Vanhat Koneet 3/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

TrakToriT · kuorma-auToT · maanrakennuskoneeT · TapahTumaT Rautaista luettavaa · www.vanhatkoneet.fi · 03/2011 · Hinta 8,50 Maanteiden ässä Volvo N84 ´66 Maitolenkki eilispäivän tyylillä 11003 SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND 6 414887 450003 745000-1103 · PAL VKO 2011-32 Hyppykeppi Esittelyssä persoonallinen Pullonokka-MAN ´65 perintötraktori S.48 Uutena perheeseen hankittu LANZ Bulldog ´36 pikku-Valmet Piikkilangankiristäjä vuosimallia 1956
Valitse paras klassikko ja huippuvaraaja. EXIDE-akut ja varaajat harrasteajoneuvoihinkin! Katso lähin jälleenmyyjäsi: www.exide.fi AKKUJEN YKKÖNEN
Muistot taitavista tekijöistä elävät vielä heidät tunteneiden muistoissa, mutta pian saatetaan olla tilanteessa, jolloin aika jättää muistelijoistakin ja tarinat sekä tieto menneestä katoavat. Vastaanotto oli silloinkin aina iloista, eikä osia tarvinnut itse irrotella autoista kuten tehokkaammin toimivilla ja nykyaikaisemmilla hajottamoilla. Jo silloin ne tuntuivat vetävän minua puoleensa aivan eri tavalla kuin muita ikäisiäni, jotka mieluiten ajelivat fillareillaan jalkapallokentän laidalle tai jäätelökioskille. Onneksi omistaja ymmärtää traktorinsa arvon nykyisessä kunnossaan, sillä näin alkuperäisenä säilyneitä yksilöitä ei taida planeettamme pinnalla enää montaa olla jäljellä kunnostusaihioksi paremmin sopivia, joka puolelta moneen kertaan kolhittuja ja parsittuja projekteja löytyy varmasti. Itselleni on ollut suuri ilo olla mukana tallentamassa kirjalliseen muotoon Vesivehmaan taitavan kyläsepän Leo Mäkelän pienen kyläpajan menestysartikkelin, Ferguson-traktorihytin tarinaa. Nämä kaksi purkamoa olivat lähes loputtomia aarreaittoja, sillä alueiden laidoilla oli kymmenittäin sammaleen peittämiä erikoisuuksia, joista ei liiemmin osia puuttunut eikä niistä sellaisia enää olisi juuri irronnutkaan. Sepät takoivat tarve-esineitä ja korjasivat ensin hevosvetoisia laitteita, kunnes autoistumisen ja traktoreiden yleistymisen myötä opettelivat tuntemaan moottorikäyttöisten kulkuneuvojen ja koneiden rakennetta ja toimintaa. Myöhemmällä iällä vierailin samoissa kohteissa myös osienhankintamielessä. Miksei omaan latoon voisi hankkia latolöytöä, kun sellaista ei siellä alkujaan ollut. Lopputuloksena mielenkiintoista tarinaa tallentui niin paljon, että lisää juttua Vesivehmaan sepästä ja kyläpajan arjesta muutaman vuosikymmenen takaa on luvassa vielä tuonnempana ilmestyvässä artikkelissa. Toiset taas näkevät tuon ruosteen ja rasvan kyllästämän rautapyörän lähinnä hyvänä projektina, josta hiekkapuhallus- ja maalausurakalla saisi loihdittua lähes uudenveroisen "museotraktorin". Lue juttu sivulta 48 alkaen. Itse lukeudun siihen suureen harrastajajoukkoon, joka näkee Lanzin tapaan patinoituneessa koneessa loputtomasti kiehtovia yksityiskohtia, joista syntyy oudolla tavalla tavattoman kaunis kokonaisuus. On sitä tullut jopa harkittua metsäauton tai -traktorin hankkimista omille maille, eli toisin sanoen mieli tekisi lavastaa hieno näky pihapiiriin. Metsäautoiksi luokiteltavat laita-alueiden autot olivat tallella tuolloin 80-luvun lopulla, mutta nyt purkamot lienee siivottu pykälien ja direktiivien mukaiseen kuntoon. Muistan jo pikkupoikana pyöräilleeni pitkiäkin matkoja ihastelemaan taivasalla kymmeniä vuosia seisseitä autoja, kuormureita ja traktoreita. Lea Lahti Toimittaja MÄKELÄN pajan traktorihytti kestävyystestissä. Jotkut sepistä näkivät paljon vaivaa kehitellessään aina vain parempia ja parempia ratkaisuja kyläläisten tilaamiin laitteisiin. Pääkirjoitus Patinaa ja metsälöytöjä ksi viime talven hienoimpia työpäiviä oli eräs kylmä torstai joulukuun lopulla, kun saimme tilaisuuden kuvata kaikessa rauhassa 75-vuotiasta Lanzia (s. He olivat todella taitavia ja kekseliäitä, suorastaan neroja. Tarinat näistä arjen sankareista eivät ehkä ole niin suuria, että niistä kirjoittaisi kirjan, mutta lehtiartikkelin verran kerrottavaa 03/11 löytyy varmasti. Taajamien läheisyydestä metsälöydöt on siivottu pois näkyviltä jo aikoja sitten, mutta onneksi aarteita lepää vielä maaseudun rauhassa kone- ja valokuvausharrastajien ilona. Monesti tulee tuumittua, että mikä ruosteessa ja patinassa oikein kiehtoo. Olemme istuneet tuokion jos toisenkin Leon pojan Hannu Mäkelän ja ensimmäisen hytin tilaajan ja koekäyttäjän Pertti Metsä-Vähälän kanssa albumeita selaillen. 12) ja siinä sivussa tarinoida traktorin samanikäisen omistajan kanssa. Idea ei ole edes omani, vaan tuttavapiiristäni ainakin kaksi kaveria ovat jo ehtineet lavastaa pihamaalle omat löytönsä. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Tekijältä Ennen vanhaan joka kylässä oli paja ja pajassa tietenkin seppä. Siksi juuri nyt on hyvä aika penkoa vanhoja albumeita, kaivaa kuvia esiin ja jututtaa heitä, keillä vielä on tietoa tallella. Taisin tulla tutuksi myös parille autopurkamon pitäjällekin, jotka jaksoivat aina hymyillen toivottaa minut tervetulleeksi vaikka arvatenkin tiesivät rahallisen saaliin jäävän Y kohdallani laihanpuoleiseksi. 3
54 Rannikkovartiolaiva Koskelo ´55 Vanha partioalus kävi kirjaimellisesti pohjalla ennen kuin sille löytyi kunnos- tuksesta kiinnostunut omistaja. 68 Kevätsavut Nurmijärvellä starttailtiin talven seissyttä kalustoa Kevätsavujen merkeissä. 12 4 32 54. Esittelyssä Samuli Hämäläisen itselleen kunnostama yksilö. Tässänumerossa 6 6 Kannessa Volvo N84 ´66 Lasse Hietsalo ajaa Volvo-maitoautollaan kymenlaaksolaisessa maalaismaisemassa tonkat lavalla kolisten. 32 MAN 735H ´65 Pullonokka-MANin erikoisuuksia on muun muassa omalaatuinen vaihteenvalitsin, jonka myötä autoa alettiin kutsua leikkisästi hyppykepiksi. Nyt paatti puksuttaa tilausliikenteessä sisävesillä kanuunanpiiput ylväästi pystyssä. TAPAHTUMAT 60 Mobilia Yölinjalla Auto- ja tiemuseo Mobiliaan on avattu Yölinjalla-näyttely, joka käsittelee tavaralinjaliikenteen historiaa. Reitti on hänelle tuttu vuosikymmenien takaa. KONEET 12 LANZ Bulldog ´36 Vuonna 1936 Muikion kartanossa koettiin kaksi iloista perhetapahtumaa: taloon syntyi poika ja tilalle saatiin uusi traktori. 18 Fiat 312R ´64 Matti ja Mikko Hiittu tunnetaan vanhoja autoja ja koneita käsittelevistä kirjoista ja lehtiartikkeleista. 38 Valmet 20 ´56 Piikkilangankiristäjäksi kutsuttu PikkuValmet on monen suosikki kun puhutaan vanhoista traktoreista. 62 Puolustusvoimien huutokauppa Isojen poikien kirpputorilta voi tehdä todellisia löytöjä vanhojen koneiden saralla. Kirjoittelun lomassa isä ja poika päästelevät höyryjä Fiatilla kurvaillen. Näiden kahden yhteinen tarina jatkuu yhä. 20 Vanaja-Tuuri ´67 Valtion Rautateiden vanha jakeluauto ei ole erityisen hienossa kunnossa, mutta tärkeintä onkin että tämä harvinaisuus on edelleen olemassa ja huolehtivan keräilijän suojissa
Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 31 Kaikkien kaveri Fordson-Club Finland toivottaa kaikenmerkkisten traktorien omistajat ja maatalouskulttuurista kiinnostuneet mukaan toimintaan. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ilmoitukset Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 70 Mikon matka-albumi Kiertävän kameramiehen tähtäimessä on tällä ketaa saksalaiset maantieveturit. 72 Rekkaparkki Uutisia ja kuulumisia vanhojen koneiden maailmasta. Toimitus 26 62 ARTIKKELIT 66 ttä skitlyövätkä 31 Fordson-ku enkaluston is myösmuu nmerkk anssa. 48 Fergusonin hytit Kotimaisia traktorinhyttejä valmistettiin osin lentokonetehtaalta saatuja oppeja hyödyntäen. Materiaali Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Ilmoitusmyynti Susanne Laine: 050-4147 553 Peppe Haapala: 050-4147 559 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti Sähköpostit muotoa toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa Myynti R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. ytiin 44 Vuonna1958my ota. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi Päätoimittaja Kari Mattila Toimittajat Iikka Kekko, Jan-Erik Laine, Arttu Toivonen Avustajat Tuukka Erkkilä, Johanna Helin, Matti Hiittu, Mikko Hiittu, Lea Lahti, Olli J. 66 Lieksan ulkomuseo Itäisen Suomen historia avautuu kävijälle monipuolisen esineistön ja laajan pihanäyttelyn avulla. 52 Seppiä ja mestareita Kalervo Jousen pihapiiriin on muodostunut vuosien saatossa monipuolinen museopaja työkaluineen ja koneineen. Ojanen, Harri Onnila, Juha Pokki, Janne Riikanen, Aimo Tenni, Arttu Toivonen Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman, Sanna Tarkkanen Osoitteet PL 350, 65101 Vaasa Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. 75 Myyntipalsta Uusia ja vanhoja varaosia ja kokonaisia koneita kaupan sopivaan hintaan. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 5. Silloin tuonti vapautui ja markkinat mullistuivat. 79 Kuvalaari Lukijoiden kuvia meiltä ja vähän muualtakin. Tilaajapalvelu Puh. 44 Kuorma-autovuosi 1958 Vuosi 1958 jäi alan historiaan aivan erityisesti. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. omistajienk VAKIOPALSTAT 26 Mörköjä ja Petoja Vanhoista valokuvista lähti liikkeelle harrastus, jonka myötä Korhosen perheellä on tänään melkoisen vakuuttava Fordsonkokoelma. muutakinkuineio 03/11 Copyright Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty
Tuolloin pitäjässä oli useita maidonkeruuautoja. Nyt reilut neljä vuosikymmentä myöhemmin maitoautot ovat kadonneet Elimäeltä yhtä yksilöä lukuun ottamatta: Lassen Volvo kulkee viljavassa kymenlaaksolaisessa maisemassa kuljettajalleen tuttuja reittejä tonkat lavalla kolisten. Elimäki 6. Meijeriauto on maantien ässä Volvo N84 ´66 Lasse Hietsalo ryhtyi ajamaan naapurinsa maitoautoa heti armeijasta päästyään
7
Meijereitä oli kaupunkien lisäksi miltei joka kylässä. Etenkin tuottajien omistamia osuusmeijereitä syntyi kuin sieniä sateella. Vuosikymmeniä myöhemmin Lasse tapasi jo eläkkeellä olevan keittäjän, joka kertoi antaneensa tapahtuman jo anteeksi, tapaukselle nyt porukalla nauraen. Kyseinen kori, johon maitoa tuolloin kerättiin, näkyy viekin Hietsalojen olohuoneen ikkunasta katsottaessa naapurin tontille. Pysäkkejä reitillä oli viitisenkymmentä toisten tuottaessa vain yhden tonkan, toisten useampia. Tonkat nousevat rutiinilla maitolaiturilta Volvon lavalle. Lassen lauantaina päättynyt asepalvelus muuttui maidonajoksi heti maanantaiaamuna. Maitolinjalla Starttaamme punaisen Volvon käyntiin ja suuntaamme kulkumme Elimäen kirkonkylältä kohti maaseutua. Itse olen 8 tonkka-auton jousilla ensimmäistä kertaa, Lasse sellaisen ratissa jo kentien kuinka monetta tuhannetta kertaa. Ennen ajokortti-ikää kesätöissä ollessaan oli Lasse saanut jo kokeilla maitoauton ajamista autoilijan itse ollessa lavalla lähekkäin sijaitsevien talojen välimatkat ja nostellessa tonkkia kyytiin maitolaitureilta. Maitomäärien ollessa korkealla tonkkia jouduttiin lastaamaan päällekkäinkin. No onhan näillä kahdella maitoautolla ikäeroakin miltei 45 vuotta. Matka jatkuu pitkin maalaistietä Lassen kertoillessa muistojaan maidonajosta. Tonkka toimii vielä 2000-luvullakin! LASSE Hietsalo on ajanut ammatikseen koko työuransa; ensin maitoa, sitten rahtia KotkaHeinola-linjalla ja lopuksi parikymmentä vuotta säiliörekkaa. Välillä pysähdymme maitolaiturin kohdalle mallaamaan Volvoa kuvausta varten. Tuolloin Elimäellä ja lähikylissä oli vielä useita meijereitä, Kouvolassa sijainnut Valio niistä suurimpana. Paluumatkalla sijainneelle kansakoulullekin jätettiin maitokannu, joka kerran vahingossa unohtui kyydistä. Tuolloin keruuautoissa oli alumiinista valmistettu umpikori nosto- tai liukuovin varustettuna. Kulta-aikaan meijerit omistivat myös omaa kuljetuskalustoa, joka useimmiten myytiin myöhemmin niiden kuljettajille. Vielä 60-luvulla maito kerättiin tiloilta tonkissa ja siirtokuljetukset maakunnista niin lähikaupunkeihin kuin jopa pääkaupunkiseudulle suoritettiin usein normaaleilla rahtilavoilla varustetuilla kuorma-autoilla. Ensiksi tonkkia kerättiin 1413-mallisen PallonokkaMersun lavalle ja loppuajasta tonnia kantavamman 1513-mallin kyytiin. Moni suurien ikäluokkien automies onkin ajanut nuoruudessaan maitoautoa tai ollut ainakin apumiehenä tonkkia nostelemassa. Nämä usein vain kymmenen kilometrin välein sijainneet laitokset työllistivät muun työväen ohella myös kuljetusten parissa toimivia yrittäjiä ja heidän kuskejaan huomattavissa määriin, niin keruu- kuin siirto- ja jakelukuljetusten osalta. Lauantaina päättynyt asepalvelus muuttui maidonajoksi heti maanantai-aamuna, kun naapurinmies Väinö Kanerva värväsi laivastossa palvelleen nuoren miehen maitolinjalle. Edellisen kerran kun katsoin maitoauton peiliin, siitä näkyi peilikirkas 15 000 litran säiliö. Vanhat valkoiset meijerirakennukset erottuvat usein vieläkin kylän laitamilta, vaikka ovatkin jo saaneet uudet käyttäjät meijeristien tilalle. Lassen reitin varrelta keräämät tonkat toimitettiin Artjärvelle Elannon meijeriin, joka toimitti maitoa ja muita meijerituotteita pääasiassa pääkaupunkilaisten nälkäisiin ja janoisiin suihin. Imukeräily- eli niin sanotut tankkiautot alkoivat yleistyä 60- ja 70-lukujen taitteessa. Tällöin kuorman tukeminen suoritettiin vanerilevyillä ja ja naruilla. Paluumatka ajettiin samaa reittiä jakaen tyhjät tonkat takaisin maitolaitureille. Vielä nykyäänkin maitoauto saattaa hörpätä imuletkullaan maidot tonkasta pienimmillä tiloilla. Vilkas elämä maaseudulla piti pystyssä niin meijereitä kuin teurastamojakin muiden maaseudun elinkeinojen tapaan. Volvo N84 Maitoauto Teksti ja kuvat: Iikka Kekko K uusikymmentäluvulla maanviljelyyn uskottiin vielä vahvasti, vaikka kaupungit houkuttelivatkin nuoria neonvaloillaan. Täydet tonkat kerättiin kyytiin aamulla, minkä jälkeen ne toimitettiin meijeriin tyhjennettäviksi ja pestäviksi. Kuusi vuotta kestäneen maitomiehen uransa Lasse ajoi näitä nyt kulkemiamme reittejä Mersuilla. Lasse aloitti maidonajon päästessään armeijasta vuonna 1967. Määrä oli enimmillään vuonna 1931, jolloin Suomessa oli liki 650 meijeriä. Perinteistä alukoria ei ole Lassen. Meijereiden miltei räjähdysmäiseen kasvuun 1900-luvun alussa johti separaattorin keksiminen vuonna 1878. Joskus paluukuormassa saattoi olla myös tuottajien meijeriltä tilaamia rehusäkkejä. Ratissa on Hietsalon Lasse toimittajan istuessa vänkärin paikalla, ja peilistä näkyy maitotonkkia puolillaan oleva lava
Eikä umpikori edes ollut mikään perusedellytys tonkkien keräämiseen tarkoitetulle ajoneuvolle, Kymenlaaksossakin kerättiin tonkkia vielä 60-luvun lopulla normaalille rahtilavalle. Missä vain pysähtyykin, on hetkessä paikalla ihmisiä muistelemassa aikaa jolloin tonkkia vietiin maitolaiturille odottamaan noutajaa. Paloauton entisöintityön valmistuttua oli koko käsi jo kyynärpäätä myöten annettu harrastukselle ja oma harrastekuormuri oli vain ajan kysymys. Paluumatkalla ajamme vielä Mustialan kartanon kautta. Useimmiten sellaisen saattaa nähdä muun muassa varastona maatilalla. Tässä vaiheessa auton tulevaisuus alkoikin olla turvattu, kun sitä alettiin käymään läpi ja kunnostaa uutuuden iskuun. Kohta alkaa vauhdinotto miltei pystyjyrkkään Rappukallionmäkeen, joka tuotti talvisin suuria vaikeuksia tiellä liikkuvalle kalustolle. Volvoon suunnitteilla, sillä talli jossa autoa säilytetään on sen verran matala, että avolavakin mahtuu sinne juuri ja juuri. Kaupat syntyivät ja uusi koti autolle löytyi Elimäeltä, Hietsalojen pihatallista. Tonkat lavalla ajellessa etenkin vanhemmat ihmiset suhtautuvat näkyyn erityisellä lämmöllä. Meijeriauton viettäessa lokoisia eläkepäiviään Savossa Lasse ryhtyi entisöimään talkooporukan mukana Elimäen VPK:n Patanokka-Volvoa tietämättä millaisia seurauksia pikkusormen antaminen vanhoille kuorma-autoille saattaa aiheuttaa. Meijerin luopuessa autosta 80-luvulla oli Vesannollakin luovuttu tonkkamaidon ajosta todennäköisesti jo aikoja sitten. Maitolaiturit olivat muutenkin merkittäviä kokoontumispaikkoja ennen Facebookia. 9. Vähän muuton jälkeen Kuopiossa riehui tulipalo teollisuushallissa, jossa autoa oli aiemmin säilytetty. Auto oli varustettu uudesta lähtien aikaisemmin mainitulla alumiinisella umpikorilla, joka säilyi auton päällä tulevien omistajien käyttäessä autoa marjojen kuljetuksiin. Tuolloin työelämässä vielä aktiivisesti mukana olleella Lassella oli kovin rajallisesti aikaa entisöimiseen, joten käytännöllisimmäksi vaihtoehdoksi jäi valmiin auton hankinta. Tuli vei mennessään esimerkiksi toisen harrastajan F88-Volvon sekä vanhoja moottoripyöriä, mutta Volvo nautti jo uudesta kodistaan kaukana tragediasta. Rautalammilla sijainneelta koritehtaalta kerrottiin vielä muutama vuosi sitten kyseistä koria haluavalle, että piirustukset ja kaikki tarvittava materiaali on tallessa, joten tilauksia voidaan ottaa vastaan. Volvon käydessä vanhaksi arkikäyttöön se löysi uuden omistajan Kuopiosta, jonne Tauno ja Jarmo Frimodig hankkivat sen taltiointimielessä. Koska autoa pidettiin maitoautona sen oman historian vuoksi, kyytiin etsittiin rekvisiitaksi maitotonkkia tutuilta isänniltä. Museoajoneuvon arvo autolle myönnettiin vuonna 2000. Osa niistä valmistettiin jo teräskehikon ympärille ja ne yksilöt ovatkin säilyneet parhaiten vuosien saatossa. Lehti-ilmoituksia läpi kahlatessa sattui silmiin mukavan punainen entinen maito-Volvo Kuopiosta. Näin auto pysyi ajokuntoisena koko ajan. Alumiinisia tonkkakontteja toki olisi tarjolla siellä täällä. Niitä oli etenkin rannikkoseuduilla, joilla sijaitsivat suurimmat, jo kartanoiksi luetut omavaraiset maatilat. Kerran maitoauto, aina maitoauto Tämä Volvo ei ole ensimmäistä kertaa liikkeellä maitotonkat kyydissään. 03/11 Auto hankittiin uutena Vesannon osuusmeijerille, jota se palveli ansiokkaasti 18 vuoden ajan. Sielläkin oli oma meijeri joskus aikoinaan, niin sanottu kartanomeijeri. VANHA Helsingin ja Kouvolan välinen maantie on jo paikoitellen melko kapeaa kinttupolkua. Myös päällirakenne uusittiin, kun Volvon rungolle rakennettiin avolava
Pientä remonttiakin on jouduttu tekemään. Viime kesänä Lasse toteutti yhden pitkään mielessä pyörineistä ajatuksistaan. Verstaan varastonhyllyltä löytyikin Volvon mötikkä, joka muistutti erehdyttävästi N84:n 10 Ajoa ja huoltoa starttia. Volvon "Kasisarja" lujitti uskoa ruotsalaiseen laatutuotteeseen. MITTARISTO on vielä sijoitettuna keskelle kojetaulua. Iskutilavuus 5,1 litraa, teho 107 hevosvoimaa VAIHTEISTO: Synkronoitu, 5 nopeutta (kaksinopeuksinen taka-akselisto) ALUSTA: Akseliväli 4 700 mm PÄÄLLIRAKENNE: Kappaletavaralava. Haanpäältä säiliöauton ratista eläkkeelle jääneellä Lassella on nyt aikaa käydä alan tapahtumissa Volvollaan tapaamassa vanhoja automiehiä vanhoine kuorma-autoineen. Kuljettajanlakki päässä ja tonkat lavalla kertovat eräästä lähihistoriamme ajasta, jonne vanhojen ajoneuvojen harrastajat järjestävät joskus aikamatkoja. Taas oli uusi juttu kerrottavana. TAKASEINÄN Blaupunkt-kaiutin tuo Nuorten Sävellahjan hitit maitoauton ohjaamoon. Reilut 350 000 kilometriä ajetun Volvon mittarilukema karttuu tasaiseen tahtiin lähinnä vanhojen autojen ajoihin osallituttaessa. Juoksujalkaa oman pihan puolelle startin vaihtoon, ja matka saattoi alkaa tapaamaan toisia harrastajakavereita. Ei muuta kuin orapihlaja-aidan raosta naapurin tontilla sijaitsevalta linjaautoliikennöitsijältä kysymään, josko tallin nurkissa lojuisi tarpeetonta starttimoottoria. Lassen Volvo tonkkakuormineen on tuttu näky myös Vetkun keikoilla. Myös ulkonäön ajateltiin muuttuvan tasapainoisemman näköiseksi akseliväliä lyhentämällä. Kerran Vetkun keikalle lähdettäessä, kun tavarat oli jo pakattu, auto puunattu ja autokunta puettu ajanmukaiseen asuun, auto ei käynnistynyt, ei edes yrittänyt. Korin värinen kojelauta tosin tuo mukavasti väriä kuljettajan näkökenttään. Vanhoina hyvinä aikoina presidentitkin olivat Kekkosia ja rahat Markkoja. Maitoauton peiliin vilkaistessa lavalta näkyvät tonkat tuovat mieleen ajan menneen, joka ei enää palaa. VOLVO N84 VUOSIMALLI: 1966 VALMISTAJA: Volvo Lastvagnar Ab, Göteborg, Ruotsi MOOTTORI: (D50) 6-sylinterinen ahtamaton dieselmoottori. Vaihdekepissä olevalla punaisella napilla vaihdetaan kaksinopeuksisen ns. Volvo N84 Maitoauto OHJAAMON yleisilme on melko peltinen autoon, jota valmistettiin vielä vuonna 1972. Akselivälin ollessa 5 200 milliä oli auto kankea käänneltävä jo omassa pihassa. tuplaperän välitystä. Puoli metriä lyhyemmällä akselivälillä on Lassen mukaan yllättävä merkitys etenkin ahtaassa paikassa venkslatessa. Jarrut on käyty läpi ja suuttimet on uusittu savutuksen vähentämiseksi. Pikaisen diagnoosin perusteella voitiin päätellä starttimoottorin olevan eri mieltä lähipäivien matkasuunnitelmista. Ulkonäkökin on nyt mukavampi silmälle, kuten etukäteen uskottiinkin katsastusmiehen hyväksyessä museoajoneuvon muutoskatsastuksen
Kuljettajanlakki päässä ja tonkat lavalla kertovat eräästä lähihistoriamme ajasta,joka ei enää palaa. 11
Asikkala 12. Nyt Kosti Vihisen ja Lanzin yhteistä taivalta on kuljettu jo 75 vuotta. Perintökalleus LANZ Bulldog ´36 Mutikon kartanossa Kangasalla koettiin vuonna 1936 kaksi iloista perhetapahtumaa: kartanoon syntyi poika ja tilan peltotöihin hankittiin saksalainen LANZ-traktori
13
Paikkana Tampereen Seurahuone on tapahtumalle sikäli merkityksellinen, että juuri saman ravintolan kabinetissa perustettiin Hämeen Maanviljelijäin Kauppa Osakeyhtiö, jonka nimi muuttui sittemmin 1920-luvulla Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy:ksi eli tuttavallisemmin SMK:ksi. Illan aikana käytiin keskustelu, jonka seurauksista saamme olla nyt 70 vuotta myöhemmin tyytyväisiä, vaikka keskustelun sävy olikin jossain vaiheessa jo aika tiukka. Isommilla tiloilla, kuten Mutikon kartanon tapaisissa taloissa, traktoria käytettiin toki muuhunkin kuin pelloilla aurojen vetoon. Mitä nopemmin viisari pyörii ympyrää, sitä enemmän on koneessa kierroksia - loogista! Ohjausakselissa olevasta vivusta ratti akseleineen irrotetaan käynnistystä varten. 14. Kaikilla ei tosin ollut maamottoriakaan, olihan 1 juuri selvitty 30-luvun alun lamasta, joka kouraisi maataloutta viljan hinnan painuessa lähes 30 prosenttia alaspäin. Maitotilin kuitattuaan Vihinen tapasi kadulla sattumalta vanhan tuttunsa, joka työskenteli Suomen Maanviljelijäin Kaupan palveluksessa esimiestehtävissä. Tampere oli jo tuolloin yksi Suomen suurkaupungeista ja sieltä oli mahdollista tehdä monipuolisempia hankintoja kuin syrjäkyliltä. Niillä pyöritettiin erilaisia tiloilla käytettäviä työkoneita, kuten maamottorillakin oli tehty ja tehtiin edelleenkin. 1907), lähti vuoden 1936 kevättalvella kaupunkiin maitotiliään kuittaamaan aivan kuten aikaisemmillakin kerroilla. Matkaa Tampereelle kertyy Kangasalan kautta noin 35 kilometriä, Vesijärvi ylittäen pystyi oikaisemaan reilut kymmenen kilometriä. Omapäi- KOMENTOSILLAN lattianrajassa sijaitseva kierroslukumittari on mallia joka pyörii vain yhteen suuntaan. Toisten käyttäessä puimakonettaan saksalaisella traktorilla pyöritettiin vähintään yhtä monella tilalla samaa laitetta hevoskierrolla ja vasta haaveiltiin maamoottorista. Konstailevaa kaupankäyntiä Kosti Vihisen isä, Tauno Kustaa Vihinen (s. Kuulumiset pintapuolisesti vaihdettuaan herrat päättivät lähteä lounastamaan läheiselle Seurahuoneelle. Silloisten traktoreiden käyttö vaati myös aivan uusia oppeja liinaharjan jäljiltä, ja kaiken kukkuraksi oli vielä korkea hinta, joka laski kummasti traktorikuumetta. 20- ja 30-luvun traktorit olivat kuitenkin vielä melko kömpelöitä käyttää etenkin pienemmillä pelloilla, joten saman työn saattoi tehdä hevosella kätevämmin. LANZ Bulldog Teksti: Iikka Kekko Kuvat: Kari Mattila 930-luvun puolivälissä traktori ei ollut enää mikään mailmanihme, vaikka ne toki harvinaisia vielä olivatkin. Vastakommentiksi oli Mutikon isännän kerrottu sanoneen, että hänellä kyllä olisi varaa LANZiin jos vaan olisi tarvetta, mutta hän ei ostaisi mitään kauppamieheltä joka noin aliarvioi asiakkaitaan. Myös yhteiskuntarakenne oli aivan erilainen, joten pääsee paljon helpommalla, kun ei edes ryhdy vertaamaan traktoreiden määrää tämän päivän tilanteeseen. Traktorit löivät jo edellisellä vuosikymmenellä itsensä läpi maassamme, kun niiden määrän lisääntyi reilusta sadasta noin kahteen tuhanteen koneeseen. Uuden traktorin osto ei ollut Vihisen kaupunkireissun tarkoitus, sillä Mutikon kartonoon oli hankittu jo paria vuotta aiemmin PiikkipyöräFordson peltotöihin ja kyläläisten ihmeteltäväksi. Niitä heillä olisi ollut varastossa, mutta kysyntä oli jäänyt vaisuksi, koska traktori maksoi miltei tuplahinnan moneen muuhun traktoriin verrattuna. Hänen mielestään isännät olivat olleet nuukia, kun eivät olleet raaskineet ostaa laadukkaampaa ja hinnakkaampaa LANZia. Täytyy toki muistaa, että tuolloin maatiloja oli moninkertainen määrä nykytilanteeseen verrattuna ja ne olivat vastaavasti huomattavasti pienempiä. Kangasalan Mutikon kartanosta kaupunkiin meno tarkoitti sitä, että suunnaksi otettiin Tampere. Traktorit olivatkin tavallaan jalostuneempia maamoottoreita, koska niillä saattoi tehdä myös peltotöitä. Jossain vaiheessa iltaa SMK:n mies rupesi arvostelemaan maanviljelijöitä, jotka olivat hankkineet jo traktorin. Lounashetki venähti jälleennäkemisen riemua juhlistettaessa yömyöhään. Mutikko sijaitsee Tampereen itäpuolella Kangasalan kunnassa
LANZin rattiin Kosti muistelee päässeensä siinä vaiheessa, kun ylsi ja jaksoi painaa kytkimen pohjaan. Yksi mie- Isännän ja myyjän väittely jatkui Seurahuoneella kiivaana monta tuntia, mutta ennen valomerkkiä päästiin nostamaan maljat LANZ-kauppojen kunniaksi. 15. Uusi LANZ oli tarkoitus hakea jäitä myöten ajamalla Mutikkoon, sillä kymmenenkin kilometrin oikaisu, joka talvella oli mahdollista, säästi matka-ajassa useita tunteja. Levikepyörät käytiin hakemassa myöhemmin hevosella talteen ja ne asennettiin kevään koittaessa takaisin paikoilleen, jossa ovat vielä nykyäänkin. Tämä osa matkasta osoittautuikin lopulta vaikeimmaksi palaksi purra. Levikepyörillä varustettu piikkipyörätraktori ei suostunutkaan kulkemaan syvässä lumessa. Hän ei edes myisi Lanzia tuollaiselle isännälle, ylpeys se on kauppiaallakin. siä kun olivat molemmat osapuolet, niin seuraavaksi oli myyjän vuoro ottaa uusi kanta aiheeseen. Iltapäivän koittaessa oli jäljellä enää Vesijärven ylitys, noin kilometrin mittainen rämpiminen umpihangessa järven jäällä. Siihen hankittiin lähes uutena kolme metriä leveä lautasäes, jota se vetikin perässään pellolla kunnialla. Kosti Vihisen varhaisimmat muistot traktorista vievät 40-luvun taitteseen, jolloin he molemmat olivat neljänviiden vanhoja. Aikansa yritettyään ja tilanteesta tuskastuneena Tauno ei keksinyt muuta keinoa kuin ruveta irrottamaan levikepyöriä koneen mukana seuraamilla työkaluilla, jotka ovat yhä tallessa LANZin työkalulokerossa. Ennen valomerkkiä päästiin kuitenkin nostamaan maljat LANZkauppojen kunniaksi, johan moinen väittely olikin suut kuivattanut moneen kertaan niin molemmilta osapuolilta kuin väittelyä seuranneelta pöytäseurueelta. TYÖKALULOKEROSSA on tallella koneen alkuperäiset työkalut. SELKEÄ H-kaavio ei aiheuta ylimääräistä päänvaivaa, vapaa-asento vaan on eteen-taaksesuuntainen. Jäiden yli kotiin Kaupat tehtyään ja muutkin asiat hoidettuaan Vihinen palasi kaupunkireissultaan takaisin kotiin. Jokainen voi vain kuvitella, millaista on matkanteko ollut 75 vuotta sitten rautapyörätraktorilla tuulessa ja tuiskussa. Käyttökoulutuksen saatuaan isäntä itse lähti ajamaan talvipakkasella ostostaan kohti kotia. Koneellistunut maatila oli tekniikasta kiinnostuneelle pojalle otollinen kasvualusta. Muutaman tunnin työskentelyn jälkeen levikepyörät nojasivat yläreunoista toisiinsa A-muodossa Vesijärven jäällä ja matka saattoi jatkua nyt paremman etenemiskyvyn merkeissä. Uutta traktoria käytettiin Mutikon kartanon raskaimmissa töissä
LANZ Bulldog Öljyt on Vihisen muistikuvien mukaan vaihdettu viimeksi 50-luvun puolivälissä. RATTI paikoillaan valmiina käynnistystä varten. Alkuperäinen puhalluslamppu on täysin toiminta kuntoinen, joten ulkopuolista apua ei käynnistykseen tarvita, vain oikeat otteet. 16
Ennen kuin tilanteesta säikähtänyt nuori kuljettaja ehti painaa kytkintä, oli traktori jo noussut perässä olleen auran päälle vaurioittaen sitä. Jos taas kone lähtee pyörimään väärään suuntaan, sen saa sammutettua sulkemalla kyseisen polttoainehanan. Kuin leikkiautoon uutta vetoa lisäten tartutaan traktorin kyljestä sojottavaan rattiin, josta otetaan työtahti kohdalleen, tempaistaan riuskalla otteella kunnon pyöräytys ja toivotaan, että kone lähtee pyörimään oikeaan suuntaan. Kuula kuumennetaan yleensä moottorin yhteyteen asennetun puhalluslampun avulla. Koneen keulassa oleva puhalluslamppu pistetään hönkimään kohti hehkukuulaa reiluksi kymmeneksi minuutiksi. Ennen traktoreita LANZin tehtaassa valmistettiin erilaisia maatalouskoneita ja jopa höyrykoneitakin, jotka todettiin kuitenkin pian vanhanaikaisiksi. Toiset ovat olleet päinvastaista mieltä, johon on kyllä helppo yhtyä. Yhden katkenneen kansipultin Vihinen kertoo vaihtaneensa. Polttoaineesta hehkukuulamoottori ei ole kovin tarkka, joten sille voi syöttää erilaisiakin petrooli-, poltto- ja dieselöljyvaihtoehtoja. Ensimmäiset moottorit valmistuivat 1880-luvun puolessa välissä, ja valmiiksi moottori katsottiin vuonna 1890, jolloin hän haki keksinnölleen ennakkoluulottomasti patentin. 03/11 Toimintaperiaate on yksinkertaisimmillaan se, että punahehkuiseksi kuumennettu kuula sytyttää polttoaineen, joka syötetään sylinteriin. "Rattia voisi ehkä yrittää hieman kunnostaa, mutta niin ettei alkuperäinen ulkoasu kärsi, joutuuhan ratti tiukalle juuri käynnistyksissä." Öljyt on koneeseen vaihdettu Vihisen muistikuvien mukaan 50-luvun puolivälissä. Jos kone on ollut pitkään käyttämättä, kannattaa koneen toiselta puolelta käydä veivaamassa muutama kierros öljypumppua voitelun varmistamiseksi. Sen voidaan sanoa olevan arvokkaasti harmaantunut kaipaamatta silti maalia pintaansa. HEHKUKUULAMOOTTORI MELKEIN DIESEL Hehkukuulamoottorin toimintaperiaate on yksinkertainen, mikä sai muutamat traktorivalmistajat uskomaan sen menestykseen viime vuosisadan alkupuolella. Minkäänlaista sähköjärjestelmää ei koneessa ole. Jos traktori vaikka upposi niin, että vesi tai muta pääsi jäähdyttämään kuulan, kone sammui auttamattomasti. Kuulan ollessa punahehkuinen irrotetaan ratti ohjausakseleineen ja työnnetään koneen oikealla sivulla olevasta rei- ästä sisään. Käynnistymisen tapahduttua koneen käyttäjän voimin ei kone tarvitse minkäänlaista sähköjärjestelmää. Tilanne päättyi siten, että moottorin ollessa aivan sammumispisteessä se otti tilanteesta itseensä ja ja rupesi pyörimään takaperin, mikä oli aivan normaalia etenkin käynnistettäessä sitä. Heinrich Lanzin perustaman konetehtaan kotipaikka oli Saksan Mannheimissä, josta on kotoisin muitakin kone- ja automiehille tuttuja nimiä kuten Carl Benz. John Deere osti LANZin vuonna 1956 ja neljä vuotta myöhemmin sen nimi katosi markkinoilta lopullisesti. 17. Kosti Vihinen kertoo, että hänen veljensä, joka oli jäänyt hoitamaan sukutilaa, oli pyöräyttänyt aina silloin tällöin konetta kammesta jumiintumisen estämiseksi. Jos kone ei edes lupaa, kannattaa avata polttoainehana vielä kun ranteissa on voimaa ja koneen voi pyöräyttää käymään. Konetta katsellessa on kuulemma useampikin todennut, että riittäähän tuossa hommia ennen kuin se on entisöity. LANZin tunnetuimmaksi tuotteeksi muodostui juuri Bulldog-traktori, jota valmistettiin vuosina 19211956 noin 200 000 kappaletta muutamina eri versioina. LANZin käynnistysrituaalit ovat tyypilliset hehkukuulamoottorilla varustetulle koneelle. Tässä alkuperäisessä toimintakunnossaan LANZ on ehdottomasti parhaimmillaan, osana Mutikon kartanon historiaa. Parhaimmillaan tällaisena Mutikon LANZ säästyi romumiehen nälkäiseltä katseelta monien kohtalotovereiden saadessa synkemmän kohtalon. Konetta ei varsinaisesti hylätty, se vain siirrettiin sivuun talteen. Suurempia remontteja ei ole tie- LANZ viettää valtaosan ajastaan samassa tallissa uudemman kaluston kanssa. Tämän jälkeen sitä säilytettiin ulkosalla, mutta sateelta suojassa. Edellä mainitulla toimenpiteellä onkin ollut ehdoton merkitys sille, että neljä vuotta sitten kone lähti käydä jumputtamaan miltei puolen vuosisadan vuoden tauon jälkeen. LANZin lisäksi sitä käyttivät muun muassa italialainen Landini ja ranskalainen Vierzon. Auran purressa penkkaan tiukemmin ei kokematon kuljettaja arvannut lisätä kaasua, joten kone alkoi vetää jo miltei viimeisillään. Myös ruotsalainen Bolinder oli huomattava kyseisen moottorityypin valmistaja. Myöhemmin LANZeihinkin tuli tosin sähkölaitteet starttia ja valoja varten. leenpainuvimmista muistoista liittyy tapahtumaan jossa perään oli kytketty oja-aura, riskimmät miehet olivat auran kimpussa ja Kosti-pojalla oli kunnia istua saksalaisen traktorin ratissa. Moottorityypin keksi englantilainen herrasmies nimeltään Herbert AroydStuart. "70 vuotta tapahtuman jälkeen tilanteelle jo uskaltaa nauraakin", Vihinen toteaa, mutta muistelee, että tapahtuman jälkeen asiasta puhuttiin synkin ilmein. Puhaltamalla käyntiin Viimeisen kerran Mutikon LANZ nähtiin pellolla kesällä 1959. "Tässä yhteydessä koneen iskutilavuudeksi laskettiin noin 12 litraa, vaakatasossa liikkuvan männän halkaisijan ollessa noin 25 sentin luokkaa", omistaja muistelee. Tätä yksilöä ei tarvinnut myydä muutaman satasen toivossa sulatettavaksi. Puhalluslamppu sammuksiin ja ykköstä silmään LANZ ei peltoa pelkää. dossa
SISÄTILOISSA silmiin pistää ensimmäisenä Volvosta lainattu ohjauspyörä. Penttilän Rautavarastolla Punkalaitumella katsomassa, mitä mielenkiintoista sinne on tuotu. Tarvittavia osia ei ole kahden vuoden aikana ollut myynnissä missään traktorihajottamoilla. Hydraulis-mekaanisen nostolaitteen nostovoima 800 kg 18. FIAT 312R ´64 MOOTTORI Nelisylinterinen esikammiodiesel. Muissa oli traktoreiden tapaan ns. Käyn pari kertaa vuodessa FIAT 312R ´64 mökkipolulla, kuin parastakin mökkiromantiikkaa. Teho 29 hevosvoimaa, suurin vääntömomentti 108 Nm VOIMANSIIRTO 6+2 vaihdetta, nopeudet 2-20 km/h HYDRAULIIKKA Tuotto 16,5 l/min, paine 150 bar. Meillekin 312R tuli suorastaan vahingossa. Seuraava omistaja oli Alastarolla, jonne tämä kiertopalkinto päätyi meidän "terapiatraktoriksemme" Massikka 165:n kaveriksi. Käynnistäminen oli todella vaikeaa, sillä toinen akku oli aivan tyhjä virrasta ja vedestä, hehkujärjestelmä pahasti hapettunut ja polttoainejärjestelmässä vuoto, mutta lähteehän se käyntiin Massikan hinaamana. Tilavuus 1,9 litraa. Fiat olisi kiitollinen entisöintikohde, mutta hytin asennuksen yhteydessä vanhat lokasuojat ovat kadonneet ja konepeitto on katkaistu. Paperit tuottivat suurimman tuskan, koska traktori oli vuonna 2008 poistettu rekisteristä Lavialla, jonne se oli Raimo Viljaselle ja hänen veljelleen tullut 70-luvulla. Sarjaan kuuluivat 211R, jota myös Piccolona jossain vaiheessa valmistettiin, 29-hevosvoimainen 312R, jossa voimanlähteenä toimi henkilöautoissakin 50-luvun puolivälissäkin käytetty 1901 kuutiosenttimetrin dieselmoottori, 411R sekä ukkoFiatinakin tunnettu 513R. kehto eli öljypohja ja moottorin lohko toimi kantavana osana. T Uusi koti kiertopalkinnolle 312R jäi Suomessa esimerikiksi Piccoloa huomattavasti harvinaisemmaksi. Kaiken lisäksi varaosien saanti on täysin kiven alla. Vaikka traktoriin on asennettu 400:n hytti, niin se on ihan asiallisen näköinen. Talvella vaikea käynnistäminen johti siihen, että Fiat löysi tiensä Punkalaitumelle kiinalaisen 4x4-traktorin vaihdokkina. Konekirjailijan terapiatraktori Fiat 312R ´64 Matti ja Mikko Hiittu tunnetaan vanhoja autoja ja koneita käsittelevistä kirjoistaan sekä tietenkin tämän lehden sivuille kirjoittamistaan artikkeleista. Matkanopeus saattaa nousta jopa 25 kilometriin tunnissa, jos vaihdelaatikkoa osaa oikein "hämmentää", se kun on tyypillinen vanhan Fiattraktorin vaihdelaatikko. Myyntiin se joutui Laviasta 24 voltin sähköjärjestelmän takia. Koneessa oli jo silloin Fiat 400:n hytti, joka sopi siihen hyvin ja joka oli myös asiallisesti kiinnitetty. Kerran siellä oli 312R, jolla oli ajettu vajaat 5 000 tuntia ja joka oli suhteellisen siistissä kunnossa renkaat varsinkin takana lähes uudet ja moottori kävi tasaisesti, kunhan sen sai ensin hinaamalla käyntiin. Kirjoitus- ja kuvaushommien ohella Hiitut harrastavat koneita myös käytännön tasolla. Teksti: Matti Hiittu Kuvat: Mikko Hiittu oisen maailmansodan jälkeen, kun elämä palasi urilleen ja huomattiin että maatalouden koneellistaminen oli ajan avainsana, Fordilla oli Major ja Dexta sekä Massikalla 35 ja 65, niin täytyihän Fiatinkin saada oma veljessarjansa 50-luvun lopun konepulaan. Sarjan toiseksi pienin 312R oli ainoa, jossa oli henkilöauton moottori ja siksi myös runko. Fiat oli toiminut pihatraktorina, sillä oli tehty polttopuita ja tiellekin oli menty auraushommissa olihan se rekisterissä. Nykyään voi myynti-ilmoituksen nähdä noin kerran vuodessa. Seuraava omistaja oli Raumalla, josta kone joutui samana vuonna Laitilaan lumitraktoriksi
Tilaa rautaista luettavaa suoraan kotiisi! TrakToriT · kuorma-auToT · maanrakennuskoneeT · TapahTumaT S.48 11003 745000-1103 · PAL VKO 2011-32 SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND 6 414887 450003 7 3/2011 · Fiat 312r ´64 · LanZ Bulldog ´36 · man 735h ´65 · Valmet 20 ´56 · Vanaja-Tuuri ´67 · Volvo n84 ´66 44 Kestotilaus 90 Rautaista luettavaa · www.vanhatkoneet.fi · 03/2011 · Hinta 8,50 6 numeroa/vuosi Maanteiden ässä Volvo N84 ´66 Maitolenkki eilispäivän tyylillä Tilaajalahjaksi LIPPALAKKI! 1490 ARVO Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.fi Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Hyppykeppi Esittelyssä persoonallinen Pullonokka-MAN ´65 perintötraktori Uutena perheeseen hankittu LANZ Bulldog ´36 pikku-Valmet Piikkilangankiristäjä vuosimallia 1956 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.fi www.vanhatkoneet.fi
20
Osa Kannoston Vanajista on ollut perheen työkaluina, joita ei kuljetuskalustoa uusiessa ole annettu vaihdossa, saati hävitetty. Monenlaista on yritetty, usein pakostakin, ja toisinaan on onnistuttu. Nykyisin kun puhe kääntyy Vanajan autoihin, useimmilla tulee varmasti mieleen ne 60-luvun yhtä aikaa sekä kauniit että komeat kuorma-autot, useimmiten kauniisti kaksivärimaalattuine hytteineen. Jos olisin piirtänyt mielikuvani paperille, ei siitä olisi parhaalla tahdollakaan tunnistanut sitä mitä 03/11 21. "Mahtaakohan tällaista mallia monikaan edes tietää", arvailee Jari, joka itse on ollut jo pikkupojasta asti varsin selvillä tämän kummajaisen vaiheista. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine aikka Suomi pieni ja harvaan asuttu maa onkin, ja paikoin on historiassa pula-ajoistakin kärsitty, ei täällä yrittämisen puute ole koskaan liiemmin vaivannut. Vähävaraisuus on pakottanut tekemään itse, ja siten on saatu kuhunkin tarpeeseen, jos ei nyt aina ihan paras mahdollinen, niin ainakin toimiva ratkaisu. "Isällä oli jo aikonaan Vanajia ja Sisuja ajossaan, silloin autoja oli kerrallaan yksi tai korkeintaan kaksi", kertoo Jari ja jatkaa: "Mullahan näitä on ollut kauan, useampi jo kymmeniä vuosia." Vuonna 1981 ajokortin kanssa kuormurien rattiin päässyt Jari piti jo varhain Vanajaa kotimaisista kuorma-automerkeistä mukavimpana. "Silloin kalustoon kuuluivat 505 ja kymppipyörä", hän muistelee. Yksi tällainen erikoiseen tarpeeseen räätälöity, kotimaista suunnittelua ja valmistetta edustava työkalu on harvinaisella Tuurin yhtenäiskorilla oleva Vanajan kuorma-auton alustalle rakennettu jakeluauto, joita Valtion Rautatiet tilasi rahdin ovelta-ovelle ajoon. Tätä harvinaisella Tuuri Oy:n yhtenäiskorilla olevaa Vanajaa hän yritti ostaa useat kerrat, kunnes lopulta erikoisuus päätyi sitkeän Vanaja-keräilijän kokoelmaan. V Koskenkorva Kannoston tallissa oli vastassa. Sittemmin talteen on kertynyt niin Vanajan hyttejä kuin kokonaisia postiautojakin. Varmasti erikoisimpia olivat juuri yhtenäiskorit, jonka VR katsoi rakenteena parhaiten sopivan rahdin jakeluun. Hämmästyttävä näky Kuullessani Koskenkorvalla Jari Kannoston omistuksessa olevasta yhtenäiskori-Vanajasta on pakko tunnustaa, että selatessani muistikuvia Vanajan mallistosta hahmotuskykyni löi auttamatta tyhjää. Tuurilla säilynyt Vanaja-Tuuri ´67 Koskenkorvalainen Jari Kannosto ihastui jo pikkupoikana Seinäjokea asemapaikkanaan pitävään Valtion Rautateiden jakeluautoon. "Oikeastaan koko ikänihän mä olen niitä kerännyt", isäntä naurahtaa. Mutta tehtiin Vanajan Hämeenlinnan-tehtailla raskaankaluston alustoja linja- ja postiautojen korittajille kuten myös erikoisempiin tarpeisiin. Peltihallissa karun maailmanpankki-Vanajan ja upean kymppipyöräisen 690-mallin vieressä yhtenä suurenmoisena laatikkona jököttää kuitenkin kokoelman kummallisin Vanaja, jota ei ole hankittu taloon töitä tekemään vaan huviksi. Kurvatessani Kannoston pihalle ei ollut vaikea keksiä, minkä parissa ilmajokelaisisäntä vapaa-aikansa mieluiten viettää. Eriasteisia Vanajan riekaleita on kerääntynyt pihan laitamille ja äkkiseltään keksii, että ihan tänä kesänä ei tätä harrastetta ole taidettu talossa aloittaa. Vanaja-tietäjä Pauli Salon kuvaillessa tätä erikoisuutta hahmottelin mieleeni kauniin, kuin ilman sivuikkunoita jääneen 60-lukuisen linja-auton, jonka takaseinä oli kuormauksen helpottamiseksi tehty avattavaksi. Jonkin aikaa pihalla olevaa kalustoa ihmetellessämme selviää, että Vanaja-harrastusta ei ole kummemmin tarvinnut aloittaa, vaan paremminkin on siihen kasvettu työn kautta
maaliskuuta vuonna 1967 ja aika pian sen jälkeen koritettavaksi Lauttakylässä toimineelle Tuuri Oy:lle. Saatuaan BMJ82-kilvet tuo hiukan pyörillä liikkuvaa konttia muistuttava lauttakyläläisluomus oli valmis toimitettavaksi tulevaan asemapaikkaansa Seinäjoelle. toukokuuta, oli se täysin valmiina rekisteröintikatsastuksessa. Ajan tavan mukaan uuden korin päällensä saanut alusta kävi vielä Vanajalla viimeisteltävänä, ja runsas pari kuukautta alustan luovutuksesta, 21. Helmikuussa 1969 pääsi Vanaja Pohjanmaalla ilmestyvään Ilkka-lehteenkin 22. Lakeuksille huonosti sopivaa rekisterikilpeä ihmetteleville selvennettäköön, että Valtion Rautatiet toteutti tuohon aikaan ihan omaa rekisteröintikäytäntöään, ja kaikki sen jakeluautot asemapaikoistaan riippumatta oli rekisteröity Helsinkiin. "Siihen aikaan liikenneluvat myönnettiin tiukalti alueittain, ja esimerkiksi Posti noudatti yleistä käytäntöä ja rekisteröi autonsa aina asemapaikkojensa mukaan eri lääneihin", selventää Jari ja jatkaa: "Täällä B-kilvellä operoineessa autossa oli oltava omaa asemapaikkaa ilmaiseva keltainen Seinäjoki-kilpi auton molemmissa päissä, ja tämän lisäksi autossa oli vielä linjalakana joka ilmaisi ajettavaa reittiä." Omistajan tietojen mukaan hänen jakelukonttinsa reitti on kulkenut muun muassa akselilla SeinäjokiAlavusTöysä. Seitsemän vuotta myöhemmin tilattiin Vanajalta 15 kuorma-auton alustaa lisää. Auto sai sanoista Vanaja, Kuormaauto ja Bulldog tyyppimerkinnäkseen VKB-4800 ja sitä liikutti AEC:n 470-kuutiotuumainen moottori. Tehtaan tietoihin pohjaten Seinäjoella kotipaikkaansa pitäneen auton alustan tiedetään toimitetun tilaajalKULMARAUDASTA, kakkoskakkosesta ja pellistä toteutetun yhtenäiskorin rakenne selviää niiltä osin joista pintapelti on jo jäänyt matkan varrelle. leen VR:lle 10. Tavallisista kuorkkialustoista nämä yhtenäiskoritettavaksi tarkoitetut, B2-50/4800-tyyppimerkinnän saaneet alustat erosivat juuri tylppänokkaa tarkoittavalla B-kirjaimellaan. Auton oveen oli maalattuna vieläkin heikosti näkyvä tunnus 6289, jonka logiikan saattaisi joku rautatieläinen osata selittää. Vanaja-Tuuri NYKYISIN jakeluauto säilyy säiltä suojassa eikä se ainakaan huonone, päinvastoin Kannoston Vanajia kunnostetaan vapaa-aikojen puitteissa. Ovelta ovelle Vuonna 1967 Valtion Rautateille hankitut yhtenäiskoriset Vanajat eivät olleet ensimmäisiä laatuaan, sillä jo vuonna 1960 lähti Hämeenlinnasta ensimmäiset kymmenen alustaa koritettavaksi ovelta-ovelle jakeluautoiksi
dyssä seisseen rivissä hylkyautoja, jotka odottivat keväisin pidettyä huutokauppaa, joita hän oli usein itsekin seuraamassa. Jari Kannosto tunnustaa ihailleensa erikoista jakeluautoaan jo pikkupoikana, nähtyään sen ensimmäistä kertaa Seinäjoella. Paketti-Vanajan tuolloisesta hinnasta ei Jarilla ole käsitystä, mutta paljoa se ei liene ollut, tämänkaltaisten kummallisten autojen päätyessä järkevämmän käytön puutteessa yleensä pihavarastoiksi. Siitä surullisena muistona on maskin verkoissa edelleen korjausjälkiä. Paperidokumentteja autosta on olemassa laihanlaisesti, ja Jarin tiedustellessa niitä paikallisilta rautatieläisiltä on hän saanut tietää yrityksen selkeästä hävityspolitiikasta, jossa kaikki paperit ohjekirjoja myöten tuhottiin ripeästi 1+2 rekisteröidystä ohjaamosta moottorikoppa vie valtaosan ja kulku ohjaamosta koppiin käy liukuovesta. KOMEAN valkoisen Vanaja-ratin takana riittää mittareita seurattavaksi. Päivätöistä pihavarastoksi Vanaja katsastettiin normaalisti vuosittain, ja kun sen toistaiseksi viimeinen leima on lyöty otteeseen syyskuussa 1975, on leima ajettu loppuun ja auto poistettiin rekisterissä seuraavan vuoden lokakuussa. Paketti-Vanajan kaltaiset kummalliset autot päätyivät järkevämmän käytön puutteessa yleensä pihavarastoiksi. oikein kuvan kanssa, mutta hiukan surullisissa merkeissä, sillä nokkakolarissa vastaantulleen Kuplavolkkarin matka matkustajineen päättyi Vanajan jykevään etupuskuriin. Jari muistaa VR:n makasiinin pää- 03/11 23. Ehdotonta varmuutta ei ole siitä, oliko kyseinen yksilö ainut kaltaisensa paikkakunnalla, mutta ainakin hiukan erinäköisen, vanhempaa sarjaa olevan version Jari muistaa pitäneen Seinäjokea asemapaikkanaan. Hänen laatikkoautostaan kovimman tarjouksen teki auton aikaisempi kuljettaja, joka huusi sen isälleen varastoksi. Varaston virka oli tämänkin konttiauton kohtalona, sillä liikenteeseen sitä ei enää rekisteröity
Vanajaa ei kuitenkaan tuolloin innokkaalle nuorelle miehelle myyty ja aikaa kului. Vieläkin piti Jarin vääntää, että omistajalleen jo tarpeettomaksi jääneestä autosta päästiin tekemään odotetut kaupat. Kun auto oli saatu takaisin "pinnalle" askarteli Jari sen moottorin vielä käymään. Kerran se oli kuitenkin kadonnut vakiopaikaltaan ja siitäkös Jari huolestuneena kyselemään talosta, että minnekäs hänen ihailemansa Kun kaikki pikkutiet oli metsästetty, löytyi akseleitaan myöden maahan painunut laatikkoauto erään viljankuivaamorakennuksen takaa perin alakuloisena. auto nyt oli joutunut. Postissa taasen on politiikka ollut toinen ja siellä vastaavasta omaisuudesta onkin jäänyt paremmin tietoa myöhemmin ihmeteltäväksi. Sinnikäs tosiostaja "Kyllä tämä oli silloin 70-luvun loppuvuosina, kun tätä ensimmäisiä kertoja koitin ostaa, vielä hyvä auto", muistelee Jari. "En ole paljoa mainostellut tätä keräilyäni, kun tulee sitä kyselijää", hän sanoo viitaten tallissa olevaan kymppipyörä-Vanajaan: "Tuotakin on tässä käyty kyselemässä, ei lähde." Myytävänä Kannoston Vanajat eivät ole, sillä kun keräilijäluonteen on kohdalleen saanut, ei aarteistaan luopuminen sovi suunnitelmiin. Aika on kohdellut Vanajan päällirakenteita siten kuin sillä tapana on, mutta kaikesta huolimatta näky on komea. Vanaja-Tuuri VAIKKA vuosikymmenien ulkosäilytys on tehnyt tehtävänsä, saattaa Koskenkorvalta löytyvä Tuuri-Vanaja olla silti paras kaltaisensa. Peltikuoren ja lakatun vaneriverhouksen väliin ei ole eristeitä tuhlattu ja Jari kertoo auton kasatun monelta osin tekovuottaan vanhemmilla osilla. Aikaa kului, mutta asia ei tahtonut unohtua vaan jäi kaivelemaan. "Tässä on monin paikoin käytetty vanhemman piikkinokka-Vanajan osia käytetty, mikä lie kun VR:lle halvalla tehty niin kasattu nurkkiin jääneistä osista", hän arvioi ja jatkaa: "Vanteetkin ovat vanhat tähän autoon nähden, mutta voi olla että ne on vaihdettu tähän myöhemmin." Teknisesti iskussaan olevan kummajaisensa tulevaisuutta ei omistaja lähde liiemmin arvailemaan. Ja miksi olisikaan, sillä kun Jari päräyttää Vanajansa käymään ja suuntaa pienelle ajolenkille, jo on seuraava sukupolvi sama kiilto silmissään kiipeämässä innolla kyytiin.. "Siinä oli ensin kauhee tyhjääminen kun se oli kaiken maailman romua pakattu aivan täyteen." Kaupat Vanajasta päästiin tekemään talvella ja kevään mittaan useampi viikonloppu meni autoa tyhjätessä ja tunkatessa irti maasta. Periaatteessa olisi auton voinut vaikka ajaa pois, mutta uutta kotimatkaa oli kuitenkin viisainta tehdä puomihinauksessa. Tekniikka kestää Terhakkaan näköinen suuri laatikko jurahtaa käymään, AEC:n valmistama 8,2-litrainen, koneen kuutiotuumat mallimerkinnällä ilmaiseva AV 505 -rivikutonen rouskuttaa hetkisen ja koko komeus lipuu peltihallista ulos auringonpaisteeseen. Aikansa vaivattuaan oli Jarin lähdettävä kyselemään Vanajan sijaintia, ja kun kaikki pikkutiet oli metsästetty, löytyi akseleitaan myöden maahan painunut laatikkoauto erään viljankuivaamorakennuksen takaa perin alakuloisena. Heikolle maapohjalle parkkeeratun ja vuosien mittaan 24 tavaralla täytetyn auton siirrossa oli myös oma urakkansa. Nyt se on kuitenkin säilössä, jossa sen kunto ei ainakaan enää heikkene ja tekniikkaa ja jarruja on paikoittain kunnosteltukin. "Vaikka ei kyllä näitä ole juuri entisöityä saatu, ennemminkin säilöttyä", Jari tuumailee tavastaan harrastaa. Rakenne kopissa on kakkoskakkosen ja kulmaraudan yhteensovittamista karuimmillaan ja koristeita ei autossa voisi juuri vähempää olla. Auto todettiin myydyksi sukulaisille Kauhajoen Hyyppään varastoksi, ja taas jäi Jari nuolemaan näppejään. Ainakaan muista säilyneistä ei Jari Kannosto ole Vanaja-harrastajilta kuullut. aivan kuin peläten niiden arkistoinnista koituvan rangaistuksia. "Tiedätkö tuo puskuri oli maata vasten, niin syvään se oli painunut", muistelee Jari ja osoittaa auton reilusti pyörien keskilinjaa korkeammalla olevaa etupuskuria
Kaikki tieto on tervetullutta puhelinnumeroon 0400 139295. VANAJA-TUURI VUOSIMALLI: 1967 ALUSTA: Valmistaja Vanajan Autotehtaat, Hämeenlinna MALLI: 12-50 /4800 VALMISTENUMERO: 68020 AKSELIVÄLI: 4,8 m LAVAYLITYS: 2,7 m MOOTTORI: AEC AV505 Diesel nro 2225. Tätä ennen oli tiloissa valmistettu viljankuivureita, mutta Kaasalaisen tutustuessa yrityksen vetäjä 03/11 Heikki Tuuriin varsinainen tuotanto oli jo loppunut ja yritys toimitti enää vain kuivureiden varaosia. Kannosto osasi kertoa yrityksen siirtyneen maatalouslaitteiden valmistuksen pariin, mutta Satakunnan Mobilistien aktiivijoukoista löytyi kuitenkin Yrjö Kaasalainen, joka osasi hiukan valaista Tuurin taustoja. KOREJA JA KUIVUREITA Lauttakylässä toimineesta Tuuri Oy -autokoriverstaasta on varsin vähän tietoja kuorma- ja linja-autoharrastajien keskuudessa. Pohjanmaan Tuurista lähtöjään oleva Heikki Tuuri ajoi 520 Bemarilla ja huollatti autoaan Kaasalaisen vetämillä kursseilla. Syynä lienee sekin, että autoja ei verstaassa liene koritettu kuin muutamia, ei välttämättä edes kaikkia yksilöitä siitä 15 alustan erästä, johon Jari Kannoston Vanaja kuuluu. Jari Kannosto on kiinnostunut tietämään, säilyikö Tuurin korittamia Vanajia hänen autonsa lisäksi muita, tai jos joku tietäisi kyseisen mallin säilyneistä varaosista kuten tuulilaseista. Poraus 116, isku 130 mm. Tilavuus 8,2 litraa. Vanaja-koritusten ja kuivurituotannon jälkeen varsinaisen liiketoimintansa lopettanut Tuuri puuhaili vielä EPE-etupesä-laitteen parissa, jossa pilkelämpölaitoksen pilkkeen syöttöön oli kehitelty automatiikkaa. PERÄ: Vanaja 04T välitys 6,16:1 KORI: Tuuri Oy:n yhtenäiskori MASSAT: Omapaino 8000, kantavuus 4500, kokonaispaino 12500 kg 25. Tuuri Oy:n konttorissa Kaasalainen piirteli puhtaaksi Heikki Tuurin kehittelemää laitetta hänen pyynnöstään ja kehitelmät Tuuri myi myöhemmin Saastamoinen Yhtymälle. Teho 165 hv VAIHTEISTO: ZF AK6-55, 6-vaihdetta. Vuonna 1974 Huittisten Aikuiskoulutuskeskuksen työn- ja teorian opettajaksi tullut Kaasalainen muistaa, että Jokilevon teollisuusalueella toimineen Tuuri Oy:n tuotantotiloja muutettiin opetustiloiksi vuonna 1976 ja opetustoimintaa tiloissa oli vuoteen 1980. 6-sylinterinen rivimoottori
Kokoelmassa on tällä hetkellä 26 ajokuntoista traktoria. Vuosina 195377 Veikko Korhosella oli veljestensä kanssa Fordsoneita käyttötraktoreina sahauksessa, lumitöissä, maatilalla ja metsätöissä. Traktorit menivät aikanaan vaihdossa tai ne ajettiin loppuun, ja niinpä jäljelle jäi enää vain valokuvia ja isän kertomia juttuja siinä vaiheessa kun seuraavaa polvea alkoi suuresti kiinnostaa vanhat traktorit. Ulkonäkö on sama kuin isän aikanaan omistamalla traktorilla, mutta moottori on eri", Sami Korhonen kertoo. Sami Korhosen voimaa uhkuva Fordson Super Major 1962. 26. "Veljeni Jari osti omilla taskurahoillaan vuonna 1983 ensimmäisen Fordsonin ja laiteltiin porukalla se K ajokuntoon. Mörköjä ja Petoja Paltamosta Teksti: Lea Lahti Kuvat: Tuukka Erkkilä ja Korhosten perhe Kolmen kopla Paltamosta; veljekset Sami ja Jari sekä isänsä Veikko Korhonen ovat keränneet kokoon melkoisen kattavan Fordsonkokoelman aikaväliltä 1950- ja 60-luvuilta. aikki alkoi oikeastaan valokuvista. 90-luvulla ostettiin muutama lisää, kunnes sitten tämän vuosituhannen puolella kokoelma alkoi karttumaan tasaisen varmalla vauhdilla traktori ja vuosi. Seuraava Fordson tuli taloon vuonna 1985 pihatraktoriksi, lähinnä lumitöihin. "Nyt on vähän rauhoituttu ja pikkuhiljaa kunnosteltu olemassa olevia", Sami toteaa. Kokoelman traktoreilla tehdään myös pieniä työhommia, esimerkiksi polttopuita, postinhakua, lumitöitä, maanajoa tai ojankaivuuta. Velipojan ja isäukon suosikki on varmaankin JARI Korhonen vauhdissa Fordson E27N P6TA 1951:lla. "Niillä on mukava puuhastella, kun siitä ei ole pakko saada elantoa sillä tavalla kasaan, eikä tarvi pimeästä pimeään tehdä töitä", Sami toteaa. Mörkö-Majorit molemmille "Tämä niin sanottu Mörkö-Majori, Fordson Major E27N, oli aikanaan yleinen traktori Suomessa
Pedon metsävarustukseen kuuluu puolitelat, vanhan kansan kaarevakattoinen koppi, vaijerikuormaaja sekä hännänhuppuna puurunkoinen, työtehoseuran piirustuksin tehty reki perässä. Parhaillaan Samilla on työn alla Ford 8N ja Jarilla puolestaan on koko- elmassa DT-75-telatraktori. Sivujuonteena sahoja "Samalla kun kiertelin katselemassa traktoreita, aloin ostaa talteen yhtä moottorisahamerkkiä. Ohjaamoon kulku on Korhosen kertoman mukaan hankalaa, sinne pujotellaan takakautta kaivurin sivuitse. Ihan kaikki Korhosten traktorit eivät kuitenkaan ole Fordson -merkkisiä, Korhonen kertoo: "Muutama värivikainenkin on tullut hankittua; Valmet 20 ja Volvo Buster 400 ´67, Suomessa lisenssillä Porvoon Fiskarsilla kasattu. kaivuri on edelleen kohtuuhyvässä kaivukunnossa. "Käyttö on nykyvehkeisiin verraten raskaanoloista, mutta kyllä sillä pienen traktorikärrykuorman saa lastattua ja ojaakin kaivettua käyttöpelihän tämäkin on", Korhonen toteaa. Muutama värivikainen Yksi kokoelman traktori on parhaillaan lainassa Luston metsämuseossa kaiken kansan ihmeteltävänä, nimit- täin täydellisessä metsätyövarustuksessa oleva 50-lukuinen Fordson Peto. Se on kyllä harmi, kun tämä keräilyvimma ei päde tuonne rahapuolelle ollenkaan olisi hyvä jos osaisi kerätä rahaa yhtä hyvin kuin näitä muita keräilyn kohteita", Korhonen naureskelee. KORHOSTEN keräilyinnostus lähti liikkeelle vanhoista valokuvista ja isän kertomista Fordsonjutuista. Parhaillaan kokoelmassa oli 50 erilaista moottorisahaa, kaikki erimallisia. Sopivat ostajat osuivat kohdalle ja myin sahat pois jokin aika sitten, pari sahaharrastajaa sai sillä tavoin täydennystä kokoelmiinsa. "Tämän kylkiäisenä tulikin melkoinen kasa käyttökelpoisia osia kahteen muuhun Majoriin", keräilijä kertoo mielissään. Täytyy kyllä myöntää, että se lyö laudalta muut ikäisensä käyttömukavuudeltaan", Korhonen tunnustaa. Päätin kuitenkin luopua niistä ja keskittyä traktoreihin. Veikko Korhonen teki pitkiä ja raskaita työpäiviä traktoreillaan, oli sitten kesä tai talvi, mutta joskus jäi aikaa myös pieneen hupiajeluun Paavo-serkun kanssa. 03/11 29. Sahojen tilalla on nyt muutama kunnostettu Tunturi-mopo
Ihailen niitä suuresti ja katselen mielelläni, mutta meillä ei ole yhtään sellaista, eikä ehkä tulekaan. Traktoriharrastus on Korhosen kertoman mukaan mukavaa vastapainoa muulle arkiselle aherrukselle. "Entisöidyt traktorit ovat hienoja, kuin taideteoksia. Ilman hyvää perhettä ja muita tukijoukkoja tämmöisen kokoelman perustaminen ja ylläpito ei olisi kuitenkaan onnistunut. Minulle onkin tärkeintä se, että koneilla voi ajaa ja niillä voi tehdä pieniä töitä kotitarpeiksi jollekin toiselle sama nautinto tulee siitä kun kymmenen vuotta entisöi ja sitten ajaa pari kertaa ja ihailee työnsä jälkeä tallissa tai näyttelyssä." "Tässä kaluston lukumäärässä, mikä meillä nyt on, aikaa kuluu jo huoltoon ja ylläpitoon kausittain melkoiset tuntimäärät. Ja Brittein saarilla se on erittäin suosittu tapa kerätä rahaa hyväntekeväisyyteen." "1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa käytiin kauempanakin tapahtumissa, Rautalammilla ja Iisalmessa, mutta nyt on ollut muutakin ohjelmaa, omakotitaloja ja perheitä ja sen semmoista, joten kesäinen viikonloppu lavettisulkeisten merkeissä ei enää niin innosta. Jos maali on haalistunut, mutta alkuperäinen, sitä ei mielestäni pidä mennä uusimaan. Lipun maksaneena kävijänä on kuitenkin mukava osallistua tapahtumiin eri puolilla Suomea edelleen, ja kun toisista samanhenkisistä harrastajista on tullut tuttuja, pääsee tapahtumissa usein myös ajamaan, vaikkei omaa traktoria paikan päällä olekaan", Korhonen kertoo tyytyväisenä. että renkaissa on ilmat, akut kunnossa ja että traktoreissa on nesteet ja öljyt, säiliöautollinen öljyä taitaakin olla kiinni näissä. Pistettiin hihat heilumaan, mutta kiire meinasi tulla. Kaikissa kilvellisissä on liikennevakuutus ja pikkukasko, siitäkin kertyy kuluja. "Traktorin kunnostus on semmoinen työmaa, jonka aikataulun saa itse määrätä, siinä ei ole tiukkoja kalenteriin merkittyjä määräpäiviä. Jossain kohtaa loppumatkasta kyllä meinasi radiosta loppua kanavat ja penkistä istuma-asennot. Yksi kesälomaviikko varattiin reissuun. Tallenteessa olevat metsätyökohtaukset on kuvattu muutamalla Korhosten kokoelmaan kuuluvalla traktorilla Veikko Korhosen kotitilan metsässä. Käsillä tekemisen ilo on tärkeä osa harrastusta, ja se, että saa valmiiksi ja päätökseen aloittamansa projektin, se on palkitsevaa. Kaiken kaikkiaan siinä tuli istuttua traktorin ratissa noin 70 tuntia", Korhonen laskeskelee ja jatkaa: maata mullisti". Leipätyössään hän toimii maanrakennusinsinöörinä, ja työ on lähinnä yhdyskuntatekniikan rakentamista ja aika suurelta osalta paperityötä. Isosta määrästä on toki se hyöty, että osa voi olla remontissa kun toisilla ajetaan", Korhonen juttelee. Suuret kiitokset kuuluu meidän molempien veljesten vaimoille, Vienoäidille sekä appivanhemmille, he kaikki yhdessä ovat suuresti tukeneet keräilyä jo kohta 30 vuotta. Mörköjä ja Petoja Paltamosta Paltamo-RovaniemiPaltamo "Talvella 2006 kävimme työporukalla katsomassa Tunturirallia ja paluureissulla tuli ohimennen puheeksi, että kaikella tapaa on täältä Paltamosta Rovaniemellä käyty vaan ei traktorilla. Matkalla koukattiin sen verran, että käytiin hakemassa yksi Dexta-aihio peräkärryyn, niin kertyi siitä kaikkiaan 700 kilometriä. Lähiseudulla on kyllä oltu tapahtumissa. Tämä on paljon matkustamista, luopumisia ja sijoituksia vaativa harrastus. Siitä alkoi sellainen leikkimielinen kilpavarustelu, kun minulla oli jo traktori valmiina, Fordson Super Major ´62 K&K-ohjaamolla ja velipojallakin oli jo hyvä aihio olemassa. Kaiken kruunaa ajonautinto hienossa kesäkelissä Kainuun kotimaisemissa." YKSI "värivikainen" Volvo Buster on eksynyt Fordsonjoukon jatkoksi ja yksi moottoripyörähän jokapojalla kuuluu olla! 1951 E27N:n veivin varressa ja pyörän päällä Sami Korhonen. 30 Omassa aikataulussa Fordson Club Finland tuotti 2000-luvun alussa VHS-videon "Kun traktori. Minulla on oman kaluston suhteen sellainen mielipide, että kaikki koneet pitää olla ajokunnossa. Luonteeni on sen verran suurpiirteinen, että en jaksa keskittyä niin pitkäksi aikaa yhden koneen kimppuun. Ajettiin sitten koko matka Paltamosta napapiirille ja takaisin. Pitää huolehtia, "Entisöidyt traktorit ovat kuin taideteoksia, mutta meillä ei ole yhtään sellaista, eikä ehkä tulekaan." "Velipoika ja Raimo ovat käyneen vielä pari uusintareissua sen jälkeen Kuusamossa ja Kemijärvellä, mutta niihin reissuihin en ole ennättänyt mukaan. Kolmanneksi matkaan lähti vielä Raimo Meriläinen Belaruksella. Täältä on 150 kilometriä vähintään, lähtee mihin suuntaan tahansa, ja sitten kun kolme päivää tiiviisti esittelee ja maanantaina menee töihin, saattaa joskus vähän väsyttää. Mitä olen netistä ja lehdistä lukenut, niin Saksassahan tämä traktoriturismi on erittäin suosittua
Ensi kerralla juhlistetaan Valmetin 60-vuotista taivalta ja esillä tulee olemaan ennennäkemätön Valmetkavalkadi. Fordson-Club Finlandissa ei katsota muita merkkejäkään harrastavia penseästi, vaan kaikki vanhoista traktoreista ja maatalouskulttuurista kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan toimintaan. kaikki majoitukset ja ruokailut ovat järjestetty valmiiksi, joten kohteessa matkustajat pääsevät tutustumaan itse asiaan. Ojasen kirjoittama Traktoreita 100 vuotta Suomessa -kirja. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Elokuvia ja elämyksiä Kerho on saanut muutakin toimintaa aikaan. Filmit Rauta & Petroolista houkuttelevat puolestaan katsojaa tutustumaan yhteen alan mielenkiintoisimpaan tapahtumaan maassamme. Fordsonnimestä tulee pelkän traktorin lisäksi mieleen erityisesti vanha traktori onhan Fordsonin nimeä käytetty viimeksi vuonna 1964, jonka jälkeen siitä tuli pelkkä Ford. Filmien osalta merkittävimpiä projekteja ovat olleet entisöinti-elokuvat. Hän perusti klubin reilut kolmetoista vuotta sitten Rautalammilla, joka on vieläkin Fordson-Clubin kotipaikka, vaikka toiminta onkin painottunut enemmän Etelä-Suomen alueelle. Päätapahtumaksi on kuitenkin muodostunut syyskuussa järjestettävä Rauta & Petrooli. Matkoja tarjotaan jäsenille avaimet käteen -periaatteella, jolloin RAUTA & Petrooli -tapahtuma kerää kävijöitä vuosi vuodelta yhä enemmän. Tapahtumassa on esillä traktoreita laaja skaala kaikilta eri vuosikymmeniltä. 31. Työvaiheet on selostettu selvällä suomella kokeneiden, traktoreita vuosikymmenien ajan kunnostaneiden toimesta. Aktiiviset jäsenet ovat järjestäneet esimerkiksi seuramatkoja alan tapahtumiin ja kuvanneet muun muassa entisöinti DVD-filmejä. Yksi syy matkojen hyvään menekkiin on Eeron mukaan hyvät järjestelyt. Filmeillä on haluttu madaltaa kynnystä kunnostusprojektin aloittamiseen, joka saattaa olla vähemmän koneiden kanssa tekemisissä olevalle melkoinen savotta. Kaliforniassa 50 hengen suomalaisseurue puolestaan tutustui paikalliseen, meikäläisittäin valtavaan traktoritapahtumaan sekä eri traktorimuseoihin ja muihin vastaaviin paikkoihin viikon kestäneen matkan aikana. Viimeksi julkaisuvuorossa oli tämänkin lehden sivuilta tutuksi tulleen Olli J. Klubiin kuuluu tällä hetkellä vähän yli 600 jäsentä. Tähän mennessä entisöintifilmit on tehty kahdesta Fordsonista sekä harmaasta Fergusonista. Niissä on kuvattu kohta kohdalta muutaman eri traktorin entisöinti. Kun Ameriikassa asti käytiin, olivat tuliaisetkin mahtavia: jopa pari traktoria ostettiin Suomeen tuotavaksi. Matkoja on järjestetty ympäri maailmaa aina Valko-Venäjältä Kaliforniaan. Kaikkien kaveri V aikka nimestä saattaisikin niin päätellä, emme ole pelkkä Fordson-merkkikerho vaan meillä ovat ovet avoinna kaikille traktoreista kiinnostuneille", kertoo puheenjohtaja Eero Latostenmaa ja lisää, että se on kirjattu yhdistyksen sääntöihinkin. Valko-Venäjällä seuralle esiteltiin paikallisen ylpeydenaiheen, Belarus-traktorin valmistusta sekä sikäläisen kolhoosin toimintaa. Puheenjohtaja Latosteenmaan mukaan matkat ovat olleet menestyksia ja aina loppuunmyytyjä jo hyvissä ajoin. Tuolloin tapahtuman teemana oli Traktori 100 vuotta Suomessa. Seuraava matka, joka järjestetään tämän vuoden aikana KeskiEurooppaan, on suunniteltu siten että matkalla ehditään käydä useissa eri traktorimuseoissa, joiden kanssa aikataulut on luonnollisesti lyöty etukäteen lukkoon mutkattoman matkan onnistumiseksi. Jäsenet ovat aktiivisesti olleet esittelemässä koneitaan ja toimintaansa alan eri tapahtumissa maatalousnäyttelyistä erilaisiin perinnepäiviin. Nimi on peräisin perustajansa Kimmo Kottan suusta. Kaikki eivät edes omista omaa traktoria, toisilla on vuorostaan useampia koneita. Viime syksynä tapahtumassa vieraili ennätyksellinen 7 000 hengen yleisö, joka alkoi jo muistuttamaan järjestäjiä tilojen rajallisuudesta
32
Autosta ryhdyttiin hieromaan kauppaa myyjien, "MAN-osakeyhtiön", miettiessä asiaa talven yli. Inkeroinen njalankoskelaiselle kuljetusyrittälle Esa Lampiselle MAN ei ole mikään marginaalimerkki, jollaiseksi sen voisi helposti luokitella vertailtaessa kyseisen merkin maahantuontimääriä kilpailijoiden lukemiin. Auto seisoi löytöhetkellä toimettomana talon pihamaalla Kittilän Kurtakossa. Saksalainen laatuauto on jostain syystä jäänyt maassamme vähemmistön rooliin, mutta vika on ollut jossakin muualla kuin itse tuotteessa. Hyppäsimme Lampisen Esan yksilön kyytiin todetaksemme ettei MANnia turhaan kutsuttu Maanteiden gentlemanniksi. Keväällä Lapista otettiin linja auki etelään ja ilmoitettiin, että auto oli päätetty myydä Lampisten kuorma-autoystävälliseen kotiin. A 33. Hyppykeppi MAN 735H ´65 Pullonokka-MAN on yksi aikansa kirkkaimmista saksalaisista kuormuritähdistä. Esa on autoillut MANilla ja vuosia, joten vanhan sellaisen löytyminen harrasteautoksi oli enemmän kuin sopiva sattuma. Sen omistajiksi paljastui kolmen hengen porukka, jolle auto oli aikanaan jäänyt tarpeettomaksi
Hyppykeppi liikkuu eteenpäin ajettaessa eteen-, taakse- sekä ylösja alaspäin, ei siis sivuille lainkaan, joten turhaan vaihteiston hämmentelyyn ja pykälien etsimiseen ei ole tarvetta. Tätä väitettä ainakin puoltaa ostohetkellä hytin takaseinän ja katon vauriot, joista oli valunut vettä sisään aiheuttaen ohjaamon ruostumisen. Kakkoselle vaihdetaan painamalla keppiä yhä alaspäin ja vetämällä se taaksepäin. Kun keppiä ei paineta tai nosteta, löytyy kolmonen edestä ja nelonen takaa. Halkeillut tuulilasi päätettiin kuitenkin vaihtaa uuteen, joka löytyikin Konekeskon, eli MANin virallisen maahantuojan, avustuksella. Ohjaamo on sisältä peltinen, kuten 60-luvun kuorma-autoille oli vielä tyypillistä. Autoilija Akseli Pasma Pellosta ei suhtautunut ilmeisestikään erityisen ennakkoluuloisesti saksalaiseen kuljetuskalustoon hankkiessaan uuden MAN-kuormavaunun työkalukseen vuonna 1965. Autoilija Pasma on kuuleman mukaan käyttänyt MANiaan uutena puutavaran kuljetuksiin. Autoilija Pasma on käyttänyt kuuleman mukaan MANiaan puutavaran kuljetuksiin. Osia ei onneksi juuri puuttunut, olihan auto jäänyt seisomaan suoraan käytöstä. Ykkösvaihde löytyy, kun keppiä painetaan alaspäin kohti lattiaa ja työnnetään eteenpäin. Vaihteiston toiminta on siis loogista vaikka onkin totutusta poikkeavaa. HARVINAISUUS Suomessa niin uutena kuin veteraaniikäisenäkin. Ensimmäisillä ja viimeisillä saman ulkomuodon omaavilla nokka-MANeilla ei ollut muuta yhteistä kuin osa ohjaamon pelleistä, vaikka ilme olikin säilynyt saman oloisena 39 vuotta. Nimitys tuli suoraan vaihteensiirtojärjestelmän poikkeuksellisesta toiminnasta. Nejänkymmenen vuoden kuluessa tekniikka ja alusta ehtivät muuttua moneen kertaan, joten varaosien suhteen maahantuojankin oli nostettava tämänikäisen auton kohdalla kädet pystyyn. MAN 735H Teksti ja kuvat: Iikka Kekko MANia lähdettiin hakemaan Kittilästä autoilijakollega Pertti Lehtisen autolla keväällä 2008. 60-luvulla sen markkinaosuus oli Suomessa vain prosentin luokkaa. 34. Vaikka MAN on "maailmanmerkki" muualla, niin Suomessa ja etenkin Ruotsissa se on edustanut pitkään marginaalimerkkiä. Tuolloin saksalaisillakin oli vielä kanttia toteuttaa persoonallisia teknisiä ajatuksia, joissa ranskalaiset ovat olleet kuitenkin varsinaisia edelläkävijöitä. MAN ei kuitenkaan eroa esimerkiksi ruotsalaisista kilpaili- joistaan erityisen karuna. Vastaavalla ulkoasulla varustettua nokkamallista MANia valmistettiin suhteellisen pitkään, vuodesta 1955 vuoteen 1994. Harva muu ohjaamo on ollut niin monen erikokoisen alustan päällä kuin kuin tämä MANin "puolibulldog", joksi sitä kutsutaan yleisesti etenkin Saksassa. Vuonna 1955 esitellyn L-sarjan kevein versio oli 4-tonninen, kun taas viimeiset 90-luvulla valmistetut olivat 32-tonnisia jokapyörävetoisia malleja. Uuteen kotitalliin oli jo varattu tilaa projektia varten. Suolaamaton saksalainen Suomen pohjoisin maakunta ja saksalaiset on aina yhdistetty tavalla tai toisella toisiinsa muun muassa siksi, että Lappimme on heidän joukossaan nykyisin suosittu matkailukohde. Auto oli kuitenkin keskivertoa vähäruosteisempi johtuen sen käytöstä Pohjois-Suomen suolaamattomilla teillä. Esa Lampisen ajaessa MANillaan halki taajamien, joissa vaihtamistarvetta esiintyy, näyttää synkronoimattoman vaihteiston käsittely yksinkertaiselta ja selittää osaltaan saksalaisvalmistajan päätymisen moiseen ratkaisuun. Tuulilasin yläpuolella oleva käytännöllinen verkkotaskumallinen hattuhylly on mukava yksityiskohta, jota ei kaikilla kilpailijoilla ollut. Hyppykeppi MANia saattoi aikoinaan kuulla kutsuttavan muun muassa Hyppykeppi-MANiksi. Konepeittoa jouduttiin venyttämään esimerkiksi siinä vaiheessa, kun malliston suurinta, 11-litraista kuutosmoottoria sovitettiin keulille 70-luvulla. Entisöinnin yhteydessä jouduttiin laittamaan pari neliötä uutta peltiä, joten ruostuu se Baijerin-pelti hyvissäkin olosuhteissa. Keppiä ylöspäin nostettaessa on edessä luonnollisesti viitonen ja takana kuutonen
Eteen, taakse, ylös ja alas. Syy tähän oli ehkä se, että saksalaisten ollessa tunnetusti tarkkoja laskemaan, haluttiin ohjaamon vievän vähemmän HYPPYKEPPI josta MAN muistetaan. 36. Moottoritunnelin työntyminen kojetaulun alta hieman sisätilojen puolelle ei häiritse ohjaamon toimivuutta juurikaan, ja jalkatilat ovat jopa huomattavan väljät tunnelin molemmilla puolilla. Ohjaamon sisämelu on toinen ongelma puolibulldogeissa normaaliin pitkänokkaiseen ohjaamon verrattaessa. "Vielä kun kyytiin löytyisi vaikka vanha MAN-traktori, olisi kuormaakin mukavasti kyydissä", Lampinen suunnittelee. Puolibulldoggi MANin täysteräsohjaamon piirteistä on helppo löytää yhteyksiä muihinkin saman aikakauden saksalaisvalmisteisiin nokkamalleihin kuten esimerkiksi Mersuihin. Näissä saksalaisissa kuorma-autoissa ohjaamo oli asennettu osittain moottorin päälle, kun skandinaavisissa autoissa kone oli reilusti ohjaamon etupuolella. Kuusikymmentäluvulla pystyi vielä päättelemään kojetaulun väristä ohjaamon ulkopuolisenkin värin. VALKOISET mittarinpohjat olivat joskus vakiovaruste kuorma-autossa. Vaihdekeppi liikkuu eteenpäin ajettaessa eteen-, taakse- sekä ylös- ja alaspäin, ei siis sivuille lainkaan. Tuntuma kepissä on jämäkkä: sitä nostaessaan tai painaessaan käyttäjä tuntee eri vaihdelinjojen väliset pykälät selvästi. Pohjoisessa kuljetettiin paljon esimerkiksi metsäteollisuuden tuotteita, joita pystyi lastaamaan tarpeeksi pariakymmentä senttiä lyhyempiinkin kuormatiloihin. MOOTTORI ja sen käyntiääni työntyvät kojetaulun alta osittain ohjaamoon. Kehittyneessä ja teollistuneessa Saksassa kaluston pääpaino oli jo puoli vuosisataa sitten enemmän rahtiautoissa, joissa ohjaamon pituudella oli enemmän merkitystä kuin vaikkapa Pohjoismaissa. Tämä on helppo havaita myös tämän yksilön ohjaamossa jo kohtuullisen lyhyen matkanteon jälkeen. tilaa auton kokonaispituudesta. Miinuspuolina tällaisessä ohjaamotyypissä on yleensä moottorin huolto- ja korjaustoimien hankaluus ahtaista tiloista johtuen. Autoon kytketty puoliperävaunu on Jokan valmistama ja peräisin vuodelta 1976. Vaunu on mukava lisä MANissa, useimmista entisöidyistä vetoautoista kun puuttuu sellainen perästä. MANin moottoritila ei kuitenkaan näytä mitenkään ylitsepääsemättömän ahtaalta. MAN 735H RUDOLF Dieselin nimeä kantava moottorityyppi kuuluu MANiin kuin mansikat kesään sen ollessa uranuurtaja dieselmoottoreiden käyttäjänä
Arkiajot hoidetaan merkin uud emmalla ja harrasteajot vähän vanhemmal la kalustolla. MAN 735H VALMISTAJA: Maschinenfabrik AugsburgNürnberg, Saksan Liittotasavalta VUOSIMALLI: 1965 MOOTTORI: 6-sylinterinen dieselmoottori, iskutilavuus 7 litraa, 150 hevosvoimaa SÄHKÖJÄRJESTELMÄ: 12V, paitsi startti 24V AKSELIVÄLI: 4200 mm PÄÄLLIRAKENNE: Vetopöytä 37. "Vielä kun kyytiin löytyisi vaikka vanha MAN-traktori, olisi kuormaakin mukavasti kyydissä." ESA Lampinen Anjalankoske lta on MAN -miehiä
38
Pikku-Valmet Valmet 20 1950 -luvulla kilpailu oli kovaa traktorikauppiaiden koneellistaessa kilpaa pientiloja. Kotimainen haastaja pärjäsi niin hyvin, että sitä jopa esitettiin kilpailijoiden maahantuojien toimesta kutistamaan tuotantoaan. Vääksy 39
Tarkkuutta vaativiin metallituotteisiin erikoistuneelle valtionyhtiölle traktorit olivat luonnollinen ja sopiva valinta jälleenrakennuksen ollessa täydessä vauhdissa. Nyt mekaaninen nostolaite oli saanut rinnalleen myös hydraulisen laitteiston, joka tosin oli alkuvuosina vielä lisävaruste. Vuonna 1953 solmittujen sopimusten mukaan Pikku-Valmetteja myivät ja huolsivat muun muassa OTK, Kesko, Labor ja Hankkija, joilla oli kattava verkosto valmiina heidän edustaessa muitakin merkkejä. Pieni ja monipuolinen Pikku-Valmet suunniteltiin kokoluokkaan, jossa se jaksaisi vetää yksisiipistä auraa vaivatta. Koneen sivulle, etu- ja takapyörien väliin asennettavalle niittokoneelle oli jo tehtaalla asennettu valmiit kiinnityspisteet helpottamaan asennusta. Ojanen: Valmet ja muut kotimaiset -kirja ja kirjoittajan arkistot Kuvat: Iikka Kekko 950-luvun alussa Valtion Metallitehtaiden oli aika ryhtyä miettimään uusia metallituotteita tykkien tilalle. Katajaisen kansan kekseliäisyydellä ei kuitenkaan ollut rajoja, joten tätä traktoria nähtiinkin aikanaan käytettävän mitä erilaisimmissa maa- ja metsätaloustöissä. Valmetin vastaisku oli tehdä sopimuksia eri yritysten kanssa: näin se loisi maanlaajuisen myyntiverkoston valmistamilleen traktoreille ja vahvistaisi asemia kilpailijoihin nähden. Vuonna 1953 päästiin jo aloittamaan sarjatuotanto vuoden aikana valmistuikin 889 traktoria. Keväällä 1955 Pikku-Valmetista esiteltiin päivitetty versio, malli 20. Olympiavuonna 1952 esiteltiin Valmet 15 -traktori, jota valmistettiin kolmen seuraavan vuoden aikana kolmisentuhatta kappaletta. 40 NOSTOLAITTEEN pitkä varsi takaa työkoneiden käsittelyyn riittävästi voimaa ilman hydraulikkaa. ONNI on oma ja omin käsin kunnostettu Piikki langankiristäjä. Nostolaitteet eivät vielä olleet kaikissa traktoreissa samanlaisin kiinnityksin työkoneille varustettuja, joten Pikku-Valmetille suunniteltiin muutamia siihen käypiä työkoneita traktoria harkitsevan ostopäätöstä vauhdittamaan. Uusien ja tehokkaampien traktoreiden korvatessa myöhemmin PikkuValmetin talon ykköskoneena se sai monessa talossa jäädä hoitamaan juuri niin sanotun "heinäkoneen" virkaa, jossa se pääsi vanhoilla päivillään jo vähän helpommalla. Traktoria ryhdyttiin suunnittelemaan DI Olavi Sipilän johdolla. 1 Kansan kekseliäisyydellä ei ollut rajoja, joten Pikku-Valmettia käytettiin mitä erilaisimmissa maataloustöissä. Ensimmäiset prototyypit tykinputkista valmistettuine runkoineen valmistuivat jo vuonna 1951 PikkuJehu-nimisinä, ja samana vuonna Valtion Metallitehtaiden nimi muuttui Valmetiksi. Juuri pientilallisten uskottiin olevan yksinkertaisen traktorin mahdollisia käyttäjiä. Bensiinimottorimallin teho oli saatu nostettua 22 hevosvoimaan ja petroliversion 19,5 hevoseeen. Samuli Hämäläinen kunnosti monen harrastajan lempitraktorin.. Niistä ehkä merkittävimpiä olivat Valmetin oma niittokone, Fiskarsin valmistama yksisiipinen aura sekä Rosenlewin valmistama lapiorullaäes. Kilpailevien merkkien maahantuojat yrittivätkin mollata sen mainetta levittämällä ilkeämielisiä huhuja. Siinä oli nelisylinterinen 1,4-litrainen rivimoottori, jonka jatkona oli 3+1-nopeuksinen vaihdelaatikko. 780-kiloinen ja 15-hevosvoimainen traktori osoit- tautui sopivaksi työkaluksi monelle pientilalliselle sen korvatessa hevosen tai hevosparin tilan töissä. Valmetilla päästiin näin jo hyvin lähelle rakasta TÄRKEIMMÄT työkalut löytyvät omalta paikaltaan istuimen alla sijaitsevasta työkalulaatikosta. Valmet 20 Teksti: Iikka Kekko Lähteet: Olli J. Tourulan tehtaalla Jyväskylässä oli tullut selväksi etteivät heidän omat resurssinsa edes riittäisi hoitamaan hittituotteensa myyntiä, huolloista puhumattakaan. Valmet 20 erottui edukseen 15:sta muun muassa vahvistetun etuakselinsa ja tehokkaamman moottorinsa ansiosta. Hihnapyörältä saatava teho oli paria hevosvoimaa pienempi kummassakin versiossa. Traktorit kuuluivat tuolloin myös tuontilisenssin piiriin, mikä aiheutti ulkomailta traktoreita maahantuovien yritysten penseän suhtautumisen kotimaiseen Valmetiin. Omapaino oli kasvanut 900 kiloon eri muutosten ja vahvistusten ansiosta. Se antoi voimaa niin pärehöylälle, kaivurille kuin lyp- sykoneellekin sekä monelle muulle maaseudulla käytettävälle aparaatille. Traktoreiden valmistuksen uskottiin olevan järkevää ja menestyksekästä maassa, jossa oli noin neljännesmiljoona alle 20 hehtaarin tilaa
VALMET 20 VALMISTAJA: Valmet, Tourulan Tehdas, Jyväskylä VALMISTUSVUODET: 19551962 MOOTTORI: 4-sylinterinen bensiini/petrolimoottori, tilavuus 1414 cm3, teho 22 hv (bensiini), 19,5 hv (petroli) VAIHTEISTO: 3+1 NOSTOLAITE: Mekaaninen, hydraulinen lisävarusteena. Myöhemmin hydraulinen tuli vakiovarusteeksi AKSELIVÄLI: 1760 mm OMAPAINO: 900 kg 41
"Kaikki entisöinnin yhteydessä hankkimani osat ovat jos mahdollista saman vuoden mallista. Yhdistysten luvatussa maassa on sanomattakin selvää, että kotimaisen laitteen ympärille on muodostunut harrastajaryhmittymiä ja kerhojakin. Yksi mainitsemisen arvoinen Valmet-harrastajien yhteenliittymä on Vanhat-Valmetit Ry, jonka toiminnassa mukana olevista suurimmalla osalla on Pikku-Valmet-taustaa sekä sympatioita sitä kohtaan, vaikka yhdistys on tarkoitettu muistakin Valmet-malleista kiinnostuneille. VALMETTI omassa kotitallissaan, joka on sille varta vasten valmistettu puuseppäisännän toimesta. Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen... Vääksyläisen puuseppä Samuli Hämäläisen Valmet 20 on yksi vajaasta 1 400:sta vuonna 1956 valmistuneesta Pikku-Valmetista. Tulevien vuosikymmenten saatossa traktoreista muodostui Valmetin tärkeimpiä tuotteita, jotka tunnettiin myös maan rajojemme ulkopuolellakin. Kyseinen vuosi muistetaan erityisesti Urho Kaleva Kekkosen valinnasta presidentiksi sekä yleislakosta samana vuonna valmistunut Valmetti on täysin iskussaan oleva kotimainen vielä nyt 55 vuoden iässäkin toisin kuin edellä mainitut, joista saamme lukea vain historiankirjoista. Tuona yleislakkovuonna traktoreita valmistettiin normaalia vähemmän: sekä edellisvuonna että seuraavina yllettiin yli 2 000 kappaleen valmistusmääriin. Liekö parinkymmenen päivän mittaisella lakolla osuutta siihen, että Valmetien tuotanto putosi miltei kolmanneksen tuona vuonna. Vetopyörästöä oli muun muassa hyödynnetty rappioaikana, joten uutta osaa jouduttiin etsimään puuttuvien tilalle, tietenkin samaa vuosimallia olevista varaosaValmeteista. kilpailijaa, harmaata Fergusonia. Varsinaisesti hylättyjä yksilöitä on enää vaikea löytää. Ulkonäöllisesti se muistutti kuitenkin melko lailla Allis-Chalmersin B-mallia. Näin oli jälleen yksi sotateollisuuden aiemmin pystyssä pitämä yritys luonut itselleen uuden tuotteen sivii- limarkkinoille. Jäljellä olevat ovat joko puhtaasti harrastuskäytössä tai ainakin harrasteystävällisissä käsissä, jolloin kunnossa pysyminenkin on mitä todennäköisintä tulevaisuudessakin. Pikku-Valmetilla tie kuitenkin raivattiin suureen maailmaan, ja siitä onkin muodostunut aktiivityökäytön jälkeen suoranainen kulttikone maassamme. Vuosi 1956 oli ensimmäinen täysi vuosi, jolloin Tourulassa valmistettiin Kakskymppistä: Valmet 15 oli tehnyt sille tilaa edellisvuoden keväällä. Valmet 20 HÄMÄLÄISEN PikkuValmet on entisöity huolellisesti kauttaaltaan. Samuli Hämäläisen traktoria voi sanoa hyvällä omallatunnolla vuoden 1956 malliseksi. Halusin että että traktori tosiaan pysyy 42
Koneilla ja autoilla on ihmeellinen kyky kutistua vuosikymmenissä. Mutta ei kuitenkaan sovi unohtaa heitä jotka tekivät kaikki tilan työt vastaavalla koneella äestäen, kyntäen ja niittäen. Nyt traktori on ollut valmiina jo seitsemän vuoden ajan. Iikka Kekko 43 TEKNIIKKA on yksinkertaisen selkeää ja kaikki on hyvin näkyvillä. Todellinen "valmistettu Suomessa" tuote. "Halusin että Valmet pysyy kunnostuksen jälkeenkin 1956-mallisena." myös kunnostuksen jälkeen ´56-mallisena", hän kertoo projektistaan. Sähkötyöt osoittautuivat lopussa lähes ylitsepääsemättömiksi, jolloin apuun saapui asiantuntijaksi Veijo Vilen, jota Hämäläinen haluaa kiittää erityisesti. Traktorin valmistuttua on sen kaveriksi kunnostettu myös äes ja yksisiipinen aura. Luonnollisesti renkaat ovat uudet, eivätkä myöskään Valmetin vanhasta varastosta peräisin oleva startti, laturi ja syyläri välttämättä ole juuri samaa vuosikertaa kuin runko, mutta kuitenkin 20:sen alkuperäisiä varaosia. Kytkin pohjaan ja kakkonen silmään, poljinta ylös ja hiukan lisää kaasua, Valmetti lähtee kirmaamaan terhakasti eteen päin. Valmet purettiin ja käytiin osa osalta läpi neljän vuoden kuluessa. Koneen valmistuttua vuonna 2004 Hämäläinen pääsi antamaan Valmetillaan kyntönäytöksen Asikkalassa järjestettyjen kynnön SM-kilpailujen yhteydessä. Pienellä kentällä en viitsi vaihtaa kolmoselle vaan herkuttelen rauhallisesta menosta. Vaihteita sen sijaan sai lonksauteltua pykälästä toiseen, joten vilkkaalla mielikuvituksella varustettu traktorikuski pystyi tekemään aikamiehen työt "kakskymppisellä" pärinän kuuluessa varmaan naapuriin asti. nopeasti, vaikka puskassa vuosikymmeniä viettänyt laite olikin hieman puuttellinen ja reissussa rähjääntynyt. Hiekkapuhalluksen ja maalauksen jälkeen palapeliä ryhdyttiin pikkuhiljaa kasaamaan. Sopivaa traktoria kohteeksi etsiessään hän kertoo poikenneensa erääseen maataloon, jossa muisteli nähneensä Pikku-Valmetin jo vuosikymmeniä sitten. Koeajo traktorilla, jonka ohjaksissa pikkujannuna tuli päristeltyä, oli mukava ja muistoissa säilyvä kokemus. Pihaan saavuttuaan isäntä olikin löytynyt helposti: tämä odotteli nosturilla varustettua romuliikkeen autoa, joka poimisi Valmetin raadon viimeiselle matkalleen. Tältäkö se nyt tuntuu, kun pääsee lopultakin vuosikymmenien odotuksen jälkeen ajamaan ihan oikeasti Piikkilangankiristäjällä pitää käännellä rattia ja kurvailla niin kuin olisin tehnyt silloin pikkupoikanakin. "Välillä into meinasi jo laantuakin, mutta sitten kun löytyi joku kauan kaivattu osa ja projekti nytkähti liikkeelle, sitä taas innostui jatkamaan", Hämäläinen kertoo. Ohjauspyörä oli jämäkän oloinen, jopa niin jämäkkä ettei siitä herneen kokoisilla hauiksilla jaksanut kääntää pyöriä lainkaan traktorin seistessä pihan reunassa. Tästä muistona on edelleen kunniakirja tallin seinällä. Täpärä pelastuminen Puuseppänä elämäntyönsä tehnyt Hämäläinen kertoo innostuneensa traktorin entisöinnistä ehkä jopa hivenen haasteena itseään vastaan. Reilut kolmekymmentä vuotta myöhemmin Valmet 20 ei tunnukaan enää aivan niin suurelta kuin se mummolassa aikoinaan ollut yksilö ei sen ohjaksiin nyt sentään käydä kuin mopon selkään, mutta ei paljon muutakaan. Etuakselisto, osa vetopyörästöä ja lokasuojat näyttivät ainakin löytäneen uuden sijoituspaikan jossain vaiheessa. Oli myös selvää, että näkyvien puutteiden lisäksi traktori tulisi purkaa osiksi, jolloin uutta työtä ja etsittäviä osia tulisi varmasti vielä paljon enemmän ilmi. Puuttuvia osiakin löytyi aina silloin tällöin saman vuosimallin varaosatraktoreista. Erilaiset puutyöt olivat tulleet jo tutuiksi, joten teki mieli koittaa vielä kuinka metallin kanssa pärjäisi. Etusormi ohjauspyörän oikealla puolella olevaan silmukkaan ja työntö eteenpäin, koneen hörähtäessä käyntiin tyhjäkäyntiä vaan käsikaasulla hollaamaan kohdalleen niin että kone alkaa käydä nätisti päksyttäen. Sen verran oli jo autoista ja koneista tietoa, että kaasupolkimen puute kummastutti kovin tulevaa automiestä lapsen mieleen ei käynyt, kuinka nyt käsikaasua voi käyttää traktorilla ajettaessa. Kaupat syntyivät 03/11. RATIN TAKANA Vaikka Pikku-Valmetti oli pienempi kuin talon 502:nen, sai siihenkin viisivuotias pojannassikka kiivetä tosissaan ennen kuin oli isännän paikalla pärisemässä. Niittokone ja haravakonekin on jo hankittu, mutta ne odottavat vielä kunnostusta. Se oli silloin täyttä työtä, josta kiitos ja kumarrus
Tavaralinjat ry:n edustajat koettivat taivutella TVH:n johtoa joustavuuteen poikkeuslupien saannissa kelirikkoaikojen liikennekieltoihin. Kuorma-autokalusto oli tieolosuhteiden pakostakin ollut Suomessa melko kevyttä. Liikenteessä olleista Sisuista noin kolme neljännestä oli dieseleitä, vaik- 44. Niistä ammattiautoilijoilla oli reilut 22 000 eli hiukan yli puolet. Sotien jälkeen valtateillä sallittiin 6,4 tonnin ja pienemmillä teillä 5,6 tonnin akselipaino. Pitkien matkojen tavaraliikenne oli autoistumassa. Ford Tradereissa hintaero oli vielä vähäisempi. Kuorma-autojen suurimmaksi sallituksi nopeudeksi säädettiin 60 kilometriä tunnissa niin ikään vuoden 1955 uudistuksissa. Painorajoja tarkistettiin seuraavan kerran ylöspäin myöhemmin 60-luvun puolella. Rekisterissä olleiden kuorma-autojen määrä valtakunnassa oli jopa laskenut vuoden 1957 aikana noin 400:lla vähän yli 42 000:een. Laaja maantieverkon rakentaminen ja toisaalla puutavaran autokuljetuksen yleistyminen tarjosivat työmaita. ulmana oli kuitenkin rahapula, joka valtakuntaa yleisesti vaivasi. Kuormurivuosi 1958 Teksti ja kuvat: Olli J. Dieselkoneen kalleus ei enää pelottanut, esimerkiksi suositussa Bedfordin D6-mallissa hinnat olivat noin 1,4 ja 1,6 miljoonaa markkaa. Tuontirajoitukset olivat hellittäneet ja tarjolla oli muutamassa vuodessa melkoisesti kehittynyttä tekniikkaa ja varsinkin dieselkoneista kalustoa. Voimistuvan kuljetusmuodon osoituksena oli myöskin Kiitolinjaliitto ry:n perustaminen. Maanteiden kunto ei tätä kuitenkaan suosinut. Kuorma-autoilijoiden ja kuljetusten käyttäjienkin toivomuksien mukaan korotettiin vuonna 1955 akselipaino- P raja kaikilla yleisillä teillä 6,4 tonniin ja telipainoraja 10 tonniin. Dieselien kasvanut suosio näkyi hyvin Sisu-kalustossa. Säiliöautoyrittäjillä oli jo oma yhdistyksensä, ja Maitolinjat ry perustettiin. Dieselin esiinmarssi Dieselmoottorit olivat 50-luvun puolivälissä nousseet bensakoneita suositummiksi. Ojanen Pitkästä aikaa oli tarjolla ostettavaa Kuorma-autoilijoille vuosi 1958 oli mieleen hyvin jäävä, kutkuttava ja kiukuttava. Tarjolla bensiinikäyttöisiä oli edelleenkin, varsinkin amerikkalaisiin ja eurooppalaisista kevyempiin malleihin. Kuormurikaluston uusimiseen oli todellista tarvetta
Vuoden mittaan saatiin tarjolle Commerin uudet HX-tyyppiset 4-, 5- ja 6-tonniset ja 87-hevosvoimaiset bulldogit. Kohta tuonnin vapautumispäätösten jälkeen maahantuojat kiirehtivät varaamaan tehtailta runsaat 6 000 uutta kuormuria tänne tuotaviksi. Volvoista yli puolet oli dieseleitä. Nalle-Sisua markkinoitiin tarjoamalla yrityksille ilmaiseksi auto päiväksi kokeilukäyttöön. Yhtiössä luotettiin tulevaisuuteen niin lujasti, että julkisuuteen kerrottiin suunnitelmasta kaksinkertaistaa tuotanto. Uutta oli myös BMC:n 7-tonninen ja 105 hevosvoiman tehoinen bulldog-kuormurisarja Austin 702. Juhlakohde oli 108-heppainen Trader 55, joka luovutettiin Rovaniemen Kauppa Oy:lle. Vastausten perusteella meillä oli tarjolla 32 eri kuorma-automerkkiä, tyyppien ja mallien määrä oli kolminumeroinen. Messuja ja maakuntakiertueita Uusia kuormureita esiteltiin ahkerasti näyttelyissä ja kiertueilla. Autola Oy järjesti ison näyttelyn Commerien merkeissä. Thames Trader -sarjassa oli vaunuja pari tonnia kantavista ainakin seitsentonnisiin, ja järeään päähän saatiin nelivetoa. Scania Vabis esitteli uuden 75-mallin, jonka ohjaamo oli jo melkoisen mukava vanhoihin ja askeettisiin verrattuna. Toinen kotimainen, Vanaja, keskittyi järeään kalustoon, jota esiteltiin näyttävästi muun muassa Turussa ja Vaasassa. Näin huolimatta siitä, että devalvoinnin vuoksi tuontitavaran hinnat olivat nousseet noin kolmasosalla. Näyttelyssä puheet pidettiin järeän ja maantieliikenteeseen soveltumattoman kalkkilouhosauton edessä. Keväällä 1958 Koneviesti ja MAL kyselivät autoliikkeiltä tiedot tarjolla olevista kuormurityypeistä. Kuormurimerkkien yleisyydessä oli maakunnallisia eroja autoliikkeiden erilaisesta suorituskyvystä ja maineestakin riippuen. Siihen ei kuitenkaan läheskään päästy. Fordille osui kevätpuolella merkkitapaus, kun 75 000:s Ford tuotiin Suomeen. Ammattilehdessä mainostivat vuonna 1957 myös De Soto, GAZ ja Ford G-700. Ranskan teknillisessä näyttelyssä 1958 esiintyi jättikokoinen Berliet. Samaan lehteen ennätti myös Morris-kuormurin puolen sivun kokoinen mainos, seuraavaan numeroon pääsivät näkyville Krupp ja Opel. Mallia oli 2tai 3-akselisena 7500 kg kuormaavana ja 165 hevosvoiman tehoisena. KUORMA-AUTOALA oli paikallisten yksityisyrittäjien eikä isojen liikkeiden alaa. Englannin messuilla esiintyivät Helsingissä tutumpien ohella myös Seddon ja Scammel. Sisun mallistoon oli tullut taka-akselipainoltaan 13:n ja kokonaispainoltaan yli 17 tonnin mallejakin. Fordin Englannin tehtailta tuli vapaan kaupan alkajaisiin sopivasti uutta, kun Trader-mallistoa alettiin esittelemään. Pohjanmaalla ainakin pari autoilijaa käytti puukaasulaitteita polttoainekulujen kurissa pitämiseksi. Padot murtuvat Ammattiautoilija-lehden numeroon 10/1957 ehti pienenä uutisena juttu "Kuorma-autojen tuonti vihdoinkin vapautuu". Vaihtoehtoja löytyi myös. ka halvemmat bensamoottorit olivat olleet koko ajan tarjolla. Joihinkin autoihin asennettiin Griesheimnestekaasulaitteita, mutta nestekaasun käyttö verotettiin pian loppuun. Länsisaksalainen Ford G-700 edusti toista ajatussuuntaa raskaammassa kalustossa. De Soto menestyi hyvin 1958 erilaisissa kuormurikoitoksissa. Laajimman huonion keräsi Suomen Autoteollisuus Oy suurella Sisujen esittelyllä Helsingin messuhallissa. Amerikkalaismallit olivat näyttäviä, mutta bensiinimoottorisina ne eivät autoilijoita viehättäneet. 03/11 45. Valtamerkkejä nähtiin, myytiin ja käytettiin toki kaikkialla. BERNER-YHTIÖ lähti mukaan autokauppaan voimallisesti, ja De Soto oli merkkinä julkisuudessa jopa näkyvämpi kuin samaa tuotantoa edustaneet, vanhastaan tutut Dodge ja Fargo
Vaikka autojen tuonti kokonaisuudessaan laski, niin raskasta kalustoa myytiin reippaasti edellisvuotta enemmän. Kuormurivuosi 1958 BORGWARD ei koskaan yltänyt suureen suosioon, mutta useampia satoja niitäkin oli liikenteessä. Suomesta riitti myymättömiä GAZeja vietäväksikin edelleen kiinnostu- 46. 50-luvun lopulla, kuormureiden määrän ollessa yli 46 000, GAZeja oli käytössä puolisen tuhatta vähemmän kuin merkin huippuaikoina. Kuormurimäärän lisääntyminen ei tietenkään kaikkia koskenut, päinvastoin. Merkki oli menestynyt myös taloudellisuusajoissa. De Soton menestys näkyi yleisölle lehtimainoksina, mutta maahantuojan toivomia suuria kauppoja ei syntynyt. Englantilaiset kauppamiehet kiittelivät, kun Suomi oli englantilaisten kuljetusajoneuvojen ja traktoreiden suurin ostajamaa Euroopassa, ja suomalainen lehdistö otti kiitokset iloisesti esille. Kuormureiden tuontilukemat olivat perin erinäköisiä vuosina 1957 ja -58. Ammattiautoilijoiden osuus oli koko ajan pysytellyt 53 prosentin lukemissa. Mercedes-Benzin omistajille tarjottiin samalla ilmaista teknistä tarkastusta. Armeija järjesti laajan kuormuritestin, jossa 35:n mallin soveltuvuuksia kokeiltiin. Loppuvuodesta Wi-Auto alkoi markkinoida DAF-kuormureita. Jo kesällä oli General Motors päässyt mainoksissaan iloitsemaan Bedfordin noususta myydyimmäksi merkiksi uusien kaupassa. Kuormureiden tarvitsijoita oli kaikkialla. Volvoja kiersi näytillä aktiivisempien piirimyyjien alueilla. Borgward oli lehtimainonnassa näkyvä sekä kevyen jakelukaluston että "oikeiden" kuormurien osalta. Englannista tuotiin noin 850 ja 2 550, Länsi-Saksasta 400 ja 2 400, Ruotsista 70 ja 500, mutta Neuvostoliitosta 616 ja 85 kappaletta noina peräkkäisinä vuosina. Vuosikymmenen puolivälin runsaisiin 6 0008 800 auton kauppoihin ei kuitenkaan päästy. Raskaimpien kuormureiden alalla englantilaismerkit eivät olleet yhtä haluttuja kuin kevyemmissä kuljetuksissa. NEUVOSTOLIITTOLAINEN JAZ jäi useimmilta suomalaisilta näkemättä. NOKKAMALLISET Austinit olivat sen sijaan arkipäivän näkymiä ja varsin suosittuja yleiskuormureita. Veho järjesti maakuntakierroksen, jonka aikana Mercedekset olivat pontevasti esillä 21 paikkakunnalla. Vuoden 1958 lopussa kuormureita oli liikkeellä yhteensä noin 43 000 ja vuotta myöhemmin jo yli 46 000 kappaletta. USA:sta ei oltu tuotu mitään vielä 1957, mutta nyt 256 kuormuria. Kuorma-autoilu oli yksityisyrittäjien puuhaa, sillä autoilijaa kohden käytössä oli tilastollisesti 1,1 kuormuria. Muutamat maahan tuodut ajokit liikkuivat työmaa-ajossa ja yleensä syrjäisemmillä seuduilla. Siksi mainonta oli vilkasta myös maakuntalehdissä, ja esittelyitä pidettiin pikkupitäjissäkin. Länsimerkkien nousu Näkyvä markkinointi ja todellinen autojen tarve vaikuttivat siten, että kuormurikauppa vilkastui jälleen. Uusia kuormureita merkittiin rekisteriin noin 4 800. VUODEN 1958 uutuusmalleihin kuuluivat raskaat Austinit
70 hv ja 4 tonnia kuormaava halpa kuormuri 630 000 markan hinnallaan mallit olivat 5070 hv tehoisia 15003500 kg kantavia joko 95 hv neloskoneella tai 112 hv kuutosella, hinnat 2,3-2,8 mmk Englannista tai USA:sta, 85116 hv diesel- tai 120130 hv bensakoneilla 6-tonnisina joko 5-, 6- , 7- tai 8,4 l 2-tahtidieselillä varustettuja 7,58,5 tonnia kuormaavia laaja Trader-sarja, saksalaiset G-sarjaiset ja amerikkalaiset F- ja T-mallit, hintahaarukka 13.2 mmk oli itäsaksalainen avolavapakettiauto ja Granit kevyt kuormuri sekä 2,3 että 6,5 tonnin 4- tai 4,6-litraisilla kuutosilla 1,62,5 mmk 8 mallia 2-73.2 tonnisia joko nelos- tai kuutoskoneilla tai sitten 3-syl. 2-tahtidieselillä oli kolmena mallina 3-syl. "Kuormurin kokoisten" Mercedes-Benzien hinnat alkoivat noin kahdesta ja puolesta miljoonasta. VANAJAN Autotehdas keskittyi tuottamaan raskaiden sarjojen kuormureita. 115 hv 2-tahtikoneinen yli 6 tonnin kantoinen 112170 hv Mercur, Saturn ja Jupiter mallit 2,23,5 mmk hintoihin oli 125 tai 130 hv tehoinen 5 tai 6,2 tonninen 2,43,2 mmk hintainen kevyitä 319-malleja sekä 120 hv kuutoskoneisia yli 2 mmk hintaisia mallistossa kevyitä jakelumalleja ja 5,26,5-tonnisia bensa- tai dieselkoneisia oli 2 bensakoneista 69 hv mallia noin 1,5 tonnin lasteille alle miljoonalla markalla oli 45 hv bensakoneinen hiukan yli tonnin kuormaava. Jos taloudellisia mahdollisuuksia suinkin oli, niin autoksi hankittiin jotain tukevaa. neemmille. Ammattiautoilijalehdessä aivan pääkirjoituksessa varoiteltiin harkitsemattomista investoinneista. Kuorma-autojen varustelutaso alkoi kohota 50-luvun lopulla. Niitähän oli tuotu runsaammin 40-luvun loppuvuosina. runsaalla miljoonalla. Mercedes-Benz Morris Opel Peugeot Praga Renault Sachsenring Scania Vabis Sisu Steyr Studebaker Vanaja Volvo ZIL 03/11 esiintyi kolmen kokoisina versioina, bensa- tai dieselkoneisina 46105 hv kuormureina 12 mmk välillä tarjolla oli 97 hv diesel ja 100133 hv bensakoneita 4,17,1 tonnisina useita alle 2 tonnia kuormaavia 42 tai 60 hv malleja ja isot B-2500 ja B-4500 110 ja 145 hv tehoiset, 3,1 ja 4,2 mmk maksavat mallit malli 6505 oli 4,3 l 6-syl 142 hv bensakoneinen, kuormaa 5,6 tonnia ja hinta 1 843 000 mk pikkumalli sekä T-46 malleja 90 hv bensa tai 75 hv dieselkuutosilla oli joko tavanomaisesti motorisoitu tai 2-tahtidieselillä, kantavuuksia 1,57,1 tonniin esiintyi laajana sarjana 5,88 tonnisia 83 hv diesel tai 102 hv bensakoneisia autoja malleja oli 85207 hv bensa- tai dieselkoneisia 3,35,2 tonnisia, hintahaitari 1,22,4 mmk Gaz 51 oli 6-syl. Käytöstä poistui tietenkin myös ns. 50-luvun päättyessä miljoonalla markalla ei kuormaautokaupassa pitkälle päässyt. F-nosturi oli alallaan ensimmäisiä. Pieni Bedfordin alustakin maksoi vähän enemmän. Esimerkiksi Austin ja Chevrolet kuuluivat vähentyneisiin. oikeastaan lavapakettiauto esiteltiin usein maastokuorma-autonakin 2 kevyttä korkeintaan 1,5 tonnista alle 800 000 markan hintaista mallia itäsaksalainen 6 litran 80 hv nelosdiesel, kantavuus 4700 ja hinta 1 290 000 markkaa mallistossa oli 100 hv nelos- ja 150 hv kuutoskoneisia, vähintään 5,5-tonnisia neljä mallisarjaa 18005500 lasteille 58115 hv koneilla kahdella 5 t mallilla, molemmissa 95 hv, 5,4 l nelosdiesel ja hinta yli 2,3 mmk 3 V8-bensakoneista 170 tai 182 hv mallia, hinnat alle 2 mmk malleissa oli VAK- ja VKT-sarjat, moottoreina 100 hv Leyland tai tehokkaampi AEC mallistossa oli 36 tonnin kantavuuksille 90150 hv tehoisia autoja, kevyet bensakoneilla oli 6 tonninen, 5,5 litran 95 hv bensakuutonen, hinta vähän vaille 2 mmk 47. länsimerkkisiä autoja. Merkin huonoin ominaisuus oli korkea hinta. Rohkeita investointeja Kuormurikaluston muutoksissa näkyi autoilijoiden rohkeus. Karkeasti yleistäen kuormureiden hintasuhteita voisi kuvata siten, että Scania Vabiksen hinnalla sai kaksi Bedfordia. Fordin Thames Trader malliston hinnat alkoivat puolestatoista miljoonasta, tosin bensiinimoottorisen pienen jakelumallin sai VOLVO oli kallis auto, mutta raskaampien ajokkien puolella hyvin haluttu sekä käyttäjien että kuljetusten tarvitsijoiden keskuudessa. VUONNA 1958 KUORMA-AUTOKAUPOISSA OLI TARJOLLA AINAKIN: Austin Bedford Borgward Büssing Chevrolet Citroen Commer DAF De Soto GAZ Hanomag Henschel Fargo Foden Ford Framo International Karrier Krupp Magirus Deutz M.A.N. IFA ja aina harvinainen puolalainen Star olivat nekin vähenneet. Suhteellisesti voimakkaimmin yleistyivät ruotsalaismerkit, jotka edustivat hintataulukoiden yläpäätä
Traktorihyttejä kyläpajalta Leo Mäkelän pienellä kyläpajalla Asikkalan Vesivehmaan kylässä valmistettiin 195060-lukujen taitteessa huomattava määrä Ferguson-traktoreiden hyttejä. Teksti Lea Lahti Kuvat Hannu Mäkelän ja Pertti MetsäVähälän albumit 950-luvun lopulla Vesivehmaalla Muikkula-Ojala-tietä alettiin pitää talvisin auki niin, että maitoauto pääsi hakemaan maitotonkat tiloilta. Lumilingosta rakennettiin muutama prototyyppi, mutta laajempimittaista tuotantoa niistä ei syntynyt. Osat kiinnitettiin runkoon alumiinilistan ja peltiruuvien avulla. Samalla todettiin, 1 että kuljettaja tarvitsisi hytin suojakseen hyisissä lumihommissa. Lämmintä ilmaa saatiin ohjattua hyttiin siipimuttereilla kiinnitettyjen moottorin sivupahvien ja pressumaisten jalkasuojien avulla. Jo heti ensimmäisessä mallissa oli etulasin 48. Linko oli joskus traktorin edessä, toisinaan takana, joskus jopa molemmissa yhtä aikaa. Lentokonetehtaalla jatkosodan aikana saatu oppi näkyy selvästi Pertti Metsä-Vähälän Fergusoniin rakennetussa ensimmäisessä hytissä: runko tehtiin 22 millimetrin huonekaluputkesta, ikkunat leikattiin selluloidilevystä ja katto sekä takasivut alumiinipellistä. Traktoreihin sai jo silloin usealta valmistajalta lumilinkoja, mutta Leo Mäkelä kehitteli sopivaa lumilinkoa Pertti Metsä-Vähälän traktoriin. "Muistaakseni ainakin Laahisto ja Junkkari valmistivat pressukatoksia traktoreihin, mutta niiden ollessa paikallaan traktoriin piti kiivetä hankalasti takakautta", Pertti MetsäVähälä kertoo. Oppia lentokonetehtaalta Alusta lähtien suunnittelun perustana oli se, että hytin tulee olla valoisa ja kevyt, edestä aukeava ja helposti pois nostettava
Alumiinista sorvattiin ensin oikeankokoiset muotit ja kaasukeittimen avulla raakakumista paistettiin muotissa kumit kahta puolta kiinni korvakkeisiin. Selluloidin läpi ei voinut ruuvata, koska se olisi haljennut, joten se liitettiin runkoon käsin leikatun kapean alumiinilistan avulla. "Alumiinilista, selluloidi ja pehmusteena toimiva kumi ruuvattiin kerralla kiinni huonekaluputkesta tehtyyn runkoon. "Se ensimmäinen versio oli mielestäni kaikkein paras, koska se oli niin kevyt ja helppo yksin nostaa pois paikaltaan silloin kun hyttiä ei tarvinnut", Metsä-Vähälä kommentoi. Takana kyydissä Leo Mäkelä ja yleisönä Urho Taka-Sihvola ja Eino Pihkola. Ikkunoiden määrä kasvoi: sivuikkunoiden lisäksi tuli alas eteen pikkuikkunat, joista näki kurkottamatta traktorin etupyörät. Tappi kolisi korvakkeessa ja kuluikin aina nopeasti. pyyhkijä sekä vilkut, puhumattakaan vaatekoukusta, johon sai ripustaa karvalakin tai päällimmäisen palttoon, jos hytissä sattui tulemaan liian lämmin. HUHUTTIIN, että Pohjanmaalla tehtyjen hyttien ikkunat olivat huonosti paikallaan ja irtosivat helposti. Jos ruuvi katkesi, sitä oli todella hankala saada pois. Sokka varmisti tapin pysymisen korvakkeessa. Eivät tainneet Leo ja Pertti arvata vielä tässä kuvassa poseeratessaan, millainen menestystuote hytti tulisi olemaan. 03/11 49. TakaENSIMMÄINEN hytti valmistettiin Pertti Metsä-Vähälän traktoriin ja tässä on meneillään koeajo. Leo Mäkelä valmisti pajassa rautaisen muotin, johon lasitehtaalla Ihodessa lähellä Raumaa valmistettiin oikean kokoinen etuikkuna. Ruuveissa heitteli laatu melkoisesti ja ruuviostoksilla olikin oltava tarkkana, että sai ostettua kestäviä ruuveja. Korvakkeen kohdalta kuljetettiin myös pistokkeen avulla sähkö hyttiin vilkkuja ja pyyhkijää varten. "Isän lähes 20 vuotta aiemmin käydyn vulkaniseerauskurssin ja sitä seuranneen lyhyen, mutta opettavaisen työrupeaman suomaa kokemusta hyödynnettiin, kun aloimme itse valmistamaan kumeja korvakkeisiin. Mäkelän pajan tuotteet olivat takuuvarmasti kovaa käyttöä kestäviä: Leo Mäkelä ja Antero Heikkilä todistavat kahteen pekkaan kiinnityksen lujuuden. Paljon porausta ja ruuvausta "Alusta lähtien valmistettiin taivutusmuotit runkoputkille ja rakennettiin hitsausjigi rungolle, jolloin jokaisesta rungoista tuli tarkalleen samankokoinen. Lasi-ikkunat kiinnitettiin kiilakumin avulla. Hytissä oli vastaavalla kohdalla tappi, joka asetettiin korvakkeessa olevaan koloon taivuttamalla hyttiä hieman kasaan. Selluloidi-ikkunat ja alumiiniset osat leikattiin itse isoista levyistä. Myöhemmin myös muut ikkunat alettiin valmistaa lasista ja jokaisesta tehtiin pajalla muotti, joka lähetettiin lasitehtaalle. Jigiä muutettiin sitä mukaa kun mallia kehiteltiin. Hytin mallia kehiteltiin koko ajan saatujen käyttökokemusten ohjaamana. Kyllä oli pajalla muhevat tuoksut aina silloin, kun kumeja paistettiin!" Hannu naureskelee. Kurakaaren osuudelle tulevat kumit leikattiin kuorma-auton sisärenkaista, joissa oli sopiva kaari ja ne olivat kestävää kumia. Selluloidi naarmuuntui herkästi ja lisäksi se kellastui auringonvalossa, joten pian etulasi korvattiinkin karkaistulla lasilla. "Polvisuojat tehtiin silloin aluksi kiinteäksi, ja sekin kevensi hytin painoa." HYTTIÄ paranneltiin käyttökokemuksien karttuessa: vasemmalla viimeisin tuotannossa ollut hyttimalli, jonka alaosan pienistä ikkunoista näki etupyörien paikan kurkottelematta. Runkoputkeen porattu reikä tehtiin vähän naftiksi, jotta ruuvit saatiin mahdollisimman tiukasti kiinni." Ruuvaamista riitti, sillä kasaukseen tarvittiin noin 200 ruuvia. Kokeilimme Starkin myymälässä Lahdessa aina joka laatikosta muutaman ruuvin viilapenkissä ennen kuin Lentokonetehtaalla jatkosodan aikana saatu oppi näkyy selvästi Leo Mäkelän hyttirakennelmissa. ostimme koko rasian", Leo Mäkelän poika Hannu muistelee ja jatkaa: "Meidän lasten, minun ja siskojeni, hommana oli laittaa ruuveihin prikat paikalleen ja kastaa ruuvit öljyyn. Kiinnitys toimi samalla saranan ominaisuudessa ja sen varassa hytin sai nostettua edestä auki. Hitsauksen jälkeen runko putsattiin, minkä jälkeen se maalattiin kahteen kertaan Ferrexillä: ensin siveltiin punainen pohjamaali ja päälle varsinainen harmaa maali. Hytti kiinnitettiin traktoriin siten, että ensin kurakaareen asennettiin korvakkeet, jotka olivat kiinteät ne jäivät paikoilleen, vaikka hytti välillä nostettiinkin pois. Myöhemmin myös konepellin päälle tulevaan kohtaan leikattiin pehmikkeeksi kumiletkua. Ohjaamoja tilattiin omalle kylälle hetimiten kymmenkunta
Pajalla riitti töitä enemmän kuin yksi mies ehti tehdä, ja niinpä Leo Mäkelä otti oppipojakseen Antero Heikkilän, nuoren miehenalun omal- 50. Toisella näyttelykerralla Mairemyrsky katkaisi sähköt näyttelyä SELLULOIDIN osoittauduttua helposti naarmuuntuvaksi etulasi alettiin valmistaa lasista. Hytin alle sopivaa "katollista" turvakaarta kehiteltiin myös, kun lakimuutoksessa määrättiin traktoreiden turvakaari pakolliseksi silloin kun traktoria ajoi tilan ulkopuolinen työntekijä. Ruuvaamisessakin oli omat konstinsa ristipääruuveja ei vielä ollut saatavana vaan ruuvit olivat pallokantaisia uraruuveja", hän kertoo. "Ostin silloin kasaushommaa kotityönä tehdessäni ruuvien ruuvaamiseen itselleni uuden porakoneen, Black & Deckerin, mutta se ei silloin ollut ollenkaan niin hyvä, joten hain aina viikonloppuisin pajalta Wulffin koneen lainaan jos se vain oli jouten. Pikkukuvassa Antero Heikkilä esittelee, kuinka hytin avulla tarkenee tehdä töitä pelkällä villapaidalla talvipakkasillakin. seinäksi soviteltiin pressua. Kun Farming Oy, joka toi maahan Ferguson-traktoreita, alkoi kaupata hyttejä maanlaajuisesti, kauppa alkoi käydä niin, että kasaustyötä riitti myös Pertti Metsä-Vähälälle lisätienestiksi. Stadionin jyrkässä rinteessä ajettu näytösajo herätti ansaittua huomiota. Nahkainen jalkasuoja vaihtui kiinteään alaosaan. edeltävänä iltana 1.8.1961, ja silloin meinasi tulla kiire, kun viimeistelytyöt olivat vielä vähän kesken. Traktorihyttejä kyläpajalta PÄÄKUVASSA viimeisin versio eli "kolmatta sarjaa" oleva hytti sovitettuna Ferguson 65:een. Esittelykappale jäi kuitenkin ainoaksi, se on tallessa Metsä-Vähälässä vieläkin. Kysyntä kasvaa Ferguson-hyttiä lähdettiin esittelemään kahteen eri maatalousnäyttelyynkin, ensimmäisen kerran jo 50-luvun lopulla. Poraaminen pieneen pyöreään putkeen oli hankalaa, terä katkesi helposti. Hytti ja esittelytraktorin perässä oleva vetävä peräkärry saatiin kuitenkin ajallaan Lahden hiihtostadionille, jossa näyttely pidettiin. Hytin myyntihinta oli silloin 32 000 (vanhaa) markkaa
Korvakkeisiin sai sidottua kiinni viisi runkoa kerrallaan", Hannu kertoo. Kouluikäisen Hannun hommana oli silloin rakentaa puusta kuljetuskehikot hyteille, jotta ne saatiin ehjänä perille ympäri Suomea. Pajalla töitä riitti kuitenkin, koska kylälle tarvittiin traktoreiden peräkärryjä, lannanlevityslaitteita, farmarisäiliöitä, seiväskairoja ja sirkkeleitä. Valmiita hyttejäkin Taunuksella kuljetettiin, mutta vain yhtä kerrallaan. Farming myi uuden traktorin ja niin haluttaessa hytti tuli Mäkelän pajalta. Pakettiautoihin puhkottiin ikkunoita ja sahtikuurniakin tilattiin. Monet ihmettelivät, miten isäni antoi minun käyttää sirkkeliä, olinhan vasta vähän toisella kymmenellä. Oman kylän maidonkuljettajan pyynnöstä hänen autoonsa alettiin suunnitella katettua kuljetuskoppia avolavan päälle. LAKIIN kirjattiin määräys, jonka mukaan traktorissa tuli olla turvakaari, mikäli sitä ajoi tilan ulkopuolinen työntekijä. "Sain 200 vanhaa markkaa kappaleelta palkkaa. Vesivehmaalainen Aimo Rehtilä tilasi ensimmäisten joukossa hytin Fordson Majoriinsa. PERTTI Metsä-Vähälä esittelee, kuinka helposti ja kätevästi ensimmäisen version hytin saa tarvittaessa irrotettua ja nostettua pois. ta kylältä. Hyttien kysynnän yltyessä myös Kinasen Konepajalla Heinolassa, sodanaikaisen ystävän yrityksessä, alettiin valmistaa runkoja. Isä sanoi vain, että kyllä se poika sirkkelin kanssa pärjää ja niin vain sormet jäi ehjäksi", Hannu näyttää. Maatalousnäyttelyyn valmistettiin hytin alle sopiva katollinen turvakaari, mutta tilauksia siitä ei tullut ja tämä jäi ainoaksi kappaleeksi. KESÄINEN idylli vuodelta 1961: Toini ja Leo Mäkelä sekä lapset Maija (istumassa), Sirkku ja Hannu. Tarkoin pohdittuaan miehet arvelevat, että hyttejä valmistettiin kaikkiaan noin 200 kappaletta. "Rungot haettiin Heinolasta meidän 30-lukuisella muna-Taunuksella. Vuonna 1963 Ferguson-edustus siirtyi Farmingilta Hankkijalle eikä hyttejä enää tilattu Vesivehmaalta. Siinä ohessa tietenkin korjattiin myös kaikenlaisia maatalouskoneita. Kauppa alkoi käydä, kun Farming Oy, joka toi maahan Fergusontraktoreita, otti Mäkelän hytit maanlaajuiseen myyntiin. MUUTAMIA hyttejä tehtiin tilauksesta myös Fordsoneihin. Samaan aikaan pajarakennustakin laajennettiin. Vesivehmaalainen Eero Rehtilä kierteli harrastuksenaan kylällä kuvaamassa laatikkokamerallaan hyvä niin, sillä tästäkin jutusta puuttuisi kuvat ilman häntä. 51. Konepajalle valmistettiin kaksoiskappaleet jigeistä. Mäkelä oli tutustunut Matti Kinaseen jatkosodassa Kokkolan lentokonetehtaalla. Se oli kyllä kova homma, pajan vintillä pätkin sirkkelillä osat ja naulasin kuljetusristikot kasaan. Auton katolle oli ruuvattu kiinni samalaiset korvakkeet kuin traktoreiden kurakaariinkin. Hytit haettiin Vesivehmaalta ja toimitettiin uuden traktorin omistajalle VR:n ovelta ovelle -kuljetuksena. "Opin myöhemmin pajalla monia muitakin hyödyllisiä taitoja, esimerkiksi poraamaan, teroittamaan poranteriä sekä hitsaamaan kaasuhitsauslaitteilla." 03/11 Suurin osa hyteistä tehtiin Fergusoneihin, mutta Hannu ja Pertti muistelevat että ehkä noin kymmenisen kappaletta sovitettiin Fordson Major -traktoreihin
En osaa itse tätä oikein museoksi sanoa, kun olen täällä joka päivä ja käytän näitä työkaluja ja esineitä lähes päivittäin", Kalervo kuvailee. Tuijottaisin varmaan telkkaria tai istuisin baarissa kaljalla." 40-luvulla leimatut öljykannut ovat pajalla edelleen käytössä ja nurkista löytyy muun muassa alkuperäispakkauksessa oleva amerikkalaisvalmisteinen tuumasarjan sivuventtiilimoottoreiden huoltoavainsarja. Satavuotias kotitalo on saanut kunniatehtävän toimia museopajan taukotupana. "Jäin pari vuotta sitten eläkkeelle kaivinkoneyrittäjän työstä, mutta puuhaa riittää silti. "Jos en harrastaisi näitä konehommia, en ymmärrä mitä sitten tekisin. "Punainen puhelin on kuuma linja, sitten kun se soi tulee kiire!" Jousi kertoo 52. Vuonna 1965 veljen kanssa yhdessä perustetun maansiirtoyrityksen vanhinta kalustoa ei enää ole tallessa, sillä käytetyt menivät aina vaihdossa sitä mukaa kun kalusto vaihtui uudempaan. Kaikkia työvuosina rästiin jääneitä hommia piisaa, ja aina silloin tällöin olen kaivurin ohjaimissakin pysyypähän taito tallella", Kalervo kertoo. Aktiivisen harrastajan arkipäivät kuluvat kavereiden kanssa vanhan tekniikan parissa ja kesäviikonloppuina hän esittelee työnsä tuloksia käynti- ja työnäytösten muodossa. K alervo Jousen kotitalon pihapiiriin on muotoutunut vuosien saatossa museopaja, kun vanhaa tavaraa on pikkuhiljaa tullut otettua ja ostettua talteen aina kun sopivaa on vastaan tullut. "Naureskellaan ja velmuillaan toisillemme, kasaillaan koneita ja puuhaillaan kaikenlaista. Seppiä ja mestareita Kalervo Jousi Tapahtumista tuttu Teksti: Lea Lahti Alan tapahtumia kierrellyt on varmasti törmännyt herrasmieheen nimeltä Kalervo Jousi. "Tämä keräily alkoi oikeastaan siitä, kun ostin vuonna 1963 vuoden -36 Ford Pick-upin, jossa on puuhytti niin sanottu Virtasen hytti eli Virtasen koritehtaan Suomessa valmistama hytti", Jousi muistelee. Neljän kopla Molemmat veljekset, Kalervo ja Kalevi, asuvat muualla, mutta satavuotiaan syntymäkodin pihapiirissä ei kuitenkaan ole mitään seisahtunutta meininkiä: se on vahvasti elossa joka päivä kun neljän miehen kaveripiiri kokoontuu hommiin hymyssä suin. Vanhin, vielä hyvässä käyttökunnossa oleva kaivuri on vuosimallia 1985. Taukotuvalle on talletettu eri aikojan puhelimia. Siellä juodaan kiireettömät kahvit ja jutustellaan mukavia. MONENLAISIA alkuperäisrasioissaan olevia työkaluja ja mittalaitteita on tullut taloon autokorjaamoiden loppuvarastojen mukana
Kesäaikaan tuntuu siltä, että joka viikonloppu on jotakin, joutuu suorastaan valikoimaan mihin menee. "Maamoottoreiden kanssa ei ole koskaan ongelmaa! Jos jokin osa on rikki, eikun rautaa vaan sorviin ja osaa tekemään tai laakereita valamaan, maamoottoreiden osien teko ei ole mitään kellosepän tarkkuutta vaativaa työtä. Omaa kalustoa alkaa kuitenkin "Luopioisten Rautajärvellä järolla nyt niin paljon, että en suuresti jestetyssä tapahtumassa olemme haaveile mistään uudesta koneesta. "Maamoottoreiden kanssa ei ole koskaan ongelmaa: jos jokin osa on rikki, eikun rautaa vaan sorviin ja uutta osaa tekemään!" "Olen ostanut muutaman toimintansa lopettaneen autokorjaamon loppuvaraston koneineen kaikkineen, mistä on kertynyt käyttöön ja esille paljon 30-luvun tavaraa. Kysyntää on niin paljon, että millään ei pysty menemään kaikkeen mihin pyydetään." Tapahtumissa Jousi on pukeutunut aina esittelemiensä ajoneuvojen ja koneiden aikakauden mukaan. "Löysin itselleni alkuperäiskuntoisen Teijo-merkkisen käyntikuntoisen maamoottorin tämän kevään Kevätsavuilta, Nurmijärven Wanhat Masiinat -seuran tapahtumasta. En missään tapauksessa aio myydä niitä, vaan ne ovat nyt esillä ja käytössä täällä pajallani", Jousi juttelee löydöistään. Penttilän pukimo Kokkolasta valmistaa edelleen mittatilauksesta vanhanajan Kaikkialle ei kerkeä asuja ja Kalervo onkin tilannut sieltä Kalervo Jousen kavereineen voi nähdä puvut itselleen. Tapahtuma järjestettiin nyt toista kertaa ja olemme sen tapahtuman järjestelyissä vahvasti mukana", hän kertoo. Tilalta löytyy nykyisin myös kaksi puimuria, vaikka pellot onkin vuokrattu pois. 03/11 53. Viimeisin suurempi täydennys kokoelmaan tuli kolmisen vuotta sitten, kun ostin Hikiältä jo 70-luvulla suljetun autokorjaamon kaluston ja varaston: siinä tuli mukana muun muassa paljon 5070-lukuisia korjaamokäsikirjoja ja oli mukana vielä vanhempiakin. Dodge Monaco ´76 sekä Ford Pickup ´36 ovat saaneet omat tallinsa pihapiiristä. on olemassa kaikenlaisia koneita ja "Tällä hetkellä on myynnissä paljon sinne viemme aina mukanamme omat vanhoja koneita, nyt on huomattu että moottorit, joilla käytämme museon näille on kysyntää; ladot ja riihet on klapikonetta, sirkkeliä ja halkomakopengottu ja laitteet on pistetty kaunetta", hän kertoo ja jatkaa: pan. käyttäneet maamoottoreilla muun muassa kenttäsirkkeliä, puimakonetta Kunhan saan pidettyä tämänkin kaluston hyvässä käyntikunnossa, siinä ja kutterihöylää. Kun meitä on tässä vapaamuotoisessa kaveripiirissä kaikkiaan neljä, ja jokaisella on useampi moottori, alkaa piha pikkuhiljaa täyttyä niistä", museopajan isäntä päivittelee. Rajamäen Masiina riittää puuhaa illoiksi ja pyhäpäivikMeeting taitaa olla tänä vuonna jo kymmenettä kertaa, siellä ollaan mu- si. ja miten ne toimivat. Autotapahtumia varten on hankittu autonkuljettajan kesän mittaan monissa eri tapahtupuku ja maamoottoritapahtumiin on missa. Tapahtumissa riittää nyt löytäneet pysyvän kotinsa täältä", kiinnostuneita; monikaan nykyihminen ei ole nähnyt mitä näillä tehdään Jousi painottaa. WICKSTRÖMIN maamoottori seisoo tukevasti pajan edustalla. "Jokelan museolla Ruotsinpyhtäällä teetetty isännän vaatteet eli vanhanajan pussihousuasu. Enkä aio luopua näistä mistään hinnasta, nämä koneet ja esineet ovat kana totta kai. Tällä hetkellä Kalervolla on kaksi Wikström-maamoottoria sekä yksi Olympia-merkkinen, joka on vielä osina odottamassa kasausta. Maamoottorit ovat kestäviä laitteita, mutta jos korjaustarvetta ilmenee, se ei tuota tuskaa
Väkevä vesilintu Rannikkovartiolaiva Koskelo Merialueitamme valvomaan 50-luvulla tilatuista Koskeloluokan aluksista sarjan ensimmäinen on jättänyt suolaiset vedet taakseen ja palvelee sotaisasta ulkonäöstään huolimatta leppoisana tilauslaivana sisävesillä. Lahti 54
Vuosina 198591 käytöstä poistetusta kahdeksan aluksen sarjasta kolme viimeistä, Kuikka, Kaakkuri ja Telkkä, päätettiin vuonna 1992 valtioneuvoston päätöksellä lahjoittaa Viroon vasta itsenäistyneen valtion rajavalvontatehtäviin. Vuonna 1954 tilatuilla kahdella ensimmäisellä, kokonaan teräsrakenteisella aluksella oli tarkoitus aloittaa vanhojen puurunkoisten vartiomoottoriveneiden korvaaminen aluevesiemme vartiointitehtävissä. Aluslahjoitusta aiemmin viisi muuta alusta huutokaupattiin ilman moottoreita ja vartiointitarpeistosta riisuttuina Merivartioston huutokaupassa yksityisille veneilijöille. Moni vähemmän aihetta tunteva voisi hyvinkin luulla Koskelon olevan vielä täydessä vartiotoiminnassa, ellei nyt liikuttaisi niukemmin rajavartiointia tarvitsevilla sisävesillä. 80-luvulle tultaessa naapurivaltio itärajan takana oli sama kuin ennenkin, mutta rajan vartioinnin katsottiin nyt sujuvan tehokkaammin pienemmillä aluksilla, joiden toimintaa tehostettiin helikoptereilla. Ennen alukselle nousemista kapteeni Tammelin pitää enemmän vanhojen autojen 55. Mikään ei kuitenkaan estä toimitusväkeä lähtemästä myös vesille silloin kun tarjoutuu tilaisuus riittävän mielenkiintoisen vesikulkuneuvon kyytiin. Virossa palvellut Telkkä kulkeutui vuonna 2003 takaisin Suomeen. Se kunnostettiin museolaivaksi ja löytyy nykyisin Merikeskus Vellamon rannasta Kotkasta. Pohjan kautta Tiettävästi ainut sisävesiemme liikennöintikuntoinen Koskelo odottelee Padasjoen laivarannan satamassa uutta joukkoa matkustajia, kun hetkeä aiemmin kyydistä poistuneet matkustajat ovat jo siirtyneet sataman terassille jakamaan yhteisiä matkustuskokemuksiaan rannikkovartiolaivalla. Tammelinin J-Team´s Line -yhtiön Koskelo poikkeaa monelta osin sisävesiemme laivaliikennealuksista. Valmetin Helsingin telakalla rakennettu Koskelo on mallisarjansa ensimmäinen, vuonna 1955 valmistunut alus, jonka mukaan koko kahdeksan aluksen sarja nimettiin Koskelo-luokaksi. Lisääntyneen voiman muuttamiseen vauhdiksi tarvittiin alkuperäisten potkureiden korvaaminen säätölapaisilla ja myös muilta osin vartioalusten varustelua uusittiin aina tarpeen mukaan. Niinpä Koskeloluokka päätyi vanhentuneena poistolistalle. Koskelon kanssa samana vuonna rinnalle valmistui Kuikka-nimen saanut sisaralus, ja vesilintujen nimillä jatkettiin seuraavinakin vuosina valmistuneissa aluksissa: Kiisla ja Kuovi 1956, Kurki ja Kaakkuri 1957, Telkkä 1958 ja viimeisimpänä Tavi vuonna 1960. Vuonna 1986 pidetyssä huutokaupassa alussarjan nuorin, vuonna 1960 valmistunut Tavi päätyi turkulaisen sukelluskerho Nautic Clubin tukialukseksi ja siihen käyttöön talkoovoimin remontoituna Vesilintuparvi Alussarja, jota Koskelo edustaa, tilattiin 1950-luvun alkuvuodet maamme teollisuustoimintaa kiireisenä pitäneen sotakorvausurakan päätyttyä, kun tilauskanta telakoilla oli kääntymässä heikonlaiseksi ja uusille merivartiointialuksille katsottiin olevan tarvetta. Numerossa 2/2010 kävimme ihmettelemässä alumiinisen kantosiipialuksen kulkua ja numerossa 1/2011 ihasteltiin jäänsärkijä SS Turson entisöintiurakkaa, nyt lähdimme Jouni Tammelinin omistaman rannikkovartioalus Koskelon matkaan. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine V aikka jutut ovat toisinaan olleet lennokkaitakin, ovat Vanhat Koneet -lehden aiheet ovat yleesä pysytelleet tukevasti maan pinnalla, mitä nyt toisinaan kaivuri- ja pellonkyntöartikkeleissamme ollaan menty hiukan tuon pinnan alapuolellekin. Näkyvimpiä muutoksia olivat Turussa Oy Laivateollisuus Ab:n telakalla toteutetut katetut yläohjaamot sekä korsteenit, joilla pakokaasut ohjattiin aiempien kylkiputkien sijaan taivaalle. Kaikkien alusten nykyisestä olinpaikasta ei taida olla kellään varmuutta, mutta niitä rekisteröitiin kotimaassa huvialuksiksi ja ainakin pari yksilöä lienee sittemmin myyty Ruotsiin. Koskelo-luokkaa uusittiin 70-luvulla ja alusten alkuperäiset 650-hevosvoimaiset pääkoneet korvattiin kahdella reilusti tehokkaammalla 1350 hevosvoiman MTU:n V12-moottorilla, joilla aluksille saatiin lisää nopeutta, uskottavuutta ja reipasta polttoaineenkulutusta. Varsinkin sen sotainen ulkonäkö kiinnittää huomiota missä ikinä alus liikkuukin. 2700 hevosvoiman turvin Koskelo kulki jo ihan eri tahtiin kuin ennen, ja niin aluksen kulkuasento kuin 27 solmun nopeudessa nousevien peräaaltojen korkeuskin muuttuivat. 03/11 Kolme viimeisintä vartio tehtävissä palvellutta alusta päätettiin lahjoittaa vasta itsenäistyneeseen Viroon. se kuskailee nykyäänkin sammakkomiehiä Turun edustalla ja Ahvenanmaalla meren pohjassa lojuvia laivanhylkyjä ihmettelemään
Normaalilla 89 solmun nopeudella alus etenee kauniisti, ja omistaja päättelee aalloista aluksen runkonopeuden olevan jossain 10 solmun paikkeilla. Aseistus on tukevasti deaktivoitu. Alusta oli suunniteltu käytettväksi hylkyjen nostoon, mutta sepä upposikin itse. kuin vesikulkuneuvojen parissa viettäneelle matkustajajoukolle lyhyen esittelyn aluksestaan, sen vaiheista sekä tulevasta matkasta kohti Lahden matkustajasatamaa: "Kun tämä reilu 10 vuotta sitten tuli minulle, tämä oli käynyt upoksissa, koneita ei ollut, ja kaikki mitä ihminen voi saada rikki, oli aluksesta rikottu. Suorien 6-sylinteristen pääkoneiden lisäksi konehuoneesta löytyy apukone, jonka tulisi palo- ja pilssipumpun lisäksi pyörittää myös generaattoria, mutta se on tasavirtaa tuottavana poissa pelistä ja tulevaisuudessa vaihtumassa vaihtovirtageneraattoriksi. "Nykyisellään Koskelon runsaan tuhannen hevosvoiman tehoilla päästään 17 ja säätölapapotkureita jyrkentämällä jopa 20 solmun nopeuteen, mutta tarvetta moottoreiden ja rantaasukkaiden kiusaamiseen ei ole", kertoo Tammelin ja huomauttaa, että jo yli 10 solmun nopeudessa peräaalto on melkoinen ja kapeikoissa laiturit eivät tahdo enää pysyä sen voimasta paikoillaan. Tuolloin vielä meressä ollutta alusta oli ajateltu käytettäväksi hylkyjen nostopuuhissa, mutta sepä upposikin itse vuonna 1987 Hangon edustalla. Polttoainetankkien tilavuus on alun perin ollut kymmenisen kuution verran, mutta nykyinen käyttö on Mitattu kulutus Ennen kuin kapteeni Tammelin toivottaa meidät tervetulleeksi kyytiin, tulemme informoiduiksi pelastusliiveistä, jotka löytyvät aluksen takaosasta, sekä saamme varoituksen aluksen totuttua jyrkemmistä portaista. Samana vuonna alus jätti suolaiset vedet taakseen ja se siirrettiin Lahteen, jossa sen mittava kunnostusoperaatio pääsi vauhtiin. Ammattimaisessa liikenteessä oleva alus aterioi moottoripolttoöljyä, ja kun keskustelu kääntyy helposti polttoaineen kulutuksen kauhisteluun, kertoo omistaja vastanneensa uteliaille aluksen ainoan mitatun kulutuksen olevan kolme koppaa kaljaa ja neljä kossua tunnissa. Se ylitettäessä joutuvat moottorit työskentelemään tosissaan ja samalla niiden ruokahalu kasvaa jyrkästi. Rannikkovartiolaiva Koskelo ASEISTUKSENA alukselta löytyvät etukannen 40-millinen ja takakannen 2x 23 -millinen ilmatorjuntakanuuna. Eniten jännittäviä kehoitetaan pysymään aluksen sisätiloissa, jossa on kaikissa olosuhteissa turvallisinta. Sillä aikaa konehuoneen toisella laidalla virrantuotosta vastaa Yanmarin generaattori. 56. Ilmeisen matalalla ollut alus nostettiin kuitenkin pintaan ja hinattiin Porvooseen, jossa se seisoi vuositolkulla ennen päätymistään vuonna 1999 Tammelinin J-Teamin omistukseen. Moni näki aluksen Lahdessa Niemen satamassa surkean näköisenä ja siinä tätä väännettiin viisi vuotta ennen kuin tämä saatiin taas takaisin veteen." Merivartioston huutokaupasta aluksen ostaneen edellisen omistajan aikana Koskelo oli kokenut kovia ja päässyt rapistumaan heikossa hoidossa. Matkustajia kuljettavana kauppalaivana Koskelo liikkuu nykyisin kahden ahdetun, vähän yli 20-litraisen Mercedeksen koneen turvin
KONEHUONEESTA löytyy Mersun runsaan 20 litran tilavuuksiset suorat dieselkutoset komeilla ahtimilla. 57
Ne jotka eivät musiikkia kaipaa, istuskelevat takakannella tai etukannen alla tilavassa keulasalongissa, jossa huomion vie kolme tonnia painava muurattu takka. Arvio tankkien nykytilavuudesta on suunnilleen 8 000 litraa. "Vesiltänostoon tarvitaan kaksi satatonnista autonosturia, mikä on hitonmoinen kustannus", toteaa omistaja. Vaikka alus komeassa kunnossa onkin, tämän kaliiberin harrastekapineet ovat harvoin täysin omistajaansa tyydyttäviä ja Koskelokin on Tammelinin mukaan "melkein valmis". Vuosittain aluksen kaikki turvavarusteet on tarkistettava ja koko alus on viiden vuoden välein nostettava kuiville tarkastettavaksi. Moottorit ovat käynnistettävissä yläohjaamostakin, mutta omistaja kertoo traditioksi muodostuneen koneiden käynnistämisen paikan päältä, sillä samalla tulee varmistettua että konehuoneessa on matkan alkaessa kaikki mallillaan. Niiden tuottamasta lämmöstä pääsevät kyllä kaikki nauttimaan, sillä se on ohjattu aluksen muiden tilojen lattialämmityksiin. RANNIKKOVARTIOLAIVA KOSKELO RAKENNUSVUOSI: 1955 RAKENTAJA: Valmet Helsingin telakka MITAT: Pituus 30 m, leveys 5 m PAINO: 100 tonnia PÄÄKONEET 2 kpl Mercedes 20 L turbodiesel TEHO: yli 1000 hv ASEISTUS: 40 mm Bofors + 2x23 mm Sergei (deaktivoituja) LISÄTIEDOT JA RISTEILYVARAUKSET: Jouni Tammelin 0440 753 000 www.jteamsline.com NAAMIOVÄRITTEINEN Koskelo pitää kotisatamanaan Lahden matkustajasatamaa. RAUHALLINEN liikennöinti Koskelolla ei nostata juurikaan peräaaltoja. ETUKANNEN alla tilavassa keulasalongissa huomion varastaa komea 3000 kilon painoinen muurattu takka. mahdollistanut niiden pienentämisen ja osan muuttamisen septitankeiksi. Vaikka tuolloin ei vaaraa pyörivistä osista olekaan, varoittaa kapteeni silloinkin kajoamasta kuumiin moottoreihin. Matkatessamme Päijänteellä aluksella tarjoillaan lohikeiton, lettujen sekä monipuolisten risteilyvirvokkeiden lisäksi myös etukannella truba58 duuri Pasi Googmanin musisointia, ja matkan edetessä osa hiukan hitaasti lämpenevästä yleisöstä rohkeneekin lähteä mukaan yhteislauluun. Veden äärellä kun ollaan, on alus vajavainen kunnes sen takapäähän suunnitteilla olevat saunatilat valmistuvat.. Aluksella on matkan aikana mahdollista liikkua kaikkialla, mutta konehuoneessa vierailu onnistuu matkustajilta vain koneiden ollessa pysähdyksissä. Muiden vesilläliikkujien huomion Koskelossa kiinnittää sen aseistus, ja kapteeni kertookin laskeneensa pärjäävän näin sisävesillä liikuttaessa yhdellä etukannen 40 millisellä Bofors-kanuunalla sekä takakannen 2 x 23 -millisellä Sergeinä tunnetulla ilmatorjuntakanuunalla. Todellisuudessa etukannen sähkökäyttöinen Bofors ei ole nykyisellään pyöritettävissä eikä suunnattavissa ja muukin aseistus on tukevasti jumissa ja pysyvästi taistelukelvotonta, sillä joka matkalle riittäviä reservin ilmatorjuntamiehiä olisi jokseenkin mahdoton pidätellä kertaamasta Sergei-taitojaan tähtäilemällä lokkeja, kanssaveneilijöitä sekä tuttujen ja tuntemattomien kesämökkejä. Saunaa vailla Näyttävän veneilyn lisäksi myös klassikkoautoja harrastava Jouni Tammelin vertaa Koskelon pitoa autoihin ja toteaa, että jos on vanhan auton museotarkastus tiukkaa, niin sitä on myös ammattikäytössä olevien alusten katsastuskin
Uutuuslehti! 1 Musta Timantti Maineikas hollantilaisveturi löysi Suomesta uuden omistajan Taivas rajana Sjömanin kalustolla onnistuu vaativatkin nostohommat 11003 740019-1103 · PAL VKO 2011-26 6 414887 400190 3 raskas kalusto 3/2011 : Man skånEEn ja takaisin · koEajossa tGX 6X2 · CustoM: laakkosEn sCa nia 164 `03 · Euro 6 -koEajo 3/2011 · Hinta 7,90 · www.rask askalusto.fi FIN > SWE Virran Scanian matkassa Skåneen ja takaisin UUTUUS LEHTI! MAN TGX 6x2 -koEajo ÄlykÄs B-juna Euro 6 Ensimmäiset kilometrit Scanian vähäpäästöisellä an Saksalaisvalmistajan pitkänmatk an kulkija vakuuttaa asiallisuudella VaatiVa urakka suoraan kotiovellesi: Aaltosen inno Tilaa Raskas Kalusto vaatiosta tehokkuutta konttikuljetuksiin Kaksi yötä 7 metriä leveän erikoiskuljetuksen matkassa www.raskaskalusto.fi
Suurin mielenkiinto kohdistui ymmärrettävästi ajoneuvoihin, A joita oli tarjolla moneen eri lähtöön. Pienellä budjetilla pääsi myös järeän kaluston haltijaksi, sillä molempien ZIL-kuormureiden lopullinen kauppahinta jäi kolminumeroiseksi. KUVAN kaltainen Kontio-Sisu on juuri sellainen laite, joka tulee useimmille mieleen sanasta paloauto. Verkkovirtaa tuottavien joukkoon oli eksynyt ainakin yksi 30 voltin tasasähköä tuottava laite toivottavasti se ei ajautunut erehdyksessä 230-volttista hakevan haltuun.. Edullisimmin harrastamaan olisi päässyt kaksipyöräisillä kulkimilla. Viestipoikien käytössä ollut, myyntihetkellä puolikuntoiseksi luokiteltava Helkama Raisu lähti uuden omistajan matkaan reilun kolmensadan hintaan ja modernia pappatyyliä edustava ´85 Solifer Export arvioitiin huutajien keskuudessa tasan neljänsadan arvoiseksi. Alle tonnilla sai haltuunsa myös esimerkiksi mattamustan 350-kuutioisen Yamahan hyvillä maastoominaisuuksilla varustettuna tai vaihtoehtoisesti yhtä vähän kiiltävän Lynx-projektin ensi talven pilkkireissuja silmälläpitäen. Puolustusvoimien huutokaupassa on tarjolla käytöstä poistettujen ajoneuvojen ohella mitä omituisempaa tavaraa ja jokaiselle niistä löytyi myös ostaja. Teksti ja kuvat: Kari Mattila rmeijan ylijäämäkalustoa huutokaupataan tänäkin vuonna useammassa tilaisuudessa eri puolella Suomea. 62 NEUVOSTOVALMISTEISET varavoimalat olivat varsin sympaattisen oloisia. Isojen poikien kirpputori Tampere, 4.5. Toukokuun alkupuolella vuorossa oli Tampereen huutokauppa, jossa kauppaa käytiin ripein ottein ja päivän päätteeksi uusi omistaja löytyi lähes neljällesadalle nimikkeelle
MONTAKOHAN itänaapurin maasturia on näissä ympyröissä luovutettu uudelle omistajalle? SÄHKÖVIRRAN suurkuluttajalle oli tarjolla järeämmän luokan hinattava aggregaatti. MAASTOAJOON soveltuvia renkaita oli tarjolla lavoittain. ERILAISTA lavoille kerättyä "roinaa" oli kentällä pitkät rivit. Parhaat olivat täysin käyttämättömiä toisen ääripään edustaessa lähinnä aihioita pinnoittajalle. Joidenkin sisältö houkutteli hinnan useampiin satasiin. Jollakin oli tavallista suurempi tarve moisille härveleille, sillä päivän päätteeksi koko rivi lastattiin saman ostajan kärryyn. 03/11 63. Huudoissa edettiin ensin vitosen minimikorotuksin, viidenkympin jälkeen piti korottaa vähintään kympillä ja hinnan yhä noustessa huomioitiin vain 50 euroa ja sitä suuremmat nokitukset. ILMASSA alkoi olla jo pientä väentungoksen makua kun kolmelle hydrokopterille etsittiin uutta omistajaa. Käsittämättömän hienot kulkupelit ovat kotimaista valmistetta ja näiden yksilöiden kiinnostavuutta lisää vielä pellin alla muriseva Roverin kasikone
MB-TRACK vuosimallia ´89 oli hintakehityksestä päätellen tämän huutokaupan halutuin laite. Loimaan Willen vaiheista kerrattiin numerossa Vanhat Koneet 1/2010. ZILit kiinnostivat yleisöä kovin, mutta se ei kuitenkaan näkynyt hinnoissa. Tampereella oli tarjolla kaksi yksilöä, joista käytiin varsin kiihkeätä huutokilpailua. PROTO-SISUT ovat olleet puolustusvoimien poistolistalla jo pitkään, eikä näitä hyviksi todettuja maastokuorma-autoja taida enää riittää kaikille halukkaille. YKSI perävaunuista oli valmiiksi sisustettu siirrettävää työnjohtajan konttoria tarvitsevalle. KOTIMAISTA osaamista löytyi myös Wille-monitoimikoneen muodossa. Vuoden ´89 painos irtosi 800 eurolla ja vuotta vanhemmasta piti pulittaa viisikymppiä enemmän. 64
Lavalla on useampi työkalupakki, mutta niiden sisältö jäi pakkausteknisistä syistä arvailujen varaan. Ostointoa keskustelut eivät kuitenkaan laimentaneet, vaan jokainen kone vaihtoi omistajaa varsin järkevältä kuullostavaan hintaan. VÄLILLÄ touhussa oli arpajaisten makua. LISTA kertoi tämän härvelin olevan kontinsiirtolaite. PARHAAT sympatiapisteet keräsi tämä vanha Land-Roverpaloauto. SISÄÄNKÄYNNIN liepeillä seisova härveli näytti kaukaa panssarivaunulta, ohuet pellit ja puupyörät paljastuivat lähempänä. LYNX GLX 5900 Syncro odottaa kieli poskella uutta omistajaa. 03/11 ENSIMMÄISEN, toisen ja kolmannen kerran herra on juuri huutanut itselleen komean Teijo-osienpesukoneen! 65. HIEMAN kolhittu Sisu SM 300 vuodelta 1984 lähti uuden omistajan matkaan 7600 euron hinnalla. VALMETIN vanhat traktorit herättivät paljon keskustelua ja varsinkin voimansiirron murheita muisteltiin tässäkin yhteydessä varsin värikkäin sanakääntein
Museon kattavan sisänäyttelyn kautta voi siirtyä ulos tutustumaan esimerkiksi säilytettyihin pihapiireihin, joita löytyy kolmelta eri vuosisadalta. Itäisen Suomen historiaa Teksti ja kuvat: Sami Korhonen Lieksassa sijaitsevassa Suomen toiseksi suurimmassa ulkomuseossa voi käydä kurkkaamassa pintatietoa syvemmältä, millaista elämä ja esineistö on ollut silloin ennen ja kuinka paljon työtä arki on vaatinut. K un satunnainen matkailija ajaa kantatietä 73 kohti Lieksaa, löytää hän kaupunkiin tullessaan viehättävän Pielisen museon, joka sijaitsee Lieksanjoen, kirkon sekä pappilan muodostamassa vanhassa miljöössä. Ikivanhojen hirsitalojen hämärissä menneisyyden kaiut tulevat liki aivan konkreettisesti. VANHEMPAA palokalustoa, etualalla täysin käsikäyttöinen pumppu ja taaempana moottorlla varustettu versio. BRÖDER Vilenin konepajalla Turussa valmistettu makaavasylinterinen maamoottori. 66 VARHAISET telehfooni sekä ratioaparaatti alkuperäisellä paikallaan seisovassa syytinkimökissä.. Se tarjoaa aineellisen ja hektisen nykyelämän keskellä hiljaisemman ja rauhallisemman tyyssijan nollata ajatukset ja antaa mahdollisuuden aistia entisaikojen elämää aina tuntemattomien esipolviemme aikaan asti
Enso-Gutzeitin Pankakosken tehtaan paikallisjohtaja luovutti aluksi yhtiön autona toimineen ajoneuvon vuonna 1935 tehdaspalokunnan käyttöön, joka muutti sen pajalla miehistön sekä palokaluston kuljetusautoksi. Tämä höyrysäiliöveturi sai liike-energiansa sen eristettyyn painesäiliöön ladatusta höyrystä ja kiskoi mukanaan kahta suurta sammutusnestevaunua. Taustalla oleva suuri rakennus on kunnan jyvämakasiini vuodelta 1850. Autoon kuului 400 litran vesisäiliö, kiinteä 100 litraa/min, 8 aty autonmoottorista voimansa saava pumppu, noin 800 metriä paineletkua sekä muu tarvittava sammutus- ja raivauskalusto. Porterin vuonna 1948 valmistama Pankakosken tehtaan palojuna oli käytössä 50-luvulla. Lisäksi mukaan voi ottaa siirrettävän pyörä-alustalla olevan Esamerkkisen pumpun. SEPÄN paja, jonka isäntä osasi sekä tunsi raudan taivuttamisen salaisuuden. Se ei kuitenkaan ollut tarpeeksi erottuva ja vaihdettiin myöhemmin punaiseen. PORILAISEN Jakobssonin konepajan Lokomobiili eli höyrykone vuodelta 1906. Veturi soveltui tehdaspalokunnan käyttöön mainiosti, sillä siitä ei tavallisen höyryveturin tavoin kimpoillut kipinöitä ja tuprunnut savua. Tänne tuodut yksilöt joutuivat poikkeuksetta osallistumaan myös sotiemme koettelemuuksiin. HUDSON-PALOAUTO 1910-luvulta. Kiertävät ammattisepät hoitivat puolestaan vaativimmat takomukset. H.K. Ruoste saa aikaan lähes taiteellisia muotoja asettumiinsa pintoihin. LIEKSAN seudun historiaan liittyviä vanhoja valokuvia on mukavasti näytillä. Maatalouden koneellistuminen alkoi Pielisjärvellä 1870-luvulla vauhdittuen toden teolla 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. AMERIKKALAISET V8 Fordit olivat aikalaisekseen kestäviä ja sitkeitä palvelijoita. Tässä Telen porukkaa asemanseutuvilla kuvattuna 50-luvulla. Vanha huomioväri on ollut vihreä. Tämän auton ei ole onneksi tarvinnut kokea sitä. 67 03/11. Nämä autot saivat palvella pitkään aktiivikäytössä. PUIMAKONEEN lisäksi tiloista löytyy paljon maanviljelyyn liittyviä koneita ja laitteita
HIEMAN puoli yhdeksän jälkeen alkoi traktoreita vähitellen valumaan tapahtumapaikalle. VALMET 15 vuosimallia ´54. Kevätsavut on tapahtuma, jossa masinistien harrastamat koneet ja laitteet tuodaan vilkasliikenteisen tien varrella sijaitsevalle huoltamolle kaiken kansan nähtäväksi. Idean takana on Wanhat Masiinat ry Nurmijärveltä ja tapahtumapaikkana edellisvuoden takaan Myllykukon bensa-asema kolmostien kupeessa. KÄVIJÖITÄ ja näytteilleasettajia ei näkynyt aivan edellisvuoden malliin. Onhan sen oltava, jos omistaja kerran niin sanoo. 68. PAIKALLINEN vapaapalokunta toi näytille jo jonkin aikaa sitten entisöidyn ja museorekisteröidyn Fargo D500 -paloautonsa. Kevätsauhut Teksti: Kari Mattila Kuvat: Juha-Pekka Lindfors Nurmijärvi, 7.5. Kaksisylinterinen dieselmoottori on tilavuudeltaan 1,4 litraa ja voimaa siitä irtoaa 18 hevosvoimaa. Samalle viikonlopulle sattunut Classic Motorshow ja pari pienempää tapahtumaa taisivat vaikuttaa siihen, että ainakin osa harrastajista joutui vaikean valinnan eteen. ALLGAIERIN pirteän oranssi maalipinta herätti monen uteliaisuuden jo hyvän matkan päästä. Infokyltin lisätietoihin oli kirjoitettu reippaasti "väkivahva vetäjä"
Riittävän tehokkaaksi mainittu Ford 5600 on tuunattu Atte Jousi -nimisen herran toimesta. Vaikka Moline on ulkoisestikin erikoisen näköinen, niin mielenkiintoa herättää myös sen makaavaventtiilinen moottori. FORD Racing -tuulilasitarroja ei juuri tätä ennen olekaan nähty näissä ympyröissä. HIENO Fordson Dexta kurvaa pelipaikalle pienen puukuorman kera. AIVAN kaikki vehkeet eivät olleet vanhoja. MINNEAPOLIS Moline on näillä leveyksillä varsin outo laite, ja tämänkin traktorin on sen omistaja Jani Jokela käynyt varta vasten noutamassa ison veden tuolta puolen. Pilkettä pesään syöttää Timo Lehmunen, jota voi hyvällä syyllä kutsua alan aktiiviharrastajaksi. 69 03/11. PORSCHEN pinta on vuosien vieriessä muuttunut kiiltävästä mukavan mattapintaiseksi. VOLVOMAASTOKUORMURI kiinnostaa pikkuvesseliä, mutta tyttöjen mielestä viereisen vehkeen kirkkaan punainen värisävy on mattavihreätä kivempi. Tämä Stirling- eli kuumailmamoottori oli valmistunut vasta viime vuonna. Kulutuksen osalta moottorista kerrottiin, että ämpärillisellä kuivia koivupalikoita puhtia piisaa noin neljän tunnin ajaksi. HÖYRYKONEITAKIN oli paikalla. Peli on Super E vuosimallia ´61 ja sen toi näytille Jukka Mattila
Mikon matka-albumi KAEBLEN jo 1926 valmistama 22F 1252 oli zugmaschine-liikenteen edelläkävijä. Tuulilasin lisäksi siihen sai pienen katteen. Ohjaamo oli sama kuin viiden tonnin Typ HD 5N -kuorma-autossa. Voimanlähteenä "jättiläisessä" oli 6-sylinterinen 8,5 litran 100-hevosvoimainen dieselmoottori. Näiden ajokkien nopeudet saattoivat nousta jopa 50 kilometriin tunnissa. Voimaa tässä maantietraktorissa oli 55 hevosvoimaa. Maanteiden ollessa täynnä "matelijoita" saksalaiset keksivät vapauden symbolin eli moottoritien, jonne "matelijat" eivät saaneet tulla. HANOMAG SS100 N Gigant ´43. (Kempen). Saksalaiset ovat kautta aikojen olleet taloudellisia heidän tarkoituksenaan oli saada mahdollisimman paljon tavaraa liikkumaan mahdollisimman halvalla, se oli sivuseikka mitä siihen kului aikaa. 20-hevosvoimaisella moottorilla vedettiin vain yhtä perävaunua. (Sinsheim) Maanmainiot maantieveturit Teksti ja kuvat: Mikko Hiittu Tällä kertaa kiertävän kameramiehemme tähtäimessä ovat zugmaschinet eli sananmukaisesti maantieveturit, jotka kiskoivat takavuosina hurjia tavaramääriä saksalaisilla maanteillä. S aksalainen liikenne poikkesi 192050-luvuilla lähes täysin muiden Euroopan maiden liikenteestä. Toiseksi siellä liikkui traktoripohjaisia zugmaschineja (maantievetureita), joiden perässä oli 23 perävaunua, joiden kantavuudet olivat 35 tonnin luokkaa. (Paderborn) LANZ Eil-bulldog "Road Star" vuodelta 1940. Maantietraktoreiden tehot olivat 45100 hevosvoimaa huippunopeuksien vaihdellessa 3050 kilometrin välillä. (Paderborn) NYKYAIKAINEN yhdistelmä pelto- ja tieveturista MB Trac 900 Turbo on vielä tuttu näky Saksan teillä, vaikka valmistus lopetettiin yli 20 vuotta sitten. Saksalaisilla teillä liikkui paljon tavaraa, mutta hitaasti. (Willich) KUVAUSPAIKAT: · Auto & Technik Museum, Sinsheim · Deutsches Traktoren und Modellauto Museum, Paderborn · Eisebahn & Technik Museum, Rügen · Technik Museum, Speyer · Nutzfahrzeugmuseum, Willich · Traktoren Museum, Kempen · Heimat- und Trecker-Museum, Niendorf I · Motortechnica, Bad Oeynhausen 70 HANOMAG SS20 ´37 oli pienempi maantiekiitäjä, joka oli matkaa varten saanut lämpimän ohjaamon. Tätä mallia valmistettiin vuosina 1936-51. Siellä oli alitehoisia paketti- ja pikkukuorma-autoja, joiden moottoritehot olivat 1425 hevosvoimaa, 11,5 tonnin kantavuuksilla
(Rügen) 71 03/11. (Willich) FAUN F610-36 vuodelta 1972. Vetokykyä oli lähes 100 tonnia. (Paderborn) HANOMAG RL20 (1936-49) edusti pienimpiä tietraktoreita, joissa oli 20 hevosta. (Niendorf I) DEUTZ F3 417, tehty vuosina 1935-42, oli aikanaan mahtava veturi vaunuletkan edessä. (Paderborn) ZUGMASCHINE Breda vuodelta 1943 oli alkujaan suunniteltu tykinvetäjäksi, mutta 40-luvulla vedettävänä oli rauhanomaisia tavaroitakin. (Paderborn) LANZIN teollisuus-bulldog vuodelta 1940. (Sinsheim) HANOMAGIN veturi R455/60 vuodelta 1955 oli varustettu lyhyitä matkoja varten kevyellä ohjaamolla. Voimanlähde on 10,3 litran ja 45 hevosvoiman 1-sylinterinen diesel, painoa veturissa on 3,6 tonnia. Tuotantomäärä nousi 4320 kappaleeseen. HANOMAG R40 vuodelta 1945 oli lähes samanlainen kuin maataloustraktori R40, mutta vaihteissa ja nostolaitteissa oli eronsa. Vaikka veturissa oli 250 hv:n Deutz-diesel, vetokyky oli noin 80 tonnia. (Rügen) VIELÄ 70-luvun alussa Magirus-Deutz valmisti 170 D15 -mallia täysperävaunulavetin vetäjäksi. (Speyer) KAEBLE K631 4x4 ´53 oli suurimpia vetureita, jossa oli 230 hv diesel ja vetokykyä aina 100 tonniin
Vanhat Koneet onnittelee 80-vuotiasta Sisua ja toivottaa menestystä vielä pitkälle tulevaisuuteen! SUOMALAISIA automerkkejä ei ole montaa näkynyt. Pentikäinen Helsinki vaikka meiltä. Sain käsityksen, että hän kaipaa lisää tietoa ko. Hinta 49,50 euroa + postikulut. Magirus-Deutz-kuormureista uskallamme luvata enempi, eli juttua ilmestyy sivuille lähitulevaisuudessa. Hyviin journalistisiin tapoihin kuuluu kuitenkin se, että lukijalle välitetään se tieto joka taustatyön ja henkilöhaastattelujen perusteella saadaan kerättyä. Yhden historiaan on mahtunut lukuisia käänteitä, mutta sisulla niistäkin on selvitty. Lukijapalaute Mielipidettäsi kuunnellaan: toimitus@vanhatkoneet.fi · www.vanhatkoneet.fi/palaute · PL 350, 65101 Vaasa Veturiartikkelin kirjoittaja sivusikin aihetta edellisen numeron pääkirjoituksen yhteydessä sijaitsevalla Tekijältä-palstalla. automalleista. Kari Mattila Dr13 jakoi mielipiteet Kiitos mielenkiintoisesta Dr13-veturia esitelleestä jutusta. Kehitystä on viety eteenpäin tuomalla markkinoille uusia ideoita ja ratkaisuja sekä maantieliikenteeseen että maanpuolustuksen saralle. Jokunen legendakin on ajoneuvojen historiankirjoihin ehtinyt jo syntyä, kuten esimerkiksi Jyry-Sisu, Kontio ja Proto-Sisu. Petri P. Lisävalaistusta löytyy kirjasta SISU ajoneuvot Suomessa. Toimituksen väki lukeutuu yksimielisesti jutun aiheena olleen veturityypin ystäviin. Tein vuonna 2000 veturien viime hetkistä dokumenttia ja tapasin useita Tampereen ja Turun varikon kuljettajia, jotka pitivät Alsthomia huonosta kunnostaan huolimatta hyvänä työkaluna. Dr13 ei ollut sarjana helpoimmasta päästä, mutta kuljettajien mielipiteistä tuli jutussa turhankin synkkä kuva. Ja onko Magirus-Deutz-kuormureista tulossa juttua lehteen. Kirjaa voi varmasti lainata kirjastoista tai tilata 72. Paremmin hoidettuna olisi veturisarjalla ollut ehkä enemmänkin ystäviä. Moni sanoi, että ottaa aina mieluummin Dr13:n kuin kaksi Dv12-veturia, vaikka yhdistelmällä on samat tehot. Seppo Hentilä Originator Oy, Lahti puh.03-4682 400 Lokomon jätti Hieno juttu kun saatiin lehteen juttu siitä Lokomon JT 23 -kaivinkoneesta. Kohteen harrastearvoa tämä seikka ei vähennä, vaan monissa tapauksissa asia on täsmälleen päinvastoin moitteettomasti toimivista ja hyvin suunnitelluista laitteista tulee vain harvoin laajasti rakastettuja harrastepelejä, hieman kömpelöistä, oudosti muotoilluista ja teknisesti kyseenalaisista vehkeistä useinkin. Ensimmäiset autot valmistuivat vuonna 1932, jolloin tien päälle saatiin yksi linja-auto ja kahdeksan kuormuria. Käsittääkseni Pellonraivaus käytti niitä ainakin. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia 80 vuotta suomalaista Sisua Keväällä tuli kuluneeksi 80 vuotta kotimaisen kuorma-automerkin perustamisesta. Parasta tarinassa on kuitenkin se, että Sisu ei ole kymmenien ellei satojen 30-luvulla ja sen jälkeen haudattujen merkkien tavoin jäänyt yhdeksi luvuksi historiankirjoihin, vaan matka jatkuu vielä tänään ja näillä näkymin huomennakin. Toimitus Lisätietoja Sisusta Lehdessänne 01/2011 oli Lauri Hiltusen lähettämä kuva kahdesta maansiirto-Sisusta. Vuosien ja vuosikymmenien vieriessä matkaan on mahtunut lukuisia ylä- ja alamäkiä, hyviä ja vähemmän hyviä aikoja. Olisiko mahdollista saada juttu myös suurimmasta Suomessa valmistetusta kaivinkoneesta eli JT 43:sesta. Aivan tyhjän päälle ei tuolloin uutta tehdasta pystytetty, vaan hankkeen taustalla oli kahden koritehtaan yhdistyminen O/Y Suomen Autoteollisuus A/B:ksi. Tässä tapauksessa kohdalle ei sattunut Dr13-veturin kanssa työskennelleitä, joille olisi jäänyt juurikaan positiivisia muistoja sen kanssa työskentelystä. Timo K Artikkeli JT 43 -kaivurista on kiinnostava ajatus, mutta emme uskalla asian suhteen tässä vaiheessa luvata kuin että teemme parhaamme asian edistämiseksi. Mahtaako olla yhtään jäljellä vai onko romumiehet palottanut kaikki uusiokäyttöön. Taisi olla niin suuri kone ettei yksityisillä urakoitsijoilla ollut käytössä
30.-31.7. 11.6. Olli J. XVI Helamarkkinat, Hotelli Hiittenharju, Harjavalta Masiina Meeting, Rajamäki Lohirannan rompepäivät, Lohirannan lomakylä, Sukeva Rompetori ja Wanahat Wehkehet, Houraatin ampuma-alue, Lohtaja Lohjan rompetori, Tanhuhovi, Lohja Rompetori ja vanhat vehkeet Sorsakoskella Museoajoneuvojen ja vanhojen laitteiden kokoontuminen Mäntsälän keskustassa Avoimet ovet ja romppari Kyminlinnan halleilla Kansallinen museoajoneuvopäivä, Mobilia, Kangasala Suur-Jämsän Ajot & Rompetori, Jämsä Rompemarkkinat Oulun Automuseolla Kesäheikki rompetori, Mobiilimäen piha-alue, Turku Höyrytapahtuma Suolahdessa Sawolaeset perinnekonepäewät, Koljonvirta, Iisalmi Oikea moottoritapahtuma, Ruottala, Tornio Harrasteajoneuvojen kokoontuminen, Salon tori Restaurantapäivät, Pikkolan koulu, Kangasala Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät, Oulainen Puhoksen perinnepäivät, Kitee Festivaaliparaati, Kaustisen katsastusasema, Kaustinen Harrasteajoneuvotapahtuma, Kuhmo Wanhan ajan päiwät, Soini Restaurantapäivät, Pikkolan koulu, Kangasala Sirpistä puimuriin, Isokyrö Komiat Traktorit, Tiistenjoen nuorisoseuran kenttä, Lapua Harrasteajoneuvomarkkinat, Tykkimäen moottorirata, Kouvola Minkiön höyryfestivaalit, Jokioinen Koljonvirran Rompepäivät ja Terva-ajot, Koljonvirran leirintäalue, Iisalmi Idän ihmeet kohtaavat, Mansocamping, Ikaalinen Perinteinen Tappuritapahtuma, Nakkilan kirkon seutu, Nakkila Harrasteajoneuvotapahtuma, Kuhmo Juthbackamarkkinat, Uusikaarlepyy Harrasteajoneuvotapahtuma, Nurmes Syys-Restauranta ja Varaosatori, Pikkolan koulu, Kangasala Vanhan ajan päivät, Ruotsinpyhtää 73 HEINÄKUU 2.-3.7. 30.7. 27.8. 5.6. 11.6. 19.-21.8. 11.-12.6. Sisältöä voi selailla myös aihepiireittäin, esimerkiksi maatalous- ja karjanhoitovälineet pitää sisällään 998 kuvaa muutamaan alagategoriaan jaettuna. 15.-17.7. 11.6. 11.6. Tämä onkin paikallaan, sillä tällä hetkellä sivun kautta pääsee käsiksi yli 140 000 esineen kuviin ja tietoihin. Sadassa vuodessa ehtii tekniikan saralla tapahtumaan paljon, ja vaikka traktori ja sen tehtävät eivät järin monimutkaisia olekaan, on voidaan tapahtunutta kehitystä pitää melko valtavana. Esimerkiksi Lokomo-hakusana tuottaa tulokseksi 127 osumaa, joiden joukosta löytyy niin vanhoja työkuvia kuin yksityikohtaisia tuotekuviakin. ELOKUU 5.-7.8. 13.-14.8 19.-21.8. 18.6. Hakuportaalin sisältö koostuu useiden Suomen museoiden kokoelmista ja määrän kerrotaan kasvavan jatkuvasti. 12.-14.8. Valtaosa sisällöstä liittyy ymmärrettävästi muuhun kuin koneiden historiaan, mutta siitä huolimatta kiinnostavaa materiaalia tuntuu löytyvän aivan lo03/11 puttomiin. 23.-24.7. 27.-28.8.. Tapahtumakalenteri Traktorin taival Ensimmäisten traktorien saapumisesta Suomeen on kulunut pyöreät sata vuotta. 8.-9.7 8.-10.7. Ojanen on penkonut arkistoja ja kaivanut esiin monta mielenkiintoista seikkaa ja yksityiskohtaa kotimaan traktorimarkkinoista. 12.6. 11.6. 11.-12.6. 14.7. Linkkivinkki Internetistä löytyy lukuisia, toinen toistaan sekavampia kuvasivustoja. Harrastetraktorikerho Fordson-Club Finland ry:n teettämä lukupaketti sisältää paitsi reilusti tietoa ja taulukoita, myös useita vanhoja mainoksia ja tietenkin myös valokuvia vanhoista ja uusista traktoreista. 10.12.6. 11.6. Hieman viralliselta kuullostava www.suomenmuseotonline.fi tuottaa kävijälle varsin positiivisen yllätyksen, sillä sivuston laajan kuva-arkiston sisältöön pääsee käsiksi suhteellisen monipuolisen hakutoiminnon kautta. Tämän työn tuloksena on syntynyt mielenkiintoinen Traktoreita 100 vuotta Suomessa -kirja. 19.-20.8. Aina näitä maatalouden yleiskoneita ei kuitenkaan kutsuttu nykyisellä nimellään, vaan isäntien kesken puhuttiin muun muassa peltovetureista. Hintaa opuksella on 20 euroa plus toimituskulut. Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi KESÄKUU 1.-2.6. 6.7. Vaivattomammin kirjan saat haltuusi vierailemalla kerhon verkkokaupassa www.masinistit.com/shop.htm. Pitkä taival ei kuitenkaan ole aina ollut pelkästään edistystä kunkin ajan teknisten mahdollisuuksien ja työn asettamien vaatimusten ehdoilla, vaan oman lusikkansa kehityksen keittoon ovat sotkeneet niin markkinamiehet kuin poliitikotkin. 9.-10.7. 16.-17.7. 18.-19.6. 23.-24.7. 8.-9.7
Sopivat pieneen alukseen. Markkinat Osta ja myy kalustoa Myydään Ford F350 4x4 Veto -64 aj. DB 950 -62 Hyvä maali, hieno 1500. Työpaine 8 kp. Ha Fiat 1100E -50 MR kats. Erittäin hyväkuntoinen. Toinen omistaja, H. Suuttimia, kuulan tiivisteet, H. Kunnostuksia mm. Zetor 25 K -52 käynti/ajokunto 4000. Kuvia löytyy!, H. 5000 , 0400-916781, Tikkakoski Maamoottoreita: Weckström 10-12hv, käyntikunto hp. 2500. Fuller, Austin Kuorma-auto, tunnistamaton 10 reikää, sisähalkaisija 12,2cm ulko 21,3cm, hampaita 32kpl., 040-5565094, Halikko Pressu kapelli pit. 1600. Kelatie 20, 01450 Vantaa Puh. Yht. (06) 456 8888 KITKALIIMAUS VANKKAA AMMATTITAITOA YLI 30 VUODEN KOKEMUKSELLA Ajoneuvojen jarrukenkien ja kytkimien pinnoitukset. 42000 km,Paloauto. Toyota Hiacen moottori tai koko auto vm. kats. Jenkki- ja klassikkoautoihin, peräkärryihin, traktoreihin, trukkeihin, ym. Kaikki toimii pumput ym. harvinaisuus! Mopot: tunturi automaatti "pappa" entis. 1000. Mukaa puhallus lamppu. Lapuan karhu, uudet puut, jumissa ja puutteellinen 600, Pikkumoottoreita: Layson, tipe P 25, ilmajäähd. -79 500, 0405613020, Nakkila Mosse Pick-Up -76 2 kpl., hyvää projektia. International TD 14 uusia kytkin- ja jarrulevyjä, 0400-648141, Perävälityksiä TTM Key USA 5 vaiht. Volvo T-24 -50luv. kaikki osat 3500. Ha Fiat 1100 -63 mr. Ehjä, täydell., alkup. kaikki osat. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto · Puh. 010 440 7700 · Fax 09 752 2554 asiakaspalvelu@kitkaliimaus.fi www.kitkaliimaus.fi Konehuolto T. renkaat 2200. hyv.nätti 4000. Yhteishinta. 800 , 0452010707, Itä uusimaa 122946 Myydään Alio vaijerikone, maamoottori Farymon, maamoottori FF, Hanomakin osia!, 0400-398163, Kemijärvi Allis-Chalmers D 270 traktori ilmamoottoria 50-luvulta., H. Myydään myös erikseen, H. Kaikki toimii. otot iltaisin n. 1400 , 040-3125704, Röykkä Marion 33 Vaijerikone 50-luvulta, täydellinen jenkkikone. 1.60, 300. Takra purettuna, n. 50 , 0400648141, Ford F 600 4x4 paloauto -63 vaatii laittoa. 4000 , 046-5600618, 041-7221723, Höyrykone Vulcan Oy:n rakentama Noin 20 hv höyrykattila, vaipan halkaisija 104 cm, pituus 158 cm. klo 20-22., 0400684207, Riihimäki Myydään osia Lokomo kaivinkoneen uusia jarrupantoja (ulkopuolisia). 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi kah@kah-trucks.fi www.kah-trucks.fi 03/11 75. Huom! On entinen paloauto, 040-5122349, Pello alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. Deeren lähes 60 vuoden kokemuksella. KUORMA-AUTOT JA VARAOSAT KAUPPILAN AUTOHAJOTTAMO OY Ilvesjoentie 425, Ilvesjoki puh. Vain yhdessä., H. 5000 , 0400-648141, Pöytyä Myydään Valmet 15 -53, purettuna, n. Solifer Export siisti! 1100. (06) 456 8800 fax. 1.80, lev. 900 , 0400-462939, Jämsä BMW maamoottorin äänenvaimennin Valurautaa, H. 200, Bernard W110 4hv, varaosiksi 50, 040-5480847, Jukaja Maamoottori BMW 8 10hv -37 Tosi hyvä kunto
Markkinat Osta ja myy kalustoa MENOA , TUNNELMAA & NOSTALGIAA! 9.-12.6. ROMPETORI KLO 9-15 Tanhuhovi, Lohja · www.autohistoriallinenseura.fi 11.6. ROMPEMARKKINAT Oulu · www.oulunautomuseo.fi KÄYTTÖOHJEKIRJOJA Myös vanhempiin malleihin ja ruotsinkielisiä. ROMPETORI JA VANHAT VEHKEET KLO 10-16 Sorsakoski, Leppävirta · www.pohjois-savonkylat.info/sorsakoski 11.6. KANSALLINEN MUSEOAJONEUVOPÄIVÄ KLO 10-15 Kangasala · Mobilian autokylä · www.mobilia.fi 11.6. POHJANLAHDEN KEIKKA 2011 Pietarsaari-Kalajoki, Veteraanikuorma-autoseura · www.vetku.fi 10.-12.6. MUSEOAJONEUVOPÄIVÄ Sastamala · Kotajärven Auto- ja Traktorimuseo · www.kotajarvi-saatio.fi 11.6. LOHIRANNAN ROMPEPÄIVÄT JA SUVIAJOT Sukeva · sa-hk.savonkerho@dnainternet.net 11.6. AVOIMET OVET KLO 11-18 Vesivehmaa · Antin Automuseo · koti.phnet.fi/leantti 11.6. KESÄHEIKKI 2011 KLO 8-15 Mobiilimäen piha, Turku · www.tsmry.fi .FI TAPPEJA JA HOLKKEJA KAIVINKONEISIIN · PYÖRÄKUORMAAJIIN · NOSTUREIHIN ym. KAIVA OMA AARTEESI ESIIN! Pintakarkaistua pyöröterästä määrämittaisena. MOBILIAN AUTOKYLÄ KUSTAA KOLMANNEN TIE 75 (KISARANTA), KANGASALA PUHELIN (03) 3140 4000 WWW.MOBILIA.FI WWW.AURAOSA.FI · 0400 828 460 76. 3. 83, 0400-793860, Mikkeli 11.6. KESÄLAHTI CRUISING Kesälahti · Karjalan Kievari · parinaa.pauketta@gmail.com 11.6. ROMPETORI JA WANAHAT WEHKEET KLO 9-1 5 Kyläsaarenkoulu, Pori · rompemarkku@gmail.com 11.6. 0400 808 007 · Nivelakselit ja -osat · Traktorin varaosat ja tarvikkeet · Osia myös vanhempiin koneisiin, kannattaa kysyä! traktoreihin ja puimureihin. 11.-12.6. 41. ROMPETORI JA WANAHAT WEHKEHET KLO 8-15 Houraatin ampuma-alue, Lohtaja · Lohtajan Konemiehet jan-erik.hakalax@kotinet.com 11.6. AVOIMET OVET JA TAKALUUKKUROMPETORI Kyminlinna, Kotka · www.kymenautomobiilikerho.fi 11.6. Tiedustelut ja tilaukset WWW.TRAKTORIOSA.FI Puh. MUSEOAJONEUVOJEN KOKOONTUMINEN KLO 10-15 Vanha S-market, Mäntsälä · www.mantsmk.net 11.6. VIRALLISET AVAJAISET Lahti, Suomen Moottoripyörämuseo ja Ace Cafe www.moottoripyoramuseo.fi 10.-12.6. AHS:N LOHJAN 21. OPEL-HARRASTAJIEN KESÄTAPAHTUMA Hartola, Opel-liike Raimo Asikainen 11.6. Volvo 240 vm. KOKOONTUMISAJO Naantali · Suomen Volvo Kerho · juhani.hummelin@suomenvolvokerho.com 11.-12.6. KV KOKKO-TREFFEN Sautinkari, Himanka · www.finnbike.com/kokkomc 10.-12.6. Tunnistamaton, sisähalkaisija 33cm, ulko 35,5cm, paksuus 12,9mm, hampaita 159kpl. automuseo.com Valmet Sivupelti Mallien 361/565/500 sivupelti 120x770 mm peltivalmiina, H. Chevrolet paksuus 14,1mm, sisähalkaisija 33cm, ulko 36cm, hampaita 112 kpl. MUSEOAJONEUVOPÄIVÄ Seinäjoki · Lakeuren Huimapäät · jari.piltonen@netikka.fi 11.6. 34 , 040-5193472, Lappeenranta 123257 Starttimoottorin kehiä 1. Korjausoppaita joihinkin malleihin. SUUR-JÄMSÄN AJOT JA ROMPETORI Pomonan kenttä, Jämsä · www.moottoriklupi.fi 12.6. AVOIMET OVET KLO 10-16 Lappeenranta · Etelä-Karjalan Automuseo · martti.saikko@saunalahti.fi sson Massey Fergu 17 FE 35 19 56 Nettisivuillamme paljon erilaisia vanhojen traktoreiden pienoismalleja (myös uusista malleista). MUSEOAUTONÄYTTELY KATSO AJANTASAINEN TAPAHTUMAKALENTERI: WWW.MOBILIA Leivonmäki · Custom Cafe · www.customcafe.fi WWW.OHJEKIRJA.ORG 040-4144 700 12.6. PIENOISMALLIPÄIVÄT Kangasala · Vehoniemen Automuseo · www. Tunnistamaton sisähal. 33,5cm, ulko 37cm, paksuus 13,9mm, hampaita 146 kpl., 040-5565094, Halikko Vilja-aitta ja savusauna Myydään vanha hirsinen vilja-aitta ja vanha punainen savusauna, 06-8648316, Tico 60 -luvun nosturi TVH:n Vanajassa ollut. 2. Tilaa itsellesi oma muisto! Collectors Model Toys Oy Hirventie 13 · 68660 Pietarsaari · p.0400-764405 info@modeltoys.net · www.modeltoys.net 11.6. MAISEMATIE-CRUISING KLO 18.00 Nokian Neste-Siuro-Hämeenkyrö · www.maisematie.fi 11.6
malliin. Ystäväseuramme Ruotsin Lysekilissä etsii tälläista konetta museovalikoimiinsa. Ford 6600 tai koko kuormaaja. 1-34., 0400-810836, Juva Ostetaan Quicke etuk. Opastus Osoite: Kiljavan Osoite: Kiljavantie 6, 05200 Rajamäki 03/11 77. 17.00 jälkeen. Wanhat Masiinat Ry Nurmijärven Rajamäellä Työtehoseuran piha-alueella 5.6.2011 klo 9-16 Syötävää ja juota Parkkimaksu 2 E. 3300-4300 soulte osat. Mielellään kaikki osat tallella. malliin. Kone saa olla jumissa. Tarjoa!, 0400-514790, Hartola Ostetaan Scania LS76 varaosia -67 ojakepit, puskuri, etulokasuojat, kulj.penkki, hyvä kuntoinen, BE-GE makuuhytti. 60 Volgan hyviä pisteosia., 0509200888, Tampere Ostetaan kirjallisuutta Wartburg 312-535W, varaosakirjat Vebin sinikantiset kirjat. 1600, 0400-541038, Askola Ostetaan Lokomo 925 Eturengas. Wanhat Masiinat Ry Osoite: Kiljavantie 6, 05200 Rajamäki X MASIINA MEETING ROMPETORI ROMPETORI & VIII MASIINA MEETING Nurmijärven Rajamäellä Työtehoseuran piha-alueella 31.5.2009 klo 916. RO MA Nurmijärv Työtehoseur 31.5.20 Syötävää ja juotavaa tarjolla koko päivän. Soitot klo. Myös muukin vuosimalli käy. Myös metsälöytökin käy. Järj. Kierrosl.mittari, aurinkolippa, etuvilkunlasit., 040-8282524, 040-5024281, Lahti Ostetaan Wartburg 353 W Farmari auto entisöintikelpoinen ajoneuvo. Löytyykö mistään Valmet 440D (Scania 4FD70) moottoria. Ostetaan Ostetaan ES 150 MZ moottoripyörä -67 banaanilamppuinen. Soitot klo. Myös osat, kiitos., 050-4623574, 09-2303831, Tuusula Ostetaan Volga -60 M21 pölykapselit, ovenkahvat, puskurit, merkki konepeltiin, muovinen hirvi+ muita vm. Soitot klo. Regon ja tehtaan suomennetut kirjat. malliin. Parkkimaksu 2 E. Kaikki historia kiinnostaa em. Soita Alf Bäckström., 0400-560628, Närpiö 123291 Ostetaan Bandwagen 202 etuperä Myös perän osat kiinnostavat, 0445470567, Ostetaan M.A.N 4P1 -63 Traktoriin männänrenkaat tai männät renkaineen, vesi pumppu, kiertokangen laakeriliuskat, STD-koko tai koko moottori., 045-6510907, Kalanti VARAOSAT TRAKTOREIHIN · Fiatagri, Case IH, Ford, New Holland, MF, Zetor, Leyland, DB, Same, Nuffield · Nivelakselien osat · Aurojen osat · Työkoneiden osat HO JA VANEUVOJA! AJON ERIKOISIA Puh. Myös osat, kiitos., 050-4623574, 09-2303831, Tuusula Ostetaan Hanomag 55c Varaosa/ räjäytys kuvasto kirja., 040-7065127, Maksniemi Ostetaan harmaa bensa/petrooli Ferguson Toimiva papereilla. Järj. Kaikki historia kiinnostaa em. 17.00 jälkeen. Tarjoukset ja mahdolliset vihjeet otetaan kiitollisuudella vastaan. Parkkimaksu 2. 17.00 jälkeen. Kaikki historia kiinnostaa em. Opastus perille. (08) 430323 WWW.LENINGRADAUTOMOBILE.COM KAUPPA JA LUETTELOT NETISSÄ www.konekorjaamo.fi MUSEOAJONEUVONÄYTTELY Syötävää ja juotavaa tarjolla koko päivän. Ratapihaveturin, hinausaluksen ja varavoimalaitoksen voimanlähteenä. (08) 430311 Fax. Myös osat, kiitos., 0504323574, 09-2303831, Tuusula Valmet 440 D Halutaan ostaa. Opastus perille. Koko 23. Sopivasti, puutteellinenkin käy. Moottoria käytettiin mm. Hinta max
Postita ilmoituksesi osoitteeseen: Vanhat Koneet, PL 350, 65101 VAASA SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä ilmoituksesi tiedot ja kuva osoitteeseen: ilmoitus@vanhatkoneet.fi ILMOITA ILMAISEKSI VANHAT KONEET MARKKINOILLA! Myydään Ostetaan Vaihdetaan Maatalouskoneet Kuljetuskalusto Maanrakennus Muut koneet Varaosat HUOM! Ilmoitukset, jotka ovat lehden toimituksessa viimeistään 28.7.2011 klo 12.00 julkaistaan 11.8.2011 ilmestyvässä Vanhat Koneet -lehdessä. Nimi: Osoite: Puhelinnumero: Postinumero ja Paikkakunta: Leikkaa tai kopioi tämä kuponki Postimerkki VIIPALEMEDIAT OY PL 350 65101 VAASA Vanhat Koneet pidättää itsellään oikeuden olla julkaisematta ilmoitusta. Lehdessä julkaistua materiaalia voidaan käyttää muissa Viipalemediat Oy:n julkaisuissa ja niiden markkinoinnissa. 0400 685 235 Näin ilmoitat Vanhat Koneet Markkinoilla: POSTITSE: Käytä alla olevaa ilmoituskuponkia. Emme myöskään vastaa virheistä ilmoituksissa. 08-410 420, 050-55 66 982 e-mail: somero@somero-trading.fi www.somero-trading.fi ford Model F KUORTIN TRAKTORI KY · TOIMITUKSET KOKO SUOMEEN · PUH. -renkaat Tosimiesten metalliset pienoismallit! Traktoreita kaikkia kokoja: 1:16, 1:32, 1:43, 1:87 Meillä hyvä valikoima renkaita ja sisärenkaita myös entisöitäviin koneisiin. FORDSON Power Major massey ferguson 65 nuffield Universal Four Puh. © Viipalemediat Oy
Vaikka emme saaneet koko kuvasumaa purettua näille kahdelle aukeamalle, niin uudet kuvat ovat siitä huolimatta tervetulleita tulevissa numeroissa esiteltäviksi. Outo ristikkonosturi ruostuu hylätyn oloisena jossain päin Suomea. Kuvalaari Lähetä omat kuvasi: kuvalaari@vanhatkoneet.fi tai Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa Ähtäristä Intiaan Kuvalaariin saapuneista kuvista voisi jälleen päätellä lukijoidemme olevan alan monitaitajia ja tietäjiä, joiden toimintasäde ulottuu kotipihasta maapallon toiselle laidalle. Olisi ollut varmaan aika epämuodikas ja mielenkiinnoton auto tallennettavaksi , mutta näkisipä tälläisen nyt. 03/11 79. Koneen kyljessä teksti; Voima Oy, kertonee jollekin taustoja tästä laitteesta? VALMET "viissatanen" terhakkana apulantaa ajamassa kesäisessä maalaismaisemassa, johon kuuluu luonnollisestikin taustalla näkyvä, entisöijää odottava vanha traktoriprojekti. (Henri Valtonen) Kuka tuntee Voima Oy:n ja sen kaluston? ROMIKSELLA paalainta odottava DAF joita ei säästynyt meillä liiemmin
(Niilo Napola) 80. Tosin viimeiset kymmenen vuotta se on ollut tilan kevyemmissä töissä ja saanut uuden maalipinnankin ylleen. KALEVI Lintukankaan Mercedes-Benz 329 puukuormassa Jaalan maisemissa. Auto oli varustettu Teijon telillä ja Weckmanin perävaunulla, jonka keulassa oli puutavarakuormain. MEKAANISET kaivinkoneet toimivat vielä 2000-luvullakin idioottivarmasti. Kuvalaari RÖNTTÄ-MERSU saa kuormaa kyytiinsä Vuonoksen kaivoksella 70-luvun alussa otetussa kuvassa. Tässä Pikku-Jussi kuormaa Scaniaa ojankaivun yhteydessä. TÄMÄN kestävämpää traktoria saa hakea kertoo Niilo Napola 55 vuotta käytössä olleesta Fordsonista. Koneen puikossa kuvan lähettäjä Jorma Halttunen. (Kari Päivinen) TERÄSMIES JT12 töissä Ähtärin aluesairaalan työmaalla kevättalvella 1965
81 03/11. Krax oli Neuvosto liiton lahja maata siirtävälle maailmalle. TÄMÄN aukeaman kuormaautoaiheiset kuvat meille lähetti Risto Lientola Lievestuoreelta. NELIVETO-JYRY lasikuitunokalla on komea ilmestys. NEUVOSTOLIITON lahja maata siirtävälle maailmalle oli Kraz 6x6 maansiirtoauto, tässä KeitelePäijännekanavatyömaalla kuvattuna. RISTO kertoo, että tämä armeijan säiliö-Jyry on kuvattu tässä kunnossa vielä 80-luvulla, mikä valaa uskoa siihen että auto säilyi. TSEKKILÄINEN Tatra heiluriakselistoineen ja putkirunkoineen oli joissain piireissä yliveto maansiirtotöissä, miksei
Näitäkin näkisi mielellään useammin entisöityinä. PRAGA Prahan kevässä neljännesvuosisata sitten. Hankkija myi näitä joskus 50-luvulla, Risto muistelee. Kuvalaari Intia on pullollaan eksoottisia autoja ja koneita. JO 60-luvun alussa markkinoille tullut tuttuakin tutumpi Bedford-malli, joka on kuitenkin jostain syystä täysin aliarvostettu harrasteautona. TÄLLÄINEN lisenssi-Zetori tuli vastaan Intiassa lomaillutta Timo Saarista. Maassa liikkui muutenkin perin eksoottista kalustoa, Timo kertoo. VOLVO 700 -traktori toimittamassa ohrakuormaa Altian Koskenkorvan tuotantolaitoksille pari vuotta sitten. 82
Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 4/2011 ILMESTYY 11.8.2011 Korpi-Vanaja Yksi viimeisistä "Sen paremman" kotimaisen merkin edustajista löytyy Orimattilasta, Laineen Eeron hallusta. Harvinaista herkkua Seppiä ja mestareita Yhdysvaltalainen Minneapolis-Moline tuli aikanaan tunnetuksi teknisesti edistyksellisistä traktoreista. Ensi numerossa tutustutaan tarkemmin yksilöön, jonka Jani Jokela uitti ison veden takaa Suomeen. Vanhan liiton moniosaaja Pauli Karhi kyllästyi eri syistä aiheutuviin verstaan muuttoihin ja rakensi itselleen liikkuvan työpajan. 83