1590€ (sis. 28 Traktorit • Kuorma-autot • Maanrakennuskoneet • Tapahtumat KONEMIEHEN PALVELEVA TAVARATALO TARJOAA 745000-1402 • PAL VKO 2014-18 Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 6 414887 450003 WWW.KIERTOKANKI.COM Viipale mediat 14002 NÄMÄ KAIKKI NÄPPÄRÄSTI NETISTÄ Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 02/2014 • Hinta 8,50€ SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND Yli 200 € tilaukset rahtivapaasti! HYDRAULINEN HALKOJA ESTRE METSÄTYÖKONEET • Halkaisuvoima 7,5 t JUONTOKOURA • Halkaisupituus max. 1,07m •Nostolaitesovitteinen • Halkaisuterän säätö mekaanisesti • Lisävarusteena hydraulinen vivulla tai hydraulisesti kääntö ja vinssi • Käyttö traktorin hydrauliikalla • Paino 250 kg tai sähkömoottorilla Rahti Manner-Suomeen alk. alv) vain 100€ SOITA JA KYSY LISÄÄ! Jouni Kämäräinen • Puh 0400 651 502 Hannu Ryhänen • Puh 0400 173 787 2/2014 • Carman ABS 400 • Chevrolet-autotraktori • David Brown 25D • John Deere 3130 • Sisu A-45 • Sisu M-162 CEV • Valmet 810 VARAOSAT, TARVIKKEET, NIPPELIT JA NAPPELIT JOKA LÄHTÖÖN • Traktorin varaosat sekä vanhoihin että uusiin merkkeihin • Maatalous- ja yleistarvikkeet • Ammattitason työkalut sähkökoneista talttaan ja vasaraan • Monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majakat ja heijastimet • Lelut, pienoismallit, lahjatavarat ja paljon muuta David Brown 25D Kun hevosmies traktorin hankki Carman ABS 400 Kaivurikuskin erikoinen työkalu Ruotsista Alan moniosaaja Koneenrakentaja Esko Kurki
TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT Kestotilaus 59 90 RAUTAISTA LUETTAVAA MENNEIDEN VUOSIKYMMENIEN TYÖKONEISTA 26 TapahTumaT skoneeT • TrakToriT • kuorma-auToT • maanrakennuskoneeT • TapahTumaT re joHn Dee DeL L ’40 Mara-historiaa Terhakka apuri VERKKOKA UPASTAMME! Museoalukset siirtyvät SIIPIWIIMA Yli 200 € tilaukset rahtivapaasti! NÄMÄ KAIKKI NÄP PÄRÄSTI NETISTÄ WWW.KIERTOKAN Kaarlo Ojalan McCormick vuodelta 1924 KI.COM Vilkman 14001 SePPIä jA MeSTAreITA • Puh 020 Hartsuherra Jouko 743 9943 Purkamolta pelastettu Porsche Standard Star ´61 IN FINLAND TerärAuTAA skatu 3 • 7410 TäyTTä PerInTökone 0 IISALMI Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.fi Viipale mediat Tunnelmallista kyytiä komeasti entisöidyllä linja-autolla TYÖTÄ – MADE Viipale mediat • 01/2014 • Hinta 8,50€ PAL VKO 2014-11 170 € 250 € • LAKSELIT JA OSAT 6 414887 450003 745000-1401 13007 IN FINLAND TYÖTÄ – MADE 745000-1307 6 414887 450003 • PAL VKO 2013-51 SUOMALAISTA McCon NIVELA 10 • scania L50 Ls76 • Volvo F88 ivaja a HaudanKa ja Mestareit Massikka + sePPiäuherra ri haapakorpi nel-takakaivu Yli-hur NYT SAAT MYÖS NIVE 14,90 € 19 € Rautaista luett avaa • www.vanh atkoneet.fi Blondin 750 • sampo • scania-Vabis hienos Esimerkillisen entisöity Volvo ON Levykytkimen kytkin levy 160/97mm Tarjoushinnoin! Ristikko 30,2x92 KSELIT LUMIHOMM vanhan Unimogin voimin YTA403 A4 pulttivaroll IIN a pikku koneisiin tehonkesto 35/55 hv YTA604 A6 levykytkim ellä tehonkesto 64/10 0hv Viipale mediat Hannun KasiPari ti PITOA VOIMANSIIRTO € 45 € skoneeT • TapahTumaT model r • rottne Teräskatu 3• 74100 IISALMI• Puh 020 743 9943 Tarjoushinnoin! Lumen 1600 SUOMALAISTA NÄMÄ KAIKKI NÄPPÄRÄSTI NETISTÄ ! WWW.KIERTOKANKI.COM kerran • maanrak ennu • ara-traktorikaivu ri • John Deere uri • nuffield 10/60 n 135 + takakaiv • massey Ferguso 170 € 250 € 13008 Jukka nnen NIVELAKSELIT LUMIHOMMIIN taloon jo kolma YTA403 A4 pulttivarolla pikku koneisiin tehonkesto 35/55hv 540/1000 rpm YTA604 A6 levykytkimellä tehonkesto 64/100hv 540/1000 rpm Yli 200 €:n tilaukset rahtivapaasti! TEHOKKAAT LED-V ALOT Lumen 900 18,50 SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND ld tuli NYT SAAT MYÖS NIVELAKSELIT JA OSAT VERKKOKAUPASTAMME! Välilän Nuffie • kuorma-a uToT TVH-Fordson varaosat sekä vanho TARJOAA ihin että uusiin merk • Maatalous- ja yleist keihin arvikkeet • Ammattitason työka lut sähkökoneista • Monipuoliset autotalttaan ja vasaraan , maala Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 08/2013 • Hinta 8,50€ us-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majak at ja heijastimet • Lelut, pienoismal lit, lahjatavarat ja paljon muuta 1 /2014 • Chevrole t–paloauto • Fordson major • kylmävaunu Paluumuuttaja 8/2013 • amerikanveturi • John Deere model L • mara-salaojakone • mcCormick-Deering 10-20 • m-B unimog • mF kärppä • porsche standard star • Volvo Bm 218 • Wiima m-59 • Zetor 25 paloauto 7/2013 • hudson- • traktorin varaosat sekä uusiin että vanhoihin koneisiin • maatalous- ja yleistarvikkeet • ammattitason työkalut sähkökoneista talttaan ja vasaraan • monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit hinta 8,50€ • 07/2013 • • valaisimet, majakat ja heijastimet .vanhatkoneet.fi luettavaa • www rautaista • lelut, pienoismallit ja lahjatavarat ja paljon muuta TrakToriT Mo KONEMIEHEN PAL VELEVA TAVARATALO • Traktorin KONEMIEHEN PALVELEVA TAVARATALO TARJOAA 745000-1308 • PAL VKO 2014-04 ennu • maanrak 6 414887 450003 uToT • kuorma-a 27 25 TrakToriT 8 numeroa/vuosi RoTTne Blondin ´73 Pekka Tanska sen kunnostama metsäkone Seppiä ja MeSTaReiT a Kuin aiKaMaTKa lla Matti Vihervirta tekniikan yksityi taitaa skohda t Kierros maan ainoalla traktoripurka momuseolla www.vanhatkoneet.fi Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.fi
Hyvistä koneista tulee aikaa myöten legendoja, mutta niin tulee kehnoistakin. Pitäisikö molempien osapuolten pysyä tiukasti omissa harrastuksissaan, vai olisiko aika heittää ennakkoluulot pois ja tutustua aidon uteliaasti toinen toisensa harrastukseen, vaikkeivät ne etukäteen herätäkään suuria innostuksen tunteita. En tiedä kuinka nykyihminen enää taipuisi siihen verkkaisuuteen, miten asioita hoidettiin ennen kaiken tiedonkulun sähköistymistä. Todennäköisesti tulee, vaikka sen hahmottaminen tuottaakin ainakin allekirjoittaneelle pieniä vaikeuksia. Pääkirjoitus NE VANHAT AJAT... Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Tekijältä Harrastuksen parissa tapaa toisinaan miehiä, jotka haikeina huokailevat kun omasta puolisosta ei saa seuraa tapahtumiin ja illanviettoihin, vaikka kuinka pyytäisi ja niin mielellään omansa mukaan ottaisi. Aika muuttaa ihanteita siinä missä kultaa muistojakin. Mutta sittenkin muistelen usein kaiholla niitä aikoja, kun harrastevehkeen tai jopa pelkän varaosan jäljitys ja hankinta oli aina pieni seikkailu. Kun matkaakin oli, halusi ostajaehdokas tietenkin valokuvia eri puolelta autoa. Onneksi on olemassa paljon paris- kuntia ja perheitä, joissa asia ei ole ongelma ollenkaan. Otin ne, vein filmin kehitettäväksi ja hain kuvat valokuvaliikkeestä muutaman päivän kuluttua. Nykyään moni asia tehdään varsin laadukkaasti ja toisaalta ennen vanhaan kehnosti tehdyt tuotteet eivät ole ympärillämme muistuttamassa siitä, että silloinkaan ei kaikki mennyt aina ihan nappiin. Kun koneet toimivat kuin ajatus, voi kiroilun ja turhan rassaamisen sijasta keskittyä itse työn tekemiseen. Puhelut hoituivat kömpelösti, olihan kieliongelman ohella sekin seikka, että molempien piti sattua yhtä aikaa luurin ääreen. Yksi merkittävä ero menneeseen on koneiden ja muiden hyödykkeiden hankinnan helppous, ja jos ostos sitten osoittautuukin vääräksi valinnaksi, on se helppo vaihtaa pienen välirahan turvin sopi- Harrastehommissa molemmat ääripäät, iki liikkujat ja murheenkryynit, ovat yhtä kiehtovia. Siinäpä pähkinää purtavaksi kokeneemmallekin konkarille. Vastahankaan harrastukseen suhtautuva siippa sammuttaa innon – tai sitten jokapäiväisenä seurana on ainainen valitus ja kitinä. Asioiden helppous on tehnyt nykyajan elämästä hieman tylsää ja vähemmän mielenkiintoista. Harrastehommissa molemmat ääripäät – ikiliikkujat ja murheenkryynit – ovat omalla tavallaan yhtä kiehtovia, toisin kuin keskiverrot ja tasaisen harmaat laitteet. vampaan. Koneilla työtä tekevät arvostavat hyvää ja käyttäjälähtöistä suunnittelua, toimivuutta sekä luotettavuutta. Paljon aikaa vievässä, elämäntavaksi muuttuneessa harrastuksessa tai työssä puolison hyväksyntä on korvaamaton tuki ja apu; ilman sitä monen harrastushommat ovatkin hyytyneet jo ennen kuin ovat kunnolla alkaneetkaan. Mitä tehdä jos puolisoa ei pätkääkään kiinnosta klassikkoajoneuvot tai niihin liittyvät tapahtumat. Muutaman viikon päästä postimies toi vastauksen. Toisinaan tulee katseltua ympärilleen ja tuumittua, tuleeko tämän päivän ko- neista yhtä kiinnostavia ja nostalgisia tunteita pintaan nostavia harrastekohteita. Puolisot ja jopa kokonaiset perheet muodostavat toisiaan täydentävän tiimin, joka nauttii täysillä yhteisestä harrastuksestaan ja sen parissa vietettävästä laatuajasta. Lea Lahti Toimittaja 3. On toki ihan ymmärrettävää, että jos toinen osapuoli käyttää kaiken 02/14 ajan ja rahan harrastukseen joka ei toista kiinnosta lainkaan, se ei voi olla synnyttämättä eripuraa. No, aivan näin yksinkertaista laadun ja aikakausien suhde ei tietenkään ole. Parin sivun mittaisessa kirjeessä oli paljon juttua vanhoista autoista ja kohtelias perääntyminen kaupanteosta. Kun taas aikanaan maatilalle vuosikausien säästämisen jälkeen saatiin se ensimmäinen traktori, sen kanssa oli elettävä niin vasta- kun myötämäet. Vuosia harrastuksen parissa pyörineenä on ollut erityisen hienoa huomata, että aika usein taitavan tekijän ja intohimoisen harrastajan tai keräilijän rinnalla elää siippansa projekteista kiinnostunut ja niitä arvostava elämänkumppani – ja parhaassa tapauksessa harrastus on yhteinen. M onesti vanhoja vehkeitä katsellessa tulee hämmästeltyä kuinka hyvin asiat takavuosina tehtiinkin. Se, että niin tavaroita kuin tietoa on hyvin saatavilla, on monessakin suhteessa korvaamatonta ja arkipäivän elämää sekä työntekoa helpottavaa. Suljin valokuvat kirjoittamani kirjeen kera kuoreen ja liimasin merkit päälle. Hieman vastaava ajatuksenjuoksu tulee vanhoja rakennuksia ihastellessa, niiden kohdalla alamäki näyttää usein alkavan vasta silloin kun asiaa osaamattomat ryhtyvät niitä modernisoimaan. Erästäkin autovanhusta lehti-ilmoituksen välityksellä myydessäni yhteyttä otettiin oikein naapurimaasta saakka. Mies oli hakenut alkuperäistä farmarimallia, mutta minulla oli sellainen suomimalli, joka oli jälkikäteen pakettiversiosta henkilömalliksi muutettu. Miten sitten löytää kultainen keskitie silloin, kun molemmilla on vapaaajallaan aivan erilaiset intressit. Vaan kun aikaa kuluu, harmaavarpustenkin joukosta nousee haluttuja klassikoita
KONEET 18 Valmet 810 ”Pulkka” ´74 Valmet ei itse liiemmälti metsäkoneita rakentanut, vaan merkkiä kantavat koneet olivat useimmiten pienempien verstaiden toteuttamia. 34 Sisu A-45 ´73 On autoja, joita porukalla muistellaan kaihoten, vaikka aikanaan ratin takana laskettiinkin aamuja hetkeen, jolloin siitä pääsisi eroon. Tässä numerossa 12 KANNESSA 12 Chevrolet-autotraktori ´29 Toisen maailmansodan jäljiltä maassamme elettiin varsin vaatimattomissa olosuhteissa, eikä maatiloilla aina osattu edes haaveilla uusista koneista. Carman-kaivuria katsellessa on helppo olla samaa mieltä. Nyt, puoli vuosisataa myöhemmin, hevosmiehen traktori on edelleen samalla tilalla. 54 Sisu M-162 CEV ´81 Hämeenlinnassa on hiljattain saatu yli 40-vuotiaan Sisu-hinausauton kunnostus päätökseen. nakkoluulotonta väkeä, mitä tulee konetekniikkaan. 40 Carman ABS 400 ´62 Ruotsalaisten kerrotaan olevan en- 40 54. Vaikka ikää onkin, tämä laite palasi restauroinnin jälkeen takaisin työn pariin. 24 John Deere 3130 ´78 Nastolalaisen Jouko Salon John Deere on paitsi hienosti alkuperäiskunnossa säilynyt yksilö, myös pienimuotoinen harvinaisuus – siitä kun löytyy aikanaan lisävarusteena tarjottu hydrostaattinen nelivetojärjestelmä. 34 4 30 David Brown 25D ´55 Oiva Kaukinen yllätti ystävät ja sukulaiset hankkimalla traktorin, sillä Oiva tunnettiin kylillä vannoutuneena hevosmiehenä. Proto-Sisu on yksi niistä. Yksi monista tällaisista oli Pulkkasen konepajan rakentama 810 ”Pulkka”. Kätevät kyläsepät tekivät traktoreita vaikka vanhoista autoista
Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman, Meniina Lundström POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. 78 Markkinat Vanhoja koneita ja varaosia ostetaan ja myydään. Ojanen, Harri Onnila, Paula Tavasti, Aimo Tenni, Arttu Toivonen 60 66 ARTIKKELIT VAKIOPALSTAT 46 Koneenrakentaja Esko Kurki Ennakkoluulottoman ja toimeentarttuvan miehen käsistä on lähtenyt lukematon määrä koneita mitä erilaisemmille työmaille. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Materiaali: Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 72 Uusia kujeita puun kuormaamiseen 1950-luvulla saatiin kipeästi kaivattua konevoiman apua puutavaran kuormaukseen. 60 Harrastajaperhe Turunen Traktoriharrastus on parhaimmillaan silloin kun sen parissa viihtyy koko perhe. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään 5 materiaalin lehdelle.. Toimitus 46 TILAAJAPALVELU Puh. avuksi koneit 02/14 66 Seppiä ja Mestareita Venemoottoreiden keräilylle ja kunnostamiselle omistautunut Jouko Kurri. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 80 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 76 Kylän Kyntäjät Epävirallista, mutta sitäkin hauskempaa kerhotoimintaa. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. a araa piti sa ad 72 Ku n puutav pe no ja on lj pa metsistä ulos ien im vo ia tiin hart am min, tarvit a. 6 Rekkaparkki Uutisia ja kuulumisia harrastuksen parista. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Juha Pokki AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Antti Kautonen, Sami Korhonen, Johanna Helin, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Olli J. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle
Mantereen halkaisevan rautatien rakentajista Union Pacific on yhä olemassa, lähes 150 vuotta myöhemmin. Jotkut asiat pysyvät jatkuvasti muuttuvassakin maailmassa.. Tästä höyryjuhdasta muodostui legenda sen sen vetäessä valtavia tavaravaunuletkoja helpon näköisesti yli USA:n lännen vuorijonon kanjonien. Toki Yhdysvaltain suurimmalle rautatieyhtiöllekin entistysprojekti on voimainponnistus, 6 mutta osoituksena että he ovat tosissaan, yrityksellä on oma Heritage-osastonsa tällaisia käyttöönottoja ja jatkoylläpitoa varten. Legenda työn alla Amerikassa kaikki on suurta, suurempaa, suurinta – myös veturit! Nyt entisöintiin on matkannut maailman suurin höyrveturi, Union Pacificin 4-8-8-4 “Big Boy”. Poikkeuksellisen palveluksensa takia Big Boyta on ollut monin paikoin muistomerkkivetureina, ja nyt näistä numero 4014 on matkalla entistyksen kautta takaisin menneeseen tekniseen loistoonsa. Yksi aiheen mielenkiintoiseksi tekevä yksityiskohta on että sama yritys, joka rakensi veturin 1941, entistää sitä nyt omin varoin. Valmista pitäisi olla 2016-2018. S odan aikana rakennettujen vanhojen höyrykoneiden kultakautta kesti vuoteen 1959, jolloin viimeinenkin niistä, vahvasta suorituskyvystä huolimatta, korvattiin vielä voimakkaammilla kaasuturbiini- ja dieselmoottoreilla. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Ison veturin entisöintiprojektin takana on sama yritys, joka valmisti ”Big Boyn” vuonna 1941. Tällöin UP 4-8-8-4 on taas maailman suurin omassa sarjassaan ja valmis käytettäväksi Amerikan mantereen halkaisevan rautatien 150-vuotisjuhlallisuuksiin, yhdessä kahden muun suuren Union Pacificin höyryveturin kanssa
Mutta jälki onkin sitäkin hienom- paa, tämä on Minkiön yksi Minkiön radan ehdottomista tulevista helmistä. Viime Vanhat koneet -lehdessä kerroimme radan jatkamisesta Loimijoen rantaan Jokioisilla, lähes täyteen mittaan aiemmasta laajuudesta. Turengin sokeritehtaalla käytiin moneen otteeseen punnituksissa eri kuormilla ja tyhjänä. Myös Markku Mäkipirtin kirjassa Suomalaiset sotilasajoneuvot löytyy kuvia tästä yksilöstä, sivuilla 44, 45, 46. Vanhat koneet toimitus vieraili vuonna 2009 Minkiön verstaalla, jossa silloin oli monia kunnostus- ja entistämistehtäviä työn alla. Nyt Minkiöllä on vauhdissa Hyvinkään-Karkkilan radan matkustajavaunu 2:n enstistämisprojekti. Monia muita näistä kohteista ehti valmistua vuosien kuluessa ja uusiakin kulki pajan vapaaehtoistyönte- 02/14 kijöiden kätten kautta ennen pieteetillä viimeisteltyä Hyvinkään-Karkkilan rautatien vaunua. Ajossa oli aina mukana muusta kalustosta poiketen joko kantahenkilöstöä tai alikersantti. Vanaja muutti panssarivaunujen ja telakoneiden kuljetuksen. Muutama pidempi vaununkuljetusreissu tehtiin, ainakin Jyväskylään ja Niinisaloon. Olin sitten SA-1003:n varusmieskuljettaja palvelusajan loppuun, eli kevääseen 1965. Tässä aikataulu on joustanut useita vuosia. Auto oli puolustusvoimien ensimmäinen lavettiauto, ja -60 luvun liikenneväylille niin suuri, että mm. Niissä auto esiintyy alkuperäisellä varustuksella, eli hytin takana on hydraulinostin. Vanaja KK-69 ET 6x6 1964, SA-1003 N umerossanne 8/2013 julkaisitte kuvan otsikon kolmiakselisesta Vanajasta. kaupunkien läpiajoon täytyi joka kerta hakea paikalliselta poliisilta lupa. Kirjoitin ylös muutamia muistoja auton alkutaipaleelta 50 vuoden takaa ja lähetin pari kuvaa. Ajoja oli harvakseltaan, vaunujen lisäksi kuljetettiin kuitenkin myös muuta telakalustoa, kuten yhdessä kuvista voi nähdä. 7. Auto toimi niinkuin uuden pitääkin, ja vaijerikäyttöisenä lavetin nostokin sujui hyvin. Entistämisprojekteille tyypillistä on että kun halutaan tehdä muutenkin kuin pintapuolisesti perusteellista ja kestävää työtä aidon vanhan tunnelman tavoittamiseksi, niin aikataulu joustaa. Syksyllä -64 olin varusmiespalveluksessa Parolannummella Panssariprikaatissa yhdistelmäkuljettajana, ja kävin noutamassa auton Vanajan tehtaalta kun muutostyöt olivat valmistuneet. Tämän jälkeen auto peruutettiin puoliväkisin takaisin alle. Voimansiirto, lähinnä kardaanit, eivät kuitenkaan tätä menetelmää kestäneet, joten melko pian auto palautettiin Vanajan tehtaille muutostöitä varten. Usein kaupunkiajossa olikin poliisiauto saattamassa. Lavetti oli edestä kuormattavaa mallia, eli lastaukasen ajaksi lavetti lasketiin auton päältä maahan, vaunu ajettiin kyytiin ja lavetin keula nostettiin nostimella ylös. Aiemmin tähän tarvittiin kaksi kuorma-autoa , Vanaja lavetteineen selvisi siitä mainiosti yksin. Hyvinkään-Karkkilan radalla aikoinaan kulkeneen matkustajavaunun entisöintiprojekti etenee. Olisi mukava tietää oliko tämä ensimmäinen tämän kokoluokan Vanaja, ja montako näitä kaikkiaan valmistettiin. Terveisin, Leevi Leiman Vanaja SA-1003 kuski Jokioisten museorautatiellä tapahtuu J okioisten museorautatiellä Minkiöllä valmistaudutaan kesään jo nyt. Nostin poistettiin, ja tilalle asennettiin vaijerivaihtolavalaitteet
Kattohan jopa jossain määrin tuo mieleen lentotukialuksen kannen. Myrsky 2 oli suomalaista tuotantoa oleva hävittäjälentokone toisen maailmansodan aikana. Näinkään väkivahvalla moottorilla varustetulle hävittäjälle vajaan sadan metrin kiitorata ei riitä nykysijoilta. MIG21:n seuraajaksi Suomeen hankittiin 1978 lähtien 26 Mig21BIS-hävittäjää, jotka kykenivät kaksinkertaiseen äänennopeuteen. Sulavalinjainen yksimoottorinen kone lensi ensilentonsa joulukuussa 1941. Viimeinen lento Migillä tehtiin 1998, jonka jälkeen 8 koneet siirtyivät pääosin museoihin. Kone oli sekarakenteinen ja siinä käytettiin metalleja sekä puupohjaisia laminoituja materiaaleja. Työ- ja talkootunteja sitä ennen arvioidaan kuluvan huimat 12000 ja materiaalikulujen olevan vajaat 80000 euroa. Mukana projektissa on tällä hetkellä kaikkiaan noin 30 henkilöä. Mutta sen seuraajalle F18 Hornetille katapultilla ehkäpä hyvinkin. Kuva Lassi Karivalo. Projekti alkoi keväällä 2013 materiaalikartoituksilla ja etenee vaiheittain niin että koneen on arvioitu valmistuvan yleisön ihailtavaksi loppukesällä 2019. Materiaalipulan sanelemana erikoisratkaisuna Myrsky 2:ssa oli muun muassa lisäpolttoainesäiliössä puinen imuputki ja kaasuvivussa vanerilaakeri! Konemallia tilattiin yhteensä 50 kappaletta. Muuallekin näitä myytiin innokkaasti, koska valmistusmäärät kokonaisuudessaan nousivat kymmeneentuhanteen koneeseen. Kun työ on saatu päätökseen, kone sijoitetaan suomalaisten ilmailumuseoiden kokoelmiin. Jatkokehittelyn jälkeen kone saavutti tuolloin korkean 518 km/h nopeuden ja oli sen ja aseistuksensa takia lentäjien suosiossa. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Myrsky työn alla M yrsky 2:n entistäminen on päässyt vauhtiin Ilmailumuseoyhdistyksessä. Kannattaa pistäytyä kohteessa seuraavalla kerralla matkalla Tallinnan tai muuten vain talossa käydessä nousta sen seitsemänteen kerrokseen, kone ja maisemat ovat lähitienoon hienoimpia!. Ei tämäkään kone Verkkokaupan kattoterassilta mihinkään enää lennä, vaikka siihen on tarjottu modernisointipakettia. Projektin tavoitteena on entisöidä lentokone näyttelykuntoon. Ilmailumuseoyhdistyksen tiistaikerholainen Kari Saarno ja VL Myrsky II -projektin tuotannon vetäjä Matti Patteri korjaavat Myrskyn korkeusperäsintä. Hävittäjä katolla H elsingin Ruoholahdessa Verkkokauppa.comin katolle maisemia ihailemaan nousevaa odottaa yllätys: terassin katsojan kanssa jakaa Suomen ilmavoimien Mig21BIS-suihkuhävittäjä! Mig21-hävittäjiä hankittiin Suomeen Neuvostoliitosta vuodesta 1963 alkaen
Perinteinen äitienpäivän rompetori Espoon Automuseolla 17.5. Volvo-rompetori, Sorvajärventie 416, Ylöjärvi 17.-18.5. Monipuolisesti toteutetut näyttelyosastot eivät jätä ketään kylmäksi. Siellä laite on todennäköisesti viettänyt jo sata vuotta. Toukotaiwal-ajo Kemistä Tornioon 24.5. Kansa vaurastui, tiet paranivat ja autojen määrä lisääntyi 1960-luvulla ja silloin saapuivat ensimmäiset matkailuvaunut. Jenkkiautonäyttely, Kokkolan urheilutalo Antti menee 16.4. Harrasteajoneuvojen kokoontuminen Ylistarossa 02/14 Suomen maatalousmuseo Sarkaan voi tutustua myös talvella. Alkajaisiksi kannattaa vaikka pistäytyä katsomassa tämä verkkonäyttely ja hakea samalla ajo-ohjeet Sarkaan! Kun käyt museossa, voit samalla pistäytyä syömässä museon omassa lounasravintolassa. sarka.fi kokoelman Nils Westermarckin valokuvia, joissa kaikissa kuvataan vanhaa maaseudun elämäntyyliä ja tapahtumia. Tämä oli rypälepommin esiaste, jolla Neuvostoliitto sodassa pelotteli Suomen kaupunkien asukkaita. Vetkun kevätpäiväntasaus, Päijät-Häme 22.3. Valmistaja A.T.Antonssons Mangelfabrik on jo valitettavasti painunut historian hämärään. Koneista voimaa -näyttely museon lisärakennuksessa on rakennettu viiden teeman ympärille kevätkylvöistä syysmuokkaukseen ja lisänä salaojitus. AUTO EDESSÄ - MÖKKI TAKANA Mobiliassa Kangasalalla on avattu 15.3. Näyttely on avoinna 15.3.-31.10.2014. Kivimankeli on klassikkolaite, jossa kahden useita satoja kiloja painavan kivipaaden väliin on laitettu rullat. 70-luvun arkiautojen kokoontuminen, Mobilia, Kangasala 18.-21.4. Classic Motorshow, Lahti 11.5. Suomen sodat Sotamusossa S otamuseossa Helsingin Liisankadulla on meneillään suurehko näyttely Suomen sodista. Gasoline Motor Show, Seinäjoki Areena 3.-4.5. American Car Show, Messukeskus, Helsinki 26.-27.4. Winter Swap Meet, Teivon ravirata, Tampere HUHTIKUU 11.-13.4. Kiitos tarkkaavaiselle lukijalle oikaisusta! 9. VÄÄRÄ PAIKKAKUNTA: Seppiä ja Mestareita -artikelin yhteydessä esitellyn kellon valmistuspaikan suhteen sattui virhe, sillä Kaanaan kylä ei tietenkään sijaitse Sysmässä vaan entisessä Teiskon kunnassa. Kun kurkistat konekivääripesäkkeestä etumaastoon talvisodan dioraamassa, alkaa vihollisen ase papattaa ja hetken kuluttua on täysi helvetti Tapahtumakalenteri irti ja on parasta ryömiä korsuun keskitystä turvaan. Autoretket tulivat Suomessa suosituiksi 1920-30-luvuilla. Varmaan sadan vuoden takainen huippumalli vaatteiden huoltoon siis. Tämä yksilö on vielä varustettu säh- kömoottorilla ja suurilla hammaspyörillä tasojen liikutteluun. 114-Klasis, Turku 24.5. Mobiliassa on meneillään myös “Koneita tiellä” – tiekarhunäyttely, nämäkin koneet ovat jo päässeet kunnioitettavaan sadan vuoden ikään. Rullien alle syötetään vaatteet, jotka tehokkaasti sitten mankeloituvat pinon alla. Museo esittelee vanhaa ja uutta maaseudun töistä vuoden kierron mukaisesti. Päijät-Hämeen rompemarkkinat, Jokimaan ravirata, Lahti 18.5. automatkailunäyttely. Verkosta löydät osoitteesta www. Model Expo, pienoismalli- ja harrastemessut, Messukeskus, Helsinki 12.-13.4. Kokemusta on tehostettu multimedialla; pommit putoilevat ja tärisyttävät pommisuojaa aidon tuntuisesti. Wanhat Wehkeet ja rompetori, Lempyyn seurantalo, Lempyy 17.5. Museoautopäivä, Vip-katsastus, Kokkola 29.3. Museo on hyvien ajoyhteyksien päässä valtatien varressa Loimaalla, joten sinne on kohtuullinen matka hyvin laajalta. Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi MAALISKUU 15.-16.3 Vanhan ajan metsäperinnepäivät, XIII Vanha Savotta, Rautajärvi 22.3. Kyllä päät kääntyivät leirintäaulueella tuolloin kun takakoukussa seurasi autoa tuollainen! Näyttelyssä on matkailuautojen tarinan lisäksi esillä eri vuosikymmenien matkailuautoja ja –vaunuja, mukana myös “Suomen kallein” GMC Motorhome. Kuten kuvaan kuuluu, mukana on traktoreita ja höyrykoneita. Laite on siten hyvin vaarallinen käyttäjälleen. KIVIMANKELI MAATALOUSMUSEO Y llättävä klassikkokone, järeä kivimankeli, löytyi yllättäen vanhan kerrostalon kellarista. Näyttelyssä kävijää vastaan tulee muutakin yllättävää, kuten “Stalinin leipälaatikko” -lentopommi, joka alkoi ilmavirrassa pyöriä, luukku aukesi ja sisältä kimposi matkaan suuri joukko pienempiä palopommeja. Hot Rod & Rock Show, Tampereen messu- ja urheilukeskus Pirkkahalli TOUKOKUU 3.5
Paikkakunnan ravintolat, kahvilat ja kioskit muistavat järjestäjiä lukuisilla lahjakorteilla, koska heidän kassavirtansa on tapahtumapäivänä vuoden paras. Tapahtumavieraat pistävät roskat kuuliaisesti roskille varattuihin paikkoihin, eikä illan lopuksi alueen siivoamiseen ole tarvetta. Jälkeenpäin kaikki muistavat kiittää onnistuneesta tapahtumasta, ja kun useita vuosia on onnistuttu toistamaan hieno tapahtuma, jokunen kunniakirjakin kotikunnan ja alueen median toimesta myönnetään tunnustukseksi paikkakunnan eteen tehdystä työstä ja yleisön ilahduttamisesta. Hän ihailee jonossa mukana madellessaan hienoa kalustoa ja näyttää peukaloa hyvän mielen merkiksi, eikä lähde ohittelemaan jonoa vaarallisesti kaahaten ja torvet soiden. Tilat ja tapahtuma-alueet saadaan käyttöön ilmaiseksi, ja paikalliset yritykset tarjoavat auliisti sponsoriapua, vaikkeivät järjestäjät sitä tohdikaan kysellä; tapahtumajärjestäjän ei tarvitse hankkia sammuttimia, telttoja, opastekylttejä, bajamajoja eikä muutakaan omalla kustannuksella, vaan kaikki hoituu lähialueen yrittäjien avulla sekä paikkakunnan kulttuuritoimintaan ja tapahtumatarjontaan varatusta runsaasta rahastosta. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia TAPAHTUMAJÄRJESTÄJÄN TAIVAS Tapahtumajärjestämisessä on omat ilonsa, mutta myös hankalat haasteensa. Ensiaputeltassa ei ole tarvetta laastarinlaittoa isommalle avulle. Joskus kaikki sujuu hyvin - niin etukäteen, tapahtuman aikana kuin jälkeenpäinkin - joskus taas jää vielä jotakin parannettavaa, sekä järjestäjille että vierailijoille. Talkooväkeä ilmoittautuukin runsain mitoin jo hyvissä ajoin etukäteen, ja heille tehdään vuorolistat; kenenkään tarvitse olla koko päivää työvuorossa, vaan jokainen pääsee myös nauttimaan tapahtuman annista. Lupia hakiessa kaikki onnistuu ensimmäisellä yrittämällä, lisävaatimuksia ei viranomaisten taholta esitetä. Sähköposti ja puhelin eivät tukkiudu turhista puheluista ja viesteistä, kaikki osaavat lukea etukäteistiedotteet netistä ja paikallislehtien nurisematta julkaisemista tiedotteista. Tapahtuman järjestäjät eivät ole lainkaan väsyneitä, vaan päättävät oitis jatkaa samaan malliin tulevinakin vuosina. Linnut eivät levittele läheisen talon roskalaatikon sisältöä alueelle, ja vaikka niin kävisikin, kaikki ymmärtävät, etteivät ne ole tapahtuman roskia, eivätkä soittele syyttäviä puheluita tai kirjoittele asiasta vihaisia viestejä nettisivuille. Paikalle tullut radiotoimittaja ei kysele tuunattujen autojen tekijöitä haastateltavaksi, vaan on lukenut ja ymmärtänyt työpaikalleen lähetetyn tiedotteen ja hoksaa selittelemättä, että kyseessä on enemmänkin alkuperäiskuntoisten ja alkuperäiskuntoon entisöityjen ajoneuvojen tapahtuma. Kenenkään tapahtumavieraan vaatteet eivät mene nokipilkuille yleisöä suuresti kiinnostavien maamoottoreiden ilmoille lykkäämän nokihiukkaspilven värjääminä. Ihan jokainen kävijä muistaa lahjoittaa pienen tai isomman summan vapaaehtoisena pääsymaksuna, ja hyväntekeväisyyteen saadaan kerättyä kerrassaan upea summa. Myös muut lähiseudun tapahtumia järjestävät seurat ja yhdistykset tarjoavat kalustoaan lainaan. Etukäteisjärjestelyt sujuvat hyvin ja kaikki muistetaan hankkia ajallaan, mitään ei jää viimetippaan. Tapahtumapäivänä sää on parhain 10 mahdollinen, sopivanlämpöinen poutakeli. Tapahtumissa tavataan! Lea Lahti Kirjoittaja on yhdessä puolisonsa kanssa järjestänyt Vääksyn Mobilisti-ilta –tapahtumaa 12 vuoden ajan, ja on ollut talkoolaisena sekä lupien hakijana mukana Orimattilan ja Jokimaan Rompemarkkinat-tapahtumissa, sekä lisäksi osallistunut järjestelyihin muutamissa lähialueen ajotapahtumissa.. Roskat kuljetetaan pois alueelta asianmukaisesti. Poliisi suostuu ilman muuta liikenteenohjausavuksi, eikä veloita siitä mitään. Monessa tapahtumajärjestäjän liemessä keitetty toimittajamme Lea Lahti haaveilee kolumnissaan miten tapahtumajärjestelyt sujuisivat, jos eteen ei osuisi minkäänlaisia haasteita tai hidasteita. Järjestyshäiriöitä ei ole, ja järjestyksenvalvojatkin saavat nauttia tapahtumasta rennolla meiningillä alueella kierrellen. Kukaan ei hermostu liikenteessä, ei edes päivän viimeistä työvuoroaan ajava bussikuski, jonka päivä venähtää ylimittaiseksi. Kaikki sujuu hyvin, eikä kukaan lähialueen asukkaista valita ruuhkaantuneesta liikenteestä eikä tontille ilman lupaa pysäköidyistä yleisön autoista. Vielä viime hetkillä tapahtumaan vieraaksi tulevat tuttavat tarjoutuvat auttamaan kiireisimmäksi ajaksi. Mikä tekstissä on totta, mikä haavetta, siinäpä pohtimista! T apahtumaa suunnitellessa kaikki ystävät, tuttavat ja yhdistyksen jäsenet ovat heti aivan innoissaan, ja lupaavat ilman muuta olla mukana, ja järjestävät lomansa ja menonsa sen mukaan, että pystyvät olemaan koko päivän paikalla. Järjestäjät jakavat lahjakortit talkoolaisille. Toki järjestäjä uskoo ja toivoo, että kaikki menee hyvin - ja onneksi useimmiten meneekin - mutta aina toisinaan tielle osuu jos jonkinlaisia hidasteita ja pulmatilanteita
Takaisku kuitenkin tuli kun toinen amerikkalainen Robert Perry valloitti Pohjoisnavan koiravaljakolla vuonna 1910, ja median huomio ilmalaivan lentoon olisi pienempi. Sitten alkoivat vaikeudet: moottorit ylikuumenivat ja 38 tuntia lähdön jälkeen kumpikin niistä oli rikkoutunut ja laiva joutui tuuliajolle. Yöllä kylmä aiheutti pallon laskeutumisen ja lopulta moottorit jouduttiin pudottamaan mereen painon vähentämiseksi. Aivan oikein, laivan muotoiset suuret pelastusveneet, joita oli kiinnitetty roikkumaan tuolloin pioneerilentojaan tekevien ilmalaivojen alle. T eknisesti tämä oli oivallinen malli: päällimmäisenä olivat sikarinmuoroisessa kuoressa vetypussit, joitten varassa vene tai laiva roikkui. Laiva nousi suurin toivein Atlantin ylle ja moottorit puskivat propelleilla sitä länteen. Ensimmäisenä tavoitteena oli Pohjoisnapa, mutta sinne tähtäävät lentoyri- tykset loppuivat lyhyeen, vajaan sadan kilometrin päähän lähtöpisteestä. Päivällä pallon lämpötila nousi ja se kohosi. traktorilla saa olla mahdollista kuljettaa henkilöitä tai tavaraa ensimmäisen rivin takana. Taaimmaisena koko koneessa olivat peräsin ja evät. Ilmojen halki on kuljettu milloin minkäkinlaisella härvelillä, kuten nyt esimerkiksi kuvien lentävillä laivoilla. Ruotsin Bilprovningilla on tarkat ohjeet muutokseen, vaatimuksena muun muassa 30 km/h maksiminopeus “tasaisella maalla”, pakollinen peräkoukku ja se ettei autol.. Laivan toisessa tai molemmissa päissä, tai joskus sen sivuilla, oli suuret propellit, joilla laivaa periaatteessa voitiin liikuttaa haluttuun suuntaan. Näistä ohjeista on peräisin kuvan Volvon kummallinen takarakenne, joka muistuttaa pikkutarkasti juuri ohjeiden tyyppiautoa. Näissä oli kuitenkin yksi merkittävä vika: polttomoottoritekniikka ei ollut vielä tarpeeksi edistynyttä, jotta laivat olisivat voineet puskea kovempaa tuulta vasten. Tämä osoittautui sittemmin liian pieneksi tehoksi myös turvalliseen lentoon ja joittenkin laivojen tuhouduttua puuskissa. Pakokaasut tulisi suunnata mielellään ylöspäin. 2200 kilometrin lennon jälkeen Americasta nähtiin kuitenkin höyrylaiva Trent, joka hätämerkin lähettämisen jälkeen tuli apuun. Mutta taas Wellman kokosi itsensä ja vaihtoi kohteen: nyt lennettäisiin ennenkuulumattomasti Atlantin yli! Lokakuussa 1910 sata vapaaehtoista auttoi laivan matkaan (ilmalaivat vaativat maakäsittelyyn suuria ihmismääriä). Tällaisia aluksia lensi tasan sata vuotta sitten maailmalla monia. Wellmanin sitkeyttä voi kuitenkin ihailla. Kuusihenkinen miehistö ei enää onnistunut korjaamaan moottoreita. Kerta toisensa jälkeen hän rakensi laivansa entistä kehittyneemmäksi. Ehkä Arkadianmäki voisi hiukan löysätä nyörejään, niin Suomessakin voisi varustaa hyvin monenlaisia reilusti turvallisempia menopelejä traktoriksi ja lisätä taakse hitaan ajoneuvon kolmion. Pieni teho ei tässäkään ollut este yrittämiselle. Niin sanotun A-traktorin saa edelleen tehtyä myös henkilö- tai kuorma-autosta. Katukuvakin muuttuisi reippaasti monipuolisemmaksi, kun kunkin mielikuvituksen mukaan muokattuja kulkuneuvoja alkaisi ilmestyä ajoon. Seikkailu oli tällä kertaa ohi, mutta muut kehittäisivät lentävien laivojen komponentteja edelleen, kunnes niistä tulisi täydellisempiä, ja Atlantin ylitys ilmassa olisi muutakin kuin suuri unelma. Journalisti ja tutkimusmatkailija Walter Wellman varusti Yhdysvalloissa ilmalaiva Americaa 1900-luvun alussa. Kuusi meistä ja ilmalaivan lemmikkikissa siirtyivät Trentiin ja America purjehti tuulen mukana matkoihinsa. Tilanne kävi kuitenkin kriittiseksi ja laivan ohjausvenettä Atlantin laineilla saatettaisiin hyvinkin lopulta tarvita. Traktori tämäkin R uotsi on tunnettu traktoreistaan ja näitä näkee mitä erilaisemmissa kuoseissa. Lentävät laivat Yksi historian mielenkiintoinen konetyyppi olivat lentävät laivat. 02/14 Siinä missä Ruotsin alhaisen autoverotuksen nuoriso ajelee Volvon legendaaristen turvavarusteiden ympäröimänä, korkean verotuksen Suomessa sitten kun kolahtaa ämpärimuoviset tai lasikuituiset nelipyöräiset antavat vain vähän suojaa. Jokaisella konetyypillä on kuitenkin oma ensimmäinen käyttäjänsä, joka tekee sillä läpimurron. 11. Yksittäisen moottorin teho oli tähän käyttöön tuolloin vielä noin 80 hevosvoiman / 60 kilowatin luokkaa. Ensimmäinen vuorokausi kului suotuisissa merkeissä
Mynämäki 12
Chevrolet oli pahinta kilpailijaansa Fordia teknisesti hieman edistyksellisempi. Raineri Aerikkala korvasi ne tyylin mukaisilla lyhdyillä. 02/14 13. Chevyn kone oli jo tuohon aikaan kansiventtiilimoottori siinä missä Ford käytti sivuventtiilikonetta vielä pitkälle 50-luvulle. Kuten oli joutunut ranskalainen Latilin valmistama tykkiveturikin. Isoin ongelma oli rahanpuutteen lisäksi vientilisenssien harvalukuisuus, kotimainen traktorituotanto kun starttaisi toden teolla vasta 1951 Valmetin Tourulan tehtaalla. Se oli nelipyörävetoinen maastokäyttöön suunniteltu työkone, mutta täydellä varmuudella se Chevroletin alkuperäiset etuvalot olivat kadonneet vuosikymmenten saatossa kenties varaosiksi. Niinpä traktori oli hankalasti hankittava tuote. Se edusti ensimmäistä kuusisylinterisellä moottorilla varustettua vuosikertaa – sitä vanhemmat mallit olivat nelimukisia. Jaloilleen nousu oli tuskaista – sotakorvauksia piti maksaa Neuvostoliitolle ja maksettiinkin; jäänmurtajista alkaen kaikkea mahdollista kuljetettiin itärajan yli. Samaan aikaan rintamalta palanneet miehet jälleenrakensivat maata. Maatalous vaati kipeästi konevoimaa. Sota oli päättynyt katkeranmakuiseen tappioon, ja maasta jäljellä olevaa osaa rakennettiin kiivaasti uudelleen. Teksti: Arttu Toivonen · Kuvat: Tuukka Erkkilä E letään 1940-luvun loppuvuosia Suomessa. Varmaa on vain, että auto oli kolaroitu jossain vaiheessa ja joutunut hylkyyn. PULA KEINOT KEKSII CHEVROLET-AUTOTRAKTORI ’29 / ’48 Jälleenrakentamisen aikana maamme oli köyhä ja siksi jäi. Auto ja traktori Puolustusvoimat oli takavarikoinut lähes kaiken liikenevän kaluston ja tehokkaasti käyttänyt sen loppuun maata puolustaessaan. Pienimmillä tiloilla pärjättiin vielä hevosvetoisilla auroilla ja äkeillä, mutta jo keskikokoisen tilan oli tuottavuuden nimissä syytä harkita traktorin hankintaa, suuremmista nyt puhumattakaan. Aina rahaa ei kuitenkaan riittänyt tehdasuuden traktorin hankintaan. Kuorma-autot olivat ensimmäisten rintamalle vietävien laitteiden joukossa, mukanaan yksi Chevroletin vuoden 1929 peli. Tuon mainitun ’29-mallin auton kohtalosta ei ole tarkempaa tietoa. Omakotitaloja pystytettiin joka niemeen, notkoon ja saarelmaan nopeiden tyyppitalopiirustusten pohjalta, ja harvempaan asutulla seudulla maata muokattiin kasvattamaan ravintoa nopeasti kasvavalle väestölle – osuihan suurten ikäluokkien syntymisbuumi juuri samoihin vuosiin. Tosin Fordin moottori oli puolestaan markkinoinnillisesti parempi V8-konstruktio kun Chevrolet sai oman vinkkelikoneensa tuotantoon vasta 1955. Oikeasti se saattoi palvella rintamalla, tai sitten osallistua kotimaan puolustamiseen jossain muualla, kenties rauhallisemmilla raiteilla. Kun raha ei riittänyt aina tehdastekoisen traktorin hankintaan, pistettiin paikalliset kyläsepät tekemään omia sovelluksia siitä mitä saatavilla oli
Penkin takaa löytyvät jerrykannut ovat polttoainesäiliö: bensiini valuu kaasuttimelle painovoimaisesti ilman pumppua. Uuteen traktoriin rahat eivät riittäneet, mutta nurkissa maanneista komponenteista voisi näppärä seppä takoa ja taikoa sopivan kulkupelin kohtuuhintaan. Vuodet kuluivat, vuodenajat vaihtelivat. Viimeisiä aktiivisia käyttöjä laitteella on kirjautunut historiaan noilta vuosikymmeniltä, kun laitteella vedettiin perunannostokonetta. Se säilöttiin viljamakasiiniin odottamaan tulevaa kohtaloaan, jota kukaan ei tainnut ehkä aavistaa. Latilin tykkiveturista kelpuutettaisiin mukaan etuakselisto joka muokattaisiin taka-akselistoksi uuteen vetopeliin. Jostain samaan kekoon oli vielä eksynyt Tmallin Fordin raato, sekin tuossa vaiheessa jo hyvinkin parin-kolmenkymmenen vuoden ikäinen. Chevrolet sai luovuttaa kuusisylinterisen moottorinsa, runkonsa, jäähdyttimensä sekä pisteosia sieltä-täältä. Chevroletin rivikuutosen kansi ei ole läpihengittävää mallia, vaan imu- ja pakosarjat löytyvät samalta puolelta moottoria. Mietoislainen Niilo Silvan matkasi paikallisen kyläsepän puheille mielessään maanmuokkaukseen sopivan laitteen rakentaminen. ”Kun laite oli aikanaan valmistunut, se ajettiin yöllä Laitilasta sepän luota Mietoisiin. Ehkäpä vanhastaan oli tiedossa, että Latilin alkuperäisellä rengaskoolla pikkupuolen suurin vaihde vetäisi laitetta 20 kilometrin tuntinopeudella, mikä olisi ihan sopiva marssivauhti traktorille sen nelosvaihteella. Letukka syntyy Vuonna 1948 näitä kolmea romua yhdistävä tekijä puuttui vielä, mutta muutos oli tulossa. Tuumasta ryhdyttiin toimeen. Ohjaus ja etuakselisto otettaisiin T-Fordista, eikä loppu ollut enää kuin osien yhteensovittamista. Yöllä, koska laite ei ollut koskaan rekisterissä eikä sitä olisi varmasti siihenkään aikaan sellaiseen kelpuutettu kovin helpolla. Samoin ranskalaista valmistetta tulisivat olemaan vaihteisto ja alennusvaihteisto, joilla välityssuhteet saataisiin traktorikäyttöön sopiviksi. CHEVROLET-AUTOTRAKTORI ainakin oli palvellut sodassa. Pois palveluksesta Chevrolet palveli Silvanin tilalla ensin enemmän ja sitten vähemmän aktiivisesti 1960-luvulle saakka. Makasiini jäi pois käytöstä, ja autotraktori sen sisällä alkoi vähitellen unohtumaan. Sen jälkeen Letukka jäi koko ajan vähemmälle käytölle, ja lopulta kokonaan pois palveluksesta. Vuodet eivät olleet kummallekaan armollisia: Letukka ruostui pikkuhiljaa ensin 14 Autotraktorin vanhat mittarit eivät olleet enää elvytyskelpoisia, joten ne on korvattu tuoreemmilla, mutta silti valkopohjaisilla kuten alkuperäisetkin olivat.. Tarkkaa sijoituspaikkaa tai urotekoja ei ole historiankirjoihin jäänyt, mutta Chevroletin kanssa se koki joka tapauksessa samanlaisen kohtalon. Niinpä siirtymät piti tehdä hieman hämärämmässä”, autotraktorin nykyinen omistaja Raineri Aerikkala kertoo
Lopulta myös makasiini antoi periksi, kenties jonkin lumisen talven sydämellä katto ei enää jaksanut kantaa kuormaa, vaan antoi periksi ja putosi maahan ja Letukan päälle. Heti sitä ei saanut mukaan, sillä se oli kesäaikaa eikä pellolle voinut mennä millään koneella. Oli siis odotettava että vilja olisi puitu. ”Siitä sitten lähdettiin katsomaan sitä traktoria, ja vaikka myyjä ei laitteesta rahaa halunnutkaan, niin maksoin silti että kaikille tulisi hyvä mieli. Syksyllä sitten päästiin hakemaan laitetta Tuomo Heinon kuljetusliikkeen nosturilla, ja Letukka kuljetettiin minun luokseni”, Raineri kertoo. Kymmenen vuot- ta aiemmin kasaan romahtanut makasiini ei enää suojannut kyläsepän valmistetta olevaa Letukkaa, mutta jos Raineri haluaisi Chevroletin itselleen, se olisi joutilaana. Pienikokoinen työkone sai kuitenkin olla rauhassa – se sijaitsi viljapellon takana metsän reunassa, eikä sinne johtanut oikein edes polun tapaista. Runko suoristettiin kiinnittämällä se ketjuilla vahvaan kuuseen ja vetämällä isolla nelivetotraktorilla. Liekö johtunut aikakauden paremmista materiaaleista vai aiempien vuosikymmenten hyvästä hoidosta, mutta Michelinin valmistamat takarenkaatkin pitivät ilmaa sisällään niin etteivät ne vajonneet täysin runkojensa varaan. Tämän todistivat renkaista löytyneet SA-leimat, jotka ajoittavat renkaat juurikin sotavuosiin. Sivun yläreunan kuvassa näkyvään kuntoon loihtiminen vaati kolmen talven työt. ”Kolmena talvena minä sitä korjasin. Autotraktorin entisöinti ei ollut ihan helppo projekti, ja suurimmaksi ongelmaksi muodostui osien saaminen. Fordsonia korjanneen Rainerin ja Andrein välille syntyi keskustelua vanhoista traktoreista, ja näistä jälkimmäinen kertoi että heiltä löytyisi tällainen autotraktori, tosin huonossa kunnossa. Raineri Aerikkalan työkaveri sattui tallille serkkupoikansa Andrei Silvanin kanssa samaan aikaan kun Rainerilla oli työn alla MörköMajuri. Jossain vaiheessa joku ehti laitteesta takavarikoimaan sopivia osia kuten valot ja muita käyttökelpoisia pistekomponentteja, mutta muuten laite säilyi koskemattomana. Löydettäessä autotraktori oli aika lohduttomassa kunnossa makasiinin rojahdettua sen päälle. Siis ne samat renkaat, jotka olivat nähneet jo sodan Latilin tykkiveturin alla. 15. pinnasta ja sitten vähän syvemmältä, sen kaasutin haperoitui ja mittarit kasvattivat koneistoonsa hapettumaa niin ettei niitä ehkä korjattaisi enää koskaan. 02/14 Uudelleensyntymä Siirrytään nykyaikaan, vuoteen 2000
”Takapyörissä on sellaiset ulkopuoliset nauhajarrut, ja molempiin vielä oma vipunsa. Laite oli alunperin muovattu käyttämään myös petrolia, mutta Raineri ajaa autotraktoriaan vain bensiinillä. Autotraktori startataan kuten tuon ikäinen Chevroletkin: jalkapolkimella. Sähköjohdot vedettiin uusiksi. Suomesta ei sillä hetkellä mistään löytynyt sopivaa kaasaria tilalle, mutta Ruotsista löytyi”. Erillistä bensapumppua laitteesta ei löydy, vaan ajurinpaikan taakse asennetuista jerrykannuista bensiini valuu omalla painollaan kaasuttimille. Niinpä kunnostin alkuperäisen, suojassa olleen moottorin nyt uudelleen tähän laitteeseen”, Raineri tarinoi. Sieltä Raineri löysi alkuperäisen yläimukaasuttimen: ”Alkuperäinen ei ollut enää kunnostettavissa, se oli materiaaliltaan jotain kevytvalua ja ihan hapertunut. Laturi ja startti puhdistettiin ja todettiin toimiviksi, joten ne saivat jäädä paikalleen. CHEVROLET-AUTOTRAKTORI Reilusta vauhdista nopea jarruttaminen vaatii käsien irrottamisen ohjauspyörästä. Lopulta koko laite maalautettiin epoksipohjamaalilla ja värjättiin tummanvihreäksi. Runko oli vääntynyt jossain vaiheessa, joten Raineri kiinnitti sen ketjuilla isoon kuuseen ja veti nelivetotraktorilla suoraksi. Amerikasta tilattiin männänrenkaita ja muita siihen ’29-vuosimallin moottoriin. Öljypumppu on niin ikään alkuperäinen, se vain puhdistettiin ja todettiin toimivaksi. Kauppaan kuului nimittäin toinenkin moottori, joka oli ollut alun perin uudesta asti traktorissa, mutta se oli jossain vaiheessa saanut kansivaurion ja vaihdettu toiseen. Mitään virallista etulämmitystä tässä ei ollut alunperinkään”, Raineri kertoo. Tämä uusi moottori oli kuitenkin se, joka oli laitteessa ollut kiinni makasiinin raunioissa, ja se oli ihan jumissa eikä enää korjattavissa. Hiekkapuhalluksen ja ruostekorjausten jälkeen Letukka vaati uuden konepeiton, 16 jonka Raineri taivutteli siihen suorasta pellistä, aivan kuten alkuperäisessäkin oli ollut. Ehkäpä valmiiksi käytöstä poistetuista romuista rakennetut työkoneet ovat käyttöikänsä päähän tultuaan olleet niin lopussa, ettei niitä ole säilytetty lainkaan.. Niinpä jos reilummasta vauhdista haluaa jarruttaa nopeasti, pitää kädet irrottaa ohjauspyörästä.” Raineri kertoo, että autotraktorien löytäminen tänä päivänä on jo melko hankalaa. Öljynpainetta löytyy nykyisellään kahden kilon verran – tuskin sen enempää tai vähempää kuin aikanaan uutenakaan. Seppä on taiteillut laitteeseen sekä käsi- että jalkakaasun, mutta jarruttaminen tapahtuu erillisestä vivusta – ja vielä vähän hurjalla tavalla. ”Toisesta tankista meni kupariputki pakoputken ympäri, joka lämmitti sitten polttoainetta. Sepän ratkaisut Amerikan lisäksi osia metsästettiin muualta, esimerkiksi Ruotsista
Ohjausjärjestelmä ja etuakselisto ovat suoraa lainaa Fordin T-mallista: rauhallisessa maatalouskäytössä kevyen traktorin kanssa kestää vähän hennompikin akselisto. Työkalulaatikko on alun perin traktoriin rakennettua mallia. 17. Toisaalta 60-luvulle tultaessa Suomi oli vaurastunut sen verran, että rahaa riitti myös oikean tehdastekoisen, kenties jo dieselkäyttöisen traktorin hankintaan myös pienemmille tiloille. Kun maa vaurastui pikkuhiljaa, kyläseppien uroteot painuivat unholaan. CHEVROLETAUTOTRAKTORI ’29 / ’48 MOOTTORI Chevroletin kuusisylinterinen, bensiinikäyttöinen rivimoottori. Ohjauslaitteisto ja etuakselisto Ford Model T:stä MITAT Pituus 260, leveys 165, korkeus 142, akseliväli 167 cm 02/14 Chevroletin rivikuutonen on tähän traktoriin alun perin asennettu yksilö. Se kunnostettiin kansivikaisesta täyteen iskuunsa entisöinnin yhteydessä. Pakoputki puolestaan kulkee rungon ja ohjaamon alta taakse kuten autoissakin, eikä konepellin läpi ylöspäin kuten traktoreissa on totuttu. Nestejäähdytys, iskutilavuus 3,2 litraa, sylinterinhalkaisija 84,14 mm, iskunpituus 95,25 mm, suurin teho 46 hevosvoimaa, suurin käyntinopeus 2600 r/min, öljytilavuus 4,7 litraa VOIMANSIIRTO Latil-tykkiveturista, takaveto, neljä vaihdetta eteen, peruutusvaihde, planeettapyörästöllä toteutettu alennusvaihteisto
KOTIKYLÄN TUOTE VALMET 810 ”PULKKA” -METSÄKONE ’74 Kotimainen Valmet ei ole itse liiemmälti metsäkoneita rakentanut, vaan projektit on useimmiten annettu alihankintatöiksi pienemmille konepajoille. Taivalkoski 18. Yksi monista tällaisista oli Pulkkasen konepajan rakentama malli 810 ”Pulkka”
19
Suolahdesta oli tullut testattiin Kainuun seudun kovissa lumiolosuhteissa pyyntö ja tilauksia jo aikaisemminkin, mutta ne jutut umpihangessa, ja se todettiin kykeneväksi vehkeek-. tyi Lassi Taivalkosken omistukkonemarkkinoista, seen, mutta vain vuoden ajaksi. jalle”, kertoo Kyösti Tyni, jonka perheen omistuksessa Kilpailukykyinen yksi näistä metsäkoneista tänä päivänä on. Lassi ajoi laitteelmetin nosturilla metsäkoneita, jotka pohjautuisivat la samanlaisia savottoja kuin Soronenkin, MetsähalMassikan tai Fordsonin päälle – en muista kummalle. Kyöstillä oli metsurit kaatamassa kinoista, se yleensä teetti koneita puut ja hän itse tuli ajokoneella jollain toisella. tuo ollut sitten vähän liian iso ja ”Valmetilta oli tullut pyyntö toisella. litukselle ja Veitsiluodolle, mutta myi laitteen vuoden Pulkkaselle toimitettiin myös 21 kappaletta Valmet 900 sillä ajettuaan huhtikuussa 1987 meidän isälle ja osti -traktoreita, joiden päälle piti sitten suunnitella hän- tilalle Valmet Jehun. Lassi sahasi itse puun, ja ajoi isotäohjattu metsäkone. Kone- mistuksen”, Kyösti kertoo. Jo Pulkkasella kone havaittiin onnistuneeksi. pajajätti Valmet on yksi näistä lusikkansa soppaan sotTaivalkosken nurkille laite saapui vuonna 1974, ja sen keneista, vaikka Suolahden tehtaalta ei yleensä tullut ensimmäiseksi omistajaksi on merkitty Kalevi Sorokuin maatalouskäyttöön varusteltuja traktoreita. kömpelö niiden tuulenkaatojen Pulkkaselle, että tekisivät Valraivaamiseen. Jos ja nen, joka käytti laitetta ahkerasti jonnekin 1980-luvun kun Valmet halusi päästä osalliseksi metsäkonemark- puoliväliin saakka. Pulkkasen Konepaja, Taivalkosken ja Kuusamon välissä Kuolio- se yleensä teetti ”En tiedä mihin käyttöön Lassi vaaralla sijaitseva verstas, on yksi sitä laitetta meinasi, mutta olisiko koneita jollain näitä yrityksiä. rakensi Valmet 920:n pohjalta, osalliseksi metsä Tämän jälkeen 810 Pulkka siirmutta tekijöitä oli muitakin. Pulkkanen alkoi niin tarkasti yhden suuren valmistajan ympäril- rakentamaan metsäkoneita, mutta sitten tuli lama ja lä, että usein on vaikea mieltää muitakin yrittäjiä devalvaatio, jotka tyssäsivät kaupan ja sitä kautta vallöytyneen markkinoilta takavuosikymmeninä. Tuohon aikaan metsäkoneista oli kova kysyntä. ten mieleen jääneitä oli Valmet Huojuvaa kaadettiin Rauma-Rehalusi päästä Jehu, jota Rovaniemen Konepaja polalle ja muille ostajille. Laitetta ”Tämä tapahtui vuonna 1974. Traktorit kuljetettiin Suolahden jen urakoitsijoiden ohella myös naapureille hankintatehtaalta trailerilla Kuusamon puolelta Pulkkasen pa- puuta”, Kyösti kertoo. Näistä yksi parhai- Jos ja kun Valmet perässä ja korjasi puun talteen. VALMET 810 ”PULKKA” Teksti: Arttu Toivonen Kuvat: Tuukka Erkkilä 20 K otimainen metsäkoneteollisuus pyörii tänä päivänä eivät oikein olleet nousseet pystyyn
Valmetin KK3-nosturin koura nostaa vielä tänäpäivänäkin tukkia kyytiin hyvällä ripeydellä - vaikkei olekaan modernisti ympäripyörivää mallia. Jos oikein kuuma keli sattuu niin sitten hydrauliikka menee vähän veltoksi, mutta muuten sillä on ihan riskit liikkeet. Pulkkisen Konepajan valmistamassa peräkärryssä ei ollut vetoa, mutta kärryyn pystyi vaihtamaan jalakset kaikkein lumisimpia olosuhteita silmälläpitäen. Telaketjut yhdistivät nyt etu- ja takapyörät, takana säilytettiin normaali tasauspyörästön lukitus kytkettävänä. Hydraulinestesäiliö ja pumppu sijoitettiin tuttuun paikkansa traktorin keulalle. J. Sorosen Kalevi teetti siihen kerran koneremontin, mutta nykyään laite toimii hienosti. Ei muuta kuin pakkosyöttö päälle ja hörsäyttää käyntiin”, Kyösti kehuu, ja jatkaa käynnistysprosessin kuvailemista: 21. ”No se on kuusivipujärjestelmä, joten vähän hidas se on sitä kautta, mutta nostaa kyllä hyvin viileällä säällä tavaraa. ”Isä osti aikanaan varastoon jonkun Fiskarsin tekemän nosturin, että kun tämä tippuu päältä niin voidaan vaihtaa sitten se tilalle. Se puolestaan saa Kyöstiltä kehuja vielä 40-vuotiaanakin. ”Siitä pumpusta oli ruuvattu voimaa aika lailla siihen kääntymiseen, joten vähän hidas ja kömpelö siitä tuli kääntää”, Kyösti toteaa. Nosturi oli Valmetin omaa tuotantoa, ja tyypiltään KK3. No, ei se ole mihinkään tippunut eikä hajonnut, joten siellä nosturi on nyt sitten toimettomana hallin nurkassa.” ”Hirveän hyvä laite se on lähtemään käyntiin. Valmetin rattailla toteutetusta jakopäästä voima otettiin akselilla omalle erilliselle ohjauksen hydraulipumpulle, josta voima välitettiin runko-ohjaukselle. Ainoa mikä nykyään häiritsee on ettei koura ole ympäripyörivää sorttia eikä siinä ole yletintäkään”, Kyösti miettii. si. Alkuperäisen traktorin etupyörät vaihdettiin suurempiin, ohjaus muutettiin kääntymättömäksi ja ohjaamoon tuotiin uudet vipuohjauslaitteet
Ja irtokalkkia sillä on kanssa nosteltu, meillä on kouran tilalle olemassa kahmari. Eikä siinä tarvitse kuin sellainen 15–20 minuuttia lämmittää niin moottori on valmis käynnistettäväksi. ”On sillä paljon muutakin tehty kuin pelkästään puuta ajettu. ”Eturattaiden telityksen puslat on laitettu uudelleen, muuten ei mitään erikoista ole ollut. Sorosen aikanaan teettämän koneremontin ohella suurempia korjauksia ei ole tarvinnut tehdä. VALMET 810 ”PULKKA” Ohjaamo ei ole aivan täysin alkuperäisessä asussaan: lattialta löytyy nyt entinen olohuoneen matto, ja takaseinän oranssi pressu on korvannut alkuperäisen ristiintikatun suojan.. Melko vähillä remonteilla laite on pärjännyt myös. AIV-rehut meillä on lapettu sillä siiloon, sillä nosturilla ulottaa korkeareunaisen kippikärryn laitojen ylitse hyvin, samoin polttopuita sillä ajetaan ja käytetään muutenkin maatalon töissä missä nyt vaan tarvitsee nostovoimaa enemmän. ”Viileämmällä kelillä siinä on Termi-moottorilämmitin, joka on hirmu kätevä. Siihen kytketään sellainen neliskanttinen lämmitin, jossa on kaasutoholle paikka, ja aletaan kuumentamaan vettä. Riittää kun juo kahvit huoltoautossa ja odottelee, niin voi jo käynnistää.” Kestävä peli Pulkkasen Konepajan rakentama metsäkone on kestänyt alun kolmattakymmenettä tuhatta tuntia ja nelisenkymmentä vuotta hienosti. Eikä tuollaista hommaa kyllä kehtaisi sillä tehdä jos se kauhean hidas olisi”, Kyösti kertoo. Kun neste lämpenee lämmittimessä, se alkaa nousta ylöspäin ja kylmä vesi tulla alaspäin, mikä saa aikaan siellä kiertävän liikkeen ja koko moottori lämpenee. Käyttö on ollut viime 22 vuodet aiempaa verkkaisempaa ja rauhallisempaa, mutta samalla myös monipuolisempaa. Moottorinlohkon kyljessä on pikaliittimet kuten vesiletkuille. Telat on vaihdettu kerran uusiin.”
Heikki Pulkkanen ja Kyösti tutustumassa konepajan tuotantoon kirjallisessa muodossa. ”Hänellä suurin murhe on ollut ohjauksen hydraulipumpun metallikuorisen stefan pullahtaminen ulos – ja meillä on ollut sitä ihan samaa ongelmaa. Kysyin Pulkkasen Heikin veljeltä Reinolta, että eikö siihen laitteeseen nyt saa sellaista hydraulipumppua joka kestäisi, niin Reino hommasi meille uuden pumpun. Siellä oli kaikki tiedot, varaosanumerot sekä kuvat tallessa, hyvä lisä laitteen kylkeen. Kerran se jäi johonkin ojanpientareeseen niin lujasti kiinni, että telat alkoivat vääntää pois päältä, ja jarrut näissä on aina olleet vähän huonot. 23. Kyösti on myös haastatellut erästä samanlaisen laitteen omistajaa, Alvar Hyrkästä, konetyypin kipupisteistä. ”Viimeksi kun kävin Pulkkasella, niin itse Heikki oli löytänyt varastoistaan uuden ja käyttämättömän varaosakirjan juuri tähän 810 Pulkkaan. Sorosella muuten oli sähköt pala02/14 neet hytistä kerran, mutta meillä ne ovat toimineet”, Kyösti sanoo. Velipojan kanssa muisteltiin, että kerran on pitänyt kuorma nostaa päältä pois että on saatu liikuteltavalla aisalla vedettyä kärry pois jumista, ja sen jälkeen nostettu sitten kuorma uudestaan päälle”, Kyösti kertoo. Kestävää ja pystyvää laatua näyttäisi Pulkkasen Konepajan tuotanto olevan. Yhtä niistä on jouduttu vuosien varrella vähän työstämään että piti ilmat sisällä, mutta muut ovat hyvässä kunnossa vielä.” ”Eikä se ole oikeastaan kiinnikään jäänyt pahasti. ”Kärryn renkaat ovat muuten vielä alkuperäiset Trelleborgin ruotsalaiset renkaat. ”Pulkka” on pärjännyt jo nelisenkymmentä vuotta vähillä remonteilla. Mutta kiinni ei ole koskaan jääty niin ettei omin voimin olisi pois päästy. Koneenkäyttäjiä kolmessa polvessa - Kyöstin (keskellä) poika Niila ottaa tuntumaa teloihin, veli Mikko ja isä Armas seuraavat sivummalta. Hän on enemmän sellainen insinöörismies, vaikka onkin Taivalkosken sahalla remonttipäällikkönä nykyään”, Kyösti sanoo. Ensimmäisen omistajan aikanaan remontoima Valmetmoottori toimii edelleen luotettavasti
24
Jouko Salolta löytyy kuitenkin yksi hienosti säilynyt yksilö. Nastola 25. AVUSTETTU NELIKKO JOHN DEERE 3130 HFWD ’78 John Deereen sai 1970-luvulla lisävarusteena hydro staattisen nelivetojärjestelmän. Kovin suosituksi systeemi ei koskaan noussut ongelmiensa vuoksi
vaihteilla huonoissa olosuhteissa. JOHN DEERE 3130 HFWD Teksti: Arttu Toivonen Kuvat: Tuukka Kaski 26 J ohn Deere esitteli hydrostaattisen nelivetojärjestelmän traktoreihinsa vuonna 1974, ja sitä oli saatavana lisävarusteena lähes kaikkiin keskiluokan takavetoisiin traktoreihin mallista 2030 aina isoon 4440:aan asti. Etuveto myös kytkeytyy pois päältä automaattisesti kytkinpoljinta käytettäessä. Työasento voidaan kytkeä päälle vaihteilla 1–5. Vetoakselia edestä ei löytynyt, vaan paineen alainen hydraulineste johdettiin napamoottoreihin pyörittämään etupyöriä. Järjestelmä otti hydraulisen voimansa moottorin eteen asennetusta aksiaalimäntäpumpusta, joka kytkettiin tuottamaan voimaa etupyörille sähköisesti, kojetauluun sijoitetusta katkaisimesta. Olin hommannut kolmisiipiset aurat samoihin aikoihin ja kokeilin niitä ensimmäistä kertaa nyt siellä. Todellisuudessa se tarjosi lähinnä lisäapua pahimmissa olosuhteissa ja kenties esti pahimman kiinnijäämisen. Kyllä sen huomasi, että heti alkoi suttaamaan jos kytki etuvedon pois päältä, eli kyllä ne auttavat myös ihan oikeasti”, Jouko sanoo.. Huolimatta siitä, että John Deere ei varsinaisesti mainostanut järjestelmän olevan neliveto vaan ainoastaan ”avustava etuveto”, se sai niskaansa käyttäjien paineet: HFWD:n odotettiin toimivan kuten oikean mekaanisen nelivetojärjestelmän. Vaikka vuotoherkkä systeemi ei varauksetonta suosiota aikanaan käyttäjiltä saanutkaan, kehuu Jouko Salo traktoriaan: ”Meillä oli esimerkiksi traktoriseuran kyntöpäivät syksyllä, ja keli oli tosi kurja. Jos kytkimestä naksautetaan päälle työasennoksi kutsuttu asetus, tarjoaa HFWD suuremman vääntömomentin etupyörille, mutta samalla kytkeytyy myös päälle tasauspyörästön lukitus. Koska järjestelmä ottaa hydraulipaineensa samalta pumpulta kuin koko muukin traktori, on työasennon käyttämisellä myös ohjausta tehostava vaikutus, ja siitä syystä käyttöohjekirjakin suositteli aikanaan HFWD:tä käyttäessä nimenomaan korkeavääntömomenttista työasentoa. Satoi vettä ja oli märkää. Järjestelmään oli rakennettu kaksi vaihdetta: toista kutsutaan nimellä lisäveto ja se tarjoaa hieman matalamman vääntömomentin ja on tarkoitettu etenemiseen 1–3. Järjestelmä voidaan kytkeä päälle ajon aikana ja vaikka täydessä kuormituksessa: hydraulinen systeemi ei pane pahakseen tyhjäkäytöltä suoraan täyteen kuormaan siirtymisiäkään
”Olen töissä Suomen suurimmalla mansikanviljelijällä, olen itse asiassa ollut siellä koko pienen ikäni. John Deeren 5,4-litrainen kuutonen tuotti ensin 89 hevosvoimaa tullessaan markkinoille 1972, mutta teho nousi 92 hevosvoimaan vuonna 1976. Tämä sitten alkoi puhumaan minulle että ostas multa tuo John Deere pois, kun se on jäänyt ylimääräiseksi. Kävin katsomassa laitetta ja kiinnostuin siitä heti. Laite on kyllä käyntikuntoinen mutta silti projekti, esimerkiksi vetoakseli on poikki. Se on tällä hetkellä työn alla tuossa hallissa. Sen verran olen kokoelmaa lisäksi kartuttanut että nyt syksyllä löysin Ruotsinkylästä itselleni vielä ’55 Normag 20:sen. Tuntimittarissa seisoo yli 35-vuotiaalle traktorille kohtalaisen alhainen 4?600 tunnin lukema, minkä Jouko uskoo olevan määrä mikä laitteella on myös ajettu. Tuntimittarissa seisoo kohtalaisen alhainen 4?600 tunnin lukema, mikä koneen kunto huomioiden pitänee paikkansa. Neliveto toteutettuna 27. Joukon 3130 on vuosimallia 1978 ja täysin alkuperäisessä kunnossa, sitä ei ole koskaan 02/14 entisöity eikä muutenkaan peukaloitu. Traktorilla tulee tehtyä hommia siellä, ja meillä on käytössä John Deeret. Se on kyllä hyvä traktori”, Jouko kehaisee. Alun perin 3130 oli toimitettu suuremmalle maatilalle kakkostraktoriksi, mikä osaltaan selitti alhaiset käyttötuntimäärät. Mutta palataanpa John Deereen vielä. ”Ostin tämän sen toiselta omistajalta, yhdeltä villähteläiseltä sähkömieheltä, jolla se oli ollut muistaakseni noin seitsemän vuotta, todella vähällä käytöllä vieläpä. Pidemmän linjan harrastaja Jouko itse on harrastanut traktoreita jo pidemmän aikaa, mutta muusta kalustosta keskusteltaessa näinkin tuoreen laitteen löytyminen omista kokoelmista saa ymmärrettävän syyn. Sen lisäksi kalustosta löytyy ’64 Super Dexta joka on minulla ollut nyt reilut neljä vuotta. Mutta kyllä se tasauspyörästön lukon kanssa kulki eteenpäin kun sitä kokeilin”, Jouko kertoo. Muutenkin traktoriharrastuneisuutta löytyy: ”Itsellä on Fordson Major ollut jo likemmäs 25 vuotta, tosin traktori on vaihtunut siinä matkalla kolmeen kertaan
Harvinaista vetoapua John Deeren avustava etuvetojärjestelmä ei ole ihan ongelmitta selvinnyt edes harvassa harrastekäytössä. Sanonta suutarin lapsista Edellisellä omistajalla laite oli ollut niin vähäisellä käytöllä, ettei käyttöä haitannut edes se ettei John Deere ladannut alkuunkaan. Harrastelijaviljelijän 10 hehtaarin pellot muokkasi kyllä yksillä virroilla. Toisaalta aivan samaa vetovoimaa hydraulinen järjestelmä ei tarjonnut kuin mekaaniset versiot, mutta ainakin käyttäjäkokemusten valossa avustava etuvetojärjestelmä oli parempi kuin pelkällä takavedolla eteenpäin sätkiminen. Näin laite toimi vähän pidempään sillä täyteen ladatulla akulla”, Jouko pyörittelee päätään. Yksi erikoisuus traktorista myös löytyi sitä tutkittaessa. Se tuli vähän vahingossa minulle ja roikutin sitä useamman vuoden tuolla käyttämättä. Kouvolan Agrimarketissa oli myynnissä samanlainen 3130 mutta pelkkänä takatuuppariversiona, ja siitäkin pyydettiin vielä 7?000 euroa”, Jouko ihmettelee. ”Siellä oli takana toinen ulosottoakseli, ja kysyin edelliseltä omistajalta mitä varten se on. Tavaraa on huomattavasti näppärämpi heitellä sitten ympäriinsä”, Jouko kehaisee. Mutta ei siinä muuta kun pumppu palasiksi. Traktoria tarvittaessa sen akku oli vaan ladattu täyteen ja laitetta käytetty sen verran vähän että yksi akullinen oli riittänyt ajoihin. Joku vuosi sitten hydraulipumpun stefa pullahti ulos. SPEKSIT MOOTTORI kuusisylinterinen dieselmoottori, iskutilavuus 5?390 cm3, sylinterimitat 102x110 mm, nimellisteho 92 hv/2?500 r/min, vääntömomentti 296 Nm/1?300 r/min VOIMANSIIRTO vaihteita 12+6, täysin synkronoitu vaihteisto, hydraulinen pikavaihde, hydrostaattinen nelivetojärjestelmä kytkettävissä päälle kojetaulun kytkimestä, voiman ulosotto 540/1000 HYDRAULIIKKA tuotto 47 l/min, hydrauliikan paine 144 bar, nostolaitehydrauliikka mekaaninen, hydrostaattinen ohjaus MITAT paino 4490 kg, pituus 400, korkeus 270, akseliväli 246 cm, polttoainesäiliö 106 litraa, melutaso 84 dB. ”Sen kuormaajan ostin yhdeltä isännältä mansikkapaikan naapurista. ”Ihmettelin kun mittaristossa ei yksikään merkkivalo palanut, mutta sieltä oli sähkön säästämiseksi otettu kaikki polttimot latausjännitteen merkkivalon ohella pois. Jouko perusteli John Deeren ostamista myös sillä, että varaston nurkasta oli monen vuoden ajan jo löytynyt Hakki 2500A -puutavarakuormaaja, johon sopivaa traktoria ei vaan ollut eteen tullut. JOHN DEERE 3130 HFWD hydraulisella etuvedolla, kohtalaisen pieni valmistusmäärä ja se että laitteesta näki heti että se on älyllisessä kunnossa. ”On siinä sen verran ongelmia ollut. Innostuin siitä heti ja niinpä kaupat tehtiin”, Jouko kertoo. Jontikan ohjaamosta löytyy ainoa ei-alkuperäinen ominaisuus: nelivedon sähkönappi on siirretty putken päähän lähemmäs ajajaa. John Deere saatiin lopulta lataamaan normaalisti vaihtamalla laturin hiilisilta uuteen, ja samalla Jouko ruuvaili polttimot takaisin mittaristoon. Mietin vaan että kun sopiva hytillinen isompi kone tulee vastaan niin laitan Hakin sen sitten.” Nyt nosturi on Joukolla harrastekäytössä ja polttopuuhommissa. ”Hydraulihalkojan edessä tätä traktoria on käytetty ja on näppärä kun puutavarakuormaaja on takana eikä tukkikärryssä. Muutamaan olen törmännyt joskus netissä mutta ne ovat olleet vielä aika kovan hintaisia. Lukkorengas napataan vain pois ja laitetaan toinen akseli paikalleen”, Jouko kertoo. Hänkään ei osannut sanoa sen 28 John Deeren hydraulisella etuvedolla varustettuja laitteita ei enää usein myynnissä tapaa. HFWDJontikat olivat näppärämpiä kääntymään pienessä tilassa kuin monet mekaanisella nelivedolla varustetut kilpailijansa. Aikanaan John Deeret olivat kilpailijoitaan edellä monessa mielessä: niiden hytit olivat tilavia ja hiljaisia, eikä parjattu nelivetojärjestelmäkään huono ollut. Laitoin sinne öljypumpun korjaussarjan, ja samalla uusin myös vesipumppuun korjaussarjan joten molemmat pitävät nyt”, Jouko Salo kertoo. Pelleiltään se oli erittäin hyväkuntoinen ja suhteellisen siisti. Se oli ollut sillä iän kaiken aikaa kuivurissa käyttämättä ja roikkunut siellä. ”Sen verran olen katsellut, että aika huonosti näitä HFWD-laitteita on myynnissä. tarkoitusta, mutta jostain sitten luin että se on voiman ulosottoon tonnisen perävälityksen akseli
TILAA KONEURAKOINTI maanrakennus • metsäkoneurakointi • kiinteistöhuolto • maatalous NUMERO 3 UUTUUSlEHTI! KESTOTILAUS: nro 3 • 1/2014 • 7,90€ KONEURAKOINTI 1/2014 • KELIN KESYTTÄJÄ – JCB FASTRAC • HELSINKI–VANTAA –KIIToRAdAN KuNNoSSApITo • KoEAJoSSA: M-B VITo 4x4 • puHELINLINJAN puRKuTYÖT 44 KElIN kesyttäjä 90 ERILAINEN SAVoTTA: pUHElINlINjAN pURKUTyöT 6 NUMEROA KoEAJoSSA MERcEdES-BENz VITO 4X4 NopEA JA KETTERÄ JCB FASTRAC ESITTELYSSÄ HEATWORK My35 -ROUdANSUlATUSlAITE SAAT TILAAJALAHJAKSI AKOINTI KONEURHELSINKI-VANTAA -LIPPALAKIN! METSÄuRAKoINTIA: SEKUNTIpElIä SAARISTOKEIKKA Kiitoradan kunnossapito PAL VKO 2014-12 Viipale mediat 6 414887 200110 Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@koneurakointi.fi Tututstu ja tilaa: www.koneurakointi.fi Lataa Koneurakointisovellus App Storesta QR-koodilla Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.koneurakointi.fi 14001 720011-1401 Suomalaista työtä • www.koneurakointi.fi
Matti Kaukinen on pitänyt isänsä rautahevosen hyvässä käyttökunnossa. Kauppoja ei tarvinnut katua, sillä viitisenkymmentä vuotta myöhemmin Taavetti on edelleen tilalla. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Hollola 30. HEVOSMIEHEN HANKINTA DAVID BROWN 25D ’55 Oiva Kaukinen yllätti perheensä ja tuttavansa 1960-luvun alussa ostamalla maatilalleen muutaman vuoden vanhan David Brown -traktorin
”Mitään isompaa laitettavaa ei ole koskaan ollut”, Matti Kaukinen kehuu. Kaukisen perheeseen syntyi viisi lasta. Nykytilanteessa pellot on vuokrattu, ja Mattikin käy tilan ulkopuolella töissä, mutta David Brownista ei silti ole luovuttu. 1 950–1960-lukujen vaihteessa Hollolan Kutajärven kylässä Oiva ja Irja Kaukinen viljelivät 13 hehtaarin peltoalaa, hoitivat lypsykarjaa ja pitivät kanoja. ”Luin vanhoja kouluaineita, ja niistä selvisi, että olen ollut 11-vuotias, kun olen ensimmäisen kerran ajanut tätä”, Matti kertoo. ”Mieheni oli niin kova hevosmies, että minäkin olin ihan varma, ettei hän ikinä osta traktoria”, hän kertoo, ja jatkaa hymyillen: ”Mutta ostipa kuitenkin – ja oli oikein tyytyväinen valintaansa.” Aluksi traktoriin hankittiin niittokone ja hankmo sekä kaksisiipinen aura. Kun Matti pääsi ensimmäisen kerran itse traktorin rattiin, oli se sen verran merkittävä tapahtuma, että siitä löytyy merkintä myös kouluaikaisesta vihkosta. Peräkärrykin siinä oli, ja käytiinhän sillä aina 31. Hevosista ei kuitenkaan luovuttu, vaan osa tilan töistä, kuten esimerkiksi perunankylvö tehtiin vielä pitkään hevosen avulla. ”Yleisin vaiva oli se, että rengas oli puhki.” David Brownin huollot on Kaukisen perheessä aina tehty itse. ”Osallistuin Taavetilla tilan töihin siitä lähtien; tein kylvöjä, kyntöjä ja heinätöitä eli kaikkea mitä nyt tilalla silloin tehtiin. Muut sisarukset opiskelivat ja muuttivat pois kotoa, mutta pienestä asti maatilan töissä mukana ollut ja niistä kiinnostunut Matti kävi maatalousoppilaitoksen, ja aikanaan tila siirtyikin hänen nimiinsä. ”Ensin pellot olivat avo-ojissa, mutta sitten kun ne salaojitettiin, saatiin vähän lisää pinta-alaa ja peltotöiden tekeminen sekä helpottui että nopeutui huomattavan paljon, kun ei ojia tarvinnut enää kierrellä”, Matti ja Irja muistelevat. Taavetti tuli taloon ”En nyt muista ihan varmasti oliko vuosi 1961 vai 1962, kun kunnan silloinen työnjohtaja, joka asui tässä lähellä Pyhäniemessä, lähti Oivalle mukaan asiantuntijaksi traktorinostoreissulle johonkin Helsingin suuntaan”, Oivan puoliso Irja Kaukinen muistelee aikaa, jolloin David Brown tuli taloon. Lahtelaisen korjaamon, Lehti Oy:n kuitista voidaan lukea, että ilmeisesti melkein heti David Brownin hankkimisen jälkeen vuonna 1962 siihen on vaihdettu istuintyyny ja naftasuodattimia. Peltotyöt tehtiin hevosella, ja talossa olikin useimmiten kaksi hevosta kerrallaan. Käytössä kesät talvet Kaukisella on tallessa paljon kuitteja, vakuutusyhtiön asiakaskortteja ja muita papereita tilan ensimmäisestä traktorista vuosien varrelta
Eräänä talvena traktoriin unohtui kesän jäljiltä pelkät vedet, ja moottorihan siinä halkesi kahden sylinterin välistä. Sen rakenne ei ollut kovin kestävä, ja hyttiin oli kaiken lisäksi aika hankala mennä – traktorin rattiin piti pujotella takakautta sisään”, omistaja kuvailee. Pidän sitä kunnossa sekä niittelen joskus ojanpenkkoja ja teen muita pieniä hommia”, Matti Kaukinen kertoilee. ”Kun opiskelin metalliseppä-artesaaniksi Lahden Käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa, laitoin David Brownin kuntoon lopputyönä. Jokusen kerran David Brown on ollut näytillä harrastetapahtumassakin, muutama vuosi sitten omistaja ajoi sen Lahteen Classic Motorshow -tapahtumaan ja menneenä kesällä Taavettia esiteltiin perinnepäivillä Hollolan kirkonkylällä. Ensimmäisestä hyvin palvelleesta työkoneesta ei kuitenkaan luovuttu, sillä pieni David Brown oli näppärä apulainen moneen pikku hommaan. ”Hydrauliikan ulosoton olen tähän tehnyt itse. Laitoin Escortin ratin ja lisäsin astinlaudan, jotta kyytiin olisi helpompi kiivetä.” ”En ole millään tavoin pyrkinyt entisöimään traktoria tai säilyttämään tätä täysin alkuperäiskuntoisena, vaan olen lisäillyt siihen kulloinkin saatavana olleita osia ja muokannut sitä mieleisekseni”, Matti kertoo. Valitsin väriksi alkuperäistä tummemman punaisen”, Matti luettelee. Pikkuhiljaa Taavetti jäi aina vain pienemmälle käytölle, ja lopuksi se jäi seisomaan. Myöhemmin Kaukinen löysi uuden lohkon traktoripurkamosta Pälkäneeltä ja vei moottorin maatalousoppilaitokseen Asikkalaan, jossa se purettiin ja kasattiin uuden lohkon kanssa uudelleen. ”Talvella lumia lingotessa sitä kyllä toivoi, että olisipa traktorissa hytti, jotta saisi edes vähän suojaa viimalta ja tuiskulta. Jonkin aikaa Taavetissa olikin kevytrakenteinen rättihytti, joka antoi vähän tuulensuojaa. Purin, maalasin, ja kunnostin moottorin ja paikkasin vanhan lohkon. Lisää harrasteprojekteja ei ole suunnitelmissa hankkia, mutta Matti miettii, että jos intoa riittää, työn alle voisi ottaa vaikka tilan vanhan puimurin. Toisaalta talon ja. ”Sain tämän vähän parempikulkuisemmaksi, kun vaihdoin tähän kolmekymppisen pytyt ja männät, joten jos tarkkoja ollaan, tämä on David Brown 30 D”, Matti nauraa. 32 nistunut täydellisesti vaan se jäi vuotamaan. DAVID BROWN 25D joskus metsätöissäkin”, Matti muistelee. Alun perin Taavetissa on ollut 2 kappaletta 6 voltin akkuja, mutta nyt yksi 12 voltin akku hoitaa homman ja vasemmanpuoleinen teline saa olla tyhjänä. Kakkoskoneesta kunnostuksen kohteeksi Myöhemmin 1970–80-luvun vaihteessa maatilalle hankittiin isompi traktori, Massey Ferguson. Harrasteajoa ”En ole aikeissa myydä Taavettia pois. Moottorin kunnostus ei kuitenkaan on- Vuosien työn jäljet saavat näkyä tässä Taavetissa – ne ovat olennainen osa työkoneen historiaa
33. Öljymäärän mittausta kummempaa huoltoa ei yleensä ole tarpeen tehdä. Matti Kaukinen on muokannut isänsä ostamasta traktorista mieleisensä menopelin. piharakennusten kunnossapidossakin on ohjelmaa ihan kotitarpeiksi, ja saunaremonttikin saattaisi olla ajankohtainen. Piharakennuksen suojista löytyy myös moottoripyörä ja vene, joten Matin kesäpäiville löytynee käyttöä jo nykyisenkin harrastekaluston parissa. Auton ratti ja nykyaikainen penkki lisäävät ajomukavuutta ja astinlauta helpottaa kyytiin kiipeämistä. ”En ole pyrkinyt säilyttämään traktoria täysin alkuperäis kuntoisena, vaan olen muokannut sitä mieleisekseni.” Taavetissa on englantilaiseen tapaan Lucas-sähköt
Savonlinna 34
Silloin kun kyseinen peli oli kuitilla, laskettiin kuitenkin aamuja hetkeen jolloin autosta pääsisi eroon. 35. TÄNÄÄN JÄLJELLÄ SISU A-45 ’73 Proto-Sisu kuuluu niihin ajoneuvoihin, joilla monet ovat ajaneet varusmiespalveluksen yhteydessä ja joita muistellaan jälkeenpäin kaiholla
Risto kertoo toimineensa Reserviläisissä jo pitkään. PROTO-SISU Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Lähteet: Olli Blomberg, Suomalaista Sisua vuodesta 1931 S avonlinnan Reserviläisten huulenheitosta sai alkunsa tapahtumaketju, joka on edennyt siihen pisteeseen, että seison Kerimäellä soramontulla valmiina koeajoon Proto-Sisulla. Istun Mielosten kanssa nuotiopiiriin kahville keskustelun kääntyessä kuin itsestään vieressä terhakkana odottavaan Sisuun. Proto-Sisun hankinta sai ensisysäyksensä huulenheitosta, että pitäisihän maanpuolustuksen ystävillä olla oma sotaratsukin käytössään. Vuonna 2009 hankittu ajoneuvo on kokenut reserviläisyhdistyksen parissa tasaista kunnon kohentumista, vaikka toki pientä takapakkiakin on tullut, mikä on luonnollista vanhalle ja kovia kokeneelle ajokille. Asiaan kuuluvan kaupanteon jälkeen päästiin hinnasta sopimukseen, kaupat lyötiin lukkoon ja auto muutti Itä-Savoon. Karkeiden renkaiden jäljet katoavat montun reunalla metsään, joten jäljittämistä on jatkettava jalkaisin. Sisu A-45 ei näytä autona mitenkään mukavalta tai tyylikkäältä vaan ennemminkin viivaimella piirretyltä ja tarkoituksenmukaiselta. Jos sitä verrataan ulkonäöllisesti vaikka Masi- ja Rasi-Sisuihin, Kevyestä huulenheitosta alkanut tapahtumaketju johti siihen, että olemme nyt hiekkakuopan reunalla koeajamassa reserviläisten omaa Protoa.. Idea jäi muhimaan etenkin autojen kanssa tekemisissä olleen Riston mieleen. Lopulta päätettiin lähteä katsomaan itse kohdetta Kangasalle. Yhdistyksen kokoelmiin on aiemmin Jyrki, Risto ja Jarmo Mieloselle Proton sielunelämä ja maastoominaisuudet ovat tulleet tutuiksi heidän ylläpitäessään Savonlinnan Reserviläisten Sisua. Tästä voisi päätellä, että pientä tuntumaa on haettu kotimaisen maastokuorma-auton etenemiskykyihin. Proto reservissä Proton jälkiä on helppo seurata soramontun pohjalla kulkevilla teillä niiden erottuessa helposti muiden kuorma-autojen jäljistä. Ollaan Paikallisten Protomiesten korkeanpaikan leirillä. Ennen saapumistani tutustumiskäynnille on autoon liittyen toki tapahtunut jo paljon ressujen keskuudessa. Proto on parkissa ja auton miehistö, Risto, Jarmo ja Jyrki Mielonen, istuvat tauolla nuotiopaikalla. Sisu onkin tuijottanut minua viekkaasti tarinatuokion ajan. Autoa on nyt kierretty ja kaarrettu sen verran, että on aika nousta tutustumaan ohjaamoon ja hallintalaitteisiin lähenevään koeajoon valmistautuen. Ajoura nousee melko jyrkästi kohti hiekkaharjua, jossa on vanha soranottopaikka. 36 hankittu erilaista vanhaa maanpuolustusvälineistöä aina linnoitustykistä lähtien. Reserviläisten ”Proto-vastaava” Risto Mielonen kertoo, että auton ympärillä touhuaa pieni mutta aktiivinen porukka, jolta tiedot ja taidot kaluston ylläpitoon eivät heti lopu kesken. Toisaalta taas kun miettii että auto on suunniteltu 60-luvun alkuvuosina, ei aika ole pahemmin päässyt syömään sen designia. Hienossa hiekassa näkyy proton jälkiä ympäriinsä, usein hieman haastavammissa maaston kohdissa. Mielenkiintoisten ajoneuvojen myynti-ilmoituksia selatessa silmiin sattui kerran puolustusvoimien vanha Proto-Sisu, jota kaupiteltiin Pirkanmaalla. Ajatusta aikansa pyöriteltyään auton hankinta alkoi kiehtoa ja asiaa pohdittiin muidenkin reserviläisten kanssa. Tarkoituksenmukaista muotoilua Tässä vaiheessa on puhuttu Protosta ja vähän sen vierestäkin sen verran, että Risto ottaa komennon ja kertoo seuraavaksi vuorossa olevan koeajon Sisulle tyypillisissä olosuhteissa. Jotain sillä on selvästi mielessään
Auto tuntuu kaatuvan, mutta luotan arviooni ajoneuvon alhaisesta painopisteestä ja onnistun esiintymään pelottoman oloisesti. Ratti on tuttua mallia valmistajan siviiliautoista, mutta muuten siviilimäisyys on tipotiessään. Näkyvillä on ainoastaan suoria pintoja ja vain tarpeellisimmat mittarit 02/14 ja kytkimet ovat tarjolla kuljettajalle. A-45 on mitoiltaan ja painoiltaan varsin sopusuhtainen ja siten onnistunut maastokuorma-autoksi. Pakkia ei meinaa löytyä millään joten lasketan varovasti perän kohti jyrkänteen reunaa. on tyyli lähes sama muutamia modernisoituja yksityiskohtia lukuun ottamatta. Ohjaamoon nousu on nokattomille maastokuorma-autoille tyypillistä, mutta kun astuu oikean jalan maiharin kärjellä ensin pyörännavalle ja sitten vasemmalla astinlaudalle, niin lyhytjalkainen tai kankeakin taistelija saa itsensä helposti ratin taakse. Kevyt näpäytys kaasupolkimeen ja kone tuntuu olevan hereillä ainakin pakoputken pörähdyksen perusteella. Yritän lähteä liian varovasti, jolloin moottori sammuu. Kakkonen on aika pieni vaihde kun maastolaatikkokin on kytketty mukaan, joten auton nytkähdettyä liikkeelle rupean vaihtamaan kolmosta. Eräs tarina kertoo YK-joukkojen käyttämän Proton aiheuttamasta hämmennyksestä, kun suomalaiset rauhanturvaajat 37. Kojetaulussa on Valtionkonttorin liikennevahinko-osaston yhteystietotarran vieressä vaihdekaavio, jonka perusteella keppiä vedetään keskelle taakse kun lähdetään liikkeelle kakkosel- Jos maastoajolenkin jälkeen pitäisi todeta jotain, olisi se varmaan hyvin samanlainen toteamus kuin muidenkin maastokuormaautoilla suoritettujen maistiaisten jälkeen – ”en olisi uskonut mihin tällä pääsee”. la – ykkönen ja pakki ovat samassa linjassa kaavion vasemmassa reunassa. Usein ei kuitenkaan oteta huomioon maastojen erilaisuutta: toinen menee hyvin lumessa ja toinen vielä paremmin hiekassa. Selviä yhtäläisyyksiä löytyy myös siviiliversioihin, joten merkin tunnistaa kuljettajan paikalta. Pyörät tiukasti linkkuun että mahdutaan kääntymään tulosuuntaan. Autoa ryhdytään kääntämään ajouran lopussa. Mielessä häivähtää muistot armeija-ajasta rattiin raapustettujen GTJ-merkintöjen vilahtaessa silmissä – lavasika, läskiluvat ja mitä kaikkea sitä olikaan. Tiukimmassa kohdassa Jarmo neuvoo laittamaan tasauspyörästön lukot päälle, jolloin kaikki neljä pyörää vetävät samassa tahdissa sammaltupsujen lennellessä pyöränkuvioista märälle kalliolle. Mäessä koitamme vielä kuinka Sisu kiipeää kiven yli toisen puolen renkaillaan. Eri joukko-osastoissa palvelleiden ja siitä syystä erilaisilla maastoautoilla ajaneiden kesken kuulee usein väittelyä siitä, mikä autoista on kaikkein maastokelpoisin. Samassa ajassa siviilipuolella muutokset ovat olleet suorastaan mullistavia. Uusi yritys ja Proto säntää ruopien alaspäin johtavalle ajouralle. Muutamia hauskoja tarinoita Protojen hämmästyttävistä kulkuominaisuuksista on jäänyt elämään alan harrastajien keskuuteen. Kyllä se siitä. Omassa ympäristössä Leylandin vapaastihengittävä kuutosdiesel röhisee terävästi ohjaamon takana. Kuten yleensä aina oudolla autolla ajettaessa, ei vaihde meinaa löytyä ”vanhasta muistista”, joten auto tietenkin pysähtyy ennen kuin kolmonen on pykälässä. Tunnustettua toimivuutta Vuoden 1973 mallisessa A-45:ssä on Sisun omaa tuotantoa olevat akselit. Lopulta ollaan kiivetty ja kiemurreltu kallion huipulle, josta avautuu huikea näkymä alueen soramontuille ja louhokselle. Sisu A-45 on kuitenkin hyvä menemään eri olosuhteissa, ottamatta kantaa siihen mikä olisi paras. Lukot päälle napsautettaessa loputkin ajoominaisuudet katoavat kulkuominaisuuksien muuttuessa entistäkin uskottavammiksi. Sisu on hallintalaitteiltaan melko simppelin oloinen, kun Jyrki vielä näyttää mistä lukot menee päälle tulevaa koitosta varten. Nousemme metsään syntynyttä ajouraa pitkin välillä jyrkemmin ja välillä loivemmin kohti kallion lakea. Sisun sota-auton hytistä löytyy kaikki mitä tarvitaan TJ-merkintöjä myöten
Maantieajo on Protolle lähinnä pakkopullaa mutta maastossa ollaan omassa elementissä. 38. Äkkinäiseltä loppuu rohkeys ennen kuin Sisulta etenemiskyky
Vuonna 1970 mallimerkintä muuttui A-45:ksi. Suurin ero KB- ja A-mallien välillä on akselistot, jotka vanhemmassa mallissa olivat Kirkstallin valmistamat ja A-45:ssä Sisun omaa tuotantoa. Myös moottoreita vaihdettiin siten, että moni Leyland vaihtui Valmetiksi mutta myös päinvastoin, joten pakka sekoittui entisestään. Viimeiset mallin edustajat valmistuivat vuodenvaihteen 1982–83 tienoilla. Noin viidestäsadasta valmistuneesta Protosta on jäljellä harrastajien käytössä vielä jonkin verran, SA-1335 vieläpä sille erityisesti sopivan harrastajaryhmän hallussa. A-45:n rinnalla valmistettiin myös AH- Protojen hämmäs tyttävistä kulku ominaisuuksista on jäänyt elämään hauskoja tarinoita. 39. Lisäksi valtaosa 3?400 millin akselivälillä varustettujen autojen alustoista jatkettiin 3?700-millisiksi. Tilalle löytyi vastaavanlainen Volvossa ollut ZF-vaihteisto, joka kävi paikoilleen, kun siihen vaihdettiin vaihteensiirtäjän kansi Protossa olleesta vaihteistosta. Kyseessä olivat lähinnä YK-joukoille tarkoitetut yksilöt. Moottori sijaitsee lavan etupäässä olevan kopan alla ja vaihteisto heti sen takana olevien luukkujen alla. Erona Volvossa käytettyyn laatikkoon on vain välitykset – kun Sisussa käytetyssä ZF:ssä viitosvaihde on ylivaihde, on se Volvossa ollut suora. Isoin remontti tähän mennessä on ollut vaihteiston vaihtaminen sen tuhoutuessa täysin eräällä ajolenkillä. Koeajamamme yksilönkin akseliväli on jatkettu peruskunnostuksen yhteydessä 3?700-milliseksi. Vuodesta 1978 alkanut ja lähes viisitoista vuotta kestänyt puolustusvoimien Protoihin kohdistunut täyskunnostuskampanja muutti autojen rakennetta oleellisesti. Reserviläisten Sisua on kunnostettu pikku hiljaa sieltä ja täältä sitä mukaa kun kunnostuskohteita on löytynyt. Syyksi paljastui vaihteiston aiempi ala-arvoinen ja huolimaton korjaus. 45-mallia, joka oli varustettu hydraulipumpulla, josta saatiin voimaa muun muassa vedettäviin, hydraulipyörämoottoreilla varustettuihin perävaunuihin ja tykkeihin. Seuraavalla viikolla ruotsalaiset olivat tilanneet muutaman Proton ilman sen kummempaa tinkimistä. Toinen tarina kertoo amerikkalaisesta sotilasasiantuntijasta, jolle oli esitelty Suomessa paikallista sotilaskalustoa. Nyt siis maantieajo tahtoo olla vähän huudattamista, jos halutaan pysytellä muun liikennevirran mukana. Suurin osa AH-malleista muutettiin tavallisiksi A-malleiksi. Lisähydrauliikalla varustettu Proto nykäisi tykin, jonka pyörät oli varustettu nestemoottoreilla, kerrasta kiven päälle, jolloin jenkki ei ollut saanut sanaa suustaan. Ettei asia kuulostaisi liian simppeliltä, on pieneen sarjaan Protoja asennettu myös General Motorsin 6,2-litraisia V8-moottoreita. Moottorina on kuitenkin alkuperäinen Leylandin 6,5-litrainen ahtamaton kuutosmoottori. Proto-Sisun historia alkoi vuonna 1965 jolloin se esiteltiin KB-45-mallina. Risto Mielonen toteaa että he olisivat erittäin kiinnostuneita jos jostain löytyisi Protoon kuuluva laatikko oikeine välityksineen. Alkupään malleissa käytettiin Leylandin moottoreita muutamaa yksilöä lukuun ottamatta, mutta myöhemmin 70-luvun lopulla kotimaisuusaste lisääntyi edelleen, kun voimanlähteeksi vaihdettiin 02/14 Valmetin 611. olivat muina miehinä ajaneet tervehtimään ruotsalaiskollegoitaan jonnekin aavikolla sijaitsevalle tarkastusasemalle, jonne kuulemma oli mahdotonta päästä autolla ympäröivästä juoksuhiekka-aavikosta johtuen. Upseeri oli kysynyt, millä Proton perässä ollut tykki meinataan saada viereisen kallion päälle. Kunnostamalla jatkoajalle Reserviläisten Proto on vuosimallia 1973. Talvipakkasilla ovat varmaankin lavan etuosassa sijainneet suosituimmat paikat
Tammela 40
CARMAN - JÄLLEEN VOIMISSAAN CARMAN ABS 400 ’62 Ruotsalaiset ovat usein saaneet maineen ennakkoluulottomina konetekniikan osaajina. Yksi osoitus tästä on ABS-yhtiön valmistamat Carman-kaivinkoneet joiden olemus on vähintään huomiota herättävä. 41
Vuonna 2013 haettiin Pilpalasta tämä melko happamaan kuntoon päässyt Carman-aihio. Näitä myytiin keskimäärin reilut yksi kappale vuodessa seuraavan kymmenen vuoden aikana, sillä 15 valmistuneesta koneesta muutama jäi ABS:n omaan ojituskäyttöön. Vuonna 1950 myytiin 25 konetta, vuonna 1951 peräti 125 konetta ja sitä seuraavana vuonna myynti ylsi jo 175 koneen lukemiin. Koneverstaaksi ABS ajautui ikään kuin sattuman kautta. Tämä arbogalainen metalliverstas kasvoi nopeasti alihankinnalla, jota se teki paikkakunnan lentokoneteollisuudelle. CARMAN ABS 400 Teksti: Juha Pokki Kuvat: Tapio Mäntyniemi V uosi 1943 näytti päivänvalon ruotsalaisyritykselle nimeltään ABS, Arboga Byggnassmide. Kyseessä oli traktorin pohjalle rakennettu kone, jonka etukuormaaja oli sivulle kääntyvää mallia ja kauha oli asennettu kaivinkonemaisen puomin. Kehitystyötä koneen parissa tehtiin koko ajan ja vuonna 1950 esiteltiin myös BM-traktorin yhteyteen rakennettu salaojakone. Niinpä tehtaalla päätettiin keskittyä kaivinkoneiden ja kuormaajien valmistukseen. 42 Yksi ABS:n teknisistä etuotoista oli vuonna 1955 esitelty kääntölastaaja. Rakennuskoneiden koettiin olevan uusi suunta yrityksen tuotannossa joten niiden kehittely aloitettiin yrityksen johtajan Erhard Pettersonin ja hänen apulaistensa toimesta. Muuan suuri ruotsalainen turveyritys tilasi konepajalta nosturin, jota voitaisiin käyttää turpeen lastauksessa rautatievaunuihin. Vauhti kiihtyy Tästä lähdettiin liikkeelle. Malli 25/40 painoi 7 tonnia ja se pystyi tekemään maaperästä riippuen jopa 6,5 metriä salaojaa minuutissa. Lupaava lähtö Ensimmäinen ABS-kaivuri oli kolme tonnia painava ja sata kuutiota päivässä kaivava vaijerikone joka myytiin 11 000 sen aikaisella kruunulla eli nykyrahaksi muutettuna reilulla 22000 eurolla eskilstunalaiselle rakennusliikkeelle. Tästä seurasi yhä lisääntyvä kasvu sekä uusiin tiloihin muutto jo vuonna 1945. Kauppa alkoi käydä ensiesittelyn jälkeen hyvin, sillä seuraavana vuonna myytiin jo kuusi konetta. Yrityksen kyvyt huomattiin pian muidenkin asiakkaiden taholta. Kolmen vuoden päästä ensimmäinen traktorin perässä vedettävä kaivinkone oli valmis
Tähän mennessä oli valmistettu jo 1400 ABS-konetta ja tuotantotahtikin oli hurjaa: Kaksi konetta päivässä! Nousukiito katkeaa Tehtaalla rakennettiin monenlaista konetta. Parhaimmillaan jopa 30% tuotteista meni vientiin ja ABS-Carman-koneita valmistettiin Koneen entisöinyt Veikko Mäenhovi on tuttu näky erilaisten historiallisten kaivinkoneiden ohjaimissa. Sana muodostui Örebro Bil & Traktorin omistajien, Ingemar Carlssonin ja Sven Willermanin sukuni- Tehtaalla valmistettiin jos jonkinlaista laitetta, mutta päätuotteita olivat pyöräkuormaajat ja kaivukoneet. Vuonna 1954 kehitettiinkin sitten tästä ideasta jalostettu tuote, yrityksen ensimmäinen itsekulkeva kaivinkone tyypiltään U 25. Yhteistyötä yritysten välillä tehtiin tiiviisti uusien koneiden kehityksen myötä ja esi- Lindesbergistä lähtöisin oleva Carman ABS 400-kaivinkone oli yksi noin 2500 valmistuneesta koneesta, joita ABS ja myöhemmin Carman-nimellä myytiin. Muun muassa naapurimaa Norja oli hyvä asiakas, mutta lähetettiinpä koneita kuusi kappaletta Brasiliaan asti. Vuodesta 1965 eteenpäin valmistettiin hydraulisia kaivinkoneita. 400-mallia valmistettiin 300 kappaletta. Tämä oli ensimmäinen laatuaan Ruotsissa ja siitä kaavailtiin yleistyökalua rakennustyömaille ja kuntaurakointiin. päähän. Mahtavan 300:n kappaleen erän näitä kääntölastaajia tilasi myös muuan Örebro Bil & Traktor, jolla oli myöhemmin oleva osuus ABS-yrityksen historiassa. Vuoteen 1954 mennessä ABS oli valmistanut jo 750 erilaista kaivukonetta, työntekijöiden lukumäärän lähentyessä kuuttakymmentä. Carmania Veikko luonnehtii hitaaksi kaivajaksi, mutta tien päällä kulku on kuulemma sujuvaa! 02/14 43. mistä. Laite sai kohtuullisen vastaanoton ja kuormaaja päätyi vientiin asti. Harvinaisempia tehtaalta valmistuneita tuotteita olivat viiden kuution lavalla varustettu dumpperi, joka oli käytössä liki 30 vuotta, kiskoilla liikkuva puutavarakuormaaja, trukki, muutamia metsäkoneenrunkoja ja jopa tulevaisuuteen virtaviivaisella muotoilullaan kurottava pyöräkuormaaja. Innovaatioita ja ideoita Sodan jälkeen perustettu Örebro Bil & Traktor myi muun muassa Nuffieldia ja Allis-Chalmersia. Niinpä yritys otti tällöin ensimmäistä kertaa yhteyttä ABS:n ja traktorivetoisia kaivinkoneita ryhdyttiin varustelemaan rehukäyttöön sopiviksi kuormaajiksi. merkiksi kuorma-auton lavalle sovitettua kaivinkonetta kokeiltiin, mutta huonolla menestyksellä. Asiakkaana olevat maanviljelijät alkoivat kysellä mahdollisuutta saada jonkinlainen rehunkäsittelyä helpottava kone. Pyöräkuormaajat ja kaivinkoneet olivat päätuote. Neljän vuoden päästä, vuonna 1958 ABS muutti jälleen uusiin tiloihin Lindesbergiin ja samalla virallistettiin yritysten välinen yhteistyö muuttamalla nimi muotoon Carman
Pitkiä suhteita Kaivinkone rekisteröitiin Suomessa 2.3.1962 ja se meni töihin hiekkakuopalle Parolaan. BM-Volvo lainasi yhtä 475-tyypin hydraulikaivinkonetta nähdäkseen, olisiko siinä mahdollisuuksia valmistettavaksi tuotteeksi. Siis itsekulkevalle alustalle rakennettu vaijerikaivuri, jonka voimanlähteenä oli kolmesylinterinen Vol- Kone tuli uutena Suomeen ja siirtyi omistajalta toiselle vasta pitkien hallintasuhteiden jälkeen. Kun Veikko vuonna 2012 sai kuulla Carman ABS 400-koneen olevan myynnissä, innostus heräsi välittömästi. CARMAN ABS 400 vuoden 1966 loppuun mennessä yhteensä 2500 kappaletta. 60-luvun puolivälissä pankit kuitenkin kiersivät rahahanat kiinni ja konepajayritys joutui vakavan rahanpuutteen kouriin. Hänellä kone ei kovassa käytössä. Muutama kuitenkin on säilynyt tähän päivään saakka – ainakin yksi niistä tietenkin myös Suomessa! Keltainen kauhakummajainen Veikko Mäenhovin käsien läpi on kulkenut ja kunnostunut useita vaijerikaivinkoneita, mutta ne ovat olleet pääasiassa sitä tutumpaa osastoa Pikku-Jusseista isoihin Lokomon Teräsmiehiin ja vastaaviin. Niinpä BMVolvo vetäytyi hankkeesta lyöden samalla viimeisen naulan ABS-Carmanin arkkuun. Kone oli töissä montulla aina vuoteen 1987, kunnes omistajan kuoltua se myytiin käytettyjen koneiden kauppiaalle. 350-mallia valmistettiin 400 kappaletta ja 400-mallia puolestaan 300 kappaletta. Vaijerirummut sijaitsevat hytin alla ja kaikki puomin ja kauhan ohjaamiseen tarkoitetut linjat on vedetty sinne. Tarkkaa tietoa Suomeen myydyistä määristä ei ole, mutta tämä kone joka on joka tapauksessa tullut uutena maahan. Laitteiden omapaino oli 8740 kiloa käyttökunnossa ja huippunopeus tiellä 30 kilometriä tunnissa. Jäljellä olevista koneistakin ajoi nopeasti aika ohi niiden jäädessä mikä mihinkin mätänemään tai joutuen romuraudaksi. 44 von T350 Boxer-traktorista tuttu 3,78-litrainen 1113TR moottori, vetävällä akselilla paripyörät, kiinteä ohjaamo ja kääntyvä kauha. Yrityksen kova uudistushalu ja koneiden kehittelytahti oli kuitenkin kovin pääomavaltaista toimintaa. Tekniset ratkaisut eivät kuitenkaan vakuuttaneet, vaan koneessa oli paljon ongelmia valmiiksi tuotteeksi. 350- ja 400-mallien merkittävin ero olikin kauhan koko, jonka litramäärän tyyppimerkintä kertoi. Vaijerikaivuria hallitaan kelojen liikettä jarruttamalla ja vapauttamalla. Jostain syystä laite oli maalattu keltaiseksi, vaikka Carman-kaivukoneiden alkuperäinen väri oli punainen. Uusien koneiden suunnittelu pyöri pitkälti pankkilainojen pohjalta. ABS 400 oli vuosimallia 1962 ja se oli hyvin samanlainen laite, kuin yrityksen aiemmin valmistama ABS 350. Eteenpäin Carman liikahti seuraavan kerran vasta noin kahdeksan vuotta myöhemmin, jolloin sen osti muuan timpuri. Viimeinenkin rahoitusmahdollisuus meni näin sivu suun ja toiminta piti lopettaa. Eihän näin mielenkiintoista laitetta voisi sivuuttaa
Carmania ei kuitenkaan hylätty, sillä esimerkiksi moottoria käynnisteltiin tasaisin väliajoin käyntikunnon ylläpitämiseksi. ollut, vaan sillä kaivettiin yhden omakotitalon pohja ja muutamia pieniä hommia. Harvinaisia koneita ei ole montaa ainakaan julkisesti jäljellä edes kotimaassaan Ruotsissa. Kun vielä kauhan esiohjaus jumitti, jäi kone odottamaan aikaa parempaa. Omistajan vävy vihjasi Mäenhoville Carmanin mahdollises- ta tulosta myyntiin ja niinpä keväällä 2013 Veikko kävi Pilpalassa katsomassa pitkään seissyttä ja monesta paikasta ryytynyttä konevanhusta. Niinpä tämän koneen tarina ja historia onkin entistä mielenkiintoisempi. Kunnostustyö edistyi sujuvasti ja uuden keltaisen värin ja ehjät osat saanut Carman valmistui juuri sopivasti heinäkuun loppupuolella järjestettyyn Teuron tekniikkatapahtumaan. Hytin takaa löytyy kuitenkin tyyppikilpi, joka mainitsee kyseessä olevan 350-malli. 02/14 45. Ehkä jollain lukijoistamme on kokemuksia Carmanien vaiheista Suomessa. ”Tarkkasti on suunniteltu - Sentti jää hytin ja puomin välille” Veikko nauraa. Kaivurina kone on Mäenhovin mukaan hyvin hidas, mutta muuten toimiva. Ehkäpä hytti on alun perin ollut menossa pienempikauhaiseen malliin, mutta lopulta päätynytkin uudempaan kamppeeseen. Sen liikerata on hytin kulmasta toiseen, eli jotain lähelle 300 asteen tuntumaa. Jumahtanut esiohjaus oli hankalin paikka, mutta onneksi siihen löytyi korvaavia osia Volvo 4400-pyöräkuormaajasta. Hytti siis pysyy paikallaan, mutta kauhapuomisto on rakennettu kääntöpöydän päälle. Carman on ilmeisesti sekoitus kahta eri sukupolvea, sillä suurimmat merkinnät koneessa ja samoin myös rekisteriotteessa puhuvat 400-mallista. Miehen mukaan itse ajaminen on joutuisaa ja toimivaa ja ajatuksissa olisikin ehkä laittaa kone rekisteriin ihan vain kylällä näyttäytymisen vuoksi – onhan kyseessä sen verran erikoinen laite ja se kerää yleisöä jo pelkästään lavetin kyydissä kulkiessaan. Hyvään kotiin Omistaja halusi myydä koneen nimenomaan kaivinkoneharrastajalle, joka ymmärtäisi laitteen harvinaisuuden, arvon ja säilytyksen päälle – ja myös entisöisi koneen. Toukokuussa kotiutetun kaivukoneen kunnostustyöt alkoivat välittömästi. Oleskelu on kiellettyä kauhan tai vastapainon kääntöalueella, kerrotaan tässä ruotsinkielisessä kehoituksessa. Niinpä Carman päätyi hyvässä yhteisymmärryksessä Mäenhovin Veikolle, olihan hän juuri oikea henkilö täyttämään nämä asetetut reunaehdot. Koko kone purettiin palasiksi ja hiekkapuhallettiin
Vaikka vain osa urakoitsijan ja koneenrakentajan konekannasta ja sovelluksista on dokumentoitu valokuvin, on pelkästään kuvia ja niistä mieleenmuistuvia tarinoita miehellä varsin runsaasti. Koneenrakentaja Esko Kurki Viime sodissa pääosin itänaapurin puolelle jääneen Jääsken Kuurmanpohjan kylästä lähtöisin oleva Esko Kurki on mies, jolta löytyy koneenrakennustarina jos toinenkin. Ennakkoluulottoman ja toimeentarttuvan miehen käsistä on erilaisille työmaille lähtenyt lukuisia koneita useina eri vuosikymmeninä. Kun jälleenrakennuksen aikana tekemistä riitti kaikille, oli Kuurmanpohjaan vuonna 1951 valmistuneen koulun rakennustyömaa Eskon ensimmäinen työpaikka vieraan palveluksessa. Ja monta vuotta tein sitäkin hommaa.” Erillistä säkittäjää ei enää kyydissä tarvittu, kun tilalle hankittiin Sampo. Jatkopalat puomeissa toivat kaivureihin uutta ulottuvuutta. 46 ajoa, sillä tutuksi tuli myös elonkorjuu. Ei ollut urakointi pelkkää traktorilla Esko Kurki suorittamassa Fiat-Allis-telakoneen amputaatiota joskus 80-luvun alkupuolella. Kun vuosikymmenen loppupuolella tuli Clayson, puitiin sillä päivässä enemmän kuin Massey-Harrisilla ja Sampolla yhteensä. Koneiden rakentelu ei olisi ollut mahdollista ilman työtiloja ja -kaluja. ”Se heilutti niin, siinä kun istutaan ylhäällä. ”Kuukauden sai ajella silloin yhtä kyytiä. Koneiden rakennus ja muokkaaminen alkoi 50-luvun puolivälissä hankitusta 25 Zetorista, jonka ergonomia kaipasi Eskon mielestä parannuksia. Omien mieltymysten mukaan muokattu Zetor palvelikin seitsemän vuotta ja sillä käännettiin niin omia kuin naapurustonkin peltoja. Ajattelin, että pakkoko sen on niin heiluttaa, jos voisi istua alempanakin.” Zetoriin syntyikin matalampi istuin, ja traktori mahtui paremmin talliin, kun alkujaan ylös suunnatun pakoputken vei alakautta taakse. Minkäänlaista kulmahiomakonetta ei talossa ollut, joten hitsausroiskeet siivottiin vasaralla ja meisselillä.. ”Sieltä sain ensimmäisen verokirjalla maksetun palkan, 45 markkaa tunnilta”, hän muistelee työuransa alkumetrejä. Ensimmäisen puikkohitsauskoneen Eskolle valmisti tuttu sähkömies tilauksesta vuonna 1955, ja mittavalla 300 markan investoinnilla hitsattiin paljon. Teksti: Jan-Erik Laine Kuvat: Esko Kurki ” En ole sen kummemmin mitannut, mutta jos ne peräjälkeen maantielle laittaisi, kai niistä tulisi pari kilometriä pitkä jono”, naurahtaa vaatimattoman oloinen Esko Kurki valokuviaan selaillen. Kun 60-luvun taitteessa tuli hankittua MasseyHarris-puimuri, 17 oman peltohehtaarin lisäksi puintihommia riitti aina 15 kilometrin päässä. Eskon työtiloina sai toimia maatilan pihapiiri ja navetan yliset, ja työkalujakin hankittiin tarpeen ja saannin mukaan. Sodanjälkeiset alueluovutukset veivät valtaosan Kurjen kotitilasta, mutta sen verran omaa isänmaata tilalle jäi, että maanviljelyllä jatkettiin kuten ennen sotiakin
02/14 47
Varustelun lisäksi tarvittiin traktoreissa myös voimaa: ”Yhdestä tavallisesta Fordson Majorista me tehtiin kuusisylinterinen, ja saatiin se jopa katsastuksesta läpi.” Esko muistelee. Myöhemmin hankittu toinen County koki sekin parannuksia: ”Countyssa oli alkujaan nelisylinterinen kone. Istuimen alle tulivat hydrauliikan venttiililohko, jonka kahdella vivulla nosteltiin aisoja sekä käänneltiin kauhaa. Hetkellisesti puimureita löytyi Eskolta kolme, joista Clayson pui enemmän kuin Massey-Harris ja keskellä oleva Sampo yhteensä. Kun puskukonekin oli hyvä urakoitsijalla olla, tuli siihen hommaan hankittua nelivetoinen ja isopyöräinen Ford County, johon syntyi puskulevy. Sillä koneella mätettiin kaikki hiekat.” Kun nostokyvyn parantamiseksi kuormaajan nokalle lisättiin pari petrooli-Fordsonin valurautaista etuvannetta, antautui traktorin oma etuakselisto koneen alta ja se korvattiin myöhemmin Bedford-kuormurin akselilla. ”Me mitattiin, että Fordson katkaistaan kahteen tuntiin, kun levy piti vaihtaa. Taustalla näkyvän navetan ylisillä kehitettiin kone jos toinenkin. ”Se on niin helkutin yksinkertanen homma tehdä tuo käännös siinä”, muistelee Esko ja jatkaa: ”Ensimmäinen työmaa sillä koneella oli kun tehtiin Saimaan Mietinsaa- 48 reen 10 kilometriä tietä. Joku asennusvirhe siinä tuli, ja se piti panna poikki uudestaan.” Kuormaajan kaveriksi valmistui kesällä 1964 Fordson Majorin perään kiinnitettävä kaivinkone. Paripyörät lisäsivät kantavuutta ja hydraulipumppu sekä säkillinen kiviä toimivat traktorin nokalla vastapainona. Mepä laitettiin siihenkin Traderin 6-sylinterinen, sitten oli potkua ja paljon.” Pelkkään maansiirtoon ei Esko koneitaan kehitellyt: taitavalle sepälle riitti tilaustöitä, kun alkujaan hevosvetoisia agraarikapineita. Vastapainona toimivat etupään tuhtiin teräspalkkiin kiinnitetyt valurautavanteet sekä järeä vinssi. Työympäristön viihtyisyyttä varsinkin sadepäivinä lisättiin ensin muovisella valoa läpäisevällä katoksella ja myöhemmin koneen päällä kokeiltiin oikeaakin hyttiä. KONEENRAKENTAJA ESKO KURKI Zetorista alkoi Esko Kurjen koneiden muokkaus. Maansiirtokoneita Ensimmäinen mittavampi koneenrakennusprojekti oli vuonna 1962 ´58 Fordsontraktorista kulkusuuntaa kääntämällä muokattu kuormaaja, josta tulikin kova työkone. Tuohon aikaan maassamme tehtiin vielä lisää viljelysmaata, ja sillä kaivurilla on tehty paljon ojaa ja peltoa. Kuormauslaitteen runko toimi hydrauliikkaöljysäiliönä, ja istuin sekä ohjauslaite vaihtoivat keskenään paikkaa. Madallettua penkkiä testaamassa vuonna 1958 syntynyt poika Pekka. Samoissa tiloissa toimii nykyisin Kuurmanpohjan Rajakeidas -matkailuyritys. Tukevat tassut pitivät koneen aloillaan, ja vaikka nostovoima oli rajallinen, kauhan työsylinteri oli mitoitettu niin reiluksi, että sillä saattoi vääntää kantoja irti maasta. Countyn perään tehtyihin pikakiinnikeisiin saattoi tarvittaessa siirtää myös kaivinkoneen. Levykytkimellä varustettu Fordson joutui kuormaushommissa lujille, eikä rakentaja remonteilta välttynyt. Ajopuinti alkoi Massey-Harrisilla, jonka kyydissä matkasi myös säkittäjä
Ohjausvaihde ja istuin vaihtoivat ohjaamossa paikkaa. 02/14 Pitkät työpäivät soramontuilla ovat Fordsonilla takanapäin. 49. Istuimen alta löytyy venttiililohko, josta nostolaitteen vivut tulevat kuljettajan oikealle kädelle. Nyt rakentajan pojalla, Matti Kurjella, oleva kone on kokenut vuosien mittaan monenmoisia muutoksia ja oli välillä lainassakin parikymmentä vuotta. Alkuperäistä isompi kauha soveltuu kotipihan lumitöihin, joihin Matti Kurki herättelee veteraanin joka talvi. Esko Kurjen rakentamista koneista hengissä on ainakin vuonna 1962 rakennettu kuormaaja, jonka lähtökohtana toimi ´58 Fordson-traktori
50 60 -luvulla markkinoille tulleet ympäripyörivät kaivinkoneet kuopivat tulevaisuuden hengessä, ja jo kohta oli Esko rakentamassa itselleen sellaista. Terä irroitti penkkiin istutetut taimet ja heiluva piikkirivistö irroitti juurista mullat. Sen kauhan työsylinteri oli mitoitettu niin, että sillä saattoi kääntää kantoja maasta. Kuorma-auton paripyöräakseleita hyödyntäneen kaivurin alavaunuun ei tullut lainkaan vetoa, vaan kaivuri liikkui työmaalla aina muutaman metrin kerrallaan kauhallaan itseään vetäen. Ympäripyörivä pyörähti katolleen Varsinainen menestystuote oli kymmenittäin valmistettu puuntaimien nostokone. Kuitenkin ahtaimmissa paikoissa saattoi hinauksessa olleen kaivurin kuski kääntää alavaunua yhdistelmän takapään ohjaamiseksi. Pyörää ei kannattanut tässäkään kohtaa keksiä uudelleen, ja Esko tunnustaakin ottaneensa mallia omaan koneeseensa norjalaisesta Bröyt-kaivurista. Eskon poika Matti Kurki muisteli, että vuonna 1969 valmistuneen ympäripyörivän kaivinkoneen rakentamiseen ryhdyttäessä hankittiin Bosch-kulmahiomakone, joka olikin kylän ensimmäinen laatuaan. Pitkä putkikärry toimi muun muassa Ladoja ja Mosseja maahantuoneen Konela Oy:n Raipon maahantuontikeskuksen työmaalla elementtien siirtelyssä. ”Muistan, kun yhtäkin hevosvetoista niittokonetta tehtiin traktorin perään. Siirtoajossa kaivuri kytkettiin kauhastaan Countyn perään, ja kun puomia alaspainamalla kaivurin etupyörät nousivat ilmaan, tuli kaivuri perässä kuin yksiakselinen peräkärry. ryhdyttiin muokkaamaan traktorikäyttöön. KONEENRAKENTAJA ESKO KURKI Kesällä 1964 valmistui Fordson Majorin perään kaivinkone. Koneella tehtiin paljon kaivuuhommia esimerkiksi Imatran vesilaitokselle, ja se oli nopea hinata paikalle putkivuotojen. Yksi omaan käyttöön suunniteltu ja Countyn pikakiinnikkeiden koukun jatkeeksi tehty laite oli pitkien esineiden kuljetukseen sopiva putkikärry, jonka pituutta saattoi säätää aina kuljetettavan kappaleen mukaan. Normaalissa siirtoajossa puomi varmistettiin vielä kettingillä, jottei alavaunu olisi ollut vain hydrauliikan varassa. Koko yö siinä meni, mutta niin vaan lähti aamulla isäntä pellolle niittämään.” Sepän käsistä syntyi esimerkiksi traktorivetoinen kalkinlevityskone, jolla kalkkia sai olla levittelemässä pitkin lähialueiden peltoja. Kymmenittäin valmistettua nostokonetta vietiin Kurjen verstaalta aina Ruotsiin asti. Omaa tuotantoa oli myös traktorin perään kiinnitettävä taimiennostokone, joka osoittautui menestystuotteeksi: Eskon arvion mukaan Suomen jokaisessa puuntaimitarhassa oli aikanaan hänen tekemä taiminosturi käytössä. Näitä olivat muun muassa sekä harava- että niittokoneet, joista usein saattoi hyödyntää vain teräosan. Pitkän kärryn ongelma olisi ollut huono käänneltävyys, mutta se ratkaistiin hydraulisesti ohjattavalla taka-akselilla, jota käänneltiin Countyn ohjaamon vivulla. Koneen etureunan terä irroitti penkkiin istutetut puuntaimet kasvualustastaan ja heiluva piikkirivistö ravisteli taimien juurista mullat irti
”Itse tein uuden hytin ja moottorin vaihdoin.” Turvesuon työkalut Kun Konnunsuolla alkoi turvetuotanto vuonna 1975, oli Esko koneineen pelipaikalla. Vekotin ei täyttänyt odotuksia, ja siitä jatkokehiteltiin myöhemmin vesakkoleikkuri. Paljon touhutessa sattui vahinkojakin: kerran penkan pettäessä alta, kiepsahti kone ylösalaisin. 02/14 51. Jotta turvetta saataisiin kuivatettua kerättävään muotoon, oli soilta ohjailtava ensin vesiä pois. Laitetta ei saatu oikein koskaan toimimaan toivotulla tavalla ja se jatkojalostettiin myöhemmin aivan muihin tehtäviin. ”Se ei ollut oikein onnistunut, sitä ei saanut niin hiljaa kulkemaan”, rakentaja muistelee kuvia katsellessan. Kuskilla oli hengenlähtö lähellä, turvaohjaamoista kun ei ollut vielä tietoakaan. Pyörteisessä kuormatilassa kuiva turve kertyi reunoille ilman noustessa keskeltä pois. Taas perässä pyörivä terä sai voimansa mekaanisesti suoraan Sisun omasta voimansiirrosta. Suon pinnalta ohuin kerroksin irroitettavaa turvetta oli yhdellä koneella ensin jyrsittävä, toisella käännettävä kuivumaan ja kolmannella imuroitava kuivunut kerros talteen. Oma haasteellinen projektinsa oli poltto- turpeen nostoon kehitelty traktorivetoinen imuvaunu. Aiemmin TVH:n palveluksessa olleen niin sanotun maailmanpankki-Sisun toimiessa aihiona, syntyi neliakselinen telaketjuvekotin, jonka voimansiirto oli toteutettu hydraulisin säätöpumpuin. Siirtoajot sujuivat County perässä. korjauksiin ryhdyttäessä. Projektin koneistustöissä auttoi Imatran ammattikoulu. Kun ylösalaisin ollut moottori ei saanut öljyä, leikkasi se kiinni. Tähän käyttöön kehiteltiin hiukan salaojituskoneita muistuttava ajoneuvo, jonka perässä pyöri suuri teriltään kovaksi karkaistu kiekko ojaa leikaten. Kuin ihmeen kaupalla kuljettaja selvisi naarmuilla. Ei ollut Sisu Eskon ainut suotyökalu, vaan kuivan turpeen kasaamisessa palvelivat Fiat- ja Caterpillar-telakoneet, jotka jalostettiin tehtävään sopiviksi muun muassa riittävän isoin puskulevyin. Kone taas kärsi naarmuja enemmänkin, sillä murskautuneen hytin lisäksi kaasu hirtti päälle. Esko sen sijaan kehitteli Fiat 1300 DT -traktorinsa vedettäväksi vaunun, jossa vain alaosa toimi imurina ja kuiva turve kulki lietsojen läpi avoimeen kuormatilaan. Talvisin, kun Fiatilla ei soilla ja viljelysmailla ollut tekemistä, urakoitiin sillä esimerkiksi Imatran kaupungille lumenaurausta. 70-luvulla, kun Neuvostoliitosta vedettiin ensimmäistä maakaasuputken runkolinjaa, oli kaivuri paikalla, kun maanteihin oli tehtävä kaasuputkelle alituksia. ”Se oli hirmu kätevä kone ja sillä tuli tehtyä monta vuotta ja paljon hommia”, toteaa Esko tyytyväisenä. Komea aura Fiatin nokalla ja niihin aikoihin hieno hydraulisesti säädettävä mahanalusterä olivat tottakai omaa valmistetta. Turvesuon kuivattaminen vaati vesien ohjailua ja tähän hommaan syntyi TVH:n Sisusta telaketjuajoneuvo komeine terineen. Omavalmisteinen ympäripyörivä kaivuri valmistui vuonna 1969. Imurointiin tarjolla oli tuolloin neuvostoliittolaisia telavetoisia ratkaisuja, joissa koko kuormatila oli alipaineistettu. Voimansa traktorista ottava imuvaunu oli täytyttyään tyhjennettävissä kippaamalla
Fiat 1300 DT -traktorilla vedettiin itsekehiteltyä turveimuria ja talvisin aurattiin Imatran katuja. Lokomon ajomoottorina pyöri oma 6-sylinterinen diesel-kone ja rungon vierelle tehdyssä laatikossa Scania 110 kuormurista napattu moottori, joka tuotti voimaa vain leikkupäihin. Takimmaisena leikkuria työnsi hydraulinen akseli, joka suunnanvaihtoineen soveltui paremmin hitaaseen työajoon. Tienvarsien vesakkomyrkytysten mennessä pois muodista 70-luvun loppupuoliskolla, aukesi koneenrakentajalle tilaisuus ratkoa tiemestareiden ongelmaa. Niittokarhu Yhdeksi heikkoudekseen Esko toteaa sen, ettei hän osannut kieltäytyä tarjotuista töistä ja tekemisistä. Pitkälle yltävän puomin ensimmäinen osa oli omavalmisteinen, ja sen jatkoksi liitettiin teleskoopilla varustettu Hiabin kappaletavaranosturi. ”Kun joku sanoi, että sellainen ja sellainen kone pitäisi tehdä, niin mehän tehtiin sellainen. Kerrankin terä lähti irti ja lensi sata metriä talon seinään. 52. Koska ensimmäistä kertaa leikattavassa pientareessa oli usein kauimpana paksuakin kasvustoa, vaati niittäminen voimaa. Lokomon tiekarhusta syntyi jopa 10 metrin päästä niittävä leikkuri, jonka hydraulisiin leikkuupäihin voimaa tuotti Karhun kyljen laatikossa ollut 110 Scanian moottori. Työleveydeltään kolmatta metriä olevaan leikkuupäähän tuli kaksi omilla hydraulimoottoreillaan pyörivää kiekkoa, joihin liitettyjä teriä kehitettiin käyttökokemuksien mukaan. Kun TVH:lta sanottiin, että pitäisi saada leikattua teiden varsilta vesakot kymmenen metrin leveydeltä, seuraavana vuonna meillä oli kone sitä varten.” Uuden innovaation perustaksi valikoitui Lokomo AH 145 -tiekarhu, josta muokkautui pitkälle yltävä niittokone. Karhu kuitenkin niitti vesakoita aina kymmenen metrin leveydeltä, eikä liiemmin kallistellut mennessään. Touhua ei ainakaan nopeuttanut se, että tuolloin puhelinlinjat kulkivat vielä teiden varsilla tolpissa, joten kahden tolpan väliä sai sahata moneen kertaan ennen siirtymistä seuraavaan väliin. KONEENRAKENTAJA ESKO KURKI Turvesoilla touhusivat puskukoneet mahtavine puskulevyineen. Kun tienvarsien vesakkomyrkytyksistä luovuttiin 70-luvun lopulla, tarvittiin pientareiden siivoamiseen leikkuukone. Onneksi ei mennyt läpi seinästä, mutta toisella puolella ollut seinäkello tuli alas.” Kun leikkurin työleveys oli mitä oli ja leikata piti kymmenen metrin leveydeltä tien molemmin puolin, oli homma aikaaviepää puuhaa. Nelivetoalustan etummaiseksi tuli nopeaan siirtymäajoon tarkoitettu Scanian akseli, johon voima välittyi mekaanisesti. Yhden kesän konetta Imatran seudulla ajanut Matti Kurki muistaa tapauksen terien tuotekehittelystä: ”Ensimmäiset terät katkeilivat ja lentelivät kiekoista
Alkujaankin metsässä liikkumiseen suunnitellun runko-ohjatun koneen akselit kelpasivat sellaisenaan, mutta voimanlähteeksi vaihdettiin Fordsonin nelisylinterinen moottori. ”Kuskit olivat kanssa oma lukunsa, mutta oli minulla hyviä kuskeja. 53. Vanhoista uusia 80-luvulle tultaessa toiminta laajeni ja KoneKurki -yrityksen koneita hyöri useilla työmailla. Kuvanipusta löytyy dokumentit muun muassa kahdestakin veneprojektista, joista kumpikaan ei selviytynyt vesille asti. Aihioksi valittiin Detroit Dieselin 2-tahtimoottorinen Timberjack juontometsätraktori, jonka Esko kuvailee käyntiääneltään olleen varsinainen säkättäjä. ”Sen minä huomasin, kun oli kymmenen miestä töissä, että oli oma hommansa hankkia kaikille leipä suuhun. ”Sehän olikin minun tyhmyyteni, kun en valmiilla koneilla töitä tehnyt, vaan aina tein ensin töihin sopivan koneen . Kaivinkoneita oli Esko Kurjella kaikkiaan kymmenkunta. Fiat-Allis S 70 ja S 70-1. 02/14 Voimalinjojen aluskasvillisuutta niittämään rakennettiin leikkuukone runko-ohjattavasta Timberjack-juontometsätraktorista. Sitä ennen kokeiltiin telaketju-Sisusta tehtyä versiota, joka eteni turhan kömpelösti. Huoltoajot pitenivät jopa 600 kilometrin matkoiksi, eikä navetan yliset enää riittäneet tukikohdaksi, vaan Joutsenoon nousi yritykselle oma konehalli. Koneen edessä pyörineiden raivauskiekkojen terät pääsivät kiveen osuessaan pyörähtämään ympäri, kuten ruohonleikkurissakin. Minulla oli aina vaan se huoli, että saan tilipäivänä maksaa palkat.” Koneiden rakentelu kuitenkin jatkui ja telaketjuin kulkeneesta maailmanpankki-Sisusta ryhdyttiin tekemään vesakkoleikkuria, joka kykenisi etenemään vaikeakulkuisessa maastossa ja pitämään voimalinjojen alapuoleisen kasvuston matalana. Ennen sitä vaan avasi verstaan ja ryhtyi töihin, joita oli niin paljon kuin viitsi tehdä”, Esko kuvaa muutosta. Sisusta lähti hytti uuden ohjaamon tieltä ja etupäähän tulivat leikkuuterät. Telaketjukone ei kuitenkaan osoittautunut ratkaisuista parhaimmaksi, niinpä vesakonleikkuuseen oli kehitettävä uusi kone. ”Kyllä minun hommissa on ollut enemmän tuuria kuin tolkkua”, naurahtaa elämänilonsa säilyttänyt koneenrakentaja. ”Jos se pääsi pyörähtämään puhelinpylvääseen, poikki meni puhelinpylväs. Omaa suunnittelua oleva ohjaamo rakentui ajomoottorin yläpuolelle, ja traktorin takaosaan tuli Scanian rivikuutonen tuottamaan hydraulipumpulla raivausvoimaa. Oli aika rankka vehje”, kuvailee Esko leikkuutehoa ja jatkaa: ”Sillä tehtiin paljon töitä, kymmeniä kilometrejä vesakonraivausta voimalinjojen alla ja oikein hyväkuntoisena se kone myytiin eteenpäin.” Alkuvuodesta 1990 vei sairaus tuolloin 55-vuotiaalta Eskolta työkyvyn, mutta ehti hän kolmenkymmenen yrittäjävuotensa aikana olla rakentamassa vaikka ja mitä ja vaihtelevalla menestyksellä. Kaivinkoneita taisi Kone-Kurjella olla kaikkiaan kymmenkunta, joita muokattiin aina tarpeen mukaan esimerkiksi puomeja pidentämällä. Se ei ole kyllä paljoa tulosta tuonu,” hän toteaa. Pitkälle kurottivat mm
Hämeenlinna 54
vastineeksi kuin ulkokuori antoi Juuri kun olimme vai- varmaa ja vahvaa useimmille ymmärtää. Tuolloin painesäiliön syi, että onko lehden toimittajilla tietoa päällirakenteekseen saanut, perinteisellä Hämeenlinnan seudulla liikkuvasta van- nostotelillä varustettu sinivalkoinen M-sarhasta Sisu-hinausautosta. televiä ihmisiä. SISULLA SELVIYTYY SISU M-162 CEV ´81 Kolmekymmentä vuotta hinausautona palvellut, takapäästään ilmajousitettu ja välitelillä varustettu M-sarjan Sisu, joka toimii yhä arkisissa tehtävissään. On jalainen kantoi rekisteritunnusta TPM–407. Hinaus- Auto palveli Viinikkaa kolmen vuoden ajan, liike Palmin Sisun voidaan sanoa kuuluvan minkä jälkeen se teki tilaa nuoremmilleen niiden autojen joukkoon, joita pidämme joutuen Sisun vaihtoautorivistöön. pumassa epätoivoon, Tuolloin 80-luvun hän tarkensi auton ole- tekniikkaa. Hinnasta oli katkennut terävin ennen kuin seisoimme valokuvaajan kanssa piikki ja vaikka vanhentunut malli ei ollut Hämeenlinnassa Palmin pihassa kuuntele- muutenkaan kovin haluttu, niin rahalle sai massa Cumminsille tyypillistä tyhjäkäyntiä vastineeksi varmaa ja vahvaa tekniikkaa – ja haastattelemassa auton parissa työsken- kuten nyt jälkeenpäin on päästy toteamaan. Cumminsin moottorilhaluttavuutta, Hinausliikkeen vetäjä la varustettuna sillä oli Pertti Salminen kertoi, mutta sellaisen tosin käyttöarvoa merettä toki Sisu on heillä ostaja sai kin tuntevien ihmisten edelleen, muttei juuri keskuudessa enemmän nyt esittelykunnossa. alussa valmistettu pavan juuri kunnostuksen rivuotias M-sarjan ykalla ja toivotti meidät myöhemmin veteraa- silö oli varsin järkevä valinta hinausauton nia katsomaan. 55. Teksti: Iikka Kekko • Kuvat: Tapio Mäntyniemi E räs lukijamme laittoi kerran viestiä ja ky- jetusliikkeelle. Syksy ehti vaihtua talveksi alustaksi. Palveluelävinä legendoina – ja itsestäänselvyytenä. itse asiassa ollut jo 80-luvulta asti. Eiköhän tässä ole jo jutun juurta ilman sen enempiä hehkutteluja. Palm esittely vähensi koon esihistorialliselta Osakeyhtiöön tieduskuorma-autolta. Olihan meillä. Toisaalta täytyy tehdä heti alkuun tehdä huomio Sisun takajousituksesta, sillä sielViimeisiä M-sarjalaisia lä ei ole legendaksi muodostunutta kaiken Pirteässä pakkassäässä käyvän Sisun his- nostavaa nostoteliä vaan ilmajousitus, joka toria alkaa vuodesta 1981, jolloin se luo- sekin on todettu kestäväksi ja rautajousitusvutettiin kokemäkeläiselle Viinikan kul- ta paremmaksi juuri hinausautossa. saika Viinikalla osuu juuri siihen saumaan, Tuon lukijapalautteen vuoksi kuitenkin he- jolloin vanhentunut M-sarja korvattiin moräsimme ja tilasimme dernilla SM-sarjalla keskuksesta kaukopu”Niittikopin” näyttähelun Hämeenlinnaan Uuden SM-sarjan essä hetkessä lähestulHinauskuljetus J. Vastellaksemme Sisun koh- M-sarjalaisten ta kolmevuotiaana ja taloa
56. 30- ja 7-tonnin vinssit takaavat sen, että raskampikin ajoneuvo saadaan pois pinteestä. SISU M-162 HINAUSAUTO Kolmekymmentävuotias hinausvarustus on yhä täyttä tavaraa. Duo-matic, perävaunun vlo ja hydrauliliittimet löytyvät auton perästä jolloin autolla voidaan hallita melko kattavasti myös perävaunuja tilanteen niin vaatiessa
Ensimmäiseksi auto toimitettiin V. Kuten jo aiemmin mainittiin, joutuu hinausautossa ”Maan tavasta” poiketen hinaus varusteita ei rakennettu itse vaan ne tilattiin erikoisverstaalta. Tunturin verstaalla kuin missä aiemmat alustan muutokset olivat tehty. Autoa rakennettaessa ei kuljettu siis oikoteitä vaan varustelussa hyödynnettiin eri osa-alueiden ammattilaisten osaamista. Kuorma-auton ohjaamo ajalta jolloin toimivuus oli muotoilua tärkeämpää. Akseliväli venyi tasan viiteen metriin. Sama paja asensi tuohon aikaan myös uusiin 57. Pari vuotta varustelun jälkeen autoa muokattiin vielä asentamalla siihen väliteli samalla V. M-sarjalaisen ohjaamo on valoisa työpaika josta on hyvä näkyvyys ulospäin. Ohjaamon taakse kiinnitettiin HIAB 550 -kappaletavaranosturi, josta katsottiin olevan hyötyä esimerkiksi raskaiden ajoneuvojen saattamisessa hinauskuntoon. takapää aina kovimmalle hinattaessa raskaita ajoneuvoja, joten nosturista on ollut hyötyä myös tasapainottamaan autoa hinausten yhteydessä. Puretuista komponenteista jäi käytettäväksi vain CTR-tyypin akseliperä, joka kiinnitettiin runkoon takaisin Tunturin verstaan valmistaman ilmajousituksen avulla. Säiliöautosta hinausautoksi Muodonmuutos säiliöautonalustasta hinausautoksi alkoi vuonna 1984 hämeenlinnalaisen Veikko Raikassaaren toimesta. Tunturin Autoliikkeeseen, jossa rungon takapäästä purettiin koko jousitus ja akselistorakenteet niin, että jäljelle jäi vain paljas runko. Koska hinausautossa kovimmalle kuormitukselle joutuu sen takimmainen akseli, oli muutos harkittu ja onnistunut. Oikean puoleista poljinta painettaessa sisu senkun kasvaa. Hinausvarusteiden osalta valittiin siinä mielessä poikkeuksellinen tie, että monet kotimaiset hinausautot ovat varustelunsa osalta usein käyttäjiensä itse rakentamia. Varsinainen hinauslaitteisto tilattiin Ruotsista Bro Wreckerin verstaalta, joka valmistaa varusteita päätoimialanaan. Ohjaamon taka- ja sivuikkunat tosin olivat tietyissä ajotehtävissä epäkäytännölliset. 02/14 Kaksiakselisen, takapäästään ilmajousitetun Sisun rungolle ryhdyttiin seuraavaksi asentamaan tarvittavia hinausvarusteita. Katkaisijat ja hallintalaitteet ovat erityisen selkokieliset. Sisun vahva nostoteli ei olisi ajanut samaa asiaa toimintatapansa vuoksi
ta sitten. Kyseistä moottoria mainostettiin juuri 80-luvun kuitenkin sisältä kuin uudelta – yhdessäkään rattaassa alussa nykyaikaisena maantieyhdistelmän voimanläh- ei näkynyt kulumajälkiä. Ainoat varsinai- Viimeiset kuusi vuotta Sisun kuljettajana toiminut Siset viat ovat olleet kakkosvaihteen pois hyppiminen piläinen on kokenut auton kanssa monta tapahtumaa, sekä aluevaihtajantapin katkeaminen, jolloin samas- joista osa voidaan lukea näin jälkeenpäin jopa kom- 58. Salminen ja Sipiläinen olivat ja kommellusta. Myös sesti ajava Martti Sipiläinen Tekevälle sattuu: katsastusmies oli kehunut, että kertoo, että samalla autoon moottori on ulospäin siisti eikä hinausauton vaihdettiin paljon pientä kuluvuoda mistään öljyä. Vaihdelaatikko on kestänyt kolmen vuosikymmenen Vakaa kulkija käytön myös suhteellisen mukavasti. Tekevälle sattuu. Kunnostustyössä aktiivisesti työn luonteesta johtuen kone käy touhunnut, Sisua pääsääntöiusein pitkään tyhjäkäyntiä. Vaihteisto näytti osalta. Laatikkoa avatessa aprikoitiin rattaiden kuntoa, sillä autolla on vuosikymmenten Luotettavaa tekniikkaa kuluessa ajanut useampikin kuljettaja, joista kaikki Tekniikan osalta Sisu on hyvin pitkälle tuttua laatua eivät välttämättä ole omanneet synkronoimattoman 14-litraisen ja 6-sylinterisen Cummins-rivimoottorinsa Fullerin käyttötaitoja viimeisen päälle. Auto oli käy- oli ollut kiinni nostovarressa ja ulosotto oli luonnollinyt tyhjäkäyntiä pidemmän aikaa pelastustehtävää sesti ollut päällä. täyskunnostuksen tarpeeseen. Samassa yhteydessä se myös teipattiin Falckin moottorin kuntoa: savutus on lähes olematonta, vaikka nykytyylin mukaiseksi. sa yhteydessä vaihdettiin vaihteensiirtäjän niveliä ja jousia. Auton liikkuessa tien vieressä olleen suoritettaessa, jona aikana vesiletku oli pettänyt sillä puun oksa oli vääntänyt nosturin vipua sillä seuraukseurauksella, että nesteet olivat valuneet maastoon sella, että nosturi oli kääntynyt ja painanut ohjaamon kenenkään huomaamatta ja kone oli ylikuumentunut kulmaan lommon. Lommojen Cumminsiin on tehty konere- monta tapahtumaa syntyyn liittyy erikoinen tarimontti noin kymmenen vuotna. Moottorissa ei ollut olleet vetämässä kuorma-autoa sinällään vikaa vaan remontin pois metsätieltä. SISU M-162 HINAUSAUTO Sisuihin ilmajousituksen mikäli joku sellaisen tahtoi, joten tähän autoon suoritetut asennustyöt olivat niin sanotusti ”tehdastekoisia”. tusosaa laseista lähtien ja oiothistoriaan mahtuu Salminen kertoo, että Sisun tiin pari lommoa. Hinattava auto tarve syntyi oikeastaan vahingon myötä. Nyt keppi on jämäkkä ja sen liikkeet tarkat, ja kakkonenkin pysyy päällä. Hinausyrittäjä Salminen kehuu delleen. teenä, mitä tarkoitusta se palvelikin hyvin kokonsa ja teViimesyksyisessä kunnostuksessa auto maalattiin uuhonsa puolesta tuolloin
Vuosittain auton matkamittariin tulee keskimäärin noin 25 tuhatta kilometriä. Vinssit ja väkipyörät Auton vinssien tullessa puheeksi Sipiläinen kertoo päävinssin olevan 30-tonninen Sepson, jolla on selvitty tiukimmistakin vinssauksista, jos ei muuten niin voimat tuplaavan väkipyörän avulla. 02/14 59. melluksiksi. Niin Sipiläinen kuin Salminenkin pitävät Sisua esimerkillisen hyvänä ajettavana: se kulkee suoraa tietä ohjaamatta ja ajaminen ei ole työlästä, vaikka ulkonäön ja iän perusteella äkkinäinen voisi muuta luullakin. Miehet muistelevat esimerkiksi tapausta, jossa teräsproomua kiskottiin järvestä maihin purettavaksi. Vaikka hinattava auto vedettiin puomilla aivan Sisun perään kiinni, aiheutti maansiirtoauton massa sellaisen vipuvarren, etteivät hinurin etupyörät ottaneet tiehen kuin nimeksi. Toki hyvätkin ajo-ominaisuudet alkavat kärsimään, kun puomin päällä on painoa. Yrittäjä Pertti Salminen ja Sisun kuljettaja Martti Sipiläinen pitävät Sisua toimintavarmana ja toimivana laitteena hinaushommissa. Salminen kertoo yhden Sisun tiukimmista pinnistyksistä olleen, kun neliakselisen maansiirtoauton perä oli hajonnut ja se piti ottaa hinaukseen takapäästään kuormineen. Salminen muistelee, että väkipyörä lähti taivaalle kuin raketti eikä sitä ole vieläkään löydetty. Lopulta proomu alkoi nousta vedestä, mutta pienen vastuksen aiheutti vielä väkipyörän hajoaminen. Auton palveluskautta jatkettiin viime syksyn kunnostusprojektilla. Koska Sisu ei meinan- nut pysyä paikoillaan vaikka takatassut purivat tiukasti maahan, piti ankkureiksi hakea kaksi muuta hinuria, jotka pitivät Sisua paikoillaan omine vinsseineen. Nyt kunnostuksen jälkeen Sisulla on taas elinkaarta pitkälle tulevaisuuteen ja monta haastavaa tehtävää edessään. Vedon ollessa tiukimmillaan vinssi vetää yhden metrin noin 45 sekunnissa. Hinausautoilijan mukaan silloin tultiin rauhallisesti. Silloin kun Sisu on rakennettu, tekivät esimerkiksi neliakseliset kuorma-autot vasta tuloaan markkinoille, joten kolmeakseliset olivat tuolloin useimmiten raskaimpia hinattavia. Sipiläisen mukaan eräänkin 60-tonnisen rehuauton vetäminen mäen päälle metsäautotiellä kesti useamman tunnin, mutta lopulta auto saatiin pois mäestä ilman lisävahinkoja. Lopulta proomu saatiin maihin ja siirryttiin uusien haasteiden pariin. Salminen kuitenkin muistaa, että tuolloinkin Sisu kulki ryhdikkäästi ilmajousiensa ansiosta koska sen perä ei painunut kuten olisi käynyt teräsjousisella autolla
e p a j a t s a r r Ha n e n u r u T 60
Vastapuidulla sänkipellolla pääsee perheen nuorisokin hienosti harjoittelemaan. Auringon laskiessa peltojen taakse perheenjäsenet päästelevät hymyssä suin siksakkia pitkin peltoa välillä menopelejä vaihtaen. e h r e Hollolan Kutajärven rannalla kaikuu iloinen säksätys, kun Turusen perhe kurvailee kauniissa kesäillassa traktoreillaan. 61
mutta minua kiinnosti valtavasti vanhat traktorit ja Isäni viljeli tilan peltoja ja olen ihan 5-vuotiaasta etenkin tämä Zetor. Kun kevääseen mennessä tuo pitää antaa romumiehen mu- tulin Henriikan kanssa tänne viikonlopuksi, meinasin 62. ”Jo silloin 1980-luvun alussa oli sellainen polte, että näissä on jotain erikoista, Nuoren miehen näitä pitää saada lisää”, Turunen muistelee. ”Löysin Pohjois-Karjalasta siihen käytetyn mänParantumattoman Zetornän, vaihdoin sen paikalleen tartunnan Jalo sai jo pieja toin Zetorin ajamalla konenä poikana, kun naapu- ”Jo silloin 1980-luvun tiin; se toimi yllättävän hyrin isäntä pyysi aina silloin alussa minulla oli vin, vaikka oli seisonut niin tällöin apuun, kun Zetoria pitkään.” käynnistettiin puimakonet- sellainen polte, että Jälkeenpäin jäi harmittata pyörittämään. Ensi alkuun sei- nimessä laittaa romuksi, haluan ostaa sen” Jalo kertoo soin isän jalkojen välissä ja pitelin ratista kiinni”, Jalo vuosimallin 1954 Zetorin hankinnasta. Sanoin heti, että sitä ei saa missään asti ollut Fordson Majorissa mukana. Traktorista oli rikkoutunut mäntä ja se oli viettänyt Kunnostus alkaa purkamisella jo muutaman vuoden hylättynä pukkien päällä, kun ”Asuimme vielä Mäntsälässä ja Jalo oli lomallaan Takuulin naapuritilan emännän sanovan isännälle, että pion kanssa viikon täällä Hollolassa kahdestaan. samanlaisia omakseen. Siitä oli moottori halki ja koko kylki oli purista. pelastushetkellä melkein maan sisään painunut. ensimmäinen hankinta Toinen Zetor löytyi sekin varsin läheltä, järven vasTurunen hankki ensimmäisen harraste-Zetorinsa naa- tarannalta. ”Pelastin tämän viime hetkillä ennen romutusta. Olin silloin vasta parikymppinen, ta Äyräpään Pölläkkälästä vuoden 1946 vaiheilla. TURUSTEN TRAKTORIPERHE Teksti ja kuvat: Lea Lahti ”I säni vanhemmat saapuivat tälle paikalle Karjalas- kaan tästä tontilta. Silloin noin Zetoreissa on jotain maan se, että naapuri oli ehkymmenen vanha Jalo-poika tinyt jo pistää pari Zetoria pääsi kokeilemaan, millaista erikoista, näitä pitää sulattoon ennen kuin Jalo on olla Zetorin ratissa – ja on saada lisää.” pääsi puuttumaan asioiden siitä lähtien halunnut ostaa kulkuun. Turunen kertoo kotitalonsa pihalla
Yhden hääkeikankin Turunen on ajanut pikku-Valmetilla, kun varta vasten soitettiin ja pyydettiin naapurikuntaan Hämeenkoskelle. Valmet piilotettiin huolellisesti pressun alle kirkon taakse hääparin saapuessa kirkkoon. Hääparille oli täysi yllätys, millä kulkupelillä kirkolta siirrytään juhlapaikalle. Naapuri otti valokuvia lattialle levitellyistä osista, hymyili vinosti ja pyysi ilmoittamaan heti, kun traktori käy taas ja savu tulee piipusta”, Marjukka nauraa. Kokoelmaan 02/14 saa myös kuulua eri tavoin kunnostettuja yksilöitä, uutuuttaan kiiltävät maalipinnat ja ruskeaksi ruostuneet pellit mahtuvat sopuisasti saman katon alle. ”Olen ihan itseoppinut harrastaja, minulla ei ole tähän mitään korjaajan koulutusta. Turusen traktorit ovat kesäaikaan ahkerassa ajossa. Pyysin naapuritkin katsomaan ja he ihmettelivät, että onko mies mennyt ihan sekaisin. Kaikki osat olivat irti ja levitettynä tallin lattialle. saada slaagin kun näin, että Jalo oli purkanut meidän yhden toimivan traktorimme ihan kokonaan pieniksi palasiksi. Tallista löytyy nykyisin muun muassa Valmet 20, Porche Diesel Super, DT 14, piikkipyörä-Fordson, Mörkö-Major – ja oma Zetor jokaiselle perheenjäsenelle; Jalolle, Marjukalle, Henriikalle ja Tapiolle. Paitsi kotinurkissa, niillä ajellaan lähiseudun tapahtumissa. ”Meillä on usein kahvit ja eväät mukana ja matkan varrella istutaan kaikessa rauhassa johonkin ojanpenkalle tai maitolaiturille syömään ja pitämään taukoa”, Jalo kertoo. Tapio ja Henriikka varmistavat vihreän Zetorin takapenkin kiinnitystä sillä aikaa kun Jalo suunnittelee hyppäävänsä toisen Zetorin rattiin. Kaikki olivat varmoja, ettei traktoria ole enää mahdollista saada takaisin kasaan. Viime vuosina on vierailtu Lahden Classic Motorshowssa, tuottajatori Kotipiirin pihatapahtumassa Mäntsälän Saarella, Mäntsälän kirkolla Mobilistipäivässä kesäkuussa, Wanha Willähti -tapahtumassa Nastolassa sekä perinnepäivillä Hollolan kirkolla. Tekemällä tätä oppii ja toisilta harrastajilta saa aina apua, jos on ongelmia”, Turunen toteaa. Marjukka tyytyy tällä kertaa katsojan rooliin. ”Kovasti olivat kyydistä mielissään”, Jalo kertoo nau63. Niin vain traktori tuli kasattua ja se käynnistettiin – ja sen jälkeen monta muutakin, sillä kokoelma alkoi sittemmin karttua uusilla yksilöillä. ”Vaikka viimeisen päälle kunnostettu ja siistiksi maalattu traktori onkin kaunis katsottava, oikea helmi, alkuperäiskuntoinen ja ajan patinoima ajopeli on myös tosi hieno”, Marjukka vertailee ja Jalo nyökyttelee vieressä. Vääksyn Mobilisti-iltaan on Hollolasta ajeltu useamman traktorin kolonnalla. ”Haasteita kyllä riittää kun tekee kaikenlaista, mutta harrastus yhdistää saman alan ihmiset, ja heidän kanssaan on mukava aiheesta keskustella ja pohtia ratkaisuja.” Kiiltoa vai patinaa Zetorit ovat Turusen perheen mieleisimmät traktorit, mutta muitakaan merkkejä ei hyljeksitä
Pajalla Pajalta löytyy työn alla oleva Zetor, johon tuli konevaurio harmittavasti matkalla Mobilisti-iltaan. ”Muutama vuosi sitten vein Zetorilla Lahden Sähkö ja Kone Oy:n työnjohtajan eläkkeelle puoli neljän ruuhkassa Lahden keskustassa. Sittemmin traktori on kunnostettu ja se on saanut kunnian toimia hääkulkuneuvona Hämeenkoskella. Menneenä kesänä entisöitiin yhteistuumin Tapion traktorin vedettäväksi komean kokoinen kärry. Piikkipyörä-Fordson vuodelta 1939 odottelee kunnostusvuoroaan pajan takaosassa. Pajalla tulee työskenneltyä lokakuun lopulle ja talvitauon jälkeen jatketaan taas huhtikuussa. Valmetiin rakennettiin hääparin istuimeksi hevosrattaat. Haasteellinen aihio odottelee pajalle pääsyä pressun alla pellon laidalla. Talvitauon aikana Turusten perhe viettää aikaansa hiihtoladulla. Keskitalvi kuluu Turusilla tiiviisti hiihtoharrastuksen parissa, joka on myös koko perheen yhteinen harrastus. Jo heti seuraavana päivänä tekee taas mieli jatkamaan”, Jalo kertoo. Pikku-Valmet löytyi Kiteeltä, joskus vuoden 1990 tienoilla, ja oli löydettäessä melkoisen surkeassa kunnossa. TURUSTEN TRAKTORIPERHE Jalo osti Mörkö-Majorin 1-vuotislahjaksi pojalleen Tapiolle vuonna 2001 muutoin täysin entisöitynä, mutta sähkökytkennät puuttuivat. Etukäteen vähän hirvitti, mutta ihmiset vilkuttelivat iloisena ja pysäyttivät kohteliaasti autonsa, että pääsin väliin – ja kännykkäkameroilla kuvattiin kovasti”, Jalo kertoo. Eihän näitä nytkään enää ylenpalttisen paljon ole tarjolla”, Jalo pohtii. 64 ”Jouduin jättämään tämän Viitailaan, mutta pääsimme kyllä jatkamaan kolmella traktorilla. Piharakennuksessa sijaitsevassa pajassa voi rakennella projekteja haluamaansa tahtiin. ” Minulla on hurja usko siihen, että se kulkee vielä”, Jalo hymyilee ja pyöräyttää puheidensa vakuudeksi kampea, jolloin moottori hiukan liikahtaa. Piharakennuksessa sijaitsevassa pajas- sa voi rakennella projekteja haluamaansa tahtiin. Oman aikansa ottaa myös Karjala-harrastus; koko perheellä on vuosi-. ”Jos jonakin iltana kyllästyn traktoriremonttiin, niin pistän sitten pajan ovet kiinni. Farmall 1950 on ollut aikanaan salaojituskoneena. raen. ”Kun joitakin vuosia mennään eteenpäin, niin kyllähän maaseutu alkaa olla aika tyhjänä näin vanhoista aihioista. Lisäksi Jalo ja Marjukka ovat innokkaita tanssijoita, joten menoa riittää
Projekteja tiedossa Pellon laidalla odottelee talliin pääsyä haasteellisen näköinen aihio, vuosimallin 1950 Farmall. Aktiivijäsenten kanssa on mukava lähteä talkoohengellä, vaikka raivaamaan pusikkoa Äyräpään kirkonmäeltä”, Turunen kertoo. ”Jos tänä päivänä ostaisin tämän määrän kalustoa, se maksaisi maltaita. Jalon mielestä vanhojen traktoreiden hinnat ovat nousseet käsittämättömiksi. viisumit Venäjälle ja vuosittain käydäänkin useampi reissu Karjalan kannaksella. ”Vanhojen traktoreiden hinnat ovat nousseet käsittämättömiksi.” Konevaurion saanut Zetor on parhaillaan työn alla. ”Olen käynyt Karjalassa linja-automatkoilla jo vuodesta 1995 lähtien ja omalla autolla olen ajellut sinne vuodesta 2007 eteenpäin. Piikkipyörä-Fordson 1939 on nostettu pukeille odottelemaan vuoroaan. ”Korkea Fordson Perkinsin kuusisylinterisellä dieselmoottorilla saattaisi olla sellainen, mikä vielä puuttuu kokoelmasta”, harrastaja haaveilee. Henriikka mutkittelee menemään tottunein ottein. Olen ottanut linjaksi sen, etten osta mitään ihan huikean hintaisia. Pienen miettimisen jälkeen löytyy vielä jotakin, mitä talliin vielä mahtuisi. Jalo on ollut Äyräpään pitäjäseuran hallituksessa vuodesta 2004 lähtien. 02/14 ”Olin huutokaupassa ja siellä tuli erään miehen kanssa puheeksi, että tämmöinen olisi jouten. Sovittiin hinta ja sanoin miehelle, että haen laitteen ihan varmasti kunhan vaan saan kyydin järjestymään. Kun menin hakemaan, mies oli juuri laittanut ilmoituksen menemään seuraavan päivän lehteen – jos en olisi sinä päivänä hakenut, olisi saattanut mennä sivu suun”, Jalo kertoo projektin hankkimisesta. Olen uskaltanut näitä hankkia, kun lapsetkin ovat traktoriharrastuksesta kiinnostuneet ja harrastukselle on luvassa jatkoa jälkipolven voimin.” ”Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka joskus järjestetään omaa Mobilisti-iltaa tässä navetan takana”, Jalo nauraa. 65. Koetan saada kohtuuhinnalla kunnostuskelpoisia yksilöitä. ”Kunnostamisen kanssa ei ole ongelmia, kun osia saa hyvin, Pohjanmaalta löytyy ainakin kaksi hyvää varaosatoimittajaa ja tokihan osia saa tilattua myös suoraan Tsekistä”, Turunen kertoo
Mies kertoi tuodessaan, että 1950-luvulla moottori alkoi ryppyilemään hänelle. 66 Jouko Kurri. ”Hermotuin, ja tapoin sen kirveellä.” Tankissa oli kolme isoa reikää, ja Kurrilla oli melkoinen työ saada se ehjäksi. Seppiä ja Mestareita Eräs vanha herra toi Kurrille Koban-merkkisen moottorin raadon auton takakontissa
Ostin ensimmäisen oman perämoottorini, 3-heppaisen Johnsonin, ja se on edelleen lempimoottorini”, Kurri kertoo. ”Minulla ei ole mitään tämän alan koulutusta, olen ajautunut tähän harrastamalla, tekemällä ja tutkimalla; vähän samaan tapaan niin kuin pelimannista tulee pelimanni” Kurri vertailee. ”Itse asiassa olen Stalinille aika paljosta kiitollinen. ”Lahdessa asuessa sain käsiini Penta –moottoreiden historiikin ja siitä selvisi, että tämä on ensimmäinen tuotantomalli Penta U2 vuodelta 1922. Moottorit alkavat lisääntyä Työskennellessään puolustusvoimien palveluksessa Jouko Kurri asui Lahdessa ja harrasti intohimoisesti autojen entisöintiä. Talvipäivät kuluvat kuin siivillä perämoottoreiden parissa pakertaessa ja kesäaikaan voi ajankuluksi vaikka veneillä Merimaskun kesäpaikalla suosikkimoottoreita testaten. Kahdeksan autoa on saanut uudenveroisen alkuperäisasun Joukon työn tuloksena – eikä sovi toki unohtaa muutamaa moottoripyörää eikä myöskään polkupyöriä apumoottoreineen. Saan kiertää maapalloa ja elää rikasta, mielenkiintoista elämää”, yli 10 vuotta eläkepäivistä nauttinut mies kertoo leveästi hymyillen. Olen nyt kunnostanut kaikkiaan kolme lähes samanlaista. ”Autoja pitää katsastaa, ne vievät paljon enemmän tilaa ja niiden entisöinnissä on paljon suurempi työ”, Kurri perustelee perämoottoreiden paremmuutta. ”Synnyin 30-luvun lopulla nykyisen itärajan takana ja kun Venäjä päätti ottaa Karjalan osaksi omaa maataan, perheemme joutui lähtemään evakkoon. Niissä näkee helposti taitoni kehittymisen; ensimmäisen olen puleerannut ja maalannut aivan liian kiiltäväksi, ja työn jälkikin on vielä vähän kömpelöä. Autokorjaamon kellarissa oli kummallisen näköinen mielenkiintoinen vekotin ja kysyin mestarilta, mikä se on. Kohtalo määräsi kuitenkin toisin ja Kurri päätyi Suomen puolelle puolustusvoimien röntgen-ylilääkäriksi ja perämoottoriharrastajaksi. ”Vuonna 1963 olin asfalttityömaan laboranttina ja sain hyvää palkkaa. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Kaikenlainen koneiden kanssa puurtaminen on kiinnostanut Kurria niin pienestä asti, ettei mies itse edes oikein muista miten se alkoi. Myöhemmin kunnostettuihin moottoreihin olen osannut jo jättää jäljelle alkuperäisyyttä; aitoa ajan patinaa ja käytön jälkeä”, keräilijä esittelee. Hän sanoi, että vie se mahdollisimman äkkiä pois täältä, se kiusaa minua enkä tiedä mikä se on.” Moottori seurasi Kurria monessa muuttokuormassa. Jos Stalin olisi määrännyt rajan 30 kilometriä länteen päin, olisin suurella todennäköisyydellä perheen vanhimpana poikana ottanut pienen torpan ja sen pellot hoitaakseni ja elelisin nyt rajan toisella puolen jotakin hyvin toisenlaista elämää; saattaisin olla vaikka Kurkijoen Alhon kylän toiseksi paras traktorinkorjaaja” mies aprikoi. Perämoottoritaivaan isä JOUKO KURRI Venemoottoreiden keräilyyn ja kunnostukseen omistautunut Jouko Kurri on löytänyt hyvän työtilan ja saanut kokoelmalleen pysyvän paikan Merikeskus Forum Marinumista Turusta. Vuosien saatossa perämoottorit muodostuivat kuitenkin pääasialliseksi kiinnostuksen kohteeksi. Äiti on kertonut, että kun Jouko-pojan polvihousut pantiin pyykkiin, ensin piti aina ottaa kourallinen muttereita pois taskusta. 67. ”Varsinainen keräily alkoi oikeastaan siitä, kun Kuusankosken Voikkaalla oli Klaus Lampilan autokorjaamo, jossa huollatin autoani
”Kun parin päivän kuluttua tapasimme, hän juoksi käsi ojossa vastaan ja kertoi, että moottorit ovat tervetulleita Turkuun”, Kurri kertoo hymyillen. Nautin värien kanssa pelaamisesta”, Kurri kertoo maalausmenetelmästään. Olin jo silloin päättänyt siirtää paperini Turkuun. Kun viiden vuoden sopimus meni umpeen, moottoreiden määrä oli jo yli kaksinkertainen. Kurri näytti museosäätiön toimitusjohtajalle valokuvia venemoottoreistaan. ”Murehdin ja murehdin, että minne saisin moottorit. ”Näin joku ulkomainen harrastaja pääsee katsomaan, että ahaa, tuolla on juuri sellainen moottori jota olen kunnostamassa, sieltä voin kysyä miten se ja se kohta kuuluu olla”, Kurri suunnittelee innostuneena. ”Jos en löydä oikeaa värisävyä valmiina, sumutan mahdollisimman lähellä olevaa sävyä, sekä sitä tummempaa tai vaaleampaa ja mustaa tai valkoista – ja värit sulavat märkänä yhteen ja saan haluamani sävyn syntymään. ”Sitten kun jakoavaimet joskus putoavat kädestä, voin jatkaa harrastusta netin välityksellä”, Jouko jatkaa. Etsiessäni asuntoa sieltä huo68 masin, että Aurajoen rannassa sijaitsevaa museota laajennetaan”, mies kertaa tapahtumien kulkua. Oman pajatilan lisäksi Kurrilla on mahdollisuus käyttää museon metalli- sekä puupajan laitteita. Koska olen asunut viisi vuotta Kotkassa, otin yhteyttä sinne. ”Mietin kovasti mitä tekisin. Oikean värisävyn saamiseksi mies on kehitellyt kokonaan oman tekniikan. Seppiä ja Mestareita Jouko Kurri Myöhemmin kunnostettuihin moottoreihin olen osannut jo jättää jäljelle alkuperäisyyttä; ajan patinaa ja käytön jälkiä. Pajalla odottaa parasta aikaa museolle pääsyä eBay-nettihuutokaupasta löytynyt. Täsmälleen samanikäiset; vuosimallin 1939 Clarke Troller sekä nykyinen omistajansa Jouko Kurri Vääksy-Lahti-Kotka-Turku ”Moottoreitani oli ensimmäisen kerran esillä Päijät-Hämeen Mobilistien ylläpitämässä Tallukan automuseossa Vääksyssä. Jo vuoden kuluttua myös Lahti Marin meni konkurssiin, ja olinkin aikamoisessa pulassa, kun minulla ei ollut mitään papereita olemassa kymmenistä minulle kuuluneista moottoreista, mutta onneksi onnistuin saamaan ne pois sieltä” keräilijä kertoo. Kokoelma on pikkuhiljaa siirtymässä myös sähköiseen muotoon; parisensataa moottoria on jo siirretty tiedostoon, ja koko ajan siirretään lisää. Joka päivä pajalla ”Sykähdyttävimpiä hetkiä ovat ne, kun löydän jonkin erikoisuuden – ja vielä hienompi hetki on se, kun löydän sille parin – saman valmistajan toisen mallin”, Kurri kertoilee. Kotkaan vietäessä moottoreita oli 70 kappaletta. Tällä hetkellä vain museossa käytettävissä oleva tietokanta on tarkoitus saada pikapuolin nettiin kaikkien saataville. Hotelliyrittäjän mentyä konkurssiin tila piti nopeasti tyhjentää. Sain moottorit ensin Rauten kiinteistöön Lahteen ja sitten myöhemmin Lahti Marinin tiloihin. Kolme henkilöä tuli katsomaan, ja kun vähän raotin moottoreiden peitteenä ollutta lakanan kulmaa, asia oli sillä selvä, moottorit menivät merimuseoon Kotkaan”, Kurri kertoo. Turun Forum Marinumissa moottoreiden lisääntyminen on jatkunut; kun Kotkasta tuli 170 moottoria, niitä on nyt 280 kappaletta – eikä loppua näy; Kurrin työpajalla moottoreita valmistuu koko ajan lisää noin yhden moottorin kuukausivauhdilla. Johtaja kertoi, että heillä on itse asiassa yksi osasto, jonka aihetta eivät ole vielä tarkalleen päättäneet. ”Käytössäni on myös hiekka- ja lasikuulapuhalluslaitteet”, kunnostaja kertoo tyytyväisenä
Hihnan kiristys tapahtuu epäkeskorullalla, ja veto voidaan tarvittaessa vapauttaa. Tämä on niin söpö!” Kurri viihtyy pajallaan lähes päivittäin. Ooppel on varustettu karbidivalolla jossa karbidipoltin on korvattu nykyaikaisella teholedillä – paristo on karbidisäiliössä ja katkaisin vesihanassa. Moottori on ollut koko historiansa ajan perämoottorikauppiaan näyttelyhyllyssä, eikä sitä ole ilmeisesti koskaan laskettu veteen. Kyllä tällä yhdistelmällä kelpaa kurvailla kaupungilla! Jo Lahdessa asuessaan perämoottoriharrastajana paremmin tunnettu Jouko Kurri oli ihastunut vahoihin polkupyöriin, ja erityisesti niitä liikuttaviin apumoottoreihin. ”Kaveri oli löytänyt tämän apumoottorin aivan romuna roskiksesta, tietämättä mikä se on. ”Minulla olikin 20 apumoottorin kokoelma. ”Kun olin 10-vuotias, isäni oli poliisina Tarvasjoella. ”Tulen tänne kymmenen aikaan ja yhtäkkiä huomaan, että kello on viisi – ja hetken päästä se on seitsemän.” ”Olen mitä onnellisimmassa olotilassa; minulla on ehkä Euroopan hienoin kokoelma Suomen upeimmassa paikassa ja aikaa sekä into tehdä tätä lähes päivittäin” keräilijä kertoo silmät loistaen. Satulan takana makaava sylinteri lämmitti kuljettajan takamusta – kätevä ominaisuus talviajossa, muttei ehkä niin mukava kesähelteellä. Ohjaustangossa olevaa vipua kääntämällä saadaan pakoventtiili lukittua auki-asentoon. Päätin Turkuun muuton yhteydessä, että keskityn perämoottoreihin ja myin silloin lähes kaikki apumoottorini pois”, keräilijä kertoo. Löytöhetkellä moottorista puuttui bensatankki ja magneetto, ja ensitöikseen Kurri päätti selvittää millainen tankki moottoriin kuuluisi. ”Erikoista tässä on se, että voiteluöljy tiputetaan kampikammioon. Taitava toisen polven pläkkiseppä teki tähän taidolla tankin.” ”Olen itse maalannut raidat ja tehnyt sapluunan Saturn-tekstiä varten”, Kurri kertoo. ”Nyt pohdin, että mihin ihmeeseen tämän laittaisin.” SATURN-OOPPEL Jouko Kurrin taitavissa käsissä hieno 1920-lukuinen turkulaisvalmisteinen Ooppel-polkupyörä on saanut vauhdittajakseen saksalaisen Saturn-apumoottorin. Oikea fontti saatiin aikaan siten, että pietarsaarelaiselta perämoottoriharrastajalta Pelle Lillkvistiltä löytyi esite, josta kirjasinmalli kopioitiin. Tässä on kolme liikkuvaa osaa: mäntä, kiertokanki ja kampiakseli, joka on samalla potkuriakseli. Eräs nuori mies ajoi kolarin maitokahvin värisellä Moskva-merkkisellä moottoripyörällä ja se tuotiin meidän pihaan, ettei kukaan varastaisi sitä. ”Kaikeksi onneksi täällä Turussa on toinen samanlainen, ja sain sen tankin lai- 02/14 naksi, jotta pystyin teettämään sellaisen omaani. Voimansiirto on hihnavetoinen ja veto välittyy takapyörään lisättyyn kehään. ”Vuoden 1920 paikkeilla valmistunut Saturn -moottori on saksalainen 149-kuutioinen harvakierroksinen nelitahtimoottori, jossa on tehoa 1,3 hv”, Kurri kertoo. Maksoin raatokoneesta hänelle 20 euroa” Jouko kertoo. aarre; pikkuinen 1-sylinterinen amerikkalainen Clarke Troller –perämoottori, joka on kiiltävä ja kaunis kuin taiteilijan tekemä veistos. Moottori käynnistetään polkemalla ja siinä on puolipuristin käynnistämisen helpottamiseksi. ”Olen täällä silloin kun minua huvittaa – ja minuahan huvittaa”, mies nauraa. ”Tämä on siitä erikoinen, että itse moottori on käytettäessä vedenpinnan alla. Katselin upeaa pyörää pihalla, ja ajattelin, että tämmöinen minun on saatava! No, menihän siinä sitten 60 vuotta ennen kuin toive toteutui” Kurri esittelee tyytyväisenä pajallaan olevaa moottoripyörää. Tiputuksen määrää voi säätää, ja ylimääräinen öljy tippuu toisesta putkesta tielle”, omistaja selvittää. Polkupyörän soittokello on automatisoitu; kello pirisee, kun dynamon näköisen laitteen laskee kiinni pyörivään eturenkaaseen. Kompaktiin kokonaisuuteen kuuluu myös bensatankki, kaasutin ja kipinälaite”, Kurri esittelee löytöään. 69. ”Etsin pitkään sopivaa pyörää tähän, kunnes löysin tämän Turussa tehdyn Ooppel-polkupyörän.” Turkulainen KauppaTupa –niminen yritys kokosi muun muassa Ooppel -merkkisiä polkupyöriä 1920-luvun alussa, ja oppipoikina siellä häärivät muun muassa Harkken veljekset Aarne ja Eero, jotka perustivat myöhemmin oman yrityksen, Pyöräkellarin, josta tuli sittemmin Tunturi-pyörä. ”Käynnistettäessä moottori nostetaan ylös vedestä ja nykäistään potkurin vierestä narun avulla käyntiin. Ja mikä hienointa, tässä on säätölapapotkuri!” ”Tämä on todellinen maailmanharvinaisuus ja olen tästä hyvin ylpeä
Museon kokoelmaan kuuluu moottoreita peräti 19 70 eri maasta. PERÄMOOTTORITAIVAS Jouko Kurrin venemoottorikokoelma on näyttävästi esillä Merikeskus Forum Marinumissa Turussa. Suomalaiset pienet huvilamoottorit ovat keräilijän suosikkeja, hän ei ole juurikaan kiinnostunut ’amerikkalaisista hirmuista’. ”Esittelin kokoelmaa kerran yhdelle ryhmälle; tämä on tämmöinen perämoottoritaivas; täällä moottorit lepäävät rauhassa, eivät metelöi eivätkä savua” Kurri kertoo. Kurrin kokoelmassa on yksi yksilö 25 kappaleen Karhi-protosarjasta, ja todennäköisesti se onkin ainoa sarjasta säilynyt. Entiseen Kruunun viljavarastoon rakennettu venemoottoreille varattu näyttelytila kohoaa 8 metrin korkeuteen ja saa vierailijat haukkomaan henkeään. Ensin ostettiin kaikki markkinoilla olevat ilmajäähdytteiset 3-4 hv perämoottorit ja purettiin ne tarkempaa tutkimista varten” Kurri kertoo. Upea vanha rakennus ja siihen tyylikkäästi mustasta raudasta ja ruovista puusta lisätyt uudet rakenteet antavat näyttelyesineille arvoisensa ympäristön. Moottorit ne on sijoitettu niin, että vanhimmat ovat alakerroksessa ja mitä ylemmäs mennään, sitä tuoreemmilta vuosikymmeniltä moottorit ovat. Suomen 1950-luviulla alkanut kesämökkikulttuuri on ollut otollinen maaperä perämoottorimyyjille ja Suomeen on saatu myytyä paljon moottoreita. ”Vuonna 1959 sotakorvaukset oli hoidettu ja Valmetin tehtaalla oli kone- ja henkilökuntakapasiteettia tuotantoon. ”Kaksoiskappaleita myyn pois toisille harrastajille” keräilijä kertoo. Jatkossa on kuitenkin tarkoitus viedä tavallisimpia malleja pois ja vaihtaa harvinaisempia tilalle. Näppärä matalissa vesissä. Forum Marinum on monipuolinen merellisen toiminnan keskus, merenkulun valtakunnallinen erikoismuseo ja Suomen Laivastomuseo, jossa käy 120140 000 vierailijaa vuosittain. Ensimmäiset moottorit myytiin edullisesti Valmetin henkilökunnalle ja yhteistyökumppaneille sillä ehdolla, että kesän käytön jälkeen he palauttivat koneen takaisin tehtaalle, jolloin ne kaikki purettiin ja tutkittiin” Kurri avaa Terhin tarinaa. Vanhimmat kokoelman moottorit ovat yli 100-vuotiaita ja uusimmat ovat 1970-luvulta. Museosta löytyy myös jonkin verran kilpamoottoreita. Kurrilla on parhaillaan suunnitteilla julkaisu Terhi-perämoottorista. ”Eräs ryhmän jäsen totesi siihen, että sinähän olet sitten perämoottoritaivaan isä.” ”Jos jonakin päivänä päätän, että nyt minulle riitti moottoreiden kanssa puuhastelu, niin kirjoitan vaan lahjoituspaperiin nimen alle ja niin moottorit jäävät pysyvästi museoon” Kurri kaavailee.. Seppiä ja Mestareita Jouko Kurri Kanootin sivulle tuleva moottori, jonka pitkä propeliakseli voidaan kätevästi nostaa ilmaan, jos reitillä tulee vastaan kivikkoa tai kaislikkoa. Jouko Kurri pitää myös esitelmiä perämoottorin historiasta. ”Toinen mikä minua kiinnostaa on pienet keskimoottorit” Kurri kertoo. ”Tulen mielelläni tänne itse esittelemään venemoottoreita, mikäli tiedän, tulossa olevan harrastajia, jotka ovat kiinnostuneet aiheesta” keräilijä mainitsee. Päätettiin aloittaa perämoottoreiden valmistus ja perustettiin suunnitteluryhmä. Ja löytyypä museosta myös ainutlaatuisia ’modell Kurri’ –moottoreitakin. Vaikka ensi katsomalta vaikuttaa siltä, että tila on aivan täynnä, tarkempi silmäily osoittaa, että vapaitakin paikkoja museossa vielä on. Ennestään oli jo tehty Vire-keskimoottoria. Tukevat seinätelineet rakennettu kestämään moottoreita, ja vempeleitä pääsee ihailemaan sekä alhaalta- että ylhäältäpäin. ”Seuraavassa 200 moottorin Terhi 3-koesarjassa päästiin jo eroon irto-osista kun Valmet otti käyttöön ruiskuvalutekniikan
KESÄKAUSI 1.5.–30.9. ja uudenvuodenpäivänä 1.1. 4. Kurri on asettanut esille neljä erilaista versiota vuoden 1910 Evinrudesta seuraavia malleja. Perämoottoreita on aloitettu valmistamaan jo 1800-luvun lopulla, mutta vuoden 1910 Evinrudesta alkoi varsinainen maailmanvalloitus. Suljettu myös itsenäisyyspäivänä 6.12., jouluaattona 24.12. sekä pitkäperjantaina 18.4.2014. ja joulupäivänä 25.12. Avoinna tiistaista sunnuntaihin kello 11–18 Suljettu maanantaisin. Avoinna joka päivä kello 11–19 paitsi 19.6.2014 kello 11-15 Suljettu vapunpäivänä, juhannusaattona ja juhannuspäivänä 02/14 71. Vuonna 1912 Hultin veljekset kehittelivät ruotsissa Archimedes-moottorin, joka oli jokseenkin täydellinen kopio Evinrudesta. Samalla moottorilla on voinut käyttää sekä moottorisahaa että perämoottoria. FORUM MARINUM Linnankatu 72, 20100 Turku www.forum-marinum.fi TALVIKAUSI 1.10.–30. ”Älä souda, käytä Evinruden irrotettavaa soutuvenemoottoria!” Savonlinnan suunnalta tulleen Töpinän valmistaja on vielä selvittämättä
Tukkien kuormaukseen konevoiman apu oli vielä tarpeellisempaa. Tukkikuormat tehtiin vipuamalla, kankeamalla ja köysillä vetämällä. Tämä oli tilanne vielä 1940-luvun lopulla, jolloin metsätöissä saattoi enimmillään olla lähes 100?000 hevosta, ja säännöllisestikin monia kymmeniä tuhansia. Kone ja Terä Oy alkoi valmistaa lisenssituotantona ruotsalaista Recordia, Österbergin Konepaja toi tarjolle Joutsa-kuormaajan ja jyväskyläinen Levyteos. Ensimmäiset askeleet Työtehoseuran Suurnäyttelyssä 1948 puun kuormaukseen esiteltiin uutuutena kotimainen Jämä-kuormauspenkki sekä samankaltainen ruotsalainen Effektiv. 50-luvun kuluessa sitä apua alettiin saadakin. Tukkien lastaus olikin se revohka, johon innokkaimmin helpotusta haettiin. Muut kuormausvälineet olivatkin hartiavoimia vaativia nostokoukkuja, pokaroita ja tukkisaksia parilta eri valmistajalta. Jo 50-luvun alussa pinotavaraa alettiin siirtää traktorivetoisesti. Maataloustraktoreiden käyttö metsätyömailla teki kuitenkin tuloaan. Kuusikymmenluvun puolella sopivat tekniikat alkoivat vakiintua, ja puun kuormauksessa siirryttiin konekauteen aina vain perusteellisemmin. Traktoreihin soveltuvia mekaanisia kuormauslaitteita tuli tarjolle 50-luvun alussa. Kuormaaminen ja purkaminen olivat edelleen miestyötä, ja sellaisena pysyivät pääsääntöisesti vielä parin vuosikymmenen ajan. Koneiden ja kaluston kehitys ja uutuudet muuttivat metsätyömaiden kokonaiskuvaa silti hitaammin kuin lehtien palstoilta ja konemainoksista olisi voinut päätellä. Vuosikymmenten mittaan tukit ja pölkyt olivat siirtyneet hevosvetoisesti hakkuupaikalta tien varteen. Puutavaraa piti saada metsistä ulos paljon ja nopeammin. Näitä sanottiin yhden miehen savotointivälineiksi, joiden avulla tukin sai heilautelluksi rekeen. Traktoreiden käyttö puutavaran kuljetuksessa ei tässä vaiheessa vaikuttanut ajankohtaiselta. Lindroosin keksimä ja Työtehoseuran verstaalla kehitelty käsivarsinosturi. UUSIA KUJEITA PUUN KUORMAUKSEEN Vieressä oleva mainos esittää vuoden 1948 Työtehon Suurnäyttelyssä esiteltyä uutuutta tukkikuorman tekoon. Pinotavaraa 72 nosteltiin ja kannettiin rekikyytiin. Näyttelyssä oli motorisoidun puunkuljetuksen näytteenä Austin-kuomuri varusteltuna TBC-tukkiperävaunulla sekä T. Teksti: Olli J. Ojanen A utojen ja traktoreiden ilmaantuminen metsätyömaille antoi pontta kuormausasioiden perusteelliseen pohdintaan ja apulaitteiden kehittelyyn. Pinotavaran kuormaukseen ei hartiavoimien lisäksi paljoa muuta voinut tarjota. Viisikymmenluku oli kokeilujen ja kehittämisen vilkasta aikaa
Autoihin ja traktoreihinkin sovitettavia kuormanteko02/14 73. Ruotsalaismerkit tulevat Hydraulitoimiset nosto- ja kuormauslaitteet tulivat tarjolle 50-luvun lopussa. Hal-Ka ehti mukaan kuormauslaitteiden kilpailuun jo 50-luvun lopussa. Kylmää kyytiä -kirjassaan Tapio Vilkuna kertoo nivalalaisen Jussi Tervolan rautaisesta kolmijalasta ja kuormurin vaihdelaatikosta rakennellusta kuormaamallista, joka sai sitten lukuisia puurunkoisia ja -puomisia seuraajia savotoilla työskentelevien traktorimiesten kalustossa. Vuoden 1959 maatalouslaskennassa tilastoitiin vähän vaille 300 kuormauslaitetta maatilojen konekalustossa, lisäksi niitä toki oli urakoitsijoiden käytössä. Ruotsalaismerkit ehtivät ensimmäisinä. Laitteen ajatus oli pitkälti sama kuin asemansa vakiinnuttaneilla merkeillä. Kallista lystiä Valmiina ostetut kuormaajat ja tukkikärryt olivat hinnakasta tavaraa. Metsälehdessä keväällä 1956 julkaistun arvion mukaan puominosturi oli noin 200:ssa työmailla käytetyssä maataloustraktorissa. Fordsoniin sovitetulla Record-kuormaajalla oli hintaa yli 200?000, Joutsa puomikuormaajan hinta oli runsaat 150?000 ja yksinkertainen M-puomikuormaaja maksoi 130?000 markkaa. Työtehoseuran Porkkalassa 1957 järjestämä kone-esittely tarjosi kiinnostuneelle yleisölle ja konemiehille mahdollisuuden vertailuun ja budjettien laadintaan. Määrä oli vähäinen, vain noin kymmenesosa puunajossa olleista traktoreista oli niin varustettu. Laitevalmistajia alkoi jatkossa putkahtelemaan esiin enemmänkin. Koneviestissä julkaistiin 1957 kuusamolaisen teknikko V. Sen toimialuetta olivat suuremmat varastopaikat. Gigantin avulla sanottiin miehen pystyvän nostamaan jopa tonnin kuorman aina kahden metrin korkeuteen. Haapakorven Pajan valmistamalla kärryllä oli hintaa 160?000 markkaa, mutta muut esitellyt olivat jo 200?000:n kalliimmalla puolella. Isoilla savotoillakin enemmistö traktorivoimin ahertavista käytti jolu- ja köysivarustusta kuormanteossa. Österbergin Konepajan kanssa toteutettiin Valmetille kuormauslaite, jota kiiteltiin ennen kaikkea halpuutensa vuoksi. Kuorma-Jussi oli 1957 tarjolle tullut Porvoossa Fordson-traktorista ”jalostettu” kuormaaja. Miesvoiman käyttöön perustuva Gigant-merkkinen nosturilaite oli sitten todella toisenlainen 8?500 markan hinnallaan. Pelkän joutsalaisvintturin hinta oli 55 000 markkaa, kun esimerkiksi Fergusoniin tarjottiin 70 000 mk maksavaa vinssilaitosta. Massey-Ferguson 65 oli kohta 1958 myyntiin tultuaan metsätalouden puolellekin sovelias juhta. ja Autokorjaamo tarjosi Voima-merkkistä kippi- ja kuormauslaitettaan myös traktoreihin. Lisäksi lehdessä oli moniosainen artikkelisarja puunajon helpottamiskeinoista yleensä. Valmetin ensimmäisen keskikokoisen malli 33:n katsottiin kelpaavan puunajoon, kunhan se saa sopivat varusteet. Parkkisenniemen laatimat piirustukset ja rakennusohjeet puomikuormaajan valmistamiseksi. Valmetin ja Österbergin konepajan yhdessä kehittelemä vintturi ja kuormauslaite maksoi 99?000. Tukkikuormaajaa alettiin kohta esittelemään isosta Fergusta kiinnostuneille. Näinä aikoina monella pajalla askaroitiin omatekoisten vintturi- ja kuormauslaitteiden parissa
Hevosveto harvinaistuu ”Uudet kujeet” yleistyivät 60-luvun alussa hyvin nopeasti. Joutsalainen vintturi oli tarjolla kaikille, ja Valmetin kuormausvarustuksena erikseen. Näin oli todettavissa Metsätaloudellisessa Aikakausilehdessä julkaistussa selvityksessä. Porvoolainen Aug. Puutavaran metsäkuljetuksessa ja lähikuljetuksessa hevosveto oli aivan hallitsevassa asemassa. Laitteita oli saatavilla, ja entistä käyttökelpoisempia laitteita. Isojen metsäyhtiöiden kuljetuksissa koneellista kuormausta käytettiin jo 90-prosenttisesti 50-luvun puolivälin tienoolla. UUSIA KUJEITA PUUN KUORMAUKSEEN laitteita olivat Foco ja HIAB, joita molempia lehdistössä esiteltiin, varsinkin kun valmistajafirmat järjestivät suomalaisille ammattilaisille ja lehtimiehille tutustumiskäyntejä tehtaisiin ja ruotsalaisiin työmaihin. International Drott -kuormaaja tuli tarjolle 50-luvun lopulla. Koneviestissä julkaisiin artikkelisarja tukkitöiden keventämisestä. Kuormauslaitteiden käyttö puutavaran autokuljetuksissa oli yleistynyt nopeasti. 74. Laitteiden saatavuus ja vahva kiinnostus koneistamista kohtaan eivät vielä 50-luvun lopullakaan ehtineet paljoa muuttaa metsätöiden kokonaiskuvaa. Autoja kuormattiin isoilla työmailla ja välivarastoilla joissain tapauksissa jo kuormauskoneillakin tai nostureilla. Traktorit ja koneelliset kuormaajat olivat valtaamassa puutavaran alkutaipaleeseen kuuluvat työt. Jo vuosikymmenen puoliväliin päästyä hevostyö vastasi enää noin puolesta. Hevosvedon osuus puun metsäkuljetuksessa putosi jyrkästi. Siinä opastettiin puomikuormaajan käytöönkin. Eklöf Oy, alku- jaan Porvoon Hevosenkenkätehdas ja Konepaja, rakenteli 1957 traktoripohjaisen Kuorma-Jussin erilaisiin kuormaustarpeisiin. Valtakunnan talouden vauhdikas kasvu antoi sitten ostovoimaa uusien laitteiden hankintaan. Hydraulikuormaimet syrjäyttivät merkaaniset autopuolella melko nopeasti, mutta joitakin uusia ”joutsalaisia” taidettiin asentaa vielä 70-luvun puolellakin. Kuormauksen koneistumisessa Suomi oli suunnilleen samassa tahdissa Ruotsin ja Norjan kanssa ja tavattoman paljon edellä muualla Euroopassa vallinneita tilanteita. Metsätehon seuraamilla isoilla työmailla hakkuukaudella 1967/68 koko korjuumäärästä 37 prosenttia liikkui alkuun hevoskyydissä. Vuosikymmenen vaihteessa tuli Eklöfiltä kehittyneempi Trac-Nik-merkkinen kuormauskone. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että valtava enemmistö tukeista ja pölleistä kuormattiin rekiin kovasti miesvoimia vaativalla tavalla joluja, kankia ja köysiä tai koukkuja ja pokaroita käyttäen kuten vuosikymmenten varrella totuttu oli. Maataloustraktoreiden metsävarustus ei kuitenkaan ollut kovin yleistä, 1969 laskennan mukaan noin 15 000:lla tilalla oli traktoriin koneellinen kuormaus- tai juontolaite. 1960-luvun päättyessä sen osuus oli pudonnut kymmenen prosentin tienoolle, tai ainakin 18%:iin, eri selvitysten kertoessa toisistaan poikkeavasti. Tukkien kuormaukseen kaivattiin 50-luvun puolivälin jälkeen jo kovasti koneapua. Metsätalouden tilastotietojen mukaan vuoden 1950 noin sadasta prosentista hevosvedon osuus oli vuonna 1960 pudonnut vasta noin 90 prosenttiin
Siksi omatoimisuus eli vahvana siellä, missä osattiin. 02/14 75. hieman vanhempi Mukon kuormaajamainos on realistisempi. Koneviestissä julkaistiin mallia rakenteluun. Erityiset kuormaajatraktorit olivat kuitenkin niin kalliita koneita, etteivät isot metsäyhtiötkään sellaisia runsaasti hankkineet. Metsätalousvarustuksen osto saattoi maksaa saman verran kuin itse traktori. Puutavaran kuormaukseen oli toki koko 50-luvun ajan ainakin jonkin verran saatavissa moottorivoimaa. Urakointi puutavaran lähikuljetuksissa ja traktorin käyttö hankintatöissä olivat niin kiinnostavia ansiomahdollisuuksia, että melkein kaikki traktorifirmat mainostivat oman merkkinsä soveltuvuutta semmoisiin. Aivan realistista käsitystä mainoksissa ei aina annettu, ei Valmet 361:n tapauksessakaan... Toisaalta valmista ostovarustusta tarjottiin halpoihin traktoreihinkin kuten Zetoriin. Internationalin mallia mainostettiin yhtiöille näin vuonna 1958
Kylällä Seitsemänä kesänä on jo ajeltu yhdessä yksi pion järjestetty van- kokoonnutaan dempi, noin sadan kilometrin reissu ja lisäksi on han ajan maatalous- pitkään kuljettu yhdessä muiden järjestämiin tapahtumiin. Kylässä toimii vilkVanhojen traktoreiden harrasteseura Kylän Kyntäkaasti useita seurojät poikkeaa kylän muista yhdistyksistä siinä, että ja ja yhdistyksiä, ja Kylän Kyntäjät se ei ole millään tavoin virallisesti rekisteröity väkeä riittää aina, yhdistys, vaan toimii täysin vapaamuotoisesti ja kun jonkin asian kokoontuu vapaa keskittyy olennaiseen: muutaman kerran kesäspuolesta pistetään muotoisesti sä kokoonnutaan ajelemaan pitempi tai lyhyempi talkoot pysty yn. Kyläaktiivi ja Kylän Kynkosken ja Koskenniskan muodostama taajama jatkaa täjien puuhamies Seppo Lehtinen on puolestaan esikasvuaan. Suut ovat leveässä Onpa kylänraitille ja keskittyy hymyssä ja siniristiliput lepattavat iloisesti, kun rakennettu kevyen olennaiseen: vanhaan malliin pukeutuneet isännät istuvat ratliikenteen väyläkin tiin ja huivipäiset emännät ja lapset kiipeävät perätalkoovoimin, kun muutaman kärrylle – tai vaihtoehtoisesti ajavat autolla letkan sitä ei olisi muuten kerran kesässä jatkona huoltojoukkoina. assa Orilammelle ja Verlaan sekä Heinolan ja Asik-. Ei niin virallista Kylän Kyntäjät viettävät leppoisia ja harrasteen täytteisiä hetkiä samanhenkisten kyläläisten – ja vähän muidenkin – kesken. Kylälle rakennetaan uusia asuntoja ja vuok- telty Seppiä ja mestareita -palstalla numerossa 2/2010. lenkki pitkällä traktoriletkalla. Täysi lasti iloista oman kylän meininkivoimaa on tien päällä, kun Valtakunnan kymmenes kylähullu –arvonimeä kantava kyläaktiivi Seppo Lehtinen vetää letkaa vuosimallin 1954 Fordson Majorilla. Teksti ja kuvat: Lea Lahti 76 I itin kunnan pohjoisessa sopukassa, Heinolan ja Nas- veteraanitraktoreiden vetokisat, joista olikin juttua tolan rajalla Kymijoen kahta puolta sijaitseva Vuolen- lehtemme numerossa 5/2012. rattavista taloista on jatkuva pula. sinne saatu. näyttely, ja toissaKylän Kyntäjien ajot ovat suuntautuneet muun mukesänä järjestettiin traktoriletkaan
Vierumäen Matkakeidas saanee Kylän Kyntäjistä jokavuotisia Jaakonpäivän vakiovierailijoita. 77. Kylän nuoria miehiä on mukana ilahduttavan paljon. kalan suunnalle. Hyvällä meiningillä mennään; iso peukku Vuolenkosken viikingiltä! Mikko Purho 1961 Nuffieldillään on tuttu näky Kylän Kyntäjien kulkueessa. Tällä kertaa oli kuitenkin käynyt niin, että traktorin kyydissä paikalle kuljetetut kivet pääsivät lämpenemään, ja juuri siitä johtuen loppukesän uimarit saivat kiittää vuolenkoskelaisia ajankohtaan nähden lämpöisistä uimavesistä! Turhan tarkkoja kotipaikan suhteen ei Kylän Kyntäjissä olla, vaan ajoreissuihin ja tapahtumapäiviin otetaan mukaan myös naapurikylien väkeä, ja onpa ajoletkan jatkoksi saapunut joskus ajopelejä jopa Lahdesta, noin 40 kilometrin päästä asti. Vanha sanonta ”Jaakko heittää kylmän kiven” kertoo siitä, että Jaakon päivän aikoihin vedet alkavat kylmenemään. Menneenä kesänä on aloitettu uusi perinne iittiläisten yrittäjien pyörittämällä Vierumäen uudella Matkakeidas-liikenneasemalla; traktorit ajettiin huoltoaseman pihalle ja pysäköitiin tontin reunoille, minkä jälkeen kylän vanhin ja nuorin Jaakko kävivät heittämässä kylmän kiven Matkakeitaan lampeen. Juuso Lehtinen morjenstaa vuodelta 1960 olevan Fordon Dextan ratin takaa ja kuljettaa positiivista viestiä: Onni on pieniä asioita. Kukkaset kukkivat maitotonkissa ja hyvän mielen iskulauseet somistavat peräkärryjen kylkiä kun traktorikaravaani kulkee: ”Onni on pieniä asioita.” 02/14 Retkikohteisiin muodostuu komeita traktoririvistöjä. Omaa kotikuntaa Iittiäkin on kierretty ympäri jo useamman kerran. Lähiruokatori Heilan edustalla Heinolassa on käyty esittäytymässä, ja samoin Benjamin Maatilatorin pihamaalla Kausalassa
Hydrauliikka paikallaan. Hinta: 1500€/tarjous 050-5495840, Lokalahti Varaosakirjoja Sisu varaosa- ja korjaamo-ohjekirjoja malleihin Kontio, SM, SL, SR vm 1979 - 84. Lisäksi 2 moottoria, pankot, sermi, Hiab-kattokuormaaja, H. 2500 €, 040-5835970, Merikarvia 139488 Lappee Maasturin aura -00 Soviteosineen ja venttiileineen. Konehuolto T. Vähän aurattu, ei kuitenkaan leikkikalu. 3000 €, 050-5730601, Ulvila 139491 139481 Valmet Terra 865 BK -67 Kesken jäänyt projekti. Hyvät renkaat. (08) 430311 Fax. Ohjaamo korjattu, ainoastaan oikea ovi vaatisi peltiä. Zetor, IH, MF, Leyland, Ford, CaseIH, DB. 2000 €, 040-5516045, Turun seutu 139507 Renault Saviem Super Goelette -68 Ehjä, osiltaan täydellinen projekti, H. 500 €, 050-5026078, Mänttä 139501 Volvo FB 88 -76 Katsastettu helmikuu 2014. Vaihteisto kunnostettu. Vanha mutta toimiva, leveys 190+30 cm siipi, H. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. H. Varaosiksi tai kunnostukseen. Jäänyt talliin seisomaan noin 10v sitten toimivana. 380 €, 041-4531146, Koskenkorva 139498 Maatalouskoneet: Leikkuupuimuri Massey-Ferguson 86 -66. 800 €, 0405835970, Merikarvia VARAOSAT TRAKTOREIHIN • Fiatagri, Case IH, Ford, New Holland, MF, Zetor, Leyland, DB, Same, Nuffield • Nivelakselien osat • Aurojen osat • Työkoneiden osat Puh. Kone poistettu, muuten kaikki osat paikallaan. Ostamme myös. Myös Valmet 802-803-902 varaosakuvasto. Tarjoa! WWW.OHJEKIRJA.ORG 040-4144 700. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi 78 Takalokasuojat Fordson Molemmat takalokasuojat erittäin hyvät, H. 7200 €, 040-5823865, Varkaus 139506 Bensa Ferkku + retrokärry -52 Kaikki uusittu tai kunnostettu, 0400503646, Auttoinen Ferguson 1951 Rekisterissä, mukana 4 laitetta, H. Myydään myös yksittäin, 045-2015010, Kuopio 139502 Scania 142 Päiväohjaamo, ei ruostetta, hyvä penkki. Runko ja tekniikka erittäin hyvät. 600 €, 040-5480847, Jukaja Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. 4800 €, 0500-561868, Vähäkyrö 138764 Fiskars F6000 Autonosturi, 0400937447, Sastamala Sisu Jyry R-141 -77 Ajokunto, irtolava, kippi. Helppo entisöidä. Myös ruotsinkielisiä. Ajoon tai entisöitäväksi, H. sarjan navat, kunnossa, 0400-937447, Sastamala Tunturi Pappa, H. 1. Hyvä lava etukipillä. Markkinat Osta ja myy kalustoa Myydään Syväsen konepajan James 600 kaivuri Super Major alustalla, protosarjan kone numero 651110, H. Leveys 220 cm, 0400-937447, Sastamala Lumilinko traktorin perään. (08) 430323 KAUPPA JA LUETTELOT NETISSÄ www.konekorjaamo.fi OHJEKIRJOJA traktoreihin ja puimureihin. Korjausoppaita mm. Trippeliakselisen ohjaussimpukka
050-5909309, Sastamala 2 kpl Commer Cob henkilöautoja 1960-luvun alkupuolelta. Vaihdossa käy vanha 3–4 vaihteinen tai automaattimopoprojekti. Hinta 250 € puh. Myös sytytyspuolia, tuulilasinpyyhkijän moottoreita ym. Meiluummin alkuperäinen, myös projekti kiinnostaa. Lokomo autonosturin iso mainostaulu 50 eur. Hytistä katottuna vasen puoleinen. 050-4121193, Kuopio Valmet 330 -traktori, diesel, keräilijöille tai entisöijille, varaosia mukaan. H. IFA mp 125cc 2 x rungot, 4 vannetta, lokareita, moottori, tankki, ym. 0405950227, Nastola. 040-8669806, Vaajakoski Myydään: Nissan Patrol 3.3l D-kone, täydellinen, H. alk. Hymas kaivurin isoja mainoskuvia 40 eur/kpl. Vaihdossa käy McCormick-raato tai moottori. 0400-790949, Sipoo Ostetaan Maamoottori Waterloo, John-Deere, BW tai vastaava vaakasylinterinen malli. alv, 050-5525463, Lapua Vanha ojakauha, kaksi metriä leveä. 0440-362427, Kouvola Metsäkärri. 7500 € sis. Case IH 845 pohjapanssari 700 eur., 050-3705792, Janakkala Valmet 361:n koneistettu kansi ja venttiilikoneisto, H. 0445817956, Myydään: rumpupuhallin/imuri, 2 puolta imevä, 40x40 cm ulostulo, galvanoitua terästä. 150 € / tarjous. 1000 €. Käy pienelle traktorille tai isolle mönkijälle. Samoin Tractor Power -lehtiä. Mörkö-Majorin tankki, kansi, öljypohja, Valmet 15 vaihdelaatikko, Vire-moottorin osia. 18 000 Ford Escort 1,3 1983, ei ruostekasa. Vaikka koko vuosikerrat, myös vanhemmat. 900 €, 0405480847, Jukaja Myydään: Belarus 505 -81, Deutz D50 -62, Allis-Chalmers -50, Jenkkipuimuri, Allis-Chalmers 50-luvun Perkins kutosella, siivapyöriä, Algaier, Nuffi, ym. Paino alle 5 tonnia, iällä ja kunnolla ei väliä. Ohjaussimpukka, moottorin yläpään tiivistesarja, laakeriliuskat, männänrenkaat, ym. 0400-181694, Perho TERMIT-moottorisaha tarjousten perusteella 050-552546, Lapua Kontio-Sisu -paloauto vm.77, ml.33 tkm. ILMOITA ILMAISEKSI VANHAT KONEET MARKKINOILLA! POSTITSE: Tee ilmoituksesi alla olevien ohjeiden mukaisesti ja postita se osoitteeseen: Vanhat Koneet, PL 350, 65101 VAASA SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä ilmoituksesi tiedot ja kuva osoitteeseen: ilmoitus@vanhatkoneet.fi HUOM! Ilmoitukset, jotka ovat lehden toimituksessa viimeistään 11.4.2014 klo 12.00 julkaistaan 30.4.2014 ilmestyvässä Vanhat Koneet -lehdessä. H. Autoihin myös starttimoottoreita 6 ja 12 V. Tarjoa. 220€, puh. osia, agregaatti, neukku, käyttämätön. 06-4340401, Kauhava Myydään: maamoottori Veto, 7hp. 044-0717205, Kauppilanmäki Käsikirja kaivurikuormaajaan, BM-Volvo GM 614. 280 €. Saa olla projektikuntoinenkin, 040-5309804, Seinäjoki Ostetaan Telapuskutraktori eli pillari. 050-5890885, Jalasjärvi Myydään: Austin A35, 40, 70 peltiosia, periä, kone, ovia ym. Kuparisia bensa/petrooli tankkeja keskimoottoriveneisiin alk. eronen@gmail.com, 0400-648141, Auvainen Myydään Tavaraa Nokia traktorikuvioiset nastoitetut renkaat 11.2-24 Kubotan käyttämättömillä vanteilla 700 eur. 1400 €. 050-4121193, Kuopio Neljä rengasta 8,25/20, pinta 100%. Vanne 8 pulttinen. 1300 €. H. 040-5926841, Sastamala Volvo ”Pyhimys” 70-73 rullaava kori + paperit. H. Pumppu huollettu ja tiivisteet vaihdettu, koneeseen paluupuolen suodatin jalalla letkuineen. 2500 € / tarjous. 0400-181694, Perho Vanhat koneet -lehtiä, vk 2010– 2011. Tarjoa vain alkuperäisiä. 050-4121193, Kuopio Tehokas hydrauliikkayksikkö Strömbergin voimavirta-sähkömootorilla. 2700 € 050-5525463, Lapua Ostetaan RG 14 -tiekarhu, maalattu, Volvon moottori käy nätisti, ajokunnossa, jarruissa laitettavaa, H. Myydään: kunnostettuja latureita 6 / 12 / 24 V museoikäisiin autoihin ja traktoreihin. sähköosia. Sekä siipipuhallin 14 cm ulostulo! H. 0400-531504, Virttaa Viljanmaan Konepajan valmistama ”Kämmen” takalana. H: 600€/ kpl, puh.050-5909309, Sastamala Myydään tavaraa Laakerimetallia harkoissa 15 eur / kg. 0400-33747, Lempäälä Myydään apumoottoripolkupyörä Monark, H. Hinnat a`100 Euroa Tarvasjoki p.0405485105 Fordson Major diesel 1953, ajokuntoinen. H. 3 tonnin, vain 147 cm leveä ja 45 cm lastauskorkeus. Kuorma-auton lukkovanteita museoautoon muutama kpl. Myös vaihto, olen keräilijä, 0405123361, Mopo Tunturi Trial vuosimalli 60. MF-65 maskin kromikehys, ilman ott auk (uusi) 60 eur. 1) Merkitse ilmoitukseesi oikea kategoria: Myydään / Ostetaan / Vaihdetaan 2) Ilmoitusteksti: enintään 250 merkkiä 3) Yhteystietosi: nimi, osoite, puhelinnumero, postinumero ja paikkakunta. 60 eur. Mukaan 40 l uutta hydrauliikkaöljyä kannuissa. Jeep Wagonerin v-laatikko jakolaatikolla + ulosotolla. 520 €. IFA F9 moottori, vaihteisto, kori, ym. 0400-788484, Alastaro Terännosto olkapää, Lokomo AH 145 66 vm. Pronssikaasuttajia kaikki merkit 60 eur/kpl. ilkka. 120 € /tarjous. Joukossa harvinaisia malleja. Perä MB 124, Volvo V 40 ruiskutuspumppu ja Volvo F613 vaihdeaski. Jawa 175 osia. Tarjousten perusteella, 045-1380481 Pyhäjärvi Turboja VW, Mitsu, Transit. Ara AK-31 -73 Käyntikunnossa, varaosia mukaan, 0400-937447, Sastamala Peräkärryssä ollut vanhan auton pinnapyöräinen etuakselisto. Lähes uudenveroisena säilynyt Helkama Ässä H. 10 €. 045-2022393, Hyvinkää Porkkala Kuormaaja Alusta Fordson Major 2WD, 0400-937447, Sastamala MZ 175 ES 1962, entisöity k. Myydään mielellään harrastekäyttöön, näitä on harvoin tarjolla. Mopossa musta runko, punaiset lokasuojat ja tankki. H. Volvo 100-sarj. 1300 €. H. 100 euroa kappale., 040-5835970, Merikarvia Vickström maamoottori 10-12 hv -45 Käyntikuntoinen, H. Harrastekäyttöön, tarjoa, 0400-768733, Riihimäki Ostetaan traktorien ohjekirjat ja myyntiesitteet Zetor Super, Takra, Massey-Harris, Renault N71, DT-14, Valto 28, Ritzcher, ym harvinaisempia malleja. Tarjoukset 0400-786941 Ikaalinen. Sytytystulpan etupuolella puolipuristin venttiili, toimii sammuttimena
80 Lumenkaatopaikan tuntumasta pongattu laivamainen rakennelma. Tosin aika tekee monesti tehtävänsä. Etenkin kun mitään ei ole enää tehtävissä. aluksen kokonaispainoon nähden. Kolme lotjaa löhösi loppukesän auringossa kahden pienen saaren välissä. Mitä se ensinnäkin tekee tuolla ja mistä se voisi olla peräisin?. Uhosin veden pintajännitystä ”metsälöytö-kumiveneellä”, ja polskin lähemmäksi pitkin Itämeren aaltoja. Kaikkihan kelluu, kun pohjapinta-ala on vain tarpeeksi suuri Tämän puupaatin kohtalo taitaa olla jo sinetöity. Purkissa oli vielä kone ja kaikki muukin tarpeellinen paikallaan. Laivan viimeinen matka oli v.1975, jonka jälkeen se seisoi Tampereella ja on nyttemmin lähes korjauskelvottomassa kunnossa maalle nostettuna toisaalla Pirkanmaalla. Villi veikkaus, että lotjat liittyisivät jotenkin Reposaaren höyrysahaan, joka lakkautettiin kannattamattomana vuonna 1974. S/S Pohjola on vuonna 1905 rakennettu sisävesihöyrylaiva, joka liikennöi reitillä Tampere-RuovesiVirrat ja takaisin. MERIMIES ON ERI MIES RAUHASSA RUOSTUVAT Ohoi! Ihminen on jo aika päiviä hyödyntänyt vesistöjä liikkumiseen ja tehnyt mitä kummallisempia juttuja pinnalla pysymiseen, tosin periaate kaikissa laitteissa on sama ollut kautta aikain. Lähes 30 –metrisen aluksen on valmistanut Sommers, af Hällström & Waldens. Moni näistäkin on päässyt hetkuttamaan pintajännitystä liikaa ja roikkuvat nyt unohduksen partaalla. Yhtiö tunnettiin myöhemmin nimellä Kone ja Terä Oy. Teksti ja kuvat: Joona Hamm Erään kokemusrikkaan reissun kuvasaldoksi sain unohdettua rautaa yllin kyllin
Keski-Suomen maisemista löysin kyläläisten venerannasta Willyksen sivuventtiilinelosen yhdistettynä merikytkimeen. Auringon ja vedenkin alle oli kovasti suunnannut myös tämä alus. Itse asiassa tämän yli parikymmenmetrisen paatin olen nähnyt seisovan tällä paikalla jo silloin, kun olin pikkunaskali ja matkustettiin rajan taakse käymään. Työmatkani vei minut Naantalin auringon alle. Lahden satamassa joskus lojui pieni keskimoottoripurtilo, mikä oli niinkin märän veden äärellä kohdannut pahimman kohtalon sitten uppoamisen jälkeen. Värikäs historia pitää sisällään niin venäläistä rannikkotykistöä, Mikkelin puutavarayhtiötä kuin satamahinaushommia Reposaaren ja Mäntyluodon nurkilla. (Edesmenneen laiturin päähän oli myös uponnut joku toinen kohtalotoveri.) Tiedän täälläpäin jo kaksi tonttia kymmenen kilometrin säteellä, missä maatuu jonkun vene -tai lasikuitufirman lasikuituisia venemuotteja. Minun muistikuvani kantavat noin parin kymmenen vuoden taakse.. Vuonna 1894 Helsingin laivatelakalla rakennettu alus oli aikaisemmilta nimiltään Santahamina ja Bomba, nyttemmin tunnetaan vain ”Santtuna”. Reposaaren suunnalla on muutakin mielenkiintoista. Tainnut olla reikä pohjassa. Jälkimmäiseen on kivasti yhdistetty auton sivulasit karmeineen ja tupakkaikkunoineen. 81. Tämä kala-alus oli pahasti menettänyt tasapainonsa. Tässä pari hyvää esimerkkiä. Metsälöytöpotkuri Saimaan äärellä. Tämä on näky aukeaa monille EteläSavolaisille, niin kuin minullekin. (Kivenheiton päässä Santusta lilluu mahtava sininen alus. Läpimitta lähenteli metrin kokoluokkaa. Alus kuuluu Satakunnan Museon kokoelmiin. Olikohan kalasaalis väärässä reunassa. Jossain vaiheessa muistaakseni näin siinä myyntikyltit, mutta hieman hiljainen oli tunnelma tässä laiturissa.) Kun ei jostain syystä omaa saa ostettua, niin voihan sen aina tehdä. Tai voitaisiinko täällä sisävesillä puhua järvikytkimistä
HEIKIN ONNIKKA Hylätystä ja hapertuneesta aihiosta saa uutuuttaan kiiltävän jos vain uskoo asiaansa ja paiskii uupumatta hommia. VANHAT KONEET 3/2014 ILMESTYY 30.4.2014 Seuraavassa numerossa: EPÄONNEN KAIVURI Korpivaaran aikanaan maahantuomaa Hydromaster-kaivuria kaupattiin pohjoisen urakoitsijoille rahakkaaksi mainostettuihin urakoihin. 82 SYMPPIS TRAKTORIKSI Jokelan kotiseutumuseosta löytyy yksi Deutzin historian merkkipaaluista: ensimmäinen ilmajäähdytteinen dieseltraktori.
TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT Kestotilaus 59 90 RAUTAISTA LUETTAVAA MENNEIDEN VUOSIKYMMENIEN TYÖKONEISTA 26 TapahTumaT skoneeT • TrakToriT • kuorma-auToT • maanrakennuskoneeT • TapahTumaT re joHn Dee DeL L ’40 Mara-historiaa Terhakka apuri VERKKOKA UPASTAMME! Museoalukset siirtyvät SIIPIWIIMA Yli 200 € tilaukset rahtivapaasti! NÄMÄ KAIKKI NÄP PÄRÄSTI NETISTÄ WWW.KIERTOKAN Kaarlo Ojalan McCormick vuodelta 1924 KI.COM Vilkman 14001 SePPIä jA MeSTAreITA • Puh 020 Hartsuherra Jouko 743 9943 Purkamolta pelastettu Porsche Standard Star ´61 IN FINLAND TerärAuTAA skatu 3 • 7410 TäyTTä PerInTökone 0 IISALMI Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.fi Viipale mediat Tunnelmallista kyytiä komeasti entisöidyllä linja-autolla TYÖTÄ – MADE Viipale mediat • 01/2014 • Hinta 8,50€ PAL VKO 2014-11 170 € 250 € • LAKSELIT JA OSAT 6 414887 450003 745000-1401 13007 IN FINLAND TYÖTÄ – MADE 745000-1307 6 414887 450003 • PAL VKO 2013-51 SUOMALAISTA McCon NIVELA 10 • scania L50 Ls76 • Volvo F88 ivaja a HaudanKa ja Mestareit Massikka + sePPiäuherra ri haapakorpi nel-takakaivu Yli-hur NYT SAAT MYÖS NIVE 14,90 € 19 € Rautaista luett avaa • www.vanh atkoneet.fi Blondin 750 • sampo • scania-Vabis hienos Esimerkillisen entisöity Volvo ON Levykytkimen kytkin levy 160/97mm Tarjoushinnoin! Ristikko 30,2x92 KSELIT LUMIHOMM vanhan Unimogin voimin YTA403 A4 pulttivaroll IIN a pikku koneisiin tehonkesto 35/55 hv YTA604 A6 levykytkim ellä tehonkesto 64/10 0hv Viipale mediat Hannun KasiPari ti PITOA VOIMANSIIRTO € 45 € skoneeT • TapahTumaT model r • rottne Teräskatu 3• 74100 IISALMI• Puh 020 743 9943 Tarjoushinnoin! Lumen 1600 SUOMALAISTA NÄMÄ KAIKKI NÄPPÄRÄSTI NETISTÄ ! WWW.KIERTOKANKI.COM kerran • maanrak ennu • ara-traktorikaivu ri • John Deere uri • nuffield 10/60 n 135 + takakaiv • massey Ferguso 170 € 250 € 13008 Jukka nnen NIVELAKSELIT LUMIHOMMIIN taloon jo kolma YTA403 A4 pulttivarolla pikku koneisiin tehonkesto 35/55hv 540/1000 rpm YTA604 A6 levykytkimellä tehonkesto 64/100hv 540/1000 rpm Yli 200 €:n tilaukset rahtivapaasti! TEHOKKAAT LED-V ALOT Lumen 900 18,50 SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND ld tuli NYT SAAT MYÖS NIVELAKSELIT JA OSAT VERKKOKAUPASTAMME! Välilän Nuffie • kuorma-a uToT TVH-Fordson varaosat sekä vanho TARJOAA ihin että uusiin merk • Maatalous- ja yleist keihin arvikkeet • Ammattitason työka lut sähkökoneista • Monipuoliset autotalttaan ja vasaraan , maala Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 08/2013 • Hinta 8,50€ us-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majak at ja heijastimet • Lelut, pienoismal lit, lahjatavarat ja paljon muuta 1 /2014 • Chevrole t–paloauto • Fordson major • kylmävaunu Paluumuuttaja 8/2013 • amerikanveturi • John Deere model L • mara-salaojakone • mcCormick-Deering 10-20 • m-B unimog • mF kärppä • porsche standard star • Volvo Bm 218 • Wiima m-59 • Zetor 25 paloauto 7/2013 • hudson- • traktorin varaosat sekä uusiin että vanhoihin koneisiin • maatalous- ja yleistarvikkeet • ammattitason työkalut sähkökoneista talttaan ja vasaraan • monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit hinta 8,50€ • 07/2013 • • valaisimet, majakat ja heijastimet .vanhatkoneet.fi luettavaa • www rautaista • lelut, pienoismallit ja lahjatavarat ja paljon muuta TrakToriT Mo KONEMIEHEN PAL VELEVA TAVARATALO • Traktorin KONEMIEHEN PALVELEVA TAVARATALO TARJOAA 745000-1308 • PAL VKO 2014-04 ennu • maanrak 6 414887 450003 uToT • kuorma-a 27 25 TrakToriT 8 numeroa/vuosi RoTTne Blondin ´73 Pekka Tanska sen kunnostama metsäkone Seppiä ja MeSTaReiT a Kuin aiKaMaTKa lla Matti Vihervirta tekniikan yksityi taitaa skohda t Kierros maan ainoalla traktoripurka momuseolla www.vanhatkoneet.fi Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.fi
alv) vain 100€ SOITA JA KYSY LISÄÄ! Jouni Kämäräinen • Puh 0400 651 502 Hannu Ryhänen • Puh 0400 173 787 2/2014 • Carman ABS 400 • Chevrolet-autotraktori • David Brown 25D • John Deere 3130 • Sisu A-45 • Sisu M-162 CEV • Valmet 810 VARAOSAT, TARVIKKEET, NIPPELIT JA NAPPELIT JOKA LÄHTÖÖN • Traktorin varaosat sekä vanhoihin että uusiin merkkeihin • Maatalous- ja yleistarvikkeet • Ammattitason työkalut sähkökoneista talttaan ja vasaraan • Monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majakat ja heijastimet • Lelut, pienoismallit, lahjatavarat ja paljon muuta David Brown 25D Kun hevosmies traktorin hankki Carman ABS 400 Kaivurikuskin erikoinen työkalu Ruotsista Alan moniosaaja Koneenrakentaja Esko Kurki. 1590€ (sis. 28 Traktorit • Kuorma-autot • Maanrakennuskoneet • Tapahtumat KONEMIEHEN PALVELEVA TAVARATALO TARJOAA 745000-1402 • PAL VKO 2014-18 Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 6 414887 450003 WWW.KIERTOKANKI.COM Viipale mediat 14002 NÄMÄ KAIKKI NÄPPÄRÄSTI NETISTÄ Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 02/2014 • Hinta 8,50€ SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND Yli 200 € tilaukset rahtivapaasti! HYDRAULINEN HALKOJA ESTRE METSÄTYÖKONEET • Halkaisuvoima 7,5 t JUONTOKOURA • Halkaisupituus max. 1,07m •Nostolaitesovitteinen • Halkaisuterän säätö mekaanisesti • Lisävarusteena hydraulinen vivulla tai hydraulisesti kääntö ja vinssi • Käyttö traktorin hydrauliikalla • Paino 250 kg tai sähkömoottorilla Rahti Manner-Suomeen alk