Vanhat Koneet 4/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

TrakToriT · kuorma-auToT · maanrakennuskoneeT · TapahTumaT Mainio Massikka Uudenveroiseksi kunnostettu Massey Ferguson 135 ´67 Rautaista luettavaa · www.vanhatkoneet.fi · 4/2011 · Hinta 8,50 vanaja 690 Erään aikakauden huipentuma Historiaa John Deeren suomivaiheet konevoiMaa Metsään 11004 SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND Samperin savotan ankarat olosuhteet ja kovat koneet 6 414887 450003 745000-1104 · PAL VKO 2011-41 Arne Åvallin jyhkeä ´49 White nuMeroa suureMpi vaijereiden voiMin aMerikan Malliin Pyöräalustainen Fiskars 400M vuodelta 1965 Minneapolis-Moline ja sen erilaiset ratkaisut
Ja jos alkuperäisistä käyttäjistäkin on aika jo jättänyt, koneen elvytystyössä joutuu väkisinkin turvautumaan mielikuvitukseen jotta vehje saataisiin takaisin toimintakuntoisten kirjoihin. Tällöin kunnostajan on päätettävä, palautetaanko kone tehtaan asuun vai pysäytetäänkö aika johonkin muuhun kohtaan. Meidän kaikkien tulisi antaa aikaa itselle tärkeille asioille ja olla vaan kylmästi piittaamat04/11 ta muiden ylläpitämistä kiireistä. Pääkirjoitus Pala historiaa S uomi tuntuu olevan täynnä mitä merkillisempiä koneita ja laitteita, eikä työkoneiden kirjo muutu tylsemmäksi maamme rajojen ulkopuolellakaan. Kun asukkaitakin on pinta-alaan nähden varsin vaatimattomasti eikä aikanaan Vanhan koneen elvytystyötä tekevä joutuu väkisinkin turvautumaan mielikuvitukseen, jos kuvamateriaalia alku peräisestä laitteesta ei ole. vaurauttakaan ollut vielä nykypäivän malliin, on selvä että monet koneet pyrittin valmistamaan tai jatkojalostamaan mahdollisimman moneen käyttötarkoitukseen sopivaksi. Iikka Kekko Toimittaja iikka.kekko@vanhatkoneet.fi 3. Parhaimmillaan tarina on silloin, kun haastateltavksi saadaan artikkelin kohteena olevan koneen alkuperäiseen miehistöön kuulunut henkilö. Tämänkin numeron sivuilta löytyy monta tarinaa, joiden kautta aukeaa varsin realistinen kuva entisöintihommien haastavuudesta. Silloin lehteä tekevä pääsee hetkeksi toteuttamaan samaa arvokasta tehtävää kuin koneita kunnostavat kaverit taltioimaan palan arvokasta historiaa muiden nautittavaksi. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Tekijältä Tehdessämme vanhoista koneista kertovaa lehteä, käytännön työ vastaa varmaan mitä tahansa muuta työtä jota ihmiset leipänsä eteen tekevät. Mitä enemmän tutustuu vanhojen koneiden kunnostustarinoihin, sen syvempää kunnioitusta alkaa tuntemaan työn tekijöitä kohtaan. Iso osa siitä on tasaista puurtamista tietoa asioista ja esineistä keräten ja niistä palapeliä liitellen. Tarinaa ja tietoa tulee sen minkä pystyy tallentamaan kirjoittamalla ja muistilokeroihin varastoimalla. Joskus taas aurinko paistaa täydeltä terältä, kun ajelemme pitkin rauhallisia sivuteitä jollain vanhalla kuorma-autolla välillä pysähtyen tapaamaan muita paikallisia automiehiä. Tätä edellä mainittua nautiskelua on suositeltavinta harjoittaa samanhenkisessä porukassa, jolloin kaikki ovat samalla aaltopituudella keskenään saadaan puhua suoraan ilman esipuheita ja johdantoja. On tietenkin selvää että Suomen kaltaiseen, olosuhteiltaan varsin erikoiseen ja vaativaan maahan kaikki sarjatuotantokoneet eivät sovellu parhaalla mahdollisella tavalla. Kesän tapahtumat ovat myös koneista kiinnostuneille oiva paikka tavata hengenheimolaisia kuten myös toimittajalle löytää uutta ja mielenkiintoista sisältöä tuleviin lehtiin. Kaikilla on aikaa tarinatuokiolle eikä kukaan valita kiireitä puhelinlinjan toisessa päässä. Joskus sama yksilö on vuosien saatossa sovitettu useampaan kertaan eri työtehtäviin. Mukavan kuvauspaikan sattuessa pysähdytään kuvaamaan autoa, jolloin ehkä paikalle sattuu joku ohikulkija joka ryhtyy kertomaan omia muistikuviaan vanhoista autoista. Yksittäisen erikoisuuden käyttökuntoon saattaminen voi olla hyvin haasteellista jo senkin takia, että laitteesta ei ole olemassa valokuvia tai muuta materiaalia
Laineen Eeron Vanaja 690 edustaa valmistajan viimeisiä ja samalla kehittyneimpiä malleja. 24 Minneapolis-Moline ZTU ´48 Jenkkitraktorin erikoisuudet eivät rajoitu pelkästään ulkonäköön, sillä myös tekniikan puolelta löytyy omaperäisiä ratkaisuja. 30 Sisu B-76 ´64 Linja-autossa on tunnelmaa, sen totesi myös toimittajamme päästyään ajelulle komealla Sisu-bussilla sen vanhoille ja tutuille reiteille. 70 Vanhat traktorit vetokisoissa Ruotsalaisisännät ovat jo pitkään mittailleet vanhojen traktoreidensa suorituskykyä vetokisoissa. tapahtumat 60 Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät Yksi kesän päätapahtumista keräsi jälleen huiman määrän vanhoja koneita samalle alueelle Oulaisiin. 69 Sisulla eteenpäin Kuhmossa juhlittiin Sisun synttäreitä kolmen päivän ajan. 66 Puhoksen perinnepäivä Pohjoiskarjalaisen teollisuuden syntysijoilla vietettiin perinnepäiviä heinäkuussa jo kuudetta kertaa. Mukana oli myös ennätysmäärä Piikkilangankiristäjiä. 24 4 30 36. Myös Esson väreihin maalattu vanha White-kuormuri on kertaluokkaa eurooppalaisia kilpailijoitaan kookkaampi. 64 Perinnepäivä Lieksassa Lieksan Vuonisjärvelle, perinnetalo Isäntärengen alueelle kokoontui kone- ja perinneharrastajia Itä-Suomen alueelta. tässänumerossa 6 6 Kannessa Massey Ferguson 135 ´67 "Uutta vastaava" tai "uudenveroinen" ovat kuluneita ilmaisuja, mutta tämän Massikan kohdalla kyseisiä ilmaisuja voi huoletta käyttää. Koneet 12 Vanaja 690 ´68 Se toinen kotimainen kaatui aikoinaan saappaat jalassa. 18 Fiskars 400M ´64 Pyöräalustainen Fiskars-kaivuri jäi harvinaisuudeksi jo uutena useimpien ostajien valitessa tela-alustaisen version. 42 White ´49 Ison veden takana kaikki on suurempaa
Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 79 Kuvalaari Lukijoiden valokuvia vuosien varrelta. Tilaajapalvelu Puh. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 5. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ilmoitukset Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi Päätoimittaja Kari Mattila Toimittajat Iikka Kekko, Jan-Erik Laine Avustajat Tuukka Erkkilä, Johanna Helin, Matti Hiittu, Mikko Hiittu, Lea Lahti, Olli J. 76 Myyntipalsta Joutilaat koneet etsivät uutta isäntää. 74 Mikon matka-albumi Kiertävän kameramiehen tähtäimessä erilaiset metsätraktorit. Materiaali Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 52 Samperin savotta Viime vuosisadan alkupuolella nähtiin ensimmäiset laajamittaiset hankkeet konevoiman hyödyntämisessä metsätöissä. 56 Seppiä ja mestareita Lukuisiin muuttoihin kyllästynyt monitaituri rakensi pajan pyörien päälle. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. toimitus 60 64 artiKKelit 70 etjateko, isettarveaine 48 Ensiluokka aktoristaan. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Ilmoitusmyynti Susanne Laine: 050-4147 553 Peppe Haapala: 050-4147 559 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti Sähköpostit muotoa toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa Myynti R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 52 04/11 56 Copyright Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty. eretr lupasiJoh nDe VaKiopalstat 36 Sjömanin vanhat nosturit Vanhaa suomalaista konehistoriaa tallentuu pala palalta, kun Sjömanilla entisöidään omassa käytössä ollutta kalustoa paraatikuntoon. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 48 John Deeren Suomi-vaiheet Nykyisin useimmille tuttu merkki saapui maahamme verraten myöhään ja monen käänteen kautta. 72 Rekkaparkki Uutisia ja kuulumisia koneharrastajien maailmasta. Ojanen, Harri Onnila, Juha Pokki, Janne Riikanen, Aimo Tenni, Arttu Toivonen Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman Postiosoite Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa Käyntiosoite Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa Kustantaja Viipalemediat Oy Puh
Uutta vastaava Massey Ferguson 135 ´67 Ilmaisut "uutta vastaava" tai "uudenveroinen" ovat varmasti tuttuja kaikille myynti-ilmoituksia lukeneille. Hyvinkää 6. Jos Heikki Agge joskus myisi Fergusoninsa, hän voisi huoletta käyttää edellä mainittuja argumentteja ilmoituksessaan. Ylistävien myyntipuheiden paikkansapitävyydestä ollaan usein montaa mieltä
7
Massey Ferguson 135 Teksti: Juha Pokki Kuvat: Tuukka Erkkilä eikki Agge oli toisella luokalla koulussa, kun hän pääsi ensimmäistä kertaa kotipihassa ohjastamaan Massey Ferguson 35 -traktoria. Huoli pois, kyseessä on kuitenkin yksi maailman eniten valmistetuista traktorisarjoista. Niinpä moni yllättyykin kuullessaan, että osia löytyy jopa uutena. Päällepäin näkyvien tai aikaa myötä ilmestyvien vikojen paikkailu olisi kuin veden kantamista avannosta toiseen. Myöhemmin Agge yritti ostaa traktorin takaisin, mutta uusi omistaja ei suostunut enää luopumaan siitä. Massey Ferguson piti kuitenkin saada, sen verran hyvät muistot kyseisestä traktorista oli jäänyt. H ja sitä lähdettiin katsomaan. Runko tulpattiin huolellisesti ja hiekkapuhallutettiin. Myös alavieskalainen Konekorjaamo Marjakangas Massey Ferguson 135 sopii suomalaiseen maisemaan kunnosta riippumatta. Tämä yksilö on loistokunnossa aina konepeiton merkkejä myöten. 8. Valokuvissa traktori näytti kohtuullisen siistiltä Pelkkä pintaraapaisu ei riitä Alusta asti oli selvää, että tämä yksilö saadaan pelastettua elämälle ainoastaan tekemällä täysi kunnostus. Myyjää edeltänyt omistaja oli tehnyt Massikkaan täyden moottoriremontin. Pellit olivat lommoilla, etumaski rikki, sähköt, nostolaitteet, moottorin apulaitteet ja monet muut konepuolen osat vetelivät viimeisiään tai olivat jo sanoneet sopimuksensa irti. Tekniikaltaan traktorit ovat käytännössä identtisiä, mutta ulkokuori on 135-sarjassa modernimpi kulmikkaine konepeittoineen. Lopulta sopivan tuntuinen yksilö löytyi Kankaanpäästä. Lisäksi niitä löytyy todella helposti ja kaiken kukkuraksi hinnat ovat todella sopuisia. Paikan päällä kuitenkin selvisi, että traktori oli ulkoisesti melkoisen heikossa kunnossa. Sen sijaan lähes kaikki muu kunnostettiin tai vaihdettiin uuteen. Isommista eristä sai pyytämällä tarjouksen, jossa hintaa oli viilattu mukavasti pienemmäksi. Agrilinellä on nykyaikainen nettikauppa, josta ostaminen oli helppoa. Lista olisi näyttänyt todella masentavalta, mutta yksi valopilkku kuitenkin löytyi. Moottori todettiin luvatun lailla toimivaksi, joten siihen ei tarvinnut juurikaan puuttua. Äkkiseltään voisi kuvitella, että vuonna 1967 valmistettuun koneeseen olisi vaikeaa löytää osia. Tiet erosivat kuitenkin vuonna 2000, kun kotitilan perikunta myi koneen. Siitä lähtien kolmevitonen oli vuosikymmeniä uskollinen työkaveri tilan töissä ja myöhemmin jopa oman talon rakennustöissä. Ensi töikseen Agge siis purki trak- torin niin pieniin osiin kuin suinkin oli järkevää ja ryhtyi kartoittamaan uusimisen tarvetta. Käytönnössä kaupat tehtiin siis loistokuntoisella moottorilla varustetusta raadosta. Etsin kunnes löydän sut Vuoden 2009 kesällä Agge alkoi etsiä toden teolla joko 35- tai 135-sarjan Fergusonia. Suurin osatoimittaja tässä projektissa oli englantilainen Agriline Products, jonka nettikaupasta löytyi sekä uustuotantoa että alkuperäisiä osia. Sen jälkeen traktoria ei kuitenkaan oltu käytetty hajonneen hydrauliikkapumpun takia. Fergua kun oli jo projektinomaisesti aloitettu kunnostamaankin
Kuten aikataulusta voi nähdä, työ sujui käytännössä ongelmitta. Lopulta lista venyi viiden A4-arkin mittaiseksi! Uustuotantoa olevat osat on tehty harrastajien vaatimusten mukaisesti. Eikä pidä unohtaa Massey Fergusonin maahantuojaa Konekeskoa, jonka hyllystä löytyi suoraan muun muassa alkuperäiset mittarit toimimattomien tilalle. Työ saatettiin loppuun keväällä 2010 ja syksyllä Ferguson teki ensiesiintymisensä Hyvinkäällä Rauta ja Petrooli -tapahtumassa. 9. Riskinä olisi ollut innostuksen sammuminen koko projektiin, jos esimerkiksi lukematto04/11 aivaN museoesinettä ei tästä Massikasta tullut, vaan kesämökin pihatyöt hoidetaan nykyisin tämän eläkeläisen avustuksella. Käytetty pintalakka säilyttää kuitenkin värisävyn pidempään muuttumattomana, joten valinta on kauaskantoinen. Maalipinta eroaa kiiltoasteeltaan aavistuksen alkuperäisestä, ollen nykyään kiiltävä eikä hieman silkinhimmeä. Nyt traktori vastaakin käytännössä tehdas uutta yksilöä. Pakasta vedetty Lopputulos on tehdyn työn arvoinen ja Agge onkin silminnähden tyytyväinen aikaansaannokseensa. Ainoa ero alkuperäisiin oli reilut 40 vuotta väliä valmistusajankohdassa. Viimein oikeankokoiset löytyivät polkupyöräliikkeestä ja niinpä tämäkin yksityiskohta oli hoidettu jo alun perin päätetyllä perusteellisuudella. alKuperäisesTä aihiosta on jäljellä enää runko ja moottori, kaikki muut osat jouduttiin kunnostamaan ja vaihtamaan uuteen. Englannista toimitettiin jopa alkuperäisellä sarjanumerolla stanssattu tyyppikilpi. Yhteistyö pelasi moneen suuntaan ja esimerkiksi autenttiset värisävyt selvitettiin maalaukseen käytettyjen automaalien maahantuojan toimesta. Suurin osa alkuperäisistä osista oli niin surkeassa kunnossa, että niiden korjaaminen olisi ollut erittäin hankalaa ja aikaa vievää hommaa. Osatoimitukset tulivat isoina erinä, joten työkin eteni aina suurin harppauksin kuorman saavuttua. Valmiita ja uusia osia käytettiin paljon, mutta tähän oli selvät järkiperusteet. Osien metsästäminen oli siis yllättävän vaivatonta, kunhan oikeat lähteet löytyivät. Laadusta tinkimättä Kunnostustyö aloitettiin elokuussa 2009 ja jo marraskuussa traktori alkoi olla suhteellisen hyvässä kunnossa. Tarkkana miehenä Agge piti työn edistyessä kirjaa jokaisesta vaihdetusta osasta. Esimerkiksi kiviin ajetut, soikeaksi menneet vanteet vaihdettiin uusiin, jotka vastasivat täysin vuonna 1967 valmistettuja. Ainoa osa, jota loppujen lopuksi joutui metsästämään hieman kauemmin, oli takapään kissansilmäheijastimet. Traktori oli ulkoisesti heikossa kunnossa: käytännössä kaupat tehtiin loistokuntoisella moottorilla varustetusta raadosta. pystyi tarjoamaan hyvin kattavan valikoiman osia Fergusoniin
Konetta ei olisi saanut tiukimpien mielipiteiden mukaan kunnostaa näin hyvään kuntoon. Palautteen mukana on kuultu pariin otteeseen myös ne vähemmän positiiviset kommentit. Massey Ferguson 135 viettää virkeän eläkeläisen tapaan leppoisia lomapäiviä Aggejen mökillä. Käsi sydämellä, kuinka moni koneharrastaja valitsisi jälkimmäisen vaihtoehdon. Siellä sitä käytetään tarvittaessa lumi- ja pihatöissä ja sitä myös ajelutetaan päijäthämäläisissä maaseutumaisemissa. Osa Ferguun 10 tutustuneista on ollut sitä mieltä, että työkoneen tulee olla elinkaaren mukaisessa kunnossa ja tehtyjen tuntien jäljet pitäisi näkyä aina ensi käynnistyksestä naulatehtaalle saakka. Tämän palautteen mukana on tullut myös vinkkejä, mitä osia traktorista on vielä puuttunut ja puutteet on korjattu sitä mukaa. Myös ostotarjouksia tästä kunnossa olevasta laitteesta on luonnollisestikin esitetty. Tälle mielipiteelle on ilman muuta oikeutuksensa monessakin tapauksessa, mutta juuri tämän koneen kohdalla vaihtoehtoina oli joko läpikotainen kunnostus tai polttoleikkauspilli ja leikkuri. Heikki Agge on onnistunut luomaan hyvien Ferguson-muistojensa mukaisen kunnianosoituksen tälle traktorimaailman peruspuurtajalle.. Tarkoitus on myös vierailla tulevina kesinä ainakin tapahtumissa lähiseudulla ja mahdollisuuksien mukaan kauempanakin. Omaa sorminäppäryyttä Agge pääsi kyllä toteuttamaan tarpeeksi muun muassa kytkinremontissa ja totta kai koko palapelin kokoamisessa lopulliseen muotoonsa. Mielipiteiden jakaja Ferguson on ollut näytteillä muutamassa alan tapahtumassa, ja pääsääntöisesti palaute on ollut positiivista. Kone pysyy kuitenkin visusti nykyisellä omistajallaan ja siirtyy aikanaan kunnostusprojektissa mukana olleelle tyttärelle, Johannalle. Massey Ferguson 135 Tämän koneen kohdalla vaihtoehtoina oli joko läpikotainen kunnostus tai polttoleikkauspilli ja leikkuri. luKuisaT kohdallaan olevat yksityiskohdat kertovat siitä tinkimättömästä työstä jota 135:n kunnostus on vaatinut. mille kolhuille piestyä lokasuojaa olisi illasta toiseen mankeloinut suoraksi. Fergusonin 100-sarja on maailman valmistetuimpia traktorisarjoja, joten kaikenkuntoisia koneita riittää varmasti jokaiselle nähtäväksi. loppuTuloKseNa kaikki toimii täydellisesti, kuten pitääkin. ei muuta kuin vaihde pykälään ja menoksi. Ei täysin museokamaa Vaikka traktori on nyt kunnostettu pieteetillä ja täysin valmis, ei sitä silti ole säilötty museomaisiin olosuhteisiin
Rautaista Luettavaa Tilaa Vanhat Koneet suoraan kotiisi! TrakToriT · kuorma-auToT · maanrakennuskoneeT · TapahTumaT Mainio Massikka Uudenveroiseksi kunnostettu Massey Ferguson 135 ´67 Rautaista luettavaa · www.vanhatkoneet.fi · 4/2011 · Hinta 8,50 44 Kestotilaus 90 6 numeroa/vuosi vanaja 690 Erään aikakauden huipentuma Historiaa John Deeren suomivaiheet Tilaajalahjaksi LippaLakki! 1490 ARVO konevoiMaa Metsään 11004 Samperin savotan ankarat olosuhteet ja kovat koneet Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.fi Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 745000-1104 · PAL VKO 2011-41 SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND Arne Åvallin jyhkeä ´49 White nuMeroa suureMpi vaijereiden voiMin aMerikan Malliin Pyöräalustainen Fiskars 400M vuodelta 1965 Minneapolis-Moline ja sen erilaiset ratkaisut Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.fi 6 414887 450003 www.vanhatkoneet.fi
12
Tehtaan johdolla oli kuitenkin innostusta valmistaa kuorma-autoja myös tulevaisuudessakin, sillä maamme jälleenrakennuksessa tarvittaisiin kaiken muun ohella myös kuorma-autoja. Tehtaan talousvaikeudet kuitenkin ajoivat sen kuilun partaalle, josta Oy Suomen Autoteollisuus Ab sen poimi kuin tarjottimelta. Laineen Vanaja Eero Laineen Vanaja ´68 varustettuna aikakautensa puuvarusteilla edustaa 60-luvun puuautojen aatelia, mutta samalla erään aikakauden loppumista. Hivenen harvinaisempia malleja olivat TT ja NT, joista ensin mainittu edusti perinteistä kolmeakselista telivetoalustaa, kun taas jälkimmäinen oli kolmeakselinen nostotelialusta vetävällä etuakselilla. Uudet kutossarjan mallit tunnettiin myös konepeiton sivun kromatuista mallimerkinnöistä 505 tai 690. Heinolan ollessa tuolloin vielä vilkas teollisuuskaupunki auto varustettiin puunajovarustuksella ja sillä ajettiin raakapuuta metsästä Heinolan metsäteollisuuden tarpeita tyydyttämään. Korpi-Vanaja Vanaja N3-69 / 4300 4x4 ´68 Vanaja kaatui aikoinaan saappaat jalassa, suoraan huipulta. Ensimmäiset Sisua muistuttavat Vanajamerkkiset autot valmistuivat jo samana vuonna. oli sijoitettu rungon ulkopuolelle. Auto oli tehty suomalaisiin olosuhteisiin ja tehdas tunnettiin siitä, että se kuunteli asiakkaiden 13. Merkin juuret ulottuvat toiseen maailmansotaan, jolloin perustettiin yhtiö nimeltään Yhteissisu Oy lisäämään sotaa käyvän Suomen kuorma-autojen valmistuskapasiteettia. Neliveto-Vanaja oli tuolloin puuautojen aatelia, sen uusi ja avara ohjaamo oli kuljettajien mieleen. Niiden avulla teli voitiin nostaa myös täydellä kuormalla, mikä ei kilpailevilla merkeillä ollut mahdollista. Telissä oli kaksi nostosylinteriä, jotka 04/11 mitat, massat ja yleinenkin kehitys olivat ottaneet aimo harppauksia. päivänä vuonna 1968. Myös Vanajan tuotanto oli loppunut tuona aikana. Vankkarakenteisen nostotelin ansiosta kolmeakseliset Vanajat oli pääosin varustettu nostotelillä. Orimattila Teksti ja kuvat: Iikka Kekko V oitaisiin karrikoidusti todeta, että Vanaja syntyi Sisusta ja loppui Sisuun. Niinpä Sisujen valmistus Yhteissisulla päätettiin lopettaa. Tämän jälkeen tuotantoa ryhdyttiin ajamaan alas ja viimeinen Vanaja valmistui loppuvuodesta 1971. Niiden ehkä parhain tuntomerkki äkkivilkaisulla oli maskin vaakarivat, jotka olivat nyt yhtä pitkät aiempien mallien "siivekkeiden" sijaan, joista ylimmät jatkuivat pitkälle konepeiton sivuille. Eero Laineen upeasti entisöity neliveto- eli Korpi-Vanaja edustaa merkin viimeistä ja kehittyneintä mallia. Vajaan viiden vuoden kuluttua puutavarautot olivat muuttuneet pääosin täysperävaunuyhdistelmiksi ja kuorma-autojen Korpi-Vanaja varustettuna aikakautensa puuvarusteilla edustaa 1960-luvun puuautojen aatelia, mutta samalla myös erään aikakauden loppumista. Vanaja lähti kehittämään Sisun S-22-mallista omaa kuorma-automallistoaan, joka huipentui vuonna 1967 esiteltyihin 6-sarjan malleihin. Sisuja valmistui vain parin vuoden ajan, kunnes maailmantilanne muuttui sellaiseksi, ettei autoja tarvittukaan enää tykinruoaksi rintamalle. Vanaja ei loppunut heikkouttaan, se oli kotimainen huipputuote. Sittemmin teli siirtyi Sisuun, johon Vanaja fuusioitui vuoden 1969 alussa. Eero Laineen mielestä Vanaja oli myös lämmin auto talvipakkasilla johtuen reilunkokoisesta lämmityslaitteen kennosta. Eeron Vanaja ostettiin uutena Heinolaan. Tehtaan viimeinen malli oli jo liian kova kilpailija toiselle kotimaiselle, joten se oli raivattava tieltä. Vanajan Autotehdas Oy perustettiin vuonna 1948 jatkamaan siitä mihin Yhteissisu lopetti. Autoilija Tauno Laine joka ei nimestään huolimatta ole sukua auton nykyiselle omistajalle osti auton Lahdesta silloiselta Starckjohann & Co Ab:ltä lokakuun 23. Uuden malliston eri tyyppejä olivat kaksiakselinen A6, kolmeakselinen T6 sekä kaksiakselinen mutta nelivetoinen alusta N3
Kolmentoista vuoden ajan se sai seurata muun kaluston liikkeitä kuljetusfirman 14. Pankkojen ansiosta autoon pystyi lastaamaan propseja painoksi, mistä oli erityisesti apua juuri perävaunua metsäpäässä vedettäessä. Nelivetoinen 690, Korpi-Vanaja oli erityisesti puutavara-autoilijoiden suosiossa. Vanaja hankittiin silloin vielä muodissa olleeksi lastausautoksi. Auton ulkomuoto muuttui siis oleellisesti täytyy muistaa että auto oli vielä tuolloin täydessä työiskussa ja työkayttöön hankittu. AEC:n 217-hevosvoimainen diesel oli Korpi-Vanajien perusvoimanlähde. Etuna oli myös lyhyt akseliväli yhdistettynä jokapyörävetoon: perävaunua vetäessä sillä pystyi kierrättämään paremmin mutkissa pehmeiden ojanpenkkojen kautta, mikä normaalilla nostoteli- sellä ja pitkäakselivälisellä tukkiautolla olisi ollut hankalaa. Autolla vedettiin myös perävaunua metsäteillä huonoista paikoista. Monet Vanaja-miehet olivatkin henkeen ja vereen automerkilleen uskollisia. Korpi-Vanaja toiveita hyvin pitkälle. Pienellä tehtaalla oli mahdollisuus joustaa saaden asiakas näin tyytyväiseksi. Laineen Vanajan entisöinnissä on käytetty vain alkuperäisiä varaosia. SuomEn oloihin tehty. Lastausautona Vanaja toimi kymmenen vuoden ajan, vuoteen 1986 asti, jolloin se jäi tarpeettomana seisomaan Laineen pihaan. Auto varustettiin hydraulisella Jonsered-puutavarakuormaajalla ja pankkoparilla sekä vetokytkimellä. Toki Korpi-Vanajaakin käytettiin jossain määrin soranajossa: se kilpaili esimerkiksi Jyry-Sisun kanssa samassa kokoluokassa, kun taas 505 oli Kontio-Sisun kilpakumppani vähän kevyemmässä sarjassa. Kolmanteen, lopulliseen kotiin Heinolasta Vanajan tie vei Niinikoskelle, jossa autoilija Risto Mannertie ajoi sillä puutavaraa parin vuoden ajan Pakaan sahalle. Ylväs neliveto-Vanaja on parhaimmillaan juuri aikakautensa puutavarankuljetusvarustuksessa, jarruton kyytiin nostettava rekka ja joutsalainen varusteinaan. Auto soveltuikin tehtäväänsä hyvin. Pienempää 505-mallia oli myös tarjolla nelivetoisena sen ollessa enemmän maansiirtoautoilijoiden suosiossa. Nelivetoisen auton sai ajettua huonompaankin paikkaan niin että sillä pystyi lastaamaan puita pinosta viereiseen autoon. Vuonna 1975 seitsemänvuotias Vanaja siirtyi nykyisen omistajansa Eero Laineen silloiselle kuljetusyritykselle Orimattilaan
Vanajan kunnostus päästiin siis toteuttamaan mahdollisimman pitkälti alkuperäisillä varaosilla, joten se vastasi valmistuessaan periaatteessa uutta autoa. Talvella lämmin ohjaamo, josta näkee ulos hyvin, oli parasta mitä kuljettajalle saatettiin tarjota 60-luvulla. juttuun Mäkisen kanssa, vaikka kauppiaasta oli liikkeellä monenlaista huhua. Laihasen Pasi hoiteli peltisepän työt ja lopuksi maalasi auton, Laineen mielestä ainoaan oikeaan alkuperäiseen väriin. Sopivan "rekan" ja kuormaimen löydyttyä toimet suunnitelman toteuttamiseksi alkoivat etenemään. Tinkimätöntä työtä "Auto päätettiin käydä kunnolla läpi niin ettei se uudelle häpeäisi", Laine kertoo kunnostustyön alkuvaiheista. Aikani osia Mäkiseltä ostettuani hän kerran soitti ja ehdotti, että ostaisin kaikki Vanajan osat kerralla pois, niin ei tarvitse joka nippelistä erikseen hieroa kauppaa", Laine kertoo. Kauppoihin päästiin ja varaosien lisäksi tuli myös kaikki alkuperäiset varastossa olleet ns. Tukkiautolla haluttiin kunnioittaa menneiden aikojen puunajureita, joiden leipä ei todellakaan tullut helpolla. Tällä Vanajalla halutaan kunnioittaa menneiden aikojen puunajureita, joiden leipä ei todellakaan tullut helpolla. KATKAiSimET ja mittarit ovat Vanajassa helppokäyttöiset ja selkeäkieliset. Uusia osia Vanajaan hankittiin pääasiassa Tampereen legendaariselta autokauppiaalta Pekka Mäkiseltä. Uutta Vanaja-osaa asennettiin kuluneiden ja väsyneiden tilalle. Kaikki ylimääräinen riisuttiin pois, minkä jälkeen auto käytiin läpi osa osalta. Laine kertoo tulleensa hyvin KuLjETTAjAn paikalla istuessaan auto tuntuu käteen käyvältä. Siitä Laine toteaa, ettei ollut mihinkään kiire eikä halutusta laatutasosta haluttu antaa periksi. Vanajan kunnostus tai paremminkin palauttaminen alkuperäiseen, aikakautensa puutavara-auton asuun oli mielessä jo varhaisessa vaiheessa. Autoa ei hylätty missään vaiheessa, sille vaan ei ollut sopivaa käyttöä. "Kävinkin useasti hakemassa Pekalta osia autoon, ja kävimme samalla pitkiä keskusteluita, joiden lomassa opimme tuntemaan toisemme. Hänhän kävi töissä autoliikkeessään loppuun asti, vaikka puut kasvoivat jo vuosikymmeniä pihassa seisoneiden autojen runkojen välistä. rättirenkaat ja lisäksi vähän pinnoitettuja. Etujarrutehon sai puolitettua liukkaalla ajettaessa kuten Sisussakin. 04/11 15. Työnjälki on myös erityisen siistiä. pihalla eläkepäiviään viettäen
Eero kertoo, että työ Olli-veljen kanssa kävi kuin tanssi aivan kuin silloin 60-luvulla!. Jokainen seppä teki vaunun omien kykyjensä mukaan toiset rekat olivat tunnettuja helppokäyttöisyydestään kun taas toiset eivät. Kuormaajan löydyttyä sekin luonnollisesti täyskunnostettiin niin, että se on tarvittaessa valmis puunajoon eväiden tekemiseen kuluvalla varoitusajalla. Eräät noista silloisista paikallisista pajoista, jotka erikoistuivat juuri perävaunuihin, jäivät alalle ja valmistavat vielä tänäkin päivänä kuljetuskalustoa. Koska valmistajia oli useita, oli myös rekkoja erilaisia. Edellisestä kuormanteosta joutsalaisella olikin päässyt jo kulumaan 36 vuotta. Ne löytyivät Eeron kotipaikan takapihalta, olihan isä ajanut puuta jo vuodesta 1949. Aisan, vetopöydän ja nostolaitteen jolla kärry nousee vetoauton kyytiin on valmistanut heinolalainen Weck16 man, joka valmistaa vielä nykyäänkin puutavaraperävaunuja ja puuvarustuksia autoihin. "Joku on josssain tapahtumassa huomauttanut rekan rumista hitsaussaumoista, mutta ne kuuluvat mielestäni tähän kärryyn kertomaan vanhoista työskentelymenetelmistä", Laine kertoo. Se on varmasti helpottanut kuljettajan ja apumiehen työtä sekä savotalla kärryä alas laskettaessa että sahalla sitä kyytiin otettaessa. Etenkin nosto, joka toimi nosturivinssin voimalla, on suunniteltu nerokkaasti. Pankot löytyivät lopulta Scania-Vabis LS 76:n päältä, mutta myyjä kieltäytyi myymästä pelkkiä pankkoja autostaan, joten jälleen Eero joutui kirjoittamaan nimensä luovutustodistukseen ostajan kohdalle. Laine kehuu Vanajaansa löytämää rekkaa erityisen hyvin suunnitelluksi. Lopulta projekti oli enää kuormaajaa vailla. Tukkipankot ovat ruotsalaisen Exten ensimmäistä maahamme tuotua mallia vuodelta 1967. Pari kuormaa autoon on tällä varustuksella tehtykin koemielessä, ettei taito pääse ruostumaan. Eero Laine halusi juuri kyseisen pankkomallin autoonsa. Omapaino ilman päällirakennetta 6650 kg, kokonaispaino 13600 kg valmistaja: Vanajan Autotehdas Oy, Hämeenlinna omistaja: Eero Laine, Orimattila Sepän spesiaali Rekaksi, mitä termiä tässä yhteydessä voidaan hyvällä omallatunnolla käyttää, löytyi mäntsäläläisen kyläsepän aikoinaan valmistama yksiakselinen puoliperävaunu. Korpi-Vanaja Korpi-vanaja n3-69/4300 vuosimalli: 1968 moottori: AEC AV-691, 6-sylinterinen suorasuihkudiesel, iskutilavuus 11,3 litraa, teho 217 hv /2200 rpm vaihteisto: 6+1 vaihdetta ja ulosotto alusta: 6 tonnin vetävällä etuakselilla varustettu nelivetoalusta, akseliväli 4300 mm, paineilmajarrut, hydraulinen ohjaustehostin. Tuolloin 60-luvulla vielä moni kyläseppä sai toimeksiantoja paikallisilta automiehiltä, kun tarvetta uudesta kuljetuskalustosta ilmeni. Ainoana oikeana vaihtoehtona nähtiin mekaaninen kuormain eli joutsalainen
Soita ja kysy! www.trukki-ukko.fi · Puh. ja pe 9.9. Sisäänpääsy kutsukortilla tai maksamalla pääsylipun 10 ¤. koneosaa. 0207 438 310 Mäntymäentie 26, 42700 Keuruu www.matkamakela.fi Maxpo 11 maarakennuskonenäyttely 8.10.9.2011 Hyvinkään lentokenttä. klo 917 ja la 10.9. Avoinna: to 8.9. 0400 393 666, 0400 313 666 THE BIGGEST MARKET IN EUROPE VETERAMA MANNHEIM 5.11.10.2011 · · · · · bussimatkatluxusbussillareittiä Keuruu-Jyväskylä-Tampere-Hämeenlinna-Vuosaari bussinmukanaperäkärry laivamatkatB3-hytissäFinnlinesillä Helsinki-Travemunde-Helsinki hotellimajoitus(2hh)aamiaisellaMannheimissa 3pvmessulippu ISOJEN JA PIENTEN UUDET ULOTTUVUUDET KONEIDEN Mahtavia koneita · työnäytöksiä · opiskelijaohjelmaa · työkoneiden kokeilualue · sähkömoottoripyörien ajorata · helikopterilennätystä · pienoismalleja 740,/hlö www.maxpo.fi Mediayhteistyössä: puh. KÄYTETTYJEN TRUKKIEN ERIKOISLIIKE TERVETULOA MAARAKENNUSKONENÄYTTELYYN HYVINKÄÄN LENTOKENTTÄ 8.10.9.2011 TRUKKIPURKAAMO · Käytetyt ja uudet osat · Lisälaitteet ja renkaat · Ostamme ehjät ja epäkuntoiset trukit Koneharrastajille erilaista tavaraa vanhoihin koneisiin: hydraulipumppuja, mastoja ym. klo 916. Alle 15-vuotiaat ilmaiseksi.
Vaijerikauha Fiskars 400M `64 Vaijerikaivinkone edusti 60-luvun puolivälissä erittäin nopeasti vanhentuvaa tekniikkaa hydraulikaivureiden kolkuttaessa jo työmaiden portteja. Tuttu suomalainen monialayritys halusi kuitenkin koettaa onneaan sellaisen valmistuksessa. Lieksa 18
19
Merkintä 400M kuitenkin kertoo että kyseessä on juuri pyöräalustainen kone, pelkän 400-mallin ollessa tela-alustainen. Fiskars on tullut uutena juuri tässä varustuksessa Pielisjärven kunnan omistukseen vuonna 1964, tästä on muistikuvia vielä useilla paikkakunnan konemiehillä. "Koneista hyvin perillä olevat konemiehetkin ovat usein kysyneet, että kuka tähän on pyörät laittanut kun näitä ei ole tehty kuin teloilla varustettuna", Hiltunen kertoo. Mekaaniset pyöräalustaiset kaivinkoneet ovat melko harvinaisia maassamme, jos mukaan ei lasketa traktoreista tehtyjä kaivureita tai traktorilla vedettäviä Pikku-Jusseja ja muita vastaavia laitteita. Fiskars 1000 -kaivinkonettakaan ei tiettävästi valmistettu kuin yksi kappale, vaikka siitäkin kuulee puhuttavan valmistajansa yhtenä mallina muiden joukossa. Pielisjärven konelapio Fiskars palveli uudesta lähtien vain vajaat kymmenen vuotta sen hankkinutta Pielisjärven kuntaa. Aina löytyy laitteita joita ei pitäisi olla olemassa etenkin kotimaisten valmistajien tuotanto ollut melko joustavaa ja yksittäisiä erikoisuuksia putkahtelee esiin välillä tiheäänkin tahtiin. Pielisjärven liittyessä takaisin Lieksan kaupun- 20. Helsingin kaupungilla on vanhempien konemiesten kertoman mukaan ollut Fiskarsin pyöräalustainen vaijerikone, mutta oliko se juuri 400M, siitä ei ole varmuutta. Tela-alustaiseen verrattuna siirtyminen työmaalle on siistimmän ja hiljaisemman oloista sivustaseuraajan näkökulmasta katsottuna, mutta joustavilla renkailla varustetun alavaunun päällä kaivurin ohjaamossa meno on hurjempaa kuin uskoisi. Hiltunen itsekään ei ole törmännyt vielä vastaavanlaiseen Fiskarsin pyöräalustaiseen koneeseen, tela-alustaisten ollessa aikanaan kyseisten kaivinkoneiden päätyyppi. Pyöräalustaiset alkoivat yleistymään samaan aikaan kun hydrauliikka tuli kuvioihin mukaan, eli 1960-luvun puolivälissä. Koneen ohjaksissa oleva Pertti Hiltunen kertoo ajo-ominaisuuksien olevan suorastaan kamalat koneen vaappuessa ja keinuessa mennessään. Fiskars 400M Teksti ja kuvat: Iikka Kekko K eltainen vaijerikaivuri mennä kölkyttelee hidasta vauhtiaan pitkin peltotietä
Suurin työ oli kuitenkin ylävaunun ja alavaunun välisen kääntökehän ja sen läpikulkevan kardaanin ynnä muiden osien kunnostuksessa väljyyden poistamiseksi. Työtä laite kuitenkin vaati tullakseen uutuutensa työkuntoon moottori ei esimerkiksi lähtenyt pyörimään ja välyksiä oli lähes kaikissa nivelissä. Kunnostus alkoi moottorin herättelemisellä eloon, jotta konetta voitaisiin käyttää ja sitä kautta päästä tutustumaan sen sielunelämään. Koneen seuraavat omistajat, Eero ja Mauri Kärki käyttivät sitä 80-luvulle saakka maataloustöissä: koneella mätettiin lantaa ja kaivettiin ojia tilan mailla. Kone oli siinä mielessä hyvä projekti, että mitään siitä ei oltu rikottu missään vaiheessa vaan kaikki oli suoraan käytön jäljiltä. Tai kuten Hiltunen totesi, kone oli vanhanaikainen jo markkinoille tullessaan. Niistä mainostoimisto aikanaan teki sapluunat uudelleenmaalausta varten. Ennen kuin maaliruiskuun päästiin käsiksi, kopioitiin koneen kyljistä sen mallimerkinnät voipaperille. Tämän jälkeen kaivinkone hiekka21. Teknisen puolen jälkeen vuorossa oli ulkopintojen saattaminen uudenveroiseen ilmeeseen. Kaivuri oli ollut tuolloin käyttämättömänä jo toistakymmentä vuotta. 04/11 Sen siirtäminen uuteen säilytys- ja kunnostuspaikkaan onnistui hienosti paikallisten kuljetusyrittäjien sponsoroidessa Fiskarsin noston lavetille ja kuljetuksen, mistä Hiltunen haluaa kiittää asianosaisia vielä kymmenen vuoden jälkeenkin. Varaosia ei esimerkiksi saanut mistään vaan niitä piti teettää sitä mukaa kun tarvetta ilmeni. Kaivurin täysi entisöinti kesti parisen vuotta, mitä voidaan pitää kohtuullisena aikana näin harvinaisen laitteen kohdalla. kiin, oltuaan siitä irtautuneena 37 vuotta, kunnan kaivinkone alkoi olla jo aktiiviuransa ehtoopuolella. Hiltusen kuultua lähiseudulla olevasta koneesta se alkoi kiinnostaa häntä sen verran, että sitä oli lähdettävä katsomaan. Hydraulivallankumouksen huumassa kaivurin rahallinen arvo oli laskenut nollaan, mutta käyttöarvo piti sitä kuitenkin hengissä. Suihkut saatiinkin heräämään eloon niitä jonkin aikaa polttoaineessa liotellen, minkä jälkeen käynnistyminen oli jo lähempänä. Kaupat syntyivät kesällä 2001 nimellistä korvausta vastaa myyjien kuultua ostajan aikeet. Kaivurin täysi entisöinti kesti parisen vuotta, mitä voidaan pitää kohtuullisena aikana näin harvinaisessa laitteessa
Moottoria lukuunottamatta kone onkin Suomessa suunniteltu ja valmistettu mikä sinänsä on huomionarvoista. Kun 60-luvulla kuorma-autoissa jo kiinnitettiin huomiota kuljettajan viihtyvyyteen, istui kaivurikuski vielä käytännöllisesti katsottuna konehuoneessa. Fiskars otti isännän paikan Eklöfin verstaalla Porvoossa vuonna 1964. Hallintalaitteet ovat hydraulisiin järjestelmiin tottuneelle aluksi täyttä hepreaa. Keskimmäinen vivuista on puolestaan käännönkytkin. suoraan kuljettajan edessä vaikuttavat kuitenkin ehkä merkityksellisimmiltä. Vuonna 1971 nähtiin ettei homma lyö leiville ja pillit pantiin pussiin kaivinkoneiden osalta. Porvoossa valmistetut puutavarakuormaimet olivat yrityksen toinen tuote, johon myös uskottiin ja joka lopulta veikin merkin alansa kovimpien joukkoon. Vaijerikaivinko- Ammattimiehen peli Suoraan sanottuna Hiltusen Pertin Fiskars on karu peli. Uutta oli kuitenkin nelivetoinen, kahdeksalla kumipyörällä vetävä alusta, joita tosin valmistettiin vain muutama tela-alustaisten ollessa suositumpia. Kaksi reunimmaista vipua ovat konehuoneessa sijaitsevien rumpujen kytkimiä, joilla saadaan kytkettyä vetoa niin molempiin vaijereihin, puomivaijeriin kuin kauhavaijeriinkin. Tästä syystä molempia vaijereita pystyy jarruttamaan lattiassa olevilla polkimilla. Tehdas tosin valmisti vielä Jussi 475 -vaijerikaivuriakin, mutta nimi oli muuttunut luonnollisesti Fiskarsiksi ja väri vaaleankeltaiseksi. Fiskarsin kaivinkonetuotanto oli lopulta vain ohikiitävä vaihe yhden maamme vanhimman yrityksen his22 Hallintalaitteet ovat hydrauli koneisiin tottuneelle aluksi täyttä hepreaa. toriassa. Pikku-Jussien todettiin olevan menneen talven lumia Fiskarsilla katsottiin tulevaisuuteen rohkeasti ja käskettiin suunnitteluosastoa suunnittelemaan uusi suomalainen kaivinkone. Fiskars 400M ERGONOMIA ei ollut päivän sana vielä 60-luvulla, mutta parempaan suuntaan oltiin kuitenkin menossa. Jo samana vuonna valmistuivat ensimmäiset Fiskars 400 -kaivinkoneet Porvoossa. Yritysoston kautta se pääsi näin käsiksi vielä kotimaiseen kaivinkoneteollisuuteenkin. Ruotsista ei siis enää tilattaisi piirustuksia. Jarrua hölläämällä voidaan pudotuksen vauhtia säädellä. Ruotsalaispohjaisten kaivureiden nimet oli käännetty mukavasti suomenkielisiksi esimerkkinä PikkuJussi, joka tuli ehkä tunnetuimmaksi. Pelastajaksi ilmestyi Fiskars-yhtiö, joka oli mukana ennestään jo vaikka minkälaisessa teollisuudessa ja päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen. Erilaisia vipuja ja polkimia on kuljettajan näkökentässä ensi alkuun riittävästi kolme jyhkeintä, samassa ryhmässä olevaa vipua. Selän takana oleva ovi erottaa konttorin pannuhuoneesta vain muodollisesti. Lopulta omistaja itse suoritti koneen maalauksen alkuperäiseen mustakeltaiseen väriinsä. Melkein avainlipputuote Ruotsalaisesta nimestään huolimatta Fiskars 400M on mitä suomalaisin tuote. Vaikka nelisatanen olikin valmistajan uusin malli, oli se silti vanha malli vaijereineen. Laitteen toiminta on periaatteessa hyvin yksinkertaista: vaijereilla annetaan voimaa tarvittaviin toimintoihin ja toiseen suuntaan koneen liikkeet tapahtuvat niin sanotulla vapaalla pudotuksella. Sama koskee kauhan vaijeria. Eklöfin Konepaja Porvoossa oli valmistanut lisenssillä ruotsalaisia konekuokkia jo vuodesta 1950 saakka. "Melkein avainlipputuotteen" 400M:stä tekee sen voimanlähde, joka on Fordin 3,6 litrainen nelisylinterinen diesel. Hydrauliikalle annettiin pian Porvoossakin periksi ja Fiskars esitteli ensimmäisen hydraulisen kaivinkoneen jo vuonna 1966. Hydraulikoneeseen verrattuna vipuja ja pedaaleita on vaijerikoneessa reilusti, ja ne kaikki on syytä hallita ennen töihin lähtöä. puhallettiin, johon kului Hiltusen mukaan hiekkaa lähes 1 400 kiloa. Eklöfillä kuitenkin alkoi mennä taloudellisesti heikompaan suuntaan 60-luvun alkupuolella. Koska puomi ei pysy ylhäällä enää kun vivusta hellittää, niin silloin on painettava jarrua joka pitää puominvaijerin lukittuna
Koska kone on täysin mekaaninen laite, antaa Fordin neloskone kaivuukytkimen kautta voimaa kaivinkoneelle ja siirtokytkimen kautta kardaanille, joka vaikuttaa vetäviin pyöriin. Veto on erikseen ulkopuolelta kytkettävissä myös ohjaavalle akselille tilanteen niin vaatiessa. Koneen akseleita on tutkittu useammassakin tapahtumassa, mutta niiden alkuperää ei ole kukaan osannut varmaksi sanoa. Normaalin kaivuuvarustuksen lisäksi kone on mahdollista muuttaa pistokaivuuvarustukseen irrotta- KONEHUONEESSA on moottorin lisäksi vaijerikelat rumpuineen ja jarruineen, joilla vaijeria vedetään tai jarruttamalla lasketaan. malla kauhapuomi, asentamalla se nostopuomissa olevaan reikään ja asentamalla vaijerit uuteen järjestykseen. VETO saadaan kytkettyä etuakselistoon alavaunussa sijaitsevasta vivusta. Voima moottorista kulki mekaanisesti akseleihin ennen hydraulisia ajomoottoreita. netta onkin ajettava koko kropalla ja jos jarrun painaminen sattuu unohtumaan, tulee kauha maahan jysähtäen. Myös heittokauhavarustus on ollut tarjolla koneeseen sen jäädessä todennäköisesti tela-alustaisten koneiden varusteeksi niiden harvojen viimeisten vaijerikoneiden ennen kuin hydraulikoneet valloittivat työmaat. FISKARS 400M VUOSIMALLI: 1964 MOOTTORI: Ford 4 sylinteriä, iskutilavuus 3,6 litraa, 52 hevosvoimaa PUOMI: 4,45 metriä, kauhavarren pituus 2 metriä KAUHA: 400 litraa ALAVAUNU: Akseliväli 2400 mm, neliveto, paineilmatehosteiset nestejarrut TYÖPAINO: 11.500 kg OMISTAJA: Pertti Hiltunen, Lieksa VALMISTAJA: Oy Fiskars Ab, Porvoo 04/11 23. "Ne ovat kuitenkin järeää tekoa ja selvästi ylimitoitetut tähän alustaan", Hiltunen kertoo konemiesten todenneen
24
Keltainen ruusu Minneapolis-Moline ZTU ´48 Minneapolis-Moline on kovin outo traktorimerkki meidän leveysasteillamme, mikä on jo riittävän hyvä syy hankkia sellainen. Ruotsinkylä 25
Traktori on todella siistikuntoinen ja selvästi pieteetillä entisöity. Vai kuulostaako nimikään karskin työmiehen nimeltä. "Kyllähän se vähän jännitti, että mitä sieltä tulee, kun ostaa valokuvan perusteella koneen tuntemattomalta myyjältä ulkomailta ja maksaa sen näkemättä. Eräänä iltana nettiä selatessa silmiin osui houkutteleva ilmoitus, jossa oli myynnissä vuosimallin ´48 Minneapolis-Moline mallia ZTU. Tekniseltä puolelta laite vaikuttaa myöskin olevan hyvässä kunnossa Janin esitellessä konetta ei missään nive-. Oltiin kyllä enemmän kun tyytyväisiä, kun kontin ovet aukesi Kotkan satamassa ja nähtiin traktori luonnossa ja se oli juuri sitä mitä myyjä oli kertonut", myös ulkopuolisille vanhoja traktoreita tarvittaessa maahantuova Jokela kertoo. Janin ja hänen Minneapolis-Molinea ei ole tiettävästi koskaan tuotu Suomeen.Jani ei kuitenkaan pitäisi ihmeenä, vaikka toinenkin vastaava meiltä löytyisi. isänsä Erkin ylläpitämän Jokelan kotiseutumuseon kokoelmista löytyykin näyttävä otos maailman traktoreita edes sellaisia ei säikähdetä, joilla ei koti-Suomen pelloilla ole auroja vedetty. Päinvastoin. Vanhemmat Molinet ovat hinnoissa kotimaassaan siinä missä muutkin arvostetut harrastekoneet. Minneapolis-Moline Teksti ja kuvat: Iikka Kekko H arrastajilla on erilaisia intressejä hankkiessaan traktoreita talliensa suojiin. Entuudestaan tuttu, autoja Yhdysvalloista toimittava kaveri lupasi hoitaa traktorille vielä kyydin satamaan ja sieltä kontissa Suomeen. Myyjä kehui ilmoituksessa ja vielä myöhemmin sähköpostikirjeenvaihdossakin laitteen kuntoa erinomaiseksi. Koska kyseisten osien hankinta oli edullisempaa Molinen silloisella kotipaikalla Kansasissa, lyötiin kaupat lukkoon uudet renkaat ja pakoputki koneeseen asennettuna. Ruotsinkylässä asuvan Jani Jokelan harrastekenttänä on koko traktoreiden maailma sekä yleisimpine malleineen että ultraharvinaisuuksineen. Janin esitellessä traktoreitaan viivymme Molinen ympärillä pidemmän aikaa, sitä suorastaan piirittäen. Toiset ovat kiinnostuneita tietyn ajan yleisimmistä traktoreista, kun joku harrastaa vain jotain tiettyä merkkiä tai peräti mallia, jolloin riittää yleensä yksi harrastekone jolle antaa omaa laatuaikaa. Ainoina suurempina puutteina myyjä myönsi kuluneet renkaat ja korroosiosta kärsivän pakoputken. Erinomainen kunto tarkoittaa usein eri ihmisille ihan eri asioita, mutta ainakin valokuvista päätellen kone näytti siltä mitä myyjä lupasi. Parin vuoden takaisella turneella oli jo muutamaa Minneapolis-Molinea käyty katsomassa, mutta mieleistä yksilöä ei tuntunut löytyvän. Kierroksen päätyttyä palaamme jälleen keltaisen kaunottaren luokse ja ehdotan, josko sen tai paremminkin hänen kanssaan olisi mahdollista päästä hieromaan lähempää tuttavuutta ilman tallin muiden traktoreiden kateellisia katseita. Kansasin keltaruusu Traktorin tuonnista Jenkkilästä Suomeen oli saatu kokemusta jo aiemmin, joten amerikanmurretta hallitsevalle Janille traktorin tuonti sieltä oli kiinni vain sopivan yksilön löytymisestä. Tuttujen ja vähän tuntemattomampien traktoreiden rivistöstä silmiin pistää tahtomattaankin meidän peltokuvaamme suorastaan vieraan oloinen työjuhta. Jos traktorit edustaisivat samalla tavalla eri sukupuolia kuin ihmiset, Minneapolis Molinen sukupuolta ei edes tarvitsisi erikseen mainita. Huomion tämä kau26 komaan kummajainen varastaa katsojaltaan makean keltaisella värillään, herkullisella muotoilullaan ja sievällä käyntiäänellään
Minneapolis-Molinea ei tiettävästi ole tuotu koskaan Suomeen, Ruotsiin kylläkin joitakin kymmeniä yksilöitä. Käyntiääni on merkillepantavan nätti, ei voida todellakaan puhua mistään papattajasta. Jani avaa bensahanan ja tarkastaa vielä, että vaihde on vapaalla ennen tarttumista veiviin. Konetta ei tarvitse jäädä kovin pitkäksi aikaa veivaamaan vaan yksi terhakka nykäisy ja Moline on käynnissä. KULJETTAJAN istuimen voi kääntää kumpaan reunaan tahansa niin että se soveltuu kulloisenkin työkoneen käyttöön parhaiten. lissä tunnu väljää eikä minkäänlaisia vuotoja, jotka keltaisessa koneessa helposti näkyisivät, esiinny. Kerrasta käyntiin Puheet on puhuttu konetta katseella mittaillen, joten on tositoimien aika. Vaihtoehdoiksi hän luettelee pussihousutai jenkkifarmarityyliä. VAAKAVENTTIILI MOOTTORISSA tulppien kärjet ja venttiilien lautaset ovat palotilassa vastakkain. 04/11 27. Jani ei kuitenkaan pitäisi ihmeenä, vaikka Suomesta toinen vastaava löytyisikin: "Meiltä on löytynyt muitakin traktoreita, joita ei olisi periaatteessa pitänyt lainkaan löytyä." Jackin vuoro Vajaan viiden minuutin päästä Jani, tai paremminkin Jack saapuu jo sopivasti käyntilämpöön lämminneen traktorinsa luokse. Hän nousee takapyörien välistä kuljettajan paikalle kääntäen penkin kohti vasenta lokasuojaa, jotta voisi paremmin käyttää pöyhijää pellolla. Keskimmäinen on puolestaan kaasuvipu. Jani on jo nousemassa Minneapoliksen komentosillalle, kun hän kysyy josko hänenkin olisi sonnustauduttava ajanmukaiseen varustukseen. Päädymme yksimielisesti jenkkityyliin, ovathan alla olevat koneetkin lähempänä kansasilaisen farmarin perustyökaluja kuin suomalaisen pienviljelijän arkea sotakorvausvuosina. Traktorin nytkähtäessä pehmeästi liikkeelle annetaan mootOHJAUSVAIHDE ja käynnistyskammen reikä sijaitsevat samassa yhteydessä. Kuvauksia varten Jani ja Erkki ehdottavat traktoriin kiinnitettäväksi samalta aikakaudelta peräisin olevaa Massey-Harris-heinänpöyhijää. Kyseinen pöyhin on tosin tullut jo uutena Suomeen erääseen kymenlaaksolaiseen kartanoon. Ohjauspyörän oikealla puolella sijaitsevista vivuista vasemman puoleinen on vaihdekeppi, josta Jack pistää kolmosen päälle alkaen vapauttaa oikealla kädellä kytkintä, jota hallitaan oikean puoleisesta vivusta
Minneapolis, Minnesota; USA NÄKYMÄ kuljettajan paikalta on avarampi johtuen etupyörien sijoituksesta. Minneapolis-Moline Ajoasento on amerikkalaisen rento moneen muuhun traktoriin verrattuna. Urakkanuppi on todennäköisesti alkuperäinen. 28. Kun peltoa on mailitolkulla, voi farmarikin ottaa rennosti. MINNEAPOLIS-MOLINE ZTU VUOSIMALLI: 1948 VALMISTUSVUODET 1936-1948 MOOTTORI: 4-sylinterinen vaakaventtiilimoottori, teho 25,1 hv, iskutilavuus 2886 cm3 VAIHTEISTO: 5+1 OMISTAJA: Jani Jokela, Ruotsinkylä VALMISTAJA: Minneapolis Moline Power Implement Co
Jani Jokelan kehuessa traktoria miellyttävä käytöksiseksi tuleekin mieleen, että se on saanut säyseän luonteensa jo äidinmaidossa, Minnesotan malmista. Merkit siirtyivätkin vuonna 1969 perustetun White Farm Equipment Companyn lipun alle kadoten maailmasta yksi toisensa jälkeen. Amerikkalainen unelma on miltei käsin kosketeltavissa. Minneapolisin kasvatti Minneapolisin kaupunkia Minnesotan osavaltiossa pidetään yhtenä Yhdysvaltojen ystävällismielisimpänä kaupunkina onhan se toisella puolella maata kuin punaniskaiset eteläiset osavaltiot. Yritysten lyödessä hynttyynsä yhteen oli niillä jo 43 vuoden yhteenlaskettu kokemus traktoreiden valmistuksesta. Whiten omistukseen Vuonna 1963 White Motor Company osti Minneapolis-Molinen niin kuin se oli tehnyt jo muutamalle muullekin traktorimerkille, kuten Cockshuttille ja Oliverille. Kun peltoa on mailitolkulla, voi farmarikin ottaa rennosti koneen sarvissa. Z-mallin ZTU -versio tarkoitti että traktori oli yhteen asennetuilla etupyörillä. Aluksi luvattiin merkkien säilyvän itsenäisinä tuotemerkkeinä, mutta ei varmaan tarvinnut olla edes mikään yltiöpes- simisti arvatakseen mitä tuleman piti. Ajoasento Molinessa on rennon amerikkalainen moneen muuhun traktoriin verrattuna. Koska jalkoja tarvitaan ainoastaan konetta pysäytettäessä jarrua painamaan, voi koivetkin mukavasti oikaista vaikka suoraksi. Useat lakot 04/11 ja työntekijöiden temppuilu tehtaalla eivät olleet eduksi merkille, joka kärsi muun muassa toimitusten myöhästelystä. Aluksi Minneapolis-Molinea valmistettiinkin kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka emoyhtiössä oli jo suunnitelma valmiina odottamassa täytäntöönpanoa vanhojen tunnettujen tuotemerkkien pyyhkäisemiseksi lopullisesti pöydältä. Se ei kuitenkaan saanut juuri suosiota, koska tuolloin työkonemainen traktori oli tosi töissä ainoa uskottava vaihtoehto. Vuonna 1975 kaikki konsernin valmistamat koneet olivat jo White-merkkisiä. Minneapolis-Moline syntyi merkkinä vuonna 1929 kolmen yrityksen yhdistäessä traktoreidensa tuotannon ja ottaessa kyseisen nimen tuotteidensa tunnukseksi. KÄYNTI kuljettajan paikalle on suunniteltu tapahtumaan takakautta. Malli oli varustettu lämmityslaitteella, lasinpyyhkijöillä, tupakansytyttimellä ja sähköstartilla. Mallisarjan ollessa jo tuotannossa merkki toi markkinoille UDLX-mallin, jolla se kokeili traktorikansan suhtautumista uudenlaiseen traktorikategoriaan. Edellä mainittujen lisäksi uuteen yhtiöön tuli mukaan vielä auroja Ohiossa valmistanut Moline Plow Co., jonka valmistamat traktorit tunnettiin nimellä Universal. oli valmistanut vuodesta 1911 alkaen Minneapolis-merkkisiä traktoreita puimakoneidensa ohella. Hyvän ja kestävän traktorin mainetta niittivät kuitenkin perusmallit, joihin Jani Jokelan 1948 mallinen ZTU-mallikin lukeutuu. 29. Preerialta tuulee. oli alkujaan teräsyhtiö, mutta otti koneiden rakennuksen yhdeksi toimialakseen alkaen valmistaa Twin City -merkkisiä traktoreita ja pari vuotta aiemmin. Samalla paikkakunnalla toiminut Minneapolis Steel & Machinery Co. Ennen hydrauliikkaa kuljettajan työpaikka oli suunniteltu erityisesti mekaanisten työkoneiden käyttöä silmällä pitäen. torille vähän lisää kaasua ja nostetaan huivi nenän ja suun suojaksi ennen kuivalle, auringon paahtamalle pellolle menoa. Kyseisessä mukavuusversiossa oli hyvin henkilöautomainen umpiohjaamo ja lokasuojat. Sarjan mallit olivat pienimmästä suurimpaan R, Z, U ja G. Jokelan Z-malli edustaa 30-luvun puolivälissä myyntiin tullutta mallisarjaa. Minneapolis-Moline katoaa kohti tasangon päässä kiehuvaa oranssia aurinkoa Jackin painaessa stetsonin lieriä vähän enemmän alaspäin varjostamaan kasvojaan. Minneapolis Threshing Machine Co. Kaikesta Minneapolis-Molinen ympärillä pyörivästä ystävällisyydestä ja mukavuudesta huolimatta merkin tuhoa edesauttoivat tehtaalla esiintyneet erimielisyydet työnantajien ja työläisten kesken
Boxeri-Sisu Sisu B-76 ´64 Heikki Korhosen ajaessa parivuotiaalla Sisu-bussilla tuore kuljettajan mittatilauspuku päällään, oli linjuriautossa vielä tunnelmaa. Harva matkustaja kuitenkaan tuolloin uskoi, että sama kokoonpano toimisi moitteetta vielä neljäkymmentäviisi vuotta myöhemmin. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Hankasalmi 30
Joidenkin liikennöitsijöiden legendaariset värit ovat poistuneet puolestaan yrityskauppojen myötä kokonaan. Hankasalmelaisen Korhosen Linjan väritkin olivat poistua tyystin Korhosten myytyä yrityksensä Jyväskylän Liikenteelle vuonna 2002. Vaihteistoa 31. Kolme bussia kuitenkin jäi muistuttamaan jälkipolvia tämän keskisuomalaisen, yhdeksällä eri vuosikymmenellä toimineen yrityksen historiasta. Hankasalmen suuntaan Pieksämäen linja-autoasemalta pyrkivien katse haki automaattisesti Korhosen Linjan kermankeltaisen ja sinisen värin yhdistelmää, kun taas Mikkeliin aikovat osasivat nousta Savonlinjan rusehtaviin busseihin. Heikki Korhonen puki vuonna 1967 hankkimansa linja-autonkuljettajan mittatilauspuvun ylleen ja suuntasi Sisun keulan kotiseutukier- rokselle. Kaksi autoista, ´76 malliset Volvo ja Scania ovat Suomen Linja-autohistoriallisen seuran taltioimia ja ylläpitämiä. Juttumme tähti, Sisu vuodelta 1964, on Korhosten taltioima. Toimittajalla oli mahdollisuus päästä etupenkistä käsin seuraamaan kuljettajan toimia niin kuin ikuisilla pikkupojilla on tapana. Kylänraitilla Korhosen Linjan tallit sijaitsevat Hankasalmen kirkonkylässä Konnevedelle johtavan tien varrella. Sieltä lähdemme liikkeelle niin kuin heidän bussinsa lähtivät aina 20-luvulta saakka. K aupungissa asioivien ihmisten oli vielä 1980-luvulla helppo värityksen perusteella tunnistaa omaan kyläänsä liikennöivä linjuri linja-autoaseman vilinästä. Leylandin dieseli röhisee kuljettajan vieressä sijaitsevan konekopan alla uhmakkaasti Heikin suitsiessa bussia vauhtiin. Linja-autojen persoonallinen väritys on sittemmin osittain poistunut valtakunnallisen ExpressBus-värityksen ansiosta. Käsi nousee melkein jokaisen vastaantulijan kohdalla, onhan liikkeellä pala paikkakunnan historiaa
Seuraava kohteemme Hankasalmen kierroksella on Hankamäki, josta avautuu näköala yli kylän sel- keimmällä säällä jopa kymmenien kilometrien päähän. Tuolloin kuorma-autoilla kuljetettiin myös ihmisiä niin tansseihin kuin kirkonmenoihinkin. Sisu on kuin kotonaan kirkonmäellä, jonne se on kiivennyt aktiiviuransa aikana usein. Sama paikka vetää kummasti puoleensa vieläkin. Tiukassa vedätyksessä moottorin ääni matkustamon etuosassa on huomattava ja kuljettajan on keskityttävä välikaasulla vaihtamiseen. Yksi kuorma-auto pysyi kuitenkin kalustovahvuudessa aina 2000-luvulle saakka parhaimmillaan kahdentoista linja-auton rinnalla. Ensiksi suuntaamme kirkon pihalle, jossa Korhosten busseista on käyty ottamassa kuvia aina kun uutta kalustoa on tullut taloon. VERHOILU on Boxerin koritehtaan jäljiltä ja uskomattoman hyvässä kunnossa vielä lähes 50 vuoden jälkeen. 32. Tallin anturaa valettaessa perustettiin myös pohjaa tulevalle linjaliikenteelle, olihan kolmen auton talli niin merkittävä hanke yritykselle ettei sitä olisi tehty jos alan tulevaisuuteen ei olisi luotettu. Korhoset ryhtyivät suunnittelemaan omien tallien rakentamista parille bussilleen 30-luvun puolivälissä. Kyse ei ole siitä, että Leylandia laiskottaisi näin helteellä moottorin äänistä päätellen kopan alla on täysi rähinä päällä, vaikka matkustajia on vain muutama kyydissä. Konekopan toisella puolella sijaitseva istuin oli usein suosittu paikka poikien keskuudeessa, siitä oli mielenkiintoinen seurata kuljettajan toimia. Linja-autossa on sittenkin tunnelmaa, jonka luulimme jo kadonneen. Kasvun vuodet Korhosten ammattimainen liikennöinti sai alkunsa vuonna 1923 Vilho ja Urho Korhosen ostaessa ensimmäisen kuormaautonsa. Korhonen kertoo, että vaihteisto on jo tässä mallissa synkronoitu mutta sen verran kulunut, että vaihteet menevät mukavammin päälle välikaasulla. Sisu B-76 käytetään vielä 60-luvun busseissa kuten saman aikakauden kuormaautoissakin: välikaasulla alaspäin kepin liikkeiden ollessa reiluhkot. Kolmen pilttuun talli valmistuikin vuonna 1937, jolloin kaluston säilytyksessä ja huolloissa siirryttiin kerralla monta askelta eteenpäin. Hankamäelle kiivetessä Sisun 135-hevosvoimainen moottori antaa kaikkensa ja vaihdelaatikosta kaivetaan jo pienimpiä rautoja bussin noustessa tiukimman kohdan vain reipasta kävelyvauhtia. Vuonna 1955 tallia jatkettiinkin kahdella pilttuulla kalustomäärän lisäännyttyä yli kaksinkertaiseksi parissakymmenessä vuodessa. Ylämäessä moottorikopan alla on täysi rähinä päällä - linja-autossa on sittenkin vielä tunnelmaa. ENNEN kuljettaja istui miltei estradilla hoitamassa nyky busseihin verrattuna vaativaa tehtäväänsä. Kuvatessamme bussia Heikki kertoileekin muutamasta täpärästä tilanteesta, joita nousussa vuosien mittaan tapahtui juuri etumoottorisille linja-autoille. Veljekset huomasivat pian, että kunnan alueella olisi tarvetta pelkästään matkustajien kuljetuksiin soveltuvalla autolla, joten he päättivät hankkia käyttöönsä myös varsinaisen linja-auton. Linja-autoilla aikataulujen mukaiseen liikenteeseen huomattiin olevan mukavampi lähteä etenkin talvikaudella tallista. Niitä kutsutaan alan kielessä "hetkuiksi", keskimoottori on puolestaan "mahuri" ja takamoottorilla varustettu onnikka "tuuppari"
MERCARAHASTUS KONE oli huippusuosion saavuttaneen Almexin edeltäjä. Metronomin tikitystä kuunneltiin puolenpäivän aikaan Blaupunktin kova äänisistä. 33. BOXERISISU tutulla paikallaan kirkonmäellä, jossa se muiden Korhosten autojen tapaan on kuvattu uutena taloon tullessaan
"Ne olivat lämpöisiä ja mukavia koreja siihen aikaan", Heikki Korhonen muistelee. Lukuisissa muissa maaseudun linja-autoyrityksissä kautta maan nähtiin tämä sama murroskausi matkustajien nuortuessa. Boxerilla perille Korhosen Linjojen kaluston merkkijakauma 60-luvulla oli Sisu- ja Volvopainotteinen. Katolle ei siis ole tarvinnut köyttää nyyttejä, vaikka tavarakiskot katossa ovatkin sinne johtavine askelmineen. Vuonna 1955 Korhosille tulleeseen vaasalaisen Ab Haldin Oy:n valmistamaan Boxerkoriin tykästyttiin erityisesti. Heikki Korhonen muistelee, kuinka hän ollessaan Vaasassa suorittamassa asepalvelusta toi joskus lomille tullessaan uuden linja-auton koritehtaalta kotiin. Yritys menestyi ja ajoja riitti kasvavassa ja liikkumaan innostuneessa maassa, jossa maaseutu ei ollut vielä tyhjentynyt vaan sieltä kuljettiin omien autojen puuttuessa linjureilla kaupunkeihin ja neet koululaiskuljetukset korjasivat tilannetta. Sisu B-76 Urhon kuoltua jo varhain yritys jäi Vilho Korhosen käsiin, ja hänen poikansa Veikko tuli pian yrityksen hoitoon mukaan. Lasien Vakiovuoron ohella bussia käytettiin 60-luvulla tilausajoihin sekä jopa hää- ja hautajaiskuljetuksiin. suurempiin taajamiin asioille. Myös polkupyörien 34. Myöhemmin Sisun tilalle tulivat Scaniat. Moni muukin palvelustoveri kulki kotimatkansa bussilla, harva kuitenkaan ajoi sellaista. HETKUSSA moottori on melko hyvin esillä huoltoja ja pikku korjauksia varten mahureihin ja tuuppareihinkin verrattuna. tiivisteisiin porattiin aluksi reikiäkin jotta kosteus pääsisi pois, mutta toimenpide ei tuottanut haluttua lopputulosta. Korissa on ollut alkujaan tuplalasit, joilla kylmä ilma on saatu eristettyä paremmin auton ulkopuolelle, mutta niistä on luovuttu myöhemmin lasien kerätessä huurretta väliinsä. Vakiovuorokorin matkatavaratilat ovat normaalisti vaatimattomammat kuin pitkille linjoille tarkoitetuissa autoissa, mutta Boxerin tavaratila korin takaosassa on kuitenkin ollut riittävä. Liikennöitsijöiden kesken luotettiin puolestaan lähes täysin kotimaisiin koreihin. Sisu panosti tuolloin vielä linja-auton alustojen tuotantoon, joten kotimainen alusta kulki rinta rinnan ulkomaisten ruotojen kanssa. Myös Veikko Korhosen pojat Heikki ja Jussi kasvoivat tiiviisti perheyrityksen elämässä kiinni ja siirtyivät sen toimiin mukaan 60-luvulla. Uutena Korhosten Boxer-Sisulla ajettiin pääsasiassa Hankasalmen ja Pieksämäen välistä vakiovuoroa. Maaltapako oli kuitenkin tuolloin jo alkanut, mikä osaltaan karsi matkustajamääriä, mutta vuosikymmenen lopulla alkaHEIKKI Korhonen tutulla paikallaan Sisun ratin takana tutussa työasussaan. "Myös tilausajoihin uutta bussia käytettiin ahkerasti, sekä hää- ja hautajaisajoihin, joita vielä tuolloin suoritettiin linja-autoilla", Korhonen kertoo auton historiasta
Nykyään auto on museokatsastettu ja sillä on osallistuttu esimerkiksi vanhojen linja-autojen tapahtumiin, jossa se on ollut muistuttamassa hankasalmelaisen linja-autoliikenteen historiasta. SISU B-76 1964 MOOTTORI: Leyland, 6-sylinterinen dieselmoottori, iskutilavuus 6540 cm3, teho 135 hv VAIHTEISTO: Synkronoitu, 5+1 vaihdetta ALUSTA: Akseliväli 5900 mm, lehtijouset, paineilmajarrut, omapaino 7770 kg, kantavuus 3275 kg, rengaskoko 10.00 x 20 KORI: Puurunkoinen alumiinipellitetty vakiovuorokori, istumapaikkoja 1+40, valmistaja Ab Haldin Oy Vaasa OMISTAJA: Juha Korhonen, Hankasalmi 04/11 35. Bussia ei ole varsinaisesti entisöity vaan se on siinä kunnossa jossa sillä kuljetettiin matkustajia 28 vuotta sitten. Kilpailun kiristyessä korimarkkinoilla Haldin päätti lopettaa korien valmistuksen Vaasassa vuonna 1977. Haldin valmisti kaikkiaan reilut 1 600 Boxer-koria historiansa aikana. Sitkeä Sisu Karjaalla Sisun rungolle on istutettu 135-hevosvoimainen dieselmoottori Leylandilta, joka oli tuolloin Sisun merkittävin moottoritoimittaja. Taaemmaksi sijoitetulla etuakselilla varustettujen bussien vetopyörien pito oli huonompi, kun moottori oli selvästi etuakselin etupuolella miltei keventämässä taka-akselia. "Auto poistettiin aktiiviliikenteestä vuonna 1983", nykyinen omistaja, Heikin poika Juha Korhonen kertoo. Polkupyörällä oli kätevä tulla ison tien varteen pysäkille ja jatkaa siitä linjurilla eteenpäin matkustusmuoto joka on nykyään täysin kadonnut. Sisun päällä oleva 1964-mallinen kori eroaa esimerkiksi sivuikkunoistaan edellisen ja seuraavan vuoden malleista, joissa ne olivat matalammat. Varakoneen alkaessa osoittamaan väsymisen merkkejä otettiin alkuperäinen moottori jo ajosta pois jääneestä autosta työn alle täydellistä kunnostusta varten: nyt konekopan alla on siis jälleen alustaan alun perinkin kuulunut voimanlähde. Akseliväliä alustasta löyty 5,9 metriä johtuen etuakselin sijoituksesta aivan eteen. kuljetusteline löytyy bussin perästä vararengastelineen yhteydestä. Seuraavana vuonna puolestaan keulan muodot muuttuivat, kun esimerkiksi linjakilvet oli sijoitettu tuulilasin ja maskin väliin, josta ne etenkin asemilla oli helpompi havaita. Autoa kuitenkin käytiin vähintään kerran kesässä käyttämässä ja liikuttamassa, etteivät paikat täysin jumiintuisi käytön puutteessa. Sen jälkeen autoa säilytettiin Konneveden puolella sijaitsevassa tallissa, koska oma talli oli vielä käytössä. Samalla tuulilasi muuttui korkeammaksi ja toi matkustamoon lisää valoa. Välillä auton alkuperäinen moottori oli vuosikausia toisessa vanhemmassa Sisussa, jonka moottori oli vaurioitunut. Boxer-korien suurin käyttäjäkunta löytyi Vaasan läänin alueen lisäksi itä- ja pohjoissuomalaisista liikennöitsijöistä. Tuolloin tilalle oli asennuttu heikompi varakone. Heikki Korhosen mukaan eteen sijoitetulla etuakselilla saavutettiin paremmat ajo-ominaisuudet juuri etumoottorilla varustetuissa busseissa. Haldinin Boxerit alkoivat saamaan jalansijaa korimarkkinoilla 50-luvulla, jolloin tehdas ryhtyi käyttämään liimapuuta korirakenteissaan. Moottorin jatkona on viisivaihteinen synkronoitu vaihteisto. Liukkaalla kelillä kyseisen alustatyypin ominaisuudet tulivat vielä paremmin esille esimerkiksi liikkeellelähdöissä
Vanhat Koneet sai ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua näihin eläkepäivinään harvoin julkisuudessa nähtyihin legendoihin. 36. Yhtiön toiminnan alkutaipaleelta on säilynyt muistona muutamia huolella entisöityjä koneita. Muistojen nostajat Teksti ja kuvat: Juha Pokki Nostopalveluja tarjoavalla Sjömanilla on pitkä historia
Ensimmäinen Sjömanille aivan uutena ostettu kuorma-auto oli vuonna 1956 taloon tullut Volvo L385 Titan. Pikemminkin odotus huokuu riviin ajetuista kolmesta vanhempaa kantaa edustavasta koneesta. Seppo Mäkinen kertoo, että esimerkiksi vaijeritornina toimii Suomenlinnasta romutuksen alta haettu pätkä vanhaa tykinputkea, joka on kiinnitetty 70 millin teräslevyyn. Tämä ei kuitenkaan johdu siitä, että toimittaja olisi myöhässä. Ja hyvinhän se homma käy, kun koneita meille lähti esit- telemään niillä päivätyönsä aikanaan tehnyt Seppo Mäkinen. Vetoapua Volvosta Olympiavuonna 1952 toimintansa aloittanut ja perustajansa Åke Sjömanin mukaan nimetty Å Sjöman aloitti toimintansa muun muassa liittoutuneiden ylijäämävarastosta hankittujen "Kempsujen" eli GMCkuorma-autojen päälle asennettujen Quickway-nosturien voimin. Viimeisen päälle siistissä kunnossa olevat Volvo Titan, Link-Belt Speeder ja Lima 300T haluavat selvästi päästä näyttämään, että vielä vanhallakin vaijeri kiristyy. Näillä ainevahvuuksilla rakenteesta tuli kestävä ja 37. H elsinkiläisen Sjöman Helsingin Nosturit Oy:n varastolla Lopen Läyliäisissä on odottava tunnelma. Kyseinen auto toimitettiin ajan tavan mukaisesti maahan pelkkänä runkona ja hinausauton päällirakenne valmistettiin omalla pajalla Åke Sjömanin ja Ola Mansnerin toimesta, käyttäen materiaalina kaikkea, mitä sopivasti sattui saamaan
Sjömanin nosturit NELIVETOINEN Volvo L385 Titan on valmis lähtemään, mikäli tarvitaan. Laite on Sjömanin ensimmäinen nosturi ja sen taival on alkanut toisen maailmansodan alussa liittoutuneiden lentopommien lastauksessa. Volvo olikin Sjömanin kalustosta ensimmäisenä entisöity yksilö. 38 Amerikan rautaa ja omaa leimaa Seuraavana vuorossa oli joukon ehkäpä omintakeisimman näköinen vekotin. Seppo Mäkinen ohjastaa Volvoa tottuneesti. toimiva, joten hinaustyöt sekä muut autolle soveltuvat voimankoetukset hoituivat sujuvasti. Niin vain siitäkin selvittiin, ja kaikesta rasituksesta huolimatta "Titaani" on säilynyt entisöitäväksi. Tämä oli myös ensimmäinen kone jota Seppo Mäkinen ajoi tullessaan taloon töihin vuonna 1963. Tuohon aikaan homma hoidettiin vetämällä noin kymmenen metriä halkaisijaltaan olevia säiliöitä Volvon vinssillä hirsipetien päällä. Kuinka monessa nykyautossa on käytetty rakenteena tykin putkea sellaisenaan. Muutkin osat olivat toki saaneet osansa ajan hampaasta, mutta ne olivat kohtuullisella vaivalla pelastettavissa ja Volvo saatiin ripeästi ennalleen. Varsinainen ponnistus oli Helsingin Sompasaaressa Takaisin entiseen loistoonsa Hinaustoiminta jäi taka-alalle 80-luvun alussa ja kaluston kasvaessa Volvo jäi konekentän laidalle odottelemaan lopullista kohtaloaan. Myös ohjaava kapea kahdella rinnakkaisella renkaalla varustettu taka-akseli sai tilalleen Scaniasta hyödynnetyn normaalilevyisen etuakseliston. Satoi, paistoi, hinattiin, nostettiin tai työnnettiin. Sodan jälkeen se siirtyi ylijäämänä Helsingin Satamalaitokselle, jolta Åke Sjöman sitten lunasti koneen aloittaessaan yrityksensä toiminnan. Ensimmäisenä alkuperäinen putki- ja pressuohjaamo sai vaihtua itse tehdyn kiinteän ohjaamon tieltä. Vuonna 1998 idea auton kunnostamisesta eteni käytännön tekoihin ja Åke Sjöman, Seppo Mäkinen ja Juha Muukka kävivät tuumasta toimeen. Kyseessä on nimittäin LinkBelt Speeder YC-9A vuosimallia 1939. Volvo oli siis seissyt yli 15 vuotta, mutta vain rungon takapää jousien kohdalta oli varsinaisessa rapakunnossa. Kun hyvään vauhtiin oli päästy, päätettin ottaa heti seuraava kone työn alle. Vaikka Volvo oli seissyt yli 15 vuotta, auto oli pelastettavissa kohtuullisella vaivalla. suoritettu öljysataman säiliöiden siirtäminen paikalleen. Mielenkiintoisia piirteitä "Linkissä" ovat muun muassa avonaisella ketjuvedolla toteutettu etuveto, joka välittyy maahan ristikkokuvioisten umpikumirenkaiden kautta, sekä alkuperäisen Buda-bensiinimoottorin tilalle vaihdettu bensiinikäyttöinen SisuHercules-rivikuutonen.. Volvon 6,7-litrainen D67-dieselmoottori kehitti reilut 115 hevosvoimaa ja tämä välitettiin auton molemmille akseleille, nelikko kun oli kyseessä. Kaikki käy! PÄÄLLIRAKENTEET olivat säilyneet yli vuosien vähäisin vaurioin, johtuen pitkälti käytetyn materiaalin jämäkkyydestä. Link-Belt kävi hankintansa jälkeen läpi muutamia tärkeitä muutoksia työkyvyn parantamiseksi. Autojen hinaus ei suinkaan ollut Volvon ainoa työ
Siviiliin päästyään se sai osakseen hieman tuotekehittelyä ja huomiotaherättävän maalauksen. Entistetään ehommaksi Link-Beltin entisöinti tapahtui samalla miehistöllä kuin Volvonkin, ja mukana oli tietysti myös muita Sjömanin ammattilaisia aina tarpeen mukaan. Link-Beltin historiaan liittyy toinenkin ajalle ominainen sattuma. Kone siirrettiin työmaalle omin voimin ajamalla ja pidemmät matkat Volvon hinauksessa. Puomi ei kuitenkaan kestänyt vaan vääntyi kärjestä kovan rasituksen alla. Amerikkalainen Baldwin-Lima-Hamilton Corporationin Ohiossa valmistama Lima 300T oli ensimmäinen Sjömanille uutena ostettu nosturi. Asiaa lähemmin tarkasteltaessa huomattiin, että taipuma ei ehkä olekaan huono juttu vaan muodosti ikään kuin "jibin". Linkki on myös edustanut Sjömania muutamien messujen ja tapahtumien merkeissä keräten lähes klassisia Hot Rod -piirteitä omaavalla olemuksellaan ansaitsemaansa huomiota. YKSITYISKOHDAT kertovat, että varsin mekaaninen laite on ollut kyseessä. Luotettu Linkki Mäkinen kertoo, että Link-Belt oli muuten moitteeton työkalu, mutta polttoainetta sai kantaa kyllä aika lailla. Avoin ketjuveto tuskin nykyään menisi pykäläviidakon läpi. Ei kahta ilman kolmatta Kun kaksi yrityksen historialle tärkeää konetta oli saatu kuntoon, oli aika siirtyä seuraavan projektin pariin. Tätä oli ennakoitu rakentamalla puomin tueksi A-pukki, jottei kone menisi nokalleen. Nyt alkoi ulottumaakin olla jo oikein Amerikan mitalla. Aktiivikäyttö Linkillä loppui samoihin aikoihin kuin 70-luku, mutta Sjömanin "pihakoneena" se palveli vielä 80-luvun puoliväliin saakka. LINK-BELT Speeder aloitti uransa sotilastehtävissä. Töitä koneelle riitti rakennustyömailla paljon, ja vaikka puomin ulottuma olikin vain reilut 9 metriä, oli rakennustyömaiden mittakaavakin tuolloin pienempi. Muuan suurta lämmityskattilaa nostettaessa koneen nostokyky ylittyi. Kaiken kaikkiaan 52-metrisellä ris04/11 39. Poikkeuksiakin oli. Lähinnä muutamia erikoisempia tiivisteitä jäi puuttumaan, mutta vuodot ovat pysyneet siedettävinä ja kone raksuttaa varsin tyytyväisen kuuloisesti. Tämänkin koneen kohdalla työ sujui pääsääntöisesti ongelmitta. Niinpä vauriokohta vahvistettiin ja sellaiseksi se sitten jäi. Seppo Mäkinen muistaa kerran ajaneensa koneella Puotilan ostoskeskuksen työmaalta Otaniemeen matka kesti puoli päivää. Nostokykyä koneella oli 6 tonnia ja puomin kääntymäsäde 180 astetta. Kolmikon suurin kone muistuttaakin jo sitten jollain asteella nykyaikaista autonosturia
Sjömanin nosturit LIMA 300T on miehekkään kokoinen laite, vaikka toimikiin nykyään olosuhteiden pakosta ilman puomia. Mäkinen muistaa tarinan neuvostovalmisteisen kantosiipialus Tehin nostosta ja siirrosta Helsingistä Lahden Vesijärvelle vuonna 1963. Kulmat ovat teräviä ja teräs paksua, muotoilijalla ei ole ollut papukaijaviivainta tai jos tarkemmin ajatellaan, koko muotoilijaa ei ole tainnut olla ensinkään. Samoilla ulkomitoilla varustettu moderni kone nostaa kolme kertaa enemmän, mutta aikoinaan tämäkin on ollut monen urakan pelastaja. KUN Mäkisen Seppo käskyttää ja GM:n diesel tarjoaa voimaa, voi olla varma, että vaijerit liikkuvat juuri kuten pitääkin. Jännittävistä hetkistä huolimatta tarinalla oli onnellinen loppu ja kaksi päivää kestänyt ajomatka Lahteen ei johtanut häntä koipien välissä palaamiseen.. Entisöinnissäkin mukana ollut huoltopäällikkö Olli Kovanen kiteyttää: "Jos tämän aikakauden koneessa ei vipua vedettäessä tapahtunut mitään, oli vikamah40 dollisuuksia tasan kaksi joko kone ei käynyt tai vipu oli katki". Nykymittapuun mukaan koneen 27 tonnin nostokapasiteetti saattaa kuulostaa pieneltä tänä päivänä uudella samat ulkomitat omaavalla autonosturilla päästään 100 tonnin nostolukemiin. Tuolloin vuonna 1963 tullessaan töihin Lima edusti kuitenkin parasta saatavilla olevaa tekniikkaa. Kun Seppo Mäkinen siirtyi Liman alavaunun kuljettajaksi, toiminta-alueena oli jo koko eteläinen Suomi. Alus oli niin Lima 300T:n nostokyvyn rajoilla, että kone alkoi Lahdessa veteen laskettaessa pilkkimään uhkaavasti. Paineilmalla toimiva nosturin ohjaus oli luotettava joskin ammattitaitoa vaativa. Liman manuaalisesti kierrettävät tukijalat eivät myöskään varsinaisesti parantaneet tilannetta. Mentiin tekniikan ehdoilla. Pitkiä matkoja, pitkiä puomeja Lima, eli "Laima" niin kuin nimi äännetään, pääsi näkemään Suomea edeltäjiään enemmän. Olikin täpärällä, ettei vaijerin päässä kiikkunut Tehi kopsahtanut läheisille kiville. Koneet tehtiin kestämään ja materiaaleissa ei tarvinnut nuukailla ja se näkyy. Molemmilla nimittäin löytyy vahvaa kokemusta omasta leiviskästään. tikkopuomilla alettiin päästä kehittyvän rakennustekniikan vaatimiin saavutuksiin
Tällä hetkellä kone on kuitenkin lähes täydellinen ja maallikko huomaakin lähinnä sisävarastoinnista johtuvan nostopuomin puuttumisen. Toisinaan syy on kuitenkin puhtaasti siitä, ettei ymmärretä historian arvoa tulevaisuudessa. Homma toimii sulavaliikkeisesti, vaikka vaatiikin jonkin verran fyysistä panosta kuljettajaltaan. Jatkoa odotellessa On hatunnoston arvoinen suoritus, että pala yrityksen historiaa on onnistuttu kunnostamaan ja säilyttämään sen ansaitsemalla tavalla. Ehkä viimeisenä esittelyvuoroon pääseminen ei miellytä jättiä, ja käynnistys tarvitsee hieman asiantuntemusta osak04/11 ta liian usein saa kuulla tarpeettomaksi käyneiden koneiden matkasta sulattoon. On tietysti ymmärrettävää, että taloudelliset ja tilanhallinnalliset seikat ajavat tällaisiin ratkaisuihin. Jäämme innolla odottamaan lopputulosta. 41. Äärimmäisenä oikealla Åke Sjöman tarkkailee, että homma toimii. Toinen tarina kertoo Liman puomin romahtamisesta Helsingin Porkkalankadulla. Niinpä Lima on täysin toimintakuntoinen alkuperäistä GM:n dieseliä myöten. Hallin nurkalle nimittäin näytti ilmestyneen jo varsin mielenkiintoinen projektinalku... SEURAAVANA entisöintijonossa onkin sitten Silent Hoistin valmistama Krane Kar. Kesken projektin sattunut Åke Sjömanin poismeno kuitenkin keskeytti viittä vaille valmiin työn. Ja jos hyvin käy, saa tämä kolmikko seurakseen yhden veteraanin lisää. Hallitila ei riittäisi täydellisen varustuksen säilömiseen. Koska kone oli ollut verrattain lyhyen aikaa pois käytöstä ja huollot sekä huolenpito aktiiviaikana oli tehty tunnollisesti, ei entisöinti tälläkään kertaa ollut vaikea rasti. Varolaitteet olivat aikanaan täyttä utopiaa, luotto oli tekniikan kestävyydessä ja kuljettajan ammattitaidossa. AMERIKKALAISEN teknologian edustaja Lima oli paikalla kun neuvostoteknologian saavutus, kantosiipialus Tehi vuonna 1963 saapui Helsinkiin ja jatkoi matkaansa erikoiskuljetuksena Lahteen. Nykyaikaisissa koneissa jo pitkään vakiona olleet varolaitteet olivat aikanaan täyttä utopiaa, luotto oli tekniikan kestävyydessä ja kuljettajan ammattitaidossa. seen. Sjöman ei onneksi ole ainoa yritys, joka tämän teon on suorittanut, mut- Melkein valmis Entisöintivuoroon Lima pääsi LinkBeltin jälkeen vuonna 2004. Pian kuitenkin diesel hörähtää käyntiin ja pienen ajolenkin jälkeen ylävaunuakin päästään kääntelemään. Tässä tapauksessa niin on kuitenkin ansiokkaasti tehty. Pihalla käynnisteltäessä Lima osoittaa hieman mieltään. Kiinnitykset pettivät, mutta tapauksesta selvittiin säikähdyksellä ja puomin korjauksella
42
Tuhti White edustaa kuitenkin maassamme harvemmin nähtyä, ison veden takaa kotoisin olevaa kuormuriharvinaisuutta. Vantaa 43. Jyhkeä Jenkki White 1949 Amerikkalaiset kuorma-autot olivat Suomessa vielä neljäkymmentäluvulla perustavaraa
Yhtiön kotipaikka sijaitsi Clevelandin kaupungissa Ohion osavaltiossa. White Truck ARNE Åvall ei hätkähdä oudompiakaan harrastepelejä, Whiten ollessa ehkä kokoelman tavanomaisemmasta päästä. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko A rne Åvallin White-kuormaauton todellisen koon ymmärtää vasta kun sen näkee luonnossa. Auto oli varustettu jo tuolloin 130-hevosvoimaisella Cummins-dieselillä, makuuohjaamolla ja ilmajarruilla. Viimeinen höyryauto valmistettiin vuonna 1910 ja siitä viiden vuoden päästä yhtiön nimeksi tuli White Motor Co. Tästä autosta huomaa, että se on suunniteltu jo ihan oikeaksi kuorma-autoksi raskaaseen käyttöön. Kotikaupungissaan Clevelandissa White oli haluttu työpaikka sen järjestäessä työntekijöilleen erilaista viriketoimintaa kerhojen ja urheiluseurojen tapaan. Veljekset ymmärsivät, mistä naruista piti vetää saadakseen motivoituneita ja uskollisia työntekijöitä tehtaansa kattojen alle. Bisneksen suhteen veljesten taktiikka oli hyvin laskelmoitua: kilpailijat, joita alkoi hengästyttämään Nälkäinen White Merkkinä White kuuluu Yhdysvaltojen ja koko maailman vanhimpien autonvalmistajien joukkoon. Vaihtoehdoksi oli tosin tarjota myös diesel moottoreita tarkemmin taalansa laskeville autoilijoille.. Thomas H. Thomas Whiten pojat Walter ja Windsor jatkoivat isänsä elämäntyötä kasvattamalla yhtiötä muun muassa ostamalla kilpailijoitaan tieltä 44 KAHDEKSANLITRAINEN bensakone on myös kahdeksanlitraisen kokoinen ja näköinen. Jonkinlaista ku- vaa mallistosta antaa esimerkiksi se, että jo 30-luvun puolivälissä White tarjosi 20 tonnin kokonaispainoista vetoautoa kaukoliikenteeseen. White aloitti jo 1800-luvun lopulla valmistamaan erilaisia höyrykäyttöisiä ajoneuvoja saadakseen oman palansa kakusta Amerikan noustessa pyörille. Suuressa lännessä ei oltu tuolloin köyhiä eikä kipeitä, ainakaan autoa tankatessa. Jotain auton koosta kertoo sekin, että kyseiset Whitet sai rekisteröityä vain poikkeusluvalla Suomeen niiden ollessa viisi senttimetriä ylileveitä. pois. Reilun viiden tonnin omapainon omaavassa ajoneuvossa ei ole rautaa säästelty akselit ja runko ovat järeää valmistetta ja mitoitettu selvästikin raskaille kuormille. Dieselmoottorit odottivat kuitenkin läpimurtoaan jenkkilässä vielä pitempään kuin Euroopassa. Hävittäjät ja Keltanokat ovat sen rinnalla kuin kuorma-auton poikasia. Vaikka Whiten mallistoon on kuulunut kaikenkokoisia hyötyajoneuvoja bussit mukaan lukien, tunnetaan se kuitenkin erityisesti raskaista kuorma-autoistaan
Arnen kavutessa kuljettajan paikalle ja aloittaessa käynnistystoimenpiteet vetämällä 04/11. ryyppyhanikasta alkaa polttoainesäiliön sisältö olla selvillä. Kevyeen kaasun painallukseen se vastaa herkästi hyrähtäen samanikäisten eurooppalaisten käydessä terävästi ronksottaen on Whiten käyntiääni kuin musiikkia korville. Mielenkiintoisena ominaisuutena autossa on muun muassa Sveitsin tuon ajan vaatimukset täyttävät jarrut taka-akselilla. Jarrut muistuttavat rakenteeltaan ilmajarruja: sylinterit ovat jarrurummun ulkopuolella, josta 45 Janoinen White Tuntuu jotenkin loogiselta, että vanhassa ameriikankuormurissa olisi bensakone silti auton koon ja vuosimallin perusteella olisi diesel ehkä jopa enemmän mahdollinen kuin mahdoton. Startattaessa kone pyörähtää muutaman kierroksen kunnes lähtee käymään. Caterpillarin ja Cumminsin dieselmoottorit olivat vaihtoehtoina tälle Whiten omalle bensakoneelle ja erilaisia välityksiä sai tarpeen mukaan. OHJAAMO on yksinkertaisen karu kuten muissakin saman aikakauden hyötyautoissa. YKSITYISKOHDAT ovat konstailemattomat ja yksinkertaisen toimivat kuten amerikkalaisissa autoissa tuolloin oli tapana. Hävittäjät ja keltanokka-Fordit tuntuvat järeän Whiten rinnalla miltei kuorma-auton poikasilta. markkinoista taisteltaessa, syötiin sopivalla hetkellä pois härnäämästä. Merkeistä Freightliner jatkaa vielä nykyäänkin jouduttuaan yrityskauppojen ja fuusioiden sekamelskassa Daimler-Benzin haltuun tämän etsiessä yhteistyökumppania Pohjois-Amerikasta. Kun Arne kääntää autoaan tehostamattomine ohjauksineen pihasta väljemmille vesille, huomaa Whiten koon myös kuljettajan näkökulmasta vaikka kyydissä ei ole edes kuormaa. Polttoaineyhtiön mainokset isolla bensiinimoottorilla varustetussa kuorma-autossa ovatkin ehkä hivenen ironiset. Annamme moottorin käydä sillä aikaa kun ihmettelemme jalkapallon kokoista kaasuttajaa. White Motor Co. puolestaan joutui ruotsalaisen Volvon talliin sen etsiessä Daimlerin tapaan väylää jenkkimarkkinoille 80-luvun alussa. TÄLTÄ tuli kuormaauton näyttää amerikkalaisten silmissä, ja tältä se näytti uudella mantereella vielä vuosi kymmenien jälkeenkin. Kuusipyttyisen, yli kahdeksanlitraisen bensakoneen äänimaailma on aivan oma lukunsa. "Joskus jos käyn hakemassa tällä Whitellä rautakaupasta vaikka sementtisäkin, suurin osa ajasta menee vastaillessa ihmisten polttoaineenkulutukseen liittyvissä kysymyksissä", Åvall kertoo hymyillen. White-kuorma-auton sai tuolloin 40-luvulla tilata mieleisillään komponenteilla, joista tähän yksilöön valikoitui siis 8,2-litrainen White Mustang -bensiinimoottori, viisinopeuksinen vaihteisto, jonka suurin vaihde on ylivaihde, sekä yksinopeuksinen perä. Polttoaineen kulutus pyörii omistajan mukaan 40 litran paremmalla puolella. Pian alkaa lämpö jo nousta sen verran, että ryypyn voi työntää sisään. Tällaisia tunnettuja Whiten itselleen hankkimia automerkkejä olivat esimerkiksi Studebaker, Sterling, Autocar, Diamond Reo ja Freightliner
Tarkkaa määrää on yritetty tuloksetta selvittää. Tällä on haluttu estää tilanne, jossa jarrusylinterin vuotaminen rummun sisällä heikentäisi jarrutustehoa merkittävästi. Seisontajarru vaikuttaa puolestaan voimansiirtoon. Entisöinti kotona Vantaalla oli helppoa. Tiedot erän koosta vaihtelevat 425466 auton välillä eli kyse oli huomattavasta määrästä. Ruostevaurioiden hitsaaminen saatettiin jättää kokonaan keskittyen ohjaamon värin vaihtoon sekä puulavan rakentamiseen. Arne kertoo tuoneensa auton itse Kaliforniasta parikymmentä vuotta sitten. Cleveland, Ohio, Yhdysvallat WHITEN noustessa jylisten mäkeä ylös on automiesten mielialat korkealla. Nobel-Standard toi Arne Åvallin tietojen mukaan maahan 2540 kappaletta Whitejä vuodesta 1939 lähtien. Myös niistä saatuja White 160 AX -moottoreita hyödynnettiin Vanajissa. Vaikka Rovaniemen Whiten katsastustodistuksessa komeili Helsingin konttorin leima, ei autolla nähty järkeväksi lähteä katsastuksen takia toiseen päähän maata vaan paperit lähetettiin kivikylään leimattavaksi. Vantaan White Vantaalta Arne Åvallin tallista löytyvä Esso-White ei kuitenkaan ole kummankaan edellä mainitun maahantuojan toimesta maahamme saapunut. Sovittiin että auto maalataan Esson/ Nobel-Standardin väreihin muistuttamaan automallin Suomi-historiasta. White oli toiminut uudesta lähtien pienen kalifornialaiskaupungin paloautona, mistä kertoi auton hyvä kunto ostohetkellä. Maamme oli tuolloin pieni asiakas suurille yhdysvaltalaisille autotehtaille, ja autojen tulo Suomeen oli paikallisten maahantuojiemme aktiivisuudesta kiinni tosin tuontisäännöstelyn aikaan aktiivisuutta varmaankin oli enemmän kuin tuontilisenssejä, joten White jäi meille tuntemattomana merkkinä tutumpien kilpailijoidensa varjoon. 50luvulla jenkkikuormurit kuuluivat vielä maamme kalustomaisemaan. Kaliforniasta tuotu auto oli helppo entisöidä. Osa puolitela-autoista kunnostettiin ja myytiin sellaisenaan, kun taas osasta purettiin telastot ja rakennettiin kaksiakselisia kuormaautoja, jotka tunnettiin nimellä Vanaja VaWh. Kova pula kaikes46. Toisena merkittävä Whiten maahantuojana toimi Nobel-Standard Osakeyhtiö, joka toi autoja omaan käyttöönsä suoraan emoyhtiönsä Standard Oilin kotimaasta. Esso, joka toimi yhtiön tuotemerkkinä vuodesta 1939, vakiintui lyhyenä ja ytimekkäänä yhtiön nimeksi olympiavuonna 1952. Se maalattiin Esson väreihin muistuttamaan mallin Suomi-historiasta. ne nokka-akselin välityksellä ohjaavat jarrujen toimintaa. Koska esikuvana oli Esson väreihin saattaminen, Esso Oy:ltä päätettiin kysyä mahdollista sponsorointia projektiin. ta materiaalista ja kalustosta teki huonoistakin yksilöistä tarpeellisia niiden luovuttaessa osiaan parempikuntoisille. White Truck WHITE 1949 MOOTTORI: WC32, 6-sylinterinen sivuventtiili bensiinimoottori, iskutilavuus 8259 cm3, teho 184 hv VAIHTEISTO: 5+1 ALUSTA: Omapaino 5200 kg, kokonaispaino 8900 kg, akseliväli 4490 mm, alipainetehosteiset nestejarrut OMISTAJA: Arne Åvall, Vantaa VALMISTAJA: White Motor Co. Autot olivat kunnoltaan tasoa "ihan mitä sattuu". Samalta suunnalta on myös peräisin tarina, että yhtiön kuorma-autot katsastettiin aina Helsingissä. Suurimman erän White-kuormaautoja toi maahamme Yhteissisu, joka osti heti toisen maailmansodan päätyttyä erän käytettyjä puolitelakuorma-autoja liittoutuneiden ylijäämävarastosta. Maileja ei ollut mittariin liikaa kertynyt ja pellitkin olivat kivikovat maanosan kuivasta ilmastosta johtuen. Samalla Essolta luvattiin tukea järeän bensakuormurin polttoainekuluja muutaman vuoden ajan. White Suomessa Vaikka White on ollut kotitanhuvillaan yleinen kuorma-automerkki, ei se kuitenkaan koskaan ollut tosissaan tulossa Suomeen. Se opittiin tuntemaan hyvin muun muassa huoltoasemaverkostonsa kautta. Nobel-Standardin White-kuljettajat olivat pitäneet autoa raskaana ajettavana kuormattuna, mikä ei herätäkään epäilyksiä. Autot ovat palvelleet ympäri Suomea yhtiön eri toimipisteissä, joista tiettävästi Rovaniemi on ollut pohjoisin Whiten sijoituspaikkakunnista
ja pe 9.9. Jokaisella autolla on tarina. VW 1600L ´67 Kaikilla varusteilla Virallista kyytiä Saab 900 CD ´85 TERVETULOA · Hinta 8,50 autoilun ajankuvaa · www.klassikot.fi · 05/11 Tsekkosporttia skoda S110 R Coupe ´79 Se edullisempi takamootto rinen urheiluväline MAARAKENNUSKONENÄYTTELYYN HYVINKÄÄN LENTOKENTTÄ 8.10.9.2011 11005 Historic rally 6 414883 684 808 368480-1105 · PAL VKO MADE IN FINLAND Rallipolkujen legendat kohtasivat Hämeen sorateillä. 2011-37 SUOMALAISTA TYÖTÄ Oikea hetki hankkia aito M-sarjalainen Tuleva klassikko Vääksyn tapahtuma 10 vuotta Aihetta juhlaan Uutena siviiliin myyty UAZ-maasturi Aamuja nolla Hae lähimmästä Lehtipisteestä tai tilaa kotiisi: www.klassikot.fi ISOJEN JA PIENTEN UUDET ULOTTUVUUDET KONEIDEN Mahtavia koneita · työnäytöksiä · opiskelijaohjelmaa · työkoneiden kokeilualue · sähkömoottoripyörien ajorata · helikopterilennätystä · pienoismalleja www.maxpo.fi A JA PETRO RAUT lub Fordson-c rhelippu LIPUT: Pe 20 e, Aikui : Finland ry kää to), Hyvin seutuopis (ent. klo 916. ilmaise .2011 klo 10 5 v.), Alle et 2 e (71 : 10.11.9 ps AIKA set 10 e, La YHTEISTYÖSSÄ: Fordson-club Finland ry / Hyria / Hyvinkään kaupunki / Keski-Uudenmaan pelastuslaitos / Koneviesti / Vanhat Valmetit ry / OLI ® Mediayhteistyössä: Maxpo 11 maarakennuskonenäyttely 8.10.9.2011 Hyvinkään lentokenttä. Sisäänpääsy kutsukortilla tai maksamalla pääsylipun 10 ¤. Alle 15-vuotiaat ilmaiseksi.. Maa ä yrian kentt ksi 17 PAIKKA: H 7v. Avoinna: to 8.9. klo 917 ja la 10.9
Maatalousmoottoreiden puolella Waterloo Gasoline Company oli aloittanut 1890-luvulla. Laajan auratuotannon lisäksi tuotantoon tuli äkeitä, kultivaattoreita, haravia ja muita työkoneita. Deere selviytyi USA:n monenmoisista taloudellisista ja sisällissotavaikeuksista. WB-traktoreista tiesivät täällä ne, Ensimmäinen John Deere -merkkinen traktori esiteltiin 1923 myynnin alkaessa seuraavana vuonna. Varhainen tieto Deerestä tuli Björneborgs Tidning -lehden lukijoille vuonna 1903. Sellainenhan WB oli, teräskehikolle ja akselien päälle nostettu maatalousmoottori, jonka taka-akseli oli lisäksi rakenneltu vetäväksi. Tämä suuntautui voimakkaasti ulkomaailmaankin. Aurakaupassa Forselius oli edustanut Arvikaa sekä saksalaisia Eckertiä ja Sackia. 1870-luvulla Deeren Gilfin Sulky -aura voitti kilpailijansa Pariisin maailmannäyttelyssä järjestetyissä kokeissa. Deere & Company oli toki kokeillut itsekin alaa samoihin aikoihin Dain-merkkisillä koneillaan. John Deere Suomessa Teksti: Olli J. Meillä jo ennestään tutut laitteet, kuten McCormickit saivat lisää puhtia markkinointiinsa. nä pintamaalaus ja nimi. Suomessa myytiin kyllä 1900-luvun alussa Deere-merkkisiä polkupyöriä, mutta ne olivat saksalaisia eivätkä sukuakaan JD:lle. Raportissa oli kuva ja tähdellisimmät tiedot Waterloo Boysta osastossa "maatalouskonetyyppiset traktorit". Muut amerikkalaiset valmistajat olivat Suomessa varhemmin ja enemmän esillä. Suomessa Waterloo-öljymoottori oli mainittu Forseliuksen mainoksissa juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa. Seuraavaksi WB:n sekä Waterloo ennen John Deereä Traktoreiden valmistaja John Deerestä tuli, kun se vuonna 1918 osti 2 350 000 dollarilla Waterloo Boy -firman tavaroineen ja tontteineen. Melkoinen merkitys on ollut vuonna 1902 tapahtuneella muutamien tärkeiden amerikkalaisten konevalmistajien yhdistymisellä International Harvester Companyksi. 1920-luku oli koneliikkeille pahaa aikaa, ja Forseliuskin joutui lopettamaan. Höyrytraktoreiden tultua JD valmisti auroja niihinkin soveltuviksi. Liekö tämä John Deeren nimen esiesiintyminen. WB-moottorit olivat melkoinen menestys, sillä niitä myytiin ainakin 64:n eri firman nimillä ja nimissä ennen vuotta 1918. Uudessa kuviossa John Deere -merkillä esiteltiin ensimmäinen traktori 1923 myynnin varsinaisesti alkaessa seuraavana vuonna. Waterloo Boy -traktoreita oli 1910-luvun mittaan ehditty tekemään kaiketi parisen sataa kappaletta. Waterloo Boy traktorikin ehti tarjolle USA:n ulkopuolelle, ja muuan Harry Ferguson ehti edustaa niitä Englannissa. jotka lukivat raporttia Yhdysvaltain traktoriasioista 1919 Teollisuuslehdestä. Ainakin Columbia-merkki on ollut tarjolla konekaupassa tärkeän Agros-yhtiön kautta. Kautola asettui ilman muuta puoltamaan "automopiilityyppisiä traktoreita", jollaisista hän perusteellisimmin esitteli Fordsonin. Noihin aikoihin JD, virallisesti siis Deere & Company, oli iso ja iäkäs firma, WB ei kumpaakaan. Hän oli aktiivinen uutuuksien etsijä ja kehittelijäkin, jonka panosta suomalaisten motorisoitumiseen ei pidä vähätellä. Waterloo Boy esiintyi Victor Forseliuksen kauppatalon edustamana sitten, kun itsenäistynyt Suomi pääsi taas ulkomaankaupan pariin. Täällä tunnettiin amerikkalaisista ainakin Champion, Osborne ja kaksikin Wood-merkkiä. Kaupallista menestystä kertyi. John Deere tuli konemerkkinä tutuksi noin sata vuotta sen jälkeen, kun seppä John Deere aloitti aurojen valmistuksen. J ohn Deeren aurojen valmistus muuttui teollisuudeksi hiukan aikaisemmin kuin Suomessa Fiskarsilla aloitettiin aurojen tuotanto. Hankkijan tuolloinen koneasiain johtaja Kautola sai valtiolta apurahaa lähes seikkailumaiseen opintomatkaan rapakon taakse vuonna 1918. Waterloo Boyn viimeisestä mallista sen erotti lähin48. Tässä vaiheessa yritys oli vahvassa laajentumisen vauhdissa. Sattumia tai muiden firmojen tarmokkaampaa markkinointia voinee syyttää siitä, että John Deere laitemerkkinä tuli meille paljon myöhemmin kuin muut maanmiehensä. Deere & Company sai julkista tunnustusta auroilleen suunnilleen samoihin aikoihin 1860-luvulla kuin Fiskars omilleen. 1800-luvun lopulla valikoimaan kuului myös kärryjä, vaunuja ja polkupyöriä. Sen sijaan ajoneuvoalalta yhtiö vetäytyi pois aika pian. Tämä tieto koskee pelkästään Pohjois-Amerikkaa. Ruotsalaisen liikemiehen Amerikan-matkakirjeessä kerrottiin John Deeren tehtaasta ja parista muusta, mutta päähuomio oli se, että Deeren noin 1 200 työntekijästä peräti 70 % oli ruotsalaistaustaista. Ojanen Nykyään hyvin tuttu ja tunnettu John Deere on traktorina ja konemerkkinä meillä "tuoreempia tuttavuuksia". Amerikkalaisia auroja oli tuotu Suomeen ilmeisen satunnaisesti 1800-luvun puolella
Vilenin tehtaat taas ehtivät tämän ehkä tunnetuimman tuotteensa ohella tehdä tai koota polkupyöriä, perämoottoreita ja parina vuonna Vakav- moottoripyöriä. Ainakin muutama traktori esiintyi kenttätykin vetäjänä Turussa keväällä pidetyssä sotilasparaatissa. Oikealla sukupolvien kohtaaminen, kun JD:n ensimmäisen ja toisen maahantuontikauden edustajat rinnakkain. tarjontaan tulleiden John Deere -työkoneiden edustus siirtyi turkulaiselle Maamiesten Auto- ja Kone Oy:lle. BV-merkkisinä niitä on jäljellä eniten. JD:n traktorikauppa ehti kokea sekä myötä- että vastoinkäymisiä, ja puimureiden valmistus oli alkanut 2030-luvuilla. JD-traktorit maatalouden nousun vuosina John Deere -traktoreita ei Suomessa näkynyt ennen 30-luvun puoliväliä. Tunnetuimmaksi tulivat Vilenin BVmoottorit. Vuosien 192930 aikana Neuvostoliittoon vietiin noin 6 500 JD-traktoria. Laajan myyntiorganisaation omannut Agros Oy esiintyi 20-luvun alussa jonkin aikaa Deere-aurojen edustajana. Myöskään Agroksen tarina ei 20-lukua kauemmaksi päässyt. Kun vuonna 1920 JD oli myynyt vähän yli 5 000 traktoria, niin seuraavana vuonna määrä romahti vain 79:ään. Tuon liikkeen vaikutus lie ollut vähäinen. Kuitenkin John Deeren tuloa Suomeen saattaa pitää menestyksenä. WATERLOO Boy oli maamoottorina todellinen suurmenestys. JD:N "ensimmäisen tulemisen" aikaan John Deere AR , vasemmalla vuodelta 1939, jäi Suomessa vähemmälle huomiolle kuin pienempi BR-malli. Paremmin kassakaapeista tunnettu Alex Sjöholm valmisti Alligator-merkkisiä Waterloo-mallisia moottoreita, samoin Veljekset Suomisen Konepaja. Viimeisenä rauhankesänä Laborin asiakaslehdessä uskaltauduttiin väittämään John Deere -traktoreita jo maamme maanviljelijöiden hyvin tuntemiksi. Amerikassa sitä valmistettiin eri nimillä kymmenissä tehtaissa, ja Suomessakin muutamassa. BV oli aikanaan viidenneksi yleisin moottorimerkki maatiloillamme. 04/11 49. Vuosi 1937 oli kuitenkin Laborin John Deere -markkinoinnin varsinainen vauhtivuosi. Tässä suhteessa Suomi jäi vuosikymmenen jälkeen Neuvostoliitosta, joka oli ostanut ensimmäiset JD:t 1927 ja jatkossa lisää. Syksyllä Mynämäen maatalousnäyttelyssä järjestetyssä traktorikyntökilpailussa Laborin kisaan varustama Eino Halme keräsi JD:n traktorilla ja auralla korkeimmat pisteet. Ihme se ei ole. Eihän JD todellisuudessa voinut olla lehden väitteen mukaisesti tuttu, koska valtaosa Suomesta oli sentään JD:n/Laborin vaikutusalueen ulkopuolella. Waterloo Boyn näköiset ja malliset moottorit tulivat tutummaksi varsinkin 20- ja 30-luvuilla monien suomalaisten verstaiden luovasti tai muuten soveltamina muunnelmina. Tuon huiman liioittelun ohessa lehdessä oli merkittävääkin asiaa, kun parin kuvan voimin raportoitiin armeijan ottaneen JD:n käyttöönsä. Suomeen tuotiin kahta JD mallia: BR oli se pienempi ja AR isompi. Labor esitteli traktoreita ja autoja isommissa maatalousnäyttelyissä piirikonttoriensa vaikutusalueilla, esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan Maanviljelysseuran juhlanäyttelyssä Seinäjoella. Aikojen ja suhdanteiden parantuessa tänne ilmestyi useampiakin uusia merkkejä. Labor pääsi JD-kauppojen makuun 1936 kuluessa, ja sai traktorin kelpoisuutta ja taloudellisuutta kiittävän kirjeen Liedosta Einari Heimolta marraskuun lopussa. Ruotsinkielisen keskusosuusliike Laborin toimesta tulivat John Deeret. Leikistä ei silti luovuttu. Varsinais-Suomen Maanviljelysseuran Aurassa järjestämässä traktorikokeessa JD:n malli BR kokosi niin ikään korkeimmat pisteet. Mikään traktori, edes Fordson, ei käynyt kaupaksi pulavuosina. Amerikassa John Deeren traktoriura oli alkanut kohtuullisen hyvin, mutta 20-luvun alku oli maan taloudelle ja konekaupallekin kamala. BV oli Vilenin tehtaiden tuotetta Turusta. Asiakaslehdessä julkaistiin teknisten esittelyjen ohella tilannekuvia varsinaissuomalaisten viljelijöiden äestelytöistä JD:illä. Lähes varmasti tätä moottorityyppiä on käytetty mallina muuallakin. Turun konttori myi tuona vuonna ainakin saman verran JD-traktoreita kuin muut konttorit yhteensä. BR:n tehoiksi ilmoitettiin 1216 ja AR:n 1925 hevosvoimaa. Lehdessä myös kehaistiin JD:n olevan Turunmaalla jo kauden eniten myyty traktorimerkki. Keväällä 1938 Laborin lehdessä kerrottiin, että edustuksen kahden ensimmäisen myyntikauden aikana oli myyty lähemmäs kahdettasataa traktoria
Uudesta Cyclone-moottorista kerrottiin, samoin nostolaitteista. Tuontimahdollisuudet kuvastuivat tyhjänä tilana. Vanhoja BR-malleja tuotiin parikymmentä, joista muutama rautapyöräisinä. 50-luku vietettiinkin sitten JD:n suhteen meillä hiljaisuudessa. 50 JOHN Deere Lanzia komistaa Tukon tunnus. Lanzin yhtiökokouksessa 1956 JD:n edustajat onnistuivat vaihtamaan johtokunnan kokoonpanon. Insinööri G.H. Laborin lehdessä kerrottiin kyllä, millaisia uutuuksia John Deere oli aikaan saanut. Bergmann arvaili yhdessä jutussaan, että osa lukijoista saattaa pahoittaa mielensä, kun kirjoitetaan koneista joita ei voida hankkia. Kotitarvemyllyn, olkilietson ja betonimyllyn sekä tyhjän tilan ohella näkyvillä oli sentään John Deeren kyltti. M-mallisia tuotiin 32 kappaletta, A- ja B-malleja vain näytteeksi. Vuoden 1950 maatalouslaskennassa niitä listattiin 418 kappaletta, joista melkein kaikkien täytyi olla 30-luvun Lehdessä esiteltiin, millaisia uutuuksia John Deere oli saanut aikaan. Todennäköisesti runsaan 400 traktorin määrällä merkki edusti noteerattavaa kolmen prosentin siivua suomalaisesta traktorikannasta. Paljon niitä kuitenkin on säästynyt harrastajien ja keräilijöiden haltuun, ja iloksi historiasta kiinnostuneille. Ruotsissa lisenssillä valmistettuja GMW-merkkisiä JD-versioita tuotiin kymmenkunta vuosikymmenen puolimaissa. Uutta tulemista 1960-luvulla Länsi-Saksassa JD oli hankkiutunut vähemmistöosakkaaksi perinteiseen Heinrich Lanz -yhtiöön. Niille oli yhteistä tieto, etteivät ne olleet markkinoillamme. John Deeren keskeisenä uutuutena esiteltiin M-mallia, eli ensimmäistä pystysylinteristä ja kiintotyökalujen käyttöön rakennettua JD-traktoria. Vuosikymmenen. Niin sitten JD otti firmassa vallan haltuunsa vuonna 1960, ja uudeksi nimeksi tuli John Deere Lanz muutaman vuoden ajaksi. Tämäkään ei riittänyt taantuvan firman kohennukseen. Pari vuotta myöhemmin ilmestyneessä Reinikaisten laajassa maatalouskonekirjassa mainittiin 10 JD-traktorimallia. Sotavuodet katkaisivat menestyksen tehokkaasti, ja dollaripula hillitsi kaupankäyntiä niiden jälkeen. Viljanviljelijöillä oli mukavaa aikaa 30-luvun loppuvuosina, ja Labor vaikutti tuntuvimmin viljaalueilla. Laborin 50-vuotisuuden kunniaksi 1948 ilmestyneessä julkaisussa oli kuva Turun myymälästä. Valitettavasti maastamme puuttui dollarit niiden hankkimiseen. laitteita. Tukon Kone Oy oli traktorikaupassa uusi yrittäjä, joka ei koskaan yltänyt kovin korkealle vanhempien ja kokeneempien koneliikkeiden hallitessa tilanteita. 1930-LUVUN JD-traktoreita tuotiin Suomeen korkeintaan vajaat puoli tuhatta. Uudet mallit tulivat vuonna 1950. Mallisto käsitti noihin aikoihin 4348 hv dieselkoneisen R-mallin, petroolikoneiset 4044 hv D-mallin, 3639 hv G-mallin, 2630 hv A-mallin, 2223 hv B-mallin sekä sitten uuden, bensiinikoneisen 1921 hv M-mallin. John Deere Suomessa Ajankohdat ja markkinointityö osuivat hyvin. Suomeen saatiin sotien jälkeisellä 15-vuotiskaudella tuoduksi yhteensä 58 JD-traktoria
Vuonna 1966 niitä myytiin parhaiten, 77 kappaletta. Varsin vilkkaan traktorikaupan kaudella 60-luvun puolimaissa JD:n "kymppisarja" pysyi mitenkuten mukana markkinakuvassa. Lanzin nimi karisteltiin traktorien titteleistä Tukon JD-mainoksissa usein jo 60-luvun puolivälissä. Tukon konekauppa siirtyi sinne samana vuonna. Maataloustraktoreiden rinnalla tarjottiin JD:n teollisuusmalleja. Tukon Kone ja Tukon maatalouspuoli laajenivat. Uusien traktoreiden myynnissä JD oli kuitenkin ehtinyt nousta korkealle, aivan kärkikolmikkoon saakka. John Deeren tuotanto-ohjelmaan tuli jatkuvasti uudenlaisia metsätalouden laitteita. John Deeren menestys maataloustraktoreiden markkinoillamme on sittemmin, tai nyttemmin ollut aivan eri luokkaa, mutta pitkää perinnettä sillä ei ole. Näissä järjestelyissä kului aikaa. Joillakin seuduin toimi vahva tukolainen liike, mutta sellaisia oli harvassa. Tapahtumien painopiste oli kuitenkin aivan muualla kuin John Deere -yhtymässä. Tuko puolestaan aloitteli traktorikauppaa ja tuli uutena kentälle kokeneiden konkareiden joukkoon. John Deeren menekki jäi muutamaan kymmeneen vuodessa. 2000-luvun alussa JD oli ehtinyt kiivetä juuri ja juuri merkkien kärkikymmenikköön valtakunnan koko traktorikannassa. 60-luvun puoliväliin tultaessa moottoreihin oli lisätty voimaakin, pienempään 3 ja isompaan 10 hevosvoimaa. Aikoinaan Laborilla oli vankka maine ruotsinkielisessä Suomessa, ja vaikutusta yli kielirajankin. Samana hallituksi rakennemuutokseksi sanottuna aikana Hankkija joutui vaikeuksiin, ja Hankkija-Maatalous niminen yhtiö perustettiin SOK:n johtamana vuonna 1988. Jatkossa vuonna 1961 perustettiin Tukon Kone Oy hoitamaan traktorituontia ja muuta konekauppaa. Sitten tapahtui pudotus, ja JD:n myynti jäi parinkymmenen traktorin vuositahtiin. Huipulle vasta hetki sitten JD-traktoreita oli 70-luvun mittaan tarjolla kohtuullisen kattava mallisto. Kokonaan uutta tilanteessa oli maahantuojan asema. Vähitellen lehtiin ilmaantuvissa mainoksissa amerikkalaisuus tuotiin esille. Vuonna 1962 mainoksissa kirjoitettiin John Deere Lanz niin, että Lanz merkittiin isoilla kirjaimilla kaikkein näkyvimmäksi. JD esiteltiin oikein sopivaksi koneeksi kaivuritöihin. Kokonaan SOK:lle se siirtyi viittä vuotta myöhemmin. Koneiden kerrottiin olevan amerikkalaistraktoreita. Mainittavaa vaikutusta suomalaiseen metsätalouteen noilla koneilla ei ollut. JD:n uusi tuleminen tapahtui mallien 300 ja 500 voimin. 60-luvun puolivälin aikoihin John Deere ilmestyi myös metsätöihin tarkoitettuna juontotraktorina. Kaupallinen menestys jäi kuitenkin puuttumaan. Traktoreissa oli sama nelisylinterinen moottori, mutta korkeammalla kierrosluvulla 500-mallista otettiin irti enemmän tehoa. Sillä saralla tulokasmerkille oli enemmän tilaa kuin maataloustraktoreiden puolella. 2000-luvun alussa JD oli kiivennyt jo kärkikymmenikköön valtakunnan koko traktorikannassa. JOHN Deere BR kiinnosti suomalaisia 30-luvun loppupuolen traktorin ostajia kovasti niillä seuduilla, joissa ruotsinkielinen keskusliike Labor oli edustettuna. Tuko liitti itseensä vaikeuksiin ajautuneen EKAmaatalouden liiketoiminnatkin. Koneviestin esittelyssä vuoden 1965 traktoreista esillä olivat 46 hv tehoinen ja noin 10 000 markan hintainen JD 510, 57 hv tehoinen 11 500 hintainen malli 710 ja 106 hv tehoinen yli 32 000 maksanut JD 4020. Ensimmäisiä esittäytymisiä ei ehkä koettu onnistuneiksi, ja esiintymisasenne muutettiin. Mainoksissa ei edes pienellä kerrottu traktoreiden olevan länsisaksalaista tuotantoa. Lokomon alunperin aloittama metsäkoneiden tuotanto yhdistyneenä muihin suomalaisiin Joensuussa on nykyään John Deere -tuotantoa. 1960-LUVUN alkuvuosina, JD-traktoreiden tuonnin alkuvaiheissa teollisuusmallit ja erilaiset työkonesovellutukset olivat runsaasti esillä. Ensin JD-Lanzin maahantuojana esiintyi Tukon maatalousosasto. lopulla Lanzin nimi pudotettiin pois yhtiön tittelistä. Virallisesti John Deere Lanz -traktoreiden tilalle tulivat John Deere -mallit 1967, mutta suomalaisissa mainoksissa se tapahtui jo aikaisemmin. 60-luvun päästyä nipinnapin alkuun kerrottiin suomalaisille koneista kiinnostuneille Tukkukauppojen Oy:n aloittavan John Deere Lanz -traktoreiden maahantuonnin. Lanz-nimeä ei mainittu, sillä meillä sillä ei ollut sellaista kantavuutta kuin keskisessä Euroopassa. Metsätyökoneiden kehitys oli 70-luvulla ja myöhemminkin vilkasta. Tässä pari BR-yksilöä, toinen jo entisöintikilpailuun ehostettuna, toinen vielä "viimeistelyä vailla". 04/11 51
Vaikka suurruhtinaskuntaa silloin oltiinkin, Kemiyhtiön tehtaat sijaitsivat aivan päinvastaisessa suunnassa. Vaikka fyysinen työ metsässä oli aiemmin raskasta ja vaarallistakin, helposti ja käden käänteessä se ei koneillekaan siirtynyt. Tietokoneen muistiin tallentuu puiden sisältä mät litramäärät, joista sitten kertyy kuutioita. Tämä sijaitsee Tulppiossa, toinen veturi on Lapin metsämuseossa Rovaniemellä. Konevoimaa metsään Teksti: Aimo Tenni Kuvat: Markku Närvänen ja Tero Piispala Jutun lähteitä: Juhani Pelkonen: Nuortin konesavotta 1913- 16 ja Olli Sandström: Tukkeja tunturin takaa Metsätöiden koneellistumisen historiaan kätkeytyy suuria, haastavia ja kunnianhimoisiakin projekteja. Uitossa niillä olisi vielä reilun 400 kilometrin taival tehtaalle. Tosin sahan rahtaaminen metsään, sen suuren moottorin hikinen käynnistys ja siinä sivussa "rumien puhuminen" ottivat aikaa ja se, että ripeä mies po kasahan tai pukkurin (yhden miehen justeeri) kanssa rymisteli jo kym menettä runkoa nurin aikana, jona konemiehet jupusivat ensimmäisensä kanssa, onkin jo sitten toinen juttu. Sandberg & Miettinen Noin sata vuotta sitten Kemiyhtiön metsäpäällikkö Hugo Richard Sandbergia himotti Nuortin erämai den tukkipuut. Oli hyvin menestyneitä yrityksiä, kuten vaikkapa Sallan autosavotta 1930luvulla ja kyllä aivan alkeellisilla moottorisahoillakin oli yleensä loppu tuloksena puun mätkähtäminen nurin. ITSE Kemi-yhtiökään ei lopulta päässyt selville kannattiko vetureiden tuonti. Siinä sivussa kehittyi myös työtapo ja ja keinoja, joita sitten käytettiin vuosikymmenet ja jotka ovat käytössä osin edelleenkin. Nuortista hakattavat tukit olisi saatava kuljetettua 2035 kilometrin päähän, mutta ilmeisesti kaavailtiin jopa 50 kilometrin kuljetusmatkaa Kemijoen rantaan. Puut huojahtelevat nurin kuin tulitikut. Tukkien kuljetus hevosilla 52. Leimikon toimitus tehtaille olisi varmasti mennyt entisiä latujaan eli puut olisi tuotu uittamalla, mutta nyt matkassa vain oli voittamaton vastus: alueen joet virtasivat koillisen suuntaan kohti Venäjää. Viimeisen sadan vuoden aikana tehdyissä konekokeiluista voi todeta, että lähes aina saavutettiin jotain. Tulokset 100 vuoden urakasta. Kokeiluja tehtiin ja menestystäkin saavutettiin. Mutta eittämättä kehitys tä tulee edelleenkin tapahtumaan. Tämä ongelma johti metsäpäällikön ajatukset konevoiman käyttöön suomalaisessa metsässä. Tuloksellinen toiminta on sittemmin hyydyttänyt hymyt, ja epäilijätkin ovat unohtaneet pilkkansa. Motot, ajokoneet ja puutavaraauto yhdistelmät ovat suorastaan huikean tehokkaita. Mutta komeat muistomerkit niistä sentään sadan vuoden takaa jäi. Samperin savotta oli yksi niistä. T änään monitoimikone silp puaa metsää eri puutavara lajeiksi vauhtia, jonka leimi kon laidalta katsoja juuri ja juuri ehtii tajuta. Aisaparinaan hänellä oli konemestari Julius Miettinen, joka sulan aikana toimi Kemijärvellä höyryhinaajan konemestarina. Ihmisen konservatiivisuudesta johtunee, että aina on löytynyt uusille tavoille ja koneille naurajia, jotka ovat tuominneet yritykset ennen ja jälkeen toiminnan ja etenkin sen aikana. Millaisia yrityksiä tehtiin ankaran lihastyön siirtämisessä konetyök si. Kone pitää mielessään run komuodot ja katkoo, jopa kuljettajan asiaan puuttumatta, rungot ostaja tehtaan tarpeiden mukaan parhaalla mahdollisella saannolla
Jokaisen "tukkironkkelin" alla oli siis etu ja takareki. Pimeän aikana lansseja, eli eräänlaisia välivarastoja, valaistiin voimakkailla lampuilla. KIRJOITTAJA Tulppion veturin vierellä päivänä jolloin aurinko jäi horisontin taa. Veturit matkalla Ensimmäinen veturi saapui maahan Hangon satamaan ja jälkimmäinen laivattiin noin vuotta myöhemmin hieman lähemmäksi määränpää tä Ouluun. Veturien telat olivat kapeat tarvittiin kovaksi jäädytetty talvitie, jotta kone pysyi pinnalla. Kerralla veturi kiskoi rekijonoa, jossa oli maksimissaan yhdeksään re kiparia. Pajassa nuoret pojat polkivat niin ahjon palkeita kuin sorvin ja porakoneen polkimiakin. Vuonna 1911 Sandberg kaavaili myös mahdollisuutta rakentaa noin 15 km pitkä kapearaiteinen metsärata vedenjakajan yli Nuorttiin. Vetureita varten oli rakennettu tallit ja paja käsittäen mm. Sitten vuorossa oli Miettisen johdolla veturin kasaus kenttäoloissa. He valmistut tivat Ruotsissa Tidaholmin tehtailla "talviauton", jonka koeajo sittemmin osoitti täysin käyttökelvottomak si. Pistoko neella vuorostaan höylättiin kiilauria akseleihin. Laite purettiin ja osia, kuten 32 hevosvoiman moottori, lähetettiin takaisin Tidaholmille. Miettinen perehtyi hakkuu ja ajotapoihin, sekä hankki hintalu ettelot näissä käytetyistä laitteista. Hän oli yhdessä Miettisen kanssa aloittanut konekokeilujen suunnit telut jo vuonna 1909. Sandbergilla oli kiistaton asian tuntemus Lapin metsistä ja uitoista. Lisäksi veturi kiskoi perässään liki Helmikuussa 1913 ensimmäinen veturi oli valmis työhön. 04/11 53. Vaivalloinen matka reitti vei kymmenien hevosten raidolla So dankylän, Kelujärven, Tanhuan, Martinky län ja Sotataipaleen kautta Tulppioon. co, philadelphia, u.s.a. Puuta poltettaessa ei löydy suoraan vertailukelpoista lukua, mutta eri lähteistä kerrotaan yhden työvuoron aikana pesään heitetyn 35 40 pinokuutiota halkoja. Toisaalta kapea tela puri tiukasti kiinni maahan. Helmikuun 21. Tuore tiukka pohjoisen mänty painaa noin 900 kiloa/m3. Evästyksenä oli että uuden auton piti olla vankkaa tekoa ja maavaran riittävä, sillä tiet ovat oikeasti huonoja. Polttoaineen kulu tuksesta kerrotaan, että kymmenen tunnin työvuoron aikana paloi 1 130 kiloa kivihiiltä. Lumien tultua otettiin avuksi porotokat polkemaan reitin lumia tiiviiksi, vaan keveäksi kävi poro junatien teossa. Itse veturi halkoineen painoi 20 tonnia ja kuormaa sekä vetoa kestävät vankkatekoiset reet lu kumäärästä riippuen 3,27,2 tonnia. Huolimatta siitä että höyrykattila kaatui matkalla kahdesti ja lämpömittarikin näytti kolmeakym mentä pakkasastet ta, niin raskas lasti saapui perille seitse män vuorokauden ja kymmenen tunnin kuluttua Rovanie meltä lähdöstä. Veturi lähti paluumat kalle tyhjä rekijono perässään, joka jäisi vuorostaan lanssiin lastattavaksi seuraavan kuorman viennin ajaksi. Lukuisten tiedustelujen jälkeen auto saatiin Rovaniemelle heinä kuussa 1913. Mutta samoihin aikoihin metsäpäällikkö sai Amerikasta tietoja, joiden mukaan oli saatu myönteisiä kokemuksia ko neellisesta puutavaran ajosta. Tämän perusteella päätettiin tilata kaksi höyryveturia ja 25 kappaletta 800 kg:n painoisia tammipuisia rekiä. Loppumatkaa varten veturit oli purettava osiksi. Hurjaa kyytiä Kuorman painoa voidaan laskea vaik kapa näin: mäntytukkia menee yh teen kiintokuutiometriin kolmeneljä kappaletta, tietysti järeydestä riip puen. Talvella 19111912 Sandberg lähetti Pietarissa syntyneen, ja siellä jonkin verran kielitaitoa hankkineen konemestarin sa tutustumaan asiaan Yhdysvaltojen Minnesotan ja Wisconsinin osavalti oihin. Rovaniemelle saakka veturit saatiin kuljetettua rautateitse, mutta matkaa Tulppioon oli vielä 262 kilometriä. Tämä, sekä hänen hallitsijaluon teensa, olivat antaneet miehelle lempinimiksi "Lapin kuningas" ja "IsoSamperi". Vesitornien luona oli halkoasemat, joiden lisäksi reitin varrella oli neljä varaasemaa. Veturi kiskoi lastatut reet Lattunaan Kemijoen rantaan, jonne ne jäivät käsikäyttöisen vinssin avulla purettaviksi. Tehdas lupaili auton pystyvän kuljettamaan 2 600 kilon kuormia. sorvin, porakoneen, jyrsinkoneen ja pisto koneen. Jokainen joskus takkapuita pilkkonut voi laskeskella mielessään kahden veturin vuorokautisen halkomäärän vaatimaa työmäärää. Lopulta ajoon Aiemmin oli jo valmisteltu kymme nien kilometrien mittaista reittiä junan on käytetty myös nimeä höyrytraktori kuljettavaksi. Oli lähetettävä miesrintama kuokkien kanssa tii vistämään tietä ennen kuin siitä tuli kulkukelpoinen. Yhteen rekipa riin lastattiin kaljuja pitkin hevosve toisella lastauslaitteella enimmillään 80 tukkia. "Riittävä" maavara oli supistunut 17,5 senttiin ja raidetangot sijaitsivat vieläkin matalammal la. Suurimmil laan kulutus on tarinoiden mukaan ollut jopa 50 mottia vuorokaudessa. Käytännössä se kykeni liikkumaan vain kaksi kilometriä, kunnes vesi alkoi kiehua! Sandberg kuitenkin näki autossaan sen verran hyvää että antoi tunnustusta puutöille. päivänä vuonna 1913 ensimmäinen veturi oli valmis työhön. Olipa vetureita varten pitänyt rakentaa kolme vesitorniakin kahden kaivon lisäksi. Kyyditettävän kyljessä komeili teksti: phoenix manuf. Vuotta myöhemmin myös toi nen. Talvella 1911 Sandberg lähetti kielitaitoisen konemestarinsa Yhdysvaltoihin tutustumaan koneelliseen puutavaranajoon. Kemijoen rantaan ei ylipitkän matkan takia tullut kyseeseen. Ratkaisu oli siis löydettävä muualta. Järeällä veturilla on massaa 16 ton nia ja alun perin kivihiilestä käyttö voimansa saava moottori tuotti noin 100 hevosvoimaa. Vaatimaton teho painosuhde mahdollisti suotuisissa olosuhteissa noin kahdeksan kilomet rin tuntinopeuden, eli vauhti vastasi ripeää kävelyä. Näin ollen kuormien paino on vaihdellut 60140 tonnin välillä. Jo su lan maan aikana oli raivattu tielinjaa ja tehty maansiirtotöitä
Vauhtiin päästyään reet tukkei neen työnsivät veturia pelottavalla voimalla tiepuoleen tai ruuhkautuivat toisiinsa poikittain ja mikä miten kin. Koltat pororai doillaan tekivät näitä vaivalloisia matkoja 380 kilometriä suuntansa. Täysin kuormattuna liikkeelle lähdettäessä on koko yhdistelmän paino ollut noin 170 tonnia. Keulassa istunut kuljettaja ei ole voinut olla arkalasta kotoisin ohjaillessaan ratti käsissään yhdistelmää kelkan jalaksilla, joilla junan piti kääntymän pystymättä juurikaan vaikuttamaan vauhdin hillitsemiseen alamäissä. Työpäivä riitti yleensä yhteen edes takaiseen matkaan, mutta olosuh teiden salliessa saman vuorokauden 54 nimiin saatettiin heittää toinenkin reissu. Vuonna 1913 työmaata huollettiin myös Jäämeren suunnalta Kuolasta. Hänellä oli tukkireki en takana oma pieni "mustalaisreek si" sanottu ajoreki. Lämmittäjänä toimineen Matti Kerkelän kertoman mukaan tyhjänä palatessa olisi voinut ajaa hieman suuremmallakin nopudella, mutta tärinä ja melu kasvoivat silloin sietämättömiksi. Konnarikin löytyi Henkilökuntaa oli neljä miestä ajossa olevaa veturia ja työvuoroa kohti. Kerran halkesi sylinterin kansikin ja joskus eksenteritangot katkeilivat. Nyt vaikeutena oli saada reitti kantavaksi, lisäksi se etenkin kavättalvesta tuiskusi usein umpeen. Ei niinkään ne ylämäet, vaan alamäet! Tämä juna nimittäin oli jarruton. Venttiilin säädöllä voitiin vaikkakaan ei jarruttaa vaikuttaa junan nopeuteen edes niin, että ala mäkeen lähdettiin mahdollisimman pienellä nopeudella. Vaikeuksia riitti Rekikuorman haku hevosella Kemijärveltä otti yhdeksän päivää, Rovaniemeltä lähes kaksi viikkoa ja niitä Rovaniemen matkoja tuli! Ikään tyessään koneisiin alkoi ilmaantua vikoja, joita Tulppioon rakennettu paja ei voinut ratkaista. Sen aikainen metalliteollisuus ei ollut Suomessa kovin korkealla tasolla, ja näin ollen Taalintehtaalla valmiste tut osat, etenkin ne hammaspyörät, osoittautuivat usein epäkurantiksi tavaraksi. Yhteensä siis 16 henkilöä. Reitiltä ei varmasti ollut syytä eksyä,. Ja junassa kun oltiin, tarvittiin konduktööri. Matkanteon muiden vaikeuksien lisäksi matkamiesten mukana oli työmaalle saapunut venäläistä pirtua. Hän järjesteli liikennet tä veturitiellä sekä huolehti veden ja halkojen saannista. Mutta jos ilmoitettu suurin tukkien kappale määrä eli 600, pitää paikkansa, niin jo hieman keskikuutiota pienemmat tukitkin antaisivat kuormaksi 200 kiintokuutiota. Teknisten murheiden ohella ongelmia aiheutti yksipuolinen ravinto, minkä seurauksena työmie hien vaivaksi ilmaantuivat erilaiset puutostaudit. Eittä mättä kansakunnan pitää huolehtia tällaisen rohkean miehen suvun jatkumisesta, joten hänellä oli yhtiön puolesta vielä lammasnahkaiset välihousutkin. Oli rakennettava navet ta ja tuotava sinne lehmiä ravinnon monipuolistamiseksi. Vaarallisia tilanteita sattui ja kahdesti veturi kaatuikin. Toki senkin voimalla jotakin saadaan aikaan, mutta varmaankin tulos poikkesi työmaan johdon suunnitel mista. Kun aluksi tieura tuli vedetyk si liian vaativaan maastoon, niin seuraava johdateltiin tasaisempia maita pitkin. Kuskilla oli yhtiön puolesta susiturkki, karva hattu, kintaat sekä kengät. Tiimaa kului ennen kuin ne laivalla junalla hevosella olivat Tulppiossa. Lisäksi tarvittiin lämmittäjä ja konemies, jotka huolehtivat höyryn paineesta ja höyryventtiilin säätä misestä. Vetureiden voimaa pidettiin riittävänä senkö vuoksi sitten pienet hammaspyörät hajosivat. Konevoimaa metsään Kaukana erämaassa ravinto oli yksipuolista, minkä seurauksena sairastuttiin keripukkiin. 10 kuution vesisäiliötä höyrykatti lansa tarpeisiin ja ajoreitin jäädytyk seen. Tähän veturi vesisäiliöineen ja ollaankin jo huikeassa 190 tonnin kokonaispainossa! Varsin pian selvisi, että reitti oli vedetty liian vaativaan maastoon. Oli tilattava osia USA:sta asti. Suurilta onnettomuuksilta sentään vältyttiin, etenkin kun savottamiehet punoivat päiväkaupalla kuloheinästä palmi koita, joita käyettiin alamäissä rekien jarruttamiseen. Niinkin vaatimatto malla kuutiopainolla kuin 800 kiloa tämä antaisi kuorman painoksi 160 tonnia. Myös hänet yhtiö arvosti edellä mainittujen varustei den arvoiseksi
Lopullinen niitti konesavotalle oli ensimmäinen maailmansota. Tuloksia Sota katkaisi konesavotan 1916. Täydet on juuri jätetty purettavaksi Kemijoen rantaan. Kuljetetun puumäärän voisi haarukoida jonnekin 6570 000 kuutiometrin väliin. Vuoteen 1920 mennes sä sen hinta oli kivunnut vuoden 1914 tasosta nelinkertaiseksi! Menestyksestä, sen paremmin kuin epäonnistumisestakaan, ei voi puhua. Suomen valtio tuki tätä puunhankintaa edullisella kantohinnalla, sillä maat olivat metsä halituksen. Pari uppoamista lienee tapahtunutkin. JOS näiden jalasten päältä tarjottaisiin työpaikkaa, kokonaispainon ollessa selän takana 150 tonnin kahta puolta ei jarruja niin paljonko panisit palkkatoivomusta? 04/11 55. Mutta varmaa on, että tämä suuri suuntainen kokeilu oli lähtölaukaus sille monien uusien työtapojen ja tekniikoiden tielle, joiden vaikutukset ulottuvat näihin päiviin saakka. LÄMMITTÄJÄN ja venttiilinsäätäjän "työhuone". Alueella oltiin polttopuun suhteen nollarajan yläpuolella, mutta jos tälle raakaaineelle olisi ollut myös laskettava ostohintaa, niin "persnet toa" olisi tullut siitäkin. Runkoluvun ja tukkien suhteestä voisi päätellä että tukit olivat aika järeitä. Kysymys muo dostuu niin monimutkaiseksi että yksinkertaista vastausta ei ole. Kuva: Lusto/Metsähallituksen Kehittäm isjaoston kokoelma TYHJÄT reet menossa välilanssiin, jossa kuormataan edellisellä kerralla jätettyja rekiä. Vuo sina 19131916 vetureilla kuljetettu puumäärä on 152 000 runkoa, 245 656 tukiksi kaatkottuna. rappeutuneen tiestön ja puusil tojen huonon kunnon takia. Osa näistä tukeista nimittäin toimi tettiin sahatavarana ostajille vasta sodan jälkeen. Savotan vastaavan työnjohtajan eli ukkoherran hermoja koeteltiin sellaisellakin seikalla, jota etukäteen kukaan tuskin tuli ajatelleeksi. VETURIEN toimiessa ja rekitien kantaessa kuljetuksissa oli tehoa. sillä kapeatelainen veturi olisi puske nut itsensä suohon. Konesavotta edusti vain 7,5 % koko yhtiön vuotuisesta puun hankinnasta. Veturei den käyttöön tottunut henkilökunta kin oli hajaantunut eri puolille maata ja niin edelleen. Laskelmat sotkee lopullisesti 1. Mutta toki PohjoisSuomessa toi mitettiin puuta jokivarteen huomat tavasti kalliimmallakin. Kannattiko ensimmäinen konevoimaa käyttänyt savotta. Puiden hinta jokivarteen tuotuna oli 15,8 % korkeampi kuin yhtiön puunhankinnassa keskimää rin. Kun kahdelle veturille tarvittiin suu rimmillaan sata kuutiometriä halkoja vuorokaudessa, oli jo näidenkin hak kuussa ja ajossa melkoinen työmaa. maailmansota. Puuta alueen leimikoissa olisi vielä riittänyt kahden talven hakkuisiin, mutta töitä ei sodan jälkeen enää käynnistetty mm. Kun kevään kaunis auringonpaiste voimis tui ja veturit puhkuttivat reitillään syytäen ympäristöönsä nokea ja ke käleitä mustanaan, se sitten sulatteli tieuran lumet ja jäät ennen aikojaan. Tosin puut eivät kasva enää tuolla korkeudella ko vin pitkiksi
56
Tällä tietoa paikan Niemen satama-alueen kahvilanomistajan nurmikolla pitäisi kuitenkin olla nyt pysyvä. Kaikki on hyvässä järjestyksessä ja helposti käden ulottuvilla. Siinäkin olin kymmenen vuotta ja taas purettiin rakennus alta! Laaksokadulla olin vähän aikaa ja sitten siirryin tänne Niemen satamaan, jossa olen joutunut muuttamaan paikkaa useampaan kertaan", Pauli luettelee pajansa sijaintipaikkoja. "Autoemännällä oli enemmän nappuloita hallittavanaan kuin kuljettajalla. Silloinhan autojen korit tehtiin lähes kokonaan käsityönä", Pauli kertoo. "Vasaraa vaan ja vastarautaa toiselle puolelle, niin se syntyy." "Rakennus purettiin 70-luvun alussa ja jouduin siirtymään Saimaankadulle Kansantalon taakse. Vuosien saatossa lukemattomat asiakkaat ovat saaneet avun kulkupeliensä sähköongelmiin Pauli Karhin pajalta. Päällepäin pikkuiselta näyttävään pajarakennukseen on mahdutettu melkoinen määrä laitteita. "Liikennöitsijä Oiva Ylätupa, jolla oli kymmenkunta linja-autoa, oli yksi alkuaikojen vakioasiakkaistani. "Ensimmäisen 10 senttiä pitkän ja halkaisijaltaan noin 20-senttisen vaihtovirtalaturin näin lahtelaisessa Valiant-taksissa", Karhi muistelee. Paja nousee pyörille Kyllästyneenä usein toistuviin muuttoihin Pauli Karhi rakensi itselleen siirrettävän pajarakennuksen. Monitaitoiselta mieheltä onnistuu myös ajoneuvojen korimuotoilu, ja lisäksi ammuntaharrastukseen liittyen kilpa-aseiden osia syntyy käsityönä. P auli Karhin työpaikkana oli ensin Lahden Autokoritehdas Nastolan Villähteellä. Autokoritehtaan pestistä Pauli Karhille jäi perinnöksi into ja taito muotoilla omia ajoneuvoja. Etuvalot upotin normaalia syvemmälle, päälle tuli lasitehtaalla mittatilauksena tehty käyrä lasi ja messinkirengas somisti koko komeutta. "Autokoritehtaalla oli taitavia peltiseppiä, ja kun katselin heidän työtään, opin paljon. Startteja ja latureita tuli sieltä paljon korjattavaksi. Seinustoilla seisoo Pajan paikka vaihtelee Perustettuaan oman yrityksen Karhi toimi Lahdessa Launeenkatu ykkösessä, niin sanotussa Heinon talossa kymmenisen vuotta. 04/11 57. Työtehtävistä on erityisesti jäänyt mieleen legendaarisen, hienosti muotoillun ja aikanaan huippumodernin Sputnik-linja-auton sähköt. Seppiä ja mestareita Pauli Karhi Paja pyörillä Lahtelainen Pauli Karhi tuntee sähköisten vimpaimien toiminnan vuosikymmenten kokemuksella. Jokaisen penkin takana oli puhelin, jolla pystyi soittamaan autoemännälle." Pääkaupunkiseudulle Lahnuksen Linjalle tehdyssä Sputnik-edustusautossa oli V8-bensamoottori automaattivaihteistolla. Aluksi onnikoihin laitettiin samankokoisia latureita kuin henkilöautoihin, eivätkä ne tietenkään kestäneet. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Työrupeama Autokoritehtaalla olisi varmasti saanut jatkua pitkään, mutta oman yrityksen perustaminen vei voiton varmasta eläkevirasta. Myöhemmin laturit suurenivat ja alkoivat kestää paremmin." Karhi muistelee ensimmäisten vaihtovirtalatureiden tulleen Suomeen vuosien 19671968 paikkeilla. "Näyttävän kokoiset takalamput asennettiin pystysuuntaan, siis eripäin kuin henkilöautoissa, ja koko lamppuosa aukesi paljastaen säilytystilan, johon mahtui esimerkiksi Coca-cola-kori. Tekovaiheessa asentajien piti liikkua auton karvamatolla sukkasillaan, jottei mattoon tullut kuraisia jälkiä." Työrupeama Autokoritehtaalla kesti noin 15 vuotta ja olisi varmasti jatkunut pitempäänkin, mutta oman yrityksen perustaminen vei voiton varmasta eläkevirasta. Niitä onkin syntynyt useita: umpikateJawa, Pyhimys-Volvo, Citroenin osista tehty ajoneuvo sekä coupemalliseksi muotoiltu Mercedes-special. Pajassa on pyörät alla, joten jos nyt tulee häätö, sen voi helposti siirtää sisältöineen päivineen uudelle tontille. Silloin ei autoissa vielä ollut lampunpesureita, mutta Sputnikiin asennettiin lampun alapuolelle suti, joka piti lamput kirkkaana. "Menin sinne töihin 1950-luvulla, niihin aikoihin kun linja-autojen puukorit vaihtuivat rautaisiksi", hän kertoo. Enimmäkseen asiakkaat ovat olleet yksityishenkilöitä, mutta yritysasiakkaitakin on ollut
Seppiä ja mestareita Pauli Karhi LIIKUTELTAVAN pajan ikkunalasitkin ovat omaa tuotantoa. Seinillä on hienossa järjestyksessä työkaluja sekä komeat rivistöt tasasuuntauslaitteita. Melkein joka viikonloppuna on kilpailut jossain päin Suomea. Olemattoman lyhyt hela ei ollut hyvästä, ja kun remmi vielä vedetään tiukalle, niin eihän se kestä. Kaukaisin kohde, missä olen käynyt on Pessalompolo, noin sata kilometriä Rovaniemeltä pohjoiseen. "Tein sorvilla muotin ja painoin prässillä kuumennetun pleksinpalan siihen päälle", Karhi kertoo. KYLLÄSTYNEENÄ useisiin muuttoihin Pauli Karhi on rakentanut pajansa pyörien päälle. Jos molemmissa päissä olisi ollut kuulalaakerit, ei niissä olisi ollut ongelmia." Uusia Pauli Karhin kaltaisia osaajia ei enää ole kasvamassa, sillä nykyajan meiningillä kulkupelien latureita ei enää korjata, vaan koko osa vaihdetaan uuteen ongelmien tullen. Päätyönä ammuntaharrastus "Yhteen aikaan myin akkuja, kun akkutehtaalta tuli herra vierailulle ja menimme käymään huoltoasemalle Koskelle. Lucaksen latureissa pääasiallisena ongelmana oli se, että kuula58 laakereita ei ollut molemmissa päissä, jolloin toinen pää aina petti. Kaikki tarpeellinen on hyvässä järjestyksessä pienessä tilassa. työstökoneita; sorvi, pora, jyrsin ja hiontalaitteita. Se on kyllä hieno paikka, olemme käyneet siellä jo kolme kertaa. Takaseinällä on melkoinen määrä mittareita, jotka ovat yhdistettävissä Mersun moottorin voimin toimivaan omatekoiseen koepenkkiin. ". "Pöytään pannaan laturi kiinni, niin nähdään tuleeko sieltä mitään vai ei", Pauli kertoo ja jatkaa: "Takaseinällä olevissa mittareissa tumma puoli on 24 volttia, punainen puoli 12 volttia." Lucas-sähköistä liikkuu kansan suussa monenlaista moitetta, mutta Karhi ei allekirjoita kaikkea: "Lucas-jutut eivät kaikki pidä paikkaansa. "Viikonloppuisin Mersun mittariin tulee helposti useampi sata kilometriä. Siellä oli pienoiskivääri pystyssä nurkassa ja mies rupesi kehumaan, kuinka hyvä hän on ampumaan sillä, oikein suomenmestaruustasolla. Silloin päätin, että kokeilenpa tuota lajia, niin katsotaan kuinka hyväksi itse pääsen." Siitä sai alkunsa Paulin ampumaharrastus, joka jatkuu edelleen aktiivisena. Reissaamme yhdessä emännän kanssa; se on kätevää, kun majapaikka on aina mukana, menee minne vain
Weteraanikonepäivät Oulainen, 8.10.7. 60. Perinnekeskukseen siirretyssä vanhassa kyläkoulussa oli esillä Marimekon 60-vuotista historiaa sekä huikea aapiskokoelma. 19. Puutynnyrissään pyörivät puolestaan Reisjärven surmanajajat. Tämänvuotiseen konekansan päätapahtumaan yhdeksi teemoista oli valittu SuomiRuotsi-konemaaottelu, ja samalla juhlittiin Valmetin 60-vuotista historiaa suurimmalla Piikkilangankiristäjien paraatilla mitä on koskaan sitten mallin valmistuksen nähty. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine V almetin 15- ja 20-mallien reunustamalla kujalla nähtiin pari kotikutoista nelivetomuunnelmaa aiheesta, jotka saivat väkisinkin miettimään miksei tehdas tarjonnut rinnalle kyseistä sovellusta. Erilaisilla rosterihormiratkaisuilla saa tsekkivekottimen kuulostamaan monin verroin todellista tehokkaammalta. Näytösajossa Törmänhovin klassikkoautoparkkia kiersivät Reijo Ervasti Triumph-kilpurillaan sekä moninkertainen Suomenmestari Ahti Vaara parillakin eri Abarth-Fiatilla. Konepuistossa käyntinäytöksiä antoivat maamoottorit ja hienostuneempaa puhinaa tarjosivat höyrykoneet. EriTysEsTi lasten mieleen oli alueella kiertävä Zetor-kyyti. Paikalla oli myös kaikkien pikkuvalmettien kantaisä Pikku-Jehu, täysin työkykyinen prototyyppi, josta trak- torituotanto sai Tourulan tehtailla alkunsa. Rompetorin tarjonta oli tuttua ja myyjiä ennätyksellinen määrä. TrakToriharrasTuksEn Ei välttämättä tarvitse olla vain perheen isännän yksinoikeus. ZETor-miEhiin on iskenyt villitys kilpailla siitä kenen kaksvitosesta lähtee kovin meteli
61 04/11. lETkan kauneimmaksi mopoksi valittiin Göricke Diva luxus. Pärinän vastapainoksi yksi hiljaisimmista osastoista oli Pohjois-Pohjanmaan hyvän metsänhoidon yhdistys, jossa sekä vihdan- että vastantekoperinnettä siirrettiin nuoremmille polville. nyt rattisankari oli kutsuttu antamaan näytöstä entisaikain menosta. kullervon syntyaikoina traktori-sana ei ollut vielä kieleemme vakiintunut ja siksipä hankkija markkinoi kullervoa moottorivetäjänä. ahTi Vaara ajoi aikanaan lukuisia suomenmestaruuksia abarth-Fiateilla. maahan upottaminen ei kuulosta kovinkaan älykkäältä toiminnalta, mutta olisiko sittenkin niin, että ilman hautajaisia kullervonkin osat olisivat päätyneet jossain vaiheessa sulattokuormaan? TrakToriParaaTissa meillä vähemmän tunnettuja peltovetureita edusti hannu haraldin ´53 lanz Bulldog. moPoharrasTajaT kävivät välillä kiertämässä läheisen Piipsjärven. kaikkEa ei tarvitse entisöidä, ja vaikka 500 Valmetista hieno tulikin, arvostetaan rähjääntynyttä alkuperäiskuntoa yhä enemmän. mElkoinEn harvinaisuus oli tämä traktorikentältä löytyvä kotimainen kullervo vuodelta 1920. kyseinen markku lyhdyn omistama yksilö oli käyttövuosiensa jälkeen purettu osiksi ja haudattu maahan, josta se vuosikymmeniä myöhemmin kaivettiin esiin ja koottiin uudelleen
62 sunnunTain kirkonmenojen jälkeen pappia kahville kyytimässä jan-Erik hakalax.. Paikalle oli saatu myös toimiva prototyyppi Pikku-jehu, josta malli sai aikanaan alkunsa. rEijo Ervasti kaahaili näytösluonteisesti Triumph-kilpurillaan. hD-kErhokin paikalla nähtiin, mutta tässä tyylinäytettä antavat todelliset isopyörämiehet. kuljETuskalusTokEnTällä suomiruotsi-konemaaottelussa ruotsia edusti pitkähyttinen 140 super scania, jonka kuormana kulki lava-hiacen lisäksi vielä puulavainen scania. Oulaisten veteraanikonepäivät ValmETin traktorituotannon 60-vuotista taivalta juhlistettiin piikkilangankiristäjäparaatilla, jollaista ei ole sitten mallin tuotannon loppumisen nähty
kuulutushommissa Wanhan Woiman puheenjohtaja keijo Pylväs. Vanajan maski maatui metsässä kunnes marjanpoimija löysi sen. 63. nyt se kiertää romppareita etsien tarvitsijaansa. Tarjouksia vailla olivat nämä upeat 6.00 15 Black rocket jääratarenkaat. PErinnEkEskuksEn alueelle siirretyssä käpylän koulussa oli marimekko-näyttelyn lisäksi esillä silja Puurusen huikea aapiskokoelma, josta jokainen saattoi bongata sen painoksen josta oli kirjaimet aikanaan oppinut. 04/11 TEksTiilinäyTTElyn ohella esillä oli myös värikästä vaatesuunnittelua. Puintinäytös kerääkin kiinnostuneita seuraamaan koneen käyttöä. TaPahTuman pääkuuluttamona toimi matti hongan ´67 kontio-sisu. yhDEn jos toisenkin pientilan liiterissä kököttää vanha puimakone jota ei ole pyöritetty vuosikymmeniin
Tapahtumapäivän kylmän rintaman mukanaan tuoma tilapäinen epävakaa sääkään ei Vuonisjärven perinnemeininkiä latistanut, vaan kävijöitä saapui mukavasti paikalle. Nuori mies taitaa pitää John Deeren tuotteista. Pienemmälläkin tapahtumalla on usein paikallisille asukkaille suuri sosiaalinen merkitys. Vanhat traktorit kuuluvat erottamattomana osana mukaan näihin tapahtumiin. puolestaan saattavat tuoda nostalgisen tuulahduksen menneistä ajoista. Kesäasukkaille, jotka lomiensa ulkopuolella asuvat nykyajan kivierämaissa, tapahtumat K HieNo yksityiskohta tuttuakin tutummasta työjuhdasta. Mutta mikä on suurta ja mikä pientä, riippuu usein kävijän näkökulmasta. etualalla ranskalaisvalmisteinen Bernard. PuukoNTekiJä ja valokuvaaja Jani Sormunen takoo rautaa näytöksessään. Vieressä Valmet 20 eli piikkilangankiristäjä. MaaMooTToreiTa oli mukavasti paikalla täälläkin. Monia perinteisiä malleja kun löytyy rannikolta, Lapista ja Pohjanmaalta kauhavalaisesta, Tommi-puukosta ja fiskarsilaisesta lähtien. 64. PerTTi Hiltusen puukaasukäyttöinen Ferguson-traktori. Perinnehengessä Teksti ja kuvat: Sami Korhonen Lieksan Vuonisjärvellä perinnetalo Isäntärengissä vietettiin sunnuntaina 3. Tapahtumapaikka sijaitsee aivan lähellä kirjailija Heikki Turusen teoksissaan kuvailemia, jo osin kadonneenkin maaseutu-Suomen maisemia ja ihmiskohtaloita. esäaikaan Suomenmaa on täynnä pienempiä ja vähän suurempiakin kerhoporukan tai kyläyhdistyksen järjestämiä tapahtumia. Hän on syventynyt yhdessä paikallisen aiheeseen vihkiytyneen seuran kanssa etsimään pielisjärveläisen puukon mallin mysteeriä, sen kadonnutta alkuperää vai onko sitä ensinkään. heinäkuuta perinnepäivää
Perinnetalo isäntärenki tarjoaa kahvi-ja ruokailupalvelut vuoden ympäri tilausryhmille vuonna 1919 rakennetussa tuvassa. kuvittele itsesi talvipakkasella hongan juureen lumiseen kaivantoon tuo tärisevä kone kourissasi... 04/11 65. kotimuseossa on nähtävänä talon omia käyttö-ja maatalousesineitä 1900-luvun alusta 60-luvun loppuun. PikkuVäkeä eritoten viihdyttivät nähtävillä olleet runsaat eläinystävämme, joita dokumentoitiin ahkerasti. Tässä ihasteltavana shetlanninponiruunan varsa! aikaNaaN lähellä tätä paikkaa Paaterissa asunut taiteilija eva ryynänen veisti puusta esiin sielun tai ominaispiirteen, joka oli sen sisälle kätkeytynyt. PeräSSäVeDeTTäVä Topi-moottorilapio on kätevä peli pienempiin kaivuuhommiin. NäHTäVää ja ostettavaa oli myös paikallisten ruokatuotteiden muodossa. Täältä löytyy nykyään myös muita puun työstäjiä, jotka ovat taitavia käsistään. kiireeTTöMäNä päivänä aika kuluu koneiden äärellä leppoisasti vaikkapa vanhoja muistellen. eNgLaNTiLaiSeN maamoottorin takana varhaisia moottorisahoja: belgialainen lisenssituote McCullogh eli kulloppi ´60, ruotsalainen Husqvarna ´70 ja takana saksalainen Stihl ´57. 20 kiloa painavalla Stihlillä karsisi nykyään jo jyvät akanoista
Tärkeän vesireitin varrella sijainnut vanha Puhos muodostui kuin luonnostaan markkinapaikaksi ja niinpä jo 1700-luvulla suunniteltiin sille kauppalan oikeuksia. 66. Rouvisen omistama Teijo vuodelta 1945. PieTaRSaaRen konepajan silppukone pitkien olkien silppuamiseen kuivikkeeksi ja appeeksi. Melkoiseksi tehdassyhdyskunnaksi laajentunut Puhos hiljeni nopeasti 1900-luvun alkupuolella teollisen toiminnan suhteen, mutta sen jälkeen alueella jatkettiin perinteistä maataloutta. eeRo Tiaisen Porilaisen maamoottorin takana toinen samanmoinen, J. Siksi ne kannattaa siirtää tulevien sukupolvien tietoisuuteen, ja parhaiten se onnistuu perinnepäivillä. Jo tätä kulta-aikaa ennen maininnan ansaitsee se seikka, että Puhoksen telakalla rakennettiin Arppen toimesta maamme ensimmäinen höyrykäyttöinen hinaaja-siipirataslaiva Ilmarinen, joka valmistui vuonna 1833. Tällöin sahalla, konepajalla ja telakalla työskenteli parhaimmillaan uittomiehet vielä mukaan lukien reilusti yli 150 miestä. Kun vuosina 18031861 elänyt patruuna Nils-Ludvig Arppe merkittävä teollisuusmies koko läänin mitassa myi vuonna 1858 sahansa, josta oli kasvanut jo yksi Suomen suurimmista, toimi hänen perintönään teollisuus Puhoksessa vilkkaimmillaan 1870-luvulta uuden vuosisadan vaihteeseen saakka. MieheT rupattelevat vuosimallin ´60 Fiat 211R:n takana, varmaankin perinteiden katoavaisuudesta. Pursiseura ilmarinen, Kitee-seura ja Keski-Karjalan Perinnekoneyhdistys on syvästi oivaltanut tämän asian. Muistojen äärellä idässä Puhos, 9.-10.7. Kiteen Puhoksella, vanhan pohjoiskarjalaisen teollisuuden tyyssijoilla, vietettiin jo kuudensia perinnepäiviä kuuman kostean säätyypin vallitessa. Teksti ja kuvat: Sami Korhonen V aikka työn äänet ovat lakanneet kuulumasta täällä jo aikoja sitten, näkyy menneiden aikojen kädenjälki kaikkialla sopusointuisesti kauniin luonnon keskellä. Suunnitelma raukeni, mutta jos se olisi toteutunut, voisi nykyinen Kiteen kaupungin keskusta sijaita tällä alueella. Tätä on käytetty viimeksi 5060-lukujen taitteessa. 1600-luvulla alueella tiedetään olleen jo myllyn sekä kalastamon ja seuraavalla vuosisadalla oli perustettu saha sekä konepaja
aina Suomen käsityömestarista taidokkaaseen tukkilaiseen asti. VanhoJa moottorisahoja oli näytillä mukavasti. 67. Sillä tehdään nykyään pienimuotoisia kotitarvetöitä: kynnetään, äestetään, ajetaan puuta metsästä, talvella lumitöitä ja niin edelleen. Mopot ovat myös perinnekoneita jos mitkä jo kadonneen aikakauden arjen käyttövälineitä! KlaSSinen hiljan käyttöentisöity työkone Fordson Dexta ´62, jonka omistaa Pekka havukainen Kiteenlahdelta. Kaukana ovat ajat, jolloin työn äänet täällä kaikuivat. 04/11 MuKaVaSTi oli näillä päivillä nähtävää, koettua sekä kuultua. Tämän vuosimallin ´57 yksilön on entisöinyt Kari Mononen ja omistaja on heikki arpinen. inTeRnaTional-TRaKToRi eli tuttavallisemmin intikka tai natikka. Tehokkaampia Super-Dextoja valmistettiin lisäksi 64 496 kpl. Myllyn vierestä, kauniin kanavan varrelta, löytyy tämä muistomerkki symboloimassa vanhan Puhoksen teollisuutta. oMiSTaJa kertoo tämän Valmet 15 ´53 traktorin olevan käyttökunnostettu. Traktorin moottori on Ford- ja Perkins-tehtaiden yhteinen valmiste, joka perustuu Perkins P3 144 -moottoriin, johon tehtiin Fordin toivomat muutokset. Dexta-tuotanto alkoi elokuussa 1957 ja päättyi syksyllä 1964, kaikkiaan perus-Dextoja valmistettiin 153 322 kappaletta. erittäin runsas oli anti myös mopedien suhteen, kun Kantosyrjän kakstahtiporukka kunnioitti aluetta läsnäolollaan. VeSSeli, isä ja pappis. Vuosittain Valtsun tuntimittariin pyörähtää arviolta noin satakunta käyttötuntia, huolto-ja remonttitunteja ei kannata kuulemma edes laskea. MaSiniSTiSTen tapahtumien sympaattisia vakioedustajia ovat Zetorit
auto myytiin vuonna 1973 erkki Riikkiselle Juukaan, josta se muutti kaksi vuotta sitten Tolosenmäkeen esa halttuselle, joka kunnosti tämä hienon kuomurin alkuperäiseen olemukseensa. Kuormuri saavutti ykkössijan entisöinnin laatukilpailussa Tampereella 2010. Museorekisteröinti suoritettiin 2011. Varustuksena Soralava-nummikippi. Varustukseen kuuluu Joutsakuormaaja sekä tukkiperävaunu. Pykäläiselle, T. Moottorin iskutilavuus on 6,7 litraa ja teho 190 hevosvoimaa. Tiaisella. Kiitokset tästä kuuluvat omistajan ohella myös työryhmän muille veteraanikuormaautomiehille, kuten e. SaDan hevosvoiman kasikoneella varustettu Ford 699 T 158 vuodelta 1946. omistaja on o. eSa halttunen Tolosenmäestä omistaa tämän upean Vanaja Val 570 BD:n vuodelta ´58. Mikkoselle, K. huhtilaisella ja 199102 e. Tänä päivänä auton omistaa Teppo Mikkonen Kiteeltä. SiSu vuosimallia ´60. Mikkonen Joensuusta. entisöinti on suoritettu 2000-luvun alkupuoliskolla. 68 hieno Chevrolet hS 158 ´39 kuormuri, jonka omistaja on Mikko luukkainen Kiteeltä. auto toimi puoliperävaunuveturina vuosivälillä 197379 lappeenrantahelsinki-linjalla, minkä jälkeen ura jatkui soranajotehtävissä Kiteellä 197990 e. aikaisempi varustus oli käsinveivattava kippi, puoliperävaunu tukinajovarustein ja puoliperävaunu 7-metrisellä halkolavetilla, nykyisin autosta löytyy mekaaninen konekippi. JoenSuun keskusammattikoululle uutena hankittu Ford F-6 ´52. havukaiselle, sekä muille projektiin osallistuneille. VolVo n 8-44-S vuodelta 1973. Raekorvelle ja P. aikalaisten Fordien tavoin lähestulkoon kaikki tänne tuodut yksilöt joutuivat osallistumaan sotiimme ja suuntaamaan tiensä itä-Karjalan vaikeakulkuisiin korpiin, usein sieltä vielä selviytyen.
Kuhmossa vietettiin paikallisten V mobilistien luotsaamaa harrasteajoneuvotapahtumaa suurin elkein kolme päivää, juhlistaen uljaan kotimaisen merkkimme, yhä elossa olevan Sisun 80-vuotiasta Teksti ja kuvat: Sami Korhonen taivalta. asta äskettäin perustetun Kuhmon mobilistien kunniaksi on sanottava, että vastasyntyneen voimalla sillä riittää virtaa järjestää eloisia aktiviteetteja, jotka vetävät ihmisiä harvinaisen paljon paitsi itse tapahtumiinsa, myös jäsenistöönsä. Toki tähän tarvitaan ilmeisen vahvaa johtajuutta, kuin myös ihmisten tahtoa toimia vanhalla kunnon talkooperiaatteella, joka kai pala kerrallaan kadotettiin sotiemme jälkeisen jälleenrakennusajan jälkimainingeissa. Auton omistaa tätä nykyä Hannu Kettunen Juankoskelta. etualalla Sisu SH-6 vuodelta ´36, jonka historiasta löytyy seuraavanlaisia tietoja: ammattiajossa 1936 lähtien, lukuunottamatta sotavuosia. Sen lavalla oleva työkone on amerikkalainen Oliver OC-3 ´52, jolla on kuhmolainen historia alusta asti. uudemPAA Sisu-kalustoa kuvassa, ensimmäisenä Sisu SL 210 vuodelta 1990. Ari Penttilän Pudasjärveltä omistama vuoden 1964 uljas Jyry-Sisu K-41 SP 4250, jossa puoliperävaunu Vanaja ´64, hydraulinen telinnosto+tukijalat. 194246 se oli varustettu puukaasuttimella. Tästä modernista edelläkävijästä oli tarinaa Vanhat Koneet -lehden numerossa 4/2010. Säänhaltijatkin pysyivät enimmäkseen suopeina mobilistitapahtumalle, paitsi lauantaina, jolloin kylän poppaukkojen manauksetkaan eivät riittäneet karkottamaan kaikkia kuuropilviä Venäjän puolelle. Kuormaauto on käyttöentisöity 1983 ja täysentisöinti suoritettiin 1996 kangasalalaisen Antti Prusin toimesta kuorma-autoliiton 60-vuotisjuhliin. Sisulla eteenpäin Kuhmo, 15.17.7. TuuPALAn koulun harrasteajoneuvokenttää pääteeman mukaisella kalustolla. Vieressä komea iisalmelaisen Tommi Kokkosen Scania LS 140 S vuodelta ´75 04/11 SiSu KB-117 vuodelta 1964. 69. Sadepisaroista huolimatta tapahtumaa vietiin sisulla eteenpäin ja rompetorin kauppiaatkin pitivät myyntikojujaan urhoollisesti auki. KeSKeLLä kuhmolaisen pitkän linjan mobilistin Antero Kyllösen omistama Sisu K 25 HS ´55, joka on toiminut uutena ollessaan "tievaltiolla" Kajaanin lentokentän aurausautona
Ratapöllejä lisättiin ja uudet vedot, yksi putosi ja painoa lisättiin jälleen, kunnes yksi oli ylitse muiden. V8 Grålle eli harmaa Fergu, V8 Major ja niin edelleen. Skandinaaviaturneemme ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Segersjön kartanon mailla, Hjälmarenjärven eteläpuolella järjestetty tapahtuma. Teksti ja kuvat: Mikko Hiittu apahtuman piti alkaa aamukymmeneltä, mutta aitoon ruotsalaiseen tapaan yleisöä alkoi saapua vasta sen jälkeen ja kilpailut pääsivät vauhtiin tuntia myöhemmin. Kilpakoneiden joukossa merkkikirjo oli sentään laajempi. Kello neljään mennessä vedot saatiin vedetyksi ja palkinnot jaettua. NäyTTelyN antia: Bolinder Munktell BM 2, jossa kakstahtidiesel tuottaa 32 hevosvoimaa ja kiidättää konetta 6,2 kilometrin tuntivauhtiin. Yllättävän hyvin melkein tuhatpäinen yleisö jaksoi touhua katsella. Oman maan koneiden lisäksi oli Lanzia, Fergua, Majoria ja Farmallia. Traktorit jaoteltiin ikäkausien mukaisesti omiin luokkiinsa: 3040, 4050 ja 60-lukuiset. KisaKaluja rivistössä, tässä vanhemmasta päästä: Munktell ja neljä BM:ää. Kyllä vanhakin vielä jaksaa Ruotsissa vanhojen traktoreiden tractor pulling on suosittu urheilulaji. Kilpailun aluksi kilpailjat ajoivat esittelykierroksen, jonka jälkeen alkoi varsinainen taisto. Kaikkien konepeltien alta ei saanut tarkkaa selkoa, mutta vahvoja pelejä näyttivät olevan. Kuormaa reessä oli luokasta riippuen omapainon päälle 110 betonista ratapölkkyä sekä ne 30 miestä, siis arviolta 2,54 tonnia. Näiden lisäksi kisattiin myös Modified-luokassa, jossa näkyi mitä erikoisempia viritelmiä. Tapahtuman vetolavetti poikkeaa Suomessa käytetystä moottorilavetista siten, että se on "jalkakäyttöinen" T peltipohjainen reki, johon radan varressa noin viiden metrin välein seisseet toimitsijat nousivat kyytiin matkan edetessä ja lopuksi reessä seisoi noin 30 miestä. BM Bison 470 oli aikanaan ruotsalaistraktoreiden parhaimmistoa. 70. Lanz Bulldog, Munktell BM20 ja International EMD 50 vetivät fullpullit. Paikalla oli museotraktoreita 193060-luvuilta, mutta merkkikirjo oli köyhä: Munktell, Bolinder-Munktell, Volvo-BM ja yksi Zetor. Oheistuotteina oli erilaista naposteltavaa, harrasteautoja sekä vaatimaton rompetori
KuljeTusKalusToa parhaimmillaan edusti international loadstar 1600. RuoTsalaisNuoRisoN suosikkikuljin, eli epa-traktori. 50-luKuiNeN Bolinder-Munktellin teollisuusversio oli saanut hieman lisäpuhtia moottorin virityksistä. RuoTsissa Grållena tunnettu Ferguson Te20 oli saanut lättäpää V8-moottorin nokalleen, ääni ja voima olivat kohdallaan. NuoReMpia BM Bison 470 -kisakoneita konservoituna ja entisöitynä. Vetäjänä BM Victor 230. Kuvan auto on toiminut ennen uusiokäyttöä paloautona. 04/11 71. Tämä laite oli luokkansa paras. jeNKKiVoiMaa edusti international Farmall McCormick eMD 50, suomessakin hyvin tunnettu laite. KisaN piriste oli aito lanz Bulldog vuodelta 1939, voimanlähteenä 10,3 litran 1-sylinterinen kakstahtidiesel. BM Victor typ 230 edusti traktoreiden kevyempää luokkaa 4050 luvun Ruotsissa. Kumpi on kauniimpi. laVeTTi "manuaalikäyttöisenä". Rekeä on vedetty 70 metriä ja parikymmentä kaveria kyydissä
Oletpa sitten liikkeellä vanhalla traktorilla tai jollain muulla kulkupelillä, ota elokuun viimeisenä viikonloppuna suunnaksi Ruotsinkylä. Omaan hyllyynsä sellaisen saa Postin verkkokaupasta tai Vehoniemen ja Mobilian museomyymälöistä. 72 Vanajan postibussin ohella Postin pienoismallisarjaan kuuluvat mm. Materiaali on muovia ja metallia. Museo ja kahvila ovat auki koko tapahtuman ajan. nalle-Sisu ja pikkuruinen Kalmar Tjorven 411.. Postibussin mittakaava on 1:76 ja hinta 17,90 euroa. Paikalla on mahdollisuus tutustua menneiden vuosikymmenten maatalouskoneisiin ja työtapoihin muun muassa työnäytösten muodossa. Vanhan ajan päivät Ruotsinkylässä järjestetään 27.-28.8.2011. Tulokas on Vanaja VLB 47, jonka 1960-lukuinen esikuva löytyy tänä päivänä Postimuseosta. Viljan puintia ja kyntöä niin vanhalla traktorilla kuin hevosellakin on mahdollisuus päästä näkemään omin silmin. Lisätietoa: www. Näkemistä ja kokemista riittää varmasti koko perheelle. jokelanmuseo.info Seitsemäs veljes Pienoismallisarja postin kuljettamiseen käytetyistä ajoneuvoista on kasvanut seitsemään jäseneen. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Vanhan ajan päivät Ruotsinkylässä Jokelan kotiseutumuseossa Ruotsinkylässä vietetään vanhan ajan perinnepäivää jo seitsemättä kertaa. Museon oman traktorikokoelman lisäksi paikalle odotetaan traktoreita myös museon ulkopuolelta antamaan väriä tapahtumaan. Traktori-ihmisiä erityisesti kiinnostava traktorinäyttely ja -paraati ovat ohjelmassa tänäkin vuonna mukana
27.-28.8. Elokuun 20. Näsijärviajot, Pirkanmaan alue Wanhojen mopojen retkeilyajo, Riihimäen ravirata Rompetori, Kanavan kirppiksen piha-alue, Asikkala Myllymaan rompepäivä, Sastamala Wanhojen mopojen retkeilyajo, Riihimäki Perinteinen Tappuritapahtuma, Nakkilan kirkon seutu, Nakkila Rompetori, Hiukkavaaran entinen kasarmialue, Oulu Rompetori, Hämeenkyrö Kuusjoen kierros (mopoajo Salo-Somero seudulla) Harrasteajoneuvotapahtuma, Kuhmo Juthbackamarkkinat, Uusikaarlepyy Harrasteajoneuvotapahtuma, Nurmes Radiorompepäivä, Petäjäveden radio- ja puhelinmuseon piha-alue Rompetori ja retkeilyajo, Lepran kenttä, Orivesi Kuopion rompepäivät ja ruska-ajot, Kuopion automuseo Syys-Restauranta ja Varaosatori, Pikkolan koulu, Kangasala Maalaismarkkinat, Jokipii, Jalasjärvi Vanhan ajan päivät, Ruotsinpyhtää Elonkorjuu rompetori ja kirppis, st1 piha-alue, Liperi Rompetori, Kalasataman alue, Mannila Korholan perinnepäivät, Rantasalmi Rompetori ja kirpputori, Tapsan Tallit, Hankasalmi Rompepäivät, Hämeenkyrö Kuorma-autopäivä, Mobilia, Kangasala Syysheikki rompetori, Mobiilimäen piha-alue, Turku Syys-rompekirppis, Vampula Rauta ja petrooli, Hyvinkää Masinistin kulttuurjpäevät ja pestuumarkkinat, Rautalampi Linkkivinkki Höyrykoneet kiehtovat harrastajia yhä, vaikka niiden aktiivikäyttö on jäänyt taakse jo aikoja sitten. 3.-4.9. 13.8. 14.8. 27.-28.8. 12.-14.8. 10.9. 4.9. 27.8. Lukijapalaute toimitus@vanhatkoneet.fi · PL 350, 65101 Vaasa Oheisrekvisiittaa tarjolla Monen harrastajan intohimo ei suinkaan rajoitu ainoastaan työkoneisiin, vaan kokoelmista löytyy yleensä kaikkea muutakin aikakauteen sopivaa tai muuten vain nostalgista rekvisiittaa. 13.-14.8 13.-14.8. 13.8. 19.-20.8. 3.-4.9. 28.8. 27.8. 10.-11.9. Autossa oli muistaakseni id:n moottori tai vastaava, jotakin 50 heppaa tai sinnepäin. 20.8. 19.-21.8. The Steam Gallery on yksityisen harrastajan ylläpitämä sivusto, jonka antia selailee mielellään hieman tarkemminkin. Kuvaa tai mitään artikkelia en vastaavasta kuormurista ole saanut käteeni, ei edes Citroenin paksu kirja mainitse siitä mitään, samoin rompetorikauppiaat eivät tiedä kyseisestä Citroenista mitään. merkkikohtaiset näyttelyt suurien suomalaisten valmistajien tuotannosta. 13.8. www.cedesign.net/steam 73. Tarjonta ei rajoitu pelkästään radioihin, vaan myytävä esineistö kattaa antiikkielektroniikkaa laajemminkin, eikä muidenkaan keräilyesineiden myyminen tapahtumassa ole poissuljettua. 26.-28.8. Valitettavasti autosta ei tullut otettua yhtään kuvaa vaikka omistin silloin laatikkokameran, joka on vielä tallella. päivänä Petäjäveden radiomuseon rompepäiviltä voi hankkia tallille hienon putkiradion tai parhaassa tapauksessa löytää kuormurin hyttistä puuttuvat elektroniset vimpaimet. 13.-14.8. Terveisin Heikki Sivu Koska meillä toimituksessakaan ei ole tietoa kuvailemastasi Citroen kuorma-autosta, heitämme pallon lukijoillemme ja toivomme, että sitä kautta löytyisi lisävaloa aiheeseen muodossa tai toisessa. Rompparilöytöjen lisäksi kävijällä on mahdollisuus tutustua museon esineistöön. Jos sielläpäin on tietoa autosta tai edes tietoa siitä, mistä voisi löytää artikkeleita tai kuvia, ottaisin mielelläni tiedon vastaan, tai vaikkapa juttu kuvan kera Vanhoissa Koneissa. SyySkuu 3.-4.9. Lisätietoa rompparista ja museosta saa osoitteesta www.radiomuseo.fi tai numerosta 0440 732 813. CitRoenin kuoRma-auto Meillä kotona oli 1950-luvun lopulta alkaen 60-luvun alkuun Citroen-kuorma-auto. 4.9. Jos englannin kieli sujuu, niin mielenkiinto pysyy yllä pidempään, sillä jokainen kone on käyty läpi varsin perusteellisesti. Ainakin 70-80-luvuilla pikkupojille tarjottiin näitä komeita koneita toimivien pienoismallien muodossa, ja itse asiassa pikku puksuttimia on edelleen joidenkin liikkeiden valikoimissa. 10.-11.9. 04/11 Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi Romu- ja kirpputori, Laitila Idän ihmeet kohtaavat, Mansocamping, Ikaalinen 13. Näytillä on mm. 19.-21.8. 13.8. Yksittäisistä esineistä mainittakoon elektroniputki vuodelta 1918 ja 1880-luvulta peräisin oleva puhelin. Sivuilla esitellään kuvien kera monta sympaattista pienoiskonetta, joista osa on uniikkeja käsityön tuotoksia ja toiset sarjatuotantona valmistettuja härveleitä. Toimitus Tapahtumakalenteri eLokuu 12.-13.8. 13.8. 20.8
(Lycksele). usa:ssa kaikki on suurempaa. (Helgum) YHdYsVaLLoissa Washingtonin osavaltiossa vuonna 1960 rakennettu Garrett Tree Farmer -juonto- ja auraustraktori. (Överkalix) BoLindeR-MunKTeLLin Victor-traktori on Bamse (nalle) juonto- ja vetotraktorin perustana. (Lycksele) RuoTsissa käytettiin traktoreita juonto- ja vetotraktoreina jäädytetyillä teillä. Tämänkertaiset koneet ovat läntisissä naapurimaissamme aikoinaan töitä paiskineita metsäkoneita tai sellaisiksi varustettuja. Traktoriin oli asennettu eräänlainen Rekord-puutavaranosturi kuormaukseen ja juontoon. (Överkalix) Metsäkoneita Skandinaviasta Uusi kesä ja uudet kohteet. Paino 1000 kg, tehoa 30 hevosvoimaa. Mikon matka-albumi oLiVeR Cletracista pienin muutoksin valmistettu kumipyörä- ja ketjuyhdistelmä oli nopeampi ja hiljaisempi. Tässä oliver Cletrac HG-42: paino 1600 kg, hevosvoimia 27, nopeus suurimmillaan 8 km/h. Teksti ja kuvat: Mikko Hiittu Kuvauspaikat: · Norsk Skogmuseum, Elverum, Norja · Skogmuseet i Lycksele, Ruotsi · Holgers Traktormuseum, Överkalix · Richards Traktormuseum, Helgum sMV:n rakentama drivax-metsätraktori vuodelta 1963. (Lycksele) 74 RuoTsaLaisen sandbergs Mekaniska Verkstadin vuosina 195863 valmistama juontotraktori sMV Myran. Koneessa on hyödynnetty Volvo BM Bisonin tekniikkaa ilman etupyöriä. Paino 5 tonnia, 55 hevosvoimaa Fordin moottorista
Perustana Volvo BM:n tekniikkaa kuinkas muuten, suositaan kotimaista. (Lycksele) 04/11 75. näillä kulku helpottui norjan vaikeissa maastoissa. Paino 13400 kg, voimaa 156 hevosvoimaa. (Lycksele) PeRäänsä Grålle sai FHV 2300 -tukkiperävaunun hydraulisella nosturilla, Hiab tai Foco, kantavuus 2300 kg. GRåLLe eli Ferguson Te20 varustettuna 50-luvun puoliteloilla. (Överkalix) LieKÖ sMV:n kopio, kun nimi on Hemek Pirate vuodelta 1969. (elverum) VoLVo BM 230 oli Ösa:n toinen metsä-, juonto- ja puskutraktori, jossa varustuksena oli Ösa:n juontovinssi sekä hydraulinosturi puutavaran kuormaukseen. (Helgum) KoCKuM 880 on Kockum industri ab:n, myöhemmin Ösa:n valmistama moton esi-isä Ruotsissa. (elverum) Ösa valmisti Fiat 245:stä Bamsen tyyppisen juonto- ja puskutraktorin teloin
(08) 430311 Fax. 3500 , 0400-870080, Uusimaa 125083 Ford -39 Museokatsastettu 2009, seuraava katsastus 2013. 1250 , 040-7373273, Lahti 125089 Massey Ferguson puimuri VW bensakoneella. Akalevyt joka käy myös etuokuormaajaan. Hytti tehty Suomessa, H. 25000 , 045-2630828, Tuusula 125085 Jussi 60-90 vaijerikaivinkone Toimiva peli laahakauhalla, 0400322445, 125084 VARAOSAT TRAKTOREIHIN · Fiatagri, Case IH, Ford, New Holland, MF, Zetor, Leyland, DB, Same, Nuffield · Nivelakselien osat · Aurojen osat · Työkoneiden osat Ford Transit 2.4 diesel -81 Britti, koritettu porissa, entinen SA-auto. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi kah@kah-trucks.fi www.kah-trucks.fi Tosimiesten metalliset pienoismallit! Traktoreita kaikkia kokoja: 1:16, 1:32, 1:43, 1:87 Meillä hyvä valikoima renkaita ja sisärenkaita myös entisöitäviin koneisiin. FORDSON Power Major massey ferguson 65 nuffield Universal Four NDI Finland Oy e-mail: somero@somero-trading.fi www.somero-trading.fi 76 ford Model F KUORTIN TRAKTORI KY · TOIMITUKSET KOKO SUOMEEN · PUH. Markkinat Osta ja myy kalustoa Myydään Allis-Scalmers 2 kpl -57 vetävä metsäkärri. (08) 430323 KAUPPA JA LUETTELOT NETISSÄ www.konekorjaamo.fi -renkaat alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. Deeren lähes 60 vuoden kokemuksella. KUORMA-AUTOT JA VARAOSAT KAUPPILAN AUTOHAJOTTAMO OY Ilvesjoentie 425, Ilvesjoki puh. Tee tarjous, H. (06) 456 8888 Konehuolto T. 0400 685 235. Etukuormaaja, sora ja lumikauhat. 400 , 050-5829291, Sipoo 125086 Puh. Jatkohytti, nostin Nummi Junior 1000kg, mukaan toinen moottori, H. Ei rekisterissä. (06) 456 8800 fax. Myös kaikenmoista varaosaa. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto · Puh. Ainoa kappale näillä varusteilla tällä pallolla. Ajokunnossa, toimiva konekippi, uudet laidat ja lisälaidat (ei jarruja). Ei täydellinen, H. Harrastajalle. Kannattaa soitella Ruokolahdelle, 050-5844659, Ruokolahti 125023 Bedford J Toiselta omistajalta, historia tiedossa, paperit löytyy
Siilomalli., H. Hyvä lumikone tai mökkitraktori., H. 65 osina., 045-3468895, Sastamala Esa MP 65 puimakone Vihreä, 0400357298, Myydään Valmet 15 -53, purettuna, n. (06) 456 8800 www.kah-trucks.fi TAPPEJA JA HOLKKEJA KAIVINKONEISIIN · PYÖRÄKUORMAAJIIN · NOSTUREIHIN ym. www.vanhatkoneet.fi 04/11 Pintakarkaistua pyöröterästä määrämittaisena. WWW.AURAOSA.FI · 0400 828 460 77. Pelleiltään suora, osiltaan täydellinen. 2200 , 041-4962515, Fiat 1100 D -64 projekti kesken, toinen varaosiksi. h. 1000 , 050-3048273, Padasjoki Setor 25A Purettu Fortin etuperä. Zetor 25 K -52 käynti/ajokunto 4000. Viljankuivuri. rauta, alumiini, kupari, polyetyleeni, PVC, lasi, jne. Hinta 229 Tule katsomaan valikoimamme. WWW.LENINGRADAUTOMOBILE.COM KUORMA-AUTOT JA VARAOSAT Kun muutat, kerro myös meille. Vanhat Koneet tilaajapalvelu: 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi Myös uudempiin malleihin... Ilvesjoentie 425, Ilvesjoki puh. Takra purettuna, n. Volvo MITTAREITA JOKA LÄHTÖÖN! Yleis-, lämpö-ja kosteusmittarit, takometrit, Anemometrit, LC-mittarit, desipelimittarit, PH-mittarit. h. Nostoteho 2 tonnia, Nostokorkeus 6m. 60, 050-3638140, Kullaa Toyota Bensa Trukki 60 luvulta. Myydäään yhdessä. 2400 , 040-3222211, Vanaja 690 -69 raato. 290. 550 , 0500-947263, Nokia Massey-Ferguson 630 S puimuri -60 Sisätiloissa säilytetty. Volvo 350 kuormaajalla. Ford 3000 V-72, 0400-398163, Kemijärvi Simulta 200 Kylvökone HS laatikolla. kaikki osat. sitten. GAZ, ZIL, KrAZ, URAL, UAZ Ilmansuodattimet, öljynsuodattimet, sytytystulpat ja muut osat meiltä toimitusmyynnissä ympäri maan. Snettansintie 5 Espoo GSM 0400-130 313, fax 09-3882 546 Korjaamon osoite · Vihdintie 63, 02970 Espoo Hinta 38 AUTOKORJAAMO Ultraääni seinämäpaksuusmittari Mittausalue: 1.2mm - 200mm Mittaa kovia materiaaleja kutem esim. Ferguson -52 Harmaa, alkuperäinen, bensa. Jyry Sisu, teliveto 72 C raato. Kysy lisää., 050-3872143, Pyhämaa Hiab-nummi tukkikoura -74 puutavaranostin, iso, vähän käytetty., H. 450, Ylö KP320 keskipako pöyhin h. 600 , 040-7563862, Virrat Massey-Ferguson puimuri 630 S -61 4-sylinterinen Perkins moottori., H. Fiskars kyntäjä 2-siipinen aura. 3300 , 050-3527709, Kuusankoski Valmet 361 -62 rekisterissä. 1600 , 040-8117061, Valmet 20 -58 Täysi koneremontti tehty 3v. 1600. Lumiketjut, perälevy kääntyvä ja aura, H. kaikki osat 3500. Takana levy, edessä hydraulisesti nouseva levyn varret. Entisöijälle hyvä kohde. 15" paripyörät edessä., H. Myös käytettyjä laitteita. v is a 100 vouotttä eu tekn ajon asennuskokemusta ja asiantuntemusta! ajoneuvokauppaa! Infrapunalämpömittari DT-380 Mittausalue: -50 - +380C Tarkkuus: +-2% tai 2C Virtalähde: 9V paristo ERILAISTA KAIKKI MERKIT JA MALLIT Meillä myynnissä paljon erilaisia US ja SU autoja. Rekisterissä, siiva pyörä ja 1 siipinen 14" aura mukaan., H. Volvo Titan 495 vm
Solifer Export siisti! 1100. Soita ja kysy lisää, 040-5536606 Ostetaan Ostetaan Saab 96 -74 teräs takapuskurin vasen pää, sekä kattopilariin sivuille Saab-merkit. Ehjä, täydell., alkup. 4900 , 050-5203350, Jyväskylä Traktoreita myytävänä 1951 Ford N8 3000 1946 Oliver 70 6000 1954 Steyr 180 3000 1940 McCormick T6 3500 1953 Takra 4000 1952 Allgaier 2500 1957 Hanomag R35 3000 1954 Allis-Chalmers D-270 1500 1937 John Deere BR 4000 1955 Volvo T230 3000 1951 Normag NG23 1500 1953 Massey-Harris Pony 1300 1948 Case VA 5000. Nyt vielä kesähintaan, H. kats. hyv.nätti 4000. 0400 808 007 · Nivelakselit ja -osat · Traktorin varaosat ja tarvikkeet · Osia myös vanhempiin koneisiin, kannattaa kysyä! Jokaisella autolla on tarina. www.klassikot.fi Näin ilmoitat Vanhat Koneet Markkinoilla: POSTITSE: Käytä alla olevaa ilmoituskuponkia Postita ilmoituksesi osoitteeseen: Vanhat Koneet, PL 350, 65101 VAASA SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä ilmoituksesi tiedot ja kuva osoitteeseen: ilmoitus@vanhatkoneet.fi ILMOITA ILMAISEKSI VANHAT KONEET MARKKINOILLA! Myydään Ostetaan Vaihdetaan Maatalouskoneet Kuljetuskalusto Maanrakennus Muut koneet Varaosat HUOM! Ilmoitukset, jotka ovat lehden toimituksessa viimeistään 29.9.2011 klo 12.00 julkaistaan 13.10.2011 ilmestyvässä Vanhat Koneet -lehdessä. eturenkaat. harvinaisuus! Mopot: tunturi automaatti "pappa" entis. Emme myöskään vastaa virheistä ilmoituksissa. renkaat 2200. Nimi: Osoite: Puhelin nro: Postinumero ja Paikkakunta: Leikkaa tai kopioi tämä kuponki Postimerkki VIIPALEKUSTANNUS OY PL 350 65101 VAASA 78 Vanhat Koneet pidättää itsellään oikeuden olla julkaisematta ilmoitusta. klo 20-22., 0400684207, Riihimäki Paloauto Ford F 600 -69 Hienokuntoinen, siisti. Markkinat Osta ja myy kalustoa T-24 -50luv. Lehdessä julkaistua materiaalia voidaan käyttää muissa Viipalemediat Oy:n julkaisuissa ja niiden markkinoinnissa. Yht. Voit tarjota myös muuta hyvää osaa., 0405622923, Kouvola www.vanhatkoneet.fi WWW.TRAKTORIOSA.FI Puh. Ha Fiat 1100E -50 MR kats. Uutta esim. © Viipalekustannus Oy. otot iltaisin n. DB 950 -62 Hyvä maali, hieno 1500. 2500. Ha Fiat 1100 -63 mr
Kuvan henkilöllä lienee sukujuuria Suomeen, kun kuvakin on tänne asti lähetetty. tämän sivun mustavalkoiset kuva-aarteet meille lähetti rane Keski-Suomesta. truStIvapaata bensiiniä kuljetettiin 50-luvun alun turussa tällä miehekkäällä Kempsulla. Henkilö auton vieressä on armas laakso. t Tällä kertaa Ranen mielenkiintoise vanhat kuvat valittiin palkitsemisen arvoisiksi. Onnittelut! Vastaavalla 22 euron arvoisella tuotepaketilla palkitaan tämän vuoden jokaisessa numerossa yksi kuvien lähettäjä. telIvetoInen arviolta 1940-mallinen International oli peruskalustoa Kanadan tukkisavotoilla tuohon aikaan. 79 04/11. Kuvalaari Lähetä omat kuvasi: kuvalaari@vanhatkoneet.fi tai Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa Suven kuvasatoa Kesällä on taas käynnistelty harrastekoneita tallien kätköistä ja kaiveltu siinä sivussa pöytälaatikoiden pohjalta vanhoja albumeiden aarteita, joista meillä on ilo nyt nauttia. InternatIonal vetää komeaa, meillä ennen näkemätöntä rekirekkaa jossain Kanadan savotalla
tämän sivun mersukuvat ovat Juha Järvisen lähettämiä. nelIvetoInen la1920 mersu on saanut aktiiviuransa jälkeen eläkeviran lastausautona. Kuvalaari Tämän Mersun kohtalo alkaa olla vähitellen sinetöity. merSun kohtalo alkaa olla vähitellen sinetöity. 80. ollappa auto säilynyt ehjänä pelleiltään, nyt se tuskin kiinnostaa ketään muuta kuin romumiestä. IlmarI turusen mercedes-Benz 1513 kuvattuna vuonna 1999 jolloin auto oli vielä ammattiliikenteessä varkaudessa. tämä vuoden 1968 mersu, malliltaan 1113, oli vielä viisi vuotta sitten ilmavoimien omistuksessa. JyväSKyläläInen maanrakennusliike rikamat oy on taltioinut kalustoaan menneiltä vuosilta mercedes 1513 -kuorma-auton ja teräsmiesvaijerikaivurin muodossa
mIKä tämä on, kysyi kuvan lähettänyt Harri. pidimme toimituksessa kriisipalaverin aiheesta saamatta kokoon mitään muuta järkevää vastausta kuin matkailuauto made in kotona. penttI lepistö lähetti kuvan tosi siistissä kunnossa säilyneestä Zetor 3011:stä, joka palvelee kesäisin puu-, peruna- ja heinähommissa leväten talvet siinä välissä. 04/11 81. 70-lukuinen pyöräkuormaaja on vielä ryhdikkään ja työkuntoisen näköinen. Järeä Clark-pyöräkuormaaja arviolta 70-luvulta vielä ryhdikkään ja työkuntoisen oloisena Jyväskylän seudulla. DavID Browninkin pitää välillä huilata kun lämpömittari alkaa hipoa hellelukemia
tähän yksilöön on vaihdettu jossain vaiheessa moottori volvon kuormurista. SeuramatKalla jossain alppimaisemissa ollaan tässä kuvassa Hj. tämä siviili-Zil vaikutti vajaat kymmenen vuotta sitten jonkin aikaa Kuoreveden maisemissa. olympIavuoDen mallia oleva valmet 15 palvelee vielä säännöllisesti muun muassa puukuormien vetäjänä, kertoo kuvan lähettänyt pasi. ylISen Kuljetuksen Scanian kyydissä saman yrityksen Chevroletbussi vuodelta 1948. vanhus on matkalla bussiseuran talliin odottamaan entisöintiä. 82. Holmström oy:n volvo B58 -alustaisella ja Kutter 8 -korisella bussilla. ZIl-157 saattaa olla joillekin tuttu armeija-ajoilta. Kuvalaari ranSKalaInen Continental-puskutraktori 195060-luvulta ei liene kaikkein yleisimpiä koneita maassamme
Aikaansaapa miesjoukkio on viimeisimpänä työnään kunnostanut 20-luvun höyrykoneen. Erikoisempi puutarhatraktori Joskus Agrimarketista ei vain löydy riittävän mielenkiintoista vehjettä, joten sellainen on hoidettava maahan omin konstein. Niittikoppi-Sisu M-sarjan Sisu kuuluu kuormaautomaailman eläviin legendoihin. Tutustuimme Laukkasen varaosakauppaan ja traktorikokoelmiin. Mahlun Munktells Munktells-höyrykone ´29 Saarijärven Mahlun kylässä eivät miehet mökkiydy, kun Mahlun Maamoottorimuseolla kokoonnutaan kunnostamaan entisajan vempeleitä. Tutustuimme Niittikoppiin koeajon merkeissä. 83. Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 5/2011 ILMESTYY 13.10.2011 Preerian Peura Tapani Laukkanen on John Deere -mies niin arjessa kuin vapaallakin