Vanhat Koneet 3/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

040 512 2500) PL 7, 39700 Parkano www.fincumet.fi Viipale mediat 745000-1303 . Volvo B58 . Kuorma-autot . / lava! 2 090 ? / kpl + a lv Fincumet Oy FINCUMETILTA SAAT MYÖS Laadukkaat rakennusjätelavat, koneenkuljetuslavat, mittatilauslavat, maalavat, rahtilavat ja keräilyastiat. TERVEISIN, Lavamiehet Joonas Järvensivu (puh. Hinta 8,50? Nelikko-T?ekki Joka kulmasta vetävä Zetor 3045 Kyläseppä Vesivehmaalaisen Leo Mäkelän tarina Siltapeikko Iso, karu ja erittäin maastokelpoinen Kraz. PAL VKO 2013-25 LIISAA Ka nista hollan 6 414887 450003 55 DAF seo -mu lustoa 13003 m m 00 Scania-Vabis L75 S ´60 SUOMALAISTA TYÖTÄ . Vammas?traktorikaivuri . 03/2013 . Volvo G89 . Maanrakennuskoneet . Tapahtumat KEVÄTTARJOUS! Yölinjan sankari 2,13 ?/pv + alv 2500 mm Leasing 36 kk, 0? lunastushinta 12 tyessä. sopimuksen päät OSTA 1 990 ?/ kp l + alv ( väh. MADE IN FINLAND 1200 mm Erä kovaa käyttöä kestäviä roskalavoja vahvistetulla etupäällä: Rautaista luettavaa . Normag K15 A . www.vanhatkoneet.fi . Kraz-255B . Kubota L245DT . 3 la va Kun tilaa n tilaus ) t kerralla 3, säästät Yksittäin 100 . Zetor 3045 LAVAMIESTEN Traktorit . Scania-Vabis L75 . 0400 222 162) Samuli Järvensivu (puh. 21 VOLVO 3 B58 ?7 300 lavaa v arast soita ja ossa, tilaa omasi! 3/2013
- 7.7. Jouni 0500 - 282 562 Jorma 050 - 5182 414 Tuula 040 - 5114 506 Rompetori: Martti Raudaskoski 044 - 345 4919 Tilaa Amerikan Rauta: www.wanhawoima.fi www.amerikanrauta.fi Viipale mediat. 2013 Perinnekeskuksen ja Törmänhovin alueilla Käpylän koulussa ?Räsymatot eri aikoina? wanhan-ajan koululuokka ym. Wanhan ajan hengessä järjestettävät konepäivät tarjoavat kokonaisvaltaisen kattauksen Wanhan Woiman historiasta konepäivineen. Koskelan pihapiirissä ?Jätkäperinne? Pirkka-Hämeen Jätkäperinne ry. Piipsjärven ympäriajo weteraanimopedeilla Uusi aikakauslehti Amerikanautoharrastajille. Nyt Lehtipisteissä kautta maan! Tule Oulaisiin koko perheen nostalgiseen elämystapahtumaan! Liput 10 päivälippu, 20 kolme päivää. Sotaveteraanit ja alle 15v. UU ODO TU TE US TT LE U HT I! ?Wanhaa woimaa - 20 wuotta? kuva: Marko Ilomäki 21. WALTAKUNNALLISET WETERAANIKONEPÄIVÄT 5. lapset ilman. Linja-autokuljetus Oulaisten keskustasta alueelle ja takaisin. PE: 10 - 17 LA: 10 - 17 SU: 11 - 17 Tied. esiintyy Auto-osastolla ?Kilpa-autot kautta aikojen? Maankuululla rompetorilla nyt iltajatkot Traktoripuistossa juhlitaan traktorikerhojen merkkivuosia Oulaisten museolla esitetään wanhoja filmejä Maamoottoripuistossa ?Kummalliset kuulapäät? 7
Vanhat Koneet -lehteä on alusta saakka tehty yhdessä lukijoiden kanssa . Moni portti olisi myös todennäköisesti jäänyt aukaisematta ilman mukana olevaa, isäntäväelle ennestään tuttua harrastajaa, sillä on varsin ymmärrettävää, että kalustosta kiinnostuneeseen outoon vieraaseen olisi muutoin suhtauduttu hienoisen varauksellisesti. Näin kesän kynnyksellä, kun kalusto on kaivettu talvisäilytyksestä, alkaa meillä toimittajillakin varsinainen jutuntekosesonki, joten tapaamisiin yhteisen intohimon, vanhojen koneiden, parissa! Iikka Kekko Toimittaja iikka.kekko@vanhatkoneet.fi 3. Pelkkä vanha traktori kertoo satunnaiselle ohikulkijalle lähinnä siitä, millaisilla laitteilla ennen vanhaan teh- tiin töitä, kun taas siihen liitetty tarina muuttaa kokonaisuuden palaksi historiaa. Ja tärkeää on myös se, että omistajat jaksavat päivystää koneidensa vierellä kertomassa ihmisille harrastuksesta ja omistamastaan koneesta . Viimeksi Lahden klassikkoautonäyttelyssä, jossa alan kalustoa oli ilahduttavasti esillä. Autonäyttelyn tai muun tapapahtuman yhteydessä koneet eivät aivan pääse oikeuksiinsa, sillä paras tun- Juttutuokiot vanhan kaluston omistajien kanssa ovat tapahtumien hedelmällisintä antia. nelma syntyy työnäytösten ja maamoottorien puksutuksen myötä. Samalla tavalla hienosti entisöity kuormuri ei sinällään kerro harrastuksesta paljoakaan, mutta jo kymmenen minuutin juttutuokio entisöintityöhön osallistuneen kanssa antaa jo hieman käsitystä siitä, mistä harrastuksessa on kyse ja kuinka paljon ajallista ja rahallista panostusta se vaatii. Tapahtumat ovat tärkeitä myös lehdenteon kannalta. Suuri osa toimituskunnan ajasta kuluu kirjoituspöydän äärellä tai jutuntekomatkoilla, eli toisin sanoen ?sorvin äärellä?, ja tapahtumaviikonloput ovat toimittajille ja valokuvaajille rentoutumisen aikaa samalla tavalla kuin muillekin alan harrastajille. Heidän suhteillaan on löytynyt monta mielenkiintoista juttukohdetta. 03/13 Tässä yhteydessä onkin hyvä lähettää kiitokset oppaille niistä monista hauskoista retkistä, jotka omin neuvoin olisivat varmasti jääneet tekemättä. Harrastuksen säilymisen ja kasvun kannalta on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, että harrastajat tuovat laitteensa näytille sinne, missä ihmisiä milloinkin liikkuu. Sama kiertokulku jatkuu varmasti tulevaisuudessakin . ja näin tehdään myös tulevaisuudessa. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Tekijältä Eräs tuttu koneharrastaja kysyi kerran, että mistä te oikein kaivatte nämä kaikki jutut lehteenne. Hän kertoi kartoittaneensa jo pari vuosikymmentä erilaisia vanhoja koneita ympäri maata, mutta silti suurin osa lehdessä esitellyistä laitteista on hänelle täysin uusia. Samalla meille avautuu tilaisuus kerrankin rauhassa rupatella lukijoiden kanssa, ja usein nämä juttutuokiot ovat varsin hedelmällisiä. Tarinoita, ehdotuksia, juttuvinkkejä, risuja ja kehuja. Näitä kaikkia tarvitaan, jotta osaisimme tehdä juuri sellaista julkaisua, jota alan miehet ja naiset mielellään lukevat. Meille koneista intoileville se tarkoittaa muiden kesätouhujen ohella sitä, että lähes joka viikonlopuksi on tarjolla alan tapahtumia ympäri maata. useimmille meistä tarinat koneiden takana ovat vähintään yhtä kiinnostavia kuin itse kalusto. Aivan hiljaiseloa ei tapahtumarintamalla ole ollut kuluneen talven aikana, ja kevään mittaankin on päässyt ihastelemaan vanhoja traktoreita ja kuormureita. Täytyy tunnustaa, että alussa niitä kyllä kaivettiinkin kissojen ja koirien kanssa, mutta useimmat tässäkin numerossa esiteltävät autot ja koneet ovat löytyneet jonkin aikaisemmin esitellyn laitteen yhteydessä. Pääkirjoitus TAPAHTUMASTA TOISEEN V iimeistellessämme tätä numeroa painokuntoon alkavat viimeisetkin lumikinokset väistyä ja pitkä kesä saa taas alkaa. mikä ei tosin tarkoita, etteikö meitä saisi muistaa muualtakin tulleilla juttuvinkeillä. Lisäksi korvaamatonta apua uusien laitteiden löytymisessä tarjoavat tutut avustajat, joilla on tuttuja koneharrastajia maakunnissa. Näitä juttuja tehdessä olemme puolestaan löytäneet useita uusia mielenkiintoisia masiinoita tuleviin numeroihin
Tässä numerossa 12 KANNESSA 12 Scania-Vabis L75 Super ´60 60-luvun alkuvuosien pidetty työkalu, jonka mukavat muodot ja katolla loistava linjakilpi jäivät monelle öiseen aikaan liikkuneelle vastaantulijalle mieleen. KONEET 18 Zetor 3045 ´64 Kun puhutaan Zetorista, useimmille tulee mieleen vihreä ?kaksviitonen?, mutta oli niitä muitakin, kuten Jussi Kantin joka kulmasta repivä 3045. 24 Volvo G89 Yksi vuoden 1970 uutuksista oli eteen siirretyllä etuakselilla varustettu Volvo G89. yhdeksi niistä neljästä, jotka tulivat aikanaan uutena maahan. 44 32 50 4. Aikansa erikoisuus ei kuitenkaan yltänyt suureen suosioon. rikaivuri on yksi monista suomalaisista maansiirtoalan innovaatioista. Ja samalla yksi tunnetuimmista. 32 Volvo B58 ´73 Kuopion Liikenteen ?neljänelosta? voi hyvällä omallatunnolla kutsua aidoksi savolaiseksi, se kun ei ole koko elinkaarensa aikana liikkunut muualla kuin Kuopion ja Varkauden liikenteessä. kilän Arin maastokuormuriksi. 50 Kubota L245DT ´79 Veikko Jokisen pihalla on komeita vanhoja traktoreita, joiden joukossa yksi työssä patinoitunut Kubota. Traktorin merkistä ja ulkomuodosta ei heti arvaisi, että museoikä on ohitettu jo vuosia sitten. 26 Vammas-traktorikaivuri ´64 Riuku-Vammaksena tunnettu trakto- 44 Kraz-255B TMM-3M ´79 Konneveden metsissä saattaa törmätä isoon ja matalalta murisevaan, lähes hirviömäiseen näkyyn, jonka tuttavat tunnistavat jo kaukaa Heik- 54 Normag K15 A ´57 Pertti Airivirran matalasta tallista peruuttaa outo traktori, joka lähemmin tarkastellessa osoittautuu vuoden 1957 Normag K15 A -malliksi
Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. maanrakennuskoneeT . Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Zetor 3045 Rautaista luettavaa . Ojanen, Harri Onnila, Paula Tavasti, Aimo Tenni, Arttu Toivonen TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman, Meniina Lundström POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa 58 66 TAPAHTUMAT 72 Uittohommia 50-luvulla Olli J. Materiaali: Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Toimitus 21 TrakToriT . TapahTumaT VolVo B58 ?73 Scania-VabiS L75 S ´60 DaF eo -mus uStoa KaL niSta HoLLan 38 6 414887 450003 13003 745000-1303 . materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään 5 materiaalin lehdelle.. kuorma-auToT . kubota L245DT . www.vanhatkoneet.fi . 03/2013 . 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Kim Dahl: 050-4147 539 Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty. Volvo G89 . normag k15 a . 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Juha Pokki AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Antti Kautonen, Sami Korhonen, Johanna Helin, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Olli J. scania-Vabis L75 . Vammas?traktorikaivuri . Ojasen katsaus viime vuosisadan puolivälin uittohommista. 70 Techno Classica Essen, Saksa Maailman suurin klassikkoajoneuvonäyttely tuotti tällä kerralla pienen pettymyksen koneharrastajille, mutta jotakin sieltäkin toimittajan muistikortille tallentui. ARTIKKELIT 38 Harrastusta ikä kaikki Pekka Mustola on elävä esimerkki siitä, että miestä voi tituleerata kokeneeksi koneharrastajaksi vaikka iän puolesta voisi erehtyä luulemaan toisin. 58 Kyläseppä Leo Mäkelä Vesivehmaalainen Leo Mäkelä tunnettiin ahkerana ja taitavana kyläseppänä, jonka käsissä taipui niin metalli kuin puukin. 66 DAF-museo Eindhovenista löytyy DAF:n museo, jonka kätköistä löytyy mielenkiintoista katseltavaa tuntikausiksi. 03/13 VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Uutisia ja kuulumisia vanhojen koneiden maailmasta. 62 Seppiä ja mestareita Toivasen Heikillä riittää tarmoa harrastuksen parissa puuhasteluun. 71 Karin konekuvat Kari Suomalaisen koneaiheinen pilapiirros. 76 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin romuromanttisia valokuvia. 78 Markkinat Vanhojen työkoneiden sekä varaosien kauppapaikka. 80 Kuvalaari Lukijoiden konekuvia vuosien varrelta. KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. kraz-255B . PAL VKO 2013-25 Viipale mediat SUOMALAISTA TYÖTÄ . Hinta 8,50? Yölinjan sankari Nelikko-T?ekki Joka kulmasta vetävä Zetor 3045 kYläseppä Vesivehmaalaisen Leo Mäkelän tarina silTapeikko iso, karu ja erittäin maastokelpoinen Kraz TILAAJAPALVELU Puh. MADE IN FINLAND 3/2013 . lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Volvo B58 . Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen
Kymmenen hevosvoiman teholla auto saavuttaa kolmen-neljänkymmenen kilometrin tuntivauhdin. Tehtailija Lindström muun muassa heitti autolla merijäätä pitkin 50 kilometrin lenkin Turkuun, mikä lienee ollut melkoinen näky. Korvensuulle olisi ollut kaikkiaan viiden auton tilauskin olemassa, mutta autoja ei kuitenkaan koskaan tehty enempää. Kaikki pitäisi tehdä itse, aivan kuten autokin on alunperin valmistettu. Alkuperäinen Korvensuun synnyinpaikka, Lindströmin konepajarakennus, on muuten nykyisin museokäytössä, ja Korvensuun voimalaitos- ja konepajamuseon nimeä kantava rakennus sijaitsee Mynämäen Suorsalantiellä. Autoa pääsee jatkossakin katsomaan automuseolla, jossa Korvensuu on kunniapaikalla. Sillä ei ole enää vuosiin ajettu, yksinkertaisesti siitä syystä että ainutlaatuisena autona varaosien saaminen on mahdotonta. Ilmajäähdytteinen, kaksisylinterinen ja nelitahtinen rivimoottori valmistettiin sekin paikan päällä maataloustehtaassa, ja sen sylinterit ja kansi olivat yhtenäinen osa. Tarkoitus oli tuoda esille tehtaan työntekijöiden ammattitaitoa, ja mikäpä parempi taidonnäyte kuin mahdollisimman omavaraisesti valmistettu auton prototyyppi. Prototyyppi-Korvensuukin on muokkautunut aikojen saatossa hieman erinäköiseksi, sillä sitä on hiukan kolaroitukin ja alkuperäinen etumaski on jouduttu 1920-luvun puolella korvaamaan puimakoneen seulasta tehdyllä maskilla. Työn omalaatuisuudesta kertoo esimerkiksi se, ettei autoon ollut varsinaisesti piirustuksia, vaan se tehtiin niin sanotusti tuntumalta. Auton magneetto, sytytystulpat, taka-akselien laakerit, rasvapumppu ja renkaat oli ostettava muualta, mutta muut komponentit tehtiin itse. Alunperin autossa oli amerikkalaista tekoa ollut vaihteisto, mutta se on sittemmin 6 1940-luvun lopulla toteutettu tehtailijan vävyn itse suunnittelemalla vaihteistolla. Sisäverhoilut toteutti mietoislainen satulaseppä. Autoprojektissa mukana olleista neljästä miehestä yhdellä oli entuudestaan kokemusta auton ajamisesta. Kaksipaikkainen, pyöreämuotoinen auto pyrittiin valmistamaan mahdollisimman paljolti omatekoisesti. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Korvensuu 100 vuotta Mynämäkeläisessä Lindströmin maatalouskonetehtaassa rakennettu Korvensuuauto on suomalaisen autonvalmistuksen perustuskivi. Myös pyöräkoko on pienentynyt 16 tuumaan alkuperäisestä 28 tuumasta. Korvensuu-auton satavuotisen historian kunniaksi Uudenkaupungin automuseo järjesti Korvensuu-teemaisen kokoontumisajotapahtuman toukokuun alussa. Moottorin kampikammio toteutettiin kevytmetallivaluna, jonka kävi tekemässä kiertävä ammattimies. Ainoaksi jäänyt yksilö valmistui vapunpäiväksi 1913. M ynämäkeläisen tehtailija Frans Lindströmin maatalouskonetehtaassa päätettiin 1910-luvun alkuvuosina toteuttaa autonrakennusprojekti, eräänlaisena PR-tempauksena. Museo on auki sunnuntaisin kello 11?13.
Yksisylinterinen, 6,5-hevosvoimainen BMW R39 seurasi jatkumoa, ja sillä huristi 250-kuutioisten sarjan voittoon Josef Stelzer vuonna 1925. Järj. 90 vuotta BMW-moottoripyöriä Tänä vuonna tulee kuluneeksi 90 vuotta BMW:n ensimmäisen moottoripyörän esittelystä. Kiikun kaakun menestyvä yritys oli myös toimittanut bokserimoottoreita muille moottoripyörävalmistajille vuodesta 1920, joten omanmerkkisen moottoripyörän kehitystyö kävi järkeen. R32 oli siitä erityinen, että se oli jo alunalkaen kehitetty moottoripyöräksi . Järj. Jo tuo vuonna 1923 esitelty R32malli oli varustettu nelitahtisella, kaksisylinterisellä ilmajäähdytetyllä moottorilla. Moottoripyörien kehitystyö ja myyntimenestys johti merkin ennen pitkää autoteollisuuden pariin. BMW:n R32-malli kehitettiin muutamassa viikossa teknisen johtajan Max Frizin ja hänen tiiminsä käsin. siinä missä aikalaiskilpailjoiden tuotteet perustuivat enemmänkin polkupyörämäiseen perusrakenteeseen ja geometriaan. Tuohon asti BMW oli keskittynyt ilmailu-, meri- ja kuormaautojen moottoreihin, mutta vuonna 1919 solmitun Versaillesin rauhansopimuksen myötä saksalaisvalmisteisten lentokonemoottoreiden kehitys tyssäsi. Opastus perille. Kilpailijoihin nähden jämäkämmästä tuotteesta saatiin näin hinnoiteltua premium-tuote, vaikka periaatteessa pyörä oli muutoin varsin vaatimaton. Jo ensiaskeleista lähtien moottoriurheiluun haluttiin panostaa BMW-moottoripyörien kehitystyössä. R32-malli pärjäsi kilpailuissa hyvin, ja sitä seuranneessa 1924 esitellyssä R37-mallissa oli kevytalumiiniset venttiilinkannet ensimmäisenä moottoripyöränä maailmassa. Wanhat Masiinat Ry Osoite: Kiljavantie 6, 05200 Rajamäki | Tiedustelut: Mika Lönnrot 050 517 2026 03/13 7. Pyörän 494-kuutioisesta moottorista saatiin irti 8,5 hevosvoimaa, ja pyörää kehuttiin tanakaksi, suorituskykyiseksi ja luotettavuudeltaan vaikuttavaksi. auto, 2. Wanhat Masiinat Ry Osoite: Kiljavantie 6, 05200 Rajamäki Syötävää ja juota Parkkimaksu 2 E. Kilpailumenestyksen myötä myyntiluvut nousivat näinä vuosina Kuva: Stahlkocher/Wikimedia 1640 myydystä pyörästä melkein kuuteen tuhanteen. Ernst Henne voitti Saksan mestaruuden vuonna 1926 ja Targa Florio-kilpailun 1928, ja kansainvälisessä Six Days Trialissa BMWtiimille tuli voitto kotiin vuosina 19331935. Näiden lisäksi Henne sai pyöränsä kiihdytettyä ennätyksellisen hurjaan 216,75 kilometrin tuntinopeuteen vuonna 1929, joka on tuolloin ollut todella kova vauhti. Opastus Osoite: Kiljavan Nurmijärven Rajamäellä Työtehoseuran piha-alueella 2.6.2013 klo 9-16 Syötävää ja juotavaa tarjolla koko päivän. Parkkimaksu 5. Henne sai sittemmin nimensä 75 muuhun nopeusennätykseen BMW-pyörän puikoissa. XII MASIINA MEETING ROMPETORI ROMPETORI & VIII MASIINA MEETING Nurmijärven Rajamäellä Työtehoseuran piha-alueella 31.5.2009 klo 9?16. MA RO Nurmijärv Työtehoseur 31.5.20 MUSEOAJONEUVONÄYTTELY Syötävää ja juotavaa tarjolla koko päivän. Parkkimaksu 2 E. 500-kuutioisten sarjassa R37:lla saatiin Saksan mestaruudet vuosina 1924 ja 1926-29. kaksipyöräiset ja myyntipuolelle 4x6m 20?. Opastus perille
Ilmailumuseo sijaitsee Helsinki-Vantaan lentokentän tuntumassa, ja lähettyville 2014 avautuva ke8 häradan asema tuonee museoon vipinää. Museon kokoelmissa on nykyisellään 80 lentokonetta. Trafiikki-museot ry:lle myönnettiin 81 250 euroa museokaupan kehittämiseen sekä viestintään ja markkinointiin, ja Rautatiemuseon Säätiölle myönnettiin 66 600 euroa museon uuden hallin rakentamiseen. Radio- ja tv-museosäätiö saa 12 000 euroa mastojen kunnossapitoon ja Forum Marinum -säätiö 10 400 euroa Merenkulun opetuksen historia ?näyttelyyn. Taulukossamme esillä pienemmät valtionapusummat ja niiden saajat. -Suomen merimuseo 6 000 ? -Haapamäen museoveturiyhdistys 5 750 ? -Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseoyhdistys 5 000 ? -Suomen Autohistoriallinen Seura ry 5 000 ? -Pohjoismaiden tie- ja liikennefoorumi 4 000 ? -Liikennesuunnittelun Seura ry 2 400 ? -Lahtis-Siipiratas Höyrylaivaseura ry 1 750 ? -Espoon Automuseo ry 1 600 ? -Pasilan konepajan Perinneyhdistys ry 1 550 ? -Pro Rautatie ry 1 400 ? -Porvoon Museorautatie ry 1 341? -Petäjäveden vanhojen viestintälaitteiden museon tukiyhdistys ry 1 110 ? -Turvallisuusmuseo kannatusyhdistys ry 1 110 ? -Helsingin polkupyöräilijät ry 1 000 ? -Vaasan Veteraaniautoseura ry 934 ? -Kouvolan Putkiradio- museosäätiö 519 ?. Kyseinen hanke käsittää Ilmailumuseon rakennusten ulkonäön uudistamisen ja perusnäyttelyn parantamisen. Alkuperäinen Detroit Electric meni nurin 1930-luvun lamavuosina, vaikka saikin historiansa aikana myytyä 13 000 autoa ja 1910-luvulla noin 1000 ajopeliä per vuosi. Nykyinen, myöskin Detroitissa majaansa pitävä yritys, perustaa autonsa Teslan tavoin Lotuspohjaista suunnittelua olevaan urheiluautokoriin, eikä lopputulos muistuta vanhaa Detroit Electriciä muutoin kuin nimellisesti. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Detroit Electric palaa maailmankartalle Liekö sähköautovalmistaja Detroit Electric vielä tuttu. Museon rakennukset ovat nykyisellään peräisin 1980-luvulta, ja niitä on tarkoitus laajentaa ja modernisoida. Monelle nimi yhdistyy Mummo Ankan sähkökäyttöiseen 1900-luvun alusta peräisin olevaan ajopeliin, vaikka nimenomaisen auton innoittajaksi onkin sittemmin tarjottu useampaa mahdollista valmistajaa, esimerkiksi Bakeria. Mediamuseo Rupriikki saa 18 000 euroa Mediapolku viestinnän historiaan -verkkoportaalin kehittämiseen ja Museorautatieyhdistys ry 16 820 euroa Jokioisten rautatien matkustajavaunun kopion rakentamiseen. No, joka tapauksessa Detroit Electric on taas nousussa uuden sähköautovalmistajan hankittua oikeudet nimeen. Toki Lotuksen Elise-perusrakenne on pian 20 vuotta vanha, eli ikää on jo silläkin. Tämä vuoden 1916 Detroit Electric on näytillä Brysselin Autoworld-museossa. Kuva: Asterion/Wikimedia Liikennealan museoille ja yhdistyksille myönnettiin valtionapua Liikenne- ja viestintäministeriö on huhtikuisella päätöksellään myöntänyt yhteensä 385 000 euroa eri liikenne- ja viestintäalan museoille, sekä 25 000 euroa liikennealan yhteisöille rakennushankkeiden ja muiden kehittämisinvestointien tukemiseen, ja tiedotustoiminnan sekä kansainvälisen yhteistyön kehittämiseen. Tukea annetaan kaikkiaan 18 museolle ja seitsemälle yhteisölle, ja suurimman avustuksen saaja on Suomen Ilmailumuseosäätiö. Säätiölle myönnettiin 112 292 euroa Lentoon 2015 -hankkeen suunnitteluun ja rakentamiseen. Oulun Seudun Mobilistit ry saa 42 534 euroa Oulun automuseon korjaustöihin sekä uudisrakentamiseen
erityisesti kiinnostavat isommat mallit ja telivedot (6x4/8x4) Ota yhteyttä: -renkaat 0400-666 875 / Jari Kauppila tai jari@kah-trucks.? Varaosat jo 60 vuoden kokemuksella numerosta 06-456 8800 kah@kah-trucks.? www.kah-trucks.? Meillä hyvä valikoima renkaita ja sisärenkaita myös entisöitäviin koneisiin. NDI Finland Oy e-mail: somero@somero-trading.fi 03/13 Ilvesjoentie 425, 61760 Ilvesjoki www.somero-trading.fi 9. Matka gondolibussilla kesti puolisen tuntia. TAPPEJA JA HOLKKEJA KAIVINKONEISIIN . 1980?2008 . Ei ihme, että verrattain edullisilla käyttömaksuilla ei käyttökustannuksia saatu kasaan. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto . Vaijeritien kannatintornit purettiin vuonna 1961. Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. Konehuolto T. Hillittömän näköinen, ilmassa kulkeva bussi jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi kulkupeliksi, sillä Mount Hoodin seudun teitä parannettiin piakkoin ja ihan tavallisia teitä pitkin kulkeva bussilinja oli käyttäjille halvempi: 50 senttiä matka, kun Skiway pyysi linnuntiestä 75 sentin hintaa. Puh. Bussilla ilmojen halki Laskettelusäät alkavat olla näin toukokuun helteissä ohi, mutta esittelyn arvoinen lienee kuitenkin tämä 50-luvun Skiway-bussi. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi OSTAMME! . Volvo-, Scania-, M-B-, Sisu-kuorma-autoja . PYÖRÄKUORMAAJIIN NOSTUREIHIN ym. Pintakarkaistua pyöröterästä määrämittaisena. WWW.AURAOSA.FI 0400 828 460 Bussit itsessään olivat Kenworthin T-216 -mallin koulubusseja, jotka kumpikin kasattiin tätä tarkoitusta varten kahdesta etupäästä . vm. Käytössä oli kaksi bussia, joiden kappalehinnaksi tuli 40 000 tuolloista dollaria. Stanley Kubrickin ohjaaman ja Jack Nicholsonin tähdittämän Hohto-elokuvan ulkolavasteena sittemmin toimineen Timberline Lodge -hotellin ja Government Camp -kohteen välillä Oregonin Mount Hood -vuoren tuntumassa kulki kolmen vuoden ajan erikoisvalmisteinen gondolibussi, joka oli nostettu vaijereiden varaan. Kummassakin päässä oli busseja varten ?laituri?. kääntyminen kun ei ollut mahdollista. Bussissa oli yhä moottori normaalilla paikalla, ja takapyöristä kulki veto vaijereilla kulkeviin pyöriin
Mikkeli St. Tapahtumassa palkitaan hienoin kilpapyörä ja paras retrohenkinen ajoasu. Mobilian museoajoneuvoT Mobilia järjestää perinteisen, picnic-henkisen museoajoneuvotapahtuman kesäkuun 8. Aura väärän vetotavan valintaan artikkelissa. Mielenkiintoista olisikin tietää, mikä on ollut Countyn osuus tämän takavetoisen traktorin valmistuksessa, kun yrityksen tavaramerkkinä ollut neliveto ei ole lopputuotteeseen päätynyt. Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi Lc Forssan auto-, mopedi-, mp- ja antiikkirompetori, Pilvenmäki Vaasan veteraaniautoseuran Roinamarkkinat Wanhat Wehkeet ja rompetori, Lempyyn Seurantalo Ranskalainen Visiitti Akaan Viialassa Päijät-Hämeen Rompemarkkinat, Jokimaan ravirata Rompetori, Wanhan ajan markkinat, kirpputori, Hiukanpiha Vanhojen autojen näyttely ja markkinat, Storen Värin piha- alue, Indola Auranmaan mopedi- ja ajoneuvoharrastajien rompetori, Nuortentalo KESÄKUU 8.6. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Uusi ilme Rautatiemuseolle Hyvinkäällä sijaitseva Suomen Rautatiemuseo on uusinut logonsa toukokesäkuuksi, museon 115-vuotisjuhlan kunniaksi. päivänä. Vuosittainen tapahtuma pidetään Mobilian ulkoalueella Kangasalla kello 10?14, ja alueella on paljon nähtävää ja koettavaa. Michel OldTimer Run, Visulahden matkailukeskus. Osoitteessa www.sa-kuva.fi on tarjolla yli 100 000 valokuvaa, ja erityisesti sodanaikaisista ajoneuvoista ja koneista kiinnostuneille se tarjoaa mielenkiintoista katsottavaa ja tutkittavaa. Forssa 18.5. Keskuspaikkana on Vaasan auto- ja moottorimuseo (Myllykatu 18), joka toimii myös lähtö- ja maalipaikkana tapahtuman noin 65 ja 32 kilometrin pituisille yhteislenkeille. Ajon jälkeen museolla on esillä vanhoja polkupyöriä, sekä käynnissä on rompetori. Tunnistettavalla punaisella höyryveturilla varustettu logo on aikaisempaa näkyvämpi, ja sen käyttöönoton myötä myös Rautatiemuseon nettisivut uudistetaan ennen kesäkautta. Logon on suunnitellut hyvinkääläinen Intro Design. Retrokilpurit 2013 vaasassa Vaasassa 25. Oulu 26.5. Kokkola 26.5. Vaasa 18.5. Vuoden ensimmäisessä Vanhat Koneet -lehdessä esitelty TEG-metsäkone ei lopulta ollutkaan County-pohjainen, vaikka koneessa ollut valmistajalaatta antoi niin ymmärtää. Esimerkiksi traktoreita ja kuormaautoja löytyy mielin määrin tunnistettavaksi, ja kuvat on päivätty. Korjausta metsäkoneesta Aina voi oppia uutta . vaikka kantapään kautta. Lempyy 18.5. Yleisöä kuljetetaan vanhoilla linja-autoilla, ja Vanhat Velot ry:ltä tuodaan paikalle isopyöriä ajonäytöstä varten sekä vanhoja fillareita koeajettavaksi. Isopyörän lisäksi kokeilemaan pääsee ainakin tandemia ja nojapyörää. Ekoautoilijat ry:ltä puolestaan tuodaan paikalle häkäpönttöautoja. Mobilialle tutulla tavalla, vanhoilla tietyökoneilla pidetään työnäytös, ja vanhoilla kaksipyöräisillä järjestetään ajonäytöksiä: historiallista motocrossia ja mantsaa. Mopojen lisäksi esillä on vanhoja TT-pyöriä, ja niillä pidetään ajonäytös legendaaristen Eläintarhan ajojen päättymisestä kuluneen 50 vuoden kunniaksi. 10 Puolustusvoimien kuvat netissä Puolustusvoimat on avannut kuva-arkistonsa vapaasti selailtavaksi internetiin. toukokuuta järjestettävä Retrokilpurit 2013 on perinteinen vanhojen kilpapolkupyörien valtakunnallinen kokoontumisajo. Tapahtuman tarkoituksena on koota yhteen yli 25 vuotta vanhat kilpapyörät ja niiden harrastajat ei-kilpailuhenkisen ajelun ja rennon yhdessäolon merkeissä. Viiala 25.?26.5. Sorsakoski Rompetori ja Vanhat Vehkeet -tapahtuma 8.6. Kangasala Mobilian museoajoneuvotapahtuma 8.?9.6. Jämsä Suur-Jämsän perinnepäivät & ajot 15.6. Järvenpää Perinne Pörinät 2013, Rantapuisto (sirkuskenttä) 15.6. Karkkila Rompetori Harjunkentällä 29.6. Lahti 25.?26.5. Tuo merkintä johti toimittajan väärille jäljille ja sitä myöten myös Tapahtumakalenteri Toukokuu 18.5
Viimeiset neljä vuotta olemme kasvaneet vähintään +30% vuosittain. Pysyt sovituissa aikatauluissa sekä haluat kehittää osaamistasi jatkuvasti. Tarjoamme vauhdikasta työtä mielenkiintoisten koneiden keskellä ja kilpailukykyisen korvauksen ajastasi. GM SUMMERMEET SAPPEE PÄLKÄNE GM-CRUISERS MOPAR MEET 2013 LOMA- JA KOKOUSHOTELLI HEIMARI RISTIINA FMA 43. KV KOKKO-TREFFEN (MP) SAUTINKARI HIMANKA 040 -554 7063 8.6. KANSALLISEN MUSEOAJONEUVOPÄIVÄN PÄÄTAPAHTUMA KLO 11-14 MOBILIAN AUTOKYLÄ KANGASALA 044- 090 66461 PIENOISMALLIPÄIVÄ KLO 11-16 VEHONIEMI KANGASALA 03-376 7795 IV MAISEMATIE.FI-AJELU NOKIA-HÄMEENKYRÖ KLO 17 KOKOONTUMINEN NESTE NUIJAMIES NOKIA 050 -310 0899 SUUR-JÄMSÄN PERINNEPÄIVÄT & AJOT SUUR-JÄMSÄN MOOTTORIKLUPIN RATA POMONA JÄMSÄ 050 -322 0160 ROMPETORI JA VANHAT VEHKEET KLO 9 -16 SORSAKOSKENTIE 12 SORSAKOSKI MRHOKEMA@GMAIL .COM MUSEOAJONEUVONPÄIVÄ VAASAN VETERAANIAUTOSEURA TURKU CRUISING METSÄMÄEN RAVIRATA TURKU HELSINKI BIKE SHOW TAIVALSAAREN KENTTÄ HIETANIEMI HELSINKI MODIFIELD MOTORCYCLE ASSOCIATION OF FINLAND, ALIENS MC ISO LÄNSI-UUSIMAA CRUISING TANHUHOVI LOHJA . Osaat pukea tietämyksesi ja alan kiemurat mukaansa tempaavaksi luettavaksi. ROMPETORI KLO 9 -15 TANHUHOVI LOHJA 050 -320 8484 ROMPETORI JA WANHAT WEHKEET-NÄYTTELY KLO 9 -15 KYLÄSAARENKOULU MÖRTINTIE 4 PORI 0400 -226 234 8.-9.6. PERINTEINEN ROMPETORI OULUN AUTOMUSEO OULU POWERPARK WEEKEND ALAHÄRMÄ 020 743 0750 9.6. AHS:N 9. Tiimiimme kuuluu tällä hetkellä 19 kokopäivätoimista sekä iso joukko avustajia. Tutustu lehtiimme: www.raskaskalusto.fi www.vanhatkoneet.fi www.isotkoneet.fi www.tuning.fi Lähetä hakemuksesi työnäytteineen: rekry@viipalemediat.fi tai perinteisellä postilla: Viipalemediat Oy / Rekry PL 350, 65101 Vaasa MOBILIAN AUTOKYLÄ KUSTAA KOLMANNEN TIE 75 (KISARANTA), KANGASALA PUH. Pääpaikkamme on Vaasassa, mutta tuotteemme ovat valtakunnallisia. FACEBOOK/MOBILIA.FI. TORPARRIAN TENHOLA SPORTCAR BREAKFAST CLUB MOOTTORIKAHVILA NIKKILÄ SIPOO HEMA SHOW . (03) 3140 4000 . 8.-9.6.2013 LÄHDE LIIKKEELLE OMAN AUTOTALLISI AARTEELLA! MUS-3O KANSALLINEN PÄIVÄ MUSEOA JONEUVO 7.-8.6. SAHK:N VALTAKUNNALLINEN RETKEILYAJO HÄMEENLINNAN SEUTU HÄMEEN MOBILISTIT 7.-9.6. CCOF SUMMERMEET (CADILLAC) HIMOS JÄMSÄ CADILLAC CLUB OF FINLAND XVI LOHIRANNAN ROMPEPÄIVÄT JA SUVIAJOT LOHIRANNAN LOMAKYLÄ SUKEVA 044- 088 3988 OLETKO RAUTAINEN OSAAJA? Etsimme laajaan ja asiantuntevaan avustajakaartiimme konealan erikoisosaajaa. Toivomme sinun olevan aidosti kiinnostunut työkoneista ja maanrakennus- sekä metsäkonealasta. YOUNGTIMERAJOT 0400 -317 082 MUSEOAJONEUVONPÄIVÄ DYNASET OFFROAD AREENA YLÖJÄRVI MANSEN MASINISTIT KESÄHEIKKI MOBIILIMÄEN PIHA-ALUE HITSARINKATU TURKU 02-238 5775 KATSO AJANTASAINEN TAPAHTUMAKALENTERI: WWW.MOBILIA .FI Viipalemediat Oy on tekemisen meininkiin sitoutunut pienkustantaja. HARRASTEAJONÄYTTELY VOIMAKATU 1 LOIMAA 040-585 7397 HARRASTEAJONEUVOTAPAHTUMA RAGNAR GRANITIN AUKION P-ALUE RIIHIMÄKI RIIHIMÄEN HOT ROD ASSOCIATION OPEL-HARRASTAJIEN KESÄTAPAHTUMA KLO 9 -15 TEOLLISUUSTIE 7 HARTOLA AUTOLIIKE RAIMO ASIKAINEN 040 -715 1765 AHS:N 24. WWW.MOBILIA.FI
12
YÖLINJAN SANKARI SCANIA-VABIS L75 SUPER ?60 Scania-Vabiksen ?Seitenviitonen. Linjakilpi puolestaan kertoi, millä linjalla oltiin liikenteessä. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Kuopio 13. oli 60-luvun alussa erityisen mielekäs työkalu pitkillä rahtilinjoilla. Öisellä maantiellä sen tunnisti muista vastaantulijoista ohjaamon yläkulmissa olevista kulmavaloistaan
Se on paljon, vielä kymmenen vuotta sitten näistä lukemista nähtiin unta. Kyllä nyt kelpaa. Pynnösen kuljettaja ottaa kiitotirsoja rattia vasten, sillä matka on pitkä ja tie kivinen. Lahdessa Vabis pysähtyy Kärpäsenmäen alla olevan Gulfin eli Jaskan baarin eteen. Polttoainetta valuu tankkiin jokaisella Kesoilin tankkauskolikolla 50 litraa kuun ja neonkyltin loisteessa. Seuraavaksi kuppi kahvia Heinolasta Unioninmäeltä ja Lahden läpiajot. Rekkavalo eli kulkurin iltatähti loistaa himmeästi illan hämärtyessä ja vastapestyn vetoauton pölykapselit 14 kimaltelevat vastaantulijoiden valokiiloissa. Forssan Autokeitaan yöbaarin jälkeen alkaa loppukiri, tasaista ja suoraa tietä tylsine peltoaukeineen. Reissun tiukin mäki on Heinolan ja Vierumäen välillä oleva Evätmäki, jossa kädet käyvät vaihdekepeillä useampaan kertaan. Yöbaarin myyjä näkee jälleen tutun valvoneen silmäparin tiskin takana. Kahvinmaku suussa maantie maistuu jälleen, ja vastaantuleva Joensuun Kiitoautojen Pulloposki-Scania saa vilkulla tervehdyksen yöhön. SCANIA-VABIS L75 Kuljettajien mielestä puurunkoinen ohjaamo oli teräksistä mieluisampi. N uori rahtimies ei ole pysyä nahoissaan työntäessään linjakilven tyhjälle puolelle läpikuultavaa Turku-kylttiä toisella puolella jo olevan Kuopio-kyltin vierelle huhtikuisessa alkuillassa. Mikkelissä olisi mahdollista käydä vielä kahvilla ennen puoltayötä rautatieaseman kahvilassa. Kierrokset vedetään loppuun asti ennen kuin vaihdetaan isommalle vaihde kerrallaan. Nokkamallin Scania-Vabis kiitää tiellä ilmavirran yrittäessä tarttua tiukasti pressutettuun avorekkaan. Seuraavaksi taaemmasta vaihdekepistä iso kolmonen. Viitostien risteyksessä käsi käy molemmilla kepeillä ja kierrokset nousevat, kun kiitolinjan nokka kääntyy valtatielle. Konepellin alla käydä rohisee tyhjäkäyntiään Scanian kymppilitrainen kuutoskone. Mäki mennään kierroksilla kaistojen väliin jäävän kirkon ohi. Huhuja on tosin kuultu, että Lähemäkeenkin avattaisi yöbaari. Vihantasalmessa pyörät pysähtyvät Kesoilin dieselmittarille. Päivät ovat jo jatkuneet kevään myötä, mutta aurinko laskee lopulta nopeasti iltakahdeksan maissa. Vieressä käy myös tyhjäkäyntiään Hämeenkiidon Lahti?Kuopiovälin Volvo Titan lastinaan oululaisen leipomon leipää. Kävelyvauhtia ylös ja pressut hulmuten alas. Juha ?Watt? Vainion laulun sanat ovat suoraan elävästä elämästä: ?yössä kylät läpi jyrään melkein nolottaa?. Tuolloin ei lähdetty ammattioppilaitokseen lukemaan logistiikan perustutkintoa vaan notkuttiin muun muassa paikallisen Peso & Siilin kuljetusliikkeen. Tunti Turkuun ja perillä parin tunnin unet punkalla ennen uutta päivää kuorman purkuineen ja lastauksineen. Apumiehestä kuljettajaksi Kohta 45 vuotta on kulunut siitä, kun kuopiolainen Hessu Halonen aloitteli kuljettajan uraansa. Tienvarressa on parkissa vastaavanlainen Raine Pynnösen Helsinki?Oulu-välin Seitenvitonen Kanikka, järjestysnumeroltaan 4. Sitten valkopäisestä vaihdekepinnupista kolmoselle. Maskissa oleva punapohjainen Super-merkki paljastaa moottorin turboahdetuksi 195-hevosvoimaiseksi. Savon Dieseliltä ajoparin kanssa omilla rahoilla ostetut lisäkaukovalot syttyvät valaisten kuivaa asvalttitietä. Myös omilla rahoilla ulkomaille ajavalta kollegalta hankittu Blaupunkt Frankfurt -radio tuo piristystä pitkään iltaan Tapio Rautavaaran laulaessa yölinjan kuljettajasta: ?on mulla raskas työ ja pitkä yö, kun ajan vain, yölinjallain?. Mikkelin läpiajo on yksi etappi matkalla. Porrassalmenkadulle vasemmalle ylämäkeen käännyttäessä käyvät molemmat kädet vaihdekepeillä yhtä aikaa, minkä jälkeen valkoinen norsunluuratti pyörähtää vielä pari kierrosta rekan taittuessa mukulakivikadulle. Avorekassa on kappaletavararahtia Turun Kiitoliikenteen terminaaliin, jossa purku on heti aamulla, joten tie kutsuu kulkijaa. Kuopiosta Turkuun 1969 Kakkonen jo silmässä rämpsähtää mekaaninen käsijarru pois päältä kuutoskoneen raklatuksen voimistuessa
Tuolloin apumiehiä kulki mukana myös pidemmilläkin linjoilla, joilla ei ollut lainkaan tavatonta, että kuljettaja kömpi jo alkumatkasta punkalle nukkumaan ja kansakoulua päivät käyvä innokas apumies siirtyi ratin taakse. Intoa uhkuva rekkamiesalokas pääsi näin lähemmäs totuutta ja kuljettaja sai levätä. Halonen kertoo hauskan tapahtuman Heinolasta, jossa yöllä oli juuri meneillään erikoiskuljetus. Raskas kone oli jouduttu ottamaan pois lavetilta ja ajamaan erikseen sillan yli. Hän muistaa, kuinka Peso & Siili hankki uusia ja hyviä autoja joista muutamat olivat olleet Scan-Auton esittelykäytössä vetäen tyylikästä esittelyperävaunua, jonka esittelimme tämän lehden numerossa 8/2012. Poliisi oli pysäyttänyt alaikäisen ja ilman korttia ajaneen Halosen antaakseen tälle neuvoja vallitsevasta liikennetilanteesta. Päivisin kuljettajat kävivät purkamassa isompia eriä suoraan asiakkaille ja lastaamassa vastaavasti isompia lähteviä eriä kyytiin. Opintosuunnitelma muokkautui innokkuuden mukaan. Linja-autojen varusteista haettiin usein mallia kuorma-autojenkin ehostamiseen, mistä esimerkkinä punamusta linja-autoplyyssi. 15. Kiitoliikenteelle puolestaan tuli enemmän käytettyä kalustoa, joka toki pidettiin hyvässä kunnossa. Kuopiosta ajettiin tuolloin esimerkiksi Tampereelle, Helsinkiin, Turkuun ja Ouluun, jonne Kiitoliikenteellä oli linjaluvat. Tuolloin kappaletavararahtia kuljettavat autot liikkuivat yöllä. Päivällä terminaaliin kerätyt tavarat lastattiin päivän päätteeksi oikean suunnan autoihin, jotka kuljettivat ne aamuksi määräpaikkakunnan terminaaliin. Ääntään möristäen ja aikuisemmaksi tekeytyen oli tilanteesta selvitty ilman ongelmia. Lopuksi auto täytettiin kappaletavaralla, minkä jälkeen öinen tie kutsui jälleen kulkijaa. Halonen muistelee, että Kiitoliikenteen aikaan Kuopiosta lastattiin esimerkiksi Saastamoiselta levyä, Sasmoxilta talokuormia, Nilsiästä kvartsihiekkaa ja Savon Sellulta Fluting-rullia sekä Lihakunnalta lihaa, joiden lisäksi terminaalilta tuli pienempää kappaletavaraa. 03/13 Valkoinen norsunluuratti ja harmaa peltinen kojelauta kromikehyksisin mittarein ja valkoisin katkaisimin olivat 60-luvulla arkea, nykyään jopa juhlallista. Joskus kuljettajaa vaihdettiin vauhdissa, kun nähtiin poliisin pysäytysmerkki: kaukovalot häikäisivät sen verran pysäyttäjää, ettei kuskin vaihtoa lähestyvässä autossa huomattu. Kuopiolaiset rahtia kuljettavat kuljetusliikkeet, Peso & Siili, Puijonkyyti ja sittemmin Kuopion Kiitoliikenne, tulivat Hessulle varsin tutuiksi 60-luvun lopulla. terminaalilla ja saman yrityksen Esso-huoltoasemalla, josta löytyi kesätöitä nuorelle automiehelle ja josta lähdettiin apumieheksi niin kaupungin ympäristöön kuin pidemmillekin reissuille. Nämä liikkeet käyttivät samanlaisia Seitenvitosia Scania-Vabiksia kuin mitä hänen kunnostamansa auto edustaa. Kiitoliikenne oli puolestaan Turkulaisen Kiitoliikenne Helbergin Kuopion toimipiste ja terminaali, jonne Halonen siirtyi kuljettajaksi saatuaan ajokortin
Auto syttyi palamaan akkujen oikosulusta johtuen 70-luvun puolessa välissä. Nykyinen KOE?34 Otin Turbolla tämän, Hessu toteaa nykyisestä Seitenvitosestaan huumorinpilke silmäkulmassa, kuten automiehet aikoinaan kommentoivat valitessaan turbomoottorilla varustetun auton. Kymppilitrainen rivikuutonen antoi kyytiä 195 hevosvoiman edestä. Käsijarru ottaa vaijereiden välityksellä takapyöriin. 16. Suomessa kyseiset varusteet olivat hinnoissaan eikä ollut mikään itsestäänselvyys, että isot kuljetusliikkeet niitä olisivat autoihinsa hankkineet. Kuplavolkkarin pölykapseli myös oli näyttävän näköinen varuste, kun se laitettiin etupyörännavan päälle. Tilauksesta Be-Ge rakensi vielä pidempiä ja korkeampiakin ohjaamoita. Be-Gen puurunkoinen ohjaamo oli kuljettajien mielestä mukavampi kuin vastaava teräsrunkoinen ohjaamo, jota pidettiin kylmänä ja meluisana. Hessu muistaa, että auto oli kaikin puolin hyvässä kunnossa ja siisti peli, johon oli asennettu muun muassa työkaverin kanssa ostetut lisävalot ja Blaukkarin radio. Aikaa nukkumiseen jäi yleensä pari tuntia aamuyöstä. Alkuperäinen KOE?34 Hessu Halosen ensimmäinen oma ajokki Kiitoliikenteellä oli väriä lukuun ottamatta lähes kuvan kaltainen ScaniaVabis L75 Super. eli koko vanteen peittävän bussinkapselin. Niin teki Heikkikin muutamaa vuotta myöhemmin pysyäkseen ajan hermolla. Kyseinen KOE?34-kilpisen Vabiksen tarina päättyi Lahden ja Vierumäen välillä olevan huoltoaseman, Tuulantuvan pihaan. Tuolla tunnuksella varustettu L75 oli juuri se Heikin ensimmäinen kuittiauto. Volkkarin kapseli nimittäin kävi juuri pyöränpulttien väliin pysyen siinä napakasti. Aikansa huikeinta rahtiauton koristelua oli, kun joku laittoi etupyörille ?Kutterinkapselit. Puu- ja metallirunkoisia ohjaamoita valmistettiin 60-luvun alkuvuosista muutaman vuo- den ajan yhtä aikaa, kunnes ScaniaVabis osti oskarshamnilaisen Be-Gen ohjaamotuotannon vuonna 1966 ja toi heti kohta sen jälkeen vain Scaniaan suunnitellun teräsohjaamon. Muita lepo-ohjaamomalleja olivat 1600, joka siis oli vielä 15 senttiä Heikin Scanian ohjaamoa pidempi, sekä 1080, jossa ei ollut varsinaista vuodetta eikä pientä sivuikkunaakaan. Kyseinen yksilö oli ostettu Kiitoliikenteelle Löfgrenin Mansalta Nurmijärveltä. Teräsrunkoisia BeGejä toimitettiin muun muassa Ruotsin Tielaitokselle sen ollessa yksi pakollinen varuste heidän käyttämissään autoissa jo tuolloin. Vabiksen keulalla oleva KOE?34-rekisterikilpi on muisto Kiitoliikenteen ajoilta. Be-Gehän oli toimittanut itsenäisenä tehtaana ollessaan ohjaamoja eri autonvalmistajille ja maahantuojille. Sillä erotuksella, että tämä nykyinen auto on varustettu suomalaisittain harvinaisella Be-Ge 1450 -hytillä, mikä tarkoittaa että takaseinän ja tulipellin väli on 1?450 milliä. Yleisin meillä käytetyistä lepohyttimalleista oli 1350-malli jossa oli lähes samanlainen neljännesympyrän muotoinen takasivuikkuna
Käsijarru on puolestaan räikkämallia, jota räikätään noin viisi kertaa ennen kuin vetopyörät ovat tiukasti lukossa. Nykyinen KOE?34 on ollut uutena Ruotsissa, kuten Scaniat yleensäkin valmistuttuaan, mutta tämä yksilö on myös toimitettu synnyinmaassaan toimineen kuljetusliikkeen käyttöön. Samassa yhteydessä D10/DS10moottorit jäivät tuotannosta ja ne korvattiin D11- ja DS11-moottoreilla. Hatarien tietojen mukaan sillä olisi vedetty uutena jonkinlaista bulkkivaunua. Ohjaamon pääväriksi Heikki valitsi harmaan, jota höystettiin ajalleen tyypillisillä kikoilla maalaamalla lokasuojat ja puskuri mustiksi. Lisäksi maski, konepeiton sivu, ajovalojen ympärykset sekä lokasuojan ja vanteiden reunat maalattiin kermanväriseksi. Niin jarrut kuin moottorikin ovat olleet auki ja saaneet uutta osaa 03/13 sisuksiinsa. Puurunkoinen ohjaamo oli säilynyt runkonsa osalta kohtuullisen hyvässä kunnossa pohjaa lukuun ottamatta, mutta peltiä saatiin begeläiseen toki hitsailla. Heikin auto on varustettu ohjaustehostimella, joka tuolloin oli vielä lisävaruste. Halosen Hessu tutulla paikalla Seitenvitosen ratin takana. 75-malli on varustettu DS10-moottorilla. Tunnuksen taakse on kätketty seuraavanlaista faktaa: 6-sylinterinen ja 10,26-litrainen ahdettu dieselmoottori, josta on luvattu 195 hevosvoimaa 2?200 kierroksella minuutissa. Vielä autosta uupuvat 75-merkit konepeiton sivusta on korvattu toistaiseksi 76-mallin merkeillä. Hessun autoa katsellessa ja hänen tarinoitaan kuunnellessa ei ole vaikea tehdä mielikuvitusmatkaa aikaan, jolloin hytin runko oli puuta mutta rekkamiehet terästä. SCANIA-VABIS L75 S46 VUOSIMALLI 1960 MOOTTORI Scania-Vabis DS10, 6-sylinterinen ahdettu dieselmoottori, teho 195 hv /2?200 rpm, iskutilavuus 10?260 cm3 VAIHTEISTO 10 vaihdetta, 5-nopeuksinen perusvaihteisto sekä puolittaja omalla vaihdekepillä OHJAAMO Be-Ge 1450 makuuohjaamo. ALUSTA Akseliväli 4?600 mm, täyspaineilmajarrut, mekaaninen käsijarru takapyöriin, kokonaispaino 15 tonnia OMISTAJA Heikki Halonen, Kuopio Yleisimmin Suomessa käytetyt Be-Gen makuuohjaamot olivat 10 senttiä lyhyempiä, eron huomaa hieman pidemmästä hytin takakulmasta. 17. Heikki sai tiedon autosta edesmenneeltä kaveriltaan Teuvo Vuortiolta, jonka kanssa auto käytiin hakemassa Ruotsista 2000-luvulla. Suomessa Scania on käyty kauttaaltaan läpi useamman vuoden kestäneen kunnostuksen aikana. Vaihdekeppejä on kaksi: toisessa on viisi perusvaihdetta ja toisessa puolittaja. 75 oli tuotannossa Södertäljessä vuodesta 1958 vuoteen 1963, jolloin sen korvasi 76-malli. Vapaastihengittävästä mallista hevosia löytyi 165 kappaletta. Osa ohjaamosta verhoiltiin aikakaudelle tyypillisellä linja-autoplyyssillä
Mutta kyllä T?ekkoslovakiassa muitakin malleja tehtiin. Luopa 18. HARVINAISEN HYVÄ NELIKKO-ZETOR ZETOR 3045 ?64 Mielikuva vanhasta Zetorista on yleensä se keltavihreä kaksvitonen, joita Suomessakin nähtiin aktiivikäytössä melko tiheästi, nykyisestä harrastusviehtymyksestä puhumattakaan
19
Monella olisivat entisöintihaaveet saattaneet jäädä raadon nähdessään ajatuksen tasolle ja siitä unholaan. Oli kaksisylinterisellä dieselillä varustettu 2011, kolmisylinterinen 3011 ja luontevana jatkona nelipyttyinen 4011. Kone kuntoon ja sillä selvä. Harppaus eteenpäin Siinä missä Zetor 25 oli saanut alkunsa sotien jälkeen, oli 3045 jo liki 15 vuotta tuoreempaa tekniikkaa. Unified Range eli jotakuinkin suomennettuna Yhdenmukaistettu Valikoima piti sisällään aluksi kolme erilaista mallia, jotka erosivat eniten moottoreil- taan. Esimerkiksi etuperä kärsi vakavasta osakadosta. Kyseessä on todellakin harvinainen laite . Ympyrä sulkeutuu tässä vaiheessa siten, että palaamme Jussi Kantin omistaman nelivetoisen, kolmisylinterisen yksilön pariin. Lähes tuhoon tuomittu Kuten jo alkumetreillä mainittiin, eivät lähtökohdat Zetorin ehjäämiseksi saati sitten tehdasuutta vastaavan yksilön luomiseksi olleet kovinkaan auvoisat. Se oli päätynyt jopa kahteen otteeseen saman purkuosakauppiaan hoiviin ja sitä mukaa palikkaa oli kadonnut maailman tuuliin. Jussilla on kuitenkin hyppysissään taito elvyttää toivottomimpiakin tapauksia, ja niinpä työhön käytiin turhia kursailematta. ZETOR 3045 Teksti: Juha Pokki Kuvat: Tuukka Erkkilä On oikeutettua sanoa, että Zetorista tuli pienintäkin yksityiskohtaa myöten uutta vastaava. niin harvinainen, että Suomeen niitä tuotiin aikanaan tasan yksi kappale. Tämä vuoden 1964 mallia oleva traktori on nykyään luopalaisen Jussi Kantin omistuksessa. Molem-. Näistä kaksi viimeistä oli mahdollista saada myös nelivetoisena, jolloin mallinumerona oli joko 3045 ja 4045. Uusi traktori tunnusti työnimeä tai pikemminkin sarjatunnusta UR-I. Aikanaan traktori oli varsinaisesta palveluksesta poistuttuaan viettänyt melkoista kiertolaisen elämää lähinnä osanluovuttajana. Olihan siinä paljon yhteistä hyvää Zetor 3011:n ja myöhemmän 3055:n kanssa, joten hyödyntäminen näiden hieman yleisempien mallien osapuutteisiin oli ilmiselvää. Harvinaisuus oli vähällä kuolla tässä maassa suorastaan sukupuuttoon, niin huonossa kunnossa se hankittaessa oli. Lopputuloksena oli se, että kun traktori tai pikemminkin sitä muistuttava torso sitten Jussin huomaan päätyi, ei siinä käytännössä toimivaa kokonaisuutta ollut. Alkusysäyksen jälkeen Kun Zetor-pähkinää alettiin sitten puremaan, oli toisinaan hyvinkin onnekkaiden sattumien aika käsillä. Tällaista näkyä ei moni ole aikanaan tässä maassa päässyt todistamaan. 20 S yy siihen, että monen koneista kiinnostuneen tai muuten vain niiden kanssa tekemisiin joutuneen henkilön verkkokalvolle ja muistin syövereihin piirtynyt kuva Zetorista on vihertävä, johtuu markkinoista. Zetor 25 oli Suomessa suvereenisti yleisin malli tätä t?ekkitraktoria ja niinpä muut tehtaan tuotteet jäivät vähemmälle siinä maisemassa, missä traktoreita tavattiin. Yksi näistä vähemmän tavattuja traktoreita on Zetor 3045
oikeampaa on varmaan todeta sen olleen vähemmän toivoton. Tietoa, taitoa ja tuuria tarvittiin. mat vetoakselit olivat lähteneet kiertoon, samoin esimerkiksi yksi perän rattaista. Toinen akseli löytyi kuitenkin kaiken maailman tavaran lähteiltä eli internet-huutokaupasta, eBaysta. Manner-Euroopan suunnalla on nimittäin tajuttu näiden traktoreiden arvo yhtä lailla kuin täällä Suomessakin, ja hinnat ovat noususuhdanteessa. Kuuteen kuukauteen mahtuu noin tuhat työtuntia ja tätä tehtiin vieläpä normaalin päivätyön päälle. Englannista osia viedään nyt vuosikymmenien jälkeen takaisin juurikin T?ekkiin harrastajien ostettavaksi. Yhtä kaikki, tarpeeksi verkkoja virittelemällä alkoivat tarpeelliset osat olla kasassa ja loput tehtäisiin itse. Hurja tahti Työtahti oli projektin parissa tiukka. Hevosvoimia se leipoo 35 kappaletta, mikä on Nostolaitejärjestelmä painonsiirrolla nosti tuhannen kilon verran taakkaa, ja voimaa saatiin ulosotosta. Zetor 3045 oli ajanmukainen traktori. 03/13 21. Kun Zetoria alettiin elvyttää joulun välipäivinä vuonna 2011, oli seuraavan kesäkuun korvilla laite kasassa. Englantilaisen myyjän listoilla oli tosin vain siis toinen tarvittavista akseleista, joten toisen Jussi teki itse. Hatunnoston arvoiseen suoritukseen kuului koko voimalinjan perusteellinen läpikäynti moottorista kaikille vetoakseleille ja siltä väliltä sekä hyvin kattavat peltityöt. Lokasuojat ja polttoainesäiliö ovat Jussin omaa tuotantoa, samoin maskin kanssa piti askarrella melkoisesti. Englantiin vietiin tätä mallia hyvin suuria prosenttimääriä ja siellä materiaalia on paremmin kaupan. Alkuperäinen kappale lähenteli toivotonta kuntotilaa, joten lähtökohdaksi valittiin varaosana hankittu maski. Melko yllättävää oli myös se, että Seinäjoen Zetor-jälleenmyyjällä oli melko hyvä valikoima tavaraa suoraan hyllystä tähän malliin. Siitä ei ehkä voinut sanoa, että se olisi ollut parempi . Myös alkuperämaasta T?ekistä löytyi jonkin verran tietoutta varaosien saatavuudesta, mutta enimmäkseen ulko- maille suuntautuneet hankinnat tehtiin Englannista. Täysin identtiset kardaaniristikot löytyivät teollisuusmoottorikäytöstä ja sitä kautta siis normaalina varaosana. Jussi Kantti kertookin kuulleensa, että kaupankäynnin suunta on kääntynyt paluumuutoksi. Lähtökohdat tämän Suomen ainoan Zetor 3045:n pelastamiseksi olivat hyvin heikot. ei mitään muita osia tähän traktorimalliin, mutta jostain kumman syystä juuri tämä kaivattu kappale! Kaikki vanha tekniikka ei myöskään ole poistunut aktiivikäytöstä. Lopulta sekin tuli kuntoon ja komistaa nyt traktorin keulaa. Kaikki työvaiheet aina maalaukseen saakka Jussi Kantti suoritti omin voimin, joten tiukkatahtista rupeamaa on todella pidettävä kunniassa varsinkin lopputuloksen ollessa virheetön ja uskollinen alkuperäiselle. Aikojen muuttuessa Kolmipyttyinen Zetor 3045 on varustettu 2,3-litraisella Z3001-moottorilla. Puuttuva ratas puolestaan löytyi muuan tuttavan laajasta varaosavalikoimasta. Erään miljoonalaatikon syövereissä sattui olemaan juuri puuttuvanlainen hammaspyörä
Hytin saattoi tilata tehtaalta. Kaikesta huolimatta Zetor oli jo jonkin aikaa ollut häviäjän asemassa. Aiemmin merkkiä oli ostettu helpomman saatavuuden ja alhaisemman hinnan ohjaamana. 60-luvun puoliväliin tultaessa ajat olivat toiset ja valinnanvaraa traktoreissa paremmin samoin kuin ostokykyäkin. Löytyi hydraulijarruja, kaksoiskytkintä, painonsiirtojärjestelmää ja tasauspyörästön lukkoa sekä ajovoimanottoa. Koska suomalainen viljelijä halusi laatua ja kestävyyttä, ei Vakolan testiraportti ollut mikään varsinainen myynninedistäjä tälle sarjalle. Koestusraportti nimittäin totesi malliston olevan ?hyvin huono?. Toisin sanoen esimerkiksi 3045 muuttui muotoon 3545. Uuden sarjan huippumalliksi lisättiin vielä 55-hevosvoimainen Zetor 5511, mutta näillä onkin omat tarinansa kerrottavanaan toisella kerralla. Jos se on harvinainen, se löytyy Suomesta Jussi Kantti saa syystäkin olla tyytyväinen suoritukseensa Zetor 3045:n entisöinnin kanssa. Tämän jälkeen myyntiin tuli uusi, merkittävimmin ulkoisesti muuttunut sarja jossa toisen numeron tilalle pudotettiin vitonen. -ihmettelyt, joita tämän koneen kanssa on muutamassa alan Vanhat asiakirjat kertovat oman osansa traktorin historiasta ja ovat olennainen osa koneen perinpohjaista tuntemusta.. Voimaa välitettiin 10+2-vaihteiston avulla ja tämä oli yksi tuon ajan mittapuulla katsottuna moderneista ominaisuuksista. ZETOR 3045 Kun 3045 tuli markkinoille, olivat ajat muuttuneet jo Zetoreille heikommiksi. noin kymmenen enemmän kuin perinteisen Zetor 25:n voimaluku. Muutoinkin paperilla UR-I -mallisarja esittäytyi kovin lupaavana. Modernimmat puitteet ja aiemmasta poikkeava sininen 22 tai vaihtoehtoisesti punainen väritys eivät riittäneet nostamaan Zetoria samanlaisiin myyntilukemiin kuten aiemmin. Eivät ole vähässä ne ?onko tuollainenkin olemassa. Jälleen kerran on Suomessa yksi erittäin harvinainen traktori saanut elämänsä takaisin. Vuonna 1960 esitelty sarja oli valmistuksessa vuodesta 1962 vuoteen 1967
Euroopassakaan nämä kyseiset mallit eivät ole liian yleisiä ja näin huolella entisöity traktori on varmasti vielä omaa luokkaansa. Taito, tinkimättömyys ja hyvä tuuri ihmeparansivat tämän uhanalaisen Zetor-lajin yhtä yksilöä rikkaammaksi. ZETOR 3045 MOOTTORI Zetor Z3001 kolmesylinterinen diesel, 2?340 cm3 VAIHTEISTO 10+2 NIMELLISNOPEUDET 1,1?25,4 km/h HUIPPUNOPEUS mitattu n. Virallisesti 3045-mallista Zetoria ei siis tuotu Suomeen tätä yhtä kappaletta lukuun ottamatta. 28 km/h NOSTOLAITE painonsiirtojärjestelmällä, nostokyky 1?000 kg VALMISTUSVUODET 1962?1967 MUUTA Kaksoiskytkin, hydrauliset jarrut, tasauspyörästön lukko, ajovoimanulosotto ja paikalliskäytön ulosotto VALMISTUSMAA T?ekkoslovakia 03/13 23. Sininen Zetor tekee selvää eroa värityksessään siihen totuttuun vihreävoittoiseen perustsekkiin. Penkin uutta verhoilua ei ole montaa tuntia ehditty kuluttaa. tapahtumassa vastaan tullut. Viime vuoden Sirpistä Puimuriin -tapahtumassa ensiesiintymisensä suurelle yleisölle tehnyt Zetor niitti jo huomattavasti kiinnostusta. Suomessa Zetor-harrastus on tunnetusti ollut jo aikapäiviä hyvin tapetilla siinä missä muu Eurooppa vasta heräilee tähän ajatukseen. Jonkin aikaa myöhemmin se oli esillä vielä Rauta ja Petrooli -tapahtumassa ja sieltä se kuittasi itselleen kunniamaininnan. Niinpä on melkoinen ihme, että se ylipäätään löytyi ja oli edes jossain määrin soveltuva kunnostamista varten. Niinpä Jussi on ottanut hyvän etumatkan ja tehnyt oman osuutensa Zetor-perinteen säilyttämisessä. Luultavasti vastaavanlainen projekti ei tulevaisuudessa käy ainakaan helpommaksi, sillä varaosat ja aihiot käyvät hetki hetkeltä arvokkaammiksi sitä mukaa kun vanhojen koneiden ja siinä sivussa vaikkapa Zetoreiden kysyntä maailmalla kasvaa
70-luvulla, jolloin bulldog-ohjaamo syrjäytti nokkamallin, syntyi joillakin markkinaalueilla uusia ongelmia asiaan liittyen. Laajentu-. Järeä uutuus! Volvo G89 Eteen siirretyllä etuakselilla varustettu G89 oli vuoden 1970 suuri uutuus ja oman aikansa erikoisuus, jonka viehätysvoiman laannuttivat käyttäjien tyytymättömyys ja lakimuutokset. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko O maa myyntiään pönkittääkseen autonvalmistajat ovat koittaneet keksiä autoihinsa mitä erikoisimpia varusteita ja ominaisuuksia, joilla asiakkaat saisivat kilpailuetua muilla merkeillä ajaviin. Moottoritilan kadottua ohjaamon edestä sen alle piiloon saatiin kuormatilaa kasvatettua helposti metrillä ajoneuvon pituuden pysyessä entisissä mitoissa. Kun kyseessä oli yhdistelmä, kuormatilaa jatkettiin usein perävaunun osalta, jolloin vetoauton akseliväli lyheni siirryttäessä nokallisesta ohjaamosta nokattomaan. Tästä seurasi toisilla markkina-alueilla jopa ongelmia, sillä tietyn kokonaispainon saadakseen ajoneuvossa tuli olla riittävän pitkä akseliväli. 24 Euroopassa tämän akseliväli- ja ääriakselivälisäännön kanssa painittiin erityisesti Ruotsissa. Maassa oli ajettu jo 60-luvulta monia muita maita suuremmilla kokonaispainoilla ja pidemmillä autoilla. Uusia markkina-alueita, kuten Australia, avautui. Venyttämällä yhdistelmän ensimmäisen ja viimeisen akselin väliä saatiin myös kokonaispainoa hieman lisää. G89 Volvo oli esitellyt 60-luvun puolessa välissä F88mallin, jolla maailmanvalloitus oli onnistunut jopa paremmin kuin oli suunniteltu. Kansankodissa asia ajateltiin niin, ettei ajoneuvoyhdistelmien pituus ole niinkään vaarallista kuin akseleiden tiehen kohdistama rasitus, joten lääkkeeksi tähän nähtiin muun muassa mahdollisimman pitkät akselivälit
Vaikka pitkän akselivälin olisi luullut tuovan vakaampaa kulkua Torni-Volvolle, ajettavuus kuitenkin kärsi jousituksen osalta, sillä eteen siirretyn akselin jouset olivat lyhyemmät ja samalla kovemmat. Puutavaranajossa 30 senttiä pidempi akseliväli teki autosta toisten mielestä kankean kääntyjän tukkilaanilla, eikä keulalla voinut kierrättää yhtään tiukoissa käännöksissä koska etupyörät olivat aivan etukulmissa. Kaikki tuo vain 30 sentin vuoksi. Suomeen autoja tuotiin lähinnä käytettyinä Ruotsista, mutta mikään ultraharvinaisuus se ei teillämme ollut. Merkittävin uutuus oli tietenkin uusi F89, jonka 12-litraisella moottorilla päästiin jo samalle ?metrilukemalle. Vuonna 1977 esiteltyyn F10/12-malliinkin ehdittiin suunnittelemaan G10/12-versio, joka ei poikennut ulkonäöltään Fmallista muuten kuin etulokasuojan ja maskin välistä puuttuvalla portaikolla. Lisäksi jouset ovat normaalia lyhyemmät ja jousitus samalla kovempi. varsin yksinkertainen temppu saada lisää kantavuutta. Autosta ei tullut kuljettajien suosikkia erityisesti ajettavuudesta johtuen. rakkaan kilpailijan 14-litraisen moottorin suhteen. Tämä malli ei poikennut normaalista F-mallista periaatteessa muuta kuin eteen siirretyn etuakselistonsa ansiosta. Akselin sijoituksesta johtuen ohjaamoon nousu Gmallissa oli toteutettu eturenkaan takapuolella olevia askelmia myöten, mikä oli hankalampaa kuin pyörän etupuolelta, joka ei sekään F88/89-autoissa ollut mitenkään esimerkillisesti toteutettu. Hyödyllinen ja tarpeeton Suurin eteen siirretyllä akselilla saavutettu hyöty Ruotsissa oli aluksi noin 700 kiloa suurempi kokonaispaino. Myöhemmin hyöty kasvoi vielä noin 350 kilolla. painoilla, katsottiin G-mallien pelikentäksi. 330 hevosvoimaa vei yhdistelmää jo ihan eri tavoin kuin 50 hevosvoimaa pienempi mylly. Myös Volvon kotimaassa kaluston kokonaispainot kasvoivat erityisehdoin. Yleensäkin käyttötehtävät, joissa ajettiin ?täysillä. Autoa markkinoitiin myös Norjassa Ruotsiin ajaville paremman kantavuuden vuoksi, sillä Norjassa akselivälit taas olivat kauttaaltaan lyhyestä kokonaismitasta johtuen lyhyemmät. Fmallin vaatimaton portaikko puuttuu kokonaan. 25. Tuolloin kokonaispainoksi G-mallille sallittiin 22 tonnia kun F89:lle sallittiin vain 18,5 tonnia (erikoisluvalla 22 tonnia). Mallia ei koskaan otettu tuotantoon. Suoraan sivusta katsottaessa G-mallin eron huomaa helposti. painoilla, katsottiin G-mallien pelikentäksi. neet apajat toivat mukanaan myös määräyksiä, joita ei oltu osattu ennakoida. Vuonna -76 . Käyttötehtävät, joissa ajettiin ?täysillä. Nämä vaatimukset oli otettu huomioon, kun Volvo esitteli uutuuksiaan vuonna 1970. Myös lyhyt päiväohjaamo tuotiin markkinoille F88/89-autoihin, minkä ansiosta kuormatilaa oli mahdollista venyttää entisestään. Samassa yhteydessä esiteltiin erityisesti kotimarkkinoita ja uusia vasta avautuneita Australian markkinoita kiinnostava G-versio, eli G88- ja G89-mallit. Joillakin paikkakunnilla niitä oli jopa useampiakin yksilöitä. Norjassa kuitenkin myytiin jatkoaisoja täysperiin enemmän kuin G-sarjan alustoja. G ei koskaan lyönyt itseään läpi, vaikka se olikin Jousen etukannattimet on tuotu aivan rungon etupäähän. on G89 tyyppikatsastettu Suomeen maahantuojan toimesta hyväksynnän ollessa voimassa takautuvasti kaikkiin aiemmin valmistettuihin autoihin. Erityisesti G-mallia markkinoitiin muun muassa puutavara- ja säiliöautoiksi sekä lavetinvetäjiksi, eikä se sen harvinaisempi ollut rahtiautoissakaan. eli juuri kun F10/12 -mallien esittely oli ovella . Ehdottomasti eniten G88ja G89-malleja oli Australiassa, jossa kuitenkin lainsäädäntö muuttui 70-luvun lopulla, mikä teki Geestä tarpeettoman
26
Riuku viuhuu! Vammas-traktorikaivuri ?64 Yksi suomalaisista maansiirtoinnovaatioista oli RiukuVammakseksi ristitty traktorikaivuri. Se tehtiin valmiille alustalle, mutta suunnittelussa käytettiin tuoreita näkökulmia ja kekseliäisyyttä. Tammela 27
Tämä liikanimi juontui koneen päällä sijainneesta vastapainosta, joka kääntyi haluttaessa antamaan lisävakautta kaivamiseen. Vammaksessa oli takana tukijalkame- kanismi, mutta se vaikutti enemmänkin pituusakselin suuntaisesti. Riuku-Vammas sai kuitenkin tämän erikoisen ratkaisunsa vuoksi kantaa liikanimeään. Konetta moneksi Yleisimmät kauhat olivat 200-litrainen kuokkakauha, joka oli suunnattu muun. Tämä Vammaskosken Tehdas sai toimia myös nimen lähteenä kaivinkoneen tuotantoa jatkettaessa. Kone pyrittiin mieluummin asemoimaan niin, että kaivaminen saatiin suoritettua vakaasti pelkkien tukijalkojen ja keulalla olevien lisäpainojen avulla. tukevuutta . Vammas-kaivinkone oli aloittava samaa merkkiä myöhemminkin kantavien, lujina työkaluina pidettyjen koneiden sarjan. Voima ja vastavoima ?Kaivinkoneiden pikkujättiläinen. tehoa?, julisti Vammas-traktorikaivurin myyntiesite 60-luvun alussa. Terminä huitaisu tai viuhuminen on ehkä kuvaavin tässä tapauksessa. Tottumattomalle sivustaseuraajalle ja toisinaan jopa koneen kuljettajalle saattoi käydä köpelösti, jos ei painon olemassaoloa huomannut tai muistanut. Sotien jälkeen Helsingissä sijainnut Puolustuslaitoksen Santahaminan Konepaja kehitteli maanpuolustusrekvisiitan lisäksi myös maanrakennuskaluja. Pahaa jälkeä saattoi syntyä ja syntyikin punnuksen osuessa ahtailla työmailla vaikkapa kuorma-auton lavaan tai hyttiin, muista, kenties jopa elävistä kohteista puhumattakaan. Vastapainon sai kytkettyä pois käytöstä ja näin usein tehtiinkin. Vammas-traktorikaivuri Teksti ja kuvat: Juha Pokki H ydraulikaivureiden aamunkoitto sarasti 50-luvun puolivälissä himmeänä, mutta sarasti kuitenkin. Vuonna 1954 viimeisteltiin prototyyppivaiheeseen Hydro-nimisen traktorikaivurin ensimmäinen kappale ja se oli yksi Euroopan ensimmäisiä hydraulisia kaivureita. Prototyypit ja uudet keksinnöt eivät aina ole toimivia saati edes kehityskelpoisia. Tämä kuitenkin oli kumpaakin lajia ja vieläpä oikein kirkkaasti. Tuotanto alkoi vuonna 1955 ja tätä pää28 sääntöisesti Fordson Majorin pohjalle tehtyä kaivinkonetta ehdittiin valmistaa liki parisataa kappaletta ennen tuotantoseisokkia. voimaa . Tähän saakka oli kuokittu vaijerikoneilla. Sivulta kaivettaessa vastapaino tuli toisinaan hyödyksi, kääntyen vaijerivälitteisesti vastakkaiseen suuntaan kauhan puomiin nähden. Riuku-Vammas ei ollut virallinen myyntinimi vaan kansan suussa muotoutunut käsite, joka opittiin alalla tuntemaan hyvin. ja ?Nopeutta . Vaijerirummut pyörivät ja kauhat kauhoivat uutterasti, mutta samaan aikaan toisaalla mietittiin, voisiko tähän hommaan sotkea jotenkin rahtusen nykyaikaa. Juuret etelässä Puolustusministeriö ja sitä kautta ajan tavan mukaisesti Suomen Valtio omisti konepajoja pitkin kotimaamme karttaa. Toisin sanoen kauhapuomin kääntyessä vasemmalle, huitaisi vastapuntti ristikkopuomin päässä oikealle. Soramontuilla jälkeä syntyi tela-alustaisilla jättiläisillä pitkine ristikkopuomeineen ja omakotitalon pohja kaapaistiin traktorin perässä kärrätyn Pikku-Jussin avulla. Tämä johtui Santahaminan konepajalla riehuneesta tulipalosta, joka tuhosi niin paljon tätä jo muutenkin hieman vanhahtavissa tiloissa toiminutta tehdasta, että Puolustuslaitoksen kanslioissa päädyttiin tuotannon siirtämiseen ajanmukaisempiin ja väljempiin tiloihin Vammalaan
Se sopi yhtä lailla maansiirtourakoitsijalle, maanviljelijälle ja rakennusliikkeille kuin vaikkapa kunnalliseen käyttöön. Niinpä kaivuteho ei ollut ahnehtijoille mitoitettu, vaan pääsi oikeuksiinsa pehmeässä maassa ja rauhallisen, tietävän tekijän käsissä. Mitoitukseltaan kone oli kompakti mutta kiitettävän ulottuva. Myös Nuffield oli mahdollinen merkkivaihtoehto, mutta harva siihen päätyi. Kone on ulkoasultaan siistissä käyttökunnossa ja maalipinta on ehostettu joitakin aikoja sitten. Tottumattomien sattuessa työmaalle tai koneen puikkoihin, oli ilmassa riu?un päässä huitovalla vastapainolla riskinsä. muassa ojien ja rakennusten pohjien kaivamiseen, ja 230-litrainen pisto- eli kuormauskauha vaikkapa soramontulle. Lisäksi tilaukseen saattoi laittaa vaikkapa 275-litraisen pistokauhan, 320 millimetriä leveän salaojakauhan ja kolmea erilaista ojakauhatyyppiä eri kallistuksin. Kauhat kiinnitettiin puomiin, jota käytettiin hydraulisesti. Tällä sai aikaan hyvin monenlaista tulosta ja niinpä 03/13 kone oli kokonsa ja suorituskykynsä puolesta hyvin yleiskäyttöinen. Työsylinterit olivat toisistaan riippumattomia ja mitoitukseltaan koneeseen nähden sopusuhtaisia, mutta 185 litraa minuutissa tuottaneen hydraulipumpun paine 68?78 barin tienoilla ei ollut aivan hurjimmasta päästä. Super-Major on saanut toimia peruskoneena tälle Riuku-Vammas -yksilölle. Artikkelissamme esiintyvä tammelalaisen Mikko Mäenhovin omistuksessa oleva yksilö on nimenomaan palvellut historiansa kunniakkaasti Vantaan Kaupungin katuosaston leivissä ennen eläköitymistään. Tunnettuun tekniikkan pohjautuen Ensimmäisen lähdön Vammaksissa oli peruskoneena Fordson Major, joka sitten päivittyi valmistajatehtaan tahdissa Power Majoriksi ja Super Majoriksi. Fordsonin laatu ja kestävyys olivat tunnettuja, joten ostajat äänestivät sinisen traktorin puolesta lompakollaan hyvin usein. Kääntyvä penkki oli selvä juttu jo tuon ajan koneessa, mutta muuten nykyaikaiset innovaatiot olivat vielä aika kaukana RiukuVammaksen hytistä. 29. Esimerkiksi kuokkakauhan työsäde oli 6 metriä, kaivusyvyys 3 metriä ja kaivukorkeus 4,3 metriä. Fordson oli yleisin vaihtoehto, jonka pohjalle Riuku-Vammasta tilattiin, vaikka myyntiesite mainitsi myös Nuffield DM4:n mahdolliseksi. Aikojen saatossa samankaltaista kaivinkonetta on nähty lisäksi Fordson Major-, Power-Major- ja Ford 5000 -alustalla
30
Tämä vuoden 1964 mallia oleva, Super Majorin pohjalle rakennettu Vammastraktorikaivuri on valmistusnumeroltaan 774. Niinpä se on ja tulee olemaan merkittävä ja monen tuntema osa kotimaista maansiirtokonehistoriaa. 31. Se on siis ylittänyt jo reilusti puolenvälin noin tuhannen kappaleen sarjasta, jota Riuku-Vammasta yhteensä valmistettiin. Kone on käyttökuntoinen ja vähillä huolloilla mennyt yksilö, joka on saanut uutta maalia yllensä. Moni nykyisinkin alalla oleva vanhan koulukunnan maansiirtoyrittäjä on saanut aloittaa työnsä juuri tällaisella pelillä ja toiset puolestaan muistelevat sen ensimmäisen oman kodin pohjien kaivamista helteisenä kevätpäivänä RiukuVammaksen uurastaessa tontilla. Riuku-Vammas jäi kuitenkin elämään pioneerina, legendana ja yhä käyttökelpoisena työkalunakin. Sananmukainen uranuurtaja Mikko Mäenhovi hankki oman ?Riukunsa? joitakin vuosia sitten aivan harrastusmielessä. Vastapaino ei ole juurikaan käytössä ja puntit on nosteltu alas. Kone on ollut yleisön ihmeteltävänä maansiirtoaiheisissa museotapahtumissa ja se herättää monia muistoja katsojissa. Onhan tämä suomalaista tuotekehitystyötä ollut konemalli toiminut aikanaan hyvin yleisessä käytössä. Maanviljelijät ovat tehneet ja siivonneet näillä kilometritolkulla ojaa. Varustettuna uusilla, pidemmillä puomivaihtoehdoilla, joihin mallinumerot viittaavat, ja vastikään esitellyn Ford 5000 -traktorin uutuudenviehätyksellä, niiden avulla saatiin suunnittelulle lisäaikaa ja myynti veti jälleen. Vuonna 1967 Riuku sai väistyä uuden, järeämmän ja huomattavasti kehittyneemmän Kersantin tieltä. Jämäkät painot keulalla tasasivat koneen painopistettä kaivuvarustuksen tuodessa oman lisänsä peräpäähän. Hydrauliöljysäiliön sijoitusta on ehkä mietitty tovi jos toinenkin, mutta lopulta se on ollut pakko laittaa niin sanotusti näkyvälle paikalle. Kun julkisuuteen lipsahti huhu uuden Vammas-mallin ollessa työn alla, loppui Riuku-Vammaksen myynti kuin seinään. Muutostöinä varsinaisen kaivu- ja ohjaamorakenteen asentamisen lisäksi etuakseli vaihtui raideväliltään leveämpään. Artikkelimme kuvissa esiintyvän Vammaksen etuakseli on jenkkituotantoa olleesta Ford-kuorma-autosta ja tämä lienee ollut aivan yleinen käytäntö tuotantolinjalla. Niinpä eräänlaisena hätäratkaisuna julkistettiin Vammas 5.0 - ja 6.5 -mallit. Sen merkkinä on ajankohtaan nähden suuret myyntiluvut ja myös vähänpuoleiset moitteet ja jälkipuheet. 60-luvun puolivälissä Vammaskosken tehtailla elettiin hetki tukalaa aikaa, kun kaivurin myynti tyssäsi lähes seinään. RiukuVammas viitoitti Vammaskosken Tehtaita kohti menestyksekkäitä ja tunnettuja Kersantti- ja Major-malleja. Tätä lisävakautta tuonutta etupäätä ohjattiin normaaliin tapaan kuskin pukilta, jonne pääseminen ei kuitenkaan ollut aivan jokaiselle helppoa. Uusi kone oli pystyvä ympärivuotiseen käyttöön niin tehojensa kuin lämpimän hyttinsäkin ansiosta. Mikään helppokulkuinen se ei kuitenkaan ole ja varsinkin isokokoinen ohjastaja saa viikata itseään sinne hetken, ennen kuin rutiini tähän toimeen muodostuu. Ennen kaikkea kyseessä on hydrauliajan esimarssija, jossa ei kaikki ollut vielä aivan valmista, muttei pahasti keskenkään. Myöskään näkyvyys verrattuna nykyaikaisiin tai vähän vanhempiinkaan koneisiin ei ole mitenkään ruhtinaallinen. Syynä oli kulovalkean tavoin erään asiakkaan kautta Suomeen levinnyt tieto, jonka mukaan Vammas kehitteli uutta mallia. Täytyy kuitenkin muistaa tuon ajan suurimman hienouden olleen se, että konevoima saatiin valjastettua näinkin toimivalla tavalla ihmisen käyttöön. Lapiohommiin verrattuna näkyvyydet ja mukavuudet olivat kaukana kakkossijalla tämän tuotteen arvostuksessa. Kyllähän uusi kaivinkone oli jo jossain määrin piirustuspöydällä, muttei läheskään valmiina tuotantoon. Tekniikan toimivuus ja reippaat 30 kuutiota maansiirtoa tunnissa olivat se, mistä oli maksettu. Vammas-traktorikaivuri oli käytännössä pelkkä kesäkone, sillä routaiseen maahan se 03/13 ei pystynyt. Varmasti yleisimmäksi käyttötarkoitukseksi koneille muodostui pelto- ja metsäojien kaivu pehmeämmän maan ja traktorin melko hyvän liikkuvuuden vuoksi. Pitkäikäinen suosikki Riuku-Vammaksen valmistusta kesti vuodesta 1955 aina vuoteen 1967 saakka. Ohjaamon suojarakenne on valmistettu hitsaamalla metalliprofiileista ja muodostaa melkoisen häkin, joka varmasti on kyllä kestävä
Kuopio 32
Kuvien Kuopion luiskaa pitkin. Liikenteen auto numero 44 on Tehtaan toiminta käsitti Koivisto Auto ollut ulkonäkönsä osalta varuusien korien rakentamisen masti tuolloin moderneimmasta valmisti koreja ohella myös vanhempien ja päästä, varsinkin kun samalmuunmerkkisten korien vaurioVarkaudessa vuoteen korjauksia ja muutostöitä maala asemalla on pyörinyt paljon laukset mukaan lukien. Jos palataan ajassa 40 ritehdas joutui muuttamaan uusiin tiloihin käytännön vuotta taaksepäin vaikkapa Kuopion linja-autoasemal- syistä vuonna 1978. Linja-auto savolaiseen tapaan Volvo B58 ?73 Kuopion Liikenteen ?Neljänelosta. Koreja valmistettiin Varkauden saattoi useampikin keskustassa nykyisen Lidl-kaupan paikalla sijainneen olla kotoisin raVarkauden Auton yläkerrassa olleessa verstaassa. Se ei ole tiettävästi koko elinkaarensa aikana liikkunut muualla kuin Kuopion ja valmistuskaupunkinsa Varkauden liikenteessä. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko K otimainen korinvalmistus eli 70-luvulla kulta-aiEnsimmäisen korinsa vuonna 1949 valmistanut ja kaansa, ainakin siinä mielessä ettei merkittävää kolme vuotta myöhemmin virallisesti perustettu koulkomaista juurikaan ollut. Koritehtaan sijoitus Tehtaan runsaslukuisesVarkauteen johtui niinkin yksinkertaisesta syystä että ta, suomalaistaustaisesKuopion Liikenteen kotipaikka oli tuolloin nimestään ta työntekijäjoukosta huolimatta Varkaus. Viimeinen Varkauden tehtaalta valmistunut bussi korin valmistajan. Verstas 50- ja 60-lukujen muotovalioi- 1988 asti työllisti parisenkymmentä kota. Uusia entistä korkeampia linjale, on maakunnista ja muista kaupungeista saapuvien autojen koreja oli hankala rakentaa vanhassa tehtaaslinja-autojen mallien ja korien kirjo ollut siellä var- sa, josta valmiit autot piti ajaa alas katutasoon jyrkkää sin värikästä. Ky- ke nt a m a n s a seinen autoliike oli GM:n tuotteita myyvä Kuopion bussialustan Liikenteen tytäryhtiö, minkä vuoksi yritykset toimivat tulevasta kosamassa kiinteistössä alun perin. tikaupungista 03/13 33. Jonkinlaista mielikuvaa koritehtaasta antaa se, hitellen savolaiseksi joukettä sen omistavalla, sittemmin Koiviston Auto -kon- koliikennevälineeksi Volserniin liitetyllä Kuopion Liikenteellä oli parhaimmil- von Göteborgin tehtailla laan 70-luvulla 180 bussia suurimman kylkinumeron keväällä vuonna 1973. ollessa silti parinsadan pinnassa. voidaan kutsua hyvällä omallatunnolla savolaiseksi bussiksi. päivänä vuonna 1988 valmistunut Kabus. verran asiaan vihkiytymistä. Tämän jälkeen valmistusta on jatkettu Koiviston Auton Varkauden koritehdas nykyisessä kotikaupungissa, Lahdessa. Kotimaisesta koriteollisuudesta on kirjoitettu kymmeniä kirjoja, eikä edes Kuopion Liikenteen oman koriteh- Klassikkomahuri taan tarinaa voi yhdessä lehtiartikkelissa kuin sivuta Rauta alkoi muuttumaan väkevyesti. Nykyään tunnistus vaatii jo jonkin oli konserniin kuuluvalle Jyväskylän Liikenteelle maaliskuun 26. Tuolloin jopa maallikko on saattanut erottaa uudemman ja vanhemman bussin rintekijää sekä muutamia esimiehiä olemassaolonsa toisistaan ja persoonallisten ulkomuotojen osalta jopa ajan
70-luku oli mahurimoottoristen linjaautojen vallankumouksen vuosikymmen samalla kun kuorma-autopuolella nokattomat mallit löivät itsensä lopullisesti läpi. Toki Volvo tarjosi mahurin rinnalla myös perinteistä etumoottorialustaa aina vuoteen 1983 asti . Vuonna 1966 esiteltyä mahuria valmistettiin Ruotsissa aina vuoteen 1982 asti, jolloin sen korvasi Volvo B10M -alusta. Myös etu- ja takaovien kohdalla mennään samalla opilla. tietämättään minne autoa rakensivat. Kesällä 1973 Suomeen toimitettu, kuuden metrin akselivälillä varustettu Volvo B58 edusti valmistajansa näkemystä niin sanotusta mahurista eli keskimoottorisesta alustasta. Kotimainen ja varsin värikäs korituotanto tekee vanhojen linja-autojen tutkimisen erityisen mielenkiintoiseksi. Tieautoissa oli lisäksi perässä tavaratila niin matkustajien isommille kaupunkituliaisille kuin linja-autorahdillekin. Matkustajapaikkoja tässä auto numero 44:ssä on 37+32, joista ensimmäinen luku tarkoittaa istumapaikkojen ja jälkimmäinen seisomapaikkojen lukumäärää. Ulkoapäin näille erona oli ovijärjestys . Sisällä eroa oli penkkijärjestyksessä ja seisomapaikkojen pois jättämisellä tieautoista. Maantiekoreissa istumapaikkojen määrä vaihteli 50 paikan molemmin puolin. Kyseistä korityyppiä valmistettiin kaikkiaan 91 kappaletta vuosina 1971?78, joista uusille alustoille koritettujen osuus oli 74 kappaletta. Näistä Volvoja oli 48 kappaletta jakaantuen tasan B57- ja B58-alustojen kesken. Muita uusia alustoja edustivat Leylandit, Scaniat ja pari Mercedes-Benziäkin. Kuopion Liikenne ja sen Varkauden koritehdas siirtyivät Koiviston omistukseen, mikä osaltaan vaikutti koritehtaan säilymiseen yhtiön valmistaessa koreja nykyäänkin omaan käyttöönsä. Volvon päälle vuonna 1973 rakennettu kori työnumerolla 229 edustaa tehtaan 70-luvun peruskoria ja tarkemmin sanottuna sen paikallisliikenneversiota. tai lähinnä takaoven puuttuminen tieautoista. 17 käytettyä alustaa olivat Scania-Vabiksia tai Volvoja. Korit jakaantuivat puolestaan kahteen eri kategoriaan: paikallis- tai maantieliikenteeseen soveltuviin versioihin. Esimerkiksi tuuli- ja takalasit ovat samoja. tosin siihen oli saatavissa vain 7 litran kuutosmoottori B58:n 10-litraisen sijaan. Kuopion Liikenteen ?Neljänelonen. Tarjolla olisi toki ollut 260-hevosvoimainen ahdettu versiokin, mutta Varkaudessa uskottiin että perusmallilla pärjätään. Kuopion Liikenteen Volvo Varkautelainen kori on muotoilultaan selkeän asiallinen ja ketään ärsyttämätön. Kiihtyvyyttä enemmän oli auton hidastuvuudelle annettu arvoa, sillä alusta on varustettu Telman sähköjarrulla, joka ei tuolloin ollut kovin yleinen lisävaruste, mutta kiivastempoisessa paikallisliikenteen ajossa kuitenkin varsin perusteltu. Peruskori Linja-autoista puhutaan usein pelkän korin nimellä ja alustan merkki mainitaan lisäyksenä tai tarkennuksena. Auton käyttöympäristön, Kuopion, maisemat olivatkin hivenen haasteellisemmat korkeuseroineen, 34 minkä vuoksi autoon on asennettu vastaava, ahdettu THD100-moottori jossain vaiheessa. Eniten istu-. Valitettavasti persoonalliset bussikorit ovat mennyttä aikaa samoin kuin kotimaisia valmistajiakin on enää kourallinen. oli varustettu alkujaan makaavalla ja ahtamattomalla, 6-sylinterisellä kymmenlitraisella HD100-moottorilla, joka antoi 165 hevosvoimaa auton liikuttamiseen. Korin piirsi Olavi Orpana, joka oli aiemmin toiminut suunnittelijana muun muassa Lahden Autokorilla, Wiimalla ja Kiitokorilla. Suunnittelussa on otettu viisaasti huomioon korin kunnossapito ja varaosahuolto käyttämällä samoja osia ja komponentteja korin eri kohdissa
Takaovien kohdalta bussin perästä löytyvät myös seisomapaikat tai vaihtoehtoisesti tilaa lastenvaunuissa matkustaville savolaisvauvoille. 35. Ensin mainittu linja kulki Inkilänmäestä keskustan ja Kuopion yliopistollisen keskussairaalan kautta Taivaanpankkoon. Kyseisillä suunnittelijan oivalluksilla saatiin koriin tarvittavien osien määrää pidettyä kohtuullisena, mikä myöhemmin helpotti myös kunnossapidossa, koska varaosiakin tarvittiin vähemmän. Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös se, ettei korista löydy mistään minkäänlaisia mallimerkintöjä. Kuopiossa päivätyönsä tehnyt bussi siirtyi vielä viimeisiksi työvuosiksi synnyinkaupunkiinsa Varkauteen. Mahuri katuri Neljänelosen valmistuttua marraskuussa 1973 se rakenne- ja rekisteröintikatsastettiin Varkaudessa, minkä jälkeen edessä oli kuopiolaisten kuljettaminen keskustan ja eri kaupunginosien välillä. Linjalla numero 14 kansaa kuljetettiin Päivärannasta Rahusenkankaan kautta Keskustaan ja siitä edelleen Väinö03/13 Kiertosuunta bussissa on luonnollinen, edestä taakse. Päätyönsä bussi teki linjoilla numero 3 ja 14. Istuimet on päivitetty vuosien saatossa keinonahkaisista plyyshillä verhoiltuihin. Myös matkustamon valaistus on modernisoitu jossain vaiheessa auton elinkaarta. mapaikkoja, 53 kappaletta, saatiin kevyemmästä alustasta johtuen Leyland-alustaisiin autoihin. Joitakin korin erityispiirteitä ovat esimerkiksi tuuli- ja takalasit, jotka ovat identtisiä keskenään. Samoin etu- ja takaovet ovat samoja komponentteja
Eläkepäiviään auto on saanut viettää tutussa ympäristössään Kuopiossa Kuopion Liikenteen bussihallissa, tosin uudemmassa toimipaikassa josta sillä aikoinaan lähdettiin linjalle. Yritys on tukenut bussin kunnossapitoa myös omistajanvaihdoksen jälkeenkin, kaveria kun ei jätetä. Akseleiden välistä löytyy auton voimanlähde, 10-litrainen rivikuutonen. Umpioiden ja lasien saatavuus on näin ollen turvattu. Mittaristo on Volvon valmistama ja erottuu selkeästi omaksi komponentikseen varkautelaisesta korista. 36. Kun ikä alkoi jo painaa harteita Savon pääkaupungissa, auto korvattiin uudemmilla malleilla 80-luvun loppuvuosina. Tuplanelosta säilytettiin vielä jonkin aikaa linja-autoliikkeen varikolla, kunnes liikenneneuvos Martti Tommola ja tekninen johtaja Kari Sulonen Koiviston Autolta lahjoittivat sen Suomen Linja-autohistorialliselle seuralle. Sisätilojen osalta muutoksia ovat kokeneet niin penkit kuin valaistuskin. Bussejahan koritetaan usein uudestaan vanhoille alustoille, mutta vuosien 1971 ja 1994 välisenä aikana tekniikka oli kulkenut jo sen verran pitkin harppauksin ettei alustaa ollut enää järkevä päivittää uudella korilla. Toisaalta se oli onni, sillä linjuri säästyi näin yhtenä kokonaisuutena jälkipolville. Kyseisiin muutoksiin ei aiota puuttua, sillä ne on tehty auton käyttöhistorian aikana ja kertovat omaa tarinaansa tämän yksilön vaiheista. 21 vuoden iässä B58-Volvon alustalle vuonna 1973 rakennettu linja-auto alkoi olla jo etenkin katuriksi iäkäs. Hyväkuntoista ja toimivaa yksilöä ei kuitenkaan poistettu käytöstä vaan se siirrettiin synnyinkaupunkiinsa Varkauteen, jossa sillä ajettiin paikallisliikennettä vuoden 1994 marraskuuhun asti. Bussiin on tehty muutamia muutoksia pitkän työuran varrella. Auto ehdittiin esimerkiksi maalata jo konsernin valko-siniseen väritykseenkin, joista se on sittemmin palautettu nykyisiin, alkuperäisiin väreihin. Kuopion Liikenteen Volvo länniemeen ja samaa reittiä takaisin. Alkujaan se potki onnikkaan vauhtia vapaastihengittävänä versiona, kunnes se turbotettiin myöhemmin. Volvolla oli otettu jo 60-luvulla se linja, että kuorma-autoissa on musta ohjauspyörä ja busseissa valkoinen. Keinonahka on vaihtunut plyysiin istuimissa ja loisteputket ovat korvanneet perinteiset hehkulankapolttimot matkustamon valoina. Ulkopuolella merkittävin muutos on takavalot, jotka on korvattu niin sanotuilla yleismallisilla valaisimilla, joita on käytetty muissakin linja-autoissa
Volvo B58 Vuosimalli 1973 malli B58/6000 Moottori Volvo THD100, 6 sylinteriä, iskutilavuus 9,6 litraa, teho n. 260 hv Vaihteisto 5+1 Alusta Akseliväli 6?000 mm, kokonaispaino 14?430 kg, lisävarusteena Telma-sähköjarru Kori Kuopion Liikenne Oy, istumapaikkoja 37, seisomapaikkoja 32 Omistaja Suomen Linja-autohistoriallinen Seura Ry 37
38
Harrastusta ikä kaikki Kiinnostus koneisiin on monella harrastajalla koko elämän läpi kantava asia. Toiset puolestaan laittavat näppinsä rasvaan hyvinkin varhaisessa vaiheessa. 39. Kaikki eivät herää varsinaiseen toimintaan aivan heti vaan odottavat vaikkapa rauhallisia eläkepäiviä
Tämä ei kuitenkaan muodostunut ylitsepääsemättömäksi pulmaksi, sillä viathan on tehty korjattaviksi ja niin myös tapahtui. Seuraavana vuonna jatkui Fergusonien voittokulku, kun Pekan pajalta valmistui harvinainen bensiinimoottorinen kolmevitonen vuodelta 1958. Vuonna 2010 käyttökuntoon valmistui Ferguson 20. traktoriharrastaja Pekka mustola Teksti: Juha Pokki Kuvat: Paula Tavasti K ärsämäkinen Pekka Mustola on juuri ylittänyt sen maagisen ikärajan, jossa moni samanikäinen alkaa tutustua viimeistään käytännön pakosta kulkupelien tekniikkaan vaikkapa sen ensimmäisen oman tai vanhemmilta lainatun auton käytön myötä. Niinpä näistä puitteista on helppo lähteä pukemaan innostusta teoiksi. Pekka entisöi ensimmäisen traktorinsa vuonna 2006, yhdentoista vuoden iässä. Tämä Massey Ferguson 35 tuli Pekalle muuan leskirouvalta, joka ei traktorille enää tarkoitusta löytänyt. Luonnollisesti myös asiantuntija-apua oli aina tarpeen vaatiessa tarjolla. Pekalle ei moottorien ja koneiden tekniikka kuitenkaan ole tässä vaiheessa enää mystiikkaa, sillä polttoaineella käyvät vekottimet ovat tulleet tutuksi omaehtoisen kiinnostuneisuuden kautta jo noin viisivuotiaasta koltiaisesta lähtien. Perinpohjaisen läpikäynnin jälkeen tämä vanhus kuitenkin sai uuden elämän ja on itse asiassa yksi. Projektien lista on tällä hetkellä kunnioitettava. Uutterasti Pekka puski Fergun kuntoon. Pekan isä nimittäin on kerännyt jo muutaman vuosikymmenen ajan esimerkiksi vanhoja moottorisahoja, maamoottoreita ja muuta maaseudun arkeen liittynyttä historiallista materiaalia. Kone oli ollut kauan paikoillaan käyttämättä ja päässyt jo kovin huonoon kuntoon. Muutaman vuoden tauko ensimmäisen Fergusonin valmistumisen jälkeen kasvatti ajatuksia ja miestä siinä määrin, että Pekka itse luonnehtii kunnostusharrastuksen alkaneen tosissaan vuoden 2010 paikkeilla. Tämän yksilön yleisilme oli kovin ruttoinen ja moottori oli jumissa. Tämä ensimmäinen projekti oli varsinainen tulikoe, sillä se 40 piti käydä käytännössä kokonaan läpi. Tulikokeena sitä voidaan pitää siinä mielessä, että mikäli kiinnostus ei olisi ollut todella palavaa, olisi näin haastava rupeama hyvin todennäköisesti jäänyt kesken. Puuhasta jäi niin hyvä maku, että lisää tekemistä piti saada työn alle kolmevitosenkin jälkeen. Fergu poikineen Ja niinhän siinä sitten kävi, että muitakin traktoreita päätyi Pekan hoiviin. Tuolloin vierailut enon eli vannoutuneen traktoriharrastajan Vesa Rytkyn luona jättivät lähtemättömän kipinän innostuneeseen viikariin. Kipinä on, syöttö päälle Enon luokse suuntautuneet vierailut olivat omiaan nostattamaan innostusta nimenomaan vanhoja traktoreita kohtaan, mutta eipä kotonakaan poispäin vanhoista koneista ohjattu. Vuosimallia 1951 oleva bensa-/petrolikäyttöinen traktori oli seissyt 20 vuotta toimettomana ja suurimpana ongelmana oli haljennut lohko
Joko voimanlähde on tavanomaisesta poikkeava tai sitten koko kone on sellainen, ettei Suomessa liiemmin vastaavia ole liikkunut. Aikoinaan tätä edistyksellistä traktoria saatiin Suomeen 275 kappaletta ja niistä ei ole paljoa jäänyt jälkipolville. Siispä tässäkin on kyseessä 41. Asiat ovat kuitenkin parempaan päin, sillä sähköjen vetoa ja pintamaalia vaille ajokuntoinen Fahr on joka sopukasta tämän jälkeen läpikäyty ja saattaa jo kesällä tikata aivan uuteen malliin pitkin tietä. Ulkoisesti traktori alkaa olla jo valmis, mutta käyntikuntoiseksi saattamiseen vierähtää vielä tovi. Asiantuntijoiden mukaan näitä ei Suomesta saata helpolla toista löytyä. Kyseessä on yksisylinterisellä, kaksitahtisella turbodieselillä varustettu erikoisuus. Tai McCormick B 450. Aikanaan liki miljoonan maksanut kone jäi myös harvinaiseksi näillä perukoilla juuri hintansa vuoksi. Mutta vaikka Pekan konerivistä löytyykin viisi traktoria, joiden nimessä esiintyy Ferguson, ei se tarkoita sitä, ettei sijaa muille merkeille olisi. Muutama muukin! Monessa Pekan traktorissa erikoisúutena on laitteen harvinaisuus. Sen ensimmäisen Fergun ja tämän bensavehkeen lisäksi kokoelmasta löytyy nimittäin myös työkuntoinen vuosimallia 1963 oleva MF 35. Tämä yksilö on alkuperäisessä kunnossaan muuten, mutta hytti on jälkiasenteinen. Kiinnostus tähän brittimerkkiin juontanee juurensa Pekan kotipaikalla vuodesta 1973 lähtien majailleeseen vuosimallin 1969 Massey Ferguson 135:een. Mielenkiinnolla odottelemme, mitä tulevat vuodet Pekan pajalta tuovat nähtäväksi. 03/13 Vuoden 2011 projekteihin kuului Valmet 20. Myös tämä traktori on tulevaisuudessa käyntikuntoinen, kuten yhtälailla harvinaisuuksien joukkoon menevä Fahr D 177 S vuodelta 1960. Lisäksi järeälle traktorille ei ole aina ollut niin kovaa kysyntää kuin pienemmille malleille täällä pienten tilojen maassa. Ovakolle ei tullut tällä kertaa lähtöä tämän piikkilangankiristäjän kohdalla, vaan paluu elämään oli edessä. Bensa-petrolisyöntinen moottori sai huolellisen kohtelun, samoin kuin Vallun koko ajansyömä olemus. Työn alla olevissa tai siihen aikanaan tulevissa koneissa on selkeästi panostettu harvinaisempaan tarjontaan. Vai mitä sanotte esimerkiksi Hanomag R 218:sta vuodelta 1957. Intohimosta ja periksiantamattomuudesta kertoo huolellinen ja laadukas työnjälki. Traktoriharrastuksen kipinä iskettiin Pekkaan jo polvenkorkuisena ja vauhti ei ole siitä suinkaan hidastunut. kolmesta Pekan kolmevitosesta. Tällä hetkellä työn alla oleva ?Faari. Kuinka ollakaan tämäkin yksilö oli hapantunut parikymmentä vuotta, ennen kuin Pekka puuttui peliin. Satojen työtuntien aherrus palkittiin toden teolla tämän pikkukoneen ollessa jälleen täydessä lyönnissä. Loput traktoreista ovat eriasteisissa projektivaiheissa. Tällä hyvässä alkuperäiskunnossa olevalla traktorilla Pekka opetteli aikanaan tunkinvarren mittaisena ajamaan, ja Fergu on edelleen kotona työkäytössä. jakaa niin monen muun kanssa saman historian. Tätä vahvistaa myös alaan liittyvän koulutuksen hankkiminen parasta aikaa. Sateessa parikymmentä vuotta, kone jumissa, pinta ruvella
Alkupään tuotanto viittaa kovasti Fergusonilla maustettuun merkkiuskollisuuteen, mutta kyllä kokoelmista muitakin merkkejä löytyy. 42. traktoriharrastaja pekka mustola Traktoreiden lisäksi valikoimiin kuuluu myös monenalista muuta konetta ja pienesineistöä. Silti mistään hamstraamisesta ei voida puhua, siitä puhuvat valmistuneet yksilöt omaa hyvää tarinaansa. Usein lähtökohta on ollut hyvin rujo ja raaka . silti lopputulos on ollut ensiluokkaista jälkeä. Tekemisen puutetta ei ole nyt eikä tulevaisuudessa, sillä aina on joku projekti työn alla ja muutamia on lisäksi odottamassa vuoroaan
Tätä piikkipyöräistä jenkkitraktoria Pekka tituleeraa oikeutetusti ?Mummo-Ankan traktoriksi?, mitä tämä malli aivan rinnakkain aseteltuine etupyörineen kieltämättä muistuttaakin. Farmallin aihio on hankittu osiin purettuna edelliseltä omistajalta, jolta kunnostus oli jäänyt kesken. Esimerkiksi Teijolla puitiin viime syksynä aivan vanhaan malliin. Mikä sitten on se perimmäinen syy, joka vetää nuorta miestä vanhojen koneiden pariin. Pekka kuvailee omin sanoin harrastuksena ydinkohtia näin: . Miksi valita kymmeniä vuosia vanha traktori ropaamiskohteeksi eikä esimerkiksi 90-luvun puolivälin auto, josta saisi värkkäiltyä kulkupelin torin nurkkien kiertämiseen. Pekka Mustola on toistaiseksi yksi harvoista tuntemistamme nuorista vanhojen koneiden harrastajista, mutta kiinnostus on lisääntymässä samalla kun koko harrastus nostaa suosiotaan maassamme. Tämän 03/13 ajatuksen voi varmasti allekirjoittaa moni muukin tätä harrastusta sivuava ihminen ikään katsomatta. Vuosien saatossa opitut taidot tukevat helppoa oppimista ja vastavuoroisesti uudet opit sekä koulussa luontaisetuna käytössä olevat nykyaikaiset työstökoneet puolestaan helpottavat omien projektien toteuttamista. Kalustoa kerrakseen Harrastuksista parhain Kun tässäkään ei vielä ole kaikki, nousee hattu hetki hetkeltä korkeammalle. Tähän toiveeseen ei voi muuta kuin nyökytellä toiveikkaasti, sillä merkit ovat ilmassa . Pekan ja hänen isänsä kokoelmiin kuuluu lisäksi muun muassa pappa-Tunturi, seitsemän kappaletta maamoottoreita merkeiltään Sarin, Olympia, Veto, Wikström, BMW, noin 70 kappaletta vanhoja moottorisahoja, Teijon tehtaiden puimakone, kunnostettu pärehöylä, alkuperäisiä Ferguson-työkoneita, hevostyökaluja sekä lukuisasti muuta pienempää esinettä ja konetta. Tässä oppii koko ajan uutta ja harrastuksen parissa saa paljon kavereita ympäri Suomen, joiden kanssa vaihtaa osia ja ajatuksia?. Nyt keskenjäämisestä ei kuitenkaan liene pelkoa, Pekan määrätietoisuuteen jo hieman perehdyttyämme. Kätevissä käsissä vanhojen koneiden kunnostus sujuu ja toimivaa jälkeä syntyy innostuksen ja kiinnostuksen ollessa eteenpäin vievä voima. Yhteistä näille on myös se, että hyvin monet esineet ovat käyttökuntoisia tai niistä aiotaan tehdä sellaisia. Ei ole vaikea arvata, että Pekka on myös harrastuksen viitoittamalla tiellä valinnut koulutushaarakseen ammattikoulun metallipuolen. On mahtava tunne, kun 20 vuotta ajamattomana ollut ja täysin atomeiksi purettu kone saadaan lopulta käyntiin. Muodin säännöt pätevät nimittäin tässäkin asiassa. 43. Onhan siinä monta kertaluokkaa kovemmasta haasteesta kyse saada jo käytännössä romuraudan tilaan päässyt historiallinen konevanhus takaisin siihen kuntoon, missä se on ollut loistonsa päivinä. Ainoana negatiivisena seikkana Pekka toteaa sen, että nuoria saisi tämän harrastuksen parissa olla enemmänkin. ?On mahtava tunne, kun 20 vuotta ajamattomana ollut ja täysin atomeiksi purettu kone saadaan lopulta käyntiin? konehistoriallisesti arvokas teko ja yksilö. Kokoelman ikäennätystä puolestaan pitää Farmall F-14 vuodelta 1936. Minun mielestäni tämä on maailman paras harrastus
Kyseessä ei ole nimittäin satu, vaan täyttä totta oleva kertomus. Konnevesi 44. Sen ulkomuoto, ääni ja tapa liikkua olivat vähintään yhtä kauniita kuin nimensä. Siltapeikko KrAZ-255B TMM-3M silta-ajoneuvo ?79 Olipa kerran valtavankokoinen ja yrmeä hirviö nimeltään KrAZ. Ja nyt jos alkoi jännittää, kannattaa siirtyä äkkiä toiseen artikkeliin
45
kyseessä oli siis kuusivetoinen ajoneuvo. KrAZ-214D säilyi tuotannossa seitsemisen vuotta, kunnes 1967 alkoi vuotta aiemmin esitellyn KrAZ255B:n valmistus. Koska neuvostoarmeija ei tuntenut ainakaan virallisesti resurssipulaa, eikä toisaalta ainakaan polttoaineesta ollut tosiasiassakaan nuukuutta, vaihdettiin ulkoisesti hyvin samankaltaisen kuormurin pellin alle V8-diesel mallia YaMZ-238. KrAZ-255b r Teksti: Juha Pokki Kuvat: Tuukka Erkkilä S ieltä se ryskää. Korkeuttakin oli siunattu 2,9 ja pituutta 8,5 metriä. Ja kun maine kasvaa, kasvaa kiinnostavuuskin. 46 Mahtavan suuri! Krement?ukin autotehdas perustettiin Neuvostoliitossa Ukrainan alueella vuonna 1959 valmistamaan suurikokoisia kuorma-autoja. KrAZ, kuten tehtaan nimi lyhennettiin, tyrkkäsi ensimmäisenä pihalle 214Dmallisen ajoneuvon. jos mahdutaan. Se ei ole tunnettu ketteryydestään, siroudes- KrAZ oli varsinkin ilmestyessään erittäin suurikokoinen kuorma-auto - ja vieläpä kuusivetoinen! taan tai näppäryydestään vaan pikemminkin niiden puutteesta. Möyryten, kivistä ja kaatuneista puunrungoista välittämättä. Leveyttä oli parikymmentä senttiä nykyaikaista kuorma-autoa enemmän, 2,7 metriä. Se oli varsinkin ilmestymisaikansa tarjontaan nähden hyvin järeä kulkupeli. Pystyssä olevat puunrungotkaan eivät ole välttämättä esteenä, mutta eihän niihin tarkoituksella kontaktia haeta. Muotoilu oli taattua neuvostotyyliä ja pitkän konepeiton alla jylläsi kutosdiesel. Vinkkelikasi. Se on monien lentävien tarinoiden kohde ja ansainnut maineensa etenemiskykyisenä ja yksinkertaisuudessaan toimivana maastokuorma-autona, joka menee lähes mahdottomina pidetyistä paikoista, jos kuski tohtii lähteä mukaan suoritukseen. Kierretään mistä mahdutaan . KrAZ-255B on liikkeellä. Kolmiakselisella alustalla olivat maastorenkaat ja jokainen niistä veti
Hieman vajaa 15-litrainen pata otti sille tarjotusta polttoaineesta hyötyä 240 hevosvoiman edestä. Siinä missä koneessa oli kaksi sylinteriä aikaisempaan enemmän, oli kulutus kuitenkin saatu putoamaan kuusisylinterisen moottorin hulppeasta 70 litran menekistä satasella hieman maltillisempaan 40 litran ryystämiseen. Se on samalla erittäin yksinkertaista ja tarkoitukseensa suunniteltua, usein työn jäljeltään hyvin karua ja korutonta, mutta toisaalta edistyksellistä, toimivaa ja helppoa. Muutoin luotettiin hyvin pitkälti aiempaan tekniikkaan. 03/13 Hämmentävä kokonaisuus Neuvostoliittolainen sotilastekniikka on aivan oma lukunsa historiassa. Hyvin tuntui soppa maistuvan krement?ukilaiselle ja sanomattakin lienee selvää, että yksilöstä, etenemisolosuhteista ja esimerkiksi perässä kulkevasta kuormasta riippuen lukemat olivat toisinaan merkittävästi synkempiä polttoainetaloudelliselta kannalta katsottuna. Uudistetussa mallissa oli myös astetta leveämpi rengastus, nimittäin joka akselin päässä melkoisen jämäkkä 1300x530-533 maastorengas. Toinen varsin hupaisa yksityiskohta on vanerirunkoinen hytti. Oikealle käännyttäessä ruorin kääntäminen on erittäin helppoa, vasemmalle hyvin haastavaa. Suomen Puolustusvoimat hankki KrAZeja vuosina 1972?1979 ja 1988?1991 Neuvostoliitosta sekä vielä joitakin kappaleita Saksasta, Itä-Saksan jäämistöstä. KrAZ on herkullinen sekoitus mielenkiintoisia teknisiä ratkaisuja, joissa mielenkiintoisuus ei välttämättä ole aina joka suhteessa positiivinen asia. Poikkeuksia löytyy suuntaan ja toiseen, mutta noin keskiarvona mielikuva on tässä. olikin huisa mylly. Kääntösäde onkin reilut 13 metriä, eli kolikon päällä ei pyörähdetä ja risteyksissä vaaditaan ennakoivaa hahmottamista, maastossa etenemisestä puhumattakaan. Haastaviin maasto-olosuhteisiin on varauduttu säädettäväpaineisilla renkailla. Paineensäätöjärjestelmän avulla voitiin renkaiden jämäkkyyttä vaihdella vajaan 47. KrAZ on hyvä esimerkki tästä tavasta tehdä asioita. Esimerkiksi ennen vuotta 1979 valmistetuissa KrAZeissa oli paineilmatoimiset yksipiiriset rumpu- jarrut, jotka Suomeen tullessa modernisoitiin. Ohjaus oli hydraulisesti tehostettu, mutta vain toiseen suuntaan. Tämähän ei sinällään ole mikään ihme vanhemmassa kalustossa, mutta kun ajoneuvon työkaluvarustukseen kuuluu höylä, jolla kosteuden turvottamasta ovenkarmista voi sivaltaa vähän materiaalia pois, ei oikein tiedä, mitä ajattelisi
Ari Heikkilällä on kuitenkin käsitys eri instrumenttien käyttötarkoituksista. Liikaa ei ole verhoiluun tai muihin hienouksiin panostettu. Toisin sanoen käyttötarkoitus oli tarkkaan mietitty: eteneminen varmasti ja voimakkaasti, sen kummemmin muihin seikkoihin liikaa huomiota kiinnittämättä. Esiripun takaa tullut Ari Heikkilä Konnevedeltä omistaa mielenkiintoisimmasta päästä olevan KrAZ255B:n. Ajoneuvo laskee sillan alle kymmenessä minuutissa ajovalmiiksi. Ja miksipä olisikaan, käyttötarkoitushan on hyvin koruton ja laskennallinen säilymisaika todellisessa taistelutilanteessa mitataan tunneissa - ei siinä hienosti ommeltu nahkaverhoilu tai ergonomiset plyysi-istuimet juurikaan lisäarvoa anna. Tekniikkapuoli oli pääsääntöisesti toimivaa, mutta ulkokuori tarvitsi kokonaisvaltaisen läpikäynnin hiomisineen ja maalaamisineen. Koko laitteisto on siis neuvostoliittolaista alkuperää. Peli on toisinaan raakaa. 48. Oman pikku mausteensa tuovat itämaiseen tapaan tarjoillut tekstitykset. Moottori oli varustettu PZHD-44MBU veden- ja polttoaineenlämmittimellä, jonka avulla vinkkelikasi heräsi jopa 50 asteen pakkasilla. Siltoja on mahdollisuus linkittää pidemmiksi, jopa neljän sillan pituisiksi kokonaisuuksiksi aina tarpeen vaatiessa. Esimerkiksi 30-metriseen pätkään tuhraudu juuri puolta tuntia kauempaa. Seitsemän tonnia painava silta koostuu kahdesta puoliskosta, jotka on nivelletty keskeltä. KrAZ-255b yhden ja noin 3,5:n barin välillä. Tämän taitettavan sillan avulla voitiin ylittää kolme metriä syvä ja 9,5 metriä leveä este 60 tonnia painavalla ajoneuvolla. Tämä vuosimallia 1979 oleva ajoneuvo on alun perin matkannut DDR:n kansanarmeijan riveihin ja päätynyt sieltä vuonna 1993 Suomeen, Uudenmaan Jääkäripataljoonan käyttöön Helsingin Santahaminaan. Ajoneuvoa ei oltu varustettu perintei- sellä teräslavalla, vaan päälle oli asennettu TMM-3M-siltavarustus. Joitakin osia oli aikojen saatossa KrAZista hävinnyt, mutta Kauppilan Autohajottamo osoittautui hyväksi lähteeksi esimerkiksi lasien ja hytin osien hankinnan suhteen. Työtä tehtiin KrAZin kimpussa hyvin paljon ja tämän jälkeen alkoi vieläkin haastaOhjaamossa on taatusti tunnelmaa. Mittaria, vipua ja vimpainta on jos jonkinlaista. Aivan selvää ei ole, missä vaiheessa hytin turvakaaret ovat tulleet mukaan, sillä vastaavanlaisia ei neuvostolaitteista kertovissa kuvissa juurikaan esiinny, mutta itäsaksalaisissa ja suomalaisissa yksilöissä nämä ovat ikään kuin vakiona suojaamassa kevytrakenteisen hytin matkustajia epäonnisissa tilanteissa. Vieläpä kilvissä! Heikkilän KrAZ on hankittu viitisen vuotta sitten Kalkusta, puolustusvoimain huutokaupasta ja sen jälkeen se on kunnostettu huolellisesti vastaamaan alkuperäistä asuaan
Kyseessä ei ole siis mikään normaaleista moottoriajoneuvoista tuttu kylmäkäynnistys, jossa hetken aikaa sahataan, vaan YaMZ paukahtaa tulille saman tien kun hytistä käsky käy. Tekniikalla on ajettu nyt alle 10 000 kilometriä ja se alkaa neuvostotyyliin olla lähellä sisäänajorajaa. Jo alkujaan 80-luvun lopussa KrAZ-255B:n tyyppikatsastuksen yhteydessä huomattujen poikkeuksien lista oli huomattava. Menoa se milloin rukkanen ja milloin mikäkin ei ollut kuuleman mukaan haitannut. Silta-ajoneuvolla saadaan aikaan vesistön ylitykseen soveltuva reitti jopa minuuteissa - pituudesta riippuen. vampi projekti. Säädettävä rengaspainejärjestelmä jokaiselle renkaalle kiihdytysmatka 0?50 kilometriin tunnissa 650 metriä. Kiihdytys 0?60 kilometrin tuntinopeuteen 40 sekuntia Mäennousukyky parhaimmillaan 58 prosenttia 49. Tämän jälkeen laite ravistaa ja moottori huutaa siihen malliin, että ajaminen ei enää ole niin herkkua. Kun kuvasimme Ari Heikkilän KrAZia, olivat siltaelementit vielä hiekkapuhalluksessa ja maalauksessa. Näistä tornihuhuista sitkein lienee KrAZin moottorin sylinteristä löytyneitä mitä erilaisempia vierasesineitä koskeva tarina. Vaikka totuutta ei tietäne kukaan, on moottorin käyntivarmuudesta Heikkilällä pelkkää hyvää sanottavaa. Hänen ajoneuvoonsa on aikanaan Saksas03/13 sa asennettu paikallista valmistetta oleva esilämmitin alkuperäisen tilalle. Yksityisen ihmisen on kuitenkin melko mahdotonta saada KrAZia tänä päivänä minkäänlaisiin kilpiin Suomessa. Tämä kappale säästyi kuitenkin siltä ja saa toimia monien tarinoiden ja muistojen herättäjänä. Kun kyseessä on vieläpä näin legendaarinen laite, on suosio taattu siellä, missä se milloinkin on esillä. KrAZ-255b Raskas maastokuorma-auto Valmistettu 1967?1994 Krementsukin autotehdas, Ukraina, 160 732 kappaletta. Moottori JaMZ-238 V8-nelitahtidiesel 14,860 cm3:n iskutilavuudella. Ari Heikkilälle tämä kuitenkin onnistui pitkäjänteisyyden, yhteistyökyvyn ja entuudestaan laajan sotilaskalustokokoelman tuoman keräilijästatuksen turvin. Toisin sanoen muuhun kuin tarkkaan määriteltyyn museokäyttöön kilvittäminen on melko tekemätön paikka. Lähtee Tarinoita KrAZ on kirvoittanut puolustusvoimain riveissä palvelleiden keskuudessa moniakin. Erikoisluvin puolustusvoimat sai leimaa paperiin ja ajoneuvot liikenteeseen. Tätä pitää vielä täsmentää. Ajoneuvo nimittäin saatiin museorekisteriin viranomaisten kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä käytyjen, mutta pitkällisten prosessien kautta. Tätä ei kuitenkaan ole vielä kertaakaan käytetty. ?Viime talvena oli noin 15 astetta pakkasta ja KrAZ oli seissyt puolisen vuotta. Sittemmin nekin ovat valmistuneet ja koko järjestelmä vinsseineen ja tukijalkoineen on täydellinen ja toimintakunnossa. Puristukset, välykset ynnä muut ominaisuudet alkavat olla optimissaan näillä main ja kone parhaimmillaan. Kulutus vastaa ohjearvoa ja hyväksi havaittu huippunopeus liikkuu jossain 60?70 kilometrin tuntilukemissa. Kulutus keskimäärin 40 litraa sadalla Teho 176 kW, vääntö 900 Nm Pituus 8 645 mm Leveys 2 750 mm Korkeus 2 940 mm Maavara 360 mm, kahluusyvyys 1 metri. Ohjauslaite ruuvi- ja kuulamutterityyppinen. Yksi osa itäisen puolen pioneerikaluston historiaa säilyy nyt Heikkilän kokoelmissa varmuudella jälkipolvil- le, vaikka aktiivikäytön jälkeen KrAZien ynnä muiden neuvostokuormureiden rivit ovat huomattavasti harventuneet kierrätysmetallin kysynnän lisäännyttyä. Hydraulinen tehostin vaikuttaa raidetankoon rengaskoko 1300-530-533. Niin vain se räsähti laakista käyntiin ja ilman lämmitystä tai hehkutusta!?, Heikkilä kertoo
Japanilainen Kubota on ollut jo vuosikymmeniä kova nimi pienten traktoreiden sarjassa. Ristijärvi 50. JApanin kapine Kubota L245dt ?79 Idästä tulleita traktoreita on lehdessämme esitelty lukuisia, mutta yksikään niistä ei ole tullut näin kaukaa
Kubotan keulalla on lähdöt jos jonkinlaiselle apulaitteelle. Hydrauliikassa löytyy. Kaikki toiminnot kuvataan suomenkielisillä selostuksilla. 51. Kubotaan oli ja on edelleen saatavana hyvä valikoima erilaisia Teksti: Juha Pokki Kuvat: Sami Korhonen Toimiston puolella sisustus on yksinkertaista ja toimivaa. Tähän tarkoitukseen kehitti japanilainen metalli- ja konepaja Kubota oman näkemyksensä pienistä traktoreista, jotka soveltuisivat pienille maatiloille ja puutarhoille, mutta mikseivät myös kiinteistönhuoltoonkin. Kubotan tehtaat on perustettu jo 1890, 50 vuotta aiemmin kuin maahantuojana toiminut Kesko. K un ihmiskunta alkoi teollistuneessa maailmassa siirtyä yhä enemmän pelloilta pitäjiin ja suurempiin taajamiin, lisääntyi konetöiden tarve myös kaupungeissa. 60-luvun lopulla kysyntä kiihtyi ja näitä oranssinpunaisia osakalaisia pikkukoneita alettiin myydä Japanin ulkopuolellekin. Voimansiirron osalta kyseessä on nelivetopeli, kuten kyljen Double Traction -teksti ja DT-lyhenne kielivät. Aikanaan tämä Kubota on mennyt uutena Tampereelle, jossa se on palvellut kiinteistönhuoltotehtävissä alan yrityksen riveissä. Sen tehtävänä oli muun muassa hiekoitus- ja harjaustyöt sekä lumen auraus. onhan se korkea ja lyhyt, eikä leveyttäkään ole liikaa jaettu. Toisin sanoen kone on näppärä ja mahtuva peli. Kubotan oma kolmepyttyinen dieselmoottori tuottaa 25 hevosvoimaa hyvin pienellä kulutuksella. Vuoden 1979 mallisarjaa oleva L245DT on varsin hupaisan näköinen peli ja . Maahantuonti Suomeen käynnistyi Keskon toimesta vuonna 1977 ja pian nämä näppärät ja laadukkaat traktorit valloittivat Pohjolan perukat. Hupaisan näköinen pikkukone on täysverinen traktori kutistetusta koostaan huolimatta. Uutta Suomessa Veikko Jokelaisella on kokoelmissaan yksi Suomeen ensimmäisinä maahantuontivuosina rantautuneista Kubota-traktoreista
Kubota L245dt Ajan patinaa on reilusti esillä, mutta tekniikka on kestänyt vuosikymmenien ajan käytännössä ilman huoltoa. Laatu on siis pitänyt pintansa. 52
Veikon kokoelmissa olevien nostalgisempien pelien joukossa uudempi traktori on mielenkiintoinen vivahde. Talkkaritraktori oli edistyksellinen niin suunnittelultaan kuin tekniikaltaankin. Näillä monikäyttöisillä pikkukoneilla viitoitettiin aikanaan tietä, jota kulkee näinä päivinä hyvin monta muutakin vastaavanlaista laitetta eri laatutasoin ja valmistusmain. Toki opinkappaleena ollessaan tässäkin on käyty hieman kantapääluentoja. ?Kerran pojat opettelivat ajamaan bensalla. Se sama traktori, joka hiekoitti jalkakäytävän, aurasi koulun urheilukentän, lannoitti kirjaston puiston ja kuljetti hiekkaa hautausmaalla. Vuosi oli 1989, kun kaupat Kubotasta tehtiin ja se siirtyi Ristijärvelle Jokelaisen pihapiiriin. Mitään remontteja ei ole tarvittu, pelkällä nestetasapainon ylläpidolla on pärjätty. Turvahytti, neliveto, jo muutamaan otteeseen mainittu koko ja tekninen toimivuus olivat asioita, jotka tekivät siitä suotuisan oppikoneen nuoremmalle väelle. Hintalappu ei tietenkään ollut halvimmasta päästä, mutta toisaalta työvoimakustannusten kallistues- sa ja maailman vaatiessa enemmän tehokkuutta piti laskutoimituksia tehdä myös tältä kantilta räknättynä. Kymmenen vuotta palvellut traktori oli edelleen kohtuullisessa kunnossa, mutta työkäyttöön sitä ei enää otettu. Ajokoulun penkki Pienikokoisena ja hyvin toteutettuna traktorina Kubota L245DT oli omiaan lasten ajoharjoittelutraktorina. Kubota lähti kyllä käyntiin ja kävi, mutta vetänyt ei?, Veikko nauraa muuatta virhetankkausta vuosien takaa. Kubota on traktorimaailman pikku samurai . Niin vain käy ja kukkuu edelleen. Taistelija idästä Tätä nykyä Kubota on valmistajana hyvinkin voimissaan. ei juurikaan maanviljelykseen. Tampereelta kone myytiin eteenpäin. Seuraava omistaja oli Kajaanissa ja sitä kautta traktori kulkeutui Veikolle. Sellaiseen käyttöön se nimittäin Jokelaisella pääsi ja sellaisena se myös riemuiten vastaanotettiin. Helppo pääsy moottorille takaa huollettavuuden. Suomessa Kubotan merkki liittyy vahvasti kiinteistönhuoltoon ja kauppapuutarhoille, mutta miksei se pellollakin pärjäisi? lisälaitteita, ja ainakin Suomessa merkki liittyy vahvasti nimenomaan kiinteistönhuoltoon ja kauppapuutarhakäyttöön . Vaikka katukuvassa roolia ovat jo ottaneet aavistuksen erilaiset ja suuremmat kiinteistönhuoltokoneet, on Kubota silti monen mielikuvissa se oranssi, hieman hupaisan näköinen, mutta silti tekevän ja pystyvän vaikutelman antava pikkutraktori. Pieni peräkärry vielä kiinni ja kyseessä oli vain hieman ?oikeasta? traktorista kutistettu, mutta silti täysverinen kulkupeli. Etenemiskyky on nelikolla erittäin hyvä jopa liukkaalla, ja ainoastaan kerran on käynyt hieman hullummin pitokyvyn loputtua. Tästäkään sitkeä japanilainen ei siis mieltään pahoittanut. Ojaan selälleen kellahtanut Kubota 03/13 ei ollut moisesta juurikaan pahoillaan, mitä nyt hieman lasejaan heläytteli. Nuorisotraktorina palvellut Kubota on pitänyt pintansa teknisesti hyvin. Japanilaisena Suomessa se otti 80-luvun alussa nopeasti edelläkävijän aseman ja muokkasi vahvasti tapaa tehdä koneellisesti töitä, jotka ennen hoidettiin hyvin pitkälti lihasvoimalla. sitkeä ja tehokas tekijä, joka ei pelkää suurempiakaan haasteita. Kubota L245DT moottori Kubota DH1101 nestejäähdytteinen 3-sylinterinen 1,1-litrainen diesel Vaihteisto Kubotan valmistama 8+2-vaihteisto vetotapa Neliveto akseliväli 155 cm pituus 309 cm korkeus 214 cm paino 1?080 kg ilman lisäpainoja huippunopeus 19,1 km/h valmistusvuodet 1977?1982 valmistaja Kubota Corporation, (Kabushikikaisha Kubota), Osaka, Japani 53
Asikkala 54
Hyvä ja huolellinen huolto ja kaikin puolin tarkka tuntemus omasta työkoneesta ovat saaneet heikon ja heppoisen koneen maineessa olevan ilmajäähdytteisen Normag-traktorin kestämään ajokuntoisena aina nykypäivään asti. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Hevosajasta koneaikaan ?Muistan hyvin, kun traktori tuli meille kevättalvella 1959, silloin oli vielä paljon lunta maassa?, Pertti muistelee. Hevosaika vaihtui kerrasta koneaikaan, kun nykyisen omistajan isä Viljo Arivirta osti kaksi vuotta vanhan Normagin pikkutilan Hevosaika vaihtui kerrasta koneaikaan kevättalvella 1959, kun Normag tuli pikkutilan työjuhdaksi. Normag-Zorge Ag:n yhtiömuotona oli saksassa hyvin yleinen rajavastuuyhtiö G.M.B.H eli Gesellschaft mit beschränkter haftung. Traktorin muuhun kokoon verraten suhteellisen suuri starttimoottori äännähtelee lupaavasti ja pienen alkuvalmistelun ja -suostuttelun jälkeen Normag syttyy säksättämään ja omistaja ajaa sen tottuneesti kumartaen ulos matalasta tallistaan. Vaikka Normag ei kuulu maineeltaan niihin vahvimpiin, toimintavarmimpiin eikä kestävimpiin traktorimerkkeihin, on saman yksilön kanssa kuitenkin ollut mahdollista tehdä onnistuneesti pienen maatilan töitä yli 50 vuoden ajan ja urakoida siinä sivussa pieniä hommia ulkopuolisillekin. Joidenkin tietojen mukaan K15a -mallia olisi tuotu Suomeen ainoastaan neljä kappaletta. P ertti Arivirta lupautuu ajamaan traktorin tallista ulos kuvausta varten. Juuri tätä ilmajäähdytteistä mallia ei omistajan tiedon mukaan valmistettu enää tämän vuoden jälkeen, vesijäähdytteisen valmistusta jatkettiin kylläkin. Mainettaan parempi Normag K15 a ?57 Pertti Arivirran omistuksessa on melko harvinainen yksisylinterinen ilmajäähdytteinen kakstahti-Normag K15. Valmistusvuonna tehtaalla paikoilleen niitatusta kilvestä on edelleen helposti luettavissa traktorin tekniset tiedot. 55
Yksisiipinen aura riitti vallan mainiosti maatilan tarpeisiin; talossa oli 5?6 lehmää ja kyntämistä ei ollut paljon, sillä osa pelloista oli koko ajan heinällä. ?Tässä traktorissa oli oikein leveäsiipinen aura ja kynnettäessä hiekkaista rinnepeltoa sai olla varuillaan, kun tämä alkoi joskus kaivautumaan maan sisään, vaikka tässä on tasauspyörästön lukkokin?, Arivirta kertoilee. ?Pikkutilan lisätienestinä isä niitti kesällä ihmisten heiniä. tarkkaa ja huolellista traktorin pitoa ja ajoa!. Jousitettu ajajan istuin lisäsi työmukavuutta, mutta saattoi joskus epätasaisella ajoalustalla pomputtaa kuljettajaa vähän liikaakin. Normagiin hankittiin kaikki maatilalla tarvittavat laitteet: yksisiipinen aura, äes, heinänpöyhin, suppilomallinen epäkesko-lannoitelevitin, perunanistutuskone sekä traktorin sivulle sijoitettava niittokone. Sain heti ryhtyä ajohommiin. Normag K15 a Ajan ja viiden vuosikymmenen palveluksen patinoima traktori on täydessä työkunnossa edelleen. Ohjekirjojen puuttuessa Arivirran perheen miehet opettelivat Normagin huoltotoimenpiteet kokeilemalla ja kyselemällä. Normagin hallintalaitteet ovat varsin vankkaa tekoa. 56 työjuhdaksi. Raivasimme lisää peltoa, ja ajoin kantoja pois pellonraivaustyömaalta vetämällä niitä sivummalle traktorin perään kiinnitettyjen kettinkien avulla?, Arivirta muistelee. Pieni traktori oli varsin näppärä apulainen kuuden hehtaarin maatilan töissä. Arivirta lisää nauraen. Normagin avulla haettiin myös metsästä puita omaan käyttöön rakennustöitä varten. ?Isoja tukkiakin sillä tuotiin, ketjujen avulla vedettiin?, Pertti muistelee. Äkkiä katsoen hieman huteran näköinen Normag ei ole kaatunut koskaan, eikä sen kanssa ole sattunut mitään muitakaan haavereita . Ensimmäinen omistaja oli hävittänyt kaikki traktorin ohjekirjat ja niinpä Arivirran perheen miesten oli opeteltava kaikki huoltotoimenpiteetkin neuvoja kyselemällä ja kantapään kautta kokeilemalla. ?Olin ehkä noin 12-vuotias silloin ensimmäisenä kesänä, kun traktori tuli meille. Myös sivupenkillä oli hyvä istua ja seurata, kun isä teki töitä?, Pertti muistelee aikoja, jolloin traktori oli vasta tullut taloon. Peräkärrykin Normagissa oli; iso kevytrakenteinen, itse puusta ja hevoskärryissä aikanaan olleista puupyöristä rakenneltu. ?Kärryllä ajettiin paljon heiniä ja kerran oli kyydissä jopa kolme kuutiota soraa?, omistaja hämmästelee vieläkin. ?Silloinhan voi vetää painavampaa kuormaa, kun itse kärry on kevyt!. Kaupat tehtiin Hankkijan liikkeessä, mutta traktorin kahden ensimmäisen vuoden työtunnit ovat tiettävästi täyttyneet Orimattilan suunnalla. Minä seisoin Normagin takana raudan päällä, ja kun terään aika ajoin kerääntyi tukko, astuin alas ja menin selvittelemään sen
Tarvittavan iän saavutettuaan Volvo pääsi nauttimaan ansaituista museoajoneuvon eläkepäivistä Saksasta tuotetun uuden kulkupelin otettua arkiauton roolin. Normag K15 a ?57 paino: n. 1000kg huippunopeus: 18 km/h iskutilavuus: 1274 cm3 iskun pituus: 135 mm poraus: 110 mm teho: 15 hv/1?500 kierrosta/min 57. Sylinteriputkikin on vaihdettu, kun ei enää ollut saatavissa isompaa mäntää; ja muutenkin, jos sopivia osia ei ole löytynyt, ne on valmistettu muokkaamalla saatavilla olevista. ?Moottorihan on varsin helppo irroittaa; neljä mutteria avaamalla saa moottorin irti vaihteistosta?, Arivirta kertoo. Normagin erikoisuus, ikuinen öljynsuodatin on teräksestä tehty kartio, jossa olevaa ?teräsharjaa. Öljynvaihdon ohessa suodatin ainoastaan puhdistetaan laskemalla paksummat mönjät pois pohjapropun kautta. Pieniä kokemuksen mukanaan tuomia niksejä on kertynyt omistajan tietoon työvuosien mittaan. ?Nostolaitesysteemi täytyy aika ajoin huoltaa, jotta sen saa toimimaan moitteettimasti?, omistaja kertoo. Alkuperäiset etupyörien vanteet ovat saaneet väistyä tehtyjen re03/13 monttien myötä, mutta tilalle sovitetut Kuplavolkkarin vanteet hoitavat sijaisen homman vallan mainiosti. Takarenkaat on vaihdettu vasta muutamia vuosia sitten, mutta uudet renkaat eivät ole osoittautuneet vanhojen veroisiksi. saa pyöritettyä. Normagilla ja Pertti Arivirralla on takanaan yli viisikymmentä yhteistä työntäyteistä vuotta. Remonttia Työjuhdalle on talossa ollessaan tehty kolme kertaa moottoriremontti, ja omistaja voikin sanoa tuntevansa koneensa erittäin hyvin. ?Nämä uudet ovat liukkaat, alkuperäiset renkaat olivat huomattavan paljon pitävämmät?, omistaja vertailee. Autopuolellakin talosta löytyy pitkään ja uskollisesti palvellut kulkupeli; myöskin huolella pidetty ?81 Volvo 244 DL, joka oli omistajansa käyttöautona viime syksyyn saakka
58
Hevosvetoisista vehkeistä rakenneltiin ja sovitettiin traktoreihin sopivia työkoneita ja vanhoja kuorma-autoja hyödynnettiin traktoreiden peräkärryjen valmistuksessa. Teksti: Lea Lahti Kuvat: Hannu Mäkelän albumi 59. Autokomppanian korjausmieheksi. Mäkelä ei pelännyt haasteita, vaan käytti paljon aikaa suunnittelu- ja kehittelytyöhön. tilatut työt valmistuivat sovitussa aikataulussa ja olivat viimeisen päälle hyvin tehtyjä. Armeija-aikana hankitut autonasentajan taidot olivatkin tarpeen, kun linja-autoja jouduttiin usein korjaamaan kesken matkan. Talvisodassa Mäkelä sijoitettiin 20. Häntä pidettiinkin melkoisena keksijänä kyläläisten keskuudessa. L eo Mäkelä oli kansakoulusta päästyään oppipoikana vesivehmaalaisen Kalle Koskisen pajalla vuodet 1925?1930. Vuoden mittaisissa opinnoissa tutuksi tulivat niin metallitöiden työpiirustusten laatiminen, sorvaaminen, kaasuhitsaus kuin sähköopin perusteet ja liikkeen kirjanpitotaitokin. Vuoden verran Leo Mäkelä työskentelikin Suonenjoen konepajalla tutustuen maatalouskoneiden, rautauunien, keskuslämmitys- ja vesijohtolaitteiden valmistukseen. Oma paja Vuonna 1936 Leo perusti veljensä Veikon kanssa oman pajan Vesijärven rantaan naapurikylään. Tämän jälkeen Mäkelä osallistui Keski-Suomen Kumikorjaamon järjestämälle vulkaniseerauskurssille Lahdessa ja työskenneltyään jonkin aikaa niissä töissä hän jatkoi opiskelua Lahden Kotiteollisuuskoulussa. Vaikka päätyönä oli laakereiden valaminen, muutkin työvaiheet lentokoneen valmistuksessa tulivat tutuiksi. Sodan päätyttyä Mäkelää houkuteltiin jäämään tehtaalle töihin, mutta haave oman pajan perustamisesta kotikylälle vei voiton varmasta valtion virasta. Niin sanotun asemasodan aikana Mäkelä sai siirron Valtion lentokonetehtaan moottoriosastolle Kokkolaan. Kyläseppä Leo Mäkelä 1911-1990 Leo Mäkelä tunnettiin Vesivehmaalla ahkerana, taitavana ja jämptinä kyläseppänä . Varusmiespalveluksessa Viipurissa Huoltokomppania 2:n autonkuljettajana 1932?1933 Mäkelä suoritti myös autonasentajakoulutuksen. Paluu Koskisen kyläpajalle jäi vain muutaman kuukauden mittaiseksi, kun uudet haasteet kutsuivat. Välirauhan aika meni linja-auton kuljettajana entisellä työnantajalla, kunnes jatkosota katkaisi pestin. Vaikka pajanpito sittemmin lopetettiin, siitä jäi pysyväksi muistoksi jälkipolville Pajaranta-niminen paikka Hollolan Paimelaan. 1930-luvun lopulla Mäkelä ajoi myös linja-autoa ensin Charles Sorjasella Vaania-Urajärvi-linjalla ja myöhemmin Vieno Putulalla Lahti-Vesivehmaa-Vääksy-Pulkkila-linjalla. Leo sai ostetuksi sodanaikaisesta työpaikastaan kaasuhitsauslaitteet ja muutamia tarkkuusmittausvälineitä, muun muassa mikrometrit ja heittokellot. Parin vuoden kuluttua Aarne rakenteli itselleen kuorma-auton ja siirtyi kuljetuspuolelle Leon jäädessä pajanpitäjäksi Vuonna 1946 Leo sai puolisokseen Toini Hakalan ja pian perhekin alkoi kasvaa. Monipuoliset taidot koulutuksilla ja työnteolla hankkinut kekseliäs kyläseppä väsäsi pajallaan kaikkea, mitä kyläläiset tarvitsivat. Lähiseudun autoihin valmistettiin häkäpönttöjä ja asennettiin puukaasulaitteistoja, kylän verstaiden puutyökoneisiin tehtiin teriä ja tiilitehtaille koneita. Vesivehmaan pajan rakennuslupa saatiin yhdessä Aarneveljen kanssa lokakuussa 1944 ja paja nousi Koskisen pajan naapuriin
uustuotannon lomassakin . Kyläseppä Leo Mäkelä Kaikista pienin pajalla valmistettu kuljetuskori tehtiin riihimäkeläiseen pikku-Mersuun elintarvikeajoa varten. Perhepotretissa Toini ja Leo Mäkelä lastensa Sirkun, Maijan ja Hannun kanssa. Myös kesälomamatka Ruotsiin ja Norjaan kuului ohjelmaan. ?Mieluinen palkallinen työkomennus oli myös se, kun pajan ovet pantiin puoliltapäivin lukkoon ja lähdettiin katsomaan Jyväskylän Suurajojen pikataivalta ja ihmettelemään maailman rallihuippujen vauhtia. Mies otti jalkansa irti ja heitti sen pajan pöydälle sanoen ?Kipua ei ole nivelissä tuntunut, mutta kulumaa on, korjaisitteko?? Tuota pikaa pajalta askelsi ulos tyytyväinen mies. Ahkerasta yrittämisestä ja työteosta huolimatta Mäkelä oli sitä mieltä, että liiallisella työnteolla ei saa polttaa itseään loppuun, pitää olla vastapainoa ja virkistystä työn lomaan. Valmistettaviin tuotteisiin kuuluivat myös traktorin vetävät peräkärryt, traktoreihin liitettävät työkoneet sekä 1?000 ja 2?000 litran polttoainesäiliöt. Paljon työtä vaativa tuote oli myös alumiinipäällysteinen kuorma-auton kuljetuskori.? Mäkelän verstaassa pyrittiin mahdollisuuksien mukaan . Tästä syystä hän tarjosi matkoja Helsinkiin messuille sekä teatteri-, konsertti- ja uimahallireissuja Lahteen. Työskentelinkin siellä aina eläkkeelle pääsyyni asti ja myös Leon poika Hannu löysi muutama vuosi minun jälkeeni pitkäaikaisen työpaikan autokoritehtaalta.? ?Olen kiitollinen ja ylpeä siitä, että sain nuoruudessani työskennellä muutaman vuoden Leon opastuksella ja hänen kanssaan. Myös autojen ja traktoreiden korjausta oli huomattavissa määrin.? Leo Mäkelän ideat ja uupumaton kehittelytyö johtivat tuotteisiin, joiden kysyntä kasvoi huomattaviin lukemiin. ?Päätuote aloittaessani pajalla oli traktorin ohjaamohytti, joka oli selvästi aikaansa edellä koko Suomeakin ajatellen. Erikoiskoe oli sijoitettu Vesivehmaalle Pirttilän tielle vä- lille Isomäki-Pukin talo.? ?Leo Mäkelä ei rajoittunut pelkästään oppi-isänä tai työnantajana olemiseen, vaan hän ja hänen perheensä viestittivät toiminnoillaan sen, että tunsin kuuluvani ikään kuin samaan perheeseen. hoitamaan akuutit asiat, ne jotka asiakas toivoi heti korjattavan. 60 ?Mieleen on elävästi jäänyt se, kun maailman huippuihin kuuluva purjekoneen lentäjä Juhani Horma toivoi koneensa kuluneen osan uusimista ja hänen toiveensa toteutettiin.? Leo Mäkelä kykeni myös hienomekaanisiin tehtäviin: kerran proteesijalkainen mies tuli verstaan ovesta sisään, tervehti ja alkoi riisuutua. Heikkilä muistelee työkokemustaan vielä vuosikymmenten jälkeenkin lämmöllä ja suurella kiitollisuudella: ?Mäkelän verstaassa tehtävät ja työt olivat hyvin moninaisia; erilaisia sorvaustöitä, kaasu- ja sähköhitsausta liittyen monenlaisten koneiden ja laitteiden korjauksiin. Tässä poseeraus onnistuneen koeajon kunniaksi. Työntekijä muistelee Antero Heikkilä työskenteli Leo Mäkelän pajalla oppipoikana 1961?1963, ja armeijasta päästyään jatkoi vielä työntekijänä vuoteen 1965 asti. Toini-äiti ompeli Hannun puvun pajalla puretun auton kattoverhoilukankaasta. Leo Mäkelä Viipurissa 1930-luvun alussa Harley Davidsonin sarvissa. Mäkelä valmisti ja asensi pajallaan myös puukaasulaitteistoja. Leon erinomaiset tekniset oivallukset ja toteutukset työssä sekä käyttäytyminen muutoinkin jäivät lähtemättömästi mieleeni ja hyväksi esimerkiksi omaan elämääni.?. Leon vaimo Toini ei montaakaan päivää hyväksynyt eväiden kanssa töissä käymistä, vaan ruokailu tapahtui perheen parissa kunniapaikalla pöydän päässä.? Mäkelä oli aidosti ja vilpittömästi kiinnostunut myös nuoren työntekijänsä tulevaisuudensuunnitelmista. ?Leon suositus oli ratkaiseva, viisas ja kauaskantoinen tuki, kun hain ja pääsin töihin Villähteelle Lahden Autokori Oy:lle
Keksintösäätiö tuki hanketta ja sille myönnettiin patentti muun muassa Saksassa ja USA:ssa. Laite nosti koko lautanipun kerralla ja lastausaika lyheni merkittävästi. Leo Mäkelän poika Hannu muistelee: ?Olin pienestä pojasta asti pajan töissä mukana ja isäni maksoi aina palkkaa tehdystä työstä. Rakenteiden tuli täyttää myös TIR-vaatimukset. Elintarvikeajoon soveltuvia koreja toimitettiin myös Ajomies Oy:lle Helsinkiin ja loppujen lopuksi kuljetuskori-lavayhdistelmiä valmistettiin Mäkelän pajalla peräti 72 kappaletta. Vielä eläkkeelle jäätyään 1970-luvulla Leo Mäkelä kehitteli liukuovea, joka mahdollistaisi kuljetustilan koko sivuseinän avaamisen mahdollisimman pienessä tilassa seinien suuntaisesti. Pian Lahden Vientikerman muutkin kuljettajat halusivat autoihinsa samanlaiset. Myös Luhtasen pukutehtaalle valmistettiin ehdottoman pölytiiviit kuljetuskopit tekstiilien kuljetusta varten. Väsymättömän ja kekseliään tekijän käsissä syntyi paitsi kangaspuut vaimolle ja ikkunoita ja ovia lasten kesämökkityömaille, myös pieniä lahjaesineitä ystäville ja suvulle. Miehiä valtion palveluksessa korjaamolla sodan aikaan. Lauttaniemen sahalle Mäkelä valmisti nosturitrukin Ford-kuorma-auton rungosta. Lauantaisin koulun jälkeen hommanani oli lakaista pajan lattia, ja sain siitä viisikymmentä vanhaa markkaa palkkaa, mummonmarkoissa viisikymmentä penniä, nykyrahassa ajatellen siis alle 10 senttiä.? Ferguson-hyttejä ja kuljetuskoreja 1950-luvun lopulta vuoteen 1963 Mäkelän pajalla kehiteltiin ja valmistettiin pajan kokoon nähden huikea määrä, noin 200 kappaletta, Ferguson-traktoreiden hyttejä. Näistä hyteistä kertova artikkeli julkaistiin 03/13 Vanhat Koneet -lehden numerossa 3/2011. Elintarvikesäädösten tiukennuttua maitotonkkia ei enää saanut kuljettaa avolavalla, ja vesivehmaalaisen maidonkuljettaja Viljo Miekan pyynnöstä Leo Mäkelä rakensi maitoautoon putkirunkoisen alumiinipellillä verhoillun kuljetustilan ylös aukeavilla aaltopeltisillä ovilla. Kuvassa Bedfordiin vuonna 1966 rakennettu kuljetuskori, jonka molemmin puolin autoa olevat sivuovet liukuivat ylös limittäin, jotta ne voitiin avata molemmin puolin yhtä aikaa. Patenttioikeus myytiin Lami Oy:lle, mutta ovirakenne todettiin kuitenkin liian monimutkaiseksi teolliseen tuotantoon. Eläkepäivien ajankuluksi Leo Mäkelä rakensi omakotitalon alakertaan pienen puuverstaan. Tänä päivänä työt verstaalla ja pajalla jatkuvat harrastusluonteisesti, sillä Lahden Autokorilla työskentelevä Hannu Mäkelä on entisöinyt vapaa-aikanaan pajalla isänsä 1962-mallisen Austin A40:n ja nyt jo lapsenlapsenlapsetkin ovat päässeet nauttimaan Leon punaisen Austinin kyydistä. Puisia lahjaesineitä valmistuu verstaalla edellisen sukupolven tapaan . Itse kehitellyn ja valmistetun saranan avulla takaovi voitiin kääntää kokonaan sivuun. Leo kehitteli uusia keksintöjä vielä eläkepäivillään 1970-luvulla. Kylän ensimmäiset sähköhitsauslaitteet hankittiin Mäkelän pajalle 1948. moni on saanut lahjaksi tai tuliaiseksi Hannun tekemän kuksan, leikkuulaudan, voiveitsen tai muun huolellisesti viimeistellyn puuesineen. 61. Leo ei ole malttanut laskea veiviväännintä kädestään edes kuvauksen ajaksi. Lieneekö korjattavana oleva Asko Oy:n auto lunastettu valtion palvelukseen sodan alettua? Traktorihytin sisään asennettavaa turvaohjaamon prototyyppiä esiteltiin maatalousnäyttelyssä Lahdessa. Vielä eläkeikäisenäkin Mäkelä kehitteli kaikenlaista. Tässä nokkakärry, jota käyttäessä taakkaa sai kevennettyä portaissa jalalla painaen. Ajomies Oy:lle tehtiin useita kuljetuskoreja
Seppiä ja mestareita Heikki Toivanen Toivasen Heikki Talon pihamaalla näkee osaavan tekijän kädenjälkeä mihin vaan katsookin. Järvenrantatontilla kohoaa rakennus poikineen, ja aika monelta ovelta sisään kurkistaessa näkee omin käsin kunnostettua harrastekalustoa; henkilöautoja, traktoreita ja mopoja. Löytyypä tontilta myös kuormaauto sekä vastavalmistunut linja-autoprojektikin. Isosta leikkauksesta selvittyään miehessä on virtaa, tarmoa ja intoa kuin pienessä kylässä! Teksti ja kuvat: Lea Lahti 62
Kun kodinhoitajana työskentelevällä Seija-vaimolla oli iltavuoro, perheen pienet pojat olivat Heikin seurana autotallilla, ensialkuun sitterissä istuen, mutta aika pian jo apulaisina häärien. ?Pojat halusivat kovasti osallistua töihin, ja annoin heidän vaihtaa renkaita autoihin heti, kun olivat sen verran isoja, että jaksoivat pyöritellä niitä?, Toivanen muistelee hymyillen. 63. Vanhemmat jättivät Renault Dauphinen postilaatikon viereen, kun lähtivät viemään heinäkuormaa traktorilla. H eikki Toivanen ajoi autoa ensimmäisen kerran jo nelivuotiaana. Tuulilasista ei oikein ylettynyt kunnolla katsomaan, mutta auto siirtyi silti varsin mallikkaasti pihan puolelle, ja vanhempien hämmästys kotiin palatessa oli suuri, kun Heikki ylpeänä kertoi siirtäneensä auton ihan itse. Päivät myyjänä, illat asentajana Kiinnostus autoihin jatkui myöhemminkin, ja Toivanen suoritti ammattikoulussa autonasentajan ammattitutkinnon. Mielenkiintoista työtä löytyi Fiat-merkkikorjaamolta, mutta kun järvenpääläinen varaosaliike tarjosi parempaa palkkaa, oli aika vaihtaa työpaikkaa. Kun asiakkaat jatkuvasti kyselivät, missä hankitut osat voisi asennuttaa paikoilleen, Heikki alkoi tehdä töitä iltaisinkin. Pikku-Heikki päätti, että auto pitää saada pihaan, ja eikun tuumasta toimeen ? olihan poika pannut tarkasti merkille, kuinka autolla ajo käytännössä suoritetaan. Hän asensi asiakkaille osia ja teki pieniä remontteja ja korjauksia. Silloin tällöin jäi aikaa myös omille projekteille. Erityisenä mielenkiinnon kohteena olivat Minit, joita Heikillä oli seitsemän kappaletta
Myös rakennuksia alkoi nousta lisää tontille; kunnolliset tilat entisöintiin ja säilytystilaa harrastekalustolle. Heikin koko perhe on ollut innolla mukana harrastuksessa; nyt jo aikuiset pojat Juha ja Jouni ovat usein isänsä seurana autotallilla sekä rakennushommissa, ja Seija-puoliso on apuna vapaa-aikoinaan sekä osallistuu innolla myös ajotapahtumiin. Henkilöautojen ja mopojen lisäksi tallilla on taottu kuntoon useita traktoreita. ?Harraste- ja arkikäyttöön olen kunnostanut Zetorin, kolme Natikkaa ja Fergusonin. Kesämökin tontille nousi pian rantasauna, savusauna, varasto ja halli harrastekalustoa varten. Mökillä viihdyttiin niin hyvin, että Toivaset alkoivat haaveilla ympärivuotisesta asumisesta siellä. Seppiä ja mestareita Heikki Toivanen Isän ja poikien, Heikin, Juhan ja Jounin, tinkimättömän tarkasti entisöimä Karhu-Sisu ?78 on komeaa katseltavaa. Mökistä tuli koti Kun kesämökkikuume iski, omat harrasteprojektit muutettiin rahaksi, jotta saatiin ostettua kesäpaikka Iso-Palojärven rannalta Pertunmaan Kuortista. Vuoden 1999 keväällä muutettiin mökkiin asumaan ja alettiin rakentaa tontille taloa. Talo valmistui jouluksi, ja vaikka Heikkiä sinnikkäästi houkuteltiin takaisin töihin Järvenpäähän, ei mies halunnut palata. Pari vuotta talon valmistumisen jälkeen Heikki sairastui vakavaan paksusuolen tulehdukseen, ja kun useista yrityksistä huolimatta lääkehoidot eivät tepsineet, hän joutui isoon leikkaukseen Kuopioon. Parin vuoden sairasloman jälkeen oli selvää, että työura oli ohi ja niin Heikille kirjoitettiin eläkepaperit. Projekteja ja rakennuksia Ahkerasti töitä tekemään tottuneen miehen oli vaikea olla tyystin toimettomana. 64 Sitä mukaa kun kunto antoi myöten, tallilla rupesi pikkuhiljaa valmistumaan projekteja yksi kerrallaan. Heikki luettelee. Toivasen entisöintityön laatu on mestarillisen tarkkaa ja huolellista; todisteena siitä Ford Junior Standard ?32:n ja vuosimallin Karhu-Sisu ?78 -kuorma-auton entisöinti on palkittu valtakunnallisessa laatukilpailussa. Tallista löytyy myös muun muassa Pontiac Six Sport Landau ?27, Dodge Four Touring ?28, Morris Minor ?57, Rambler Classic ?65, Volvo 244 GL ?77 sekä Simca GLS ?72. Osa kunnostetusta kalustosta on myyty pois silloin, kun rahaa on tarvittu toisaalle. Parhaillaan hierotaan kauppoja Natikasta, jotta yhteen hallirakennukseen saataisiin ostettua ovet. ?On kyllä joskus käynyt niinkin, että olen ostanut jo kertaalleen myymäni kulkupelin takaisin?, Heikki kertoo nauraen. Nykytilanteessa tontilla on 15 rakennusta, ja kun Heikki piti muutaman päivän ajan kirjaa siitä, montako kilometriä päivän mittaan tulee käveltyä rakennuksia lämmittäessä sekä autotallin ja talon väliä kulkiessa, selvisi, että keskimääräinen kävelymatka on 11 kilometriä päivässä. ?Siinä tulee päivän liikunta ihan huomaamatta pienissä erissä arkiaskareiden lomassa?, mies huomauttaa. Kunnostetut traktorit ja peräkärryt ovat hyötykäytössä polttopuiden kuljetuksessa ja pilkkomisessa sekä piha-alueen ja pihateiden kunnossapidossa ja lumen aurauksessa. Harrastusta ja haavereita Haavereitakin on harrastehommissa sattunut, aina ei kaikki ole sujunut suunnitelmien mukaan. ?Kerran kävi niin, että keittiöjakkara kaatui alta, putosin ja löin pääni pahasti autotallin betonilattiaan?, Toivanen kertoo. ?Heikki käveli sisään, enkä heti huomannut mitään erikoista, mutta kun mies hoki vähän päästä, että aiai kun päähän koskee. Kun Heikille löytyi työpaikka Mäntyharjulta ja Seijakin sai paikkakunnalta töitä, oli päätös selvä; kotikunnaksi muuttui Pertunmaa
Se on vastikään läpäissyt museotarkastuksen ja odottelee jo tielle pääsyä. Heikki on talven aikana suorittanut myös viikon mittaisen ammattipätevyyskoulutuksen, jonka läpäistyään hän saa kuljettaa matkustajia linja-autossa. Kokoontumisen lisäksi ohjelmassa oli kiertoajelu kauniissa maisemissa sekä mahdollisuus jatkaa iltaa nostalgiatansseissa Kisahallissa. Haasteita pelkäämättä ?Pitkään luulin, että Juniorin laittoa vaikeampaa projektia ei voi enää tulla, mutta erehdyin, sillä suhteellisen hyväkuntoiseksi luulemani Järvisen Liikenteen entinen linja-auto osoittautui vieläkin hankalammaksi kunnostettavaksi?, Toivanen huokaa. Purkuvaiheessa paljastui karu totuus: puhki ruostunut kori ja pitsimäisiksi hapertuneet kantavat rakenteet. ja oli jotenkin omituisen oloinen, huomasin jonkin olevan vialla. Paikallisen kahvilan edustalle kokoontui kymmenittäin autoja, traktoreita ja kaksipyöräisiä paikkakuntalaisten ja kesäasukkaiden ihasteltavaksi. Päähän tuli hyytymä, ja viikon päivät pitivät minua Mikkelissä sairaalassa ennen kuin pääsin kotiin toipumaan kovan päänsäryn ja verenohennuslääkityksen kera?, Heikki muistelee. ?Toinen onnettomuus kävi lämmityskattilan kanssa, kun avasin yläluukun liian aikaisin ja kattilasta pöllähti liekit naamalle. Poltin kasvoni ja käteni, mutta onneksi silmät säästyivät, eikä loppujen lopuksi arpiakaan jäänyt?, Heikki kertoo helpottuneena. Toivanen on aktiivisesti mukana PäijätHämeen Mobilistien toiminnassa. ja tietenkin kaluston tutkimista ja tallien tarkastelua. Toivasen pariskunta on innostunut karaokesta siinä määrin, että harrastusta varten on hankittu asianmukainen ammattilaislaatuinen laitteisto sekä mittava kokoelma musiikkitallenteita. Heikki on myös järjestänyt vanhojen ajoneuvojen tapahtuman Kuortissa viime vuoden heinäkuussa. Lopputulosta ei voi moittia, Mersun alustalla oleva Delta Planin korittama bussi on entisöinnin jäljiltä kuin uusi. Sinnikäs ja aina positiivisesti ajatteleva mies ei kuitenkaan luovuttanut, vaan puski mahdottomalta vaikuttaneen projektin valmiiksi yhdessä poikiensa kanssa. Miehen vastusteluista huolimatta tilasin ambulanssin?, Seija kertoo. ?Taju lähti ennen ambulanssin tuloa, mutta palautui ennen sairaalaan saapumista. Niinpä Toivaset nähdäänkin tuttaviensa kera tulevana kesänä kurvailemassa bussillaan muun muassa Suur-Saimaan Ympäriajoissa. 03/13 Heikin itse rakentamassa tallissa on kaikki jämptissä järjestyksessä. Nosturilla on parhaillaan Seijavaimolle valmistuva Vauxhall-projekti. Viimekesäisessä Heikin organisoimassa Nostalgiapäivä-tapahtumassa Kuortissa Heikki on kiireiden keskellä hetkeksi ehtinyt istahtaa Sisun rattiin. Purettaessa paljastuneet pitsiksi ruostuneet tukirakenteet eivät olleet Heikille ja pojille linja-auton entisöinnin esteenä, pienenä hidasteena vain. 65. Heikki ja Seija ovat myös useasti kutsuneet mobilisteja luokseen kesäpäivän viettoon; ohjelmassa on ollut saunomista, uimista, hyvää ruokaa, tanssit ja karaokea
Vaikkakin tuolloin neuvottu ryhmä oli hollanninkielinen, meille vakuutettiin kierroksen onnistuvan myös englanniksi. Trailerikyydillä toki Eindhovenista asti, sillä koko matkan ajaminen olisi varmaankin ollut turhan rankka ja rapainen reissu. Museossa rauhalliseen tapaan kiertäessämme, oli samaan aikaan käynnissä opastettu kierros. Paikan päällä varmaankin kiertää useastikin koululais-, opiskelija- ja harrastajaryhmiä, joille näyttelyesineillä on eniten annettavaa. DAF-museo sijaitsee osoitteessa Tongelresestraat 27, ja on avoinna tiistaista sunnuntaihin kello 10-17. www.dafmuseum.nl. DAF:n historiaa seinien sisällä DAF-MUSEO, EINDHOVEN, ALANKOMAAT Vierailimme DAF:n museossa Alankomaiden Eindhovenissa tutustumassa kuorma-autonvalmistajan vuosien myötä kertyneeseen kokoelmaan. Teksti ja kuvat: Antti Kautonen T iilirakennukseen sijoitettu DAF-museo sijaitsee kävelymatkan päässä Eindhovenin rautatieasemasta, jonne on nopea ja sujuva yhteys esimerkiksi Amsterdamista. kylmästä säästä piittaamatta! Yli neljäkymmentä erilaista ajopeliä levittäytyivät omin voimin ympäri Dam-aukiota tuona perjantaina viiden aikaan, mikä kieltämättä vaatii järjestäneeltä taholta päättäväisyyttä ja tarkkuutta. Museo on tavallaan kaksijakoinen: siinä, missä rakennuksen yläkertaan on nostettu DAF:n lystikkään pikkuautovalmistushistorian tärkeimmät merkkipaalut ja prototyypit, on alakerta raskaamman kaluston juhlaa. Esillä levittäytyy ajoneuvoja niin arkisesta ajosta ja kuljetuksista eläkepäiville päässeinä kuin kuninkaallisten puolustusvoimien käyttöön valmistettuja ajokkeja. Erityisen piristyksen antavat Dakar-ralleissa vuosien varrella menestyneet kilpakuormurit, ja myös tekninen osasto on aseteltu näyttävästi esille ja tutkiskeltavaksi. Aukisahattuja moottoreita ja voimansiirtopaketteja kaikille kiinnostuneille riittää kyllä. Siitäkin huolimatta, että museon näyttelyajoneuvot ovat huippuhienossa kunnossa, kävivät ne päiväreissulla Amsterdamissa helmikuun puolessavälissä 66
Tämä logo komeili puolustusvoimien ajokissa. DAF VD 60 P:n alusta yksinkertaisimmillaan. 50-lukuisessa VD 60 P:ssä oli Perkinsin diesel. Lystikkään näköinen, mellakkavarustettu vuoden 1952 A10-poliisipaku oli kuin suoraan Tintti-sarjakuvista. ?Rauhoitutaanpas nyt.? Sisääntulijoita tervehtii van Doornen pariskuntaa esittävä patsas. Näytteillä olevat tekniikkapaketit oli järjestään sahattu auki sisuskalujen havainnoillistamiseksi. Tekniikasta kiinnostuneella voisi vierähtää hetki jos toinenkin moottoripaketteja tarkastellessa. 67
paikan päällä. 68. Hienoa, että näyttelyajoneuvot kunnostetaan ns. DAF-MUSEO Museossa on myös kattava puolustusvoimain ajoneuvojen osasto, navetetuista kuormureista panssariajoneuvoihin. Etualalla DAF FT 2600 DKA, taaempana pilkottaa terminaalikuljetuksiin suunniteltu T 1800 DF. Vitriineissä komeilivat sekä pienoismallit että DAF:n vuosien saatossa keräämät moottoriurheilupokaalit Dakar-voittoja myöten. Kurkistus kulissien taakse: perävaunun restaurointityö oli vielä käynnissä
Tavarankuljetusta linnuntien nopeudella. 03/13 Olihan sinne yksi tuoreempikin nuppi livahtanut joukkoon. 69. DAF:lla ollaan syystäkin ylpeitä Dakar-menestyksestä. 80-luvun puolelta olevat Dakar-kuorma-autot olivat komeassa rivissä. Kummassakin kuvan autossa olivat vielä isot rengaspaketit kyydissä, ja turboahtimilla oli kunnolla kokoa. 2800 Turbo Intercooling, 30 vuoden takaisessa oranssissa sävyssä ja lippa otsalla. DAF A1300 DA 475, 60-luvulta
ESSEN TECHNO CLASSICA 2013 Työkoneet sivuroolissa Maailman suurin klassikkoajoneuvonäyttely, Essenin Techno Classica juhli näyttävästi 25. Profiloituminen autopuolelle oli ehkä selvempää kuin ennen. Teksti ja kuvat: Arttu Toivonen D üsseldorfin naapurikaupungissa, Essenissä järjestetään vuosittain useampikin ajoneuvoaiheinen jättinäyttely: vuoden lopulla pidettävässä Essen Motor Showssa esillä ovat niin autotehtaat kuin tarvikevalmistajatkin, ja kevätkausi avataan puolestaan huhtikuussa läpitahkottavalla Techno Classicalla. Jälkimmäinen on profiloitunut kaut- Mercedeksen osastolla oli luksusautojen ohella nähtävillä myös hienokuntoinen alkupään Unimog, muistuttamassa merkin malliston monipuolisuudesta. 70 ta aikojen nimenomaan klassikkoautonäyttelyksi, mutta viime vuonna samana viikonloppuna järjestetty Stuttgart Retro Classics oli siivonnut sen verran tilaa halleihin, että Essenissäkin oli tarjolla useampia raskaan kaluston tai maanrakennuspuolen klassikoita. Vaan ei tänä vuonna. Luksus- ja urheiluautopuolen näyteikkunana toimivan Essenin kaikki hyötypelit mah- Porschen kilpapalvelun väreihin maalattu . vuottaan huhtikuussa. Kaunis kuin karamelli! tuivat lähestulkoon yhteen nurkkaan. Ohessa kuitenkin tunnelmia muuten hienosta näyttelystä. Autoeksotiikan keskeltä löytyi yllättäen hollantilaisia Berkelin lihanleikkauskoneita huikean hienosti entisöitynä.. tai entisöity . Mercedes L319D jostain 1950-luvun lopulta
Vuonna 1959 Kari sai kansainvälisen kuvittajapalkinnon USA:sta, ja professori Suomalaisen tuotanto elää ja voi hyvin myös taiteilijan kuoleman jälkeen. Albumit ?kuluvat. Ja arvaa, miten kävi? 71. Kuvat ovat kuin poikkileikkaus Karin tuotannosta eri vuosikymmeniltä ja ne antavat osuvan kuvan koko kansan armoitetun humoristin elämänotteesta. Päivittäin ilmestyvien sanomalehtipilakuviensa lisäksi Kari julkaisi kymmeniä huumorialbumeja ajanoloon mittavilla painosmäärillä. Uusin suomenkielinen julkaisu on hänen tyttärensä Lilli Earlin toimittama Saunapuhdas Suomi (Otava 2007). Kari onnistui yhdistämään tavallisia ihmisiä koskettavat teemat ajankohtaisiin aiheisiin ja saattelemaan lukijat kädestä pitäen hauskalle mielelle. Koko kansan tunteman pilapiirtäjälegendan kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 14 vuotta. Karin konekuvat PILAPIIRTÄJÄN NÄKÖKULMASTA Vanhat Koneet -lehdessä on käsitelty takavuosien konekalustoa monesta eri vinkkelistä katsottuna. Valkeakosken Sääksmäellä sijaitsevassa Visavuori-museossa on Karin tuotantoa näyttelyin esittelevä Kari-paviljonki. Tässä sarjassa tarjotaan Karin aitoja pilapiirroksia lukijaviihteenä. Antoisia Kari-selkäkeikkanauruja kaikille Vanhat koneet -lehden lukijoille! © Kari Suomalaisen perikunta Toimittanut Pekka Tuomikoski 4.1.1959 03/13 sta tulisi traktorinkusk Mä haaveilin pienenä, että minu ? Joo, minusta tuli traktorikuski i. edelleen kirjastoissa ja Kari-fanien käsissä ympäri Suomen. Välillä on mukava heittää kevyempi vaihde silmään ja nauttia konetunnelmista Kari Suomalaisen terävän kynän välittäminä. P rofessori ja pilapiirtäjä Kari Suomalaista (1920?1999) voisi monen muun ominaisuutensa lisäksi luonnehtia myös herkäksi tunneihmiseksi. Useat hänen pilapiirroksensa eri vuosikymmeniltä kuvastavat oivaltavasti leikannutta tilanneälyä. Myös traktoreiden, autojen ja vanhojen koneiden aihemaailma oli Karille runsas ideasampo ja nämä teemat toistuivat usein pilakuvissa. Sarjan myötä saatetaan Karin julkaisemaa huumoria nykylukijan nauruhermojen ulottuville
Töiden koneellistamisesta ja helpottamisesta tulikin hyvin ymmärrettävä tavoite. Puutavaran autokuljetuksista näihin aikoihin suurin osa olikin lyhyttä ajoa uittoreitin tai rautatien varteen. Uittotyöt työllistivät kausiluontoisesti kymmeniä tuhansia ihmisiä aikana, jolloin sanaa ?pätkätyö. Ei loppunut uitto edes Vantaanjoesta... M etsäteollisuuden käyttämästä puutavarasta valtaosa ui perille tehtaille ja sahoille 1950-luvun alkuun tultaessa. Olosuhteet uitoissa olivat muuttuneet ja muuttuivat edelleen voimallisesti. 1950-luvun alussa noin 15 prosenttia puumäärästä tuotiin tehtaille autoilla, ja vuosikymmenen lopussa jo runsas kolmannes. Mikään perinteisempi työtapa tai kalusto ei kuitenkaan Teksti: Olli J. Uitto siis jatkui runsaana. Autoilijoille uudeksi kiusaksi ja riskiksi tulivat jään kestävyys varastoilla ja toisaalta auton rakenteiden kestokyky puukuormaa jäälle tai veteen pudotettaessa. Moottorivoimaista vinssaustakin käytettiin kuormien purkuun jäävarastoilla. Ojanen hävinnyt, vaikka väheni. Purouittoja koetettiin korvata autokuljetuksilla väljempien vesien rannoille ja jäille. Hankalimpia ja fyysisesti raskaimpia töitä ei voitu koneellistaa, joten niistä luovuttiin. Uutis- ja mainoskuvissa nähtiin kyllä purkaustöihin sopivia kuormatraktoreita, mutta sellaisten hankkimiseen ei mahdollisuuksia ollut.. 50-luku toi uittoon paljon uutta kalustoa ja koneistusta. Samalla kokeiltiin uusia menetelmiä ja uudenlaista kalustoa. Purojen kossitukset ja padotukset olivat töitä, joissa ei ollut oikeastaan mitään koneistamisen mahdollisuuksia. Paljon uutta uittoon 50-luvun mittaan Suomen vientikaupalle keskeisen tärkeä materiaali, puutavara, liikkui suurimmalta osin vettä pitkin koko 50-luvun ajan. ei osattu käyttää. Metsäfirmat kokeilivat ja kehittelivät menetelmiä eri puolilla niin, että useampikin eri firma voidaan esittää uranuurtajaksi, ja useampikin tekijämies keksijäksi. Työvoimapula muodostui ongelmaksi ja sitä pahemmaksi tilanne muuttui, mitä hankalammista töistä oli kysymys. Siksi uitoissa oli tallella paljon vanhaa vielä vuosikymmenen lopussakin. Tavat ja olot vaihtelivat paikkakunnittain tai vesistöalueittain suuresti. Raskaimmat työt tehtiin latvavesillä purouitoissa. Uuden kaluston kirjo oli laaja alkaen vaikka närelenkin vääntämispenkistä päätyen voimalaitospatojen nippunosturei72 hin, ja tätä uutta kalustoa oli vaikeaa ja kallista hankkia. Puutavaran autoniputus eli nippujen sitominen autossa oli sodanjälkeisen kauden suuri uutuus
Muut sahamerkit seurasivat nopeassa tahdissa, ja vuosikymmenen loppupuolella kaira oli tarjolla varusteena jokseenkin kaikkiin sahamerkkeihin. Toisaalta vanhoja käytäntöjä koetettiin helpottaa uusilla laitteilla. Yhdessä puutavarafirmojen kanssa Metsäteho kokeili ja kehitteli purkumenetelmiä. Konevoiman käyttö ja autokuljetusten lisääminen olivat suuria tavoitteita. Niputukseenkin oli tarjolla ?pillarivoimaa? 50-luvun alkaessa. Koneiden kalleus ja vaikea saanti estivät tehokkaasti vieraisessä mainoksessa esitellyn työn yleistymisen. 03/13 73. Närelenkkien vääntäminen oli ollut työläs operaatio, koska uittopuomien muodostamiseksi tarvittiin tuhansia ja taas tuhansia närelenkkejä. Ammattilehdetkin esittelivät närelenkkien vääntöpenkkiä. Metsäyhtiöiden kannalta se oli sikälikin tyydyttävää, että autoille aiheutuvat vauriot jäivät autoilijoiden murheiksi... Uudenlaista kalustoa ja koneistusta näissä työvaiheissa edustivat vesityspumput. Kuorman rojauttaminen jäälle tai veteen oli joka tapauksessa nopeaa. Bernard-moottorit olivat yleisiä vesityspumppuihin sovitettuina. Uiton valmistelutöiden nopeuttamiseen saatiin moottorikairoja, joiden avulla puomien valmistus sujui helpommin kuin hartiavoimin reikiä kairaamalla. Voimanlähteeksi sopi pienehkö paikallismoottori. Pinopuuta työnnettiin veteen telaketjutraktorin voi- Metsätehon kuva Comet -moottorisahan kairausversion esittelystä metsäyhtiöiden johtoportaille vuonna 1953. Be-Bo -merkkinen kaira esiteltiin 1952, ja myöhemmin esiteltiin yhtiöiden miehille Comet -ja El Raket -moottorisahoihin sovellettua kairaa. Jäävarastoiden ja ajoväylien piti olla tukevasti jäätyneitä, joten uittokauden valmistelutöihin liittyikin nyt aikaa vievä jäädyttäminen. Vesityspumppuja rakenneltiin useassakin konepajassa. oli kuitenkin kasvava osuus puutavaraliikenteen sujumiseen. Telaketjutraktorit uittokoneina Puskutraktorit otettiin uiton palvelukseen isommilla rantalanssialueilla. Kohta kuitenkin metallitavaran saatavuus parani niin, että puomien tukitkin kytkettiin teräksellä. Puskutraktori ei ensimmäisenä tule mieleen uittotöiden yhteydessä. Väylien perkauksessa Alliseilla, Caterpillareilla ja ?sukulaisillaan
Vuosikymmenen puolivälin jälkeen mainostettiin jo 700 laitteen toimituksia. Puunjalostusteollisuuden vaikuttajille ja ammattiväelle suuntautuvaa hinaajamainontaa ilmestyi varsin säännöllisesti 50-luvun mittaan. Väljemmillä vesillä uittotöitä tekivät edel-. Virtausvahvistin oli saatavissa polttomoottorikäyttöisenä, jolloin se olisi sopinut etäisemmillekin paikoille. Mistään sarjatuotannosta ei ollut puhettakaan, mutta uutta oli joka tapauksessa tyyppialusten ja -veneiden tarjolle tuleminen. Virtauksen vahvistajia tarjottiin uittoväylille ja -ränneille sekä erottelupaikoille. Neljää vuosikymmentä myöhemmin samankaltaista kalustoa alettiin käyttää koski- ja jokiuomien entisöintiin, eli pois siirretyt kivet siirrettiin takaisin. Veden virtaus ei aina riittänyt liikuttamaan tukkeja tyydyttävää tahtia, joten virtausta koetettiin tehostaa. Aiemmin vesikulkuneuvot ja työjuhdat oli tehty yksittäistilauksina tai sitten yhtiön omalla verstaalla omaan käytöön. Pienemmille varastoille telatraktoreita ei kuitenkaan liiennyt, joten niissä jatkettiin pinojen vyörytystä räjähdysaineiden tai hartiavoimien avulla. edusti 50-luvulle ominaista uutta. min eri tavoin rakennellun puskulevyn avulla. Valmet oli tällä alalla ahkera. Pöllejä ja tukkeja niputettiin jo autokuormissa tai traktorien rekilasteina. Kun siirtolaisille ja asutustiloille oli ehditty peltoja raivata, alkoi Pellonraivaus Oy tarjoamaan koneitaan myös vesistötöihin. Sellaiset taisivat jäädä poikkeuksiksi, ja virtauksia voimistettiin yleensä sähkön avulla. Dieseleitä hinaukseen Raahe Oy tarjosi uittajille oikein mallistoa, eikä suinkaan ainoana firmana. UITTO 50-LUVULLA Höyryvoiman valtakaudellakin hinaajat rakennettiin aina tarpeen mukaan ja eri tilauksesta. 50-luvulla kuvaan tulivat polttomoottorit ja teollisempi valmistustapa. ja muuta koneellista väylien kohennusta tehtiin runsaasti sisämaan vesistöissäkin. Hinaajia ja varppi- tai keluveneitä valmistettiin useammallakin suunnalla. Vanhastaan tuttuja moottorimerkkejä suosittiin näissä työjuhdissa, Wickström tai Olympia mainittiin useimmin. Telakoilla ja konepajoilla oli kapasiteettia sotakorvaustuotannon päätyttyä. Varppaajia varusteltiin myös niputuslaitteilla, mutta tämä koneistamisen muoto ei ehtinyt yleistyä. Tällainen ?traktorimalli. Toki muutkin konetöitä tarjoavat yritykset olivat hankkeista kiinnostuneita. 50-luvun mittaan Valmetin virtausvahvistajia otettiin käyttöön runsaastikin. Varsinkin Pohjois-Suomen suuria jokiuittotöitä kehittämään perustettu Uittoteho järjesti tällaista väylien perkausta, mutta ?pillaritöitä. Uutta tekemistä etsittiin uittotöistä. Väljemmillä vesillä otettiin käyttöön varppialuksia ja -veneitä vetämään pöllipinoja vetiseen elementtiin. Puiset keluveneet ja puuskuttavat höyryhinaajat eivät mihinkään 50-luvulla kadonneet, vaikka ?raahelaisten. kaltaisia konepuurtajia käyttöön otettiinkin. 74 Sotakorvaustoimitusten päättyminen vapautti telakoiden ja konepajojen tuotantokapasiteettia. On kuitenkin hyvä muistaa, että koko 50-luvun ajan tukkeja ja pöllejä tuotiin varasto- tai pudotuspaikoille hevosvetoisestikin. Telaketjutraktoreille ja kaivinkoneille tuli märkää käyttöä uittoväylien puhdistamisessa
Silti tukkeja kuljetettiin irtokuorminakin koko 50-luvun ajan. Puutavaran uitossa piti käsitellä paitsi puuta myös vettä! Ylhäällä Bernard moottorivoimainen vesityspumppu työnäytöksessä. Kuorman purku oli kuuluvaa ja autoa koettelevaa askaretta. Niputtajia tarvittiin ja käytettiin koko vuosikymmenen ajan, ja kauemminkin. 75. tehtiin moottorivoimaisina, joskin suurin osa niistä oli käytössä sähkön saatavuusalueilla. leen monet höyryhinaajat. Esimerkiksi Valmet mainosti aktiivisesti dieselmoottoreitaan hinaajiin perustellen muutosta paloturvallisuudella. Dieselöinti oli tapa helpottaa hinaajan ylläpitoa, ja esitettiin sille muutakin perustetta. Moottorivoimaisen kiramon käyttöä tukkien vedestä nostoon ainakin kokeiltiin jonkin verran. Suurten uittojen pohjoisen suuriin jokiin rakennettiin voimalaitoksia. Sekä jokiuoman tukkiminen että puutavaran matkan jatkuminen olivat välttämättömyyksiä. Valmetin isoissa mainoksissa muistutettiin lautatarhoilla syttyneiden tulipalojen aiheutuneen usein höyryhinaajan heittelemistä kipinöistä. Suuret konerakennelmat Vesissä kulkeneiden puiden nostaminen sahan nieluun tai tehtaan varastokentälle oli jo aiemmin koneistettu. Jäävarastoinnin ehtona oli jään kantavuus, ja sitä piti auttaa ahkeralla jäädyttämisellä.Veden virtaama saattoi sekin tarvita tehostamista. Valmetin ?kiihotuslaitteita. Patorakennelmiin liitetyt koneistot olivat jo oikeastaan teollisia laitoksia, eivätkä ainakaan koneharrastajien ja -keräilijöiden kiinnostuksen mittakaavaa. Puutavaran autoniputus oli 50-luvun suuria uudistuksia. Ne saivat palvella niin kauan kuin höyrykoneiden kunto kesti. Monessa tapauksessa höyrykoneita remontteerattiin jaksamaan vielä seuraavallekin vuosikymmenelle, kenties pitempäänkin. Höyryhinaajien motorisointi alkoi kuitenkin muuttaa hinauksen ääniä. Mitään yleistä 03/13 käytäntöä kiramoille ei näissä rantatöissä löytynyt. Näihin laitteisiin ei aivan uusia sovellutuksia ilmestynyt, tehostuksia tottakai. Niiden työkyky ei mitenkään riittänyt isoille laitoksille, eikä pienempiä nostokohteita ollut enää sitten, kun uitettavan puun talvitauoista päästiin eroon. Aivan uuden suuruusluokan laitteistoja uittotöissä edustivat nippuhissit ja nosturit
Tarkkasilmäinen huomaa, kuinka etuvalot on korvattu näppärästi peltikupuisilla lisävaloilla. 76. Piti hierasta silmiä kun eteeni porhalsi L319korinen lavamalli. -keulaisille Mersuille ja sen jälkeläisille, pohjautuu pelkästään nostalgisiin ja hyvin hämäriin muistoihin ennen kouluiän saavuttamista. Elimme silloin kultaista 80-lukua ja kauppasekä myöhempinä vuosina koulureittimme kulki tämänkaltaisten työkalujen ohi. Eivätkä ne olleet mitä tahansa Mersuja vaan porakaivoyrittäjän työkaluja, joten arvata saattaa, että ne olivat mielenkiintoista katsottavaa tulevalle koneihannoijalle ? vaikka tämä todellinen vanhoihin koneisiin hullaantuminen onkin tapahtunut vasta noin viidennesvuosisataa myöhemmin. Kevyemmän mersumiehen ruiskeen olen taas saanut isältäni myös 80-luvun tiimellyksessä pohjautuen hieman vahvempiin muistikuviin etuvetoisen 206:n kunnostuksesta. RAUHASSA RUOSTUVAT Germanian bulldogit Syy, minkä takia tahdon pyhittää tämänkertaisen palstan sisällön ?bulldog. Tästä yksilöstä annoin pelastusvihjettä lukijoidenkin suuntaan viime keväänä, toivottavasti olisi päässyt jo eläkepäiville innokkaan harrastajan hoiviin. Tämän saksinosturin kuvasin muutama vuosi sitten eräällä kerrostalon kunnostustyömaalla Heinolassa. Sen jälkeen kokemusta hankittiin myös muiden bussimallisten 307:n ja 309:n sekä asuntoautomallisen 508:n parissa. Teksti ja kuvat: Joona Hamm Aikamatka oman konevalokuvauksen alkulähteille Etelä-Savolaisiin metsämaisemiin. Elementtikuorma on hetken jo ehtinyt sammaloitumaan pressuineen päivineen tämänkin Karjaportin vanhan vihreähyttisen kyydissä. Kevätmaisema Sulkavalla, linnut laulaa ja vesi virtaa puroissa
Näitä puhkomattomia tai asuntoautoksi muuntamattomia lyhytakselivälisiä Mersun pakettiautoja ei muuten liiemmin näy enää missään myynnissä. Uljas 609 unohdettuna tien poskeen. Purkuun vai Turkuun. 1113 on varustettu umpimallisella kaapilla. Onkohan urakoitsija kärsinyt pahoista peräpukamista, kun Hiab -nosturi oli seisomapaikalla varustettu. Porakaivo Nuutisen kalustosta riittää varmasti jälkipolville vielä pidemmäksikin aikaa iloa, jos kuorma-autoharrastukseen riittää innostusta oman suvun puolesta. Purkamobongarin arjesta poiketaan keltaisella värillä. Onkohan näitä tullut tehtaalta muissakin väreissä kuin vihreänä ja vauvankakan keltaisena. Pienemmän koon ?pallinaamoihin. Näitä on kamerani linssin eteen eksynyt hyvin harvoin. Afrikan vientiin kelpaisi kyllä varmasti. Pykälää nuorempaa vuosikertaa edustaa rakennuskonevuokraamon vanha MB isolla saksinostimella. Nosturi- ja etenkin maalauskäytössä näkee vielä tänäkin päivänä vankkaa ja vanhaa kalustoa. 77. Kuvan yksilö on kunnostettu talvi ja puuajokäyttöön. Löytyi tähänkin kollaasiin yksi pykälää vanhempi Mersu 50-luvulta. voi lukea myös Unimogin. Suurin osa rajautuu pitkiin viisnolla. ja tuoreempiin kuusnollakaseihin/yseihin. Tattarisuolla tavataan taas. Yleensä aina päällirakenteet on hukkunut jonnekin. Jossain Etelä-Savossa taas mennään. Pahasta palovauriosta tuskin enää toivutaan millään lailla, mutta ei autoa kuitenkaan ole romuksi vielä työnnetty. Kevyemmän luokan jälkeläinen, 408, uppoaa tantereeseen vuosi toisensa jälkeen
1600 ?. bellett@luukku.com, 02-6324082, Luvia Myydään k-auto MAN 635 L1A, vm. 65?70, vetävä etuakseli, ehjät murrokset ja planeetat, ajettu vähän. H. 39 ?, 0400-533442, Kawasaki Z750 L1 -80 aj. 043-2181041, Joensuu Traktorin rättihytti, sivulasit puuttuvat, H. 100?500 . H. Etu alatukivarsi, apumiehen puoli, jarrukengät. -86, kuin uusi H. -65:sta löytyy koko vuosikerta h. 5550 ?, 0405473188, Juankoski Zetor 25K projekti Moottori ja vähän muutakin on jumissa, renkaat entiset, ruostettakin löytyy paljon, mutta melkein kaikki osat tallella, H. H. 2012:1, 2 h. / kpl. lauri. tuomela@netti.fi, H. 040-5420484, Savero Scania 110 Lbs -72 Koneritilä av 5.20 napaperällä, 0500-862902, Tornio 135806 Dolly TR 980 vedettävä Austimen vetokidalla ja varustettu perävedolla, H. Peltivanteita eri autoihin 60-luvulta. Armeijan vanhoja. 050-5890885, Jalasjärvi Myydään Thames trader 30 -64, katkaistu ja osittain purettu. 050-4121193, Kuopio 135809 135813 Mercedes-Benz 300TD Kombi -81 aj. ja 100 . Lisäksi olisin kiinnostunut ostamaan Isuzu Bellett -65 osat: Etupään kallistuksenvakaajan puslat, jotka tulee etualatukivarsien alle. VW Caddyn osia tai koko auto. 2900 . / kpl. 2500 ?, 045-1111199, Inkoo Lämpösoralava, on Jyry-Sisussa, sisältää kaatoakselin ja hydrauliylätakalaidan. H. H. 85 ?. -72, Jobu L81, v. H. bellett@luukku.com, 026324082, Luvia Massey Ferguson -65 Käyttöentisöity massikka, ohjaustehostin, uudehkot renkaat, ketjut. Tekniikan Maailma lehtiä vuosilta 60-65. H. Toyota HJ61 lukollinen etuakseli, aj. 150 ?. 95 euroa/kpl, 0400-533442, Loimaa 135812 Fordin moottori, 100-E-601 7, vm. -56. Kumpikaan ei ole ollut koskaan rekisterissä, ovat rekisteröitävissä. 050-5890885, Jalasjärvi Myydään moottorisahat: Sihl 041 AV, v. 3 euroa. Puuosia pitäisi hiukan kunnostaa. 050-5890885, Jalasjärvi T:mi MEL-MET Ennenkuulumaton VARMISTAA SINUNKIN KUORMASI KIINNITYKSEN 78 myynti@liinarenki.fi www.liinarenki.fi. Galvanoitua terästä. Maastojakolaatikko , ehjä ja hyvä, sis. 2011: 2, 10,11. 2-lapainen puhallin 14 cm ulostulolla. 6 ja 12 v autoihin. 6000 ?, 0400-367666, Mustasaari Nokialaisia Renkaita 14,00 X R 20 Radial H, H. Markkinat Osta ja myy kalustoa Myydään Myydään latausgeneraattoreita 6, 12, 24 v, etenkin vanhempiin koneisiin, Myös starttim. Taka-akseli hyvä H. 1800 ?. kardaanit, H. 06-4340401, Kauhava. Morris Minor -49 mr-katsastettu. Kubotan käyttämätön kauha PikaMyydään myös kunnostettu Volvon kiinnikkeillä, 50 cm leveä. Bensa/ öljytynnyreitä rautavanteilla. -73. H. 20 . 250 tkm, H. 1200 ?. H 200 . 059-3723647, Padasjoki Myydään/ vaihdetaan rumpupuhallin/imuri, 2-puolta imevä, 40x40 cm ulostulo. 100 ?. Vanha, nahkaa, kuin pistoolikotelo, 3 avainta, h.50euroa Polkupyörän öljytippapullo, metallinen, pieni, pyöreä,1900 luvun alun polkupyörästä, jossa puuvanteet h.20 euroa. 3900 ?, 0407268292, Vahto 135808 135811 Myydään moottori, Valmet 611, todella hyvä ja vähän ajettu, kunnon turbokone, noin 210 hv, on Maasto-Sisussa, voi koeajaa tiellä tai maastossa, pelaa hyvin. Ei ammattikäytössä, molemmissa silloisen myyjän alkuperäiset tarrat, kunnossa. Helkama Ässä, v. H. v. 1500 ?. Koneviesti 2013: 2 h. JFpuimureista hihnapyöriä, puhaltimia ym. 400 ?, 0400-496788, Nastola uusia 9 X 20 Nokian umpikumirenkaitavanteineen. 1500 ?. 044-0329088, Somero Tunturi pappa, start. Maailman mahtavimmat isot koneet 2012:2 h. 3 euroa. 980 ?, 0400-533442, Loimaa 135810 Isuzu Bellet osia Löytyy lähes kaikkea, myös uutta. Peräkärryksi tai varaosiksi. H. Myös Super Dexta hintaan 3500 euroa, H. 3500 ?. Trailer kuorma-auto lehtiä: 2010:10, 12. 3500 . Tee tarjokone 2,4 diesel, 040-5716064, Vihanti us, H. 0405420484, Savero MYYNTI JA MARKKINOINTI Myydään kaikenlaista Polkupyörän työkalukotelo. 040-5140915, Talma Kuormuri MB-710-64 osia: vaihteisto, perä, jouset, tankki, kardaani ym. H. -71. 320000 km,seissyt lämpimässä autotallissa viimeiset 10 vuotta. Uusittu osia, H. 050-4121193, Kuopio Porilainen kuulamoottori 8?10 hv, käyntikuntoinen. / kpl. Peugeot 504 ja 505 bensa/ diesel. Museokatsastetaan, on rekisterissä. 150 . 22500 km, Museorekisteröity ja siisti. Akselit hyvät ikäisekseen. Lava on hyvä ja ehjä, mitat 250x510, laitakorkeus 90 cm, Esim. traktoriin, siisti. Vaihdossa lasikuituvene tms. osia. Ohjekirjat ovat + puhalluslamppu. 150 euroa, muut 5 euroa/ kpl. / kpl. -85, Lähes uutta vastaava. 040-5420484, Savero Myydään mopedit: PV-Suzuki, v. 650 ?. Mottimalja h.100euroa. Osat saa olla myös kaytettyjä. 3 euroa/kpl
mäntäsylinteriputkisarjoja, venttiileitä, hehkun- ja ruiskun-osia, kytkinlevyjä, ym. Työkoneiden osat Puh. Osia myös vanhempiin koneisiin, kannattaa kysyä! Ostetaan Valmet 361 maski Oltava ehjä ja siisti, 0400-697762, Lammi 135807 VARAOSAT TRAKTOREIHIN WWW.LASPEK.COM / 050-556 0202 Ostetaan Telapuskutraktori. Emme myöskään vastaa virheistä ilmoituksissa. Kaksitoiminen hydraulisylinteri. Isku 2metriä. 010 440 7700 . (08) 430311 Fax. Fiatagri, Case IH, Ford, New Holland, MF, Zetor, Leyland, DB, Same, Nuffield . © Viipalemediat Oy 79. MC-CORMIG 2 kpl. Aurojen osat . Varaosakirja on jo mutta käyttö-ja huoltokirja puuttuu. auto varaos., 040-5473188, Juankoski Ostetaan Nuffield - Leyland Etu ja pyöräpainoja, painosarjoja. Sähk. 0400 808 007 . Valmetin Remmisiiva Käy malleihin 33/ 359/ 361/ 565/ 500, 0400-697762, Lammi Zetor 25A/K varaosia Esim. Nivelakselien osat . Männän halkaisija noin 50 milliä. Traktorin varaosat ja tarvikkeet . Fax 09 752 2554 asiakaspalvelu@kitkaliimaus.? www.kitkaliimaus.? Näin ilmoitat Vanhat Koneet Markkinoilla: POSTITSE: Käytä alla olevaa ilmoituskuponkia Postita ilmoituksesi osoitteeseen: Vanhat Koneet, PL 350, 65101 VAASA SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä ilmoituksesi tiedot ja kuva osoitteeseen: ilmoitus@vanhatkoneet.fi ILMOITA ILMAISEKSI VANHAT KONEET MARKKINOILLA! Leikkaa tai kopioi tämä kuponki Myydään Ostetaan Postimerkki Vaihdetaan Maatalouskoneet Kuljetuskalusto Maanrakennus Muut koneet VIIPALEMEDIAT OY Varaosat PL 350 65101 VAASA HUOM! Ilmoitukset, jotka ovat lehden toimituksessa viimeistään 13.6.2013 klo 12.00 julkaistaan 20.6.2013 ilmestyvässä Vanhat Koneet -lehdessä. Nimi: Puhelin nro: Osoite: Postinumero ja Paikkakunta: 03/13 Vanhat Koneet pidättää itsellään oikeuden olla julkaisematta ilmoitusta. (08) 430323 KAUPPA JA LUETTELOT NETISSÄ www.konekorjaamo.fi KITKALIIMAUS VANKKAA AMMATTITAITOA YLI 30 VUODEN KOKEMUKSELLA Ajoneuvojen jarrukenkien ja kytkimien pinnoitukset. Nivelakselit ja -osat . 5 tonnia. Lehdessä julkaistua materiaalia voidaan käyttää muissa Viipalemediat Oy:n julkaisuissa ja niiden markkinoinnissa. Alkuperäinen ohjaustehostinsarja Nuffield, 040-7306421, Ostetaan Lokomo M340 N modiileen 20 tonnin nostokoukku. hyrauliikkapumpun kytkin 12V, 0400-711922, Hämeenlinna WWW.TRAKTORIOSA.FI Puh. Muuta natikan varaosaa voi tarjota, 0400-530610, Turku Ostetaan Hyry- Ja Termit- moottorisahat. Myös Stihl BLK (Valmet) kiinnostaa. 050-5890885, Jalasjärvi Ostetaan DT-14 Traktoriin varaosia, jäähdyttäjä, etuvanne, renkaat eteen ja taakse jos on hyvät, 0400-592168, Parkano Ostetaan Ford Cargo 0811 Varaosia tai kok. Merkillä, iällä tai kunnolla ei väliä, 0400-768733, Riihimäki . ym., 045-1111199, Inkoo PUHDISTUSAINEET, KEMIKAALIT, KANGASJOHDOT, TULPANJOHDOT, CASTROL ÖLJYT, LIITTIMET, SOODAPUHALLUSLAITTEET JA SOODAA. Ostetaan International Cormigin konepellin nimikilpi. Pieni, paino max. Kunnostuksia mm. Jenkki- ja klassikkoautoihin, peräkärryihin, traktoreihin, trukkeihin, ym. Kelatie 20, 01450 Vantaa Puh
Kiitos hienosta kuvasta Eero Koistiselle. 80. Tämän kuvassa esiintyvän söpöläisen omistaa virolainen Peep Konton. Se ei ole kuulantyöntäjä vaan DT-20-traktori, joka on täynnä äärimmäisen mielenkiintoisia teknisiä ratkaisuja. Palkinnoksi Markolle lähtee lahjakortti Fotomanille. DT on täynnä ihastuttavia teknisiä sovelluksia. Parisenkymmentä vuotta tallissa levänneen LP-1113 Mersun mittarissa on vasta vaatimattomat 190 tuhatta kilometriä. Voimanlähteenä ahtamaton 5,7 diesel. Kiitos kuvasta Hannulle. Se on ruma, se on Ukrainasta ja sellaisen jokainen ottaisi kotiinsa asumaan. Tällä kertaa teemme jälleen pikku pyrähdyksen naapurimaan hyötyajoneuvojen harrastuksen pariin. Onnea! Viime numerossa Kuvalaarista ammennettiin kuvia ruotsalaisista ja Ruotsissa kuvatuista autoista. KUVALAARI TAKAISIN RUOTSIIN Markon lähettämä kuva palkittiin 35 euron kuvatuote lahjakor tilla. Oikeanpuoleisella sivulla on Marko Torniaisen ottamia kuvia Vällåkraträffen-tapahtumasta
Ruotsalaiset eivät nyrpistä nenäänsä tapahtumissa niin linja-autoille kuin pakuillekaan. Ne tuovat kentälle mukavasti väriä. Sulassa sovussa samassa tapahtumassa Saksasta vierailulle tullut järeä Krupp-täysperä vaunuyhdistelmä sekä Svea-mamman sota-Volvo. 03/13 81. Kaikki vanhoja hyötyajoneuvoja harrastavat ovat tervetulleita tapahtumiin. Usein parasta antia ruotsalaistapahtumissa ovat entisöimättömät mutta hyvin säilyneet koneet ja autot. Kuljetusliikkeiden vanhoihin väreihin entisöityjä autoja on Ruotsin tapahtumissa runsaasti mukana
Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 4/2013 ILMESTYY 20.6.2013 VANHA KUNNON KUORMAAJA Mitä sitä turhaan uusia koneita hankkimaan, kun Fordsonilla homma käy kuin ennen vanhaan. KITSIN SAHAMUSEO Kilpeläisen Pertin kokoelmista löytyy vanhoja moottorisahoja ja muuta mielenkiintoista. SIVULAN SEIJA Pirteä ja touhukas harrastaja, jolta käy niin mopon entisöinti kuin vanhan traktorin remontointi. 82
lapset ilman. Linja-autokuljetus Oulaisten keskustasta alueelle ja takaisin. PE: 10 - 17 LA: 10 - 17 SU: 11 - 17 Tied. Jouni 0500 - 282 562 Jorma 050 - 5182 414 Tuula 040 - 5114 506 Rompetori: Martti Raudaskoski 044 - 345 4919 Tilaa Amerikan Rauta: www.wanhawoima.fi www.amerikanrauta.fi Viipale mediat. esiintyy Auto-osastolla ?Kilpa-autot kautta aikojen? Maankuululla rompetorilla nyt iltajatkot Traktoripuistossa juhlitaan traktorikerhojen merkkivuosia Oulaisten museolla esitetään wanhoja filmejä Maamoottoripuistossa ?Kummalliset kuulapäät? 7. 2013 Perinnekeskuksen ja Törmänhovin alueilla Käpylän koulussa ?Räsymatot eri aikoina? wanhan-ajan koululuokka ym. Wanhan ajan hengessä järjestettävät konepäivät tarjoavat kokonaisvaltaisen kattauksen Wanhan Woiman historiasta konepäivineen. Koskelan pihapiirissä ?Jätkäperinne? Pirkka-Hämeen Jätkäperinne ry. - 7.7. UU ODO TU TE US TT LE U HT I! ?Wanhaa woimaa - 20 wuotta? kuva: Marko Ilomäki 21. Piipsjärven ympäriajo weteraanimopedeilla Uusi aikakauslehti Amerikanautoharrastajille. Nyt Lehtipisteissä kautta maan! Tule Oulaisiin koko perheen nostalgiseen elämystapahtumaan! Liput 10 päivälippu, 20 kolme päivää. Sotaveteraanit ja alle 15v. WALTAKUNNALLISET WETERAANIKONEPÄIVÄT 5
21 VOLVO 3 B58 ?7 300 lavaa v arast soita ja ossa, tilaa omasi! 3/2013 . Kraz-255B . Volvo G89 . Kubota L245DT . Kuorma-autot . / lava! 2 090 ? / kpl + a lv Fincumet Oy FINCUMETILTA SAAT MYÖS Laadukkaat rakennusjätelavat, koneenkuljetuslavat, mittatilauslavat, maalavat, rahtilavat ja keräilyastiat. TERVEISIN, Lavamiehet Joonas Järvensivu (puh. Hinta 8,50? Nelikko-T?ekki Joka kulmasta vetävä Zetor 3045 Kyläseppä Vesivehmaalaisen Leo Mäkelän tarina Siltapeikko Iso, karu ja erittäin maastokelpoinen Kraz. www.vanhatkoneet.fi . 03/2013 . 040 512 2500) PL 7, 39700 Parkano www.fincumet.fi Viipale mediat 745000-1303 . MADE IN FINLAND 1200 mm Erä kovaa käyttöä kestäviä roskalavoja vahvistetulla etupäällä: Rautaista luettavaa . 3 la va Kun tilaa n tilaus ) t kerralla 3, säästät Yksittäin 100 . 0400 222 162) Samuli Järvensivu (puh. Zetor 3045 LAVAMIESTEN Traktorit . Vammas?traktorikaivuri . Volvo B58 . Tapahtumat KEVÄTTARJOUS! Yölinjan sankari 2,13 ?/pv + alv 2500 mm Leasing 36 kk, 0? lunastushinta 12 tyessä. sopimuksen päät OSTA 1 990 ?/ kp l + alv ( väh. Normag K15 A . Maanrakennuskoneet . PAL VKO 2013-25 LIISAA Ka nista hollan 6 414887 450003 55 DAF seo -mu lustoa 13003 m m 00 Scania-Vabis L75 S ´60 SUOMALAISTA TYÖTÄ . Scania-Vabis L75