Perkinshistoriaa KONEMIEHEN PALVELEVA TAVARATALO TARJOAA • Traktorin varaosat sekä vanhoihin että uusiin merkkeihin • Maatalousja yleistarvikkeet • Auran kulutusosat kaikkiin merkkeihin • Maanmuokkauskoneen osat • Laaja valikoima ammattitason työkaluja • Monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majakat ja heijastimet • Lelut, pienoismallit, lahjatavarat ja paljon muuta Nämä kaikki näppärästi netistä WWW.KIERTOKANKI.COM Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! Fordin 4-sylinteriset puolimoottorit turbolla tai ilman alk. 3.500€ Kätevästi netistä! Kotiovelle! Tehdasuusi! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 02/2015 • Hinta 8,90€ TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 36 2 / 2015 • Allis-Chalmers B • BM-V olvo 840 • Cleveland Model 140 • Scania LB80 • Sisu K-26 SU • T akra • Zetor 7011 Juhamatti Henttosen BM-Volvo 840 ‘70 UUDENVEROINEN Monipuolinen monitoimimies JOKELAN ISÄNTÄ Harrastetraktori, joka ei työtä pelkää ZETOR 7011 TAKRA ‘53 745000-1502 • P AL VKO 2015-18 6 41 48 87 45 00 03 15 00 2 Viipale mediat S UO M A LAI ST A TYÖTÄ – M ADE IN F IN LA N D
Perän maahan kippaavia ja jäykkiä. 4490 Tilaa lehti kotiin kannettuna: www.suomenhistoria.. Sähköposti info@trailerikeskus.fi . numer o • 1/2015 Suomen Historian 1. 03-2251 948 (avoinna ma-pe 8.30-16.00) Viipale mediat neuvolaan Suomen lapset Näin syntyi suomalainen neuvolajärjestelmä Suomen Historian 1. /suomela tai soita tilaajapalveluumme: puh. Kantavuudet 300 kg 28 000 kg TRAILERIKESKUS.FI Myynti: Sastamala Majava Group, 0400 598150, 040 1893077 Karhula Neste Kotka, 0400 552416 Turku Mantools, 0400 875526 Mikkeli Kärkimerkit, 0400 826957 Jyväskylä Mantools, 0400 875526 Pieksämäki Metsä-Säämänen Oy, 0500 373 420 Isojoki Rautakortes, 0400 721 527 Kauhajoki Botnia Caravan, 050 431 1100 Pedersöre Bröderna Granqvists Bilservice, 0500 366849, 0500 366848 Joensuu Maxlift Oy, 050 305 4143 Kaavi Rautia K-Maatalous 0400 792268 Kuopio Agrok Center 0400 792268 Oulu JL Machine Oy, 0440 381240, 0440 381244 Uutuuslehden löydät myös Lehtipisteistä kautta maan 17.3. Kuljeta ja lastaa mitä vain! Maahantuonti: Trailerikeskus Siikala Oy, Orivillentie 6 16300 Orimattila. Leveydet 170 200 210 220 247, pituudet 380 417 502 610 660 740 860 960. CLMalumiinirampit. Fax (03) 752 4825 Myynti: Orimattila Trailerikeskus, 0400 972 413 Turku Finnsiirto 02 438 2900 Kotka Neste Karhula 0400 552 416 Kouvola Kaakon Maatalous 05 535 6000 Lappeenranta Kaakon Maatalous 05 544 2600 Pieksämäki Metsä-Säämänen 0500 373 420 Isojoki Rautakortes 0400 721 527 Kauhajoki Botnia Caravan 050 431 1100 Pedersöre Bröderna Granqvists Bilservice 0500 366 849, 0500 366 848 Joensuu Maxlift 050 305 4143 Kaavi Rautia 0400 792 268 Oulu Jorma Niemi 040 688 420 Agados perävaunut 2,5 3,0 3,5 tonnin kokonaismassoin. 24,90€ Tutustumistarjous!. 64,90€ tai 8 numeroa + avaimenperä Tilaajalahjaksi upea metallinen Suomi-av aimenper ä! (arvo 14,90€) Sota-aika • Tekniikka • Muotoilu • Rikokset • Henkilökuvat • Jälleenrakennus • Yhteiskunta Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä 1990 3 numeroa + avaimenperä ovh. 0400 972 413. numero Hinta 8,90€ UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ SOTAMUISTOT MAANTIELLÄ RIKOSTARINA SOTA-AJAN ARKI Kahvin salakuljetusta 40-luvun Lapissa Arvi Mäkisen raskas seikkailu Hollikyyti ja kestikievarit helpottivat matkantekoa 6 414887 400190 1 4 7 74 00 19 -14 07 PAL VKO 2014-50 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Sähköansoja rouvalle HENKILÖKUVA Olavi Virran tarina ovh
Eikä ihme, sillä muutama vuosikymmen sitten maatilan yleistraktorin virkaa teki 60-hevosvoimainen takaveto. 3 02/15 Pääkirjoitus. PERKINSSIN DIISSELI Meitä tekniikasta ja vanhoista ajoista kiinnostuneita on moneen lähtöön. Vaikka nippelitietoa ei muistilokeroistani paljoa löytynytkään, niin mielikuvia ja muistoja kuitenkin. Itselleni kävi näin viimeksi silloin, kun avustajamme ehdotti historiikki-tyyppistä artikkelia Perkinsistä. Kaveri yritti vakuutella moottorin järkevyyttä taloudellisilla seikoilla, mutta ammattikouluikäisiin nuoriin sellainen perustelu toimi aika kehnosti. Minkäs sille toisaalta mahtaa, kun luonne on sattunut sellaiseksi, että kaikki paukkuva ja pörisevä kiinnostaa aivan tavattomasti. Joillakin kiinnostuksen kohde on hyvin tiukasti rajattu, ja sitä kautta vuosien aikana kerätty kokemus tiivistyy tietyn merkin tai jopa yksittäisen mallin ympärille. Nykyajan ihminen on paremmin suunniteltu ja pidetty kuin vanhaan aikaan. Vaikkei aina uskoisi, sielun ja ruumin vaurioita on meissä vähemmän kuin koskaan. Mika Rassi toimittaja Tekijältä Joskus käy niin, että törmää jatkuvasti johonkin aiheeseen, josta ei kuitenkaan lopulta tiedä yhtään mitään. Itse kuulun siihen toiseen ryhmään, jonka tiedot ja taidot ovat pikemminkin yleispätevää laatua. Kuudetta vuosikymmentä salaojia kaivanut Ahti Palonen todistaa traktoreiden painon kolminkertaistuneen hänen työuransa aikana. Syystä tai toisesta maineikkaan moottorivalmistajan vaiheet ovat jääneet varsin etäisiksi ja jäin mielenkiinnolla odottelemaan artikkelin saapumista toimitukseen. Kehitys ei siis tarkoita sitä, että mikään muuttuisi. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Koneet ovat parissa sukupolvessa kehittyneet valtavasti. Sama iänikuinen äimistelyn aihe tuli taas mieleen lehtemme tämän numeron jutuista. Sellaisiakin dieselöintikohteita oli, joita ainakin minun oli hiukan vaikea ymmärtää. Ei kuulemma kannattanut ottaa, kun sellainen moottori kuluttaa niin paljon bensiiniä. Kun huomiota ja intoa suuntaa moneen eri suuntaan, niin muistiinkin tallentuu vähän sitä ja hiukan tuota, mutta tuskin paljoakaan aivan perin pohjin selvitettyä. Se saa kunnon ruokaa, sen on turvallisempi työskennellä, se elää pidempään. Nykyään taitaa naapurin tädin kauppakassissakin olla liki tuplasti hevosia. Sellaistakin sattuu, että törmää vuosikymmenien aikana lukemattomia kertoja johonkin aiheeseen, mutta siitä huolimatta kertyneet tiedot siitä ovat hyvin lähellä nollaa. Niistä päällimmäisenä tulee mieleen ammattikoulukaverin auto. Mutta annas olla. Olihan Perkins aikanaan monen pakettija henkilöauton voimanlähteenä, oli kyse sitten tehdasasetteisista tai jälkikäteen dieselöidyistä vaihtoehdoista. Mies kertoi ostaneensa isänsä kanssa ison, siis sellaisen ”täysikokoisen” jenkkiauton, joka oli maannut jonkin maatilan piharakennuksessa. Ennen rippilahjaksi tuli tekarit, nykyään mennään hautaan omalla purukalustolla. Varsinainen aallonpohja tarinassa saavutettiin tuoreen omistajan kertoessa, että alkuperäinen isolohkokasi automaattilaatikkoineen oli seissyt auton vieressä ja paketin olisi saanut nostaa kyytiin ilman eri veloitusta. Entisajan epäkelpo eläjä teki toisaikaisine koneineen tismalleen samoja asioita kuin uljas uusi ihminen ihmelaitteidensa kanssa: hankki leipää, mistä sai, kävi sotaa, kun pakotettiin, ja kerran kesässä hyvällä kelillä piti ehkä tovin lystiäkin. Koneiden käyttäjä on tehostanut paitsi koneita myös itseään. Kun sellainen moottori jonkun ajokin pellin alta löytyi, niin se muistettiin myös kahvipöytäkeskusteluissa erikseen mainita. Sen verran hyvässä maineessa moottoria pidettiin ja pidetään tietenkin yhä. Mitä pidemmälle kavein tarina eteni, sen kiinnostavammalta hankinta kuulosti – kunnes tultiin kohtaan, jossa paljastui, että konehuoneessa rouskutti Perkinsin dieseli
58 Haapamäen veturipuisto Haapamäellä sijaitseva, vuonna 1988 avattu veturipuisto on ollut Martti Vainion omistuksessa jo 12 vuotta. 12 18 40 46 4. 46 BM-Volvo 840 1970 Myllykoskella asuva Juhamatti Henttonen tekee lumityönsä 45-vuotiaalla BM-Volvolla. 34 Takra 1953 Kerppilän talon Takra oli melkein puoli vuosisataa poissa käytöstä, mutta raksuttaa taas uudelleen. 40 Sisu K-26 SU 1959 Viitalähteen kuljetusliikkeen pihassa Isojoella on mielenkiintoista kalustoa, mukaanlukien tämä Kontio-Sisu. 28 Zetor 7011 1981 Yli kolmikymmenvuotias Zetor paiskii töitä Antti Uusituvan komennuksessa vielä näinäkin päivinä. ARTIKKELIT 52 Perkinsin historia Moottorivalmistaja Perkinsin historia kerrotaan juurta jaksain. 62 Vanhat Valmetit Nurmijärveläisestä teollisuushallista on tullut yli tuhatjäsenisen Vanhat Valmetit-kerhon tukikohta. Nyt Ahdin kokoelmissa on samanlainen, ellei jopa sama kone. 22 Scania LB80 Aki Laukkasen Scaniasta tehtiin kauppoja monta vuotta, ja sen tarkkaan kunnostukseenkin hurahti melkoinen tovi. Tässä numerossa KANNESSA 12 Cleveland Model 140 Loimaalaisen Ahti Palosen lapsuudenmuistoihin kuuluu Clevelandin valmistama salaojakone 1950-luvun alusta. KONEET 18 Allis-Chalmers B 1952 Ylöjärveltä löytyy täysikuntoinen Allis-Chalmersin pienemmän malliston edustaja
Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 72 Kuorma-autot vuonna 1965 Olli J. 68 Jokelan kotiseutumuseo Moni Jokelan kotiseutumuseon traktoreista on Suomessa ainoa laatuaan. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin valokuviin on tällä kertaa päässyt rapistuneita Sisuja. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Juha Pokki, Mika Rassi AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Antti Kautonen, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Olli J. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Uutisissa vanha vinssi, Neuvostoliiton sähköistyminen, Lokomon ensimmäinen veturi ja muuta mullistavaa. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Materiaali: Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. TILAAJAPALVELU Puh. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Johanna Helin: 050-4147 550 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä.. Ojanen, Harri Onnila, Paula Tavasti, Aimo Tenni, Juha Riihimäki, Aulis Lassila, Tapio Mäntyniemi TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Thomas Backman, Meniina Wik, Sari Mantila POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Ojanen setvii maamme kuormuritilannetta puoli vuosisataa sitten. 64 Seppiä ja mestareita Jokelan kotiseutumuseon pitäjä, Erkki Jokela on ollut koneiden kanssa tekemisissä koko elämänsä. 52 64 62 Vanhat Valmetit -kerhon tiloissa on paljon Valmeteihin liittyvää ihmeteltävää. 5 02/15 58 Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty
Vinssin sydän oli maastoauton perästä rakennettu. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Sammin kylätalo avattu Satakunnassa Siikaisten kunnan Sammin kylässä oli tammikuun viimeisenä päivänä aihetta juhlaan, sillä siellä pidettiin silloin uuden kylätalon viralliset avajaiset. Arvia kiinnostaa tietää, oliko moinen viritys yleistynyt koko maassa. Sammin mäkivetokisoista kerrottiin viime vuonna lehdessämme, ja kyläyhdistys järjestää lisäksi muun muassa jääratakisoja. Maaseutu autioituu, ja hiljainen on kylätie – vaan ei Siikaisten Sammissa. Pieni kylä on kuitenkin siksi vireä, että talossa on puuhattu virkistystoiminnan parissa jo ennen avajaisia. Virkeä kyläyhteisö rakensi itselleen kokoontumispaikan, ja jokunen vanha konekin on auttanut asiassa. Touhukas kyläyhdistys löysi pian sopivan tontin kylätalolle, ja Tapani-myrsky kaatoi yhdistykselle tukkeja rakennusaineiksi. Arvi Jutila Kalajoelta intoutui lähettämään kuvia harvinaisemmasta vetolaitteesta. Lisää lukijakuvia vinsseistä Viime numerossa lukijakuvissa komeili vanha kunnon Joutsa-vinssi. Hän kertoo, että 60-luvulla tukkihommissa kuvan mukainen vinssi torneineen oli kiinteästi kytketty traktoriin. Luontevaa onkin, että maaseutukylän oman talon taustalla kuuluu moottoreiden pärinä. Talon avajaisjuhlassa oli paikalla niin paikalliskuin valtakunnantasonkin silmäätekeviä, ja he antoivat puheissaan ansaittua kiitosta maaseudun elinvoimaisuutta ja välitöntä yhteisöllisyyttä edistävälle talohankkeelle. Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Tauno Jönkkäri kertoi vuosikymmenen alussa virinneen rakennusprojektin alkuvaiheista avajaisjuhlassa. Kylätaloprojekti on sikälikin mielenkiintoinen, että sitä on osittain rahoitettu kylässä pidettävillä ajotapahtumilla. Talosta toiseen tehty kyselykierros osoitti tuolloin, että Sammin kylällä oli kysyntää yhteiselle kokoontumispaikalle. 6
Kuljetuksissa oli kuitenkin paljon mutkia matkassa. Kun Indianapolisin moottorirata avattiin 14.9.1915, sormensa oli pelissä myös James A. Kajaani, Antiikkimessut, Kajaanihalli Tapahtumakalenteri Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi ALLISONIN SADAS SILMÄÄN Allison Transmission, maailman suurin täysautomaattivaihteistojen valmistaja, on sitä mieltä, että nyt on syytä juhlaan. Allisonilla. Laaja voimalaverkko oli mahdollistanut jopa sähköllä toimivien traktoreiden ja muidenkin maatalouskoneiden käytön. Jyväskylä, Jyväskylän kädentaitomessut ja antiikkimessut, Jyväskylän Paviljonki HUHTIKUU 4.–5.4. Lahti, Lahden antiikkija keräilymessut, Jokimaan Ravikeskus 10.–12.4. Miksikäs ei, tekeehän pieni kilpaurheilupaja nykyään kauppaa 80:ssä maassa ja rahaakin kiertää kassassa vuosittain pari miljardia dollaria. Ruuskan kirjaa voi suositella, jos lukijaa ei pelota omakustanteen puolivillisti ryöppyävä teksti ja karu ulkoasu. 69 sivua. Ajotyöstä ansaitsi hyvin. Mustan pörssin kauppa rehotti. 2014. Rovaniemelle asti liikenne kulki kiskoilla, mutta 531 kilometrin matka Liinahamariin oli taitettava tunturimaastossa kulkevaa soratietä pitkin. Aluksi on taustoituksen vuoksi syytä lukea kirjan loppuun sijoitettu asiatietoaosio. Häkäpönttöihin ei tarvinnut turvautua, sillä Pohjolan Liikenne takasi bensiinin saannin. Helsinki, Helsinki Retro & Vintage Design Expo, Kaapelitehdas 18.–19.4. Helsinki, Model Expo, Helsingin Messukeskus 17.–19.4. Pentti Ruuska on kirjassaan Petsamon rahtirallissa 1940–1941 lähestynyt asiaa piristävästi pienen ihmisen näkökulmasta. NIIN KAUAS KUIN JOHTOA RIITTÄÄ Jenkkilehti Mechanics and Handicraft ällisteli vuonna 1936 sitä, kuinka Neuvostoliitto lisäsi jatkuvasti sähkön käyttöä maataloudessa. Vesivehmaa, Avoimet ovet, Antin automuseo 4.–5.4. Ajossa liikkui parhaimmillaan liki 1600 autoa, joista yksityisiä oli enemmistö. Markkinajohtajaksi kasvanut jenkkifirma juhlii siis pitkin vuotta omien laskujensa mukaan satavuotista taivaltaan. Rahtiralli Liinahamarin reitillä Välirauhan aikana 1940–1941 sekä Suomen että Ruotsin ainut vapaa kauppareitti ulkomaailmaan kulki petsamolaisen Liinahamarin sataman kautta. Pentti Ruuska: Petsamon rahtirallissa 1940–1941. Saattoipa olla koneenkäyttäjällä hunteeraamisen paikka, jos sattui ajamaan niin kauas, että töpseli irtosi eikä seuraavaan vielä ihan yltänyt. 7 02/15. Ruuska kertoo kuljetuksista niihin osallistuneen isänsä äänellä. Valtioneuvoston määräyksestä perustettiin Pohjolan Liikenne Oy, joka järjesti Suomen teillä ennennäkemättömän rahtioperaation: kesäkuusta 1940 kesäkuuhun 1941 aivan toisenlaiseen liikenteeseen tarkoitetulla Jäämerentiellä kuljetettiin noin 530 000 tonnia tavaraa. MAALISKUU 21.–22.3. Ra-Terveys Oy. Pysähdyksissä ollut puutavaran vienti piti saada pyörimään, ja tuontielintarvikkeita sekä -koneita tarvittiin kipeästi. Tie ja autot eivät aina kestäneet, ja kokemattomat kuljettajat joutuivat usein onnettomuuksiin. Lisäksi väliaikaiset parakkikylät synnyttivät viinaan, prostituutioon ja sairauksiin liittyviä ongelmia. Kaikesta huolimatta Liinahamarin rahti oli valtionhallinnon onnistuneesti toteuttama suuroperaatio, johon Suomen ajoi sotaa käyvien suurvaltojen kauppaväyläsulku. Tampere, Keräilymessut, Tampereen Messuja Urheilukeskus 18.–19.4. Turku, Turun taideja antiikkimessut, Turun Messukeskus 28.–29.3. Mies oli mukana useissa kilpatalleissa, ja kun moottorirata saatiin valmiiksi, mies perusti konepajan ja tutkimusyrityksen kilpapyrintöjensä edistämiseksi. Laaja sai voimalaverkko totta vie ollakin, sillä riittihän entisessä itänaapurissa lääniä. Tien päältä tarinoidaan niin autoista, ajamisesta, tytöistä, kortinpeluusta kuin salakaupasta. Reitin varrella vaani rosvoja, eivätkä kuskitkaan poikkeuksetta rehellisiä olleet
Jäänmurtaja Voiman vesillelasku Helsingissä 27.11.1952. ”Tämä on siinäkin mielessä hauskaa, että jos suunniteltu kuntaliitos toteutuu, niin tämähän on aivan uuden Lahden keskellä!” Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia 8. Kotkassa Suomen merimuseossa on vastikään auennut Voimalla liikkeelle! -näyttely. Paraatipaikalla on vuoteen 2013 asti maakuntamuseon laivastossa palvellut höyryhinaajavanhus Ahkera. Suomen merimuseo sijaitsee merikeskus Vellamossa, osoite on Tornatorintie 99. Rekkaparkki Laivanäyttelyitä monessa suunnassa Vesiliikenteen ja telakkateollisuuden historiaa esitellään nyt näyttelyissä niin idässä, etelässä kuin lännessä. Höyryt Saimaalla -näyttely on avoinna 15.11.2015 asti. Täällä on myös tarkoitus pitää erilaisia pop-up-myynti-tilaisuuksia ja kirpputoritapahtumia.” Saario on mielissään vanhan rakennuksen uudesta elämästä ja tiloihin ripeästi kertyneistä uusista yrittäjistä. Näyttelyn keskiössä ovat laivanrakentajat ja heidän tarinansa. Toimitalon uudeksi nimeksi on annettu liikekeskus Kori, ja Saario kertoo, että tavoitteena on monen alan yrittäjistä koostuva täyden palvelun keskus. Lahden Autokorin Villähteentehtaalla jälleen kuhinaa Viime vuonna konkurssiin menneen Lahden Autokorin omistaja Juhani Saario osti syksyllä yhtiön vanhan kiinteistön Nastolan VIllähteeltä. Tältä saralta meillä on tarjota lvija sähköasentajaa, saneeraajaa sekä laattaja parvekelasifirmaa. Rakennettu Raumalla -näyttely jatkuu aina vuoden 2020 tammikuuhun asti. Tavoite on lyhyessä ajassa jo alkanut toteutua. Savonlinnan maakuntamuseossa pääsee jo tutustumaan museolaivojen juhlavuoden näyttelyyn nimeltä Höyryt Saimaalla. raumalaista telakkateollisuutta esittelevä näyttely Rakennettu Raumalla – Laivanrakennusta viidellä vuosisadalla. Esittelyssä ovat matkustajalaiva Savonlinna, maailman ainoa aito tervahöyry Mikko sekä höyrykuunari Salama. Rauman merimuseossa aukeaa 19.3. ”Valmistushallipuolella on niin henkilö-, kuormakuin linja-autojen korjaukseen, huoltoon ja maalaamiseen liittyviä osaajia. Perinteikkään rakennuksen kohtalo oli hetken auki, mutta nyt monet linja-auton korit maailmalle laittanut tiilikomistus on taas lämmin ja valaistu. Tiilirakennuksen puolella on käsityöläisiä ja yrittäjiä, jotka myyvät tavaraa, ja lisäksi sieltä löytyy hierojia ja kotisairaanhoitajia. Se esittelee 50-luvulla rakennetun jäänmurtaja Voiman, joka on edelleen töissä mukana, ja Neuvostoliitolle sotakorvauksena luovutetun satamajäänsärkijä Turson, joka hankittiin takaisin Suomeen vuonna 2004 ja entisöitiin asialle omistautuneiden yhteisponnistuksin. Rauman merimuseo löytyy Raumalta osoitteesta Kalliokatu 34. Siellä toimii myös aivan uutta luova Linkker, joka tekee nyt ensi vaiheessa konversioautoja ja kehittää siinä samalla uutta täyssähkölinja-autoa. Maakuntamuseon näyttelyt pidetään Riihisaaressa. Kuva Suomen merimuseo. Vielä yksi ryhmä ovat rakennusten korjausja siivousosaajat, jotka myyvät palveluita niin yrityksille kuin yksityisille. Tervahöyryjen historiaan voi tutustua dokumenttielokuvan kautta ja Salaman vaiheista kertoo animaatiofilmi. Telakkatyö on 2010-luvulla myllerryksessä, ja näyttely tahtoo tehdä rakennemuutoksen keskellä välitilinpäätöksen työn luonteesta. Näyttely päättyy 23.8.2015
numer o • 1/2015 Suomen Historian 1. Oy Lokomo Ab oli perustettu vuonna 1915 kilpailemaan veturien valmistuksesta paikallisen veturivalmistaja Tampereen Pellavaja Rauta-Teollisuus Osake-Yhtiön (Tampellan) kanssa. helmikuuta 1921. Tuona aikana sen on laskettu kulkeneen noin 3,5 miljoonaa kilometriä. Ensimmäinen omavalmisteinen höyryveturi, H8-tyyppinen ”Heikki”sarjan veturi luovutettiin VR:lle vuonna 1920. Lehti ilmestyy tänä vuonna kuusi kertaa ja jatkossa kahdeksan kertaa vuodessa. Tämä veturi palveli liikennekäytössä aina vuoteen 1965 saakka. Lehti on valtakunnallisessa irtonumeromyynnissä. Vanhoja Koneita julkaiseva Viipalemediat Oy on tuonut kauppojen hyllylle uuden Suomen Historia -nimisen aikakauslehden. Veturitilausten vähyys ja epäsäännöllisyys pakottivatkin yhtiön johdon miettimään tuotantoon muita tuotteita, joita olivat muun muassa erilaiset kuljetusvaunut, laivan potkurit ja kivenmurskaimet. Aluksi se liikennöi Viipurin piirissä ja myöhemmin Riihimäellä, Pasilassa, Tampereella ja Seinäjoella. Nykyisin museoitu veturi seisoo kunniapaikalla Lokomonkadulla, Tampereen Metson kaivosja maanrakennuksen tuotantorakennuksen edessä. Veturi ehti palvella VR:n käytössä 45 vuoden ajan. Messinkinen konekyltti löytyi Hyvinkäältä VR:n työntekijöiden asuntona toimivan taloyhtiön kellarista, ja löytäjä lahjoitti sen veturin nykyiselle haltijalle. Uusi lehti Suomen historiasta kiinnostuneille neuvolaan Suomen lapset Näin syntyi suomalainen neuvolajärjestelmä Suomen Historian 1. Kotiin Suomen Historian voi tilata tästä lehdestä löytyvällä kupongilla tai uusia koneita käyttämällä osoitteesta www.suomenhistoria.fi. Yhtiön toimitusjohtajaksi kutsuttiin insinööri Werner Ryselin, joka oli aiemmin toiminut juuri Tampellan veturipajan teknillisenä johtajana. Viime vuonna veturivanhus sai 49 vuotta kadoksissa olleen konekylttinsä takaisin. Veturituotanto Lokomolla aloitettiin kokoamalla Yhdysvalloista tilatut viisi K4tyyppistä tavaraliikenneveturia vuonna 1918. Tarjolla on sotakokemuksia, rikostarinoita, henkilökuvia, pula-ajan niksejä ja paljon muuta. Tuore aviisi nostaa esiin katoavaa paikallishistoriaa ja etsii raikasta näkökulmaa kansallisiin ilmiöihin. Lokomon ensimmäinen veturi täyttää pyöreitä Lokomon veturitehtaan ensimmäinen höyryveturi valmistui 25. numero Hinta 8,90€ UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ MAAMME PUOLUSTAJAT VIINA VAPAAKSI RIKOSTARINA SOTA-AJAN ARKI Kahvin salakuljetusta 40-luvun Lapissa Arvi Mäkisen sotamuistot Kansa äänesti kieltolain kumoon 6 414887 400190 1 4 7 74 00 19 -14 07 PAL VKO 2014-50 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Sähköansoja rouvalle HENKILÖKUVA Olavi Virran tarina TUTUSTUMISTARJOUS! 4,95€ 4,95€ 9 02/15. 100-vuotisjuhlaansa tänä vuonna viettävän Lokomon tehtaan ensimmäinen höyryveturi paraatipaikallaan pääportin läheisyydessä. Koneet sekä materiaalit olivat jääneet lähtösatamiinsa. Kyltti oli ilmeisesti irrotettu veturin jäätyä pois liikennekäytöstä. Ensimmäinen numero on ilmestynyt 17.3. Lokomon tehtaan ensimmäiset vuodet olivat vaikeita, sillä ensimmäisen maailmansodan johdosta tilauskanta oli jäänyt oletettua pienemmäksi
Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Fordsonin lisälaitteet ja muunnelmat Traktorin alkuaikoina erilaisten sovellusten kehittäminen oli villiä ja vapaata. Koska maanviljelijät olivat vielä tuolloin tottumattomia traktoreiden käyttöön, joissain vastaavissa apupaketeissa oli pidennetyn ohjauspyörän asemesta ohjat. Eräs merkittävä lisäasennustyyppi oli Dearborn Tractor Control. Tätä pakettia myytiin tietysti valmiina muunnoksena. Akseleiden väliin sijoitettu terä on oikeastaan hyvin nykyaikaisen näköinen. Snow Motor eli Lumikone vasta erikoinen Fordson-sovellus onkin. Tiettävästi näillä ainakin jaettiin postia hankalampiin paikkoihin Oregonissa 20-luvulla. Puolitela on ollut tarjolla Fordsoniin niinkin varhain kuin 20-luvun alkupuolella. Wehrin tiehöylä on toinen esimerkki siitä, kuinka hienosti yksi mies pystyy hallitsemaan sekä ohjauksen että työtä tekevän koneen. Mainoksessa etsitään jälleenmyyjiä ja asentajia Steel Crawlerille eli Teräsryömijälle, ja luvassa on totta kai isot rahat. Sen avulla traktoria saattoi ajaa alunperin hevoskäyttöiseksi tarkoitetun vedettävän lisälaitteen pukilta. 1920-luvun alussa Jenkkilässä kaupattiin jos jonkinlaista lisäosaa ensimmäiseen Fordson-malliin. 10. Lisäksi markkinoilta löytyi työkoneita, joissa Fordson palveli vain voimaa tuottavana osana. Peräkärryä ja etukuormaajaa mielenkiintoisempi on oikealla ylhäällä näkyvä raidesovellettu Fordson. Pyörät on korvattu kahdella hieman valtavaa ruuvinterää muistuttavalla sylinterillä, jotka pyörivät koneen molemmilla sivuilla ja kuljettavat sitä valmistajan lupauksen mukaan syvimmilläkin lumilla. Vieläköhän Pohjolassa näitä rullaa. Näin työtä pystyi hevosaikojen malliin yhä tekemään yksi ihminen kahden sijasta. Pehmeäänhän moinen sopineekin. Uuden-Seelannin tukkeja metsistä kuljettavilla korpiraiteilla traktorimuunnelmat korvasivat 20-luvulla nopeasti hevoset. Tilauksia Lumikoneille tuli ilmeisesti myös Norjasta ja Ruotsista
Melkoisesti Fordia muistuttavan ajoneuvon kyydissä ei oikeaa kahvia liikkunut, mutta näyttää se korvikekultakin paremman puutteessa maistuvan. Kanttiini kiertää vuonna 1944 Uusi kiertävä kanttiini jakaa pojille korviketta ja mehua Rukajärven suunnalla vuonna 1944. Kiertävän kanttiinin eli sumppijunan vierailulla lienee kuitenkin ollut sotilaisiin hyvin piristävä vaikutus. Kuvat SA-kuva. Jatkosodan aikana oli rintamalla joillekin ajoneuvoille varattu suhteellisen kevyitä ja kepeitäkin tehtäviä. 11 02/15
URANUURTAJA CLEVELAND MODEL 140 Loimaa 12. Salaojien kaivamisesta tuli miehen ammatti, ja nyt 54 vuoden kaivukokemuksen omaavan yrittäjän konekokoelmasta löytyy vuoden 1953 Cleveland Model 140, samanlainen, johon hän 50-luvulla ihastui. Ahti Palonen näki pikkupoikana pellolla salaojakoneen, joka painui visusti hänen mieleensä
13
Salaojitusta ympäri Suomea urakoi pääosin valtion omistama vuonna 1940 perustettu Pellonraivaus Oy, jonka tehtävänä oli tehostaa sodanjälkeisen Suomen maanviljelystä ja olla mukana Karjalan siirtolaisille perustettavien asutustilojen raivaamisessa. Ainakin kone oli juuri tämän mallinen.” Punainen Cleveland Model 140 kuopi tuona kesänä loimaalaiseen peltoon salaojakaivantoa omaan verkkaiseen tahtiinsa. Lapion varressa heiluivat hiekoitusmiehet, ja tiiliputkien asettelu oli sekin ammattimiesten tarkkaa puuhaa. Ojaa ei kuitenkaan peitelty samassa tahdissa, vaan se osa urakkaa jätettiin pellonomistajan omille harteille. Valmistuakseen oja tarvitsi amerikkalaisvalmisteisen koneen lisäksi kymmenkunta työmiestä. Kun vaijerein säädettävä kaivupyörä lasketaan alas, syntyy syvimillään 1,7 metrin kaivantoa. Kun maidonajon tulevaisuus vaikutti epävarmalta, valitsi hän ojitushommat, ja salaojanteosta on siitä lähtien tullut toimeentulo hankittua. Ahti Palosen käsityksen mukaan Pellonraivaukselle tuli kaikkiaan kolmisenkymmentä Clevelandia. Pellonraivaus Oy:n Clevelandien pääpaikka oli Hämeenlinnassa, josta koneet kuormurin vetämillä laveteilla lähtivät työmiehineen urakoimaan milloin minnekin päin maata. Ihastuttava ojakone Ahti Palosen uravalinta tuli linjattua jo varhaisessa vaiheessa, kun vaihtoehtoina oli joko lähteä isän jalanjäljissä meijerille maidonajoon tai kaivamaan elanto salaojituksen parista. Aurinkoisen sänkipellon laidalla kiiltelee komea punainen työkone. Oletettavasti niitä tuli maahan myös isompien talollisten yhteishankintana, ja omien peltojen ojittamisen jälkeen niillä urakoitiin muiden peltoja. 14. Jokaisella oli oma osuutensa työnjohdossa, koneen käytössä ja säätämisessä, tähtäysmerkkien asettelussa ja mittailussa, ojakaivannon perkaamisessa ja pohjan tasailussa. Työmiehet muonitettiin ja majoitettiin urakan tilanneessa talosTeksti ja kuvat: Jan-Erik Laine ”Tämä saattaa olla se sama kone, jota minä pikkupoikana näillä pelloilla ihailin. Hämeenlinnasta tuotu ehjä moottori voitiin neljä pulttia irrottamalla vaihtaa paikoilleen vaikka pellolla. Sellaisen näkeminen ensimmäisen kerran teki Ahti Paloseen lähtemättömän vaikutuksen, niin lähtemättömän, että vuosikymmeniä myöhemmin oli sellainen hankittava. ”Se saattoi olla kesä -57. Työpäivät olivat pitkiä ja yhdessä päivässä päästioin ehkä kahteen kilometriin valmista ojaa. Että tuommoista kun pääsisi joskus ajamaan.” CLEVELAND MODEL 140 Cleveland Model 140 on komea näky. Että tuommoista kun pääsisi joskus ajamaan”, muistelee Ahti ihastustaan. Hämeenlinnassa koneita huollettiin ja peruskunnostettiin, mutta jos työkohteessa Clevelandin moottoriin tuli huolia, ei koko kapinetta tarvinnut kuskata korjaukseen. Punaisen ojakaivurin näkeminen vuosia aiemmin on ehkä vaikuttanut sekin urasuunnitelmiin: ”Tämä saattaa olla se sama kone, jota minä pikkupoikana näillä pelloilla ihailin. Tiiliputkien kanniskeluun ojan penkalle rekrytoitiin vielä itsensä tärkeiksi hommassaan tuntevia pikkupoikia
Ihan pienestä puutarhajyrsimestä ei ole kysymys. Rippikoulu tuli juhannuksena käytyä ja sen jälkeen alkoivat hommat”, laskeskelee Ahti Palonen salaojitusvuosiaan. Vaikka ensimmäinen oma kone isolta investoinnilta tuolloin tuntuikin, näytti ojitustöiden tulevaisuus valoisalta. Kesäkuussa -65 ojitushommiin tuli pakollinen tauko armeijan vuoksi. Pitkässä työurassa on ehtinyt näkemään myös yläja alamäkiä. Pellonraivaus Oy muutti myöhemmin nimensä Perusyhtymäksi. Hiljaisemmat ajat karsivat markkinoilta liiallista tarjontaa. Moni yrittäjä joutui lopettamaan ja myymään kalustonsa. Vuonna -60 lähdin viidentoista vanhana. Valmista ojaa ei pelkillä koneilla syntynyt, vaan parhaimmillaan yrittäjien touhu työllisti jo kymmenkunta renkiäkin. Vuonna -86 Palonen hankki muoviputken upottamiseen sopivan kaluston, eikä muoviputken osalla ole muutoksia näköpiirissä. Sen jälkeen jäivät renginhommat, kun Ahti serkkupoikansa kanssa ryhtyi vuonna -66 itsenäiseksi yrittäjäksi. Palosen käsityksen mukaan pitkää päivää raataneista Clevelandeista ainakin parhaat koneet myytiin 60–70-lukujen taitteessa niitä käyttäneille työporukoille, jotka jatkoivat urakointia itsenäisinä yrittäjinä. Pellosta nouseva savi tipahtaa kaivupyörältä ensin kuljetinhihnalle ja jatkaa siitä ojakaivannon penkalle. sa, ja sateiden haitatessa touhua oli vain odoteltava. Huonoimmat saattoivat jo tuolloin mennä varaosiksi tai romuksi, mutta ainakin 70-luvulla ja ilmeisesti vielä 80-luvun puolellakin on 50-luvun ojituskalustoa vielä ilmeisesti käytetty. Ahti Paloseen peltoa kaivava jättiläinen teki vaikutuksen lähes 60 vuotta sitten. Ensimmäinen oma työkone oli Fordson Super Major, jonka jatkona salaojakaivantoa kuopi Kurpan Konepajan valmistama Mara. Palosen toinen ojakone jouti myyntiin, ja kolmisen vuotta kestäneen hiljaisemman ajan jälkeen kasvaneeseen kysyntään on pystytty yhdellä Ukko-Maralla vastaamaan. Salaojituksen tulevaisuus on yhtä 15 02/15. Ahti muistaa, kuinka 80–90-lukujen taitteessa alkoi ojituspalvelun kysyntä ensin hiipua ja hetkittäin näytti jo siltä, että salaojittaminen oli Suomessa tullut tiensä päähän. Ojituskausi on toukokuulta loka-marraskuulle, ja periaatteessa ojittaa voidaan tiloilla koko ajan: toukokuussa vljelysmaita ennen kylvöjä, kesällä kesantomaita ja nurmia, ja syksyllä päästään ojittamaan puituja peltoja. Muutaman vuoden kuluttua oli aika kasvattaa liiketoimintaa jo toisella koneella. Itse ojassa suurin muutos tapahtui muoviputken syrjäyttäessä perinteisen savesta poltetun tiiliputken 80-luvun puolivälissä. Suuren yhtenäisen kaivupyörän sijaan ketjukaivukone Mara leikkasi ojauraa ketjullaan kuin jättimäinen moottorisaha. Ahti, ojankaivaja ”Viiskymmentäneljä kesää on tullut oltua näissä hommissa. Peltojen salaojien toimintaperiaate on pysynyt samana, vaikka ojaa tekevä kalusto onkin ajan mittaan kehittynyt ja muuttanut muotoaan
Lähinurkilla ei tiedossa ollut ainuttakaan joutilasta konetta. Vaikka koneet purkamolla olivatkin, ei niitä ollut sinne paloiteltavaksi tuotu, vaan purkamoyrittäjät olivat aikanaan itse urakoineet Clevelandilla Kurikan seudulla salaojia. Internationalin valmistaman moottorin toiselta kyljeltä löytyvät kaikki bensiinimoottorin tarpeet kuten kaasutin, magneetto ja sytytystulpat. Mukana olleiden kaasuttimen, sytytystulppien ja bensakannun avulla heräsi uinunut kone hetkessä pörisemään. Tiivistynyt maa ja veden virratessa salaojien hiekkaan vuosikymmenten aikana sekoittunut multa ja savi tukkivat ojia nekin. Palosen matkassa ollut Clevelandien sielunelämään perehtynyt kaveri todisti toisin. Käynnistysajatuksiin purkamon omistaja totesi, että koettaa toki sopii, mutta lisäsi, että kyseessä on kinkkinen kone, joka tuskin lähtisi vuosikymmenten seisotuksen jälkeen käymään. valoisa kuin maanviljelyksen yleensä. Muilta osin Cleveland on varsinainen mekaniikan riemuvoitto. Kun bensiinillä käynnistetty kone on aikansa pörissyt, kytketään moottori vauhdissa dieselkäyttöiseksi. ”Minulla oli lehdessäkin ilmoitus, että halutaan ostaa tällainen kone, eikä yhtään soittoa tullut. Oma hommansa oli kaivaa ostokset moottorisahan avulla esille. Ahti Palosen pitkän työuran ansiosta tulee vastaan tuttuja paikkoja, joita hän on ojittamassa jo toiseen kertaan. Harvakäyntisen, vain 1600 kierrosta minuutissa pyörivän moottorin tehoiksi Ahti Palonen arvioi 70 hevosvoimaa ja otaksuu, että ainakin 30-luvun Caterpillareissa olisi vastaavaa voimanlähdettä käytetty. ”Niinpä aikoinaan 17 metrin välein tehtyjen ojien puoliväliin kaivellaan uudet ojat, ja taas pellot toimii kuten pitääkin”, Ahti Palonen toteaa. Sitten olin kerran Kurikassa puimuripurkamossa hakemassa osia ja siellä näin metsän reunassa tämän ja äkkiä ne puimurinosat siinä kohtaa unohtui”, hän muistelee. Osaa taloja isännöi kolmas sukupolvi, ja samassa ajassa ovat peltotilojen traktorien painot kolminkertaistuneet. Ympärille kasvaneista männyistä saattoi päätellä, ettei Clevelandilla ollut ainakaan pariinkymmeneen vuoteen ojia tehty. Sekä etenemiseen että kaivupyörään löytyy vaihteistoista useita lähekkäin olevia työnopeuksia ja koneen vauhdikkaampaan siirtelyyn löytyy vielä 16. Clevelandin ostomahdollisuuksia tiedusteltaessa selvisi, että kyllä kone kaupan on ja löytyisi purkamosta vielä toinen varaosiksikin. Löytö puimuripurkaamosta Ajatus lapsuudenmaisemissa möyrineen Clevelandin hankkimisesta taltiointimielessä alkoi Ahti Palosen kohdalla konkretisoitua vuosituhannen vaihteessa. Niinpä metsästysreviiriä oli laajennettava. Jos maata viljellään, on ojitus ja sen ajoittainen uusiminen peltojen peruskunnossapitoa. Moottorin jatkona olevan normaalin levykytkimen jälkeen voimaa välitellään erinäisten vaihteistojen, ketjujen, vaijereiden ja vetoperien kautta muun muassa kaivupyörään, sen korkeussäätöihin, mullan sivulle heittävälle hihnalle ja konetta liikutteleville teloille
Kolmisen vuotta kunnostuksen alla ollut Cleveland sai varaosakoneesta muun muassa rullaston ja telojen osia sekä moottoriin polttoaineen syöttöpumpun. Ainakin muutama niistä kykenee edelleen tarvittaessa kaivunäytöksiin. Kuljettajan penkiltä näkee paljon liikkuvaa mekaniikkaa. 17 02/15. Vaikka UkkoMaran pyörä onkin halkaisijaltaan kymmenisen senttiä alkuperäistä pienempi, ei eroa juuri huomaa. Ojakaivuri kääntyy telajarruja polkiessa. Hiekkapuhallukseen ei turvauduttu, sillä kun tehdään koneiden arkoihin kohtiin helposti enemmän vahinkoa kuin hyötyä. ”Viisikymmentäneljä kesää on tullut oltua näissä hommissa”, laskeskelee Ahti Palonen salaojitusvuosiaan. ”Nyt kone on sentään jälleen taas toimiva”, Ahti perustelee ratkaisua. Ahti tunnustaa, ettei itsekään ole Clevelandin kaikista hienouksista täysin perillä, minkäänlaista koneen ohjekirjaa hän kun ei omista. Molemmista koneista oli kuitenkin varsinainen kaivupyörä ajettu jo tiensä päähän – ne olivat jo liian huonoja edes kunnostettavaksi. Koneen pinnat viimeisteltiin teräsharjalla, painepesurilla ja maalilla. Vaikka Ahti Palosen Clevelandilla tarvittaessa salaojakaivantoa syntyisikin, ei 170 sentin kaivuusyvyyteen yltävää konetta enää oikeilla töillä vaivata, vaan se on aikomus säilyttää nykyisellään. Vastaavia Clevelandeja tiedetään maamme koneharrastajille tallentuneen eri kuntoisina noin kymmenkunta. maantievaihteet teloille. Paikalle sovitettiin Ukko-Marasta napattu kaivupyörä, johon Ulvilasta löytyvä metallipaja askarteli tarvittavat rattaat
18
Allis-Chalmersin B-malli pyöri markkinoille vuonna 1937. Se oli valmistajan päänavaus pienten traktoreiden saralla. Menestys toi koneelle pitkän iän. ALLIS TALLISTA ALLIS-CHALMERS B Ylöjärvi 19
Jo 30-luvun alussa yhtiö oli tuonut markkinoille ilmatäytteiset renkaat traktoreissaan. Merritt meinasi, että nyt jää polle pilttuuseen, kun pientilallisille kaupataan pientä traktoria. Kaupaksi meni yli 127 000 B-Allista. Siinä oli runsas maavara, ja niin traktorin alle voitiin kiinnittää erilaisia työkoneita. Lempinimi lienee kuitenkin isompien mallien hintalapun ansiota. Elettiin 1930-luvun alkua, kun Allis-Chalmersin traktoriosaston johtaja Harry Merritt oivalsi, että yli puolet Yhdysvaltojen maatiloista oli pinta-alaltaan alle 40 hehtaaria. Uuden mallin markkinointi oli suunnattu täsmäiskuksi kauramoottoreita vastaan, ja ilmeisesti aika moni viljelijä uskoi, että B-Allis tulee pidemmän päälle halvemmaksi kuin hevonen. Pienillä tiloilla vetäjinä olivat yhä hevoset. Lyhyt suosio Suomessa Merkin ensimmäinen suomalainen maahantuoja Allis Oy ehti mainostaa B-mallia vielä ennen sotia. Kolme ensimmäistä olivat nelisylinterisiä bensiini-petrolimoottoreita. Runko oli kapea, joten kuljettaja näki hyvin työskennellä. Se oli ketterä: kääntösäde jäi alle kolmeen metriin. Esimerkiksi mekaaninen nostolaite vaihtui loppuvuosina hydrauliseen. Allis-Chalmersin B-mallissa hurisi vuosien mittaan neljä erilaista moottoria. Verrattuna samana aikana niin sanotuilla markkinoilla olleisiin traktoreihin hintaa on pidettävä melko kohtuullisena. B oli monipuolinen traktori. Koneen lisäksi markkinointi toimi sutjakkaasti, ja Allis-Chalmersin myyjät olivat tottuneet haasteisiin. Ensimmäistä Waukesha-moottoria asennettiin tosin vain alle sataan ensimmäiseen B-malliin. Moottorin lisäksi mallia kehitettiin muillakin tavoilla. AllisChalmersin B-mallia valmistettiin kaksikymmentä vuotta, ja se on minä hyvänsä aikana ollut traktorille pitkä ikä. Vakolan koetusselostuksessa vuodelta 1952 vakiovarusteilla varustetun B-mallin hinnaksi mainitaan 330 000 markkaa. Bee vei hummalta hommat Yksinkertainen suunnitelma onnistui hyvin. Kaksi eniten käytettyä bensa-petrolimoottoria oli traktorivalmistajan omasta pajasta lähtöisin, ja jälkimmäisessä, vuonna 1943 pyörittäjäksi hypänneestä moottorista saatiin ulos hieman päälle parikymmentä hevosvoimaa ja 1500 kierrosta minuutissa. Laukausten vaiettua edustus vaihtui Keskolle, mutta uusia Allis-Chalmerseja ei Suomeen merkittävissä määrin tullut ennen kuin 1950-luvun alussa. Liki kaikki maan maataloustraktorit, joita tuolloin oli noin miljoona, paiskoivat kuitenkin töitä suurimmilla tiloilla. Näitä dieselversioita loikki ulos ainoastaan IsonBritannian tehtaalta, jonne B-Alliksen tuotanto oli vuonna 1947 Jenkkilän Milwaukeesta laajentunut. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Jan-Erik Laine ALLIS-CHALMERS B 20. Niiden kauppaamisessa jääräpäisille ja epäileville maajusseille oli ollut työsarkaa kerrakseen. Myöhempien aikojen dieselvaihtoehtona pöhisi Perkins. Meillä A-C opittiin tuntemaan suomalaistetulla nimellä Kallis-Jalmari sen suhteellisen korkean hinnan tähden
Einon tiedetään muun muassa käyneen Jalmarillaan nyt jo kuopatussa Kutalan hytittömien traktoreiden tapahtumassa. Pikkuhiljaa pirstaleiksi Allis-Chalmers oli hyvin monipuolinen konevalmistaja: maataloustraktoreiden lisäksi se tehtaili muun muassa ruohonleikkureita ja monenmoista maansiirtovärkkiä. Sen verran Päivön isä traktoria ehosti ulkopuolelta, että maalasi sitä silloin tällöin pensselillä. Alliksen kohtalona oli jäädä töistä syrjään, vaikka sillä joka vuosi hieman ajeltiin. Tuttu ruohonleikkurivalmistaja Briggs & Stratton on nimittäin vuodesta 2008 asti tehnyt Allis-Chalmers-merkkisiä päältä ajettavia ruohonleikkureita. Tekniikka oli kuitenkin suurilta osin aivan kunnossa. Säännöllisesti koneita myös pyöriteltiin. 21 02/15. Kaupan seurauksena syntyi uusi yhtiö Deutz-Allis. Päivö Uusi-Erkkilän vuoden 1952 AllisChalmers edustaa juuri sitä aikaa, jolloin oransseja Jalmareita rupesi meidän pelloillamme näkymään. Kesko satsasi mainonnassaan Nuffieldiin, joka tekikin hyvin kauppansa. Kyseinen yrityshän omistaa nykyään muun muassa Valtran traktorituotannon, joten meidät suomalaisetkin on ikään kuin naitu Kalliin Jalmarin sukuun. Polttoainetankkia piti hieman paikkailla, ja kaasutin kaipaa yhä pientä huoltoa. Kallis-Jalmari oli 50-luvulla meillä varsin suosittu traktori, mutta viimeistään 60-luvun mittaan sen markkinaosuus kuihtui olemattoman pieneksi. Mutta vielä voidaan seurata paria narunpäätä tähän päivään. Tänä päivänä jäljellä on enää Amerikassa toimiva öljy-yhtiö Allis-Chalmers Energy. Kun traktori seisoi pidemmän aikaa, mäntien päälle kaadettiin öljyä ja tankissa pidettiin polttoainetta. Kallis-Jalmari oli meillä 50-luvulla suosittu, mutta markkinaosuus kutistui 60-luvulla olemattomiin. Tähän asti puuttuvat osat on kuin onkin saatu Suomesta. Vuonna 1985 AllisChalmersin maatalouskonepuoli myytiin saksalaiselle K-H-D:lle, joka tuolloin omisti Deutz-Fahrin. Lisäksi Allis-Chalmersin nimi elää jälleen myös koneiden kyljessä. Päivö haikailee Allikseensa vielä uudenkarheaa ohjauspyörää ja lämpömittaria. Uusi-Erkkilän isä Eino teki traktorikauppaa, ja oletettavasti joskus 1960-luvun lopulla tämä B-yksilö tuli hänelle vaihdossa. Allis oli jo ennen entisöintiä täysin ajokuntoinen. Tämä firma puolestaan myytiin vuonna 1990 sen omalle johdolle, ja nyt nimeksi tuli Allis-Gleaner Corporation eli AGCO. Vaihteita löytyy 3+1, ja moottori on bensapetrolikäyttöinen. Jos hinnat laskevat, tilaus lähtee ensi kertaa ulkomaille. Koska veteraanitraktorista oli pidetty huolta niin ulkoa kuin sisältä, urakka ei ollut mahdoton. Vähitellen 70-luvulta eteenpäin yhtiö joutui myymään osia itsestään. Maalissa säilötty yksilö Kuvissamme komeilee ylöjärveläisen Päivö Uusi-Erkkilän Englannista kotoisin oleva Allis-Chalmers B vuosimallia 1952. Viime keväänä Uusi-Erkkilä päätti tempaista isänsä peruja olevan Alliksen viimeisen päälle kuntoon. Kaikki osat kuitenkin hiekkapuhallettiin ja maalattiin, ja niveliä, tiivisteitä sekä sähköjä uusittiin. Traktorin tarina on sikäli epätavallinen, että se on saanut viettää pitkään laiskanpäiviä. Tämmöisessä yhdistelmässä on hieman historiaakin takana, sillä Riksratton-moottorit säksättivät jo 60-luvulla Allis-Chalmersin pienissä puutarhatraktoreissa
Aki Laukkasen Scania LB80 ei ollut mikään hetken heräteostos. PIKKU BULLDOG SCANIA LB80 1970 Lieto 22. Sen kunnostamisessakaan ei menty lyhintä mahdollista reittiä. Kauppaa autosta hierottiin vuosikaudet
23
Scanian pienellä ohjaamolla ja kahdeksan litran moottorilla varustettu 80-sarja on yksi niistä södertäljeläisen hyötyajoneuvovalmistajan tuotteista, joka ei jostain syystä ole löytänyt tietään harrasteautoksi, vaikka merkin muita malleja harrastetaan hyvinkin aktiivisesti. Erään teorian mukaan tuohon jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat hyötyajoneuvojen osalta sellaiset autot, joita on ollut käytössä suurilla yrityksillä tai valtionlaitoksilla ja jotka edustavat jonkin merkin edullista mallia. Jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä, että mitä tuo auto tuolla seisoo ruostumassa, kuntoonhan se pitäisi laittaa, autojen ja traktoreiden entisöintiä harrastanut ja korjausta harjoittanut Laukkanen kertoo. Vastaavasti on automalleja, jotka katoavat miltei salakavalasti liikenteestä, ja lopulta niitä ei löydy enää mistään edes aihioina. Tämä johtuu siitä, että noita autoja poistettiin jo harrasteikään ehtineinä siviilikäyttöön runsaita määriä. Vanha tuttu Tiedättekö tunteen, kun jokin asia jää kaivertamaan mieltä eikä lähde sieltä kulumallakaan. Tietyt mallit aiheuttavat jopa hysteriaa alan ihmisten keskuudessa. Toisia automalleja tuntuu löytyvän jokaisesta tapahtumasta takuulla useampiakin yksilöitä, eikä aihioista ole puutetta, jos vain joku haluaa ottaa työn alle. Ohjaamossa on pitkälti sama ilme kuin isommassa bulldogissa sekä 140-Scanian nokkamallissa. Se alkoi vaivata lietolaista Aki Laukkasta jo vuosia sitten, kun hän äkkäsi erään maatilan konesuojassa lepäilevän Scanian. Mutta jos otetaan suurennuslasin alle vaikkapa ruotsalaisen Scanian valmistamat autot, laiskimmin harrastetut mallit löytyvät sieltä pienimmästä päästä. 24. Eri automerkkien ja -mallien välillä on suuriakin eroja siinä, kuinka niitä löytyy harrasteajoneuvokannasta. Tilannetta ei yhtään helpota se, että kyseessä on auto ja vieläpä ruosteinen auto, niin hullulta kuin tämä kuulostaakin. Poikkeuksena ovat Ruotsin armeijan käytössä olleet nelosmoottoriset mallit, joita on myynnissä ympäri Pohjolaa. Autosta puhuttiin isännän kanssa aina ohimennen Teksti ja kuvat: Iikka Kekko SCANIA LB80 Oman ja omin käsin kunnostetun Scanian ratin takana kelpaa istua. Tämä väite pitänee osaltaan paikkansa. Scania onkin johtanut modulaaristen ohjaamoiden kehitystä. Laukkanen kertoo, että autoa tuli vilkuiltua useampaankin otteeseen, kun hän kävi tilalla pari kertaa vuodessa huoltamassa leikkuupuimuria. Silti meistä monelle tuo tunne on varmasti kokemuksesta tuttu
Pienenä sivuseikkana Lounais-Suomeen liittyen voisi mainita, että Laukkasen auton ja hänen naapurustostaan löytyvän vastaavanlaisen Scanian runkonumerot ovat peräkkäiset. Työtä riitti niin, Omassa pihassa oleva talli, jonne kuorma-auto mahtuu sisälle, helpottaa kunnostusprojektia huomattavasti. Tuolloin se siirtyi käyttöön samalle maatilalle, mistä Aki auton sittemmin löysi. Maatilakäyttö saattaa tuntua jonkun mielestä hieman oudolta kuorma-auton kohdalla, mutta LounaisSuomen viljavat pellot toivat tälle Scanialle muun muassa viljan ajoa. Loppuvuodesta 1969 valmistunut mutta vuoden 1970 puolella Suomeen ostettu LB80Scania palveli ammattiliikenteessä seitsemän vuoden ajan eli vuoteen -77 asti. puimurin huoltojen yhteydessä, kunnes Aki ilmoitti olevansa kiinnostunut ostamaan auton. Hyvin on automaailma pitänyt pojistaan huolen, kun 45 vuotta sitten peräkkäin tehtaalta tulleet asuvat yhä samalla kylällä. Ei ole tarpeen lähteä matkojen päähän vuokratalliin vaan voi kävellä pihan poikki projektin ääreen, kun on sen aika. Kun kaupat varmistuivat, auto haettiin vielä samana iltana Vehmaalta kotiin Lietoon. Turun läänissä Laukkasen Akin Scania-yksilön vaiheet alkavat vahvistamattomien tietojen mukaan Uudestakaupungista, jonne se ilmeisesti oli toimitettu uutena. 25 02/15. Sen jälkeen kaupat syntyivät, kun Aki lupasi ettei autoa trokata eteenpäin vaan se kunnostetaan omaan harrastekäyttöön. Isäntä oli taas vastaavasti harkinnut tekevänsä siitä peräkärryn, mikä ei ollut lainkaan yllättävää, sillä ohjaamon alaosat olivat käyneet liki olemattomiksi korroosion vuoksi. Pienessäkin Scaniassa voi olla iso työmaa, kun se käydään huolellisesti läpi. Autosta hierottiin kauppaa isännän kanssa viitisen vuotta
että auton jäätyä pois liikenteestä vuonna 1987 se korvattiin uudemmalla Scanialla, joka on nykyään korvattu jälleen uudemmalla södertäljeläisellä. Vaikka Vabis oli pyyhkäisty historiaan jo edellisenä vuonna, löytyy autosta vielä osia, joissa komeilee vanha Scania-Vabiksen logo. Silloin se lopetti lopullisesti liikkumisensa ja siirtyi konekatokseen odottamaan tulevaisuuttaan 770 000 kilometriä ajettuna. Aki oli jo aiemmin harrasteverstasta rakentaessaan ajatellut, että jonain kauniina päivänä isompi auto saattaa saapua työn alle. Käsijarru on paineilmakäyttöinen. Hytistä poistettiin useampi kottikärrykuormallinen harsoksi muuttunutta ruosteista peltiä ja uutta hitsattiin tilalle. Esimerkiksi sivuikkunan tiivisteet ovat eri malliset kuin suuremmilla moottoreilla varustetuissa korkeammissa bulldogohjaamoissa. Jos peltityöt olivat työläitä, haastavuutta urakkaan toi puolestaan eräiden pisteosien hankinta. Vain verhoilu on teetetty ulkopuolisella alan ammattilaisella, yläneläisellä Rauli Harisella. Rakennus olikin mitoitettu niin, että uusi projekti mahtui sisälle niin sanotusti heittämällä. Auton tekniikalle ei ole tehty muuta kuin kattava huolto. Hytin alareunat olivat kauttaaltaan ja lähes kokonaan kadonneet noin kymmenen sentin korkeudelta. On mainittava, että Aki teki itse koko auton kunnostustyön omassa tallissaan maalauksineen kaikkineen. Lämmityslaitteita on kaksi. Ratin keskiö muuttui mustapohjaiseksi ja itse ratti harmaaksi Vabiksen jäädessä pois nimestä. Kun kyseessä on vanha kuorma-auto, ei varmaan ole lehtemme lukijoille mikään yllätys, että ohjaamon ruostevaurioiden korjaaminen osoittautui työläimmäksi ja aikaa eniten vieväksi osaksi koko projektia. Moottoriremontti ScaniKasilitrainen ääntelee kiihdytyksessä pirteän räväkästi. Tämä matalampi kahdeksan litran koneiden yhteydessä käytetty ohjaamohan ei ole madallettu versio korkeammasta hytistä vaan ihan oma itsenäinen tuote, vaikka sukunäköä toki löytyykin. Kilvistä poiston jälkeen auto toimi piha-autona, kunnes sen kytkin pimeni vuonna 2005. SCANIA LB80 26. Uudet etuvilkut antoivat myös odottaa etsijäänsä, kunnes ne löytyivät netin kautta Italiasta ja saapuivat sieltä Lietoon tehtaan paketissa. Myös ohjaamon lattiassa oli ehjää vain lähinnä tukipalkkien kohdalla eikä kaikin kohdin niissäkään. Tiedossa oli, että ruostetöitä olisi tiedossa, mutta taaskaan ne eivät yllättäneet arvioitua vähätöisempinä. Oma kädenjälki Vaihtolavan laskeutuessa Laukkasten pihaan oli edessä kunnostusurakka, joka jälkeenpäin karkeasti laskettuna kesti kaikkiaan noin tuhat työntäyteistä tuntia. Samaan aikaan alkoi myös kaupan hieronta, joka päättyi vuonna 2010 kauppojen syntymiseen. Ne olivat tuttuja varusteita usein vain raskaimmissa autoissa
Vain tiheä välitys on ikävä isoilla teillä, kun 75 kilometriä tunnissa alkaa olla kattonopeus kierrosten puolesta. Vaihteistoja oli tarjolla kaksi, viisinopeuksinen ja puolittajalla varustettu vaihtoehto, jossa oli tarjolla 10 nopeutta eteenpäin ja kaksi taakse. Uusinta uutta oli kahdeksan litran koneella varustettuun alustaan tarjolla ollut nokaton kippiohjaamo, johon nokkamallin L56 Scania-Vabiksesta hypättäessä loikattiin aivan uuteen atmosfääriin kuljettajan työpaikan suhteen. Uutta nokattomissa autoissa oli kippiohjaamo, jonka edeltävä nokaton mutta kippaamaton hyttiversio oli ollut tarjolla ainoastaan 110:n edeltäjään, Scania-Vabis 76:een. Sitä oli tarjolla edelleenkin perinteisenä nokkamallina, joka oli Scania-Vabis 56:n edelleen kehitetty malli. Kytkin on paineilmatehosteinen, ja Laukkasen autossa, jossa puolittajaa käytetään vaihdekepissä olevasta napista, voidaan hidas tai nopea välitys esivalita – valinta kytkeytyy kytkintä painettaessa. Nokattomat versiot käsittivät mallit 80, 85 ja 110, joita saivat seuraavana vuonna kumppaneikseen 85ja 140-mallit. LB80 soveltui lähes kaikkiin ajotehtäviin lukuun ottamatta tietenkin raskaampia kuljetuksia. Moottorina kasilitraisessa Scaniassa oli joko vapaasti hengittävä D8 tai – kuten kuvissamme esiintyvässä Aki Laukkasen autossa – DS8, jonka tuntee maskin Super-tekstistä. LB-malli oli kuitenkin vastaus ajan vaatimuksiin. Niitä on ollut esimerkiksi maidon keruuajossa ja sora-autoina nuppikäytössä. Malliston kevyintä päätä edusti Scania 80. Samalla nimestä jäi pois Vabis-osa ja autojen mallimerkinnät menivät uusiksi. Auto moneen ajoon Nokattoman 13,5-tonnisen kuorma-auton käyttökohteet olivat aikanaan hyvin laajat. Tarjolla uuden nokattoman LB80:n rinnalla oli toki myös nokallinen L80. Paras teho ruotsalaisdieselistä saatiin ulos kierroslukumittarin näyttäessä 2400 kierroksen lukemaa. 27 02/15. Aivan ensimmäisissä 80-sarjan autoissa puolittajaa käytettiin eri kepistä, mutta pian keppi poistui ja sen korvasi nappi vaihdekepissä. Voidaan sanoa uuden Scania-sukupolven syntyneen tuolloin. Tuolloin etenkin jakeluautoissa mahdollisimman vähän kuormatilaa syövä nokaton ohjaamo alkoi olla tärkeä kriteeri autoa hankittaessa. Nokkamallissa kuljettajan edessä oli pystyssä oleva ohjauspyörä ja tuulilasin jälkeen alkoi puolestaan konepeitto. Kunnostusta odottaa korokelaitainen viljalava, jollainen Scanian päällä nähtiin sen työuran aikaan. Kasilitrainen Scania pisti koko mallisarjansa uusiksi vuonna 1968. Nokattomassa 80:ssä ohjauspyörä oli lähes vaakatasossa kuljettajan edessä ja näkyvyys korkeasta tuulilasista eteenpäin oli aivan eri luokkaa kuin perinteisessä hyttimallissa. Kuutoskoneiset nokkamallin autot – eli myydyimmät mallit – saivat osakseen vain päivitystä, mutta uusien nokattomien mallien osalta oli paljonkin uutta esiteltävää. Vuosi LB80:n esittelyn jälkeen markkinoille tuotiin sen sisarmalli LB85, ja vuonna 1972 kolmeakselinen teliversio LBS85. Ahtamattomasta versiosta oli otettu maltilliset 157 DIN-hevosta, kun Superista saatiin kutiteltua 192 vastaavan normin mukaan mitattua pollea. Nyt päällä olevalla lavalla kulkee esimerkiksi vanha traktori kätevästi tapahtumiin. Ahdetun mallin teho nostettiin kuitenkin pian 202 hevosvoimaan. Akin mukaan Scania on mukavan kevyt ajettava. Molemmat oli varustettu järeämmällä alustalla, mikä kertoo siitä, että kahdeksan litran koneella varustetuille autoille oli kysyntää muussakin kuin kevyimmässä painoluokassa. aan on tehty noin satatuhatta kilometriä sitten, ja moottorin äänet ja eleet ovatkin sen myötä terveet
Kolmisenkymmentä vuotta sitten maatilan yleistraktoriksi kelpasi hitusen päälle 60-heppainen takaveto-Zetor. Kelpaa se toki töihin vieläkin, vaikkei vastaavia vehkeitä juuri uutena enää peltohommiin kaupata. VARSIN KÄYPÄ KONE ZETOR 7011 Nastola 28
29
Nykyinen omistaja astui traktorin rattiin vuonna 2008, kun tuolloin vain 1200 tuntia käytetty 7011 etsi Valtran kautta uutta isäntää. Takaveto taisi silti olla vielä tavallisempi vaihtoehto. Myyntimies tokaisi, että itäblokin ostajat tahtovat viedä huonoimmat ja halvimmat koneet, mutta 7011 on jo vähän liian hyvä heidän matkaansa lähteäkseen. Tapahtumissa yleisimmin tavattu Zetor on varmasti vanha kunnon 25, ja Super-malleihinkin törmää harvakseltaan. Siellä Zetor oli ahertanut nähtävästi kylvökoneen veturina tai muuna kausityöntekijänä – aivan tarkkaan ei kone jaksa vähäisiä tunteja kerryttäneitä entisiä hommia muistaa. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Tuukka Kaski ”Pikeytymä öljypohjassa oli sellainen, että sitä sai kosaanin kanssa talttailla pois.” ZETOR 7011 Ohjaamojen suhteen Zetor ei aikalaisten rinnalla kalvennut. Siksi onkin piristävää piipahtaa Nastolassa kyselemässä Antti Uusituvan Zetor 7011:n kuulumisia. Mutta kyllä kolmekymppinen kone sentään vielä työllistyy Suomessa. Vanha työmaa oli sijainnut Asikkalan suunnalla. Vielä täällä työllistyy Kymppisarjan Zetoreihin kuului kaksi etuvetoa ja kolme takavetoa, jälkimmäisistä voimallisimpana tässä esiteltävä 7011. Kesko hankki vuonna 1980 Zetorin edustuksen, merkkiä markkinoitiin voimallisesti järkivalintana, ja kauppa kävikin mukavasti. Antilla oli omia pieniä rakennustöitä tiedossa, joten edullinen kone houkutteli. Koppi on edelleenkin tilavan tuntuinen. Nykypäivän viljelijöillä taas ei juuri ole auttamattomasti pieneksi jääneelle Zetormallille kysyntää. 1980-luvun alun 10-sarjan traktorit sen sijaan alkavat olla liki yhtä harvinaisia niin työkuin harrastekoneina. 30. Zetor-kerhoja on pilvin pimein, toimintateemaan perustuvia Zetor-tapahtumia löytyy kiihdytysajoista kyntökisoihin, ja zetorilaiset aiheuttavat hämmennystä julkisilla esiintymisillään aina ulkomaita myöten. Zetor on saavuttanut Suomessa liki myyttiset mittasuhteet. Edullisen Zetorin ansiosta nelivedot alkoivat 80-luvun alussa vähitellen hivuttautua myös tavallisen suomalaisviljelijän unelmiin. Antti Uusituvan Zetor on rekisteröity vuonna 1981, eli alkupään kymppikoneesta on kyse
Zetoria pidetään usein puhtaana itäblokin vehkeenä, mutta Zetor 25 kehitettiin ja lanseerattiin demokraattisessa Tšekkoslovakiassa, sillä kommunistit kaappasivat maassa vallan vasta vuonna 1948. Samana vuonna saatiin Zetorilta uusi UR1-mallisto, jossa aivan kuin uutta maailmantilannetta merkitsemässä oli suunnanvaihtajavaihteisto. Sosialistinen perustuslaki hyväksyttiin Tšekkoslovakiassa niinkin myöhään kuin 1960, ja silloin Zetorkin sattumalta muuttui. 80 VUOTTA ZETORIN MAAILMASSA Tšekkiläinen Zetor täyttää pian pyöreitä vuosia. 31 02/15. Traktori on vuosien kuluessa muuttunut, ja myös sen kotimaassa on tapahtunut mullistus jos toinenkin. Näin tuotantokustannuksissa säästettiin, ja myös traktorin käyttäjälle tarjoutui paremmin saatavilla oleva selkeä varaosavalikoima. Vasemman rapun takana piileskelee akku. Zetorin historiaa onkin mielenkiintoista tarkistella rinnan merkin kotiseudun historian kanssa. 50-luvun puolivälissä luotiin jo tehokkaampia Super-malleja, mutta pariin kertaan uudistetulle kaksvitoselle sanottiin tehtaalla hyvästit vasta vuonna 1961. Tällöin myös vanha määriläinen metallivalimo muuttui uuden valtion omistamaksi yhtiöksi nimeltä Zbrojovka Brno. Politiikka koveni, ja myös uusissa Zetoreissa entiset pyöreät linjat muuttuivat kulmikkaammiksi. Luukku kääntyy lipaksi, jonka päälle ison virtamöhkäleen saa näppärästi vedettyä. 70–80-lukujen taitteessa Zetor toi markkinoille Suomessa seiska-, ysija kymppisarjoina tunnetut mallisarjat. Tšekin ja Slovakian liittotasavalta sinnitteli muutaman vuoden, kunnes Tšekki ja Slovakia lähtivät vuonna 1993 rauhallisesti omille teilleen. Vuonna 1918 Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia hajosi muun muassa Tšekkoslovakian itsenäistymiseen. Myöhemmin samana vuonna näki päivänvalon Zetorin UR2eli Crystal-sarjan ensimmäinen edustaja 8011. Sisuskaluissa uutta oli muun muassa hydraulinen pikavaihde ja vetovastuksen tunnustelu vetovarsien kautta. Vuonna 1981 vanhan UR2-sarjan valmistus siirrettiin Slovakian puolelle Z?S Martin -tehtaalle. Tšekkoslovakian sosialistisessa kansantasavallassa koettiin vuonna 1968 Prahan keväänä tunnettu poikkeuksellisen vapaamielinen poliittinen kausi, joka ei tietenkään Neuvostoliittoa miellyttänyt, ja lopputuloksena olikin Varsovan liiton miehitys elokuussa. Päätuote olivat tuliaseet, mutta kaikenlaista muutakin tehtailtiin, esimerkiksi sähkötinja puhelintarvikkeita. Suomeen tuota klassikkoa alettiin tuoda 1950-luvun alkupuolella. Tärkein aatteellinen muutos oli kuitenkin rakenneosien yhtenäistäminen ja vakiointi eri mallien välillä. Hyvin suosittu ensimmäinen Zetor-malli 25 oli pöydällä heti ison kahinan päätyttyä 1945, ja sarjatuotanto alkoi seuraavana vuonna. Muutos ei ollut äärimmäisen jyrkkä, sillä tehdas oli jo ennen traktoreita tehnyt myös autoja. Aikanaan 25 oli hyvin edistyksellinen: dieselmoottori, ohjausjarrut ja tasauspyörästön lukko eivät seisseet joka koneen ominaisuusluettelossa. Vuosikymmenen lopulla Tšekkoslovakiassa koettiin samettivallankumous, veretön kommunistien luopuminen vallasta. Uusi UR1-sarja tarjosi hydrauliset jarrut, kaksoiskytkimen sekä kymmenen vaihdetta eteen ja kaksi taakse. Toisen maailmansodan jälkeen taottiin taas miekkoja auroiksi, ja niinpä Zbrojovka Brnon asetehdaskin alkoi 80 vuotta sitten valmistaa traktoreita. Zetorin ja Euroopan tarina jatkuu yhä, mutta lehtemme toimivalta ei enää tämän tuoreempiin asioihin ulotu
Pientä kauhaa kone jaksaa käyttää hyvin, ja kuitenkin kauhalla ylettyy tekemään vaikka talon sokkelin sisätäyttöjä ja muita. ”Olenhan minä kyntöhommia tehnyt kolmisiipisillä kuusitoistatuumaisilla Hydreineillä. Jälkimmäiseen työhön sillä onkin hyvät edellytykset, sillä voiman ulosottoon saa monta nopeutta ja suuntakin vaihtuu. Öljypohjaan olikin sitten kerääntynyt sellainen pikiklöntti, joka pakkasella junttasi öljyn imuputken tukkoon. ”Silloin taisi kyllä ollakin noin 25 astetta pakkasta. Lisäksi tulee vielä ajovoimanottokin. Antti onkin jo tehnyt Zetoriin enemmän tunteja kuin mitä mittari ostohetkellä näytti. Juuri tuommoiseen hakkurin pyöritykseen Zetor sopii: kun sattuu olemaan jotain pientä silppua, joka ei voimaa tarvitse, silloin kärsii pyörittää isolla pykälällä ja pienillä kierroksilla”, Antti kertoo. Zetor on kuitenkin mahdottoman hyvä lähtemään pakkasella käymään, ja eräänä kylmänä aamuna yksi runkolaakeri narahti kiinni”, Antti muistelee suurinta Zetorin koneelle tapahtunutta onnettomuutta. ”Voimanotto on todella monipuolinen. Zetorin väärinpäin pyörittävä voimanotto on eräs lajityypillinen ominaisuus, johon liittyy Antin tuntemia legendojakin. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. ”Myös tuollaista kyläsepän tekemää takakauhakuormaajaa, niin sanottua hajottajaa on käytetty. ”Tuolla jossain Lapin metsätyömailla on perinteisesti vanhemmillakin Zetoreilla laitettu Majorit käyntiin, kun voimanottoakseli pyörii pakilla toisinpäin”, Antti kertoilee hakkurijuttujen lomassa. Ja se rullaa vaikka minne Zetor on päässyt Antin leivissä lähinnä kahteen puuhaan, hoitamaan tietä ja pyörittämään haketinta. ”Sinä samana talvena sain kyllä pihalla perattua kammen esiin. Akselikin kaipasi vain kiillotusta, kun en sitä pysähtyneenä ruvennut vääntämään väkisin. Mutta se pikeytymä öljypohjassa oli semmoinen, että sitä sai kosaanin kanssa talttailla pois”, Uusitupa äimistelee. 18 hehtaaria viljelyspalstoja olen kyntänyt nyt vissiin jo kolmena vuonna peräkkäin, vaikkei itselläni peltoa olekaan”, vaonvetäjä kertoo. Salaisia viraapelihommia Kun hieman jaksaa udella, paljastuu, että Zetorilla on riittänyt muutakin askaretta kuin mainitut hakeja tietyöt. Kaikkea maansiirtoa ja soranajoa sillä on tehty. Se on sinänsä Zetorin hyvä ominaisuus, että se lähtee siinäkin kelissä käymään”, mies vielä kehaisee. ”Kone oli aluksi vähemmällä käytöllä, seisoi pääasiassa, eikä se vähissä hommissa talvisaikaan oikein kuumennutkaan. Uudet laakerit sisään, ja sen jälkeen onkin pelannut. Se on ihan nopea käytellä”, Antti vakuuttelee. ZETOR 7011 32. ZETOR 7011 VALMISTUSVUODET 1980–1984 SYLINTEREITÄ 4 ISKUTILAVUUS 3595 cm3 TEHO 66 hv / 220 kierrosta minuutissa VAIHTEET 10+2 HUIPPUNOPEUS 30 km/h RENKAAT edessä 7,50-16, takana 13,6-36 AKSELIVÄLI 225 cm PAINO 3020 kg Pakkasella narahtaa Zetorin ja Antin yhteistaipaleen alussa sattui ainoa isompi seikkailu konepellin alla. Siinä on ihan normaali 540, ja vaihdelaatikon kautta saa pyöritettyä kaikki viisi nopeutta plus takaperin. Metsätöihinkin on Zetor vielä lähtenyt mukaan
Naapurit ja muut siinä aktiivisempina ovat. Kone koneena Antilla on neutraali suhde Zetoreihin. Maanmuokkaustöihin löytyy kyllä aina sopiva välitys. ”Varsinkin iäkkäämmällä väestöllä oli aina vähän sitä poliittista puolta mukana. On minulla tuommoinen Zetor 25 myös, mutta se saa olla enemmän harrastuskoneena”, Antti paljastaa lopuksi konekantaansa. Antin mainitsema Erkki Jokela muuten esitellään tässä lehdessä Seppiä ja mestareita -palstalla. Ilman ei tulisi toimeen Zetor on osoittautunut korvaamattomaksi avuksi pienissä puuhissa. Mutta on se koneena varsin käypä ollut”, Antti toteaa. Kone on otettava koneena. Ohjaus on tehostettu, lukkoperä löytyy, ja vaihteita on tarpeeksi. Kerran vuodessa pyritään pitämään jonkinlainen konekokoontuminen, kyntöpäivät tai juhannusajot tai muuta sellaista. Lisäksi kun on pihapuiden kaadossa tarvinnut vetoapua, niin Zetorhan siinä on kiskonut”, Antti turinoi puu-urakoista. Se on kyntänyt kolmisiipisillä noin 18 hehtaaria jo useampana vuonna peräkkäin. Siellä on 10540, semmoinen uudempi Zetori, ja kyllä naapurikin meinasi, että se on paras traktori ikinä. Kyntäessä nostolaitteen nostovarsien kiinnityksiä on välillä täytynyt kiristellä ja uusia pultteja, mutta ovat nekin siitä alkaneet pysyä”, Uusitupa tuumaa traktoristaan. Heillä on koneet tosi kovalla käytöllä, eikä mitään ole ollut, vaikka tuntejakin on tietysti kertynyt”, mies kertoilee muiden käyttäjien hyvistä kokemuksista. Ainakin kymppisarjasta puhuttaessa muistetaan usein mainita vaatimaton hydrauliikka, ja Anttikin myöntää, että siinä suhteessa 7011 jättää hieman toivomisen varaa. Lopuksi Antti vielä kertoo, että Zetor on sellainen työkaveri, jolle täytyy kallistaa korviaan. ”Koppihan siinä on ikäisekseen jopa edistyksellinen, se on hyvinkin tilava. Pientä takakauhaa kone käyttelee näppärästi niin maastossa kuin rakennustyömailla. ”Lapin metsätyömailla pantiin Zetoreilla Majorit käymään.” 33 02/15. Uusitupa ei ole lähtenyt mukaan monen monituisten Zetor-kerhojen toimintaan, mutta aivan vailla yhteisöä ei harrastaja kuitenkaan ole malttanut pysytellä. ”Pumppu on ilmeisesti aika heikkotehoinen. Uudemmissa malleissa onkin näkynyt apusylintereitä, jotka ovat kaiketi olleet ihan vakiovarusteita”, Antti tuumii Zetorin akilleenkantapäästä. Nostolaitteen tehossa kilpailijat menevät varmaan ohi, mutta on silläkin tekemään pystynyt”, ominaisuuksia listataan. Zetor viihtyy yhä peltotöissä. Mutta on Antti Zetorin hydrauliikallakin töihin kyennyt, eikä hän ole ainut, jolta Zetor saa myönteistä palautetta. ”Eihän tätä ilman enää tulisi toimeen. ”Naapurilla on tuossa isompi karjatila. Kotosallakaan vanhempi polvi ei voinut Zetorin hankkimista edes ajatella. Esimerkiksi Ruotsinkylässä Jokelan Erkin Wanhan ajan päivillä ollaan käyty”, Antti kertoo paikallisesta puuhakerhosta. Kun murheista ottaa vaarin, asiat sujuvat. Sitten on tietysti maamoottorija pärehöylähommaa. ”Meillä on tässä tämmöinen traktoriseura, jossa ei merkillä ole väliä. Kuljettajan on Zetorin hytissä mukava olla. ”Vinssiä olen sillä käyttänyt tuulenkaatoja hakiessa. ”On oltava semmoinen asenne, että kuunnellaan, onko paikat kiinni
Eino ja Brynolf Kerppilän ostama Takra ehti huilata pitkän tovin ennen kuin saman kylän miehet innostuivat kunnostamaan sen. TYÖKUNNOSSA TAAS TAKRA 1953 34. Traktori liikkuu taas tutulla kylätiellä kolmen innokkaan kuljettajan ohjastamana
Hollola 35
Vielä 1950-luvun alussa traktoreista oli pula, ja ottajia oli enemmän kuin tarjolla olevia koneita. Lahtelaisesta traktoriliikkeestä tuli viesti, että tämmöinen kotimainen Tampereella tehty Takra olisi tarjolla heti ostettavaksi”, Einon poika Jaakko Kerppilä kertoo. Esa ja Peter toteuttivat entisöinnin, mutta alkuperäisen omistajan pojalle Jaakko Kerppilälle sovittiin elinikäinen käyttöoikeus kunnostettuun traktoriin. ”Traktoria ei niin vaan saanut ostaa, vaan ensin piti tehdä hakemus, jonka avulla selvitettiin, onko tarvetta työkoneelle. Sitten jos ja kun lupa heltisi, koneliikkeestä tarjottiin jotakin jonossa ensimmäisenä olevalle. Taivasalla vietetyt vuosikymmenet eivät koituneet Hollolan Toivolan kylällä tämän harvinaisen koneen kohtaloksi. Ensimmäinen traktori Jaakko Kerppilä muistaa vielä hyvin, kun kotimaista tekoa oleva Takra-traktori tuotiin Kerppilän taloon joulun ja uudenvuoden välillä loppuvuodesta 1953. Tämän lisäksi on myös annettu herrasmieslupaus siitä, ettei Takraa tulla koskaan myymään pois omasta kylästä. Kiilahihnavälitteinen hydraulipumppu tuottaa voiman nostolaitteelle. Hankintahintaa ei voi moittia kalliiksi, mutta kauppaan sisältyi erityisiä ehtoja. TAKRA 1953 Takran moottori on lähes alkuperäiskuntoinen. Erikoisuutena traktorissa on laturin yhteyteen sijoitettu virranjakaja. Alkuperäinen ilmanputsarin lasipurkkikin on kuin ihmeen kaupalla säilynyt ehjänä. Samassa kylässä asuvat traktoriharrastajat Esa Mäki-Puhtila ja Peter Truedsson kiskoivat Takran takiaispuskista, kuljettivat sen talliinsa ja toteuttivat täysentisöinnin. 36. Kuskeista ei siis tämän ajopelin kohdalla ole pulaa. Jos Kerppilät olisivat jääneet odottelemaan haaTeksti: Lea Lahti Kuvat: Jan-Erik Laine Koivuja alkoi kasvaa koneen kylkeen kiinni, ja ohdakkeet sekä horsmat puskivat läpi joka kolosta. Traktori ostettiin kahden Kerppilän, Einon ja hänen isänsä Brynolfin maatiloille yhteiseksi traktoriksi. Jos Mäki-Puhtila ja Truedsson päättäisivät joskus jostakin syystä luopua Takrasta, se palautuisi silloin takaisin Kerppilän sukuun
Kunnostaminen ei olisi ollut enää mahdollista, jos paljon osia olisi puuttunut. Pakoputken päälle laitettiin suojaksi maalipurkki nurinpäin. Onneksi hintaa oli puolittamassa kuitenkin kaksi ostajaa. Kun Takra jäi seisomaan, Jaakko Kerppilä otti tulpat irti ja kaatoi öljyä mäntien päälle. ”Vuosien mittaan Takrasta käytiin usein kyselemässä varaosia, mutta onneksi en myynyt tai antanut. Hain jotakin tavaraa Erolan Kumista Sopenkorvesta”, Jaakko muistelee. Toinen kotimainen Takran tilalle Kun 1960-luvun alkupuolella hankittiin huomattavasti tehokkaampi Valmet taloon, Takra sai jäädä melkein saman tien huilaamaan. Liiteri purettiin 37 02/15. Yhteensä tiloilla oli pinta-alaa viitisenkymmentä hehtaaria, ja traktori toi huomattavan helpotuksen sekä suuren muutoksen hevosten avulla aiemmin tehtyihin töihin. Muistan, että kävin tällä kerran Lahdessa heti tuoreeltaan, kun olin traktorin ajoluvan saanut. Traktoriin hankittiin Sampo-linkkuäes, aurat ja niittokone. Nyt kaikki osat olivat tallella, sellaisina kuin ne tehtaalta aikoinaan lähtivät, tosin ajan patinoimina”, Jaakko toteaa. Nesteen toimittaman petrolin laatu oli paljon huonompaa kuin aiemmin myynnissä olleen amerikkalaisen, ja käyntiinlähdön kanssa tuli ongelmia”, Kerppilä muistelee. ”Petrolin ja bensan kanssa puljaaminen tuntui työläältä, sekin oli varmaan osasyynä käytöstä poistoon. ”Huippunopeus lienee noin 15 kilometrä tunnissa.” Traktori jouti harvoin maantielle, sillä töitä riitti molemmissa taloissa. veilemaansa Fordsonia, olisi saattanut mennä pitkäänkin. Rakennus sortuu, mutta Takra kestää Kolmenkymmenen vuoden kuluttua säilytyspaikkana toiminut liiteri sortui Takran päälle ja se sai muutamia lommoja konepeittoon ja lokasiipeen, mutta selvisi siitäkin suhteellisen pienin vaurioin. Niin sitten kaupat päätettiin tehdä, vaikka Takran melkein kaksinkertainen hinta muihin myynnissä oleviin merkkeihin verrattuna kirpaisikin kovasti. Jostakin syystä konetta ei koskaan myyty eteenpäin – lieneekö syynä ollut yhteisomistus, siitä ei ole enää tietoa. ”Hidashan tämä maantiellä oli. Naapurilta lainattiin puskulevy, jolla saatiin vähän tasattua Kerppilöiden peltoja
Tuoreet osat löytyivät Amerikasta. ”Olisi kyllä ollut enää vuoden tai parin kysymys, kun pakoputken päällä oleva purkki olisi syöpynyt lopullisesti puhki, niin ohueksi se oli jo ruostunut”, Peter kuvailee hakuhetken tilannetta. Koivuja alkoi kasvaa koneen kylkeen kiinni, ja ohdakkeet sekä horsmat puskivat läpi joka kolosta. TAKRA 1953 38. ”Täytyy myöntää, että traktori on vahvaa ”Traktori seisoi 50 vuotta, 30 ensimmäistä liiterissä ja viimeiset 20 taivasalla, ja silti peltiosat ovat vielä ihan kovaa tavaraa.” Takran mittaristo ja ratti uusittiin. Takra nostettiin etukuormaajan avulla peräkärryn kyytiin ja sidottiin huolellisesti kiinni, vaikka siirtomatka ei ollutkaan muutamaa kilometriä pidempi. pois, ja Takra jäi totaalisesti taivasalle. Kun traktorikaupoista päästiin sopimukseen, Jaakko Kerppilä kaatoi koivut pois, ja Esa Mäki-Puhtila ja Peter Truedsson irrottelivat maata vasten painuneen Takran varoen irti pitkäaikaisesta parkkipaikastaan elokuun lopulla 2010
Kansi otettiin auki, mutta todettiin, että tarvetta remonttiin ei ole. Mittarit eivät ole enää alkuperäiset. Koneeseen kaadetut öljyt ja silloin tällöin tapahtunut pyöräyttely olivat pelastaneet koneen. Aina joskus Kerppilän mieli tekee ratin taakse, ja sehän onnistuu myös. ”Olen tyytyväinen, että annoin traktorin Esalle ja Peterille osaaviin käsiin. Valkopohjaisia erikoisen kokoisia 55 ja 60 mm mittaritauluja ei ensin tahtonut löytyä mistään, mutta Peter sai tilattua 63,5 mm taulut Amerikasta. Virranjakajan kansi, pyörijä sekä äänimerkki löytyivät varaosaliikkeestä. kotimaista tekoa: lähes 50 vuotta seisomassa, 30 ensimmäistä vuotta liiterissä ja viimeiset 20 taivasalla, ja silti peltiosat ovat vielä ihan kovaa tavaraa”, Mäki-Puhtila hämmästelee. Peter teki Takraan uudet polttoainekorkit, jäähdyttäjän korkin sekä astinlaudan. Sähköt ja lamput on luonnollisesti uusittu myös. Kotimaista tuotantoa olevan traktorin Amerikassa valmistettu Waukesha-moottori erikoisine virranjakaja–laturiyhdistelmineen oli entisöijille ennestään tuntematon tuttavuus. Heillä oli taito, tilat, välineet ja into kunnostaa se komeaan kuntoon, ja saan nyt käydä katsomassa sitä niin usein kun haluan”, Jaakko hymyilee. ”Vesipumppuun asennettiin Valmetin korjaussarja. Vähällä vaivalla kuntoon Takra oli melko täydellinen osiltaan. Samassa kuormassa tuli myös uusi ratti. Takra vietiin näytille Kylämarkkinoille Lahden satamaan toukokuussa 2011, ja Jaakko Kerppilä oli tapahtuman ajan Esa Mäki-Puhtilan kanssa esittelemässä harvinaista traktoria markkinayleisölle. 39 02/15. Ensimmäisellä kerralla tiiviste meni rikki ja vesipumppu jouduttiin korjaamaan toiseen kertaan uudella tiivisteellä”, Peter kertoo. Jaakko Kerppilän kelpaa hymyillä isänsä ja isoisänsä aikoinaan hankkiman ja nyttemmin uudenveroiseksi kunnostetun traktorin vierellä. ”Lampun lasitkin olivat ihme kyllä säilyneet ehjänä, vaikka säilytyspaikka on ihan tien varressa, jossa jo lumenaurauksesta olisi saattanut lentää kiviä, jotka olisivat saattaneet rikkoa lasit”, Peter hämmästelee. Käyntiinlähtöä epäiltiin vahvasti mutta turhaan: Takra törähti laakista käyntiin. Suurempia hankintoja ei siis tarvinnut tehdä. Uusi väripinta maalattiin alkuperäisen sävyisellä Miranolilla
NELIKKO-KONTIO SISU K-26 SU 1959 Isojoki 40. Keskiraskas kotimainen nelivetokuorma-auto oli 50ja 60-luvuilla kätevä laite moneen hommaan. Jo tuolloin Suomen ajoneuvoteollisuus antoi vähintään tasavertaisen vastuksen ulkomaisille kilpailijoilleen nelivetoisten luokassa
Nelivetomallina Kontio näyttää jopa Jyryäkin järeämmältä, mutta moottorina siinä oli kuitenkin vain reilu kuusilitrainen moottori Jyryn 11-litraista vastaan. Näistä muista vetotavoista ehkä yleisin oli perinteinen 4x4 eli nelivetoalusta. Kukoistuksesta voidaankin hyvällä omallatunnolla puhua, katsoi autoa sitten mistä suunnasta tahansa. Nelivetoisuus teki Jyryä hieman kevyemmästä Kontiosta varsin onnistuneen ajoneuvon haastavimpiinkin ajo-olosuhteisiin. 41 02/15. Yksityissektorille autoja toimitettiin myös niin maansiirtokuin puutavarankuljetuksiinkin, vaikka toisten mielestä Kontio olikin hieman liian kesy puutavaran ajoon metsästä. Pohjoisen savotat Isojoelta Viitalähteen kuljetusliikkeen pihasta löytyy mielenkiintoista kalustoa, eikä uljas viininpunainen nelikko-Kontio suinkaan jää muiden ajopelien varjoon. Nuppiajossa sitä vastoin nelivetoinen Kontio oli auto paikallaan. Innokkaita keskiraskaan nelivetokuorma-auton käyttäjiä olivat esimerkiksi monet valtionlaitokset. Muun muassa voimanlähteenä käytettiin kuitenkin yhä suurten valmistajien tarjolla olleita tuotteita. Vuonna 1932 alkanut kuormaautojen valmistus ruotsalaisen Volvon osista oli edennyt ja kehittynyt täysin omiin automalleihin. Pikku-Leukku eli 6,16-litrainen ja 115-hevosvoimainen moottori vei reilun kymppitonnin kokonaispainoista autoa riittävästi. Scania on ollut käyttökunnossa koko historiansa ajan, kun taas Sisu on ehtinyt jo jättäytyä eläkkeelle ja vaipua välillä kaikkensa antaneena hylkyriviinkin mutta ponnistanut sieltä uuteen kukoistukseen tekevien miesten ansiosta. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Kotimainen nelivetoinen Kontio-Sisu päihitti ulkomaiset kilpailijansa aikoinaan Puolustusvoimien talviajotestissä. Viisikymmenluvulla kotimainen Sisu oli tullut jo aikamiehen ikään. Kontio nähtiin yleisimmin kaksiakselisena ja takavetoisena peruskuorma-autona muutamia vähemmän käytettyjä variaatioita lukuun ottamatta. Sekä vuosimallin 1959 Sisu että sen vieressä seisova Scania 140 ovat kumpikin palvelleet Viitalähteitä aikanaan ansiotöissä, joten autoilla on juuret juuri tällä tontille. Vuonna 1955 esitelty Kontio-Sisu kuului mallistossa niin sanottuun keskiraskaaseen luokkaan raskaan Jyryn alapuolelle
Nelivetoisena auto oli kätevä ajaa tarvittaessa tien reunan ulkopuolellekin, jotta lastattava auto mahtui kapealla tiellä lastaajan viereen. Moottoriin oli kaadettu uudet öljyt, ja hetken kuluttua matkan oli jatkunut. Siitä huolimatta Viitälähde kehuu Kiitokorin tehneen hienoa työtä aikanaan ohjaamoiden osalta. Auto purettiin lähes kokonaan osiin ja rakennettiin uudelleen pala kerrallaan. Esimerkiksi ohjaamo rakennettiin kahdesta eri aihiosta mutta silti sen puurakenteet jouduttiin tekemään uudestaan. Sisun historia alkaa viisikymmentäluvun puolelta, vuodesta 1959, jolloin sen hankki uutena kankaanpääläinen, nykyisin maansiirtourakointia ja konekauppaa harjoittava U.T. Parin vuoden päästä kone oli kuitenkin leikannut kiinni. Öljyt valuivat luonnollisesti reiästä maahan. Autoa ajanut kuljettaja oli sammuttanut moottorin välittömästi, vaihtanut vaihteen vapaalle ja ohjannut auton tienreunaan. Isojoelle töihin ja eläkkeelle Kun Sisu oli kahdeksanvuotias vuonna 1967, se vaihtoi omistajaa ja muutti Viitalähteiden kalustolaivueeseen Isojoelle reilun viidenkymmenen kilometrin päähän. Varaosa-autokin hankittiin Pekka Mäkisen Autotalosta Tampereelta, ja sitä pystyttiin hyödyntämään jonkin verran. Tällä välin ruoste pääsi nakertamaan etenkin ohjaamoa, joka oli jossain vaiheessa kuormaustöiden ohessa saanut pieniä kolhujakin, ja ne tehostivat korroosion leviämistä entisestään. Jussi Viitalähde kertoo, että heidän vanha kuljettajansa Reijo Kiviniemi oli merkittävässä osassa autoa kunnostettaessa. Yhteyttä tapahtuneeseen mietittiin, mutta luultavasti se johtui vain Lapin kovista olosuhteista. Nosturin lisäksi Sisun päällä oli myös pankat, jolloin sillä pystyi hakemaan puutavaraa pahoistakin paikoista nelivetoa hyödyntäen. Sisun huoltomiehet olivat toimittaneet uuden öljypropun pudonneen tilalle. Suomessa valmistettu ja entisöity Auton kunnostus oli käynyt mielessä monta kertaa, mutta lopulta se otettiin työn alle. Tutti puunajoon muun muassa Lapin savotoille. Suoralasista mallia valmistettiin rinnalla vielä 60-luvun alkuvuosina. Uudempi kalusto korvasi Sisun, ja se jäi pihan perille seisomaan yli kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Tutin poika oli muistellut Viitalähteelle sellaistakin tapausta auton historiasta, kun autoa oltiin hakemassa Helsingistä heille ja luovutushuollossa huonosti kiinni laitettu moottorin öljyproppu putosi tielle. Osia etsiessä selvisi, että vielä 90-luvulla oli merkkiliikkeissä ollut jonkin verran varaosia jopa tämän ikäisiin Sisuihin, mutta ne oli tuhottu kylmästi. Sisun päälle asennettiin Hiabin hydraulinen Metsäelefantti-kuormaaja, jolla kuorman teko kävi joutuisasti vanhoihin mekaanisiin vaijerinostureihin verrattuna. Auton osti raumalaisesta Vanaja-liikkeestä Jussin isä Martti Viitalähde, joka tuolloin pyöritti perustamaansa kuljetusyritystä. Muuna kuljetuskalustona oli muun muassa Vanaja-tukkiauto, jonka lastaajaksi nelivetoKontio laitettiin. Tässä tehtävässä auto palvelikin vuoteen -74 asti, jolloin se poistettiin liikenteestä. Vaihtolavalaite Kiitokorin kaarevalasinen ohjaamo oli moderni hytti vuonna 1959. Joitain osia, joita ei löytynyt etsinnöistä huolimatta, Jussi kertoo Reijon valmistaneen. Päällirakenteeksi autoon asennettiin Naantalin Autolava Oy:n valmistama vaihtolavalaite, joka on vuodelta 1963 ja edustanee hyvin ajan henkeä. Tällaisia ovat esimerkiksi lokasuojissa olevien parkkivalojen ja lokasuojan väliset tiivisteet. KONTIO-SISU 1959 42
Myöhemmin kehitettiin omia malleja. 43 02/15. Naantalin autolavan valmistama vaihtolavalaite antaa nelivetoisesta autosta entistä monipuolisemman kuvan. Sisu valmisti vielä 50ja 60-luvuilla useita eri komponentteja lisenssillä. Keveys ja neliveto tekivät Kontiosta hyvän kulkijan huonommassakin maastossa. Jämerä etusilta on myös kotimaista tuotantoa
Takaisin tallille ajellessamme tulee puheeksi, että Jussi on käynyt Sisullaan vähän kauempanakin kuin lähimontulla. Viininpunainen kuorma-auto hehkuu kuin rubiini helteisellä sorakuopalla. Vihreällä ohitusvalolla annettiin merkki, kun hitaasti kulkeva kuormaauto voitiin ohittaa turvallisesti. Turha edes kysyä, pyörikö taukopaikoilla uteliaita automiehiä auton ympärillä. Paikalla ollut uusi pyöräkuormaajakaan ei haittaa tunnelmaa, vaan toimii kätevänä jalustana kuvaajalle: on mahdollista saada kuvia miltei lintuperspektiivistä. Synkronoimaton vaihteisto on Sisun AVK-vaihteisto, eli lisenssillä Suomessa valmistettu Fullerin kopio. Rauta tottelee miestä nöyrästi, kun otteet ovat oikeat. Jussi tuntee tien hyvin entuudestaan ja neuvoo seuraamaan, miten nätisti Kontio ottaa tulevat nimismiehen kiharat. Takaperän öljynvaihdon yhteydessä tosin todettiin laakerivaurio, joka sitten korjattiin ja pohjoisen keikka päästiin heittämään huolettomasti. Edellisenä kesänä autolla käytiin Vetkun kesäkeikalla Hangossa ja samalla reissulla Sisun tehtaalla Karjaalla. Soramonttu, jonne olemme matkalla kuvaamaan autoa, osoittautuu tarkoitukseen hyvin soveltuvaksi. Asfalttitien jälkeen käännymme soramontulle johtavalle hiekkatielle. Reissuun ei tarvinnut kunnossa olevalla autolla juurikaan valmistautua. Vielä mukavampaa on, kun kuorma-autoista poikamaisen aidosti innostunut pääsee asiansa osaavan kuljettajan kyytiin. Vuoden -59 Sisussa ohjaamo näyttää vielä ihmisen ihmiselle tekemältä toisin kuin nykyautojen tympeät muovikuorrutetut, hajuttomat ja mauttomat kotelot. Iskutilavuutta englantilaisessa kuutoskoneessa on 6,16 litraa. Jotain tien epätasaisuudesta välittyy hyttiinkin, mutta kumman pehmeästi nelikko-Sisu kiharoihin suhtautuu – raskaasta etuakselista huolimatta. KONTIO-SISU 1959 44. Kiihdytyksessä tuntuu, ettei moottoriäänen nousulle ole mitään rajaa, kunnes kierrokset laskevat ja seuraava vaihde menee pykälään synkronoimattomasta vaihteistosta ilman ylimääräisiä sivuääniä, kevyellä kädenliikkeellä. Viime kesänä vuorossa oli Vetkun Napapiirin Keikka, josta mittariin kertyi vajaassa viikossa lähes puolitoista tuhatta kilometriä. Ajoauto 56-vuotiaan Kontio-Sisun konepeiton alla voimaa vaunulle tuottaa Leylandin 115-hevosvoimainen 0.375-mallinen vapaasti hengittävä dieselmoottori. Ja mikäs se on Sisulla ajellessa, etenkin näin hienolla Sisulla. Virrat päälle, starttinapista Leylandin nykymoottoreihin verrattuna karkeasti ja kovaäänisesti käyvä diesel käyntiin. löytyi myöskin Pekka Mäkiseltä, muttei kuitenkaan vanhalla tulitikkutehtaalla sijainneesta autoliikkeestä vaan hänen maatilaltaan, jossa oli myös varastoituna kalustoa. Kontion kyytiä Vanhan kuorma-auton ratin taakse on aina mukava kiivetä, mallata vähän ajoasentoa, ottaa kiinni ratinkehästä ja vaihdekepinnupista, tunnelmoida ihaillen vanhanmallisia mittareita ja katkaisijoita
Jokaisella autolla on tarina. Kulmavaihteet, suunnanvaihtajat, nopeudenmuuntimet, hydraulimoottorit Hammaspyörien valmistusta Peuralan Konepaja Oy p. Kierukkaja hammasvaihteet . Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi www .facebook.com/vanhatkoneet. . Konehuolto T. Sähkömoottorit . !! . 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.. . Taajuusmuuttajat . 06 4377 122 Deeren Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh
Myllykoski 46
Juhamatti Henttonen kunnosti vanhan BM-Volvosuurtehokuormaajan täyteen tai jopa alkuperäistä parempaan työkuntoon, koska rauta kiinnosti. VÄÄRINPÄIN-VOLVO BM-VOLVO 840 1970 47. Lisäksi mies oli päättänyt vältellä lumikolan kahvaan tarttumista
48. ”Vaimolle sanoin heti, että kolaa en sitten työnnä metriäkään”, Henttonen muistelee. Autolla ja pyöräkoneella työkseen aurannut mies päätyi aluksi konehankinnan suhteen vuosimallia 1959 olevaan Allis-Chalmers TL-20D -kuormaajaan. Allis ajoi kyllä asiansa ja on edelleen käyttökunnossa, mutta varsinainen kipinä lumityökoneen suhteen odotti vielä syttymistään. Tekniikkapuolella suodattimet vaihtuivat tuoreisiin, ja sähkötöiden kimppuun mies pääsi myös heti alussa: ”Koneessa taisi olla muistaakseni enää yksi toimiva lamppu, joten laitoin kaikki sähköt saman tien uusiksi.” Moottori oli osapuilleen toimivassa kunnossa, kuten koko konekin noin yleisesti ottaen. Kuormaaja oli otettu vuonna 1997 pois rekisteristä eikä sen aiemmista seikkailuista kovin tarkkoja tietoja löytynyt. Koneen olemus oli elämää nähnyt, mutta tulevaisuus näytti kirkkaalta. Kuinka ollakaan, kone sijaitsi vain kilometrin päässä miehen nykyisestä asuinpaikasta. ”Huolellinen pesu oli se, mitä ensimmäisenä tietenkin tein ja sitten kaikki nesteet alas ja uusiksi”, summaa Henttonen alkutoimia. Nyt se oli kuitenkin Henttosen Juhiksen pihassa. Ei se tosin ollut kovin kaunis katsellakaan. Tuohon aikaan, pari vuotta sitten, hinnat olivat näissä Väärinpäin-Volvoissa vielä melkoisen korkeita, mutta tämä hevostallilla lantaja yleiskoneena silloisen elonsa ehtoopuolta vietellyt kone ei ollut liiallisen hinnan kiroissa. Kyseessä oli rujo laite, joka oli edellisellä omistajallaan käytännössä vain odotti romumiestä. Perusteellinen kuntokuuri Ennen kuin koneen varsinaista kuntoa pääsi edes selvittämään, se pääsi kylpyyn. Yllättävän läheltä löytynyt Kuten moni yllättävä konehankinta, myös Juhamatti Henttosen uusi projekti ilmoitti itsestään netissä. Maahan se oli kuitenkin tullut jo vuonna 1970 ja suurimman osan elämästään tiettävästi viettänyt monttukoneena eli leipälajinsa parissa. Niinpä sillä saikin yhden talven ajettua. Vaikka Volvo BM -nimi ilmestyi koneisiin vasta vuonna 1973, on tämä yksilö päivitetty tällä uudella merkillä. Kuormaajia selatessa Juhiksen huomio kiinnittyi vuosimallin 1970 BM-Volvoon. Kun Juhamatti ”Juhis” Henttonen muutti ison pihapiirin omakotitaloon Myllykoskella, yksi ensimmäisistä päätöksistä koski lumitöitä. Hytti käytiin läpi Teksti ja kuvat: Juha Pokki BM-VOLVO 840 Vuoden 1970 mallia oleva BMVolvo 840 on päässyt uudessa kukoistuksessaan muun muassa auran ääreen. Seuraavana keväänä Volvo otettiin kuitenkin tarkemmin työn alle
Niin olisi voinut tehdä uudenkin koneen omistaja 70-luvulla, joten miksipä niin ei olisi tehty nyt – eihän kaikkien koneiden tarvitse olla suoraan linjalta valmistuneessa asussa. Luonnollisesti myös kuormaaja sai uudet kumit uusien vanteiden myötä – vanhat kun alkoivat olla kuvioltaan lähinnä hiihtoliiton hyväksymää mallia. Alle laitettiin vielä peruutusvalot. Samoin hytin katolla olevat sammakonsilmät saivat vaihtua nykyaikaisiin valoihin, ja etupäänkin loistetta lisättiin kahden ylimääräisen ajovalonheittimen ja työvalon yhdistelmällä. Niinpä Henttonen teki vanerista 34-kokoisen eturenkaan kaarille muotin, prässäsi lähimmän tätä kokoa vastaavan kaaren siihen ja lämmitteli sopivaan muotoon. Alkuperäisessä koneessa niitä ei ollut, mutta mikäänhän ei estänyt sellaisia lisäämästä. Takarenkaille taas löytyi säteeltään sopivia kaaria, mutta niitä piti kaventaa. ”Hehkulampuissa kuitenkin pysyttiin. Alkuperäiset 25-tuumaiset etupään ja 24-tuumaiset takapään lukkovanteet jäivät tämän projektin myötä sivuun. Juhamatti Henttonen vaihtaa tottuneesti kauhan tilalle auran, ja kohta paikallistie saa ylläpitoa osakseen. Kone on komeassa kunnossa. Rikkinäiset osat vaihdettiin ehjiin ja kajuutta hiekkapuhallettiin sekä maalattiin. Ulkoasuun vaikuttavat merkittävästi myös lokasuojat. Koska mitään museopeliä ei ollut tarkoitus tehdäkään, vanha tekniikka yhdistyy siinä hillityn hienolla tavalla muutamiin uudempiin komponentteihin. Tässä peltipuuhavaiheessa tehtiin hieman muutoksia myös alkuperäiseen ulkoasuun. Peräpään pyöreät lyhdyt vaihtuivat moderneihin ja sitä kautta tehokkaampiin työvaloihin. Operaatiot sujuivat kuitenKone sai muutamia ilmeeseen sopivia päivityksiä osakseen, pitihän sillä tehdä vielä lumitöitäkin. Koska aikanaan Skellefteåsta lähtenyt kone oli varustettu sen aikakauden valoilla, tarvittiin lisätehoa – olihan koneella tarkoitus tehdä niin omat pihaputsaukset kuin tieosuuskunnan auraustyöt. Siihen vedin rajan, että tämän ikäiseen koneeseen eivät ledit tai xenonit kuulu”, Henttonen toteaa. 49 02/15. Sama operaatio suoritettiin myöhemmin koko kuormaajalle rungon ja peltien osalta. Lokasuojat ovat perinteisiä Parlokeja, mutta valmistajalta ei tähän kokoluokkaan ymmärrettävästi tavaraa hyllystä löytynyt. sisältä ja ulkoa
Loistokkaaseen kuntoon laitetulla koneella on ilo tehdä töitä. Kyseessä on aito vanhan koulukunnan kuormaaja, jossa hallintalaitteet olivat vielä nykypäivän mukaan vääränkätiset. 50
Myös taka-akseli alkoi olla viimeistä voitelua vailla. Nelivetoinen ja 110-hevosvoimaisella Volvo BM D50A -moottorilla varustettu kone on 9,6 tonnin omapainollaan varsin toimiva peli. ”No, ei se haittaa, saahan siitä sitten tarvittaessa muita osia”, Juhis tuumii. Tällä kalustolla on vaikea keksiä verukkeita olla tekemättä lumitöitä. ”Ja kun remontoitu ja maalattu kone oli sitten valmiina ja odotteli asentamista, niin siinähän tuli se ahaa-elämys, että voisihan vaihdelaatikon katsoa samalla myös.” Eteenpäin-vaihteen ykkösen ja kakkosen kitkalevyt uusittiin, samoin laatikon laakerit ja tiivisteet. ”Uudet sylinteriputket, laakerit ja suuttimien kärjet laitoin sitten siinä samalla, kun tarvetta oli. Salapoliisityön ja etsiskelyn myötä löytyi akseli, mutta siitä olisi tarvittu vain korvat. Seuraavassa 841-mallissa siirryttiin vastakkaiseen ja nykyisin standardina olevaan tapaan. Osien hankkiminen on ollut kohtuullisen helppoa. Tarvike-Ahola Kouvolassa on ollut hyvä lähtökohta. Kukkuraiset materiaalikauhalliset märkää lunta tai reippaalla marssivauhdilla aurattava sohjoinen väylä hoituvat tältä koneelta kivutta ja säryttä, sillä se on laitettu vetreään työkuntoon. Loppuun ajetussa akselissa raidetangon korvakkeiden väsyminen näkyi harittavina rengaskulmina. Jonkin verran tavaraa on löytynyt myös Ruotsista alan purkamoilta kohtuuhinnoin sekä viidakkorumpua seuraamalla lähialueelta – esimerkiksi aiemmin mainitut vanteet. Kun kone avattiin, selvisi kokonaiskuvan lohduttomuus. Nyt noin parin vuoden työn jälkeen BM-Volvo on saanut viimeisetkin osat paikoilleen ja kone on suorastaan upeassa kunnossa – siis myös työkunnossa, sillä mitään paikallaan seisovaa museopeliä Juhamatti Henttonen ei tästä halunnut alun perinkään tehdä. Minulla oli huoltokirjat aiheesta, joten niiden kanssa kun rauhassa kävi läpi, niin hyvä siitä tuli”, muistelee Henttonen voimalinjan remonttia. Eikä asia tietenkään ollut niin yksinkertainen. Tämä malli on viimeistä sarjaa, jossa ohjaus on vääränkätinen, eli suunnanvaihto on oikealla kädellä ja kauhavivut vasemmalla. Vaikka enimmät lumet alkavat olla jo tältä vuodelta historiaa, ei kuormaajahommiin tarvitse erikseen houkutella. kin hyvin, eikä käy kieltäminen, etteivätkö nämä lisäykset koneeseen sopisi. 51 02/15. Kääntösäde on jarruilla 3,5 metriä ja raakana 5,5 metriä, mikä on hyvä saavutus jäykkärunkoiselle koneelle. Tätä konetta voidaan siis kahdestakin syystä sanoa Väärinpäin-Volvoksi, ei pelkästään takaperin käännetystä traktorista juurensa juontavan rakenteen vuoksi. Kauppoja ei kuitenkaan saatu syntymään pelkistä pisteosista, joten koko mötikkä löysi tiensä Henttosen pihaan. Saattaa jopa olla, että tulee lähdettyä helpostikin hommiin... Onneksi Kouvolassa oli vanha Volvon maansiirtokoneasentaja, joka rohkaisi ja lainasi muutamia erikoistyökaluja. Syöttöpumpun säädöt katsottiin myös kuntoon”, Henttonen luettelee. Takarenkaiden kulma on siis aikanaan suunniteltu oikein. ”Ajotuntumaltaan kone on hyvä, ja jos vertaa esimerkiksi tuohon Allisiin, niin tämä jo kääntyy eikä vain kaarra”, luonnehtii Henttonen. Sitten puhdetyön syrjään kiinni Suurtehokuormaaja, kuten Volvo tätä 840-sarjan konetta esitteessään aikanaan mainosti, tekee nykyään siis vapaa-ajan lumitöitä Myllykosken suunnalla, eikä kuljettaja peittele tyytyväisyyttään projektin lopputulokseen. Voimapuolikin kuntoon Vaikka moottori oli käyntikuntoinen, oli sille tehtävä ainakin tiivisteremontti. Lähtöjen välillä kone päivystää viileässä hallissa ja tärähtää sieltä tulille aina tarvittaessa. ”Vähän jännitti, kun aloin purkaa, että mitähän tästäkin tulee. Kun keltaisen Volvon toimintaa katselee hetken, haluaa itsekin unohtaa koko lumikola-nimeä kantavan työkalun olemassaolon. Samalla hienossa kunnossa oleva kuormaaja pysyy talven loskakeleillä puhtaampana
Höyryja petrolikäyttöisiä tiejyriä ja maatalouskoneita valmistanut Aveling & Porter halusi modernisoida moottorivalikoimaansa. Kaksikko täydensi hyvin toisiaan. Charles Chapman (1897-1979) oli erikoistunut kaksitahtisten dieselmoottoreiden suunnitteluun jo edellisen työnantajansa Vickers & Pettersin leivissä. Kaksikon kymmenen vuotta jatkuneen yhteistyön tuloksena isosta, kömpelöstä ja energiaa tuhlaavasta dieselmoottorista muotoutui monipuolinen, luotettava ja helppokäyttöinen voimanlähde. Invicta–dieselmoottori oli jo nopeakäyntisempi kuin edeltäjänsä. Karikkoinen alku Kolmannen sukupolven insinööri Frank Perkins (18891967) oli toiminut suunnittelijana maatalouskoneita valmistaneessa Barford & Perkins –perheyrityksessä. Lahjakkaita, nuoria työnhakijoita oli runsaasti saatavilla. Konkurssiaalto niitti yrityksiä koko teollistuneessa maailmassa. Nelija kuusisylinteriset Invictat 52. Yritys palkkasi vuonna 1929 kaksi työttömäksi jäänyttä koneinsinööriä, Francis ”Frank” Perkinsin ja Charles Chapmanin. Maksimitehon 42 hevosvoimaa se saavutti 1150 r/min kohdalla. Moottorivalmistajan maailmanvalloitus Teksti ja kuvat: Aulis Lassila Maailmanlaajuinen lama alkoi 20-luvun lopulla. Frank oli ulospäin suuntautunut, yrittäjähenkinen kauppamies ja Charles ujo, vetäytyvä nero. Kaksi eriluonteista, lahjakasta miestä loivat perustan moottori-imperiumille. Alussa heillä oli vain ideoita ja visio dieselin rajattomista mahdollisuuksista. Tarina alkaa sumuisesta Englannista Peterborough’ista, jossa höyrymoottori oli vielä arvossaan. Ahjot kylmenivät myös vauraassa Britanniassa. Yhteistyö tuotti pian hedelmää
Pyykkäämistä ei aloitettu. Sen sijaan perustettiin F. Ensimmäinen Perkins-moottori saatiin valmiiksi vielä vuoden 1932 aikana. Ystävystyneet insinöörit päättivät perustaa pesulan henkensä pitimeksi. kestivät hyvin testeissä traktorin ja kuormaauton moottoreina, ja tuotanto aloitettiin. Unkarilaisen Dutran Csepelmoottori on saanut väistyä Perkins 6.354:n tieltä. Perkins oli suosittu jälkiasennusmoottori. Se saavutti jo 2000 r/min käyntinopeuden, mutta oli toi53. Claas käytti Perkins –voimakoneita yli 50 vuoden ajan. Bristol 25 D –telatraktorin puskuvoiman takasi kolmisylinterinen Perkins P3-moottori. Tehoa 1760 cm3 iskutilavuus tuottaa 34 DIN-hevosvoimaa. Frank Perkins oli kuitenkin vakuuttunut että dieselmoottorilla olisi suunnattomat markkinat kulkuneuvojen ja työkoneiden voimanlähteenä, jos sen ominaisuuksia kehitettäisiin lähemmäs bensiinikäyttöisiä ottomoottoreita. muotoilun, ilmankulun ja polttoaineruiskutuksen paremman hallinnan avulla. Claas Mercurin kuljettajan korvan vieressä möyryää Perkinsin ensimmäinen suoraruiskutusdiesel 4.270D. Kahdeksanlitrainen Csepel tuottaa 90 hevosvoimaa, kun samankokoisesta Perkinsistä irtoaa 120. Perkins Ltd Engineering. Invictan kokoa olisi vielä pienennettävä ja kierroslukua nostettava. Äkäpussi kesytetään Iso askel kohti nopeakäyntistä dieseliä oli Chapmanin kehittämä Aeroflow-systeemi, joka tehostaa palotapahtumaa palotilan Ensimmäiset Perkins–moottorit tuotiin Suomeen brittikuormureiden konepeltien alla. Leopard II –moottoria asennettiin Bedford WT-sarjan alustalle 30-luvun lopulla. Aveling & Porter joutui kuitenkin selvitystilaan vuonna 1932, ja parivaljakko oli taas työttömänä. Columbus valloitti viljavainioita 4.99 –moottorin voimin
Se tuotti penkissä 85 hevosvoiman tehon, mutta oli kuitenkin yhtä kevyt kuin nelisylinteriset Perkinsit. T3500S -maatalouskuormurissa on 4.236-moottori. Pian listaan lisättiin myös sotakalusto. Massey Ferguson 35:n A3.152 -moottori sai vuonna 1962 tehonlisäyksen. Seuraavina vuosina kehitystyö eteni kukonakselin, vaikka yrityksen talous horjui välillä kuilun partaalla. 54. Sitä mainostettiin maailman kevyimpänä dieselinä. Käynnistäessä ei enää tarvinnut noitua. Fordson N–mallin dieselöinti aloitettiin Leopardilla vuonna 1935. Vuoteen 1936 mennessä Perkins-moottorilla oli ajettu kuusi dieselautojen nopeusennätystä. Erä traktoreita myytiin Uuteen-Seelantiin saakka. Kuusi vuotta toiminnan käynnistymisen jälkeen vuonna 1938 Perkinsin moottoreita käytettiin 650 eri käyttökohteessa autoissa, maataloudessa, teollisuudessa ja merillä. Moottorit kestivät hyvin, mutta olivat etenkin kuorma-auton voimanlähteeksi aivan liian tehottomia. Asiakaskuntaan liittyivät kuorma-autovalmistajat Vauxhall Motors (Bedford) ja Albion. PERKINS-DIESELIT vottoman huono lähtemään käyntiin. Arvauksia. Kauppa alkoi käydä toden teolla Perkinsin esiteltyä nelilitraiset 55-75 hevosvoiman Lynxja Leopardmallit. Commer osti ensimmäiset 25 moottoria. Intiaan myydyt 80 Wolfia pelastivat yhtiön kassakriisistä. Maksimitehon 45 hevosvoimaa Wolf saavutti 2500 r/min kohdalla. Nelisylinterisen moottorin porausta oli kasvatettu sentillä 85 millimetriin iskun pituuden ollessa 120,5 mm. Laajalla kierroslukualueella tasaisesti vääntävät moottorit löysivät tiensä myös traktoreiden konepeltien alle. Helsingin kautta Moskovaan vuonna 1934 Hillmanilla tehty kestävyyskoe oli menestys, vaikka uusia kauppoja ei matkalla syntynytkään. Tiimi hajoaa P6 –moottori ja siitä erityisesti merikäyttöön kehitetty 130 hevosvoimainen S6 – malli läpäisivät armeijan testit ja niiden käyttö Royal Navyn ja Royal Air Forcen (RAF) aluksissa alkoi. Alkuperäisessä voimalaitteessa on tehoa 75 hevosen verran. Lopullisen läpimurron Perkins teki vuonna 1937 esitellessään kuusisylinterisen, pitkäiskuisen (88,9x127 mm) P6 –pyörrekammiodieselin, joka eläinteemaa noudattaen ristittiin Pantheriksi. Saksankielisen alueen valloitus ei sujunut Perkinsiltä kovin hyvin. Uusia Fox-moottoreita koekäytettiin Hillmanhenkilöautossa ja Commerin kahden tonnin kuorma-autossa. Tehoa tuli lisää ja kulutus pieneni järkevälle tasolle. Kovan kiroilun lomassa herrasmiehet ristivät laitteen Vixeniksi (äkäpussi). Itävaltalainen Lindner oli käyttänyt Perkinsiä etenkin uudemmissa malleissaan. Massey Ferguson 188:n A4.248 –moottorin luovuttajana lienee ollut sininen vehje. Menestyksen perusta Aluksi myynti juroi. Oli aika kaupallistaa maailman ensimmäinen nopeakäyntinen dieselmoottori. Yhtäkaikki moottori on ensimmäisistä MF 165:ta tuttu Perkins A4.203. Frank Perkinsin visio oli tulla maailman johtavaksi dieselmoottoreiden valmistajaksi. Seuraava kehitysvaihe Wolf oli jo ruudikkaampi. Frank Perkinsin myyntimiehen taitoja tarvittiin uuden valmistajan tunnetuksi tekemiseen. Landini DT 7000:a myytiin joillakin markkina-alueilla Massey Fergusonina. Paikallinen Fordson-dealeri valmisti tarvittavat sovitusosat. Mallistoa laajennettiin pilkkomalla lohkoa nelija kolmisylinterisiksi Pumaksi (P4) ja Pythoniksi. Ilman vauhtipyörää se painoi vain 263 kg. Voimaa tuli lisää, mutta niin tuli hintaakin. Kierrosluku saatiin testipenkissä nousemaan 3000:n hetkellisesti jopa 4000 r/min:n. Mallimerkinnäksi muutettiin Ranskassa 37 ja muualla 35X. Maailmansodan syttyessä RAF pyysi Perkinsiä suunnittelemaan 1000 hevosvoimaisen dieselmoottoJoka kymmenenteen Fordson E27N –traktoriin asennettiin 45 hv:n Perkins P6-moottori jo tehtaalla
Massey-Harris luotti Perkinsiin 744D–mallinsa voimanlähteenä. Charles Chapmanilla ei ollut kokemusta tämän kokoluokan moottoreista. Ford ei kelpuuttanut L4:ää uuteen Major –malliinsa. L4:n valmistusmäärät kohosivat nopeasti suositun P6:n tasolle eli noin 15000 moottorin vuosituotantoon. Perkins Ltd:n ja Harry Ferguson Ltd:n yhteiset askeleet otettiin 1950. Myös traktorimaailman uuden tulokkaan Nuffieldin edustajat saapuivat Peterborough’iin ostoaikeissa. Se väänsi sitkeästi jo alhaisilla kierroksilla ja tuotti 62 hv:n maksimitehon. Hän erosi yhtiön palveluksesta lokakuussa 1942. Perkins Ltd hyötyi monen muun konepajan lailla sodasta. P3:sta tuli Perkinsin pisimpään, 50 vuotta tuotannossa ollut malli. Englantilaisen kartanon sähkölaitoksen voimanlähteenä on Leopard II. Pian Perkins aloitti Ferguson TE20:n P3-dieselöintisarjan valmistamisen. Perkins P6 korvasi Continental-moottorin MH 744 D:n voimanlähteenä. Perkins on löytänyt tiensä espanjalaisen Nazar-kuorma-autoon. Järeimmässä Muir-Hill 171:ssa on 8,8 –litrainen 170 hv:n V8.540. 55 02/15. Chapman toimi jatkossa moottorisuunnittelun konsulttina niin Perkinsille kuin sen kilpailijoillekin. L4:ssa on vaikutteita amerikkalaisesta Hercules –moottorista. Siltoja ei kuitenkaan poltettu lopullisesti. Brittiläinen Muir-Hill rakensi traktorinsa pääasiassa Ford-komponenteista. Charles Chapmanin kisällin Alec Goslingin tiimi esitteli 1951 uuden nelisylinterisen mallin. Hän kokosi pienen suunnittelutiimin, ja 14 kuukaudessa oli valmiina V12-moottori. Yhtiö käytti raskaimmissa malleissaan saksalaisia Henscheldieseleitä. Kuorma-autoasiakkaiden lista piteni jatkuvasti. Lisäksi sen valmistuskustannukset saatiin painettua alas. Edelleen työkunnossa oleva laite tuottaa 240 V:n virtaa. Austin, Chrysler, DAF, Dodge, Dennis, Seddon ja Vulcan valitsivat dieselikseen Perkins P6:n. BMC päivitti L4:n Nuffield DM4 –mallin moottoriksi vanhan P4:n sijaan, mutta aloitti pian oman dieselmoottorituotannon. Diesel-Ferkusta Massey-Harris oli ensimmäisiä traktoritehtaita, jotka ottivat Perkins-dieselit vakiomoottoriksi Euroopan markkinoilla. Hanke hyytyi, kun virallisissa testeissä moottorista ei saatu irti 850 hevosvoimaa enempää. Tunnuslukujen käyrät osoittivat koilliseen myös jälleenrakennuksen vuosina. Charles Chapmaniin kohdistuivat johdon syytökset V12-moottorin kehittämisestä muiden projektien kustannuksella. Asiakaskunta laajenee F. Suurimpiin malleihin moottorit toimitti Perkins. Sen kampiakseli saatiin kestämään vasta, kun mallia otettiin sotasaaliina saadun Junkers Jumon akselin rakenteesta. Vuonna 1947 alkoi yhteistyö Ford Motor Companyn kanssa. Delegaatio vieraili Perkinsin tehtailla ja perehtyi P6:sta kehitettyyn kolmisylinteriseen P3prototyyppiin. L4:stä tuli suosittu traktorien ja pienten laivojen voimanlähde. Harry Ferguson oli epäileväinen dieselmoottorin käytöstä traktoreissa. Thames 7Vkuorma-autoon ja Fordson E27N –traktoriin sai P6-moottorin tehdasasennuksena. Traktorimaailman uuden tulokkaan Nuffieldin edustajat saapuivat Peterboroughiin ostoaikeissa. Ferguson ja Perkins Ensimmäiset F. Sen työntekijämäärä nelinkertaistui ja liikevaihto yli kuusinkertaistui sodan aikana. rin
Valinta päätyi Standard Motor Companyyn, jonka nelisylinterinen 20 C –moottori suunniteltiin varta vasten TE-20 –traktoriin. Niinpä Suomessakin taksi-Volgan ja -Popedan konepellin alta löytyi joki Perkinsin tai Roverin diesel. Renault käytti useiden moottorivalmistajien tuotteita omien valmisteidensa lisäksi. Myös MF 35 –mallin huonosti käynnistyvä Standard-moottori vaihtui Perkinsiin. Tammikuussa 1959 Massey Ferguson teki ostotarjouksen yrityksestä. Teillä, pelloilla ja vesillä Dieselien käyttö henkilöautoissa rajoittui lähinnä takseihin. 50-luvun Marshall-tiejyrästä kaivettu yksilö on löytökunnossaan. Vuoden 1958 uutuuksia olivat CAV DPA –jakajapumpulla varustettu versio L4-moottorista. Asiakkuussuhde jatkui aina vuoteen 2004 saakka. Perkins valmisti sovitusosia lukuisiin automalleihin ja jälkidieselöinti oli tavallista. Vuonna 1953 Perkins sai ensimmäisen ison asiakkaan Länsi-Saksasta, kun Claas valitsi ensimmäisen itsekulkevan SF-mallinsa dieselvaihtoehdoksi L4:n. Asiakkaasta tulee omistaja Vuonna 1958 Perkins valmisti yli 77 000 moottoria, yli kymmenkertaisen määrän kymmenen vuoden takaisiin kasvun vuosiin verrattuna. Samalla saarella toimivat AEC ja Leyland kilpailivat tosin hyvin markkinaosuuksista, etenkin kuorma-autojen valmistajien kesken. DPApumpulla päivitetty P6moottori (6.288) löysi vielä ostajia hyvin. Kahden uraa uurtavan yhtiön syvenevä yhteistyö oli alkanut. Vuonna 1957 Perkins esitteli ensimmäisen, erityisesti maatalouskäyttöön suunnitellun 43 hv:n 4.99 –mallin. Toisaalta Massey Fergusoneihin ei muun merkkisiä moottoreita pultattu pitkään aikaan. Perkins Wolf oli valmistuessaan maailman ensimmäinen nopeakäyntinen diesel. Dieseliä ei näihin saanut kaataa. Erityisesti kolmija nelisylinteriset mallit myivät hyvin. Wolf numero 28 on valmistettu vuonna 1933. Kaikesta huolimatta Perkinsin osakkeiden arvo laski, ja huhuja yrityksen myynnistä ja valtaamisesta liikkui. Potin jakoivat Perkins ja Leyland. Perkins valmisti kaksitahtisia perämoottoreita vuosina 1959-64. Dieselmoottori yleistyi nopeasti niiden voimanlähteenä. Neuvostovalmisteisiin ZIL 130 -kuorma-autoihin vaihdettiin Suomessa yleensä länsimoottorit. Se salli Perkinsin toimia ja kehittyä varsin itsenäisesti ja toimittaa moottoreita kilpailijoilleen entiseen tapaan. Ford valitsi vuonna 1957 esiteltyyn Fordson Dextaan P3-moottorin muunnelman F3:n, jossa ruiskutuspumpuksi on vaihdettu Simms. Mallimerkinnän ensimmäinen numero kertoi sylinterien määrän, ja kolmen numeron sarja oli moottorin tilavuus kuutiotuumina. LänsiEuroopan elopelloilla Perkins pauhasi yleisesti. Malliston tehot vaihtelivat 4,5 40 hv:n välillä. 4.270D –malli oli Perkinsin ensimmäinen suoraruiskutusmoottori. Ford toimitti valuosat ja Perkins kokosi moottorit. Uuden MF 65-mallin moottoriksi valittiin P4:n 47,5 hv:n muunnelma 4.192. Massey Ferguson oli kaukonäköinen omistajayritys. Hän jatkoi vielä hallituksen puheenjohtajana. Valmistusyhteistyö oli tiivistä. Jos sitä ei ollut ostettaessa, niin se vaihdettiin alkuperäisen hajottua. Tämä yksilö on tiettävästi vanhin säilynyt Perkins. Samana vuonna Massey Ferguson palasi Perkinsin asiakkaaksi. Renault 7012:n voimakoneena on Perkins P4. MWM oli niistä yleisin, mutta myös Hercules, Indénor ja Perkins esiintyivät ranskalaistraktoreissa. Meriitti oli huomattava; ohittihan Perkins kilpailussa isot saksalaiset dieselvalmistaP-sarjan toinen malli Puma eli P4 suunniteltiin kuorma-autokäyttöä silmällä pitäen. tuli niin suosittu, että Ferguson alkoi tosissaan hakea dieselmoottorivalmistajaa. PERKINS-DIESELIT 56. 50-luvun aikana itsekulkevat leikkuupuimurit yleistyivät. Se hyväksyttiin, ja Frank Perkinsin 37 vuotta kestänyt ura yrityksen toimitusjohtajana päättyi
Vuonna 1964 Perkins esitteli yhden menestyneimmän tuotteensa 65 hv:n 3,86-litraisen 4.236:n. Caterpillar teki Massey Fergusonille ostotarjouksen moottorinvalmistajasta. JCB 805B –mallia pyörittää Perkinsin työhevonen 4.236. Myös kotoisen Sampon ensimmäisissä dieselmalleissa (792 LP, 892 LP ja 10) naksutti Perkins. Vuoteen 1975 mennessä Perkinsejä valmistettiin mm. Frank Perkins vietti eläkepäivänsä seilaten jahdillaan ja hoitaen pientä maatilaa. moottori. 57 02/15. Ympyrä sulkeutuu Caterpillarista tuli 80ja 90-luvuilla yhä tärkeämpi asiakas. Ensimmäiset Wankel-perämoottorin prototyypit olivat jo vesillä, kun Massey Ferguson käytti omistajan ääntä ja myi koko perämoottorihömpötyksen. Kaksitahtiset perämoottorit suunniteltiin ja valmistettiin yhteistyössä amerikkalaisen Oliver Corporationin kanssa. Caterpillar teki Massey Fergusonille tarjouksen moottorivalmistajasta ja Perkins vaihtoi omistajaa. Vaihtomoottoreilla pidennettiin monen vehkeen elinkaarta. jat MAN:in, Deutzin ja MWM:n. Vuonna 1998 historian pyörä oli pyörähtänyt täyskierroksen. Caterpillar, Allis-Chalmers, Cockshutt, White, New Holland, Case, Clark ja Hyster. Talouden tunnusluvut matoivat alamaissa. Traktorisektorilla markkinatilanne jäi yhtä huonoksi, autoista puhumattakaan. JCB on pitkään ollut Perkinsille tärkeä asiakas. Merimoottoreiden valikoima oli laaja. Mainoksessa luvattu kulutus 5 litraa sadalla kilometrillä olisi hyvää tasoa nykyäänkin. Tuotannosta merkittävä osa – noin 85 % meni vientiin. Perkins valmisti vuodesta 1959 alkaen myös tuotteita suoraan kuluttajille perämoottoreita. Hieman hämmentävää on, että hänelle ei koskaan myönnetty sir–arvonimeä. Mitähän Frank siitä tuumisi. Brasiliassa, Yhdysvalloissa, Intiassa, Jugoslaviassa, Perussa, Turkissa, Japanissa ja Meksikossa. Charles Chapman kuoli kotonaan 82-vuoden ikäisenä vuonna 1979. USA:ssa asiakkaina olivat mm. Hans Palsbo Oy Ab toimi Perkinsin edustajana Suomessa. Tehdyt tilaussopimukset olivat miljardiluokkaa. Peterborough’n suurmiestä oli saattamassa 1000 surijaa. Eurooppalaisista puimurimerkeistä Aktiv, Braud, Dronninborg, Gleaner, International, Laverda sekä luonnollisesti Massey-Harris ja Massey Ferguson ovat käyttäneet Perkinsiä. Perkinsin saattoi löytää Checker Marathonin ja Volvo Snabben konepeltien alta. Maailman ääriin Yhtiö valmisti miljoonannen moottorinsa vuonna 1962. Leikkuupuimureista Epplen, Kölan, Lelyn ja Fahrin muutamat mallit kävivät Perkinsin voimin. Tätä sillanpääasemaa lukuun ottamatta Perkins ei onnistunut Saksan valloituksessaan. Yhdessä Caterpillar ja Perkins tulivat maailman suurimmaksi dieselmoottorien valmistajaksi. Perkins-moottoreita on valmistettu yli 18 miljoonaa. Kun NSU esitteli ensimmäisen wankel-moottorilla kulkevan auton vuonna 1963, Perkinsin suunnitteluosasto otti heti kopin. Yritys valmisti myös maatalouskoneita ja traktoreita ja oli myöhemmin tärkeä moottoreiden ostaja. Soveltuvuus Volgaan ja Popedaan muistettiin kertoa. Se ja sen lukuisat muunnelmat levisivät Massey Fergusonin, JCB:n ja Caterpillarin voimanlähteinä kaikille mantereille. Perkinsin logo symboloi yrityksen viittä perustajaa. Hän kuoli 78-vuoden ikäisenä vuonna 1967. Vuonna 1998 JCB:lle toimitettiin 250 000. 50-luvun moottorit olivat lyhytikäisiä. Isompiin paatteihin markkinoitiin 50-1250 hv:n kaasuturbiineja, jotka valmisti tytäryhtiö Perkins Gas Turbines Ltd. Yllättäen salmiakkikuvio ei tarkoita Frank Perkinsiä vaan ”poikaa”, ryhmän nuorinta jäsentä Edward Marvillia. Perkins vaihtoi omistajaa 1 325 000 000 USD:n hintaan
58
”Niin siinä kävi, että kolmen vuoden keikasta taisikin tulla elinkautinen”, Vainio naurahtaa. Lauantaiiltaisin Ukko-Pekka Areenan lavalla pyörähtelee useampi sata tanssijaa. Suurin osa tästä romutusuhan alaisesta kalustosta päätyi kaikeksi onneksi osaaviin harrastajapiireihin. Nykytilanteessa ollaan taas muutosten edessä, kun 12 vuotta Vainion isännyydessä toimineelle Höyryveturipuistolle on etsitty jo muutaman vuoden ajan uutta yrittäjää. Tuleva kesä mennään vanhaan malliin, mutta koko ajan ollaan tuntosarvet ojossa, josko uusi nuorempi yrittäjä löytyisi jatkamaan puiston toimintaa”, Vainio pohtii toiveikkaana. Vainion veturit Juoksijalegenda Martti Vainio pyörittää Keski-Suomessa valtatie 23:n varrella Keuruun Haapamäellä rautatieaiheista matkailukohdetta. Martin pitkä pesti Vuonna 2002 Martti Vainion puhelin soi ja Keuruun kaupungin matkailuväki houkutteli syksyllä 1999 entisestä matkailuyrityksestään luopunutta Marttia pyörittämään Höyryveturipuistoa Haapamäelle. Ravintolatoiminnalle on jo löytynyt jatkaja, mutta muun toiminnan osalta haku on päällä edelleen. Vainio lähti katsomaan puistoa, ja asiat etenivätkin melkoisen nopeassa aikataulussa. ”Nyt kun olen itse jo eläkeikäinen, haluaisin vihdoinkin vähän hiljentää tahtia ja luopua tästä”, Vainio huokaa. Monipuolinen työ puistoisäntänä on ollut Vainiolle mieleinen rupeama. Entuudestaan yrittäjälle tuttua oli ravintolaja hotellitoiHöyryveturipuisto on maakunnan suosituimpia tanssipaikkoja. Vetureiden säilyttämiseksi ja esille saattamiseksi VR ehdotti 1980-luvun lopulla Keuruun kaupungille museoveturinäyttelyn perustamista tyhjäksi jääneen entisen halkotarhan alueelle Haapamäen aseman kupeeseen. Keuruulla innostuttiin asiasta kovasti. Rautatienostalgiaan voi halutessaan tutustua vaikka useamman päivän ajan, sillä alueella voi yöpyä paitsi Hotelli Haapamäen Hilttonissa ja caravan-paikalla myös junan makuuvaunussa. Kesäaikaan auki olevassa Höyryveturipuistossa on nähtävänä 14 erilaista höyryveturia laajalla 7 hehtaarin alueella. Keuruun kaupunki pyöritti puistoa aluksi omin voimin, mutta melko pian toimintaa yritettiin siirtää yrittäjävetoiseksi. Kaupunki ja VR kehittivät yhteistyössä Haapamäen rautatieläiskulttuuria vaalivan matkailukohteen, ja niin vuonna 1988 avattiin paikkakunnalle uusi nähtävyys Haapamäen Höyryveturipuisto. Aluetta vuokranneet yrittäjät vaihtuivat kuitenkin tiuhaan tahtiin, ja lopulta osa puiston vetureista pääsi niin huonoon kuntoon, että niitä uhkasi romutus. Vuoden 2003 alussa Keuruun kaupungilla ja Martti Vainiolla oli allekirjoitettuna kolmivuotinen vuokrasopimus ja puisto sai uuden isännän. 59 02/15. ”Tällä tietoa töitä tehdään, kunnes jatkaja löytyy. Sopimusaika ei ollut vielä ehtinyt kulua loppuun, kun kaksi vuotta myöhemmin helmikuussa 2005 Martti oli ostanut koko puiston omakseen ja ottanut itselleen pysyvän pestin Höyryveturipuiston isäntänä. Myös paikallinen kesäteatteri on löytänyt säistä riippumattoman katetun esiintymistilan Ukko-Pekka Areenan suojista. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Höyryveturit poistuivat Suomen vakituisesta rautatieliikenteestä 1970-luvulla
Ukko-Pekka Hr1 -veturia käyvät katsomassa muun muassa monet onnettomuudessa olleiden omaiset. 60. ”Kesäaika on kiireistä, mutta vaihtelevaa ja mieleistä työtä ihmisten parissa”, puistoisäntä kertoo hymyillen. Vetureita voi tutkia kaikessa rauhassa omaan tahtiin tai vaihtoehtoisesti tilata etukäteen opastetun puistokierroksen. minta, mutta höyryveturit avasivat oven aivan uuteen kiinnostavaan maailmaan. Onnettomuudessa sai surmansa 26 henkeä ja loukkaantuneita oli vajaat parikymmentä. Halkaistun Ukko-Pekan äärellä pääsee tutustumaan höyryveturin toimintaperiaatteisiin varsin konkreettisella tavalla. 30 veturin kokoelmasta vanhin on TK2– veturi 419, jota kutsutaan lempinimellä Tampereen Satikka ja joka tunnetaan myös Arvo Ylpön veturina. Puistojunan lähtöasema on sijoitettu lasten alueen viereen. Vaunuissa esitellään muun muassa Matti Kassilan elokuvahistoriaa. Se on vetänyt Suomen ensimmäisen ylipitkän sotakorvausjunan väkisin Vainikkalasta Neuvostoliiton puolelle. Esillä on 14 erilaista höyryveturityyppiä, joista viisi on lajinsa ainoita jäljellä olevia yksilöitä. Vetureiden lisäksi puistossa on myös jonkin verran vetureiden ikäkausien mukaisia junavaunuja, jotka on valjastettu näyttelykäyttöön. Tähtikeula on tuotu puistoon Jaroslavista vuonna 1990. Kun konsertti-, teatteri-, hotellija tapahtumayleisö lasketaan mukaan, puistossa vierailee vuosittain noin 40 000 henkilöä. Erillisessä rakennuksessa on esillä pienoisrautatie, joka esittelee Haapamäen aseman historiaa. Veturi poikineen Laajalta 7 hehtaarin puistoalueelta löytyy Suomen suurin, liki 30 kappaleen höyryveturikokoelma. Veturi siirrettiin Helsinkiin ja kunnostettiin, minkä jälkeen se toimi toistakymmentä vuotta Lastenlinnan pihassa lasten leikkipaikkana. Kuurilan onnettomuus vuonna 1957 oli maamme rauhan ajan tuhoisin rautateillä sattunut onnettomuus. Haapamäki on ollut aikanaan Suomen merkittävin risteysasema. Puistossa esitellään muun muassa käytöstä poistettu tasavallan presidentin veturi, Kuurilan onnettomuusveturi sekä halkaistu UkkoPekka, joka esittelee höyryveturin toimintaa varsin konkreettisesti. Veturi siirrettiin Haapamäelle vuonna 1991. Puiston alueella sijaitsevalla lyhyellä ratapätkällä pääsee kokeileVuonna 1917 valmistettu jenkkiveturi Wilson on lajinsa viimeinen. Koko perheen puisto Höyryveturipuistosta on varattu lapsille oma hehtaarin laajuinen puuha-alue pompputyynyineen, motoriikkaratoineen ja pallomerineen. Nimi tulee siitä, että Arvo Ylppö pelasti aikoinaan tuon vuonna 1904 valmistetun Compound-märkähöyryveturin huonokuntoisena Savon suunnalta. Veturipuisto on virallisesti auki toukokuusta syyskuuhun, mutta alueella oleva ravintolaja majoitustoiminta jatkuu läpi talven. Joutseneksi kutsuttu venäläinen veturi on Höyryveturipuiston kookkain veturi – se painaa 170 tonnia. Junaa vetää dieselveturista tehty pienoismalli Huru-veturi, jonka kuljettajana nähdään usein puistoisäntä itse. Lapset ja toki myös aikuisetkin pääsevät puistossa liikennöivän pienoisjunan kyytiin. Puistossa on nähtävänä monipuolinen kattaus höyryvetureita sekä niiden aikanaan vetämiä vaunuja
Alun perin ajatuksena on ollut katosten rakentaminen kaikille puiston vetureille, mutta sitä ei ole koskaan kyetty toteuttamaan. Taivasalla säiden armoilla Vainio tekee yhteistyötä aidan takana toimivan Haapamäen Höyryveturiyhdistyksen kanssa. Puistoa perustettaessa VR lahjoitti veturit Keuruun Kaupungille. Puistossa liikennöi 185 millimetrin (7 1/4”) raideleveyksinen puistojuna, jonka veturina on polttomoottorilla toimiva Dr12-veturin pienoismalli. Hieman urheiluaiheista ohjelmaakin on isäntä puistoonsa järjestänyt, sillä vuosittain Haapamäellä pidetään Höyryn hölkkä –niminen juoksutapahtuma. Puistossa pääsee kokeilemaan matkantekoa pumppuresiinalla. Taustalla näkyvissä makuuvaunuissa on mahdollista yöpyä. Aikuisille löytyy myös omaa ohjelmaa: Ukko-Pekka Areenalla järjestetään konsertteja, tansseja sekä kesäteatteria. Vanhalla Porin-radalla, jossa ei ole enää liikennettä, on mahdollista päästä myös kahden tunnin opastetulle resiinaretkelle. ”Pari veturia pyritään maalaamaan vuosittain ja näin pitämään ne ulkoisesti siistissä kunnossa”, puistoisäntä kertoo. Aina silloin tällöin on yleisön mahdollista päästä liikkuvan höyryjunan kyytiin”, Martti toteaa tyytyväisenä. Suomen talvi koettelee kovalla kädellä täysin taivasalla olevien vetureiden kuntoa, ja kookkaiden museoesineiden kunnostus on kallista ja aikaa vievää puuhaa. Puistoa ympäröivät aidat on koristeltu värikkäästi maalatuilla junakuvioilla. Vetureiden omistussuhde on harmittavasti hieman epäselvä, eikä tämä ainakaan yhtään edistä niiden kunnostusta. Höyryveturipuistossa esillä olevien höyryvetureiden kunnossapito on epäilemättä haasteellista. ”Viimeksi viime kesänä olin asiasta yhteydessä VR:ään. maan pumppuresiinalla ajoa. Tarjolla on myös makuuvaunupaikkoja junasta”, kertoo Martti Vainio. Ukko-Pekka Areenan avarassa salissa on tilaa isoillekin konserteille ja tapahtumille. ”Puiston laidalle on tarkoitus rakentaa 16 vapaa-ajan asuntoa hieman siirtolapuutarhan tapaan. Täyttä höyryä eteenpäin Myyntiaikeista huolimatta Vainio on jatkanut veturipuiston kehittämistä, ja meneillään on puiston alueelle sijoittuvan loma-asuntoalueen suunnittelu. Kuljettajana toimii puistoisäntä. 61 02/15. Minimissään liikkeelle lähdetään kahdella kuuden hengen resiinalla, ja osallistujien minimimäärä on 10 henkilöä. Puisto toimii vetureiden näyttelyalueena, ja museoveturiyhdistys puolestaan huolehtii liikennöintipuolesta. ”Ollaan tässä ihan naapureina, ja se on varsin hyödyllistä puolin ja toisin. Lahjakirja luvattiin toimittaa viime vuoden aikana, mutta taas pääsi yksi vuosi vaihtumaan uuteen”, Vainio huokaa. ”Monet vierailijat tulevat asuntovaunuilla ja yöpyvät alueella. Elokuvan historiaa ja vanhoja elokuvajulisteita esittelevä näyttely on asetettu esille junavaunuun. Vainion kanssa tehtyjen kauppojen yhteydessä lahjakirja ei kuitenkaan siirtynyt uudelle omistajalle, vaikka tarkoitus lahjoituksessa oli se, että veturit ovat pysyvästi puistossa ja omistusoikeus sekä vastuu niistä on sillä, joka puistoa pyörittää. Resiinoita löytyy sen verran, että yli 100 hengen seurueellakin on mahdollista retkeillä. Haapamäen Hilttoni tarjoaa yösijaa niille, jotka eivät halua yöpyä makuuvaunussa tai caravanpaikalla. Rakennuksista tulisi kuitenkin ympärivuotisesti asuttavia”, mies kertoo innostuneena. Kaavoitus alkaa olla loppusuoralla ja tositoimiin saatetaan päästä jo tulevana kesänä
Valtakunnallisesti toimivalla kerholla on tällä hetkellä 1060 jäsentä, joista aktiiveja on noin 10–15. Vienti ja nouto olivat Kirveslahden mukaan ikimuistoisia: traktoreita purettiin ja lastattiin yöllä keskellä Helsinkiä raitiovaunuliikenteen tauottua, ja humalaista ällistelijää piisasi. Kirveslahti nostaa hattua niille traktorikerhoille, jotka pystyvät organisoimaan omia yleisötapahtumia. Kahdeksan Valmetia ja kaksi Valtraa katselivat ison kirkon vilinää kolme kuukautta. Monenlaiseen tempaukseen on kuitenkin jouduttu. Mitäs täällä tapahtuu. Porukalla on ollut kerhotila noin seitsemän vuotta, ja uusiin tiloihin siirryttiin viime vuonna. Kun Helsingissä avautui uudelleen maan vanhin kauppakeskus Kluuvi, kerholta tilattiin vanhoja traktoreita näytteille suomalaisen työn merkiksi. Traktoreiden kunnossapito ja entisöinti on totta kai jäsenten sydäntä lähinnä. Viime kesänä valmetilaisten edustus oli paikalla kahdessatoista eri tilaisuudessa. Vanhojen Valmetien vieraana Talvella suven konetapahtumasuma on muisto vain ja masinistit värjöttelevät enimmäkseen piiloissaan. Vanhat Valmetit -kerho on perustettu vuonna 2003. Ulkona paukkui pakkanen, kun Vanhat Koneet teki tiedusteluretken Vanhojen Valmetien kerhohuoneelle. Kerho julkaisee kaksi kertaa vuodessa ilmestyvää jäsenlehteä. Tähän asti Valmet-tietäjät ovat pitäneet historia-aiheisia luentoja, mutta on harkittu myös käytännöllisempiä teemoja, kuten startin tai vesipumpun kunnostusta. Kerran kuussa kerhotilassa pidetään tupailta, jossa rennomman seurustelun lomassa on järeää asiaa jaossa. Kerho kiertää alan tapahtumia ahkerasti. Nurmijärveläisen teollisuushallin katonrajaan on kerho rakentanut majansa, ja siellä puheenjohtaja Kimmo Kirveslahti esitteli meille pannukahvien ääressä yhdistystä ja sen toimintaa. Kovasta halusta huolimatta Valmet-kerholla ei nykyisellään ole siihen mahdollisuuksia. 62. Vanhat Valmetit -kerhon kelpaakin varrota kesäkelejä, sillä porukalla on käytössään uusi entistä ehompi soppi Nurmijärvellä. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Tapio Mäntyniemi Ansioituneille jäsenille kerho jakaa pikku-Valmetin ruosteisia öljytikkuja, joita on päässyt siunaantumaan niitäkin. Muutamia jäseniä on myös ulkomailta
Valmet-kerhon tiloista löytyy ties mitä, muun muassa seinäkello, retkikeitin ja mattomikko. Kerho saa runsaasti lahjoituksia paitsi yksityishenkilöiltä myös Valtralta. 63 02/15. Tässä suhteessa viime vuonna koettiin suuri menetys, kun Hannu Niskanen siirtyi ajasta ikuisuuteen ja vei paljon korvaamatonta Valmet-historiaa mennessään. Jäsenistöön kuuluu monia Valmetilla töissä olleita nimimiehiä, ja niinpä kerhoilloissa saadaan ensi käden traktoritietoa. Kirveslahti arvioi, että Suomessa on vielä noin 2,8 miljoonaa ihmistä, jotka omistavat Valmetin – nimittäin Valmet-merkkisen mekaanisen vesimittarin. Valtran taloudellinen tuki kerholle on huomattava, mutta Kirveslahti korostaa, että yhteistyö lähti liikkeelle kerhon omasta aktiivisuudesta. Harva nimittäin muistaa, jos on koskaan tiennytkään, että sotakorvausteollisuudesta siinnyt Valmet valmisti isojen koneiden ohella jos jonkinlaista tarvekalua. Tiivis liitto Valtran kanssa Kotimaisen merkin ympärillä toimiva kerho eroaa sikäli monista muista merkkikerhoista, että sillä on tiivis suhde tekijöihin ja valmistajaan. Säilytettävää totta vie onkin mappikaupalla. Kaikkia Valmetin historiaan liittyviä asiakirjoja kerho säilyttää vähintään yhden kappaleen. Kerhon tiloista löytyy tietysti pikku-Valmet ja rekvisiittaa, mutta myös harvinaisuuksia, kuten pahvikoteloa myöten priimakuntoinen Valmet-eräkeitin historian hämäristä. Valtran kanssa kerholla on sopimus historiaosuuksien hoitamisesta. Tämä onkin arvokasta keräysja säilytystyötä. Kuten kuvasta näkyy, kerhon edustaman merkin valintaan on vaikuttanut kotimaisuus. Kun konetapahtumissa myydään uusia Valtroja, kerho on kutsuttu paikalle esittelemään milloin mitäkin vanhaa Valmetia. Pian aika kaiketi ajaa niidenkin ohitse. Muisti puhuu Valmet-kerhon viihtyisässä oleskeluhuoneessa käy melko pian selväksi, ettei kyse ole vain traktoreista vaan kaikesta, mikä liittyy Valmetiin. Nyt yhteistoiminta on jatkunut jo kymmenisen vuotta, ja molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä. Mutta vielä silloinkin on heitä, jotka muistavat. Valmetin kansainvälisyydestä saa muistutuksen, kun hyllyä selatessa vastaan tulee jo hieman kellertäviä arabiankielisiä huolto-oppaita. Vasemmalla toimittaja, oikealla Vanhojen Valmetien puheenjohtaja Kimmo Kirveslahti
64 Seppiä ja mestareita Erkki Jokela
Kirvesmies, kuljettaja, opettaja, yrittäjä ”Ensin olin isän mukana kirvesmiehen hommissa lähiympäristössä. Nykyisin koulutettavana on vain aikuisia, suurin osa maahanmuuttajia. Koulutus on varsin kapea-alaista: opetetaan vain yhtä taitoa. Teknillinen ammattikoulu Kotkassa oli Erkin mielestä jälkeenpäinkin ajatellen erittäin hyvä valinta. Mökissä oli pärekatto, ja Erkki muistaa hyvin, kuinka hän oli usein kipinävahtina katolla kesäaikaan, kun oli leipomispäivä. Jokelan isäntä Nuoren miehen työura urkeni heti, kun hän pääsi Kotkan ammattikoulusta, ja siitä lähtien on tekemistä taitavalle tekijälle löytynyt. Vuosien varrella ahkeraa tekijämiestä on muistettu erilaisin tunnustuksin. Ruotsinkylällä ei siihen aikaan vielä kovin monella ollut hitsauslaitteita, ja kun sana Erkin koneista ja taidoista levisi, naapurustosta tuotiin kaikenlaista korjattavaa Erkille. Tehtiin rakennuksia, remontoitiin kattoja ja rakennettiin yhdessä omakotitalo minulle tähän maatilan maille”, Jokela kertoo tyytyväisenä. Opiskelun aikana käytiin läpi monta osastoa siellä tehtävine töineen: sorvaamo, autokorjaamo, valimo, viilaamo sekä koneistamo. Silloin ei ollut rälläköitä saatikka plasmoja, ja osien irtileikkaaminen kävi kätevimmin kaasuhitsin avulla”, Jokela muistaa. ”Ensin kaasupillillä kuumennettiin koko iso koneenmöhkäle kuumaksi ja sitten sähköhitsillä laitettiin paikat kiinni.” Erkki on käynyt muutamaan otteeseen katsomassa entistä opinahjoaan. ”Olen ihmetellyt, missä nuoret pojat ovat. ”Koulusta päästyäni hankin sekä kaasuettä sähköhitsauslaitteet. ”Maatilalle muuttamisen yhteydessä perheen Serenius-sukunimi muutettiin tilan nimen mukaan Jokelaksi”, Erkki kertoo. Koko ajan piti olla tarkkana – jos piipusta sinkosi kipinä katolle, Erkki kiirehti välittömästi kaatamaan kuupallisen vettä päälle. Vuosien mittaan työssä opittujen taitojen ja pitkäaikaisen intohimoisen harrastuksen yhdistäminen on synnyttänyt Jokelan tilan pihapiiriin ainutlaatuisen museon, jonka hoitamisessa Erkki Jokela saa edelleen päivittäin hyödyntää monipuolista osaamistaan. ”Kun nuorena poikana ei vielä todellakaan tiennyt, mitä missäkin ammatissa tehdään ja millaista työ on, se asia selvisi konkreettisesti ammattikoulun monipuolisessa opissa”, Erkki kehuu. Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Tapio Mäntyniemi Erkki Jokela on syntynyt Ruotsinkylässä pienessä mökissä, jossa perhe asui aina vuoteen 1954 saakka. Erkin vanhemmat Teodor ja Katri Serenius ostivat 15 hehtaarin maatilan muutaman kilometrin päästä asuinmökistään vuonna 1954. Fordson Club Finland ry on myöntänyt Erkki Jokelalle kunniajäsenyyden 14.9.2014 65 02/15. Se antoi perustaidon monenlaiselle osaamiselle. Eikö nykyään ketään enää kiinnosta vai eikö enää haluta kouluttaa monitaitoisia osaajia?”, Jokela hämmästelee. Ammattikouluun ”Veljen piti alun perin jäädä maatilanpitäjäksi, ja niinpä minä menin ammattikouluun Kotkaan”, Jokela toteaa. Mieleen on jäänyt esimerkiksi se, kun Kotkassa hitsattiin koulutyönä valurautaisia veneen moottoreita. ”Sain melko pian kerättyä laitteiden hinnan takaisin”, Erkki muistelee. Poika kiipesi katolle ämpärillinen vettä ja kuuppa mukanaan
Aina tekee mieli hankkia lisää laitteita 66 Seppiä ja mestareita Erkki Jokela. Myöhemmin kuljettajan työ vaihtui ajo-opettajan virkaan. On ollut mukavaa, kun on elämässä saanut tehdä montaa erilaista työtä”, Erkki toteaa tyytyväisenä tehtyihin valintoihin ja päätöksiin. Muutama syntymäpäivävieras kävi katsomassa vanhoja työkaluja, ja kun he kehuivat toisille, miten hieno museonäyttely alatuvalla on, muutkin vieraat innostuivat käymään. Jokelan kalustoon kuuluu kaksi motoa ja kaksi ajokonetta. ”Autokoulussa vaihtui omistaja, ja päätin, että nyt lähden pois. Olen monesti miettinyt, että se oli elämäni paras päätös. Syksyllä siirrytään metsäkoneen ohjaimiin omaan metsään; 40 hehtaarin alalla tulee tehtyä hoitotöitä ja polttopuun keruuta jouluun asti. Vuodenajat rytmittävät arjen Nykyisellään Erkin arki vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Ajokortti-iän saavutettuaan Erkki alkoi ajaa työkseen kuorma-autoa. ”Lopetettuani liikenneopettajan työt ostin metsätyökoneen ja tein sillä urakointia työkseni 10 vuoden ajan.” Sama kone on tallessa ja ahkerassa käytössä vieläkin. Jopa isolle metsätyökoneellekin mahtuu tarvittaessa tekemään jonkin huoltotoimenpiteen sisätiloissa. Pitkä työrupeama liikenneopettajana Loviisan autokoulussa kesti 18 vuotta ja olisi jatkunut pitempäänkin, mutta Erkki päätti uskaltautua vielä uudelle uralle. Hallissa on tilaa sekä Erkille että Janille, sillä sisään mahtuu useampi kone kerrallaan. Kesäaika kuluu museon ja pihatöiden parissa, ja pihapiirin rakennuksissakin riittää kunnostettavaa. Kesällä Erkki tekee muistilistaa sitä mukaa kun huomaa vuotoja ja letkujen vaihtotarvetta tai muuta korjattavaa. Moni juhlavieras sanoi minulle, että tuohan on hyvä harrastus, ala keräillä näitä lisää. ”Voidaan kai sanoa, että museo avautui ja siellä kävi ensimmäisen päivän aikana 150 vierasta. Metsäkoneurakointi J. Jani on myös ryhtynyt yrittäjäksi samalle alalle. Sillä on hyvä käydä omassa metsässä hoitotöissä ja polttopuita tekemässä. Talviaikaan Erkki ottaa 5–6 museon traktoria pieneen huoltoon lämpöiseen korjaushalliin. Hallin seinällä olevaan valokuvaan on ikuistettu tilanne, jolloin hallissa oli 7 traktoria yhtä aikaa. Kun koitti aika, jolloin veljen piti astua isännän saappaisiin, suunnitelmat olivat muuttuneet ja maatila rakennuksineen jäi sittenkin Erkille, joka viljeli tilaa sivutoimena, kunnes Erkin poika Jani tuli sukupolvenvaihdoksen myötä isännäksi. Siitä se alkoi”, Erkki nauraa. Jokelan kotiseutumuseon aarteita esitellään tässä lehdessä erikseen. Erkki siivoili nurkkia 50-vuotisjuhliaan varten ja vei vanhoja työkoneita ja työkaluja alatuvaksi kutsuttuun piharakennukseen ja asetteli ne sinne esille hyvään järjestykseen. Vuodenvaihteen jälkeen ohjelmassa on yleensä museon traktoreiden ja koneiden huoltoa ja entisöintiä. Museoisännäksi puolivahingossa Vuonna 1993 Jokela tuli aloittaneeksi museon pidon oikeastaan vähän vahingossa
Huomionosoituksia tehdystä työstä Museotuvan ovessa on komea kolkutin, joka liittyy Talonpoikaiskulttuurisäätiön myöntämään Talonpoikainen teko -kunniakirjaan, jonka Erkki on saanut uutterasta työstään maatalousperinteen parissa. Autoharrastustakin Erkillä on omistuksessaan vuosimallin 1970 Scania L 80 S -kuorma-auto, jolla on Tuulikki-vaimon kanssa osallistuttu monesti Veteraanikuorma-autoseuran ajoihin. Huomionosoitus on vuonna 1938 perustetun säätiön tunnustus Jokelalle monikymmenvuotisesta työstä maatalouden vanhojen esineiden ja koneiden sekä perinteisten työtapojen vaalimiseksi. Erkin panos vanhojen traktoreiden parissa on huomioitu myös harrastekerhoissa, Jokela on valittu Fordson Clubin kunniajäseneksi, ja löytyypä museosta myös Rauta ja Petrooli -tapahtumassa myönnetty kunniakirja aiheesta paras asu-ajoneuvo. Jokelan hallissa on kaikki hyvässä järjestyksessä ja pätevät tilat tehdä huoltoa sekä entisöintiä museossa oleville ja museoon meneville laitteille. Huollossa on parhaillaan ”täystuho” DT 14. ”On vielä monta sellaista laitetta, joita museoon haluaisin, mutta se jo vähän rajoittaa, kun tilat alkavat olla täynnä. Erkille on myös myönnetty Maatalousseurajärjestön hopeinen järjestömerkki tunnustuksena hänen maaseudun hyväksi tekemästään työstä ja kiitoksena osallistumisesta neuvontajärjestön toimintaan. 67 02/15. ”Ostin tämän Oulusta 40 000 km ajettuna. Erkki pyörittelee testimielessä museolle menevää siemenviljan peittausmyllyä. Jokelan tilalta löytyy kalustoa joka lähtöön, esimerkiksi Erkin isän Teodor Jokelan vuonna 1963 taloon ostama Vilske-kuormaajalla varustettu Nuffield. Autoharrastus on vuosi sitten laajentunut käsittämään myös henkilöauton, kun talliin tuli käyttöauton seuraksi vuosimallin 1970 Plymouth Valiant. Tässä on vaihtolava ja nosturi, ja juuri siksi tämä on kätevä maamoottoreiden siirtelyssä ja monenlaisen tavaran kuljetuksessa”, Erkki kehuu ajokkiaan. museolle, etenkin kun jotakin harvinaista tai erikoista on kaupan. Hallissa mahtuvat työskentelemään yhtä aikaa sekä Erkki että nuorempi museoisäntä Jani. Sanoin jo Janille, että nyt ei osteta mitään ennen kuin saadaan pihan perälle katos entisöintiä odottaville koneille”, Erkki toteaa
Jokelassa on nähtävänä useita harvinaisia traktoreita, joita on Suomessa ainoastaan yksi kappale. Teksti: Lea Lahti Kuvat: Tapio Mäntyniemi 68. Museota laajennettiin rakentamalla lämmin museotupa sekä traktorihalli. Kun useat museovieraat esittivät toistuvasti toivomuksen saada nähdä traktoreita liikkeellä ja työnäytöksissä, alettiin miettiä, olisiko se mahdollista. Museovieras voi halutessaan kokeilla räsymaton kutomista ja tutustua seinäryijyn valmistukseen. Tällä hetkellä kokoelmiin kuuluu 80 käyntikuntoista traktoria. Uudistetun Maatalousja traktorimuseon avajaisia vietettiin 1.6.2003. Pihakatoksesta löytyy kuusi käyntikuntoista maamoottoria ja saman verran on odottelemassa entisöintiä. Lisäksi löytyy kaivinkoneita, puimureita, tiehöylä ja kivimurska. Isommilta ryhmiltä toivotaan ennakkoilmoittautumista myös aukioloaikoina. Monipuolinen museonäyttely esittelee laajan kattauksen maataloudessa käytettyjä laitteita. Kannustavan palautteen myötä perustetun Latomuseon avajaiset pidettiin vuonna 1998. Vuosituhannen vaihtuessa työkoneita ja esineitä oli jo niin paljon, että tarvittiin lisätilaa. Puimaladossa esitellään maanmuokkauksessa käytettyjen työkoneiden kehitys hevosvetoisesta risuäkeestä uudempiin laitteisiin. Asiaa perusteellisesti pohdittuaan Jokelat käynnistivät Vanhan ajan päivät -tapahtuman. Museovieraita otetaan vastaan ympäri vuoden, mutta talvivierailulla kannattaa huomioida, että osassa museorakennuksista ei ole lämmitystä. Jokelan kotiseutumuseo on avoinna heinäkuussa sunnuntaisin klo 12–17 ja muina aikoina sopimuksesta. Jokelan perhe perusti yhdistyksen museon ylläpitoa silmälläpitäen, ja tässä vaiheessa mukaan tulivat myös traktorit ja niiden työkoneet. Jokelan kotiseutumuseo Oman maatilan vanhojen työkalujen järjestely piharakennukseen poiki puolivahingossa mielenkiintoisen museoikäisten esineiden näyttelyn, jonka kannustavana koeyleisönä toimivat Erkki Jokelan 50-vuotispäivävieraat 3.7.1993. Museotuvasta löytyy vanhoja rahoja, asiakirjoja, pula-ajan ostokortteja, vanhoja radioita, soittopelejä, puhelimia ja paljon muuta. Muista laitteista voidaan mainita vanhat kyntöaurat 1400ja 1700-luvulta ja harvinainen tehdastekoinen yksiakselinen lapiorullaäes. Jo heti ensimmäisenä vuonna 2005 tapahtumassa vieraili yli 1000 henkilöä, ja nykyisellään tapahtuma on kasvanut upeaksi perinnetapahtumaksi, joka tuo Jokelan pihapiiriin viitisentuhatta vierasta kahden päivän aikana elokuun viimeisenä viikonloppuna. Samaa toivottiin myös hevosvetoisten laitteiden osalta. Lisäksi museoladot peruskorjattiin. Traktorihalliin on koottu paitsi traktoreita työkoneineen myös mopoja, polkupyöriä ja hitsauskoneita. Jokelan kotiseutumuseo ei siis ole pelkkä traktorimuseo
Vuonna 1956 haettiin Kotkasta Jokelan taloon uusi vihreäksi maalattu Teijopuimakone. Jokelan museossa esitellään monipuolisesti entisajan maatalouteen ja arkeen liittyviä esineitä käsityökaluista ja hevosvetoisista laitteista konevoimalla liikkuviin vempeleisiin. Siitä löytyy todisteeksi valokuva, jossa kolme sukupolvea Jokeloita on puimassa viljaa. Taidokas sepän takoma viiri on päässyt katon alle museoon. 69 02/15. Vuonna 1980 se oli vielä arkikäytössä
Läpi vuoden lämpöisenä olevasta museotuvasta löytyy kaikenlaisia vanhoja vempeleitä, pula-ajan ostokortteja sekä muita vanhoja dokumentteja. Heinäja puimaladossa on esillä isompia työkaluja ja laitteita, muun muassa mankelilla varustettu Rolls Premier -pesusoikko ja peltopiru eli laidunäes, jolla lehmien lantakasat levitettiin ja nurmikko ilmastettiin. 70
Erkin nuorena miehenä hankkimalla Kemppi-hitsauskoneella on tehty aikanaan paljon korjauksia lähikylien väelle. Ajan patinoima sähkömoottori, palosireeni ja paljon muuta mielenkiintoista esineistöä on otettu talteen museolle.. Nuoremman museoisännän suosikkeja ovat Suomessa melko harvinaiset amerikkalaiset traktorit, joita museolta löytyykin useita yksilöitä. 71 02/15. Huomattava määrä museon traktorikalustosta on Jani Jokelan hankkimaa
72 Kuorma-autot vuonna 1965
Vuonna 1965 rekisteröitiin melkein 7 500 uutta kuorma-autoa. Yleiskuormuriksi esiteltiin Scania Vabis L-36. KUORMA-AUTOISTA KUULUMISIA – mallia 1965 Kuusikymmenluvun puolivälissä liikenteessä näkyi olevan runsaasti uusia kuormureita. Tilastollisesti ajatellen joka kuudes kuormuri olisi ollut vuoden 1965 mallia, ja liki puolet kaikista melko uusia. Ensimmäisissä uutisissa kerrottiin neuvostolaisista moottoreista, mutta käytännössä autoja alettiin myydä englantilaisilla dieselmoottoreilla varustettuina. Vuoden 1965 aikana tarjolle tulleista uusista kuormureista laajimman vaikutuksen taisi saada aikaan lehtiotsikoissa jopa sensaatiomaiseksi mainittu Volvo 88 -sarja. Aiempaan verraten oli ruotsalaisvalmisteisia liikkeellä tuntuvasti enemmän. Mersun uutta oli kolmetonninen LP608. Kuormurikauppa kävi 60-luvun puolivälissä varsin vilkkaana. Laajaa näkyvyyttä saivat Kontio-Sisun uusi versio sekä TVH:n tarpeisiin varusteltu Jyry-Sisu. Ojanen 73 02/15. Uusia malleja oli toki muillakin merkeillä. Kuorma-autoasioissa 60-luvun puoliväli merkitsi ennen kaikkea erikoistumista. Edellisvuonna määrä oli ollut noin 5 500, ja seuraavana vuonna rekisteröitiin hiukan yli 7 600 kuormuria. Kaikenlaisiin ja milloin minkäkin tavaran kuljetuksiin käytettäviä autoja ja niiden avulla leipänsä hankkivia autoilijoita oli yhä vähemmän. Kuorma-autojen valmistajat eivät enää tarjonneet muutamaa eri kokoista mallia, vaan mallistoissa oli valittavana autoja vaikka kuinka monenlaisiin erityisiin tarpeisiin. Autoilijat ja autot erikoistuivat. Vuoden lopulla esitelty Fordin uusi D-sarja kuului sekin huomattaviin tapauksiin. Esimerkiksi GAZ esittäytyi ZILin kanssa näkyvästi ja molemmat entistä kantavampina. Vuoden mittaan uusia olivat myös Morris FJ -sarjan kuormurit, samoin pienien kuormien Fiat 625 -mallit. Kuormurien merkkikirjo oli vähentynyt, mutta mallikirjo lisääntynyt. Seuraavina vuosina rekisteröintejä oli taas vähemmän, ja vuoden 1968 aikana uusien määrä oli jopa alle 4 400. Volvolta tuli myös uusi Titan-malli. Kuorma-autoliiton 20-vuotisjuhlan ja -kokouksen Teksti ja kuvat: Olli J
Vuoden lopulla Sisu järjesti sitten suurnäyttelyn Helsinkiin. Magirus Deutz oli totuttu näkemään kookkaana ja äänestäkin tunnistettavana kuormurina. Toisissa kokeissa Volvon 240:n hevosvoiman L-tyypin perävaunuyhdistelmillä ajettiin eri valtatiesouuksilla pari tuhatta kilometriä, jolloin täydessä lastissa kulutukseksi kertyi 38,8 ja tyhjänä ajaessa 30,9 litraa sadalla. Kuormurien varusteluun alkoi kuulua myös kuljettajan työympäristön varustelu esimerkiksi vaihtopenkkien muodossa. Vanaja-kanta koostui noin 1800:sta ja Fargo-kanta noin tuhannesta. Niistä noin 9 200 oli Bedfordeja. Erilaisia nostureita ja kuormauslaitteita hankittiin vilkkaasti. Fordin uusi kuormurisarja ei ehtinyt vielä myyntilukuja hetkauttamaan. Toki Joutsa-kuormaajia käytettiin ja uusia valmistettiin edelleen. Tico ja Nupe olivat myös ajankohtaisia kuormaajamerkkejä. Kärkimerkeistä Mersujen ja Volvojen määrä oli lisääntynyt vuoden mittaan aika huomattavasti. Kylmälaitteiden osalta kauppa kävi ehkä turhankin vilkkaasti, koska seuraavan vuoden puolella valitettiin jo ylikapasiteetista kylmäkuljetuksissa. 60 hevosvoiman jakelu-Mersu kulutti 11,8 litraa sadalla ja 140 hevosvoiman kippiauto 20 litraa. Hivenen yli puolet kuormureista oli ammat74 Kuorma-autot vuonna 1965. Kuormurikanta oli melko uutta kalustoa. Jäähdytyslaitteita tarvittiin elintarviketeollisuuden ja kaupan kuljetuksiin varsin runsaasti. Yleisyydessä seuraavia olivat melko tasavahvoina Mercedes Benz, Volvo ja Sisu, joita kutakin oli runsaat 5 000 kappaletta. Hiabin Elefanteja oli tarjolla eri tarkoituksiin ja varsinkin puutavaran kuormaukseen, samoin Jonseredsin kuormaajia. Erilaista esittäytymistä ja testausta harjoitettiin kahden suurmerkin kalustolla. Scania Vabis 36 oli tarkoitettu yleismalliksi, koska sellaisia tarvittiin erikoistumisen aikoinakin. Mercedes Benzin isomoottoriset säiliörekat, kippiauto ja jakeluauto matkasivat Helsingistä Rovaniemelle polttoaineen kulutusta tarkkaan mittaillen. Englantilaisia Fordeja oli noin 3 500 ja Scania Vabiksia noin 3 000. Valikoimaa oli Magiruksellakin. Hydraulikuormaajat olivat valtaamassa puutavaran käsittelyn autokuljetuksissa. Täysikuormaisten 200ja 220-hevosvoimaisten tankkiautojen kulutuslukemat olivat 30,8 ja 32,2 litraa sadalla. Monen vuoden aikana Bedford oli ollut Suomessa eniten myyty kuormurimerkki, ja liikenteessä se oli yleisin. Kuormureiksi oli rekisteröity myös kolma Saabia sekä Simca, Trabant, Wartbug ja Volga yksittäisinä kummajaisina. Toisaalta vanhojen poistuman vuoksi sekä brittiläisten Fordien että Bedfordien kokonaismäärät olivat laskeneet. Scania Vabiksen mallistoa esiteltiin kiertueena eri puolilla maata, samoin neuvostolaiset kuormurit olivat kiertueella. GM:n englantilaismerkillä oli kalustoa kaikenkokoisiin kuljetuksiin. Liikkeellä olevaa kalustoa Vuoden 1965 lopun tilastotieto kertoo 44 512:sta rekisteröidystä kuorma-autosta. Esimerkiksi Tuottajain Lihakeskuskunta teki viiden kuljetusyrityksen kanssa sopimuksen lihan kuljetuksista maakunnista Helsinkiin jäähdytysvarusteisilla rekoilla. Tuoreessa kalustossa aivan hallitsevana oli autoja vain neljästä valmistusmaasta, Englannista, Länsi-Saksasta, Ruotsista ja Suomesta. Autoilijan tai kuljetusyrityksen kannalta auton valinnan ja hankinnan lisäksi piti paneutua varustuksien valintaan. yhteydessä Helsingin Kauppakorkeakoulun viereisellä kentällä näyttelyssä oli 39 erilaista autoa ja varusteluita erikseenkin tusinalta eri firmalta. Amerikkalaisten määrä oli vähän toista sataa autoa, neuvostolaisten ja ranskalaisten määrät vain muutaman kymmenen luokkaa. Ylhäällä vuoden -65 mittaan esiteltyjä uutuuksia. 50-luvulta saakka periytyi tässä vaiheessa noin neljännes kaikista kuormureista. Lähes 7 000 oli saman vuoden -65 valmisteita, ja runsas puolet kaikista oli neljän sitä edeltäneen vuoden tuotteita. Fiatin uusi oli vähäisempiin jakeluihin
Autoilijajärjestöt vaativat traktorikuljetuksissa käytettäviin peräkärryihin kunnollista valaistusta. Vuoden mittaan rekisteröidyistä autoista merkittiin ammattiautoilijoiden nimiin hivenen yli puolet. Valtionhallinnossa oli liikkeellä ajatuksia lupajärjestelmien purkamisesta tai keventämisestä. Autoilijajärjestöt taas pitivät lupajärjestelmiä tarpeellisina, joskin muutoksien tarvettakin tunnettiin. Traktoreita eivät polttoaineverot samalla tavoin rasittaneet, joten niillä oli kiistatonta etua kilpailutilanteessa. Heti vuoden alkajaisiksi tuli voimaan polttoainevero entistä kireämmälle kehitettynä. Verot ja kustannukset murheina Liikenteen kannalta kuormureille myönnettiin helpotusta, kun korkein niille sallittu nopeus korotettiin 70:een kilometriin tunnissa. Säiliöautoja rekisterissä oli noin 700. Erityisesti puunajossa automiehiä harmitti traktoreiden esiintyminen kilpailijoina lyhyissä kuljetuksissa. Vuoden 1966 loppua kuvaavan tilaston mukaan silloisesta 44 495:n auton kalustomäärästä yli 13 000 kuului 6–7 tonnin kantavuusluokkaan ja noin 10 000 5–6 tonnisiin. Toisaalta alueisiin sidotut luvat haittasivat puutavaran ajojen järjestymistä kuljetustarpeiden kiireisimpinä kausina. Rekoista suuri enemmistö oli kantavuudeltaan alle kuusi tonnia ja noin 1 300 yli kahdeksan tonnia. Vakuutusmaksut olivat myös reippaassa nousussa. tiautoilijoiden kalustoa. Epäkohdista ja ongelmista kertovien kirjelmien ja julkilausumien lisäksi autoilijoiden edustajat kävivät vuoden lopulla pääministeri Johannes Virolaisen puheilla kustannushuolista kertomassa. Huolena saattoi olla kausittainen työttömyys. Puoliperävaunuja oli runsaat 5 000 ja täysperävaunuja noin 3 700. Valtakunnallisesti hankalimmaksi kiistan aiheeksi muodostui öljykuljetusten taksa-asia. Autoilijoiden ja koko kuljetusalan toivomuslistalla oli koko ajan myös autojen painorajoitusten väljentäminen. Huolien puolella ajankohtaisia aiheita olivat kuljetustaksat. 75 02/15. Runsaat 3 000 kormuria kuului järeimpiin luokkiin. Kuorma-autokuljetusten sanottiin joutuneen verokurimukseen. Autoilijajärjestöjen kokouksissa lupa-asioista puhuttiin paljon. Tämä oli kuitenkin vuoden ainoa helpotus alalle. Keski-Suomen alueella oli hankalimpaan aikaan 400 kuormuria vailla ajoja. TVH:n ja autoilijoiden välillä hankausta oli varsinkin pohjoisessa Suomessa. Puutavaran kuljetusten osalla haettiin taksasopimusten ohella uudenlaisia sopimusmalleja metsäyhtiöiden ja autoilijoiden välillä. Liikennelupien tarve ja tarpeellisuus olivat usein esillä
046-5653447, Suomenniemi Terhi 5 perämoottori. 0458582006, Tuusniemi Hyväkuntoinen nummen rataskippi. No. 850€ 050-5525463, Lapua Erkkola inva-mopo vm-75, ajokuntoinen H. 040-5420839, Vaajakoski S umbeam Alpine GT -70. 60€. David Brown 25 Komromaster 1954. 040-0474105 Perämoottorit Valmet, Evikka Mercury, Arkimedes. Entinen kouluauto. 400€. H. 850€ 050-5525463, Lapua Hyvät ja kunnostetut traktorit David Brown 990 selectmatic vm-67 H. Hyväkuntoinen 30 vuotta edellisellä omistajalla ollut Valmet, kaikki toimii, uusi akku. osaa 040-8669806, Vaajakoski Risti ja ykssuunta syöttö. 150€. 2850€, sekä Fordson Super Major vm-62 H. Mobilisti tilaaja vsk:t 2012-13-14. Myydään tai vaihdossa tapaus kohtaisesti: Major tai 4 syl Ford traktori. Ford Scorpio auto. 0405835970, Nakkila Pyrkijä mopedi vm 1959. 1965-67 kaikkea osaa. 2hv H. Löytyy: repaleinen ohjekirja, startti, kaasutin ja bensatankki kiinnikkeineen. 03-3352666, Orivesi Ski-Doo Skandic -85 H. 040-0820749, Somero Valmet 359 D -60. pientä kulutusosaa. H. Valm. 30€ VSK. Neukkuagregaatti. 3500€ 050-0775515, Pöytyä Käyttämättömiä Sisu ka:n osia. 250€. Vuosimalli noin 1960. Ajettu 3800 km. Sin ja pun Sisu-pusseissa ovat ja varaosanumerot on. Lohkolämmitin, ohjaustehostaja, jääketjut mukaan, 260 leveä pyörivä vahvarakenteinen perälevy. Kaikin puolin kunnossa. 2500€. 14726. H. 4hv H. Volvo 444 vm. 046-5653447, Suomenniemi Ford 4000 71. Pienempiäkin kuoria on, ei nyt löytynyt kuvaan. Huimapyörä-lehdet 2005-14. Valmet 15 vaihdelaatikko, Valmet 15 niittokoneen osia alk. Ha:n peräkärri jne. vaijereita, maskeja pari ym. 170€ ja haravakone H. Uusia ja käytettyjä osia seuraaviin: 76 Osta ja myy kalustoa. uusi etupuskuri. 1800€. 040-0322445, Vinkkilä GMC CCKW alusta, käyntikuntoinen 1943. 50 tehdaskorjattu moottori, vaihteisto, laturi, startti, vesipumppu, kaasutin ja kytkinosia. 043-2181041 Thames Trader 30 -64 osia. Kaikki on mukana H. Puh iltaisin 050-5458875, Liperi e.reijonen@luukku.com Sampo äes H. Ford K-A vaihdelaatikko v.1952. Kubotan tai Isekin perään. 040-5896734, Orivesi Vanhat Koneet lehti 3/2014 H. Osa sahoista lähtee käyntiin. Thames Traderin uusi kaasutin. 1958 -60 kaikkea osaa. Pontiac vm. Mörkömajorin koneen osia, vire-moottorin osia, Jawa perakin runko, pyörät, tankki. 050-3723647, Padasjoki Isuzu Belletin 1965 heittobendix starttimoottori ym. Kone purettu osiksi, osat löytyy. Porin Konepaja ja lisäksi Teijotandros, osia puuttuu. Vaihdossa kivikoukku tai pieni kippikärry. 1000€. tai tee näistä tarjous. 2550€. 1200€ / Tarjoa! 0400-537635, Akaa Bedford kuorma-auto mallia 1948. H. Pyynti H. Rekisterissä. Nouto ja käteismaksu. Ajettu pari kertaa. Chrysler 1927 Delco Remy pantakiinniteinen laturi, jossa tuuletussiipien paikka siivapyörässä ja kaasutin, aihiotkin piisaa. 050-5525463, Lapua Erilaisia sahoja + pieni kompura. Esim. 045-8582006, Outokumpu J awa mopo. Traktoreihin löytyy paperit. Traktorin työkoneita. Isoja Sisu kirjekuoria jostain 90 luvun tienoilta. Sisu kirjekuoria. Tarkkaa tietoa ei ole mihin kaikkiin käy. Virheetön. 1928 osia. Uudet öljyt ja terät. Pakettihintaan 60€. 180€. 6€. Fordson Majorin tahdaskorjattu startti. 58 kpl. 045-8582006, Tuusniemi Valmet 361 D -62. Startteja ja latureja 20-50 luvulta kunnostettuja. H. 3200€. Tiedustelut puh 0505458875 iltaisin tai e.reijonen@luukku.com Honda PX-50 mopo vm-82, rekisterissä H. 180L Galv. 2650€. Lähes kuin uusi H. David Brown 25D 1956 H. 050-5890885, Jokipii BMW moottori 8-10. H. Pöydät keskikoko, käyttämättömät. Ford Taunus P5 17 M-20M vm. Ford Prefect vm. 050-0636190, Parkano Fiskars 500 kaivuri. 2kpl 7,50-20 traktorin eturenkaita + uudet sisäkumit H. H. 500€. 380€. tynnyreitä, Putkiradio, Datsun 100A varaosiksi, esim. 1800€. 4500€. Toimiva ja kunnostettu ajokuntoon. H. Fordson Dexta vm. Bosch 6V iso pantakiinnitteinen startti. 200€. 290€. Ruosteeton, täydellinen Alpine, helppo entisöitävä, varaosia pakettiautollinen (moottori, vaihdelaatikoita, piste/peltiosia). H. Auto on tyyppi M-50 4 silinterinen. Esim: Laakereita, stefoja, heloja, kierroslukumit. 140€, sekä jousipiikkiäes H. 040-0837816, Forssa Vanaja 505 öljypohja. Volvo 485 etulamput. Ei käytössä ollut H. Pyyntöhinta 5000€. Markkinat Myydään Ford Trader 70’D. Kipissä alkuperäinen nummen valmistuslätkä. 600 kier. H. UUdella lavalla. Laidat löytyy. siihen. 3€ kpl. Alkuperäiskuntoinen, kaikki pelaa, helppo museoitava. 1953 kaikkia osia. Zetor 25 sekal. Kuva puhelimella. 040-5954258, Lieksa Toimivat Bernard moottorit: 4hv kytkimellä, H. 60€. 046-5653447, Suomenniemi Sytytysmagneettoja traktoreihin, maamoottoreihin, moottoripyöriin ja veneisiin tehdaskorjattuja ja osa uusia. 20€. 040-5950227, Nastola Toimiva puimakone Esa MP 57x68 Tarjoa! 050-0501419, Helsinki Maschio kelajyrsin, työleveys 1m. Traktori ok kunnossa H. 2650€. Pari kappaletta uusia 6-19 eturenkaita
Sisu on tehnyt kovan työn niittäessään mainetta erityisesti maa-ainesten ja raakapuun kuljetukseen soveltuvan kaluston valmistajana. Elämänuskallusta on myös vaadittu Oy Suomen Autoteollisuus Ab:ltä, joka ennen sotia koostettiin kahdesta suomalaisesta autoalan yrityksestä. Uusi yhtiö antoi tuotteellensa nimen Sisu, ja niin alkoi vankka ja menestyksekäs tie kohti maailmanvalloitusta. Kaikella kun on tapana loppua aikanaan, jos ei huolto pelaa, oli sitten kyseessä eläköitynyt työkone tai harrastelaite. Scanspedin auto on varustettu 375-hevosvoimaisella koneella, valkoinen Sisu 290:n hepan NTE-moottorilla ja 8x2-alustainen 405:n hevosen NTE-moottorilla. Eikä Sisun tuotanto jäänyt vain kuorma-autoteollisuuteen, vaan monenlaista tehtiin aina teollisuuskomponenteista kiskokalustoon sekä moottoreista akselistoihin ja sotilasajoneuvoihin. Suomalaista sisukkuutta on maailmalle julistettu niin olympialaisissa kuin talvisodankin aikana. SISUA SISUA Niittikoppi-Sisuissa oli monenkokoisia Cumminsmoottoreita vanhempien Rolls-Royce-koneiden lisäksi. Viimeinen oli yksi kaikkien aikojen suosituimmista Sisun käyttämistä moottoreista. 78. Monen sisukkaan auton elinkaari on pysynyt todella pitkänä, kun osaavat insinöörit ovat hoitaneet tehtävänsä hyvin. RAUHASSA RUOSTUVAT Sisun käsite on osa suomalaista kansallisidentiteettiä. Kaikki koneet valmistettiin Skotlannissa. Kaiken kukkuraksi Sisu ehti myös toimia monenmoisten auto-, työkoneja tarvikemerkkien maahantuojana. Vaakunan etsiminen tuotti aluksi hieman pään vaivaa, koska vuoteen 1966 asti Turun vaakuna oli ollut punainen, ja sitten se muuttui siniseksi 15 vuoden kiistan jälkeen. Turun sähkölaitoksen vanha Kontio-Sisu. Kontio-Sisun nenät häkissä. Mutta itse KontioSisu K-137 on uljas näky pitkine ohjaamoineen ja nelivetoalustoineen ja tykkipyörineen. Sisu sisältää tiivistettynä elämänuskallusta ja voitontoivoa
Vuosimalliarvaus menee vuoden 1975 tietämille vilkkujen ja Sisuirtokirjaimien sijainnista päätellen. Jyry-Sisut kelpasivat niin puolustusvoimille kuin TVH:llekin työkoneiksi. Tällaisia nostolava-autoja meni muun muassa sähköyhtiöiden käyttöön. Nosturina oli pikkuruinen Fiskars, ja moottorina käytettiin Fordin Dagenham-dieselmoottoreita. Palokunnan toimista poistunut Sisu on varustettu Rolls-Roycen voimanlähteellä. Punainen turbokoneinen lepää hylättynä purkamolla, ja sininen on jo unohdettu koivikon vanki. Sisu oli ensimmäinen sarjatuotantoauto maailmassa, joka käytti lujitemuovisia nokkapeittoja ja lokasuojia. Kontiot kiipelissä. Moottorin lisäliite tarkoitti hieman edeltäjiään taloudellisempaa ja vähäpäästöisempää mallia, vaikka varsinaisesta europäästöluokittelusta ei ollutkaan mitään tietoa vielä 80-luvulla. Sisu SR270 sora-auto, jossa on Cummins C371 Economy Class -moottori. Kontio-Sisun hytti oli parhaat päivänsä nähnyt jo. Nalle-Sisuna tunnettu Sisu KB124 kuului Sisun kevyempään kuorma-autoluokkaan. 79. Huomaa nokkapeittojen erot. Kuvassa TVH:n nro 211200, joka oli yksi Sisun toimittamista 514:sta aura-autosta
Ensimmäisiä uuden mallin ostajia oli Kuljetusliike Vaano vuonna 1969. Lieneekö tämä jonkin kirjastotai kauppa-auton peruja. RAUHASSA RUOSTUVAT Turboahdetun KontioSisun oikealla puolella lotkotti ulkomaan serkku, BMC Mastiff. 80. Näitä autoja tuotiin Suomeen vuonna 1969 muutama kappale, ja Sisu vastasi autojen sovittamisesta maamme määräysten mukaiseen liikennöintikuntoon. Sisun maski jo hieman maatuneemmassa muodossa. Hytin taakse on sijoitettu muodollisen katoksen alle nosturimiehen konttori vipuineen, auton perään Hiabin nosturi ja siihen välille iso betonipuntti lisäpainoksi. Tämäntyyppistä maskia oli käytössä 1940-luvun alusta melkein 50-luvun loppuun asti Sisun S -ja Ksarjoissa. Kahdenkymmenen vuoden aikana ehdittiin valmistaa yhteensä 542 kappaletta hydraulisia teleskooppinostureita Sisun alustoilla. Mystistä Moni-Sisu-nimeä kantavia Sisu SB-140:sia on enemmän nähty paloautoiksi koritettuina. M-sarjan ohjaamoa käytettiin myös Lokomon autonosturialustoissa. Sisu M-162 BPT voimanlähteenään Leyland. Hirsilän liikkuva kenkäkauppa on tainnut näillä sijoillaan jo hetken seisoa. Varsinaisesti uusi sarja lanseerattiin ilmoille vasta seuraavan vuoden puolella yhdessä R-nokkamallin kanssa. Rauhassa on saanut levätä hän. Kaksiakselisen Kontio-Sisun selkään ei ole mahtunut kuljetuskapasiteettia lainkaan. Sisun valmistamia alustoja oli 6x4ja 8x4-vetoisia
Kaksiakselinen Sisu oli hurjan pienen oloinen. Sisu M-168 BEV 8x2-alustalla. TVH:n Kontio-Sisu numerolla 158103 on näemmä toiminut aikanaan myös aura-auton virassa. Tka-5 sarjassa käytettiin Leylandin moottoria. Selässä vaihtolavalaitteet. Posti -ja Lennätinlaitokselle Ajokki Oy:n korittama Sisu BK 82 SF/6000. Tässä ratakuorma-auto Tka 127. Olisiko auto M-161-mallinen nuppi, johon on roiskaistu nosturi selkään jotakin erikoishommaa varten. Sisu KB-45:den seuraajat A-45 ja AH-45 ovat tuttuja kapineita monelle sotilaskuljettajalle, niin myös allekirjoittaneelle. Eroja aikaisempiin oli myös kestävämmät perät ja korkeampi ulkomuoto sekä 4-pykäläinen vaihdelaatikko. Laatta katon rajassa kertoi 44 istuinpaikkasta ja 900kg postia. 81 02/15. Proto-Sisun eri malleja valmistui yhteensä noin 500 kappaletta 22 vuoden aikana. Erikoiskuljetus se ainakin on. Sisu valmisti myös paljon kiskokalustoa
Pieni Steyr Puch Haflinger 700 AP3 taipui aikanaan hämmästyttävän moneen hommaan. Mäkilän traktorimuseosta löytyy kiehtovaa kalustoa menneiltä vuosikymmeniltä.. 82 Seuraavassa numerossa: KOMEA KOKOELMA ITÄVALLAN IHMEMAASTURI VANHAT KONEET 3/2015 ILMESTYY 30.4.2015 Riihelän tilalla Hevoset pääsivät kevyempiin hommiin, kun taloon tuli traktori vuonna -54. Sama traktori on edelleen talossa, nyt ansaitusti harrastekäytössä
Perän maahan kippaavia ja jäykkiä. /suomela tai soita tilaajapalveluumme: puh. 03-2251 948 (avoinna ma-pe 8.30-16.00) Viipale mediat neuvolaan Suomen lapset Näin syntyi suomalainen neuvolajärjestelmä Suomen Historian 1. numero Hinta 8,90€ UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ SOTAMUISTOT MAANTIELLÄ RIKOSTARINA SOTA-AJAN ARKI Kahvin salakuljetusta 40-luvun Lapissa Arvi Mäkisen raskas seikkailu Hollikyyti ja kestikievarit helpottivat matkantekoa 6 414887 400190 1 4 7 74 00 19 -14 07 PAL VKO 2014-50 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Sähköansoja rouvalle HENKILÖKUVA Olavi Virran tarina ovh. Kantavuudet 300 kg 28 000 kg TRAILERIKESKUS.FI Myynti: Sastamala Majava Group, 0400 598150, 040 1893077 Karhula Neste Kotka, 0400 552416 Turku Mantools, 0400 875526 Mikkeli Kärkimerkit, 0400 826957 Jyväskylä Mantools, 0400 875526 Pieksämäki Metsä-Säämänen Oy, 0500 373 420 Isojoki Rautakortes, 0400 721 527 Kauhajoki Botnia Caravan, 050 431 1100 Pedersöre Bröderna Granqvists Bilservice, 0500 366849, 0500 366848 Joensuu Maxlift Oy, 050 305 4143 Kaavi Rautia K-Maatalous 0400 792268 Kuopio Agrok Center 0400 792268 Oulu JL Machine Oy, 0440 381240, 0440 381244 Uutuuslehden löydät myös Lehtipisteistä kautta maan 17.3. 64,90€ tai 8 numeroa + avaimenperä Tilaajalahjaksi upea metallinen Suomi-av aimenper ä! (arvo 14,90€) Sota-aika • Tekniikka • Muotoilu • Rikokset • Henkilökuvat • Jälleenrakennus • Yhteiskunta Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä 1990 3 numeroa + avaimenperä ovh. Kuljeta ja lastaa mitä vain! Maahantuonti: Trailerikeskus Siikala Oy, Orivillentie 6 16300 Orimattila. Fax (03) 752 4825 Myynti: Orimattila Trailerikeskus, 0400 972 413 Turku Finnsiirto 02 438 2900 Kotka Neste Karhula 0400 552 416 Kouvola Kaakon Maatalous 05 535 6000 Lappeenranta Kaakon Maatalous 05 544 2600 Pieksämäki Metsä-Säämänen 0500 373 420 Isojoki Rautakortes 0400 721 527 Kauhajoki Botnia Caravan 050 431 1100 Pedersöre Bröderna Granqvists Bilservice 0500 366 849, 0500 366 848 Joensuu Maxlift 050 305 4143 Kaavi Rautia 0400 792 268 Oulu Jorma Niemi 040 688 420 Agados perävaunut 2,5 3,0 3,5 tonnin kokonaismassoin. numer o • 1/2015 Suomen Historian 1. 0400 972 413. 4490 Tilaa lehti kotiin kannettuna: www.suomenhistoria.. 24,90€ Tutustumistarjous!. CLMalumiinirampit. Leveydet 170 200 210 220 247, pituudet 380 417 502 610 660 740 860 960. Sähköposti info@trailerikeskus.fi
Perkinshistoriaa KONEMIEHEN PALVELEVA TAVARATALO TARJOAA • Traktorin varaosat sekä vanhoihin että uusiin merkkeihin • Maatalousja yleistarvikkeet • Auran kulutusosat kaikkiin merkkeihin • Maanmuokkauskoneen osat • Laaja valikoima ammattitason työkaluja • Monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majakat ja heijastimet • Lelut, pienoismallit, lahjatavarat ja paljon muuta Nämä kaikki näppärästi netistä WWW.KIERTOKANKI.COM Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! Fordin 4-sylinteriset puolimoottorit turbolla tai ilman alk. 3.500€ Kätevästi netistä! Kotiovelle! Tehdasuusi! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 02/2015 • Hinta 8,90€ TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 36 2 / 2015 • Allis-Chalmers B • BM-V olvo 840 • Cleveland Model 140 • Scania LB80 • Sisu K-26 SU • T akra • Zetor 7011 Juhamatti Henttosen BM-Volvo 840 ‘70 UUDENVEROINEN Monipuolinen monitoimimies JOKELAN ISÄNTÄ Harrastetraktori, joka ei työtä pelkää ZETOR 7011 TAKRA ‘53 745000-1502 • P AL VKO 2015-18 6 41 48 87 45 00 03 15 00 2 Viipale mediat S UO M A LAI ST A TYÖTÄ – M ADE IN F IN LA N D