29 TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT DEUTZ F1L ‘51 Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Katso lisää verkko! kaupastamme Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! 3 743 994 0 2 0 h u P • I M L 4100 IISA Teräskatu 3 • 7 www.lh-osa.fi Viipale mediat 745000-1403 • PAL VKO 2014-23 Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! 6 414887 450003 WWW.KIERTOKANKI.COM 14003 NÄMÄ KAIKKI NÄPPÄRÄSTI NETISTÄ Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 03/2014 • Hinta 8,50€ SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND • Traktorin varaosat sekä vanhoihin että uusiin merkkeihin • Maatalous- ja yleistarvikkeet • Ammattitason työkalut sähkökoneista talttaan ja vasaraan • Monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majakat ja heijastimet • Lelut, pienoismallit, lahjatavarat ja paljon muuta Yli 200 € tilaukset rahtivapaasti! 3/2014 • Deutz F1L • Jyry-Sisu K40BP • M-B LP 913 • Valmet 356 + Hydromaster-kaivuri • Vanaja N2-47 KONEMIEHEN PALVELEVA TAVARATALO TARJOAA NELJÄ PUNAISTA Markku Voltin Porschetraktorit MONIALAMESTARI Huovisen Jarin pelit ja vehkeet VANHA SAVOTTA Metsähommia menneen ajan malliin
Muuntautumiskykynsä ansiosta kone on helposti ja nopeasti muutettavissa materiaalinkäsittelykoneeksi, jolla voidaan joustavasti hoitaa työmaan tavaravirtojen käsittely. JCB –pyöräalustainen kaivukone on rakennettu kestäväksi, tuottavaksi ja tietenkin äärimmäisen liikkuvaksi. JCB:n pyöräalustaiset kaivukoneet soveltuvat ihanteellisesti kaikkeen liikkuvuutta vaativaan työskentelyyn, mm. Minimikustannuksilla Minimikustannuksilla Petteri Sirva, Espoo Eetu Tyster, Espoo Hans Tolppola, Espoo petteri.sirva@mateko.fi eetu.tyster@mateko.fi hans.tolppola@mateko.fl 040 9010 713 040 9010 742 040 9010 704 Länsi-Suomi / Ahvenanmaa Petteri Sirva, Espoo petteri.sirva@mateko.fi 040 9010 713 Päijät-Häme ja Kymenlaakso Eetu Tyster, Espoo eetu.tyster@mateko.fi 040 9010 742 Veijo Repo, Pirkkala veijo.repo@mateko.fi 040 9010 719 Tero Sihvo, Mikkeli tero.sihvo@mateko.fi 040 9010 707 Etelä- ja Keski-Pohjanmaa Pasi Kivelä, Seinäjoki pasi.kivela@mateko.fi 0400 541 061 Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa, Lappi ja Kainuu Harri Leppälä, Oulu harri.leppala@mateko.fi 040 9010 701 Usein kaivukoneelta vaaditaan muuntautumiskykyä ja joustavuutta erilaisten työtehtävien suorittamiseen. JCB –koneiden turvana on maailmanlaajuinen, asiantunteva huoltoverkosto, joka on aina valmiina palvelemaan ammattitaidolla www.mateko.fi nro 4 • 2/2014 • 7,90€ Posion metsissä 90 railteK hoitaa raiteet rataKunnossa! 6 NUMEROA Puu KulKee uudella Komatsulla esittelyssä Massey Ferguson 7616 Koeajossa KestosuosiKKi toyota Hilux SAAT TILAAJALAHJAKSI AKOINTI KONEURteKniiKKa: -LIPPALAKIN! Pirkanmaa ja Satakunta Keski- ja Itä-Suomi JCB PYÖRÄALUSTAISET KAIVUKONEET 44 Rahoituksemme sisältää merkittävän edun konehankintaasi. Kysy lisää myyjiltämme! Ennakoimalla ongElmattomuutEEn BroKK 400d -PurKuroBotti Suomalaista työtä • www.koneurakointi.fi PAL VKO 2014-20 Viipale mediat 6 414887 200110 risKiPaiKKoiHin Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@koneurakointi.fi Tututstu ja tilaa: www.koneurakointi.fi Lataa Koneurakointisovellus App Storesta QR-koodilla Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.koneurakointi.fi 14002 720011-1402 Etelä-Suomi ja pääkaupunkiseutu KoneuraKointi 2/2014 • Posion metsissä – Komatsu 865 • Koeajossa: toyota hilux • esittelyssä: massey Ferguson 7616 • BroKK 400d PurKuroBotti Maksimituottavuus uutuusleHti! KESTOTILAUS:. kaupunki- ja yhdyskuntarakentamiseen. TILAA KONEURAKOINTI maanrakennus • metsäkoneurakointi • kiinteistöhuolto • maatalous nuMero 4 Maksimituottavuus
la ja halleilla palaa valot monesti pit- vai onko sittenkin niin, ettei kysyntä källe yöhön. Ja rivistöstä, niin ilmoittaa, millä aikataululla ja aamulla isännät taas suuntaavat alueella olisi kiinnostunut toimitraktorillaan etäämmällä sijait- tilalle ei tahdo maan. tuottavia askareita, mutta harrastetaan Ajatellaan asiaa ”sisäpiiriin” kuulusenkin edestä. Yksi edesauttamaan kaikkea moottoriharkanssa oluella, voi sen ajan käyttää yhtä aktiiviharrastaja kun jää syystä tai toi- rastukseen liittyvää vapaaehtoistoihyvin hyödykseen. K eski- ja Etelä-Euroopasta poi- tapahtumia, joissa toisten aikaansaan- mään mukaan tapahtuman talkoisiin, keten meidän maaseudulla noksia pääsee ihastelemaan. Ei ole halukkaita, rallikilpailusta. Pääkirjoitus ONKO VAPAAEHTOISIA. käydään kylillä, ja kun asiat on toimi- sa aika menee leppoisasti, mutta selKerran eräässä ulkomaan tapahtettu, palataan omaan pihapiiriin. Ja mikä paraskoontua iltasella oluttuopin ää- tai toisesta pois ta, yhteen osoitteeseen saattoi relle kuulumisia vaihtamaan. Niinpä meillä yhä sesta pois rivistöstä, niin tilalle ei tahdo mintaa, oli kyse sitten traktoreista tai tänäkin päivänä maaseudun talleil- löytyä uutta tekijää. Kun aika ei kulu isäntien man pulassa talkooväen suhteen. Ja että juttu oli niiiin hyvä, että siitä vielä halusi kiittää ja siksi soitti; ”Kun sinä kirjoitit niin paljon paremmin kuin mitä minä puhuin.” Jotenkin saan soperrettua puhelimen luuriin, että olen vähän hämmentynyt – ihan tavallisen jutunhan minä vaan kirjoitin – mutta olen kovin iloinen soitosta, on mukava kuulla, että olen osannut onnistuneesti muokata miehen puheen painetuksi tekstiksi. Tämä löytyä uutta tekijää. Lea Lahti Toimittaja 3. Joku saattai- Kari Mattila Harrastetiloja, vehkeitä ja harras- si kaivata tekemistä vapaa-ajalleen ja Päätoimittaja tajia meiltä löytyy ja niin löytyy myös voisi olla hyvinkin kiinnostunut lähte- kari.mattila@vanhatkoneet.fi Palautetta Aina silloin tällöin – vaikkakin aika harvoin – kirjoittamistaan teksteistä saa palautetta. oltaisiin yhteyksissä, jos toiveipieni ero talojen sijainnissa kysiin sopiva pesti tulisi tarjolle. mattoman näkökulmasta. Ja että yhteydenottoja on jutun perusteella tullut myös muualta päin Suomea. En raaski kertoa soittajalle, että olen melkein toisella puolella maapalloa paikassa, jossa on parhaillaan hyvin aikainen aamu. Palautteen saamisen hienoihin 03/14 hetkiin kuuluu ehdottomasti se, kun jutun kohteena ollut mieshenkilö soittaa kertoakseen, että vastikään julkaistu juttu on saavuttanut heidän kylillään niin suuren suosion, että kaikista lähiseudun kioskeista ja kaupoista on lehdet myyty loppuun; kaikki ovat halunneet omakseen sen juuri numeron, jossa kerrotaan oman kylän miehestä. län suhteen luo omat haasteenKäytännössä tämän tyyppinen sa sosiaalisten suhteiden ylläpitoon, telua. Tapahtumis- sellainen olisi ylipäätänsä mahdollista. Ei, ei todellakaan haittaa yhtään – hymyssä suin ja hyvillä mielin ryhdyn keittämään aamukahvia ja ihailemaan uuden upean päivän sarastusta. Kun nämä tiedot välittää kulkupelin omistajalle, on tämä totta kai äärimmäisen mielissään. Joskus palautteen antajalla on kerrottavanaan kohteena olleen koneen historiaan ihan uutta tietoa, tai sitten käy niin onnellisesti, että pitkään etsitty varaosa lojuu tarpeettomana toisen lukijan nurkissa. Tai mikä on vielä tolähes jokainen oman tilansa ympä- paamaan toisia vanhoihin vehkeisiin dennäköisempää, ei edes tiedä, että röimänä. Esitteen julkaisijan taholta seville peltopalstoilleen. Vapaaehtoisia. Enää ei ehkä tehdä kovin ja tarjonta kohtaa. Joskus se on vaan niin hienoa olla vanhoista vempeleistä ja niiden harrastajista kertovan lehden toimittaja, ja saada haastatella ihania aitoja ihmisiä. Ja mikä muttei tiedä kuinka ja ketä lähestyisi maataloja on suht harvakseen, ehkä sitäkin tärkeämpää, pääsee ta- asian tiimoilta. Näin laisen järjestäminen ei taida nykyään tumassa sain käsiini esitteen, josse on tainnut aina olla. Asioilla ja muita tapaamassa hurahtaneita harrastajia. Tunnustan, että useimmiten palautteen aiheena on jokin lipsahdus jutun tekniikkatiedoissa, jonka lukija haluaa oikaista – tietojen tarkistamisessa pitäisikin aina olla viimeisen päälle tarkka, ja sittenkin vielä kerran tarkistaa. Ihmisten vapaa-ajasta käydään järjestely edellyttäisi sellaista toimijaa, ja vastaavasti meillä on totuttu saa- vuosi vuodelta kovempaa kilpailua, ja joka ottaisi vastuulleen rekisterinpidon maan hieman enemmän aikaiseksi päi- jotkut kerhot ja tapahtumat ovat hie- ja organisoinnin ja olisi kiinnostunut vän mittaan. Muualla maa- ollakaan aina kovin leppoisaa puuhas- sa värikkäin kuvin ja sanakääntein ilmassahan maatalot tapaavat markkinoitiin ajatusta osallissijaita rykelmänä siellä kylällä ja tua tapahtuman järjestämiseen siitä seuraa, että kun päivän työt Yksi aktiiviharrastaja tavalla tai toisella – olisihan se on tehty, kylän miehet voivat hoi- kun jää syystä useimmille jopa elämys nähdä della asiansa kotinurkilla ja kokulissien taakse
Onkin hienoa, että auto viettää nyt eläkepäiviään siellä missä se on tehnyt työuransakin. Tässä numerossa 14 KANNESSA 14 Jyry-Sisu K40BP ´63 Auto- ja tiealan museo Mobilian kokoelmista löytyy TVH:n vanha hinausauto. 20 32 4 44 Neljä punaista Porschea Markku Voltti onnistui löytämään neljä punaista Porsche-traktoria silloin, kun valuuttana oli vielä se kotimainen mutta vanhojen traktoreiden hintalapuissa samat numerot kuin nykyisin. 32 Mercedes-Benz LP 913 Delta Plan Mini ´82 Arkiajosta hylätty ja rakenteeltaan rautapitsiksi muuttunut bussi on kokenut suuritöisen läpikäynnin, ja nyt sen voi nähdä uudenveroisessa kuosissaan tien päällä. 38 Vanaja N2-47-4x4 ´64 Jorma Varosen kuormuri on osa Jämsänkosken historiaa ja katukuvaa, sekä myös pala omistajansa nuoruutta. 38. KONEET 20 Deutz F1L ´51 Deutzin historian ensimmäinen ilmajäähdytteinen dieseltraktori on pieni ja sympaattinen F1L. 26 Valmet 356 + Hydromaster-kaivuri Kesämökillähän ei ilman koneita pärjää! Laurin mökiltä niitä löytyy, muiden muassa patinoitunut mutta työkuntoinen Valmet, jonka perään on kytketty Hydromaster-kaivuri. Se on poikkeuksellinen auto, mutta toisaalta hyvinkin tyypillinen 60-luvun hinuri. Paikansimme esittelyyn sopivan yksilön Jokelan kotiseutumuseon kokoelmista
Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 76 Markkinat Koneita ja niiden varaosia kaupan. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Ojasen artikkelissa perehdytään kuusikymmenluvun koneistumisen kannalta huimiin tunnelmiin. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään 5 materiaalin lehdelle.. Toimitus 44 TILAAJAPALVELU Puh. SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi 54 Veteraanikuorma-autojen ajot Päijät-Hämeen maisemissa ei vetkuteltu, mutta vetkuiltiin senkin edestä. ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Materiaali: Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Ojanen, Harri Onnila, Paula Tavasti, Aimo Tenni 51 68 oli ma a64 1960-luku misen tu is ne ko seudun aika a. 74 Kahtelua ja huastelua Mukavaa aikaa vanhojen kuormurikuvien merkeissä. MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa ARTIKKELIT VAKIOPALSTAT 64 Traktorivuosi 1964 Olli J. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Juha Pokki AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Antti Kautonen, Sami Korhonen, Johanna Helin, Tapio Mäntyniemi, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Olli J. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi TAPAHTUMAT ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti 51 Vanha Savotta Vuosittaisessa tapahtumassa kiinnostunella on mahdollisuus päästä näkemään, kuinka metsähommia tehtiin eri vuosikymmeninä. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty. 68 Mittava maaseutumuseo Huhtalan maatalous- ja kotiseutumuseo on hienoa katseltavaa vanhoista moottoreista ja traktoreista kiinnostuneille. 03/14 58 Seppiä ja mestareita Monialaosaaja ja -mestari Jari Huovinen. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. aa kannalta huim TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Thomas Backman, Meniina Lundström POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. 6 Rekkaparkki Uusia ja vanhoja kuulumisia vanhojen koneiden maailmasta
Todellisuudessa nämä ovat varsin pitkälle kehittyneitä ja kompakteja voimanlähteitä, ainakin jos verrataan 1700-luvun masiinoihin. Vaikka tämä ei kuulostakaan kovin tehokkaalta tekniikalta, voimaa on jopa useita kymmeniä kiloja tuon aikasellakin tekniikalla toteutettuna. Paine aleni heti ja mäntä laskeutui sen vetämänä alaspäin. Siirrettävyys oli siten vielä teoriaa. Myös Suomen varhainen teollisuus saisi osansa keksinnön hyödystä. Jääkaapin edessä on lämpöeristetty ovi, joka aukeaa varsin tilavaan säilytyslokeroon. Näiden kahden yhdistämiseen tarvittiin enää tarpeeksi järeä keinulaite, jotta liike olisi tasaista. Jännittävää on että jääkaappi on kaapin mallinen, selvästi tar6 kuulamaisilla vastapainoilla. Se lisäsi suomalaisen puutavaran kysyntää Briteissä kaivoksia tukemassa kun kaivosten määrää ja syvyyttä voitiin kasvattaa. Päältä ei näe mitä eristemateriaalina on käytetty, mutta kaikki syrjät ovat poikkeuksellisen paksuja. Mäntä saatiin näin liikkumaan hiljakseen ylös alas. Höyryn voima oli tunnettu tuhansia vuosia, mutta roomalaisten hylättyä se hyödyttömänä, vasta 1600-luvulla oivallettiin että mekaniikkaa höyryn laajenemiseen ja supistumiseen yhdistämällä se voitaisiin ottaa hyötykäyttöön. Newcomen maamoottori toimi höyryl- lä: tulella lämmitettäessä vesi höyrystyi umpikammiossa ja paineellaan työnsi siihen liitetyn sylinterin mäntää ylöspäin. Tilan päällä ja vasemmalla kyljellä on säiliö jäille, jotka sulaessaan pitivät jääkaapin hyvin kylmänä, kunhan jäätä vain lisätään säännöllisesti ja vettä poistetaan. Suomi vei tuolloin puutavaraa ja tervaa erityisesti Iso Britanniaan, ja ensimmäiset ruukit käyttivät paluumatkalla tuotua hiiltä raudanjalostukseen. koitettu ikäänkuin modernin keittiöön helposti hyödynnettäväksi. Tässä vaiheessa yksinkertaisen keksinnön viimeistely toimivaksi kesti 70 vuotta, ja vihdoin vuonna 1712 Thomas Newcomen onnistui kehittämään nimeään kantavan paikallisen voimalähteen. Kaivosten tulvimisongelma oli näin kuitenkin ratkaistu ja ensimmäinen maamoottori käytössä. Kun liike oli tarpeeksi pitkällä, höyryventtiilli sulkeutui ja avautui toinen, joka ruiskautti sylinteriin kylmää vettä. Myös tämä oli putkessa olevan männän mallinen. Saarisen kynänjälkeä ovat Kansallismuseo, Helsingin asemarakennus, Hvittorp ja koko joukko muita samannäköisiä rakennuksia. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia HÖYRYSTÄ SE LÄHTI Kun konetapahtumissa katselee ja kuuntelee maamoottorin leppoisaa puksutusta, saa nopeasti vaikutelman että otaisiin konevoiman alkulähteillä. P aikallista voimaa työkoneiden käyttöön on tarvittu tuhansia vuosia. Thomas Newcomen oli onnistunut valjastamaan höyryn paikalliseksi energianlähteeksi. Sitten tultiin 1600-luvulle ja ryhdyttiin hitaasti mutta varmasti tutkimaan luonnonilmiöitä hyötymistarkoituksessa. Venttiillien aukeamista ja sulkeutumista säätelivät laitteeseen kytketyt vipukoneistot Osattiin sitä ennenkin J ääkaapin varhaista esi-isää on säilynyt Suomessa ainakin kaksi kappaletta: toinen on Saukkolassa vanhan ykköstien varren Meijerimuseossa ja toinen Kirkkonummella Hvitträskissä, joka oli muun muassa arkkitehti Eliel Saarisen koti. Mutta: myös kesähelteellä täytyy onnistua säilömään jäätä jääkaapin nieluun. Paikallista pitänee tässä korostaa, koska laite oli kolmikerroksisen talon kokoinen ja sen osana oli tyypillisesti koneistorakennus. Paljon aiemmin oli keksitty yksinkertainen vesipumppu, jonka vartta putkessa nostamalla saatiin vettä tehokkaasti nostettua. Tähän asti kylmäketju juomien jäähdyttämiseen ja ruokien säilyttämiseen on selvä. Alunperin eläimet tai ihmiset, ja joissakin tapauksissa vesi olivat voimanlähteinä, mutta tämä oleellisesti vaikutti missä voimaa voitiin käyttää ja kuinka paljon. Jotkut koneet ovat moderneina aikoina hiukan vaivattomampia käyttää.. Jonkun on siis täytynyt suurella vaivalla talvella sahata jäitä avannosta, säilöä ne huolellisesti sahajauhon alle jotta ne eivät sula ja lopuksi vielä kantaa ne Hvitträskin sadan metrin korkuisen rinteen päälle jääkaappikäyttöä varten. Kummastakaan jääkaappiyksilöstä on turha etsiä valmistajan laattaa, tuotteistus ei tainnut olla ensimmäisiä asioita joilla tämän kaapin valmistaja halusi varmistaa jatkotilauksia
8.3. oli vuorossa kevään ilmailukirjallisuupäivä, todellinen aarreaitta ilmailusta ja siihen liittyvistä kirjoista, sarjakuvista, lehdistä ja muusta materiaalista kiinnostuneille. Ilmailukirjallisuuspäivän kruununa pidettiin huutokauppa, jossa 131 kirjaa ja lehtien vuosikertaa etsi uusia omistajiaan. Päijät-Hämeen rompemarkkinat, Jokimaan ravirata, Lahti 17-18.5. Pienoisjunatreffit Rautatiemuseolla, Hyvinkää 18.5. 114-Klasis -ajotapahtuma, Turku 22.5. Korsulauluilta, Panssarimuso, Parola 24.5. Kuninkaantieajo, Kotka 24.5. Toukotaiwal-ajo Kemistä Tornioon 24.5. Harrasteajoneuvojen kokoontuminen Ylistarossa 24.-25.5. Vanhat koneet –lehden toimitus poimi joukosta Kalevan kuolemanlento -kirjan, jossa kerrotaan Kalevan kohtalokkaasta viimeisestä matkasta Tallinnasta Helsinkiin. Renault-panssarivaunuista soittaja tiesi kertoa, että ne saapuivat Santahaminaan elokuun kahdeksantena päivänä vuonna 1919. Tuolloin voi taas tehdä löytöjä, joita on sitten mukava lukea talvella. Veteraanitraktoreiden vetokisat, Vuolenkoski 26.-27.7. Alun jähmeyden jälkeen yleisö heräsi huutamaan vilkkaasti ja pian nähtiin myös muutamia kaksin- tai kolminkamppailuja harvinaisuuksia huudettaessa. Borgward-Seuran vuosikokoontuminen, Orilammen maja, Hillosensalmi 26.7. Suomen sisällissodan ajankohdaksi tuli lyöntivirheen myötä vuosi 1917 vaikka oikea luku on tietenkin 1918. Kansainvälisen kirjallisuuden joukosta oli mahdollisuus huutaa parilla eurolla klassikoiksi nousseita teoksia. Mama´s Classics -ajotapahtuma, Pirkanmaa 25.5. Rompetori Auran Nuortentalolla, Aura 29.5. Helatorstaiajot Itä-Uudellamaalla KESÄKUU 1.6. 1.6. 7.6. 7.6. 7.-8.6. 8.6. 13-15.6. 14.6. 28.-29.6. Minkiön höyryfestivaali 03/14 VÄÄRÄT AJANKOHDAT Ystävällinen lukija pirautteli konttorille ja mainitsi tämän vuoden Panssarimuseo-artikkelista löytyneistä virheistä. Ilmakirjallisuuspäivä I lmailumuseon toiminta Helsinki-Vantaan kupeella on vilkasta ympäri vuoden. Grand Tour de Renault ja pohjoismaiden yhteis kokoontuminen. Museon pääkäytävä oli täynnä kirjapöytiä, joissa oli uusia ja vanhoja kirjoja, joukossa aarteita. Ja onhan Ilmailumuseo muutenkin mielenkiintoinen vierailukohde. Kannattaa ottaa osaa seuraavan huutokauppaan ja ilmailukirjallisuuspäivään marraskuussa. 7. Tarinaan liittyy edelleen hämäriä piirteitä. Classic Vesijärvi-kierros -mopoajelu, Messilä Camping, Hollola Masiina Meeting, TTS-piha-alue Kiljavantie 6, Rajamäki Mobilian museoajoneuvopäivä, Kangasala Kesälahti Cruising, Karjalan Kievari, Kesälahti Suur-Jämsän Perinnepäivät, Jämsä Kesä-Heikki, Mobiilimäen piha-alue, Turku SAHK Retkeilyajot ”Tervatynnyriajot”, Keski-Pohjanmaa 70’s Arjen Klassikot, Mobilia, Kangasala Rompepäivät Tempo-tallilla, Kainastontie 670, Kauhajoki HEINÄKUU 2.7. DDR-Ajoneuvot kokoontuvat, Visulahti, Mikkeli 2.7. Perinteinen harrasteajoneuvojen kokoontuminen Salon torilla 4.-6.7. Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät, Oulainen 5.7. Sotilasajoneuvojen kokoontumispäivä, Panssarimuseo, Parola 8.7. Mobilisti-ilta Vääksyn kanavalla 17.7. Volvojen kokoontumisajot, Mobilia, Kangasala 18.-20.7. Mielenkiintoinen löytö oli myös Asterixin piirtäjä Uderzon toinen sarjakuvalinja hävittäjistä, josta myynnissä oli nyt näyttävä Miraget Välimerellä. Usean tuhannen niteen joukosta jokainen pystyi tekemään uusia löytöjä. Tapahtumakalenteri Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi TOUKOKUU 1.5. Rompetori ja harrasteparkki, Zoolandia, Lieto 3.5. Gasoline Motor Show, Seinäjoki Areena 3.-4.5. Classic Motorshow, Lahti 11.5. Perinteinen äitienpäivän rompetori Espoon Automuseolla 12.5. Parkanon perinteinen rompetori 17.5. Wanhat Wehkeet ja rompetori, Lempyyn seurantalo, Lempyy 17.5. Volvo-rompetori, Sorvajärventie 416, Ylöjärvi 17.5. Minien kokoontumisajot Mobiliassa, Kangasala 17.-18.5. Tuorlan majatalo, Piikkiö 19.7. Bella Italia, Mustialan kartano, Tammela 19.7. Vanhat Vehkeet -konetapahtuma, Ollantie 33, Kuortti 19.-20.7. Jämi Fly In & Airshow, Jämijärvi 25.-27.7. Tuo päättyi niin, että kaksi Neuvostoliiton DB-3T-pommikonetta ampui 1940 välirauhan aikana siviilikoneen alas. Toimitus kiittää täsmennyksistä
kaikki sillat piirrettiin näin) kuin vaivautua yli tuhannen kilometrin päähän katsomaan miltä paikalla oikeasti näyttää. Kun urakka oli vaikea, oli myös palkinto poikkeuksellinen: 24 miljardia vanhaa markkaa. Lukukokemuksen kruunaa Nykäsen sujuva kirjoitus ja monet kuvat aihetta sivuten. Vaihtaa 42 asteen pakkasessa kuorma-auton katkennutta akselia, joita meni työmailla paljon, vaikka autot olivat tyypillisesti uusia ja tuon ajan parhaita. Jorma Nykäsen kirjan maittavinta antia ovat sadat huolellisesti tehdyt haastattelut Tuuloman tietyömaalla olleilta miehiltä. Alkaa kilpajuoksu aikaa vastaan. E letään vuotta 1959. Vaativissa oloissa myös ihmisten kekseliäisyys äityi poikkeukselliseksi. Keskellä kairaa olevan Nuorttijärven pintaa nostettiin 32 metriä, jolloin sen pintaala kasvoi 65 neliökilometristä 750:een! Voimalaitoksesta tuli Luoteis-Neuvostoliiton suurin. Jotta voimalan rakentamista voitaisiin edes ajatella täytyisi ensin rakentaa tie poikkeuksellisen vaativissa olosuhteissa. Toinen osa kirjaa käsittelee Tuuloman voimalaitoksen rakentamista autoilijan näkökulmasta. Tarjousta varten suurpiirteisesti suunniteltua uraa suunnataan itään tehden töitä 24 tuntia vuorokaudessa, kahdessa kahdentoista tunnin vuorossa. Se on myös kertomus suuresta seikkailusta suomalaisten historiassa, ja kuinka viimeinen suuri erämaa Suomen lähellä valloitettiin. Monet kirjan kuvat ja maalaukset välittävät kuvaa rauhallisesta puhtaasta koskemattomasta luonnosta. Näistä asetelmista alkaa Jorma Nykäsen kokoama ansiokas kirja. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Suuntana Ylä-Tuuloma - kirjaesittely Tämä on tarina suomalaisesta sitkeydestä ja sinnikkyydestä, verrattomasta kekseliäisyydestä vaativissa oloissa, nähtynä autoilijoiden ja koneenkäyttäjien silmin. Maailma on muuttumassa ja vaurastu- massa, suurvallat kilpailevat johtoasemasta. Kun tiellä ei voitu edetä tarpeeksi nopeasti siten, että olisi vain täytetty penkkaa eteenpäin, suunnittelu jätettiin umpikorpeen rakennettujen työtukikohtien varaan. Tarina kertoo tien ja voimalaitoksen rakentamisesta asumattomaan korpeen, lumen ja jään maahan. Tien teon kiire aiheutti monesti kohtuuttomia ponnistuksia sitä rakentaville miehille. Talsia soiden ja mäkien yli 43 kilometria tiettömän taipaleen halki hakemaan lisää muonaa edellisten annosten loputtua. Tai vetää suon läpi pillarilla neljää maansiirtokuorma-autoa näiden joka vedolla upotessa syvemmälle turpeeseen. Kirja on myös kuvaus Lapin luonnosta sen kaikkine ulottuvuuksineen vuodenaikojen seuratessa toisiaan. Massiivisia olivat myös maansiirtotyöt, osittain siksi että voimala haluttiin rakentaa maan alle. Lähes jokainen työntekijä pääsee nauttimaan ja täydentämään ravintoa kalastamalla lohia, siikoja ja muita kaloja Lutto-joen puhtaista vesistä. Neuvostoliitto on sopinut Suomen kanssa yli 250 Megawatin tehoisen vesivoimalan rakentamisesta avaimet käteen -periaatteella. Lähestymistapa on siten mainio ja hyvin onnistunut pitäen lukijaa otteessaan tämän edetessä tietyömaata eteenpäin vaihe vaiheelta. Tiealueen ympärillä levittäytyvä luonto myös usein näyttäytyy poikkeuksellisen hienona ja samalla karuna. Sydäntalvella pakkasen paukkuessa olosuhteet tilapäismajoituksissa ovat vaikeita, jopa niin että osa automiehistä mieluummin yöpyy autossa moottorin käydessä ja ilmanvaihdon puskiessa lämmintä ilmaa. Monta kertaa lukiessa voi hyrähtää naurusta, tai tuntea empatiaa lähes mahdottomien tehtävien eteen asetettuja työntekijöitä kohtaan. Vertailun vuoksi Vuoksessa Imatralla oleva Suomen suurin vesivoimala on samaa kokoluokkaa. Kaikenlaisista vastuksista huolimatta tie etenee sille asetetussa poikkeuksellisen tiukassa aikataulussa. Suosittelemme! Kiitämme: + sujuvaa kirjoitustyyliä ja syvällistä aiheeseen perehtymistä + satoja työntekijöiden haastatteluja + hyvää auto- ja konetekniikan tuntemusta + aiheiden monipuolista käsittelyä Suuntana Ylä-Tuuloma, Tunturi-Lapin kirjapaino, 2013, Kirjan voi tilata tekijältä sähköpostilla: jormanykanen@hotmail.fi, ovh. Näitä värikkäitä haastatteluja on tasaisesti kirjan läpi ja ne kertovat arjesta rikkaammin kuin pelkällä hankkeen, työn ja olosuhteiden kuvauksella olisi ollut mahdollista. Karut olot vaativat veronsa. Suuntana Ylä-Tuuloma on poikkeuksellisen kiehtova kirja elävine kuvauksineen ja aitoine tarinoineen. On toki paljon helpompaa piirtää Helsingissä paperille (osa suunnittelijoista ei koskaan käynyt edes paikalla, mm. Nukkua kämpässä pää paperisäkissä, jotta naama ei olisi aamulla turvonnut hyttysten pistoilta. 50 euroa. Tai elää rakentamisesta vastaavien työmiesten elämää ja vetää kelirikko-oloissa 26-tonnista Caterpillar 8-D -maansiirtokonetta pitkin Lapin jänkää! Tai piirtää karttaan siirtymää lautoilla Luttojokea alas tuollaiselle laitteelle, kuin yrittää saada koneen pysymään koskien kuohuissa lautalla jääkyl- 8 män veden pärskiessä ympäriltä. Rakennusaikana tämä tarjosi hyvän majoituksen ja palvelut suomalaisille, ja voimalan käynnistyessä sinne muutti laitoksen henkilökunta perheineen. Raja-Joosepin rajanylityspaikalta suunnataan tientekoon umpikorpeen. Hirvet, sudet ja karhut tulevat työmaan rakentajille tutuiksi. Työhön pestataan toistatuhatta suomalaista, lähes kaikki Pohjoisen kuorma-autot ja joukko järeitä maansiirtokoneita. Suuri vesivoimala tulisi Kuolan niemimaalle paikkaan, jossa Lutto-joki laskee Tuloma-jokeen, Suomesta katsoen umpikorpeen. Kun suuri joukko suomalaisia puuhaa näin vaativaa ja suurimittaista hanketta, sattuu ja tapahtuu kaikenlaista ja henkilöiden ominaisuudet kärjistyvät paineiden kasvaessa. Tuuloman voimalankin rakentamistyöt annettiin Imatran voiman johdettavaksi, olihan sillä poikkeuksellinen osaaminen juuri tällaisissa projekteissa. Yhdessä voimalan kanssa suomalaiset rakensivat pienen modernin kaupungin noin 5000 asukkaalle
Wanhat Masiinat Ry Osoite: Kiljavantie 6, 05200 Rajamäki | Tiedustelut: Mika Lönnrot 050 517 2026 03/14 9. XIII MASIINA MEETING ROMPETORI ROMPETORI & VIII MASIINA MEETING Nurmijärven Rajamäellä Työtehoseuran piha-alueella 31.5.2009 klo 9–16. Järj. Opastus perille. Näyttelyn ovat järjestäneet Kuopion kulttuurihistoriallinen museo yhteistyössä Linja-autohistoriallisen Seuran Kuopion paikallisosaston kanssa. Opastus Osoite: Kiljavant Nurmijärven Rajamäellä Työtehoseuran piha-alueella 1.6.2014 klo 9-16 Syötävää ja juotavaa tarjolla koko päivän. Parkkimaksu 5€ ja myyntipuolelle 4x6m 20€. Savolaista bussihistoriaa Kuopion keskustassa on esillä alueen linja-autoliikenteen historiaa esittelevä näyttely toukokuun loppuun saakka. Wanhat Masiinat Ry Osoite: Kiljavantie 6, 05200 Rajamäki Syötävää ja juotav Parkkimaksu 2 E. Näyttely on esillä toukokuun loppuun asti ja paikalla kannattaa poiketa ja siirtyä hetkeksi menneiden vuosikymmenten maailmaan Pohjois-Savolaisille bussiasemille muistelemaan vaikka eri liikennöitsijöiden kaluston värejä ja korimalleja. Opastus perille. Näyttelytilassa pyörii myös 60-luvun alkupuolella kuvattu kaitafilmielokuva ”Ruposella töissä”, jota unohtuu helposti katsomaan pidemmäksikin aikaa. Tiesitkö että Varkauden paikallisliikennettä on ajettu muun muassa telivetoisella Internationalilla. Myös erilaista aiheeseen liittyvää esineistöä on esillä aina vanhoista aikatauluista rahastuslaitteisiin. Parkkimaksu 2 E. MA RO Nurmijärv Työtehoseur 31.5.200 MUSEOAJONEUVONÄYTTELY Syötävää ja juotavaa tarjolla koko päivän. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko K uopion Korttelimuseossa, osoitteessa Kirkkokatu 22 on esillä Pohjois-Savon linja-autohistoriaa. Näyttelyssä kerrotaan alueen linja-autoliikenteestä 1920-luvulta alkaen niin kuvin kuin teksteinkin. Järj. Se ja monta muuta mielenkiintoista asiaa selviää näyttelyssä
Laivojen koon kasvaessa niiden tehovaatimukset muuttuivat aina vain suuremmiksi. Jotta kaikkien moottorien teho voitiin valjastaa käyttöön, ne liitettiin potkuriakseliin vaihteistoilla. Innovatiivisimpia toimijoita tuolloin olivat laivayhtiöille aluksia toimittavat brittiläiset ja irlantilaiset telakat. Lopulta höyrymäntämoottorit muuttuivat jättiläisiksi laivojen sisällä. Ulompia potkureita pyörittivät mäntämoottorit ja keskimmäistä turbiini. Suuret volyymit mahdollistivat suuret investoinnit ja useimmille keksijöille paljon mahdollisuuksia näyttää osaamisensa. Vaikka vaihdelaatikkoon onkin myöhemmin lisätty hydrauliikka, voinee todeta tämän Fordsonin olevan poikkeuksellisen kestävää laatua kun se on 79-vuotiaanakin vielä aktiivitöissä! Turbiinilla vai mäntien voimalla. Yksi innovaatioista oli höyryturbiini. 1 800-luvun puolivälistä ensimmäisen maailmasodan syttymiseen 1914 matkustus Euroopan ja Amerikan välillä kehittyi harppauksin. Tätä yhdistelmää käytettiin myös valtavissa Olympicissa ja Titanicissa. Yhtä tunnettu hän oli kuitenkin maatilan poikana, joka ymmärsi hyvin maatalon koneistustarpeet. Näin on kuitenkin tässä laitteessa. Fordsoneita löytääkin mitä erikoisemmista kohteista. Kun matkustajamäärät lähtivät kasvuun, tarvittiin uusia ajatuksia ja sitä kautta uusia tapoja kuljettaa ihmisiä sekä tavaroita rannikolta toiselle. Molempi parempi siten tässä käytössä. Kyseinen 1935 valmistunut yksilö siirtää edelleen sitä paljon suurempia vetureita varikolla huoltoon ja sieltä pois. Nelikantisessa laivassa saattoi olla kaksi moottoria, jotka olivat niin suuria, että ne 10 alkoivat laivan pohjalta, puhkaisivat sen katon ja kurkottelivat vielä ulos. Aikansa legendat kuitenkin jäivät elämään ja osa niistä on nykyään museoituina yleisön ihailtavissa.. Jakson alussa valtaosa laivoista oli vielä purjealuksia, ja perillesaapumisesta ei voitu sanoa tarkkoja päivämääriä. Kun Fordsonista tuli parhaimmillaan puolet muita traktoreita halvempana vetojuhtana hyvin yleinen, sitä käytettiin usein koneenrakennuksen lähtö- pisteenä. Laivoihin rakennettiin tyypillisesti sekä mäntä- että turbiinimoottoreita ja jokaiseen näistä liittyi usein kolminkertainen höyryn kierto moottorien läpi. Toisella nimellään kyseessä on Bjurströmlokomoottori. Se sopi siten nopeisiin laivoihin. Ruotsin Kristinehamnissa on TågAB:lla aktiivikäytössä Z numero 210 (pienet vaihtoveturit tyypitetään Ruotsissa Z-alkukirjaimella). Jos aluksesta haluttiin nopea, kuhunkin moottorikoneistoon voi- tiin liittää kolmekin potkuria. Tekniikkaa hiottiin Lopulta huippuunsa kokeilualus Turbinian avulla, sen yhdeksän turbiineihin liitettyä potkuria antoivat alukselle huiman 34 solmun (63 km/h) nopeuden! Tästä eteenpäin suurissa Atlantin ylitykseen käytetyissä laivoissa oli tyypillisesti sekä mäntämoottorit että höyryturbiinimoottorit yhdistettyinä propelleihin. Seuraten periaatteitaan Ford halusikin, että jokaisella maatilalla olisi varaa koneistukseen – ainakin Fordsontraktorin muodossa. Joskus päältä katsoen ei kyllä uskoisi kyseessä olevan traktorin pohjalle tehdyn rakennelman. Tilanteeseen tuli avuksi Charles Parson, joka kehitti laivoihin sopivan höyryturbiinin. Näitä valmistui sadoittain Pohjoismaihin 1930-luvulla, kun maailmantalouden paha lama pakotti etsimään poikkeuksellisia ratkaisuja koneistukseen ja toisaalta oma yritteliäisyys kukoisti. Laivayhtiöiden kilpailun kovetessa taloudelliset seikat tulivat yhä tärkeämmiksi. Purjealukset yleensä olivat myös hitaita. 2-3 vuotta myöhemmin syttyi ensimmäinen maailmansota ja merten vinttikoirien kultakausi oli ohi. Pyörivä turbiini on laivojen mäntähöyrykoneisiin verrattuna selvästi pienempi, mutta yhtä tehokas. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Fordson tämäkin H enry Ford tunnetaan parhaiten sellaisen auton luojana, johon kaikilla oli varaa. Halpana vaihtoehtona Bjurströmejä tuotiin Suomeenkin ja yksi kuvan yksilön kanssa samannäköinen on pääosin säilynyt ja löytyy edelleen umpeenkasvavasta pusikosta Imatralta. Myös turbiinin vahvuudet ja heikkoudet tulivat heti aluksi ilmi: turbiini oli taloudellinen vain suurella teholla ajettaessa. Suunnittelijajoukkoon kuului sellaisia nimiä kuin sata vuotta edellä aikaansa ollut Isambard Brunel, turbiinin keksijä Charles Parson ja potkurin keksijä ruotsalainen John Ericsson
0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi lä työnteko onnistuu myös etänä. Asuinpaikkakunnallasi ei ole merkitystä, sil- Ota reilusti yhteyttä sähköpostilla osoitteeseen rekry@viipalemediat.fi tai soita Kari Mattilalle numeroon 044 546 5788. Tutustu lehtiimme: www.raskaskalusto.fi www.vanhatkoneet.fi www.isotkoneet.fi Deeren www.tuning.fi www.amerikanrauta.fi www.koneurakointi.fi www.klassikot.fi Meillä hyvä valikoima renkaita ja sisärenkaita myös entisöitäviin koneisiin. LENTONAYTOS.FI Jämijärvellä 19.–20.7.2014 Koko n e p e r h e m a! u t h t apa Douglas A-26 Invader, 2 x Douglas DC-3, Fokker Dr.1, Gloster Gauntlet, Hawker Hurricane, 2 x North American T-6 Texan, Royal Aircraft Factory S.E.5a, Supermarine Spitfire Mk XVI, Messerschmitt Bf-109 F-4 -hylky & sotilasajoneuvoja... Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. NDI Finland Oy www.ndi.fi. TEKIJÄÄ TARVITAAN! Viipalemediat Oy hakee avustajaa / osa-aikaista toimittajaa Vanhat Koneet -lehteen. -renkaat Viipalemediat Oy on tekemisen meininkiin sitoutunut pienkustantaja. Tiimiimme kuuluu tällä hetkellä 17 kokopäivätoimista sekä iso joukko avustajia. Viipale mediat alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Konehuolto T. Pääpaikkamme on Vaasassa, mutta tuotteemme ovat valtakunnallisia. Jos arvostat kotimaan historiaa, ymmärrät vanhojen työkoneiden päälle, olet kiinnostunut perinteisistä työmenetelmistä ja osaat kirjoittaa mukavaa ja mukaansatempaavaa tekstiä, saatat olla hakemamme henkilö. Yritys on perustettu 1996 ja se on AAA-luokiteltu
Etsi puuttuvia osia, ja mitä ei löytänyt, teki itse – kuten puu- ja peltityöt. Teksti ja kuvat: Aimo Tenni A luksi hieman GAZ-nimen historiaa: Kyseessä on lyhenne sanoista Gorkovski Avtomobilyi Zavod, joka tarkoittaa Gorkin autotehdasta. Täällä jatkoin kuljettajana, ajoin vuorostaan kolhoosin bussia. Suomeksi se taitaisi olla Kissa ai-jai. Telimallit merkittiin tunnuksella GAZ-AAA. Stalin arvosti Gorkin niin korkealle, että 1932 muutti Nizni Novgorodin kaupungin hänen nimelleen. Säästösyistä pois jäivät mm. Molotovin mukaan niitä nimitettiin Moloiksi. Gaz kuorma-auto juontaa juurensa Fordiin ja lisenssisopimuksiin. Sotavuosina jouduttiin tekemään melko primitiivisiä versioita. Sodan jälkeen Neuvostoliitto pakotti kunnostamaan ja palauttamaan ne takaisin. Suomeen saatiin sotasaaliina eri mallimerkinnöil- 12 lä olleita GAZ-kuormureita. Kolhoosi oli hyljännyt vuosia aiemmin tämän auton ja niin minä onnistuin saamaan. Tulokas oli kieltämättä sympaattisen näköinen, joten ei ihme että se sai hellyttelynimen: Kass ai-ai. Mutta mainen kunnia on katoavaista, 1990 kaupunki sai jälleen vanhan nimensä. Tämän vuoden 1938 GAZ-AA:n malliksi vaihtui jo samana vuonna GAZ-MM. pyöristetyt lokasuojat, eikä tullut etujarruja eikä paripyöriä. Rekkaparkki UUTISIA, UUTUUKSIA JA TAPAHTUMIA KOLHOOSIN KAUNOTAR Hiidenmaalainen Arvi Löppe purki pelleiltään ja puuosiltaan pahasti lahonneen GAZ-AA:n viittä vaille atomeiksi. Romusta autoksi Arvi Löppe, nyt 81 vuotta, kertoo itsestään ja ”lemmikistään”: ”Ajoin bussia vuosikymmenet Tallinnassa, kunnes vuonna 1980 palasin tänne syntymäsaarelleni Hiidenmaalle. Vain yksi ajovalo ja katto kankaasta. Maksim Gorki oli neuvostorunoilija, oikealta nimeltään Peskov. Tämä kuviemme GAZ-AA tuli joskus sotien jälkeen, silloin kun yksityinen maatalous Virossa oli jo lopetettu, Hiidenmaalle Rahu Eest-kolhoosiin ( Rauhan Edestä )
Arvi Löppe kertoo sanoneensa: ”Jos minulla on rahaa ja haluan Volvon, menen kauppaan ja ostan sen. Nyt 95 on matalaoktaanisinta, GAZ:ille se aivan liian tulista. Tyhjäpaino on 1 810 kiloa, kantavuutta 1 500 kilogrammaa, joten kokonaispainoksi kertyy 3 310. On sitä tahdottu ostaa, mutta entisöijä ei luovu autostaan. Lisäksi kaikki lauantait ja pyhät. Venttiilit ovat vaarassa. On niille joskus vieläkin käyttöä, hääkyytejä ja hautajaisia. Vaihteita on neljä eteen ja yksi taakse, eikä synkronoinnin perään kannata kysellä. Pitkät ajomatkat omistajaa aiheellisesti huolettavat, sillä: ”Bensiini on suurin ongelmani nykyään. Neljä sylinteriä, neljä tahtia, neljäkymmentä hevosvoimaa. Mutta onneksi hyvä tuttava toi Ruotsista ainetta jolla voi hieman leikata bensiinin oktaanilukua”, kuvailee Löppe. Vaatimattoman oloinen moottori ei sisällä teknisiä hienouksia, mutta niin vaan tämänkin voimin työt tuli tehtyä valmiiksi asti. Tämä kuorma-auto kun on tullut mainiosti toimeen 66-oktaanisella polttoaineella. Mitä osia en köytänyt, tein itse, kuten myös puu- ja peltityötkin. Ajomäärä jää noin sataan kilometriin vuodessa. Ämpäristä vaan kaadettiin bensiiniä, jota muuten kuluu tuollaiset 20 litraa sadalle.” Ostajaehdokkaat Kaunotar on säilynyt entisöinnin jälkeen edelleen kuin uutena, kaikki 23 vuotta. taivasalla ruostuneen ja lahonneen romukasan itselleni vuonna 1985. Ennen ja nyt Hiidenmaan ainoan itse liikkuvan GAZ-AA auton käytösta omistaja kertoo näin: ”GAZ on aikanaan kuljettanut kolhoosin väkeä eri työpisteisiin, siksi lavalla on penkit. Vaihteita on neljä eteen ja yksi taakse, eikä luonnollisesti synkronoinnin perään kannata kysellä. Bussinkuljettajalle jäi päivällä aikaa, sen käytin kolhoosin korjaamolla autoni kunnostamiseen. Auton puiset astinlaudat ovat leveät, pitkät ja jämäkät. Eritoten tarpeelliset, sillä Arvi Löppe muistelee: ”Kun bensiinitankin korkki on aivan tuulilasin edessä, niin tuota 40 litran tankkia oli astinlaudalla seisten helppo täyttää. Aloitin entisöinnin purkamalla GAZin vuonna 1990. Lupasivat tuoda uuden Volvon tilalle. Auton rekisteriotteesta ilmenee pituutta olevan 5,4 metriä, leveyttä 2,03 ja korkeutta metri ja kahdeksankymmentäseitsemän senttiä. Pari-kolme vuotta taakse päin ruotsalaiset kävivät taivuttelemassa omistajaa kauppoihin. Sen sijaan tätä ei voi mistään liikkeestä ostaa, joten kauppoja ei tule!” 13. Moottorin 03/14 tilavuus on 3,280 litraa, hevosvoimia 40. Autolle luvataan 70 kilometrin huippunopeus, mutta katson 45 kilometriä olevan vanhukselle riittävästi.” Kerran vuodessa GAZ joutuu vielä oikeaan työhön. Vajaat puolitoista vuotta työ otti, mutta onneksi ehdin saada kuorma-auton valmiiksi ennen kuin kolhoosi vuonna 1992 lopetettiin.” Sen verran Arvi Löppe entisöintityössä oikaisi, että ei vajavaisilla työkaluilla yrittänytkään tehdä pyöristettyjä lokasuojia, vaan otti malliksi sota-ajan kulmikkaammat versiot. Moottorille ei tarvinnut tehdä mitään muuta kuin uusia vesipumppu. Ääni yllättää laheudellaan - eikä ylimääräisiä rahinoita, puhumattakaan kolinoista - kuulu. Eikä ole tietoa milloin sitä on aiemmin remontteerattu, mutta nöyrästi se heti ensi startilla käynnistyy. Soeran Maatalousmuseolla on loppukesästä työnäytös ja silloin tämä Kolhoosin Kaunotar kiskoo viljakuorman puimakoneelle
Kangasala 14
60-luvun TVH:n hinausautoksi se on puolestaan jopa tyypillinen. 15. JYRY-HINURI JYRY-SISU K40BP/4X4/4150-63 Tieliikennemuseo Mobilian varastohallista löytyvä Tie- ja vesirakennushallituksen vanha Jyry-Sisu on tutusta merkistä huolimatta poikkeuksellinen hinausauto maassamme
van määrän yksityistä kalustoa. S uomessa teiden rakentaminen ja sekä olemassa olevien teiden rakentaminen oli erityisen vilkasta 60-luvulla, jolloin autojen ja liikenteen kasvu sai aikaan sen että vanha tieverkosto alkoi käydä auttamattomasti ahtaaksi. Moottorina tässä autossa oli Sisun paljon käyttämä Leylandin 0.680 moottori eli 11,1 litrainen ahtamaton rivikuutonen joka tuotti tehoa mehevät 210 SAE-hevosvoimaa. 60-luvun alkupuolelle ajoittuu niin ensimmäisten moottoriteiden rakennus Suomeen kuin lukuisten, niin sanottujen poikittaisväylien muuttaminen sivuteisteistä valtateiksi, joiden ansiosta autolla kaupungista toiseen Etuakselille jouduttiin siirtyminen nopeutui. Nämä kahdeksan vuonna 1962 tilattua ja vuosina 1962 ja 63 toimitettua autoa olivat mallimerkinnältään Jyry K-40BP/4X4/4150-63. Tie ja vesirakennushallitus eli TVH vastasi myös teiden kunnossapidosta, kuten esimerkiksi aurauksista ja hiekoituksista talvisin. Kyseessä oli siis nelivetoinen K-sarjan Jyry kaikessa lyhykäisyydessään. JYRY-SISU HINAUSAUTO Amerikkalaiset hinauslaitteet ja vetävä etuakseli Englannista. Neliveto-Jyry Kotimaiselle autonvalmistajalle kahdeksan auton sarjan tilaaminen oli vuonna 1962 merkittävä tapaus, mitä ei luonnollisestikaan voida verrata vuosikymmenen puolessavälissä toteutuneeseen, Maailmanpankin rahoittamaan tilaukseen joka käsitti yli neljäsataa Sisu kuorma-autoa. Auton varustelu kesti oman aikansa kuten myös varusteluun pääsyn odottelukin. Sisun tekniikka varusteineen oli varsin kansainvälistä tuotantoa vielä 50 vuotta sitten, mutta tilanne muuttui kun Suomessa ryhdyttiin tuottamaan ulkomaisia paremmin toimivia komponentteja. Mallimerkinnän lopussa olevat viimeiset numerot viittaavat mallivuoteen mutta papereiden mukaan jutussa esiintyvä auto valmistettiin vuoden 1962 puolella mutta rekisteröitiin vasta Toukokuun toisena päivänä vuonna 1963. Tuolloin myös lentokenttien auraukset kuuluivat TVH:n vastuulle, joten kyseisiin tehtäviin oli myös sijoitettuna ”hallituksen” kalustoa. Voimalinja jatkuu moottorin jälkeen synkronoimattomalla 6-nopeuksisella ZF-vaihteistolla sekä etu ja taka-akseleille voimaa välittävällä jakovaihteistolla.. Uusien väylien rakenvaihtamaan suuremmat tamisesta ja vanhojen kunnostamisesta vasrenkaat tasaamaan tasi tuolloin TVH, joka vetoakselistojen toimi tieurakoissa pääurakoitsijan roolissa erilaisia työllistäen huomattavälityssuhteita. Monet juuri näistä lentokentillä palvelleista autoista ovat säilyneet meidän päiviimme Teksti: Iikka Kekko Kuvat: Tapio Mäntyniemi 16 asti kohtuullisten ajokilometriensä vuoksi, kuten esimerkiksi muutamat Maailmanpankki-Sisut ja kuvissa esiintyvä auraus- ja hinausvarusteinen Jyry-Sisukin. Tienhoidossa TVH käytti enemmän omaa kalustoaan kuin teiden rakentamisessa
Taka-akseli puolestaan on Sisun omaa osaamista. Ongelma ratkaistiin vaihtamalla eteen suuremmat 11 tuuman renkaat kymppituumaisten tilalle, jolloin moinen pieni epäkohta saatettiin pyyhkiä pois päiväjärjestyksestä. Juttumme Sisulla varusteiden asennus oli edessään kevättalvella 1963. Hinauspuomien säätö niin sivuttais- kuin pystysuunnassakin tapahtuu käsin veivaamalla, vinsseille voima välitetään moottorilta. TVH:lla Koneteknikon vakanssilla vuosikymmenet työskennellyt Reijo Kurkinen kertoo että keskuskorjaamolla tehtiin TVH:n kalustoon ne isommat remontit mitä matkan varrella tuli eteen. Lisämaksusta mittariston sai myös ohjauspylvään yläpuolelle, mutta sellaiseen ei valtion kalustossa sijoitettu. Toinen kahdeksan tonnin vinssi on asennettu etupuskuriin, Laukaassa valmistetun aurauspuskurin yhteyteen. Muutamat Internationalit joita TVH:lla oli ollut käytössään, olivat puolestaan tulleet Amerikan mantereelta Suomeen valmiina hinausautoina kyseiset Holmesit selässään. Aurahinuri Mittaristo on sijoitettu vielä keskelle kojelautaa. Kurkinen kertoo että kahdeksan samanlaisen Sisu-alustan tulevaisuudesta tehtiin sellainen päätös, että osa autoista saisi hinaus- ja aurausvarustuksen ja osa lavetinvetovarustuksen. Lentokentillä oli myös usein paremmat tilat joissa autoja säilytettiin sään suojassa, mikä 17. Laukaan korjaamolla alkoivat Sisun kohdalla työn äänet kuulumaan kun sen rungolle ryhdyttiin sovittelemaan amerikkalaista Holmes 650 -hinauslaitteistoa. Laitteisto ei tullut Sisuun uutena, vaan se oli ollut aiemmin TVH:n International-hinurin varusteena. Kesällä se oli hinausvarustuksensa ansiosta lähtövalmiudessa uupuneen kaluston noutotehtäviin. Kuvien alustanumerolla 20803 kastettu Jyry kuului hinaus/aurausautoksi varusteltaviin yksilöihin. Brittiläistä etuakselia asennettaessa tehtaalla kohdattiin pieni ongelma: etu- ja taka-akselissa oli eri välitykset, mikä ilmeni siten että etupää jarrutti menoa. Sisun valmistamat alustat toimitettiin TVH:n keskuskorjaamolle Laukaaseen, jossa varsinainen varustelu suoritettiin autojen ollessa tässä vaiheessa vielä tavallisia neliveto-Jyryjä. Laukaan keskuskorjaamo Ohjaamo on onnistuttu säilyttämään sisältä hyvin pitkälle alkuperäisessä asussaan, mihin luonnollisesti vaikuttaa auton maltilliset ajokilometrit siistissä lentokenttäajossa. 03/14 Hinaus- ja aura-auton yhdistämiselle oli järkevät perusteet – etenkin kun kyseessä oli lentokentän auraukseen tarkoitettu auto. Lentokentillä tarvittava aurauskalusto olisi muuten ollut tarpeettomana yli puolet vuodesta jopa Oulun lentoasemalla, jossa tämä Sisu uransa palveli. Hinauslaitteet näyttävät aluksi amerikkalaisilta rimpuloilta, mutta niillä pystyy kuitenkin ottamaan kuorma-autonkin etuakselista kantoon, kunhan on ensin asentanut erinäisiä tukirautoja paikoilleen. Vaikka Sisu onkin tunnettu vetävien etuakseleiden valmistaja, tässä mallisarjassa käytettiin Kirkstalin akselia. Valtionlaitosten omistuksessa olevissa aura-autoissa käytettiin suorilla tuulilaseilla varustettua hyttiä pidempään kuin yksityispuolella
Eri piireissä olevan kaluston omisti Tie ja vesirakennushallitus, mutta rekisteriotteeseen tuolloin merkitty haltija oli kyseinen tiepiiri jonka kirjoilla kyseinen auto tai kone oli. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että kyseessä oli vain TVH:n oman kaluston hinauksiin tarkoitettu auto ja sitä käytettiin useimmiten teknisen vian vuoksi liikuntakyvyn menettäneiden autojen ja koneiden hinauksiin. 60-luvulla, jolloin hinuri-Jyrykin hankittiin, olivat kotimaiset kuorma-autot miltei itsestäänselvyyksiä valtionlaitosten käytössä. Ideana oli se, ettei autojen korjauskulut söisi kohtuuttomasti joidenkin tiepiirien määrärahoja, vaan että niitä voidaan käyttää suunnitellusti eri hankintoihin ja kuluihin ilman yllättäviä remonttilaskuja. 18 Sittemmin yksityiset maanrakennusliikkeet ovat hankkineet tarkoitukseen sopivaa kalustoa niin määrällisesti kuin laadullisestikin. Kurkisen mukaan tiepiirejä oli kaikkiaan kolmetoista ja jokaisella oli oma kalusto alueen teiden hoitoa varten. Kaluston ylläpidon talouspuolesta vastasi sitä varten perustettu Konepankki. olikin hyvä vaihtoehto hinausautolle jonka tuli olla lähtökunnossa mihin kellonaikaan hyvänsä ja kelillä kuin kelillä. Kurkisen mukaan etenkin Fullerin synkronoimaton vaihteisto oli yksi merkittävä tekijä sen aikaisissa aura-autoissa joissa ei ollut sellaisia tehoja ja vääntöjä kuin nykyään – Fullerilla vaihde vaihtui esimerkiksi ylämäessä pienemmälle ilman kytkimen polkaisua, jolloin veto ei katkennut juuri lainkaan. Kurkikin oli todennut, ettei Sisuilla ole pakko ajaa, muttei meille muun merkkisiäkään autoja tule. Konepankki piti kunnossa Varsin merkittävänä toimijana tunnettu TVH eli suuruuden kauttaan juuri 60- ja 70-lukujen suurten tieurakoiden aikaan. Lopulta myös ruotsalaismerkkejä tuli silloiselle Tielaitokselle, mutta pian huomattiin etteivät ne olleet esimerkiksi auraushommissa Sisun veroisia ja pian kuljettajat halusivatkin ajaa taas kotimaisella autolla. Poikkeuksena olivat lentokenttien hoitoon käytettävä kalusto joka oli keltaista punaisine alustoineen, joka väritys sitten otettiin muuhunkin kalustoon. Toiset tajusivat vasta myöhemmin mitä sillä tarkoitettiin. JYRY-SISU HINAUSAUTO Yhdysvaltojen Tenneseen Chattanoogasta kotoisin olevaa Ernest Holmesia pidetään hinausautojen keksijänä. Toisin oli ruotsalaisissa autoissa joiden moottorin. Vastaavasti taas voidaan miettiä sitä, että usein lumisade työllistää myös hinausautoja. Brittiläisen auto- ja moottoriimperiumin helmiä edustava Leylandin 11,1-litrainen suorakuutonen oli yksi Sisun perusmoottoreita vielä seuraavallakin vuosikymmenellä niin R-sarjan Jyryissä kuin M-sarjassakin. Piireissä oli myös omat korjaamot joissa tehtiin pienemmät remontit ja huollot ennen kuin turvauduttiin Laukaan keskuskorjaamon apuun. Kurkinen muistelee kuinka jotkut kuljettajat inttivät esimerkiksi koulutuksissa, että haluaisivat ajaa Scanioilla Volvoilla. Reijo Kurkinen kertoo, että monille itsestäänselvyytenä oleva TVH:n autojen keltainen väri tuli kaluston viralliseksi väriksi vasta vuonna 1964, tätä ennen kalusto oli punaruskeaa. Holmesyhtiön valmistamat hinauslaitteet kuuluvat myös TVH:n Sisun varustukseen. Sotien jälkeen tilanne oli toinen, joten työt jäivät valtion kalustolla hoidettavaksi jotta tieurakoita pystyttiin ylipäätään suorittamaan
Tarkastusnumero on auton numerosarjan ensimmäisen, kolmannen ja viidennen numeron yhteenlaskettu summa. Tarkistusnumeron perusteella tietokone huomasi jos koneelle näpyteltiin vahingossa väärä esineen tai erikoisesineen numero. Se on tarkastusnumero joka otettiin käyttöön 70-luvulla jolloin TVH:n kirjanpito muuttui atk-aikaan. Numeroiden 03/14 tarkoitus on ainoastaan identifioida yksittäiset autot omistavan tahon luetteloissa ja kirjanpidossa. TVH:n nelivetoinen Jyry-Sisu on varmasti yksi tuon ajan hienoimpia TVH:lta säilyneitä erikoisesineitä ainakin automiesten mielestä. Seuraavat kolme numeroa ovat puolestaan juoksevan numerosarjan kohdalle sattunut numero joka ei siis kerro sen enempää. Itse asiassa auton numero siis on viisinumeroinen luku, joka kertoo sen sen olevan Oulun tiepiirin auto numero 105. Ensimmäiset kaksi numeroa kertovat minkä tiepiirin kirjoilla auto on. Erikoisesinenumerolla merkittyjä esineitä saattoi puolestaan olla vain yksi kyseisellä numerolla. Sisu oli myös alustaltaan vankka ja pidetty auto myös maansiirtotöissä, pitkänlinjan TVH:lainen muistelee. Esimerkiksi kirjoituspöytiä saattoi olla vaikka 15 kappaletta samalla esinenumerolla samassa tiepiirissä. Hinausvarusteet ovat kehittyneet yksinkertaisempaan ja toimivampaan suuntaan kun hydraulisella nostopuomilla varustetut laitteet yleistyivät hinureissa. Näillä kuitenkin pärjättiin vuoteen 1982 asti, jonka jälkeen Sisu jäi TVH:lta eläkkeelle. Mielenkiintoisin numero on kuitenkin viimeinen, eli tässä tapauksessa numero 9. Virallisesti puhutaan esinenumerosta sekä erikoisesinenumerosta. 30 kertoo sen kuuluvat TVH:n Oulun tiepiiriin. Sisu on nykyään Liikenneviraston omistuksessa ja Mobilian säilytyksessä monen muun vanhan valtionyhtiön ajoneuvon kanssa. Kylkinumerot ovat normaalille ohikulkijalle usein jopa huomaamattomat eikä niiden tarkoitus ole kertoa muille automiehillekään mitään erityistä. Postin ja esimerkiksi TVH:n autojen numeroinnin perusteet ovat hieman erilaiset, TVH:n autojen numerointi perustuu hyvin yksinkertaiseen logiikkaan; Sisun ovessa oleva numero 301059 jakaantuu kolmeen eri osaan. 19. Esinenumerointi TVH:n kuten postin ja muidenkin valtionlaitosten kalusto on ollut numeroitua ja luetteloitua. jatkeena oli hitaat synkronoidut vaihteistot. Esinenumeron ja erikoisesinenumeron ero oli se, että samalla esinenumerolla saattoi olla useita esineitä. Lentokenttähommissa kilometrejä tuli maltillisesti ja väliajat Sisua säilytettiin hallissa säänsuojassa. Eli tässä tapauksessa 3+1+5=9
TULIAINEN DEUTZ F1L ’51 Jokelan kotiseutumuseon kokoelmista löytyy jos jonkinlaista konetta takavuosikymmeniltä. Yksi niistä on eräs Deutzin historian merkkipaaluja, valmistajan ensimmäinen ilmajäähdytteinen dieseltraktori. Ruotsinpyhtää 20
21
Otto & Co.”, joka on merkitty historiaan maailman ensimmäisenä moottorinvalmistajana. Vuonna 1926 nämä kaksi yhdistettiin, sillä historiankerronta tietää että Deutzin ensimmäinen dieselkäyttöinen tarktori näki päivänvalon niinkin varhain kuin vuonna 1927. ”N.A. Ensimmäinen dieseltraktori oli tyypiltään MTH 222 Sodan jälkeen traktorituotanto Deutzilla jatkui vilkkaana kun markkinoille saatiin ilmajäähdytteinen F1L. Deutz osti vuonna 1937 Klöcknerin ja yritys nimettiin uudellen KHD:ksi, Klöckner-Humboldt-Deutz AG:ksi. Yrityksen ensimmäisten vuosikymmenten työntekijäkansio on kuin ”kuka-kukin-on-moottorimaailmassa”-listaus, sillä sellaiset nimet kuten Gottlieb Daimler, Wilhelm Maybach, Rudolf Diesel, Robert Bosch ja Ettore Bugatti työskentelivät aikanaan Deutzilla. Nelitahtimoottori oli syntynyt. DEUTZ F1L Teksti: Arttu Toivonen Kuvat: Tapio Mäntyniemi D eutzin historia juontaa juurensa oikeastaan yhtä kauas kuin polttomoottorilla tapahtuvan liikkumisen historiakin – tai tarkemmin sanoen polttomoottorin aikanaan keksineellä Nikolaus Ottolla ei ollut oikeastaan kiinnostusta kulkuvälineisiin. Trakto-. Yrityk- 22 Yrityskauppoja ja ilmajäähdytystä Deutzilla nähtiin että koneellistunut maanviljelys tulisi vähitellen syrjäyttämään hevosvoimavetoisen, ja kehitystyö suuntasi koko ajan pienempiin ja pienempiin traktoreihin. Hän oli kehittänyt polttomoottoria niin että vuonna 1862 tapahtuneet ensimmäiset epäonnistuneet kokeilut johtivat viimeinen niin kutsutun otto-moottorin kehittämiseen. Vuonna 1894 Deutzilla oli kehitettynä ensimmäinen bensiinikäyttöinen traktori, jonka rakentamisesta tosin vastasi jo kansainvälistyneen yrityksen tytäryhtiö Philadelphiassa, Yhdysvalloissa. Samalla se tarkoitti massatuotannon alkua Deutzin traktorinvalmistuksessa. Ne tarkoitettiin korvaamaan hevoset yhä pienemmissä ja pienemmissä talouksissa. Neljää vuotta myöhemmin Rudolf Diesel oli saanut aikaiseksi omaa nimeään kantaneen, ja ottomoottorin toimintaperiaatteesta poikenneen konetyypin. Vuonna 1876 Nikolaus Ottolla oli toimiva polttomoottori jonka toimintaperiaate oli sama kuin tänä päivänäkin: se sytytti polttoaineen ja ilman seoksen vain joka toisella männän iskulla. Otto ja tämän liikekumppani Eugen Langen perustivat kehitystyötä turvaamaan yrityksen muutamaa vuotta aiemmin: 1864 päivänvalon näki yritys nimeltä sen nimi vaihdettiin myöhemmin perustajan nimestä Deutziksi, joka puolestaan oli Kölnin kaupunginosa, jossa tehdas sijaitsi. Kasvun aika koitti myös yrityspuolella
Vain sähköt johtoineen ja kytkimineen jouduttiin uusimaan laitteen hankinnan jälkeen. Traktorituotanto jatkui vilkkaana myös sotien jälkeen. Eri kokoisia traktoreita on ollut saatavana, ja tämä kuuluu siihen luokkaan mikä on tarkoitettu pienille tiloille ja korvaamaan yhtä saksalaista hevosta”, Jani Jokela pohtii F1L:ää. Yritysostot jatkuivat Fahrin kanssa yhdistymisprosessi startattiin vuonna 1961 pienen nurkan valtauksella, ja omistukseensa Deutz hankki Fahrin lopullisesti vuonna 1968, yrityksen nimeksi tuli tällä kertaa Deutz-Fahr mikä nimi nähtiin myöhemmin myös traktorien keulalla. Deutzin ensimmäinen ilmajäähdytteinen dieseltraktori on kuulunut Jokelan kotiseutumuseon kokoelmiin jo vuodesta 2007 saakka, ja sattui jäämään käsiin vähän erikoisemman mutkan kautta. Museoita on siellä laidasta laitaan, yksi oli sellainen rujuinen paikka missä laitteet oli työnnetty sisään vähän sinnepäin, ja toisesta päästä oli taas Volvon tehdasmuseo missä meitä oli pukumiehet vastassa. Veljekset pitivät museota, ja siellä oli esillä kaksi tiettyä traktoria: tämä Deutz F1L sekä vanha rautapyörä-Fordson. Museon isäntä ilmoitti että nämä kaksi olisivat myytävänä jos joku haluaa ostaa. Jokelan Deutz on tekniikaltaan alkuperäinen ja räpeltämätön. Vuonna 1949 markkinoille saatiin ensimmäinen Deutzin valmistamalla ilmajäähdytteisellä dieselmoottorilla varustettu traktori, malliltaan F1L. Deutz siirtyi vähitellen nestejäähdytykseen ja yhä suurempiin traktorimalleihin, mutta pieni ja monella tapaa merkkipaalumainen F1L on säilynyt silti harrastajien mielessä vuosikymmenet. Traktori ei ollut tuolloin käyntikuntoinen, mutta myyjä lupasi laittaa sen käyntiin niin että Ruotsintuliainen ”Kai se saksalainen on ollut aikanaan niin fiksu, että on tehnyt vähän kaikille kaikkea. Soitin siltä seisomalta isäukko-Erkille ja sanoin että täällä olisi tällainen kaupan, että ostetaanko. 23. rien kauppanimenä säilyi silti tutuksi tullut ja helpommin myös konepeittoon maalattava Deutz. Yksi vierailluista museoista oli Rubens Maskinhistoriska Samlingar sijaitsi Vänern-järven eteläpuolella, Göteborgin läheisyydessä. Erkki totesi siihen että ostetaan vaan. aikana varmaan kahdeksassa tai yhdeksässä eri traktorimuseossa. ”Se oli oikein mukava paikka, tosi har- vinaisia koneita oli siellä esillä useampia. ”Olimme Fordson-klubin kanssa KeskiRuotsissa matkalla, ja vierailimme reissun 03/14 Deutzin väri ja maalipinta saattavat hyvinkin olla alkuperäiset, vaikka UV-valo lienee sävyä muuttanut hieman alkuperäisestä
24
”Loppukesästä sitten otettiin uudelleen suunta kohti Ruotsia. Lisäksi koneiden noudon helppous länsinaapurista saa kehuja Janilta. Kalustoa on paljon ja se on siistikuntoista, ja se henki mikä siellä on kanssa tosi mukavaa. Niihin pitää joka päivä pudottaa öljyt sisään ihan manuaalisesti, niin kuin vaikka vanhoissa Normageissa on. Sähköhommia Viisikymmenlukuisen traktorin ohjamoo ei vilise elektroniikkaa eikä kytkimiäkään ole niin paljoa ettei niitä muistaisi ulkoa. ”Siellä on kiva käydä katsomassa koneita. Yhden toisen olemassa olevan koneen Suomesta tiedän varmuudella, ja kokonaisuutenaan näitä laitteita on maassa ehkä kahden käden sormilla laskettava määrä, mutta tuskin enempää. Kun kone oli Rubensin museon miesten puolesta saatettu käyntikuntoon, oli Jokelan miesten aika tutustua sen erikoisuuksiin. Siellä pärjää tosi pitkälle englanninkielellä ihan täysin, eikä siellä kukaan katso kieroon vaikkei ruotsia puhuisikaan”, Jani kommentoi. ”No ilmajäähdytys siinä on tietysti mutta venttiilinnostajat on käsinvoideltavia. Kone on kuitenkin modernisti kansiventtiilimoottori”, Jani sanoo. Se oli kuulemma sitten jo vähän liikaa, joten varasin hotellihuoneet. ”Me matkustimme Ruotsin rahtilaivalla, ja tuntuu että siellä on melkein parempi palvelun taso kuin nykyisillä matkustajalaivoilla”, Jani kertoo ja sanoo että rahtilaivoille on myös helppoa saada traileripaikkoja vaikka konetta hakiessa. Joku saattaa tietysti ajatella että miksi niitä pitää sitten Ruotsista tuoda tänne, mutta kun ei tällaisia enää löydy Suomesta mistään. 03/14 Västeråsissa oltiin yötä, ja sinnekin ehdittiin juuri ja juuri hotelliin, kun matkalla oli vähän kommelluksia. Moottoritiellä oli nimittäin iso liikenneonnettomuus joka tukki liikenteen, ja meidät ajatettiin pitkää kiertolenkkiä myöden niin että oltiin perillä joskus kello 23.00 aikaan. Muuten laite on ollut harrastekäytössä huoleton, eikä ole vaatinut erityistä laittamista. Seuraavana päivänä ajettiin Rubensille, tehtiin kaupat ja lastattiin traktorit kyytiin”, Jani tarinoi. Ruotsi saa konemiehen matkakohteena muutenkin kiitoksia Janilta. Tullimuodollisuuksia ei ole, maa on lähellä eikä Jani ole törmännyt kertaakaan muihin kuin ystävällisiin ja kohteliaisiin ihmisiin. Samalla myynnissä ollut rautapyörä-Fordsonin meni kaupaksi eräälle toiselle retkellä mukana olleelle”, Jani kertoo. MITAT Pituus 251, leveys 160, korkeus 154 akseliväli 158 cm, paino 1285 kg, polttoainesäiliön tilavuus 28 litraa, voiteluöljyn tilavuus 4,5 litraa, renkaat 5,00-16 AS edessä, 8,00-32 AS tai 10-28 takana. Itse traktori oli Erkin mukaan hyvässä kunnossa, ja näytti hyvin pitkälti siltä ettei sitä oltu koskaan edes entisöity. traktorin pystyisi halutessaan ajamaan lavetille sitä noutaessa. Ja jotain matkamuistoa on mukava reissuilta tuoda, niitä lautasia ja karvanoppia kun on tuotu jo ihan tarpeeksi”, Jani nauraa. Rubensin museon miehet olivat sitä mieltä että tervetuloa vaan, ja sanoivat että voivat majoittaa minut vaikka omaan kotiinsa, kun pääsin selventämään että meitä on tulossa täältä viisi miestä. Aikaa kului välissä muutama kuukausi, kun traktorit hankkineet miehet virittelivät reissua Ruotsiin. ”Sähköt siitä jouduttiin kuitenkin uusimaan, johdotukset, katkaisijat ja hehkut piti kaikki laittaa uusiksi. ”Ei siinä ole mitään jälkiä että sitä olisi esimerkiksi maalattu edes uudelleen, ehkä se on ollut vähäisellä käytöllä aina ja pidetty sitten sisällä suojassa. Tällaisia on Suomesta tosi vaikea löytää enää vaikka näitäkin on tuotu meille aikanaan ihan uutenakin. 25. SPEKSIT MOOTTORI yksisylinterinen, nestejäähdytteinen dieselmoottori kansiventtiilein, sylinteritilavuus 1,33 litraa, suurin teho 15 hv/1650r/min VOIMANSIIRTO takaveto, vaihteet 4+1, suurin nopeus 11,0 km/h. Kun laite oli ajokunnossa niin lähdettiin porukalla sinnepäin, minä vähän niin kuin tulkiksi porukalle. Ruotsi saa konemiehen matkakohteena Janilta runsaasti suitsutusta. Väri saattaa olla vähän haaleampi kuin mitä uudessa laitteessa olisi, mutta voi olla että se muuttuu ajan kanssa vähän tollaiseksi myrkynvihreäksi siihen verrattuna mitä se uutena olisi”, Jani pohtii
KUN METSÄHALLITUS URAKAN TARJOSI VALMET 361 JA HYDROMASTER Kotimaisen teollisuuden tukemistoimet lienevät olleet syynä siihen, että Metsähallitus tarjosi aikanaan urakkatöitä Hydromasterin hankkiville. 26. Kaikki tosin ei mennyt ihan putkeen
Tammela 27
Tehoa se tuotti varsin moderni: kolmekolmonen oli varustettu nyt 42 hevosvoimaa, vaikka konehuoneessa peuhakolmisylinterisellä ja nestejäähdytteisellä suorasuih- si edelleen 310D-sarjan moottori, tosin nyt Boschin kutusdieselillä, ja tuotti 37 hevosvoimaa suurimmalla ruiskulla ryyditettynä. Korpivaara & Halla Oy oli peSen hydrauliikkasäiliö oli nyt maatalouskoneita. Kolmekolmosen seu- toi maahan mallilla 565, mutta se on toisen raajaksi esiteltiin vuonna 1957 tarinan aihe. oikeastaan hyvin samanlainen kuin 33:kin. malli 359D, joka suuremmasta henkilöautojen Hydromaster mallimerkinnästään huolimat- ohella myös ta oli 33:sesta kehitetty versio. Varustelupuolella asiakkaita nimelliskierrosluvulla 2000r/min. Kol- tuontiin. rustettu vuonna 1917, mutta jäi erillään vaihteistosta ja vetoinimestään huolimatta pelkän suudeltaan 10 litraa, ja Tourulan tehtaalla mietittiin Korpivaaran pyörittämäksi yritykseksi kun Veikko myös ergonomiaa uusiksi. Se oli selvästi edelnon vuonna 1956 mallilla 33. Aluksi sen tuontiohjelmaan kuuluivat Ford misen vuotta myöhemmin markkinoille tuotiin jälleen sekä General Motorsin tuotteet kuten Chevrolet, mutta. Korpivaara oli keskittynyt henkilöautojen maahanValmetilla jatkettiin kehitystyötä voimakkaasti. VALMET 361 + HYDROMASTER Teksti: Arttu Toivonen Kuvat: Tuukka Erkkilä 28 V almet oli käynnistänyt dieseltraktoreiden tuotan- uusi malli, mallinimeltään 361D. Muuten 359D oli ulkoisesti Halla menehtyi vuonna 1920 auto-onnettomuudessa. Se oli tuotteena jopa täjäänsä kulmikkaampi muodoltaan. Traktorin tuotekehi- hemmoteltiin vuonna 1962 mukaan kuvioihin tultyksessä merkittävästi mukana leella tasauspyörästön lukolla ja ollut Olavi Sipilä laitettiin propehmustetulla istuimella. Valjektin kärkimieheksi, ja tulos- Korpivaara Oy met 361:nen korvattiin aikanaan ta syntyi
Se otti tuontivalikoimaansa 1950-luvulla Massey-Fergusonin traktorit, mutta niiden maahantuonti siirtyi jo vuonna 1961 toimintaansa voimakkaasti kasvattaneelle Hankkijalle. Myös sittemmin unholaan painettu Brockwayn kuorma-auto- ja linja-automallisto kuuluivat Korpivaara Oy:n valikoimiin. Nämä laitteet saivat tuotenimen Hydromaster, ja niiden valmistus alkoi samoihin aikoihin Massey-Fergusonin maahantuonnin kanssa. 03/14 29. Hallan kuoleman jälkeen 1920-luvulla ohjelmaan otettiin myös Studebakerit sekä henkilöautojen että raskaamman kaluston osalta. Lauri Kärelammen kesäpaikalta löytyy Valmetin ja Hydromasterin ohella paljon muutakin konekalustoa. Korpivaara oli myös perustanut konepajan, ja valmisti useisiin eri traktorimalleihin sopivia kaivuukoneita omatoimisesti. Aivan pelkkää autokauppaa Korpivaara ei tehnyt. Vastapainona toimiva hydraulipumppu ja tynnyri tuovat kaivukoneelle lisäpituutta reilusti toista metriä. Yhdistelmän pohjana toimiva Valmet 361D toimii edelleen, vaikka on sekin kerännyt päälleen naavaa ja sammalta jo hetken
”Kesämökillähän sitä tarvitaan koneita. No, myyjähän suostui ja toimitti laitteen myöhemmin kotiin rekkapelillä”, Lauri muistelee. Valmetin ja Hydromasterin liittoa on käytetty kivien ja kantojen nosteluun sekä säh30. Uuden yksikön – vaikka yksiköistä tuskin tuolloin vielä puhuttiin – tehtävänä oli huolehtia Suomen metsien käytöstä. No eihän se niin mennyt. Että persiilleen menivät ne keikat”, Lauri nauraa. Metsähallituksen tehtävät ja toimenkuvat muuttuivat, kasvoivat ja kehittyivät vuosien varrella. Keisarilla nimittäin oli huoli siitä että koko maan metsät hävitettäisiin sahateollisuuden tarpeisiiin – aiheellinen, joskin hieman tarpeeton huoli. Siellä se oli, lumihangessa, Valmet. ”Veikko Karhu –niminen edustaja Helsingin Puistolasta niitä silloin aikanaan tyrkytti ihmisille, että mutta nyt on tässä kova laite, että nyt tulee rahaa kun tuon ostat tuosta. ”Keltaisesta Pörssistä sen löysin. Soitin isännälle Kauhajoelle ja kyselin laitteesta, ja melkein siltä seisomalta lähdettiin sitä katsomaankin. Lauri ja Valmet Laurin traktori-kaivuri –yhdistelmä on palvellut mökkiläistä tämän tarpeissa jo reilun kymmenen vuoden ajan. Kun suoalueita ojitettiin ja otettiin tehotuotantoon, tarjosi Metsähallitus joskus 1950-luvun puolivälissä urakoita yksityisille ja yrityksille hoidettavaksi. ”Metsähallitus tarjosi vuonna 1955 urakoita Pohjoiseen. Hydromaster oli niin tehoton laite ettei sillä kaivamisesta tullut yhtään mitään, lapiollakin sai paljon paremmin kaivettua. Ei sillä metriäkään ajettu silloin, entinen omistaja vaan pisti sen käyntiin siellä lumessa. Sanoivat että kun ostat tällaisen ja tällaisen laitteen, pääset suo-ojia kaivamaan ja siinä rikastuu sitten”, kertoo nyt vuosikymmeniä myöhemmin Lauri Kärenlampi, 71 vuotta. Hydromaster oli Valmetin perässä jo mukana tuossa vaiheessa, ja palvelee nykyään Laurin ja tämän vaimon kesäpaikalla Tammelassa, entisellä maatilalla. VALMET 361 + HYDROMASTER Ja se Metsähallitus Metsähallituksen historia puolestaa juontaa juurensa 1800-luvun puoliväliin, tarkkaansanoen vuoteen 1859, jolloin Keisari Aleksanteri II antoi määräyksen metsänhoitolaitoksen perustamisesta. Siinä se käydä pätkätti sen verran hyvin että tein tarjouksen, että siihen ja siihen hintaan kotiin kuljetettuna ostan traktorin. Ja kun syksy tuli ja maa meni routaan niin kaivaminen loppui siihen paikkaan. Nyt niitä onkin sitten jo melkoisesti ja tarpeeksi, vaimon mielestä ihan riittävästikin”, Lauri kertoo ja viittaa kokoelmaansa, joka sisältää Valmetin lisäksi Belaruksen, kaksi Natikkaa sekä Mitsubishin nosturiauton ja yhden Scanian kuorma-auton – normaalikokoelma siis kesämökkitarpeisiin
Hydromasterilla on mittaa selvästi enemmän kuin monilla nykyaikaisilla kuormaimilla. Laurin kaivukone kerää patinan lisäksi jo neulasia päälleen. 31. Mikä lienee sitten lopulta ollut 1950-luvun puolivälissä Hydromasterin myyntipolitiikan takana. Korpivaara ei ainakaan ollut valtionyhtiö, joten Metsähallituksen koplaamasta kytkykaupasta tuskin koskaan oli kyse. Ehkäpä täällä traktoria ja kaivuukonetta kaupitelleet tahot eivät tosiasiassa tienneet myymänsä konepaketin olevan tehoton oikeisiin suo-ojien kaivutouhuihin – tai sitten tiesivät, mutta halusivat nopealla kaupalla päästä eroon laitteista ja päättivät lähettää seikkailunhaluiset ja yritteliäät kaivuu-urakoitsijat pohjoiseen oman onnensa nojaan. Vipuja ja venttiileitä riittää molemmille käsille riittävästi. Viimeisten kymmenen vuoden aikana Hydromasterin käyttö on ollut selvästi aiempaa rauhallisempaa. Viimeisen kymmenen vuoden ajan käyttö on ollut kuitenkin selvästi rauhallisempaa ja maltillisempaa ”Sähköpääkaapelit sillä on vedetty tänne ja ojat kaivettu niitä syöttökaapeleita varten”, Lauri kertoo. köjohtojen vetämiseen kesäpaikalle. Mene ja tiedä – Hydromaster-kaivurit korvattiin myöhemmin vahvemmalla Ukkomestari-kaivurilla, jonka voima alkoi riittämään myös niihin touhuihin joihin Hydromasterkin oli alun perin suunniteltu. Laurin traktorikaupassa tuli mukana paripyörät sekä edestä levitetty etuakselisto, mitkä molemmat viittaisivat siihen että laitetta ei ole käytetty pelkästään pieniin kuopankaivuuhommiin, vaan mahdollisesti se olisi ollut Pohjanmaalla käytössä ojankaivuuhommissa
32
OMA ONNIKKA MERCEDES-BENZ LP 913 ’82 DELTA PLAN MINI Arkiajosta hyljätystä, rakenteiltaan rautapitsiksi hapertuneesta bussista saa kulkukelpoisen uutuuttaan kiiltävän onnikan kun oikeasti uskoo asiaansa – ja paiskii uupumatta hommia työtunteja laskematta. Kuortti 33
Olisin ottanut toisen aihion, mutta se oli jo varattu. Näin jälkeenpäin harmittaa, kun luulen, että se olisi ollut paljon parempikuntoinen”, Heikki huokaa. Vuonna 1982 Ajokki Oy osti Delta Planin, mutta korivalmistusta jatkettiin silti Delta-nimellä. ”Orjamon Leksan kanssa oltiin ostoreissussa, kun haettiin tämä Järvisen Liikenteeltä Sysmästä. Alkutilanteessa projekti vaikutti kohtuuhintaiselta, mutta totuus paljastui ennen pitkää. Auton oston jälkeen autokouluun Heikki ei oikein itsekään muista, mistä lie tuli halu saada oma bussi. ”Kaikenlaista kalustoa olen kunnostanut moposta henkilöautoon ja kuorma-autosta traktoriin, mutten tätä ennen vielä yhtään linja-autoa”, hän perustelee valintaansa. Järvisen Liikenteelle oli aikanaan tullut uutena kaksi samanlaista Mersu-alustaista, Iisalmessa koritettua autoa. Ajoluvan saadakseen Heikin piti suorittaa paitsi teoriakoe, myös ajotunteja erilaisilla varsin uudenaikaisilla busseilla sekä inssiajo. ”Ehkä on parempi etten laske koskaan, paljonko rahaa oikeasti kului.” Oman lisänsä projektin hintaan toi se, että voidakseen kuljettaa perheensä lisäksi myös muita henkilöitä bussillaan, Toivasen oli suoritettava ammattipätevyyskoulutus. ”Järvisen Matti lahjoitti aihion, ja varaosa-autosta maksoin mielestäni varsin kohtuullisen summan. Kiusoittelivat, että vievät vielä minulta vanhankin pois”, Toivanen nauraa. Siinä missä joku toinen hylkäisi entisöintityön toteutuksen, kun purkuvaihe paljastaa päällepäin ehjän aihion onnettoman kunnon, Heikki vetää hetken henkeä ja puskee mahdottomalta näyttäneen projektin viimeistä nippeliä myöten valmiiksi. MERCEDES-BENZ LP 913 Toivanen maalasi onnikkansa sen alkuperää kunnioittaen linja-autoliikennöitsijä Järvisen Liikenteen 1980-luvun väreihin. Viime vuosina. Sain lisäksi joitakin hyllyyn jääneitä osia, mutta siitä eteenpäin alkoi kulut juosta ja projekti kallistua”, Toivanen huokaa. Iisalmessa valmistettiin pääasiassa pikkubusseja. Liedossa toimineen Delta Plan -koritehtaan tuotanto laajeni ja Iisalmessa toiminut Erikoiskori Oy 34 liitettiin osaksi Delta Plania vuonna 1979. Useita koulutuspäiviä eri teemoilla oli myös ajoluvan ohjelmassa. Armeijassa ajettu rekkakortti sekä aiempi ajokokemus raskaalla ajoneuvolla helpottivat hinnassa hieman, mutta maksettavaa DE-loppuiselle ajoluvalle kertyi silti. Teksti: Lea Lahti Kuvat: Jan-Erik Laine H eikki Toivasta eivät pienet vastoinkäymiset heilauta, sen verran kovia on koettu tähän mennessä eletyssä elämässä, ja haasteita on otettu vastaan ennenkin harrasteprojektien saralla. ”Kotiväki epäili, etten saa ajokorttia ajettua
”Auton kunto hämmästyttää siksikin, että se oli seisonut liikennöitsijällä ainoastaan puoli vuotta ennen kuin hain sen. Purkaessa tuli täytenä yllätyksenä, että päällisin puolin siistiltä näyttänyt kori olikin lähes puhkiruostunut ja kantavat rakenteet olivat aivan haperoksi ruostunutta pitsiä. Kolmen miehen kova urakka Heikki Toivanen on hommannut itselleen ajanmukaisen rahastajanlaukun ja kuittikoneen. Myös ikkunoita piti uusia, kun kaksinkertaisten lämpölasien väliin oli joutunut kosteutta. Talli ja toinen ”Yhden vuoden auto seisoi pihalla, kun rakensin tallia sille. ”Ei kuulu tapoihin lannistua”, Heikki vastaa, kun kysytään, eikö tehnyt mieli siinä tilanteessa haudata koko romukasa kaikessa hiljaisuudessa tontin peränurkkaan. Tunteja ei merkitty muistiin, mutta almanakkaa lukien aikaa kului vuoden verran. Toivanen on suorittanut myös järjestyksenvalvojakortin lisäosineen sekä ensiapukoulutuksen 1- ja 2-osat, joten opiskelijana olo on tullut tutuksi. Kaksi vuotta ostotilanteesta eteenpäin siis kului, ennen kuin Toivanen sai bussin työn alle. Oli ihme, että kori oli yleensä kestänyt kasassa. ”Nyt kyllä riittää koulunpenkillä istuminen viideksi vuodeksi”, Toivanen vannoo ja viittaa siihen, että ammattipätevyys on voimassa viisi vuotta kerrallaan. Sitten päädyttiin rakentamaan tontin toiselle laidalle pojalleni Juhalle isompi halli, johon saatiin kunnollinen työtila”, Heikki kertoo kierteestä, johon onnikan osto johti. Matkustamon vanerilattia sai kuntonsa puolesta jäädä paikoilleen, mutta tavaratilan puolen vanerit on uusittu kokonaan. Projekti aloitettiin perinteisin menetelmin; purettiin bussi osiksi. Näin käy, kun autoja ei ruostesuojata”, Heikki kommentoi. 03/14 Heikin pojat Juha ja Jouni ahkeroivat apuna entisöintityössä. Tarvittaessa bussin siistiksi kunnostettuun tavaratilaan pääsee pitkäkseen. ”Kaikki saumat on nyt silikonilla tiivistetty, nyt ei taatusti pääse vesi sisään.” Toivanen maalasi onnikkansa sen alkuperää kunnioittaen linja-autoliikennöitsijä Järvisen Liikenteen 1980-luvun väreihin. ”Paremmat ikkunat saatiin varaosa-autosta, mutta niiden irrottaminen ja paikalleen asettaminen ei ollut mikään läpihuutojuttu”, Heikki huokaa. Kaikki pellit, myös sivuluukut, takaluukut ja ovi, on tehty kokonaan uudelleen vanhan mallin mukaan. ”Ainoastaan ikkunoita vaihtaessa ja lattioiden putsauksessa käytettiin talkooapua, kaikki muu tehty poikien kanssa kolmistaan.” 35. ”Täytyy myöntää, että hetken oli motivaatio hukassa, kun karu kunto paljastui”, hän tunnustaa kuitenkin. Tallin valmistuttua totesin, että se on niin pieni, ettei siinä pysty tätä entisöimään
Käyttökunnostuksen ovat Heikin käsissä saaneet myös Zetor, kolme Natikkaa ja Ferguson. Parikymmentä kertaa tien päällä Heikki Toivanen on ajanut lähipiirille muutaman keikan hyväntekeväisyyshengessä. ”Ensi kesänä olisi mukava ajella tällä Pohjanmaalle synnyinsijoja katselemaan”, Heikki haaveilee. ”En myisi tätä pois mistään hinnasta, enkä mitään omaa tekemääni autoa, kyllä nämä jäävät pojille perinnöksi”, omistaja painottaa. Talon kalustoon kuuluu myös useita henkilöautoja sekä täysentisöity 1978 Karhu-Sisu vaihtolavalaitteilla. Menneenä talvena Heikki on rakentanut Sisun lavalle tynnyrisaunan. Omilla jalaksilla oleva. Paljon osia pitäisi vaihtaa, jotta varaosamoottorista saisi käytettyä osia nykyiseen, jopa konetilan koppa pitäisi vaihtaa. Polttoaineenkulutus on nykyisellään 30 litran tietämissä, mutta jos koneen saisi kuntoon, kulutuksen pitäisi pienentyä merkittävästi. Kaikki käsikahvat oli kaiveltu puukoilla rikki, ja purukumia oli liimattuna joka paikkaan!” Toivanen päivittelee. Perän vaihto olisi myös suunnitteilla, mutta projektin suuruus hirvittää. Menneenä kesänä Toivaset olivat bussillaan Suur-Saimaan Ympäriajossa, ja se onkin pisin ajomatka, mikä toistaiseksi on tehty: mittariin kertyi silloin 450 kilometriä. Omistaja kertoo, että ajossa etenkin täydellä kuormalla pitkiin mäkiin pitää osata ennakoida ottamalla vauhtia. Heikin kirjanpidon mukaan kuvauspäivän ajo oli kahdeskymmenes kerta kun Mersu on liikkeellä valmistumisensa jälkeen. ”Jäähdyttäjän alavesiletku olisi maksanut 500 euroa, kun vastaavasti ylävesiletku, joka on pitempi, maksoi 60 euroa”, Heikki hämmästelee. ”Kun sen on jo kerran tehnyt, ymmärtää mikä työmäärä odottaa: pitää vaihtaa jarrukilvet, jarruakselit, heloittaa, laittaa uusi stefa ja paljon muuta”, Heikki hirvittelee. ”Kyllä kaikesta huomasi, että auto oli ollut koululaisten käytössä. Tämä on turbokone ja varaosaauto on tavallisella koneella, samoin toinen varakone on turboton”, Toivanen tuskailee. ”Ostin varaosaliikkestä kaksi letkua, joista yhdistämällä tein itse alavesiletkun, ja hyvin on pelannut niin.” Mersun moottori on jäänyt hyvään ajokuntoon, eikä sille ole tarvinnut toistaiseksi tehdä mitään. Toivasta kuitenkin huolestuttaa, sillä hänen mielestään kone huohottaa 36 huolestuttavasti; ”Mitä jos mäntä menee kappaleiksi ja kiertokanki kyljestä ulos, mitäs sitten tehdään. MERCEDES-BENZ LP 913 Auto oli mitoitettu koululaiskuljetukseen, ja penkkejä oli 36. Koneremontti vai ei Joidenkin varaosien kohdalla hinnat tuntuivat turhan korkeilta. ”Kunnossa olevana tämän pitäisi mennä alle 20 litralla”, Heikki tietää. Heikki harvensi penkkirivistöä, jotta aikuisten ihmistenkin olisi mukavampi istua kyydissä, ja nykyisellään matkustamon istumapaikkoja on 32
Tulevana kesänä on ohjelmassa konetapahtuma 19. 37. Innokkaana harrastajana Toivanen on ollut järjestämässä muutama vuosi sitten vanhojen ajoneuvojen tapahtumaa paikallisen kahvilan edustalla. Seuraavaksi on suunnitteilla pienempiä projekteja; Mini ja Vauxhall Victor. sauna voidaan kätevästi laskea lavalta alas. Kunnostusta odottaa myös ’83 Mersu, joka on ollut omassa käytössä aiemmin, mutta kiertänyt Sysmän kautta takaisin entiselle omistajalleen. heinäkuuta omalla kotipihalla. Entisöinnin jälkeen onnikalla on ajettu parikymmentä matkaa, pisimmän ollessa 450 kilometrin pituinen. Heikin henkilöhistoriaa on esitelty tarkemmin Vanhat Koneet -lehden numerossa 3/2013. Toivottomalta vaikuttanut projekti eteni hitaasti, mutta varmasti vaihe vaiheelta valmiiksi. Oman kalustonsa lisäksi Heikki odottaa paikalle muitakin harrastajia esittelemään traktoreitaan, koneitaan ja mobiilejaan. 03/14 Turbomoottorin huohotus huolestuttaa Heikkiä ja moottoriin saattaa olla vielä tulossa täysremontti
38
Jämsänkoski 39. Vanajan tehtyä työuransa samalla paikkakunnalla johon se on päätynyt viettämään eläkepäiviään, voidaan sanoa että auto on siellä mihin se kuuluukin. JÄMSÄNKOSKELAINEN VANAJA N2-47-4X4/4500 1964 Jorma Varosen vuoden -64 Vanaja on osa Jämsänkosken historiaa ja katukuvaa kuin myös pala omistajansa nuoruutta
Sieltä jalle. Kauempana näkyy suojelukosken keskustaa muutaman neliökilometrin tuotan- kohteeksi määrätty vanha paloasema letkutorneineen. Paloasemasta aasinsilta kylän paloautoihin ja pian nykyään tavataan nurista. Vuodet ovat hioneet titteleistä jaitsevan ”tehtaan kerrostalon” jonka toisessa osassa terävimmät särmät. Silloin tiedettiin mistä lei- ollaankin jo tehtaan entisen Vanajan kimpussa. Matkalla ohitamme myös keskustassa si- ne kieltämättä ovatkin. tehdas tarjosi asuntoja ylemmille johtajille ja toisessa osassa alemman koulutuksen saaneille – työläisyhtei- Tuttu auto sön nokkimisjärjestys oli tarkka, mutta 50 vuotta sitten Pian automiesten puheet kääntyvät kuitenkin autoisiitä ei valitettu kuten ei kaikesta muustakaan mistä hin. Sitä ei varmaankaan olisi urheilukenttä ja vanha eloku- raotettaessa kuulee puoli vuosisataa sitten käytetty vateatteri jotka olivat 60-luvun pystyputkesta AEC:n taustana kuorma-autoa valokualussa tärkeitä kädenojennuksia vatessa, mutta nyt raskaan työn joita tehdas tarjosi pienen teol- tutun käyntiäänen. raataja sekä tehtaanjohto kohlisuuspaikkakunnan asukkaille taavat kuin vanhat tutut – mitä työn lisäksi. VANAJA 1964 Teksti ja kuvat: Iikka Kekko 40 A jellessamme tutustumiskierrosta Varosen Jorman padon viereen, josta yhtä juoksutetaan vettä tehtaan esitellessä siinä samalla Jämsänkoskea toimittajal- sähkövoimalle yli sadan vuoden kokemuksella. Lopuksi pysähdymme tehtaan aidan liepeille ohikulkijaa pysähtyy kuvaamaan autoa Jorman ker-. Nykyään UPM-Kymmene Oyj:n omistama mutta hän näyttää veden toisella puolella olevan rikkisäiliaiemmin vuosikymmenet Yhtyneiden Paperitehtaiden ön ja happotornin, jotka jo mielessäni haluan samaan omistamana tunnettu paperitehdas hallitsee Jämsän- kuvaan Vanajan kanssa. toalueellaan, mutta paperitehVajan takana taas seisoo ylväänä taan henki on vielä vahvempi. Pari pä tulee. Ikkunaa tehtaanjohtajan vanha asuinMatkan varrelle jää esimerkiksi talo. Vanale, nousee monesta vastaantulevasta autosta käsi ja jää paistattelemaan kevätaurinkoon kun nousemme tervehdykseen tutulle Vanajalle ja sen tutulle kuljetta- Jorman kanssa padon reunalla olevalle muurille
Vanajalla saikin tehdä pitkän päivän lumisateen jäljiltä. Muut vastaavista Vanajista jakaantuivat siten että Simpeleen paperitehtaille meni yksi ja Valkeakoskelle kaksi autoa. Kuten jo aiemmin tuli ilmi, tehtaan vaikutus ulottui monin paikoin sen aitojen ja porttien ulkopuolelle. toessa sen tarinaa. Vanaja oli myös merkkinä kuollut tuona aikana fuusioiduttuaan Sisuun joten jälkimarkkinoinnista 41. Tuolta ajalta hän muistaa muun muassa tehtaan sisäisistä ajoista junalla saapuneen sellun kuljetukset selluvarastosta tehtaan puolelle sekä pinkopahvin siirrot junasta varastoon. Auton ajotehtävät olivat varsin monimuotoiset; lähes kaikki huoltoajot joita sillä voitiin suorittaa kuten myös erilaiset kuljetustehtävät tehtaan si03/14 Aurausvarustus puskureineen ja konepeiton yläkumissa sijaitsevineen aurausvaloineen oli yksi tärkeä Yhtyneitten paperitehtaiden kaluston perusvarusteista. Pahvinsiirtoajossa päälliköt huomasivat kuinka Vanajan pystyputki nokeaa kyydissä olleet pahvipaalit joten putki poistettiin sen seurauksena. Ajan muodin mukaan mittaristo on jo tuotu tyylikkäästi ratin taakse keskeltä kojetaulua. Tämän jälkeen auto seisoi vuoden päivät yhtiön tallissa kunnes sille löytyi uusi ostaja. Tehdasalueella risteilevien väylien lisäksi auran kanssa kolisteltiin yhtiön muissakin kohteissa kuten hiekkamontulla ja ampumaradalle johtavalla tiellä. Vanajan sivulta aukeava konepeitto ja puurunkoinen hytti olivat jääneet kahdessatoista vuodessa muistoksi menneisyydestä. säisessä liikenteessä olivat sen työsarkaa. Varonen harmittelee vaihtolavalaitteen poistoa joka on tapahtunut auton siirtyessä paperitehtaalta sen seuraavalle omistajalle. Varosen omaan elämään tehtaan Vanaja liittyi jo yli neljäkymmentä vuotta sitten jolloin hänen Enonsa Arvo Huhtinen toimi sen kuljettajana. Jämsänkosken Yhtyneet Paperitehtaat saivat uuden kuorma-autonsa siis tasan 50 vuotta sitten. Varonen vie Vanajaa tutuin ja varmoin ottein jotka opeteltiin jo yli 40 vuotta sitten kun auto oli paikkakunnan paperitehtaalla ansiotyössä. Jorma kertoo että talvisin auraukset olivat autolle yksi merkittävä työllistäjä. Pakokaasujen ollessa aromiltaan melko kitkeriä, ne tahdottiin ohjata yläilmoihin pois vieressä työskente- levien automiesten silmistä ja hengityksestä. Jorma pääsi itsekin Vanajan rattiin enonsa kesälomia tuuratessa 70-luvun alkuvuosina. Vastaavan ikäkauden vaihtolavalaitetta ei ole löytynyt Vanajan päälle etsinnöistä huolimatta. Tuttu kohtalo liippasi läheltä Yhtyneiden Paperitehtaiden Jämsänkosken tehdasta Vanaja palveli kahdentoista vuoden ajan vuoteen 1976 asti. Kyseessä oli yksi neljästä autosta jotka konserni hankki tuolloin. Jos mietitään Vanajan asemaa tuolloin 12-vuotiaana, on se todennäköisesti ollut haastava myyntikohde mikäli siitä olisi halunnut sen ikäiselle ja kunnossa pidetylle autolle käypän hinnan. 60-luvun autoissa pystyputket oli yleisiä ihan käytännön syistä. Jämsään tullessaan Vanaja oli varustettu nykyäänkin keulalla olevalla aurausvarustuksella sekä vaihtolavalaitteella joka on poistettu autosta matkan varrella. Sittemmin putki on palautettu autoon kunnostuksen yhteydessä. Ensinnäkin se oli enemmän kuin vanhahtavan oloinen ulkoasultaan verrattaessa vaikka suurin piirtein vastaaviin uusiin kuorma-autoihin vuonna 1976, kuten vaikkapa Kontio-sisuun tai N7 Volvoon. Valkoinen toisestakin kotimaisesta merkikstä tuttu ohjauspyörämalli hallitsee 60-luvun Vanajan kojetaulua
Myös raakapuunkuljetuksissa oli tapahtunut kuluneen kymmenen vuoden aikana melkoinen muutos, joten työuraa lastausautona kesti vain muutaman vuoden kunnes Vanaja korvattiin autolla joka kuljetti mutta myös lastasi kuormansa peräsovitteisella kuormaajalla. huolto ja varaosapisteineen ei voitu edes puhua koska niitä ei enää ollut. Ajatus uudella ostajalla nimittäin oli valjastaa pian parikymmenvuotias Vanaja pyörittämään riihen seinässä ole- vaa isoa puhaltimen propellia. Lopulta ostaja löytyi kuitenkin lähi- seudulta. Pääkomponenteista käytiin läpi kaikki muut paitsi moottori joka ei ole antanut itsestään mitään oireita mistä huolestua. Idean toteutus kuitenkin siirtyi kerta toisensa jälkeen eteenpäin. Uuden omistajan toimesta vaihtolavalaite sai tehdä tilaa puutavarakuormaajalle kun Vanajasta tehtiin lastausauto. Kipin puuttuminen ilmeisesti laimensi kysyntää siihen tarkoitukseen. Tässä vaiheessa auton arvo oli laskenut jo sen verran, että todennäköisyys joutua traktorinperävaunutarpeiksi alkoi olla jo merkittävä. 42. Perus-nelikko Vaikka auton kunnostaminen oli jo aloitettu, päätti Jorma käydä koko laitteen läpi sillä mielellä että työ tehtäisiin kunnolla alusta loppuun. Lopulta Varosen tekemä ostotarjous hyväksyttiin ja auto palasi tavallaan oikeisiin käsiin jossa sille annettiin myös tunnearvoa vuosikymmenten takaisista muistoista johtuen. Lopuksi vielä ennen ohjaamon ja päällirakenteiden kimppuun käymistä etuakselille tilattiin Vanajan työsarka tehtaan autona käsitti monenlaisia kuljetuksia aurauksesta sellun ajoon... Kipittömyydestä huolimatta auton seuraava omistaja oli maanviljelijä, joka ei tarvinnut niinkään perävaunutarpeita, mutta auton katkaisu hytin takaa oli kuitenkin suunnitelmissa. Ison yhtiön tuskin tarvitsi huudattaa myöskään viimeistä hintaa autosta joka oli jo työnsä tehnyt. Lopulta auto jäi seisomaan puun alle toimettomana ja tarpeettomana, ilman toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Vanajan kohtalona alkoi olemaan että peli myydään sinne minne se suinkin enää kelpaa. Vanaja jäi jälleen seisomaan toimettomana, tällä kertaa taivasalle. Parikymmentä vuotta puun alla seisonut Vanaja alkoi kiinnostaa omistajaansa myös harrasteajoneuvona ja autoa alettiin jo hieman kunnostamaankin. Sen sijaan vaihteisto ja perät on avattu ja tarkastettu. Jorma Varonen tuuramassa Enoaan Arvo Huhtista Vanajan kuljettajana 70-luvulla. Vaihteiston avaamisen yhteydessä Fullerin synkronoimaton laatikko sai myös uudet laakerit
Moottorina tässä yksilössä on 7,7 litrainen ja 6-sylinterinen AEC dieselmoottori josta luvattiin tehoa 144 hevosvoimaa 2200 kierroksella moottorin huippukierrosten ollessa 2400. Huolella kunnostetulla Vanajalla on huoletonta ajella ja nauttia vanhan auton tunnelmasta. Synkronoimattoman Fullerin käsittelyä on mukava seurata vierestä kun ratissa on kuljettaja joka hallitsee sen niksit; kytkintä käytetään pääasiassa vain liikkeelle lähdöissä ja vaihteet vaihtuvat pehmeästi, miltei huomaamattomasti ilman kytkintä. Vallilan takomolta uusia lehtiä katkenneiden tilalle. Vaille kahdeksan litrainen AEC:n kuutoskone vei Vanajaa 144 hevosen voimin ajosta toiseen ja kuormalta seuiraavalle. Välityksistä vastaa Fullerin synkronoimaton viisiportainen vaihteisto jonka pykälät saadaan tuplattua Rockwellin alennusvaihteiston avulla. Ohjaamon osalta edessä olivat tutut työvaiheet jotka lähes kaikki puurunkoisella ohjaamolla varustetun auton entisöineet ovat käyneet läpi. Vanajassa etuveto voidaan kytkeän ilman että alennusvaihteistosta on valittu hidasta puolta, mutta kun hidas puoli kytketään menee etuveto puolestaan päälle automaattisesti. Kun huonot runkopuut olivat uusittu alkoi ohjaamon viimeistelytyöt maalauksineen ja verhoiluineen. Lopuksi rungon päälle tehtiin vielä aikakauden mukainen lava, jonka jälkeen autolle saatiin luonnollisesti museoajoneuvon status. Vetävät akselit ovat puoles- taan Vanajan omaa valmistetta. Vetävää etuakselia Varonen kommentoi että se on ajalta kun renkaat olivat jo pyöreitä, tarkoittaen sitä että pyörien kääntymiskulmat ovat varsin maltilliset. VANAJA N2-47-4x4/4500 VALMISTAJA Vanajan Autotehdas Oy, MOOTTORI AEC AVU470E/5F, 6-sylinterinen dieselmoottori, iskutilavuus 7690 cm3, teho 144hv / 2200 rpm, vääntömomentti 511 Nm / 1100 rpm VAIHTEISTO Fuller 5-A-430, 5+1 nopeuksinen synkronoimaton vaihteisto, Rockwell alennusvaihteisto 1:85 välityssuhteella ALUSTA 2-akselinen nelivetokuorma-auto, akseliväli 4500mm, kokonaispaino 12.500 kg, kappaletavaralava OHJAAMO 1+2 paikkainen Lahden autokori Oy:n valmistama ohjaamo OMISTAJA Jorma Varonen, Jämsänkoski 43. Tekniikan osalta Jorman Vanaja on perusmallia. Jorma on käynyt autollaan muutamissa Veteraanikuorma-autoseuran ajoissa ja tämän kesän Pohjois-Suomeen ja osittain Ruotsinkin puolelle suuntautuva seuran keikka on otettu jo harkintaan. Jarrut ovat tässä yksilössä vielä alipainetehostetut nestejarrut joita Varonen kehuu mainettaan paremmiksi. Tosin kun kyse on kotimaisista pienistä autonvalmistajista, ei varsinaista perusmallia ollutkaan vaan jokainen auto valmistettiin tilauksen pohjalta
44
Ylivieska 45. NELJÄ PUNAISTA PORSCHEA PUNAISET PORSCHET Markku Voltti on päätynyt Porsche –traktoriharrastajaksi oikeastaan ihan sattumalta, mutta pikkuhiljaa vuosien mittaan punaisia pihatyökoneita on kertynyt miehen talliin neljä kappaletta
Joitakin vuosia myöhemmin Markun toiseksi vanhin veli Matti jatkoi kotitilan isäntänä. Matti kuitenkin rakensi tilan päärakennukset uuteen paikkaan ja Markku sai jäädä asumaan alkuperäiseen päärakennukseen. ”Voi sanoa, että siitä Porschesta alkoi oikeastaan minun taipaleeni niiden kanssa.” Kunnostus ei onnistunut kuitenkaan ihan helposti. ”Meilläpäin asui ja viljeli tilaansa perheemme hyvä Standardilla tein vuosikausia perunankylvöt, lumityöt ja polttopuut. ”Sitä sitten ihmeteltiin ja ihasteltiin sen miellyttäviä ajo-ominaisuuksia”, Voltti kertoo ensimmäiseksi kokoelmaan tulleesta koneesta. ”Silloin elettiin vuotta 1974, ja olin 14-vuotias”, Voltti toteaa. Tilakaupan mukana veljelle tuli pitkärunkoinen, kolmisylinterinen Porsche Super Export. Majorin rinnalle peltotöitä hoitamaan hankittiin vuonna 1962 Valmet 361. 46 tuttu ja kylällä tunnettu persoona Eero Jaatinen, jolla oli aina Porscheja – ja jollain tapaa ne olivat mielestäni jo silloin kovin kiinnostavia koneita”, Markku kertoo. Traktorikaupat toteutuivat siten, että siinä samassa kaupassa tuli meille lyhytrunkoinen 2-sylinterinen moottorivikainen Porsche Standard”, Markku muistelee. ”Yrityksen ja varsinkin erehdyksen kautta tämä Standard saatiin hyvään kuntoon”, Markku kertoo nauraen. Markku Voltin kotona ei siis ollut koskaan Porscheja käytössä, mutta naapurustosta sellainen löytyi kyllä. ”Siitä ei mennyt kuin parisen vuotta eteenpäin kun samainen veljeni hieroi Hankkijalla kauppoja käytetystä Valmet 565 traktorista. Vehje on hyvässä käyttökunnossa yhä edelleen. Porsche purettiin ja kasattiin kahteen kertaan ja kunnostus onnistui lopulta niin hyvin, ettei sille ole kovasta käytöstä huolimatta tarvinnut sen koommin korjauksia tehdä. Porsche Standard 1959, kaksi sylinteriä, 1644 kuutiosenttiä ja 25 hevosvoimaa. ”Tämä on näistä neljästä ainoa, jolla on sen meillä ollessa tehty oikeita tilan töitä, jopa aika rankastikin”, Voltti toteaa. Sillä tein vuosikausia perunan kylvöt, lumityöt, polttopuut ja muut sellaiset hommat”, omistaja kertoilee.. PUNAISET PORSCHET Teksti: Lea Lahti Kuvat: Paula Tavasti P orsche -harrastajaksi ryhtyminen ei ollut Markku Voltille mitenkään tietoinen valinta, vaan ensimmäiset traktorit tulivat taloon ikään kuin puolivahingossa. Voltin isä viljeli maatilaa Ylivieskassa ja tilan traktorina palveli ensin vuosimallin 1958 Fordson Major, mutta kun siihen kolmen vuoden kuluttua asennettiin Hydromaster -kaivurivarustus, tarvittiin maatilalle toinen työkone. Standard ja Kortteen Konepajan Raju-takalana ovat yhdessä vahva työpari. ”Minulle jäi tähän tuo Standard niin sanotusti pihatraktoriksi. Sattuman kaupalla Ensimmäinen Porsche tuli Voltin sukuun sattumalta isomman kaupan kylkiäisenä 1970-luvun alkupuolella, kun Markun vanhin veli Heikki päätti ryhtyä maanviljelijäksi ja osti itselleen maatilan naapurikunnasta Sievistä
Kaksi lisää Katon alla hyvässä tallessa Jonkin ajan kuluttua Markulle tarjoutui tilaisuus ostaa Porsche Standard Star. ”Viimeisin hankintani oli tuo Lyhytrunkoinen 3-sylinterinen Porsche Super jonka ostin vuonna 1996. Tarkkaan sovittamalla kaikki traktorit sopivat vajaan ja katoksesta löytyy kärryllekin suojaisa säilytyspaikka. Ne ovat näppäriä monessa pikkuhommassa, mutta en kyllä raaski huudattaa niitä kaikista raskaimmissa hommissa. Pian sen kaupan jälkeen samanlaisesta olisi saanut maksaa euroja saman verran kuin maksoin siitä markkoja – kyllä veteraani-ikäisten traktoreiden hinnat ovat todellakin karanneet korkeiksi”, Markku päivittelee ja jatkaa: ”Senpä tähden tuosta kokoelmastani puuttuvat suurin Porsche eli Master ja pienin eli Junior.” Markku Voltti oli aikoinaan töissä Kortteen Konepajalla ja hankki sieltä itselleen tukevan Raju-takalanan. Kodin pihapiirissä on pajarakennus, jos- sa tarvittavia kunnostus- ja korjaustöitä saa tehdä kaikessa rauhassa omaan tahtiin. Vuosimallin 1963 2-sylinterisestä Porsche Standard Star:in 1,75-litraisesta moottorista löytyy 26 hevosvoimaa. Traktoreiden perään löytyy omasta takaa myös kunnossa oleva sorminiittokone sekä peräkärry. Se oli minun onnekseni vielä sellaista aikaa jolloin tämä traktoriharrastus ei ollut vielä niin suosittua kuin nykyisin ja hinnat sen mukaisia”, Voltti kommentoi. Kaivurivarustus on riisuttu siitä pois, mutta on kuitenkin tallessa edelleen. Voltti on myös entisöinyt isänsä vanhan, tilalla uudesta lähtien olleen Fordson Power Majorin, jonka Voltin isä on ostanut maatilalle jo ennen Markun syntymää. ”Standard vie kevyesti tämänkokoista lanaa”, omistaja kommentoi. Porsche-traktoreiden lisäksi Voltilla on käytössään Valmet 500, jolla hoidetaan kaikki raskaammat työt. Neljän rivistö kaipaisi kahta puuttuvaa mallia, mutta edellä mainitusta syystä niitä ei ole tullut hankittua. ”Porschen ajo-ominaisuudet ovat ihan ylivoimaiset, niillä on niin mukava ja vaivaton ajaa. ”Minulle tarjottiin ostettavaksi lisää Porscheja, koska moni tiesi minun olevan niistä kiinnostunut. Esimerkiksi kun karheaa peltoa ja ajaa kovalla Porschet tulivat kokoelmaan silloin kun vanhoista traktoreista ei tarvinnut maksaa maltaita. Lana on kiinnitettynä Standardin perään ja on palvellut monet vuodet pihatöissä. 03/14 47. Voltti on ostanut traktorin ikään sopivan, kuorma-autosta tehdyn kärryn ja kunnostanut sen puuosiltaan kokonaan sekä asentanut siihen kipin. ”Superissa on voiman ulosottoakseli vakiona ja siivapyörän voi ruuvata joko keulaan tai perään, ja pyörittää sen avulla sirkkeliä, puimakonetta tai jotakin muuta laitetta” Voltti kertoo
48. Superin perässä kulkee kuorma-autosta aikanaan tehty peräkärry. Kolmepyttyinen moottori on tilavuudeltaan 2,5-litrainen ja tuottaa 35 hevosvoimaa. Porsche Super 1961
”Öljyvuoto on näissä Porscheissa jatkuva vitsaus, tahtovat aina hikoilla jostakin. Jos koko perän joutuu vaihtamaan, on se aika työläs homma, sitä ei ole onneksi tarvinnut tehdä”, Voltti huokaa helpottuneena. Muutamissa muissakin tapahtumissa Voltti on vieraillut traktoreillaan. Esimerkiksi Export-malliin sopii suoraan 90-luvun Deutz-Fahrin puimurin paineasetelma ja Standardeissa taas on samannäköinen asetelma kuin Sampo 20:ssa.” Vanhemmissa lyhytrunkoisissa malleissa on vahva Porschen oma perä, mutta pitkärunkoisissa on Deutzin perä, eikä se ole Voltin kokemuksen mukaan aivan yhtä kestävä. Molemmat pitkärunkoiset Porschet, Super Export ja Standard Star ovat museorekisterissä”, Markku mainitsee. Toivoton urakka yrittää pitää ne kuivina, helpompi pitää rättiä mukana ja pyyhkäistä öljytahrat aina tarvittaessa. 49. Osat oli yllättävän helppo vaihtaa kun traktorin katkaisi vaihteiston etupuolelta. Vähemmällä pääsee, kun pitää aina rätin matkassa ja pyyhkäisee tarvittaessa”, Markku nauraa. Osat ovat kuitenkin melko kalliita. Suurempia remontteja ei viimeaikoina ole tarvinnut tehdä, ainoastaan normaaleja huoltoja suoritettu. ”Olen vaihtanut niihin kaikkiin uudet stefat ja värkkäillyt vähän kytkintä”, omistaja kuvailee. ”En kuulu vielä Porsche-harrastajien kerhoon, mutta olen kyllä harkinnut liittymistä. Likimain joka vuosi siellä on ollut esillä traktoreita meiltä, ja vuonna 2007, kun teemana oli saksalaiset traktorit, ajoin kaikki neljä Porschea sinne näytille”, Markku muistelee. vauhdilla upottavalla pellolla, niin kyllähän se Porschellakin menee, mutta ne valittavat semmoisissa hommissa jo niin kovalla äänellä, että olen sellaiset työt tehnyt Majorilla ja Valmetilla.” Voltti on vieraillut traktoreillaan useasti Oulaisten tapahtumassa. 03/14 Rätti mukaan Porsche-traktoreihin saa nykyisin myös uusia osia, joita valmistetaan Saksassa uustuotantona. ”Kun Super Exportista kuului ylimääräistä ääntä ja se hylki pakkia pois päältä, vaihdoin siihen kytkinakselin laakerin sekä pakkipyörän. ”Laakerit ja stefat ovat onneksi millikokoja ja siksi ihan hyllytavaraa ja niitä saa autotarvikeliikkeestä Suomesta hyvin”, Voltti toteaa ja jatkaa: ”Kytkimissä on paljon samoja osia kuin monien puimureiden kytkimissä – Superia lukuun ottamatta. Kaikki Porschet on kertaalleen katkaistu. ”Weteraanikonepäivien tapahtumapaikka Törmähovi on ainoastaan 27 kilometrin päässä tästä kotoa joten sinne ei ole pahan pitkä matka. Jos haluaa, että ne pysyvät kuivana, niin se on aika toivoton urakka
50
Olli J. Myös kaikki tapahtuma-alueen rakennukset on tehty vanhaan malliin. 03/14 51. Tämän vuoden teemana oli konesavotta ja metsäkuljetuksien koneellistumista esiteltiin varsin konkreettisesti; yleisö pääsi näkemään lähietäisyydeltä kuinka useat esillä olevat metsätyökoneet lastasivat ja purkivat puukuormia. Sieltä löytyivät muun muassa tiedot maailman suurimmasta ja pienimmästä puusta. Ojanen kertoili halukkaille koneellistumisen vaiheista. ”Tämän tapahtuman järjestäminen on kunnianosoi- tus menneiden vuosikymmenten konemiehille, heille, jotka ovat meille tuleville polville hyvinvointisuomea rakentaneet”, Jouko Vilkman painottaa. Vanhan Savotan talvitapahtumassa on kaikin puolin aidon oloinen vanhanajan tunnelma. Toistakymmentä museoikäistä metsätyökonetta oli ajettu näytille puiden lomaan, ja yhdellä kerralla olikin nähtävänä hieno läpileikkaus valtakalustosta, jolla aikanaan metsissä tehtiin töitä; esillä olivat niin Volvot, Valmetit, Kockumsit kuin Lokomokin. MENNEEN AJAN MEININGILLÄ Vuosittain järjestettävä Vanhan Savotan talvitapahtuma on ainutlaatuinen tilaisuus nähdä yhdellä kerralla paljon ajokuntoista museoikäistä metsätyökalustoa autenttisessa ympäristössä; museometsässä, jota hoidetaan huolella niin, että siellä todella näyttää siltä kuin metsissä näytti muutama vuosikymmen sitten. Metsätyökoneiden Teksti ja kuvat: Lea Lahti Matti Iivosen saksalaisesta vuosimallin 1958 ”sahasta” löytyy 125 kuutiota kuorintatehoa. V ilkmanin perhe on järjestänyt jo pitkään vanhan ajan metsäperinnepäiviä omassa metsässään Luopioisten Rautajärvellä, tämän vuoden talvitapahtuma olikin järjestyksessään jo 13. Pienempiä ja isompia tapahtumavieraita kiinnosti kovasti Matti Iivosen kansion sisältö. Tulet, savut ja tervan tuoksu tervehtivät tulijaa saaden aikakoneen viisarin kääntymään monta vuosikymmentä taaksepäin. Nykyajan markkinameininki puuttuu tyystin; tapahtumavieraiden nykyautot ohjataan erilliselle pysäköintialueelle ja kävijät kuljetetaan traktorivetoisilla kärryillä museometsään, jossa on näkyvillä ainoastaan menneiden vuosikymmenten kalustoa. Saha-Matti on hankkinut Solo-kuorimalaitteen kokoelmiinsa äskettäin. Metsäteillä ja –poluilla astellessa voi hyvin kuvitella olevansa menneessä ajassa. Vanhan Savotan tapahtumassa riitti monenlaista katseltavaa kirveistä, sahoista ja hevosista 1980-luvun alun koneisiin
VANHA SAVOTTA Karu kotimainen Valmet Terra -juontotraktori on Vehkajärveläisen Pekka Kauppisen omistuksessa. Lehmusen kanssa tarinoimassa Seppo Ristamäki ja Olli Lehto.. Volvo-veljekset vierekkäin: täysin entisöity Timmer-Kalle ja alkuperäiskuntoinen BM. 52 Timo Lehmunen on perehtynyt suomalaisen kirveen kehitykseen kautta aikojen, ja hän oli paikalla esittelemässä varsin kattavaa kokoelmaa suomalaisvalmisteisia kirveitä
Vasemmassa kuvassa oleva Vanhan Savotan oma Valmet 872 ja oikealla oleva Lokomo 928 ovat molemmat vuodelta 1977. ”Kelihän oli oikeastaan ihanteellinen viime vuoteen verrattuna; kun vuosi sitten lauantai- ja sunnuntaiaamuna mittari näytti -32 ja -28, oltiin nyt ainoastaan pari astetta pakkasen puolella – eikä tarvinnut jännittää ollenkaan koneiden käynnistymisen puolesta”, järjestäjä vertailee huojentuneena. Tamman Nepsukka-varsa oli otettu myös mukaan opettelemaan savottahommia. Kuljetusta varten oli rakennettu kahdet kokonaan uudet kärryt, ja lisäksi yksi reki oli muutettu pyörillä kulkevaksi. Napsukka-tamma esitteli miten puuta kuljetettiin metsässä keväällä ja syksyllä kun lunta oli vähän. SahaMatilta sai kysyä kaikkea mahdollista sahoihin liittyvää, ja sahausnäytöksiä nähtiin tasaiseen tahtiin. 03/14 53. ”Aikamoinen hommahan tässä on, mutta positiivinen palaute saa meidät jatkamaan tämän ja muidenkin tapahtumien järjestämistä”, Vilkman toteaa tyytyväisenä. Nykytilanteessa kone on lähes kokonaan korvannut ihmistyön, mutta entisaikoina puun mittaus työllisti useita henkilöitä kun puutavaraa mitattiin ja leimattiin myyntiä, kuljetusta ja uittoa varten. Uudet kuljetuskärryt rakennettiin siten, että niitä pystytään jatkossa käyttämään kesätapahtumassa esiintymislavana sekä tarvittaessa vaikka tanssiparkettina. lisäksi esillä oli veteraani-ikäisiä traktoreita erilaisin työkonein varustettuna. ”Usean päivän ajan lämpöasteiden puolella olleet kelit pitivät jännityksessä loppuun asti, mutta kaikki sujui lopuksi hyvin; yöllä lämpötila oli sen verran pakkasen puolella että parkkialueet kestivät, ja samoin tieura savottakämpän metsään”, Hartsuherra Jou- ko Vilkman kertoo. Yleisö sai nähdä pulkkajuontoa, saksijuontoa ja ketjulenkkijuontoa. Lumeton kevättalvi asetti hieman haasteita tapahtumajärjestäjälle. Perjantain ja lauantain välisenä yönä satanut lumihuntu viimeisteli valmistelut ja verhosi tapahtumapaikan upeaan talvitunnelmaan. Matti Iivosen sahakokoelma oli taas karttunut muutamalla uudella yksilöllä. Savottakämpän pihalta on matkaa tapahtumapaikalle metsään parisen kilometriä ja yleisön kuljetus Savottakämpän pihapiiristä metsään on yleensä hoitunut muutaman traktorin perässä vedettävän reen voimin, mutta vähälumisen talven seurauksena jalakset oli nyt vaihdettava renkaisiin. Olli Lehto esitteli puolestaan puun mittausta
Vanhat kuorma-autot olivat saaneet myös monet alalla pitkän työuran tehneet kuljettajat ja kuljetusyrittäjäkonkarit saapumaan paikan päälle muistelemaan ajettuja kilometrejä ja puurrettuja urakoita. Ajoon ilmoittautuneiden autojen lisäksi paikalle saapui myös runsaasti yleisöä tutustumaan menneiden vuosikymmenten kuljetuskalustoon. Yleisötapahtuma. Illaksi ajettiin vielä Vääksyyn hotelli. Mersujen puskurit olivat silloin korkealla ja pikkupyörä-Bedforditkin kuuluivat katukuvaan olennaisena osana. Tänä vuonna ajettiin Lahden ympäristössä. 60-luvun muotia. 54 Tämänkertainen reitti kulki Lahdesta Pennalan kautta Nastolan Uuteenkylään josta jatkettiin vielä Vierumäelle Weckman steelin tehtaalle järjestettyyn tutustumiskäyntiin. Tänä vuonna Kevätpäiväntasaus–ajoon otti osaa kaikkiaan 72 autoa miehistöineen, joten kyseisen joukon siirtymiset paikasta toiseen aiheuttivat väkisinkin muulle liikenteelle häiriötä. Vetkuiltiin, ei vetkuteltu Vanhat kuorma-autot heräävät tuttuun tapaansa talviuniltaan viimeistään Veteraanikuorma-autoseuran kevätpäiväntasaukseen. Tämä rivistö on kuin suoraan 80-luvun alun valokuvasta. Toisaalta vanhoihin, sympaattisiin kuormaautoihin suhtaudutaan tien päällä varsin ymmärtäväisesti. ”Muistan kun naapurissa oli tällainen kuorma-auto silloin 70-luvulla”, oli useampaan kertaan ja useamman eri auton kohdalla kuultu toteamus yleisön joukosta. Tänä vuonna autot oli jaettu lähtöpaikalla, raskaankaluston varaosaliike Originator Oy:n pihalla neljään eri ryhmään jotka lähetettiin reitille vajaan parinkymmenen auton erissä jotta muulle liikenteelle aiheutuisi mahdollisimman vähän haittaa. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko V etkun keikkojen järjestelyissä on törmätty varsin positiiviseen ongelmaan viime vuosina, eikä se ole suinkaan hellittänyt otettaan Vetkuilijoista vaan päinvastoin; ajotapahtumiin ilmoittautuu vuosi vuodelta enemmän autoja, mikä taas aiheuttaa järjestäjille harmaita hiuksia. Reitin alkupään valoristeyksen liikennevalotkin saatiin vilkuttamaan Vetkuilijoille keltaista ammattitaitoisten liikenteenohjaajien hoitaessa risteyksen ajovuorot vanhempien harrasteautojen ja tuoreempien arkiautojen kesken varsin mallikkaasti
Pitkärunkoinen Mercedes-Benz L312 vuodelta 1957 on uljas näky. Kyllä kuorma-automiehet toisensa tuntee. Käsi nousee toverilliseen tervehdykseen automiesten kesken, olipa päällä nykyaikainen huomiotakki tai ajankuvaan sopivat pussihousut ja jatsarit. Suosituinta eli 60-lukua edusti kaikkiaan 29 kuormuria ja 70-luvun kalustoakin oli parikymmentä kappaletta. Valmistusvuodesta tai merkistä riippumatta kaikki olivat mielenkiintoisia ajoneuvoyksilöitä jotka ansaitsevat tulla esitellyksi niin yleisölle kuin toisille harrastajille. Vetkun puheenjohtajan Markku Koskisen mukaan harrasteauto edustaa usein harrastajansa nuoruudenaikaista kalustoa ja se tuo luonnollisesti mukanaan yhä tuoreempaa kalustoa tapahtumiin hoppien seuraksi. Vanhin ajoon osallistunut auto oli tällä kertaa mäntyharjulaisen Timo Volasen A-Ford vuodelta 1929 ja tuoreinta kalustoa puolestaan edustivat Raine Niemen Scania 93 sekä Petro Lindforsin Sisu SK250 jotka olivat kumpikin vuodelta 1989. Erkki Kleimola saapui tähdellisellään paikalle Keski-Suomesta. Jotain kaluston ikäjakaumasta kertoo, että 20-luvun autoja oli vain yksi kuten 30-lukulaisiakin. 40-luvun kalustoa oli matkassa kolme yksilöä kun taas 50-lukulaisia olikin jo yhdeksän autokuntaa. 55. 03/14 Tallukkaan illalliselle ja yöpuulle. Autojen vuosimallit painottuvat pääsääntöisesti harrastajan nuoruusvuosille, eli kalustoon johon liittyy muistoja niiltä ajoilta. Suurin osa kalustosta oli 60- ja 70-luvulta. Mielipiteitä, kokemuksia ja tietoa vaihdetaan yleisön ja osallistujien kesken. Nämä vuoropuhelut ovatkin yksi tapahtuman tärkeä anti molemmille osapuolille
56 Originator Oy:n tiloissa varaosakauppa kävi kuin rajuilma ja hinnat olivat niin sanottuja uloskantohintoja.. Yksi tapahtuman sympaattisimmista ja innostavimmista autoista oli jämsäläisen Erkki Salmisen alkuperäiskuntoinen Fordson Thames -paloauto vuodelta -47. 25-vuotoias Sisu on ehdottomasti tallentamisen arvoinen peli. VETKUN AJOT Kaluston tuoreinta kärkeä edusti tämä Sisu SK250 vuosimallia 1989
Mauno Mehtälän tyylikäs Scania-Vabis L56 sellaisena kuin 60-luvun Vabikset monet muistavat – nokkamallina ja tietenkin oranssina. Vetkun puheenjohtaja Markku Koskinen kertoi että kalustomäärän kasvaessa alkavat järjestelyt olemaan vuosi vuodelta haastavampia. 03/14 57. Autojen koko kasvaa myös vuosi vuodelta koska nyt erityisessä suosiossa tuntuvat olevan 70- ja 80-luvun autot
Seppiä ja mestareita Jari Huovinen 58
usein: kun menee räjähtäneen näköisessä kunnos”Kävin iltahämärissä hasa. Polttoaineensyöttöpaikasta oli si pystyyn”, Huovinen kertaa kotiinhakureissun kuvioita. 03/14 59. Mäntä oli onneksi jumittuneena ylä”Aina tapahtumiin mennessä ja sieltä tullessa vähän asentoon. tuani soitin kaverille, että on oppinut tutun Menin katsomaan ja näin koko otan ne sittenkin”, Jari kertoo komeuden siellä ränsistyneenä, kaavan toistuvan kahden seuraavan moottorin jumittuneena ja muutenkin aika hankinnasta. ”Kyllä miehet oli mustia – mutta onneksi pihaan ilmestyi toinen ja kolmas – ja sen jälkeen ei mennyt mäntä rikki!” vielä muutama muu. Sitten jo nauraen. neen – ja toin sen tietenkin kokävi tietenkin niin, että kotiin”, Huovinen huokaa. suunnattuna. Ihastuin siihen heti – se oli yhtä hakemaan, tulee kemassa ne Corsalla ja pikniin hieno putkineen kaikkiNo siinähän kahden kanssa kotiin. tuutattu sisään vaseliinia niin paljon kuin vaan sopii Isojen maamoottoreiden liikuttelu ei ole koskaan ja Ollin kompurassa oli 18 kiloa painetta palotilaan helppoa. Piharakennus pullistelee toinen toistaan hienompia veteraani-ikäisiä moottoripyöriä, ja autotallista löytyy pajatila, jossa on oma rauha purkaa ja kunnostaa erilaisia vempaimia. Luulin, että ”Tämä maamoottorivillitys on kyllä oikeastaan se on samanlainen ja saisin siitä osia, mutta kun menin Huuskosen Ollin vika; kun kuuntelin Ollin maamoot- katsomaan, niin siellä olikin kaksi moottoria, hieman torin hypnoottista ääntä niin ajattelin, että hitto, olis- erilainen BMW sekä Olympia. Omistaja yllytti, että ota ne rastuksen alkuperää. Ei siis mitään epäselvää: pro-harrastajan ja keräilijän kotona ollaan! Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Lea Lahti ja Jan-Erik Laine K aikki alkoi yhdestä BMW-maamoottorista. kuulin että Sysmässä on toinenkin BMW. MONIALAMESTARI MOOTTORIPYÖRÄHARRASTAJA, MAAMOOTTORIMIES JA MIXERI Jari Huovisen omakotitalon pihalla on hieno kokoelma eri-ikäisiä ja -merkkisiä maamoottoreita niille varta vasten rakennetussa katoksessa. Minä sanoin ”Kuulin, että sukulaisemme että ei-ei, minulla on jo yksi Vuosien saatossa tuttava oli ostanut omakotitakunnostettava ja se riittää. tuma. nyt kuitenkin. Talosta sisältä löytyy öljylamppu- ja savikiekkokokoelma. Yhtäkkiä se jysähti irti; kuului ensin iso hirvittää näiden painavien masiinoiden kanssa liikkumäsäys ja sitten moottori alkoi lonksottaa vong-vong- essa, ettei vaan kellekään kävisi mitään. Loppuhuipennus saatiin, kun 700 kg painavaa moottoria ”Ollin kanssa kuumennettiin moottoria sen ku- hilattiin kotipihassa alas kärrystä ja koko yhdistelmä noupeesta vesirei’istä. Toistaiseksi olvong. Moottori oli peräkärryssä joka huojui eestaas, laan selvitty pienillä nirhaumilla”, maamoottorimestari ja koko tienoo peittyi sakeaan savuun”, Jari kertoo nyt huokaa helpottuneena. lon Sysmästä, ja siellä tontilla maamoottoriharrastaja Pulkkilanharjulle asti ajeloli vanha BMW-maamoottori. kuperäkärryllä. ”Kai siinä kävi niin, että kun nämä saivat olla vähän Kuljetuspulmia aikaa pihalla keskenään, niin ne alkoivat lisääntymään”, ”Kun aloin etsiä varaosia ensimmäiseen maamoottoriini, Jari Huovinen kohottelee olkapäitään ja hymyilee. Harmittelin, kun ei onhan tollanen aika kiva itselläkin”, hän selventää har- nistanut varaosien suhteen. tiin tullessa peräkärryn pyöEnsimmäinen käynnistys oli ikimuistoinen tapah- rät olivat ihan länkällään ja akseli oli vääntynyt pilalle
Kun menin katsomaan, siellä oli 5–6-heppainen BMW-maamoottori Soitin heti harrastajakavereille, että kuka sen on tuonut, mutta eikä kukaan tunnustanut mitään. Museomoottoripyöriä ja moottoripyörämuseo Moottoripyöriä Jari Huovinen on harrastanut 13-vuotiaasta asti. ”Jos en olisi hakenut näitä moottoreita pois, ne olisivat todennäköisesti joutuneet kaatopaikalle”, Huovinen toteaa. ”Yhtenä aamuna heräsin ja katsoin pihalle, että mikä ihme tuolla on. Tai jos lähtee varaosan hakuun, päätyykin hankkimaan kokonaisen koneen kotiinviemisiksi. Huovinen työntää komean brittipyörän ulos pihatallista. Vuosien saatossa maamoottoriharrastaja on oppinut tutun kaavan toistuvan usein: kun menee yhtä hakemaan, tulee kahden kanssa kotiin. Hänen isänsä oli töissä Starkin autokorjaamolla Lahdessa ja aika pienestä pojasta asti Jari on pyörinyt pajalla mukana. Vanhanajan malliin pukeutunut huopahattuinen mies jaksaa väsymättä kertoa kiinnostuneille maamoottoreiden käynnistyksestä, toiminnasta ja käytöstä. Isäukolta oli hyvä kysyä neuvoa pulmissa, ja oli suureksi avuksi kun hän pystyi työpaikallaan tekemään sellaiset hommat mitä ei kotioloissa voinut tehdä”, Jari kertoo tyytyväisenä. Komea brittipyörä on vielä tuumailussa; pitäisikö se kunnostaa tekniikaltaan ja jättää alkuperäis asuun vai entisöidä täysin. AJS vuodelta 1931 on vielä tuumailussa; pitäisikö se kunnostaa ainoastaan tekniikaltaan ja jättää nykyiseen alkuperäisasuun, vai olisiko kuitenkin tehtävä täysentisönti. Koetin kuumeisesti muistella, että olenkohan jollekulle luvannut katsoa jotakin moottoria kuntoon. Tätä nykyä Jarilla on kunnostettuna aikamoinen määrä veteraani-ikäisiä moottoripyöriä, joilla hän myös liikkuu paljon; vuosittain tulee ajettua 5?000–10?000 kilometriä. ”Hehkukuulaa hehkutetaan vähän niin kuin dieselmoottoria ennen käynnistystä.” Huovinen käy usein erilaisissa tapahtumissa esittelemässä maamoottoreiden toimintaa. ”Tankin maalaus ei ole tehty ihan niin kuin se pitäisi olla, ja siksi ottaisin sen mie-. Seppiä ja mestareita Jari Huovinen Wikström saa pian uuden magneeton. Lopulta naapurin Hessun pokeri petti ja selvisi, että moottori oli tuotu minulle synttärilahjaksi”, Jari nauraa. ”Sain toisesta samanlaisesta moottorista lainaan epäkeskon ja olen sen perusteella teettänyt tähän uuden metallifirma Purmesteelissä.” Jarin kädessä on puhalluslamppu, jolla lämmitetään hehkukuulamoottorin kuula. Hankintahetkellä hinta ei useinkaan ole ollut päätähuimaava, mutta kunnostukseen kuluu vaihteleva 60 määrä rahaa – ja poikkeuksetta paljon aikaa. ”Noin 16–17-vuotiaana laittelin isän kanssa yhteistyössä omaa piikkiä kuntoon, 125-kuutioista Hondaa. Pikkuhiljaa sen jälkeen aloin laittelemaan pyöriä myös toisille
03/14 61. Jari siirtää Sunbeamin ja AJS:n pihatallista päivänvaloon. Taustalla näkyy maamoottoreita vartavasten niille rakennetussa katoksessa
”Junaopastinta katsellessa on hämmästyttävää, miten muodoilla on saatu aikaan se, että pieni öljytuikku näyttää mahdollisimman isoa valokuviota: rakenteen avulla maitolasin läpi on saatu näkymään nuolen muotoinen valo. Toinen pyöristä on kotona ja toinen on Suomen Moottoripyörämuseolla Lahdessa. Johanna on innokas mopoharrastaja, ja tähän asti hänet on voinut bongata kesäaikaan usein liikkeellä tummanpunaisen 1958 ”Hussensa” kanssa. lelläni uusiksi”, omistaja harmittelee. ”Ehkä yritän saada vielä toisella Sumpilla toisen entisöintipalkinnon VMPK:lta”, Jari nauraa. Aihioita ja osia katsellessa huomasin, että tästähän saattaisi saada kaksikin yksilöä kasattua”, Jari kertoo. Monet museon rakenteet, muun muassa telineet, joiden avulla pyörät saadaan seinille useampaan kerrokseen, ovat hänen suunnittelemiaan. Kunnostuksessa kului yhteensä neljä vuotta ja hankittavana oli tuplamäärä osia, joten ei voi sanoa että kahden pyörän kunnostus menisi samalla vaivalla kun yhdenkin, tekijä huokaa. Vanhassa muotoilussa rakenteen on pitänyt tukea toimintoa - nykyään ledivaloilla voidaan saada aikaan mikä tahansa valokuvio” Jari toteaa. Toinen valmistuneista Sunbeameista on käytetty arvioitavana Veteraanimoottoripyöräklubin tapahtumassa ja se on saanut entisöintipalkinnon. Se on tullut ensin uutena Helsingin Autotarvikeliikkeeseen sivuvaunu kiinni kytkettynä. Museolla on useita Jarin omistamia ja kunnostamia pyöriä sekä paljon mp-aiheista rekvisiittaa. Vuosittain. Noin vuosi sitten tallista valmistui kaksi samanlaista Sunbeam S7 ’52 -moottoripyörää. Pyörän historia on tarkoin selvillä. Terävä reuna viilsi haavan vieressä olleen kaverin käteen, mutta onneksi ei sattunut pahempaa. ”Hain Sumppi-projektia varten osia ensin Imatralta ja sitten toisen partin Monninkylästä tästä läheltä. Sotavuodet pyörä on ollut pois rekisteristä, eli ehkä pakko-otettuna rintamalle. ”Olisi toki mahdollista tehdä myös uusi maalaus ja hioa se kuluneen ja käytetyn näköiseksi, jotta se sopisi muuhun ulkoasuun.” ”Tämä on viimeinen AJS, joka on oikeasti AJS eikä Matchless. Huovinen on ollut kantava voima museon perustamisessa, näyttelyiden suunnittelussa sekä rakentamisessa. Seppiä ja mestareita Jari Huovinen Tallissa odottaa työn alle pääsyä Triumph Tiger Cup, joka on tulossa perheen naisväen käyttöön; Venla-tyttärelle ja Johanna-vaimolle. Pyörä päätyi Huoviselle Riku Roudon kautta. Toisen kunnostuksesta Päijät-Hämeen Mobilistit ovat antaneet Huoviselle entisöintiapurahan. 62 Jarilla on käsissään grammarin jousi. ”Juuri kun olin saamassa jousen pieneen purkkiin, jossa sen soittimessa kuuluu olla, tunsin, että se alkaa luistamaan käsissä – ja yhtäkkiä suihsuih, joka paikka oli täynnä jousta. Näitä sai Lucasin tai Boschin sähköillä, tässä on Bosch-sähkölaitteet”, omistaja kertoo. Verneri-poika on myös vast’ikään saavuttanut kevarikortti-iän, joten perheessä on pikapuolin neljä kappaletta päristelijöitä. Kun kaksi pyörää oli valmiina, jäi vielä yksi aihio myytäväksi eteenpäin. En kyllä rupeaisi ammatikseni vaihtamaan grammarin jousia”, Huovinen huudahtaa. Ensimmäisenä aukiolokesänä Huovinen oli museolla esittelijänä, ja edelleen miestä näkee siellä usein
Osien ostaminen netistä ei ole aina ihan kasvotonta kanssakäymistä vaan joskus voi päästä myyjän kotiin käymään. Kun näytin osat ja sanoin, että nämä eivät kuuluneet eBay-kauppaan, kaveri sa- noi heti että ei maksa mitään, vie kaikki”, Huovinen kertoo vieläkin hämmästellen onnekasta kohtaamista. Keräsin kamat ja vähän ylimääräistä lisäksi. ”Koettivat esittää hyvänä puolena sen, että nyt säästyy postimaksut. ”Kerran ostin eBay:sta osat ja maksoin, mutta niitä ei koskaan tullut. Englannin-reissulla kävin hakemassa osat kaverin kotoa vuokra-autolla. vaihtuvien näyttelyiden teemat ja esillepanot ovat pitkälti Jarin käsialaa. Kolmesti Englannissa ja muutaman kerran Mannheimissa Rompetorireissujakin Huovinen on harrastuksen myötä tullut tehneeksi useampaan kertaan, vaikka myöntääkin, että osat myydään nykyään netissä ja harrastajien kesken: rompepäiväretkien funktio on enemmänkin sosiaalisen kanssakäymisen ja harrastajatapaamisien puolella. ”On tässä perikunnalla ihmettelemistä, että mitä kaikkea se äijä on kuskannut kotiin elinaikanaan”, Jari juttelee. Sanoin, että kun olen jo maksanut osat ja postimaksut myös, ei mielestäni tässä ole mitään bonusta tulossa. Jari kertoo: ”Kerran ostin eBaysta isomman erän rompetta. Hän pyysi vaimonsa paikalle ja he selittelivät, etteivät ole vielä ehtineet lähettää osia. Englannissa rompepäivillä katsoin, että tällä myyjällähän on juuri sellaista kamaa. Esittäydyin, että olen Huovisen Jari Suomesta ja olen ostanut sinulta osia, mutten ole niitä milloinkaan saanut – nehän näyttävät olevankin tuossa myytävänä, mitenkäs tämä on mahdollista?” Myyjän ilme oli näkemisen arvoinen. Kaveri keitteli teet ja kahvit, ja sitten käytiin yhdessä katsomassa hänen vanhaa isäänsä, jonka luona osat olivat.” 03/14 Uskomaton sattuma saamatta jääneiden osien kanssa sattui niin ikään Englannissa. Miehen nimi vilahtaa yhden jos toisenkin suoran tv-viihdeohjelman lopputeksteissä. Menin kysymään, että oletko sen ja sen niminen kaveri – ja hän vastaa olevansa. Upea öljylamppukokoema komistaa kodin kirjastohuoneen kattoa. ”Sumppikerhon kaverit varoittivat heti, että älä osta tuolta kaverilta mitään, se on täysi huijari.” Mies on myös mestarimixeri Paitsi harrastuksissaan, Huovinen on mestariainesta myös pitkäaikaisessa palkkatyössään. ”Vuoden päästä näin myyjän uudelleen, ja jo kaukaa kaveri alkoi laulaa We’ll meet again… kun näki minut”, Jari nauraa. Seinällä komeilee MTV3:sen myöntämä Eero Pilkaman ja Tauno Äijälän allekirjoittama vuoden 1999 laatukunniakirja, jossa lukee: ”Suunnitteleva mixeri, työssään erittäin taitava ja innostunut työntekijä, jonka rooli on ollut ratkaiseva monissa erityyppisissä MTV3:sen ohjelmissa.” 63
McCormick sekä Renault tarjosi neljä, Nuffield ja Zetor kaksi mallia ja siinä välissä Porsche, Valmet ja Volvo kolmella versiol- Konekauppa tarjosi vilkkaasti erilaisia kuormaajia, koska traktoreiden hydraulilaitteet ja rakenteet sallivat monipuolisempaa tekemistä. Niiden myötä lisääntyivät mahdollisuudet kuormaajien ja kaivureiden käyttöön tai puutavaran kuljetuksiin. 64. Hintalistan kärjessä olivat maataloudelle oudommat Valmet Maastotraktori 31000:- hintaisena sekä 27000:- maksanut County 6. Mukaan ei otettu puutarhavälineiksi katsottavia pieniä koneita, joten luettelon vähäväkisimmät olivat alle 20 hevosvoiman tehoiset Deutz D15 ja Fiat Piccola. Maataloustraktoreiden tarjonnassa Allis Chalmers oli mukana ED-40 mallina, David Browneja oli kahta kokoa ja neljää eri versiota, Deutz oli mukana kuudella- ja Fiat viidellä mallilla. Pienimmän Deutzin hinta oli 5220 mk, Piccolan ja Renault N 73:n hinta oli vähän yli 6000:-. Varsinaiset Fordsonit neljänä ja Hanomag kolmena mallina. Uusia traktoreita myytiin reilusti toistakymmentä tuhatta kappaletta vuosittain. Tavallisemman pyörätraktorityypin kallein oli 19350 mk maksanut iso John Deere ja 400 mk sitä halvempi Volvo Bison. TRAKTORIVUOSI 1964 TRAKTORIVUOSI 1964: Yllätysuutisia ja runsaampaa varustelua Kuusikymmenluvun alkuvuodet olivat maaseudun koneistumisen huimaa aikaa. Kun Koneviesti lehti kokosi katsauksen traktoritarjontaan, niin listalle löytyi 16 eri merkkiä sekä lisäksi kaksi metsätraktorimerkkiä. Traktoreiden markkinajohtajat Fordson ja Massey Ferguson pidetiin näkyvästi esillä heti alkuvuoden hiljaisempaan traktorikauppa-aikaan. Massey-Fergusonia tarjottiin viitenä maatalous- sekä kahtena teollisuusversiona. Tiettyä hiipumista uusien kaupassa oli siis ounasteltavissa. John Deere kahtena Lanzina ja kolmena amerikkalaisena ja M.A.N. Konekauppaa ja koneistumista vauhditti lisäksi traktorimallistossa tapahtunut moottoritehojen ja hydrauliikkatehon kasvu sekä rakenteiden tukevoituminen. Tree Farmer ja Timberjack metsätraktoreiden edustajat jättivät kainosti hinnat kertomatta. Valmet 361 maksoi 8610 mk, Massey Ferguson 35X maksoi 8810:- ja Fordson Super Dexta 8396 mk, noin esi- merkkeinä. Suunnilleen samaa vauhtia kasvoi traktorin omistavien tilojen lukumäärä. Traktorimalleja kertyi listalle kuutisenkymmentä. Farmi-tavaramerkki alkoi tulla tutuksi. kahtena mallina. Koneiden tarjonta oli laajenemassa ja taso kohentumassa, mutta toisaalta verottaja oli ahneempana asiallaan, joten traktoreita oli ostettu edullisemmin runsaasti jo edellisenä syksynä. Ojanen V uoden 1964 näkymät olivat jo alkuunsa kaksijakoiset. Teksti: Olli J. Toista ääripäätä edustivat 95 hevosvoimainen Fordson County Super 6 ja John Deere 3020 80 hevosvoiman moottoritehoillaan sekä aivan sen tuntumassa Valmet 80 ja Volvo T-470 Bison. Tavallisimmat kaupat tehtiin toki muilla hinnoilla
Voimallisemmin esillä olivat kuitenkin siirto- ja maanrakennuspuolen asioihin kuuluva kalusto. Valtakunnassa oli meneillään laaja metsien ojitusohjelma, ja maaseudun tieverkkoa kohennettiin yleisesti. Eri merkkisiä etukuormaajia, takakuormaajia, kaivureita, pusku- ja tasoituslaitteita mainostettiin vilkkaasti. laan. Toki muokkauslaitteiden tai heinänkorjuun kalujen puolellakin esiintyi uutuuksia, muttei mitään kovin poikkeavaa. Jos Countyt ja metsämallit jätetään pois, niin nelivetoisia olivat vain Fiat 45 sekä M.A.N. mallit 4P1 ja 4R3. Merkkivalikoimaa riitti, oli tuttuja ja tuntemattomia kuten Ahma, ARA, Fain, Farmi tai James, Kova tai Vilske. Sitten ilmestyikin isoja mainoksia syyskuun alussa liikkeisiin esiteltäväksi tulevasta 565 -mallista 65. Traktoreiden varsin vilkkaassa mainonnassa pidettiin oikein hyvin esillä 40-50 hv teholuokkaisia koneita. Myöhemmän ajan ihmisistä saattaa tuntua yllättävältä, että tuollainen traktorimallisto nostatti kipakkaa keskustelua ”hevosvoimahulluudesta”. Esillä oli monen kokoisia valmistajia omine merkkeineen. Metsätalouden puolella hydrauliikka oli tunkemassa mekaanisia laitteita sivummalle. Perunan ja juurikkaan nostoon tarjottiin myös kalustoa. Hankkija, Ford, Kesko ja Valmet olivat ahkeria mainostilan ostajia, mutta SMK McCormickeineen ja Veho David Browneineen esiintyivät myös aika tiheään. Rakennustyömailla oli paljonkin tekemistä helpommin liikuteltavilla traktorilaitteistoilla kun hankalammin siirreltävältä konekalustolta tai peräti lapiotyöltä vältyttiin. Koneviestin katsaukseen tiedot antaneista firmoista vähimmin mainostivat Nortek Oy Renaultejaan ja OTK Porscheja ja M.A.N.ejaan. Loppuvuoden yllättäjiä Suurten valmistajien ja tuttujen konemerkkien seassa työkoneiden ja laitteiden tarjonnassa oli mukana runsaasti pieniä yrittäjiä. Toki ”oikeita” kaivinkoneita tai ”pillareita” pidettiin mainoksin esillä ja esiteltiin näytöksissä, mutta traktoreiden vahvistuminen antoi mahdollisuudet tavallisemman kokoisten traktorimallien käyttöön. Uusin laittein uusiin töihin Kolmen suuren merkin jälkeen taaemmalla olleet Fiat ja Deutz tarjosivat useamman kokoisia vaihtoehtoja, mutta käytännössä pienimpien ja suurimpien menekkiä ei kertynyt. Vielä kevään kuluessa firman edustajat kertoivat mallistostaan ja tuotannostaan asioita, jotka näkyivät mainoksissakin, eli mallisto koostui 361D, 80 ja Maastotraktori -malleista. Fordilla oli tarjolla laitteita omalla nimellään, samoin David Brownilla ja Massey Fergusonilla, vaikka näiden työlaitteiden valmistajat epäilemättä olivatkin aivan muita yrityksiä. Maanviljelyskaluston puolella edustivat niittosilppurit eniten esillä olevaa uudenlaista työkoneistoa. Saman kaltaisiin töihin puun juontamisessa ja kuormaamisessa kuin mekaaniset ne hydrauliset kuitenkin joutuivat. Traktoreiden moninaiskäyttö oli yleistymässä, ja Fordsoneissa varsinkin oli varaa valita. 03/14 Vuoden 1964 yllättäjän tittelin voisi antaa Valmetille. Tuossa ylempänä pari esimerkkiä suurista sekaan tunkevista laitevalmistajista
Näiden maahantuojilla ei ollut yhtä runsaita resursseja huoltoverkkoon tai markkinointiin kuin isoilla. Mukana koetettiin silti pysytellä. Aiemmin se oli ollut McCormickin kanssa suunnilleen tasavahva, mutta nyt harppasi reippaasti ylöspäin. Traktorikaupassa korkeintaan ”kolmossarjaan” kuuluivat yllä olevat kolme merkkiä. TRAKTORIVUOSI 1964 ”Kakkossarjan” traktorimerkeillä oli kullakin 5-10% osuuksia kokonaismyynnistä. 66. Tässä sarjassa oli myös vuoden -64 traktorikaupan vahvin nousija Nuffield
Uutiset mallikuvineen levisivät ammattilehtien ohella sanomalehdissäkin. Kolmen suuren kärkiryhmän osuus myydyistä uusista traktoreista putosi muutamalla prosenttiyksiköllä, mutta oli edelleen edustavat 64,4% kaikista. Käytännön Maamies lehti uutisoi Fordin suuresta muutoksesta aika vähäisesti. Uutuus oli myös Volvo Buster 400, joka sekin esittäytyi syyspuolella tarjoten vaihtoehtona hiukan pienempitehoisen Volvon. Kesken vuotta esitelty uutuus tuli Volvoltakin tuoreen Busterin muodossa. 03/14 Myynnin vähennys oli melkoinen Vuoden mittaan uusien traktoreiden myynti jäi parikymmentä prosenttia pienemmäksi kuin ”etukäteisostojen” lihavoimana edellisvuonna. Valmetilla onnistuttiin aivan huomaamatta aloittamaan uutuusmallin tuotanto. 67. Zetor paransi kummassakin laskennassa lähes 300:n myynnillä. Se aiheutti pulaa myytävistä Fordsoneista. Uutuutta kehaistiin automaiseksi ajettavuuden vuoksi. David Brownista esiteltiin 880F malli. David Brown ja Zetor kuuluivat nekin traktorikaupan ”kakkossarjaan”. Vuoden mittaan koettiin pari isoa yllätystä. Vaikuttava muutos sensijaan oli Nuffieldien hyvä menekki. Volvojen myynti väheni hiukan, mutta osuus silti nousi. Nuffeja myytiin 132 enemmän kuin edellisvuonna, mikä näissä oloissa tiesi markinaosuuden harppaamista seitsemästä 10,5 prosenttiin. Perusteellisempaa muutosta ennakoi Ford yhtymä. Arvailujen varaan jää Fordsonien todellinen suosio. Erikoisinta silti oli se, että Valmet onnistui pitämään tekeillä olleen uutuuden visusti salassa julkisuudelta. Fiateja myytiin pari sataa, mutta joukossa oli julkisuutta kerännyt muutaman ison Fiat 100-mallin kauppa. Traktoritehdas Englannissa oli pitkään kiinni malliston vaihdosta valmisteltaessa. ”Taavetin” uusi versio sai yhtä paljon huomiota. Tehtaan antamien tietojen perusteella piti sitten myyntiykkösenä olleen merkin tuleva kohtaloa arvailla. Kaikki kolme valtamerkkiä menetti sekä myyntimäärässä että markkinaosuudessa. David Brown ja McCormick pysyivät noin 7% osuuksissa. eli Synkro-Valmetista. Traktoreiden myyntisuosikit pitivät siis pintansa, tai ainakin asemansa sekä keskinäisen järjestyksensä. Toki parannuksia oli muuallakin kuin vaihteistossa. Listaykkönen eli Fordson menetti noin 28%, kakkonen eli Massey Ferguson menetti noin 31% ja kolmonen eli Valmet noin 30%. Rekisteröintejä tehtiin 11 915 kappaletta. Toisaalla esiintyi sitten huimia prosenttimuutoksia kuten Renaultin +155% ja Belaruksen +150%, mutta Belaruksia myytiin ainoastaan 5 kappaletta eikä Renaultien 14:n kappaleen lisäyskään maisemaa muuttanut. Suurin yllätys oli kuitenkin loppuvuodesta julki tullut tieto Fordson merkin loppumisesta ja sen tilalle tulevasta Ford traktorimallistosta. Synkro Valmetia päästiin katselemaan ja kokeilemaan heti syksyn tultua
Eläkeiän nostostakin kun on viime vuosina tullut puhetta, niin kentiespä sitä voisi kahdeksankymppiseksikin touhuta koneiden kanssa, museolla naurahdetaan. Koneiden ja tavaran keräily on alunperin alkanut 1970-luvun tienoilla, ja sitä mukaa laitteita on aikanaan myös lahjoitettu museolle paljonkin, sen lisäksi että osa on periytynyt omasta käytöstä. Uudenveroisiksi kaikkea ei kuitenkaan ole haluttu laittaa, mikäli se ei ole ollut täysin pakollista; työn jäljet kun antavat työkoneelle oman arvonsa. Toki, mikäli lukijakunnalla on tiedossa valmistenumeroltaan pienempi Sampo-puimuri, on yhteydenotto mieluinen. Antti Huhtala vinkkaa, että kyllähän kaikenkuntoisia laitteita varmasti on isompiakin kokoelmia, mutta nämä on kunnostettu toimiviksi. Vempeleitä on sitten ajan kanssa kunnostettu museon pajalla nykyiseen hienoon iskuunsa, kun varaosia on saatu ja aikaa on kullekin koneelle riittänyt. Talven aikana laitteita on tullut vielä lisää, esimerkiksi pellolta pelastettu 50-luvun alun Caterpillar T6 ja 1934-mallinen Farmall M 12. Vuodesta 2010 nykyisissä tiloissa olleessa museossa työskentelee kymmenisen henkilöä, tilanteesta riippuen talonväen lisäksi myös apulaisia. Kaikkea museolla olevaa ei ole tarvinnut kunnostaa, vaan osa on säilytetty alkuperäiskunnossa mikäli kunto on vain ollut tarpeeksi hyvä. Osa on tullut kokoelmaan ”lekalla hakattuina”, jolloin on jouduttu entisöintitöihin. Maatalousmuseo on meidän oloissa merkittävän kokoinen Internationaliin, Farmalliin ja McCormickiin keskittyvä museo, vaikka muunkinmerkkistä laitetta löytyy kiitettävän paljon. Nähtävää ja tutkittavaa paikan päällä riittää. Museo on pääosin avoinna heinäkuisin sunnuntaisin, mutta etukäteen yhteyttä ottamalla vierailuajan saa varmasti sovittua muutoinkin, vaikkapa viikolle.. Kokoelmiin kuuluvasta Sampo-puimurista Pertti pohtii, liekö se vanhin Suomessa tallessa oleva kyseisenlainen laite: 1957 valmistetun puimurin valmistenumero on niinkin aikainen, kuin 21. Mittava maaseutumuseo Huittisten ja Kokemäen rajalla, valtatie kahden varressa sijaitseva Huhtalan maatalousja kotiseutumuseo pitää sisällään hienoa katseltavaa kaikille vanhemmista traktoreista ja moottoreista kiinnostuneille. Koneet ovat kulkeutuneet pääosin Oulun korkeudel- ta, muutama Kuusamosta asti ja jokunen esimerkiksi Kiikoisistakin, hieman lähempää. Maamoottoreita – käyntikuntoisia sellaisia – on seitsemänkymmentä, ja niitä voidaan kävijöiden iloksi myös käynnistellä. 600 neliömetrin halliin sopii laitteita muitta mutkitta, useampaan kerrokseen, mutta kyllähän kaikki tilat täyttyvät sitä mukaa, kun tavaraa kertyy. Teksti: Antti Kautonen Kuvat: Tuukka Erkkilä 68 P ertti Huhtala on veljensä Olli-Pekan kanssa tallettanut vuosien varrella käyttöä varten ostettuja traktoreita, maamoottoreita ja muuta vuosien takaista tavaraa pienimpiä esineitä myöten. Antti Huhtala kertoo, että yhtäkin konetta on käyty katsomassa kesälomareissulla, ja kotiintullessa se on sitten käyty hakemassa talteen. Eläkkeelle ei Pertin mukaan jouda, museosta on tullut elämäntapa
03/14 69. John Deeren 1.5 hh, 3 hv ja 6 hv maamoottorit rivissä. Vuoden 1939 John Deere AR. Pertti Huhtalan traktorikokoelma kasvaa vielä nykyisinkin. Vuoden 1949 International Farmall Cub. Antti Huhtala ja englantilaisvalmisteinen International McCormick Super BWD 6
Konepaja Suomisen moottoreita taka-alalla. 70 Vierekkäin Pietarsaaren Konepajan PEKO-moottori, Deutz ja Ares Bokser. Hienossa iskussa oleva Case on vuodelta 1948.. HUHTALAN MAATALOUS- JA KOTISEUTUMUSEO Maamoottorien kokoelma on osaltaan museon ylpeys. 600 neliömetrin halli vetää mukavasti tavaraa ja parvelle mahtuu lisää. Edempänä 1940-luvun lopun International Deering, taaempana harvinainen yhdellä etupyörällä varustettu, drilling-mallinen Farmall F 12 vuodelta 1935
Bensanjakajia on museolle kerääntynyt kattava otanta. Kuten vaikkapa Allis-Chalmers. Ab Alex Sjöholm Oy on valmistanut sen Turussa vuonna 1926. Tämä moottori on kotimaista työtä. 03/14 71. Vaikka museo keskittyy esimerkiksi Internationalvalmisteisiin traktoreihin, on muitakin merkkejä esillä. Kokoelman vanhimman pään International Deering 1020, vuosimallia 1927
72. Perämoottoreita menneiltä vuosikymmeniltä, sähköpaimenien säestämänä. HUHTALAN MAATALOUS- JA KOTISEUTUMUSEO Pakkauslaatikoiden painatuksetkin saavat oman arvonsa. Peltokoneita on parvella jos jonkinlaista. Käsityökaluja ja erikoislaitteita esitellään kävijöille mielellään
1954 (Saksa) International Deering 10-20 vm. 1951 (Iso-Britannia) Super FC vm. 1939 (USA) H vm. 1947 (USA) CUP vm. Käyttöä on joskus ollut pärekorillekin. 1954 (Iso-Britannia) DGD-4 vm. 1949 (USA) W-6 vm. 1935 drilling / yhdellä etupyörällä (USA) F-20 vm. 1947 (USA) International Mc Cormick T-6 vm. Ei niin pientä rasiaa, ettei se olisi jäänyt jollekulle talteen. 1955 (Iso-Britannia) 03/14 73. TRAKTORIKOKOELMAA Farmall F-12 vm. 1939 (USA) A vm. 1927 (USA) W-4 vm. 1937 (USA) F-14 vm. 1952 (Ranska) Super BMD vm. 1950 (USA, telatankki) Super BWD-6 vm. Vanhat työmaakyltit kertovat menneistä urakoista. 1948 (USA) M vm. Polkupyöriä museolla on useampaa sorttia
Valokuvien katselussa isommalla porukalla kuvista nousee usein pinnalle aivan uusia näkökulmia eikä keskustelun karkaamista sivuraiteillekaan katsota pahalla varsin vapaamuotoisessa tilaisuudessa. Kun kerta oltiin Scanialla kylässä, oli illan teemanakin Scanian kuorma-autot mutta muunkaan merkkisten valokuvia ei toki asetettu esityskieltoon. Myös paperikuvia oli mahdollista esitellä harrastajatovereille illan aikana. Vetkun Kuopion paikalliset jäsenet järjestivät kuitenkin jo toista kertaa uuden tyylistä toimintaa valokuvaillan muodossa. Kahtelua ja huastelua Vetkun valokuvailta Kuopiossa Savolaiset vanhojen kuorma-autojen harrastajat tapasivat valokuvien katseluillassa jo toistamiseen. Tämänkaltaista toimintaa on aiemmin harrastettu lähinnä kaveriporukoissa lukuun ottamatta ulkomaalaisia harrasteryhmiä. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko 74 V eteraanikuorma-autoseuran toiminta on painottunut lähes ainoastaan kuorma-auton omistavien puuhasteluksi ja muille alan harrastajille kaukaiseksi toiminnaksi. Puheenvuoroja ei tarvinnut jakaa sillä puhetta oli ilmassa muutenkin. Käytännössä homma toimi niin että halukkaat toivat vanhoja kuorma-autokuvia muistitikulle ladattuna, ja tilaisuuden vetäjänä toiminut Pennasen Risto esitteli otoksia videotykillä valkokankaalle heijastaen. Kyseiselle toiminnalle olisi tilausta kuulemma muuallakin Suomessa, joten jäämme kuulolle kuinka tämä harrastusmalli saa tuulta purjeittensa alle.. Tällä kertaa tilat illanvietolle sponsoroi Scania Suomi Oy:n Kuopion toimipiste Mikko Pitkäsen johdolla. Mikko oli lisäksi leiponut veteraaniautoväelle vehnästä ja keittänyt kahvia, mikä maistui kuvien katselun ja kommentoinnin ohessa
entisöinti aloitettu. Entisöity ja siisti. Vain nouto, H. Hionnan hinnalla, osta pois! 050-4121193, Kuopio Myydään/vaihdetaan moottorisahat 50–60-luvulta: Clinton -55, McCulloch -44, JobuL -6, Pioneer-1150, Stihl -10, Homelite-XL12. Power Major H. 0400-337472, Lempäälä Myydään: Riukuvammas-traktorikaivuri Majorin alustalla, H. Sampo auran ehjä täydellinen leikkuri 50 e, 040-8362075, Kuopio Myydään: Nissan Patrol 3.3l D-kone, täydellinen, H. 1200 €. Vaihdossa käy Raket -80 tai Husqvarna 280 tai mopo-projekti, esim. Hinta 40-100 €/kpl. 0405381884, Tarpaisjärvi Valmet 310D osia -64 Käyntikuntoinen moottori 500 e. Myös poistokohdan siirtokelkat. Jeep Wagonerin v-laatikko jakolaatikolla + ulosotolla. Tunturi mopon osia 50-60 luvulta. Siisti, katsastettu. Ulkoisia osia puuttu. Puch 175 moottori ja sähköosia. Ei moottoria. NOrton, BSA moottorit ja vaihteistot. 0504121193, Kuopio.. -64, H. 280 €. Markkinat Osta ja myy kalustoa Myydään Ford Trader -58 Bensa kutonen. 2 kpl, H. Kehyksiin ja seinälle. 8 x 24 traktorinrenkaat, 040-5536606, Vantaa Kuormurin ketjut Käytetyt mutta hyväkuntoiset. 100 €, 050-3723647, Padasjoki 138712 Takalana pieneen traktoriin uusi, H. 40 €, 050-3723647, Padasjoki 138662 Maamoottori Olympia -55 Ilmajäähdytteinen, 4,5 hv. Tee tarjous, H. Rekvisiitaksi pakettihintaan. 450 €, 050-5525462, Lapua 76 Teboil kyltti Pahvia, koko 100 x 50 cm. H. McCormic T6 telakone -39. Fordson -38 moottori. -84, taksimalli rattivaihteella, H. Myydään maamoottorit Vickström ja Teijo. Wickstrom maamoottori. 100 €, 0400-387674, Muhos 140177 Ford -36 Taka-akseli, jarrurummut, kardaani. Kysy tarjous. Moskvitsh 407 -62 MR-tark. Yhteishinta, H. Nouto ja käteismaksu, H. 1300 €, 0400241495, Jyväskylä Myydään osia David Brown, Oliver 6 sil., Fordson N ja Mörköön uudet sytytysmagneetot. Uusi kehä, H. A-Fordin moottori, vaihteisto ja limppulaturi ym. Nokian Hakkapeliitta 7x20 4 kpl + vararengas, H. Löytyy myös Hiab 293 nosturi samaa ikäluokkaa hintaan 450 euroa, H. Raisu CR tai Tunturi Super Sport. 1700 €. 1300 €. 500 €, 0400-353511, Padasjoki ..................................................................... Temmes kaivinkone. Ford Prefect -50. Rappukippi. Nokka mallin Trader osina tai kokonaan, diesel ko koneella, H. 150 €, 040-8405682, Rauma 140179 Myydään Koneita Massey Harris 820 2-tahti diesel. Ford N8 -49. Poistokanava 25 euroa/metri, siirtokelkat 50 euroa/ kpl, 050-5909309, Sastamala Venäläisen Pillari DT75 ohjekirjat Suomeksi ja venäjäksi. Sytytysmagneettoja traktoreihin, maamoottoreihin ja moottoripyöriin, 0400-820749, Somero ..................................................................... Super Major vm. Mersu 200D 123 vm. Anglian, Cortinan, Escortin ja Taunuksen osia, 0400-820749, Somero Myydään Pakokaasunpoistokanavaa Korjamohalliin. 2500 €. 520 €. Vuosilta -31 ja -33. 900 €, 050-5828256, Kirkkonummi 140178 Vanha Kutterihöylä Työpöydän koko 550x1770. 040-5289810, Evijärvi Hiotut kampiakselit: Opel Rekord -63 ja Peugeot 404 -63 + siihen laakerit. 150 €, 0445817956, Mikkeli 140184 Rekisterikilpiä 30-luvulta 4 kpl. Käynnistä en tiedä mutta osat näyttäisivät olevan paikoillaan. 2500 €, 040-5289810, Evijärvi 140167 Åkerman H 11 B kaivinkoneen vetopyörä akseleineen. Lokasuojat 316 100 e. Renault R71 -61
Ergomatic–hytit olivat Motorpanels Ltd:n valmistamia ja niitä tuotettiin Brittein saarilla myös mm. RAUHASSA RUOSTUVAT NOSTOKURKIEN KEVÄTMUUTTO Kesä tekee tuloaan ja muuttolinnut ovat jo kovasti matkalla tänne Pohjolaan. Monet linnuista ovat monivuotisia yksilöitä ja viihtyvät täällä talvellakin. Näitä ”cab-beside-engine”, eli CBE-hyttejä aloitti tehtailemaan herra nimeltä Samuel Zeligson 1940-luvun puolivälin tienoilla.. Punainen 3-akselinen CCC:n alustalle tehty nosturiauto pöyhistelee puomiaan myös toisaalla Pohjolan vähälumisessa kesässä. Tähän luontoiltaan keräilin monenlaisia, harvinaisiakin lajeja BM Volvon nosturitraktori ammoisilta paperikuva-ajoiltani jossain Kymenlaaksossa. Vanaja-Lokomoja on valmistunut bulldog –mallisina kahdeksan yksilöä, joista yksi A350N- ja seitsemän kuvan A340N –nosturilla (20tn). Keltainen American-nosturi eteläisessä Suomessa. 78 kotimaisista yksilöistä, mutta mahtuu mukaan kaukomaiden asukkejakin joita muuttolintuina on Pohjolan leveysasteille aikojen saatossa pesiytynyt. Teksti ja kuvat: Joona Hamm Eteläkarjalaisen Kaakon Nostot Oy:n vanhaa kalustoa on eksynyt uuteen merituulen puhaltamaan ilmastoon ja jäänyt vähemmälle käytöllekin ilmeisesti. A.E.C:lle ja Leylandille
Patanokka-volvon henkilönostokori oikein huutaa lumipyryn keskeltä. Harnischfeger Corp. Valmet-nosturi 60-luvun lopulta väritti joskus Mikkelin TVH:n takapihaa. GROVE AP308 muistuttaa kovasti ahtaiden paikkojen nosturien historiaa mutta todellinen valmistusvuosi asettuukin 2000-luvun taitteeseen. 79. P&H 650 ATC ristikkopuominosturi muutamia vuosia sitten Jokelan kerrostalotyömaalla. Remppatalon Niilo-Volvon pitkänpitkä puomi ja vaikuttavat tukijalat eivät kuuluneet ihan pienempiin mahdollisiin. Manitowocin torni nousee Raumalaisen peltiaidan takaa. Mitä sillä ulkonäöllä, toimivuushan on tärkeintä. Sisu SR260 varustettu Lännen –tukkikuormaajalla ja alusterällä, no mikä ettei näinkin. Vastaanvanlainen sininen tuote on bongattu jostain Suomen ääristä
Itäblokin maasta kadonneen nosturiauton ei tarvitse itkeä yksinäisyyttään ranskalaistoverien seurassa. Ljungbytruck tuli naapuristamme, on tehnyt urakan jos toisenkin, mutta viettää nyt hiljaiseloa teollisuustontin laidalla. Vuonna 1960 Rune ja Holger Andersson alkoivat pyörittää konepajaa maatilalla Ljungbyssä, Ruotsissa. Tämä Roman on ihan omassa elementissään – eli ei ainakaan töissä. 80 Japanilaisen Kato Works Co. Pohjanpalon veljesten 1885 perustama yritys ehti valmistamaan kaikenlaista padoista ja pannuista hautaristivaluihin ja kamiinoihin. Koehring Bantam S588 18tn nosturi Detroit Dieselillä Pohjois-Karjalan auringon alla.. Tervaja tärpättiuuneja toimitettiin Ruotsiin, Venäjälle ja Amerikkaan saakka. RAUHASSA RUOSTUVAT Sirkuksen kadonnut norsu. historia ulottuu 1800-luvun loppupuolelle asti. He alkoivat kehitellä trukkeja kääntämällä vanhan kuomurin ympäri. Håksbergin kaivosalueella bongattu tukholmalaisen Tornborg & Lundberg AB:n 1970-luvun rakennusnosturi. Oma telakkakin heillä oli, missä tehtiin hinaajia ja ehtivät he valamaan kirkonkellojakin ympäri Suomea. Romanian Brasovista kotoisin oleva kuorma-autotehdas sekoittui 1970-luvun jälkeen pahasti muiden lähimaiden valmistajien puuroon. Lisäksi konepajassa tuotettiin muun muassa höyry-, meijeri-, myllyja sahakoneita, polttomoottoreita, höyrykattiloita ja jopa rautatievaunuja. Veljekset Friis Oy Kokkolasta on valmistanut tällaista pienenpientä sähkötoimista nosturia. Kymmenessä vuodessa työntekijöitä siunaantui yli sata, kunnes 1975 yhtiö myytiin Kalmar Industriesille. Tämä kaksiakselinen outokurki kantaa todennäköisesti Mitsubishin timanttia tai Fuson siipilogoa
Colesin autonosturi löytyy samasta osoitteesta Jonesin kanssa. Suomen suurimpiin rautakauppoihin kuuluneen Teräs Oy:n vanha Jonesnosturi. Kokohydraulinen, ympäripyörivällä ylävaunulla varustettu Lokomon nosturi mallia M322N jaksaa puhista 14tn lastia ylös. Tämän nosturin sähköistyksestä se on vastannut muutama hetki aikaisemmin. Kaksi belgialaista, J.Drynn ja R.Lahy perustivat K & L Steelfounders And Engineers Ltd:n, joka myöhemmin muuttui Jones Crane:ksi ja oli muuten 1930-luvun nurkilla yksi tunnetuimpia ja suurimpia dieselkäyttöisten nosturien valmistajia Englannissa ja firman tuotteita myytiin ympäri maailmaa. 81. Colesin toinen nosturi samalla laanilla. Wihuriyhtymän piiriin kuuluneen nosturin hytissä kuljettaja istuu menosuuntaan ja nosturin vipuja käytellään takaperin asennetusta penkistä. La Télémécanique Eletrique sulautui 1988 Schneider Electricin nimen alle
82 PALOMUSEON PELTISEPPÄ Tehtyään aikansa töitä automaalarina Eija Kärkkäinen opiskeli uuden ammatin, ja työpaikkakin löytyi saman tien. Nyt Eija saa tehdä mieleistä ja mielenkiintoista työtä museopaloautojen kunnostuksen parissa.. VESIVEHMAAN KONEET Vesivehmaan lentokentällä on Lahden Ilmasilta Ry:n ylläpitämä Päijät-Hämeen Ilmailumuseo, jossa on esillä vajaa parikymmentä mielenkiintoista lentokonetta ja muuta alan rekvisiittaa. Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 4/2014 ILMESTYY 5.6.2014 Lumenluojan uusi kevät Naapuripitäjässä 70-luvun puolivälistä eteenpäin lumenauraustöissä käytetty ’68 Ford OK-6 oli maskulaisharrastajaa pitkään kiinnostanut työkalu, joka nopeiden käänteiden jälkeen siirtyi 2000-luvun alussa viimein hänen omistukseensa
TILAA KONEURAKOINTI maanrakennus • metsäkoneurakointi • kiinteistöhuolto • maatalous nuMero 4 Maksimituottavuus. kaupunki- ja yhdyskuntarakentamiseen. Minimikustannuksilla Minimikustannuksilla Petteri Sirva, Espoo Eetu Tyster, Espoo Hans Tolppola, Espoo petteri.sirva@mateko.fi eetu.tyster@mateko.fi hans.tolppola@mateko.fl 040 9010 713 040 9010 742 040 9010 704 Länsi-Suomi / Ahvenanmaa Petteri Sirva, Espoo petteri.sirva@mateko.fi 040 9010 713 Päijät-Häme ja Kymenlaakso Eetu Tyster, Espoo eetu.tyster@mateko.fi 040 9010 742 Veijo Repo, Pirkkala veijo.repo@mateko.fi 040 9010 719 Tero Sihvo, Mikkeli tero.sihvo@mateko.fi 040 9010 707 Etelä- ja Keski-Pohjanmaa Pasi Kivelä, Seinäjoki pasi.kivela@mateko.fi 0400 541 061 Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa, Lappi ja Kainuu Harri Leppälä, Oulu harri.leppala@mateko.fi 040 9010 701 Usein kaivukoneelta vaaditaan muuntautumiskykyä ja joustavuutta erilaisten työtehtävien suorittamiseen. Kysy lisää myyjiltämme! Ennakoimalla ongElmattomuutEEn BroKK 400d -PurKuroBotti Suomalaista työtä • www.koneurakointi.fi PAL VKO 2014-20 Viipale mediat 6 414887 200110 risKiPaiKKoiHin Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@koneurakointi.fi Tututstu ja tilaa: www.koneurakointi.fi Lataa Koneurakointisovellus App Storesta QR-koodilla Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.koneurakointi.fi 14002 720011-1402 Etelä-Suomi ja pääkaupunkiseutu KoneuraKointi 2/2014 • Posion metsissä – Komatsu 865 • Koeajossa: toyota hilux • esittelyssä: massey Ferguson 7616 • BroKK 400d PurKuroBotti Maksimituottavuus uutuusleHti! KESTOTILAUS:. JCB –pyöräalustainen kaivukone on rakennettu kestäväksi, tuottavaksi ja tietenkin äärimmäisen liikkuvaksi. JCB:n pyöräalustaiset kaivukoneet soveltuvat ihanteellisesti kaikkeen liikkuvuutta vaativaan työskentelyyn, mm. JCB –koneiden turvana on maailmanlaajuinen, asiantunteva huoltoverkosto, joka on aina valmiina palvelemaan ammattitaidolla www.mateko.fi nro 4 • 2/2014 • 7,90€ Posion metsissä 90 railteK hoitaa raiteet rataKunnossa! 6 NUMEROA Puu KulKee uudella Komatsulla esittelyssä Massey Ferguson 7616 Koeajossa KestosuosiKKi toyota Hilux SAAT TILAAJALAHJAKSI AKOINTI KONEURteKniiKKa: -LIPPALAKIN! Pirkanmaa ja Satakunta Keski- ja Itä-Suomi JCB PYÖRÄALUSTAISET KAIVUKONEET 44 Rahoituksemme sisältää merkittävän edun konehankintaasi. Muuntautumiskykynsä ansiosta kone on helposti ja nopeasti muutettavissa materiaalinkäsittelykoneeksi, jolla voidaan joustavasti hoitaa työmaan tavaravirtojen käsittely
29 TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT DEUTZ F1L ‘51 Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Katso lisää verkko! kaupastamme Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! 3 743 994 0 2 0 h u P • I M L 4100 IISA Teräskatu 3 • 7 www.lh-osa.fi Viipale mediat 745000-1403 • PAL VKO 2014-23 Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! 6 414887 450003 WWW.KIERTOKANKI.COM 14003 NÄMÄ KAIKKI NÄPPÄRÄSTI NETISTÄ Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 03/2014 • Hinta 8,50€ SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND • Traktorin varaosat sekä vanhoihin että uusiin merkkeihin • Maatalous- ja yleistarvikkeet • Ammattitason työkalut sähkökoneista talttaan ja vasaraan • Monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majakat ja heijastimet • Lelut, pienoismallit, lahjatavarat ja paljon muuta Yli 200 € tilaukset rahtivapaasti! 3/2014 • Deutz F1L • Jyry-Sisu K40BP • M-B LP 913 • Valmet 356 + Hydromaster-kaivuri • Vanaja N2-47 KONEMIEHEN PALVELEVA TAVARATALO TARJOAA NELJÄ PUNAISTA Markku Voltin Porschetraktorit MONIALAMESTARI Huovisen Jarin pelit ja vehkeet VANHA SAVOTTA Metsähommia menneen ajan malliin