WWW.KIERTOKANKI.COM Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! Nyt CASE IH osat uusiin ja vanhoihin traktoreihin! Valikoima verkkokaupassamme kasvaa! Kätevästi netistä, vaikka kotiovelle! KÄY TUTUSTUMASSA UUSITTUUN VERKKOKAUPPAAMME! • Maatalouskoneiden varaosat ja tarvikkeet • Luotettavaa verkkokauppaa jo 10 vuotta • Nopea toimitus tilalle asti MASSEY-HARRIS PONY Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 04/2015 • Hinta 8,90€ TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 38 4 / 2015 • Inter national B-414 & Inter national S6-2 • Juko-kylvökone • Massey-Har ris Pony • M-B Unimog • Renault N71S • Scania-V abis L66 • Scania 110 Tamperelaisten tiehöylien historiaa LOKOMON KARHUT Koneharrastaja Tom Grönholm MOOTTORIMIES SIPOOSTA Junnilan konepajan menestystuote JUKO-KYLVÖKONE 745000-1504 • P AL VKO 2015-31 6 41 48 87 45 00 03 15 00 4 Viipale mediat S UO M A LAI ST A TYÖTÄ – M ADE IN F IN LA N D
64,90€ Tutustumistarjous! Uutuuslehden löydät myös Lehtipisteistä kautta maan! Renault Goelette Klassikkoesine Leppoisa retkeilyauto Sony MiniDisc -soitin AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 03/15 • Hinta 8,90€ Multipla Fiat Tilaa ja tunnelmaa Kadett Rallye ’70 Kisoista käyttöön ja harrasteautoksi Hienosti soi! Autohifistelyn historiaa BENSAA Sunbeam 900 ’70 SUONISSA 03/15 368480-1503 • P AL VKO 2015-24 6 41 48 83 68 48 08 15 00 3 Viipale mediat S UO M A LAI ST A TYÖTÄ – M ADE IN F IN LA N D Audi V8 Lang ’90 • DAF 44 Variomatic ’69 • Fiat 600 Multipla ’56 • Opel Kadett Rallye 1.9 ’70 • Sunbeam 900 ’70 • Renault Goelette -matkailuauto Jokaisella autolla on tarina. 6990 Tilaa lehti kotiin kannettuna: www.suomenhistoria.. /kampanja tai soita tilaajapalveluumme: puh. numer o • 2/2015 Suomen Historia 2/2015 Hinta 8,90€ 6 414888 002355 1 5 2 800 235 -1 50 2 PAL VKO 2015-27 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi HENKILÖKUVA ALKOHOLILIIKE Pentti Haanpää – kirjailijan elämä Karhuviinalla trokarit kuriin “V uonna 1947 k otimaista eloku va a k ävi k atsoma ss a ennäty kselliset 3 ,6 miljo ona a k atsoja a.“ AJANKUVA Naiset työssä rautateillä MAAMME PUOLUSTAJAT Laguksen taistelija Veikko Punakallio Kultakausi UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ määräaikaisena 8 numeroa + avaimenperä Tilaajalahjaksi upea metallinen Suomi-av aimenper ä! (arvo 14,90€) Sota-aika • Tekniikka • Muotoilu • Rikokset • Henkilökuvat • Jälleenrakennus • Yhteiskunta Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä 4490 8 numeroa + avaimenperä ovh. Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi AUTOILUN AJANKUVAA. 03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) Viipale mediat Kotimaise n elokuvan Suomi-film i ja filmitähde t 1930–196 0-luvuilla Suomen Historian 2
Kenties tuttu sininen traktori putkahtaa jonakin päivänä myyntisivustolle ja löytää tiensä takaisin tuttuihin maisemiin. Vaikka tila ei erityisen syrjässä olekaan, ei tontilla ole ilkivallan tekijöitä vieraillut. Tuvan seinällä olevasta kalenterista on viimeksi käännetty sivu ennen 80-luvun puoliväliä. Mistä sitä koskaan tietää. Oman lapsuuteni kesänviettopaikka on yksi näistä autioituneista maatiloista. Sellaistakin on käynyt, että miehen ja kadonneeksi luullun laitteen tiet risteävät vuosien jälkeen. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Tehdessämme keväisen juttukeikan Loimaalle maatalousmuseo Sarkaan pääsin samalla kyläilemään synnyinseuduillani. Siitä ajasta muistuttavat hieman etäämmällä maatuvat hevosvetoiset laitteet. Yksittäiset koneet ja tekniikan kehitysaskeleet voivat kertoa meille paljon menneisyydestämme. Mari Immonen Toimittaja Tekijältä Sellaistakin on käynyt, että miehen ja kadonneeksi luullun laitteen tiet risteävät vuosien jälkeen. Onneksi eivät ole rikkoneet mitään retkillään. Varkaidenkin vierailut ovat vuosien varrella vähentyneet, eikä rakennuksissa enää mitään pihistettävää olisikaan. Vajassa on kaikenlaisia purnukoita ja sekalaista roinaa. Toisinaan, kun reitti sattuu kulkemaan tilan ohi, jätän auton tien sivuun ja saapastelen katselemaan, miltä rakennukset ja maisemat näyttävät. Kenties siitä joku sukulainen vielä pienen kesäpaikan saa nikkaroitua itselleen. Eiväthän vanhat traktorit siihen aikaan olleet läheskään yhtä suosittuja harrastuskohteita kuin nykyisin. Vieraat ihmiset ovat poimineet huolellisesti talteen työkalut ja muun rahaksi helposti muutettavan irtaimen. Konesuoja on romahtanut kokonaan, mutta lautojen seasta erottaa vielä vihreän apulannanlevittimen ja pari muuta traktorin perässä aikanaan kulkenutta varustetta. Vanhat koneet tuovat nykyaikaan palan menneisyyttä ja herättävät historian henkiin. Vuosia myöhemmin museotyön myötä ajatteluni vanhoja koneita kohtaan sai uuden ulottuvuuden. 3 04/15 Pääkirjoitus. Tuskin, mutta paljon niitä joka tapauksessa tässä maassa on, ja lisää tulee sitä mukaa kun elämä syrjäkylissä vaikeutuu. On ollut mielenkiintoista seurata, miten maailmalla syntyneet keksinnöt höyrykoneista traktoreihin ovat olleet ensin ihmetystä herättäneitä ulkomaan vekottimia ja sittemmin saaneet muotonsa kotimaisten valmistajien käsissä. Joskus lehtemme sivuilla esiteltyjen koneiden tarinoita lukiessa mieleen tulee ajatus, että olisi pitänyt aikanaan lunastaa se ainoa tilalla ollut traktori omaksi. Vaikka en itse ollut maanviljelijäperheestä, peltotöitä pääsi sivusta seuraamaan niin kotipihalla kuin myös koulumatkoilla. Maata on viljelty ennen konevoimaa. Lapsuudessani koneet näyttäytyivät ensisijaisesti työvälineinä. On se tietysti voinut mennä myös kovaan käyttöön jonkun isomman tilan kakkostraktoriksi ja päätyä lopulta varaosakoneeksi tai peräti romuksi. Päärakennus on säilynyt ryhdissään ja sisällä tuoksuu samalta kuin vuosikymmeniä sitten. Jos ostaja oli alan harrastaja, saattaa peli olla hyvässä hoidossa ja kenties entisöitynä jossakin. Missä sekin mahtaa nykyisin kulkea. Peltomaisemissa vietettyyn lapsuuteen liittyivät olennaisesti maatalous sekä tietysti maatalouskoneet. AUTIOT TILAT, KADONNEET KONEET Liekö hylättyjen asumusten määrää tilastoitu. Suurikokoinen kylvökone on vielä ehjän katon alla ja näyttää täysin toimintakuntoiselta
16 30 36 42 4. Markus Tuomisen täpärästi henkiin pelastama Satakymppi on oiva esimerkki auton sinnikkyydestä. 36 International B-414 1963 & International S6-2 -kylvökone Petri Mettälällä on vaaristaan Einosta muistona kaksi alkuperäisen punaista Natikkaa. 30 Scania-Vabis L66 1968 Kuuskuutonen oli raskaan ja kevyen kuorma-auton risteytys. 58 Juko-kylvökone Junnilan Konepajan 50-luvun klassikkokone ei ollut enää hinattava, vaan se kiinnitettiin nostolaitteeseen. Viljon pojan Jarmon käsissä ranskalaiskoneesta kehkeytyi oikea kaunotar. Tässä numerossa KANNESSA 16 Renault N71S 1963 Viljo Lindgren osti tilansa ensimmäiseksi traktoriksi uuden Renault’n. Ratkaisu edellytti koneelta keveyttä ja sen myötä muoviosien käyttöä. 48 Scania 110 1968 Jotkin koneet eivät suostu kuolemaan. KONEET 24 Massey-Harris Pony 1954 Kokenut harrastaja entisöi MasseyHarris-malliston pienimmäisen priimakuntoon. Jouni Kallion kuusivuotisen entisöintiprojektin tuloksena on persoonallisen värinen ajoauto. Enni Lindgren on kolmatta polvea, joka Renun ratissa viihtyy. Traktorin moottori on käyty läpi tunteella. Pieni ja pirteä paistattelee päivää Hollolassa. 42 Mercedes-Benz Unimog 1958 Pertti Riutta harkitsi työkoneeksi mönkijää tai pientä traktoria, mutta päätyikin Mersun monikäyttöisen moottorikoneen harrastajien hartaaseen joukkoon
TAPAHTUMAT 62 Vammalan vappuparaati, Sastamala Vanhat ajoneuvot kokoontuivat Vammalaan jo 18:tta kertaa. Paikalla oli erikoisuuksina muun muassa pieni säiliö-Austin ja uuden omistajan Valmet 1502. TILAAJAPALVELU Puh. Traktoriharrastus on miehelle parasta terapiaa. 52 72 66 Lavian linja-automuseo Suomessa liki ainutlaatuinen bussimuseo esittelee paitsi linja-autojen myös niiden korinrakennuksen historiaa autenttisessa ympäristössä. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Uutisia ja kuulumisia menneisyyden masiinoiden parista. Museon itseoikeutettu erikoisuus on paikallisen Mekesin valmistama Muuli. Materiaali: Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Juha Pokki, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Mari Immonen, Antti Kautonen, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Tapio Mäntyniemi, Olli J. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 5 04/15 10 Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty. 52 Sipoon moottorihistorian havinaa Rannikkokunnassa maamoottoriharrastus kytkeytyy kiinnostavasti laivaliikenteeseen. 76 Markkinat Osta, myy ja vaihda vanhat koneet, niiden osat ja muu oheismateriaali. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Johanna Helin: 050-4147 550 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä.. Esillä on jälleen uniikkia kuvamateriaalia kerääjän aarrearkusta. Ojanen porautuu Suomen salaojituksen koneellistumisen historiaan, jonka alkupiste on jo liki sadan vuoden päässä. Tällä kertaa esitellään raittia raappaavien koneiden tarinaa Suomessa. ARTIKKELIT 10 Lokomon tiehöylät Artikkelisarja 100-vuotiaan konevalmistajan historiasta jatkuu. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin kyyneleiseen linssiin on tällä kertaa osunut parhaat päivänsä nähneitä maansiirtokoneita. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 72 Salaojia konevoimin Olli J. Ojanen, Harri Onnila, Juha Riihimäki, Aimo Tenni TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Thomas Backman, Tero Björklund, Meniina Wik, Sari Mantila POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. 64 Parkanon seudun automuseo Automuseota puuhattiin Parkanoon pitkään, ja viitisen vuotta sitten hanke viimein toteutui. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 68 Seppiä ja mestareita Hannu Peltonen koetti hellittää pienkonehuoltajan ammatista, mutta ei se niin vain käynyt. Sipoon moottorihistoriallisen yhdistyksen Tom Grönholm esittelee kerhoa ja omia koneitaan. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen
Monessa lähteessä mainitaan vuonna 1924 syntynyt Kommunar Neuvostoliiton ensimmäisenä telatraktorina. Blinov jo 1896. Komissio oli kuitenkin sitä mieltä, että mekaanikoiden vähyyden vuoksi on tehtävä väkevämpiä traktoreita! Kun Hanomag saapui Saksasta neuvostolaisten koeteltavaksi, huomattiin, ettei bensiinikäyttöiseksi tarkoitetusta koneesta petrolilla, jota tietysti piti polttoaineena käyttää, saatukaan aikaan kuin 38 hevosvoimaa. Holtia kiinnosti erityisesti telatraktori sen paremman vetokyvyn ja kantavuuden tähden. Itänaapurissa telatraktoriasiaan palattiin vuonna 1922, kun Ukrainan kansantalousneuvosto ehdotti, että Rostovin alueella Taganrogin kaupungin toimettomassa konetehtaassa ryhdyttäisiin valmistamaan saksalaisen Hanomagin WD Z 50 -mallin tapaista traktoria. Puna-armeija pani Kommunarit tietysti vetämään asekalustoa, ja valmistettiinpa Kommunarin alustalle muutama panssarivaunukin. Traktorikomissio hyväksyi ehdotuksen, mutta ehdotti valmistuspaikaksi Harkovan höyrykonetehdasta. Kommunarin petrolimoottorista tuli huomattavasti bensiiniversiota painavampi, ja siitä syystä runkoa sekä telojen mittaa pidennettiin. Myös traktoribisneksessä Best haastettiin. Veljekset Charles ja Benjamin Holt olivat aloittaneet uransa Kaliforniassa myymällä pyöriä ja muita rattaiden osia, mutta vuonna 1891 esitelty puimakone toi Holtin kertarysäyksellä Jenkkilän puimurija höyrytraktorimarkkinoita hallinneen Bestin rinnalle. Niinpä moottori ja suuri osa traktorista jouduttiin suunnittelemaan uudestaan. 6. Holt 75:ssä oli edessä ohjainpyörä, jolla traktoria käännettiin – kankeasti mutta kuitenkin. A. Mallisto oli kuitenkin melko monipuolinen, sillä se kattoi kolme eri mallia: G-50, G-75 ja Z-90. Hurjissa suunnitelmissa oli 1200 kappaleen vuositahti vuoteen 1926 mennessä. Samana vuonna alkanut Venäjän sisällissota sotki tietysti suunnitelmat, mutta pari kappaletta Holt-kopioita kuitenkin valmistui. Höyrymoottorikäyttöinen Blinovin traktori tarjosi töitä kahdelle miehelle, ohjaajalle sekä masinistille, joka hoiteli raakaöljyllä tohisevaa pannua. Massatuotanto oli Harkovan tehtaalla periaatteessa mahdollista, mutta hanke sai luvatusta määrärahasta vain murto-osan ja tarvittavia raaka-aineita sekä työvälineitä puuttui. Vaihdelaatikko on kokonaan suojattu. Kommunar-traktorin aikaan miestä vielä tarvittiin peltotöissä. Nimi taisi painua mieliin: traktorimarkkinoille hankalalla 20-luvulla Best ja Holt yhdistyivät, ja näin syntyi Caterpillar Tractor Company. Neuvostotela pyöri myös metsissä ja sotatantereilla. Vuonna 1918 suuren itänaapurimme kansankomissariaatti tilasi Obuhovin tehtaalta Petrogradista (entinen Pietari, myöhemmin Leningrad, vielä myöhemmin taas Pietari) 2000 kappaletta amerikkalaisen Holtin tyyppistä, peräti 75-hevosvoimaista pyörä-telatraktoria. Niiden käyttötarkoituksena mainitaan myös 6–8-siipisten aurojen vetäminen, yleinen voimakonekäyttö ja kuljetustyöt. Mutta ennen kuin kansio suljetaan, on syytä muistaa, että ensimmäisen venäläisen telatraktorin rakensi F. WD Z 50 ja sen myötä pääosin myös Kommunar edustavat ensimmäisen maailmansodan aikaista panssarivaunutekniikkaa, jossa molemmat telat ovat kiinteä osa runkoa. Uuden traktorin nimeksi annettiin Kommunar. Omien koneiden esikuvina olivat amerikkalaiset ja saksalaiset mallit. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Tela kiersi maailmaa Kun Neuvostojen maan maataloutta mekanisoitiin, katsottiin telatraktori monessa suhteessa paremmaksi vaihtoehdoksi kuin rautapyöräinen. Vuosina 1913–24 Holt valmisti 75-hevosvoimaista telatraktoria. Niinpä suunniteltuihin valmistuslukuihin ei likikään ylletty: vuosina 1924–31 valmistettuja Kommunareja tehtiin yhteensä noin 2000 kappaletta. Kommunarit loistivat metsätöissä ja erityisesti tukkikuljetuksissa. Tuohon aikaan 50-hevosvoimainen traktori oli niin iso, että sitä ei pidetty taloudellisena. Kun ensimmäistä tela-Holtia testattiin vuonna 1904, eräs silminnäkijä tokaisi, että vehje ryömii kuin toukka (kaliforniaksi ’caterpillar’). Mallinimet kertoivat hevosvoimat. Tämä pitääkin paikkansa, sillä Neuvostoliitto syntyi vasta vuonna 1922, eli Holt-kopiot valmistettiin vielä Neuvosto-Venäjällä, joka oli oma valtionsa vuosina 1917–1922
Somero Rotary Rally 2.8. LUKIJAN KUVIA TIEN VARRELTA Lukijamme Terho Paavilainen Helsingistä lähetti toimitukseen pari kuvaa tien päällä hoksaamastaaan erikoisesta masiinasta. Mikkeli 23. Edessä on kauha ja aika iso sähkömoottori, joka käyttää jotain. Oulu Rompemarkkinat Oulun automuseolla 6.–7.6. Juhannuksena (25.–27.6.) museo on suljettu. Lahti Classic Vesijärvi-kierros, Messilä Camping 7.6. Vaasa Fiat 600 60 vuotta -kokoontuminen, Vaasan Auto-ja Moottorimuseo Tapahtumakalenteri Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi 7 04/15. Tullimuseo sijaitsee helsingissä osoitteessa Susisaari, Suomenlinna B 20 D, 00190 Helsinki. Hyvinkää Ferguson-päivä, Suomen Rautatiemuseon puisto 11.7. Mukaan tuli pian Tulli, jolle kuului myös ilmatilan kautta saapuvan tavaran valvonta. Turku Turun Seudun Mobilistien Kesä-Heikki 12.–13.6. Kouvola Harrasteajoneuvomarkkinat 25.7. TAIVAALLISTA TAVARAA – TULLI JA LENTOLIIKENTEEN HISTORIA Näyttely lentoliikenteen historiasta on nähtävissä Tullimuseossa elokuun loppuun asti. Punkaharju Metsäkulttuuripäivät, Metsämuseo Lusto 12.–14.6. Espoo Huru-Ukko Piknik 7.–9.8. Tammisaari Klassikot kohtaavat -ajotapahtuma 6.6. Tornio Oikea moottoritapahtuma 25.–26.7. Museo on auki tiistaista sunnuntaihin 12.30-17.30 31.8. Virrat Veteraaniautojen Virrat 18.7. Porvoo Klassikot kohtaavat -ajotapahtuma 25.–26.7. Vuonna 1923 Suomessa alkoi säännöllinen ulkomaan lentoliikenne, kun virolainen Aeronaut-yhtiö ryhtyi lentämään vesitasoilla Helsingin ja Tallinnan välillä. Vai olisikohan se vain taideteos?” KESÄKUU 6.6. Kangasala Museoautopäivä, Mobilia 6.6. Suur-Saimaan Ympäriajot Mikkelin seudulla 27.-28.6. Jokioinen Minkiön Höyryfestivaali ELOKUU 1.8. Vaasa Renault-kerhon vuositapaaminen, Vaasan Autoja Moottorimuseo 25.7. Ikaalinen Idän ihmeet kohtaavat, Manso Camping 8.8. Mikkeli DDR-ajoneuvojen kokoontuminen, Warre Team, Visulahti 9.–12.7. Ylöjärvi Haverin Konepäivät, Viljakkala 6.6. Suomen siviililentoliikenteen alku oli vaatimaton. Sillä on aina ollut oma erityisluonteensa, nopeus ja kiire, jotka ovat näkyneet myös Tullin työssä. Jämsä Suur-Jämsän Perinnepäivät & Ajot 7.6. Rovaniemi Nätti Jussi -ajot Rovaniemen ympäristössä 6.–7.6. Koneessa on Fordson Majorin runko, mutta muutoin se kyllä näyttää Pelle Pelottoman laitteelta. asti. Raasepori Fiskarsin Antiikkipäivät, Fiskarsin Ruukki 10.–11.7. Pälkäne Vanhan Savotan Vanhan Ajan Metsäja Maatalousnäyttely, Rautajärvi 17.-18.7. Hämeenlinna Hauhon Antiikkija Keräilymarkkinat, Vitsiälän lava ja Vitsiälä-sali, Hauho 1.8. Orimattila Mersupäivät 11.7. Hyvinkää Rautatiemuseopäivä, Suomen Rautatiemuseo 15.8. Tästä kuitenkin alkoi kehitys, jollaista 1920-luvulla useimpien olisi ollut mahdoton nähdä. Savonlinna Vanhojen Ajoneuvojen Puruveden Ympäriajo 2015 6.6. Hyvinkää Klassikkomopojen retkeilyajo Kytäjärven ympäri 29.8. Kohta perustettiin myös ensimmäinen suomalainen lentoyhtiö. Leppävirta Sorsakosken Rompetori ja Vanhat Vehkeet -näyttely 6.6. Loppi Perinteinen vanhojen traktoreiden ja työkoneiden näyttely Läyliäisissä, Mustajoentie 314 27.–28.6. Tampere Näsijärviajot Tampereen seudulla 9.8. Vaasa 56. Asikkala Vääksyn Antiikkija Keräilymessut, Vääksyn liikuntahalli HEINÄKUU 1.7. Oulainen Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät 4.7. Lentoliikenne alkoi kasvaa toden teolla toisen maailmansodan jälkeen. Lohja Youngtimerajot, Virkkala 15.–16.8 Pälkäne Aitoon Antiikkija Keräilymessut, Aitoon Honkala, Aitoo 23.8. Pori Rompetori ja Wanhat Wehkeet -näyttely, Kyläsaaren koulu 6.6. Vielä ehdit tutustua Tullin ja lentämisen historian vaiheisiin. Salo Harrasteajoneuvokokoontuminen (Opel + saksalaiset moottoripyörät) 3.–5.7. Kangasala Restaurantapäivät 11.7. Karkkila Rompetori Högforssin ruukkimiljöössä 12.–14.6. Lohja AHS:n rompetori, Virkkala 6.6. Näin Terho kirjoittaa: ”Tällainen komistus seisoo tuolla Vihdin tien varrella. Raasepori Britit kohtaavat, Fiskars 9.8. Tammela Bella Italia, Mustiala 24.–26.7. Pietarsaari Bothnia-ajot 8.7. On vain epäselvää, mihin tuo on tarkoitettu. Orivesi Morris Marina -kokoontuminen, Säynäniemi 11.–12.7. SAHK:n Valtakunnalliset Retkeilyajot 27.–28.6. Näyttelyssä on esillä runsaasti ennen näkemätöntä aineistoa. Kemiö Kemiön traktorikavalkadi, Brusbyntie 1 4.7. Vaatimatonta oli kauan siihen liittyvä tullitoimintakin. Iisalmi Yöttömän yön Mega Romppeet, Runni 13.6
Liikkuvan Fordkahvilan mallista tuli lukijaltamme Jouni Vierimaalta näkemys: ”Kuvassa esiintyvä auto ei olekaan mikä tahansa Ford, vaan harvinainen nelivetoversio Ford V3000A 4x4, joita tuli Suomeen Saksasta ostettuna muistikuvan mukaan noin 200. Vaan nytpä on, kun Keijo Myllys Juvalta kirjoittaa seuraavasti: ”Tutun näköinen Vanaja juuri ilmestyneen Vanhat Koneet -lehden sivulla 55. Ja lukijamme Timo ”Ken” Kaijanmäki ties. Eiköpähän nuo etuiskarien tolpat ole liki legendaariset. Ostin Vanajan 20.1.2008 Rantasalmen Tuusmäeltä, eli muutama vuosihan tuossa on jo mennyt, eikä ehkä vielä ensi kesän rientoihin ennätetä.” Keijo lähetti meille pari tuoreempaa kuvaa Vanajasta. Kiitoksia myös Keijolle Vanaja-kuulumisista ja onnea projektiin. Kyllä konekansa tietää Kentältä kuuluu tarkennuksia ja tietoja lehdessämme julkaistuihin kuviin. Eli Zetorin heimosta on kyse ja sarjasta UR2, mallinumerosta villi arvaus: 4711/4911– 5711/5911 varhaisemmat mallit.” Yllättävin löytö liittyy niin ikään viime numeroon ja Iikka Kekon harrastajajuttuun ”Romujen perässä”. 8. Nämä kuvat on ottanut auton omistaja Keijo Myllys. Viime numerossa Joona Hamm peräänkuulutti keniä kertomaan erään rauhassa ruostuvan traktorin merkin, jos ken suinkin tietää. Rekkaparkki Näiden uusien kuvien Vanajaveteraani esiintyi viime numerossa parikymmentä vuotta vanhoissa otoksissa. Sumppijunan kuvat ovat saman vuoden heinäkuulta, joten kyseessä voi toden totta olla sama malli. Ford V3000A on yleensäkin harvinainen versio Saksan sota-Ford-tuotannossa.” Markku Mäkipirtin teos Puolustusvoimien moottoriajoneuvot 1919–1959 tietää kertoa, että tuota Kölnin-Fordia valmistettiin vuosina 1943–1944 vain 758 kappaletta ja että ensimmäiset autot tulivat Suomeen huhtikuussa 1944. Kiitoksia Timolle ja Jounille perehtyneistä lisäyksistä. Tällä hetkellä auto on kunnostuksessa omassa tallissa Juvalla. Näin Timo meille kirjoittaa: ”Ken tässä mietiskelee, lieneekö toimittaja pistänyt tahallaan helpon tuntemattomaksi jääneen. Numerossa 2/15 piipahti sodanaikainen kiertävä kanttiini. Artikkelin viimeisessä kuvassa komeili Vanaja, josta kuvaaja ei ollut kuullut neljännesvuosisataan mitään. Osia menee kasaan verkkaiseen tahtiin, kun on muutakin harrastusta kaikenlaisten värkkien kanssa, lähinnä traktoreiden
Hänen erityisosaamistaan ovat olleet vanhat ajoneuvot: henkilöautot, kuorma-autot, linja-autot ja sairasautot. Risto Höylä on tehnyt erään 1920-luvun mallin mukaisen lavasteauton alusta alkaen itse. Siivet tulevat eri kuljetuksena 10.6. Lisäksi sieltä löytyy muuta Höylän tallettamaa ja kunnostamaa esineistöä. Risto Höylä on palkittu muun muassa Jyväskylän maalaiskunnan taidepalkinnolla ja Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan mitalilla. juhannuksen jälkeen. ”Se on tärkeää sillä yleisöllä ei ole vapaata pääsyä koneeseen sen herkkyyden vuoksi. Kirjoitustyö on käynnissä ja haastateltavia ja kuvia haetaan. Hän on ollut mukana noin 30 elokuvan teossa ja osallistunut lähes yhtä monen televisioohjelman tai tv-sarjan tuotantoon. Höylän kalustoon ovat kuuluneet myös panssarivaunu, sukellusvene ja lentoauto ”HorneTTuutti” puhumattakaan laivoista tai monista hevosvetoisista laitteista. Autenttisen kuvan välittämisessä hyvä rekvisiitta on välttämätöntä. Hämeenlinnalaiset ja kaupungissa vierailleet muistavat Hanssin-Jukan aivan toisesta toimesta. Lisätietoja: Keski-Suomen Mobilistit, Seppo Halminen, 0400 744 040, kirjoittaja Anita Saarelainen, 0400 599 090 ja Risto Höylä, 040 571 7680 OIKAISU Viime numeron jutussa Vanhan Savotan metsäperinnepäiviltä olivat vehkeet ja isännät hieman sekaisin. Hanssin-Jukka tulossa Tuulokseen Legendaarinen DC-2 kone Hanssin-Jukka siirtyy aivan lähipäivinä näytteille kauppakeskus Tuulosen vitriiniin. Kiitoksia Hymanderin Aarolle, joka pani mallit ja miehet paikoilleen. Viimeksi mainittu taho on huolehtinut koneen entisöinnistä. Elämäkertahankkeen takaa löytyy Keski-Suomen Mobilistit ry. Hanssin-Jukan Perinneyhdistys ry tulee mahdollisuuksien mukaan järjestämään maksullisia opastettuja ryhmäkäyntejä koneeseen”, Salomaa sanoo. ”Kone lähtee matkaan Tikkakoskelta alkuillasta 8.6. Risto Höylän työ erityisesti sota-ajan kaluston kunnostamisessa on ollut merkittävää. Hanssin-Jukan Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Kimmo Salomaa kertoo, että hanke etenee suunnitellusti. Koneen saamisessa Tuulokseen näytteille ovat puuhanneet yhdessä kauppakeskus Tuulonen, Keski-Suomen Ilmailumuseo, Sotamuseo ja Ilmasotakoulun kilta. Risto Höylän osaamista ja vanhaa kalustoa on tarvittu niin sota-aikaa kuvaavissa elokuvissa kuin viime vuosisadan loppuun sijoittuvissa elokuvissa ja tv-sarjoissa. ja saapuu Tuulokseen aikaisin aamulla 9.6. Kockums ei ole mallinumeroltaan 850 vaan 84-31. Monesti rekvisiitta on pitänyt suunnitella ja tehdä itse esimerkiksi valokuvien perusteella. Ösa 250:n omistaja puolestaan on Mauri Ojamäki. Tämähän on yleinen malli kaikissa ilmailumuseoissa. Teatterilavojen pienuus on asettanut omat haasteensa autoille. Näyttelyn avajaiset ovat 23.6. Näyttelyä kehitetään avajaisten jälkeenkin edelleen.” Näyttelyyn tulee kaksi multimediapäätettä, joiden avulla koneeseen ja sen historiaan voi perehtyä varsin tarkoin. Elämäkerta elokuvarekvisitööri Risto Höylästä Risto Höylä on Suomen tunnetuin elokuvien ajokalustorekvisitööri. Tuon kauniisti ketjutetun koneen omistaa Aaro Hymander. Kirjoittaja on KTT Anita Saarelainen. 9 04/15. Vuonna 1935 valmistunutta konetta käytettiin talvisodassa pommikoneena ja lennättipä se kuljetuskoneen ominaisuudessa aikoinaan marsalkka Mannerheimiakin. Käsikirjoitus valmistuu kesän aikana, ja kirja on näillä näkymin jakelussa syksyn 2015 aikana. Keski-Suomen Mobilistit haluavat tuoda esille jäsenensä Risto Höylän uraauurtavan työn rekvisiitan suunnittelijana ja tekijänä. Osoituksena hyvin tehdystä entisöintityöstä on se, että Keski-Suomen Tieliikennemuseossa Petäjäveden Kintaudella on kymmenen Höylän kunnostamaa ajoneuvoa. Kuvitetun kirjan laajuus tulee olemaan noin 300 sivua. Kone toimi nimittäin kahvilana linja-autoaseman luona 1950-luvun lopulta 1980-luvun alkuun asti
LOKOMON tiehöylät 10
11. 14 tonnia painava Teräskarhu AH 140 oli aikanaan Euroopan järein tiehöylä. Alun perin Lokomo Oy perustettiin valmistamaan vetureita, mutta jo alkuvaiheessa veturituotannon rinnalle nousi erilaisten maanmuokkausja tienrakennuskoneiden valmistus. Lokomon konepajan ja terästehtaan tuotannossa on ollut vuosien saatossa monenlaisia tieja maanmuokkauskoneita. 1960-luvun loppuun mennessä Lokomon tiehöylät olivat lunastaneet paikkansa maan tieverkoston vakiokalusteena. Ensimmäiset moottorikäyttöiset tiehöylät valmistuivat Lokomolta 1920-luvun lopulla, ja 1950-luvulta eteenpäin tiehöylät tunnettiin Teräskarhu-nimellä
Rungon kaarevasta muodosta johtuen näitä ensimmäisiä kotimaisia tiehöyliä kutsuttiin ”köykyiksi”. Aiemmin hevoset tai traktorit olivat vetäneet tiehöyliä. LOKOMO-TIEHÖYLÄT Lokomon ensimmäisten Teräskarhu-tiehöylien esite. Ruotsalaiset moottorihöylät oli kehitetty muutamaa vuotta aiemmin Amerikasta tuotujen Wehr-moottorihöylien esimerkin mukaan. 1930) ollut Hämeen, Turun ja Uudenmaan tiepiireissä perusteellisesti kokeiltavana ja arvosteltavana…” Lokomon tiehöylän voimanlähteenä toimi vuoden 1929 mallia oleva Fordson-traktori. Lokomo-moottoritiehöylän esite vuodelta 1930. Pian moottorikäyttöisiä tiehöyliä löytyi useimpien yhdysvaltalaisten tiekonevalmistajien valikoimista. Lokomo lähtee höyläämään tietä 1920-luvun lopulla myös tamperelainen Lokomo lähti mukaan tiehöylien valmistamiseen ja toi markkinoille oman Lokomo-moottorihöylämallinsa. Tiehöylien valmistuksesta kilpailivat kotimaisten valmistajien Lokomon ja Tiekoneen lisäksi myös ruotsalaiset June-tiehöylät. Mallikone on syksyn aikana (v. 1920-luvulla moottoritiehöylien valmistus rantautui myös Suomeen Amerikan ja Ruotsin esimerkkien mukaan. Tehtaalla oli jo aiempaa kokemusta muista tieja maanmuokkauskoneista kuten murskaimista, elevaattoreista ja lajittelijoista, tiejyristä sekä tierepijöistä. Sorateillä tiehöylät olivat kunnossapidon tärkein väline. Tiehöylä rakentui Fordson-traktorista sekä pitkästä, kaarevasta rungosta, joka kantoi tiehöylän terää. Esikuvana oli ruotsalainen Bitvargen-tiehöylä, ja Oy Tiekone Ab olikin niitä valmistavan yrityksen tytäryhtiö. Moottorikäyttöiset tiehöylät kehitettiin Yhdysvalloissa vuonna 1919 Russell Grader Manufacturing Companyn toimesta. Vuonna 1933 Lokomo toi markkinoille uudenmallisen suorarunkoisen tiehöylän, joka erosi muodoltaan Teksti: Mari Immonen Kuvat: Metso Lokomon terästehtaalla valmistuivat rungon, koteloiden ja teräpöydän valut sekä hammaspyörien takeet. 12. Tiehöylät olivat merkittävässä roolissa niin tieverkoston rakentamisessa kuin ylläpidossa. Lokomo markkinoi uutta moottoritiehöyläänsä vuonna 1930 näin: ”Kokoamalla yhteen tiemestarien ja ylimonttöörien kokemukset aikaisemmista ’Tiekarhuista’ olemme tämän aineiston perusteella konstruktionipuolellamme suunnitelleet kokonaan uuden koneen, joka oleellisesti poikkeaa tavallisista karhuista. Yritys teetätti Tiekarhuiksi nimettyjä moottoritiehöyliä Vaasassa Onkilahden konepajalla. Ensimmäiset suomalaiset moottorihöylät valmisti helsinkiläinen Oy Tiekone Ab 1920-luvun puolivälissä. Tällöin otettiin ensi kertaa käyttöön niin sanottu itsekulkeva eli moottoritiehöylämalli
Murskaimen nimeksi tuli Teräskita, kaivukoneet nimettiin Teräsmiehiksi ja tiehöylät Teräskarhuiksi. Lokomon uudentyyppiset tiehöylät olivat aiempia tehokkaampia ja nopeampia. Vuonna 1950 Lokomon tuotevalikoimaan Uudet Teräskarhutiehöylät AH 60, AH 90 ja AH 125 esiteltiin yleisölle syksyllä 1955. Järnefeltin kerrotaan sanoneen Teräskarhun prototyypin nähdessään: ”Tiehöylän piti olla karhu, mutta se kulki kuin koira. Lopulta kun sitä tarkasti tutkittiin, huomattiin, että se olikin susi!”. Lokomon konepajan teknillisen johtajan Klaus A. Ensin vuorossa olivat kivenmurskaimet ja pian sarjatuotantoon tulivat myös tiehöylät, kaivukoneet ja jyrät. Ensimmäiset työhöylät valmistuivat Lokomolta 1920ja 1930-lukujen vaihteessa. Varhaisimmissa tiehöylissä kuljettaja seisoi keskellä höylän runkoa. Tällä teknillinen johtaja viittasi ilmeisesti siihen, että tiehöylän etuja takapyörät kulkivat eri linjassa. aiemmista Tiekoneen valmistamista ”köykyistä”. Teräskarhut tuotantoon Koneiden sarjavalmistus aloitettiin Lokomolla vuonna 1949. Lokomon terästehtaalla oli keskeinen osa tiehöylien valmistuksessa, sillä sieltä valmistuivat muun muassa rungon, koteloiden ja teräpöydän valut sekä hammaspyörien takeet. 13 04/15. Samoihin aikoihin kiinnitettiin aiempaa enemmän huomiota tuotteiden markkinointiin ja pyrittiin avaamaan tie myös ulkomaan markkinoille
Tiekoneiden ja samalla myös tiehöylien määrä lähti kasvuun. Vuonna 1968 Tieja vesirakennuslaitoksella oli käytössään jo 913 tiehöylää. Valtion saamalla lainalla hankittiin 700 aurausautoa ja lumiauraa, 475 traktoria sekä asfalttiasema. Lokomolla oli suunnitelmat myös niin sanottua monikäyttötiehöylää varten, joka olisi soveltunut esimerkiksi peltotyökoneeksi. Tiehöylän voimanlähteenä toimiva dieselmoottori oli sijoitettu höylän takaosaan. Lisäksi Lokomon tuotannossa oli siihenastisista Euroopan tiehöylistä tiettävästi järein, 14 tonnin AH 140. 1950-luvun loppupuolella Lokomolla oli tuotannossaan kuusi eri höylätyyppiä: vuonna 1955 tuotantoon tulleet AH 60, AH 90 ja AH 125 sekä muutamaa vuotta myöhemmin tuotantoon otetut AH 65, AH 100 ja AH 140. Aiemmissa tiehöylämalleissa kuljettaja oli seisonut rungon keskellä, mutta Teräskarhuissa kuljettajan paikka siirrettiin erilliseen hyttiin. Nykyisin Lokomon tuotannossa oli Euroopan tiehöylistä tiettävästi järein, 14 tonnin AH 140. 1960-luvulla asiaan tuli muutos ja tieverkoston rakentamiseen käytettyjen koneiden määrä nousi nopeaa tahtia. Nämä suunnitelmat eivät koskaan kuitenkaan edenneet tuotantoon saakka. LOKOMO-TIEHÖYLÄT 14. Valtion tieverkostoa rakentamassa Vuonna 1949 arvioitiin Suomessa olevan noin 200 tiehöylää. Silloinen Tieja vesirakennushallitus (TVH) ja alan järjestöt vaativat lisää tienpitokoneita käyttöönsä, mutta koko 1950-luvun ajan tiekoneiden määrä kasvoi melko hitaasti. Tiehöyliä valmistettiin Lokomolla aina 1980-luvulle saakka, jolloin niiden valmistus myytiin Lännen Tractorsille. 1950-luvulla Lokomon tiehöyliä valmistettiin myös jonkin verran vientiin esimerkiksi Espanjaan ja Turkkiin. Lokomolla oli muihin valmistajiin nähden laajempi mallisto tarjottavaan. Tieja vesirakennuslaitos (TVL) hankki kalustoonsa myös 512 uutta tiehöylää ja 28 murskauslaitosta, joista useat olivat Lokomon tuotantoa. Vuosikymmenen lopulla tuotantoon tulivat hydraulikäyttöiset tiehöylät ja niistä kehittyi maanrakennustöiden yleiskoneita. tullut Teräskarhu-tiehöylä oli ensimmäisiä eurooppalaisia tiehöyliä, joissa oli yksipalkkirunko, tandemveto sekä koneelliset säädöt. Taustalla vaikutti Suomen vuonna 1964 saama laina kansainväliseltä jälleenrakennuspankilta IBRD:lta (Kansainvälinen jälleenrakennusja kehittämispankki)
”Monta kertaa höylien omistajat eivät heti korjauttaneet vikaa, avattiin vain ovi ja ajettiin siellä savun seassa! Sellainen ei nykypäivänä kävisi enää ollenkaan. Tampere. Metso Minerals Oyj. tuoteoikeudet Lokomo-tiehöyliin omistaa kiteeläinen Veemas Oy, joka on Pohjoismaiden ainoa tiehöylien valmistaja. Tiehöylät eivät aina kestäneet talviolosuhteita, ja niiden käsittely oli vaikeaa kovimmilla pakkasilla. Hammaspyöräkoteloissa käytetty vaseliini saattoi jäätyä, ja silloin terien laskeminen ja nostaminen vaikeutui. Rivissä tiehöyliä malliltaan Teräskarhu 9 ja 12. Esimerkiksi moottoreissa oli jatkuvasti korjattavaa. 15 04/15. Tampere. Konepajarakennuksen yhteydessä sijaitsi tehtaan ensimmäinen piirustuskonttori. Myös Lokomon tiehöylien käyttömukavuudessa oli parantamisen varaa. Tielaitos. MBI Publishing. Tie, liikenne ja yhteiskunta 1945-2005. Piltz, Martti 2008: TVH Valtion tiet – näyttelyn kaluston esittely. LÄHDELUETTELO: Haddock, Keith 1998: Giant Earthmovers : An Illustrated History. Suurin osa tiehöylistä oli Lokomon höyliä eikä valinnanvaraa juurikaan ollut, sillä kilpailevat tiehöylämerkit yleistyivät vasta myöhemmin. Esimerkiksi Etelä-Amerikkaan toimitettiin niin kutsuttuja tropiikkisovelluksia, joissa umpiohjaamot oli korvattu avo-ohjaamoilla. Lokomo moottorihöylä -esite vuodelta 1930. 100 vuotta konepajaja terästeollisuutta. Masonen, Jaakko & Hänninen, Mauno 1995: Pikeä, hikeä, autoja. Yksi tiehöylissä yleisesti esiintynyt vika oli pakoputkiston vuoto, ja vikaa pahensi se, että pakokaasu tyypillisesti vuosi suoraan ohjaamoon. Teräskarhuja valmistettiin myös vientiin. Nykyaikaisiin tiehöyliin verrattuna vanhat mekaaniset tiehöylät olivat raskaita käyttää. Kalusto oli kovassa käytössä ja tästä syystä myös useasti korjauksen tarpeessa. Teräskarhu-tiehöylä testiajossa. Tiehöylät käytössä – kovaa työtä ja korjaamokäyntejä Vuodesta 1964 tieurakoinnin parissa toiminut Terho Viianen muistelee, miten 1960-luvulla Lokomon tiehöylät olivat tuttu näky. Kukaan ei ajaisi”, Viianen kuvailee tiehöylien tyyppivikaa ja sen aikaisia työolosuhteita. Törmä, Mika 2015: Lokomo. Ja työtä riitti. Helsinki. Kangasala. 1960-luvulla tiehöyläkaluston lisääntyessä myös Tieja vesirakennuspiirien omien korjaamojen verkosto tiheni. Mobilian näyttelyjulkaisu. USA
RENAULT KULKEE SUVUSSA RENAULT N71 SUPER 16. Herkullisesti entisöity veteraani voi luottaa siihen, että suvun kolmaskin polvi pitää siitä huolta. Lindgrenin vanha isäntä osti Renault N71 Superin tilansa ainoaksi traktoriksi vuonna 1964
Iitti 17
Muistikuva on varmasti oikea, sillä vuonna 1964 maahantuoja Nortek mainosti, että esittelykoneita on edullisesti myynnissä. Jarmo Lindgren on kokenut Renault’n melko harvinaiseksi traktoriksi Suomessa. Heinäpaaleilla on kyydissä lysti istua. Jarmo Lindgren katseli pikkupoikana pellonmuokkauspuuhia ja otaksui näkemänsä perusteella, että traktorilla voi ajaa pellolla ihan miten lystää. Siihen Renault-traktoreiden taival Suomessa päättyikin. Traktori on hankittu vuonna 1964, mutta Viljo muistelee, että se olisi tullut Suomeen jo edellisenä vuonna. Tilan ensimmäiseksi omaksi traktoriksi hankittiin heti uusi kone, Renault N71 Super. Myös traktorin nostolaitteeseen asennettavia takakauhoja Viljo rakensi. Perässä kulki apulanta painona, ja viljasäiliö oli edessä. Jarmo muistelee, että Renulla tehtiin 1960-luvulla kaikki tilan työt. Jos ihan kaikki tilan koneet eivät Viljon rakentamia olleetkaan, jokaista oli ainakin vähän muokattu. Nykyisin yhdistelmä palvelee Lindgrenin perhettä juhannuksen huviajoissa. Ainakaan Renault-vanhuksen entisöintiä ei ole tehty miten sattuu vinksin vonksin vaan viimeisen päälle. Tilan ensimmäinen uusi Viljo Lindgren ryhtyi 1960-luvun alussa pitämään vuokratilaa Mäntsälässä. 18. Miehessä oli muutoinkin melkoisesti sepän vikaa. RENAULT N71 SUPER Viljo Lindgren on aikoinaan tehnyt Renuun peräkärryn viljanajoa varten. Peruspeltotöiden lisäksi kone on pyörittänyt myllyä ja tekipä isä sillä lumiurakointiakin kylällä ainakin yhtenä vuonna”, Lindgren täsmentää. Urakkatöissä ollut linko oli Viljo Lindgrenin itsensä rakentama. Viljon hittituote oli siilon suppilopohja, jollaisia hän valmisti myyntiin Kausalan silloiseen Maatalous Heinoseen, nykyiseen K-maatalouteen. Kyllä järjestyksessä mennään.” Oppi meni poikaan perille ilmeisen hyvin. Kaikkia tuolloin maahan saapuneita Renuja ei ilmeisesti ollut saatu kaupattua. Jarmo on omin silmin nähnyt näillä main vain yhden toisen Keski-Euroopan ihmeen, ja sekin oli vanhempaa D-mallisarjaa. ”Peltoa ei tosin siihen aikaan ollut kuin 6 hehtaaria, joten ei siinä ollut hirveästi tekemistä. Yhä edelleen Kausalan kylillä törmää Viljon rakentamiin siilonpohjiin, ja hyvin ne Teksti: Mika Rassi Kuvat: Tapio Mäntyniemi Tilan ensimmäiseksi omaksi traktoriksi hankittiin heti uusi kone, Renault N71 Super. Aiheesta on viimeksi tainnut kirjoittaa traktoritietäjä Vesa Rohila, jonka viimevuotinen artikkeli oli nimeltäänkin ”Renault jäi marginaalimerkiksi”. Kun pikku-Jarmo sitten astui Renault-traktorin rattiin ja ajeli saroilla hurjaa siksakkia, ei kestänyt kauaa, kun isä Viljo tuli ojentamaan poikaansa: ”Ei sitä tuolla lailla ajeta. Niinpä traktorin hinta laski sen verran, että Viljon ostopäätös syntyi
ovat sulkulaitteineen päivineen kestäneet. Nopeudet 0,8–29 km/t. Joka tapauksessa S-mallin vakiovarustelutaso lienee aikoinaan vaihdellut. Kaksoiskytkin, tasauspyörästön lukko ja erikoisvahvistettu etuakseli.” Hinnaksi mainitaan nyt 777 000 markkaa. Palaamme siis aiheeseen tuota pikaa. Tuolloin Renault’n traktoripuoli myytiin Claasille ja silloin muuttui koneiden nimikin. Vuonna 1968 Mäntsälän vuokratila vaihtui omaan maatilaan Iitissä, jonne Viljo ajoi muuttokuormat milläpä muullakaan kuin Renulla. Hinnaksi mainoksessa mainittiin 695 000 markkaa. Ojanen valmistelee paraikaa lehteemme artikkelia ranskalaisten traktoreiden esiintymisistä Suomessa. Kaiken urakkatyön ohella N71 Super palveli maatalouden yleiskoneena pitkään. Kaunottaren vaihteet on helppo laskea kuvasta. Vaikka maahantuonti meille tyrehtyi jo yli 50 vuotta sitten, Renault-merkkisiä traktoreita valmistettiin vuoteen 2003 asti. Kaikissa N-sarjalaisissa oli vakiona esimerkiksi tasauspyörästön lukko ja kaksi synkronoitua vaihdetta. Se oli tilan ainoa traktori aivan 60-luvun loppumetreille saakka. Se veti pieniä tukkikärryjä ja Keulamerkki ja ohjauspyörä tilattiin Ranskasta. Aikoinaan maahantuoja Nortek mainosti N71S-mallia näin: ”RENAULT-yhtymä on NORTEK’in aloitteesta kehittänyt erityisesti Suomea varten olosuhteisiimme parhaiten soveltuvan traktorimallin N 71-S (Suomi).” Merkittävin muutos N71:een oli tehonlisäys 35:stä hevosvoimasta 45:een. 60–70-lukujen taitteessa ranskalainen jäi isomman valkovenäläisen varjoon, ja 70-luvun puolivälissä hankittiin toinen Belarus, mutta Renault jatkoi kuitenkin palvelustaan 1990-luvun loppuun saakka. Tasauspyörästön lukko tarjotaan myös vakiovarusteena. Kerrotaan vielä Renuista ja muista fransmanneista kiinnostuneiden iloksi, että Olli J. Lisäksi Viljo ajoi vuosina 1965–67 Renault’lla ja vetävällä kärryllä 18:n motin ropsikuormia talvipakkasilla Porvoon seudulta Tolkkisten sellutehtaalle kolmesti päivässä. Vaihteita mainos kertoo olevan 6+1. Muissa N-sarjan Renuissa pöhisi moottorina ilmajäähdytteinen MWM eli saksalaisen Motor Werke Mannheimin tuote, mutta N71:ssä pyöri nestejäähdytteinen Perkins, niin myös N71S:ssä. Ihan viimeisinä vuosina ennen pitkää lepoaan Renu oli semmoisena aisankannattimena. Jarmo Lindgrenin käsityksen mukaan Superin erona aiempaan N71-malliin on vahvistettu etuakseli, alennusvaihteisto ja kaksoiskytkin. Kaksi suurinta välitystä on synkronoitu. Matkat olivat yhteen suuntaan jopa 30 kilometriä. Jarmon käsitystä tukee eräs toinen mainos. Sen aikaiset kuorma-autot veivät samankokoisia kuormia, ja Viljo ihmettelee yhä, ettei noilla reissuilla koskaan käynyt mitään vahinkoja. Eräässä tällaisessa mainoksessa luetellaan seuraavia ominaisuuksia: ”Traktorissa on 10 vaihdetta eteen ja 2 taakse. SUOMI-RENAULT Renault N71 Super on viimeinen Renault’n traktorimalli, jota Suomeen tuotiin, ja sitä kaupattiinkin aivan erityisenä Suomimallina. ”Vielä Belarusten rinnallakin se oli mukana esimerkiksi äestysja jyräyshommissa. Nortek mainosti N71S:ää 60-luvun alkuvuosina nimittäin myös kunnallistöihin. 19 04/15
Suurin työ oli kuitenkin koko komeuden purkaminen ja maalaaminen uudelleen. Vanhoja jarrurumpuja on sorvattu niin uutterasti, että toiseen on lisätty hieman lattarautaa halkeamisen estämiseksi. Uudet jarrurummut Jarmo olisi toki ostanut, mutta ei löytänyt vastaavia mistään. Ne osat, jotka uskalsi hiekkapuhaltaa, on puhallettu ennen maalaamista. Keulamerkki tilattiin Ranskasta, ja tätä nykyä merkkiliikkeen sijasta viesti välittyy tietoverkon kautta. Samalla tilauksella saatiin uusi ohjauspyörä. Nyt yritin tätä samaa taktiikkaa jarrurumpujen kanssa, mutta ei se toiminut. Temppu ja kuinka se tehdään Vuoden 2012 syksyllä Jarmo ajoi Renault’n tempputupaansa sisään ja ryhtyi laittamaan masiinaa osiksi. Mutta sitten isä painelikin Kouvolan Renault-henkilöautoliikkeeseen ja sanoi, että hänellä on tämmöinen traktori ja hän tarvitsisi siihen vetoakselin. Kiinni hirttäneiden jarrujen kanssa sen sijaan oli jonkin verran puuhaa. Ei ne ymmärtäneet siellä ollenkaan”, Jarmo harmittelee. Moottori oli remontoitu täysin kolmisenkymmentä vuotta aiemmin, joten voimanlähteen kimpussa ei tarvinnut askaroida juuri lainkaan. Lopulta Renault kuitenkin siirtyi lepäilemään halliin. käytti puunpilkkomakonetta ja teki muita kevyitä töitä”, Jarmo kertoo. No, ne siellä katselivat katalookejaan ja löysivät semmoisen! Ranskasta se tilattiin eikä kestänyt varmaan kuin viikon verran, kun se jo oli paikan päällä. Siitä huolimatta jarruista tuli oikein hyvät. Välillä sitä hieman siirreltiin ennen kuin jarrut menivät siihen pisteeseen, että kun poljinta hipaisikin, renkaat olivat lukossa. “Ensin ajattelin, etten purkaisi runkoa kokonaan, mutta sitten tuumin, että jos kerran tehdään, niin tehdään kunnolla”, Jarmo tokaisee eikä ole päätöstään katunut. Hidasteilta ei välty silläkään väylällä. “Kitkapinta Kiiski Lahdesta paistoi ystävällisesti uudet jarrukengät siihen”, Jarmo kiittää. ”Kiiski teki sellaiset hieman ylikoon liinat siihen, ja kun niitä soviteltiin rumpuihin, ne istuivat oikein nätisti”, Jarmo kehaisee. Jarmo muistaa traktorin olleen joskus poikki kytkinremonttia varten, ja nyt tämäkin vaihe jäi pois, sillä kytkin toimi edelleen mainiosti. Loppu hyvin, kaikki hyvin: sunnuntaina tilattu tavara oli keskiviikkona Kausalan postissa. “Tarvikemyyjän nettisivut olivat englanniksi, kun selattiin tavaroita, mutta kun siirryttiin maksamaan, kieleksi vaihtui ranska. “Kerran traktorista meni vetoakseli poikki ja isä meinasi, että siihen taisi jäädä Renu. Siinä sitten arvailtiin, että tuo voisi tarkoittaa luottokortin numeroa”, Jarmo selittää kieli keskellä suuta. Esimerkiksi hyvin säilynyttä ja suoraa konepeltiä ei kuitenkaan ryhdytty puhaltamaan pilaamisen “Ensin ajattelin, etten purkaisi runkoa kokonaan, mutta sitten tuumin, että jos kerran tehdään, niin tehdään kunnolla.” RENAULT N71 SUPER 20. Jarmo on erityisen iloinen, kun puuttuva keulamerkki löytyi karkki-Renua koristamaan. Isojen varaosien hankinta oli miehen kertoman mukaan ennen erilaista
Aika lähellähän tuo on Fiatin sävyä”, Jarmo toteaa. Uusi pakosarja ja -putki ovat näkyvin moottorille tehty työ. pelossa. Vanhaa toimivaa tasavirtalaturiakaan Jarmo ei ryhtynyt vaihtamaan tai edes avaamaan. Pirteää väkeä Talvella 2012–13 Jarmo ei luppohetkinään juuri muuta tehnyt kuin Renun remppaa, sillä tähtäimessä oli päästä jo seuraavana kesänä ajelemaan. “Vein pellin kouvolalaiseen rekkamaalaamoon, ja siellä sävy selvitettiin luupin kanssa. “Kun tällä nykyään lähdetään ajamaan, ei enää mennä pientä pätkää, vaan matka suuntautuu maakuntiin ja kestää vähintään tunnin. Oikea sävy Renun pintaan löytyi kojetaulun suojapellin takaa. Nehän ovat itse asiassa 135-Massikan, mutta koska moottori on sama Perkins, ne sopivat ja ovat minusta ihan näyttävän näköiset”, entisöijä tarinoi. Maalaamossa väristä otettiin luupilla selvää. Siinä ajassa se jo latautuu hyvin”, sanoo Jarmo. Nostovarsia Renault ei ole nykytehtävissään kaivannut, mutta Jarmo aikoo vielä asentaa ne paikalleen. “Alkuperäinen putki meni rungon alta taakse, ja siihen oli isäkin tehnyt jonkin muutoksen niin, että putki oli hitsattu suoraan kiinni valurautaan. Tekniikan suhteen Renu oli tosiaan uskomattoman hyvässä kunnossa. Kun äänenvaimennin alkoi olla jo ihan sökö, ostin uuden putken ja sarjan. Oikea värisävy löytyi mittaritaulun suojapellin alta, sinne kun ei aurinko ollut päässyt väriin vaikuttamaan. Vanhempi polvi saakin Jarmolta erityismaininnan siitä, ettei peltejä ollut lainkaan kolhittu. Kerran isä-Viljokin kävi 21 04/15
Kun nuori emäntä istuu kuskin pukille, on selvää, että Lindgrenin viljatilalle sekä sen koneperinteelle on jatkaja tiedossa. RENAULT N71 SUPER 22
Kone saa käyttäjältään kiitosta ketteryydestä. Silloin kun se liikkuu, se on aika kevyt ohjatakin. Mutta niin vain oli ikäkone kesällä terässä ja valmis lähtemään maailmalle. kille, on selvää, että Lindgrenin viljatilalle sekä sen koneperinteelle on jatkaja tiedossa. Kuvausten aikana paikalle sattuu myös seuraavaa sukupolvea, nimittäin Jarmon tytär Enni. Metsätöissä opin sitten käyttämään ohjausjarruakin”, Jarmo tarinoi. Viime kesänä Renault reissasi jo kolmattasataa kilometriä, kun sitä vietiin eri tapahtumiin. Jarmo on vetänyt Renullaan lähinnä kärryjä ja niitäkin vain juhannusajelujen merkeissä, joten nostovarret ovat toistaiseksi hallissa tallessa. “Villähteellä käytiin silloin ensimmäisenä kesänä. Mikäpä sen kauniimpaa kuin pitää vanhasta opettajasta huolta. ihmettelemässä tyystin torsoksi riisuttua traktoria ja totesi, että voi herranjumala. Vastikään 80 vuotta täyttänyt pirteä ensiomistaja Viljo Lindgren oli tietysti hyvin mielissään vanhan työtoverin entisöinnistä. Minä vaan käänsin rattia, mutta eihän se kone mihinkään kääntynyt. Jarmon mieleen palaavat traktorilla tehdyt metsätyöt. Ja keula nousi tietysti niissä hommissa herkästi pystyyn. Paikka on niin kallioista, että siellä piti varoa saamasta tukkia perästä niskaansa. Kyllä sitä silloin pikkupoikanakin jaksoi pellolla hyvin veivata”, Jarmo arvioi. Paikallaan se tietysti on vähän raskaampi kääntää. ”Kyllähän se näppärä laite on. Kun nuori emäntä istuu kuskin puRenault oli säilynyt tekniikan puolesta niin hyvin, että käytännössä vain johtoja oli pakosarjan ja -putken ohella pakko uusia. Vaikka kone seisoi 15 vuotta hallissa, se oli koko ajan rekisterissä ja niin muodoin tarvittaessa valmiina tien päälle. Eräs erikoisherkku ranskalaisessa on alkuperäinen rekisterikilpi. Neitsytmatka arvelutti kovasti, mutta hienosti se kesti, eikä sen jälkeen ole enää pelottanut lähteä reissuun”, Jarmo muistelee. RENAULT N71S MOOTTORI: nestejäähdytteinen kolmisylinterinen Perkins P 3 -dieselmoottori ISKUTILAVUUS: 2,5 l TEHO: 45 hv / 2250 rpm VAIHTEET: 6+1 RENKAAT: edessä 5,50–16, takana 12,4–28 PITUUS: 3,13 m LEVEYS: 1,60 m KORKEUS: 1,55 m PAINO: 1 500 kg 23 04/15. Muistellaan Jarmon kanssa vielä tovi Renun työelämää. Iitin vanha Renu paistattelee varmasti vielä monen tuhannen kultaisen auringon hohteessa. “Renulla vedettiin aikoinaan paljon täyspitkää tukkia metsästä. “Ne pitäisi vielä maalata niin kehtaisi pistää paikalleen”, Jarmo mainitsee jäljellä olevista Renu-hommista. Super-Renun alkuperäisten pyöreämuotoisten etupyörien tilalle vaihtui jo Viljo Lindgrenin aikana jostakin jakeluautosta yli jääneet kestävät kumit
Hollola 24
PÄTEVÄ PONY MASSEY-HARRIS PONY 1954 25. Pikkuinen Massey-Harris Pony on toiminut ensin pientilan tomerana työkoneena Asikkalassa, siirtynyt sittemmin ahkeraksi apulaiseksi kesäasunnolle ja päätynyt lopulta leppoisille eläkepäiville traktoriharrastajan hyvään hoivaan Hollolaan
Pony hankittiin pienen maatilan työkoneeksi Asikkalan Urajärvelle. Kovin montaa muuta merkintää kirjasta ei löydykään. Ihan tarkkaa tietoa ei ole olemassa, mutta oletettavasti maanviljelijä Kaino Tamminen hankki käytetyn Massey-Harris Pony -traktorin tilalleen 1960-luvun alkuvuosina. Todennäköisesti traktori on tullut Tammiselle vuonna 1963. Viimeisenä tapahtumana päiväyksellä 26.7.1974 on Asikkalan piirin nimismiehen leimalla ja kanslisti Taimi Takkusen allekirjoituksella varustettu merkintä ”tunnusmerkit palautettu ja ajoneuvo poistettu rekisteristä.” Teksti: Lea Lahti Kuvat: Jan-Erik Laine ”Sen kanssa oli kiva ajaa kökötellä, kuljettaa polttopuita metsästä ja hakea soraa pihaan.” MASSEY-HARRIS PONY 26. Tilalla oli muutama lehmä sekä viisi hehtaaria peltoa, ja pikkuinen MasseyHarris oli varsin passeli peli sen suuruisen pientilan tarpeisiin. Ainakin silloin Ponylle on otettu vakuutus Pohjola-yhtiöstä ja se on rekisteröity Kainon nimiin Asikkalan nimismiehen kansliassa tunnuksella 45-HT. Rekisterikirjan kertomaa Edelleen tallessa olevassa rekisterikirjassa on merkintöjä Kaino Tammisen omistusajalta. Ponyssa oli työkoneina yksisiipinen aura sekä hankmo, ja Kainon pojan Unton kaveri rakensi myöhemmin traktoriin sopivan käsikipillä varustetun pienen peräkärryn
Mäki-Puhtilan Pony edustanee seuraavaa 812-sarjaa, jossa moottori on edelleen sama, mutta runkoa on tukevoitettu. Massey-Harrisin suurimmat traktoritehtaat sijaitsivat Amerikassa ja Brittein saarilla, mutta muun muassa Ponyn Simca-moottorilla varustettuja 811ja 812-malleja valmistettiin ainoastaan Kanadassa ja Ranskassa. Sen jälkeen kun Massey-Harris vuonna 1953 virallisesti sulautui Fergusoniin, Pony-traktoreita alettiin valmistaa myös Massey-Ferguson-merkkisinä MF 35:n kaltaisella pellityksellä varustettuna. Tämän jutun yksilö edustaa todennäköisesti tuota 812-sarjaa, vaikka minkään näköistä mallimerkintää siitä ei löydykään. Hitsatulla rungolla tukevoitetun 812-mallin valmistus alkoi Ranskassa vuonna 1953. Kaikkien Pony-mallien yhteenlaskettu valmistusmäärä Kanadassa oli noin 29 000 kappaletta ja Ranskassa huomattavasti enemmän, miltei 90 000 kappaletta. 27. Pikkuisia Ponyja tuli tuolloin maahan reilut 600 kappaletta. Käsikipillä varustetun pienen peräkärryn on aikanaan, todennäköisesti jo 1960-luvulla, varta vasten tähän traktoriin valmistanut Kaino Tammisen pojan tuttava. Siellä valmistus jatkuikin aina vuoteen 1954 saakka. Vuodesta 1951 lähtien Ponyn 811-mallia valmistettiin 1,2-litraisella Simcan moottorilla varustettuna. PONTEVA PONY Massey-Harris-malliston pienimmäinen, Ponyksi nimetty ja yksilitraisella bensamoottorilla varustettu malli esiteltiin vuonna 1947 Kanadassa. Suomessa Massey-Harris Ponya edusti ja myi Keskusosuusliike Hankkija vuosina 1951–1955
Kaveriksi kesäasunnolle Kun Kaino aikanaan siirtyi ajasta iäisyyteen, traktori siirtyi jo aiemmin edesmenneen Unton puolison Arja Tammisen omistukseen ja se ajettiin muutaman kilometrin päähän kesäasunnolle Urajärven rannalle Rutalahteen. ”Valitsin prikulleen alkuperäisen värisen punaisen maalin”, mies kertoo. Leo myös maalasi Ponyn kertaalleen. Moottori toimi moitteettomasti koko mökilläoloajan, eikä sitä koskaan tarvinnut avata tai remontoida. ”Minä en osannut tehdä sille muuta kuin antaa bensaa ja ajaa”, Arja nauraa. ”Sen kanssa oli tosi kiva ajaa kötkötellä, kuljettaa polttopuita metsästä sekä hakea soraa tielle ja pihaan”, Arja kertoo hymyillen. ”Kun uutta samanlaista ei ollut saatavana, teetätin Heinolan lähellä olevalla pajalla uuden syylärin vanhan mallin mukaan”, Leo muistelee. ”Pienellä ja kapealla laitteella mahtui hyvin ahtaaseenkin paikkaan puiden väliin, mutta jyrkissä nousuissa voima tahtoi toisinaan olla tarkalla.” Traktoria huolsivat ja korjailivat tarpeen mukaan Arjan avopuoliso Leo Huotari ja Arjan veli Osmo Heinilä. Aluksi Pony vietti talvet pressun alla, mutta pääsi melko pian katon alle, kun mökkipihaan rakennettiin liiteri. Mitään haavereita traktorin kanssa ei sattunut, vaikka kesämökin tontti onkin aika mäkistä maastoa. Harrastajan hoiviin Hollolalainen traktoriharrastaja Esa Mäki-Puhtila esitteli sisarenpoikansa Peter Truedssonin kanssa entisöimäänsä Takratraktoria Kylämarkkinoilla Lahdessa alkukesästä 2011. Paikanpäällä jaettiin Kesä Päijät-Hämeen kylissä -lehteä, jossa oli artikkeli Takran entisöinnistä sekä Esan traktoriharrastuksesta. Arja Tamminen ja Leo Huotari lukivat artikkelin ja alkoivat pohtia, joko olisi aika luopua omasta mökkitrakMASSEY-HARRIS PONY 28. ”Kun sillä hissuksiin ajeli, niin hyvin se sujui”, Arja muistelee. Massey-Harris Pony on tätä nykyä uudenveroisessa kunnossa kokeneen traktoriharrastajan Esa Mäki-Puhtilan omistuksessa. Kaikissa huoltotoimenpiteissä ja korjauksissa yritettiin säilyttää traktorin alkuperäisyys mahdollisimman tarkasti. Leo vaihtoi traktoriin muun muassa uuden jäähdyttäjän rikkoutuneen tilalle. Vanhus pääsee silloin tällöin ulkoilemaan maatilan pihapiiriin
Ponyn ranskalaisvalmisteinen Simcan 1,2-litrainen nelisylinterinen moottori oli varsin hyvässä kunnossa eikä sitä avattu. Myös peräkärryn metalliosat saivat saman käsittelyn osakseen. Se on itse asiassa yllättävän pirteä, jaksaa kulkea ja vetää, vaikkei tehoa paljon olekaan. Lopuksi traktori maalattiin, kasattiin ja siihen tilattiin alkuperäisenkaltaiset uudet tarrat kylkiin, keulaan ja istuimen taakse. ”Mutta on kyllä mukava tietää, että Pony on hyvissä käsissä ja hyvässä kunnossa.” Esa purki traktorin osiin ja hiekkapuhalsi sen puhtaaksi. Mekaaninen nostolaite kuului Ponyn varustukseen 1950-luvulta alkaen, mutta koska se ei ollut yhteensopiva muiden laitevalmistajien kanssa, Ponyyn sopivat ainoastaan sen omat työkoneet. ”Hain ostamani Ponyn omalla traktorillani 8.10.2012 noin 50 kilometrin päästä Tammisen kesäasunnolta Asikkalasta. Peräkärryn vuosien saatossa huonokuntoisiksi hapertuneet puuosat saivat väistyä uusien tieltä. Esa purki traktorin osiin ja hiekkapuhalsi sen puhtaaksi. ”Pony on hyvä ja mukava ajaa. Ponylla ajellaan silloin tällöin, ja talvet se viettää tallissa toinen toistaan upeampaan kuntoon entisöityjen traktoreiden seurassa Mäki-Puhtilan pihapiirissä. torista. Työkoneiden kiinnitys tapahtui pulttien avulla. Niinpä vuoden kuluttua Esa sai pariskunnalta uuden puhelun, kävi katsomassa traktoria ja teki siitä kaupat Arjan kanssa. Peräkärryn kera se on ollut oiva apulainen kesämökin polttopuuja sorakuljetuksissa edellisen omistajan aikana. Traktori sai uudet eturenkaat ja myöskin peräkärry sai uudet kumitassut alleen. Pieni ja siro Pony on näppärä ja pirteä ajettava. Uudenveroiseksi jälleen Massey-Harris Pony oli ostettaessa ajokunnossa. 29 04/15. Harvoin käytössä ollut kone alkoi kuitenkin olla konstikas käynnistettävä, ja omistajien ikävuosien lisääntyessä voimat mökkipuuhailuun alkoivat hieman huveta. Nyt on teetettävä kaikki sen työt maksua vastaan kylän miehillä”, Arja huokaa. Peräkärryn metalliosat saivat saman käsittelyn. Leo soitti Mäki-Puhtilalle ja kertoi heillä olevasta Massey-Harris Ponysta, mutta Arja ei ollut vielä valmis luopumaan traktoristaan. Kaikki kaksi alkuperäistä mittaria sekä kunnostuksen ajaksi irrotetut nupit ja vivut kiinnitettiin paikalleen ratin alapuolelle. PikkuValmetin kokoinen laite on oikein näppärä käsitellä, jos sitä vertaa vaikka Allis-Chalmersiin, joka on paljon pidempi ja kankeampi”, kunnostaja kuvailee ajo-ominaisuuksia. Arja Tamminen muistelee haikein mielin entistä apulaistaan. Sain etukuormaajalla varsin vaivattomasti nostettua pienen traktorin peräkärrylle, kiinnitin kuorman ja ajelin tyytyväisenä Pony lavalla kotiin”, Esa kertoo. ”On jo monta kertaa ollut ikävä omaa traktoria. Ponyssa on kolme vaihdetta eteen ja yksi taakse. ”Jotakin pientä uusin, tiivisteitä ja stefoja, mutta mitään isompaa osienvaihtotarvetta ei ollut. Maalipinta oli jonkin verran kärsinyt, mutta laite oli kuitenkin kauttaaltaan punainen ja ehjäpeltinen
VÄLIMALLI vaan ei väliinputoaja SCANIA-VABIS L66 1964 30. Kurikkalaisen Jouni Kallion entisöimä yksilö edustaa oivallisesti L66:n ajatusta. Scania-Vabis L66 on sekoitus valmistajansa kahdesta mallista, raskaammasta ja kevyemmästä autosta, joiden pohjalta syntyi monen työmaan peruspuurtaja
Kurikka 31
Nykyään on itsestään selvää, että erilaisia alustoja ja moottoreita voidaan yhdistellä melko rajattomasti autotehtaalla asiakkaan toiveiden mukaan, mutta 60-luvun alussa vaihtoehtoja oli vähemmän. Vastaavaa kiinnostusta esiintyi myös muualla, kuten Hollannissa, jossa ollaan totuttu kulkemaan hieman omia polkuja hyötyajoneuvojen rakenteissa. Malliston uudistamista jatkettiin heti seuraavan vuoden alussa, jolloin esiteltiin raskas 76-mallisto niin kaksikuin kolmeakselisine versioineen. Tässä yhteydessä on loogista kutsua L66:sta välimalliksi ilman negatiivista merkitystä. Lisäksi on automalleja, joissa on ominaisuuksia vähän molemmista, niin raskaista kuin kevyemmistä autoista. Esimerkiksi meillä Suomessa oltiin kiinnostuneita autosta, jossa olisi järeä ja vahva alusta, mutta voimanlähteen osalta oltiin paljon vaatimattomampia – raskas malli kelpaisi pienemmällä moottorilla, jos ne näkyisi hinnassa. Yksinkertaisesti sanottuna se oli 76-malli, joka oli varustettu 11-litraista moottoria pienemmällä 56-mallin 8-litraisella voimanlähteellä. Ennen kuin Hollannin Scania-Vabiksen maahantuoja ehti rakentamaan omaa versiota maahan tuomistaan autoista, tehdas esitteli Scania-Vabis L66:n täyttämään markkinoilla olleen tyhjiön. Pari kuukautta myöhemmin huhtikuussa 1963 esiteltiin sitten mallinumeronsakin perusteella 56:n ja 76:n väliin sijoittuva 66-malli. On raskaita kuorma-autoja, joissa on väkivahvat moottorit raskaita kuormia varten. Kolmipuolaiseen ohjauspyörään on mukava nojata Pohjanmaan suorilla ja antaa Vabiksen viedä. On vastaavasti kevyempiä kuljettimia, joiden moottorit ja rakenteet on mitoitettu hillitymmille kuormille ja vähemmän vaativiin olosuhteisiin. Alustojen painoluokat menivät normaalisti moottoritilavuuden mukaan. Scania-Vabiksella oli esimerkiksi 5-, 8ja 11-litraiset moottorit, ja nokattoman ohjaamon sai ainoastaan suurimman moottorin yhteydessä. L56 oli valmistajansa ilmoituksen mukaan 13 tonnin auto ja L76 vastaavasti 16 tonnin malli, ja niin L66 Teksti ja kuvat: Iikka Kekko SCANIA-VABIS L66 1964 Ohjaamoergonomiaa 60-luvun tyyliin. Muualla asia nähtiin hieman toisin. Sopivan järeä Marraskuussa 1962 Scania-Vabis esitteli ensimmäiset 6-sarjan mallinsa, jotka edustivat keskiraskaita L56ja LS56-malleja. Vauraassa Ruotsissa ei nähty tarvetta poiketa selvästä kaavasta, jonka mukaan raskaassa autossa kuuluu olla iso moottori. Asiaa ei juurikaan kyseenalaistettu, sillä käytäntö oli normaali. L66 perustuu sekä isomman että pienemmän mallisarjan autoon. 32
Eron pidempään moottoriin konehuonessa huomaa jäähdyttimen propellin pidemmästä suojuksesta kuvan oikeassa alareunassa. Olihan L66 tarkoitettu pääasiassa kaksiakseliseksi nuppiautoksi, kun taas 76-malleja oli myös kolmeakselisina ja niitä käytettiin raskaissa ajoissa usein perävaunua perässä kiskoen. Myös rekkavetureina kasilitraista alustaa käytettiin jonkin verran. laskettiin 15,2 tonnin autoksi. 56:n nokka sen sijaan on kymmenkunta senttiä lyhyempi. Toisaalta sellaistakin tilannetta varten oli käytettävissä kaikkiaan kymmenen nopeutta eteenpäin. Pohjoisesta Pohjanmaalle Suomessa Kuuskuutoset toimivat niissä tehtävissä, joihin ne oli suunniteltukin, kuten maansiirtoautoina ja säiliöautoina nuppikäytössä. Se sopi siihen tarkoitukseen hyvin, jos massat eivät karanneet kovin huimiksi. Hollannin Scania-Vabis maahantuoja Beers rakensi L66-malleista kolmeakselisia LS66-malleja, joille tuntui olevan heidän markkinoillaan kysyntää. Myös meillä Suomessa muutettiin joitakin yksittäisiä jo käytettyjä L66:sia teliautoiksi vaihtamalla niihin LS76:n teliakselisto tai vaihtoehtoisesti koko rungon takapää. Sinänsä tuo moottoritehojen ero ei loppujen lopuksi ole mitenkään dramaattinen. Ulospäin 66 näyttää samalta kuin 76. Vaikka kevyemmästä 56:sta sekä luonnolTehdas valmisti 66-mallia vain kaksiakselisena, mutta myöhemmin joitakin autoja on muutettu kolmeakselisiksi lisestikin raskaasta 76:sta oli tarjolla myös kolmeakseliset telialustat, 66 oli tarjolla ainoastaan kaksiakselisena versiona. Niin tässäkin tapauksessa. Vaihteistona 66-mallissa käytettiin viisinopeuksista perusvaihteistoa, jonka jatkeena Kahdeksanlitrainen ahtamaton kuutosmoottori oli L66:n perusvoimanlähde. 33 04/15. Toisin sanoen 66 sopi tapauksiin, joissa kaksiakselista nuppiautoa käytettiin raskaassa ajossa mutta joissa 11-litrainen 76-malli olisi kuitenkin ollut turhan suurikoneinen – ja tietysti myös kalliimpi. Etenkin Scanian tarinasta löytyy usein sivujuonteita, jotka johtavat jostain syystä Hollantiin. Moottoritehon osalta ahtamaton 7,8-litrainen D8moottori jäi 140 hevosvoimansa kanssa 50 hevosta jälkeen 76:n 11-litraisesta. Moottori on sijoitettu samaan tilaan kuin suurempi 11-litrainenkin
Silloin hän istui kurikkalaisella AlaKorpelalla ajaneen isänsä mukana lukuisilla reissuilla. Kun auton kunnostus aloitettiin ja sitä ruvettiin purkamaan, totesi parikin Jounin kaveria, ettei tuosta tulisi enää autoa. Liikaa vapaa-aikaa karsittiin lisäksi rakentamalla halli auton ympärille, mikä tosin vastaavasti Kuuskuutosen alusta oli järeämmästä ja moottori puolestaan kevyemmästä Scania-Vabiksesta. Auto on tehnyt päivätyötään noin kymmenen ensimmäisen elinvuotensa ajan Kemissä toimien niin sanottuna kuntaautona. Vuonna 1964 tuon edellisenä vuonna esitellyn automallin nimittäin tilasi eräs toinen autoilija, joka ei kuitenkaan jostain syystä pystynyt lunastamaan uutukaista liikkestä, ja niin auto pistettiin myyntiin tyyliin ”tästä heti ajoon”. Kohtuullisen hyvältä näyttänyt 35-vuotias kuormuri oli Kallion mukaan kuitenkin päältä paremman näköinen kuin kokonaisuutena. Vabis siirtyi Lipposen lasiliikkeelle, joka käytti autoa noin parinkymmenen vuoden ajan. 34. Kuvissa esiintyvä kurikkalaisen Jouni Kallion L66 ei poikkea käyttöhistoriansa osalta aiemmin mainituista kyseisen mallin suoritealoista. SCANIA-VABIS L66 1964 on kaksinopeuksinen planeettavaihteisto. Työlistaa kasvatti lisäksi halki ollut moottorinlohko. Lahosta lavasta jäi purkamisen jälkeen jäljelle kehikon lisäksi vain kasa ruosteisia laitalukkoja. Vuonna 1999 hankittu auto oli tuolloin alkuperäisessä kunnossaan ja väriltään niin kutsuttu paprikanpunainen kuten valtaosa Suomeen uutena tuoduista tuon ikäisistä Scania-Vabiksista. 70-luvun puolivälissä Vestenius vaihtoi auton 66:n korvanneeseen L85-autoon. Tämän jälkeen auto siirtyi puolestaan tunnetun hyötyajoneuvoharrastajan, jo edesmenneen Teuvo Vuortion omistukseen. Ohjaamon lattia ja helmat ympäriinsä olivat lähes kadonneet. Muutaman puhelinsoiton jälkeen Jouni huomasikin olevansa auton onnellinen omistaja. Nokkamallin Scaniaa harrasteautoksi 90-luvun lopulla etsineen Kallion silmiin sattui tuolloin ilmestyneen Keltaisen Pörssin sivuilta parin rivin myynti-ilmoitus vuoden 1964 L66:sta. Be-Gen puurunkoisen ohjaamon hyvin tunnistettavia elementtejä ovat vasaralakattu kojetaulu ja valkoinen niin kutsuttu norsunluuratti. Tuolloin autossa ollut T-mallin Hiab toi töitä muun muassa kunnallistekniikan rakennusja kunnostustoimissa. Kuuden vuoden projekti Jouni Kalliolle juuri tällä ilmeellä varustetut Scaniat ovat olleet läheisiä nuoruudesta asti. Auton omisti tuolloin kemiläinen Paavo Vestenius, joka ei kuitenkaan autoaan tilannut. Hetken aikaa Kuuskuutonen oli harrastajalla, joka ei ehtinyt tehdä sille juuri mitään, kun uusi omistaja jo löytyi Kurikasta. Vuonna 1971 autoa päivitettiin uudella, siinä yhä olevalla Hiab 550 -nosturilla. Jälkimmäistä hallittiin omalla vaihdekepillä, kuten vanhoissa Scanioissa oli tapana. Tekemisestä ei siis ollut puutetta, kun vain päätettiin, mistä päästä auton uudelleen rakentaminen aloitettaisiin
Tehostettu kevyt ohjaus on jopa siihen tottumattomien mielestä ollut liiankin kevyt. Käsijarru ei ollut enää tässä vaiheessa räikkämallinen, vaan 60-luvulla oli siirrytty jo paineilmatehostukseen. Synkronoidut vaihteet menevät kevyesti päälle, ja välitykset riittävät mainiosti kuljettamaan autoa muunkin raskaan liikenteen virran mukana. Haastavimmat osat, joita autoon miltei etsimällä etsittiin, olivat RoBon eli Robert Boschin valmistamat etulokasuojien päällä olevat vilkut. Toki siinä vaiheessa ohjaamon täyttää kasilitraisen Scanian soma laulu. Ajettavuudeltaan Kallio pitää Kuuskuutosta mukavana matka-autona pidemmilläkin matkoilla. Sitten vanha Scanian asentaja muisti, että tuolloin planeettavaihteistoissa oli ryhdytty käyttämään paineilmatehostinta, joka kuitenkin oli niin tehokas, että se aiheutti jopa vaurioita vaihteistolle. Puitteet olivat lopulta sen verran hyvät, että Jouni suoritti koko auton läpikäynnin maalauksineen päivineen itse omin käsin. Mukava ajoauto Kuuden vuoden uurastuksen jälkeen vuonna 2005 auton molempiin päihin ruuvattiin mustapohjaiset museokilvet, minkä jälkeen Scania-Vabis onkin ollut varsin tuttu näky monilla Veteraanikuorma-autoseuran keikoilla. 35. Kattoverhoilun ja vauhtipyörän sorvauksen hän muistaa teettäneensä ulkopuolisilla alan ammattilaisilla, mutta siitä huolimatta urakka on ollut melkoinen. Mekaanisen käsijarrun vivusto näkyy taka-akselin etupuolella. Planeettavaihteistosta selvisi kunnostuksen yhteydessä pala koko merkin historiaa. tarjosi aiempaa huomattavasti paremmat olosuhteet kunnostustyölle. Niinpä tehostimia poistettiin maahantuojan toimesta, ja niin tässäkin autossa on aikoinaan tehty. Lattiasta löytyi jälkiä, joille ei aluksi löytynyt selitystä. Istuinten välissä ovat käsijarru ja planettavaihteiston käyttövipu. Väriksi valikoitui sinivalkoinen vaihtoehto, joka erottaakin auton mukavasti lukuisista muista vastaavista paprikanpunaisista yksilöistä. Kun autoilijana ennen kuljettajauraansa toiminut Jounin isä näki auton valmiina ja kilvitettynä, hän totesi, että kunpa tuollaisella olisi päässyt aikoinaan autoilemaan eikä sellaisilla riiskuilla kuten Gazilla, jollainen hänellä oli ollut viimeisenä omana autonaan
Evakkosukupolven käytössä olleet työkoneet pitävät Petri Mettälän tallissa ikuisuuteen siirtyneiden muistoa yllä. VAARIN KAKSI NATIKKAA INTERNATIONAL HARVESTER B-414 & INTERNATIONAL HARVESTER S6-2 Iitti 36. Mettälän suku siirtyi aikoinaan pakon edessä Karjalasta Iittiin
37
Petri Mettälä hankki Natikkaan kokonaisen moottorinkorjaussarjan. Vain koneistustyöt teetettiin vieraalla, muutoin traktorin on Petrin omin käsin elvyttämä. Nopeastihan tuollaisen pienen moottorin kasaa”, mies kuittaa vaatimattomasti. Vaarin Natikka on valmistunut ja rekisteröity vuonna 1963. Petrikin muistaa pikkupoikana ehtineensä Fiatilla pöyhimään. Myös sillä pikku-Petri ehti tehdä töitä. Petri Mettälä kertoo roplanneensa koneiden parissa aina ja suorastaan hämmästyy, ettei juttutuokiomme hetkellä ole kädet rasvassa. Niinhän siinä taisi käydä.” VAARIN KAKSI NATIKKAA Vanhalta näyttää, mutta moni asia on koneen sisuskaluissa pantu uuteen uskoon. Hankin siihen kokonaisen moottorinkorjaussarjan. Aivan 70-luvun lopussa tai 80-luvun alussa heinäkoneeksi vaihtui Natikka. Sattui samanlaiset työt peräkkäin.” Natikan pellit olivat hyvässä kunnossa, eikä Petri niille olekaan toistaiseksi tehnyt mitään. Moottoriremontin yhteydessä vaihdoin Teksti: Mika Rassi Kuvat: Tapio Mäntyniemi ”Setä sanoi, että ota Natikka tallista ja laita se kuntoon. Mulla oli siinä samaan aikaan yhden asiakkaan vuoden -58 Massikka 35 työn alla myös. Mies tuumii, että innostus syntyi mopojen parissa tai sitten jo aiemmin, kun isä ja äiti ostivat joululahjaksi Meccanon rakennussarjan. Nyt siellä on hiottu kampiakseli, öljypumppu on uusi, niin myös kiertokangen laakerit ja runkolaakerit. Yksitoista vuotta sitten hän osti vaimonsa kanssa talon saman tien varrelta, jossa isoisä Eino Mettälän vanha tila sijaitsee. ”Ei siinä mennyt varmaan kuin reilu viikko. Niinhän siinä tais käydä”, Petri latelee jäljittelemättömällä tavallaan. Siinä oli Jameksen etukuormaajakin. 38. ”Kytkin oli jumissa, kun se mulle tuli, eli kytkinkin on otettu auki. 1960-luvun lopulla syntynyt Mettälä kertoo, että ennen 414:ää vaarin tilalla oli pieni Fiat-traktori, jolla pöyhittiin heiniä. Muutaman mutkan kautta traktori kuitenkin päätyi takaisin kotitilalleen ja Petrin sanojen mukaan levälleen talliin. Sitten tulivat koulut ja isoisäkin luopui tilanpidosta. Vaarivainaan vanha International Harvester B-414 -traktori sai pojanpojan käsissä uuden elämän. ”Siihen tehtiin käytännössä uusi moottori. Petri on iitin paluumuuttajia. ”Kun muutettiin Lahdesta takaisin tänne Iittiin, meillä oli mukana 165-Fergu. Kansi on koneistettu, siellä on uudet ohjaimet, tasohionta on tehty, samoin venttiilin seetit. Kone sai siis kokonaan uuden elämän”, Petri listaa. ”Kampiakselin hionnan, kannen tasohionnan ja muut koneistustyöt jouduin teettämään koneistamossa. Ammatikseen asentajan töitä tekevällä miehellä ei kauaa nokka tuhissut McCormickin kimpussa. Muuten tein itse. Setä omi multa sen Fergun ja sanoi, että ota tuolta tallista tuo Natikka ja laita se kuntoon. Koneen uusi elämä Ulkoisesti International ei ollut hassummassa kunnossa, mutta sisuskaluissa riitti puuhaa. Natikka kulkeutui toiselle tilalle Petrin sedälle, joka teki traktorilla lumitöitä ja muita kevyitä hommia. Lisäksi mies on palannut lapsuutensa työkoneiden kimppuun niin kouriintuntuvasti kuin mahdollista
Renkaat on tietysti vaihdettu. Toimittajat ovat hyviksi havaittuja, mutta aivan kaikki tarvikeosat eivät Petriltä saa kiitosta. Silloin ajoin puita ja ihmettelin, kun kone alkoi yhtäkkiä sauhuttaa, sammui eikä lähtenyt enää käyntiin. Voi olla, että vedän siihen kokonaan uuden värin päälle. Sähköihin ei myöskään tarvinnut kajota. Painepuolen siivet oli sieltä kuluneet kokonaan pois”, Petri lisää remonttiluetteloon. ”Loppusilaus on tekemättä. Mettälä alkoi työskennellä Natikan kimpussa alkuvuodesta 2009, ja vaikka sydämensiirto kävi käden käänteessä, yksityiskohtien hiomista riittää yhä. myös vetoakselin vuotavat tiivisteet. Ainoastaan ruiskupumpun kohta on uudestaan maalattu, mutta se onkin eri sävyä.” Mettälä sanoo, että osat löytyivät kautta linjan helposti. Mutta on konehuoneessa paljon alkuperäistäkin, ainakin imusarja, pakosarja, ilmansuodattimet ja venttiilikopat. Se on sitä pehmustesarjaa, mitä Sekä traktorin että kylvökoneen merkkikilvissä muistetaan myös McCormickia, joka oli yksi International Harvesterin muodostaneista yhtiöistä. Lokasuojat pitää laittaa. Suurin osa tilauksista tehtiin Isojoen Konehallin ja Farmilaitteen kautta. Pitäisi tilata moottoripellin kylkeen merkkitekstit. 39 04/15. Molempien virallinen merkki on kuitenkin IH. Viime kesänä vaihdettiin syöttöpumppu. Nyt maali on kauttaaltaan alkuperäistä. ”Alkuperäiseen penkkiin hankin uudet pehmusteet. Traktorin voi sarjanumerosta ajoittaa vuoden 1963 valmistuserään. Uudet hehkutulpat laitettiin
Tällöin syntyi Case IH, joka nykyään kuuluu Fiat Industrialin talousvallan alle. LÄNSINAAPURIN NATIKKA International Harvesterin Ruotsin-tehtaan tarina on harvemmin kerrottua konehistoriaa. Petri Mettälä sattui valokuvaan melko lailla puhtain käsin, ja se on harvinaista, sillä mies puurtaa koneiden parissa jatkuvalla syötöllä. Malmön tehdas sinnitteli vielä jokusen vuoden, mutta IH-kuorma-autotkin jäivät lopulta kehityksestä pahasti jälkeen. I. Ruotsi oli yhtiölle luonteva laajenemissuunta. Jo vuonna 1946 Malmöhön perustettiin kuorma-autojen kokoonpanolinja. Vaikkei Ruotsin IHC-tehdas traktoreita valmistanutkaan, kilpailu koveni sillä saralla niin, että Norrköpingin tehdas sulki ovensa vuonna 1969. Edellisen sodan tilanne toistui pian, mutta pystyyn noustiin entistä pikaisemmin. Myös tuotteiden markkinointi ja toimittaminen muualle Eurooppaan tehostui kovasti uuden toimipaikan myötä. Toimiva kylvökone on kauttaaltaan tehtaalla saamassaan asussa. 1950-luvun lopulla Ruotsin IHC eli kultakauttaan. VAARIN KAKSI NATIKKAA 40. Titanicin omistajanakin myöhemmin tunnettu liikemies John Pierpoint Morgan yhdisti vuonna 1902 McCormick Harvesting Companyn ja Deering Harvester Companyn. Päätuotteina olivat elonleikkuukoneet. Valikoimassa oli yli 35 Norrköpingissä kehitettyä ja valmistettua maatalouskonetta, joita vietiin kaikkialle maailmaan – jopa yhtiön kotimaahan USA:han. Näin syntyi International Harvester Company. Näissä 60-luvun alkuvuosien koneissa on alkuperäinen maali yhä pinnassa. Aluksi Norrköpingissä ei tehty omia koneita vaan tehdas toimi amerikkalaisvalmisteiden kokoonpanijana. Case Companyn kanssa. International Harvester Company eli vielä kymmenisen vuotta, kunnes Tenneco osti tärkeimmät osat sen maatalouskonetuotannosta vuonna 1984 ja sulautti ne yhteen omistamansa J. Ensimmäinen maailmansota tyrehdytti toiminnan miltei kokonaan, sillä Amerikasta ei liikkunut toimituksia puolueettomaan Ruotsiin ja tärkeimmät kauppa-alueet Saksa ja Ranska olivat sodassa keskenään. Sodan jälkeen Ruotsin IHC aloitti oman tutkimustoiminnan ja omien konemallien kehityksen. Molemmat ovat hyvin säilyneitä. Valmistajan Keski-Euroopan ja Britannian tuotantolinjat ovat tunnetumpia, mutta ensimmäinen Yhdysvaltain ulkopuolinen IHCtehdas perustettiin jo vuonna 1905 Ruotsiin Norrköpingiin. 1800-luvulla sekä McCormickin että Deeringin maatalouskoneet olivat käyneet hyvin kaupaksi Skandinaviassa, ja nyt tähtäimessä oli lisäksi Venäjän valtava markkina-alue
Ikuista konepuurtajaa ovat alkaneet lisäksi kiinnostaa maamoottorit. Koneen nimeksi määritetään International Harvester S6-2 Grain Drill. Wisconsinin osavaltion historiallisen seuran verkkoarkistosta nimittäin löytyy 11.9.1959 päivätty dokumentti, jossa kerrotaan, että Ruotsissa voidaan aloittaa kolmipistenostolaitteisiin kytkettävän kylvökoneen valmistus. Kolme vannasta siitä pitää oikaista, ne ovat varmaankin peruuttaessa joskus menneet vinoon”, Petri huomauttaa. Vaarin molemmat koneet on siis poistettu järeämmästä työkäytöstä. Huoltokeikkahommat ovat kuitenkin vähentyneet entisestä, sillä Mettälä on jo aikoinaan saanut reissata mielestään kylliksi. Ihmeen hyvin se on säilynyt. Jos enemmän ajaa, ei se yhtä kesää kestä. INTERNATIONAL HARVESTER B-414 MOOTTORI: nestejäähdytteinen nelisylinterinen IH BD-154 -dieselmoottori TEHO: 40 hv / 2000 rpm ISKUTILAVUUS: 2,5 l VAIHTEET: 8+2 RENKAAT: edessä 6,00–16, takana 13,6–28 PAINO: 1837 kg VALMISTAJA: International Harvester, Bradford, Englanti VALMISTUSVUODET: 1961–1966 Naapuri Marko Valtonen saapui hänkin paikalle ihmettelemään kahta punakonetta. Silmiinpistävintä hieman harvinaisemmassa kylvökoneessa on teksti ”Made in Sweden”. ”Muistan, että se on ollut olemassa. Tietoa kylvökoneen vuosimallista ei ole, mutta Mettälä veikkaa 60-luvun alkuvuosia, ja osuu väkisinkin hyvin lähelle. vanhoihin traktroreihin myydään. 41. Oman alan harrastuksia Petrillä on tätä nykyä sekä omassa verstaassa että työpaikalla niin monipuolinen konekanta, että myös koneistukset ja hiekkapuhallukset voi tehdä itse. Petrillä on tätä nykyä niin monipuolinen työstökonekanta, että koneistukset ja hiekkapuhalluksetkin voi tehdä itse. Niskatuki on ohkaista vaneria: jos nojaa kovempaa, se on poikki”, Mettälä moittii. Ainoa kylvökoneesta puuttuva osa on puinen heinänkylvölaatikko, jolle on pidikkeet koneen etuosassa. ”Traktorilla teen kotona vähän lumitöitä ja muita kevyitä perälevyhommia. Saumat repeävät. Tänä keväänä vaan on satanut koko ajan vettä eikä vielä ole päässyt oikein ajamaan”, Petri harmittelee. ”Kylvökonehan on täysin alkuperäisessä kunnossa niin säiliön jakajien, renkaiden kuin maalipinnan puolesta. ”Sinne minä nuo Natikatkin vien näytille”, Petri lupaa. Toinen Natikka perässä Petri Mettälä löysi vahingossa vaarinsa vanhasta heinäladosta traktorin perään komeasti istuvan samanmerkkisen kylvökoneen. Ammattiopistolla Petri ohjaa opetustöiden tekemistä, ja käy yhä keikkahommina huoltamassa maanrakennuskoneita. Kyllä se on huono. Eikä kone olekaan minkään pienimuotoisen lisenssivalmistuksen tulos, sillä Norrköpingin tehdas Ruotsissa oli ensimmäinen Jenkkilän ulkopuolinen IHCtuotantoyksikkö. Aika näyttää, mitä osaava ja innokas harrastaja vielä saa aikaan ja millaisten koneiden rasvoihin sormet sotketaan. ”Koneen kannessa on alkuperäinen kylvötaulukko tallessa. Hän on tänä vuonna toista kertaa mukana Maakansan Wanhat wehkeet -tapahtumassa. Miehen mielessä on pilkahtanut ajatus paikallisen traktoriharrastajakerhon perustamisesta. Poikien kanssa tietysti ajellaan tuolla lähikylissä. Keikkahommien sijaan Petriä kiinnostaa enenevissä määrin harrastustoiminta. Ehkä sekin vielä tulee nurkissa vastaan”, Mettälä miettii. Itse en ole sillä kylvänyt, mutta kyllä se siellä vaarin tilalla on ollut käytössä”, Petri kertoo. Lukijan kannattaa kuitenkin muistaa, että tarvikeosan koetustestin on tehnyt 207-senttinen ja 140-kiloinen veitikka
Pertti Riutta hankki ensimmäisen Unimoginsa puhtaasti työkoneeksi kesäpaikan polttopuuhommiin. Jonkin ajan kuluttua hän huomasi omistavansa arvostetun kulttikoneen, eikä kulunut kauaakaan, kun mies kuului useaan harrastekerhoon ja oli kolmen erilaisen Moggin omistaja. MONIKÄYTTÖINEN moottorikulkuneuvo MERCEDES-BENZ UNIMOG 411.117/DFL 32 1958 Helsinki 42
43
Pian sen jälkeen kalusto kasvoi Hämeenlinnasta hankitulla ja traktorin virkaa toimittaneella vuosimallin 1966 avo-Moggilla. Pikkuhiljaa alkoi tuntua siltä, että jonkinlaista konevoimaa tarvittiin avuksi, kun haettiin tuulen kaatamia puita metsästä ja pilkottiin niistä polttopuita mökin ja saunan lämmitykseen. Mönkijä ei olisi jaksanut mennä metsässä etenkään talviaikaan, ja peräkärrytraktori olisi taas ollut aivan liian iso ja kömpelö tiettömillä taipaleilla. Ensimmäiset versiot olivat avomallisia, mutta myöhemmin Unimogeihin alettiin rakentaa hyttejä. ”Mietin, ostaisinko mönkijän, pienen traktorin vai millainen kone olisi hyvä. Aluksi hytit valmisti Wesfalia, sittemmin siirryttiin Mersun omaan tuotantoon. Veljekset Boehringer -nimellä toimintansa aloittanut yhtiö osti Mersulta dieselmoottoreita, joiden päälle Unimogeja alettiin kasata. 1940-luvun alussa neljä Mersun insinööriä alkoivat salaa suunnitella maatalouskonetta kuultuaan Yhdysvaltain radiosta uutisen, jossa kerrottiin, että Saksasta aiotaan tehdä maatalousmaa. ”Asikkalan kesäpaikka tuli vaimolleni 1980-luvun alussa ja aloimme viettää aikaa siellä”, Pertti kertoo. Nopeusmittarikin löytyy, vaikka ylinopeuden pelossa sitä ei tarvitse tuijotella. Unimogin mukana ei tullut käyttöohjekirjaa, ja Pertti päätti tutkia, löytyisikö sellainen internetin kautta. Miehet perustivat yhtiön Gaggenaun kaupunkiin ja saivat luvan maatalouskoneiden valmistukseen. Omistajasta harrastajaksi Oli oikeastaan sattumaa, että Pertti Riutta päätyi Unimogin omistajaksi. Kone kulki vaivattomasti kivien ja kantojen yli mihin vaan. Kun tuotanto oli parin vuoden kuluttua käynnistynyt kunnolla, Mersu osti tehtaan itselleen. Käsikaasuvivun avulla voidaan säädellä kierroksia työkoneita käytettäessä. Yksi kaveri kehotti ostamaan Unimogin, ja siitä innostuneena aloin tutkia myyntiilmoituksia netistä.” Pertti osti Suur-Savon Sähkön entisen, Hiabilla varustetun ja vuosimallia 1970 olevan Unimoginsa vuonna 1999. Ensimmäiset Unimogit olivat siis eräänlaisia tehdasvalmisteisia autotraktoreita, joihin sai liitettyä muun muassa niittokoneen, äkeen sekä kyntöaurat. Alkuperäinen ajatus oli hankkia yksi työkone, mutta kalusto alkoi varsin nopeasti lisääntyä. Unimog-nimi on lyhenne saksankielisistä sanoista Universal Motor Gerät, jotka tarkoittavat monikäyttöistä moottorikulkuneuvoa. Kun kesäpaikalla ei ole ollenkaan verkkosähköä käytössä, tämä mallimerkinnällä 411.119 varustettu kulkupeli on saanut kunnian toimia aggregaattivaunuTeksti: Lea Lahti • Kuvat: Tapio Mäntyniemi MERCEDES-BENZ UNIMOG Moottorin tilasta kertovien lämpöja öljynpainemittarin ohella Unimogin työkonemaisen pelkistetystä kojelaudasta löytyy tuntimittari. ”Vasta kun laitoin nettiin hakusanaksi Unimog, tajusin millainen kulttiajoneuvo ja harrastuksen kohde nämä ajoneuvot ovat.” Vuonna 2002 etsiessään etuvinssiä Moggiinsa Pertti päätti ostaa Kokkolasta tässä artikkelissa esiteltävän museorekisterissä olevan Unimog 411.117:n. Valinta osoittautui hyväksi. Jäähdyttäjään lisätään nestettä ohjaamon puolelta. Unomogit osoittautuivat varsin päteviksi ylivoimaisten maastoajoominaisuuksiensa vuoksi. ”Kulkupeli toimittaa aggregaattivaunun virkaa ja kuljettaa sähkön sinne, missä sitä tarvitaan.” 44. Suosiota lisäsi erilaisten työkoneiden helppo liitettävyys ja voiman ulosottopaikkojen suuri määrä. Pieniä maansiirtotöitä, remontointia ja rakentamista oli myös suunnitteilla. Vaikka Unimogit suunniteltiin alun alkujaan maataloustyökoneiksi, niistä alkoivat pian kiinnostua myös armeijat, kuntien ja kaupunkien kunnossapito, sähköyhtiöt sekä palokunnat
45 04/15. Riu’ut pitää sahata pätkiksi kuljetusta varten.” Maastoajoneuvoille on löytynyt monenlaista työtä. ”Se huono puoli tässä on, että lava on aika lyhyt. Eikä tarvinnut ostaa mopoa ollenkaan, kun mökillä oli käytettävissä tämmöinen ajopeli”, omistaja tuumaa tyytyväisenä. Bobcat jäi kuitenkin taloon pysyvästi, kun huomattiin, että sille on jatkuvasti pientä työtä tarjolla. Koska kone on ollut palokunKesäasunnolla Asikkalassa on mukavaa maastoa Moggiajelua silmällä pitäen sekä käypäistä katonalustilaa kaluston huoltotoimia ja kunnostusta varten. ”Poikani oli 8-vuotias kun hankin ensimmäisen Unimogin. Metsästä kiskotaan rankoja tontin reunalle, missä ne pilkotaan polttopuiksi. ”Kaivuri tuli taloon, kun tontille piti kaivaa salaojat. Kun homma on valmis, myyn sen pois”, Riutta kertoo. Talon vanha tiilikatto on purettu lavalle ja soraa on kuljetettu sellaisiin paikkoihin, mihin ei olisi millään muulla kulkuneuvolla päässyt. Museorekisteröity Moggi Riutan Unimog 1958 on ollut alun perin voimalaitosyhtymä Oulujoki Oy:llä palokunnan pumppuautona Vaalan kunnan Jylhämän kylässä. Vinssillä saa juonnettua puunrangat pois hankalastakin paikasta. Tuumailtuani asiaa, totesin että halvin ratkaisu asiaan on se, että ostan kaivurin, opettelen käyttämään sitä ja teen työt itse. Unimogien seurana tontilla on myös pieni Bobcat-kaivuri. na ja kuljettaa sähkön sille puolelle tonttia, missä sitä tarvitaan. Polttopuita ja soranajoa Unimogien pääasiallinen tehtävä on hoitaa polttopuuhommat. ”Tällä voi vetää kuuden tonnin kuormaa, mutta kun auto painaa vain kaksi, se pitää ankkuroida hyvin, jos aikoo kokeilla.” Vaikka Pertillä ei mene sormi suuhun ajoneuvojensa huoltoja korjaustöissä, oston kriteerinä on ollut, että laitteiden on oltava toimivia ja ajokuntoisia. Sittemmin se on myyty kokkolalaiselle harrastajalle, joka maalasi auton uudelleen ja museorekisteröi sen vuonna 1989. Joskus on autettu isoja ajoneuvoja ylös ojasta. Oli turvallista antaa pojan ajaa Moggilla, kun se kulki pienellä vaihteella niin hiljaa
Vetkun keikasta ajomatkaa kertyi noin 200 kilometriä. Riutta on myös kahden saksalaisen kerhon jäsen. Esimerkiksi osien maltillisesta hintatasosta käy edellisenä kesänä uusittu pakoputki ja äänenvaimennin. Pertin Unimogin Westfalia-hytin alkuperäinen väri on ollut tumman keltainen dunkelgelb, mutta se on jossakin vaiheessa, ehkä jo heti uutena maalattu LKW-grün-vihreällä. nan käytössä sillä on saanut ajaa nastoilla ympäri vuoden. Autossa on siis useaa eri vihreän sävyä, ja omistajan tekisi mieli maalauttaa auto kokonaan kuusenhavunvihreäksi. Kun Veteraanikuorma-autoilijoiden kevätpäiväntasaus oli suhteellisen lähellä Lahdessa keväällä 2014, osallistuin siihen”, Riutta juttelee. Lava on edelleen Tannennadel-alkuperäisvärissä. ”Unimogissa on isot joustovarat ja jos se tien päällä alkaa heijaamaan, keinuminen ei meinaa loppua ollenkaan.” Osia saa Mikäli varaosia tarvitsee, niitä saa edelleen oikein hyvin. Omistajaa hiukan harmittaa, että auton sotilasvihreä väri ei ole oikea alkuperäinen. Muun muassa ovenkahvoja ei enää ole myynnissä. Unomog Club Gaggenau e.V. Ainoastaan Westfalia-hyttiin ei saa kaikkea. Unimog 411.117 on jo oikeastaan eläkeläisen roolissa, eikä museokatsastetulla autolla enää tehdä kovin rajuja töitä. on kansainvälinen Unimog-kerho, johon kuuMERCEDES-BENZ UNIMOG 411.117 DFL 32 1958 MOOTTORI Nelisylinterinen Mercedes-Benz OM 636 -dieselmoottori. Hän on Suomen MercedesBenz Klubi ry:n Unimog-yhteyshenkilö. Jarrut ovat hitaan laitteen heikko kohta. Pitäisi aina silloin tällöin käydä kaupassa tällä.” Kovin pitkälle ei Unimogilla jaksa ajaa. Vinssi on aika painava ja se tekee autosta vahvasti etupainoisen: jos sitä pitää paikoillaan, kannattaa lavalla vastaavasti pitää jotakin vastapainona. VOIMANSIIRTO synkronoimaton vaihteisto (6x2 eteen, 2x2 taakse), suunnanvaihtaja, takaveto/neliveto, tasauspyörästöjen lukot OMAMASSA 1750 kg PITUUS 3 800 mm LEVEYS 1 670 mm KORKEUS 2 035 mm MAKSIMINOPEUS 53 km/h (minimi 0,25 km/h) ”Unimogissa on pitkät joustovarat, ja jos se tien päällä alkaa heijata, keinuminen ei meinaa loppua ollenkaan.” 46. Ne kärsivät käytön puutteesta, sillä hidas ajopeli pysähtyy useimmiten itsekseen ilman jarrupolkimen painallusta. Olisi toivottavaa, että sellaiset henkilöt, jotka ovat aikanaan käyttäneet ja huoltaneet Unimogeja Suomessa, ottaisivat yhteyttä, niin saataisiin talteen lisätietoa laitteiden Suomi-historiasta”, Pertti toivoo. Olisi helppo laittaa Unimogin lavaan uudet puut, mutta koska alkuperäiset puut ovat edelleen melko ehjät, eikä kovaa käyttöä ole tiedossa, on Riutta suojannut ne puuöljyllä ja jättänyt ennalleen. Öljynvaihdot taas keventävät omistajan kukkaroa tavallista enemmän, sillä tilavuudet ovat huomattavasti tavallista suurempia. Huhtikuuhun 1966 asti kaikkien Unimogien oletusväri on kuusenhavun vihreä Unimoggrün DB6286 eli Tannennadel. ”Tekee ajoneuvolle hyvää ajaa välillä pitempi matka. Toisaalta nykyiset sävyt ovat osa Suomi-auton historiaa, ja ne olisi juuri siksi hyvä säilyttää. ”Kun lähetän auton valmistenumeron ja kerron minkä osan tarvitsen, Saksasta tulee oikeat nippelit nopeasti ja edullisesti”, omistaja kehuu. Riutta arvelee, että tällä yksilöllä olisi joskus hinattu vesipumpun kuljetuskärryä. Tilavuus 1767 kuutiosenttiä, teho 32 hevosvoimaa. Vinssi on irrotettu keulilta ja otettu käyttöön vuosimallin 1970 Moggiin. Alla on edelleen hyvin säilyneet alkuperäiset Continental-renkaat. Kerhotoimintaa ja yhteyksiä Pertti on aktiivisesti mukana harrastekerhotoiminnassa. Katon sininen vilkkuvalo on askarruttanut omistajaa. ”Olen ajellut tällä muutamana kesänä Vääksyn kanavalla Mobilisti-illassa. ”Muutamia yhteydenottoja tulee vuosittain sen kautta. Niille hintaa kertyi 80 euroa. Alun perin Pertti oletti, että se liittyy auton paloautohistoriaan, mutta on myöhemmin kuullut, että perävaunullisissa kuorma-autoissa piti 1950-luvulla olla sininen valo katolla. Eipä niitä ole suunniteltukaan maantieajoon, vaan ne ovat parhaimmillaan maastossa
Museorekisterissä olevalla Unimogilla Pertti ajelee myös tien päällä, mutta kesäpaikan työkoneina toimivat kaksi laitetta eivät ole rekisterissä. Saksan kerhot julkaisevat laadukkaita lehtiä, joissa on usein hyödyllisiä artikkeleita tekniikasta. Teen työt pääosin muilla Unimogeilla, ja tämä jää aika vähälle käytölle. Unimog on kuorma-auto, ja sen rekisteröinti ja vakuutukset ovat siksi melko arvokkaita. ”Oikeastaan tämä museorekisteröity Moggi joutaisi jo uuteen kotiin jollekin toiselle harrastajalle. Vanhojen Koneiden numerossa 5/12 on muuten kolmen sivun mittainen kuvaraportti, joten kannattaa kaivella lehtihyllyä, jos mielenkiinto heräsi. Se ei säikähdä mäkiä, monttuja, liejua eikä kantoja, ja se mahtuu metsässä mainiosti puiden väliin. Unimog-Veteranen Clubin jäseneksi pääsevät ainoastaan vanhempien Moggien omistajat. Riutta pohtii, että kolmessa Unimogissa on hänenlaiselleen ”vanhalle” miehelle jo liikaa. Saksan Unimogtapahtumissa on usein työnäytöksiä, esimerkiksi klapikoneen käyttöä tai heinän niittoa sivulle kiinnitettävän koneen avulla. ”Jäseniä on noin 800, meitä ei-germaaneita on aika vähän”, Riutta kertoo. Toki saattaisi olla mahdollista saada Unimog luokiteltua moottorityökoneeksi, mutta ainakaan toistaiseksi mökkitontilla ja metsässä ajoa varten ei omistajalla ole ollut tarvetta rekisteröintiin. Rekisteriin vai ei. 47. ”Vähän isomman Moggin saattaisin vielä haluta omakseni, sellaisen, jolla maantienopeus on 80 kilometriä tunnissa.” Moggi kulkee melkein missä vaan. luu jäseniä ympäri maailman. Pertti Riutta on vieraillut Unimog–museolla Gaggenaussa sekä sikäläisissä tapahtumissa. Koska itselläni ei ole kunnollista lämmintä säilytyspaikkaa, pelkään tämän menevän huonoon kuntoon.” Mikäli pulaa säilytystilasta ei olisi, Riutta saattaisi hankkia kokoelmiinsa vielä yhden yksilön
Toiset ovat sitkeähenkisiä ja toiset luovuttavat varhain. SITKEÄ SUPER SCANIA L110 SUPER 1968 Orimattila 48. Tuomisen Markuksen 110 Scania kuuluu sitkeähenkisiin
49
Autoa lähdettiin noutamaan viiden Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Jos auto haluttaisiin kunnostaa, se pitäisi rakentaa kokonaan uusiksi. Tuomisen Scaniakin on ruostunut sille tyypillisistä paikoista ja ruostevaurioiden paikkausurakka tuntuisi melko työläältä. Kerrasta käyntiin Vuosi sitten autosta tehtiinkin jo kaupat, ja se siirtyi perikunnalta Markuksen omistukseen. Rauhassa ruostunut Puhuin kerran orimattilalaiselle Markus Tuomiselle, että olisi hienoa löytää jokin todella ajan hampaan purema kuorma-auto kuvattavaksi. Auto on vuosimallia 1968 ja edustaa siis mallin aivan alkupään yksilöitä. Tästä syystä tuon ajan kalustoa onkin poistunut ennätystahdissa varaosiksi. Kaikkiaan Scania sai seistä niillä renkaansijoillaan viisitoista vuotta, kunnes Markus kuuli sukulaisiltaan autosta. 50. Osa kalustosta pistetään kylmästi lihoiksi aktiivikauden jälkeen, kun taas toiset sinnittelevät vaikka vara-auton tittelillä ja unohtuvat johonkin tallin nurkalle päämäärättömästi kuluttamaan aikaansa. Vanhan auton harrastuksena onkin sitten varsin monesta tyylistä ja tavasta yhteen nivoutuva kokonaisuus. Ei mikään rikottu vaan aidosti työssä kulunut ja sään sekä vuosien himmentämä yksilö, joka kuitenkin vielä liikkuisi. Onnekkaimmat löytävät eläkepäivien kumppanikseen jonkun vanhaan rautaan rakastuneen hupsun, joka näkee jopa vaivaa auton kunnostamiseksi. Hänen mukaansa auto piti vain päästä pelastamaan vielä kun jotain oli pelastettavissa. Tuolloin esimerkiksi ruostesuojaukseen ei juurikaan kiinnitetty huomiota mutta tekniikka oli vielä yksinkertaisen varmaa. SITKEÄHENKINEN SCANIA Viidentoista vuoden tauosta huolimatta 11-litrainen turbodiesel hörähti käyntiin ensimmäisellä startilla, kun sille tarjottiin tuoretta polttoainetta ja uutta virtaa. Olihan kyseessä kuitenkin mielimerkki. Asiaa voitaisiin käsitellä useammankin lehtijutun verran löytämättä oikeaa vastausta siihen, onko oikea tapa restauroida, entisöidä, käyttökunnostaa, vai säilyttää ajoneuvo niin ennallaan kuin mahdollista. Vaikka auto ei edustanut hänelle itselleen tärkeää mallia, oli selvää, että se pitäisi saada katon alle talteen. 15 vuoden lepo Kuvien Satakymppi-Scanian tarina alkaa Ruotsista, jossa se toimitettiin Södertäljestä tuntemattomaksi jääneelle ruotsalaisautoilijalle. Viimeksi mainittu vaihtelee eri yksilöillä merkittävästi. Markus vastasi, että löytyy meiltä sellainenkin, ja peruutti krominkiiltoisen arki-Scaniansa sivummalle vanhan 110-Scanian edestä. Tämän jälkeen auto siirtyi paikkakunnan sisällä Kalervo Eiraselle, jonka käytössä autolla jatkettiin soran ajoa. Tämän jälkeen auto siirtyi vielä Saku Peuralle, joka tosin ajeli Scanialla enää harvakseltaan. Vaihtoehtona toki olisi esimerkiksi etsiä uusi ohjaamo autoon. Enin kiilto oli kadonnut vanhuksen vihreiltä pinnoilta, ja korroosiokin oli päässyt tekemään melkoista tuhoa. Ei ole varmasti ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun todetaan, että jokaisella autolla on tarina, johon liittyvät uutuuden loisto, arkiset työvuodet ja niiden jälkeinen elämä. Edellä luetelluista vaihtoehdoista kuvissamme esiintyvä Scania edustaa viimeksi mainittua tapaa harrastaa kuorma-autoja. Kaikki yksityiskohdatkin olivat paikoillaan. Auton aktiivipalveluksen voidaan sanoa loppuneen tässä vaiheessa. 70-luvun alkuvuosina auto uitettiin Suomen puolelle Vaasaan, josta orimattilalainen autoilija Martti Rauhala sen kävi hakemassa Päijät-Hämeeseen. Autosta oli heti luettavissa juuri aiemmin esittämäni vaatimukset: arvokkaasti ajan patinoima mutta rikkomaton kuorma-auto, joka monen mielestä olisi täysi romu. Auto palveli tunnetusti tarkkaa automiestä kymmenisen vuotta, ja siltä ajalta monet paikkakuntalaiset muistavat auton vielä hyvin. Tämä on tyypillistä 70-luvun autoille. Käyttö väheni viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta, kunnes pusikko ylti jo puskuriin ja muutaman vuoden kuluttua ovenkahvaan. Vandaalit eivät olleet ehtineet rikkoa ohjaamon laseja. Mutta siinä vaiheessa oltaisiin jo sillä tiellä, että kaikki muukin pitäisi käydä läpi, eikä auto olisi enää se sama yksilö, joka Orimattilassa muistetaan autoilija Martti Rauhalan uskollisena palvelijana. Auton tekninen kunto on ulkonäköä merkittävästi parempi
Markus koetteli muutamia nappuloita, ja erään painonapin kohdalla moottori alkoi pyöriä ja lähti parin kierroksen jälkeen käymään. Auto on kuitenkin nyt katon alla, missä se säilyy varmasti paremmin kuin pusikossa. Kun lepikko oli raivattu auton ympäriltä, päästiin itse kohteeseen käsiksi. Mittaristossa paloi lupaavasti valo sen merkiksi, että järjestelmä oli virranjakelun piirissä. Kone ryki harvakseltaan, kunnes käynti tasaantui. Se herättää keskustelua, ja vanhatkin automiehet ja kyläläiset muistelevat sitä kuin vanhaa tuttua. miehen, pakettiauton ja kuorma-auton muodostaman partion voimin. Hinauspuomiakaan ei unohdettu ottaa matkaan. SCANIA L110 VUOSIMALLI: 1968 MOOTTORI: 11,020-litrainen 6-sylinterinen ahdettu dieselmoottori, teho 275 hv (DIN) VAIHTEISTO: G 671, 10+2 nopeuksinen vaihteisto, 4 suurinta vaihdetta synkronoituja AKSELIVÄLI: 4600 mm PÄÄLLIRAKENNE: soralavan rippeet OMISTAJA: Markus Tuominen, Orimattila 51 04/15. Auton tulevaisuudesta ei Markuksella ole suurempia suunnitelmia. Jotkut pitävät selvänä, että auto entisöidään viimeisen päälle, mutta Markus ei ole kovin innostunut ajatuksesta. Korroosio ja lahoaminen ovat nakertaneet Satakymppiä paikoin kilpaa. Lavan pohjan läpi kasvoi jo leppä, kun auto haettiin levoltaan takaisin liikenteeseen. Lopulta auto ajettiin parinkymmenen kilometrin päähän kotipihaan ilman ulkopuolista apua. Harvasta tallista löytyy näin arvokkaasti patinoitunut auto. 70-luvun autot eivät nuortamiestä juuri innosta toisin kuin seuraavien vuosikymmenten mallit, joista on omakohtaisia muistikuvia. Mukaan otetut ja täyteen ladatut akut nostettiin hyttiin apumiehen penkin alle ja akkukaapelit kytkettiin rohkeasti kiinni napoihin. Markus muistelee, että hän jäi hyttiin tutkimaan kojetaulun katkaisijoita kun muu pelastuspartio rupesi avaamaan konepeltiä ja kaatamaan dieseliä tankkiin
Paikallisuus on tärkeä osa toimintaa. SIPOON moottorihistorian havinaa 52. Sipoon moottorihistoriallinen yhdistys ja sen puheenjohtaja Tom Grönholm tahtovat pitää vanhojen moottoreiden historian elossa ja helposti lähestyttävänä
Sipoo 53
”Maamoottoreista innostuttuani soitin kylän vanhimmalle kaverille ja kysyin moottoreiden perään. Hän sanoi, ettei niistä tiedä, mutta tiesipä kuitenkin erään toisen kaverin, jolta kysyä. Tekniikka ja liikkuvat osat ovat tietysti aina kiinnostaneet Grönholmia. Olin jo sanomassa, että kiitos tiedosta ja näkemiin, kun mies yks kaks sanoi, että hei, odotas hetki. Paikallinen moottorien historiaa ylläpitävä yhdistys onkin pannut historian siivet kunnolla havisemaan – vaikka sitten osittain sattuman avulla. Jos kaverin muisti olisi siinä vaiheessa pettänyt, kone ei nyt olisi täällä.” Tomin Lidan-moottori on kaksitahtinen hehkukuulamoottori, joka käyttää polttoaineena polttoöljyä. Sitten hän muisti tuon, joka löytyi Sipoon saaristosta. Tom Grönholmin oma koneharrastus keskittyy maamoottoreiden ympärille. Kalastus on perinteisesti ollut yksi kunnan pääelinkeinoista. Kyseessä on Tomin ensimmäinen maamoottorihankinta vuosikymmenen alusta. Sipoo on vanha rannikkokunta, jossa laivanrakennus ja muu vesiliikenteeseen liittyvä toiminta on aina ollut vireää. Tämän jutun ulkokuvat on otettu Sipoon Boxin Moottoripäivä-tapahtumassa. Sipoon kunnan eteläisessä osassa sijaitsevassa Söderkullan kylässä asuu Tom Grönholm, Sipoon moottorihistoriallisen yhdistyksen (Sibbo motorhistoriska förening) nykyinen puhenjohtaja ja keskeinen puuhamies. Aktiivivuosinaan se on ollut laivan vinssin voimanlähteenä eli lastauskäytössä kannella. Vanhan merikarhun tarina Tom Grönholmin kokoelman helmi on 1928 Ruotsissa Lidköpingissä valmistettu Lidan-merkkinen maamoottori. Koneissa ja moottoreissa kiehtovinta on miehen mukaan se, kun korkea ikä yhdistyy täyteen toimintakuntoon. Hän kehotti laittamaan ilmoitusta sinne lehteen. Suurten rumpujen ympärillä on ollut vaijeri, laivan mastossa puolestaan puomi Teksti: Mika Rassi Kuvat: Tapio Mäntyniemi ”Kun yksi kuuden millin kuula oli vaihdettu, viimeksi 50-luvulla käynyt kone toimi.” MOOTTORIHARRASTUSTA SIPOOSSA Komea Teijo puimakoneen pyörittäjänä. Harrastekipinä singahti aikoinaan Rauta ja Petrooli -tapahtumassa. Viimeisen sadan vuoden aikana koneet ja moottorit ovat tietysti astuneet tärkeään rooliin myös veden äärellä työskentelevien toimissa. Tämä puolestaan oli sitä mieltä, että kun klassiset dieselit aikoinaan nappasivat markkinat, kaikki Sipoon veneissä olleet maamoottorit lähtivät länteen päin. ”Kauan sitten on pystytty tekemään sellaisia koneita, jotka liikkuvat yhä ja joiden moottori käy”, mies ihmettelee. 54
Kun myöhemmin kuvaa katsoin, oli kuvassa mukana kolme riviä tekstiä ja laivan omistajan nimi”, Tom kertoo. Lyhenne merkitsee näissä ympyröissä tietysti porilaista konetta, jonka on valmistanut Björneborgs Mekaniska Verkstad eli Porin Konepaja. Lidanissa on tehoa kymmenen hevosvoimaa ja nostovoima liikkuu 2000 kilogramman kieppeillä. Moottoripäivänä esille on päässyt tämäkin Fordson Power Major. ”Moottorille ei kuitenkaan ole tehty mitään muuta kuin putsattu, herkistelty ja voideltu. Sanoin että kiinnostaa. ”Wickströmit on tunnollisesti luetteloitu, eli jos Wickströmin sarjanumeron tietää, saa selville valmistusajan ja -erän. ”Oli jälleen kerran sattuman kauppaa, että sain selville, kuka moottorin on omistanut. Lidan ei siis ole ollut potkureissa kiinni, mutta Tom tietää, että vastaavilla moottoreilla on liikutettu myös propelleja. Sitä herkistin, iskin puolipaineet päälle ja se kävi”, Tom kertoo pelastamasSipoon yhdistyksen asialistalle kelpaavat kaikki vanhat masiinat. Se oli täysin toimintakunnossa. ”Polttoainetankki ja vesisäiliö ovat minun asentamiani, samoin tuo pakoputken pätkä”, Tom Grönholm vastaa. ja väkipyörä, ja näin on nostettu esimerkiksi polttopuunippuja vedestä kannelle. Omistaja on Markus Hämäläinen. Tietäähän sen, kun kyseessä oli vanha oma kone, jonka joku oli ottanut talteen ja laittanut käyntikuntoon”, Tom muistelee. Meisner & Jensen A/S. ”Tuon vesipumpun toi eräs tuttu yrittäjä, jolla on proomu. Koneen kyvyistä Tom on perillä hyvin, sillä hän tuntee miehen, jonka laivassa Lidan on aikoinaan töitä tehnyt. Koneita kokoamassa Vielä löytyy Tom Grönholmin kokoelmista Sarin ja pari Wickströmiä, molemmat sivumennen sanoen vaasalaista tekoa. Kun toin sen kotiin, kaasuvipu oli jäykkä. Täytyy kerätä vanhoja miehiä vertailemaan tarinoita keskenään, että saa jonkinlaisen arvauksen. Eli kun yksi kuuden millin kuula oli vaihdettu, kone toimi.” Moottorin entinen omistaja oli läsnä, kun Grönholm pani sen viidenkymmenen vuoden tauon jälkeen ensi kerran käyntiin. Ilmassa oli siis rutkasti tunnelmaa. Moottorin myyjällä oli kirja Sipoon vanhoista laivoista, ja siinä kuva myös Idönimisestä laivasta, jossa Lidan on puksuttanut. Tai oli siinä yksi takaiskuventtiilin kuula, joka piti vaihtaa. Koneen jämerän näköinen etukuormaaja on tanskalaisvalmisteinen H. Välillä koneiden paikallinen pelastusrengas pyörii. BMV:llä taas on erittäin huono seuranta. Hän haki Sipoon saaristosta teräsromua. Tankkilinja oli purettu ja jätetty tulppaamatta, joten vesi oli päässyt ruostuttamaan teräksisen kuulan. Kun tuo pumppu tuli yhdellä laiturilla vastaan, ei hän raaskinut sitä romulavalle heittää vaan soitti minulle ja kysyi että kiinnostaako. Paljonko työtä 1950-luvulla viimeksi käytössä olleen moottorin käyntikuntoon saattaminen oikein vaati. Otin kirjan sivusta digikameralla kuvan. Kuulemma männän sisäpuolella om jokin merkintä, mutta lähdepä nyt sieltä tonkimaan!” Grönholm puuskahtaa. 55 04/15. Koneita on pääasiassa haettu lähikunnista, pisimmän reissun moottorin perään Grönholm on tehnyt Jyväskylään. Ja kuuluuhan joukkoon myös klassinen BMV. ”Kaverilla oli aika jännä ilme, kun kone alkoi puuskuttaa
Myöhemmin Lidan on valmistanut vinssijärjestelmiä laivojen peräramppeihin sekä alusten kiinnitysjärjestelmiä, ja asiakkaina on ollut usein maiden merivoimia. Carl Friman kuitenkin tuumi, että firmalla tulisi olla myös omaa konetuotantoa, ja niinpä hän alkoi suunnitella parafiinimoottoria, jolla olisi käytetty verstaan omia koneita. Mies keksi valmistaa vinssin, jonka voimanlähteenä toimisi hehkukuulamoottori. MOOTTORIHARRASTUSTA SIPOOSSA 56. Moottorin tekemiseen liittyy legenda, jonka mukaan kampiakselia uudenvuodenyönä 1909 sorvannut Friman olisi pyytänyt avukseen vaimonsa, joka polki moottoroimatonta sorvia aina keskiyön lyönteihin asti. Saksalainen Hatz-pumppu vuodelta 1963 löysi hellämielisen romunkerääjän ansiosta uuden kodin Tom Grönholmin tallista. Friman pani Lidköpingin satamassa merkille, että laivojen lastaaminen ja purkaminen oli kovaa työtä, sillä vinssejä väännettiin käsipelillä. Vuonna 1912 päivänvalon nähnyt moottorivinssi oli menestys, ja Lidanin maine moottorivinssien valmistajana levisi kulovalkean tavoin. Puheenjohtaja Grönholmin projekteja: kaksi Wickströmiä 20-luvun tienoilta. Nimensä verstas otti kaupunkia halkovalta joelta. 1960-luvulla Lidan otti uusia edistysaskelia ja valmisti muun muassa täyshydraulisia nuottavinssejä. Yli satavuotias yritys toimii edelleen nimellä Lidan Marine. Toisen maailmansodan jälkeen Norjan länsirannikko pursui silliä, ja Lidanin moottorivinssien tilaukset nousivat huippulukemiin. Niin tai näin, moottori valmistui vuoden 1909 puolella ja toimi sorvien ja porien voimanlähteenä verstaassa monet vuodet. Aluksi kaksikko teki korjauksia, ja heillä oli verstaassaan vain pari käsikäyttöistä konetta. LIDAN – KAHDEN KALLEN VERSTAS 1900-luvun alkuvuosina seppä ja mekaanikko Carl Friman ja sorvaaja Carl Ottosson perustivat Ruotsiin silloiseen Lidköpingin kaupunkiin yhdessä yrityksen nimeltä Lidan Motorverkstad
Nykyään jäseniä on jo 48. Moottoripäivän järjestämisen lisäksi yhdistyksen ideana on vaalia koneita sekä koneperinnettä, mutta myös perustava tiedonjako on tärkeässä osassa. Mihin suuntaan perinteistä koneharrastusta ja tiedonjakoa voisi vielä laajentaa. ”Onhan esimerkiksi sorveissa välttämättä ollut jo tuohon aikaan semmoinenkin hienous kuin syöttö. ”Haluan pitää toiminnan mahdollisimman avoimena. Mutta aina joku myös osaa neuvoa, että minkälainen jenka mistäkin on hajalla. Virallisesti yhdistys pantiin kuitenkin alulle toukokuussa 2013, ja ensimmäinen kokoontuminen pidettiin vuoden 2014 tammikuussa. Sarin ja Porin ylpeys. Tuntui tietysti hyvältä, kun tapaaminen onnistui ja kiinnostusta löytyi”, Tom myhäilee. Grönholmin hallin helmi on vuoden 1928 Lidan-moottori, joka on palvellut vinssinä laivassa. Mutta eipä varmasti ollut entisaikaan mitään digitaalisia näyttöjä, se oli enemmän miehestä kiinni silloin”, metallimies Grönholm sanoo. Toisaalta hän ei suin surminkaan väheksy vanhojen työstökoneiden ominaisuuksia. ”Se on vuosimallia 1963, eli ei sillä minun mielestäni vielä ikää ole, mutta sitä tulee joka vuosi lisää”, Grönholm muistuttaa. Mitään konetta ei rajata keskustelun ulkopuolelle”, yhdistyksen puheenjohtaja lupaa. taan pumpusta. Pinnan laatu on sellainen, ettei sitä saa aikaan käsin”, ammattilainen tietää. Kaikillahan ei ole samanlaista teknistä tietotaitoa eikä tietenkään välineiden puolesta mahdollisuuksiakaan remonttiin. Sinne yhdistyksen perustajat (Grönholm ja moottoripyöräkorjaamon omistaja Björn-Tore Bugge) kumppaneineen onnistuivat keräämään 28 henkeä, mikä oli mainio saavutus. Mutta innokas harrastaja on iästä huolimatta ikuinen lapsi. ”Vielä kiehtoisi saattaa esille ne työstökoneet, joilla nämä moottorit on tehty.” 57 04/15. Kone on höyläpenkin oikealla puolella. Innostusta löytyy Sipoon yhdistyksen lyhyen tarinan esihistoria on vuodessa 2012, kun Sipoon Boxissa järjestettiin ensimmäinen Moottoripäivä. ”Pöytää ja tuolia ladottiin, ja eteinen oli silti koko ajan täynnä. Muut ovatkin sitten kaikki yli viisikymppisiä”, Tom virkkoo ja miehen naama vähän venähtää, kun hän tajuaa itsekin monen piikin puuttuvan ikähaarukasta. Nyt pumppu kuuluu yhdistykselle. Paikalla on ollut maamoottoreiden lisäksi kaikenlaista vanhaa kalustoa, niin autoja, traktoreita kuin moottoripyöriä. Täysin toimintakuntoisen pumpun edellinen käyttäjä oli ollut sen verran tarkka kaveri, että oli laittanut pohjalle öljyt. Entä liikkuuko Sipoon kerhossa nuorisoa. Yhdistyksen pitäisikin olla avoin tietopankki.” Grönholm ei kuitenkaan tahdo yhdistykselle vääränlaista viisasten kerhon mainetta. Itselläni on työstökoneita, joten ne ovat siksikin lähellä sydäntä. Jäsenmaksua ei kerätä, eikä minkäänlaista kynnystä osallistumiselle saa olla. Nuorekasta intoa joukossa piisaa. ”Vielä kiehtoisi saattaa näytille ne työstökoneet, joilla nämä moottorit on tehty. Ylhäällä orrella A. ”Monet tulevat kysymään esimerkiksi, että mitä tehdä, kun ei magneetto iske kipinää. ”Yhdistyksemme jäsen Kenneth Albrecht on vastikään löytänyt turkulaisen BVeli Bröderna Velin -merkkisen maamoottorin, jolla hän vetää kevään Moottoripäivässä pärehöylää”, kertoo Grönholm. Tuo nyttemmin kahdesti vuodessa järjestettävä tapahtuma on kerännyt jo kuusi kertaa alueen harrastajien vanhoja värkkejä Boxin vanhan Shellin pihaan. ”Pari nuorempaa kaveria. Ajattelin jo, että eikö se lopu koskaan
Junnilan konepajan eli Juko Oy:n tarina sai alkunsa Salossa vuonna 1949. Tämä johti erikoiseen tuotekehittelyyn, jonka tuloksena kylvökoneen valmistamisessa hyödynnettiin mahdollisimman paljon muoviosia. Perunankokoojarummun lisäksi otettiin tuotantoon klapisirkkeleitä, katkaisusirkkeleitä, maitokärryjä, perunanpesukoneita, juurikkaanirrotusrekiä sekä pyykinkuivatusmankeleita. Samoin laajeni myös yrityksen valmistamien tuotteiden määrä. Perunankokoojarumpu oli Junnilan itsensä kehittämä laite, joka kiinnitettiin perunannostokoneeseen, ja sen avulla nostetut perunat jäivät siistiin jonoon koneen perään. Esimerkiksi osa vaihdelaatikoston rattaista oli muovia. Aiemmin kylvökoneet olivat olleet hinattavia, mutta Junnilan suunnittelema uudentyyppinen kylvökone kiinnitettiin traktorin nostolaitteeseen. Yrityksen perustaja Lauri Junnila oli tehnyt Keskusosuusliike Hankkijan kanssa sopimuksen 500:n perunankokoojarummun toimittamisesta. Tästä syystä kylvölaitteen oli oltava hinattavia koneita kevyempi. Kylvökoneen lisäksi Junnilan Konepajalta valmistui muitakin uraauurtavia koneita. Seuraava keksintö oli kylvölannoitin eli kylvöja lannoitustyöt yhdistävä kone. Ensimmäiset koesarjan rivilannoittimet tulivat markkinoille vuonna 1963. Tuotannon alkuvuosina tehtaalta valmistui sokerijuurikkaan kylvöja nostokoneita sekä vesipumppuja. KylTeksti: Mari Immonen Kuvat: Kari Mattila 58. Yritys aloitti toimintansa muutamalla työntekijällä, mutta tilausten lisääntyessä työntekijöiden määrä kasvoi. Sopivia muoviosia saadakseen Junnila perusti yhdessä muiden alan toimijoiden kanssa muoviosia valmistavan tehtaan Uuteenkaupunkiin. Juko-kylvökoneesta menestystuote Junnilan Konepaja muutti toimintansa 1950-luvun alussa Salosta Lauri Junnilan kotipaikkakunnalle Mynämäelle. Vuonna 1956 aloitettiin yrityksen menestystuotteen Juko-kylvökoneen valmistus. JUKO-KYLVÖKONE Junnilan konepajan menestystuote Maatalousmuseo Sarassa Loimaalla on vielä elokuuhun saakka mahdollista tutustua Juko-kylvökoneeseen ja niitä valmistaneen Junnilan Konepajan historiaan. Juko-kylvölannoittimien sarjavalmistus käynnistyi 1960-luvun lopulla
Junnilan periaatteena oli valmistaa kestäviä ja toimivia maatalouskoneita. autokomppaniassa ja sitten työnjohtajana Valtion Lentokonetehtaan Kokkolan työpajalla. Kaikki eivät olleet alusta saakka vakuuttuneita Lauri Junnilan ideasta hyödyntää muoviosia maatalouskoneissa. 59 04/15. 17-vuotiaana hän kehitti ja valmisti tiilipuristimen. Hän osoitti jo nuorena miehenä poikkeuksellista osaamista koneiden parissa. Kymmenen vuotta myöhemmin hän sai ensimmäisen patenttinsa puukaasuttimelle eli häkäpöntölle. Hän ehti toimia myös ammattikoulun opettajana ja konekorjaamon johtajana ennen oman yrityksen, Juko Oy:n, perustamista vuonna 1949. Lauri Junnila oli keksijänä toimelias ja haki elämänsä aikana patentin yli 60 tuotteelle. Hän esimerkiksi käytti ensimmäisenä muoviosia maatalouskoneissa. Tämä toimintapa lisäsi luottamusta asiakkaiden ja tehtaan välillä, vaikka se ei aina ollut yrityksen näkökulmasta taloudellisesti kannattavinta. Jos ongelmia esiintyi, koneet otettiin takaisin tehtaalle uudelleen koottaviksi. Vuonna 1938 hän jatkoi opintojaan Tampereen teknillisessä oppilaitoksessa ja valmistui insinööriksi konerakennusosastolta. Lahden kansakorkeakoulusta valmistuttuaan Junnila työskenteli kuuden vuoden ajan Hietamäen moottorija maanviljelyskoneiden korjauspajassa Nousiaisissa. Junnila rakensi ja korjasi kotitilallaan erilaisia työkaluja maatilan töitä varten. Sodan aikana tämä keksintö oli sarjatuotannossa ja niitä valmisti Salon Automyynti Oy. LAURI JUNNILA – MIES JUKON MENESTYKSEN TAKANA Lauri Junnila syntyi vuonna 1908 Mynämäellä maanviljelijäperheeseen. Kokeilu osoittautui kuitenkin toimivaksi ratkaisuksi. Maatalouskoneiden kehittäjänä Lauri Junnila oli edelläkävijä. Sodan aikana Junnila palveli ensin autonasentajana 22
Markkinoille suunniteltiin myös uusia tuotteita, joita olivat muun muassa perunannostokone nimeltään Teho-Juko. Yllättävä loppu Juko Oy myytiin vuonna 1981 Keskusosuusliike Hankkijalle. Kone hankittiin alunperin 1960-luvulla Otavan maatalousoppilaitokseen, josta se lahjoitettiin vuonna 2013 Suomen maatalousmuseo Saran kokoelmiin. Hankkijan ajauduttua 1990-luvun alussa konkurssiin Jukon osti tanskalainen perheyritys Cormall Agro Holding, ja vain muutamaa vuotta myöhemmin Jukosta tuli tanskalaisen Kongskilde Industries A/S:n tytäryhtiö. Näyttelyssä on esillä 10 000:s valmistettu Juko-kylvökone. 60 JUKO-KYLVÖKONE. Maatalousmuseo Sarassa Loimaalla on elokuun loppuun saakka esillä Juko Oy:n historiasta kertova näyttely Jukon tarina Junnilan Konepajasta konekaupan kuihtumiseen. völannoitin herätti kiinnostusta myös ulkomailla, ja Jukon kansainvälistyminen alkoi. 1970-luvulla Jukon toiminta kasvoi entisestään ja vientitoiminta laajeni. Vuonna 2011 joukko Jukon entisiä työntekijöitä perusti Osuuskunta Ratas ja Ruuvin. Jukon tarina sai kuitenkin jatkoa tehtaan lakkauttamisesta huolimatta. Tehtaan työntekijöitä oli parhaimmillaan 260. Tuotanto jatkui aina vuoteen 2010 saakka, jolloin yhtiön tanskalainen johto päätti yllättäen lakkauttaa Jukon tehtaan Mynämäellä. Osuuskunta valmistaa Juko-työkoneita, esimerkiksi perunaja juurikaskoneita, sekä tekee metallialan alihankintatöitä ja koneiden huoltoa
Puffetista syötävää ja juotavaa. Lapsille pomppulinna, piirustuskilpailu ja rekka-ajelua. www.tawastiatruckweekend.com KOKOONTUMISAJO Hämeenlinnan torilla pe 10.7.2015 klo 19.00-21.00 Tervetuloa! VAPAA PÄÄSY!. rempattavaksi Puolustusvoimat ilmavoimat.fi 19.5.2015 Satakunnan Lennosto, Pirkkala 20.5.2015 Karjalan Lennosto, Rissala 21.5.2015 Ilmasotakoulu, Tikkakoski 27.8.2015 Lapin Lennosto, Rovaniemi Ilmailusta ammatti -tapahtumat 2015 Lisätietoa esityslennoista ilmavoimat.fi 6 41 48 87 22 52 05 1 5 2 SIIVET S II V E T 1 /2 15 Hidas, kallis, paras F-35 Malmi elää! Suomalainen taitolentokone 722520-1501 PAL.VKO 2015-17 Hinta 8,90 € 6 41 48 87 22 52 05 1 5 1 Tähtäimessä FOUGA MAGISTER 1/2015 The Wings Texan testilennolla HARRASTEAJONEUVOILLE ERILLINEN PYSÄKÖINTIALUE LÄHELLÄ PORTTIA! ALUEMAKSU 5 EUROA, ALLE 7-VUOTIAAT ILMAISEKSI KANGASALLA, PIKKOLAN KOULUN ALUEELLA heinäkuun 10.2015 kello 10.00-20.00 heinäkuun 11.2015 kello 7.00-15.00 2015 10.-11. 7 www .restauranta.fi Koko perheen Ahveniston Moottoriradalla REKKANÄYTTELY 11.7.2015 klo 10.00-18.00 RÄYHÄKKÄIMMÄT REKAT, HIENOIMMAT HYÖTYAJONEUVOT Livemusiikkia, rutkasti nähtävää ja rentoa yhdessäoloa. 2015 Tähtimoottorien pauhua ja tykkien jylinää, taistelunäytöksiä maassa ja ilmassa! Jämintie 659, 38800 Jämijärvi LENTONAYTOS.FI SIIVET S II V E T 2 /2 15 722520-1502 PAL.VKO 2015-23 Hinta 8,90 € 2/2015 The Wings Ukrainan ilmavoimien katastrofi KUVAUSLENTÄ JÄ Viki Korjula SR-71 Blackbirdin eksoottiset materiaalit Messerschmitt Bf 109 Hyvin tehty... Tilaa lehti www.siivet.fi tai 044 2750 654 (klo 11-15) Kestotilaus 47,50 euroa/vuosi (6 numeroa) Jämi Fly In & Airshow 18.–19.7
Vammalan torin tienoilla voi vappupäivänä nähdä ja kuulla hienoja tarinoita menneiltä vuosikymmeniltä, eikä se maksa kuin paikalle saapumisen vaivan. Austin on muotoilultaan hyvin kaunis pieni kuormaauto. Austin toimi tehtävässään vuosina 1965–78.” Eelo sai kunnian käydä noutamassa Austinille voittopokaalin kuorma-autojen sarjassa. Kun bussit saapuivat Lauttakylän (Huittinen) linja-autoasemalle ja kuljettajat purkivat ja lastasivat rahtia, asentajat saapuivat Austinilla täyttämään bussin tankin. Ajolenkin jälkeen kalusto kootaan torille ja sitä ympäröivien katujen varsille, minkä jälkeen runsaslukuinen yleisö pääsee tutustumaan ajoneuvoihin ja niiden omistajiin. Tällä kertaa ihmettelijöitä ympärilleen keräsivät kuusipyöräinen Valmet 1502 ja Lauttakylän Auton bussien tankkaamiseen tarkoitettu Austin FG K40 A13L -säiliöauto. Vammalan vappuparaati Perinteeksi muodostunut vanhojen ajoneuvojen kokoontuminen Sastamalan Vammalassa saa myös vanhat koneet ja kuorma-autot heräilemään vapun viettoon. 18. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen 62. Austin hankittiin tankkaamaan Lauttakylän Auton pikavuoroja. Leppoisa koko perheen tapahtuma on vuosittain kerännyt noin 200 ajoneuvoa kulkemaan letkassa kaupungin halki. Ari Ylisarkki on traktorin tuore omistaja. Säiliön, jonka tilavuus on 1870 litraa, on valmistanut Mesiranta Kangasalta. Ajoneuvot arvostellaan ja palkitaan. Auton ajoi paikalle Eelo Tallberg, joka työskenteli Austinin alkuperäisen omistajan Lauttakylän Auton kuljettajana sekä asentajana vuosikymmeniä. Omistajaksi tuulilasilla olevaan infokylttiin on kirjoitettu Suomen linja-autohistoriallinen seura, SLHS. Myös yleisö valitsee oman suosikkinsa. Luokkia on neljä: mopot ja moottoripyörät, henkilöautot, kuorma-, linjaja paloautot sekä traktorit. Kevyet nelipyöräiset muodostavat pääosan tapahtuman ajoneuvoista, mutta traktoreita ja raskasta kalustoa on mukana ilahduttavan paljon. Tuttujen vakikävijöiden lisäksi mukana on ollut pitkänmatkalaisia ja erikoisuuksia, joiden omistajat eivät ole jääneet juttuseuraa vaille. Harvinaisesta työkoneesta oli esittely Vanhat Koneet -lehden numerossa 6/2014. 1960-luvulla polttoaineiden hinnat nousivat ja oli edullisempaa tankata bussiyhtiön omasta säiliöstä kuin huoltoasemalta. Tallberg kertoi hieman tuosta sympaattisesta kuormurista: ”Austin on uniikki yksilö. Valmet saapui paikalle Sastamalan Häijäästä. Mukana olleilla ajoneuvoilla oli kaikilla oma mielenkiintoinen tarinansa, ja varsinkin raskaan kaluston menneisyys on usein kiehtova ja mukaansatempaava
Ykköspokaali varmasti lämmitti mieltä. Ari Ylisarkki (oik.) osallistui paraatiin myöskin melkoisella harvinaisuudella, Valmet 1502:lla. Auto on palvellut Puolustusvoimia: se on entinen ilmavoimien lentokenttäja aurausauto (SA-1509). Kankaanpäästä oli Vammalaan ajellut Pertti Kangas Jyry-Sisullaan. Lauttakylän Auton pikavuorojen tankkaamiseen rakennettu Austin oli oikea yleisömagneetti. Traktoriluokan voittaja Pauli Ojamäki suuntasi Deutzinsa kotia kohti. Kuvassa oikealla sinisessä takissa selin seisova Eelo Tallberg tuntee auton historian läpikotaisin ja saikin kertoa uteliaille Austinin tarinaa tauotta. Ehkäpä vanhan onnikan penkkejä voisi tulevaisuudessa kuluttaa jollain toisentyyppisellä kiertoajelulla. Vielä muutama vuosi sitten Kutter kyyditsi paraativieraita Vammalan autoja traktorimuseolle, mutta tämäntyyppiselle palvelulle ei enää ole kysyntää. Arinkaan ei tarvinnut potea yksinäisyyttä traktorisa kanssa, sillä kiinnostuneita oli jonoksi asti. Paraatin traktoreista enemmistö on Zetoreita, onhan paikkakunnalla aktiivinen Zetka-kerho SLHS:n omistama Lauttakylän Auton Kutter 7 -korinen Volvo on vakikävijä Vammalassa. PALKITUT AJONEUVOT YLEISÖN SUOSIKKI: Cadillac 1960, Minna Vuorisalo HENKILÖAUTOT: Volvo PV 544 1965, Hellä Lehtonen RASKAS KALUSTO: Austin FG K40 A13L 1965, SLHS TRAKTORIT: Deutz D34 1958, Pauli Ojamäki MOPOT & MP:T: Royal Enfield Bullet 1949, Olavi Mäkinen 63 04/15. Jouko Ylikoski oli ilmoittautunut mukaan vuoden 1973 Volvo NB88:lla. Sisu on vuosimallia 1963, hytti on Kiitokorilta ja voimanlähde Leylandilta
Vierailulla voi tutustua muun muassa Saab 96:seen, joka esiintyy Kari Väänäsen 1990-luvulla ohjaamassa ja Vesa Vierikon tähdittämässä Sutki-elokuvassa. Pysyvästä näyttelystä paikkansa on löytänyt myös vanha Chrysler, jonka entisöinti valmistui vain tunteja ennen museon avajaisjuhlaa. Tällä hetkellä yhdistyksellä on 177 jäsentä. Kunnan aloitteesta oli kutsuttu koolle lähialueen museoajoneuvoharrastajat keskustelemaan automuseohankkeesta. Automuseon pysyväisnäyttelyssä on esillä Parkanon Seudun Mobilistien jäsenten omia harrasteajoneuvoja. Elokuvan kohtauksia kuvattiin muun muassa Parkanon linja-autoasemalla. Ajatus paikallisesta automuseosta syntyi Parkanossa jo 1980-luvulla. Vuokratilat museolle löytyivät kosken varrelta, vanhan sahan rakennuksista. Tänä keväänä museossa kokeillaan uudenlaista toimintamallia vaihtuvien näyttelyiden järjestämiseksi. Pitkään suunnitteilla ollut automuseohanke toteutui viimein vuonna 2009 samaisen yhdistyksen toimesta. Vaikka museota ei tuolloin syntynyt, alkunsa sai Parkanon Seudun Mobilistit ry. 64. Teksti: Mari Immonen Kuvat: Jan-Erik Laine Parkanon Seudun Mobilistien Petri Tyrkkö esitteli automuseon pihapiirin kalustoa. Parkanon Seudun Automuseo Historiallisen koskimaiseman varrella sijaitseva automuseo on osoitus paikallisesta talkoohengestä. Suomessa valmistettu Elcat-sähköauto lahjoitettiin museolle koulutuskuntayhtymä Tavastian toimesta. Osalla ajoneuvoista on mielenkiintoinen rooli paikkakunnan historiassa. Itseoikeutetusti mukana näyttelyssä on myös muutama parkanolaisen Mekesin valmistama Muuli-traktoriajoneuvo. Pitkään vireillä ollut automuseohanke tuotti tuloksia, kun Parkanon Seudun Mobilistit ry avasi vuonna 2009 uuden automuseon ovet yleisölle. Vanhempaa maatalouskonekantaa esitellään harmaa-Fergusonin sekä Ruotsista tuodun Fordsonin muodossa. Tämän ja ensi kesän yhteistyökumppanina toimii Mercedes-Benz-kerhon Pirkanmaan alueen jaosto, ja museolla on esillä heidän koostamansa Mersu-näyttely. Tavoitteena on tehdä tiivistä yhteistyötä automerkkikerhojen kanssa
Parkanon kaupungilta ostettu vanha paloauto sekä asiaankuuluva kalusto ovat löytäneet paikkansa museon näyttelystä. 65 04/15. Automuseon pysyvässä näyttelyssä ovat edustettuina museon vanhimmat ajoneuvot. Taustalla Mekesin valmistama Muuli-traktoriajoneuvo. Näyttelyssä on esillä myös muutama maatalouskone, joista kuvassa Ruotsista tuotu Fordson-traktori. Kyseinen yksilö esiteltiin kaikkien aikojen ensimmäisessä Vanhat Koneet -lehdessä. Museossa on nähtävillä myös kevyempää kalustoa, joita edustavat kuvissa näkyvät skootteri, perämoottorit ja moottorisaha. Autourheilija Onni Vilkkaan ralliauton rengas on esillä Mersu-näyttelyssä
Harrastajavoimin Museota ylläpitää vuonna 1993 perustettu seura. Vaikka et olisikaan erityisesti busseista kiinnostunut, tunnelma tempaa yleisesti raskaasta kalustosta ja historiasta kiinnostuneen helposti mukaansa. Verstas onkin autenttisuudessaan suorastaan kansallisaarre. Millainen on sopiva paikka bussimuseolle. Lisätietoa museon kesän aukioloajoista ja toiminnasta löytyy muun muassa Facebookista Kaupunkiliikennehistoriallisen seuran ryhmästä. Linja-autotallien yhteydessä sijaitsee myös Keto-Seppälän omistama Lavian Autokori Oy:n koriverstas, jossa valmistettiin linja-autojen koreja vuosien 1948–83 välillä. 66. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Museossa on esillä niin linja-autoja kuin niiden korinrakennukseen liittyvää historiaa. Nyt on sopiva aika ruksata kalenteriin jokin heinäkuun sunnuntai, että muistaa poiketa paikalla. Paikalla kuluu tunti jos toinenkin museon väen kertoessa menneiden vuosikymmenten bussiliikenteestä. Autoja säilytetään niille tarkoitetuissa pilttuissa, joihin on toki kerätty muutakin aiheeseen liittyvää materiaalia. Keto-Seppälän aikoinaan käyttämässä kiinteistössä. Museo järjestää myös erityisen suosittuja ajopäiviä, jolloin on mahdollisuus päästä matkustamaan museobussien kyydissä. Sen perustajajäsen Timo Lehtonen kertoo, että museossa vierailee pääasiassa vanhaa linja-autoväkeä, paikallishistoriasta kiinnostuneita alueen asukkaita ja linjaautoharrastajia. Etenkin linja-autojen historiasta kiinnostunutta kutkuttavat vanhat työkalut ja mallikappaleet, jotka ovat lähes kaikki säilyneet meidän päiviimme Lavialla. Huomattavan osan muodostavat ihmiset, jotka saapuvat paikalle muistelemaan nuoruuttaan ja koulusekä työmatkoja bussien kyydissä. Lavialla sijaitseva Kaupunkiliikennehistoriallisen seuran ylläpitämä Lavian linja-automuseon on tarkoitukseen varmasti soveliaimmasta päästä, sillä se sijaitsee Linjaautoliike V. BUSSIMUSEOON MATKA KATKEAA Lavialla sijaitseva Kaupunkiliikennehistoriallisen seuran museo on yksityiskokoelmien ohella liki ainoa linja-automuseo Suomessa. Museo on avoinna heinäkuussa sunnuntaisin, jolloin kalustoa ajetaan ulos väljemmin näytille
Minimikustannuksilla. KLASSIKKO TUOTTEET Esim. (tapahtuman teemana ”Brittirauta”) NURMES Hyvärilän Matkailuja nuorisokeskus 7.–9.8. Uutuustuotteet esillä: Oulun Oikiat Konepäivät 24.-25.4.2015 Tervetuloa tutustumaan! LOUHINTAPATRUUNAT DOOSAN PERILLE ESITTELYSSÄ LUNDBERGIN 20-SARJALAISET KOEAJOSSA UUDISTUNUT OPEL VIVARO MAANRAKENNUS • METSÄKONEURAKOINTI • KIINTEISTÖHUOLTO • MAATALOUS N RO 11 • 3/2015 • 8,50€ ROIMAA VOIMAA TURKISTA Töissä ennen ensi-iltaa! Logset 6F -ajokone MIETO VAI TULINEN. (tapahtuman teemana ”Ruotsin rauta”) Harrastusajoneuvoja rompemyyntiTAPAHTUMAT -renkaat Meillä hyvä valikoima renkaita ja sisärenkaita myös entisöitäviin koneisiin. Union T-paita 11,95 € Lippikset • Tarrat • Solmiot • T-Paidat J paljo muut ... NDI Finland Oy Maksimituottavuus. www.ndi.. NUME R O 11 K O NE U RAK O INT I 3/2015 • UUSI PUUTA LENTOKENTÄN UUSI TYÖRUKKANEN 6 414887 200110 1 5 3 72 00 1115 03 PAL VKO 2015-22 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.koneurakointi.fi JCB 457 HT HIILIVOIMAA! PILLAR IT PUSKU TYÖSS Ä MAANRAKENNUS • METSÄKONEURAKOINTI • KIINTEISTÖHUOLTO • MAATALOUS N RO 12 • 4/2015 • 8,50€ 6 414887 200110 1 5 4 72 00 1115 04 PAL VKO 2015-27 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.koneurakointi.fi CAT 972M XE …JA VOIMA VÄLITTYY! TEHOKASTA ÄKSEERAUSTA KUORMAAJAT TARKASTELUSSA HITACHI ZW180-5 VOLVON H-SARJA HUDDIG TIGON BOOMER MAAN ALLA! PANOKSET PARANEE! PARIISIN MUOTIA AutoStem I ja II kokeilussa KIVIÄ RIKKOMAAN INTERMAT 2015 KA IV OS JU M BO ATLAS COPCO PEHMEYTTÄ VASTAAN SUOHIRVIÖN REVIIRILLÄ! KESTOTILAUS: 8 NUMEROA Tututstu ja tilaa: www.koneurakointi.. VOIT TILATA MYÖS PUHELIMITSE! 040 548 6806 www.fanituoteshop.fi Runsaasti kalustoa ja ohjelmaa! Tarkemmat ohjelmat: www.kuhmonmobilistit.fi KUHMO Urheilukeskuksen alue 17.–19.7. Etelä Suomi ja pääkaupunkiseutu Petteri Sirva, Espoo 040 9010 713 Eetu Tyster, Espoo 040 9010 742 Länsi -Suomi / Ahvenanmaa Petteri Sirva, Espoo 040 9010 713 Päijät Häme, Kymenlaakso Eetu Tyster, Espoo 040 9010 742 Pirkanmaa ja Satakunta Veijo Repo, Pirkkala 040 9010 719 Keskija Itä-Suomi Tero Sihvo, Mikkeli 040 9010 707 Eteläja Keski-Pohjanmaa Pasi Kivelä, Seinäjoki 0400 541 061 Keskija Pohjois-Pohjanmaa, Lappi ja Kainuu Harri Leppälä, Oulu 040 9010 701 Ota yhteys pikaisesti JCB-myyjääsi ja tarkista konevalikoima ja saatavuus! sähköposti: etunimi.sukunimi@mateko.. TILAA KONEURAKOINTI 6290
Hankkijalta oppi moneen työhön ”Näin lehdessä ilmoituksen, jossa Hankkijalle haettiin maatalouskoneasentajaa. Polttopuiden teko, soranajo sekä kaikenlainen puuhastelu vanhoilla koneilla on miehelle parasta mahdollista terapiaa. Mies opetti pitkän kokemuksen tuomalla ammattitaidolla kuinka sahoja, leikkureita ja muita pienkoneita korjataan ja huolletaan. Totta kai maanviljelijän poikana olin heti kiinnostunut ja menin kysymään töitä”, Peltonen muistelee. ”Työ alkoi traktoripuolella, mutta hyvin pian pienkoneiden huollosta vastaava eläkeikää lähestyvä mies otti minut oppipojakseen”, Hannu kertoo. Peltonen kävi suorittamassa asevelvollisuuden, mutta sai palata sen jälkeen takaisin tuttuun työpaikkaan. ”Jos sellainen työpaikka ja työnantaja olisi vielä olemassa, menisin heti hakemaan töitä sieltä”, Hannu toteaa haikeana. Viikonloppuisin Hannu kävi kotitilalla Kalkkisissa auttelemassa leskeksi jäänyttä äitiään maatilan askareissa ja metsätöissä. Yhtenä päivänä saatettiin myydä viisi uutta sahaa, ja korjattavaakin riitti yllin kyllin. Siihen aikaan moottorisahalla urakoivia metsureita oli vielä paljon, ja ammattimetsurit halusivat tietenkin saada sahansa kuntoon mahTeksti: Lea Lahti • Kuvat: Tapio Mäntyniemi 68 Seppiä ja mestareita Hannu Peltonen. Paikka tuli ja Peltonen pääsi toivehommaansa koneiden pariin. ”Vuonna 1980 Vääksyssä toiminut moottorisahaedustaja ja -huoltaja Pekka Kotilainen kaappasi minut töihin”, Peltonen kertoo seuraavasta työpaikan vaihdoksesta. ”Vanhempi mies sorvasi monta metriä pitkiä akseleita, ja minun tehtäväni oli jyrsiä niihin kiilaura päähän”, Hannu kertoo. PYÖRÄPeltonen Pienkoneiden sisuskalut perinpohjin tunteva, kaikenlaisten koneiden sekä polkupyörien huollon ja korjauksen parissa koko työikänsä toiminut Hannu Peltonen rentoutuu vapaa-aikanaan vanhan traktorin ratissa tai museoikäisen mopon sarvissa. Kaiken kaikkiaan Hankkijan hommissa vierähti viitisen vuotta. Moottorisahakauppa kävi kuumana. Vuonna 1975 nuori Hannu Peltonen valmistui asentaja-koneistajakoulusta ja pääsi saman tien töihin Rautelle Lahteen. Myös Hankkija koulutti työntekijöitään kiitettävän säännöllisesti aina kun uusia malleja tuli myyntiin. Jo kolmen kuukauden kuluttua yksitoikkoinen tehdastyö vaihtui uuteen paljon mielenkiintoisempaan hommaan
Museoikäisten mopojen ja vanhojen traktorien parissa puuhastelu on rentouttavaa puuhaa. Niin Hannu siirtyi vuonna 1988 viideksi vuodeksi kokopäiväiseksi kiinteistöhuoltajaksi. Suunnitelmia ei ehditty Yrjön elinaikana toteuttaa, mutta kun Yrjölle tuli kutsu autuaammille korjausmaille, Hannu piti lupauksensa ja lunasti Yrjön leskeltä Irjalta huoltoliikkeen varaston, kävi yrittäjäkurssin ja perusti Vääksyn vanhaan keskustaan oman firman. Koneet ja varaosat kuljetettiin pienen matkan päähän Vääksyn uuteen keskustaan Kanavan Kotileipomon viereen, jossa neliöitä 69 04/15. Kun vuokranantaja tarvitsi tilat omaan käyttöönsä, oli pakko muuttaa uusiin tiloihin. Samalla yrittäjäkurssilla ollut pariskunta perusti viereiselle ovelle Jossun Pizza -nimisen yrityksen, joten lounastauolla oli lyhyt matka ruokapöytään. Liike avattiin Huoltopalvelu Hannu Peltonen -toiminimellä 1.12.1994. Melko pian Stiina huomasi olevansa täysillä mukana pyörähuollon toiminnassa. dollisimman pian. ”Sisä-Suomen Veroviraston pyynnöstä menimme vihille”, Hannu kertoo pilke silmäkulmassa. Huoltopalvelu Hannu Peltonen Reilusti eläkeikään ehtinyt Yrjö Sundqvist piti polkupyörähuoltoa Vääksyssä ja houkutteli usein Hannua jatkamaan yritystään. Huoltopalveluun tuotiin korjattavaksi polkupyörien lisäksi moottorisahoja, ruohonleikkureita, perämoottoreita sekä mopoja, ja liikkeestä myytiin monenlaisia uusia sekä käytettyjä pienkoneita. Sahakorjaajan työn rinnalla Hannu alkoi tehdä kiinteistönhuoltotöitä Matti Viitasen kiinteistönhuoltofirmassa. Aamuyöstä Hannu ajeli traktorilla lumitöissä ja meni suoraan päivätöihin pienkoneita huoltamaan. Eräs vakioasiakas nimitti nelijalkaisen työntekijän asiakasvastaavaksi. Kun vuorokauden tunnit eivät enää riittäneet, kahdesta työstä piti valita toinen. Tiskin takana rauhallisesti makoilevaa koiraa eivät kaikki huomanneet ollenkaan, mutta suuri osa vakioasiakkaista tervehti ensin koiraa ja kertoi vasta sitten konemurheensa. Toiminta lähti hyvin käyntiin, ja tilat jäivät liian auttamatta pieneksi. ”Kun Kotilainen myi firmansa Erkki Korhoselle vuonna 1983, menin kaluston mukana Vääksyn Konepisteeseen Korhosen leipiin”, Peltonen toteaa. Sahojen lisäksi korjattiin perämoottoreita, mopoja, ruohonleikkureita ja muita pienkoneita. Kun 20-vuotinen yhteiselo käytiin virallistamassa maistraatissa, saatiin yrityksen tulot jaettua verotuksessa tasan. Uusi isompi toimitila löytyi tutun yrittäjän suojista, ja niin Peltonen siirtyi Vääksyn Konepisteen alakertaan Hotelli Tallukan risteykseen 24-tien varrelle. Varsinkin traktorien kohdalla ajanvietteestä voi olla myös monenlaista hyötyä. Pariskunnan koirat olivat aina mukana työpaikalla. Kun Hannun avopuoliso Stiina Lindeman jäi työttömäksi, hän ryhtyi auttelemaan Hannua liikkeenpidossa
Ruumiillinen työ raikkaassa ulkoilmassa tuntui mukavalta vaihtelulta sisätöille, mutta kesken talkoiden Hannu istui kannon nokkaan huilaamaan hetkeksi, kun tunsi olonsa oudoksi. ”Tehtyämme 17 vuotta polkupyörien ja pienkoneiden korjausta olimme molemmat ihan loppu”, Hannu ja Stiina toteavat. Vuonna 2007 Peltonen päätti pitää kokonaisen vapaapäivän polttopuutalkoiden merkeissä ja Hannun sisko miehineen tuli avuksi. Kotitilan piharakennukseen on suunnitteilla pikkupaja, jossa omaa kalustoa pääsee huoltamaan tarpeen Helkama-pyörän valmistama polkupyörien huoltoja korjausteline säästää selkää. Olen nyt vihdoinkin oppinut sanomaan ei hankalimmille hommille”, mies hymyilee. Pitkään pelkkinä haaveina olleille harrastuksille ja kotiaskareille on nyt aikaa. Infarktin saanut Hannu kiidätettiin ambulanssilla Päijät-Hämeen Keskussairaalaan, jossa todettiin, ettei autossa aloitettu liuotushoito ollut tuottanut toivottua tulosta. Huoltopalvelu jatkuu Työt eivät kuitenkaan loppuneet, vaan tutuksi tulleet asiakkaat alkoivat kantaa Hannulle korjattavaa kotiin. Syyskuun lopussa 2011 vietettiin avajaisia Kalkkisissa. Hannun 50-vuotisjuhlakutsuun kuvattiin miehen kolme harrastelaitetta ja tekstinä oli: ”Vuonna 1958 syntyneet traktori Massey Ferguson 35 noin 1500kg, mopedi Miele K505 noin 50 kg, moottorisaha Husqvarna MS90 noin 12 kg ja poika Hannu Veikko Peltonen yli 3 kg. ”Vähältä piti, ettei jääneet viisikymppiset juhlimatta”, Hannu kertoo nyt jo huojentuneena. Töitä oli kuitenkin tarjolla enemmän kuin ehti tehdä, joten Hannu ja Stiina painoivat pitkää päivää ja pääsivät usein vasta iltamyöhällä kotiin Kalkkisiin. Korjaus ja huolto on rajattu polkupyöriin, sahoihin ja leikkureihin. Päijänteellä seilaavan laivan varusteena oleva kokoon taittuva Insera-merkkinen polkupyörä on tullut Peltoselle huoltoon. ”Olen osa-aikaisella sairaseläkkeellä ja teen töitä omaan rauhalliseen tahtiini. Vääksyssä tutuksi tulleet vakioasiakkaat, kesäasukkaat, kyläläiset ja tutut työllistävät Hannua edelleen, mutta työtahti on pysynyt kurissa eikä liikkeellä ole vakituisia sitovia aukioloaikoja. ” Sivenin Hannu nikkaroi pienet lämpöeristetyt kopit työja toimistotilaksi, ja varaosat järjesteltiin kylmälle puolelle”, Hannu kertoo. Pellot oli jo vuosia aiemmin istutettu metsälle, joten viljelyä tilalla ei enää ollut. Vapaapäiviä tuli vietettyä kerralla enemmän kuin yksi. Asiakkaat seurasivat perässä ja töitä riitti. Koska sopivaa henkilökuntaa ei sillä hetkellä ollut vapaana, otettiin ambulanssin suunnaksi pääkaupunki, jossa leikkaussali ja henkilökunta oli saavuttaessa jo valmiina pallolaajennusoperaatioon. Kun jatkajaa ei löytynyt, vuokrasopimus sanottiin irti ja liikkeen koko varasto kärrättiin kotiin Kalkkisiin. Siskon mies, joka oli pitkään työskennellyt ensihoidossa, huomasi heti, ettei miehellä ollut kaikki hyvin. 70 Seppiä ja mestareita Hannu Peltonen. Nykyään Hannu ottaa korjattavaksi polkupyörien lisäksi pääasiassa vain moottorisahoja sekä leikkureita. Muutaman kilometrin päässä Kalkkisten kylän keskustassa Mani-Baarin piharakennuksen päädyssä oli tarjolla sopiva vuokratila. Pakollinen loma Syyskuussa 2006 Hannu lunasti sisaruksiltaan kotipaikkansa Asikkalan Kalkkisissa. Paino vuosien myötä hiukan kasvanut, olette tervetulleet toteamaan asian.” Sairasloman jälkeen Hannu palasi töihin ja työtahti jatkui kiireisenä entiseen malliin, mutta haave kevyemmästä arjesta ja huoli omasta jaksamisesta vauhdittivat vaikean päätöksen tekemistä. ”Haaveilimme, että voisimme lähivuosina vähentää työntekoa ja elellä vaatimatonta hiljaiseloa maalla”, yrittäjä kertoo. ”Kun eräänä sunnuntaiaamuna yhdeksän aikaan tuotiin pesuvadissa moottorisahan osia kasattavaksi, alkoi tuntua siltä, että jonkinnäköinen työtila olisi kuitenkin hyvä ajatus, jotta kodin saisi rauhoitettua työasioilta”, Stiina kertoo. oli taas jonkin verran enemmän
Fiat 80-90 1986 on valjastettu metsähommiin, ja siinä on vakiovarusteena kuormaaja sekä tukkikärry. ”Olemme Stiinan kanssa enemmistöomistajia, meillä molemmilla on yksi osuus ja kahdella lähinaapurilla on molemmilla yksi”, Hannu kertoo nauraen. Nuffieldissa on lainassa Asko Peltosen kaivinkone, mutta traktoriin tullut konevika on seisauttanut sen käytön toistaiseksi. Hannu on huomannut, että nykypäivän ihmisiltä on kadonnut taito tehdä töitä, jotka entisaikaan joka poika ja tyttö osasi. Traktoriharrastus Hannu Peltosen traktoriharrastus käynnistyi ikään kuin huomaamatta. Polkupyörien renkaat paikkautetaan ja vaihdatetaan ammattilaisella, kun siihen ei enää ole taitoa. Mieli tekisi jo ryhtyä kokopäiväiseksi harrastajaksi, mutta tuttuja vakioasiakkaita ei raaskisi jättää pulaan. Lumisena talvena saattaa mennä viitisen tuntia ennen kuin lähiseudun tiet ja pihat on putsattu lumesta. Joskus on mies itsekin ollut hinausavun tarpeessa, mutta aina silloinkin on naapurustosta löytynyt ylösvetäjä. 165-Massikka toimii etupäässä vinssaustraktorina ja paremmalla ohjaamolla varustettu Tuuloksesta hankittu Massey Ferguson 575 1980 on talviaikaan lumilinkokoneena ja kesäisin perälevytöissä. Kun Antero-veli lopetti viljelyn Hollolan Paimelassa, hänellä kakkostraktorina ollut MF 35 palautui takaisin Kalkkisiin. Kaikki muut traktorit ovat jatkuvasti rekisterissä ja koko kalusto lähes päivittäisessä käytössä. Kotipaikan mukana tuli tilalla uudesta ollut Massey Ferguson 165. Peltosen traktoriharrastus on käynnistynyt ikään kuin huomaamatta, ja nyt rivissä on jo useampi laite. Samanlaisella bensa-petrolikäyttöisellä vuosimallin 1956 Fergusonilla Hannu on ajanut jo pienenä poikana. Traktori on uudelle omistajalleen tuttu laite, sillä Hannu on huoltanut konetta jo muutaman vuosikymmenen ajan. ”En entisöi traktoreitani, mutta pyrin pitämään ne hyvässä käyttökunnossa”, Peltonen kertoo. Kotitilalla olleiden traktoreiden sarja täydentyi viime kesänä, kun kalustoon hankittiin alumiinikantinen vuosimallin 1951 harmaa Ferguson. Asikkalasta ostetun koneen historia on selvillä ja sen rekisteröintikin näyttäisi onnistuvan lähiaikoina. Siinä istutaan korkealla ja sieltä näkee hyvin, joten trukkipiikkien kanssa on helppo ja kätevä siirrellä kaikenlaista”, Hannu kehuu uusinta konettaan. Tänä päivänä myytävät mopot, moottorisahat ja leikkurit ovat sen verran edullisia, ettei niihin ole enää kannattavaa tehdä kovin suuria korjauksia. ´56 Fergusonia lukuun ottamatta kaikki traktorit ovat rekisterissä ja ajossakin tämän tästä. ”Kun toiset käy baarissa viikonloppuna, niin minä käyn viihtymässä metsätöissä ja tekemässä maansiirtotöitä. ”Kun olin parina sunnuntai-iltana peräkkäin jäänyt jumiin, naapuri sanoi, että taitaa olla viisainta pitää Zetor lämpöisenä sunnuntaisin, kun Hannu kuitenkin soittaa apuun”, Peltonen nauraa. tullen. Vanhalla traktorilla ajo on parasta hermolepoa mitä tiedän.” Vanhan kaluston kanssa puuhastellessa on tullut menneenä talvena korjattua metsästä muutama sata mottia tukkipuuta. 71 04/15. Fergun rekisteröinti näyttää onnistuvan lähiaikoina. ”Natikka on tarkka ajettava. ”Asiakkaana käy edelleen moottorisahaa huollattamassa sellainenkin mies, jonka sahoja olen korjannut jo 1980-luvulla ollessani Kotilaisen Pekalla töissä”, Hannu hämmästelee. Vuosimallin 1983 Valtra-kaivuri on naapurien kanssa hommattu kimppakone. Monta hinauskeikkaakin tulee harrastekalustolla vuoden mittaan tehtyä. ”Tämän seudun mutkaiset tiet houkuttelevat autoja ojanpohjille talviliukkailla”, Hannu kertoo hymyillen. Entiseltä kansakoulunopettajalta ostettu turvakaarilla varustettu International B-414 1963 on Hannun viimeisin hankinta. Sen sijaan polkupyörien huoltoa ja korjausta tuntuu riittävän enemmän kuin ehtii tehdä. ”Elättelen vielä ajatusta siitä, että saisin tälle työlle jatkajan”, Hannu toteaa toiveikkaana. Pienemmissä koneissa on varusteena takakuuppa, trukkipiikit tai peräkärry, jolla voi kuljetella kaikenlaista pihapiirissä
Koneiden merkitys jäi lähinnä osoitukseksi kokeilun ja uudistusten halusta. Suomeen tuotiin 20-luvun alussa kolme kappaletta amerikkalaisia Buckeye-kaivinkonetta. Salaojitus yleistyi hyvin hitaasti ennen sotia. Ojanen SALAOJIA KONEVOIMIN 72. Kun siellä pellot oli saatu salaojitetuksi, koneen ura jatkui vielä muutamassa hämäläispitäjässä. Seuraava koneistumisvaihe olikin moottorivoimainen. Salaojituksen eduista ja tarpeellisuudesta vakuuttuneet maatalousmiehet perustivat yhdistyksen asiaa ajamaan ja hankkivat ruotsalaisvalmisteisia hevosvetoisia Revolt-merkkisiä koneita kokeiltavaksi. Peltojen salaojitus tiedettiin hyväksi asiaksi jo Suomen suuriruhtinaskunnan aikoina. Tuollainen kone oli esitteillä ja esiintymässä Tampereella 1922 järjestetyssä suuressa maatalousnäyttelyssäkin. Hyvin huomionarvoista koneistamista sen sijaan oli välirauhan aikana SMK:n kautta maahan saatujen kahden Cleveland-pyöräkauhakoneen käyttö. Revolteja oli sekä kahden hevosen että 3–4 hevosen vedettäviksi tarkoitettuja. Yksi Buckeye vaikutti Porvoon tienoilla. Koneet olivat helposti särkyviä, joten tehollinen työaika kärsi. Täkäläinen maaperä ja pinnanmuodostus olivat salaojitukseen hankalia. Koneet eivät toimineet tyydyttävästi. Buckeyen toimintaan tarvittiin kymmenkunta ihmistä työkuntaan. Heikki Aarrevaaran Suomen salaojituksen historiassa kerrotaan, että satakuntalaisten tilanomistajien perustama yhtiö hankki yhden Buckeyen, joka siirtyi sittemmin teollisuusmies Emil Aaltosen Ylikartanoon Mäntsälään. Bensiinimoottori muutettiin puukaasukäyttöiseksi, ja salaojaa kaivettiin Mommilan kartanossa. SALAOJIA KONEVOIMIN Isoilla ja pienemmillä laitteilla Salaojien tekoa koneellisesti on kokeiltu Suomessa ensi kertoja vuonna 1919. Työn koneistamista kokeiltiin varhain, mutta vasta 1960-luvulla siinä päästiin vauhtiin. Kallistakin salaojitus oli. Ojaa saattoi syntyä lapiotyöhön verrattuna nopeastikin, muttei halvalla. Ne olivat 20 hevosvoiman petrolimoottorin voimalla toimivia pyöräkauhakoneita. Toinen kone oli TVH:n käytössä. Teksti ja kuvat: Olli J
Alla oikealla lyhytaikaikaiseksi vaiheeksi jäänyt Narsmo esittelykuvassa. 73 04/15. Kone-esittelyt huomattiin lehdissä, kuten Cleveland-kone -52 Pellervossa yllä vasemmalla. Salaojituksen merkitys nousi voimallisesti esiin. Salaojitusyhdistys hoiti suunnittelua ja tarjosi asiantuntemusta. Kun sotatöistä oli päästy, Puolustusvoimien Santahaminan Konepaja muodostui salaojituksen kannalta hyvin tärkeäksi tekijäksi. Laitteiden ja palvelusten tarjontaa salaojitukseen esittelivät niin koneiden valmistajat, myyjät kuin isoja koneita hankkineet firmatkin. Santahaminalaisten suuri Salaojitus yleistyi hyvin hitaasti ennen sotia. Koneyhtymien käyttöön maan eri puolille menneet koneet eivät yksityiskohdiltaan olleet aivan samanlaisia, koska rakenteluun käytettiin osia ja tarpeita saatavuudesta riippuen. Koneistamiseen kova tarve Maatalouden tehostamisen ja koneistamisen tarve ymmärrettiin oikein hyvin sotavuosien päätyttyä. Kansanhuoltoministeriön kalustohankinnoissa saatiin maahan amerikkalaisia White-tela-autoja. Valtiovallan puolella tilanne ymmärrettiin ja maahan hankittiin valuuttapulasta huolimatta kymmenkunta isoa salaojakonetta, Buckeye-, Clevelandja Allen-merkkisiä, joista viimeksi mainitut olivat lähinnä pettymys. Niihin alettiin konepajalla rakentaa salaojien pyöräkauhatyyppisiä kaivulaitteistoja ja näin saatiin tarjolle santahaminalainen kotimaiseksi vaihtoehdoksi amerikkalaisille koneille. Koneita hankkivat uudisraivaukseen perustettu Pellonraivaus Oy sekä jatkossa alalle erikoistunut Salaojitus Oy sekä muutamat paikallisemmin vaikuttaneet yritykset kuten lehti-ilmoituksinkin palvelujaan tarjonnut Loimaan-Ypäjän Salaojitus Oy. Koneiden merkitys jäi lähinnä osoitukseksi kokeilun ja uudistusten halusta
Tuolla hinnalla olisi saanut viisi uutta kunnollista kuorma-autoa. Salaojitustyöt ja koneet olivat esillä muun muassa Jokioisilla ja myöhemmin Kirkkonummella järjestetyissä suurissa näytöksissä. Vuonna 1950 sellaisen hinta oli noin 2,5 miljoonaa markkaa. Kuusikymmenluvun alkaessa Narsmo oli amerikkalaisiin muovinauhakoneisiin verrattuna huomattavan etevä laite ja menetelmää mainostettiinkin Peltojen salaojitustöissä ketjukauhakoneet nousivat hallitsevaan asemaan 60-luvun puolella. Halpoja santahaminalaiset eivät olleet. Toisena kotimaisena yrittäjänä alalla oli Ammus Oy, joka valmisti 50-luvun alussa kymmenen kappaleen sarjan niin sanotusta Niemelän mallin salaojakoneesta. SALAOJIA KONEVOIMIN Traktorivoimaiset kaivurit olivat hallitsevia kaikissa muissa kuin isojen peltoalojen salaojatöissä. White-alustainen ja -moottorinen 7,5-tonninen laite pystyi etenemään tiellä noin 30 kilometrin tuntivauhtia, eikä suuria kuljetuslavetteja tarvittu. 74. Santahaminan konepajan lopetellessa salaojakoneiden valmistusta oli toisaalla alkanut kevyiden traktorivetoisten laitteiden kehittely. Työtehoseuran järjestämät näyttelyt ja esittelytilaisuudet kokosivat 50-luvulla runsaasti koneistuksen tarpeen ymmärtävää yleisöä. Samoihin aikoihin, kun Salaojayhdistys toivoi valtiolta tuontilupia ainakin 30:lle isolle koneelle, esiteltiin täällä amerikkalaisperäistä, Fergusonin luokkaa olevaan traktoriin soveltuvaa ketjukauhakonetta. Kun Fergusoniin sovellettu laite maksoi kaksi kertaa enemmän kuin traktori itse, oli Jehun hinta traktorin hintaluokassa. Konetöihin ja koneisiin tutustumisen kannalta Työtehoseuran tilaisuudet olivat tärkeämpiäkin kuin perinteiset maatalousnäyttelyt. Fordson Major -traktorista voimansa ja liikkeensä saanut niemeläinen kehiteltiin esittelykuntoon 50-luvun alkuvuosina. Näiden koneiden käytöstä ei taida olla tietoja säilynyt. Putkialalla alkoi muutos Muovi otettiin käyttöön ties miten monella alalla 50-luvulla, myös salaoja-asioissa. Meillä Nars-yhtiö kehitti laitetta, joka muotoili muovinauhaa putkeksi ja laittoi sen kaivamaansa vakoon. Suurten, vaikeasti työmailta toisille kuljetettavien ja isoa työkuntaa vaativien raskaiden kaivukoneiden tilalle tai lisäksi kaivattiin kevyempiä ratkaisuja. etu amerikkalaisiin verrattuna oli niiden liikkuvuus. Sellaisia hankittiinkin 50-luvun kuluessa viitisenkymmentä. Kurpan Konepajalla valmistuivat ensimmäiset koneet myyntikuntoon 1958. Kotimainen saman luokan kone oli Jehu, joka oli halvempikin. Salaojitusyhdistyksen (myöhemmin Salaojakeskuksen) johtamissa töissäkin alkoi traktorikaivureita näkyä 60-luvulla. Mara-merkkisten määrä oli isompi kuin muiden yhteensä. Tarvittiinhan salaojia rakennusten ympärille ja liikenneväylien varsillekin
Naula Oy sijoitti -53 Alio-kaivinkonettaan myös tukevalle kuormurialustalle. Tähän aikaan salaojitustöitä teki aivan ammattimaisesti noin 150 yrittäjää ja yritystä. Raskaita koneita käytössä oli puolisensataa, niistä vielä puoli tusinaa oli raskaita pyöräkauhakonetta. Silti niitä hankittiin puolensataa kappaletta. Ketjukauhakoneista taas Jehuja oli 55 ja Herkulesmerkkisiä 50. Rakennuksilla tilanne toki oli toinen. Tieverkon uudistaminen merkitsi myös pitkiä matkoja salaojia. Harmaan Fergun mittoihin ja kykyihin sovellettu ketjukauhakone oli kallis. Muoviputkien osuus oli kaikesta markkinoinnista huolimatta vielä vaatimaton, kymmenesosan luokkaa kaikista peltojen salaojituksista. Se ei suinkaan tarkoittanut siirtymistä toiseen putkisysteemiin. Internationalin laitteet tulivat kaivukuvioihin mukaan 60-luvulla hydraulisten traktorikaivureiden myötä. Traktorikaivureiden käyttö oli koko ajan yleistynyt salaojatöissäkin. Näissä töissä ei pyöräkauhakoneilla ollut osuutta, vaan 50-luvullakin vaijerikäyttöiset traktorikaivurit tekivät työt, puhumattakaan sitten 60-luvun puolella käyttöön tulleista hydraulisista kaivureista. Kurpan Konepajalta valmistui muoviputkiojitukseen Sala-Mara vuonna 1963. Muovinauha ja sen käyttölaitteet jäivät hyvin lyhyeksi välivaiheeksi salaojitushistoriassa. Peltojen salaojitustöissä ketjukauhakoneet nousivat hallitsevaan asemaan 60-luvun puolella. Jälkitöitä helpottamaan saatiin Kurpan Konepajalta vielä Sora-Mara. Töissä oli myös kolmisensataa kevyttä ketjukonetta. Tiiliputkien käyttö helpottui 60-luvun lopulla, kun putkien laskulaitteita tuli saataville. Marojen määrä oli jo isompi kuin näiden yhteensä, niitä tilastoitiin tuolloin 136 kappaletta. Seitsemänkymmenluvun puolivälin tienoilla peltotöissä oli kolmisensataa yrittäjää ja enemmänkin, jos tilapäisemmät urakoitsijat lasketaan. Narsmo toimi esimerkiksi Fordson County -telakoneen voimin. Kaivureiden mainontaan ilmestyivät kehaisut kelpoisuudesta salaojatöihin jo 50-luvun alkupuolella. Salaojitusurakoihin tällainen oli sovelias ratkaisu. Pellervo-lehdessä 1963 julkaistussa katsauksessa maatalouden kehittymisvaiheisiin otettiin Kurpan Konepajan salaojakoneiden merkitys jo näkyvästi esille. Vuonna 1963 tilastoitiin töissä olleen pyöräkauhakoneista 32 Clevelandia sekä muutama Raadahl ja Allen. Muoviputki oli tulossa. Muoviputki otettiin käyttöön aika verkkaiseen tahtiin. 75 04/15. ensimmäisenä tärkeänä uutuutena salaojaalalla sataan vuoteen
Skoda 1102 piikkinokka vm 1951 MR-tark. Korjattuja startteja ja latureita 20–60-luvuilta. jaketrans.oy@ gmail.com Prefect-moottori ja -vaihteisto apulaitteineen 50-luvun alusta. puut uusittu ja tankki H.600€. Puh. Tarjoa! 76 Osta ja myy kalustoa. Tehdaskorjatut startit seuraaviin: Fordson Major, Ford 1000-sarja, Cortina ja Escort vanhemmat mallit, Skoda 50–60-luku, Amazon, Volkkari 6V 50ja 60-luku. H. Zetor, IH, MF, Leyland, Ford, CaseIH, DB. fi tai 040-5779938 Alavus Nokian N30 uusia renkaita 4 kpl 6.00-12 H.100€ veli.pihlajamaki@ pp.inet.fi tai 040-5779938 Alavus Koristekapseleita uusia ja käytettyjä koko 10,12,13,14 tuuman vanteisiin H.100€ veli.pihlajamaki@pp.inet.fi tai 040-5779938 Alavus Volvo BM 846 vm 76. 350€ 0400669774. Vain nouto ja käteismaksu. (08) 430323 WWW.OHJEKIRJA.ORG 040-4144 700 OHJEKIRJOJA traktoreihin ja puimureihin. ajettu vain 65 tkm. (08) 430311 Fax. 50–60-luvun osia. Tunturimopon 50–60-alun osia. Konehuolto T. Ostamme myös. 0400820749 Somero. 0400 481 565 Deeren Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. Ford 1000-sarjan tasavirtalaturi mittarinpyörittäjällä tehdaskorj. BSA B-33 -vaihteisto, Nortonvaihteisto. Bosch 6V iso pantakiinnitteinen startti. Korjausoppaita mm. Virtakytkin puuttuu. 1970 MR-tark. Cortina IIII lokasuojat, puskurit ja maskit ym. kilvissä ja vakuutuksissa, ei muuta kun ajoon. Sampo 657LP leikkuupuimuri H:500€. BSA-jäykkäperärunko ja -vaihteisto ym. Isuzu Bellet 1500 vm. Majorin moottori ja perä, vaihteisto twin disk hydrostaattinen. Myydään JF-sivupuimuri. Puitu viimeksi 1980-luvun lopulla, ollut suojassa siitä lähtien. VARAOSAT TRAKTOREIHIN • Fiatagri, Case IH, Ford, New Holland, MF, Zetor, Leyland, DB, Same, Nuf. 1965 MR-tark. Nokian 2x20 uudet lievereunarenkaat H.50€ veli.pihlajamaki@pp.inet. yksilö. Puh: 050-3723647 Padasjoki Myydään pyöräkuormaaja Porkkalan konepajan tekemä Rolac. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. Markkinat Myydään Lanz Bulldog 2806 -53 projekti H.4500€ Lanz Bulldog 1706 -52 pientä laittoa H.8500€ Hanomag R40 Diesel -43 kumipyörillä projekti H.5500€ Farmall H -39 kumipyörillä ja ajokuntoinen H.3500€ Holt-Caterpillar raato 20-luvulta H.1000€ Caterpillar 933 -telakuormaaja projekti H.1200€ Puh 040-5612336 ISO Harlikka-valomainos, mitat leveys 3,2 m ja korkeus 2,3 m. Puh. 050-5525463 Lapua Toyota Corolla 1200 ykköskorimalli vm. Maamottorit: Olympia ilmajäähd. Sytytysmagneettoja traktoreihin, maamoottoreihin ja moottoripyöriin. varmakuntoinen. Puh. Kone pyörii, hyvät puristukset. 27-28.6.2015 Mustajoentie 314, 12600 Läyliäinen Puh. AA-Fordin etujarrut uudet. Polttoainejakelumittari + 2000 l polttoainesäiliö H.1100€. 0405480847 Jukaja Husqvarna 263CD. HP. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.. Teijo vähän laittoa H.800€. Puh. 1300€. Tex-lokasuojapeilejä. Puch mp. eld • Nivelakselien osat • Aurojen osat • Työkoneiden osat KAUPPA JA LUETTELOT NETISSÄ www.konekorjaamo.. Hinta 100€. Kaikki katsastettuja ja valmiina kesäajoon. Myös ruotsinkielisiä. 0400820749 Somero. H2500€ puh 040-0881235 Rauma PERINTEINEN VANHOJEN TRAKTOREIDEN JA TYÖKONEIDEN NÄYTTELY Esillä: Maamoottoreita | Kuorma-autoja | Henkilöautoja | Työnäytöksiä Kotieläimiä | Kirppari | Soppatykki | Buffet | Grillimakkaraa | Ratsastusta. huippuyksilö
Kantokykyä ja konetehoa oli hitusen kasvatettu. Hieman pienempi kone pienempiin hommiin. Aikoinaan maan valta piti oikeutenaan pitää siirtomaita kaukana jossain. Vasemman kuvan KL-420 kantoi 20 tonnin lastin. Nyt taas on jonkinlainen valta siirtää maata omaksi sekä muiden hyödyksi. Monenlaista yrittämistä on toki aina ollut, kun isompi työllistäjä paikkakunnalta poistuu. Toiset saattavat joutua elantonsa perään muuttoliikkeen uhriksi, kun valtion tukikaan ei riitä tai kannusta pitämään kiinni omasta kotikylästä. 78. Ruotsin Malmössa sijaitsi Kockumsin tehdas. Kaikenlaisia maan kuopsuttelijoita mahtuu jokaiseen kylään ja pitäjään. Maansiirtolaisuuden kuihtuessa se kuitenkin aiheuttaa siirtomaalaisuutta tai Suomen mittakaavassa vain muuttoliikettä menetetyn työn ja leivän perässä, jos sitä kukaan muu ei ole työmuurahaisille pystynyt tarjoamaan. Siirtomaavalta vai maansiirtovalta. Leikkisästi kutsuttava maansiirtolaisuus eli kaikenlainen sora-, kaivossekä louhostoiminta ovat omalla laillaan luoneet pysyvyyttä pienille paikkakunnille. RAUHASSA RUOSTUVAT MAANSIIRTOLAISET MAANSIIRTOLAISET 1980-luvun Volvo BM 540 on joutunut varaosakäyttöön. Tällä kasailisi vaikkapa torin katukiviä. Toisista kaivelijoista on kasvanut valtavan kokoisia fuusioituneita louhosyrittäjiä, toiset taas ovat kuihtuneet malmin, kysynnän tai ihan vaan rahan puutteesta. Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa.... Puskuriin upotetuilla valoilla varustettu KL-424 oli päivitetty versio KL-420:sta
Iso vanhus nimeltä Euclid. Tournapull-dumpperi kippasi keskeltä ja painui kasaan kuin haitarin palkeet konsanaan. Amerikan ihme LeTourneauWestinghouse Illinois’sta oli mystinen dumpperi. Tiettävästi hytit on valmistettu Suomessa tilauksena. Terex 3307 lyyhistyneenä merituulen ulottuviin. Pajukko valtaa isommankin koneen, jos konetta ei käytetä. Nämä vihreät dumpperit kuuluivat General Motorsin alaisuuteen. Konekuskin konttori sisältää enemmän romantiikkaa kuin työmukavuuksia ja turvallisuutta. Graniittimöhkäleet saavat kyytiä, kun vielä kovassa työkäytössä oleva 90-luvun Caterpillar 988B niitä kyydittää. Nämä koneet ovat ilmeisesti saapuneet maahan ilman hyttiä. Paineilmalla kippaava kippi toimi erikoisella periaatteella. Keltaiselta Euclidilta ovat työt käyneet vähiin. 79. Tässä pusikossa oli jäljellä Tournapullista vain jykevä lava ja Grönblommin valmistama hytti. On ollut varmasti aikanaan melko karua menoa tässä hytissä. 70 000 paunan eli 31 750 kilogramman taakkaa kannatteleva vihreästä väristään tunnettu Terex
Vanhaan Euclidiin verrattuna tämän kiviauton ergonomia on huomattavasti ylellisempi, vaikka istuinta onkin korotettu kakkosnelosilla. 1960-luvun lavalle mahtui reilusti alle kymmenesosa tuosta taakasta. Hyvin saman oloisena pysynyt peruskonsepti on vuosien saatossa kasvanut valtaviin mittasuhteisiin. Clark 75B Michigania sai 154 hevosvoiman Cummins-dieselmoottorilla tai vaihtoehtoisesti 160-hevosvoimaisella Nissan PD604 -dieselillä. Kesantopelto tuntuu eläkepäivinä varmaan lähes pumpulilta teräviin ja raakoihin louhostyömaihin verrattuna. 1940-luvun puolivälissä yhtiö alkoi kehitellä kaivosja louhosporiin terien teroitusvälineitä. Tämä Clarkki ei kyllä kulje vaikka olisi molemmat moottorit pellin alla puhisemassa, sillä renkaatkin on jo viety. Herrat Kristensson ja Grähs perustivat vuonna 1940 Grindexin. Tässä lepää eräällä louhoksella kuvattu Grindex Rockmaster. Alun perin siilinjärveläiselle maanrakennusfirmalle myyty Kockums KL-442 toimii hyvin niin postilaatikon jalkana kuin kauhan säilytyshyllynäkin. Poikkeuksellisesti keltaiseksi värjätyn Terexin laidunmaa on jo kesannolla. Kuskin pallissa on jo peräti viisi säädettävää kohtaa. Maailman suurin dumpperi on Caterpillar ja se kantaa 363 tonnia malmia. Caterpillar 769 oli merkin ensiesiintyminen maansiirtodumpperien maailmassa vuonna 1962. 80
Moottorina puhisi 170-hevosvoima inen Volvon TD60B. Historian havinaa sorakuopan katveessa. Avoimet ovet toivottavat kesän pörisevät kärpäset ja ampiaiset tervetulleiksi. Kuvanottohetkestä on seitsemän vuotta, ja jo silloin oli telaketjujen päällä vihreää sammalta. Sitä oli saatavana 4x4-, 6x4ja 6x6-malleina. Chamerion angustifolium eli maitohorsma valtaa tämänkin vanhan puskukoneen. 81. Volvo BM 861:tä tehtiin 6x4ja 6x6–vetoisena. Samoihin aikoihin Volvolla oli tuotannossa myös dumpperi malliltaan 5350. Tämä Kockums ei olekaan kuljettanut aktiivivuosinaan kiviä ja maa-ainesta vaan romurautaa pahimpaan pätsiin eli Koverharin terästehtaaseen, joka nykyään onkin jo määrätty purettavaksi maan tasalle. General Motorsin dieselin pauhu on lakannut ja savu hälvennyt. Harmaan mökin paja lahoaa pystyyn, kun taas kevätaurinko haurastuttaa kuljettimen kumihihnan kreppipaperiakin heikommaksi. Yksin on jäänyt loppuun ajetun oloinen Terex. Näissä puhisi hieman päivitetty 213-hevosvoima inen TD71GA-mootto ri
Värikästä kuvaraporttia luvassa seuraavassa numerossa! PÄIVIN SUPER DEXTA Päivi Lindgrenin Super Dexta on isän peruja. Vanhat Koneet -lehden toimitus kiertää tuttuun tapaan alan tapahtumat. Olli J. Ojasen artikkelissa aiheeseen perehdytään pintaa syvemmältä. Aviosiippa päästettiin entisöimään perintökonetta.. 82 Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 5/2015 ILMESTYY 30.7.2015 KESÄN TAPAHTUMAT RANSKALAISET SUOMESSA Ranskalaistraktorit jäivät meidän pelloillamme harvinaisuuksiksi. Edessä on pitkä, kuuma ja aurinkoinen kesä
Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi AUTOILUN AJANKUVAA. numer o • 2/2015 Suomen Historia 2/2015 Hinta 8,90€ 6 414888 002355 1 5 2 800 235 -1 50 2 PAL VKO 2015-27 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi HENKILÖKUVA ALKOHOLILIIKE Pentti Haanpää – kirjailijan elämä Karhuviinalla trokarit kuriin “V uonna 1947 k otimaista eloku va a k ävi k atsoma ss a ennäty kselliset 3 ,6 miljo ona a k atsoja a.“ AJANKUVA Naiset työssä rautateillä MAAMME PUOLUSTAJAT Laguksen taistelija Veikko Punakallio Kultakausi UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ määräaikaisena 8 numeroa + avaimenperä Tilaajalahjaksi upea metallinen Suomi-av aimenper ä! (arvo 14,90€) Sota-aika • Tekniikka • Muotoilu • Rikokset • Henkilökuvat • Jälleenrakennus • Yhteiskunta Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä 4490 8 numeroa + avaimenperä ovh. 6990 Tilaa lehti kotiin kannettuna: www.suomenhistoria.. 03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) Viipale mediat Kotimaise n elokuvan Suomi-film i ja filmitähde t 1930–196 0-luvuilla Suomen Historian 2 . 64,90€ Tutustumistarjous! Uutuuslehden löydät myös Lehtipisteistä kautta maan! Renault Goelette Klassikkoesine Leppoisa retkeilyauto Sony MiniDisc -soitin AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 03/15 • Hinta 8,90€ Multipla Fiat Tilaa ja tunnelmaa Kadett Rallye ’70 Kisoista käyttöön ja harrasteautoksi Hienosti soi! Autohifistelyn historiaa BENSAA Sunbeam 900 ’70 SUONISSA 03/15 368480-1503 • P AL VKO 2015-24 6 41 48 83 68 48 08 15 00 3 Viipale mediat S UO M A LAI ST A TYÖTÄ – M ADE IN F IN LA N D Audi V8 Lang ’90 • DAF 44 Variomatic ’69 • Fiat 600 Multipla ’56 • Opel Kadett Rallye 1.9 ’70 • Sunbeam 900 ’70 • Renault Goelette -matkailuauto Jokaisella autolla on tarina. /kampanja tai soita tilaajapalveluumme: puh
WWW.KIERTOKANKI.COM Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! Nyt CASE IH osat uusiin ja vanhoihin traktoreihin! Valikoima verkkokaupassamme kasvaa! Kätevästi netistä, vaikka kotiovelle! KÄY TUTUSTUMASSA UUSITTUUN VERKKOKAUPPAAMME! • Maatalouskoneiden varaosat ja tarvikkeet • Luotettavaa verkkokauppaa jo 10 vuotta • Nopea toimitus tilalle asti MASSEY-HARRIS PONY Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 04/2015 • Hinta 8,90€ TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 38 4 / 2015 • Inter national B-414 & Inter national S6-2 • Juko-kylvökone • Massey-Har ris Pony • M-B Unimog • Renault N71S • Scania-V abis L66 • Scania 110 Tamperelaisten tiehöylien historiaa LOKOMON KARHUT Koneharrastaja Tom Grönholm MOOTTORIMIES SIPOOSTA Junnilan konepajan menestystuote JUKO-KYLVÖKONE 745000-1504 • P AL VKO 2015-31 6 41 48 87 45 00 03 15 00 4 Viipale mediat S UO M A LAI ST A TYÖTÄ – M ADE IN F IN LA N D