Verkkokaupan kesätarjous Tosiharrastajan T-paita Harmaa Fergu, SuperMajor, Dexta, Zetor, Valmet 9,99€/kpl Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! 3 743 994 0 2 0 h u P • I M L 4100 IISA Teräskatu 3 • 7 www.lh-osa.fi Viipale mediat 745000-1405 • PAL VKO 2014-37 Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! 6 414887 450003 WWW.KIERTOKANKI.COM Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 05/2014 • Hinta 8,50€ 14005 Nämä kaikki näppärästi Yli 200 € tilaukset rahtivapaasti! netistä 5/2014 • Belarus traktorikaivuri • County 754 Super 4 • Farmall 806 • Ford F600 • Scania T82M • Steyr 180A • Versatile 935 • Traktorin varaosat sekä vanhoihin että uusiin merkkeihin • Maatalous- ja yleistarvikkeet • Auran kulutusosat kaikkiin merkkeihin • Maanmuokkauskoneen osat • Laaja valikoima ammattitason työkaluja • Monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majakat ja heijastimet • Lelut, pienoismallit, lahjatavarat ja paljon muuta SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND 31 KONEMIEHEN PALVELEVA TAVARATALO TARJOAA Traktorit • Kuorma-autot • Maanrakennuskoneet • Tapahtumat Kanadan kampe Versatile 935 jättitraktori vuosimallia 1981 Iso pieni kuormuri Itää ja länttä Jorma Vuorisen Scania T82M ´84 John Deere -kaivurilla varustettu Belarus
83. Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 6/2014 ILMESTYY 11.9.2014 8.–9.8.2014 POWERPARK, HÄRMÄ KOKO PERHEEN SUURTAPAHTUMA PERINTEITÄ KUNNIOITTAEN Olli Lehto hallitsee vanhat työmenetelmät ja mikä tärkeintä, siirtää arvokasta tietotaitoa myös nuoremmille tekijöille. Messuinfo ja ohjelma Tiedä mitä tapahtuu POWERTRUcKSHOW.fi Messut avoinna: Perjantai 9.00–18.00 Lauantai 09.00–18.00 Liput: 1 pv: 25 € • 7–12 v 10 € 2 pv: 35 € • 7–12 v 15 € Alle 7 v ilmaiseksi /POWERTRUcKSHOW ERILAINEN AUTOKAUPPA Espoon automuseon liepeillä sijatsee totutusta poikkeava autoliike, jonka vaihtoautorivistä ei tavallista Toyotaa löydy. KULJETUSMESSUT AUTONÄyTTELy Monipuolisin kuljetusalan suurtapahtuma Pohjoismaiden kovatasoisin rekkanäyttely TOSiTV TÄHT-i MOTORSHOWS Monster Show, Trial Show, Motocross Show ROcK NigHT Kruunaa messupäiväsi LiSA KELLy Maailmankuulu rekkakuski Tapahtuma täynnä ohjelmaa koko perheelle Yli 400 autoa ja osastoa, customoituja rekkoja Suomesta ja ympäri Eurooppaa, veteraani- nostalgia- ja tuningautoja, Freestyle Motocross Show, Tommi Ahvalan Trial Show, benji-hyppyjä, Truck Pulling Show, Crazy Drivers Monster Show, Monster yleisökyyditystä, musiikkia ja tunnelmaa. Lauantai-iltana rekkojen valoshow. Vaunualue lähellä. KAVONIUKSEN NATIKKA Lohjan maaseutumaisemissa saattaa nähdä hienosti entisöidyn International B250 -traktorin, joka on viihtynyt Mikael Kavoniuksen suvussa jo pitkään
Syyskuun sateissa ei kukaan katso, kuinka monessa tapahtumassa sitä ehti kesän aikana ravata: tärkeintä lienee, että ehti edes niihin mihin sattui pääsemään, ja nautti ajopelien seassa kuljeskelusta, tuttujen tapaamisesta ja bensan, dieselin ja öljyn katkusta – riippuen toki, mistä vempeleistä kukin tykkää. vuosikymmeniksi. Kuka on ollut niin kovasti muuta- Joona Hamm, joka vainuaa hylätyt koneet useman lantin tarpeessa että kaivoi mitalit pöytä- amman kilometrin päästä. uunilta on aikanaan ansaittu kentajan hoiviin ja sitä kautta ties oman isoisän toimilla. Yhdestä tukolmen euron arvoiseksi myydystä laitteesta lee varaosien luovuttaja, katsotun mitalin takana toinen kulkeutuu yhtenä harvoin on jutun varmasti joku, hieman kappaleena Kuusakoskelle tavallisuudesta poikkea- aiheeksi, mutta ja joku unohtuu metsään va tarina. Huomio- reempaan. Vaikka Suomessa ei Monen vanhan koneen varsinaisia urhoollisuuskohtalo on poistua liikkuRomumetalliksi mitaleita jaettu, oli tuon vien kirjoista. rolla. Ja vaikka säilytystilaa Kari Mattila löytyisikin omasta takaa, useimmalla meistä ta- Päätoimittaja louskassaan karttuu harvoin niin paljoa ylimää- kari.mattila@vanhatkoneet.fi Tekijältä Tapahtumakalentereita lehtiin koostaessa ja viikonloppuaktiviteettejä vilkuillessa ensivaikutelmat ovat kesäisin aina samat: kaikki on taas päällekkäin, eikä sitä aina tiedä, minnepäin Suomea suuntaisi. kymmentä. Miksi siitä ylipäätänsä huolen Rauhassa Ruostuvat -palstaa isännöivä on luovuttu. räisen kantajansa suvusta, saattaa aarteelle jäädä Eikä metsässä sammaloituvat koneetkaan vältarvoksi kolme euroa. Pääkirjoitus ROMUA JA AARTEITA L inja-autoa odotellessani katselin ajankuluk- räistä, ettei vanhaa tarvitisi viedä vaihdossa tuosi panttilainaamon näyteikkunaa. laatikosta ja vei panttilainaamoon. Edullisin mitali oli ansaittu urheu- Esimerkiksi löytyy kansikuvassakin komeileva desta ja sen olisi saanut matkaan kolmella eu- Steyr, jonka esittely löytyy lehden alkupuolelta. myös lehden sivuille – kuMutta kun se irrotetaan historiastaan ja alkupe- ten tässä numerossa esitelty Belarus. Antti Kautonen Toimittaja 3. Romupitkäänkin puun Tuollainen esine voi metalliksi myydystä laitkulkea suvussa sukupol- alla maatunut teesta harvoin on jutun velta seuraaville ja olla aiheeksi, mutta pitkäänsaattaa päätyä arvoltaan mittaamaton kin puun alla maatunut aarre, joka vie katsojansa harrastaja hoiviin saattaa välttyä sulatusniihin tunnelmiin jossa se ja päätyä harrasja lehden sivuille. Jos sitä nyt pimeimpään vuodenaikaan viettää viikonloppunsa tallin nurkassa, pääsee kesä-heinäkuussa useampi harrastaja ihan valitsemaan, minnepäin keulansa kääntää, ja riittää elokuullekin tekemistä aivan tarpeeksi. Kulkupelien ja työkoneiden tallentaminen vaatii aivan eri resurssit ja sen takia niiden pysyminen perheessä ei ole lainkaan itsestäänselvyys vaikka halua ja intoa olisikin. Eikä kauppoja välttämättä tämättä painu kokonaan unohduksiin, siitä pitää synny silläkään hinnalla. Lehden tekijöiden ja varmasti myös ni kiinnitti toisen maailmansodan aikaiset lukijoidenkin iloksi uutena taloon tulleita koneita mitalit, joita oli ikkunan takana esillä parisen- löytyy esiteltäväksi useamman kerran vuodessa. Tuskastelu on kuitenkin turhaa, ja mikäli 05/14 käytettävissä on lomaviikkoja, voi kiireenkin jättää pois
Valinnaksi osui itävaltalainen Steyr, joka olikin niin mainio laite että se on suvussa tänäkin päivänä. 28 Versatile 935 ´81 40 Ford F600 ´59 Kun Aimo Pirnes jätti ammattiautoilijan uran taakseen ja pihasta lähti se viimeinen kuorma-auto uudelle 56 Haverin konepäivät Viljakkalan Haverissa, vanhan kaivoksen alueella järjestettiin kuluvana kesänä konetapahtuma ensimmäistä kertaa. 22 Scania T82M ´84 Helsinkiläisen Jorma Vuorisen vaihtolavalaitteella varustettu kuormuri edustaa 80-luvun nokallista pikkuScaniaa sen tyypillisemmässä muodossaan. 34 County 754 Super 4 + Farmall 806 Lopella sijaitsevalta Halmelan tilalta löytyy useampikin esittelyn arvoinen vanha työkone, joista tutustuimme kahteen, keskenään hyvin erilaiseen voimanpesään. Vaikkapa nuoruusmuistot mieleen palauttava jenkkivehje. 16 28 40 4. Kanadassa kehiteltiin puoli vuosisataa sitten resepti, jonka seurauksena syntyi voimakkaita nelivetotraktoreita joiden hintalappu miellytti myös tavallista tilallista. Odotukset täyttyivät tänäkin vuonna ja paikalla oli valtavasti upeaa kalustoa. TAPAHTUMAT 52 Wanhaa Woimaa Oulaisten suurtapahtumassa on aina ilo vierailla. KONEET 16 Belarus traktorikaivuri Jukka Nordman pelasti vanhan ja pitkään seisseen koneen romumiehen kynsistä ja nyt sitkeä laite palvelee vanhan maatilan pihapiirin monitoimikoneena. omistajalleen, tuli miehelle hinku saada tilalle harrastekäyttöön sopiva laite. Tässä numerossa 10 KANNESSA 10 Steyr 180A ´52 Ennestään amerikkalaisen Oliver-traktorin omistanut Emil Oksa haikaili uutta traktoria 50-luvun alkupuolella
Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. 62 Kierros kulttuurimaisemissa Elokuun lopun aurinkoinen lauantai taittui mukavissa merkeissä kun vanhasta Wiimasta huikattiin, että nousehan kyytiin! 72 Hakeasioita menneiltä vuosikymmeniltä Viime aikojen lehtijutuista voisi joku saada kuvan, että hakehommat olisivat uusi juttu energiapuualalla. Toimitus 46 TILAAJAPALVELU Puh. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Sami Valli: 050-4147 539 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. VAKIOPALSTAT ARTIKKELIT 68 Seppiä ja Mestareita Lars Asplund – mies joka rakensi museon. 46 Pirttilän koneet pellolla Joissakin tapauksessa maatilan pyörittäminen tuntuu edellyttävän aina uudempaa ja tehokkaampaa kalustoa. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään 5 materiaalin lehdelle.. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Juha Pokki AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Antti Kautonen, Sami Korhonen, Johanna Helin, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Olli J. TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Thomas Backman, Meniina Lundström POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. 05/14 6 Rekkaparkki Uutisia ja kuulumisia harrastekentältä 76 Markkinat Vanhoja masiinoita ja kilkkeitä kaupan. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Ojanen, Harri Onnila, Paula Tavasti, Aimo Tenni, Juha Riihimäki, Aulis Lassila, Tapio Mäntyniemi 62 68 60 Moottoriklupin perinnepäivät Alkukesän viileyteen saatiin hieman lämpöä kun Moottoriklupilaiset asettelivat kerhotilan edustalle nähtävää konekansalle. Osattiin sitä ennenkin, ajankohtaiset 72 Nykyä än niin t tapetilla lee ol t ova t hakeasia aiemmin kin. 79 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Toisin on Pirttilän pelloilla Asikkalassa. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Materiaali: Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta
Jälkipolvet saavat kiittää häntä monenlaisista keksinnöistä, joita kertyi tusinoittain erityisesti tuolloin muodissa olleen soveltavan kemian alalla. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Tuulen voimalla ennen ja nyt Mikä on parisaataa metriä pitkä ja kulkee vedessä ilmavirrassa pyöritettävien putkien avulla. Arkistojen kätköistä on alkanut nyttemmin löytyä myös muista aluksista tietoja. Ilmassa pyörivät roottorit toimivat kuin unelma ja havaittiin että siinä missä kuunari olisi purjeilla pystynyt luovimaan vastatuuleen vain 45 asteen kulmassa, roottorilla varustettuna se pystyi etenemään nyt jopa 20° kulmassa! Roottorin hyötysuhteen havaittiin kuitenkin olevan pienempi kuin potkurin, kumpikin käytti moottoria pyörittämiseen, joten tuolloin valinta oli selvä potkurin hyväksi. Näyttää lisäksi siltä että myös uudempia jenkkidieseleitä aletaan muuttaa kaasukäyttöisiksi, tosin tällöin kyseessä on “modernimpi” jäähdytetty LNG.. Kaksi Flettner-roottoria asennettiin Buckau nimiseen kuunariin, jolla tehtiin koematka Puolasta Skotlantiin. Pyörimisliikkeen takia yläkierteellä lyöty pallo alkaa hakeutua hyvin nopeasti vastustajan kentän pintaa kohden. Yksi miehen saavutuksista oli tuo lentopallon lentoradan kokeellinen toteaminen, tai oikeammin kyseessä oli asetekninen oivallus, jolla voitiin vakioida ammuksen lentorataa. Gustav Magnus teki 1800-luvun alun Saksassa yliopistotyönsä ohessa hyvin tuotteliaasti kokeellista tiedettä. Mielenkiintoinen detalji junassa on ison amerikkalaiseen veturin voimanlähde. Magnus-efekti unohtui yleisöltä sadaksi vuodeksi, kunnes 1920-luvun alussa Anton Flettner tutki sen hyötykäyttöä taas tarkemmin ja oivalsi että ilmiötä voitaisiin käyttää myös voimanlähteenä. Flettnerin roottorilaiva herättää kummastusta missä se kulkeekaan, sehän näyttää ilmiselvästi jätteenpolttoalukselta neljine piippuinen. Samalla kymmenkunta 1940- ja 1950-luvuilla valmistettua dieselveturia ja jopa sata vuotta vanhat matkustajavaunut ovat saaneet aivan uuden elämän säilyen näin käytössä jälkipolville. Edellytys on että tuulee, roottori toimii vain tuulessa ja silloin kun ei tuule suoraan laivan edestä tai takaa. Osa näistä on suurehkoja kauppa-aluksia, osa purjeneveen rungon päälle nostettuja roottorilla varustettuja. Kaasukäyttöinen viinijuna N apa Valley San Franciscon lahden pohjoisreunassa on tunnettu auringonpaisteen lisäksi leppoisasta elämäntyylistään ja laadukkaista viineistään. Tämä onkin ravintolajunassa käytännöllistä, samaa kaasua voi käyttää myös taaempana ravintolavaunujen monissa keittiöissä ja tarvittaessa lämmityksessä! Kaasu on muutenkin Yhdysvalloissa nyt muodissa, halpaa kun on, ja muuntumiskykyisien dieselmoottoreiden kaasukäytölle on meneillään monia kokeiluja. Syy on taloudellisuus, hyötysuhde on muuttunut vuosisadan muuttuessa niin, että nyt roottorilla saavutetaan huima 25% parannus potkurikäyttöön verrattuna. Anton Flettner sai patentin kehittämälleen roottorilaivalle vuonna 1922 ja ensimmäinen prototyyppi liikkui vesillä jo parin vuoden kuluttua. Anton Flettner rakensi myös lentokoneen, jossa siivet oli korvattu pyörivillä roottoreilla. Alco FPA4:t ovat kuitenkin siitä poikkeuksellisia kaasunkäyttäjiä, että niiden moottoreille polttoaineen vaihto on ollut ongelmaton. Vaikka idea toimi, koneen hallittavuus lentokäytössä ei ollut selvästikään riittävä. Saattaa hyvinkin olla että Itämerellä tullaan näkemään tämän saksalaisaluksen lisäksi muitakin valtavan piipun näköisillä rakennelmilla varustettuja laivoja jo lähitulevaisuudessa. K un lyöt lentopalloa verkon yli kierteellä, se käyttäytyy toisin kuin ilman kierrettä lentävä pallo. Uusin heinäkuussa julkaistu tieto taas kertoo että myös norjalaiset alkavat rakentaa roottorilaivoja. Saksalaisyhtiö Enerconin konttialus E-ship 1 on varustettu neljällä valtavalta piipulta näyttävällä roottorilla. Tuuli on palannut käyttövoimaksi. Siirrytäänpä nykyaikaan: Flettner-roottori on otettu käyttöön jokunen vuosi sitten. Jälkimmäisessä varmaankin haettiin kuriositeettiarvoa ja tehtiin jatkotutkimuksia. Mutta palataanpa hieman monimutkaisessa tarinassa alkuun. Se lensi kerran, syöksyen maahan. Ravintolajunaoperaattorin mukaan veturit ovat tähän mennessä ajaneet kaasulla jo 150000 kilometriä ja lisää mittariin kertyy koko ajan. Niinpä ei olekaan ihme, että laakson rataa kulkee kaksi ravintolajunaa, jotka tunnetaan nimellä Napa Valley Wine Train. Sen Alco 251 12-sylinterinen turboahdettu V-moottori käyttää paineistettua kaasua energialähteenä. Norjassa on jo käytössä yli satametrinen Flettnerin roottoreilla varustettu autolossi, jonka lasketaan säästävän näin 12% energiantarpeesta. Kymmenvaunuisten junien tavoitteena on 6 tarjota matkustajalle kiireettömässä ilmapiirissä vertaansa vailla oleva ravintolaelämys, maukkaine ruokineen ja tietysti paikallisine viineineen
Uskomattoman valikoiman erilaisia autoja Pyrhönen onkin kirjaan löytänyt, ja jopa yhden kauppaveneenkin, joka edelleen seilaa Helsingin lähistön saaria palvelemassa. Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi SYYSKUU 6.9. Köyrimarkkinat, Maatalousmuseo Sarka, Loimaa 7.9. Syys-Heikki, Mobiilimäen piha-alue, Turku 7.9. Sinivilkkupäivä sekä Auton päivä & peräkonttikirppis, Mobilia, Kangasala 13.9. Peräkonttikirpputori, A-Katsastus, Kajaani 13.9. Höyryjunien syysajo, Minkiö 13.-14.9. Masinistin kulttuur´päevät ja Rompetori, Rautalampi 13.-14.9. Myllärit-tapahtuma, Merikarvia 13.-14.9. Rauta ja Petrooli, Riihimäen Messupuisto 14.9. Vanhanajan markkinat, Kouvolan putkiradiomuseo, Kouvola 14.9. Zetorkynnön MM-kilpailut, Sastamala 21.9. Turkulaisvalmisteisten moottorien kokoontuminen, Forum Mariniumin piha-alue, Turku 30.9. Kupittaan harrasteajoneuvotapaaminen, Blomberginaukio, Turku 05/14 Kauppaautokirja KIITÄMME: + sujuvaa tarinankerrontaa kuvituksen lomassa + aiheen onnistunutta kiteyttämistä pienehköön kirjaan + aiheen monipuolista käsittelyä ja satojen autojen kuvia ja piirroksia Kauppa-autokirja, Kustantaja Laaksonen, 2014, 56 sivua. Oman osansa saavat kauppaliikeiden synty, kymmenittäin kuvitettuja tarinoita, sotilaskotiautot ja lopulta maaseudun autioituminen, joka johti kauppa-autokulttuurin näivettymiseen. Kauppa-auton pysäkillä sitä sitten odotettiin ja samalla vaihtuivat mökkiläisille tärkeät kuulumiset. Valikoimat eivät ehkä vetäneet vertoja kivijalkakauppojen vastaaviin ja hinnatkin tuntuivat joskus tyyriiltä, mutta olihan tämä ymmärrettävä kun kauppa varta vasten tuotiin lähimpään isoon risteykseen. Tyytyväisiä asiakkaita kohta kaikki. Autolaivaston toiminta alkoi vuonna 1932, eli kultakautensa 1960-70 -luvuilla ja kuihtui sitten hiljalleen lähes pois. Yleensä ajot jäivät kun auto olisi kaipasi uusimista tai suurempaa remonttia. Matka jatkui ehkä seuraavan risteyksessä odottavan ihmisjoukon luo. Ja nuorisolle auton pakastimesta löytyi se tärkeä: jäätelöä kesäkuumalle. Kun kauppa-auto sitten tuli, jonotus jatkui sen portaille. Saatavana kirjakaupoista ja kustantajalta, hinta noin 19 euroa 7. Kimmo Pyrhösen kirjoittama ja Laaksosen kustantama Kauppa-autokirja luotaa myymäläautoja monesta vinkkelistä. Lopuksi asukkaat hajautuivat kukin taholleen ja kauppias hyräytti Scanian tai Volvon ison dieselin taas käyntiin. Kun kivijalkakauppa oli liian kaukana, oli kauppias ratkaissut ongelman nostamalla valikoiman kumipyörien päälle. Tapahtumakalenteri Kirjaesittely: ELOKUU 1.-3.8. Rompetori, Ahvenlammen leirintäalue, Saarijärvi 1.-3.8. Koljonvirran rompepäivät ja Terva-ajot, Koljonvirran leirintäalue, Iisalmi 2.8. Nordisk Motorshow, Mobilia, Kangasala 2.8. Classic Sale drive-in myyntinäyttely + peräkontti swap meet ennen 80-lukua valmistetuille harrasteajoneuvoille, Jätkäsaari, Helsinki 3.8. Huru-ukko piknik, Margretebergin kartanon puisto, Espoo 3.8. Mobilian linja-autopäivä, Kangasala 8.-9.8. Power Truck Show, Powerpark, Alahärmä 8.-10.8. Idän Ihmeet Kohtaavat, Manso Camping, Ikaalinen 8.-10.8. Harrasteajoneuvotapahtuma, Hyvärilän matkailu- ja nuorisokeskus, Nurmes 9.8. Zetor -tapahtuma, Alavieskan raviradalla 9.8. Isien pyöränjäljissä, autonäyttely + rompetori, Tammisaari 9.8. Metsäkansa´s roadtrip ja Elomarkkinat, Valkeakoski 9.8. Höyryjunia Toijalan ja Valkeakosken välillä 9.8. AHS:n Youngtimerajot, Fiskarsin tori - Tammisaari 9.-10.8. Tappuritapahtuma, Nakkila 10.8. Britit kohtaavat, Ruukkikylä, Fiskars 10.8. Rautatiemuseopäivä Suomen rautatiemuseolla, Hyvinkää 16.-17.8. Höyryjunia Lahden ja Heinolan välillä 22.-23.8. Juthbacka-markkinat, Uusikaarlepyy 22.-24.8. Kuopion Rompepäivät ja Ruska-ajot Kuopion Automuseolla 23.8. Perinnepäivä Rekolan Pellolla, Huittisten Kaharilassa 23.8. HAK:n Kulttuuriajot läntisellä uudellamaalla 23.8. Syysrestaurantapäivä, Mobilian Tiemestaripiirin piha-alue, Kangasala 23.8. Klassikkomopojen retkeilyajot, Torpin Tykit -museo, Tammisaari 23.24.8. Wanhojen Wehkeiden tapahtuma, Iitti 26.8. Kupittaan harrasteajoneuvotapaaminen, Blomberginaukio, Turku 30.8. Villen ajo -retkeilyajo, lähtö: Hotelli Leikari, Kotka 30.-31.8. Vanhan ajan päivät, Jokelan kotiseutumuseo, Ruotsinkylä Yksi ehdottoman tärkeän osa meidän kaikkien kesämökkikulttuuria olivat pari-kolme vuosikymmentä sitten kauppa-autot
Kuopion Liikenteen kylkinumerolla 182 varustettu Kabus on vuoden 1990 mallia. Valmistumisen loppumisen syiksi Kabussilta kerrotaan, ettei suunnittelu- ja tuotekehitystyön lisääminen nykyvaatimukset täyttäviksi ole nykyisillä tuotantomäärillä kannattavaa. Kabus tiensä päässä Kuopion Liikenteen toimipisteen pihassa seisoo muista busseista erillään Kabus turistibussi ovet ja tavaratilan luukut auki kuin esittelytilaisuudessa konsanaan. Kahvihetken jälkeen siirryttiin seuraamaan korjaamopäällikkö Petteri Sallisen vetämää korjaamon esittelykierrosta, jossa bussiaktiivit pääsivat tutustumaan muun muassa uuteen, Kabus paikallisbussit korvaavaan hollantilaiseen VDL matalalattiabussiin. Vielä viralliset kättelyt ja kuvat auton edessä, jonka jälkeen Kohvakka kutsui seuran jäsenet kahville. 37 vuoden aikana on valmistunut vajaat kaksisataa bussia, niin paikallis- kuin pikavuoroautojakin. Yksi kuitenkin päätettiin säästää. Myös kilpailutusten mukanaan tuomiin ajoneuvovaatimuksiin joudutaan Koiviston Auto –konsernin eri linja-autoliikkeissä vastaamaan uusimalla kalustoa kerralla reilusti, eikä tarvittavansuuruisen erän valmistaminen olisi ollut mahdollista vaaditussa ajassa. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Hyvään seuraan Kuopion Liikenne Oy lahjoitti juuri ajosta jääneen ja romutusjonoon matkalla olleen Kabussin Suomen Linja-autohistorialliselle Seuralle. Kabus kuuluu Koiviston Auto -konserniin ja se on valmistanut autoja ainoastaan saman konsernin yrityksille. 8. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko V uonna 1977 alkanut Kabus linja-autojen valmistus päättyy tänä vuonna. Vielä kerran Vesa Iltapäivän päätteeksi jäljellä oli enää yksi ohjelmanumero, seuran uusimpaan bussiin tutustuminen ja koeajo. Ryhmän ollessa kasassa Pennanen kertoi, että luvassa on pieni yllätys, Kuopion Liikenne haluaa luovuttaa seuralle yhden vanhimmista käytössä olleista Kabus busseistaan. Tässä vaiheessa tiedossa oli vain, että yhdistys järjestää toimintapäivän Kuopiossa tarkoituksena muun muassa tutustua Kuopion Liikenteen toimintaan ja kalustoon sekä käydä bussiajelulla katselemassa paikkakunnan linja-autoliikenteeseen liittyviä paikkoja. Se on varustettu Gardnerin 10,5-litraisella kuutosmoottorilla joka sijaitsee auton takaosassa, eli kyseessä on niin sanottu takatuuppari. Tällä hetkellä vanhinta käytössä olevaa Kabus–mallistoa edustaa 80-90 -lukujen taitteessa käyttöön otetut bussit, joita ollaan tällä hetkellä romuttamassa uudempien tieltä. Kello yhden aikaan paikalle alkaa saapua väkeä aluepäälikkö Risto Pennasen toivottaessa tulijat tervetulleiksi. Kuopion Liikenteen Liikennepäällikkö Raimo Kohvakka ja Suomen Linja-autohistoriallisen Seuran puheenjohtaja Antti Perälä kirjoittivat nimensä kauppakirjaan jonka myötä auton omistusoikeus siirtyi seuralle. 230-hevosvoimaisen moottorin jatkona on 6-portainen ZF manuaalivaihteisto varustettuna Telman hidasti- Amerikkalaisesta Greyhound busseista vaikutteita ominut Kabus on valmistettu pitkälti alumiinista alustarakenteita myöten, minkä vuoksi käytöstä poistuvia autoja odottaa normaalisti romutus
05/14 Kuljettajan paikka on suurten tehtaiden tuotteisiin verrattuna hieman karu, mutta mutta silti käytännöllinen. Vaatimattomasta konetehosta hän totesi ettei 230 hevosvoimainen Brittidiesel mikään raketti ole, mutta aina sillä on perille ehditty. Vaikka Kabus merkkiset, Suomessa valmistetut bussit vähenevätkin tästä eteenpäin, on ”satakasikakkosen” päivät turvatut bussiseuran hoivassa useamman kymmenen muun vanhan bussin tavoin. Tästä syystä linjakilpeen veivattiin ”Varkaus” ajelun ajaksi. mella. Vastaavia 7 metrin akselivälillä varustettuja pikavuoro-Kabusseja on valmistettu kuusi kappaletta ja muuten vastaavia, mutta puoli metriä lyhyemmällä akselivälillä olevia autoja on tehty niin ikään kuusi. Kuljettajana toiminut Vesa Räisänen ajoi samalla Kabus yksilöllä koulukyytejä vielä viime keväänä Varkauden seudulla. Linja-autoharrastajien tarinoista taas sai matkalla varsin kattavan kuvan Kabussin historiasta ja eri mallien sielunelämästä. KABUS MALLI G-6/7000-2HA VUOSIMALLI 1990 MOOTTORI Gardner 6 LXCT, 6 sylinterinen ahdettu dieselmoottori, iskutilavuus 10.450 cm3, teho 230 hv VAIHTEISTO ZF S6-90, 6-nopeuksinen manuaalivaihteisto AKSELIVÄLI 7000 mm OMAPAINO 11.500 kg KOKONAISPAINO 16.500 kg PITUUS 13.000 mm PAIKKALUKU 46 OMISTAJA Suomen Linja-autohistoriallinen Seura Ry. Kymmenlitraisen Gardnerin syöttöpumppu on kooltaan hurja, lähes pienen henkilöautonmoottorin kokoinen järkäle. Kuvaustauko Kallansilloilla. Seuran jäsenet tallensivat luovutusajoa matkan eri etapeilla asiallisesti kuvausrintamassa. 9. Vesa kehui Kabussia hyväksi ja luotettavaksi bussiksi jolla oli mukava kuljettaa matkustajia. Suomen Linjaautohistoriallisen Seuran Antti Perälä (vas.) ja Kuopion Liikenteen Raimo Kohvakka (kesk.) kirjoittivat lahjakirjan alle seuran Pohjois-Savon aluepäällikön, Risto Pennasen myhäillessä tyytyväisenä. Kuljettajaksi Kuopion ja Siilinjärven seudulle suuntautuneelle ajelulle oli pyydetty kyseisellä autolla työkseen aiemmin ajanutta Vesa Räisästä, joka tulikin mielellään heittämään vielä kerran reissun vanhalla työkalullaan
Vihtijärvi 10
Oksa päätyi valinnassaan muita merkkejä kalliimpaan, mutta kestäväksi, monipuoliseksi ja taloudelliseksi mainostettuun itävaltalaiseen Steyr–traktoriin, jota toi maahan helsinkiläinen Työväline Oy. 11. NELJÄN SUKUPOLVEN STEYR STEYR 180A 1952 Raine Oksan isoisällä Emil Oksalla oli jo amerikkalainen Oliver-traktori, kun hän päätti hankkia uuden, hiukan nykyaikaisemman työkoneen
”Olen ollut Volvolla töissä 36 vuotta, joten nämä työt olivat tuttua juttua ”, Raine nauraa. Entistämisen yhteydessä Steyriin asennettiin myös termostaatti, kun alun perin siinä oli vain kaihdin, jolla moottorin lämpötilaa saatiin säädettyä. Steyriin sai halutessa liitettyä vetävän peräkärryn. ”Oman maatilan töiden lisäksi Steyrin kanssa kierrettiin sirkkelillä sahaamassa myös muiden tukkeja, sillä 1950-luvulla rakennettiin paljon omista puutavaroista. Rainen isä alkoi kuitenkin sairastella ja kuoli jo 50-vuotiaana vuonna 1964. Steyrin käyntiääni oli myös kovin erikoinen: ”Traktorin ääni on papattava koska moottori on kaksisylinterinen, ja muistan, että kyläläiset tulivat sitä varta vasten ihmettelemään. Kaikeksi onneksi laakeri oli hyvässä öljyssä – ihme kyllä.” Kytkimelle ei tarvinnut tehdä puhdistusta kummempaa. Nipan kautta lisätyn öljyn piti valua kuppiin, josta se siirtyisi edelleen painelaakeriin. Samoin sillä tehtiin klapeja, pyöritettiin puimakonetta, betonimyllyä ja viljanlajittelijaa”, Raine muistelee. Kun mitään isompia ongelmia ei löytynyt, koko talven puhdetyöksi aiottu hanke valmistuikin loka-marraskuun aikana. Lohkon kyljestä löytyi traktorin tarkka valmistuspäivä 13.10.1952. Steyr oli kuitenkin jo yli 20 vuoden iässä ja se alkoi pian tuntua aika vanhanaikaiselta. ”Projektin suurin yksittäinen ongelma oli vuotava vesipumppu. Paksun kurakerroksen alta paljastui myös rasvanippa, johon olisi pitänyt laittaa öljyä päivittäin kytkimen painelaakerin voitelua varten. ”Sähkölaitteet olivat hämmästyttävän hyvässä kunnossa” Oksa ihmettelee. Siinä oli muun muassa tasauspyörästön lukko, käsikäyttöiset ohjausjarrut, voiman ulosotto takana ja sivulla sekä hydraulinen nostolaite, mitkä olivat naapureiden suuren ihailun kohteina. Rainen vaarin ja sedän käytössä ollut Steyr oli jouten, sillä Eeron talossa oli jo uudempi traktori, ja niin Raine sai vanhan ja vielä varsin hyvin toimivan traktorin käyttöönsä. ”Rumasta ankanpoikasesta kuoriutui kahdessa kuukaudessa kaunis joutsen”, Raine toteaa tyytyväisenä. ”Pakkasta oli yli 20 astetta ja ajoviima oli niin purevan kylmä, että oli pakko pysäyttää Steyr aina tasaisin väliajoin tien viereen ja juosta vähän aikaa traktorin ympäri, että saimme itsemme lämpimiksi ja voimme taas turvallisesti jatkaa matkaa”, Raine muistelee. Traktorin takana sijaitseva voiman ulosotto oli ahkerassa käytössä. Väri sävytettiin mahdollisimman tarkasti alkuperäiseksi; mallia katsottiin konepellin alta sellaisesta kohdasta, joka ei ollut saanut aurinkoa. STEYR 180A 1952 Teksti: Lea Lahti Kuvat: Tapio Mäntyniemi K ylmänä talvipäivänä 1952 Steyr toimitettiin Lohjan asemalle. Viljelijäksi hieman yllättäen Rainen setä Eero ja Rainen isä Veikko Oksa jakoivat isoisänsä Haukojan tilan ja molemmat alkoivat viljellä omia tiluksiaan Haimoossa. Rainen isä oli ollut vannoutunut hevosmies, eikä ollut koskaan ostanut omaa traktoria pienelle tilalleen. Sitä yritettiin ensin hitsata kasaan, mutta kun se ei onnistunut, tilalle sorvattiin kokonaan uudet sisuskalut ja voi sanoa, että siitä tuli ruostumattomasta teräksestä tehtynä jopa parempi kuin alkuperäinen. Runko maalattiin itse, mutta hiekkapuhallus ja varsinainen maalaustyö teetettiin Riihimäen vankilan ammattikoulussa. Steyr oli aika kovakulkuinen aikalaisiinsa verrattuna, sillä pääsi hyvällä tiellä 40 kilometrin tuntinopeutta. Oliver kävi kauniisti, siinähän oli kuusisylinterinen bensamoottori.” Steyr oli muihin samaan aikaan myytyihin traktoreihin verrattuna melko kallis investointi, mutta siinä oli monia omana aikanaan varsin moderneja ja edistyksellisiä ratkaisuja. 12 ”Suurin osa silloin käytössä olleista traktoreista oli petroli- ja bensakäyttöisiä ja tämä oli siinä mielessä erikoinen, että polttoaineena oli diesel tai hätätilanteessa jopa ’tupaöljy’, minkä hinnan muistelen olleen halvimmillaan kahdeksan penniä litra”, Raine kertoo. Avotraktori tuotiin ajamalla reilun 50 kilometrin matkan Lohjalta kotiin Haukoja -nimiselle kotitilalle Vihdin Haimooseen. Matala rakenne ei suosinut metsätöitä ja painavana traktorina Steyriä ei uskaltanut pysäyttää pehmeällä suomaalla, ettei se liikkeelle lähtiessä kaivautuisi maahan. Käsikäyttöinen ohjausjarru teki traktorista näppärästi käänneltävän. Entisöinti Syksyllä 2008 Raine päätti entistää suvun Steyrin uudelleen ajokuntoon, ja kunnostusavuksi lupautui Rainen poika Pasi Oksa. Omistaja onkin kovin tyytyväinen vankilan ammattikoulun työn laatuun. Moderneja ratkaisuja Alkuperäinen saksankielinen ohjekirja on vielä tallella ja edelleen hyvässä kunnossa. ”Olin Volvolla töissä ja muutaman vuoden kuluttua ostinkin itselleni käytetyn Volvo-merkkisen traktorin, ja niin Steyr, hyvä palvelija jäi taas lepäämään, tällä kertaa yli 30 vuoden ajaksi navetan vinttiin”, Raine kertoo. Helsingissä silloin asuneet Raine ja Eva Oksa alkoivat hoitaa maatilaa omien töidensä ohella ja lunastivat tilan itselleen vuonna 1973. Purku ja kasaus tehtiin omin voimin. Vankilassa on hyvät laitteet kaikenlaisten osien valmistukseen”, Raine tietää. Isoisä ei itse ajanut traktoria, ja niin 15-vuotias Raine Oksa pääsi setänsä Eeron kanssa hakemaan uutta työkonetta. Alkuperäisen näköiset tarrat teetettiin Suomessa toimivassa Tapimer Oy:ssä, joka. Projekti näytti aluksi melko lohduttomalta; kone ja runko näyttivät pahasti patinoituneilta, mutta lähemmin tarkasteltuna olivat loppujen lopuksi teknisesti erittäin hyvässä kunnossa. ”Huomasin nipan vasta, kun aloin purkaa Steyriä entisöintiä varten. Maalipinta oli hilseillyt ja rapistunut, mutta ruostetta ei ihme kyllä ollut. Isoisä vei Rainen ja Eeron hevoskyydillä Selki:n asemalle, josta jatkettiin matkaa junalla Lohjalle. Tehokkaat rumpujarrut pysäyttivät traktorin helposti kovemmastakin nopeudesta. Steyrissä oli myös niittokone vakiovarusteena, mutta Raine harmittelee kovasti, ettei sitä enää ole tallella. Ajovalot ja jarruvalo olivat jo tehtaalla asennetut, myös perävaunupistoke oli vakiona. ”Tässä on niin pienet välitykset, ettei kytkin joudu ollenkaan koville”, Raine arvelee
Voiman ulosotto on ollut kovassa käytössä monissa tilan töissä. Nykyisin Steyriä säästellään raskaammilta töiltä ja harrastekäytössä olevassa koneessa voikin olla ulosottoakselin suoja paikoillaan. Toinen puolipuristimen vipu on kuljettajan käden ulottuvilla sähkökäynnistystä varten. ”Vankilassa on hyvät laitteet kaikenlaisten osien valmistukseen.” Punainen vipu moottoritilassa on puolipuristin veivikäynnistystä varten. 05/14 13
Steyristä löytyy myös kätevä hanskalaatikko rukkasten tai vaikka työkalujen säilytykseen. Huollamme konetta itse eikä harrastus niin ollen tule kalliiksi.” Koneella voi lentää myös talvella. tuo maahan Steyr-merimoottoreita. Eräänä talvena, kun jää oli paksua, Raine aurasi Steyrillä nykyisen kotitalonsa edustalle jäälle kiitoradan josta pääsisi ilmaan. ”Yksi kerhon kone myytiin Porvooseen, mutta jo 3-4 lentotunnin jälkeen sille kävi haaveri ja se putosi. Olen päättänyt jatkossa säästää tätä vanhaa palvelijaa – että siitä on iloa vielä seuraavillekin sukupolville – ja käyttää uudempaa traktoria lumen auraukseen”, Raine kertoo nauraen.. Rekisteröinti tuntui aluksi pulmalliselta, kun minkäänlaisia kauppakirjoja traktorista ei enää löytynyt, mutta lopulta Steyr sai 797VBC -kilvet ja sillä on nyt luvallista ajella yleisillä teillä. Steyr kiitoradan auraajana Ultrakevyiden lentokoneiden harrtastus tuli Rainen elämään, kun eläkeikä tuli täyteen. VAIHTEET: 5+pakki PITUUS 2,82, leveys 1,52, korkeus 1,77 m PAINO 1950 kg 14 ilmailukerhossa on useita koneita, joilla pääsee lentämään. Ostimme sen seitsemän hengen porukalla ja laitoimme kuntoon. ”Vähän Steyr taisi kuumentua liikaa siinä hommassa. ”Mäntsälän ilmailukerholla järjestettiin kursseja ja menin sinne tuttavani kanssa ja suoritimme l e nt o l u p ak i r j a n .” Mäntsälän STEYR 180A 1952 MOOTTORI: Nestejäähdytteinen 2-sylinterinen suorasuihkudiesel ISKUTILAVUUS: 2,7 litraa TEHO: 26hv/1600 kierr./min. Traktori tuotiin ajamalla 50 kilometrin matkan, pakkasta oli reilut parikymmentä astetta
TILAA KONEURAKOINTI MAANRAKENNUS • METSÄKONEURAKOINTI • KIINTEISTÖHUOLTO • MAATALOUS PELTOTÖISSÄ KESTOTILAUS: NRO 5 • 3/2014 • 7,90€ 39 90 LIETEURAN UURTAJA 6 NUMEROA KULJETUS TERO LIUKAS JÄTEKUKKULAN KUNKUT ÄMMÄSSUO URAKOINTIA JÄTT KÄSITTELYN PARISSA TYYPIT RENAULT MASTER KOEAJOSSA JYHKEÄ FORD RANGER TEKNIIKKA SIMULAATTORIT KEHITYKSEN RENGASASIAA TUKENA SAAT TILAAJALAHJAKSI KONEURAKOINTI -LIPPALAKIN! INEESTA RAAK TTEEKSI O U T RIN TRAKTONGAS TALVIRE KOMATSU Viipale mediat 6 414887 200110 www.koneurakointi.fi/kampanja HYBRIDIKAIVURI Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@koneurakointi.fi TILATESSA MUISTA MAINITA KAMPANJAKOODI: KU2014 Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.fi Lataa Koneurakointisovellus App Storesta QR-koodilla Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa 14003 720011-1403 Suomalaista työtä • www.koneurakointi.fi PAL VKO 2014-30 INEN TELAMSAEPTI KON
16. IDÄN JA LÄNNEN SOPUISA LIITTO BELARUS TRAKTORIKAIVURI Jukka Nordmanin kesäpaikalla ei tarvitse rasittua lapiotöistä, sillä kaivuuhommat hoituvat kätevästi venäläisen ja amerikkalaisen koneteollisuuden onnistuneella yhteenliittymällä; Belarus-traktoriin asennettu John Deere –kaivuri on osoittautunut varsin toimivaksi työtiimiksi
Hollola 17
18 lisäsin nesteet, ja siitä lähtien se on ollut täydessä työkunnossa”, omistaja hämmästelee vieläkin. En tehnyt traktorille oikeastaan mitään isompaa, päällystin penkin, vaihdoin laturin, Rautaromun hinnalla hankittu kone on saatu käyttökuntoon pienillä huoltotoimenpiteillä, ja se on tienannut hintansa moneen kertaan. Kunnon kone romuraudan hinnalla ”Olin vuosia sitten pahassa kolarissa, ja sen seurauksena ranteeni ovat pysyvästi sellaisessa kunnossa, etten pysty tekemään kovinkaan paljon lapiotöitä. ”Toisen Belaruksen ostin, kun romumies ei halunnut myydä pelkkiä osia, vaan toivoi, että otan kokonaisen koneen osien hinnalla. ”Niitä vaan alkoi kasaantua minulle jostain selittämättömästä syystä. Pian Jukka huomasikin Belarus-kerhon sivuilla vinkin, jossa kerrottiin seisomaan jääneestä konerikkoisesta kaivurilla varustetusta Belaruksesta, jonka kohtalona olisi pikapuolin pilkkominen ja romutus. Varaosien hankinta johti seuraavan traktorin ostoon. Kun työ oli tehty, kaivuri jäi tarpeettomana seisomaan kuusen alle rantapenkereelle. Paikanpäällä selviteltiin koneen historiaa; samalla paikkakunnalla asunut alkuperäinen omistaja oli asentanut traktoriin sekä kaivurin että etukuormaajan ja kuulopuheiden mukaan tehnyt sillä paljon töitä. Ensin pihaan tuli 1980-lukuinen moottorivikainen nelivedolla ja etukuormaajalla varustettu Belarus. Sen Jukka arvailee traktorin olevan 60-70 -luvun taitteesta, sillä se on varustettu kotimaisella turvahytillä. Kun kesäpaikan pihapiirissä on aina kaikenlaista pientä kaivettavaa, sovimme veljeni Harrin kanssa, että tontille hommataan kone kaivuutöitä varten”, Nordman kertoo. Jukka soitti omistajalle Hämeenkyröön ja intoutui sen seurauksena laitetta katsomaan. kaupanpäällisinä pihaan sijoittui varaosa-Belarus. Helppohan näitä on hankkia – aika arvottomia laitteitahan nämä ovat – ja kun olen ostanut kaikki epäkuntoisina, eivät ne todellakaan ole olleet rasite lompakolle”, omistaja kertoilee. Tieto kiiri Belarus-harrastajan korviin ja kai-. Koneen mukana tulleesta toisesta moottorista Jukka sai tarvittavat osat ja traktori saatiin toimintakuntoon. Kolmen-neljän vuoden seisokin jälkeen omistaja epäili, ettei jumittuneelle vanhalle koneelle löydy enää ostajaa, ja kertoi kylillä aikovansa romuttaa loppuunpalvellun laitteen. Mitään perintölaitteita Belarukset eivät ole, vaan ne on hankittu pikkuhiljaa useamman vuoden kuluessa. BELARUS TRAKTORIKAIVURI Teksti: Lea Lahti Kuvat: Jan-Erik Laine J ukka Nordmanin kesäasuntona toimivalle kotitalolle on kertynyt kolme käyntikuntoista Belarusta ja bonuksena tontilta löytyy vielä lisäksi yksi varaosatraktori. Kun miehelle tuli ikää, kone jäi joksikin aikaa seisomaan, kunnes siirtyi seuraavalle omistajalle, joka puolestaan osti sen rantatonttien ruoppausta varten
Otin siitä saman tien suuttimet ylös ja laitoin öljyä sylintereihin”, Nordman kertoo. Polttoaineen määrää voi tarkkailla kätevästi kaivuun aikana penkistä nousematta. Myyjä avusti uudehkolla nelivetotraktorilla, ja yhdistelmä saatiin siirrettyä onnistuneesti rantapenkereeltä kuljetusauton alaslasketulle lavalle. Vähältä siis piti, ettei käyttökelpoinen kaivuri päätynyt romuksi ennen aikojaan! ”Moottori oli jumissa ja takarengas tyhjänä, mutta kun myyjä vakuutti sen jääneen ehjänä seisomaan, ja lupasi myydä sen minulle samalla hintaa, mitä olisi romumieheltä saanut, päätin tehdä kaupat. ”En tiedä onko tätä joskus remontoitu perusteel- lisesti vai onko käyttötunteja ollut jostain syystä melko vähän; moottori on tosi hyvässä kunnossa, samoin ohjaus, eikä vaihdelaatikossakaan ole mitään moittimista”, Nordman kehuu. 05/14 19. Koekäytöstä työntekoon ”Kotipihassa käänsin ihan pikkuisen ruuvimeisselillä hammaskehästä ja kone pyörähti. Mitään isompaa remonttia kaivuriin ei ole tarvinnut tehdä; ainoastaan laturi on vaihtunut uuteen, takarenkaan rikkinäinen sisäkumi on uusittu, joitakin öljyvuotoja paikkailtu sekä letkuja vaihdettu. keksi onneksi hän päätti jakaa tiedon eteenpäin. Ostos on osoittautunut tarpeelliseksi, ja monta hikistä lapiotyötuntia on jo vältetty Kaksivipuohjauksella toimiva kaivuri on käyttökelpoinen peli kesäpaikan kaivuutöihin. Matkan varrelle olisikin osunut useampi liian matala tien alitus paikoillaan olevalle puomille. Viikkoa myöhemmin Jukka meni hakemaan konetta tuttavalta vuokratulla siirtolava-autolla. Laitoin Belaruksen käyntiin ja pienellä kokeilulla se osoittautui saman tien kaikin puolin toimivaksi peliksi”, omistaja kertoo tyytyväisenä. Kotimatka sujui hyvin kun puomi laskettiin alas ja kuljetus saatiin jäämään alle neljän metrin korkuiseksi
”Pihassa oli tosi matalalla roikkuvat ilmajohdot, jotka olivat aina kiusana. Jukka arveleekin että kauhan pieni koko saattaakin johtua osittain siitä – kevyempi kauha ei vaikuta tasapainoon niin paljon. ”Kaivoin naapurille pätkän metsäojaa, vaikka minulla ei olekaan varsinaista ojakauhaa olemassa. Kätevä kaksivipuohjaus ”Kaivuri on luultavasti 80-luvulta, koska se on varustettu kaksivipuohjauksella. Kaivurissa erikoista myös se, että puomin kiinnityskohtaa voi siirtää keskeltä laidoille jos haluaa kaivaa vaikka seinänvierustoja. Melko tehoton kuormaaja toimii nykyisin lähinnä etupainona. Vaijerit olivat aikojen saatossa venyneet niin, että niistä ei enää mahtunut traktorilla ali. Toki on niin, että puomin ollessa toisessa äärilaidassa yhdistelmän tasapaino ei ole parhaimmillaan, ja on oltava tarkkana ettei laite kippaa kyljelleen. Ojasta tuli aika kulmikas, mutta naapuri väitti ettei se haittaa”, Jukka nauraa. BELARUS TRAKTORIKAIVURI kaivurin kanssa. Puomin kääntö ei ole kovin tarkka, se heittää helposti vähän yli, ja sen kanssa on ennakoitava vähän – vivusta on laskettava irti pikkuisen ennemmin ennen kuin haluaa kauhan pysähtyvän, mutta sen oppii kyllä aika nopeasti. Koko kaivuriosa on suhteellisen painava ja yhdistelmä on kaiken kaikkiaan aika takapainoinen. Hommasin maakaapelia, ja kaivoin ne Belaruksella pihaan muutaman kymmenen metrin matkalle. Ojaa kaivaessa se väistää kiven eikä pysy samalla tavoin linjassa niin kuin sylinterikääntökaivuri”, Nordman vertailee. Vanhemmat mallit ovat useimmiten nelivipuohjauksella ja ovat etenkin kokemattomalle konemiehelle huomattavasti hankalampia käytettäviä”, Nordman tietää. Etukuormaajan sovitteissa on traktorin nokkaa suojaava kehikko. 20. Pari kellarin sivustaa olen myös kaivanut auki, ja koneelle oli käyttöä silloinkin kun talon ympärille laitettiin salaojat”, omistaja luettelee. ”Etukuormaaja on aika tehoton, ja voi olla, Kaksivipujärjestelmällä varustettu kaivuri on todennäköisesti 80-luvulta. Puomin kääntö on erikoinen: ”Myyjä kertoi minulle, että siinä on turbiinikääntö – en tiedä onko se virallinen tai yleisesti käytetty termi, mutta siis tässä kaivurissa puomin juuressa on hydraulimoottori jolla se kääntyy, eikä sylintereitä kuten kaivureissa normaalisti
Aiemmin kaivaessa piti istua sivuttain, jolloin niska kipeytyi eikä kaivuutyötä päässyt niin hyvin seuraamaan. ”Minulla on nelivetoisessa Belaruksessa tehokkaampi etukuormaaja, ja käytänkin pääasiassa sitä”, Nordman toteaa. ”Moni on jo tarjoutunut ostamaan tätä, mutta olemme Harrin kanssa vakaasti päättäneet, ettemme myy tätä pois – tälle tuntuu olevan tontilla töitä joka kesä”, omistaja toteaa tyytyväisenä. ”Teetin Aikuiskoulutuskeskuksessa kaivuriin siinä olevan kuokkakauhan lisäksi kynsikauhan, ja ajattelin kiskoa kantoja ylös pihatien varresta” Jukka kertoo. Romuraudan hinnalla hankittu kaivuri on osoittautunut hyväksi hankinnaksi. ”Belarukset tulivat 1960-luvulla Suomeen venäläisvalmisteisilla peltiohjaamoilla, ja vasta myöhemmin, kun Suomessa astui voimaan laki turvaohjaamoiden pakollisuudesta, niihin ryhdyttiin tekemään suomalaisvalmisteisia hyttejä.” Tekemistä riittää Joka kesä omistaja on tehnyt työkoneeseensa jonkun pienen parannuksen. Belaruksessa on paljon vipuja venäläiseen tapaan. Itse traktorin Jukka arvelee olevan 1960-1970-lukujen vaihteesta, koska siinä on suomalaisvalmisteinen turvaohjaamo. Ja harjaantuuhan tässä koko ajan”, omistaja hymyilee tyytyväisenä koneensa vierellä. että se on alunperinkin asennettu paikoilleen vastapainoksi, ei niinkään työntekoa varten”, Nordman pohtii. Viimeisimmäksi Jukka on parantanut käyttömukavuutta vaihtamalla kaivuriin linja-autosta otetun kuljettajan penkin. Traktori pitää sammuttaa, jos hydrauliikan vaihtaa etukuormaajalta kaivurille tai päinvastoin. Etukuormaajan merkiksi omistaja arvelee Vila tai James, muttei ole aivan varma asiasta. ”Hitaanlaisestihan tällä kaivuut sujuu, kun en ole tämmöistä ammatikseni koskaan tehnyt, mutta eipä omissa hommissa ole koskaan kiire mihinkään. Belarus John Deere –yhdistelmälle on myös suunnitteilla vesijohdon kaivuuta, sillä naapurissa kaivosta taloon tulevat putket kaipaavat uudistamista. Uusi ympäri pyörähtävä penkki mahdollistaa paremman näkyvyyden ja miellyttävämmän työasennon. 05/14 21
Helsinki 22
ISO PIKKU-SCANIA SCANIA T82M 4X2 1984 Autot, niin isommat kuin pienemmät, saattavat tietyissä tapauksista antaa itsestään hieman harhaanjohtavan kuvan ellei satu vilkaisemaan mallimerkintää hieman tarkemmin. 23
Eri malleilla tarkoitetaan tässä nian malliterminologia edusti yhtä selkeää järjestelmää kuin koko uusi modulaarinen mallistokin: numerosarjan viimeinen numero, eli tässä vaiheessa 2, tarkoitti edellä mainittua kehitysastetta. Lisämausteena mainittakoon vielä että sukunäkö jatkui ohjaamon sisätiloihinkin niin pitkälle kuin mahdollista. Kakkossarjan myötä Scanioiden eri mallien kesken syntyi entistä yhtenäisempi sukunäkö. Sca24 jo aiemmin. Kakkosen edessä olevat numerot kertoivat moottorin iskutilavuuden täysissä litroissa. Kahdeksanlitraisella moottorilla varustettu Scania 82 asettuu kokoluokituksessa pienimmillään 2-akselisten kuorma-autojen raskaimpaan osioon, jossa tuolloin sallittiin 16-tonnin kokonaispaino. Uuden malliston yhteydessä vuonna 1980 ei kuitenkaan esitelty moottoripuolelle sen suurempia uutuuksia niiden pohjautuessa aiempiin 81, 111 ja 141 -malleihin. Vuonna 1980 Scania pistikin koko mallistonsa uusiksi. 2-sarja Uuden mallisarjan moottoriteholtaan pienintä mallia edusti 82 –malli. Tiellä suurin sallittu kokonaismassa kyseiselle autolle oli 22-tonnia. Vuosia kestäneen suunnittelutyön tuloksena esiteltiin toisen kehitysasteen eli kakkossarjan autot – nokkamallit keväällä ja nokattomat syksyllä. Aiemmassa 1-sarjan autoissa kahdeksanlitraisten moottoreiden yhteydessä käytettiin nokkamallin autoissa perinteistä ”piikkinokkaa”, jonka konepeittolokasuojapaketti oli esitelty jo vuonna 1958, kun taas V8-moottori oli peitetty kulmikkaalla ja kippaavalla konepeitolla. Päätavoitteena Scanialla oli saada laskettua ohjaamoiden valmistuskustannuksia joten kakkossarjassa käytettiin mahdollisuuksien mukaan pitkälti samoja komponentteja eri ohjaamomalleissa. Alustavaihtoehdoista tarjolla oli 2- ja 3-akseliset mallit poislukien telivetoversiot. Esimakua ajatukseen oli saatu jo tuolloin tuotannossa olevista malleista joissa käytettiin jonkin verran samoja komponentteja eri mallien kesken, mutta tarkoitus oli päästä asiassa täydellisempään lopputulokseen seuraavan, 80-luvun kynnyksellä esiteltävän toisen kehitysasteen autoissa. Merkistä ei voinut erehtyä vaikka kaikkien eri mallien keulalta olisi riisuttu Scania –tekstit ja mallimerkinnät pois. 80-luvulla Scanioista ei sitten pystynyt-. Kevyempiin malleihin oltiin Scanialla päätetty jättää sekaantumatta Italialaista muotoilua edustavat 80-luvun nokkamallin Scaniat näyttivät ulospäin samalta pienimmästä suurimpaan. Raskainta kasilitraista puolestaan edusti kolmeakselinen nostoteliauto, jolle tehdas lupasi jopa 27 tonnin kokonaispainon. Nimeksi tuli GPRT-mallisto jonka nimessä olevat kirjaimet ovat eri ohjaamoiden mallimerkkejä. SCANIA T82 Iso ja kulmikas konepeitto hallitsee tuulilasinäkymän alaosaa. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko R uotsalainen kuorma-autonvalmistaja Scania oli uranuurtaja kehitellessään 70-luvulla modulaarista kuorma-automallistoa. Tilava ja täysleveä nokkamallin ohjaamo ei ollut itsestäänselvyys kaikilla merkeillä. 8 litraa 80-luvulla Mallistoa selkeytettäessä 82–malli korvasi aiemmat 81- ja 86–mallit, niin nokalliset kuin nokattomatkin. Lisäksi eri moottoreista ja ohjaamoista kuin myös vetotavoista valitsemalla ne sopivimmat, voitiin jokaiselle autoilijalle koota sopiva auto tietyin varauksin. Pikku-Scaniaan siis oli mahdollista valita samat ohjaamot kuin raskaisiinkin malleihin. Muita malleja olivat 112 ja 142. Samaa kaavaa on noudatettu monien muiden automerkkien kohdalla niiden uusiessa mallejaan – ei tahdota ottaa liian suurta riskiä uusimalla koko auto kerralla vaan päivityksiä tehdään usein komponentti kerrallaan. Esimerkiksi isoa V8-moottoria ei käytännön sanelemista syistä saanut matalan nokattoman hytin alle. yhteydessä niin nokkamallia kuin korkeaa ja matalaakin nokatonta ohjaamoa
Jarrujen jäänesto hoidettiin vielä 30 vuotta sitten lisäämällä jäänestoainetta säiliöön josta se kiersi ilmajärjestelmään. 80-luvulle tyypilliset ulkokuoren kulmikkaat muodot jatkuvat sisällä ohjaamossa. Huomiovalot puolestaan elivät kultakauttaan 80-luvun alussa. Kaareva kojelauta tuli suorakulmaisen tilalle vasta seuraavassa mallissa 80-luvun loppupuolella. 2-sarjan Scanioissa esimerkiksi ajovalot olivat samat mallista riippumatta. 05/14 Kahdeksan litran kuutonen mahtuu väljästi saman pellin alle mihin suurimmassa mallissa asennetaan 14-litrainen V8. 25
Auton ensimmäiseksi omistajaksi selvisi lahtelainen Ahti Helokivi. SCANIA T82 kään juuri päättelemään ulkonäön perusteella minkä kokoisella moottorilla auto oli varustettu. Ohjaamo oli säilynyt sisältä ehjässä kunnossa, joten Harri Männikön toimesta suoritettu huolellinen puhdistus ja siistiminen sai ohjaamon näyttämään lähes uudelta. 1984–mallisen Scaniansa Vuorinen löysi forssalaisesta kuorma-autopurkamosta jossa se oli myytävänä. Mikä on toisten mielestä modernia ja tuottavaa saattaa toisten mielestä olla tylsää ja yhdennäköistä. Aikaisemmin auto oli palvellut Kirkkonummella koneurakoitsijaa. Nyt kolmekymppinen Scania on uutena näyttänyt niin modernilta, ettei se tänäänkään näytä autolta joka alkaisi kolkutella museokatsastajan ovea. Jos tunneseikat ja romantisointi jätetään hetkeksi taka-alalle, niin moderni 82 nokkamalli oli varmasti melkoinen askel kehityksessä jos siihen hyppäsi vaikka vuotta vanhemmasta vastaavasta L81 Scaniasta. Harrasteikäisten markkinoilla pienellä moottorilla varustettujen kuorma-autojen, joilla on ajettu pääosin vain lähiliikenteessä, etuina on usein vähäiset ajokilometrit jotka näkyvät auton yleisessä kunnossa. Hytissä oli tilaa myös pituussuunnassa enemmän kuin sen edeltäjässä kun puhutaan päiväohjaamosta jota voidaan pitää nokkamallin perusohjaamona. Vaihtolavalaite ja rungon sivulla olevat ulosoton hydrauliliittimet mahdollistavat autolle monenlaisia päällirakenteita varusteineen monenlaisiin töihin lähinnä paikallisajossa. Ohjaamo oli täysleveä ja näin ollen tilavampi kuin kilpailijoiden vastaavat ohjaamot. Kehitys kulkee koko ajan eteenpäin, mutta välillä sen kulku on seesteisempää ja välillä otetaan melkoisia loikkia – kuten 2-sarjaan siirryttäessä. Toisaalta taas monet 2-sarjan nokkamallin Scanioilla ajaneet ovat kehuneet ohjaamoon nousemisen olleen siinä kaikista helpointa koska leveä portaikko sijaitsee oven alla eikä sen etuosassa kuten nokattomissa autoissa. Jorma kertoo ettei korroosioherkkyyttä oltu vielä 30 vuotta sitten saatu täysin kuriin, sillä ainakin vielä vuoden -84 Scanian ohjaamo on galvanoimatonta peltiä kauttaaltaan. Auto on ensirekisteröity 1.4.1984 Hämeen läänin HSB-994 kilpiin, jotka ovat matkan varrella vaihtuneet pariinkin kertaan. Sisältä uusi T-mallin ohjaamo, eli nokkamalli, tarjosi kuljettajalle saman työympäristön kuin nokattomatkin ohjaamot. Vuorisen mukaan auto oli kohtuullisen hyvässä kunnossa hankintahetkellä. Pienellä moottorilla varustettu malli oli usein hankittu paikallisliikenteeseen, jossa autosta laskeuduttiin tai sinne 26 noustiin useita kertoja päivän aikaan, millä matalaa bulldog-ohjaamoa perusteltiin. Yleisimmät ohjaamovaihtoehdot 82-malleissa olivat matalat G ja P päiväohjaamot mutta nokkamalleja, kuten korkeaa R –ohjaamoakin, oli tarjolla niiden suosion ollessa toki vähäisempää. Vuorisen kanssa autosta keskusteltaessa esiin nousee auton ikä. Kolmekymppinen Helsinkiläisen Jorma Vuorisen Scania T82M edustaa 80-luvun nokallista pikkuScaniaa sen tyypillisimmässä muodossaan. Vuorisen Scanian mittariin on juuri pyörähtänyt 500 tuhatta kilometriä, yhtä pientä lukemaa on lähes mahdotonta löytää saman ikäisestä rahtiautosta. Tämä oli nokkamallien osalta Scanian etu muihin markkinoilla olleisiin kuorma-autoihin verrattuna. Hiekkapuhalluksen jälkeen auto maalattiin kuvissa olevaan ulkoasuunsa, joten mitään suurempia remontteja ei autolle tarvinnut tehdä. Vuonna 1984 kolmekymmenvuotias nokkamallin Scania näytti takuuvarmasti vanhemmalta kuin kolmekymppinen kollegansa vuonna 2014.. Täytyy tietysti ottaa huomioon, että käyttötunteja lähiliikenteessä tulee normaalisti enemmän suhteessa ajettuihin kilometreihin. Kunnostuksen yhteydessä vääntynyt etupuskuri ja alareunoistaan ruostuneet ovet vaihdettiin ehjiin. Toki käytöstä johtuvia naarmuja ja kulumisen jälkiä oli havaittavissa. Mukavuus ja mieltymykset eivät kuitenkaan painaneet vaakakupissa yhtä paljon kuin esimerkiksi kuormatilan pituusvaatimukset, jonka seurauksena nokkamallit menettivät jatkuvasti markkinaosuuksia nokattomille malleille. Jo pelkästään ulkonäköero on dramaattisen merkittävä pehmeiden 50-luvun muotojen ja viivoittimella piirretyn 80-luvun kulmikkuuden välillä
Vaihdekeppi on alapäästään kiinni Scanian omassa GS770 -vaihteistossa. Ajettaessa huomio kiinnittyy jatkuvasti leveään ja kulmikkaaseen konepeittoon sekä puskurin päissä oleviin ojakeppeihin. AD 80 taka-akseli oli 10,5 tonnin painolle tarkoitettu ja sitä käytettiin pääasiassa vain 8-litraisten ja 2-akselisten mallien yhteydessä. Tyhjänä ajettaessa nappi alhaalla, eli hitaammalla välityksellä, onnistuu liikkeelle lähtö hyvin kakkosvaihteella, eli tässä tapauksessa pienellä kakkosella. 05/14 27. Nokattomalla autolla enemmän ajaneelle auto tuntuukin edellä mainituista seikoista johtuen leveämmältä kuin nokaton, mutta se on varmasti tottumus- ja tunnekysymys. Käteen käyvä peli Miltä 30-vuotias kuorma-auto sitten tuntuu konkreettisesti. Jorma kertoo toimineensa maansiirto- ja kuljetusalalla aiemmin yrittäjänä ja Scaniat ovat tulleet tutuksi sitä kautta. Eroa edellisen mallin hyttiin tuskin tarvitsee perustella. Tämän jälkeen kolmosta, nelosta ja viitosta jonka jälkeen nappi ylös ja isolle viitoselle tai kympille, kuinka sen kukakin haluaa sanoa. Vajaa kahdeksanlitrainen ahdettu ja välijäähdytetty moottori vie kahdeksantonnista autoa pintakaasulla. Tyhjän auton jarrutustuntuma on hyvä. Ohjaamoon nousu leveää portaikkoa pitkin leveästä, 90 astetta avautuvasta ovesta on juuri niin vaivatonta kuin myyntipuheet suitsuttivat aikanaan. SCANIA T82M Valmistaja SAAB-Scania AB, Södertälje, Ruotsi VUOSIMALLI 1984 MOOTTORI DS8, 6-sylinterinen ahdettu ja välijäähdytetty dieselmoottori, iskutilavuus 7790 cm3, teho 231 hv VAIHTEISTO Scania GS770, synkronoitu 10-nopeuksinen jakajavaihteisto ALUSTA akseliväli 4600 mm, omapaino 7600 kg, kokonaispaino 10.000 kg, vaijerivaihtolavalaite OMISTAJA Jorma Vuorinen Helsinki Vaihtolavalaite oli monen T82:n varusteena tehden autosta monikäyttöisen. Omistaja kertoo että eteen on vaihdettu uudet rummut jarrujen alettua ravistamaan, mikä vaikuttaa tuntumaan varmasti. Kuljettajan paikka on väljähkö 180-senttiselle kuljettajalle. Kyseinen vaihdelaatikko on 10-nopeuksinen eli jokaisesta vaihteesta löytyy hidas sekä nopea välitys joka valitaan vaihdekepissä olevasta napista. Kuljettajan paikalle käynti ei vaadi muuta kuin nousee hyttiin ja istahtaa ohjauspyörän taakse. Kuinka tällainen auto on löytänyt tiensä harrasteautoksi. Pitkä vaihdekeppi ei tunnu ajettaessa niin huteralta kuin voisi kuvitella. Myös autokoulut käyttivät mallia jonkin verran koska pienellä autolla päästiin isojen autojen mittoihin. Ohjauspyörän saa säädettyä hyvin kuljettajan eteen niin pystyyn, että sen kehän joka kohtaan yltää helposti kurkottelematta. Osaltaan tähän vaikuttaa reilulla säätövaralla varustettu ratti joka on käännetty kauas istuimesta. Hän on aina pitänyt erityisesti juuri nokkamallin Scanioista, joita onkin kertynyt jo muutama siisti yksilö hänen kokoelmiinsa. 80-luvulla Scaniat olivat vähintään 16-tonnisia ja 7,8 litraisella moottorilla varustettuja. Ratti taittuu ajoasentoon painamalla ohjauspylvääseen sijoitettua jousikuormitteista nappia. Ajamiseen tuo keveyden tunnetta myös kevyt ohjaus, joka tuntuu aluksi turhankin keveältä ja jopa hieman tunnottomalta. ”Kyllä kuorma-autossa pitää nokka olla”, Vuorinen tiivistää perustellessaan harrasteautovalintojaan. Kun ennen liikkeellelähtöä on koettanut kuinka vaihteet löytyvät, ei asiaan tarvitse ajon aikana sen ihmeemmin keskittyä. Vuorinen kertoo, että 231-hevosvoimainen Scania vie tarvit- taessa kahdeksan tonnin hiekkakuormaakin ihan mukavasti. Ovi aukeaa puristamalla kahvaa jonka takapuolella on lukon avaava painike
28
Ilmajoki 29. Siinä onnistuttiin niin hyvin, että koneita löytyy vieläkin merkittävän paljon työkäytöstä. KANADAN KAMPE VERSATILE 935 -81 Versatile-traktorit luotiin tarpeeseen saada edullinen, yksinkertainen ja ennen kaikkea varmatoiminen nelivetotraktori valtaville pelloille
Jo toisena vuotenaan Versatile myi enemmän nelivetotraktoreita kuin yksikään toinen valmistaja – hurjimpien huhujen mukaan jopa enemmän kuin muut yhteensä!. Se todella toimi ja sen hinta oli vain noin puolet kilpailijoiden koneista. Aika oli kypsä nelivedolle ja tähän hintaan farmarit uskalsivat jopa kokeilla konetta, olihan se normaalin takatuupparin hinnoissa. Se on merkillinen suure. On selvää, että ollaan jonkin suuren ja erikoisen äärellä. Pidä se yksinkertaisena 50 vuotta myöhemmin seison ilmajokisen maatilan pihalla ja niskat nipussa katselen edessäni kohoavaa valtavan kokoista konetta. Tämä johti varsinaiseen ostoryntäykseen sanan kiiriessä. Tuolloin maatalouskoneiden kanssa puuhaillut Peter Pakosh yhdessä yhtiökumppaninsa Roy Robinsonin kanssa kävivät toimeen luodakseen jotain, mikä nykyään on itsestään selvää. Lukuisista taloustietäjien varoituksista huolimatta he päättivät suunnitella yksinkertaisen, edullisen ja pomminkestävän nelivetotraktorin linkkuohjauksella. Vuosimallia 1981 oleva Versatile 935 ei ole nykytraktoreihin verrattuna enää niin merkittävän suuri, mutta miettikääpä sen valmistusvuonna käytössä ollutta farmikalustoa tämän rinnalle. Versatile pystyi alempaan hinnoitteluun karsimalla turhat varusteet pois, keksimällä nerokkaan yksinkertaisen ohjausnivelen, käyttämällä alihankkijoilta ostettuja komponentteja ja olemalla pieni yritys jolla ei ollut isoja hallintokuluja. Iso-Tuiskun Juhan ja Vesan jakama kone onkin ainoa laatuaan Suomessa, joten erikoisuuskerrointakin on riittävästi. Versatilen yhtiökumppanit miettivät, ettei se voi olla niin vaikeata, jos siitä tehdään helppoa. Ainakin näin voisi päätellä seuratessaan traktorien tai ylipäätään minkä tahansa konekäyttöisen laitteen kehityskaarta. Mutta ennen kuin täräytetään laite tulille, palataan vielä hetkeksi Kanadan Winnipegiin. Niin syntyi Versatile D100. Lopulta suuret valmistajat toivat markkinoille omia monimutkaisia ja eritoten kalliita nelivetoratkaisujaan joiden myyntikäyrät eivät kattoja puhkoneet. VERSATILE 935 Teksti ja kuvat: Juha Pokki V oima. Siellä 30 Pakosh ja Robinson olivat seuranneet isompien valmistajien, kuten John Deeren, IHC:n ja Casen pyrkimyksiä tuoda markkinoille nelivetoinen traktori. Nelivedon ja runko-ohjauksen toimivan yhteistyön. Sitä on tarvittu kai kautta aikojen enemmän, kuin sitä on ollut tarjolla. Sitä paljon puhuttua voimaa oli Pohjois-Amerikan ja Kanadan pelloille tuotu aluksi traktorien parivedolla, sitten kaikenlaisilla kyläseppien virityksillä joissa kytkettiin traktoreita yhteen. Maailman valmistuminen taitaa olla kiinni voimasta tai sen kuvitellusta riittämättömyydestä. Tämän tarpeen tyydyttämiseksi on nähty monenlaista keksintöä ja yksi merkittävä pykälä tähän kehityksen vyöhön viilaistiin vuonna 1964 Kanadassa
Yhä uusia ja tehokkaampia malleja tuotiin markkinoille perusidean pysyessä kuitenkin samana. Vuoteen 1978 julkistettuun Versatile 935:n oli saatu 330 hevosvoimaa. Näissä toimissa konetta ajoivat toisinaan Iso-Tuiskun veljekset. Kun tultiin vuoteen 2013 Hautala ehdotti veljeksille, että nämä ostaisivat koneen itselleen. Mutta verrataanpa aikalaisiin! Yhdeltä omistajalta Suomeen Tästä alkoi arvatenkin hurja nousukiito Versatilen pajalla. Näin kone päätyi Suomeen. Varsinaista aktiivikäyttöä sille ei ollut keväisiä äestyshommia lukuun ottamatta. Tämä oli kuitenkin jo hienompi malli, peruskonetta hakevalle riitti 05/14 vetämään kykenevä 935. Ei lähdetty neppailemaan ja hienostelemaan, vaan kone pidettiin tiukasti perustyökaluna jonka pystyi korjaamaan helposti jos - siis jos - se sattui menemään rikki. Sen jälkeen kone päätyi Pohjois-Dakotaan, vaihtokonerivistöön. Isäntä hankki koneen uutena vuonna 1981 ja oli sen ainoa omistaja aina 2000-luvun alkuvuosiin saakka. ”Yhdistelmän hinnaksi tuli 25000 euroa ja sillä rahalla sai kyllä paljon vastinetta” kertoo 31. Samasta sotilaskäyttöön tarkoitetusta V8-kiukaasta oli piiskattu vuotta aiemmin parikymmentä kaakkia enemmän tehokkaampaan, ulosotolla ja takanostolaitteilla varustettuun, mutta muuten samanlaiseen 950-malliin. Tämä kehitys tuo meidät lopulta takaisin Ilmajoelle. Sieltä sen bongasi työmatkallaan ilmajokinen Jarkko Hautala joka osti koneen itselleen vuonna 2006 ikään kuin 50-vuotislahjaksi hieman erikoisempaa konetta etsittyään. Nykytraktoreihin verraten Versatile ei ehkä ole valtava, korkeintaan iso. Kauppoihin ryhdyttiin ja hieman myöhemmin perään löytyi Väderstadin 11,3-metrinen äes vastaamaan koneen kokoluokkaa. Niin päätti myös minneapolisilainen viljelijä Albert Buchholz. Tätä tahkosi 14,8-litrainen Cummins 903 joka sai amerikkalaiseen tapaan tyyppimerkintänsä kuutiotuumien mukaan
Kun ainetta mahtuu tankkiin 700 litraa, saa yhdellä tankkauksella päästää aika siivun. ”Kyllä nykykalustolla saisi laittaa nollan perään” täydentää velimies Vesa laskelmaa. Nopeus 4,2-23,0 km/h HYDRAULIIKKA: 102 litraa minuutissa, neljä lähtöä. RENKAAT: Vakiokoko 20.8-38, vanteet 21 tuumaa. Voimalinja on tehty kestämään ja koko koneesta huokuu nimenomaan se yksinkertaisuus ja toimivuus, jota on hehkutettu aiemminkin. PAINO: 13300 kg KORKEUS: 330 cm PITUUS: 643 cm LEVEYS: n. Paripyörissä rullaa yhteensä kahdeksan kappaletta 24.5-32koon renkaita 21-tuumaisilla vanteilla. VERSATILE 935 Juha Iso-Tuisku. 330 cm paripyörillä, riippuu rengastuksesta. VAIHTEISTO: Versatile V69166, neljäalueinen laatikko, joka alueella 3 eteen + 1 taakse eli 12+4. ”Työpaikka on siitä hyvä, että kuski istuu korkealla. Peittoaa mennen tullen ajotuntumallaan tavallisen traktorin”, kertoo Juha. Napojen kokoluokka on pikemminkin pyöräkuormaajista tuttua, samoin runko on jämäkkää kaliiperia. Mutta minkälaista malmijalostetta rahalla sitten irtosi. Siinä ollaan pölypilven yläpuolella, niin kuski kuin ilmanottokin. Vaikka koneella on 33 vuodessa ajettu maltilliset 10000 tuntia, on se silti saanut nähdä työn lisäksi myös aikaa. Koska kyseessä on Amerikan mantereelle suunnattu ja paikallisten tapojen mukaan rakennettu kone, on ilmastointi tietysti ollut vakiona jo tuohon aikaan. Työnopeus puolestaan on nyt perässä olevalla äkeellä noin 14 hehtaaria tunnissa. Äestäessä kakku maistuu Cumminsille noin 10 litran hehtaarivauhtia. Artikkelin koneessa 24.5-32. Mitään isoja ongelmia ei myöskään ole ollut. ”Juu, ei tee mieli tavallisella traktorilla lähteä enää äestämään. Toimettomuuskaan ei ole tekniikalle hyväksi, mutta tästä huolimatta ei remontteja ole tarvinnut juurikaan tehdä. Kierrokset kun pitää 1800:ssa niin metelikin on kohtalainen. Ja kynnöksellä menee kuin sukkasillaan. Kilpikonnapedaali rauhoittaa menoa. Iso-Tuiskun veljekset allekirjoittavatkin tämän. Alkuperäinen tehdaskoko on 20.8-38. Porukan innokkain traktorimies, Vesan Ville-poika muistaa tarkimmin: ”kerran jäi kakkosvaihde päälle.” V8-dieselin kulutus on kohtuullinen. Isoja, mutta järjellisiä mittoja Reilun 13 tonnin painoinen mörkö on 3,3-metrisellä akselivälillä siunattu, mutta kääntösäde on maltillinen: Ulkosäde on jotakuinkin 12 metriä. Yli parin tonnin mentäessä melu on jo sellaista, että ei pää kestä koko päivää”, nauraa puolestaan Vesa. Hieman putkia on uusittu ja alkuperäisen ilmastoinnin sisuskaluja on päivitetty nykyaikaiseen suuntaan. Tästä koneesta kelpaa omistajien olla ylpeitä! 32 SPEKSIT MOOTTORI: Cummins VT903-C330 330 hevosvoima 2600 kierroksella, 14,8 litran iskutilavuus, turboahdettu V8 diesel
Huhujen mukaan muutamia runkoja olisi kulkeutunut tännekin ja niistä olisi sitten veistelty jonkinlaisia metsäkoneita. Usein mukana istuva Ville ei ole ainoa innokas kertovat veljekset: ”Isäukko ei meinannut aluksi tällä äestää, mutta lopputulos on se, ettei miestä meinaa nykyään saada äestykseltä pois koneesta. Edullisena ja kestävänä koneena Versatilet sopisivat niin harraste- kuin työkäyttöön, mutta kookkaan koneen laivaaminen meren yli olisi melko hinnakasta hommaa. 33. Herääkin niin aikaisin, että kerkiää ennen meitä varaamaan koneen.” 05/14 Älä mene sinne! Kanadalais-amerikkalaiseen tapaan varoituksia on tarpeeksi, voisihan konevalmistaja joutua vaikeuksiin jos joku puristuisi vaikkapa linkkunivelen väliin. Versatile oli alansa pioneereja toimivan runko-ohjauksen tuomisessa maataloustraktoreihin. Ja koneen laatu on saanut hyväksynnän myös muilta sukupolvilta. Parasta siinä oli vielä tekniikan yksinkertaisuus. Osasyynä tähän saattaa olla se, että Versatilen omistaa nykyään venäläinen maatalouskonevalmistaja Rostselmash. Kanadassa ja Amerikassa hyvin iso osa kaikista koskaan valmistetuista Versatileista on yhä käytössä, jos ei aktiivisessa niin ainakin harrastepelinä. Kiinnostaa kaikkia Suomeen ei tiettävästi muita Versatileja ole tuotu. Ne nauttivat suurta arvostusta ja käyttökoneita on viety paljon myös Venäjälle ja sen vanhoihin alusmaihin. ”Vastinetta rahalle on tässä saatu kyllä enemmän kuin riittävästi”, kiittelevät veljekset. Suomeen ei tiettävästi muita Versatileja ole tuotu, mutta huhujen mukaan muutama runko on päätynyt metsäkoneiden alle
Halmelan tilalla Lopella näitä aikansa voimanpesiä ahkeroi useampia. 60- ja 70-luvuilla yli 90 heppaisia esiintyi lähinnä koneluetteloissa, missä ne herättivät traktorimiehissä kunnioituksensekaista kiinnostusta. Kaksi on palveluksessa vieläkin. Sitä heikompia ei juuri rekisteröintitilaston kärjessä esiinny. JÄYKKÄ BRITTI JA PREERIATRAKTORI HALMELAN TILAN TRAKTORIT Nykypäivänä yli 100 hevosvoimainen traktori on normi. 34
Loppi 35
”Neljä samankokoista pyörää eivät tiedä mitä luistaminen on”, runoilivat Countyn mainosmiehet. Traktorin oman hydrauliöljysäiliön vetoisuus ei riittänyt metsätyökonekäyttöön. Tällä kertaa muutostöiden kohteena oli Super Major. Supernelosen hyviä maasto-ominaisuuksia tarvitaan edelleen energiapuun ajossa tilan hakevoimalan kasvaviin tarpeisiin. County Super-4 oli menestys. Fordin osilla on tehty toinen hydraulilohko. Lujat, luotettavat.” Metsävarustellulla traktorilla on takana 40 työvuotta. Helpompaan liikkumiseen Raskaasta metsässä rymyämisestä huolimatta on County siistissä kuosissa. Etu- ja takapyörät olivat yhtä suuret, mistä muodostuikin Countyn nelivetotraktoreiden ominaispiirre. Aluksi Countya on käytetty lumiurakoinnissa ja viljatilan yleistraktorina. HALMELAN TILAN TRAKTORIT Teksti ja kuvat: Aulis Lassila H allin ovesta työntyvät ulos ensin muhkeat etupyörät ja sitten yhtä isot takapyörät – Halmelan tilan nuori isäntä Eero sompailee County 754 Super 4:n näytille. County Four-Drivessa voimansiirto etupyörille oli toteutettu raskaiden rullaketjujen avulla. Telatraktoreilla homma sujui, mutta siirtoajot olivat vaivalloisia. Sen sijaan saarella on ollut runsaasti konepajoja, jotka rakensivat tuttujen Fordien, Internationalien ja Nuffieldien pohjalta asiakkaiden tarvitsemia laitteita. Englannin jäykät savimaat ovat haasteellisia muokattavia sodan jälkeisellä kalustolla. county) mu- kaan. Siitä juontuu yhtiön nimi. Tasaisen kehräävää käyntiääntä kuunnellessa tulee mieleen 70-luvun mainoslause: ”Ford-traktorit. Super Fouriin on tehty useita muutostöitä. Rullaketju oli korvattu kahdella järeällä akselilla tasauspyörästöltä molempiin etupyöriin. Sitä mukaa kun Ford uudisti traktorimallistoaan, rakensi County niistä nelikoita. Isosta-Britanniasta ei löydy samanlaista traktorimerkkien kirjoa kuin Saksasta tai Ranskasta. Se perustuu Ford 5000-mallin tekniikkaan. Puskulevyn tilalle on vaihdettu Auran Rautatehdas Oy:n valmistama vankkatekoinen etulevy. Countyn nokan voi työntää sankkaankin lepikkoon. Countyn ratkaisu ongelmaan oli Fordson Major Dieseliin asennettu neliveto. Se sai pian rinnalleen Super-6:n, jonka nokalla jyrisi Fordin kuusisylinterinen teollisuusmoottori. Vuonna 1961 County esitteli ensimmäisen ”oikean” nelivetotraktorin. Vuonna 1948 County toi markkinoille ensimmäisen traktorimuunnoksensa, Fordson E27N Majoriin perustuvan CFT-telatraktorin. Aluksi liikeideana oli muuttaa kaksiakselisia Ford-kuorma-autojen alustoja kolmiakselisiksi. County 754 Super-4 esiteltiin vuonna 1968 pian Fordin tonni-sarjan uudistamisen jälkeen. Nokalle on sijoitettu tilan omassa pajassa rakennettu lisäsäiliö. Modifioidut kuorma-automallit nimettiin Englannin maakuntien (engl. Sen ansiosta moottorin teho lisääntyi 74:stä mitattuun 93:een hevosvoimaan. Lumitöissä käytetty puskulevy on vaihdettu metsäkäyttöön soveltuvaan Araetulevyyn. Itse asiassa laite oli ilmarenkain varustettu telatraktori. 36. Yksi näistä pajoista oli County Commercial Cars Ltd. 80-luvulla Hyvinkään Autokeskuksen Ford-korjaamossa moottoriin asennettiin turboahdin. Sittemmin se on ahkeroinut metsien ajourilla
Kutos-County veti viisisiipistä nostolaiteauraa. Toinen hyvä metsäkoneen ominaisuus – ketteryys – isopyöräisestä traktorista sitten puuttuukin. Viimeisin suurempi remontti oli akseliston tiivisteiden läpikäynti. ”Vuonna 1970 isä mietti traktorin vaihtoa. Molemmat maksoivat saman verran. Vetokyky on verraton, mutta Kyntö-County vaatii leveät päisteet. Myös 21-spoorisen voimanulosottoakselin stefa vuotaa. County ja Patruuna-kuormain liikuttavat nöyrästi yliraskasta tyvitukkia. ”Varsinkin kun laittaa kaikkiin pyöriin kettingit, tää on aika peto”, omistajat kuvailevat Countyn etenemiskykyä paksussa hangessa. Tosin nyt kiusallinen ohjaustehostimen vuoto estää traktorin ulkoilutuksen. ”Osia on ollut vaikea saada”, harmittelee Eero. Etenee, mutta kankeasti Countyn tuotevalikoimaan kuului lisäksi laaja kirjo erikoisvarusteltuja traktoreita kuten korkean maavaran omaava Hi-Drive, jättimäisin kelluntarenkain varustettu Sea Horse ja järjestelmätraktori FC. Kahdessakymmenessä vuodessa moottoreiden tehot olivat kaksinkertaistuneet. Mitään suurempaa remonttia ei koneelle ole tarvittu tehdä. Tosin County valmisti myös rakennussarjoja International- ja Leylandtrakoreiden muuttamiseksi nelivetoisiksi. Mennäänpä katsomaan.” Konerivistön keskellä on ylväsryhtinen amerikkalainen Farmall 806 vuosimallia 1967. Traktori toisen jälkeen hajosi raskaissa vetovoimaa vaativissa peltotöissä. Vuonna 1958 esitelty Farmall 560 oli osoittautunut katastrofiksi. Samalla IHC joutui luovuttamaan USA:n markkinajohtajan paikan ensimmäisen kerran arkkiviholliselle John Deerelle. Käytännössä päisteessä käännyttiin aina peruuttamalla”, muistelee Tapani. Ajotunteja kysyttäessä vastaus on ”paljon”. 05/14 Varsinkin lumihangessa peruuttaessa konetta ei saa kääntymään oikein mihinkään. ”Tää on ihan kuin engelsmannit on, öljyvuotoja on siellä täällä”, lisää Tapani. Vähennyspyörästö jouduttiin suunnittelemaan uudelleen ja yhtiö joutui toteuttamaan historiansa suurimman takuukorjausohjelman. Kummallekin etupyörälle tulee tasauspyörästöltä oma akseli. Kolhiintuneen maineen parantamiseksi IHC tarvitsi tehokkaan traktorin, joka kestäisi ja olisi teknisesti ajanmukainen. Mallin voimansiirto oli vuoden 1938 peruja. Varustelun kohteena olivat aina Fordson- ja Ford-tuotteet. Sanojen vakuudeksi yhdistelmällä ajetaan ympyrä hallin edessä; askelmitalla arvioituna halkaisijaltaan 15 metriä. Tuntimittari on pysähtynyt näyttämään 2200 lukemaa. Kun kyselin traktorin äestysominaisuuksia vastaus kuului: ”Ei Countylla äestetty. Ominaisuutta on taas 2012 ja 2013 lumitalvina tarvittu. Luotettava voimakone International Harvester Companyn pääkonttorissa Chicagossa elettiin viisikymmenluvun lopulla tuskaisia aikoja. Ainesvahvuudet ovat riittävät. Keskenään arvottiin kumpi otetaan. ”Ei tää käänny, tää taipuu vaan hiljalleen. 37. Vaihtoehtoina oli uusi International 624 tai tämä Farmall käytettynä. Ilman perävaunun taittuvaa aisaa se puskee vain suoraan”, Tapani toteaa. Alkuperäiskuntoinen jenkki on kestänyt aikaa hyvin. Koneen ensimmäinen omistaja oli Harakan Jaska Jokelasta, joka vaihtoi tämän uudempaan 826 Hydro-malliin”, kertoo Tapani. Kriisikokouksissa etsittiin pikaisia ratkaisuja maineen palauttamiseksi. Vetokyky on verraton, mutta Kyntö-County vaatii leveät päisteet. Arveltiin että Farmallilla saa enemmän tehtyä. ”Vanhat olivat nahkaa ja nahkaiset laitettiin tilalle”, toteaa Eero. Äestystraktori on tuolla hallissa. ”Nelisiipiset aurat oli perässä. Super Four oli pitkään tilan kyntötraktori
Tarjolla oli amerikkalaiseen tyyliin dieselin lisäksi bensiini- ja nestekaasukäyttöiset moottorivaihtoehdot. Nokalla olevaan telineeseen voi latoa lisäpainoa. Lehtimainoksin mallia toki kaupattiin. Se ei kuitenkaan estänyt yhtiön 560-mallista alkanutta luisua, joka päättyi yhtiön alasajoon. Dyna Life-kytkin on keraamisesti pinnoitettu ja hydraulisesti tehostettu. 06-sarja ainakin osittain palautti IHC:n maineen. Myös kuljettajan mukavuutta oli ajateltu. Vaihteita on Torque Amplifier –pikavaihteen ansiosta kokonaista 16+8. Käytössä oli Tanskasta tilattu Kongskilden kuusimetrinen äes. Ohjaus ja jarrut ovat hydraulisesti tehostetut. Moottori ja voimansiirto on toiminut ongelmitta eikä niitä ole tarvinnut kertaakaan avata. Ensimmäistä kertaa IHC-traktoriin sai lisävarusteena tehdasasenteisen hytin. Mainoslauseena oli ”Amerikkalainen – monipuolinen ja tehokas suurten vaatimusten kone.” Farmallin hevoset ovat sitkeitä. Myydyt traktorit voidaan laskea kahden käden sormin. Molempi parempi Farmall 806:tta toi maahan muiden IHC-tuotteiden tavoin Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy (SMK). Yhtiö sulautui Case/Tennecoon ja viimeinen Internationaltraktori valmistui 1985. SMK ei tainnut oikein itsekään uskoa suurtraktoreiden aikaan. Ruotsalainen Statens Maskinprovningar mittasi Farmall 806:n vääntömomentiksi 412 Nm 1000 r/min kohdalla. Farmall 806:sta löytyy kolme erillistä hydraulista järjestelmää. Sitkeä ja luotettava moottori palautti IHC:n maineen. Farmall 806 osoittautui kestäväksi traktoriksi. ”Olen nuorena miehenä tällä äestänyt paljon. HALMELAN TILAN TRAKTORIT Traktori on hyvin pidetty ja renkaita myöten alkuperäinen. Suomeen tuotiin vain takavetoista mallia. Kaksi äijää. Käyttötunnit eivät näy päälle päin. Toisaalta traktorista puuttuu tasauspyörästön lukko. Sitä on ollut myös Halmelan yksilö. Vuotoja ei ole. 38 Vuonna 1963 – huolellisen suunnittelun ja testaamisen jälkeen - esiteltiin uuden kuusisylinterisen sarjan mallit 606, 706 ja 806. Taka- ja nelivedon lisäksi saatavana olivat korkean maavaran omaava sekä riviviljelmille tarkoitettu Row Crop –malli. Malli ei ollut menestys Suomessa. 110 hevosvoimainen 806 oli mallisarjan tehokkain, kunnes 1965 siitä tehtiin ahdettu versio 1206
Nähtyään Farmallin rekisterikilven ”68 Tarkastus-Kontroll” -tarran Tapani alkaa kertoa: ”Muistan kuinka katsastusmies tuli meille kotiin katsastamaan traktoreita. Raideleveyden muuttaminen on tehty helpoksi. Vasemmalla vivulla käytetään pikavaihdetta. Leimat papereihin ja sitten juotiin kahvit.” Kysymykseen kumpi traktori on parempi, ei ole oikeaa vastausta. Takavanteet ovat kaunista valutyötä. Kahdella oikealla olevalla vivulla valitaan vaihde ja nopeusalue. Valot, ohjaus ja hallintalaitteet, potkittiin renkaita. ”Kaksi äijää tuli 2,5-metristen nostolaitekylvökoneiden kanssa perässä. Jos tuli paha paikka, pikkusen kevensi äestä. Nostolaitteen ja painonsiirtojärjestelmän käyttövivut on merkitty selkeästi - englanniksi. Keskellä pystyssä on yhdistetty käsikaasu- ja sammutusvipu. Raideleveyttä voi säätää portaattomasti. Klapikonettakin on tällä pyöritetty”, listaa Eero. Koko rekisteröity kalusto tuotiin jonoon pihalle. ”Ääni on tosi mahtava, hirveen matala, kumea murina. Koskaan ne ei saanu mua kiinni. Siihen aikaan ei ollut kuulosuojaimia, pantiin pumpulia korvaan vaan.” Sittemmin 806:n päivät ovat seestyneet. 05/14 MOOTTORI: kuusisylinterinen dieselmoottori, nestejäähdytys, iskutilavuus 5,913 litraa, suurin teho 110 hv / 2400 r/min SAE, suurin teho VOA 95 hv, suurin vääntömomentti 412 Nm / 1000 r/min, puristussuhde 17,0:1 VOIMANSIIRTO: vaihteet 8+4, Torque Amplifier pikavaihteella (lisävaruste) 16+8, nopeusalue eteen 2,0-30,0 km/h, taakse 2,5-11,5 km/h, hydraulipumpun tuotto 45 l/min MITAT(TAKAVETOINEN): pituus 412 cm, leveys 233 cm, paino 4990 kg, kääntösäde 6,6 m, polttoainesäiliön tilavuus 159 litraa, moottorin öljyntilavuus 9,5 litraa, voimansiirto- ja hydrauliöjyn tilavuus 64,5 litraa RENKAAT: edessä 7,5 x 20/6, takana 18,4/15 x 34/6 VALMISTUSAIKA: 1963-1967 39. Koskaan ne ei saanu mua kiinni.” Etuakseli on traktorin kokoon ja tehoon nähden yllättävän heppoinen. Traktorin mukana toimitettiin alkuperäiset paripyörät. ”Ne on niin erilaiset, kuin yö ja päivä.” COUNTY 754 SUPER 4 MOOTTORI: nelisylinterinen dieselmoottori, nestejäähdytys, iskutilavuus 4,195 litraa, suurin teho 74 hv/ 2100 r/min DIN, suurin vääntömomentti 302 Nm / 1300 r/min DIN, puristussuhde 16,5:1 VOIMANSIIRTO: vaihteet 8+2, nopeusalue eteen 2,6-28,1 km/h, taakse 3,8-13,5 km/h, hydraulipumpun tuotto 22,8 l/min, MITAT: pituus 370 cm, leveys 174 cm, paino 3645 kg, kääntösäde 11,7 m, polttoainesäiliön tilavuus 75 litraa, moottorin öljyntilavuus 9,5 litraa, hydrauliöljyn tilavuus 32,9 litraa RENKAAT: edessä ja takana 13,6/12 x 38/6 tai 16,9/14 x 30/10 VALMISTUSAIKA: 1968-1975 FARMALL 806 Tärkeimmät hallintalaitteet on kerätty ohjauspyörän ympärille. tuli 2,5-metristen nostolaitekylvökoneiden kanssa perässä. ”Viime aikoina Farmallia on käytetty pääasiassa leikkuupuimurin pöytävaunun vetäjänä ja viljanajossa. Se meni uljaasti keula ylhäällä eteenpäin”, kertoo Tapani
Kävimme tarinoimassa Pirneksen kanssa ja koeajoimme hänen Fordinsa. Pyhäsalmi 40. Matkan varrelle on sattunut monta savottaa ja työmaata joista tarnoita riittäisi vaikka kirjaksi. AIMON SAVOTTA FORD F600 1959 Pyhäsalmelaisella Aimo Pirneksellä on takanaan pitkä autoilijan ura, ja se jatkuu yhä Ford museokuormaautolla
41
Pirnes ja Kuosmanen ovat molemmat entisiä pyhäjärvisiä – kuten paikkakunnalla sanotaan – kuorma-autoilijoita ja nykyisiä veteraanikuormaautoilijoita museokuorma-autoillaan. Puita valtion vetureihin toimitti Pyhäsalmen alueellakin pääasiassa silloinen Valtion Polttoainetoimisto eli Vapo, joka toimi 50-luvulla myös nimellä Valtionrautateiden Polttoainetoimisto, mikä kertonee rautateiden huomattavasta merkityksestä sen toiminnalle. Kuormat tehtiin ja purettiin luonnollisesti käsin. Vänkärinä alkuun ”En minä ollut nuorena autoista kiinnostunut ollenkaan, autot olivat osa elämää kuitenkin kun lastasimme vetureissa käytettäviä halkoja tuossa asemalla. Kumpainenkin on tehnyt koko työuransa kuorma-autojen parissa aina 50-luvulta saakka joten juttua riittää vielä toisellekin kupilliselle kahvia. FORD F600 Alkujaan Aimon Ford oli varustettu vain parimetrisen propsin ajoon tarkoitetulla puulavalla, mutta järveenpudotusnäytöksiä varten lavalle löytyi pari käyttämätöntä vanhaa pankkoa. Meillä tuohon aikaan olleet Fordin kuorma-autot olivat Aimon mukaan kotimaassaan. Puita asemalle tuovat automiehet tulivat silloin tutuiksi ja pian autoista löytyi myös uutta työtä apumiehen pestin muodossa. Kahvipöydässä istuva Aimon kaveri, Pentti Kuosmanen tarkentaa lisäksi että 90-luvulla kunnan nimi muutettiin Pyhäsalmeksi parin vuoden ajaksi, mutta entiseen malliin palattiin kuitenkin takaisin. Puista kaksimetriset kuljetettiin lavalla poikittain ja pidemmät pitkittäin. Pirnes kertoo että esimerkiksi Pohjanmaan Puu sai ostaa amerikkalaisia Fordeja myytyään puutavaraa uudelle mantereelle. Vuonna 1933 syntynyt Aimo Pirnes on lähtöisin menetetyn Karjalan Räisälästä joten tarinaa autoista ja autoilusta tulee luontevan rentoon tahtiin. Pirneksen tie kulki Räisälästä Käkisalmeen ja maailman tilanteiden muuttuessa kahden evakkoreissun päätteeksi 13 vuotiaana Pyhäsalmelle. Olin siellä 13-vuotiaana aikamiesten porukassa vaikka isä vähän varoitteli etten olisi lähtenyt siihen hommaan”, Pirnes muistelee nuoruutensa työurakoita. Lisäksi hän muistaa, että jo 50-luvun taitteessa ajettiin pyöreäkeulaisilla Ford Big Job –malleilla puuta savotoilta pitkittäin pankoille kuormattuna muun muassa Vieremänjärven jäälle. Lopulta siirrymme pihalla olevan vuoden 1959 Fordin ympärille, ajassa palaamme reilut 60 vuotta taaksepäin. Vapon autojen mukana työskennellessä tulivat juuri Fordit varsin tutuiksi Pirnekselle. Aimo kertoo ulkopaikkakunnalta tulleelle haastattelijalle että kunta on Pyhäjärvi ja keskustaajama on Pyhäsalmi. Pyhäjärvi on Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Savon rajapyykkinä Nelostiellä, joten miesten puheissa ja tarinoissa on vivahteita kaikista edellä luetelluista maakunnista. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko 42 I stuessamme Taimi Pirneksen kattamaan kahvipöytään, on kysyttävä ihan aluksi että miten tämä Pyhäsalmi ja Pyhäjärvi nyt menikään, kun eikös nyt olla Pyhäsalmella
Pihalla puun alla seisova ´59 Ford F600 on muisto Aimon nuoruuden puunajosavotoilta, ajalta jolloin bensiinimoottorit koittivat vielä pitää pintansa dieselien vallankumouksen kolkutellessa jo kuljetusalan porteilla. Elämäntyö autoilijana Autonkuljettajan ura lähti käyntiin vasta armeijan jälkeen jolloin Pirnes kävi autokoulun ja sai taskuunsa kuorma-autokortin. Keltaisen Pörssin sivuilta silmiin Amerikkalaisen kuorma-auton muodoissa ja yleisilmeessä niin sisällä kuin ulkonakin oli jo aivan eri tyyli 60-luvulle tultaessa kuin eurooppalaista sukujuurta olevissa hyötyajoneuvoissa. 52-mallinen on painunut mieleen erityisesti siksi että kyseisessä autossa oli jo synkronoitu vaihdelaatikko ja ihan oikea lämmityslaite kennoineen. Vuonna 1969 tapahtui jonkinasteinen käänne kun uusi bulldog– mallinen Fargo varustettiin hydraulisella kappaletavaranosturilla. Aimon jäädessä eläkkeelle 90-luvun alkupuolella, tuli hänelle omien sanojensa mukaan hirveä kuume hankkia vanha harrastekuorma-auto kun viimeinen ammattiliikenteessä ollut Sisu myytiin pois. Tuolloin joihinkin Vapon tuomiin 55-mallisiin Fordeihin vaihdettiin Herculeksen moottorit jotka eivät osoittautuneet hyviksi voimanlähteiksi, Traderin moottorit sen sijaan toimivat Pirneksen mukaan paremmin amerikkalaisen kuorma-auton nokalla. Kaksimetriset propsit kuljetettiin lavalla poikittain ja pidemmät pitkittäin. Liikenneluvan Pirnes sai seuraavan vuoden keväällä, siihen asti ajettiin lainaluvilla. Aimo muistelee että 2-akselinen ja kahdeksan tonnin kokonaispainoinen Ford vei parhaillaan jopa 20 mottia puita ja yksiakselisen puoliperän kanssa jopa 34 mottia, joka oli melko reilu kuorma 100-hevosvoimaiselle autolle. Kuormat tehtiin ja purettiin luonnollisesti käsin. 70-luvulla brittimerkki vaihtui ruotsalaiseen Volvoon, joita sitten olikin muutama yksilö peräjälkeen. Lääkettä kuorma-autokuumeeseen etsittiin tuolloin lähinnä lehtien ilmoituspalstoilta internetin ollessa vielä harvojen herkkua. Puutavaran kuljetus niin Vapolle kuin muillekin sahoille oli päätoimialaa. Viimeinen auto oli SK-mallin kymppipyörä-Sisu, joka oli autoilijan mukaan huono auto vikoineen ja vaivoineen, olisi pitkän yrittäjäuran kuulemma voinut lopettaa paremmallakin autolla. pikemminkin pakettiautoluokkaa, vaikka ne meillä kuuluivatkin miltei raskaaseen sarjaan. Vapon autoista mieleen ovat jääneet vuoden 1952 ja -55 Big Job –mallit joissa Aimo toimi vänkärinä. Tämän jälkeen ratin takana kuluikin nelisenkymmentä vuotta. Sellainen oli miehen kaikissa tulevissakin autoissa aina 90-luvun puolelle asti. 05/14 43. Oman autonsa pyhäsalmelaistunut Karjalainen osti vuonna 1955. Ajoluvan saamisen jälkeen oli aiemmin kuljettajana toiminut Otto Hälinen komentanut Aimon rattiin ja todennut: ”No niin kuski, alapas ajaa”
Punavalkoiseksi maalattu amerikkalaiskuorkki oli toiminut viimeiset kolmisenkymmentä vuotta paloautona Imatran suunnalla. Veteraani-Ford Valkeakoskelta haetun auton historia on varsin hyvin tiedossa. Näin lavat tuohon aikaan tehtiin”, vuosikymmenien takaiset puunajotavat tunteva automies kertoo.. Katsastuspapereista selviää että muutoskatsastus on tehty vuonna 1965, eli auton ollessa kuuden vuoden ikäinen. Ennen paloautoksi muuttamista Ford on palvellut samaa omistajaa kuin pelastustehtäviin muokattunakin, eli Tainionkosken tehtaita jonka palvelukseen se on uutena hankittu puutavaran kuljetuksiin. Vanhat työkalut kuuluvat olennaisena osana puuauton kokonaisuuteen. Pirkanmaalta palattiin pikku tinkimisen jälkeen Pohjois-Pohjanmaalle Fordilla ajaen. Aiheeseen liittyen Pirnes kertoo esimerkin lavan suunnittelusta. Tarkemmin sanottuna Tainionkosken tehtaan paloautona. Paloautoksi muutettaessa ei auton ohjaamoon oltu tehty merkittäviä muutoksia muutamaa ko- jetauluun porattua reikää lukuun ottamatta, joten muutostyö takaisin kuorma-autoksi oli sinällään yksinkertainen. ”Lava on rakennettu niin, että kun kun kuorma pudotetaan kyydistä sivulle, ottaa lavan pohja renkaisiin kiinni kun jousien joustovara alkaa olla lopussa, mikä tukevoittaa kippausta. Lavalla olevat pankot eivät kuuluneet aluksi varustukseen, mutta ne on asennettu lähinnä siksi että autolla tehdään nykyisin satunnaisesti näytöksiä. Leveän pellin alta paljastuu 4,7 litrainen V8-bensiinimoottori josta on otettu 187 hevosvoimaa. Pakosarjat kiertävät erikoisesti koneen etupuolelta. Auto oli myynnissä Valkeakoskella, jonne matkaa Pyhäsalmelta on noin 360 kilometriä. FORD F600 Terva on toimiva pintakäsittelyaine puisissa päällirakenteissa. sattui lopulta mielenkiintoinen auto, auto nuoruudesta, Ford F600 vuodelta 1959. Tuolloin auto onkin varmasti jäänyt kehityksen jalkoihin puutavara-autojen kasvaessa kokoaan vähän joka suuntaan samalla diiselöityen. Nyt päällirakenteena oleva puunkuljetusvarustus oli miltei itsestäänselvyys autoa kunnostettaessa museoautoksi. Tämä linja vaikuttaa lopulta jopa autojen säilymiseen, sillä paloautot eivät monia tunnu kiinnostavan siinä missä peruskuormaautot. Museokat44 sastuksen koukerot mietityttävät siltä osin, ovathan monet paloautot hankittu uusina normaaleiksi kuorma-autoiksi joten miksi myöhempi käyttötarkoitus on este auton palauttamiseksi alkuperäiseen asuunsa. Yleisölle esitellään esimerkiksi, kuinka puukuorma pudotetaan laukaisutolppien avulla kyydistä pois. Pirnes kertoo, että tuolloin kun hän auton hankki ja kunnosti nykyiseen ulkoasuun, sai takaisin kuorma-autoksi muutetun paloauton vielä museokatsastettua. Tästä kertoo myös ensimmäisellä kierroksella oleva matkamittari joka näyttää reilua kuuttakymmentä tuhatta kilometriä
Nousu leveästä ovesta kuljettajan paikal05/14 le on vaivatonta. Ohjaus on hieman kankea kun sitä vertaa raskaamman kuorma-auton hyvin tehostettuun ohjaukseen. Ohjaamon rakenteen osalta jenkki poikkeaa selvästi vanhan mantereen kalustosta; ohjaamo on selvästi moottorin takana kun eurooppalaiset kuorma-autojen valmistajat olivat jo alkaneet siirtämään ohjaamoitaan vähän kerrassaan eteenpäin ja korkeammalle. Ohjaamon rakenteen osalta jenkki poikkeaa selvästi vanhan mantereen kalustosta. Tielle käännyttäessä kylmä moottori sammuu kun lasken kierrokset liian alas. Aluksi jäykän tuntuinen kaasupoljin vaatii hieman totuttelua mutta pian kierroksia pystyy jo hallitsemaan oikealla jalalla melko tarkasti. Kun ajelemme hiljaisilla sorateillä eikä ympärillä ole viitteitä nykyajan rakennelmista, on helppo kuvitella itsensä ja Fordin – jonkin propsipinon vilahtaessa ohi – vaikkapa kesään 1960. Vedettäessä ovi kiinni kuuluu peltinen kumahdus, joka kertoo että vahvojen peltien sisäverhoilu ei ole ollut prioriteettilistan kärjessä kuorma-autoja suunnitellessa tuohon aikaan Amerikassa. Kun kiihdytämme ylämäkeen ehtii Aimo toteamaan juuri ennen allekirjoittanutta, että kuulostaa mukavalle kun vedättää ja on vähän vastusta. Herkkä bensakone meinaa silti ottaa enemmän kierroksia kuin aikomus oli. Käyntilämpöisenä liikkeelle lähtö onnistuu myös kakkosella. Yleisilme ohjaamossa on pelkistetyn karu, kaikki tarpeellinen löytyy hyvin käden ulottuvilta mutta vastaavasti kaikki turha on jätetty pois. Kun tie aukeaa ja moottori lämpenee on Fordilla ajo helppoa ja vaivatonta. 45. Ykkönen silmään ja tuntumaa kytkimestä samalla kaasua lisäten, kuten autokoulussa aikoinaan opetettiin. Vastaavasti Fordeihin perehtymättömän saattaa olla vaikea mieltää autoa 50-luvun puolella valmistetuksi, vaan ennemminkin reilusti seuraavan vuosikymmen tuotteeksi. Pirnes tuntee Fordit tarkemmin ja kertoo, että vuosimallin voi tunnistaa helpoiten maskista joka vaihtui joka vuodeksi. Peränvaihtaja on isolla ja Pirnes kertoo kokemuksesta et- tei sitä tyhjänä tarvitse pienellä edes pitää. Bensakone käyttäytyy selvästi eri tavalla kuin diesel, josta löytyy vääntöä paremmin alakierroksilta. 4,7-litrainen bensakasi lähtee herkästi käyntiin kun virta-avainta vaan käyttää starttiasennossa. Puuauto bensakoneella F600 Ford on mielenkiintoinen auto jo siinä mielessä, että se näyttää muotojensa vuoksi kauempaa katsottuna pick-up –mallilta, mutta askel askeleelta lähestyttäessä se alkaa näyttää puhdasveriseltä ja aikakautensa mittapuun mukaiselta kuorma-autolta
Asikkala 46. Pariskunta tekee töitä kahden hengen tiiminä leppoisaan tahtiin; possujen pidosta on luovuttu jo useita vuosia sitten, mutta viljelyä on tarkoitus jatkaa vielä jokunen vuosi. Jo pitkään on ollut selvillä ettei tilalle ole jatkajaa, ja osaksi sen takia on päätetty ettei konekalustoa enää uusita vaan työt hoidellaan vanhoilla tutuilla ja hyviksi havaituilla laitteilla. PIRTTILÄN KONEET PELLOLLA Merja ja Timo Pirttilä viljelevät maatilaansa pitkän linjan kokemuksella. Vanha Herra, Vanha Rouva sekä Setämies kulkevat uskollisesti Merjan ja Timon työpareina pellolla ja sitkeä New Holland pui sadon syksyllä
05/14 47
”Ja tarviihan uusiakin koneita aina huoltaa ja korjata, ei niidenkään käyttö ilmaista ole”, Timo huomauttaa ja pohtii mitä uuteen traktoriin mahtaa tonnilla edes saada.. ”Minulle mieleisimpiä homma on kyntäminen ja äestäminen”, Merja kertoo. ”Työ on työtä, minulle sopii mikä vaan”, mies tarkentaa. ”Niitä on niin helppo käyttää”, Merja jatkaa. ”Jo maatalouskoulussa opetettiin, että vedet ja öljyt tarkistetaan aina ennen kuin mennään pellolle”, Timo jatkaa. ”Päätin jo kauan sitten, että traktoreiden on oltava saman merkkisiä ja -mallisia. Kulutusosia on kaikkiin yksilöihin vaihdettu, mutta mitään isompaa remonttia koskaan ei ole tehty. Talviaikaan on ollut usein niin, että toisessa on tukkikärry perässä 48 kun taas toisella liikutetaan lumilinkoa. ”Esimerkiksi Setämies tuli taloon 13 vuotta vanhana, mutta hyvin vähän ajettuna”, Timo ja Merja kertovat. Huoltoa ”Meillä ei lähdetä pellolle ennen kuin kierretään traktori ympäri ja katsotaan, että kaikki on niinkuin pitääkin”, Merja toteaa. Yksi traktoreista oli vastikään pari päivää huollossa. Omistajat kertovat, että remontit Natikoihin eivät ole kovin kalliita, tälläkin kertaa meni vain vähän yli 1000 euroa. Kun istun traktorissa sisällä, en aina tiedä mikä niistä kolmesta minulla on käytössä” Merja nauraa. Itse asiassa Pirttilään ei ole koskaan pariskunnan isännyyden ja emännyyden aikana ostettu uutta traktoria, vaan kaikki ovat olleet vähintään 10 vuoden ikäisiä taloon tullessaan. Kun koneita on useampia, ei tarvitse koko ajan olla irrottamassa ja kiinnittämässä laitteita, vaan yhdessä voi olla vaikka äes kiinni ja toisessa kylvökone”, Timo kertoo. ”Koneen myynyt mies kävi katsomassa entistä traktoriaan tässä meillä ja harmitteli vielä kun tuli luovuttua hyvästä koneesta.” Pirttilässä Natikoille on annettu omat nimet, joilla ne erotetaan toisistaan; Setämies, Vanha Herra sekä Vanha Rouva. Käytön helppous Yksi kolmesta Natikasta haettiin Kanteleen kylästä Orimattilasta. Pirttilän traktoreita on aina säilytetty katon alla; taivasalla ne ovat ainoastaan silloin kun ovat työssä pellolla. Kaikki Natikat ovat tulleet taloon hieman eri aikaan, eikä yhtäkään niistä ole hankittu uutena. PIRTTILÄN KONEET PELLOLLA Teksti ja kuvat: Lea Lahti P irttilän tilalla on käytössä kolme tismalleen samanlaista, vuosimallia 1981 olevaa International 955 XL –traktoria. ”Minusta parasta on se, kun ne ovat tuolla katon alla tallissa”, Timo nauraa. ”Kaikki hienoudethan näissä jo on, mutta ne toimivat vaan vivulla, elektroniikkaa näissä ei vielä ole”, pariskunta esittelee. Entiset omistajat halusivat luopua traktoristaan siksi, että se ei savisilla pelloilla jaksanut kunnolla vetää kolmesiipistä auraa. ”On niin helppo lähteä liikkeelle millä tahansa, kun kaikki kepit, nupit ja vivut ovat samoilla paikoilla. Silloin on niin, että jos joku niistä rikkoutuu kesken kiireisen sadonkorjuun tai toukotyöajan, voi vaihtaa tarvittavan osan toisesta – tai vaihtaa kokonaan toisen traktorin koneen eteen – ja homma jatkuu ilman keskeytyksiä. ”Meillä taas on sen verran multavat pellot, että nelisiipinen kulkee ihan kevyesti”, Timo Pirttilä toteaa. ”Natikoiden hyvä puoli on se, että ne ovat niin kestäviä”, Timo kehuu
Nyt lähin Natikkakorjaamo on Miekkiössä reilun 30 kilometrin päässä. Sellainen ajatus ei viljeliäparia houkuta, 05/14 Puimuri ei kiiltele uutuuttaan, mutta hoitaa työnsä varsin mainiosti. Hyvin huolletulla laitteella homma käy eikä ajan patina haittaa laisinkaan. ”Aiemmin tässä lähellä, ihan puolen kilometrin päässä oli Virtasen Riston korjaamo, jossa oli helppo käyttää traktorit silloin kun tarvetta oli” Timo kertoo. 49. ”Ne vaan on jotenkin symppiksiä”, Merja kuvailee Natikoita. Haaveena neljäs Timo kertoo, että Kimolassa olisi yksi lähes ajamaton vuosimallin 1981 Natikka, jota Pirttilät ovat yrittäneet ostaa ensimmäisen kerran jo yli 10 vuotta sitten. Se olisi upea lisä tähän kokoelmaan, ja Timo voisi kuulemma vieläkin ostaa sen, jos omistaja vain suostuisi myymään sen kohtuuhintaan. Toisaalta nyt ei haittaa, vaikka yksi Natikka jäisikin kokonaan pois pelistä; kahdellakin traktorilla saataisiin työt tehtyä. ”Eihän nämä meidän käytössä mene mitenkään loppuun; myyjä sanoi yhtä Natikkaa ostaessa, että nämä kestävät yleensä noin 10 000 tuntia, ja mittarissa on vasta viitisen tuhatta”, Timo toteaa tyytyväisenä
”Puitavaa pinta-alaa on vuosittain 84 hehtaaria, ja kun teemme töitä omaan rauhalliseen tahtiimme, ehdimme hoitaa sen ihan hyvin”, Merja kertoo. ”Kun vanha kävi liian vanhaksi, hankin vähän uudemman vanhan tilalle”, Timo Pirttilä kertoo hankinnasta. ”Ei50 hän mikään muu merkki enää yli 30 käyttövuoden jälkeen kulje pellolla”, Timo epäilee. ”Kaksi kuivurillista päivässä on meille sopiva tahti.” Kun kevään kylvötyöt tehdään kiirehtimättä, ja ne ajoittuvat pitemmälle aikavälille, niin myös sadonkorjuu etenee syksyllä samaa hyvää tahtia; vilja valmistuu sitä mukaa kun sitä ehditään puida ja kuivata. että laittaisi monta kymmentä tuhatta euroa uuden traktorin ostoon tässä vaiheessa. Puimuri pelaa aina vaan Puintihommissa Pirttilässä palvelee New Holland 8030, joka on samaa vuosimallia kuin Natikatkin eli 1981. ”Jos minulla olisi uusi iso puimuri, en voisi kuitenkaan puida kuin yhden tunnin kun olisi jo kuivuri täynnä koko päiväksi”, Timo vertailee. Nopeusmittari on jo lakannut toimimasta ”Katson sopivan nopeuden siitä, että kun kierrokset eivät ajaessa laske. PIRTTILÄN KONEET PELLOLLA Kaikki kolme Natikkaa ovat keskenään samanlaisia ja samaa 1981-vuosikertaa, kuten puimurikin. ”Itse kun korjaa itselleen, voi tehdä vähän työläämmänkin homman – voi olla, että remonttimies ei enää suostuisi tekemään tähän kaikkea sellaista, mitä itse vielä jaksaa tehdä”, Timo toteaa. Puimuri kyllä läpäisee kaiken, mikä sisään menee”, Timo kehuu. Joskus Merjakin on apuna remonttihommissa: ”Yksin tehdessä pitäisi olla kahden metrin kädet, että ylettyisi joka paikkaan”, Timo nauraa Omaan tahtiin ”Eihän tämä millekään nykylaitteelle pärjää, mutta tarviiko sen pärjätä jos tämä kerran täyttää meidän tarpeet?” Merja ja Timo pohtivat, ja onhan siinä ajatuksessa kieltämättä ituakin. Sen rahan voisi Merjan mielestä pistää vaikkapa matkustamiseen. ”Edellinenkin oli New Holland, ja kun olin ollut siihen kaikin puolin tyytyväinen, ostin samanmerkkinen, mutta hiukan tehokkaamman tilalle.” Omistaja kertoo, että hänen tietojensa mukaan puimuri oli ollut jollakin urakoitsijalla, joka oli mielestään ajanut sen loppuun. Merja ja Timo vakuuttelevat yhteen ääneen tekevänsä näillä koneilla töitä niin kauan kun ylipäätään töitä tekevät ja epäilevät, etteivät raaski Natikoista luopua vielä sittenkään kun viljelyhommat lopetettaisiin.. ”Olen korjannut tästä elevaattorin, varstasillat ovat olleet irti ja kumiosia olen myös vaihtanut”, Timo kertoo. Puimurin terälaitteet ja muut pienet osat on uusittu kertaalleen. New Holland on nyt ollut Pirttilässä ainakin kymmenen vuotta ja isäntä kertoo, että vähän joka paikkaa on kertaalleen remontoitu, mutta uskollisesti puimuri edelleen jaksaa vuodesta toiseen korjata sadon pellolta
Lokit seuraavat rauhalliseen tahtiin eteneviä koneita PäijätHämeen maaseutumaisemassa. Sänkipelto kääntyy syksyisin kynnökselle kahden nelisiipisen auran avulla. 05/14 51. Molemmat kyntöaurat on hankittu Pirttilään käytettynä
Weteraanikonepäivät Oulaisissa järjestetyt Wanhan Woiman Weteraanikonepäivät olivat järjestyksessään jo kaikkiaan 22:t. Sinne siis!. Teksti: Antti Kautonen Kuvat: Paula Tavasti Ajan hengen mukaiset asusteet tuovat mukavaa väriä jo valmiiksi värikkääseen tapahtumaan. Traktoripuiston ja kampikäynnistyskisojen lisäksi nähtävää riitti muuallakin: maamoottorikentällä esittäytyi ”Maamoottoreiden viisi vuosikymmentä” -nimeä kantanut näyttely, ja esiteltiinpä hääperinnettäkin vuosikymmenien varrelta niin innokkaasti, että yksi pari purjehti tapahtuman aikana avioliiton satamaan. Koneiden toimintakykyyn rankkasadekaan ei välttämättä vaikuta, mutta ihmismäärään ja osallistujien tunnelmaan saattaa kesäisellä ripautuksella olla vaikutus. Siksipä Oulaisissa kävikin tuuri, lämmintä kun piisasi koko tapahtumaviikonlopun ajan, ja koneista sekä tapahtumasta innostuneet harrastajat saattoivat käyskennellä Perinnekeskuksen ja Törmänhovin alueella hymy huulessa. 52 S uomalaiset kesätapahtumat ovat järjestään säiden ja kelien armoilla. Moottorien paukkeen ja jyminän lisäksi konepäivien tapahtuma-alueella raikasi haitarimusiikki, joka omalla tavallaan kutsui käymään tapahtumassa myös ensi vuonna
Alakuvan Renault-traktorista löytyi myös kuva vuodelta 1953. 05/14 53. Vesa Rytky Porsche-traktoreineen. Vanhat Koneet -lehteä lukevalle miehen nimi on saattanut tulla tutuksi numerossa 8/12 esitellyn David Brown koneenkantajan myötä. Tarkempi esittely löytyy numerosta 3/13. Kertoman mukaan tämä kurikkalaisen Jussi Kantin nelipyörävetoinen ’64 Zetor on ainoa laatuaan Suomessa. Juha Laurikkalan isä osti kyseisen vempeleen uutena vuonna -52. Nykyisin traktorin omistaa Kauko Piirainen. Lauri Jussila ja haitari tunnelmoivat menneen ajan hengessä
DEUTZ D6005:tä valmistettiin vain vuodelle 1967. KONEPAJAMIES Tauno Hirvi Nivalasta toimi rompetorikauppiaana koko viikonlopun. WETERAANIKONEPÄIVÄT Traktorikavalkadi kuuluu konepäivien vakionumeroihin. 54. ”VALAMETTITOIJOTA”, erittäin sympaattinen suomalaisjapanilainen hybridi
Modernisti kulmikas. Pentti Junkkosen Normag vuodelta 1956, tehoa 15 hevosvoimaa. Volvo BM T 430:a liikuttaa Perkinsin kolmisylinterinen. Erkki Niemistö vuoden -56 MAN Ackerdieselin puikoissa. Liekö Harmaafergun puolitelavarustuksesta jäänyt telat matkan varrelle. 05/14 55
56 H averin kaivosalueella on maasta kaiveltu eri metalleja ainakin kolmella viimeisimmällä vuosisadalla ja viimeisenä talodellisesti kannattavana toimintana Haverin malmista eroteltiin kultaa ja kuparia vuosina 1939 - 1960. Koko perheelle suunnatun tapahtuman ohjelmassa ainakin konemiehiä kiinnosti alueen teltassa pidetty moottoriseminaari, jossa Valmetin ja Sisun historiasta ja nykypäivästä luennoi Mauno Ylivakeri. Häijään seppä, Hannu Antila havainnollisti järvimalmin sulatusta raudaksi vanhoin konstein ja sukeltajat esittelivät toimintaansa nykyisin vedellä täyttyneessä, noin 80 metrin syvyisessä avolouhoksessa. Haverin Konepäivät Ensimmäistä kertaa Viljakkalan Haverissa järjestetyt konepäivät keräsivät vanhan kaivoksen aluelle niin kaivoshistoriasta kiinnostuneita kuin traktoriharrastajiakin. Monitaituri Jukka Lehtinen hämmästytti taidokkailla työnäytteillään.. Hiljentyneen kaivosmäen museorakennusta ja sen kokoelmia hallinnoi nykyisin Haveri-yhdistys jonka tempauksena alueella järjestettiin nyt ensimmäiset konepäivät. Tampereen kivikerho esitteli korukivimineraaleja ja korukivien hiontaa. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Tapahtumaalueen yleisökuljetukset hoidettiin tyylikkäästi. Käyntinäytöksiään sekä yksittäin että kuorossa antaneiden maamoottoreiden lisäksi nähtiin joitakin klassikkoautoja, vanhoja moottoripyöriä sekä kuormureita. Tapahtuma päättyi näyttävään neljänkymmenen traktorin paraatiin pitkin Viljakkalan kylänraittia ja ilmeistä on että hyvän vastaanoton saanut uusi konetapahtuma tullaan näkemään myös ensi vuonna. Näyttelypuistoon saapui kymmenittäin vanhoja traktoreita lähialueilta ja nähtiin paikalla myös innokas saksalaisharrastaja joka oli jo toista kertaa kiertämässä Suomea vanhalla Eichertraktorillaan
Jouni Aspin 565 Valmetin perästä löytyi perunanistutuskone, jonka äärellä moni veresteli istutusmuistojaan. Kaivosalue on säilynyt rakennuskannaltaan varsin täydellisenä kokonaisuutena. Hyvin sopi konenäyttelyyn vanhempi neuvostopyöräkin. 57. 05/14 Klassikkoautojen rivistössä eniten hämmästelyä herätti amerikkalaisvalmisteinen Stutz joka oli löytänyt tiensä Minnesotasta
Malmin kuumetessa annettiin välillä rautanaulan taontanäytöksiä. 58 Koko perheen tapahtuma oli suunnattu myös tulevaisuuden traktoriharrastajille.. Tapahtumavieraiden nälkää torjuttiin kokonaisen sian voimin. HAVERIN KONEPÄIVÄT Häijään seppä Hannu Antila havannollisti järvimalmin sulatusta raudaksi viikinkiaikaisin menetelmin
Valtran pienin mallisto oli koeajettavissa. Reserviläisliitto esitteli toimintaansa ampumakilpailun lomassa. Tarkoitus oli vierailla Oulaisten Weteraanikonepäivillä ja palata Ruotsin halki takaisin kotimaahan. 05/14 59. Haveri-yhdistys järjesti kaivosmäellä opastettuja yleisökierroksia, vedellä täyttyneessä avokaivoksessa puolestaan sukeltajat esittelivät toimintaansa. Hans Wunderlich matkasi tapahtumaan ´69 Eicher -traktorilla Saksan Westfalenista ajamalla. Rihkamakauppiaita ei alueella näkynyt, mutta kotiinviemisiksi saattoi ostaa vaikka kurpitsan- ja tomaatintaimia. Poterot lienevät poistuneen muodista, sillä tulevaisuuden viholliset kaatuvat ihan istualtaankin
Varsinainen ajotapahtuma järjestettiin lauantaina, mutta muutamia museoautoja oli näytillä myös seuraavana päivänä. Ratkaisu voisi löytyä kanootin apumoottorista. Tässä haukottelee hiukan yli kuusikymppinen Morris Minor. Jos hyllystä löytyy sopiva potkuri, akseli ja laitakiinnityslaite, niin kerholla oltaisiin kovasti kiinnostuneita.. 60 Pidätkö kanooteista mutta et melomisesta. Perinteikkäästi Pomonassa Alkukesä tarjosi kuumien hellepäivien sijaan viileitä kelejä ja runsaita vesisateita. Pihinä, puksutus ja savu ovat elementtejä, jotka toimivat ohikävelevän yleisön pysäyttäjänä kohtuullisen varmasti. Kesäkuun alkupuolelle aikataulutettu, Suur-Jämsän moottoriklupi Ry:n järjestämä Perinnepäivät & ajot -tapahtuma sattui kuitenkin otolliseen väliin kelien suhteen ja valtaosan tapahtuma-ajasta yleisö pääsi nauttimaan koneiden Teksti: Kari Mattila • Kuvat: Jukka Vuorenmaa ja Kari Mattila äänistä ja tuoksuista auringon lämmössä. Tämä yksilö toimii, mutta puutteitakin on
61. Työnäytöksissä muun muassa pätkittiin ja pilkottiin polttopuita maamoottorin voimalla. Tunnistatko sinä. Kaunis ´39 Ford ja ´67 Magirus-Deutz muistuttivat kävijöille millaisilla kuormureilla ennen vanhaan ajettiin. Universal D22-moottorin kerrotaan kehittävän kuusi hevosvoimaa jotka voi valjastaa käyttöön myös voiman ulosoton kautta. 05/14 Aivan kaikkia moottoreita ei klupilaisetkaan tunnista. Deutzi on Harri Haggrénin ja Fordi puolestaan kuuluu Annika Haggrénille, Harrin entisöimiä autoja kumpainenkin. Ei hevosmiehellä koskaan niin kiire, ettei ehtisi pientä taukoa pitämään... Etualan komea ja varmasti vaikka mihin hommaan taipuva kone on merkiltään Bungartz ja infokyltti kertoi vuosimalliksi 1952. Maamoottoreiden pitkää rivistöä
62
Aivan jokainen ei rakennettu, tyyole pukeutunut autonsa vuosikymmenen tai teeNiskatukien yli on man mukaisesti, mutta muutamien ulkoasusta vedetty valkoiset näkee että kaapista on huput tuomaan ripaus kaavittu päälle muuta kuin se tavallinen ar- ylellisyyttä. Tämä auto on selvästi edustavammaksi pivaan asuun, vanhaan sotilaspukuun. Sisältä auto on viininpunainen, ja ruskunta varusmiehineen poistui alueelta jo vuonna edustaa monella tapaa oman aikansa huipputuotantoa: 2006. aiemmin, tarkkaan sanoen Kun mikrofonin varressa tapahtuman kulusta en- vuosien 2007–2008 aikana. Linja-autokyyti oli tuohon aikaan jo yleistä, Myös tapahtuman isäntä, kolme neljäsosaa sadasta mutta yhtä yleistä oli että kaupunkibussit olivat kolkvuodesta jo täyttänyt liikenneneuvos ja täysipäiväinen koja ja kovaan käyttöön sisustettuja, aivan kuten tänä autointoilija Raimo Stenvall on pukeutunut alueelle so- päivänäkin. Tuusula Teksti ja kuvat: Arttu Toivonen H yrylän Hyrinät -tapahtuma järjestetään Hyrylän Historiaa eri tunnuksilla lähestulkoon entisen varuskunnan alueella. KIERROS KULTTUURIMAISEMISSA VOLVO-WIIMA B615-06 VIKING M59 Elokuun lopun aurinkoinen lauantai, ja kun piti vain pikaisesti piipahtaa katsomassa mobiilitapahtumaa. Uutena Wiima-Volvo on olen. Hänen taskustaan nimittäin löytyy nostettu vain joitain vuosia avaimet tämänkertaisen kulkupelin ohjaimiin. kiasu. 1970-luvun lopulla syntyneenä en ole ko- kenut Ventoniemen väreiskenut 1960-luvun bussikyytiä koskaan – mutta kohta sä. Ventoniemi Oy:n väriteemaan maalaHelsingin ilmatorjuntarykmentin osia, vaikka itse va- tun bussin kyytiin. seen keltaiseen liiviin sekä suoriin housuihin. Vesa on pukeutunut känmatkan tikauluspaitaan, Ventoniemen bussiyhtiön tunnusomai- lausbussi. tamiseen. Yksi heistä on kohteliaasti jutteleva viiksekäs her- likkäämpi pitrasmies nimeltään Vesa Palmu. Pyyhkäisen loppupäivän kalenterini tyhjäksi ker- tullut kuitenkin samaan taheitolla, onneksi kotiväki on ymmärtäväistä. VirkaAuto on upeasu siis, eikä aivan linja-auton aikakaudelta, mutta ei assa kunnossa, sillä se on kunanneta sen häiritä. Hallinnollisia toimintoja mäen laella silti vielä on, katonrajasta löytyy safari-ikkunat, penkit on verhoiltu ja niistä muistutetaan keltapunaisilla varoituskylteillä, mukavasti plyysillä ja niskatukien yli on vedetty valkoivaikka suurimmat toimintakuntoiset tykit taitavat olla set huput tuomaan ripaus ylellistä tunnelmaa matkuskuulakärkikynän kaliiperia. kaupunkiin, Hyvinkäälle 05/14 63. ”Lä- Kulkue näyttää vähitellen starttailevan, ja kipuan sihestulkoon”, koska alueelle on jäänyt vielä joitakin nikeltaisen, V. Kaikenkokoisten ja -ikäisten autovanhusten joukosta esiin nousi yksi kaunotar, jolta tuli vielä täysin vastustamaton tarjous: nouse kyytiin. nakkotietoa lateleva Raimo ilmoittaa, että Vesan oh- Entisöinti ei kuitenkaan ole jastaman ’61-mallisen Wiiman kyytiin pääsee kohta oikea termi, sillä tämä auto starttaavalle Tuusulanjärven ympäriajolle, en mieti ei alun perin koskaan kulhetkeäkään
VOLVO-WIIMA linja-autoliikennöitsijä Tauno Mäkelän omistukseen alkuperäisellä rekisteritunnuksella UÖ–191. Linjaautoyrittäjä Mylläri oli rahoistaan tarkka mies, mikä selittää sen että auto on kulkenut myös tunnuksilla YTZ–53 sekä pidemmällä VEM–723. Vesa Palmu ohjastaa bussia varsin tottunein ottein, vaikka nykylinja-autojen kyytiin tottuneesta työ näyttää paljon fyysisemmältä kuin nykyään. Liikkeellelähtö vaikuttaa olevan mahdollista, ja kaarramme punaisen aidon avo-Kuplan vanavedessä liikenteeseen. Samainen todistus kertoo auton rakennetun Oy Uusi Autokoritehdas Ab:lla Helsingin pitäjän kirkonkylässä, mikä tarkoittaa nykytiedon valossa suunnilleen Kiitoradantien ja Ilmakehäntien risteysalu- etta Vantaan Tikkurilassa, aivan lentokentän eteläpuolella. Jo ensimmäiset automaattivaihteiset bussit, jotka näin joskus 1980-luvun puolivälin jälkeen, olivat täysin toiselta planeetalta tähän verrattuna.. Manuaalista työtä Wiima on käynyt jo hetken entisen varuskunnan pysäköintipaikalla ja kerännyt ilmanpainetta säiliöihinsä. Hän nimittäin tapasi poistaa autot kesäseisokin ajaksi rekisteristä, millä lienee ollut selviä taloudellisia vaikutuksia, ainakin niin että ne ovat ylittäneet rekisteristä poistamisen vaivan. Ansioliikennetoimintaa Volvon B615-06 Viking -alustalle rakennettu ja Wiiman 64 M59-koria kantava auto harjoitti vuoteen 1978 saakka – siis vuoteen jolloin tämän jutun kirjoittaja on syntynyt. Sen jälkeen bussin omistajaksi merkittiin Timo Jätyri, jonka puolestaan museoajoneuvotodistus kertoo myyneen sen nykyiselle omistajalle Ventoniemi Oy:lle. Pari vuotta myöhemmin se on siirtynyt selvästi maakuntien alueelle, kun se rekisteröitiin tunnuksella YN–911 peräseinäjokiselle Mauno Myllärille. Muutaman vuoden teillä tuntemattomilla seikkailleen auton on taltioinut itselleen vuonna 1982 bussiharrastaja Jukka Liehu, jonka omistuksessa auto säilyi 1990-luvun loppuvuosille saakka
Siisti käyttöentisöinti näkyy Wiiman sisätiloissa kauttaaltaan. Silti linjaautovanhus taipuu vain juuri ja juuri omalle kaistalleen. 65. Matkustajat olivat selvästi tämän päivän aikakautta edustavia, mutta tunnelma olisi ollut täysin kuin joskus 1960-luvulla. Vesa Palmu on tehnyt päivätyönsä linjaautonkuljettajana, mutta sujahtaa tarvittaessa sujuvasti myös perinnebussin ratin taakse ihan vaan huvikseen. Kuljettajan kanssa puhelu sekä tupakointi ovat muuten kiellettyjä. Vesa vaihtaa suuremmalle kaksoispoljennalla ja pienem- Opaskyltit sekä nostalgisen näköinen viisarikello kertovat ajan lisäksi aikakaudesta. Tilanne ei ole vaarallinen, sillä liikenne on pysäytetty, mutta silti Wiiman ajaminen näyttää jo rahastajanjakkaralta käsin katsoen olevan paljon rankempaa kuin nykypelien. Eikä se vaihteistokaan ole automaattinen, eikä edes synkronoitu. Hyvin vaalea lattiamatto ei ole alkuperäinen tähän yksilöön uutena tilattu, mutta ei sotke missään tapauksessa yleiskuvaa. Vesa lähtee vääntämään tehostamattomalla ohjauksella varustettua Wiimaa tiukasta mutkasta asfalttitielle. ”Vääntäminen” kuvaa hyvin työsuoritusta, sillä bussinkuljettaja Palmu veivaa rattia niin nopeasti kuin pystyy, ja suunnilleen niin suurella voimalla kuin penkillä istuen mahdollista
Kunnostustyö on työnjäljeltään silmämääräisesti arvioituna erittäin hyvää, työkalulle ja aikakauden 66 kotimaiselle linja-autolle sopivaa. Ehkä Vesaa käykin juuri hieman kateeksi. Parin tunnin verkkainen kierros järven ympäri kaksine kahvitaukoineen ottaa selvästi enemmän voimille kuin modernissa ilmastoidussa linja-autossa matkustaen. Tuolloin korin runkorakenteen alaosa, lattiat ja korin sivupellitys on uusittu ruostevaurioiden takia, samoin sisustus on ehostettu niiltä osin kun se on ollut vain ehostettavissa ja uusittu niiltä osin kun tarve on ollut ilmeinen. VOLVO-WIIMA mälle välikaasulla. Vivun liike on pitkä, silmämääräisesti arvioituna yli puoli metriä, eikä vaihtotapahtuma ole todellakaan sellaisen heiniä, jolla ei olisi ruista ranteessa enemmän kuin keskiverto toimistotyöläisellä. Aikanaan kiukkuisimmat kuskit taatusti kielsivät kattoik- kunoiden avaamisen tuuletuksen mahdollistamiseksi, kun osa taisi kieltää sen vielä 1980-luvullakin kirjoittajan matkustaessa bussilla kouluun. Hyvää työtä! Kierros alka olla lopuillaan. ”Kellokoski, pysähdymme 5 minuuttia. Melutaso on täysin toista luokkaa kuin nykyään, samoin autossa tulee varmasti kesähelteellä oikeasti kuuma jäähdytyksen puuttuessa. Esimerkiksi lattiamattojen vaalean värisävyn kerrotaan poikkeavan alkuperäisestä, mutta toisaalta – linja-autot tehtiin aikanaankin ostajan tilauksen mukaan, eikä tämä auto toisaalta ole koskaan ollut Ventoniemellä ajossa aktiivivuosinaan. Eikä kateeksi käy Vesaakaan, joka on tehnyt ihan oikean työpäivän vanhan tilausajobussin ratin takana, hikoillut, vääntänyt ohjauspyörästä voimiensa takaa ja runnonut vaihteita toisensa jälkeen sisään moottorin huutaessa aivan korvan juuressa. Auto on perusteellisesti uudistettu Virossa vuosien 2007–2008 aikana, vaikka museoajoneuvotodistus väittää sen häveliäästi olleen ”peruskunnostus”. Toisaalta, minkä mukavuudessa menettää sen tunnelmassa ja tyylissä voittaa. Käsityötä Kun bussi aikanaan saapui Ventoniemen omistukseen, oli sen tietysti tarkoitus jäädä vain perinnelinjuriksi, ajettavaksi erityisissä tilanteissa kuten paraateissa, juhlapäivinä ja edustustilaisuuksissa. Jos tämän päivän bussin ajaminen on asiakaspalvelutyötä, on se 50 vuotta sitten ollut selvästi fyysistä työtä. Puhelu kuljettajan lisäksi myös paikallisten kanssa kielletty.”. Ei liian siloiteltua, vaan rehellisen näköistä. Museoajoneuvoasetuksen mukaan museoajoneuvoilla kun ei saa ansioliikennettä edes harjoittaa, joten Ventoniemen ajatusta ”pelkän menoerän” sisällyttämisestä kalustovahvuuteen on pidettävä kunnioitettavana ajatuksena
Tilaa Klassikot kotiisi! – säästät rahaa ja saat enemmän! • Tilaajana saat vuosikerran 8 € edullisemmin kuin irtonumeron ostajana • Saat lehden aina uunituoreena kotiisi kannettuna • Tilaajat saavat joulukuun numeron mukana Klassikot-seinäkalenterin vuodelle 2015 • Saat lisäksi tilaajalahjaksi Klassikot-pelikortit A A A A UAZ 469B Cadillac BM Allanté M W Toyota 1 Su Celica pra Huippunopeus 225 km/h Huippunopeus/h 210 km 300 hv262 km/h Teho o Huippunopeus Teh /h hv 140 10 0 km V-8 277 hv Sylinthv uso Sylinterit Teh pe L-6 72 erit Huippuno Moottorin 4565 cm3 L-6 Motilavuus 3 ott Sylinterit ori 4 n tila Lcm 9 vuu ho 275 s Te 3453 cm 3 Paino vuus 1690 kg inocm Moottorin tila Pa45 3 130 0 kg rit te lin Sy 24 130 0 kg s avuu tilino Pa 1730 kg Moottorin Paino AAA A Kestotilaus 44,90 €/8 nroa Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.klassikot.fi/kampanja Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@klassikot.fi Tilatessa muista mainita kampanjakoodi: KLA2014 Jokaisella autolla on tarina. www.klassikot.fi
Seppiä ja Mestareita 68 Lars Asplund
Teksti ja kuvat: Lea Lahti A splund ei oikein osaa itsekään selittää miten traktoreiden keräily alkoi. ”Saatiin kuitenkin lupa rakentaa jotain”, Lasse huokaa. Museohallin rakennustyöt aloitettiin vuonna 1994. Museohallia ei eristetty, mutta se on rakennettu niin, että eristäminen on helposti mahdollista tulevaisuudessa, jos niin haluaa. Kaikki lähti liikkeelle yhdestä MAN:ista, jonka mies korjasi talteen. Museo nousi hartiapankin voimin Pihan aihiot eivät suinkaan joutuneet sulattoon, vaan viranomaisten kehotuksesta suivaantuneena Lasse haki rakennusluvan museorakennukselle, johon pihalla olevat museoikäiset traktorit sijoitettaisiin. Muutkaan ajoneuvot eivät ole Asplundille vieraita; kodin pihapiirin rakennuksissa valmistuu myös upeita täysin entisöityjä autoja ja moottoripyöriä. MIES JOKA RAKENSI MUSEON Lasse Asplundin suuri kiinnostus vanhoja traktoreita kohtaan sai aikaan sen, että Vantaan Sotungiin nousi varta vasten museokäyttöön rakennettu Trollbergan Traktori- ja maatalousmuseo, jota Lars ja Ruth eli Lasse ja Ruttan ylläpitävät kahdestaan. Lupien hakeminen ei kuitenkaan ollut helppo prosessi – viranomaiset eivät kai uskoneet projektin toteutumiseen, ja rakennuksen kokoa jouduttiin jonkin verran pienentämään alkuperäisestä suunnitelmasta. Lupien saanti jäi niin myöhäiseen syksyyn, että sokkeli laudoitettiin, mutta ei saatu enää valettua ennen talven tuloa. Kun kotipihalla alkoi olla mahtava rivistö entisöintiä odottavia yksilöitä, paikalliset viranomaiset puuttuivat asiaan. ”Ei auttanut yhtään, vaikka kuinka koetin selittää, että ne eivät ole romuja vaan museoesineitä, osa erittäin harvinaisia historiallisia työkoneita”, intohimoinen traktoriharrastaja muistelee. ”Sain huomautuksen etten saa pitää niin paljon romuja pihalla.” Viranomaismääräyksen mukaan piha oli pikaisesti tyhjennettävä ja metalliromu vietävä asianmukaiseen kierrätykseen. ”Kai se oli sitten niin tärähtänyt tämä isäntä, että keräsi pihalleen valtavan määrän vanhoja traktoreita”, Lasse Asplund kertoo nauraen. 1949 Bolinder-Munktell, ”Volvon esiaste.” 05/14 69
”Aluksi oli traktoreita vain seinustoilla, keskellä lattiaa ei ollut mitään”, Lasse muistelee. Muu esineistö on sijoitettu pääosin museohallin seinustoja kiertävälle parvelle. Sittemmin kalusto on edelleen lisääntynyt ja museon kaikki käytettävissä oleva tila on täyttynyt. Ruttan kertoo, että kokoelmassa on tavaroita jopa 1800-luvulta asti. ”Voin sanoa, että olen tämän 95-prosenttisesti yksin rakentanut, vain sähköjen kytkennät ja betonilattian valu on teetetty ulkopuolisella. ”Ylläpidämme museota kahdestaan ja olemme itse hankkineet kaiken mitä täällä on esillä”, Lasse ja Ruttan kertovat. Lasse on omin käsin putsannut, kunnostanut ja maalannut jokaisen istuimen. Myös työpanos rakennustöissä on lähes kokonaan omasta takaa. Lasse on ollut Risto Räppääjä –elokuvan kuvauksissa Güldner-traktorinsa kanssa. Edellinen omistaja kertoi heidän peltojen olleen niin kivisiä, että kumitus oli tarpeen. 70 ”Rahoitus tähän on vain ja ainoastaan omasta taskusta”, Asplund painottaa. Asplund on kerännyt ja kunnostanut museoonsa traktoreiden lisäksi paljon muutakin traktoreihin ja maatalouteen liittyvää esineistöä; esimerkiksi erilaisia kärryjä ja työkoneita, puimakoneita, työkaluja sekä venemoottoreita. Parven reunakaiteita somistaa upea viidenkymmenen erilaisen traktorin ja hevostyökoneen valurautapenkin kokoelma. Joitakin talkootunteja tuli tuttavien avustuksella, mutta ei kovin paljon.” Rakennus valmistui 1997 ja se vihittiin virallisesti käyttöön 1.6.1997. Kun Lassen puoliso Ruttan halusi halliin oman osaston, museon näyttelyesineistö monipuolistui huomattavasti; parvelle syntyi näyttelytila kahvipannuille ja –purkeille, keittiövälineille, astioille, tekstiileille, nukeille, leluille ja paljon muullekin menneen ajan nostalgiaesineistölle. ”Täältä löytyy pääasiassa esineitä, joita ennen vanhaan käytettiin kammarissa ja keittiössä”, Ruttan kertoo ja esittelee asiantuntevasti tavaroita, niiden historiaa ja käyttötarkoitusta.. Seppiä ja Mestareita Lars Asplund Lasse on omin käsin puhdistanut, kunnostanut ja maalannut kaikki 50 valurautaistuinta. Piikkipyörä-Fordson 1921 on museon vanhin traktori. Sen ajoominaisuuksia on pehmennetty pyörien osittaisella kumituksella. ”Traktoreita on kulkenut kauttani parisenkymmentä kappaletta mutta kaikki eivät ole enää minulla; kun olen löytänyt paremman, olen myynyt huonomman pois”, Asplund kertoo. Tästä MAN:ista kaikki alkoi
Minulle on kerrottu, että näitä olisi käytetty Normandian maihinnousussa”, Lasse juttelee. 1932-vuoden Mercury Huskie on aikanaan tarkoitettu kaivosvaunujen vetoon ja lentokenttien hinuriksi. Maaseutunäyttelyissä eri puolilla Suomea onkin usein esillä Asplundin traktoreita, ja myös Rauta ja Petrooli –tapahtumassa on vuosittain esillä Trollbergan kalustoa. Lähes kaikki kokoelman traktorit ja koneet ovat käyntikuntoisia. Myös Fordson-Club Finland on palkinnut miehen mestarillisesta entisöintitaidoistaan. 05/14 71. Sen päätyminen Suomeen on arvoitus Asplundille. ”Traktoreitahan oli aiemmin paljon käytössä myös pyöräkuormaajina”, mies huomauttaa. ”Museovieraat ovat oikein tervetulleita kaikkina vuodenaikoina – kunhan vain sovitaan päivä ja aika etukäteen”, Lasse ja Ruttan kertovat. ”Kenties liittoutuneiden ylijäämävarastoa on myyty ja se on sitä kautta päätynyt Suomeen. ”Silloin kun ei nää kuka ajaa, silloin minä olen ratin takana”, Lasse nauraa. Mieleisin traktorimerkki Asplundille on John Deere, ja niitä onkin miehelle kertynyt kaikkiaan 10 kappaletta, mutta ehkä lisääkin vielä mahtuisi. Lars Asplund on myös useampaan kertaan palkittu valtakunnan tasolla laadukkaasta entisöintityöstään: museon seinällä on kunniakirjat traktorientisöintikilpailusta muun muassa Seinäjoelta ja Lahdesta. Trollbergan Traktori- ja Maatalousmuseo on avoinna ympäri vuoden, mutta ainoastaan sopimuksen mukaan. Lassen omin käsin kunnostamat valurautapenkit ovat museon somisteena. Osa Asplundin kalustosta on alkuperäiskuntoisia, osan Lasse on purkanut osiksi, korjannut, kunnostanut ja maalannut uutta vastaavaan kuntoon. Kunniakirjoja ja stunttihommia Asplundilla ei ole maanviljelijän taustaa, vaan traktorit ovat tulleet hänelle tutuksi koneurakoitsijana ja kuljetusliikkeen pitäjänä sekä ammattiautoilijana toimiessa. Traktoriharrastus on vienyt Asplundin myös sijaisnäyttelijäksi elokuvaan, hän on ollut stunttina Risto Räppääjä –elokuvassa siron sinisen Güldner-traktorinsa keralla. ”Jos löydän jonkin erikoisen John Deeren, yritän ostaa sen ilman muuta omakseni”, Asplund lupaa
Hakkeelle uskottiin löytyvän kasvavaa kysyntää polttoaineena. Tämä kaikki vaati koneita ja kalustoa. Varsinkin isommat lämpölaitokset valitsivat öljyn hakkeen sijaan. Klapien tekoon oli laitteita tarjolla. Tuontitavaraa tuli näkyvästi tarjolle hakkurialallakin. Alavuden tehtaalta oli esillä pienen puun käsittelyyn sopiva traktoriin kiinnitettävä hakkuri. Lämmitystarkoituksiin oli toki tuttu metrinen halko edelleen saatavissa, mutta vaivattomampaa ja koneistuksen avulla taloudellisempaa mallia etsittiin. 72 R iukukokoisen ja vähän isommankin puun käyttöä polttohakkeen valmistamiseksi oli 1950-luvun loppupuolella mietitty ja kokeltu innokkaasti. Pilkkeet olivat puheenaiheena puukaasuttimien aikana. HAKEASIOITA MENNEILTÄ VUOSIKYMMENILTÄ Energiapuusta tai puuenergiasta ei puhuttu vielä 70-luvulla. Sitten 50-luvun lopussa alettiin kiinnostua polttohakkeesta. Ideakilpailun kutsua koristettiin lennokkaalla mielikuvituskuvalla. Energiakriisin myötä kiinnostus alkoi taas viritä. Vanhanaikaiseksi leimattu ja ajateltu puun poltto kiinnosti taas, ja lämmitysuuninsa säästäneet olivat tyytyväisiä. Polttohake pääsi sitten melkein unohtumaan. Ahlströmillä oli 50-luvun mallisesta kehitetty edelleen järeä hakkuri, jolla pystyi käsittelemään isoakin puuta. Teksti: Olli Ojanen Erilaiset ja erikokoiset hakkurit kiinnostivat jälleen 70-luvun puolivälissä noin vuosikymmenen mittaisen vaisumman kauden jälkeen. Samaan aikaan metsäteollisuuden puolella oltiin enemmän ja enemmän kiinnostuneita hakkuutähteen, pienpuun ja jätepuun hankkimisesta raaka-aineiksi. Jopa klapisirkkelien mainoksia alkoi jälleen ilmestyä lehtien sivuille. Työtehoseuran toimesta esiteltiin hakkureita ja hakkeen valmistusta useissakin työnäytöksissä ja näyttelyissä. Samalla toivottiin. Hakkureita ilmaantui tarjolle usealta eri valmistajalta. Pensasharvesteri tai puskapuimuri Vuonna -73 alkaneen energiakriisin lukuisiin seurauksiin kuului sekin, että itsenäisyyden juhlarahasto SITRA ja Metsäntutkimuslaitos järjestivät ideakilpailun pienpuun korjuuseen ja käsittelyyn tarvittavien laitteiden kehittämiseksi. Koneviestissä otsikoitiin ”Hake jälleen muodissa”, kun Metsätehon järjestämässä työnäytöksessä oli toiminnassa uusia hakkurimalleja. Meillä oli jo vuosisatojen ajan totuttu puhumaan polttopuusta ja haloista. Toki haketta poltettiin monessakin paikassa, mutta halpa öljy oli ollut liian hankala kilpailija hakkeen valmistukselle ja käytölle. Uusi kiinnostus haketta kohtaan virisi 70-luvun energiakriisin yhteydessä. Hyvin näkyvästi esillä olivat Lokomo ja Ahlströmin Karhulan Konepaja. Eivätkä nämä olleet ollenkaan ainoita valmistajia
05/14 Kaikenlaista puuta käyttöön Valtakunnan metsät oli arvioitu 70-luvun alussa. Kokopuuhakkeen käytön oli arveltu muodostuvan jopa ”tämän vuosikymmenen mullistavimmaksi uutuudeksi” metsätaloudessa. ”Nyt on tyydyttävä valmistamaan massaa marginaalisista raaka-aineista”, sanottiin ”Etsikkoaika” pääkirjoituksessa. Koneviestissäkin ihmeteltiin, että haudattiinko koko hanke. sitä, että lyhytkiertoiseen metsätalouteen kehitettäisiin tarpeellista kalustoa. Metsäteollisuudessa mietittiin raaka-aineiden saatavuutta uusien tietojen perusteella. Laskelmien mukaan noilla alueilla voitaisiin tuottaa vähintään 7 tonnia puuta hehtaarilta vuodessa. ”Toisarvoinen” materiaali alkoi teollisuutta kiinnostaa. Kantojen, hakkuutähteiden, riuku- ja liekopuunkin hyväksikäyttöön tarvittiin eri kokoisia hakkureita. Kaiken lisäksi samaan aikaan kilpailun kanssa oli esille tullut kehittelykelpoista laitteistoa muilta tekijöiltä. Ideakilpailuun lähetettiin toista sataa erilaista ehdotusta. Metsäteollisuuden Keskusliitto käynnisti -73 Hakkuutähdeprojektin. Ensiluokkaisen raaka-aineen mahdollisen niukkuuden vuoksi ei tuotantoa pitäisi rajoittaa, vaan käyttöön pitäisi hyväksyä heikompitasoinen raaka-ainekin. Paperi ja Puu lehden luetteloimaa ”marginaalista” ainesta olivat hakkuutähteet, kannot, soiden liekopuut ja lyhytkiertopuu. Toinen palkinto jaettiin Tapani Solalle ja oululaisopiskelijoiden Tiimi Tupajumille. Metsäteollisuus otti käyttöön paljon entistä laajempaa raakapuun valikoimaa. Taustalla oli laskelmia siitä, että hakkuutähteitä jäisi 73. Meillähän arvioitiin tuohon aikaan, että viljelykäytöstä poistuisi peltoalaa jopa 900 000 ha, ja niiden lisäksi voitaisaiin käyttää erilaisia joutomaita ja turvealueiden pohjia tuottamaan puuta korkeintaan 30 vuoden kasvuajalla. Lisäksi lunastettiin Arto Tourusen ehdotus. Myöhemmin tuli pettymys pintaan. Kolme kaatolaitetta sai siten jonkinverran julkisuutta. Sitran ja Metsäntutkimuslaitoksen puolelta vastattiin, että kilpailu koski ideoita eikä tarkoitus ollut järjestää koneiden tuotantoa. Tuomaristo ei katsonut aiheelliseksi antaa kenellekään ensimmäistä palkintoa. Teollisuuden keskusjärjestön Paperi ja Puu -lehdessä aihetta käsiteltiin muutamia kertoja oikein pääkirjoitustasolla. Totuttu valikoima kuitupuupöllejä ja tukkeja ei oikein riittäisi kaikkiin tuleviin tarpeisiin. Maahantuontiliikkeet mainostivat laitteitaan aktiivisesti teollisuuden Paperi ja Puu -lehdessä. ”Risut rahaksi!” otsikoidussa pääkirjoituksessa oltiin hyvinkin toiveikas
HAKEASIAA Tiedotekuva Metsäntutkimuslaitoksen kokeiluohjelman vesakkoharvesterista, jota intouduttiin kehaisemaan jopa mailman pisimmälle viedyksi koneellistamisperiaatteeksi. Myös SITRA:n toimesta haettiin ideoita pienen puun käyttöön. Kilpailukutsun otsikkokuva oli ainakin idearikas... 74
Konetta kokeiltiin sekä ”puska- että riukualueilla” ja vuonna -75 pääteltiin tulosten olevan niin lupaavia, että kehittämistä tulisi vauhdittaa. Koneurakoitsija Pertti Szepaniak kehitteli ”haketusristeilijää”. Mutta polttohakkeen tai metsähakkeen valmistuksesta ja käytöstä ei sittenkään muodostunut 70-luvulla sellaista mullistusta tai läpimurtoa, jota toiveikkaat olivat odotelleet. Bobcat ja Davis koneet oli tietenkin varusteltava tyystin toisenlaisilla laitteilla kuin esimerkiksi Bobcatin sittemmin tutuiksi tulleissa muissa käyttökohteissa. Kenttäkokeiluiden tuloksena todettiin, että Algol on ”varteenotettava vaihtoehto kokopuuhaketukseen”. Pallarin kantoharvesteri oli myös näiden kehittelyohjelmien antia. Nämä mainokset ja viereisen sivun Lokomo ovat vuodelta 1959. Paljon uutta metsätalouden kalustoa kehitettiin ja tuotiin tarjolle muutaman vuoden kuluessa. Kokeilukoneessa oli Valmet 880 S:n liitteeksi rakennettu kaksi 1,1 metrin levyistä leikkuuterää ja Lokomon rumpuhakkuri. metsiin jopa 9 miljoonaa kuiva-ainetonnia vuodessa. Haketusvoimaa antoi 115 hevosvoimainen moottori. ”Puskapuimurin” ideaa lähimmäksi tuli Kyösti Pallarin kehittelemä vesakkoharvesteri. Aika ei tainnut olla tarpeeksi kypsynyt. Viherhake oli sekin kokeiluiden aiheena ja aiheuttajana. Urakoitsija Kyösti Pallari rakenteli RH-4 kaivinkoneen pohjalle laitteet juurakoiden ja kantojen nosteluun myöhempää haketusta tai murskausta varten. Amerikkalaisia välivarastoilla töihin tarkoitettuja hakkureita ilmaantui paikallisempaan käyttöön. 05/14 75. Insinööri Niilo Berg suunnitteli laitteiston, jonka keskeinen osa oli Länsi-Saksasta hankittu Jens käsittelylaitteisto. Bergin toimesta tämä laitteisto asennettiin Valmet 870 CN metsätraktorin päälle. Algol Oy:n nimissä näistä laitteita sitten päästiin esittelemään. Erilaisiin töihin ajateltu laite sovellettiin pientä puu- ta 10:llä terällä rummuussaan jauhamaan. Kun kiinnostus haketta kohtan jälleen kasvoi, sai Karhula nopeasti tarjolle uudet versiot hakkureistaan. Pallarin kehittämä laite tuli nopeasti markkinoille veikeällä merkillä Juurakon Hulda. Pienpuuhakkureita oli kehitetty ja rakennettu ahkerasti 1950-luvun lopulla. Tämän projektin kenttäkokeiluissa käytettiin Melroe Bobcat ja Davis Scatback kokooja- ja kasaajakoneita tai Case pienpyöräkuormaajaa sekä jo aiemmin metsätyömailla käytössä olleita Tree Farmer metsätraktoreita. Viherhakkeen valmistusta oli alettu miettimään jo 60-luvun puolella, mutta silloinen hakkurikalusto ei puuhaan soveltunut eikä hanke muutenkaan innostanut. Rumpuhakkureita soviteltiin myös kehitteillä oleviin liikkuviin ja välivarastojen hakeasemiin. Rötö merkkiseksi nimetystä koneesta oli kaksikin prototyyppimallia mukana metsäteollisuuden kehityshankkeisiin kuuluvissa kokeiluissa Rosenlewin metsissä. Tavoitteena oli saada korjatuksi ja käsitellyksi ihan pientäkin kasvustoa. Esille ehti myöskin järeän kuorma-auton varaan rakennettu Hedlundin liikkuva ”hakeristeilijä”
Edessä järeä nokkavinssi, takana Hiab 650 vinssillä, kalustolaatikot, ym. (08) 430323 KAUPPA JA LUETTELOT NETISSÄ www.konekorjaamo.fi Meillä hyvä valikoima renkaita ja sisärenkaita myös entisöitäviin koneisiin. 50 €. H. 76 Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet NDI Finland Oy Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. Raket -80 tai Huska 280 -sahaan tai mopoprojektiin, esim. retrokärry p.420 L.180, erittäin hyvät 900-20 renkaat. 03-3352666, Orivesi Ford N8 -traktori, -49. 2000 €, 0400-353011, Lahti 141054 Karhu-Sisu raivaus-auto -81 aj. 46000 km, palokunnan entinen. 1100 €. 3000 €. Voin vaihtaa esim. 1700 €. alv, H. 2500 €. Sp raimo.salo@pp2.inet.fi. Vanajan moottori, öljypohja uusi, 2-tahti, bensapumppu säiliöllä. www.ndi.fi Konehuolto T. Vuolulaikka vuolulaikka valimo kokilli 0400 mm, H. “Rekisterissä”, 040-5003857, Siuntio 141063 Puh. Kats. H. 040-5475820 Datsun 100A -76, ei rek., varaosiksi/ entisöinti. 350 €. Hinta sis. 5952 €, 050-5525463, Lapua 141059 MB 406 asuntoauto, peräkärry värkiksi, paripyörät 6.50-16 hinattava. 60 €, 050-4690099, Mikkeli 141062 Fiat 780DT kone Hyvä. Moottorina Bernard 4hp, näppärä peli. 5000 €, 043-2181041, 141055 Ford Taunus -65, 17m henkilöauto. Uudeksi rakennettu ns. Ajosta varastoon, tekniikka pelaa, paperit kunnossa. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi Isoja äänitorvia mistä lie, H. H. (08) 430311 Fax. Glav. 15 € kpl + pk. 0440-362427, Elimäki Bedford-kuorma-auto, 1948, uusi lava. H. 43600 km, Harvinainen paloauto. 1000 €. Mahdollisuus koekäyttää, täydellinen starttimoottoria lukuunottamatta. 050-3872143, Pyhämaa Klapikone, omavalm., sirkkeli 81 hamm 32/450 mm + kovapalaterä 72 hamm, 35/445 mm, kunnostettu. H. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. 040-8655551, Siuro, Nokia Fiskars 500 Soita ja kysy lisää, H. Tunturi Super Sport tai Raisu CR. Tee tarjous, H. 050-4121193, Kuopio. petr. Clinton -55, McCulloch -44 ja I-41, Pioneer -1150, Stihl-S-10, Jobu L-6, Homelite XL-12, osia puuttuu. Siisti, hyvät renkaat. 5900 €, 0505525463, Lapua 141058 Traktorin peräkärry. Takalana, aurat Fiskars/Fergusonin omat. 3/14, nokkapumppu ja vesisäiliö, hälytyslaitteet ja vilkut paikalla, alkuperäinen! Löytö! Vähällä vaivalla museorekisteriin, H. siisti. H. Tukeva, kestää raskaankin kuorman. Ajokuntoinen, paperit löytyy. astia. Kaskinen Fordson Major, diesel -53. 0400-648987, Vieremä Mercedes-Benz 508 -76 aj. Markkinat Osta ja myy kalustoa Myydään Aga 170-V/2 Vanha kaasupillisarja laatikoineen, H. 0400-322445, Vinkkilä Moottorisahat 50–60-luvulta. 0400731100, Oulu -renkaat VARAOSAT TRAKTOREIHIN • Fiatagri, Case IH, Ford, New Holland, MF, Zetor, Leyland, DB, Same, Nuffield • Nivelakselien osat • Aurojen osat • Työkoneiden osat Harmaa Ferguson -52 Diesel
2900 €. 600 €, 050-5525462, Lapua 141057 Tervetuloa 50-vuotisjuhlanäyttelyyn! EPAA.fi 14.–16. Sekä 60-70- luvun linjakilpi., 040-5024281, Lahti 135019 White -49 , 040-5536606, Vantaa Valmet 20 aihion osia Vaihdelaatikko-perä, keskirunko rattiakseleineen, toinen takanapa. H. Iso englantilainen. Duplex Kismet. 120 €, 0400-496788, 141064 Lucas-sähköosien manuaali englanninkielinen, hyvät kuvat, 30 s. 040-5475820 Ostetaan Kuvanmukaiset peilit ja varret Ostetaan BE-GE:n puu makuuhytti, kaikenkuntoiset käy ja irto-ovet. 20 € + pk. Kunnostettu, uudet venttiilit, venttiilin ohjurit ja venttiilin seitit, H. h. elokuuta 2014, Hattula 50 vuotta www.lepaa.fi 77. Tee tarjous, H. H. 50 eur. 5900 €. 25 cm, uusi. -79 2-akselinen rkp-tukkinosturilla, H. -72 10-pyöränosturiauto isolla Hiabnosturilla, H. 60 €, 0400-496788, 141052 Nytkysaha Valta-akselitoiminen. 180 €, 0504690099, Mikkeli 141060 05/14 Termit moottorisaha Todella harvinainen. 0400-232450, Tampere potkuri akseleineen ja vannasputkineen. 50 mm h. Jalkapumppu, vanha 30-luvulta. 040-5475820 Scania-Vabis Koristeet uudet koristekirjaimet, korkeus n. Tee tarjous, H. Pyöreä 2-os koristemerkki, halk. Vaihto Terhi 10 moottorikelkan osiin tai Seugull -perämoottoriin, H. 2900 €. 450 €, 044-5817956, 141050 Sirkkelin akseli Pituus 34 cm, H. Myydään tarjousten perusteella, 0400-353011, Lahti 141053 Kaksi Evinrude perämoottoria Tee tarjous!, 040-8278726, Kuhmo 141048 141067 Sisut: Kontio vm -66, nelivetosiirtolavalaitteet, H. 100 € + pk. Valurautaa, vaikka postilaatikon jalaksi tai kunnostukseen. 40 eur., 0504690099, Mikkeli 141061 Massey Ferguson TEA 20 sylinterin kansi Bensa. Putkurin leveys 36 cm, akselin pituus 120 cm ja vannasputken pituus 76 cm. n. Kappaleen puristin jumissa, sahan mekanismit ja epäkesko liikkuu. Jyry vm. Jyry vm
Epäsäännöllisen tasaisin väliajoin olen käynyt itseäni virkistämässä kuvaamalla poisheitettyjä aarteita tai kerättyjä ylpeyksiä. Johnson Skee-Horse ja Ockelbo. GOATLAND RAUHASSA RUOSTUVAT Toisen romu on toisen aarre, kuuluu sanonta, joka ei taaskaan petä. Nyt olen käynyt siellä jo monesti ystävystyen kaksikkoon, jonka käsien kautta kulkee paljon aartehia, antiikkia, keräilyesineitä ja sitä joidenkin kutsumaa vanhaa romua. Kuulin tästä läntisestä paikasta ensimmäisen kerran pari vuotta sitten. 79. amusCrown nyrpistelee tak ssa elle kot hau an on taan Cor kevätauringossa. Teksti ja kuvat: Joona Hamm Tämä Pony taitaa pistokkeesta päätellen toimia sähköllä. Suomi-meininki, sinivalkoinen traktori ja puuvene. Tässä mm. Hiiala hiiala hei! Sinisiä mötkäleitä siellä, sinisiä mötkäleitä täällä, sinisiä mötkäleitä siellä ja täällä ja tuolla… Vanhoja kelkkojakin on siunaantunut
avo nelrinen punainen Super, 3- sylinte el es ti. Di es e llis ch no rs Po inen luon ja ilmajäähdy tte jässä tahdissa D David Brown 25 ai50 -luvun alkut paleelta, painon ällä siirtojärjestelm lla ja 2-nopeuksise a. Sin e till ton t nu ntu naa on siu ntä pitkälti toistakymme . Navetan uumenista löytyy muuta vanhaa tav araa huonekaluista peliko nei siin ja vaatteista van haan mainosrekvisiittaa n. 80. lukee kilvessä. ilöä yks ta ois eritas Palovauri oituneita Ford 5610 traktoreita oli parikin. Jokapojan unelma tämäkin. Kysees sä 60- luvun OMC moottorikelkka Kanadasta. Outboard Marine Corporation of Canada Ltd. RAUHASSA RUOSTUVAT nkoti Majoreiden vanhuste u Go ais ilm nen toi olla voisi reita kto tra isiä atlandille. voiman ulosotoll Fordin alustalle tehty kuormaaja, jolla on aikanaan nosteltu styroksia Venäjälle meneviin juniin
Oikeanpu ollut myös Ty2 -koneitahan on eissa keulator rak vit joissain sar painona. O&K:n 22-ton nista telakonetta. Päivittäisenä työkaluna toim ii keltaiseksi naamioitunut Fordin traktori etukauhoineen. Pajan ympäristöön saattaa aina kert yä jotain pientä tavaraa. Turhanpäiväisen romun eli kattila aineksen optimaaliseen kuljetustehokkuuteen voidaan käy ttää mm. Nämä tosin ovat vaihtaneet jo omistajaa. Eräs Volvo- esiintymä takanurkilta, Amazonia, Duettia ja PV:tä. tää llä lotkottaa sie rnard Ilmajäähdytteiset Be oleisia Japy moottorit. Erikoinen sarvitraktorisivuvaunumoottoripyörä. Täy tyy olla har vinainen. 81. miä ja kojeita Kaikenlaisia päristi Tässä llä
Mercedeksen ikkuna-auto on saanut varaston leiman jälkimaininkeihinsa. RAUHASSA RUOSTUVAT Vihreän sarvitraktorin moottori on hyvin moottoripyörämäisen oloinen. 82 Hipahtava ”pallo keula” horsmikoituu pellolla. on soRomuautojen nosto ulla tet vis vah d For a veltuv ike lev etuakselistolla, lapyörillä, pitkällä keu 600 0 jatkeella ja Fiskars lko kuormaimella on me mahtava ilmest ys. Pie ytä nn kää ei ssa tila nessä … tuolla etuylit yksellä jan Pienmoottoriharrasta ikolvaraosataivas. Toisella puolella tonttia oli myös dobbel -hy ttinen lavamalli.. hoja perämoottoreit rLänsisuomalainen ma raskuu, vesisadetta ua vaakatasossa ja sum ä pellot läpeensä sek yksinäinen Majori. Rann tä ta pienkoneliikkees a romuksi hankittu kas van ja ta” nei tto tra gss ”Ri a
Lauantai-iltana rekkojen valoshow. 83. Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 6/2014 ILMESTYY 11.9.2014 8.–9.8.2014 POWERPARK, HÄRMÄ KOKO PERHEEN SUURTAPAHTUMA PERINTEITÄ KUNNIOITTAEN Olli Lehto hallitsee vanhat työmenetelmät ja mikä tärkeintä, siirtää arvokasta tietotaitoa myös nuoremmille tekijöille. KULJETUSMESSUT AUTONÄyTTELy Monipuolisin kuljetusalan suurtapahtuma Pohjoismaiden kovatasoisin rekkanäyttely TOSiTV TÄHT-i MOTORSHOWS Monster Show, Trial Show, Motocross Show ROcK NigHT Kruunaa messupäiväsi LiSA KELLy Maailmankuulu rekkakuski Tapahtuma täynnä ohjelmaa koko perheelle Yli 400 autoa ja osastoa, customoituja rekkoja Suomesta ja ympäri Eurooppaa, veteraani- nostalgia- ja tuningautoja, Freestyle Motocross Show, Tommi Ahvalan Trial Show, benji-hyppyjä, Truck Pulling Show, Crazy Drivers Monster Show, Monster yleisökyyditystä, musiikkia ja tunnelmaa. KAVONIUKSEN NATIKKA Lohjan maaseutumaisemissa saattaa nähdä hienosti entisöidyn International B250 -traktorin, joka on viihtynyt Mikael Kavoniuksen suvussa jo pitkään. Messuinfo ja ohjelma Tiedä mitä tapahtuu POWERTRUcKSHOW.fi Messut avoinna: Perjantai 9.00–18.00 Lauantai 09.00–18.00 Liput: 1 pv: 25 € • 7–12 v 10 € 2 pv: 35 € • 7–12 v 15 € Alle 7 v ilmaiseksi /POWERTRUcKSHOW ERILAINEN AUTOKAUPPA Espoon automuseon liepeillä sijatsee totutusta poikkeava autoliike, jonka vaihtoautorivistä ei tavallista Toyotaa löydy. Vaunualue lähellä
Verkkokaupan kesätarjous Tosiharrastajan T-paita Harmaa Fergu, SuperMajor, Dexta, Zetor, Valmet 9,99€/kpl Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! 3 743 994 0 2 0 h u P • I M L 4100 IISA Teräskatu 3 • 7 www.lh-osa.fi Viipale mediat 745000-1405 • PAL VKO 2014-37 Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! 6 414887 450003 WWW.KIERTOKANKI.COM Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 05/2014 • Hinta 8,50€ 14005 Nämä kaikki näppärästi Yli 200 € tilaukset rahtivapaasti! netistä 5/2014 • Belarus traktorikaivuri • County 754 Super 4 • Farmall 806 • Ford F600 • Scania T82M • Steyr 180A • Versatile 935 • Traktorin varaosat sekä vanhoihin että uusiin merkkeihin • Maatalous- ja yleistarvikkeet • Auran kulutusosat kaikkiin merkkeihin • Maanmuokkauskoneen osat • Laaja valikoima ammattitason työkaluja • Monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majakat ja heijastimet • Lelut, pienoismallit, lahjatavarat ja paljon muuta SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND 31 KONEMIEHEN PALVELEVA TAVARATALO TARJOAA Traktorit • Kuorma-autot • Maanrakennuskoneet • Tapahtumat Kanadan kampe Versatile 935 jättitraktori vuosimallia 1981 Iso pieni kuormuri Itää ja länttä Jorma Vuorisen Scania T82M ´84 John Deere -kaivurilla varustettu Belarus