä oli Zetorin osia hyllytavarana muiden jokapäiväisten hyödykkeiden rinnalla. Muun muassa tasauspyörästön lukko, hydraulinen nostolaite ja sähköstartti olivat ominaisuuksia, joita muut valmistajat toivat omiin koneisiinsa vasta vuosia myöhemmin. Nykyään maailma on kuitenkin muuttunut ja Zetorin vanha, vihreäkultainen logo on eritoten Suomessa kiillotettu täyteen loistoonsa. Papattavaääninen, hieman ronskitekoisempaa työnjälkeä edustanut Zetor alkoi jäädä hyljeksittyyn asemaan sitä mukaa kun länsitraktorit lisäsivät markkinaosuuttaan. On arvioitu, että Suomeen tuotiin kymmenen vuoden aikana noin 13 000 Zetoria. Vanhat Koneet otti ja selvitti, mistä tässä innostuksessa oikein on kyse.
Mitä saadaan, kun yhdistetään suomalainen, täysin sydämin omistautunut tapa harrastaa vanhoja koneita ja tsekkoslovakialainen traktoritekniikka. Lisäksi Suomessa on suuri
23. Zetoria ei tarvinnut jonottaa, sellaisen sai heti ajoon. Vanhin näistä kerhoista on vuonna 1996 perustettu Temmeksen Zetkajengi ja maailman suurin Zetor-kerho puolestaan on tällä hetkellä Kurikkalainen Zetorinki Ry. Ensimmäiset A-mallit tulivat Suomeen Hankkijan tuomana vuonna 1951 ja seuraavana vuonna Turun Osuuskauppa aloitti oman maahantuontinsa. Se korvasi hevosen työjuhtana ja usein myös matkantekovälineenä autot kun eivät olleet vielä yleistyneet varsinkaan maaseudulla. Zetorista tuli hyvin nopeasti maatilojen uusi ja kestävä monitoimityökalu, joka vei ohjastajansa terhakkaasti papattaen niin kyntöhommiin kuin kirkonkylällekin. Vihreän ja kullan maa
S
uomen sijainti idän ja lännen vedenjakajalla on vaikuttanut monella tavalla maamme historiaan. Muut kerhot toimivat Iisalmessa, Raahessa, Tyrväällä, Alavieskassa ja Isossakyrössä. Maksuerätkin saattoi hoitaa rahan lisäksi esimerkiksi viljalla! Kaiken kukkuraksi varaosien saatavuus oli erittäin hyvää. Zetor-nostalgian ympärille alkoi muodostua kerhoja ja yhdistyksiä. Ensimmäisiä yksilöitä alettiin hylkäämään melko pian tuonnin päätyttyä.
Arvoon arvaamattomaan
Vuosikymmenet kuluivat ja vanhojen koneiden arvostus alkoi nostaa päätään. Laadukkaammaksi koettu länsimainen teknologia saavutti jalansijaa yhä voimakkaammin sodanjälkeisessä Suomessa. Ei siis ollut mikään ihme, että monen kylän äänimaisema täyttyi pian Zetorien touhukkaasta soinnista.
02/12
Zetorista tuli nopeasti maa tilojen monitoimityökalu, joka vei ohjastajansa terhakkaasti papattaen niin kyntöhommiin kuin kirkonkylällekin.
Zetorit alkoivat hävitä pihapiireistä. Zetor 25:n myynti kuihtui kuihtumistaan ja niinpä traktorin valmistus lopetettiin viimein vuonna 1961
Toimiva kone ei sitten muuta kaipaakaan kuin ajoa ja hyvää huolenpitoa.
joukko yksityisiä, "villejä" harrastajia, jotka puuhailevat koneidensa parissa enemmän tai vähemmän näkyvällä tavalla.
Mikä siinä viehättää?
Zetorinki Ry:n varapuheenjohtaja Erkki Niemistöön Zetor-kipinä iski kymmenisen vuotta sitten. Muista Euroopan maista ei löydy tällaista määrää toimivia Zetoreita.
nyt Niemistön kokoelmaan jo yli kaksikymmentä, mutta silti hänen mielestään Zetorit ovat niistä ylitse muiden. Kuten Niemistö asian itse tiivistää: "Kun kerran Zetoriin tutustuu, se vie mennessään". Vastaavanlaisia tarinoita kuulee muiltakin harrastajilta ja vaikuttaakin, että Zetor-harrastuksen aloittamiseen alkusysäyksen antavat usein juuri ääni, traktorin hieman muista poikkeava ulkonäkö tai vaikkapa sympatia altavastaajan rooliin joutunutta merkkiä kohtaan. Nyt erimerkkisiä traktoreita on kerty24
Zetorharrastus on lähes täysin suomalainen ilmiö. Hyvin pian olikin sitten hankittava se ensimmäinen oma Zetor. Kunnostus on kepeää yksinkertaisen rakenteen vuoksi ja osiakin on vielä melko mukavasti saatavilla. Hän kertoo, että Zetor 25:n erikoislaatuinen, muhkeasti papattava käyntiääni teki vain niin suuren vaikutuksen. Zetor 25
ZeTor on harrastajien piireissä helpon ja mukavan pidettävän maineessa. Zetor 25 onkin suh-
Monet pitkän linjan harrastajat tuntevat Zetorit ja niiden tekniikan läpikotaisin, ja tuskinpa sellaista kysymystä on keksittykään johon vastaus ei todella asiaansa vihkiytyneeltä harrastajalta löytyisi. Suurimpana ongelmana alkaakin olla käyttökelpoisten kunnostusaihioiden häviäminen. Edes jäsenyys ei ole pakollista, mutta yhteenkuuluvuuden tunne saa samanmieliset harrastajat liittymään mielellään osaksi toimintaa. Suurin osa varaosista on hyvin saatavilla ja traktorin kunnostaminen on kaikenkaikkiaan helppoa. Tekniikka on aikanaan suunniteltu yksinkertaiseksi ja esimerkiksi voimansiirto on sen verran ylimitoitettu moottorin tehoon nähden, että suurempiin remontteihin ei yleensä tarvitse sielläkään suunnalla ryhtyä. Erilaiset kokoontumisajot, kulkueet ja tapahtumien yhteydessä järjestetyt tempaukset ovat päässeet valtakunnallisten tiedotusvälineiden kautta julkisuuteen useita kertoja.
Tapahtumissa esiintyneet traktorit ovat saaneet lähemmin tutustumaan tulleiden ihmisten muistot heräämään ja yllättävän moni on myös haikaillut sen aikanaan kotoa hävitetyn Zetorin perään. Zetor-harrastukseen kiteytyy jotain hyvin suomalaista, vaikka kohde ei kotimaista tekoa olekaan. Tälläkin tavalla voi siis ryhtyä harrastamaan.
Turvattu tulevaisuus
Vaikka aikanaan moni Kaksvitonen koki lyhyen uransa jälkeen hylkäämisen, ovat säästyneet yksilöt nyt suosionsa huipulla ja takuuvarmasti turvassa. Kerran arvostuksensa menettänyt Zetka on nyt jälleen muotia Suomessa tavalla, jota aikanaan tuskin kukaan olisi uskaltanut ääneen arvailla.
Mutkaton ja reilu meininki
Niemistö kuvaa Zetoria vaivattomaksi harrastettavaksi. Harrastajia löytyy myös ympäri maan ja jokainen heistä laittelee kalustoa hieman omalla tavallaan ja tyylillään.
teessa muihin Suomessa harrastettuihin traktorimalleihin selkeä johtaja määrässä ja näkyvyydessä. Arvonta on suoritettu nyt kahdeksan kertaa ja vain kerran arpa on suosinut jo ennestään Zetorin omistanutta onnekasta. Kiinnostus Zetoreita kohtaan tuntuu olevan jatkuvasti nousussa ja harrastus yhdistää zetoristeja ikään ja sukupuoleen katsomatta. viime kesänä Wanhan ajan päivillä, Jokelan kotiseutumuseolla kuljetettiin halukkaita zetkakyydillä. Kunnostetut yksilöt vaihtavat kyllä omistajaa rahalla, mutta summat eivät ole aivan pieniä. Uusia ja vanhoja harrastajia tai muuten vain kiinnostuneita yritetään auttaa mahdollisimman paljon kaikessa aiheeseen liittyvässä. Myös näkyvyys on kerhoille hyvä valtti. Kaikki Suomessa aikanaan jäljelle jääneet Zetorit alkavat olla kerätty harrastajien haltuun, joten zetoristiksi halajava törmääkin
02/12
ensimmäisenä saatavuusongelmaan. Yllättävää kyllä, Zetor-harrastus on lähes täysin suomalainen ilmiö. Yhdistykset ja yksityiset harrastajat ovat onnistuneet säilyttämään kiitettävän määrän tsekkiläisiä traktoreita, jotka aikanaan olivat ar25. Kerhot ovatkin valinneet linjakseen ulospäin suuntautuneen toimintatavan. Esimerkiksi Tsekeissä tai muissa Euroopan maissa ei löydy tällaista määrää toimivia Zetoreita. Merkkikerhot ovat valinneet linjakseen ulospäin suuntautuneen toimintatavan.
Harvassa on se traktoritapahtuma, jossa ei Zetoreita esiinny. Zetoreiden ja zetoristien kesäkausi huipentuu jo perinteeksi muodostuneeseen Zetorinki Ry:n järjestämään arvontaan, jossa voittona on kunnostettu Zetor 25. Kuusenaluset, liiterinseinustat ja latojen nurkat on imuroitu Zetkoista puhtaiksi
Lisäksi ajan hammas oli kerennyt nakertaa vanhaa rautaa muutenkin. "No nämä kun tuntuvat olevan kovasti muotia", vastaa mies tiedusteluun. nyt sillä kelpaa ajaa hurukyytiä oikein vanhan ajan malliin ja tarvittaessa otetaan rouva kyytiin lavitsan päälle. Mutta yhtä usein Zetorin hankintaan liittyy myös joku syvällisempi tarina. Zetorit tarjoavat tänä päivänä positiivista tunnelmaa tavalla, joka välttää liikaa tiukkapipoisuutta ja suosii sen sijaan rehtiä ja avointa kanssakäymistä harrastajien ja yleisön välillä. Tämä syy on varmasti monella muullakin ollut yksi innoituksen lähde. Kaikki kunnostustyöt hoituivat omin voimin ja jos jossain tuli ongelmia, saattoi aina kääntyä harrastajatovereiden puoleen. Työtä pelkäämättä Arvo kuitenkin otti tästä itselleen Zetorprojektin työn alle. Syytä Zetorin hankkimiseen ei hänenkään tarvitse kauaa miettiä. Silti muuan suoralla oli joku kylän mies tullut petrolikoneisella David Brown -traktorilla rinnalle ja ohi. Projektin kulkua Arvo luonnehti vaivattomaksi ja työn jälki kertoo omaa kieltään onnistuneesta lopputuloksesta. Aihiona toimineiden Zetoreiden entinen omistaja kertoi tarinan, jossa toisella näistä nimenomaisista traktoreista oli ajettu niin lujaa kuin kone antoi myöten. Myöhemmin selvisi, että tämä hurjapäinen taavettimies oli Arvon isä.
26
PalTamolainen arvo oikarinen liittyi zetoristien joukkoon kunnostamalla itselleen kaksvitosen. Zetor 25
kistakin arkisempia. Arvo hankki molemmat traktorit lähiseudulta kohtuuhinnalla niiden kuntoon nähden. Niin myös tässä tapauksessa. Molemmat aihiot olivat tullessaan varsin huonossa kunnossa, ne kun olivat sananmukaisesti latolöytöjä. Sopivasti yhdistelemällä näiden kahden traktorin osia, sekä hankkimalla loput puuttuvat komponentit muilta harrastajilta, saatiin jälleen yksi Zetka pelastettua rappion partaalta harrastusriveihin. Arvon Zetorin tarina noudattelee hyvin pitkälti samaa linjaa kuin monella muullakin harrastajalla. Lato, jossa niitä oli säilytetty, oli romahduttanut kattonsa ja siksipä koneet eivät olleet enää parhaimmassa lyönnissään. Vuonna 1957 valmistettuja tsekkitraktoreita tuli taloon kaksin kappalein noin kuusi vuotta sitten. Näillä eväillä Zetorit saavat papattaa iloista sävelmäänsä vielä pitkään.
Arvon Zetori
Tämän artikkelin kuvituksessa esiintyvä Zetor 25 löytyy paltamolaisen Arvo oikarisen kokoelmasta. näin oli ennen ja näin on yhä edelleen!
02/12
27
Uimaharjussa kohta viisikymppinen palo-Fordi on vielä valmiina tarttumaan tosi toimiin.
28. Tulikukon taltuttaja
Ford F-600 '65
Vanhat paloautot ovat tuttu näky erilaisissa hyväntahtoisissa tilaisuuksissa, joissa vaikkapa pitkään yritystä palvellut työntekijä kuljetetaan eläkepäivien viettoon tai kun Joulupukki saapuu lastentarhan joulujuhlaan
Uimaharju
29
Enocellin sellutetehtaan palokunnan Ford F-600 vuodelta 1965 edustaa ikäistään paloautoa parhaimmillaan. Varsinainen paloautojen harrastus on kuitenkin maassamme varsin laimeata usein vanhat paloautot jäävät vaille niille kuuluvaa arvostusta ja tuppaavat unohtumaan tallien ja pihojen perille, kunhan niillä on ensin ajettu yksi kesä hauskutusmielessä. Tähän mennessä Fordin kovin urakka on ollut Tenhusen mukaan Uimaharjun sahan palo vuonna 1975, jolloin se olikin vielä ykköslähdön auto. Pienet kulumisen jäljet muistuttavat niistä tärkeistä tehtävistä, joissa Ford on ollut mukana tekemässä yhteistä hyvää. Ford F-600 paloauto
Teksti ja kuvat: Iikka Kekko
V
anhat paloautot kulkevat autoharrastajien puheissa yleensä vähänajettuina ja houkuttelevina harrastekohteina. "Kun Sisu lähtee keikalle on Foortti siinä vaiheessa aseman ykkösauto", kalustonhoitaja Ari Tenhunen kertoo esitellessään autoa paloasemalla.
Ford hankittiin Enoon 60-luvun puolivälissä, jolloin kunnan teollistuminen oli vauhdissa. Viiden kilometrin päässä sahasta ja sellutehtaasta sijaitsi myös vuoteen 2004 asti toiminut Metsä Timberin Ukkolan saha. Mielipiteeseen, jonka mukaan vanha hyötyajoneuvo on parhaimmillaan käytössä olevana vaikkakin pieniä työnjälkiä mukanaan kantavana on helppo yhtyä tämän auton nähdessään. Sellutehdas ja pari sahaa olivat hyvä peruste tuolloin uuden ja uljaan paloauton hankinnalle. Kun tehdaspalokunnan kalustonhoitaja Ari Tenhunen ajaa Fordilla näytösajon tehtaalla vanhaa kompressorisireeniä ulauttaen, on tunnelma kuin 60-luvun pikkupojilla pientareella, jonne on juostu katsomaan ohikiitäviä paloautoja arvuutellen missä palaa. Moni haaveilee muuttavansa vähillä kilometreillä olevan vilkkuauton kuorma-autoksi, mikä on puolestaan kansallisen historiamme tuhoamista. Sittemmin kylkiin on maalattu UH12 kertomaan, että auto onkin Uimaharjun ensimmäisen aseman kakkosauto. Esa-20-moottoriruisku on auton perässä keskellä ramppeineen, jota pitkin se lasketaan kyydistä. Uimaharju on kylä Enon kunnassa, joka puolestaan kuuluu nykyään JoensuuHyvän sijoittelun ansiosta autoon on saatu mahtumaan runsas varustus, mikä on paloauton perusedellytys. 30. Nykypaloautojen strobovilkut ja sireenin ääni eivät lyö tunnelmissa Fordille vertoja.
hun. Vaikka maailma muuttuu auton ympärillä, se vaan kestää ja pysyy tehtävässään joka sille on kerran annettu. Onneksi museoleimaa ei saa helpolla uutena paloautoksi rakennettuun autoon, joka on jo museoajoneuvoille määritellyssä iässä muutettu kuormaautoksi. Enocellin ykkösauton virkaa on hoitanut vuodesta 1982 lähtien SK Sisu, joka nukkuu koiranuntaan hälyjen välissä Fordin kanssa samassa tallissa. Museoajoneuvostatuksesta puolestaan voidaan olla mitä mieltä vaan. Uimaharjussa oli toiminut jo vuodesta 1951 alkaen saha. Miksi siis tuhota kotimaista ja ainutlaatuista kädenjälkeä siksi, että saataisiin amerikkalainen kuorma-auto, joita on valmistettu kymmeniätuhansia kappaleita. Voitaisiin sanoa täsmällisesti mutta tökeröltä kuulostaen: Joensuun Enon Uimaharjussa, kuten esimerkiksi radiossa asia ilmaistaan liikennetiedotusten yhteydessä. Liiallinen entisöinti vain pilaisi auton peittäen sen historian. Sahan palo on yksi maamme historian suurimmista sahapaloista
Pienet kulumajäljet kertovat niistä tehtävistä, joissa Ford on ollut mukana tekemässä arvokasta työtään.
E22
Uimaharjun tehtaan Ford-paloauto kantoi aiemmin tunnusta E22, joka kertoi sen olevan Enon kunnan toisen paloaseman toinen auto. Ovathan lähes kaikki paloautojen koritukset tehty Suomessa niiden edustaessa aikansa kotimaista osaamista parhaillaan. Paloauton ei siis ole tarvinnut muuttaa uuteen talliin, vaikka tunnukset ovatkin tehneet siitä äkkiä ajatellen eri kylän kalustoa. Sen kanssa samalle alueelle perustettiin vuonna 1967 sellutehdas, jonka alueella tehdaspalokunta nykyään toimii
Tuolloin työllistivät esimerkiksi kesäiset kaatopaikan sammutukset, joissa oli käyttöä auton parinsadan metrin mittaiselle vesiletkuarsenaalille, jota harvoin nykyään tarvitaan tehtaalla.
02/12
KulKu kuljettajan paikalle tapahtuu takapenkkien kautta ja etupenkkien välistä. vieden lähes kolmensadan ihmisen työpaikan puoleksitoista vuodeksi. Hän muistelee, että vetoakselit ovat alkuperäiset, mutta niitä jouduttiin sorvaamaan jotta ne kävisivät löydettyyn vaihtoperään, josta akselit puuttuivat. 31. Perän vaihto on ainoa suurempi remontti, joka autoon on jouduttu tekemään. Alle tuhannen kilometrin vuosivauhdilla kulutus on sivuseikka, kunhan auto on toimintavarma ja sitä tämä auto on ollut. Muut remonttitoimet ovat olleet lähinnä pientä kiristelyä ja tietenkin huoltoa. Eurooppalaiset merkit murensivat pala kerrallaan jenkkiautojen suosiota, mutta juuri paloautoina amerikkalaiset säilyttivät vielä otettaan. Yksinkertainen ja varma tekniikka painoi vaakakupissa sammutuskaluston kohdalla. Ripeiden sammuttajien ja Fordin ansiosta palo saatiin rajattua niin että paikalle rakennettiin uusi saha, joka on käytössä vielä nykyäänkin ja kuuluu luonnollisesti yhä UH12:n reviiriin.
UH12
60-luvulla amerikkalaiset kuormaautot alkoivat kulkemaan eurooppalaisiin kilpailijoihin nähden yhä enenevimmissä määrin omia latujaan ja menettämään suosiotaan meillä, missä autoilta vaadittiin muitakin ominaisuuksia kuin hulppeata ulkonäköä ja legendaarisia tuotemerkkejä. Vuodesta 2008 lähtien Ford on ollut työkoneeksi rekisteröitynä. Tenhusen mukaan vettäkään ei enää kuljeteta mukana, koska tehtaalla on kattava tiheä vesiverkosto, josta vettä saadaan tarvittaessa kohteeseen Fordin toimiessa pumppuna. UH12:n mittariinkin on kertynyt viimeisen 47 vuoden aikaan noin 45 000 kilometriä. Pumppuja tai putkia ei ole sen kummemmin piiloteltu vaan ne ovat reilusti näkyvillä ohjaamossa.
AKuT löytyvät kätevästi miehistön jalkatilasta luukun alta.
PuuKiiloillA varmistetaan ajoneuvon pysyminen paikallaan liikenneministeriön käskystä. Toiminta-alueeksi on täsmentynyt tehdasalue, mutta tehtävä tuskin jää suorittamatta vaikka portin ulkopuolellakin olisi tulikukko irti. Kalustonhoitaja Tenhunen muistelee, että nykyinen perä on tehty autoon kahdesta eri perästä joskus parisenkymmentä vuotta sitten. Auto lähtee yhä lähes joka keikalle tehdasalueella. Siviilipuolella dieselmoottorit olivat tehneet läpimurtonsa, mutta vähien kilometrien paloautossa sillä ei ollut niin suurta merkitystä. Aiemmin, esimerkiksi siihen aikaan kun auto toimi vielä ykköslähdön autona, sillä käytiin keikalla muuallakin
Kulmalan valmistama Esa-ruisku on varustettu Volksvagenin 1200-kuutioisella teollisuusmoottorilla. Luonnollisesti myös pumput ovat ovat Kulmalan käsialaa. Pyörillä varustettu pumppu käynnistetään kammella, kolmisenkymmentä vuotta tuoreemmassa Sisussa kulkeva Esa on jo varustettu startilla ja valolla.
Kulmalan korista huokuu käsityön jälki - sitä ei ole rakentanut robotti vaan ihminen ihmiselle.
32. "Korkeapainepumppu tuottaa parhaimmillaan yli 30 barin paineen, jota ei kuitenkaan voida käytännössä käyttää letkujen kestäessä vain noin 25 baria, Tenhunen kehuu vanhuksen pumppuvarustusta. Fordin useat tehtävät ovat nykyään kiirettömiä pumppaushommia tehtaalla. Ohjaamossa ei ole omia ovia ensimmäiselle penkkiriville, vaan kuljettaja joutuu kulkemaan paikalleen taaemman penkkirivin kohdalla olevasta ovesta. Auton asiapaperikansiosta löytyy Liikenneministeriön määräys vuodelta 1972, jonka mukaan kyseisessä ajoneuvossa on pidettävä mukana puukiiloja joilla auton paikallaan pysyminen voidaan taata. Ilmeisesti muidenkin kyseisten Ford F-600 autojen kanssa on ollut ongelmia, kun kerran kyseinen määräys on annettu. Korirakenteen alustalle on rakentanut Oy Veljekset Kulmala Ab. Kulmalan päällirakenne pitää sisällään muun muassa paikat kuljettajan lisäksi neljälle urhealle palomiehelle,
1 800 litran vesisäiliön sekä tilaa monipuoliselle raivaus- ja sammutuskalustolle. Korista huokuu vahva käsityönleima, se ei ole tunteettomien robottien valmistaman oloinen. Käsijarrun luotettavuus ei ole ollut ainakaan tuon ajan mittapuun mukaan korkealla tasolla. Neljä miestä kantaa Tenhusen mukaan pumppua tiheässä metsässä silmän kantamattomiin
sen ollessa erityisen käyttökelpoinen juuri metsäpalojen sammutuksissa. Vaihteita löytyy neljä eteen- ja yksi taaksepäin. Voimanlähteenä siinä on 5,4-litrainen bensamoottori, josta josta on kutiteltu ulos 186 hevosvoimaa. 600 litraa minuutissa syöttävä pumppu imaiseekin täydellä teholla auton oman säiliön tyhjäksi kolmessa minuutissa. Lisäksi auton varustukseen kuuluu kiinteän pumpun lisäksi jo miltei legendan maineen saavuttanut Esa-20 moottoriruisku. Ford F-600 paloauto
Kulmalan kamppeet
äänimAAilmA on vallan verraton kohti hälytyspaikkaa kaasutettaessa: iso bensakasi jollottaa ja kompressorisireeni rääkyy.
Uimaharjun Ford ei poikkea juurikaan muista aikalaisistaan vaan edustaa amerikkalaiselle alustalle tehtyä 60-luvun peruspaloautoa tyypillisimmillään. Maahan auto on tullut alustana, ainoastaan konepeittolokasuojapaketilla varustettuna korin osalta. 20-luvulla Helsingissä perustettu yritys oli maamme tunnetuin tuon ajan paloautojen rakentaja sekä muidenkin alaan liittyvien varusteiden sekä tarvikkeiden valmistaja ja myyjä. Väkevän pumpun ansiosta autolla käydään tekemässä myös linjojen koeponnistuksia aina tarvittaessa
Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, auraus- ja maaurakointikalustoa sekä muita vanhoja koneita.
12002
745000-1202 · PAL VKO 2012-19
SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND
6 414887 450003
12
2/2012 · DT-75B Telabelarus · Ford F-600 ´65 · nuffield 460 ´64 · Volvo n495 ´61 · Zetor 25
59
Museot meillä Ja MAAILMALLA
Konepajamuseo, Mahlun maamoottorimuseo, Norjan tieliikennemuseo ja Airbusin Heritage-kokoelma
Kestotilaus
90
8 numeroa/vuosi
Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.fi Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948
MuseoTArkAsTus
Huolellinen valmistautuminen Kangasalan Titaani palautui Zetor 25 nousi hylkiöstä helpottaa läpimenoa alkuperäisille omistajilleen ilmiöksi
TAkAIsIn koTIIn
suosITTu TsekkI
Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.fi
www.vanhatkoneet.fi. Rautaista luettavaa!
TrakToriT · kuorma-auToT · maanrakennuskoneeT · TapahTumaT
Telabelarus
Rautaista luettavaa · www.vanhatkoneet.fi · 02/2012 · Hinta 8,50
Turvesoilta harrastekäyttöön pelastettu DT-75B
Koneita menneiltä vuosikymmeniltä
Yksi vaihtoehto voisi olla Nivalassa toimiva Konepajamuseo, joka perehdyttää kävijänsä työkaluihin ja menetelmiin, joita ilman yksikään vanha kone ei olisi nähnyt päivänvaloa.
N
ivalalainen konepajayrittäjä Tauno Hirvi tunnetaan alan piireissä ja internetin keskustelufoorumeilla Konepajamiehenä. Tämä idea jäi kirkkaana kytemään Taunon ajatuksiin ja ei kestänyt kauaakaan, kun päätös oman, 1920-luvun konepajaa jäljittelevän museon luomisesta oli tehty. Pajan toimintaideana on tallentaa
34
vanhaa konepajakalustoa ja pajojen toimintatapoja sekä esitellä niitä yleisölle työnäytösten muodossa. Näillä lait-
Museon perustanut ja rakentanut Tauno Hirvi on ikänsä työskennellyt alalla. Työ ja harrastus ovat kulkeneet käsi kädessä kaikki nämä vuodet ja kaikkein kouriintuntuvin osoitus tästä onkin itse perustettu Konepajamuseo.
Idea länsinaapurista
Hirvi luki joskus 1990-luvun alussa ruotsalaisesta lehdestä artikkelin Tukholman Skansenilla avatusta museokonepajasta, joka kantaa nimeä Mekaniska verkstaden på Skansen. Koneiden alkulähteillä
Teksti: Juha Pokki Kuvat: Paula Tavasti
Nivalan Konepajamuseo. Näin Taunon unelma museosta vähitellen konkretisoitui ja vieläpä täysin omalla rahoituksella. Kesän kynnyksellä on koneharrastajankin aika suunnitella lomakauden
vierailukohteita. Työnäytös ei ole siis temppu eikä mikään.. Myöhemmin rakennusta vielä laajennettiin ja tätä nykyä kokonaispinta-alaa museolla on noin 250 neliömetriä. Kaikki museon laitteet ja niillä tehtävät työt ovat hänelle hyvin tuttuja. Nimimerkki on helppo ymmärtää kun tutustuu Taunon elämäntyöhön. Valta-akselikäyttöisessä pajassa on nähtävänä kunnioitettava määrä erilaisia konepajakoneita täysin entistettynä ja käyttökuntoisina. Lähes koko ikänsä tekniikan kanssa sinut ollut mies on pyörittänyt omaa hammaspyörien valmistamiseen erikoistunutta verstasta vuodesta 1978 saakka. Rakennustyöt alkoivat 1996 ja museolle valmistui konepajarakennus, jonka ulkomuodossa ja yksityiskohdissa aina ruutuikkunoita myöten pyrittiin jäljittelemään ajan hengen mukaista tehdasta
Museon kirjasto käsittää noin tuhannen niteen kokoelmat. nivala oy:n vanha pylväsporakone ei ole kauas kotipaikastaan kulkeutunut.
02/12
35. Kun remmi astetaan oikeaan pykälään, saadaan säädettyä sopiva kierrosluku. aihepiiri koostuu konepaja- ja työstölukemistosta sekä mm. Museon kokoelmiin kuuluu paljon erilaisia mittavälineitä. Tauno Hirvi on perillä kaikkien käyttötarkoituksesta.
Kun tehdään perusteellista museota, ei sovi unohtaa myöskään konepajan konttoria. silti se on ulkoasultaan ja toiminnaltaan lähes pakasta vedetty.
ennen olivat katkaisijatkin paljon fiinimpiä kuin ne nykyaikaiset ja sieluttomat muoviräpsät. Tällaisille saattaisi olla kysyntää vielä tänäkin päivänä. Täällä ei tietokonetta ja taskulaskinta näy vaan kalusto on sellaista, mitä tuohon aikaan konttoreissa totuttiin näkemään. yritysten historiikeista.
ulKoisesTi museo on hyvin onnistunut jäljittelemään 1900-luvun alkupuolen tehdastyyliä. sTröMbergillä työuransa aloittanut revolverisorvi on ehtinyt jo 72 vuoden kunnioitettavaan ikään. JyrsinKone saa käyttövoimansa siivan kautta valta-akselilta
konevasara ja tasohöylä vuodelta 1913. Nykyiset, modernit koneet myydään pois ja tilalle tulee hammaspyörien valmistuksessa käytettyjä historiallisia aparaatteja. Erilaisten sorvien, jyrsimien ja pylväsporakoneiden lisäksi valikoimiin kuuluu mm. Totta kai museolta löytyy myös mittava kokoelma alaan liittyviä käsityökaluja ja mittalaitteita, joista moni saattaa jäädä maallikolta tunnistamatta.
Jatkoa seuraa
Museo käsittää myös konepajan konttorin. Lisäksi museosta löytyy toimiva valimo, jossa voidaan tehdä vaikka pronssivalua. Osa kirjoista on muuten saatu lahjoituksena mainitusta Skansenin museosta. Tämä tehtaan pääkallonpaikka on varustettu aivan kuten 20-luvulla konsanaan. Lisätietoja voi kysellä Tauno Hirveltä puhelimitse 050-5955 246.
Laajennusaikeita
Tauno on suunnitellut siirtyvänsä lähivuosina eläkkeelle yrittäjän työstä. Museo on avoinna sopimuksen mukaan ja toistaiseksi pääsymaksua ei ole peritty. Tämä merkitsee museovieraille hyviä uutisia, sillä tämän jälkeen myös. Lisäksi Taunolla on jemmassa kymmeniä vanhoja työstökoneiden raatoja joiden kanssa puuhastelu ei varmasti jätä liikaa tylsiä hetkiä eläkepäiville. KonepaJaMuseon yleis- ja sähkötekninen osasto sisältää myös tarkalle perehtyjälle pitkäksi aikaa tutkimista.
teilla syntyy osaavissa käsissä vaikka mitä. Sähkötekniikasta kiinnostuneille on tarjolla nähtävää museon yhteyteen rakennetussa huoneessa sijaitsevan näyttelyn muodossa. ei nouse käsivoimin. Tauno Hirvi aikookin ylentää itsensä museonsa päätoimiseksi "intendentiksi" tarjoten tietämystään ja järjestäen työnäytöksiä konepajamuseossa vieraileville.
Museo sijaitsee Keski-Pohjanmaalla, Nivalassa. Tarkempi osoite on Kytöpuhontie 252, 85580 Karvoskylä. valTa-aKselia eli konepajan laitteille voimaa välittävää järjestelmää pyöritetään tällä voimakoneella. Aivan kaikkea ei tämän jutun yhteydessä kannata edes luetella, sillä museohan on parhaimmillaan paikan päällä käytynä.
yrityksen toimitilat tulevat museon käyttöön. 36
noin tuhannen opuksen verran vanhaa konepaja- ja sähkötekniikkalukemistoa. Veivattava laskukone kruunaa kokonaisuuden muistuttaen ajasta ennen tietotekniikkaa. rakenteen havainnollistamiseksi se on leikattu auki paljastaen roottorin. Konttorin yhteydessä oleva kirjasto käsittää
TäMä mötikkä on nimeltään tahtigeneraattori. Miltä kuulostaisi vaikkapa höyryturbiinikäyttöinen sähkögeneraattori vuodelta 1903
37
02/12. pieni höyryturbiinivoimalaitos tuottaa sähköä.
MiTTariTaulu on tarkan sähkönkuluttajan paras kaveri. yksityiskohta höyryturbiinivoimalaitoksesta. paljon ovat ajanseurantajärjestelmät muuttuneet tämän laitteen jälkeen. Tämä ei vielä ole etäluettavaa mallia, ellei ole todella hyvä kaukonäkö. samaa voidaan sanoa myös kopiokoneesta. vanHoissa vekottimissa ei yleensä valmistajan nimeä ole ujostellen peitelty. Tauno Hirvi voi rehellisesti sanoa näin.
KonepaJaMuseossa on lukuisia pieniä yksityiskohtia jotka kertovat omaa tarinaansa teknisestä kehityksestä. ovatko jo tuttuja?
HallinnollisTa puolta museossa edustaa kellokorttikone. niin, sehän se on, vaikka sitä voisi luulla melko moneksi muuksikin laitteeksi.
TäMä se on varsinainen harvinaisuus. Mitä sanotte esimerkiksi pikkusorvista tai hammaspyöräjyrsimestä. Moni sanoo töihin lähtiessään painuvansa sorvin ääreen, mutta todellinen kohde on yleensä jotain muuta
Museorakennuksesta löytyy kirjakauppa, jossa voi tehdä kirjaostoja erilaisilla, joskin hintavilla kirjalöydöillä. Bussin lempinimi on "Bamse", maailman vahvin nalle.
Norjan tieliikennemuseo
Teksti: Matti Hiittu Kuvat: Mikko Hiittu
Hunderfossen kylässä, Lillehammerin pohjoisemmassa nurkassa sijaitseva museo on rakennettu jylhiin maisemiin. Alueen takana kohoavat yli tuhatmetriset huiput ja lähes 300-metrinen pystysuora rinne. norjAlAisellA korilla varustettu Volvo starke vuodelta 1957 huolehtii museon ja Familjeparkin välisestä yleisökuljetuksesta. 61285250 · e-mail: vegmuseum@vegvesen.no
AmeriKKAlAisTA vuoden 1931 tiekalustoa: GmC 21. Alueella on myös erillinen kaivosmuseo, joka on auki kesäkuusta elokuuhun joka päivä 1218.
M
Nähtävää riittää useaksi tunniksi ja kun 500 metrin päässä sijaitsee Familiepark-elämyspuisto, paikalle voi tulla koko perheen kanssa ja illalla aikaa viettää Lillehammerin olympialaisten laskettelurinteen pikku hotelleissa.
aukioloajat: 1.kesäkuuta 31.elokuuta · 10-18 joka päivä 1.syyskuuta 31.toukokuuta · 10-15 ti-su osoite: Norsk Vegmuseum Hunderfossvegen 757 · 2625 Fåberg puh. Pihan toisella puolella mäki laskee Losnajoen uomaan, jossa Hunderfoss mahtavasti kohisee.
useo koostuu varsinaisesta museorakennuksesta, jossa omilla osastoillaan on tienrakennusta, ajoneuvoja sekä vuosittain vaihtuva näyttely. Museo toimii Staten Vegvesen rahoittamana ja sisäänpääsy on ilmainen. Raskaampi kalusto on sijoitettu laajalle, yli kymmenen hehtaarin ulkoalueelle, jossa voi tutustua alueelle tuotuihin eri aikakauden museorakennuksiin, tienhoitoautoihin ja -koneisiin. Vanhimpia koneita edustavat hevosvetoiset tiehöylät 1910-luvulta. VAnhempAA ranskalaista maanrakennuskalustoa edustava sodanjälkeinen nordest e 300.
38
Voimanlähteenä aurausautossa oli 5,25 litran 95-hevosvoimainen Waukeshan rivikuutonen. Vaikka auto on hädintuskin museoikäinen, se on ehtinyt seisomaan jo yli 10 vuotta museossa.
VuonnA 1966 Bolinder munktellin ja lihnell Vagn Ab:n yhteistyönä valmistettu livab Dr 361 "Gruskalle" -keikkavaunu.
lumisessA maassa täytyy pyytää apua Kanadasta. Kuvan kone on vuodelta 1956.
ulKoAlueen uusin ja suurin kone on kanadalainen '82 unitrig lectrahaul K 3.6- louheauto, jossa voimanlähteenä on Cummingsin 1 600-hevosvoimainen V16-dieselmoottori. sitä tarjoaa Bombardier snowmobil vuodelta 1951. se pyörittää generaattoria, josta pyörien sähkömoottorit saavat virtansa. KAiVosmuseon kalustoa, saksalainen Diema Ds 30 -kaivosjuna vuodelta 1961.
jos lunta satoi vain pari metriä, tien sai auki norjalaisella Viking 6 peX 1400 -lumilingolla. pohjoismAissA harvinaisempi jenkkikuormuri FWD vuodelta 1940. norjAn maaperä on valtaosiltaan kovaa ja kantavaa, mutta siltatöissä paalutuksissa tarvitaan Åkerman 750 -kaivukonetta junttavarustuksella. Auton kokonaispaino oli 9 tonnia.
museon vanhimpia norjalaiskoneita edustava Drafn-tiehöylä vuodelta 1925. Auton omapaino on 120 tonnia, kantavuus noin 200 tonnia. lavalle sopii rautamalmia 120 kuutiota eli kymmenkertainen määrä nykyaikaiseen kuorma-autoon verrattuna. lumikiitäjä avusti postia ja pelastuslaitosta lumisilla vuorilla.
02/12
39. Kone on vuodelta 1969 ja valmistaja Överaasen A/s. Koneen rakentaja on Drammens jernstöberi & mekaniska Verkstad.
ruoTsAlAisTA tiejyräkalustoa parhaimmillaan: Åsbrinks senior V34 -kolmivalssijyrä vuodelta 1954
Auton ei myöskään tarvitse olla täysin virheetön. SA-HK on moottoriajoneuvoperinteitä vaalivien kerhojen keskusjärjestö ja ylläpitää myös museoajoneuvojen tarkastustoimintaa. Esimerkiksi turvavyöt tai vinkkarivilkkujen rinnalle asennetut sähkövilkut ovat hyväksyttäviä. Onko kyseinen tarkastus sinnikkään maineensa veroinen pykäläviidakko vaiko sittenkin jotain muuta?
useoajoneuvotarkastus. Mitä harvinaisempi ajoneuvo on kyseessä, sitä todennäköisempää on, että omistajan tulee esittää tietoa auton alkuperäisestä kokoonpanosta. Näissäkin tulisi kuitenkin muistaa ulkonäölliset seikat. Museoleima. Totuus on kuitenkin toisenlainen. Hillittyjä ja normaaleja käytön jälkiä saa olla, mutta mielessä tulisi kuitenkin pitää auton museostatus. Jokainen on nähnyt museoituja autoja ja yleisesti ottaenhan näiden kulkupelien kunto on huoliteltu. Vesa Nykänen ja hänen työparinsa Paavo Honkala suorittavat tarkastuksia Keski-Pohjanmaan seudulla. Museoajoneuvoksi hyväksyttävän kulkupelin alaikäraja on 30 vuotta eli tätä nuoremmat joutuvat vielä odottamaan omaa tarkastusvuoroaan. Tätä linjaa museotarkastettavassa ajoneuvossa suositellaan noudatettavan. Lisäksi tulisi löytyä mahdollisimman paljon auton teknisiä tietoja sisältävää kirjallisuutta. Ohjeena sujuvaan ja onnistuneeseen tarkastukseen Nykänen listaa muutamia nyrkkisääntöjä. Kun tarkastus suoritetaan auton tulee olla ehjä ja puhdas. Kun ajoneuvon kunnostusprojektia suunnitellaan vietäväksi museoleimalle, kannattaa aivan ensimmäisenä ottaa yhteyttä oman alueen museoajoneuvotarkastajaan. Kun vielä jättää kaikki ylimääräiset autoon kuulumattomat tavarat pois tarkastusta haittaamasta ja näyttää sisätiloille hieman imuria ja rättiä, on jo saatu kasattua eväät sujuvaan tarkastustapahtumaan.
Mitä vaaditaan, mitä sallitaan
Eräs toinen syvälle juurtunut luulo on, että ajoneuvon pitää vastata täs-
mälleen tehtaalta lähtenyttä yksilöä jokaista nippeliä myöten tai että auton pitää olla kunnoltaan pakasta vedetty. Toki työtä tehdäänkin säntillisesti, mutta hiuksia ei lähdetä museoajoneuvojen kanssa halkomaan.
M
Huolellisuus helpottaa
Kokkolan alueella museoajoneuvotarkastajana toimiva Vesa Nykänen on yksi Suomen Automobiili-Historiallisen Klubin valtuuttamia tarkastajia. Kuvissa esiintyvän kuorma-auton tarinasta kerromme lisää seuraavassa Vanhat Koneet-lehden numerossa 40
mukaan tarvitaan rekisteriotteen tekninen osa tai vastaava vanha rekisteriote. Toisin sanoen ratkaisujen pitää olla sellaisia, että ne olisivat voineet olla yleisesti mahdollisia joskus silloin ennen. Kaikissa näissä asioissa arvokkain tietolähde ovat itse. Siis sellainen josta omistaja voi olla ylpeä. Tarkastuksen maine on usein harrastajien parissa pikkutarkan syynin maineessa. Museotarkastus
Mielekäs museokatsastus
Teksti: Juha Pokki Kuvat: Tuukka Erkkilä
Kun seuraa historiallista kalustoa käsitteleviä keskusteluita tai nettifoorumeita, törmää jossakin vaiheessa myös museoajoneuvotarkastuksen ruodintaan. Näillä opuksilla tarkoitetaan esimerkiksi omistajan käsikirjaa, korjaamokäsikirjaa ja muuta vastaavaa materiaalia. Museokatsastus. Museoajoneuvotarkastajien tavoitteena on toimia yhteistyössä harrastajien kanssa, jotta museoajoneuvokanta saataisiin pidettyä laajana ja laadukkaana. Vesa Nykänen korjaa mielellään nämäkin uskomukset. Monelle tämä toimenpide tuntuu olevan mystiikan rajamailla häilyvä kaukainen haave tai jopa jonkinasteinen kirosana. Mitä aikaisemmassa vaiheessa pelisäännöt ovat selvät, sitä helpompaa projekti on toteuttaa tarkastuskohdat silmälläpitäen. Liikenneturvallisuuteen vaikuttavia lisävarusteita sallitaan jälkiasenteisena, vaikka niitä ei alkuperäisessä yksilössä olisi ollutkaan. Arkistointia varten autosta tarvitaan vielä neljä kappaletta samanlaisia valokuvia, jotka on otettu vasemmalta etuviistosta. Auton valmistenumero ja moottorin numero tulee myös selvitä dokumenteista ja olisi aina parempi jos nämä olisi etsitty myös autosta valmiiksi. Paperipuolelta
Tämä Scania-Vabis 76 museokatsastettiin Pohjanmaalla ja päätyi onnellisesti museokilpiin. Ajoneuvolta vaaditaan osien ja varustelun puolesta vain uskollisuutta valmistusaikakaudellensa
TarKaSTuSTa helpottaa jos asiakas on etukäteen selvittänyt mahdollisimman paljon tietoa tekniikasta. 41. auton valmistenumero ja moottorin numero on hyvä etsiä fyysisesti ennen tarkastuksen alkamista, jotta ne ovat nopeasti nähtävillä
Kaiken kaikkiaan tarkastus on siis helppo ja mielenkiintoinen tapahtuma joka ei anna aihetta herran pelkoon. Henkilöautoille tarvitaan tarkastuspaikassa nosturi, mutta kuormaautoille se ei ole välttämätön.
ajoneuVon ulkoiset ulottuvuudet mitataan tarkasti ja lukemat kirjataan tarkastusasiakirjoihin. Esimerkiksi sisätilojen verhoilu on jaettu istuinten verhoiluun, ovien verhoiluun jne. Toisinaan joudutaan antamaan huomautuksia yksittäisistä vioista tai puutteista jotka tulisi vielä korjata, mutta jotka eivät sinällään estä ajoneuvon hyväksymistä. Tähän vaikuttaa suurelta osalta hyvä suunnittelu ja vaatimusten tiedostaminen. Suurin osa tarkastuksista
menee Nykäsen mukaan läpi. Jokainen kohta pisteytetään asteikolla yhdestä viiteen. Kuorma-autoille ei tarvita nosturia, mutta henkilöautojen tarkastamisessa nosturi tai monttu ovat välttämättömiä alustan syynäämistä varten. Vesa nykänen suorittaa toimitusta.
tarkastajat, he kun tietävät tarkalleen mitä tullaan lopulta hyväksymään tai hylkäämään. He osaavat neuvoa mitä pitää tehdä, joskin Vesa Nykänen muistuttaa, että he eivät ota kantaa siihen miten jokin asia teknisesti toteutetaan. Yksikin ykkönen aiheuttaa ajoneuvon hylkäyksen, mutta muut arvosanat oikeuttavat jatkamaan seuraavaan kohtaan. Huojentavana tietona voidaan mainita, että mikäli tarkastus tuottaisi hylkäävän päätöksen, ei myöskään tarkastusmaksua peritä. Nämä ovat usein hyvin tarkkoja, mutta nimenomaan positiivisia kommentteja, muistuttaa Vesa Nykänen. Tätä varten löytyy sitten eri alojen ammattilaisia.
Aihetta herran pelkoon?
Itse tarkastustapahtuma on asiakkaalle tietysti se kynnyskysymys. Silloin työn lopputulos punnitaan. Päinvastoin, kaikkien osapuolten ollessa positiivisella mielellä liikkeellä, sujuu museoleimaaminen varsin kivuttomasti.
Vaivan väärti
Tällä hetkellä museoajoneuvokatsastuksen hinta liikkuu hieman alle 150 euron ja yhdistykset, esimerkiksi SA-HK ja AHS tarjoaa palvelua jäsenilleen puoleen hintaan. Siksipä tarkastajan konsultointi onkin suositeltavaa jos täyttä varmuutta jostain toimenpiteestä ei ole. Tarkastus voidaan suorittaa asiakkaan järjestämässä tilassa, vaikkapa siellä kotitallilla, jos puitteet vain sallivat. Hinta sisältää kahden museotarkastajan tekemän työn, joka ei rajoitu pelkkään tar-. Lomake on jaoteltu niin, että auton joka osa-alueesta saadaan arvio kirjoihin ja kansiin. Lisäksi osa-alueista kirjoitetaan sanallisia arviointeja. muSeoTarKaSTuS voidaan suorittaa asiakkaan tiloissa, tee-se-itse-hallissa tai vaikkapa katsastuskonttorilla. Ajoneuvo käydään läpi yksityiskohtaisesti eritellyn tarkastuslomakkeen kanssa. Tarkastus kestää noin tunnin
42
verran ja siihen osallistuu kaksi tarkastajaa ja asiakas
Konservointi tulisi suorittaa kyseisen aikakauden työmenetelmillä ja osilla, jotta yleisilme säilyisi mahdollisimman tarkasti käyttöajankohdan mukaisena.
SiSäTiLaT joutuvat luonnollisesti myös tarkkaan syyniin. KONSERVOINTI Konservoinnilla pyritään säilyttämään ajoneuvon aktiivikäytön aikainen ulkoasu ja patina ilman että ryhdytään entistämisen tapaan tekemään laitteesta täysin uudenveroista. Työ on tarkkaa ja jokainen kohta käydään läpi huolellisesti. Museoajoneuvotarkastus on periaatteeltaan harrastajavoimin harrastajille toteutettava lainvoimainen toimenpide, jonka etuja ei varmasti kukaan voi kiistää. Vesa Nykänen kannustaa lopuksi kaikkia harrastajia, joilla mielestään on museorekisterikelpoinen ajoneuvo hallussaan, ottamaan rohkeasti yhteyttä oman alueensa tarkastajiin ja selvittämään mahdollisuutensa museoleimaan. Tilaisuuden jälkeen tarkastajan työnä on vielä täydellisen raportin kirjoittaminen ja arkistointi sekä muu asiaan kuuluva paperisota. esimerkiksi verhoilu on jaettu eri tarkistuskohteikseen. Ennen paikalle saapumista he ovat keränneet tietoa tarkastettavasta ajoneuvotyypistä ja -mallista. Keskimäärin aikaa tarkastuksessa kestää noin tunnin verran aina kohteesta ja sen ominaisuuksista riippuen.
LoPuLTa lista on käyty läpi ja on aika tehdä yhteenveto. Kaikki muut arvosanat päästävät tarkastuksen kohteen nauttimaan museostatuksesta, kuten tässä tapauksessa.
Suurin osa tarkastuksista menee läpi, vaikka toisinaan annetaan yksittäisiä huomautuksia vioista tai puutteista.
kastustapahtumaan. Tarkastus tukeutuu tähän tietoon ja harvinaisemmissa ajoneuvoissa joudutaan tekemään pitkällistäkin taustatyötä. 1992 museoajoneuvoista säädettiin asetuksella ja vuonna 2003 museoajoneuvot sisällytettiin ajoneuvolakiin. Tarkastuksen aikana tiedot kirjataan ylös ja ajoneuvo myös mitataan. Paikkakunnasta riippuen jopa matkat ja toimistokulut sisältyvät palvelun hintaan. jos jokin kohta on saanut arvosanaksi ykkösen, palataan asiaan uudemman kerran korjausten jälkeen. Hommassa ei ole mitään hävittävää, mutta onnistuessaan operaatio varmasti lämmittää mieltä.
MääritelMä Museoajoneuvosta
Museoajoneuvo määriteltiin ensi kerran liikenneministeriön päätöksellä vuonna 1978. Uudistetussa laissa museoajoneuvon määritelmä kuuluu lyhykäisyydessään seuraavasti: Museoajoneuvo on katsastustoimipaikan valtakunnallisen rekisteröidyn museoajoneuvojärjestön lausunnon perusteella museoajoneuvoksi hyväksymä ajoneuvo, jonka valmistusvuoden päättymisestä on kulunut vähintään 30 vuotta ja joka on säilytetty alkuperäistä vastaavassa kunnossa tai entistetty asianmukaisesti. auto käydään tarkistuksessa kauttaaltaan läpi.
02/12
43. Hinnoittelua voi toisin sanoen pitää varsin kohtuullisena
Hartsuherra Jouko Vilkmanin metsäpalstalle levittäytyi jo 11. Aiemmin framilla on ollut muun muassa hevoset metsätöissä ja tervanpoltto.
Teksti ja kuvat: Lea Lahti
Vanhaa perinnettä tulee vaalia, ja meidän kaikkien pitää muistaa arvostaa sekä kunnioittaa heitä, jotka ovat entisaikoina vaatimattomilla koneilla ja ankarissa olosuhteissa hoitaneet työnsä ja elättäneet perheensä", Jouko valottaa syitä siihen, miksi hän jaksaa ja haluaa vuosittain järjestää tapahtumaa omilla maillaan. Justeeri on ahkerassa käytössä ja Napsukkatamma vetää puukuormaa harja heiluen. Auringonsäteiden kurkistellessa silloin tällöin puiden välistä, koneet käyvät, polttoöljy tuoksuu ja menneen ajan tyyliin pukeutuneet miehet tekevät ahkerasti töitä. Puita kaadetaan, vinssataan, karsitaan, kuoritaan ja pätkitään. Pienemmillä savotoilla poikkesivat kiertävät kauppiaat. Suuremmille savotoille oli tapana rakentaa puoteja, joista sai tarvikkeet, ruuat, tupakat, varaosat ja hevosten valjaat. Savottakämpällä pidetään vuosittain aidon oloisissa vanhanajan tunnelmissa kolme tapahtumaa; talvitapahtuna Vanha Savotta, heinäkuinen kesätapahtuma ja syyskuiset Puintipäivät. Savottakämpillä ja tulilla soitto ja laulu raikaa, nokipannukahvi porisee pannussa ja savottaemänniltä saa ostaa
pientä purtavaa. Monenlaiset koneet käyvät ja perinteisiä työtapoja esitellään työnäytöksin. "Olen nykyisin varmaankin Suomen ainoa hartsuherra, kun pidän täällä Rautajärvellä kiinteää savottakaup-
"
paa" Vilkman kertoo. Hartsuherra tarkoittaa savottakauppiasta. Kylmää kyytiä
11. kerran metsäperinnettä vaaliva tapahtuma Vanha Savotta. Vilkmanin Vanhalla Savottakämpällä metsän uumenissa voi helposti kuvitella siirtyneensä ajassa monen kymmenen vuoden taakse. Tämän vuoden teemana oli konesavotta, ja siksi 2012 talvinen tapahtuma oli saanut nimekseen Konesavotta Kylmä Kyyti. Pälkäneen Rautajärvellä vaalitaan savottaperinteitä suurella sydämellä. Viime kesän tapahtumat ovat saaneet nimeensä Maitolaituri Soi lisäliitteen. Savottakämpän ja Kämppäkaupan väki kiertää kesäisin ahkerasti tapahtumissa eri puolilla Suomea, reissupäiviä kertyy 30-40 päivää joka kesä ja myyntitiskin lisäksi ohjelmassa on aina myös perinnetyönäytöksiä.
44. Vanha Savotta Rautajärvi 10.-11.3.2012. Otavan Kaarihallissa eli avoimen taivaan alla korjaillaan savottaan osallistuneita koneita aina tarpeen vaatiessa
puun kuorinta käsipelillä oli aikaa vievää puuhaa, ja niinpä valmistajat kehittelivät 1950-luvun lopulla laitteita helpottamaan kuorintatyötä. aiTo vanhanajan tunnelma oli taattu, kun soitto soi ja laulu raikasi savottakämpän tulilla. Teli-Lokkerin tuotanto kesti vuodesta 1969 vuoteen 1972, jonka jälkeen valmistuneet laitteet kantavat Lokomo-nimeä. Napsukka-Tamma teki uutterasti töitä koneiden seurana.
Lokkeri on vaikuttava näky vieläkin. sirkkelin mallisella Jätkä 4 -kuorijalla onnistui pätkityn puun kuorinta, mutta traktoriin liitettävällä Työtehoseuran koneopetuskeskuksessa kehitellyllä pinoTeho:lla pystyttiin kuorimaan vaivattomasti ja nopeasti pitkiäkin puita. 45
02/12. VieLä 1960-luvulla puut useimmiten kuorittiin metsässä ennen kuljetusta
kerran järjestettyä Vanha savotta tapahtumaa. Arviolta 1950-lukuinen laite on Luopioisista kotoisin olevan, nykyisin Tampereella asuvan Eero Kivistön omistuksessa.
JuoNToViNssiiN on kiinnitettynä hevosajan metsätöissä käytetyt tukkisakset, joiden kaareva kouramainen muotoilu auttoi tukkia liukumaan takertelematta määränpäähän asti.
46. Samanlainen laite ollut tiettävästi pitkään käytössä Evon retkeilyalueella, käyttötarkoituksenaan tuulenkaatojen kerääminen. monet vierailijoista ovat käyneet tapahtumassa jo useasti; vaihtuvat teemat tuovat esille aina uutta ja mielenkiintoista nähtävää.
Juontovinssi
Puu on liikkunut pienempienkin laitteiden voimalla. Vaikka juontovinssi onkin aikoinaan useimmiten kuljetettu hevoskyydillä ja myöhemmin ehkä traktorillakin työmaalle, sitä on voinut myös siirrellä maastossa vaijerinsa avulla omin voimin hyvinkin hankaliin paikkoihin. Ranskalaisella Bernardin koneella ja Österbergin konepajan valmistamalla Joutsa vinssillä varustettu kelkkamallinen polttomoottorikäyttöinen juontovinssi on ollut näppärä ja helposti siirrettävä metsätyömiehen apulainen. Näppäränkokoinen laite on toisinaan vienyt voiton isommistaan, sillä pienellä laitteella on ollut helppo mennä myös vaikeampaakin maastoon, ja pitkä, yli 50 metrin vaijeri on sallinut vinssaamisen pitemmästäkin matkasta. HarTsuHerra Jouko Vilkman isännöi rutiinilla 11. Kelkkamallisia vinssejä on ollut sahoilla myös sähkömoottorikäyttöisenä. Kuvien laitteella on vinssattu järvestä ja jäältä puita Tampereen kaupungin sahalle. Kone käynnistyy kammella pyöräyttämällä ja käy tasaisen varmasti. Kahden miehen käyttämänä puu on kulkenut varsin sukkelasti kohteesta toiseen, sillä suuntaa vaihtamalla laite kuljettaa tyhjät sakset takaisin lähtöpisteeseen, jolloin niitä ei tarvitse erikseen noutaa
puoLiTeLoiN varustettu bensa-ferguson veti perässään tamppauslaitetta, jolla ajouran pehmoinen pakkaslumi saadaan tiivistymään. YLeisö seurasi suurella mielenkiinnolla työnäytöksiä, joita oli käynnissä taukoamatta eri puolilla aluetta.
02/12
47. GuNNar Lehto saapui paikalle mf kärppä puolitelakuormatraktorilla, jonka hän on ostanut uutena vuonna 1970.
reppu on ripustettu oksanhankaan, sillä metsätyömies on parhaillaan puunkaadossa. suojakeli ei antanut parasta mahdollista kuvaa tamppauslaitteen tehosta.
VesiTYspumpuN avulla pumpattiin jäälle ohuita kerroksia vettä, näin jääpeitteen paksuutta saatiin nopeasti vahvistettua puutavaran ajoa varten.
VaNHaNaJaN työkaluja savottakämpän kokoelmista.
NuffieLd 60 on löytänyt taukopaikan kuusen kupeesta ja taustalla kurkistelee Valmet 20
Mahlun Moottorimuseo
Tieltä 633, Äänekosken ja Ähtärin puolivälin paikkeilta kyltit johdattavat vierailijat perille Saarijärven Mahlun kylään Rantaperäntielle Ähtävänlahden kupeeseen. Keskellä Keski-Suomen kaunista maalaismaisemaa, Leppämäen tilan pihapiirissä toimii ainutlaatuinen Kalajärven Kalaseuran ylläpitämä Mahlun Maamoottorimuseo.
48
Aktiiviporukkaan kuuluvat Seppo Väinämö, Erkki Nieminen, Jaakko Liupakka ja Teuvo Virtanen kommentoivat museota pilke silmäkulmassa: "Ei yhtään mainosta ole laitettu lehteen ja silti tulee väkeä etelästä asti. Nykyiset osat kunnostettiin 199899 ja ne ovat jo kolmannet sen historiassa. Museolle kokoontuu miehiä Saarijärven lisäksi noin 50 kilometrin säteeltä ympäri KeskiSuomea, muun muassa Äänekoskelta, Karstulasta ja Kannonkoskelta. Ei oteta kaupungilta mitään avustuksia vastaan. ienolla talkoohengellä perustettu ja hoidettu museo on siis virallisesti Kalajärjen Kalaseuran omistama. Museon helmi on talvikaudella 20102011 talkoilla kunnostettu vuosimallin 1929 Munktells-höyrykone, josta olemmekin jo saaneet lukea tarkemmin Vanhat Koneet -lehden numerossa 5/2011.
Hyväntuulinen huumorilla höystetty yhdessä tekemisen meininki on takuuvarmasti vallalla iloisessa museota mielellään esittelevässä miessakissa. Tämä on ainoa vakavarainen museo Saarijärvellä. Nykyisellään museotoiminta turvaa sen, että Kalajärvi pysyy nimensä veroisena; kilometrin pituiseen ja 300400 metriä leveään kirkasvetiseen järveen istutetaan museotoiminnan tuotolla lohia, ja on siis takuuvarmaa, että saalista tulee ja siellä saa jatkossakin uistella ja virvelöidä. Mäen kupeesta lepikosta löytyi palanut ja maatunut vanha Waterloo-maamoottori ja turhia viivyttelemättä Mahlun miehet käynnistivät kunnostusprojektin. kesätorstaisin museolla saattaa nähdä pärehöylän tositoimissa höyry koneen kera.
02/12
49. Kun pärehöylä oli saatu kuntoon, huomattiin, että pitäisi olla maa-
H
moottori sitä pyörittämään. Seura on perustettu jo 1970-luvulla, mutta maamoottori-innostus liittyi olennaiseksi osaksi sen toimintaa vasta paljon myöhemmin. Tästä konsernista ei ole koskaan lomautettu ketään Kaikki semmoinen porukka on karissut pois, joka haluaa tästä henkilökohtaista hyötyä."
Teksti ja kuvat: Lea Lahti
Miesten ilta
Maamoottorimuseolla kokoontuu Teuvo Virtasen johdolla torstaiiltaisin kansalaisopiston opintopiiri, jonka suosio on ollut koko ajan kasvamaan päin. "Seuraavaksi sijoitettiinkin Kalajärven Kalaseuran kaikki rahat ja ostettiin Konnevedeltä 8 000 eurolla kuorma-autollinen maamoottoreita ja siitä se maamoottoritouhu sitten lähti täysillä liikkeelle, eikä sitä enää ole ollut mahdollista pysäyttää", Veikko kertoo nauraen. "Pärehöylästä se kaikki lähti liikkeelle. Mietittiin, että olisikohan jommallekummalle vielä käyttöä ja päädyttiin sitten kunnostamaan pärehöylä", Veikko Leppämäki valottaa tapahtumaketjua, jonka seurauksena museo syntyi. Sittemmin moottoreita on saatu lahjoituksenakin, ja vaikka suurin osa museon kalustosta onkin Leppämäen tilan nimissä, on museolla jatkuvasti monen eri henkilön omistamia laitteita esillä. Oltiin porukalla tekemässä puutarhapöytiä riihen takana ja katseltiin, kun siihen oli jäänyt maatumaan talon pärehöylä ja ruumislauta. "Hiekkapuhallettiin se ensin, ja kun aikamme laiteltiin, saatiin se kuntoon ja käyntiin", Veikko juttelee. Tällä hetkellä on esillä toistasataa esinettä, enimmäkseen maamoottoreita, mutta muutakin mielenkiintoista löytyy: vanhaa maatalousesineistöä, puimakone, traktoreita ja moottorisahoja. Kansalaisopiston koneenkorjausryhmään on kuluneena talvena osallistunut 20 henkilöä. Työn alla on mielenkiintoisia projekteja ja monipuolista kalustoa maamoottoreista ja moottoripyöristä traktoreihin.
Jykevä pärehöylä komistaa Maa moottorimuseon pihaa. Sen verran pärehöylän historiaa on saatu selville, että sen ensimmäiset puuosat on tehty jo vuonna 1925
Mahlun Moottorimuseo
veIkko Leppämäki on tyytyväinen navettarakennuksen nykyiseen sisustukseen: pitkät maamoottoririvistöt kulkevat rakennuksen päästä toiseen. Viime heinäkuussa Höyryseuroihin saapui papin ihmetykseksi toistasataa henkeä.
SuoMen ilmavoimien aikanaan käyttämä Iron Horse generaattori esittäytyy tyylikkäästi alkuperäisessä kuljetuslaatikossaan. WIckSTröM baarI palvelee tarvittaessa.
Seppo väinämö, Teuvo virtanen ja veikko Leppämäki kertovat kilvan museovieraille mielenkiintoisia tarinoita museon kalustosta.
50. Moottoreiden lomaan esille on laitettu myös muuta vanhaa esineistöä.
Vuosittaisiin tapahtumiin kuuluvat seurakunnan kanssa järjestetyt iltahartaudet
Traktorin on tarkoitus valmistua kevääksi, sillä Paavo aikoo käydä pokkaamassa peruskoulun päästötodistuksen omalla ajopelillä. Vuonna 1988 olen ollut Veronassa kilpailureissulla yleisurheilujoukkueen kanssa ja sain siltä reissulta tauluja Veronan pormestarilta. Nuorta polveakin on saatu mukaan, kun Leppämäen poika Paavo on myös mukana ryhmässä ja kunnostaa '48 Fergusonia. "Saarijärven matkailun väki aina soittelee kun haluaa tuoda vieraita tutustumaan museoon, paikkakunnan elämysmatkailuyrittäjien kanssa on tehty yhteistyötä ja Saarijärven museon rakennuksia on katettu mei02/12
dän tekemillä päreillä", Leppämäki luettelee, ja jatkaa: "Pihan läpi on kulkenut urheiluautoilijoiden rallisprint, Keski-Suomen Mobilistien Talwiajojen rasti on ollut museolla ja vanhojen traktoreiden kokoontuminen, 'Kopittomien ajo', on lähtenyt museon pihalta jo useana vuonna." Vuosittaisiin tapahtumiin kuuluvat myös seurakunnan kanssa yhteistyössä pidetyt kevätillan hartaus ja kesäillan hartaus. Koneiden kunnostuksen lomassa hörpätään kahvit "Wikström-baarissa", entiseen karjakeittiöön kunnostetussa taukotilassa. Kasvavaa polveakaan ei ole unohdettu. Kun miessakki kokoontuu museolla, on ilmassa aitoa harrastamisen meininkiä ja kaikki arkihuolet ja kiireet unohtuu täydellisesti", museoisäntä kuvailee. Lapset lähtivät opettajien kanssa puolukkaan ja poimittuaan kahdeksan ämpärillistä tulivat museolle syömään. olympia, Teijo, Wickström ja moni muu maamoottorimerkki löytyy museon konerivistöstä.
"Se on sellainen miesten sosiaalinen tapahtuma, miesten oma ilta. Mahlun Maamoottorimuseolla moni vieras on saanut aidon, mieleenpainuvan muiston, elämyksen jollaista ei suuren luokan turistikohteissa ole tarjolla.
51. Sitten käytettiin pärehöylää höyrykoneen voimin ja jokainen sai omakseen nipun tuoreita päreitä. "Siinä oli niin pappi kuin seurakunnan väkikin ihmeissään, kun paikalle saapui toistasataa henkeä", Veikko hämmästelee itsekin. "Vieras hämmästeli ensin museon kalustoa ja sitten pyysin hänet vielä kotiinikin. "Englannin kielellä sain kerrottua, että palaan hetken kuluttua tulkin kanssa naapurissa kun sattumoisin asuu italiantaitoinen henkilö", Veikko Leppämäki selvittää. Viime kesänä heinäkuun viimeisenä torstaina museolla pidettiin uutena tapahtumana myös Höyryseurat. Sain sitten lämpimän kutsun Roomaan." Kiinalaiset ovat suorastaan lumoutuneet näkemästään museolla, ja kyllä usealle suomalaisellekin vanhojen koneiden näkeminen on ollut unohtumaton elämys. Viimeksi oltiin Äänekosken Kyläyhdistyksen vieraana höyrykoneen ja pärehöylän kanssa.
Museolle tuli kerran yllättäen italialainen vieras. "Syksyllä koululaiset tulivat tänne aamulla ja laitettiin yhdessä tulet höyrykoneeseen. Vaikka kansalaisopisto toimii vain talvisin, museolle kokoontuu väkeä myös kesäisinä torstai-iltoina, sillä silloin museolla pidetään käynnistysnäytöksiä, ja toisinaan maamoottoreilla pyöritetään pärehöylääkin.
Höyryseurat ja muita elämyksiä
Yhteistyötä tehdään kaikkien mahdollisten paikallisten toimijoiden kanssa. Päreistä valmistettiin isänpäiväkortit", Leppämäki kertoilee. Esittelin ne vieraalle ja hän oli aivan ihmeissään. Joskus museon koneita käydään esittelemässä muuallakin. 1940Luvun otepuimakone toimii myös telineenä monille museoesineille
52
Tästäkin oli ostettaessa kampiakseli poikki, mikä oli myös näiden tyyppivika. Kun avasin koneen niin pytyt hoonattiin samalla, joten kun sen saa käyntiin niin se kyllä toimii kuin uutena", Johan kertoo kantaessaan ladattua apuakkua Turnerin vierelle. Johanin aarteet
S
aavuttaessa Johan Slotten pihaan mikään ei viittaa siihen, että tilalla voisi törmätä sen kummempaan koneharrastajaa sykähdyttävään kokoelmaan. Kaapelit kiinni ja starttipilottia ilmanottoon.
Alaveteliläinen Johan Slotte on kerännyt kokoelmaansa kaikki kiinnostavat John Deere -traktorit ja pari muutakin mielenkiintoista konetta. Suomessa niitä on Johanin mukaan ehkä vain neljä kappaletta.
Turner harvinaisuus joka pelastui viimehetkellä jo elimiä luovuttaneena odottelee tallissa lämpimiä kesäpäiviä.
53. Kone siitä on kunnossa, Englannista olen tilannut kampiakselin, männänrenkaat, suuttimet ja pumpun. Traktoria valmistettiin vuodesta 1947 vuoden 1953 lokakuuhun saakka reilut 2 100 kappaletta, joten se ei ollut kovin pitkäikäinen merkki. Pakoputki kierretään ensin irti että kone saadaan esille. Jos Turner olisi ollut parempi käynnistyjä, niin ehkä edes muutama yksilö enemmän olisi säilynyt. Samassa Johan ehdottaakin, että katsellaanko vähän koneita. Tosin ei ollut laatukaan kovin hyvä hinnan ollessa kuitenkin korkeampi kuin esimerkiksi Fordsonilla", Slotte kertoo traktoristaan. Pohjanmaalla se pääsi helpolla silloin kun se vaan saatiin käyntiin, koska sen varaan oli laskettu pihan lumityöt. Johanin mukaan Suomessa on varmuudella kolme Turneria hänen yksilönsä lisäksi, joten harmittavan harvassa ovat maamme Turnermiehet. Pihapiiri on siisti eikä siellä loju koneita tai muitakaan aparaatteja kertomassa isännän harrastuksista. Nykyinen etuakselisto onkin osittain isännän omaa käsialaa sillä alkuperäinen oli kadonnut. "Voimmehan koittaa lähteekö se käyntiin. V4-dieselmoottorin iskutilavuus on 3,2 litraa, josta on saatu puristettua ulos 40 hevosvoiman maksimiteho. kun taas kesällä pieni jäähdytin ei kyennyt jäähdyttämään moottoria tarpeeksi, mistä seurasi koneen keittämisiä ja kannentiivisteremontteja. Tämä yksilökin oli jäänyt aikoinaan myymättä jääden Laborin pihakoneeksi Helsinkiin. Turnerin ulkonäössä huomiota herättää konepeiton molemmilta puolilta pullottavat moottorinlohkot. Se ei herätä niinkään mielenkiintoa kuin sen vieressä oleva outo traktorikummajainen, joka näyttää sen verran erikoiselta, ettei merkin kysyminen omistajalta varmaan tee kysyjästä erityisen maallikkoa. Johanilla pitäisi olla kokoelmaksi luokiteltava määrä John Deeren traktoreita sekä jotain muuta, joka usein kätkee taakseen mielenkiintoisimmat laitteet. Kun Johan Slotte löysi traktorin, se makoili kivien päällä osittain purettuna. Tutustuimme aarteisiin ja harrastajaan.
Kone lupaa pari kertaa muttei suostu käynnistymään. Sieltä se kulkeutui erään työnjohtajan mukana Kokkolaan. Myös nostolaite oli riittämätön ja heikosti rakennettu, joten kovin tiukkaa kilpailua ei edes päässyt syntymään Turnerin ja Fordsonin välille, jonka Turner oli uhannut syrjäyttää. Isännän saavuttua kättelemään vieraita ollaan jo miltei kysymässä, että missä ne hänen traktorinsa ovat kun niitä ei täällä näy. Toki pari auraa on aseteltuna nätisti nurmikolle muodostelmaan, mikä on yleinen muistomerkki monen maatalon pihassa. Turner ei ollut teknisesti hyvän traktorin maineessa viileällä kelillä sitä ei tahtonut saadä käyntiin millään
02/12
Turnerin oli tarkoitus syrjäyttää Fordson, mutta kehnon laatunsa vuoksi malli jäi lyhytikäiseksi. Pelleiltään Turner on alkuperäinen ja mukavan patinoitunut.
Alaveteli
Teksti: Iikka Kekko Kuvat: Iikka Kekko ja Tuukka Erkkilä
Turner
Johanin pyöräytettyä avainta pari kierrosta lukossa tallin ovet aukeavat paljastaen esiin kaksi traktoria, joista toinen on Zetor. "Tämä on Turner Yeoman. Tämä on aika harvinainen brittitraktori jota tuotiin Suomeen vain 27 kappaletta tämän ollessa se viimeinen tuotu yksilö
Pyöreän rakennuksen tumma katto lämmittää harrastajan mukaan John Deere -pyhättöä jo keväästä lähtien, jolloin sisällä tarkenee puuhastella ilman lämmitystä vielä kun ulkona on. Sama teollisuussuku valmisti myös Whitemerkkisiä kuorma-autoja samassa kaupungissa. Johanin mukaan Cletrac mahtuu merikonttiin juuri ja juuri poikittain, joten se vie siellä vähän tilaa ja on helppo nostaa trukilla konttiin ja ulos. Tai oikeastaan tämä on toinen sieltä ostamistani Cletraceista se ensimmäinen oli niin huono joka puolelta, että ilmoitin heille ettei se ollut oikein minkään hintainen. Sitä valmistettiinkin sitten 14 vuoden ajan aina vuoteen 1932 asti sen ollessa toimiva ja onnistunut malli, mikä teki siitä suositun koneen. Cletracia valmistettiin Yhdysvaltojen Ohiossa Clevelandin kaupungissa. Nykyään kyseinen kone on kunnostettuna samalla paikkakunnalla. Cletracia käytettiin upottavilla peltoalueilla sen pyörätraktoria paremman etenemiskykynsä vuoksi. Mukavasti patinoitunut kone ei kaipaa nykymaaleja muotoihinsa tunnelmaa ja uskottavuutta latistamaan.
Cletrac
Jätämme Turnerin huilimaan tallin rauhaan Johanin opastaessa meitä toiseen rakennukseen, jonka ympäristö ei myöskään anna vihjeitä aarteiden läheisyydestä. Käyttökohteita löytyi myös metsästä, jossa se liikkui paremmin vetäen puukuormia savotoilta tienvarsiin. Cletrac ei ollut omistajansa mukaan mikään ääriharvinainen kone Suomessa aikanaan: Alavetelissäkin oli vastaavanlainen telakone maanviljelyskäytössä sodan jälkeen. Tehtaan olivat perustaneet Whiten veljekset Rollin H. He lähettivät sieltä uuden eikä ensimmäistä edes tarvinnut maksaa", Johan Slotte kertoo mannertenvälisestä telatrak54
torikaupankäynnistään. Deeret Johan on nimittäin sijoittanut pyöreään talliin, joka on rakennettu vanhan rehutornin perustuksille. Whiten johdolla vuosisadan vaihteessa. Ensimmäinen Cletrac esiteltiin vuonna 1916 ja W-malli oli
yrityksen kolmas malli muutaman vuoden sisään. Johanin aarteet
CleTraC löysi tiensä synnyinmailtaan vielä senioripäivillään alaveteliin Johanin talliin. Ovien avauduttua ja silmien tottuessa tallin hämärään sieltä pistää silmiin muutaman uudemman maatalouskoneen joukosta Cletrac W12 -telaketjutraktori, sekin Turnerin tavoin patinoitunut mutta ehjän oloinen.
Cletracia käytettiin upottavilla peltoalueilla ja metsässä pyörätrakto ria paremman etenemis kyvyn vuoksi.
"Tämä kone oli myynnissä Jenkeissä samassa liikkeessä, josta tilailin osia muihin vanhoihin traktoreihin. Tämä toinen kone oli jo paremmassa kunnossa, joten sen kauppa jäi voimaan. Ruotsissa laite oli huomattavasti yleisempi juuri metsätöissä. Johanin Cletrac on täydessä ajokunnossa Amerikan auringon polttamista pelleistä huolimatta.
John Deere
Matka jatkuu pohjalaisessa pihapiirissä Johanin johdattamana kohti seuraavaa tallia tai voisi jopa puhua jonkinlaisesta ateljeesta
Kokoelmasta löytyvä Ford on saanut ylleen jossain vaiheessa ei alkuperäisen värin, joka liittyy kuitenkin sen historiaan joten se saa toistaseksi pysyä pinnassa.
pihassa olevat aurat kertovat talon maataloushistoriasta. Lisää kalustoa ei ole siis tarvetta haalia vaikka eihän sitä koskaan tiedä mitä mieleen tulee.
Myös siltä osin tilanne on mukava, että joukossa on sekä valmiita että työn alla olevia traktoreita, joten koneharrastuksesta pääsee nauttimaan monipuolisesti. Rakennuksen ympäri kiertävä ikkunarivi tuo luonnonvalon mukavasti tilaan. alkuperäiskuntoisella austinilla ajellaan kesällä pihatiellä postin haussa.
lumet maassa. Ateljeessa on kymmenen Deereä vapaaseen muodostelmaan sijoiteltuna, mukana on täysin valmiiksi entisöityjä traktoreita kuin myös
02/12
pari projektiakin. enTisöinnisTä ja restauroinnista on väännettu peistä iät ja ajat. Erääksi suosikkimallikseen Johan mainitsee John Deeren BR-mallin
55. Harrastaja kertoo olevansa siinä mielessä onnellisessa asemassa, että hänellä on periaatteessa kaikki JD:n mallit joita hän pitää mielenkiintoisina. nykyään pellot on vuokrattu mutta konekalustoa on tallit täynnä.
MopoJa ja moottoripyöriä kuuluu kokoelmaan joista tuorein aprilia on toiminut Johanin pojan käyttöpelinä
sillä jos mieli tekee JD ajelulle, Johan löytää varmasti mieleisen valmiinkin traktorin tallistaan.
jota valmistettiin vuosina 193647. Ensimmäinen John Deere löytyi lehti-ilmoituksen perusteella Kustavista, kyseessä oli tosi heikko
BR-mallin aihio. B:stä oli myös lukuisia muita eri versioita olemassa, muun muassa etupyörien erilaisesta sijoittelusta aina telaketjumalliin. BR-malli on tarkemmin sanottuna B-mallin R- eli regular-versio, mikä tarkoittaa että sen etupyörät ovat meikäläisittäin katsottuna normaaleilla paikoillaan. "Esimerkiksi etuvanteiden pinnat oli sahattu poikki jossain vaiheessa ja tilalle oli hitsattu Volkkarin vanteet renkaineen. "Olin vuonna 1969 Yhdysvalloissa Minnesotassa opiskelujeni yhteydessä eräällä maatilalla, jossa tutustuin
56
BR:ään muiden jenkkitraktoreiden ohessa. Tein muutamia puuveneitä myyntiin asti, mutta se ei oikein tuntunut omalta hommalta. Johanin aarteet
Johanin John Deere ateljeessa traktorit ovat kivasti esillä, ei liian prameasti mutta kuitenkin niin että niihin pääsee hyvin tutustumaan. Ison veden takanahan suosittiin vielä B-mallin aikaan moottorin alle yhteen sijoitettuja etupyöriä. Moni epäili ettei aihiosta saisi valmista mutta tässä tämä nyt on", omistaja esittelee hymyssä suin traktoriaan, joka on yksi helmi hienossa kokoelmassa. Tutkiessamme projekti-Deeren haljennutta taka-akselia omistaja kertoo, että traktoreita kunnostaessa ovat erilaiset työmenetelmät tulleet tutuiksi hitsauksesta lähtien. Tilalla oli tuolloin useita bensiinitraktoreita käyttökaluina kuten maassa oli tapana, vain talon isoin traktori oli diesel." "Kun palasin pitkältä ulkomaankomennukselta kotiin vuonna 1997, mietin että mitähän tässä nyt rupeaisi oikein tekemään. Ostin sitten tuolla toisessa tallissa olevan Zetorin jonka entisöin, ja siitä alkoi vanhojen traktoreiden kanssa pelaaminen. Niitä onkin kokoelman kymmenestä traktorista peräti kuusi kappaletta. Takana oli kuorma-auton renkaat. Pihatieltä käännyttäessä isolle tielle näkyy Johanin ateljeen valot harva ohikulkija arvaakaan mitä rakennus pitää sisällään.. BR oli Slotten mukaan aikanaan yleisin Deeren malli Pohjoismaissa, ja jäljelle jääneet yksilöt ovat löytäneet kotinsa traktoriharrastajien suojista. Illan hämärtyessä on aika jatkaa matkaa. Joukossa on myös pari projektia jotka valmistuvat vähän kerrallaan ilman kiirettä. Seuraavaksi hankin jo John Deeren, joka oli ollut mielessäni jo 60-luvun lopulta asti", Johan Slotte kertoo traktoriharrastuksestaan
"Kokoelmaa ei ole aikomus kasvattaa, koska siinä on jo kaikki mallit jotka olen halunnut."
02/12
57
58
Fordsonin hintaa ei mainosteltu, mutta kyseltäessä se osottautui selvästi halvimmaksi vaihtoehdoksi näiden voimakoneiden valikoimasta. Yhteisiä lokomobiileja oli tullut käyttöön vähäisempien tarvitsijoiden hankkiessa niitä, joten laite oli tuttu rintamaiden kartanoiden ulkopuolellakin. Sidorow Oy tarjosi samaa konetta. Aiemmin meillä tuntematon Daimler oli maahantuojansa toimesta esillä, tosin ilman hintatietoja, ja edustaja keskittyikin enemmän autojen kaupitteluun. Suomalainen Konekauppa P. "Moottorivetäjä" Fordson oli näytteillä sekä Agros Oy:n että turkulaisen Lundénin toimesta. Toinen tankki, saksalainen Dinos maksoi 110 000 mk. Tähän aikaan jo tunnettu kotimainen Kullervo-traktori oli saatavilla paristakin eri liikkeestä. Porin Konepaja Oy oli mukana B.M.W. Valmistajafirma Ab Turun Rautateollisuus ja Vaunutehdas Oy itse sekä Aatra tarjosivat Kullervoa 72 000 markalla. Maan suurin konekauppa Agros tarjosi Paras-Apu 1012 hv lokomobiiliä 26 000 markalla ja 19-hevosvoimaista ruotsalaista Munktellia 60 000:lla. 1214-hevosvoimainen B.M.W. Valikoimaa riitti koneliikkeiden osastoilla, vallankin Konekauppa Osakeyhtiö Aatran muutoinkin hyvin laajassa valikoimassa. Nikolajeff Oy oli sekin mukana näyttelyssä, mutta traktorit olivat sille-
Laajinta keskus telua herätti kysymys pelto veturien käyttö kelpoisuudesta ja kannattavai suudesta.
kin sivuharraste autojen esittelyssä. maksoi 28 000 mk. Saman valmistajan, IHC:n vanhemman mallisia traktoreita oli ehditty meillä jo kokeilla ja käyttää. Keskusosuusliike Hankkija esitteli amerikkalaista Allwork C "moottorivetäjää", hinta oli 68 000 mk. Harkinnan- ja valinnanvaraa oli sekä puintiosuuskuntien että saha- tai myllytarpeiden tyydyttämiseen. Saksalainen Podeus-tankki oli tarjolla Sidorowin liikkeessä. Näitä asioita pohdittiin monessa maatalossa 1920-luvun alkuvuosina.
Teksti: Olli J. Tähän aikaan laajinta huomiota ja keskustelua herätti kysymys traktorien, peltoveturien käyttökelpoisuudesta, tarpeellisuudesta ja kannattavaisuudesta. Victor Forseliuksella Paras Apu 10-hevosvoimaisena maksoi 28 150 mk. Olihan maamoottori huomattavasti pienempi,
59
02/12. Traktoreita etsivä katseli näyttelyluettelon "Konevoimaiset maanmuokkauskoneet voimakoneineen" -nimisessä ryhmässä mainittuja laitteita. Omalla osastollaan vaasalainen Onkilahden Konepaja esitteli 12-hevosvoimaista ja 24 000 markkaa maksanutta konettaan. Uutta tekniikkaa ja uudenlaisia laitteita oli tullut käyttöön, mikä tietenkin lisäsi kiinnostusta niiden joukossa, jotka eivät uusia laitteita vielä käyttäneet. Suurnäyttely olikin sopiva tilaisuus tutustua tilanteeseen ja mahdollisuuksiin. Ojanen
S
uomen XII Yleinen Maatalousnäyttely Tampereella kesäkuussa 1922 oli tärkeä, odotettu tapaus. Nyt tuli esille pienempi, ehkäpä oloihimme sopivampikin malli. Voimakoneen hankinta ja valinta oli monella mielessä. Lokomobiili oli ollut tuttu kartanotalouksissa jo vuosikymmenien ajan. Tamperelainen Hämeen Maanviljelijäin Kauppa Oy esitteli uutuutenaan amerikkalaisen Internationalin. lokomobiileineen. Nuoressa tasavallassa tunnettiin kipeästi maatalouden tehostamisen tarve. Taloudellisesti maatalous ja maaseutu olivat ahtaalla, joten suinpäin ei hankintoja voinut ajatella. Mistä voimaa, ja millä hinnalla. Keskusosuusliike Hankkijan valikoimaan kuului saksalainen 28 hevosvoiman Lanz hintaan 85 000 markkaa.
Elettiin maamoottorien nousukautta
Polttomoottorit olivat jo alkaneet vallata alaa maatalouden voimatarpeiden tyydyttäjänä. Agros Oy:n edustama Holt Caterpillar "tankkitraktori" oli alallaan kallein laite, 210 000 markkaa. Kotimainen 7-hevosvoimainen Väkevä oli 18 000 markan hintaisena halvin, ja ruotsalainen 912 hv Munktell 35 000 markkaa maksavana kallein. Turun Rautateollisuus ja Vaunutehdas Oy:n Kullervo maksoi N-tyyppisenä 27 000 ja L-tyyppisenä vahvempana 34 000 markkaa. Teijon 1012-heppaiset ja porilaiset 1214-heppaiset lokomobiilit maksoivat alle 30 000. Maatalouden käyttöön oli näinä aikoina ehditty hankkia lähes 200 traktoria, sekä pyörä- että telakoneita. Voimakonetta hankkimassa vuonna 1922
Hevoskierto, höyrykone, moottori vai ihanko peltoveturi
Firman edustuksiin kuului koneita ja laitteita suunnilleen mihin käyttöön tahansa. Tuon laitteiston hinta oli 12 430 markkaa. Tampereen suureen näyttelyyn oli vain muutamilla varaa tai uskallusta lähteä esittäytymään. 19 -tyyppinen moottori 15 800 mk. Ilma esitteli "käänteentekevää keksintöä polttomoottorialalla" eli moottoriturbiinijärjestelmää. Oulun Rautateollisuus Oy oli läsnä P.S.M ilmajäähdytteisine petroleumimoottoreineen. Vaasan Moottoritehdas Oy:llä oli Olympia-merkkiset petrolimoottorit, joista 78 hv maksoi 11 500 ja 1012 hv 13 00014 000 markkaa. Tuulimoottoripumppu maksoi tonnin. Oikein mittaviin mottorivoiman tarpeiin esiteltiin Tampellan imukaasulaitoksia. Ahjon Konepaja Oy:n 8 hv Alfa raakaöljymoottori maksoi 12 000 markkaa. Näyttelyvieraat näkivät kuitenkin markkinoilla tärkeimpien valmistajien tuotteet.
VuodesTa 1922 muodostui Fordson traktoreiden suuri menestys. Konekauppa Osakeyhtiö Aatra kuului laajojen valikoimien liikkeisiin. Porin Konepajan B.M.W. Kauppoja tehtiin 160 kappaletta. Tuovilanlahden Konepaja Oy esitteli omaa yksisylinteristä moottoriaan. 8 hv maksoi siellä 14 000 ja 10 hv "porilainen" 15 000 mk sekä P.S.M. Bröder Wickströms Motorfabrik Ab esitteli 10 hevosvoiman petrolimoottoria, joka maksoi 14 000 mk, sekä halvempia ja pienitehoisempia mallejaan. Tikkakosken Rauta -ja Puuteollisuus Oy:n puolesta oli esillä 4 hv Geo-moottori 6 400 markalla sekä 11 hv Tikka 12 000 markalla. Moottoreita oli niin valmistajien omilla kuin koneliikkeiden osastoillakin. Bensiini-petroolimoottorin hinnaksi mainittiin noin 7 500 markkaa. Laitteen mainittiin sopivan kaikenmoiseen polttomoottorikäyttöön. Grönlund esitteli kolmea moottoriaan. P.S.M. Voimakoneet mainitsi valikoimassaan myös Helsingissä toiminut saksalaisfirma Handelskompagnie für Industriebedarf, mutta niistä olisi pitänyt kysellä merkkejä ja hintoja erikseen. Tuulimoottori sopi voimanlähteeksi silloin, kun voiman tarve rajoitui vesihuoltoon. Helsinkiläinen Väinö A. Kotimaisen hevoskierron sattoi ostaa myös Aatralta.. Puimakonetta ja laitteita hiukan sovitellen muitakin laitteita käyttämään oli halvin ratkaisu kuitenkin hevoskierto. Turbiinin luvattiin poistavan haitallisen palaneen kaasun sylinteristä, tekevän käynnin tasaiseksi ja äänettömäksi sekä säästävän polttoainetta. Sarinin moottoreita oli Victor Forselius Oy:n osastolla, 78-hevosvoimainen maksoi 11 500 ja 1012 hv tehoinen 13 000 markkaa. oli tarjolla sekä siirrettävinä että kiinteästi asennettavina voimakkaampina. Tuo määrä riitti likimain kaksinkertaistamaan koko maan siihenastisen traktorien määrän. Voimakonetta hankkimassa
PaiKallismooTToreiTa, tai maamoottoreita valmistettiin 20-luvun alussa kymmenissä erikokoisissa ja -nimisissä verstaissa. Silti kiinnostusta näyttelyväessä ei riittänyt niin paljoa, että Ilman laitteistoista myöhemmin oltaisiin kuultu. Weljekset Wickströmin Moottoritehdas Oy ja Kokkolan Moottoritehdas Oy muistuttivat olemassaolostaan näyttelyn luettelossa, mutta jättivät tuotteistaan kertomatta. Hankkijalta sai amerikkalaisen Samsonin 8 900 markalla. Tampereen näyttelyssä oli esillä kymmenkunta kotimaista moottorien valmistajaa ja moottoreita pienen puimakoneen pyörittäjästä moneen käyttöön kelpaaviin voimakoneisiin. Eikä maamoottori vaatinut virallisia katsastuksia. Porilaismoottoreita oli myös Hankkijalla, Teijon tehdas, virallisesti Tyko Bruks Ab esitteli 56 hevosvoiman petrolimoottoria ja Talous-merkkistä paloöljymoottoriaan. Sidorowilta oli saatavilla 1012
hv Alfa- tai 10 hv Olympia-moottoreita. Juantehdas Osakeyhtiön valmistama pystykierto maksoi 2 300 ja makaava kierto 2 000 markkaa. Victor Forseliuksen laajalla osastolla oli käynnissä "täydellinen tuulimoottori pumppuineen". Lahtelainen Osakeyhtiö Metsäkone tarjosi kotimaista Apu-"moottoria" 4 000 markalla.Vesijohtoliike Huber Oy esitteli amerikkalaista "moottoria". 7-heppainen L-malli maksoi 11 000, 10-heppainen BT 14 000 ja 15-heppainen C 16 300 markkaa. 60
kevyempi ja halvempi kuin lokomobiili. Wickströmin moottoreita edusti myös Agros Oy, Kaskislainen G. Isoja moottoreita oli neljää kokoa, hinnat 21 40050 800 markkaa
Jokaisella autolla on tarina.
'74 osim Arkiautot vunault 4 & alliapla Big VW Ku Re
02/12
en simmäin En
Iso ÄssÄ
ttiin jen voittaja-auto kaive eeksi julistettu SuurajoSuomessa Kadonn aloon tallin kätköstä päivänv
autoIlun ajankuvaa
· www.klassikot.fi · 02
/12 · Hinta 8,50
12002
2012-17
808 6 414883 684
368480-1202 · PAL VKO
MADE IN FINLAND
SUOMALAISTA TYÖTÄ
Benz Prelude ´83 · MercedesFord Galaxie ´61 · Honda
Mini Cooper markkinoinnin välineenä
S 280SE ´72 · Mini Cooper 3S Big ´74 ota Corona ´69 · VW 130 ´64 · Renault 4 ´74 · Toy
Tasanopeutt Oikea öljy an a a n Kkoista aritoall o lus klassikkvanho Eri kamössä an valinta
Voiteluaineen tekniikan ehdoilla etelän läm
a
Swatch
Toivosen toiveauto
Mekaanisesti ahdettu Jaguar XJR
Skootterikisat
Kertakäyttökello, josta tuli keräilykohde
ät Kovakulkuiset piikkipyör hangessa Hangossa
Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi
62
Moottori ja tekniikka puretaan talteen, alumiinit otetaan erilleen, akut toimitetaan eteenpäin ja myös renkaat irrotetaan ja kierrätetään. Seppiä ja mestareita
Eki Heikkilä
Romuihin rakastunut
N
uorena miehenä Eki Heikkilä tienasi leipänsä muun muassa remonttimiehenä Volvolla ja jonkin verran tuli ajettua kuorma-autoakin. Neljän miehen voimin purkutyö edistyy kahdenkolmen auton viikkovauhdilla. Tulevaisuus on turvattu, kun ympäristöasiat on hoidettu kuuliaisesti kuntoon, ja sukupolvenvaihdos on parasta aikaa suunnitteilla. Ensin autoremonttia oli enemmän ja purkamotoiminta oli toissijaista, mutta ajan myötä osat vaihtuivat. Auto otetaan ensin halliin sisälle ja kuivatetaan: "Kaikki nesteet, joka tippa, kuivataan pois. Polvenkorkuisesta purkamolla pyörinyt Eki Heikkilän poika Iiro, nyt jo yli kolmekymppinen mies, painaa pitkää päivää purkuhommissa isänsä rinnalla. Siinä samalla 19501970-luvun kuljetuskalusto ja alan yrittäjät Lahden lähialueilla tulivat tutuiksi. Hanomagillakin olen tässä pihalla pelannut, mutta sen ajamisessa on omat konstinsa", Heikkilä kertoo. Nykyisellään, kun takana on 40 vuotta yrittäjänä, remonttipuoli on hyvin pientä ja purkamotoiminnasta on tullut pääosa yritystoimintaa. "Silloin kun autoissa oli vielä kunnon runko, niitä korjattiinkin, mutta nyt 20 vuotta vanha menee auttamatta purkuun. Heikkilän purkamo on tunnettu laajalti maan rajojen ulkopuolella aina Siperian perukoilla ja Guineanlahden rannoilla Afrikassa asti.
että muutama vuosi sitten purkamoyrittäjä laskeskeli Koiviston Auton edustajan kanssa, että jos puretut autot pysäköitäisiin puskurit kiinni toisiinsa, letka ulottuisi koko 25 kilometrin matkan Lahdesta Vääksyyn ja vielä vähän ohikin. Tarvittaessa Heikkilä korjaa liikennöitsijän autoja vaihtamalla purkamiansa osia rikkoutuneiden tilalle. Joku on joskus nauranut talvella, kun tarvitaan vaikka tietynlaista kardaania: otan lapion käteen ja alan kaivaa lumen alta, ja sieltä se löytyy", Eki kertoilee.
Kaikki käyttöön tai kiertoon
Linja-autoliikennöitsijä Koiviston Auto on työllistänyt Heikkilää kaikkein eniten, ja busseja on tullut vuosien saatossa purettua niin paljon,
02/12
63. Purettujen kuorma-autojen runkoja menee jonkin verran maanviljelijöille peräkärryn pohjiksi nykyään, kun traktorit ovat isoja ja jaksavat vetää painavampiakin kärryjä. Purkuosien siirtelyssä Heikkilä käyttää toimintavarmaa ja helposti korjattavaa veteraani-ikäistä kalustoa. Tänä päivänä puretaan eniten 1990-luvun autoja. Rautakaupassa ei ole rakennushommien takia turhaan käyty: yksi halleista on rakennettu kuorma-auton runkojen varaan ja toisen kantavana rakenteena toimii Novartin tehtaalta tullut jykevä ylijäämäsärmä. Neljä Volvokuormaajaa avustaa Mersua laanilla: Volvon kuormaajat ovat lunastaneet paikkansa hyvänä työjuhtana. "Sitä on vielä parikymmentä metriä kasaamatta. "Kunnon lumipyryn jälkeen aamulla seitsemän paikkeilla kun aloittaa, niin puoliltapäivin on käytävät auki", Heikkilä huokaa.
Hollolan Paimelassa on jo 40 vuotta jatkunut käyttökelpoisten osien erottelu purkutuomion saaneista raskaan kaluston ajoneuvoista. Lumitöitä onkin viime talvina saanut tehdä ihan kyllästymiseen asti. "Minkä itse olen vienyt hyllyyn, löydän melko varmasti. "Isompia remontteja ei tarvi tehdä, öljyt kun muistaa tarkistaa, niin aina pelaa ja niitä pystyy joka mies ajamaan. Vuonna 1987 pajan kupeelle rakennettiin isompi halli ja pikkuhiljaa rakennuksia kertyi lisää. Kalustoa uusitaan koko ajan ja samaa tahtia vanhemmista ajokeista luovutaan", yrittäjä kertoo. "Tänne saisikin tulla ikkunanrikkomistalkoisiin kaikki ne jotka kaupungilla tekevät pahojaan täällä saisi toteuttaa itseään", Eki virnuilee. Rakenne on todella nopea pystyttää, mutta se ei ole ihan vahvimmasta päästä ja talvisin lumi onkin saatava ajoissa pois katolta", Eki kertoo. Nykyiset linja-autojen liimalasi-ikkunat on mahdotonta irrottaa ehjänä, vaan ne on lyötävä rikki. Koiviston Auton pihalta purettua siksak-rakenteista hallia on kasattu alueelle sitä mukaa, kun suojaa on tarvinnut lisää. 80-luvulla Heikkilä alkoi remontoida ja purkaa autoja kotitilansa maille perustetulla pajallaan. Purkamon isäntä muistaa tarkalleen missä mikäkin osa on. "Minkä itse olen vienyt hyllyyn, löydän melko varmasti vaikka hangen alta."
Osat on lajiteltu tarkan systeemin mukaan eri halleihin ja katoksiin alueelle. Ja onpa purkamolta haettu linja-autosta purettuja kaiteitakin, ei tosin ajoneuvoihin asennettaviksi vaan huonokuntoisille vanhuksille avuksi kotona liikkumiseen.
Teksti ja kuvat: Lea Lahti
Purkamon isäntä muistaa tarkalleen missä mikäkin osa on. Ruosteinen hevosenkenkä killuu koristeena etumaskissa, kun ikiliikkujaksi osoittautunut, maantietäkin aikanaan nähnyt romuluinen 60-lukuinen Mersu toimittaa uskollisesti nosturin virkaa. Kun auto lähtee täältä ulos ei mitään enää tipu alle", Heikkilä lupaa
Ei olla ihan samalla viivalla tässä asiassa", Heikkilä kritisoi.
Siperiaan ja Afrikkaan
Heikkilän purkamolta raskaan kaluston purkuosia kulkeutuu myös maan rajojen ulkopuolelle, kun niitä. Hän harmittelee, että purkamo-sana on ympäristöviranomaisille kuin punainen vaate: ajoneuvosta tulee ongelma heti kun se ajetaan purkamon pihaan. Mitään ei löytynyt, tontilla ei siis todistetusti ole saastunutta maata. Purkuun tulevat autot on kuivatettu mahdollisimman pian, ja jos jostakin laitteesta on jotakin tiputellut, astia on laitettu alle. Yllätyksenä tehty tutkimus maksatettiin kuitenkin purkamoyrittäjällä ja maksettavaa kertyi tuhansia euroja. "Tuntuu epäreilulta, että purkamon pihalla seisovat muutamat myytävät autot on ehdottomasti pidettävä asfalttipihalla, jonka alla on öljynerotuskaivot, mutta esimerkiksi rekka-autoja myyvän liikkeen pihalla sellaista ei vaadita. "Kun auto tulee tuota kujaa pitkin pihaan, siitä tulee oikea ympäristökranaatti, joka sottaa koko ympäröivän luonnon ja kaiken lähellään olevan, vaikka se on ihan sama auto, joka on vielä pari tuntia sitten täysin vaarattomana seissyt toisaalla", purkamonpitäjä selvittää. Öljyvahingosta tai mistään muusta ympäristöä kohtaavasta uhasta ei ole tietoakaan linja-autoasemien pihoilla tai liikennöitsijöiden talleilla, mutta
kun auto tuodaan usein vielä ajamalla purkamon pihaan, se onkin suuri ongelma ja riski. Silloin tällöin Heikkilä korjailee parempikuntoisia busseja ja myy niitä eteenpäin, esimerkiksi urheiluseuroille. Jokin aika sitten pihaan ilmestyi ryhmä, joka alkoi ottaa maanäytteitä poraamalla reikiä purkamon alueelle. rakenne on helppo purkaa ja kasata, mutta lumisina talvina on syytä huolehtia, ettei katolle kerry liikaa kuormaa.
eki Heikkilä nauttii täysillä työstään, eikä tahdo malttaa pysyä pois purkamolta edes viikonloppuisin.
Kaikkea ei kuitenkaan voi hyödyntää, niinpä jokaviikkoinen homma on myös keskimäärin 500 euroa maksavan kaatopaikkakuorman vienti. Heikkilän mielestä on hienoa, että luonnosta pidetään huolta maailmaan kun mahtuu monenlaista yrittäjää mutta joskus ylenmääräinen purkamonpitäjän kaitseminen pistää vihaksi. Myös joitakin myytäviä kuorma-autoja löytyy pihalta.
Ympäristöasiat kunnossa
Ympäristöviranomaiset ovat tasaisin väliajoin pyytäneet jotakin: purkukatosta, aitausta, sulkukaivoja tai asfalttipihaa. Sen harvan kerran, kun jotakin on päässyt lirahtamaan maahan asti, kaivinkoneella on kaivettu välittö64
mästi maat ylös ja viety kaatopaikalle jatkokäsittelyyn. Vaatimukset on toteutettu nöyrin mielin, vaikka alueella on aina oltu hyvin huolellisia ja valveutuneita ympäristöasioissa. Seppiä ja mestareita
Eki Heikkilä
Purkamon hyllyt notkuvat käyttökelpoisien osien painosta, ja isäntä tietää tarkalleen, mistä mitäkin löytyy.
SikSak-rakenTeiSTa sääsuojaa on kasattu tontille tarpeen mukaan
"Jees ja nou ovat ainoat sanat mitä englanniksi osaan", Heikkilä kertoo, mutta kielimuuri ei silti haittaa kaupantekoa. 60- ja 70-luvun autoihinkin löytyy vielä joitakin osia; moottoria ja voimansiirtoa, mutta aika vähiin sen ikäisten osat ovat jo käyneet. "Eläkkeelle en aio jäädä, tämä on minulle sopiva ja erittäin mieluinen elämäntapa. Vaikka uusi sukupolvi on ottamassa ohjat käsiin, laiskana oleminen ei houkuta Heikkilää. Muun muassa Markku Aro on lähellä sijaitsevalla Jenkkapirtillä keikalla käydessään poikennut useamman kerran irrottelemassa tarvitsemiaan osia: muun muassa pyyhkijöitä ja lampun laseja. Veteraanikuorma-autoharrastajat poikkeilevat tasaiseen tahtiin purkamolla. Heikkilällä oli itselläänkin pitkään vuosimallin 1960 Volvo, joka oli tarkoitus entisöidä. Ja onpa osia lähtenyt Hollolan Paimelasta Länsi-Afrikkaan asti, kun ghanalaiset miehet ovat olleet jo useamman kerran purkamassa tarvitsemiaan osia. Eri maiden edustajat ovat tulleet tutuksi vuosien myötä. "Kerran haettiin Helsinkiin teatteriin ratteja, kojetauluja ja penkkejä, joista rakennettiin näyttämölle sopivia lavasteita."
molla romutettu, vaan ne on myyty eteenpäin entisöitäväksi. "Bändin pojat nukkui autossa ja Aro vaihtoi osia bussiin", Eki kertoo. Vaikkei lauantaina olisi pakko tulla työmaalle, mieli palaa romujen pariin ja tänne on päästävä edes muutamaksi tunniksi", purkamoyrittäjä kertoilee ja jatkaa hymyssä suin: "Kyllä sitä pitää kai olla vähän romuihin rakastunut, jos tätä haluaa työkseen tehdä."
Veteraanikaluston osiakin on vielä
Ajamalla tuotuja tai kunnostuskelpoisen oloisia vanhempia ajoneuvoja ei ole turhaan Heikkilän purka-
muuTamia menneiden vuosikymmenten hyttejä odottelee vielä oikeaa ostajaa, mutta Lahden Liikenteen linja numero kakkonen on päässyt jo lopulliselle päätepysäkilleen, jossa saa vielä jonkin aikaa toimittaa varaston virkaa. haetaan Venäjälle, Siperian perukoille Jakutskiin, Itä-Euroopan ja Aasian rajalle Georgiaan sekä myös Syyriaan ja Irakiin. "Jotkut teknilliset sanat ovat tulleet tutuksi, siitä on apua, ja elekielellä selvitetään loput", Eki hymyilee. Kymmenen omistusvuoden jälkeen oli kuitenkin pakko myöntää, että aika ei riitä entisöintiin joten hän myi Volvon pois. Varaosakirjoista katsotaan kuvia ja niiden perusteella tutkitaan löytyykö purkamolta sopivia osia. kuHmuinen ja kulahtanut tähtikeula nostureineen kuuluu purkamon pitkäaikaisiin uskollisiin apulaisiin ja suorittaa romun kuormausta lähes päivittäin.
Heikkilän mielestä on hienoa, että luonnosta pidetään huolta, mutta joskus ylenmääräinen purkamonpitäjän kaitseminen pistää vihaksi.
65. "Kaikenlaisia rekvisiitan hakijoita täällä on käynyt myös", hän lisää. Heikkilän purkamolta haetaan silloin tällöin osia myös keikkabusseihin
Veturin juuret juontavat 1960-luvun puoliväliin, mutta väritykseltään se edustaa palvelusaikansa loppupuolta, 1990-lukua. 150 vuotta on kulunut näistä päivistä ja tekniikka on kehittynyt melkolailla. Junan keulillä hömisee Dr13-dieselveturi. Kun Walter Ahlström kuoli, tämä vain neljä vuotta vanha vaunu myytiin valtiolle ja se toimi edustuskäytössä aina 1990-luvulle asti. Lisätietoa juhlajunasta löytyy osoitteesta www.vr150.fi
66. Kun kulkee junan päästä päähän, on pakko
Nimi muistuttaa menneestä
Juhlajunan nimi ei suinkaan ole sattumalta valittu. "Vaunut palautettiin alkuperäisasuunsa ja monen vaunun kunnostamisessa jouduttiin menemään rakenteisiin asti. Rautatiemuseon johtaja Matti Bergström kiittelee upeaa lopputulosta. Valtteri-nimi periytyy junan salonkivaunun alkuperäiseltä omistajalta, Walter Ahlströmiltä (18751931). Työtä oli paljon." Onneksi sopiva joukko taitavia ammattilaisia, muun muassa puuseppiä ja konservaattoreita, lähti mukaan projektiin. Juhlavuoden odotuksessa kalustoa aloitettiin kunnostamaan suuren ammattilaisjoukon voimin. Kalusto on valittu oivallisesti aikakaudelta, joka on jäänyt monen nostalgiaharrastajan mieleen rautateiden kulta-aikana. Rekkaparkki
Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia
Juhlavaa matkantekoa
H
elsingin ja Hämeenlinnan välinen junaliikenne alkoi 17.3.1862. Paluumatkalle lähdettiin heti seuraavana päivänä ja alamäkeen ajettaessa reissu heitettiin kymmenen minuuttia joutuisammin. Hän oli merkittävä tekijä suomalaisessa teollisuudessa ja rakennutti ainoana suomalaisena yksityishenkilönä itselleen salonkivaunun. Perinteisempää ja suurelle yleisölle tutumpaa matkantekotapaa puolestaan edustavat 1940-lukuinen kolmannen luokan matkustajavaunu sekä kaksi toisen luokan vaunua 1950- ja 1970-luvuilta. Perinteitä kunnioittava Valtteri-juna on koostettu läpikotaisin kunnostetusta kalustosta ja työn jälki on ensiluokkaista.
ihastella työn jälkeä kerta toisensa jälkeen. Nelivaunuisen juhlajunan kalusto polveutuu 1900-luvun eri vuosikymmeniltä. Heidän panoksensa todella näkyy lopputuloksessa. Nyt yleisöllä on mahdollisuus päästä tutustumaan salonkivaunuun ja junan muuhun kalustoon juhlavuoden 2012 aikana eri puolilla Suomea järjestettävissä tapahtumissa. Vanhin vaunuyksilö on 1920-luvulta peräisin oleva ylellinen salonkivaunu. VR:n juhlajuna Valtteri ei kuvasta alkuvuosien tekniikkaa, muttei sen puoleen moderniakaan tyylisuuntaa. Tuohon aikaan matkantekoon rataverkon päästä toiseen kesti viisi tuntia. Kunnostus suoritettiin VR:n Pieksämäen konepajalla ja Suomen Rautatiemuseossa Hyvinkäällä. Silti kalusto ei vaikuta "liian" uudelta ja suoraan pajalta tulleelta, vaan jonkinlainen vanha leima huokuu ympärillä.
Perinteisin menoin
VR Groupin tekninen johtaja Markku Pesonen kertoo, että perinnejunaprojekti käynnistettiin jo vuosia sitten. Veturi on varustettu moderneilla kulunvalvontalaitteilla, joten sillä voidaan liikennöidä kaikilla Suomen rataosuuksilla.
VR julkisti 150-vuotisen taipaleensa kunniaksi juhlajunan, joka lämmittää varmasti vanhoja koneita harrastavien mieltä
Mobilia Palkitsi bussikirjaN Tieliikennehistorian Mobiliapalkinto jaetaan joka toinen vuosi Mobilia-säätiön toimesta. Vanhat Koneet -lehden lukijoille yrityksen tekee mielenkiintoiseksi tuotevalikoimaan kuuluvat nostalgisten mallien mukaan valmistetut puutraktorit. Teoksen mainittiin täyttävän linja-autohistorian dokumentoinnissa olleen aukon ja toimivan suurenmoisena hakuteoksena mainitun aikakauden linja-autoliikenteestä kiinnostuneille. Kyseinen palkinto jaetaan henkilölle, joka on julkaissut elokuun 2009 jälkeen paperi- tai sähköisessä muodossa toimitetun teoksen tieliikenteen alalta. Tapahtuma alkaa lauantaina 24.3. Lisäksi puuseppä Kangas tekee tilauksesta yksittäiskappaleita muistakin malleista asiakkaan toivomusten mukaan. Myös Vanhat Koneet haluaa onnitella teoksen suurella vaivalla koostanutta kolmikkoa saavutuksesta! Vetku tasaa jälleeN keVätPäiVää Veteraanikuorma-Autoseura Ry:n Kevätpäiväntasaus 2012 järjestetään 24.-25.3. klo 8.00 Hämeenlinnan torilla. Zetor 25, Valmet 20, harmaa Ferguson, Fordson Major ja Dexta, Massey-Ferguson 35 ja Nuffield. Lisäksi valikoimiin kuuluu vanhoja autoja, kuorma-autoja, linjureita ja monta muuta entisaikojen toivelelua. vetku.fi
JuhlaJunassa on tunnelmaa. Näitä muistoja herättäviä puutöitä on mahdollista hankkia tänäkin päivänä ja repertuaariin kuuluvat mm. Tuomaristo kiitti valinnassaan muun muassa upeaa ja suurella vaivalla hankittua kuvamateriaalia, kunnianhimoista arkistotyötä ja tarkkaa tietosisältöä. Suomen Linja-autohistoriallisen Seuran kustantaman kirjan ovat tehneet Jorma Rajasalo, Timo Lehtonen ja Hannu Laitinen. nyt niitä on jälleen saatavana kotimaisena tuotantona.
02/12
67. Tarkemmat kellonajat, kuljettava reitti sekä muita lisätietoja tapahtumasta on koottu Vetkun nettisivuille osoitteeseen www. Wärkkäriin voi tutustua osoitteessa www.netikka.net/warkkari/
tämänkaltaiset traktorit ovat ehkä tuttuja lapsuudestasi. Tällöin torille kokoontuu näyttävä kokoelma veteraanikuorma-autoja, joiden yhteislähtö matkalle tapahtuu kello 9.15. ulkoisesti voi nauttia nostalgisen dieselveturin punaista ja kermaa hehkuvasta värityksestä sekä ruskeiden puuvaunujen hillitystä charmista. 4 000 euron arvoinen palkinto jaettiin jälleen tänä vuonna, tammikuun viimeisenä päivänä. sisätiloissa on sekä loisteliasta, että tavallisempaa matkanteon tunnelmaa.
Traktoreita kuin silloin ennen
Etelä-Pohjanmaalla, Kortesjärven Ylikosken kylässä toimii puuseppä Olli Kankaan ja keraamikko Tuija Kankaan yhteinen yritys, Wärkkäri. Reitti kulkee Iittalan ja Toijalan kautta Valkeakoskelle. Vastaavanlaisiahan on aikanaan kuoriutunut varmasti monesta joululahjakääröstä isien tekemänä. Tänä vuonna lautakunta puheenjohtajanaan filosofian tohtori Marko Tikka valitsi voittajaksi kuuden teoksen joukosta kirjan nimeltä Pula-ajan bussit 19451956
Päijät-Hämeen Rompemarkkinat, Jokimaan ravirata, Lahti 19.-20.5. Ennakkovarauksia ei kuitenkaan oteta vastaan. 25 mm leveää nauhaa on rullassa 3,6 metriä ja saatavuutta voi kysellä Savo Powerilta, yhteystiedot www.savopower.fi
Romu liikkuu Lohjalla
Lohjalla romu vaihtaa omistajaa, kun 22. Winter Swap Meet, Tampere huhTikuu 7.-8.4. Temmeksen kevätmarkkinat, vanha Shell, Temmes 19.5. Mikkelin Mobilistien rompetori, vanha Shell, Otava Toukokuu 1.5. Pienoisrautatietreffit, Suomen Rautatiemuseo, Hyvinkää 20.5. Ferguson-päivä, Suomen Rautatiemuseo, Hyvinkää 26.7. Ai juu, lämpötiloja tietysti. Lähetä tiedot osoitteeseen toimitus@vanhatkoneet.fi tai faksaa 06-2810 112. Eipä tule äkkiseltään mieleen enää mitään muuta, mitä sen pitäisi kestää. Vapunpäivän rompetori, Lieto 5.-6.5. Sirpistä Puimuriin, Isokyrö puuTTuuko TapahTumasi lisTasTa. 68
sPC-korJausteiPPi ominaisuuksilla voi paikata käytännössä lähes kaikki yllättävät ilma- ja nestevuodot koneen rööristössä.
Matka jatkuu teipaten
Kun letkurikko sattuu kohdalle, se sattuu yleensä aivan jossain muualla kuin kotitallilla tai korjaamon pihassa. HEINÄKUU 14.7. SPC-teippi kuulostaa siis todella lupaavalta keinolta minkä tahansa ilma- tai nesteletkun pikakorjaukseen. Suur-Jämsän Perinnepäivät & Ajot, Jämsä 14.-17.6. Classic Motor Show, Lahti 7.5. Lohjan rompetori, Tanhuhovi, Lohja 9.-10.6. Taustapaperi poistetaan ja nauha venytetään vähintään kaksinkertaiseksi. Avoimet Ovet Antin Automuseolla, Vesivehmaa 8.4. Panssarimuseon Kewätsawustus, Panssarimuseo, Parola 1.5. Ja sitten ei muuta kuin sitä paljon puhuttua kovaa ajoa. TapahTumia
maaliskuu 25.3. Old Toy Swap, Helsinki 31.3. Pieni teippirulla voi pelastaa äkisti katkenneen matkan.
O
n taas aika ottaa kalusto esille talvilevolta tai vaihtoehtoisesti jatkaa ympärivuotista käyttöä. Tämän jälkeen teippi vedetään mahdollisimman tiukalle paikattavan kohdan ympärille ja lopuksi varmistetaan parilla lisäkierroksella. Tien penkalla sitten ihmetellään ja muistellaan hyviä niksejä tilanteen ja letkun korjaamiseksi kenttäoloissa. Rompetori, Auran Nuorisotalo, Aura kEsÄkuu 3.6. Itsevulkanoituva ihmeteippi on normaalista poiketen silikonia jonka luvataan kestävän polttoainetta, öljyjä, happoja, emäksiä liuottimia, suolavettä, tiesuolaa, UV-säteitä ja liimoja. Savo Power-niminen autoilutuotteita maahantuova yritys tarjoaa valikoimistaan
SPC-korjausteippiä. Ilmoita harrastetapahtumasi maksuttomaan tapahtumakalenteriin. Wanhat Wehkeettapahtuma ja rompetori, Lempyyn Seurantalo, Suonenjoki 19.5 Roinamarkkinat, Auto- ja moottorimuseo, Vaasa 19.-20.5. Masiinatorstai, Perinnekylä, Virrat 28.-29.7. -65-+260°C on vaihteluväli, jolla teippi tepsii, eli melko huoletta voi olla tälläkin puolella. Olisihan tähän tietysti tarjolla ihan toimivakin ratkaisu. Tapahtuma on yleisölle avoinna 9.00-15.00, mutta myyjät päästetään alueelle luonnollisesti jo aamutuimaan, klo 6.00. Myyntipaikkojen hinnat alkavat 20 eurosta, alueelle on ilmainen sisäänpääsy mutta pysäköinnistä veloitetaan 2 euroa autolta.
Harrastukseen liittyvän tavaran myyjät toivotetaan tervetulleeksi, mutta auto- ja moottoriharrastukseen liittymättömän tavaran myymisestä on sovittava etukäteen. Tartuntapohjan materiaali voi olla kumia, metallia, komposiittia tai kuitua.
Käyttö on yksinkertaista. Kiteen Keikka-kokoontumisajo, Veteraanikuorma-autoseura Ry. Perinteinen Olarin VW & Vintage-Rompetori, Espoo 21.4. Teippi tarttuu kylmille, kuumille ja kosteille pinnoille. Autohistoriallinen Seura r.y:n järjestämä rompetori ottaa paikkansa lauantaina 9.6.2012. Tiedusteluita aiheen tiimoilta voi suorittaa Kenneth Lemströmiltä, jonka tavoittaa numerosta 050 320 8484 tai (019) 343 149.. Masiina Meeting, Työtehoseuran parkkipaikka, Rajamäki 9.6. Olavi Sallinen -palkinnon jako Vehoniemen Automuseolla 12.5. Oli niin tai näin, vanhojen koneiden kanssa saattaa törmätä sellaiseenkin yllätykseen, kuin nafta- tai vesiletkun halkeamiseen haperouttaan
Myös toimituksessakin ollaan korvat höröllään kaikkiin vihjeisiin liittyivätpä ne tähän kompressoriin tai johonkin muuhunkin laitteeseen. Lukijoiden laitteet
KompressoriN rakenne on simppeli: jouset on kiinnitetty suoraan ilmasäiliöön, akseli on tosin jo lähtenyt omille teilleen.
Puhuri Itävallasta
Tunnetko taustaa. Kuka näitä Steyrin moottorilla varustettuja kompressoreja toi Suomeen ja oliko laite kovinkin yleinen. Neljästä sylinteristä puolet pumppaa ilmaa säiliöihin loppujen toimiessa voimanlähteenä.
02/12
69. Ota yhteyttä: Kosti Vihinen 040 5880 368 tai toimitus@vanhatkoneet.fi
Tunnetko kuvissa esiintyvää, akselinsa jo menettänyttä Ochnerin kompressorivaunua paremmin kuin sen omistaja tai toimituksen tietolähteet. Jos tunnet Ochnerin taustaa, koneen omistaja Kosti Vihinen kuulisi siitä mieluusti lisää. Kompressorin omistaja olisi lukijoiden kanssa kiinnostunut kuulemaan koneensa taustoja. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko
NelipyTTyiseN moottorin kylkeen on valettu tuttu steyrin logo joka ei kaivanne selityksiä
Yksi Talvitiepäivien kansaa liikuttavista ohjelmanumeroista ovat työnäytökset, joissa pääsee seuraamaan koneedustajien tuotteita jos ei nyt ihan tositoimissa, niin lumielementissä kuitenkin. Tällä perusteella voisikin heittää palloa Tieyhdistyksen suuntaan: miten olisi laajempi työnäytös usean veteraanikoneen voimin tulevina Talvitiepäivinä?
SiSun omistaja Erkki Väisänen valmistautuu aurausnäytökseen. Ennen se oli keskeltä halki ja lumet lennossa sivuille!
70. Epäviralliset historian kirjat kertovat, että päivän kokemuksia ja ehkä lämmikettäkin jaettiin illalla uutuuttaan hohtavassa hotelli Tornissa. Tampereella Maailmanpankki-Sisun keulille oli kiinnitetty Vaasassa valmistettu
komea Ajax-kärkiaura vuodelta 1982. Viereen kipuaa tienhoitokoneiden kehittelijänä kunnostautunut Jaakko Kuoppala.
nyKyään lumi aurataan pääsääntöisesti vain oikealle pientareelle. Talvitiepäivillä nähtiin uusien tienhoitokoneiden seassa pirteä
poikkeus. Valitettavasti Sisulla suoritettu aurausnäytös oli nopeasti ohi. Kyseessä on talvitienhoidon ajankohtaisia asioita ja tietenkin kunnossapitokalustoa esittelevä, yleisöllekin avoin ammattilaistapahtuma. Työnäytökset ovat Talvitiepäivien perinteisintä antia, sillä koko tapahtuma sai alkunsa näistä esittelyistä. Tämän vuoden työnäytöksissä menneistä vuosista oli muistuttamassa lehtemme numerosta 2/2010 tuttu laite, Sisu K-148 SP/4200 '66 omistaja-kuljettajanaan Erkki Väisänen Toivakasta. Maailmanpankki-Sisu latasi lumet sivuun keulallaan Ajax-kärkiaura.
S
uomen Tieyhdistyksen järjestämä Talvitiepäivät järjestettiin helmikuussa Tampereella. Menneen talven lumenluoja
Teksti ja kuvat: Harri Onnila
Tampere, 15.16.2. Moni olisi mielellään nähnyt Sisun ahke-
roivan hieman pidempäänkin. Ensimmäiset Talvitiepäivät järjestettiin vuonna 1933 Helsingin edustalla meren jäällä. Erkin pöllyttäessä lunta Sisullaan oli yleisön huomio taattu
halk. kappaleelle 250 mm, Karan läpivienti 27 mm, Moottori 750 W / 230 V / 380 V / 115 - 1620 rpm, Paino 161 kg.
Tilaa ennen 30.4 ja saat 6-terän teräsetin ilmaiseksi mukaan. Arvo: 85
Säteisporakone Nova 16RF
Hyvä hinta / laatusuhde. Moottori 550 W / 230 V Nopeusalue 5 kpl / 570 - 2480 rpm, Kara MK2 - Istukka 16 mm, Paino 62 kg.
Tilaa ennen 30.4 ja maksamme rahdista 50%!
1450
Jalusta on lisävaruste :
sis. 06-4387 313, 06-4333 888, 0400-666 076 www.koneita.com · dante@japo.fi · Myymälä: Ma-pe klo 08.00-17.00
www.vanhatkoneet.fi
www.facebook.com/vanhatkoneet. Kärkiväli 700 mm, Maks. alv
220
345
sis. alv
345
sis. 230 V / Virta-alue 20 - 50 A, Leikkausvahvuus 15 mm Kuormitettavuus 60 % = 50 A, Paino 8,6 kg
Tämän lehden lukijoille erikoistarjous: tilaa ennen 30.4 ja toimitamme rahtivapaasti.
Metallisorvi Nova 25L
Huipputarkka, erittäin laadukas metallisorvi. alv
Ilmakompressori Nova 3007
Moottori 2,2 kW / 230V, Paine 8 bar, Ilman tuotto 220 l / min, Säiliö 40 l, Paino 36 kg.
Tilaa ennen 30.4 ja saat rahtivapaasti!
Uranus-Tuonti Oy
Alanurmontie 128, 62100 Lapua Puh. WWW.KONEITA.COM
Plasmaleikkuri Nova PL-50
495
sis. alv
Suomen eniten myyty plasmaleikkuri
toverini traktori edustaa ilmajäähdytettyjen osastoa. hänen toinen traktorinsa, Belarus, on hieman kärsineestä ulkoasusta ja suurista väljyyksistään huolimatta edelleen täysin käyttökunnossa ja välillä jopa ihan oikeissa töissäkin. Ohessa joitakin kuvia kotimaan vanhoista traktoreista, joista moni on jo siirtynyt työn uurastuksesta unholaan tai eläkepäiville mutta vielä moni sitkeä yksilö jatkaa töitä siinä tarkoituksessa mihin ne on aikanaan kehitetty.
teksti ja kuvat: Joona Hamm rautapyörä-Fordson oli seisonut tällä metsäpaikallaan jo niin pitkään, että iloinen keltasirkku oli ehtinyt rakentaa rautapyörän puolien väliin oman pesän, joka tosin oli jo hylätty aikapäiviä sitten. 72
1950-luvun Fiat 25r diesel kurkistelee kärsivästi jo aikaa sitten romahtaneen ladon seinälautojen välistä. kukakohan näitä on suomessa valmistanut aikanaan. allekirjoittanut pääsi tyyppäämään juuri korjattua deutzin ohjausta. nyt on asia taas toisinpäin. Pian niitä laivattiin Suomeenkin. vastapainokaivuri on varustettu niin suurella määrällä rautaa, että siitä on jo vaikea tunnistaa, mitä traktorimerkkiä on käytetty alustana.. allekirjoittanutkin on päässyt tällä kurvailemaan.
Rauhassa ruostuvat
eräs tuttavani tarjosi minulle tällaista lasikuituista traktorin hyttiä, jossa ei ollut ovia vaan käynti tapahtui takaosasta. torivetäjät Moot
Ensimmäiset moottorivetäjät eli traktorit valmistuivat 1800-luvun puolivälin jälkeen ja niissä oli höyrykone voimanlähteenä. en ottanut, kun en silloin tarvinnut mukamas
tällä keskisuomalaisella tontilla vietti eläkepäiviään jopa kaksi tanaa. kesä ja kärpäset ja Ford 5000.
02/12
73. näin urkeni tanan tulevaisuus jätebisneksen äärelle. tanan historia alkaa 60-luvun lopusta, jolloin nuori yrittäjä ja keksijä ideoi kaatopaikkajyrän, joka oli valmetin traktorista ja varustettu kumirenkain. Massey - Ferguson tekee tuttavuutta sinisen lättähatun kanssa jossain pieksämäen seutuvilla. ensimmäinen oikea kahdella täysileveällä terästelalla varustettu kaatopaikkajyrä valmistettiin hannoverin messuille vuonna 1971, minkä jälkeen se myytiin saksalaisille. kovin ryhdikkään ja kovakuntoisen oloinen Massey harris vuosikymmenien takaa seisoi hyljättynä metsän reunaan satakuntalaisella palstalla.
siellä missä jussipaitaiset miehet teroittelee puukkojaan, maatuu myös palaneen kyläsahan tontilla tämä jo unholaan jäänyt Fordin tuotos kaikkine alkeellisine nostureineen.
Fordinsininen dexta lymyilee pajukossa tulevaisuuden ankeita aikoja varten.
pala suomalaisen teknologian alkumetrejä
SuoMalaISISSa nostalgisimpia muistoja herättää tietysti Caravelle, jollaisella Finnairkin operoi 1980luvun alkuvuosiin. Kun kaikki muut kilpailijat alkavat vähitellen valmistella kutsuvieraslistoja lähestyviä satavuotisjuhliaan varten, perustettiin Airbus Industrie niinkin äskettäin kuin 1970. Airbusin tontilla olevista koneista vain yksi on suoraan samannimisen yhtiön valmistama, muiden takana ovat myöhemmin siihen sulautetut
Super Caravellelle seuraa pitää toinen Super, kenttätyöstä eläköitynyt Major. Samalla tontilla toimii myös Ailes Anciennes
-yhdistyksen pyörittämä samanniminen sotilaslentokonemuseo. Sen kymmenien koneiden kokoelma on standardisoitua ilmailumuseotavaraa: Mirageja, MiGejä, Cessnoja sekä amerikkalaisia massoittain valmistettuja sotilaskoneita kuten Super Sabreja. Saksan, Englannin ja Ranskan valtioiden sopimuksesta syntynyt yhteisyritys perustettiin kehittämään eurooppalaista 300-paikkaista matkustajalentoko-
M
netta, joka tosin saatiin markkinoille 226-paikkaisena vuonna 1974. Ajan lyhyestä historiasta johtuen yrityksen valmistamien konetyyppien määräkään ei ole ehtinyt kasvamaan vielä täysimittaisen ilmailumuseon tonttia täyttäväksi.
Neljän koneen museo
Airbusin Heritage-kokoelma on avoinna yleisölle, mutta alueelle pääsystä pitää sopia etukäteen sähköpostitse tai puhelimitse. Ranskan ilmailupääkaupungista löytyy myös kenties maailman pienin isojen lentokoneiden museo.
aailman suurimman lentokonevalmistajan tittelistä Boeingin kanssa rinta rinnan kilpaileva Airbus on selvästi nuorin alansa yritys. Suomalaisittain kiinnostavaa kalustoakin löytyy esimerkiksi Saab J350E Drakenin muodossa. IlMaIlu yhdISTykSen puolella sotilaskoneiden keskellä pönöttää airbusin vanha kuljetuskone Super Guppy.
74. näihin ei valitettavasti päässyt sisään.
Eurooppalaisin siivin
Teksti ja kuvat: Arttu Toivonen
Airbus Heritage -kokoelma, Toulouse, Ranska
Jos kesän lomamatkalla satut Midi-Pyreneesin alueen suurimpaan kaupunkiin Toulouseen, et voi välttää huomaamasta mistä alue tunnetaan
tehtaat. Muuten varsin tavanomainen kaksimoottorinen, laajarunkoinen lomasukkula on epätyypillisesti modifioitu paljastamaan rakennettaan normaaleja ilmailumuseokäytäntöjä enemmän. Ehkä 8 000 euron hintaisille lentolipuille sitten oli vastinetta tarjolla?
aIrbuS a300b:n sisustus poikkeaa normaalista turistiversiosta. Airbus Heritage -kokoelman kat02/12
sastamisen jälkeen voi viettää aikaa sotilaskoneiden historian parissa, tai piipahtaa tarjolla olevalla puolentoista tunnin kierroksella, jossa päästään näkemään tehdasta ja sen oheistoimintoja laajemmin. nappuloita, kytkimiä ja mittareita on yhteensä 500 kpl, selvästi enemmän kuin tavanomaisissa koneissa. lattian läpi näkyy rahtiruuma sekä pituussuunnassa kulkevat ohjausvaijerit. Opastetulla kierroksella myös koneen ohjaamon nappulaviidakkoon tulee helposti selvyyttä, sillä opas näyttää erikseen ohjattavilla valoilla kojetaulusta kontrollikokonaisuudet radiolaitteista suunnistusvälineisiin sekä autopilotin ohjaukseen asti. kojelaudan yläpuolelta voi hahmottaa kaksi tuulilasia, joista toinen vedettiin piiloon nousun ja laskun ajaksi kun koneen keulaa taitettiin alas.
75. Matkustamo on tämän päivän kriteereillä arkisen ja aavistuksen tylsän näköinen, mutta Yannick mehustaa mielikuvitusta kertomalla Concordelentoemäntien virkapuvuista sekä matkustamon etuseinän nyt pimeästä mittarista, joka kertoi lentokoneen nopeuden. Matkustamoon pääsee kuitenkin vapaasti jopa istumaan. Penkinpäälliset tosin ovat turisti- ja jäätelötötteröystävällistä mallia, mutta Concorde-tunnelmaan pääsee silti. Mutta kahteen muuhun koneeseen pääsee opastetulla kierroksella sisään, ja kumpikin tarjoaa harvinaista nähtävää tavalliselle talliaiselle. Ensin oppaana toimiva Yannick Pressicaud kaivaa avainnipun taskustaan, napsauttaa jälkiasenteisen munalukon auki ja ohjaa vieraan avaamaan Concorden oven. Matkustamon puolella opettavainen linja jatkuu, sillä koneen lattia on korvattu paksuilla lexan-levyillä, joiden läpi pääsee näkemään sekä koneen rahtitilan, lattian alla risteilevät tukirakenteet että ennen kaikkea ohjausvaijerit, joiden varassa suuriakin matkustajakoneita ohjastettiin ennen tietokoneaikaa ja fly-by-wire-koneita. eristeet, runkorakenteet, sähköjohdot ja ilmastointijärjestelmät on jätetty näkyviin pleksien taakse. Tilalla oleva pleksiseinä paljastaa koneen alumiinisen, puolikuorirakenteisen runkokehikon, lämpö- ja äänieristeet sekä joka puolella risteilevät sähköjohtokimput. VIIMeInen lentänyt ranskalainen Concorde lepää nyt Toulousessa, missä se on rakennettukin. Ovesta sisään saavuttaessa ensimmäisenä huomio kiinnittyy verhouspaneelien puutteeseen. Concorden tapauksessa vain pitkä avioniikkalaitehyllystö jättää puolet ohjaamon sisällöstä enemmän kuin arvailujen varaan. Näihin ei kumpaankaan ole sisäänpääsyä, tosin ainakin vanhemman sukupolven etelänmatkalaisille molemmat ovat tuttuja muun muassa Finnairin väreissä. Ohjaamoon pääsy on rajoitettu pleksiseinällä, mutta sinnekin voi kurkistaa. Lomamatkan suunnittelu kannattaa aloittaa osoitteesta www.taxiway.fr.
ConCorden ohjaamo säväyttää jopa lentokonetekniikkaa tuntevia. Sisään pääsee tutustumaan opaskierroksilla.
Luurankokone kaapissa
Neljäs Heritage-kokoelman koneista on ensimmäinen Airbus-nimellä valmistettu laite, malliltaan A300B. Ulkoilmamuseossa on esillä kaksi Sud Aviationin valmistamaa Caravellea, joista toinen on vieläpä 10B3 Super Caravelle
Täyttä asiaa!
1
AlAn johtAvA AMMAttileht i!
10
12002
740019-1202 · PAL VKO 2012-16
6 414887 400190
RaSKaS KaluStO 2/2012 Minna Ojalan Sca nia R420 · KOeajOSSa Renault Mid luM · PitKä KeiKKa SiPeRiaan · cuS tOM: Kiviniityn vOlvO FH
16.2.2012 16:59:22
2/2012 · Hinta 7,90 · www.RaSK
aSKaluStO.Fi
Pitk keikkä a: er
ikoisk u syvällljetus Siperi e aan
Ollin Soran maansiirtoväki siirtyy talveksi tienhoitohommiin
Kelin kesyttäjät
Elementissään
Minna Ojala toteuttaa lapsuuden haavettaan oman Scanian ratissa
Hyvinkääläisyritys tarjoaa joustoa ja ripeää palvelua
Homma hanskassa!
Tekniikkaa
Katsauksessa uusien kuormaautojen vaihteistot
Suojelukohteen paalutustyössä riitti ratkaistavia ongelmia
Haastava työmaa
Koeajossa Renault Midlum -jake luauto
www.raskaskalusto.fi
käyttö- ja huoltoosat. Istuimet kuin uudet, pölykapselit + koristev. Myydään yhteishintaan, h. Valtra VM353CM. Tee tarjous, h. 130 , 050-3676080, Kuusankoski
129762
Lada 1200 L 2 kpl purettuna täydelliset moottorit vaihdelaatikoilla. Hyvät, ei kuluta öljyä. hinta yhteensä, h. Valmet 702/703/712, MF 520/525 combine, MF Perkins A4, 236, 040-5282691, Jyväskylä Massey Ferguson -67 Hyvät jääketjut ja takalana. Tee tarjous, 050-4121193, Kuopio Käyttöohje- ja varaosakirjat Käyttöohjeet. venemoottori, osina 100 euroa, 040-5420839, Vaajakoski Moottorisahat 50-60 luvulta Clinton -55, McCulloch -44, Pioneer 1150, Stihl -10. Käyttöohjekirja ym. Kaikista puuttuu osia. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi
77. Hinta 10euroa/kpl. 0400 685 235
02/12
Konehuolto T. Korjausoppaita mm. Kejetaulut, tuulilasit, konepellit. 2tahtinen paikallismoottori, 150 euroa. Parin hinta 73 euroa, h. 3800 , 040-5131946, 050-5225254, Lohja Moottoreita DKW 2syl. Zetor, IH, MF, Leyland, Ford, CaseIH, DB.
OHJEKIRJOJA
WWW.OHJEKIRJA.ORG
040-4144 700 Tiedustelut ja tilaukset
Valmet 361/565/500 sivupelti Peltivalmiiina. Hyvä peli, moottori on 3.3. 3500 , 0500-949064, Mikkeli 129220 Vanhojen Kuorma-autojen merkkejä Sisu, Bedford, Super ja Volvo Diesel. Markkinat
Osta ja myy kalustoa
Myydään
Bedford EJM2B (TK) aj. Voin vaihtaa Raket -80 sahaan, punainen 70-luvulta. Hammaspyörä on 18 hampainen ja kiinnitettynä kahdella pultilla, joten irroitettavissa, h. Soitot klo 17 jälkeen, h. Seissyt vuosia tallissa. 800 , 0500-163108, Alavus 129765 Michigan 35 pyöräkuormaaja Käyttökuntoinen ja toimiva, h. Museotarkastettu 22.1.2008. Varaosakirjat. Kippilava, vanerilaidat, lisälaidat. Valmet: 702, 7025, 7025-4, 1102, 1502. 12-14 hv venemoottori 600 euroa. Lähes uudenveroinen auto. 10 , 040-7072947, Karvia 129739 Renault 18 diesel farmari -81 Vähän ajettu, 1-omistaja. Olympia 2syl. 40000 km, toiselta omistajalta, ajettu vain 40 tkm. 200 , 050-4141193, Kuopio
traktoreihin ja puimureihin.
Myös ruotsinkielisiä. 7500 , 040-5702336, Teuva 129596
Bosch BA1-tyyppinen laukaisumagneetto Varustettu sytytksen säädöllä ja antaa kipinän hammasrattaan päästä pyöritettäessä vastapäivään. 200 , 0400587155, Ilmajoki JAP Clifford sarvitraktori 40-luvulta, h. Voin vaihtaa johonkin harrastepeliin. Wikström 2syl. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto · Puh. Museotarkastajan huomautus: "Autolla on ajettu vain 34600 km ja se on erittäin hyvässä alkuperäiskunnossa". 165 hytillä ja uusi kytkin. Vähällä työllä MR-rekisteriin. santeri@netti.fi, h. Omamassa 3500 kg, kantavuus 5100 kg. 38 , 040-5193472, Lappeenranta 129763
Tosimiesten metalliset pienoismallit!
Traktoreita kaikkia kokoja: 1:16, 1:32, 1:43, 1:87 FORDSON Power Major massey ferguson 65 nuffield Universal Four
alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet
Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt.
Deeren
ford Model F
KUORTIN TRAKTORI KY · TOIMITUKSET KOKO SUOMEEN · PUH
Etupaino 1 kpl. 695 Eur/hlö
Kun muutat,
HOLLANNIN
Meillä hyvä valikoima renkaita ja sisärenkaita myös entisöitäviin koneisiin.
KEUROIL OY
Rainer Niemelä Puh. 15 kpl 69666255, 5 kpl 67011127, 2 kpl 86021080. Varmimmin tavoitat klo 19-21, 0405565094, Halikko Pikku Valmetiin aura, äes, niittokone. Hinnat alkaen 40 euroa, 040-8669806, Vaajakoski
Traktorin renkaita 12.4x24, 12.4x28, 14.4x28, 16.9x28, 16.9x38, 18.4x38, 580/70x42, 800x38, 400/65x26.5 sekä vanteita myös kuorma-autoihin, 0443795636, 08-5453657, Tyrnävä Varaosia Zetor Zetor venttiilinjousia 80-luvulta Keskon varaosanumero. Zetor Major 4011 kiertokangenlaakerit 1288.14.ST. 014-720 264
Lisätietoja:
kerro myös meille.
Vanhat Koneet tilaajapalvelu: 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi
NDI Finland Oy
e-mail: somero@somero-trading.fi
MATKA MÄKELÄ OY
Noora Mäkiaho Puh. Ford Trader 6 moottoritiivistesarja. Tosi harrastajalle. Voimanlähteenä "nuhvi". Tee tarjous, h. Ford Custom D6 öljypohjan tiivistesarja. Lisäksi vanhanajan puhalluslamput ja messinkisiä voitelukannuja, 0400-874705, Kirkkonummi
Traktori kaivuri Rakentajalle avuksi täysin kunnossa oleva traktorikaivuri. Yhteishinta, h. Vaihto maasturiin mahdollinen, h. Hyväkuntoisia. 5000 , 0400-731588, Punkalaidun Myydään osia Nuffield osia, uusia, yleisiä. 3900 , 040-7293418, 129766
-renkaat
LÄHDE
KANSSAMME RASKAIDEN KONEIDEN NÄYTTELYYN UTRECHTIIN! 4.-10.10.2012
Matkan hinta alk. 0207-438 310
Katso matkaohjelma
www.somero-trading.fi
78
WWW.MATKAMAKELA.FI
www.vanhatkoneet.fi. ovet, syyläri, ilmakompura, turbo, ym., 0500-853897, Suolahti Traktorin osia Zetor 25 vetokoukku, Allischalmers 270 lokasuojat, Valmet 15 loki vaihdelaatikko, konepelti. Edullisesti, 045-1331818, Kankaanpää TorniVolvo 88 varaosia Esim. 120 , 040-7275633, Närvijoki Steyr 180 2 kpl sekä alkuperäinen sivuniittokone tilanpuutteen ha sairauden vuoksi. Markkinat
Osta ja myy kalustoa
Mopedit Monark ja Zundapp raatoja, ehkä 60-luvun alusta. joitain tiivisteitä + pikku sälää. Käy myös pystykoneisiin. Mörkö Majorin sylinterinkansi, öljypohja, keulan valuosia
Kuvalaari
Perinteet velvoittavat
Osa lehtemme repertuaariin kuuluvasta kalustosta on entisöity vaivoja säästelemättä upeaan alkuperäisasuunsa, kun taas toiset koneet ovat säilyneet vuosikymmeniä jopa työkäytössä uudempien rinnalla. kuvassa myös Fergu-mies Teuvo Rahkola. Tämän sivun puintikuvat lähetti Heikki Seppäkoski.
80. Onnea!
puinTipäivän jälkeen 100-sarjan Fergusonit huilaamassa komeassa rivissä. Tällä kertaa kuvalaariin valikoitui useampikin pitkäikäinen työjuhta.
Seipäällä kuivatuksen jälkeen elot puidaan vuosimallin '65 Teijo-puimakoneella, jolla työ käy kuin laulellen, kuvan lähettäjä Heikki Seppäkoski kertoo.
Heikki niittämässä satoaan '65 Massey-Fergusonilla, jonka perässä itsesitova Hercules-niittokone.
Heikki Seppäkosken valokuvat valittiin tällä kertaa tuote palkinnon arvoisiksi
kuka tuntee tarinaa näiden yksilöiden takaa?
pillaRi käy soran kimppuun nuoruuden innollla vielä nelikymppisenäkin.
02/12
81. niin kaivuri kuin puskukonekin alkavat olla jo aika lohduttoman näköisiä, mutta onhan sitä koneita tehty huonommistakin aihioista. Scania vaikuttaisi elävän uutta elämää pelastus tehtävien päättymisen jälkeen.
paloauToT ovat yksi kalustoryhmä, jossa tapaa vielä jonkin verran vanhempaakin kalustoa, etenkin säiliöautopuolella. Tuoreissa kilvissä oleva Scania 110 vaikuttaisi elävän uuden elämänsä alussa vapauduttuaan pelastustehtävistä. Hyvä niin.
näMä koneet sattuivat lukijamme kimmo virtasen matkan varrelle länsiSuomessa
kuvan lv-sarjan volvo on kuvattu joskus 40-luvulla reippaassa tukkikuormassa. olisiko peräti Bedford-alustainen harvinaisuus. kuva: Jussi nieminen.
82. kuva: Risto lientola.
Söpö ajokki-korinen bussi jatkaa taivallustaan asuntoautona. pääSeMMe useinkin lehdessämme sellaisten kuvien kimppuun jotka ovat ajalta jolloin miehet olivat rautaa ja laivat puuta. Tämäkin Zil 130 painaa vielä arkikeikkaa eestissä. Tämän hienon kuvan lähetti Risto lientola.
Idässä kaluston pitkäikäisyys johtuu hieman eri syistä kuin lännessä.
iTänaapuRin kuljetuskalustosta löytyy usein pitkäikäisiä palvelijoita tosin kyllä muista syistä kuin lännessä
menten kulkupeleille. Kyseisen arvonimen voi huoletta myöntää tälle arvokkaasti patinoituneelle telakuormaaja-pillarille.
Hämeen helmi
Vanaja 505
vedossa kun kilsikkimalli oli elämänsä rossa Vanajan Autotehtaan suo numerossa esittelyvuo a lopun. Korpelan upea Vanaja 50
Milanon veteraanit
FIAT museo
menneiden vuosikymtaan antaa arvoa myös Fiat-konsernissa malte mistavan tehän päivän suosikkeja val . Täm ma takavuosien tuotteita näy ttävä kokoel taan naapuriin on koottu
83. Ensi pailijan viikate teki tarust 5. Seuraavassa numerossa:
VANHAT KONEET 3/2012 ILMESTYY 10.5.2012
Työmyyrä
Caterpillar 955H
Soramontun sankari on se, joka jaksaa väsymättä tehdä kuormaa kuorman jälkeen
Lehtipisteissä kautta maan!
numeRo 2 isot Koneet 2/2012
Uutuuslehti!
urit Hiilikaiv vat muutta
PRO
saatossa kiinnittynyt maalatuille ja ava tuote riittää pieninäkin määrinä ustosta, öljystä ja tervasta.
Kahden keikka
2/2012 · Hinta 8,50 Eur www.isotkoneet.fi
Tilaa i tiis lehti koeen edullis uosi v 29.90/ an! hinta
12001
Tutustu ja tilaa: www.isotkoneet.fi
Malmimammutti BelAZ 75600 · Mustanmeren Hirviö Ekranoplan · Kotimaan koneet: Siltapanssari, VR:n raivausauto ja rinnekone
mammutti
Megaluokan maansiirtäjä
malmi-
Siperian Goljat: BelAZ 75600
Kotimaan koneet:
Idä n ih me lait e
Siltapanssari, raivausauto ja rinnekone
mustanmeren Hirviö
Onko se laiva vai lentokone?
740001-1201 · PAL VKO 2012-07
6 414887 400015
The Fighting "i"
Astu
Kelluva museo koneturisteille
LAivAAn