Vanhat Koneet 6/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

TrakToriT · kuorma-auToT · maanrakennuskoneeT · TapahTumaT Rautaista luettavaa · www.vanhatkoneet.fi · 6/2011 · Hinta 8,50 ISON POJAN TOIVE Kuudella pyörällä vetävä sotagemsu Harrastekuorma-autojen suurtapahtuma Hollannissa Mack Day Valmetin vaikeat vaiheet Historiaa 11006 SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND 6 414887 450003 745000-1106 · PAL VKO 2012-05 Ikä ei paina pian viisikymppisiä Dv12-vetureita EläVä lEgENDA Vammas Major on 80-luvun kaivuri parhaimmillaan KOVA KONE ITäMAAN VETäJä Nelivetoinen Belarus 521 alkuperäisessä kuosissaan
L ehti- ä pisteiss kaut ta m a a n! utuuslehti U Hae omasi heti! 6 Todella valtavaa kalustoa Uutuuslehti! 90 HUH , HUH ! 1/2012 · Hinta 8,50 Eur www.isotkoneet .fi Kauhea Kaivuri Takraf ERs 710 Made in DDR: Valtavan kokoinen maansiirtäjä ersk Lexa Ma paja VR Kone 10 0k m/ h! Australian roadtrainit Tavarajuna autiomaan halki 10003 > 745000-1003 · PAL VKO 2010-45 8500 tonnia! LAivA Hissi Vaihtoehto kanavalle? 6 414887 450003 Nostovoimaa! meganosturi TAivAs RAJANA Liebherrin Tilaa kotiisi: www.isotkoneet.fi
Retkilläni yritän eksyä aina paikkoihin, joissa työpäivät ovat jo päättyneet. Pääkirjoitus Koneet perinnemaisemassa M aaseudun asukkaana sitä törmää jos jonkinlaiseen vanhaan masiinaan tämän tästä. Pääosin vanhat pihapiirit on kuitenkin jo aikoja sitten siivottu, eikä talon eteen parkkeerattujen arkiautojen ja kuomullisen peräkärryn lisäksi näkyvillä ole kuin päältäajettava ruohonleikkuri tai kirkkaanvärinen mönkijä lisävarusteineen. Niin se kuin moni muukin inho nyky-yhteiskuntaa ja -maailmankuvaa vastaan on ajanut minunkin aivoni maaniseen tilaan, että pitää harrastella kaikkea vanhaa, kulunutta ja epäsopivaa tavallisen nykyihmisen silmillä katsottuna. Muutaman kilometrin päässä on pellon laidalla vanha kaivinkone, joka ulkonäkönsä puolesta voisi olla jo kauan sitten hylätty. Toiset heistä ovat joutuneet jäämään aikaisinkin pois työelämästä, toiset myöhemmin tai sitten toiset jatkavat työntekoa edelleen viimeisillä eläkepäivillään tavalla tai toisella. Näiden työympäristöjen liepeiltä monesti löytyy ruostetta ja kaiken sen koitan tallentaa muistikortilleni ennen kuin "kukka06/11 hattutädit" siivoavat nurkat tai kaikki jyrätään tasaiseksi uudisasukkaitten elinolojen parantamiseksi tai lähiöiden laajentamiseksi. Allekirjoittanut ei ole luontokuvaaja, mutta kun maisemaan liitetään kone tai tekninen kapistus, niin kuvaaja havahtuu. Jos 30-luvulla rakennetun ladon päädyssä maatuu tilalle uutena ostettu 30-luvun kuorma-auto, miksi se ei saisi jäädä paikoilleen kertomaan eletystä elämästä? Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi PITÄISIKÖ tilan vanhat työkoneet siivota pois näkyviltä, vai kuuluvatko ne sittenkin perinnemaisemaan? Millä oikeudella jotkut vetävät rajaviivan, jolla maaseudun perinneympäristöistä lohkaistaan pois vanhat koneet sinne muka kuulumattomina? Rust fetish Taas joku kieroutunut perverssi! Ei todellakaan. Aivan jokainen lähiseutumme tekninen laite ei sentään ole enää toimintakuntoinen. Toiseen suuntaan ajettaessa ei voi olla näkemättä tien sivuun yleensä parkkeerattua vanhaa pyöräkuormaajaa, joka patinastaan huolimatta on selvästi työkunnossa ja -käytössä. Samalla tavalla kuin autioituneet talot, harmaantuneet ladot ja vanhat pihapiirit, myös vanhat koneet kertovat omaa tarinaansa seudun historiasta. Lähin naapuri hoitaa hytittömällä traktorilla lumityönsä ja kurvailee sillä toisinaan aivan huvikseen. Tavarat on unohdettu paikalleen ja paksu pöly peittää jäljet. Tämä on vuosien saatossa korvieni välissä muotoutunut valokuvaukselliseksi ilmiöksi, joka sisältää välähdyksiä menneisyydestä, ihmisten historiasta ja eritoten teollistumisen myötä tulleista koneista, jotka ovat elämäntehtävänsä täyttäneet. Tarkkasilmäinen kulkija saattaa kävelyretkillään nähdä muutaman kilometrin säteellä yhden jos toisenkin laitteen ladon taakse tai pihan perälle unohtuneena, jotkut jopa jonkinlaisen sateensuojan ylleen saaneena. Itse asiassa on hyvin vaikea ymmärtää, minkä takia ja millä oikeudella jotkut rohkenevat vetää selkeän rajaviivan, jolla maaseudun perinneympäristöistä lohkaistaan pois vanhat koneet sinne muka kuulumattomina esineinä. Kaikki vanha rauta ei ole romua sen enempää kuin vanhat puurakennuksetkaan. Opiskellessani Lahden Muotoiluinstituutissa aloin nauttia yhä enemmän ja enemmän vanhoista ja kestävistä funktionaalisista tuotteista ja teknisistä laitteista. Joona Hamm JOONA Hamm on viimeisin lisä avustaja kaartiimme, hänen erikoisalansa on metsä löytöjen jäljittäminen ja niiden valokuvaaminen. Patina, ruoste ja kova työ yhdistävät kaikkia näitä laitteita, joita kamerallani metsästän. Luvassa on siis ruosteen tuoksua kuumana kesäpäivänä aaltopeltihallin poksuessa auringon paahteessa, kostean sammaleen tuoksua aamukasteessa kuusikon uumenissa ja purevan pakkasen kukkasia rikkimenneissä lasi-ikkunoissa. Lakkasiko vanha aika muuttumasta historiallisesti merkittäväksi siinä kohdassa kun puimalasta rupesi kuulumaan puksutusta. On hyvä, että aivan kaikki koneet eivät kulkeudu kokoelmiin ja museoihin. Toisin kuitenkin on, sillä jokaisella ohiajokerralla maata on siirtynyt ja konekin on hieman eri paikassa. Rauhassa ruostuvat palsta alkaa sivulta 70. 3
Tässänumerossa 6 6 Kannessa GMC "sotagemsu" ´44 Kun useimmat 50-luvun nuoret haaveilivat urheiluautoista ja brittipyöristä, Juhani Tullilan unelmat pyörivät reilusti raskaamman raudan ympärillä. KONEET 12 Caterpillar D4 ´53 Länsinaapurissa ei juuri sotasaavutuksilla kehuskella, mutta puolustusvoimat ja sitä kautta myös alan kalustoa Ruotsistakin löytyy siitä todisteena tarinan pillari. Tämä peli ei tosin jouda museossa seisoskelemaan, sen verran on hommia jonossa. 57 Konemies pohjoisesta Kuutisenkymmentä kilometriä Ylitorniosta länteen sijaitsee kylä, jonka asukkaat 12 4 18 24. 18 Scania L85 ´71 Antamaniemen hinuri on ollut museorekisteri-iässä jo vuosikymmenen. 46 Vammas Major ´81 Lammilaisen Kalevi Toukovalkaman Vammas Major on parin vuoden kunnostusrupeaman jälkeen täydessä työkunnossa, kävimme katsomassa konetta tositoimissa. TAPAHTUMAT 64 Mack Day, Hollanti Hollannin Mack-harrastajien suurtapahtuma keräsi alueelle jenkkimerkkisten lisäksi myös reilusti muiden valmistajien kalustoa. ARTIKKELIT 52 Ylämaan britit Kaakkois-Suomesta löytyy mielenkiintoista kalustoa harrastava Alpo Kekkonen, joka on kerännyt kokemusta brittitraktoreista lähes koko ikänsä. 42 Bolinder Munktell ´65 Volvon 110-hevosvoimaisella moottorilla varustettu ruotsalainen tiehöylä on edelleen nöyrä ja luotettava kone osaavan käsissä. 24 Belarus 521 ´75 Neuvostoliitossa valmistettu nelivetotraktori on ainakin paperilla pätevän oloinen laite, eikä omistajallakaan ole koneesta pahaa sanottavaa. 36 Dv12 Elävä legenda Harvassa ovat ne koneet, jotka ovat täydessä työkäytössä vielä 50 vuoden ikäisinä. VR:n Dv12-dieselveturit ovat sellaisia, ja työikää on jäljellä ainakin vuosikymmenen verran
6
Tuulettaja työntää punaiseen aukkoon lämmintä ilmaa, joka saa lisää "löylyä" kulkiessaan pakosarjan päällä kulkevaa putkea pitkin ohjaamoon. Yritystä oli! Esimerkiksi Liberty-luokan valtamerilaiva, jolla joukkoja ja apua toimitettiin merien taa, valmistettiin nopeimmillaan neljässä vuorokaudessa, yhtensä niitä valmistui noin 2 000 kappaletta. Tämän toteutti GMC eli General Motors Corp. Vuosina 194145 GMC valmisti näitä CCKW-malleja 6-SYLINTERISEN bensamoottorin kyljessä on Tullilan asentama hytin lämmityslaite. GMC CCKW-353 Yhdysvaltojen oli polkaistava hetkessä käyntiin massiivinen varusteluteollisuus. Joukkojen ja materiaalin kuljetuksen lisäksi tykkien vetäminen kuului Gemsujen arkipäivään sodassa. Ajoneuvosta tulikin armeijalle oikea työhevonen, josta variaatioita oli moneen lähtöön: tankkeria veden ja polttoaineiden kuljetukseen, kuomullisia ja ilman, avo- ja peltiohjaamolla. Ja jos otetaan huomioon se seikka, että kun suurvalta lähtee maailmansotaan niin siinä voi sanoa siirrettävän vuoria! Tuli kiireesti tarve suunnitella maastokelpoinen kuorma-auto. Avaimesta virta päälle, jalalla kaasupolkimen viereisestä nastasta ja käy! 8. Kippiautoja ja ambulanssejakin löytyi. Lapio, kirves ja hakku lukeutuvat varustukseen. Sen dynaamisuutta sekä henkeä jolla sitä toteutettiin, on ihailtava: armeijat jopa suunnittelivat ja valmistivat itse sotaretkelle mukaan otettavia aseita ja varusteita. Laivoilla päästiin merien taa, mutta siellä joukkoja ja materiaalia piti edelleen kuljettaa. Voi reilusti sanoa Gemsuja syntyneen kuin liukuhihnalta ja nimenomaan sieltä
Kolmen kuution kivi kun painaa pyöreät 10 tonnia! Liekö näistä Suomeen tuoduista kuorma-autoista jäänyt mitään jäljelle. Jos maa mieli pulasta päästä, sen oli saatava vientiä aikaiseksi. Se pääsi tienhoitotöihin. Kuljetuskaluston osalle sota oli ollut suuri rasitus ja varaosien sekä renkaiden puute pysäytti monta liikennöitsijää. Tätä taustaa vasten ei olekaan ihme että Juhani Tullilan auto tuli maahan toisia teitä. Gemsuja Suomessa Kolmen sodan jälkeen alaltaan supistunut Suomi oli kurimuksessa. Reokin kantoi kortensa kekoon 22 000 kappaleen valmistamisella. Seuraavana vuonna Kansanhuoltoministeriö antoi luvan tuoda USA:n armeijan Belgiassa sijaitsevasta ylijäämävarastosta sota-Gemsuja noin 700 kappaletta. GMC numero 8. Kuljetuskaluston merkitys korostui ja vuonna 1947 voitiin jo hieman helpottaa kuorma-autojen tuontia. Ilmeisesti tuonti tapahtui dollariluoton turvin. Auton jousituksen jäykkyyttä ajatellen kahden ja puolen tonnin Gemsusta jenkit nimittivät sitä "kaks´ ja puolitonnariksi" puhuminen tuntuu aliarvioimiselta. Olihan niillä jo sodan rasitus takanaan ja totisesti niillä sitten täällä Suomessa kuljetettiin muutakin kuin terveisiä. Lähinnä puunjalostustuotteilla oli yritettävä eteenpäin. Varsinkin kun edellä mainitun tukinajon lisäksi vaikkapa Pellonraivaus Oy käytti näitä lavetin vetureina, kuljetellen raskaita kaivinkoneita ja katepillareita eri työkohteisiin ympäri maata. Nämä maastokelpoiset ajoneuvot on syystä tunnustettu erääksi avaimeksi Liittoutuneiden voitolle. Vikström-maamoottori vuodelta 1928. AUTOSUUNNITTELUA 70 vuoden takaa. Jousituksen jäykkyydestä johtuen tyhjällä autolla ajettaessa tarvittaisiin tikan aivot. Nämä maastokelpoiset ajoneuvot on syystä tunnustettu erääksi Liittoutuneiden voiton avaimeksi. 562 750 kappaletta. Puhelin on sentään jossakin vaiheessa jälkiasennettu. Lisäksi Studebakerin tehtaat valmistivat hyvin saman oloista, vain hieman peltiosiltaan eroavaa autoa lähes 200 000 kappaletta. suus imi paljon voimavaroja, niin jälleenrakennuskin oli pääsemässä vauhtiin ja se tiesi lisää kuljetuksia. Luku kertoi NATO-joukoissa tämän auton järjestysnumeron komppaniassaan. Sillä vaikka sotakorvausteolli06/11 MENOA tasoittamassa lavalla on mm. Tässä mitassa armeijoiden motorisoitumista ei oltu ennen nähty. Asian tärkeyttä voi jokainen pohtia mielessään. Samaa sarjaa edustanee ne Gemsut joista tehtiin kivivaunja. Moneksi oli "sotahevosesta" Suomessakin: Tullilan mainitsema puutavaranajo oli itsestään selvyys, samoin soran- ja maanajo. Gemsuja koritettiin Suomessa ja esimerkiksi Veljekset Vekka Oy Hämeenlinnassa koritti Vanajan tehtaalla sota-Gemsun Vanajan näköiseksi. Jokainen lisäauto tuli tarpeeseen. 9
Toki poika oli isänsä haaveesta tietoinen ja nyt ehkä alkaisi olla viimeinen tilaisuus toteuttaa se. Ostos oli ollut heti ensi silmäyksellä fiksauksesta vapaa ja sellaisena pysyikin. Eli kevyttä ajoa ja vähän. Vuosien seisominen ulkona, jolloin aurinko ja sade olivat vuoroin pahoinpidelleet pintaa, antoi äkkiseltään karun kuvan ostoksesta. Olen ostanut kaikennäköistä jemmaan tulevaisuuttakin ajatellen." Paljon oli kohtia, joita ei tarvinnut lainkaan kunnostaa. "Moottorista, startista, laturista ja sähkölaitteista löytyivät metallilangalla kiinnitetyt kilpukat, joissa oli remontin tehneen firman nimi ja päivämäärä. Mutta ruma ankanpoikanen paljastuikin jaloksi sydämeltään! "Gemsun pellit irrotettiin, hiekkapuhallettiin kirkkaalle pellille ja sen jälkeen maalattiin. Samanhenkisiä kavereita pyörähtää päivittäin, kuten vasemmalla istuva Jartti, jolla entisöinnissä T-mallin Ford. Tulevasta perheenjäsenestä puuttuivat kuulemma jarrut, joten reissuun lähdettiin kuorma-autolla. Jopa niin, että kotimatkalla jollakin levähdysalueella raappojen ja teräsharjojen kanssa koetimme autoa siistiä. Teknisesti autolle ei oikeastaan tarvinnut tehdä mitään. Tämä siksi, että tohtisimme tuoda ostoksen kotiin vaimoväen nähtäväksi", Juhani muistelee hakureissua. Gemsu haettiin tapahtui vapunpäivänä 1999. Ensivaikutelmaa parempi Autosta tiedettiin sen palvelleen varuskunta-autona ja mittarissa oli 57 000 mailia. Ne saatettiin jälleen liikkumaan prässin avulla", Juhani kertoo. Isä ja poika lähtivät hakemaan "summassa" eli näkemättä ostettua ajopeliä Keuruulle. Sepon Ruotsinsuhteilla vuoden 1944 mallia oleva auto viimein saapui Ouluun. Jarruttomana ostetun auton TULLILAN päivät kuluvat rattoisasti hallilla. Jarruttomuuden syyksi paljastui kiinni juuttuneet jarrusylinterien männät. GMC CCKW-353 Haave täyttyy Juhani Tullilan Seppo-poika oli nähnyt jostakin autolehdestä tiedon, jonka mukaan NATO myy Norjassa olevat viimeiset Gemsunsa pois. Osia olen saanut Launiksen Matin firmasta Tampereelta. "Siellähän se seisoi, eikä totta puhuen sen näkemisestä riemu revennyt! Sillä kuten voitiin myöhemmin todeta Gemsua peitti toistakymmentä armeijan väreissä olevaa maalikerrosta. 10. "Joitain jarrujen kumia ja tiivisteitä olen uusinut
Penkkiä koht i kurottava keppi on etuvedon poisk ytkentään. Kävin minä sillä aluksi vähän kaikenlaisissa tilaisuuksissa, mutta tämä on kyllä varsin ahne bensalle, ei käytännössä mene alle 45 litran ollenkaan, niin olen harventanut. C = perinteinen ohjaamo, K = neliveto ja W = keinuteli MIELIKUVA: tarkoituksenmukainen. Auto on myös jäykkä käännellä, tosin rattikin on iso. jarrurummut ja -hihnatkin oli kunnostettu uudenveroisiksi! Näin ollen Kemssuun oli tehty täysremontti viisi tuhatta mailia aiemmin." Juhani Tullilan Gemsu pääsi ajoon tasan kaksi vuotta oston jälkeen. Täysin kunnossa ja vaimoväenkin katseen kestävänä se rullasi hallin ovesta tielle. Ja vaikka se nuoren miehen mielestä oli ihan pitelemätön peli, niin nykyautona se ei enää erotu etenemiskyvyllään. Tyhjänä ajettaessa ainoa jousto taitaa tulla renkaista. Ja sitä myöten museorekisteriin. MOOTTORI: 6-sylinterinen, 91,5 hv HUIPPUNOPEUS: 45 mph eli noin 70 km/h CCKW MUODOSTUU SEURAAVASTI: 1. Lukkoja siinä näet ei ole, kuten ei muissakaan aikalaisissaan. "Kulkee ja pärisee! Ihan mahoton rysky se ajettavaksi on. Kuussatanen Fiat on omiaan sellaisiin matkoihin." VAIHDEKEPPI, kä sijarru, oikeasta vivusta alueet hidas ja no pea. C = ajoneuvo suunniteltu 1941, 2. Entäpä ne ajo-ominaisuudet. Vinssiä Tullilan autossa ei ole. Tämä on mahdollista vain nopealla alueella ajettaessa. GMC CCKW-353 PAINO: 10 100 kiloa. Sota synnytti tarpeen kuljettaa erilaisissa maastoissa. GMC täytti sen ja lisäksi osallistui myöhemmin runsain mitoin työhön myös rauhan vallitessa. 06/11 11
Forssa 13
Toisen maailmansodan jälkeen Ruotsi vahvisti suurella teholla puolustuskykyään niin kotimaisen kuin ulkomaisenkin kaluston voimin. Erityisesti pioneeriaselajin keskuudessa konevoima koettiin tarpeelliseksi. 14. Ruotsin armeijasta kotiutunut kone tottelee siinä missä siviilimallitkin ja maakasa siirtyy vaivoitta. Tämän madonvihreän pillarin tarkempi Sopivasti patinoitunut ja kauhtunut ilme sopii tähän karuun koneeseen täydellisesti. palvelushistoria on jäänyt aikojen saatossa pimentoon. Kovilla pakkasilla tapahtuvaa kylmäkäynnistystä silmälläpitäen moottorissa on ollut nestekiertoinen esilämmitys. Bandtraktor D4 Ruotsin armeijan numerolla 11 281 oli aikanaan kulkeutunut länsirajan takaa Keski-Suomeen ja nyttemmin vannoutuneena Caterpillar-miehenä tunnetun Ajangon kokoelmiin. Kun Pertti Ajangon nykyisin omistama 1953-vuosimallin Caterpillar D4 7U-puskutraktori astui uutena palvelukseen, oli koneen myyjänä Nilsons Maskin. Nämä kokeilut vahvistivat telatraktorin olevan oikea konetyyppi pioneerikäyttöön ja selvitykset kaluston hankinnasta alkoivat. Muutama vuosikymmen myöhemmin nämä yritykset yhdistyisivät, mutta vielä ei ollut se aika. Amerikkalainen Caterpillar oli luotettavana pidetty merkki ja ominaisuudet saivat tarjouskilpailussa ilmeisen selvästi vaakakupin painumaan tarpeeksi alas. Niinpä kuninkaalliset pionee- rit saivat käyttöönsä illinoisilaista rautaa suuren veden takaa. Valikoidut varusteet Länsinaapurissamme oli 50-luvun alussa kaksi virallista Caterpillarin maahantuojaa. Caterpillar D4 Teksti: Juha Pokki Kuvat: Jan-Erik Laine P ertti Ajangolla on Jokioisissa omistuksessaan pala ruotsalaista maanpuolustushistoriaa. Vuonna 1936 tehtiin ensimmäiset kokeet telatraktorien käytöstä kuninkaallisissa Bodenin pioneerijoukoissa. Aiemmin linnoitus- , tienteko- ja maanrakennuspuuhat sekä vaikkapa tykinveto oli Ruotsinkin armeijassa hoidettu käytännössä käsipelissä ja hevosvoimin. Perttiä voi hyvällä syyllä kutsua Suomen Mr. Homma on toiminut PERTTI Ajanko ohjastaa vuosikymmenien tuomalla kokemuksella pillaria töihinsä. Ab Carl Engström oli aloittanut pillarinmyynin vuonna 1937 ja kymmenen vuotta myöhemmin kakkua tuli jakamaan Nilsons Maskin Ab. Ei tämä sotilas kuitenkaan täysin tuntemattomaksi jää, kun pengotaan hieman arkistoja. Kun kruunu pillareita osti Ruotsin armeija oli jo 1920-luvun puolivälistä asti tehnyt kokeiluja maataloustraktorin käyttämisestä maanpuolustuksellisissa tehtävissä. Nyt armeija oli kovaa vauhtia motorisoitumassa, joten pioneeriaselajin piti huolehtia yhä enemmän myös kelvollisten kulkuväylien luomisesta. Kone on tilattu alunperin vihreällä värityksellä ja varustelistalta siihen on rastitettu Birtley-puskulevy sekä Hyster D4N -vinssi. Alkuperäinen palvelukseenastumispaikka ei ikävä kyllä ole tiedossa. Caterpillariksi, sillä häneltä löytyy lähes loputon tieto-, taito- ja kokemusmäärä kyseisen konemerkin vanhemmista tuotteista
Varusteineen tämä vekotin painaa noin 7 000 kiloa, ja 63 hevosvoimaa riittävät paitsi liikuttelemaan pillaria, myös työntämään puskulevyn edellä melkoisen määrän maamassaa. Keltaisia pillareita näkee paljon, mutta tällainen hieman erikoisempi värivaihtoehto kannattaa säilyttää, kun sellaisen kerran sattuu omistamaan. Eläkepäiville Suomeen Tarina ei kerro, miten laite ajautui Suomen puolelle. Telat on lyöty turpeeseen siis melko harvoin, joten kyseessä on saattanut olla se kasarmin nurkalla seissyt varakone, jota kukaan ei koskaan ota ajoon. Koneen hyvä käyttökunto selittyy vankan valmistuslaadun lisäksi vähillä käyttötunneilla. Saatavana niitä kyllä kuulemma olisi. Ilmeisesti lämmittimen omalla kiertovesipumpulla on laitettu liemi liikkeelle, jotta lohko lämpenee. Pitkä seisonta-aika ei ole tehnyt kaikille komponenteille pelkkää hyvää, mutta pääsääntöisesti laite oli ostettaessa toimintakuntoinen. Tosiryynääjä ilman tosipaikkaa Armeijassa perinteisesti opetellaan ryömimään. Täällä Pertti Ajanko ja Ahlbom 06/11 PIENEMPIKIN Caterpillar-puskutraktori on jämäkän näkoinen ilmestys ja työteholtaan varsin ruudikas pakkaus. Pertti Ajanko kertoo, ettei tarvetta moiselle laitteelle ole vielä kylmäkäynnistyksissä tullut vastaan, mutta rekvisiittana sellainen saattaisi olla oikein mielenkiintoinen. 15. Eri asia on, viitsiikö sellaista Ruotsista lähteä hakemaan. Ajangon omistama yksilö on selvinnyt palvelusajastaan varsin vähäisin juoksutuksin. Sitten letkut kiinni moottorin edessä oleviin liittimiin ja hanat auki, jotta neste pääsee kiertämään. Kone on kuljetettu Suomeen joko harraste- tai työkäyttöön ja nyt se majailee Jokioisissa Antti Ahlbomin pihapiirissä. Caterpillar ei kuitenkaan tätä oppia alokasaikanaan tarvinnut, päinvastoin. Pillari on varustettu myös eetterikäynnistyslaitteilla, joten hyvin oli ruotsalaisten linnoitustöihin ryhtyminen varmistettu, vaikka lähtöpilliin olisi puhallettu rapsakkana pakkasaamunakin. KAIKKI hanikat ja nippelit ovat alkuperäistä mallia. Ja ei muuta kuin Pillari käyntiin. Vaihtoehtoisesti Pillari on ollut jonkun muun kuin pioneeriaselajin käytössä ja käyttötarve on siitä syystä ollut olematonta. PATINOITUNUT ulkokuori kuului kauppaan ja Pertti Ajanko on saamien kommenttiensa mukaisesti ajatellut jättää maalipinnan nykyiseen asuunsa. Mittariin on kertynyt vain 1 700 tuntia, vaikka nämä koneet taittelivat aamukammasta piikkejä aina 80-luvun puoliväliin saakka. Maa siirtyy ja jälkeä syntyy siihen malliin, että jälkeenpäin voidaan todeta ruotsalaistenkin ymmärtäneen hyvän päälle. niin, että käynnistyspaikalle on tuotu erillinen lämmitin, jolla on keitelty kiertovesi sopivan kuumaksi. Englannissa valmistettu Birtley-puskulevy on kovaakin kovempaa tekoa, eikä hätkähdä käytännössä mistään. Pillari saadaan siis vaikka montusta takaisin maanpinnalle omin voimin jos tilanne sitä vaatii. Hyster-vinssillä taas voi valmistajan mukaan kiskoa jopa 7 700-kiloisia taakkoja. Normaalia kaavaa noudattaen Pillarin omistajuus on luultavasti siirtynyt ylijäämähuutokaupasta yksityiselle ostajalle tai jälleenmyyvälle yritykselle
Bandtraktor marssii larvföttereillään vielä vaikka miten pitkään, ylijäämää se on vain Ruotsin puolustuslaitoksen kirjanpidossa. Mittarissa on vain 1700 käyttötuntia, vaikka nämä koneet taittelivat piikkejä aamukammasta 80-luvun puoliväliin saakka. KONEKIN tikkaa pienen laiton jälkein kuin uusi. Moni kone on saanut sananmukaisesti uuden elämän miesten käsittelyssä, ja parhaimmillaan jälki ei häpeä lainkaan tehdasuutta tuotetta. Kun Pertti Ajanko vie koneen esille tapahtumiin, on hyvin todennäköistä, että se nähdään siellä myös tositoimissa. Nyt huolenpito on kuitenkin hyvää, kuten pillarin arvolle kuuluukin. Onko odotettavissa kenties paluu alokasaikojen särmään ulkoasuun. Esimerkiksi starttimoottori vaati irrotuksen ja huolel- lisen läpikäymisen. Pitkä toimettomana seisoskelu ei ole ollut paras vaihtoehto koneelle, joka on tarkoitettu raavaseen työskentelyyn. Sopivasti patinoitunut ja kauhtunut, hyvin jermumainen ilme sopii koneelle täydellisesti. Koneeseen asennettiin aikanaan ennen aktiivipalveluksen alkamista Hysterin valmistama vinssi ja Birtleyn puskulevy. ovat yhdessä kunnostaneet jo hyvän joukon Caterpillar-kalustoa. "Lähes jokainen katsoja on sanonut, että älä tee sille mitään!" Ajanko naurahtaa. Pertti Ajanko on käyttänyt tätä "sotasaalista" alan tapahtumissa. Tähän mielipiteeseen on kieltä- mättä pakko yhtyä. Minkälainen on ruotsalaispillarin tulevaisuus. "Hajusteiden" käytölle ei tällä koneella ole tarvetta ilmennyt. 16. Caterpillar D4 IHAN jokainen osa ei ollut ennen vanhaan Caterpillarin omaa tuotantoa. Tämä tekee siitä hienon erikoisuuden ja herättää varmasti mielenkiintoa niissäkin, joita puskutraktorit eivät muuten suunnattomasti sykähdyttäisikään. Nauhatraktori ja matojalat Ulkokuoreen ei siis ole puututtu, mutta tekniikkapuolelle täytyi tehdä yleiskunnostus. Tälle kaksikolle ei liene mikään mahdotonta, kun puhutaan pillareiden kunnostamisesta. Puskunäytöksissä tämä amerikkalaista syntyperää oleva ruotsalaissankari lykkii iloisesti maakasoja edestakaisin ja kiipeilee ketterästi vallien päälle. Vaikka armeijanvihreä ei ole mikään huomioväri, erottuu se nimenomaan kontrastillaan normaalista Caterpillarien keltaisesta asusta. Kovempia kylmäkäynnistyssessioita varten moottori oli varustettu ajan muodin mukaan eetteristarttimahdollisuudella
Lisäksi Sinulla on seuran jäsenenä mahdollisuus päästä tutustumaan mielenkiintoisiin työHy vää Joulua ja maihin ja muihin kohteisiin. turi vm. Entä mitä tekemistä näillä kysymyksillä on suomalaisen koneellisen puunkorjuun kanssa. a Uutta Vuotta Suom en Maa nrak ennu skon Nilssonilla s 10-RB vm. Julkais Puheenjohtaja: akennukseen ta maanr inti. Marjatta ja Vesa Rohila, 72 sivua, til.nro S280, s.hinta 19,90 Ikioma traktorikirjani Perheen pienimmille mieluisassa kirjassa kerrotaan, miten traktori toimii ja mitä sillä tehdään. · Mitä valkuista voimasanaa käytettiin Velsalla 1993. 1964. Seuran jäseneksi voit ilmoittautua sähköpostitse osoitteessa marjave@ hotmail.com tai lähettämällä kirjeen osoitteeseen Suomen Maanrakennuskonehistoriallinen Seura c/o Marja Vehkala, Kurkelantie 1587, 24510 Suomusjärvi. · Miksi japanilainen Valmet tuli Ruotsista. 1959. 19656 lla. on valmistettu varustettu scanian -konepajalla ja Lasten metsäkonekirja n Seur a ehis toria lline Tiedote Joulu 2009 n omistaja Roland oli jonka edelline -Bucyrus 54-RB, isoinut. Marjatta ja Vesa Rohila, 56 sivua, til.nro S294, s.hinta 19,90 koneen hyvään Yksi syy tämän jo vuonna 1980. · Kenen metsissä keisari seurasi kuningasta. · Miten sekarotuinen jäniskoira liittyy metsäkonevalmistukseen. UUTUUSKIRJOJA auto- ja konemiehille Metsäkoneita Suomessa ja Suomesta 1910-2000 Missä ääntä, siellä voimaakin Mitä tapahtui Annikille. Ikioma traktorikirjani sisältää myös tehtäviä sekä Hiekkistraktori-lautapelin. MAANRAKENNUSKONEHISTORIALLINEN SEURA n pyrkii edistämään vanhojen koneiden säilyttämistä n kerää maanrakentamisen historiaan liittyvää tietoa n välittää teknillistä tietoa vanhoista koneista jäsenilleen Maanrakennuskoneet Suomessa 1960-1964 Kuusikymmenluvun alku oli ennen näkemättömän murroksen aikaa maanrakennustekniikassa. · Mitä tapahtui Itikan tilan navetassa 1965. Ruston-Bucyru West lisella kauhasylinteri on tämä North varustus hydrau Pihan uusin kone paino in 1980. a oli Porvoossa sonbyn häntä omistaj Korpi. · Missä valmistettiin Noramastermetsäkoneita. Vastaus löytyy tästä kirjasta, kuten vastaukset kysymyksiinkin. Välillä niitetään nurmea ja paalataan pyöröpaaleja. Keskustelua stu tuksia. (09) 774 2810 www.alfamer.fi. · Mitä ovat viitti ja vaatti. ennen la ja kokonaispaino rakoitsija Jukka ttu pitkällä 28 metrin puomil Kone on varuste on 78 tonnia. Sieltä puutavara lastataan puutavara-autoon, joka kuljettaa kuorman paperitehtaalle, sahalle tai jonnekin muualle jalostettavaksi. Seuran jäseninä on yhtälailla vanhoista koneista harrastusmielessä kiinnostuneita kuin vanhoilla koneilla työskenteleviä. · Missä kuvattiin tukkilaiselokuva Me tulemme taas. : lima 604 vm. postiin. ennen Karlssonia kone neu Yllä: Ruston sti modern vaijerikaivinko Carlsson on ulkoise sorakuopalla ja sen omisti Juha Tenkanen. Tämä ja moni muu mielenkiintoinen asia selviää Lasten metsäkonekirjasta. Mielenkiintoisilla sivuilla selostetaan muun muassa, miten maata muokataan ja kylvetään siemeniä. mootto 195859. Matti Hiittu ja Mikko Hiittu, 152 sivua, til.nro S290, s.hinta 29,90 Suomen Maanrakennuskonehistoriallinen Seura on yhdistys vanhoista maansiirtokoneista ja maanrakentamisen historiasta kiinnostuneille. Janne Riikanen ja Juhani Laukkanen, 200 sivua, til.nro S286, s.hinta 39,90 allis-Chalmers Seuran jäsenenä saat vähintään kuusi kertaa vuodessa Hullu-Jussi -jäsentiedotteen ja vuosittain yhden alaan liittyvän kirjan sekä pääset osallistumaan seuran jäsentilaisuuksiin. Sen jälkeen kuormatraktori ottaa nosturinsa avulla puut kyytiinsä ja ajaa ne metsäautotien varteen pinoon. aBs Carman-arbog 12 -pyöräkuormaa takakaivulaite Chalmers NTl vm. en on 30-RB vm. Voit myös liittyä yhdistykseen pienemmällä jäsenmaksulla, joka on 20 vuodeksi 2012. aineiston arkisto tään vihjeitä kaikes 74 744 tai laita seuran vaikka ihan pelkäs Laukkaselle, 040-76 tai Juhani Sivuilla on jo Toivomme juttuja via mielellämme. valoku ä: www.kaivin myös vanhoja koneista netiss Erikoiskirjakauppa Alfamer Oy Hämeentie 111, 00550 Helsinki Puh. 1949. allisvaruste Takana näkyy a Ruotsis Pistokauhalla ja on 44 tonnia. Tulivat uutuuskoneet, Jussit, Teräsmiehet, Michiganit, Caterpillarit, Natikat, Allis-Chalmersit... Kuvituksena on autenttisia lehtimainoksia, esitteitä ja maahantuojien valokuvia. Pienemmän jäsenmaksun maksaneet eivät saa vuosittaista kirjaa eivätkä eräitä muita jäsenetuja, mutta saavat kaikki Hullu-Jussi -jäsentiedotteet ja voivat osallistua seuran kokouksiin. ista kaivin uusista ja vanho sinäkin keskusteluihin. llar 13000 ri on Caterpi 1951. Osalli jäsenten kirjoi Valoisa 1587, la, Kurkelantie c/o Marja Vehka allinen Seura, un akennuskonehistori , ja muun painet Suomen Maanr e@hotmail.com kone-esitteet sjärvi, marjav korjaamokäsikirjat, 25410 Suomu 0400-600 956, emme Janne Riikanen liittyvästä. Soita koneet.com. Jukka Vesterinen, 152 sivua, til.nro S256, s.hinta 34,90 Piikkinokasta Bulldogiin Kuorma-autot 1920-1960 Kirja kertoo kahden sodan välisistä raskaista pula-ajoista ja voimakkaista nousukausista ja niiden vaikutuksista kuorma-autojen kehitykseen sekä laajasta kuorma-autojen merkkikirjosta Suomen liikenteessä. · Mitä olisi tehnyt puustaaja. Koneen 50 D vuodelta ttu kevyt(?) traktor ta. Jäsenmaksu vuodelle 2012 on 50 . n : Ruston-Bucyru tusinaa, joista yksi erikoisi Vasemmalla koneita puoli salamaskin Fabrik on vastaavia 10-RB- sa 1950-luvun alussa Ruotsis moottorilla. Vuonna 2012 voi kirjaksi valita joko Piikkinokasta bulldogiin tai Maanrakennuskoneet Suomessa 1960-1964. Kuokkakauhas 22-RB vm. american-nos se laitettiin talliin seisomaan kuntoon on, että 6. Vasemmalla Oikean puolein ja paino 45 tonnia. tiehöylä vuodelt a 1948. Monitoimikone eli moto kaataa, karsii ja katkoo kuuset, männyt ja koivut hakkuualueella
Arjen sankari Scania L85 hinausauto ´71 Ennen miesten väitettiin olevan rautaa ja laivojen puuta. Sysmä 18. Kuorma-autot taisivat olla myös rautaa ainakin Antamaniemen Scania on siitä oiva esimerkki palvellessaan ammattiliikenteessä vielä nelikymppisenä
19
Perä on yksinopeuksinen hypoidivetopyörästö, joka on tarkoitettu normaalisti käytettäväksi 11-litraisessa 110-mallissa. Mallimerkinnässä oleva viitonen kertoo, että auto ei ole perus 8-litrainen vaan jollain tavalla poikkeava malli. Hinurissa tietysti on laskettava vähän varaa perässä vedettävälle uhrillekin, mutta kone ei ollut siitä huolimatta alitehoinen. Hinausauton alustaksi L85 sopi perusmalli L80:tä paremmin järeämmän alustarakenteen ansiosta. Tämä. Terho ja Jari Antamaniemi kehuvat Scaniaansa luotettavaksi työkaluksi, vaikka pihamaalla on uudempikin saman merkin edustaja odottamassa hinausvarustelua. Tehot riittivät tuon ajan mittapuun mukaan vallan mainiosti ilman perävaunua suoritettavaan raskaaseen ajoon. Vinssejä löytyy kevyemmästä raskaaseen aina tarpeen mukaan. ERILAISTA pelastusoperaatioissa tarvittavaa tarviketta ja nippeliä kulkee hinurin mukana runsaasti koska kaiken on oltava saatavilla tilanteen ollessa päällä. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko S ysmäläisen Antamaniemen Scania-hinuri herättää tunteita vastaantulevien ammattiliikenteen autojen ohjaamoissa, kun se vie uudenkarheaa kuorma-autoa etuakselista kantaen kohti korjaamoa pakokaasun tupruttaessa pystyputkista. Moottorina autossa oli tuttu ja turvallinen, ahdettu kahdeksan litran suorakuutonen, eli Scanian DS8-moottori. Rakenteensa ansiosta autoa suositeltiin aikanaan muun muassa ilman perävaunua suoritettavaan maansiirtoajoon sekä vaikkapa maitoauton alustaksi aikana jolloin kyseisiä ajoja ajettiin vielä ilman perävaunua. Autohan kuuluu niin sanottuun Scanian "Nollasarjaan" 80-, 110- ja 140-mallien kanssa. Vaikka Scanialla on urallaan jo monta pelastuskeikkaa takana, on sillä niitä vielä edessäkin. L85:sta ja nokatonta LB 85:sta oli tarjolla myös kolmiakselisena, jolloin mallinimet Scanian logiikan mukaan olivat LS 85 ja LBS 85. 190 DIN-hevosvoiman katsottiin tuolloin riittävän kaksiakseliselle autolle vallan mainiosti olihan samasta moottorityypistä tarjolla vapaastihengittäväkin versio, josta irtosi 157 hevosta. Runko ja akselit tulivat raskaammasta ja moottori sekä voimansiirto kevyemmästä mallista, kun tarkoituksena oli ollut valmistaa järeä nuppiauto. Se on sekoitus L80- ja 20 L110-malleja, kuten Scania-Vabiksen aikaan L66 perustui samoilta osin niin kevyempään L56:een kuin raskaampaan L76:een. Vajaat kaksisataa hevosta kahdeksan litran turbomoottorista ei ollut mitenkään yläkanttiin vaan moottorille oli haluttu selvästi kestävyyttä ja pitkää ikää kohtuullisella viritysasteella. Mihin hinausautoilija voisikaan luottaa paremmin kuin toimintavarmaan ja suurimmaksi osaksi itse rakentamaansa kalustoon. Tarkkaan ottaen iskutilavuutta oli 7,8 litraa, joka riitti kohtuullisen hyvin nuppiautolle. Scania L85 hinausauto APUVIRTAA on kätevästi tarjolla ensipakkasten hyydyttämälle Taunukselle talviaamuna. Moni tuore insinöörityön taidonnäyte on joutunut nöyrtymään hinattavaksi vanhan mutta varmatoimisen hinausauton saapuessa pelastamaan liemestä. Ahtamatonta vaihtoehtoa suosittiin lähinnä vain kevyemmällä alustalla varustetuissa L- ja LB 80 -malleissa. Vaihteistona 85:ssä on valmistajan omaa valmistetta oleva 10-nopeuksinen synkronoitu vaihteisto, joka pitää sisällään 5-nopeuksisen perusvaihteiston sekä planeettavaihteiston, jolloin jokaisesta vaihteesta saadaan hidas ja nopea välitys. Vanhempi auto on kuitenkin toimiva niin kunnoltaan kuin varustukseltaankin, joten uuden kanssa ei ole tarvinnut pitää hoppua. Tekevä mies korjaa tällaisesta autosta minkä vian tahansa omassa tallissa vastaava ei ole enää mahdollista uusissa kuorma-autoissa. Välimalli Scania L85 on eräänlainen välimalli, ei kuitenkaan sanan negatiivisessa merkityksessä
Luonnollisesti sen kultakautta ovat olleet 70- ja 80-luvut jolloin se on on ollut vielä hinuri siinä missä muutkin. Reilun parinkymmenen vuoden iän on todettu muissakin yhteyksissä olevan kriittinen ikä kuorma-autolle selvittyään lähelle 40 vuoden ikää ne alkavat olla jo niin sanotusti varmoilla vuosilla säilyäkseen. Scania hankittiin Sysmään Pälkäneeltä, jossa siitä oli myös tarkoitus kunnostaa vielä palvelija arkikäyt21. Vinssitkin oli otettu jo parempaan käyttöön", Terho ja Jari kertovat hankinnastaan. 90-luvulla, Scanian alettua käymään jo kolmatta kymmentään, on sitä epämuodikkaana alkanut uhkaamaan jo jonkinasteinen alennustila. Tehokkaiden vinssien ja nostopuomin ansiosta Scanialla selvitään kuitenkin tilanteesta kuin tilanteesta, kunhan miehistö keksii konstit kuinka autoa ja sen varustusta voidaan käyttää mahdollisimman tehokkaasti hyväksi. Terhon kertoessa erilaisista tehtävistä tuntuu, ettei mikään ole mahdotonta: jutuissa vilahtelevat järveen uponneet niin traktorit kuin myös ison pyöräkuormaajan alle jääneet henkilöautot. Terhon ja Jarin mukaan Scania on pitänyt joskus ankkuroida etuvinssillä suonreunan puihin kiinni ennen kuin auto on pysynyt paikallaan kaivinkonetta suolta vedettäessä. Askareet vaihtelevat virran antamisesta henkilöautolle aina ojaan kaatuneen rekan nostoon. Antamaniemen L85 Scania tunnetaan Sysmän seudulla toimintavalmiina ensimmäisen lähtöluokan hinurina. "Kun ostimme tämän auton 2000-luvun alussa, se oli melko lohduttoman näköinen. Ovien alareunat olivat ruosteessa ja verhoilut roikkuivat katosta. Raskaimpia tehtäviä ovat olleet tukkiautojen vedot sivuteillä, etenkin jos autosta on jo ehditty irrottaa kuormain, jolla kuormaa olisi ollut mahdollista keventää. Aikansa kuskia ravistellen häneltä löytyi tukku euroja, joten suoritimme virkavallan vaatimat toimenpiteet", Terho Antamaniemi kertoo eräästä suorittamastaan operaatiosta. Maaseudulla hinausauton työt ovat monipuolisempia kuin kaupunkien cityhinureilla, jotka poimivat pääasiassa vain henkilöautoja kovalta maalta. Myös raskasta kalustoa avustetaan lähes kaikissa ongelmatilanteissa. Terho Antamaniemi kertookin, että Scanian työnkuvaan kuuluu niin henkilöautojen nouto kolaripaikoilta kuin traktoreiden ja muiden koneiden avustukset esimerkiksi upoksista. Nostopuomin nostotehoa Terho arvioi riittäväksi täyteen kuormatun neliakselisen betoniautonkin etutassut nousivat nikottelematta ilmaan eräässä tehtävässä. IKÄ ei näytä vielä painavan neljäkymmenvuotiaan puurtajan harteita. Lupasimme hoitaa tilanteen kuntoon jos vaan rahaa löytyisi. Poliisien tutkittua autoa huoltoaseman pihassa tarkemmin he vaativat kuormansidonnassa käytettäväksi ketjuja sekä katken06/11 neiden pyöränpulttien vaihtamista uusiin ennen matkan jatkumista. Jokainen tehtävä, johon Scanialla suunnataan, on luonnollisesti erilainen. Maaseudulla hinurin työtehtävät ovat monipuolisia ja usein myös raskaita. sekä eräät muutkin seikat tekevät 85:stä mielenkiintoisen mallin jossa on sekoitus kevyempää ja raskaampaa autoa. Tositoimissa Autokorjaamo ja Hinauspalvelu T. Scanialle raskaimpia tehtäviä ovat olleet ehkä uponneiden koneiden nostot. Paikan päällä meidän piti ensin vetää vinsseillä teräslevyt takaisin lavalle, jonka jälkeen vaihdoimme uudet ilma- ja valopiuhat autoon että rekka saatiin pois risteyksestä. Lievästä alakulon tilasta auto palasi vielä arjen sankariksi. Sysmän Super Auto ei ole ollut koko historiaansa yhtä hyvissä käsissä kuin nykyisillä omistajillaan. "Kerran poliisit soittivat avustamaan unkarilaista rekkaa, jonka rautakuorma oli tullut jarrutuksessa perävaunun etuseinän läpi katkaisten jarru- ja sähköletkut
Antamaniemi, Sysmä 22. Nostopuomin sisällä oleva kotelokin on hyödynnetty säilytystilana. SCANIA L85 VUOSIMALLI: 1971 VALMISTAJA: Scania AB, Södertälje, Ruotsi MOOTTORI: Scania DS8, 6-sylinterinen 7,8-litrainen ahdettu dieselmoottori, teho 190 hv (DIN) VAIHTEISTO: 10-nopeuksinen synkronoitu vaihteisto PÄÄLLIRAKENNE: Hinausvarustus, kolme vinssiä, hydraulinen puomi OMISTAJA: Autokorjaamo ja Hinauspalvelu T. VARUSTUS on monipuolinen ja kaikelle on oma paikkansa
Verhoilu ei ole kaikilta osin alkuperäinen, mutta autoahan ei ole entisöity vaan kunnostettu noin kolmekymppisenä työkäyttöön. Taakse päävinsseiksi löytyikin sopiva pari: 35- ja 10-tonniset vinssit, joiden tehoa pystytään vielä kertomaan väkipyörien avulla. Lokasuojat ovatkin lasikuituiset tarvikekaaret, joita Scanioihin markkinoitiin 80-luvulla helposti ruostuvien alkuperäisten tilalle. Auto onkin sisältä siistissä kunnossa, hyttiin kehtaa ottaa rikkoutuneen auton kuljettajan tarvittaessa kyytiin. Ohjaamo verhoiltiin uudelleen ja esimerkiksi kojelauta maalattiin. Harju, jolle auto lienee tullut uutena. Aikaisemmaksi omistajaksi on selvinnut kokkolalainen U. Myös auton muuta varustusta lisättiin juuri raskasta kalustoa silmälläpitäen. Koneremontti oli tehty autoon juuri ennen sen hankintaa, joten tekniikkapuoli ei vaatinut ponnisteluja vaihdelaatikon takapään stefan vaihtoa lukuunottamatta. Scania onkin yli 40 vuoden iästään huolimatta täysin toimiva hinausauto nykypäivän monipuolisiin tehtäviin. 70-LUVUN perusvarmaa ja luotettavaa tekniikkaa jollaista ei enää valmisteta. TAKATASSUT purevat tiukasti maahan kiinni, jolloin vinssit pääsevät oikeuksiinsa. Ruostuneiden ovien tilalle löytyi ehjät toisesta hytistä, mutta silloin löydettiin lisää eroavaisuuksia Scanian 8- ja 11-litraisten mallien väliltä. Vanhat ovet otettiin lopulta työn alle ja pellitettiin uudenveroisiksi. Tarvittaessa auto voidaan vielä ankkuroida etuvinssillä vaikka puihin kiinni. 06/11 23. Konepeiton ja lokasuojien sauma oli ilmeisesti kukkinut jo aikaisemmassa vaiheessa, kuten tämän mallin Scanioille on tyypillistä. Verhoilu ei ole kaikilta osin alkuperäinen, mutta tämähän ei olekaan entisöity auto vaan aktiivisessa työkäytössä. töön. Kunnostus kuitenkin oli takkuillut, joten auto tuli myyntiin ja Antamaniemien tietoon. Kauppojen synnyttyä Scanian uusi koti löytyikin Itä-Hämeestä Sysmän Nuoramoisista. Kotitallissa alkoi pajavasarat kalkattamaan ja räikkävääntimet raksuttamaan, kun Kasivitonen saatiin työn alle. Ovet eivät käyneet vanhojen tilalle millään, koska ohjaamo on vähän erilainen lyhyemmän nokan ohella kuin 110/111-malleissa. Myös takajouset vaihdettiin Vallilan Takomon valmistamiin järeämpiin jousiin. Varustusta on päivitetty sitä mukaa kun tarvetta on esiintynyt, esimerkiksi uusien automallien tullessa markkinoille. Hinausvarusteiden osalta kiertoon laitettujen vinssien tilalle ryhdyttiin etsimään uusia riittävän järeitä, joilla selvittäisiin kaikista erilaisista tehtävistä. Sivuluukkujen takaa paljastuukin kattava valikoima erilaisia puomiin kiinnitettäviä lisäosia, joiden avulla isoja autoja pystyy tarttumaan eri kohdista kiinni. Ennen Hämeen vuosia hinuri on palvellut Pohjanmaalla
24
Kuljettajan penkille istahtaessaan huomaakin ehkä selvimmin olevansa neuvostolaitteen puikoissa. Moottoriöljyn suodatus tapahtui venäläisittäin yleisellä keskipakoissuodattimella. Ilmeisesti kyllä. Niitä löytyi kokonaista kolme, yhdet molemmilta sivuilta sekä tietysti takaa. Ohjauspyörä on hieman keskilinjan oikealla puolella ja mittaristo sekä kytkinryhmä on sijoiteltu vastaavasti vasemmalle. Tarina kertoo, että 06/11. Tämänkin Belaruksen valmisti MTZ eli Minskij Traktornji Zavod, Minskin traktoritehdas. Tässä ilmanotto kaikessa yksinkertaisuudessaan. Tämän "öljylingon" etu oli se, että suodatinta ei tarvinnut vaihtaa, pelkkä puhdistaminen huolto-ohjelman mukaisesti riitti. 27 Tervetuloa länteen Neuvostoliitossa traktorien, kuten muidenkin raskaampien menopelien merkkinä toimi lyhyesti ja ytimekkäästi valmistajana toimineen tehtaan lyhenne. Mitä Belkusta ei löydy, sitä ei myöskään tarvita. MONET yksityiskohdat vievät katsojansa suoraan takaisin menneeseen, mikä tietysti on hyvä asia kun puhutaan vanhoista koneista. Suomessa myyntiä hoiti KonelaBelarus Oy. Kolhoosilla traktorin matkavarustukseen on saattanutkin kuulua valpas viittoja, jonka avulla peruuttaminen on saatu kerralla kohdalleen. Tehostettu ohjaus ja kaksitoiminen nostolaite helpottivat kuljettajan työskentelyä, vaikka ergonomiassa olisi ollut hivenen parantamisen varaa. Minskin suunnalla oli myös herkuteltu hydrauliikan ulosottojen kanssa. Hieman kyllä mietityttää, tarvitaanko näitäkään kaikkia. Ulkonäkö on neuvostodesigniä monimuotoisimmillaan. Automaattinen neliveto oli tämän traktorin kohdalla totisinta totta, ja mikäli maahantuojaan on uskominen, 521 tarjosi ostajalleen teholuokkansa parhaan vetokyvyn. Näkyvyydessä ei ole moitittavaa ainakaan eteenpäin kurkisteltaessa. TÄLTÄ näyttää Belaruksen nelivedon takeena toimiva etupään kulmavaihde. Mäenhovin Mikon omistamassa yksilössä ei ainakaan ole ilmennyt ongelmia toimivuuden tai kestävyyden suhteen. Kulmavaihde on osoittautunut kestäväksi ja toimivaksi. Mene ja tiedä, joka tapauksessa yksin omia polkujaan Belaruksella tallaavaa tämä ominaisuus toisinaan sapettaa. Plussan puolella Kun jatketaan laitteeseen perehtymistä, kiinnittyy huomio nelivetotraktorin etupyörille vääntöä tarjoavaan kulmavaihderatkaisuun. Pakkasilla tapahtuvaa käynnistystä silmälläpitäen moottorin takana oli vipu, jolla hydrauliikka voitiin kytkeä pois. Länsimaissa lyhenteillä ei kuitenkaan pelattu ja kaikki neuvostotraktorit myytiin lännessä pääsääntöisesti Belarus-tuotemerkin alla, tehtaasta riippumatta. Vipua, putkea ja johtoa löytyy suunnilleen joka paikasta, ja jos niiden olemassaolon syitä alkaisi kylmiltään selvittelemään, saattaisivat kädet nousta helpostikin pystyyn. VENÄLÄISTÄ käytännöllisyyttä ja skandinaavista muotoilua yhdistävä ohjaamo ei ole liian siloiteltu. VIPUJA, piuhoja, polkimia, putkia, letkuja... Joku saattaisi epäillä tämän kohdan porsivan helpostikin, mutta Mikko ei allekirjoita tätä ainakaan omalla kohdallaan. Tällä konstilla koneen taakkaa saatiin vähennettyä ja työhön herääminen oli Belkulle aavistuksen leppoisampaa
Belarus 521 TÄMÄN Belaruksen pääasiallista työsarkaa on lumityöt, mutta säädettävällä raidevälillä voisi lähteä vaikka porkkanapenkkejä myrkyttämään. "Venäläinen vaihdekaavio on sellainen ettei sitä opi varmaan ikinä", Mikko toteaa. 28
MOOTTORIPUOLI on pysynyt puhtaana ja hyvässä maalissa. Jonkinlainen kotimainenkin kädenjälki Belkuissa siis oli. Kojelaudan nappulat ovat tulleet vuosien aikana varsin tutuksi. esimerkiksi nämä 521:t tuotiin maahan puulaatikoissa ja kasattiin loppuun suomalaisin voimin. Ergonomia ja epäluulo teknisiä ratkaisuja kohtaan söivät markkinaosuutta maanviljelyspuolella. Jäl- keenpäin voidaan kuitenkin todeta, että neuvostoliittolainen traktoriteollisuus tarjosi tuohon maailmanaikaan suhteutettuna houkuttelevan paketin hintaan, joka kutkutti monia luopumaan ennakkoluuloistaan ja kokeilemaan Belarusta. Myös säädöt laitettiin täällä kohdalleen ja tieliikennevarustus saatettiin lain kirjaimen vaatimaan muotoon. Tekniikka on alkuperäistä ja mitään ihmevirityksiä tai suuria huoltoja ei ole tarvittu. Mitään isompaa remonttia ei ole tarvinnut tehdä kuten ei myöskään ehostustoimenpiteitä. Lopputulos oli siitä eteenpäin monesta tekijästä kiinni ja mielipiteet traktorista vaihtelevatkin laidasta laitaan. Belarus 521:n turvahytti oli nimittäin vuosina 19731977 ruotsalaista alkuperää ja valmistettiin Fernmon tehtaalla. KAIKEN kaikkiaan Belkusta jäi hyvä mielikuva. Edullinen hankintahinta ja kohtuullinen hinta-laatusuhde tekivät Belaruksesta hyvän hankinnan varsinkin urakointi- ja metsäkäyttöön. Yhtä kaikki, tänäkin päivänä monen puun linnut saavat kokea karvaan herätyksen, kun Belkut siellä täällä heräävät uuden päivän aherrukseen. 29. Mikko Mäenhovi on myös ollut hankintaansa tyytyväinen. Oikeastaan voidaan jopa maalailla kuvaa pohjoismaisneuvostoliittolaisesta yhteistyöstä. Joku kokee olevansa onnekas saatuaan toimivan yksilön, kun taas toinen kiroaa tienneensä jo etukäteen, että ei siitä mihinkään ole. Maanviljelyksessä, jossa traktorilta vaadittiin pidempiä ajosuorituksia, ei suosio ollut aivan yhtä hyvä. Kyseessä on siis itäkone parhaimmillaan ja sellaisena loistava tällaiseksi puolittain harrastekäytössä olevaksi traktoriksi. JOPA alkuperäinen teippaus on säilynyt vuosien varrella ehyenä. Belarus 521:tä valmistettiin päivitettyine sisarmalleineen kunnioitettava määrä, noin 1 700 000 kappaletta. Suurimman osan tästä kakusta on leiponut maailman eniten valmistettu traktorimalli MTZ-80, joka oli 521:stä kehitetty voimakkaampi malli. Mikko Mäenhovin Belkussa on vieläpä ruotsalainen HornDraulic-etukuormaaja, jolla lumityöt hoituvat sujuvasti. Alkuperäiskuntoinen arokone Belkku, viralliselta nimeltään Belarus MTZ-521, on Mikon 06/11 mukaan alkuperäisessä kunnossa
30
"Autossa on vielä Mersun oma 5sylinterinen mylly, tarkoitus on vaihtaa tilalle kuusipyttyinen 3litrainen, niin saan 200 hevosvoimaa ulos. PARI vuotta raken nettu Offroadauto odottelee maastoon pääsyä. Ja mikä tärkeintä: pauke ja puksutus jatkui aamutunneille asti. Uudet renkaat on jo hankittu, mutta jäähdyttäjä pitää vielä korjata ennen kuin T31 on taas työkunnossa. 1960 ATS:ään löytyy varaosamoottori omasta takaa. "Kun pikkuhiljaa kehittelen, tänne tulee oikea Paukepäivien toimintakeskus", Eero Rintala suunnittelee. Luvassa rentoa yhdessäoloa ilman tiukkoja pipoja." Vaikka yhtään mainosta tapahtumasta ei julkaistu, puskaradio toimi ja sana levisi nettisivuston kautta ja taisipa harrastajien sekaan eksyä ihan mukava määrä yleisöäkin. Levon tilan latoon tehtiin lattia ja terassi menneen kesän Paukepäiviä varten. "Järjestetään päivät paremmassa mittakaavassa ensi kesänä, ja ehkä uskalletaan laittaa jo lehti-ilmoituskin." Ensi vuoden tapahtuman ajankohtakin on jo lyöty lukkoon; toukokuun viimeinen viikonloppu. VOLVOTRAKTORI vuodelta 1953 on parhaillaan työn alla. Klapeja tehtiin, parruja sahattiin, maata siirtyi ja pikku-Lokomolla saatiin aikaan oikea murskevuori. Paukepäivillä halukkaat pääsivät kyytiin. 06/11 35. Paikallaolijoille tarjottiin mahdollisuutta päästä monen erilaisen vempeleen kyytiin ja kyyditettäviä riitti. Ennakkosuunnitelman mukaisesti polttoainetta paloi, nokea oli ilmassa ja pauketta piisasi. Paukepäivien oma veteraanipaloauto sai tehtäväkseen murskekasan kastelun pölyhaittojen eliminoimiseksi. Rakentelin turvakaaret ulkopuolelle, jotta saisin helpommin ovet auki siinä tapauksessa, jos auto pääsee vähän nojaamaan männyn kylkeen", omistaja kertoo varustelusta. tai muuten vaan mielenkiintoisten koneiden ja laitteiden parissa. Takaseinää on siirretty ja takapäätä lyhennetty
36
"Deeverit" edustavat sitä rautatienostalgiaa, jota ainakin allekirjoittanut muistelee lämmöllä. Tämä uusi veturityyppi voisi toimia siis järjestelyveturina ratapihoilla, mutta ennen kaikkea linjaveturina kevyemmin kiskotetuilla rataosuuksilla. Nämä Dv12-tyypin edustajat ottavat keskipäivän huilia aamuisen Loviisan keikan ja illansuussa takaisin kotivarikolle Kouvolaan suuntautuvan reissun välillä. Dv12-dieselveturipesueen omistava VR-Yhtymä ainakin voi. L Lahti Numero 12 yksilöi veturityypin erottaen sen muista Sv-alkuisista veturisarjoista. Veturinkuljettajan penkiltä pääsee näkemään maailmaa ratojen varsilta. Elävä legenda Dv12-dieselveturi Kuinka moni voi sanoa omistavansa lähes viisikymmentä vuotta vanhan kulkupelin, joka on yhä täydessä työkäytössä. Mittareita ja merkkivalojakaan ei ole ylitsepääsemättömän paljon. VR oli luopumassa kovaa vauhtia höyrykalustosta ja aiemmin hankitut diesellinjaveturit olivat liian painavia liikennöidäkseen joka rataosuudella. Parillisella numerolla varustetut veturit olivat Valmetin tuotantoa, parittomat Lokomon. Tuolloin tyyppimerkintä oli vielä Sv12: S tarkoitti sekaliikennettä ja v väliraskasta akselipainoluokkaa. MONEN juniorin toivetyöpaikka näyttää tältä. Ajopöydässä oleva "ratti" on tehonsäätöpyörä., jolla veturin nopeutta säädetään. 06/11 37. Tämän veturityypin yksi hyvistä puolista on ilman muuta se, että nostalgiamatkoja koneiden luo voi yhä tehdä monella paikkakunnalla. Teknistä kehitystä on vuosien varrella tapahtunut, mutta Dv12:n selkeä ja silmää miellyttävä ulkonäkö on edelleen hyvin paljon alkuperäisen kaltainen. Valtion pajoilta Valtionrautateille Dv12:n valmistus alkoi vuonna 1963 Valmetin ja Lokomon tehtailla Tampereella. 2500- ja 2700-sarjojen välille jäänyttä aukkoa ryhdyttiin täyttämään vuonna 1974, kun Teksti: Juha Pokki Kuvat: Juha Pokki ja Iikka Kekko ahden rautatieasemalla seisoo parivetoon kytkettynä kaksi suomalaisen rautatiehistorian legendoihin kuuluvaa veturia. Vetureita on käytössä 180 kappaletta ja ne on sijoiteltu neljälle keskeiselle rautatievarikolle eli Tampereelle, Kouvolaan, Joensuuhun ja Ouluun. Vuonna 1965 alettiin valmistaa myös 2700-sarjaa, joka sijoittui raskaamman Sr12-litteran alle. Tämä veturisarja oli pääpiirteittän samanlainen kuin aiempi 2500-sarja, mutta mukaan oli paketoitu Clayton-höyrynkehitin matkustajavaunujen lämmityksessä tarvittavaa höyryä varten. Tämä kapistus nosti veturin painoa ja siksi se sijoitettiin raskaaseen akselipainoluokkaan. Ensimmäisenä tehtiin juoksevalta numeroinniltaan 2500-sarjaa ja valmistus jaettiin tehtaiden välillä puoliksi. Entäpä kertoa kunnostaneensa konetta pikkuhiljaa siten, että sillä työskentelee vielä vähintään seuraavat kymmenkunta vuotta. Tampereella alettiin toteuttaa tilaajan toivetta, ja ensimmäisen kahden vuoden aikana valmistui 32 konetta
Tamperelainen Tampella teki ensimmäistä yksilöä lukuun ottamatta kaikki Deeverin moottorit. Tätä silmälläpitäen vetureita on mahdollista liittää kolme kappaletta moniajoon. Nyt kalustovalikoimaan kuului kolme käytännössä lähes samanlaista veturia eri tyyppimerkinnöillä. Luotettavuuden lisäksi Dv12 on hiljainen, pitkän nokan vuoksi törmäyksissä turvallinen ja ajo-ominaisuuksiltaan vakaa ja sitkeä vetäjä. Suurten junapainojen ollessa kyseessä yhdellä Tampella SACM MGO V16 BSHR -moottorilla varustettu Deeveri ei isommilleen kuitenkaan pärjää. Moottori on itse asiassa samaa tyyppiä kuin aiemmin 38 ALUNPERIN ranskalaista dieseliä valimistettiin Suomessa lisenssillä. Dv12 V16-DIESEL on Dv12:n sydän. Tämän sarjan ominaispiirre oli parannetut vaihtotyöominaisuudet ratapihakäytössä. Moottorin komponentit ovat tämänkokoisen veturin kanssa samassa mittakaavassa eli melkoisen järeitä. MIKKO Haverinen kuljettaa tätäkin veturia työkseen. Painoa lisättiin ja vaihteiston yhteyteen asennettiin tehokkaampi lämmönvaihdin, jolloin veturi soveltui paremmin hidasvauhtiseen vaihtotyöhön ja liikkellelähtökyky parani. Kompressoria pyöritti Valmetin Linnavuoren tehtaan valmistama dieselmoottori. Vuoden 1976 alusta ryhmä yhdenmukaistettiin ja kaikki päätyivät saman Dv12-merkinnän alle. Hyvin pidetty työkalu Palataanpa takaisin Lahteen ja nykyhetkeen. Kuusi vuotta alalla ollut Haverinen pitää veturia luotettavana ja toimivana koneena, eikä suurempia ongelmia ole matkan varrelle sattunut. Jokaiselle veturityypille vaaditaan oma ajokortti eli pelkkä veturinkuljettajan titteli ei riitä jokaisella koneella ajamiseen. 2600-sarja näki päivänvalon. Veturin tyyppimerkinnäksi tuli Sv12J, jossa viimeinen kirjain symboloi järjestelyveturia. Deeverien sielunelämää on saapunut meille esittelemään veturinkuljettaja Mikko Haverinen. Saman näkemyksen allekirjoittaa moni muukin kuljettaja. Yksi kuljettaja hallitsee kaikkia kolmea veturia ja tämä katras saa aikaan jo 4 200 hevosvoiman tehon. Joissain osissa alkaa ajan patina jo sallitusti näkyä kaikkien näiden vuosien jälkeen, mutta käyttökunto on silti kohdallaan.
Paineilmaa tarvitaan päämoottorin käynnistämiseen. Vapiti-kytkimeen. Nopeaa ja helppoa, kuten työnteon pitää ollakin. NÄKÖKULMA "pelkääjän paikalta" ajosuuntaan tuo hyvin esille yhden Dv12:n heikkouksista. Ensimmäiseksi Mikko Haverinen käynnistää veturin kompressorin pumppaamaan paineilmaa säiliöihin. Sittemmin nämä Suomessa lisenssillä valmistetut koneet ovat toimineet hyvin. Se on vaihtotöitä helpottamaan tehty vaunukytkin, joka vaihdettiin aikanaan perinteisten ruuvikytkimien tilalle. Ohjaamo on kohtalaisen hiljainen, mutta käynti sillalla jytinä on veretseisauttavan kova. esittelemässämme Dr13-veturissa (Vanhat Koneet 2/2011). Tämän jälkeen päämoottorille syötetään esivoitelua, jonka jälkeen se liipaistaan 810 barin paineilman avustuksella käyntiin. Veturit otetaan irti toisistaan ja valitsemme menopeliksi Valmetin tehtaalta vuonna 1971 valmistuneen yksilön numeroltaan 2756. Seuraava vaihe on moottorin käynnistäminen. Tämän kytkimen keskuspuskimella voidaan kytkeytyä suoraan venäläisessä kalustossa yleiseen SA-3automaattikytkimeen tai paineilmalla toimivan vaihtotyösangan avulla kotimaisessa kalustossa käytettyihin ruuvikytkimien koukkuihin. Irtikytkemisen aikana pääsemme tutustumaan ns. Eron huomaa, kun menee ovesta ulos vandringille eli käyntisillalle kuuntelemaan iskutilavuudeltaan 72-litraisen ranskalaisdieselin ääntä luonnossa koneen ollessa korkeimmalla kierrosalueellaan siellä 1 500 Koeajolle, kiitos Seuraavana koittaa hartaasti odotettu hetki, nimittäin koeajo Deeverin kyydissä. Näkyvyys varsinaiseen ajosuuntaan ei pitkän nokan vuoksi ole kovinkaan hyvä, mutta turvaa keula kyllä tarjoaa. 39. V16-diesel on varustettu kahdella turboahtimella ja kahdella välijäähdyttimellä. Ja nätisti se lähtee. Alkupään sarjoissa samat moottorin rungon halkeamisongelmat kyllä kohdattiin ja rungot vaihdettiin uuteen. Näin isoa lohkoa ei polkaista käyntiin aivan suoriltaan, vaan käynnistys on muutaman vaiheen takana. Ohjaamo on todellakin kohtalaisen hiljainen. Dr13:n ongelmilta vältyttiin pitkälti ympäröivän tekniikan toimivammalla toteutuksella
Tämä vanhus pysyttelee ajan hermolla. 40. Vanhanmallisen puhelinjärjestelmän rinnalla löytyy myös uutta, langatonta teknologiaa. Dv12 OHJAAMOSSA uusi ja vanha lyövät varsin saumattomasti kättä. Löytyy viisarimittaria, mutta myös digitaalinäyttöä. Uusimmissa saneerauskohteissa tehonsäätöpyörä on korvattu jo joystick-ohjauksella
Ulkona jytinä on lähes veretseisauttavaa, mutta sisällä ääni muistuttaa korkeintaan traktorin hytin äänimaailmaa. Käytännön syistä ohjaamon oviin asennettiin ikkunat, jotka alkupään vetureista puuttuivat. Ei siis voida vielä puhua mistään eläkkeelle lähdöstä tai saattohoidosta. Joitakin kertoja oli käynyt niin, että samaan aikaan oli ollut kulkijoita molemmista suunnista, jolloin yleensä ohjaamosta päin tuleva oli saanut sisäänpäin aukeavasta ovesta napakan tällin. Normaalisti tämä asento on käytössä kytkimen ollessa kiinni vaunun koukussa. Radioohjauslaitteiston avulla vaihtotyönjohtaja voi ohjata miehittämätöntä veturia ratapihoilla kaukoohjaimella. pyörähdyksen paremmalla puolella. Tällä hetkellä kymmenkunta veturia huonokuntoisimmasta päästä on poistettu käytöstä onnettomuuden tai iän tuoman kuntorasitteen vuoksi. Kaikissa vetureissa on nykyään myös GPS-seuranta ja linjaradion tilalla on moderni puhelinyhteys. Tämän vuoksi tilalle asennettiin lisäpuntit, jotta veturin paino ei muuttuisi, sekä Webasto-lisälämmittimet veturin esilämmitystä varten. Vuodesta 1976 lähtien lämmityshöyrynkehittimet poistettiin 2700-sarjasta. Toisaalta sarjaa saneerataan, kunnostetaan ja huolletaan yhä kuten aktiivikäytössä olevia koneita kuuluukin. VAPITI-KYTKIN tarjoaa helpotusta vaihtotöihin. Perinteisen tehonsäätöpyörän tilalle on tullut joystick-ohjaus. Legenda elää ja voi hyvin. 41 Pientä laittoa vuosien varrella Ensimmäisiä muutostöitä Deeveriin tehtiin 1970-luvulla. 90-luvun lopusta alkaen kuljettajien ergonomiaa parannettiin ja hyttien katoille asennettiin ilmastointilaitteita. Työntäyteisiä vuosia on reilusti jäljellä, ja vaikka alunperin suunniteltu käyttöikä on ylitetty, ei se näytä Deeveriä haittaavan sen kummemmin kuin käyttäjiäänkään. Vielä joitakin vuosia sitten esimerkiksi onnettomuuksissa pahastikin vaurioituneet Deeverit korjattiin. Keltainen vaihtotyösanka on tässä lepoasennossa. KELLO on ollut rautatien varoitusvälineenä tuttu jo yli vuosisadan. Viimeisin lisäys on 2500-sarjan ohjauspöytämuutos. Saman vuosikymmenen lopulla kuvaan tulivat myös aiemmin mainitut Vapiti-kytkimet. Siksipä se löytyy Deeverinkin nokalta ja toimii yhdessä viheltimen kanssa tärkeänä merkinantajana. KYTKIMET ja katkaisijat eri paneeleissa on merkitty selkeästi tekstein sekä usein myös värein ja merkkivaloin. VAPITI-KYTKIN on tässä näytösluonteisesti vaakatasossa. Kytkimen avulla voidaan kytkeä helposti niin venäläistä kuin suomalaistakin kalustoa. livälissä vetureita alettiin varustella yksinajettaviksi lisäämällä peilit hytin joka nurkkaan. Joitakin yksilöitä on varustettu radio-ohjauslaittein, kuten Lahdessa koeajamamme 2756. 80-luvun puo06/11. Laitteiston avulla vaihtotyönjohtaja ohjaa miehittämätöntä veturia vaihtotyössä kauko-ohjaimella! Näiden kaikkien muutosten lisäksi Deeveriin on tehty monia muita tekniikka- ja käyttöpuolen parannuksia, jotka osaltaan ovat pidentäneet käyttöikää näihin mestarillisiin lukemiin. Taas mennään! Dv12 on suomalaisen rautatiehistorian suurilukuisin veturityyppi
42
44. Tästä massasta noin 40 prosenttia voitiin välittää terän kautta tantereeseen. Suunnitteluosasto oli kuunnellut käyttäjää ja oli suorastaan luksusta, että Mamman evääksi pakkaama Falukorv med potatismos pysyi mukavan lämpöisenä pidemmänkin tienhoitorupeaman aikana. Sormi nimittäin menee hyvin nopeasti suuhun, kun yrittää päästä vivuista jyvälle. OMAN aikansa monitoiminäyttö. Mikä voikaan olla parempi tapa nauttia ympäristöstä kuin tienhoito sunnuntaipäivän ratoksi. Tiehöylä tuli Jokelalle viime vuonna lähes suoraan töistä, nelostien parannustyömaalta. pitkä laite ei ollut aivan mahdoton käyttää ahtaammissakin paikoissa ja kortteleissa. Lieneekö laite tullut ilman levyä maahan vai onko sille käynyt käytön tiimellyksessä jotain, jää arvoitukseksi. Työstä toiseen Jani Jokela hankki tiehöylän ikäänkuin sattumalta. Tiehöylän työpaino on varusteista riippuen noin 12 tonnia. Hauskana lisänä varustelistalla oli lämpökaappi kuljettajan eväitä varten. Edellinen omistaja oli urakoinut "Beeämmällä" nelostien parannustyömaalla ja sieltä kone kotiutui urakan loputtua hieman ennen omistajanvaihdosta. Nykypäivän elektronisista apuvälineistä ei tietenkään osattu edes unelmoida ja Jani Jokelakin muistuttaa, että "jäljen suoruus on aivan kuljettajan ammattitaidosta kiinni". Tie on suora ja aurinko paistaa. Ei liene epäilystä etteivätkö nimismiehenkiharat oikene, kun niitä silitellään viiden tonnin kuormassa olevalla terällä. Aiemmista vaiheista ei ole oikein selkeää kuvaa, mutta kone tuli Jokelalle siis lähes suoraan töistä. TÄLLE paikalle ensi kertaa istuessaan kannattaa olla puhtaat kädet. Tilaisuutta ei sopinut päästää valumaan sormien välistä, joten kaupat hierottiin kuntoon ja kone siirtyi Ruotsinkylään, Jokelan kotitilalle. Jokelan omistamassa höylässä puskulevy ei ole aivan alkuperäinen, vaan joku aiemmista omistajista on sen asentanut. Jutun Aihe TIEHÖYLÄ istuu hyvin suomalaiseen maalaismaisemaan. Asia alkoi jo hieman unohtua taka-alalle muiden projektien lomassa. Käytössä se ei kuitenkaan alkuperäistä häpeä. Etsinnät sopivan koneen löytämiseksi olivat olleet käynnissä jo tovin, mutta saldo oli pyöreä nolla. Terän, puskulevyn ja repijän käyttö sujui moderniin tapaan hydraulisesti. Sitten yhtäkkiä kesällä 2010 sopiva kone löytyi muuan maansiirtourakoitsijan hallusta. VHK-115 ei mittaripaljoudella retostellut, mutta tieto välittyy tähänkin tapaan oikein mallikkaasti
Jäykkärunkoisissa koneissa kääntösädettä saadan tällä tavoin pienemmäksi. Nykyinen omistaja luonnehtii konetta mukavaksi ja helpoksi ajaa. Nyt kiireisimmät vuodet tienpidossa ovat Beeämmän osalta takana päin. Jos se osaisi, se kertoisi varmasti mielenkiintoisen tarinan Suomen infrastruktuurin kasvamisesta puolen vuosisadan aikana. ETURENKAIDEN kallistus onnistuu tarvittaessa näinkin hurjaan vinkkeliin. Tiet muuttuivat leveämmiksi ja suoremmiksi, ne pinnoitettiin, revittiin auki, levennettiin lisää ja niin edelleen. Ehkäpä BM haluaa sanoa Raimolle, että meninhän minä sitten ja niin vain täällä pärjättiin. 06/11 VAIKKA ikää on jo lähes puoli vuosisataa, näyttää kone yhä varsin nykyaikaiselta ja menevältä. VHK 115 saa siis nykyään sopivan yhdistelmän niin harraste- kuin työkäyttöäkin. Tekniikka on kestänyt vuosikymmenien rasitukset hyvin. Pelkkää lepoa ei elämä ole vieläkään. Edelleen se kuitenkin vastaa kaasuun vahvalla jytinällä. 45. Savu pöllähtää putkesta ja terä puree soratietä riemulla. Janin omistuksessa höylä pääsee tekemään metsäautoteitä ja sekalaista teiden kunnossapitoa aina tarpeen vaatiessa. BM-tiehöylä tuli paluupostissa rakentajiensa kotimaahan. Sille tarkoitetut työtehtävät ovat aina toteutuneet vaivattomasti ja suunnitelman mukaan. Väghyvel och Finnjävel Tuhannet suomalaiset muuttivat ja jäivät 60- ja 70-luvulla Ruotsiin paremman toivossa. HYDRAULIIKKA on avainasemassa tämän koneen toiminnassa. Ajatonta muotoilua siis. ETUAKSELIN ohjauksessa on monta mielenkiintoista ratkaisua ja komponenttia
Vammaskosken Majuri Vammas Major ´81 Vammaksen kaivurit saavuttivat aikanaan sankan suosion kaivurimiesten keskuudessa. Kalevi Toukovalkaman Vammas Major edustaa 80-luvun alun kaivureiden kehitystä parhaimmillaan. Lammi 46
47
Niin isoa kiveä ei ole kuulemma löytynyt, jolle ei Vammaksella olisi mahtanut mitään. Kuljettajan istuimen pyörähtäessä tassut kääntyvät maata vasten nostaen takapyörät irti pellon pinnasta. Toukovalkama osoittaa metsän puolella olevaa reilun kuution kokoista kivenjärkälettä, jonka hän oli sanojensa mukaan taistellut ylös ojan tieltä. Toimenpiteen ansiosta koneesta ei juurikaan löydy klappia, mikä on 48. Savista maata alkaa nousta pellolle kauhallinen kerrallaan. Tuurilla löytynyt "Vammas on ollut minusta aina se ainoa oikea kaivurimerkki, vaikken ole työkseni kaivureiden kanssa juuri TOUKOVALKAMAN Majori palvelee vielä esimerkiksi pelto-ojien kaivussa aina tarpeen vaatiessa. touhunnutkaan", kuorma-autoilija Kalevi Toukovalkama kertoo konetta esitellessään. Sitä ennen hän oli käynyt katsomassa useita muita myynnissä olleita koneita, mutta Tuurista löytyneessä yksilössä hinta ja laatu kohtasivat. Ainoa ongelma kiven kanssa painiessa oli, ettei se mahtunut kauhaan vaan piti keplotella konsteilla pois saven seasta. Konetta katsomassa käynyt vanhempi konemies oli kertonut, kuinka eräälläkin työmaalla Majorilla oli rikottu routaa edellä, jonka jälkeen 20-tonninen kaivinkone pääsi sitten suorittamaan kaivauksiaan. Tapitusta ja heloitusta Ennen kuin Kalevi pääsi kuvien Vammaksella herkuttelemaan kaivuutöistä, hän kävi sen lähes kauttaaltaan läpi pari vuotta kestäneessä kunnostusprojektissa. Suurin yksittäinen työ oli tapittaa ja heloittaa kaivuupuomiston kaikki nivelet uudelleen. Pellon ja metsän rajalla on kymmenen vuotta sitten kaivettu oja, joka kaipaa kuokkaa savisten penkkojen valuttua pikku hiljaa kadottaen ojan miltei kokonaan. Toukovalkama kertoo myös, että tämä kone oli vähiten paikkailtu. Hän kertoo etsineensä jo jonkin aikaa sopivaa Vammaksen kaivuria kunnes löysi tämän yksilön Riihon Käyttökone Oy:stä Tuurista. Savista ojaa kaivettaessa koneen teho ja etenkin vetovoima pääsivät hyvin oikeuksiin. Puomista löytyi vain yksi jälkeenpäin hitsattu sauma hiekkapuhalluksen yhteydessä. Vammas Major OHJAAMO on valoisa ja näkyvyys on hyvä joka suuntaan. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko K eltainen kaivuri kulkee reipasta vauhtia pitkin tasaista peltoa kohti metsän reunaa. Koneen kehuttu voima perustuu luonnollisesti järeisiin sylintereihin sekä hyvin suunniteltuun ja mitoitettuun puomistoon. Ketjutettu Vammas pyörähtää penkalla paikallaan käydäkseen ojan kimppuun. Toukovalkaman omat kokemukset koneesta ovat saaneet vahvistusta Majorilla kaivaneiden konemiesten kertomuksista, joiden mukaan se on kokoisekseen tehokas. Sähköllä toimii periaatteessa vain valot, eli turhia ja vikaherkkiä hienouksia ei juurikaan ole. Vammaksen Majoria pidetään yksinkertaisena ja toimintavarmana koneena
melko harvinaista 30-vuotiaassa kaivurissa. Niistä olisi otettava mikä vain yksilö, joka olisi säästynyt ja tarjolla. TELAT ovat omistajan mukaan suhteellisen kätevät asentaa paikoilleen nokalla olevien kuljetusrullien avulla. FORDIN dieselistä muodostui Vammaksen perusvoimanlähde. Vammaskosken verstas Puolustusministeriö rakensi Vammalaan Vammaskosken konepajan, jonka tarkoituksena oli aluksi valmistaa ja korjata jalkaväen aseita sekä huoltaa raskasta sotilaskalustoa kuten esi- Vanhojen konemiesten kertomusten mukaan niin isoa kiveä ei ole löytynytkään, etteikö Vammas saisi sitä siirretyksi. SYLINTERIT sekä muutkin rakenteet ovat ennemminkin yli- kuin alimitoitettuja. Vammalassa valmistetuista kaivureista innostunut kuorma-autoilija haaveilee hankkivansa kaikki eri Vammaksen mallit itselleen: "Riuku-Vammaksia olisi tarjolla melko hyvin, mutta näitä uudempia etenkään hyväkuntoisia vähemmän", hän toteaa ja muistuttaa että esimerkiksi Vammas Korpraali -kaivuria on valmistettu vain 11 kappaletta. Sekin on jo suurimmalta osin käyty läpi komponentti kerrallaan. Kunnostuksen yhteydessä uusia osia vaihdettiin vähänkin väsymyksestä kertovien tilalle. Majorin lisäksi Toukovalkamalla on myös Vammas Pioneer 80-luvun lopulta. Lampimäen ja Toukovalkaman keskustellessa Vammaksen kaivureista oli merkkitietoutta pellonreuna sakeana. Vammas tunnetaankin vahvana ja kestävänä koneena. 06/11 49. Uusimislistalle pääsi esimerkiksi jäähdytin ja iso joukko muuta pienempää nippeliä. Osia Kalevi hankki mistäs muualta kuin Vammalasta, jossa näiden koneiden varaosia myy pitkän linjan Vammas-mies Mauno Lampimäki, joka saapui myös katsomaan Majoria juttua tehdessämme
Tuntiessaan merkin eri mallit läpikotaisin vuosikymmenten kokemuksella hän pystyi palvelemaan Vammaksia käyttäviä urakoitsijoita paremmin. Vammaksia uuden omistajan toimesta valmistui vain enää muutama kappale, mutta varaosien kysyntä jatkui luonnollisesti. Varaosakauppa käsitti kaikki Vammas-kaivureiden osat joita valmistajalla oli olemassa, pikku nippeleistä runkoihin ja kaivupuomeihin. Joidenkin osien kohdalla laatikot ovat jo tyhjät, tosin joitain tärkeitä osia on teetätetty jopa lisää. Myöhemmin työkaluina tulivat tutuiksi myös MasseyFerguson James 600 -varustuksella sekä Fiat 650 alustainen Vammas Kersantti vuonna 1971. Lännen Tehtaat Oy:n ostettua kaivurituotannon siirtyi luonnollisesti myös varaosat kaupan yhteydessä uudelle omistajalle. Kaikkia osia kuitenkin kannattaa aina kysyä, Mauno Lampimäen kätköt ovat arvaamattomat. MAUNO Lampimäki (vas.) saapui seuraamaan Kalevin työskentelyä Vammaksen Majorilla. 50. Suosituimpia artikkeleita ovat erilaiset hydrauliikan osat, joita löytyy vielä kaikkiin Vammas-malleihin. Vammas Major VARAOSAT VAMMAKSEEN VAMMALASTA, MAUNO LAMPIMÄKI OY Mauno Lampimäki Vammalasta on tuttu mies varmaan kaikille Vammas-kaivureiden kanssa tekemisissä olleille. Lampimäen hoitaessa varaosakauppaa viimeisen 20 vuoden aikana on yhä useammasta Vammaksesta tullut harrastekaivuri. Vammaksen palvelukseen Lampimäki siirtyi vuonna 1973, jolloin Kersantti oli Vammaksella tuotannossa. Näin Lännen Tehtaat pääsi eroon osin jopa taakaksi muodostuneesta varaosahuollosta ja Lampimäki sai kaupantekijäisinä itselleen työn tutun merkin parista. Hän muistaa, kuinka Majoria kehitettäessä hänkin kaivoi päivätolkulla kaivurilla pääsuunnittelija Heikki Hollon seuratessa työtä montun reunalla. Hollon saavutuksia ovat useat Vammaksen eri mallit. Osia ajettiin useampi rekkakuorma Lampimäen varastoihin. Monet varaosaliikkeen asiakkaat olivatkin tuttuja jo edellisen työpaikan ajoilta. Lopulta ratkaisu löydettiin, kun varaosaliikkeen perustanut, Vanha vammaslainen, Mauno Lampimäki tarjoutui ostamaan koko varaosavaraston. Alta pois ostetun kilpailijan jälkimarkkinointi ei myöskään tuntunut kovin innostavalta liiketoiminnalta, joten jotain ratkaisua asiaan oli mietittävä. Varastoa on nyt myyty pian parinkymmenen vuoden ajan. Hänellä on pitkä kokemus Vammaksesta ja vielä pidempi kaivureista yleensäkin. Lampimäki kertoo aloittaneensa kaivurihommat vuonna 1964 isänsä Massey-Fergusoniin pohjautuvalla kaivurilla
Riuku-Vammakset olivat suoraan Fordsonin päälle rakennettuja kaivureita, myöhemmissä malleissa Vammaksen osuus koko koneesta kasvoi, mutta Fordin moottorit ja tietyt muutkin komponentit säilyivät tuotteissa. Ensimmäinen malli oli Hydroon pohjautuva Riuku-Vammas. Hydro oli ensimmäisiä hydraulikäyttöisiä maanrakennuskoneita koko maailmassa, mitä voidaan pitää merkittävänä saavutuksena. Vammaksen kaivurit perustuivat pääasiassa Fordson-traktoreiden tekniikkaan. Tätä ennen, vuodesta 1954 Puolustusministeriön toisella konepajalla Santahaminassa oli jo valmistettu hydraulisia kaivureita. Vammaksen kaivurituotanto myytiin Lännen Tehtaille vuonna 1992, tiehöylätuotanto puolestaan siirtyi Veekmas Oy:lle vuonna 2007. 51. Tehdas valmistui vuonna 1943 Jatkosodan aikaan, ja se alkoi välittömästi hoitamaan asehuoltoa sotaa käyvän Suomen hyväksi. Ne olivat tehty yhteistyössä ruotsalaisen June-merkin kanssa. Tässä vaiheessa Hydro-nimi poistui käytöstä ja tilalle otettiin Vammas-tuotemerkki. Riuku-Vammas oli läpilyöntimalli, jota valmistettiin yli tuhat kappaletta. Näiden Hydro-merkkisten kaivureiden tuotanto pääsi vauhtiin vuonna 1955, mutta vain kaksi vuotta myöhemmin tuli tuhosi konepajan, minkä vuoksi tuotanto siirrettiin Vammaskosken Konepajalle. Seuraavalla vuosikymmenellä nekin tunnettiin Vammas-merkkisinä. SYLINTERIEN stefat olivat kiristettävää mallia, joten huolellinen konemies pystyi pitämään koneen siistinä kiristämällä niitä tarpeen tullen. merkiksi panssarivaunujen moottoreita. Muitakin traktoreita käytettiin Vammas-kaivureiden alustoina kuten esimerkiksi Fiatia ja Nuffieldia. Tiehöylät tulivat tuoteohjelmaan mukaan 50-luvun lopulla. Sodan hellitettyä sotatarvikkeiden tilalle ryhdyttiin suunnittelemaan muita metallituotteita valmistettavaksi. Kaivureiden tuotanto alkoi Vammalassa vuonna 1957. Erään väitteen mukaan Siikaisissa, joka oli hyvää myyntialuetta Vammaksen myyjille, olisi yksinään sata Riukua
52
Suomen Ylämaa sijaitsee puolestaan KaakkoisSuomessa, jossa Alpo Kekkonen harrastaa brittitraktoreita. Ylämaan Britit Alpo Kekkosen traktorikokoelma Ylämaalla tarkoitetaan Brittein saarilla sen pohjoisinta osaa eli Skotlantia. Ylämaa 53
06/11 55
Moottori on 4-sylinterinen ja 35-hevosvoimainen, traktori painaa 2450 kiloa. 06/11 57. Vaikka Holgerilla on jo ikää, hän on Teksti: Matti Hiittu Kuvat: Mikko Hiittu FERGUSON "Kultamaha" vatsa mustana museorakennuksen edustalla. Kokoelman ensimmäinen traktori oli John Deere vuodelta 1934, seuraava International vuodelta 1952 ja nyt vehkeitä on kaikkineen koneiden ja autojen kanssa lähes 200 kappaletta. Museosta saa siistin vaikutelman, traktorit ovat järjestyksessä riveissä ja nurmi leikattuna kuin puutarhassa. MUSEON sisällä Allis-Chalmers U vuodelta 1937. Mutta yliveto on Holger Larsson, todennäköisesti Euroopan pohjoisimman traktorimuseon isäntä. Holger itse on elämänsä viettänyt koneiden ja autojen kanssa, ja jossain vaiheessa hän vain huomasi keräävänsä traktoreita. BRITTI Field Marshallin valmistama, ampumalla käynnistyvä Fowler UFA -puskutraktori, ilman puskulevyä. Konemies pohjoisesta K uljettaessa E10-tietä pitkin kohti Överkalixia tien oikealta puolelta käännytään vanhalle Överkalixin tielle, sitä pitkin ajetaan pari kilometriä ja pian oikealla pellon reunassa näkyy traktorimuseo. Kyläläiset ovat mitä suurimmassa määrin höyrähtäneitä traktoreihin ja muihin vanhoihin koneisiin. Vaikka traktorit ja koneet pihalla ovat ruosteisia, niin yllätys sinänsä ei liene, että noin kolmasosa niistä on toimivia. Kokoelmaan on kertynyt koneita Uumajasta Karesuvantoon, Norjasta ja Suomesta. Keskellä aluetta on mutteritalo, jossa on Holger Larssonin suurimmat aarteet entisöitynä, maalattuina ja toimintakuntoisina vähän yli kaksikymmentä traktoria. Kokoelmista löytyy lähes kaikki Bolinderin, BM:n ja Volvon mallit, suuri määrä amerikkalaisia, brittiläisiä ja saksalaisia traktoreita, metsäkoneita, maanrakennuskoneita, sotilasajoneuvoja sekä paloautoja. Holgers Traktormuseum, Svartbyn, Ruotsi Svartbyn kylä on kuin herran kukkarossa Kalixälvenin itärannalla, kuutisenkymmentä kilometriä Ylitorniosta länteen Ruotsin puolelle
Vaikka kone on yli 60-vuotias, käynti on tosi hiljainen. Vaikka Holgerilla on jo ikää, hän on pirteä ja pitää museonsa nurmikot lyhyenä ja koneet toimintakuntoisina. "MAESTRO" itse Fowlerin käyttöä esittelemässä. 06/11 59. MUSEON maanrakennuskoneita edustaa 40-lukuinen Åsbrinks-telaketjukaivuri. Holgers Traktormuseum NOSTURIKÄYTÖSSÄ ollut laahakauhakaivukone RustonBucurys, mallia 1950. Ruotsalaisen Tornbor & Lundbergin lisenssillä valmistama, tyypiltään 10 RB, kuvan kone on 168:s valmistunut yksilö. RB-KAIVURIA liikuttaa ScaniaVabiksen diesel
60
Valmetin valmistajat toivoivat ja saivat tukea maatalouskoneiden tutkimuslaitos Vakolalta. OTK:n osuusliikkeistäkin sai Valmetin tilatuksi, mutta harvassa oli todellista konekauppaa käyviä otk:laisia liikkeitä. Menestystarinan ohella on aihetta muistella myös Valmetin vaikeita alkuvaiheita. "Työkoneitakin tuntuu syntyvän nopeasti", mainittiin lehdessä. Vuoden 1951 kuluessa ilmestyivät ensimmäiset, pienet uutiset Valmet-traktoreista, ja koesarja koottiin valmiiksi. Tourulan tehdas joutui tuottamaan traktorin ohella muutakin aiheeseen liittyvää, ainakin niittokoneita. Samaan aikaan Valmetin julkaisun kanssa eri maahantuojilla oli tarjolla BMB President, Farmall tai Massey Harris vieläkin vähäisemmillä tehoilla. Pienestä moottorista huolimatta on nopeuksiakin saatu riittävästi", kirjoitti Teho-lehti tilaisuuden jälkeen. 06/11 Dieseltraktori piti saada Suomalaiset olivat 50-luvun puoliväliin mennessä asennoituneet ylivoimaisesti dieseltraktoreiden puolelle. Tämä antoi sitten pilkkaajille aiheita. Työkoneen mitat ja sovitukset sopivat vain tiettyihin traktorimalleihin. Tuolloin ei traktoreissa tai työvälineissä ollut yhteisesti sovittuja mitoituksia tai standardeja. kyntämään kosteissakin olosuhteissa. Vaasalainen Työväen Osuusliike oli niitä harvoja jälleenmyyjiä, joka saattoi mainostaa Valmetia oikein kuvan kanssa. Apulannanlevittäjä ja kasvinsuojeluruisku olivat myös kohta alkuvaiheissa Valmetiin soveltuvia apuvälineitä. Muutamien saksalaismerkkien ja Steyrin pienimmät versiot olivat numerollisesti samaa luokkaa, mutta dieseltyyppisiä. Valmetissa ei suuria tehoja ollut. Valmetin uusi pääjohtaja, vapaaherra Wrede ja Takralta takaisin Jyväs61. Valmistelut olivat niin pitkällä, että kymmenen kappaleen koesarjaan oli saatu osat suunnilleen tehdyiksi, kun valtion metalliteollisuuden piirissä päädyttiin siirtämään traktorien tuotanto entiselle Valtion Kivääritehtaalle Jyväskylän toiselle reunalle. Vakolan koetuskertomuksessa julkaistiin yksityiskohtaisesti kaikki viat ja harmit. Näiden mallien tuotanto nousi yhteensä jo yli 9 000:n kappaleen. Ensi-ilta Valmetin ensimmäinen esittäytyminen laajemmalle ammattiväelle tapahtui Työtehoseuran III:ssa työkone-esittelyssä Isokyrön Orisbergissa. Silti sitä oli aiheetonta arvostella alitehoiseksi. Ojanen Vakolan kertomuksessa julkaistiin prototyypin viat ja harmit, mikä antoi pilkkaajille aihetta. Tourulan tehtasta muodostui myös iso "traktorikauppa", sillä suuri osa asiakkaista osti traktorinsa suoraan tehtaalta. Hinnaltaan Valmet oli varsin hyvin vertailukelpoinen luokassaan. Valmet- ja Valtra-traktoreiden kuusikymmenvuotista tuotantoa on tänä vuonna muistettu monin tavoin. Valmet oli tehnyt sopimuksen Fiskarsin ja Porin Konepajan kanssa auran ja äkeen valmistuksesta Valmetia varten, mutta niittokone piti koota itse. Kun Valmet ehti sitten tutummaksi, niin eri konepajoissa ja verstaissa alettiin tuottaa siihenkin sopivaa työkalustoa ja apulaitteita. Teksti: Olli J. Kaiken kaikkiaan Valmetin ensimmäistä traktorityyppiä valmistettiin vajaat 3 000 kappaletta. Sinne lähetettiin testattavaksi koesarjaan kuulunut yksilö, josta hyvin ymmärrettävästi löytyi yhtenään kaikenlaista huomautettavaa. "Vaikuttaa siltä, että traktorista on saatu oloihimme sopiva pieni traktori, joka pystyy mm. 50-luvun puolivälissä saatiin valmiiksi ja myyntiin malli 20, joka pystyi hiukan vahvempana paremmin vastaamaan kilpailuun. Hankkijalla ja Keskolla oli omia edustuksia, joita hoidettiin ensin, ja Valmetia sitten vasta. Valametti liittyi sujuvasti Voortsonien, Verkusonien, Varmallien ja Volovojen tai Viiattien listaan tarjolla olleista traktorimerkeistä... Valmetin myyntiverkosto oli kyllä periaatteessa laaja, mutta käytännössä vähäinen. Traktoriin vaihdettiin välillä osia niin, ettei kokeilujakson päättyessä Vakolassa ollut läheskään sama traktori kuin aloitettaessa. Valmet oli Työtehoseuran Teho lehdessä vuonna 1952 hiukan jo esilläkin, myös mainoksena. Alussa vaikeaa Valmetillakin M aataloustraktoreiden valmistukseen ryhtyminen rauhan palattua oli jo sotavuosina päätetty asia Valtion Tykkitehtaalla Jyväskylässä. Vakola muistutti kuitenkin siitä, että Valmet oli kokeilumallia eikä mikään valmiiksi kehitetty tuote
Ajankohta oli muutoin onneton. Muutokset tapahtuivat "pitkin matkaa". Raportista ei juuri apua ollut uutta traktoria valitseville. Traktorin ja sen moottorin rakenne käytiin läpi jopa käytettyjä teräslaatuja myöten. Tilanne nostatti kyselyn eduskunnassakin. Tämä malli oli todellinen uutuus eikä mikään uusi muunnelma totutusta. Valmet 33 sai ainakin kohtuullisesti julkisuutta. Vakolan 1 500:n käyttötunnin testien jälkeen vedetyt johtopäätökset olivat osin suopeita. Kunnas järjesti yhdessä Keskon Tampereen konttorin kanssa. Viereisellä sivulla esiintyi Valmet 20. Virallisesti edustajiksi nimettyjen Hankkijan tai OTK:n panoksia markkinoinnissa ei voi arvioida mitenkään vaikuttaviksi. Multian suunnalla ensimmäinen 33 osottautui hankalaksi tapaukseksi. Tehdas ilmoitti Valmet 309D moottorin tehoksi 37,5 hevosvoimaa. Tämä oli tietenkin ikävä yksittäistapaus. 62 pahtui Valmetin kannalta hankalaan aikaan. Sipilä johtivat kiireistä valmistelua oman dieselin saamiseksi. Keskon osuus oli sekin vähäinen, mutta sillä suunnalla oli myös kiintoisa poikkeus. Tässä ylihärmäläisen T:mi L. Kolmekolmosia oli ehditty myydä noin 1 600 kappaletta. Vakolan testeissä mitattiin 35,2 hv. Tässä vaiheessa tehtaan tontit Tourulassa alkoivat käydä ahtaaksi, kun traktoreita ei mennytkään kaupaksi valmistuksen tahtiin. Neljä muutosta tehtiin vuoden 1958 kuluessa. Päävastuu Valmet 33:n esittelystä jäi tehtaalle. Uusi Valmet 33 esiteltiin mahdollisimman juhlavasti Helsingin Messuhallissa tasavallan presidentille ja lukuisalle arvovaltaisjoukolle. Uudelleenrakentelun jälkeen traktori toimikin. Taloustila maassa oli tiukalla SAK:n yleislakon seurauksena, ja juuri kuluneina parina parempana vuonna oli traktorin saanut hankituksi moni sellainen asiakas, joka olisi hyvinkin voinut harkita tällaista vaihtoehtoa. Vastaavanlaisia voimanlähteitä ei maailmalla vielä runsaammin tun- Traktoreiden tuonnin vapauttaminen vuoden 1957 lopulla tapahtui Valmetin kannalta hankalaan aikaan. nettu. Traktorin voimansiirto ja takapää oli koottu väärin. Esittelyjuhlallisuuksien jälkeen uutuusmallin arki oli ankeaa. Alussa vaikeaa Valmetillakin kylään värvätty DI O. Yleensäkin Valmetit esiteltiin yhdessä. Tilanne traktorikaupassa oli helposti ymmärrettävä, sillä rahan kireys piti ostot vähissä, ja toisaalta aiemmin traktoreita tilanneet ja niitä odotelleet ostajat olivat nyt saaneet vapaan tuonnin myötä omansa. Suoritetussa koetuksessa traktori osottautui kestävyydeltään hyvin huonoksi." Vakolan raportti valmistui niin, että tämä malli oli juuri saamassa seuraajansa, Valmet 359:n. Traktoreiden tuonnin vapauttaminen vuoden 1957 lopulla taVALMETIN dieseltraktoria mainostettiin tällä tavalla Maatalouskalenterissa vuodelle 1957. Valmetissa oli nyt kolmisylinterinen, suorasuihkutuksella varustettu nelitahtinen dieselmoottori. Hemmi luokitteli traktorin keskiraskaaksi, moottorin tehoa hän piti traktorin painoon nähden suurena. "Painostaan huolimatta traktori on ketterä ja helposti ohjattava, ja suuren maavaransa ansiosta (45 cm) erittäin maastokelpoinen, soveltuen siten myös hyvin metsäajoihin", hän kirjoitti. Hallituksen vastauksessa ei mitään tukitoimia luvattu. Valmet 33 -traktoreissa oli siis jonkin verran toisistaan poikkeavia "alkuperäisiä" rakenteita. Vuoden 1957 kuluessa tehdas ilmoitti 17:sta muutoksesta, joista suuri osa koski tavalla tai toisella nostolaitteita, kolme muutosta tehtiin akseleihin. Hankalampaa oli puutteellisuuksien putkahteleminen alituiseen Vakolassa olleen traktorin testauksen yhteydessä. Pihlajamäen tuotteita. Valmet Eduskunnassa ja Alvettulassakin Valmet oli nyt saanut kaivatun dieselmallin. Maatalousjulkaisuiden ohella esimerkiksi Suomen Autolehti julkaisi DI Jaakko Hemmin laatiman seikkaperäisen selostuksen uutuudesta. "Käyttöominaisuuksiltaan traktoria voidaan pitää käyttöolosuhteisiimme hyvin sopivana. Näin osoitettiin, että Valmeteista on erilaisiin tarpeisiin. Tämä tilanne oli aivan normaali, sillä Vakolan pitkäaikaiset kokeet saatiin yleensäkin valmiiksi silloin, kun testissa ollut traktorityyppi oli vaihtumassa tai ehtinyt jo pois tuotannosta. PIENET valmistajat kiinnostuivat nopeasti Valmetien varustelusta, koska suuria tuottajia pieni merkki ei vielä innostanut. Hauholla Alvettulan Talouskaupan omistaja-yrittäjä Aarre Kunnas oli K-kauppiaaksi poikkeuksellinen, ja teki aktiivisesti maatalouskonekauppaa paljoa Alvettulaa laajemmalla alueella
Tilanne oli ajankohtainen juuri suomalaisille palautetulla alueella. Vakolassa suoritettujen testausten kuluessa tehtaalla huomattiin tarpeelliseksi tehdä lukuisia muutoksia. Jälleen kerran toinen yritys sujui ensimmäistä paremmin. "On mielenkiintoista nähdä, miten se tulee menestymään metsätöiden kovassa kilvassa ulkolaisten traktorien kanssa", Mikko Kantola kirjoitti hyvin puolueettomasti Tehon sivuilla. Tämähän oli asia, jota koneostoa suunnitteleville tarkoitetuissa opastuskirjoituksissa aina muistutettiin. Kun traktoreilla ei ollut rekisteröintipakkoa, ei valaisimien sijoittelussa tarvinnut välittää tieliikennettä koskevista määräyksistä. MERKKIVUODEN tapahtumissa on ollut esillä myös työkoneita ja apulaitteita osoittamassa traktorien monipuolista työsarkaa. Valmet saatettiin varustaa palonorjunta-ajokiksikin. Tätä mallia valmistettiin noin 1 600 kappaletta. Niittovarustus oli niitä tavallisimpia apulaisia. Valmetin 33 oli paikalla varustettuna Tourulan tehtaan kehittämällä vinssaus- ja lastauslaitteella. VALMETIN ensimmäistä dieselmallia ja ensimmäistä keskikokoiseksi määriteltyä mallia kiusasivat ilmeisen monet lastentaudit. Kesällä 1957 järjestettiin Porkkalassa suuri kone-esittely, jossa raivaus- ja metsätyökalustolla oli tärkeä osa. Seuraajaa, Valmet 359:ää valmistettiin jo kaksinverroin enemmän. 63. Laitteen 06/11 hinnaksi kerrottiin 99 000 markkaa, kun itse traktorin hinta oli 535 000 markkaa. Tourulan tehtaan piti itse koota ensimmäiset Valmetiin sopivat niittolaitteet. konenäytöksen, jossa myös Valmet 33 pääsi esittäytymään aktiivisen maanviljelysseudun väelle. Lisää esittelyjä Valmet 33:n mainonnassa traktoria esiteltiin puutavaran ajossa. Kolmekolmonen esiintyi 20:n rinnalla myös Työtehoseuran metsätyönäytöksessä Rajamäellä joulukuulla 1957 varustettuna puun kuljetukseen. Näin koetettiin muistuttaa siitä, että traktorille riittää tekemistä koko vuodeksi. Kolmekolmosia myytiin maaseudun asiakkaiden lisäksi myös armeijalle, jonka puuttuva motorisoiminen oli julkisen paheksunnan aiheena 50-luvun lopulla. Hinnalla Valmet ei kilpaillut, se maksoi noin 20 000 enemmän kuin tuntuvasti vahvempi Nuffield ja peräti 70 000 enemmän kuin Fordson Major
Myös liuta paikallista erikoisuutta, FTF:ää oli saapunut vahvistamaan rivejä. Ei sovi myöskään unohtaa erilaisten maansiirtokoneiden kokoelmaa. Lokakuun alussa järjestettiin Hollannin Utrechtissa perinteinen Mack & Speciaal Transportdag. Lavetin päällä kulki kaunista muotoaan lupaavasti hakeva Aku-Scanian aihio. 64 TÄMÄ Mack jos mikä on aito jenkki. Ulkona päivystävän oikeankokoisen kaluston vastineeksi tarjolla oli laaja valikoima erilaisia pienoismalleja ja jopa Legopalikoista esikuviensa näköisiksi koottuja kuorma-autoja. Käsi nousee väkisinkin lippaan. 141-SCANIA onkin sitten pohjoismaalaisittain tutumpi näky. Vuoden 2012 Mack-päivä ajoittunee jälleen lokakuun ensimmäiselle sunnuntaille. Kädentaitoja oli esillä myös sisätiloihin tehdyllä areenalla. laatuaan ja ilmainen sisäänpääsy houkutti tuhansittain ihmisiä kaikenikäisten kuorma-autojen, nosturien sekä oheistoiminnan pariin. V aikka tapahtuman nimi viittaa vahvasti amerikkalaiseen Mack-kuorma-automerkkiin, oli paikalla kaikenkarvaista kalustoa. Jos ensi syksynä on aikomus suunnistaa Eurooppaan, kannattaa muistaa tämäkin tapahtuma. FTF oli tavallaan Hollannin Vanaja ja harrastajien suuressa suosiossa. Mackeja mahan täydeltä Teksti: Juha Pokki Kuvat: Michael Göllner Utrecht, 2.10.2011. NÄITÄ ei Suomessa ole tainnut liiemmin näkyä. Muiden kerhojen ja yksityisten harrastajien toimesta vanhan kaluston puoli täyttyi Scanioista, Magiruksista, Mersuista, DAFeista, Volvoista ja sekalaisista Amerikan herkuista. Järjestävän kerhon, Mackfanclubin, toimesta paikalle oli saatu kymmeniä vanhoja Mackeja. Monet tutut ja hieman tuntemattomammatkin merkit olivat edustettuina. Uuden kaluston puolella merkkijakauma oli yhtä laaja ja lisäksi mukana oli valtava määrä autonostureita. Tapahtumaan osallistunut kalusto on väritykseltään ja ulkomuodoltaan hieman eri näköistä kuin meillä Pohjolassa, mutta harrastajat ovat samaa puuta joka puolella. Yhteistä näyttäisi ainakin olevan kova into harrastaa ja entisöidä vanhaa rautaa, sekä tuoda tulokset näytille muiden ihmeteltäväksi. Hieno idea ottaa puolivalmis projekti mukaan. Näitä soisi näkevänsä enemmänkin.. Kyseinen työjuhta oli muuten myynnissä. Ilmasto on lämpimästi erilainen kuin koto-Suomessa tuohon aikaan, joten tapahtuma tarjoaa mukavan piristyksen syksyn keskelle ja inspiraatiota saada se tallissa odotteleva projekti valmiiksi ensi kesän tapahtumiin. VUODEN 1961 mallia oleva kippi-Mack perin brittityylisessä värityksessä vangitsi katseita. Palveluksensa olive drab -värityksessä suorittanut jermu omaa selkeästi asennetta. Tämänvuotinen tapahtuma oli jo 32
Tuulilasin kallistuskulmakin on säilynyt melkolailla samana. Monet niistä näyttelivät luontevasti osaansa lavetin kuormana, olihan tapahtuman yksi aihe nimenomaan erikoiskuljetukset. Kymmenen pistettä ja papukaija... korjaan, Bulldog-merkki tästä suorituksesta! SAMAA esteettistä linjaa tässäkin yksilössä. Kun paikalla oli monenikäistä kalustoa, oli sukupolvia helppo vertailla keskenään. SEISKAPILLARI ja oikein puomin kanssa. Jokaiselle siis jotakin, voiko harrastaja enää muuta toivoa? OLI niitä veljeksiä enemmänkin. Näiden Mackien väritys on sama. AIKANAAN custom-Scaniasta piti löytyä Michelinukko, naapurintyttö ja keulassa lukea Super. 06/11 65. Tykkipyörät viimeistelevät kokonaisuuden. TORNI-VOLVO ja moderni veljensä. Irvailut sikseen, laitos miellyttää silmää ja on taidolla kunnostettu. Tässä Morris Commercial FFK jostain 60-luvulta. Mikä parasta, liika kromi on jätetty elokuviin ja keskitytty tasapainoisen kokonaisuuden tavoitteluun. Lavakin on Made in USA. MACK-REKKAVETURI on ollut jonon kärkipaikoilla, kun rungon pituutta jaettiin. Beanin rahtariveljen kulkine. JENKIT eivät aina ole suorakulmalla muotoiltuja. Tällä tavoin renkaat saadaan pysymään tiukasti maassa ja liikkeellelähtö helpottuu. Tämän Mackin muodot ovat kauniin hillityt ja sopivasti pyöristetyt. Vetävien pyörien päällä oleva rakenne ei ole mikään rahtilava, vaan kyseessä on painolaatikko, "ballast box". On niissä samaa näköä, vaikka vuodet ovat vierineet. Tässäpä oivallinen puuhatehtävä: etsi eroavaisuudet! Ei niitä loppujen lopuksi paljoa ole. Maidon ja hunajan maassa on perinteisesti tajuttu, että hyvää ei kannata lähteä muuttamaan. MACK on toiminut raskaan lavetin vetäjänä. MORRIS on muutakin kuin se iänikuinen Mini. Mr. Maansiirtokoneitakin oli paikalla
Keltainen on Alankomaissa hinausauton väri. DAF YA 328. Siis vasemmalta Mercur ja Sirius. OPEL Blitzillä on moni Hollannin teillä ylämäkeen hiipunut ajoneuvo hinattu mekaanikkojen hoiviin. Tällä laitteella hollantilaiset nurmiporat on saatu kätevästi liikutettua paikkojen A ja B välillä. VOLVO Titan on räyhäkkä näky näin punaisessa värityksessä. Kuusi pyörää ja kaikki vetävät. Se on joko ruma tai kaunis. Utrechtissakin näitä oli useampi näytillä fanaattisen Scania-kannattajakunnan iloksi. DE BOERIN Scaniassa oli ehdottomasti yksi tapahtuman tyylikkäimpiä maalauksia, ja myös perävaunu oli täyttä nostalgiaa. Kuka muistaa Michelin-miehen kaverin, Tomaattimiehen? JOKA puolella suositut Torpedo- eli nokka-Scaniat ovat myös Hollannissa kova sana. Eckhauber eli kanttinokka ja Rundhauber eli pyöreänokka tunnettiin myös eri taivaankappaleiden nimillä. MAGIRUKSIAKIN oli saapunut paikalle. Pressu sointuu tyylikkäästi kokonaisuuteen. Kansainvälinen rahtiliikenne näyttäisi olleen tämän täysikkään toimenkuva aikanaan. TUNNUSOMAISTA hollantilaista oranssi-sinistä värimaailmaa on onnistuneesti tavoiteltu tässä Volvossa. Joka tapauksessa tämä Mack on niin jämäkän näköinen ilmestys, että se vetää kinnereitä suosta pelkällä olemuksellaan.. 66 NYT on kyse puhtaasti makuasioista
Kärryyn on asennettu ties miten monimutkainen höyryurku tai muu vastaava luikutin. TUHANSIEN kanavien maassa konelapio on aina ollut kova sana. Jalopuuverhoiltu pyöräalustainen viherkasvimyymiö on kuitenkin jotain erilaista kuin modernit lasikuitulaatikot. TÄMÄN vekottimen äärellä nykytermi "konemusiikki" saa aivan uuden ulottuvuuden. SANONNAN mukaan näyttelyn voittaa aina suurin ja punaisin auto. Kaikki kuvan laitteet kuuluvat pohjolan turistin näkökulmasta sarjaan "ällisteltävät harvinaisuudet". SUOMESSA näkee tänäkin päivänä hollantilaisia kukka-autoja. Kyseinen Mack oli vielä muutama vuosi sitten aktiivikäytössä USAssa, New Hampshiren Swanzeyssä vesisäiliöautona. 67. Paikallista valmistetta olevan Kromhoutin vetämälle lavetille oli lastattu viimeisen päälle kunnostettu englantilainen Priestman-vaijerikaivuri. Tunnelma on taattu kun tästä kajauttaa markkinameiningin käyntiin. Jos näin on, niin tämä paloauto on vahva ennakkosuosikki
Ihan tuorein kapine se ei ole hytin mallista päätellen, mutta kunnioitusta herättävä kokonaisuus joka tapauksessa. MIKÄ tämä on, kysyy epätietoinen. Ihmetytti taas kerran, että kuinka kone oli siihen jäänyt. Macsima-merkkinen perässä hinattava nosturi on valmistettu Belgiassa. Rauhassa ruostuvat Ruoste on kaunista, mutta surullista, kun ajattelee, että se palauttaa ajan mittaan ihmisten teknisten ponnistelujen tulokset takaisin luonnon kiertokulkuun. Mittaripaneelin teksti, Tamrock, paljasti koneen kallionporauslaitteeksi. 70. Haluan ensimmäisessä kuvakollaasissani tuoda Suomen maasta julkisuuteen joitakin yksilöitä, jotka ovat herättäneet minussa yhä enemmän ja enemmän kiinnostusta kuvata ja tallentaa näitä muistikortilleni ennen kuin kukkahattutädit määräävät kaikki sulatukseen kattila-aineksiksi tai muuten vaan. Neljä pyörää, linkkuohjaus, takaosassa kolme isoa sähkömoottoria, spoileria muistuttava katos ja hirveä määrä hydrauliikkaa. Sähkömoottorin voimin toimineessa nosturissa on kaksi isoa vaijerirumpua ja pyörivä puominjalka. JONKINLAISEKSI ruoppaajaksi tai salaojakoneeksi tämän luokittelisin, kun siinä näkyy pikku kauhoja jonossa. Vieressä oli toinen samanlainen, mutta pienempi. Suurin kuvien kohteita yhdistävä tekijä kuitenkin on se, että ainakin minulle romuvalokuvaajana nämä on ovat sieltä harvinaisemmasta päästä, joita retkilläni on tullut vastaan. Teksti ja kuvat: Joona Hamm it nensppeäasäce Rusotee ti ä ä s kn BONGASIN tämän maatuneen nosturin aivan sattumalta menneenä keväänä Pirkanmaan seudulla pienestä metsäsaarekkeesta kerrostaloalueen välittömästä läheisyydestä
Vasemmassa laidassa näkyvä mytty sisälsi tämän tyyppikilven, joka kertoo Ranskan Fordista. Seramekon kauha lymyilee jyhkeästi hiekkaharjujen keskellä pajukossa. Kuinka monta näitäkin on Suomeen kulkeutunut, kun internetistäkin jo pelkkien kuvien etsiminen moisesta kapineesta tuottaa tuskaa. DIXON ZTR 427. Onneksi ei tarvitse olla yksin, sillä tässä puutarhassa kauhoja oli vähän kaikenkokoisia toistensa seurassa. Tämän vuonna 1940 valmistununeen kuvan yksilön valmistelätkässä työpaineeksi on ilmoitettu 7 kg/cm2 ja viimeinen tarkastus tehty 50-luvun lopulla. Ford S.A.F. Yhtiö on edelleen olemassa ja valmistaa kaikkea paineilmatyökaluista järeisiin kompressoreihin, tiejyriin ja on mukana monissa teollisuuden hankkeissa. Amerikkalaisten lahja maailmalle. BUCKEYE Ohiosta päivää. Makasiinin ympäristössä on nähtävillä salaojakoneen lisäksi myös muita Jokioisten kartanoiden vanhoja maatalouskoneita sekä Munktells-höyrykone. 71. MOLEMPI parempi. Tätä Detroit-dieselillä varustettua salaojakonetta voi jokainen vapaasti käydä moikkaamassa maatalouden esittelypuistossa, Elonkierrossa Jokioisilla. Tämä yksilö on tyypiltään Ford SAF Cargo FOY 4 WH ja moottorina ranskalainen sivuventtiili-V8. Ja näyttää myös. Pehmeä penkki, takamoottori, kunnon jalkatila ja näppärät ohjausvivut. Ah, miten helppoa. Vuonna 1974 Dixon pyöräytti mullistavan kaksiroottorisen ruohonleikkurin tuotantoon. 06/11 MR. Seuraavana mukaan tuli jo kompressorit. Silloin yhteisteho pyörii jossain 400 hevosvoiman hujakoilla. AMERIKKALAINEN Simon Ingersoll patentoi 1871 höyrykäyttöisen kiviporan. Kolme vuotta sitten se maatui palaneessa asussaan vielä Kymenlaakson seudulla, nykytilasta en tiedä, ovatko ympäristöviranomaiset määränneet sen jo sulatukseen. AKTIIVIVUODET ovat ohi satamarakennustoimiston leivissä, mutta eläkepäivinään vielä täydessä työn touhussa tämäkin hyvin avaruusmainen trukki suorittaa loputonta tehtäväänsä eteläsavolaisen yrityksen palveluksessa. PERINTEINEN kevätkuva, maanlaajuisesti järjestetyt romunkeräyskasat. Jos tarvitsee täydet tehot, niin täräyttää toisenkin koneen käyntiin. Moottorit voidaan kasata kummin päin hyvänsä käyttötarkoituksen mukaan ja ajaa puoliteholla vain toisella koneella. Kuulostaako jenkkiläiselta. eli Ford Société Anonyme Française. Tulin kaivamaan teille salaa ojaa. RUOTSALAISTEN lahja maailmalle. Näitä mahtavia kaksimoottorisia masiinoita on käytetty esimerkiksi laivoissa ja joissain siirtovetureissakin kuulemma
Kirjan sisältö ja kuvitus koostuu lähes kokonaan aikakauden esite- ja kuvamateriaalista, jota kommentoidaan tiiviisti ja asiantuntevasti. Kääntykää siis lähimmän piiriedustajanne puoleen hankkiaksenne tämän kirjan. Kuorma-autontunnistuksen mestareita etsitään taas Kuorma-autojen tunnistamisen Suomen mestaruuskamppailu polkaistiin jälleen käyntiin. SMkilpailu on tarkoitettu kaikille kuorma-autoista, kuorma-autoliikenteestä ja kuorma-autohistoriasta kiinnostuneille. Listassa on satakunta yritystä pienistä kyläpajoista suuriin konserneihin ja lista vaikuttaa aukottomalta. Kirja löytää varmasti paikkansa historiaa arvostavien harrastajien hyllystä. Heräte- ja alkukilpailumateriaalit ovat esillä kilpailun järjestäjien ja kilpailun yhteistyökumppaneiden internet-sivuilla maaliskuun loppuun saakka. Aluksi huomio kiinnittyy melko täsmälliseen aikajänteeseen, mutta selitys aihepiirin rajaamiseen löytyy heti ensimmäisiltä sivuilta. Mausteeksi on ripoteltu vanhoja mainoksia ja vankka paketti informaatiota tekstimuodossa. Tämän vuoden kilpailun järjestävät Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry, SKAL suoritealat ry ja Mobilia yhteistyökumppaneineen. 72 Kisaa käydään kolmiportaisesti. Sisältö tarjoaa myös nojatuolissa nostalgiamatkoja tekeville paluun aikaan, jolloin paperiset esitteet kertoivat upeita lupauksia teräksisistä koneista. Näinä vuosina luotiin pohja sille osaamiselle ja ammattitaidolle, joka tänäkin päivänä pitää maamme pyörät liikkeessä. Maanrakennuskoneista kiinnostuneille kirja on ehdoton hankinta. Lisäksi mukana on artikkeleita esimerkiksi tuon ajan messuista, joilla kalustoa on esitelty. Finaaliin kutsutaan osallistumaan alkukilpailun perusteella seulotut kuorma-autontunnistajat. 200-sivuisen kirjan loppuun on koottu suomalaisia metsäkonevalmistajia lyhyine kuvauksineen. Kerronta on mukaansatempaavaa ja selkeästi jäsenneltyä, joten aiheeseen vihkiytymätönkin kiinnostuu lukemaan hieman pidemmälle. Vastaus seuraavalla aukeamalla.. Suositeltava teos kaikille suomalaisen konehistorian ystäville. Ensin osallistutaan herätekilpailuun. Jos et ole kiinnostunut metsäkoneista, pidät tästä kirjasta siitä huolimatta. Tutun kansanviisauden mukaisesti pian koko käsi on menetetty, kun perehdytään yhä syvemmälle metsäkoneiden värikkäisiin vaiheisiin ja samalla kuin huomaamatta koko suomalaisen metsäteollisuuden ja metsänhoidon historiaan. Tämän 152-sivuisen tietopaketin sisältö kertoo sanoin ja kuvin suomalaisen kuorma-autohistorian alkuvaiheista kehityksen nousukiitoon asti. Kaikki ovat kustantajan tyylille uskollisesti tutussa A4-formaatissa olevia kovakantisia opuksia ja jokaisen sivumäärä takaa luettavaa ja katseltavaa pitkäksi toviksi. METSÄKONEITA SUOMESSA JA SUOMESTA 19102000 Jos olet kiinnostunut metsäkoneista, tämä on kirja sinulle. PIIKKINOKASTA BULLDOGIIN KUORMA-AUTOT 19201960 Toisena uutuutena esitellään Matti ja Mikko Hiitun kirja Piikkinokasta Bulldogiin. Kirjan 200 sivua esittelevät niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin konemerkkejä ja suurin osa kuvista on värillisiä. Kirja esittelee noin 110 eri automerkkiä tietoineen ja antaa hyvän kuvan siitä valikoimasta, mitä maamme teillä tuohon aikaan saattoi kohdata. Jukka Vesterinen on tehnyt suorastaan kulttuuriteon tallentaessaan suomalaisen metsäkonehistorian yksien kansien väliin. Kuvitus koostuu vanhoista mustavalkokuvista sekä nykypäivänä yhä keskuudessamme olevien entisöityjen kuorma-autojen värikuvista. MAANRAKENNUSKONEET SUOMESSA 19601964 Maanrakennuskoneharrastuksen monitoimimiehet Janne Riikanen ja Juhani Laukkanen ovat seuloneet arkistojaan ja niputtaneet parhaat palat 60-luvun alun kuumilta koneellistumisen vuosilta kirjaksi. Tietosisältö vakuuttaa kattavuudellaan ja lukemisen jälkeen ei ainakaan itselleni nouse esiin yhtään seikkaa, jota jäisin kaipaamaan tai osaisin kyseenalaistaa. Aiheesta on mitelty vuodesta 1996 lähtien. Kuvitus koostuu lähinnä arkistovalokuvista, vanhoista esitteistä ja lehtimainoksista. Loppukilpailu järjestetään Kuljetus-Logistiikka 2012 -näyttelyn yhteydessä 12.5.2012. Linkin herätekilpailulomakkeeseen löydät www.mobilia.fi -etusivulta. TUNNISTAISITKO tämän kulmikkaan kojetaulunäkymän. Jos kymmenestä monivalintakysymyksestä saa seitsemän oikein, aukeaa tie alkukilpailuun, jossa odottaa 40 kotimaiseen, ammattimaiseen kuorma-autoliikenteeseen ja siihen verrattavaan toimintaan liittyvää monivalintakysymystä. Takakanteen on lisäksi koottu kymmenen sopivan salaperäisesti muotoiltua kysymystä, joiden vastaukset selviävät kirjan sivuilta ja herättävät mielenkiinnon lukea kirja tarkasti läpi. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia · Koonnut: Juha Pokki Kirjauutuuksia jouluksi Alfamer on julkaissut vastikään kolme mielenkiintoista uutuutta koneharrastajan pukinkonttiin
Suomalaisista merkeistä mielenkiintoisimpia ovat Valtion rautateiden satavuotismerkit vuodelta 1962. Viipalemediat Oy:n lehtiuutuus Isot Koneet saapuu joulukuun puolessa välissä notkuttamaan lehtipisteiden hyllyjä ja laittamaan postilaatikoiden ruuvit koetukselle. Yksi yleisimmistä kehitysehdotuksista on ollut toive lehden ilmestymisestä tiheämmin. Vanhat merkit pitävät paikkansa Vaikka en olekaan varsinainen filatelisti, löytyi arkistojen kätköistä vuosikymmeniä vanhoja postimerkkejä. Tekisiköhän joku jälleen nykyaikaisesta koneesta merkin, jonka voisi säilöä odottamaan ajan kulumista ja muuttumista historiaksi? Uusi lehti koneiden ystäville Vanhat Koneet-, Raskas Kalusto-, Klassikot- ja Tuning.fi-lehdet saavat pian uuden tulokkaan rinnalleen. DDR:n IFA W50 -merkki vuodelta 1982 ei ehkä ole suora vastaus länsisaksalaisessa merkissä esiintyvälle englantilaiselle Massey-Ferguson 1200:lle, mutta molemmat naapurit varmasti uskoivat oman puolensa tekniseen etumatkaan. Monet merkeistä käyttävät eräänlaista kotikenttäetua ja aiheiden kuvitukseksi on valittu postiautoliikennettä tai eri valtioiden postien logistiikkatoimintaa. Isot Koneet esittelee nimensä mukaisesti jättikokoisia koneita ja toimintaympäristönä on koko maailma. Nyt olemme valmiina toteuttamaan tämän monen lukijan hartaan toiveen. Lehden kotisivut ja tilausohjeet löytyvät osoitteesta www.isotkoneet.fi. 6 Todella valtavaa kalustoa Uutuuslehti! 90 VANHAT KONEET KIIHDYTTÄÄ TAHTIAAN Jo lehden alkuajoista lähtien olemme saaneet kasapäin positiivista palautetta työstämme. Ensimmäinen Isot Koneet ilmestyy 15. Näitä tarkemmin tutkiskellessani huomasin, että historian hämärissä merkkeihin valittiin niinkin arkipäiväisiä aiheita kuin autot ja koneet. Nyt siis joulun jälkeenkin on jotain odotettavaa: Uusi vuosi, Vanhat Koneet ja kaksi lisänumeroa. 73 HUH, HUH! 1/2012 · Hinta 8,50 Eur www.isotkoneet.fi Kauhea Kaivuri Takraf ERs 710 Made in DDR: Valtavan kokoinen maa nsiirtäjä 10 0k m/ h! VR Konepa rsk Lexa Mae ja Australian roadtrainit Tavarajuna autiomaan halk i 10003 > 745000-1003 · PAL VKO 8500 tonnia! 2010-45 06/11 kanavalle? LAivA Hioehto i ss Vaiht 414887 450 003 Nostovoimaa! meganosturi TAivAs RAJANA Liebherrin 6. Saasteetonta kaupunkiliikennettä vuonna 1979 mainostaneen merkin pääosassa esiintyy Valmet-raitiovaunu oranssivalkeassa alkuperäisvärityksessään. Kuten tuo tekniikka, myös merkit vanhenevat kaiken aikaa ja muuttuvat sitä mukaa arvokkaammaksi palaksi historiaa ja muistoja. joulukuuta. Nykypäivänä aiheet haetaan ehkä hieman korkeakulttuurisemmista saavutuksista, joten oli omalla tavallaan virkistävää palata perinteisempien aihepiirien pariin. Saksalaisissa merkeissä itä- ja länsipuolen koneteknologia kurkottelevat toisiaan kohti. Niinpä vuonna 2012 postiluukku kolahtaakin peräti kahdeksan kertaa Vanhat Koneet -lehden saapumisen merkiksi. Nämä suurelle yleisölle harvemmin esittäytyvät mammutit tarjoavat suorituskyvyllään, koollaan ja ulkonäöllään ihmeteltävää varmasti jokaiselle tekniikasta kiinnostuneelle. Yhteistä lähes jokaiselle näistä merkeistä näyttää olevan se, että ne ovat esitelleet julkaisuajankohtansa ajankohtaista tekniikkaa. Myös yhteiskunnallisesti merkittävät tapahtumat ovat päätyneet koristamaan postilähetysten oikeata yläkulmaa. Näihin on yksityiskohtaisen tarkasti ikuistettu niin ensimmäinen veturi, Ilmarinen, kuin ilmestymisvuonna rautateiden ykkösnyrkkinä palvellut Hr12 "Huru" sekä höyrykauden luottokone Tr1 "Risto". Aihepiiriä ei myöskään ole rajattu liian tiukaksi, joten lehden sivuilta löytyy jos jonkinlaista kulkuvälinettä ja työkonetta
autoilun ajankuvaa Bluebird Datsun 120A ´73 · Datsun ´67 · Dodge Coronet ´51 · Ford klassikot.fi · 08/11 · Hinta 8,50 lli- ann Ra rm Ka Esittelyssä Juhani Jyrängön kuvankaunis kilpuri 11008 2012-04 808 6 414883 684 368480-1108 · PAL VKO MADE IN FINLAND SUOMALAISTA TYÖTÄ da M 20 · Mitsubishi Celeste ´78 · Pobe Taunus ´74 · Glas S 1004 ´63 ´55 · Skoda 120 LS ´79 · VW Kansan ssEn E ia or Motyttelyn show ast toi Mariskoolin Armi Ratia van nä Katta t klassikkoanti ei pettäny joka kotiin ´85 Karmann Ghia ´68 · Volvo 240 Japsicoupet Tuleva klassikko Suomalaisille rakas aerodynamiikan ihme Toivosen toiveauto Avaruusaikakauden Ast Martin Lagonda on Kaunis Celeste ja 120A persoonallinen Datsun Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi. Jokaisella autolla on tarina. 70-luvun ikonit perheautot Tarkan markan värikkäät nus ja Skoda LS Ford Tau 08/11 nd.com · www
10-20 rengas, hyvä, hp. Pintaa on. Yhteishinta 900. 08.00, 040-5213906, 013-638502, Polvijärvi Mercedes-Benz LAK-329 4x4 -61 Startista käymään ja menoksi, ruosteita vähän. Tee tarjous, H. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi ANTIKVARIAATTI ARWO PAPE RI / JUVEKIM OY Puutarhakatu 46, T URKU Tosimiesten metalliset pienoismallit! Traktoreita kaikkia kokoja: 1:16, 1:32, 1:43, 1:87 Meillä hyvä valikoima renkaita ja sisärenkaita myös entisöitäviin koneisiin. FORDSON Power Major massey ferguson 65 nuffield Universal Four NDI Finland Oy e-mail: somero@somero-trading.fi www.somero-trading.fi 76 ford Model F KUORTIN TRAKTORI KY · TOIMITUKSET KOKO SUOMEEN · PUH. Markkinat Osta ja myy kalustoa Myydään David Brown 990 Selectamatic takpää eli vaihteisto ja nostostolaitteet, H. 100. Uudet akut. Soita ja kysy lisätietoja mitä pakettiin kuuluu. Soita aamulla ennen klo. F I verkkokaupasta Konehuolto T. 3500 , 0500-949064, 128495 Myydään 60-luvun alun Husqvarna mopedin kaksi moottori. Koko 8,25-20. Puitu viim. Kysy!, 0400-535675, Kruusila -renkaat alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. N E T T I S I V U M M E O V AT U U D I S T U N E E T ! Käyttöohjekirjoja, myyntiesitteitä, varaosaluetteloita ym. -06. Jonkin verran muitakin osia., 050-5890885, Jalasjärvi Myydään/Vaihdetaan Perunan nostokone, sorminiittokone moottorilla, vanhoja äeksiä, ym. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto · Puh. Epsilon nosturi toimii ja helppo irrottaa. Neliveto Fareon etuakseli +vaihde ja jakolaatikko vm. Linko 70-luvulta., 040-4108118, Espoo Joutsan Vinssi +torni ja puomi , H. 600 , 050-5954773, Tohmajärvi Jeti-merkkinen Masinon valmistama työnnettävä lumilinko! Työleveys 40cm. suuttimet, venttiilikasi ym. 1kpl. 8000 , 0400-690704, 128492 Myydään 7 kpl kuorma-auton renkaita. -63 ym., H. Orbitol ohjaus, kasetti-viettopinta., H. J U V E K I M . 0400 685 235. harrasteeseen liittyvää materiaalia Deeren W W W. 400 , 050-5954773, Tohmajärvi Kaivinkone Jussi 610 kaikkia osia., 0500-769252, Lahti Leikkuupuimuri Massey-Ferguson 87 -69 pöytä 10 jalkaa, 20x20 renkaat, puintikuntoinen. 1000 , 0440-379691, Suonenjoki Michigan 35 pyöräkuormaaja Käyttökuntoinen ja toimiva, H. 450 , 0400-570372, Ruotsinkylä Perkins 6.354.4 osia mm
1700 , 0400-382270, Varkaus 128413 Valmet 20 konepelti lamppuineen. 300 , 0400-740323, Wikström Maamoottori Vuosimalli ei tiedossa. Ostetaan Valmet 361 ehjä ja siisti maski., 0400-697762, Mietoinen Mercedes-Benz 220D -75 Myydään varaosiksi. 5 euroa/osa, koko auton saa hintaan 300 euroa. 120. 150 , 044-5817956, 128491 Traktorin Kevytkoppi Ehkä Majorin, hyväkuntoinen. harvinaisuus! Mopot: tunturi automaatti "pappa" entis. Myynnissä myös maamoottorin erilaisia puhalluslamppuja., H. kats. Paperit on. Volvo T-24 -50luv. Vaihdossa voi tarjota Valmet 15-20 osia, H. 80km. Soita ja kysy! www.trukki-ukko.fi · Puh. Takra purettuna, n. 1600. Toras Venemoottori Vuosimalli ei tiedossa, H. Solifer Export siisti! 1100. Erittäin hieno yksilö!, H. 0400 393 666, 0400 313 666 06/11 77. Lisähinnasta lumipuskulevy+Nummi Junior nosturi, H. Osina alk. DB 950 -62 Hyvä maali, hieno 1500. 1500 ,, Kotka Tunturi Super Sport -80 Täysin läpi käyty ja laitettu! Laiton jälkeen ajettu n. kaikki osat 3500. Ha Fiat 1100E -50 MR kats. klo 20-22., 0400684207, Riihimäki KÄYTETTYJEN TRUKKIEN ERIKOISLIIKE VAMMAS -kaivurien varaosat! Alkuperäiset Kangasmaankuja 4 Sastamala O A VANHVOJA! U J WWW.LENINGRADAUTOMOBILE.COM ERIKOISIA AJONE 313 040-0130 M Lampimäki Oy Puh. 150 , 044-5817956, 128490 Myydään Valmet 15 -53, purettuna, n. renkaat 2200. Lasit on ehjät. 250 , 0400-887528, 128489 UAZ 452 DE 4x4 -82 aj. otot iltaisin n. Yht. 23000 km,rekist., ei kats., huonot lavan laidat, paljon varaosia +kirjallisuutta. Ha Fiat 1100 -63 mr. vahapaljo@ wippies.com, H. Tekniikka ok, kori mätä. koneosaa. 2500. 0400 808 007 · Nivelakselit ja -osat · Traktorin varaosat ja tarvikkeet · Osia myös vanhempiin koneisiin, kannattaa kysyä! TRUKKIPURKAAMO WWW.LAMPIMAKI.FI · Käytetyt ja uudet osat · Lisälaitteet ja renkaat · Ostamme ehjät ja epäkuntoiset trukit Koneharrastajille erilaista tavaraa vanhoihin koneisiin: hydraulipumppuja, mastoja ym. Ehjä, täydell., alkup. kaikki osat. hyv.nätti 4000. (03) 5142 674 | 0400 621 732 WWW.TRAKTORIOSA.FI Puh. Zetor 25 K -52 käynti/ajokunto 4000
Myös kuvan mukaiset peilit ja mahdolliset varret, 040-5024281, 128493 Pintakarkaistua pyöröterästä määrämittaisena. WWW.AURAOSA.FI · 0400 828 460 Näin ilmoitat Vanhat Koneet Markkinoilla: POSTITSE: Käytä alla olevaa ilmoituskuponkia Postita ilmoituksesi osoitteeseen: Vanhat Koneet, PL 350, 65101 VAASA SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä ilmoituksesi tiedot ja kuva osoitteeseen: ilmoitus@vanhatkoneet.fi ILMOITA ILMAISEKSI VANHAT KONEET MARKKINOILLA! Myydään Ostetaan Vaihdetaan Maatalouskoneet Kuljetuskalusto Maanrakennus Muut koneet Varaosat HUOM! Ilmoitukset, jotka ovat lehden toimituksessa viimeistään 20.1.2012 klo 12.00 julkaistaan 2.2.2012 ilmestyvässä Vanhat Koneet -lehdessä. Porilaisen polttoainejärjestelmä, 0408669806, Vaajakoski Ostetaan Traktori DT-14 1. Kaikenkuntoiset käy. (06) 456 8800 www.kah-trucks.fi Ostetaan Texas Jyrsimen niittolisälaite (9-160). Markkinat Osta ja myy kalustoa KUORMA-AUTOT JA VARAOSAT Myös uudempiin malleihin... Ilvesjoentie 425, Ilvesjoki puh. Valmet 359:n ilmanpuhdistaja., 050-5708499, Kajaani Ostetaan Fordson petrooli jo 40-luvulta kaasutin ja pako- ja imusarja. Pikkuvikainenkin kiinnostaa, 050-3757319, 128488 TAPPEJA JA HOLKKEJA KAIVINKONEISIIN · PYÖRÄKUORMAAJIIN · NOSTUREIHIN ym. Ostetaan Ostetaan Aiemmin ilmestyneitä Vanhat Koneet lehtiä. Lehdessä julkaistua materiaalia voidaan käyttää muissa Viipalemediat Oy:n julkaisuissa ja niiden markkinoinnissa. © Viipalemediat Oy. pyttyinen pieni diesel traktori, 0505375839, Pietarsaari Ostetaan BE-GE puu makuuhytti ja irto-ovet. Nimi: Osoite: Puhelin nro: Postinumero ja Paikkakunta: Leikkaa tai kopioi tämä kuponki Postimerkki VIIPALEMEDIAT OY PL 350 65101 VAASA 78 Vanhat Koneet pidättää itsellään oikeuden olla julkaisematta ilmoitusta. Emme myöskään vastaa virheistä ilmoituksissa
Onnea! UUDEHKO Sassikka on valjastettu kyntöpuuhiin. Kuvalaari Sukellus salaojaan Suomeen on kulkeutunut maailmalta mitä ihmeellisempiä koneita. Tekikö joku tuollaisia heinäkärryjä vai olivatko ne omavalmistetta. Kuvausajankohdaksi lähettäjä epäilee vuosia 1958-59. MASSIKKA heinäkuorman kanssa on kuin suoraan Suomi-Filmistä, vain Tauno Palo ja Ansa Ikonen puuttuvat kuvasta. Meillä on myös valmistettu mielenkiintoisia laitteita vuosien saatossa, kuten albumien kätköistä sivuille tiensä löytäneitä salaojakoneita. Jukka Välilän mustavalkokuvat valittiin tällä kertaa tuotepalkinnon arvoisiksi. Kuvan MH on kuvattu VarsinaisSuomessa. 06/11 79. Samalla muotilla valmistettuja kärryjä näkee ympäri Suomea. Leikkuupuimuri ei ollut itsestään selvyys sodan jälkeisessä Suomessa. 1950-LUVUN puolessa välissä Massey Harriksen leikkuupuimuri oli vielä harvojen herkkua
Kuvalaari Mihin joutui Vuonoksen Bucyruskaivuri? TÄSSÄ Jukan lähettämässä kuvassa esiintyy Kurpan Konepajan kahdesta Massey Fergusonista yhdistämällä toteutettu Mara-salaojakone. VOLVO BM on saanut kuljettajansa suojaksi itsetehdyn näköisen ohjaamon. Kuvan lähetti Kari Päivinen. SALAOJAKONEET kehittyivät vähän kerrassaan käyttäjäkunnan tarpeiden mukaan. Tässä jo varta vasten kyseiseen käyttötarkoitukseen rakennettu kone. 80. VUONOKSEN avolouhoksella on työskennellyt näinkin mahtava Bucyrus 88-B kaivuri 70-luvun alkuvuosina
Osa liittoutuneiden varastoista ostetuista telaWhiteista muutettiin normaaleiksi kuorma-autoiksi. MAN on kokenut kovan kohtalon lastausautona mutta Mersu näyttää vielä miltei liikennekelpoiselta. TelaWhiteistä tehtiin pula aikana mitä erilaisimpia sovellutuksia. WHITE telakuorma-auton alustainen salaojakone edustaa kyseisten värkkien ensimmäistä sukupolvea. MIKÄHÄN mahtaa olla tämän puurunkoisen traktorin merkki, kai tekijä sille nimen antoi. (Eero Pajunen) FORDSON odottelee uutta tulemistaan, onneksi kuitenkin sateensuojassa, tässä Pajusen Eeron ottamassa kuvassa. 06/11 81
Countyyn kiinnitetyllä kuormaajalla V10Mersu saa evästä selkäänsä. 82. Löytyykö niitä Suomesta yhtään entisöitynä vai onko ne kaikki ajettu romutuskuntoon? PUUTA ajettiin 70-luvulla vielä näinkin. Kuvalaari SatakymppiScanian puskurilta on miehekästä morjestella! LEHTEMME avustaja Harri Onnila pyrkii tässä isoveljensä tavoin Scanian puskurille reteesti morjestelemaan. DUMPPEREISSA Volvo on ollut kova tekijä jo vuosikymmeniä
taa iloa kaikil ty ylillä an 83. Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 1/2012 ILMESTYY 2.2.2012 Ikivihreä: Scania LS141 Kaali kulkee! Scania V8-moottorilla oli teiden kuningas 70-luvun lopulla. Hannu ja Kalle Kakko kunnostivat Aku Ankka -Scanian aikakauden puuvarustein. Pieni ja punainen neuvostotraktori T-16MG oli monen kolhoosin yleistyökalu. en halki Ilmoj anhan ajan tä Tallinnaan v is Matka Helsing le aisteille