Vanhat Koneet 4/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

TRAKTORIT · KUORMA-AUTOT · MAANRAKENNUSKONEET · TAPAHTUMAT LOKOMOBIILIA ! PUKSUTUSVOIMAA Rautaista luettavaa · www.vanhatkoneet.fi · 04/2010 · Hinta 8,50 Hyvä ja kallis Esittelyssä uudenveroiseksi entisöity Takra ´54 Purkuosien parissa Kokoontumispaikkana Kauppilan hajottamo 10004 > SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND 745000-1004 · PAL VKO 2011-03 414887 450003 PUINTIHOMMISSA KÄTEVÄ KAIVURI Kokeilussa Fahr ´66 puimakone Toimintakuntoon entisöity Pikku-Jussi ´59 Moderni edelläkävijä Sisu KB-117 ´64 MATKAMALLI 6
Kukaan tuskin on eri mieltä siitä, etteikö auto tallentaisi historiaa parhaimmillaan juuri tässä asussa? Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Tekijältä Ensi kosketuksen traktorimaailmaan sain noin viisivuotiaana, kun isäni nosti minut International B250:n rattiin, kytki ykkösen päälle ja käänsi käsikaasua hieman suuremmalle. Mutta kunhan muutama vuosi vielä kuluu, niin uskoisin että Pikku-Valmettini saa uuden kuljettajan puikkoihinsa. Lienee kaikkien harrastajien mielestä tärkeätä se, että vanha kone välttää romutuksen ja saa uuden elämän taitavan entisöijän käsissä. Hän huikkasi kärryltä että "anna mennä vain suoraan eteenpäin, isä huutaa sitten kun pitää kääntää ratista". Joka ainoa kotimaassa tehty ajoneuvon muutostyö kertoo meidän omasta historiastamme jotakin sellaista, mitä ei ulkomailla valmistettu ajokki tai kone alkuperäiskuntoon entisöitynä enää kykene kertomaan. Pakasta vedettyjä vehkeitä löytyy maailmalta vaikka kuinka paljon, kotinurkilla räätälöidyt erikoisversiot kertovat meistä tuleville sukupolville sen rehellisemmän ja värikkäämmän tarinan. BEDFORDIN kauppaauton kohdalla aika on pysähtynyt 70-luvun alkuun. Alan harrastajat kantavat perusteltua huolta niistä vanhoista rakennuksista, joiden omistajat hyvää tarkoittaen suorittavat liian perusteellista peruskorjausta ja kantavat jätelavalle kasoittain alkuperäisiä materiaaleja sekä kunnostuskelpoisia kokonaisuuksia tehden näin peruuttamatonta vahinkoa museotoiminnan näkökulmasta katsoen. Traktorin perässä olevalla puukärryllä seisoi isäni veli ja samalle kärrylle hyppäsi myös isäni. Usein vuosikymmenien varrella tehdyt muutokset säilytetään, eikä taloa näin ollen pyritä entisöimään alkuperäiseen, uutta vastaavaan asuunsa. Pääkirjoitus Ainutlaatuiset viritelmät V iime vuosina on keskusteltu paljon siitä, tulisiko vanhat laitteet entisöidä vai säilyttää alkuperäisessä kunnossaan. Esimerkiksi vanhojen rakennusten kunnostustöissä ei yleensä pyritä purkamaan kaikkea vanhaa ei edes jälkikäteen tehtyjä muutoksia vaan ennen remontointia rakennuksen viat ja puutteet sekä tietenkin ehjät osuudet kartoitetaan, minkä jälkeen selvitystyön pohjalta laaditaan korjaussuunnitelma. Vauhtikin oli aivan valtava. 04/10 Saman tunteen minäkin aion antaa lapselleni vaikken maata kauheasti omistakaan - enkä niitä kanojakaan. Uudesta osasta ei saa vanhaa ainakaan kovin nopeasti. Jos tallistasi siis löytyy kotimaassa räätälöity erikoisuus oli se sitten omatekoisella hytillä varustettu traktori tai 70-luvulla "tuunattu" auto mieti vielä hetki ennen sen palauttamista alkuperäiseen asuunsa. Puheenaihe pysynee pinnalla vielä pitkään, sillä asioihin äärimmäisesti suhtautuvat tuskin osaavat asettua vastapuolen asemaan. Arvokkaiden rakennusten remontissa ei myöskään raaputeta vanhoja maalikerroksia pois pohjia myöten, eikä uusita koko lattiaa vain siksi että joissain lankuissa on hieman lahovikaa. Siinä sitä istuttiin sedän natikan ratissa ja kieli keskellä suuta yritettiin pitää suunta suoraan eteenpäin. Ajoneuvojen ja varsinkin vanhojen hyötyajokkien kohdalla esimerkiksi aikanaan tehtyjen hyttimuutosten purkaminen ja ajokin palauttaminen tehtaan tarkoittamaan asuunsa saattaa olla entisöintiä, mutta museotoimintaa se ei sanan varsinaisessa merkityksessä voi olla. Takana miehet talikoivat kananlantaa pellolle ja välillä tarkistivat, kuinka ojanpiennar lähestyy. Jalat eivät edes yltäneet polkimille. Toisaalta koko vastakkainasettelu on monesti täysin turhaa, sillä suuri osa entisöidyistä ajokeista ja muista koneista on ollut lähtökohdaltaan niin huonossa kunnossa, että niiden käyttäminen ilman mittavaa kunnostustyötä olisi käytännössä mahdotonta. Minä en nähnyt kuin suuren valtavan peltolakeuden edessäni ja kuvittelin olevani isokin mies suuren traktorin ratissa. 3. Museotoiminta käsittääkseni on pyrkimystä vanhan kulttuurin ja esineistön säilyttämistä jälkipolvia varten. Sami Saari Toimittaja ENSIMMÄISET kokemukset ison kaluston ratin takaa ovat monelle meistä ne kaikista voimakkaimmat. Jokainen muutos kun kertoo omalla tavallaan eletystä elämästä sekä kunkin aikakauden tarpeista ja vaatimuksista
28 Scania LS 140 Super ´74 Super-Scanian turboahdetussa veekasissa riittää puhtia sorakuormien siirtelyyn vielä eläkeiässäkin. 32 Pikku-Jussi ´59 Hienon pikkukaivurin kunnostanut Veikko Ikola tuntee koneensa kuin omat taskunsa - onhan yhteistä taivalta takana jo liki puoli vuosisataa. 68 Jämsän seudulla tapahtuu Kerholaiset juhlivat Pomonassa puintipäivien merkeissä ja esittelivät Metkossa maamoottoreitaan. 10 4 16 32. 42 Cockshutt 30 ´51 Kanadalaisia Koksuja ei ole näillä leveyksillä juuri nähty, eikä sellaista niin vain hankitakaan. 16 Sisu KB-117BP ´64 Karppasen Timon parikymmentä vuotta sitten entisöimä nokkamallinen Sisu lienee kyseisen mallin viimeinen tien päällä liikkuva yksilö. Nykypuimurille vehje ei sentään pärjännyt, mutta tyylipisteet tuli kotiin. Ajonäytökset vanhoilla koneilla keräsivät paljon uteliaita silmäpareja. Kokkolan liepeiltä löytyy hyvään kotiin pelastettu yksilö. KONEET 10 Fahr M66 ´66 Toimittajamme kokeili vanhan Fahrin ominaisuuksia Orimattilan pelloilla. Tämä peli laivattiin Suomeen ison veden tuolta puolen. TAPAHTUMAT 58 Rauta ja Petrooli, Hyvinkää Hyrian pelloilla Hyvinkään keskustan liepeillä juhlittiin traktorin satavuotista taivalta Suomessa. 36 Grönlundin 20-hevosvoimainen Huolellisesti kunnostettua maamoottoria katsellessa on vaikea uskoa, että se on aikanaan ollut tulipalossa, jäätynyt halki pakkasessa ja muutenkin rikottu. Tässänumerossa 6 6 Kannessa Takra ´54 Tampereen Nekalassa valmistettiin 50-luvulla korkealaatuisia traktoreita, mutta hanke kariutui hinta- ja osin myös valuuttapoliittisista syistä. 66 Vanhan ajan päivät, Ruotsinkylä Kotitilallaan kotiseutumuseota pitävät Jokelat isännöivät vanhan ajan päiviä jo kuudetta kertaa
52 Rekkaparkki Uutisia ja kuulumisia vanhojen koneiden maailmasta. Toimitus 56 58 70 Vanhaa teknologiaa Rautalammilla Suvantolan pelloilla vietettiin syyskuussa Wanhan teknologian viikonloppua. 56 Vetku lähikuvassa Vanhojen kuorma-autojen harrastajien järjestö kasvaa ja voi hyvin. Copyright Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty. 76 Markkinat Täältä klassikkotraktori talven lumitöihin tai pienempää puuhasteltavaa. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Ojanen selvitti kuinka puintihommat tehtiin aikana, jolloin koneiden käyttövoimana oli höyry. Nyt jos koskaan kannattaa lausua mielipiteensä lehden sisällöstä! 54 Mikon matka-albumi Mikko Hiitun kuvat vievät tällä kertaa aikamatkalle edesmenneen Itä-Saksan maatalouteen. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi www.vanhatkoneet.fi > Tilaajille Päätoimittaja Kari Mattila Toimittajat Iikka Kekko, Jan-Erik Laine, Arttu Toivonen Avustajat Matti Hiittu, Mikko Hiittu, Olli J. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalekustannus Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 04/10 5. Materiaali Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Ilmoitusmyynti Susanne Laine: 050-4147 553 Peppe Haapala: 050-4147 559 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti Sähköpostit muotoa toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa Myynti R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. ARTIKKELIT 23 Höyryllä puintia Olli J. 40 Maatöitä höyryhevosilla Suurilla ja painavilla höyrytraktoreita yritettiin aikanaan suorittaa maatalouden töitä vaihtelevin tuloksin. 79 Kuvalaari Lukijoiden lähettämiä kuvia nykyajalta ja menneiltä vuosikymmeniltä. höyrypuima la 62 Varaosia myös veteraaneihin Kauppilan kuormuripurkamolla palvellaan myös vanhan kaluston harrastajaa. VAKIOPALSTAT 48 Seppiä ja mestareita Oletko joskus miettinyt mitä Sisun pääsuunnittelija puuhailee vapaa-aikanaan. 74 Soppaa ja Kauhoja Mobiliassa vietettiin tiekonepäivää ja yleisö pääsi seuraamaan vanhoja koneita toisitoimissa. 68 nisti maa miehentun n 23 Menestyvän erginkonepaja underb 1910-luvul laD itteesta. Ilmoitukset Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 83 Seuraavassa numerossa Tilaajapalvelu Puh. Alueelta löytyi vanhojen laitteiden koko kirjo. Viipalekustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalekustannus Oy:lle. Ojanen, Sami Saari, Janne Riikanen, Johanna Helin, Lea Lahti, Tuukka Erkkilä Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman, Sanna Tarkkanen Postiosoite Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa Käyntiosoite Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa Kustantaja Viipalekustannus Oy Puh. 72 Vanhat vehkeet Keuruulla Harrastajat veivät koneensa keskustaan näytille vilkkaana markkinapäivänä
Hyvää ei saa halvalla, ei edes Takraa. Kokkola 6. Hyvä ja kallis Takra ´54 Tampereella valmistettu Takra-traktori oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kun hevoset joutuivat vähitellen tekemään tilaa konevoimalle. Kalliiksi muodostunut hinta meni kuitenkin hyvienkin ominaisuuksien edelle ja loppu alkoi häämöttää jo varhaisessa vaiheessa
7
Tuonnin rajoitus toi mukanaan lieveilmiöitäkin, kun traktorin ostanut isäntä tulikin ahneeksi ja rupesi myymään sitä ylihintaan kääriäkseen myyntivoitot omaan taskuun. Toinen pääsi jaloilleen ja elää vahvasti edelleen. Traktoriuutuutta esiteltiin yleisölle muun muassa maatalousnäyttelyissä, jotka tuolloin olivat merkittäviä tapahtumia maanviljelijöiden ja maatalouskoneita markkinoivien yritysten kohdatessa tarpeineen ja tarjouksineen. Kun on pulaa jostain, saa kekseliäisyys usein otteen tapahtumien kulusta. Ojanen: Kotimaiset traktorit -kirja ja kirjoittajan arkistot Kuvat: Kari Mattila V iattoman viisikymmenluvun alussa kaikilla oli tekemistä, työttömyydestä ei ollut juuri tietoa. Myös teollisuus oli huomannut pelin kääntyvän enenevissä määrin traktoreiden hyväksi tulevaisuudessa. Traktorista haaveiltiin useallakin tilalla, mutta tuontilisenssit rajoittivat niiden saatavuutta tehokkaasti. Uutuustuotetta pidettiin sopivan kokoisena maatilakäyttöön, jossa traktoria on Väinö Paunun korviin kantautunut tieto maaseudun traktoripulasta sai yrittäjän miettimään traktorin valmistusta. Uuden kotimaisen traktorin suunnittelu aloitettiin jo vuonna 1947 ensimmäisen prototyypin valmistuessa seuraavana vuonna. Teollisuus paukutti täysillä, sotakorvaustuotteiden tosin ottaessa osansa tuotannosta. Takra Teksti: Iikka Kekko Lähteet: Olli j. Paunun omistama Takra Oy, joka oli valmistanut kuormaimia ynnä muita metallituotteita katsottiin sopivaksi yritykseksi myös traktoreiden valmistukseen. käynnistyi seuraavana vuonna. Ensimmäinen sarja Takra-merkkisiä traktoreita valmistui vuonna 1949, mutta niissä huomattiin olevan vielä paljon parantamisen varaa. Suunnittelua ja korjausten tekoa jatkettiin vielä vuoden verran ennen varsinaisen sarjavalmistuksen aloitusta. Tilan tärkein "työkone" oli vielä hevonen. Lopullinen tuote päästiin esittelemään vuonna 1950 ja tuotanto talvisin tarkoitus käyttää myös metsätöissä, Takra oli selvinnyt kunnialla talvisissa metsätesteissäkin. Waukeshan kolmelitrainen ja nelisylinterinen moottori tuotti kohtuulliset 32 hevosvoimaa ollen Takran kilpailijoiden kanssa suurin piirtein samalla viivalla. Kaksi valmistajaa sai aikaan jotain konkreettistakin. Traktorin tapaisia työkoneita rakennettiin jopa vanhoista autoista niiden ollessa vielä tuolloin rungollisia, mikä helpotti lyhentämistä ja rakenteiden muokkausta maatalouskäyttöön sopivaksi. Maaseudullakaan ei seisty tumput suorina eikä kukaan puhunut peltojen paketoinnista päinvastoin kiviä käännettiin ja peltoja raivattiin. Esitelty punainen keskiraskas traktori oli varustettu yhdysvaltalaisella Waukesha-petroolimoottorilla sekä Takran omaa tuotantoa olevalla vaihteistolla ja hydraulisella nostolaitteella, joka tosin oli lisävaruste ja nosti hintaa entisestään. Muitakin tuotteita oli kaupan rajallisesti, mutta pienistä puutteista huolimatta usko tulevaisuuteen oli vahva. Paunun korviin kantautunut tieto maaseudun traktoripulasta sai yrittäjän miettimään traktorin valmistusta. Ominaisuuksiltaan Takra siis oli varteenotettava kilpailija ulkomaisille haastajille kotimaisuuden ollessa monelle ostajalle tärkeä valintakriteeri. 8. Toinen oli Takra. Tampereen Takra Tamperelainen, linja-autoliikennöitsijänä paremmin tunnettu Väinö Paunu oli perustanut muutaman muun liikennöitsijän kanssa linjaauton koreja valmistavan ja kunnostavan Ajokki Oy:n vuonna 1942, joten kokemusta myös metalliteollisuudesta oli kertynyt liikennöinnin ohessa
Tehdas tosin ymmärsi siirtää kulut traktorin hintaan eikä yrittänytkään tehdä tuotetta tappiolla, mikä kertoo Paunun liikemieskyvyistä. Jonkinlaisena uskottavuuden mittarina voidaan pitää sitä, että Takra oli yksi niistä traktorimerkeistä, joita Vakola suositteli Valtion asutusviranomaisten osittain rahoittamille koneosakeyhtiöille. TÄLLE paikalle ei kaikilla ollut varaa nousta, moni viljelijä joutuikin kapuamaan jonkin ulkomaisen traktorin sarviin. FOLKEN Takra on entisöity erittäin huolellisesti kauttaaltaan. Ajokki Oy:n osakekannankin hän myi vuonna 1952 valtiolle, joka oli ollut koritehtaan tärkein asiakas. Valmistus päätettiin lopettaa, kun traktoreita oli ehtinyt valmistua 880 kappaletta Tampereen Nekalassa. Miltei käsityönä rakennetulla laitteella oli vaikea kilpailla hintasodassa. ESTETIIKALLE annettiin vielä 50-luvulla sijaa työkoneissakin. Tuplasti liian kallis Kun hyvä tuote ei uppoa traktoripulaa poteviin markkinoihin, ei syytä yleensä tarvitse hakea kaukaa. Hintaa nostivat erityisesti omassa tehtaassa käsityönä tehdyt komponentit. Varaosiakin oli tarjolla kohtuullisesti SMK:n varastoissa, jonka oli tarkoitus aloittaa Takran jälleenmyyjänä, tai tarkemmin sanottuna jatkaa sen myyntiä. Mutta usko kotimaisuutta ja laatua yliarvostavaan asiakaskuntaan oli liian luja. Väinö Paunu oli kuitenkin päättänyt keskittyä alalle, jonka tunsi parhaiten ja jatkoi nyt täysillä linja-autoyrityksensä johdossa. Vuonna 1929 käynnistynyt linjaautoliikenne on voimissaan vielä tänäänkin. Lopun jälkeen Vajaan yhdeksänsadan valmistuneen Takran jälkeenkin oli elämää. Takraa oli mahdotonta saada kaupaksi hinnalla, jonka sen valmistaminen meidän oloissa ja maamme kokoiselle markkina-alueelle olisi vaatinut. Onhan traktori rakas muisto lapsuuden aurinkoisilta kesiltä. AMERIKKALAINEN Waukesha-moottori oli ainoa suurempi tuontiosa Takrassa. OMASSA konepajassa valmistettu nostolaite nosti myös traktorin hinnan pilviin. Jos samalla rahalla sai kaksi Fergusonia, oli myyjän turha hehkuttaa Takran ominaisuuksista ostajalle sen enempää. Takra oli kallis tuote, parhaimmillaan kaksi kertaa kallimpi kuin kilpailijansa. Kyseiset osakeyhtiöt olivat usein Karjalan siirtolaisten perustamia yhtiöitä, joilla saatiin hankituksi esimerkiksi traktori useamman tilallisen yhteisomistukseen aikana jolloin kyseinen työkone oli vielä pienviljelijän saavuttamattomissa. FOLKE Store Kokkolasta voi istua ansaitusti hyvillä mielin entisöimänsä traktoriharvinaisuuden ratissa. 04/10 9. Viimeisiä valmistuneita Takroja myytiin vielä valmistuksen loppumista seuranneena vuonna pysyikö hinta vielä korkeana vai myytiinkö viimeiset jo alennuksella, se ei ole tiedossa. Takra oli kestävä laatutuote, joista sitkeimmät palvelivat miltei vuosituhannen loppuun saakka. Takra-traktoreita valmistettiin siis vuosina 195154 sekä pieni koesarja sitä aiemmin
Orimattila 10. Nopeus, koko ja lisävarustelu ovat kasvaneet näissä loppukesällä pelloilla hurisevissa viljankeräimissä, mutta tarvittaessa vanhemmillakin laitteilla saisi viljat talteen. Todisteeksi kaivettiin Luhtikylässä Reijo ja Raila Kaarelan maatilan liiteristä taloon 60-luvulla uutena hankittu Fahr koepuintiin. Vanha Faari jaksaa FAHR M66 ´66 Pelloilla omin voimin liikkuvat leikkuupuimurit eivät periaatteiltaan ole juuri muuttuneet vuosien saatossa
11
Polttoainetankkia ei sitä vastoin uskalla enää ihan täyteen tankata, sillä 15 vuotta sitten kesken puinti hommia kemiallisella metallilla tehty pikapaikkaus pitää vielä kuin ihmeen 12. Mutta niin puimureiden kuin muidenkin teknisten vimpai mien hidas tuho alkaa kun laite jää täysin käyttämättä. "Eipä tosin vanhakaan ole ollut käytössä kuin kahtena kesänä", hän valottaa. Kun Kaareloiden Fahr M66 aikanaan tuli syrjäytetyksi, syynä ei ollut käyttöiän päättyminen vaan te hokkuusvaatimukset: uusi oli reilusti nopeampi. "Oli kuule tosi ankeen näkönen kun oli vuoskausien paskat päällä, tuli ihan eri vehje kun pesi", naurahtaa Reijo ja jatkaa: "Ja seuraavaksi tehdään se, mitä näille ei saa tehdä, eli voidellaan kaik ki paikat koneen käydessä." Terveenä töihin Puimurin kyljessä oleva nelisylinteri nen ilmajäähdytetty diesel pärähtää käymään terveen kuuloisesti eikä Putsaus ja pesu Reijo Kaarela oli aloittanut puimurin huollon hyvissä ajoin ennen kun koe puintipäivä oli sovittu. Puimureita ei periaatteessa kos kaan pestä, sillä missäpä ne kuraan tuisivat ovathan ne liikkeellä yleen sä vain vuoden kauniimpina päivinä. Tässä kohtaa tehtiin poikkeus, sillä vuosikausien seisotuspölyt eivät olisi tehnyt oikeutta hienon punaisen puimurin kuville. Fahr on saanut olla säiltä suo jassa, renkaat on pidetty ilmoissaan ja moottoria on vuosittain käytelty. kaupalla, mutta täyteen tankatessa saattaisi tilanne muuttua ratkaise vasti. Tässä tapauk sessa periaatteessa tarpeettomasta kapineesta on kuitenkin pidetty huolta. Polttoainesuodattimen vaihto olisi ollut kait ajankin puolesta ehkä aiheellinen, mutta siirtynee öljynsuo timen lailla vaihdettavaksi seuraavan huollon yhteydessä. Fahr M66 Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine V anhan Faarin kaivaminen koeajoon ei periaatteessa ole vaivalloista, sillä puimurit on pakostakin pidetty aina toimintakun toisina. Moottoriin on vaihdettu tuoreet öljyt, mutta sopivaa suodinta ei tähän hätään löytynyt. "Puimurin aktiivivuosina aikaa ei löytynyt tankin korjaushitsaukseen, nyt sille ei taasen ole ollut tarvetta", kertoo Reijo. Öljykylpyperiaatteella toimivasta ilmansuodattimesta olivat öljyt jo haihtuneet, ja kun pohjalta on vanhat kyöhnät putsattu, tankattiin sekin
Olen täysin pihalla vivuista, joita onneksi ei ole montaa. Reijo kiskaisee kuljettajan paikalta valtaremmin kytkevän vivun ylös, ja johan kuuluu kolina kun puintikoneisto aloittaa louskutuksensa. Hehkutusta Deutzi ei tarvitse, sillä se on juuri vasta sammutettu. Sitä ennen on kuitenkin kamppailtava viljaa syytävä torvi asentoonsa käsivoimin, mutta siinä ei kauaa mene. Kunhan viimeinen voitelu on suoritettu, on puimurin alla olevan elevaattorin pohjaluukkuun vielä etsittävä puimurin kyljessä olevas ta pienestä hanskalokerosta sopiva pultti ja tarkastettava kaikki hihnat ennen pellolle lähtöä. Puintikelan, johon suurimmat voimat kohdistuvat, toinen päätylaa keri on lämmennyt, mutta sen vaa rallisuutta ei osata lähteä arvioimaan. Ylimääräisenä kuu luva hienoinen kitinä vaimenee sekin kun tippakannusta on pumpattu voiteluöljyä viljan leikkaavien terien lisäksi puimurin lukuisiin liikkuviin osiin, jotka mitä ilmeisemmin ovat voitelusta mielissään. Nyt kait "harraste puimuriksi" luokiteltavan Faarin kohdalla urakka ei liene perusteltua. tai mikään kolmesta vaihteesta ole päällä. "KOJELAUTA" on niukan asiallinen. KYLJESTÄ kurkistaa Deutzin ilmajäähdytteinen dieselmoottori, joka noin tuhannen käyttötuntinsa jälkeen on vielä hyvissä voimissa. "Kannattaa ottaa kuvat heti", Reijo varoittaa. Puhaltimen hihnojen Reijo kertoo jo olevan piak koin finaalissa, mutta näillä päätetään lähteä koetukselle. Kun kuorma on tyhjätty, käy Reijo tutkailemassa konetta ympäriinsä kokeillen laakeripesien lämpöjä kädel lään. Fahr nytkähtää liikkeelle ja ajelem me Kaareloiden pelloista viimeiselle, josta kaura on vielä puimatta. Käännän oikean kyynär pään kohdalla olevasta kaasuvivusta kaasua auki parikolme pykälää ja vedän pienestä käynnistysnappulasta, jolloin laite käynnistyy. Seuraavaksi kis kaisen voimalla päähihnan kireälle, Toimittajan vuoro Kun lähdetään puimaan toista säili öllistä, istun minä vuorostani kuskin penkille. Virta-avaimen viereisestä mustasta nappulasta puimuri starttaa, vipu oikealla säätää koneen kierroksia ja kolmella pikkuvivulla muuttuvat puimurin ajonopeus, leikkuukorkeus sekä kelan pyörintänopeus. Kun kään nän kaasuvivusta urut auki, nousevat kierrokset 2300:n kohdalle, joka on sekä täydet että ainut kierrosalue jota laitteessa käytetään. Saatuani lyhyen perehdytyksen hallintalait teisiin varmistan, ettei käsijarru 13. Puimuri pelaa kuitenkin moitteetta,kun se sahaa peltoa päästä toiseen. pölläytä nimeksikään. "Kun päästään pellolle, nähdään onko tulos toivottu", tokaisee Reijo ja varoittaa: "Kannattaa varmaan ottaa heti ku via, kun ei tiedä kauanko tää pelaa." Puimuri peuhaa kuitenkin moit teetta kun se tottuneissa käsissä sahaa peltoa päästä toiseen. 04/10 Kun jonkun aikaa on puitu, pitää viljasäiliö käydä tyhjentämässä pellon laidalla olevaan kärryyn. Puimako neen kaikki tärkeimmät laakerit ovat periaatteessa helposti vaihdettavissa, joilla hihnojen uusimisen lisäksi palauttaisi koneen täysin luotettavaan ja ainakin teknisesti uutta vastaavaan työkuntoon. Tunnustelen traktorista tuttua kaksoisjarrupoljinta ja kytkintä, joka tarvitsee rutkasti voimaa. Todennäköisempää lienee kuitenkin jonkun lukuisista remmeistä katkea minen kuin laakerivaurio
Kun laitteen takapyörät ovat ohjaavat, pitää pellolla olevien sähkötolppien kohdalla keskittyä kaarteluun ja muistaa, että laitteen kyljessä törröttävä torvi tuo laitteelle lisäleveyttä metrin tai pari. Puimurit eivät ole itsepuhdistu vaa sorttia, vaan olkia ja jyviä jää niin leikkuupöydälle kuin kaikkialle puintikoneiston uumeniinkin. Kun kaikki ha lukkaat talon väestä ovat vuorollaan kokeilleet vanhaa Faaria, ajetaan se kärryn kupeeseen tyhjentämään jälleen säiliönsä, jonka jälkeen tyh jennysputki käännetään taas kylkeä vasten. Maatalous ja viljely ovat kuitenkin niistä päivistä muuttuneet paljon. Viljakärrytkin olivat tuolloin pienempiä, ja nykykärryjen laitojen yli ei meinaa yltää Faarin tyhjennystorvella. Vaikka toinen sivupeileistä on vuosien saa tossa hukannut varsinaisen peilio sansa, on puimuri ohjaajan kohdalta niin kapea, että seisten ajaessa pystyy kurkkimaan taaksensa, jos tuntee siihen tarvetta. 14 Puituani muutaman kerran pellon päästä päähän on pellolle ilmaan tunut jo tilan uudempikin puimuri urakoimaan, ja kohta mennään jo muodostelmassa. "Vuonna 66 Fahrin hankinta on ollut aikamoinen edistysaskel sitä edeltäneeseen 50lukuiseen Massey Harris pussikoneeseen verrattuna", kertoo Raila Kaarela ja jatkaa, että 90luvun lopulla se olikin sitten jo harvinaisuus oikeissa töissä. Liikkeelle puimurilla päästään vasta kun kolmesta rinnakkaisesta vivusta oikeanpuoleinen syöttää käskyjä täy sin portaattomasti ajonopeutta sää tävälle variaattorille. Oletan pää seväni liikkelle, kun painan jäykän kytkimen pohjaan ja survaisen kak kosen eli peltovaihteista nopeamman pesään. Keskimmäisellä vivulla edessäni oleva leikkuupöytä lasketaan mieleiselle korkeudelle ja vasemmanpuoleisella säädetään viljaa kampaavan suuren kelan nopeus sopivaksi. Fahr M66 PERÄSSÄ peuhaava silppuri haettiin 80-luvulla purkamolta. jolloin puintikoneisto selkäni takana aloittaa louskutuksensa. Näin ei suinkaan tapahdu. Se vaati aamukym menestä iltayhdeksään kestävää työpäivää, jonka aikana puimuri ei pysähtynyt kuin kuskinvaihtoon. Pitkällä paineilmaa puhaltavalla putkella saadaan koepuinnista hie nosti selviytynyt puimuri jokseenkin jyvättömäksi ja koska seuraavaa puintikertaa ei ole tiedossa, on varas tointihuolto tavallista perusteellisem pi käsittäen tärkeimpien liikkuvien osien ja lopulta koko leikkuupöydän öljyämisen ruiskulla. Muuttuva maatalous Koepuinnin pelto on sama, jota tämä Fahr M66 sahasi jo ollessaan uusi. Siitä asti on. Jyvät sinänsä eivät laitetta varastoidessa tee vahinkoa, mutta ne kun houkut televat hiiriä pesimään ruokaisan laitteen uumeniin, voi vuoden kulut tua puimurista löytyä jyrsijän pesä jos toinenkin. Hänel lä ei ole varmaa muistikuvaa siitä, kun isänsä Aulis Mäkelä toi Fahrin ajamalla Helsingistä, mutta muis taa kyllä kun ajoi sillä ensimmäisen kerran vuonna 1980. Tämän välttämiseksi paineilma on mitä mainioin keksin tö. Puimurilla ajelu ja varsinainen viljan puinti näinkin ihanteellisissa olosuhteissa ei ole ensikertalaiselle vaikeaa. Viljasäiliön tyhjennyskin suoritettiin vauhdissa rinnalla ajavan trakto rin kärryyn. Fahrin aikanaan syrjäyttäneellä puimurilla samaan tu lokseen päästään kolmessa tunnissa. Uutena puimurilla päästiin kauraa puidessa parhaimmillaan 30 kuution päivätulokseen
poraus 95, isku 120 mm, tilavuus 3400 cm3. Reijon tultua taloon vuonna 1985 on puimurilla kerran käyty Luh tikylän ulkopuolella viljoja puimassa hänen kotitilallaan Vesivehmaalla. "Tuolloin viljan laatuvaatimukset eivät olleet vielä nykyisellä tasolla, eikä puintia tarvinnut ajoittaa niin tarkalle kuin nykyään, kun vaikkapa vehnän kohdalla puinnin oikea ajoi tus on muutamasta päivästä kiinni, jotta tulos kelpaa leipäviljaksi", kertoo Reijo. Se kun saatiin kuntoon niin samana syksynä meni sitten toinen kin puoli." Puimurin takaosassa oleva oljen pilkkova silppuri on hankittu joskus 80luvun lopulla purkaamosta. Fahrilla ei ole koskaan liiemmin puitu muiden pelloilla, korkeintaan silloin kun omat viljat oli jo saatu ke rätyksi. Paino 3460 kg JYVÄSÄILIÖN tyhjennysnopeus ei riittänyt aina uutenakaan, vaan se tyhjennettiin vieressä ajavan traktorin kärryyn vauhdissa. 04/10 15. 310, akseliväli 270 cm. Kun Fahr kesällä 1966 tuli taloon, puitavaa sillä oli 1215 hehtaaria. 25 hehtaarin pelloista osa oli heinällä ja talossa vielä eläimiä. Päivisin koneella puitiin kolmisen hehtaaria ja sen viimeisinä aktiivivuosina puinnit kestivät hiukan toista viikkoa, kun viljanala oli kasvanut 30 hehtaariin. Vaan tuskinpa vuonna 1999 33vuotiaan puimurin arvo olisi pal joa romuraudan hintaa ylittänytkään. Kohtuullisen huoltovapaana harrastepuimurina saa Fahr olla liiterissään edelleen, ja Kaareloiden aikeissa on pitää se työkunnossa jatkossakin. Ei myytävänä Perushuollon lisäksi on luottokone vaatinut remonttiakin. RENKAAT. "Puimurikauppias kysyi, että mitäs pahaa on isäntä tehnyt kun joutuu näin vanhalla koneella viljansa puimaan." hänenkin tullut puitua vuoteen 1999 tällä ja sittemmin uudemmalla Sam po Rosenlew koneella. Edessä 13-24 , takana 8,50-12 MITAT: Pituus 640, leveys 295, kork. VILJASÄILIÖ 1500 litraa MOOTTORI: Deutz (F4L 812) ilmajäähdytteinen 4-sylinterinen dieselmoottori. Teho 57 hv/2300 rpm VOIMANSIIRTO: 3 vaihdetta eteen 1 taakse, kuiva levykytkin. Luottamus alkuperäisiin sähköihin on hiukan heikennyt ja uusi päävirtakatkaisija on asennuk sista viimeisin. Käyttötuntimittaria ei punaisessa puimurissa ole, mutta arviot ovat jossain tuhannen tunnin kieppeillä. Kun päivät pitenivät, lisättiin Faariin tehokkaampia valoja ei niinkään siksi että töitä olisi tehty hämärän jälkeen, vaan siksi että pelloilta näkisi ajaa takaisin kotiin. "Kun päätös korvaavan puimurin hankinnasta tehtiin, ei syrjäytyvää Faaria ollut järkeä myydä tai hävittää, sillä uuden investointituesta olisi Faarin käypä arvo vähennetty. Niinpä MERKKI JA MALLI: FAHR M66 ajopuimuri VUOSIMALLI: 1966 TYÖLEVEYS: 255 cm, leikkuukorkeus 580 cm, hydraulisesti säädettävä. tarpeeton puimuri varastoitiin liite riin", muistelee Raila. Reijo kuvaa suhteensa Faariin muuttuneen vä kisinkin läheiseksi, sillä laakereita ja remmejä on tullut siihen vaihdeltua useampia: "Kerrankin vetoakselin laakeri rusahti ja vekotin lakkasi vaan kulke masta. 5-lapainen laonnostokela hydraulisella korkeuden- ja portaattomalla nopeudensäädöllä PUINTIKELA: Halkaisija 46, leveys 85 cm, 6 varstaa. Kerran kun Reijo pui Fahrilla, oli puimureitakin kaupitteleva trakto rimyyjä tullut pellolle kyselemään, että mitäs pahaa on isäntä tehnyt kun joutuu näin vanhalla koneella viljansa puimaan. "Tervettä moottoria on siitä kai vonporausvehkeiden pyörittämiseen kyselty ostaa, mutten ole myynyt", kertoo Reijo. Puimakoneen seulojen vaihtoa varten pitää silppuri laskea alas, ja pikakiin nikkeet sille ovat pitkälti Reijon omia patentteja
16
Timo Karppanen taltioi ja entisöi autonsa jo parikymmentä vuotta sitten, nykyisin se lienee ainoa liikennekelpoinen yksilö koko mallisarjasta. Matkamalli Sisu KB-117BP ´64 Nykyisin nokattomat kuorma-autot ovat arkea ja itsestäänselvyyttä kaikilla valmistajilla, mutta 60-luvun alkupuolella Sisun nokaton KB-117 oli automiesten mielestä jotain aivan uutta ja ihmeellistä. Joensuu 17
Tämä ei sinänsä ollut ongelma tavaraa riitti kyllä kuljetettavaksi mutta ulkomaanliikenne asetti omat vaatimuksensa kalustolle. Myöskään Keski-Euroopassa eivät vastaavanlaiset nokattomat autot olleet mitään ihmeitä markkinoiden. Kynnys vastaavan, mutta kehittyneemmän mallin suunnitteluun ei siis ollut liian korkea. Tehtaalla oli kunnianhimoinen tavoite ratkaista uutuudellaan kaikki kyseistä mallia vaivanneet vastatuulet, joista päällimmäisenä oli huoltojen ja korjauksien vaikeus. Uutta luoden Sisun tehtailla Karjaalla repäistiin luonnoslehtiöstä tyhjä sivu esiin ja ryhdyttiin piirtämään nokatonta kuorma-autoa. Kansainvälinen rajat ylittävä liikenne oli päässyt jo Euroopassa hyvään vauhtiin, kun Autoilijat olivat alkaneet laskes kella, minkä verran pidemmän perä vaunun autoon saisi, jos ohjaamo olisikin moottorin yläpuolella. suomalaiset liikenteenharjoittajat vasta lähtivät leikkiin mukaan. Sisu KB-117BP Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Lähteet: Seppo Leskisen arkistot, Helge Nygrén: Sisu Suomen ja maailman maanteillä K umipyörillä suoritettu ulkomaanliikenne kasvoi rajusti 1960-luvulla. Niiden esittäjät olivat pitkänokkaisilla Jyry-Sisuilla ulkomaille ajavia autoilijoita, jotka olivat tavanneet Keski-Euroopan reiteillä sikäläisten valmistajien nokattomia malleja ja alkaneet laskeskella, minkä verran pidemmän perävaunun autoon saisi, jos ohjaamo olisi moottorin yläpuolella eikä sen takana. Sisu halusi pienenä kotimaisena valmistajana toteuttaa asiakaskuntansa pienimmätkin toiveet, joten nokattoman ns. bulldog-mallin suunnitteluun käytiin mitä pikimmiten. Kippaavan nokattoman mallin suunnittelu oli suorastaan pioneerityötä, sillä vastaavia raskaita kuorma-autoja ei teillämme liikkunut. Helmitaulun helmiä edestakaisin siirrellessä huomattiin, että jos lastia lähdetään viemään Kuopiosta vaikkapa Poitiersiin Ranskaan, ei olisi lainkaan hullumpi idea saada 18 kuormatilaan mahdollisimman paljon lavametrejä. Myös yleiset kuljetustaloudelliset laskelmat osoittivat syyttävällä sormella pitkäkeulaisia kuorma-autoja. Tuolloin huomattiin, kuinka kätevää on viedä tavarat rekka-autolla suoraan määränpäähän sen sijaan, että niitä lastataan laivaan ja edelleen juniin tai autoihin asiakkaiden varastoihin toimitettaviksi. Iso-Britanniassa kiinteällä nokattomalla ohjaamolla varustettuja autoja oli valmistettu jo vuosikymmeniä, ja ne olivatkin siellä suositumpia kuin muualla Euroopassa sikäläisten mitoitusvaatimusten takia. Siihen aikaan matka kulki vielä useimmiten Haaparannan kautta kiertäen laivayhteyksien ollessa minimaaliset nykypäivään verrattuna. Sisulla oli aiempia omakohtaisia kokemuksia valtionlaitoksille valmistetusta KB-102/KB-107-mallista, jossa oli moottorin yläpuolelle sijoitettu kiinteä ohjaamo. Toiveita nokattomasta kuorma-automallista oli esitetty myös Suomen Autotellisuudelle eli Sisun valmistajalle
UUTUUSLEHTI! Tilaa rautaista luettavaa suoraan kotiisi! LOKOMOBIILIA ! PUKSUTUSVOIMAA 2 4 4/2010 · Cockshutt 30 ´51 · Fahr M66 ´66 · G G Maamoottori · Pikku-Jussi ´59 · Sisu KB-117BP ´64 · Scania LS 140 Super ´74 · Takra ´54 10004 > TRAKTORIT · KUORMA-AUTOT · MAANRAKENNUSKONEET · TAPAHTUMAT . Rautaista luettavaa · www.vanhatkoneet.fi · 04/2010 · Hinta 8,50 44 Kestotilaus 90 6 numeroa/vuosi Hyvä ja kallis Esittelyssä uudenveroiseksi entisöity Takra ´54 Tilaajalahjaksi LIPPALAKKI! 1490 ARVO Lisäksi saat tammikuussa Vanhat Koneet -seinäkalenterin vuodelle 2011. (arvo 14.90 ) Purkuosien parissa Kokoontumispaikkana Kauppilan hajottamo 745000-1004 · PAL VKO 2011-03 Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.fi Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND PUINTIHOMMISSA KÄTEVÄ KAIVURI Kokeilussa Fahr ´66 puimakone Toimintakuntoon entisöity Pikku-Jussi ´59 Moderni edelläkävijä Sisu KB-117 ´64 MATKAMALLI Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.fi 6 414887 450003 www.vanhatkoneet.fi
Seuraava sukupolvikin on jo ulkomaanliikenteen kuvioissa mukana. kuitenkin ollessa vielä pääosin nokallisten hallussa. Ohjaamo suunniteltiin alusta alkaen kaukoliikenteen tarpeisiin eikä metsäteille, joilla nokkamallien kapeampi hytti puolusti paikkaansa oksien raapiessa vähemmän peltejä. Eräskin kuljettaja kertoi, että aluksi oli vaikea saada unta makuuohjaamoautossa, kun oli tottunut nukkumaan Jyry-Sisun lattialla. Uutuus saikin lempinimen "Lato-Sisu" ohjaamonsa huomattavasta koosta näyttihän nokkamallin ohjaamo miltei leikkimökiltä sen rinnalla. Hulppealta näyttäneen ulkokuoren alle suunniteltiin ulkomaankuskille matkakoti, jollaista ei muilla ollut tarjolla. Matka huipulle alkaa oikean jalan asettamisella pyöränpulttien alle kiinnitetylle niin sanotulle pyörivälle astinlaudalle. Käsittämättömältä ihmeeltä aikanaan tuntunut varuste on nykyään korvattu useissa kuorma-autoissa sähköisesti toimivalla pumpulla. PAINEILMATOIMISILLE lasinpyyhkijöille on mahdollista pyörittää hanikoista kulloiseenkin tarpeeseen sopiva pyyhinnopeus. Peränvaihtajaan ei tarvitse pelkällä nupilla ajettaessa kajota lainkaan, isolla puolella pärjää. 20. Lihaa kuljetettiin myös KeskiEuroopan ja Englannin markkinoille. Auto rekisteröitiin vuonna 1964 ja sen perään kytkettiin kaksiakselinen kylmäkuljetusperävaunu, jonka kuormana oli usein lihaa Porista pääkaupungin nälkäisiin suihin. Niistä ei kuitenkaan otettu Sisuun mallia ehkä turhankin persoonallisen muotoilun takia, vaan auto piirrettiin suomalaiseen makuun ja silmään sopivaksi. Etenkin Brittein saarilla Luoman tilava Sisu herättikin melkoista mie- PARKIT, jarruvalot ja vilkut saman lasin alla, mutta vähän eri järjestyksessä kuin nykyisin. TUNKINVARSI vaan jatkoksi ja pumppaamaan, niin alkaa Sisun tupa kellistyä. 220 senttiä leveässä makuuohjaamossa ei tarvinnut nukkua öitä lattialla vaihdekeppi kainalossa, vaan tarjolla oli silloisen mittapuun mukaan leveä 50-senttinen vuode johon kellahtaa raskaan päivän päätteeksi. Ulkomaanliikenteessä ohjaamo toimi kuljettajan kotina jopa useita viikkoja yhtä kyytiä, joten lisätilaa ei koskaan ollut liikaa. Ohjaamon ulkopuolisista varusteista silmiinpistävin on oikealla sivulla sijaitseva kannellinen säilytyslokero, jota jotkut kilpailevilla merkeillä ajavat saivat odottaa yli 30 vuotta. Timo Karppanen on toisen polven automiehenä kuin kotonaan vanhan kaukoliikenteen auton hytissä. Hän on nähnyt ulkomaanliikenteen kehityksen 60-luvulta tähän päivään. Sitten enää ähinän ja puhinan saattelemana kiepsahdus norsunluuratin taakse. Etukulmistaan saranoidun ohjaamon saa pumpattua "nenälleen" parissakymmenessä sekunnissa, jolloin moottori ja apulaitteet paljastuvat huoltomiehille kuin tarjottimella. Murkinaa Englantiin Ulkomaanliikennettä harjoittava porilainen Urho Luoma päätti ennakkoluulottomasti hankkia kotimaisen nokattoman vetoauton heti ensiesittelyn jälkeen. Käsillä tiukka veto, jolloin vasen jalka jo yltää puskurin kulmalla olevalle karhennetulle askelmalle. Kuljettajaa hemmoteltiin lisäksi etäisyyssuunnassa säädettävällä ohjauspyörällä säätövaran ollessa tosin vaatimattomat seitsemän senttiä. Sisu KB-117BP MATKAKOTI vailla vertaa. Nykykuormureissa tärkeäksi arvostelumittariksi nousseesta porraskujasta ei ole tietoakaan tähän autoon kiivetään, ei nousta
KB-117 oli vähemmän tuotettu malli ja harvinainen jo aikanaan, joten varaosia oli huonosti saatavilla. Karppasen kotona Joensuussa autoa alettiin käymään läpi komponentti kerrallaan. Peltiä autoon kului useita neliömetrejä ja esimerkiksi jousen korvat olivat niin kuluneet, että uudet piti teettää koneistamossa. Englantilaiset autotehtaat käyttivät Sisun tavoin muita eurooppalaisia valmistajia pidempään synkronoimattomia vaihteistoja autoissaan. Kun 60luvulla maalaiskylän poika ajoi rekalla Pariisin tai Milanon linjaa, oli naapureilla miettimistä: kumpi on suurempi sankari, neuvostoliittolainen kosmonautti vai se naapurinpoika? lenkiintoa, vaikka britit suhtautuivatkin varsin kansallismielisesti oman saarensa autoteollisuuteen, joka oli huomattavissa mitoissa vielä tuolloin. Sen jälkeen sillä on ajeltu satunnaisesti ja muutamiin tapahtumiinkin on vuosien saatossa osallistuttu. Kauppaa ryhdyttiin hieromaan pikku hiljaa, myyjän ollessa hivenen pidättyväisellä kannalla, mutta yhteisymmärrys syntyi lopulta. Kaupantekijäisiäkin oli luvassa, kun mukaan tuli vielä Volvon alusta ja käyttämätön Jyry-Sisun ohjaamo. Enemmänkin voisi omistajan mukaan ajaa, nyt kilometrejä kertyy juuri sen verran että auto pysyy toimintakuntoisena. Sisun outojen kuorien alle piilotettu tekniikka oli kuitenkin briteille hyvinkin tuttua tavaraa. Ehkä nämä kaksi kansaa olivat tottuneet niiden käyttöön ja osasivat arvostaa osaavissa käsissä nopeaa ja kestävää vaihteistoa. Irto-ohjaamo oli aikoinaan hankittu kuljetusliikkeeseen kolarin varalta. Puhelinsoitto Satakunnan verkkoryhmän alueelle varmisti muistikuvan oikeaksi ja paljasti, että auto oli tallessa alkuperäisellä omistajallaan. Useamman vuoden uurastuksen jälkeen Sisu saatiin takaisin kilpiin ja nyt myös museorekisteriin. Timo oli käyttänyt autoa katsastuksessa juuri ennen haastatteluamme eikä insinöörillä ollut mitään huomautettavaa. Liekö Saksan betonibaanat nytkyttäneet jousista parhaimman terän. Lopulta sekin korvattiin kaikkensa antaneena uudemmilla autoilla, mutta auto sai jäädä vielä talliin 04/10 vara-autoksi. Tätä vastuullista tehtävää se hoitikin rauhassa vuosikaudet, kunnes joensuulainen Timo Karppanen muisti aikoinaan Luomalla olleen auton. Välitysten määrä tuplaantui kaksinopeuksisen vetoakseliston ansiosta. Moottoriksi valmistaja oli valinnut tähän mallisarjaan ahtamattoman Leylandin 0.680 PowerPlus -moottorin, joka kehitti 210 hevosvoimaa välitettäväksi ZF:n kuusinopeuksisen synkronoimattoman vaihteiston kautta vetävälle akselille. Urho Luoman Sisu saikin levittää suomalaisen kuorma-autoteollisuuden ilosanomaa usean vuoden ajan liikkuessaan niin kotimaisilla kuin ulkomaisillakin reiteillä. Katsastukseen lähdettäessä Sisu oli hörähtänyt kerrasta käyntiin, vaikka edellisestä käynnistyskerrasta oli kulunut yli puoli vuotta. 21
Kun maalaiskylän tai pikkukaupungin poika ajoi rekalla Pariisin tai Milanon linjaa, oli naapureilla miettimistä: kumpi on suurempi sankari, neuvostoliittolainen kosmonautti vai se naapurinpoika. Kolmeakselinen teliauto oli kuitenkin esiteltäessä KB-112SP kaksiakselisen vetoauton totellessa mallinimeä KB-117BP. Pian kuitenkin veri alkoi vetää aidan toiselle puolelle, jossa ruohon kerrottiin olevan vihreämpää. Etenkin ulkomaanliikenteen kuljettajien ympärillä tuntui olevan suoranainen sädekehä. Määränpää oli Etelä-Italiassa, kun ilmastointi sanoi työsopimuksensa irti jo heti Haaparannan jälkeen. Ensimmäiset KB-112SP-autot luovutettiin W. Englantiin matkustettiin laivalla yleensä joko Ruotsista tai Tanskasta, joskus Hollannistakin. Autot oli rakennettu ja koeajettu edellisen vuoden puolella. Ehkä tunnetuin suomalainen KB-112 oli kuitenkin Eino Mikkolalla Mäntsälässä. Kaikki sen ajan ulkomaankuljettajat muistavat Astikaisen rekat, joita oli maailmalla parhaillaan useita kymmeniä. Myöhemmin tarjolle tuli myös ahdettu versio PowerPlussasta, jonka mallimerkintä oli BPT. Kyseisten kolmeakselisten autojen perään kytkettiin kolmeakseliset täysperävaunut. Satamaan saavuttaessa oli yksi auto kaatunut, Timon Scania-Vabis oli kellahtanut vieressä olleen lastausvaunun päälle. Varmaa tietoa valmistuneiden KB-112/117-mallien määrästä ei ole, arviot liikkuvat 5070 kappaleen haarukassa. Sisu KB-117BP Pohjois-Karjalasta maailmalle Joensuulaisen Timo Karppasen nuoruudessa rekka-autonkuljettajan ammatti oli kovassa kurssissa. Autot kuljettivat sahatavaraa Seikun sahalta Porista Mäntyluodon satamaan. BP puolestaan tarkoitti saman moottorin PowerPlus-mallia, josta oli piiskattu 210 hevosta. Astikaisen palveluksessa kului toistakymmentä vuotta. On toki mahdollista, että esimerkiksi asiakkaan toiveesta on koottu kyseinen auto vielä vuonna 1969. Laiva keinui niin, että välillä kafeterian ikkunasta näkyi vain merta, välillä taivasta horisontin vilahdellessa ohi pystysuunnassa. ja L. Kaksiakselinen vetoauto tuli markkinoille vuonna 1964, jolloin PowerPlus-moottori oli 22 jo vakiona. Haaparannan miltei parin tuhannen kilometrin kiertoa kutsuttiinkin aikoinaan leikkisästi M/S Haaparannaksi. Porilaisten Rosenlewin ja Luoman lisäksi KB-112/117-autoja käytti ainakin Joensuun Kiitoautot Oy, jolla niitä oli JoensuuTurkulinjalla kaksi täysperävaunun vetoautoa. Vuonna 1970 markkinoille tullut M-sarja syrjäytti KB-mallit. Äänekosken ja Helsingin väliä ajanut Kiitokuljetus E. Mihin sitä reissumies tavoistaan pääsisi, olipa alla sitten taksi tai rekka. KB-SARJA HARVINAINEN JO SYNTYESSÄÄN Usein kuulee puhuttavat pelkästään KB117-Sisusta, kun tarkoitetaan kyseisellä ohjaamolla varustettua mallia. Silloin tiedettiin, että hytin runko saattaa olla puuta ja ratti norsunluuta, mutta kuskit rautaa. Nieminen käytti KB-117:ta rekanvedossa. 60-luvulla ei vielä ollut mahdollisuutta katsella iltaisin netistä reaaliaikaista kaupunkikuvaa, vaan tiedot ja mielikuvat kaukaisista Keski-Euroopan maista perustuivat lähinnä lehtien ja UUDENKARHEA Luoman Sisu liharekkoineen Sisuuutisten kannessa numerossa 1/1965. kirjojen kuviin, usein vielä mustavalkoisiin sellaisiin. Tälle reitille liittyy yksi Timon mieleenpainuvimmista kokemuksista, kun tuuli yltyi 33 metriin sekunnissa keskellä Pohjanmerta. Lahtelaisella Kuljetusliike V. Ajot suuntautuvat Joensuun alueelta usein Venäjän puolelle asti kyyditettävien ollessa liikemiehiä, jotka asioivat molemmin puolin rajaa. Todennäköisesti kyseessä on prototyyppi jo edellisen vuoden puolelta. Myös ensimmäinen matka ilmastoidulla autolla on jäänyt mieleen vuodelta 1978. 80-luvun alkuvuosina Timon mieleen alkoi hiipiä ajatus hivenen lyhyemmistä työmatkoista. Ulkomaanliikenteen kuljettajan paikka löytyi Ennu Astikaiselta Savonlinnasta. Pääasialliset määränpäät lihakuormille olivat Englannissa ja Italiassa. Jääskeläisellä oli käytössään yksi KB-117 sekä kaksi KB-112 täysperävaunun vetoautoa TIR-hyväksytyillä perävaunuilla varustettuna Suomen ja Ruotsin välisessä liikenteessä. Hän aloitti taksiliikenteen, joka jatkuu yhä. Matka Ruotsin Göteborgista esimerkiksi Imminghamiin KeskiEnglannin länsirannikolle kesti 36 tuntia. Astikaisella ollessaan eniten kilometrejä kertyi "Pulloposki-Scanialla" eli virallisemmin Scania-Vabis LB76:lla, josta myöhemmin on kehkeytynyt yksi kuorma-automaailman legendoista. Esimerkiksi ovenkahva on upotettu ovessa olleeseen syvennykseen, kun tuotantomalleissa koko ovi oli sileä kahvan kohdalta.. Ruotsiin päästäkseen oli usein kierrettävä Haaparannan kautta, sillä Paraisilta Kapellskäriin kulkevan Viking III:n kapasiteetti oli rajallinen. Vuonna 1969 Sisu ei enää ilmoittanut KB-malleja valmistusohjelmassaan. Mikkola sai ensimmäisenä ulkomaalaisena kuljetusliikkeenä liikenneluvan Englantiin säännöllisen liikenteen harjoittamiseksi vuonna 1965. ROSENLEWIN ensimmäinen "prototyyppimalli", jossa tuotantomalleista poikkeavat maski, peilit, ovenkahvat, vilkut ja Sisu-teksti auton keulassa. Lato-Sisulla Timo ei ajanut kertaakaan uransa aikaan. Lyhenteet SP ja BP paljastavat auton voimanlähteen: SP tarkoitti Leylandin 0.680-moottoria, joka oli tilavuudeltaan 11,1 litraa ja sen rivissä olevat kuusi sylinteriä saivat aikaan 165:n SAEhevosvoiman tehon. Milloin viimeinen KB-mallinen Sisu on valmistunut, se on toistaiseksi hämärän peitossa. Timon oma ura alkoi Joensuun ja Helsingin välisellä rahtilinjalla 60-luvun alussa. Keski-Suomessa tiedetään myös olleen liikenteessä KB-112 puutavaraautona. Yksi autoista poikkesi muista yksilöistä maskin, Sisu-tekstin ja ovenkahvojen osalta. Rosenlew & Co Oy:lle Poriin tammikuussa 1963. Joskus samaan laivaan sattui myös Urho Luoman KB-117-Sisukin, jonka tulevista vaiheista Timo ei osannut edes haaveilla. Samasta kaupungista löytyi Ahlströmin metsäosastolta myös KB-112 raakapuun ajosta - tämä oli puoliperävaunun vetoauto, jonka perävaunussa oli Sisu-nestemoottorit helpottamassa pääsyä vaikeasta maastosta takaisin tielle
Käsi-, vesi- ja hevoskäyttöisiä puimakoneita oli myyty 39 kappaletta. Etukäteen ilmoitettuna keskusteluaiheena "höyryn käyttö ja mahdollinen hyöty maataloudessa" oli ainakin 1864 Porin maanviljelysseuran kokouksessa, Pohjanmaalla taidettiin ehtiä jo aiemminkin. Robey & Co -laitteita myytiin Victor Forseliuksella ja A.M. Maatalousolojen eroavaisuuksista huolimatta naapurimaissa otettiin uutta tekniikkaa käyttöön suunnilleen tasatahtiin. Hämeen-Satakunnan alueen maanviljelyskokouksessa Tampereella 1863 Tampereen Konetehtaan valmistama puimakone ja höyrykone olivat esitteillä ja Porin Konepaja mainosti lokomobiilejaan. Kotimaisten konepajojen tuotteiden rinnalle 04/10 VIRON Maatalousmuseon julkaiseman traktorihistoriikin kannessa (yllä) komeilee "kotitöinä" lokomobilista rakenneltu "itsekulkija". tuotiin innolla tarjolle englantilaista voima- ja puimakalustoa. 1924. Kokoukseen osallistui "93 säätyläistä ja 19 talonpoikaa". Donnerilla Helsingissä. Ojanen Markkina syntyy 1870-luvun puolella päästään puhumaan jo höyrypuimalaitosten markkinoista, jos kohta myyntimäärät olivat vähäisiä. 23. Hän mainitsi, että yksi ainoa asiamies täällä Turussa oli kolmen vuoden kuluessa myynyt 20 höyrypuimakonetta, joista 14 on myyty talonpojille Turun läänistä. Virossa lokoja kohenneltiin aivan teollisestikin. Tuolloin mainittiin sellaisista olevan jo hyviä kokemuksia ruotsalaisilla suurtiloilla. Puuskutusvoimia puimiseen R uotsissa Munktellin konepaja alkoi 1850-luvulla valmistaa lokomobiileja maatalouden käyttöön. palkinnolla. Richard Hornsby & Son -firman puimakoneita ja lokomobiileja myytiin Kuopiossa Lignell & Piispasella, mutta vasta avoveden aikaan. Porin Konepajalla ja Turussa W:m Crichtonilla lokomobiilien valmistus alkoi 1860-luvun alkuvuosina. John Peterson ilmoitteli Tampereella myyvänsä Englannista tuotua 7-hevosvoimaista lokoa 7000 markalla. Helsinkiläinen W.V.Forsman mainosti Robeyn "pyörillä olevaa höyrykonetta eli lokomobiilia", joka oli palkittu Ruotsin maatalousnäyttelyissä parinakin vuonna. Turussa 1881 järjestetyn kahdeksannen yleisen maanviljelyskokouksen avajaispuheessa maaherra, kreivi Creutz kehaisi maatalouskoneiden yleistymistä. Näyttelyn yhteydessä palkittiin Tampereen Konetehtaan höyrykone 1. Johan Silvén Viipurissa edusti P&H.P.Gibsonin laitteita. Kokousta selostaessaan kuopiolainen TapioTeksti: Olli J. Lisävoimien saamiseksi ja hartia- tai vetojuhtavoimien korvaajaksi alettiin soveltaa höyryvoimaa 1800-luvun puolimaissa, kun höyrykone oli kehittynyt kelvolliseksi laitteeksi teollisuuden ja liikenteen palvelukseen. sa. Hornsbyn koneita myytiin Lars Thuringin kone- ja kalukaupassa. Virossa mainitaan ensimmäisen höyrypuimalaitoksen tulleen käyttöön 1858. Helsingissä R. Helsingin kautta Venäjälle menossa olleet Munktellit olivat uutisaihe vuonna 1860. Hakaniemen Konepaja valmisti 60-luvulla ainakin 3-, 4- ja 8-hevosvoimaisia "maahöyrykoneita". Kokouksiin liittyneissä näyttelyissä "aiwan siewä lokomobiili oli käymässä ja käytti sahaa, myllyä, silppukonetta jne". Konetehdas valmisti myös höyryvoimakäyttöisiä jauhomyllyjä. Cronvallilla Turussa sekä herra Stenströmillä Viipuris- Lokomobiileja meillä ja naapurissa Puinti on ollut maataloudessa voimia kysyvimpiä töitä. Clayton & Shuttleworthin lokomobiilia, puimakoneita ja muuta laitteistoa oli tarjolla liikemies H. Teijon Tehtaan tuotemainos (vasemmalla) komeili Suomen Kuvalehdessä sivun kokoisena v. Ruotsalaisfirmat olivat vahvasti mukana kotimaisten ohella. Kokouksen yhteyteen oli järjestetty laaja näyttely, jonka luettelossa oli reilusti kaksi kertaa enemmän näytekappaleita kuin edellisen, Helsingin kokouksen näyttelyssä. Höyryn voimin puinti oli tietenkin esillä ja esitteillä
24
Englantilaisia koneita oli Suomessa toki tarjolla, mutta niiden osuus jäi kotimaisten sekä ruotsalaisten varjoon. Meijereiden perustaminen pääsi myös vauhtiin. Mainos v. "Ken haluaa itselleen todellakin kestävän, ensiluokkaisen, täydellisen höyrypuimakoneen, tietää, että sen tulee olla englantilaisen Ruston Proctor & Co:n tekoa, jonka valmisteita on myyty Suomessa jo 30 vuotta. lehti arveli seuraavaa: "Höyryllä käywät puimakoneet ovat isoissa taloissa werrattomasta arwosta. 1880-luvulla isojen tilojen kalustoon lokomobiili kuului jo aika usein, ja sellainen mainittiin pakkohuutokauppojen kuulutuksissa puimakoneiden ja muun laitteiston yhteydessä. Wähempäinkin talojen sopii höyryllä käytettäwiä puimakoneita hywäksensä käyttää, jos ottawat sen useamman talon yhteiseksi. Niillä saattaa kuitata koko puimistyön moniaassa päiwässä, että muihin syksytöihin, jotka tahtowat jäädä kiireiden wuoksi tekemättä, jää kyllä aikaa. Julkinen huomio höyryllä puintiin oli toki ollut varhaisempaa. Niiden voimanlähteeksi kelpasi tosin niinkin vähätehoinen lokomobiili, ettei siitä olisi ollut puintitöihin. Konepajan yhtä tehokkaan sai vain 650 markalla. 1880-luvun alussa lokomobiileja hankittiin maaseudulle vilkkaan tuntuisesti. vulla. Munktellin lokot olivat meilläkin hyvin tunnettuja. 04/10 TARTUMAALLA pitkään palvellut englantilainen Garrett-höyrytraktori, tai "itseliikkuja", Viron Maatalousmuseossa. Ruotsalainen Ljusne ja helsinkiläinen Stenbergin konepaja ainakin ilmaantuivat kilpailuun. Herrat Johnsson & Sidorow Helsingistä kertoivat myyneensä neljä Munktellin höyrypuimakonetta ja lokomobiilia, yhden Lanz-puimalaitosyhdistelmän sekä runsaasti muuta kalustoa. 1912. RUOTSALAINEN Muntellin pienehkö loko 1900-luvun alkuvuosilta Viron Maatalousmuseossa Tarton lähellä. 25. Niillä saattaa kuitata koko puimistyön moniaassa päiwässä." mobiili ja tappokone. Höyryvoimaa oli suurimmilla tiloilla enemmänkin, esimerkiksi Halikon Joensuun kartanossa kreivi Armfeltin kuolinpesän huutokauppa luettelossa mainittiin erikseen iso ja pieni höyrykone sekä lokomobiili. Kotimaisia lokomobiilien valmistajia oli runsaan tusinan verran. Vähävetisinä aikoina myllyt ja sahat tarvitsivat apuvoimaa. Perttulassa ison tilan konkurssihuutokaupan luettelossa mainittiin 8-hevosvoimainen loko- Uudelle vuosisadalle Maatalouden koneistumisen tutkijat sijoittavat höyryvoimaisen puintikauden ajankohdaksi lähinnä 1900-luvun ensimmäiset vuosikymmenet.Puimakoneet olivat jo varsin tukevia ja tehokkaita. Sawolaisia ei wiimemainittu keino tahdo kuitenkaan paljon auttaa kun talot owat enimmiten hajallansa ja wiljelymaatkin siellä täällä. Hufvudstadsbladetin kirjoittaja piti halpojen koneiden tuloa iloisena asiana, mutta oli samalla huolissaan siitä, ettei halpuuteen pyritä työn laadun kustannuksella. Uudenmaan-Hämeen Maanviljelysseuran yleiskokouksessa keväällä 1890 ilmoitettiin etukäteen yhdeksi keskustelun aiheeksi "Mitkä puimakoneet, niinhywin höyry- kuin hewoswoimalla käytettäwät, owat näyttäytyneet enimmin tarkoitustaan täyttäwiltä". Kun vuonna 1884 Turun Rautateollisuuden pienin höyrykone maksoi 2500 markkaa, Varkauden JAKOBSSONIN Konepaja kuului aikansa suuriin lokomobiilien valmistajiin. Kaluston laatu on varmaankin ollut vaihteleva. Jonkinmoinen ajanmerkki oli vaikkapa tärkeän konekaupan, Forseliuksen suhtautuminen 10-lu- "Höyryllä käywät puimakoneet ovat isoissa taloissa werrattomasta arwosta. Sellainen "kauppaan päästettynä saattaa haitata höyryvoiman käytön leviämistä". Lokomobiileja voitiin sitten käyttää puintikaudella näihin töihin. Mutta pienemmät eli ihmispainilla käytettäwät puimakoneet olisiwat Sawossa paljon käytännöllisempiä." Kauppa kävi näyttelyssäkin. Ken taas tyytyy pienempään puimakoneyhdistelmään, tekee parhaiten ostamalla Waterloo öljykoneen ja Valla puimakoneen." 1900-luvun alussa ennen maailmansotaa Viron alueella oli tarjolla ainakin seuraavia brittiläiskoneita: Garrett, Marshall, Ransomes ja Ruston Hornsby, saksalaistuotteista Flöther ja Lanz, ruotsalaisista Munktell ja Torps sekä Suomesta Mathildedahlin tehtaan koneita sekä Arvidssonin Hinnat laskevat Tarjonta oli monipuolista. Polttomoottoritkin alkoivat yleistyä ja niiden tarjonta tuli aina vain näkyvämmäksi. Uudella vuosisadalla tämä tekniikka jo arkipäiväistyi
1920-luvun alussa Teijon tehtaan Paras-Apu-lokomobiilin 1012-hevosvoimainen versio maksoi 28 000 ja 1318 hv tehoinen 31 000 markkaa. Munktellin hintahaitari vaihteli 5065 000 markan välillä teholukemien mukaan: halvimmassa oli 16 ja kalleimmissa jopa 28 hevosvoimaa. Englantilaismerkeistä ainakin Clayton oli tarjolla Lincolnmerkkisenä, sekä Ransomes. Tarkastaja-insinöörin saapuminen joka syksy laivalla Jyväskylästä kuului kyläkunnan "seurapiiriohjelmaan". Koneliikkeet eivät enää vuosikymmenen jälkipuolella vaivautuneet kuljettamaan lokomobiileja maatalousnäyttelyihin. (Lyhyempi laitos, Otava 1938) Esimerkiksi Jyväskylän näyttelyssä 1924 Munktell- ja Paras-Apu-lokot muodostivat kunniaportin Agros Oy:n paikallisedustajan osastolle. Vuoden 1922 Tallinnan maatalousnäyttelyssä oli mukana puolalainen H Cegielski Tow -niminen höyrykoneiden ja lokomobiilien valmistaja, mutta kaupallista menestystä ei tainnut kehittyä. Lokomobiileja rakenneltiin Virossa ahkerasti uudelleen itsekulkeviksi elikkä höyrytraktoreiksi. Niitä töihinsä käyttävien tilojen luku olikin sitten paljoa suurempi. Lokomobiilit toimivat katseenvangitsijoina ainakin isommissa maatalousnäyttelyissä. LOKOMOBIILIN rakennetta esiteltiin näin Emil Saraojan kirjassa Höyrykoneoppi. Jotkut niistä pääsivät lehtien palstoille, kaikki eivät. Molemmat lokot olivat aktiivityössä 50-luvullakin. 1930-luvun alkaessa Suomessa noin 5 000 maatilalla oli joko loko tai höyrykone. Yksityiset sepät ja masinistit kuten Daniel Härms tekivät samanlaisia "arendamisia ja ehituksia". Isommat Munktellit maksoivat suunnilleen saman kuin Kullervo-traktorit. Saksalaismerkkejä olivat Buckau, Lanz ja Wolff. Puimakoneet yleistyivät 20-luvun mittaan reippaasti. 50 000. Tuotantomääristä esimerkkinä: Paras-Apu-lokoja valmistui vuonna 1920 aikana noin 50 kappaletta, kun saman tehtaan eri kokoisia puimakoneita valmistui yhteensä noin 900 kappaletta. Joissakin mainoksissa esiintyivät myös saksalaiset Franzenhütte ja Flöther. 20-luvulla lokomobiilien käyttö yleistyi, ja voimakoneen käyttö laajeni ns. Tallinnassa Ilmarine MAATALOUSMUSEOLLA oleva englantilainen Marshallin pienehkö lokomobiili. Viljan puinti höyryn voimin oli Suomessa laajimmillaan 30-luvun alkupuoliskolla. 26 KIRJOITTAJA tutustuu Lanz-höyrytraktorin ergonomiaan Viron Maatalousmuseolla.. Kiintoisaa, että Virossa säilyneet höyrykonet ovat yleensä 1900-luvun puolelta. Niitäkin toki lainattiin puintiin naapureissa. Suomessa englantilaisten koneiden markkinointi oli näkyvimmillään 1800-luvun puolella. Pölvassa mekaanikko Porgand lienee muuntanut kymmenkunta lokomobiilia itsekulkeviksi. Traktoreita oli tuolloin selvästi alle puolet lokomobiilien määrästä. Esimerkiksi joka suunnalta katsoen syrjäisessä ja vähäväkisessä Multian pitäjässä oli höyrykone kahdella tilalla vuonna 1920. rintamaiden ulkopuolelle. Käytännöllisesti katsoen vailla maantieyhteyksiä olleeseen Korpilahden Päiväkuntaan hankittiin 20-luvun mittaan kaksi lokoa. Samaan aikaan Fordson-traktorin hinta oli n. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan vankalla maatalousseudulla Ilmajoella 1926 pidetyssä isossa näyttelyssä oli esillä puimakoneita ja polttomoottoreita monelta valmistajalta, muttei yhtään lokoa. Ruotsista oli Munktelleja sekä Suomesta Mathildedahlin koneita. Seuraavina vuosina hankittiin pitäjään puolenkymmentä lokomobiilia joko muutaman talon yhteisiksi tai yksityisiksi. Puuskutusvoimia puimiseen nimissä myytyjä koneita. Lokomobiilien mainonta hiipui sekin 20-luvun mittaan, tuskinpa uusia enää montaa myytykään. Veljeskansan kalustoa Viron itsenäisyyden alussa 20-luvulla markkinoilla oli kotimaisia Ilmarinen ja Krullin tehtaan lokomobiileja. Ratnikin tehdas Tartossa oli 30-luvun alkuvuosiin tultaessa ehtinyt muuntaa 33 lokomobiilia liikkuvaisiksi. Krullin ja Lausmannin tehtaat ainakin olivat virolaisia valmistajia
Suomelle sälytettyjen sotakorvausten myötä lokomobiilien tuotanto koki ly- hyen renessanssin. Se oli vahvasti esillä itsessään kalliiden koneiden markkinoinnissa. 27. Sodan loppuminen ei vähentänyt 04/10 Sotavuosina kunnosteltiin uudelleen käyttö kuntoon varmasti monta jo eläk keelle siirrettyä lokoa. tuksiaan. A-S Franz Krull mainosti erilaisia höyrykoneita vuosikymmenen loppuun saakka. Tuontimerkit harvenivat, mutta Carrett, Marshall, Ransomes ja Ruston Hornsby olivat edustettuna koko vuosikymmenen ajan, samoin Lanz. Höyrypuimalaitteet kuuluivat itseään kunnioittavan koneliikkeen tarjontaan. Määrä oli vuosikymmenessä pudonnut puoleen. Pahan sähköpulan kaudella lokoja haluttiin ostaa myös kaupunkeihin turvaamaan pienteollisuuden energiatarpeita eli jauhamaan sähköä. Vahvoin perustein voi arvioida, että höyrykoneen tai lokomobiilin käyttäjät olivat enimmäkseen ns. Onkilahden Konepajan mainos vetoaa käytön taloudellisuuteen. Suomi oli menettänyt melkoisen osan voimalatehoistaan. Neuvostoliittoon toimitettiin runsaasti kookkaamman puoleisia lokoja. Vuonna 1959 tehdyssä virallisessa maatalouslaskennassa ei höyrykoneiden käyttöä enää tilastoitu. sivukylien taloja. ja Krull valmistivat lokomobiileja vielä 30-luvun alkupuolella. 50-luvun alkaessa oli höyrykoneita käytössä virallisen laskennan mukaan noin 1 600 maatilalla. Myös saksalainen Esterer-lokomobiili oli tarjolla. Osaavien käyttäjien puute kotiseudulla kuitenkin vaikeutti puinteja. 40-luvun loppuvuosina sanomalehdissä lokomobiilin ostohalukkaat kirjoittelivat pikkuilmoi- Lyhyt piristys ja hiipuminen Lokomobiilit olivat jälleen kovin kysyttyjä sotavuosina, jolloin maatalouden työt olivat kansakunnalle tavallistakin tärkeämpiä. Tässä vaiheessa höyrykoneita oli eniten keskisuuriksi katsottavilla tiloilla. Laskennan tavoitteeksi mainittiin uusien laitteiden yleistymisen seuraaminen. Lokojen korjaus- ja varaosapalveluita tarjoavia ilmoituksia oli lehdissä koko vuosikymmenen ajan. paikallisen höyryvoiman tarvetta, koska sähköstä oli puutetta. Lokomobiilien ja höyrykoneiden valmistajista tamperelaisen Dunderbergin Konepajan tuotteet ovat tutumpia maatalouden ulkopuolella. Konehistorian kannalta kiintoisaa olisi selvittää, kuinka monessa paikassa lokomobiili oli aktiivipalveluksessa vielä 1960-luvun aikana. KONEMAINONTAA vuosilta 19101914. Aivan varmasti lokomobiileja oli edelleen käyttökelpoisina ja jonkin verran töissäkin. 40-luvun alussa kunnosteltiin uudelleen käyttökuntoon varmasti monta jo eläkkeelle siirrettyä lokoa
Järvenpään viheltäjä Scania LS140 Super ´74 Toimittajat saavat aina silloin tällöin kummallisia juttuvinkkejä. Tällä kertaa sellainen vei meidät Järvenpään liepeille, jossa kerrotaan kuuluvan joskus outoa vihellystä. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko J alkauduttuamme erään teollisuusalueen liepeille autofocuskameroinemme alkoi korviimme pian kantautua tuota outoa vihellystä. Innoissani tartun oven molemmilla puolilla kiilteleviin nousukahvoihin ja nousen ohjaamoon. Tuulilasin takaa alkaa kulmikas konepeitto, joka tuntuu bulldog-auton jälkeen yllättävänkin suurelta. 28. Nico Lindström siellä vain ajaa soraa ´74 Scanialla, jonka imusarjaan ilmaa syöttävä Holsetin turboahdin viheltää uhmakkaasti mennessään. Lapsuus tulee väistämättä mieleen, kun huidon lähestyvää sora-autoa pysähtymään siinä toivossa, että pääsisin kyytiin parille reissulle. Vastaava ohjaamo tuntui ehkä hivenen suuremmalta silloin kolmekymmentä vuotta sitten, kun olin itsekin melkein puolta lyhyempi. Auton pysähtyessä kohdalle jarrut päsähtäen kysyn, josko pääsisin kyytiin parin kuorman ajaksi. Niin kuin yleensäkin, on asioille olemassa lopulta luonnollinen selitys. Scaniassa on nokka, kuten oli vielä useissa maansiirtoautoissa silloin kun niitä kavereiden kanssa hiekkalaatikon reunan yli bongasimme. Tottakai, kuljettaja vastaa
Auton omisti alkujaan helsinkiläinen Matti Pitkä, joka oli siihen tyytyväinen ajaessaan sillä maata vuosikymmeniä lähinnä pääkaupunkiseudulla. Matkamittarissa olevat 900 000 kilometriä ei periaatteessa ole mahdoton lukema lyhyessä maansiirtoajossa olevalle autolle, jolla tehdään päivätöitä. "Tämä auto on meille tavallaan vanha tuttu. Sitten nelonen, aluevaihtaja isolle ja kuutonen, kasi ja lopulta kymppi pykälässä matka jatkuu pikku pysähdyksen jälkeen. ne. Paras veto on jossain 1500 kierroksen tienoilla ja silloin turbo viheltää jo pää punaisena ja posket pullollaan. Vastaavilla vuosittaisilla kilometrilukemilla liikkuneita kuorma-autoja tulee vastaan aina silloin tällöin. Vaikka verhoilu ei ole alkuperäinen, se sopii silti auton olemukseen hyvin. 29 Käyttökunnostettu Pekka Salonen kertoo, että Scania hankittiin heille osittain harrastusmielessä. Auton hyvä tekninen kunto mahdollistaa kuitenkin myös satunnaisen hyötykäytön, jota tukee myös vahva ja yksinkertainen perusraken-. Kun seuraan pikkupojan innolla sorakuormassa olevan Scanian lähtökiihdytystä, mieleeni palaavat vuosikymmenten takaa automiesten jutut, joissa kerrottiin "Superi-Kaanian" olevan kierroskone. Äänieristyksen ollessa 70-luvun tasolla on ohjaamossakin mahdollista aistia vaimentamattoman pakoput04/10 ken kautta kuultavaa 14-litraisen moottorin jylyä, jota vannoutuneimmat Scania-miehet myös V8-sinfoniaksi kutsuvat. Edustihan 140-malli aikanaan valmistajansa järeimpiä malleja, jotka useimmiten valjastettiin perävaunun veturiksi raskaisiin ajoihin. Kuljettajan paikalla istuva Lindström nostaa kytkintä kakkonen silmässä. Tällainen auto pärjää vielä eläkeiässäkin nätisssä nuppiajossa mainiosti. Museoajoneuvon statusta ei lähdetty hakemaankaan. Joka kerta kytkintä polkaistessa Holsetin turboahdin muistuttaa olemassaolostaan ulahtamalla niin, että päät kääntyvät läheisillä työmailla. Lopulta havahdun, että nythän eletään vuotta 2010 ja joku ajaa edelleen soraa näin siistillä Scanialla aivan kuin silloin niissä lapsuuteni maisemissa. Koko auto hiekkapuhallettiin ja ruostevauriot korjattiin talvikauden 20092010 aikana, minkä jälkeen se sai pintaansa uuden värin. Lavoja alkuperäisissä kilvissä oleva Scania on ehtinyt kuluttaa 36 vuodessa jo kolme, liekö syynä auton kestävyys vai lavojen heikkous. Se on ollut ajossa monilla samoilla työmailla kuin missä meidän koneemme ovat olleet", Salonen kertoo autostaan. Myös kulunut verhoilu uusittiin käytännöllisillä materiaaleilla. Palatessamme reissulta kurvaamme auton omistavan maansiirtoliikkeen tallille ja ilmassa leijuvat lukuiset kysymykset saavat vastauksensa. Lähtökiihdytyksessä mieleeni palaavat auto miesten jutut "Superi Kaaniasta" vuosikymmenten takaa. Saloset hankkivat auton vuonna 2007 tarkoituksenaan kunnostaa se ja ajella sillä satunnaista keikkaa kotikulmilla
Parhaiten ykkös- Ensimmäinen versio Aku Ankka -Scanianakin tunnettu LS140 esiteltiin vuonna 1972, jolloin se olikin varsin moderni malli ja kiilasi 350-hevosvoimaisen moottorinsa avulla nokkamallisten kuorma-autojen kärkipaikalle. S-kirjain on lyhenne ruotsinkielen LASIKUIDUSTA valmistettu konepeitto kätkee sisäänsä Scanian ensimmäisen version V8-moottorin, jonka maineella ratsastetaan vieläkin, eikä syyttä. Tammikuussa 1975 päivitetyssä mallissa oli jo uusi konepeitto ja esimerkiksi kojetaulu ja ohjauspyörä olivat saaneet mustan värin ja pehmeän, nykyaikaisen pintamateriaalin. Myös asiakkailta on tullut positiivista palautetta hienosta vanhasta työjuhdasta. Monille auton ikä on tosin tullut yllätyksenä ja siihen on jopa suhtauduttu epäillen. 30 HIEKKAPUHALLUKSEN ja maalauksen jäljiltä oleva alusta on asiallisessa kunnossa. Ässällä ei siis enää tässä mallisarjassa viitata sanaan Super, joka oli aiemmin Scanian turbomallien tunnus. Kulmikkaalla konepeitolla varustetun Scanian ikää on tietenkin maallikoiden vaikea arvioida, valmistihan Scania perinteistä, pyöreällä konepeitolla varustettua malliaan tämän isomoottorisen ohella vielä 80-luvulle tultaessa. Scanian tuolloisen mallimerkintälogiikan mukaan L tarkoitti kaksiakselista nokkamallin autoa ja LS puolestaan kolmeakselista nokkamallista nostoteliautoa. Silti moni pitää tätä kantikkaalla keulan ilmeellä varustettua mallia pyöreäkulmaisemman rivimoottorimallin seuraajana, vaikka molempien valmistus loppui samoihin aikoihin Scanian esitellessä uutta kakkossarjaansa. Scania LS140 Super KULMIKKAAT muodot tulivat muotiin tultaessa seitsemänkymmentäluvulle, näistä muodoista erotti myös isolohko-Scanian pikkuveljistään. Scanialla ajelu on mukavaa vaihtelua nykyaikaisten autojen ja koneiden lomassa. Myös Super-merkintä jäi pois, koska turboahdettuja moottoreita pidettiin jo selviönä. Myös asiakkailta on tullut positiivista palautetta hienosta vanhasta työjuhdasta. Autolla liikkeellä ollut Lindström kehuu, että Scanialla ajelu on mukavaa vaihtelua nykyaikaisten autojen ja koneiden lomassa. Tälläinen rakenne toi aivan uuden ulottuvuuden nokkamallisten Scanioiden huoltoon. Hidas napavälitteinen vetoakselisto rajoittaa nopeuden reiluun kuuteenkymppiin, mutta vastaavasti voima ei lopu heti ensimmäisessä vastamäessä.. numerosta sex: autossa on kuusi pyörää tai pyöräparia. Ensimmäisellä versiolla, tai "Superilla" kuten kansankielessä usein kuulee mainittavan, tarkoitetaan vuosina 19721974 valmistettuja L/ LS140-autoja
Kakkosversiosta sekä myöhemmästä 141-mallista tuttu modernimpi ohjaamon ilme mielletään usein koko malliin kuuluvaksi, varhaiset 140-mallit unohtaen. Ohjauspyörän malli on vielä Vabisaikakaudelta, mutta väri on jo vaihtunut norsunluunvalkoisesta hillityn harmaaseen. Jos alaa tuntemattoman mielenkiinto saadaan heräämään myönteisessä mielessä, on se jo tosi iso asia iltapäivälehtien myrkyttäessä suurta yleisöä perusteettomasti raskaan liikenteen onnettomuuksien uutisoinnissa. Mittaristossa on myös havaittavis04/10 sa jäänteitä vanhemmista malleista. Ykkösversiossa näillä main olleet kiiltävät koristelistat olivat vastaavasti jääneet pois. Kertoohan se myös kyseisen auton olevan vähintään 35-vuotias harvinaisuus. Ei Salosen Superikaan loppujen lopuksi ole kovin kaukana siitä, se vain viihtyy paremmin täydessä työn tohussa uusien autojen rinnalla. 31. Salosen autossa kaikki yksityiskohdat eivät ole täysin alkuperäisiä, mikä on täysin suotavaa ammattiliikenteessä toimivalle autolle. Myös konepeitto itsessään oli muuttunut uudistuksen myötä, sen sivuille oli tullut upotukset kahvojen kohdalle. Kaikkia yli 30-vuotiaita ajoneuvoja ei tarvitse säilyttää naftaliinissa museon kätköissä, eikä museorekisteröinti ole ehdoton edellytys mukavalle autoharrastukselle tärkeintä on kun itse tykkää. Mittarit ja tärkeimmät katkaisijat on kerätty samaan, lähes vaakatasossa sijaitsevaan paneeliin, jota varjostaa tyylikäs reunus. VALOKATKAISIN on virta-avaimen yhteydessä, starttaus tapahtuu erillisestä nappulasta. ja kakkosversion erottaa toisistaan Scania- ja 140-merkinnöistä, jotka olivat kakkosversiossa saaneet taustalleen mustat, suorakaiteen muotoiset kontrastipellit. Vastaavia alkuperäisiä on nähty maatumassa jo aivan riittävästi. Kehitys on kulkenut eteenpäin aimo harppauksin kuljettajan ergonomiaakin ajatellen, mutta tälläisen auton kyytiin pääsy on mukava herkkupala silloin tällöin. JOTAIN vanhaa, jotain uutta. Kuljetusyritys, joka käyttää aikaa ja rahaa vanhan auton kunnostukseen, antaa itsestään positiivisen kuvan varmasti niillekin asiakkaille, jotka eivät autoista juurikaan ymmärrä. Ikkunan ollessa auki äänimaailma nostattaa tunteita kuskinpenkillä toisin on moderneissa kuormureissa, joiden voi todeta olevan käynnissä vain kierroslukumittaria katsomalla. Museoajoneuvoksi rekisteröity vastaava auto on asia erikseen, silloin on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan saavuttamaan alkuperäinen asu ja tyyli. Sataneljäkymppisen kakkosversion tullessa markkinoille olivat katkaisijatkin muuttuneet modernin mustiksi, mutta aavistuksen tylsiksi keinuvipukatkaisijoiksi hienoine symboleineen. Harrastetyökalu Salosen Scania on hyvä esimerkki harrastehengessä kunnostetusta vanhasta kuorma-autosta, jolla voi silloin tällöin käydä heittämässä keikkaakin. Moni vanhempi automies osasikin juuri sen verran ruotsia mitä Scanian kojetaulusta oli oppinut moni muistaa vieläkin, mitä tapahtuu kun napsauttaa torkaresta tai spolaresta. Siksi ykkösversion harvemmin nähty, osin Vabis-aikakaudesta muistuttava karu hytti kovapintaisine kolmipisteratteineen onkin nykyään ilo silmälle. Vajaan kolmen vuoden ajan tuotannossa ollut ykkösversio on siitä mielenkiintoinen auto, että se on ulkoa päin huomattavasti modernimman oloinen kuin sisältä. Myös vuosikymmenten aikana syntyneet kolhut ja naarmut kertovat vain auton käyttöhistoriasta, kunhan jälkiä vain osaa lukea. RIEMULLA ei ole rajaa, kun vinkkelikonetta laulattaa. Mittareiden kehykset ovat reilusti kromatut ja katkaisijat ovat pääosin vetokatkaisimia
32
Ne onkin tarkoitus pitää vaijerijarrujen polkimilla. Mies tuntee koneen metkut varsin perusteellisesti, sillä ostopäivästä tulee ensi vuonna kuluneeksi täydet 50 vuotta. Hän joutui heti korjaustöihin, sillä edellinen omistaja oli onnistunut parin vuoden aikana saamaan puomin kiinnityksen hajalle. Teksti ja kuvat: Sami Saari Entisajan ergonomiaa Koneen ohjaamossa on erikoinen tunnelma, sillä istuin on sen verran korkealla etteivät jalat yllä kunnolla lattialle. Ne onkin tarkoitus pitää vaijerijarrujen polkimilla. TIEDÄ sitten kuinka moni nykypäivän kaivurikuski suostuisi työskentelemään tällä istuimella 50-luvulla ei aikaa tuhlattu ergonomian pohtimiseen. 04/10 33. Yleensä Pikku-Jussia tarjottiin asiakkaille perinteisen Fordson Majorin kanssa, ja kyseinen parivaljakko olikin aikanaan suosittu, sillä usein potentiaalisella ostajalla oli todellista tarvetta kaivurin ohella myös maataloustraktorille. Niinpä firman toiminta ajettiin alas pienen ajan kuluttua ja kalusto meni myyntiin. Jarrupolkimien lisäksi laitetta hallitaan kuljettajan edessä sekä vasemmanpuoleisen ikkunan alla olevilla vivuilla. Isokyrö E lettiin vuotta 1959, kun kuopiolainen maansiirtoliike osti tuliterän PikkuJussi-kaivinkoneen. Myös kuopiolaisen yrityksen hankkima kaivuri toimitettiin pakettina, mutta voimanlähteenä oli hieman tavanomaisesta poiketen teollisuusmallinen Power Major, joka ei siis ollut nostolaitteella varustettu malli. Vasemmanpuoleinen vipu kytkee työnnettäessä toista jarrua ja kiristää puomin yläpuolista jarrua saaden puomin nousemaan. Ohjaamo ja kaivurin koneisto on sijoiteltu erikseen ja kookkaat jarrurummut ovat kuljettajan istuimelta katsottuna vasemmalla puolella ja niiden keskilinja on hieman istuimen takana. Kaivinkone päätyi vuonna 1961 pakkohuutokauppaan, josta sen huusi Isokyröön Veikko Ikola. Yhtiön talous oli ilmeisesti kulkenut alamäkeä jo jonkin aikaa, eikä uuden Pikku-Jussin hankintakaan saanut toimintaa kannattavaksi. Veikon Pikku-Jussi Pikku-Jussi ´59 Etelä-Pohjanmaalla asustelevalla isännällä on hallussaan komeaan toimintakuntoon entisöity Pikku-Jussi. Ylhäällä puomi pysyy painamalla oikeanpuo- Ohjaamossa on erikoinen tunnelma, sillä jalat eivät yllä kunnolla lattialle
Pisimmän ajan työurastaan PikkuJussi vietti soramontuilla Veikon ajaessa soraa aluksi Volvo Vikingillä ja myöhemmin vuodesta 1964 alkaen Volvo 485:lla. Onnekseen puomi tömähti vasten hirsitalon seinää estäen konetta kaatumasta kokonaan, ja kuskikin pysyi poissa montusta. Kolmesta kuskin eteen sijoitetusta vivusta keskimmäinen kääntää konetta ja neljättä vipua kuski tarvitsee alta tyhjäävän kauhan tyhjentämiseen. Metsäteillä kaivurin korkea painopiste saattoi aiheuttaa ongelmia, mutta aina keinot keksittiin ja perille päästiin. Läheltä piti Korjauksen jälkeen Pikku-Jussi on ollut hyvin luotettava, joten voi vain ihmetellä kuinka rajusti sitä on Kuopiossa oikein käytetty. "Talosta tuli väki juosten pihalle ihmettelemään mikä moisen rysähdyksen aiheutti", naurahtaa Veikko. Pikku-Jussi leista poljinta. Veikko ajoi tuolloin kuorma-autoa ja teki kaivinkoneellaan monenlaista urakkaa. Kaivurin heilahdusliike sivulle tapahtuu todella nopeasti, joten kokemattoman ja varsinkin väsyneen kuskin käyttämänä saattoi kauhan helposti kajauttaa lavan päätyyn ja KAUHAA liikuttelevat vinssit jarrurumpuineen on sijoitettu heti ohjaamon viereen. Omasta mielestään hän laski jarrulla puomia, mutta todellisuudessa koko kone kallistui hitaasti ja yhtäkkiä Veikko huomasi horjahtavansa kohti kaivinkoneen etuikkunaa. Kun käänsi kauhan sivulle ja painoi sen maata vasten, niin yhdistelmää pääsi ajamaan taas muutaman metrin eteenpäin vaikka kone olisikin ollut kallistuneena. Monen työmaan siirtymä saattoi kestää useita tunteja, joten Majorin ratti kerkesi tulemaan Veikolle kovinkin tutuksi. Kerran Veikko oli laskemassa kaivinkoneen puomilla öljysäiliötä kaivamaansa monttuun omakotitalon kupeeseen. Sorakäytössä PikkuJussi puomi käännettiin työntäväksi. Samalla siihen vaihdettiin alta tyhjenevä kauha. Täysi kauha käännettiin auton lavan päälle ja kauhan pohjaan kiinnitettyä vaijeria vetämällä pohja aukesi ja kauha tyhjeni lavalle. Tämä yhdistelmä oli nopea ja tehokas: kauhaa kun ei tarvinnut turhaan käännellä, vaan se työnnettiin soraan ja nostettiin samantien ylös. Yleisin tehtävä oli ojankaivuu, mutta tehtiin Pikku-Jussilla myös monen talon pohjat. Oikean käden puoleinen vipu kytkee puomin alapuoliseen vaijeriin vaikuttavan vinssin saaden kauhan liikkumaan. 34. Joskus yhdistelmä piti ajaa seuduille jonne ei ollut edes kunnon teitä. Metsäteillä kaivurin korkea painopiste saattoi aiheuttaa ongelmia, mutta aina keinot keksittiin ja perille päästiin. Urakoita otettiin vastaan sieltä mistä niitä tarjottiin
Siilon pohja tehtiin loppuun nykypeleillä Pikku-Jussin jäädessä pihalle odottamaan kohtaloaan. Seuraavan vuosikymmenen alussa käyttö oli jo hyvin satunnaista. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin Veikko innostui entisöimään kaivuriaan. Maalipinta oli tosin niin haalistunut, että oikeaa maalisävyä piti hieman miettiä. Pikku-Jussi puolestaan oli erittäin luotettava. Vuonna 2005 Pikku-Jussi oli jälleen entisessä loistossaan, ja on sen jälkeen antanut työnäytöksiä eri tapahtumissa. PIKKU-JUSSIA valmistettiin Åkermanin lisenssillä vuosina 195062, Åkermanilla valmistus alkoi kolme vuotta akaisemmin ja päättyi vuonna 1958. 04/10 35. Tämäkin kaivuri oli rakennettu Fordsonin pohjalle. Lasi helähti rikki, mutta kivi ei onneksi tullut sisälle asti." Luotettavaa tekniikkaa Jo 1960-luvun alussa myyntiin tuli yksi ensimmäisistä hydraulisista kaivinkoneista, nimittäin RiukuVammas. täten säikäyttää autonkuljettajan. Yksinkertainen tekniikka ei suostunut hajoamaan, mutta aika ajoi kömpelön yhdistelmän ohi. Kyljessä olevan Pikku-Jussin logon malli löytyi puolestaan lähimetsässä sijaitsevan koneen kyljestä. Jo 70-luvulla Jussi piti majaansa soramontulla odottelemassa lasteja. Alkuaikojen hydrauliikka pakkasi olemaan liiankin voimakasta pienen kotimaisen konepajan valmistamalle rungolle, ja niinpä Vammaksen kantavat osat paukkuivat ja ratkeili- vat usein. Sellaisen osti myös Veikko. Lopulta vuonna 1983 Veikko kaivoi Jussilla itselleen viljankuivaajan siilon pohjaa, kun kone lakkasi iltapimeässä kääntymästä ja nostamasta. "Kerran puomi meni linkkuun kiveä nostettaessa", Veikko kertoo ja jatkaa: "Kivi nousi korkealle ilmaan ja laskeutui ohjaamon tuulilasin kohdalle. Pikku-Jussi oli ollut ulkona vuosikymmeniä, mutta pellit olivat edelleen suhteellisen hyvässä kunnossa. Jussin pysäyttänyt vika osoittautui pultiksi, joka piti kääntöratasta paikoillaan. Pultin kierre oli korkan- nut, ratas oli pudonnut ja samalla jumittanut vaijerit. Laite oli kätevä, koska esimerkiksi ojaa kaivaessa ei tarvinnut nousta kaivinkoneen puikoista kun halusi siirtää konetta eteenpäin. Veikko ottikin tavakseen vaihtaa jokaisen rikkoutuneen palkin tilalle aina kaksi kertaa vahvemman, niin johan alkoi runko kestämään. Vika oli lopulta hyvin mitätön, mutta kone oli jo tuossa vaiheessa niin vanhentunut, että sitä enää oikeissa töissä tarvittu. Moottoritilan sisältä löytyi kuitenkin kaistale alkuperäistä maalisävyä johon aurinko ei ollut päässyt vaikuttamaan
Taloudellinen puksuttaja Grönlundin maamoottori Vuonna 1909 Gabriel Grönlund palasi Amerikan reissulta pää täynnä uusia ideoita ja matkan varrella kerättyjä kokemuksia, joita hän pääsi seuraavien vuosien aikana soveltamaan nimikirjaimiaan kantavien paikallismoottorien teknisissä yksityiskohdissa. 36
Paikalliseen käyttöön tarkoitettu S-mallisto oli käytännössä yhtenevä vene- ja aluskäyttöön suunnattujen mallien kanssa ja liikuteltavat L-mallit oli puolestaan konstruoitu 7-, 8- ja 12-hevosvoimaisista versioista. Löytöhetkellä se oli varsin heikossa kunnossa. L okakuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1909 Gabriel Grönlund käynnisti Kaskisissa sijaitsevan talonsa piharakennukseen perustamansa pienimuotoisen konepajan. Tuolloin parikymppisen nuorenmiehen yritys keskittyi lähinnä ison veden takaa tuotettujen koneiden kokoonpanoon, mutta omien ideoiden kehittely ja kokeilu alkoi pian yritystoiminnan käynnistymisen jälkeen. Alkujaan konetta on käytetty Kaustisilla kenttäsahan pyörittämiseen. 04/10 37. Omien tuotteiden polttoainepiheys perustui tehtaan mukaan seitsemään seikkaan, joista ensimmäiseksi oli nostettu hehkukuulasytytyksellä varustetun palotilan alhaisempi jäähdytystarve "sähkösytytykselliseen" versioon verrattuna. Suurin vesillä liikkuviin laitteisiin tarkoitettu malli tuotti kahden sylinterinsä voimin jopa 70 hevosvoimaa, painoa kyseisellä paukuttajalla oli 1 700 kiloa. Väitteen tueksi esitettiin taulukoita, joista lukija sytytyksellinen moottori vaatii hevosvoimaa kohden reilut 20 litraa jäähdytysvettä, jonka viilentäminen puolestaan rokottaa polttoaineesta saatua lämpöenergiaa noin 30 prosenttia. Esitteen mukaan sähkö- Grönlundin patenttiratkaisut G G -moottoreissa käytettiin patentoitua öljypumppua, joka oli rakenteeltaan melko yksinkertainen ja siten myös luotettava. Muita vaikuttavia seikkoja taloudellisuuteen olivat muun muassa korkeampi puristussuhde, kaksitahtisuus sekä polttoaineen syötön etevyys. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Aluksi nuorenmiehen paja keskittyi tuonti koneiden kokoonpanoon, mutta omien ideoiden kehittely alkoi pian yritystoiminnan käynnistymisen jälkeen. saattoi helposti havaita kilpailijoiden moottoreiden kuluttavan reilusti enemmän polttoainetta. G G -moottorissa ei ole lainkaan vesikiertoa palotilassa ja näin häviö tässä kohdassa on vain 10 prosenttia. Venemoottoreista eli B-malleista pienin oli yksisylinterinen ja seitsemän hevosvoimaa tuottava malli, jolla oli painoa 140 kiloa. Periaatteessa automaattinen ja kierrosluvun mukaan säätyvä voitelujärjestelmä ei vaatinut käyttäjältään kovin suurta huomiota, MATTI Perälä löysi ensimmäisen G G -moottorinsa Ullavalta. Suurin yksisylinterinen venemoottori kykeni 35 hevosvoiman jatkuvaan tuottoon ja ylikuormalla lukema oli tasan 40. Konepajan omassa markkinointimateriaalissa G G -moottoreiden kehuttiin olevan varmuudella maan taloudellisempia. Nämä tiedot löytyvät tehtaan hintaluetteloista vuosilta 1926 ja 1929, ja mallistossa on luonnollisesti tapahtunut muutoksia aikojen saatossa. Muutaman vuoden kuluttua Grönlundin konepajan nimissä oli jo useita patentteja ja 20-luvun loppupuolella mallistosta löytyi jo 17 erilaista voimanlähdettä maatalousja venekäyttöön
Grönlundin maamoottori GRÖNLUNDIN moottorit olivat taloudellisia ja toimintavarmoja laitteita, ja moni pitääkin niitä parhaina kotimaisina maamoottoreina. Mainoksissa kehutut ominaisuudet saivat tukea myös Vakolan raportissa, jossa 11-hevosvoimaisen moottorin rakennetta ja valmistuslaatua kehuttiin hyväksi. Lisäksi kone oli ruostunut jumiin varsin perusteellisella tavalla. Vaurioita oli syntynyt niin jäätymisen kuin tulipalonkin seurauksena, minkä lisäksi joitakin osia puuttui kokonaan ja tallessa oleviakin oli rikottu korjauskelvottomaan kuntoon. Vuoden takuun ohella yksi tärkeä laadun tae oli se, että 20-luvun lopulla jokainen G G -moottori oli käynyt läpi testiajon, jossa konetta ajettiin ylikuormalla kuusi tuntia sen jälkeen, kun kaikki pikkuviat oli ensin saatu korjattua. "Käytäntö on osoittanut, että pumppu voi työskennellä vuosikausia ilman vähintäkään tarkkailua", esite lupasi. toreissa käytettyjen komponenttien koneistustyön tarkkuutta ja työn korkeata laatua yleensäkin. Kunnostuksen aikana pakkasen aiheuttamat vauriot hitsattiin kuntoon ja puuttuvien osien tilalle hankittiin tai tehtiin uudet. "Pelkkä purkaminen vei useamman kuukauden, minkä aikana suoritettiin lukuisia liottamis- ja kuumennuskertoja", Perälä muistelee. 20-hevosvoimainen L-malli oli hyvä moottori kenttäsirkkelin pariksi ja niitä näyttäisi olevan jäljellä eniten. "Tasaisen ja varman öljytyksen vuoksi voidaan öljymäärät säätää mahdollisimman pieniksi, joten öljymenekki koneessa on mitä pienin", kehuttiin vuoden 1929 hintaluettelossa. Kun hinnankin kerrottiin olevan "halvanpuolinen", voi hyvällä syyllä olettaa raportin vaikuttaneen moottoreiden myyntiin positiivisesti. Polttoainepiheys pohjautui osaltaan Grönlundin omiin patentteihin. RUISKUPUMPPU, regulaattori ja voitelujärjestelmä erottivat G G -moottorit edukseen kilpailevista malleista. Eri mallien valmistus- ja myyntimääristä ei ole tarkkaa tietoa, mutta L-sarjan 20-hevosvoimainen mootori vaikuttaisi olleen suosituin malli. Laatutyötä Taloudellisuuden ohella Grönlundin konepaja pyrki korostamaan moot38. Kaikesta päätellen niitä myös valmistettiinkin eniten. Lisäksi loppuraportissa mainittiin polttoainemenekin olleen vähäinen ja käynnin tasaisuutta kehuttiin erittäin hyväksi. Maa- ja metsätalouden parissa työskenteleviä kiinnosti kytkimen sijasta mainio polttoainepumppu, joka oli suunniteltu siten, että männän ohi vuotava polttoaine valuu takaisin imupuolelle eikä hävikkiä näin ollen synny lainkaan. Taloudellisuutta oli myös pumpun yksinkertaisen rakenteen mahdollistama vähäinen huollontarve, ja tehokkaan voitelun ansiosta kuluvien osien uusiminen ei kuulunut normaaleihin huoltotoimiin. Hyppysäätäjällä varustettu ruiskupumppu omaa hyvät säätömahdollisuudet. sillä säiliöön mahtui öljyä useamman tunnin työskentelyä varten ja säätömahdollisuuden ansiosta käytettävän voiteluaineen viskositeetilla ei ollut suurtakaan merkitystä. Patentti numero 10541 koski venekäyttöön kehitettyä kytkintä, jolle oli muuten haettu ja saatu patentti myös Yhdysvalloissa. Valmistuksessa käytettyjen materiaalien laadusta ei tosin saatu takeita, joten "Grönlundin moottoreissa ei ollut optimaalista mallia puimakoneen pyörittämiseen, ja ehkä juuri siksi merkki on jäänyt hieman harvinaiseksi. Valmistaja teki myös sirkkeleitä ja myi niitä 20-hevosvoimaisen moottorin kanssa pakettina", Matti Perälä kertoo. Perusteellinen projekti Kuvien L20-moottori oli löytöhetkellä varsin surullisessa kunnossa. Esimerkiksi ruiskutuspumppu oli osiltaan puutteellinen ja kaiken lisäksi sen runko oli poikki, hieno voitelulaite oli särjetty perus- "Käytäntö on osoittanut, että pumppu voi työskennellä vuosi kausia ilman vähintäkään tarkkailua", esite lupasi. niistä mainittiinkin vain että "ei ollut tilaisuutta tarkemmin tutkia"
Jos tiedät mistä moisen harvinaisuuden löytäisi, vinkkiä voi lähettää toimituksen suuntaan. MONI olisi jokunen vuosi sitten ollut valmis tuomitsemaan tämän maamoottorin korjauskelvottomaksi. Tehtyjen korjausten lista on pitkä, mutta perusteellinen kunnostus ei tässä tapauksessa riittänyt saamaan moottoria käymään uudenveroisella tavalla, vaan edessä oli vielä Grönlundin patentoimien ratkaisujen opiskelu. Samoin oli laita myös regulaattorin, mutta onneksi tunnen pari Grönlundin moottoreihin perehtynyttä kaveria, jotka antoivat hyvät neuvot säätöjen suhteen", Matti kiittelee. Näin jälkikäteen Matti toteaa ensimmäisen G G -moottorin entisöinnin olleen työläs ja päänvaivaa aiheuttanut, mutta ehdottomasti tekemisen arvoinen projekti. teellisesti ja tilalle löytynyt osakin vaati kunnostusta. Nyt hienosti viimeisteltyä entisöintijälkeä tarkastellessa saattaa olla vaikea uskoa tätä seikkaa todeksi. 04/10 39. Kun oli sen myötä päässyt sinuiksi Gabriel Grönlundin kehittämien ratkaisujen kanssa, oli seuraavien kunnostaminen huomattavasti helpompaa. Tällä hetkellä Perälän kokoelmiin kuuluu kolme G G -moottoria ja haaveena olisi täydentää sarja L8-mallilla, jota ilmeisesti valmistettiin vain muutamana vuotena. "Ruiskupumppu on hyvin edistyksellinen ja sitä sai kyllä pitkään tutkia ja funtsia ennen kuin ymmärsi sen toiminnan
WILHELM Ottomeyerin valmistama 24 tonnin höyrylokomobiili, Schwabisches Bauern und Technik Museum Eschachissa. 40. Liian usein höyrytraktorit vajosivat maahan tai jäivät pyörimään paikalleen. Höyrytraktorista odotettiin korvaamatonta apua suurtiloille, joilla oli satoja hehtaareja viljelysmaata ja joilla syksyinen kyntö kesti kymmeniltä hevosilta useita viikkoja. Pettymys pellolla Höyrytraktoreihin kehiteltiin tehon mukaan, 625 hevosvoimaa, 26-siipisiä auroja, mutta varsinkin sateisina syksyinä höyrytraktorit eivät saavuttaneet odotettua suosiota. Heucke Gatersledenissä Magdeburgissa valmisti kuvan 16-hevosvoimaisen höyrytraktorin vuonna 1915. Ne olivat liian raskaita liikkumaan paljaalla maaperällä, sillä painoa oli lähes saman verran kuin kapearaiteisen rautatien vetureissa, jotka kulkivat kiskoja pitkin kovalla ratapenkereellä. Käytettiinpä suuria höyrytraktoreita NELISIIPINEN höyryauralaitteen aura Alt Schwerin Agrarhistorisches Museumissa Saksassa. Seuraavassa höyrykoneversiossa 1800-luvun puolivälissä niistä tehtiin pyörillä liikuteltavia hevosten vetämiä voimanlähteitä maatalouden tarpeisiin, kuten puimakoneita, sirkkelisahoja ja kotitarvemyllyjä käyttämään. Eräänlainen traktorin edeltäjä, höyryaura, keksittiin 1850-luvulla ja varsinainen höyrytraktori 1870-luvulla. HÖYRYKONETEHDAS Ad. Vähitellen työmenetelmät kehittyivät, mutta polttomoottorien yleistymisen myötä valtakausi maatilalla jäi lyhyeksi. Teksti: Matti Hiittu Kuvat: Mikko Hiittu H öyrykoneet eli "onkapannut" juontavat Yhdysvalloista ja Englannista jo 1800-luvun alusta, jolloin niitä käytettiin kiinteästi asennettuina pyörittämässä tehtaissa voimaakseleita. Puimakoneen ja sirkkelisahan voimanlähteenä ja siirtoon teillä ne olivat verrattomia. Kuvattu Alt Schwerinissä. Höyryhevosten kanssa maataloustöissä Höyrykäyttöisten traktorien piti mullistaa kyntötyö, mutta odotukset vajosivat samaa vauhtia mutaan painuvien laitteiden myötä
Aluksi ajettiin traktorit poikittain noin 200 metrin päähän toisistaan. Kuvattu Deutsches Landwirtschaftsmuseum Hohenheim, Stuttgartissa. AD. Traktoreiden vaijerit kiinnitettiin auraan ja vinssi laitettiin vetämään. Teho 70150 hv. Tulos vaati ihanteelliset olosuhteet, hyvän sään, tasaisen pellon ja hyvät laitteet. Niiden väliin tuotiin 2x6-siipinen aura, joka oli eräänlainen nykyaikaisen kääntöauran esi-isä. Kuvattu Burg Ummendorfin maatalousmuseossa. TASAPAINOTETTU kääntöaura vuodelta 1910. 1920-luvulla yleistyneet polttomoottorikäyttöiset traktorit syrjäyttivät raskaat höyrytraktorit, joskin niitä käytettiin helpon liikuteltavuuden vuoksi puimakoneiden ja sirkkelisahojen voimanlähteinä aina 30-luvulle saakka. Kuvattu Deutsches Landwirtschaftsmuseum Hohenheim, Stuttgartissa. jo 1800-luvulla Yhdysvalloissa suurten talojen siirtoon paikasta toiseen preerialla. Kahden traktorin "köydenvetoa" Kyntäminen sai keksijät raapimaan päitään sillä seurauksella, että 1800-luvun lopulla kehitettiin varsinainen höyryauralaitos, josta ehkä toimivin versio oli seuraavanlainen: hankittiin kaksi yli 10 tonnin höyrytraktoria, joissa "vatsan alla" oli puolitoista metriä halkaisijaltaan oleva vinssi, johon sopi yli 200 metriä pehmeää vaijeria. Tämäntyyppisiä auralaitoksia on ollut käytössä Saksassa, Englannissa, Ruotsissa ja onpa Suomessakin ollut tiettävästi yksi Lahden seudulla 1800-luvun lopulla. Kuvattu Burg Ummendorfin museossa. KIINTEÄ tehtaaseen asennettava höyrykone. 41. Kuvattu Magdeburg Technik Museumissa. AD. Heucken valmistama höyryauralaitoksen pari, jotka ovat olleet käytössä vuosina 18901950. Heucken 1911 valmistama höyrytraktori oli sopiva auralaitoksen vintturiksi. Viimeistään 40-luvulla traktorit ja maamoottorit syrjäyttivät höyrykäyttöiset voimanlähteet. HAVAINNEKUVA höyryauralaitoksesta työssä, Deutsches Landwirtschaftsmuseum Hohenheim, Stuttgartissa. Liian usein höyrytraktorit vajosivat pehmeään maahan tai jäivät pyörimään paikalleen. VUONNA 1901 Magdeburgissa Garrett, Smith& Co:n valmistama 25-hevosvoimainen lokomobiili. Valmistaja Rudolf Wolf AG, Magdeburg-Buckau 1927, 80-120 hevosvoimaa, 180 kierrosta minuutissa. Höyrytraktoreissa ja -koneissa oli puidessa huonona puolena suuri tulipalonvaara, jota estettiin piipun päähän asennettavilla kipinäverkoilla. Höyryauralaitokset jäivät verraten lyhytaikaiseksi ilmiöksi hankalien ja verraten kalliiden laitteiden vuoksi. Yhdellä vedolla saatiin noin kolme metriä kynnettyä peltoa. Kun aura saavuttaa vetotraktoria, molemmat traktorit siirtyvät saman kolme metriä eteenpäin, aurasta käännetään toinen puoli alas ja toinen 04/10 traktori vetää auran taas luokseen. Paino 19.5 tonnia, saavutti 17 barin paineen. Näin jatkaen saatiin tunnissa noin 0,7 hehtaarin ala kynnettyä. Höyryauralaitoksen tärkein osa, jolla saavutettiin viisisiipisenä 40 senttimetrin syvyydeltä kynnettäessä noin 7 hehtaarin päivävauhti
Kanadan kansallisaarre Cockshutt 30 ´51 Kanadalaiselle farmarille Cockshutt on osa isänmaata pala rautaa jota vaalitaan miltei fanaattisesti. Suomalaisittain sitä voisi pitää outona kummajaisena ja perustellusti harvinaisuutena, sillä Koksuja on maassamme vain tämä ainoa yksilö. 42 Pertunmaa
43
Rinnakkain sijoitetuilla etupyörillä varustetut versiot on. Koksut oli suunnattu pääasiassa Kanadan omiin tarpeisiin sekä lyömään kiilaa Yhdysvaltojen valtaisille traktorimarkkinoille. Sitä valmistettiin vuosien 19461957 välisenä aikana 11 traktorin päivävauhdilla yhteensä 37 000 yksilöä, mikä tekee siitä valmistajansa ehdottomasti suosituimman mallin. Vientiä Eurooppaan harjoitettiin melko maltillisesti. Myös normaalilla etuakselilla varustettu malli oli tarjolla. Kolmekymmpistä Koksua sai joko rinnakkain sijoitetuilla etupyörillä tai normaalilla etuakselilla varustettuna. Omistaja Salla Hutri kiittääkin erityisesti Heinolan A-Katsastuksen Ilpo Kousaa huomattavasta vaivannäöstä Amerikasta tuomaansa harrasteajoneuvoa kohtaan, että se saatiin rekisteröityä ja liikenteeseen muidenkin iloksi. Kolmekymppinen Cockshutt 30 oli valmistajansa ensimmäinen traktorimalli. Nykyisin niitä harrastetaan uudella mantereella innokkaasti ja merkin ympärille on siellä perustettu oma yhdistyskin vaalimaan tämän hurmaavan traktorin muistoa ja mainetta. Silti hänen nimeään kantaneista traktoreista tuli kanadalaisille tilallisille se ikioma traktorimerkki, vaihtoehto etelänaapurin suurvallasta tuotujen merkkien kirjavalle joukolle. 1 600 kiloa painavan koneen etenemistä eri tilanteissa säädeltiin nelivaihteisella vaihteistolla, jonka vaihteet saatiin tuplattua kertojan avulla. Voimanlähteenä kolmekympissä oli Buda-merkkinen bensiinimoottori, jonka kahden ja puolen litran iskutilavuus kehitti 37 hevosvoimaa isännän komennettaviksi preerialla. Vaikka Ameriikan mantereella kaikki on suurta, rinnakkain sijoitetuilla etupyörillä varustettua Koksua myytiin kuitenkin huomattava määrä sen ollessa erityisen ketterä pyörähtäessään miltei paikallaan paluusuuntaan. 44 tuberkuloosiin tietämättä traktoreista mitään. Cockshutt 30 Teksti: Iikka Kekko Kuvat: Kari Mattila ja Iikka Kekko K anadan Ontariosta, Brandfordin kaupungista kotoisin oleva James G. Koksuja valmistettiin reilun kolmenkymmenen vuoden ajan. Cockshutt itse kuoli kahdeksan vuotta myöhemmin vain 34-vuotiaana SUOMALAISITTAIN poikkeava etupyörien kiinnitys antaa traktorille persoonallista näköä. Kanadassa järjestetään merkin ympärillä jokavuotista kesätapahtumaa, jonne suomalainen Cockshutt-harrastajakin on toivotettu tervetulleeksi. Euroopassa arvioidaan olevan vain muutamia kymmeniä Cockshutteja, jotka tuotiin aikoinaan lähinnä esittelykoneiksi ja jäivät palvelemaan harvoja ennakkoluulottomia maanviljelijöitä. Ne oli suunnattu pienten ja keskisuurten tilojen tarpeisiin, tiloille joilla isäntä usein ajoi itse traktoriaan talon töissä. Cockshutt perusti auroja ja muita maatalouskoneita valmistavan yrityksen kotikaupunkiinsa jo vuonna 1877. Pohjoismaissa Koksuja on yhteensä vain toistakymmentä kappaletta ja Suomessa tämä ainoa yksilö. Ainakaan muita ei ole ilmoitettu koskaan rekistereihin kuvissa esiintyvän traktorin rekisteröintikin kesti miltei kolme päivää sen takia, ettei kukaan viranomainen ollut koskaan kuullutkaan merkistä
Kauppaa hierottiin amerikkalaiseen tapaan myyjän välillä miltei loukkaantuen naurettavista tarjouksista, kunnes lopulta päästiin lyömään kättä päälle aidon iloisissa tunnelmissa taalojen siirtyessä taskusta toiseen. Leijonanosa tuonnista on henkilöautoja, joten traktorin haku oli pirteä poikkeus harmaaseen siipiautojen virtaan. Samalla myyjä täytti probushkan, joka jätettiin porttivirkailijalle näin aluetta tyhjennettäessä oli tieto mihin traktori piti toimittaa. Uudella mantereella traktoreiden koko ilmoitetaan usein kansankielessä siten, kuinka monisiipistä auraa traktorilla voidaan vetää. Nostolaite traktorissa siis on vaikka varret puuttuvatkin, monien ihmetellessä nostolaitteen puutetta äkkivilkaisulla. Esimerkiksi malli 40 oli tarkoitettu 35-siipiselle auralle, kun taas pienin malli, Cockshutt 20, oli tarkoitettu vain 2-siipiselle. STARTTIMOOTTORI, akku ja bensahana eli kaikki käynnistykseen tarvittavat ovat vieri vieressä. BUDA-MOOTTORI antaa kaikilla neljällä sylinterillään tarvittavan määrän voimaa kolmesiipisen auran ongelmattomaan vetoon. NOSTOVARSIA ei ole ollut vielä laittaa paikoilleen ensimmäisen kuudenkymmenen vuoden aikana. Kolmekymppisen Koksun isoveljistä löytyy luonnollisesti useampisiipistenkin aurojen vetäjiä. vuosikymmeniä. Tapahtuma olikin järjestetty tältä osin mallikkaasti. Traktori Jenkeistä Amerikan Yhdysvalloista on tuotu harrasteajoneuvoja Suomeen jo 04/10 JARRUT ovat avonaista mallia. Jos sopivaa Cockshuttia ei löytyisi, myös Minneapolis-Molinekin olisi saattanut tulla kyseeseen. Salla Hutrin lähtiessä perheineen kiertämään Yhdysvaltojen länsirannikkon traktoritapahtumia oli mielessä jo muutama traktorimerkki. Huoltoystävällisyys ennen kaikkea! 45. Tässä kyseisessä yksilössä ei ole ollut koskaan nostolaitteen varsia edes paikoillaan vaan se on toiminut ainoastaan jonkin laitteen vetäjänä. Myös mahan alla on ollut jokin työkone kiinnitettynä jäljistä päätellen. Koksu kuitenkin löytyi Tularen kaupungissa järjestetystä valtavasta vanhojen traktoreiden myyntitapahtumasta. Kolmekymppinen on niin sanottu "kolmen auran traktori" eli sen on suunniteltu vetävän kolmesiipistä auraa huoletta. Traktorin löytyminen oli pienempi murhe kuin itse matkustaminen, nimittäin juuri tuolloin islantilainen tulivuori muistutti olemassaolostaan luoden tummia pilviä lentomatkustajien taivaalle. Kone on jäljstä päätellen toiminut jonkin vedettävän laitteen vetojuhtana. Traktorin rekisteröinti kesti miltei kolme päivää sen takia, ettei kukaan suomalaisviranomainen ollut koskaan kuullutkaan Cockshutt-merkistä. suunniteltu erityisesti maissipelloille, jolloin traktori kulkee kolmea vakoa pitkin ja kääntyy kerralla venkslaamatta saran päässä
Traktori on alkuperäisessä kunnossa eikä sitä aiotakaan entisöidä sen mennässä siinä vaiheessa vain huonompaan suuntaan. No onhan se aika vekkulin hurmaava laite. KANADAN ylpeys istuu suomalaiseen maalaismaisemaan kuin Valion maitotyttö navetanrappusille. MERKKI JA MALLI: Cockshutt 30 VUOSIMALLI: 1951 VALMISTAJA: Cockshutt Plow Company, Brantford, Ontario, Canada MOOTTORI: Buda-bensiinimoottori, 4-sylinteriä, 37 hevosvoimaa, iskutilavuus: 2,5 L VARUSTUS: Hydraulinen nostolaite OMISTAJA: Salla Hutri, Pertunmaa 46. Mikä siinä Cockshutissa Sallaa sitten kiehtoo. Hyvinkäällä traktoritapahtumassakin saattoi aistia jopa kohahduksen alan ihmisten joukossa, kun portista kuulutettiin saapuvaksi Suomen ainoa Cockshutti. Cockshuttin ostaminen Jenkkilän puolelta on helpompaa kuin Kanadasta, sillä merkin kotimaasta ei välttämättä haluta myydä omaa ja rakasta merkkiä ulkomaille vietäväksi. Cockshutt 30 Tämän jälkeen Salla soitti seudulla toimivalle suomalaisagentille, joka järjesti traktorin konttiin ja kontin laivauksen Suomen Kotkaan, josta traktori olisi lunastettavissa reilun kuukauden kuluttua. Euroopan ulkopuolelta tuodusta koneesta on maksettava arvonlisävero myös tullista ja KOKSU käy myös suomalaisen isännän hanskaan. rahdista, mikä nostaa koneen hintaa jonkin verran. Tuttavien epäilyksistä huolimatta Cockshutt ostettiin ja tuotiin Suomeen antamaan väriä traktoriharrastajien keskuuteen. Koksusta hävisi matkalla ilmanpuhdistajan hattu, joka on kuitenkin luvattu hankkia tilalle kanadalaisten harrastaja tovereiden toimesta. Matkan aikana saattaa traktorikin kokea samoja ongelmia kuin merirahtina tuodut autot, joista joskus katoaa osia matkalla Suomeen
0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi KLASSIKKO HAUSSA? Helpotus odottaa Lehtipisteissä. JONEUV OTALO KLASSIK KO SUPERM RASTEA Uudet ja käytetyt trukit. Myynti: Antti Nummela 040-1522065 ja 0400-635212 AGUAR yvä käytt öauto XJS-C -87 19800 FORD TT -25 TARJOA! ARKET 05/ 2010 NRO 05/ 2010 CEDES-B y ENZ 190 SL -58 68000 HARRA ST JOKA M EAUTOJA A OKAKUU 2010 · HINTA 4.9 5 · WW W.S UPERM · SYYSKU U-L ARKET.F I KUUN PORS en muse EALEY 3000 oajoneuvo -60 38000 CHEVRO LET IMP ALA 4.6 -67 12500 CHE 35 6B DA MEN 32000 -60 OPEL REK ORD OLYMPI A -63 0% alkup L RIVIERA eräinen, -56 entisöimä tön! 34900 KAIKENIK HELMIÄ ÄISIÄ 4300 Finnsiirto OY Tuotekatu 8, 21200 RAISIO Puh. Erinomainen trukkien myynti- ja huoltoverkostomme kattaa koko maan. +358 (0)2 438 2900 AUSTIN MAILER -70 1550 OUPE -86 10000 tettäväksi. Vuokraus, huolto ja varaosat. Finnsiirto on Hyundai-trukkien ja MASTmaastotrukkien maahantuoja Suomessa. 03-2251 948 alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. Deeren HYUNDAI TRUKIT Konehuolto T. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto · Puh. Kestotilaajat saivat tämän numeron välissä Vanhat Koneet -seinäkalenterin* vuodelle 2011. Talja, Vääksy ´59 Porsche Junior · Kuva: Arttu Toivonen Omistaja: Pekka 011 Tammikuu 2 52 Maanantai Tiistai Keskiviikko Tilaa Vanhat Koneet nyt itsellesi, niin postitamme tammikuussa kalenterin sinullekin! Torstai Perjantai Lauantai Sunnuntai päivä 27 3 10 17 Elmeri, Elmo, Elmer 28 4 11 18 Ruut 29 5 12 19 Lea, Leea 30 6 13 HenHarri Loppiainen 31 7 14 Aku, Aukusti, August 1 8 Uudenvuoden 2 9 Aapeli Titta, Hilppa Veikko, Veli, Veijo, Veikka 1 Nyyrik ki Kari, Karri Toini Nuutti Sakari, Saku 15 Solja 16 Ilmari, Ilmo 2 3 Toni, Anton, Anttoni, Antto Laura Heikki, Henri, na, Henrii kka 20 Sebastian 21 01/2011 Aune, Oona, Netta, Auni 22 Visa 23 Enni, Eine, Eini 4 24 31 Senja 25 1 Paavo, Pauli, (Paul, Paavali) 26 2 Joonatan 27 3 Viljo 28 4 Kalle, Kaarlo, le, Mies Kaar- 29 5 Valtteri 30 6 Irja Alli 5 TIVE GASOLINE ADDI in ensiin Vältä E10-b kutuk set korroosiovai et.fi www.vanhatkone * arvo 14,90 www.vanhatkoneet.fi · Tilaajapalvelu puh
48
Rolls Roycen ja Buickin pikkutarkan ja huolellisen entisöintityön jälkeen ajatus toisenlaisesta rakentelusta alkoi itää sillä seurauksella, että Stig Fagerstedtin tallista putkahti parin vuoden välein ulos kaksi erikoistakin erikoisempaa omavalmistetta. S tig Fagerstedt on puuhaillut rakentelun ja ropaamisen parissa niin pitkään kun jaksaa muistaa. Silloin kun aloitin, töissä oli noin 1 300 henkilöä mukaan lukien koko maan kattava oma huoltoverkosto, kun työntekijöitä on tällä hetkellä enää reilut 40. Työ on ollut vaihtelevaa ja siksikin mielenkiintoista, että siitä on voinut ammentaa tietoa ja taitoa myös harrastuksen puolelle. "Aluksi asuimme Helsingin keskustassa Eerikinkadulla, mutta kun aloitin kansakoulun vuonna 1961, muutimme tänne Tapiolaan. Seppiä ja mestareita Stig Fagerstedt Autosuunnittelua, entisöintiä ja jotain ihan muuta Sisu-Auton pääsuunnittelijan työssä ei aina voi päästää mielikuvitusta valloilleen, mutta harrastuksissa voi onneksi toteuttaa luovia taitojaan. Kun kaiken haluamansa joutuu säästämään viikkorahoistaan tai tekemään itse, arvostaa näitä tavaroita paljon enemmän ja oppii pitämään niistä parempaa huolta kuin jos ne saisi kuin apteekin hyllyltä vanhemmilta pyytämällä. Työura alkoi saman tien Sisulla ja sillä tiellä olen vieläkin: keväällä tuli 30 vuotta täyteen." Ensimmäiset vuodet kuluivat suunnitteluhommissa Sisu Terminalsystemsissä, jossa suunniteltiin satamatrukkeja ja niiden lisälaitteita. Tekniikkapuoli kiinnosti myöskin, ja pääsin opistoon konepuolelle, josta valmistuin 1980. En ole saanut vanhemmiltani valmiina kuin ensimmäisen apupyörillä varustetun polkupyörän ja Pyry-merkkisen rattikelkan, kaiken muun olen rakennellut itse osista. Talossa oli jo silloin pieni verstas, jossa pääsi puuhailemaan kaikenlaista. Raivasin metsään sen verran polkua, että pääsin omatekoisella ajoneuvolla ajaen tekemään löytöjä kaatopaikalta illalla ja viikonloppuna sen jälkeen kun portit oli suljettu. Hän oli pääsuunnittelijana luomassa kotimaisen autovalmistajan kuuluisia 04/10 tuotteita: Nalle-Sisua ja A45:ttä eli Proto-Sisua. Se on kyllä alkanut viime vuosina vähän tympimäänkin, kun työ on muuttunut enemmän ja enemmän paperityöksi ja tietokoneen äärellä istumiseksi ja käsin tekeminen on jäänyt harrastuksen varaan", monitaitoinen mies pohtii. Talo, vene, taidetta ja museoajoneuvoja Harrastepuolella on syntynyt vuosien saatossa monenlaista; 80-luvulla tuli rakennettua 9-metrinen teräsvene ja 90-luvun alussa syntyi oma koti vanhempien talon jatkeeksi. 49. Suunnitteluosasto siirtyi 1985 Karjaalle tehtaan viereen, ja sain siellä tehtäväkseni johtaa ohjaamosuunnittelua. Viime syksynä oli viimeisin iso pudotus, kun tuotanto ulkoistettiin ja toistasataa henkeä siirtyi Komas Oy:n palvelukseen jatkaen kuitenkin samoissa tiloissa ja tuotantokoneistolla kuin ennenkin." Teksti: Lea Lahti Kuvat: Lea Lahti ja Stig Fagerstedt "Kun kaiken haluamansa joutuu säästämään viikkorahoistaan tai tekemään itse, oppii pitämään tavaroistaan parempaa huolta." "On eletty vaikeita aikoja, mutta nyt on taas hieman valoisampaa edessäpäin. Taisimme luvata niille liian suuret kantavuudet ja ne upposivat joenpohjahiekasta rakennetuille väliaikaisille sorateille. Suurempia kauppoja ei loppujen lopuksi syntynyt, mutta kokemusta karttui huimasti", Fagerstedt muistelee nyt jo naureskellen. "Tein pitkään kuorma-autosuunnittelua Suomeen myytäville autoille. Ajoneuvo oli rakennettu varta vasten niin matalaksi, että sillä sopi kaatopaikan lukitun portin ali", Stig kertoo. Sisu vei miehen Stigun isä, Nils Fagerstedt oli 27 vuotta suunnittelijana Sisu-Autolla. Vuonna 1997 Sisu-auto alkoi käyttää Renaultin ohjaamoja ja oma ohjaamotuotanto ajettiin alas. "Ylioppilastutkinnon jälkeen ja armeijassa ollessa mietin kovasti, mitä haluaisin opiskella. "Sora-autot pärjäsivät siellä hyvin, mutta putkienkuljetusautojen kanssa kävi vähän nolosti. Siir- ryin alustasuunnitteluun, jossa olen edelleenkin suunnittelupäällikkönä. Vanhempani ovat siis pääsyyllisiä tähän rakenteluvimmaan", Stigu kertoo nauraen. Metsän takana parinsadan metrin päässä sijainnut Mankkaan kaatopaikka oli todellinen aarreaitta: sieltä löysin osia kaikkiin rakentelemiini vekottimiin, ensin polkupyöriä, sitten mopoja ja lopuksi piha-autoja. Vuonna 1982 koitti ensimmäisen vastuullisemman tehtävän vuoro pienen suunnitteluporukan johtajana. Tunsin vetoa muotoiluhommiin ja hainkin kahteen eri kertaan Ateneumin teollisen muotoilun linjalle, mutten päässyt kun seula oli niin tiukka. Tehtävänä oli 4 ajoneuvoa Siperiaan: 2 sora-autoa ja 2 öljyporaustornien putkienkuljetusautoa. "Sisu-Auto on muuttunut kolmenkymmenen vuoden aikana huimasti. "Faijan syytä tai tietenkin ansiota oli siis sekin, että myös minä päädyin Sisu-Autolle töihin", Stigu naureskelee. "Heti kun ruuvimeisseli alkoi pysyä kädessä, aloin "korjata ja rakennella" kaikenlaista
Seppiä ja mestareita Stig Fagerstedt STIG Fagerstedt on korjannut ja rakennellut kaikenlaisia laitteita siitä lähtien, kun työkalut alkoivat pysyä kädessä. "Netissä surffaillessa katselin YouTube-videoita, joissa lentokoneen moottori oli kiinnitetty apulaitteineen esimerkiksi auton peräkärryyn ja sitä käytettiin näytösluontoisesti siinä. Istuimet verhoilin aidolla nahalla. Villin näköinen, 1920-luvun kilpa-autojen tyyliin muotoiltu ja panssarivaunun moottorin ympärille rakennettu Silver Meteor on hurja ilmestys! 50. Sitten veljeni Kurt osti Rollsin, ja kun vähän aikaa seurasin sen entisöintiä, sormet alkoivat syyhytä samaan suuntaan. "Tältä mieheltä syntyy kyllä mitä vaan! Kun minä ompelen, tarvitsen siihen kaavoja, mutta kun Stigu tekee päivän töitä, on ilman kaavoja syntynyt pitkä takki ajoasuksi, kaulukset ja kaikki, se on kyllä ihan ihmeel- Silver Meteor LÄHTÖKOHTANA oli tehdä ajoneuvo, jossa on jotakin villiä ja hurjaa ja todella iso moottori. Ostin Päärnin Antilta 1928-mallisen Cadillacin alustan, jonka totesin olevan enemmän kuin sopiva siihen tarkoitukseen." "Alusta oli osina, joten kasasin sen. Korin runko on puuta ja kaiken lopun tein itse rautakauppatavarasta: kahden millin alumiinipellistä, mahonkisesta työpöytälevystä ja sen sellaisesta. Maalaukseen olisi vielä kova into ja palo. Kiinnitykseen käytin pallopääniittejä. Rakensin ja muotoilin korin 20-luvun urheiluauton innoittamana boat-tail speedster -tyyliseksi." "Ahtaassa tallissa talvella ei muotoilua pystynyt kovin etäältä tutkimaan ja olinkin vähän jännityksessä, miltä viisimetrinen laite keväällä näyttää, kun saan sen ulos." "Puolisoni Pirkko oli tallilla apuna aina silloin kun tarvitsin hommassa enemmän kuin kaksi kättä. Sitten aloin etsiä tarpeeksi järeää alustaa, johon sen voisi kiinnittää. Yllä näytteitä rakentelun alkutaipaleelta. "Teimme kaiken itse sähkö- ja putkitöitä sekä rappausta lukuun ottamatta", Stigu muistelee, ja kertoo lisää: "Olen harrastanut vapaa-ajalla myös maalausta, valokuvausta ja kuvanveistoa. Käytin myös akselit, vaihteiston ja ohjauslaitteet. "Amerikanrautoja laittelin kuntoon vuoteen 2001 asti. Ajattelin, että "teline", jossa moottori on, voisi olla kyllä vähän näyttävämpikin." "Löysin sopivannäköisen RollsRoycen 27-litran V12-moottorin, jota on käytetty muun muassa lentokoneissa ja panssarivaunuissa. Hain itselleni joululahjaksi oman romukasan Englannista ja entisöin siitä itselleni ´36 Rolls-Royce 25/30HP 2D Fixed Head Coupen." "Seuraavaksi kunnostimme yhteistuumin ´29 Buick 2925 Five Passenger Phaetonin broidin kanssa kimpassa", Stigu kertaa museoajoneuvoharrastuksen kohteita. Panssarivaunun voimalla Seuraavaksi mieli paloi tekemään jotain ihan muuta kuin pikkutarkkaa entisöintiä. Tallissakin oli sopivasti vielä yhden auton tila vapaana. Se vie vain niin paljon aikaa, ettö taidan tehdä sitä lisää sitten kun saan työelämästä tarpeekseni." Kodin seiniltä, hyllyistä ja pihaltakin löytyy näytteitä näistä talon isännän monipuolisista taidoista
Ajattelin paikanpäällä kysyä, saisiko tämän rekisteröityä liikenteeseen, siinähän olisi sopiva korvaus!" Silver Meteorin syntytarinan tekijän itsensä kirjoittamana voi lukea Suomen Rolls-Royce & Bentley -harrastajien kotisivuilta osoitteesta http://www.rrec.fi/meteor_tarina. Aloin sitten tehdä laskelmia ja totesin, että pyörä kulkisi ykkösellä tyhjäkäynnillä 15 km/h ja kolmosella täysillä kierroksilla teoreettisesti 350 km/h pyörä olisi pitänyt niillä välityksillä hinata jollain toisella laitteella vauhtiin. "Nyt on talli niin täynnä, että olisi hyvä olla aloittamatta mitään uutta projektia ainakaan kovin suurta. "Pyörässä on 1937-mallin Fordin sivuventtiili-V8, jonka otin ostamastani rekisteröimättömästä Hot-Rodista, sekä 30-luvun auton pinnapyörät. Silver Flatheadin runko on hydrauliikkaputkea ja kaikki loput onkin itse tehtyä. Olin harkinnut museokuntoisen moottoripyörän ostamista ja sopinut, että menen katsomaan yhtä Harley Davidsonia. Olen huomannut, että muutenkin vuosi, puolitoista tai kaksi vuotta on hyvä tuumailla välillä, niin sitten uusi kipinä syttyy kuin itsestään ja sitä ryhtyy suurella innolla uuteen projektiin." KUN veljen kanssa yhteistyönä entisöity Buick valmistui, oli aika tehdä jotain ihan muuta. "Nyt on talli niin täynnä, että on hyvä hetki tuumailla ja odottaa kipinää uuteen projektiin." Silver Flathead MYÖS Silver Flathead kerää yleisön ympärilleen missä tahansa sitä esitteleekin. Täytyy talven aikana lisätä välityksiä, niin että ensi kesänä laitteella voisi ajaakin", tekijä suunnittelee. Katsastusasemalta jo kyseltiin, että mitenkähän me voimme tämän korvata sinulle. "Moni on sanonut, että eihän tuollaisen rakentelussa ole mitään järkeä, mutta on hauska katsoa, kun joku on nähnyt vaivaa ja tehnyt jotain ihan erilaista kuin muut", Stigu naurahtaa. Täydellä teholla Silver Meteor kuluttaa polttoainetta 700 litraa tunnissa, joten kovin pitkiä ajeluita ei sillä ole tehty. Rekisteriin ja liikenteeseen tällaista laitetta ei ole tarkoitettukaan, mutta pilke silmäkulmassa rakentaja kertoo: "Minua on pyydetty katsastusaseman tapahtumapäivään esittelemään Silver Meteoria. Edellisestä moottoripyörällä ajokerrasta oli kyllä kulunut noin 35 vuotta ja jalkakytkinkin oli hieman outo kapistus. Molemmat omavalmisteet on palkittu Paippisten Moottorikahvilassa Mobilisti Jamb-O-Ree tapahtumassa omituisimman ajoneuvon Potkuripää-palkinnolla. 04/10 51. Jouduin yllättäen viikoksi sairaalaan Jorviin, ja siellä oli liikaa aikaa miettiä mihin ryhtyisi seuraavaksi. Rodin pukinsarvipakoputkista muotoilin istuimen rungon, sitten laitoin vain pehmustetta ja nahkaa päälle. "Muuten kaikki onnistui hyvin, mutta välityksiä en laskenut yhtään, kun ajattelin ettei se show-pyörässä ole niin tärkeää. Kun koeajoin pyörää ensimmäistä kertaa pihalla, ihmettelin mikä tässä on niin vaikeaa. Kävin kyllä katsomassa pyörää, mutta olin jo päättänyt, että alan rakentaa omavalmisteista kaksipyöräistä, Silver Flatheadia pariksi Meteorille. Molemmat omavalmisteet ovat olleet näytillä monessa tapahtumassa ja katsojien kommentit ovat olleet pääasiassa positiivisia. listä", Pirkko päivittelee miehensä taitoja. pdf ja löytyypä Meteorista laadukas videotallenne myös YouTubestakin! Äkäinen Lättäpää "Sitten olinkin jo tilanteessa, jossa talliin ei enää sopinut nelipyöräistä
Hintaa DVD:llä on 30 + postikulut. Lisää tuotteita on tulossa valikoimiin koko ajan. Kannen kuvat Vetku. Pitkiä jorinoita saitilta on turha etsiä, mutta lähes jokaisen neuvostoliittolaisen traktorin, kuorma-auton, bussin sekä henkilöauton tekniset tiedot, jonkinlainen valokuva ja lyhyt kuvaus laitteesta löytyy pienen hakemisen jälkeen.. Lauantaiksi autot kerääntyivät Suomen Kiitoautot Oy:n terminaalialueelle kaikkien aikojen suurimpaan, 110 museokuorma-autoa käsittävään yhteisnäyttelyyn, jonka järjestivät yhteistyössä Kuopion Seudun Kuorma-autoilijat ja Veteraanikuorma-autoseura ry. Takuuvarmasti mieluinen joululahja jokaiselle kuormaautoista tai perinneasioista kiinnostuneelle. Suuntaa siinä tapauksessa osoitteeseen www.facebook.com/ vanhatkoneet ja klikkaa sinistä peukkua tykkäämisen merkiksi. Myös Sikun tuotteita löytyy valikoimista. Vuodesta 1998 toiminut nettisivusto ei koreile ulkonäöllä, mutta sisältöä onkin sitten yli kymmenen toimintavuoden aikana kertynyt vakuuttava määrä. Selostustekstit Pasi Harju, selostus Vesa Ruuska. Matkan varrelle kukin "osasto" oli sopinut mielenkiintoisia yritysvierailuja, tutustumiskäyntejä ja veteraaniautonäyttelyitä. Lisäksi kaikille yli 100 euron ostokset tehneille tullaan antamaan pieni lahja, eli vapaalippu vuodelle 2011 Mobilian näyttelyihin. Parituntinen paketti nostalgista kuorma-autoperinnettä DVDmuotoon pakattuna. Vetkun perinteinen yhteisesiintyminen suurelle yleisölle toteutettiin uudella tavalla: eri puolilla maata muodostettiin pienempiä autokolonnia, jotka ottivat suunnakseen yhteisen kokoontumispaikan Kuopion Sorsasalossa. Tuore DVD-kooste kuvaa länsisuomalaisen autokolonnan vaiherikasta matkaa Tampereen seudulta Kuortin ja Mikkelin kautta Kuopioon sekä perillä järjestettyä mahtavaa ohjelmaa lukuisine työnäytöksineen. Kaikkiaan tarjolla on viitisenkymmentä eri traktorimallia mittakaavoissa 1:32 1:16. Saatavuus- ja hintatietoja voi kysellä numerosta 0400-685 235. Yritys toimii Universal Hobbies -pienoismallien virallisena maahantuojana. PÄIVÄ Sopivan joululahjan etsiminen vanhojen koneiden harrastajalle saattaa joskus aiheuttaa pientä päänvaivaa, varsinkin jos talli on jo ennestään täyttynyt lahjaksi saaduista traktoreista ja muista vehkeistä. Yhteisesti ajetun Kallaveden kierroksen aikana osallistujat saivat nauttia ympäristökylien monipuolisesta perinneohjelmasta. Samalla pääset kurkistamaan lehdenteon kulisseihin. Vetkun jäsenet saavat vielä viiden euron alennuksen. Myös muuta traktoritavaraa on tarjolla, kuten avaimenperiä ynnä muuta. Suomen ja Neuvostoliiton välisten hyvien suhteiden ja sotienjälkeisen politiikan ansiosta maahamme kulkeutui rajan takaa jos jonkinmoista härveliä, mutta suurinta osaa neukkuvehkeistä ei taidettu tuoda lainkaan maahan. VANHAT KONEET NAAMAKIRJASSA Oletko sinäkin hurahtanut netin Facebook-yhteisöpalveluun. Perinteisten ja nykyaikaisten menetelmien esitteleminen rinnakkain puutavara-, maansiirto- ja kappaletavarakuljetuksissa havahduttaa katsojan huomaamaan tapahtuneen tekniikan kehittymisen ja huimat olosuhteiden muutokset. Univeral Hobbiesin valikoimista on otettu myyntiin erityisesti suomalaisia harrastajia kiinnostavat mallit, kuten Fordsonit ja Nuffieldit. Jos sinua joskus mietityttää, että mitä kaikkea itänaapurissa on oikein tehty, niin poikkea sivulle www.sovavto.net. Tilaukset ja lisätiedot saat Kirsti tai Raimo Stenvallilta numerosta 0400-450 585 tai sähköpostilla: raimo.stenvall@r-stenvall.fi Mainio matkavideo PIKKUTRAKTOREITA KIRJAHYLLYYN Kuortin Traktori Ky on aloittanut traktoreiden pienoismallien maahantuonnin. Myös kotimainen Valmet on tietysti edustettuna. Jämsäläisen PH-Videon ammattitaidolla toteuttama 110 minuutin pituinen videotaltiointi esittelee värikkäästi niin osallistuvat ajoneuvot, kuin mielenkiintoiset vierailukohteetkin. Saat jatkossa omaan uutisvirtaasi lehden järjestämät kilpailut ja kampanjat sekä harrastukseen liittyvät tapahtumavinkit. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia MOBILIAN JOULUMYYNTI ALKAA MARRASKUUN 20. Entisen suurvallan hieman suljettu järjestelmä ajoi maan insinöörit toisinaan tavallista omaperäisempiin ratkaisuihin, mikä on omiaan lisäämään mielenkiintoa näitä outoja koneita kohtaan. Hieman pienempiä, mutta muuten mukavia lahjoja voi hankkia esimerkiksi Mobilian museokaupasta, jossa avataan joulu tarjoamalla asiakkaille glögiä ja pipareita. Voit myös lisätä sivun albumiin omia valokuviasi vanhoista laitteista. 52 Linkkivinkki: www.sovavto.net Neuvostoliitossa valmistetut autot ja traktorit ovat monen mielestä kiehtovia laitteita
Muista liittää mukaan yhteystietosi. Ajattelin että onko malli harvinainen ja olisiko vinkkejä varaosista jos tarvitaan. Olli J. Se, OAX-22, oli meikäläisen ensimmäisenä ajokkina aloittaessani rekkamiehen taipaleeni keväällä 1965. Omistan traktorin vuodelta 1959 ja merkki on Deutz D25. Autossa oli paljon omaperäisiä ominaisuuksia, jotka miltei poikkeuksetta olivat vikojen paikkoja. Kone on rekisterissä ja mökillä isän juttelukaverina. Palkinnon yhteisarvo on 242,50 euroa. Helsingin liikennelaitoksen bussien lisäksi oli muutamia kuorma-autojakin, tiedossani olevat nokkamalleja tosin. Yhteistyössä: www.powerplustools.fi www.fanituoteshop.fi KAIKKIEN palautetta lähettäneiden kesken arvotaan Powerplustoolsin markkinoima hiekkapuhalluslaite AB60, jonka säiliön tilavuus on 80 litraa. Pakkaus pitää sisällään maskin, letkun, vedenerottimen, suutinsarjan sekä puhalluspistoolin ja 25 kiloa Alu Silicat -puhallusainetta. Ronkainen joutui vielä käymään Oulun Scanialla käynnistämässä entisen ajokkinsa kun sitä oltiin viemässä Helsinkiin Scanian myyjät ja asentajat eivät Büssingin metkuja tunteneet. Kuusamossa ansaittuja eläkepäiviään viettävä rahtimiesveteraani Veikko Ronkainen muistaa Büssingin ensimmäisenä ajokkinaan tullessaan Viljami Kantolalle kuljettajaksi 50-luvun lopulla. Olen koittanut löytää vastaavaa eri lehdistä mutta ei ole näkynyt. Toimitus 53. Paitoja on tarjolla mustana sekä valkoisena ja kokovaihtoehtoja löytyy M, L, XL sekä XXL. Lukijapalaute Büssingista Mielipidettäsi kuunnellaan: toimitus@vanhatkoneet.fi · www.vanhatkoneet.fi/palaute · PL 350, 65101 Vaasa Scania Vabikseen. Mielenkiintoista lehteänne lukenut, Martti Ojalehto Kiitos valaisevasta ja hauskasta tarinasta! Toimitus Deutz D25-malli ei ole varsinainen harvinaisuus, mutta ei lukeudu myöskään kaikkein yleisimpiin traktoreihin. Terveisin Timo Anttila, Jyväskylä Sekä D25- että D40-malleja on nätisti entisöitynä ainakin muutamassa tunnetuimmista alan kokoelmista, joten vihjeitä saa varmaan niistäkin. Kantolalle vuonna 1962 uutena tullut seitsenviitonen olikin sitten auto isolla A:lla. Muun muassa valkeakoskelaisella autoilija Tyyvillä oli Büssing. Likaisen kuskin nähdessään merkkiylpeä saksalainen ärähti: "Viekää tuo mies pesulle, on Büssingille huono mainos!" Scan-Auto pelasti kuljettajat ja miksei auton omistajankin ottamalla Büssingin L 75:n vaihdossa VIIME Kuvalaarissa poseerannut Büssing herätti muistoja lukijassamme. 04/10 Deutzin harvinaisuus? Löysin teidän lehtenne lehtihyllystä ja huomasin että onpas mielenkiintoinen. Ojanen Mikä Valmet? Eräs ystävällinen lukija soitteli edellisessä numerossa olleen puukaasu-Valmet-artikkelin johdosta ja arveli, että kyseisen projektin runkona käytetty traktori saattaisi maskin, lokasuojien ja jäähdyttimen täyttöaukon perusteella olla malliltaan 33D, eikä jutun yhteydessä mainittu ja traktorin merkinnöissä lukenut Valmet 359D. Jokainen kritiikki, kehu ja oikaisu auttaa meitä toimittamaan entistä parempia artikkeleita ja juuri sinua kiinnostavia juttuja. Kuski oli yltä päältä noessa ja vaatteet öljyntöhkässä. Fordson Clubin ylläpitämä www. Lisäksi kolme onnekasta saa omakseen nostalgisen Union t-paidan, jonka arvo on 16 euroa. V. Suomen Koneliike toi niitä traktorituonnin vapautumisen jälkeen 60-luvun puolimaihin saakka, ja mainosti ahkerasti Deutz-traktorisarjaa. Kaiken lisäksi se oli herkkä kaatumaan tökerön, ilman riipukkeita ja apupakkoja olevan takajousituksen takia. Jarrut, kytkin, valot ja pienitehoinen moottori (110 hevosvoimaa) tekivät siitä yksiakselista umpinaista puoliperävaunua vedättävälle kuskille painajaisen. Mikä oli parasta tässä lehdessä? Kerro mielipiteesi ja olet mukana upeiden tuotepalkintojen arvonnassa! Ensimmäisen Vanhat Koneet -lehden ilmestymisestä lähtien toimitukseen on tullut tasaisesti lukijoiden lähettämää palautetta sekä juttuideoita, joista olemme vilpittömän kiitollisia. Mielipiteesi voit jättää esimerkiksi www.vanhatkoneet.fi-sivuston kautta, sähköpostilla osoitteeseen toimitus@ vanhatkoneet.fi tai perinteisellä postilla: Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa. Kaikenlainen palaute on edelleen tervetullutta, ja nyt kannattaa aktivoitua myös postia lähettäneiden kesken arvottavien tuotepalkintojen takia! Osallistuminen on helppoa: kerro meille mikä oli tämän numeron paras artikkeli pienen perustelun kera, ja olet mukana kisaamassa upeista tuotepalkinnoista. Maahantuojalla Korpivaaralla sattui olemaan Büssingin tehtaan insinööri paikalla, kun Kantolan auto tuli taas kerran remonttiin. masinistit.com tarjoaa vilkkaan palstan osien ja tarvikkeiden kauppaa varten. Kuusilovinen vaihteisto toki pelasti mäkien päälle, kun sitä jaksoi hämmentää. Kantola oli vaihtanut moottorivikaisen Volvon Büssingiin, mutta se oli vikatikki; auto oli täys susi. Deutzit eivät koskaan olleet aivan kaikkein myydyinpiä merkkejä, mutta vakaasti siellä kymmenen kärjessä. Lehdessänne 3/10 sivulla 82 oli kuva Büssing-merkkisestä kuorma-autosta ja tekstissä kysymys: oliko näitä Suomessa
(BH) 54. (BH) RS 14/36 Famulus, 2135 kiloa, on myös valmistettu Nordhausenissa 1964. (BH) ETUKUORMAAJALLA varustettu versio Schönebeckin traktoritehtaan 1960 valmistamasta RS 09 "Maulwurfista", joka oli alkujaan työkoneenkantaja. (BH) DDR:N traktorimalleihin kuului myös Romanian Brasovin traktoritehtaan 1967 valmistama nelivetoinen Universal 651, neljän tonnin painoinen voimanpesä. Rostockista etelään suuntautuvan matkan varrelle sattui muun muassa Deutsches Landwirtschaftmuseum Blankenheimissa (BH) ja Börde Museum Burg Ummendorfissa (BU). SAMAN tehtaan RS 02/22 "Brockenhexe" vuodelta 1950. Painoa laitteella on 1600 kg. Mikon matka-albumi Kuvakuulumisia entisen Itä-Saksan museoista Teksti ja kuvat: Mikko Hiittu NORDHAUSENISSA olleen, DDR:n ehkä suurimman traktoritehtaan vuonna 1952 valmistama 3300 kg:n RS 01/40 Pionier, jossa voimanlähteenä 40 hv:n nelisylinterinen kakstahtidiesel. Moottori on Deutzin lisenssillä valmistettu 22-hevosvoimainen ja kaksisylinterinen nelitahtidiesel. Moottorina 65 hv:n nelisylinterinen diesel. (BH) VUONNA 1956 Nordhausenissa valmistetussa RS 04/30 -traktorissa on painoa 2500 kiloa ja kaksisylinterisessä nelitahtimoottorissa voimaa 30 hevosvoimaa. Moottorina 36 hevosvoiman kaksisylinterinen nelitahtidiesel. (BH) Palstanpitäjän reissut veivät miehen ja kameran kuluneen kesän aikana entisen Itä-Saksan alueelle. Tekniikkana 13 hevosvoiman kaksisylinterinen nelitahtidiesel
(BU) BUDAPESTILÄINEN traktoritehdas Roten Stern valmisti 1968 6-sylinteristä ja nelipyörävetoista Dutra D4K-B:ta. Painoa koneella on 2250 kg. (BH) BRANDENBURGILAINEN 1950-mallinen RS 03 Aktivist liikkuu 3.3-litraisen ja 30-hevosvoimaisen V2-dieselmoottorin avittamana. 90-hevosvoimainen nelitahtidieseltraktori painoi 5100 kg. (BH) RS 01/II "Typ Harz" vuodelta 1955 on Nordhausenin valmistama. (BU) 04/10 55. (BH) RS 08 "Maulwurf" työkoneenkantaja perusmuodossaan. Valmistaja oli vuosina 195256 Schönbeckin traktoritehdas. Voimanlähteenä viisilitrainen ja nelisylinterinen dieselmoottori, joka kykeni tuottamaan nelisenkymmentä hevosvoimaa. Moottori sama kuin edellä RS 04:ssa. Valmistaja oli VEB Schlepperwerk Nordhausen. HARKOVIN traktoritehtaan valmistama 13-hevosvoimainen DT-20 vuodelta 1960. (BU) RS 04/30 vuodelta 1956 on saanut länsitraktorin piirteitä ulkoasuunsa. Tässä Aktivistissa on myös hytti, joka ei ollut aivan jokapäiväinen näky noihin aikoihin. Suomessa kyseinen traktori sai lempinimen "Täystuho". (BH) VEB Brandenburger Traktoren Werke:n 1950 valmistama pitkän linjan tehopakkaus RS 03/30 Aktivist, jota liikuttaa 30-hevosvoimainen V2-dieselmoottori
Perustettiin Veteraani Kuorma-autojen Seura ja sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Eino Sinkko Lappeenrannasta. Kokouksessa oli läsnä 14 aktiivista harrastajaa, jotka koostuivat pääasiassa liiton jäsenistä. VANAJAN 60-vuotispäiviä vietettiin Hämeenlinnan torilla yleisön tutustuessa kalustoon. Rovaniemelle kokoontunut marssirivistö ei kuitenkaan päässyt Jäämeren rantaan Petsamoon niin 56. Asian annettiin vielä hautua ja tekeytyä talven yli. Vuosien mittaan on ajettu erinimisiä keikkoja aina Petsamon keikasta Hämeen keikkaan ja kaikkea siltä väliltä. Silloinen 800 kilometrin reissu vaikkapa Hävittäjä-Fordilla oli toista kuin parinsadan kilometrin pyrähdys nykyään 70-luvun loppupuolen Volvolla. Virallinen perustamiskokous pidettiin seuraavana kesänä Kuopiossa liiton kesäpäivillä. Nimenä Pitkä keikka ei ole ollenkaan liioiteltu, kun ottaa huomioon, että tuolloin tuoreimmat autot olivat 60-luvun puolivälistä ja osanottajista moni jo toisessa maailmansodassa palvelleita legendoja. Jos Vetkun keikoilla alusta asti mukana olleilta kysytään, niin parhaiten ovat mieleen jääneet vuonna 1989 ajettu Pitkä keikka sekä seuraavina vuosina ajetut muut Pohjois-Suomen keikat. Ensiksimainittu ajettiin Rovaniemeltä Lappeenrantaan. Pitkän keikan ollessa ensimmäinen vanhoille kuorma-autoille tarkoitettu matka-ajo se sai eri medioissa runsaasti huomiota osakseen, ei vähiten matkan pituuden vuoksi. Asia nostettiin pöydälle silloisen Suomen Kuormaautoliiton 50-vuotiskekkereissä, jotka pidettiin Dipolissa Espoossa kesällä 1986. Päätettiin perustaa kyseinen seura vaalimaan kuorma-autoliikenteen perinteitä. Parinkymmenen innokkaan harrastajan kerhosta on kasvanut oman alansa tunnetuin ja jäsenmäärältään suurin harrastajien yhteenliittymä. K un raskas kalusto tuppasi jäämään taka-alalle vanhojen autojen tapahtumissa ja yleensäkin veteraaniautoasioissa, alkoivat muutamat innokkaat harrastajat kehitellä ajatusta varsinaisesta vanhoihin kuorma-autoihin keskittyvästä yhdistyksestä. Vuosien myötä pitkälle nimihirviölle syntyi luonnollisesti lempinimi, joka lopulta otettiin viralliseksi nimeksikin Vetkuhan siitä tuli. Reippaita Reissumiehiä Seuraa perustettaessa monien mielessä häämötti mahdolliset kuormaautoilla ajettavat matka-ajot, jotka kuljetusalaa hyvin tunteva jäsenistö nimesi keikoiksi. Ulkomaanliikennettä on harrastettu muun muassa Viroon, jossa Vetkun museoautokolonna vieraili pari vuotta sitten tervehtimässä eteläistä naapurikansaamme. Petsamon keikka, Talvisodan ja Jatkosodan välillä reilun vuoden kestäneen rahtirallin 50-vuotismuistoajo, toteutettiin kesällä 1990. Nykyisin keikkoja on vuodessa kolme, talvea lukuun ottamatta muille vuodenajoille on omat keikkansa. Pitkän keikan ideoijalla Olavi Sallisella oli kuitenkin mielessään vielä hurjempi juttu. Vaikka matka oli pitkä, niin monelle se oli hartaasti odotettu paluu ajassa taaksepäin. Kun oltiin merkin kotikulmilla, kuuli Vanaja-muistoja enemmän kuin useammastakin suusta. Liikkuva museo Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Vetkutuovanhatkuormajuhdat kansankeskuuteen Vuonna 1987 perustettu Veteraanikuorma-autojen seura on ohittanut jo teini-iän kasvun vain jatkuessa. Suomen Kuorma-autoliiton näkyminen taustalla aiheutti jonkin verran penseää suhtautumista seuraan, mutta vastarinta on sittemmin haihtunut ja seuran jäseninä on nykyään satoja ei-kuljetusyrittäjiä
Joka kylältä löytyy automiehiä ja -naisia, joilla on oma tarina kerrottavanaan jostain autosta. Joskus taas vanhalla automiehellä on suorastaan liikuttunut ilme kasvoillaan nähdessään vielä kerran nuoruuden savotoissa työskennelleet autot. Umpikumirenkailla varustettu auto on valmistettu Yhdysvalloissa ja edustaa Suomessa aikakautensa raskaimpia kuormaautoja. Näin tuli Jäämerikin nähtyä, ja ajomestarina toiminut Olli Blomberg saattoi jälleen huokaista helpottuneena. Kun harrastajilla on ikäeroa vaikka neljäkymmentä vuotta, on luonnollista, että kiinnostuksen kohteina olevien ajoneuvojenkin iät vaihtelevat. Aina autojen pysähdyttyä niitä tullaan tutkimaan yleisön toimesta. Usein kuorma-automuseon pystytys kylän keskustaan saa aikaan jopa ruuhkia, mikä kertoo siitä, kuinka positiivisesti suuri yleisö ottaa harrastajat vastaan. "Jäsenmäärämme on kasvanut neljästätoista perustajajäsenestä 630:een keski-iän pysytellessä samoissa lukemissa, noin kuudenkymmenen ikävuoden tienoilla", Veikko Hoppula kertoo ja lisää: "Aivan viime vuosina on huomattu nuorempienkin kiinnostuneen hie- man toiminnastamme. kuin oli suunniteltu, erinäisistä rajanylitysmuodollisuuksiin liittyvistä syistä. Koko pitkä reissu sujui ilman suurempia murheita, toinen toistaan auttaen pienissä teknisissä ongelmissa. Tämä yksilö pelastettiin jo 60-luvulla. Tällöin on mahdollisuus kuulla muistoja kyseisistä autoista ja jopa niin sanottuja ennen kuulemattomia vihjeitä mahdollisista projektiyksilöistä. TUORE puheenjohtaja Markku Koskinen pitää komentoa yllä varmaotteisesti, tarvittaessa ämyriin turvautuen. Kaluston skaala on laaja alkaen seuran omasta vuoden 1920 Republicista 70-luvun kiitolinjoihin. Varsinaisen kuorma-automuseon puuttuessa Suomesta vievät vetkulaiset museonsa vuorollaan eri kaupunkeihin ja kyliin. löytää kuvasta kuorma-auton, sitä vaan alkaa vaistomaisesti selvittää merkkiä, mallia, omistajaa sekä käyttötehtävää. Pikaisessa kenttäpalaverissa kuitenkin päätettiin mennä Jäämerelle, jos ei Neuvostoliiton niin sitten Norjan puolelle. "Vetkussa on tilaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita kuorma-autoliikenteen historiasta", Hoppula toteaa. Petsamossa päästiin käymään lopulta vuonna 1995, jolloin maan nimikin oli muuttunut jo Venäjäksi. Nykyään hän on siirtynyt seuran VeteraaniKuorma-autolehden päätoimittajan tehtäviin. Tällöin saattueen mukana oli pari bussillista vanhoja automiehiä, jotka olivat aikoinaan olleet mukana Välirauhan aikana suoritetussa Petsamon rahtirallissa, jota pidetään Suomen kuorma-autoliikenteen tärkeimpänä tapahtumana vuosikymmenten saatossa. SEURAN maskottiauto, vuoden 1920 Republic. Kun vanhoja valokuvia katsellessa alan harrastaja 04/10 REITTIVALINNOISSA pyritään myös teemaan sopiviin ratkaisuihin. Kuorma-autot ovat olleet aina mukana niin maailman kuin kotimaankin historiassa niin kauan kuin niitä on ollut. Myös erilaisiin tapahtumiin, kuten aiemmin mainittuun Petsamon rahtiralliin, syventyminen on vienyt mukanaan maailman historian strategisimpiin tapahtumiin. Vanhat kuormaautot herättävät suuria tunteita siellä missä ikinä liikkuvatkin. 57. Tätä on kuitenkaan turha murehtia. Jäseneksi pääsee myös ilman omaa harrasteautoa, jos vain on kiinnostunut seuran toiminnasta ja tavoitteista." Osalla jäseniä on useitakin autoja kun taas osalla ei ollenkaan. Bedford taittaa taivalta Kesäkeikalla KuorttiKoirakivi-välin museotietä kyydissään TVH:n parakki. SIRKUS saapuu kaupunkiin ja saa ihmiset liikkeelle. Tästä syystä Vetkun porukka kiertelee mielellään uusia paikkakuntia keräten paikallisia muistoja ja tarinoita talteen samalla vieden museon kansan keskuuteen ihmisten iloksi. Nuoret ovat tervetulleita Vetkuun ajatuksineen ja autoineen. Muut samalla laanilla olleet leikattiin pillillä paloiksi ja sulatettiin. Perinnettä keräten Vanhoilla kuorma-autoilla ajelu turuilla ja toreilla auttaa vetkulaisia kuorma-autoperinteen tallennuksessa kuin itsestään. Toistakymmentä vuotta seuran puheenjohtajana toiminut Veikko Hoppula kertoo, kuinka vaikkapa oman auton historian selvittäminen saattaa johtaa vaikka minkälaisten vanhojen tilanteiden jäljille. Asiasta kiinnostuneet löytävät lisätietoa osoitteesta www.vetku.fi. "13 vuotta puheenjohtajana sai aikaan sen, että Vetku alkoi henkilöitymään minuun", Veikko Hoppula kertoo. Harva tulee vanhojen kuorma-autojen kulkuetta katsellessaan ajatelleeksi, että käynnissä on perinteiden ja historian tallennusta parhaimmillaan. Nuoria mukaan Niin kuin yleensäkin yhdistystoiminnassa, myös Vetkulla on sama tavoite saada nuorempia mukaan toimintaan
Pilvisestä säästä huolimatta oltiin liikkeellä aurinkoisin ilmein. H yrian pelloilla saatiin jälleen nähdä laaja kattaus suomalaisesta traktorihistoriasta. Liekö sillä edes väliä, kun- han löytyy hyvä syy järjestää hieno tapahtuma. Rautaa ja petroolin tuoksua Hyvinkää, 11.12.9. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Entisen Hyvinkään Maaseutuopiston, nykyisen Hyrian pellolle kokoontui traktori harrastajia kautta maan tapaamaan toisiaan ja esittelemään laitteitaan kiinnostuneelle yleisölle. Mikäs sen mukavampi tapa viettää syyspäivää. 58. Vaikka oltiinkin traktoritapahtumassa, useat kävijät koostuivat koko perheen voimalla liikkeellä olevista ryhmistä. Pellolle olivat tuoneet telttansa useimpien aktiivisesti toimivien merkkikerhojen puuhamiehet. Tämänvuotisen näyttelyn teemana oli Traktori 100 vuotta, vaikka kukaan ei aivan tarkasti tiedä, milloin ensimäinen traktori on Suomeen saatu. Paikalla oli siis koko skaala Piikkipyörä-Fordsonista 2000-luvun moderneihin pellonkesyttäjiin, pääpainon kuitenkin kohdistuessa vanhempään kalustoon. Alueella järjestetyt ajonäytökset saivat paljon huomiota osakseen, samoin aivan vanhimpien laitteiden käynnistykset imivät magneetin lailla väkeä ympärilleen. MONENKUNTOISTA Pikku-Valmetia rivissä, osa ajan patinoimaa ja osa kiiltäviksi entisöityjä. FORDIT ovat tunnetusti sinisiä, ja näitä arjyjä nelivetoja kelpaa ihastella koko perheen voimin. Myös rompetoria oli tarjolla, mutta melko pienessä mittakaavaassa
SIISTISSÄ alkuperäisessä käyttökunnossa oleva Fiat-traktori. SAMU Kauniston upea John Deere ´39 pitää sisällään kaksisylinterisen bensa/ petroolimoottorin ja 6+2.nopeuksisen vaihteiston käsikytkimineen. Ei puutu kuin pieni talo preerialta. AJONÄYTÖKSET vanhoilla traktoreilla olivat mukavaa katseltavaa ja toivat esiin koneiden persoonalliset äänet. Perunat kiehauttaa parissakymmenessä minuutissa maitotonkassa ja jäätyneet Taunuksen ovet avaa ensipakkasilla. Mitäpä nuo rakkaat naapurimme eivät tekisi puolustaessaan rakasta isänmaatansa. MATTI Ylösmäen ´60 Nuffield on harvinaista herkkua. Kesko toi näitä maahan ja asensi osaan vetävän etuakselin jo heti uutena. Leveälle penkille on mahtunut pienviljelijän emäntäkin istumaan kauppareissuilla. 04/10 59. Timo Lehmusen matalapainehöyrynkehittimen käyttökohteita rajoittaa ainoastaan mielikuvituksen puute. Ekströmin konepajan valmistamissa traktoreissa saattoi olla mikä vain saatavilla olevan auton moottori, valmistusmäärät jäivät ilmeisesti muutamiin kappaleisiin. Kuusisylinterinen moottori ei ole Matin mukaan alkuperäinen, mutta sekin on vaihdettu neloskoneen tilalle jo varhaisessa vaiheessa. VUODEN 1936 Idealissa on ideana T-Fordin moottori ja puurunko. OLLI J. Tämä hehkukuulamoottorilla varustettu ´50 Munktels on ollut samalla omistajalla jo puoli vuosisataa. PIRTEÄN värinen Allis-Chalmers on merkkinä monille tutumpi pyöräkuormaajistaan. Ojanen juonsi tapahtumaa kertoen lupsakkaan tyyliinsä eri laitteiden historiasta. FORDIIN oli tarjolla osia vesipumpusta huollettuihin suuttimiin. MAINIOT miehet mainioine höyrypannuineen. Tämä Heikki Sundströmin omistama yksilö on vuodelta 1949. Laitteisto on alunperin Ruotsin armeijalta
Kuvan 2-sylinterinen ja 26-hevosvoimainen itävaltalaistraktori on vuodelta 1952. 60. Vaikkei Ruotsi osallistunutkaan toiseen maailmansotaan, hekin kärsivät polttoainepulasta ja joutuivat turvautumaan vaihtoehtoisiin energiamuotoihin vielä sodan jälkeenkin. WALLIS Cub Junior vuodelta 1915 on oloissamme ääriharvinaisuus vailla vertaa. Parilitrainen bensa/petroolimoottori kehitti 24 hevosvoimaa. HESSELMAN-HÄKÄPÖNTTÖLAITTEIN varusteltu Volvo oli varsin erikoinen näky. Koneen voimanlähteenä on 5,3-litrainen nelisylinterinen kansiventtiilimoottori. Hienosti entisöidyn yksilön omistaa Marja-Liisa Heiskanen. DIESEL-STEYR kääntää katseet aina liikkuessaan. Kaivanneeko edes kiiltävää maalipintaa, kivan näköinen näinkin. TÄTÄ Fordin mallia alettiin valmistamaan jo vuonna 1939 ja sen merkki oli vuoteen 1947 asti Ford-Ferguson. Traktorin omistaja, vilppulalainen Ari Ojala ottaisi mielellään vastaan tietoja traktorinsa varhaishistoriasta. KOVELAN traktorimuseon Farmall F-20 vuodelta 1928 on säilynyt alkuperäisen oloisena. Nelisylinterisen moottorin jatkeena nelivaihteinen vaihteisto, jossa kolme pykälää vie eteenpäin ja yksi taakse. Kyseinen traktorimalli oli ensimmäinen, jossa oli hydraulinen nostolaite
3. ARNE ÅVALLIN Lanz Bulldog ei ole hätäisen lähtijän traktori. Ei ole tavatonta, että kone lähtisi pyörimään takaperinkin, mutta silloin se kannattaa pysäyttää ja ottaa uusi käynnistys oikeaan suuntaan pyöriessä voitelu toimii tehokkaammin. EI savua ilman tulta. Tämä oli kuitenkin uskomattoman hieno traktori. HUOLTOYSTÄVÄLLINEN Steyr on saanut selvästi mallia autoista avattavine konepeittoineen. LAUTTAKYLÄN Auton Kutteri-Volvo hoiti syöttöliikennettä parkkipaikalta itse tapahtuma-alueelle. Järjestelyt oli muutenkin hoidettu esimerkillisesti. 2. Pyöritetään koneesta oikea tahti kohdalleen ja sitten tiukka tempaisu oikeaan suuntaan. TELATRAKTORI vuodelta 1939 on omistajansa mukaan kuulunut todennäköisesti armeijan kalustovahvuuteen, mistä kielii punaisen maalin alta pilkottava harmaa. Toiset pitävät enemmän koneista, joissa työn ja ajan hampaiden pureskelujäljet näkyvät, toiset taas entisöivät tunnon tarkasti. Kosanin hömistessä on aikaa avata polttoainehana ja varmistaa, että vaihdekin on vapaalla. Deutz pössäytti miehekkäät sauhut käynnistyessään. Lanzin käynnistymisprosessi osoittautui varsin mukavaksi tapahtumaksi jutellessamme niitä näitä vanhoista koneista kymmenlitraisen, makaavan yksipyttyisen valmistautuessa kaikessa rauhassa käynnistymään. Tässä tapahtumassa ei jaettu pisteitä tiukimmasta Euro-päästönormista vaan fiiliksestä ennemminkin. TRAKTORIMIESTEN yhteishenki on hyvä jos omat jalat eivät yllä Valmetin polkimille, niin kaveri auttaa. 04/10 61. Sitten peltotyöt jo odottavatkin. Lanz kerää muiden vanhojen traktoreiden tavoin ystäviä ympärilleen ollessaan käynnissä. Hätäilemällähän ei tunnetusti saada mitään hyvää aikaiseksi. Kone hörähtää jytkyttämään, usein jopa oikeaan pyörimissuuntaan. Kaikki alkaa sytytyskuulan lämmittämisellä punahehkuiseksi, mikä kestää kosanilla noin viisi minuuttia. Hehkukuulan punoittaessa otetaan ratti akseleineen irti ja työnnetään moottorin kyljestä sisään. 1. Kyljessä teksti McCormick T6 ja keulassa International. MITTARINPOHJIA myöten pilkuntarkasti uudenveroiseksi entisöity Fergu
Kuorma-autoja on purettu varaosiksi jo vuodesta 1953 lähtien. Joka vuosi yritys ostaa noin 300 hyötyajoneuvoa, joista noin puolet puretaan ja puolet myydään kokonaisina eteenpäin. Osia löytyy niin uudempien hyötyajoneuvojen kuin vanhojen veteraanien tarpeisiin. Yritys järjesti Veteraanikuorma-autoilijoille avointen ovien päivät, mikä lähensi entisestään purkajan ja harrastajan yhteistyötä. Teksti: Iikka Kekko Kuvat: Tuukka Erkkilä T oivo ja Kerttu Kauppilan perustama Kauppilan Autohajottamo on yksi maamme tunnetuimpia toimijoita alallaan. Mukaan mahtuu monen harrastajan mielestä harmittavan paljon mielenkiintoista kalustoa, mutta valitettavasti kuorma-auto on työkäytön päättyessä kannattavampi purkaa varaosiksi kuin jättää maatumaan ja rikottavaksi. 62. PAINESÄILIÖULAPAN takana siintää hyttivuori. Osia hyötyyn ja harrastukseen Jalasjärvellä toimivalla Kauppilan Autohajottamolla on pitkät perinteet kuormaautojen purkuosakaupasta. Myös uutta tarvikeosaa löytyy hyllystä puretuille vaihtoehdoksi. Autohajottamo-sana saattaa särähtää kuormuriromantikon korvaan ilkeästi, mutta mitään ehjää ei yrityksessä rikota tai nosteta romumiesten kyytiin. Jari Kauppila suosittelee kysymään joka tapauksessa, josko osia juuri sinun harrasteautoosi sattuisi löytymään. Kauppilan kautta on kulkenut valtava määrä erilaisia hyötyajoneuvoja vuosien saa- tossa. Uudempiin 7080-lukujen autoihin osia löytyy vielä hyvin, etenkin yleisimpiin liikenteessä olleisiin malleihin. Samalla myös turvataan muiden vastaavien säilyminen liikennekunnossa pidempään kohtuuhintaisten varaosien turvin. Pääpaino kuitenkin keskittyy Jari Kauppilan mukaan uudempiin autoihin, joita liikkuu vielä teillämme arkiliikenteessä. Kauppilan Autohajottamo Oy palvelee asiakkaitaan Jalasjärven Ilvesjoella aamukahdeksasta iltaviiteen, osia voi tiedustella numerosta 06-456 8800. KAIKKEA mitä vain voit kuvitella kuorma-autosta purettavan. Tästä periaatteesta kertoo sekin, että hyllystä löytyy vielä osia jopa 51- ja 76-sarjan Scania-Vabiksiin ja esimerkiksi Vanajan 690-mallin moottoriin. "Vielä joitakin vuosia sitten meille tarjottiin vanhempaakin veteraaniikäistä kalustoa, mutta nykyään ne menevät suurimmaksi osaksi suoraan harrastajille, jotka kyselevät sitten osia meiltä", Jari Kauppila kertoo
ETUAKSELEITA niitä kaipaaville. KAUPPILAN oma piha-auto palvelee uskollisesti tuulessa ja tuiskussa. ESA Pyhälahti seurasi johtotähteä joka johdatti tapahtumapaikalle Kauppilan pihaan. Siististi entisöity Mersu on mallia 312 ja vuosimallia 1960. VETKUN jäsenten kalustoa näytillä nätissä rivissä. ...JA Nesteen väreissä. HYLSYJÄ odottamassa viimeistä matkaa. 63. N-SARJAN Volvo tehtaan..
VOIMAKONEET kääntävät katseita. HYLLYMETREITTÄIN B-osaa. 64. VANHA sanonta sanoo rahaa tulevan ovista ja ikkunoista tässä niitä ovia, joita löytyy Scania 2- ja 3-sarjaan, FH Volvoon, Relluhyttiseen Sisuun, F88/89 Volvoon ja moneen muuhunkin. TARJOLLA käytettyä voimaa. KUORMA-AUTOMIEHET marssivat vapaassa muodossa kohti Kauppilan kätköjä
Nykyään Protot ovat katoavaa kansanperinnettä. Vaikka osia ei olisi juuri omaan autoon löytynytkään, niin milloin mikäkin osa toi mieleen milloin minkäkin auton ja siihen liittyvät tarinat, joten jälleen olisi tarvittu muutamaa ahkeraa perinteiden tallentajaa kirjaamaan jutut ylös. Hankintojakin tehtiin, ja vihjeitä osista luvattiin viedä harrastajakavereille jotka eivät päässeet mukaan. Ehkä jokunen säilyisi myös jälkipolville, vaikkakin ne ajettiin melko loppuun ennen vapautusta eläkkeelle. PARIPYÖRÄ-FORD sumareilla ja trucker-puskurilla. Huhu tapahtumasta oli kiertänyt lähiseudulla ja paikalle saapuikin ennätysmäärä yleisöä katsomaan vanhoja kuorma-autoja, joita oli paikalle saapunut kolmisenkymmen04/10 tä. Välillä maltettiin poistua aarteiden parista sentään pitämään hallituksen kokousta sisätiloihin. Niistäkin varmaan suurin osa toimi paloautoina sisällä lämpimässä päivystäen. RUOTSIN MALLILLA Hajottamolla järjestetylle kokoontumiselle löytyi esikuva rakkaasta länsinaapuristamme, jossa vastaavia tapahtumia on järjestetty jo aiemmin. Paikalle kokoontunut yllätysyleisö oli myöskin mielissään päästessään tutustumaan vanhoihin kuormaautoihin. 65. Kauppilan puolelta tartuttiin ideaan ja päivä lyötiin pian lukkoon. Päivä oli onnistunut niin tapahtuman järjestäneen Kauppilan Autohajottamon kuin Vetkun porukan mielestä. Varastohallien kätköjä tutkittiin suurella mielenkiinnolla. JOS nämäkin osat pystyisivät kertomaan kokemistaan työmaista, vetäisivät tarinat hiljaisiksi. PROTO-SISUILLA on moni automies päässyt ajamaan armeijassa. Kevyet kuorma-autot ovat jääneet jostain syystä väliinputoajan osaan harrasterintamalla. KIIRETÖNTÄ yhdessäoloa Kauppilan Autohajottamon tiloissa. PÖYDÄN yli käytävän keskustelun aiheena on mitä ilmeisimmin kuorma-autojen osat. INTERNATIONAL oli viimeisiä amerikkalaisia hyötyautoja jotka jollain lailla soveltuivat oloihimme. Näin saatiin samalla reissulla edistettyä Vetkun asioitakin, kun paikalla sattui olemaan riittävä määrä hallituksen jäseniä paikalla. Alkusysäyksen tälle tapahtumalle antoi Veteraanikuorma-autojen seuran lehdessä ollut Ari Perttilän kirjoitus, jossa kyseistä tapahtumaa ehdotettiin toteutettavaksi myös tällä puolella Pohjanlahtea. Tarjolla ollutta keittoa ei yllätysvieraista johtuen riittänyt kaikille, mutta kahvileipää saatiin järjestäjien toimesta onneksi hankittua kylältä lisää paikalle. Osalla kuorma-autoilla paikalle saapuneista oli myös paluukuormaa kotiin päin
HÖYRYKONEIDEN pyörittely on paikottain sumuista touhua. 66. Traktorien osalta lähes kaikki tapahtuman konekanta on museon kokoelmista, mutta kentillä höyrykoneitaan ja maamoottoreitaan pyörittävät harrastajat olivat paikalle kutsuttuja. Pelloilla työnäytöksiä annettiin kaikenlaisilla eilispäivän agraarikapineilla aina hevosvetoisesta laahaharavasta puintihommiin, ja verkkaisessa traktoriparaatissa ehti näkemään kentän peltovetureita liikkellä konehistoriantuntija Olli J. HEVOSVETOINEN laahaharava kerää heinät kasaksi, ja hevosmiehen laukaistessa piikit tekemään täyskierroksen, jää kasoja sopivin välein kerättäviksi. ZETOR-KYYTIÄ oli tarjolla kaikille halukkaille. TAPAHTUMAN kömpelöin kääntyjä oli tämä ´62 Fordson Super Major County. Vanhan ajan päivät Ruotsinkylä, 28.29.8. Ruotsinpyhtään Ruotsinkylässä nähtiin koko joukko maatalouskone historiaa, kun kotitilallaan kotiseutumuseota pitävät Erkki, Tuulikki ja Jani Jokela järjestivät kuudennet Vanhan ajan päivät. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine V anhan ajan päivät rakentuvat pitkälle isäntien traktorikeräilyharrastuksen ympärille, mutta tapahtumassa on vahvasti esillä kaikkea muutakin mielenkiintoista. Ojasen esitellessä osallistujia. Traktorikyytiä oli tarjolla Zetorin kärryssä ja halukkailla oli mahdollisuus päästä itse ohjastamaan rautapyöräistä Fordsonia. RANSKALAISEN Bernard-moottorin eteen polvistunut kaveri ei suinkaan ole kiertämässä sytytystulppaa nenäänsä, vaan meneillään on moottorin käymisongelman ratkaisu
Tässä kolme miestä työllistävä traktoripyöritteinen vekotin, jossa yksi pätkii puita sirkkelillä ja kaksi kaveria syöttää pätkiä halkaisuterien alle. NUFFIELD toi kauralyhteitä toisen traktorin pyörittämälle Teijon tehtaiden puimakoneelle. FERGUSON-TRAKTORIIN myytiin aikanan huoltoja ja renkaanvaihtoa helpottava varuste joka kiinnitettiin nostolaitteisiin ja sen avulla traktori nosti itsensä ilmaan. POLTTOPUITA tapahtumassa tehtiin eri vehkeillä. Tuuli nyt sattumoisin osui väärästä suunnasta ja puimakoneen perässä olevan olkilietson heittämät oljet satelivat hiukan sinne tänne. 67. Ojanen juontotehtävissä. PIHAN perällä oli rivistö kokoelmaan hankittuja traktoreita odottelemassa kunnostusvuoroaan. TRAKTORIVETOINEN Hercules-niittokone keräsi ja sitoi kauran lyhteiksi. VANHEMPAA kuljetuskalustoa edusti muun muassa tämä Volvon maitoauto, jonka tarkempaan esittelyyn palaamme tulevaisuudessa. 04/10 KLASSIKKOAUTOPARKISSA vieretysten olivat alkuperäisin ilmajousin oleva ´59 Cadillac sekä rautajousillaan tanakasti seisova ´72 Datsun. TRAKTORITIETÄJÄ Olli J. Voimistelevaa Fergusonia esittelee vanhempi isäntä Erkki Jokela. Ripeiden kaverien käsissä nopea halkokone, joskaan ei varmaankaan nykyisten turvamääräysten mukainen. HALKOJA syntyi myös maamoottorin pyörittämällä konekirveellä, jota käyttäessä kannattaa varoa sormiaan
Itse puintipäivänä ei kiireestä ollut kuitenkaan merkkiäkään ja eri työnäytökset sujuivat kerholaisilta mukavan leppoisasti ja varmoin ottein. PORSCHE Super vuodelta 1960. SATEEN uhka ja samanaikaisesti järjestetty FinnMetko vaikuttivat osaltaan yleisömäärään, mutta kyllä Pomonan tapahtumassakin vieraili ihmisiä tasaiseen tahtiin pitkin päivää ja paikallislehden toimittajakin poikkesi tekemään raporttia puintipäivästä. 68. Suur-Jämsän Moottoriklupilla vietettiin samaan aikaan puintipäivää, joka osaltaan oli järjestetty juhlistamaan kerhon 20-vuotista taivalta. Paikallinen seura vietti 20-vuotisjuhliaan puintipäivän merkeissä samaan aikaan kun pienen matkan päässä järjestetyssä FinnMetkossa esiteltiin uusia ja vähän vanhojakin koneita. ALLIS-CHALMERS ja ehkäpä hieman tyylirikko peräkärry. Aamupäivän keli näytti lupaavan sadetta, mutta onneksi puinnit saatiin kuitenkin hoidettua kuivalla säällä. PUIMAKONEITA näkee vähän joka kulmalla, mutta milloin viimeksi törmäsit peltikuoriseen Teräs-Sampoon? Teksti ja kuvat: Kari Mattila F innMetko on lähes sataprosenttisesti uusien koneiden esittelylle pyhitetty tilaisuus, mutta kyllä tapahtumassa riitti nähtävää myös vanhan kaluston harrastajille. Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna nähtiin Jämsän seudulla varsin tapahtumarikas viikonloppu. Tämän päällekkäisyyden johdosta koneiden järjestäminen lehtemme tontille ja niiden käyttäminen ansaitsee erityisen kiitoksen, sillä ylimääräistä kiirettä ja vaivaa aiheutui väkisinkin. Vanhat Koneet oli menossa mukana ja toi yhdessä paikallisen harrastajakerhon kanssa paikalle kolme maamoottoria ja erikoisen juntan koneyleisön hämmästeltäväk- si. Maamoottoreiden puksutus tuntui kiinnostavan ohikulkevia isäntiä, mutta juntan kovaääninen paukahtelu pysäytti tasaisena virtana kulkevan ihmisjoukon takuuvarmasti jokaisella käyttökerralla. Koneviikonloppu jämsäläisittäin Jämsän seutu, 2.4.9
Pulmaa ratkomassa Kolun Pekka, Mauri Salminen ja Jaakko Ponkkala. PENTTISEN Taisto täyttämässä Bamford-maamoottorin polttoainesäiliötä ennen aamun ensimmäistä starttia. MONI Metkon kävijöistä tunnisti Wikströmin venemoottorin ja jäi kuuntelemaan sen rauhallista puksutusta ennen matkan jatkamista. Tuskin kukaan pystyi kävelemään muina miehinä ohi tämän laitteen paukahdellessa. 04/10 69. Tarkempien tietojen hankkiminen on hankalaa kadonneen tyyppikilven takia. Konetta pyörittää vuoden 1927 Olympiamaamoottori. SAMI Järvinen ja Ale käynnistivät Pomonan puintipäivän esittelemällä vanhan klapikoneen toimintaa. TERÄS-SAMPOA pyöritti hieman oikutteleva Wikström maamoottori. MAINIO-PUIMAKONE ei tarvitse ulkopuolista voimanlähdettä toimiakseen - jollei ihmistä lasketa sellaiseksi. TYÖ vietiin loppuun saakka ja jyvät jauhettiin jauhoksi vanhalla vasaramyllyllä. PÄREHÖYLÄÄ ei tässä tapahtumassa pyöritetty maamoottorilla vaan voima otettiin ulos vanhasta ja oikein kauniisti ikääntyneestä Fordsonista. Koneen käynnistystoimien parissa häärää Markku Rantala. TÄMÄ se on hurja peli! VR:n vanha kaksitahtijuntta on saksalaisen Delmagin valmistetta ja valmistettu ilmeisesti 4050-luvulla
Samaan aikaan kivenheitonpäässä pidetyille Rautalammin Pestuumarkkinoille oli halukkaille Zetor-kyytiä tarjolla ja markkinaväkeä saapui vastavuoroisesti Suvantolaan tasaiseen tahtiin. OIKEAT "Jenkkirekat" ovat sen verran harvinaisia harrastevehkeitä, että sisällekurkkijoita riittää. VANHEMPAA palontorjuntakalustoa rivistössä edustivat tämä Dodge Power Wagon... ...SEKÄ tämä kuplabokseriin perustuva palopumppu. SAVON Zetoristien komeaa rivistöä. 70. Ohjelmassa oli muun muassa sänkikiihdytyskilpailua sekä veivinheittoa. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine K orholan kyläyhdistyksen ja Savon Zetoristien tempaisema Wanhan teknologian viikonloppu keräsi Rautalammille komean Suvantolan kartanon pelloille niin vanhemman agraarikapineen kuin vanhan kuljetuskalustonkin harrastajia sekä aiheesta kiinnostuneista. Pelloilla oli pienimuotoista rompetoria sekä useita säksättäviä maamoottoreita. Wanhan teknologian viikonloppu Rautalampi, 11.12.9. Suvantolan pelloilla Rautalammilla vietettiin syyskuussa Wanhan teknologian viikonloppua, jonka aikana esittäytyivät niin traktorikerhot kuin kuormuriharrastajatkin. Paikalla esittäytyi kaikkiaan kuusi eri traktorikerhoa, joiden osastoilla laitettiin traktorimerkkejä paremmuusjärjestykseen. Oma kilpailulajinsa on myös veivinheitto, tai viralliselta nimeltään käynnistyskammenheittokilpailu, jossa nähtiin useita naisosallistujia. Pelloilla ajettiin niin näytösajoja kuin kiihdytyskil- paakin ja veivattiinpa traktoreita käymään ihan kilpailutarkoituksessakin
Tehtiinköhän joka vientimaahan omat lätkät kertomaan että näissä ei vettä tarvita. HIENO Scanian rekkaveturi olisi valmis vaikka pitkälle linjalle, kun kuskikin mahtuu hytissä välillä pitkäkseen. MASSEY-HARRIS 630 S ´56 kulkee levikepyörin ja Volkkari-voimin. Kopista löytyy puinen maitolaatikko poikineen. 04/10 SOIVIA pelejä oli kentän täydeltä. 71. DEUTZ-TRAKTORIN hieno detalji. Suoraan säkkeihin puiva kone on ollut iso investointi maksaen 1,2 wanhaa miljoonaa. POWERIMAJURI vetää kaikilla pyörillään etuakselinaan Manuel Roadless. TRAKTORIKENTÄN upeuksiin kuului tämä trailerille köytetty ´39 John Deere. AULIS Hartikaisen ´59 maito-Vanajaa vauhdittaa 7,7 litran AEC-diesel
Porukkaa parveili hienojen laitteiden joukossa tasaiseen tahtiin koko tapahtuman ajan. TAPAHTUMAPAIKKA sijaitsi aivan Keuruun ytimessä, ja kun aivan lähellä oli samaan aikaan vielä markkinat, niin kävijöitä riitti mukavasti pitkin päivää. Viime vuonna keli suosi ja paikalle eksyi kävijöitä välillä ruuhkaksi saakka. Tällaisella pelillä liikennöinti on hatunnoston arvoinen suoritus ja tässä asussaan auto säväyttää liikenteessä takuulla paremmin kuin viimeisen päälle entisöity yksilö. Työkoneet torilla kaiken kansan ihmeteltäväksi. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Keuruu, 25.9. HARVOIN näkee näin kauniisti muotoiltua paikallismoottoria. KAKSI komean punaista kuormuria herättivät runsaasti mielenkiintoa niiden keskuudessa, jotka poikkesivat alueelle sattumalta ja ymmärtäähän sen, molemmat vehkeet tuovat lähes jokaiselle mieleen lämpimiä muistoja vuosikymmenien takaa. 50-LUVUN puolivälin Pobeda on karusta ulkoasustaan huolimatta rekisterissä ja asianmukaisesti katsastettu. Porin Konepajan "yleismaailmallisen" Veto-moottorin sulava ulkokuori kätkee sisäänsä nelitahtitekniikkaa. 72. Toinen idea oli harrastuksen tuominen kaiken kansan nähtäville ydinkeskustaan, jolloin näyttelystä kehkeytyisi suuren yleisön ja harrastajien kohtaamispaikka. Kun kalenterista saatiin vielä raivattua tilaa paikallisen markkinatapahtuman kanssa samalle päivälle, olivat menestyksen ainekset koossa. Vanhat Vehkeet -näyttely toi eri aikakausien ajopelit ja työkoneet K un keuruulaiset vanhojen laitteiden harrastajat pohtivat mahdollisuutta alan tapahtuman järjestämisestä, oli ideoita tasan kaksi: hieman sivummalta löytyisi reilusti tilaa, jolloin kaikki halukkaat voisivat tuoda oman ajopelinsä paikan päälle näytille. Tällä kertaa keli ei ollut järjestäjien puolella, mutta se ei tuntunut yleisöä haittaavan. VUONNA 1934 perustettun Töysän Linjan halleista löytyy myös vanhempaa kalustoa
Siistin oloinen konstruktio kaikin puolin. MAAMOOTTORIT olivat esillä reilusti maan pinnan yläpuolelle nostetulla tasolla, mikä osaltaan helpotti niiden tutkimista. Ratin takaa kuulumisia vaihtaa tapahtuman taustahahmona häärinyt Seppo Tullila. TERRI 30 -telakulkimissa oli kai aluksi Kohlerin ja sittemmin Rotaxin kaksitahtimoottorit. 73 04/10. NUOREMMAN polven harrastaja vanhan Valmetin ohjaimissa. KAUPUNKIYMPÄRISTÖSSÄ nelivetoinen Fordson näyttää varsin miehekkäältä laitteelta. Kuvassa Porin Konepajan valmistama BMW. ALUEELTA löytyi koko vanhojen laitteiden harrastuksen kirjo aina mopoista ja lokariautosta puimuriin ja linja-autoon saakka. Moni laite on saanut sittemmin keulille Daihatsun kolmipyttyisen dieselin, mutta tämä yksilö on varustettu Suzukin bensiinikäyttöisellä rivikolmosella
Soranajosta vastuussa olivat Scania LS 111 ja Volvo L 485 Viking ja pienen tienpätkän rakennusnäytöksen tasaustöissä urakoi tapahtuman vanhin työkone, ´53 Caterpillar D4. Soranajovuorossa olevan ´80 LS 111 Scanian laidat ovat tukevaa tekoa.. Työmaakahvilassa pyörivät tierakennushistoriasta kertovat filmit ja parakkikylä oli auki koko päivän. 74 UUDEMPAA kuormausta esitti ´65 Caterpillar 955H Traxcavator. Omalla työmaallaan näytösurakoi Vammas-Nuffield-tiehöylä, jolle Tiekonehistoriallisen seuran lahjoituksena saama Wille kuskasi aika ajoin soraa lanattavaksi. Vaikka vanhojen työkoneiden harrastus onkin hyvässä kasvussa, olisi yleisöä sorakuopan laidalle mahtunut enemmänkin. Mobilian tiekonepäivässä oli mahdollisuus seurata veteraanikuormaajien möyrintää, soranajoa ja tienrakennusta sekä tutustua museon varastokierroksella kansalliseen tiekonekokoelmaan. T iekonehistoriallisen Seuran, Suomen Maanrakennuskonehistoriallisen Seuran ja Veteraanikuorma-autoseuran yhteistyönä tempaistiin Mobilian kupeessa pienellä hiekkakuopalla möyrintänäytös, jossa sorankauhontaan osallistuvat Allis-Chalmers TL 20 D ja Caterpillar 955H. SITÄ mukaa kun tienpohjaan saatiin soraa Caterpillar D4 teki kasoista sileää jälkeä. ALLIS-CHALMERS TL 20 D ´59 edusti pyöräkuormaajaa ajalta ennen linkkukoneita. Kansallinen tiekonekokoelma kiinnosti yleisöä ja molemmat mielenkiintoiset tutustumiskierrokset Mobilian varastoihin olivatkin loppuunmyytyjä. VIIKINKI-VOLVON lavanlaidat joutuivat joustamaan urakoidessa. Sora nousee edelleen kepeästi. Hivenen kömpelö Allis on muuten Suomen ensimmäinen museotarkastettu työkone. VAMMAS-NUFFIELD -tiehöylä vuosimallia ´66 kuuluu museon kokoelmiin ja pääsi vuorostaan ulkoilemaan sekin. Tiekonepäivä Mobiliassa Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Kangasala, 18.9
75 04/10. Varastot ovat harvoin yleisölle avoinna, ja päivän molemmat kierrokset olivat koneista kiinnostunutta väkeä täynnä. RAUTAPYÖRÄ-FORDSON on kokoelmassa siksi, että on vahvat olettamukset että kyseinen traktori on ollut muinaisen TVH:n työkoneena. SKANDINAAVINEN, selkeä muotoilu on ennen kaikkea funktionaalista, joskaan se yksin ei takaa aina kaupallista menestystarinaa. Keveähkö rakenne ja kokopeittävät lokarit viittaavat vekottimen edenneen lumihangessakin. TULEVIA möyrintävuorojaan kokoelmassa odotteleva "Kasipillari". TIEKONEHISTORIALLISEN seuran sihteeri Martti Piltz toimi museon varastokierrosten oppaana. ISOTKIN hallit käyvät äkkiä ahtaiksi, kun kerätään vanhoja posti- ja linja-autoja. TELAKETJUKULJIN lienee ollut omiaan maastomittaustöissä. Teijo ja Tjorven, näillä nukkumattikin ajaisi. KANSALLINEN tiekonekokoelma käsittää tätä nykyä noin 70 konetta, joilla kaikilla on pitkä työura lukemattomilla työmailla
Nosturi nostaa 1000-5000kg, mahdollista rekisteröidä liikenteeseen EU alueella. GAZ, ZIL, KrAZ, URAL, UAZ Ilmansuodattimet, öljynsuodattimet, sytytystulpat ja muut osat meiltä toimitusmyynnissä ympäri maan. Snettansintie 5 Espoo GSM 0400-130 313, fax 09-3882 546 Korjaamon osoite · Vihdintie 63, 02970 Espoo Hinta 219 Tervetuloa ostoksille uudistettuun verkkokauppaan Tule katsomaan valikoimamme. WWW.LENINGRADAUTOMOBILE.COM TAPPEJA JA HOLKKEJA KAIVINKONEISIIN · PYÖRÄKUORMAAJIIN · NOSTUREIHIN ym. MILLERS CLASSIC -voiteluaineiden jälleenmyyjät: HELSINKI: Autopalvelu Harklin, puh. rauta, alumiini, kupari, polyetyleeni, PVC, lasi, jne. Meillä myynnissä paljon erilaisia US ja SU autoja. 040 554 83 72 RENKO: Rengon Monitoimi A. 050-4021 051 TURKU: Royal Motor Cycles, puh.050-5920 805 TOIM I KAIKK TUS IALLE SUOM EEN! YLI 120 VUODEN AJAN MILLERS OILS ON HOITANUT KONEIDEN VOITELUN. Rantanen, puh. Markkinat Osta ja myy kalustoa Maatalouskoneet Fordson Major "mörkö" E27N -46 ajokuntoinen bensa/petrooli, H. 0500-606371 KLAUKKALA: BensaSähköExpertti, puh. 050-523 89 51 · www.kaasutinexpertti.fi. (06) 456 8800 MITTAREITA JOKA LÄHTÖÖN! Yleis-, lämpö-ja kosteusmittarit, takometrit, Anemometrit, LC-mittarit, desipelimittarit, PH-mittarit. Myös käytettyjä laitteita. www.kah-trucks.fi KrAZ 255 B 6X6/4600+1400 1979, Moottori V8-14, 86L JAMZ-238 Diesel. SOITA JA KYSY SOPIVAT AINEET OMAAN KONEESEESI! LAAJIN TUOTEVALIKOIMA VOITELUAINEITA VANHOIHIN KONEISIIN. Pintakarkaistua pyöröterästä määrämittaisena. WWW.AURAOSA.FI · 0400 828 460 76 KAASUTIN EXPERTTI X Maahantuoja ja tukkumyynti; Suomen Kaasutinexpertti Oy, Sammatintie 2, 00550 Helsinki puh. (09) 340 54 97 KOKKOLA: Kokkolan Autoexpertti, puh. 4300 , 044-0103009, Vähäkyrö 115688 Nuffield DM4 -61 Rekisterissä ja käyttökunnossa, H. 309 Ultraääni seinämäpaksuusmittari Mittausalue: 1.2mm - 200mm Mittaa kovia materiaaleja kutem esim. (06) 8301 670 KOTKA: Brittiosa, puh. 2250 , 040-5761022, Kanta-Häme 116517 Kraz, GAZ ja Zil autoja! Useita erilaisia KUORMA-AUTOT JA VARAOSAT Myös uudempiin malleihin... Ilvesjoentie 425, Ilvesjoki puh. Soita ja kysy! Endoskooppi Korvaamaton apuväline monenlaisissa huolto- korjaus- ja tarkastustöissä. Hinta alk
Auton historia + dokumentit ovat kaikki tallessa, 040-1522065, Raisio 114995 Sisu Nalle -69 Fordin 3.9 kone, Ajokin kori. Sisältä purettu projekti. Myydään tai vaihdetaan. F I käyttöohjekirjoja, myyntiesitteitä, varaosaluetteloita ym. Tarjoa, 045-1380946, Forssa 116520 Kun muutat, VARAOSAT TRAKTOREIHIN W W W. J U V E K I M . ja esim. Kuljetuskalusto Ford TT -25 Myydään tarjousten perusteella! Auto on täysin virheettömässä alkuperäiskunnossa. 0400 120 822 Henri, 0400 120 827 Jarkko jarkko.ihamaki@varastokontti.fi Ilmoita oma koneesi tälle palstalle! www.vanhatkoneet.fi 04/10 Käytä seuraavan sivun kuponkia. 77. (08) 430311 Fax. Puh. 3,5x8 m sekä siirrettäviä konttitalle To i m i t u k s e t k a i k k i a l l e S u o m e e n ! Meiltä myös laitetilat ja konttien lisävarustelutyöt. Kaikki on toiminta kunnossa, moottori lähtee käyntiin jne. Kilvissä. harrasteeseen liittyvää materiaalia · Fiatagri, Case IH, Ford, New Holland, MF, Zetor, Leyland, DB, Same, Nuffield · Nivelakselien osat · Aurojen osat · Työkoneiden osat verkkokaupasta Puh. Matkailuauto, rekisteröity erikoisautoksi. (08) 430323 A N T I K VA R I AATTI ARWO PAPERI / JUVEKIM OY Puutarhakatu 46, TURKU KAUPPA JA LUETTELOT NETISSÄ www.konekorjaamo.fi A A R T E I D E N J A VA R A O S I E N S Ä I LY T Y K S E E N KAIKEN KOKOISIA KONTTEJA kerro myös meille. Vanhat Koneet tilaajapalvelu: 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi tointitiloja laustyönä eristettyjä varas Va l m i s t a m m e m y ö s m i t t a t i
-66. © Viipalekustannus Oy. Nimi: Osoite: Puhelin nro: Postinumero ja Paikkakunta: Leikkaa tai kopioi tämä kuponki Postimerkki VIIPALEKUSTANNUS OY PL 350 65101 VAASA 78 Vanhat Koneet pidättää itsellään oikeuden olla julkaisematta ilmoitusta. Toinen omistaja, H. Emme myöskään vastaa virheistä ilmoituksissa. Ajokunto, pientä laittoa. -58 pakosarja , 050-3641105, Tampere Ostetaan Volvo F85 Kuorma-auton hytti! vm. Hyväkuntoinen, vihjekin tervetullut!, 050-4143721, Kauhajoki Scania Hytti -66 -67 , 0400-125303, Nakkila L I SE T METALISMALL I T I E NO P Kobelco SK60 -01 3900 tuntia, nopea laatukone. 3900 , 0400-125303, Nakkila Collectors Model Toys Oy Hirventie 13 · 68660 Pietarsaari · p.0400-764405 info@modeltoys.net · www.modeltoys.net Näin ilmoitat Vanhat Koneet Markkinoilla: POSTITSE: Käytä alla olevaa ilmoituskuponkia Postita ilmoituksesi osoitteeseen: Vanhat Koneet, PL 350, 65101 VAASA SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä ilmoituksesi tiedot ja kuva osoitteeseen: ilmoitus@vanhatkoneet.fi ILMOITA ILMAISEKSI VANHAT KONEET MARKKINOILLA! Myydään Ostetaan Vaihdetaan Maatalouskoneet Kuljetuskalusto Maanrakennus Muut koneet Varaosat HUOM! Ilmoitukset, jotka ovat lehden toimituksessa viimeistään 4.6.2008 klo 12.00 julkaistaan 12.6.2008 ilmestyvässä Vanhat Koneet -lehdessä. Ehjä tai kunnostuskelpoinen projekti. 500 , 040-7099406, Vihti Muut koneet Deutz Korkeapainehuuhtelulaite -76 6-syl./woma, DR-perävaunu, H. Markkinat Osta ja myy kalustoa Marion 33 Vaijerikone 50-luvulta, täydellinen jenkkikone. Ehkä vaihto johonkin pienempään., H. 22000 , 050-5690782, Pori 116518 Mercedes-Benz 206 Diesel 2.0 -72 8-henkilön paku, koukku, lohkol., maalattu maaston väreihin, ei rekisterissä, paperit ja maksut ok. Hinta alv 0%, H. Ostetaan myös Ferguson TEF-20 öljypohja, 040-5309804, Ilmajoki Ostetaan Valmet 359 vm. Lehdessä julkaistua materiaalia voidaan käyttää muissa Viipalemediat Oy:n julkaisuissa ja niiden markkinoinnissa. 5000 , 0400-648141, Pöytyä Nastolan Vaaka ja Kone Oy Uusien ja käytettyjen vaakojen myynti, sekä huollot. Eläin- ja kattoratavaakoja Vaakatie 37 15560 Nastola, 040 0313 929 Ostetaan Ostetaan 1950 luvun Ferguson kyntöaurat 2x12" siipi- tai lautasmalliset., 050-3872143, Pyhämaa Ostetaan Caterpillar 14A -55 moottori Soita ja tarjoa, 050-5535110, Ostetaan Kolmikaatokippi 2-akseliseen kuorma-autoon, 0400-138399, Savitaipal Ostetaan Maamoottori John Deere
Myös maitsemamme Büssingin koiralogo aiheutti palautteen, jossa oikaistiin kyseisessä logossa esiintyvän nelijalkaisen veitikan olevan leijona. Kiitos vaivannäöstänne! Tällä kerralla mukana on enemmän työkoneita ja traktoreita. Palautetta viime numeron kuvista tuli lähinnä vihreän linja-auton osalta, joka tiedettiin Heinolan Linja Ky:n autoksi. Totta sekin, kiitos palautteista. Kuvalaari Kuvia kansan syvistä riveistä Tapahtumientäyteinen kesä on jälleen takana ja kuvia kaikenlaisista koneista ja kulkuneuvoista on tarttunut filmille. Useita vanhoja nostureita lojuu romutarhoissa metallinkerääjien hieroessa käsiään hyvän rautaromusaaliin toivossa. Tuoreiden kuvien lisäksi on ollut ilo saada teiltä lukijoilta myös joitakin vanhoja kuvia tänne Kuvalaariin toisten harrastajien katseltavaksi, ne ovat yksi palstan suola. Jos GMC on saanut aktiiviaikanaan tämän hytin ja on säilynyt tässä kunnossa yli viisikymmentä vuotta, on se kilpensä ansainnut. 04/10 79. Myös kuvat lukijoiden omista harrastekoneista ovat tervetulleita. Kun näemme ensimmäisen entisöidyn autonosturin, on se lehtijutun paikka. Auto ei vaikuta mitenkään ylientisöidyltä, ennemminkin käyttökuntoiselta. Toisten mielestähän MR-status kuuluu autolle joka on entisöity uudenveroiseksi, toiset taas puolestaan arvostavat enemmän autoa josta voi havaita autenttisia työkäytön jälkiä. RUOSTEISISTA telaketjuista ja pitkästä heinästä päätellen tämä Lokomo on huilannut näillä sijoillaan jo tovin. Vanhoja nostureita lojuu romutarhoissa metallinkerääjien hieroessa käsiään romusaaliin toivossa. SOTA-KEMPSU ties millä hytillä MR-kilvissä. Kun kohdalle sattuu mielenkiintoinen laite, niin ota kuva ja lähetä se muidenkin ihmeteltäväksi. Ympäristössä näyttäisi olevan muutakin vanhempaa kalustoa. Lisää kuvia vanhasta kalustosta voi lähettää sähköisesti osoitteeseen kuvalaari@vanhatkoneet.fi tai perinteisellä postilla: Vanhat Koneet / Kuvalaari, PL 350, 65101 Vaasa. UNOHTUNEEN oloinen ja osin jo purettu mobiilinosturi odottaa loppuaan
NÄMÄ kaksi Dv12-sarjan veturia edustavat yleisintä dieselveturityyppiä maassamme. 80. TUNNELMALLINEN kuva sumuiselta pellolta syyskyntojen aikaan. Kuljettajan EN471-hyväksytystä huomiovaatetuksesta päätelleen maansiirtotyö on melko ammattimaista. Korokelaitojen tuoma lisäkuorma vaatii hakemaan punttisalilta painoja "Velimatin" nokalle. Entinen armeijaHanomag tähystysluukkuineen joskus 80-luvulla. Tämänkin veturimalliston romutus on jo aloitettu vähitellen. Kuluneemman näköinen, saneeraamaton "Deeveri" on vuodelta 1974. SAKSALAISTA turismia Suomessa parhaimmillaan. Kuvan taaempi veturi, joka on vuodelta 1964, on tuoreessa kirkkaassa maalissa, mikä kertoo että se on kunnostettu tai saneerattu kuten rautatiepiireissä sanotaan vasta lähiaikoina. SIISTIKUNTOINEN International-traktori takalevyineen Heinolassa viime talvena. VALMET 361D tositoimissa viime kesänä. Tosin vasta viime vuosina kunnostetut yksilöt tulevat liikkumaan kiskoilla vielä pitkään
Hienoa että entisöityjä traktoreita maltetaan käyttää vielä töissäkin vaikka edes satunnaisesti omaksi iloksi. PIIKKILANGANKIRISTÄJÄ rankakuormassa varustettuna Pikku-Valmeteille tyypillisellä niittokoneella. Tuo kyseinen niittokone piti unohtumatonta säksätystä mennessään kuten Valmettikin. Turha töiden tehostaminen on vienyt hohdon kunnan hommistakin. VALMET 20 vuodelta 1957 perässään Wärtsilä Oy:n valmistama perunannostokone vuodelta vuodelta 1951. Varmaan moni muukin muistaa, kuinka näillä kuntien ja kaupunkien omistuksessa olevilla Kontioilla ajavilla kuskeilla oli harvoin kiire mihinkään. ALKUPERÄISKUNTOINEN ja -kilpinen Maailmanpankki-Sisu tämänsyksyisestä konetapahtumasta. VUODEN 1957 David Brown ja viisitoista vuotta tuoreempi Sampokarhi tositoimissa. Avainlipputuote kokonaisuudessaan. Näitä löytyy vieläkin helposti kuten osiakin näihin. Helppo ja isänmaallinen harrastekuorkki. 81 04/10. KUNTA-AUTOJEN perusnyrkki, Kontio-Sisu kippilavalla ja nosturilla
Näitä oli Suomessakin joitakin yksilöitä, toivottavasti edes joku säilyi. Tiedätkö auton historiasta jotain. 82. Ovessa oleva teksti kertoo auton palvelleen uutena, 60-luvun puolivälissä Ahlströmin tehtaita Varkaudessa. Aina ei ole kattoa projektin päällä, silloin kysytään tekijältäkin sisua. MICHIGAN-PYÖRÄKUORMAAJA ajalta ennen linkkumallia. Kone vaikutti olevan täydessä työkunnossa Pertunmaalla viime kesänä. Toinen vasemmalta saattaisi olla Scania-Vabis maskin merkkien perusteella, vaikka onhan vanhoja merkkejä laitettu koristeeksi uusien autojen keulaan kautta aikain. BENSA-TRANSIT naamioituneena nurkan taakse. NOSTOTELINEN neliveto Jyry-Sisu entisöinnin alla. Kyllä laatukoneet kestää. KUVALAARIN kansainvälistä kuvasatoa edustaa tämä Ruotsissa muutama vuosi sitten kuvattu hollantilainen DAF-säiliöauto vuodelta 1963. Vanhoja merkkejä on laitettu uusien autojen nokalle koristeeksi kautta aikain. KESÄINEN kuva Kuopiosta, Kiitoliikenteen pihasta 70-luvulta. Yksi bulldog-mallikin on joukossa vaikka nokkamallit olivatkin vielä yleisiä rahtiautoina
en erikoisuus, 18 hevosv 04/10 83. VANHAT KONEET 1/2011 ILMESTYY 20.1.2011 Seuraavassa numerossa: KOVA KYNTÖKONE International Harvester TD-14 Vuorenmaan Maunon Natikka viihtyy soramontun sijaan peltotöissä koneen perästä kun löytyy harvinainen kyntöauravarustus. Koeajoimme Mallasjuoman vanhan Scania 50 Superin. Ei oo Lahden voittanutta! Makaavasylinterinen maamoottori mistein Esittelyssä ruotsalaisval oiman Champion
Jokaisella autolla on tarina. Nopea arkiauto Timanttinen turbopeli Saab 99 Turbo ´77 Mitsubishi Starion ´85 07/10 09001 > 808 414883 684 orsche 911 Turbo P superauton joka teki urheiluautosta Räyhäkkä voimaversio 07/10 · Hinta 8,50 5 · www.klassikot.fi · stAlgiAA 1950 - 198 Autoilun no MADE IN FINLAND SUOMALAISTA TYÖTÄ 6 Merkki ja malli · Suomi-ajot a: Historia issa elää osallistujien muisto Suosittu liikennekilpailu Legendan puikoissa Kokeilussa MV Agusta 350 Ipotesi Monikäyttökääpiö Farmarikorinen Lloyd Alexander Kombi TS ´62 Autoradion huolto dioi ora Tutustuimme vanhoja aut intaan ta huoltavan Telemen toim tä tai Hae omasi Lehtipistees ot.fi tilaa kotiin: www.klassik