Vanhat Koneet 4/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Maanrakennuskoneet . Hinta 8,50? SUOMALAISTA TYÖTÄ . Vammas Kersantti . Fordson kuormaaja . Tapahtumat Telipeli Harvinainen Ford Thames Trader ´59 Sukutilalta Entisöity Volvo Buster 400 ´69 Pikku-Jussi Mäenhovin Veikon kunnostama konelapio. Nuffield 3DL & 460 . MADE IN FINLAND 22 Traktorit . Kuorma-autot . 04/2013 . Volvo Buster 400 . Ford Thames Trader . Historian mallintaja Jari Korkiakosken pienoismalliverstas T Ä E T PIR NuffiT Joonas Potkosen työtä pelkäämättömät traktorit 6 414887 450003 745000-1304 . Åkerman 200D Rautaista luettavaa . www.vanhatkoneet.fi . MB LK 2624 . PAL VKO 2013-34 Viipale mediat 13004 4/2013
www.klassikot.fi . Goliath Hansa ä I k t T i P OJEK 50-vuotias alkuperäiskuntoinen Sunbeam Imp Jokamiesluokkaa Fotoalbumissa erilaista jokkiskalustoa takavuosilta Ari Saxberg Rallikuski, mekaanikko ja autojen rakentaja Tuleva klassikko Kaksipaikkainen Mercedes-Benz SLK KLASSIKOT NYT MYÖS IPADISSA. SAHA-MATTI Hyvinkääläiselle sahaharrastajalle on kerääntynyt moottorikäyttöisten puunpätkijöiden lisäksi kunnioitettava tietomäärä alasta. UKKO-KOKKUMI Kockums KS 850 oli 70-luvun metsätyömailla vakuuttava laite moneen aikalaiseen verrattuna. 83. Fiat 500 ´64 . 04/13 . Austin Mini 850 ´65 . Hinta 8,50 ? PR misen Esa Tam n hieno huikea meo Alfa RoT 1750 G ´70 Veloce Bolinder-Munktellin siirryttyä Volvon omistukseen, vanhojen BM-traktoreiden myynti jatkui osin päivitettynä ja uudella nimellä. Erkki Forströmin Volvo T25 on tuon aikakauden edustaja. SI YK ensimmäisistä 6 414883 684808 Imp ´63 368480-1304 . MADE IN FINLAND Alfa Romeo GT Veloce ´70 . Jokaisella autolla on tarina. HAE OMASI LEHTIPISTEESTÄ TAI TILAA KOTIIN: WWW.KLASSIKOT.FI Seuraavassa numerossa: Erilainen kiertopalkinto VANHAT KONEET 5/2013 ILMESTYY 22.8.2013 Austin Mini 850 ´65 04/13 AUTOILUN AJANKUVAA . Sunbeam KOMEA KONE SUOMALAISTA TYÖTÄ . PAL VKO 2013-32 Viipale mediat 13004 Kombi 1100 ´60 . Opel Ascona ´72 . Mazda 323 ´82 . Opel Kadett A ´63
Materiaaleista oli pulaa, työmenetelmissä oli paljon kehittämistä, päivät oli pitkiä, loukkaantumisia sattui ja moni myös siirtyi autuaammille työmaille kesken urakan. Tämän lehden tarinoista vanhan ajan asenne työntekoon tulee hyvin esiin Seija Sivulasta kertovassa artikkelissa, jossa hän muistelee kuinka on vuosien varrella tehnyt jotakuinkin kaikkea mahdollista. lopputuloksesta kun ei koskaan voi olla varma. Poikkeuksiakin toki löytyy, ja näistä viimeisin on sieltä hurjimmasta päästä. Helpompia teitä olisi ollut tarjolla, mutta onneksi he jaksoivat mennä vaikeamman ja raskaamman kautta. Kun aiheena on panssarivaunusafari, voi jo lähtiessään suorastaan odottaa pääsevänsä ohjaimiin, onhan se koko homman idea. Tämä on tietenkin ymmärrettävää, monikaan ei välttämättä halua antaa raskaalla työllä ja suurella panoksella rakennettua laitetta kenenkään muun käsiteltäväksi . Vaikka lehden tarinat ovatkin jo historiaa, ne voi nähdä myös toisella tavalla. Vai onko tällaista jo olemassa. Toisella oli tekokäsi, ja taitava kyläseppä konstruoi muiden muutosten ohella koneeseen sellaiset hallintalaitteet, että hydrauliikan käyttö onnistui osin olkapäällä ja osin ruuvaamalla tekokäsi kiinni ohjauslaitteen vipuun. Sota ja sen jälkeiset ajat, nälkä, köyhyys ja kurjuus ajoivat suomalaiset ponnistelemaan lujasti valoisamman ja varakkaamman tulevaisuuden eteen. Niistä voi oppia, kuinka vähillä eväillä voi tehdä suuria asioita. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Tekijältä Kun lähtee juttukeikalle, ei useinkaan ole valmistautunut pääsemään jutun aiheena olevan koneen puikkoihin. Milloin joku alkaa myydä kyntämistä, puimurilla puimista, kaivinkoneella kaivamista tai vaikkapa vanhalla puoliperäyhdistelmällä peruuttamista ja ajamista suljetulla yksityisalueella sekä muuta vastaavaa. Ennen vanhaan ongelmia riitti enemmän kuin nykyisin osataan edes kuvitella. Koneellistuminen toi monille aloille helpotusta juuri kaikkein raskaimpiin työvaiheisiin. Pääkirjoitus VANHAAN MALLIIN K oneita, tarinoita koneiden takaa ja ihmisiä niiden parissa, niistä koostuu Vanhat Koneet -lehden sisältö. Idea on vapaasti hyödynnettävissä, mutta varautukaa toimittajan vierailuun! Juha Pokki Toimittaja juha.pokki@vanhatkoneet.fi Jos panssarivaunulla voi elämysmatkailla, miksei vanhoilla koneilla voisi tehdä samoin? 3. Puhuttiin suomalaisesta sisusta. Töitä ei heillä jaettu miesten ja naisten töihin, eikä rouva epäröi tänä päivänäkään tarttua hitsauskoneeseen tai moottorisahaan. Ennen kokeilemattomille tai pitkään kyseisistä hommista poissa olleille se jos mikä olisi elämysmatkailua. tuskin kukaan osasi vaatia helpotusta oloihin, jotka olivat juuri muuttuneet monin verroin kevyemmiksi. Aikalaisten tarinoita kuunnellessa välittyy usein mielikuva kovasta työporukasta, joka sitkeästi ja kelloon vilkuilematta hoiti pahimmankin työmaan kunnialla maaliin. Vuosikymmenien ikäiset työkoneet ovat kiehtovia laitteita jo sellaisenaan, ja niitä tarkastellessa ei voi välttyä ajattelemasta laitteen oman aikakauden työoloja ja -menetelmiä. Tässä numerossa esitelty safariyritys ei ole tietenkään ainoa alallaan, mutta yleensä painopiste on kuitenkin sotilaskalustossa. Fordson-artikkelissa puolestaan kerrotaan kuormaajan aikanaan omistaneesta veljeksistä. Ehkä juuri se, että tekniikan mukaantulo Sodanjälkeisten vuosien historiasta voimme oppia, kuinka vähillä eväillä voi tehdä suuria asioita. kevensi ja nopeutti urakoita huomattavasti, jätti ergonomian ja turvallisuusajattelun taka-alalle . Milloin joku keksii vastaavia muis04/13 ta vanhoista koneista
´53 Reilun 20 vuoden aikana Mäenhovin Veikko on kunnostanut pitkän liudan 38 Pikku-Jussi -kaivureita. Nyt kone viettää siististi kunnostettuna ansaittuja eläkepäiviä idyllisissä maisemissa. 16 4 26 Volvo Buster 400 ´69 Volvo Buster ei ollut tavanomainen valinta tilan traktoriksi. Tässä numerossa 10 KANNESSA 10 Nuffield 3DL ´59 ja 460 ´64 Joonas Potkonen tunnetaan aktiivisena Nuffi-harrastajana ja osaavana konemiehenä. Kuormurin aktiiviura jäi taakse vasta kymmenen vuotta sitten. 38 Åkerman 200D ?Pikku-Jussi. Tutustuimme Veikon entisöimään yksilöön vuosimallia 1953. 44 Fordson-kuormaaja ´58 Edelleen käytössä oleva kuormaaja on läpikäynyt useita muutoksia matkan varrella. Kehitystä on tapahtunut aina kulloisenkin tarpeen mukaan, ja koneeseen tutustuessaan oppii paljon myös entisajan työmenetelmistä. TAPAHTUMAT 72 Nostalgiapäivät, Pukkila Kauppamajakan tapahtuman suo- 44. Kohtuuhintaista uutuutta saatiinkin tänne mukavasti. 22 Vammas Kersantti ´75 Joni ja Esa Halkolan komea traktorikaivuri on uransa aikana nähnyt monta kovaa työmaata. Tarkastelimme lähemmin kahta oranssia helmeä Joonaksen traktoririvistä. KONEET 16 Ford Thames Trader 6x2 ´59 Brittiläisen Ford Thames Traderin esittely sattui samoihin aikoihin kun Suomessa luovuttiin kuorma-autojen tuontisäännöstelystä. Viljo Jäppinen päätti hankkia sellaisen uutena, ja sama traktori on perheessä edelleen. 32 Mercedes-Benz LK 2624 ´73 Virtasen Rönttä-Mersu on täydessä ajo- ja käyttökunnossa vielä nelikymppisenä
Ojanen vie lukijat tutustumismatkalle oja-aurojen mielenkiintoiseen historiaan. 74 Mil-Safarit Suomesta löytyy uskomattomia asioita, kuten retkikohde jossa pääsee vaikkapa panssarivaunun ohjaimiin. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Uutisia ja kuulumisia harrastajalle. 54 Seppiä ja mestareita Jari Korkiakoski on toteuttanut monen konemiehen unelman rautaisen pienoismallin muodossa. 70 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia. 79 Markkinat Vanhoja koneita ja osia kaupan. 81 Kuvalaari Lukijoiden valokuvia vuosien varrelta. TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman, Meniina Lundström POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Juha Pokki AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Antti Kautonen, Sami Korhonen, Johanna Helin, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Olli J. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Materiaali: Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. ja niihin saa kaikin mokomin tutustua lähemminkin. 04/13 66 Metsäoja-aurat Olli J. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Kim Dahl: 050-4147 539 Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty. Tänä vuonna paikalla oli mukavasti kaikenikäistä kalustoa. ARTIKKELIT 34 Työ tekijäänsä neuvoo Perhossa asusteleva Seija Sivula on elämänsä aikana tottunut tekemään kaiken itse. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Toimitus 72 TILAAJAPALVELU Puh. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Ojanen, Harri Onnila, Paula Tavasti, Aimo Tenni, Arttu Toivonen 34 60 ssi on yksi ndin keikkabu 54 Da llapé-bä Korkiakosken ri stari Ja pienoismal lime töistä. hienoimmista sio ei näytä hiipuvan. Niinpä rouvalta käy traktoriremontit ja mopon entisöinnit vielä 74-vuotiaana. 50 Vaunuliiterissä viihdytään Pietarsaaren seudulla toimii aktiivinen harrastajayhdistys, joka kokoontuu viikottain vaunuliiteriksi ristityssä kerhotilassa. 60 Kitsin sahamuseo Itärajan tuntumassa sijaitsee pieni Kitsin kylä, jossa Pertti Kilpeläinen pitää sahamuseotaan. 62 Muistoja maalta Laihialta löytyy kiinnostava museo, jossa koneet ovat esillä ilman suojaaitoja . materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään 5 materiaalin lehdelle.
Lyhytkeulaisen Viking-Volvon arvelleen päätyneen vielä ajoon, hytti muutettuna takai- sin normaalimpaan malliin. Pienimuotoisempiin PR-ajeluihin Gevalialla oli vielä Volkkarin paku, joka näytti kaatonokka kiinni keulaan ruuvattuna varsin elefanttimaiselta. Perävaunulla oli pituutta 17 metriä, ja sieltä tarjoiltiin 3?000-4?000 kuppia kahvia per kahvitustapahtuma; ennätysmäärä vuoteen 1959 mennessä oli 12?000 kupillista kahvia päivän aikana. 1965 esitelty Jopo on kokenut jos jonkinlaisen renessanssin viime vuosina, ja sitä on hiljattain valmistettu Taiwanissa. Vuonna 2010 Helkama siirsi 24-tuumaisen Jopo-mallin valmistuksen Suomeen, millä oli positiivinen vaikutus pyörien myyntiin. Nämä Gevalian mainoskäytössä olleet ?Arom-Kuriren?-yhdistelmät ajelivat ympäri 50-luvun Ruotsia. Vetoautoina vaihtelivat Volvon L395 Titan- ja L387F Viking -veturit, joihin voitiin kiinnittää kärsämäinen kaatonokka kahvipannumaisen ilmeen täydentämiseksi. päivänä, jolloin museon puistoalueelle on vapaa pääsy. Puistorautatiellä pienet veturit kyydittävät lapsia ja aikuisiakin sään salliessa. -renkaat Gevalian pannut tulilla ?Kahvien keittämisellä. Tämänvuotinen tapahtuma järjestetään heinäkuun 13. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto . Hauskasti ?kärsä. Puh. Tulevana syksynä myös lasten Jopoa ja Jopo3-mallia aletaan valmistaa Hangossa, mikä on pelkästään myönteinen uutinen. FERGUSON-TAPAAMINEN RAUTATIEMUSEOLLA Vanhat Fergusonit ja muutkin traktorit kokoontuvat Rautatiemuseolla joka vuoden heinäkuussa. Vaunun tankkeihin mahtui 2?000 gallonaa kahvinkeittovettä. Mainoskäytön loputtua 60-lukuun mennessä, aromikuriirit päätyivät hylkyyn. PYÖRÄKUORMAAJIIN NOSTUREIHIN ym. Pintakarkaistua pyöröterästä määrämittaisena. WWW.AURAOSA.FI 0400 828 460 Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. Konehuolto T. Traktorikatsemuksen jälkeen traktorit valmistautuvat paraatiin, joka kiertää Hyvinkään katuja. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia JOPO-TUOTANTO KOKONAISUUDESSAAN SUOMEEN Helkama siirtää koko Jopo-tuotannon takaisin Suomeen, Hangon polkupyörätehtaalle. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi. liikenteessä on kieltämättä vähän eri merkitys, kuin näin kirjaimellisesti. Gevalian mukaan niitä ei yksinkertaisesti enää vain ole olemassa, mutta romutuksesta yrityksellä ei ole tietoa. Varmuuden vuoksi siirtoajot tosin todennäköisesti tehtiin ilman nokkaa, ja se kiinnitettiin paikalleen vasta parkkiin ajamisen jälkeen. lähti täsmälleen keskeltä keulaa, juuri senpaksuisena kuin keulassa normaalisti komeileva VW-logo. A J O V U E N O J A S U T S A R HAR A M U T H A P A IT T N Y Y M ROMKUPHE nttä 19.?21.7.2013 O M Tuupalan koulun ke okeskus 9.?11.8.2013 atkailu- ja Nuoris NURMES Hyvärilän M Runsaasti kalustoa ja myyjiä, paljon ohjelmaa! Tervetuloa! www.kuhmonmobilistit.fi TAPPEJA JA HOLKKEJA Meillä hyvä valikoima renkaita ja sisärenkaita myös entisöitäviin koneisiin. NDI Finland Oy e-mail: somero@somero-trading.fi www.somero-trading.fi KAIVINKONEISIIN
Seinäjoki Mobilistiautonäyttely, Retro ja Rompe -tapahtuma, Joupiska 26.-28.7. Saarijärvi Rompetori, Ahvenlampi Camping 27.?28.7. Isokyrö Sirpistä Puimuriin, Isokyrö 27.7. ?1.9. Kesäliikennekausi päättyy perinteiseen syysajoon lauantaina 14.9., jolloin museojunat liikennöivät iltamyöhään ja kausi päätetään näyttävästi ilotulituksen merkeissä. KESÄKUU 29.6. Suolahti Vanhojen koneiden näyttely ja valtakunnalliset veteraanimopo päivät, vanha asema ja satama 29.6. Mikkeli St. Zetoreiden kiihdytyskilpailu . 2013 klo 10?17 Pääsymaksu 10 . 7 2013 a.fi rant tau .res www Syysrestaurantapäivät 24.8.2013 HARRASTEAJONEUVOILLE ERILLINEN PYSÄKÖINTIALUE LÄHELLÄ PORTTIA! ALUEMAKSU 3 EUROA, ALLE 7-VUOTIAAT ILMAISEKSI. Saunapalon sammutusnäytös vanhalla palokalustolla . Kemiö Traktorikavalkadi, Kemiö 9.7. Vääksy Mobilisti-ilta Vääksyn kanavalla 12.-13.7. Kangasala Restaurantapäivät, Pikkolan koulu 13.?14.7. Tupaswillan perinnekylässä työnäytöksiä ja käsitöitä sisällä ja ulkona . Michel OldTimer Run, Visulahden matkailukeskus HEINÄKUU 5.?7.7. Vanhan tavaran rompetori . Forssasta on ilmainen museobussikuljetus tapahtumaan höyryfestivaaliviikonloppuna, ja Jokioisissa järjestetään samaan aikaan myös Jokioisten Pitäjäpäivä ja tapahtumaalueelle on kuljetus Museorautatien Jokioisten asemalta. Museojunat ovat liikenteessä sunnuntaisin kesä-, heinä- ja elokuussa sekä lauantaina 27.7. Avoin kansainvälinen kullanhuuhdontakilpailu . Rautajärvi Vanhan ajan metsä- ja maatalousnäyttely, Vanha Savotta 13.?14.7. Kitee Puhoksen perinnepäivät 19.-21.7. Kuhmo Harrastusajoneuvo- ja rompemyyntitapahtuma 20.7. Metsäsavotta toiminnassa . Punkalaidun Sata vuotta autoilua Punkalaitumella Kuva: Teemu Virtanen ELOKUU 3.8. Huittinen Wanhojen Koneiden perinnepäivä, Vanha urheilukenttä 3.8. Kangasala Pohjoismainen harrasteajoneuvotapaaminen, Mobilia 9.-11.8. Nurmes Harrastusajoneuvo- ja rompemyyntitapahtuma 10.8. Porvoo Paloautot Porvoossa-tapahtuma 18.8. Tampere Vanhojen maasto- ja pakettiautojen kokoontuminen, Kahvila Lippumies, Teisko 23.?24.8. Uusikaarlepyy Juhtbackamarkkinat 24.8. Joroinen Jari-Pekan Zetor-ajot ja rompetori Perinnepäivät 31.8. Alle 12 vuotiaat lapset ilmaiseksi. . Taidenäyttely Paljon nähtävää maaseudun historiasta ja perinteistä kiinnostuneille! www.tupaswilla.? Ränssintie 5, Laukaa KANGASALLA, PIKKOLAN KOULUN ALUEELLA heinäkuun 12.2013 kello 12.00-20.00 heinäkuun 13.2013 kello 7.00-16.00 12.-13. Puintipiha ja entisajan työkaluja . eli heinäkuun viimeisenä viikonloppuna järjestetään yhdeksättä kertaa Minkiön Höyryfestivaali. Tuolloin Minkiön asema-alue täyttyy monenlaisista höyryllä toimivista laitteista, joilla suoritetaan työnäytöksiä, ja museojunat liikennöivät koko viikonlopun ajan Jokioisten ja Humppilan välillä. Oulainen 21. Vanhoja traktoreita, moottoreita ja erikoisia ajopelejä menneiltä vuosikymmeniltä . Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät 6.7. Tammisaari XII Vanhojen Paloautojen Päivä 6.7. Tapahtumakalenteri HÖYRYFESTIVAALI TULEE TAAS toimitus@vanhatkoneet.fi 27.-28.7
Kardaanin putkea ja sorvissa suoraan ja hitsiltä kiinni ja savotalle hoppu. No, olipa tai ei. Oli pakko, kun ne eivät pysyneet pulteissa kiinni. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Louhos-Sisun vaiheita a niinhän se louhoksen ajo alkoi Kostamus-radalla. Sain auton pysähtymään noin viidenkymmenen metrin matkalla. Kävin siinä kysymässä huoltoasemalla, missä minä olen; olin kuulemani mukaan Riihikadun Essolla. Tässä hän kertoo kokemuksistaan vuosimallin -66 Sisu K149BP:n kanssa. J Norjalaisella Finn.no-myyntisivustolla on tullut myyntiin todellinen harvinaisuus. 1951-mallinen Volvo-bussi on valmistettu vuoden 1952 talviolympialaisia varten, ja se on yksi kuudesta tuolloin Oslon kisoihin toimitetusta autosta. En uskaltanut lähteä, pelkäsin että jos tulee siellä remppaa, niinsilloin siitä se konstit kehittyy -66 Sisua lastataan joskus. missä se korjataan. Rupesin etsimään toisenlaista autoa ja se löytyi helposti Oulun Wetteriltä, Volvo N88 ?68. Silta oli kintsahtanut vinoksi kuin vanhan maakellarin katto, ja minähän sanoin että kunto on jonkinlainen. Näistä on perimätietojen mukaan vain kaksi jäljellä yli 60 vuoden jälkeen, ja nyt myyntiin tullut linjuri on restauroitu täydellisesti. 8. Mutta sitten alkoi öljynpaine laskea. Ja niinhän siinä kävi, että kiertokangen kaulat menivät harakan pyrstön väriseksi. Seppä hioi ja oikaisi akselin ja sanoi että laita syöttöpumppu kuntoon. Lastauskone oli tamperelaisen Vähätiiton omistama Bront ja louhosmestarina tamperelainen Dalbergin Oskari, ja homma hoitui. Mutta sitten tapahtui se mitä kukaan ei tahdo uskoa: tuli moottoripyöräilijä, käänsi ja keräsi ne romut polviensa päälle ja lähti ajamaan vaikka minä huusin ja heilutin kättä, että älä vie sitä kardaania! No, ei auttanut muu kuin hajottamon ovia kynsimään, liukupäätä ja urapäätä. Oli irronnut öljypumpusta moottoriin tuleva rautaputki hitsaussaumasta. -mallin kanssa. Puupaneloitu ja hienosti lakattu sisusta on varmasti vaatinut työtunteja uskomattoman paljon, ja koko ajoneuvo menisi ehdottomasti uudenväärtistä. Ja niin minä tunkkasin sen palkin ja sidoin vah- valla kettingillä ja ei muuta kuin kotikylän pajalle. Volvo on myös esiintynyt vuoden 2010 lastenelokuvassa Knerten menee naimisiin. Bussin pyyntihinta myyntisivustolla on tällä hetkellä 650?000 Norjan kruunua eli noin 85?500 euroa. Lukijamme, ?Tiisselijätkä. Vaihdelaatikko, maastolaatikko, takimmaiset perät kahdesti, kytkimen paineasetelma halkesi ja jousia meni palasiksi aika tiheään. Olen kuullut, että hajottamoon se meni. Kajaanissa rotuaarin reunassa oli pintavesikaivon kansi, joka täräytti niin että vahva palkki irtosi hitsauksesta. Siellä sitä hitsattiin ja vahvistettiin ja sunnuntai-iltana olikin savotalle hoppu. Ja sitten oli toinen tapaus: olin taas tulossa tekopitäjääni, kun Kajaanin mainnalla kova ryminä ja pauke kuului takapäästä; no sieltähän oli löysännyt takasiltojen päältä toisiinsa yhdistävä tukivarren mutteri, jolloin sillan takimmaisen asento muuttui, eikä nivelten murros riittänyt. Sain Klemetin Martilta edullisesti vereksen akselin. Ei kuulemma kampiakseli kestä huonoa syöttöä ja tottahan se oli, sillä puolen vuoden kuluttua kampirauta katkesi. Vaikka niinhän Kajaanin pojat myöhemmin väittivät, että sellaista katua ei ole olemassakaan. Myyntitykki oli reilu mies, kyseli vain onko se hyvässä kunnossa. Näillä palkeilla oli kumityynyt molemmissa päissä, oli niillä yhdistetty takasillat toisiinsa. Myöhemmin se sama myyntityöläinen soitti, että kun sinä onneton suhari olit hitsannut takimmaisen sillan vetoakselit. Ajo kesti lumentuloon asti, ja sitten aloitti viereisellä osuudella kainuulainen työyhtymä Heikkinen Sotkamosta ja Klemetti Ristijärveltä, joilla oli uusia Liebherr-kuokkakoneita ja niillä homma kyllä hoitui. Mutta sittenpä alkoi Sisun rempan vuoro: ensiksi simahti kompuran kansi ja se piti hakea Kuhmon Sisulta lainamossella, joka piti paluumatkalla hinata työmaalle. Vastasin, jonkunlaisessa. Näitä oli Ylä-Tuloman voimalaitostyömaalla, ja vuosina 1963?64 niissä oli kaksitahtidieselmoottori, ajoääni kohtuullinen. Ja sitten venäläisten autojen koneet korjattiin Oulun autoliikkeessä jolla oli GM-edustuksia: autoihin kävi amerikkalaiset osat. Oslolainen olympiabussi Ulkomuoto on hieman Duettin kaltainen, ja yhtäläisyyksiä voi myös löytää vanhemman PV800 ?Suggan. Takajousi, noin metrin mittainen jötikkä, ei tyhjänä ajettaessa joustanut juuri ollenkaan, oli niinkuin olisi kivirekeä ajanut. Ja sitten Volvolla Kostamukseen, se onkin sitten toinen juttu. Olenhan minä näiden seikkailujen jälkeen ostanut yhden uudenkarhean Sisun ja hakenut kaksi uutta Sisua tehtaalta. PS: Viitaten lehtenne 03/2013 numeroon Kraz-maansiirtoautoista. Annoin vaihdossa sen Sisun. Ja niin toista metriä pitkä kardaani murtui kummastakin päästä, nivelristikot ja romua tuli tielle. Hiltu-Late Piippolasta välittää tarinaa Kajaanin ja Kostamuksen korkeudelta. Oli kulkuluvat. Olihan siitä viikkoja monia kun lähdin viikonlopulle. Syksyllä 1977 olisi pitänyt lähteä Kostamukseen ajoon. paikko- ja on kahdeksalletoista. Onneksi se syöttöpumppu simahti ja hajottamolta veres pumppu, ja se kesti, samoin kampiakseli. Olihan remppaa niin kauan kuin Sisu oli minulla. Tyhjäkäynnillä se oli mannaa korville, melkein muistutti urkujen soittoa. Kyseistä vihreää bussia on viime vuosina tarjottu vuokralle hääajoneuvoksi, johon se varmasti soveltuu paremmin kuin hyvin . Pojat sanoivat, että Sisussa saa olla alhainen, mutta ei saanut
Karin Konekuvat RAITIOTEIDEN AURAUSVAUNUT Pääkaupungissa on lunta piisannut parina viime talvena, mutta riitti sitä myös 50-luvun puolivälissäkin. Lunta piisasi pääkaupunkiseudullak in vanhaan aikaan. Pekka Tuomikoski tahansa. Aurausvaunun kuljettajan työolot eivät olleet helpoimmasta päästä, ja tähän myös Kari Suomalainen kiinnitti huomiota. K 12.1. .. 9.?10.8.2013 www.powertruckshow.fi Koko perheen suurtapahtuma Avoinna pe?la 9.00?18.00 . 1955 -Aku, sano jotain! Sano mitä uvaan on luotu kammottava tunnelma, jossa raitiovaunun kuski on huolissaan ystävästään. Vielä 50-luvulla kaupungin kunnossapidon käytössä olivat nimittäin ?aurausvaunut?, joiden avulla raiteita pidettiin puhtaana lumesta. Yli viidenk ymmenen vuoden takainen kuva on myös palanen Helsing in paikallishistoriaa. Aurausvaunuja ohjasi mies, joka yleensä aina sotkeutui itsekin lumeen enemmän tai vähemmän! Kuvan ?Akusta. ei näy lumen vuoksi muuta kuin kireä ilme, joka tosin tässä tapauksessa on merkki leimuavasta elämästä kylmän ulkokuoren alla... Paljon ohjelmaa Lippujen hinnat ja muut tiedot www.powertruckshow.fi
10
Nämä oranssit brittitraktorit saivat vankan pyöränsijan suomalaisen maatalouden koneistumiskilpailussa, jota oli jakamassa moni muukin valmistaja. Ilomantsi 11. TYÖNMYÖTÄINEN KAKSIKKO NUFFIELD 3DL -59 JA 4/60 -64 Eräs sotien jälkeisistä valtamerkeistä maamme traktorimarkkinoilla oli ehdottomasti Nuffield
Tie oli siis auki ja pian sitä käytiin kulkemaan uusilla malleilla. Suurikokoinen, riittävätehoinen 3DL oli teholtaan karkeasti samassa sarjassa kuin Dexta ja Harmaafergu. Tutut valmistajat kuten Fordson, Massey-Ferguson ja Nuffield olivat hinta-laatu-suhteeltaan kovassa maineessa kauppaa myös tehtiin sen mukaisesti. Muiden mukaan markkinoille Uskollisuus merkkiä kohtaan on aina ollut konealalla tärkeä tekijä. Muutoin lähestulkoon kaikki osat ovat yhteneväisiä nelossarjan Nuhvettien kanssa. Ilomantsilainen Joonas Potkonen hankki oman vuosimallia 1959 olevan 3DL-traktorinsa viisi vuotta sitten. Runko on hieman lyhyempi, rengaskoko pienempi ja moottori kolmisylinterinen. Kolmosen suuri koko selittyy sillä, että se perustuu hyvin pitkälti Universal 4:n rakenteeseen. Kolmos-Nuffield oli lähes 2100 kiloa painava suurikokoinen traktori, Dexta 1350 kiloa ja liki höyhensarjalaiseksi painonsa mukaan menevä Fergu vain noin 1100 kiloa. NUFFIELD 3DL JA 4/60 Teksti: Juha Pokki Kuvat: Sami Korhonen 6 0-luku oli traktoreiden kulta-aikaa Suomessa. Moni näistä merkeistä oli lähtöisin Brittein saarilta. Nuffieldin traktorivalmistus oli al12 kanut noin vuosikymmen aiemmin, ja aluksi lähinnä Fordsonin kilpailijaksi lähtenyt tehdas aloitti saman tien menestyksellä. Näillä eväillä tehtaan tuotanto pääsi hyvään alkuun ja traktori päivittyi malliksi DM4 muutaman vuoden kuluttua moottorin vaihtuessa Morrisista Perkins-dieseliin. Vuonna 1957 lopullisesti purettu traktoreiden tuontisäännöstely merkitsi, että ostajalla oli vihdoin varaa ja varmuutta valita haluamansa traktori ja sen myös sai. Niinpä 1950-luvun lopussa traktoreita oli Suomessa jo noin 75 000 kappaletta. Vuonna 1948 tuotantoon tullut Universal M4 -mallinimellä myyty yleistraktori oli luotettava, tehokas, hyvällä maavaralla varustettu ja ulkonäöllisesti onnistunut. Poikkeusta ei tapahtunut tässäkään tapauksessa, vaan brittitraktoreiden omistajien välillä käytiin usein keskustelua ja sananvaihtoa eri merkkien paremmuudesta. Kompensaatiota hevosvoimalukujen eroavaisuuksille toi paino. Nuffi tarjosi 37 hevosta, Dexta 32 ja Fergusonin dieselversio TE-F-20 piti häntäpäätä 28 kaakin avulla. Sen tarina alkaa Juvalta, johon se myytiin uu-. Yhä useampi isäntä siirtyi luonnollisesti hyviksi havaittujen merkkien pariin. Vuonna 1957 valmistukseen päässyt nuhvi oli tehtaan vastine Ferguson TE-20 -sarjalle ja Fordson Dextalle. Lopulta merkittäviä eroja ei samassa koko- ja teholuokissa painivilla koneilla ollut, mutta makuasiat ja mielikuvat toivat oman lisänsä ikuiseen ja lopulta ratkaisemattomaan mittelöön. Nuffield 3DL oli yksi tekijä näissä koneiden välisissä vertailuissa. Kun hankintoihin saattoi itse vaikuttaa, eikä tarvinnut tyytyä siihen, mitä mahdollisesti oli saatavana, vahvistui ostajan asema markkinoilla huomattavasti
Traktori toimi tilan askareissa pitkään ja myytiin eteenpäin 1990-luvun lopussa. Uusia ja hienoja koneita ei tarvitse valjastaa työkalujen eteen, sillä homma hoituu hienosti vanhalla ja aikojen saatossa hyväksi havaitulla raudalla. 04/13 13. mies jatkaa. ?Kiertokangen kolmoslaakeri oli leikannut kiinni ja tämä johti koneremonttiin. Samalla traktori sai osakseen hieman laa- jempaakin huolenpitoa. Se on hänen mielestään kokenut inflaation ja oikeasti entisöityjä traktoreita hän ei koe Suomessa olevan kuin muutaman käden sormien määrä. Omia traktoreitaan mies kutsuukin käyttökunnostetuiksi. Koneet ovat hyvässä työkunnossa niin ulkoisesti kuin sisäistestikin ja peltotyötä niillä myös tehdään. Omistaja Joonas Potkonen varoo kuitenkin käyttämästä sanaa entisöity näiden koneiden yhteydessä. tena maalaistaloon. ?Entisöidyn traktorin tulee vastata täysin tehtaan linjalta tullutta yksilöä. Potkonen kertoo. ?Ja paikan päällä selvisi, että tuo kuvaus piti ihan täsmälleen paikkaansa. Näin traktorista saatiin siisti ja toimintakuntoinen peli. Näkemys harrastukseen Potkonen karttaa tarkasti käyttämästä sanaa entisöinti. Koska hänen molemmat Nuffieldinsa ovat puoliksi täysverisessä työssä ja toisaalta kuitenkin myös harrastelaitteita, Nuffield vakiinnutti nopeasti asemansa luotettavana, taloudellisena ja edistyksekkäänä traktorina. Kylmäkosken kertoja tuplaa vaihteiden määrän viidestä kymmeneen ja jouduttaa siirtymiä pellolta toiselle, kun traktorilla päästään sitä suurinta sallittua. hän kuittaa. Kytkin huollettiin ja pellit hiekkapuhallettiin ja maalattiin uudestaan. Kaupat syntyivät ja kone lähdettiin hakemaan kotiin. ?Myynti-ilmoituksessa huomiota herätti erikoinen teksti: Käynnistettäessä kone pitää samanlaisen äänen kuin kissaa vedettäisiin hännästä. Kyseessä oli miehen omien sanojen mukaan käyttöönottokunnostus, joka tietysti kuvaa hyvin tehtyä operaatiota. Tuttavakaupan välityksellä traktori päätyi pihatraktoriksi ja hylkäyksen rajamaille, kunnes lopulta se asetettiin myyntiin internetin välityksellä. Kauaa Nuhvi ei ehtinytkään myyntipalstalla roikkua, kun Joonas iski apajille ja varasi traktorin itselleen
Takuun piikkiin ongelmia korjattiin ja laatua parannettiin, mutta se negatiivinen ensivaikutelma oli päässyt syntymään ja maine lähtenyt leviämään. Historia tiedossa Joonaksen omistuksessa oleva traktori on vuosimallia 1964 ja se on aivan mallisar- Ostettaessa 4/60:n moottori ei ollut toimintakunnossa. Tämän yksilön ongelma oli kuitenkin vain syöttöpumpun vika. Kaikki, mikä on tarvinnut korjaamista on korjattu, ja se, mikä vielä puuttuu tai ei vastaa täysin toivottua lopputulosta, tullaan vielä korjaamaan. Onni ja autuus kesti kuitenkin vain hetkisen. Tässäkin pätee vanha sanonta ?hiljaa hyvä tulee?. Aikanaan Nuffield lähti vahvalla aloituksella markkinoille ja onnistui siinä hyvin. Sellaista konetta kun ei tohdi enää pellolle viedä, vaan se tulisi säilöä huolellisesti tehty työmäärä muistaen. Suomessa maahantuojana toimi Kesko ja sen myyntikoneisto sai oranssin traktorin käymään hyvin kaupaksi isännille ympäri maan. 14. Tämän innoittamana Nuffieldillakin äidyttiin suunnittelemaan oma vaihtoehto kasvavaan tehotarjontaan. Vuonna 1961 valmistukseen tullut 4/60 oli jo totuttuihin Universal 4:n ratkaisuihin perustuva laite. Tosin vika ei tällä kertaa johtunut siitä syystä, mikä aikanaan johti Nuffieldin nimen huonoon maineeseen: suunnitelu- ja valmistusvirheet sylinteriputkissa johtivat mittaviin takuukorjauksiin. Moottorina käytetty nelisylinterin BMC muutettiin hieman kepulikonsteilla suuremmalle iskutilavuudelle. Sylinteriputkia nimittäin ohennettiin ja näin tehoja löytyi pikaisesti lisää. Samaa ideologiaa Potkonen on käyttänyt tämän 3DL-mallin lisäksi myös 4/60-mallisessa Nuffieldissaan. Oikotie onneen? 4/60 oli Nuffieldin vastaheitto samoilla vuositienoilla markkinoita valloittamaan ryhtyneille tehokkaammille traktoreille. Esimerkiksi vuonna 1960 esitelty Fordson Super Major tarjosi 52 hevosvoiman edestä ruutia punttiin. Pikemminkin toimintamallina on hankkia ajan myötä pisteosia aina sopivan tilaisuuden tullen. NUFFIELD 3DL JA 4/60 ei liian pikkutarkka hierominen ole mielekästä. Nuffieldin tunnettu laatu oli yhtäkkiä heikentynyt vieläpä tärkeimmästä päästä, ja maine sai kovan kolauksen. Toinen syy on myös se, että aivan valtavia rahasummia ei tee mieli koneiden läpikäymiseen kerralla upottaa. Putkiin syntyi ohuuden, materiaalivalintojen ja tuolloin jäähdytysnesteenä käytetyn pelkän veden vuoksi vaurioita, jotka saivat ostajat hämilleen
Niinpä ostajaa ei aivan heti löytynyt. Seuraavana on vuorossa lokasuojien uusiminen, mutta tässäkään yksilössä ei ole tarkoitusta mennä liiallisuuksiin. Työ kutsuu Nuhveja edelleen ja ne vastaavat kutsuun hyvin mielellään. Työtä, huvia ja siltä väliltä Tämä nelosnuhvi on varustettu niin sanotulla Kylmäkosken kertojalla. Aivan valmis se ei ole vieläkään, mutta ajan kanssa ollaan oikeaan suuntaa menossa. Vuonna 2006 se kuitenkin päätyi kaupanteon kautta Potkoselle. Jonkin aikaa työskenneltyään se vaihtui Allis-Chalmerskuormaajaan ja päätyi maahantuojansa eli Keskon vaihtokoneriviin. Työhön nämä molemmat Nuhvit ovat päässeetkin. Kolmosella on tehty joka kaudella noin 150 tuntia ja nelosella noin 200 tuntia peltotöitä. Lisäksi nelosella Joonas ajoi eräänä vapaampana kesänä mahtavat 13000 kilometriä maantieajoa harrastekaluston keräilyn ja näyttelyreissujen merkeissä. Kiteellä kone viihtyikin neljäkymmentä vuotta. Molemmilla on alkuperäinen ja tiedossa oleva Suomi-historia ja sen selvittäminen onkin ollut tärkeä osa Joonas Potkosen harrastusta. Tilanteen salliessa kertoja tarjoaa jopa 57 kilometrin tuntihuiput alkuperäisen 30 kilometrin sijaan ja työnkulku nopeutuu kun siirtomatkat pellolta toiselle ovat hieman joutuisampia. Esimerkiksi kyläsepän aikanaan ratakiskosta tekemä etupuskuri saa jäädä muistuttamaan koneen historiasta. 04/13 Tässä ne ovat, saman valmistajan veljekset, tosin eri tehtailta tulleena. Usein perässä oli vieläpä traileri ja sen kyydissä traktori tai muuta kalustoa. Vaihdot tehtiin ja 4/60 matkasi uuteen kotiinsa. Myyjä oli sitä mieltä, että koska kyseessä ei ole mikään konejobbari ja traktori pääsisi nuoren harrastajan käsissä hyvään kotiin, voidaan kaupat tehdä vieläpä huokeaan hintaan. Traktori oli rullauskunnossa, eli moottori ei toiminut syöttöpumpun jumituttua aikojen saatossa. Nostolaitteita ei siinä ollut, koska niitä ei kuormaajakäytössä oltu tarvittu. katsoi sitä kumman toiminnan puolelta tahansa. 15. Toki ilmat eivät aina ole näin maalauksellisia, mutta sääsuojan tarvetta ei Suomen suvessa onneksi liian usein traktorikuskikaan koe. Käyttöohjetta on siinä monenlaista. Mikäpä siinä on äestäessä, kun raitista ilmaa, aurinkoa ja lämpöä saa riittämiin. Kuitenkin muuan kovana Nuffield-miehenä tunnettu isäntä Kiteeltä kiinnostui vähän ajetusta ja hyvässä kunnossa olevasta Nuhvista. Laite on kuitattu tehtaalta ulos viimeisellä valmistusviikolla ja se on myyty uutena Kiteelle, soramontun penkkakoneeksi. Nuffield kesti tämän ilman mitään mukinoita, joten laatu on vuosikymmenienkin jälkeen edelleen kohdallaan näissä oransseissa koneissa. Joonas Potkonen on tyytyväinen koneiden toimintaan ja harrastamisen ja työn sekoitus on varsin mielekästä puuhaa Nuffieldien parissa . Värikuvat ovat harvinaisen hyvä havainnollistaja ylläpitoaskareissa. 4/60 oli alunperin hankittu ilman nostolaitteita, mutta kohtalo, onni ja piirimyyjä järjestivät siihen sellaiset. jan elinkaaren viimeisiä yksilöitä. 10 vaihdetta eteen tekevät maataloustöissä siirtymisistä mukavampia. Kaupat syntyivät, kun onnenkantamoisen johdosta Joensuuhun oli toimitettu kaivinkoneeksi muutettava 10/60-Nuffield, josta nostolaitejärjestelmä jouti pois. Pisin kertareissu oli 700 kilometrin viikonloppurupeama. Potkonen laittoi kuitenkin koneen toimintakuntoon ja teki muita korjauksia pikkuhiljaa
Muurame 16
Onneksi jokunen yksilö säästyi meidän päiviinkin . 50-luvun autoista se oli ohjaamonsa osalta meidän normaalista kalustostamme poikkeava malli siinä, että moottori sijaitsi osittain ohjaamon alla. Toki tarjolla olisi ollut raskaampaan ajoon paremmin soveltuvia malleja, mutta edulliset perusautot tekivät paremmin kauppansa köyhässä Suomessa. Tempsin raateri Thames Trader ei ollut iso tai pieni vaan ajalleen normaalinkokoinen peruskuormaauto. jopa kuvissa esiintyvä ultraharvinaisuus. Teksti: Iikka Kekko, Kuvat: Iikka Kekko, Lassi ja Ossi Leinon kokoelmat E nglannin historia autonvalmistajana on käsittämättömän valtaisa kaikkine käänteineen, vaikka unohdettaisiin heti kättelyssä kaikkien tuntemat loisto- ja urheiluautot. Jäljelle jäi ainoastaan kourallinen merkittäviä valmistajia, joista nuo kaksi edellä mainittua pitivät hallussaan vielä varsin kohtuullisia myyntilukuja koko vuosikymmenen ajan meidänkin markkinoillamme. Ajalleen tyypillinen 1950-luvulla tilanne oli vielä toinen. Autojen valmistus siellä on jo lopetettu tehtaan keskityttyä valmistamaan moottoreita Fordkonsernin tuotteisiin. Thames Traderin markkinoille tulo sattui mielenkiintoiseen aikaan, sillä samana vuonna kun auto esiteltiin, lopetettiin Suomessa kuorma-autojen tuontisäännöstely. Kohtuullisen hinnan ansiosta brittikuormurin kauppa alkoi käydä melko aurinkoisissa merkeissä, vaikka hinnat tuohon aikaan olivatkin miljoonaluokkaa. Thames Traderin valmistus alkoi vuonna 1957 Dagenhamin tehtailla Thamesin rannalla ja jatkui vuoteen 1965 asti. Satojen erilaisten hyötyajoneuvojen joukossa oli muutamia sellaisia autoja, jotka nousivat erityisen suosituiksi esimerkiksi täällä Suomessa. Suomen markkinoilla kuorma-autopuolta edustivat 60-luvun jälkeen lähinnä vain Fordin ja Bedfordin kevyet kuorma-autot. Yksi niistä oli Ford Thames Trader. TELIPELI FORD THAMES TRADER 6X2 ?59 Ford Trader kuuluu niihin kuorma-autoihin, jotka otettiin avosylin vastaan sodan jälkeisinä pulavuosina. -tyyliin. Auto täytti hyvin ne vaatimukset, jotka valmistaja oli sille asettanut. Ongelmia alkoi yleensä esiintyä siinä vaiheessa, kun autoa kuormitettiin suomalaisittain ?kaikki tai ei mitään. Autot hyödynnettiin usein viimeiseen hengenvetoon asti, minkä jälkeen alustoista tehtiin vielä traktorin peräkärryjä. Toisin sanoen ohjaamoa oli tuotu eteenpäin ja osittain moottorin päälle, jolloin saatiin pidempi lava ilman pidempää 17. 70-luku olikin brittiläiselle autoteollisuudelle jo täysi katastrofi työntekijöiden ajaessa alas koko imperiumille merkittävän teollisuudenalan. Toki näistä saivat markkinoille vain muutamia ajoneuvoja, mutta onpa joukossa kymmenittäin merkkejä, joita valmistettiin vuosikymmenestä toiseen ja tulevaisuuteen vankasti luottaen. Valtaosa saarivaltiossa valmistetuista hyötyajoneuvoista jäi 60-luvulta alkaen lähinna britti-imperiumin sisälle . Jos jäljelle jääneistä valmistajista raakataan pois vielä loputkin henkilöautojen valmistajat, jää jäljelle vielä satoja hyötyajoneuvojen valmistajia. Itä-Lontoossa sijaitsevan Dagenhamin tehtaansa Ford avasi vuonna 1931. niin IsoBritanniaan kuin alusmaihinkin. Se oli niin kutsuttu all round -malli eli peruskuormuri moneen hommaan. Kun Suomessa kaadettiin puita ja sahattiin niistä lankkuja toimitettavaksi ulkomaille, suolsivat brittiläiset autotehtaat pää märkänä uusia kulkuneuvoja toimitettavaksi ympäri maailmaa. Eurooppa yhdentyi vähän kerrallaan, mutta brittien valmistamat hyötyajoneuvot alkoivat harveta kansainvälisiltä markkinoilta tehden tilaa ruotsalaisten ja saksalaisten valmistamille tuotteille
Kuka kyseisen rakenteen on ensimmäisenä tuonut markkinoille, sitä ei tässä yhteydessä käydä kinaamaan, mutta britit käyttivät moottorin päällä olevia ohjaamoja yleisesti jo vuosikymmeniä ennen monia muita markkina-alueita. Suomessa tylppänokkaista Thames Traderia käytettiin normaalin peruslavakuorkin lisäksi monissa erilaisissa tehtävissä kuten esimerkiksi puutavaran ajossa. telitettiin ennen maahantuontia Ruotsissa Rydhsin verstaalla. Vastaavia malleja oli muillakin merkeillä kuten esimerkiksi Bedfordilla, joka oli esitellyt nokattoman S-tyypin jo vuonna 1950. Teliakseliston rakenteen lisäksi lisäksi runkoa on myös jatkettu Rydhsillä telityksen yhteydessä asentamalla tuplarunko vanhan rungon päälle alkaen ohjaamon takaa. Alkuperäisen kippilavan tilalle Tapio rakensi kiinteän kappaletavaralavan. 18 tuota peruslinjaa moottorin osalta. Näin rungolle. Moottorit jakautuivat 4- tai 6-sylinterisiin bensaja dieselversioihin. Auto edustaa 75-sarjan Thames Tradereita eli maahantuontiohjelman raskaimpia. Rydhsiä pidettiin aikanaan varsin laadukkaana tuotteena, eikä se vaikuta hullummalta näin 50 vuoden jälkeenkään. vaikkapa Viking Volvoon, josta otettiin 100?125 hevosvoimaa . Verrattaessa Fordia muihin noin kymmenen tonnin kokoluokan 50-luvun loppupuolen kuorma-autoihin . Rakenteet ovat ruotsalaisittain tarvittavan järeän oloiset ja toimintaperiaate yksinkertainen. Seiskavitosesta tarjolla oli kaksiakselisen perusmallin lisäksi neliveto, kolmeakselinen teliveto sekä kuvien kaltainen nostoteliauto. Tapsan autot eivät kuitenkaan edusta perinteisiä kaksiakselisia yleiskuorma-autoja vaan toisen auton perässä on matala puoliperävaunu ja toinen eli tämän jutun mannekiini on puolestaan harvinainen kolmeakselinen nostotelimalli. Vaikka kyse on periaatteessa tavallisesta automallista, on Tapio onnistunut hankkimaan ja kunnostamaan kaksi hieman erikoisempaa ja samalla varsin mielenkiintoista Thames Traderia kokoelmiinsa. Vihreä teliauto on herättänyt ansaittua kiinnostusta siellä missä sillä on ehditty liikkumaan. joka oli niin sanotusti Skandinavian erikoismalli . Yleisin moottorityyppi Suomeen tuoduissa oli 5?420 kuutiosenttimetrin dieselkuutonen, josta oli puristettu 108 hevosvoimaa 2?500 kierroksella minuutissa. Tallista löytyy tällä hetkellä kaksi kappaletta vuoden 1959 näyttävään kuntoon kunnostettua yksilöä. Kuvissa esiintyvä Tapio Nisulan omistama yksilö edustaa niiltä osin juuri 15 tonnin kokonaispainoa varten oli käytössä 108 hevosvoimaa. Pohjolan oloihin myydyt autot telitettiin nousevin teliakselein kun taas Keski-Euroopassa ja Briteissä pärjättiin raskaammissa kuljetuksissa nousemattomalla telillä ja telivedolla. Kyseinen teliauto on epäilyksistä huolimatta Fordin suomalaisen maahantuojan tuoma ja myymä. Kyseinen virserumilaisverstas oli tunnettu telittäjä länsinaapurissamme jo 40-luvulta lähtien: kun meillä puhuttiin myöhemmin Teijon telistä niin Ruotsissa puhuttiin jo tuolloin Rydhsin telistä. Kaikkia näitä erikoisimpiakin versioita on tuotu Suomeen sentään näytekappaleen verran. Nostoteliä lukuun ottamatta muut mallit tulivat suoraan Dagenhamin tehtaasta kun taas nostoteli . Suomeen tuotiin myös joitakin 4,9-litraisella bensakoneella varustettuja malleja, joista useimmat menivät paloautojen alustoiksi. Tapsan teliauto Jyväskyläläinen Tapio Nisula aletaan vähitellen tuntemaan Thames Trader -miehenä maassamme. Muita malleja olivat 20, 30, 40, 50 ja 55 . kulki Thames Trader hyvin samoja polkuja 108-hevosvoimaisena. Thames Trader totuttiin näkemään meillä yleisesti kaksiakselisena ja raskaammat teli- ja telivetomallit olivat melko harvinaisia. Thames Tradereita valmistettiin useaa eri mallia kokonaispainon osalta. Keväällä autolla oltiin Lahden Classic Motor Showssa, jossa sen taustaa ja telirakennetta etenkin sai selvittää useammallekin kävijälle. Toki litraa pienemmällä koneella. numero suureni mallin järeyden mukaan. FORD THAMES TRADER akseliväliä verrattaessa ajalle tyypillisiin nokkamallin autoihin. Fordeja nähtiin myös paloautoina ja jopa linjaauton alustoina. Vaikka Brittein saarten hyötyajoneuvotuotanto on monille nykyään varsin tuntematonta, on sitä kautta meillekin tullut monta asiaa ja ideaa
Kolli keksi tilanteeseen ratkaisun ja antoi piikkinokka-Mersun veljeksille osamaksulla jota he lyhensivät työllään . Thames Trader jäi myös auttamattomasti pieneksi 60-luvun kuluessa raskaissa kuljetuksissa kuten puun ja maan ajossa autojen kasvaessa entistä suuremmiksi. Heinolalaisten veljesten, Risto ja Konsta Leinon kohdalla Thames Traderit olivat myös ensimmäisten uusien autojen osassa heidän kuljetusyrittäjätaipaleellaan. Tällä sijoituksella alkoi pahvin ajo ympäri Suomea. Pahvipakkauksia meni laajalle alueelle ympäri maata. Vakioasiakkaita olivat niin puutarhat kuin esimerkiksi Strömbergin tehtaat Vaasassa ja Nokian kumisaapastehdas Nokialla. Thames Trader -kautta kesti vuodesta 1961 vuoteen 1968 jolloin tilalle hankittiin Bedford. Veljekset muistelevat, että Thames Trader oli varsin hyvä auto, mieleen on ennemminkin jäänyt Bedfordien ongelmat. Leinojen kuljetusyrittäjän ura lähti käyntiin piikkinokka-Mersulla yleislakon aikaan tukkien ajossa. Vaikka malli oli melko yleinen, ovat ne kadonneet kartalta melko tarkkaan. Risto Leinon pojat Lassi ja Ossi Leino selaavat isänsä vanhaa tilikirjaa josta löytyy lopulta rivi josta ilmenee, että autot ovat maksaneet 3?624?400 vanhaa markkaa. Mersua seurasi Thames Trader, jolla perhe kulki myös mökkireissuja viikonloppuisin. Ennen ajon alkamista Mersu myytiin ja tilalle hankittiin Etelä-Suomen Autosta kaksi kappaletta Ford Trader Thames 75 -kuorma-autoja. Ohjaamo on selkeä ja äänekäs, ja sieltä näkee hyvin ulos. Kuljettajan paikalle kiipeäminen onnistuu paremmin, kun sitä on harjoitellut ensin pari kertaa. TAMPELLAN PAHVIA THAMES TRADERILLA Fordin brittimallit kuten juuri Thames Trader oli monen vielä nykyäänkin toimivan kuljetusliikkeen ensimmäinen kosketus uuteen kuorma-autoon sodan pulavuosien jälkeen. ajamalla tukkeja sahalle Vierumäkeen. Viiden vuoden kuluttua Mersu oli maksettu ja veljekset päättivät etsiä kevyempää ajoa jossa kalustokaan ei olisi niin tiukalla. Sitä löytyikin Tampellan avattua Heinolaan pahvitehtaan. Pahvin ajossa ollut Ford vaihtui vielä toiseen brittiin eli Bedfordiin. 04/13 19. Ne ajettiin kovassa ajossa loppuun ja kun tekniikka oli hyödynnetty, tehtiin alustoista traktorin perävaunuja. Ura alkoi yleislakon kuohuissa, kun Vierumäen Teollisuus Oy -nimistä sahaa isännöinyt patruuna Eino Kolli joutui tilanteeseen, jossa lakkovahdit estivät hänen kuljettajiaan ajamasta autoa
Alustan varusteet kertovat ajokin varustetun alipainetehostetuilla nestejarruilla. Ohjaamossa oleville kuulosuojaimillekin löytyy selitys: kierrosten ja vauhdin noustessa sisämelu moninkertaistuu. Parin kilometrin päästä olemme jo tallin pihassa. Tapsalla oli tuolloin jo 20 Vanhoilla autoilla on mukava päästä ajelemaan, mutta työnteko niillä kysyy jo miestä. toinen Thames Trader työn alla aiemmin valmistuneen puoliperäveturin kaveriksi. Koska projekti oli aloitettu tekemällä ohjaamo valmiiksi, oli siitä helppo siirtyä suoraan teliauton kunnostuksen kimppuun, johon oli jo hytti valmiina. 30 vuotta seisotusta sään armoilla oli tehnyt tehtävänsä ja Tapsa kertookin, että koko auto käytiin periaatteessa läpi. Kepissä olevasta nupista on ?pitkäperä. Kunnostusurakka vei noin neljä vuotta. Ykkönen tuntuu isollakin perällä olevan tosi pieni vaihde, joten kakkosta pesään. Ratin ja selkänojan väliin mahtuu sitä paremmin, mitä laihempi kuljettaja on kyseessä. Kotimatkalla mietin, jos tuon kahden kilometrin sijaan olisin käynyt viemässä kymppitonnin painoisen lankkukuorman vaikka sadan kilometrin päähän pitkin mutkaista ja mäkistä maantietä. Autoa katsellessa voi todeta, ettei se aika ole mennyt hukkaan. Maistiaiset Kuvasimme Tapsan Traderia Muuramessa lähellä paikkaa, jossa auto oli tuolloin säilytyksessä. Vain Eatonin tuplaperä on alkuperäista taka-akselistossa. Se seisoi valtatien vieressä mutta kuitenkin sen verran tallin takana että se sai viettää eläkepäiviään melko rauhassa. niillä on mukava päästä ajamaan ja aistimaan tunnelmia kuljettajan paikalta, mutta ne ovat kuitenkin usein niin konstikkaita ja persoonallisia, että suurin osa ajasta kuluu niiden temppuja opiskellessa. on ollut todennäköisesti Teijon Tehtaiden telittämiä ykköspyörätelillä varustettuja autoja. valmiiksi päällä ilman kuormaa ajettaessa, joten ykkösellä liikkeelle. Auton liikennekäyttö on loppunut toukokuun viimeinen päivä vuonna 1974, jolloin se on poistettu rekisteristä. FORD THAMES TRADER Etupyörän takana näkyvä ohjaustehostin saa voimansa kampiakselin päästä. Auto oli toki muutamien aktiivisten harrastajien tiedossa, mistä vihje kantautui Nisulankin korviin. Vanhojen autojen koeajot ovat vähän kaksipiippuinen juttu . Ei voi todeta muuta kuin että oli ne autoja ja oli ne miehiä.. jopa suurin osa . Osa autoista . Nisulan tietoon ei esimerkiksi ole tullut toista vastaavaa Rydhsin telittämää alustaa, telivetoinen kylläkin. Tapsan Ford on palvellut uutena Orimattilassa Veljekset Lillqvistin sahalla, jossa oli myös telivetoinen Thames Trader käytössä. Tämän nostotelisen auton historia alkaa kesäkuusta 1959, jolloin se on rekisteröity Lillqvistien nimiin. Keskimääräistä paremmin ruokittu toimittaja tuntee ratin kevyen kosketuksen koko ajan vatsan kohdalla. Aluksi vähän tuntumaa kaasusta, joka tuntuu hieman jäykältä, Tapsa myöntääkin vaijerin olevan hieman nahkea liikkumaan mutta sekin on totuttelukysymys. Peränvaihtaja näkyy kardaanin oikealla puolella. on saatu pituutta ja vahvuutta raskaampia painoja silmälläpitäen. Kaksi omistajaa Suomeen on tuotu tai uutena myyty 19 kappaletta kolmeakselisia nousutelillä varustettuja eli 6x2-tyyppisiä Ford Thames Trader -kuorma-autoja. Vauhti kiihtyy. Autossa on ollut kippilava ja sillä on ajettu muun muassa sahatavaraa asiakkaille. Kun kuvaukset oli saatu purkkiin ja oli aika palata takaisin tallille, ehdotti Tapsa jos haluaisin ottaa maistiaiset. Autoa on käytetty tuon jälkeen sahan sisäisissä ajoissa kuljettamassa muun muassa kuorta ja purua saha-alueella. 70-luvulla auto jäi vähitellen kokonaan pois käytöstä. Sekin tosin opettaa ymmärtämään niiden sielunelämän vähän paremmin. Niin hieno idea kuin nokaton ohjaamo olikin tuolloin, vaatii sinne kipuaminen hienoista taktiikkaa onnistuakseen sulavasti. Vaihteet menevät helposti ja tunnokkaasti päälle. Kokemus oli jälleen hieno ja unohtumaton
FORD THAMES TRADER 6X2 VUOSIMALLI 1959 MOOTTORI 6-sylinterinen vapaastihengittävä dieselmoottori, iskutilavuus, 5?420 cm3, teho 108 hv ALUSTA 3-akselinen kuorma-autonalusta, varustettu Rydhs-nostotelillä, akseliväli 3?505 mm, omapaino 5?800 kg, kokonaispaino 15?000 kg. VALMISTETTU 1957?65 VALMISTAJA Ford Motor Company, Dagenham, Englanti OMISTAJA Tapio Nisula 21
Rankkojen työvuosien jälkeen se on päässyt lepäilemään ja rauhallisempiin hommiin idylliseen pohjalaismaisemaan. Laihia 22. YLIKERSANTTI VAMMAS KERSANTTI ?75 Halkolan Vammas on Kersantti-kaivureiden jalostettu painos
aivan kuin toimittaja olisi tekemässä jonkinlaista pöytäkirjaa esiteltävästä koneesta. Halkoloiden Vammas on hyvä esimerkki siitä, kuinka koneenkäyttäjä on muokannut hyvästä koneesta entistä paremman ja toimivamman työkalun itselleen. Kessu Kevätauringossa paistatteleva siistikuntoinen Vammas on nähnyt elämänsä aikana kiireisempiäkin aikoja. Putket saatiin kaivettua ja sulatettua kunnialla joulunvieton jatkuessa. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Kessua kunnostettaessa selvisi, että se oli nähnyt monta kovaa urakkaa. Halkoloiden saamien tietojen mukaan kone on toimitettu uutena Parkanoon, ja nykyiseen kotiin Laihialle se muutti muutamia vuosia sitten Peräseinäjoelta. Välistä kuitenkin puuttuu useita vuosia, jos ei jopa vuosikymmeniä, sen historiasta. Esa Halkolan mukaan kone on kuitenkin ollut raskaissa töissä, mikä näkyy koneen puomista ja sylinterinkorvakkeista. U sein vanhoista koneista kirjoittava toimittaja joutuu tilanteeseen, jossa omistaja aloittaa laitteensa esittelyn kertomalla, kuin häpeillen ja turhaan, ettei kyseinen kampe ole viimeistä piirtoa myöten alkuperäisessä kunnossa . Huonoon kuntoon jo ehtineen Vammaksen kunnostuksessa on otettu huomioon myös kuljettajan mukavuutta ja työskentelyä helpottavia yksityiskohtia, jotka olisivat varmasti kelvannet vuonna 1975 kaivurin hankkineillekin. Puomia on hitsattu ja vahvistettu monesta paikasta ja sylinterinkorvakkeita on vaihdettu uusiin monessa kohdin. Hytin lattia on nyt tasaisempi ja sen ansiosta mukavampi työpaikka. Uuden akun jatkona on myös täysin uusittu sähköjärjestelmä. Sisälle kattoon kääntyvä ikkuna on Halkoloiden omaa suunnittelua ja toimiva ratkaisu. 04/13 23. Parin pyörähdyksen jälkeen Fordin kone aloittikin tasaisen papatuksen huurteiden alkaessa karista kaivurin pinnoilta. Vammas oli talvehtimassa kylmässä tallissa, josta se herätettiin henkiin kesken talviunien tuoreella ja terhakalla akulla. Viime jouluna Kessulle tuli kuitenkin var- sinainen hälytystehtävä vesiputkien jäädyttyä. Nykyään sillä käydään nappaamassa joskus kivi pellolta ja toisinaan on ohjelmassa jotain muuta pientä maatilan oheispuuhaa. Toteutukset olivat kuitenkin silloin vielä suunnittelupöydällä. Joni ja Esa Halkolan kaivuriin tutustuttaessa ei tällaista tunnetta päässyt syntymään
Yläkuvassa näkyy myös mitkä oli lähtökohdat kun toimeen tartuttiin. (Kuvat: Joni Halkola) 24. VAMMAS KERSANTTI Kersantin alustana on käytetty Fordin 5000 -sarjan traktoria. Kuvat kertovat hyvin minkälaisesta projektista oli kysymys kun Kessua käytiin läpi
Myös puomin klommot kertovat siitä, että koneella on kaivettu isoja kiviä, jotka on pitänyt puristaa kauhan ja puomin väliin että ne on saatu taisteltua pois paikoiltaan. Vähän aikaa tuumailtuaan Joni ja Esa tulivat siihen tulokseen, että sisälle kattoon liukuva 04/13 lasi olisi kaikkein toimivin ratkaisu. Esa Halkola muistelee, että samalla kylällä on myös kasattu itse Vammaskaivuri Fordin traktorin ympärille tehtaalta noudetuista osista, joten mikään ei ole toimeliaille pohjalaisille mahdotonta: kaivuri syntyy joko romusta tai uudesta rakennussarjasta. Purettaessa huomattiin rungon murtuneen taka-akselin vierestä ja muitakin piiloon jääneitä vaivoja. Ohjaamoa kunnostettaessa sitä päätettiin hieman korottaa niin lattiasta kuin katostakin pelkästään sen vuoksi, että ohjaamosta olisi vähän parempi näkyvyys koneen ympäristöön. Niinpä niitä holkitettiin tiukemmiksi messinkiholkein. Kersantti on päässyt näyttämään jo kyntensä joissakin tilan töissä. Esa Halkola kertoo, että kone oli heille tullessaan niin surkeassa kunnossa, että sen purkaminen oli ainoa järkevä vaihtoehto sen saattamiseksi takaisin hyvään kuntoon. Vastapainojen merkitys on lisääntynyt, kun puomiin on hitsattu lisää rautaa useampaan otteeseen vuosien mittaan. 25. Yksi lukuisten Vammasten työmaista on sijainnut metsissä ja soilla ojia kaivaen, mistä tämänkään koneen historia tuskin poikkeaa. Ylikessu Halkoloiden sini-keltaisessa Vammaksen kaivurissa on jotain erikoista. Ennen hiekkapuhallusta nokalta poistettiin iso öljysäiliö ja tilalle tehtiin teline vastapainoille. Hiekkapuhalluksen ja maalauksen jälkeen Kersantti alkoi taas näyttää siltä, että sillä saattaisi lähteä taas pellolta kiviä napsimaan. Vanhemmat kaivurit eivät ole pohjalaisilla tiloilla ultraharvinaisuuksia. Uudet akut ja starttikin vaihdettiin samassa yhteydessä vanhojen tilalle. Varusteeksi lisättiin myös lohkolämmitin helpottamaan pakkaskäynnistyksiä. Vaikka Vammaksen rakenteet ovatkin tunnetusti joissain kohdin jopa ylimitoitetun järeät, olivat esimerkiksi sylinterien korvakkeet kuluneet jo niin väljäksi että se haittasi koneen käyttöä. Kun eletään Laihian kaltaisessa maatalousmaisemassa, löytyy pelloilta milloin kiviä poimittavaksi ja milloin ojia kaivettavaksi tulvavesiä juoksuteltaessa. Muun muassa kivien poiminta pellolta on sille tuttua puuhaa. Puomiin on tullut huomattavasti lisää painoa vahvistusten myötä, mitä isäntä vähän harmittelee. Lattiaa nostettiin sen verran, että siitä saatiin lähes tasainen, ja kattoa vielä vähän enemmän, että hyttiin on helppo kulkea ilman että pää kolahtaa kattoon. Lisäksi myös takaikkunaa päätettiin modernisoida käytännöllisemmäksi. On siis sanomattakin selvää, että sähköt vedettiin uudestaan koko koneeseen. Näin takalasi myös toteutettiin, ja nyt se on paremmin suojassa kolhuilta ja helppo avata tieltä pois kaivettaessa. Muusta koneen väsähtämisestä ja alakulosta kertoivat esimerkiksi polttoainesäiliön päällä kulkevat sähköjohdot, jotka oli yhdistetty toisiinsa kiertämällä niiden kuoritut päät yhteen. Lähempi tarkastelu paljastaa, että ainakin hyttiä on muutettu katon osalta korkeammaksi kuin mitä Kessuissa aikanaan oli. Tästä Vammaksesta voidaan ehkä käyttää tämän päivityksen jälkeen nimeä Ylikersantti. Etuakseli on Volvon kuorma-autosta ja vastapainot tuoreemmasta Vammaksesta
26
SUKUTILALTA VOLVO 400 BUSTER ?69 Suomalaisilla oli Valmet, ruotsalaisilla Volvo. Kansallistraktorin asemaan länsinaapurissa noussut Buster oli aikanaan myydyin keskikokoluokan työjuhta ympäri Ruotsin. Mutta mikä yhteys sillä on Suomeen? Simpele 27
Olisiko sitten sama myyjä houkutellut vaihtamaan silloin käytössä olleen David Brownin Volvoon. Tarkkaa syytä traktorivalinnalle on mietitty myös jälkikäteen. Myynnin suhdeluku liikkui tasolla, jossa Valmetia kaupattiin vuodessa 2?3?000 kappaletta ja Volvoja saatiin myytyä 200?300. ?En tiedä oliko vika markkinoinnissa, oliko hinnoittelu pielessä vai mistä kiikasti, mutta Volvo oli siihen aikaan todella harvinainen traktori Suomessa. Ja tietysti vielä harvinaisempi se on nyt. Valtaosa myydyistä traktoreista oli, kuten mainittua, kotimaista tai englantilaista valmistetta. Siitä asti se on ollut samoilla tiluksilla, sukutilalla joka on ollut hallussamme 1800-luvun lopulta saakka?, Marko valottaa. Nykyinen omistaja on paitsi Busterin kolmas omistaja, myös kokolailla saman ikäinen sen kanssa. Viime aikoina sen pääasiallinen käyttö on kuitenkin ollut pilkekoneen pyöritystä, mihin sen ominaisuudet sopivat loistavasti. Reservikoneen virkaa se on sitten viime vuosina hoitanut, jos pihan muut vehkeet eivät ole riittäneet. VOLVO 400 BUSTER Teksti: Arttu Toivonen Kuvat: Tuukka Erkkilä B olinder-Munktellin ja Volvon yhteinen historia on hyvin tiedossa: monialaiseksi konealan yritykseksi kovaa vauhtia kasvanut Volvo osti kilpailijansa pois vuonna 1950. Aktiivinen viljelyskäyttö Busterilla on tietysti vähentynyt jo. Tilalle tarvittiin uutta traktoria, ja syksyllä 1968 Viljo päätyi vähän erikoisempaan vaihtoehtoon, Volvo 400 Busteriin. Välillä kun on tarvittu lisää konevoimaa, kuten nyt vaikka heinän ajossa, niin Buster on otettu mukaan. Vanhalla, hyvällä nimellä ratsastaminen oli tietysti luonnollinen vaihtoehto, vaikka samaan aikaa Göteborgissa haluttiin rummuttaa emomerkkiä ja sen nimeä . En tiedä oliko siinä mukana sitten jotain kauppapoliittisiakin juttuja?, Marko pohtii. Aikanaan 400 Buster oli Ruotsin myydyin traktori-. Ferguson oli esimerkiksi paljon yleisempi, vaikka mielestäni Volvo olisi ansainnut olla suositumpi myös täällä. Volvon nykyisin omistava Viljon pojanpoika Marko Jäppinen kertoo: ?Lehmien lisäksi isoisä urakoi aikanaan metsäkonepuolella, ja oli vuonna 1968 aikaisemmin ostanut uuden Volvon ?Pikkunallen?. niinpä tuosta hetkestä eteenpäin valmistettavien traktorien nimeksi valittiin Volvo BM, kirjaimet tietysti aiemmin Volvoon sulautetun traktoritehtaan mukaan. Valmet osti Volvon traktorituotannon vuonna 1985, mutta sitä ennen tapahtui paljon ja kaikkea. Samaan aikaan taloon Viljo Jäppinen piti aikanaan tilaa seitsemisen kilometriä Simpeleen keskustasta. Tosin laskeskelin juuri, että tiluksilta löytyy nyt kahdeksan traktoria, että ei sieltä heti lopu konevoimakaan kesken?, Marko tarinoi. Suomi-yhteys Buster oli aikanaan Suomen kamaralla astetta harvinaisempi kone. Se oli aikanaan erittäin hyvä ja edistyksellinen kone. Marko 28 on syntynyt uudenvuodenpäivänä 1969. ?Buster siirtyi välillä isälle, ja sitten jossain vaiheessa pyysin itse isältä nimikirjoituksen luovutustodistukseen. Joka tapauksessa kaupat laitteesta tehtiin joulukuussa 1968, ja laite rekisteröitiin tammikuussa 1969. Nykyisin sisko hoitaa miehensä kanssa sitä suvun tilaa ja pitää siellä hevostallia. Tavanomaisempi valinta olisi ollut tietysti kotimainen Valmet tai jokin aikanaan hyvin suosituista englantilaisista merkeistä: Massey-Ferguson tai Ford
Valmetiakin myytiin Ruotsissa, mutta ?kauppataseen vaje. Kun etuakseli oli irti, lankomies saapui katsomaan pukeilla ollutta Busteria ja tokaisi, että nyt olisi hyvä irrottaa moottori, kun etuakselikin on irti?, Marko tarinoi. ?Olin puhunut moottorin kunnostamisesta jo melkein kymmenen vuotta. Ohjaussimpukan purettuani mietin että vaihdan samalla etuakseliston holkit, jotka olivat kuluneet reilun 40 vuoden käytön aikana. Vuotoa ulospäin ei ollut Markon sanojen mukaan mahdottoman paljon, muttei haljennutta lohkoa kannattanut alkaa enää kunnostamaan. ?Onneksi Busterin moottori on Perkinsin kolmisylinterinen diesel, joita on ollut Näiltä hallintalaitteilta on Jäppisen tilaa viljellyt kolme sukupolvea. Perkinsin kolmesylinterinen diesel on kiitollinen harrastekohteen voimanlähde. Se oli kyllä käyntikunnossa, mutta täyden remontin tarpeessa muuten. Meinasin ensin, että korjaan etuakselin ja tuon sen kotiini lu04/13 mityöpeliksi. Lieneekö mukana ollut kauppapoliittisia juttuja.? malli, ja niitä valmistettiin yhteensä noin 30?000 kappaletta. No, siitä hetkestä kun lankomies astui ovesta sisään, kesti kaksi tuntia niin moottori makasi kyljellään lattialla?, Marko nauraa. Konetta tutkiessa paljastui, että lohko oli haljennut jossain vaiheessa ja sitä oli yritetty korjata jonkinlaisella liimalla. oli vieläkin suurempi silloin. ?Suomessa niitä Bustereita näkee aika harvakseltaan, mutta Ruotsissa näitä vanhoja on vähän joka maatalon pihalla?, Marko kertoo. Vähän isompi perushuolto Ajatusta ja varsinkin toteutusta Busterin entisöinnistä Marko kutsuu työtapaturmaksi: ?Lokakuun lopulla viime vuonna otin sen sisään lankomiehen verstalle. Oli tarkoitus tehdä normaali öljynvaihtohuolto ja korjata ohjaussimpukka, josta oli mennyt laakeri. Lopputuloksena oli, ettei traktori kääntynyt kuin vasemmalle. Suomi-yhteys löytyy hieman yllättävältä taholta: Fiskarsin Porvoon tehtaalla rakennettiin aikanaan vajaat tuhat kappaletta juuri mallia 400 Buster, tosin Markon traktorin arvokilpi kertoo sen olevan valmistettu Eskilstunassa, Ruotsissa. Sikäläisillä kotimaan markkinoilla Busterin myyntiä tietysti helpotti myös traktorin kotimaisuus . Loppuvaiheessa kun traktorille tulee ikää, siitä ei enää huolehdita niin kuin uudesta, ja huoltoja alkaa jäämään väliin. Niitä on tuotu maahan lukemattomat määrät, joskin MasseyFergusonia vauhdittamassa. ?Volvo olisi mielestäni ansainnut olla suositumpi kone myös Suomessa. Marko kävi traktorin täysin läpi sähköjä myöden, vain voimansiirto ei kaivannut työtä. 29. Busterin moottori vuosi vähän öljyä ja kuluttikin sitä
VOLVO 400 BUSTER ?Ruotsista löysin erittäin hyvän tavaran toimittajan, jonka kanssa tuli treenattua samalla ruotsin kielen traktorivaraosasanastoakin.? Aikanaan Nelisatanen Buster hoiti Viljon maitotilan töitä, mutta nyt käyttö on rauhoittunut satunnaiseen avustamiseen. Markon entisöintityön jälkeen Buster on pelkässä harrastekäytössä. 30
Voisi sanoa että traktorin merkitys on ollut tuolloin vielä varmasti paljon suurempi kuin tänä päivänä. Eikä Ruotsiin ole pitkä matka, internetin aikakaudella välimatka on vieläpä lyhentynyt. ?Tilasin useampaan kertaan Ruotsista osia, ja löysin sieltä erittäin hyvän tavarantoimittajan, jonka kanssa tuli samalla treenattua ruotsin kielen traktorinvaraosasanastoa. Silloin elämä on ollut hyvin toisenlaista?, Marko päättää. Pienestä öljynvaihtohuollosta ja ohjaussimpukan laakeroinnista lähtenyt ajatus täydestä kunnostustyöstä johti upeaan lopputulokseen. Omistaja pitää entisöityä Busteria tietynlaisen kunnianosoituksena menneille sukupolville. 04/13 31. Perässä tai vaihteistossa ei ollut sinänsä vikaa, joten ne jätettiin toistaiseksi sikseen. Runko hiottiin käsipelillä puhtaaksi ja maalattiin. Ehkä tämän traktorin kunnostaminen tosiaan on kunnianosoitus menneelle sukupolvelle. Paitsi että sillä tehtiin peltotyöt, sillä käytiin myös kirkossa ja kaupassa. Esimerkiksi Fergusonissa vaihteistoöljy toimi samalla hydrauliikkanesteenä?, Marko kehaisee. ?Entisöidessä tuli mietiskeltyä myös tämän koneyksilön historiaa ja isoisää, joka koneen oli uutena ostanut. Vapunpäivän kunniaksi se sitten käynnistettiin ensimmäisen kerran, ja muutama päivä siitä eteenpäin Buster oli taas ajokunnossa, kun loput sähköt oli saatu tehtyä.? Kunnianosoitus Volvoon oli tarjolla aikanaan tuolloin yleistymässä oleva kaksoiskytkin, ja myös Viljo on sellaisen aikanaan Busteriinsa halunnut. ?Työkoneen käytössä se on tosi hyvä laite. Niittäessä ei kone pysähdy vaikka vaihtaa vaihdetta, eikä tietenkään toisinpäinkään. Se mikä Volvossa on parempaa monen sen ajan muuhun traktoriin on se, että siinä on erillinen hydrauliikka, omalla pumpulla ja säiliöllä. Soitin myös Suomessa suurimmat purkamot läpi, mutta vastaus oli kautta linjan, että viimeiset Volvot on purettu 20 vuotta sitten eikä osia ole enää jäljellä. Ja niitähän löytyy Suomestakin vaikka kuinka.? Sopiva varaosalohko löytyi naapurikunnasta, ja alkoi näyttämään siltä että moottori saadaan kuntoon. ?Siinä tuli sitten puolen vuoden aikana käytyä läpi kaikki, voimansiirtoa lukuun ottamatta. Peltitöitä ei ollut mahdottoman paljon, kaikki osat olivat tallessa eikä mahdottomia oikomisia tarvinnut tehdä. Tein itse valtaosan töistä, mutta välillä mukana ylimääräisinä käsipareina olivat lankomiehen veli sekä oma 16-vuotias Villepoikani?, Marko kertoo. Siinä mielessä Buster, vaikka harvinainen Suomessa onkin, on kiitollinen harrastekohde, että moottorina on käytetty hyvin yleistä aikakautensa voimalähdettä. Sillä kuljettiin kaikki ajot, ihan kirjaimellisesti. On täytynyt olla pientilalliselle, aikanaan sodassa vaikeasti jalkaan haavoittuneelle veteraanille varmasti iso asia ostaa tuliterä traktori.? Viljo asui sukutilalla 1980-luvun alkuun asti, joten toistakymmentä vuotta hänkin ehti tämän traktorin kanssa touhuamaan ennen kuin nuorempi polvi astui mukaan. ?Viljolla ei ollut ajokorttia, joten traktori oli vähän niin kuin mopon korvike tuolloin. Ruotsista niitä kuitenkin vielä löytyy, ja sitä paitsi rahti Etelä-Ruotsista tänne Simpeleelle on halvempi kuin Seinäjoelta?, Marko manaa. Viime talvena suoritettu entisöintityö vei epävirallisen laskelman mukaan 200?300 tuntia, kaikki siis omaa työtä. ?Kun huhtikuussa ilmat vähän lämpenivät eikä lankomiehen tallia tarvinnut lämmittää enää niin paljon, kävin aktiivisemmin pajalla, ihan päivittäin. Vanhempaa traktorikalustoa löytyy simpeleläistilan laanilta enemmäkin, piikkilangankiristäjästä Fiatiin. aikanaan tietysti paljon 135-Fergusoneissa
Tämän hemmin kuorma-autoilijana aloittanut ruutanalainen nykyäänkin ajo- ja työkuntoisen Mersun osti 40 vuotta Heimo Hämäläinen muistelee vanhaa palvelijaansa sitten uutena Hämäläisen Heilämmöllä. Kun Hämäläinen Telivetoinen mo, ja nyt se on Ahti Virtasen hankki tämän auton vuonna maanrakennusliikkeellä alku1973, se edusti aikansa järeinkymppipyörä peräiskuntoisena. tä luokkaa tieliikenteessä käynäytti kyntensä Toiset tykkäävät kiiltävistä tettävistä maansiirtoautoista. autoista ja toiset taas antavat Hämäläinen oli hankkinut pari tietyömaalla jo arvoa autolle, jossa näkyy käykymppipyörää jo 1960-luvun ai60-luvulla. tönjälkiä kertomassa sen histokana, joten tämä kuvissa esiinriasta. Kaupat tehtiin Tampetodellinen helmi alkuperäiskunnossaan . valmiina reen Veholla Esko Viitamäen kanssa, ja uutukainen lähtemään työmaalle heti käskyn käydessä. ensirekisteröitiin 9.3.1973.. RÖNTTÄ-MERSU MERCEDES-BENZ LK 2624 ?73 Virtasen Rönttä-Mersu on täydessä ajo- ja työkunnossa vielä nelikymppisenä. Maanrakennusliike Ahti tyvä yksilö oli jo hänen kolmas Virtasen Mercedes-Benz LK 2624 maansiirtoauto on vastaavan tyyppinen autonsa. Aktiivipalvelustakin kesti kunnioitettavat 30 vuotta. Kangasala Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Mersu on säilynyt alkuperäisenä ja ehjänä kovasta käytöstä huolimatta. Tästä kiitokset on annettava sen kuljettajille. 32 T oisinaan ajoneuvojen historiaa selvitetään arkistoja Järeä malli päiväkaupalla penkoen, kun taas joidenkin autojen Vuonna 1952 taksiautoilijana ja kolme vuotta myöhistorian selvittäminen on varsin helppoa
Heimon itsensä lisäksi autoa ajoi myös Veikko Sarvi. Hämäläinen kertoo, että Mersu oli hyvä ja kestävä auto raskaassakin työssä. Tulkki oli kääntänyt viestin tehtaan edustajalle, joka oli kirjoittanut asian ylös. Toisten mielestä ollakseen ?virallinen. Me kuorma-autoromantikot pääsemme helpommalla, kun emme käy halkomaan hiuksia ja tekemään epävirallisille lempinimille liian tarkkoja määritelmiä, vaikka kyseessä onkin saksalaisauto. Tuolloin suurin osa maansiirtoautoista oli kaksiakselisia, ja Hämäläinen kertookin auton herättäneen aluksi jopa epäluuloja työmaalla. Rönttäautoja on periaatteessa ollut joka merkillä, mutta Mersujen rönttäautot ovat niistä ehkä tunnetuimpia. Ainoa murheita aiheuttava kohta oli perien välikardaani, jonka ristikoita meni vähän turhankin usein. Jousiremontteja Mersu on nähnyt Virtasen mukaan useitakin, mutta moottori on vielä alkuperäisessä iskussaan. Työmaa-ajosta johtuen neljässäkymmenessä vuodessa ei ole tullut suhteessa paljon kilometrejä, mutta on muistettava ajon olleen raskasta ja nopeatempoista. Uusi lava tehtiin auton päälle 1980-luvun alussa. Hän muistelee myös autonsa olleen ensimmäinen kymppipyörä Kuljun moottoritietyömaalla. Mersulle olisi ollut toinenkin ostaja, joka kuitenkin tinki hintaa, ja Hämäläinen löi kättä päälle Virtasen kanssa. Suljetulla alueella Mersu sai viedä mitä kyytiin vaan mahtui. Meillä tämän aikakauden Pallonokka-Mersut totuttiin näkemään joko keltaisina tai vihreinä, kuten tämä yksilö. Tämän jälkeen käyttö jatkui uudempien autojen rinnalla 2000-luvun alkupuolelle asti. Palveltuaan Virtasia neljännesvuosisadan ajan, on Mersu tehnyt tilaa uudemmille autoille. Viimeinen isompi työmaa jossa Mersu oli täysillä mukana, oli Mobilia-museon laajennus. Viimeisen kerran auto leimattiin katsastuskonttorilla vuonna 2006, jonka jälkeen sen arki on ollut vähän rauhallisempaa. Tällä hetkellä auton mittarissa on 418 tuhatta kilometriä, eli kaikki mitä sillä on ajettu. Pian reissun jälkeen Heimon Rönttä-Mersuun vaihdettiin jälleen uusi ristikko, minkä jälkeen ristikkohuolet loppuivat. Työura jatkuu Vuonna 1979 Rönttä siirtyi siis kuusivuotiaana Kangasalle Maanrakennusliike Ahti Virtaselle. Rönttä-Mersu, on siinä oltava tietyn valmistajan lava, tietty moottori ynnä muuta. Tämän jälkeen Mersun kuormaksi vakiintui 7,5 kuutiota TVH:n ajossa, mikä oli vertailun vuoksi 2,5 kuutiota enemmän kuin vaikkapa Kontio-Sisulla. Ohjaamon puolellakin kaikki on ehjää, mutta luonnollisesti ajan hampaan kuluttamaa. RÖNTTÄ-MERSU Rönttäautoiksi on totuttu kutsumaan yleisesti telivetoisia maansiirtoautoja, jotka on varustettu järeähköllä maansiirtolavalla. Lava soveltuu normaalien maa-ainesten lisäksi myös vaikkapa louheen ajoon. nähtyään auton saavutukset maansiirtohommissa . Hämäläinen kuitenkin sanoi, että kun on lyöty kättä päälle, niin se on siinä eikä muuksi muutu. Ari Virtanen Maanrakennus Ahti Virtanen Oy:stä kertoo, että Mersu palveli heitä ainoana autona vuoteen 1988 asti. Hän oli kysynyt asiasta vierailleessaan Mersun tehtaalla, josta hän oli noutanut uuden taksinsa Mercedeksen 04/13 järjestämässä Taksirallissa. hän oli tullut kysymään, mistä näitä saadaan lisää. Aluksi autoa ajettiin 10 kuution kuormilla, sitten kuormia piti pienentää kahdella kuutiolla ja lopulta vielä puolella kuutiolla. Työnjohtaja oli ottanut ison auton ajoon suhtautuen sen kykyihin hieman varautuneesti, mutta jo puolen päivän aikaan . Tämän kuultuaan toinen ostajakanditaatti lupasi maksaa enemmän kuin Virtanen. Virtanen kertoo, että uskollisesta palvelijasta on tarkoitus pitää tulevaisuudessakin huolta ja pitää se vetreänä kevyillä ajolenkeillä silloin tällöin. MERCEDES-BENX LK2624 VUOSIMALLI 1973 MOOTTORI OM355, 6-sylinterinen vapaastihengittävä dieselmoottori, iskutilavuus 11?580 cm3, teho 240 hv VAIHTEISTO 6+1, maastolaatikko jota suositellaan käytettäväksi vaihteilla 1-4 ALUSTA 6x4-tyyppinen kippiautonalusta, akseliväli 4?000mm PÄÄLLIRAKENNE Teräslava OMISTAJA Maanrakennusliike Ahti Virtanen, Kangasala 33
Työ tekijäänsä neuvoo Kymppiuutisten tapaninpäivän kevennyksessä Seija Sivula, 74, lasketteli hitsaussaumaa menemään. Ei tule vastaan ensimmäiseksi navetan vahva eläimien haju, vaan ne- nään käy korjaamon kotoinen tuoksu. Ihan samanlainen se on kuin miestenkin; tekemisen meininki tihkuu joka puolelta. Silmän alkaessa erottaa yksityiskohtia, kiinnittyy huomio mopoihin. Seuraavaksi Seija käynnisti korjaamaansa mopoa. Eipä ole aiemmin tullutkaan astuttua naisen korjaamoon. Vaikka menneenä talvena sudet on tiiviisti yhdistetty Perhoon, löytyy sieltä muutakin puheenaihetta. Vaikka elämä ei olekaan ihan silkkihansikkain Seijaa kohdellut, niin hän osaa katsoa asioiden valoisat puolet. Ei lähtenyt ensimmäinen mopo käyntiin, koska bensa oli päässyt loppumaan. Onneksi sentään Pappa-Tunturi käynnistyi. Teksti: Anja Koistinen Kuvat: Paula Tavasti 34 A jettaessa noin 100 kilometriä Kokkolasta Jyväskylän suuntaan, tulee vastaan Perhon kunta. Niitä on vaikka minkä merkkisiä: Zundapp, Monarch, Jupiter, Solifer, Helkama, Honda, Yamaha, Tunturi ja ties vaikka mitä. Yksi mielenkiintoinen tuttavuus on Seija Sivula, 74. Seija on huumorintajuinen nainen ja hänen juttujaan on lysti kuunnella, eikä aika varmasti tule kuuntelijalle pitkäksi. Merkit ja vuosiluvut vilahtavat sellaisella vauhdilla omistajansa puheessa, etten millään pysy perässä. Seija tekee tarkkaa työtä, hänen kunnostamiaan mopoja on jo yhdeksän kappaletta rekisteröity museorekisteriin. Naurukin on iloisella naisella herkässä. Talon emännän avatessa vieraalleen navettansa oven, on olo kuin olisi päässyt aarreaittaan. Koska parhaat lahjat ovat itse tehtyjä, ovat
Kun talon pikkutraktorin eli Valmet 359:n vaihteistoremontti tuli ajankohtaiseksi, hoiti talon rouva korjauksen aivan mallikkaasti. Kuplavolkkarit ovat talon emännän mieleen. Tuskinpa moni poika tai tyttö voi pyytää äidiltä tai jopa isoäidiltä apua mopon korjaukseen. Koneissa löytyy Ei yllätä vilu talvella, kun tekee riittävästi polttopuita kesällä. Seijan Kuplat pilttuussaan odottamassa seuraavaa bensanhakureissua kylältä. ?Tulevana kesänä ajan viime kesänkin edestä!? Volkkareiden määrä elää; niitä entisöidään ja joskus ne löytävät uuden kodin. äidin laittamia mopoja. Sanomattakin on selvää, että Seija on ne itse omin käsin kunnostanut. Autoja on ollut enemmänkin, mutta tällä hetkellä navetasta löytyy kaksi kuplaa: vuosimallit 1967 ja 1957. Talvella autot huilaavat navetassa, koska se talvikyyti niillä on varsin kylmää. Toivottavasti niistä pidetään edelleen hyvää huolta! Seijan harrastukseen käy kaikki laitteet, missä on peltikuoret ja moottori. Seijan lapset niitä saaneet . Kalusto pysyy käyttökunnossa omin voimin, tällä emännällä kun peukalo ei sijaitse keskellä kämmentä. 04/13 Seijan harrastus ei rajoitu vain mopoihin, vaan kaikkeen, missä on moottori ja peltikuoret. Kesällä autot ovat käytössä ja niillä ajellaan kylällä. 35
JUTUN AIHE SEIJA SIVULA HARRASTAJA Ei sanottu niin kuin nykyajan lapset, että en minä viitti. 36
Kyllä se käyntiin lähtee.? ?Vastahan se meisseli oli tässä. Välillä lähettiin kouluunkin, jos ehittiin.? 37. Nuoruudessa Seija on voittanut mestaruuksia niin naisten kiekossa, keihäässä kuin kuulassakin. Eivätkä ne voimat ole vieläkään kadonneet. Sitä tekemistä navetassa piisaa. Kaikki alkaa siitä, että puut pitää ensin kaataa metsästä, sitten tuoda kotiin ja vielä pieniäkin ne. Viime syksynä Seija kertoi raivanneensa metsää sahan kanssa yli kaksi hehtaaria. Pojalta oli saatu lupa, että vain yhden tankillisen polttoainetta saa sahata päivässä. Seija ei pysynyt ihan sovituissa raameissa, vaan hän oli yhtenä päivänä tyhjentänyt kolme tankillista. Työntekoa Seija ei osaa pelätä eikä tehdä jakoa miesten ja naisten töihin. Molemmissa polvissa on keinonivel, ja yksi asia Seijaa harmittaa; kun nyt kerran polvet ovat raudasta, niin eivät sitten samalla laittaneet 04/13 rasvanippoja, että ne saisi myös rasvata. Työn viereen voi käydä vaikka maate Vaikka maalaistalossa ei eläimiä olekaan, riittää monenlaista työtä tekijälle. Varmasti yksi pienemmistä töistä ei ole puilla lämpiävän talon lämmitys talviaikaan. Kun mies oli ihmetellyt naisen voimia, oli Seija sanonut, etteivät ne enää ole niin kovat, mutta kyllä niillä vielä jotain tekee. Seija on elämäänsä tyytyväinen ja siihen, että pääsee hyvin liikkeelle. Kaikki työt ovat olleet mielenkiintoisia oppia, niin talousaskareet kuin maanviljelystyöt tai metsästyskin. Jalka ei mennyt koukkuun ja kun vielä kyseessä oli kytkimenpuoleinen jalka, oli haitta melkoinen. Seija oli nostanut kaksi moottoria sormilla pakoaukoista ja kantanut ne autoon. Harmaankin päivän pelastaa, kun voi syventyä mieleiseensä tekemiseen. Eilen oli joku harrastaja käynyt ostamasta tarpeettomia mopon osia. Raskaat työt ovat myös kasvattaneet Seijasta melkoisen voimanaisen. Ikään kuin näytteeksi voimistaan Seija leväyttää pöytään melkoisen kasan mitaleja. Kyllä se löytyy, mihin se nyt maanpäältä katoaisi.? Seija sanoo pitävänä volkkarinsa paraatikunnossa, vaikka museorekisterissä oleville autoilla katsastus harvemmin sattuukin. Viime kesänä ajelut tosin jäivät vähäisiksi, kun Seijalle laitettiin keinonivel polveen. Elämänfilosofiansa hän pukee seijamaisesti sanoiksi: ?Iän päivän on tehny kaikkea, mitä ikäpäivänä ihminen voi tehä. Ei sanottu niin kuin nykyajan lapset, en minä viitti. Mopojen ulkoilutus meneillään; on värejä, on merkkejä, on vuosilukuja. ?Jokaisen mutterin olen itse vääntänyt ja tiedän tämän pyörän olevan kunnossa. Tänä kesänä rouva uskoo pääsevänsä jo paremmin ajelemaan
38
Ruumiilliseen työhön oli kuitenkin luvassa helpotusta yhä enenevissä määrin. Tammela 39. ?53 1950-luvulla työmailla ja sorakuopilla ei ollut konevoimaa tungokseen asti. Suuri osa jälleenrakennusajan maansiirrosta hoidettiin lapiohommina. SITÄ PIENET PERÄSSÄ! ÅKERMAN 200D ?PIKKU-JUSSI
Ai- män. sama perin näitä pääsiäismunamaisen vuosien 1947 ja 1958 välille. PIKKU-JUSSI R akennustyömaalla on melkoisesti seurattavaa. ?Kyl- piomiesten avuksi ja korvaajaksikin. Isompikin mies mahtuu Pikku-Jussin kajuuttaan, vaikka nykykoneissa tilat ovatkin juhlallisempia. Konetta siirrettäessä vaihdetaan työpiste Fordsonin penkille ja ei muuta kuin uutta paikkaa hakemaan. 40. Jäisihän traktori muuhun sintä kaivinkonetyyppiä. Toisaalta tämä ei häpeä montaa modernia pikkukaivuria ohjaamon koossa. Porsympaattisia kaivinkonekärryjä voon tehtaalla Pikku-Jusseja tehryhdyttiin valmistamaan Ruotsissa merkinnällä Åker- tiin aina kolme kerrallaan, minkä jälkeen valmistettiin man 200D. Lautoja kannetaan, betonia pienempi. sekoitetaan paljussa tai jopa myllyssä ja kottikärryissä kulkee hiekkaa. Valmistuvan rakennuksen viereen kaivinkonetta. Tämä Åkermanin lisenssillä tehty koon alkanut syntyä uusi kuoppa, netyyppi nimettiin Pikku-Jussiksi kun viereisen, uuden kerrostalon ja sen vastapainossa luki komeasti Pikku-Jussi ei pohjaa on alettu kaivaa. Alun aikajänne puolestaan ulottui itseään pystyssä. Aamulla paikalle on Konemaahantuojana kunnostautunu Rolac Oy tarjosi tullut kuorma-auto ja sen vanavedessä myös kaivinkone markkinoille Suomessa, Porvoossa valmistettua 200Dtraktorin vetämänä. Se ei traktorin niin lukykyisen määrän eli noin 400 pysty toimimaan yksin, vaan tarkappaletta. Eklöfillä tuotantoa voimanlähteeksi vitsee aina parikseen traktorin harjoitettiin vuodesta 1950 vuoniin voimanlähteeksi kuin pitä- kuin pitämään teen 1962, kun lahden länsipuolella mään itseään pystyssäkin. Tänään valukirjaimin ?Pikku-Jussi Malli pojat myöhästyvät päivälliseltä. Se vaati parik- Jussin monta roolia seen vähintään 25-hevosvoimaisen traktorin voiman Kun koulupojat innostuneina seurasivat rakennustyöulosotolla ja tällaisena se olikin monelle jo traktorin maalla kolistelevaa Pikku-Jussia, he eivät välttämättä omistavalle tai sellaisen hankintaa harkitsevalle sopi- osanneet arvata katselevansa samalla 1950-luvun yleivaakin sopivampi ratkaisu. Vuonna 1947 AB Åkermans mekaniska muita konepajan tuotteita, kunnes taas hetken päästä verkstad & gjuteri eli Åkermanin mekaaninen verstas tuli uuden kolmen sarjan vuoro. ja valimo Eslövissä julkisti tämän edistyksellisen ja monikäyttöisen lapionkorvaajan mallin. Jokaisen koulupäivän jälkeen työmaa Lisenssit kunnossa on edennyt vähän kerrallaan eteenpäin. Varsinaisesti Pikku-Jussi nimenä syntyi vuonna 1950. Mutta tänään on erilainen päivä. Åkerman valmisti Ruotsissa tarvitsee aina lähes 600 kappaletta 200D-sarRuotsissa syntynyt jaa ja August Eklöf Oy:n Porvoon parikseen Pikku-Jussi on traktorin perässä konepaja Suomessa hyvin kilpaivedettävä vaijerikaivinkone. perävaunukaivurin hankintakustannus täyteen dasta puuttuu lautoja ja siitä on pikkupoikien muka- koneeseen verrattuna oli luonnollisesti monin verroin va seurailla tapahtumia. pysty toimimaan Åkerman?. Pikku-Jussi vie voiton äidin kaaKaivurityypistä tuli hyvin suoyksin, vaan likääryleistä. sittu. Kiihtyvällä vauhdilla tämä käyttöön silloin, kun kaivuhommia ei ollut ja pääomaa monipuolinen kone alkoi tehdä tuloaan työmaille laei tarvinnut sitoa kahteen erilaiseen laitteeseen
Soramontuille markkinoitiin pistokauhavarustusta 200-litraisella kuupalla. Sitä kautta konekanta siirtyi latojen seinustoille, kuusien alle ja peltojen reunoille. Traktorikaivureihin verrattuna 360 astetta pyörivä kone on toisinaan nopeampi. Säntillinen kuljettaja ei kuitenkaan täydellä kauhalla viitsinyt traktorin yli pyöräyttää. Koneet olivat kalliita ja moni omistaja aurinkoakin tarkempi niiden säilymisestä. 41. Heittokauhakin löytyi ja sen kaivusäde oli 10 metriä. Oli miten oli, käyttötarkoituksia ja varusteita piisasi ja myyntihetkellä monikäyttöisyys on ilman muuta hyvä vauhdittaja. Käytössä ja käytön jälkeen Suomessa Pikku-Jussit olivat pääasiassa kaivu-urakointikäytössä ja nimenomaan yksityisillä yrittäjillä. Töitä tehtiin joko suoraan yrityksille ja yksityisille tai alihankkijan roolissa valtiolle eli toisin sanoen TVH:lle. Esite tarjosi tätä mm. ruoppaamiseen ja turveurakointiin. Koska Ruotsissa on aina tavattu esitellä hieman marginaalisempiakin käyttötarkoituksia laitteille, voitiin Åkermanin laite valjastaa myös 2?500 kiloa punnerta- vaksi nosturiksi. Ruotsalainen Åkerman 200D:n myyntiesite markkinoi sitä jopa seitsemällä eri kokoonpanolla, joita sitten saattoi soveltaa mieleisikseen aina työtehtävien mukaan. Normaali kuokkavarustus oli omiaan vaikka pohjien tekoon tai ojankaivuun. Huomiona mainittiin jopa 1?500-kiloisten murkuloiden siirtyvän tällä koneella kolmen metrin syvyydestä ja maksimissaan päästiin viiteen metriin. Tämä ei vielä ollut kovin erikoista, mutta asiakasjoukko, joka tilasi koneensa lumikauhalla tai rehupiikeillä, ei luultavasti ollut kovinkaan suuri. Tie- ja vesihallituksen työmailla koneyhdistelmä olikin usein nähty työkalu, vaikka omia Pikku-Jusseja TVH ei muutamaa kappaletta enempää omistanut, kunnat ja VR kylläkin jonkin verran. Maanviljelijät hankkivat urakoitsijoilta jäänyttä Pikku-Jussi-kalustoa omiin hommiinsa, sillä traktorihan alkoi löytyä joka torpasta. Kun asiakaspohja ja tilauskanta alkoivat vakiintua, siirryttiin suurempiin koneisiin Pikku-Jussin mennessä joko vaihdossa tai jäädessä jatkamaan palvelusta kevyemmissä hommissa. Sitä mukaa kun itsekulkevat tela-alustaiset koneet, traktorikaivurit ja myöhemmin varsinaiset pyöräkoneet yleistyivät, ei kevyt perävaunukaivuri ollut enää niin haluttua tavaraa. Urakoitsijoille tämä oli usein se ensimmäinen kone, jolla yritystä alettiin varsinaisesti pyörittämään
Kuvassa esiintyy kauha, jota saattoi käyttää niin kuokka- kuin pistokauhanakin. Miehet pohdiskelivat, mahtaako koneita enää olla missään ja osaako niillä kukaan enää mitään tehdä. Kymmenkunta taitaa kuitenkin olla vähän alakantissa. Tarkat omistajat eivät tätä suosineet paitsi korkeintaan tyhjällä kauhalla, mutta kovissa urakkahommissa se kieltämättä sujuvoitti työtä. Tukijalkoja ei koneessa ole, mutta paripyörät ja vastapaino yhdessä kuljettajan ammattitaidon kanssa ovat 4,8 tonnia painavan koneen pystyssä pysymisen takeet. Fordsonit olivat hyvin yleinen kumppani Pikku-Jusseille, toimihan Rolac niiden myyjänä. Yli 20 vuotta aiheen kanssa on kuitenkin tullut puuhailtua. Veikolla kipinä Pikku-Jusseihin syttyi jutustelusta muuan koneurakoitsijan kanssa, joka aikanaan oli kyseisellä koneella töitään tehnyt. Veikko on sitten aina tarpeen mukaan kunnostanut halukkaille Pikku-Jusseja. Kuljettajansa kouluttaja Tämän artikkelin kuvissa esiintyy Veikon kunnostama vuosimallia 1953 oleva Pikku-Jussi, valmistusnumeroltaan 84. Pikku-Jussit olivat jääneet pois käytöstä, mutta kukaan ei niitä vielä osannut keräillä, harrastaa tai arvostaa. Sen jälkeen näitä projekteja on tullut ja mennyt siis useampia, onhan kiinnostuneita ollut myöhemmin muitakin. Traktorikaivuriin verrattuna perässävedettävän kaivurin etu oli jo aiemman irtikytkettävyyden lisäksi ympäripyörivyys. Puomin ja kauhan liikkeitä ohjaillaan vivuilla, jotka vaikuttavat vaijereita pyörittävien rumpujen jarruihin. 42 Hallinta tapahtui vivuista, käskien vaijerirumpujen jarruja. Pistokäyttöä varten pohjassa on luukku lastin purkamiseksi.. PIKKU-JUSSI Veikko on puuhaillut Pikku-Jussien elvyttäjänä jo yli 20 vuotta. Veikko ja Jussit Tammelalainen Veikko Mäenhovi on mies, jonka käsien läpi on kulkenut monen PikkuJussin uusi elämä. Kauhan saattoi nostaa tarvittaessa traktorin yli. ja usein aloittelevan maansiirtoyrityksen kohdalla näin olikin. Samaan kauppaan saatettiin siis kääräistä koko yhdistelmä, mikäli tarvetta traktorille oli . Itse hän ei asiaa sen kummemmin asiaa nostata ja tarkka kuntoon saatettujen Pikku-Jussien määräkin on tekemisen tiimellyksessä jäänyt laskematta. Vaijereiden vetämänä kauha ja puomi tekivät tarvittavat liikkeet kaivamisen suhteen. Valmistuslaatassakin mainitaan malliksi Åkerman 200D eli lisenssin kantakone säilytti paikkansa virallisena merkintänä, Suomessa annetun nimen ollessa enemmän markkinointikäyttöön suunnattu. Veto- ja käyttövoimaa tarjoaa ?61 Fordson Super Major. On hyvin todennäköistä, että Veikko on ehjännyt ja elvyttänyt näitä koneita enemmän kuin kukaan muu tässä maassa. Ne olivat käytännössä arvotonta romurautaa. Kuinka ollakaan, yksi kunnostettavaksi soveltuva yksilö löytyi ja niin Veikko Mäenhovi otti siitä itselleen korjaus- ja ajoharjoitteluprojektin. Elettiin yli kahdenkymmenen vuoden takaista aikaa ja välivaihetta vanhojen koneiden osalta
Aika näyttää tuleeko koneita kulkemaan vielä kuinka monta kappaletta tammelalaisen metallipajan kautta, mutta varmana voitaneen pitää sitä, että Veikolla itsellään ainakin yksi säilyy aina. Monimutkaisen näköinen hammasrattaisto hoiteli koneen toiminnan elkeet ja jakoi voimaa sinne missä sitä tarvittiin. Vaijerikaivuri vaatii omanlaisensa näppituntuman, joka hieman poikkeaa hydraulikoneesta. Mekaaninen järjestelmä on kuitenkin aikanaan toimivaksi havaittu ja jos ei muuta, niin ainakin kauha jää juuri siihen asentoon, mihin sen työpäivän päätteeksi jättää. Vaikka keulalle kelpasi periaatteessa mikä tahansa yli 25-hevosvoimainen ja voiman ulosotolla varustettu traktori, oli myyntipoliittisista syistä valinta usein Fordson. Mekaanista oli moni homma. Vuosikymmenien takainen innostus säilyy veriin päästyään hyvin samanlaisena ja varmasti rakennustyömaata katselleista koulupojistakin moni tämän yhdistelmän nähdessään muistaa yhä sen kerran, kun Pikku-Jussi tuli paikalle? 43. Erittäin hyviä ja edullisia ne ovat olleet myös suursäkkinostimina lannoite04/13 säkkejä siirreltäessä. Pelto-ojien kaivu ja aukaiseminen ovat olleet normaalia toimintaa näille eilispäivän kaivinkoneille. Hänen omistuksessaan olleet koneet eivät ole sen koommin joutuneet näyttämään rähjäisiltä saati seisomaan toimettomina. Ei valu eikä hissuttele alaspäin omia aikojaan. Kiinnostuksesta koneeseen Veikko Mäenhovi hankki aikanaan ensimmäisen PikkuJussinsa entisöitäväksi ja kiinnostuksesta sen hallintalaitteiden opetteluun
Tämä sama sotainvalidin aikanaan ahkerasti ajama varmatoiminen laite jatkaa edelleen matkaansa hyvissä käsissä maatilan mainiona apulaisena Asikkalassa. 44. Hän lunasti omakseen Fordson Major -kuormaajan ja urakoi sillä sitkeästi 1960- ja 1970-luvuilla lähes kaikki villatehtaan porttivahdin kolmivuorotyöstä liikenevät vapaa-ajat. KOVA KUORMAAJA FORDSON MAJOR Orimattilalainen Eino Rauhala menetti parikymppisenä nuorena miehenä sodassa oikean kätensä, mutta se ei juurikaan hidastanut yritteliästä miestä
Asikkala 45
FORDSON MAJOR Teksti ja kuvat: Lea Lahti 46 F ordsonin ensimmäiseksi omistajaksi on yhä tallessa olevaan repaleiseen rekisterikirjaan merkitty autoilija Heikki Rauhala Orimattilasta. ?Heikki osti Horn-Draulic-etukuormaajalla varustetun traktorin ja rekisteröi sen omiin nimiinsä 12.8.1958. Pian Heikin veli Eino lunasti puolikkaan osuuden työkoneesta?, Einon tytär Seija Pikkarainen ja Heikin poika Jukka Rauhala muistelevat. Parin vuoden kuluttua rekisterikirjaan tehtiin uusi merkintä, kun Eino lunasti kuormaajan kokonaan omakseen. Traktori oli vielä veljesten yhteisomistuksessa, kun kyläseppä Risto Laurénin ehdotuksesta Major päätettiin ?kääntää?. Eino lähti neljän kieppeissä yöllä ajamaan Majoria Haminaan Orasvuon Konepajalle, ja Heikki lähti yhdeksän maissa Jukka seuranaan henkilöautolla samaan suuntaan. ?Odottelimme koko matkan, koska saamme Einon kiinni, mutta niin vain kävi, että Fordson kuskeineen oli ennen meitä Haminassa?, Jukka muistelee. Konepajalla traktori käännettiin, eli polttoainetankki siirrettiin taakse ja penkki siirrettiin tankin paikalle. Ohjauspylväs muutettiin toiseen päähän, ja lisäksi ve- topyörästö eli perä otettiin irti ja kasattiin nurinpäin takaisin, jolloin laite saatiin kulkemaan kuudella vaihteella eteenpäin ja kahdella taakse. Taitava kyläseppä Laurén teki Majoriin hydrauliikan sekä uudet kuormaus-, ohjaus- ja hallintalaitteet. ?Isä ohjasi vasemmalla kädellä rattia ja oikean käden paikalla oleva tekokäsi ruuvattiin hydrauliikkaa ohjaavaan vipuun. Muutaman kerran hiekkakuopalla kävi niin, että soramassa sortui kuormaajan päälle, mutta aina kuski ehti pois alta, eikä onneksi käynyt mitään vakavampaa. Einon tyttären Seijan ensimmäinen ajokokemus on jäänyt unohtumattomasti mieleen. ?Olin ihan pienestä pitäen kiinnostunut kaikenlaisista koneista, ja yhtenä päivänä isä. Seppä rakensi hyttiin olkapäillä käytettävän vivuston, joka ohjasi vastakkaisia liikkeitä hydrauliikassa. Varsin nerokas ratkaisu kyläsepältä?, Seija muistelee. Töitä riitti paikallisella hiekkakuopalla ja usein Rauhalan Eikka nähtiin Fordsonin kanssa myös Karlssonin sementtivalimolla hiekkasiiloja täyttämässä
Samaan aikaan 04/13 Hyvät kaupat olivat jo menossa sivu suun, kunnes Esa sai näyttää kyntensä Fordsonin ohjaimissa. asikkalalaisella maatilalla oli pohdittu, ostaako traktoriin etukuormaaja vai olisiko viisaampaa hankkia kokonainen kone kuormaustöihin. Edellisen omistajan aikana osa painoista oli pultattu koneen alle, mutta nykyisin ne on keskitetty taakse, jolloin ne toimivat paremmin kuorman vastapainona. Esan kuormaajaan asentaman venttiilin avulla kauhan saa joko lukittua jäykäksi tai uimaan vapaasti maan pinnan muotojen mukaan. Kuormaajan käyttö ei ilmeisesti ollut kovin tuttua puuhaa, sillä siitäkään ei tahtonut tulla mitään?, Esa Metsä-Vähälä muistelee. ?Ajoa katseltuaan leski komensi, että toistenkin ostajaehdokkaiden pitää saada kokeilla konetta, kun ovat pitkästä matkasta varta vasten tulleet. hän muistelee hymyillen. Kuormaaja myytävänä Einon siirryttyä taivaallisille kuormausmaille ja Fordsonin seisottua toimettomana useamman vuoden, leski Saimi Rauhala päätti luopua koneesta. Näytti pahasti siltä, että hyvät kaupat menivät sivu suun. Kuormaaja oli tallissa, josta leskeä kaupanteossa avustamaan tullut mies otti sen ulos. ?Ostaja ryhtyi koeajoon, mutta äkkinäinen kytkin oli oudolle käyttäjälle haasteellinen ja kone loikki miehen käsittelyssä pihalla sinne tänne. Fordson tuntui heti näppärältä ja kaikin puolin kunnossa olevalta. Kiipesin koneen puikkoihin ja kävin kääntymässä pihatien päässä. Seisontajarrukin laitteesta löytyy, mutta hampaat ovat aikojen saatossa kuluneet niin pyöreiksi, ettei sen pitävyyteen kannata enää luottaa. määräsi, että nyt likka rattiin . ja laittoi minut kuormaajan ohjaimiin, vaikka ikää ei varmaan ollut kuin kymmenen vuotta. Ensin en millään meinannut hoksata sitä, miten kuormaajalla käännytään, kun siinä kääntyy etupyörien sijaan takapyörät, mutta sitten kun sen sai onnistumaan, se menikin aika säpäkästi.? Heikin poika Jukka osasi myös käyttää kuormaajaa. ?Olin kai vähän toisella kymmenellä, kun sedän pellolla oli salaojan kaivuunäytös. Täytin kaivettuja ojia tällä kuormaajalla ja siitä oli kuvakin Maaseudun Tulevaisuudessa. Pertti Metsä-Vähälä huomasi Etelä-Suomen Sanomissa ilmoituksen sopivan oloisesta kohtuuhintaisesta Fordsonkuormaajasta, ja heti samana päivänä kun hänen poikansa Esa pääsi töistä, lähtivät miehet katsomaan laitetta. Tällöin kauha ei jää kantamaan ja koneella onnistuu hyvin soran kauhominen epätasaiselta pinnalta ilman turhia ruopimisia, mutta esimerkiksi metalliromujen litistäminen onnistuu myös kauhalla tai trukkipiikeillä painaen. Live Power take off- ja Live hydraulics -tekstit Fordsonin alkuperäisessä keulassa, nykyisessä perässä kertovat, että laitteessa on tuplakytkin. Heidän harmikseen toinen ostaja oli ehtinyt paikalle juuri ennen heitä ja ilmoittanut ostavansa koneen. Kuvatekstinä oli suuri kone, pieni kuski,. Palattuani pihaan kokeilin kuormaajan kunnon ja totesin senkin toimivan moitteettomasti.? 47. Voiman ulosotto ja kuormauslaitteet toimivat siis, vaikka ajokytkimen painaisi pohjaan
Kattopalanen puolestaan on entistä jääkiekkokaukalon seinää. FORDSON MAJOR ?Leski sanoi heti minulle, että tuo poikahan liikkuu sen kanssa ihan niin kuin meidän Eino aikanaan, joten taidan sittenkin myydä sen teille?, Pertti muistelee nauraen. Koeajon jälkeen juotiin kaupantekijäiskahvit, joille kutsuttiin myös happaman oloinen ensin paikalle saapunut ostajaehdokas. ?Fordson haettiin kotiin silloisen työnantajani Alhon Karin kanssa Höökin Kalevin Scanialla?, Esa muistelee. Metsä-Vähälä ajoi kuormaajan kylän läpi Orimattilan asemalle, jossa se saatiin ajettua lastauslaiturilta Scanian kyytiin. ?Kuormaajakaupat tehtiin keväällä vuonna 1986 ja kone siirtyi isältä minulle tilakauppojen yhteydessä vuonna 1988?, Esa täsmentää vuosilukuja. Pientä parantelua ja kovaa käyttöä Koneessa tuli mukana kiinteäsovitteinen kauha, jonka Pertti ensitöikseen leikkasi irti. Hän rakenteli Hannu Mäkelän avustuksella kauhaan pikakiinnityssysteemin sekä trukkipiikit. Ihan täydellinen se ei ole vieläkään: nostossa se pelaa hyvin, mutta kauhan käännössä se laskee hiljaa läpi, mutta sen kanssa pärjää, kun sen tietää?, vanha isäntä kertoilee. Nykyinen hytti on Esan käsialaa. ?Meille tullessaan kuormaajassa oli pikkuinen tuulilasi, peltiset sivuseinät ja aikojen saatossa repaleiseksi mennyt tuulensuojakangas alaosana. Se onkin kertaalleen vaihdettu uuteen vuonna 1975. ?Kyllä tällä tulee talvellakin tehtyä töitä?, omistaja kertoo. Koneen mukana tullut lämmitin takaa varman käyntiinlähdön talvellakin ja renkaisiin on ruuvattu nastat talvikäyttöä helpottamaan. 48 Moottoritilassa himmeästi häämöttävä punainen maali kertoo, että moottori ei ole alkuperäinen. Lisäksi rakennettiin trukkipiikin päälle pujotettava pussikoukku suursäkkien nostelemista varten. ?Venttiililohko vuoti ja käytin sen korjattavana Porissa. Purin sen pois ja rakensin putkikehikon, johon liimasin lasiliimalla mittatilauksena teetetyt lasit kiinni. Vanha, jo vähän väsynyt, mutta täysin toimiva mylly myytiin eteenpäin. Jokamiesluokan harrastajan pihalla on tämän tästä jotain sopivaa nosteltavaa vanhalle Fordsonille. Suursäkkien nostelu käy kätevästi koukun avulla. Metsä-Vähälä joutui ostamaan kokonaisen Valmetin saadakseen tukevat trukkipiikit. Piikeistä on tehty pikakiinnitteiset: ne saa noukittua pihalta paikoilleen niin, että kuljettajan ei tarvitse kiivetä alas ohjaamosta.. Hitsasin alaosaan pienen listan ja hain Iitin Peitteeltä Kausalasta uuden majorinvärisen pressunpalan vanhan repaleiseksi kuluneen tilalle.? ?Jonkin aikaa konetta käytettyäni halusin siihen paremmat piikit, ja jouduin ostamaan kokonaisen Valmet-trukin, jotta sain haluamani tukevammat teräksestä taotut puolitoistametriset trukkipiikit?, nykyinen omistaja nauraa. Kulku kuskin istuimelle on takakautta, josta kyytiin on helppo nousta. ?Hitsasin muutaman astinlaudan sopiviin paikkoihin, mikä helpottaa ohjaamoon nousua entisestään. Esa kertoo. Pakoputki on nerokkaasti vedetty mutkalle penkin alle, jolloin istuin lämpiää talvella automaattisesti
Isoihin sylintereihin olen vain vaihtanut uudet tiivisteet, muuta en ole niille tehnyt?, omistaja kertoilee. Metsä-Vähälä on lisännyt laitteeseensa myös hydrauliikkasuodattimen. Ei enää myytävänä Ikäisekseen Fordson on varsin hyvin varusteltu, sillä siitä löytyy vakiovarusteena muun muassa puolipuristin ja pakkosyöttö sekä aikanaan lisävarusteena tilattu ohjaustehostin ja tuplakytkin. ?Purin kytkimen kerran, ja kun hain siihen varaosia, myyjä väitti kivenkovaan, että vuoden 1958 Fordsonissa ei ole ollut tuplakytkintä. Sellaiset kuormaajat, jotka luokitellaan moottorityökoneiksi, ovat paljon kalliimpia pitää rekisterissä. Osien saannin kanssa ei ole 04/13 ollut ongelmia, tiivisteitä ja laakereita löytyy edelleen hyllytavarana traktorivarusteliikkeestä. Aluksi Fordson oli käytössä vain pihapiirissä, mutta nyt se on ollut muutaman vuoden rekisteröitynä ja sillä on virallisestikin lupa ajaa tiellä. ?Vakuutus tähän ei ole kallis, koska rekisteriotteessa lukee traktori. ?Letkuja olen tietenkin vaihtanut uusiin, sillä eiväthän ne loputtomiin kestä. eikä sillä lujempaa pystyisi ajamaankaan?, Esa toteaa. Fordson on ollut pienempien kuormaustöiden lisäksi apuna pihaliiterin, omakotitalon ja viimeisimmäksi ison konehallin työmaalla. Jokamiesluokan harrastajan pihalla on tämän tästä nosteltavia autonromuja, ja maatilan töissä yhtä sun toista painavaa siirreltävää kulkee paikasta toiseen kätevästi kuormaajan kauhassa tai piikeissä. ?En aio luopua laitteesta. Tämä Fordson on jo alun perin tilattu tehtaalta etukuormaajalla varustettuna ja siksi siinä on ollut tuplakytkin?, Esa tietää. Kääntyvien pyörien laakerit Esa on niinikään uusinut. Poikani Jussi on myös oppinut taitavaksi kuormaajan käyttäjäksi, joten sille on varmasti töitä tulevaisuudessakin?, omistaja toteaa tyytyväisenä. Erilaisen metalliromun siirtely on kuormaajalle arkipäivää vielä nykyäänkin. Vanhanmalliset valaisimet ovat nykyisen omistajan asentamat ja helpottavat työntekoa auringonlaskun jälkeen. Kuormaajan kääntöoperaation hyöty on käytännön työssä merkittävä: kun kuorman ottaa kyytiin, paino on isoilla vetävillä pyörillä eivätkä ne pääse enää kuopaisemaan tyhjää. 49. Kauhankääntösylinteriin olen tehnyt uudet varret, sillä alkuperäiset mustasta raudasta tehdyt olivat aikojen saatossa saaneet jo niin paljon soraa, että olivat hankaantuneet vuotaviksi. Tien päällä kuormaaja on tarkka ajettava, huippunopeus on varmaankin jotakin parinkympin luokkaa
Vaunuliiterissä viihdytään Pietarsaaren seudulla toimii aktiivisesti harrastajayhdistys, joka kantaa nimeä Jakobstadsnejdens Veteranbilssällskap r.f. Puheenjohtajan pestissä on ollut pitkään Dage Groop. Huonokuntoinen navettarakennus Pietarsaa- ren lähistöllä Katternössä remontoitiin talkoovoimin lattiasta kattoon kokouspaikaksi sekä ajoneuvojen kunnostus- ja säilytystilaksi. Jakobstadsnejdens Veteranbilssällskap on yksi Suomen Ajoneuvohistoriallisen keskusliiton SAHK:n jäsenistä. Sittemmin rakennusta on jo kertaalleen laajennettu tilojen käytyä ahtaaksi. Vagnslidret-kerhotalli on ahkerassa käytössä; ?Liiterille. Kahvi- ja makkaratauolla kuullaan oman kerhon tiedotusasiaa sekä uutisia harrastuksen parista. ?Maanantaikokoontumisissa oma tieto ja taito ajoneuvojen entisöinnistä lisääntyy huimasti; katsomalla kokeneiden tekijöiden työskentelyä oppii paljon itsekin. Jokaiselle osallistujalle annetaan vaihtelevia tehtäviä,. Puuhakas porukka kokoontuu yhteisen harrastuksen pariin maanantai-iltaisin, ja osallistujat kehuvat kilvan kerhohallilla vallitsevaa yhteisöllisyyttä ja mukavaa tekemisen meininkiä. Teksti ja kuvat: Lea Lahti 50 Y hdistys perustettiin vuonna 1968 tukemaan kulttuurihistoriallisesti merkittävien vanhojen moottoriajoneuvojen ja koneiden harrastusta Pietarsaaren seudulla. Sen tarkoitus on rohkaista jäseniään säilyttämään ja entisöimään kaikenlaisia vanhemman vuosikerran moottoriajoneuvoja ja koneita. Toimeliaaseen yhdistykseen kuuluu tällä hetkellä noin 200 jäsentä, ja yhdistyksellä on omistuksessaan useita museorekisteröityjä ajoneuvoja. 1970-luvun puolivälissä seuralle hankittiin oma kerhohalli. kokoonnutaan maanantai-iltaisin kunnostamaan tiloja, kerhon omistamia ajoneuvoja ja vaihtamaan kuulumisia
Kuvat kerholaisten ajoneuvoista on kehystetty somistamaan taukotilan seinää. Dage Groop kertoo yhdistyksen historiasta ja nykypäivästä Vagnslidret-kerhohallille saapuneelle vierailijaryhmälle. ja kaikki saavat osallistua töihin taitojensa mukaan?, Henrik Stoor kertoo. Kerhotallin ehdottomiin sääntöihin kuuluu, että omia projekteja ei talkooilloissa tehdä: silloin kerhotiloissa kunnostetaan vain ja ainoastaan kerhon kalustoa. ?Toin kerran yhden oman perämoottorin maanantai-iltana Vagnslidretin tiloihin?, Pelle Lillkvist kertoo ja jatkaa nauraen: ?Kukaan ei sanonut mitään, mutta kahvitauon aikana se oli kannettu ovesta pihalle ja asia tuli harvinaisen selväksi . Kerhon omistuksessa olevaa peräkärryä saa vuokrata myös omiin kuljetuksiin. Tällä hetkellä kerholla on entisöitynä ja ajokuntoisena 1925 T-Ford -linja-auto, kaksi paloautoa, puukaasu-Fargo sekä Hupmobi- Työkalut odottavat jämptissä järjestyksessä maanantai-illan talkooväkeä. Chevrolet HS 157 vuodelta 1937 on varustettu Kulmala-paloautokorilla. Vanhin kerhon omistuksessa oleva ajoneuvo on Ford TT -bussi vuodelta 1925. Takana näkyy parhaillaan työn alla oleva Ford Eifel ?39. 51. pientäkään omaa masiinaa ei ole syytä kiikuttaa kerhotallille.? Kerhotiloista löytyy myös kirjasto sekä mittava kokoelma ajoneuvoharrastukseen liittyviä lehtiä
Mittavan kokoinen tapahtuma saa Juthbackan kartanon pihaalueen Uudessakaarlepyyssä pullistelemaan väenpaljoudessa: tapahtumassa vierailee myyjiä ja markkinavieraita sekä lähialueilta että kauempaakin. ?Tapahtuman laajentuessa kaikki alueen urheiluseurat ja yhdistykset on toivotet- tu tervetulleeksi mukaan avustamaan ja samalla ansaitsemaan rahoitusta omaan toimintaansa. Näin kaikki hyötyvät, eikä kenellekään jää kateutta siitä, että yksi seura kerää huimia voittoja toisten jäädessä nuolemaan näppejään?, Groop kertoo. ?Näin saadaan myös vastuita jaettua, sillä tapahtuman kasvettua nykyisiin mittoihinsa emme pystyisi millään itse huolehtimaan kaikesta. Torstaiajelulle ovat tervetulleita myös kerhoon kuulumattomat lähialueen harrastajat, ja osallistujamäärät ovatkin olleet kovassa kasvussa. Suurin ja eniten talkootyötunteja vaativa seuran yhteinen vuosittainen voimainponnistus, Juthbackamarkkinat, järjestetään elokuun lopulla. HARRASTAJAYHDISTYS PIETARSAARESSA le 1920-luvun lopulta. silloin on syytä olla jossakin muualla kuin kerhotallilla, jotta innokkaimmatkin ruuvaajat malttavat syventyä aiheeseen ja pystyvät pitämään näppinsä erossa keskeneräisistä projekteista. Kuukauden teema ja kokoontumisajankohta sekä -paikka julkaistaan etukäteen paikallislehden harrastuspalstalla. Heinäkuussa pidetään lomaa kokoontumisista. Urheiluseuroille on annettu mahdollisuus pitää omaa ruokamyyntipistettä alueella. Tämän jälkeen puukaasu johdetaan jäähdyttimen kautta moottoriin. Armsrtong Siddeley Sapphire odottelee kunnostusvuoroaan vielä jonkin aikaa. 52. Vuoroaan odottelevat vielä muun muassa Armstrong Siddeley Sapphire ja Fiat NSU Neckar. Maanantaikokoontumisten lisäksi kerran kuussa kokoonnutaan jonkin erikoisteeman merkeissä . Esimerkiksi yleisöpysäköinti on annettu muiden hoidettavaksi, huolehdimme itse ainoastaan harrasteajoneuvoparkin liikenteenohjauksesta.? ?Markkinajärjestelyt vaativat silti yhdistyksen jäseniltä tuhansia työtunteja, mutta tapahtuman tuotolla voidaankin sitten kattaa Vagnslidretin ylläpito sekä rahoittaa ajoneuvojen hankinta- ja kunnostuskulut?, Dage Groop kertoo tyytyväisenä. Maanantaikokoontumisissa tiedot ja taidot lisääntyvät huimasti. Puukaasu-Fargon hytin ja lavan välissä sijaitsevasta häkäpöntöstä palokaasu kulkeutuu keulaan kiinnitettyihin pyttyihin. Niissä epäpuhtaudet suodattuvat pois kaasusta sen kulkiessa lastuvillan läpi. Kokoelmasta löytyy myös erikoinen Pindeln-autotraktori sekä muutamia henkilöautoja 1950?1970-luvuilta. Ohjelmassa on kuitenkin kerhon ajotapahtuma eli heinäkuun ensimmäisenä lauantaina ajettava Bothniakierros, joka on toteutettu lähes joka vuosi jo vuodesta 1969 lähtien. Kesätorstaisin on tapana tyyräillä mobiileilla johonkin mielenkiintoiseen lähialueen kohteeseen. Tapahtuma alkoi oman kerhon kesken järjestetystä pienestä myyntitapahtumasta mutta on reilussa 30 vuodessa kasvanut 700 myyjän ja 30?000 kävijän kaiken kansan kinkereiksi. Parhaillaan työn alla on Mercedeskuorma-auto sekä Ford Eifel 1939
Vagnslidret-kerhotallia esitellään sopimuksen mukaan, yhteyttä voi ottaa esimerkiksi Dage Groopiin 040-0260230. Lisää tietoa löytyy nettisivuilta http://jakobstadsnejdensveteranbilssallskap.multi.fi KERHON AJONEUVOT 1925 Ford TT ?bussi? 1928 Hupmobile Century A6 1934 Sisu S341D paloauto 1937 Chevrolet HS 157 varustettuna Kulmala- paloautokorilla 1939 Fargo AFH3-60 Otso häkäkaasulaitteella 1939 Ford Eifel 1948 Pindeln autotraktori 1953 Armstrong Siddeley Sapphire 1954 Armstrong Siddeley Sapphire 1954 Moskvitsh 401 1956 Mercedes-Benz LA312/4200 1959 Fiat NSU Neckar 1963 Datsun Bluebird 1971 Lada VAZ-2101 1973 Citroën D-Super 5-DS 21 1975 Saab 99 04/13 53
Seppiä ja mestareita Jari Korkiakoski Historian mallintaja Jos tilat tai muut mahdollisuudet eivät anna myöten oikean kokoisen vanhan koneen taltioimista myöhempiä muisteloita varten, ei peli ole silti menetetty. Ratkaisu sen rakkaan työjuhdan ikuistamiseksi saattaa olla vaikka pienoismalli. Teksti: Juha Pokki, Kuvat: Tuukka Erkkilä 54
Pienoismalli on hyvä vaihtoehto valo- tai muistikuvalle ja se mahtuu kätevästi hyllynreunalle, mikäli tallitilaa ei ole liiaksi asti. Kaikki eivät siis suinkaan ole itse tehtyjä, vaan hyvin paljon on hankittu ostamalla tai vaihtokaupalla. Innostus keräilyyn sai alkunsa 90-luvun alussa vaimolta saadusta lahjamallista. Tuolloin muistui mieleen lapsuuden harrastus, jossa Jari keräili velipojan kanssa erilaisia Dinky Toys-, Gorgi- ja Matchbox-metallimalleja. Valokuva on tietenkin hyvä muistuttaja, mutta jotain konkreettisempaakin olisi mukava saada käsiinsä. toteaa mies mallikokoelmastaan. Kun Jarin harrastus elpyi uudelleen henkiin, hän kävi noutamassa lapsuudenkokoelman huomaansa, ja pikkuhiljaa kokoelma alkoi karttua. Keräilyn ohjenuorana Jari Korkiakoski pitää suomalaisuutta. E läkkeelle lähtiessä harva saa mukaansa sitä työkalua, millä leipätyö aikanaan on kursittu kasaan. Monelle se jokapäiväisessä aherruksessa mukana ollut ajoneuvo saattaa olla kaikesta yhdessä koetusta johtuen, tai vaihtoehtoisesti siitä huolimatta hyvinkin, rakas. Mutta kun halutaan kokoelmiin Sisua tai Vanajaa, levittelevät suuret ja itse asiassa pie55. Jos omat taidot eivät riitä, eikä valmiista malleista löydy sopivaa, voi työn antaa ammattilaiselle. Esimerkiksi henkilöautoissa moni yksilö kyllä löytyy valmiina mallina samoin kuin suurimmat kuorma-automerkit. Vitriinit ovat täynnä mitä erilaisempia kulkupelejä eri kokoisissa mittakaavoissa. ?En ole pitkään aikaan laskenut, paljonko näitä on, mutta noin 1500?2000 kappaletta on sopiva arvaus. Alun perin enemmänkin leluiksi kuin tarkoiksi malleiksi suunnatut kapineet ovat tätä nykyä kovassa keräilyarvossa kuntonsa mukaan ja maailmalla näihin pohjautuu hyvinkin suuria kokoelmia. Lähestymistapa on sopivan laaja, mutta aiheuttaa keräilijälle toisinaan myös pieniä ongelmia. Kotimaisuus vaati omavaraisuutta Ongelmaksi suomalaiskäytössä olleen kaluston keräilyssä muodostuu saatavuus. Tällä kertaa tutustumme mieheen, joka on rakentanut jos jonkinlaista suomalaisen esikuvan mukaista ajoneuvoa kutistetussa koossa. Pienestä pitäen Jari Korkiakosken pajalla Lempäälässä on helppo uskoa astuneensa pienoismalliverstaalle. Jos joku ajoneuvo tai kone on saattanut oikeasti esiintyä Suomessa, se kelpaa myös pienoismallina hyllyyn. Periaatteessa pienoismallin toteuttamisessa ei ole mitään rajoitteita
Tämän jälkeen alkoi aihion osien valmistus.. Parin viikon päästä Ola- Ei mikään yhden illan urakka Jarin harrastusta viitoittaa kotimaisuus - kerättävän ja rakennettavan kaluston tulisi mielellään olla Suomessa liikkunutta tyyppiä. Metallista tehdyn mallin rakentaminen ei ole aivan läpihuutojuttu. Pienoismallimarkkinoillakin kun vallitsevat kysynnän ja tarjonnan lainalaisuudet. Näin pientä erää ei isojen tehtaiden kannata alkaa valmistaa. Ensimmäisenä piti hankkia lähdemateriaali. Puhdasverisiä Suomi-aiheita siis. Ei ole, ei tule, on suhtautuminen näihin harvinaisempiin laitteisiin. Niinpä Jari otti ohjat omiin käsiinsä ja näppäränä kaverina hän ryhtyi valmistamaan malleja itse. Jari teetätti niistä varovasti valokopiot ja palautti alkuperäiset kuvat mahdollisimman pian, ettei niille tapahdu mitään arvaamatonta. Tämän jälkeen alkoi osien suunnittelu millimetripaperille 1/43-mittakaavassa eli 43 kertaa alkuperäistä pienemmässä koossa. Dallape-yhtyeen Sisu-kiertuebussi oli joitain vuosia sitten työn alla. Valmistuslinjalta on tullut tähän mennessä muun muassa Vanajaa, Sisua ja Valmetia. Ennen valamista on edessä kuitenkin yksi suuritöisimpiä vaiheita pienoismallin rakentamisessa . Useita vaiheita myöhemmin työpöydällä on lähes maalausvalmis malli. nemmätkin valmistajat käytännössä vain käsiään. Toisin sanoen paikallaan pysyvien pienoismallien valamiseen se on oikein käytännöllinen materiaali. Hukkapalat, kuten valukanavat ja purseet, voi sulattaa vi palasi asiaan ilmoittaen alkuperäisten piirustusten olevan hänellä lainassa. Merkkeinä Scania ja Volvo myyvät tuhansia ja taas tuhansia malleja, Vanaja myisi hyvässä lykyssä muutaman sadan kappaleen verran. Pieninä sarjoina tehdyille ajoneuvoille olikin sen verran kysyntää, että sai tehdä useammassakin eri värityksessä ja kokoonpanossa halukkaille. Mittakaavana on yleensä metallimalleista tutut 1/43 ja 1/50 sekä traktoreissa 1/32. ainakaan näissä niin sanotuissa die-cast-malleissa. Toisin kuin moni voisi luulla, ei metallimallia tehdä esimerkiksi levystä taittelemalla tai palasta työstämällä . JUTUN AIHE Koko homman alku ja juuri on esikuvan mittojen ja yksityiskohtien selvittäminen vaikkapa piirustuksien, valokuvien ja omien mittausten perusteella. aihion teko ja muotittaminen. Ideasta malliksi Jari kertoo esimerkkinä yhden pienoismallin syntytarinan. Samoihin aikoihin sattui niin hyvä tuuri, että kunnostettu Dallape-bussi teki pienen retken Hämeenlinnaan. Jari kääntyi Olavi Sallisen puoleen, joka lupasi ottaa asiasta selvää. Lisäksi ulkomaisia merkkejä on asiakkaiden tilauksesta suomalaistettu vastaamaan vaikkapa jonkun tietyn kuljetusyhtiön väreissä liikkunutta kalustoa. 56 uudestaan siistimisen jälkeen, ja virheellisissä valuissakaan ei raaka-ainehävikkiä synny toisin kuin hartseista valettaessa. Valkometalli on pehmeiden metallien seos, joka muodostuu esimerkiksi tinasta, lyijystä, antimonista ja kuparista. Jari kiiruhti paikalle ja otti tarkat yksityiskohtakuvat sisustuksesta, renkaista, ovenkahvoista ja ylipäänsä kaikesta mitä bussista sattuisi pienoismallissa näkymään. Näiden pienoismallien valmistustapa on valaminen, joka tehdään kaatamalla silikoni- tai öljyhiekkamuottiin sulaa valkometallia. Se kovettuu jäähtyessään normaalia käsittelyä kestävään muotoon, mutta sitä on todella helppo työstää valmiinakin
Työssä ei kannata fuskata, sillä hauras muotti ei tule toimimaan valussa kunnollisesti. Koska osa valetaan ontoksi, on aihion sisällekin laitettava valuhiekkaa oikeanlaisen muotin aikaansaamiseksi. Osa on valmis jatkokäsittelyyn ja uusi osa voidaan valaa. 04/13 57. Ontto osa säästää materiaalia ja painoa. Kaksipuolisessa muotissa valaminen on ehtona onton osan aikaansaamiseksi. Sulamislämpötila on seoksesta riippuen noin 250 asteen tienoilla. Massa kaadetaan sisään ja se jäähtyy nopeasti hiekan ja muottiastian toimiessa lämpöä johtavana ja sitovana elementtinä. Muotti on toistanut tarkasti valettavan kappaleen muodot valkometalliin. Huolellisesti kohti valmista mallia: Piirustuksista tarkasti mittojen mukaan tehty valuaiho valmistuu synteettisestä puusta eli Cibatoolista. Kun massa menee sisään, pääsee muotin sisällä oleva ilma reikiä pitkin ulos. Valkometalliseos kuumennetaan kaasuliekillä juoksevaksi. Täysin umpinainen osa voidaan valaa tasovalunakin. Tässä valmiit muottipuoliskot odottavat ensimmäistä valua. Se asetetaan pöydälle muottiastian sisään. Valuhiekka painellaan ja tampataan tiukasti malliaihion ympärille. Tosin valkometallimassalle on tehtävä vielä kaatoaukko ja ilmanpoistoreiät. Valuaukko ja ilmareiät tulevat muotin kanteen
Jari kertoo aloittavansa aihion teon Cibatool-materiaalista. Kuten esikuvissakin, pienoismalliin maalataan ensin pohja- ja sitten pintaväri. Juottaminen on ammattimaisempi tapa, joskin samalla hankalampi. mallit ovat tarkkoja, mutta eivät yltiöpäisen pikkutarkkoja. Lopullinen valu tehdään silikonimuottiin, joka kestää useita valukertoja ja pieniä sarjoja. Seppiä ja mestareita Jari Korkiakoski Pajalla on monenlaista projektia, joista jokainen ei ole pienoismalli. Valussa valkometalli kuumennetaan lähemmäs 300-asteiseksi juoksevaksi massaksi ja se kaadetaan muottiin. Dallapen osien valmistaminen kesti neljä viikkoa, jonka jälkeen päästiin muotituspuuhiin. Jari kokee luoneensa oman taiteilijamaisen kädenjälkensä, joka toistuu mallista toiseen, vaikka ne ovatkin uniikkeja toisiinsa nähden. Muotissa pitää olla ilmakanavia, jotta kuplia ja valuvirheitä ei ilmataskujen vuoksi muodostu. Mallien valmistaminen tyhjästä on kuitenkin aikaa vievää hommaa. Moni malli vaatii vielä erilaisia pieniä viimeistelyjä, mutta pääpiirteittäin pienoismalli rakentuu näin. Pientuotteen hengessä Jari Korkiakoski ei kilpaile malleillaan tehdastekoisia malleja vastaan. Jari on opetellut tekniikan ja käyttää sitä malleissaan. Lopuksi se voidaan myös lakata. Joitakin osia, kuten jäähdyttimen säleikköjä, tehdään metallilangasta jigiin taittelemalla, ja vaikkapa peilin varret on järkevämpi tehdä langasta kuin valamalla. 58 Kun malli on kasattu sopiviksi osakokonaisuuksiksi, se maalataan. Pääosin työtä tehdään kuitenkin kutistetun kaluston parissa. Osan jäähdyttyä se poistetaan muotista ja siistitään valupurseet ja alkaa mallin rakentaminen. Nippuun ja maalaukseen Metalliosien liittäminen toisiinsa voidaan tehdä liimaamalla tai juottamalla. Jari kuitenkin toteaa, että jos ikää ja terveyttä riittää, nähdään kaikki 50-, 60- ja 70-luvun Sisut ja Vanajat vielä mallina muodossa tai toisessa. Koska kyse on käsityöstä, ei ole väärin, että pienoismallissa näkyy myös käsillä tekemisen henki. Sitä on helppo työstää ja se pitää muotonsa hyvin eikä siinä esiinny puulle tyypillistä syiden mukaan lohkeilua tai muita puun heikompia ominaisuuksia. Niissä on oma tunnelmansa. Moni eläkkeelle lähtijä, pyöreitä vuosia täyttänyt tai muuten arvostusta ansainnut henkilö on saanut lahjaksi Jarin tekemiä malleja. Sulan metallin tieltä poistuva ilma pääsee kanavia pitkin pakoon, ja muotin täyttää pelkkä metalli. Ohuelle kalvolle tulostetut merkinnät näyttävät lopulta aivan aidon pienennöksiltä eikä taustakalvo erotu pinnasta. Usein silmälle näkymättömät virheet osissa paljastuvat vasta valun jälkeen ja öljyhiekkavalu on edullinen tapa huomata ja korjata nämä. Kotimaisia esikuvia taas toteutetaan mielellään, mutta aivan joka toiveeseen ei pystytä nopealla aikataululla reagoimaan. Näin liitoksista tulee pitäviä. Myös asiakkaat ovat arvostaneet tätä seikkaa . sarja vanhoista koneista kertovia pienoismalleja on myös sellainen.. Konehistoriallinen kulttuuriteko ei aina tarkoita täyskokoisen laitteen entisöimistä tai kirjan kirjoittamista . Tästä kertovat paitsi käytettävien työstökoneiden koko, myös pöydillä rakennusvaiheessa olevat lukuisat kuorma-autojen pienoismallit. Muotti on valuhommissa muotia Jotta muotti voidaan tehdä, täytyy ensin muotoilla aihio, jonka ympärille muotti muodostetaan. Sahaamalla, viilaamalla, veistämällä, kaivertamalla ja hiomalla syntyy kaksiulotteisista piirustuksista vähitellen kolmiulotteisia kappaleita. Kun osat ovat tekijänsä mielestä tyydyttävässä kunnossa, voidaan tehdä koevalu. Silikoni on kuitenkin kallista eikä sitä voi uudelleenkäyttää, joten koevalut sekä muutaman osan sarjat tehdään öljyhiekkaan. Kyseessä on synteettinen puu, jota käytetään vastaavanlaisissa tarkoituksissa laajalti. Merkinnät ja tekstit tehdään yleensä pienuuden vuoksi tietokoneella tulostettujen siirtokuvien avulla. Kaukoidän tehtaille valmistettavat huipputarkat, mutta samalla ehkä myös hengettömän kliinisiksi koettavat mallit ovat oma lajinsa. Tilaustöitä nimittäin tulee tasaiseen tahtiin, ja kotimaisuus on näissä asetettu etusijalle. Ulkomaisista merkeistä malli syntyy, jos valmis lähtökohta on jostain saatavilla
Vuosien varrella kerätyt ajoneuvomallit lasketaan paitsi sadoissa, myös jo luultavasti kahdessa tuhannessa. Kaikesta välittyy nostalgia, modernia osastoa ei juuri ole. 04/13 Myös vanhoja hienoja henkilöautoja on rutkasti nähtävillä. Dallape-bussin malli on yksi Jarin omia tuotteita ja osa suomalaista linja-autohistoriaa. Vuosien varrella keräiltyjen mallien tarkkaa lukumäärää ei ole tiedossa, mutta 1500-2000 kappaletta on hyvä arvio. Raskaan kaluston puolella löytyy myös kattava kokoelma kotimaassa nähtyä kalustoa. Osa on itse tehtyjä, osa itse suomalaistettuja ja osa keräilykalustoa. Vitriineissä alkaa olla ruuhkaa. Nämä ovat valmiina hankittuja keräilymalleja. Valinnanvaraa riittää, sillä sen verran Suomessakin on erilaisia henkilöautoja aikojen saatossa pyörinyt. 59
Kuvioihin tulivat tällöin mukaan myös muut vanhat laitteet, eikä vähäisimpänä pyrkimys säilyttää jotain menneestä arkimaailmastakin käyttöesineiden muodossa. Hänen entiseen navettarakennukseen perustamansa museo pitää sisällään sahojen lisäksi paljon muutakin kiinnostavaa. Teksti ja kuvat: Sami Korhonen Harvinainen Mercury Disstonsaha, joka painaa 21 kiloa. Vuodet kuluivat, ja kovaa työtä oli tarjolla enemmän kuin tarpeeksi kaikille jätkäpojille. Talvet olivat kylmiä ja pitkiä. Kuvittele itsesi talviseen metsään puun tyveen. Käynnistät kovaäänisen moottorin, jonka hillitön tärinä kirjaimellisesti tuntuu sormenpäissäsi. 60 J o varhaiset rajan tuntumassa eläneet kalastuksesta, metsästyksestä ja kaskeamisesta elantonsa hankkineet ihmiset elivät karun totuuden varjossa: jos jotain alkaa tapahtua, nämä ihmiset saavat maksaa siitä aina kalleimman hinnan. Näin oli laita myös viime sotien aikaan, jolloin pienen Kitsin kylän väki joutui kolme kertaa lähtemään vihollisen tieltä evakkoon. Talvisodan aikaan vielä poikasen ikäisen Pertti Kilpeläisen kotitalo oli sentään säästynyt molempien joukkojen polttamiselta, olivatpa tiluksilla jonkin aikaa majailleet venäläisetkin olleet harvinaisen siististi. Uudelleen nousevan kansan tuvissa oli sentään sisällä lämmintä ja kotoista kaiken niukkuudenkin keskellä. 1950-luvulla sai Pertti kouriintuntuvan ensikosketuksen kehityksen saapumisesta salojen keskelle monien metsien miesten tapaan, kun kourissa painoi 15-kiloinen Partner. Pakkanen on kova ja luminen kaivantosi syvä. Tähän oli kukaties vaikuttanut taloon asettunut politrukki, puna-aatteen läpikyllästämä, mutta muuten särmä sekä sivistynyt. Suomi pelastui, ei väliä sillä millaisia päätöksiä poliitikot tekivät tai jättivät tekemättä. Lunta oli paljon ja raakaa viimaa tarjolla suoraan idästä. Näin sai alkunsa Kilpeläisen perustama pienimuotoinen Koti- ja jätkämuseo, moottorisahojen sekä muiden miehekkäiden romppeiden, traktorit ja mopedit mukaanlukien, ollessa tietenkin määräävässä asemassa.. Myöhemmin nämä koneet tulivat Pertille perusteellisesti tutuksi, kun hän tienasi elantoaan vuosivälillä 1963?83 niitä myymällä ja huoltamalla. Pikku hiljaa tällä sepällä alkoi viritä kiinnostus myös sahojen keräilemisen mahdollisuudesta, mutta täyteen voimaansa tämä ajatus kasvoi vasta myöhemmin. KITSIN SAHAMUSEO Lieksassa, runon ja rajan tiellä vaikuttaa hiljainen mutta vahva persoonallisuus nimeltään Pertti Kilpeläinen
Joitain konkreettisia muistoja edellämainitusta on säilynyt nykypäiviinkin. Ruotsalaista Husqwarnarivistöä. Pertti aprikoi niitä olevan tällä haavaa jo varmasti enemmänkin. Bepo, tuo ruotsalainen Partnerien äiti, esittäytyy tässä kuvassa. 04/13 61. Kotimuseon kokoelmiin eksyneillä ompelukoneilla syntyy saumaa sähkökatkoksenkin aikana. Karbidilamput tuottivat huomattavan kirkkaan ja tasaisen valon. Mätäsvaaran molybdeenikaivoksesta saatiin sivutuotteena edellämainittua yhdistettä. Käytön jäljet saavat näkyä, onhan kova työ olennainen osa näiden esineiden historiaa. Muotokieli ja väritys ovat varmoja keinoja saada asiakkaat tunnistamaan tuotteen valmistajan jo kaukaa. Alan ihmiselle pienikin kulma riittää vinkiksi. Saksalaisten läsnäolo jatkosodan aikaan oli tosiasia myös Lieksan suunnalla. Alhaalla esillä venäläistä osaamista. Plakaatti seinällä kertoo sahoja olevan 170 kappaletta
MUISTOJA MAALTA Laihian maatalouskonemuseo Seppo Saloniemi on tehnyt arvokasta työtä kerätessään menneiden vuosikymmenten maatalouskoneita museoonsa. Kyseessä ei ole pelkkä traktorimuseo 62 vaikka niitäkin kokoelmassa on useita . Koneita on kerätty vanhaan sorakuoppaan, jonka pohja on tasoitettu aikanaan paremmin nykyistä käyttöä palvelevaksi. Saloniemi tuntee kokoelmissaan olevien laitteiden toimintaperiaatteet ja kertoo niistä mielellään kiinnostuneille. Saloniemen kertomukset eri laitteista ja niillä työs-. Tässä museossa esineet eivät ole lasivitriinissä ja niihin jopa saa koskea. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko L aihialaisvitsit jäävät taka-alalle tutustuttaessa Laihian Jokisalossa sijaitsevan maatalouskonemuseon antiin. Monet koneista on pelastettu romumiehen kouralta seistyään pitkään tarpeettomina. Mistään kiiltävästä kokoelmasta ei siis ole kysymys, mutta sitäkin mielenkiintoisemmasta. Osa kalustosta on löytynyt lähiseudun tiloilta ja siten niiden historia on hyvinkin tarkkaan tiedossa, mutta joitain koneita on Sepon mukaan käyty hakemassa kauempaakin. Osa koneista on ulkona, mutta myös museohallin katon alla on kattava kokoelma traktoreita ynnä muuta maatalouteen liittyviä koneita. Traktoreiden ja koneiden lisäksi kokoelmissa on myös muuta maatalouteen liittyvää esineistöä. mukana on niin traktorin lisälaitteet kuin myös puimakoneet ja kaikki mahdolliset apuvälineet, joita maan viljelyksessä on vuosien saatossa käytetty. Yli 500 vuotta pitkän ja vahvan maataloustaustan ansiosta alueella on ollut varsin kirjavaa maatalouskonekalustoa, jonka helmiä Seppo Saloniemi on kerännyt parhaimpansa mukaan Jokisalossa sijaitsevaan museoonsa
Koneesta löytyvä vuosiluku 1939 kertonee käyttöönottovuoden. Museon henkilökunta toivottaa vieraat tervetulleeksi osuuskaupan polttoainesäiliöön nojaillen. 04/13 Maamoottorilla suoritettavat työnäytökset ovat varsin suosittuja. Vuoden 1960 mallinen Sampo-leikkupuimurin voimanlähde, VW 1200 -teollisuusmoottori, hörähtää käyntiin starttinappia painamalla. Kalle Jaakkolan puimakonetehdas Harjavallasta on valmistanut tämän pyörien päällä olevan puimakoneen. Vieraat voivat tiedustella etukäteen mahdollisuutta päästä seuraamaan erilaisia työnäytöksiä. 63
LAIHIAN MAATALOUSKONEMUSEO Vanhoihin tuotemerkkeihin ei voi olla törmäämättä kokoelmiin tutustuttaessa. Työnäytöksiä on mahdollista päästä seuraamaan, sovi vain aika etukäteen. 64
Paikalla on kahvio ja asialliset wctilat, joten paikalle kannattaa tulla koko perheen voimin. Vähän siirappia hihnaan pidon parantamiseksi, ja kohta pärettä alkaa syntymään. Ryhmiä on Jokisalossa vieraillut aina Venäjän Karjalaa myöten. kentelystä tempaavat alaa vain etäisestikin tuntevan helposti mukaansa puhumattakaan niistä, joille kyseiset koneet ovat tuttuja vaikkapa omasta lapsuudestaan. Fordson käyntiin ja ulosotto päälle, niin hihna alkaa pyörittämään höylää. Kaksitahtinen hehkukuuladiesel edustaa yhtä maamottoreiden lajityyppiä, ja sitäkin käytetään muutaman kerran kesässä näytösluontoisesti. 65. Usein vastaavaa taustatietoa kerätään vaikkapa harrasteautoista, joten miksei myös maatalouskoneista. Museolla järjestetään kesäisin ryhmille tilauksesta myös työnäytöksiä, joissa tehdään niin päreitä kuin vaikkapa puidaan viljaa. Saloniemi kertoo, että työnäytökset ovat erittäin suosittuja vieraiden keskuudessa. Hän myös tuntee useimpien koneiden taustat ensimmäisestä omistajasta lähtien, mikä antaa monelle laitteelle suorastaan oman identiteetin. Museo on avoinna sopimuksen mukaan, jotta museoisäntä Seppo Saloniemi tietää olla paikalla. LAIHIAN MAATALOUSKONEMUSEO Jokisalontie 381, 66470 Jukaja Avoinna sopimuksen mukaan Puhelin: 040 548 0847 04/13 Maamottoreita on museon suojissa kaikkia yleisimpiä merkkejä ja muutama harvinaisempikin
Metsäoja-aura oli aikansa suuri mullistaja Oja-auroja oli valmistettu ja käytetty koko 1900-luvun ajan, niin sanottuja valtaoja-aurojakin 1920-luvulta lähtien, mutta sotien jälkeen isot oja-aurat saivat aikaan oikeita mullistuksia. Ilman parruja 11,5 tonnia painavan maanmullistajan aurausleveys oli liki viisi metriä. Viljelysmaiden raivauksen ja kunnostuksen parissa oli valtaoja-auroilla työsarkansa. Ja tämän laitteiston käyttöön ottamisen seurauksista keskustellaan julkisuudessa vieläkin... Lokomo NA 31 vuodelta 1958 on saanut levikeparrut apukaluikseen. Metsätalouden hallinnon, metsäyhtiöiden ja koneteollisuuden yhteisin toimin otettiin 1950-luvun lopulla käyttöön erikseen metsäojitukseen suunniteltua kalustoa. Kuva Parpolan ja Åbergin kirjoittamasta Metsähallituksen historiasta. 66. Auraus vaati noin sujuakseen 16-tonnisen telatraktorin vetäjäkseen. Puun tuotannon ja metsien kasvun tehostamisen tarve puolestaan houkutteli soveltamaan oja-auroja soiden ja metsien ojitukseen
Metsähallituksen mailla Kustannukset putosivat, toista tuhatta miestä hääräsi ojituksen parissa vuosi- ojitusinto kasvoi kymmenen alkupuoliskolla. 1950-luvun jälkipuolella koneellistuminen oli niin Metsävaltion eri tahojen ja metsäyhtiöiden kiinnos- pitkällä, että valtion ja yhtiöiden tekemistä tai teettus puuntuoton kohottamiseen johti 1950-luvun alussa tämistä metsäojituksista 60?65 prosenttia tapahtui yhteisiin ideointeihin ja kehittelyyn laiteteollisuuden konetöinä. Lehti?Kysymys ei enää melkoisia metsäaloja, valtion tiedoista voi päätellä, että mailla parikymmentä tuhatvaltion ja isojen yhtiöiden kuulunut, mitä ta hehtaaria vuoden 1933 aimailla ojitus tehtiin nikanakin. Lapio-, piilu- ja olivat kuitenkin muut työt kankitöinä oli kohennettu kuin metsäojitus. liikuttelu oli helppoa telakoneisiin verrattuna. Metsäseurojen yksityismailla teettämistä kanssa. Koneviesti-lehdessä aihepiiri ja aika monissa ojituskohteissa. Teksti: Olli J. Niitä käytettiin yhden tai tulee ei ainoastaan jouduttamaan vaan myös huoista- Caterpillarin kone- ja laitevalikoima oli 50-luvun loppupuoliskolla laaja. Tuontitavaraa edusti muun muassa Caterpil- ei enää puoltakaan ollut ?lapiolinjaista?. larin auramalli. Ilmasto-oloista johtuva luontainen jossain käytössä. soistuminen tiedettiin, ja laajojen hakkuualuKaivinkoneiden käyttö oli toinen etenemissuunta eidenkin soistumisen riski tunnettiin. metsäoja-auroiksi käsitettiin ?On odotettavissa, että konekaivu lähitulevaisuudessa 8?12 tonnia painavat aurat. ?Oikeiksi. Pieniä valmistajia oli niitäkin, joskin Suuri muutos tapahtui metsäojituksen kustannuklähinnä viljelysmaan käsittelyyn tarkoitetun auraka- sissa. Lähinnä paikallisil- kannattaa ojittaa, vaan menomaan suurilla metle työttömille järjestetyissä Yksityismailmitä voidaan ojittaa.. Mel- risovitteisia kaivurilaitteita oli tuotu ja kotimaassa valkoisesti niitä töitä oli tehty ja teetetty 1930-luvun alun mistettu jonkin verran. Professori metsienkin ojituksessa. Professori Antti Tanttu kirjoittioma metsäauramallinsa ja Pellonraivaus Oy kehitti kin, että vuosikymmenen lopulla kaikista metsäojista omansa. Niiden rooli metsäojien sa. Jo paria vuotta aiemmin nopeastikin 1950-luvun mittaan. Tanttu kirjoitti: luston puolella. Rävaltaoja-auroja. Ojanen S oisten ja koko ajan kasvava soistuvien metsien useammin kahden telaketjutraktorin vetäminä. Lokomon valtaoja-aurasta kehitettiin jäyttelemällä tehtyjen metsäojitusten osuus oli 5?10 erityinen metsäojitusversio. eli Tapion Taskukirjassa 1959. Sekä käsityökalujen että räjähteiden käyttö jatkui myös 1950-luvulla. Näissä yhteyksissä luotiin sitten useampia eri ojituksista konetöinä tehtiin 40?45 prosenttia. säauroilla. töissä oli 4000?5000 miestä. la pienemmissä kohteissa 1930-luvun mittaan alettiin oli kaivinkoneiden osuus ojituksia tekemään myös rähuomattavampi. jäyttämällä. Telaketjurakenteiset 1950-luAntti Tanttu esitti perusteellisen katsauksen vun alkupuolen kaivinkoneet olivat melkoisen hankanäistä kysymyksistä metsäammattilaisten ?taskuasees- lasti liikkuvia ja liikuteltavia. TraktoUusi asia metsien ojitus ei 1950-luvulla ollut. Tantun kirjoituk- synnyssä jäi hyvin pieneksi vedettäviin auroihin versessa voitiin jo todeta, miten paljon oli tehty ja saatu rattuna. Niiden pääasiallista käyttöalaa pulavuosina. Kajaani Oy:ssä kehitettiin prosenttia kaikista. Kuvassa kyseisen valmistajan metsäoja-aura. 04/13 67. Toki määrä huolestutti metsien ja metsätalouden pienemmät aurat ja vahvemman sarjan traktorit olivat tutkijoita. Kevyemmät kaivinoli lehdistössä ehditty esittelemään metsäojitukseen koneet kuten Pikku-Jussi tai Alio pystyivät toimimaan kehiteltyä laitteistoa. Kaivinkonealalla kuitenkin tapahtui paljon ja aikaan metsäojituksen alalla. Traktorivetoisina niiden kalusto olivat huomattavan esillä vuoden 1958 aikana
Neuvostolaisia tai itä-saksalaisia koneita katsaukseen ei kuulunut, mutta ainakin neuvostolaisia oli tarjolla koko ajan niistä mahdollisesti kiinnostuneille. Kaivinkoneiden markkinakatsauksessa oli sitten mukana kotimaisuutta. 25 Fiatista ei järeinpiin ojituksiin olisi puhtia löytynyt. Katsausta koneisiin Kaivinkoneita ja telaketjutraktoreita oli meille 1950-luvun alusta lähtien tuotu monelta suunnalta: USA:sta, Englannista, Ranskasta, Länsi-Saksasta ja Italiasta säännöllisemmin, muualtakin satunnaisesti. A. Metsä- ja suo-ojituksissa autoja vetivät enimmäkseen ?pillarit ja natikat?. Eri merkkejä kertyi katsaukseen 18 kappaletta. Jussikaivinkoneiden pienet ja keskikokoiset mallit valmistettiin Porvoossa Eklöfillä, suurin malli Ahlströmin Warkauden Konepajalla. Yksityismaiden pienissä kohteissa tälle kalustolle oli käyttöä. Kun valtion mailla tehtiin metsä- ja suo-ojituksia noin 20 000 hehtaarilla vuonna 1960, niin viittä vuotta myöhemmin alue oli jo 40 000 hehtaaria ja sitten pian 50 000 hehtaaria. Ylemmässä kuvassa näytettä ylihärmäläisen laiteteollisuuden panoksesta ojitusasioiden ratkaisuun. Alempana Fiat telakoneen mainos osoitettuna 1955 Metsäviikon osallistujille teollisuuden Suomen Puutavara -lehdessä. Kaivinkoneiden käyttö suurissa suoalueiden ojituksissa oli vähäistä aurojen vetoon verrattuna. Muita töitä toki riitti 1950-luvun lopulla.. Lokomon Teräsmiesmallisto käsitti viisi eri mallia, Raahe Oy oli mukana Roima- ja Temmes-kaivureillaan sekä Vammaskosken tehdas Hydro-kaivurillaan, myöhemmin Vammas-merkkisellään. Uutta tekniikkaa edusti Korpivaaran Työstö-Valu-tehdas, jonka Hydro-Master aloitti tähän aikaan mittavan uransa. 68 Keskosta sai ostaa Lokomon järeitä auroja tuollaisilla saatesanoilla ja yllykkeillä vuonna 1959. Konetuonnin vapautuminen vuonna 1957 muutti asetelmia niin, että markkina- ja mallistokatsauksiin oli aineistoa ja mahdollisuutta. Vuonna 1958 Koneviesti-lehti kokosi ja julkaisi ensimmäisen katsauksen tarjolla olleista raivaustraktoreista, valtaosin telaketjukoneista. Länsi-Saksalaisia olivat Deutz ja Hanomag, italialaisia Fiat ja Vender sekä Tshekkoslovakiasta tarjolle tuotu Zetor. METSÄOJA-AURAT 50-LUVULLA maan todennäköisesti kolmanteen, ehkäpä neljänteenkin osaan ainakin yhtenäisten suurten suoalojen kuivattamisen, joissa raskaiden koneiden siirtokustannukset tasaantuvat useiden satojen hehtaareiden osalle.? Metsävaltion puolella ojitukseen suorastaan innostuttiin. todettiin muutoksesta seuraavasti: ?Kysymys ei enää kuulunut, mitä kannattaa ojittaa, vaan mitä voidaan ojittaa?. Tantun arvioimassa lähitulevaisuudessa näin todella tapahtui. Åbergin kirjoittamassa historiikissa ?Metsävaltio, Metsähallitus ja Suomi 1859?2009. Parpolan ja V. Aiemmin oli sääntönä pidetty vain luontaisesti ojituskelpoisten ja taloudellisesti kannattavien kohteiden ojitusta. Tuttuja amerikkalaismerkkejä olivat Allis Chalmers, Caterpillar ja International, joiden lisäksi olivat ilmaantuneet LeTourneau-Westinghouse ja Zimco. Aveling-Barford, Bray, Bristol, Chaseside ja David Brown sekä muutamat Fordson Major perusteiset koneet edustivat Englantia, Continentalit Ranskaa. Eklöfin PikkuJussi ja neljä erilaista Jussia sekä Ahlströmin valmistama suurin Jussi edustivat koneita moneen käyttöön. Tuo auramalli oli tullut tarjolle edellisenä vuonna eräänlaisena evoluutioversiona metsätalouden palvelukseen. Kalustosta ei kattavaa tilastointia tehty, kaivinkoneistakin merkittiin ulkomaankaupan tilastoon niiden yhteispaino
käsiteltiin ojitusasioita ja suhtautumista ojitukseen eri aikoina. Moottorirehoiltaan 67?225 hv välillä vaihtelevan Allis Chalmersin hinnasto oli 4,5?17 miljoonaa markkaa, Caterpillarien suunnilleen samoin. Mallit ovat 1950-luvun lopusta. A. Taloudelliset seikat korostuivat Keskon mainostaessa Lokomon auraa 1957. Raahe Oy rakensi kaivureita erikokoisiin käyttöihin paikallisluonteisesta koneurakoinnista isoihin työmaihin saakka. Pikku-Jussi maksoi tuolloin melkein 3 miljoonaa, isommat Jussit maksoivat 5?6 miljoonaa. Aivan samoin telaketjutraktoreiden hinnatkin olivat vaikeasti verrattavissa varustuksen vaihdellessa. Hintoja ei kovin monesta koneesta ilmoitettu, mikä on ymmärrettävääkin. Sitäpaitsi koneiden kehittyminen 1950-luvun mittaan oli niin huomattavaa, että ojituksia ja muita raskaampia töitä alettiin tekemään entistä enemmän ja useammin. 69. Parpolan ja V. Hydro-Master kaivurin hinta oli 674 000 markkaa. Kirjan hienosta kuvallisesta annista tässä esimerkkejä. Kajaani-auran taloudelliset vaikutukset pidettiin hyvin esillä metsäammattilaisille mainostettaessa 1959. Varustelu ja 04/13 työlaitteiden määrä oli kovin vaihteleva käyttötarpeista riippuen. Avelig-Barford, Bristol, Fiatin 25 -mallit ja Zetor edustivat alle kahden miljoonan hintaisia koneita. Aivan halpoja koneet ja laitteet eivät olleet. Konetyö tuli kuitenkin entisiin verrattuna niin paljoa halvemmaksi, että ojitustöissä koneet ottivat pääurakan. Pellonraivaus Oy oli kehittänyt oman auramallinsa. USA:sta ja Länsi-Saksasta oli tarjolla useampia merkkejä, Englannista pari ja vielä oli mukana koneita Neuvostoliitosta, Ranskasta ja Ruotsista. Åbergin kirjoittamassa perusteellisessa historiikissa ?Metsävaltio, Metsähallitus ja Suomi 18592009
Nyt kontti on jo historiaa, mutta Kiitolinja uurtaa uraansa edelleen. 70 Ensimmäisiä ?visuaalisia? havaintoja pulpahtelee mieleni sopukoista, kun vitostieltä näkyi Mikkelin Transpointin terminaali hauskan värisine vaunuineen. Tankkien luukut tuovat mieleen lämpimiä tuulahduksia Matchboxin pikkuautoista lapsuuden muistoista. Kesoil ja 80-luku. Taka-akseli lähtenyt jo muille maille, mutta paikallistankiksi tästä on vielä pitkäksi aikaa. 1930-luvulla perustettu Kiitolinjan esi-isä, Kuljetuskeskus Oy, muuttui Kiitolinjaksi 1950-luvun puolivälissä. Vanha perävaunu saattaa olla hyvinkin visuaalinen kokemus näiden uusien elementtikonttien rinnalla. Kossatäntti koritpäntit kotinoituneetpäntit koravaunupentit. Teksti ja kuvat: Joona Hamm Kuljetus Vaanon puoliperäsäiliö maatuu vanhan purkamon takapihalla vahvasti pusikoituneena. Alla brittiläisen Yorkin akselit. Aikaisemmat raidat ovat ruskeat ja myöhemmät raidat siniset. Niitä näkee aina silloin tällöin harmailla teollisuusalueilla tai metsissä maatumassa. RAUHASSA RUOSTUVAT KONTTIKIELTÄ JA PERÄVAUNUPUHINAA Teollistumisen ja ihmisten loputtoman tarpeen ja tarjonnan myötä tavarankuljetukseen on ajan saatossa tarvittu yhä enemmän ja enemmän tilaa ja kuutioita. Olihan perässä vedettävä vaunu keksitty jo hevosten aikaan, mutta varsinaiset perävaunut yleistyivät yllättävänkin myöhään. Vanhan kansan kontit ja perävaunut ovat ajan saatossa kadonneet liikenteestä ja siirtyneet romuvarastoiksi tai muuhun siviilikäyttöön. Näitä vanhoja kontteja ja kärrejä voi vielä bongata sieltä täältä, tämä on enemmänkin sieltä.. 60- ja 70-luvulla yhtiö eli suurta kasvun aikaa, ja kovaa nousua elettiin tämänkin kontin aktiivivuosina
Tilapäiskuljetuksiin siirtyneessä kärrissä ei ollut enää kuin uloimmat pyörät paikallaan ja nekin olivat käyneet hieman upoksissa. Vanha puuajon päällirakenne viettää hiljaiseloaan jatkotolppineen Savon sydämessä. varten. Aika kotitekoisen näköinen lavetti kasvoi runkonsa läpi jo ranteen paksuista pajua. 71. Värit tuovat mieleen Kiitolinjan, mutta tekstejä ei kuitenkaan kyljissä ole. Tälläinen olisi komea jonkun ajanmukaisen kuormurin perässä, mutta niin tämäkin maatuu pirkanmaalaisella pellolla. Vanhat puulavat ovat aina komeannäköisiä, myös lahona. Tämä satakuntalainen oli jäänyt koivikon ja sään armoille. Moni vanha sora-auto on saanut kohtalon traktorin peräkärriaihioksi. Tämä myös, mutta projekti on tainnut jäädä kesken jo aikapäivä sitten. Vai onko perä jäänyt jouten ja keula viety kenttäsirkkelin pyörittäjäksi? Kärri se on tämäkin, tai säiliöperävaunu ilman sitä säiliötä. Kyllä tällä vielä kotitarpeisiin kuskaisi pitkää polttopuuta kesämökille. Vanhat kylmäkontit rullaovineen tai erikoisine maalauksineen ovat aina viihdyttävää katseltavaa. Silmissäni hämmenystä herättää puoliperävaunun pituus, vaikka kärrissä on etuakseli aisoineen. Lelumainen soralava näyttää housukippeineen kauhean kevyeltä nykyaikaisiin verrattuna. Oliskos ollut vesitonkka kyydissä kenties? Kiitoliikenteen kärri on komea näky. Tässäkin päijäthämäläinen yksilö on vielä hyvinkin elinvoimaisen näköinen. Keltaisessa pikkukontissa komeilee Osuusliike Elannon komea e-kirjain. Volkkarin vanne kielii, ettei olla kauhean suuressa kuljetusluokassa. Tämä ei ole terveisten kuljetusväline tai munkinpaistoautomaatti, vaan perässä vedettävä kompressori ruotsalaisittain. Kaksiakselinen perävaunu, pyöristetyt nurkat ja kaareva katto. Vai onkohan se jälkikäteen sinne lisätty ?viimeistä matkaa
Nostalgiapäivät keräsi nimensä mukaista traktorikalustoa. International 434 -dieseltraktoria on Tauno parannellut lähinnä uudella maalauksella ja turvakaarien lisäämisellä. 72 traktoreita, henkilöautoja ja muutama kaksipyöräinenkin. Tämän rivin ensimmäisenä Martti Luonuan ?56 Valmet 20. Koneet koolla Kauppamajakalla Kauppamajakan keväinen valo kutsui Pulkkilaan reippaan joukon konemiehiä ja -naisia. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Paula Tavasti V iidettä kertaa järjestetty tapahtuma Nostalgiapäivät Kauppamajakalla ei osoittanut väsymisen merkkejä, sillä Kauppamajakka Oy:n tiluksille saapui sympaattisen kirjava joukko moottorin pärinää. Ilahduttavaa tapahtumassa on erityisesti sen erilaisia ajoneuvoalan harrastajia koolle kutsuva henki. Niinpä paikalla oli monipuolisesti ?Työvehe. Ja jokaisen puikoissa omaa polkuaan kulkeva, mutta porukassa viihtyvä harrastaja. Näkyvyydestä Vanhat Koneet -lehden testiryhmä antaa täydet kymmenen pistettä.. Tauno Mämmin mieleen
?Terävä ääni?, hän tuumasi kun Majorin tuttu sointi leikkasi ilmaa. ?Nyt ku kukaa ei huomaa, niin määpä karautan tieheni Zetorilla ihan hissukseen.? ?Miten ne huomas ku mää lähin!. Mies nimittäin otti alkuperäisen vihreän värin esille poistamalla päällevedetyn punaisen värin maalinpoistoaineella, painepesurilla ja hiomapaperilla. 73. Esimerkiksi tämä keula, jonka jatkona oli Chevrolet Brookwood ?61, alkuperäinen Suomi-farkku. 04/13 Tosiasiassa Heikkilän Pasi ajoi Pentti Heikkilän Zetorilla ihan luvan kanssa, ja traktorisaattue seurasi johto-Zetoria sovitusti. Jari Tihinen osoitti ?77 BMW 1502:nsa myötä, että patinaa voi kaivaa esille tuoreempien vuosirenkaiden alta. Lähtivät peijamoinen perään koko porukka!? Kauppamajakalle pukkasi myös runsaasti vanhoja autoja. Nähtävää ja koettavaa riitti mopoista työkoneisiin, sopivasti pienille ja isoille kävijöille. Sen totesi muun muassa Pekka Knuutinen joukkoineen. Martti Makkonen viritteli ?54 Fordson Major Dieselin tulille
Vielä parempaa se on tietenkin itse ohjattuna. Rautainen retkipäivä Vanha rauta on usein parhaimmillaan liikkeessä. Pornaisissa on mahdollista päästä kokeilemaan, miten eläköitynyt sotilaskalusto liikahtaa. 74
Mutta kuten sanonta kuuluu, ei tässä vielä kaikki. Kunnostetut pelit, kuten kaksi Zis-5-kuorma-autoa vuodelta 1934, Gaz-AA vuodelta 1932, 1940-mallinen International-kuormuri ja neljä Ford 098T -kuorma-autoa muiden muassa, ovat täällä ihmeteltävänä ja tarvittaessa vuokrattavana, vaikka elokuvakäyttöön. S uorititko asepalveluksesi panssarijoukoissa tai kuljetuskomppaniassa. Osa kalustosta on hankittu Risto Höylän varastoista ja näin tämä arvokas esineistö on saatu hyvään talteen. Oli tarinasi mikä tahansa, jälleen- ja ensinäkemisiä vanhan armeijaraudan kanssa on mahdollista kokea Pornaisissa, Mil-Safarit Oy:n tiluksilla. Kaikki laitteet eivät ole suoranaisesti puolustusvoimien peruja, mutta tyypiltään ne ovat samoja, joita on ollut kyseisen organisaation käytössä aikoinaan. Sota-ajan selviytyjiä Vanhimmat kulkupelit ovat toisen maailmansodan ajalta, opastaa safarimestari ja Mil-Safarit Oy:n perustaja Mika Tanner. Ehkä kokemuksesi armeijan menopeleistä muodostuu leirimatkoista kuormaauton lavalla. Jo tämän vanhan kaluston puolella ihmeteltävää riittää pitkäksi toviksi, ja mikäli muisti palvelee, saattaa katsojille nousta jos jonkinlaista kokemusta pintaan tämän kokoelman parissa. kytkös suomalaiseen puolustushistoriaan. Tänne on kerätty kattava valikoima kalustoa, jota yhdistää yksi seikka . Tai kiinnostusta näihin vempaimiin löytyy jostain muusta syystä. Lisäksi kokoelmissa on runsaasti muuta rekvisiittaa tykistön ja kuljetuspuolen saralta. Materiaali on ehjää, hyväkuntoista juuri sopivalla patinalla ja luonnollisesti deaktivoitua niiltä osin kuin laki edellyttää. Nämä ovat vuokrattavissa, vaikka elokuvakäyttöön. 04/13 75. Varsinaista viehätystä tarjoaa lämmin kalusto, eli laitteet, jotka voidaan viedä aitoon toimintaympäristöönsä. Teksti: Juha Pokki Kuvat: Jukka Vuorenmaa, Kari Mattila Vanhaa kalustoa on jemmassa toisen maailmanpalon ajalta. Tämä kaikista vanhin kalusto ei ole tosin vietävissä maastoajelulle, vaikka suurin osa ajokuntoista rautaa onkin
Kierroksen yhteydessä tutustutaan alueella olevaan materiaaliin ja kokoelmiin safarimestarin esitellessä sekä uuden että vanhan kaluston. Mika Tanner henkilökuntineen, kalustoineen ja tiloineen on valmis toteuttamaan hyvin monimuotoisia tapoja taatakseen ryhmälle onnistuneen päivän. Kaksimetrisen toimittajan taitteleminen ohjaajan paikalle on hieman haasteellinen, muttei ylitsepääsemätön askare. Kun tilaisuus alkaa, pukeudutaan aina ensimmäisenä maastoasuihin. Vaatetusta on tarjolla joka kokoon ja keliin. Lähes 39-litraisella, 581-hevosvoimaisella V12-dieselillä varustettu 36-tonnia painava vaunu on vakuuttava ilmestys. Kyseessä ei ole pelkkä imagoseikka, 76 Alueella on kalustoa niin runsaasti, että pelkkä materiaaliesittely on jo käymisen arvoinen kokemus. vaikka maastokangas sopiikin ympäröivään materiaaliin erinomaisesti. Tämä neuvostovalmisteinen, aiemmin Puolan armeijassa palvellut yksilö on samanlainen, joita Suomessakin on nähty sinivalkoisilla kokardeilla varustettuna. Rättisulkeisia helpottaa myös se, että pukineet saa vetää arkiasustuksensa päälle. Kun asianmukainen vaateparsi on yllä, siirrytään turvallisuuskoulutuksen ja kahvitarjoilun pariin. Niinpä on erittäin tärkeää, että kaikki ovat selvillä yleisistä turvallisuussäännöistä ja siitä, miten missäkin tilanteessa toimitaan tai ollaan missään nimessä toimimatta. Tämän virallisen osuuden jälkeen on vuorossa kalustokierros. Sotilastek-. Kierroksen päätyttyä siirrytään ennalta ajosuoritteeseen valitun laitteen luokse ja tutustutaan sen ominaisuuksiin. Kokemuksettakin kahvoihin Ensimmäisenä kokeiltavana laitteena meille osui T-55M-taistelupanssarivaunu. Vanhat Koneet -lehti tutustui luonnollisesti itselleen sopivimpana pitämäänsä tarjontaan eli kalustolistan rautaisimpaan osastoon ja veti nakkipipon korville. Harrastajaporukat, polttariryhmät tai työpaikkojen virkistyspäivien väki ovat hyvin yleinen kävijätyyppi täällä Pornaisissa sijaitsevan yrityksen mailla. Ohjelma toteutetaan aina yksilöllisesti toiveen mukaan eikä siihen aina välttämättä liity ajamista, vaan esimerkiksi värikuulasotaa, kahvittelua, grillaamista tai palaverien pitämistä. Eikä sitten muuta kuin vaunuun mars! Pohjustus päivän aiheeseen Minkäänlaista kokemusta kaluston käsittelystä ei Mil-Safareiden vieraaksi tultaessa välttämättä tarvita. Luukkua ei tällä kertaa edes yritetä laittaa kiinni, mutta mikäpä näin kauniina kevätpäivänä on ajella pää ylhäällä. Kone hölköttää tyhjäkäyntiä ja Mika Tanner neuvoo hyvin selkeästi, miten ajaminen ja vaihteiston käyttö tapahtuu. Koneet ovat suuria, liikeradat normaalista poikkeavia ja väkeä usein runsaasti. Asuvalinnan tarkoitus on suojata siviilivaatteita koneista ja maastosta mahdollisesti ja todennäköisesti irtoavasta liasta. MIL-SAFARIT Palvelua kaikille Mil-Safarien pääasiallinen toimintaidea on tarjota elämyksiä sotilaskaluston parissa erilaisille ryhmille
BMP-1:n osalta olisin valmis nimittäin tuon sananlaskun allekirjoittamaankin. Maastonmuotoja on korpilenkillä mukavasti, ja välillä poiketaan taas pellolle safarimestarin antaessa aina tarvittaessa ohjeita siitä, miten kulloiseenkin kohtaan kannattaa ajaa. Tarvittaessa vaunuun olisi voinut ottaa myös enemmän porukkaa jousille. Siitä vain valitsemaan: ajettaisiinko tänään vaikka Uralilla tai KrAZilla. Mukavassa puuhassa aika kuitenkin kuluu joutuisasti, joten seuraava koeajolaite odotti vuoroaan. Viihdyttävät vehkeet Kun maastoon lähdetään ATS-59-tykinvetäjällä vaikka ilman vedettävää taakkaakin, on ilmassa pölyn ja dieselpakokaasun lisäksi menemisen meininki. Neuvostovalmisteinen rynnäkköpanssarivaunu on kevyt mutta tehokas, ja kyyti maastossa kulkee jopa 45 kilometrin tuntivauhdilla. Maastopuku on helppo pukea siviilivaatteiden päälle ja ajon jälkeen sen edut huomaa. 04/13 77. Tykkiryhmän ja tarvikkeiden kuljettamiseen tarkoitetulla lavalla kulkee mukana vaikkapa se polttari- tai kokousporukka laavulle makkaranpaistoon, ja repsikan paikalla ohjaamossa matkustava voi ikuistaa yhteishenkeä katossa olevan luukun kautta. Joka hetki on kyllä yhtä ajamisen riemua, mutta meitä nyt ei vain ole suunniteltu yhteensopiviksi. Kalusto kuljettajaa myöten BMP-1 sen sijaan on pitkäraajaisen kuljettajan ystävä. Tela-alustainen vetäjä paahtaa kiitettävää vauhtia tasaisella, ja maastokyky on vähintäänkin hyvää luokkaa. Ohjattavuus on jälleen kerran simppeliä, mutta nyt pääsen keskittymään siihen täysin vartaloin, kun polvet eivät ota kiinni ohjatessa mihinkään. BMP-1-vaunun lempinimi Suomessa oli ja on Bemari, enkä voi välttyä mielikuvalta ajamisen ilosta mainostavaan takalasitarraan tämän vehkeen puikoissa. Niin mukavaa ja samalla jämäkkää on eteneminen, että tunne ja mielihalu pidemmänkin lenkin heittämisestä maastossa tällä vehkeellä jää kytemään. Maastokuorma-autot viedään tietenkin nimensä mukaisesti myös maastoon, ja monen ryhmän unelmien täyttymys on se, kun koneen rajat saadaan ylitettyä ja päästään vinssaamaan. nologia on tehty helppotajuiseksi ja ennen kaikkea kestäväksi, joten sen kummempia suorituspaineita ei synny. Jos jonkinlaista kulkupeliä on eläessään ajanut, ei panssarivaunun kanssa ole ongelmallista tulla toimeen. Eikä aikaakaan, kun jo porhallamme pellonreunaa pitkin komean pölyvanan noustessa teloista. Vaunukärpänen puree T-55 on helppo ohjattava ja metsäuralle päästyämme muutama herkullinen mutapottikin tulee kuitattua. Luukkuihin ja tornin takana olevalle kaiteelle mahtuu muutamia kyytiläisiä todistamaan suorituksen etenemistä, ja mikäli asiasta tilatessa päätetään, voi kuljettajaakin vaihtaa. Minä päätän vaihtaa kuitenkin ajokkia, sillä T-55 ei ole ruumiinrakenteelleni se sopivin vaunu, ainakaan ajajan paikalta. Lieneekö veli venäläinen ajatellut aikanaan tätä laitetta suunnitellessaan, että jonain päivänä tämäkin laite sopisi näin hyvin niin sanottuun viihdekäyttöön? Tuskinpa vain, mutta hyvin onnistui silti! 300-hevosvoimainen moottori kuljettaa 13 tonnia painavaa laitetta määrätietoisesti, ja mikäli haluaa verestää vaikka vanhoja Ryhmä! Valmistautukaa ulkoiluun siirtymiseen, aikaa sen verran kuin tarvitaan! Tästä alkavat Mil-Safarien rättisulkeiset, mutta näitä ei tarvitse kammoksua. Hönkää pönttöön ja niin sieltä vaan noustaan kuivalle maalle
Ei siksi, että hehtaarirattia olisi vaikea kääntää: syy kipparoinnin tarkkuuteen löytyy ohjaamattomalla telillä varustetusta lavetista, joka vaatii melkoisen kääntösäteen. Ajatuksen innoittamana päätin kokeilla myös vetämistä, mutta jollain huomattavasti suuremmalla laitoksella! Harvinainen kokemus Pihapiirin suurin kone löytyy kumipyöräosastolta. Tarvittaessa jopa majoitusjärjestelyihin löytyy ratkaisuja. Kaikkein tärkeimpänä ovat kuitenkin sotilashistoriallinen kalusto niin katselemalla kuin ajamalla koettuna!. Mika Tanner opastaa selkeästi, mitä missäkin vaiheessa tehdään ja kuinka vaunu liikkuu. MIL-SAFARIT Panssarivaunun ohjaaminen on helppoa, ja annetut neuvot selkeitä. Ajettavaksi valittu ajoneuvo käydään aluksi läpi pääkohdiltaan, minkä jälkeen on aika siirtyä puikkoihin. Kuivemmalla kelillä meno on näyttävää pöllytystä, mutta oma viehätyksensä on varmasti myös lumella tai märällä kelillä liikuttaessa. muistoja Rovajärven leiriltä, löytyy pihalta muutamakin kanuuna perään kytkettäväksi. Pelloilla on onneksi tilaa, mutta täytyy nostaa hattua niille, jotka näitä puolustusvoimien käytössä ollutta kymmentä kappaletta ovat ohjastaneet. 8x8-vetotavalla varustettu ajoneuvo saa käyttöönsä ainakin teoreetti78 set 525 hevosvoimaa V12-moottorilta, joka kuluttaa 154 litraa polttoainetta ja 6 litraa öljyä sadalla kilometrillä. Kuudenkympin tuntinopeudella tehdyt moottorimarssit kesähelteellä sekä veivaaminen nurkissa tällä yhdistelmällä ovat luultavasti olleet mieltäylentäviä kokemuksia. Vaikka rivissä on GAZia, KrAZia, Ziliä, Uralia ja proto-Sisua, kiinnittyy katse ehdottomasti valtavankokoiseen MAZ537G-vetäjään, jonka perässä on ChMZAP-5247G-panssarivaunulavetti. Tämä mörkö on tarkoitettu siirtämään taisteluvaunuja maantiellä ja maastossakin pidempien moottorimarssien ja huoltojen yhteydessä. Näin harrastemielellä tämä on kuitenkin melkoista herkkua . Nyt ei oteta kuormaa kyytiin, mutta lavetti on kytkettynä perään ja kone tömäytetty käyntiin mahtavan savupilven saattelemana. kuten moni muukin Mil-Safareilla koettu juttu. Koska otetaan uusiksi? Mika Tanner on pyörittänyt toimintaa kuuden vuoden ajan ja kysyntää on mukavasti. Safarille pääsee ympäri vuoden ja jokainen tapahtuma vaatii ennakkoon sopimisen. Oman kokemuksen perusteella voin todeta kyseessä olevan erittäin miellyttävän tavan viettää aikaa koneiden parissa mukavassa ympäristössä ja ilmapiirissä sekä tällaiselle toiminnalle erinomaisissa puitteissa. Pornainen sijaitsee hetken ajomatkan päässä pääkaupunkiseudulta, ja tarvittaessa paikalle järjestetään kuljetus sekä ruokailumahdollisuuksia. Sitten ei muuta kuin kahvat eteen maastoon. Tämän huomaa helposti ikkuna auki ajettaessa, kun takaa puhaltava tuuli saa öljypisarat lentämään iholle ja vaatteille pakoputkista. Kyyti on komeaa ja ohjaaminen vaatii hieman totuttelua
70000 km, Hyväkuntoinen, katsastettu (ei MR), erittäin hyvillä renkailla, ajettu alle 70000 km, H. 5900 ?, 044-7250132, Kalajoki 136446 Traktorin istuin Ollut vain muutaman kuukauden käytössä, H. Detroit 2-tahti dieselillä. Teijo 10hv 1948 aihio. Jarrut heikot. Kauha ja mekaan. H. pikakiinnike. H. 4500 ?. www.jk-mekaniikka.com Kun teitä ei ole, etene neuvostoliittolaisella tavalla ?KrAZ, ZIL, GAZ ja UAZ! Myös Jenkit ja varaosat. WWW.LENINGRADAUTOMOBILE.COM 79. -72, Jobu L81 v. H. 300 ?. 900 ?. Teijo 10 hv 1945, uusitut puut. 200 ?, 044-5817956, 136516 1-siipinen kyntöaura + erillinen leikkuupyörä, vanha. 100 ?, tai vaihdossa huomioidaan mönkijään soveltuva kyntöaura tai puskulevy. Molemmissa alkuperäiset tarrat. 150 ?, 0445817956, 136517 Vanhat Traktorin kaksisiipiset aurat hiekkapuhallettu ja maalattu, H. H. 800 ?. H. 100 . Kannentiivistevika, tekee painetta syyläriin. 0400180949, Kuopio Michigan 75B -74 linkkupyöräkuormaaja, käyntikuntoinen. 040-5480847, Laihia Moottorisahat: Stihl 041 av v. 0400-594636, Rauma Maamoottorit: Wickström 10-12hv 1945 käyntikuntoinen. Markkinat Osta ja myy kalustoa Myydään GAZ 51 A -68 aj. / kpl. 050-5890885, Jalasjärvi MAEZ IALUTTOÄT! KR KRAZ AUTOJA nyt myös kilvissä! Pienoismalleja käsityönä Keräilijöille ja yrityksille. Sopii merkkipäivätai yrityslahjaksi. Pyydä tarjous! Jari Korkiakoski 0400 801325 04/13 . -73. H. Ei ammattikäytössä, siistit ja kunnossa
250 ?. -85, H. 900 ?. 250 ?. H. Kipinä-tyyppinen keskimoottori, 3 hv, messinkitankki, toimiva, H. Rankakärry 4?5 pm3, H. Markkinat Osta ja myy kalustoa Myydään Kipinä-keskimoottori, 2-sylinteriä, 18 hv, keskipakokytkin. Valmistaja E. Emme myöskään vastaa virheistä ilmoituksissa. -70. 150 ?. 100 ?. ylh. Ketjuharava, H. 100 . © Viipalemediat Oy. 160 ?. Luultavasti Mersukuorma-auton hyvä pa säiliö. 0504121193, Kuopio VARAOSAT TRAKTOREIHIN WWW.TRAKTORIOSA.FI Puh. Nummela, mitat: lev. El Caminon 78?87 korjauspeltejä + rungon korjauskappaleita + muuta, kysy. Saab 99:n kumimattoja, Nissan B12 Sunnyn rekisterikilven valo ja tunkki, Mersu W123 ja W124 osia. 106 cm, alh. 0405420839, Vaajakoski Myydään 12VL-laitteet 60-luvun autolava/multilift 4,5 m pituiset, olleet Scaniassa. 050-5890885, Jalasjärvi Myydään Zetor 25 -vetokoukku. David Brown 25 -takavanne, Viremoottoriin osia, OTE-maamoottorin tankki, sylinterin kansi. (08) 430311 Fax. keskeltä 88 cm, reunasta 85 cm. 040-5956998, Sukeva Ajoleikkurin raato, 8?30 hv. 040-5210729, Paimio Myydään Fiskars/Fergu-auran takakiekko H. 250 ?. Helkama Ässä vm -86, käyttöentisöity, H. 050-3779701, Pyhäsalmi Myydään Suzuki PV50, vm. 200 ?. Fiatagri, Case IH, Ford, New Holland, MF, Zetor, Leyland, DB, Same, Nuffield . puoli MB 0608, vm. 50 ?. Moskvitsh Elite 408-, 426-, 433-mallien käyttö- ja huolto-ohjekirja, H. 50 ?+pk. Jousikas 230, H. Lehdessä julkaistua materiaalia voidaan käyttää muissa Viipalemediat Oy:n julkaisuissa ja niiden markkinoinnissa. Vaihdossa käy juontovinssi tai iso ajoleikkuri, voi olla viallisetkin. 050-4121193, Kuopio Myydään Ford Thames Trader 55 -konepelti, H. Ladan ja Fiatin polttoainetankin korkki. Kesärenkaat, Semperit, 185/65/14, H. alk. 2800 ?. 118, 5 cm. Kork. 0400 808 007 . 4 kpl 11/20 Hakkapeliittakuviolla olevat lukkovannerenkaat, H. 50 ?. 1600 ?. 050-5890885, Jalasjärvi Kaikenlaista Tavaraa Zetor alkuperäinen iso jakoavain 40e, JF mainos tuhkakuppi 60-luvulta 20e, BMW maamoottorin äänenvaimennin 40e, Fordson -38 messinkikaasutin 50e. Kuvia pyydettäessä. -61. Nivelakselien osat . 650 ?. Kori K. Voi olla ilman moottoriakin. Osia myös vanhempiin koneisiin, kannattaa kysyä! . H. Åkerman H12 -kaivurin telarulla, H. Työkoneiden osat Puh. 040-5412830, Vantaa Ostetaan tuulilasi oik. Traktorin varaosat ja tarvikkeet . Aurojen osat . ilkka.eronen@ gmail.com, 0400-648141, Myydään kaksi kuukautta käytössä olleet BM Racing -alumiinivanteet, jako 98. Tunturi Pappa 71, museorekisteröity, H. 0400181345, Kouvola Ostetaan Hyry- ja Termit-moottorisahat. 050-5890885, Jalasjärvi Vanha kuljettajan lakki, hyväkuntoinen. 10 ?. 040-8669806, Vaajakoski Myydään Zetor 25A vm. -55 ja Fordson Super Major vm. Levikevanteet H. Nivelakselit ja -osat . / kpl. (08) 430323 KAUPPA JA LUETTELOT NETISSÄ www.konekorjaamo.fi Näin ilmoitat Vanhat Koneet Markkinoilla: POSTITSE: Käytä alla olevaa ilmoituskuponkia Postita ilmoituksesi osoitteeseen: Vanhat Koneet, PL 350, 65101 VAASA SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä ilmoituksesi tiedot ja kuva osoitteeseen: ilmoitus@vanhatkoneet.fi ILMOITA ILMAISEKSI VANHAT KONEET MARKKINOILLA! Leikkaa tai kopioi tämä kuponki Myydään Ostetaan Postimerkki Vaihdetaan Maatalouskoneet Kuljetuskalusto Maanrakennus Muut koneet VIIPALEMEDIAT OY Varaosat PL 350 65101 VAASA HUOM! Ilmoitukset, jotka ovat lehden toimituksessa viimeistään 8.8.2013 klo 12.00 julkaistaan 22.8.2013 ilmestyvässä Vanhat Koneet -lehdessä. Nimi: Puhelin nro: Osoite: Postinumero ja Paikkakunta: 80 Vanhat Koneet pidättää itsellään oikeuden olla julkaisematta ilmoitusta. 200 ?. Helin, Kuopio, 1968. Toimiva. Heinäseipään veistokiekko ja akseli, H
(Kuva: Esko Peranto) Upea kokonaisuus perävaunua myöten on tämä ruotsalainen Volvo F88 -yhdistelmä. KUVALAARI SISU LEYLANDIN VAATTEISSA Eskon lähettämä kuva palkittiin 35 euron kuvatuote lahjakor tilla. (Kuva: Peter) Clark-pyöräkuormaaja hieman väsähtäneenä mutta toivottavasti ei vielä kaikkensa antaneena jossain päin Pohjanmaata. Autoja tuotiin maahan parinkymmenen kappaleen koe-erä, ja keulaan ruuvattiin Sisu-teksti Leylandin merkin yläpuolelle. Suurin osa autoista palautettiin takaisin Britteihin, mutta muutaman yksilön huhuttiin pitkään jääneen Suomeen. Vuonna 1969 Oy Suomen Autoteollisuus Ab ja British Leyland Mototors Corporation päättivät ryhtyä markkinoimaan Suomessa brittikonsernin 16-tonnista kuorma-autoa, josta oli tarkoitus tulla Kontio-Sisun bulldog-versio. Onnea! Kesä on koittanut ja harrastekalusto on kaivettu esiin tallien kätköistä. Lisää kesäisiä kuvia saa lähettää edelleenkin, julkaisemme niitä tulevissa numeroissa. Huhu näyttää pitävän paikkaansa tämän palkitsemisen arvoisen kuvan perusteella. (Kuva: Jouni Mattinen) 04/13 81. Tällä kertaa lukijamme Esko Perannon lähettämä kuva Sisu-Leylandista nousi ansaitusti esiin muiden joukosta. Toimitus toivottaa hyvää konekesää kaikille! Jos et ole nähnyt tällaista Sisua, ei kannata olla huolissaan, sillä ei ole nähnyt moni muukaan
Ei vaadita paljoakaan luovaa hulluutta, kun tämä harrastus saataisiin rantautumaan meillekin. KUVALAARI ?Tarvitaan vain luovaa hulluutta, traktori ja vanha asuntovaunu!? Kyllä rupeaa saippuakotelokin liikkumaan, kun traktorin nokalle istutetaan jenkkiauton isolohko-V8. Kiitos Nikolle hienosta ja hauskasta kuvasta. Scania 142 80-luvun puolivälistä, kilometrejä mittarissa vain muutama tuhat. Ketomäki kuljetti aikanaan niin Kiitolinjan rahtia kuin talopakettejakin. Onneksi tämä palautui tehtaan museoon, ja jäimme vaille huutokauppaa ja auton pilaamista. Volvo BM -lusikkahaarukka Ruotsissa Boråsin lähistöllä. Kiva, että auto on säilynyt aikakautensa väreissä ja koristuksissa näinkin pitkään. Lokomo 43E -vaijerikone kaivuuvarustuksessa valmiina toimiin jossain päin Pohjanmaata. 82. Oliko näitä Suomessa ja jos oli, niin missä määrin, kuuluu kuvan lähettäneen Patrickin kysymys. Pala Laihian kuljetusalan historiaa
Hinta 8,50 ? PR misen Esa Tam n hieno huikea meo Alfa RoT 1750 G ´70 Veloce Bolinder-Munktellin siirryttyä Volvon omistukseen, vanhojen BM-traktoreiden myynti jatkui osin päivitettynä ja uudella nimellä. PAL VKO 2013-32 Viipale mediat 13004 Kombi 1100 ´60 . 04/13 . www.klassikot.fi . Jokaisella autolla on tarina. HAE OMASI LEHTIPISTEESTÄ TAI TILAA KOTIIN: WWW.KLASSIKOT.FI Seuraavassa numerossa: Erilainen kiertopalkinto VANHAT KONEET 5/2013 ILMESTYY 22.8.2013 Austin Mini 850 ´65 04/13 AUTOILUN AJANKUVAA . Mazda 323 ´82 . Opel Kadett A ´63 . Goliath Hansa ä I k t T i P OJEK 50-vuotias alkuperäiskuntoinen Sunbeam Imp Jokamiesluokkaa Fotoalbumissa erilaista jokkiskalustoa takavuosilta Ari Saxberg Rallikuski, mekaanikko ja autojen rakentaja Tuleva klassikko Kaksipaikkainen Mercedes-Benz SLK KLASSIKOT NYT MYÖS IPADISSA. SAHA-MATTI Hyvinkääläiselle sahaharrastajalle on kerääntynyt moottorikäyttöisten puunpätkijöiden lisäksi kunnioitettava tietomäärä alasta. UKKO-KOKKUMI Kockums KS 850 oli 70-luvun metsätyömailla vakuuttava laite moneen aikalaiseen verrattuna. 83. MADE IN FINLAND Alfa Romeo GT Veloce ´70 . Fiat 500 ´64 . Austin Mini 850 ´65 . Sunbeam KOMEA KONE SUOMALAISTA TYÖTÄ . Opel Ascona ´72 . Erkki Forströmin Volvo T25 on tuon aikakauden edustaja. SI YK ensimmäisistä 6 414883 684808 Imp ´63 368480-1304
Vammas Kersantti . Hinta 8,50? SUOMALAISTA TYÖTÄ . Kuorma-autot . www.vanhatkoneet.fi . MADE IN FINLAND 22 Traktorit . Fordson kuormaaja . Volvo Buster 400 . MB LK 2624 . Maanrakennuskoneet . PAL VKO 2013-34 Viipale mediat 13004 4/2013 . Tapahtumat Telipeli Harvinainen Ford Thames Trader ´59 Sukutilalta Entisöity Volvo Buster 400 ´69 Pikku-Jussi Mäenhovin Veikon kunnostama konelapio. Historian mallintaja Jari Korkiakosken pienoismalliverstas T Ä E T PIR NuffiT Joonas Potkosen työtä pelkäämättömät traktorit 6 414887 450003 745000-1304 . Ford Thames Trader . 04/2013 . Åkerman 200D Rautaista luettavaa . Nuffield 3DL & 460