23 Traktorit • Kuorma-autot • Maanrakennuskoneet • Tapahtumat Scania 110 on väliä John Deere 710 ‘66 Äänessä jälleen Satavuotias Avance -moottoriaura 745000-1305 • PAL VKO 2013-40 Viipale mediat 6 414887 450003 TUTUSTU JA TILAA: WWW.KONEURAKOINTI.FI • LEHTIPISTEISSÄ KAUTTA MAAN 5.9.2013 KUN muodollakin 13005 MAANRAKENNUS • KIINTEISTÖHUOLTO METSÄKONEURAKOINTI • MAATALOUS Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 05/2013 • Hinta 8,50€ SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND KÄYTÄ QR-KOODIA LEHDEN TILAAMISEEN 5/2013 • Avance moottoriaura • International Harvester 125 • John Deere 710 • Kockums 850 ’76 & ’82 • Scania 110 • Volvo T25 • Volvo-traktorit työssä UUTUUSLEHTI ILMESTYY 5.9.2013 Väkevät Volvot Villasten tilan kovat käyttötraktorit Pellonraivausta Vanhat koneet tositoimissa Kerimäellä Seppiä ja Mestareita Saha-Matti ja takavuosien moottorisahat
RAUTAISTA LUETTAVAA Kaikki ilmestyneet numerot nyt iPadissa! Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 6/2013 ILMESTYY 3.10.2013 FARMALL Alunperin International Harvesterin traktorimallista omaksi merkikseen eriytynyt Farmall oli erityisesti Yhdysvalloissa se traktori, johon muita verrattiin. Lataa Vanhat Koneet App Storesta QR-koodilla KONEPERHEEN KASVATTI Metsäkoneyrittäjän tyttärelle koneet ovat osa elämää; keskustaan kahvillekin Anne kurvailee vanhalla Valmetilla. Yksi sellainen on kuitenkin kulkeutunut myös mynämäkeläisen Rainer Aerikkalan omistukseen. 83. JUNAMATKALLA Toimittajamme kiipesi höyryveturin kyytiin maistelemaan vanhanajan matkatunnelmaa
Kielloista huolimatta – tai sitten juuri niiden takia – koin vastustamatonta halua tutustua koneeseen ja sen kuljettajaan lähemmin. Toisaalta, onhan se useissa tutkimuksissakin todettu, että ihminen voi hyvin silloin kun on aktiivinen niin mielen kuin kehonkin osalta. Levätä ehtii sitten talvella. Ammattina konemiehen hommat ovat minun osalta taaksejäänyttä elämää, mutta koneiden herättämät tunteet eivät ole hellittäneet. Olin yhdentoista vanha, kun näin telakoneen puskevan maata viereisen kerrostalon pihamaalla. Toisinaan tulee mietittyä sitäkin, jatkuuko omatoimisten seppätyyppien perinne tulevaisuudessa. Ison dieselin ääni, koneen tärinä, se hetki ennen kuin pyöräkuormaajan kauha laskeutuu ja ottaa kyytiin viisi kuutiota soraa. Tämä mies – monien muiden kaltaistensa lailla – ei eläköitymisen myötä ollut jättänyt koneita taakseen, vaan päivät kuluivat niitä entisöiden ja välillä ”oikeita” konehommiakin tehden. No, huolta sen suhteen ei varmasti ole, sillä kun tekemisen kipinä ihmiseen iskee, ei käsien päällä pitkään malta istua. Näissä hommissa hienoa on se, että jokainen reissu on aina aivan erityinen. Viime viikkojen kuluessa olen päässyt seuraamaan pellonraivausta vanhoilla menetelmillä ja tutustumaan samalla vanhaan isäntään, jonka käsissä on syntynyt ”Kun tekemisen kipinä ihmiseen iskee, ei käsien päällä pitkään malta istua.” lisälaite jos toinenkin raskasta arkea helpottamaan. Niitä tunteita ja hetkiä pyrin välittämään saman kipinän saaneille valokuvien muodossa. Pedaalin hallittu nosto olikin sitten oma lukunsa, mutta siihen peräkärryssä heinäkasaa tallova mumma tiesi jo varautua. Pääkirjoitus tekijöitä ja tekeleitä E dellisten kaltaisesti tämäkin kesä on kulunut kone- ja autotapahtumia kierrellessä, ja paljon on ehtinyt sekä saanut nähdä myös jutuntekomatkoilla. Tapio Mäntyniemi Valokuvaaja 3. Tapio Mäntyniemi liittyi Vanhojen Koneiden avustajakaartiin. Nykyisinhän tuntuu olevan käytäntönä se, että ongelman ilmaantuessa selvitellään internetistä onko sopivia välineitä tarjolla ja mihin hintaan, minkä jälkeen laitetaan tilaus vetämään. Kömpelömpikin tekele on tekijälleen enemmän ansioksi kuin kaupasta kuitattu vastaava, vaikka ei jälkimmäisessäkään vikaa ole. Joskus sitä oikein pysähtyy ajattelemaan, että kuinka joku voi olla niin energinen ja aikaansaava vaikka eläkeikä on tullut täyteen aikoja sitten. Fordson Super Majorin ratin taakse sain istahtaa alakouluikäisenä, heti kuin elopaino riitti kytkinpolkimen painamiseen. Kesää on vielä jäljellä ja aikaa sekä intoa piisaa vielä loppukesän ja syksyn kuvausreissuille. Oli kyse sitten talon lautalattiasta, pihan kukkapenkistä, auton entisöinnistä tai vaikkapa traktorin perävaunusta. Ja onhan se aivan eri asia, kun on jotakin itse omilla käsillään tehnyt. Ja tässä harrastuksessahan molemmat rasittuvat tasaisen varmasti. Jokainenhan tietää, millainen magneetti työkone voi pikkupojalle olla. Ei voi kuin hämmästellä, mitä kaikkea yksi ihminen pystyy saamaan aikaiseksi, kun on sopivasti sitkeyttä, tarmoa ja ideoita ongelmien ratkaisemiseen. Murskaus05/13 aseman käynnistys leukojen lähtiessä liikkeelle aggregaatin puskiessa tummaa savua ilmoille – tai kun homma menee kiireessä hieman pieleen ja savu nouseekin sähkökaapista tulilieskojen saattelemana. Ja vähän isommallekin. Lopulta minusta taisi tulla jo jonkin sortin maanvaiva kyseiselle kuskille. Toisella kuvausreissulla tapasin eläkkeelle jääneen koneurakoitsijan, joka oli niin ikään kehittänyt työhönsä liittyviä koneita ja laitteita omiin käyttötarkoituksiin paremmin soveltuviksi. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Kohtalona konekuvaus Kuten varmasti useimmat tämän lehden lukijoista, sain ensikosketuksen koneisiin jo pikkupoikana
52 Wanha Willähti Nastolassa pidettiin kolmannet Wanha Willähti -kerhon perinnepäivät. 54 Paloautot Tammisaaressa Tämänvuotinen Tammisaaren Vanhojen Paloautojen päivä oli jo kahdestoista laatuaan. Tässä numerossa 10 KANNESSA 10 John Deere 710 ’66 Esittelyssä renkolaisen Antti Jokelan hienosti patinoitunut John Deere 710. 26 Scania 110 Ruotsalaisten ihmetykseksi myös Juha Helinin Satakymppi-Scania sai Suomeen tultuaan oranssin värin pintaansa. 32 International Harvester 125 ’68 Maansiirto & Kuljetus Lehdon järeät Natikat ovat olleet työuran jälkeen parisenkymmentä vuotta sijoillaan. KONEET 15 Kockums 850 ’76 ja ’82 Sekä eläkkeelle päässyt vanhempi että takaisin työelämään entisöity uudempi ”ikurauta” Kockums löytyvät Heinolasta. mahdollisuutta kunnolla möyriä niillä.” Kerimäelläpä on. 66 Avance moottoriaura ´13 Satavuotias kone on jälleen käyntikunnossa. 38 Volvo-traktorit työssä, Hauho Hauholaiset Volvo BM T 650 & T 700 painavat töitä vielä tänäänkin. Kalustoa oli esillä laidasta laitaan. 20 Volvo T25 ’54 Pulkkilalaisen konemiehen, Erkki Forströmin 50-lukuinen, Ruotsista tullut Volvo. Paloautokokoontumisessa oli esillä muun muassa historialtaan vaiheikas Willys. TAPAHTUMAT 44 Kerimäen perinnekonepäivä ”Monella harrastajalla on vanhoja työkoneita mutta ei paikkaa tai 56 Paloautot Porvoossa Porvoossakin nähtiin tulikukon taltuttajia. 15 26 32 4
62 Oulaisten Weteraanikonepäivät Oulaisissa oli esillä Wanhaa Woimaa jo 21:ttä vuotta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 70 Rauhassa ruostuvat Vanhat linja-autot murenevat pikkuhiljaa maan uumeniin. Toimitus 52 TILAAJAPALVELU Puh. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään 5 materiaalin lehdelle.. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 62 ILMOITUSMYYNTI Kim Dahl: 050-4147 539 Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 79 Markkinat 81 Kuvalaari Lukijoiden kuvia vuosien varrelta. Materiaali: Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi 58 Veteraanikuormureiden kesäkeikka Vetkun jokavuotiselle kesäkeikalle osallistui lähes sata vanhaa kuormaautoa, suuntana Hanko. 74 Sawolaiset konepäewät Koljonvirran Vauhtipyörän järjestämät konepäivät pidettiin Juhani Ahon kotimaisemissa. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Juha Pokki, Arttu Toivonen AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Antti Kautonen, Sami Korhonen, Johanna Helin, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Olli J. 72 Sahamiesten konepäivät Sahausnäytökset olivat Pukkilan tapahtuman kiinnostavinta antia. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Ojanen, Harri Onnila, Paula Tavasti, Aimo Tenni, Tapio Mäntyniemi 44 56 TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman, Meniina Lundström POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. 48 05/13 VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki 48 Seppiä ja mestareita Matti Iivoselle on kertynyt vuosien varrella kolmisensataa moottorisahaa, kaikki tarkasti aakkosjärjestyksessä
Se ajo kesti joitain viikkoja, poistullessa sama hinaus kuin tullessa sillä erolla, että ajoura oli entistäkin sulempi. Niin siellä pyöräiltiin syksyyn eikä miksikään tultu. Ajattelin, että jokohan tämä olisi viimeinen köyhä kesä. Kävi niinkuin sille entiselle hevosmiehelle: talven ajoi tukkeja ja ei jäänyt muuta kuin solmuiset köydet. Joku 5.8-litrainen ahtamaton Leyland, eihän se kuutosvaihteella kuvan lailla kulkenut. Kyllä minua kammotti, kun routakokkareet ja kivenmullit paukkuivat etuakselin alla ja öljypohja oli vaarassa. CAT 988 tuli hakemaan, laitettiin hinaukseen kaksi autoa ja puinen asuntovaunu. Kuiville päässyt kuokka veti kumijuhvelin omasta kauhasta omalla kauhalla, koska vaijereita ei ollut. Annoin vaihdossa Mersun 1413:n. Niinhän minä ajeleksin Nivalaan, ja siinä oli liian pieni kone. Late ja Leyland Edellisessä numerossamme tarinoinut ”Tiisselijätkä” HiltuLate, jatkaa muistelua 40 vuoden takaa. Åkermanin kauhan käpristyessä irtosi vaijeri, ja tuulilasi meni palasiksi, siinä oli noitajaiset kovat. Olisi rukattu pumppuun lisää kierroksia, päälle kolmen tuhannen. Tähän vastasin: ”Ja minulla ei ole ollut koskaan niin huonoa autoa kuin se sinun myymäsi Sisu 149 BP.”. Olihan siellä mahtavia palaneita honkia pystyssä ja korkeita soraharjuja, kävi siellä Karpokin kuvaamassa. Kyllähän se lopulla viikkoa kävi vähiksi. Kyllähän se Leukku rähisi terhakasti niin kauan, kun oltiin horisonttitasossa, mutta kun lastauspaikka syveni ja läjitysalue nousi korkeammalle, niin silloin tuntui Leukusta ryhti loppuvan. Vuosien jälkeen tapasin sen automyyjän ja hän sanoi, että milloinkaan ei ole ollut niin hyvää vaihdokkia kuin se sinun mese. Kuokkansa avulla se pääsi kovalle, mutta se jotos, jossa autot olivat pyöräkuormaajassa sidottuna, jäi kiinni siihen samaan rommeikkoon. Ja niinhän se löytyi oikein teliveto-Leyland, ja se oli elämäni tyhmin teko. Kotona hellapolliisi käski hävittää pois Leukun, muuten meillä kattilat ja kapustat ruostuvat, ja niinhän se löytyi Kajaanin ipatilta Sisu 149 BP. Kesälahden maansiirto tarvitsi autoja Suomen puolella, se oli Ristijärven kunnan alueella ja Vartiukseen johtavalta tieltä noin pari kilometriä talvitietä. Työmaalle tultuani oli vastaanottokomitea valmis, oli viisaita ja irvileukoja. Meinasin palata kotiin, mutta toisaalta ”akka tieltä kääntyköön, ei mies”. Vaijereilla sidottiin ne yhteen. K esällä 1973 alkoi Outokummun Hituran nikkelikaivoksessa Nivalassa Suomen suurin pintamaan poisto. Kyllä siellä Kainuun korvessa turpot vihelteli makiasti, yö siinä meni. Sitten tuli tieto, että pitää tulla pois. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Tällaiset CAT 188 ja Åkerman avustivat Latea aikoinaan. Sanoihan Oulussa muuan tiisseliseppä, että olisi siihen kulkuja saatu. Muljahti siinä mieleen, että tässä insinööreillä on tökännyt suksi pahemman kerran. Maan routiessa lopettivat maan ajon talven ajaksi, talven hiihtelin. Tien tekoa, oli kovia vastanneita, ja ajotiet olivat kuoppaisia. Olihan minulla 2600-sarjan DAF, mutta se ei ollut maastokelpoinen. Ja kevään rospuuttoaika. Kuva: JR Ja mes Archive / Flickr Melkein oltiin Vartiuksen tiellä, kun taas jotos upposi hinatessani autoa. Sitten viereiselle osuudelle louhoksen ajoon, urakoitsija oli Hämeen teräskaivu, mutta sillä autolla se ajo meni härppimiseksi. Nyt vuorossa on Laten kertomus muun muassa Leyland Albionista ja silloisista ajohommista. Keulille lähti Åkerman 16, ja routa oli sulanut muutamassa rommeikossa niin, että koneen alavaunua ei näkynyt. Minut saivat höynäytettyä, että laita maastokelpoinen auto, niin kahden vuoden ajo on tiedossa. Polttoaine oli lavalla tynnyreissä, viikon muona oli repussa. Suomen puolella käytiin yöpymässä. Kyllä siinä konerunko ohjaustaan kipristeli kuin käärme, mutta kiinni jäi. Huutelivat, että onko Piippolan vaarilla monta pakastearkkua täynnä muonaa, sillä täältä ne eivät ainakaan täyty – niin huonot on ajotaksat. Laitoin kulkulu6 van vetämään Kostamukseen, ja huhtikuun lopulla sai työmaalle mennä, se oli siinä rajan pinnassa
Uusi, laajuudeltaan 564 neliömetrin kokoinen näyttelyhalli on ensimmäinen Suomessa vuonna 2013 tehty museolaajennus, ja sen on suunnitellut arkkitehti Heli Javanainen Arkit Oy:stä. Festivaalin molempina päivinä liikenteessä oli kolme museohöyryjunaa sekä Minkiön festivaalialueella liikennöinyt Porter-höyryveturin vetämä puistojuna. Lukijamme Leif Vuorinen lähettää lisäystä edellisellä palstalla esiteltyihin Gevalian Arom-Kuriren -rekkoihin: ”Alustatyypit kävivät ilmi, mutta autojen sekä puoliperävaunujen korirakenteiden valmistajaa ei mainittu. Museorautatieyhdistysläiset ovat syystäkin hyvillään, ja kiittävät kaikkia festivaaleilla käyneitä sekä festivaalin järjestelyihin osallistuneita talkoolaisia. Sotien jälkeen firma teki liimapuumenetelmällä linja-autonkoreja. Ensi vuonna vietetään jo kymmenettä Höyryfestivaalia, heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Vanhoja kuorma-autoja ja perävaunuja entisöitäessä tai kunnostaessa moni käyttää esimerkiksi tavallista lattialankkua, jota ei kuitenkaan tahdo saada oikeilla mitoilla. Syksyllä museovieraita palvellaan myös uusin, valaistuin näyttelytekstein. Elokuu Höyryfestivaalilla riitti kävijöitä 23.–25.8. Tekniikan alan museoista avustuksen sai Suomen Ilmailumuseo, Lentoon 2015 -asiakasraatia varten. Rakennukseen tuotu perinnejuna Valtteri saapui Hy vinkäälle Kouvolasta. Suomessa Kutter osti tuotantolisenssin juuri Skenningeverkeniltä. Kuusikymmenluvun lopussa oli edessä konkurssi.” Kiitokset lisätiedoista! Kunnollista lankkua laitoihin Toimitus yllättyi positiivisesti: kuormaauton tai perävaunun laitaan käytettävää, perinteisillä mitoilla tehtyä lankkua löytyi suoraan lammilaisen höyläämön hyllystä. Kuopio Kuopion Rompepäivät ja ruska-ajot, Kuopion Automuseo 23.–24.8. Syyskuu 7.–8.9. 8.9. 14.9. 14.–15.9. 21.9. 05/13 Kangasala Sastamala Kajaani Riihimäki Pälkäne Peräkonttikirppis, Mobilia Zetor-kynnön MM-kilpailut, Hamppulantie 11 Peräkonttikirppis, Kajaanin A-Katsastus Rauta ja Petrooli, Tehtaankadun messupuisto Vanhan ajan Puintipäivä, Rautajärvi 7. Rakennustyöstä vastasi Rakennus Oy Seppo Turunen. Myöhemmin yhtiö keskittyi perävaunujen tuotantoon. Uusikaarlepyy Juhtbackamarkkinat 24.8. Joroinen Jari-Pekan Zetor-ajot ja rompetori 24.-25.8. Leväsjoki Leväsjoen kyläyhdistyksen perinnetapahtuma, Päivölän kylätalo 24.8. Tampere Tampereen Seudun Mobilistien Syysrestaurantapäivät 24.–25.8. Uudistuksen komeinta antia on vastavalmistunut näyttelyhalli, jossa tullaan pitämään perinnejuna Valtteria. Halli avautui museovieraiden hämmästeltäväksi Rautatiemuseopäivänä 11.8. Laajennuksen myötä Suomen Rautatiemuseon näyttelyhallit ovat saaneet uuden valaistuksen. Valtterin vaunustossa ovat vuonna 1927 valmistuneen salonkivaunun lisäksi 40-, Aromikuriiriasiaa 50- ja 70-lukujen asuun entisöidyt matkustajavaunut. Kokeilutonniksi kutsutulla avustuksella on tiedotteen mukaan mahdollista toteuttaa kokeellisia pienen budjetin hankkeita ja samalla tutkia, miten hankkeen avulla toteutettu tuote, prosessi tai toimintatapa toimii käytännössä. Lankkua tarjoaa Puutavaraliike Olavi Rantanen Oy ja puhelimella saa lisätietoja numerosta 03 6332 386. Tällöin esimerkiksi vaikkapa ruuvien paikkoja joutuu väsäilemään uudelleen, eikä ulkonäkökään ole loppujen lopuksi enää sama. Tämän lankun koko leveys on 170mm ja vahvuus 34 mm, joten se sopii mittojensa puolesta moneen projektiin. Uutta museolla Suomen Rautatiemuseo on näyttelyuudistuksen alla. Tapahtumakalenteri Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi Ilmailumuseolle ”kokeilutonni” Museovirasto on myöntänyt kymmenelle ammatillisesti hoidetulle museolle tuhannen euron suuruisen valtionavustuksen kokeiluhankkeisiin. Pannut oli kokoonpannut Skenningeverken Ab, joka oli Ruotsissa tunnettu korirakentaja. Ruotsinpyhtää Wanhan Ajan päivät 31.8.-1.9. Rantasalmi Korholan Kone- ja Perinnepäivät 31.8.-1.9. Laukaa Perinnepäivät, Tupaswilla Jokioisten Museorautatien perinteisellä Minkiön Höyryfestivaalilla vieraili heinäkuussa yhteensä noin 2700 henkilöä
Myös korit valmistettiin siellä. Ahdinkoa lisäsi se, että noihin aikoihin yhä useammat autonvalmistajat alkoivat tarjota omia pakettiautojaan ja farmarimallejaan, eikä erillisille korivalmistajillekaan riittänyt entisenlais8 ta kysyntää. Hyötykuorma oli hieman yli 500 kg koriversiosta riippuen. Pickup-versio oli kevyempi ja pystyi kuljettamaan enemmän painoa kuin raskaampi pakettiautoversio. Volvolla raavittiin päätä ja mietittiin, mihin myymättömät 445:t saisi hukattua. Duettin esimuoto oli PV-mallin hyötyversio 445, jossa käytettiin erillistä alustarunkoa. Viimeinen valmistettu Duett kantaa alustanumeroa 97299 ja on nähtävillä Volvon museossa. Auton viimeisenä tuotantovuonna, 1969, Ruotsi otti käyttöön uudet törmäystestivaatimukset, ja pohjimmillaan 1940-luvun loppupuolelta kotoisin ollut Duett ei Volvon tutkimusten mukaan olisi enää läpäissyt näitä uusia testejä. Vuoden 1952 alussa Volvolla oli tehtaan pihalla 1 500 kappaletta 445-alustoja, jotka olisi pitänyt kuitenkin saada jollakin keinolla kaupaksi. Se on viimeistelty tumman sinisellä värillä ja vinyylisisustuksella. Alle 15 kuukautta myöhemmin, 4. päivä heinäkuuta 1953, Volvo toimitti ensimmäisen 445 Duett -mallin innokkaalle ”asiakkaalle”, itse pääjohtaja Gabrielssonille. Auto oli kooltaan, hinnaltaan ja ulkoasultaan PV444:n luokkaa, ja sen etulokasuojat ja konepelti olivat suoraan peräisin 444-mallista. Lopullinen kokoonpano tapahtui Volvon Lundbyn tehtaalla Göteborgissa. 445 toimitettiin ajettavalla alustalla ilman kuljettajan istuimen takana olevaa koria. ”Rakennetaan oma Volvo-pakettiauto”, pääjohtaja Assar Gabrielsson komensi, ja niin sai alkunsa Volvo Duett. Suurin osa Duettin kehitystyöstä tehtiin Volvon puristamolla Olofströmissä. Volvo päätti päättää Duettin tuotannon, ja kaikki paitsi yksi vuoden 1969 tuotannosta vietiin ulkomaille. Vanhoillakin kun pärjäsi, eikä niitä tarvinnut poistaa käytöstä tai vaihtaa toiseen. Duettin oli määrä toimia kahtena autona, joista toinen oli työkäytössä arkipäivisin ja toinen vapaa-ajan käytössä viikonloppuisin. 445-alustalle suunniteltiin pikapuoliin monikäyttöinen kori, joka soveltui niin tavaroiden kuin ihmistenkin kuljetukseen. Tästä tuli myös nimi Duett, joka viittaa kahteen autoon samassa paketissa. Useimmat koreista olivat pakettiautoja ja pick-up-malleja, mutta mukana oli myös farmariversioita. Hyötyautokäytössä Duettia on nähty vuosikymmenien ajan, ja se on kenties aidoimpia tavarankuljetukseen tehtyjä Volvoja. Ruotsissa toimi tuohon aikaan yli 30 erilaista korivalmistusyhtiötä, jotka tarjosivat Volvon alustalle eri korivaihtoehtoja. 445-alustan tuotanto käynnistyi vuoden 1949 kesällä. Duett-autoja valmistettiin kaiken kaikkiaan hieman yli 97 000 kappaletta, erillisten alustaversioiden kanssa kokonaislukumääräksi tuli 101 492.. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Volvo Duett 60 vuotta Volvon ensimmäinen sarjatuotantoon päässyt farmarimalli, Volvo Duett, täyttää 60 vuotta. Kun 445-alustaa oli myyty muutaman vuoden ajan, Volvolla huomattiin ettei asiakaskunta käynyt odotetusti vaihtamassa ostamiaan hyötyautoja uusiin
Ehkäpä oma ydinvoimahuumori auttaisi tähänkin kipuun. Talvella 2007 ajetun, Land Rover -harrastajalehdissä esitellyn reissun reitti kulki Kanadan Edmontonista Inuvikin kautta aina Beaufortinmeren äärelle Tuktoyaktukiin. Korjaustarpeena tosin mainittiin rikkinäinen vinssi, mutta ruostetta ajoneuvosta ei löydy – vain pientä hapettumaa alumiinikorista turvakaarien kiinnityskohtien ympäriltä. Pekka Tuomikoski 9. Kaikkea uutta ja ihmeellistä on ensialkuun pelätty, muistuttaa Kari Suomalaisen sarjakuva 70-luvulta. Säteily pelko ja ydinräjähdyksen uhka ovat luoneet varjoja ihmisten mieliin. Oranssiksi maalatulla, kotoisaa Masia tai Proto-Sisua muistuttavalla ”tavalliseen” Land Roveriin pohjautuvalla maanpuolustuskäyttöön suunnitellulla laitteella on aikoinaan tehty 4800 mailin mittainen reissu napapiirille. Mistä energiamuodosta K onkaan kysymys. Lopulliseksi myyntihinnaksi eBayn mukaan tuli 21 400 dollaria, ja kunnollisilla valolaitteilla ja ulkopuolisilla kaarilla varustetulla Land Roverilla ajellessa varmasti herättää positiivista huomiota Oregonissa, varsinkin, kun ohjauslaite on brittiläisittäin oikealla. Sen 3.5-litrainen bensa-V8 on porattu nelilitraiseksi, ja moottorin kerrotaan olevan muutenkin reippaasti paranneltu – ja silti kohtuukulutuksinen, ”uskokaa tai älkää”, ja että 55 mailin tuntivauhti (80km/h) on oikein passeli ajonopeus. Hallitu ksen päätös myöntää luvat ainakin kahdelle ydinvoimalalle on entisestään kiihdyttänyt ”ydinhuumaa”. Uuden ajan kynnyksellä pelko ja erilaiset kysymykset tupsahtavat mielen pintaan kuin sienet sateen jälkeen kosteaan maahan. Spekulaation kohteena olevat paikkakunnat – Olkiluodon lisäksi joko Pyhäjok i tai Simo – ovat täyttyneet erilaisista huhupuheista. Erityisesti uusien ydinvoimaloiden lähipaikkakunnilla tarvittaisiin nyt asiallista tietoa ja kansalaisten perusturvallisuuden kunnioittamista. Seikkailu-Lantikka kaupaksi Yhdysvaltalainen seikkailuharrastaja ja Drive the Globe / Overland Adventures -yrityksen perustaja Michael Ladden möi jo harvinaiseksi käyneen, vuoden 1975 mallisen Land Rover Forward Control 101 -maastokuorma-autonsa hiljattain eBay-verkkohuutokaupassa. Toivottavasti 101 menee asianmukaiseen retkikäyttöön seuraavankin omistajan hoteissa, sillä käyttöpeli se selkeästi on. Kyseinen 101 on Amerikan mantereella hyvinkin tunnettu merkkiharrastajapiireissä. Mutta muutakin tarvitaan asenteellisella tasolla. Suoma laisessa ydinvoi makesk ustelussa on kuohunut jo usean vuosikymmenen ajan. 1976 05/13 aikkina aikoina uudet innovaatiot ovat herättäneet muutosvastarintaa. 2.11. Varmaan höyryautok in omana aikanaan edesauttoi erilaisten pelkotilojen muodostumista
10
Teksti: Arttu Toivonen • Kuvat: Tapio Mäntyniemi 11. Jo nuoresta pojasta... Ei Deere silti perässä tullut. Renko John Deere 710 ’66 Maailman suurimpiin maatalouskonevalmistajiin kuuluva John Deere erosi monella tavalla kilpailijoistaan – se esimerkiksi panosti myös muotoiluun aikana jolloin muut keskittyivät pelkkään tekniikkaan
maahantuoja listasi sille 55,5 SAE-hevosvoiJohn kasvoi aikuiseksi, perusti perheen ja man tehot, kun taas Tuko laittoi kertaheitolmuutti Grand Detouriin Illinoisiin vuoden la paremmaksi ja kertoi 710:n tuottavan 63 1836 tienoilla. Malli oli alunperinkin ren Johnin lahjakkaaksi sepäksi, ja mainetta suunniteltu dieseliksi, mutta varustettu silti kasvatti entisestään Johnnyn kehittämä uusi samalla perällä kuin vanhemmat bensiiniauratyyppi, jolla uudiskäyttöiset mallit. Huomasi että se teki hyvääkin Deere poikkesi monista muista traktori- Jontikalle kun se sai vähän enemmän kilovalmistajista sillä, että illinoisilaisfirmassa metrejä alleen. Mutta ajossa ta siirrettiin painopistettä vähitellen trak- huomasi vähäisen käytön. Deeren yritys kohdalla välillä selpeura on miehen tikasvoi tohinalla: vuonna kulkeutunut. 12 Patina kertoo käytöstä, eikä sitä ole tarve häivyttää tämänkään traktorin pinnasta. Kehitys Yhdysvalloissa poikkesi hieAmerikkaan siirtolaiseksi, perustanut se- man Euroopasta – vanhalle mantereelle pänpajan ja myöhemmin kasvattanut siitä rakennettiin John Deerejä, jotka erosivat valtaisan koneimperiumin amerikkalais- jenkkipainoksista. Vanmattavasti helpommin hemman polven maatatännöt vaihtekuin niillä keveillä, hieklousmiehen harrastekokaiseen maahan tarkoi- livat hurjasti, nekokoelmasta löytyy tetuilla malleilla, joita useampiakin laitteita, tämänkin mallin alueella aiemmin oli mutta mistä vihreä diekäytetty. Joko tarkoituksena on teltiin 1949, mikä varmisti Deeren pysytmuuttaa historiaa omalle perinteelle sopi- telyn tiukasti traktorikisan kärkipaikoilla, vammaksi tai vain maustaa hyviä juttuja ainakin uudella mantereella. 50 DIN - 63 SAE. Neljä vuotta Johnin USA:ssa ja valmistettu Ranskassa. Totta puhuen, ei tuollainen panostettiin paljon myös laitteiden ulkonä- vanha suorasuihkutusdiesel ole kovin hyvä ön suunnitteluun, eikä pelkkään tekniseen lähtemään käyntiin, mutta muuten se toimii kehitykseen. Toisaalta, tilan muutkin traktorit olivat Molinessa – mutta suomalaisia sukujuuria keltaisia Valmeteja, että eivät ihan uusia laitteita olleet nekään”, Antti tarinoi. Vuoden la 10-sarjalla. John deere 710 J ossain vaiheessa, kymmenien tai satojen joista oli tullut yritysryppään ykköstuote. Vähäinen käytEnsimmäinen John Deere -traktori näki tö näkyi kyllä laitteessa. Vuonna 1964 vanhat 300, 500 ja 700 jäHistoriaa on kuitenkin kirjoitettu myös tettiin pölyttymään ja ne korvattiin uudeltoisin, kenties oikeammalla tavalla. hän ei omannut. Nimelsyntymän jälkeen isä William oli ottanut listehon ilmoittamiskäytännöt vaihtelivat hatkat ja lähtenyt Englantiin etsimään pa- tuolloin hurjasti – tehdas kertoi moottorisrempaa elintasoa. Vaikka moottopäivänvalon historiankirjoituksen mukaan ri oli täysin ehkä ja toimiva, katsoin silti vuonna 1892. Niistä suurin oli varustettu 1804 helmikuussa Rutlandissa Vermontissa 3,3-litraisella rivinelosella, joka muiden William ja Sarah Deerelle syntyi poika, Jontikan euromallien tapaan oli suunniteltu joka sai nimen John. Deere kuoli kesällä 1886 ty. Eikä ehkä oikeastaan saisikaan?. vuosien aikana, kaikkiin legendoihin tulee Ensimmäinen dieseltraktori, Model R, esimukaan värikynää. Vuonna 1938 taloon palkattu, ihan hyvin”, Antti sanoo. tettuaan ensin nimensä. sa. pahtumaan. Laitoin siihen torituotantoon, joka lähti peuranlaukalle nostolaitteen kiinni ja vein vanhaa kolmevarsinaisesti ensimmäisen maailmanso- pyttyistä MAN 4P1 -traktoria sillä konetadan jälkeen. kuuluisa teollinen muotoilija Henry DreyVanhasta Jontikasta löytyy muutama erifuss piirsi uusiksi Deeren konemalliston, ja koisuus, joista yksi on jälkiasennettu John erityinen huomio kiinnitettiin traktoreihin Deeren oma ohjaustehostin. raivaajien jälkeläiset saiMalli 710 löytyy Nimellistehon vat preeriaa muokattua myös renkolaisen Antti viljelyskäyttöön huo- ilmoittamiskäyJokelan tallista. entistä mehukkaammaksi. Pelkkien aurojen takomises- siitä suuttimet ja muut läpi. Deere teki paljon yhteisönsä hyväksi: oli Ei se iso paikka ollut, ja tämäkin ’66-mallin aktiivinen kirkonmies, perusti Molineen laite oli ollut siellä lähinnä aputraktorina. ”Uudet akut siihen oli laitettu, ja laite oli Mikään ei laukkaa kuten… täysin käyntikuntoinen. Paikalliset huomasivat nuo- SAE-hevosvoimaa. Tämä osui samoihin aikoihin kun tä (tai Joni Hirvi, kertojasta riippuen), joka Deere vaihtoi kaksisylinterisistä neljän ja olisi lähtenyt (usein tarinan mukaan jostain kuuden sylinterin selvästi suurempiin malitäiseltä Uudeltamaalta, Porvoon läheltä) leihin. pankin sekä toimi kaupungin pormestarina Sitä ei oltu kauheasti viime aikoina käytetkahden vuoden ajan. Hänestä ei kuultu sen ta irtoavan 50 DIN-hevosvoimaa, Ruotsin koommin. Jostain syystä Vuonna John Deere hankki osake-enemsuomalaisilla pelloilla ja pientareilla kiertää mistön saksalaisesta Lanzin traktoritehtarina Johannes Peura -nimisestä miehes- taasta. lalle 1841 taottiin 100 auraa ”Ostin tämän laitteen vuonna 2009, se oli vuodessa, vuonna 1850 määrä oli kasvanut jo 1?600 auraan vuodes- myytävänä Kauhajoella muuan karjatilalla
”Olen tietysti maalta kotoisin. ”Varmuudella se ei ole laitteessa ollut kiinni uudesta saakka. Kotitila oli sen aikainen pieni maatila, vajaat 20 05/13 13. Antin Jontikka on varustettu alkuperäisellä ohjaustehostimella – tosin jälkiasenteisella sellaisella. Ei Jontikka kuitenkaan ole teholtaan ja väännöltään samaa tasoa kuin saman aikakauden Fergusonit ja Fordsonit”, Antti sanoo, ja tietänee mistä puhuu. Pientä häikkää siinä tehostimessa on venttiilin vapautuksessa, pitäisi joskus sekin laittaa kuntoon”, Antti miettii. ”Ruotsissa niitä oli aika paljon enemmän käytössä kuin täällä. Jostain syystä tuntuu, että rannikon ruotsinkielisillä alueilla Suomessa niitä on enemmän, Tukohan Jontikkaa aikanaan kauppasi täällä. Sen verran krouvia jälkeä on se paikka, mistä tehostimen letkut tulevat konehuoneesta ulos, että joku sen on itse siihen joskus asentanut. Vihreä John Deere kun ei ole ainoa traktori, mistä miehellä on kokemusta. Ainoa Peura laumassa Antin 710 on otettu käyttöön vuoden 1966 alussa, ja puhe kääntyy John Deeren markkinaosuuksiin Suomessa tuohon aikaan
Se saatiin juuri ja juuri käymään, mutta se piti niin pahaa rahinaa ajaessa ettei siitä päästy kauppoihin”, Antti kertoo. Hydrauliikan tuotto 32 l/min , paine 154 bar, voiman ulosotto 540/1?000 r/min, levyjarrut, mekaaninen ohjaus Valmistettu 1964–1967 Valmistaja Deere & Company Omistaja Antti Jokela 14. Fiat on kyllä aika persoonallinen ja fiksu olevinaan sekin, ”Antti pohtii. Jätin aktiivisen maanviljelystyön nuoremmille kun pumppu alkoi reistailemaan vuonna 1990. Ja Harjavallassa kävin ajamassa toista samanlaista. Armeijan jälkeen opiskelin maatalouskoneteknikoksi, ja muistan että jo siihen aikoihin katselin näitä John Deerejä ulkomuotonsa puolesta. Kävin sitten joskus 90-luvulla katsomassa yhtä tällaista samanlaista John Deereä harrastepeliksi, mutta siinä jysähti kone kiinni kun olin koeajamassa sitä. ”Lisäksi uusin hankinta on Volvo Boxer 350. ”Myöhemmin rakentelin sokerijuurikkaan nostokoneita työkseni, ja ostin vuonna 1978 tämän nykyisen sukutilan ja viljelin perunaa. Lanz teki yksipyttyisiä ja Jontikka kaksipyttyisiä, mutta kun tuli aika valmistaa nelipyttyisiä, ei niitä saatu enää mahtumaan poikittain. John Deere 710 Moottori Nelisylinterinen, suorasuihkutteinen vapaastihengittävä dieselmoottori, iskutilavuus 3?320 cm3, nimellisteho 50 hv/2?225 r/min, suurin vääntömomentti 179 Nm/1?300 r/min Voimansiirto 10+3 vaihdetta, osittain synkronoitu, takaveto, nopeudet nimelliskierroksilla 1,923,7 km/h. hehtaaria peltoa ja karjaa hieman. Ei Jontikka silloin teknisesti niin paljon puhutellut, ja esimerkiksi sen aikakauden MAN kävi tosi pehmeästi kun siinä oli palotila männässä. Sellainen ’59 Hanomag oli tehty pelkästään hinattaville laitteille, ja alkoihan se 50-luvun lopulla olla jo vähän vaikea myydä tuollaista vanhanaikaista traktoria. John Deerellä panostettiin osiltaan muotoiluun samaan aikaan kun muut tehtaat keskittivät kaiken tarmonsa vain tekniikkaan. John deere 710 Jontikoissa Antti ihastui ensin ulkomuotoon, ei tekniikkaan. Oli sopivasti rahaa taskussa, joten sanoin että pistetään kaupat kiinni nyt”, Antti päättää. Vauhtipyörät ja muut oli sivulla, siinä oli hyvin vähän liikkuvia osia”, Antti muistelee. Se tuli minulle oltuaan aikalailla huonolla pidolla, ja on vielä melkoisen vaiheessa. Tämän huomaa esimerkiksi yläkuvan lokasuojan muodoista. Sen kanssa osui sellainen rako, ettei myytävä traktori ollut hinnan kiroissa. Alajärveltä sen ostin, kaikki osat ovat tallessa mutta työtä riittää vielä. Mutta siltä ajalta John Deeret ovat jääneet mieleeni.” ”Loppujen lopuksi tämä on sen Lanz-kaupan jälkeen kuitenkin suunniteltu puhtaalta pohjalta. Samalla tavalla nuorena poikana huomion kiinnittänyt John Deere päätyi varmasti Antin omistukseen – kunhan sopivan ehjä yksilö vain löytyi aikanaan. Muuten minulta löytyy yksi Ferguson, kolmepyttyinen Zetor ja yksi Fiat 415. Tuli tilaisuus käydä katsomassa sitä, ja mietin että jos en nyt päätä näitä kauppoja, niin iltaan mennessä tämä traktori on mennyt. Toisaalta vanhat kaksipyttyiset olivat kauhean vahvoja. Tätä nykyä tilan suojista löytyy muitakin vanhan maailman maatalouskoneita: vuonna 2007 Antti osti Hanomag 440:n, joka omistajan sanojen mukaan oli aikamoinen raato ja liikkui vain rullaavana. ”Laitoin siihen Perkinsin koneen leikkuupuimurista. Siinä oli moottorinlohko halki, ja sitä oli sitten jo hitsailtu kasaan. Siitä näki ettei sillä oltu metsässä ajettu, eikä muutenkaan paljoa
Ukko-Kokkumit Kockums KS 850 oli metsään tullessaan 1970-luvulla vakuuttava laite. Tämän kirjoittaja muistaa metsämiesuraltaan, aina hamaan dementiaan asti, ensikohtaamisensa mainitun kuormatraktorin kanssa: pienellä metsätiellä työntyi mutkassa kuusikon seasta vastaan konejättiläinen, jota joutui Fiat 600:n tuulilasista ihmettelemään katse taivaisiin luotuna ja kovinkin niska kekassa. 15
la Kokkumilla päivä jälkiä metsurien hakkaamaan lemikkoon, että Tällaisen kuorman kanssa kokonaispaino on ollut noin 30 tonnia. Eräässä savotaslainen pienipyöräinen kone eteni sa oli erikoisen pitkää kuusitukkia, ajan koneista tieltä metsään käännettäessä mittansa lumessa – ja pysähtyi siihen! siellä kuormien keskikoko ylitti 18 parhaita oli, kiintokuutiometriä”, Heikki NurNiinhän siinä kävi, että piti ajaa isolellei paras.” minen tarinoi. Se on edellisen vuoden mallia. Isolla nosturilla varustettuna tällainen kone pysäytti Luonnollisesti muitakin vikoja ajan kanssa tuli, mutta. Se oli nopea käyttää ja aika tehokaskin. Kokkumi on kohti, on Nurmisella elävä muistikuva: ”Piirimies vaati pienempiä koneita, että sellainen pyörinyt sellaisen 34?000 tuntia. Kyllähän se sen ajan koneista parhaita oli, ellei paras. Heti akseleiden kohdalta vähän matala. Näistä ajokoneena, kahdesta tehtiin monitoimikoneet. Toinen tehtiin Käytössä – viimeistään – selvisi, että Kockums 850:n tässä itse ja Kari kävi vain asentamassa ne tietokone- kardaaniristikko piti muistaa rasvata. Se nimittäin joutui usein uimaan vedessä ja ilman rasvausta se petti. jäljen metsässä olevan enemmän kuskista kuin koneen Ja kun suuntaus alkoi olla kohti koneketjuja, niin oma- koosta kiinni. KOCKUMS KS 850 Vuoden 1976 Kockums 850 on kuljettanut puuta tien varteen noin 30 vuotta. perään tuli tänne Päijät-Hämeeseen Kuitupuuta kuormassa tuli 7–8 kiin- ”Kyllähän se sen mahdottoman kova lumitalvi. Heinolalaisella Metsäkuljetus Heikki Nur- sitä varmemmiksi ne tulivat.” minen Ky:llä on takanaan lähemmäs 100?000 tuntia Valmistui myöhemmin vielä ajan vaatimuksien mukäyttökokemusta näistä koneista. Kuormaajana tuossa ajokoneessa on Gratoimiselta mieheltä se kävi näin: nab 6010. Tältoa, tukkia noin 15. asiat”, Nurminen muistelee. Vaikka maavara olikin hankisääski se menee kevyesti lumen pinnalla. Sanoisinkin ajokoneelle riitti, puuta piti jonkun hakata tosissaan. kirjoituspöydän takana valmistuneista vaatimuksis”Ostin tuon hallin pihalla seisovan ajokoneen vuon- ta suunnata kohti pieniä kahdeksanpyöräisiä koneita na 1977. Yksi tällainen palveli kaan Valmetin alustalle vielä pikku-motokin. Joitakin lastentautoa omaavaa tahoa. Tai ensimmäiseen tein runko- mutta hitainenhan se oli.” hommat tässä omalla hallilla. Oli ”Teimme tuollaisen Kockums 850:n rungoille kak- noissa pienemmissä Kokkumeissa joissakin Hiabkin, si monitoimikonetta. Toinenkin yhteinen tekijä heillä tejakin luonnollisesti ilmeni, mutta Nurmisen mukaan: on, nimittäin otsakkeen mukainen ”kasipuolikas” ”Voi sanoa että mitä kauemmin näitä koneita käytettiin, Kockums. Jotta näitä kuormia saatiin pikkukoneella puut metsästä pois. Sen jälkeen kone vietiin Myllykoskelle, jossa Kari Tykällä laitettiin nosturi ja Osahuollon sovellutuksia hydrauliikka, sekä ne tietokonehommat. Teksti: Aimo Tenni Kuvat: Tuukka Erkkilä ja Kari Mattila 16 T ässä jutussa tulee esiin kaksi remontti- ja sepäntai- puntarin näyttämään 18?000 kiloa. Nyt on levon aika
Tällä yhtiöllä on ollut merkittävä sija näille koneille – ja päinvastoin. Tästä ja koneen tehokkuudesta johtuen moni urakoitsija koki näillä urakoidessaan nousun aikoja taloudellisessa mielessä.” Tämä, kuten moni jälkipään Kockums 850, on Suomeen tultua varusteltu Vilppulan Koneosapalvelussa asiakkaan toiveita noudattaen. Etuperä oli ranskalaista tekoa, eikä siihen tällaista takaperän tapaista vaihtoratkaisua löytynyt. Meriläisille laite tuli vuonna 2003. 60+ sarjassa tuli vuonna 2011 tulokseksi peräti Euroopan mestaruus! Vuoden 1982 Kockums Tämän artikkelin kuvien ajokoneista hieman kirkkaamman punaisena esiintyvä Kockums 850 on vuosimallia 1982 ja Meriläisen Korjaamo Oy:n omistuksessa. Katkesi siitä laakerin vierestä banjokin, mutta sen korjasin itse. Meille tullessa tästä oli moottori kiinnileikannut ja lohko mennyt pilalle. on muistettava että tällä ajokoneella ajettiin noin 30 vuotta! ”Ajan mittaan meni takaperä, mutta siihenhän kävi Volvo 86 -kuorma-auton perä, joita löytyi Heikkilän Erkiltä Paimelasta. Nyt kuitenkin etupäässä motocrossia. Kaksivipujärjestelmän puikoissa Heino Meriläinen. Kockums 850 kun oli paljolti tällaisista komponenteista tehty, siksi korjaaminenkin kävi näin.” Ukko-Kokkumi lienee haluttua tavaraa entisöintiin, sillä kun Heikki Nurminen oli vuonna 2005 myrskypuita korjaamassa Ruotsissa, sikäläiset tahtoivat ”ihan vängällä” ostaa koneen. Kolmen veljeksen yrityksestä on Heino kertomassa heidän Kockumsistaan. Heikki päätti kuitenkin, että olkoon tuossa omassa pihassa, muistona menneiltä ajoilta. 05/13 17. Tavoitteena oli käyttöentisöinti, jonka etenemisestä Heino Meriläinen kertoo näin: ”Tämän kunnostus tehtiin ihan tiukkaan tahtiin. Moottori tuohon ajokoneeseen on vaihdettu, nyt siinä on turbo. Ja moottori on otettu linja-autosta. Eli tämä moottori jouduttiin tekemään ihan Nurmisen Heikillä (vas.) on takanaan pitkä ura Kockumin ohjaimissa, nykyisin mies viihtyy motocross -kilpailuissa. Ja ajaa Heikki Nurminen vieläkin. ”Tämä on sellainen ikurauta. Heino Meriläisen ja koneen yhteistyö jatkuu aina vain. Tämä Kockums KS 850 on Meriläisen Korjaamo Oy:n omistuksessa
18. Eikä keiku ja huoju itse konekaan. KOCKUMS KS 850 Fiskars 65 on väkivahva nosturi, eikä sen rautaisessa otteessa kolme pylvästä, päästäkään nostettuna, pääse juuri retkahtamaan alaspäin
Mutta toisaalta remonttia ei ole tarvinnut juurikaan tehdä, vain pari letkun vaihtoa ja joku pieni sähkövika.” 19. Moni urakoitsija koki näillä urakoidessaan nousun aikoja taloudellisessa mielessä.” atomeista. Viisi metriä pitkää kuusitukkia Heino on mitannut kuormaan sopivan 23 kehyskuutiometriä. Turbomoottori ja sen ympäristö on siisti. Uuden elämän entisöinnin kautta saanutta konetta Meriläinen kuvaa näin: ”Nykykoneisiin verrattuna polttoaineenkulutus on suurta. Kahden laturin päällä jälkiasennettuina ilmastoinnin kompressori laitteineen. Nosturin käyttö 05/13 tapahtuu jo kaksivipujärjestelmällä. Tässä meidän koneessamme on jo turbomoottori.” ”Sähkötyöt tehtiin uusiksi, niihin oli ajan saatossa tullut kaikenlaisia virityksiä. Esimerkiksi talven 2011–12 se oli huhtikuulle saakka monitoimikoneen perässä ja hyvin ennätti ajaa luo’on tien varteen. Kuormatila on jatkotolpilla varustettu ja pidemmän tavaran, vaikkapa pylväiden, kuljetusta varten sitä voi jatkaa noin puolitoista metriä. Kaksoiskytkimet antoivat käyttömukavuutta ja nopeutta, ollen kätevästi käsillä riippumatta siitä kummin päin kuljettaja ohjaamossa sattui istumaan. Tämä ”ikurauta” on edelleen ajossa. Sivupaneelissa suunnanvaihto- ja ohjausvivut. ”Tämä on sellainen ikurauta. Pyrimme palauttamaan ne mahdollisimman paljon alkuperäisen kaavan mukaan.” Nosturiksi tähän koneeseen on laitettu Fiskars 65, kaksijatkoisen puomin kanssa
Eskilstunan rautaa VOlvo T 25 ’54 Traktorinvalmistajana Volvo eli suuruutensa päiviä maatalouden koneellistuessa 1950-luvulla. Sitä aikakautta edustaa myös Erkki Forströmin T25. Pulkkila 20
21
Traktovauhtia, ja Göteborgissa ennus- projekti kaipasi rituotanto siirtyi kokonaisuudestettiin konevoiman lähtevän valEskilstunaan ja kehitystyö ulkopuolista apua. Teksti: Arttu Toivonen Kuvat: Paula Tavasti 22 P elloilla traktorit olivat, kuten tiedetään, tuikiharvi- todennäköisesti nopeammalla tahdilla kuin jälleennaisia pitkään. jen Suomessa, jossa maan muokkaukseen tarvittavat Göteborgilaisyritys kiinnostui Bolinder-Munktelhevosvoimat tulivat karvapeitteen alta vielä yleisesti lista, joka puolestaan oli kahden nimiyrityksensä yh1950-luvulla, jopa myöhemminkin. Sitä ne olivat erityisesti kyisten pelto- rakennuksen peltoja vielä kyntänyt Suomi. Niinkin varhain kuin vuonna 1832 pekaikki oli kuitenkin toisin, ehkä paremminkin. Volvo traktorien nen oli muualla – henkilöautoissa työnsi pikkuhiljaa jalkaa eskils– se tarvitsi projektiin apua ulko- kehitystyön jo tunalaisyrityksen oven rakoon, puolelta. Länsinaapurissa teensulautuma. Vauras ja soditta selvinVolvon omistukseen 40-luvulla, mutta jaBMkokonaan nyt Ruotsi autoistui kohtuullista siirtyi vuonna 1950. saan loittamaan seuraavaksi peltoja, vauhdittui huomattavasti.. rustettu Bolinder oli valmistanut traktoreita vuodesta Volvo aloitti traktorien suun1913 saakka, ja yhdistynyt puonittelun ja kehitystyön 1940-lu- Volvo aloitti lestaan vuonna 1845 perustetun vulla, mutta koska ydinosaamiMunktellin kanssa 1932. Volvo T 25 Erkin Volvossa on jäljellä aimo annos vanhaa patinaa, eikä vuosia ja käytön jälkiä ole peitetty kiiltävän maalikerroksen alle
Molemmat – tai tarkemmin sanottuna kaikki neljä – olivat luonnollisia evoluutioita vanhemmista malleista. Näistä ”Kakskakkonen” oli paremmilla jarruilla ja suuremmilla pyörillä varustettu, Kakskolmonen oli puolestaan siitä kehitetty bensiinikäyttöinen versio astetta tehokkaammalla 05/13 moottorilla. T 24 hörppi kerosiiniä siinä määrin että akselin päästä saatiin 27,5 hevosvoiman tehot. Uudet mallit olivat akseliväliltään seitsemän senttiä edeltäjäänsä pitempiä, hieman painavampia ja merkittävästi tehokkaampia. Moottoritehoa petroolikäyttöinen T 22 tuotti mallimerkintää vastaavasti 22 ruotsalaisen työhevosen verran, mutta T 23:sta saatiin ulos 28 hevosvoiman teho. Vuonna 1947 se sai rinnalleen parannetun version T 22, ja vuonna 1950 puolestaan mallin T 23. ”Ostin tämän yhdeltä Ruotsissa asuvalta suomalaisssyntyiseltä koneharrastajalta. Naapurista Erkki Forströmin T 25 edustaa vuosimallia 1954, ja on kulkeutunut Suomeen – yllätys yllätys – jälkituontina Ruotsista. Kaksilitrainen moottori oli kasvatettu 2,2-litraiseksi, ja tunnettiin 24:ssä koodilla CF 22, isoveljessä nimellä CB 22. T-sarja Volvo oli esitellyt uuden mallin T 21 vuonna 1946. Nämä kolme mallia kuopattiin vuonna 1952, kun nyt huomattavasti yhtenäisemmin nimetyt T 24 ja T 25 tulivat markkinoille, yhdessä Bolinder-Munktell BM 24:n ja BM 25:n kanssa. Hän oli tuonut laitteita näytille Oulaisten Wanhan Woiman konepäiville pari vuotta sitten, ja tämä Volvo oli mukana. Samanlaisella, mutta bensiinikäyttöisellä moottorilla varustettu T 25 puolestaan nousi uusille kymmenluvuille: 31 hevosvoimaa. Se oli varustettu samalla viisilovisella vaihdelaatikolla kuin eräänlaiseksi sisarmalliksi laskettava BM 10:kin, mutta sen sijaan että siinä olisi käytetty Bolinderin jo vanhentumassa ollutta kuulamoottorikonstruktiota, varusti Volvo vetopelinsä C4F-tyypin petroolikäyttöisellä nelisylinterisellä kurnuttimella. Traktori ei 23
Sen lisäksi tallista löytyy ’48 Mörkö-Majuri joka puolestaan on hyvässä alkuperäismaalissa. Valmethan Volvon traktorituotannon osti aikanaan, mutta en muuten tiedä miten Volvo sijoittuu siihen aikakauteen. Siitä päästiin aika nopeasti sitten kauppoihin”, Erkki kertoo. Mutta mistä polte nimenomaan vanhaan Volvoon on syntynyt. Olin Helsingin alueella konekuskina, tekemässä ensimmäistä ydinvoimalaa Loviisaan ja sitten Päijännetunnelin työmaalla”, Erkki kertoo. Silti Volvo, Fergu ja Fordson olivat sen aikakauden suosituimpia traktoreita”, Erkki miettii. Ja joskus on oltu hyvin syvällä suossakin”, Erkki nauraa. Maataloushommiin en kuitenkaan itse koskaan ryhtynyt, vaan olen tehnyt elämäntyöni muuten konehommissa. Volvo valmisti traktoreitaan 1950-luvun puolivälissä vielä bensiinillä tai petroolilla käyvinä, BM-nimellä myydyt versiot olivat puolestaan puoli- tai kokodieselkoneisia. Turvetouhut ovat kuljettaneet miestä myös Viroon ja Ruotsiin, mutta nyt vetovastuu seitsemän turvesuon pyörittämisestä on annettu pojalle. Pitkän uran isojen, rasvalta tuoksuvien koneiden parissa olleelta mieheltä löytyy painavaa sanottavaa myös muusta nykymenosta. ”Itse olen ollut 14-kesäisestä asti näissä hommissa. Ensimmäinen, huolellisesti maalausta myöten entisöity harrastepeli oli vanha Ferguson. Volvo T 25 ollut aktiivisessa myynnissä ollenkaan, mutta tapahtumaa purettaessa hän ei ollut juuri sillä hetkellä lastannut sitä kyytiin. Arvokilpi kertoo yrityksen kotipaikan, vaikka traktorien kokoonpano tapahtui Eskilstunassa. ”Halusin jäädä vähän itsenäisemmäksi yrittäjäksi, mutta siitä huolimatta olen ollut koko ikäni kädet mustana. Rantsilan kunta oli ostanut sen aikanaan uutena. Reissuhommat kuitenkin vaihtui takaisin kotiseuduille vuonna 1977, kun kiven ja kovan maan siirtäminen vaihtui turpeeseen. ”Edellisellä omistajalla on aika paljon vanhoja työkoneita ja laitteita: kuormaautoja ja useampia traktoreita, pari vanhaa höylääkin jotka ovat olleet Oulaisissa näytillä”, hän jatkaa. Sieltä se on varmaan ikään kuin tullut innostuksena. Aikoinaan valot olivat keulassa, mutta 24 Traktorit olivat luonnollinen harrastekohde miehelle, joka omien sanojensa mukaan on viettänyt koko ikänsä ”kädet mustina”. Sillä tulee ajeltua ehkä sellainen kolmisen paahtamaa vuodessa, täällä Pulkkilassa on vahojen koneiden tapahtuma kerran vuodessa, samoin Haapavedellä tulee käytyä. ”Meillä ei kotona ollut koskaan traktoria, hevonen kyllä oli”, vuonna 1945 syntynyt Erkki kertoo. ”Sen Fergusonin ostin naapurilta, ja se on siinä mielessä kovasti tuttu kone. Ei siinä mitään hienouksia ole, mutta sitä kautta se on muuten perusvarma laite. T25:sen moottori on malliltaan CB22, ja toimii siis bensiinillä. Aikanaan olin tekemässä Kuusamo–Jurmo-kunnostusta, ja kiertelin sitten ympäri Suomea konetouhuissa. Turpeen puolestapuhuja ”En ole Volvolle tehnyt kosmeettisesti mitään. Bensakäyttöisistä tämä oli kyllä aikanaan hyvin suosittu, mutta dieseltraktorit tulivat sitten myöhemmin tai melkein samaan aikaan ja valtasivat markkinat. Mörkö-Majurin historiakin on tuttu: kone oli lähinaapurin, ja isäni kynti sillä kyläläisille aikanaan paljon, joten olen pikkupoikana istunut sen kyydissä paljon”, Erkki muistelee. Aloitin ajamaan silloin pyörä-. Elämänsä konetouhuissa mukana olleen miehen harrastuspeliksi traktorit olivat siis luonnollinen valinta, tai Erkin omien sanojen mukaan ”ei ne kiinnostuksen kohteet näin eläkkeelläkään kauas nakkaa”. olen muuttanut ne enemmän suomalaistyyppisiksi. ”Naapurilla oli kuitenkin juuri tällainen samanlainen Volvo, ja usein tuli pikkupoikana oltua sen kyydissä. Kysyin että mihin traktori mahtaa olla menossa, jolloin edellinen omistaja oli tokaissut että osta se
Lipas on valmistettu Suomessa alkuperäisiämittoja noudattaen. Suurimmat vahingot tehtiin silloin aikanaan, kun turvetouhuissa oltiin vielä alkutekijöissään. Valmistettu 1952-1959 valmistaja Volvo BM, Elskilstuna, Ruotsi Omistaja Erkki Forström 05/13 Tuemme veteraanityötä Veivattava puinen lipas ”Räikkä” Valmistaja: Swat-team Oy Sodan jälkeen KP-31:een (Suomi KP) suunniteltu taisteluväline. Totuus kuitenkin on, että menetelmät ovat kehittyneet tuossa ajassa huomattavasti. Mutta vanha Volvo pärisee silti bensiinin voimalla muutaman kerran kesässä. Tutustu verkkokauppaamme josta löydät yli 4000 tuotetta! Aleksanterinkatu 31 15140 Lahti Puh: 03-752 4383 • Avoinna arkisin 09.00-17.00, La suljettu. Soilta ei enää lasketa vesiä ympäristöön, eikä niitä lupia sitä paitsi edes myönnetä vesistöjen tai asutuksen lähelle, joten sekä happaman veden että pölyn aiheuttamat ongelmat on nykyään minimoitu. Hydrauliikan tuotto 24l/min, paine 110bar, voiman ulosotto 540r/min, rumpujarrut, mekaaninen ohjaus. Voimansiirto vaihteita 5+1, takaveto, nopeudet nimelliskierroksilla 5,2-26 km/h. Ja sen suhteen asiat ovat vielä hyvin. Turve on sitä paitsi uusiutuva materiaali, ja viime vuonna turvetta ei ollut enää missään varmuusvarastoissa, joten maahan jouduttiin tuomaan hiiltä sen korvaajaksi”, Erkki pyörittelee päätään. Naapurilta löytyi T25:nen Volvo Erkin ollessa vielä pikkupoika - kotitilalta ei aikanaan konevoimaa löytynyt, mutta vahinko tuli korjattua vanhemmalla iällä.. Silti turpeen käyttö energialähteenä on vastatuulessa. Määrät ovat nousseet huomattavasti sieltä 35 vuoden takaisesta kun aloitin turvesuohommissa, mutta silti suomalaisista soista on 2-3 prosenttia tällä hetkellä energiaturvekäytössä, ja luonnonsuojelussakin 17 prosenttia. VOLVO T25 Vuosimalli 1954 Moottori nelisylinterinen vapaastihengittävä bensiinimoottori, iskutilavuus 2155 cm3, nimellisteho 31hv/2000r/ min. Mutta turvetouhu on nykyään paljon vaikeampaa. 55.00 € Lahjoitamme jokaisesta myydystä lippaasta 5.00 € Rintamaveteraaneille. Sotilastarviketukku ja-vähittäismyymälä. www.swat-team.fi 25. Tottahan tuo. kuormaajaa – tai no oikeasti täytin muutaman viikon päästä 15
Loimaa 26
Virstanpylväs Scania ls110 s ’70 Monien mielestä Scania on aidoimmillaan juuri oranssina nokkamallina, jollainen löytyy loimaalaisen Juha Helinin pihasta. 27
Nokkamallin suosiosta kui- Sukuselvä Kun Helinin auto on ollut uusi, on Scaniat tuotu Suomeen pääsääntöisesti Ruotsista joko uutena tai käytettynä. Kolmikaatokippien suosioon vaikutti Ruotsissa oleellisesti se, että usein yksi perusvaatimuksista oli, että autolla pääsi tienhoitotehtäviä suorittamaan. Esitellessään 110-mallin vuonna 1968, Scania toi markkinoille myös kyseiseen malliin huippumodernin nokattoman ohjaamon. Scania ”Satakymppi” Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Scaniat nokalla K un Juha Helin käynnistää Satakymppi-Scaniansa, kuuluu konepeiton alta monelle kuorma-automiehelle tuttu Scanian kuutoskoneen ronksotus. Hiab Focon hydrauliikkaa hallitaan sähköpneumaattisesti. Historiankirjaan ilmäärät vain noin kolmanneksen luokkaa Satakymp- mestyi taas uusi merkintä vuonna 2004, jolloin auto siirtyi kolmeksi kuukaudeksi Magnus Anderssonin piin verrattuna. Isomman V8-koneella eteläpuolella. Sen Kolmikaatokipin sylinterit ovat poikkeuksellisesti peräkkäin rungon välissä. Tuon äänen saattelemana on kuljetettu pelkästään Suomessa lukemattomia kuormia niin soraa, puuta kuin rahtiakin. Nykyään käytettyjen tuonti Ruotsista on vähäisempää, mutta vanhaa koulukuntaa edustava Satakymppi on kuitenkin kokenut maahanmuuton vielä senioriiässään. Nollasarjan Scanioita ei näköjään turhaan pidetä kestävän auton maineessa, sillä Währmesillä Scania viihtyi ammattiliikenteessä kuudentoista vuoden ajan, kunnes se siirtyi vuonna 1986 pariksi vuodeksi läheiseen Palsbodan kylään Karl Karlssototuttiin meillä näkemään pitkään nin haltuun. 28. haltuun Vaggerydiin Jönköpingin eteläpuolelle. Tuolloin 70-luvun Suomessa ei hankittu joka ajotehtävään tarkkaan harkittua ja sovitettua autoa, vaan esimerkiksi kuvissa esiintyvää nokkamallin Scanian tapaista perusautoa käytettiin monissa eri ajotehtävissä aina maansiirrosta ulkomaanliikenteeseen. Auton aktiiviura 110 korvattiin sen seuraajalla – valmistettiin 30 tu- siis kesti kaikkiaan 27 vuotta, jona aikana auto siirsi hatta nokkamallin Satakymppiä ja 23 tuhatta 110:n lukemattomat määrät sikäläistä isänmaata Örebron nokatonta bulldog-versiota. varustetun 140-mallin osalta lukemat olivat enemAktiiviuransa jälkeen Scania odotti seitsemän vuotmän kuin päinvastaiset, mutta kokonaisvalmistus- ta ratkaisua tulevaisuudestaan. hyvästä autosta ei kuitenkaan tullut, vaan sen vuonna 1988 ostanut Bertil tenkin kertovat esimerkiksi valmistuslukemat, joiden Evanni käytti autoa vielä yhdeksän vuotta, kunnes se mukaan 70-luvun puoleen väliin mennessä – jolloin poistettiin vuonna 1997 rekisteristä. Uutena tämä uljas piikkinokka luovutettiin sen tilaajalleen, Währmes Åkerille, Ruotsin Hallsbergiin, joka sijaitsee aivan Örebron eteläpuolella. Mitään kiertopalkintoa ja oranssilla värillä varustettuna
Muun muassa ohjaamon peltityöt tehtiin Anderssonin toimesta kokonaan pohjamaalauksineen. Selvimmin ruotsalaisuus näkyy päällirakenteessa ja etenkin sen kolmelaitaisessa kyljessä. Meikäläisittäin oudolta kuulostavan kysymyksen Helinin Juhalle on esittänyt useampikin ruotsalaisharrastaja, joiden kanssa hän on ollut tekemisissä autonsa kunnostusprojektin aikana. Ahvenanmaalla Scania sai osakseen hyvää hoitoa ja huolenpitoa. Helin on saanut kertoa naapurimaan harrastetovereille useampaan kertaan, että suomalainen maahantuoja suosi erityisesti oranssia väriä välittämissään Scanioissa, vaikka muitakin värivaihtoehtoja toki oli tarjolla. Tosin perinteiset luunvalkoisella maalatut lokasuojanreunat ja lampunympärykset jätettiin maalaamatta. Vastaavasti maskin ja aurinkolipan mustalla värillä kyseinen yksilö eroaa monesta muusta vastaavasta Scaniasta, mutta ei liian räikeästi. Ruotsissa muita värejä käytettiin huomattavasti enemmän sen lisäksi, että kalustoa maalattiin autoilijoiden ja kuljetusliikkeiden omiin väreihin paljon enemmän kuin meillä. Tässä vaiheessa projektikuntoinen Scania 110 alkoi jälleen etsimään uutta isäntää, joka löytyikin vuorostaan Suomen Loimaalta. Oven takana näkyy selvästi ohjaamon reilun kymmenen sentin jatkopala, joka mahdollisti lepovarustuksen eli niin sanotun vasemman jalan lepo-ohjaamon, jossa toinen jalka mahtui kuljettajan penkin taakse. Päällä oleva lava on tyypillinen ruotsalainen kippiautonlava, joka on varustettu aukeavilla sivulaidoilla kolmikaatokipin ja monikäyttöisyyden vuoksi. Miksi oranssi. Kolmea laitaa näinkin lyhyessä lavassa on perusteltu 05/13 29. Hymy on herkässä, eikä sitä ole syytäkään peitellä, kun alla on oma siistiin kuntoon rakennettu Satakymppi. Juhalle oranssi kävi auton väritykseksi hyvin. Ruotsalaisia harrastajia on ihmetyttänyt kovin, miksi suomalaiset Scanioita entisöivät ovat maalanneet autonsa suorastaan oudolla oranssilla, jota muissa Scanian vientimaissa näkee harvemmin. Kolmikaatokipithän ovat olleet länsinaapurissamme arkea jo vuosikymmenet, joten mistään erikoisesta varusteesta ei suinkaan ole kysymys. matka jatkui jo samana syksynä Ahvenanmaan Hammarlandiin, jossa Thomas Anderssonin tallissa oli paikka entisöitävälle kuorma-autolle. Thomas oli etsiskellyt aluksi vastaavaa mutta vanhempaa Scania-Vabis ”Seitenkuutosta”, mutta sopivan Satakympin löytyessä hän päätti ottaa sen työn alle. Ruotsalaistaustaa Maahanmuuttajatausta näkyy Juhan Scaniassa selvästi, mikä on piristävä lisä veteraanikuorma-autokantaamme. Tilanne muuttui kuitenkin yllättävästi, kun hän löysi lopulta sopivan Scania-Vabiksen, jollaista oli etsinyt jo alusta alkaen. Alustan harmaa väri on myös Scanian alkuperäisiä runkosävyjä, minkä vuoksi auto näyttää siltä kuin se olisi voinut näyttää uutenakin 43 vuotta sitten
Scania ”Satakymppi” ri ja kojeaikaa, jolloin pusku Scania 110 edustaa t tien nee jää ot eivätkä aut taulu olivat metallia, . ksi vuo jen ivo päälle elektroniikkava Scania LS110 S ’70 Moottori: DS11, 6-sylinterinen ahdettu dieselmoottori, iskutilavuus 11?000 cm3, teho 275 hv (DIN) Vaihteisto: 10-nopeuksinen synkronoitu vaihteisto. Kokonaispaino 22?000 kg, kantavuus 12?480 kg, akseliväli 4?200 mm Päällirakenne Kolmikaatokippi, puulava, Hiab-Foco -hydrauliikka Omistaja Juha Helin, Loimaa 30. 5-vaihteinen päävaihteisto, joka on varustettu 2-nopeuksisella planeettavaihteistolla, joka puolittaa päävaihteet alusta: 3-akselinen nostotelillä varustettu 6x2-tyyppinen kuorma-auto
Verenperintöä Kiinnostus kuorma-autoihin on tullut Juha Helinille jo verenperintönä, vaikkei hän itse toimikaan alalla. kuorma-autoista. 12 tonnin sepelikuormassa sai jo vedättää kierroksiakin pidemmälle turbon tutun vihellyksen säestyksellä. Jarrut eivät esimerkiksi aina laskeneet ilmaa taka-akseleille, ja tätä vikaa etsittiin jonkin aikaa. Kolmikaatokipin käyttö oli tuolloin Ruotsissa huomattavasti yleisempää ja hieman kehittyneempää kuin meillä tuohon aikaan. Kolmikaatokippi itsessään on Hiab-Focon valmistetta. Aluksi Juhankin mielessä pyöri ScaniaVabiksen Seitenkuutonen, johon omat muistikuvat erityisesti liittyvät. ”Isällä oli muutaman vuoden oma-autokin, 76 Scania-Vabis, mutta siitä luovuttiin lopulta, kun liikennelupia oli lähes mahdotonta saada. Autoa lähdettiin hakemaan sillä mielellä, että sen kanssa tultaisiin takaisin kotiin. Scanian kautta varaosia löytyi hyvin rajallisesti: esimerkiksi oventiivisteet toki löytyivät, mutta hintaa niillä oli 700 euroa. Näin sitten kävikin toukokuun lopulla pari vuotta sitten. Muistikuvat kulkivat mielessä halki vuosikymmenten, kunnes kerran nettiä selatessa Helinin mieleen oli noussut ajatus, joka ehkä oli kytenyt alitajunnassa jo pitkään: miksei tuollaista autoa voisi lopultakin hankkia harrasteautoksi, kun myynti-ilmoituksiakin näytti olevan pilvin pimein. Isoisä aloitti autoilun jo 20-luvulla, ja samaa tietä Juhan isä lähti myös kulkemaan. Samassa yhteydessä tarkastettiin lisäksi pyöränlaakerit. Tuntuisi kohtuulliselta, että maahantuoja jo vähän hellittäisi hintojaan, onhan kyseessä kuitenkin liikkuva mainos heidän tuotteelleen. Lavan kunnostamisessa Juha sai kaivaa oppeja Vaanon ajoilta, jolloin hän teki kesätöissä verstaalla lavoja vanhempien asentajien kanssa. Alustasta löytyy vielä alkuperäinen hydraulisäiliökin Hiab-Focon stanssauksin. Lavan runko on alkuperäistä rautaa, mutta kuten kuvista näkyy, on puuosat ja tolpat uusittu kunnostuksen yhteydessä Juhan toimesta. Ruotsalaistaustaa korostavat lisäksi ohjaamon takakulmalla olevat tikkaat ja katolla oleva pressuteline, jotka olivat Ruotsissa yleisiä kuorma-auton varusteita. Myös jarrut itsessään käytiin läpi vaihtaen uusia hihnoja kuluneiden tilalle. Myös teknisellä puolella oli siellä täällä laittamista. Sitten isä ajoi Vaanolla vuosia ja olin minä siellä itsekin kesätöissä, lähinnä verstaalla”, Juha kertoo taustastaan. Tämän jälkeen auto katsastettiin loppuvuodesta 2011, ja seuraavana keväänä autolle myönnettiin museoajoneuvon status. Kipin hallinta tapahtuu kojelaudassa olevista pienistä katkaisimista – Hiab-Focon versiossa sähkökatkaisijoilla ohjataan ilmaventtiileitä, jotka säätelevät hydrauliöljyn kulkua järjestelmässä. Ojaus on kevyt ja sopivan tunnokas, synkronoidut vaihteet menevät hyvin päälle ja hallintalaitteet ovat muutenkin selkeät ja hyvin esillä. Ahvenanmaalta löytynyt 110-malli oli kuitenkin houkutteleva vaihtoehto, sillä sen pellit oli jo tehty uusiksi, joten siitä olisi hyvä lähteä jatkamaan. Uurastus palkitaan Juhan mukaan Scania on mukava ja hyvä ajettava. Kipinlukot toki pitää käydä ulkona laittamassa niin, että lava 05/13 kippaa haluttuun suuntaan. Hiab-Foco oli tuolloin tuore tuotemerkki, joka syntyi vuonna 1967 Hiabin ja Forslund & Co -konepajan yhdistettyä osaamisensa. Ruotsissa sillä, että kolmessa osassa laidat on kevyempi laittaa kiinni kuin kahdessa. 31. Koska kyseessä on monikäyttölava, sopii pressuteline senkin vuoksi hyvin auton teemaan. Parhaimmat tunnelmat auton kanssa Juha kertoo kokeneensa kaverin pihatöissä avustaessaan, kun Scanialla pääsi ajamaan joitakin reissuja multa- ja sepelikuormat päällä. Pintamaalauksen suoritti Foxjet Mellilässä, joka on erikoistunut juuri raskaan kaluston maalauksiin. Lavan pohja tehtiin kyllästetystä pontista, kuten laidatkin. Hauskana yksityiskohtana puolestaan selvisi, että esimerkiksi takajousen tappi ja turbonsuodatin löytyivät Scanialta hyllystä, koska ne käyvät vielä tiettyihin, vuosikymmeniä uudempiin Scanian malleihin. Tässäkin tapauksessa auton kotimaasta on löytynyt apua moniin ongelmiin, ja etenkin sikäläisten veteraanikuorma-autoihmisten nettifoorumilla pyörii paljon hengenheimolaisia, jotka mielellään auttavat kollegaa. Isän Seitenkuutonen Kanikka, jonka kyydissä Juhakin istui monet reissut kymmenen vanhana, jätti mieleen kuvan tuon ajan Kotiin tuotaessa auto oli siis pohjamaalissa lukuun ottamatta lavaa, jonka kunto oli runkoa huomioimatta kaatopaikkatavaraa. Katkaisijoita kippausta varten on useampia, koska kippisylinterit sijaitsevat lavan alla peräkkäin juuri sivukippauksen vuoksi. 11 litraa ja kymmenen vaihdetta riitti melkein joka hommaan
Turenki 32. Ennen ei oltu sokerista International Harvester 125 ’68 Pienestä perheyrityksestä keskikokoiseksi vuosikymmenten varrella kasvanut Maansiirto & Kuljetus Lehto Oy pitää kiinni laadusta ja luotettavuudesta. Siihen pyrittiin jo 1960-luvulla, kun talon paljon ajettu telakone piti vaihtaa uuteen
33
Ensimmäinen pyöräkuormaaja tuli taloon 1960 ja ensimmäinen telakone 1962. Joskus joutui liukkauden takia odottamaan sora-autoa pitkiäkin aikoja. ”Totesin että töitä ja keikkaa olisi vaikka kuinka tarjolla, mutta nimismiehen olisi helpompi myydä huutokaupassa ehjät kuin rikkinäiset vehkeet”, Aarne naurahtaa. International Harvester 125 ’68 Teksti: Arttu Toivonen Kuvat: Tapio Mäntyniemi V uonna 1957 Janakkala oli pieni maaseutupitäjä, jonka reilun 10?000 asukkaan väestömäärä jakautui vielä yli kahteenkymmeneen pienempään kylään. Ja takaisin sieltä Nokialta tullessa joutui usein yöpymään Toijalassa, kun ei tahtonut päästä kotiin yöksi.” ”Tekniikka on kehittynyt ja nyt Nokian keikan heittää aamupäivässä. ”Tarvittiin sopiva laite kun mentiin Rosenlew-yhtiölle metsähommiin, ja ostettiin ensimmäinen telaraksa”, Aarne tarinoi. Ei siis ihme, että sekä Turenkiin että lähistölle tarvittiin konevoimaa muokkamaan maata ja luomaan pohjia rakennustyömaille. Tiet olivat silloin paljon huonompia ja liukkaita talvella, mäet jyrkkiä eikä autoissa ollut voimaa niin paljon kun olisi pitänyt. 34. Vuonna 1948 perustettu Turengin Sokeritehdas Oy muutti sittemmin yritysostojen myötä nimensä Sucrokseksi, ja lopetettiin vuonna 1998. Mutta silti viivan alle jää vähemmän ja tulos on huonompi nykyään kuin ennen”, hän manaa. Edesmenneen Väinön poika, itsekin jo yrityksen johdosta sivuun siirtynyt Aarne Lehto kertoo: ”Aikanaan eka auto oli Leylandin moottorilla varustettu Sisu, jossa oli 8-metrinen rekka perässä. Hän hankki liikenneluvan ja osti ensimmäisen kuorma-autonsa jolla ajettiin kesäisin santaa ja talvisin puutavaraa. Toki yritys ei ollut vaakalaudalla, painopiste vaan siirtyi enemmän maansiirtoon ja kokonaisurakointiin. ”Meillä oli silloin talossa International Harvesterin BTD-8, ja vuonna 1961 sitä oli ollut jo vuoden verran ajamassa vieras kuski. Kuntakeskuksen ympäristöön nousi muutakin. Maansiirto & Kuljetus Lehto Oy ajoi tukkia 23 vuoden ajan, mutta touhu lopetettiin vuonna 1990, kun puutaksat alkoivat putoamaan ja kannattavuus siinä sivussa. Olin itse silloin niin nuori, ettei minua koneen puikkoihin päästetty, mutta vetelin sit- ”Olin silloin vielä liian nuori pääsemään koneen puikkoihin, mutta vetelin sitten vaijereita metsään kun sieltä vedettiin tukkeja pois.” Ohjaamoergo nomiaa vuosikym menten takaa. Se on kasvanut alun perin vanhan sokeritehtaan ympärille. Vuonna 1957 turenkilainen Väinö Lehto perusti kuljetusliikkeen. Nati kan nelisuuntainen sauva ohjasi kauhaa kokonaisuutena sii nä missä Caterpillar vaati kahta erillistä sauvaa kauhan hal lintaan. Natikka tuli taloon Maanmuokkaushommiin Lehdolla siirryttiin aivan 1960-luvun alussa. Niistä selvästi suurin keskittymä oli kunnan päätaajamaksi tuolloin jo laskettu Turenki. Vuonna 1965 pinta-ala kaksinkertaistui ja vuonna 1974 avattiin toinen laajennus, jonka myötä jäätelön pakkaaminen koneellistui. Täältä ajettiin puuta Nokialle, ja siihen keikkaan saattoi mennä kaksi vuorokautta, mitä ei tietysti uskoisi tänä päivänä. Samoihin aikoihin nuori koulupoika hamusi niin ikään maansiirtokoneen puikkoihin. Tehtaan mukanaan tuoman asutuksen lisäksi kylän välittömän keskustan tuntumaan nousi vuonna 1962 Valion jäätelötehdas, joka pikkuhiljaa kasvoi suuremmaksi
Ilmatila siellä kasan päällä oli rajallinen ja hupeni koko ajan, kun siel- lä ei voinut tuulettaa. Moottori ei sitten saanut tarpeeksi ilmaa, joka sekin oli sokeripölyistä, joten männänrenkaat alkoivat jumittamaan. Kovassa vauhdissa ollut tuotantolaitos valmisti vuositasolla sellaiset vuoret valkoista makeaa, että telakoneen käyttö oli aivan perusteltua. Syksyisin ilma on kosteaa eikä sitä kosteutta saanut missään nimessä päästää varastoon. ”Olin 11 vuotta ollut siellä syksyisin varastohommissa. Muutaman vuosikymmenen ladon suojassa olleet telakuormaajat keräävät nyt varastopunaa ylleen alkuperäisen omistajansa pihamaalla. Siihen palaamme myöhemmin. Ehkä Pillari oli se timangimpi peli muuten, mutta Natikkan kauhaa ohjattiin yhdellä nelisuuntaisella sauvalla siinä missä Pillari vaati kaksi vipua. Osa porukasta oli tietysti Pillari- ja osa Natikka-miehiä. Kone piti pistää vaihtoon. Tehtaalla toivat kattokuljettimella sokeria varastoon, ja siitä joutui sitten pistämään kasaa seinille ja ylöspäin että kaikki seitsemän miljoonaa kiloa sokeria saatiin varastoon. Kuski opetti ajamaan pyöräkuormaajaa, ja sittenhän olinkin jo ammattimies, joten telakoneen ajaminen kävi ihan luontevasti”, Aarne muistelee. ”Kasailin penkkoja ja pihoja kerros- ja omakotityömaille, mitä nyt sattui vastaan tulemaan. Sillä oli ajettu 22?000 tuntia eikä siinä ollut muuten mitään vikoja, mutta moottori oli aika lousku”, Aarne muistelee. Siinä osa tehtiin tuntipalkalla ja osa urakkatöinä, neljä markkaa neliöltä. Turengin sokeritehtaan historia nivoutuu samaan hetkeen sopivasti. 05/13 35. ten vaijereita metsään kun sieltä vedettiin tukkia pois. Sokeritehtaan touhujen lisäksi Aarne teki paljon pihatöitä. Se oli äärettömän likainen työmaa. Urakkahommissa laitoin pylvään telakoneen perään ja tasoitin sillä penkkaa: piti olla sopivasti rinteessä kasvanut luonnonväärä puu, että se teki tasaista jälkeä. Huonosti silloin tervehtivät toisiaan, vaikka molemmat olivat olevinaan kovia ammattilaisia”, Aarne hymähtää. Olin myös ympäri Uuttamaata, Keravalla ja Järvenpäässä tekemässä meluvalleja moottoriteiden varsille, ja kehittelin aina jotain uutta. ”Caterpillariin verrattuna nämä englantilaiset Internationalit olivat modernimipia laitteita, mutta halvempia. Lait teita on pihassa kaksi liki identtistä, erotuomarina välissään Konesampo Twin-4 – maailman ainoa laatuaan. Pylvään kanssa pystyi tasoittamaan 1?000 neliötä päivässä, ja se 4?000 markkaa päivältä oli siihen aikaan kova tienesti”, Aarne kertoo. Uusi Natikka ostettiin vuonna 1968
”Käytössä ei ollut sen erikoisempaa, telasto oli ainoa mihin jouduttiin tekemään ehkä 3?000–4?000 tunnin paikkeilla töitä. Natikat ovat hävinneet sittemmin kokonaan markkinoilta”, Aarne miettii. International Harvester 125 ’68 Kaivurit tulevat Natikat, joita oli muutama kappale Lehdolla, olivat käytössä 1960-luvun lopulta aina 1980–1990-lukujen taitteeseen. ”Olen etsinyt netistä tietoa Natikoista, mutta paljoa ei ole löytynyt. En tiedä ovatko sivut olleet sitten vääriä, mutta tuntuu että Caterpillareita harrastetaan paljon enemmän. ”Sen jälkeen tulivat Bobcatit työmaille. Itse olin siinä vaiheessa siirtynyt enemmän yrityksen pyörittämiseen ja koneiden käyttö jäi vähemmälle”, Aarne muistelee. Sen jälkeen alkoi eräänlainen murros työkonekulttuurissa. Ne saivat äkkiä suosiota, sillä tuntiveloitus oli halvempi kuin telakoneilla. Aarne tutustumassa uuteen 125:seen vuonna 1968 – ja samassa paikassa vuonna 2013. 36. Lopulta kiinnostus Bobcateja kohtaan väheni ja urakoinnissa alettiin siirtymään vähitellen kaivinkoneiden käyttöön, varsinkin kun tuli kallistettavia kauhoja sun muuta. Mutta siihen aikaan meno oli muutenkin erilaista. Natikat säilöttiin kuivaan varastoon katon alle pariksikymmeneksi vuodeksi, mutta kun yritys myi varastona toimineen kiinteistön pois, kuljetettiin telavehkeet takaisin firman pihalle, Aarnen sanoin ”keräämään kestävää varastopunaa”. Se ei ollut mies eikä mikään jos ei vuodessa ajanut 2?500 mittarituntia koneeseen”, Aarne päättää. Yhtä nopeasti huomattiin, että ne jättivät epätasaista jälkeä pihoille. Rauta oli silloin paljon huonompaa kun se ei ollut karkaistua, ja kun telasto kului niin vetopyörästökin kului ja ne oli kaikki uusittava. Se oli kyllä aika kallis paukku. Mutta millainen laite Natikka oli käytössä
Sisäänpääsy kutsukortilla tai maksamalla pääsylipun 10 €. Pääyhteistyökumppani: Maarakennus- ja ympäristönhoitokoneiden erikoistapahtuma 5.–7.9.2013 Hyvinkään lentokenttä Uusi näyttely amerikkalaisille ajoneuvoille. www.maxpo.fi Mediayhteistyössä Avoinna: La 10-19, su 10-16. Liput: la 20€, su 15€, lapset 7-12 v 10€ Perhelippu (2 aik + 2 lasta 45€) Tiedustelut: Email: lahti@x-treme.fi puh. Alle 15-vuotiaat ilmaiseksi (vain aikuisen seurassa). klo 9–17 ja la 7.9. klo 9–16. 046 8782 479. Ilmoita omasi mukaan! SUOMEN SUURIMMAT JA MAHTAVIMMAT KONEET OHJELMAA JA TYÖNÄYTÖKSIÄ CUSTOM hot rod muscle retro PATINA lowrider jenkkirekat pin-up VINTAGE pinstriping performance racing WORKSHOP Vans trucks HISTORIALLISIA KONEITA CRAZY DRIVERS STUNT SHOW KULJETTAJAKISA OPISKELIJOILLE SE ON KONE! 12.-13.10.2013 Lahden Messukeskus jenkkiautonayttely.fi facebook.com/jenkkiautonayttely Avoinna to 5.9. ja pe 6.9
Hauho 38
Teksti ja kuvat: Iikka Kekko 39. Hyvänä esimerkkinä laadusta käyvät Erkki ja Heikki Villasen Volvo-traktorit, joilla tehdään töitä yhä kolmenkymmenenviiden vuoden iässä. Väkevät Volvot Volvo bm T 650 & T 700 Ruotsalainen metalliteollisuus eli kulta-aikaansa 70-luvulla, jolloin länsinaapurissamme valmistettiin autoja ja koneita, joiden maine elää vahvana vielä tänäänkin
ahdettu turboversio. Ongelmia ilmeni, kuten odottaa sopii, erityisesti talvella sivuteiden ollessa jäisiä. Kuten Villaset toteavat, uusia traktoreita saa kaupasta, mutta tällaisia laatu-Volvoja ei enää mistään. Perää ja vaihteistoa voitelee sama öljy, jota on 91 litraa. Tällä kertaa kohde, josta kuvissa esiintyvät Volvot löytyivät, sijaitsi Hauholla Erkki ja Heikki Villasen viljatilalla. Maitoa kuljetettiin yksiakselisella säiliökärryllä, joka oli tehty alkujaan Mersun kuorma-autosta. Tällä vuosituhannella Volvot ovat vastanneet viljatilan kaikista traktoritöistä kiitettävin arvosanoin. Veljeksillä on tilan rinnalla hoidettavanaan myös muun muassa maatalouskuljetuksiin erikoistunut kuljetusliike, joten maatalouteen ja sen ympärillä pyöriviin koneisiin on varsin realistista kosketuspintaa. Omassa maatalouskalustossa veljekset luottavat traktoreiden osalta hyviksi havaittuihin ja laadukkaisiin tuotteisiin, kuten he kalustoaan kuvailevat. Tuolloin Volvoa käytettiin kaikkiin maito- ja viljatilan töihin. Kun T 700 alkoi olla jouten sahauksistaan, siitä alettiin hieroa kauppaa, ja lopulta se muuttikin vapaasti hengittävän pikkuveljensä kaveriksi kylän toiselle puolelle. Ahtamaton nelisylinterinen 4,2-litrainen diesel tuottaa 78 DIN-hevosta, joka toisten mielestä oli vähän tämän kokoiseen traktoriin. Ehdon täyttyessä startattiin Volvo BM T 650 maitolinjalle. Kun Mersun kilometrit olivat tulleet täyteen tekniikan osalta, katkaistiin runko ohjaamon alta ja säiliön alle jäänyt runko muokattiin traktoriin perään istuvaksi aisaksi. Kevyempiä tehtäviä ovat esimerkiksi kasvinsuojeluruiskun kantaminen ja kesantopeltojen niitot. Kuten pienillä meijereillä on ollut tapana kuolla liian pieninä yksikköinä, kävi niin myös Hauholla. Kärryyn oli jätetty vetävä akseli kardaaneineen paikalle, joten se oli vetävä, mikä helpotti liikkeellelähtöjen ohella myös moottorijarrutuksen hyödyntämistä kärryn pyöriin. Asia selvitettiin liikenneministeriöstä, joka antoi päätöksen, jonka mukaan traktorilla sai kuljettaa maitoa meijeriin ilman liikennelupaa, jos kyydissä oli myös traktorin omistavan tilan maitoa. Turbomalli ei kuitenkaan osoittautunut myyntimenestykseksi hintansa vuoksi. Sillä vedettiin muun muassa 3-siipistä auraa, josta se selvisi hyvin. Muihin samankokoisiin traktoreihin verrattuna Volvo BM T 650 oli Suomessa lähes puolitoista kertaa kalliimpi, minkä vuoksi 40. Maantieajossa huomattiin 650:n olevan hommaan vähän turhankin hidas noin 30 km/h huippunopeudellaan. Volvo BM T 650 & T 700 K un toimitukseen kantautuu tieto jostain vanhasta koneesta tai ajoneuvosta, jota käytetään edelleenkin oikeissa töissä, se saa aikaan jonkinasteista aktivoitumista ja kohteen etsiskelyä GT-kartan sivuilta. Tuolloin kuusivuotias traktori oli varsin siistissä kunnossa, mitä se on toki vieläkin. Maitojunan vetäjänä Villasten Volvo BM T 650 on saanut nähdä elinkaarensa aikana myös hieman erikoisempiakin urakoita, kuten maidon kuljetusta. Työtä pelkäämättömät Volvo BM:ien historia Villasten tilalla alkoi vuonna 1985, jolloin sinne hankittiin T 650 mallia 1979, joka myös esiintyy tämän jutun yhteydessä. Ohjaamon lämmöntuotosta huolehtii kaksi lämmityslaitetta. Noin 15 vuotta myöhemmin vuosituhannen vaihteessa rinnalle hankittiin vuoden 1978 mallinen Volvo BM T 700 eli T 650:n Kestävä ja jykevätekoinen nostolaite kielii ruotsalaisesta koneenrakennuksen ajattelumallista ja ammattitaidosta. Raskainta työtä ruotsalaiskaksikolle on tilan viljan ajaminen Volvoilla kuivuriin. Turbomalli oli palvellut sekin Hauholla jo pitkään toimien lähinnä sahan pyörittäjänä. Perävaunussa saksalaiskuormurin jäljiltä olevaa paineilmatehosteista nestejarrujärjestelmää ohjattiin traktorikäytössä traktorin hydrauliikan voimin, mikä teki kärryn jarruista Villasten mukaan lievästi sanottuna ärhäkät. Maito kuljetettiin Hauhon Osuusmeijeriin jalostettavaksi. Traktorikauppiaat ovat luonnollisesti tehneet tarjouksia uusistakin koneista, mutta ne ovat saaneet toistaiseksi löytää ostajansa toisaalta – ei tarvitse olla kovinkaan innokas vanhojen traktoreiden ystävä voidessaan todeta, ettei valinta ole mennyt täysin pieleen. Maidonajoon traktorilla liittyi myös liikennelupien mahdollinen tarve. Talvisin traktorin kaikki pyörät nastoitettiin pidon maksimoimiseksi juuri maidon ajon vuoksi. Viimeinen maitokuorma toimitettiin sinne Villasten toimesta syyskuun puolessa välissä vuonna 1988, eli melko tasan 25 vuotta sitten. Ominaisuudet. 7700 litran säiliötä vetäen kierrettiin joka toinen päivä 114 kilometrin mittainen lenkki, jonka varrella oli kymmeniä hämäläisiä maitotiloja
Erkin ja Heikin mukaan molemmissa malleissa on esimerkiksi periaatteessa sama 4,2- litrainen ja 4-sylinterinen dieselmoottori, joka tuntee Volvon koodistossa tunnuksen D42. Muutamista ominaisuuksista on kertynyt kokemusta Hauhollakin vuosikymmenten mittaan. Painojakauman osalta Villaset toteavat Volvojen olevan takapainoisia, mihin osaltaan vaikuttaa kestäviksi todetut ja sitä kautta järeähköt nostolaitteen rakenteet. Villasen Erkin ja Heikin 35-vuotias Volvo BM 650 on yhä hienossa ja siistissä kunnossa, mihin vaikuttaa varmasti osaltaan traktorin saama hyvä huolenpito. Molempiin on 1990-luvun loppupuolella laitettu kytkimet ja vesipumput, mitkä ovat näiden työjuhtien suurimmat remontit 35 vuodessa. siitä ei tullut mitään myyntihittiä. Tästä syystä onkin yleistä, että Volvojen nokalla näkee vastapainoja. Monien kokemusten perusteella ruotsalaistraktorin kestävyys oli vastaavasti vähintäänkin puolitoistakertaisesti parempi moniin saman kokoluokan traktoreihin verrattuna, joten hinnalle nähtiin olevan vähintäänkin kohtuullisesti katetta. 05/13 41. Rengastusta on puolestaan uusittu paremmin kantaviin ja vetokykyä parantaviin vetopyöriin ihan käytännön tarpeesta. Vika korjaantui myöhemmissä malleissa, joissa ruvettiin käyttämään ZF-etuakselia, jossa pyörät lisäksi kallistuivat kääntyessään. Jotain pientä laittoa Villastenkin Volvoihin on toki vuosien varrella jouduttu tekemään. Veljesten käyttökokemuksia kuunnellessa ei voi päätyä ainakaan ehdottomasti sille kannalle, että turbomalli olisi kaikilla osa-alueillaan parempi kuin Volvon traktorit olivat aikanaan kalliimpia kuin kilpailijansa, mutta osoittautuivat myös kestävimmiksi. On sanottu, että Volvoissa ei ole vikoja, mutta joitakin kiusallisia ominaisuuksia. Tällöin alkaa olka-akselin etsintä. Pieniä eroja Lähtökohta on se, että T 650 on perusmalli ja T 700 sen ahdettu malli. Koko etuakseli on itse asiassa Volvon heikko kohta, sillä esimerkiksi pyörät eivät käänny monien mielestä tarpeeksi. Varaosien tarjonta Suomessa Volvo BM -traktoreihin ei ole mitenkään ylitsevuota- vaa, mutta valmistusmaasta Ruotsista puolestaan löytyy kaikkea tarvittavaa. Niitä varten kuvienkin kaksikossa on telineet valmiina nokalla. Yksi niistä on esimerkiksi olka-ak- selin booritus, josta on syytä huolehtia: sen on oltava tiukalla, koska löysälle päästyään se hakkaa ajettaessa boorit silpuksi. Turboahtimen lisäksi T 700-mallin moottori poikkeaa T 650:stä mäntien ja palotilan osalta. Käytettyäkään osaa ei meinaa kotimaasta löytyä, sillä traktoripurkamoissakaan Volvo ei ole yleisimpien purettavien listoilla. Näin asian onkin hyvä antaa olla siihen asti, kunnes ruvetaan mittelöimään nippelitiedoilla. Tämä lisäsi koneen ketteryyttä huomattavasti
Volvo BM T 650 & T 700 Volvo esitteli uuden BM Volvo T 650 -traktorimallin vuonna 1970. Volvo BM T 650 & T 700 Ohjaamo on tilava ja lämmin myös kesällä. Esitelty traktori oli va- Kuljettajan työpaikka on asiallinen ja tarkoituksenmukainen. Parin vuoden päästä ensiesittelystä tehtiin ensimmäinen päivitys, jolla muun muassa moottoritehoa nostettiin 78 hevosvoimaan: monet käyttäjät olivat antaneet palautetta voimanlähteen riittämättömyydestä ja asennelleet jopa omatoimisesti ahtimia Volvoihin, osin huonolla menestyksellä. Kun on kerran löytänyt hyvän koneen, miksi sitä turhaan vaihtaisi pois. Siinä radiota järkevämpi varuste on kuulosuojaimet. Odotettu Turbolla varustettu Volvo BM 700 esiteltiin lopulta vuonna 1976. 42 rustettu reilun kokoisella ohjaamolla, joka tosin oli vakiovaruste aluksi vain Ruotsissa. Strategisilla mitoillaan – paino 3780 kilogrammaa ja teho 73 hevosvoimaa – sen katsottiin osuvan juuri keskikokoisille maatiloille sopivaksi perustraktoriksi. Mittariston päällä olevaa radio–C-kasettisoitinyhdistelmää käytännöllisempi varuste on kuulosuojaimet, Villaset kertovat kokemuksesta. Tällä välin, vuonna 1973, oli Volvo-traktoreiden merkki muuttunut BM Volvosta Volvo. perusmalli. Kylmäkäynnistys esimerkiksi on ahdetussa mallissa tiukemmassa kuin ahtamattomassa versiossa. Vaikka T 650:n 78 hevosvoimaa vastaan T 700:ssa hevosia on 90, on ajaminen etenkin raskaalla kuormalla turbomallilla erilaista: kierrokset on pidettävä korkeammalla, josta voimaa löytyy, kun taas perusmallin alavääntö saa Villasilta kehuja tehokkaampaan Volvoon verrattuna. Erkki ja Heikki Villanen Hauholta ovat tyytyväisiä vuosien saatossa luotettaviksi osoittautuneisiin Volvo BM -traktoreihinsa. Erkki ja Heikki Villanen Hauholta hoitavat Volvoillaan tilan töitä vielä pitkään, niin kauan kuin traktorit kestävät ja osia on tarjolla. Edellä mainittu ei kuitenkaan tarkoita, etteikö turbo-Volvo jaksaisi vetää paremmin viljakärryä kuivurin suuntaan, ajotapa vaan on opeteltava uudelleen
T 650 oli Volvon eniten valmistama traktorimalli, kaikkiaan niitä valmistettiin vuosien 1970–1982 välisenä aikana 26120 kappaletta. Maidonkeruulenkille kertyi pituutta 114 kilometriä, jonka varrella sijainneilta tiloilta kerättiin maitoa 7700 litran säiliöön. 05/13 43. Turbolla varustettuja T 700-malleja tuotettiin puolestaan vuodesta 1976 vuoteen 1982 vain 4291 kappaletta, vaikka se olikin odotettu malli. Kumpaakin versiota valmistettiin vuoteen 1982 asti. BM:ksi. Turboversio oli varustettu samankokoisella perusmoottorilla kuin vakiomallikin, mutta malleissa oli muitakin eroja jarruista alkaen
Työtä tekevien koneiden lisäksi paikalle on saapunut useita vanhoja traktoreita näytille, ja esillä oli myös monia maanviljelyyn liittyviä lisälaitteita – useat niistä talon vanhan isännän itse tarpeeseen tekemiä.. Siihen tutustumiseen tarjoutui hieno mahdollisuus, kun Kerimäellä käynnistettiin vanhat koneet ja ryhdyttiin tositoimiin. Kaivuhommia tehdään traktorikaivurilla sekä sillä kaikkein vanhimmalla tavalla, eli ihan lapiolla. Teksti: Kari Mattila Kuvat: Jukka Vuorenmaa ja Kari Mattila 44 K apea soratie vie vanhalle maatilalle, jonka pihalla seisova kalusto viestii talon väen kiinnostuksesta menneen ajan työkoneisiin. Kamera kaulaan ja askeleet äänen suuntaan siis. Tie jatkuu maatalon pihamaan läpi pellon reunalle, johon on vastikään raivattu tilaa tapahtumaan saapuvien vieraiden autoille. Pellon toiselta puolelta kuuluu työn ääniä. ”Pidämme tärkeänä myös sitä, että yleisölle tarjoutuu mahdollisuus nähdä entisaikojen pellonraivausta ihan luonnossa”, mies jatkaa. ”Idea tähän tapahtumaan lähti oikeastaan siitä, kun monella harrastajalla on vanhoja työkoneita mutta ei paikkaa tai mahdollisuutta kunnolla möyriä niillä”, valottaa Jarmo Mielonen, yksi tapahtuman puuhamiehistä. Ensimmäisien minuuttien aikana on toimittajillakin vaikeuksia päättää, mihin suuntaan katselisi – joka puolella puksuttaa, murisee tai pörisee. Raivattavalla osuudella käy kova kuhina ja kauempaa on vaikea erottaa, millaisilla vehkeillä työtä tehdään. Perinteistä pellonraivausta Ensin oli suo, kuokka ja sitkeä isäntä, sitten tilalle tulivat ensimmäiset koneet. Pellonraivauksen historia on useimmille tuttua pintapuolisesti, mutta millaista työ käytännössä oli. Hiukan lähempänä yksityiskohdat alkavat erottua: valtava Caterpillar D7 puskee maata etualalla, taaempana mattapintaiseksi patinoitunut Porsche kiskoo puuta nurin ja sen vieressä siistiksi entisöity Valmet kerää kantoja kärryn päälle
Maamoottorin toi yleisön nähtäville Arto Tiihonen. Lautaskyntöaura, Savon seudulla kivisillä peltoloilla ja uudisraiviolla ainoa, jolla pystyy juurakkoisella uudella pellolla kyntämään. Ossi Juuti näyttää mallia lapiohommista, ja näyn kehystää komea Atlas-kaivuri. Tapahtumapaikaksi järjestyi oman suvun tila, jota isännöi nykyisin Terhi ja Arto Ryyppö. Keltaisia Valmet-traktoreita on seudulla useampi. Tapahtumassa oli esillä oikeastaan kaikki tavat, joilla Jorma on vuosikymmenien kuluessa peltoa raivannut: lapiosta lähtien aina puskutraktoriin ja kaivukoneeseen. 45. Lasse Valkeapään Porsche Superin taakse on parkkeerattu Savonlinnan reserviläisten Proto-Sisu. Tilan vanha isäntä Jorma Mielonen on työskennellyt näillä mailla pitkään. Tässä puhisee Anssi Turusen 602 Turbo. Jarmo Mielonen on yksi pellonraivauspäivän puuhamiehistä. 05/13 Alun perin petroolikäyttöinen Porilainen puksuttaa polttoöljyn voimalla
Itse asiassa Mielosen Jorma osoittautui sen luokan sepäksi, että hänen uraansa ja luomuksiinsa palataan uudemman kerran tuonnempana.. Olikin hienoa, että sellainen saatiin mukaan tapahtumaan. Valmet 504, johon on asennettu etukuormaaja vanhemmasta laitteesta. 46 Tämä ei ole mikä tahansa puutavarakuormaaja, vaan sellainen, joka kytketään traktorin perään vajaassa kahdessa minuutissa! Vanhan isännän kehitelmä tämäkin. Omistaja Janne Pellinen. Tämän viisitoistasen rattia pyöritteli Jani Tiihonen. Heiskasen Jukka kuskaili Valmet 803:lla puita, jotka oli hetkeä aiemmin revitty nurin Jyrki Mielosen Porschella. Pienellä Valmet-traktorilla oli aikanaan oma roolinsa myös näillä mailla. Takalaatikko on Jarmo Mielosen itse tekemä. Jyrsimellä varustettu Belarus vuosimallia 1985, parin vuoden päästä museoikäinen yksilö siis
Niin se vaan kaatuu puukin juurineen kunhan kuski tietää mitä tekee... Vanha isäntä Jorma Mielonen (oik.) esittelee omavalmisteista puominosturia. Kari Muhosen Valmet 502 ja kannonnostokone työntouhussa. Anssi Turunen siirtää kiveä sivummalle Valmetin perään asennetun raivauspuskurin avustuksella. 47. Hiabin nostopuomin ympärille konstruoidun työkalun nostoteho on sitä luokkaa, ettei yksikään kanto ole maahan jäänyt. Caterpillar D7 vuodelta 1966 esitteli raivaushommien tehokkaampaa puolta. Koneen omistaa Kesälahden Maansiirto Oy
1990-luvun alussa Iivonen päätti kunnostaa kotitilalle talteen jääneen vanhan sahan, Homeliten, jolla hän oli itsekin nuorena miehenä sahaillut. Osia ei heti tahtonut löytyä, ja Matti joutui ostamaan muutaman samanlaisen sahan varaosiksi. Joskus saatan maalata jonkin osan, jos se on tarpeen, mutta mieluiten säilytän sahan ulkoasun mahdollisimman alkuperäiskuntoisena, vaikka siinä vähän työn jälkiä näkyisikin” Matti kertoo. ”Aluksi keräsin sahoja ihan tosissaan; vaikka vedin Järvenpään Euromasteria ja tein siellä 12–14-tuntista päivää, ehdin silti vielä hankkia ja kunnostaa sahoja” keräilijä ihmettelee itsekin. Hyvinkääläinen Matti Iivonen on keräillyt moottorisahoja parin vuosikymmenen ajan. Hän purki laitteen, kiillotti ja maalasi osat uudenveroiseksi. i t t a M a h a S Seppiä ja mestareita Matti iivonen Matin sahakeräily lähti liikkeelle yhdestä sahasta: juuri tästä Homelitestä. ”Panostan enemmän laatuun kuin määrään, en hamstraa turhaan monia kappaleita samanlaisia sahoja” Matti painottaa. Kokoelman vanhin saha on 1940-luvulta, uusimmat 1980-luvulta. Osien metsästystä ”Kun saan uuden sahan kokoelmiini, puhdistan ja kunnostan sen käyntikuntoon. Matti kertoo, että aluksi tuli hankittua kaikenlaisia ja kaikenmerkkisiä sahoja, mutta kokoelman karttuessa mielenkiinto kohdistunut enemmän harvinaisempiin sahoihin, ja sellaisiin malleihin, joita ei vielä itsellä ole. ”Se oli muistaakseni vuonna 1959, kun kotipaikkakunnallani oli tuhoisa myrsky, ja meiltäkin meni puolet metsän puista nurin yhdessä vuorokaudessa. Hienojen ja erikoisten puunpätkijöiden lisäksi miehelle on vuosien kuluessa kertynyt melkoinen tietopääoma; Iivosta kuunnellessa ei voi olla ajattelematta sitä, että tämän miehen tiedoilla moottorisahoista saisi kasaan vaikka kokonaisen kirjan. Meille ostettiin ensimmäinen moottorisaha, ja minäkin pääsin sitä heti käyttämään” hän muistelee. Teksti ja kuvat: Lea Lahti 48 S ahat tulivat Matti Iivoselle tutuksi jo varhain, kun hän sai olla apupoikana puunkaadossa pokasahalla, ensin papan kaverina ja sittemmin isoveljen kanssa. Pian koitti kuitenkin moottorisahojen aika. Siitä häviää silloin aitous ja alkuperäisyys.” Parinkymmenen vuoden kuluessa sahoja on kertynyt reilut 300 kappaletta. Kunnostustyön ohessa miehellä heräsi mielenkiinto Homelite-sahoihin, ja niitä tulikin hankittua muutama lisää – ja kun keräily pääsi siitä alulle, ei sitä enää voinut hillitä. Tuoreempiin sahoihin on vielä helppo löytää osia,. Aluksi sahat olivat Matille vain työkaluja: moottorisahalla kaadettiin kotimetsästä puita omiin tarpeisiin. ”Olen nyt sitä mieltä, että saha menee ihan piloille, jos sen maalaa kiiltävällä maalilla uuden näköiseksi. Kun 200 sahaa oli hankittu ja autotalli alkoi käydä ahtaaksi kokoelman säilytykseen, Matti rakensi veljensä yllyttämänä kotipaikallaan sijaitsevan rakennuksen kylkeen sahamuseon; oman lisäsiiven sahojen säilytystä ja esittelyä varten. Miltei kaikki sahat ovat käyntikuntoisia, ainoastaan muutamasta puuttuu jokin osa. Puuttuvien osien haku on päällä koko ajan, ja aina ajan mittaan osat ovat löytyneet ja sahat käynnistyneet
Reissu ei ollut suinkaan turha, 05/13 Stihl BL vuodelta 1952 tekee melko ruovia sahauspintaa. Aukileikattua Partneria on käytetty apuna koulutuksessa. Harrastuksen myötä on kotiin kertynyt kokonainen kaapillinen käyttöohjekirjoja. Mies kertoo, että maailman kaikkein ensimmäiset moottorisahat olivat 1870-luvulla amerikassa käytetyt höyrysahat . sillä tuliaisina oli erittäin harvinainen PPK, jonka omistaja myi tuttavalle, joka lahjoitti sen sitten minulle” Matti kertoo erään harvinaisen sahan hankinnasta. ”Minulla asuu tuttava Baskimaalla, ja hän laittoi siellä ”halutaan ostaa vanha moottorisaha” -ilmoituksen lehteen. Suomessa on useita sahakeräilijöitä ja Matti tuntee heistä useamman. mutta vanhempien sahojen kanssa puuttuvien osien etsintä on usein haasteellista. ”Olen nyt etsinyt sitä Ruotsista, Norjasta, Hollannista ja tietenkin Suomesta, mutta ei ole vielä sattunut kohdalle” Matti huokaa, mutta jatkaa toiveikkaana: ”Uskon, että se kyllä vielä löytyy” Kansainvälistä vaihtokauppaa Matti kokoelmiin on kertynyt useita sahaharvinaisuuksia. Matti tuntee tarkoin sahojen historian Suomessa ja maailmalla. ”Myös ulkomaisten harrastajien kanssa olen käynyt vaihtokauppaa; sillä tavoin molemmat osapuolet saavat kokoelmiinsa omassa maassaan harvinaisia sahoja. Historiaa Matilla on tarkka aakkosjärjestyksessä oleva luettelo omistamistaan sahoista ja niiden tiedoista. ”Tapailemme toisiamme aina silloin tällöin ja joskus teemme vaihtokauppaa sahoilla, jos toisella sattuu olemaan ylimääräisenä saha jota toisella ei vielä ole” Matti juttelee. Matin omistuksessa on myös harvinainen kiipijä-saha, joka asetetaan rungon ympärille ja puuhun kiivetessään se karsii oksat pois nuoresta, halkaisijaltaan 10–30-senttisestä puusta. Keräilijän omistamat PPK-sahat ovat esimerkiksi hyvin harvinaisia paitsi Suomessa myös muualla maailmalla; niitä ei ole keräilijöiden tiedossa montaakaan kappaletta. Tällä hetkellä on hakusessa kuumapää-Cometin venttiili. Ilmoituksen seurauksena tuli vain yksi puhelinsoitto, ja ystäväni ajoi 300 kilometrin matkan hakemaan sahan. Ruotsissa kehiteltiin suunnilleen samoihin aikoihin 49. Joskus, kun osaa ei löydy mistään, se on pakko tehdä itse tai muokata jostakin toisenmerkkisen sahan vastaavasta osasta, jos sellainen on helposti saatavilla. Ruotsalainen Be-Bo on esillä alkuperäisessä myyntilaatikossaan. Harrastajien kesken käytetään rahaa hyvin harvoin” hän toteaa. Lisäksi sieltä löytyy Tapiosaha vuodelta 1917”, Matti tietää. Suomen metsämuseossa Lustossa on esillä Arbor-halkosaha sekä myös toinen isompi Arbor-malli. ”Suomen vanhin saha on Turussa valmistettu Arbor-merkkinen saha vuodelta 1916. Matin tietojen mukaan toimivia kiipijöitä on Suomessa kolme kappaletta. Hän on myös käynyt haastattelemassa kotimaisen Termit-sahan nyt jo 85-vuotiasta kehittelijää Erkki Myllymäkeä ja saanut siten talteen arvokasta tietoa kyseisen sahan historiasta. Kotimaista sahatuotantoa edustavat Helsinkiläiset Auto-Koneistamo oy:n valmistamat Hyryt, Lahden Rautateollisuuden kehittelemä Termit ja Valtion Letntokonetehtaan valmistama sotakorvaus-sähkösaha SSK-III Kita. Sahoja on löytynyt paitsi Suomesta, myös Kanadasta, USA:sta, Virosta, Ranskasta, Englannista, Hollannista ja Ruotsista
Sahan kaasutin kääntyy nerokkaasti kahvan mukana. PPK on ainoa laatuaan Suomessa. Saksalainen Magfam kuuluu museon sahaharvinaisuuksiin. Kaarilaippaista Precisionia on käytetty pääasiassa pätkintään. Erkki Myllymäen Lahden Rautateollisuudelle suunnittelema saha sai alunperin tehtaan henkilökunnalta Ahma-nimen, mutta amerikkalaiset tehdasvieraat ristivät sen uudelleen ja nimeksi tuli Termit. Näyttävän kokoinen Homelite 20 MCS oli tehtaan ensimmäinen moottorisahamalli. Mittavan kokoiset kahden miehen sahat, amerikkalainen Mercury ja kanadalainen Hornet, viettävät ansaittuja eläkepäiviä Saha-Matin museolla. Näppärää sahaa valmistettiin vuosina 1963-1968. Matin tietojen mukaan Saksasta löytyy toinen käyntikuntoinen PPK. Jonsereds Raket XA Como vuodelta 1954 on dieselkäyttöinen. Ennen käynnistystä hehkutulppa kuumennetaan irrotettavan kaasupatruunan avulla. 50 Helsinkiläinen Auto-Koneistamo Oy valmisti Hyrymerkkistä moottorisahaa.
C.H. Edestakaisin liikkuvalla terällä varustettu Wright on näyttävän kokoinen saha. Litteästä kaasupullosta kaasu kulkeutuu moottorisahan kahvaan, joka toimii kaasuvarastona. Matti Iivosen moottorisahamuseo avoinna sopimuksen mukaan 044-3291042. Saha-Matin museo on avoinna ainoastaan sopimuksen mukaan ja silloin tällöin museolla pidetään avoimien ovien päiviä. 51. Cometissa on kaksi erillistä polttoainesäiliötä – sitä voi käyttää joko bensiinillä tai dieselillä. Tapahtumissa sahaamassa Matti on ollut esittelemässä sahojaan muutamassa tapahtumassa vuosittain, muun muassa Jouko Vilkmanin Vanhan Savotan tapahtumissa Rautajärvellä sekä Fordson Club Finlandin Rauta ja Petrooli -tapahtumassa Hyvinkäällä. Suomeen tuotiin viisi sahaa ensimmäisestä mallisarjasta ja Saha-Matin kokoelmista löytyy yksi niistä. Saksalaiset kehittivät ensimmäiset kunnolliset sahat, ja voidaankin sanoa, että esimerkiksi jenkit ovat olleet tässä asiassa vähän jälkijunassa; nykymalliset sahat tulivat USA:ssa käyttöön vasta 1940-luvulla” Matti kertoilee moottorisahan historiaa. Ne olivat varsinaisia ensimmäisiä sellaisia moottorisahoja, joista kehitys lähti etenemään kohti nykyisin tunnettuja malleja. Fergusonin perustama tehdas alkoi valmistaa New Yorkissa vuonna 1927 koteihin tarkoitettuja bensiinimoottorikäyt- töisiä generaattoreita Homelite-nimellä. Vuonna 1949 tehdas esitteli ensimmäisen moottorisahamallinsa, ja mittava moottorisahatuotanto käynnistyi. Sektor-merkkisiä moottorisahoja. Kanadasta tulleen moottorisahan lähettäjä on joutunut nuolemaan postimerkin poikineen! Sotakorvauksena naapurille valmistettuja SSK-III Kita –sähkösahoja jäi myös kotimaan käyttöön. 05/13 Kuumapää-Comet on vuodelta 1948. ”Olen nyt sitä mieltä, että sahakokoelmani alkaa olla valmis, enkä aio enää kasvattaa sahojen lukumäärää – paitsi jos kohdalle osuu joku harvinainen malli, jota kokoelmissani ei vielä ole” Saha-Matti tarkentaa hymyillen. Venäläiset Druzhbat ja Uralit ovat 1980-luvulta, vaikka ulkonäöstä voisikin päätellä niiden olevan hieman vanhempaa vuosikertaa. ”Dolmar ja Stihl kehittivät Saksassa vuonna 1926 niin sanottuja kahden miehen sahoja, ja toivat ne markkinoille vuonna 1929. Englantilainen Danarm Tornado on vuosimallia 1951. Metsään sähkösahojen kanssa ei ollut menemistä, mutta esimerkiksi sahojen käytössä niitä jonkin verran oli. Matin museosta löytyy 5 Wrightsahaa. Tapahtumiin ei tietenkään voi kuljettaa koko kalustoa, vaan sinne valitaan aina muutama mielenkiintoinen yksilö esiteltäväksi. Myös venäläiset valmistivat sahoja, mutta tarinoiden mukaan Druzhba-sahan suurimman kehitystyön tekivät virolaiset ja saksalaiset sotavangit. Kaasun avulla kuumennetaan hehkutulppa ja saha saadaan käyntiin
Tänä vuonna yhtenä teemoista olivat siirtokarjalaiset, joiden historiaa valotettiin sekä esitelmän että esityksen muodossa. Konekentällä suurta kiinnostusta herätti perinnetapahtumissa harvemmin nähdyn pinotavaran kuorimakoneen työnäytökset. Traktoririvistössä hetkellisesti huomion varasti Kosti Vihisen mahtava hehkukuulamoottorinen Lanz Bulldog -rautapyörätraktori, jonka käynnistäminen on jo itsessään työnäytös. Willähteen Perinnepäivät Metsätyö Oy:n aikanaan myymä Pino-Teho 1 vaikutti varsin kätevältä kuorimakoneelta. 52 P aikallisen perinnetietouden ja -taitojen vaalimista edistävä tapahtuma toteutuu talkoovoimin ja painottuu maatalouden työmenetelmien ja koneiden lisäksi kädentaitojen esittelyyn. Kuorintatehoa mihin tahansa traktoriin soveltuvalle luvattiin 9–10 pinokuutiota tunnissa. Hukkaa tuli varsin vähän, ja jälki oli siistiä. Varsinaista rompetoria ei tapahtuman yhteydessä ollut, mutta muutamaa joutilasta mopedia kärryn kyydistä kyllä kaupiteltiin. Vuolenkoskelta nähtiin vierailevia traktoriharrastajien joukko, ja vanhojen menopelien paraatissa esiteltiin moottoriajoneuvoja ainakin kuudelta eri vuosikymmeneltä. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine 2-pyöräisten ajonäytöksiä nähtiin tällä vuoden 1890 -mallin mukaan 2002 valmistetulla isopyöräfillarilla. Palokuntalaisten osastolla pääsivät halukkaat kokeilemaan ruiskupumppua ja reserviläisten osastolla tarkkuusammuntaa.. Nastolan Villähteellä toimivan Wanha Willähti -kerhon joka kolmas vuosi pidettävät perinnepäivät ovat perinne jo itsessäänkin, pidettiinhän päiviä nyt jo kolmatta kertaa
05/13 Klassikkoautorivistön hännänhuippuna nähtiin linjakas ja harvinainen NSU Sport Prinz. 53. Traktori vaatii kelattaessa tukevat tassut taaksensa pysyäkseen paikoillaan. Vanhat Koneet 3/11 -lehdessä esitelty Kosti Vihisen hehkukuulamoottorinen Lanz Bulldog sai ajonäytöksellään ihailijajoukot kaivamaan kameransa esille. Niistä alkupään kulkupelejä edusti Olavi Veijalaisen ´12 Phänomobil. Antti Mäkelän rintamaltapaluukuntoinen ´40 Ford on yksi harvoista säästyneistä Suomi-autoista. Paraatissa kapteenitason ´58 Ooppelia luotsasi Wanha Willähti -kerhon puheenjohtaja Seppo Pihlajamäki. Ajoneuvojen paraatissa nähtiin autoja ainakin kuudelta eri vuosikymmeneltä. 2209 Vanhojen menopelien paraatin ainut kolmipyöräinen oli Olavi Veijalaisen Phänomobil. Traktorin vinssillä kelattava oja-aura tekee siistiä jälkeä, jos vain maapohja on otollista kääntymään
Tammisaaren VPK:n tikas- ja letkuauto on vuosimallia 1929. Jykevää punakukon torjuntaa 30-luvulta eteenpäin. Reilun sadan vuoden takaisessa kotimaisessa hyötyajoneuvoliikenteessä Ford AA:lla oli merkittävä rooli. Tulentaltuttajat Tammisaaressa Kahdettatoista kertaa järjestetty Vanhojen paloautojen päivä osoitti, että punaisissa tulentorjujissa riittää imua. Kun lisäksi ajoneuvojen vaiheet ovat usein hyvin dokumentoituja ja paloautojen ajokilometrit ikävuosiin nähden maltillisella tasolla, niin harrastamiselle on hyvät lähtökohdat. Tammisaaren VPK:n Pekka Kaunisranta toimi tapahtuman puuhamiehenä kymmenen vuoden ajan. Tämä oli nähtävissä heinäkuun Erittäin ryhdikäs ’38 Chevrolet saapui paikalle läheltä, sillä ajoneuvo edustaa tammisaarelaista paloautohistoriaa. Ja kuten kuva kertoo, hän on mukana tunnelmissa edelleen.. Ekenäs FBK:n omistamaa Letukkaa liikuttaa kuusisylinterinen bensamoottori. 54 alussa Tammisaaressa, jonne paloautoharrastajia ja paloautoista kiinnostuneita kertyi runsain mitoin etenkin Uudeltamaalta ja sen lähialueilta. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Tapio Mäntyniemi T ulentorjuntaan valmistettujen ajoneuvojen harrastamisessa yhdistyvät ajoneuvotekniikka ja historia kiehtovalla tavalla
Hurmaava lyhytakselinen Land Rover houkuttelee olemuksellaan kokeilemaan autoa maastoon ja metsänsiimekseen. 05/13 55. Touhua ihaillessa on hyvä tiedostaa, että Hudsonin ollessa aktiiviajossa kaksi palomiestä joutui matkaaman kohteeseen astinlaudoilla seisten jopa kymmeniä kilometrejä – kelissä kuin kelissä. Tämän ’55 Lantikan ominaisuuksista nautiskee Halikon VPK:n väki. Volvo oli aktiiviajossa vuoteen 1967, jolloin se jäi seisomaan vajaan vuosikausiksi. Rolf Lundströmin yhdessä Roland-veljensä kanssa omistaman Volvo L224:n taival alkoi uutena Lumparlandissa vuonna 1954 Toivo Williamsin työkaluna. Niin kuin palontorjunta ei olisi muutoin ollut sota-aikana riittävän vaikeaa. Salon VPK:n hoivaama tikasauto on asianmukaisesti varusteltu hälytyskelloa myöten. Suojaisan säilytyspaikan ansiosta vuosituhannen lopulla valmistunut entisöinti ei ollut ylitsepääsemätön urakka. Tällaiselle ajolle on aina tilaus. Pysäyttäviä muistoja Chevroletin moottoritilassa. Suosittelemme peruuttamista oikeaoppisesti peilien kautta. Vuosimallin 1926 Hudson Super Sixin yllä on Kulmala-kori
Tiettävästi tämän Helsinginyksilön lisäksi vain Porvoossa ja Torniossa. 56 Nickby-Kyrkobyn VPK:n uljas ’29 Chevrolet on palovarustelunsa osalta omavalmisteinen.. ”Edellisellä kerralla paloautoja oli vähän vajaat 40 ajoneuvoa, tällä kertaa ilmoittautuneita oli hieman yli 40 autoa”, hän kertoi. Porvoolaisten tapahtuma eroaa esimerkiksi Tammisaaren vastaavasta siinä, että Porvoossa on esillä myös aktiivikäytössä olevia paloautoja – jollei sitten operatiivinen ajo iske juuri pahimmilleen tapahtumaajankohtaan. Teksti ja kuvat: Harri Onnila E lokuun alussa kerääntyi Porvoon Aleksanterinkadun sillan läntiselle rannalle joukko punaisenpuhuvia ajoneuvoja. Nyt oli kyseessä siis kolmas kerta”, taustoitti tapahtuman järjestäviin voimiin kuuluva Tom Westerlund, Porvoon VPK:n päällikkö. Isoja Magirus-Deutzeja ei Suomessa juuri paloautoina tavattu. Tähän asti sitä on riittänyt mukavasti, joten siinä mielessä tilanne näyttää hyvältä. Muhkean ilmajäähdytteisen ’58 Magiruksen taustalla päivystivät vuonna 1956 Veljekset Kulmalan korittama ’52 Volvo L231/3400 sekä Perkinsin diesel-V8:lla varustettu ’74 Fargo FK1050. Kyseessä oli Porvoon VPK:n kolmatta kertaa järjestämä paloautotapahtuma. ”Idea syntyi vuonna 2007 Porvoon VPK:n 140-vuotisjuhlassa, ja ensimmäinen tapahtuma järjestettiin 2009 ja seuraava parin vuoden päästä. Porvoon seudun sammuttajia Parin vuoden välein on Porvoossa ollut mahdollista ihastella lähiseudun palokuntien ajoneuvokalustoa yleisötapahtuman merkeissä. Sture Palmgrenin omistama näyttävä nelivetoinen ’63 International C 1300 on kuulunut alkujaan Pernajan VPK:n vahvuuteen. Jatkosta ei Westerlundin mukaan ole sataprosenttista varmuutta, vaan se riippuu aina lähipalokuntien innostuksesta
Selvisi että kyseessä on juuri Porvoon VPK:n auto. Sopivaa käytettyä autoa ei kuitenkaan tarttunut haaviin, joten lopulta päätettiin hankkia kokonaan uusi ajoneuvo. Päällirakentajaksi valikoitui porvoolainen K.A. Tällöin kohtalo puuttui suotuisalla tavalla peliin. Vaikka Willys oli selvinnyt sotareissulta niukin naukin, niin helpolla se ei päässyt jatkossakaan. Auton varustelussa piti kuitenkin tehdä kompromisseja, sillä varoja oli käytettävissä rajallisesti. ”Vara-auton tehtävästä Willys jäi pois vasta 1968, mutta jäi edelleen palokunnan omistukseen.” Uusi kevät koitti autolle vuosituhannen taitteessa, jolloin se entisöitiin ja saatettiin museoajoneuvoksi heinäkuussa 2000. Uusiin ajoneuvoihin ei Suomessa juuri ollut mahdollisuuksia, joten Willys jatkoi aktiivisessa palveluksessa vuoteen 1950 saakka, jolloin se jäi varaautoksi palokunnalle hankitulle brittiläiselle Sussex-Fordille. Willyksen taival näytti olevan ohitse. Käsissään hänellä on kuva (mv-kuva oikealla) vuodelta 1934, jolloin Willys ja Ford AA saivat apuvoimikseen ’19 Cadillacin. Jatkosodan alkaessa oli puolustusvoimilla pula autoista, minkä vuoksi kymmenvuotiaita tai nuorempia autoja otettiin sotaväen palvelukseen. Jos autoa haettaessa olisi ymmärretty osoittaa, että Willys on vuosimallia 1930, olisi se ehkä jäänyt Porvooseen, mutta päätös lunastuksesta tehtiin auton rekisteröintivuoden 1932 mukaan”, huomauttaa Westerlund. Ja niin Willys lähti eikä paluusta ollut takeita. Hankintapäätös tehtiin vuonna 1931 ja se kohdistui vuosimallin ’30 Willys C101 Six -kuorma-auton alustaan, joka hankittiin Oy Stockmann Ab:stä. Samainen Cadillac tuli myöhemmin tutuksi Shellin mainosautona. Niinpä auton perään sijoitettiin siirreltävä vanha moottoriruisku, joten 05/13 samalla jouduttiin luopumaan auton perään suunnitellusta vesisäiliöstä.” Willys palveli Porvoon VPK:ta pitkin 30-lukua pian Willyksen jälkeen hankittujen ’19 Cadillacin ja ’29 Ford AA:n kanssa suunnitellulla tavalla, kunnes koitti 40luku. Tom Westerlund esittelee hänelle perin tuttua Willystä mielellään. Elettiinhän 20- ja 30-luvun taitteessa pirtuaikaa, joten takavarikoituja autoja tuli myyntiin usein”, kertoo Tom Westerlund. ”Rahat olivat menneet uuden auton hankintaan, joten kiinteään pumppuun ei ollut varaa. 57. ”Willys meni kenraali Pajarin joukkojen käyttöön Terijoen paloasemalle sotilaspalokunta 7:lle. Vuoden 1943 juhannuksen jälkeen auto sitten saikin osuman sirpalepommista ja kärsi isoja vaurioita: kardaani oli poikki, auton takaosassa iso reikä ja takavanteet olivat tuhoutuneet. Tallgren. Eräs Porvoon lähistöltä Saksalasta kotoisin oleva henkilö oli nimittäin nähnyt kärsineen Willyksen armeijan varikolla muiden ”romujen” seassa ja ottanut asian myöhemmin puheeksi Porvoossa. Willyksen värikkäät vaiheet Pitkin 1920-lukua oli Porvoon VPK:n oman paloauton hankinta tullut kaiken aikaa ajankohtaisemmaksi, sillä tavallisen kuorma-auton lainaaminen hälytystilanteissa oli tehotonta: palontorjuntavälineistön pakkaaminen lähtötilanteessa lavalle vei ymmärrettävästi kosolti kallisarvoista aikaa. ”Tällä saksalalaisella oli suhteita, joten hän sai puhuttua ja järjestettyä auton takaisin Porvooseen, joten se säästyi purkamiselta.” Niukoista ja vaikeista ajoista huolimatta Willys pystyttiin korjauttamaan valtion piikkiin ja se saatiin takaisin Porvoon VPK:n käyttöön vielä sota-aikana, vaikka auton mukana sotaan lähteneet palovarusteet palasivatkin kotiin vasta 1945. ”Ajatuksissa oli ostaa käytetty kuormaauto esimerkiksi nimismiehen huutokaupasta
Matka oli jaettu sopivasti muutaman kymmenen kilometrin ajo-osuuksiin, joiden väleissä autoja esiteltiin yleisölle ja nautittiin välipalaa. Jos innostusta ja urheilumieltä oli tarpeeksi, oli autossa yöpyville järjestetty oma parkkipaikka Rantatieltä. Ensimmäinen pysähdys oli Fiskarsin hienossa ruukkimiljöössä, jossa kuljettajia ravittiin yleisön tutustuessa kalustoon. Iltapäivän aikana ajettiin vielä Mustioon, josta koukattiin Inkoon ja Fagelvikin kautta takaisin Sisulle Karjaalle, jonne autot jätettiin vartioituun yöparkkiin. Vaikka eri puolelta Suomea tapahtumaan saapuneet kymmenet ajoneuvot aiheuttivatkin monille kiireisille ihmisille harmaita hiuksia, niin on kuitenkin syytä muistaa tämän kaluston olleen merkittävässä roolissa tätä pohjoista hyvinvointiyhteiskuntaa rakentamassa. 58. Tämänvuotinen vajaan sadan auton ryhmä alkaa olla jo järjestäjillekin melko haastava esimerkiksi pysäköintipaikkojen ja ruokailujen osalta, mutta ketään ei myöskään tahdottaisi jättää pois matkasta. Mukava lisä tänä vuonna oli neljän ruotsalaisen autokunnan vierailu keikalla. Vetkun keikat ovat niille autoillaan osallistuvien lisäksi mukavia tapahtumia myös asiasta kiinnostuneelle yleisölle. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko S isun Karjaan tehtaan pihalla oli suuren urheilujuhlan tuntua perjantaiaamuna, kun paikalle oli saapunut lähes sata vanhaa kuorma-autoa osallistuakseen Vetkun jokavuotiselle kesäkeikalle. Perjantain startti tapahtui Karjaalla Sisun tehtailla, josta matka kulki Bilnäsin kauniiden maisemien kautta Fiskarsin idylliseen ruukkikylään. Vallatonta vetkuilua Vetkun Hankoniemenkeikka Veteraanikuorma-autoseuran eli Vetkun kesäkeikalla autojen nokat käännettiin tällä kertaa kohti Hankoa. Tänä vuonna reitti kierteli kahden päivän aikana pitkin Hankoniemeä. Autojen määrä on tapahtumassa kasvanut joka vuosi. Launtain reitti kulki Hankoon Åmineforssin, Pohjan, Tammisaaren ja Syndalenin kautta. Seuran tapana on ollut järjestää reissu eri puolilla Suomea joka kesä jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Mukana oli monta vanhaa tuttua kuin myös uusiakin tuttavuuksia. Vetkun kalusto oli kuin piste iin päällä historiallisessa ruukkimiljöössä, kun autot saatiin parkkiin kylälle ja yleisö pääsi tutustumaan kulkupeleihin
Harvinaisuus harvinaisuuksien joukossa on tämä Sauli Lavikan K-sarjan Jyry-Sisu vuodelta 1967. Mersun omistaa Olavi Kokkonen Iittalasta. Sateesta johtuen opastetut kierrokset tehdashalleihin olivat suosittuja. Anders Näslund saapui Ruotsin Hoforsista Hangonkeikalle tällä vuoden -54 Scania-Vabis Regent LS71:llä. Lasikuitunokkaisia löytyy kuten nukkuhyttisiäkin, mutta harvemmin samojen rekisterikilpien välistä. Pallonokka-Mersu mallia 1413 vuodelta 1966 TVH-koppeineen kuvastaa aikakauden tunnelmia ja tapoja hyvin. Näistä Regenteistä oltiin 50-luvun Suomessa aidosti kateellisia ruotsalaisille. Järeähköt pankot kertovat jonkin asteisesta pellonraivaaja-asenteesta puunajoa kohtaan. 59. 05/13 Lähtöpaikkana toimi Sisun tehtaanpiha Karjaalla, jossa tarjoutui mahdollisuus päästä tutustumaan kotimaisen kuorma-auton valmistukseen. Kaksi miestä loikkaamassa Ford F600:n konehuoneen puolelle päivittäistarkastuksia suorittamaan
TE-702-kilvet voisivat viitata vaikka auton Suomihistoriaan Turun seudulla. Eero Virran Volvo B 11 vuodelta 1936 on joka tapauksessa erityisen näyttävä kuorma-auto aikakaudeltaan. Esimerkkiä aiheesta näytti Fribergit Liedosta. Monen vanhemman rahtimiehen silmäkulmat kostuivat, kun Björn Nilsson päästeli menemään seitenvitosella Scania-Vabis-yhdistelmällään. Oliko tuolloin kuitenkaan käytössä vielä kolmea numeroa. Suomessakin nähdään aina välillä veteraanikuormaautoja, jotka liikkuvat asiaankuuluvan perävaunun seuratessa vetäjää, mikä on hieno asia. Nykykilvet oli ruuvattu pois, ja tilalle oli laitettu paremmin aikakauteen sopivat laput. 60
Pattipää-Scanian väritys viittaa kotimaisen panimon kaluston väreihin, joihin auton pitikin tulla, kunnes panimo vetäytyi kesken aiken projektista. Kolonna saapumassa Fiskarsiin ensimmäiselle etapille. Ari Korhosen nosturilla varustettu L50 oli piristävä poikkeus nöpö-Scanioiden rintamassa. 05/13 61. Etualalla Juvelan Helsinki-Pariisilinjan makuuhyttiJyry. Vetkun keikat ovat mukavia tapahtumia myös suurelle yleisölle. Sisempi pyörä lankun päällä, jolloin tunkki joutaa etuakselille. Reijo Silokivi saapui Mersullaan keikalle Kalannista. Yleisö pääsi seuraamaan automiesten toimia suorana lähetyksenä omin silmin taukopaikoilla, mikä tuntui olevan monille varsin mielenkiintoista katseltavaa. 14 tonnia ja 180 hevosvoimaa olivat vuonna 1966 kovat lukemat 2-akseliselle kipperille. Se ei silti nakerra tämän Vabiksen näyttävyyttä
Wanha Woima -tapahtuma kokosi Oulaisten Perinnekeskuksen ja Törmänhovin alueelle kunnioitettavan määrän kalustoa ja edellisvuosien tapaan yleisölle oli tarjolla myös muuta nähtävää. Perinteisiä työmenetelmiä esiteltiin niin räsymattojen kuin sepäntöiden tiimoilta, vanhoja fil- Pirkka-Hämeen Jätkäperinneyhdistys teki koko viikonlopun musiikkiesityksiä sekä työnäytöksiä. Teksti ja kuvat: Paula Tavasti J ärjestyksessään 21. Wanhaa Woimaa Vanhoja voimakoneita, klassikkoautoja ja muuta alan kalustoa esittelevä Oulaisten tapahtuma kerää vuosi toisensa perään laajan näyttelyalueen täyteen katsottavaa ja yleisöä. Tässä puksuttaa tapahtuman pienin Zetori.. Myös yleisö pääsi tekemisiin vanhojen menetelmien kanssa – esimerkiksi tapahtuman 20-vuotisen historian kunniaksi suunnitellun juhlakolikon muistoksi hankkinut sai sen myös itse lyödä. 62 mejä esitettiin, jätkäperinteeseen tutustuttiin, kuulapäämoottoreita kuunneltiin ja sitä rataa
Kahdeksanhevosvoimaista puksuttajaa valmistettiin Lapuan Konepajalla vuosina 1915–1918. Fordson Super Major ’61 on arvokkaasti ikääntyneen salaojakoneen lähtökohtana, mutta itse koneesta ei Pekka Siponen ole onnistunut tietoa keräämään. 63. Tänä vuonna konepäivillä sai käydä lyömässä pientä maksua vastaan Wanha Woima 20 vuotta –kolikon, ja niitä lyötiinkin lähes tuhat kappaletta. Konepäivillä hän oli mukana jo 18. kertaa. Kuvassa omaa kolikkoaan lyömässä Tapio Jokikokko Oulusta. Kaarlo Ojala Kälviältä toi paikalle viisi vuotta sitten kunnostamansa, vuosimallin 1929 Deering McCormick 10-20 -traktorinsa. Jos kuvan masiina on sinulle tavalla tai toisella tuttu, tietoa saa pistää tulemaan toimituksen suuntaan! Perälän Matti Esittelee harvinaista Karhumaamoottoriaan. 05/13 Järeä pyöräkuormaaja edusti kunnialla tapahtuman maansiirtokoneosastoa. ”Iso” ja vähän pienempi alasin. Seppämestari Risto Tavastin taidonnäytettä ihmetteli moni
Fiat 600 Abarth -replikan omistaa Jarkko Saastamoinen. Pienoismallit kiehtovat kaikenikäisiä katsojia. Kuvan traktoreiden ohella esillä oli myös mm. Äänentoistolaitteita ajalta, jolloin radionkin piti lämmetä hetken verran ennen kuin sävelet pääsivät valloilleen. Zetorien kampikäynnistyskilpailun.. Auto-osastolla tämän vuoden teemana oli ”Kilpa-autot kautta aikojen”, ja mikäpä olisi rataviritteistä Pompannappia parempi esimerkki aiheesta. Tässä menossa puintihommat perinteisellä tyylillä. ”Tunnelma tuo aina uudelleen”, kertovat Pyhäjoen Yppäristä koneita Iisak-poikansa kanssa katsomaan tulleet Marjo ja Tuomo Impola. 64 Kauppisen Erkki, jonka monet varmasti muistavat televisiosarja Pirunpellosta jossa mies näytteli Asseri Kantosta, oli mukana tapahtumassa ja avasi mm. Käpylän koulussa oli nähtävillä räsymattoja eri aikakausilta. Työnäytöksiä seuraamalla yleisö pääsee kosketukseen vanhojen työmenetelmien kanssa. Hans Dieterin pienoisrautatie, jonka mies toi traktorinsa kyydissä Saksasta saakka
McCormick B450 oli artikkelin tekohetkellä täysin projektiasteella, mutta ehti konepäiville hienosti entisöitynä! Hans Dieter kurvaili traktorillaan Saksan Wunderlichtista saakka! Vaikka osa matkasta sujui leppoisasti autolautan kyydissä, on herralla ollut melkoinen matka ajettavanaan. Pekka Mustolan harrastusta esittelimme numerossa 3/2013. Tandempyörä puhelakossa olevalle parille. Koneita ja laitteita, työnäytöksiä, museotavaraa ja niin edelleen. Uskomattoman hieno pakettivaunu on myyty uutena Suomeen ja se on toiminut John Deere Lanz -traktorien huoltoautona Lapissa. Donau Schnellaster F800 vuodelta 1955. Ei ihme, että yleisö viihtyi erinomaisen hienosti. 65
Avancen paluu julkisuuteen on ehdoton merkkitapaus konehistorian harrastuksessa ja harrastukselle. ”Pelastustöitä” tehneessä Arto Haapakorven joukkueessa keskeisen tärkeitä tekijöitä ovat olleet moottorispesialisti Lauri ”Late” Kumpulainen ja Jukka Mattila sekä Juho Haapakorpi. Tuorlassa se vietti näyttelyesineenä aikaa 1970-luvulle saakka. Aake Jermo mainitsee Suomen Kuvalehdessä 1952 erityispiirteenä eri suuruisista takapyöristä johtuvan vinon kulun. Töitä toki tarvitaan edelleen, samoin entisöinnin rahoitusta. Itse asiassa sellainenkin firma kuin Rauma-Repola voisi operaatioon osallistua, sillä Vuojoki Gods yhtiö kuuluu erottamattomasti tuon yhtiön taustavaiheisiin.. Avance kutsuttiin nähtäville Tuorlan koetilalla Piikkiössä järjestettyyn ”koneellistetun maatalouden esittelyyn” 1952, jolloin Suomen Kuvalehti sen noteerasi. Teksti ja kuvat: Olli Ojanen 66 S ata vuotta sitten Turkuun näyttelyyn tuotu Avancemoottoriaura oli jälleen äänessä Seinäjoella heinäkuisen Farmari-näyttelyn muiden nimekkäiden ja tärkeiden esiintyjien joukossa. Yleisösuosio oli taattu. Avancen käynnistäminen vie jonkin verran aikaa, mutta joka tapauksessa se jo käynnistyy. Taiturimasinisti Arto Haapakorven ja kymmenkunnan muun osaajan toimesta kunnosteltu Avance käynnistyi jälleen pari kertaa päivässä näyttelyn aikana. Satavuotias Avance jälleen äänessä Ensimmäiset traktorihankinnat Suomeen tuottivat pettymyksiä. Työkuntoinen tuo vanhus ei vielä ole, mutta toivotaan... Sittemmin Avance on esiintynyt ainakin Kuopiossa ja Hyvinkäällä. Niistä aivan ensimmäinen on entistetty lähes käyttökuntoon. Avancehan ei etene edes kunnollista kävelyvauhtia. Avancen nykyinen olotila on jo lupaava. Aktiivista työelämää kesti tuonne 1938 saakka. Vuonna 1913 hankitut ruotsalaiset Avance-moottoriaurat osottautuivat jo käyttökelpoisiksi. Vuojoen kausi Avancella kesti vuoteen 1919, ja seuraava omistaja oli Pihlavan kartano Pöytyällä. Joissakin muisteluissa on mainittu, että ylärinteessä oli Avancen etenemistä autettu nelijalkaisin hevosvoimin. Moniin vaiheisiin ja yksityiskohtiin on tarvittu ja saatu apua yhteensä kymmenkunnalta osaajalta. Seuraavaksi tämä moottoriaura siirtyi samassa pitäjässä Jokkeenhaaran taloon. Tämä moottoriaura oli ensimmäinen käyttökelpoiseksi katsottava traktori Suomessa, tosin traktori sanaa ei tuohon aikaan vielä käytetty. Aake Jermon mukaan Avancea ei tuolloin käynnistetty, koska sen äänen arveltiin säikäyttävän turkulaisia. Kone pelastettiin takaisin kotitaloon, jota oli alettu kutsua Jokihaaraksi. Muuttomatkan Pöytyälle mainitaan tapahtuneen ajamalla, joten se on kestänyt kauan. Satavuotias Avance on sikäli hieno tapaus, että sen vaiheet tunnetaan hyvin, ja siitä on jäänyt talteen aika paljon muistitietoa. Turusta maatalous- ja teollisuusnäyttelystä Vuojoen kartanoon Eurajoelle ostettu moottoriaura palveli miten palveli omistajaansa
Suomen Kuvalehdessä 1952 julkaistu kuva Suomen ensimmäisestä Avancemoottoriaurasta. Avance-moottoreita mainostettiin ja myytiin Suomessa kohta 1900-luvun alkuvuosina. 05/13 67. Agros Oy oli konekaupassa yksi tärkeimmistä liikkeistä, joten tieto Avancesta levisi hyvin. Kuva liittyi Aake Jermon lyhyeen juttuun Turun suunnalla järjestetystä koneellistamisnäyttelystä, mutta kuva tuskin on siitä tilaisuudesta
Suomessa Avancet alkoivat päästä käyttöön kohta viime vuosisadan ensimmäisellä kymmenellä. Kun oikean tuntuista automallia ei kehittynyt, niin vuonna 1907 tehtaan ja firman nimeksi muutettiin J.V.Svenson Motorfabrik. avance-moottoriaurat J. Ruotsalaistietojen mukaan ensimmäiset makaavasylinteriset moottorit olisivat olleet ensimmäisiä Euroopassa valmistettuja hehkukuulasytytyksellä varustettuja moottoreita. Lahdessa pidetyssä suuressa maatalousnäyttelyssä vuonna 1910 Agros Oy esitteli osastollaan uuden tyyppisen Avancen, ”joka käyttää naftaöljyä”. Lehdissä olleiden myynti-ilmoitusten kertoman mukaan sellaisia oli ollut käytössä niin veneissä kuin rakennustyömailla, kirjapainossa tai peltisepänliikkeessä voimakoneena. Kaikki moottorit eivät olleet pienintä mallia, vaan käytössä näyttää olleen myös 8- ja 15-hevosvoimaisia. Moottoriaura oli konetyyppinä alkanut kiinnostaa valmistajia Saksassa ja Itävallassa. Ainakin vuonna 1906 Svensonin Automobilfabrik on julkaissut täällä mainoksia petroolimoottoreistaan. Meillä näyttää noin5-hevosvoimaisten Avanceiden käyttö olleen yleisintä. V. Avance paikallismoottoria mainostettiin joskus erityisesti pyörillä varustettuna. Laakspohjan kartanossa Lohjalla ja Suur-Merijoen kartanossa Viipurin maalaiskunnassa oli samanmallinen Avan-. Tuohon aikaan koneasioissa hyvin tärkeä Agros Oy otti Avance moottorit myyntiinsä, ja Agroksen omat liikkeet tai piiriedustajaliikkeet eri puolilla maata alkoivat huolehtia merkin näkyvyydestä. Puimakoneen pyörittäminen kuului toimenkuvaan, samoin pienimuotoinen teollisuus, kuten saha- ja myllylaitokset. Turkuun näyttelyyn tuotu ja nyt ”henkiin herätelty” Avance ei ollut ainoa Suomeen saapunut. Niinpä Svenson alkoi valmistaa petroolikäyttöisiä polttomoottoreita Avance-nimellä veneisiin ja paikalliskäyttöön. Svenson Automobilfabrik. Autoala tuntui muuttuvan niin nopeasti, ettei oikeata tyyppiä tuntunut löytyvän. Pian Svenson muutti moottorin rakenteen pystysylinteriseksi, mutta kuulasytytys toki säilyi. Varhaisimmissa suomalaislehdissä julkaistuissa Avancen 68 mainoksissa oli allekirjoituksena J.V. Svensonin kehitelmiä Avance-moottoriaura ei ollut lainkaan suunnittelijansa ja tekijänsä alkuperäisissä ajatuksissa. Svenson laajensi moottoriensa käyttöaluetta alkamalla valmistaa moottoriauroja niin ikään Avance-merkkisinä. Ruotsalainen Johan Victor Svenson päätti 1900-luvun alussa aloittaa autojen tuotannon ja perusti tehtaan Tukholmaan. Lännempänä suosittiin enemmän sitä, että traktori eli vetokone ja kyntölaitteet olivat erikseen, kun ne moottoriaurassa ovat samaa runkorakennetta
Svensonin tukholmalaistehtaasta on paljon jäljellä, mutta nykyisellään se palvelee messu- ja tapahtumatiloina. Kun olot Venäjällä olivat perusteellisesti muuttuneet eikä vienti jatkunut, tehdas ajautui vaikeuksiin ja lopuksi konkurssiin vuonna 1922. Silloin se liitettiin vanhaan maatalouskoneiden valmistajaan Munktelliin. Moottoriaurat mainittiin erityisesti Venäjälle myytynä tuotteena. Handelsbankenin toimesta tilannetta järjesteltiin niin, että tuotantoa jatkamaan muodostettiin AB Avancemotor -niminen yhtiö. Myös Tapilan kartanossa Sauvossa oli Avance-moottoriaura, hyvin mahdollisesti juuri samanlainen. Sitä kautta voidaan sitten vetää sukulaisuussuhteita aina nykyiseen Valtraan saakka. 69. 05/13 Seinäjoen Farmari-näyttelyn tähtiä: Avance 1913 varsin pitkälle edistyneessä kunnossaan, yläpuolella pikkukuvassa entisöintimestari Arto Haapakorpi ohjastaa Avancea esiintymispaikalle. Svensonin tehtaan tuotteita myytiin kotimaansa ohella huomattava määrä Venäjälle, ja niihin myyntilukuihin Suomessakin olleet koneet taidettiin tilastoida. Tämän firman tarina jatkui vuoteen 1929 saakka. ce
Ennen vanhaan tiet oli mitä oli, kulkuyhteyksiä oli vähemmän ja matkat pitkiä. Mieleeni pulpahtaa kesä, sinivalkoinen onnikka ja ensimmäinen matka yksin linja-autossa Kuopioon kesäleirille. Ennen oli ennen, matka oli tärkeämpää kuin päämäärä. laisia ollut Linja- autoja on monen a mo ink ku tta mu yt, nn ja me tajalla ljet ku nyt nessa olet näh n vaan… ähä ynp Kys n. Voisi olla osien luovuttajaksi, kenties. RAUHASSA RUOSTUVAT Linja-autossa on tunnelmaa Näin koulujen alkajaisten kunniaksi meidän jokaisen maalaisen mieliin palautuvat ne lukuisat kerrat, kun on matkustettu linjaauton uumenissa pitkin syrjäkyliä kouluun sivistymään, maalta kaupunkiin tai kaupungista maalle, mummolaan Juankoskelle tai milloin mihinkin. Hankittu matkailu autoprojektiksi, jää ja pusikoituu nyt rom nyt tekemättä ahtaneena runsaslum isten talvien ansiosta ostettavissakin tai . Teksti ja kuvat: Joona Hamm Vanaja Etelä-Savoss a. Aikaa siitä on vierähtänyt jo yli 24 vuotta. ove oman ekin. Mersun vanha Lumi se on tehnyt tepposet tänn muistuttaa vanhoisse a toisi ja lta toisi htuu linjuri uno n päät ymetsässä. halli auto ta ajoista ammattiautoilijan 70 Erikoiskori O y Iisalmi on tämän ku mmajaisen lavasteiden takana.
Jonkinlaiseen uudiskäyttöön ovat vuosien saatossa päässeet, mutta pientä unohduksen hiventä oli silti ilmassa havaittavissa Länsi-Suomessa. ole Tästä onnikasta ei juurikaan kin aina tta ,mu llä mitään jälje la monivuotinen Oxalis acetosel asti. Taljan huomaavainen ja opastavainen tarra ”nyssen” sisätiloista. ikka mall in oike viiht yy siinä Ruotsalaista osaamista jossain Håksbergin kaivoskylän uumenis sa. Sehän jut n ine ma ino pyr ka päässä oli hyp aksi lä tunnistamattom oli vanha onnikka. Helsingin Koritehtaan valmistama linjuri korotetulla katto-osalla maatui vielä pari vuotta sitten kyljellään Hankasalmen eräällä hakkuuaukolla, mutta eipä ollut enää tänä kesänä. King of the Road – Volvo. ala jan poh tus tunnis Hurmaavan virtaviivainen ja silmiähivelevän sulavalinjainen MercedesBenz päijäthämäläisessä alkutalvessa. Olisi kiva tietää moisen historiasta lisää. Takaovissa mainostettiin suurin mainoksin Tebo-kaasua. Saksalaista jämäkkyyttä sanon minä. Vie än hyv lamerkki antaa jääneen yksilön keu n harrastajille. 71. äht yä späivänä päätin pys Eräänä sateisena syy nluo le” sel uk pot hel telli puolipakolliselle ”ho n, silmieni kaa olla as ink ku ja non helmaan, jon allinen pitkäkatto, edessä avautui kumm tu. Malmin hautuumalle ei Wiimaa ja Kiitokoria ole sentään hylätty
Konepajan mainittiin saaneen kultamitalin Pariisin maailmannäyttelyssa 1900.. Vaikka isännältä mittava sahakokoelma löytyykin, on Kattotiilivalmistuksen työnäytökset keräsivät ympärilleen kiinnostuneita. Aktiebolaget Crichtonin Turussa vuonna 1928 valmistama höyrykone pyöri näytöksessä paineilmalla. Sahamiesten konepäivät Höyrykone- ja maamoottoriharrastuksen ympärille keskittyviä tapahtumia ollaan maassamme nähty lukuisia, mutta nyt on käyntiin vetäisty myös vanhojen moottorisahojen harrastajille Sahamiesten konepäivät. Puksuttavia maamoottoreitakin tapahtumassa nähtiin sekä lisäksi työnäytöksiä, joista kiinnostavampia oli kattotiilien valmistus perinteisin menetelmin. Tiilentekijän taidot on hankittu jo 50-luvulla. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine P ukkilan Savijoelta löytyvän sahakeräilijä Jari Koskisen käyntiin vetäisemä tapahtuma ei nimestään huolimatta ollut tiukasti vain vanhoihin moottorisahoihin keskittynyt konepäivä. 72 sahojen lisäksi konekokoelmaan löytynyt monenlaista muutakin moottoroitua aarretta traktoreista maamoottoreihin ja perämoottoreista mopoihin. Sahojen ja sahausnäytösten ollessa päivän pääosassa riitti vierailijoil- la ihmeteltävää vanhojen ajoneuvojen rivistöissä sekä pienimuotoisella rompetorilla
Tapahtumaan sai tuoda omat sahat mukanaan. Wade & Companyn valmistalla aparaatilla ei puita taideta kaataa, mutta pätkiä kylläkin. 25 kiloa painavaa amerikkalaissahaa tuli maahamme uutenakin muutamia, mutta liekö nelitahtisen Cummingsmoottorin paino tai kiekkoterän huono käytettävyys lopettaneet mallin jatkokehittelyn. Melko verkkaiseen tahtiin mahtavaa teräänsä edestakaisin nytkyttävällä R.M. 05/13 Yksi huvittavimpia moottorisahoja oli Sachs KS-31 -pystykarsintakone, joka leikkelee oksat edestään puuhun kiivetessään. 73. Sally Saw vuodelta 1949 on moottorisahamallina melko erikoinen. Kätevän kokoinen JOBU kulkee vaikka Jawan tarakalla. Etummaisena oleva 45 kiloa painava La Quick vuodelta 1939 on ranskalaisvalmisteinen. Kaikki suuret koneet eivät tule Amerikasta. Käsikammella käyntiin veivattava 250-kuutioinen hirmu vaatii kaksi miestä puunkaatohommiin. Liikuteltava moottorisaha se on tämäkin
Siinä he ovatkin kumppa- neineen onnistuneet ilmeisen hyvin. Erikoinen telapeli tuntui kovasti kiinnostavan kaikenikäistä yleisöä. Ollaanhan Juhani Ahon kotimaisemissa, mutta täällä on myös käyty Suomen sodan merkittävä taistelu lokakuussa 1808. Teksti ja kuvat: Sami Korhonen P aikka on kyllä mainio perinnepäivien vietolle, sillä alueella voi aistia kirjaimellisesti historian siipien havinaa. Konepäiville oli saatu yksi kappale jokaista sorttia näitä mainioita ilmajäähdytteisiä Porscheja: Junior, Super ja kuvassa näkyvä 4-sylinterinen 55-hevosvoimainen Master. kesäkuuta jo perinteeksi muodostuneet konepäivät. Koljonvirran koneet Iisalmen Koljonvirran leirintäalueella pidettiin 15.–16. Tapahtuma toi taas ihmisiä käyskentelemään paikalle mukavasti totuttuun tapaan sekä silmittelemään monipuolista kalustoa, näytöksiä sekä kaikkea muutakin kivaa rompetorin puolella. Vuonna 2000 perustettu tapah- tuman organisaattori, Koljonvirran Vauhtipyörä ry, on lähtenyt omien sanojensa mukaan herättämään henkiin – sekä ottanut myös asiakseen vaalia – entisaikojen käsityö-, rakennus-, koneistamis- ja työtapamenetelmiä kuin myös itse alueen historiaa. Tätä traktoria ei ole tuotu runsaasti Suomeen, vaan lukema asettuu alle sadan yksilön tietämille. Ilman maamoottoreita ja niiden tunnusomaisia ääniä tuskin yksikään perinnekonepäivä tuntuisi samanlaiselta. 74 Hyväkuntoinen Leyland 245 oli saatu rivistöön runsaslukuisena esiintyneiden sukulaistensa Nuffieldien lisäksi.. Iisalmelaisen Jaakko Sarvelan McCormick/International Farmall Cub ´52 olisi varmasti ollut vahvoilla sympaattisimman traktorin tittelistä, jos sellainen kisa olisi tässä tapahtumassa ollut. Ohessa kuvasatoa lupsakan tapahtuman itseoikeutetusta masinistisesta puolesta, ja erillinen katsaus näyttelyrivistössä seisseeseen vihreään yksisylinteriseen söpöläiseen
Isät ja pojat tuntuvat olevan alati kiinnostuneita näistä Englannissa valmistetuista tuotteista, ja mikäs siinä: Tämäkin Fordson Super Dexta on saanut koko ajan palvella isäntiään uskollisena käyttöharrastustraktorina. Zetorit ovat varmaa vakiokalustoa näissä tapahtumissa ja mikäpä siinä: vekkulit papattajat ovat suuren yleisön lemmikkejä. Sentään seitsemän miestä ja yksi nainen tarvittiin, ennen kuin takapyörät alkoivat kaivautua maahan. Valmetia ohjastanut mies hävisi juuri äsken vetokisan, ja kisassa käytetty köysi on heitetty miehen kaulan ympärille. Etualalla YläSavon Mobilisteihin ja Konepyöräilijä Ry:hyn kuuluvan Risto Niskasen käyttövarma A-Ford vuodelta ´31. Lauri Tikkasen omistama ja aikakausien vaihteluihin varmasti tyynesti suhtautunut Ford T-Runabout vuodelta 1918. 05/13 75
Ennakoiden uutta aikaa lienette panneet jo nimestä merkille tässä koneessa käytetyn polttoaineen laadun. Jäähdytinsysteemi oli vielä kiehutin-jäähdytinjärjestelmä. Saksalaiset olivat tässä suhteessa traktoririntamalla edelläkävijöitä laajem-. Weimarilaisen sepän poika, Herman Fendt, syntyi 1911 teollisen kehityksen kärkimaahan Saksaan, joka ensimmäisen maailmansodan jälkeen oli pakotettu alennustilaan, mitä tulee teolliseen tuotantoon. Ensin pitää pureutua kuitenkin valmistajan historiaan, koska Suomessa tämän tehtaan traktorit tulivat tunnetuiksi käytännössä vasta 80-luvulta alkaen. Pikku kansantraktori Fendt Fix 1 ´59 Tiettävästi Suomeen ei ole tuotu kuin hiljattain jälkituontina pari kappaletta Fixin 15-heppaista ykkösversiota, ja olemattomissa lienevät täällä merkin muutkin tuon aikakauden edustajat. Olvi-säätiön omistama Ford TT -kuormuri vuodelta 1925. Tällaisella mallilla yritys oli aloittanut Iisalmessa silloin aikoinaan, rahdaten kovasti kysyttyjä nannajuomia janoiselle kansalle. Koneen oli nimetty Dieselross-nimiseksi, eli vapaasti suomennettuna ”Dieselihevoseksi”. Tuo vuosiluku oli samalla vaivoin toipuvan Weimarin tasavallan uuden kurimuksen alku, jolloin inflaatio ryöstäytyi käsistä saavuttaen tolkuttomat mittasuhteet. Silti yritystä oli ilmassa uusista rajoitteista huolimatta ja vielä enemmän pinnan alla, jolloin todelliset kyvyt yksilö -ja yrityspuolella karsiutuivat kuin jyvät akanoista jo varhaisessa vaiheessa. Nuori Fendt jatkoi kuitenkin tässä tilanteessa päättäväistä työtään ja kehitteli ensimmäisen traktorinsa tuon edellämainitun itsekulkevan aparaattinsa pohjalta, jossa oli ollut jo yksinkertainen vaihteisto ja muut täysiverisen työkoneen tuntomerkit pyörien päälle sijoitettuna. Herman oli selvillä maatalouden tarpeista jo nuorella iällä ja toimi sen mukaan kuin kutsumuksesta: vuonna 76 1928 vasta 17-vuotiaana hän saattoi esitellä ensimmäisen paikallismoottorilla varustetun niittokoneensa
Viimeksi mainittu kokonaan uusi malli oli valmistuksessa alkuvuoteen 1959 saakka korvautuen sitten hieman ehostetulla mallilla. Tällöin voimanlähde vaihtui MWM:n valmisteeksi ja uudet versiot esiteltiin entisten tilalle: 2-sylinterinen 22 hevosvoiman Farmer, 3-sylinterinen 40 hv Favorit ja 1-sylinterinen 15 hv Fix. Raksuttimen virkaa hoiti nyt Deutzilta saatu voimanlähde, jossa kiehutusjäähdytyssysteemin tilalla oli jo moderni jäähdytysjärjestelmä. Pienille edullisille traktoreille oli todellakin tilausta tässä uudessa jälleenrakennustilanteessa: kaupungit olivat vakavasti vaurioituneita tai tuhoutuneita, maassa ei ollut mitään ja talous piti saada toimimaan mahdollisimman pikaisesti ja ihmiset ravituiksi. Fendt jatkoi siitä mihin oli jäänyt sodan alkaessa palaten standardituotantoonsa jo varsin pian vuoden 1946 kuluessa. minkin. Berner Oy koetti 50-luvun loppupuolella noiden kahden väkevämmän mallin kanssa, mutta hinnaltaan kalliiksi muodostuneet, vaikkakin ehdottomasti laadukkaat tuotteet eivät menneet kaupaksi juurikaan. Volksschlepper-eli kansantraktorikysymys Otsikossa käytetylle termille – jonka Ferdinand Porche heitti ilmoille sodan alla – oli tilausta sodanjälkeisessä Saksassa, joskin moni valmistaja oli jo valmiiksi jakamassa tuota kakkua. Maanviljelyspuolta tarvittiin, ihmiset ahkeroivat ja sitten viimein vaurastuivat Saksan liittotasavallan edetessä lopulta huikeaa talouskasvun tietä kohti kerralla parempia aikoja. Siksi traktorimarkkinoille ei päässyt syntymään vastaavankaltaista ilmiötä kuin minkä Volkswagen synnytti henkilöautopuolella, paisuen sittemmin maailmanlaajuiseksi ilmiöksi. Anschlussin eli Itävallan Saksaan liittämisen aikaan vuonna 1938 esiteltiin sitten kaksisylinterinen malli-F22. Mutta tästä eteenpäin tämänkin valmistajan toimintaa määräsivät sota-ajan uudet velvollisuudet ja vaatimukset, ja Fendt askarteli esimerkiksi Suomessakin tutuksi tulleen vaihtoehtoisen polttoaineen eli puukaasun 05/13 mahdollisuuksien parissa. 30-luvun kuluessa jatkokehiteltiin Dieselrossia jalostetumpaan muotoon, ja F18-mallissa oli jo ajokytkin riippumattomine voimanottoineen. 77. Fendtillä oli vuoteen 1955 mennessä tarjolla 1-sylinterinen 1,8 ja 2,4 litran 2-sylinteriset traktorivaihtoehdot, joita oli myyty tuohon vuoteen mennessä melko mukavasti puolisensataa tuhatta kappaletta. Fixiä ei ikävä kyllä tuotu Suomeen. Haapajärveltä oli saatu näyttelyyn mukaan Olavi Teiriojan Ford F600 vuodelta ´56. Moottorisahojen lisäksi oli näytteillä myös enemmän lihasvoimaa vaativaa sahausvälineistöä. Aiemmassa elämässään se on palvellut Keiteleen kuntaa paloautona
alle 7v ilmaiseks AIKA: 14-15.9.20 pset 7-15v. 2€, Perhelippu 20€, aikuiset 10€, la Yhteistyössä: www.vanhatkoneet.. –1.9. Perinnepäivät 31.8. 2013 klo 10–17 Pääsymaksu 10 € Alle 12 vuotiaat lapset ilmaiseksi. kaiki?e! IH tuoteperhe esi?ä! • Zetoreiden kiihdytyskilpailu • Vanhoja traktoreita, moottoreita ja erikoisia ajopelejä menneiltä vuosikymmeniltä • Avoin kansainvälinen kullanhuuhdontakilpailu • Saunapalon sammutusnäytös vanhalla palokalustolla • Metsäsavotta toiminnassa • Puintipiha ja entisajan työkaluja • Tupaswillan perinnekylässä työnäytöksiä ja käsitöitä sisällä ja ulkona • Vanhan tavaran rompetori • Taidenäyttely Paljon nähtävää maaseudun historiasta ja perinteistä kiinnostuneille! www.tupaswilla.fi Ränssintie 5, Laukaa ® I UTA & PETR?L RA to äen Messupuis PAIKKA: Riihim 7 13 klo. www.masinistit.com. Elävää konehistori. 10-1 i
Autolla ajettu 450 tkm. 70 €. Hytti, ohjausakseli ja laturi puuttuu. leveys 1610 mm. WWW.AURAOSA.FI 0400 828 460 79. yht 150 € / vaihto. -81. Kytkin, H. 50 €, ym. 0504121193, Kuopio Myydään Ford-moottori, sopii ilmeisesti viimeisen mallin petrooliMajoriin, ollut pikku-Traderissa. Vesipumppu, H. -82, hyvä, ei hitsailtu. H. Moottoritilavuus 1190 cm3. Nuffield 154 kk-laak. Remmisiiva, H. 0400734726, Tampere Wickström 50-luvulta 4-sylinterinen diesel, 040-5536606, Vantaa 137362 TAPPEJA JA HOLKKEJA KAIVINKONEISIIN • PYÖRÄKUORMAAJIIN NOSTUREIHIN ym. Hiab-nosturi 50-luvun alkupuolelta. 0452562762, Lappeenranta Myydään White -49 Kuorma-auto, 0405536606, Vantaa 137360 Ford Transit 2.4 D -76 Käyntikuntoinen projekti, 0500-852565, 137355 International T6 -39 , 0405536606, Vantaa Lada 4D Sedan 1200 L VAZ 21013/2420, porrasperä, punainen, takaveto, 5 henk., akseliväli 2420, omamassa 970 kg, kokonaismassa 1370 kg. 100 €. 9500 €, 0400-272641, 137351 • Fiatagri, Case IH, Ford, New Holland, MF, Zetor, Leyland, DB, Same, Nuffield • Nivelakselien osat • Aurojen osat • Työkoneiden osat Puh. Valmetvaihteisto, suodattimia, Fiat-kytkinkeskiö, Valmet voimanulosoton levy, Perkins 4108 yläp.tiiv.sarja. 6500 €, 0500862902, Tornio 137353 Pyöräkoneen rengas 20,5x24, Dunlop 12PR, 50 % ehjä. 0400-353511, Padasjoki Myydään Hanomag R35 -57, Normag -52, Allis-Chalmers -56, Valmet 3-sylinterinen dieselmoottori. Fordson -38 pronssikaasari. Laukaisin ja kannatuspyörä on. Natikka rk-laak. 750 €, 040-5808361, Pihtipudas Myydään Fiat 441-411 osia: konepelti, H. Vanhat radiot 40–60-luvulta: FNR bakeliittikuorinen, Opal puukuorinen, Loewe-Opta Bella, Asan koneisto. 60 €. 60 €. (08) 430311 Fax. Hiiappi autonosturi, ei sis. tukijalkoja, ollut hirsityömaalla. 100 €. 044-3795636, Tyrnävä Valmet 702 Ulosotton 540/1000 sisuskalut + muitakin moottorin osia. BMW maamoottorin äänenvaimennin 50 e. (08) 430323 KAUPPA JA LUETTELOT NETISSÄ www.konekorjaamo.fi 05/13 Pintakarkaistua pyöröterästä määrämittaisena. Katsastettu 5/13, laittoa on, H. 100 €. Pienet tapit on, jotta sopii mökkitraktorinkin perään!, H. 150 €, 045-3508393, Loimaa 137354 Osia Myydään Fiat puskukoneen apumoottorin magneetto Magneti Marelli 50 e. 3500 € / tarjous. Markkinat Osta ja myy kalustoa Myydään leikkuupuimuri Fahr 44, säkkikone vm. 2900 €, 050-9117073, Pori Volvo ´58 6x6 sekä Scania L50 -72 alkuperäisessä kunnossa. VARAOSAT TRAKTOREIHIN Vanaja N-47 -61 Vetotapa 4x4, valmistenumero 67015, moottorin teho 136 hv. Syöttöpumppu, H. Zetor 25 jakoavain, alkup. H. Tunkki, H. Moottori, vaihdelaatikko, etuakseli, ohjaustehostin pumppuineen, hytti, kardaani. ilkka.eronen@gmail.com, 0400-648141, Myydään Bolinder-Munktell rk-laak 010”. Kuljetus järjestyy. Entinen puuauto, H. pikkuosaa. 040-5420484, Savero 137361 Thames Trader 30 osia -64 Katkaistu ja osittain purettu. Pienipyöräinen, bensakoneella. 150 €, 050-3723647, Padasjoki 137356 Fiat FL7 kauhakuormaaja Jäänyt seisomaan kuluneiden perusketjujen vuoksi, vetopyörien hammaskehät jo uusittu, 044-2172025, Laihia 137357 Vanhat Traktorin kaksisiipiset aurat hiekkapuhallettu ja maalattu, H. Peräkärryksi tai varaosiksi, H. Ferguson 154 kk-laak. Maamoottoreita: Wickström 7-8hv -13 "umpipää", Wickström 8hv "umpipää" -27, Wickström 6-7hv, Olympia 5-6hv, Teijo 10hv -48, Teijo 5-6hv, Veto 10hv, 040-5536606, Vantaa Fiskars Aurst Originaalit 2-siipiset 50-60 luvun vaihteesta. 044-3795636, Tyrnävä Ares -28 Oletettu vuosimalli, 0405536606, Vantaa 137363 Mercedes-Benz 16/19/39 vm. Kysy lisää ja tee tarjous, 040-5808361, Pihtipudas Valmet 900 vaihdelaatikko -70 Ehjä, tee tarjous, H. Syöttöputket, H. 044-3178060, Kouvola Bedford TK -72 Hiab 550 nosturilla ja kipillä. 40 e. 0400-332662, Lempäälä Metsänosturi Hiab 670, vm. 200 €, 044-5817956, 136516 Scania 110 Lbs -72 koneritilä av 5.20 napaperällä, H. -64 varaosiksi
800 € / tarjous. Voi koeajaa, ollut 10 vuotta harrastekäytössä, H. renkaat alkup. 1000 €. Vaihdossa käy mp-4-tahtimoottori tai 3–4-vaihteisen mopon raato.Myydään/vaihdetaan: Moottorisahat 50–70-luvulta: Clinton -55, McCulloch -44. -73 L81. 230 €. -83, voi koeajaa H. 70 € / kpl. Markkinat Osta ja myy kalustoa -renkaat Myydään Jyry-Sisun Rolls Royce 320 -moottori vm. 040-8669806, Vaajakoski Myydään Museoreksiterissä oleva Pappa Tunturi vm. Toyota HJ61, etuakseli mekaanisella lukolla, hyvät murrokset, H. NDI Finland Oy www.ndi.fi Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. 050-5890885, Jalasjärvi Myydään museoajoneuvohin latureita ja startteja. 3200 €. 70 €. Halkaisija 50.5 cm, hammasluku 53, keskireikä 9.2 cm. 80-90. 80 €. e.reijonen@luukku. 0400-837816, Forssa Myydään MAN 635K autonum 65–70, etuakseli, hyvät murrokset, planeetat ja jarrurummut, H. 80 €. 040-5420484, Savero Myydään 2kk käytössä olleet alumiinivanteet, jako 98 mm BM,Racing Semperit kesärenkailla 185/65/14, H. Fiat 1100-63, mr-kats, valkosivurenkain, nätti + siisti. 050-3432178, Suomussalmi Ostetaan O&K RH 5 LC Telaa lähinnä olevan ajovaihteiston isoratas. 040-5420839, Vaajakoski Myydään Valmet 611 -moottori, 210 hv turbokone, ehjä ei vuoda ja pelaa hyvin, vm. Fullervaihteisto, todella hyvä, H. Fiat 211 R-60, käynti- ja ajokunto. Akseli jolle atas tulee on 22 hammasta. 2800 €. Myös tieto mistä voisi löytyä kiinnostaa. kaikki osat, vain kokonaisuutena. Honda 100-74 -moottori, H. 0400-720846, Ii Ostetaan Konela- tai Esa-merkkisen venemoottorin käyttöohjekirja. Mökkitraktoriin pienet kipittömät rautarunkoiset kärryt, vesivaneerilava, valot, renkaat 750-16, H. Zetor 25 K -52, käynti- ja ajokunto. -71, H. esim. Pappa Tunturin rungot -68-70, H. H. 040-5420484, Savero Meillä hyvä valikoima renkaita ja sisärenkaita myös entisöitäviin koneisiin. 800 €. 040-5420484, Savero Ostetaan Fiat 4-veto tr. 1) Merkitse ilmoitukseesi oikea kategoria: Myydään / Ostetaan / Vaihdetaan 2) Ilmoitusteksti: enintään 250 merkkiä 3) Yhteystietosi: nimi, osoite, puhelinnumero, postinumero ja paikkakunta. Helkama Ässä -mopo, entisöity, H. Kaikkia osia JF 70/90 -sivupuimureista: erilaisia puhaltimia, hihnapyöriä ym. Vaihdossa käy Raket -80 tai Stihl 010 tai 011 käynnistinkoppa + käynnistin. Maastovaihteisto, ehjä ja hyvä, H. Tunturi Automat -71, entistetty. Tunturi Sport -76, hyvä, Solofer Export 70-luv., siisti ja kunnossa. 1700 €. DB 950-62, käynti- ja ajokunto. 040-5420839, Vaajakoski Kuplawolkkarin lukkorunko ohjauslukolla. 050-4121193, Kuopio Myydään Wikström-venemoottori, 10–14 hv, magneetto peruskorjattu, käyntikunnossa. yht. 1800 €. Rattaan paksuus keskikehältä 6.5 cm. alk. Jobu L-6, Homelite XL12, Pioneer 1150, Stihl -10. 64-69 vuosimallia. -90, tekniikka kunnossa, pellit ei. Moottorisahat: Stihl 041 AV vm. VAIN hyvä. 0400-937447, Sastamala Myydään: Takra purettuna, n. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi Myydään Mörkö-Majorin rautapyörät, Valmet 15 loki, vaihdelaatikko, Jawa 175 -purkuosia, Vire-moottorin osia, H. Vaihdossa huomioidaan Toyota Carina 73-78 tai Nuffiled 1060, myös projekti tai aihio. 1500 € / tarjous. Kaikista puuttuu osia. 250 €. -82, todella hyvä, pelaa hyvin, ei vuoda, öljynpaineet 1–4 ky. MWM KD4152/Stihl-generaattori vm. -51, moottori rikki. 500 €. H. -72, Jobu vm. com, 050-5458875, Liperi 137359 ILMOITA ILMAISEKSI VANHAT KONEET MARKKINOILLA! POSTITSE: Tee ilmoituksesi alla olevien ohjeiden mukaisesti ja postita se osoitteeseen: Vanhat Koneet, PL 350, 65101 VAASA SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä ilmoituksesi tiedot ja kuva osoitteeseen: ilmoitus@vanhatkoneet.fi HUOM! Ilmoitukset, jotka ovat lehden toimituksessa viimeistään 19.9.2013 klo 12.00 julkaistaan 3.10.2013 ilmestyvässä Vanhat Koneet -lehdessä. Solifer Express -60 tunko, H. 0400-684207, Riihimäki Takalokasuojat, Volvo Buster 400. 050-5890885, Jalasjärvi Myydään kippikärryt Tume 6, peltipohja, korokelaidat, hyvät renkaat, H. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. Glintonpaikallismoottori 4 hv, toimiva, H. 06-4340401, Kauhava Myydään/vaihdetaan Mitsu L200 4x4 vm. kaikki osat, vain kokonaisuutena. 1200 €. kunnossa, ei lommoja, mm. 10 €. Fiat 1100E -50, mr-kats., harvinainen. Hyvä taka-akseli ja vanteet, H. 3000 € / tarjous. Alkuperäisen myyjän tarrat paikoillaan, ei ammattikäytössä, siistit ja kunnossa. 1200 €. 70 €. ja vähän kuluneet + ei pykimiä. Konehuolto T. 0400-684207, Riihimäki Myydään Tunturi-mopon tuulisuoja, H. Agriasarvitraktorin peräkärry. Paljon osia: Peugeot 505/504, Mini 850, Anglia, VW kupla, Vauxhall, Victor ym. Volvo T24, alkup. Valmet 15-53 purettuna, n
Traktoreita, mopoja, moottorisahoja, polkupyöriä... Onnea! Usein kuulee valitettavan, että harrastajakunta ukkoutuu. Lisäksi löytyy polkupyöriä ja mopoja, joista ehkä mainittavin on ajamaton Helkama Mini GT, joka oli aikoinaan unohtunut myymälän vintille pölyyntymään. Älkäämme vaipuko epätoivoon, nuorissa on tulevaisuus. 05/13 81. Kuvalaari Mikon kokoelmat Mikon lähettämät kuvat palkittiin 35 euron kuvatuote lahjakor tilla. Pienen piristyksen tuohon epätoivoon toi Kortelaisen Mikon kuvanippu, jossa esiintyy hänen tallentamiaan koneita traktorista mopoihin ja Homelite-moottorisahaan. 16-vuotias Mikko Kortelainen lähetti tukun kuvia kokoelmistaan, jotka pitävät sisällään muun muassa Valmet 359:n vuodelta -60 sekä muutaman vuoden tuoreemman Internationalin ja David Brownin
82. Kuvalaari Heinäkuussa Koljonvirran rekkamiittiin osallistui myös muutamia veteraanikuormaautoja, kuten Hannu Kettusen Sisu KB ja Pertti Lähivaaran Scania-Vabis L76. Kuvan auto näyttäisi enemmänkin hyvin säilyneeltä alkuperäiseltä kuin entisöidyltä. Tällainen siistikuntoinen David Brown sattui Jonin reitin varrelle Rovaniemellä autoliikkeen pihassa viime kesänä. Kuvan PohjoisNorjasta löytämästään autosta lähetti Petri. Iisalmelaisen Olvipanimon nostalgia autona toimii OlviSäätiön omistama TT Ford vuodelta 1925. Volvo Be-Gen hytillä ei ole lainkaan hullumman näköinen. Liekö muinainen urakkakampe vanhoilta tietyömailta. Kone varustettu hiabilla, etu ja takapuskulevyllä. (kuva: Pertti Laamanen) Timo Pajalan lähettämissä kuvissa esiintyy Turku– Helsinki-moottoritien lähimetsistä löytyy tämä kuvissa esiintyvä Lokomon Lokkeri eläkepäiviä viettämästä. Meikäläisittäin harvinaisempi yhdistelmä on Be-Gen puuhytti 60-luvun Volvossa, johon se tosin käy ihan hyvin, kun vaan silmä tottuu
Lataa Vanhat Koneet App Storesta QR-koodilla KONEPERHEEN KASVATTI Metsäkoneyrittäjän tyttärelle koneet ovat osa elämää; keskustaan kahvillekin Anne kurvailee vanhalla Valmetilla. JUNAMATKALLA Toimittajamme kiipesi höyryveturin kyytiin maistelemaan vanhanajan matkatunnelmaa. Yksi sellainen on kuitenkin kulkeutunut myös mynämäkeläisen Rainer Aerikkalan omistukseen. RAUTAISTA LUETTAVAA Kaikki ilmestyneet numerot nyt iPadissa! Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 6/2013 ILMESTYY 3.10.2013 FARMALL Alunperin International Harvesterin traktorimallista omaksi merkikseen eriytynyt Farmall oli erityisesti Yhdysvalloissa se traktori, johon muita verrattiin. 83
23 Traktorit • Kuorma-autot • Maanrakennuskoneet • Tapahtumat Scania 110 on väliä John Deere 710 ‘66 Äänessä jälleen Satavuotias Avance -moottoriaura 745000-1305 • PAL VKO 2013-40 Viipale mediat 6 414887 450003 TUTUSTU JA TILAA: WWW.KONEURAKOINTI.FI • LEHTIPISTEISSÄ KAUTTA MAAN 5.9.2013 KUN muodollakin 13005 MAANRAKENNUS • KIINTEISTÖHUOLTO METSÄKONEURAKOINTI • MAATALOUS Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 05/2013 • Hinta 8,50€ SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND KÄYTÄ QR-KOODIA LEHDEN TILAAMISEEN 5/2013 • Avance moottoriaura • International Harvester 125 • John Deere 710 • Kockums 850 ’76 & ’82 • Scania 110 • Volvo T25 • Volvo-traktorit työssä UUTUUSLEHTI ILMESTYY 5.9.2013 Väkevät Volvot Villasten tilan kovat käyttötraktorit Pellonraivausta Vanhat koneet tositoimissa Kerimäellä Seppiä ja Mestareita Saha-Matti ja takavuosien moottorisahat