Vanhat Koneet 4/2014 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Katso lisää verkko! kaupastamme Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! 3 743 994 0 2 0 h u P • I M L 4100 IISA Teräskatu 3 • 7 www.lh-osa.fi Viipale mediat 745000-1404 • PAL VKO 2014-31 Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! 6 414887 450003 WWW.KIERTOKANKI.COM Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 04/2014 • Hinta 8,50€ 14004 Nämä kaikki näppärästi Yli 200 € tilaukset rahtivapaasti! netistä 4/2014 • Ford OK6 • Fordson Marjor x 2 • Mercedes-Benz L 1513 • Scania LS 141 • Valmet 20 & 700 • Zetor 50 Super • Traktorin varaosat sekä vanhoihin että uusiin merkkeihin • Maatalous- ja yleistarvikkeet • Laaja valikoima ammattitason työkaluja • Monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majakat ja heijastimet • Lelut, pienoismallit, lahjatavarat ja paljon muuta n o s d For or Maj SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND 30 KONEMIEHEN PALVELEVA TAVARATALO TARJOAA Traktorit • Kuorma-autot • Maanrakennuskoneet • Tapahtumat Ilmailumuseo Hienoja lentovehkeitä Vesivehmaalla Traktorivuosi 1974 Pallonokka Konekauppaa energiakriisin Aikanaan viisaasti keskellä taltioitu kuormuri
0400 972 413. Sähköposti info@trailerikeskus.fi . Nyt noin 60 vuotta myöhemmin Oksa on entistänyt traktorin uudenveroiseksi yhdessä poikansa kanssa. Leveydet 170 - 200 - 210 - 220 - 247, pituudet 380 - 417 - 502 - 610 - 660 - 740 - 860 - 960. 83. Maahantuonti: Trailerikeskus Siikala Oy, Orivillentie 6 16300 Orimattila. Perän maahan kippaavia ja jäykkiä. Kuljeta ja lastaa mitä vain! Seuraavassa numerossa: MIES JOKA RAKENSI MUSEON Kun viranomaiset kehottivat Lars Asplundia hävittämään pihallaan seisovat ”metalliromut”, mies ei suinkaan sallinut harvinaisten työkoneidensa joutua sulattoon, vaan hän haki tarvittavat luvat ja rakensi niille museon. Fax (03) 752 4825 Myynti: Sastamala Majava Group, 0400 598150, 040Turku 1893077 Karhula Kotka, 0400 552416 Myynti: Orimattila Trailerikeskus, 0400 972 413 Finnsiirto 02 Neste 438 2900 Kotka Neste 0400 552 416 Kouvola Kaakon Maatalous 535 6000 Lappeenranta Turku Karhula Mantools, 0400 875526 Mikkeli Kärkimerkit, 0400 05 826957 Jyväskylä MantoolsKaakon 0400 875526 Maatalous 05 544 2600 Pieksämäki 0500 373 420721 Isojoki 0400 CaraPieksämäki Metsä-Säämänen Oy, 0500 373Metsä-Säämänen 420 Isojoki Rautakortes, 0400 527 Rautakortes Kauhajoki Botnia 721 527 Kauhajoki Botnia Caravan 050 431 1100 Pedersöre Bröderna Granqvists Bilservice van, 050 431366 1100 Pedersöre Granqvists 0500Kaavi 366849, 05000400 366848 0500 849, 0500 366Bröderna 848 Joensuu MaxliftBilservice, 050 305 4143 Rautia 792Joensuu 268 OuluMaxlift Oy, 050 305 4143 Kaavi Rautia K-Maatalous 0400 Kuopio Agrok Center 0400 792268 Jorma Niemi 040792268 688 420 Agados perävaunut 2,5 - 3,0 - 3,5 tonnin kokonaismassoin. Kantavuudet 300 kg - 28 000 kg TRAILERIKESKUS.FI NELJÄN SUKUPOLVEN STEYR Kun Raine Oksan isoisä osti uuden Steyr 180A –traktorin vuonna 1952, 15-vuotias Raine haki sen setänsä kanssa Lohjan asemalta. VANHAT KONEET 5/2014 ILMESTYY 31.7.2014 MAISEMAKIERROS Seuraavassa numerossa matkataan vanhan ajan tyylillä. CLM- alumiinirampit. Reitti kulkee Tuusulanjärven ympäri ja menopelinä palvelee vanha Wiima-korinen linja-auto
Uutta konetta työkäyttöön ei luonnollisesti voi valita samalla tavalla tunteisiin nojaten. Seiskasatanen on muuttunut matkan varrella pidetyksi harrastelaitteeksi samalla tavalla kuin Trabantit tai Jawat. Juuri sitä ideaa hahmotan kun kierrän konetta, harhailen ympäri pihaa, kiipeilen kivien ja kantojen päällä pää kenossa tuijottaen. Välineet. Oli kyse sitten metsähommista, maansiirtotöistä tai maatilan pyörittämisestä, niissä ympyröissä luotettavuus ja käytännöllisyys muodostuvat tärkeimmiksi valintaperusteiksi. Kehnoista vehkeistä kerrotut tarinatkin ovat usein monin verroin värikkäämpiä kuin laatupelien kohdalla. Ja jos härveliin kohta kyllästyisikin, niin sille kyllä löytyy uusi omistaja. Ja näyttääkö itse prosessi aivan hölmöläisen hommalta. Pidän siitä, että koneessa on särmää ja kaksitathisen äänimaailma ja tuoksut vetävät puoleensa. Idea. Koolla, ulkonäöllä tai muilla sivuseikoilla ei ole suurta merkitystä, mutta moottori saisi mielellään olla kaksitahtinen. Eräänä iltana sätkää kääriessä mieleeni hiipi, että miltähän tällainen konekuvaajan työskentely mahtaa oikein vaikuttaa. Tämän tiedän siitä, että kun edellisen kerran esittelimme vastaavanlaisen traktorin, Näillä kriteereillä ei löydy luotettavaa vehjettä, mutta ei se minua haittaa. Kamera ja siihen sopivat objektiivit tarvitaan, mutta niiden lisäksi autosta pitää kaivaa myös erilaisia valaistusvehkeitä, salamoita ja niin edelleen. Aurinko ja kuivat tieosuudet saivat taas aikaan sen, että moottoripyörien myynti-ilmoituksia on tullut selattua ahkerasti. Ei niilläkään laatutietoisten keskuudessa omia osakkeita aikanaan nostettu, mutta niin vain keräävät tapahtumissa kiinnostunutta väkeä ympärilleen. Kaiken muun ohella harrastuksiini on kuulunut kaksipyöräiset härvelit. Mutta ihan mitä tahansa pyöriä en katsele, sillä eniten minua vetää puoleensa juuri tietynlaiset vehkeet. Valmetin seiskasatanen jaksaa jakaa mielipiteitä vaikka malli lähentelee puolen vuosisadan ikää. Ja ainahan sitä voi ryhtyä keräilijäksi, jos ei henno luopua ostoksistaan. Kyllä, tiedän, että mainitsemillani kriteereillä ei saa luotettavaa ja kestävää vehjettä, mutta se ei minua haittaa. Jos joku minun mielestä tylsempi laite on toimivampi, niin se on pelkästään hyvä asia sellaiselle joka niitä ominaisuuksia arvostaa. Yksi tämän lehden sivuilla esiintyvistä traktoreista taisi olla aikanaan sellainen. Oikeastaan, mitäpä sen on väliä; pääasiahan on se, että hankkimalla jotakin uutta puksuttavaa, paukkuvaa tai pörisevää, sitä on hetken aikaa ikään kuin enemmän elossa. Ja 04/14 kun se on siihen saatu, asetelmassa saattaa joku pistää niin pahasti silmään, että tarvitaan uusi siirto. Kuluneet vuosikymmenet eivät ole tehneet vanhoista itäpyöristä tai epäluotettavista koneista yhtään parempia, mutta mitä se haittaa. Tapio Mäntyniemi Valokuvaaja 3. Johtuuko sitten hormoneista, joista tuntuu nykyään löytyvän käypä selitys vähän jokaiseen vaivaan, vai onko se muuten vain mukavaa kylmän ja pimeän talven jälkeen heittää kesäinen intoilupykälä silmään oikein kunnolla. Ehkä vain puoli metriä johonkin suuntaan. Onneksi konemiehillä on rautaiset hermot. Jotkut tuntuivat olevan vieläkin vihaisia siitä, että sellaisen tulivat aikanaan hankkineeksi. Pääkirjoitus HYVÄ SE ON HUONOKIN K eväällä on vahva yhteys moottoroitujen laitteiden hankkimiselle. Se tarvitaan ennen kuin kameraa kannattaa edes ottaa kouraan. En tiedä, millaisia odotuksia isännillä ja emännillä mahtaa olla ennen kuin kuvausoperaatio käynnistyy. Minun maailmassani laatu ja luotettavuus eivät ole toivelistan kärjessä. Aluksi kuvasin autoni katolta, mutta jossain vaiheessa aloin säälimään vanhaa Opeliani, siksi tikapuut. Poikkeuksenkin voin tehdä, mutta silloin valmistusmaan pitää olla Neuvostoliitto tai jotakin siihen suuntaan. Kuvan rakentaminen alkaa yleensä sillä, että kone pitää saada oikeaan kohtaan. Nyttemmin niitä on tallissa vain yksi, mutta vuosikymmenien varrella motukoita on tullut omistettua pitkä liuta. On ollut motocrosspyöriä, vanhan ajan käyttövehkeitä, mopoja ja joku kyykkypyöräkin on tainnut tallissa piipahtaa. Sitten tarvitaan tikapuut siltä varalta, ettei paras kuvakulma löydykään maassa pitkin pituuttaan maaten tai tolpillaan seisten. sain kuulla usealta taholta kyseisen mallin surkeudesta. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Tekijältä Joskus sitä jää seuraamaan jonkun työskentelyä ja siinä samalla tulee ihmeteltyä, miksi ja minkä takia mitäkin liikesarjoja oikein suoritetaan. Ja kun kaikkea ei aivan kaikesta voi tietää – ainakaan etukäteen – saattaa konehankinnoissa jäädä Musta Pekka kouraan
42 Fordson Marjor x 2 Puhalaisen Ilkalla on omistukses- 52 Wanhat Wehkeet ja rompetori Suonenjoen kulmilla Lempyyssä jär- 36 42 saan kaksi hyvässä käyttökunnossa olevaa Fordsonia. 24 Mercedes-Benz L 1513 Vanhan pallonokka-mersun kiiltävä ulkokuori ei ole entisöintityön tulosta, vaan auto on onnistuttu säilyttämään pääosin alkuperäisessä loistossaan yli neljänkymmenen vuoden ajan. TAPAHTUMAT 36 Scania LS 141 Sataneljäykkönen Scania sorakasetin veturina oli aikanaan yhdistelmä josta saattoi olla ylpeä – aivan kuten nyt, lähes 40 vuotta myöhemmin. Tällä kertaa lähitarkastelussa on komeasti entisöity 50 Super. KONEET 18 Zetor 50 Super Zetor 25 on muodostunut varsinaiseksi kulttitraktoriksi ja siinä samalla mallisarjan ruudikkaammat pelit ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Toinen tuli taloon lähes uutena ja toinen hankittiin varaosiksi, mutta siitäkin kehkeytyi käyttöpeli.. 24 4 30 Ford OK6 Kutoskoneista Fordin 5000-malliin perustuvaa traktoria valmistui Suomessa yhteensä 12 yksilöä 60-luvun lopulla. Tässä numerossa 12 KANNESSA 12 Valmet 20 & 700 Koneharrastaja Olli Huuskonen on hankkinut kokoelmiinsa kaikenlaista vanhaa tavaraa, mutta on miehen tilalla sinne uutenakin hankittuja koneita – kuten kaksi Valmet-traktoria. 48 Syökerin sauhut Ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma keräsi Vihtijärvelle sen verran mukavasti harrastajia, että jatkoa lienee luvassa seuraavina kesinä. Valmistusmäärästä huolimatta kyseessä ei ole mikään tusinatuote
Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi 56 Bussifanin karkkipäivä Vanhojen linja-autojen harrastajat kokoontuivat alan suurtapahtumaan Lounais-Saksassa sijaitsevan tekniikan museon alueelle. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään 5 materiaalin lehdelle.. Materiaali: Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Tarjolla oli lämpimän kesäpäivän kylkiäisiksi vanhoja koneita ja työnäytöksiä. ARTIKKELIT 70 Traktorivuosi 1974 Olli J. Ojasen artikkelissa käydään läpi maatalouskonekauppaa energiakriisin keskellä. 74 Vesivehmaan Lentokonemuseo Pieni museo pitää sisällään harvinaisuuksia ja myös museorakennuksen historia ja harrastajien toiminta herättää mielenkiintoa. 64 Seppiä ja Mestareita Maalaushommat jätettyään Eija löysi unelma-ammattinsa vanhojen paloautojen peltitöiden parista. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Sami Valli: 050-4147 539 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti jestettiin Wanhat Wehkeet -tapahtuma jo viidettä kertaa. Toimitus 56 TILAAJAPALVELU Puh. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 78 Markkinat Vanhaa rautaa ostetaan ja myydään. ol hu tä is is energiakri KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Juha Pokki AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Antti Kautonen, Sami Korhonen, Johanna Helin, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Olli J. MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 62 Retro Trucks Rekkakukko Uusi tapahtuma keräsi yhteen työkäytössä olevia, mutta harrasteikää lähestyviä kuorma-autoja. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Ojanen, Harri Onnila, Paula Tavasti, Aimo Tenni, Juha Riihimäki, Aulis Lassila, Tapio Mäntyniemi 64 74 TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Thomas Backman, Meniina Lundström POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa y loi sateinen syks 70 Erittäin in ih to ve li ne a kiin nostavuutt imatta. 04/14 PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Uusia ja vähän vanhempia uutisia harrastekentältä. 81 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty
Osa resiinoista on kymmeniä vuosia vanhoja, osa varta vasten hiljattain valmistettu rataa varten. Ei muuta kuin Minkiölle pumppaamaan! Gemini-aluksessa lentäjien taakse oli sijoitettu raketti- ja asennonsäätömoottorit. Seuraavana vuorossa ollut Gemini 5 –lento hyödynnettiin testaamaan polttokennoja avaruudessa ja kesti viikon. Gemini 8:aa varten maatakiertävälle radalle lähetettiin Agenaalus, joka oli muokattu ohjuksen kärkiosa. Hän oli aluksen ulkopuolella 22 minuuttia, kunnes peruutti takaisin omalle paikalleen ja sulki oven. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Geminin lennosta puoli vuosisataa 50 vuotta sitten Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kilpailivat tosissaan siitä, kumpi ehtii saavuttaa kunkin tavoitteen avaruuden valloituksessa ensimmäisenä. Kummallekin oli suipossa kapselissa oma ovi ja edessä tuulilasin tapainen pieni ikkuna. Gemini 8 onnistui telakoitumaan tähän, mutta yhdistelmä alkoi pian pyöriä. Minkiöllä resiinoiden vuokrauskeskuksena on siitä oivallinen sijainti, että kävijä voi matkustushalun ja kunnon mukaan valita kahdesta varsin erilaisesta reitistä. Gemini 9 – 12 –lennot käytettiin myös Agenaan telakoitumisharjoituksiin, Resiinarallia Minkiöllä J okioisten museorautatie Minkiöllä vuokraa nyt resiinoita turistikäyttöön. Sitten siirryttiin vaativampiin kokeisiin. Eteläinen reitti Jokioisille sisältää paljon kauniita pelto6 osuuksia ja loivia ylä- ja alamäkiä, suoria ja mutkia. Kapselin alla käytettiin Titan2-ohjuksesta muokattua ja suurennettua rakettia, jonka 1900-kilonewtonin nostovoima riitti juuri ja juuri viemään miehistön matalalle maata kiertävälle radalle. Geminin ensilento tehtiin tasan 50 vuotta sitten vuonna 1964. 1 960-luvun Yhdysvalloissa avaruuskilpa oli saavuttamassa kuumenemispistettään maan valmistautuessa haastamaan Neuvostoliittoa. Maa kierrettiin nyt 120 kertaa. Telakoituminen avaruudessa ei ole mahdoton, vaikka onkin äärimmäisen haasteellinen tehtävä. Vuoden 1966 loppuun mennessä kaikki Gemini-lennot olivat ohi ja Nasaa odotti ihmiskunnan suuri unelma kuulennosta Apollo-ohjelman muodossa.. Tästä ponnistettiin vielä huimenpaan suoritukseen Gemini 6 ja 7 kesken: alukset ohjattiin lähellä toisiaan niin että välimatkaa oli vähimmillään vain 30 senttiä! Kaikki oli valmiina seuraavan lennon telakoitumisharjoitusta varten. Resiinan vuokraan kuuluvat myös nuotiopuut, jotka saa lähtiessään kyytiin. Gemini 8 irrottautui Agenasta, mutta pyörimisliike vain lisääntyi ja miehistön tuho alkoi olla lähellä. Kun avaruuteen oltiin kylmän sodan kummallakin puolella opittu nyt hyppäämään, Yhdysvalloissa NASA (Kansallinen avaruusvirasto) otti kilvan seuraavia ratkaisevia akselia: nyt piti kokeilla käytännössä, kuinka avaruudessa voitaisiin liikkua. Ensimmäisellä lennolla varmistuttiin uuden aluksen toiminnasta. Tätä varten oli suunniteltu aiempaa lentäjien sanojen mukaan “puettavaa” (lentäjähän ahtautui kapseliin) Mercury-mallia suurempi Gemini alus, johon mahtui kaksi lentäjää. John Armstrong synnynnäisenä lentäjänä onnistui kuitenkin rikkoutuneen Gemini-aluksen vakauttamisessa ja lento päättyi menestykselliseen laskeutumiseen mereen. Jos tällä reitillä alkaa hiukomaan, minkiöläiset ovat iloksesi rakentaneet grillipaikan. Tämä sisälsi myös paluuseen tarvittavat laskuvarjot. Kun rata on suuren osan ajasta käyttämättä, on JMR:ssä nyt päädytty siihen, että näin saadaan lisää aktiviteettia kaikille vanhoista koneista pitäville. hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Pohjoinen vaihtoehto Humppilaan mahdollistaa, että voit ottaa miehestä mittaa; matkalla on pitkiä ylä- ja alamäkiä, jotka eivät ole loivemmasta päästä. Resiinalla pätkän huristelee tuota pikaa. Seuraavalla lennolla Edward White avasi kapselin oven ja siirtyi kellumaan avaruuteen aluksesta. Höyryveturilla ajellessa noita tuskin huomaa mutta resiinalla pumpatessa hyvinkin. Edessä oli kapeampi pelastusrakettimoduli
Rakennuksen aiemmasta toiminnasta muistuttaa brittiläisen Shortin valmistama kaksitaso 12-metrisellä siipien kärkivälillä. 7. Siviilipuolelta löytyy myös hauska käyttötapa: Bv206 voi köyden avulla vetää hiihtäjiä pitkin tunturien ylämäkiä. Museon kokoelma on valtava ja monet yli sata vuotta vanhat koneet ovat saaneet niin hyvää huomiota museota ylläpitävältä harrastajajoukolta ja viereiseltä Notvikenin konepajalta, että ne ovat lähes uudenveroisessa kunnossa. Isoja kissoja Narvikissa B andwaggon on tunnettu ruotsalainen jokapaikan kulkuneuvo, jota Alunperin Ruotsin puolustuvoimat hyödynsi toiminnassaan. Museon suuren hallin seinustalla on joukko erityisesti nuorison suosimia aktiviteettipisteitä, joissa voi kokeilla lentämistä vesilentokoneen ohjaimissa, laivojen ajoa altaassa, hyökkäävien koneiden alasampumista it-tykillä, sukellusvenesimulaattoria, joka on muuten keltainen, tai poseerata aidoissa eri aikakausien univormuissa aidon näköistä vaihdettavaa taustaa vasten. Ensimmäiset näistä valmistaja AB Hägglund & Söner toimitetti Ruotsin puolustusvoimille vuonna 1980. Museon maamoottorit on hankittu pohjoisemmastakin asti, esimerkiksi Oulun korkeudelta, mutta traktorit ja muut museon ylpeydet ovat lähempää, Huittisista ja muualta Satakunnasta. Kolme uudehkoa Bv206 kulkuneuvoa löytyy Narvikin laskettulurinteen juurelta. Bv206 koostuu kahdesta yhteen nivelletystä telakulkuneuvosta. Kun alkaa miettiä mihin kaikkeen vaunu soveltuu, löytö ei olekaan niin yllättävä kuin miltä aluksi tuntuisi. Perheen pienempiäkään ei ole unohdettu, sillä lapsille on tarjolla ratsastusta niin keppihevosella kuin talutettuna oikealla konilla. OIKAISU: Juttuumme Huhtalan maatalousmuseosta viime numerossa oli päässyt mukaan jokunen asiavirhe. Perinteisistä työmenetelmistä pääsee tutustumaan punamultamaalin keittoon, savenvalantaan, kehräykseen ja hevosen kengitykseen. Paikalla nähdään myös pärehöyläystä, tervanpolttoa sekä tietenkin myös koneilla suoritettavia työnäytöksiä. Bv206 muodostuu yhteen nivelletyistä moduleista, jotka suojaavat niihin mahtuvia 17 henkilöä arktisen ilmaston kylmyydeltä ja kosteudelta. Samalla käynnillä voit tutustua lähes vieressä Luulajan keskustassa kulkevaan Malmirataan, jossa ajavat tiheään Euroopan järeimmät junat rautamalmia ja -pellettejä kuljettaen. -Antti Kautonen Kaksi museoiden helmeä, Lennusadam ja Norrbottens Järnvägsmuseet T orniosta on pikkuhyppy Luulajaan, jossa on taas täksi kesäksi avautumassa 2. Tänäkin vuonna on luvassa monipuolista ohjelmaa työnäytöksistä musiikkiesityksiin ja kaikkea siltä väliltä. Sillä pääsi kulkemaan pehmeässä lumessa, suolla ja jopa vesistön ylitys onnistui helposti. Tämä moderni museo panostaa myös elämyksellisyyteen. Museon 04/14 antina on runsas kokoelma merenkulun aluksia ja laitteita esitettynä havainnollisesti ja huolellisesti. Lennusadam Tallinnan sataman lähettyvillä on hyvin lähellä useimpien Tallinnan kävijöiden reittejä ja varmasti käymisen arvoinen merimuseo. päivänä, jolloin järjestetään Ol Hollil -konetapahtuma. Laitteesta tuli välittömästi hyvin suosittu, koska se soveltui vaikeakulkuiseen maastoon. Eestin ensimmäisen itsenäisyyskauden merivoimien Lembitsukellusveneeseen voi kiivetä sisään ja aistia aitoa aluksen tunnelmaa sellaisena kuin se oli 50 vuotta sitten. OL HOLLIL! Mäkilän traktorimuseolla tapahtuu heinäkuun 12. Laitetta voi käyttää myös hinaamiseen, varusteiden kuljetukseen ja yhdistämällä tähän poikkeuksellinen kulkukelpoisuus näitä näkee yhä yleisesti käytössä. Ruotsissa tämä oli aiemmin suosittua ajanvietettä. Kun laitetta valmistettiin huimat 11000 kappaletta lähes kaikkialle länsimaihin, ei ihme että niitä löytyy nykyään mitä moninaisimmista tehtävistä. kesäkuuta Norrbottens Järnvägsmuseet, Pohjoismaiden suurin ja monipuolisin rautatiemuseo. Luulajassa on vajaat 50000 asukasta, mutta yleisilmeeltään se muistuttaa hyvin paljon Oulua. Tapahtumapaikkana on Mäkilän Traktorimuseo Somerolla, tarkempi osoite on Käriläntie 10
Karhuun on kuitenkin kätketty yllätys: sen neljä turbopotkuria koostuvat kahdesta nelilapaisesta toisiaan vastaan pyörivästä tasosta, jotka antavan koneelle poikkeuksellisen 950 kilometrin huippunopeuden. Muutenkaan tuon ajan Neuvostoliitossa ihmisten työmukavuus ei ollut ykkösasia, joten tämän valtavan koneen matkustamo on ahdas ja ankea. Tu-95 pysyykin tuolla vauhdilla vaivatta useimpien länsimaisten nykyaikaisten matkustajakoneiden vauhdissa, melkoinen suoritus potkurikoneelle! Hinta on kuitenkin kova: Tu-95 on joidenkin arvioiden mukaan kaikkien aikojen äänekkäin lentokone. Tositilanteessa Suomenkin ilmatilassa olisi todennäköisesti kuulunut näiden jättiläisten mylvinää. 8 Teoksen nimi on otettu suoraan moottorimaailmasta. Sivuilla kerrotaan tehtaiden toiminnasta myös aikalaiskokemuksien välityksellä, sillä kirjaa varten on haastateltu useita tehtaiden entisiä työntekijöitä. Koneita on nykyään Venäjän lisäksi myyty käytettynä myös Intialle, joka hyödyntää Karhun sitkeyttä lentävänä ydinohjussukellusveneiden radioasemana. Kyseessä on kylmän sodan neuvostoliittolainen tiedustelu- ja ydinaseiden kuljetuskone, jonka lentosäde 8000 kilon hyötykuormalla on huimat 15000 kilometriä. Miehistö siis joutui ja joutuu edelleen 18 – 20 tunnin lennoilla kärsimään kovasta metelistä. Rekkaparkki Iso Karhu – TU-95 O n vuosi 1957, Yhdysvaltain Alaskan torjuntahävittäjä havaitsee Beringin salmen alueen Aleuuttien saariryhmän päällä valtavan potkurikäyttöisen koneen. Näitä vanhoja lentokoneita on edelleen useita kymmeniä käytössä, joko risteilyohjuksilla tai tiedustelukäyttöön varustettuna. Kyseessä on Neuvostoliiton uusin pitkän matkan pommikone. Kuvista mitattuna koneen pituus on hieman yli 45 metriä ja sen V:n muotoisille suurille siiville antaa vauhtia neljä moottoria. Vaasan moottorivalmistajat kansien väliin W ickströmin ja Suomen Moottoritehtaan tuotteet tulevat useimmille harrastajille ensimmäisenä mieleen kun puhutaan vaasalaisista vene- ja maamoottoreista. Tämä ei ole kuitenkaan mikään tavallinen lentokone. Muutama Karhu on säilytetty muistona näiden koneiden suuruudenpäivistä, yksi on ihailtavana Ulyanovskin ilmailumuseossa Moskovasta itään. Tiedustelutiedoista kone tunnistetaan hieman myöhemmin nimellä Bear (Karhu) ja sen tyyppimerkintä on virallisesti Tupolev Tu-95. A-4 Skyhawk –torjuntahävittäjä ottaa kuvia korkealla lentävästä koneesta. Työjuhtana Tu-95 Karhu on kuitenkin pitänyt pintansa 1950-luvulta meidän päiviimme. Vaasassa moottoreita tehtiin useissa muissakin verstaissa ja kaikkiaan tätä teollisuudenhaaraa harjoitettiin paikkakunnalla yli seitsemän vuosikymmenen ajan. RAUNO GRÖNBACKA: MARAKATTEJA JA KISSANPÄITÄ – VAASALAISTEN MOOTTORITEHTAIDEN TARINA Kirjan hinta on 36 € ja sen voi tilata esimerkiksi Vaasan Auto- ja Moottorimuseolta: 06 317 6271 WWW.VAASANVETERAANIAUTOSEURA.FI. Konetta voidaan myös tankata ilmassa, joten lentämällä pääsee vaikka maapallon ympäri. Aikanaan Karhuja lensi 700:sta valmistetusta yksilöstä laumoittain Suomen ohi Norjaa ympäröivillä merialueilla, jossa ne odottivat hyökkäysasemissa. Lukemalla selviää, millaisia moottoreita olivat Kissanpää ja Marakatti, ja mistä ne saivat hauskat nimensä. Marakatteja ja Kissanpäitä -kirja kokoaa vaasalaisten moottoritehtaiden tarinat samojen kansien väliin
Kemiön Traktorikavalkadi, Kemiö 5.7. Naisten automobiiliajot, Pirkanmaa 25.-27.7. Waasan Klassikkoajot, Vaasa 28.6. Toyota-Nostalgia 50v-juhlanäyttely, Seinäjoki Areena 19.6. 9. Mobilian museoajoneuvopäivä, Kangasala 7.6. Avoimet ovet Antin automuseolla, Vesivehmaa 7.6. Oldtimer Run, Visulahden matkailukeskus, Mikkeli 28.6. On pieniä ja vähän isompia masiinoita, kuten kuvan Rathbun-Jones Engineeringin valmistama jättiläinen. Teuron Tekniikkatapahtuma & Kädentaitoa -myyntinäyttely, Teuron kylä, Tammela 20.7. Puhoksen Perinnepäivät ja rompetori, Kitee, Puhos 12.7. M-Ford-harrastajien kesätapaaminen, Pyhtää, Siltakylä 6.-8.6. DDR-Ajoneuvot kokoontuvat, Visulahti, Mikkeli 2.7. Suur-Saimaan ympäriajo, lähtö Lappeenrannasta 28.-29.6. ProHaapamäki-tapahtuma, höyryjuna- ja lättähattuliikennettä, Haapamäki 28.-29.6. Rompepäivät Tempo-tallilla, Kainastontie 670, Kauhajoki 29.6. Salon rompetapahtuma, Moision kenttä, Salo HEINÄKUU 2.7. Sotilasajoneuvojen kokoontumispäivä, Panssarimuseo, Parola 8.7. Klassikot kohtaavat Itä-Uudellamaalla -ajotapahtuma, Loviisa 28.6. Huippunopeus 72 km/t on tällaiselle puolivanhalle koneelle vaikuttava. Kesä-Heikki, Mobiilimäen piha-alue, Turku 13.-15.6. Yhteensä tankkia tehtiin 1800 kappaletta, useaa eri aliversiota, mallia kun haluttiin vielä hioa tuotannon kuluessa. Volvojen kokoontumisajot, Mobilia, Kangasala 18.-20.7. Tapahtumakalenteri Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi KESÄKUU 6.-8.6. SAHK Retkeilyajot / Tervatynnyriajot, Keski-Pohjanmaa 14.6 70’s Arjen Klassikot, Mobilia, Kangasala 14.6. Napapiirin keikka, lähtö Torniosta 13-15.6. Haverin konepäivät, Viljakkalan Haveri, Ylöjärvi 7.6. Nätti Jussi -ajot, Rovaniemi 22.6. Grand Tour de Renault ja pohjoismaiden yhteiskokoontuminen Tuorlan majatalo, Piikkiö 18.-19.7. Karkkilan rompetori 15.6. Tarkkaa kävijää odottaa myös pieni pettymys: takaa moottoritila kaikuu, selvästikin laite on sisältä tyhjennetty! Leopard 2:ia valmistivat Länsi-Saksassa tunnetut kone- ja asetehtaat Krauss-Maffei ja Krupp-Mak. Lohjan rompetori, Tanhuhovi, Lohja 14.6. Vanhat Vehkeet -konetapahtuma, Ollantie 33, Kuortti 19.-20.7. Perinteinen harrasteajoneuvojen kokoontuminen Salon torilla 4.-6.7. Bella Italia, Mustialan kartano, Tammela 19.7. Kupittaan harrasteajoneuvotapaaminen, Turku 26.6. Panssarivaunun pääaseena on 120 millimetrin käsin ladattava kanuuna, jossa voidaan käyttää monentyyppisiä ammuksia. Minkiön höyryfestivaali 04/14 LEOPARD NÄYTILLÄ Parolan liittymässä moottoritien yli länteen sihtailee nykyään Leopard 2 –panssarivaunu, joita Suomeen on hankittu käytettynä 139 ja sata lisää on tulossa vuodesta 2015 alkaen. Höyryjuna liikenteessä -Juhannus, Minkiö 24.6. Veteraanitraktoreiden vetokisat, Vuolenkoski 26.7. Harrasteajoneuvomarkkinat, Tykkimäen moottorirata, Kouvola 26.-27.7. Morris Marina -kokoontuminen, Juva Camping, Juva 19.7. Vaihteisto on automaattinen. Ensimmäiset yksilöt otettiin käyttöön vuonna 1979, joten alkupään laitteet ovat olleet museoikäisiä jo hyvän aikaa. Ol Hollil -perinnepäivä Mäkilän traktorimuseolla, Somero 14.-15.7. Jämi Fly In & Airshow, Jämijärvi 19.-20.7. Kesälahti Cruising, Karjalan Kievari, Kesälahti 7.6. Mobilisti-ilta Vääksyn kanavalla 11.-12.7. Rompemarkkinat Oulun automuseolla 8.6. Rompetori ja wanhat wehkeet -näyttely, Kyläsaaren koulu, Pori 7.-8.6. Botnia-ajo 5.7. Veteraaniautojen Virrat -ajotapahtuma, lähtö Virroilta 19.7. Suomen A-Ford -klubin 10v-juhlatapahtuma, Helsinki 12.-13.7. Heinäkuun alkupuolella kannattaa suunnata Oulaisiin, jossa konemiehille riittää nähtävää. Borgward-Seuran vuosiajot, Orilammen maja, Hillosensalmi 26.7. Suur-Jämsän Perinnepäivät, Jämsä 7.-8.6. Borgward-seura Ry:n vuosiajelu, Mäntyharju 28.6. Lohirannan rompepäivät ja suviajot, Lohirannan lomakylä, Sukeva 7.6. Yksi ensimmäisen erän vaunuista kunnostettiin päällisin puolin perusteellisesti ja sijoitettiin toukokuussa ohikulkijoiden ihailtavaksi. Karavaanareiden nostalgia-tapaaminen, Mobilia, Kangasala 17.7. Lättähatut ajavat Turun ja Uudenkaupungin välillä 25.-27.7. Moottoritien kanssa risteävälle tielle on tehty jopa parkkiruudut, kuin vaunun tarkempaa tutkimista varten pysähtyville. Iltakruisingit, lähtö Mobiilimäeltä, Turku 21.6. Oneday-hyväntekeväisyystapahtuma, Riihimäki 14.6. 55 tonnin painoista panssaria vauhdittaa niin ikään saksalaisen MTU:n 1100 kilowatin dieselmoottori. Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät, Oulainen 5.7. Iltakruisingit, lähtö Mobiilimäeltä, Turku 17.7. Volvojen kokoontuminen, Mobilian piha-alue, Kangasala 12.7. Restaurantapäivät, Pikkolan koulu, Kangasala 12.7
Kankaanpää oli koulutukseltaan agrologi, ja viljeli muiden toimiensa ohella sokerijuurikasta; siinä syy, miksi hän valitsi riviviljelyyn varta vasten kehitellyn työkoneen. Todisteena siitä on säilynyt ensimmäisen omistajan ja Martikkala Oy:n välinen tilaussopimus, jossa ostaja ja myyjä vahvistavat allekirjoituksillaan tilattavan traktorin ja sen lisälaitteet. Säädettävä raideväli helpotti työskentelyä pellolla, ja kapeat renkaat eivät ruhjoneet juurikas- 10 rivistöjä. Samalla paikkakunnalla asuneena Heimo Launo muistaa laitteen jo sen käyttövuosilta 1960-luvun alusta ”Silloin maatyöt tehtiin enimmäkseen hevosten avulla ja kaikkia kylälle ostettuja traktoreita hämmästeltiin ja ihailtiin, mutta kyllähän tämä herätti erityistä huomiota jo silloin”, Heimo muistelee. ”David Brown oli ollut pitkään pressun alla. Laitteesta ovat kovin innoissaan myös poika ja pojan lapset. Teksti: Lea Lahti Kuvat: Tuukka Erkkilä P ieni ja siro dieselkäyttöinen David Brown tilattiin vuonna 1957 Jalasjärvelle: traktorin osti pankinjohtaja ja kansanedustaja Eino Kankaanpää. David Brownia ei ensimmäisen omistajan aikana koskaan rekisteröity, sillä viljelyksessä olevat pellot sijaitsivat omistajan pihapiirissä. Traktori ehti olla 20-30 vuotta käyttämättä, kunnes perikunta tarjosi sitä Heimolle. Rekkaparkki KANSANEDUSTAJAN VANHA TAAVETTI David Brown 2D 1957 Työntäyteiset päivät juurikaspellolla ovat jääneet kauas menneisyyteen, kun täysin uudenveroiseen kuntoon saatettu David Brown on päässyt viettämään eläkepäiviään Heimo Launon harrastekäyttöön
”Maksoin siitä sen mitä perikunta pyysi ja niin päädyin yllättäen traktorin omistajaksi.” ”Tällä on kaiken kaikkiaan ajettu melko vähän, takarenkaatkin ovat vielä alkuperäiset. Maalausta varten Taavettia tosin jouduttiin purkamaan jonkin verran. Vedimme sitä vähän henkilöautolla ja se lähti välittömästi käyntiin vanhoilla tankissa olleilla polttoaineilla”, Launo hämmästelee. Tekniikan osalta traktori oli täysin kun04/14 nossa, moottorille ei tehty mitään, eikä muutenkaan muutamien letkujen uusimista isompaa kunnostusta ole tarvinnut tehdä. Kun Launon traktoriharrastus David Brownin myötä pääsi alulle, se ei jäänytkään yhteen yksilöön, vaan tallissa on talven aikana tullut kuntoon myös vuosimallin 1958 Porsche. Renkaissa on joitakin halkeamia, ja olisin kyllä ostanut uudet, mutta mistään ei tunnu löytyvän sopivan kokoisia”, omistaja huokaa. Heimo on rekisteröinyt traktorin, ja tulevana kesänä sitä saatetaankin nähdä tien päällä Jalasjärven lähiympäristössä. David Brownin mukana tuli kaksi erilaista auraa, kyntöaura ja riviaura. avonaisessa ladossa. Sokerijuurikkaan viljelyä helpottamaan ostettu siro David Brown on äskettäin saanut uuden maalipinnan viettää nyt eläkepäiviään Heimo Launon hyvässä hoidossa. Vuosimalli merkittiin rekisteriotteeseen alkuperäisen tilaussopimuksen perusteella. ”En kuitenkaan aio ryhtyä viljelemään, vaan tällä on nyt vaan tarkoitus vierailla joissakin tapahtumissa tässä lähiseudulla. Harrasterintamalla on viime vuosina ollut varsin vilkasta, sillä työn alla on ollut myös pojan vuosimallia 1959 oleva siipi-Wiima linja-auto, joka on esitelty Vanhat Koneet –lehdessä 8/2013. Kuorimme pressun pois päältä ja tutkimme traktoria, joka näytti ehjältä ja kunnossa olevalta. 11. Vauhti ei tämän kanssa päätä huimaa, kulkeekohan tämä edes kahtakymppiä, en ole ihan varma”, Heimo nauraa
HANGASMÄEN VÄSYMÄTTÖMÄT VALMETIT VALMET 20 & 700 Maamoottori- ja koneharrastaja Olli Huuskosella on tallessa kaksi isänsä ostamaa Valmet–traktoria, jotka molemmat ovat olleet tilalla uudesta asti. 12. Valmetit ovat edelleen hyvässä käyttökunnossa, ja maatilan pihapiirissä riittää tämän tästä pientä puhdetta molemmille
Lahti 13
Peltoja oli Lahden tuntua liian heiveröiseltä maatilan töihin, ja Mukkulassa, Padasjoella, Orimattilan Heikun sen kanssa vielä kävi kaikenlaista har- nämaalla sekä vuodesta 1959 lähtien myös mia, vaihdekeppikin meni poikki, päätettiin Hangasmäessä Lahden ja Hollolan rajalhankkia uusi vähän la. Pieni traktori alkoi ympäri vuorokauden. Padasjoki–Orihehtaaria peltoa. ”Padasjoella meillä oli vihannesviljelyä”Massey Harris:iin verrattuna Valmet 20 kin noin 5 hehtaarin alalla; kaalia, perunaa oli kova peli.” ja porkkanaa. Vaolevalla kärryllä Valmetiin ostettiin sä linta kohdistui kotisiirrettiin miehet ja maiseen Valmetiin. yksisiipinen aura asuntona toimiva ”Olin noin 8-vuopahviparakki seujolla kynnettiin tias vuonna 1957, ja raavaan kohteeseen muistan sen oikein joka vuosi sata edellisen valmistuthyvin, kun isä lähtua. ti aikaisin aamulla mattila-siirtymä 15 linja-autolla Jyväskm tuntinopeudella kylään ja tuli yöhämärissä uudella punai- taisi olla koko päivän urakka sekin. sella Valmetilla takaisin”, Olli kertoo. VALMET 20 & 700 Teksti: Lea Lahti Kuvat: Jan-Erik Laine 14 V almet 20 oli Olli Huuskosen isän toi- Työvoima oli halpaa, ja Huuskosella oli mienen traktori; talossa oli jo ennestään hiä töissä; kyntöaikaan traktori liikkuikin Massey Harris Pony. ”Montakohan porkkanakuormaa tällä on. Valmet 20 oli varsin näppärä Valmetiin ostettiin 1-siipinen aura, jolla laite vihannesmaalla”, Olli muistelee. Traktorin peräsisompi työkone. kynnettiin joka vuosi 100 hehtaaria peltoa
Reilu maavara helpotti maastossa liikkumista ja piikkipyörät levikepyörinä helpottivat lumisessa maastossa etenemistä. ”Nykyisin on pakko pitää avaimet piilossa, kun on näitä innokkaita pikkuharrastajia pyörii pihalla.” 15. Haravakone pikku-Valmetin perässä helpotti töitä ja vähensi huomattavasti haravan varressa vietettäviä hikisiä työtunteja. ”Heinähommissa Valmet oli tosi hyvä; sivuniittokone oli kätevä käyttää, kun sen näki niin hyvin” Olli kehuu. Vain 900 kiloa painava ketterä ja näppärä pikkutraktori saavuttikin aikanaan suuren suosion. Heti valmis töihin Valmet 20:stä markkinoitiin yleistraktoriksi pienille ja keskikokoisille tiloille sekä aputraktoriksi suurtiloille. Työntäyteiset vuodet ovat antaneet tämän traktorin kertaalleen uusitulle maalipinnalle asiaankuuluvan patinan. Vuonna 1961 taloon tuli Nuffield, ja vuonna 1968 peltotöihin ostettiin Valmet 700” Huuskonen luettelee. Huuskosen kolmevuotias pojanpoika Elias on myös perinjuurin ihastunut pikkuValmetiin. 04/14 Kertaalleen uudelleenmaalattu Valmet 20 on palvellut Huuskosia kaikin puolin hyvin, eikä mitään isompaa remonttia ole tarvinnut tehdä. Vuonna 1962 tilan pellot salaojitettiin, ja Valmet 20 oli suuressa roolissa siinäkin työssä. Melkein yhtä aikaa Valmetin kanssa taloon hankittiin myös Zetor; maatilan koneistuminen käynnistyi vauhdilla. Nykyisin Valmetilla tehdään samoja töitä kuin koneen ollessa uusi, eli pieniä niittohommia ja joskus vähän kyntötöitä; pikkuisella traktorilla pääsee näppärästi kyntämään pienenkin pihan kasvimaan. ”Valmet oli aika lujilla viisi ensimmäistä työvuottaan, mutta pääsi sitten vähän helpommalla, kun sen rinnalle ostettiin toinenkin Zetor. Koska Huuskosella oli karjaa, heinää tehtiin paljon. ”Vahva traktori se on ollut. Talvisin Huuskosen isä ajoi Padasjoella Valmetillaan reen kanssa puita metsästä. ajettu”, omistaja pohtii. Toinen Zetoreista on myyty pois, mutta kaikki muut tilan traktorit ovat tallessa ja hyvässä käyttökunnossa edelleen. Se on vieläkin niin nöyrä ja heti valmis töihin”, omistaja kehuu hymyillen. ”Elias on päättänyt, että Valmet on hänen traktorinsa, ja hänen määräyksellään kaksivuotias pikkuveli Markus saa Majorin”, Olli nauraa. Piikkilangankiristäjäksi ja uistimenvetäjäksikin kansan suussa nimetyn Valmet 20:sen ratin takaa on helppo tarkkailla moottorin lämpöä. ”Etupäässä sillä ajellaan kuitenkin vain huviajoa nykyisin.” Valmet on ollut myös messumaskottina Vanhat Koneet –lehteä julkaisevan Viipalekustannuksen osastolla Classic Motorshowssa Lahdessa vuonna 2011. ”Autokärrynkin saa helposti sen perään, ja sillä onkin oikein hyvä siirrellä kalustoa tarvittaessa”, omistaja mainitsee. Kannentiiviste on kerran uusittu, mutta muutoin moottoria ei ole tarvinnut laittaa
Osia saa vielä kohtuullisen hyvin, mutta esimerkiksi monet vaihdelaatikon osat on mahdollista saada ainoastaan purkutavarana. Valmet kellahti ojaan ja jäi sinne SEISKASATASEN MURHEET Valmet esitteli uuden tehokkaan Valmet 900-traktorin vuonna 1967, ja pian sen jälkeen markkinoille tuli myös Valmet 500. ”Valmet on vaivaton käyttää, sivuun sijoitetut vaihdekepit ovat hyvin käden ulottuvilla. Valmet 700 ostettiin Lahdesta. Myyntiluvut eivät lähteneet putoamaan, kun mittavis- ta kustannuksista huolimatta takuukorjaukset hoidettiin huolella. Aluksi totuus oli kovin toisenlainen, sillä Valmet 700 ja 900 laskettiin markkinoille aivan liian aikaisin; kehitystyö oli vielä 16 pahasti kesken ja traktoreiden tekniikkapuolella ilmeni runsain mitoin ongelmia. ”Laatikko on aika tekninen laitettava, ja jos ei tunne sitä hyvin, se voi olla ongelmallinen” Karhu kertoo. ”Kerran velipoika ajoi tienpenkalla liian reunaan, kun toi traktoria kärryllä Padasjoelta kotiin. Korjaaminen oli ihan toivotonta; kun selkäsi käänsit, kone oli taas levällään”, Valmetin takuuhuoltajana toiminut Eero Karhu muistelee vieläkin tuskastuneena. Isä kehui aina, että kun jaksoi kantaa tarpeeksi heiniä, sillä työllä tienasi Valmetin hinnan – ja tarkoitti siis sitä, että kun lampaita syötettiin, kasvatettiin ja myytiin, siitä jäi rahaa uuden traktorin ostoon” Olli kertoo. ”Lahden Traktori aloitti juuri silloin. ”Tehdastekoisella hytillä varustettu Valmet 700 tuntui silloin tosi isolta traktorilta. ”Käytössä oli laakereita viidestä tai kuudesta eri maasta, ja osa niistä osoittautui hyvin heikkolaatuisiksi. ”En kyllä yhtään tiedä paljonko tähän on tullut tunteja.” Valmetin hytissä oli jo tehtaalta tullessa lankkupenkki, jonka avulla ohjaamoon mahtui kolmekin henkilöä kyytiin jos niin haluttiin. Kaukonäköinen suunnittelutyö kantoi hedelmää, kun vuoden 1969 heinäkuun alusta kaikissa uusissa myytävissä traktoreissa tuli olla turvaohjaamoksi kutsuttu koppi tai kehikko - monet kilpailijat joutuivat teettämään traktoreihinsa jälkiasennettuja hyttejä. Aina viat eivät johtuneet tehtaasta, vaan myös virheelliset materiaalit teettivät paljon yli- määräistä korjaustyötä. Koneita ei saanut vielä kovin helposti, ja tämäkin saatiin ostettua sillä ehdolla, että lupasimme ottaa Kotkasta tulevan traktorin, jonka tankki oli mennyt rikki”, Olli kertoo. Valmet 700 oli yhden kuukauden ajan jopa totaalisessa myyntikiellossa ohjauksessa ilmenneiden vakavien ongelmien takia. Seitsemänsatanen on oikein nostalginen ajettava; hajukin tulee moottorista suoraan hyttiin”, mies nauraa.. Epäselvissä ongelmatilanteissa tehtaalta annettiin aina veloituksetta uusia osia, eikä asiakasta laskutettu vaihtotyöstä – siitä huolimatta että joskus takuuaikakin oli jo mennyt umpeen”, Eero Karhu toteaa. Keväällä 1968 sarja täydentyi Valmet 700:lla. Maakunnissa toimivat takuuhuoltajat joutuivat tekemään pitkää päivää loputtomalta tuntuvien korjausten kanssa. Siihen aikaan lampaille oli tapana kantaa heiniä pärekorilla – ja niitä saikin kantaa kuorman jos toisenkin joka päivä. ”Väkevä Valmet 500, väkevämpi Valmet 700, väkevin Valmet 900” –mainonta herätti traktorin ostoa suunnittelevissa mielikuvan kestävästä kotimaisesta työkoneesta. VALMET 20 & 700 Valmet 700 Kun keltainen Valmet tuli taloon vuonna 1968, oli Huuskosen tilalla paljon lampaita. ”Valmet 700:n moottori söi öljyä, kytkin oli liian pieni, nostolaitepumput eivät kestäneet, vaihdelaatikossa, jarruissa sekä ohjauksessa ilmeni paljon todella suuria ongelmia. Vieläkin sitkeästi elävä huhu kertoo, että kaikki heikot laakerit olisivat olleet venäläisiä, mutta loppupelissä oli niin, messinkisiteillä olevat venäläiset kuulalaakerit osoittautuivat kaikista kestävimmiksi”, Karhu kertoo. Valmetiin ostettiin myös takakuormaaja, kylvökone sekä äes. Valmet 700:n kakkosmalli tuli markkinoille vuonna 1972 ja vasta sitten suuret ongelmat oli ohitettu. Tällä hetkellä Valmet 700 on suosittu entisöintikohde. Ja oli se kyllä hienoa, kun oli kunnolliset seinät ympärillä töitä tehdessä”, Huuskonen huokaa tyytyväisenä. Kaikki keltaiset satasarjalaiset varustettiin tehdastekoisella turvaohjaamolla. ”Meillä oli noin 100 uuhta, ja ne täyttivät kaikki piharakennukset. ”Valmetille pitää nostaa hattua siitä, että se hoiti takuuhuollot viimeisen päälle hyvin tilanteessa, jossa tehtaan talous sukelsi syvälle, ja sen koko tulevaisuus oli vaakalaudalla. Omassa käytössänikin on sekä Valmet 900 että Valmet 700
”Valmetissa oli alun perin huonolaatuisia laakereita, ja olen sitä mieltä, että vaihdelaatikko meni sen takia. Tämä vaan käy käteen, kaikki hallintalaitteet ovat hyvin käden ulottuvilla. ”Valmet 700:nen on kaikin tavoin hyvä käyttää. Olli Huuskonen aloitti tilanpidon jo ollessaan 16-vuotias. Huuskoset ostivat Lahden ja Hollolan rajalla Hangasmäessä olevan tilansa 1959. nurinpäin katon ja konepellin varaan. 17. Traktoriin on kerran remontoitu moottori sekä vaihteisto. Eniten käytössä Keltainen Valmet on traktoreista se, jota pihapiirin hommissa käytetään eniten – siitä huolimatta että uudempiakin olisi tarjolla. Ihme kyllä, mitään ei mennyt rikki. Traktorit on huollettu Huuskosella lähes aina kotona omin voimin. Työssä traktori ei ole koskaan kaatunut. Kuvauspäivänä Valmetin perässä on halkomakone. Nyt pellot ovat vuokralla, ja harrastuksiin jää aikaa entistä enemmän. Muiden hommien lisäksi miehellä on ollut intohimona rakentaminen, ja useampi omakotitalokin on valmistunut omin käsin. Valmetin perään kiinnitetyllä lanalla saa tiet ja piha-alueet pidettyä tasaisena ja hyvässä kunnossa. ”Valmet on näppärä kone käyttää ja sen kyytiin on todella helppo mennä; sillä on 04/14 kätevä siirrellä kalustoa sekä tavaroita pihalla. Vaikka eläkepäiviä eletäänkin, tekemistä riittää joka päivä harrastuksen myötä – ja lapsenlapsien parissakin kuluu paljon aikaa. Veljeni pelkäsi, että isä on vihainen, mutta isä sanoikin vaan: no nythän se onkin hyvä huoltaa”, Olli nauraa. Suurimpana syynä maatilan ostoon ja toi- selle paikkakunnalle muuttoon oli lasten koulunkäynti; Padasjoen Auttoisilla ison lapsikatraan koulumatkat venyivät pitkiksi, kun kouluun mentiin aina Vääksyyn ja Kuhmoisiin asti. Laakereiden vaihdon jälkeen ei ole ollut mitään ongelmaa, siitä tuli kuin uusi”, omistaja kehuu. Nykyisin Valmetissa on useimmiten trukkipiikit kiinni”, Huuskonen luettelee. Huuskosen Valmet 700:n ovet on otettu talteen varastoon; avoimesta oviaukosta on helppo nousta ohjaamoon ja tulla sieltä pois. Traktorit on huollettu Huuskosella lähes aina kotona omin voimin. ”Kylvin harrastemielessä vähän kauraa tuonne joenrantaan, jotta pääsen pienten poikien kanssa syksyllä puimaan säkkipuimurilla ja samalla verestämään vanhoja muistoja” Olli suunnittelee. Elias ja Markus ovat hyvää vauhtia kasvamassa mukaan harrastukseen. Päivätyöstään keilahallin koneenhoitajana Huuskonen on jäänyt eläkkeelle jo useampi vuosi sitten. Tällä kertaa traktorin perässä on halkomakone. ”Onhan Valmeteissa toki kaikkia pikkuvikoja esimerkiksi Natikoihin verrattuna, mutta ei mitään pahoja kuitenkaan”, omistaja pohtii. Tekevälle riittää töitä Huuskosen lapsuudenkodin perheessä oli 9 lasta, eikä ylimääräistä rahaa ollut koskaan, vaikka töitä tehtiin niin paljon kun ehdittiin. Tässä on – ja jo pikku-Valmetissakin oli – kytkimestä riippumaton nostolaite, kun taas Zetorissa on niin, että kun painaa kytkimen pohjaan, nostolaite ei silloin toimi”, Olli vertailee. Uudella asuinpaikalla löytyi pienen matkan päästä niin alakoulu, yläkoulu, lukio kuin ammattikoulutkin, ja muuton ansiosta isommatkin lapset saivat asua kotona. Aluksi tilaa pidettiin veljen kanssa yhdessä, mutta vuodesta 1983 Olli on viljellyt tilaa yksin aina viime vuoteen asti. ”Uutena keltainen Valmet oli oikein hyvä ajaa maantielläkin, sitä ei tarvinnut moneen kilometriin ohjata juuri lainkaan, mutta näillä nykyisillä renkailla se tuppaa vähän vipottamaan”, Olli kertoilee
Kruunupyy 18
19. VÄKEVÄ VÄRILÄISKÄ ZETOR 50 SUPER Suomalaisten koneharrastajien kulttitraktori on Zetor 25. Paljon vähemmälle huomiolle ovat jääneet mallisarjan ruudikkaammat 35 Super ja etenkin 50 Super. Väkevintä Zetoria valmistettiin maailmalla yli 150 000 kappaletta, mutta Suomeen sitä myytiin vain muutamia. Kruunupyyläinen Bjarne Holmlund toi Ruotsista sinisen yksilön rikastuttamaan maamme vähälukuista 50 Super-kantaa
Maatilojen koko kasvoi niin idässä kuin lännessäkin; tarvittiin vielä tehokkaampi traktorimalli. Tehokkaamman traktorin suunnittelussa hyödynnettiin 30-mallin kokemuksia. Nelisylinterisen Zetorin äänimaailma on seestynyt ”kaksviitoseen” verrattuna. Viisilovinen laatikko osoittautuikin kestävämmäksi. Kuljettajan mukavuudesta huolehti lehtijousitettu etuakseli ja jousitettu kuljettajan istuin sekä lisävarusteena ollut lämmitettävä hytti. Uutuuden 25:een perustuva moottori – nelisylinteriseksi kasvatettu suoraruiskutteinen pyörrekammiodiesel – oli moderni myös länsimarkkinoita ajatellen. Zbrojovka Brnon tuotantolinjalta alkoi rullata 35 Supereita. 35 Superin tuotanto jatkui viisi vuotta. Moottori kehrää kauniisti. Jokaisella sylinterillä oli oma kantensa. Juuri sarjatuotannon kynnyksellä Tsekkoslovakian komentotalous kuitenkin keskeytti projektin. Suomessa mallia myytiin Super-nimellä ja Ruotsissa Super A:na. Nelivetoinen Super jäi prototyypiksi. 20. Kuudes vaihde oli jätetty pois. Sen jatkeeksi pultattiin 25:n tasauspyörästön lukko ja 15-malliin perustuva voimansiirto. Ostaja saattoi rastittaa varustelistalta myös tutun zetorismin – kompressorin ja perävaunun jarruventtiilit – sekä ryömintävaihteet, öljynlauhduttimen ja hydraulisen nostolaitteen. Sinä aikana mallisto laajeni Super P -telatraktorilla, joita tuotiin Suomeenkin muutamia. Kun ”kaksvitosen” valmistus siirrettiin vuonna 1952 Brno-Liseniin, alkoi tehtaan tuotekehittelyosasto Zbrojovka Brnossa askaroida joitakin vuosia sitten suunnitellun 30-mallin kanssa. Polttoaineen jakelusta huolehtii Motorpal-ruiskutuspumppu. ZETOR 50 SUPER Teksti: Aulis Lassila (Haastattelun käännös: Ben Silfvast) Kuvat: Tuukka Erkkilä Z etor 25 oli ollut 50-luvun menestys. Päivittäiset huoltokohteet ovat hyvin käden ulottuvilla. Moottorista houkuteltiin 42 hevosta kierrosluvun 1500 kohdalla. Vuonna 1954 esitellyn mallin varustelista oli mairitteleva. Korkeat myyntiluvut paitsi Varsovan Liiton maissa myös LänsiEuroopassa varmistivat Zetorin paikan varteenotettavien traktorivalmistajien joukossa. Zetorin markkinointiosasto Motokov rakensi sosialistiseen Ghanaan kokoonpanotehtaan vuonna 1965
Traktoreiden tuonti oli vapautunut ja länsimerkkien haluttavuus oli korkealla. Vain noin 300 Superia ehti valmiiksi. Kun Zetor 35 Super ehti Suomen markkinoille, oli merkin myynti jo laskussa. Varustetaso laajeni kaksoiskytkimellä ja monipuolistuneella mittaristolla. Zetorin markkinointiosasto Motokov rakensi sosialistiseen Ghanaan kokoonpanotehtaan vuonna 1965, tavoitteena oli pultata kokoon 400 Zetoria vuodessa. Vuonna 1965 paikallinen valtionyhtiö alkoi valmistaa mallia 1500 kappaleen vuosivauhdilla. Bjarne on entisöinyt Zetorinsa pieteetillä pienintä yksityiskohtaa myöten. Hitaimman vaihteen maksiminopeus on 1,1 km/h, nopeimmillaan 50 Super kulkee 27 km/h. Vaihteistosta löytyi nyt kahdeksan ratasta eteen ja kaksi taakse. Samana vuonna Zetor astui uuteen teholuokkaan esittelemällä Crystal-mallistonsa. Zhe 50-, 60- ja 80-mallit ovat saaneet uuden kulmikkaan muotoilun. Vuonna 1963 intialainen Hindustan Tractors aloitti 70 hv:ksi viritetyn Superin valmistuksen. 50 Superin valmistusmäärä kohosi 150 506:een, kun huomioidaan myös Aasian ja Afrikan kokoonpanotehtaiden tuotanto. Lujatekoinen rakenne yhdistettynä tehokkaaseen moottoriin teki 50 Superista suositun Euroopan lisäksi myös Aasiassa. Kierroslukua nostamalla saatiin moottorista maaniteltua jopa 70 hevosvoimaa. Jatkokehitelmä T56 ehti prototyyppiasteelle, muttei koskaan päässyt tuotantoon. Kierrosluku oli rajoitettu 50 hv:n maksimitehon kohdalle 1650 r/min:n. Burmassa (nykyisin Myanmar) 50 Super oli otettu hyvin vastaan. Seuraavana vuonna maassa tapahtui vallankaappaus ja traktorintehtailu loppui siihen paikkaan. Burmasta tuodaan jonkin verran 50 Superin varaosia Euroopan traktoriharrastajien tarpeisiin. Uuden teholuokan Zetor Vuosikymmenen vaihtuessa esiteltiin päivitetty Super-Zetor -tarinamme malli 50. Zetorin Afrikan valloitus loppui lyhyeen. Valmistaja uskoi Super-konseptiin vielä vuonna 1964. Kokoonpano Zetor-nimisenä päättyi 1985, js tuotanto jatkuu edelleen Zhe-nimen alla. 04/14 Zetor 50 Super osoittautui menestykseksi, ja mallia valmistettiin Tsekkoslovakiassa vuoteen 1968 saakka. Laskutavasta riippuen se on edelleen toiseksi tai kolmanneksi eniten tuotettu Zetor-malli, vain 25-malleja on valmistettu enemmän. Ruiskutuspumppua ruuvaamalla oli saatu houkuteltua kahdeksan lisähevosta, vääntöäkin löytyi 240 Nm. Hankkija 21. Sitä alettiin valmistaa ensimmäisenä Zetormallina Euroopan ulkopuolella. Zetorin maailmanvalloitus Nostolaite jaksaa kohottaa 1200 kg:n taakan. Tuotetta myytiin kauppanimellä Hindustan 50 aina vuoteen 1978 saakka. Suurin puute varustuksessa oli ehkä painonsiirtojärjestelmä. Saman teholuokan kilpailijoista Massey-Ferguson 65:n vääntömomentti on 192 Nm ja Fordson Super Majorin 232 Nm
50 Superiin sai jo kohtalaisen laajan mittarivarustuksen. Se ei edes kuulunut Hankkijan ilmoittamaan traktorivalikoimaan. Kokoelman perusta oli kotitilalle vuonna 1952 hankittu Zetor 25 K, millä hän opetteli traktorinajon alkeet. Loput vaihteet – kolme eteen ja yksi taakse – saadaan päälle polkimella. Maamme Zetor 50 Super -kanta onkin uustuonnin varassa. Selvää lukkarinrakkautta tsekkoslovakialaismerkkiin Bjarnella on, joten kun kuusi vuotta sitten MOOTTORI: nelisylinterinen dieselmoottori, nestejäähdytys, iskutilavuus 4,156 litraa, suurin teho 50 hv/ 1650 r/min DIN, suurin vääntömomentti 240 Nm / 1000 r/min DIN, puristussuhde 16:1 VOIMANSIIRTO: vaihteet 8+2, nopeusalue 1,127 km/h, hydraulipumpun tuotto 20 l/min MITAT: pituus 357 cm, leveys 222 cm, paino 2770 kg, polttoainesäiliön tilavuus 68 litraa, moottorin öljyntilavuus 9,5 litraa RENKAAT: edessä 6.50-20”, takana 14-28” Vaihdekepin avulla löytyy 5+1 vaihdetta. Super-mallia myytiin vain reilut 300 traktoria. Zetor 50 Super tulikin sitten vielä vaikeampaan rakoon 60-luvun alussa. Bjarnen halliin on karttunut jo 30 hienosti entisöityä museotraktoria. 22. Bjarnen Zetor-värisuora Kruunupyyläinen Bjarne Holmlund, eläkkeellä oleva maanviljelijä ja puuseppä, aloitti traktoreiden keräämisen jo 80-luvulla. Kuljettajan viihtyvyydestä alettiin huolehtia 50-luvulla. Samoihin aikoihin Zetor esitteli uuden UR I -mallistonsa. ZETOR 50 SUPER suuntasi markkinointinsa urakoitsijoille. Ensimmäinen keräilyhankinta oli Zetor 25 A. Tuntimittari puuttui vielä. Vanhahtavaa 50 Superia tuotiin Suomeen Zetoristit-sivuston mukaan vain muutamia kappaleita. Penkissä on jousitus. Maahantuoja keskittyikin markkinoimaan teknisesti edistyksellisempää uutuutta
Bjarne Holmlundilla on kiistatta silmää harvinaisuuksien hankinnassa. ”Entisöintiin meni koko talvi. Apu löytyi läheltä. Traktorimuseo on avoinna ryhmille sopimuksen mukaan. Traktori oli ostettaessa varsin huonossa kunnossa. Tulos on viimeistellyn hieno pienintä yksityiskohtaa myöten. Rivistössä on myös Zetor 35 Super täydentämässä värisuoraa. Suomessa Bjarnen maahantuoma sininen yksilö tiettävästi kaksinkertaisti 50 Super-kannan. Lisäksi se on hyvä lähtemään käyntiin”, Bjarne toteaa koneen käyttöominaisuuksista. Ruotsista löytyi 50 Super, kaupat syntyivät ja kone siirtyi Pohjanlahden itärannalle. ”Viimeksi se on pyörittänyt haketinta”, tietää Bjarne. Ruotsissa Zetor Superit olivat sinisiä valkeilla vanteilla. Zetor 50 Super on Keski-Euroopassa suhteellisen yleinen harrastetraktori. Moottori on vahva. ”Närpiöläinen Motochech hankki kaiken tarvittavan osan.” Neljä sylinteriä käyvät nätisti Kaksisylinterisen ”kaksvitosen” tuksutukseen verrattuna 50 Superin moottori käy yllättävän tasaisesti. 04/14 23. Suomeen tuotiin tuttuja vihreäkeltaisia, mutta myös punaisia Supereita. Suomessa harvinainen malli on yksi myydyimpiä Zetoreita, ainoastaan 25-malli oli selkeästi suositumpi. Moottori peruskunnostettiin, koko sähköjärjestelmä uusittiin, kone hiekkapuhallettiin ja maalattiin. Varaosien saanti oli yllättävän helppoa. Koneen käyttötunneista ei ole mitään tietoa; tuntimittari puuttuu kojelaudasta. Traktorin tyyppikilven mukaan kone on tehty 1959. Hänen ruotsalainen ATO-traktorinsa on esitelty Vanhojen Koneiden numerossa 5/2012. Kunnostukseen kulutettuja työtunteja ei merkitty ylös. Monissa Keski-Euroopan vientimaissa väritys oli punainen valkeilla vanteilla. Suomeen rantautui sinisiä Zetoreja vasta 60-luvulla, kun 3011ja 4011-mallit esiteltiin. Zetorin aiempi historia on hämärän peitossa. Kaikki renkaat vaihdettiin uusiin”, luettelee Bjarne. Bjarne esittelee koneensa ruotsiksi. Traktorin värit kertovat alkuperäisen vientimaan. ”Neljä sylinteriä käyvät nätisti. Parhaillaan työn alla on Hudson Terraplane, autoharvinaisuus vuodelta 1937. Koska mallin ensimmäinen vuosikerta on virallisesti 1960, on laite todennäköisesti ensimmäisiä valmistettuja 50 Supereita. Traktorin väriä ihmetellessä hän valistaa: ”Kaikki Ruotsiin tuodut Zetor Superit olivat sinisiä”
PALLONOKKA MERCEDES-BENZ L 1513 1970 Toiset autot kiiltävät uutuuttaan mutta harvemmat vanhuuttaan. Lahti 24. Niemisten Mersu on säilynyt suurelta osin hienossa alkuperäiskunnossa koko 44-vuotisen historiansa ajan
25
Jarkko Nieminen kertoo, 26. Sanomaon kuitenkin jo jäänyt viettämään ansaittuja eläkepäi- lehtien kuljetus ei lukeutunut Vuoren ja hänen autonviään, vaikka sille tosin tarjoillaan maantietä tasaisin sa toimiin, mutta monet muut lehtitalon sisäiset- ja väliajoin jotta maku kuljetushuoltokuljetukset kuuluivat. makuulleen poikittain ja niiden poistun kuuden tunnin kulutpäälle vielä kolme rullaa, jolloin tua pihasta, on muistivihkooni alle kuusilitraisella kuorma-aukirjattuna rekisteritunnuksella IAU-3 varustetun 1970 tolla olikin jo ”kantavuuskuorma” päällään. Tällä hetkellä rivissä reunim- poika Seppo Vuori käyttivät autoa pääasiassa Etelämaisena, vaan ei vähäisimpänä, seisova vihreä Mercedes Suomen Sanomat -lehtitalon kuljetuksiin. Lavallalta monine mielenkiintoisine, le mahtui puolentoista tonnin nykyään jopa hauskalta kuu- kaivettiin sieltä rullia pohjalle neljä kappaletta lostavine tapahtumineen. Autoista kaikki on hankittu firmaan IAU-4 rekisteritunnukset. siksi miksi kuorma-autoja yleensä hankitaan – tuomaan Eino Vuori sekä Mersun seuraava omistaja, Einon rahaa kuljetusyrittäjälle. maailmaan säilyy muistissa. 15-tonnin alustalla varustettu saksalaiskuor- miehen ja auton kiireisenä. Keulaan ruuvattiin Hämeen läänin mustapohjaiset kuorma-auto. jetukset sekä painomusteen kuljetus vaihtolavasäiliössä kirjapainolle. Vaihtolavalaitteet autoon asennettiin AuIAU-3 tolava Oy:n toimesta vuonna 1974 jolloin myös runkoa Vihreän Mersun historia alkaa keväästä 1970, jolloin lyhennettiin 60 senttimetrillä Kouvolan Vehossa. Kun päivänvaloon. Vuori lahtelainen Mercedes-Benziä edustanut autoliike, Leh- toimi samaan aikaan niin Etelä-Suomen Sanomien kiinti Ky, luovutti myymänsä kuorma-auton autoilija Eino teistönhuoltajana kuin kuorma-autoilijana, mikä piti Vuorelle. Luonnollisesti Muita Mercedeksen arkirutiineja olivat roskien kulkuitenkin vain lyhyt oppimäärä aiheesta. Alkuvuosina, jolloin autosAuton ympärillä uteliaasti Mercedes oli sa oli päällä kiinteä rahtilava, pyöriessä sattuvat Jarkko ja tallinnurkassa sillä kuljetettiin esimerkiksi Toni Nieminen saapumaan paperirullia Kymenlaaksossa paikalle, jolloin Mersun tari- 22 vuotta sijaitsevilta paperitehtailta lahna alkaa aukeamaan pala pa- ennen kuin se telaiseen kirjapainoon. Harrasteautoilua harjoitetaan vihreällä Mersulla ja ammattiliikennettä tauastalla olevalla punaisella Scanialla. PALLONOKKA-MERSU Toni Niemisen ajopelit ovat raskaampaa sarjaa. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko N iemisen kuljetusliikkeen pihassa Lahdessa seisoo muri sai päälleen laidoilla varustetun kappaletavaralatoistakymmentä Scaniaa ja yksi Mercedes-Benz van. Mercedes-Benz 1513:n elämänkerta
Mustetta ajettiin vielä jokunen vuosi sitten samalla vaihtolavajuoksuin varustetulla säiliöllä joka oli Mersussa jo 70-luvulla. Silloin Mersun nokka saatettiin kääntää yht’äkkiä vaikka kohti Jyväskylää jos sinne piti viedä esimerkiksi työmaakoppi joita silloin jonkin verran kuljetettiin”, Jarkko muistelee Puolibulldog-ohjaamo esiteltiin Mercedes-Benz L322 ja L327 -malleihin vuonna 1959. Rakennusbuumi oli Lahdessa vilkkaimmillaan 80/90-lukujen taitteessa, ja sen myötä töitä riitti Niemisten sora-auton lisäksi myös pienemmälle vaihtolava-Mersulle jolla Jarkko ajoi hiekkaa lukemattomille rakennustyömaille. Autoa alkoivat työllistämään päivisin esimerkiksi rakennusliikkeiden roskalavojen tyhjennykset ja iltaisin jatkettiin lehtitalon huoltoajossa. Roskalavojen ja muiden kanssa sillä kyllä pärjäsi hyvin, mutta reiluhkoja hiekkakuormia kipatessa ei kippi jaksanut aina nousta. Meillä oli myös KTK:n osakkeita, joten joskus keikkoja tuli sieltäkin. että painomusteen ajo siirtyi heille autohankinnan mukana vuonna 1990. 27. Suomessa ohjaamon esitteli Vehon silloinen johtaja Tor Kumlin kesäkuun kuudentena päivänä kyseisenä vuonna. Kun lava oli metrinkin taaempana, alkoi kippi jo nousemaan. ”Tämä 8-tonnin vaihtolavalaite on vähän vaatimaton hiekan ajossa. Ensimmäinen omistaja Palveltuaan Vuorta ja lehtitaloa 16 vuotta Mersu siirtyi ajoineen Jarkon isän, Olavi Niemisen kuljetusyrityksen omistukseen. Suurin osa ajoista tapahtui tässä Lahden ympäristössä, joten raskas kuorma päällä ei tarvinnut useinkaan vedättää isoilla teillä. Tilanteessa auttoi se kun laski vaihtolavalaitteen vaijeria löy- sälle peruuttaessa ja polkaisi jarrut pohjaan, jolloin lava luisti taaksepäin. Tässä yhteydessä kuljettajaksi vaihtui Jarkko Nieminen joka jatkoi Seppo Vuoren suorittamia lehtitalon ajoja, mutta rinnalle löytyi muutakin hommaa. Talvella mukaan tuli lisäksi myös lumenajo, joka jatkoi niin Mersun kuin miehenkin päivää entisestään
19 vuotta tallissa huilattuaan Jarkon poika Toni Nieminen alkoi puhumaan, että Mersuhan pitäisi kaivaa esiin ja pistää jälleen ajokuntoon. Autoa tarkasteltaessa muualta kuin vastamaalatusta takaseinästä ja rungosta, voidaan sen kuntoa pitää erittäin hyvänä. Mukava ajettava Vanhoilla kuorma-autoilla ajaminen on usein hieman haastavaa hommaa, etenkin kun koko auto ei ole ennestään millään tavalla tuttu. Vuodet ja vuodenajat vierivät Mersun pölyttyessä tallinnurkassa. PALLONOKKA-MERSU Alustan maalausta lukuun ottamatta auto on alkuperäisessä kunnossaan. Näiden kohtien maalaus kuitenkin asetettiin museoajoneuvoksi hyväksymisen ehdoksi, joten auto piti toimittaa maalarin käsittelyyn. Samalla kuljetusliike kasvoi kuten Jarkon jälkikasvukin. Kesällä 2011 hallista raivattiin sen verran tilaa että vanha rouva saatiin ulos päivänpaisteeseen. Ajaminen Mersulla on helppoa selkeistä hallintalaitteista johtuen. Periaatteessa autolle ei tarvinnut tehdä muuta kuin pyyhkiä pölyt päältä ja lähteä ajelemaan. Toinen omistaja Vuonna 1992 15-tonninen Mercedes korvattiin 22-tonnisella teli-Scanialla, jonka myötä siirryttiin hieman järeämpään painoluokkaan kuljetustehokkuuden kasvaessa samalla. Vanhaa palvelijaa ei kuitenkaan hylätty romuttamon portinpieleen vaan sille raivattiin tilaa hallin nurkkaan. Museoajoneuvostatuksesta haaveiltaessa auton runko ja takaseinä kuitenkin saivat tuomion museoajoneuvotarkastajalta. Käytöstä poistettaessa auto oli ollut siistissä kunnossa ja niin se oli vieläkin, tosin nyt 28 se tuntui vielä parempikuntoiselta kun otti huomioon että ikääkin oli jo päälle neljänkymmenen. Normaaleja ja asiaan kuuluvia kulumajälkiä on luonnollisesti esimerkiksi konekopan sivussa kaasupolkimen vieressä. Ohjauspyörä on ollut Mersuissa reilun kokoinen, mistä tosin on käytännön hyötyä kun sompailee tehostamattomalla ohjauksella varustettua kuorma-autoa. Tuntuu suorastaan ihmeelliseltä kuinka auto, ja vieläpä kuorma-auto voi säilyä näin hyvässä ja virheettömässä kunnossa yli neljänkymmentä vuotta – ottaen huomioon että sillä on tehty reilun parinkymmen vuoden rupeama ansiotyötä. Mittaristo ja rattikin on säilynyt virheettömässä kunnossa läpi työvuosien. 90-luvun alkua jolloin Mersu oli hänellä työkaluna parin vuoden ajan. Usein parhaimman mielikuvan ajofiiliksistä saa istumalla kuljettajan vieressä ja seuraamalla ajotapahtumaa katsellen ja kuunnellen. Tonin sompaillessa Mersulla Lahdesta kohti maaseutua jossa autoa on tarkoitus kuvata, sivusta seuraten huomio kiinnittyy isoon ohjauspyörään ja lyhyehköön vaihdekeppiin johon on jopa hieman kuroteltava. Museointi ei tuolloin kangastellut Niemisten mielissä, ehjää ja toimivaa autoa ei vain haluttu päästää rapistumaan. Iso ohjauspyörä on ollutkin Mercedeksen hyötyajoneuvojen tunnusmerkki menneillä vuosikymmenillä. Ohjaamo ei häpeä uutta niin sisältä kuin ulkoakaan, missä maalipinnat ovat ehkä lievää himmenemistä lukuun ottamatta todella hyvässä kunnossa. Niemiset olisivat halunneet säilyttää ne alkuperäisessä kunnossaan ja säilyttää pienet, käytössä tulleet kulumajäljet. Asiaan on vaikuttanut
Paikalle oli sattunut myös tehtaan edustaja, joka ehdotti siistikuntoisesta Pallonokasta vaihtokauppaa saman valmistajan tuliterään pakettiautoon. muun muassa se, että Saksan viranomaiset ovat vaatineet tietynkokoisen ohjauspyörän jotta tehostamattomalla ohjauksella varustettua autoa jaksaisi käsitellä. Suuriläpimittaiselta ratilta ei säästyneet tehostetulla ohjauksella varustetut mallitkaan, sillä autoahan täytyisi pystyä ohjaamaan siinäkin tapauksessa että tehostaja sattuisi rikkoontumaan. Itse ratin takana ollessa ohjauspyörä ei tunnu lainkaan suurelta, tai sen ei ainakaan toivoisi olevan yhtään pienempi. Siihen kauppaan Seppo Vuori ei kuitenkaan suostunut – hyvä niin. Nieminen, Lahti Kojetaulu mittareineen ja katkaisimineen on muun auton ohella täysin alkuperäisessä ja hienossa kunnossa. Mercedeksellä ei tuolloin laskettu turbon tuomia hevosia oikeiksi hevosvoimiksi. Niemisten Mercedes-Benz on hyvä esimerkki siitä kuinka vanha, tuolloin reilut parikymmentä vuotta sitten lähes arvottomana talletettu auto on seistessään muuttunut arvokkaaksi harrasteautoksi. Tyhjällä autolla pystyy liikkumaan hyvin vaihteiston viiden pykälän turvin, eikä vaihteet puolittavan tuplaperän käyttövpua tarvitse napsutella. 29. Nykyään se on varmaankin yksi parhaiten alkuperäiskunnossa säilyneistä mallistonsa edustajista – tai olisi ilman museotarkastajan vaatimaa rungon uudelleenmaalausta. Auto voi toimia myös hyvänä kannustimena sellaiselle, jolla on nyt joku 90-luvun kuorma-auto nurkissa tarpeettomana, ja jonka säilytystä harkitaan. Tarinan loppuun käy hyvin vielä yksi kertomus juttumme tähden historiasta. Luonnollisesti auton hyvään alkuperäiskuntoon vaikuttaa sen käyttäjien hyvät automiestavat, sillä moni samanikäinen auto oli oli jo kymmenenvuotiaana kuin Raatteentien motista haettu. teenä on 130 hevosvoimainen moottori, mikä pitää periaatteessa paikkansa. Mercedeksellä vaan oli tuohon maailman aikaan tapana ilmoittaa samat hevosvoimat saman moottorin ahtamattomalle ja ahdetulle versiolle, sillä saksalaisinsinöörit eivät pitäneet turboahtimen tuomia hevosvoimia ”oikeina” hevosvoimina. Hyvin pidetty - hyvin säilynyt Usein kuulee harmiteltavan kuinka vanhat autot on tullut annettua vaihdossa vaikkei niistä saanut edes kunnon hyvitystä. Ajaminen Mersulla on selväpiirteistä; katkaisijat ja hallintalaitteet löytyvät luontevilta paikoiltaan eikä niiden käyttö vaadi kikkailua. Kierroslukumittaria on oikaistu auton aktiivipalveluskaudella pariin kertaan, mutta se on pikkuhiljaa kääntynyt takaisin vinoon. Alustan maalaaminen oli ehto museorekisteröinnille joten nyt se kiiltää selvästi muuta autoa kirkkaampana. Auto joka ei tänään vaikuta erikoiselta, voi parinkymmenen vuoden jälkeen alkaa tuntumaan hyvinkin mieleiseltä. MERCEDES-BENZ L 1513 VUOSIMALLI 1970 MOOTTORI OM 352 A, 6-sylinterinen ahdettu dieselmoottori, Teho 168 hv/2800 rpm, vääntömomentti 490 Nm/1600 rpm, iskutilavuus 5675 cm3 VAIHTEISTO MB G3, vaihteita 5+1, synkronoitu ALUSTA 4x2 tyyppinen tasakuorma-auto, akseliväli 4200 mm, omapaino 5500 kg, kantavuus 9300 kg, kokonaispaino 14.800 kg, 2-nopeuksinen hypoidivälityksinen taka-akseli, paineilmatehosteiset nestejarrut. VALMISTAJA DaimlerBenz AG, Stuttgart, Saksa OMISTAJA Kuljetus O.J. Tottumaton saattaisi pitää ohjausta jopa hieman raskaana, jolloin täytyy muistaa että autolla on kantavuutta noin yhdeksän tonnia vielä hyödyntämättä, joten ohjaus on kevyimmillään. Autoilija Vuorta oli pyydetty tuomaan uskollinen palvelijansa paikallisen Mercedes–edustajan näyttelyyn 80-luvun lopulla osoitukseksi siitä, että Mersu kestää ammattiliikenteessäkin isältä pojalle. Todellisuudessa autossa on siis 168 hevosvoimainen moottori – mikäli haluaa ottaa laskuihin mukaan myös turbon tuomat ”bluffihevoset”. Mallimerkintä 1513 kertoo, että 15-tonnisen auton voimanläh04/14 1513 mallimerkintä kertoo että autossa 15-tonnin alusta ja 130 hevosvoimaa
YKSI TUSINASTA FORD 5000 OK-6 ’68 Kuutoskoneista Fordin 5000-malliin perustuvaa OK-6-traktoria valmistui Suomessa yhteensä 12 yksilöä 60-luvun lopulla. Valmistusmäärästä huolimatta kyseessä ei ole mikään tusinatuote, vaan haluttu työkone vuodesta toiseen. Masku 30
31
Kasvaneita voimavaroja huomioitiin lisäksi muun muassa vahvemmalla etuakselilla, suuremmilla pyörillä sekä takasiltaan kiinnitetyllä painolevyllä. Kekseliäs traktorikansa kehitti kuitenkin keinot. ”Karmeihin lyö ensimmäisillä kerroilla päänsä, kunnes mittoihin tottuu”, Juha toteaa ja jatkaa, että osa OK-kuutosista oli avokoneita ja hyttejä oli ainakin kahta erilaista mallia. FORD OK-6 Haminassa Orasvuon Konepajalla valmistettu ohjaamo on persoonallisen matala. Super Major 5000 tuotti 64 hevosvoiman työtehon, joten se jäi edellä mainituista kuusipyttyisistä reilusti jälkeen. Oli olemassa Ford-perustainen County kuusisylinterisellä 100-hevosvoimaisella moottorilla, mutta se oli nelivetoisena kalliimpi, painavampi ja vähemmän ketterä kuin takavetoinen. Meillä muutokset toteutti haminalainen Orasvuon Konepaja, jonka aherruksen tuloksena nokalle sijoitettiin Fordin 113-hevosvoimainen 2704E-teollisuusmoottori. Fordien ystäville tilanne oli kinkkisempi. Vuosikymmenen puolivälin jälkeen markkinoille olivat asettuneet esimerkiksi BM-Volvon 106-hevosvoimainen T800, John Deeren 111-hevosvoimainen 4020 sekä meillä harvinaisuudeksi jäänyt 110-hevosvoimainen Massey-Ferguson 1100. Muutokset tehneen pajan ja kuutoskoneen mukaan lisänimen OK-6 saaneisiin Ford 5000 -traktoreihin sai lisävarusteena esimerkiksi lämmityslaitteella varustetun ohjaamon, nostolaitteen apusylinterit ja jämerämmän vetolaitteen. OK-6:n tähtäimessä eivät alunperinkään olleet kovin laajat markkinat, mutta pienempikin kysyntä kannatti tyydyttää, jos samalla sai tehtyä kannattavaa liiketoimintaa. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Kari Mattila 32 K uusikymmentäluvun mittaan tehokkaampien traktorien kysyntä oli länsimaissa kasvussa etenkin suurtilallisten keskuudessa. Jollei sitä muuten pistä merkille, niin viimeistään kyytiin kivutessa. Suomessa kaupankäynti oli maltillista, mutta kyllä täälläkin riitti silloin tällöin kysyjiä yli 100-heppaisilla moottoreilla ruuditetuille kaksivetoisille traktoreille. Monessa maassa tehokkaampi Ford luotiin yksinkertaisesti asentamalla 5000-malliin kuutoskone keulille, näin myös Suomessa. Niinpä kuutos-Fordeja valmistettiin Haminassa tiettävästi 12 yksilöä vuosien 1967 ja 1970 välisenä aikana.
Siellä paikallinen lumiurakoitsija hankki väkevän Fordin lumenluontitöihin, ja tulevaa työsarkaa varten OK-6:n keula sai koristuksekseen ison hydraulisen puskulevyn. ”Nyt paikallaan oleva lienee tarvikeistuin, joskin joissain Fordeissa on alkujaankin käytetty tuollaisia.” Pitkät ajat varakoneena ovat ilmeisesti kyllästyttäneet kierroslukumittarin viisaria, sillä se on irtisanoutunut jossain vaiheessa tehtävästään. ”Tein vielä 90-luvun puolella itselleni 5000:n, johon asensin kuutoskoneen. Fordia ei kuitenkaan hävitetty, vaan se sai jatkaa virassaan varakoneena – vuodesta toiseen. Juhan mukaan kiinnostus pääosin samoilla renkaansijoillaan seisovaa Fordia kohtaan oli ymmärrettävää. ”Yritin ostaa, mutta omistaja ei ollut kiinnostunut. Päijät-Hämeessä OK-6 sai ahkeroida kuutisen vuotta, kunnes ensimmäisen omistajataho päätti syystä tai toisesta myydä kuutoskoneisen maanmuokkaajansa eteenpäin. Mallia otin OK-6:sta, jonka omisti Oripäässä 04/14 Juhan mukaan istuin on uusittu jossain vaiheessa ja on lähes ainoa asia mikä ei ole alkuperäistä. Moni kysyi olisiko OK-6 myytävänä, mutta yhtä moni sai kieltävän vastauksen. Jossain vaiheessa työrupeamaa OK-6 pääsi osa-aikaeläkkeelle tuoreempien työkoneiden siirtyessä päävastuuseen lähialueiden lumenaurauksesta. Uusi kotipaikka löytyi liki 300 kilometrin päästä Raisiosta, Turun kupeesta. OK-6 selvisi lumihommista ilmeisen kiitettävästi siitä päätellen, että kone sai raisiolaisesta urakoitsijasta pitkäaikaisen omistajan. Ensimmäisen kerran hän tiedusteli naapuripitäjässä majailleen kuutos-Fordin ostomahdollisuuksia joskus 90-luvulla. ”En silloin kiinnostunut harvinaisuudesta, vaan minua innosti Ford 5000, jossa olisi kuutoskone.” Koska raisiolainen kuutoskoneinen Ford 5000 jatkoi edelleen harvakseltaan lumenluontitehtävissä, päätti Juha korjata tilanteen toisin. Aikojen kuluessa moni maanviljelijä, koneurakoitsija tai muu alan mies huomasi lumiurakoitsijan pihassa seisovan, ikään kuin ylimääräisenä olevan traktorin. Aika monta kertaa sitä vuosien mittaan kyselin, ja niin kyseli muutkin.” Vaikka OK-6 oli harvinainen traktorimalli, näki suurin osa ostajakandidaateista OK-6:ssa erityisesti pätevän koneen moniin työtehtäviin eikä niinkään harvinaista harrastekohdetta. Yksi OK-6:n merkille pistänyt oli maskulainen maanviljelijä ja koneharrastaja Juha Suomalainen. ”Se on usein sellaista, että jos porukka näkee kelpo koneen, joka ei ole käytössä, niin kyselijöitä sen ostamiseksi riittää.” Juha kuului siinä mielessä samaan porukkaan, että alkujaan kiinnostusta OK6:ta kohtaan herätti sen käyttökelpoisuus maatilan erilaisiin työtehtäviin. Muutokset toteutti Orasvuon Konepaja, jonka aherruksen tuloksena nokalle sijoitettiin 113-hevosvoimainen moottori. 33. Vuosikymmenien lumityöt Yksi tusinasta Ford 5000 OK-6:sta myytiin vuonna 1968 tehokkaaksi maatalouskoneeksi Artjärvellä sijainneeseen kartanoon
34 ”Jostain syystä OK-6 oli mennyt viimein myyntiin, ja äetsäläinen kaveri oli ostanut sen. Perillä odotti yllätys: myyntiin tullut OK-6 oli samainen yksilö, jota Juha oli pitänyt silmällä jo vuosikausia. Hänellä se ehti kuitenkin olla vain kuukauden, kunnes laittoi sen jälleen myyntiin, kun rahalle tuli muuta tarvetta eikä traktorille ollut sittenkään sen suurempaa tarvetta.” Juha ei antanut pitkään varrotun tilaisuuden mennä ohi suun, joten OK-6 vaihtoi jälleen omistajaa. Konemies suuntasi pian myyntipaikalle reilun sadan kilometrin päähän Maskusta. Joskus oli varmasti ollut kansi pois ja kytkin oli tehty, muttei sen kummempaa. Pisin käyttökatko tuli eräiden kevätkylvöjen tuoksinassa pettäneen kytkimen vuoksi. Isoin toimenpide kohdistui tuoreeltaan lumenluontivälineeseen. Talvioloihin tottunut OK-6 kuljetti kivutta perille Maskuun, jossa oli aikaa tutustua tarkemmin vuosien aikoina etäältä ihailtuun laitteeseen. ”Oli se sinällään ihan kunnossa, mutta pikkuisen jännitti lähteä ajamaan tammikuussa Äetsästä Maskuun. FORD OK-6 OK-6:n ohella pysyvään kalustoon sanan varsinaisessa merkityksessä kuuluu tilalla 50 vuoden ajan palvellut ’56 Fordson Major. ”Huomaa että OK-6 on raskaampi ja vähän pidempi kuin normaali 5000. ”Ilmeisesti se oli ollut läpi historiansa aika vähällä käytöllä. Moottori oli alkuperäinen eikä isommasta moottoriremontista ollut merkkejä. Valmistuttuaan koneesta tuli vähän nykyaikaisempi äestyskone korvaamaan minulla olleen kuutoskoneisen Super Majorin.” Äetsän kautta Maskuun Vuosituhat vaihtui, mutta arki eteni tutuilla raiteillaan maskulaisella maatilalla. ”Silloin tuli vuoden tauko ajoihin, kun. Mielenkiintoinen kokemus”, Juha tiivistää hymyillen. asunut tuttava. Odotus palkittiin vuoden 2007 alussa, jolloin hän huomasi Äetsässä myynnissä olevan ’68 Ford 5000 OK-6:n. Se on sellainen jämerän ja ison tuntuinen, tyrmeämpi”, Juha kuvailee. Pikkasen kone sauhutti, muttei niin paljon että olisi haitannut.” Ulkoiselta olemukseltaan OK-6 oli pintaruosteinen, mutta kaikki tärkeä oli ehjää ja toimintakuntoista. Käyttökunnossa olevan traktorin siirtämiseksi omaan pihaan oli suoraviivainen suunnitelma – ajamalla kotiin. Perillä odotti yllätys: myyntiin tullut OK-6 oli samainen raisiolaisen lumiurakoitsijan yksilö, jota Juha oli pitänyt silmällä jo vuosikausia. Jos vaikka jokin niistä harvoista tulisi myyntiin. Alakuvan Howard-raivausjyrsimellä varustettu Major on sekin mallia ’56. ”Otin järeän etupuskulevyn pois ennen kuin menin OK:lla kevättöihin 2007.” Ensimmäiset vuodet Maskussa OK-6 sai totutella maatöihin tasaiseen tahtiin. Samalla Juha pääsi arvioimaan haminalaispajan aikaansaannosta. Sen takana niin ikään Juhan käyttökokoelmaan kuuluva Ford 7700. Vaikka Juhalla oli nyt omavalmisteinen kuutos-5000, piti hän silmällä myös aitojen OK-6-mallien markkinoita
Näin nykyinen omistaja on saanut maistaa samaa ilmiötä, jota raisiolainen lumiurakoitsija sai aikoinaan kokea vuodesta toiseen. vika osoittautuikin vähän isommaksi.” Juha kuitenkin kunnosti tehokkaan traktorin takaisin työkuntoon, jossa se jatkoi aina kevääseen 2013 saakka. 04/14 Viimeisenä tallissa Vaikka Juha alkujaan metsästikin OK-6:sta lähinnä sen voimakkaan kuutosmoottorin ja 5000-malliin perustuvien pätevien ominaisuuksien vuoksi, on häntä matkan varrella alkanut kiinnostaa enenevästi myös mallin historia ja muiden valmistuneiden yksilöiden kohtalo. Omapaino 4000 kg. Tämä Ford 7000 on siirtynyt jo toisen traktorikuskin konehalliin. Renkaat edessä 13-16, takana 16.9-34 35. Mutta olen esimerkiksi kuullut, että jossain olisi viimeisen päälle hienoon kuntoon laitettu OK-6. ”Vuosi sitten keväällä, kylvöjen jälkeen tein sille käyttöentisöinnin. Jotta saa uusia leluja, vanhoista pitää välillä luopua. VOIMANSIIRTO 8+2-vaihteinen manuaalivaihteisto, yksilevykytkin MITAT Pituus 386, leveys 176, akseliväli 227 cm. ”Laskin kerran kuinka monta OK-Kuutosta tiedän ja pääsin 8–9 yksilöön. ”Kyselijöitä on ollut. Kertoneeko sitten enemmän OK-6:n vankasta rakenteesta vai omistajiensa huolehtivaisuudesta, mutta suurin osa valmistuneista on edelleen olemassa. Toisaalta mainitsemani Oripäässä ollut yksilö on mennyt purkukohteeksi, mutta sielläkin asentaja pelasti sivuun OK-6:n erikoisosia”, Juha juttelee ja lisää, että olisi kiva tietää lisää valmistettujen yksilöiden vaiheista. Olen sanonut heille, että tämä on viimeinen traktori, joka täältä lähtee.” Se on paljon sanottu, kun ottaa huomioon, että maskulaistilan vajat ja tallit pitävät sisällään muun muassa talossa 50 vuotta olleen, aikanaan liki uutena hankitun ’56 Fordson Majorin. Pääosa niistä seisoo tai on pikku käytössä. Teho 113 hv/2250 rpm, vääntö 382 Nm/1500 rpm. Monia muitakin OK-6 tuntuu kiinnostavan, sillä Juhan peruskunnostettu ’68 OK-6 ei ole jäänyt huomaamatta koneharrastajien ja pätevää työkonetta etsivien silmissä. Koetin kunnostaa siten, että olisi suhteellisen siistin näköinen.” Nykykuntoista OK-6:ta katsellessa voi todeta, että tehtävässä on onnistuttu vähintään hyvin. Isku 115, poraus 105 mm. Samoin olin maalannut runko-osia silloin kun paikat olivat esillä ja maalaaminen siten helppoa.” Tehtävää riitti silti paljon, sillä omistajan mukaan lähes joka paikassa oli ainakin hiukan laitettavaa. Työn olin aloittanut osittain jo aiemmin, sillä toki oli fiksua vaihtaa tiivisteitä ja laakereita silloin kun vaihdelaatikko oli auki. FORD 5000 OK-6 1968 MOOTTORI 6-sylinterinen 5,9-litrainen dieselmoottori. ”Pellit olivat kuopalliseksi ruostuneet, mutta puhdistin ne ilman hiekkapuhallusta parhaan taitoni mukaan. Pistin kaikki paikat niin alkuperäisiksi ja siisteiksi, kun se järkevällä panostuksella oli mahdollista
36
Lieto 37. Sataneljäykkönen sorakasetin veturina oli aikanaan yhdistelmä josta saattoi olla ylpeä – kuten nyt lähes 40 vuotta myöhemminkin. KASETTI-KANIKKA SCANIA LS141 1979 Sorakasettiautot löivät itsensä läpi 70-luvulla, jolloin Scania esitteli 141 mallinsa
Onko se nokkamallin Scania. Maansiirtomiehiä Liedossa, Kymppitien tuntumassa asuva Tarmo Friberg paljastui kyseisen auton omistajaksi. Auto ja Tarmo ovat tuttuja jo muutamilta Veteraanikuorma-autoseuran ajokeikoilta. Öljykriisin vaikutukset heijastuivat kuitenkin myös Suomalaiseen metsäteollisuuteen Tarmon mukaan sen verran, että ajot vähenivät hetkellisesti. Vastaan suhahtelevista autoista on jäänyt varmaankin meille monille vuosien mittaan selviä muistikuvia silloin kun vastaantulija on ollut erityisen kiintoisa tai jopa sydäntä lähellä oleva kulkuneuvo. tiauton jossain Lahden liepeillä viime kesänä. Vastaantulija lähestyy tasaisen varmasti. Silloin heidän puutavara-auto vaihtui maansiirtokalustoon.. SCANIA LS141 S uoran toisessa päässä alkaa näkyä jotain oranssia. Ei voi olla, on se! Samassa menneiden vuosikymmenten tunnusväreihin maalattu, Aku-Ankka Scaniaksi automiesten keskuudessa ristitty 141 humahtaa kasettikärryineen ohi V8-moottorin jylinän säestyksellä. Kohta peilistä näkyy vain toiseen horisonttiin katoava oranssi piste, jonka katoamista seuraa kuin pakonomaisesti peiliin vilkuillen kunnes mitään ei enää näy. Tarkat, parissa sekunnissa rekisteröityneet tuntomerkit eivät johtaneet Lahteen vaan Lietoon, joka alkaa samalla kirjaimella ja sisältää yhtä monta merkkiä. Muutaman sekunnin kohtaamisesta oli jäänyt mieleen erittäin siisti yleiskunto ja oranssi-valkoinen maalaus, josta hyvinkin tarkkaan ohjaamon kylkeen maalatut raidat, hytin väriin maalatut kattoteline ja tikkaat sekä kaksiakselinen kasettivaunu. kun autossa on oranssi Vastaava tilanne ohjaamo ja vihreä V8oli käynyt eräälle eläkeikää hipovalle moottori, ei merkkiä automiehelle, joka tarvitse kauaa kertoi nähneensä oranssin sorakasetarvuutella. Mutta olisikohan siinä lukenut paikkakuntana Lahti, kun sen siellä näin”, tuttu automies pohdiskeli. Usein käy niin, ettei kyseistä autoa näe enää koskaan luonnossa, mutta mieleen painunut muistikuva muutaman sekunnin kohtaamistilanteesta on veitsenterävä vielä vuosienkin jälkeen. ”Ovessa luki nimi, mutta siitä ei ole kyllä täyttä varTeksti ja kuvat: Iikka Kekko 38 muutta. Tuolloin alla oli hänen isänsä – 99-vuotiaaksi eläneen automiehen – Aarne Fribergin auto. Alkujaan Aarnen autolla ajettiin raakapuuta toimitusosoitteiden vaihdellessa Raumalta Lohjalle ja myös Tampereen Lielahteen. Tässä tapauksessa voidaan todellakin puhua entisöinnistä, varsinkin kun selviää mitä kaikkea autolle on tehty ennen kuin sillä on päästy kyljet kiiltävinä tien päälle herkuttelemaan. Kun usein etsitään helppoa kunnostuskohdetta joka kaipaa vain pintamaalia ja pienten yksityiskohtien oikomista, on Liedossa kuljettu pari pykälää haastavampi reitti lopputulosta kohti. Ainakin Vetkulaisille tunnettavuutta on tullut myös seuran jakaman entisöinnin laatupalkinnon osalta, sillä se ojennettiin viime kesänä Fribergille vuoden 2012 parhaasta kuorma-auton entisöintityöstä. Friberg kertoo, että aluksi haussa oli 140-mallin Scania, jollaisella hän on itsekin ajanut soraa ja asfalttimassaa uransa alussa 70-luvun puolessavälissä
Syynä käytöstä poistoon oli ollut pieni haaveri, joka nykyään varmaan korjattaisiin kuusivuotiaasta ja 400 tuhatta kilometriä ajetusta autosta. Moottori oli tuotannossa vuosina 1969-2001 tehoversioden vaihdellessa 350-530 hevosvoiman välillä. Vuonna 1983 auto siis siirtyi Veljet Heinisille Perniöön jossa sillä ajettiin maata parin vuoden ajan. Autosta oli telinkeinu katkennut kipatessa, jolloin auto oli kallistunut minkä seurauksena runko oli hieman vääntynyt. Nämä ja monet muut työuran muistot olivat motiivina sille, että 70-luvun sorakasetti oli hankittava jälleen Fribergin pihaan. Pienen laskutoimituksen perusteella selvisi myös, että auto oli ollut niillä sijoillaan viimeiset 22 vuotta ja koska elettiin vuotta 2007, siitä pystyi laskemaan että Scania oli jäänyt seisomaan vuonna 1985. Heiniset poistivat auton rekisteristä Marraskuussa -85. 14,2-litrainen V8-moottori on Scanian legendaarisin voimanlähde kautta aikojen. Siitä taas oli helppo todeta että vuosimallin 1979 auto oli ollut vasta kuusivuotias kun sen aktiiviajot olivat tulleet ajetuiksi. Tosin pieniä tai vähän isompiakaan remontteja ei pelätty kun autoa lähdettiin katsomaan. Muut ajat kuluivat soranajossa, jolloin reitti kulki pääasiassa Oripään ja Alastaron hiekka-alueilta Turkuun. Ennen kuin auto oli kuvissa nähtävässä kunnossa oli tehtävä kuitenkin paljon työtä – miltei koko auto ja perävaunu oli rakennettava uudelleen. Friberg allekirjoittaa sanonnan, että Turku on rakennettu Oripään sorasta. 141 Scaniassa koneesta otettiin 375 hevosvoimaa. Jos kuusi vuotta tuntuu lyhyeltä käyttöiältä kuorma-autolle, niin tässä tapauksessa on mahdollisuus heittää vielä vähän maustetta soppaan: tuosta kuudesta vuodesta auto on seisonut Scanian vaihtoautorivissäkin jo kaksi vuotta, joten käyttövuodet vähenevät jo neljään! Auton on uutena hankkinut autoilija Veikko Metsäluoto Juvalta, silloisesta Mikkelin läänistä. Vähän ajettu – kauan seissyt Entinen maansiirtoautoilija ja nykyinen maansirtomuseoautoilija Tarmo Friberg teki valtavan urakan käydessään kasettiyhdistelmänsä lähes mutteri mutterilta läpi. Miksi auto sitten oli jäänyt seisomaan taivasalle. Tuolloin viiden metrin akselivälillä varustetulla autolla on ajettu puuta uudesta alkaen kahden vuoden ajan, jonka jälkeen auto on mennyt scanialle, jossa sen akseliväli on lyhennetty nykyiseen 4,2 metriin. Hän muistelee olleensa Lemminkäisellä massanajossa viitenätoista kesänä vuoteen 1992 asti. Helpoimmaksi ratkaisuksi oli tuolloin nähty vaihtaa lava ja kippi toiseen autoon ja jatkaa soranajoa ilman rungonoikaisuhommia. Perillä näky oli melko lohduton; korroosio oli päässyt hyvään vauhtiin pihan perällä lepäilevän Scanian pinnoilla. 04/14 Aku-Ankka -Scanioita etsittäessä päädyttiin lopulta Perniöön ja siellä Veljekset Heinisen tontille. 39. Seppo, Pauli, Keijo ja Tauno Heininen olivat harjoittaneet kuorma-autoilua Paraisilla useammalla vuosikymmenellä ja vihjeen mukaan heillä oli nokkamallin 141-Scania pihassaan, oli kuulemma ollut jo parikymmentä vuotta niillä sijoillaan, joten auton kunnosta ei elätelty turhia toiveita
SCANIA LS141 Scania LS141 on mukava auto ajaa, äänimaailma hytissä on realistinen nykykyautoihin verrattuna. 40 SCANIA LS141 VUOSIMALLI 1979 MOOTTORI Turboahdettu V8dieselmoottori, iskutilavuus 14200 cm3, teho 375 hv VAIHTEISTO 10+2 nopeuksinen synkromoitu aluevaihteisto ALUSTA 6x2 tyyppinen tasakuorma-auto, nostoteli, akseliväli 4200 mm, kokonaispaino 22.000 kg PERÄVAUNU Jyki, vuosimalli 1975, Elg kasettilava, kokonaispaino 20.000 kg OMISTAJA Tarmo Friberg, Lieto
Maalauksesta vastasi Janne 04/14 LS141:n ohjaamo oli nokkamallin hytiksi tilava moneen kilpailijaan verrattuna. Scanian pitkästä pysähtyneisyyden ajasta johtuen Tarmo päätti kuitenkin vaihtaa myös alakerran laakerit moottoriin. Tosin hieman yksinkertaisempana laitteena se on ollut työmäärältään pienempi. Ohjaamo on peräisin matalasta LB80-86 -mallin bulldog-versiosta. Lasikuituista konepeittoa paikkailtiin muutamasta kohdasta missä näkyi kolhuja tai halkeamia. 41. Vähäisestä kilometrimäärästä huolimatta reilun parinkymmenen vuoden parkkeeraus samoilla pyöränsijoilla jättää jälkensä hyväänkin autoon. Kunnostustyöt alkoivat, kuten yleensäkin, auton purkamisella. Ja se runko. Kun ajelemme kohti kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaa kuvauspaikkaa, vastaan ehtii tulla useampikin kuormaauto joista käsi nousee tuttavalliseen tervehdykseen kuten silloin 70-luvulla. Lavat purettiin runkoa myöten, jonka jälkeen ne puhallettiin puhtaaksi ruosteesta, hitsattiin tarvittavat uudet rakenteet ja pellitettiin uudelleen. Päällirakenteena olevan lavan ja perävaunun kasetin Tarmo kunnosti omalla pihallaan kuten koko muunkin auton. Uudet sähköt vedettiin koko autoon, sillä työ oli helposti toteutettavissa projektivaiheessa. Konetta ei kuitenkaan avattu kokonaan kunnostuksen yhteydessä. Hän oli Rauno Mäkilä Laajoelta. Jyki on käyty läpi yhtä tarkkaan kuin autokin. Kasettilaitteisto myös toimii, joten kasetin voi ajaa vetoauton lavalle kuten kuuluukin. Tarmon mukaan moottorinosat olivat yllättävän edullisia. Nyt se näyttäisi samoilla kierroksilla sataneljäkymmentä – jos vaan uskaltaisi ajaa”, Friberg tuumaa virnistäen. Sen takiahan auto oli aikoinaan jäänyt varhaiseläkkeelle. Elgin kasetin alla oleva Jykin perävaunu on vuodelta 1975 ja Tarmo on kaivanut myös sen historian esiin ensimmäistä omistajaa myöten. Toisesta suorasta ja hyväkuntoisesta rungosta otettiin tarvittavat palat ja saumaan vedettiin kemppiliimaa luokkahitsarin vakaalla kädellä. Samassa yhteydessä napaperän tilalle vaihdettiin harvempi akseliperä. Harva vastaantulija kuitenkaan pystyy edes kuvittelemaan sitä tunnelmaa joka Scanian hytissä vallitsee kaistaviivojen vilistessä ojakeppien päissä olevissa peileissä ja ison veekasin jylistessä voimaa uhkuen omaa Södertäljen sinfoniaa tulipellin takana. Vasta myöhemmin, auton jo valmistuttua, sylinterinkannet irrotettiin koska kansien tiivisteet alkoivat vuotaa. Ja melkoisesti viisaampaa kuin korjailla kokonaisesta autosta mahdollisesti jossain vaiheessa ilmeneviä sähkövikoja. Loppujen lopuksi moottorin osalta todettiin turbon siipipyörän olleen jumissa ja se oli pyörimään lähtiessään antanut melko voimakasta vikakoodia itsestään. Hytistä on periaatteessa alkuperäistä vain takaseinä muun ohjaamon koostuessa pääosin varaosa-auton osista. Pienen herkistelyn ja apuvirran avustamana 14-litrainen vinkkelikahdeksikko hörähti käyntiin sankasti savuttaen ja hieman ontuen. Osa osalta Kaupat lyötiin lukkoon Elokuussa 2007 jolloin auto muutti Juvan ja Perniön nähtyään Lietoon Fribergin pihalle. Toimiva kasetti Kiiltävät ja suorat kyljetkin ovat nähneet erilaisia työkaluja ja työvaiheita saavuttaakseen nykyisen kuntonsa. Vaihtoahtimella ja tuoreilla öljyillä se alkoi käydä koko ajan nätimmin. Hytin etuosa oli ollut aikoinaan kisakuormurissa joten siitä piti purkaa turvakaaret pois. Pelti ja pohjatoiden jälkeen ohjaamo maalattiin Scanian värikartasta löytyvällä oranssilla sävyllä ja kylkeen maalattiin lisäksi aikakauteen sopivat raidat . Vaikka tekijät osaavat hommansa niin tällainenkin projekti saattaa vielä näin 2010-luvulla seisahtua luonnonoikusta. Seppä, jonka työ viivästyi parilla viikolla Tapanimyrskyn vuoksi sillä maalaamosta oli kyseisen luonnonilmiön vuoksi sähköt poikki. Myös kaikki sähkölaitteet lämmityslaitteesta lähtien käytiin läpi lähes viisi vuotta kestäneen kunnostustyön aikana. Esimerkiksi runkolaakerisarja maksoi ainoastaan 150 euroa. Toimeen tartuttiin vähän isommilla työkaluilla kuin sähköjen kimppuun. Mäkilän jälkeen vaunu on kiertänyt Mynämäellä, Paimiossa ja Raumalla, josta Friberg osti sen vaunun kuudennelta omistajalta, Raimo Nurmiselta. Tarmo kuvailee eroa perien välillä toimittajalle hyvin selkokielellä: ”Kun napaperillä huudatti menemään näytti nopeusmittari kahdeksaakymppiä
TARKAN MARKAN TRAKTORI FORDSON MAJOR Ilkka Puhalaisella on omistuksessaan kaksi hyvässä käyttökunnossa olevaa Fordsonia, joista toinen on ollut talossa lähes uudesta asti – ja sen yksilön tarinaa on matkan varrella taltioitu pennien ja minuuttien tarkkuudella. 42
Hollola 43
Fordson Major maksoi 425 000 markkaa marraskuussa 1960. Esimerkiksi kyntötyöstä suositellaan veloitettavaksi 550-800 markkaa tunnilta traktorin ja aurojen koosta riippuen. Tunnit on merkitty varttitunnin tarkkuudella. Vieläkin tallessa olevassa rekisteriotteessa moottorin käyttövoimaksi on merkitty sen aikaiseen tapaan kaasuöljy. Tallessa on myös Maaseudun Tulevaisuus –lehdestä otettu ”Traktoritöiden ohjevuokrat” -suositushinnasto. FORDSON MAJOR Teksti: Lea Lahti Kuvat: Tapio Mäntyniemi 44 1 950-luvulla traktoreita ei ollut läheskään joka talossa. Hollolan Noitalan kylässä Pentti Puhalainen oli osakkaana yhteisomistuksessa olevassa traktorissa, jolla urakoitiin monen talon pelloilla. Kerran vuodessa traktoriin vaihdettiin öljyt sekä suodatin. vaseliinista (1 kg, 100 mk), kaasuöljystä (37 litraa on maksanut 999 markkaa) sekä Etelä-Suomen Auton tekemästä 3361 markan arvoisesta huoltotyöstä. Kirjanpitovihkossa vilahtelevat naapuritilojen nimet, muun muassa Taarasti, Isotalo, Lähteenmäki sekä Kihula. Töitä oli enemmän kuin yhdellä koneella ehdittiin tehdä, eikä mennyt aikaakaan, kun Pentille tuli ajatus oman traktorin ostosta, ja niin vuonna 1960 Pentti päätyi ostamaan omakseen kaksi vuotta vanhan, Orimattilassa käytössä olleen dieselkäyttöisen Fordson Majorin. Kylvötöistä suositellaan 700-800 markan tuntiveloitusta ja jyräämisestä hieman vähemmän, 550-600 markkaa. Ilkka muistelee, että maitotonkat kuljetettiin laitumelta ja navetalta maitolaiturille Majorin takalaati-. Majoriin on ostettu Fiskars -merkkiset aurat Hottolan talosta sekä Sampoäes Etelä-Suomen Autosta. ”Isää harmitti myöhemmin miksei hän kuitenkin ostanut uutta – kovin paljoa ei olisi tarvinnut laittaa lisää ja olisi saanut tuliterän työkoneen”, Ilkka mainitsee. Ensimmäisen kokonaisen käyttövuoden 1961 kirjanpidon mukaan kuluja on kertynyt mm. Työtä ja tarkkaa kirjanpitoa Pentti Puhalainen urakoi ahkerasti traktorillaan lähialueen taloissa ja piti tarkkaa kirjanpitoa saaduista tuloista sekä traktoriin kohdistuneista menoista. Traktorit yleistyivät 1960-luvulla nopeasti, ja muutaman vuoden kuluttua kirjanpidosta käy selville, että töitä tehtiin enää kahteen taloon. Alkuun ajokkina oli petroli-Major, mutta myöhemmin se vaihtui dieselFergusoniin
Penkin ja lokasuojan väliin asetettiin lauta ja istuin sitkeästi isän mukana hom- missa; joskus oli kylmä ja joskus taas kuuma kun moottori puski lämmintä”, Ilkka muistelee. Starttaaminen onnistuu yksinkin, jos raajoissa on riittävästi pituutta. Muistan sen hyvin, silloin tuli todella runsasluminen talvi”, Ilkka kertoo. Omistaja näyttää mallia. Traktorilla jatkettiin toki oman talon töitä edelleen; pellot olivat aivan maatilan pihapiirissä, eikä yleisille teille tarvinnut mennä. Traktoria ja metsää säästeltiin tekemällä puunhakureissut hevosella ja reellä. Fordson on ahkerassa työkäytössä edelleen ja traktorissa saa näkyä vuosien tuomat käytön jäljet. ”Isä oli aina hyvin tarkka rahan kanssa”, Ilkka muistuttaa. Kerran meinasin ajaa suoraan pusikkoon, kun en ylettänyt kunnolla kytkimelle ja jarrulle.” Puhalainen kertoo, että joskus kylmillä keleillä traktorin jäähdytysjärjestelmään vaihdettiin lämpöiset vedet, jotta se saatiin käynnistymään paremmin. Naapuritalossa, jossa ei ollut autoa, vieraatkin haettiin linja-autolta takalaatikkokyydillä. Hevonenkin oli Puhalaisen talossa vielä pitkään Majorin rinnalla. 04/14 45. Kun urakointikohteisiin suuntautuvat ajomatkat maanteillä loppuivat, saatiin pientä säästöä aikaan kun kilvet palautettiin Hollolan piirin nimismiehelle 30.12.1967, josta eteenpäin vakuutusmaksuja ei tarvinnut enää maksaa. Myös matalassa Fordson Majorissa on puolipuristin; se helpottaa käynnistystä silloin kun akku on huonossa kunnossa. ”Myöhemmin opettelin itse ajamaan tällä. Ilkka muistelee, että 1980-luvulla Fordsoniin vaihdettiin uusi moottori väl- jäksi kuluneen tilalle. Sivuniittokoneen tukiraudan jatke toimii hyvin astinlautana. ”Majori oli meillä ykköstraktorina aina vuoteen 1983 asti”, Ilkka kertoo. kossa. Kerran traktori vähän töyssähti ja kyydissä ollut pikkuveljeni lensi maahan, mutta onneksi vauhti oli hiljainen eikä käynyt kuinkaan”, mies huokaa helpottuneena. Lankkupenkillä mukana ”Olin pienenä poikana paljon Majorin kyydissä. ”Näin jälkeenpäin ajatellen oli aika vaarallista keikkua kyydissä sellaisella huteralla lautapenkillä. ”Isä osti vuonna 1973 ketjut ja vinssin ja alkoi tehdä metsätöitä Majorilla. Heinäpellolla käytettiin usein hevosta konevoimien sijaan. Puhalaiselle ostettiin henkilöauto taloon jo vuonna 1959, joten kauppareissuja ei sentään tehty Fordsonilla. Puhalaisten taloon ostettiin henkilöauto vuonna 1959, joten kauppareissuja ei Fordsonilla sentään tehty
”Heitin sen uudemmasta traktorista pois, kun sen kanssa joutui menemään takakautta kyytiin, ja se oli niin hankalaa”, Ilkka kertoo. Traktorin historia on sellainen, että Kemppaiset olivat tarjonneet viljaa maatalouskauppaan, jossa on sanottu, että kassatilanne on sellainen ettei viljaa voida maksaa rahalla, mutta jos tehdään vaihtokauppaa traktoriin, viljan hinta hyvitetään kaupassa – ja niin Fordson tuli taloon, vaikka varsinaista tarvetta traktorille ei juuri silloin ollutkaan. Vuotavaan syyläriinkin laitettiin kuulemma neilikkaa”, mies tietää. ”Mitään muuta Toinen Major Traktoreihin löytyy myös takakuormaaja, lumilinko sekä sirkkeli. ”Kokeilin huvikseni lähtisikö se käymään – ja yllätyksekseni se hörähtikin saman tien käyntiin. FORDSON MAJOR Ilkka on kiipeillyt Fordsonin kyytiin jo pikkupojasta lähtien – ja kiipeily jatkuu edelleen! lämpötilassa syttyvän kamferin avulla on konetta joskus käynnistetty. Öljynpaine ei kuitenkaan noussut ollenkaan, vaikka tikusta katsoen öljyä näyt46 koneelle ei ole tehty, ja hyvin on pelannut. Kun sitten vihdoin vanha isäntä saatiin suostumaan kauppaan, Ilkka hinasi Fordsonin kotiinsa. Fordson on ollut Ilkallakin enimmäkseen taivasalla, mutta sääsuojana on toiminut Pentin omaan Majoriinsa joskus 1970-luvulla ostama kuomuhytti. ”Vanhalla kansalla oli omat konstinsa. Lumilinko on omavalmiste 1950-luvulta. Poika olisi myynyt sen jo kauan sitten, mutta isä ei antanut”, Puhalainen huokaa. Ilkka Puhalainen osti toisen, hieman vanhemman Fordson Majorin omalta kylältä. ”Samaa lääkettä kuskille ja koneelle”, Ilkka nauraa. Pientä puhdetta Molemmille Fordsoneille riittää Puhalaisen pihapiirissä töitä, vaikka hieman uudempaakin traktorikalustoa löytyy talosta. Tämä on vanhempi ja tässä ei esimerkiksi ole ollenkaan puolipuristinta.” Kemppaisen kartanon Fordsonista ei ole olemassa papereita, eikä sen ikää voi sanoa tarkasti ”Arvelen sen olevan vuosimallia 1952-1953” Ilkka aprikoi. Öljyä ei tullut ulos kuin puoli litraa – tikun kannakkeet olivat pettäneet, ja se mittatikku olikin huomattavasti syvemmällä kuin sen olisi kuulunut olla”, omistaja kertoo. ti olevan. Vanhemmassa Majorissa on kierrehalkoja. Päätin joka tapauksessa vaihtaa öljyt, ja laskin vanhat pois. ”Tuossa ihan lähellä Kemppaisen kartanossa seisoi Major ainakin 10 vuotta taivasalla ja yritin moneen otteeseen ostaa sen varaosiksi itselleni; väännettiin siitä kauppaa vanhan Kemppaisen kanssa
”Se oli hienoa, kun niin monet kyläläiset ottivat yhteyttä ja halusivat tulla traktorillaan mukaan kuvauksiin. Uudemmalla Fordsonilla kuljetetaan myös pellolta heinäpaaleja – talossa on hevonen edelleen, vaikkakin vain harrastusmielessä nykyisin. Mallia käytiin katsomassa Seestaan kartanosta nastolasta. Antiikkia, antiikkia Vuonna 2009 Ilkka esiintyi televisiossakin Forsdon Majorinsa kanssa. ”Kokoonnuimme ensin koulun pihaan, ja kun ajoimme letkassa seuratalolle, filmiryhmä oli varta vasten asettautunut pihalle kuvaamaan saapumisemme.” Ilkka on ajellut Fordsonillaan monena kesänä myös Mobilisti-iltaan Vääksyn Kanavalle – matkaa sinne kertyy kotipihasta vain reilut 10 kilometriä. Tällä ja avotraktorilla on lingottu lumia monena talvena näillä nurkilla. ”En ole mikään entisöijä, olen enemmänkin keräilijä. Puhalainen osti toisen, pitkään taivasalla seisseen vanhemman Fordsonin alun perin varaosiksi omalle ajopelilleen, mutta mukavana yllätyksenä se osoittautuikin käyntikuntoiseksi. Lumilingon rakentaja harmittelee vieläkin, sitä että siiven lavat eivät olleet oikeassa kulmassa, ja loskalumi ei mennyt kunnolla läpi. 47. Kun naapuri olisi heittänyt 04/14 sen romuksi, otin talteen”, Ilkka kertoilee. Traktoreihin löytyy myös takakuormaaja, lumilinko sekä sirkkeli. lähes aina kiinni, ja uudemmalla kuskataan klapeja peräkärryssä. ”Myös tämä nyt käytössä oleva hevoskärrystä aikanaan traktorikärryksi muutettu klapikärry on naapurista.” Aina silloin tällöin Puhalainen käy pyynnöstä tekemässä joitakin pieniä töitä traktorillaan; esimerkiksi kyntämässä ja muokkaamassa naapuruston kasvimaita. ”Naapurin veli kävi kotiteollisuuskoulua Lahdessa ja rakensi sen siellä. Oman kylän Nuorisoseuran satavuotispäiviä on myös juhlistettu traktorikavalkadilla. ”Tämmöisellä vanhalla pienellä vempeleellä mahtuu ahtaaseenkin pihaan – ja onhan se mukava olla avuksi iäkkäämmille ihmisille, joille kasvimaan muokkaaminen käsipelillä olisi liian rankka urakka”, Ilkka toteaa. Lumilinko on omavalmiste 1950-luvulta. Kalliolan Martat onnistuivat saamaan Antiikkia, antiikkia –ohjelman kuvaukset Vesikansan seuratalolle, ja Ilkan idea ajaa paikalle vanhoja traktoreita otettiin tuotantoyhtiössä innostuneena vastaan. Ehkä joskus eläkkeellä on aikaa laittaa kuntoon kaikkea mikä on tallessa ja mitä on tullut ostettua”, Ilkka suunnittelee hymyillen. Päivätyönään Puhalainen pyörittää autokorjaamoa kotinsa pihapiirissä, eikä kaikkiin harrastuksiin tahdo löytyä aikaa aina niin paljon kuin haluaisi. Olin ihan yllättynyt siitä, kuinka paljon traktoreita näytettiin ohjelmassa”, Ilkka hämmästelee. Vanhemmalla traktorilla käytetään useimmiten halkomakonetta, ja romuttamiselta pelastettu sirkkelikin kulkee kätevästi koneen keulilla. Traktorit olivat näyttävästi esillä kaikissa kolmessa kylän seuratalolla kuvatussa jaksossa, ja lisäksi kauden lopussa näytetyssä koosteessa. Omasta ja naapurikylistä oli paikalla kaikkiaan 12 traktoria
Teksti ja kuvat: Lea Lahti T apahtuman järjestäjänä ja alullepanijana oli Sirpa Nyman, joka on innostunut traktoriharrastukseen perheeseen ostetun International–traktorin myötä. Omaan tapahtumaan liittyvät etukäteisjärjestelyt lähtivät luontevasti etenemään samalla kaavalla, ja talkooväkeä sekä vastuuhenkilöitä löytyi helposti omasta yhdistyksestä. Kaikin puolin hyvin onnistuneesta Syökerin Sauhut -tapahtumasta on tarkoitus tehdä jokavuotinen. ”Vuokrasin tästä Kioski-Kahvila Syökerin Tuvan päädystä liiketilan, ja jonkun aikaa tässä oltuani sain idean piha-alueen hyödyntämisestä tapahtuman järjestämiseen. 48 sä. Nyman on aktiivisesti mukana Fordson Club Finlandin toiminnassa, ja on ollut jo useampana vuotena mukana Rauta & Petrooli –tapahtuman järjestelyis- Fordson Super Dextan perään oli kiinnitetty järeä takakuormaaja. Tapahtuma-alueella Syökerin Tuvan pihalla kymmenittäin traktoreita komeili keväisessä auringonpaisteessa, ja tusinan verran maamoottoreita lykkäsi savua ilmoille. Syökerin Sauhut Ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma Syökerin Sauhut keräsi Vihtijärvelle komean näyttelyn vanhoista traktoreista, työkoneista ja maamoottoreista. Noin kilometrin päässä tapahtumapaikalta sijainneelta yleisön pysäköintipaikalta saatiin kuljettaa vierailijoita kahdella traktorilla lähes tauotta tapahtuma-alueelle. Juho Haapakorven V8-moottorinen Ferguson kuljetti väkeä varsin vikkelästi.. Peräkärryihin rakennetuilla penkeillä matka sujui mukavasti maisemia ihaillen. Kysyin kiinteistön omistajan Anita Vihtkarin mielipidettä, ja kun hänellä ei ollut mitään sitä vastaan, aloin valmistella Syökerin Sauhut –tapahtumaa”, Sirpa kertaa idean syntyä. Upea aurinkoinen keli kruunasi tapahtuman, ja mukava määrä yleisöä saapui paikalle kalustoa katsomaan. Nyman hoitelee oman Sohvinkulma -puotinsa lisäksi myös viereisessä liiketilassa olevaa Fordson Shop –myymälää. Sirpa Nymanin ja puolisonsa Teijo Vahterin Natikka oli tietenkin myös tapahtumassa esillä
Tapahtumavierailla riitti hämmästeltävää, kun Olli Aittomäki lanasi sorapihaa pikkuisella Wheel Horse –traktorillaan. Suomen lipulla varustettu, upeasti kunnostettu Zetor saapumassa tapahtumaan kahvila-kioski Syökerin Tuvan pihalle. Mikä kumma vekotin se on. Savua tupruttavat ja hauskasti puksuttavat maamoottorit herättivät ihmetystä ja ihailua monenikäisissä tapahtumavieraissa. 04/14 Lähes kaikkia paikalla olleita maamoottoreita käynnisteltiin ja käyteltiin vuorollaan. Käynnistysnäytös kahden miehen voimin. 49
Fiatin perässä oleva seiväskaira lienee saanut uuden työtehtävän puunkorjuuhommissa. Raidallisen Fordsonin omistaja oli mitä ilmeisimmin polttopuun hakureissulla. Raine Oksa ja suvun silmäterä, Steyr 180 A vuodelta 1952. Sympaattista Steyriä tutkittiin päivän mittaan ahkerasti edestä ja takaa. Rivistöön kertyi monenmerkkistä maanmuokkaajaa Fiatista Fergusoniin ja David Brownista Fordson Dextaan – ja paljon muuta. Komea rivistö traktoreita asettautui tapahtuma-alueelle aamuauringon lämpöön. 50
Nahkion Maatalousmuseon Heikki Sundström ajeli paikalle vuosimallin 1957 Zetor Superilla. Vihreää pikajalkaa avittaa kaukoidässä valmistettu apumoottori, valkeaa kaksipyöräistä tuuppaa lehtipuhaltimesta tuunattu reppupropelli. Taiteellisessa menopelissä on omistajan mukaan osia ainakin kymmenestä eri ajoneuvosta. Fiat 600-teksti sai katselijat arvuuttelemaan, että näinkö siinä sitten kävi, kun omistaja pani Kusiaisen ja Harrikan talveksi samaan talliin. Vähän modernimmat konevoimat olivat käytössä kaksipyöräisillä kulkupeleillä. Nuffield–kerho oli pystyttänyt paikanpäälle oman teltan, jossa sai tietoa kerhon toiminnasta. Hardly A Davidson –moottoripyörä piipahti tapahtumassa. 04/14 51. Tapahtuman organisaattori Sirpa Nyman esittelee Fordson Shopin kuvamukia
Hyvä sää houkutteli luonnollisesti paikalle yleisöä ja kalustoa sekä rompetorimyyjiä runsain määrin. Näyttelyvastaavat Pekka Konttinen ja Artto Jaamalainen kertoivat että myyjiä rompetorin puolella oli nähty jopa Porista asti, vaikka kyseessä olikin enemmän paikallinen tapahtuma. Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Aarno Lämpsä ei peitellyt tyytyväisyyttään säiden puolesta, sillä jo tavaksi on muodostunut että tapahtumapäivänä saadaan nauttia kevään lämpimimmästä päivästä kuten tälläkin kertaa. Ensi vuonna toukokuun puolessavälissä kannattaa suunnata taas Suonenjoen Lempyyseen, mikäli Savolainen lupsakkuus ja Wanhat Wehkeet tuntuvat houkuttelevalta yhdistelmältä.. Aamupäivän yksi odotetuista ohjelmanumeroista oli Savon Zetoristien saapuminen paikalle Zetoriletkassa. Lempyyn seurantalon pihapiiriin saapuikin laaja kattaus eilispäivän kulkuneuvoja ja työkoneita. Paikalle päästyään Zetorikuoro esitti Zetor-sinfonian Unto Kyllösen toimiessa kapelimestarina kirveenvarrella Zetoriorkesteria johtaen. Kesänavaus Lempyyläisittäin Jo tavaksi muodostuneet perinnepäivät kesän kynnyksellä eivät pettäneet yleisöään tänäkään vuonna – lämpömittarin näyttäessä ensimmäistä kertaa yli 20 astetta tänä keväänä tarjolla oli työnäytöksiä ja vanhoja vehkeitä menneiltä vuosikymmeniltä. Teksti ja kuvat Iikka Kekko 52 W anhat Wehkeet -tapahtuma järjestettiin Suonenjoen Lempyyn kyläyhdistyksen toimesta nyt jo viidettä kertaa. Autoja oli paikalla nelisenkymmentä, niistä vajaa puolet edustivat raskaampaa kalustoa. Kylätien toisella puolella sijaitsevalla pellolla oli rompemarkkinat sekä maamottoreita puksuttamassa ja lisäksi laaja skaala vanhoja traktoreita
Tuon ajan muotoilijoilla oli taito luoda persoonallista jälkeä yksinkertaisilla tempuilla. Kun ollaan maaseudulla, kuuluvat moottorisahat olennaisena osana tapahtumaan. Nuffieldlin Bray -malli on puolestaan melko haluttu versio ympäri maailmaa. Ei niin yleinen mutta sitäkin hienompi traktori 80-luvun alusta oli Volvon 2654 -malli 140 hevosvoimaisine turbomoottoreineen ja aikakautensa mukavimpiin lukeutuvalla ohjaamolla. Jääskeläisen auton 110 Scania linja-auto ajoi kiertoajelulenkkejä ympäri kylää jos vain joku halusi tutustua kylään 40 vuotiaan bussin lasien takaa. Brayn vetävällä etuakselilla valmistettuja Nuhveja valmistettiin rajallinen määrä, Suomessakin mallia voidaan pitää harvinaisena. 60-luvun lopun Nuffield 3/45 muotoilu oli aikansa sulavalinjaisimpia olematta silti yliampuva. Kaikkea löytyy pietarsaarelaisen Strengbergin sikarilaatikosta Prima-saapasrasvaan. 04/14 53. Usein juuri yleiset käytännöstä tutut asiat ja esineet ovat niitä merkityksellisimpiä. Tunnelmaa seurantalon pihalla. Traktorikin voi näyttää joltain muulta kuin työkoneelta
Ruokahuolto oli paikalla asianmukaisesti hoidettuna eri asteiset näläntunteet huomioiden. Lettua, grillimakkaraa ja hernekeittoa löytyi listalta kahvin ja pullan lisäksi. Tunnelmaan ja tilanteeseen sopivaa musiikkiakin oli tarjolla paikallisen orkesterin toimesta. Sitä kuunnellessa oli mukava istahtaa lepuuttamaan jalkoja. 54. Pistä kello suuhun niin se ei kastu kun putoat, annettiin rannalta ohjeita Unto Kyllöselle joka Zetoriorkesteria johdettuaan heittäytyi tukkilaiseksi viereisessä koskessa. Tukkilaisnäytöstä oli mukava seurata sillanpielessä miltei suussasulavaa nokipannukahvia nauttien
Valtionlaitosten vanhaa hyötyajoneuvokalustoa taasen edustivat Sisut. 04/14 55. Maamoottorit puksuttelivat keräten yleisöä ympärilleen. Artto Jaamalainen on yksi tapahtuman puuhamiehistä ja oli järjestämässä myös puintinäytöstä. Rompemarkkina puolella pääosissa olivat autojen ja koneiden osat lakritsannälkäisiä unohtamatta. Useimmiten tällainen kone löytyi sahaa pyörittämästä. Risto Kolari saikin vastata päivän aikana moniin harrastamiinsa koneisiin liittyviin kysymyksiin. Etuoikealla Riston 15-hevosvoimainen kotimainen B.M.W joka edustaa isoa ja harvoissa taloissa käytössä ollutta moottorityyppiä. Hannu Kyllönen puolestaan antoi moottorisahan soida ja taiteili sillä karhunpentuja. Paloautona Kontio ja Ilmailulaitokset kentän huoltoautoina Jyryt. Yksityisen puolen kuorma-autoja edustivat muun muassa Kuhmoisten Sisu Pieksämäeltä, Oksasen Scania-Vabis Äänekoskelta ja Rautiaisen Morris Pöljältä
Europatreffen historischer Omnibusse. Pikemminkin voisi puhua ylientisöinnistä. Toki monet bussit kuten Setra, Neoplan, Jonckheere ja Büssing helskyttivät suomalaisen joukkoliikenteen käyttäjän kelloja. Sveitsin läheisyys näkyi; paikalla oli runsaasti Suomessa liki tuntemattomia Saurer-, Berna- ja FBW-busseja. Bussifanin karkkipäivä Joka kolmas vuosi Keski-Euroopan linja-autoharrastajat kokoontuvat Lounais-Saksaan. Teksti ja kuvat: Aulis Lassila 56 H uhtikuun viimeisenä viikonloppuna järjestetiin 4. Näyttelyvieraat pääsivät kiertoajelulle valitsemansa linja-auton kyytiin. Viidennet linja-autojen Eurooppatreffit järjestetään vuonna 2017. Kun bussivanhus on valjastettu matkatoimiston mainostauluksi, on menetetty jotakin perustavanlaatuista. Nähdäänkö siellä silloin myös suomalainen autokunta?. On bussifanin karkkipäivä. Pelkästään autoja on esillä hengästyttävät 300. Näyttelyesineitä on yli 3000 höyrykoneista lentokoneisiin. Harvoin pääsee yhdellä silmäyksellä ihailemaan bussien monimuotoisuutta ja taivaanrajaan nostettuja lentokoneharvinaisuuksia. Sinsheim kannattaa rastittaa karttaan Euroopan retkiä suunnitellessa. Aamulla museon piha oli sakeana pakokaasusta ja pienhiukkasista kun bussivanhuksia käynnisteltiin kylmän yön jälkeen. Tapahtuman toteuttaa kaksi tekniikkamuseota, joten puitteet ovat upeat. Aurinko paistaa ja tarjoilu pelaa. Auto & Technik Museumin kokoelmiin tutustumiseen on syytä varata koko päivä. Kaukaisin autokunta tuli jo toisen kerran Jönköpingistä Ruotsista. Määränpäänä oli naapurikaupunki Speyerin Technik Museum. Sinsheimin Auto & Technik –museon pihamaalle kokoontui kunnioitettavat 120 linja-autoa ympäri läntistä Eurooppaa. Nelipäiväinen tapahtuma huipentui jo lauantaina. Virheettömiä verhoiluja ja maalipintoja ihastellessa tuli ajatelleeksi, että käyttöentisöinti on saksankielisessä Euroopassa tuntematon käsite. Harrastetapahtumia on kesäaikaan lähes viikoittain
luokan lippuja. Auto on nyt hollantilaisessa omistuksessa. 1 UP 148-H –mallin korin on naputellut Ramseier & Jenzer vuonna 1948. Ilmastoinnin lisäksi jokainen matkustaja saattoi säädellä ilmavirtaa penkin yläpuolisista suuttimista. selbst tragend). Tanskalainen Söro Karosserifabrik koritti bussin 14 –paikkaiseksi. 12 paikkaiseen matkustamoon myytiin 1. ja 2. Ensimmäisen vuosikerran NH 6/7 oli malliston pienin. Vuoden 1938 Opel Blitzillä on värikäs historia. Matkatavarat kulkevat kätevästi perävaunussa. Tasaisesta kyydistä huolehti paitsi ilmajousitus, myös etupyörien erillistuenta ja apujousitetut pitkittäiset kolmiotukivarret takana. Sota-ajan häkäpönttövarustuksessa paikkaluku laski yhdeksään. Taustalla legendaarinen Concorde kurottaa taivasta kohden – viimeisen kerran. Todellisuudessa paikkoja oli enemmän. 21-paikkaisen Setra S6:n voimanlähteenä on 4,0 -litrainen 90 hv:n Henschel. Kun perinteikäs korimaakari Kässbohrer aloitti yhtenäisrakenteisten itsekantavien linja-autojen valmistuksen 1952, tuotteen nimeksi valikoitui Setra viitaten juuri itsekantavuuteen (saks. Taustalla kaartaa Canadair CL-215 –vesipommittaja. 57. Linja-autotehdas Gottlob Auwärter KG esitteli modernin Neoplan Hamburg –mallistonsa vuonna 1961. Sveitsiläinen Berna valmisti ensimmäiset hyötyajoneuvonsa jo 1905. Bernojen maine erittäin kestävinä kuljettimina syntyi ensimmäisessä maailmanpalossa ja pian niitä valmistettiin lisenssillä myös Unkarissa, Itävallassa ja Englannissa. Lattian alle rakennetuissa kätköissä salakuljetettiin näet tanskanjuutalaisia turvaan Ruotsin puolelle. Nestorin toimenkuvana oli kuljettaa hotellivieraita Lontoosta englantilaisten perinteiseen huvittelukaupunkiin Brightoniin ja takaisin. Suomen Turistiauto Oy toi Suomeen samaa vuosikertaa 1962 olevan S6:n. 04/14 Tapahtuman vanhin linja-auto oli International vuodelta 1923
Kässbohrerin tekemän korin maalaus on alkuperäistä vastaava. Bussia saa myös pienoismallina. Jonckheeren tarina on tavallinen. Vuosina 1903-71 toiminut Büssing tunnettiin erityisesti kaupunkibussien valmistajana. Vuonna 1948 peltiä riitti ainakin tämän Mercedes-Benz OP 3750:n kattamiseen.. Ruoff ratkaisi pulman hankkimalla amerikkalaisilta miehittäjiltä käytettyjä alustoja ja kiikuttamalla ne tunnetuille korisepille kuten Gottlob Auwärterille. Kori on pienen tuottajan Karosserie Alois Ebersbergerin käsialaa. Kalusto oli jauhautunut romuraudaksi sodan melskeissä. Nelipyttyisen 90 hv:n dieselin murina on lupauksia antava. Solenza on vuoden 1973 mallia ja tehty Volvo B 58 –alustalle. Postiauto ”Lisi” on vuodelta 1949. Toisen maailmansodan päätyttyä linja-autoyritykset olivat pulassa. in Wetzikon) valmisti hyötyajoneuvoja 1918-85 kunnes Daimler-Benz nielaisi sen. Tasapainoisesta matkanteosta saa nauttia 28 matkustajaa kerrallaan. 58 Jyhkeä Steyr 380 Q on hyvää itävaltalaista vuosikertaa 1955. Päteviä olivat myös kaukoliikenteeseen soveltuvat ajokit kuten vuonna 1949 ensiesitelty keskimoottorinen 5000 TU. Tehtaan tuotteita on liikkunut Suomen teillä 80-luvulta alkaen. Belgialainen Henri Jonckheere aloitti 1881 hevosvaunuilla ja jatkoi loistoautojen korien kautta linja-autoihin. Sveitsiläinen FBW (Franz Brozincevic & Cie. Huolellisesti entisöitynä ja oikein säilytettynä Steyr 1955 kehittyy vielä vuosia. Yritys oli alppimaan armeijan ja postilaitoksen hovihankkija
Vaikka bussi on tarkoitettu linjaliikenteeseen, on siellä myös 16 seisomapaikkaa. 04/14 Ennen nivelbusseja kuljetuskapasiteettia lisättiin henkilövaunuilla. IFA H 6 B –linja-autoa valmistettiin vuosina 1954-59. Nokattomiin bulldogeihin siirtyminen 40- ja 50-luvulla oli valtava tappio – estetiikan kannalta. Nivelbusseja oli näytillä kovin vähän. Magirus-Deutz O 3500:n kauniisti kaartuvan nokkapellin alla ärisee Deutzin kuusisylinterinen 130 hv:n moottori. 40-vuotias Setra SG180 S nielaisee sisäänsä 56+115 matkustajaa. Ylellisesti verhoillun Saurerin nahkarahit näyttävät mukavilta, mutta käytävä on jätetty kovin soukaksi. 59. Voimalinjana on 220 hv:n MAN:in diesel ja Voithin kolmelovinen automaattilaatikko
Rullaavan projektin hintapyyntö oli sievoiset 5500 euroa. Saman pajan johdinautoja käytti Helsingin kaupungin liikennelaitos 40-60 –luvuilla. Scania-Vabis BF 76 tuli paikalle Ruotsin liput hulmuten. Alusta on Fiat 615 N vuodelta 1954. Italialainen Carozzeria Menarini aloitti auton korien valmistuksen 1919. Tätä nykyä BredaMenarinibus on osa Finmeccanica –konsernia. Vaikka fuusiomerkin pääjehuna hääri Renault, löytyy moottoritilasta MANin kuusisylinterinen tuote. Jos tätä mallia olisi tuotu Suomeen, olisi lempinimi voinut olla ”lerppahuuli”.. 52+24 – paikkaisen kaupunkibussin koritti panssarivaunuistaan paremmin tunnettu Hägglunds & Söner vuonna 1966. Läheisen teollisuusalueen parkkipaikalla kaupiteltiin Drögmöllerin vuonna 1961 korittamaa MercedesBenz O 321:tä. Drögmöllerin koripaja sommitteli ensimmäisen itsekantavan bussinsa jo 1945 säästääkseen ainestarpeita pula-ajan oloissa. Mallinumero kertoo paikkaluvun. 60 Esimerkkinä ranskalaisen linja-auton eleganssista käyköön Saviem S 53 M Excursion –turistibussi vuodelta 1970. Kaupunkibussit ovat olleet yhtiön päätuote, mutta hyvin on pelti taipunut 9 –paikkaiseksi pikkubussiksikin
www.klassikot.fi. Tilaa Klassikot kotiisi! – säästät rahaa ja saat enemmän! • Tilaajana saat vuosikerran 8 € edullisemmin kuin irtonumeron ostajana Arkisporttia Toyota Carina HT ´74 & Fiat 850 Coupe ´67 03/14 autoilun ajankuvaa • www.klassikot.fi • 03/14 • Hinta 8,50 € Merkki ja malli Tinkimätön Tero Kasperin Sunbeam 900 ´71 • Saat lehden aina uunituoreena kotiisi kannettuna • Tilaajat saavat joulukuun numeron mukana Klassikot-seinäkalenterin vuodelle 2015 • Saat lisäksi tilaajalahjaksi Klassikot-lippalakin 368480-1403 • PAL VKO 2014-24 6 414883 684808 SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND 14003 Viipale mediat Takaisin mopoikään Petri Niinimäen Suzuki-kokoelma Tuleva Klassikko Totuttelua vaativa arkiauto Neuvostoliitosta Korinosia kotimaasta Mika Virtasen verstaalla syntyy uutta peltiosaa Tilaajalahjaksi Klassikot-lippis Arvo 14,90 € Kestotilaus 59,90 €/8 nroa Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.klassikot.fi Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@klassikot.fi Jokaisella autolla on tarina
Tuskin lahtelaista suurtapahtumaa haittasi, että Retro Trucksin myötä näyttelyssä vieraili muutama maksava asiakas lisää. Väriä tontille toi myös kevyempi harrastekalusto, sillä Gruppo Fiat Finlandia -kerho järjesti tontilla samaan aikaan oman keväisen varaosapäivänsä. Rennosti retroillen Hollolassa järjestetty Retro Trucks Rekkakukko keräsi kokoon erityisesti työkäytössä olevia, mutta harrasteikää lähestyviä kuorma-autoja. Tapahtuman voimakaksikko Perttilä ja Vallas lupailivat jatkoa nyt ensimmäistä kertaa järjestetylle tapahtumalle. Retro Trucksi Rekkakukko järjestettiin samaan ai- kaan kuin Classic Motorshow kokosi naapuripitäjässä moottorikansaa koolle runsain mitoin. Toki tapahtuman järjestäjinä toimineet kuorma-autoharrastaja ja -toimittaja Ari Perttilä sekä tapahtuma-alueen tarjonneen Speed Oy:n Tuomo Vallas toivottivat tervetulleeksi myös reilusti museoikäiset ja harrastekäytössä pitkään olleet työkoneet. Teksti ja kuvat: Harri Onnila 62 V apaamuotoinen, mutta rennon jämptillä otteella järjestetty kokoontumisajo keräsi päivän mittaan viitisenkymmentä kuorma-autoa. Tätä edesauttoi Retro Trucksin kiva yhteistyökuvio: Rekkakukon tontille autonsa näytille tuoneet saivat ilmaisen meno-paluukyydin Lahden klassikkonäyttelyyn Anjalankosken Linjan tyylikkäällä Oy:n ’65-mallisella Mercedes-bussilla. Niistä valtaosa edusti tapahtuman hengen mukaista kalustoa eli jo hieman vanhempaan vuosikertaan kuuluvaa, mutta edelleen työkäytössä olevaa kuorma-autoa. Niinpä myös ensi vuonna toukokuun alussa saattavat vanhat, mutta vetreät kuorma-autot pysähtyä kuljettajineen hetkeksi huokaisemaan kesken tunteja ja kilometrejä tehtailevan ansiotyön.
Hollolalaisen Jari-Pekka Lehtosen ’62 MB Unimogin rankin päivätyö on takana, mutta matka jatkuu ryhdikkäästi eteenpäin. Ja mikä ettei, sillä pirteästi värjätty kalusto oli kokonaisuudessaan näyttävää katseltavaa. Järjestävään tahoon kuulunut Tuomo Vallas asetti näytille useammankin ajoneuvon omasta kokoelmastaan. Kyyti kelpasi monelle eikä vähiten siitä syystä, että matka taittui Anjalankosken Linjan hienolla Wiima-koritetulla ’65 Mercedes-bussilla. Niin ikään paikallisia hollolalaisia maastomenijöitä edusti tämä Kari Pulkkisen kuusipyörävetoinen Scania SBAT 111 S vuodelta 1977. Gruppo Fiat Finlandia -kerhon varaosapäivän myötä paikalla oli muun muassa Fiat 238 -paku haikailemassa paremman huomisen perään. Kalustoaan näytteille tuoneille tarjottiin mahdollisuutta menopaluukyytiin Classic Motorshow’hun. Päivän aikana paikalla vieraili puolensataa näyttelyajoneuvoa, joista ilahduttavan moni edusti tapahtuman filosofiaa: selvästi vanhempaa vuosikertaa, mutta yhä työajossa olevaa - tai ainakin siihen tarvittaessa kykenevää. 04/14 63
Haaveena olisi oma vanha auto eikä merkillä olisi väliä – eikä myöskään sillä olisiko se eurooppalainen vai amerikkalainen. Seppiä ja mestareita Eija Kärkkäinen TOIVEAMMATISSAAN peltiseppä Eija Kärkkäinen Allergisoiduttuaan työlleen rakennusmaalauksen parissa Eija Kärkkäinen opiskeli uuden ammatin, ja upea unelmatyöpaikkakin löytyi saman tien; Eija saa tehdä mieleistä ja mielenkiintoista työtä museopaloautojen kunnostuksen parissa. Pelastuslaitoksen nykykaluston korjaamon työntekijöiltä ei löytynyt riittävästi aikaa vanhan kaluston peltien korjaukseen, vaikka tarvetta olisi ollut. Rakennusmaalarista peltisepäksi Eija Kärkkäinen työskenteli vuosia rakennusmaalauksen parissa omassa yrityksessään, ja autojakin tuli maalattua silloin tällöin. Kun Eija joutui allergian vuoksi lopettamaan maalaustyöt, oli työura aloitettava uudelleen lähtöpisteestä. Kärkkäinen hakeutui opiskelemaan peltisepäksi ja ehti koulun ohessa 64 kokeilla työntekoa muutamassa peltikorjaamossa uusien autojen parissa, kunnes sai sattumalta kuulla, että palomuseon vanhan kaluston korjaajaksi haetaan ammattitaitoista peltiseppää. Kolarikorjaamolle sovittu työpaikka sai jäädä ja Eija lähti tutustumaan paloautojen pelteihin. Muu museoitu kalusto säilytetään Roihupellon väestönsuojassa Itä-Helsingissä, joka on avoinna ainoastaan sopimuksesta. Peltityöt olisivat kiinnostaneet jo silloin, mutta aika ei antanut myöten edes harrasteluontoiselle tekemiselle. Roihupellossa maan alla silmien eteen aukeaa upea näky; pitkät rivit upeita punaisia paloautoja monelta eri vuosikymmeneltä. Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Kari Mattila E rottajan pelastusaseman yhteydessä toimivassa Helsingin Pelastuslaitoksen Palomuseossa mahtuu olemaan esillä vain pari-kolme autoa kerrallaan. Omaa harrastekalustoa tai tallia Eijalla ei ole, vaikka intoa tekemiseen olisi vielä työajan ulkopuolellakin. Museoikäinen, pelastuslaitoksen operatiivisesta käytöstä poistunut kalusto on näyttävästi ja väljästi esillä. ”Pelti on aina peltiä ja auto on aina auto, työ pitää tehdä kaikkiin samalla tavoin”, Kärkkäinen kommentoi.. ”Olin vähän aikaa harjoittelijana ja pesti jatkui siitä suoraan”, Eija kertoo. Sillä tavoin mielenkiintoinen työ ja koulutettu tekijä kohtasivat, ja parhaillaan Eijalla on meneillään jo kolmas vuosi museopaloautojen parissa
Eija löysi museopaloautojen parista uuden ammatin itselleen ja nyt on menossa kolmas vuosi niissä merkeissä 04/14 65
Seppiä ja mestareita Eija Kärkkäinen Väestönsuojassa maan alla museopaloautot ovat väljästi ja näyttävästi esillä. Viereisiä ajoneuvoja saatetaan toki hieman siirtää, jotta työskentelytilaa saadaan vähän väljemmäksi. 66 levällään olevia työkaluja. Voisi siis kuvitella, että käytöstä poistuva kalusto on pelleiltään varsin hyväkuntoista. Olen vaan niin onnellinen, kun saan tehdä oikeasti koulutustani vastaavaa työtä todella mielenkiintoisen kaluston parissa” Eija kertoo silmät loistaen. ”Kun töitä tehdään tilassa, joka on samalla näyttelytila, ei voi koskaan jättää työpistettään kovin sotkuiseksi”, peltiseppä perustelee. Näyttelytila työtilana Työolosuhteita ei voi kovasti kehua; varsinaista pajatilaa ei ole, vaan peltejä rakennellaan tekeillä olevaan autoon sen omalla paikalla. Peltiseppää tarvitaan Pelastuslaitoksen kaluston työura on yleensä keskimäärin noin 10 vuotta, toki menneinä vuosikymmeninä niitä käytettiin hieman pidempään. Täällä pääsee toteuttamaan juuri sitä käsityötä, johon olen opin saanut.” Nosturia tai monttua ei ole Roihupellossa. ”Henkilöautojen korjaamossa uusien palojen vaihto vaurioituneiden tilalle on aika yksitoikkoista hommaa, kun sitä vertaa tähän työhön. Isompia töitä on mahdollista tehdä myös nykykaluston korjaamolla. ”Tarvittaessa makaan auton alla ja hitsaan, vaikkei se ihan suosikkihommiini kuulukaan. Paloautot olivat kuitenkin ennen koko työikänsä kovassa käytössä ja niitä pestiin usein. Peltihommia piisaa, sillä toisin kuin luulisi, paloautojen ruostesuojaukseen ei ole juuri panostettu ja esimerkiksi sisäänkelatuista letkuista koituu jatkuvaa kosteusrasitusta rakenteisiin. Tulitöiden ajaksi lähimpänä olevat ajoneuvot suojataan siirrettävillä palosuojilla. Onneksi aika harvassa autossa on peltiä pohjassa, useimmiten pohja on tehty puusta” Eija kertoo helpottuneena. ”Se kyllä harmittaa, että täällä ei voi tehdä tinausta; maanalaisissa tiloissa kun ei saa käyttää nestekaasua”, Kärkkäinen kertoo ja jatkaa ”Sitä paremmin peltityöt pitää tehdä.” Työkaluvaunu ja hitsauslaitteet piiloutuvat isojen autojen taakse, eikä missään näy ”Näissä hommissa parasta on se, ettei ole kahta samanlaista päivää”, Eija pohtii. Autoissa sisällä, usein vesivanerin päällä olleet märät letkut ja varusteet valuttivat aina vettä rakenteisiin. ”Näillä mennään, mutta en harmittele yhtään työtilojen puutteellisuutta
Ohjaajan istuimen taakse oli järjestetty istuinpaikat kolmelle miehelle. Niinpä on esimerkiksi ajateltavissa, että koneenkäyttäjä kallistaa ylöstyönnettyjä tikkaita niin paljon, että koko auto kadottaa tasapainonsa; tämän vuoksi on järjestetty niin, että kallistamiskoneisto määrätyssä kaltevuusasennossa tulee automaattisesti irtikytketyksi. Tikapuiden kiertäminen tapahtui, hammasrattaiden sijaan kitkapyörästön avulla, jolloin ei ollut pelkoa tikkaiden särkymisestä niiden mahdollisesti osuessa esimerkiksi rakennuksen seinään. AUTOTIKAPUUT 20-LUVULTA MAGIRUS DL 26 1925 Vuosimallin 1925 Magirus-tikasauto hankittiin palolaitokselle uutena ja aktiivivuosien jälkeen se toimi vara-autona vuoteen 1955 asti. Nosto vaakasuorasta asennosta kaltevaan 2. Tikapuilla on saa- vutettu 26 metrin korkeus 75 asteen kaltevuudessa. Helsingin palokunta sai vuonna 1925 käyttöönsä varsin modernin laitteen, kun Magiruksen tehtaalta Saksasta saapui palokunnan käyttöön autoalustalle rakennetut kokoontaittuvat neliosaiset tikapuut. Tikapuut laskettiin alas omalla painollaan, jolloin öljyjarru esti vauhtia kasvamasta liian suureksi. ”Koneiston hoitaa helposti 1 mies päästämällä paineöljyä nerokkaaseen kytkinkoneistoon, joka johtaa liikkeen joko nostokoneistoon tahi ylöstyöntökoneistoon” esittelytekstissä kehuttiin. Auto myytiin 150 000 markan hintaan Lastenpäivä Ry:lle Linnanmäelle huhtikuussa 1955. Laitteen esittelytekstissä kerrotaan seuraavaa ”Onnettomuuksien estämiseksi on koneiston rakenteissa otettu huomioon erinäisiä varokeinoja. Sieltä tikasauto päätyi romuliikkeelle vuonna 1961, mutta onneksi Vehoniemen Automuseosäätiö ehti pelastaa sen ennen romuttamista. Sähkökäyntiinpanolaite varmisti käynnistymisen ja kolmen vaihteen lisäksi autosta löytyi myös peruutusvaihde. Tikapuukoneistoa käytti moottori, jonka kierrosluku oli 800. Jos taas tikapuut tahdotaan työntää ylös hyvin kaltevassa asennossa tulee työntökoneisto automaattisesti irrotetuksi ennen kuin tasapaino joutuu vaaraan. Auto oli varustettu 930x140 04/14 mm täysikumirenkailla ja sen kokonaispaino oli 6200 kg. Kallistus sivulle maaston kaltevuuden tasoittamiseksi Kolme ensimmäistä liikettä voitiin saada aikaiseksi koneellisesti. Nelisylinterinen, 70-hevosvoimainen, Bosch-magneetolla ja Pallas-kaasuttajalla varustettu kone sai koko komeuden saavuttamaan 40 km/h huippunopeuden. Neliosaiset tikapuut oli valmistettu puuosiltaan Oregonin männystä ja varustettu teräksisillä kaiteilla, ja ne vedettiin ylös köysirummun ympäri kulkevan teräsköyden avulla. Tikapuukoneiston hoitajan työturvallisuus oli myös huomioitu. Työntö ylös 3. Kierto 4. Huomioon on kuitenkin otettava, että nämä laitteet ovat lasketut olettaen maan kaltevuuden olevan pienempi kuin 1:1,1 – auto on siis, mikäli mahdollista, aina sijoitettava tasaiselle paikalle tai ylämäkeen.” 67. Jalkajarru vaikutti akseliin ja käsijarru takapyöriin. Magirus ostettiin takaisin Helsingin Pelastuslaitokselle vuonna 1987. Auton varusteena oli myös matka- ja nopeusmittari. Magirus avotikasauto on Suomen ainoa Magiruksen tehtailta 1920-luvulla hankittu tikasauto, eikä niitä maailmallakaan liene ruuhkaksi asti. Vaunun käynnissä ollessa valaistus saatiin dynamosta, ja koneen seisoessa valoa riitti kolmen tunnin ajan akkumulaattorin voimin. Tikapuiden asettamiseksi ”mielivaltaiseen” asentoon tarvittiin neljä liikettä: 1. Vaunun takaosassa sijaitsi letkukela, jossa voitiin kuljettaa pitkä pätkä letkua palopaikalle
”Museotarkastuksessa näille annetaan hiukan anteeksi; jokaista osaa ei ole tarvis vaihtaa eikä puunata kaikkea kiiltäväksi”, Eija juttelee. ”Mikään laitettava kohta ole koskaan samanlainen. Seppiä ja mestareita Eija Kärkkäinen Autoihin jätetään tarkoituksella käytön jälkeä ja patinaa, sillä jäljet ovat osa autojen historiaa. ”Mielestäni autojen on oltava ehjiä ja niillä on voitava ajaa”, Kärkkäinen kommentoi. Palomuseon autoihin jätetään tarkoituksella myös käytön jälkeä ja ajan patinaa, koska se on usein osa auton historiaa. Joskus pelti on venynyt melkoisesti ja silloin joutuu antamaan paljon lämpöä ennen kuin se asettuu haluamaani muotoon; on hienoa kun pelti voidaan eri tekniikalla lämmön avulla jäykistää tai pullistuma madaltaa”, peltiseppä kertoo. Jos et ole kärsivällinen, lopputulos ei ole sitä mitä haluat – ja kaikki jää näkyviin mitä teet”, Eija kuvailee ja jatkaa: ”Haluaisin kovasti tavata pitkän työuran tehneitä vanhanajan tekijöitä, keskustella ja tehdä töitä heidän kanssaan.” Eija kertoo tyytyväisenä, että työssä ei koskaan tule kahta samanlaista päivää, eikä laitettavaksi tule koskaan kahta samanlaista ajoneuvoa. Keskustelen tehtävistä korjauksista Palomuseon Christer Blomqvistin ja esimieheni kanssa – hän on se, joka viime kädessä päättää työmääräyksen – ilman hänen lupaansa autoihin ei tehdä mitään”, Eija painottaa. ”Eijalla on vahva sisäinen visio, joka paljolti korvaa työpiirustukset ja kirjalliset ohjeet. ”Museotarkastaja kertoo mitä vaaditaan, jotta auto menisi läpi museotarkastuksesta. Kärkkäisen tiedon mukaan samanlaisia kunnossa olevia autoja on olemassa vain muutamia. Vapaaehtoiset eläkeikäiset käyvät auttamassa museopaloautojen tekniikkapuolen kunnostuksessa. Eijan suurena haaveena päästä entisöi- mään varastossa oleva vuosimallin 1925 Magirus -avotikasautoa, josta tällä hetkellä puuttuu kori kokonaan. myös sisäkautta. Näen silmissäni miltä peltiosan tulee näyttää, alan tekemään töitä se eteen – ja lopulta muoto on sellainen kuin sen kuuluukin olla”, Eija hymyilee. ”Esimerkiksi työikänsä kaluston korjauksen parissa toimineelle Pentti Thesslundille näiden korjailu ja kunnostus on mukavaa vaihtelua eläkepäiviin- ja meille siitä on todella suurta apua” Eija kehuu. Tämä työ ei anna armoa. Paloautoja ei myöskään entisinä aikoina ruostesuojattu. Haaveena museon vanhin auto Aiemmin tehdyt autojen maalaustyöt auttavat ymmärtämään tarkkaan ja huolellisesti tehtyjen peltitöiden tärkeyden. Peltiseppä toivoo pääsevänsä Tanskaan tai Saksaan mittailemaan ja valokuvaamaan siellä olevaa alkuperäiskuntoista autoa; se lienee ainoa konsti saada alkuperäisen mallinen kori tikasautoon. Moni automaalari ei edes ota vastaan työtä, jos siinä on paljon pohjatöitä tiedossa” Kärkkäinen toteaa. ”Valmiita osia näihin ei saa, kaikki on käsin rakennettu; mittanauhan ja silmän kanssa tehdään töitä”, Eija kuvailee. Eijan käsissä autoista tulee juuri sellaisia, kuin niiden kuuluu ollakin”, Christer Blomqvist kertoo. FARGO D500/4000 -sammutusauto vuodelta 1962 on saanut Eijan käsissä uudet ehjät pellit ja odottelee jo maalaukseen menoa. Ei siis ihme, että monen museoikäisen paloauton pellit ovat paikka paikoin aivan pitsiä. Kunnostettuna siitä tulisi museon vanhin auto. Moni asia vaikuttaa pellin muovautuvuuteen. ”Kitin käyttö on minulle vierasta. 68. En aio kuitenkaan surra sitä etukäteen, vaan nautin täysillä tästä unelmatyöstä niin kauan kun tätä riittää” Kärkkäinen kommentoi. ”Työsopimukseni on määräaikainen – eipä näitä kunnostettavia loputtomiin riitä, ja tilakin on rajallinen. Ruostuneet pellit on tietenkin korjattava, mutta kaikista ei ole tarkoitus tehdä kymmenen pisteen näyttelyautoja. ” Mitä haasteellisempi työ, sitä enemmän tykkään. Kitti ei koskaan korvaa peltitöiden puutteita. ”Työssä on hienointa, kun näkee peltien muotoutuvan sellaiseksi kun haluaa
EPAA.fi 14.–16. Someron ase- ja sotahistorian messut Li pu t 7 e 15.6.2014 10.00 -15.30 Someron ase- ja Messuilla: sotahistorian messut Li • keräily-, metsästys- ja antiikkiaseita • keräily-, metsästys- ja antiikkiaseita • miekkoja, pistimiä ja keräilypatruunoita • miekkoja, pistimiä ja keräily15.6.2014 • varaosia, asevarusteita ja tarvikkeita t patruunoita u p 10.00 -15.30 • historiaa, militariaa ja merkkejä • varaosia, ja tarvikkeita • 7asekirjallisuutta, lehtiä ja paljon muuta e asevarusteita Messuilla: • historiaa, militariaa ja merkkejä • keräily-, metsästys- ja antiikkiaseita Höyrykoneita • miekkoja, pistimiä ja keräilypatruunoita • asekirjallisuutta, lehtiä ja Suomen armeijan käyttämiä harjoitusaseita • varaosia, asevarusteita ja tarvikkeita paljon • muuta historiaa, militariaa ja merkkejä Teeriharjun huvikeskus, Salontie 962, Somero Höyrykoneita järjestäjä: • asekirjallisuutta, lehtiä ja paljon muuta Myyntipöydät 35 e/pöytäkäyttämiä Suomen armeijan harjoitusaseita Höyrykoneita (200x75 cm) yhden tai useamSuomen armeijan käyttämiä harjoitusaseita man pöydän ryhmissä. ryhmissä. Teeriharjun huvikeskus, Salontie 962, Somero Lisätiedot ja ilmoittautumiset: Someronahs@gmail.com järjestäjä: Petri Lintuaho 050355624097 Myyntipöydät e/pöytä Myyntipöydät 35 e/pöytä (puhelut iltaisin) (200x75 cm) yhden (200x75 cm) yhdentai tai useam- Someron Asehistoriallinen seura ry. www.lepaa.fi TILAA KONEURAKOINTI KESTOTILAUS: 44 90 6 NUMEROA Tututstu ja tilaa: www.koneurakointi.fi. useammanman pöydän pöydänryhmissä. elokuuta 2014, Hattula 50 vuotta Tervetuloa 50-vuotisjuhlanäyttelyyn! Teeriharjun huvikeskus, Salontie 962, Somero ja ilmoittautumiset: LisätiedotLisätiedot ja ilmoittautumiset: Someronahs@gmail.com Someronahs@gmail.com Petri Lintuaho 050 5624097 Petri Lintuaho 050 5624097 (puhelut iltaisin) (puhelut iltaisin) Someron Asehistoriallinen seura ry
Koneliikkeiden listoilla pitämiä pyörätraktorimalleja oli suunnilleen 80 erilaista. Valmetin tuore 1102 malli oli tarjolla jo vuoden alkaessa. Veho Oy palasi traktorikauppaan esittelemällä suuren ja vähemmän traktorilta näyttävän MB Trac -traktorin. 70 Traktorin ostajalla oli valittavanaan noin tusinasta eri merkistä. Jo ennen näyttelykautta tarjolle tuotiin David Brown mallien ”isoveli” Case Agri King sekä kuopiolaisen Carlsonin maahantuomat Deutzin 5506 ja vielä isompi 13006A malli. Kiinnostus isoihin koneisiin kasvoi myös sikäli, että öljyn hinnannousu sai julkisen huomion kohdistumaan polttoturpeen mahdollisuuksiin. Valmetin suosikkimalli 502 maksoi noin 31 000 markkaa. Koneliikkeiden ilmoittelussa näkyi mm. Kustannukset nousivat kaikkialla, mutta oikein kipeästi maaja metsätalouden piirissä. TRAKTORIVUOSI 1974 TRAKTORIVUOSI 1974: Energiakriisiä ja isoja koneita Energiakriisi eli öljyn hinnan nousu aivan odottamattoman korkealle tasolle hallitsi tunnelmia vuonna 1974. Fordilla oli County 1454, Internationalilla iso amerikkalaismallinsa ja John Deerellä kaksikin, Massey-Fergusonilla amerikkalainen 1135 mallinsa sekä Leylandilla malli 2100. Tavallisemman. Niiden tehokkaaseen käyttelyyn eivät takavuosien totutut 30-40 hevosvoimaiset olisi riittäneet. Halvimpia olivat noin 20 000 markan hintaluokkaan kuuluneet 28 hevosvoimainen bensiinikäyttöinen Leyland 154 sekä Belaruksen LTZ mallit. Turvetuotannon laajeneminen nähtiin varteenotettavana vaihtoehtona ja isojen traktoreiden toimialana. Internationalin kesken vuotta esitelty uusi 80-hv luokan malli 884 hinnoiteltiin 46 000 markan arvoiseksi. Teksti: Olli J. Konekauppaa käytiin vuoden mittaan kuitenkin melko vilkkaasti, ja entistä isompien ja vahvempien laitteiden merkeissä. Vuoden mittaan tärkeimmissä näyttelyissä, Farmassa ja Työtehoseuran 50-vuotisnäyttelyssä, huomion keräsivät suurtraktorit. Maataloudelle oikein surkeaksi muodostunut syksy ei vielä ehtinyt konekauppaa kurjistaa. OJanen M aatalouden tehostamistarpeet suuntasivat kiinnostusta kohti yhä järeämpiä työkoneita ja tietenkin myös kohti suurempia ja vahvempia traktoreita. Alle 30 000 hintaisia olivat pienin Ford, kolme Zetorin mallia sekä Belaruksen uusi 501. Ohjeita ja vihjeitä polttoaineen kulutuksen vähentämiseksi julkaistiin niin ammatti- kuin sanomalehdissäkin. Fordin suositummat mallit maksoivat 30 – 40 000, mutta hintahaitari venyi sitten pitkälle ylöspäin. suuria perunannostokoneita, traktorisovitteisia sadetuslaitoksia ja jatkuvasti suorituskykyisempiä kaivinkoneita. Tunnelmaa ja odotuksia osoittavasti traktoreiden mainonta jäi aiempaa vähäisemmäksi, ja mainokset olivat harvemmin moniväripainoksia
Vain Fiat ja Belarus olivat nelivetoisina esillä tavallisen kokoisten sarjassa. 04/14 71. Aiheesta julkaistiin selvityksiä ja suosituksia traktorilla ajelun rajoittamisesta ja paripyörien tai levikkeiden käyttämisestä. Nyt tehtiin virallinenkin muutos ja SOK:n koneosastot hoitivat nämä asiat. Uutta toisessa laidassa valikoimaa oli Keskon esittelemä 10- tai 16-hevosvoimainen Homelite kääpiötraktori. Deutzien maahantuonti oli tässä vaiheessa kuopiolaisfirman hoidossa. Nämä saivat sitten lisävirtaa syyspuolen käännyttyä oikein vetiseksi. Märkä syksy aiheutti sen, että maatalousjulkaisuissa kerrottiin vilkkaasti nelivetoisten etevyydestä. Surkea syksy -74 herätteli kiinnostusta nelivetoon ostajakunnassakin. Lehdissä esiteltiin sekä Belaruksien että Fiatin käyttäjien myönteisiä kokemuksia. Fiat oli nelivedon innokas puoltaja. Maatalouden asiantuntijat alkoivat jo varoitella tiivistymisen ja pakkaantumisen vaaroista. Tarvikemarkkinoilla olikin muutamia levike- ja paripyöriin erikoistunutta liikettä. Sekä SOK:n että Keskon uusia koneosastoja rakenneltiin ja avattiin eri puolilla maata. David BrownCase traktorien huoltokeskus avattiin David Brown traktori Oy:lle Turun lähistöllä, ja Neuvostoliiton omistama Konela Oy rakensi traktoreiden tuonti- ja huoltokeskusta Kouvolan lähistölle. David Brownin markkinointi oli oman myyntiyhtiön puitteissa hyvin aktiivista, mutta traktoreiden saatavuudessa oli hiukan ongelmia. oloisia ja kokoisia uutuuksia olivat Belarus 501 ja kesällä esittäytynyt Volvo BM T-500. Oma huoltokeskus antoi ryhtiä DB-Casen esiintymiseen Suomessa. SMK:n nimi oli muutaman vuoden ajan säilynyt SOK:n kone- ja maatalouskaupan tunnuksissa mukana, vaikka SOK olikin käytännössä nuo toiminnat ottanut haltuunsa. Paripyöriä ja nelivetoja Konetöiden lisääntyminen ja järeytyminen oli ehtinyt vaikuttaa peltoihin maan tiivistymisen muodossa. Uudet vahvemmat mallit herättivät ammattilehtien huomion, joten merkin unohtumista ei tarvinnut pelätä. Konekaupan rakenteissa tapahtui melkoisia muutoksia. Konekauppa oli poistumassa kaupunkien keskustoista. Nelivetotraktoreita oli tarjolla ollut järeimmässä kokoluokassa koko ajan, mutta niiden osuus oli lähes häviävän pieni. Traktorien käyttäjät eivät enää 70-luvulla tyytyneet rautajakkaroihin..
Puolalainen Ursus ehti esille vasta Farma -74 näyttelyssä, mutta maahantuonnin aloittamista kerrottiin harkittavan. Energiakriisin vaikeudet teollisuudessa heijastuivat myös Natikan saatavuuteen, mutta mainoksissa esiinnyttiin myönteisesti. Isompaa ja pienempää tarviketta oli traktoristeille tarjolla, väliin erikoistarjouksina. Vahvempien koneiden tarpeeseen tuli vuoden mittaan useitakin vaihtoehtoja. TRAKTORIVUOSI 1974 Nelivetoisia oli luvassa Zetoriltakin, mutta -74 puolella ne eivät kauppaan ehtineet. Erikoistilanteita puolestaan käytettiin mainonnassa, kuten Fordin juhlinta kyntökisojen tuloksista. Casen amerikkalainen ”kingi” saatiin kauppaan heti alkuvuodesta. 72
Traktorikaupoissa ei nyt vaikuttanut pelkästään ostajien suosio. Merkkikohtaisesti 11. Fordien myynti kasvoi mukavasti, ja merkkitilastossa Ford nousikin kakkoseksi ohitse osuuttaan menettäneen Massey-Fergusonin. Tällä sektorilla oli laajaa valikoimaa, joskin koneliikkeet koettivat pitää esillä myöskin ”oikeita” kaivinkoneita. Valmetillahan oli jo oman merkkisensä ohjaamot. Hara, Horsma, Junkkari, Salo, Siro, Taavi, Terä, Tip-Top ja Turla merkkisiä ohjaamokoppeja asennetiin muihin meillä myytyihin traktorimerkkeihin. Määrällisesti palattiin parin vuoden takaisiin lukemiin. Terä ohjaamoilla varustettiin myös Zetoreita. tilalle oli kiivennyt Lokomo, jonka myynti harppasi 30:stä 90:een. Epävarmuus näkyi hyvin siitä, että Koneviesti-lehti ei saanut kootuksi perinteistä traktorimalliston katsaustaan ennenkuin myöhään syksyllä, ja silloinkin ilman Massey-Fergusonin ja John Deeren hintatietoja. 73. Se oli tilastossa edellä sellaisia traktorimerkkejä kuin Deutz ja John Deere. Maataloustraktoreita tuosta määrästä oli Vakolan laskelmien mukaan noin 8500, mikä merkitsi noin tuhannen traktorin vähennystä edellisvuosien määristä. Traktoreiden varustemarkkinoilla kotimaisilla ohjaamoiden valmistajilla oli hyvä aika. Valmet piti ykköspaikkansa, vahvistikin hivenen verran lähes neljänneksen kokoista osuuttaan. Valmetin isot metsäkoneet kuten uusi 882K ja traktoriperustainen Jehu 04/14 Maanrakennus-, raivaus- ja ojitustyöt olivat vilkkaasti käynnissä. Energiakriisin vaikutuksista kärsittiin teollisuudessa tuontimaissakin. Tehtailla oli toimitusvaikeuksia vaihtelevasti, joten joidenkin merkkien myyjillä oli väliin ”eioota”. Vuoden mittaan Fordien myynti oli kasvanut eniten, mutta suhteellisesti katsoen kauden kasvaja oli Belarus, joita rekisteröitiin 300 kappaletta edellisvuoden määrän oltua vielä vajaa 190. Traktorimainoksissa ilmiö näkyi kehaisuina saatavuudesta. Kaiken kaikkiaan nämä kuusi merkkiä edustivat yli 80% kaikista rekisteröinneistä. Erilaisia lusikka-haarukka -koneita oli tarjolla valmiina tehdastekoisina tai sitten kotimaisissa firmoissa varusteltuina. Oikeastaan ainoa siitä poikkeava piirre oli puutarhatraktoreiden myynnin voimakas lisääntyminen noin 1400:sta vähän yli 2000:een. Myös Kockummetsäkoneita rekisteröitiin enemmän kuin JD-traktoreita. Sekä etu- että takakuormaajien myyntimäärät olivat tuntuvasti entistä suurempia. Työväline Oy esitteli Fiatin tuoreita traktorimalleja vedoten aivan erityisesti Syväsen Konepajan valmistamiin Terä-ohjaamoihin. Koneiden tarjonta oli runsasta. Traktoreiden rekisteröintitilasto kertoi metsäkoneiden puolelta kasvulukuja. Myös Zetoreiden myynti piristyi hyvin tuntuvasti. Vuoden lähetessä loppuaan ehätti Moto-Zetor -yhtiö mainostamaan, että nelivetoiset Zetorit saapuvat kohta vuoden vaihduttua. sijalla ja Zetor 8. Kolmen suuren jälkeinen ”kakkosryhmä” International, Leyland ja David Brown pysyivät asemissaan seuraavina. Erilaisten kuormaimien ja juontolaitteiden tarjonta oli monipuolista sekin. Näihin aikoihin metsätöihin varusteltujen maataloustraktoreiden osuus puun korjuussa teollisuuden tarpeisiin olikin suurimmillaan. Osuus oli kuitenkin hiukan entistä pienempi. Belarus oli traktorimerkeistä vuoden -74 suuri menestyjä! Erityinen Belarus-keskuskin oli jo rakenteilla menestystä jatkamaan. Palmu pääsi kertomaan uutisena 10 000:n Palmu-ohjaamon valmistumisesta ja asentamisesta Massey-Fergusoniin. Uusia traktoreita rekisteröitiin vuoden mittaan puolen tuhatta vähemmän kuin vuotta aiemmin, yhteensä 9927 kappaletta. Työvälineiden ja -koneiden kaupassa näkyi jo moneen kartaan mainittu järeytyminen kautta linjan. auttoivat osiltaan merkin ykkösaseman tilastossa. Belarus oli tilastossa 10. Rekisteritilastossahan olivat mukana myös metsäkoneet
Sotien jälkeen vuosina 1945-1958 Vesivehmaalle sijoittui erilaisia ilmatorjuntajoukkoja, mutta samaan aikaan alkoi myös kentän siviili-ilmailukäyttö. Kenttä valmistui Suomen Ilmavoimien koulutuslentokentäksi kesällä vuonna 1940. Heti elokuussa 1940 kentälle siirrettiin Malmilta Lentolaivue 24, joka koostui 33:sta lentokuntoisesta Brewster B-239 –tyyppisestä hävittäjäkoneesta. Lahden Ilmailukerho), mutta myös Kauhavan Ilmasotakoulu piti kentällä kelirikkoleirejä 1957-58. Lahden Purjelentokerho (myöh. Teksti: Lea Lahti Kuvat: Kari Mattila 74 V esivehmaan lentokenttä rakennettiin aikanaan maanpuolustuskäyttöön. Kentällä toimi mm. Vesivehmaan lentokenttää alettiin rakentaa vuonna 1939. Kenttäalueen keskellä ollut kallio räjäytettiin ja lohkareet siirrettiin kentän laidalle. Koulutuksessa käytettiin muun muassa Smolik, Pyry, Fokker- ja sodan loppukuukausina myös Fiat –koneita. Kaikkiaan jatkosodan aikana Vesivehmaalla koulutettiin sotakelpoisiksi 345 lentäjää. Jatko- sodan sytyttyä kesäkuussa 1941 täydennyslentolaivue 35 siirtyi Vesivehmaalle kouluttamaan rintamalentäjiä. Lentolaivue 32 toimi myös Vesivehmaalla muutaman päivän. Lahden Ilmailukerhon ja Padasjoen Lentokerhon toiminta piti kentän hyvässä kunnossa 1960-luvulla. Kentälle kärrättiin hevosvoimin suomaata, ja pinta tiivistettiin höyryjyrällä. Lentokoneiden tekniikan kehittyessä vesitasot väistyivät uudemman tekniikan tieltä ja Suomen Ilmavoimien käyttöön tarvittiin maalentokenttiä. Samoihin aikoihin maahamme valmistui kaikkiaan kymmenkunta lentokenttää. Lentovehkeitä Vesivehmaalla Vesivehmaan lentokentällä, oikeammin sanottuna Lahti-Vesivehmaan lentopaikalla, sijaitsee Lahden Ilmasillan ylläpitämä Päijät-Hämeen Ilmailumuseo, jossa on esillä vajaa parikymmentä lentokonetta. Vesivehmaalla pidettiin lentonäytöksiä. Jo yli 50 vuoden ajan Lahden Ilmasilta ry on ollut merkittävässä roolissa museoikäisten koneiden säilyttämisessä. Vaikka vuosien mittaan museolentokonehallin koneita on sijoitettu muuallekin, riittää Vesivehmaalla silti edelleen mielenkiintoista ja maailmanlaajuisestikin harvinaista kalustoa esiteltäväksi
Kiitotievalot mahdollistavat myös yölentotoiminnan. 1929-1944 Caudron C. Jäsenet alkoivat hoitaa ja kunnostaa Vesivehmaan lentokentän halleihin varastoituja koneita. Siviili-ilmailun lentokoulutustoiminta kentällä alkoi vuonna 1960 Lentokoulu K.Y. K.1 Kurki ”Järvisen laatikko” 1927 Kassel 12A ”13” purjekone 1935-1936 MiG-15 UTI ”Mukelo”?1962-1978 MiG-21bis MG-140. Lentokoulu Blue Skies Aviation Oy toimii lennonjohtotornin yhteyteen rakennetuissa tiloissa sekä omassa koulutus-/toimistorakennuksessa, ja kentällä voi suorittaa erilaisia lentolupakirjoja. perustaa Ilmavoimien yksiköiden väestä koostuvia Ilmakiltoja sekä Ilmavoimien ulkopuolisia järjestöjä, Ilmasiltoja. Vesivehmaan halleihin haettiin talteen myös Lahden hiihtostadionin maastoon hylättyjä koneita. Lahden Ilmasilta ry Välirauhansopimus kielsi vapaaehtoisten maanpuolustusjärjestöjen perustamisen, ja vasta 1960-luvun alussa Suomeen voitiin 04/14 Mercedes-Benz L319B (405/1FS) 1962 on toiminut Saab Drakenin huoltoajoneuvona. Varsinainen valtakunnallinen ilmailu- PÄIJÄT-HÄMEEN ILMAILUMUSEON KALUSTO Aero A-32. Suomen Ilmavoimien ensimmäisen suihkuharjoituskone Vampiren raadon takana näkyy Finnairin matkustajasilta-auto Ford D 300 vuodelta 1969. Kenttä päällystettiin ja valaistiin, ja vuonna 1983 se sai lennonjohtorakennuksen. 59. ja useita lentokerhoja tuli mukaan kentän käyttäjiksi. 1978-1998 V.L.E.30 Kotka II?1930-1944 MIL Mi- 8 P?1973-2004 Vampire MK52 VA-3?1954-1965 Vampire MK55 VT-6?1956-1968 PIK-3C Kajava 1957Vesivehmaan lentokentän museohalli Lentotie 89, 17130 Vesivehmaa www.lahdenilmasilta.fi Avoinna kesä-elokuussa la-su klo 11-17, muulloin sopimuksesta ryhmille. Yhdistys alkoi heti perustamisensa jälkeen tehdä vankasti töitä sen eteen, ettei silloin arvottomana puu- ja rautaromuna pidettyä sota-ajan lentokalustoa tuhottaisi. Lehden käynnistämänä. 714 1940 Saab Draken 1972-2000 Folland Gnat F.1 ”Nutikka” 1958-1974 Fouga Magister CM 170?1958-1988 I.V.L. Nykytilanteessa Vesivehmaan lentokenttä on Päijät-Hämeen ilmailukeskus, jossa on monipuolista ilmailutoimintaa. Yhdistyksen päätarkoituksena oli pelastaa ja säilyttää sota-ajan lentokalusto jälkipolvien nähtäväksi. 1923-1931 Caudron-Renault C.R. Vääksyn Yhteiskoulun lukiossa toimii ilmailupainotteinen linja yhteistyössä kentän toimijoiden kanssa. Vuonna 1971 perustettiin Päijät-Hämeen lentokenttäsäätiö kehittämään ja ylläpitämään kenttää. Päätöksen seurauksena koneita oli kipattu junanvaunuista taivasalle Lahden hiihtostadionin maastoon Salpausselän pistoraiteen varteen. LahtiVesivehmaan lentopaikan lentokenttätunnus on EFLA (European Finland Lahti). Matti Kolunen (oik.) kertoo museovieraille mielenkiintoisia yksityiskohtia museon helmen, lisenssillä Suomessa kasatun BlackburnRipon II F:n historiasta ja vaiheista. D.26 Haukka I. Ilmavoimien päätettyä vuonna 1947 säilyttää yhden kappaleen kutakin käytössä ollutta puurakenteista lentokonettaan, säästyivät muutamat harvinaiset konetyypit romutustuomiolta. Suomen ilmavoimien palveluksessa sotien aikana olleista henkilöistä koostuva Lahden Ilmasilta sai alkunsa vuonna 1962. Myöhemmin yhdistykseen ovat voineet liittyä myös muut ilmailun historiasta kiinnostuneet henkilöt. 1927 I.V.L. 75. 1929-1944 Blackburn Ripon II F
Vuonna 1934 valmistunut liitolentokone Kassel 12A ”13” jäi ainoaksi laatuaan. Tsekkiläisvalmisteinen MiG-15 UTI eli ”Mukelo” on lentänyt ensilentonsa Suomessa vuonna 1963. Tupolev SB 2:sen takaviistoon taipuneen potkurin takana näkyy Järvisen laatikoksi kutsuttu I.V.L. 76 V.L.E.30 Kotka II on suomalainen versio Blackburn Riponista. K.1 Kurki.. Kotka on museossa tilanpuutteen vuoksi siivet ja moottori irrotettuina. Fouga Magister CM 171:n edessä seisoo tukevasti MIL Mi- 8P –helikopteri
Rahoitus saadaan kasaan pääasiassa pääsylipputuloilla. Museon esittely hoituu yhdistyksen talkootyönä; esittelijöinä toimii päivystysvuorolistan mukaan 1-2 opaskelpoista esittelijää. Osa koneista ei ole palautunut takaisin, vaan ne on sijoitettu konservoinnin jälkeen esimerkiksi Vantaan Ilmailumuseoon, Tikkakoskelle Keski-Suomen Ilmailumuseoon ja Jämsän Hallinportin museoon. Päinvastoin lisääkin tilaa tarvittaisiin kipeästi; säilytettäviä koneita kun olisi tulossa koko ajan lisää. Tällä hetkellä lentokentän ja samalla koko Suomen ainoassa säilyneessä hävittäjäkoneen huoltokorsussa kenttäalueen laidalla on myös museoikäistä kalustoa säilytyksessä. Se oli oikeastaan onnenpotku meille, sillä halliin saatiin silloin asfalttilattia.” Museohalli kokoelmineen nimettiin Päijät-Hämeen Ilmailumuseoksi 1.3. Varastohallista museoksi Vuonna 1974 Vesivehmaan museolentokoneet siirrettiin kentän itälaidalla olevasta neloshallista keskeisemmällä paikalla olevaan hallirakennukseen numero 1. ”Museohalli oli pitkään vain pölyisenä varastona, johon halukkaat kuitenkin pääsivät katsomaan vanhoja koneita”, hallimestari Matti Kolunen kertoo ja jatkaa: ”Vuonna 1986 jouduimme siirtämään koneet väliaikaisesti, kun halli vuokrattiin maatalousnäyttelyn käyttöön ravintolaksi. Ulkomaalaisia kävijöitä houkuttaa museon helmi; maailman ainoa Blackburn Ripon II F-meritiedustelukone. ”Nykyisellään Lahden Ilmasillassa on hieman yli 300 jäsentä. Huoltokorsu on Senaattikiinteistöjen myyntilistalla, kuten muutkin kentälle Välirauhan aikana rakennetut rakennukset, ja Ilmasillan väellä onkin suuri huoli siitä, mitä sitten tapahtuisi, jos hallia ei enää saataisi käyttää. Toiveissa on, että Vesivehmaalle saataisiin esille myös Ilmavoimilta vapautuva Hawk Mk51-harjoitushävittäjä. 2005 ja se vihittiin virallisesti museokäyttöön toukokuussa 2006. ”Valtio omistaa museolentokonehallin, Metsähallitus taas maapohjan. Talviaikaan kokoonnutaan kerran kuussa kuuntelemaan mielenkiintoisia luentoja ilmailun historiaan ja nykypäivään liittyvistä ilmailuaiheista, kesäaikaan keskitytään museon esittelyyn ja ylläpitoon”, puheenjohtaja Hannu Iivarinen kertoo. Siitä tuli Suomen Ilmavoimien, yhden maailman vanhimmista itsenäisistä ilmavoimista, lentokone numero yksi. Päijät-Hämeen Ilmailumuseota hallinnoi Keski-Suomen Ilmailumuseo. Museohallin ovella museoaktiivit Jarmo Tammisto, Tapani Vaittinen, Hannu Iivarinen ja Matti Kolunen. 714 otettiin Talvisodan aikana koelentokäyttöön niin nopeasti, ettei sitä ehditty maalata Suomen Ilmavoimien väreihin, vaan siihen jäi valmistajan tekemä alkuperäinen suojamaalaus. Nykytilanteessa yhdistyksellä on noin 20 opaskelpoista opasta. museotoiminta käynnistyi, kun Suomeen perustettiin valtakunnallinen Ilmailumuseoyhdistys joulukuussa vuonna 1969. Lentokoneet puolestaan ovat Sotamuseon ja Suomen Ilmavoimien, ainoastaan muutama kone on yksityishenkilöiden ja Lahden Ilmasillan omistuksessa”, Matti Kolunen selvittää. ”Vesivehmaa on suhteellisen hyvien yhteyksien päässä, ja tänne on helppo tulla. HAKARISTIN TARINA Suomen ilmavoimien kansallisuustunnus Ruotsalainen kreivi Eric von Rosen lahjoitti 6.3.1918 kolme kuukautta vanhalle itsenäiselle Suomelle Thulin typ D-lentokoneen. 77. Viimeisimmäksi pois on viety Haukka I, mutta tämänhetkisen tiedon mukaan se on palaamassa entisöitynä takaisin noin kahden vuoden kuluttua. IMY:n perustamiskokous pidettiin Vesivehmaalla, joten voidaan sanoa, että koko Suomen ilmailumuseoaate on käynnistynyt juuri Vesivehmaan lentokonehallilta. Lehti oy:n konkurssipesältä vuonna 1993. ”Yhdistys ei siis voi juurikaan vaikuttaa siihen mitä koneita säilytetään täällä.” Kolunen laskeskelee, että kaikkiaan Vesivehmaalta on viety pois 20 konetta. Se määrättiin Suomen Ilmavoimien lentokoneiden kansallisuustunnukseksi. taan liittyvää pienesineistöä säilytetään yhdistyksen omistamassa Siltatupa –rakennuksessa lentokenttäalueella. Meillä vierailee noin 1600-1800 kävijää vuosittain”, Matti Kolunen kertoo. Ilmasilta osti rakennuksen K.Y. Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945 käyttöön otettiin pyöreä kokardi- tunnus, jossa on Suomen lipun sini-valkoiset värit. Lahden Ilmasilta ylläpitää museota sekä hoitaa vakuutusmaksut ja hallin ylläpidon. Lahden Ilmasillan kirjastoa, arkistoa, kaitafilmejä, valokuvia ja muuta museotoimin04/14 Ranskan valtion lahjoittama Caudron-Renault C.R. Koneen siipeen von Rosen oli maalannut henkilökohtaisen onnenmerkin, hakaristin. Vuosittain museovieraissa on laskettu olevan kävijöitä 15-20 eri maasta. Jäsenistöstä koulutetaan uusia museopäivystäjiä tarpeen mukaan, ja nykyisten esittelijöiden tietoja päivitetään opasinfo-päivässä kauden alkaessa. Suomen Ilmavoimien hakaristi ei liity 1930-luvulla Saksassa käyttöön otettuihin natsitunnuksiin
ilkka.eronen@ gmail.com, 0400-648141, Auvainen Helkama ässä 86, alkuperäinen, ei ole koskaan rekisteröity, siisti, H. ym. 100 eur. H. 1300 €. 06-4724055, Tervajoki Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. Erilaisia messinki kaasuttajia, hannat alkaen 40 eur. Tekniikka kunnossa, entijöijälle hyvä aihio, H. Jäähdyttäjä, polttoainetankki, vaihdelaatikko, laturi, rele, pieni johtosarja, 0400-562340, Turku David Brown -49 cropmaster, ei käyntikunnossa, sytytyssähkö hukassa, pellit suorat, ei ruostetta eikä maalaamalla pilattu, uutta on akku ja renkat. Tee tarjous, H. Goodrea Oy • Sahakuja 8, 41800 Korpilahti • 040-5486806 • asiakaspalvelu@goodrea.. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi. 1600 €, 0400-865319, Alavus 14039 Scania 141 -78 Todella hyväkuntoinen. 500 eur. Vaihdan vanhaan traktoriin tai moottoripyörään, H. 0400-779840, Lohja Fiat Uno vm 83 -86, uusi hammastanko H. Lisäksi 6,5020 Nokian renkaita 4 kpl vanteilla yht. 1500 €, 050-5495840, Lokalahti Venemoottorit 2 kpl Wikström W17. 900 €. 050-5890885, Jalasjärvi Vaihdan Kalastajaveneen 8+3 metriä, lasikuitu + hytti. ei peltitöitä, H. Chrysler Voyager, etuiskarit Gabriel kaasu, H. Sisältä ehjä ja alkuperäinen. Hyvä pieni projekti, H. 150 € /pari, vm. 400 €, 040-5835970, Merikarvia 140397 Myydään 50–60-luvun purettua pikkuosaa, Bedford Volvo ylisuuri viilapnekki, ponikärryt, puolivalmist. On kunnossa, kytkin mukaan. 2000 €, 040-5835970, Merikarvia 140398 Massey-Ferguson 86 leikkuupuimuri -66 Jäänyt talliin seisomaan noin 10 vuotta sitten toimivana. Vaijeri vaihtolavalaitteet, H. 2600 €. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. Markkinat Osta ja myy kalustoa Myydään Volkswagen Kupla -72 Ei rekisterissä, paperit löytyy. 340000 km Toimiva auto 1 omistajan kaytossa ollut.Helposti museorekisteriin H 5500 € puh 0405485105 Tarvasjoki Jyry-Sisu R142 6x2 -79 Ajokuntoinen, ei katsastettu. Magneeton aihio 60 eur. 95-01. Varaosiksi tai kunnostukseen. 50 €. 050-5890885, Jokipii Bedford k-auton osia 60-luvun autosta. 6500 €, 0404510105, Kontio Sisu vaihtolavalaitteilla vm 71 Runko ja laitteet hiekkapuhallettu ja maalattu aj. Historia ok, 10 vuotta H. 78 Konehuolto T. Chrysler 35 hv kunnossa, Yhteishintaan, H. 5500 €, 0400-926653, Kauhava 140389 Mercedes-Benz 220 S -59 Ponttooni. kone poistettu, muuten kaikki osat paikallaan. 0400-462037, Järvenpää Fordson -38 osia Sylinterin kansi Suomi-valimon tekemä, ehjä. 5500 €, 050-3101382, 140393 Apumoottoripolkupyörä Monark, kunnossa
040-8669806, Vaajakoski Palo-auto Kontio-Sisu -75 aj. Voivat olla vialliset. 0400-684207, Riihimäki. 7 900 €. Hinta per kappale. Valmet 1102-76, 2-veto, käyttöentisöity, a. 10 €. Volvo T 24 50-luvulta. täydellinen. Fiskars-Ferguauran etukiekko, H. Vasama-rättikoppi, H. Levikepyörät 13,6x36” ja 13,6x38”, H. Hyvä käynti/ajokunto. alk. Ei katsastettu. Hinta sis. Jawa 175 osia, Vire-moottorin osia, H. Zetor 25 K-52. 320 € ja 420 €. Myydään DB 880 konepelti, lokasuojat, kojelauta, pa-tankki, ajan patinoimat mutta kunnostuskelpoiset, väri valk. 120 €. Bobcatin uudet eturenkaat vanteilla 5.7x12 Titan. 050-5210590, Kannus Jyry-Sisun konepeitto Ollut rolssi jyryssä. 3350 €, 0505525463, Lapua 14 0 2 Ä L L Ä S E K E M M Ä T S E J R MA -renkaat JHÄ MPEMYYNTITAPAHTU RO JA VO EU N O AJ ARRASTUS ulun kenttä 18.–20.7. Valmet 15–53 osiin purettuna, n. Rolssin kylkimerkit paikallaan, ei muita merkkejä. 80 €, 0400-897602, 140388 Myydään: Taikra n:o 721 osiin purettuna, n. Erittäin alkuperäiskuntoinen. alv, H. NDI Finland Oy Pyydä tarjous! www.ndi.fi 04/14 Jari Korkiakoski 0400 801325 • www.jk-mekaniikka.com 79. 1500 €. täydellinen. avomallista. Sopii merkkipäivätai yrityslahjaksi. Keräilijöille ja yrityksille. DB 950 -62, siisti hyvä maali, H. 050-4121193, Kuopio. Kuhmo Tuupalan ko VO-, ANTIIKKI JA HARRASTUSAJONEU HTUMA ROMPEMYYNTITAPAuorisokeskus 8.–10.8. Fiat 211 R-60, käynti/ajokunto. 35000 km,täysin ajokuntoinen. 6500 h, H. 80 €. 20 €, 050-3723647,Padasjoki 140387 Myydään: Jousikas 230 cm, H. 700 €. Vanne sopii myös John Deere 855 pulttikokoon, H. kailu- ja N Nurmes Hyvärilän Mat Runsaasti kalustoa ja myyjiä, paljon ohjelmaa! Tervetuloa! www.kuhmonmobilistit.fi Pienoismalleja käsityönä Meillä hyvä valikoima renkaita ja sisärenkaita myös entisöitäviin koneisiin. n. Myös vaihto juontovinssiin, lasikuituveneeseen tai mönkijän kourakuormaimeen. 3 tonnin, H. Rankakärri n. 50 €. Panesa/petr. Myydään: Mörkö-Majorin tankki, kansi, öljypohja, diesel, majorin konepelti, vetokoukku, Ote-moottorin, tankki, kansi, Valmet 15 lokivaihdel. Halvalla pois, H. Ei osien myyntiä, vaan kokonaisuutena. Ketjuharava 100 €
Erittäin vähän käytetyt ja sisällä säilytetyt. Roverin v.1957-59 moottori N:O 605700857 ilman apulaitteita, kunnosta ei tietoa. 380 € kaikki.auto juankoskella. Kytkimessä ja jarruissa vähän huoltoa. Ollut seisonnassa. 050-4121193, Kuopio. Tarjoa! Tracnik pyöräkuormaaja -59 Valmistaja Aug. Zetor, IH, MF, Leyland, Ford, CaseIH, DB. Lehdessä julkaistua materiaalia voidaan käyttää muissa Viipalemediat Oy:n julkaisuissa ja niiden markkinoinnissa. aj.460tkm. Nimi: Puhelinnro: Osoite: Postinumero ja Paikkakunta: 80 Vanhat Koneet pidättää itsellään oikeuden olla julkaisematta ilmoitusta. 040-7682443, Oulu Lahjoitetaan Esa-puimakone ja pahnapuhaltaja. Teijo 10hv v.1948 aihio H.300€. 040-8669806, Vaajakoski Sisuviesti-lehtiä, kaikenikäiset kelpaa. 0400-364921, Töysä Myydään: Wickström 10-12hv v.1945 käyntikuntoinen HP.800€. H.300€.0405480847, Laihia Ostetaan Ajoleikkurin (traktorimallin) etuakselisto ja vaihteisto, sekä puutarhajyrsimen v-hakku kumirenkaat. Markkinat Osta ja myy kalustoa Skoda 105 Super -88 Yksi omistaja. 1960, toimiva, H. (08) 430323 JLO Rockwell -moottori, 10 hv, 220 cm3. 0505890885, Jokipii Puh. 60 €. 050-5545648, Panelia Porilaisen polttoainejärjestelmä, pikku Valmetin rautaiset levikepyörät. 300 €. Hanomag 44 tiivistesarja, H. 0405473188. Projektiksi, H. 0500-736380, Huittinen Volvo 350 traktorin takalokasuojat, 38 tuuman vanteet. 40 €. Huimapyörälehdet 2005–3013, 52 kpl, H. 1200 €, 0400-217760, Ähtäri Toyota hj 60.sen koko tekniikka moottori,vaihteisto ym. 150 €. Eklöf porvoon konepaja. Vire-keskimoottori vaihdelaatikolla, 6hv, vm. Teijo 10hv v.1945 puut uusittu, ei käyntikuntoinen H.800€. H. 040-4144 700 VARAOSAT TRAKTOREIHIN • Fiatagri, Case IH, Ford, New Holland, MF, Zetor, Leyland, DB, Same, Nuffield • Nivelakselien osat • Aurojen osat • Työkoneiden osat Husgvarna-mopon vm. -63 tyyppi 3121-4342 ketjujen suojaputket ja takaratas, 33 ham 5 pulttia, jako 35 mm kulmikkaalla moottorilaa. Ei rekisterissä. Vaihdossa voin antaa Pappa Tunturin rungon. (08) 430311 Fax. Korjausoppaita mm. © Viipalemediat Oy. Ostamme myös. Myös Ford Trader alipainepumppu, 040-5835970, Merikarvia Öljypohja harmaa Ferguson pikku dieseliin. 900 €, 0400-592168, Parkano OHJEKIRJOJA traktoreihin ja puimureihin. Myös ruotsinkielisiä. Uutta vastaavat kesärenkaat vanteilla, hyvät talvirenkaat alla, H. 050-5950227, Nastola KAUPPA JA LUETTELOT NETISSÄ www.konekorjaamo.fi Näin ilmoitat Vanhat Koneet Markkinoilla: POSTITSE: Käytä alla olevaa ilmoituskuponkia Postita ilmoituksesi osoitteeseen: Vanhat Koneet, PL 350, 65101 VAASA SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä ilmoituksesi tiedot ja kuva osoitteeseen: ilmoitus@vanhatkoneet.fi ILMOITA ILMAISEKSI VANHAT KONEET MARKKINOILLA! Leikkaa tai kopioi tämä kuponki Myydään Ostetaan Postimerkki Vaihdetaan Maatalouskoneet Kuljetuskalusto Maanrakennus Muut koneet VIIPALEMEDIAT OY Varaosat PL 350 65101 VAASA HUOM! Ilmoitukset, jotka ovat lehden toimituksessa viimeistään 15.7.2014 klo 12.00 julkaistaan 31.7.2014 ilmestyvässä Vanhat Koneet -lehdessä. 50 €. Emme myöskään vastaa virheistä ilmoituksissa. 0400-650607, Orimattila Valmet 33B laturi ja International B250 lohko. 0405420839, Vaajakoski WWW.OHJEKIRJA.ORG Volvo 218 turbiinikytkin, täydellinen, H. Mobilisti-lehdet 1988–2006, 110 kpl, H
Sirenin työkalu tai sen BeGe -hytti mäntsäläisessä nuoressa villikuusikossa talvehtimassa. Vuonna 1954 tuli markkinoille keskiraskas Brage -nimeä kantava L-sarjalainen. Hytti tarkoittaa enemmänkin alun perin ”alukseen” majoittautumista varten rakennettua huonetta, kuten moni voi rakkailta lemmenlaivamatkoilta muis- tella. Tämä kuvien L-sarjan Starke makaa länsisuomalaisen laanin laidalla odottaen innokasta hotroddaria, joka harjaisi sen punaisen karvan uuteen uskoon. Eikös näitä Thamesin hyttejä kasattu Suomessakin. RAUHASSA RUOSTUVAT HYT HYT HYT Teksti ja kuvat: Joona Hamm Kesä tulee ja tuo mukanaan niin hyttiset kuin hyttysetkin. 81. Toiset niistä on hieman ärsyttävämpiä. Tämä yksilö kantaa tyyppikoodia G49SW. Henry Ford goes Köln! Ja tässä tulos, Saksan Fordin F-K kuormuria valmistettiin vuosina 1951-54. Edistyksellinen Fordson Thames edesmenneen Rahkosen Eskon laanilla. Mielestäni valokuvankin tuotantolinjalta olen jossain kirjassa nähnyt. Keräsin tähän rippeitä eksyneistä hyttilöisistä, milloin mistäkin. Volvon L-sarjaa oli 60-luvun vaihteen molemmin puolin kolmea eri mallia. Kuorma-autojen ohjaamotkin ovat saaneet tämän saman lempinimen, tosin hieman harhaanjohtavana, mutta toisaalta onhan makuuohjaamoitakin ollut jo monta vuosikymmentä. Kontio-Sisu nuuskuttelee alusromullisuuden tuoksuja romuttamon nurkilla. Rinnalleen se sai Starke -mallin, jota tehtiin nimenomaan dieselmoottorilla ja 60-luvun alusta kaveriksi saatiin myös Raske -nimeä kantava pykälää raskaampi hyötyajoneuvo, jota sai peräti turbodiesel–moottorilla
Hieman erikoisempi hytti mallia kantti kertaa kantti. Kuvattu paikallisen romutoimittajan välitoimituspisteessä muutama vuosi takaperin. Willenhall Motor Radiator Co Ltd on toiminut tämänkin hytin valmistajana. Kajaanin lentoaseman vanhan vaahtoyksikön yleisolemus on melko miehekäs, vaikka ajoneuvosta ei ole jäljellä kuin hytti etuakseleineen.. ”Patanokka-Volvo o käyny vaik missä, o käyny Kunkinkuusraveissa sekä Imatran TT-ajoissa, mut ny maatuu tässä…” A.Rajasuo Ky Mikkelin Maalaiskunnasta ei ole ajanut enää aikoihin, ainakaan tällä. Tammelan metsäoppilaitoksen vanha Patanokka-Volvo on saanut vielä hirnua hirsiveistämön pihassa sydämensä kyllyydestä, mutta onkohan se menossa vai tulossa, kun voimaa ei ole kytketty mihinkään koneeseen.. Tämä on jo toinen pesunkestävä erikoinen tylppänokka-britti, minkä olen kuvannut vuoden sisällä. 82 Volvo F6 70-luvun loppupuolelta nötköttää viimeiset aikansa purkamolla. Kuonomallinen Scania 110B Super kainuulaisessa pusikossa. Melko valmista kauraa. Toinen saman liikennöitsijän auto on paikannettu PäijätHämeen alueella. RAUHASSA RUOSTUVAT Vanha kaatopaikka sulki sisälleen Suur-Savon sähkön entisen kuorma-auton hytin
83. Sähköposti info@trailerikeskus.fi . Nyt noin 60 vuotta myöhemmin Oksa on entistänyt traktorin uudenveroiseksi yhdessä poikansa kanssa. Fax (03) 752 4825 Myynti: Sastamala Majava Group, 0400 598150, 040Turku 1893077 Karhula Kotka, 0400 552416 Myynti: Orimattila Trailerikeskus, 0400 972 413 Finnsiirto 02 Neste 438 2900 Kotka Neste 0400 552 416 Kouvola Kaakon Maatalous 535 6000 Lappeenranta Turku Karhula Mantools, 0400 875526 Mikkeli Kärkimerkit, 0400 05 826957 Jyväskylä MantoolsKaakon 0400 875526 Maatalous 05 544 2600 Pieksämäki 0500 373 420721 Isojoki 0400 CaraPieksämäki Metsä-Säämänen Oy, 0500 373Metsä-Säämänen 420 Isojoki Rautakortes, 0400 527 Rautakortes Kauhajoki Botnia 721 527 Kauhajoki Botnia Caravan 050 431 1100 Pedersöre Bröderna Granqvists Bilservice van, 050 431366 1100 Pedersöre Granqvists 0500Kaavi 366849, 05000400 366848 0500 849, 0500 366Bröderna 848 Joensuu MaxliftBilservice, 050 305 4143 Rautia 792Joensuu 268 OuluMaxlift Oy, 050 305 4143 Kaavi Rautia K-Maatalous 0400 Kuopio Agrok Center 0400 792268 Jorma Niemi 040792268 688 420 Agados perävaunut 2,5 - 3,0 - 3,5 tonnin kokonaismassoin. Perän maahan kippaavia ja jäykkiä. CLM- alumiinirampit. Kantavuudet 300 kg - 28 000 kg TRAILERIKESKUS.FI NELJÄN SUKUPOLVEN STEYR Kun Raine Oksan isoisä osti uuden Steyr 180A –traktorin vuonna 1952, 15-vuotias Raine haki sen setänsä kanssa Lohjan asemalta. Leveydet 170 - 200 - 210 - 220 - 247, pituudet 380 - 417 - 502 - 610 - 660 - 740 - 860 - 960. 0400 972 413. Kuljeta ja lastaa mitä vain! Seuraavassa numerossa: MIES JOKA RAKENSI MUSEON Kun viranomaiset kehottivat Lars Asplundia hävittämään pihallaan seisovat ”metalliromut”, mies ei suinkaan sallinut harvinaisten työkoneidensa joutua sulattoon, vaan hän haki tarvittavat luvat ja rakensi niille museon. Maahantuonti: Trailerikeskus Siikala Oy, Orivillentie 6 16300 Orimattila. Reitti kulkee Tuusulanjärven ympäri ja menopelinä palvelee vanha Wiima-korinen linja-auto. VANHAT KONEET 5/2014 ILMESTYY 31.7.2014 MAISEMAKIERROS Seuraavassa numerossa matkataan vanhan ajan tyylillä
Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Katso lisää verkko! kaupastamme Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! 3 743 994 0 2 0 h u P • I M L 4100 IISA Teräskatu 3 • 7 www.lh-osa.fi Viipale mediat 745000-1404 • PAL VKO 2014-31 Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! 6 414887 450003 WWW.KIERTOKANKI.COM Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 04/2014 • Hinta 8,50€ 14004 Nämä kaikki näppärästi Yli 200 € tilaukset rahtivapaasti! netistä 4/2014 • Ford OK6 • Fordson Marjor x 2 • Mercedes-Benz L 1513 • Scania LS 141 • Valmet 20 & 700 • Zetor 50 Super • Traktorin varaosat sekä vanhoihin että uusiin merkkeihin • Maatalous- ja yleistarvikkeet • Laaja valikoima ammattitason työkaluja • Monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majakat ja heijastimet • Lelut, pienoismallit, lahjatavarat ja paljon muuta n o s d For or Maj SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND 30 KONEMIEHEN PALVELEVA TAVARATALO TARJOAA Traktorit • Kuorma-autot • Maanrakennuskoneet • Tapahtumat Ilmailumuseo Hienoja lentovehkeitä Vesivehmaalla Traktorivuosi 1974 Pallonokka Konekauppaa energiakriisin Aikanaan viisaasti keskellä taltioitu kuormuri