Vanhat Koneet 5/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

TRAKTORIT · KUORMA-AUTOT · MAANRAKENNUSKONEET · TAPAHTUMAT AUS TAP KEÄ SIT Rautaista luettavaa · www.vanhatkoneet.fi · 5/2011 · Hinta 8,50 uttaa aa puks 4 jaks ut DT-1 n saan tuomio purku aalleen Ker t 11005 SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND 6 414887 450003 745000-1105 · PAL VKO 2011-50 PREERIAN PEURA Ammattitaitoisesti entisöity Klapit maistuvat vanhalle M-sarjan John Deere hörykoneelle MAHLUN MUNKTELLS VALMETIN VETOPETO 56 000 tuntia palvellut erikoisuus
Jokaisella autolla on tarina. GT-luokan leijona Iloista veronkiertoa BMW 320iS ´90 Peugeot 504 Coupe ´76 11006 2011-43 368480-1106 · PAL VKO 808 6 414883 684 MADE IN FINLAND SUOMALAISTA TYÖTÄ 06/11 iliksellä Fi atka Opiskelijaporukan aikamelmiin hippikauden festaritunn · www. autoilun ajankuvaa klassikot.fi · 06/11 · Hinta 8,50 Merkki ja malli Patinat Pois v n rlleenvärjäykseen ta nahkanahaeuudehoilus mää Kaksi menetel Pienet tilaihmeet Esittelyssä Minin t paku- ja avolavaversio Unelmien autoloma Vuokra-Porschella alppimaisemissa Classic Motocross Kauden päätöskisa Auttoisten peltoradalla Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi
Itäblokin laitteiden esiintyminen Vanhat Koneet -lehdessä ei suinkaan rajoitu tässä lehdessä nähtäviin esimerkkeihin jo kuvattuja laitteita on vielä jonossa, ja lisää kuvataan sitä mukaa kun mielenkiintoisia laitteita ja niiden omistajia kohdalle osuu. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi TOIVOTTUA itäkalustoa tässä numerossa edustaa muun muassa DT-14 "Täystuho" 50-luvun lopusta. Tekijältä Koneissa on perinteisesti aina ollut jotain ihmistä kiehtovaa. Joskus kone saattaa herättää toimittajan kiinnostuksen alan tapahtumassa, toiset esitellyt laitteet on puolestaan jäljitetty kuulopuheiden tai lukijoilta saatujen vihjeiden perusteella. Ilmoitelkaahan itsestänne! Juha Pokki Toimittaja JUHA liittyi toimituksen vahvuuteen alkusyksystä. 3. Monelle herää varmaankin mieleen kysymys, että millaisilla kriteereillä esiteltävä kalusto lehteen haalitaan. Toimituksen tämänhetkisestä kokoonpanosta ei löydy henkilöä, jonka sympatiat painottuisivat tiettyyn merkkiin. Hetken mietittyäni oli pakko myöntää soittajan olleen oikeassa huolimatta siitä, että esiteltävien koneiden suhteen ei suosita tai syrjitä mitään maata, merkkiä tai ikäkautta. Pääkirjoitus Itäblokin vehkeitä E räänä päivänä vastaajaan oli jätetty viesti, jossa eräs herra harmitteli itäblokin koneista kertovien artikkeleiden vähyyttä lehdessämme. Hyvin todennäköisesti meitä Vanhat Koneet -lehden lukijoita ja tekijöitä yhdistää koneissa myös pidemmälle menevä näkökulma. Itse en vielä vuosi sitten olisi voinut kuin ehkä 05/11 uneksia, että tästä harrastuksesta tulisi minulle työ. Tunnollisesti suoritetun entisöintityön vaiheet, kolhiintuneen ja ruosteisen koneen historia ja vanhojen tekijöiden kertomukset menneen ajan työoloista sekä -tekniikoista ovat mielenkiintoisia siinä missä eri merkkien valmistajien ja maahantuojien vaiheet tai mikä tahansa muu riittävän petroolintuoksuinen aihe. Tähän numeroon on valikoitunut niitä kolme kappaletta. Vähä vähältä tämä haave on kuitenkin käynyt toteen ja nyt aloittaessani kokopäiväisesti Vanhat Koneet -lehden toimittajana on hienoa nähdä, kuinka mukavan vastaanoton suomalaiset kanssaharrastajat ovat eri kohteissa minulle antaneet. Tarinoiden aiheet taas löytyvät mitä erilaisempien reittien kautta. Jutuissa ei siis ole niinkään kyse koneista, vaan koko harrastuksen laajasta kirjosta, sekä tietenkin itse harrastajista. Niistä itävehkeistä vielä. Se ei varmasti ole mikään uutinen tämän lehden lukijoille, sillä kaikki me ymmärrämme tuon koneiden viehätysvoiman. Pikemminkin voisi sanoa, että toimittajia kiinnostavat tarinat koneiden takana. Yksi puutarhatraktori, yksi maataloustraktori sekä yksi järkälemäinen kone, jota liikuttaa huomattavasti alkuperäistä tehokkaampi voimanlähde. Joidenkin kerhojen aktiivijäsenet ovat myöskin säännöllisesti yhteyksissä ja vinkkaavat siinä samalla kiinnostavista jutunaiheista. Joskus mielenkiintoisen koneen omistaja on kertonut itse harrastuksestaan joko soittamalla tai lähettämällä toimitukseen postia. Meitä ei kiinnosta pelkästään tieto siitä, että jokin kone on joskus valmistettu jonkin tehtaan tai pajan toimesta ja siten päätynyt historiankirjoihin. Tähän ei tietenkään ole yhtä vastausta, vaan kyseessä on yleensä monen asian summa. Toivon tapaavani vaikka jokaisen teistä koneharrastajista näissä hyvissä merkeissä kiinnostavien koneiden ja tarinoiden äärellä. Jo nämä esimerkit kertovat osaltaan kuinka Toimituksemme kokoonpanosta ei löydy yhden merkin miehiä - pikemminkin toimittajia kiinnostavat tarinat koneiden takana. eri tavalla voi samaa asiaa harrastaa. Me tutustumme koneeseen tarkemmin, näemme sen yksityiskohdat ja parhaimmassa tapauksessa jopa kunnostamme, rakennamme, korjaamme ja käytämme sitä. Sellaisia me olemme, koneharrastajat. Itse asiassa kuvattuna ja omaa julkaisuvuoroaan oli odottamassa useampikin itävehje, mutta julkaisemattomasta materiaalistahan ei tiedä toimituksen väen lisäksi kovinkaan moni
Nyt tilanne on Sisun hankinnan osalta korjattu. 18 4 30 50. 30 Munktells-höyrykone ´29 Saarijärven Mahlun kylässä kokoontuu talvisin parinkymmenen miehen opintoryhmä vanhoja koneita kunnostamaan. Sirolan Hannun tallista löytyy kyseinen parivaljakko uudenveroisessa kunnossa. 18 International McCormick B-414 ´65 Aulis Keräsen intikka on ollut perheessä uudesta saakka. 24 Valmet 1502 ´80 Kuusipyöräinen vetopeto jaksoi herättää keskustelua uutena, ja tehokkaasti se tuntuu jakavan mielipiteet vielä kolmen vuosikymmenen jälkeenkin. 44 John Deere M ´49 Toinen maailmansota pisti monta projektia jäihin, eikä John Deerelläkään ollut uutta esiteltävää vuosikausiin ennen ensimmäisen M-mallin ilmaantumista vuonna 1947. 34 Voimakasikko Harkov & Nuffield Kajaanilaisen Perttu Kemppaisen kokoelmiin kuuluu kaksi erikoista konetta, Harkov T-150K ja Nuffield 10/60, joita yhdistää voimapuolelta löytyvä kasikone. Munktells on yksi porukan kunnostamista maamoottoreista. 40 Agrozet Prostéjov TZ-4K-14 ´91 Itäblokin valmistajat eivät juuri uhranneet aikaa muodikkaiden mallinimien kehitte- lyyn. Tässänumerossa 6 6 Kannessa DT-14 ´59 Harkovan traktoritehdas valmisti 50-luvulla kevyeen käyttöön sopivaa DT-14 -traktoria, joka ristittiin pian Täystuhoksi silloista DDT-hyönteismyrkkymainosta mukaillen. KONEET 12 Keskiraskaat kestosuosikit Scania-Vabis L56 ja Kontio-Sisu olivat suosittuja kuorma-autoja 60-luvun työmailla. Tämän sana-kirjain-numeroyhdistelmän takaa löytyy puutarhakäyttöön sopiva linkkukone. 50 Sisu M-162 ´72 Aaltosen Markun isä tilasi aikanaan uuden Niittikoppi-Sisun, mutta kauppa peruuntui isän siirryttyä autuaammille autoilumaille. Traktoria ei juuri ole vuosien vieriessä tarvinnut korjata, mutta pientä parantelua on kuitenkin harrastettu
76 Markkinat Kaikkea kivaa kaupan koneita harrastaville. 70 Mantorpin veteraanit, Ruotsi Toimittajamme poikkesi suureen rekkatapahtumaan Ruotsissa ja törmäsi alueella hienoihin veteraanikuormureihin. VAKIOPALSTAT 56 Seppiä ja mestareita Timo Lehmunen on oikea kävelevä tietoteos ainakin kun on puhe vanhoista höyrykoneista. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 74 Mikon matka-albumi Kiertävä kameramiehemme kaiveli albumeista tien päällä vauhdista otettuja kuvia. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi Päätoimittaja Kari Mattila Toimittajat Iikka Kekko, Jan-Erik Laine, Juha Pokki Avustajat Tuukka Erkkilä, Johanna Helin, Matti Hiittu, Mikko Hiittu, Lea Lahti, Olli J. Ilmoitukset Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 64 Maxpon veteraanit, Hyvinkää Uusien koneiden esittelyyn keskittyvän suurtapahtuman alueelle oli varattu tilaa myös vanhojen koneiden näyttelylle ja työnäytöksille. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Ilmoitusmyynti Susanne Laine: 050-4147 553 Peppe Haapala: 050-4147 559 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti Sähköpostit muotoa toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa Myynti R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. ARTIKKELIT 58 Richard Öhmanin konemuseo Ruotsin Ångermanlandissa sijaitsevan konemuseon tiloista löytyy lähes sata vanhaa traktoria ja pihalla vierailijaa tervehtivät komeat työkoneet. llutteksteiss turhiajaarite 60 Vanhan ajan päivät, Ruotsinkylä Jokelan kotiseutumuseolla Ruotsinkylässä järjestettiin Vanhan ajan päivät elokuun loppupuolella. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Toimitus 60 64 TAPAHTUMAT 70 mainosmiesei 66 1920-luvun ään. Materiaali Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 79 Kuvalaari Lukijoiden postittamia valokuvia vuosien varrelta. 71 Rekkaparkki Uutisia ja kuulumisia vanhojen koneiden maailmasta. 83 Seuraavassa numerossa Tilaajapalvelu Puh. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Paikalla oli tänäkin vuonna paljon nähtävää. Ojasen artikkelissa käydään läpi aikakautta, jolloin traktorikauppa haki vielä uomiaan maassamme. Copyright Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty. 66 Traktorikaupan varhaisia vaiheita Olli J. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 05/11 5. Ojanen, Harri Onnila, Janne Riikanen, Aimo Tenni, Arttu Toivonen Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman Postiosoite Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa Käyntiosoite Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa Kustantaja Viipalemediat Oy Puh
6
Huippunopeus nousi jonnekin 12 kilometrin paremmalle puolelle tunnissa. Matkaa oli kunnioitettavat 120 kilometriä. Tarina kertoo, kuinka muuan nuuka isäntä päätti rahtikuluja säästääkseen ajaa uuden Täystuhonsa Kokkolasta kotiin Lestijärvelle. Syynä tähän oli mahdollisuus kääntää penkki 180 astetta taaksepäin ajoa varten. Näin oli asia myös DT-14:n kohdalla. Suomeen traktoria alettiin tuoda vuonna 1956 ja varsinkin tarkan markan isännät mieltyivät aavistuksen muita halvempiin hintoihin. Ominaisuudet olivat siis aikakauteen nähden kohdallaan. vat kentältä useita pikkuvikoja, joita löytyi vaihtelevasti lähes joka osasta. Lopputuloksena piirustuslaudalle oli muodostunut ajan mittapuun mukainen pientraktori. Vuoteen 1960 mennessä DT-14:n maahantuoja Konela ilmoitti tilastoihin traktorimallin maahantuontimääräksi 400 kappaletta. Ulkonäkö olikin hyönteismäisen siro ja keveä, muttei mitenkään erityisen hienostunut. Teksti: Juha Pokki Kuvat: Tuukka Erkkilä H arkovan traktoritehdas HTZ alkoi valmistaa vuonna 1955 pienille tiloille, puutarhoihin ja muuhun kevyeen käyttöön sopivaa traktoria. Myrkyn kauppanimi Täystuho saikin pian kyseenalaisen kunnian toimia liikanimenä tälle idän pikkuihmeelle. voimalla ja moottorin lämmettyä polttoaineensyöttö käännetään dieselille. Moni sai kuitenkin hyvin nopeasti huomata kyseessä olevan ns. Suuren maan suuret toleranssit näkyivät muun muassa ratin varsin villissä klapissa ja räyhäkkäästi savuttavassa käynnistyksessä. Korvaava malli DT-20 oli insinöörien uusi riemuvoitto, vaikka tosiasiassa samojen ongelmien parissa painiskelu jatkui. Lisäksi käyttäjät raportoi- "Levitköön teknologinen etumatka ympäri maailman!" Traktorin valmistus päätettiin lopettaa neljän vuoden jälkeen. Merkintä tarkoitti virallisesti 14-hevosvoimaisella dieselmoottorilla varustettua traktoria, mutta ei kestänyt kauaakaan, kun Suomessa humoristit tarttuivat DT:n ja silloin muodissa olleen DDT- Ominaisuudet olivat aikakauteen nähden kohdallaan, mutta laatu jäi hieman luvatusta. hyönteismyrkyn yhteneväisyyteen. Reissu menikin kohtuullisesti, kunnes noin 20 kilometriä ennen määränpäätä tuli stoppi. DT-14 DT-14 oli suunniteltu puutarhoihin ja vaikkapa tupakkaviljelmille. Määrä ei kuitenkaan liene ollut merkittävä valmistusmaan mittakaavassa. Uuden traktorin tyyppimerkinnäksi tuli lyhyesti ja ytimekkäästi DT-14. Sitä pidettiin liian vaarallisena käyttöön. Vaihteita tarjottiin neljä eteen, neljä taakse. Yksisylinterinen, reilu puolitoistalitrainen, nelitahtinen puolipuristusdiesel käynnistetään aluksi bensiinin 8. Nostolaite oli yksitoiminen. Suomessa aktiivikäytössä olevien Täystuhojen rivit harvenivat melko "Antakaa taitonne kansan palvelukseen!" Harkovassa oli käytetty perinteiseen neuvostotyyliin insinöörien terävintä kärkipäätä uuden traktorin suunnittelussa. rostoi-laadun. Pyöränlaakerit olivat kuluneet täysin loppuun. "Tehkää työnne huolellisesti ja tehokkaasti!" Kuten tuohon aikaan tapasi monesti käydä, oli itälaatu jonkin verran alakanttiin luvattuun nähden. Alkuperäinen kampikäynnistys muuttui myöhemmin, vuoden 1957 paikkeilla, sähkökäynnistykseksi DT-14A-mallin myötä, mutta kitkerään savutukseen tällä ei ollut vaikutusta. Samana vuonna Valtion maatalouskoneiden tutkimuslaitos Vakola ehdotti koetusselostuksessaan valtioneuvostolle traktorin maahantuonnin kieltämistä. Ratti tietysti siirrettiin samalla, ja näin oli ajosuunta muutettu. Jonkin verran traktoreita kerrotaankin jääneen rajan taakse kiellon astuessa voimaan
Toista maailmansotaa kohti mentäessä tehdas keskittyi tuottamaan kerosiinikäyttöisiä, 52-hevosvoimaisia telatraktoreita armeijan käyttöön. Myös pieniä puutarhakäyttöön suunniteltuja traktoreita alettiin valmistaa. . Toivonen ei sorru moittimaan konetta päinvastoin, hän ko05/11 TÄYSTUHOA mainostettiin Konelan toimesta näin vetävästi vuonna 1957 muunmuassa Pellervo-lehdessä. Tämän voi yrittää lausua jotakuinkin "Harkovskij traktornyi zavod imeni S. Ordzonikidzelle omistettu Harkovan traktoritehdas". Tuohon aikaan hän pyöritti konepurkaamotoimintaa ja muuan porilainen isäntä halusi vaihtaa Täystuhon erääseen purkamolle tulleeseen Massey-Fergusoniin. Mainoskuva esittelee havainnollisesti käänteentekevän työskentelyasennon. HTZ, ELÄVÄ NEUVOSTOLEGENDA Neuvostoliitossa, Ukrainan alueella sijainnut Harkovan traktoritehdas kirjoitettiin komeasti ja virallisesti . Mallimerkinnältään SHTZ 15-30 oli 30-hevosvoimaisella kerosiinimoottorilla varustettu pyörätraktori. . Omistaja Matti Toivonen sai koneen noin 40 vuotta sitten omistukseensa erään vaihtokaupan kautta. Toiminta pyörii tänäkin päivänä ja tehdas jatkaa näin omalta osaltaan Harkovan kaupungin pitkiä perinteitä teknologiateollisuuden keskittymänä. Myöhemmin se siirtyi museon kokoelmiin ja siitä on tullut yksi museon aktiivisimmista koneista. Sodan aikana saksalaisten pommitukset pakottivat tehtaan evakkoon Rubtsovskin kaupunkiin, Kazakstaniin. DT-14 ja DT-20 olivatkin menekkituote Neuvostoliiton vaikutuspiiriin kuuluvissa maissa. Täystuhoa käytetään kesäaikaan päivittäin. HTZ:n tuotevalikoimaan kuuluu nykyään useita erityyppisiä traktoreita ja myös pitkäaikainen suosikki T-150 on edelleen yksi tuotannon kulmakivistä. nopeasti, mutta sen sijaan Neuvostoliiton alueella ja esimerkiksi Intiassa koneet pysyivät käytössä huomattavasti pitempään. "Eläköön kunniakas neuvostohistoria!" Vaikka DT-14-kanta Suomessa vähenikin, eivät ne ole tähän päivään mennessä täysin kadonneet. Näin tehtiinkin, mutta Toivonen ei hennonut purkaa persoonallista DT:tä. Ensimmäinen traktori Harkovan tehtaalta valmistui vuonna 1931, neuvostosymboliikkaa korostaen vieläpä lokakuun ensimmäisenä päivänä. Varovasti arvioiden jäljellä on ainakin joitain kymmeniä alunperin Suomeen tuotuja yksilöitä ja lisäksi muun muassa Virosta on tuotu viime vuosina lisää Täystuhoja harrastetarkoituksiin. Tämä mallisarja käsitti pyörä- ja telatraktorimallit ja siitä tuli myös hyvin suosittu työkalu ympäri sosialistista valtapiiriä. Vuonna 1967 miljoonas traktori valmistui HTZ:n linjastolta. Kun traktori oli vielä aivan toimintakuntoinen, se jäi käyttöön. Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä Harkovan traktoritehdas yksityistettiin vuonna 1994. Ordzonikidze" ja suomentaa "S. Yhden, vuonna 1959 Suomeen tuodun DT:n nykyinen koti on kälviäläinen Toivosen Eläinpuisto ja Talonpojanmuseo. 70-luvulla tehdas kävi läpi kattavan perusparannuksen ilman tuotantokatkoja, ja saman vuosikymmenen alussa esiteltiin T-150-sarja. 9. Sodan jälkeen Harkovan tehdas jälleenrakennettiin raunioista ja vuonna 1949 linjasto alkoi syytää DT-54traktoreita neuvostomaatalouden tarpeisiin. Sergo Ordzonikidze oli georgialainen vallankumouksellinen ja myöhemmin korkea virkamies neuvostohierarkiassa, ja hänelle omistettiin moniakin tehtaita HTZ:n lisäksi
Tämä todistaa taas kerran sen, että koneen ei tarvitse olla erikoisen hyvä kirjoittaakseen itsensä pysyvästi historiaan. Alkuperäinen "pelkkä" DT-14 oli puolipuristeinen ja kampikäynnisteinen, DT-14A oli puolipuristeinen ja starttimoottorikäynnisteinen. Täystuho oli jonkin aikaa rampana tästä johtuen, kunnes aivan sattumalta Toivonen huomasi erään isännän takapihalla heinikossa makaavan juuri vastaavanlaisen DT14:n oikean takarenkaan vanteineen. TIETO lisää tuskaa, eikä kuljettajan mahdollista kärsimystä pahennettu liialla mittari-infolla. DT-14 KULJETTAJAN näkymä oli avara.Penkin muotoilu on pelkistetyn ilmava, mutta selkänoja sentään on vakiona. Edellä mainitun yleisen vika-alttiuden lisäksi traktori oli tehoonsa nähden liian painava, joten myös tämä seikka nakersi loppukäyttäjän mielikuvaa hyvästä hankinnasta. entisen Neuvostoliiton alueelle toimitetulle DT-14-kannalle. Kuin ihmeen kaupalla rengas oli ehjä ja pienellä purkuosien vaihtokaupalla rengas saatiin hankittua oikealle paikalleen. DT-14B puolestaan oli kehittynein malli, jossa käynnistys sujui dieselillä ja hehkuttamalla ja nostolaitekin oli jo kaksitoiminen. Suurin syy tämän traktorimallin maahantuontiin löytyi tietysti sen aikaisesta vastakauppajärjestelmästä, ja tällä tavalla saatiin pientilojen traktorikantaa kasvatettua verrattain edullisella traktorilla. Moottori on silminnähden aitoa neuvostoteknologiaa. Ostohalukkuutta Täystuhoille löytyy jälleen. Nykyään näillä "Marssikaamme loppuun saakka!" Suomeen tuodut DT-14:t olivat käytännössä kaikki punaisia väritykseltään, mutta jokunen kappale ilmeisesti eksyi joukkoon myös vihreällä värityksellä. Lisäksi mallien välillä oli pienempiä eroja muun muassa mittareissa, latureissa ynnä muissa sähköosissa. Toivosen omistama traktori on myös herkkä lähtemään käyntiin ja oikein lämpimällä säällä kone starttaa pelkällä dieselilläkin. Jonkun pitää aina edustaa sitä toistakin ääripäätä.. Akku vaihdetaan silloin tällöin uuteen ja suurin vika oli aikanaan puhjennut oikea takarengas. Vihreä väri on yleisempi 10 ei tarvitse kuitenkaan enää työskennellä, joten itänostalgiaan taipuvaisten keskuudessa tämä traktori on saavuttanut jalansijaa ja ostohalukkuutta Täystuhoille löytyy jälleen. Varsinaisia ulkoisia eroja ei kuitenkaan päältäpäin katsottuna ole. Täystuhoa valmistettiin yhteensä kolmea eri alatyyppiä, kehityksen edetessä valmistuksen loppua kohden. Käyttö museolla koostuu lähinnä vieraiden kyyditsemisestä, mutta mitään esteitä ei työkäyttöönkään löydy. Koneen ei siis tarvitse olla erikoisen hyvä kirjoittaakseen itsensä pysyvästi historiaan. rostaa kuinka vähillä korjauksilla ja vioilla tämä yksilö on päässyt
Oitti 12. Keskiraskaat kestosuosikit Scania-Vabis L56 ´65 & Kontio-Sisu ´63 Suomen nykyinen kantatieverkko rakennettiin nykymuotoonsa pitkälti 1960-luvulla, kun vanhoja väyliä levennettiin ja asfaltoitiin täyttämään kasvavien liikennemäärien vaatimukset. Viiskutonen Vabis ja Kontio-Sisu olivat yleisiä autoja näillä työmailla
13
Yhdistelmän kokonaispainoa verrattaessa moottorin tehoon ja raskaaseen pohjoiskarjalalaiseen maastoon ei reissua voi pitää minään sunnuntaiajeluna. Ruotsalaisen Scania-Vabiksen L56 edusti keskiraskasta mallia, jonka kaksiakseliselle mallille tehdas oli määritellyt 12,6 tonnin kokonaispainon. Siirtyminen L55:stä L56:een ei ollut yhtä mullistava, vaikka moottoriteho. 56:sta oli olemassa myös kolmeakselinen versio, LS56, jolla päästiin jo yli 16 tonnin kokonaispainoihin kiinni. Sirola muistaa että L56:lla käytiin lulla perässä viemässä tiilikuorma jopa Lieksaan saakka. Sisun vastaus keskiraskaaseen luokkaan oli Kontio. Scania-Vabis L56 & Kontio-Sisu Teksti ja kuvat: Iikka Kekko V aikka teliautot löivät itsensä läpi suomalaisessa kuormaautokalustossa juuri 1960-luvulla, oli kaksiakselinen nokkamallin auto esimerkiksi maansiirtoauton perustyyppi vielä seuraavallakin vuosikymmenellä. Tuolloin yritystä työllisti kesäisin läheisen tiilitehtaan ajot. Ensimmäinen Hiabilla varustettu kuormausauto heille tuli vuonna 1968, ja se mullisti puutavaranajoa merkittävästi. Vaikka Sisu jäi joiltakin ominaisuuksiltaan jälkeen Scania-Vabiksesta, toisissa tehtävissä se vastaavasti pesi Scanian. Suurilla tietyömailla kaksiakseliset sora-autot olivat yleisintä kalustoa vaikka siirrettävät määrät olivat suuria, oli autojakin paljon. Suomen viranomaiset hyväksyivät autolle 12,4 tonnin 14 kokonaismassan. Talvisin auto valjastettiin puutavaran kuljetukseen. Koska varustukseen ei kuulunut kuormainta, parimetriset propsit siirtyivät hevosmiehen tienvarteen ajamista pinoista Vabiksen kyytiin käsipelillä. Keskiraskaat olivat suosituimpia juuri soranajossa, kun taas raskaammat löysivät työmaansa useimmiten raakapuun kuljetuksista kannolta sahalle. "Silloin tuntui, että nyt autossa oli jo oikea moottori ja jarrutkin siirryttäessä mehujarruista paineilmajarrujen maailmaan", autoilija kertoo. Punatiiliä kuljetettiin ScaniaVabiksella niin rakennuksille kuin kaupan varastoihinkin. "Yleensä paksuimmat eli raskaimmat pöllit olivat alimmaisina pinoissa, joista me pojat niitä punnerrettiin korkealle kuormaan selkä märkänä", muistelee Sirola, joka ajelee nykyisin puukuormia tämän päivän vaatimukset täyttävällä yhdistelmällä. Heidän kuljetusliikkeessään Viiskutosella vedettiin myös yksiakselista "lullaa", joka nykyään tunnetaan viralliselta nimeltään keskiakseliperävaununa. Sitä käytettiin myös jonkin verran puutavaranajossa, erityisesti nelivetoisena. Propsikuormia ajettiin muun muassa Tampellaan Heinolaan sekä Inkeroisiin ja Sunilaan. Isoveli L76 laskettiin jo raskaaseen sarjaan järeämmän alustansa ansiosta, joka tosin söi kantavuutta. Kotimaiseen autoon luotettiin kuitenkin sankoin joukoin 60-luvulla. L56 miesten töissä Autoilija Hannu Sirolalle ScaniaVabis L56 tuli tutuksi 60- ja 70-luvuilla. Kaksiakseliset autot olivat huokeita hankkia teliautoihin verrattuna, ja niilläkin tekevä automies piti perheensä kiinni leivässä. Kaksiakseliset autot olivat huokeita hankkia, ja niilläkin tekevä automies piti perheensä kiinni leivässä. Kaksiakseliset jakaantuivat vielä keskiraskaisiin ja raskaisiin autoihin. LS56 olikin suunnattu kaksiakselista autoa hivenen korkeammille painoille, mutta kuitenkin nuppiautoksi esimerkiksi moottoritehonsa puolesta. Ford Traderin vaihtuminen ScaniaVabis L55:een oli melkoinen harppaus kaluston kehityksessä. Kuorman purku tapahtui useimmiten tiilikärryillä lankuista tehtyä luiskaa pitkin lavalta maahan
Hän muistelee 76:sia olleen pääasiassa teliautoina kuten heillä tai rekanvetäjinä, jos kyseessä oli kaksiakselinen malli. Myös vääntömomentit mitattiin molemmissa autoissa eri normien mukaan, joten ne eivät ole sinällään aivan suoraan verrannollisia vaan ero on vielä hitusen suurempi. SISU K-138 VUOSIMALLI 1963 MOOTTORI: 6-sylinterinen Leyland dieselmoottori, iskutilavuus 6540 cm3, suurin teho 135 hv(SAE)/ 2400 rpm VAIHTEISTO: 5+1, 1. ALUSTA: 2-akselinen alusta, akseliväli 4300 mm, kokonaispaino 12.500 kg PÄÄLLIRAKENNE: vaihtolavalaite VALMISTAJA: Oy Suomen Autoteollisuus AB, Karjaa, Suomi Kelpo Kontio Vuonna 1955 markkinoille tulleesta Kontio-Sisusta muodostui varsin pian suoranainen yleisavain kotimaiselle kuorma-autoliikenteelle. Sillä ei tosin vielä voitettu mitään. NESTEJARRUJEN reilun kokoinen alipainetehostin sijaitsee apumiehen puolella. KONTION ohjaamo on valoisan oloinen ja näkyvyys kohtuullisen hyvä kaarevien lasien ansiosta. "Jousiremontit olivat tuolloin arkipäivää, kun Viiskutosilla ajettiin raskaita kuormia. Se 05/11 15. Hannu Sirola muistaa, kuinka Kontion lavan reunassa oli viiden kuution merkki ja Viiskutosessa neljän ja puolen kuution lätkä. vaihde synkronoimaton, 2-nopeuksinen perä. 6,5 litran iskutilavuudellaan "Kontsu" jäi vähän kilpailijansa 7,8 litran jälkeen. Samoista ongelmista kärsivät tosin tuolloin myös järeämmät autot." oli taas konekuskista kiinni, kuinka paljon soraa kyydissä sattui todellisuudessa olemaan", Sirola muistelee naurahtaen vuosikymmenien takaisia määräyksiä. Voimansiirron osalta Kontio kulki samoja raiteita Scanian kanssa. Vaikka hevosvoimia oli numeroina vain kymmenen vähemmän kuin Scaniassa, oli Sisun hevosvoimat mitattu SAE-normin mukaan kun taas kilpailijan pollet olivat hivenen väkevämpiä DINnormin mukaisia. Sirola kertoo heidän päätyneen keskiraskaaseen Viiskutoseen sen paremman kantavuuden takia, vaikka alusta olikin hivenen hennompi kuin 76-mallissa, joita heillä myös myöhemmin käytettiin. L56:n puolta kuutiota pienempi lava siis tarkoitti sitä, että sillä oli ajettava kymmenen kuormaa siinä missä pienempitehoiselle Kontiolle riitti yhdeksän reissua. Oikealla puolella näkyy jäähdytysnesteen Termex -lämmitin, jonka kanssa kylmäkäynnistykset eivät olleet ongelma. kasvoikin 120 hevosvoimasta 145:een. Molemmissa oli viisivaihteinen vaihteisto sekä kaksinopeuksinen takaakselisto tuplaamassa vaihteiston välityksiä. Vääntömomenttia Sisussa olleesta Leylandin dieselistä löytyi 45 kpm Scanian 51 kilopondimetriä vastaan. 12,5 tonnin kokonaispainolla, mutta Scania-Vabis L56:sta pienemmällä omapainolla sen kantavuus oli hieman parempi. "Esimerkiksi TVH:n ajossa oleville autoille maksettiin sen mukaan, kuinka monelle kuutiolle lava oli merkitty. Nykyistä itsestäänselvyyttä, kierroslukumittaria mainostettiin erityisesti. SCANIAN-VABIKSEN ohjaamo oli joissain määrin viimeistellympi ja "tehdastekoisempi" kuin Sisussa
Scania-Vabis L56 & Kontio-Sisu 16
Järvelän VPK oli hankkinut kyseisen auton omistukseensa vuonna 1987, mutta ilmenneen jarruvian vuoksi auton ylläpito tuntui turhan haastavalta, joten Sirolan ostotarjous hyväksyttiin ja auto vaihtoi omistajaa vielä samana vuonna. Sisun hytti tunnettiin Scaniaa lämpöisempänä työpaikkana paukkupakkasilla. synkronoimaton, 2-nopeuksinen perä. Ehkä näemme Hannun vielä vanhojen kuorma-autojen ajoissa Vabiksellaan lulla perässä, tuskin kuitenkaan täydessä tiilikuormassa. HANNU Sirolalle 60-luvun kuo rma-autot ovat tuttuja nuoruus vuosien raskaista urakoista jotka kysy ivät autojen ohella myös mie sten kestävy yttä. SCANIA-VABIS L56 VUOSIMALLI 1965 MOOTTORI: 6-sylinterinen dieselmoottori, iskutilavuus 7800 cm3, suurin teho 145 hv(DIN) /2400 rpm VAIHTEISTO: 5+1, 1. Kun autokauppaa oli ryhdytty tekemään, Mäkinen myi auton vielä kerran vuonna 1975 kuusankoskelaiselle Nokkanen Ky:lle. Auto löytyi vielä Sisuakin lähempää, Oitin palokunnan kalustovahvuudesta. TLF78-rekisterikilpi ruuvattiin auton nokkaan uutena Tynkynniemen aloittaessa liikennöinnin. Mäkinen ehti myydä tämän auton kolmeen eri kertaan uudelle omistajalle, joista ensimmäinen oli autoilija Mauno Tynkynniemi Jämijärveltä. Monen muun Vanhoissa Koneissa esitellyn auton tapaan tämänkin Sisun menneisyyteen liittyy legendaarinen Sisu-kauppias, Pekka Mäkinen Tampereelta. TVH:n ajossa kevyellä Kontiolla sai paremman hinnan kuormasta kuin L56 Scania-Vabiksella. Vaikka ruotsalaismerkkien on sanottu olleen tehtaassa tehtyjä kotimaisiin verrattuna ja myös näyttävän siltä, ei kotimainen ohjaamo ollut naapurimaan vastaavia huonompi. Scania-Vabiksellakin on sattumalta paloautotaustaa viimeisiltä aktiivityövuosilta. Uutena auton on hankkinut vielä nykyäänkin säiliöautoilla liikennettä harjoittava Kuljetusliike Maunola Mäntsälästä. Jo seuraavana vuonna autoa päästiin näyttämään museoajoneuvotarkastajalle, joka suhtautui hienosti entisöityyn Kontioon varsin suopein mielin. Vaikka pihassa oli tallessa Siroloiden omassa käytössäkin ollut L56-yksilö, oli hyvässä käyttö- ja ajokunnossa säilynyt paloauto kuitenkin järkevämpi kunnostuskohde. Sieltä 05/11 Sisun tie vei kolmen vuoden kuluttua Lappeenrantaan, jossa se rekisteröitiin paloautoksi vaihtolavalaitteilla varustettuna. Sisua säilytettiin tallissa parinkymmenen vuoden ajan kunnes se otettiin työn alle vuonna 2008. Mielessä häämöttänyt kunnostustyö kuitenkin lykkääntyi miltei naapurista löytyneen Kontio-Sisun takia. ALUSTA: 2-akselinen alusta, akseliväli 4600mm, PÄÄLLIRAKENNE: kappaletavaralava korokelaidoin VALMISTAJA: Scania-Vabis Ab, Södertälje, Ruotsi 17. "Myös näkyvyys ohjaamosta oli kaarevien lasien ansiosta Scaniaa parempi", Sirola kertoo. Auton palauduttua vaihdossa Mäkiselle hän löysi sen uudeksi kodiksi autoilija Simi Niittunen Komista. Auto tehtiin kuitenkin päällirakenteita myöten muistuttamaan omaa Viiskutosta korokelaitoineen. Kaksiakselisissa Kontioissa oli vielä 60-luvun puolivälissä alipainetehostetut nestejarrut. "Perään olisi tarkoitus rakentaa vielä vastaavanlainen yksiakselinen lulla kuin mitä meillä käytettiin", Hannu Sirola kertoo tulevaisuudensuunnitelmistaan. Moottoriin kohdistuneita huoltoja ja korjauksia varten Sisun sivuilta nouseva konepeitto oli käytännöllisempi paljastaen enemmän konehuoneesta kuin Södertäljen insinöörien suunnittelema, tulipeltiin saranoitu malli, vaikka sitä pidettiinkin nykyaikaisena 60-luvulla. Teli-Kontioissa oli puolestaan täyspaineilmajarrut kuten isoveljessä, Jyry-Sisussa. Oitin kaksikko Siroloiden harjoitettua kuormaautoliikennettä jo vuosikymmenet oli pihaan jäänyt puun alle lepäämään yksi yrityksen käytössä olleista Scania-Vabis L56 -autoista
Pitkä yhteinen taival on ollut vaivaton ja helppo, mikä kertoo traktorivalinnan osuneen selvästi kohdalleen. Suomussalmi 18. Isäntä ja International International McCormick B-414 International-traktori on kulkenut Aulis Keräsen kanssa yhtä matkaa vuodesta 1965 saakka
19
No, ainahan kysyä sai, varsinkin kun vastaukset olivat tarkoin harkittuna. Kokemuspohjalta Ei Intikka tällä tilalla aivan uusi asia sentään ollut. Silti Natikka jyrskähti käyntiin pelkällä hehkutuksella luotettavasti, vaikka elohopea oli painunut monena talvisena aamuna lähemmäs 30 pakkasasteen lukemiin. Internationalin hydrauli20 nen nostolaite käytti komeaa nimeä Vary-Touch, ja se tarjosikin mukavaa työskentelyä. Omaa tuotantoa oleva turvakaari suojaa jälkiasenteista hyttiä. Teksti: Juha Pokki Kuvat: Tuukka Erkkilä K un maaliskuussa 1965 Aulis Keräsen kotitilalle Suomussalmelle saapui uusi tulokas, kerääntyivät lähiseudun isännät joukolla paikalle ihmettelemään. Edes eetteriin ei tarvinnut turvautua. Fergusonien ja Fordsonien kansoittamalla seudulla tämänkaltainen harvemmin nähty konemerkki herätti uteliaisuutta ja hieman epäilyksiäkin. Kyseltiin, miksi sitä nyt tähän merkkiin oikein oli päädytty. Startti jaksoi veivata 40-hevosvoimaisen, 2,5-litraisen BD-154-moottorin käyntiin kovemmillakin pakkasilla, kunhan vain akussa riitti potkua. Tästä ei lannistuttu ja myöhemmin aika on näyttänyt, että muut suuremmat remontit jäivät PIENIMMÄTKIN yksityiskohdat ovat säntillisesti reilassa. Keräsen tilalla ei tuolloin ollut sähköä, joten moottorinlämmittimen käyttö ei tullut kysymykseen. Ihmettelyn aihe oli uusi traktori, Englannissa valmistettu International McCormick B-414. Enää ei kyntäessä tarvinnut pysähtyä vaon päässä nostamaan auraa vaan nostolaitetta pystyi käyttämään traktorin liikkuessa. Tämä johti siihen, että moottori kului aikaa myöten väljäksi ja lopulta koneremontti oli edessä. Tällä pykällyksellä traktori saatiin hoputettua lähes 27 kilometrin tuntivauhtiin. Pienellä laitolla Intikalla vietiin maitotonkat päivittäin tien varteen, joten varsinaisia kylmäkäynnistyksiä tuli pakosti joka päivä. Aiemmin töitä oli tehty pienellä B-250-mallilla ja jo tällöin oli merkkiuskollisuuden siemen kylvetty. Tärkeimpinä vastauksina ostosta ihmettelemään saapuneille isännille Aulis Keränen muistaa mainitun Natikan ison maavaran ja kytkimestä riippumattomasti toimivan nostolaitteen varustettuna vetovastuksen tasaimella. Nyt oli tarvetta isommalle koneelle, ja kun Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy:n eli SMK:n maahantuontiohjelmaan kuului tämä 1961 esitelty uutuus, oli kaupat pian kätelty lukkoon. Aiempien hyvien kokemusten lisäksi päätöksenteossa helpottivat Internationalin hyvät ominaisuudet. Itse lenkki ei ollut kovinkaan pitkä, ja monena talvisena päivänä traktorin moottori kävikin vain parisenkymmentä minuuttia. International McCormick B-414 INTIKKA on aina valmiina toimintaan. Ja niinhän sen työkoneessa kuuluu ollakin.. Myös tehokkaat levyjarrut olivat mainio varuste tavanomaisten rumpujarrujen tilalla, mutta pohjolan oloissa vielä tärkeämpää oli Internationalin lähes pomminvarma käynnistys. 30-hevosvoimainen B-250 oli ollut pitkään riittävä, joskin tehoa olisi saanut olla lisää. Nelisylinteriseltä moottorilta voima välittyi vaihdelaatikolle, josta pystyi hakemaan kahdeksan vaihdetta eteen ja kaksi taakse. Miten mullistava helpotus tämä onkaan ollut lumitöissä ja muissa paljon nostolaitteen käyttöä vaativissa hommissa
Nykyään tämäkin mahdollisuus on käytössä. Mikä ihmeen International Amerikkalaisen McCormick Harvesting Machine Companyn tytäryhtiön International Harvester Companyn valmistama International ei ollut kaikista tunnetuin merkki Suomessa, mutta esimerkiksi Englannissa ja Yhdysvalloissa se pystyi hintapolitiikallaan ja edistyksellisellä tekniikallaan kilpailemaan muiden merkkien kanssa hyvinkin aggressiivisesti. B-414-mallia rakennettiin vuosina 19611966 Englannissa, Bradfordin tehtaalla. Kaatumista ja kehikon kestävyyttä ei onneksi ole käytännössä jouduttu koettelemaan, mutta luottoa Keräseltä tätä jälkiasenteista turvarakennetta kohtaan kyllä löytyy. BD-154-MOOTTORI lähti luotettavasti käyntiin kovemmillakin pakkasilla. Vuosien varrella Keränen ideoi naapurin isännän kanssa omanmallisen turvahytin. Kytkin ei tuolloin enää irrottanut kunnolla. Kun kytkimeen päästiin käsiksi, todettiin, että vain painelaakeri ja asetelma vaativat vaihtoa ja esimerkiksi kytkinlevy oli lähes uudenveroisessa kunnossa. LÄHES kaikki kuluvatkin osat ovat vielä alkuperäisiä. KAHDEKSAN eteen, kaksi taakse, niin se Natikan vaihteisto jakaa. POLKIMET taitavat olla tämän Internationalin kuluneimpia osia, ja nekin sopivasti. Pohjolan oloissa Internationalin tärkein ominaisuus oli lähes pomminvarma käynnistys kovillakin pakkasilla. vähäisiksi. Hyvä niin, koska tilalla ei aluksi ollut sähköä esilämmitystä varten. Sarjanumeroiden mukaan laskettuna mallia rakennettiin näiden vuosien aikana yhteensä 52 758 kap05/11 KULJETTAJAN komentopaikka ei liikoja pröystäile, mutta kaikki tarpeellinen on paikallaan Kelpo istuin on suojassa tuulelta ja sateelta. 21. Kotimaista tuotantoa oleva umpiohjaamo oli aikanaan jo asennettu Internationaliin, mutta se toimi ajan tavan mukaisesti pelkästään sääsuojana. Vasta niin myöhään kuin vuonna 2005 jouduttiin ryhtymään hieman isompaan hommaan. Nyt päätettiinkin rakentaa kaatumisen kestävä turvakehikko tämän ympärille
International McCormick B-414 INTERNATIONAL Harvester, sanotaan keulamerkissä, joskin lyhennettynä. Tilalla ei koettu myöskään tarvetta tätä suuremman koneen hankintaan, joten vuodet vierivät Suomussalmella hyvässä yhteishengessä. Viimeisinä valmistusvuosina 196566 tuotiin markkinoille vielä B-414 Super, johon oli houkuteltu moottorista lisätehoja ylimääräiset kolme hevosvoimaa ja samalla parannettu hydrauliikan tuottoa. Uutterasti kone näissä töissä pärjäsi. Tämä näkyy myös ulkoasussa, sillä hyvällä hoidolla ollut traktori on varsin siistikuntoinen. Kyllä sillä jo pärjäsi. Ruoste ei ole saanut vallattua jalansijaa ja pellit ovat pysyneet suorina. Kesän niittotyöt vaihtuivat syksyn elonkorjuuseen ja puiden ajoon Intikan ollessa mukana joka hommassa. Ulkoisesti uuden traktorimallin muotoilu oli päivitetty tuoreemmaksi, hieman kulmikkaammaksi. ISÄNTÄ ja työkone, Aulis Keränen ja International B-414 "käsi kädessä". Hyvässä kodissa Keräsen International B-414 on kerännyt mittariinsa vuosien varrella varsin maltilliset noin 5 000 käyttötuntia. Internationalilla oli maailmalla kelpo maine kestävänä ja toimivana perustraktorina. VaryTouch-nostolaitetta hallittiin kuljettajan oikealta puolelta. paletta. Kaikin puolin traktori on siisti, sopivin käytön jäljin maustettuna. MITTARISTO on havainnollinen: löytyy lämpöä, ampeeria, öljynpainetta, käyttötuntia ja nopeutta. Maidonvienti oli ympärivuotista hommaa ja muuten rutiinit jakaantuivat vuodenaikojen mukaan talven lumitöistä kevään kylvöihin. Töitä kone on kuitenkin saanut tehdä, joten ohjastaja on selvästi osannut pitää työkalusta huolta. Intikan työtunnit kertyivät normaaleissa maatilan töissä. Yhä tänäänkin traktori on hyvänä apuna tilan askareissa. Uskollinen peli ei ole tilan töissä koskaan jättänyt pulaan ja Natikan laajemminkin tunnettu hyvä kylmäkäynnistyvyys on varmasti ollut suuressa roolissa positiivisen mielikuvan iskostumisessa. Tekniikkapuolen huoltojen lisäksi mitään kosmeettista entisöintiä ole tarvittu. Lopuksi Aulis toteaakin, että yhdessä mennään niin kauan, kunnes jompi kumpi antaa periksi isäntä tai International. 22. Kymmenen hevosvoiman lisäys edelliseen B-250:een verrattuna näkyi selvästi ja työ maistui niin koneelle kuin isännällekin. B-414:n korvasi vuonna 1966 B-434, joka perustui paljolti samaan tekniikkaan edeltäjänsä kanssa. Aulis Keränen ei kysyttäessä löydä traktorin toteutuksesta eikä tekniikasta moitteen sijaa ja uskottava se on, kun asia niin vakuuttavasti esitetään
Kytkinremonttia varten traktorin etu- ja takapää joutuivat hetkeksi erilleen toisistaan kun paineasetelma uusittiin. VANHAT arkistokuvat kertovat Keräsen Internationalin monista vaiheista ja tehtävistä. Itse levyt olivat vielä aivan hyvässä kunnossa. VALTION maatalouskoneiden tutkimuslaitos Vakola testasi Internationalin vuonna 1966 ja hyvinhän se meni. 05/11 23
24
Muhos 25. Valmetin vetopeto Valmet 1502 ´80 Valmet 1502 oli varsinainen suomalaisen traktoriteollisuuden outolintu. Moni näistä pedoista ei siitä huolimatta ole vieläkään suostunut luovuttamaan. Se oli yritys tehdä mullistava kotimainen traktorimalli, mutta eväät eivät aivan riittäneet menestykseen
Valmet 1502 Teksti: Juha Pokki Kuvat: Tuukka Erkkilä J oskus 1960-luvun lopulla Valmetin traktorien suunnitteluryhmä löi lukkoon päätöksen uuden ja edistyksellisen Valmet-traktorin kehittelemisestä. Insinööreillä oli siis ollut nippu ennakkoluulottomia VALMET tuli taloon käyttämään hakkurikärryä ja sitä se myös käytännössä koko ikänsä teki. Mitä on mahtanut tuohon maailmanaikaan keskivertoisäntä ajatella kuullessaan kolmeakselisesta traktorista näillä spekseillä: painoa 7 200 kiloa, vetävä, hydraulisesti nostettava takateli ja kaikenlaista muuta uutta ja omituista. Kokko on vahvasti sitä mieltä, että potentiaalia koneessa olisi kyllä ollut toteutus vain ontui. Lisäksi varsinkin paripyörillä traktori oli niin leveä, että tukkikuormain ei tarvinnut erillisiä tukijalkoja. Tosin se sai jatkua vain viiden vuoden ja reilun 50 kappaleen ajan. vetävän etuakselin tultua vakiovarusteeksi. Kun ajopuolen vaihdelaatikko ei oikein kestänyt alkuperäisen koneen vääntöä, ei sille tehonlisäyksen myötä ladattu sen enempää odotuksia. Osataan sitä meilläkin Kuvitellaanpa hetkinen. Hankinnalle oli useita perusteita. Kaiken kukkuraksi Valmet iski pöytään hurjan kahden vuoden täystakuun, joka oli melkoinen lupaus yleisten vuoden tai puolen vuoden takuuaikojen joukossa. Niin tai näin, tuotanto oli käynnistynyt. Polttoainesäiliö oli asennettu jäähdyttimen taakse ja kuutosturbo toimi voimanlähteenä. Vetotapakin oli jo pitkään ollut 6x6 Raakaa peliä Nopeasti Kokolle kuitenkin selvisi, että 1502 ei ollut aivan kypsä tuote. Pientä nyökkimistä tosin silloin tällöin esiintyi, mutta 1502 pysyi jämäkästi pystyssä. Niinpä sitten Valmet 1502 tuli taloon. Vallu tuli taloon Muhoslainen Pentti Kokko omistaa edelleen yhden viimeisistä linjalta tulleista 1502-Valmeteista. Tämä 6,6-litrainen turbodiesel tuotti 136 hevosvoimaa, mutta Kokon omistamassa yksilössä sen tilalle vaihdettiin aluksi 150- ja myöhemmin vielä 180-hevosvoimainen moottori. Hänen biopolttoainealalla toimivaan yritykseensä tämä Valmet tuli uutena vuonna 1980 ja sen pääasialliseksi tehtäväksi tuli Weckmanin valmistaman hakkurikärryn vaatiman voiman tuottaminen sekä turvesuolla tarpominen. Moottori oli Valmetin Linnavuoren tehtaan uusi saavutus, 611 CS. Suunnittelutyö kantoikin varsin erikoista hedelmää siihen nähden, mihin näillä leveysasteilla oli normaalisti totuttu. ideoita, mutta kyllä taisi isännillä pään liike olla enemmän epäuskoisen pyörittelevä kuin myönteisesti nyökyttelevä. Tuohon aikaan oli hyvin vähän näin isoja koneita tarjolla ja kolmelle akselille ja parhaimmillaan 12 renkaalle jaettu paino helpotti liikkumista vajottavalla alustalla. Liian pienet pyörät, pari tonnia liikaa painoa ja ennenkaikkea alimitoitettu vaihdelaatikko muodostivat ongelmia. Hyttikin on lähellä rungon keskikohtaa, ja näyttäisivät pojat asentaneen sen vielä ylösalaisin. Vielä eläkepäivinäkin tämä aisapari on erottamaton. 26. Mitään ylitsepääsemättömiä vikoja ei traktorissa ollut, vaan tuotetta voisi kauniisti kuvata omintaikeisten ratkaisujen airueksi. On vuosi 1975 ja ensimmäiset 1502-Valmetit rullaavat ulos Suolahden tehtaalta. Haluttiin tehdä voimakas, kantava ja upottavassakin maastossa vakaasti etenevä kone turveteollisuuden sekä noususuhdanteen myötä muodostuvien suurtilojen tarpeisiin
Puhelin ei liene kuitenkaan yhteydessä. 27. 80-luku on edelleen läsnä enää monessa yksityiskohdassa. "Tasavallan ainoa traktori, jossa kuljettaja on kuningas", lupasi Valmetin mainoslause. KULJETTAJALLA oli työpaikkanaan varsinainen maisemakonttori
Tätähän Valmetkin yritti aikanaan sanoa mainoslauseellaan "Tasavallan ainoa traktori, jossa kuljettaja on kuningas". Valmet 1502 TEHDYT työt näkyvät kalustossa, mutta suorituskykyä ne eivät ole saaneet juurikaan nakerrettua. Nykyään silmä on tottunut kaikenlaiseen, joten ihmettelyn sijasta hiljainen kunnioitus lienee se yleisempi reaktio Valmet 1502:n läheisyydessä. Aikaa ei olisi ollut huoltoon tuhlattavaksi, mutta kun epäilyttävä raksutus yltyi, oli työhön ryhdyttävä. Vähemmän miellyttävinä ominaisuuksina Kokko mainitsee suuren kääntösäteen ja armotta puskevan ohjauksen, jos etuvedon kytki pois päältä. Sen sijaan hakkurikäytössä tärkeää tehoa välittänyt ulosottopuoli oli kestävää tekoa ja sen kanssa 180 hevosvoimaa olikin paras ratkaisu. Ei siis auttanut muu kuin ottaa ulosotto auki haketuspaikkana toimivalla tienpätkällä. Kokon kone sai kuitenkin 80-luvun puolivälin jälkeen Valmetin väriuudistuksen innoittamana samanlaisen punaisen värityksen ylleen. Ja hakettamaan voidaan ryhtyä ihan milloin vain. Vaihdelaatikkoa ihmetteli moni alan spesialisti, mutta mitään parannusta ei siihen saatu enää jälkikäteen aikaan. Pakkasta oli 35 astetta ja työtä oli pakko tehdä 7 päivää viikossa. Ja urakka jatkui. Näin ei kuitenkaan ollut, eikä sellaiselle nähty edes tarvetta. Ylöspäin levenevä hytti suojasi auringon kuumuudelta ja heijastuksilta. Pakkanen vain kiristyi ja peräöljykin tuli avatessa niin kiinteänä ulos, että sen saattoi kuopaista maasta muovikauhalla apulantasäkkiin. Tuohon aikaan ei niin vain lavettikuljetuksella lähdetty käymään huollossa, varsinkaan tiukan työtilanteen puitteissa, joten vastaavia tarinoita on varmasti muitakin. Mainettaan parempi peto Kaikki Valmet 1502:t oli tehtaalla maalattu perinteiseen keltarusehtavaan väritykseen. Aikanaan isäntiä ihmetytti Valmetin ennakkoluuloton muotoilu. Nämäkään eivät olleet varsinaisia ongelmia. Ajettiin kuusivedolla ja kääntymistä helpotettiin nostamalla taaimmat pyörät ylös. Suuremmilta remonteilta on vältytty niin traktorin kuin kärrynkin kohdalla. Hytti on Pentti Kokon mielestä edelleen paras traktorin hytti kautta aikojen. Telin säätö nimittäin onnistuu monipuolisesti hydrauliikan avulla. Töitä sillä saatiin tehtyä varsin mukavasti. 28. Ihmettelijöiden kyselyihin vastattiin ykskantaan: "Pojat laittoivat koneeseen uuden voimansiirron". Tähän malliin oltiin aivan tyytyväisiä kun ihan jokaisesta pikkujutusta ei viitsinyt valittaa. Monet luulivatkin yrityksen hankkineen jälleen uuden koneen. Samoin TAUKO paikallaan. Pentti Kokko muistelee erästä kertaa, kun ulosotto alkoi kuitenkin pitää huolestuttavaa ääntä kesken suuren ja tärkeän haketusurakan. Huoltoa tehtiin yötä myöten ja kun aamulla automiehet tulivat taas ajoon, he ihmettelivät koneen parantunutta käyntiääntä
Työvalot oli sijoitettu hytin sisälle, kiinni lasiin. Valmetin suuri suunnitelma ei koskaan kantanut massatuotantoon saakka, mutta petoja elää yhä siellä täällä ympäri Suomenmaata. VAIKKA koneen nykykunto onkin hieman reissussa rähjääntynyt, on entisöintisuunnitelmat jo laitettu vireille. Se on tarkoitus tulevaisuudessa kunnostaa ja entisöidä alkuperäiseen loistoonsa. Ostajaehdokkaita on 05/11. Useat pienet viat tai omalaatuisuudet kuuluivat kauemmaksi kuin hyvät puolet ja useimmat koneet lienevätkin säilyneet käytössä omistajilla, jotka eivät aivan pienestä viitsi valittaa. Suurtiloja ei tässä maassa sittenkään ollut niin paljoa, että tällaiselle laitteelle olisi ollut kysyntää, ja ilmeisesti turvetyömaillakaan uudet tuulet eivät olleet kovin suopeita. Jonain päivänä tämäkin laite on uudenveroinen. "Niin hurja laite, että sen renkaanjäljet näkyvät varmasti leivässä asti!" kevyt sade ei päässyt laseille asti kuten ei myöskään pöly. Koneen, josta eräskin vanha isäntä aikanaan totesi "Niin hurja laite, että sen renkaanjäljet näkyvät varmasti leivässä asti!" 29 Tulevaisuuden traktorin tulevaisuus Pentti Kokko päästi Valmetin eläkkeelle vuonna 1993, jonka jälkeen se on saanut tehdä kevyitä hommia ja toimia eräänlaisena maamerkkinä yritykselle. viime vuosina ollut paljonkin, mutta kone ei ole eikä tule olemaan kaupan. Kuormainkäyttöä ajatellen parempaa hyttiä ei Kokon mielestä voi kuvitellakaan. Tilava hytti oli rakennettu niin, että näkyvyys oli mahdollisimman esteetön. Haketin kun otti kaiken tehon, mitä sille annettiin. Kaiken kaikkiaan koneesta jäi siis hyvä maku ja siksipä se kuuluu edelleen yrityksen vahvuuteen, joskin aktiiviura on jo takana. Käyttötuntimittariin kertyi yli 56 000 tuntia ja ne tehtiin täysi hönkä päällä. Toivottavasti saamme nähdä vielä joskus huolella entisöitynä tämän ennakkoluulottoman koneen. Kulmapalkitkin oli suunnattu mahdollisimman vähän peittävästi
"Aika vähän näitä on säästynyt käyntikuntoisena tai kunnostettu, kun kuitenkin arvellaan, että vastaavia on ollut 56 000 kappaletta aikoinaan Suomessa", Teuvo Virtanen kertoo. Mahlun Munktells Munktells-maamoottori Saarijärven Mahlun kylässä parikymmentä miestä kokoontuu talviaikaan entiseen navettaan kansalaisopiston opintoryhmään. Ruotsalaisvalmisteinen Munktells-lokomobiili löytyi vuosi sitten syksyllä Pihtiputaan Alvajärveltä ja talkooporukka haki sen saman tien pois siirtolavallisella kuorma-autolla. Jos rajoittimen remmi katkeaa, on syytä panna höyryventtiili kiinni. 30. "Sen verran arvokas tämä on ollut aikanaan, että yhden pikkumökin väki ei ole pystynyt tämmöistä hommaamaan. Suuritöisin ja kallein osa kunnostuksessa oli puhkiruostuneiden tuubiputkien uusiminen. Pääosin höyrykoneen runko ja ulkokuori on kasattu niiteillä. "Oli tässä silti kauhea kunnostustyö. Tämä on ollut Alvajärven kyläkunnan yhteinen kone, jonka avulla on pyöritetty avulla ainakin sirkkeliä, pärehöylää, myllyä, puimakonetta ja generaattoria", Seppo Väinämö kertoo. Miehet kertovat, että esimerkiksi Zetorissa ja vanhoissa kuorma-autoissa on samalla tavoin toimiva keskipakosäädin. Siinä on ollut tehtaalla aikanaan melkoinen roikina, kun niittivasaralla on niitattu tämmöistä kasaan", Jaakko Liupakka arvelee. Puuttuvia osia tehtiin, venttiilien hanat uusittiin ja kaikki tiivisteet sekä luukun ympärille että reunoihin vaihdettiin uusiin. Kesällä vieraillaan konetapahtumissa, pidetään käynnistysnäytöksiä ja otetaan museovieraita vastaan. Maamoottoreita löytyi, ja sittemmin niitä on kunnostettu yksi jos toinenkin", Erkki Nieminen kertoo. "Tämä meidän kunnostamamme on pienimmästä päästä, isompia koneita on ollut sahojen ja tehtaiden käytössä." Tuubiputket uusiksi Löytyessään lokomobiili oli melko täydellinen, miehet arvelevat että noin 90 prosenttia koneen osista oli tallessa löytöhetkellä. Mutterikiinnityksiä on myös uusittu tarpeen tullen. Saarijärvi Teksti ja kuvat: Lea Lahti K aikki alkoi siitä, kun vuonna 1998 kunnostettiin talkoilla pärehöylä. Lahden ja Vääksyn suunnalla vaikuttava PYÖRIVÄT "limput" koneen päällä säätävät kierrosnopeuden. Yhden kerran kävi niinkin, että mutteria kiristäessä pultti katkesi ja silloin vesisuihku lensi reiästä pitkälle pihalla olevan pärehöylän päälle", Seppö Väinämö muistelee nauraen. "Hitsaamiseen ei ole luotettu, kone on kasattu niittaamalla kuten Eiffelin torni. Viime talven aikana kuntoon saatettiin höyrykoneen lisäksi maamoottori, neljä 1950-luvun traktoria ja yksi moottoripyörä. Ajateltiin, että pitäisi saada kone, jolla voi pyörittää sitä. Ryhmässä ei opiskella kieliä eikä kuvataidetta, vaan Maamoottorimuseoksi muuttuneessa rakennuksessa kunnostetaan maamoottoreita ja muita vanhoja koneita opettajaksi lupautuneen Teuvo Virtasen johdolla. Operaation suorittamiseen saatiin mukavasti apua paikalliselta yritykseltä, kun kattilatehdas Ariterm sponsoroi uudet putket Tsekinmaalta Mahluun
KUNNOSTUSPORUKAN kesken on ollut puhetta koneen hiekkapuhalluksesta ja maalauksesta, mutta toisaalta se on hieno näin hieman ruosteisenakin. MUNKTELLS NRO 6186 VUOSIMALLI: 1929 VALMISTAJA: Munktells Mekaniska Werkstads Aktiebolag, Ruotsi, Eskilstuna PAINO: n. 4000 kg MAKSIMIPAINE: 11 bar, suurin työpaine 7 bar MAKSIMIKIERROSNOPEUS: 160 r/min TEHO: 16 hv (7 bar paineella maksimikierrosnopeudella) 31
"Taloudellisen hyödyn tavoittelijat ovat karsiintuneet pois porukasta, ja kun kaikki jäljelle jääneet laittaa pottiin vähän omasta pussistaan, niin hyvinhän tämä homma pyörii", he kertoilevat jo vähän vakavoituen. "Sen verran ollaan tehty tämän kanssa töitä, että on saatu olla tuvasta pois monta tuntia joka viikko", miehet virnistelevät. Munktells vaatii tunnin lämmityksen ennen kuin se on käyntikunnossa. Arviolta motti halkoja menee lämmitykseen. Saarijärven kansalaisopiston opintoryhmässä oli viime talvena 21 osallistujaa. Se on tarkkuutta vaativa työ hioa putkien kiinnitys sopivaksi. Halkojen kulutus kasvaa kuormituksen myötä. KÄYNNISTYS ja käyttö vaatii omat niksinsä. "Salminen oli täällä marraskuun alussa pari päivää. "Miesten juttuhan tämä on meillä onkin kerhossa naisista huutava puute", ryhmä velmuilee. Hän piti kovan kurin miehille ja oli tosi tarkka, mutta lopputulos olikin sitten onnistunut", Veikko Leppämäki kertoo. Miesten mieleinen harrastus Lokomobiilin kunnostustyö valmistui yhden talven aikana. Lokomobiilin käyttäminen vaatii hieman ymmärrystä koneen toimintaperiaatteesta. "Aikanaan tätä vedettiin hevosilla paikasta toiseen. Aikanaan kylän yhteisellä koneella olikin oma asiaan vihkiytynyt käyttäjänsä. höyrykoneasiantuntija Salminen saatiin avuksi ja hänen johdollaan uusien tuubiputkien kiinnitys sujui mallikkaasti. Osallistujia käy aika laajalta alueelta 56 kunnan alueelta. Aikoinaan tällä kylän. Munktells maamoottori VAIKKA kyseessä on kovaan käyttöön suunniteltu kone, monet yksityiskohdat ovat harkitun kauniita. KÄYTTÖ on edullista hieman halkoja, vettä ja toisinaan rasvaa. Sponsoriavusta huolimatta miehet laskeskelevat, että omaa rahaa on höyrykoneen kunnostukseen käytetty kolmisentuhatta euroa. Puupolttoaineen kulutus riippuu siitä, kuinka kovaa työtä ja millaista työtahtia koneella tehdään. Neljä hevosta veti ja kaksi jarrutti, ettei tullut yllätyksiä ylä- eikä alamäissä", miehet tietävät. Pelkkä koneen käyttäminen ei kuluta paljonkaan puuta, mutta kun höyrykoneen kytkee voimanlähteeksi vaikka pärehöylälle, pökköä saa panna pesään tiuhempaan tahtiin. "On ollut puhetta, että jos vielä hiekkapuhalletaan koko laite ja maalataan alkuperäisiin väreihin, mutta toisaalta on tämä aika hieno näin ruosteisenakin", porukassa pohditaan. Kone käy Mahlun Munktells painaa nelisentuhatta kiloa, ja on siis sen verran järeän kokoinen laite, että pelkin miesvoimin sitä ei pysty liikuttamaan. Kerran viikossa Teuvo Virtasen johdolla Leppämäen 32 hallin tiloissa maamoottorimuseolla kokoontuva ryhmä tuntuu olevan miehille mieleinen henkireikä arjessa
Ihan aluksi tarvitaan siemenvesi putkeen. Koneessa käytetään erikoisöljyä, se voitelee vaikka olisi vettä seassa." Punaiset hatut akselin takana ovat varoventtiilejä. Vettä pitää muistaa lisätä pannuun käyttämisen aikanakin, sillä vesipumppu pumppaa vettä eteenpäin sitä mukaa kun sitä tulee höyrynä ulos. "Niin kovalla paineella ei vielä ole käytetty, että olisi varoventtiili viheltänyt. Taitaa vaatia ainakin neljän kilon paineen. "Aluksi se lonksutti vähän, mutta kun teimme toisen vauhtipyörän koneen vastakkaiselle puolelle, kone tuli tasapainoon ja lonksutus jäi pois", miehet kertovat. Kone pitää kokoisekseen yllättävän vaimeaa, pehmeää suhisevaa ääntä käydessään. Lokokomobiilin käyttökustannukset eivät ole kovin korkeat: tarvitaan ainoastaan vettä pannuun ja puita uuniin, sekä silloin tällöin hieman lisää öljyä. Höyry laajenee ja liikuttaa mäntää, joka puolestaan liikuttaa kiertokankea ja vauhtipyörää. Pikkukuvien mittalaitteella mitataan kierroslukua: mittaria pidetään minuutin ajan paikallaan akselin keskellä, jonka jälkeen nähdään montako kierrosta minuutissa akseli on pyörinyt. Lokomobiilissa on yksi sylinteri, jonka halkaisija on noin parikymmentä senttiä. Tällä kertaa nopeus oli 130 kierrosta minuutissa. YHTEISPELILLÄ se sujuu! Kun työmäärä ja kustannukset jakaantuvat kerholaisten kesken, saadaan paljon aikaiseksi ilman suuria uhrauksia. "Sen verran ollaan tehty töitä, että tuvasta on saanut olla pois monta tuntia joka viikko." yhteisellä höyrykoneella onkin ollut oma koneenkäyttäjä. "Aika pieni mäntä tässä on, sen tiivisteenä on metallirenkaat. SEPPO Väinämö käyttää konetta tottunein ottein. Kone käynnistyy kraanaa kääntämällä ja seisautus tapahtuu, kun kraana käännetään kiinni. Alle kahden kilon pai- neella on käytelty tähän asti", Seppo Väinämö kertoo. Kun yhtä aikaa paikanpäällä miehiä jututtamassa oleva paikallislehden toimittaja kysyy, että mihin ihmeeseen te tätä valtavaa laitosta sitten oikeasti käytätte, vastauksia putoilee kuin apteekin hyllyltä: "No etupäässä käytetään sitä tyhjäkäynnillä ja ihaillaan vierestä." "Voisihan tällä vaikka laittaa ruokaa, kalat ja lihat nyyttiin ja kypsymään koneen päälle." "Ruuvit tässä löystyy itse kultakin, ja koneelta varsinkin", miehet virnuilevat kysyttäessä harrastuksen syvintä olemusta. 33. Vauhtipyörän kyljessä olevaan siivapyörään voidaan liittää hihnan avulla erilaisia koneita. Toimintaperiaate on varsin yksinkertainen: palokaasut menevät tulipesästä tuubiputkien läpi koneen 04/11 toiseen päähän ja lämmittävät mennessään niiden ympärillä olevan veden höyryksi
Kajaani 34
Voimakasikko Harkov T-150K V8 & Nuffield 10/170 V8 Kajaanilaisen Perttu Kemppaisen kokoelmiin kuuluu kaksi varsin erikoista laitetta. Näihin vinkkelivehkeisiin täytyy ehdottomasti tutustua tarkemmin. 35. Vai mitä mieltä itse olette Nuffieldista ja Harkovista, joiden alkuperäiset koneet on korvattu V8-moottoreilla
Varsinaisessa juhlakunnossa ei tämäkään aihio ollut. Se oli yksi Neuvostoliiton maatalousmahdin käyttöön suunniteltuja traktoreita, vaikkakin pienimmästä päästä. Nyt katsojalla on enää tasan yksi mielipide: Minulle samanlainen, kiitos! Kuopion Farmarimessuilla vuonna 2007 Perttu Kemppainen näki V8-moottorilla varustetun Fordson Majorin tositoimissa. Harkovin alkuperäinen kone oli jo pitkälti menetetty, sillä öljyt ja vedet olivat sekaisin ja lohko halki. Niinpä Kemppainen osti sen itselleen ja alkoi kehitellä siitä uutta projektia. Neuvostonostalgian ystäviin tämä ajan ja käytön muokkaama yleisilme uppoaa kuin nyrkki hattuun. VOIMANLÄHTEENÄ toimiva Scanian DS14kasikko on todellinen selvitymistarina jo itsessään. Tämä oli alunperin tuotu Virosta ja oli toisella harrastajalla varaosakoneena. Laitteessa oli muutamia HARKOVIN ulkoasu ei ole turhan hienosteleva. Työ onnistui odotetusti ja moottori oli pian jälleen toiminnassa. Tuo Peter Truedssonin rakentama laite teki vahvan vaikutuksen Kemppaiseen ja idea vastaavanlaisesta omasta projek- Harkovalaista, tottakai Harkov T-150K tunnetaan Suomessa paremmin nimellä Belarus 1500. Muutaman vuoden päästä ensimmäinen kasikoneella varustettu traktori olikin jo työn alla. Itä ja länsi kohtaavat Ensimmäinen V8-projekti pyörähti käyntiin vuonna 2008, kun Kemppainen sai hankittua neuvostovalmisteisten, Harkovan traktoritehtaalta vuonna 1987 lähteneen Harkov T-150K:n. Romumiehen kyytiä odottaneista jämistä kursittiin kasaan hienosti pelaava "kulmarauta". 36. Katsoja tuntee kuitenkin innostuksen hypähdyksen rinnassaan, kun traktorin voimanlähteenä toimiva V8-moottori hörähtää käyntiin kertalaakista. Pian moottori odottikin matkaa sulattoon, yhdessä toisen vastaavan vioittuneen Scania-kasin kanssa. Voimakasikko Teksti: Juha Pokki Kuvat: Tuukka Erkkilä K un neuvostonostalgiaa henkivän, vihreävalkoisen ja ajan patinoiman traktorin näkee ensi kerran, ei voi olla hieman epäilemättä sen käynnistymishaluja. Kun varsinainen käyttökone sitten myytiin, avautuivat tämänkin Harkovin markkinat. Uudeksi moottoriksi valikoitui Scania 142:sta peräisin oleva DS14. Kyseinen moottori oli nimittäin autokäytöstä vapauduttuaan päätynyt soramontulle murskaimen käyttövoimaksi ja ajettu siellä sananmukaisesti loppuun. Oli aika kokeilla, miten idän ja lännen rauta suhtautuvat toisiinsa. Oli aika kokeilla miten idän ja lännen rauta suhtautuvat toisiinsa. harmoninen raksutus. Kemppainen lunasti nämä raadot ja alkoi kursia niistä yhtä toimivaa moottoria. Hiekkapöly ja vähälle jäänyt huolto olivat tehneet tehtävänsä ja lopulta södertäljeläinen antoi periksi yhden sylinteriputken haljetessa, luultavasti varsin näyttävällä tavalla. Tämän jälkeen ilman täyttää jämäkkä voimasavu ja kasikoneen tista alkoi pyöriä mielessä
Mikään paikka ei kuulemma ollut koskaan hajonnut pulling-lavetin vedossa, vaikka rasitus on kova. Kun traktori oli kasassa, tätä oli tarkoitus lähteä kokeilemaan. Tästä saattoi arvioida, että normaalikäytössä voimalinja saattaisi hyvinkin kestää suuremmat hevosvoimat. Niinpä Kemppainen lähti tiedustelemaan kyseisen koneen omistajalta kokemuksia rasituksenkestosta. V6-dieselmoottori käynnistettiin vuosimalleissa 197485 bensakäyttöisellä apumoottorilla. Vuodesta 1985 eteenpäin moottori antoi ulos 175 hevosvoimaa aiemman 165:n sijasta. Kemppaisen pajalla tähän itäkoneeseen alettiin siis sovitella Scanian 400-hevosvoimaista, 14 litran V8-dieseliä. Tekemällä valmista Ensimmäinen edellytys uuden moottorin asentamiselle oli eturungon pidentäminen sopivan mittaiseksi. Kun nämä oli saatu työstettyä, sujui kokoaminen hyvin suoraviivaisesti. Moottorin yhdistäminen Harkovin kytkimeen vaati aikamoisen valikoiman erilaisia sovitepaloja. Tällaista yhdistelmää ei oltu hänen tietääkseen aiemmin kokeiltu, mutta tractor pullingissa oli alkuperäismoottorilla varustettua Harkovia kyllä käytetty. 20 senttiä riitti ja tämä tehtiin merkkiuskollisesti käyttämällä sopivasti saatua Scanian runkopalkkia. Tämän jälkeen moottori istuikin hyvin paikalleen ja voimansiirtoa voitiin ryhtyä asentamaan. mielenkiintoisia ominaisuuksia. Perttu Kemppainen epäili vaihteiston ja voimalinjan kestävyyttä uudella moottorilla. Sepä ei kuitenkaan Harkoville sopinut. Mittaristoakin on lainailtu Scaniasta. 05/11 37. Etuakseli oli jousitettu ja 3-portaisen päävaihteiston lisäksi käytössä oli 4-portainen pikavaihteisto. Vastaus oli rauhoittava. Ääni on niin jyhkeä, että kuulosuojaimet ovat hyväksi. Runko-ohjattu traktori oli varustettu paineilmatoimisilla jarruilla ja paineilmaa käytti myös kytkin ja tuulilasinpyyhkimet. Kaikki tämä voima oli valjastettu automaattisen nelivedon käyttöön. Tai pikemminkin ukrainalainen kytkin oli muutaman kuukauden aikana VIHREÄVALKOINEN peto vie eikä muuten sitten vikise
Riskinotto kannatti tällä kertaa: neuvostolaatu näytti voimansa ja tällä hetkellä takana on jo useampi vuosi ongelmatonta käyttöä. Jännityksellä kokeilemaan varovasti, josko ne lähtisivät uudelleen liikkeelle vai pitikö tässä alkaa isompaan remonttiin. Sitä tämä V8-Nuffield tarjoaa. Perttu Kemppainen hankki ensin edukkaasti peräkärryaihioksi menneestä vuosimallin ´72 Ford Cargo -kuorma-autosta yli jääneen voimalinjan kokonaisuudessaan. Vaihteet ronksuttivat vain ikävänkuuloisesti. Koneeseen tilattiin tarvittavat varaosat Amerikasta ja lopullinen sijoituspaikkakin alkoi hahmottua. Idea meni seuraavasti. Eipä olisi säyseä Ford Cargo varmaan aikanaan uskonut, mihin joutuu sydämensä luovuttamaan. päässyt ruostumaan kiinni eikä irrottanut enää. Pyörien pyöriessä oli tarkoitus polkaista kytkin pohjaan ja jarrut päälle ja tällä keinoin saada levyt irtoamaan toisis- Taas on saatu pari vanhaa konetta pelastettua mahdollisen sulattotuomion alta. taan. Idea oli hyvä, ainoa huono puoli oli sen toimimattomuus. Jollain konstilla levyt piti saada irtoamaan toisistaan. Ukrainalainen ruoste piti pintansa ja kytkinlevyt pysyivät kiinni kuin hitsattuna. Eipä mitään, niin vain lähti Harkov liikkeelle ja kytkin toimi kuin ajatus. Nyt se joko kajahtaa lopullisesti tai irtoaa, mutta onpahan kaikki koitettu! Näin toimittiin ja välitön lopputulos oli se, että renkaat lakkasivat pyörimästä. Leveämpi ja pidempi eturunko rakennettiin jämäkästä RHS-putkesta hitsaamalla. Kone oli ollut kymmenen vuotta taivasalla, mikä oli jättänyt jälkensä. Automaattiöljyn ja irrotusöljyn seoksella marinoidut männät saivat aina silloin tällöin osakseen jämäköitä napauksia koivupölkky-leka-yhdistelmällä. Kemppainen oli hankkinut vuosimallia ´64 olevan Nuffield 10/60 -traktorin, jonka alkuperäinen 60-hevosvoimainen moottori oli viallinen. Cargossa ollut kasikone oli 8,3 -litrainen Perkins mallia V8.510. Tulevaisuudessa Scania-Harkovia on kaavailtu aktiivikäyttöön raskaan maansiirtokärryn ja koneenkuljetuslavetin vetoon. Alkuperäinen kierukkaohjaus sai. Se kun menee sinnekin, mihin tavallisen maataloustraktorin voimat eivät riitä. Brittiläinen sekoitus Toinen V8-projekti muodostui englantilaisen raudan ympärille. Kymmenen tonnin tunkilla traktori pukkien päälle ja kone käyntiin. Suurin vaihde päälle, käsikaasu täysille, sitten jarrut poh38 jaan ja pikavaihde nopeasti ykköseltä neloselle. Tällä tavoin hoideltuna männät olivat kuuden viikon kuurin jälkeen jälleen vapaat. Tilanne alkoi näyttää jo toivottomalta, kunnes neuvostomallista vaihdekaaviota vielä kerran tutkiessaan Kemppainen sai toivonpilkahduksen ja idean. Voimakasikko MIKÄÄN ei ole voimasavua parempaa paitsi voimasavu tuplana. Projektia varten hankittua brittirautaa ryhdyttiin yhdistämään talvella 2009. Kevyttä kustomointia Perkinsin ja Nuffieldin liitto ei kuitenkaan syntynyt aivan heittämällä, vaan etupään rakenteet piti uusia melko perusteellisesti. Öljypohja oli halki, seitsemän mäntää kahdeksasta jumissa ja luonnollisesti ruostekin oli päässyt käsiksi koneeseen. Moottorin elvytys aloitettiin mäntien irrottamisella. Kun normaali kytkimenkäyttö ei tuottanut minkäänlaista tulosta, piti turvautua hieman raaempaan toimintaan kytkimen elvyttämiseksi
Sen verran jämäkkää ääntä on tarjolla. väistyä nykyaikaisemman, täyshydraulisen Orbitrol-ohjauksen tieltä. Kaikki meni mallikkaasti, mutta Kemppaista ihmetytti moottorin liiallinen savutus. Maalaus suoritettiin luonnollisesti Nuffieldin oranssilla. Kyntöauran ja karhin veto käy miellyttävän kevyesti. Lokasuojat ja renkaat on vielä tarkoitus vaihtaa, samoin uusi vaihteisto on toteutettavien töiden listalla. 05/11 Miltä nyt tuntuu? Perttu Kemppainen on varsin tyytyväinen tämänkin projektin lopputulokseen. Uusi ohjaus hyödyntää edelleen alkuperäistä ohjaustehostimen pumppua, eli kaikki hyödynnettävä jätettiin traktorissa paikalleen. Projekti alkoi olla nyt jo varsin hyvällä mallilla, mutta aivan viimeisessä asussaan traktori ei vielä tätä kirjoitettaessakaan ole. Lopulta kirkastui, kun selvisi, että koneeseen myydyt suuttimen kärjet olivat vääränlaiset. Tällähän voisi lähteä vaikka sunnuntaiajelulle, vaikka pyhärauhan kanssa olisi ehkä vähän niin ja näin. SIINÄ missä Harkov edusti patinoitunutta tyylisuuntaa, on Nuhvi puolestaan uudessa ja kauniissa maalipinnassa. Kemppainen ei ole myöskään kuullut ainuttakaan negatiivista mielipidettä kummastakaan tehoyhdistelmästä. Kytkin on peräisin samasta Cargosta kuin moottorikin ja akselisto moottorilta vaihdelaatikolle piti rakentaa "pitkästä" tavarasta mittatilauksena. Kun moottori oli paikallaan ja kaikki muut peruskomponentit saatu soviteltua kohdilleen, päästiin laitetta kokeilemaan. Vaikka projekti periaatteessa olikin harrastepohjalta tehty, on traktori ollut aktiivisesti työkäytössäkin. Hyvä niin, tarjoavathan V8-Nuffield ja V8-Harkov piristävää vaihtelua erikoisuudellaan. NÄIHIN varsiin kun kytkee auran, niin jo rupesi vakoa syntymään. Kaikenlaista säätöä yritettiin, mutta mikään ei tuntunut tehoavan. Sen sijaan positiivisia ja kiinnostuneita kommentteja on saatu sitäkin enemmän, mikä on kyllä helppo uskoa onhan taas saatu pari vanhaa konetta pelastettua mahdollisen sulattotuomion alta. Esimerkiksi kenttäsahan pyörityksessä kasikone kulutti polttoainetta maltilliset 5 litraa tunnissa ja kyntökokeiluissa moottori on näyttänyt kyntensä tarjoten nykytraktoreihin verrattuna pienelle ja ketterälle Nuhville mukavasti potkua. Vuoden 2010 syksyllä alkoi Nuffieldin maalaus ja hienosäätö. 39. Ei muuta, kuin oikeat paikalleen ja savutus loppui siihen. Perkins antaa virallisesti 170 hevosvoimaa, joten Nuffield sai uuden, joskin epävirallisen mallimerkinnän 10/170. Eikä jää tehoista kiinni, 170 hevosvoimaa on sen verran sopiva määrä, että se saa madotkin kaivautumaan syvemmälle
40
Eikä ihme, sillä harvalle mallimerkintä TZ-4K-14 kertoo paljoakaan, eikä laitteen nokalta löytyvä Agrozet Prostjov -merkkikään tuo epätietoisuuteen juuri lisävalaistusta. Raskaisiin töihin ei pienokaista ole pistetty, mutta ryytimaa sillä muokkaantuu edelleen joka vuosi. Oulainen Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine O ulaisten Waltakunnallisilla Weteraanikonepäivillä on mahdollisuus nähdä traktoreita niiltä ajoilta, jolloin valtaosa suomalaisista asui vielä maaseudulla. Innostuin laitteesta, mutta sieltä käsin en saanut minkäänlaista yhteyttä näiden myyjään tai tehtaalle." Saavuttuaan Suomeen hän ryhtyi selvittämään laitteen alkuperää ja maahantuontimahdollisuuksia, mutta koska Tsekkoslovakiassa oli tuolloin meneillään valtiollinen kahtiajako, oli kauppayhteyksien löytäminen yrityksistä huolimatta tuloksetonta. Tuolloin Zetor-traktoreiden maahantuontia hoitavan firman toimitusjohtaja paljastui tutuksi kaveriksi, ja häneltä aikansa tingattuaan onnistui Takalo saamaan lupauksen yhden mallikappaleen toimittamisesta Suomeen. "Vuonna 1991 törmäsin näihin Virossa, jossa näitä oli kuin Vilkkilässä kissoja. Mainio mallikappale Agrozet Prostjov TZ-4K-14 ´91 Sauli Takalo törmäsi Virossa erikoiseen puutarhatraktoriin, ja Suomeen palattuaan sai hommattua itselleen siitä oman mallikappaleen, josta on nyt jo 20 vuoden käyttökokemus. Merkin kyselijöille kapineen omistaja Sauli Takalo ei lähde ääntämisnäytettä antamaan, vaan kehoittaa lukemaan merkin laitteen nokalta, itse hän puhuu erikoisesta koneestaan mieluummin "puutarha-Zetorina". linyhteyden Rooman suurlähetystöön ja lupasi vinettopullon, jos hoitaisivat hänelle yhteystiedon mistä puutarha-Zetorin voisi mahdollisesti hankkia. Normaalikokoisten harrastetraktorien välissä kököttää kuitenkin vieruskavereitaan selvästi pienempi ja hiukan oudon näköinen agraarikapine, jonka valmistajasta eivät kohdalle pysähtyneet ohikulkijat tahdo saada tolkkua, vaikka kuinka laitteen kylkeen maalattua tyyppimerkintää tutkiskelevat. Traktoripuiston rivistöistä löytyvät ne kaikille tutut vihreät Zetorit, punaiset Valmetit ja harmaat Ferkut. Koneen takaa löytyy sen mukana tullut jyrsin, mutta valmistajan kattavasta valikoimasta on löytynyt työkalua koneen molempiin päihin aina etukuormaajaa myöten. 41. Joukossa on myös hiukan vieraampia merkkejä ja malleja, joiden kohdalla isännät pysähtelevät tavailemaan kirjaimia konepelleistä. Tällä kai vältettiin turhien kyselijöiden ja tinkaajien soittelut, sillä yrityksen aikomuksena ei ollut laajentaa tuotevalikoimaa tsekkoslovakialaisiin puutarhatraktoreihin. Mallikappale Suomeen Se että Takalolta erikoinen Zetorin sukulainen löytyy on sattumaa: "Vuonna 1991 törmäsin näihin Virossa, jossa näitä oli kuin Vilkkilässä kissoja. Metsäntutkimuslaitoksen palveluksessa ollut ja itsensä "elinkautiseksi metsäläiseksi" määrittelevä Takalo otti puhe05/11 Tukevaa tekoa Kun Takalon 16-tuumaisin pyörin varustettua linkkurunkoista maataistelukonetta hetken tutkailee, voisi arvailla sen evoluution kehittyneen sarvitraktorista, jonka perään on peräkärryn sijaan liitetty pari vetäviä pyöriä. Sieltä käsin en saanut yhteyttä näiden myyjään tai tehtaalle." Nyt kun yritys on ainakin Motokov-nimellä lyönyt pillit pussiin jo ajat sitten, voi jo kertoa että tuolloin Takalon piti pitää suunsa kiinni siitä kenen kautta kone oli hänelle toimitettu. Hyvä tarjous tuotti tulosta ja kahden päivän päästä oli pöydällä faksi, jossa herra Takaloa kehotettiin ottamaan yhteyttä Suomen Motokov Oy -nimiseen firmaan
Vaikka tämä Agrozet Prostjov TZ-4K-14 on tiettävästi ainut Suomen Motokov Oy:n maahantuoma yksilö, täysin ainutlaatuinen kapine Suomessa se ei ole. HARVA kone tapahtumissa vieraileva tunnistaa laitetta sen tyyppimerkintöjen perusteella. ETUPELLIN alla puksuttaa 14hevosvoimainen, ilmajäähdytteinen kakstahtidiesel. Samaan hengenvetoon hän jatkaa kuitenkin, että akku on alkujaankin mitoitettu aivan liian pieneksi ja ylimääräisiin käynnistysyrityksiin ei siitä virtaa riitä, siksi nytkin matkassa on apukaapelit. "Minä emäntää joskus kiusasin kun halusi että ryytimaata kääntäisin ja vielä lapiolla. Takalo tietää muutamia yksilöitä kulkeutuneen käytettynä myöhemmin Virosta, ja kuinkas ollakaan koneen ääressä rupatellessamme ilmoittaa vieressä jutusteluamme kuunnellut isäntä ostaneensa pari vuotta Takaloa myöhemmin suoraan tehtaalta samanlaisen, joskin Lombardin nelitahtidieselillä ja ohjaustehostimella. Vaikka laitteen ulkoinen olemus on kylmistä säilytysolosuhteista johtuen päässyt vähän haalistumaan, ei puutarhatraktorin todellisten töiden kokonaismäärä omistajan arvioiden mukaan ylitä 150 tuntia. Töitä sillä kuitenkin tehdään, sillä kun ryytimaata on aari, puolitoista, erittäin tehokkaalle jyrsimellekin on joka vuosi käyttöä. Ensi vuonna onkin mahdollista että Weteraanikonepäivien traktoriparaatissa nähdään näitä kummajaisia jo tuplamäärä. KONEEN takaa löytyy siinä maahantullessa kiinniollut jyrsin. Meinasin että ei kuule teknolookille jumalauta enää lapio käy, kyllä joku apu pitää löytyä." Vaikka laitteen käyttötunnit vuositasolla ovat perin vähäiset, ei Takalo suunnittele puutarhatraktorista luopumista. Jyrsimelle on vuosittain käyttöä omistajan ryytimaalla. 05/11 43. Suurimpana myyntijarruna hän pitää tyttärenpoikaa, joka on innolla mukana koneharrastuksessa. "Kyllä se on papalla vaan leikkikalu, tänä vuonnakaan ei tällä ole tehty vielä mitään", hän toteaa
44
Jokunen M-sarjalainen löysi tiensä kauas Suomeenkin ja jopa säilyi esiteltäväksi lehdessämme. Lieto 45. Sen edeltäjät oli suunniteltu yli kymmenen vuotta aiemmin, ennen toista maailmansotaa. Preerian Peura John Deere 1949 John Deeren M-mallin traktori edusti markkinoille tullessaan valmistajansa uudenaikaisinta tuotetta
John Deere Tractor Co. Vaihdekaavio on. Venttiilikoneistokin sijaitsi modernisti kannessa. Välityksiä pääsi vaihtelemaan kulloiseenkin tilanteeseen sopivaksi nelivaihteisen vaihteiston avulla. Kyseessä oli uusi M-malli jonka tuotantoa varten tehdas oli kaupunkiin rakennettukin. Tähän kategoriaan tähdättiin myös John Deeren M-mallilla. Suorastaan modernia traktoria oli ilo valmistaa uudessa nykyaikaisessa tehtaassa farmareille, joiden traktorin tarve oli huomattavaa jo omassa osavaltiossakin. Vienti alkoi vetämään sodan päätyttyä Euroopan potiessa kalustopulaa, ja myös omat markkinat imivät kalustoa mukavasti, kuten aiemminkin. Uusia tuotantolaitoksia suunniteltiin ja rakennettiin myös epävakaasta maailmantilanteesta huolimatta. Sillä korvattiin aiemmat H-, L- ja LA-mallit, joista tuli kertaheitolla vanhentuneita kyseessä ei todellakaan ollut mikään vanhan mallin kasvojenkohotus. Amerikkalaiset ovat tunnetusti ylpeitä oman maansa kone- ja kulkuneuvoteollisuudesta. Kaupunki toimiikin tavallaan kolmen osavaltion rajapyykkinä. Kehitystyötä pystyttiin kuitenkin tekemään siviilipuolellakin lähes normaalisti, mikä olikin iso etu sodan loppuessa ja Euroopan lähtiessä liikkeelle vastaavasti kymmenisen vuotta vanhoilla piirrustuksilla. John Deere M Teksti ja kuvat: Iikka Kekko O len jenkkifarmari, asun omalla maallani ja ajan John Deere -traktoria, lauletaan eräässä kantrilaulussa, jossa sanoittaja on laittanut kaikkensa peliin saadakseen lierihattuisten kuulijoiden kansallistunnon nousemaan yli äyräittensä. Moni heikäläinen keksintö ja tapa on kuitenkin löytänyt tiensä meillekin, vaikka farkkuhaalarit, olkihattu, John Deere ja maissipeltoa silmän- Uusi tuote, uusi tehdas M-mallissa oli moderni pystymoottori kansiventtiilein - kyse ei siis ollut vanhan mallin kasvojenkohotuksesta. kantamattomiin olivat suomalaiselle pienviljelijälle melko kaukaisia asioita 40-luvun lopulla hänen kyntäessään peltoa yhden hevosen voimalla. oli aloittanut sodan yhä jatkuessa uuden traktoritehtaan suunnittelun ja lopulta rakentamisen Iowan itärajalla sijaitsevaan Dubuqueen. Kuljetusyhteyksissä luotettiin Mississippijoen rahtilliikenteeseen sekä legendaarisen Milwaukee Road -rautatieyhtiön hyviin yhteyksiin alueelta. Pienempi malli, suurempi asiakaskunta Niin autoissa kuin koneissakin myydyimpiä malleja ovat aina olleet keskikokoiset perusmallit mahtavimpien jumbojen jäädessä marginaalimalleiksi. Yksi syy tehtaan sijoittumisessa juuri Iowaan on varmaan se, että se on huomattavan maatalousvaltainen osavaltio Yhdysvalloissa ja pitää kärkisijoja hallussaan muun muassa maissin ja pavun tuotannossa. Keväällä 1947 John Deeren Dubuquen tehtaiden portista lähti ensimmäinen traktori maissipeltojen kimppuun. Suurin uutuus M:ssä oli uusi 18 hevosvoiman moottori, joka oli sijoitettu pystyyn aiemmista vaakamoottoreista poiketen. Kaupunki sijaitsee Mississippin rannalla joen toisella puolella häämöttää pohjoisessa Wisconsinin osavaltio ja etelässä Illinois. Vaikka mittasuhteet ovatkin hivenen eri luokkaa Amerikan auringon poltteessa kuin Pohjantähden alla, loppujen lopuksi meillä tehtiin töitä vastaavilla traktoreilla kuin ison veden takanakin, kunhan vaan päästiin ensin koneellistumisen vauhtiin mukaan. 46 Vaikka Yhdysvaltojen maaperällä ei varsinaisesti sodittukaan toisen maailmansodan aikaan, saivat maailman tapahtumat maan teollisuuden keskittymään normaalioloja enemmän sotatarvikkeiden valmistukseen kuin siviilituotantoon
Tapani työskenteli talon uusien traktoreiden parissa vuosia, kunnes isäntä kerran saapui huoltomiehen juttusille luvaten myydä koneen, jos sillä ei tultaisi tekemään kauppaa eteenpäin. Touch-O-Matic-hydraulijärjestelmään painetta puski nyt moottorin jakopäästä voimansa saava etupumppu. Telaversion 10 000 valmistunutta konetta on sekin huomattava määrä meidän näkövinkkelistä katsottuna. Marttilan M Lietolaisen Tapani Laukkasen toimiessa kiertävänä traktoreiden huoltomiehenä silmiin osui usein mielenkiintoisia koneita, joista tuli joskus hierottua kauppaakin isäntien kanssa. MT oli kolmipyöräinen malli, jota tuolloin suosittiin vielä yleisesti Jenkkilässä ketteryytensä ja tietyille viljelmille nelipyöräistä paremman soveltuvan rakenteensa takia. Myös hihnapyörän olisi voinut tilata tehtaalta antamaan voimaa remmin välityksellä vaikkapa puimakoneelle tai sirkkelille. Lännen suurilla tiloilla oli käytössä useita traktoreita, jolloin esimerkiksi pelkkänä vetokoneena hieno hydraulijärjestelmä olisi mennyt hukkaan. yksilöön. Samaa virranjakajan kantta käytettiin myös valmistajan järeämmissä malleissa. 47. Etenkin kyntötöissä tätä kytkimen asennosta riippumatonta hydraulijärjestelmää arvostettiin erityisesti, jopa uutta moottoria enemmän. Tällöin tilan töitä itsekin aamusta iltaan paiskiva farmari sai rahoilleen vastinetta, työkalun joka helpotti työntekoa entisestään. Hitsaussauma lohkon kyljessä paljastaa sen haljenneen joskus pakkasessa. M-mallista oli tarjolla myös kahta eri versiota perusmallin lisäksi. Kolmepyöräisen MT:n suosiosta kertoo sen noin 30 000 kappaleen valmistusmäärä verrattuna perusmallin reiluun 45 000 valmistuneeseen 05/11 NAHKAPENKIN alla on työkalulaatikko kuten monressa muussakin saman aikakauden traktorissa. Nykyään kolmipyörämalleja käytetään lähinnä Aku Ankassa Mummo Ankan tilalla Hansun toimesta. Voimansiirtoon oli satsattu myös suunnitteluosaston voimavaroja. Ominaisuuksien puolesta JD:n M soveltuikin erinomaisesti pienemmille maatiloille, joissa samalla traktorilla tehtiin erilaisia töitä erilaisin työkonein varustettuna. Keskellä takana on nelonen ja sen vasemmalla puolella pakki. Kolmipyöräversiossakin on tarkkaan ottaen neljä pyörää, mutta edessä rinnakkain sijaitseva pyöräpari lasketaan yhdeksi pyöräksi. H-kaavio, jossa vaihteiden järjestys saattaa aiheuttaa kokemattomalle äestäjälle aluksi opettelua: kolme vapaa-alueen edessä olevaa vaihdetta ovat vasemmalta oikealle: kakkonen, ykkönen ja kolmonen. Ulosottoakselin katsottiin Deerellä kuuluvan heidän M-mallinsa vakiovarustukseen jo tuolloin. Lisävarusteena olivat tuolloin vielä esimerkiksi ajo- ja työvalot, joista vain jälkimmäiset löytyvät kuvissamme esiintyvästä Tapani Laukkasen yksilöstä. Käydessäään huoltamassa talon käytössä olevaa samanmerkkistä konetta Laukkanen kyseli sitkeästi, josko veteraani olisi myytävänä isännän torjuessa kohteliaasti ostotarjoukset. Lyötiin kättä päälle ja puun alla seisoneen jenkkiraudan elämässä kääntyi uusi lehti. Tarpeen mukaan Kuten autoihinkin, myös traktoreihin on saanut tilata jo tehtaalla asennettavaksi erilaisia varusteita, jos vaan on riittänyt taaloja joita lukea myyjän kouraan. Yksi erityistä mielenkiintoa herättäneistä traktoreista oli Marttilassa puun alla vuosikymmeniä seissyt M-mallin John Deere, joka oli kyseiseen taloon hankittu aikoinaan käytettynä Aurasta. MC puolestaan oli telaketjuin varustettu malli, jolla pystyi liikkumaan myös pehmeämmillä tai muuten vaikeakulkuisilla työmailla. Hallintalaitteitteet ovat yksinkertaisen konstailemattomat
John Deere M Vuosia kestäneen kaupanteon jälkeen isäntä lupasi myydä traktorin sillä ehdolla, että sitä ei myytäisi eteenpäin. Vaikka traktori olikin jäänyt puun alle virkavuosien jälkeen niin ajo- kuin työkuntoisenakin, olivat vuodet tehneet tehtävänsä. Dubuque, Iowa, USA JOHN Deere on käyty läpi kauttaaltaan yksityiskohtia myöten. Tuolloin JD ei ollut vielä kovin yleinen traktori Suomessa, Laukkanen arvioi vastaavia tuodun maahamme vain 2030 yksilöä. JOHN DEERE M ´49 MOOTTORI: 2-sylinterinen, 18-hevosvoimainen kansiventtiilimoottori VAIHTEISTO: 4+1 HYDRAULIIKKA: Touch-o-matic hydraulijärjestelmä varustettuna etupumpulla VALMISTUSVUODET: 19471952 VALMISTUSMÄÄRÄ: 45 799 kpl VALMISTAJA: John DEERE Tractors Co. Ohjauspyörän syvyyssäätö on mukava yksityiskohta 40-luvun traktorissa. 48. Kun Deereä tultiin hakemaan, sen leposijalla saatiin tehdä vähän aikaa lapiohommia kunnes reilun puolen metrin syvyyteen uponnut laite saatiin irtoamaan paikoiltaan. Lohkon koneisti Tumo Oy. Kotona konetta purettaessa ha- vaittiin sylinterilohkon haljenneen, todennäköisesti jo ensimmäisenä pakkastalvena vesien jäätyä koneeseen. Laukkanen kuvaileekin sen muistuttaneen lähinnä ruosteklimppiä. Vähitellen se alkoi näyttämään siltä samalta M-mallin Deereltä, jonka Labor aikoinaan toi maahan. Myös traktoriin kuuluneet alkuperäiset JD-auratkin löytyivät vielä mukaan läheisen metsän reunasta. Konetta päästiin tämän jälkeen kasaamaan omassa hallissa uusilla varaosilla, joita Laukkasen hyllystä löytyy vanhempiinkin John Deereihin. Sauma on pitänyt joten korjauksen voidaan sanoa siis onnistuneen", Laukkanen kertoo. "Kylällämme vaikutti tuolloin Sinokki-niminen hitsaajaguru, joka hitsasi halkeaman umpeen. Koko kone hiekkapuhallettiin ja maalattiin kauttaaltaan Deeren vihreäksi
Myös traktoreiden huollot ja korjaukset kuuluvat yhä toimenkuvaan: sitä varten tontilla on korjaamohalli, jossa tälläkin hetkellä oli työn alla täyskunnostuksessa 80-luvun neliveto-Deere. "Hankalan kuljettamisen takia Leikkuupuimurit ovat ainoita laitteita, joita käymme enää paikan päällä korjaamassa", yrittäjä kertoo. "Pidämme varastossa kaikkia mahdollisia John Deeren varaosia, jotta voimme toimittaa ne heti suoraan asiakkaille. Varaosat ehtivät seuraavaksi päiväksi asiakkaalle, kunhan soitto tulee ennen kello kuuttatoista iltapäivällä että osat ehditään kerätä hyllystä ja pakata. TAPANIN kokoelmista löytyy John Deeren lisäksi myös muun merkkisiä traktoreita kuten kuvan Zetor ja Oliver. museosta. JOHN Deeren osaa hylly toisensa jälkeen valmistajan erilaisiin koneisiin ruohonleikkurista leikkuupuimureihin. 05/11 49. Artikkeleja on noin 30 000 tuhatta, joista esimerkiksi 230 on erilaisia suodattimia. Kaikkia pelti- ja lasiosia ei löydy hyllystä niiden viedessä suhteettomasti tilaa", Laukkanen kertoo yrityksestään. Kuljemme hyllyjen välissä ja välillä siirrymme seuraavaan halliin Laukkasen kertoessa yrityksensä toiminnasta. OSAT DEEREEN HUOMISEKSI "Kaikkia osia", Tapani Laukkanen vastaa kysymykseen, mitä osia varastosta kyseiseen merkkiin löytyy. Laukkasen itsensä lisäksi yritys työllistää vaimon ja kaksi poikaa sekä toisen pojan vaimon. VOLVO traktorikin on löytänyt kotinsa Laukkasen Suurin osa traktoreista on alkuperäiskunnossa kertoen näin omaa tarinaansa työvuosiltaan. Vanhin malli johon hyllystä löytyy osia on vuoden 1936 piikkipyörä-Deere ja uusin puolestaan kuluvan vuoden mallia
Hauho 50
Usein auton monet muut, jopa ylivoimaiset ominaisuudet unohtuivat ulkokuorta arvosteltaessa. Isojen autojen parissa vietetty lapsuus jätti Markkuun kuitenkin lähtemättömän automiehen verenperinnön, ja kuormurien perään tuli katseltua yhä vaikka ammatti löytyi aivan toiselta alalta. Aluksi keulalta purettiin pois vesipumppu ja siihen liittyvät muut varusteet ja ehjä puskuri laitettiin hakuun. Aktiiviaikanaan se sai osakseen kritiikkiä niin puolesta kuin vastaan muita enemmän. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko S isu esitteli M-sarjan vuonna 1969 jatkaakseen sillä aiemman bulldog-mallinsa, KB:n viitoittamaa tietä. M-sarjalaisella töitä tehneet pitivät kuitenkin ominaisuuksia useimmiten karua muotoilua tärkeämpänä. M-sarjan Sisun, jota Markkukin tuolloin odotti pihaan saapuvaksi. Kuljetusyrittäjänä toimivan kaverin pihassa oli tilaa yhdelle harrasteautolle, joten kunnostus aloitettiin siellä. Moottorit ja vaihteistot Sisuihin hankittiin ulkopuolisilta valmistajilta siinä missä monet kilpailijat valmistivat kaikki komponenttinsa itse. KB oli ollut pienen tehtaan tuotteeksi varsin onnistunut, mutta sen aika ei ollut otollinen vielä 60-luvun puolivälissä Sisun asiakaskunnalle. Markku kuulisikin mielellään, jos jollain lukijalla sattuisi olemaan tietoja niittikopin varhaisista vaiheista. Auto ei kuitenkaan koskaan saapunut heille, sillä Väinö sai sairaskohtauksen joka vei miehen lopulta autuaammille autoilumaille. Niin auto sitten tuotiin ajamalla Juuasta Hauholle kaverin pihaan odottamaan kunnostustöiden aloitusta. Paluu siviiliin Paloautona toiminut Sisu oli pysynyt kohtuullisen hyvässä kunnossa. Markkinoille M-sarja laskettiin vasta vuoden 1970 puolelle. Myös Scania-Vabis uusi ensimmäisen sukupolven nokattoman mallinsa jopa vielä nopeampaan tahtiin Volvon porskuttaessa F88/89-ohjaamollaan vuoteen 1977 asti. Ja niin kävikin. 2000-luvun päästessä jo hyvään vauhtiin Markku puhui kavereilleen, josko sellainen Niittikoppi-Sisu pitäisi hankkia, kun se 70-luvulta asti on pyörinyt mielessä. G89:llä mentiin vielä vuotta pidemmälle. Sisu valmisti vuodessa saman määrän autoja kuin sen kilpailijat viikossa. Pienenä valmistajana Oy Suomen Autoteollisuus Ab:n oli joissakin kohdissa kuljettava omia teitään verrattuna suuriin valmistajiin, jotka valmistivat viikossa saman määrän autoja kuin se vuodessa. Kauppa luonnollisesti peruuntui ja auto löysi uuden työmaan jostain muualta. Sisu otettiin työn alle jo ennen kuin sopivaa talliakaan oli löydetty. Myös muut paloautovarustukseen kuuluvat laitteet purettiin pois ja niiden jättämät jäljet paikattiin ennen maalausta. 51 Pitkä odotus Hauholta lähtöisin olevan, nykyisen turenkilaisen Markku Aaltosen elämään M-sarjan Sisu tuli jo 70-luvun alkuvuosina automallin ollessa tuolloin vielä melko tuore tapaus maamme kalustokirjossa. Auton vaiheista ennen pelastustoimea ei ole osannut kukaan kertoa. Juuassa, Pohjois-Karjalassa myynnissä ollut Enon kunnan entinen paloauto vuosimallia 1972 kuulosti houkuttavalta yksilöltä, jota lähdettiinkin kaverin kanssa katsomaan. Uusi M-malli esiteltiinkin jo kuusi vuotta KB: jälkeen. Hauholla tuolloin autoilijana toiminut Markun isä Väinö oli päättänyt hankkia Kontio-Sisunsa tilalle astetta järeämmän pelin, 05/11. Aikojen muuttuessa bulldog-myönteisemmäksi kuluvalla vuosikymmenellä etenkin ruotsalaisten autojen tehdessä nokattomilla malleillaan läpimurtoja Sisulla ryhdyttiin suunnittelemaan uutta nokatonta autoa, jolla leikkiin lähdettäisiin mukaan tosissaan. Auton 3 400 millimetrin akseliväli ei liene alkuperäinen, eli auto on todennäköisesti ollut uutena pidemmällä alustalla varustettuna. Niittikoppi Sisu M-162 ´72 Sisun M-sarjaa voidaan sanoa legendaksi jo eläessään. Kulmikkaasta ohjaamosta muodostui kuitenkin M-sarjan puhutuin ja parjatuin osa-alue. Autoa ryhdyttiin kaikessa rauhassa etsimään. Mieltä jäi ymmärrettävästi kaivertamaan etenkin se M-sarjan Sisu, joka lopulta jäi tulematta perheeseen silloin lapsuudessa. Ensimmäiseen tarjolla olleeseen ei haluttu suin päin tarttua vaan hyvän ja mieleisen yksilön uskottiin lopulta löytyvän. Kun auton todettiin olevan hyväkuntoinen ja hinnastakin päästiin sopimukseen, alkoivat Sisun eläkepäivät olla turvatut
Vastaavaa ei monelta muulta valmistajalta löytynyt. 52. Hallintalaitteiden selitykset olivat luonnollisesti Suomen murteella. Sisumainen Sisu Moottorina ensimmäisissä M-sarjalaisissa oli Leylandin 11-litrainen ahdettu 265-hevosvoimainen kuutonen, kuten mallimerkinnän yhteydessä oleva BPT-koodikin kertoo. Joitakin yksittäisiä tiivisteitä vaihdettiin vuotavien tilalle ja muun muassa laturi vaihdettiin uuteen. Samaa konetta käytettiin niin Jyry-Sisuissa kuin Vanajassakin, joten se oli suomalaisille automiehille jo varsin tuttu moottori. Auton savuttaessa jonkin verran katsottiin suutinremontin olevan paikallaan. Lyhyestä akselivälistä johtuen olisi ollut helppo katkaista takaylitys telin takaa poikki, mutta lavan katsottiin antavan autolle enemmän kuin rekanvetovarustuksen, joten uutta lavaa ryhdyttiin tekemään Sisun päälle. Sen valmistuttua auto maalattiin ja viimeisteltiin museokatsastettavaksi. Sisu M-162 Tekniikkapuolella päätettiin puuttua vain siihen mikä selvästi kaipasi huomiota. Sen jälkeen Leyland lopettikin savuttamisen ja myös käyntiäänen huomattiin muuttuneen terveemmäksi. Jarrut käytettiin auki ja taakse uusittiin jarrukellot. Kaikki meni hyvin ja keulalle päästiin ruuvaamaan mustapohjaisia kilpiä, jotka autossa ovat voineet ollakin vielä vuoden 1972 alussa kun se on uutena rekisteröity. M-SARJAN Sisun ohjaamo kilpaili tosissaan suurien autotehtaiden tuotteita vastaan, vaikka joissakin merkityksettömissä yksityiskohdissa näkyikin niin sanottu "Lokomomaisuus". Toisena vaihtoehona ETUJARRUTEHON puolitus oli hyödyllinen varuste ennen ABS-aikaa
Soratiellä ajellessamme Sisu ottaa pienemmätkin kuopat melko terävästi, mikä kertoo jousien ja alustan yleensäkin olevan suunniteltu raskaaseen ajoon. Ohjaamo, se kuuluisa Niittikoppi, sai nimensä kun alkuvaiheessa pellit oli niitattu hytinrunkoon kiinni ulkopuolelta niin että niitit näkyivät. Uskallan väittää, että jos on vähänkin oppivainen kaveri, niin viikon kokemuksella Fullerin kanssa pärjää jo yhtä hyvin kuin normaalilla synkronoidulla laatikolla. Se on kirveellä veistetyn näköinen, vakavanoloinen ESSON lippis, Michelinukko ja Jukka Raitasen Yölinjalla C-kasetti ovat 70-luvun ehdotonta rekkarekvisiittaa. 53. Muistan kerran erään insinöörin, joka tunsi Fullerin sielunelämää amerikanraitteja myöten, kertoneen ettei Fullerillakaan pitäisi vaihtaa ilman kytkintä vaan kaksoispoljennalla kuten ohjeissakin lukee. Alkaa vaatimattomallakin automiehellä itsetunto kasvaa kummasti. Kuljettajan paikalla kaikki tärkeimmät ajoon vaikuttavat kepit ja hanikat ovat sopivasti ulottuvilla, miltei käteen käyden. Alaspäin vaihtaminen tuntuu sujuvan jopa helpommin, toki äkkinäisen on vilkuiltava kierroslukumittaria tietääkseen milloin kierrokset ovat edes vähänkään sinnepäin että vaihtaminen saattaisi onnistua. Toisaalta se on selviö autolle, joka on Kasvihuoneeksi ristitty... Kytkin pohjaan ja ote jääkiekon kokoisesta vaihdekepinnupista. Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy ohjaamon valoisuuteen ja sitä kautta hyvään näkyvyyteen ohjaamosta ulos. Näkyvyys ohjaamosta oli monia kilpailijoita parempi, isoista ikkunoista irtosi lempinimi "Kasvihuone". Tien päällä Autoa Markun kanssa aikamme tutkittuamme on aika nousta siihen kuuluisaan Niittikoppiin, jolla on myös muita osuvia lempinimiä, kuten Nakkikoppi ja Kasvihuone. Myös Rollssin V8-moottoria mainostettiin Niittikopin yhteydessä, mutta kyseistä yhdistelmää valmistettiin vahvistamattoman tiedon mukaan vain pari kappaletta. Ohjaamoa oli tarjolla lyhyenä päiväohjaamona sekä Markun autossa olevalla lepo-ohjaamolla. Moottorin jatkona on Sisu-miesten palvoma Fullerin synkronoimaton vaihteisto. Ei ole miestä kieltäytymään, ja toisaalta Markun ajoa katsellessa ja kuvatessa rupesikin mietityttämään, kuinka armeijassa suoritettu Fuller-tutkinto on pysynyt tajunnassa. Kuskin vaihto tapahtuu kuin rahtimiehillä konsanaan linjaautopysäkillä keulan kautta juoksujalkaa. V8-moottoreiden vakiintumista Sisuihin saatiin odottaa vielä nelisenkymmentä vuotta. Leylandin kuutonen hörhtää nätisti tulille ronksottamaan. oli tarjolla myös vastaavan tehoinen Rolls-Roycen moottori. Vitonen, kutonen, kasi ja puolittaja vielä isolle, joka sekin menee pelkästään kaasua löysäämällä. Myöhemmin peltien kiinnitys suoritettiin huomaamattomammin. Kukaan ei vaan kuulemma viitsi mennä sanomaan sitä Fuller-faneille, jotka tuntevat olevansa muiden automiesten yläpuolella vaihtaessaan ilman kytkintä. Ei viedä karkkia lapselta niin ei tule porua. 05/11 Niittikoppi-Sisu on samaa puuta kuin sen suomalaiset kuljettajat: vakavanoloinen mutta luotettava avainlipputuote. Haluatko koittaa, Markku kysyy kurvailtuamme hämäläisillä maaseututeillä jonkin aikaa. Leylandin kone on ehkä vielä Cumminsia parempi Fullerin yhteydessä, koska se laskee nopeammin kierrokset kuin pumppusuuttimilla varustettu Cummins. Jälkipuheet Niittikoppi-Sisu on yhtälailla avainlipputuote kuin sen suomalaiset kuljettajatkin. Suomalaista siinä on jykevä ja periksi antamattoman kestävä perusrakenne. Vaikka ohjaamo olikin kuin kirvesmiehen tekemä, se oli kuitenkin kaikkien siitä kerrottujen vitsien jälkeen aivan toimiva työpaikka. HALLINTALAITTEET ovat melko käteen käyvät ilman suurempiä säätömahdollisuuksiakin. Vaihteet saa fullerimaiseen tapaan puolitettua vain isolla alueella eli vaihteilla 58. Sisu kulkee kevyen oloisesti Leylandin röhinän siivittämänä. Vaihteisto on normaali tupla-H varustettuna ryömintävaihteella, mikä teki siitä aikoinaan maansiirto- ja puutavara-autoissa pidetyn laatikon. Kakkosella liikkeelle, olisi voinut lähteä kolmosellakin, reilusti kierroksia ja terävä löysäys kaasulla, jolloin vaihde lähtee vapaalta ja mittarista noin viisisataa kierrosta alempana nelonen tupaan kytkimeen koskematta. Markku heittelee pykäliä ylös- ja alaspäin ilman kytkintä korva on jo oppinut tarkkailemaan, milloin kierrokset ovat oikealla taajuudella niin että vaihde ikään kuin imaisee itsensä sisään
Autosta on kerrottu vitsejä, mutta ainahan joutavilla on ollut aikaa kuittailla toisten tehdessä ne raskaimmat työt. Niin ulkoa kuin sisältä se on niin persoonallisen suoraviivainen ja mielikuvitukseton että se on myös omalla tavallaan komea, kauniskin. M-sarjan Sisu on pala suomalaista insinöörityön huippua, jonka päämääränä oli suunnitella väkevä kuorma-auto väkevyyttä vaativalle automieskunnalle. YKSI 70-luvun yleisimmistä työpaikoista, jossa istuen maksettiin monta Sisua ja omakotitaloa. MARKKU Aaltonen (vas.) hankki ja kunnosti auton, joka häneltä jäi pikkupoikana näkemättä ja kokematta. Mutta ei samoissa tunnelmissa. Ajat ovat muuttuneet: puita ajetaan nykyään automaattisilla vaihtamisjärjestelmillä ja ilmajou- silla varustetuilla mukavilla autoilla siinä missä Niittikopilla neljännesvuosisata sitten. Kunnostustyössä apuna on toiminut myös Antero Kamppinen. SISU M-162 BPT VUOSIMALLI: 1972 MOOTTORI: Leyland 0.0690, ahdettu 11-litrainen 6-sylinterinen dieselmoottori, 265 hevosvoimaa VAIHTEISTO: Eaton Fuller Roadranger, synkronoimaton vaihteisto ALUSTA: Akselivälit 3400 + 1200, rengaskoko 10-20, täyspaineilmajarrut OMISTAJA: Markku Aaltonen, Turenki 54. Synkronoimaton vaihteisto ja teli joka nousee täydellä kuormalla olivat aikanaan Sisuissa sellaiset ominaisuudet, joita niihin tottunut ei olisi vaihtanut mistään hinnasta pois. Sisu M-162 mutta sitä kautta myös luotettava työkalu kovimpiinkin koitoksiin siis samanlainen kuin sillä aikoinaan ajaneet miehetkin
Uutuuslehti! 1 Laatupeli Karjalan karhut Tiehöylien vienti hyvässä vedossa n pitokyvyn 740019-1106 · PAL VKO 2011-44 ellimistaa 11006 6 414887 400190 6 raSkaS kaluSTo 6/2011 phySSa roS · SuomalaiSjuhlaT nordic Tro TolaVa-auTo · koeajoSSa: mB acT VinSSi-VolVo: Vuorenpään Vaih Koeajossa Mercedeksen uusi Actros 6/2011 · hinTa 7,90 · www.raSk Volvo nssiVi aSkaluSTo.fi äyttävän Vuorenpään n ihtolavaja toimivan va ä auton työpäiv Tekniikkaa Tien päällä Turboahtimet kehittyvät edelleen vauhdilla Tarkaan mieTiTTy Lahden palolaitoksen monipuolinen työkalu SuomalaiSjuhlaT Kotimainen kalusto menestyi Nordic Trophyssa suoraan kotiovellesi: Keikka Keravalt Tilaa Raskas Kalusto a Ouluun Siipon Volvolla www.raskaskalusto.fi
56
Eräs katsoja keksi, että ruohonleikkuu sunnuntaina ei häiritsisi naapuria, jos ruohonleikkuri kävisi hiljaisen höyrykoneen voimalla." "Joskus aloitteleville tapahtumajärjestäjille käy niin, että vesihuolto ei pelaa, kun ei ymmärretä kuinka paljon vettä koneisiin tarvitaan. "Parasta tässä harrastuksessa on tapaamani ihmiset: olen melkoisen sosiaalinen tyyppi, ja koneita esitellessäni tapaan mukavia ihmisiä ja kuulen hienoja tarinoita." Reissuista on kertynyt monia mukavia muistoja. Lisäksi tähtäimessä on muita pienempiä tapahtumia. Sittemmin mies on käyttänyt myös työkseen höyryä ammatissaan sellutehtaan sellunkeittäjänä. Havupuu on parasta, mutta koivukin käy. "Yleensä kuljen tapahtumissa kolmen koneen kanssa. "Kun lisäksi vaatteet aina nokeentuvat, aina ei jaksa vetää vanhoja ylle, vaan tulee esiteltyä koneita mukavissa väljissä työhaalareissa", Lehmunen miettii. "Australiassa olisi sopiva kone siihen ja olen tulkin välityksellä käynyt kirjeenvaihtoa saisiko koneen sieltä Suomeen, mutta kyllä siinä taitaa käydä niin, että se jää kunnostettavaksi sinne paikan päälle", Timo tuumailee. Kuusankoskelainen höyrykoneharrastaja Timo Lehmunen on oikea kävelevä tietoteos, kun puhutaan höyryllä toimivista vanhanajan vekottimista. Katsoin kuinka äijät käyttivät koneitaan äärettömän onnellisen ja innostuneen näköisinä ja ajattelin, että tuohan näyttää mielenkiintoiselta. Myös kaikenlainen höyrykoneisiin ja niiden kulta-aikaan liittyvä historia kiinnostaa harrastajaa. määräytyy pesän koon mukaan: ihanteellinen koko on sellainen, että puut ovat pituudeltaan yhden kolmasosan lyhyempiä kuin tulipesä", höyrykonemies kommentoi. Teksti: Lea Lahti Kuva: Jan-Erik Laine Kesäkiertueella koneiden kera Edellisten vuosien tapaan kuluvan kesän ohjelmassa on ja on ollut monta kone-esittelyä: Lohtaja, Oulainen ja tietenkin Minkiön höyryfestivaalit sekä kauimmaisena paikkana Nurmes. Haluaisinkin sanoa, että etsikää hyvät ihmiset kaikki vanhat traktorit ja koneet esiin riihen takaa ja kuusen alta ne ruostuvat pilalle siellä. "Keväällä olin Suonenjoen Lempyyn kylässä ja tapahtumaa edeltävänä yönä heräsin kylmissäni. Polttopuuta pitäisi olla myös riittävästi. Se saattaisi hyvinkin olla sotakorvauskoneiden sarjasta. Olen katsellut höyrylaivoja Päijänteellä jo pienenä poikana, ja minua olisi jo silloin kovasti kiinnostanut nähdä miltä niiden konehuoneissa näyttää, mutta eihän pikkupoikaa silloin kukaan sinne päästänyt", Timo Lehmunen kertoo mistä hänen kiinnostuksensa höyrykoneisiin kumpuaa. "Se on todennäköisesti Valmetmerkkinen ja valmistettu 1940-luvulla Rautpohjan tehtaalla tai sitten Valmetin alihankkijalla teettämä. Nousin lämmittämään konetta, sillä siinä tulee aina lämmin kun tuli palaa pesässä. Päätin, että tästä harrastuksesta pitää ottaa selvää", Lehmunen kertaa harrastuksen alkuhetkiä. Kone on alun perin suunniteltu nosturin voimanlähteeksi", Lehmunen kertoo koneestaan. Seppiä ja mestareita Timo Lehmunen Höyrykonemies M inut on soudettu Päijänteen saareen suoraan synnytyslaitokselta. Hain sen talteen ylikonemestari Kostin vihjeestä Enso-Gutzeitin Tainionkosken purettavana olleesta saunasta", Timo tarinoi ja pohtii pilke silmäkulmassa: "Lieneekö ollut sama sauna jossa Junnu Vainion laulussa Yleisessä saunassa Enso-Gutzeitin aamuvuoro istui kuumassa kopissa?" Lehmusen omistuksessa on myös höyrylokomobiili vuodelta 1906 kilpi, mutta siitä puuttuu kone. 05/11 "Etsikää hyvät ihmiset kaikki vanhat traktorit ja koneet esiin riihen takaa ja kuusen alta!" ne nuorille harrastajille kunnostettavaksi ja käyttöön, koneet pysyvät silloin kunnossa kun niitä käyttää!" Timo toivoo. Puun koko Koneita nuorille harrastajille Kuljetuskalustona Lehmusella toimii Toyota Hilux ja jarrullinen peräkärry. Antakaa Höyrykoneisiin hurahtanut "Höyrykoneharrastus alkoi toden teolla siitä, kun menin Suolahden höyryfestivaaleille. Pukeutuminen vanhan ajan henkeen tuo lisätunnelmaa tapahtumiin, mutta toisinaan kesähelteillä sarkavaatteet ovat ymmärrettävästi sula mahdottomuus. Yleisö ihmettelee yleensä hiljaista käyntiääntä, ja kyllä höyrykoneen toiminta yleensäkin on jo suuren ihmetyksen aihe eihän moni ole milloinkaan nähnyt höyrykonetta toiminnassa. "Kun minulta kysytään, mitä näillä oikeasti voi tehdä, sanonkin usein että ei yhtään mitään. Joskus sanon leikilläni, että näillä kuivatetaan ilmaa tässä paikassa jotta sateet siirtyisivät jonkin matkan päähän. Ensimmäinen oma kone oli Puolustusvoimien rakennusosaston huutokaupasta ostettu höyrykone. Kipinät nousivat tummalle taivaalle ja pikkuhiljaa aamu valkeni, se oli ikimuistoinen hieno hetki, en olisi kokenut sitä milloinkaan ilman tätä harrastusta", Lehmunen tunnelmoi. 57. Usein myös melkein näkee kun lamppu syttyy pään päällä katsoja alkaa kehitellä mihin kaikkeen höyrytoimista konetta voisi käyttää. "Vanhin omistamani höyrykone on Worthington-höyrypumppu, jossa on patenttikilpi vuodelta 1905, ihan tarkkaa valmistusvuotta siitä ei osaa sanoa. Höyrykoneita on vuosien saatossa käsien läpi kulkenut paljon, mutta tavoitteenani ei ole omistaa paljon koneita, vaan olen pyrkinyt myymään niitä eteenpäin nuorille harrastajille, jotta tämä harrastus ja arvokas perinnetieto siirtyisi eteenpäin tuleville sukupolville. Koivua on poltettava hyvällä vedolla, ettei se nokea
Oman museon lisäksi hän antoi tilaa Sjötorps Samlingar -kokoelmalle, joka käsittää paikallis- ja venemoottoreita pienen museon verran. Kun tilalla tapahtui sukupolvenvaihdos vuonna 2008, Richardin toive oman museon toteuttamisesta muuttui realistiseksi. Koneet ovat alkuperäiskuntoisia, mutta valtaosaltaan toimintakuntoisia. Maskinmuseum on konekentällä ulkona. Suomalaisittain kentällä löytyi sellaisia harvinaisuuksia kuten Svedalassa rakennetetut telaketju-Fordson ja ketjukuormaaja Fordsoniin kumpikin 192030-luvuilta sekä Kockum-, Priestman- ja Åkermankaivukoneet. Richard´s Traktor & Maskinmuseum Helgumsbyn 155, 88293 Helgum www.richardstraktormuseum.se +46 70 259 0537, richard.ohman@ hotmail.com MUSEONOMISTAJAKSI Richard on nuori kaveri, joskin harrastusvuosia on takana jo jonkin verran. 58. Harrastus ei suinkaan pysähtynyt siihen, vaan 11-vuotiaana koneita oli rivissä jo seitsemän. Teksti: Matti Hiittu Kuvat: Mikko Hiittu R ichard Öhmanin kotitila sijaitsee Ångermanlandissa, Helgumin kunnassa lähellä Sollefteåta. Yleensä pari traktoria on hallissa samaan aikaan työn alla. Puolitela BM 10, paineilmakäynnisteinen BM 20, Volvo BM T43 Hesselman-moottorilla, Minneapolis-Moline rowcrop vain muutamia mainitakseni. Ajatus omasta museosta sai kipinän, kun Richard kävi katsomassa Rubensin kokoelmia Götenessä ja militärmuseumissa Östersundissa. Museossa on lähes sata traktoria, joista noin 70 on toimintakuntoisia, osa entisöityjä, osa alkuperäiskuntoisia. Koneiden koko vaihtelee 84 tonnin höyryveturista parin tonnin telaketjutraktoriin. Traktoreiden joukossa on Fordson 1927 alkuperäiskuntoisena, Case D ja The General GG rowcrop vuosilta 1938. Richardilla on myös useita varaosatraktoreita, joista muutamat ovat myyntilistalla. KONEMUSEOTA parhaimmillaan: 84-tonninen veturi ja sen edessä BM Victor -traktori. Richard Öhman konemies jo viisivuotiaasta Ruotsin Ångermanlandissa museoa isännöivää Richard Öhmania puraisi konekärpänen jo lapsena ensimmäisen traktorinsa hän osti jo viiden vanhana parisenkymmentä vuotta sitten
BM 10 metsävarustuksella, vaikka talviseen tukkien kuskaukseen. Traktoria vauhditti Hesselmanin moottori. PRIESTMANKAIVUKONE 60-luvulta. SAKSALAINEN Faun on palvellut LKAB:n kaivoksella. TYÖPÄIVÄN päätteeksi Richard mielellään istuu 20-lukuisen Fordsonin penkille ja juo oluen kotibaarissa. LKAB:LLA päivätyönsä tehnyt Kockumin louhoskuormaaja KL 560. FORDSONEJA Svedalassa rakentelun jäljiltä: ketjukuormaaja ja telaketjutraktori. 59 05/11. Louhelava on ruotsalaisen Jernfeds Mekaniska Verkstad Ab:n valmistetta. BM Volvo T43 on ollut aikanaan lumitöissä, josta muistona ketjut. 30-LUKUINEN Fordson valmiina kyntöhommiin, vain aika on tehnyt tehtävänsä. CATERPILLAR D4 vuodelta 1937 ilman puskulevyä, takana tee-se-itse Cletrac. ENGLANTILAISEN Newman-traktorin on tavannut usein crowcroppina, mutta tämä 2-sylinterinen ja 20-hevosvoimainen bokseritraktori on normaali nelipyöräinen
Sää suosi tapahtumaa, tarjoten sopivan ilmaston pidempääkin vierailua silmälläpitäen. KONEISSA löytyi koko- ja näköeroa joka lähtöön. Valikoimaa oli huippuunsa asti laitetuista museopeleistä aina ajan patinoimiin vehkeisiin. 60. Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli erittäin mukavasti onnistunut kokonaisuus, joka sopii ympäröivään maalaismaisemaan paremmin kuin hyvin. Ehkä aiheen kiireettömyys saa ihmisissä aikaan rennon mielialan. Tämän kuvareportaasin myötä onkin hyvä ryhtyä virittäytymään jo ensi vuoden tunnelmiin. VALOKUVASSA höyrykone ei pääse täysin oikeuksiinsa. Kesän yksi merkittävimpiä tapahtumia koneharrastajan näkökulmasta on jo pitkään ollut Jokelan kotiseutumuseolla järjestettävä Vanhan Ajan Päivät. R uotsinkylään on saavuttu jo monena vuonna kohtaamaan samanhenkisiä harrastajia ja ennen kaikkea näkemään vanhaa ja harvinaiseksi käyvää kalustoa. Ilmapiiri oli totuttuun tapaan mukava ja rauhallinen suuresta kävijämäärästä huoli- matta. Myös traktorikenttää kiertänyt traktoriparaati tarjosi pitkäksi aikaa mielenkiintoista seurattavaa. Kampien rauhallisessa liikkeessä oli jotain hypnoottista. Kävijä saattoi myös tutustua myös alan yhdistysten ja kauppiaiden osastoihin. Ja aikaahan tälle tapahtumalle kannattaakin varata, sillä nähtävää ja koettavaa oli yllin kyllin. Rompetori näytti vetävän myös ihmisiä puoleensa. Niin tapahtui myös vuonna 2011. Esillä oli runsaasti vanhaa kalustoa niin Jokelan tilan alati karttuvista kokoelmista kuin yksityisten harrastajienkin kätköistä. Vanhan Ajan Päivät Teksti ja kuvat: Juha Pokki Ruotsinkylä, 27.-28.8. Jokaisesta koneesta kerrottiin aina pieni tarina tai yksityiskohta, joka elävöitti koneen historiaa mukavalla tavalla. Tapahtuman kohokohtiin kuuluivat erilaiset vanhoja työmenetelmiä esittelevät näytökset sekä tietysti lukuisat käynnissä olevat koneet
Parhaimmillaan koneet ovat tietysti elävänä ja käynnissä. MERKKIEN ja mallien kirjo oli todella laaja ja äkkiseltään ei tule mieleen traktorimerkkiä, joka ei olisi ollut edustettuna. ZETOR-KYYTI oli takuuvarma vetonaula ja kärry näytti olevan joka kierroksella viimeistä paikkaa myöten loppuunmyyty. Monelle tällainen kyyti oli sitä paitsi aivan uusi ja eksoottinen matkustustapa. MAAMOOTTOREIDEN kohdalla moni pysähtyi ihmettelemään tai muistelemaan näitä maaseudun vanhoja voimanlähteitä. PAIKALLA oli myös siviilikoneista poikkeavaa kalustoa. Tämä SA-historian omaava ZIL on nyt muiden lajiitovereidensa tavoin evp, eronnut vakinaisesta palveluksesta. JOKELAN kotiseutumuseolla on maamoottoripuoli ollut aina hyvin edustettuna. Ja mikäpä siinä ajellessa kun sää salli ja Zetorin tuttavallinen papatus säestää matkantekoa. Niin myös tällä kertaa. TYÖNÄYTÖKSET olivat mukavaa seurattavaa, varsinkin kun rekvisiitta oli tapahtuman hengen mukaista. Tämä International oli pienimmästä päästä. Klapikoneen käyttö sujui tältä porukalta vaivattomasti. NOSTALGIAA oli tarjolla idästä länteen. 05/11 61
MAATALOUSKONEIDEN lisäksi paikalle oli toivotettu tervetulleeksi myös klassikkoautot omistajineen. Kyllä, se on myös moottorisaha, hieman nykyaikaisesta poikkeavalla toteutuksella. FARMALL on saanut peräänsä näyttävän yhdistelmän. Noston kohteena oli traktori itse. Jokaisesta yksilöstä oli myös mielenkiintoinen tarina tarjolla ja katsottavaa riitti. ERKKI Jokela valmistelee Fergusonia nostoon. Kupla sopii nätisti maalaismaisemaan. TRAKTORIPARAATIA seurattiin melkoisen yleisömeren voimin. Näin se homma toimi ennen paalaimia. 62. Koneisiin tutustuminen onkin tämän tapahtuman tarkoitus! MIKÄS se tämä on. Hyvä niin, sillä kiinnostunutta yleisöä piisasi yhtä lailla. MOOTTORISAHOJAKAAN ei sovi unohtaa. Onneksi paikalle oli saatu varsin laaja kokoelma näitäkin työkaluja. KUN jossain aukesi koneen pelti tai luukku, oli paikalla heti runsaasti tutkijoita. Kyseessä oli harvinaiseksi jäänyt keksintö koneen huollon helpottamiseksi. KLASSIKKOAUTOJEN osastolla riitti myös nähtävää
RÄYHÄKÄN värinen Fordson oli varmasti päivän vanhimpia esiintyjiä. Hommaa on selvästi harjoiteltu, niin saumatonta toiminta oli. Tästä on hyvä jatkaa jälleen ensi vuonna. 05/11 63. PARAATIN aikana oli mahdollista päästä tutustumaan lähemmin koneiden tekniikkaan peltien alta. KONEIDEN kirjo ulottui myös palo- ja kuorma-autoihin sekä erilaisiin maatöiden pienkoneisiin. KOSTI Vihinen ja Lanz Bulldog erottamaton pari. NÄIN mentiin traktoriparaatissa ympäri kenttää aina pikapikaa konetta lähes lennossa vaihtaen. PIENI otos traktorivalikoimasta kertoo jotain tapahtuman laajuudesta. PAIKALLE oli saapunut toki myös koneellistumista edeltävän aikakauden edustaja
Traktoreiden myynnissä Agros päätyi edelle päästyään Fordsonin myyjäksi. 66. Hankkija lähetti jo vuonna 1918 koneosastonsa johtaja Kautosen Yhdysvaltoihin perehtymään koneisiin ja varsinkin traktoreihin. Ojanen E nsimmäiset traktorit tänne tuotiin koneistuksesta kiinnostuneiden omasta aloitteesta, ja sitten Avancen ruotsalaisvalmistajan osallistumisesta Turun messuille. Agros oli alkujaan voin vientiliike ja sittemmin Suomen suurin maatalouskoneliike. Yhtiö esitteli myös Dinos-telatraktoria esimerkiksi Suomen XII Yleisessä Maatalousnäyttelyssä 1922 Tampereella. Ensimmäinen Hankkijan traktorihankinta oli 20-LUVUN alkaessa Agros oli maan suurin konekauppa ja Hankkija oli vakavissaan kehittämässä omaa konekauppaansa. Jo ennen ensimmäistä maailmansotaa oli Agros Oy epäilemättä ollut järjestelemässä varhaisimpien kokeilijoiden konehankintoja. Ensimmäisillä Suomen Messuilla vuonna 1920 yhtiö esitteli Fordsonia ja Caterpillaria ja järjesti näiden koneiden työnäytöksiä muutamilla paikkakunnilla. Traktorialalla Agros ehti ensimmäisenä tekemään mittavan tilauksen Fordson-traktoreista. Ilmoittelussaan se usein kertoi olevansa Fordsonien "yksinmyyjä". Äkeiden tai aurojen kauppaan riittävä organisaatio ja osaaminen ei välttämättä pätenyt silloin, kun kauppaa käytiin traktoreista. Puolenkymmentä liikettä toimi koneiden maahantuojina ja pääedustajina, maakuntakeskuksissa vaikuttivat omat kone- ja kalustokaupat. Dinosmerkin valmistus loppui pian. Jo ennen Fordsonin myyntiä K&H toi Clectrac-telatraktorin maamme ensimmäiseen viralliseen "traktorikoetukseen", vaikka itse kokeita ei syystä tai toisesta suoritettukaan. Agrosin Fordson-kauppaan tuli loppu, koska Fordin ja suomalaisliikkeiden näkemykset kauppatavoista erosivat toisistaan. Traktorikaupan kuva mullistui vuosikymmenessä. Teksti: Olli J. Keskusosuusliike Hankkija oli luonnollisesti maatalouskoneiden kaupasta erityisen kiinnostunut. Vielä vuoden 1924 alussa Agros-aikakausilehdessä mainostettiin Fordsonia, mutta vuoden edetessä alettiinkin kehua McCormickia. Avancen edustajana toiminut Tekno Oy ei kauaa traktorikaupassa esiintynyt. Alkuun päästyään traktorikauppa sai odottamattomia piirteitä. Sillä oli haaraliikkeitä tai ainakin edustajia eri puolilla valtakuntaa, ja verkostoa laajennettiin heti Suomen itsenäistyttyä. Toinen Agrosin edustama merkki oli Holt Caterpillar. Lisäksi se kuului myös kotimaisen Kullervo-traktorin edustajiin. Vakiintuneet liikkeet eivät sitten olleetkaan niin vankkoja. Agros luopui maatalouskoneiden kaupasta jo vuosikymmenen puolivälissä ja muutti itsensä lähinnä kiinteistöyhtiöksi. Hankkija mukaan peliin Toinen Fordia ja Fordsonia aktiivisesti edustanut, ja Fordin kanssa riitaan joutunut liike oli Korpivaara & Halla Oy. Traktorikaupan varhaisia vaiheita ja vaikuttajia Maatalouskoneiden ja työvälineiden kauppa ehti laajeta ja vakiintuakin ennen kuin traktori ilmaantui konevalikoimaan. 20-luvun lopussa se kokeili Fitch-nelivetotraktorin tuontia, mutta menekkiä ei pulavuosina ilmennyt. Pienemmilläkin paikkakunnilla saattoi toimia yksityisiä koneliikkeiden edustajia. Korpivaara & Halla jätti traktorikaupan muiden puuhaksi Fordson-edustuksen katkettua. Tätä ei kauaa kestänyt
rikokeisiin liike ilmottautui IHC:n International Titanilla, mutta kone vietiin pois kesken kokeiden. Traktoriasioissa Aatra esiintyi voimallisesti Kullervon edustajana. Jo vuonna 1920 tämä liike oli tuonut Podeuksia. Sidorowilla oli edustajia joka puolella maata. Voimakkaammin Labor vaikutti traktorikaupassa vasta 30-luvun jälkipuolella John Deeren edustajana. Hankkija siirtyi jo 20-luvun alkupuolella International Deering -traktorin markkinointiin. Hankkijan myöhemmät, vankat ja kirjavat traktorivaiheet tunnetaan ja muistetaan hyvin. Seuraavaksi Labor esitteli Internationalia, mutta konekauppahan hiipui 20-luvun lopulla. Liekö edustusoikeuksissa ollut epäselvää, kun koneita vietiin pois kesken koetuksien? Allwork-merkkisten koneiden tuonti Tanskasta, jossa niille ei ollut käyttöä polttoainepulan vuoksi. Siitä kehittyi jatkossa yksi suurista tekijöistä konekaupassa. ALKUUN edes asiantuntijat eivät osanneet päättää, olisiko telatraktori vai pyöräkone meikäläiseen maatalouteen parempi laite. DAIMLERMERKKISESTÄ traktorista ei löydy Suomesta montaa merkintää. Daimler oli muuten ensimmäinen Viroon hankittu traktori. 67. Laborkin toi Cletracin ensimmäiseen "koetukseen" eikä sekään osallistunut. Oman panok- Merkit ja edustajat vaihtuvat Ruotsinkielisten viljelijöiden keskusosuuskunta Labor toi ensimmäiseen traktorikoetukseen amerikkalaisen Parretin, joka testistä suoriutuikin. Aatra Oy oli juuri maailmansodan alla perustettu firma, joka laajensi konekauppaansa pontevasti, rakensi sekin näyttävän pääkonttorin ja julkaisi omaa aikakausilehteä. Parret-traktoreita myytiinkin sen verran, että merkki pääsi varhaisiin traktorilastoihin. Messuilla ja näyttelyissä oli ehditty tottua Forseliuksen esittelemiin koneisiin ja laitteisiin. Sidorow oli jo 1800-luvun lopussa valtakunnallisesti merkittävä koneliike, ja maatalousnäyttelyissä yksi laajaa konevalikoimaa esittelevistä firmoista. Jatkossa Allworkit toki tuotiin Amerikasta. Kauppa ei kuitenkaan käynyt ja Aatra joutui nopeasti vaikeuksiin lopettaen toimintansa jo 1923. Aiemmin hyvin merkittävä koneliike oli vaikeuksissa 20-luvulla, ja pulavuosina se sitten sulautettiin Hämeen Maanviljelijäin Kauppaan. Pulavuosina sekin siirtyi Hämeen Maanviljelijäin kaupalle, josta tulikin sitten Suomen Maanviljelijäin Kauppa. Näkyvää jälkeä traktorialalle Sidorow ei jättänyt. Samaan aikaan Hankkija oli mukana Kullervo-traktorin kehitystyössä, ja mainosti Kullervoa siinä kuin Allworkiakin. Myös Labor kuului Kullervon verkostoon. Saksalainen telatraktori Podeus esiintyi ainakin hetkellisesti Laborilla, mutta kokeiluihin sellaista ei tuotu. Myöhemmin 20-luvulla liike toi tarjolle Mc Cormick Farmall -traktorit. Niin muuttuivat markkinat... Tämä mainos oli Tampereella järjestetyn suuren maatalousnäyttelyn luettelossa. Vuoden 1919 trakto05/11 sensa valikoimaan se toi hankkimalla Bates Steel Mule -puolitelatraktorin edustuksen. Perinteikäs ja tärkeä turkulainen koneliike Oy Victor Forselius oli mukana Cletractraktorien edustajana. Utilitor-kaksipyörätraktori jäi poikkeustapaukseksi. Suomalainen Kalustokauppa P. Vuoden 1920 kokeisiin liike ilmoitti Podeustelatraktorin, muttei saapunut paikalle. Forseliuksen toimintakin hiipui 20-luvulla koneliikkeiden yleisiin vaikeuksiin. Erikoisempi tapaus oli järeän saksalaisen Lanz-jyrsintraktorin tuonti ja esittely, mutta näille laitteille ei meiltä tarvetta ilmennyt. Liekö edustusoikeuksissa ollut epäselvää
Tämähän oli sama kone kuin Podeus, mutta nimettynä valmistajan varhaisemman firmani- NELIVETOINEN Pavesi ja monitonninen Lanz eivät suomalaismaisemaan asettuneet. Tarjolla olisi ollut myös Alfa Romeo -autojen tuonti. Maahantuojana oli Suomen Auto- ja Ajokalutehdas Malmilta Helsingin kupeesta. Lyhytikäinen esiintyjä oli GiersAuto Oy, maailmansodan aikana siirtomaatavaraliikkeestä monialafirmaksi muutettu yritys. Fordin tytäryhtiö Suomessa aloitti sitten 1926. Mikään firma ei saanut yksinoikeutta edustaa Fordson-traktoreita Suomessa, vaan näitä edustajia kertyi hiljalleen lisää. Maatalouskoneiden historiaamme se ei vaikuttanut. Fordson nousi ylivoimaiseen markkinajohtajan asemaan ohi vanhempien traktorimerkkien niin meillä kuin Suomen Fordin toimialueeseen kuuluneessa Virossakin. Deutz- ja Hanomag-moottoriveturei- ta on Suomeen markkinoitu, mutta näiden mainosten yhteydessä ei ole traktoreita mainittu. Ruotsalaiset Bolinderin moottorit ovat myös olleet esillä, traktorit todennäköisesti eivät. Vähemmän todennäköinen toteutui Maataloutta itseään edustaneet keskusliikkeet Hankkija ja Labor jatkoivat ja kasvoivat konekaupan alalla. Suomen Messuilla vuonna 1920 oli esitteillä Hanomag W.D. Nikolajeff J:or testautti 1919 kookaspyöräisen kantajamallisen Moline Universal -amerikkalaiskoneen. Seuraava Hanomagin esiintyminen oli vasta sotavuosina. Traktorikaupassa ne kuitenkin hävisivät maatalouskoneasioissa ulkopuoliselle tekijälle. Näyttelyssä oli mukana myös Handelskompagnie für Industriebedarf mbh -niminen firma Helsingistä, joka ilmoitteli edustavansa "kaikenlaisia maatalouskoneita". Tuolloin ei liikesuhteita saatu solmituksi. Joidenkin muistelmien mukaan näytetraktorista eroon pääseminen olisi ollut liikkeelle pulmallista. Ensimmäiseen koetukseen osallistui viipurilaisen Oy Suomen Kauppakomppanian edustama ruotsalainen June-moottoriaura saavuttamatta myöhempää menestystä. Autoasioissa Alftan ja Fiat olivat 20-luvulla hyvin esillä. Se ei maatalouteemme vakiintunut, eikä Nikolajeff traktorikauppaan ennen kuin 50-luvulla uudelleen. Vielä vähäisemmän vaikutuksen teki Oy Auto-Tractorin edustama Case. Tampereen suuressa näyttelyssä 1922 oli esillä Daimler-traktori, maahantuojanaan Oy Suomalainen Daimler-Mercedes. Muutaman huomattavamman auto- tai koneliikkeen joukossa Fordsonia edustivat esimerkiksi Porin Konepaja ja jyväkyläinen apteekkari Tawast. Clayton oli mukana vuoden 1920 koetuksessa ja näyttelyissäkin. Italialaisia Romeo-traktoreita edustamaan ja myymään etsittiin ainakin vuonna 1923 kiinnostunutta suomalaista liikettä. Maahantuojayhtiö ei pitkäikäiseksi päässyt, eikä Daimler tullut tutummaksi. Suomen armeijan hankkiessa Renault-panssarivaunuja taisi olla suunnitelmia myös Renaultin traktoreiden tuonnista. June konemerkkinä ei silti aivan tuntemattomaksi jäänyt. Renaultit ilmestyivät tänne kuitenkin paljon myöhemmin, 50-luvulla. Nelipyörävetoisia Pavesi-traktoreita on koetettu 20-luvun alussa markkinoida Suomeen. Kullervo maksoi liian paljon. Armeijan käyttöön Pavesia on ainakin testattu, mutta maahantuojan yritteliäisyys tuontialalla jäi puuttumaan. Oy Af Forselles Insinööritoimisto toi maahan ensin Podeus- ja sitten Clayton-telatraktoreita, joiden kyntönäytöstä esitettiin elokuvateattereissakin. McCormick tuli ja jäi vaikuttajaksi, mutta samalla se jäi Agrosin viimeiseksi yritykseksi traktorialalla. men mukaisesti. Oy S. Vahvimman jäljen jätti Oy Walfrid Alftan Fiat-traktorilla, joita saatiin jonkin verran myydyksikin. Traktorikaupan varhaisvaiheita "Koetuksissa" myös mukana Vuosien 191920 virallisissa kokeissa mukana olleiden muiden firmojen ja merkkien kohtalot olivat vaihtelevia nekin. Pavesin edustaja menestyi hiukan paremmin nimensä mukaisissa muissa toimissa. Ainakin siihen viittaa niiden esittely Moottori-lehdessä. Pflug -moottoriaura, jota edusti agenttina Ab Nordiska Automobilkompaniet. Lieköhän tämä agentuuri järjestänyt Suomeen traktoreita, esimerkiksi Stock-merkkisiä. Kaikkien huomattavien koneliikkeiden edustama Kullervotraktori menestyi kyllä kokeissa eri puolilla, mutta ostajia ei kertynyt. Ensimmäisillä Suomen Messuilla ja hiukan muuallakin se esitteli Loeb-"vyöveturia" eli telatraktoria. Aiemmin tunnetut ja suuretkin koneliikkeet Agros, Forselius ja Sidorow häipyivät kuvasta. Kiintoisa sattumus sekin, että myös Virossa vahvat osuustoiminnalliset liikkeet jäivät traktorikaupassa Fordsonien varjoon. 68. Giersin liiketoimet kaatuivat kohta 20-luvun alussa. Niiden tilalle nousi SMK, alunperin muutamien Tampereen seudun maatalousmiesten perustama firma. T-Fordien tuella monesta vähäisestä yrityksestä alkoi paikkakunnallinen suurliike
RAUTAISTA LUETTAVAA! TRAKTORIT · KUORMA-AUTOT · MAANRAKENNUSKONEET · TAPAHTUMAT APAUS KEÄ T SIT Rautaista luettavaa · www.vanhatkoneet.fi · 5/2011 · Hinta 8,50 Koneita menneiltä vuosikymmeniltä. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, auraus- ja maaurakointikalustoa sekä muita vanhoja koneita. 11005 745000-1105 · PAL VKO 2011-50 SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND 6 414887 450003 9 5/2011 · DT-14 · Scania-Vabis L56 · Kontio-Sisu · International B-414 · Valmet 1502 · Munktells · Harkov & Nuffield V8 · Agrozet Prostejov · John Deere M · Sisu M-162 ttaa a puksu 4 jaksa nut DT-1 ion saa rkutuom een pu Ker taall 54 Kestotilaus 90 8 numeroa/vuosi Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.fi Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948S Ammattitaitoisesti entisöity Klapit maistuvat vanhalle M-sarjan John Deere hörykoneelle PREERIAN PEURA MAHLUN MUNKTELLS VALMETIN VETOPETO 56 000 tuntia palvellut erikoisuus Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.fi 47:45 www.vanhatkoneet.fi
Tyypillinen rekanveturi Skandinaviassa, joka on suotta jäänyt V8-mallien varjoon. FORSGÅRDIN tarkkaan joka kohdasta viimeistelty ScaniaVabis LS76 meillä harvemmin nähdyllä Floby-hytillä. NORJASTA paikalle saapui tämä tyylikäs Volvo F89 -kapelliyhdistelmä. Sama konepeiton ja lokasuojan paketti oli tuotannossa vielä 80-luvullakin. 70 SCANIA-VABIS L75 -mallia valmistettiin jo 50-luvun puolelta lähtien. Volvon 12-litraisen ensimmäinen versio. TYYPILLINEN ruotsalainen rahtiyhdistelmä 70-luvulta yksityiskohtiaan ja varusteitaan myöten. Mantorpin veteraanit Trailer Trucking Festival 2011 Ruotsin Mantorpissa järjestetään joka toinen vuosi suuri rekkatapahtuma, jossa esillä on näyttävästi myös vanhempi kalusto. Luonnollisesti merkkikirjo kattaa lähinnä kotimaisten valmistajien tuotteet. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko SCANIA LBS111 lähtövalmiina ja teli pinkeänä. Keulan V8-merkki on seurannut tämän yksilön matkaa lähes uudesta saakka ja kuuluu siksi auton ilmeeseen. Nätisti laitettu perusveturi.
Lopulta sekin päivä koittaa ja Pentti Ruuska kuvailee elävästi erilaisia sattumuksia kuorma-autoilun saralta. Lähi-idän uudet öljyvaltiot kylpivät rahassa ja kulutustavaran tarve oli loputon Arabian niemimaan suunnalla. www.elka.fi 05/11 71. Arkistosta voi myös kysellä kopioita vaikkapa eri valtiontehtaiden konepiirustuksista. Ruuska aloittaa kerrontansa isänsä Jussin matkasta, Petsamon rahtirallista vuodelta 1940. Ohjelma vie katsojan takaisin 70-luvun puoliväliin. Laivakuljetukset tyssäsivät kuitenkin erilaisiin ongelmiin, joten hyödykkeet piti kuljettaa valtavan rekkarallin voimin. oldpond.com. Linkkivinkki Suomen elinkeinoelämän keskusarkisto Elka on kerännyt arkistoihinsa Suomen elinkeinoelämässä syntyneitä asiakirjoja. Dokumentin pääosaa näyttelee englantilaisen Astrankuljetusliikkeen karavaani, joka kahden Scania 141:n ja yhden Leyland Marathonin voimin lähtee matkalle Lontoosta kohti Qatarin pääkaupunkia Dohaa. Välillä käy mielessä, olisiko kirja sopinut paremmin pokkarikokoiseksi, jolloin se olisi tarjonnut helposti mukaan napattavaa ajanvietettä vaikka matkalukemiseksi. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Kuorma-autoilua sukupolvelta toiselle Pentti Ruuska: Isä, poika ja kuorma-auto Tarinoita tuulilasin takaa · KIRJA Pentti Ruuskan uutuuskirja leikkaa lukuisin tarinoin suomalaisen kuorma-autoliikenteen historiaa suoraan kuljettajan paikalta katsottuna. Tätä materiaalia siirretään jatkuvasti Elkan verkkoarkistoon, jossa se on kaikkien käytettävissä. Ja keitetään tietysti teetä. Tarina kulkee leppoisasti, kuvaten välillä työn ankaria olosuhteita ja välillä hetkiä työnteon ulkopuolelta. Valokuvatietokantaan on digitoitu jo reilusti yli 40 000 vanhaa valokuvaa ja myös piirustusrekisteri kasvaa jatkuvasti. Renkaita vaihdetaan, autoja huolletaan kesken ajon, välillä ollaan akseleita myöten hiekassa tai tuskaillaan tullimuodollisuuksien kanssa. Kuljettajat Frank Hook, John Williams, Dave Poulton ja Dick Rivers pääsevät jakamaan elämänsä, tuntonsa ja vastoinkäymisensä koko matkan ajalta. Onneksi tämän hienon ohjelman voi nyt katsoa kotona ihan niin monta kertaa kuin haluaa. Kirja on saatavissa suoraan tekijältä, yhteystiedot osoitteesta www.musta-lammas.net. Rekkakuskit Qatarin aavikolla Destination Doha · DVD Itse en kuulu siihen ikäluokkaan, joka muistaisi onko tätä BBC:n tekemää dokumenttia esitetty koskaan Suomessa TV:n kautta. Samalla käydään myös läpi ajankuvaa niinkuin tuon ajan nuori sen on kokenut. Petsamon urakan jälkeen kuvataan isä-Jussin kuljettajauran etenemistä samalla kun Pentti vasta haaveilee pääsevänsä kuljettajan paikalle. Suosittelen dokumenttia kaikille kuljetushistoriasta ja nostalgisesta ajankuvasta kiinnostuneille. Kahdelle DVD:lle jaettu 98 minuutin dokumentti on kiehtova kertomus ajalta, jolloin kalusto oli suoraviivaista, kuljettajan piti osata korjata auto kenttäolosuhteissa ja TIR oli taikasana rajanylityksissä. Maisemat vaihtuvat sivistyksestä tiettömiin aavikoihin ilmaston vaihtuessa yhtälailla ääripäästä toiseen. Kerronta on rehellisen kansankielistä ja sopii hyvin niillekin, jotka eivät vapaaaikaansa yleensä kirjojen parissa vietä. Matka sukeltaa lännestä rautaesiripun ali Itä-Eurooppaan ja Turkista yhä idemmäs. Levyjä voinee tilata suurimpien kirjakauppaketjujen kautta tai suoraan julkaisijalta www. Destination Doha (Päämääränä Doha) ilmestyi vuonna 1977 osana BBC:n dokumenttisarjaa "World around us" ja on nauttinut kulttimainetta siitä lähtien. Tietokirjamaisessa muodossaan kirja sopii hyvin kuljetusalan historiasta kiinnostuneen kirjahyllyyn. Kovakantinen, A4-kokoinen kirja sisältää 168 sivua sujuvasti etenevää tekstiä sekä valokuvia eri aikakausilta
Kerrankin kahvittelimme kuskin kanssa Padasjoen Kesoililla ja lähtöyritys tyssäsi siihen, että starttimoottorin kopan raosta henkäili savua. Edestä kapea raideväli ja huom. erittäin kevyt ohjaus, terhakka ja yllättävän sitkeävetoinen moottori olivat ne ominaisuudet, joiden avulla taiteiltiin pelkkien traktoripolanteiden päällä. Jokaisen heinä- ja valjassäkin päällä ja hevosten kaulojen allakin istui joku. 72. Pahinta kuitenkin olivat sähkölaitteet. Tuntui melkein pyhäinhäväistykseltä, sillä sen keveämpää ohjausta ja parempia ajo-ominaisuuksia sai sen ajan autoista hakea, mutta ei tarvinnut pitkästyä vaikkei löytänytkään. Sitten kuski pukilleen, kolmonen silmään, kytkin alas ja kun minä sain asfaltista rautakangella vetopyörälle nytkäytettyä liikettä ja kun kyydissä olevat sonnimullikat vielä heijasivat apuna, niin tottakai lämmin kone pämähti käyntiin kun kytkin nousi oikealla hetkellä. Lähes kaikki kotikyläni pellot ojitettiin niinä vuosina ja hyvin toimivat vieläkin. Tasavirtalaturi kärähteli turhan usein. Scaniaan rakennettiin 7,50-metrinen karjankuljetuskoppi ja sillä varustuksella se palveli minua mulliautoilijan ilossa ja surussa 960 000 kilometriä. Työkalupakissa oli mukana sopiva letkunpätkä, jonka sisään pultilla yhdistetyt virtakaapelit tungettiin oikosulkujen estämiseksi. Se oli ihanteellinen karjankeräysauto näille Pohjois-Pohjanmaan NUMEROSSA 1/11 julkaistu artikkeli Scaniasta sai Martti Ojalehdon muistelemaan aikoja kolmekuutosen ratin takana. Lukijamme Martti Ojalehto on lähettänyt meille mukavan kertomuksen yhteisestä ajastaan ja kokemuksistaan Scania L36:n kanssa. Itse en ole viiskymppistä omistanut, mutta sen edeltäjän ScaniaVabis L36:n tunnen sitäkin paremmin ja sen perusteella rohkenen väittää, ettei Scania tainnut ottaa takapakkia tuotekehittelyssään niin, että uusi malli olisi ajo-ominaisuuksiltaan edeltäjäänsä huonompi. Muuten asiallisessa kertomuksessa särähti toimittajan revittely ratin koosta ja auton ohjauksesta. Enimmät kilometrinsä tämä Scania taittoi Oulun läänin etelälaidan ja Helsingin väliä, keskimäärin kolme reissua viikossa. Boschin peltikoppainen taisi olla luotettavin, mutta sattui sitä sillekin. haulikkostartti, mutta siitä ravisteltiin suolet sekaisin jo takuuaikana eikä tilalle asennettu samanlainen ollut paljonkaan pitkäikäisempi. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Muistoja Scaniasta L ehdessänne 1/2011 oli juttu ´68 vuosimallin L50 Scaniasta. Ainakin sen Mersun kohdalta allekirjoitan varauksetta erään vanhemman ammattiveljeni kokemuksen rintaäänellä antaman lausunnon: Se on Hitlerin viimeinen kosto Suomen kansalle. Kaverin ajaessa tein vänkärin penkillä starttiremontin ja kun se sitten teurastamon purkuhallissa asennettiin paikalleen, Scania käynnistyi Pehmeillä kumityynyillä raksuttava nelisylinterinen moottori oli mestari ravistelemaan ja kylvämään muttereita sun muuta matkansa varrelle. Paluumatkalla poikkesin joka kerta Riihimäelle, jossa Paloheimon tehtaalla puskettiin lavalle puolentoista kantavuuskertainen salaojaputkikuorma. Konepellin alle sai mennä verkonpaikkaajan mielellä, hakea eikä soisi löytävänsä mikä nyt on löysällä. Muistanpa erään elokuun kun kävin kaksitoista kertaa pääkaupungin Sörkassa, jossa Karjakunnan teurastamo sijaitsi. Kiitokset Martille! seuduille. Vaihdossa annoin neljä vuotta taistelleen 322 bulldog-Mersun, jonka ratista olisi voinut ottaa vaikka mittaakin, niin sylentäyteinen se oli. Starttiremontista tuli niin tuttua hommaa, että humoristi serkkupoika-ammattiveli otti kerran ajan, kun vääsin pääkatkaisijasta ja rupesin kerimään mattoa kuskin kaasujalan kohdalla lattiassa sijaitsevan luukun päältä päästäkseni startin kaapeleihin ja ylimpään kiinnityspulttiin käsiksi. Toinen vielä kiusallisempi oli startti. Talojen tiet olivat talvisin enimmäkseen huonosti, jos laisinkaan aurattuja. Uutena siinä oli CAV:n keksintö, surullisenkuuluisa nk. Kaikkiaan 23 henkeä poliisit laskivat, kun yhden ainoan kerran hoksasivat pysäyttää ja sakottivat. Tein kaupat kolmekutosesta syyskuussa 1966 ja se maksoi 5,20 metrin akselivälillä, Holsetin isolla turboahtimella, kahdella polttoainesäiliöllä, ilmajarruilla, ohjaustehostimella ja kaksinopeuksisella perällä varustettuna 34 500 markkaa. Kello napsahti kaksi minuuttia ja kaksikymmentä sekuntia myöhemmin, kun huusin etuakselin alta starttimoottori sylissäni hep! Liekö kukaan tuota ennätystä yrittänyt rikkoa, ja nyt, 42 vuotta ja 20 kiloa myöhemmin se taitaa jäädä rikkomatta myös minulta. Aivan kaikki ei tuossa Scaniassakaan ollut ihanaa. Lisäksi tuohon elokuuhun mahtui pari Oulun kuormaa ja joka viikonvaihteeseen ravihevoskeikka. Irrotin tuon kuuman murikan ja nakkasin sen hytin lattialle. Ennätys oli seitsemät kärryt katolla ja saman verran hevosia sisällä. Se vika korjaantui, kun muutamaa vuotta myöhemmin markkinoille tulivat vaihtovirtasysteemit. Toimitus pahoittelee hieman viivästynyttä julkaisuaikataulua, mutta tässä tarina nyt on kokonaisuudessaan ja julkaisemme sen mielellämme. Pehmeillä kumityynyillä raksuttava nelisylinterinen moottori oli mestari ravistelemaan ja kylvämään muttereita sun muuta matkansa varrelle. Matkan päättyessä kerättiin sakkokolehti, mutta ei veisattu. Sen ajan raviharrastajilla kun ei ollut omia kuljetusvälineitä niin mentiin kimppakyydillä. Putket eivät olleet mitään muovitötteröitä vaan kirkkaasti kahisevia tiiliputkia
Ensiksikin sähkölaitteet olivat aivan eri luokkaa enkä kuullut kenenkään minulle vuosien varrella tutuksi tulleen automiehen niitä enää moittineen. Kolmas asia on jousikelloilla toimiva käsijarru, joka tuli käyttöön kaikissa Scanioissa silloin kun kuutoset katosivat kaikkien tyyppien tunnuksista. Opin tuntemaan sen metkut ja joskus tuntui, että sekin murahtelullaan myötäili mielialojani. On nuoremman tyttäreni korurasiassa, jossa se säilyy muistona ajasta, jolloin sai olla Scanian kyydissä päivähoidossa. Se rojotti Rovaniemen Scan-Auton takapihalla pölkkyjen varaan tunkattuna, renkaat riisuttuina. Jo suunnitteluvaiheessa kannattaa siis olla yhteydessä museoajoneuvotarkastuksia suorittavaan tahoon, esimerkiksi Suomen Automobiili-Historiallisen Klubin tarkastajaan. Lähes miljoonan kilometrin taival kasvatti meidät yhteen. Täten maksimipistemäärä olisi ollut 28. Laipallisen akselin tilalle tuli isommista Scanioista tuttu suora akseli ja booreilla varustettu kuppi. Käyntini sillä pajalla jäi ainoaksi, sillä viereisen kohteen, kuuskutosen kippi-Scanian kytkinremonttia tekevän asentajankaan ilmeistä päätellen en ollut mikään toiveasiakas. Jos itse olin ennätysmies starttiremonteissa, niin Lahden Scanialla eräs seppä pani paremmaksi ja teki lyömättömät pohjat kardaanin kannatinlaakerin vaihdossa. Heistä 21 saavutti tietämyksellään mahdollisuuden finaalipaikkaan, joskin vain 17 heistä osallistui loppukahinoihin. Tunsin sen jo kaukaa veljen tekemistä, puskurin päissä sojottavista ojakepeistä. Vuotuiseksi perinteeksi muodostunut kuorma-autojen tunnistamisen suomenmestaruuskilpailu oli jo kahdestoista lajiaan ja tänä vuonna osanottajia oli kaikenkaikkiaan 111. Vuoden 2011 mestariksi selvisi erittäin tiukassa finaalissa Jukka Eriksson Karijoelta. Yksi vetoakseli katkesi, kun vajottiin lähes täyden eläinkuorman kanssa jonkun navetan takaisen sontatunkion viereen. Sitten ehjä akseli paikalleen ja laipallinen katkennut nysäkin vielä öljyvuodon estämiseksi. Uusi kilpailu julistettaneen alkavaksi helmikuun 2012 aikana. Koska kaikkea ei voi onnistuneesti konservoida, onkin tärkeää ennen projektin aloittamista puntaroida mahdollisuudet onnistuneeseen lopputulokseen. Konservointi tulisi suorittaa kyseisen aikakauden työmenetelmillä ja osilla, jotta yleisilme säilyisi mahdollisimman tarkasti käyttöajankohdan mukaisena. Nyt kaikki reippaasti preppaamaan tietojaan ja tunnistustaitojaan, jotta kova taso säilyisi myös tulevina kilpailuvuosina. 73 käyttöhistoriaansa huokuvia kulkuneuvoja, joten toivottavasti moni tarttuu tähän mahdollisuuteen avoimin mielin. ja Mobilia yhteistyökumppaneineen. Viisikymppinen erosi kolmekuutosesta kolmessa kohtaa. Uudistus on hieno kannuste saada entistettyjen ja alkuperäiskuntoisten ajoneuvojen tilalle myös vahvasti 05/11 VUODEN 2011 TUNNISTAJAMESTARI ON JUKKA ERIKSSON Kangasalan Mobiliassa miteltiin syyskuun alussa jälleen kuorma-autojen tunnistamisen suomenmestaruudesta. Suomen AutomobiiliHistoriallinen Klubi, Veteraanimoottoripyöräklubi, Mobilia ja TraFi. JATKOSSA käytön jäljet ja muutetut rakenteet eivät välttämättä estä museoleimaa.. Martti Ojalehto Museoajoneuvokulttuuri rikastuu Kesällä 2011 muuttuneen TraFin ohjeistuksen mukaan myös konservoidun ajoneuvon saa nykyään museokilpiin. Konservoinnilla pyritään säilyttämään ajoneuvon aktiivikäytön aikainen ulkoasu ja patina ilman että ryhdytään entistämisen tapaan tekemään laitteesta täysin uudenveroista. Tasaväkiseksi muodostuneessa loppukilpailussa esitettiin 20 kysymystä ja yksi jokerikysymys. Toinen kohta olivat äskenmainitut vetoakselit. Konservointi saattaa olla usein entisöintiä vaikeampi tie kulkea, joten lähtökohta ei yleensä voi olla vuosikymmeniä kuusen alla hapantunut raato. Siinä ei todella annettu valohoitoa, vaan kaikki taidot oli pelissä. Kuusi vuotta palveltu- aan auto lähti kasikymppisen Scanian vaihdossa merkkiliikkeeseen. Kilpailusta vastaa Logistiikkayritysten Liitto Ry. Ensi vuoden koitokseen kannattaa ryhtyä jo valmistautumaan ja alkukilpailuun voi osallistua aikanaan Mobilian internetsivustolla. Jukan pistesaalis oli 24 pistettä, kun muut mitalisijat jakaneilla Sami Honkasella ja Risto Pennasella plakkariin kertyi kummallakin 23 pistettä. taas ilman rautakankea. Mölisevä lasti vietiin perille tasauspyörästön lukko kytkettynä yhdellä akselilla. Pääasia tietenkin on harrastuksen säilyminen, eikä erilaisin menetelmin taltioitua historiaa tarvitse asettaa paremmuusjärjestykseen. Tuo emaloitu lätkä kuuluu olevan tallessa vieläkin. Viimeinen tapaamisemme oli jo paljon surullisempi. Ennen konservointityön aloittamista on ajoneuvon omistajan laadittava selostus laitteen kunnosta ja tehtävä konservointisuunnitelma, mikäli mielii lopulta ajella museokilpi keulalla. Kenenkään huomaamatta pöllin taskuuni konepellin nokasta aidon ja alkuperäisen Scania-Vabis-merkin. Asentajan ripeys johtui luultavasti siitä, että juuri kannatinlaakerin kohdalla sijaitsi karjakorin sivuovi, jonka raosta työkohteen viereen lattialle lirahtelevalla nesteellä hän uskoi olevan jotakin yhteyttä lavalla röhkivien possujen kanssa. Kurkistin auki reuhottavasta ovesta sisään ja varmistin tuttavuuden hansikaslokerossa sijaitsevan sulakekotelon kannesta siihen ammoin puukonkärjellä raaputtamistani nimikirjaimista. Sitä kautta saa myös neuvoja ja ohjeita konservointimenetelmistä. Tänä vuonna finaalikysymysten aihepiiri käsitteli kotimaista tavaralinjaliikennettä sekä siihen liittyvää ulkomaantoimintaa. Samanlaisen muistan olleen 75 Scania Vabiksessa, olisiko sen teosta jäänyt tehtaalle ylimääräisiä osia. Kunnostettuna, avolavaisena ja värinsä vaihtaneena näin sen usein erään rautakaupan jakelutehtävissä. Toivottavaa onkin, että oikean säilytysmenetelmän valinta tehdään harkituin perustein ja siten, että mahdollisimman paljon vanhaa kalustoa nähdään tulevaisuudessakin oli se sitten alkuperäiskunnossa, entistettynä tai konservoituna. Lisätietoja uudistuksesta ja sen kanssa toimimisesta antaa mm. Kaivinkoneella kiskottiin auto kuormineen kuiville, tempaistiin molemmat akselit ulos ja ehjän akselin puolelta pukattiin heinäladosta haetulla haravanvarrella katkennut akselinpätkä pois. 36:ssahan oli hytin lattiasta nouseva pitkä kahva, josta pyöröteräksiset taakit menivät takasillalle räikkiin
Välillä kiinnostava kohde osuu linssin eteen tien päällä niin yllättäen, ettei edes autoa ehdi pysäyttämään. Mikon matka-albumi Teksti ja kuvat: Mikko Hiittu Vauhdista kuvattua Maailmaa ahkerasti kiertävä kameramiehemme Mikko Hiittu on aina valmis kuvaamaan mielenkiintoista kalustoa. vuosien varrella pätkitty A- ja EPA-traktoreiksi, kuten tämäkin 40-lukuinen Patanokka-Volvo. HÄGGLUNDIN korittama SJ:n 70-lukuinen Scania-Vabis toimii vielä "Motorhomena" KeskiRuotsissa. 74 NORJALAINEN Ford F-620 -paloauto 50-luvun alusta maatuu "Pärnäsen korjaamolla".. Tämän aukeaman kuvat on kaikki otettu liikkuvasta autosta jotkut vähän kovemmastakin vauhdista. VOLVON hydraullinen nosturi Moälven on rakennettu Volvo BM -traktorin alustalle. YKSI Volvon menestystarinoista, Volvo-BM DR-860, jossa on traktorin tekniikka ja linkkuohjaus. VOLVON kuormaajien esi-isä, vuonna 1954 esitelty BM 350 -pohjainen HL-10pyöräkuormaaja. LÄHES päivittäin liikennöivä Scania-Vabis 76 toimii edellä olleen Volvo-dumpperin kuljetusautona pian 40-vuotisesta iästään huolimatta. SAMOIN tämä 70-lukuinen N- Volvo toimii edelleen keskiruotsalaisen kartanon maanrakennuskoneiden KUINKA monta hyvää museoprojektia on Ruotsissa kyyditsijänä
MB TRAC 1100 vuodelta 1987. Tässä kylläkin hienosti entisöitynä. RUOTSIN armeijan Scania-Vabis 70-luvulta on siirtoajossa varikolta yksityisomistukseen. NORJALAISEN leirintäalueen nelivetoinen huoltoauto Magirus-Deutz VB 232 80-luvun alusta on vielä ryhdikkäässä kuosissa. ENGLANNIN lahja maailman maanrakennukselle, JCB 4D -traktorikaivinkone norjalaisella maatilalla. Laitteen valmistaja ABS. Tätä valmistettiin vuosina 1965-82, työpaino lähes 7 tonnia. HANOMAG 55 -kauhakuormaaja 70-luvun lopulta on alkujaan MF-tehtaan suunnittelema. 75 05/11. Scania-Vabis 110 Super ja Scania-Vabis LB76 60-luvun lopulta juuri kotiutuneina Vetkun ajoista. ENGLANNISSA valmistettu RustonBucurys 30-luvulta täysissä kaivuuvarustuksissa, mutta ruosteen raiskaamana. Odottelee Norjan lumia. NORJASSA valmistettua Bröyt X2 -kaivuria eksyi yllättävän paljon Suomeenkin. MUNSALALAISEN liikennöitsijän harrastekalustoa Vaasan läheltä. NORJAN Postilaitoksen Volvo LV60 30-luvun alusta, taivaltaa postireitillään Norjan E6-tietä lähellä Narvikia. Gaggenaussa rakennettu 156-hevosvoimainen kiikuttaa 60 km/h nopeudella. "RUOTSIN Alio" entisöitynä. Onkohan tornin kaikkien rautojen tarpeellisuutta tarkoin laskettu
harvinaisuus! Mopot: tunturi automaatti "pappa" entis. 3000 , 050-3527709, Kuusankoski 200 Litraisia Galvanoituja petrooliastioita 30/tarjous. Tällä hetkellä alustana, kaikki osat ja paperit löytyy. otot iltaisin n. Ha Fiat 1100 -63 mr. Autossa TD96B kone johon on myös jonkin verran varaosia ja tiivisteitä. Ha Fiat 1100E -50 MR kats. Toimii, ollut aktiivikäytössä -90 saakka, sen jälkeen sisätiloissa., 040-5066648, 126988 Ferguson 35 Diesel -59 Mukaan alkuperäiset aurat 12". ym. kaikki osat. Volvo T-24 -50luv. Käyttöön tai entisöintiin. renkaat 2200. Zetor 25 K -52 käynti/ajokunto 4000. kaikki osat 3500. tfredman@abo.fi, 0500-666927, Valmet 40 -58 Täysi koneremontti tehty 3v sitten. Takra purettuna, n. 2700, 050-3485871, Sastamala Jyry Sisun osia starttilaturi, turbo, kompressori, syyläri, naftapumppu, vesipumppu, ohjaussimpukka, teli+nostajat, kytkin, ovet, moottorinkannet, ym., H. Kontio Sisu -66 säiliöauto, ajokuntoinen, paperit ok! Isuzu Bellet -70, paperit ok/Tarjoa., 0400-322445, Vinkkilä John Deere 2010 kaivuri -63 -64 Cravler takana kaivuri. klo 20-22., 0400684207, Riihimäki -renkaat Kun muutat, kerro myös meille. Vanhat Koneet tilaajapalvelu: 03-2251 948, mape 8.3016.00 tilaajapalvelu@ vanhatkoneet.fi Tosimiesten metalliset pienoismallit! Traktoreita kaikkia kokoja: 1:16, 1:32, 1:43, 1:87 Meillä hyvä valikoima renkaita ja sisärenkaita myös entisöitäviin koneisiin. FORDSON Power Major massey ferguson 65 nuffield Universal Four NDI Finland Oy e-mail: somero@somero-trading.fi www.somero-trading.fi 76 ford Model F KUORTIN TRAKTORI KY · TOIMITUKSET KOKO SUOMEEN · PUH. Harvinaisuus!, 0500-570061, Jalasjärvi 126965 Volvo L495 Titan 6x2 -60 Ajan- ja tilanpuutteesta jhtuen myytävänä kohtuullisessa kunnossa oleva Titanprojekti. Solifer Export siisti! 1100. 56 alkuperäinen. Rek. 50tkm., nokkavinssi, vesipumppu, nosturi jossa koura ja vinssi ym. 2500. Valmet 20 vm. Markkinat Osta ja myy kalustoa Jyry Sisu -76 katsastus voimassa 31.12.12 saakka. 1600. DB 950 -62 Hyvä maali, hieno 1500. Yht. hyv.nätti 4000. 0400 685 235. Myydään tarjousten perusteella. Ajettu n. Ehjä, täydell., alkup. BeGe-päivähytti ja Sörling teli, akseliväli sopii kippi- tai rahtilavalle. Auto Vaasan seudulla. Uusi kaasutin ja kaikki sisäkalut, edessä hydraulisesti nouseva lumilevyn varret ja aura., H. kats. työkoneeksi. 1000 , 0400-213703, Saukkola Myydään Valmet 15 -53, purettuna, n
ilkka.vaittinen@pp.inet.fi, H. 2300 ,, Kotka 126974 Wanha suomalainen keskimoottori 1930-luvulta. 600 , 0400-356612, Toijala 126985 Kaasuttimia 2 kpl FORD NAA USA HOlley ja Ford England bensa/petrooli. Myös käytettyjä laitteita. KUORMA-AUTOT JA VARAOSAT Myös uudempiin malleihin... Ilvesjoentie 425, Ilvesjoki puh. rauta, alumiini, kupari, polyetyleeni, PVC, lasi, jne. WWW.LENINGRADAUTOMOBILE.COM Snettansintie 5 Espoo GSM 0400-130 313, fax 09-3882 546 Korjaamon osoite · Vihdintie 63, 02970 Espoo Tule katsomaan valikoimamme. Hinta 229 05/11 77. +kirj. Dunderberg Tampreelta. (06) 456 8800 Infrapunalämpömittari DT-380 Cadillac Fleetwood Brougham -91 Chevrolet Caprice Classic STW -85 8h-henkilöauto Chevrolet G20 Chevy Van 6.2D -90 2+3 pakettiauto Ford Sierra Laser 1.6 vm.1989 GAZ 66 4X4 vm.1971-1992 useita International Loadstar 1700 -67 KrAZ 255B 6X6 -79 nosturiauto Lada 1200L 2101 vm.1988 Moskvitsh 2140 vm.1982 Saab 900C vm.1989 UAZ 315126 4x4 vm.1987-1996 (jeeppi)useita UAZ 452E/374106 4X4 1986-1988(purkki) useita Volga 2410 vm.1982-1989 useita ZIL 157KE 6X6 vm.1965-1974 useita, (kuvan auto) 1974 ZIL 131 6X6 vm.1978-1992 useita www.kah-trucks.fi Mittausalue: -50 - +380C Tarkkuus: +-2% tai 2C Virtalähde: 9V paristo Hinta 38 Ultraääni seinämäpaksuusmittari Mittausalue: 1.2mm - 200mm Mittaa kovia materiaaleja kutem esim. Lumipuskulevyllä., H. Valmistaja K. 30 cm) akseleineen. Uaz 452 DE 4x4 -82 harvinainen Suomessa, 20tkm., rek., ajokunt., lava huono, uudet renkaat +paljon osia. Allis Chalmers 270 lokasuojat, Dawid Brown 25 takavanne, mörkö Majorin tankki, sylinterinkansi., 040-8669806, Vaajakoski TAPPEJA JA HOLKKEJA KAIVINKONEISIIN · PYÖRÄKUORMAAJIIN · NOSTUREIHIN ym. Pintakarkaistua pyöröterästä määrämittaisena. WWW.AURAOSA.FI · 0400 828 460 ERILAISTA ajoneuvokauppaa! MITTAREITA JOKA LÄHTÖÖN! Yleis-, lämpö-ja kosteusmittarit, takometrit, Anemometrit, LC-mittarit, desipelimittarit, PH-mittarit. 100 euroa/kpl, 0400-648141, Zetor 25 vetoakselit ym. Säilytetty kuivassa lämpimässä tilassa. F. Mukaan vaihdelaatikko, irrallinen magneetto, pronssipotkuri (halaksija n. osia. Ollut noin 7 metrisessä puuveneessä, käytössä viimeksi 50-luvulla. Hyväkuntoiset. 12 heppainen
© Viipalemediat Oy. , 050- 5708499, Kajaani Ostetaan Kaasutin maamoottori Uusiteijo/Ote, vm. J U V E K I M . harrasteeseen liittyvää materiaalia W W W. Emme myöskään vastaa virheistä ilmoituksissa. F I verkkokaupasta ANTIKVARIAATTI ARWO PAPERI / JUVEKIM OY Puutarhakatu 46, TURKU Näin ilmoitat Vanhat Koneet Markkinoilla: POSTITSE: Käytä alla olevaa ilmoituskuponkia Postita ilmoituksesi osoitteeseen: Vanhat Koneet, PL 350, 65101 VAASA SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä ilmoituksesi tiedot ja kuva osoitteeseen: ilmoitus@vanhatkoneet.fi ILMOITA ILMAISEKSI VANHAT KONEET MARKKINOILLA! Myydään Ostetaan Vaihdetaan Maatalouskoneet Kuljetuskalusto Maanrakennus Muut koneet Varaosat HUOM! Ilmoitukset, jotka ovat lehden toimituksessa viimeistään 1.12.2011 klo 12.00 julkaistaan 15.12.2011 ilmestyvässä Vanhat Koneet -lehdessä. Nimi: Osoite: Puhelin nro: Postinumero ja Paikkakunta: Leikkaa tai kopioi tämä kuponki Postimerkki VIIPALEMEDIAT OY PL 350 65101 VAASA 78 Vanhat Koneet pidättää itsellään oikeuden olla julkaisematta ilmoitusta. Lehdessä julkaistua materiaalia voidaan käyttää muissa Viipalemediat Oy:n julkaisuissa ja niiden markkinoinnissa. 1945, 0500736380, Huittinen Ostetaan telapuskutraktori 50-80 luvulta, hytillinen, pienikokoinen, 4000-7000 kg painava, ei telavikaisia., 040-7483467, Kotka Ostetaan Valmet 15 tai 20 traktorin ehjä vaihteisto- ja taka-akseli kokonaisuus, 040-5106957, Masku N E T T I S I V U M M E O V AT U U D I S T U N E E T ! Käyttöohjekirjoja, myyntiesitteitä, varaosaluetteloita ym. Markkinat Osta ja myy kalustoa Ostetaan Ostetaan Traktori projekti edullisesti Etelä-keskisuomi, 040-8112378, Ruovesi Ostetaan MC Cormick 414 koko tai puolimoottori, tai 275 koko moottori tai puolikas, 0400-808166, Kuivaniemi Ostetaan aiemmin ilmestyneitä Vanhat Koneet lehtiä
Karjalan Tykistörykmentin ´58 MAN kuvattuna Rovajärvellä vuonna 1967. Esittelisimme mieluusti vastaavanlaisen auton sivuillamme jos vaan sellaisen löytäisimme. 79 05/11. Kuvalaari Krazilla ja Deutzilla Kumipyöräpainotteisessa Kuvalaarissa ajetaan tällä kertaa niin ilmajäähdytteisellä Magirus-Deutzilla kuin itäystävän järeällä Krazillakin. Tämänkin kuvan lähetti Risto Lientola. Kuvia saa lähettää jatkossakin niin omasta kuin tien päällä vastaan tulleesta kalustosta. Tällä kertaa Risto Lientola pääsee kiillottamaan ajopeliään Prestan autonhoitotuotteilla. Ei taida löytyä. SAKSALAISTEN Ranskasta käyttöönsä haalima Renault kuormaauto on lipsahtanut nurin jossain Suomen Lapissa. Onneksi olkoon ja kiitos hienoista kuvista! RISTO Lientola lähetti meille mielen kiintoisia kuvia, jotka päätimme palkita tällä kertaa
Autot ovat sittemmin vaihtaneet omistajaa punaisen odottaessa entisöintiä. Kuvalaari ITÄ ja Länsi lyövät kättä Krazin saadessa rahdikseen Caterpillar 10 puskutraktorin Pietarin lähistöllä tässä Jorma Variksen lähettämässä kuvassa. JYVÄSKYLÄN liepeillä 90luvulla kuvattu Magirus Deutz ehkä jopa alkuperäisissä Keski Suomen Xkilvissä. (Kuva: Kari Muikku) 80. Toimituksessa kuultaisiin mielellään lisää maamme esittelykelpoisista Magiruksista. KUVAN punainen Magirus toimi joitakin vuosia sitten vielä aurausautona jääradalla vihreän kaimansa toimiessa elinten luovuttajana tarpeen vaatiessa
MANTRAKTORILLA liikuttaessa on hymy huulilla ja kavereita tulee aina jutulle, kuten tästä Harri Tontin lähettämästä kuvasta voi päätellä. DEUTZ suorittamassa toukotöitään jossain päin Länsi Suomea tässä Kari Ruususen ottamassa kuvassa. KARI Muikku lähetti kuvan jyhkeästä Deutzin ilmajäähdytteisellä V8 moottorilla varustetusta kompressorista. Kätevä hyötyharrastepeli vaikka hiekkapuhallukseen. ESPOON Auton Wiimakorisen Volvobussin eläkepäivät ovat turvatut bussiharrastajien huomassa. Nykyajan hailakat Expressbusit ovat kuin kalpea haamu näiden autoilijoiden omissa väreissä olevien museobussien rinnalla. 05/11 81
Kuvalaari HARVINAINEN Mengelekaivuri lepäilee Korsnäsin suunnalla työkiireiden hellitettyä. Virkaurallaan tämä sama auto palveli Tyyskää puutavaran kuljetuksessa. 82. Voimanlähteenä Deutzin ilmajäähdytteinen moottori. SIISTI satakymppinen Super Scania purkutöissä Lahdessa tässä Harri Tontin lähettämässä kuvassa. PERTUNMAALAISEN Seppo Tyyskän Volvo F88 tukkiauto
Ensi numerossa tutustutaan tarkemmin vuoden 1965 tienhoitotekniikkaan. 83. Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 6/2011 ILMESTYY 15.12.2011 Vammaskosken Majuri Vammaksen kaivurit olivat aikanaan kestävän koneen maineessa ja tekevän miehen mielessä. Kalevi Toukovalkama entisöi Vammas Majorin, jota ei säilytetä pumpulissa. Ojan kaivuussa Vammas onkin omassa elementissään. Ylämaan britit Alpo Kekkosen tallista löytyy parikin alkuperäiskuntoista Nuffieldia, joka oli aikanaan suosittu traktorimerkki. Toisella Nuhvilla isäntä on opetellut aikanaan traktorin ajon alkeetkin. A-luokan BM Jokelan kotiseutumuseon kokoelmista löytyy Volvo BM -tiehöylä, joka on edelleen valmiina painamaan terän tiehen jos käsky käy
http://www.qtponline.com info@qtponline.com STOCKIST 30/09/2011 14:47:45 Va n hat nit Kaikkiin malleihin - uusiin ja vanhoihin! Kaikkiin uusien ja vanhojen traktoriosien tarpeisliin. STOCKIST STOCKIST Moder Moder Va n hat nit Kaikkiin uusien ja vanhojen traktoriosien tarpeisliin. www.qtponline.com · info@qtponline.com http://www.qtponline.com 934 1638 Phone: 00 353 44 info@qtponline.com STOCKIST STOCKIST Full Page Ad V4 Outlined.indd 1 STOCKIST