Vanhat Koneet 3/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

TrakToriT · kuorma-auToT · maanrakennuskoneeT · TapahTumaT Rautaista luettavaa · www.vanhatkoneet.fi · 03/2012 · Hinta 8,50 eeSTIN o Se AANTIemurian m ehisto Liikenn s eteläkatsau rissa naapu PIHKANISKA Raadosta kovaan työkuntoon palautettu koneharvinaisuus 12003 SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND 6 414887 450003 745000-1203 · PAL VKO 2012-25 HämeeN HelmI Tähdenlennoksi jäänyt kippi-Vanaja 505 TrAKSKAvAATTorI Arvokkaasti ikääntynyt Caterpillar tositoimissa Komeassa käyttökunnossa säilynyt David Brown 30D eTurIvIN TAAveTTI
sl i Uutuuisteieähtutta maa Lehtip ss ka numeRo 2 isot Koneet 2/2012 n! urit Hiilikaiv vat muutta RO nnittynyt maalatuille ja tää pieninäkin määrinä stä ja tervasta. Kahden keikka 2/2012 · Hinta 8,50 Eur www.isotkoneet.fi Tilaa i tiis lehti koeen edullis uosi v 29.90/ an! hinta 12001 Malmimammutti BelAZ 75600 · Mustanmeren Hirviö Ekranoplan · Kotimaan koneet: Siltapanssari, VR:n raivausauto ja rinnekone mammutti Megaluokan maansiirtäjä malmi- Siperian Goljat: BelAZ 75600 Kotimaan koneet: Idä n ih me lait e Siltapanssari, raivausauto ja rinnekone mustanmeren Hirviö Onko se laiva vai lentokone? 740001-1201 · PAL VKO 2012-07 6 414887 400015 The Fighting "i" Astu Kelluva museo koneturisteille LAivAAn Tutustu ja tilaa: www.isotkoneet.fi
Yleensä kaivurin säilyminen ja esillepano koettiin positiivisena seikkana, mutta saattoi joku nähdä siinä kasan kierrätykseen kelpaavaa rautaakin tosin omien tuttavien joukosta ei jälkimmäisiä mielipiteitä kuulunut. Nyt siis kartta auki ja kesän koneharrastusreissuja suunnittelemaan. Morjenstetaan kun kohdataan! Juha Pokki Toimittaja KÄLVIÄN talonpoikaismuseon kiehtova pihapiiri odottaa uusia kävijöitä. Varmasti jokaiselle koneista kiinnostuneelle tehokkaana inspiraationlähteenä toimivat museot ja tapahtumat. Eihän sitä koskaan tiedä, kuinka suurelle yleisölle konetta loppujen lopuksi päätyykään esittelemään. Erilaisia kinkereitä löytyy kesäaikaan ympäri maan ja vähintään riittävällä aikataulutuksella. Itse koneen tarina ei selvinnyt, vaikka sitä tuli "alan miehiltä" toisinaan udeltuakin. Lisäksi lukuisat alan museot odottavat innolla kävijöitään. Pääkirjoitus Maan puhutuin vaijerikaivuri T akavuosina työmatkani kulki pääkaupunkiin kolmostietä pitkin, ja siinä ajellessa tuli monesti katseltua tien läheisyydessä seisovaa vaijerikaivuria ja arvailtua sen tarinaa. Siispä toivotan kaikille oikein mukavaa kesän odotusta ja aktiivista kautta vanhan raudan parissa. Olemme esitelleet Vanhat Koneet -lehdessä useita varteenotettavia vierailupaikkoja ja jatkamme tätä hyväksi havaittua käytäntöä myös tulevaisuudes03/12 sa. Koneen omistajaa arvuuteltiin ensin, ja siitä juttu liukui yleensä menneiden muisteluun niin koneiden kuin työolojen osalta. Museosta enemmän sivulla 66. Toisinaan kyydissä istui muita matkalaisia, ja silloin lähes takuuvarmasti puheenaihe vaihtui vanhaan kaivuriin kun se kohdalle sattui. Jossakin vaiheessa ruosteen peittämät teräsosat alkoivat pala palalta saada uutta maalia pintaansa, ja työn etenemisen seuraamisesta tuli minun ja varmasti tuhansien muiden työ- Entisöintityön etenemisen seuraamisesta tuli minun ja varmasti tuhansien muiden työmatkalaisten piriste. matkalaisten piriste muuten tappavan tylsälle moottoritietaipaleelle. 3. Aluksi kone oli pitkään ruosteinen ja unohdetun oloinen, mutta talvella siihen ripustetut jouluvalot kielivät kaivurin olevan oikeassa osoitteessa, ei hylättynä kuten toisinaan joku tuntui pelkäävän. Niinpä, kun Vanhat Koneet -lehden tekoa ruvettiin suunnittelemaan, päätin että jos kaivurin omistaja vain suostuu, niin kone ja sen vaiheet tulevat olemaan lehden sivuilla jossakin vaiheessa. Koneharrastaja voi tyytyväisenä myhäillä tapahtumakalenteria katsellessaan. Myös lehtemme toimittajat ja valokuvaajat kiertävät näitä konekansan tapahtumia, joten ottakaapa niitä mielenkiintoisia projekteja mukaan näytille. Tästä numerosta löytyvä artikkeli taitaakin olla lehtemme ensimmäinen artikkeliidea, ja ehkä juuri siksi tuntuu erityisen hyvältä nähdä se vihdoinkin kansien välissä. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Tekijältä Kesän kynnyksellä koneharrastajillakin alkaa varsinainen sesonki. Itse asiassa valot olivat perin loistava idea, sillä niiden tuodessa hohtoa pimeään talvi-iltaan konekin muuttui teräksisestä häkkyrästä lähes inhimilliseksi näky varmasti on pehmittänyt yhden jos toisenkin kriittisen silmän näkemään vanhan vaijerikoneen kirjaimellisesti eri valossa. Vaikka koko talvi olisi mennyt tallilla projektin kimpussa ahkeroidessa tai vaihtoehtoisesti jossain vähemmän harrastepohjaisessa sisätoiminnassa, viimeistään kevätaurinko houkuttaa harrastajan pihamaalle koneen kanssa tai ilman
Kuormurista jäi niin mukavat muistot, että hänen oli myöhemmin hankittava Kasiysi takaisin kalustovahvuuteen. 46 Vanaja 505 ´67 Vain kolme vuotta tuotannossa viipyneen kippimallin elinkaarta voisi kuvata tähdenlennoksi. 20 Volvo F89 ´75 Tuomo Vallas työskenteli aikoinaan "tusina-Volvon" ratin takana. Heino Meriläinen kesytti itselleen oman karhun. 42 Ruona 116/50 Kolmostien varrella Nurmijärven kohdalla sijaitsee maan todennäköisesti kuuluisin vaijerikaivuri, toimittajamme kävi katsomassa millaisesta koneesta on kyse. 38 Scania-Vabis LS 76 ´63 Viime numeron museotarkastusjutussa kohteena oli viimeisen päälle kunnostettu Scania, nyt on vuorossa kyseisen, Krokin autoilijaperheelle kuuluvan kuormurin tarkempi esittely. 16 Lokomo AH125 Teräskarhu 9 ´61 Teräskarhu-tiehöylät olivat edistyksellisiä koneita, joiden vahva purenta piti maan tieverkon reilassa. Tähti Vanaja 505 kieltämättä olikin. 12 4 20 42. Tässänumerossa 6 6 Kannessa Farmet 920 ´69 Ylivieskasta löytyy kotimainen Farmet 920 -metsäkoneharvinaisuus, jonka Timo Lähdemäki kunnosti raadosta komeaan työkuntoon. KONEET 12 David Brown 30D ´55 Kotimaan viljelijät päätyivät Taavettikaupoilla yleensä edullisempaan 25D-malliin, mutta voimakkaampiakin myytiin, kuten tarinan uutena Peräseinäjoelle hankittu 30D. 32 Massey-Ferguson 135 ja 185 Vesivehmaalla ajetaan maatilan arkiajot nykykalustolla, mutta toisinaan kylvöhommia varten otetaan esille vanhat kunnon Massikat. 26 Caterpillar 955H Traxcavator ´65 Nopeampi kuin kaivinkone, ketterämpi kuin pyöräkuormaaja ja tehokkaampi kuin traktori Trakskavaattori oli kova peli 60-luvun sorakuopilla
Materiaali Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 78 Markkinat Vanhoja koneita ja tarvikkeita ostetaan sekä myydään. 70 Iveco-museo, Torino Ivecon tehdasmuseo ei ole avoinna yleisölle, mutta onneksi toimittajamme päästettiin sisään kameran kanssa. 56 Seppiä ja mestareita Arto Jussila sai "syntymävikana" kiinnostuksen kaikenlaisiin koneisiin. 62 Eestin tieliikennemuseo Etelänaapurin tiestöä pidettiin yllä osin erikoisellakin kalustolla. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Otimme asiasta selvää. VAKIOPALSTAT ARTIKKELIT 59 Kuormurikaupan kummajaisia Keväällä 1954 lehdissä oli pitkästä aikaa kuvallisia ilmoituksia amerikkalaisista kuorma-autoista. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. 72 Rekkaparkki Uutisia ja kuulumisia konemiesten maailmasta. Hän jakaa vuosien varrella kertynyttä tietämystään auliisti tapahtumissa ja työnäytöksissä. eihetkessäpa TAPAHTUMAT 52 Retro Classics, Stuttgart Jättimäisen klassikkoautonäyttelyn ohessa esillä olleet traktorit ja kuormurit todistivat vanhojen koneiden vireästä harrastustoiminnasta Keski-Euroopassa. 74 Polttoainelain pitkä koura Saako löpöllä ajaa museotraktorilla tai vanhalla harrastekäytössä olevalla työkoneella. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Ilmoitusmyynti Kim Dahl: 050-4147 539 Peppe Haapala: 050-4147 559 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti Sähköpostit muotoa toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Copyright Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty. Eestin tieliikennemuseossa piisaakin ihmeteltävää. 81 Kuvalaari Lukijoiden kuvasivu on tällä kertaa omistettu yhden miehen pitkälle ammattiautoilijan uralle. Tilaajapalvelu Puh. Ojanen, Harri Onnila, Paula Tavasti, Janne Riikanen, Aimo Tenni, Arttu Toivonen Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman Postiosoite Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa Käyntiosoite Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. 76 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi Päätoimittaja Kari Mattila Toimittajat Iikka Kekko, Juha Pokki Avustajat Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Johanna Helin, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Olli J. 66 Monen idyllin museokylä Toivosen Eläinpuisto ja Talonpojanmuseo tarjoaa nähtävää ja koettavaa paljon enemmän kuin pelkkä nimi antaa ymmärtää. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 03/12 5. Toimitus 52 62 70 nssienjärjestentuontilise un, 59 Ylimääräis hti-il moittelu pinä äle ty minensaivi ustopu la a al vaivannuttak muttama atam me ikattu. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ilmoitukset Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim
6
Peltosalmen pihkaniska Farmet 920 '69 Suomalaisen metalliteollisuuden yksi monimuotoisista haaroista oli ja on edelleen erilaisten metsätaloudessa tarvittavien laitteiden valmistaminen. Ylivieska 7. Yksi kotimaisista uraauurtavista harvinaisuuksista on iisalmelaista alkuperää oleva Farmet 920-metsäkone
Töitä paiskittiin kahdessa, toisinaan jopa kolmessa vuorossa. Koneen suunnittelijat olivat aikanaan varsin hyvin hajulla siitä, minkälaiseksi metsäkone tulee tehdä, sillä samat perusratkaisut ovat hyvin pitkälti edelleen jokapäiväisessä käytössä. Farmet tienasi elantonsa Ensolla vuoteen 1979 saakka. Alunperin mielessä kangasteli ruotsalainen Rottne. Peltosalmen Konepajalla valittiin aihioksi Valmet 900, joka vain reilua vuotta aikaisemmin oli tuonut mullistavia uudistuksia traktorimaailmaan. Kun tähän Farmetiin valittiin perustaksi vielä upouudella Valmet 411AS -turboahdetulla nelisylinterikoneella varustettu "Vallu", edusti metsätraktori teknisesti alan modernia kärkeä. Tämä Iisalmen maalaiskunnassa sijainnut tehdas aloitti varovaisesti takalanojen valmistuksella ja siirtyi myöhemmin traktoriin kiinnitettävien työkalujen valmistuksesta astetta isompaan kalustoon. Gutzeitilla vietettyjen vuosien jälkeen Farmet siirtyi yksityisen omistajan käyttöön, kunnes vuonna 1991 ajot loppuivat hänelläkin. Peltosalmen Konepaja Oy valmisti yhteensä likipitäen sata metsäkonetta vuodesta 1965 lähtien vuoteen 1972 saakka. Sitten korviin kantautui huhu, että jossain päin Itä-Suomea majaili ylimääräinen Farmet. Vanha koura oli iso ja komea, mutta mitä kauemmas sillä mennään, sitä suuremmaksi rasitteeksi paino muodostuu. Gutzeit otti sen välittömästi käyttöön urakoilleen. Valmet ehätti ensimmäisenä esittelemään vakiovarusteena olevan traktorin turvaohjaamon. Traktoreiden ympärille alettiin nimittäin rakentamaan täysverisiä metsäkoneita. Tämän jälkeen kone makasi yhden vuosikymmenen hapantumassa pihalla päätyen melkoisen huonoon kuntoon. Uutta puhtia Timo Lähdemäki etsi 2000-luvun alussa sopivaa metsäkoneprojektia työstettäväksi. Huollot tehtiin ison talon tapaan ajallaan ja uusilla osilla, joten kisakunto säilyi moitteettomana. Farmet 920 Teksti: Juha Pokki Kuvat: Paula Tavasti P eltosalmen Konepaja Oy oli yksi monista suomalaisista pikkupajoista, jotka 60-luvun teollistumisen pyörteissä tuottivat mitä moninaisimpia tuotteita maaja metsätalouden käyttöön. Kun tämä koneyksilö putkahti tehtaan ovista pihalle vuonna 1969, tilaajana toiminut metsäyhtio Enso8 KOURA on päivitetty pienempään ja kevyempään malliin nosturin puomin pidennyksen yhteydessä. Niinpä kipinä iski ja vuonna 2002 kone käytiin hakemassa kotiin.. Ylivieskalaisen Timo Lähdemäen omistama '69 Farmet on tiettävästi ainoa jälkipolville selvinnyt yksilö laatuaan. Uusi hytti oli myös ergonominen, hiljainen ja lämmin. Tämän jälkeen yritys yhdistettiin iisalmelaiseen Normetiin, joka tätä nykyä tunnetaan maailmanlaajuisesti kaivoskoneiden valmistajana. Farmetin perusratkaisut ovat hyvin pitkälti edelleen jokapäiväisessä käytössä metsäkoneissa. Farmet-Valmet Farmet 920 oli yksi ensimmäisiä kuormaakantavia metsäkoneita tullessaan markkinoille 60-luvun lopulla. Aluksi koneet rakennettiin Massey-Fergusonien ympärille, mutta vuodesta 1968 lähtien luotettiin aihiona kotimaiseen Valmetiin. Tuohon aikaan metsäyhtiöt omistivat käytetyn ajokaluston pääsääntöisesti itse eikä alihankkijoita juurikaan käytetty
Erikoisuutena Farmetissa ovat myös joka pyörään vaikuttavat paineilmajarrut. FARMET 920 on komea ilmestys ja aikanaan nämä uudenmalliset metsä koneet olivatkin jonkinasteinen nähtävyys. Ei pelkkää harrastekäyttöä Farmet 920 on osoittautunut kunnostuksen jälkeen varsin mukavaksi käyttökoneeksi eikä se olekaan jäänyt pelkäksi ihasteluesineeksi. Vastaavanlainen järjestelmähän on käytössä toisinaan myös kuorma-autoissa nimellä Robson tai Telikarhu. Tästä tulisi vielä toimiva laite! Tosin takaporttina oli suunnitelma, mikäli projekti osoittautuisi mahdottomaksi. Farmetista saisi ainakin metsäkärryn traktoriin jos ei muuta. Nosturin tyvi on yhä alkuperäinen, mutta muutoksia on tehty toisesta taitteesta eteenpäin kouraan saakka. Timo Lähdemäen mukaan tämä on pidemmän päälle vähän kumia syövää toimintaa, mutta muuten toimiva ratkaisu. kaikki tuntui hapertuvan käsiin. Farmetissa oli alunperin Fiskarsin 6000-nosturi, mutta tämä koki pienen päivityksen nykyisempään suuntaan. Kärryn telin renkaiden väliin laskeutuvat rullat ot- tavat kosketuksen renkaiden pintaan ja pyörittävät pyöriä hampaillaan. Kouran koko näkyi painossa ja vanha koura olisi tuottanut ongelmia puomin ääriasennossa. Esimerkiksi ohjaamoa verhoiltaessa ja eristettäessä käytettiin nykyaikaisia materiaaleja ja lopputuloksesta tuli samalla aikanaan paljon juhlittua Valmetin hyttiä parempi. Timo epäileekin, että moni olisi lannistunut ja luopunut yrityksistä saattaa Farmet takaisin elävien kirjoihin. Takaraivossa kolkutteli kuitenkin tieto, että kyseessä oli tiettävästi ainoa jäljellä oleva Farmet 920. Vanha koura oli jo pelkältä leveydeltään puoli metriä, sillä vuosikymmenien takaiset työskentelytavat erosivat siitä, miten konetta nykyään käytetään. Jossain vaiheessa 03/12 jopa Valtralla kiinnostuttiin siitä, mikä se tämmöinen mies on joka jatkuvasti kyselee tietoja ja osia traktoriin joka ei ole ollut vuosikymmeniin tuotannossa. Harrastuspuolta Timo pääsi toteuttamaan paljonkin kunnostusvaiheessa. Timo tiivistääkin kunnostusprojektin siten, että alkuperäistä koneessa on oikeastaan vain aikanaan sapluunalla maalattu Enso-Gutzeit-teksti! Kaikki muu on enemmän tai vähemmän jouduttu käymään läpi yleensä enemmän. Farmet oli päässyt surulliseen kuntoon. Farmetissa on taka-akseleilla mekaaninen rullaveto. Kaikki tekniikka täytyi kunnostaa. Uudesta ulottuvuudesta johtuen myös alkuperäinen koura sai väistyä pienemmän ja kevyemmän tieltä. Nostettavalle taakalle ei olisi jäänyt paljoakaan painoa käytettäväksi, joten pienempi koura katsottiin aiheelliseksi hankinnaksi. Niinpä hän toteaakin, että "jos rahassa projektia mittaa, olisi uudempaa ja ehjempää saanut valmiinakin". 9. Niinpä Valtralta asti käytiin kylässä ihmettelemässä projektin kulkua. Melkein kuin vanha Aivan kaikkea Timo Lähdemäki ei entistänyt vanhaan malliin. Niinpä sisu kuohahti pintaan ja hihat käärittiin. Muunneltu puomi on kaksijatkoinen ja ulottuvuus on kasvanut vanhasta 6,6 metristä 9,78 metriin. Tarkemmin tutkittuna selvisi, että uusittavien kohteiden lista koneessa tulisi olemaan pitkä ja vaativa. Hydrauliikka, laturi, jarrut, mittarit, valaistus, moottori, penkki, verhoilut, lasit, pellit, maski... Kunnostustyö kesti noin puolitoista vuotta ja vei käytännössä kaiken Timon vapaa-ajan
Tietysti pienillä osa-alueilla on tehty 10. Myös kenttäsirkkelin apukoneena peltosalmelainen on omassa elementissään. Penkki kääntyy näppärästi työasennon mukaan. Koneesta on valmiina kuitenkin paljon hyötyä siinä käytössä mihin se on alunperin suunniteltukin, eli metsätöissä. Timo luonnehtii Farmetin voittavan tavallisen traktorin MEKAANINEN rullaveto vastasi koneen etenemisestä vaikeassakin maastossa. Puiden pinoaminen, nostelu sahapöydälle ja ylijäämäpintojen käsittely ovat hommaa, jotka nosturilla sujuvat leikiten. Yksityiskohdista näkyy, että työtä on tehty kunnostuksen jälkeenkin. helposti metsätöissä. Runko-ohjaus, kuormankanto, nosturi, kuljettajan ergonominen työympäristö ja monipyöräveto olivat seikkoja, jotka ovat pysyneet lähestulkoon samoissa raameissa tähän päivään saakka. Turvallisuuspuoli oli kunnossa, sillä kyseessä oli markkinoiden ensimmäinen vakiovarusteinen traktorin turvahytti. Näkyvyydessäkään ei ollut valittamista muihin hytteihin verrattuna. Farmetilla on usein käyty rankametsässä, jossa se kulkee todella mukavasti ja helposti. Aivan pahimpiin paikkoihin ei kunnostetulla laitteella viitsi lähteä rymyämään, mutta selvemmillä vesillä uskaltaa ajella huoletta. Farmet 920 VALMETIN traktorihytti oli mullistava ja suunniteltu pitkälti kuljettajan ehdoilla. Lisäksi nosturi on käytännöllinen vanhoja koneita harrastellessa. Moottorit, hytit ja vaikka itse koneetkin nousevat väkevällä pilkillä vaivatta. Esikuvana monelle Tämä metsäkoneiden pioneeriajan tuote oli yksi niistä laitteista, jotka loivat pohjan nykyaikaiselle koneelliselle puunkorjuulle. Lämmitys toimi ja äänieristys oli ajan mittapuun mukaan hiljainen
Verrattain vähäisestä valmistusmäärästä johtuen Timo Lähdemäen omistuksessa oleva kone on tällä tietoa siis ainoa jäljelle jäänyt yksilö tästä sarjasta. Nykyisessä kunnostetussa muodossaan se muistuttaa parhaalla mahdollisella tavalla siitä aikakaudesta, joka toi metsäkoneet osaksi suomalaista korpimaisemaa. TÄMÄN koneen keulalla on Timo Lähdemäen helppo olla omistajan elkein. Esimerkiksi Farmet 920:ssa kuljettajalla oli heti alun alkujaan lämmin, äänieristetty ja hyvällä näkyvyydellä varustettu työtila. Lohduttoman näköinen lähtökohta muuttui kuitenkin edukseen ja lähes sukupuuttoon kuolleen metsäkoneen uusi elämä alkoi. Krokotiilimainen ulkonäkö ja pitkä nokka tuovat oman viestinsä 70-luvun alkuvuosilta. Äkkiä katsottuna tämä yli neljäkymmentä vuotta vanha kone piilottaa ikävuotensa varsin vaikuttavasti ja työskennellessään osaavissa käsissä se ei häpeä nykyaikaisten seuraajiensa tehokkuutta. (Kuvat: Timo Lähdemäki) 03/12 11. VALMET 411AS oli markkinoiden ensimmäinen turboahdettu nelisylinterinen dieselmoottori. Peltosalmen Konepaja Oy onnistui luomaan aikansa moderneimmista komponenteista kilpailukykyisen ja toimivan tuotteen, joka ei kuitenkaan vielä aikansa kilpailu- ja tarvetilanteesta johtuen nostanut yritystä valtavaan nousukiitoon. Puolentoista vuoden urakan jälkeen Farmet on hienossa työkunnossa joten projektia voi luonnehtia vähintään onnistuneeksi. Yhtä lailla nostalgisia tunteita herättää juuri valmistumisensa aikoihin toteutunut Valmetin värinvaihdos punaisesta keltaiseen, joka omaksuttiin samalla Farmet 920:n väritykseksi. Moni olisi tuominnut aihion suoraan paalattavaksi. Peltosalmen Konepaja onnistui luomaan toimivan tuotteen, joka ei kuitenkaan vielä aikansa kilpailu- ja tarvetilanteesta johtuen nostanut yritystä valtavaan nousukiitoon. TÄSTÄ lähdettiin liikkeelle. Tämä teki Farmetista modernin metsäkoneen, olihan käytetty tekniikka uusinta huutoa. parannuksia ja kehityssuunta on edelleen sama, mutta silti mitään täysin käänteentekeviä mullistuksia ei perusperiaatteisiin ole tehty. Penkki pyörähti ympäri ja hallintalaitteet olivat käden ulottuvilla
12
Haapavedeltä löytyy yksi traktoristumisen ajan kuumina vuosina päivänvalon nähnyt Taavetti. 13. Eturivin Taavetti Haapavesi David Brown 30D '55 Englantilainen David Brown oli perinteinen traktorivalmistaja, jonka tuotteita markkinoitiin Suomessakin aina 80-luvulle asti
Niinpä kaupanteon jälkeen ei traktorille ole tarvinnut tehdä oikeastaan muuta kuin tankata ja ajaa. VAK1:stä tuli varsinainen hittituote ja sitä valmistettiin sotavuosina noin 7 700 kappaletta. Traktorit olivat laadultaan hyviä ja tekniikaltaan edistyksellisiä, mutta myynti ei silti kukoistanut ja lopulta yhteistyö Brownin ja Fergusonin välillä raukesi erilaisten erimielisyyksien myötä. Seuraavaksi mallistossa seurasi vuonna 1953 esitelty 25D sekä sitä puhdikkaammat 30D ja 50D. Näin muodostui Ferguson-Brown-traktoritehdas David Brownin kotiseudulle, Englannin Huddersfieldiin. David Brown 30D Teksti: Juha Pokki Kuvat: Paula Tavasti D avid Brown ei alunperin ollut traktoripaja, sillä liiketoiminnan alkaessa 1800-luvun puolivälin jälkeen oli itseliikkuvien vaunujen ja muiden kulkimien kehittely vielä pahasti kesken. Uusi Asema lujittuu Ensimmäinen David Brown -nimeä kantanut traktori, VAK1, pääsi julkisuuden valokeilaan vuonna 1939. Niinpä kolmikymppinen jäi tilauskirjoissa paitsioon. Traktorien valmistuksen voidaan laskea alkaneen vuonna 1936, kun yritys hyppäsi samaan kelkkaan erään Harry Fergusonin kanssa. Kaksi viimeksi mainittua jäivät Suomessa harvinaisemmiksi ilmiöiksi, mutta poikkeushan vahvistaa perinteiseen tapaan säännön. Aluksi tehtiin vain aihioita valamalla tuotettavien rattaiden valmistamista varten, mutta 1900-luvulle tultaessa siirryttiin tuottamaan jyrsittyjä hammaspyöriä ja kokonaisia vaihteistoja erilaisiin laitteisiin. Molemmat jatkoivat traktoritehtailua tahoillaan ja pääsivät nimimiesten luokkaan tässä kovasti kilpaillussa lajissa. Kolmikymppinen jäi tilauskirjoissa paitsioon, tarkan markan suomalaisviljelijät valitsivat 25D:n. pahasti päälle, mutta päinvastoin kuin monelle muulle, sota oli aloittelevalle traktoritehtaalle varsinainen onnenpotku. 50D-malli olikin jo niin räyhäkäs peli kuusisylinterisine koneineen ja 50-hevosvoimaisine tuottoineen, että jo pelkkä haaveilukin siitä tuntui hieman ohentavan lompakkoa. Hyvää ja harvinaista Alunperin peräseinäjokiselle maanviljelijälle vuonna 1955 uutena tulleelle traktorille koitti maisemanvaihdos 2000-luvun alussa. keskittyi ydinliiketoimintanaan alusta asti hammaspyörien valmistamiseen. Haapavetinen Kauko Nikula omistaa yhden näistä vähemmän maahantuoduista 30D-mallisista Taaveteista. Samaan aikaan tehdas tuotti myös sodankäynnin logistiikkaan suunniteltuja koneita. Sodan jälkeen markkinoille tuli suosittu Cropmaster, joita nähtiin jo Suomessakin. Aika on kohdellut tätä brittiä vuosien varrella lempeästi. Yrityksen vakavaraisuus kasvoi ja sen kannustamana traktorien kehittelyä jatkettiin. Sen tuottamissa 38 hevosvoimassa oli kuuden kaakin verran etumatkaa pienempään 25D-mallin Taavettiin. kortteeri ja omistaja löytyivät Haapavedeltä, kun Kauko Nikula liitti David Brown 30D:n kokelmaansa. Lisäys ei ollut niin merkittävä, että tarkan markan perään katsovat suomalaiset viljelijät olisivat lähteneet tätä lisäinvestointia toteuttamaan. Toinen maailmansota painoi Hyvin säilynyt erikoisuus Kauko Nikula kertoo David Brownin kanssa pärjätyn oikein hyvin, ehkä VAIKKA tällä Taavetilla ajellaan pääasiassa kesällä, ei se kavahda hieman hyytävämpääkään keliä. 14. 2,7-litrainen dieselmoottori on nelisylinterinen ja mallia CAD4/3. David Brown Ltd. Pieni yleishuolto tietenkin on aina aiheellista, mutta täysin toimintakuntoista Davidia ei suotta ole lähdetty ronklailemaan
Kääntöjarrut ovat käsikäyttöiset. Traktorin punainen väri oli jo aikaa sitten muuttunut valkovoittoiseksi ja vaikka yritystä perinteikkään nimen ylläpitämiseksi olikin, yrityskaupat johtivat merkin lopettamiseen. Kauko Nikulan omistama yksilö on elävä esimerkki siitä, miten vähälukuisempikin traktorimalli on tärkeä osa maaseudun historiaa. Koska käyttöaika on lähes poikkeuksetta kesä ja mielellään vielä ne kuivemmat päivät, ei sopivasti patinoituneen maalipinnan korroosio ole varsinainen huolenaihe. Samoin kytkin sijaitsee oikean jalan puolella ja vastaavasti vasemmalla ei ole mitään polkimia. Normaali ylläpito on riittänyt ja riittänee edelleen. VAIKKA tämä David Brown 30D on nykyään harrastekäytössä, ei mikään estäisi töihin ryhtymistä vaikka saman tien. Suomessa maahantuontia oli hoitanut aluksi Suomen Maanviljelijäin Kauppa, sitten Veho ja lopuksi David Brown Traktori Oy. Vanhoja Taavetteja esiintyy aina silloin tällöin suomalaisissa traktoriharrastusympyröissä ja siten ne tuovat mukavaa lisäväriä sen normaalin ja monilukuisempana tavatun kaluston joukkoon. Koska traktorin kunto ja ulkoinen olemus ovat ikäisekseen erinomaiset, 03/12 ei Nikula ole myöskään lähtenyt uudelleenmaalauslinjalle. Alkuperäistä otepintaa ei ole enää juurikaan jäljellä, mutta kyllähän näilläkin pärjää. Tämä punainen britti ei suostunut jäämään Takarivin Taavetiksi. 15. Erikoisena piirteenä tässä yksilössä ovat kuljettajan polvisuojat, jotka ovat perinteisesti petroolikäyttöisen 30C-mallin ominaisuus. Talvet kone viettää suojassa ja pölkkyjen päälle nostettuna, joten renkaatkin pysynevät ajokunnossa vielä hyvän tovin. Muisto menneestä David Brownin tarina traktorinvalmistajana päättyi 80-luvun lopulla. Muuten ulkoasua tutkaillessa on toisinaan vaikea uskoa kyseessä olevan alkuperäisasussaan olevan koneen. Taavetti tekisi kyllä nykyään saman suoritteen kuin ennenkin. jopa poikkeuksellisen vaivattomasti. David Brown olikin pitkään laatumerkin maineessa. Traktori poikkeaa hieman monesta kilpailijastaan hallintalaitteiden sijoittelullaan. Vanha maalipinta saa jäädä sellaisekseen myös tulevaisuudessa, konetta ei kuuleman mukaan tulla maalailemaan. Jollain verukkeella ne on kuitenkin tähän dieselmalliin alunperin asennettu, joten niin ne ovat siihen myös jääneet. Vasemmalla jalalla ei ole muuta virkaa, kuin hyräillessä tahdin lyöminen peltistä astinlautaa vasten. BRITTIMOOTTORI on tikannut uskollisesti aikojen saatossa ja vieläkään ei suuriin remonttihommiin ole tarvinnut ryhtyä. Niin hyvin huddersfieldiläisen maalipinta on kestänyt vuosien varrella rasitusta. KAIKKI polkimet on sijoitettu oikealle. HYVIN säilyneessä David Brownissa kaikista eniten kulunut osa on ohjauspyörä ja tarkemmin sanottuna sen kehä. Keskilinjasta ajosuuntaan katsottuna istuin sijaitsee oikealla
16
Yksi merkittävä tuotehaara olivat tiehöylät, joiden valmistuksessa yhtiöllä oli pitkät perinteet. Teräskarhu-tiehöylät olivat legendaarisia ja edistyksellisiä koneita, joiden vahva purenta piti kotimaisen tieverkon reilassa. Maanselkä 17. Teräskarhu temmeltää Lokomo AH 125 Teräskarhu 9 '61 Tamperelainen Lokomo tuotti aikanaan lukuisia mielenkiintoisia laitteita
Lokomo Teräskarhu 9 HEINO Meriläinen on nykyään tuttu mies Teräskarhun kanssa. Myös Lokomon merkinnät toteutettiin alkuperäisellä tavalla eli maalamalla nostalgisen tyylikkäät logot karhun pintaan. Sarjavalmistus alkoi vuonna 1957 ja artikkelimme aiheena esiintyvä AH 125 eli Teräskarhu 9 kuuluu vuonna 1961 valmistuneeseen pesueeseen. huvanhuksen lopullisen hylkäämisen ja myyntiin asettamisen syy. Hinausmatka pääsi alkamaan syksyn pimeyttä ja sääolosuhteita uhmaten, ja lopulta kone saatiin turvallisesti kotiin. Karhun turkki kiiltämään Tekniikkapuolelle ei suuria toimenpiteitä kunnostuksen suhteen tarvittu. Mekaanisen tiehöylän kesyttäminen ei loppujen lopuksi ollut kovinkaan vaikeata kun asiaan vain jaksoi hetken aikaa perehtyä. Teksti: Juha Pokki Kuvat: Tuukka Erkkilä L okomo valmisti tiehöyliä jo hyvän tovin ennen toista maailmansotaa. Siirto tapahtuisi hinaamalla ja jotta lain edellyttämät valot voitaisiin pitää päällä, olisi koneen oltava käynnissä. 40 vuotta möyrinyt karhu oli lähinnä ulkoiselta olemukseltaan hieman kauhtunut. Huollot oli tehty asiallisesti ja ajallaan, joten konepuoli oli suurimmilta osin toimivaa. Niinpä restaurointiresurssit kohdennettiin ulkoisiin seikkoihin. Sodan aikana tehtaan resurssit keskitettiin luonnollisesti vihanpidon vaatiman kaluston valmistamiseen, mutta jälleenrakennusaika käänsi tuotannon painopistettä takaisin rauhanomaisempaan suuntaan. Tiehöylä astui palvelukseen vuonna 1962 uutena Sotkamon talkkikaivoksella. Muuten sähkölaitteet ovat alkuperäiset ja toimivat niine hyvineen. Yhdeltä omistajalta Teräskarhun nykyinen omistaja Heino Meriläinen hankki koneen edelliseltä omistajalta, kaivosyhtiö Mondo Mineralsilta noin viisi vuotta sitten. Hydraulitehosteinen ohjaus, nestejarrut sekä korjatun kepin saanut vaihdeaski toimivat mukavan tuntuisesti. Reilu 10 000 työtuntia saakin näkyä ja vaikka koneen ulkoasu on kuin tehdasuudessa höylässä, ei kontrasti häiritse. Vaikka Teräskarhuun sai Lokomolta täyden pakan lisävarusteita, kuten puskulevyn ja karheenlevittimen, ei tässä yksilössä ainakaan tällä hetkellä ole kuin emäterä. Modernin mittapuun mukaisen tiehöylän kehitys polkaistiin käyntiin ja vuonna 1950 valmistui uusi tiehöylätyyppi. Samoin höyläterän siirtomekanismi pelasi Lokomolle totutulla jämäkkyydellä. Sarjaan kuuluivat höylät AH 60, AH 90 ja AH 125. Nämä höylät saivat nimen Teräskarhu. Scanian vapaastihengittävä D8-mallimerkintää kantava moottori oli 10 000 tunnin jälkeen täydessä lyönnissä. Ainoastaan vaihteensiirrossa oli pientä ongelmaa. Kun kone tuli 2000-luvun alkuvuosina myyntiin, Heino lähti katsomaan konetta ja totesi sen olevan tekniikaltaan yllättävän hyvässä kunnossa. Ruuvaamalla aikojen saatossa välykselliseksi muuttunut vaihdekeppi irti, päästiin siirtäjään käsiksi jämäkämmin ottein ja vaihde menikin helposti vapaalle. Meriläinen ei kuitenkaan jäänyt neuvottomaksi vaihdelaatikon niskuroidessa. Joitakin sähköjohdotuksia jouduttiin hiekkapuhalluksen ja maalauksen yhteydessä uusimaan, sillä 40 vuotta ajan hammasta tekee helposti tepposiaan piuhojen kuorikerrokselle. Niinpä vaihde oli saatava vapaalle. Avolouhos työllisti karhua muun muassa hyllyteiden ylläpidossa ja paannejään poistossa. Vaikka Lokomo omaksui aikanaan nopeas-. Ratkaisu oli yllättävänkin helppo. Konetta oli aikomus siirtää noin 65 kilometrin matka louhokselta uuteen kotipaikkaansa. Vaihde oli jossain vaiheessa juuttunut päälle ja tämä oli ilmeisesti ollut kar18 Mekaniikkaa ja hydrauliikkaa KOJELAUTA muistuttaa entisestä työhistoriasta sopivan patinoituneella ulkoasullaan. Vanha kulahtanut maalipinta sai kyytiä hiekkapuhalluksen voimalla ja uusi värikerros ruiskutettiin kauttaaltaan Teräskarhun pintaan
Ja historiaa se kirjoittaa yhä tänäkin päivänä, omalla perinteisellä tavallaan tienpintaa siloittamalla. SCANIA D8 on luotettavan moottorin maineessa eikä tämä maine pilaantunut Teräskarhun kohdallakaan. Ainoastaan vaihteensiirrossa oli pientä ongelmaa. ti hydrauliikan käytön tiehöylissä, ei se vielä tässä mallissa ehtinyt kokonaan mukaan. Kun terä painuu tien pintaan ja Scanian diesel ottaa kierroksia, on selvää, että tasaisen jäljen syntyminen ei ole koneesta Karhuvanhus tassuttelee yhä Nykyisellään uudenveroisessa ulkoasussa tassutteleva Teräskarhu toimii satunnaisesti muun muassa sorateiden ylläpitäjänä Meriläisen ohjastuksessa. kiinni. Silloin tällöin myyntiin kuitenkin putkahtelee vastaavanlaisia löytöjä, joten silmät auki kulkeva koneharrastaja voi hyvinkin saada mahdollisuuden ikioman höylän kotiuttamiseen. Tie silittyy, nimismiehen kiharat suoristuvat ja viisteet saavat oikean muotonsa. 03/12 19. Voima on tallella vuosien jälkeen. LOKOMON terä tekee sen mihin se on suunniteltukin. Terän sivusäätö tapahtuu hydrauliikan avulla, mutta muut säädöt ovat mekaanisia. Heino Meriläinen toteaa hallintamenetelmän olevan melko helposti omaksuttava. Höylän valmistanut Lokomo opittiin tuntemaan laadukkaista tuotteistaan kautta linjan, ja aikanaan tiehöyliä lähti Tampereelta eri puolille Suomea merkittävissä määrin. Tämä sitten laittaa aina tarvittavan akselin pyörimään, saaden terässä toivottua liikettä aikaan. Alan miehet tosin kertovat mekaanisen systeemin olevan herkkä toisinaan lyömään käyttäjäänsä vähän näpeille, mutta tekevälle sattuu ja harjoittelemalla oppii. Moni näistä koneista teki aktiivikäytössä vastaavanlaisia vuosikymmenien rupeamia kuin tämä avolouhoksen karhu. Terän käytölle on oma ulosotto ja vaihteisto kardaanilta ja erilaisia toimintoja ohjataan liikuttamalla vivuista koplinki- eli kytkinkappale oikealle kohdalleen jakolaatikossa. Suomen hiekkapäällysteinen maantieverkko pidettiin aikanaan kunnossa tällä kalustolla, joten Lokomon Teräskarhu on itseoikeutetusti ansainnut paikkansa kotimaisen työkonehistorian lehdillä. Huollot oli tehty asiallisesti, joten konepuoli oli kunnossa. Sittemmin kanta on muuttunut harvinaisemmaksi ja moni on kohdannut lopullisen määränpäänsä metalliteollisuuden loputtomassa raakaainejahdissa. Keltaisissa tienhoitolaitteissa on ollut kautta aikain tiettyä viehätysvoimaa eikä Teräskarhukaan tee tässä suhteessa poikkeusta
20
Muistot vanhasta työkalusta eivät hellittäneet muuten kuin hankkimalla "Kasiysi" takaisin kalustovahvuuteen. Hollola 21. Sellaisella ajoi aikanaan myös Tuomo Vallas. Tusina-Volvo Volvo F89 ´75 Volvon 12-litraisesta moottorista kehkeytyi merkin perusvoimanlähde vuosikymmeniksi
Vuonna 1986 autoilusta luovuttiin, kun tiet veivät kuljetusalan muihin tehtäviin. Mielestä Kasiysit eivät kuitenkaan haihtuneet. Volvon ohjaamo on yllättävänkin hiljainen, kun ikkuna laitetaan kiinni ja unohdetaan pakoäänillä fiilistely. Osansa asiaan tekevät varmaan verhoilun entisöinnin yhteydessä vaihdetut fyllingit, jotka nekin ovat kehittyneet vajaassa neljässäkymmenessä vuodessa. Pystyputkesta kantautuvan miehekkään porinan säestyksellä turbo ulahtaa isommalle vaihdettaessa. Hän muistaa auton olleen mukava työkalu niin ajettavuudeltaan kuin kestävyydeltäänkin. Hävittäjä-Ford hankittiin heille lähinnä siksi, että Vallaksen isä ajoi "Tutun turbon vihellyksen kuulen..." Liekö Juha Watt Vainio kuullut ison Volvon lähtökiihdytyksen sanoja kirjoittaessaan? kyseisellä mallilla Petsamon rahtirallissa sotien aikaan. Meillä on vuoden 1940 HävittäjäFord, jolla ajetaan ehkä kerran vuodessa, Hävittäjällä ajaminen on jo sen verran rankempaa", Tuomo Vallas kertoo sompaillessaan Volvoaan pihatieltä isommalle ladulle. Ensimmäinen oli juuri tällainen '75 mallinen ja ja se toinen oli '77 eli viimeistä vuosikertaa ennen kuin Kasiysi korvattiin F12-mallilla", Tuomo Vallas kertoo aiemmista Volvoistaan. Ajatuksen tasolla pyörinyt Volvon hankinta ja entisöinti saivat uutta pontta, kun tutulta harrastajalta tuli vihje vuosimallin '75 yksilöstä, joka oli jäänyt. Kesällä kyydissä kulki soran lisäksi muun muassa asfalttimassaa ja talvella kalkkia. Saman verran mitä tuotekehityksessä on harpattu eteenpäin sitten F89:n, on kuitenkin tunnelmassa menty takapakkia. Toisaalta taas kun miettii yhtä pitkää kehityskaarta F89:stä taaksepäin, päästäänkin jo sinne Hävittäjä-Fordien aikaan, joten voitaisiin pintapuolisesti todeta kehityksen tasaantuneen 70-luvulta eteenpäin. Vallaksetkin suunnittelivat kyseistä rakennetta Hävittäjäänsä, mutta siitä päätettiin kuitenkin luopua. 22 Seuraavasta risteyksestä käännytään vielä isommalle tielle ja Volvon 12-litraisen rivikoneen mäntien päälle tarjotaan reilummin myrkkyä. Siitä tuskin tarvitsee vääntää rautalangasta mallia. Muistojen matkassa Tämänkään auton taltioinnin ja kunnostusprojektin takana ei ole mitään sen kummempaa tai ihmeellisempää syytä kuin omistajansa muistot. Liekö Juha "Watt" Vainiokin kuullut ison Volvon lähtökiihdytyksen kirjoittaessaan yöbaarin nurkkapöydässä sanoja Huomenta Suomi -kappaleeseen 70-luvun puolivälissä. Vallaksen omakohtaiset kokemukset Volvo F89 -malliin juontavat juurensa 80-luvun alkuvuosiin, jolloin hän toimi kuorma-autoilijana käyttäen kahtakin eri F89-yksilöä. Autoon oli asennettu vetävän akselin taakse myös kolmas akseli, jonka pyörät ottivat maahan, kun kuormaa oli tarpeeksi kyydissä ja nousivat ilmaan kun kuormaa taas purettiin. "Minulla oli vuosina 198286 maansiirtoautoina kaksi F89 Volvoa perätysten. Volvo F89 Teksti ja kuvat: Iikka Kekko T ämä on niin hyvä auto ajaa, että tällä on mukava käydä aina silloin tällöin ajelemassa
Tuomo Vallas kertoo, että akselivälin lyhennyksen jälkeen alusta käytettiin pohjamaalauksessa ennen vaihtolavalaitteen asennusta, ettei ruostevesi alkaisi valumaan myöhemmin maalaamattoman laitteen ja rungon välistä. Viimeistely Kun auto oli saatu vaihtolavalaitteen asennuksesta ja oli muutenkin teknisesti käyty tarvittavista paikoista läpi, oli aika maalata pintaväri. Samalla asennettiin releet kaikille lisävaloille", Vallas kertoo esitellessään autoon liittyvää materiaalia. Päällirakenteena ollut korokelaidoilla varustettu rahtilava nostettiin auton päältä jo projektin alkuvaiheessa, koska auton asu tulisi muuttumaan maansiirtomaisempaan suuntaan muistuttamaan omistajansa vanhaa työkalua. Peltitöiden osalta työstä vastasi hollolalainen Timppa Laakso, jonka harteille vastuu monen harrastajan mielestä projektin hankalimmasta vaiheesta näin kasautui. Auto tuotiin loppuvuodesta 2009 trailerilla kotiin Hollolaan, jossa sen kunnostustoimia alettiin kartoittamaan talven aikana. Työn alla Volvon kunnostus nykyiseen asuunsa kesti noin puolitoista vuotta, jona aikana auto koki lähes täydellisen muodonmuutoksen ja isoimman läpikäynnin sitten tehtaan. Ilmeisesti vanhojen autojen pelti- ja maalaustöiden tekoa vierastetaan, koska niitä niin herkästi muiden harrastajien toimesta arvostellaan, usein aiheetta. Volvon F89 ei poikennut juurikaan 03/12 muista vanhoista kuorma-autoista korroosiokohtien sijaintien suhteen. Keulan maalaus toteutettiin auton muotoja mukaillen kuten aikoinaan oli tapana. tarpeettomana seisomaan sauvolaiselle maatilalle. Myös kattoa kiertäviin vesikouruihin oli jäänyt vettä muhimaan ja korroosiota edistämään. Maalauksen jälkeen auto alkoikin näyttää toivotunlaiselta. 23. Alustan pohjamaalaus suoritettiin ennen varusteiden asentamista, jolloin ruostevedet eivät valu rungon välistä. VAIHTOLAVALAITE saatiin mukavasti häviämään lavan rakenteisiin, jolloin auton ilme on sopusuhtaisempi. "Lehtosen Eki teki uudet sähköt ja piirsi minulle samalla sähkökaaviot koko järjestelmästä. Ruostevauroita oli odotetusti ehtinyt jo syntymään. Sillä oli kuljetettu maatilan viljat, sokerijuurikkaat ja apulannat monena vuonna, kunnes se oli jätetty latoon odottamaan aikaa parempaa joka sille nyt oli koittamassa. Tästä johtuen runkoa ryhdyttiin sahaamaan poikki tavoitteena 3,8 metrin akseliväli. Kun autoa oli purettu riittävästi päästiin ruostevaurioiden kimppuun. Akselivälimuutoksista ja vaihtolavalaitteen asennuksesta niskalenkin otti Sirkkusen Saku Luumäeltä. Volvo oli toiminut maataloustuotteiden ajossa sen myyjällä Jarmo Suomisella. Lattiaan, oven alareunoihin saatiin heftailla uutta peltiä vanhan jo osittain kadonneen tilalle. Ajatusta sora-autosta jalostettiin hieman, kun Keltaisesta Pörssistä löytyi oikean aikakauden vaihtolavalaite, joka päätettiin sovittaa rungolle. Pintamaalilla ohjaamo hunnutettiin vasta runkotöiden jälkeen, kun koko auto oli enää viimeistelyä vaille. Ohjaamon ollessa purettuna uusittiin myös koko sähköjärjestelmä. Autoa lähdettiin katsomaan ja kaupat syntyivätkin kun se todettiin sopivaksi lähtökohdaksi pitkään hautuneelle projektille. Kuten omistaja autoaan kuvaili, se on nyt jo vähän parempi kuin uutena, muutaman pikku homman jälkeen jo paljon parempi. Laakson työnjälki ei herätä ainakaan negatiivisia tunteita eihän kyseessä toki ollutkaan mikään myyntifiksaus
Myös maalauksen kylkiraita kulkee samassa linjassa. Samoin teetätin esimerkiksi nuo uudet tarrat Boströmin penkkeihin ja noihin lämmityslaitteen säätönuppeihin", omistaja esittelee autonsa yksityiskohtia. Pisteosia, kuten lokasuojan päällä olevat astinkumit, ilmanottoputki ja jotkin sisustuksen osat, löytyi vielä tehtaan paketissa muun muassa hollantilaisista alan tuotteisiin erikoistuneista liikkeistä. Katolle aurinkolipan kiinnitysrautoihin ruuvattiin Michelin-ukot kuten Vallaksen edellisessäkin Kasiysissä reilut 25 vuotta sitten oli. Vaihtolavalaitteen vuoksi autoon Forssan Lava ja Huollossa teetätetty lava toteutettiin matalilla juoksuilla että se näyttäisi mahdollisimman sopusuhtaiselta. Myös sorakuorman kippaus onnistuu kesämökin pihaan. VOLVO on kunnostettu yksityiskohtiaan myöten huolellisesti, mistä esimerkkinä käyvät vaikkapa lämmityslaitteen nuppien merkinnät. Maalauksessa noudatettiin 70-luvun tyyliä aikakaudelle tunnusomaisen kylkiraidan ja vanteiden muodossa sekä maalaamalla pintoja muotojen ja pokkausten mukaan esimerkiksi alamaskin ja lampunkehysten osalta. "Jos joku tällaista kehystä kaipaa niin nyt niitä sitten olisi tarjolla, kun ei viitsinyt vain yhtä teettää. Kuorman kanssa ajellessa tehtiin vielä muutama havainto joiden perusteella turbo ja suuttimet on tarkoitus uusia ennen tulevaa kesää.. Rekisteritunnukseksi löytyi vapaana olevat ÄF89-kilvet. Lava on Vallaksen mukaan tehty juuri tähän kyseiseen autoon niin, että sen etusermissä oleva verkko on satutettu ohjaamon takaikkunan kohdalle. Kattoluukun ympärillä olevaa muovikehystä ei puolestaan löytynyt ehjää mistään, 24 joten uusi sellainen piti teettää mallin mukaan. Tuomo kertoo soittaneensa tuttavalleen ja kysyneensä, muistiko tämä kun oli silloin 80-luvulla kutonut Misukkaukoille pipot ja kaulahuivit kuin tuolloin tapana oli. TUOMO Vallas viihtyy hyvin Kasiysin ratin takana jälleen neljännesvuosisadan tauon jälkeen. UUSIUTUVAA muotia edustavat tuplapeilit jotka oli helppo toteuttaa aikakauden peilin varsiin. Perälauta on saranoitu sekä ylhäältä että alhaalta siten että kyytiin voidaan ajaa toinen auto. Tuomo Vallas kertoo ettei hänen autoissaan 80-luvulla ollut vaihtolavalaitteita, mutta kun sopiva sattui kohdalle, se asennettiin täydentämään kokonaisuutta. Saman tuttavan puikoista syntyivät samat varusteet samaan käyttöön myös nyt 2010-luvulla. Volvo valmistui lopullisesti viime kesänä juhannuksen alla, jolloin sille myönnettiin museoajoneuvon status. Tuplapeilit ovat jälleen muotia uusissa Volvoissa tauon jälkeen. Lava varustettiin sidontalenkeillä, jotta sillä voidaan kuljettaa esimerkiksi omistajan muita harrasteajoneuvoja turvallisesti kiinnitettynä. Mikä onkaan mukavampaa kun harrasteautolla pääsee rauhassa ottamaan tuntumaa millaista sillä oli työnteko silloin ennen. Autolla lähdettiin lähes saman tien, leiman edes kunnolla rekisteriotteesta kuivumatta, mökille hiekan ajoon. Volvo F89 Tuomo muistaa F89 Volvon olleen mukava työkalu niin ajetta vuudeltaan kuin kestävyydeltäänkin. OHJAAMO on jatkojalostettu vuonna 1964 esitellystä 4951 Titan Tip Topista ja sai ultramodernin seuraajan jo vuonna 1977 F10/12-mallin tullessa markkinoille
Jo esittelyvaiheessa oli mietitty valmiiksi, että koneesta pystyttäisiin tulevaisuudessa ottamaan reilusti enemmän tehoa irti esimerkiksi välijäähdyttimellä. Voimalinjan sekä moottorin osalta Volvolla laskettiin toleranssit varman päälle, ja näin ajan saatossa saavutettiinkin kestävän auton maine. VOLVO F89 ´75 VALMISTAJA: Volvo Lastvagnar AB, Göteborg MOOTTORI: TD 120A, ahdettu 6-sylinterinen rivimoottori, Teho 330 hv, iskutilavuus 11 970 cm3 VAIHTEISTO: SR61, 18-nopeuksinen synkronoitu, puolittajalla varustettu aluevaihteisto ALUSTA: akseliväli 3 800 mm, nostoteli, rengaskoko 295/80 R22,5 PÄÄLLIRAKENNE: vaijerivaihtolavalaite, valmistaja E. Eteen asennetulla apuakselilla varustettua G89:ää tehtiin vuotta pidempään, minkä jälkeen kyseisestä rakenteesta luovuttiin Volvolla kokonaan. Aluksi vaihteistoa sai myös 8-nopeuksisena, mutta puolittajalla varustettu 16-nopeuksinen laatikko tuli pian vakiovarusteeksi. Myös perää vahvistettiin. Moottoritehon noustessa F88:n 260 hevosvoimasta uuden moottorin tuottamaan 330 hevosvoimaan myös voimalinjaa jouduttiin vahvistamaan, jolloin esitelteltiin S/SR 61-vaihteisto. 12-litraisella ja 6-sylinterisellä rivimoottorilla varustettua F- ja G89-mallia valmistettiin rinnan 88-mallin kanssa. Suurin syy 12-litraisen moottorin esittelyyn oli luonnollisesti se, että 9,6-litrainen jäi tehoissa auttamattomasti kilpailijoiden tehokkaimmista malleista jälkeen. Koivu OMISTAJA: Tuomo Vallas, Hollola 25. VOLVO F89 Volvo F89 -mallia valmistettiin vuoden 1970 syksystä vuoteen 1977, kunnes se korvattiin uudella F12-mallilla. Kyseisen tekniikan kehitys oli 70-luvun alussa vielä alkutekijöissään
Häijää 26
Mitään kaatumissuojaa kevytrakenteiset ohjaamot eivät tarjonneet, ainoastaan helpotusta näillä leveysasteilla vallitsevia kirjavia sääolosuhteita vastaan. Näin saatin lämpöä tupaan suoraan jäähdyttimeltä ja patentti toimikin hyvin. Lisäksi alkuperäinen omistaja nikkaroi koneeseen varsin kätevän lisälämmittimen. Ala-Maakala on vuosien varrella entisöinyt hankkimaansa kalustoa huolellisesti ja perusteellisesti, mutta 03/12 27. Se oli nopeampi ja tarkempi kuin kaivinkone. Konehuuvan päälle oli kiinnitetty eräänlainen ilmakanava joka johti keulalta hyttiin, tuulilasin alareunaan saakka. Caterpillar esitteli 955H-telakuormaajan vuonna 1960. Kuormaajan suunnittelu ja toteutus olivat jiirissä, vaikka hankintahintakin tietysti sitten sijoittui asteikon yläpäähän. Nakkilalainen Pentti Palmu Oy valmisti paljon sääsuojaksi tarkoitettuja hyttejä muun muassa Caterpillarin koneisiin. Caterpillarin ollessa kyseessä oli myös selvää, että urakkaa saattoi paiskia luottavaisin mielin. Sana Traxcavator on yhdistelmä englannin sanoista "track" eli tela ja "excavator" eli kaivinkone. Nykyisin näiden koneiden leiviskä hoidetaan pääasiassa pyöräkuormaajilla ja kaivinkoneilla, mutta silloin ennen tämänkaltaisen laitteen kuljettaja tiesi ajavansa varsinaista monitoimikonetta. Caterpillarin insinöörit eivät siis hyödyntäneet esimerkiksi valmista puskutraktorimallia, johon olisi vain lisätty kauharakenteet, vaan he päättivät aloittaa Traxcavatorin suunnittelun puhtaalta pöydältä. Hytti ei tuohon maailmanaiaikaan ollut koneissa ja traktoreissa todellakaan vakiovaruste. Nyt Sastamalan Häijään kylässä asustava kone myytiin alunperin Wihuri-Witraktorin maahantuomana Heinolan kirkonkylälle, paikalliselle koneurakoitsijalle. Lisävarusteena koneeseen oli asennettu muun muassa vetokoukku keulalle ja kotimainen Palmu-hytti. Vuonna 2009 kone sitten haettiin nykyiseen kotiinsa. Caterpillar 955H Traxcavator on omassa elementissään montun pohjalla. Koneen valmistus jaettiin Amerikan, Australian, Ranskan ja Japanin pillaritehtaiden kesken. Vuosimallia 1965 oleva kone on tullut uutena Suomeen valmistusmaastaan Ranskasta. Syylärin maskin taakse asennettiin kylmällä säällä muovi, Keulalla, konehuuvan päällä olevan jäähdytysnesteen täyttöaukon luukkuun asennettiin kotelo, joka yhdisti moottoritilan ilmakanavaan. Voidaankin todeta tämän Caterpillarin olevan varsin kansainvälinen onhan se suunniteltu Amerikassa, valmistettu Ranskassa ja viimeistelty Suomessa. Arvoisessaan asussa Ennen kuin Ilkka Ala-Maakala osti koneen, se siirtyi ensimmäiseltä omistajalta lyheksi aikaa toiselle urakoitsijalle. Tämä on työtä johon se on suunniteltu ja tätä se on tehnytkin jo lähes puolen vuosisadan ajan. Ei kestä kauaakaan, kun Scanian lava on täynnä penkasta kauhottua soraa. Sen suurempi kapasiteetti ja teho kuin traktorin etukuormaajassa sekä ketterämpi kääntyvyys silloisiin pyöräkuormaajiin verrattuna tekivät "traksasta" oman aikansa ilmiön. Teksti: Juha Pokki Kuvat: Jan-Erik Laine K ompaktin näköinen kone möyryää edestakaisin kuopalla ja kuormaa syntyy ripeään tahtiin. Trakskavaattori! Caterpillar 955H Traxcavator '65 Telakuormaaja oli aikanaan vahva vaihtoehto soramonttujen lastauskuninkuudesta miteltäessä. Ohjaamo oli varustettu lasi-ikkunoilla ja tuulilasinpyyhkimellä. Hytti ei tuohon maailmanaikaan ollut todellakaan traktoreissa ja työkoneissa vakiovaruste, vaan näitä lisäiltiin milloin kenenkin valmistamana. Mallisarjan viimeiset yksilöt lähtivät tehtailta vuonna 1967 ja lopulliseksi valmistusmääräksi Pillarin kirjanpidossa merkittiin yli 15 000 kappaletta. Perehdytäänpä hieman tarkemmin tähän kiiteltyyn kuormaajan. Kansainvälinen kone Soramontulla mylläävän koneen omistaa häijääläinen Ilkka Ala-Maakala. Kuormaajan suunnittelu tehtiin varta vasten omana konetyyppinään
Caterpillar 955 CATERPILLAR 955H on kokonsa puolesta onnistunut. Ainoastaan akut, kuljetta- jan penkki ja peilit on uusittu. Huollot oli myös tehty asianmukaisesti ja kaupan yhteydessä koneen mukana tulikin kaksi trukkilavallista varaosia. Se on sopivan pieni tuotavaksi työmaalle kuorma-auton lavalla, mutta silti se tekee ison koneet työt. tämän laitteen kohdalla hän päätti tehdä poikkeuksen. Ilkka allekirjoittaa tämän mielipiteen myös omien kokemustensa pohjalta. Caterpillar oli sopivasti ylimitoittanut koko kauhamekanismin nostovoimaan nähden, joten käyttämällä sitä ei saa rikottua. Koneen hyvä kunto on tietysti odotettavissakin, kun yhdistetään Pillarin lujat laatukriteerit ja työuran läpi kestänyt säntillinen huolenpito. Tekniikka tasapainossa Caterpillar 955H on yleisesti tunnustettu tuon ajan Pillareista kätevimmäksi kuormaajaksi. Kestävyys on myös oma lukunsa. Koska kyseessä on telakone, se soveltuu erinomaisesti vaikkapa kivien kantamiseen. Toisin sanoen laite pidetään käyttökunnossa ja siistinä, mutta sitä ei aleta palauttamaan alkuperäiseen asuunsa. Tarinan mukaan kone oli yli neljäkymmentä vuotta kestäneen palveluksensa aikana esimerkiksi peitelty joka yö pressulla työmaaolosuhteissa. Tämä onkin erinomainen tapa kunniottaa pitkän historian kerännyttä työkonetta. Pohjolan oloissa arvostusta herättää myös toimiva kylmäkäynnistys. 28. Kone on täysin alkuperäiskunnossa. Hyvien puolien lista ei nykyiseltä omistajalta jää lyhyeksi, vaan kiitosta saavat muun muassa H-mallin hydrauliset, jaloilla toimivat kääntöjarrut sekä vähemmästä vipumäärästä johtuva looginen hallintatapa, erilliset käsija jalkakaasut, hyvä näkyvyys ja koneen yleinen ketteryys. Lisäksi tuulilasinpyyhin vaatii pientä laittoa. Työn jäljet olivat niin elävästi näkyvillä koneen olematta kuitenkaan huonossa kunnossa, että Pillari päätettiin entisöinnin sijasta konservoida. Painavallakaan kuormalla ei ole vaaraa etunapojen rikkoutumisesta kuten pyöräkoneissa. Lisäksi metallitelat kestävät louhoskäytössä paljon kumirenkaita paremmin. Traksa on monipuolinen suorittaja, jolta onnistuu niin tasoitus, tienavaus, raivaus kuin kuormauskin. Ensimmäinen omistaja oli pitänyt kuormaajaa niin hyvin yllä, että mitään remonttia ei nyt tarvinnut tehdä
Hyvän työkalun ominaisuudet siis. ILKKA Ala-Maakala toteaa koneen olevan näppärä käsitellä ja luotettava käyttää. Kone on vakaa jässikkä joka ei vähästä keikahtele. ENTISÖINTI on jätetty pois suunnitelmista ja keskitytty pikemminkin konservointiin. Historia kulkee ehkäpä näkyvimmällä tavalla koneen mukana silloin, kun ajattelutavaksi hyväksytään kaluston konservointi. 03/12 29. Lukuisat yksityiskohdat kertovat omaa tarinaansa työsuorituksista ja niiden rasituksista. HYTTI korottaa Pillarin sivuprofiilia, mutta käytettävyyteen ulkonäöllä ei ole merkitystä. Yleisilmettä voisi luonnehtia asiallisen siistiksi ja arvokkaan patinoituneeksi
Montulla tapahtuvaa polttoainehuoltoa varten kuormaaja on varustettu polttonestepumpulla, jonka avulla tankkaaminen sujuu suoraan astiasta ilman turhaa jumppaa tai lappoamista. Jos vielä halutaan maksimoida käynnistysvarmuus, on Pillari varustettu eetterikäynnistysmahdollisuudella. 100-hevosvoimainen D330-turbomoottori tuottaa sopivasti vääntöä tämänkokoiselle koneelle. Sattuipa kerrankin... Ilkka Ala-Maakala ei ole vielä montaa vuotta ehtinyt tämän Pillarin kanssa touhuta, mutta näinkin lyhyessä ajassa on ainakin yksi elävä muisto päässyt rikastuttamaan koneen historiaa. OHJAAMO on nakkilalaisen Pertti Palmu Oy:n valmistama ns. Alkuperäinen istuin on vaihdettu ehjään, mutta tämä onkin yksi harvoja toimenpiteitä, mitä tälle Pillarille on tehty. Koska 955H ei ole kooltaan liian iso, se kulkee kätevästi työparina Scania 111:n lavalla. Palmu-ohjaamo. 30. Se tarjoaa suojaa säätä vastaan, mutta nykyaikaisten hyttien kaltaista turvaa kaatumistapauksissa siltä ei voi odottaa. Caterpillar 955 Työn jäljet olivat niin elävästi näkyvillä, että Pillari päätettiin entisöinnin sijasta konservoida. Kahdella akulla varustettu 24 voltin sähköjärjestelmä tarjoaa hehkuille riittävästi mehua kovemmillakin pakkasilla tapahtuvia lähtöjä varten
Lisäksi telastossa oli sulan ajan käytön jäljiltä vielä hieman hiekkaa, joten kone hiekoitti reittiä kulkiessaan. Kolmen minuutin hehkutus riitti, moottori jyrähti käyntiin ja ei muuta kuin sopivan jämäkät nostoketjut mukana kohti onnettomuuspaikkaa. Tässä vaiheessa keskustelua nuorukainen katsoi aiheelliseksi mainita, että ojassa lepäilevä kulkupeli on vieläpä kuorma-auto! Ilkka totesi homman olevan traktorille näissä oloissa liian hankala pala, mutta sitten päähän pälkähti Caterpillar. Kuormaauton nosto ei ollut loppujen lopuksi pahakaan homma ja molemmat osapuolet muistavat varmasti koko ikänsä tämän onnellisen lopun saaneen onnettomuuden, joka tapahtui juuri oikean talon lähellä. Yhtä kaikki, tämä kuormaaja on aikanaan ollut verrattain yleinen näky suomalaisessa maansiirtomaisemassa ja sellaisena se tulee yhä säilymäänkin kantaen ylpeänä merkkejä tehdyistä tunneista ja kuormatuista tonneista. Ilkka oli eräänä talvisena päivänä sahaamassa puita pihalla, kun viereen ilmestyi nuori mies. Telakoneet kun eivät kuulu aivan jokaisen huushollin perusvarustukseen. on vastaavasta koneesta muistoja omaava saanut verestää nostalgisia mietteitään, milloin taas on kiitelty päätöstä olla palauttamatta konetta tehdasuuteen asuunsa. Jos se lähtisi kylmästä kelistä huolimatta käyntiin, sitä voitaisiin kokeilla mahdollisena pelastajana. CATERPILLAR 955H MOOTTORI: Caterpillar D330 7-litrainen turboahdettu neliisylinterinen nestejäähdytteinen 100 hv dieselmoottori NOPEUS: 7,8 km/h eteen, 9,9 km/h taakse TYÖPAINO vakiokauhalla varustettuna 11 398 kg MITAT: pituus 5 metriä, leveys 2,10 metriä, korkeus 2,30 metriä VAIHTEISTO: Caterpillar PowerShift VALMISTETTU: Yhdysvalloissa, Japanissa, Australiassa ja Ranskassa yhteensä yli 15 100 kappaletta vuosina 19601967 Näyttävää nähtävää Historiallinen kalusto on aina parhaimmillaan elävänä ja mielellään siinä toimessa jossa leipätyö aikanaan on suoritettu. Ilkka totesi kyllä nelivetoisen traktorin löytyvän, mutta siinä ei ollut ketjuja renkaissa, joten noston yrittämisen kanssa voisi olla vähän niin ja näin. Milloin SCANIA 111 ja Caterpillar 955H olivat aikanaan sellainen työpari, että jos urakoitsijalta löytyivät nämä kaksi, ei töiden saamisessa ollut ongelmia. 03/12 31. Vaikka tie oli jäinen, telat olivat profiililtaan juuri sopivat ja pureutuivat tien pintaan tukevasti. Niinpä tämä Caterpillar 955H Traxcavator on nähty jo useamman kerran Kangasalan Mobiliassa työnäytöksien esiintyjänä. Kuormaa on tehty yleisön viihdyttämiseksi kerran jos toisenkin ja palaute on ollut positiivista. Hieman nolona mies kysyi, olisko talossa traktoria kun auto oli päässyt lipsahtamaan ojan puolelle jäisellä tiellä
Massikat kylvöhommissa Massey-Ferguson 135 ja 185 Vaikka Antti Vähälän ja Esa Metsä-Vähälän arkiajossa onkin huomattavasti uudempaa kalustoa, toisinaan serkusten homma hoituu näppärimmin vanhemmilla koneilla. Vesivehmaa 32. Molempien Massikat ovat täysin käytön jäljiltä ja ne palvelevat maatilan töissä edelleen aina kun sopiva pesti on tarjolla ja niitähän varmatoimisille ja näppärille työkoneille riittää
Jyränhakumatkalla hän poikkeaa pellolle tuomaan pussillisen heinänsiemeniä, jotka kaadetaan yhteistuumin hevosvetoisesta laitteesta traktorivetoiseksi muunnettuun kylvökoneeseen, jonka vuosimallia ei uskalla edes arvailla. Kylvökoneen siemenlaatikkoa on suurennettu huomattavasti alkuperäiskoosta. Metsä-Vähälässä sen sijaan oli 33. A ntti Vähälä on jo aloittanut kylvön omalla 135:llaan, kun Esa Metsä-Vähälä vielä keräilee kiviä Ferguson 185:n ja Alvarin Metallin valmistaman Farmari-kivikauhan kera. Sitkeä pikku-Ferguson vetää varsin vaivattomasti omaan kokoonsa nähden jykevänkokoista jyrää. Multi-Power ja perusmalli Esan isä Pertti Metsä-Vähälä osti Fergusonin taloon kaksi vuotta käytettynä vuonna 1969, ja samoihin aikoihin myös Pertti Vähälä, Antin isä, hankki omakseen pari vuotta vanhemman 135:n, joka oli kaiken kaikkiaan kolmas traktori Vähälän talossa. Kun kivien keruu on hoidettu, Esa hakee oman 135:nsa jyräystä varten. Kylvöalaa oli tosin silloin aika vähän, kun suuri osa peltopinta-alasta oli karjanpidon vuoksi heinällä." Vastapainoksi vanhalle kylvölaitteelle Esa hakee traktorillaan pellolle hieman modernimpaa mallia olevan 1990-luvulla ostetun jyrän. "Aivan piripintaan konetta ei kuitenkaan voinut lastata, sillä jos laatikkoon laittoi kaksi 50 kilon säkkiä ohraa, tahtoivat 135:n etupyörät jo nousta ilmaan", Antti muistelee. "Tällä kylvökoneella on meillä kylvetty kaikki vuoteen 1984 asti
Muuten päällepäin katsoen kahdessa 135:ssa ei näy muuta eroa kuin että Antin '65-mallissa ilmanputsarin imutorvi on akkukannen alla piilossa, kun taas Esan '67 MultiPower-mallissa se on näkyvissä. Etenemistä parantaa entisestään jalalla polkaistava tasauspyörästön lukko. Kovassa käytössä Fergusonit ovat ehtineet olla mukana monenlaisessa työssä. Esan traktorin tuntimittarissa on 6 500 tuntia, Antin 135:sen mittari on pysähtynyt 5 500:n kohdalle muutama vuosikymmen sitten. Lokasiipiin on upotettu myös kannelliset työkalulaatikot", Esa kertoo. Pertti maalasi itse siivet pölynimuriruiskulla Fergusonin punaiseksi. Kun toisilla pystyi kyntämään kaksisiipisellä auralla, 135:lla pystyi hyvin kyntämään kolmesiipiselläkin. "Se on ollut siinä niin kauan kuin muistan", Antti kommentoi. Molempiin traktoreihin on vaihdettu alkuperäistä suuremmat pyörät; myöhäisemmissä malleissa ne olivat jo vakiokoko. Sittemmin monenlaiset Massikat ovat olleet tuttu näky molempien maatilojen töissä. Voimansiirrosta löytyy tavallisessa 135:ssa kuusi vaihdetta eteen ja kaksi taakse, Multi-Powerissa niitä on tuplamäärä eli 12+4. Fergusoneissa on laitteiden käyttöä huomattavasti helpottava kaksoiskytkin; hydrauliikka ja voimanotto pelaavat, vaikka ajokytkimen painaa pohjaan, eli nostolaitteet ja työkoneet toimivat. Ferguson system -nostolaitteiden tarkkuus oli omaa luokkaansa aikalaisiinsa nähden. Näkyvin ero näiden kahden välillä on se, että Multi-Powerin siivet ovat erinäköiset; kulmikkaammat kuin muissa Suomeen tuoduissa. Fergusonilla vedettiin jyrää, pyöritettiin sirkkeliä - ja oli siinä etukuormaajakin. "Isäukkoni Pertti löysi pian traktorin ostettuaan Hankkijan hyllystä kulmikkaat keltaiset siivet, joihin irrotettavan hytin sai helpommin kiinni ja lisävalojen kiinnityskin oli helpompaa. Edistyksellistä aikanaan oli myös vakiona oleva ajovoimanotto, sitä ei monelta kilpailijalta vielä löytynyt. Kun muiden traktoreiden nostolaite nosti työkoneen ylös ja laski sen alas, niin näissä toimi tunnustelu tarkasti ja pyörien pito pysyi hyvänä. Miehet ovat yksimielisiä siitä, FERGUSON System oli omana aikanaan varsin edistyksellinen nostolaitteiden käyttöä helpottava ja tarkkuutta lisäävä järjestelmä. 34. Fergusonit pellolla Teksti ja kuvat: Lea Lahti ollut jo ainakin seitsemän traktoria ennen MF 135:sta
"Monessa hommassa menee kaksikin tuntia ennen kuin mittariin tulee tunti täyteen, klapikoneen tai sirkkelin edessä puolitoista tuntia vastaa yhtä mittarituntia", miehet laskeskelevat. Fergusonilla vedettiin vanhaa jyrää, pyöritettiin sirkkeliä ja siinä oli myös etukuormaaja. Myöhemmät tunnit traktoriin onkin ajanut Antti itse. Satakolmevitonen sai väistyä kevyempiin hommiin vuonna 1976, kun taloon ostettiin hytillinen Ford 3600. Aina valmis apulainen Serkukset luettelevat Fergusoniensa hyviä puolia yhteen ääneen. Sokerijuurikkaan kuljetus parinkymmenen kilometrin päähän Lahden rautatieasemalle nopealla Fergusonilla ei ollut ongelma. Metsätöissäkin Ferguson on ollut tukkivinssiä pyörittämässä. "Kylvettiin, harattiin ja korjattiin jurttia. Satakolmevitonen on aina ollut valmis lähtemään, edes pakkanen ei ole koskaan haitannut käynnistymistä. Sen hyviin puoliin kuuluu pieni polttoaineenkulutus, se on sitkeävetoinen, jaksaa kokoisekseen hyvin viedä painavampiakin kuormia sekä on kaikin 35 VANKAT hallintalaitteet ovat helposti käden ulottuvilla. Sittemmin traktoria ajoi talon renki Saku Järn ja ajomiehinä talon töissä olivat usein myös Esa ja Pertti. Vähälän Ferkulla kylvettiin nurmea, viljaa ja perunaa, perässä kulki kätevästi Fergusonin oma perunankylvökone sekä Asalift-perunannostokone, jonka mattomainen kuljetin purkeni toisinaan pitkin perunapeltoa. "Se ehti olla parimetrisen yhdistelmäkylvökoneen veturina, ja ruiskutraktorina käytin sitä vielä 2000-luvun alkuun asti", omistaja kertoo. Jalkatoiminen pysäköintijarru on muutettu käsikäyttöiseksi alkuperäisen lisä varustesarjan avulla. Metsä-Vähälän Multi-Power on aikanaan ollut oiva apu juurikaspellolla. Ferguson oli myös tuttu näky heinätöissä pöyhimen ja paalaimen edessä. "Kahlasin umpihangessa saksia viemässä", Esa muistaa. Antin isä ei ehtinyt ajaa uudella työkoneellaan paljoakaan, sillä hän menehtyi muutama vuosi traktorin ostamisen jälkeen. Oikeita kellotunteja traktoreilla on tehty huomattavasti enemmän, sillä traktorin mittariin pyörähtää tunti silloin, kun kierroksia on 1 7001 800 minuutissa. Isä ajoi lentäjänlakki korvilla viileillä syyskeleillä", Esa muistelee. Kolmitieventtiilillä saa lisätoimintoja hydrauliikkaan. 03/12. PUUPYÖRÄISESTÄ vanhasta hevosvetoisesta koneesta traktorin nostolaitteeseen kyläsepän sovittama kylvökone palvelee edelleen, vaikka hevosista on luovuttu jo vuosikymmeniä sitten. Niittosilppurin kera on korjattu vuosien mittaan satoja hehtaareja säilörehua, perässä on ollut niin aurat, apulannan levitin kuin lantatalikkokin. Pienehkön kesantopellon kylvöön se soveltuu erinomaisesti. että Antin Fergusonilla on varmasti tehty enemmän työtunteja kuin Esan omalla
Tämän seurauksena traktorin vaihteiston kuumentuessa MultiPower alkaa luistaa. Multi-Power on myös aikalaisiinsa nähden varsin nopea tien päällä: "Se kulkee helposti pikkuisen reilua neljääkymppiä", Esa kehuu. Esan Massikan Multi-Power vaurioitui melko uutena. Ajovoimanoton avulla sai kärryn pyörätkin vetämään traktorin takapyörien tahtiin kaikilla vaihteilla, eikä edes peruuttelu hankaliin mäkipaikkoihin tuottanut ongelmia. Kumpaankin traktoriin on tehty kytkinremontti, vaikka kytkin onkin reilunkokoinen traktorin kokoon ja painoon nähden. Fergusonit pellolla Kylille on helpompi lähteä kuin mopolla, kun ei tarvitse sitä kypärääkään. puolin varmatoiminen. Aikanaan viljankylvöhommissa nokalla olikin omatekoinen teline, johon saattoi tarpeen tullen lisätä painoja. 36. Kiekko helpottaa suuresti kiertokokeen tekoa. MASSEY Ferguson 185 on ostettu MetsäVähälään vasta 90luvulla lähinnä täyttövaunun veturiksi kylvötöihin. Pienestä koostaan huolimatta 135 oli peräkärryveturina ihan lyömätön, jos vielä omisti vetävän peräkärryn. Tällä kertaa se sai pestin kivien keruuseen. TÄYTEEN lastattu siemenlaatikko saa toisinaan 135:n etupyörät nousemaan ilmaan. "Ei silloin tiedetty, että paikalliskäytössä Multi-Power pitää olla isolla ESAN Ferkkuun on sovitettu Fordin vetokoukku. puolella jotta voitelu pelaa. Suunnitteilla on kunnostus, vaikka vika ei haittaakaan normaalikäyttöä. Nykyään Satakolmevitosilla siirrellään peräkärryjä, pyöritetään klapikonetta ja sirkkeliä sekä tehdään silloin tällöin pieniä peltohommiakin. Kun Ferguson seisoi päivän sirkkelin edessä powerin ollessa pienellä puolella, sylinteri ei saanut voitelua", omistaja harmittelee. "Massikoiden ikä riittää jo harrastetapahtumissa vierailuunkin, ja kesäaikaan käyn syömässä läheisellä huoltoasemalla, tällä kun on helpompi lähteä kuin mopolla; ei tarvi kypärääkään laittaa", Esa kehuu ajokkiaan. KYLVÖKONEEN vaihdelaatikosta löytyy sopiva välitys erilaisille siemenlajikkeille
014-720 264 Lisätietoja: NDI Finland Oy e-mail: somero@somero-trading.fi MATKA MÄKELÄ OY Noora Mäkiaho Puh. Järj. Wanhat Masiinat Ry Osoite: Kiljavantie 6, 05200 Rajamäki XI MASIINA MEETING ROMPETORI ROMPETORI & VIII MASIINA MEETING Nurmijärven Rajamäellä Työtehoseuran piha-alueella 31.5.2009 klo 916. RO M Nurmijär Työtehoseu 31.5.2 Syötävää ja juotavaa tarjolla koko päivän. Järj. Parkkimaksu 2 E. 695 Eur/hlö HOLLANNIN Meillä hyvä valikoima renkaita ja sisärenkaita myös entisöitäviin koneisiin. KEUROIL OY Rainer Niemelä Puh. Opast Osoite: Kiljava -renkaat LÄHDE KANSSAMME RASKAIDEN KONEIDEN NÄYTTELYYN UTRECHTIIN! 4.-10.10.2012 Matkan hinta alk. 0207-438 310 Katso matkaohjelma www.somero-trading.fi WWW.MATKAMAKELA.FI. MUSEOAJONEUVONÄYTTELY Syötävää ja juotavaa tarjolla koko päivän. Wanhat Masiinat Ry Osoite: Kiljavantie 6, 05200 Rajamäki | Tiedustelut: Mika Lönnrot 050 517 2026 Nurmijärven Rajamäellä Työtehoseuran piha-alueella 3.6.2012 klo 9-16 Syötävää ja juo Parkkimaksu 2 E. Opastus perille. Parkkimaksu 2. Opastus perille
Kokkola 38
Muodonmuutos Scania-Vabis LS 76 '63 Moni entisöintiprojekti alkaa siitä, kun unelmien kone tai auto hankitaan nimenomaan kunnostusta silmälläpitäen. Scanian ulkoasu on muuttunut rankkojen urakkavuosien jälkeen varsinaiseksi huippuyksilöksi tinkimättömällä työnteolla. 39. Tällä kertaa esittelemämme Scania-Vabis LS76 tuli taloon jo yli 40 vuotta sitten työkaluksi
Museotarkastettu Scania-Vabis on kunnianosoitus vanhalle työjuhdalle ja sen pitkälle elinkaarelle saman perheen omistuksessa. heitettiinkin aina Norjaa myöten aikana, jolloin maakaapeli ja valokuitu odottivat vielä suurta tulevaisuuttaan. Mikään läpihuutojuttu ei kuitenkaan ollut kyseessä. Näitä oli kaupan samanlaisella DS11-moottorilla varustetusta 110-Scaniasta. Pylväskeikkaa KUN Super-turbo tuo tehoa, on ääni upeaa kuunneltavaa. Moottori oli nimittäin leikannut kiinni. 76-sarjan autossa L tarkoitti sanaa lastbil eli kuorma-auto ja S sanaa stödaxel. Alkuperäinen akseliväli oli viisi metriä. Nämä olivat komeita lukemia, ja komeata oli myöskin päästä ajamaan uutta Scaniaa, jonka keulalla kiiltelevistä "Super"- ja "76"-merkinnöistä asiaan vihkiytyneet saattoivat päätellä tehoa löytyvän jo reilusti yli 200 turboahdettua hevosvoimaa. Onneksi uudet sylinteriputket ja männät löytyivät varaosina. Kabiinihan on rakenteeltaan puurunkoi40. Ammatikseen raskaan kaluston huollon parissa toimiva Mikael teki autolle alustavan kuntoarvion ja totesi, että projekti olisi mahdollista viedä kunnialla läpi. Jens ajoi autolla tukkeja täysperävaunulla ja pitkiä pylväitä pylväsrekalla. Tämä suomentui toisinaan tukiakseliksi, mutta vakiintui automiesten puheissa teliksi. Lopputulos oli kuitenkin tehdyn työn arvoinen. Scania-Vabis LS76 Teksti: Juha Pokki Kuvat: Tuukka Erkkilä R uotsin Södertäljessä, Scanian tehtaalla oli hymy herkässä vuonna 1963, kun uusi L76sarja näki päivänvalon. Moottori purettiin aivan atomeiksi ja käytiin läpi muun muassa uusimalla kaikki tiivisteet. Jarrulaitteet puolestaan saivat huonomman arvosanan lähemmässä tarkastelussa ja niinpä ne kunnostettiin täysin uutta vastaaviksi. Se toimi myöhemmin muun muassa Hiabilla varustettuna lastausautona sekä aura-autona. Onneksi ensiksi mainittu koitti lähes viime tingassa. Tekniikka kuntoon Vuonna 2001 Mikael Krok otti projektikseen kunnostaa perhepiirissä pitkään säilyneen Scania-Vabiksen. Tuolloin auto oli rekkaveturi eli siinä ei ollut nykyisen kaltaista lavaa päällirakenteena. Aluksi Scania palveli Kokkolan satamassa, kunnes muutaman vuoden päästä paikallinen autoilija Jens Krok, nykyisen omistajan Mikael Krokin isä, osti auton käyttöönsä. Vaihdelaatikko ja perä sen sijaan olivat kunnossa, joten niitä ei edes otettu auki. Vabiksessa oli siis paripyörillä varustettu nostettava teli. Sähkö- ja puhelinlinjat vedettiin tolppia pitkin ja koska nämä hienot keksinnöt piti saada mahdollisimman monen ulottuville, oli pylväiden kysyntäkin huipussaan. Melkein litran edeltäjäänsä suuremmalla, eli 11-litraisella DS11-moottorilla saatiin vapaastihengittävänä versiona 25 ja turbiinin puhaltamana parhaimmillaan liki 55 uutta hevosta lisää pellin alle. Pylväsajoa kesti aikansa, mutta kalustolla on taipumus vaihtua, joten 80-luvun puolella tämä paljon nähnyt Vabis sai siirtyä sivutoimiin. Kun käyttötekniikka oli kunnossa, saattoi pintapuolisten osien kohentaminen alkaa. Nikkarointia perinteellä Scanian hytti oli vuosien varrella kärsinyt ilmaston vaikutuksesta. Suositulle L75-sarjalle jatkoksi suunniteltu malli oli odotettu uutuus autoilijoiden keskuudessa. Luonnollisestikaan ei kestänyt kauaa kun näitä länsinaapurin kuorma-autoja nähtiin Suomessakin. Pitkällä historialla varustettu Artikkelimme pääosassa esiintyvä Scania-Vabis LS76 tuli Suomeen hyvin pian valmistumisensa jälkeen vuonna 1963. Lopulta se jäi täysin toimettomaksi odottamaan joko aikaa parempaa tai pahempaa
Tosin tämä alkoi olla kaikkien näiden vuosien jälkeen teoriaa. Vanhat vipstaakit ja instrumentit ovat edelleen läsnä, mutta verhoilu on uutta kangasta sananmukaisesti suoraan pakasta. nen ja pellillä verhoiltu. Myös sähköt vedettiin samalla uusiksi. Alkuperäisestä kokoonpanosta poiketen autoon rakennettiin kiinteä lava vanhan tyylin mukaisesti. Kojelauta riisuttiin instrumenteistaan ja hiottiin sekä maalattiin alkuperäiseen asuunsa. HYTIN sisustus ja hallintalaitteet ovat käyneet läpi perusteellisen entisöinnin. Takalasin ympäriltä puuttui kauttaaltaan noin kymmenen sentin levyinen kierros plootua. Kaikki verhoiltavat pinnat tehtiin uusiksi nahkasta, mukaanlukien katto ja ovipahvit. Metritavarasta nikkaroitu uusi runko vahvisti hytin jälleen omaan olomuotoonsa. Takaseinälle taivutettiin neljän millin vaneri ja pian päästiin verhoilun pariin. Hyttiin hitsattiin neliömetreittäin uutta peltiä ja tämän jälkeen Mikael Krok pääsi omien sanojensa mukaan "leikkimään puuseppää". Tarkastus meni läpi korkein arvosanoin. Kun hytti oli viimeistelty, oli puusepäntyötä silti vielä jäljellä. Puurunko oli mennyt niin muhjuksi, että kun se purettiin hytin sisältä, mahtui puutavara kuution laatikkoon. Vaikka kippilaitetta ei olekaan, lava kruunaa kokonaisuuden erittäin onnistuneesti. Erilainen lopputulos Isä ja poika Krok ovat molemmat tyytyväisiä saavutukseen. Museotarkastuksessa oltiin kuitenkin sitä mieltä, että kyseessä oli esimerkillisen hyvin suoritettu entisöinti. Mikael tosin toteaa, että tekijä itse löytää vielä puutteita ja kohtia jotka olisi voinut tehdä paremmin. Pelti oli ruostunut ja siellä täällä oli nyrkin mentäviä aukkoja. Perinteikäs Scania-Vabis on saatu entisöityä upeaan kuosiin. Lopputulos eroaa alkuperäisestä työjuhdasta, mutta pohjimmiltaan kyseessä on edelleen se sama vanha tuttu LS76, jolla ajettiin pitkiä matkoja pitkiä pylväitä. KOKO projekti alkoi moottorin remontoimisella ja nyt voimanpesä onkin kuin vastikään Södertäljestä valmistunut. 41
Jouluaikaan kaivuria koristaa jouluvalot ja aina keskikesän kunniaksi omistaja täräyttää sen käyntiin, laskee puomin alas, rasvaa ja huoltaa sen. Nurmijärvi 42. Kolmostien Ruona Ruona-kaivuri Hämeenlinnantien varressa Nurmijärven liittymän kohdalla ohikulkijoita tervehtii hieno hullujussi, Ruona-merkkinen kaivuri, joka on tiettävästi Suomen toiseksi vanhin ajokunnossa oleva vaijerikaivuri
43
Myös nostokoukku ja kivisakset ovat kuuluneet tilattaviin varusteisiin. Ohjaimissa oltava tarkkana Kesäaikaan hullujussi on mahtanut olla melkoisen kuuma työpaikka, kun moottori hönkää kuumaa sisään kuljettajan selän takana. Olen ottanut juhannusperinteeksi Ruonan rasvauksen; käyttelen ja huollan sitä juhannuspäivänä silloinhan siihen on hyvin aikaa. Parin vuoden kuluttua 1952 Tervehtii töihin menijöitä "Ostohinta oli sen verran edullinen, että voi sanoa, että sain sen halvalla, mutta kuljetus maksoikin sitten jonkin verran. Messinkinen tuntimittari kertoo, että koneella on ajettu vähän yli 8 000 tuntia. "Hiekkapuhalsin ja maalasin sen siistimmän näköiseksi sen jälkeen, kun joku ihmetteli lehden yleisönosastokirjoituksessa, miksi tietyömiehiltä on unohtunut kaivinkone moottoritien laidalle ruostumaan", omistaja kertoo naureskellen ja jatkaa: "Toisenkin kerran tämä on antanut aihetta yleisönosastokirjoitukseen, kun eräs päivittäin ohi ajava työporukka kirjoitti, kuinka mukava on talviaikaan aamupimeällä ajella ohi kun vaijerikaivuri tervehtii töihin menijöitä jouluvalojen kera." "Hullujussi-lehden toimittaja kävi katsomassa Ruonaa. Kansion piirustuksissa on numeroitu kaikki osat tarkkaan ja kirjoitettu huomioita rakentamisen vaiheista pikkutarkasti. Tämän määräyksen rikkominen rangaistaan tekijänoikeudesta kesäkuun 3 päivänä 1927 annetun lain ja vilpillisestä kilpailusta tammikuun 31 päivänä 1930 annetun lain nojalla." Piirustuksissa on esitetty tarkasti kuinka syvältä ja etäältä Ruonakaivurilla saa kaivettua ja kuinka iso monttu sillä saadaan aikaiseksi. Ruonaa on tehty myös Yksi kuudesta? Ruona on mallia numero 50 ja sen sarjanumero on 116. Talvipakkasilla tästä ominaisuudesta on päinvastoin ollut hyötyä. Kolme erilaista kauhavaihtoehtoa oli tarjolla; laahakauha, pistokauha ja kuokkakauha. "Kuulalaakerit voideltu ennen asennusta. Ruona-kaivuri Teksti ja kuvat: Lea Lahti R uona on ollut koko työhistoriansa ajan käytössä Hämeenkylän tiilitehtaalla Vantaan Petikossa. Kaivuri oli ostohetkelläkin ajokuntoinen ajamalla se laitettiin lavetin kyytiin." Ruona oli kauttaaltaan ruosteinen, kun Jousi osti sen. Hienosti säilyneistä isoista sinikopioista selviää, että Ruona-kaivuria on aloitettu piirtämään vuonna 1949 ja heti seuraavana vuonna 1950 sitä alettiin rakentamaan. Kun tuon akun mukanani ja starttaan, se helähtää kerrasta käyntiin" omistaja Kalervo Jousi juttelee. oleva käyttökuntoisena säilynyt kaivuri. Tätä vanhempi on vain yksi Teräsmies", omistaja kertoo. Akseleihin porattu puuttuvat 5/16 ruuvinreiät asennettaessa 7,5 poralla, kalvettu mittaan 8, tiukka sovite." Ruona Oy:n leimassa kerrotaan: "Tämä piirustus on meidän omamme. "Tämä toimii Listerin vesijäähdytteisellä koneella, kone on 42-heppainen ja siitä löytyy 1 500 kierrosta kun se käy täysillä. Hän otti sen historiasta selvää ja kertoi, että se on mitä todennäköisimmin Suomen toiseksi vanhin kotimaista tekoa RUOSTEISESTA ulkoasusta huolimatta Ruona on täysin käyttökuntoinen. Niitä syntyi isompia määriä, minkä ansiosta niitä on myös säilynyt enemmän kuin Ruonia. ti käsityönä", Jousi arvelee. Vaijerikaivurin käyttö ei onnistu ihan jokapojalta, mutta osaavan ja kokeneen käyttäjän käsissä vipujen sekä polkimien samanaikainen käyttö liikuttaa puomia ja vaijereita saaden kauhan liikkumaan sinne minne pitääkin. Työmatkalaisille vilkuttava kaivuri on antanut aihetta pariin yleisön osastokirjoituk seenkin. Ruona Oy menikin jo konkurssiin ja tätä nykyä alkuperäisestä tehtaasta Raahessa ei ole enää kuin pieni tiilirakennus jäljellä. "Numeroinnin on täytynyt alkaa sadasta tai 110:stä, sillä ei millään voi olla mahdollista, että tämmöisiä olisi tehty parissa vuodessa niin suuria määriä pienellä pajalla, kun kaikki kuitenkin tehtiin silloin melko pitkäl- 44. Työskennellessä myös meteli kopissa on varmasti ollut melkoinen. Konkurssin jälkeen perustettu uusi firma alkoi valmistaa samalla paikalla Roy-kaivinkoneita. Sen jäljentäminen tai muulla tavoin käyttäminen ilman meidän nimenomaista lupaamme on kielletty. "Olen ajanut siihen tunnin, pari lisää joka kesä siitä lähtien, kun se tuli minulle 90-luvun puolivälissä. Kalervo Jousella on tallessa myös paksu kansiollinen kaivurin konepiirustuksia
Toisaalta, laahakauhalla pystyy taitava kuljettaja lastaamaan vaikka vettä; vaijerilla on vain osattava stemmata kireys sopivaksi. Ohjaimissa on oltava tarkkana joka hetki; kauha putoaa alas kuin kivikasa, kun irrottaa vivusta, jos ei muista samalla vetää jarrukahvasta. Kolmiovaijeri kiristää ja toinen vetää nokan ylös. Onhan tässä käynnistysveivikin lattiassa, mutta se vaatii kyllä melkoisen voimamiehen, jos kaivurin aikoo saada veivistä käymään." "Ilkivallan pelkohan tässä aina on, kun tämä ei ole ihan ikkunan alla valvottavana. Lasit tästä rikottiin heti, kun toin kaivurin tähän, nyrkin kokoiset kivet löytyivät ohjaamosta sirpaleiden seasta", Jousi juttelee. Tässä on ketjuveto, mutta olen poistanut siitä ketjut, ettei kukaan lähde luvattomalle ajelulle. Ruonan nostovoima on maksimissaan 1 000 kiloa. "On vaatinut ammattitaitoa käyttää tällaista kaivuria ihan jokapojalta ei varmasti ole onnistunut esimerkiksi kuorman teko auton lavalle. Deutzin ilmajäähdytteisellä koneella. Ruonan ohjaimissa on osattava käyttää yhtä aikaa polkimia jaloilla ja vipuja käsillä." RUONA 116/50 SAATAVANA OLLUT VARUSTUS: Laahakauha, pistokauha, kuokkakauha, nostokoukku ja kivisakset MOOTTORI: Vesijäähdytteinen Listerin kone, 42hv, max 1500rpm ALUSTA: Tela-alusta, ketjuveto, paino 9 tonnia MITAT: Nostovoima max 1000 kg, maksimi kaivuusyvyys 5 metriä, maksimi ulottuvuus 7,5 metriä, kauhan tilavuus 300 l KALERVO Jousen omistuksessa on myös kansiollinen hyvässä järjestyksessä olevia sinikopioita vaijerikaivurin piirustuksista 194050lukujen taitteesta. 45. Mittariston viisari näyttää kilot ja nostokulman kun puomi laskee tai nousee
46
Tähti 505 Vanaja kieltämättä olikin, ja siivetön lento oli lyhyt mutta näyttävä. Toijala 47. Hämeen Helmi Vanaja 505 ´67 Vain kolme vuotta kestänyttä Vanajan viimeisen "kippimallin" elinkaarta voisi kuvata tähdenlennoksi
Tämän yksilön ajovalot oli jossain vaiheessa korvattu pyöreillä tarvikevaloilla, joiden tilalle luonnollisesti hankittiin alkuperäiset. Vanajan ollessa pieni autotehdas joka tuotti parhaimmillaan reilut 300 autoa vuodessa, ei tuotekehitysosastolla suunnittelijan lampun sytyttyä keksinnöillä ollut pitkä matka tuotantoon malleja kehiteltiin jatkuvasti esimerkiksi autoilijoilta tulleiden toiveiden mukaan. Myös Murosen vaimolla, Ullalla oli näppinsä pelissä muotoilutyössä. Uuden ohjaamon sulavalinjaiset muodot oli piirtänyt Veikko Muronen, joka toimi Vanajan Autotehtaalla suunnittelijana. Kaksiakseliset kippiautot olivat 60-luvulla maamme peruskuormaautotyyppi, johon Vanajan Autotehdaskin luonnollisesti tuotti kalustoa. Paras vastaus moiseen kysymykseen Vanajan kohdalla oli varmaan että "saattoi olla". Viimeinen vaan ei vähäisin 505 oli kompaktin ja modernin näköinen kun se esiteltiin kyseessä ei siis ollut pelkkä kasvojenkohotus. Murosta pidetään 505/690-mallien isänä. Suosituin oli yleensä kevyempi versio, koska akselipainoista johtuen raskaampaa mallia ei voitu hyödyntää riittävästi kaksiakselisissa alustoissa. Tarjolla oli kevyempi ja raskaampi malli kuten monella muullakin automerkillä. Ulkonäöllisesti kotimainen auto veti täysin vertoja ulkomaisille kilpailijoille jopa mallia näyttäen. Myös kulmistaan kaarevat lasit antoivat kuljet- Vanajan ohjaamo oli malliesimerkki monelle ulkolaiselle kilpailijalle. YKSITYISKOHDILLE kuten ovessa sijaitsevalle kromatulle tuhkakupille annettiin vielä 60-luvulla arvoa. Tuolloin huhut eivät saaneet yhtä nopeita siipiä kuin nykyään internetin aikakaudella, joten autotehtaat saivat suunnitella uusia mallejaan paremmin rauhassa, etenkin syrjäisessä Suomessa, paparazzien kameran tähtäyksiltä. 505-malli eli virallisemmin A6-50 olikin juuri Vanajan kevyempi perusmalli, joka oli aiemman A2-47:n seuraaja ja näin ollen suosittu auto pääasiassa kippiautona mutta jossain määrin myös puoliperävaunun vetäjänä kevyemmässä rahtiliikenteessä. 48. Muros-mallin ohjaamoa pidettiin yleisesti lämpimänä ja ulkomaisia kilpailijoitaan tilavampana. Erityisesti hän oli paneutunut puutavara-autojen kehitykseen, jonka yhteydessä syntyi kuuluisa sittemmin Sisun omima nostotelirakennekin. Tämä puolestaan aiheuttaa jälkipolven autohistorian harrastajille harmaita hiuksia, koska väittelyitä syntyy herkästi tyyliin "oliko siinä mallissa se varuste vai ei". Vanaja 505 Teksti ja kuvat: Iikka Kekko H uhut uudesta Vanajan mallista pyörivät vilkkaina etenkin hämäläisten automiesten puheissa jo vuoden 1966 puolella, kun jotkut heistä olivat onnistuneet sattumalta näkemään tehtaan protoautoja liikenteessä
Samalla tosin kasvoi kokonaispainokin 12,5 tonnista 13,5 tonniin. Ilmeisesti näitä vanhoja koneita oli kyselty tehtaalta siinä toivossa, että auton hinta laskisi karvan verran alaspäin, kun oli ollut tiedossa että näitä vanhoja 7,7-litraisia koneita olisi tehtaalla tarpeettomana. Viimeisinä vuosina, jolloin Vanaja oli jo fuusioitunut Sisuun, siinä käytettiin Jyry-Sisun ohjaamoa, jota toiset ovat pitäneet jopa kauniina Vanajan omaan verrattuna. Kokonaispainon kasvaessa kasvoi myös alustan paino reilulla 300 kilolla uuden etuakselin, moottorin ja ohjaamon vuoksi. Tuontikomponentteja Tekniikan osalta 505 oli osittain uudistunut, mutta pääkomponenttien toimittajat olivat säilyneet suurimmalta osin vanhoina tuttuina. Mielipiteistä on turha väitellä, molemmille löytyy puolestapuhujansa. Tätä jarrua saa käyttää vain esimerkiksi montulla kuormattaessa, jolloin ajoneuvon 49. Tehoa tuli samalla lisää parisenkymmentä hevosvoimaa, mikä oli prosentuaalisesti merkittävä lisä. Vanajan viimeisin oma ohjaamo sai tunnustusta käyttäjiltään muun muassa tilavana ja lämpimänä hyttinä, josta oli hyvä näkyvyys ulos. AEC-moottori, ZF-vaihteisto ja Timkenin perä olivat ennestään tuttuja murikoita Vanajalla autoileville. Vanajan viimeisen kuorma-automallin muotoja katsellessa voi todeta niiden olevan kaunis loppu merkille. Vaihtoehtona oli tarjolla Fullerin ZF:n aluevaihteistoja, jotka jäivät harvinaisemmiksi hinnan noustessa niiden myötä monen mielestä ratkaisevasti. Moottorina autossa oli AEC AV 505, 8,2-litrainen ja 163-hevosvoimainen ahtamaton dieselmoottori. KULJETTAJAN työympäristö vailla vertaa. Alustan osaltakin poikkeus vahvistaa säännön. Tässä toijalaisen Mika Korpelan autossa on myös niin sanottu kuormausjarru joka aktivoituu kojelaudassa olevasta nupista. Erona edelliseen A2-47-malliin oli isompi moottori, joka oli kasvanut tilavuudeltaan 7,7 litrasta 8,2 litraan. Edeltävästä A2-47-mallista tuttua 144-hevosvoimaista AEC AWU 470 -moottoria asennettiin muutamaan alkupään yksilöön uudemman moot- torin rinnalla, mikä on jälleen hyvä esimerkki kotimaisten autotehtaiden näin jälkeenpäin asioita selvittelevän mielestä sekavasta toiminnasta. Autoa esiteltäessä oli kentällä odotettu jo paineilmalla toimivaa käsijarrua, mikä aiheuttikin hieman purinaa koska lähes kaikissa kilpailevissa autoissa sellainen jo oli. Etujarrutehon saattoi puolittaa kojetaulussa olevan oranssin ympyrän keskellä olevasta vivusta liukkaalla kelillä. Takaakselipaino pysyi 8 tonnissa mutta etuakseli oli uudessa mallissa järeämpi ja kantavampi. Peränvaihtaja on puolestaan vaihdekepissä. tajalle esteettömämmän näkökentän kuin suora lasi, jossa A-pylväät olivat edempänä. Vaihteistoista yleisin oli 6-nopeuksinen ZF, joka on kuviemmekin autossa. Etuakselit olivat Vanajan omaa valmistetta ja taka-akselit olivat Timkeniä, mutta niin edessä kuin takanakin oli joissain vaiheessa ollut myös Sisun akseleita, todennäköisesti loppuvuosien yksilöissä kun merkki oli jo yhdistetty Sisuun. Mene ja tiedä sitten todelliset syyt. Jarruissa oltiin siirrytty jo paineilmalla toimiviin vauhdin surmiin, mutta käsijarruja oli kahta eri mallia: kardaaniin vaikuttava mekaaninen variaatio sekä myöhemmin tullut paineilmatoiminen
Harri Korpela kertookin, että heillä on ollut vastaavanlainen Vanaja 70-luvun alussa. Lava ja nosturi ovat alkuperäisiä, lavan puuosat on tosin uusittu entisöinnin yhteydessä. Lopulta auto myytiin omalle kylälle Korpeloille vuonna 1991. Myös jousijarrut olivat jo vakiona", Harri Korpela muistelee isänsä Antti Korpelan Vanajaa. Kotimaisten pienvalmistajien etu oli usein juuri siinä, että autot tehtiin tilaajan toiveita kuunnellen juuri halutunlaisiksi, mikä taas tekee asian näin jälkeenpäin pengottaessa erittäin monimutkaiseksi ja haastelliseksi. Se oli valmistettu vuonna 1970 ja kilpiin se laitettiin seuraavan vuoden puolella. Työstä iso osa tehtiin kotimaisella kuorma-autojen aatelisella, Vanajalla. HIIAPIN nostotehoa pystyi lisäämään, kun taakka sijoitettiin puomin tyvipäässä olevaan koukkuun. VANAJA 505 1967 MALLI A6-50/4600 VALMISTAJA Vanajan Autotehdas, Hämeenlinna MOOTTORI AEC AV 505, iskutilavuus 8190 cm3, teho 163hv / 2400rpm VAIHTEISTO ZF 6+1 vaihdetta, 2-nopeuksinen taka-akseli ALUSTA akseliväli 4600mm, paineilmajarrut, mekaaninen kardaaniin vaikuttava käsijarru PÄÄLLIRAKENNE HIAB kappaletavaranosturi, kippilava OMISTAJA Veljekset Korpela, Toijala. Ajovaloiksi oli jossain vaiheessa vaihdettu pyöreät tarvikevalot alkuperäisten umpioiden himmennyttyä ja valojen taustapeltien ruostuttua puhki. Kun haastattelee vanhempia automiehiä, ovat kertomukset usein ristiriitaisia, koska periaatteessa samanmalliset autot poikkesivat usein toisistaan. Veljekset Harri, Mika ja Jari pyörittävät kuljetus- ja konealan yritystä jo toisessa polvessa. Toijassa Soneran kalustovarastossa tiedettiin olevan säilössä Vanaja, jota jotkut olivat yrittäneet jo ostaa. Korpela, Toijala Kuvissamme esiintyvä vuoden 1967 Vanaja 505 varustettuna aikautensa HIAB-nostimella on toijalalaisten Korpelan veljesten omistama, huolella entisöity yksilö. Tekniikan puolesta auto oli hyvässä kunnossa, joten sille ei ollut tarvetta tehdä juuri mitään, mutta korroosio oli ehtinyt jo nakertaa etenkin ohjaamon alakertaa. Tähän viitataan usein keskusteluissa, joissa mainitaan tai jopa kehutaan esimerkiksi ruotsalaisten autojen olleen tehdastekoisia kotimaisiin verrattuna. Toki muitakin koneita käytettiin matkan varrella. ohjaamosta ei poistuta, koska paineiden kadotessa katoaa myös kyseinen seisontajarru. A. "Meidän automme oli aivan viimeisiä valmistuneita ja rekisteriin laitettuja Vanajia. Nyt pihassa lähes neljäkymmentä vuotta nuorempien Sisujen vieressä seisova Vanaja löytyi yllättävänkin läheltä. Auto purettiinkin hallissa niin että ruostevauriot saatiin korjattua kauttaaltaan. Tosin nosturia ei heidän autossaan ollut, mutta uutena asennettu aikakauteen hyvin sopiva pilkki sai jäädä harrasteauton varustukseen kun sopiva yksilö löytyi. TYÖPÖYDÄN ÄÄRESSÄ Kotimaisista kuorma-autoista, niin Vanajasta kuin Sisuistakin, kirjoittaminen on melko haastavaa työtä. Tämän mallin heikoksi kohdaksi hän muistaa alumiinisen kytkinkopan. Vaikka päivät kuluvat nykyaikaisten autojen ja koneiden kanssa pelatessa, annetaan arvoa myös menneiden aikojen työkaluille. Työhistoriansa Vanaja teki Posti- ja Lennätinlaitoksella Rovaniemellä. Ei ole lainkaan ennenkuulumatonta, että talliin hankitulla veteraaniautolla olisi jotain yhteyttä johonkin vuosikymmenten takaiseen vanhaan tuttuun ajoneuvoon. Sinä vuonna rekisteröitiin enää vain ne pari viimeistä Vanajaa. Korpelan nimi muistuttamaan isän pioneerityöstä nykyisen yhtiön eteen. Aktiiviaikansa tämä yksilö oli viettänyt Posti- ja Lennätinlaitoksen käytössä Rovaniemellä, josta se oli tuotu jossain vaiheessa Toijalaan varastoon. Kunnostuksen lopuksi auto maalattiin ajalle ominaiseen valko/ viininpunaiseen väritykseen ja oviin maalattiin A. Kyllä me kirjoittajat ja historioitsijat sen kestämme. Kuorma-autotoimittaja ja -romantikko Iikka Kekko BRITTILÄISET AEC-moottorit olivat Vanajien perusvoimanlähteitä viimeisimpiin malleihin asti. "Kyllähän nykyautot ovat kestävämpiä, mutta aikakautensa autoista tämä oli hyvän auton maineessa vaikka näihinkin tehtiin moottoriremontit siinä 300 000 kilometrin kieppeillä mikä nykyään ei ole juuri mikään kilometrimäärä", Harri kertoo esitellessään Vanajaa ja muistelee kuinka isä-Antilla oli ollut tuohon aikaan myös Bedford, jonka jälkeen Vanaja tuntuikin erityisen hyvältä ja hienolta autolta. Autoissa on käytetty niin monenlaisia osia ja komponentteja ilman mitään yhtenäistä logiikkaa, että ei voida useinkaan kertoa jostain tietystä mallista täysin tyhjentävästi. Korpelat ajoivat 50 vuotta kotimai50 silla autoilla siirtyen tuon viimeisen Vanajan jälkeen Sisuihin. Tehdastekoinen ja vuosia samanlaisena pysynyt auto on helppo nakki jälkeenpäin asiasta kirjoittavalle, mutta usein autona kompromissi. Autoon käytetyistä Sisun osista kyllä huomasi että se oli tuotannon loppuvaiheen autoja ohjaamon ja etuakselin lisäksi autossa oli muitakin Sisun osia siellä täällä. Tärkeintä kuitenkin lienee että autot ovat olleet automiehille mieleen ja työt on saatu tehtyä onnistuneesti oloissamme
Samalla matkalla voi käydä tutustumassa myös vajaan parinkymmenen kilometrin sijaitsevaan Mercedes-Benzin museoon, joka esittelee tietysti laajan kattauksen myös tähtimerkin hyötyajoneuvoja menneiltä vuosikymmeniltä. Autokaupungin lentoaseman vierestä löytyvän messukeskuksen yhdeksän hallia pullistelevat toinen toistaan arvokkaampia klassikkoautoja viimeisen sadan vuoden ajalta, hintaluokissa 2 0002 000 000 euroa. maaliskuuta. KUVANKAUNIS nuppi palveli aikanaan Fritz Oehlshlägerin kuljetusyritystä Weinheimissa. Vuonna 2013 Retro Classics järjestetään 7.-10. Suoma- laisissa näyttelyissä vakioantia olevat Valmetit ja itäkalusto loistavat keskimäärin poissaolollaan, ja ne onkin korvattu Deutzeilla, Hanomageilla, Mercedes-Benzeillä ja Kruppeilla. Retro Classics Teksti ja kuvat: Arttu Toivonen Stuttgart, Saksa, 22.-25.3.2012 Vanhojen koneiden harrastustoiminta on vireää myös Keski- Euroopassa. Retro Classics ei ole kuitenkaan vain urheiluautoja ja muita klassikoita, vaan yksi halli on täytetty kovasti keskieurooppalaista makua mukailevilla vanhoilla työkoneilla. Hyvänä todisteena tästä toimii jättimäisten klassikkoautonäyttelyiden ohesta löytyvä tarjonta puimureita, kuorma-autoja ja traktoreita. S tuttgartissa kevään korvalla järjestettävä Retro Classics on yksi Euroopan suurimpia klassikkoautotapahtumia. Pelkkänä konemiesreissuna Stuttgart ei välttämättä palvele harrasta- jaa, mutta jos kiinnostuksenkohteista löytyy Juniorin ja Masterin lisäksi vaikkapa muitakin kaksipaikkaisia avo-Porscheja, on Retro Classics piipahtamisen arvoinen reissu. Entisöintityön laadussa ei ollut moittimista. 52. Isot näyttelyt tarkoittavat sen verran isoja tiloja, että aika luontevasti samaan halliin kymmenien traktorien lisäksi mahtuu vielä tusinan verran linja-autoja sekä vähän toista tusinaa eri kokoisia kuorma-autoja, joista suurin osa edustaa kultaista 1960-lukua
PAIKALLISEN maatalouskonekerhon osastolla patsastelivat '57 ja '61 Massey-Fergusonit, seuranaan aitosaksalaisia Hanomageja. EMIL Pfeifferin maanrakennusyrityksen vanha kuusisylinterinen Büssing-NAG, jälleen hienosti entistettynä. HANOMAGILLA pyöriteltiin tunnistamattomaksi jäänyttä maatalouskonetta. HENSCHEL herkisti vanhat rekkamiehet muistelemaan, ainakin keskustelun intensiteetistä päätellen. IHAN pienenpienen Hanomagin keulaan sopiikin kivasti ihan pienenpieni kukkaasetelma. Malli R19 on vuodelta 1956. 03/12 53. Täällä taottiin viikatteen terää. FAHRIN itsesitojalla lienee keräilty aikanaan messevät viljasadot. TYÖNÄYTÖKSIÄ oli tarjolla vähän joka osastolla
Infokyltti kertoi tikkaiden ulottuvan 52 metriin asti, aika hyvin aikakaudelle? MANIN malli 16304 1960-luvun lopulta, ja tietysti vinkkelidieselillä. SIIRTYISIKÖHÄN moni yksityisautoissa työmatkaansa tahkoava julkisiin... ...JOS bussit näyttäisivät edelleen tältä? HARVINAISEMPAA linja-autokalustoa, sveitsiläinen FBW ja vieläpä berniläisen Dyslin väreissä. LUULISI luonnonvaloa tulvivan sisään tämän Setran matkustamoon. 54 MARTIN Hezler kuljetti matkalaisia aikanaan tällä kuvankauniilla Setralla.. MAHTAVAN saksalaisen teollisuussuvun tuotoksia tämänkin, Krupp SF 901 vuodelta 1962. PIHALLA taivasta kohti kurotteli niin ikään Kruppin tuotos, paloauto Tiger vuodelta 1956. Toivottavasti ilmanvaihto on kunnossa..
OSWALD Auracher toimitti muuttoasioita näin hyvän näköisellä koppi-Mersulla aikanaan. PAIKALLINEN Trabant-kerho oli tuonut näytteille teemaa sivuavaa kuljetuskalustoa, tietysti vauhtipahvien ohella. TYÖTURVALLISEN näköistä perunnanostokonetta... ...TYYLIKKÄÄN harmaata 1624:sta Mersua... ...JA varsin karamellin näköinen L3500. Värimaailma on sama tänäkin päivänä, mutta tyylistä on tietysti vähän karsittu. IRUS-MERKKINEN niittokone lienee jo päivätyönsä tehnyt, vuosimalli kun menee sotia edeltävälle ajalle, vuoteen 1938. VÄHÄN vahvempia käsivarsia vaadittaneen tämän Eicherin kääntämiseen savessa. Malliston junior, Junior, jälleen hienosti entisöitynä. 55 03/12. Mercedeksen osastolla oli muutenkin nähtävänä tehtaan takavuosien raskasta kalustoa. ROMPEPÖYDILTÄ saattoi löytää mielenkiintoista ostettavaa, kuten tämän koulutuskäyttöön rakennetun perävaunun pienoismallin. JOS muissa Retro Classicsin halleissa oli näytteillä vähän nopeampia ja kalliimpia avoPorscheja, oli se parhaiten pellolla kulkeva kuitenkin esillä tällä puolella
ARTO Jussila ja juontovinssillä varustettu Zetor tositoimissa viime talven Konesavotta Kylmä Kyyti -tapahtumassa. 56
Niin kuin sanotaan, yhden asian loppu on aina uuden alku. Jussilan kotipajalta on juuri valmistunut F.F, pieni tanskalainen maamoottori, ja työn alle pääsyä odottaa pikku-Olympia. Omassakin kotitalossa on ollut maamoottori, 12-hevosvoimainen Wickström, mutta siitä ei ole henkilökohtaisia muistoja, sillä moottori myytiin jo Arton varhaislapsuuden aikaan samalle kylälle Kurkisen taloon, jossa ei vielä ollut sähköjä. Mieleiseksi osoittautunut harrastus vain jatkaa kasvuaan, kun kalusto lisääntyy tasaista tahtia. "Yhden käyntikuntoisen maamoottorin olen ostanut, kaikki muut ovat olleet perusteellisen kunnostuksen tarpeessa." Teijo puuttuu vielä Kotinurkista löytyy 18 käyvää konetta ja puoli tusinaa on odottamassa kunnostusta. "Siitä lähtikin masiinatouhu liikkeelle täydellä höyryllä, eikä sen koommin ole tarvinnut pohtia, miten vapaa-aikansa viettäisi", Jussila naureskelee. 03/12. Kyseinen moottori on onneksi edelleen ehjänä ja käyntikuntoisena Hemmo Honkalan hoivissa Tupalan Talomuseolla Asikkalan Myllykselässä. Samoihin aikoihin löytyi myös paikka jossa kaikenlaisia koneita pystyy laittelemaan. Pikku-Valmetteja on ollut neljä, mutta ne ovat saaneet antaa tilaa vuosimallin 1957 Zetor 25 A:lle ja sveitsiläiselle 9,5-hevosvoimaiselle Mac-sarvitraktoille. Myös purkuvaiheita kuvataan työn edistyessä. Aivan yhtä yllättäen kuin toinen harrastus loppui, toinen alkoi, kun mieheen iski innostus kaikenlaisiin vanhanajan vekottimiin. Liuottelu ei ole lyhytjännitteisen harrastajan hommaa, sillä se saattaa viedä aikaa puolikin vuotta. "Kolmekymmentä vuotta harrastin kilvanajoa, mutta sitten vaan tuntui siltä, että tämä on nähty ja päätin lopettaa en oikein vieläkään tiedä miksi", Jussila pohtii. Siitä on kuitenkin mieleen jäänyt selkeä muistijälki, kun Jussilan äidin kotitilalla Asikkalan Tommossa pieni miehenalku pääsi oikeasti kokeilemaan koneenkäyttäjän pestiä. Kodin yhteydessä omakotitalon alakerrassa olevalla pajalla tuleekin vietettyä paljon aikaa. Seuraavaksi laakerit tarkastetaan ja kunnostetaan tai jos se ei ole mahdollista, valetaan uudet. "Olin varmaankin 67-vuotias, kun käyttelin maamoottoria Tommon Taunon kanssa. Aika pian sen jälkeen Kirkkonummelta löytyi könttäkaupalla kolme maamoottoria ja kolme traktoria. Lähes aina koneet ovat jumissa, puuosat maatuneet ja joitakin osia puuttuu kokonaan. Jo silloin tuli otettua ensimmäiset kipinät sormille", Arto kertoilee hymyillen. Ensimmäinen työvaihe maamoottorin kunnostuksessa on purkaa se varovasti mitään rikkomatta ja liuotella kaikki osat irti. Seppiä ja mestareita Arto Jussila Sydän sykkii maamoottorin tahtiin Hyväntuulinen, hymyilevä parrakas mies ja tasaista tahtia puksuttava maamoottori ovat lähes erottamaton pari. Jo toistakymmentä vuotta Arto Jussila on kunnostanut vanhoja moottoreita ja kiertänyt lukemattomissa tapahtumissa esittelemässä niiden toimintaa. Teksti ja kuvat: Lea Lahti A rto Jussila on omien sanojensa mukaan saanut jo syntymävikana kiinnostuksen kaikenlaisiin koneisiin; niin pienestä pojasta asti on vetoa masiinoihin ollut, ettei edes voi oikein muistaa milloin se alkoi. Lisäksi kokoelmaan kuuluu myös traktoreita. Ensimmäinen maamoottori tuli hankittua oikeastaan heräteostoksena. Samoin venttiilit kunnostetaan, korjataan tai tehdään uudet mikäli se on tarpeen. 57 Jokamiesluokan ja sprintin parista masinistiksi Nuorukaiseksi vartuttuaan Jussilaa alkoi kiinnostaa autot ja autourheilu, ja niinpä moni muistaakin hänet jokamiesluokan ja rallisprintin kuljettajana sekä harrastaja-aktiivina. Kun maamoottori otetaan työn alle, aluksi se valokuvataan joka puolelta, jotta kasausvaiheessa siitä voidaan tehdä mahdollisimman tarkasti alkuperäisen näköinen. "Yhden käyntikuntoisen maamoottorin olen ostanut, kaikki muut löytämäni koneet ovat olleet perusteellisen kunnostuksen tarpeessa", Arto kertoo
Jussilan omistuksessa on luultavasti Suomen vanhin käyntikuntoinen kuulapäämoottori, vuosimallin 1912 5-hevosvoimainen Bolinders valmistenumerolla 12 138. Vaikka 50 vuotta sitten näitä oli melkein joka talossa, monet keskiikäiset ihmiset ovat kuitenkin aivan ymmällään nähdessään maamootto- rin, puhumattakaan sitä nuoremmista", Arto hämmästelee. "Työ on karkeasti kuvaillen sellaista, että kytketään rikkinäinen laite tietokoneeseen ja etsitään epätoivoisesti vian syytä. Viime silauksen antaa puuosien tervaus tai maalaus sekä metalli- ja rautavaluosien maalaus alkuperäisväriin. "On uskomatonta miten nykyihmiset eivät tiedä mitään maamoottoreista aina löytyy kyselijöitä, että mitä ihmettä näillä tehdään tai on tehty. Tulevaisuuden haaveena on löytää vielä kokoelmasta puuttuva Teijomaamoottori. Seppiä ja mestareita Arto Jussila RUOTSALAISVALMISTEISEN Bolinders-kuulapäämoottorin toiminta kiinnostaa kovasti Vanhat Koneet Kanavalla -tapahtuman kävijöitä. "Sorvi pyörii tallilla melkein joka ilta", Jussila kertoo ja jatkaa: "Useimmiten männänrenkaat joutuu myös tekemään, niitä kun ei saa mistään." Osat putsataan ja kiillotetaan kuumapesulla, ei milloinkaan hiekkapuhalluksella, joka veisi peruuttamattomasti moottorin oman alkuperäisen patinan. "Mihin ikinä olenkin kysynyt, koskaan ei ole kielletty tulemasta, aina on toivotettu tervetulleeksi." Jussilalle on kertynyt kokemusta myös tapahtumajärjestäjän roolista, kun Nurmijärven Myllykukossa on pidetty pienen porukan voimin Masinistien Kevätsavut -tapahtumaa. Harrastajalla on tavoitteena löytää joka kesä pari-kolme uutta paikkaa, siis sellaista jossa ei ole vielä koneineen käynyt esittäytymässä. "Harrastus on tuonut tullessaan paljon lisää kavereita; mukavaa, reilua samanhenkistä porukkaa." Tarvetta vanhojen koneiden esittelylle tänä päivänä on selvästi. Hehkukuula- ja dieselmoottoreissa polttoaineen syöttölaitteet kunnostetaan, kipinämoottoreissa kaasuttajat puhdistetaan ja valmistetaan tarvittavat puuttuvat osat, muun muassa kohot. Monesti kun päivätöissä vikapaikkaa ei löydy millään ja pinna on kireällä, silloin kun pääsee illalla kotiin jonkun vanhan vekottimen pariin, niin oikein hermo lepää, kun kaikki on niin yksinkertaista ja selkeää. Pyrin entistämisessä mahdollisimman tarkasti alkuperäisen näköiseen tai tapaiseen ulkonäköön", monta maamoottoria kunnostanut mestari kuvailee. "Kaikki tiivisteet on tietenkin tehtävä uusiksi, ja vähän tässä täytyy puusepän vikaakin olla, kun lähes poikkeuksetta myös puuosat on uusittava", Jussila toteaa. Muuten suurempia puutteita ei ole, sillä kaikkia suurempien valmistajien kotimaisia koneita löytyy jo. Ihmiset ymmällään "En muista ihan varmasti oliko se vuonna 2000 vai 2001, kun ensimmäisen kerran julkisesti esittelin maamoottoreitani. Viime kesänä vähän huilasin ja kävin vain 18 tapahtumassa, edellisenä kesänä kävin 24:ssä", Jussila juttelee hymyillen. Siitä lähtien olen kiertänyt erilaisissa tapahtumissa. "Kun vanha kone käydä puksuttaa ja lykkää savua piipusta pihalle, siinä jää nykytekniikan kiinnostavuus kirkkaasti kakkoseksi", maamoottorimestari myhäilee. 58. Monesti myös neulaventtiilit puuttuvat ja sehän tietää taas sorville töitä. Homma etenee kun tekee vaan", Arto vertailee. Lopuksi valmistetaan vielä uudet polttoaine- ja vesisäiliöt, sillä useimmiten ne ovat liian huonokuntoisia kunnostettavaksi. "Nyt näyttää siltä, että tapahtumalle ei ole tiedossa jatkoa; paikka meni alta, kun tontti myytiin ja siihen aiotaan rakentaa." Hermolepoa Päivätyönään Jussila korjailee maansiirtokoneita. Arto on kunnostanut laitteen ja esitellyt sitä useissa tapahtumissa. "Valuosia ei tarvitse maalata, mikäli niissä ei alunperinkään ole ollut maalia ja muutenkin olen maalauksesta sitä mieltä, että liian räikeäksi ja kiiltäväksi ei moottoreita kannata tehdä
Edellisen kerran vastaavaa oli nähty joskus 30-luvun loppuvuosina. Näyttävät mainokset liittyivät ajankohtaiseen erikoistarjoukseen: viranomaisilta oli hellinnyt jonkinmoinen määrä dollareita järeiden kuormurien hankintaan. 03/12 59. Kuorma-autokaupan kirjavuutta ja kummajaisia Keväällä 1954 monet autoasioista kiinnostuneet Helsingin Sanomien lukijat hieraisivat silmiään. Lehdessä oli useampikin kuvallinen amerikkalaisen kuormaautomerkin mainos, eikä edes aivan pieni
Metsäteollisuus käytti tätä mahdollisuutta ostaen melkoisesti raskaita autoja puutavarakuljetuksiin. Neuvostoliittolaisia ja itäsaksalaisia ajokkeja olisi ollut koko ajan saatavilla. Siksi Suomeen ostetusta kiinalaistavarasta jopa 70 prosenttia matkasi edelleen vientinä ja kompensaatiokauppoina muualle. Koska aikaa oli vähän, eikä myönnetyllä summalla kuitenkaan kovin montaa kuormuria saataisi, raskaiden amerikkalaisten mainonta muualla maassa jäi muutamaan pikkuilmoitukseen. Muutamien vuosien aikana vientiteollisuudelle myönnettiin oikeus käyttää pieni osa hankkimastaan valuuttatulosta kaluston hankintaan. Ojanen T uo keväällä 1954 sattunut tapaus oli vain yksi erikoisuus 50-luvun alkuvuosien kirjavassa kuorma-autojen tuonnissa. Merimiehet toivat muutamia kymmeniä kuormureita vuosittain, vaikka merimiestuonnin valtaosa olikin henkilöautoja. Kuormuripula aiheena eduskunnassa Poikkeustuonnit eivät kuormuripulaa läheskään poistaneet. Hakemuksessa piti mainita haluttu merkki, joten maahantuojat laativat nopeasti ilmoituksensa maan suurimpaan sanomalehteen. Parin viikon aikana tuli ostohaluisten jättää hakemuksensa viranomaisille. Vastaavan kokoisella valuuttamäärällä sai sitten tuontilupia. Kompensaatiokauppa tarkoitti järjestelyä, jossa suomalainen autoliike järjesti sellaisen tavaran vientiä ulkomaille, josta ei oltu sovittu valtioiden välisessä kauppasopimuksessa. Sanomaa erityisestä tuontimahdollisuudesta ehtivät kertomaan Diamondin, Federalin, Fordin, G.M.C.:n, Internationalin ja Mackin maahantuojat. Erilaiset kompensaatiokaupat tuottivat myös amerikkalaisia ja länsisaksalaisia kuormureita maahamme. Toki muutkin autoliikkeet tarjosivat mallistojaan, mutta Ford näkyi parhaiten. Raskaisiin kuljetuksiin niistä joko ei ollut, tai ne eivät käyttäjille kelvanneet. Suomella ei vaihtokelpoista valuuttaa paljoa ollut, mutta kuorma-autojen tarve oli kasvava, ja erikoisiin järjestelyihin turvauduttiin monta kertaa. Kaksi muuta kauppatapaa oli raskaiden kuormureiden saannille tärkeämpiä. Kuorma-autokauppaa 1950-luvulla Teksti: Olli J. Haluttuja amerikkalaismerkkejä poikkeusmenettelyt koskivat muita useammin. Varsinkin amerikkalaisia Fordeja tuotiin, esimerkiksi näihin aikoihin puolensataa T-700-mallista. Raskaat IFAt hävisivät pian käytöstä kitkerien jälkipuheiden saattelemina. Fargoa mainostettiin myös tukkiautoa kuvaavilla mainoksilla samoihin aikoihin, mutta se ei liittynyt "poikkeusamerikkalaisiin". Muutoin kuorma-autojen lehtimainonta oli vallan lamassa. Suomella oli kauppasuhteita Kiinan kanssa, mutta monillakaan länsimaalla ei ollut. Kymmentonnisten telikuormureiden tuontimäärä ei kalustotilanteeseen vaikutusta tehnyt. Ainakin Suomen General Motors ja Korpivaara markkinoivat omia merkkejään teollisuusfirmoille. Tähän aikaan kompensaatiokaupan järjestelyjä oli helpotettukin. Vuonna 1954 Suomeen tuotiinkin ennätysmäärä Granit- ja IFA-kuorma-autoja. Poikkeuksen muodosti Itä-Saksan autoteollisuus, joka oli esillä Helsingissä pidetyssä maan teollisuusnäyttelyssä. Tuona keväänä järjestyi hyvin lyhyellä varoitusajalla mahdollisuus saada tuontilisenssejä järeille amerikkalaisille telikuormureille. Mattila jätti muiden Suomen Kansanpuolueen edustajien kanssa hallitukselle kirjallisen kyselyn: "Onko hallitus tietoinen siitä, että maahamme tapahtuva kuorma-autojen ja varaosien tuonti on viimeksi kuluneina vuosina ollut täysin riittämätön, aiheuttaen siten kansantaloutemme kannalta tärkeitten kuljetusolosuhteitten vakavaa huonontumista ja maamme ammattiautoilijakunnan keskuudessa lisääntyvää työttömyyttä." SUOMEN Ford-yhtiö piti hyvin esillä vientiyhtiöiden mahdollisuutta ostaa autoja osalla hankkimastaan valuuttatulosta. Tilanne oli oikeastaan koko ajan pahenemassa. Täältä vietiin vaikkapa muurahaisenmunia tai kiinalaisia sianharjaksia ja silkkiä. Tämä on poimittu Ford Uutisista vuodelta 1950. 60. Vuoden 1954 lopulla kilpa-autoilijanakin tunnettu kansanedustaja Leo I. Raskaimpien kuljetusten tarve ja vaikeudet Poikkeustuonnit eivät kuormuripulaa poistaneet, tilanne oli oikeastaan pahenemassa. tunnustettiin, ja niitä koetettiin hiukan helpottaa. Neuvostoliittolaisista GAZ- ja ZIS-kuormureista muistuteltiin joskus mainoksissa
Ulkomaankauppatilaston mukaan Yhdysvalloista tuotiin vuosina 195455 vain 108 kuorma-autoa, mutta tämä lukema tarkoittaa sieltä ostettuja ja tänne tuotuja tapauksia. SOTAA edeltäneitä Federaleja oli 50-luvulle tultaessa käytössä runsaat 300 kappaletta. Eurooppalaisista valmistajista Steyr oli esillä tukkiautoksi varusteltuna. Vuoden lopulla Ammattiautoliiton lähetystö kävi muistuttamassa samoista ongelmista kuin Mattilan eduskuntakyselyssäkin esille otetut. Säännöstely viranomaisten kanssa oli hankalampaa asioida Helsingin ulkopuolelta. Kyselyn perusteluissa mainittiin, että raskaita kuorma-autoja oli 1952 tuotu runsaat 6 000, seuraavana vuonna vain noin 2 500 ja vuoden 1954 alkupuoliskolla 801 kappaletta ja odotettavissa oli keveitä ja raskaita yhteensä noin 500 autoa. Alkuperältään amerikkalaisia kuormureita tuotiin saman tilaston mukaan kolmatta sataa. Tietenkin myös Mercedes Benz ja ruotsalaismerkit kotimaisten ohella Messuhallin ulkokentillä esittäytyivät. Kuormureiden tuontitilastot kertovat nekin kirjavista järjestelyistä. Vieläkin isommaksi amerikkalaisten määrä nousee, kun muistetaan huomioida amerikkalaisfirmojen muissa maissa olevilla tehtailla rakennellut autot. Ministeri lupasi, että "asiaan koetetaan vakavasti saada aikaan parannuksia sitä mukaa kuin maan maksukyky paranee". Uusien tuontimahdollisuudet olivat erityissopimusten varassa ja harvinaisia. Keskittyminen tuontiasiaan kuormaautotarpeen osalta oli ymmärrettävää 03/12 sikäli, että kotimaiset tehtaat eivät kyenneet valmistamaan kovin paljoa. Varaosien suhteen hänen mielestään välttämättömin tarve on voitu tyydyttää. Ne saatiin laskemalla yhteen kaikki kuorma- ja pakettiautot. Melkoisesti 30-luvun "Natikoita" oli käytössä 50-luvullakin. Molemmat edustivat vajaan 8 prosentin osuutta käytössä olleista kuormureista. Niistä uusia, parin kolmen vuoden ikäisiä, oli 22,6 prosenttia, edellisen runsaamman tuonnin kaudelta 195152 oli autoista 27,2 %. Valuutta- ja lisenssiasioita vahtinut ministeri Simonen lupaili lisäyksiä autojenkin tuontiin. Tuonnin eri kuvioinnit näkyivät rekisteritilastoissa. Kevään Helsingin Autonäyttelyssä amerikkalaisia kuormureita oli näytteillä useampien maahantuojien toimesta. Tuontia vapautettiin niin, että esimerkiksi varaosien ja tarvikkeiden saanti helpottui ratkaisevasti. Vuoden 1954 tuotantomäärä oli sentään noin 900 kuormuria. Parempi vuosi 1955 Seuraava vuosi oli aika paljon parempi. Varaosien vaikea saatavuus taisi pelottaa merkin ystäviäkin uuden hankinnasta silloinkin, kun sellainen olisi ollut mahdollista. Hallituksen puolesta vastasi kauppa- ja teollisuusministeri Aarre Simonen (SDP) mainiten autojen tuonnista paljoa suurempia lukuja. Läheskään tuohon määrään ei toki päästy. Ford ja General Motors esittelivät mallistojaan omilla osastoillaan. Kotimaiset- ja ruotsalaismerkit olivat kaukana niiden ja saksalaistenkin jäljessä. Vanhenevan kaluston tarvitsema varaosatuontikin oli pientä, joten pelättävissä oli "koko kuljetusolojemme ainutlaatuinen sekasorto". 40-luvun lopulla niitä oli liikenteessä alle sata, ja vuoden 1954 lopussa tästä tarjouksesta huolimatta enää alle 50. INTERNATIONAL oli ollut ennen sotia tuttu ja arvostettu kuormurimerkki. Chryslerin tuotteet olivat esillä eri liikkeiden toimesta eri nimisinä. Nikolajeffin edustama REO oli näyttelyssä mukana. Autoja oli hankittu muista maista. Uusien kuorma-autojen tuontitarpeeksi mainittiin noin 12 000 kappaletta. Siitä syystä Oulun ja Lapin lääneissä oli eniten raskainpia kuormureita, vaikka autokanta muutoin oli hyvin etelä- ja lounaispainotteinen. 61. Simonen oli tavallista paremmin perillä autojen tuonnista, sillä hän oli mukana Maan Auto Oy:ssä yhtiömiehenä joidenkin vuosien ajan. SMK:n päämaja oli Tampereella, joten se oli poikkeus autotuojien keskuudessa. Ministeri joutui useaan otteeseen tekemisiin kuormurituonnin kanssa. Kokonaispainoltaan yli 8-tonnisia oli suunnilleen neljännes kaikista. Simosen puheilla ehti käydä useampiakin valtuuskuntia. Esimerkiksi Yksityisyrittäjien liiton edustajat muistuttivat keväällä 1955 ministeriä siitä, että uusien kuorma-autojen tarve oli 810 000 kappaletta. Maan hallituksen hyvään tahtoon tässä autoasiassa uskottiin yleisesti. Suomen Autoklubi ja Yleinen Autoliitto patistivat nekin tuonnin lisäämiseen mainiten välttämättömäksi tuontitarpeeksi saman verran. Vuosien 195253 aikana Sisu- ja Vanaja-kuormureita oli valmistunut yhteensä 617 kappaletta. Raskasta kalustoa tarvittiin ja käytettiin varsinkin puutavaran ajossa. Fargon ja Dodgen ohella De Soto oli ilmaantunut kuormurikauppaan Bernerin ryhdyttyä autontuontialalle. DIAMOND T oli sekin jossain määrin tuttu 30-luvun puolelta. Keväällä 1956 rekisterissä oli yhteensä vähän yli 40 000 kuormuria. Englantilaisia alkuperältään oli runsas kolmasosa ja amerikkalaisia vajaat 30 %. Niiden joukossa oli noin puolet dieselmoottorista kuormureista, joiden kokonaismäärä tässä vaiheessa oli vain runsaat 6 000 kappaletta
Maakivistä ja tiilestä tehdyt viisi rakennusta ovat iän huomioiden hyvässä kunnossa. Erityisesti tiehöyliä on monelta vuosikymmeneltä. Kalliot ja soraharjut lähes puuttuvat, mutta kiviä on haitoksi asti vain paikoin, joten tiehöylä etenkin kehittyessään oli ja on tienteko- jos ojakonekin. Tämä paikka on Eestin ainoa kokonaisena säilynyt hevospostiasema ja se on vuodelta 1863. Tämän näyttelyn kokoaminen on varmasti ollut kimurantti tehtävä sen kun on kuvattava mutkallisen historian koke62 neen maan liikennöinnin vaiheita. Ja vaikka museon vieressä on näköalapolku purolaaksoon eikä Otepään mäkimaastoinen talviurheilukeskuskaan ole kaukana, Eesti on sittenkin suurimmalta osaltaan vanhaa merenpohjatasankoa. Sekin tulee selväksi, että aseman päällikkö näyttäisi kuuluneen herraskastiin. Koneita teille Tiilirakennusten edestä kulkevan kylätien toiselle puolelle on rakennttu uusi halli koneille ja autoille. Hevospostiaseman aikaan hevosia oli yli 30 ja nyt tämä puoli esittelee kartoin ja esinein tätä aikaa. Ja ajan kanssa tahtoivat ylisuuret odotukset koneen suhteen tasaantua.. Vaihteita kolme eteen, yksi taakse. Pieniä rajoituksiakin oli: kolmosluokan teille ei sopinut kivien takia mennä, samoin terä oli liian heikko päällysteen repimiseen. päivänä Paldiskin maantiellä 89 kilometritolppien välillä klo 11.00. Kone todettiin tehokkaaksi ja sillä saatiin tiehen oikea kuperuus. Tämä tapahtui Fordson F:n 4400-kuutiosenttisen nelisylinterisen ja -tahtisen bensa-petrolimoottorin voimin. Voimaa löytyi 22 pollea, kun ensin oli veivillä suoritettu käynnistys. Näyttely alkaa luonnollisesti tiehöylällä, joka ensimmäisenä omin voimin Eestin teillä liikkui. Työnopeus 7 km/h, huiput 15. Se on ruotsalainen A/B Vägmaskinerin valmistama Bitvargen vuodelta 1926. Terän leveys oli 2 470 milliä ja kone painoi 3 750 kg. Etelänaapurin liikennehistoriaa Viron tai koko Baltian kierrosta suunnittelevan tie- ja konehistoriasta kiinnostuneen kannattaa huomioida Eestin Maantiemuseo, joka sijaitsee noin 50 kilometriä Tartosta etelään. Teksti: Aimo Tenni Kuvat: Aimo Tenni ja Eesti Maantee muuseum M useon sijaintikunta on Kanepi ja kylä Varbola. Koska museon nimi on Maantiemuseo, tienhoito eri muodoissaan saa sille kuuluvan osan. Höylän ensiesiintymisestä on tarkat tiedot: se tapahtui vuonna 1926 kesäkuun 29
Tämä vuosimallin '36 yksilö oli työssä peräti 45 vuotta! Alkuperäinen 44 hevosen diesel työskenteli 15 vuotta, vaihtuen ensin ZIS-5:een. Tähän on etukäteisvarauksella mahdollista ostaa pieni kiertoajelu. Takana Itävallassa vuonna 1942 valmistunut Saurer-bussi. Koneella on takanaan 45 työvuotta. Vuonna 2002, jolloin entisöinti alkoi, laite oli luonnollisesti ruosteinen ja puuosia puuttui. Nyt sitä vastoin Caterpillar on edelleen näyttävä peli, voi kuvitella minkä vaikutuksen se tehnyt ihmisiin 1930-luvulla! D-144 on neuvostosuunnittelua 40-luvun lopulta. Auton ET-600 suunnittelija Bertelov ajoi tällä yksilöllä lähes 200 000 kilometriä. Mekaanisella ohjauksella käännellyssä ja väännellyssä 13,4 tonnin koneessa on kuljettajalla arvattavasti ollut vahva tunto ohjaukseen... Ja jo vuonna 1936 A/S Ilmarinen aloitteli tämän tiehöylän valmistusta Tallinnassa. 1936. Nyt kiinniolevana moottorina on 104-hevosvoimainen 6-sylinterinen ZiL-120. Hydrauliikalla tehostettiin ohjausta ja ohjattiin laitteiden asetuksia. 195060-luvuilta löytyy neuvostotuotantona V-10- ja D-512-koneet. Ajankohdan huomioiden tulkinta olisi todella pielessä. Sillä ovitekstin mukaan asiat ovatkin paljon paremmalla tolalla kuin ne olisivat stres63. Lähemmäksi mentyä selviää nimen alta paikkakuntakin: Kolhoos. Tämän jälkeen yksityiskäytössä. Seisoi sitten siellä reservissä, kunnes lahjoitettiin museolle. BITVÄRGEN-TIEHÖYLÄ vuodelta 1926, täydessä työkunnossa. Kahdeksan ja puolen tonnin höylä soveltui tie- ja lumitöihin. Pituutta 10,3, leveyttä 2,71 ja korkeutta vaatimattomat 3,57 metriä. Valoisien teiden kulkijoita Jyrien ja paikallismoottoreiden jälkeen näkökenttääni ilmestyy kuorma-autoja. Moottorina on V-30B, teho 275 hv. Olipa siinä lumisahakin ja terää voitiin jatkaa ja kulmia muuttaa hydrauliikan voimin. Vuonna 1990 tämä museossa oleva DZ-98 B-yksilö kulkeutui Vörun tiepiiriin Valdeko Veiderpassin kuskailtavaksi. Liekö jo tiekarhu höylää sopivampi nimitys näin säästelemättömälle raudan käy03/12 tölle. Runkoputken alla kulkee monen mutkan voimalinja etuvedolle. Lisää rautaa radalle Sitten tullaan laitteisiin joita ei anemia raudan puutteesta vaivaa. Ensimmäisen kuorma-auton ovesta paljastuu tietysti liikennöitsijän nimi, Helge Tulevik. Viiden vuoden päästä Veiderpass sai kevyemmän ja mukavammin toimivan koneen, jolloin tämä iso mörkö lahjoitettiin hövelisti Viljandin tiepiirille. Eräiden tietojen mukaan tällainen dieselmoottorinen laite oli Yhdysvalloissa esitelty jo 1931. Sarjavalmistukseen se tuli suuren laman vuoksi vasta 1936, pysyen tuotannossa vuoteen 1947. 70-lukulainen D-598A on jo teknisempi ja ennen kaikkea käyttäjäystävällisempi malli. 13,4 tonniin sopii hieman panssarimaisia piirteitä, mutta olihan sotakin vielä lähimuistissa. LIKI 20 tonnin jättiläisen lokasuojan alle sopisi kuvan nainen vaikkapa sateensuojaan. Matala valkoinen auto sen vieressä yhden miehen rakentama, vanteetkin itse valetut Merkiltään Taksikoira. Edeltäjiään, muun muassa hinattavia höyliä korkeammalle nousten vie katsojan huomion Caterpillarin No 10 Auto Patrol -tiehöylä 1930-luvulta. (Kuva julkaistu tieliikennemuseon luvalla.) VASEMMALLA Caterpillarin diesel vm. Vaihteisto on alkuperäinen. Sen oikealla puolella Yhdysvalloissa vuonna 1930 valmistettu traktorivetoinen tiehöylä. RIVIN toisen autona vihreä kuljetushytti, valkoinen ohjaamo, eestiläistä autosuunnittelua 1960-luvulta. Oli miten oli, vuosina 194749 Neuvostoliitossa suunniteltu D-144 kulki KDM-46-moottorilla 93 hevosen voimin. Tseljabinskin tehdas n:o 358 tuotti liki 20-tonnista jättiläistä lähinnä Siperian lakeuksien tienteossa ja -hoidossa käytettäväksi
GAZ-MM m-46:tta katsellessa joutuu myöntämään, että kaikki on huomioitu. Siihen viitisenkymmentä kolhoosipollea tarvitsivat reilut 20 bensiinilitraa sadalle. Linkomoottorin kojetaulu on ohjaamon takaseinässä. Kantavuudeltaan 600 kilon auto painoi itse vain 710 kg. Siitä tuli Taksikoira. Suuremmat mitat rajoitti Moskova, joka ei sallinut satelliiteille 11,2 litraa suurempia autojen moottoreita. Näyttely päättyy krominkiiltoiseen vuoden 1955 ZIS-110:een. Aurinkoiseen tulevaisuuteen matkaavan kolhoosin autonkuljettajaa ei räydytetä paisteeseen siksi rättikatto! OSUVA nimi laitteelle: Lumepaiskur. Näin tuotanto Gorkin autotehtaassa jatkui aina vuoteen 1975. Luonnollisesti hän oli jo kuollut tämän yksilön valmistuessa. Joidenkin päivitysten jälkeen mallimerkkiin lisättiin A. Museossa olevaa ET-600:aa valmistettiin vuosina 196569 eri variaatioina 35 kappaletta. Vuoden 1946 GAZ MM:n ovi kertoo oltavan matkalla valoisaan, suorastaan kirkkaaseen tulevaisuuteen koko kolhoosin voimin. Nimi tietysti tarvittiin autolle, sellaiselle joka matalana kuin ajokoira nieli tietä. Parhaimmillaan jaloon määränpäähän kiiruhdetaan 70 kilometriä tunnissa. Seuraavana kohtaan GAZ-5:n, jota tuotettiin 194655. Tällaisella sanotaan Stalininkin itseään kuljetuttaneen. ZIS-151:een on Onegan tehdas Petroskoissa valmistanut omalla moottorilla toimivan linkosysteemin. Oma autotehdas! Latvialaiset onnistuivat saamaan tuotantoon hieman Hiacea muistut64 tavan "Rafikuksin". Seuraavana oleva MAZ kuvaa tilannetta, sillä sen alla miestä markkeeraava nukke on haalarit päällään remonttia tekemässä. Työnopeus 0,45,9 km/h. TIENHIEKOITUSTA takavuosina. Museossa on mahdollisuus yli 16-vuotiaan kokeilla turvavöissä autoa, joka laitteessaan keikahtaa katolleen. Liput 4 e, eläkeläiset 2 e. Mies kuljettaa autoa ja huivimummo lapioi lavalla hiekkaa hiekoituslaitteeseen. Talviaikana aukioloajat ovat lyhyemmät ja liput vastaavasti puolta edullisemmat. Aidon kokemuksen takaa keinottelu vöistä irti ja vääntäytyminen ulos autosta. Näin helppoa oli NL:ssa naisen päästä miesten töihin. saantuneen kapitalistisen liikennöitsijän raatamana. ET-600. ET-600:n vieressä on jälleen yksi Eestin "autoteollisuuden" harvinaisuus, joka johtuu taksinkuljettaja Uno Veebergille tulleesta halusta ajaa Volgaa ja Ladaa matalammalla autolla. Eestissä tiepiirit arvostivat tätä autoa, etenkin moneen muuhun neuvostotuotteeseen verrattuna. Siinä oli etuveto ja jopa kippiohjaamo! Suunnittelun edettyä edelleen hybridiauto(!)-malliksi ET-800 Elektra, suunnitelmat pantiinkin ylemmältä taholta poikki, ja siihen piti lopettaa Kuussatasenkin valmistus. ti-su klo 10-20. Hän rakensi vuosien 198084 välisenä aikana itse auton, ja jotta siitä tuli miellyttävän matala, niin hän joutui valamaan siihen itse vanteetkin! Taakse sijoitettu, vähän piristetty 649-kuutioinen Ural-moottoripyörän moottori kuljetti takaa työntäen painoltaan 620-kiloista autoa. Lapsille ja lapsenmielisille on pienoiskaupunki, jossa voi pienillä sähköautoilla ottaa autoilun ensiaskeleita. Tieliikennemuseo on avoinna 1.5.31.8. Osoite: Varbuse küla, Kanepi vald, Põlva maakond 63122, sähköposti maanteemuuseum@mnt.ee. Roman Bertelov puolestaan suunnitteli Tallinnassa pienoiskuorma-auton, jolla oli pituutta 3,6 metriä, leveys 1,4 ja korkeus 1,8 metriä. Vaikeissa olosuhteissa elävä kansa teki näemmä yrityksiä, jotka kirjoittajalle ovat olleet aiemmin yhtä tuntemattomia kuin silloin elettynä aikana oli Eestin presidenteille Viron kieli
AHS:N ROMPETORI klo 9-15 Tanhuhovi Lohja 9.6. III MAISEMATIE-CRUISING NOKIA-HÄMEENKYRÖ Kokoontuminen klo 17 Neste Nuijamies Nokia, lähtö klo 18 9.6. MENOA , TUNNELMAA & NOSTALGIAA! 8.6. KOKKO-TREFFEN (MP) Sautinkari Himanka 8.-10.6. KYMEN AUTOMOBIILIKERHON AVOIMET OVET klo 10-15 Kymenlinnan Halli Kotka 9.6. OPEL-HARRASTAJIEN KESÄTAPAHTUMA HARTOLASSA Teollisuustie 7 Hartola (autoliike Raimo Asikainen) 9.6. KESÄLAHTI CRUISING Karjalan Kievari Kesälahti 9.6. SUUR-JÄMSÄN PERINNEPÄIVÄT & AJOT Suur-Jämsän Moottoriklupi, Vuorenpää 18 Jämsä Aikakauslehti ammattiautoilijoille! 1 11 12003 9-10.6. KESÄHEIKKI 2012 klo 8-15 Mobiilimäen piha-alue Turku SUURI RENGASNUMERO! 116 SIVUA! KATSO AJANTASAINEN TAPAHTUMAKALENTERI: WWW.MOBILIA 740019-1203 · PAL VKO 2012-23 6 414887 400190 RASKAS KALUSTO 3/2012 · SUURI KONEKEIKKA: METSÄKONEEN SIIRTO .FI 3/2012 · HINTA 7,90 · WWW.RASKA SKALUSTO.FI Konekeikka Tuliterä Ponsse koesavotan kautta asiakkaalle Reissu Euroopas sa: Unelmak oe Ranskast ajo Saksaan a KIAUTO RENGASNUMERO · KOEAJOSSA: DAF-TUK · VIISIAKSELISET KUORMA-AUTOT Viisikot Katsaus viisiakselisten kuorma-autojen tarjontaan MOBILIAN AUTOKYLÄ KUSTAA KOLMANNEN TIE 75 (KISARANTA), KANGASALA PUHELIN (03) 3140 4000 Särmää Koeajossa DAF XF -tukkiauto asia Kitkan jäljillä Lapissa Tikusta pyöräkuoa rmaaja Joystick-ohjattu tit Raskaan kaluston rengastes WWW.MOBILIA.FI · FACEBOOK/MOBILIA.FI Liikenneturvallisuuden ABC: Tavoitteena sien tipisteissä onnettomuukLehvähentäminen kautta maan! www.raskaskalusto.fi. PIENOISMALLIPÄIVÄ KLO 11-16 (museo avoinna 10-19, vapaa pääsy) Vehoniemen Automuseo, Kangasala, Vehoniemenharjuntie 92 9.6. ETELÄ-KARJALAN VANHOJEN AJONEUVOJEN KOKOONTUMISAJOT Kokoontuminen klo 12 Etelä-Karjanlan Automuseo, lisätietoja www.ekva.fi 9.-10.6. XV LOHIRANNAN ROMPEPÄIVÄT JA SUVIAJOT Lohirannan Lomakylä Sukava 9.6. ROMPETORI JA WANHAT WEHKEET -NÄYTTELY klo 9-15 Kyläsaaren koulu Pori 9.6. KANSALLINEN MUSEOAJONEUVOPÄIVÄN PÄÄTAPAHTUMA KLO 11-14 Mobilian Autokylä Kangasala 9.6. 42 KV. PERINTEISET ROMPEMARKKINAT Oulun Automuseo 10.6
Monen idyllin museokylä Teksti: Juha Pokki Kuvat: Tuukka Erkkilä Toivosen Eläinpuisto ja Talonpojanmuseo. Fordihan se siinä möllöttää pölkyn nokassa ja muistuttaa siitä, miltä autot joskus näyttivät. 2000-luvun alussa Matti päätti pyöräyttää museotoiminnan käyntiin ja sai tarvittavat luvat. Museokylässä voi tutustua entisajan kyläyhteisön toimintaan rakennusten ja työnäytösten puitteissa. Eläinpuistossa vierailija voi tutustua nykyään pihapiireissä harvinaisiksi käyviin maatilan eläimiin, jotka entisaikaan olivat tuikitavallisia ilmiöitä. Alkuperäistä menovettä ei taida sentään enää olla astian täytteenä.. Mikä sopisikaan kesäiseen lomapäivään hienommin kuin vierailu museossa, joka tarjoaa nähtävää ja koettavaa jokaiselle. Tätä nykyä alueella onkin koettavissa todellinen vanhanaikainen purkamoidylli useine historiallisine aarteineen. Siellä sijaitsee Toivosen Eläinpuisto ja Talonpojanmuseo. Noin kolmensadan erilaisen matkansa päähän tulleen VAIKKA ovaali ei olekaan sininen, on asia selvä. Kun liiketoiminta tällä alalla lakkasi vuonna 1989, hänelle jäi mittava kokoelma vuosien varrella syrjään talletettuja autoja. Kylästä löytyy muunmuassa Kaffila, sepänpaja, kauppa, leipomo, puusepäntehdas, riihimuseo sekä aitta kaikki tietysti asianmukaisesti sisustettuna. Kosolti koneita Museon isäntä Matti Toivonen teki elämäntyönsä traktori- ja autopurka- moyrittäjänä. 66 NÄIN komea herätyskello on tätä nykyä melkoinen harvinaisuus. autot olivat vaihtelevassa kunnossa. Toivosen Eläinpuisto ja Talonpojanmuseo Kälviällä tarjoaa enemmän kuin pelkkä nimi antaa ymmärtää. K un vanhoista koneista tai entisajan elämänmenosta kiinnostunut lomailija piirtää kartalle matkareittiänsä ja päätyy Pohjanmaalle, kannattaa kynällä tehdä koukkaus Kälviän kohdalle. Suomi on monien museoiden maa. Kuten purkamoissa yleensä. Tarkempi tutkiskelu osoittaa tämän museon olevan itseasiassa suuri kokonaisuus, joka pitää sisällään monenlaista entisajan idylliä. Toivosen tiluksilla tämänkin ihmeen voi silti nähdä ilmielävänä muiden eläinten lisäksi. TYNNYRIT ovat melko iäkkäitä, sillä Suomalainen Petrolintuonti Osakeyhtiö Masut muuttui yrityskaupan myötä Shelliksi jo vuonna 1937
Selvitäpäs se vaikkapa käymällä kesällä Kälviällä! MAAMOOTTORI oli roimaa käyttövoimaa ennen traktorien ja sähkömoottorien esiinmarssia. Ennen nämä olivat tärkeitä eikä niitä saanut rikkoa ne kun saattoivat pelastaa vaikka ihmishengen! MONENLAISTA ruuanvalmistuksen historiaan liityvää laitetta ja tarve kalua odottaa ihmettelijäänsä. Vaihteita oli tasan niin monta kuin kukin tunsi sisimmästään löytyvän ja hyvä tasapainotaito oli ehdoton valtti etenemishaluiselle matkantekijälle. ÖLJYJEN vaihtoväli oli ennen melko lyhyt ja purkkeja kertyi nurkkiin. JOS jotain ei Museokylän runsaista kokoelmista löydy, kannattaa selvittää oliko sitä koskaan edes olemassa. 03/12 67. KUN tarttuu kampeen ja veivaa, niin varmasti alkaa tapahtua. PUHELINKOPIT ovat hävinneet katukuvasta jo aikoja sitten ja nämä puhelinkopit vielä kauemman aikaa sitten. Tällä velosipedillä ei keula noussut kovemmallakaan taiturilla. LÄNGISSÄ löytyy, siitä vain sovittamaan lähimmälle nahkaformulalle. Hevonen ei ole sentään vielä täysin kadonnutta kansanperinnettä. AINA vain vanhenee. Beverolia taitaa saada vieläkin ja Mobiloil kuuluu yleissivistykseen. SHELL tarkoittaa simpukan kuorta ja mitäpä sitä hyvää logoa muuttamaan, ainakaan liikaa. Ja kyllä se sytkyttää nykyäänkin. Mutta mitä. Tämä lienee jonkun kotimaisen mainosnikkarin hieman vapauksia ottanut näkemys 50luvun Shellmerkistä
68. Pääasiallinen tarkoitus oli viljan kuivatus ja puinti, mutta tarpeen vaatiessa voitiin vaikka pyöräyttää tanssit käyntiin. KUKAPA ei olisi jossain elämänvaiheessa joutunut kohdakkain kanteleen kanssa. Alue sitoo toimivaksi kokonaisuudeksi kaikki suurimmaksi osaksi menneisyyteen jääneet maalaisidyllin tärkeimmät tunnusmerkit. Tämän alan taitajia löytyy yhä ja silloin tällöin työnäytöksiäkin on tarjolla. Oli kävijä sitten palaamassa muistojensa äärelle tai tutustumassa ennenkokemattomaan elämäntyyliin, on tämä saavutettavissa Toivosen Eläinpuistossa ja Talonpojanmuseossa. NÄILLÄ syntyi aikanaan lankaa ja langasta sitten vaikka kangasta. Nämä yksilöt ovat hieman normaalia kookkaampia soittopelejä ja vaativat soittajalta oman vihkiytyneisyytensä alaan sekä melkoisen annoksen sorminäppäryyttä. ajoneuvon joukossa voi rauhassa muistella niitä kauan sitten arkikäytöstä poistuneita automalleja tai vaikkapa arvuutella tuntemattomampia merkkejä. RIIHI oli hyvin tärkeä rakennus maaseudun elämänmenossa. Tästä ei pidä kuitenkaan lannistua. Huonona puolena täytyy mainita, että hajottamomuseo on avoinna vain erillisestä sopimuksesta ryhmille. Useiden kymmenien traktorien ja muiden maatalouskoneiden kokoelmasta löytyy monia ajokuntoisia pelejä ja näillä järjestetäänkin sesonkiaikana ajolenkkejä. Taatusti tutustumisen arvoinen Kälviällä sijaitseva museokokonaisuus on taatusti käymisen arvoinen kohde jokaiselle maaseudun histo- riasta kiinnostuneelle. Jos ryhmää ei saa haalittua kokoon, Eläinpuiston ja Talonpojanmuseonkin alueelta löytyy toki runsaasti kalustoa
Museolla on kymmeniä vanhoja traktoreita ja moni niistä on aivan käyntikuntoisia. Siellä kävijää odottaa yli 300 erilaista purkutuomion syystä tai toisesta saanutta entisaikojen autovanhusta. VASEMMAN menopelin muistavat kaikki, mutta entäpä oikeanpuoleisen. Kun tarkemmin mietitään, voidaan kysyä oliko olemassakaan muita kuin juuri niitä taitavia seppiä? MITTARIVOLGA odottaa uskollisesti kyydittävää. Jokaisella olisi varmasti oma tarinansa kerrottavanaan. MITÄ antaa lahjaksi timpurille jolla on jo kaikkea. Vastaavanlaisten kumijalkojen palvelus ei aikanaan rajoittunut kiireisten ihmisten kuljettamiseen päivittäisille asioilleen vaan tarkoitusperä saattoi usein olla suorastaan elintärkeä. Taitava seppä valmisti aikanaan lähestulkoon kaikki metalliset käyttökalut mitä saattoi tarvita. Hänellä on hallussaan tietoa ja taitoa luultavasti jokaisesta esineestä. TUULIMYLLY oli ennen hyväksi havaittu voimantekijä. Hajottamomuseon puolelle voi sopia pääsystä erikseen. Museolla on mahdollisuus törmätä vaikka minkälaisiin arvoituksiin ja samalla myös niiden ratkaisuihin. MATTI Toivonen on Museokylän isäntä. Taksi korvasi monesti sairasauton, kiidätti kätilön taloon ja lääkärin potilaan luo. TIEDUSTELUT, RYHMÄVARAUKSET JA YÖPYMISET TRAKTOREISSAHAN löytyy. Aika aikaa kutakin, nykyään mylly on taas muotia. VERSTAASSA seppä harjoitti tointaan muinoin, ja niin tapahtuu myös nykyään työnäytösten muodossa. Ajelutuskin onnistuu sellaista tarvittaessa ja siitä sovittaessa. 03/12 SAHAKOKOELMA viettää aikaansa varsin sahalle sopviassa paikassa. Eläinpuistontie 2, 68300 Kälviä 06-835 1190 · 0500-666 535 · Email:mattivt@gmail.com 69. Entäpä mikä on näiden killuttimien perimmäinen tarkoitus
Yhdistelmäpainoksi luvattiin huikeat 32 tonnia. 70. Tigre oli varustettu ahdetulla 4 sylinterisellä Rootes-Saurer-dieselmoottorilla, josta oli puristettu ulos parhaimmillaan 135 hevosvoimaa. Torinon Tähdistö Fiat Industrialin kokoelmista löytyy monta mielenkiintoista autoa ja konetta, jollaisiin harvoin pääsee tutustumaan meillä Perä-Pohjolassa. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko I vecon kuorma-autotehtaan yhteydessä olevaan Fiat Industrial Villageen on koottu näytille läpileikkaus konsernin tuotteista. Lyhenne tulee sanoista "Società Piemonte Automobili". Esille on tuotu niin uusimpia tuotteita kuin menneiden vuosikymmentenkin menopelejä. Yritys valmisti pääasiassa sota-ajoneuvoja ja se yhdistettiin Fiat-konserniin jo 1949. TIGRE oli OM-merkin rahtiautomalli, joka esiteltiin vuonna 1958. Tämä auto paini 14-tonnisten sarjassa, joka oli tuolloin raskas luokka 2-akselisille. Vanhempaa kalustoa puolestaan edustavat lähinnä Fiatin ja Ivecon vanhemmat mallit kuin myös Ivecon takaa löytyvien muiden merk- kien, kuten Magiruksen, Lancian ja OM:n veteraanit. Fiatin lipun alla olevasta laajasta merkkikirjosta uudempaa kalustoa edustavat näyttelyhallissa esimerkiksi Ivecon ja Astran hyötyajoneuvot, Iveco Irisbus -linja-autot, Iveco Magirus -paloautot, New Holland -maatalous- ja maanrakennuskoneet sekä Kobelcon maanrakennuskoneet. Näyttely on tarkoitettu vain tehtaan vieraille ja sinne ei valitettavasti ole asiaa omin päin. FIAT-BUSSI vuodelta 1926 pysyi kohtuullisesti aikataulussaan ja tunnelmassaan 4-litraisen neloskoneensa turvin, joka kehitti 35 hevosvoimaa. SPA:N sota-ambulanssi vuodelta 1937. Näyttely on koottu vanhasta tehdassalista kunnostettuun tilaan, jossa aiemmin on valmistettu muun muassa Iveco TurboStar -kuorma-autoja
71. Leoncinosta oli myös tarjolla nelivetomalli sitä kaipaaville. FIATIN virstanpylväsmalli, johon ei moni muu autotehdas pystynyt, Tätä 682-mallia valmistettiin yhtäjaksoisesti peräti 36 vuoden ajan vuosina 1952-88. Vuonna 1957 esitelty traktori oli monen tilan ensimmäinen traktori ja valmistajansa ase pientilojen traktorivallankumouksessa. MAGIRUS Sirius vuodelta 1963 on muistuttamassa merkin olemassaolosta Iveco-nimen takana. Tämä 6,5-tonninen yksilö on varustettu 54-hevosvoimaisella dieselillä ja 5-pykäläisellä vaihteistolla. Kymmenen tonnin kokonaispainoisen auton voimanlähteenä 5,3-litrainen ilmajäähdytetty neloskone, joka sinkoaa tiukan paikan tullen 85 hevosvoimaa välitettäväksi tiehen. Vuosina 1950-68 valmistettu kevytkuorkki oli monen yrityksen peruskuljetin niin kuljetus- kuin muillakin aloilla useiden vuosikymmenten ajan Italiassa. LEONCINO oli yksi OM:n menestyneimmistä malleista. Malleja ja alustaversioita oli luonnollisesti lukuisia tästä 2-akselisesta 4-akseliseen unohtamatta Italiassa tyypillistä kahdella etuakselilla ja yhdellä taka-akselilla varustettua niin sanottua "kiinalaista kutosta". LA PICCOLA, jota valmistettiin 28 vuoden ajan, on yksi niin Fiatin kuin koko traktorimaailman klassikoista
Rekkaparkki Luettua Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Porkkanan kiidättämänä dieselaikaan Valtion Rautatiet otti suuntaa 1960-luvulla kohti eurooppalaista modernia raideliikennettä. Nyt Kimmo Pyrhönen on tehnyt merkittävän työrupeaman ja koonnut Porkkanoiden tarinan näyttävien kansien väliin. Finaali kuuluu osana Mobilian Linja-auton Päivä-tapahtumaan. On vaikea uskoa, että mikään vähänkään merkittävä yksityiskohta olisi jäänyt tekijältä poimimatta kirjan sivuille. kesäkuuta joko osoitteeseen www.mobilia.fi tai www. Kirjaa on saatavana 49 euron viitehintaan kaikista hyvinvarustetusta kirjakaupoista, alan museoista tai suoraan kustantajalta www.kustantajalaaksonen.fi Porkkana - Kiitojunan tarina Kimmo Pyrhönen Kustantaja Laaksonen 2011 Linjuritieto SM-tason testissä Linja-autoliikenteen Tietäjä SM-kisa 2012 on käynnistynyt. Myös monen Porkkanan loppu on ikuistettu kirjan sivuille joko onnettomuuden kärsineenä tai romuttamon pihassa viimeistä asetyleeniliekin kosketusta odottavana. SLHS.fi ja merkitse kilpailulomakkeeseen vastausrastisi. Vanhat Koneet-lehti toivottaa onnea ja menestystä osanottajille!. Tähän teokseen sijoitetut rahat ovat varmassa turvassa ja täytyy rehellisesti sanottuna kadehtia sitä sinnikkyyttä, jolla tämä aihe on saatu niputettua näin täydelliseen pakettiin. Tietosisältöä ei voi kuin kiitellä kattavuudesta. Kilpailun järjestävät Suomen Linja-autohistoriallinen Seura, Linja-autoliitto ja Mobilia-säätiö. Mene ennen 15. Sivuja on saatu elävöitettyä nostalgisen upeilla väri- ja mustavalkokuvilla, vanhoilla mainoksilla ja aikataulusivuilla sekä erilaisilla pienillä sivutarinoilla. Muista antaa myös pyydetyt yhteystiedot lomakkeeseen. Valtavasta tietomäärästä huolimatta kerronta pysyy selkeänä, ja jos lukija on varustettu pienelläkin ripauksella kiinnostusta aihetta kohtaan, on sisältö helposti omaksuttavissa. Heille lähetetään kutsu loppukilpailuun henkilökohtaisesti kirjeellä noin kaksi viikkoa enen Kangasalla, Mobiliassa 5.8.2012 järjestettävää huipentumaa. Lähes 200-sivuinen, kovakantinen A4-kokoinen teos esittelee koko kiitojunapesueen historian aivan suunnittelun alkuvaiheista romutuksiin saakka. Kysymykset ovat malliltaan monivalintatehtäviä. Suuri osa kirjan kerronnasta muodostuu erittäin kiinnostavasta suunnittelun ja kiitojunien teknisen toteutuksen kuvailemistesta. Kerronnan kaari kulkee luonnollisesti historian alusta kohti loppua ja kalustokuvitus muuttuu alun prototyyppikuvista uutuuttaan säihkyviin junayksiköihin ja vähitellen kulahtaneisiin, loppuansa kohti kulkeviin kiitojunarunkoihin. Aivan jokaista lukijaa ei välttämättä kiinnosta miten junakokoonpanot muodostuivat tietyillä rataosilla, mutta olisi ollut suorastaan huutava vääryys olla jättämättä näin läpikotaisesta kirjasta pois jotain sen perusteella, että kaikki ei välttämättä kiinnosta kaikkia. Ennnen jatkoon pääsyä kilpailijan täytyy vastata 40 kysymyksen sarjaan. Nämä kiitojunat olivat olemukseltaan, toteutukseltaan ja käytöltään merkittävä osa suomalaista rautatiehistoriaa. Kysymykset koskevat linja-autoja, niiden valmistukseen liittyvää teollisuutta ja tietysti itse liikennöintiä. Kaiken kaikkiaan Pyrhösen teosta voi suositella jokaiselle, jota suomalaiset rautatiet suinkin kiinnostavat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kilpailijalta kysytään esimerkiksi linja-autojen korien valmistajia ja malleja, autojen lempinimiä, aikatauluja, liikennöitsijöiden nimiä tai vaikkapa yrityskauppoja. Aikaansa seuraavan liikennelaitoksen piti kulkea suurempien viitoittamaa tietä ja kehittää nopea ja luksustasoinen juna, joka päivittäisi höyryveturikauden loppumetreillä kulkevan VR:n kertaheitolla ajan hermolla olevaksi matkustajaliikenteen tarjoajaksi. Suomalaisin voimin syntyivät Dm8- ja Dm9-moottorivaunusarjat, jotka oranssin värityksensä innoittamana saivat kansan suussa nimityksen Porkkana. Alkukarsintoihin on mahdollista osallistua 15.6.2012 asti. Sekä kirjan taitto että painojälki ovat selkeää ja laadukasta, kuten Kustantaja Laaksosen kirjoissa on totuttu. Jo kymmenettä kertaa tavoiteltavissa oleva titteli myönnetään tietäjälle, joka hanskaa vastaukset visaisiin kysymyksiin kotimaisesta linjuriliikenteestä. Kysymyksissä on aina A-, B- tai C-vaihtoehdot joista vain yksi on kulloinkin se oikea. 72 Jokainen oikea vastaus tuottaa kilpailijalle yhden pisteen ja eniten pisteitä saaneista seulotaan jatkoonpääsijät. Kilpailuun osallistuminen ja karsintakysymyksiin vastaaminen käy helposti internetitse
5.8. Saari on puolustusvoimien sotilasaluetta, joten ihan noin vaan sinne ei ole asiaa. Masiina Meeting, Kiljavantie 6, Rajamäki 9.6. Vanhojen ajoneuvojen näyttely ja varaosamarkkinat Kokkolassa, Indolantie 5 KESÄKUU 2.-3.6. Lippu kannattaa ostaa etukäteen retkiä järjestävältä Iha-Lines Oy:ltä. 31.8.-2.9. 03/12 VUOSISADAN KAMPANJA Avainlippumerkistään tuttu Suomalaisen Työn Liitto juhlii tänä vuonna 100-vuotispäiviään. 4.8. Koneharrastajaa kiinnostaa tietysti myös tekninen puoli. 25.8. Pyöreiden vuosien kunniaksi liitto on julkaissut Mikko-Olavi Seppälän toimittaman Vuosisadan kampanja -historiateoksen. Törkyisten osien puhdistus ei kuitenkaan välttämättä ole vaikeaa. Pentinkulman ajot vanhoille ajoneuvoille, Urjala, Nuutajärvi ELOKUU 4.8. www.ihalines.fi (09) 6874 5050 KEPEÄÄ KEVÄTPUHDISTUSTA Itsepintaisimmat liat jäävät helposti odottamaan sitä seuraavaa putsaushetkeä jopa useita kertoja peräkkäin. Ainetta saa puolen litran spraypullossa sekä viiden, 20:n ja 200:n litran astioissa. LÄHDE: Wikimedia Commons. Vanhat Vehkeet Tositoimissa, Kaustinen 19.5. Joka päivä tehdään kaksi retkeä. Kemikaali nousee patjaksi veden pinnalle. 400 perhoslajia ja useita arvokkaita lintulajeja. Pedersöre Truck Meet 9.6. Retken voi huipentaa aitoihin sotilaskodissa nautittuihin munkkikahveihin. Myös Vanhat Koneet -lehdellä on Avainlippu-tunnus. 73 Harrasteajoneuvomarkkinat 9-15, Tykkimäen moottorirata Vetokisa vanhoille traktoreille, Vuolenkoski Huru-Ukko Piknik, Espoo Linja-auton Päivä, Mobilia, Kangasala Koljonvirran 19. Rompetori, Auran Nuorisotalo, Aura 26.5. Ulkosaaristossa sijaitseva Kuivasaari kätkee sopukoihinsa mm. XIV Kuninkaantieajo Haminassa 26.5. SA-HK Savon mobilistitapahtuma, Lohirannan lomakylä, Sukeva HEINÄKUU 7.7. Saaren valtias on 12-tuumainen venäläinen kaksiputkinen Obuhov-merikanuuna. Käyttökelpoinen niksi on alunperin sähköosien puhdistukseen suunnitellun CRC Lectra Clean II:n käyttö rasvaisten osien puhdistuksessa. Harrasteajoneuvojen kokoontuminen Ylistarossa 26.5. romepäivät ja terva-ajot. 10.-11.8. Astiasta täytetään 3/4 vedellä ja loput Lectralla. 20.-22.7 Harrastusajoneuvo- ja Rompemyyntitapahtuma Tuupalan kenttä, Kuhmo 29.7. Yhtenä elokuun viikonloppuna myös muiden maiden kansalaisilla on pääsy saarelle. 10.-11.8. Sen mahtavan tornin alle levittyvä tunneli- ja bunkkerirakennelma on jo oma seikkailunsa. Lisäksi saarella majailee muuta rannikkotykistöön liittyvää esineistöä ja kalustoa. 3.-5.8. Koe Kuivasaaren Järeä Jos kesäpäivät kuluvat Helsingin seudulla, yksi mieleenpainuvimmista retkikohteista voisi olla Kuivasaaren linnake. Wanhat Wehkeet ja rompetori, Lempyyn Seurantalo 19.5. Museoajoneuvopäivän avoimet ovet Kyminlinnan halleilla 9.6. Kemiön Traktorikavalkadi 13.7-16.7 Neukkumasinistien retkeilyajo Ahvenanmaalla. Veneretken kesto on noin kolme ja puoli tuntia ja retkipäivät ovat vuonna 2012 16.6, 17.6, 21.7, 22.7, 11.8 ja 12.8. Kuivasaareen järjestetään kuitenkin retkiä, joille Suomen kansalaiset voivat osallistua. Hinnat aikuisilta 30 euroa, 5-16-vuotiaat lapset 10 euroa. Pestävää osaa liotetaan ja kuurataan Lectrassa ja irtoava lika painuu astian pohjalle. Iisalmi, Koljonvirran leirintäalue Power Truck Show, Alahärmä Harrastusajoneuvo- ja Rompemyyntitapahtuma, Hyvärilän matkailukeskus, Nurmo Itätähti 3 - Mersut Korialla (Kyminlinnan halleilla) Kuopion rompepäivät ja ruska-ajot, Kasarminpuisto, Kuopion automuseo. Suomalaisen työn vaiheet Venäjän vallan alta sotakorvausvuosien ja eurooppalaistumisen kautta tämän päivän globaaleille markkinoille kronologisesti käsittelevä kirja on paitsi tekstiltään myös visuaalisesti kiehtovaa luettavaa: valokuvat ja liiton julkaisemat julisteet henkivät Suomi-kuvaa ennen ja nyt. 5.8. Roinamarkkinat Auto- ja moottorimuseolla, Myllykatu 18, Vaasa 20.5. Toukotaiwal-ajo, Kemi-Tornio 27.5. Rompetori, Lohjan Tanhuhovi 8.-10.6. Retki sopii kaikenikäisille ja puitteet ovat upeat. Tarvitaan vain pestävän osan mukaan mitoitettu astia, Lectraa ja puhdasta vettä. Rompe/kirpputorimarkkinat, Mäntän Myllyranta 3.6. Kuvallinen henkilötodistus oltava mukana. Volvo-Rompetori Ylöjärvellä, Pirkanmaan Varastopalvelulla 19.5. Näin pesuaine pysyy aina tuoreena eikä osaa pestä likavedessä. Kuvaaja: MKFI. Tapahtumakalenteri Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi TOUKOKUU 19.5. Riverside Truck Meet, Porvoo 9.6. He antavat myös lisätietoa retkestä
Liikenteeseen lähtiessä ei aina muistu mieleen, että omissa nurkissa on kenties ajeltu löpöllä ja vakuutuksetkin ovat ehkä jääneet koeajoja suorittaessa taka-alalle. Saimme vastauksia, joita antoi Liikenneverotuksen yksikönpäällikkö Nelly Rontti. Kysyimme selvennystä polttoaine- ja vakuutusasioihin suoraan pääkallonpaikalta Liikenteen turvallisuusvirastosta Trafista. Löpöllä ei siten ole asiaa yleisille teille eikä liikennevakuutustakaan saa unohtaa. L aajan harrastajakunnan konehallien ja hämärien vajojen kätköissä on monenlaisia ajoneuvoja, jotka ruuvaamisen tuloksena nousevat joko entiseen loistoonsa tai ainakin kelpo käyttökuntoon. Maaseudun rauhassa pykälää on kiusallisen 74. Tällöin herää innostus lähteä kokeilemaan traktorivanhusta lähipellolle tai möyhimään museokaivurilla maata konetapahtuman työnäytöksiin. Polttoainelain pitkä koura Teksti ja kuvat: Harri Onnila Vanhoja ajoneuvoja ja työkoneita koskevat samat säännökset polttoaineiden ja vakuutuksien osalta kuin uudempia. Lyhyesti sanottuna löpöllä ei saa ajaa metriäkään yleistä tietä
Mainitut työkoneet ovat polttoainemaksusta vapaita varsinaisessa työkonetehtävässään, mutta eivät siinä tapauksessa, että käyttötarkoitus on tavaran kuljetusta. Polttoainemaksusta vapaata on työn tekeminen työalueella, käyttötarkoituksesta johtuvat kuljetukset työalueella (kuljetukset itse työkoneella, ei perävaunulla), siirtyminen työalueelta toiselle, omien poltto- ja voiteluaineiden kuljetus sekä työkoneen huoltoon ynnä muuhun sellaiseen liittyvät siirrot. Löpöllä käyvällä traktorivanhuksella ei saisi edes ylittää yleistä tietä. 020 618 5128 Liikennevakuutuskeskus Vakuutusasiat, puh. traktori tuodaan lavetilla tapahtumapaikalle, mutta sillä ajetaan tapahtuma-alueella tai tapahtumajärjestäjän erikseen osoittamalla työnäytösalueella). Maaseudun rauhassa pykälää on kuitenkin kiusallisen helppo venyttää. Jos ajoneuvo on ollut ammattikäytössä työkoneeksi rekisteröity ja siten oikeutettu käytettäväksi polttoöljyllä, niin onko tilanne sama kyseisen koneen harrastekäytössä, kun virallista ammattikäyttöä ja työajoa ei enää ole. Sillä, onko ajoneuvo harrastekäytössä tai esimerkiksi museoajoneuvo, ei ole asiassa merkitystä. Polttoainemaksua on suoritettava myös silloin, kun ajoneuvossa käytetään polttoaineena nestekaasua, maakaasua tai muuta näihin rinnastettavaa kaasumaista polttoainetta. Polttoainemaksusta ovat vapaita polttoainemaksulain 6 §:n mukaisesti moottorityökoneet (moottorityökone on määritelty ajoneuvolain 15 §:ssä) ja moottorityökoneiksi varustetut traktorit sekä auton alustalle rakennetut työkoneet, joissa ei ole muuta kuin välittömästi työkonetehtävään liittyvää lavaa, säiliötä tai muuta kuormatilaa ja milloin niitä ei käytetä muihin kuljetuksiin kuin niiden käyttötarkoituksesta johtuviin kuljetuksiin itse työalueella, niiden omien poltto- ja voiteluaineiden kuljetukseen tai niiden siirtyessä työalueelta toiselle. Polttoainemaksu koskee Suomessa ja ulkomailla rekisteröityjä ajoneuvoja sekä myös rekisteröimättömänä ja suljetulla alueella käytettäviä ajoneuvoja. 040 450 4660 ajoneuvossa käytetään dieselöljyä lievemmin verotettua polttoainetta tai jos bensiiniä käyttämään tarkoitettua ajoneuvoa käytetään moottoribensiiniä lievemmin verotetulla polttoaineella. Milloin saa tai ei saa ajaa polttoöljyllä eli löpöllä harrastekäytössä olevalla ajoneuvolla. LAVETTIKYYDISSÄ ei liikennevakuutusta vaadita, mutta tilanne muuttuu, jos tapahtuma paikalla tekeekin mieli venytellä rekisteröidyn veteraanin niveliä. JOS työkone on ammattikäyttövuosien aikana ollut oikeutettu polttoainemaksuvapauteen, ei tilanne muutu miksikään kun kone siirtyy harrastekäyttöön. helppo venyttää, mutta tiukasti lain kirjainta seuraten ei yleistä tietä saa ylittää esimerkiksi pellolta toiselle siirtyessä. Rekisterissä olevassa ajoneuvossa pitää aina olla voimassa liikennevakuutus. Pitääkö vanhassa harrastekäytössä olevassa kuorma-autossa, traktorissa tai työkoneessa olla liikennevakuutus voimassa harrastetapahtumissa toteutettavissa näytösajoissa (esim. Lievemmin verotetun tai verottoman polttoaineen, esimerkiksi kevyen polttoöljyn, käyttäminen ajoneuvossa on kiellettyä. Polttoainemaksulain (1280/2003) 3 §:n mukaan polttoainemaksu maksuunpannaan, jos dieselmoottorilla varustetussa MOOTTORITYÖKONEET Ajoneuvolain 15 §:n mukaan moottorityökone on: 1) työkoneeksi valmistettu tai varustettava moottorikäyttöinen ajoneuvo, jonka suurin rakenteellinen nopeus on enintään 40 kilometriä tunnissa 2) tienpitoon valmistettu muu moottorikäyttöinen ajoneuvo kuin auto, vaikka sen suurin rakenteellinen nopeus ylittää 40 kilometriä tunnissa 3) perävaunujen ja kuljetusalustojen siirtoon satamassa tai muulla terminaalialueella valmistettu vetotrukki, jonka suurin rakenteellinen nopeus on enintään 50 kilometriä tunnissa, jollei ajoneuvoa ole pidettävä kuorma-autona tai liikennetraktorina. YHTEYSTIETOJA Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi Polttoainemaksu-, lisävero- ja autoveroasiat, puh. Lievemmin verotetun tai verottoman polttoaineen käytöstä on ilmoitettava Liikenteen turvallisuusvirastolle ja maksettava polttoainemaksu, jonka suuruus on autoilla 3301 500 euroa/päivä ja muilla ajoneuvoilla 100670 euroa/päivä. Jos kuitenkin on kyse rekisteröimättömästä harrasteajoneuvosta, kannattaa olla yhteydessä Liikennevakuutuskeskukseen tapauskohtaisten tietojen saamiseksi. 75 03/12. Edellä mainitun polttoainemaksuvapauden edellytyksenä ei ole koneen ammattikäyttö, vaan se voi olla myös harrastekäytössä. Jos ilmoitusta ei ole tehty, polttoainemaksu määrätään korotettuna. Näin ollen, myöskään yleistä tietä ei saa ylittää polttoöljyä käyttäen. Polttoainemaksu kannetaan tällaisen polttoaineen käytön estämiseksi. Raskaallakin ajoneuvolla polttoöljyn käyttäminen on kiellettyä
Tänä päivänä meille näinkin arkinen asia on silloin muuttanut maailmankatsomusta järisyttävästi. stat ja pyöreät Mu Pyörä on ulkoreunaltaan ympyrän muotoinen kappale, joka voi pyöriä keskellä olevan akselinsa ympäri. Tässäpä muutamia jo eläkepäiville siirtyneitä liikkumista helpottavia pyörylöitä. Teksti ja kuvat: Joona Hamm LENTOKONEEN magnesiumvanteet toimivat maitokärrin apuna vanhoilla eläkepäivillään. TÄMÄ hieman jytkympi napa kuuluu tanskalaisvalmisteiselle lentokentän Ginge-paloautolle. MONISSA perässävedettävissä laitteissa ja kevyemmissä työkoneissa käytettiin kapeita alumiinisia vanteita, joissa 16 tuumaa taisi olla yleisin halkaisija. OSTIN eräältä romumieheltä taannoin nämä valurautaiset pyörät, joita väitettiin vanhan auton vanteiksi, mitä epäilen vahvasti. Monet vanteista on suunniteltu hyvin funktionaalisesti, etenkin hyötyajoneuvoihin suunnatut yksilöt, mutta kevyemmässä kalustossa on panostettu ulkonäköönkin. Kuljetusvälineen tai kulkupelin pyörä koostuu yleensä kumista ja vanteesta. NÄIDEN kummajaisten kanssa ei voida puhua kuvion urasyvyydestä vaan -paksuudesta, tai peräti ulottuvuudesta.. Rauhassa ruostuvat Molempia on kehitetty ajan saatossa mitä eriskummallisimpiin eri käyttötarkotuksiin. Allekirjoittanut kuuluu siihen kaksilahkeiseen ihmisryhmään, jotka ovat kiinnostuneita näistä hyvinkin visuaalisista pyöreistä elementeistä. Ehkei silloin osattu vielä ajetella, minkä kokoiset renkaat olisivat hyvät Kontio-Sisun alla tai miten Belarus-telatraktorin telasto jumittaa nuoskalumessa. Mesopotamialaiset keksivät pyörät ja egyptiläiset käyttivät päällä myös teloja. Ensimmäiseksi tuli mieleen jotkut telaston apupyörät, koska kumeissa ei ole minkäänlaista kuviota ja vanteiden keskiöissä on jykevät rullalaakerit. NOKIAN Paavo pyörien historia ulottuu pitkälle vuosikymmenien taakse. Renkaat sain myös mukaan, kokoa 100-600 mm, valmistajana Trelleborg. Tutut ilmakumirenkaat monista kevyistä maatalouskoneista ja hevoskärreistä. 76
Jonkinlaisen tykin tai muun perässävedettävän maailmanlopun koneen kapeat paripyörät ovat joutuneet kauas kodistaan. YKSINÄINEN paripyörä "tykkivanteella" maatuu paikallisen jo lopettaneen romuliikkeen pihan perukoilla. TRAKTORIN rautapyörä on ehtinyt olla elinvuosinaan kovassa käytössä. Melko sulavalinjainen yksilö joka tapauksessa. TAIDETTA pihaan ja puutarhaan. SOTAKALUSTOA tämäkin. PUOLUSTUSVOIMIEN ilmailutehtävistä tutun suuren valonheitinkärrin alla pyörii jykevät "trillex"tyyppiset tykkipyörät. PYÖRIVÄ rengas ei sammaloidu. Tämä lapualainen akseli on jo aikaa sitten unohdettu. ONKO tämä vanne ollut napakiinnitteinen vai (epä)onnistunut yritys suorakaiteen muotoisista pulteista. Monen uudelleenkorjauksen jälkeen se saa kasvaa nykyään varpua Kainuun iltasumuissa. 03/12 KEVYEMPÄÄN kalustoon kuuluva kottikärry on varustettu kasattavalla alumiiniseosvanteella. 77. Koneliike Satakunnasta esittelee arvokkaasti pihamaallaan komeita jätejyrän rautapyöriä. KEVÄÄLLÄ pellon laidassa voi sulamistulvassa peilailla itseään tai papan vanhoja kuluneita Hakkapeliittoja
Korjausoppaita mm. 230 , 040-5154512, Salo 130611 Datsun Patrol -82 aj. 200 , 0500-377675, Varkaus Lännen UM 1480 -73 Pyörä al. Kannattaa soitella, 040-5080746, Nivala GAT IT28 pyöräkuormaajan Hydrauli, lohko, 3 karainen hydraulisella esi ohjauksella, H. Koneviestin vuosikerrat 1979-1991, 040-5208142, Orimattila Osia Lada 2101, 21011, 21013=L ja 21033 1300S raatoja ja osia. Voin ostaa katsastetuntai paperilliseen Traderiin Bulldog tai nokkamalliin, 040-5289810, Evijärvi Fahr MDL leikkuupuimuri Mersun dieselmoottori. Vaihdetaan trak- torimönkijään tai Kubota nelivetotraktoriin, H. JOitain ohjekirjasia koneeseen myös löytyy, 041-5469640, Turku 130608 Närvä Rättikoppi Traktorin "rättikoppi" Hellanmaan Närvä, ollut ensiasennettuna Massey Ferguson 135 -traktorissa, kohtuukuntoinen, H. 99500 km,CL12 laitteet. 700 euroa + alv. Markkinat Osta ja myy kalustoa Myydään Ford F-600 -69 Paloauto, 360 cid 210 hv, uudet vyörenkaat edessä. Myydään tarpeettomana hyvään kotiin, H. Sisusta ja tekniikka tosi hyvät, kori ei hyvä. Hinta 70-240 euroa, 050-4121193, Kuopio Nytkäsaha Automaattisyöttö, jäähdytys. Metsäkone renkaat 33x13,5 15, H. 200 , , Hevoskärri akseli Puup., H. Osa rippeitä Kupla, Warre 353W, Datsun 100A, 120Y, 180B SSS, VW Golf. e.reijonen@ luukku.com, 050-5458875, Liperi TAPPEJA JA HOLKKEJA KAIVINKONEISIIN · PYÖRÄKUORMAAJIIN · NOSTUREIHIN ym. traktoreihin ja puimureihin. Myös ruotsinkielisiä. Tilan puutteen takia entisöijälle halvalla. Zetor, IH, MF, Leyland, Ford, CaseIH, DB. OHJEKIRJOJA WWW.OHJEKIRJA.ORG 040-4144 700 Tiedustelut ja tilaukset Pintakarkaistua pyöröterästä määrämittaisena. WWW.AURAOSA.FI · 0400 828 460 78. 555 , 040-7099406, Vihti Bedford TL1470 -81 aj. 8250 , 050-3796064, Niinisalo 130601 Howard Rotavator Gem Puutarhajyrsin 600 J.A.P moottorilla. 170000 km,33 diesel ajokunto, kaikki toimii. Käyttämättömiä Sisu Ka osia, jotain 70, 80, 90-luvun Sisuihin. Käyntikuntoinen mutta kytkin luistaa. 3900 , 050-5203350, Jyväskylä 130477 Sisu Kontio -76 Tielaitoksen vähäiseltä käytöltä toistakymmentä vuotta sitten maatalouskäyttöön siirtynyt vähäisillä kilometreillä. Pitkällä leimalla, seuraava kats. 100 , 0500-377675, Varkaus Kylvökone Hevosvetoinen , H. 4000 , 0400-213703, Nummi-Pusula Ford-Thames Trader -75 -69 Nokkamalli, liikkuva auto jossa hyvä moottori. Säännöllisesti huollettu 12 tuhannen kilon vaihtolavalaitteilla. 09/13, H. Puomit 1680, H. 2000 , 0500-377675, Varkaus Mopon osia Tunturin tuulisuoja "original", Solifer Express -60 runko, Honda 100 -74 moottori, Pappa Tunturin runkoja -68 ja -70. Hyvä lava, hyvät renkaat, helposti museorekisteriin! Täysin alkuperäinen. Myydään kokonaan tai osina. Mukaan uutta vastaavat etulokasuojat, konepeitto, ovet ja astinlaudat
Etelä-keskisuomi. David Brown 25 takavanne, mittaripelti. 200 , 0400-872074, 130605 RH pyöräkaivuri osiksi Kiinnostuneelle harrastajalle kokonaisena noudettavaksi. Puuhytin ikkunoiden tiivisteitä malleihin 1080 ja 1450, 040-8282524, Lahti Ostetaan DT 14 (täystuho) starttimoottori tai bendexilaite, 0405290714, Volvo Parga 1254 pyöräkuormaaja Käyttökuntoinen ja toimiva., H. Entisöitäväksi. Strömbergin sähkömoottorista 7,5 kw tehty. Soitot puoli neljän jälkeen, 050-378485, Alajärvi 03/12 79. Jos etelämpänä niin rahti myös. (Pienempi koko n. 4200 , 0400-795532, Rauma 130599 Ostetaan Hankkijan vanhoja maatalouskone- ja tarvikeluetteloja 70-luvulta ja 80-luvun alusta. Sisusta huopamaista kangasta. Hintaluokka 0-3500 euroa. Yhteydenotot eskelisellepostia@gmail.com tai puhelimitse txt viestillä viikonloppuisin, 046-9016150, 130606 Osia Zetor 25, Mörkö-Major, Valmet 15 loki, vaihdelaatikko, konepelti. Voi olla huono, kunhan on edullinen. 20 euroa, 040-8669806, Vaajakoski Ostetaan Lokomo Kivenmurskaaja nro 2, kuljetuspyörillä ja vetoaisalla. Mainio lahja ikääntyvälle motoristille, veteraanikerhoille ym. Kilvissä tai että saa kilpiin. Runko poikki, öljypohja puhki, ei käy, ei papereita jne. Nuffi 10-60, Major, Natikka, Valmet, 040-8112378, Viiala Ostetaan Traktori-agregaatti projekti Esim. Retro Kypärä OHEI Valmistettiin 50-60-luvulla Töysässä, ensimmäinen MP-kypärä suomessa. Voi olla kesken jäänytkin, 050-4121193, Kuopio Pieni Revolverisorvi , 06-4784696, Vähäkyrö Ostetaan Ostetaan BE-GE osia Puinen makuuhytti, kainekuntoiset käy ja irtoovet. Hintaan lisätään toimituskulut, H. 15x20 cm, ilmestyi kerran vuodessa. 60-70-luvun linjakilpi. Myös Koneviesti-lehdet ja Käytännön Maamies samoilta ajoilta kiinnostaa. e.reijonen@luukku.com, 0505458875, Liperi Ostetaan Traktori projekti 60-70-luvun entisöitäväksi. Ketjut olisi hyvä olla. Kone on pääkaupunkiseudulla ja myydään tosi ostajalle sopivasti "vie pois" hintaan. Nahkaosat mustaa nahkaa, kupu lasikuitua. Ei alvillisia. Hinnat alk. Myöd pelkkä murskain/osat kiinnostaa, 0400-867719, Kerava Ostetaan Teräskarhu 9, Vammas, Volvo Noin 8000-10000 kg, suht työkuntoinen tiehöylä omille töille
Vaihdossa käy punainen Raket -80, 050-4121193, Kuopio Wikström 3 syl. pakkasv., H. 500 , 0500-377675, Varkaus alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. Deeren Tosimiesten metalliset pienoismallit! Traktoreita kaikkia kokoja: 1:16, 1:32, 1:43, 1:87 FORDSON Power Major massey ferguson 65 nuffield Universal Four Konehuolto T. 0400 685 235 Näin ilmoitat Vanhat Koneet Markkinoilla: POSTITSE: Käytä alla olevaa ilmoituskuponkia Postita ilmoituksesi osoitteeseen: Vanhat Koneet, PL 350, 65101 VAASA SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä ilmoituksesi tiedot ja kuva osoitteeseen: ilmoitus@vanhatkoneet.fi ILMOITA ILMAISEKSI VANHAT KONEET MARKKINOILLA! Myydään Ostetaan Vaihdetaan Maatalouskoneet Kuljetuskalusto Maanrakennus Muut koneet Varaosat HUOM! Ilmoitukset, jotka ovat lehden toimituksessa viimeistään 7.6.2012 klo 12.00 julkaistaan 21.6.2012 ilmestyvässä Vanhat Koneet -lehdessä. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto · Puh. Emme myöskään vastaa virheistä ilmoituksissa. Myös vanteita kuormaautoihin, 044-3795636, Tyrnävä Vaihdetaan Vaihdetaan Fiat 441-411 taka-akse- listo, konepelti ja lokasuojat. Nimi: Osoite: Puhelin nro: Postinumero ja Paikkakunta: Leikkaa tai kopioi tämä kuponki Postimerkki VIIPALEMEDIAT OY PL 350 65101 VAASA 80 Vanhat Koneet pidättää itsellään oikeuden olla julkaisematta ilmoitusta. 190 euroa. Vaihdossa Iso-ajoleikkuri tai sarvitraktori, jossa on leikkuri. Markkinat Osta ja myy kalustoa Puinen Pärehöylä Vanha Kunnon pärehöylä, H. Kaikista puuttuu osia. Voi olla vaikka ilman moottoria, 050-4121193, Kuopio Vaihdetaan Moottorisahat 50-60 luvulta Clinton 55, McCulloch 44, Pioneer 1150 ja Stihl 10. David Brown 1210 -79 vaihteistot, 12" kaksoiskytkin, runko, ym. Lehdessä julkaistua materiaalia voidaan käyttää muissa Viipalemediat Oy:n julkaisuissa ja niiden markkinoinnissa. Hinta yht. © Viipalemediat Oy. 1500 , 050-9176757, Kokemäki Scania L 50 Super -72 Vähän ajettu, noin 4,5 metrin lava sekä Volvo TL 22 vm. -58 6x6 veto, vinssi, 11x16 renkaat, 2,8 lava. Tarvittaessa vaihto Pick Up-autoon, 044-3795636, Tyrnävä Traktorin renkaita 124x24, 124x28149x28, 169x28, 16.9x34, 18.4x38, 20.8x42, 800x38, 20,8x42, 800x38, 20,8x42, 800x38, 400/65x26.5. Hinta 100500 euroa. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi ford Model F KUORTIN TRAKTORI KY · TOIMITUKSET KOKO SUOMEEN · PUH. keskimoottori bensa/petrooli
Kuvalaari Aarteita Veikon albumista Veikko Tarvainen Kemistä lähetti meille työuransa varrelta nipun kuvia, joille pyhitämme tällä kertaa Kuvalaarin molemmat sivut. Tunnelmallisten mustavalkokuvien lisäksi tarjolla on myös jätteenkuljetushistoriaa menneiltä vuosikymmeniltä. JYRY-SISUT ja Scania-Vabikset olivat merkittävässä asemassa vuoden 1962 rautatielakon aikaan. Esimerkiksi kalkkikiven kuljetus Kurikasta Kemiin suoritettiin tuolloin kuorma-autoilla junan sijaan. MASSAN ajossa painot olivat kovat mutta onneksi tuolloin myös miehet olivat kovia. SISUKIN näyttää sirolta kuorimonrummun edessä. 03/12 81
Kuvalaari Kaluston kirjoa Scania-Vabiksesta Bedfordin kautta Volvoon. TARVAISEN F86 kymppipyörä Volvo Effer nostureineen sahatavarakuormassa Puukeitaalla. JÄTEPAKKARI lähimenneisyydestä. Alustana F86 Volvo joita säilyi jälkipolvien ihmeteltäviksi varmasti useampia yksilöitä kuin kuvan jätepakkareita. VUOSIKYMMENTEN vaihtuessa myös automerkit ovat vaihtuneet Scania-Vabiksesta Bedfordin kautta F10 Volvoon, joka jäteautona edustaa melkoista harvinaisuutta. 82
Seuraavassa numerossa: Nuhvitrio Toisinaan vain yksi ei riitä. Mitä yhdelle näistä kuuluu nyt? Huippukunnossa Kiteellä ei säästelty vaivaa eikä työtunteja, kun elämää nähnyt kippi-Vanaja laitettiin alkuperäistäkin parempaan kuntoon. 83. Kolmen punaisen Nuffieldin revohka esittäytyy edukseen seuraavassa numerossa. Asemamiehen apuri Valmetin laituritraktori oli yleinen työkalu monella vähänkin isommalla asemalla
(09) 774 2810, www.alfamer.fi. Kesäkampanja! 19,90 19,90 19,90 19,90 Traktorit Suomessa Til.nro S269, s.hinta 34,90 Zetor Suomessa Til.nro S244, s.hinta 34,90 Eilispäivän traktoreita Til.nro S187, s.hinta 29,90 Traktorit Euroopassa Til.nro S205, s.hinta 29,90 Säästä jopa 50 % kirjasuosikeistamme! 19,90 19,90 19,90 19,90 Hullujusseja ja Pillareita Til.nro S224, s.hinta 29,90 Nordic Trophy Til.nro S281, s.hinta 29,90 Piikkinokasta Bulldogiin Til.nro S290, s.hinta 29,90 Kun autot olivat Autoja Til.nro S225, s.hinta 29,90 19,90 19,90 19,90 19,90 Auto 70-luvulla Til.nro S160, s.hinta 29,90 Huoltoasemakirja Til.nro S239, s.hinta 29,90 Autokuvien kulta-aika Til.nro S216, s.hinta 29,90 Veteraanimopedit Til.nro S114, s.hinta 29,90 9,90 9,90 9,90 9,90 Lasten traktorikirja Til.nro S253, s.hinta 19,90 Lasten traktorikirja 2 Til.nro S266, s.hinta 19,90 Lasten metsäkonekirja Til.nro S280, s.hinta 19,90 Ikioma traktorikirjani Til.nro S294, s.hinta 19,90 Tilaukset: Alfamer Oy, Hämeentie 111, 00550 Hki, puh