32 TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 2 0 5 1 t e m Val Tehokkailla Led-valoilla syksyn pimeyttä vastaan! LED204 LED250 900 lumen 1080 lumen 9,90€ 9,90€ Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! 020 743 h u P • I M L A S II 4100 Teräskatu 3 • 7 www.lh-osa.fi 9943 Viipale mediat 745000-1406 • PAL VKO 2014-43 Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! 6 414887 450003 WWW.KIERTOKANKI.COM 14006 Nämä kaikki näppärästi Yli 200 € tilaukset rahtivapaasti! netistä Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 06/2014 • Hinta 8,50€ SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND • Traktorin varaosat sekä vanhoihin että uusiin merkkeihin • Maatalous- ja yleistarvikkeet • Auran kulutusosat kaikkiin merkkeihin • Maanmuokkauskoneen osat • Laaja valikoima ammattitason työkaluja • Monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majakat ja heijastimet • Lelut, pienoismallit, lahjatavarat ja paljon muuta 6/2014 • Fordson Major & OK-trukki • International B250 • Scania LB81 • Sisu L-54 • Valmet 1502 • Zil-131 KONEMIEHEN PALVELEVA TAVARATALO TARJOAA KAVONIUKSEN KONE PERINNEMESTARI International B250 vuodelta 1960 Monitoimimies Olli Lehto TYYLIBUSSI Pakkalan Liikenteen Sisu L-54
www.klassikot.fi 83. Jokaisella autolla on tarina. Missäs tässä se etuakseli on. Huippunopeus 225 km/h Huippunopeus/h 210 km Teho 300 hv262 km/h o Huippunopeus Teh /h hv 140 10 0 km V-8 277 hv uso SylinteritSylinthv Teh pe eri t no L-6 pu 72 Huip Moottorin 4565 cm3 L-6 Motilavuus 3 ott Sylinterit ori 4 n tila Lcm 9 vuu ho s1690 kg Te 3453 cm 3 Paino vuusino 3 275 Moottorin tila Pa45 rit kg cm te 0 lin 130 Sy 24 130 0 kg avuus tilino Pa 1730 kg Moottorin Paino AAA A Alfa Romeo Giulia Spider ’63 • Armstrong Siddeley Sapphire ’53 • Rover Vitesse ’84 • Toyota Hilux ’80 • UAZ 452E -paloauto ’74 Kilvanajolla ansaittu • Tilaajana saat vuosikerran 8 € edullisemmin kuin irtonumeron ostajana VANHAT KONEET 7/2014 ILMESTYY 23.10.2014 Töiden jälkeen Tuleva klassikko Pienet ranskalaiset Toyota Hilux ´80 harrasteautona Pienen budjetin räyhäkkä sporttijenkki Vähemmän julkisuutta saaneita erikoisuuksia Kestotilaus 44,90 €/8 nroa Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.klassikot.fi/kampanja Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@klassikot.fi Tilatessa muista mainita kampanjakoodi: KLA2014 SILLANKORVA - mennen tullen Esittelyssä Sillankorvan näyttävään kuntoon entisöity ScaniaVabis L75 perävaunuineen. Aveling Barford Calfdozerin puikoissa ei ehkä tunnu kauhean turvalliselta, mutta pysyypähän ainakin selkä lämpimänä. Tilaa Klassikot kotiisi! – säästät rahaa ja saat enemmän! Vauhdikas viisiovinen Rover Vitesse ´84 06/14 AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 06/14 • Hinta 8,50 € Alfa Romeo Giulia Spider 1600 ´63 • Saat lehden aina uunituoreena kotiisi kannettuna • Tilaajat saavat joulukuun numeron mukana Klassikot-seinäkalenterin vuodelle 2015 • Saat lisäksi tilaajalahjaksi Klassikot-pelikortit A A A A UAZ 469B Sinne ja takaisin 368480-1406 • PAL VKO 2014-42 6 414883 684808 SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND 14006 Viipale mediat Euroopan reissu 350 euron Peugeotilla Seuraavassa numerossa: Cadillac BM Allanté M W Toyota 1 Su Celica pra NUFFIELDISTA METSÄKONEEKSI PIKKUPUSKIJAN PUKILLA Varislahdella uurastaa puunajossa veikeä vehje, jossa on jotain vanhaa, jotain uutta ja paljon omaa
Tämän numeron kanteen valittiin kuva, joka tuo upeasti esiin koneharrastuksen rajumpaa puolta. Usein ihmisille tärkeimmät asiat ovatkin sellaisia, joita ei niin vain tilastokäyriksi taivutellakaan. Niissäkin tapauksissa tarinaa usein kerrotaan jälkipolville kaihoisasti muistellen. Tilastoja katsellessa vanhat ajat eivät olleet kovinkaan hyviä. Välimuotojakin on. Niistä seikkailuista on itselle jäänyt useita hauskoja muistoja – joskaan hauskuus ei kokemuksen hetkellä tainnut olla se päällimmäisin tunne. Vielä monta viikkoa haastattelureissun jälkeen palasin useasti ajatuksissani takaisin Rämeensuolle Ollin pajalle ja mökkipolulle. Kuusimetsän keskellä mutkittelevan, puiden reunustaman pienen tienpätkän jälkeen silmiemme eteen aukeni uskomattoman mielenkiintoinen pihapiiri: kaikenlaisia itse rakenneltuja, korjattuja sekä alkuperäisasuisia koneita ja vekottimia, moottorisahalla veistettyjä taideteoksia ja paljon paljon muuta. Kuvan takana oleva artikkeli kertoo tekijöistä, jotka valitsivat työmaan kalustoksi vanhaa rautaa tietoisena siitä, että nykykoneilla sama homma olisi saatu suoritettua turvallisemmin, nopeammin ja tehokkaammin – mutta silloin olisi yksi tarina jäänyt syntymättä. Esineiden lisäksi Ollin ahkera ja aina iloinen per06/14 soona sekä sammumaton innostus kaikkeen perinteiseen ja vanhaan tekivät meihin suuren vaikutuksen. Helpon arjen vastapainoksi voi haastaa itsensä vaikkapa harrastuksen kautta. Nykyajan hyviin puoliin lukeutuu se, että meillä kaikilla on mahdollisuus valita polkumme. Toivon, että tämän numeron Seppiä ja Mestareita –palstan artikkeli Olli Lehdosta Tapio Mäntyniemen osuvilla kuvilla höystettynä saattelee teidät lukijat samoihin lumoaviin tunnelmiin, joista me saimme työmme puolesta paikan päällä nauttia! Lea Lahti Toimittaja 3. Ainakin ensimmäiset navigaattorit johtivat käyttäjänsä toisinaan poluille, jotka olisivat perinteisen kartan avulla jääneet kokonaan kokematta. Usein vaikeudet ja niiden voittaminen ovat ikäihmiselle mukavaa muisteltavaa, vaikka tapahtumahetkellä olisikin toivonut pääsevänsä helpommalla. Nykyajan hyviin puoliin lukeutuu se, että meillä kaikilla on mahdollisuus valita polkumme. Joskus on käynyt niin, että olosuhteet ovat lopulta vieneet voiton ja periksi antaminen on jäänyt ainoaksi vaihtoehdoksi. No, on poikkeuksiakin. Ja jos oikein tarkkaan katsotaan, jotakuinkin jokainen mitattavissa oleva asia on mennyt reilusti eteenpäin vuosien ja vuosikymmenien vieriessä. Vaikka taitavia tekijöitä onkin paljon, harva harrastaja jaksaa ja viitsii nähdä vaivaa jakaakseen tietoa ja taitoa muillekin. Kuivausrummut, teräväpiirtotelevisiot, digikamerat ja älypuhelimien loputtomat sovellukset ovat asioita, jotka varmasti tuovat kolmenkymmenen vuoden kuluttua joitakin nostalgisia muistoja mieleen, mutta siinä kaikki. Pääkirjoitus MUISTOJA KERÄÄMÄSSÄ K un kirjoitetaan tarinoita vanhoista koneista, kirjoitetaan usein tarinoita vanhoista hyvistä ajoista. Tämän taitavan miehen pyyteetön tahto siirtää perinnetaidot nuorille ja vähän vanhemmillekin tekijöille on upea kulttuuriteko, josta kuuluisi saada huomionosoitus ihan valtakunnan tasolla. Siihen hommaan tämän julkaisun aihepiiriin lukeutuvat härvelit käyvät oikein mainiosti. Kun mies sitten avasi pajan oven, olimme suorastaan sanattomia emmekä tienneet, mitä ensimmäiseksi pitäisi tutkia tarkemmin, sillä niin paljon upeaa ja mielenkiintoista nähtävää rakennuksen sisällä oli. Haasteita kaipaava voi tinkiä mukavuuksista ja valita ammatin, jossa ei pääse helpolla, ja sama toisin päin. Olli vastaanotti meidät hyväntuulisesti tervehtien, raotteli pressuja suojassa olevan kaluston päältä ja kertoili tarinoita pihan koneista ja muista aarteista sekä pajarakennuksen ja mökin rakentamisesta. Yllättävän moni oli kaikesta huolimatta tyytyväinen elämäänsä sodanjälkeisinä, vaikeaksi koettuina vuosina. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Tekijältä Useampi kuukausi sitten ajelimme tapaamaan perinnetapahtumissa ahkerasti kiertävää Olli Lehtoa hänen metsämökilleen ja pajalleen. Olimme aivan hämmästyneitä metsän keskellä kohtaamastamme näystä. Ihminen on pohjimmiltaan monimutkaiseen ongelmanratkaisuun kykenevä sitkeä selviytyjä, jolle jatkuva elämänpolun tasoittelu voi hyvästä tarkoituksesta huolimatta olla olemisen mielekkyyttä alentava tekijä
Salaojia tehdessä esiteltiin työmaalla erikoinen vanha työkalukin. KONEET 18 International B250 ’60 Mikael Kavonius kunnosti Lohjalla neljää sukupolvea palvelleen Natikan viime talven aikana uuteen uskoon. 52 Isien pyöränjäljissä Monipuolinen näyttelyanti ja osuva ympäristö toivat runsaasti yleisöä Tammisaaren jo perinteiseen ajokulttuuritapahtumaan. 30 Fordson Major + OK-trukki ’58 Mika Rantanen pelasti Orasvuon Konepajan klassikon romutukselta. 36 TAPAHTUMAT 48 Pöljän aseman avajaiset Vanhaa rautatiekulttuuria elvytettiin Pöljässä onnistuneesti. Tässä numerossa 12 KANNESSA 12 Riuku-Vammas ’63: Maatyöt vanhoilla koneilla Kun vanhoja työkoneita kerännyt Jukka Nieminen ryhtyi rakentamaan konesuojaa, oli selvää, että maansiirtotyöt tehtäisiin Niemisen omilla aarteilla. Lättähattujunakin kunnioitti tilaisuutta vierailullaan. 50 Wanhat Wehkeet Iitin sympaattisessa perinnetapahtumassa törmättiin pariinkin kone-erikoisuuteen ja kierrettiin näyttelykohteita museobussilla. 24 Valmet 1502 ’77 Kuopiolaisen Heikki Hiltusen hallussa on alkuperäiskuntoinen MörköValmet, Suomen traktorihistorian suuri outolintu. 66 Scania LB81-roska-auto 1970-luvulla jätteenkeruu synnytti uusia haasteita, mutta Scanian jalostama erikoismalli jäi halvan työvoiman jalkoihin. 40 Sisu L-54 ’48 Pakkalan Liikenteen linja-autoklassikko on yhä ajossa vuosittain, ja kuljettajalla riittää juttuseuraa. 24 4 36 Zil-131 ’78 Kari ja Mika Savolaisen nosturilla varustettu neuvostokuormuri ei ole koriste vaan monipuolinen työkalu. Nyt virkeä Major paiskii taas hommia Lammilla. 40. Virttaalla ahertavat Vammaksen lisäksi Valmet 700 ja kaksi Fordson Majoria
03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Juha Pokki, Mika Rassi AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Antti Kautonen, Sami Korhonen, Johanna Helin, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Olli J. Ja jälleen soi hanuri mestarin käsissä. Kun maahantuonti uhkasi loppua, nousi Taavettia edustamaan aivan oma yhtiö. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Matti Jarvalta saa myös näiden vehkeiden kohdalla kullanarvoisia neuvoja ja varaosia. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. 60 Seppiä ja Mestareita Olli Lehto Olli Lehto harrastaa kaksipyöräisiä ja hallitsee vähän jokaisen kädentaidon. Materiaali: Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Kentän uutiset ja kuulumiset meiltä ja muualta. KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. ARTIKKELIT 44 Pekan pelit ja vehkeet Suonenjokelainen Pekka Konttinen on jyrännyt tietä Nuffieldilla ja aurannut Sisulla, ja saavat miehen kourissa kyytiä hanurin palkeetkin. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Toimitus 56 TILAAJAPALVELU Puh. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään 5 materiaalin lehdelle.. 68 Taavettien tarinaa – David Brown Suomessa David Brown oli haluttu traktori heti Suomen markkinoille päästessään. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. ny oinkin riittä jia olisi muut 06/14 72 Leningradin lemmikit Leningrad Automobile myy Espoossa vanhoja neuvostolaisia ajoneuvoja. 79 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia. 56 Nahkion maatalouskonemuseo Uusi tulokas museokentällä esittelee hyvän työkonevalikoiman ohella laajemminkin entisajan maalaiselämän esineistöä. 76 Markkinat Vanha tavara pysyy – omistaja vaihtuu. Ojanen, Harri Onnila, Paula Tavasti, Aimo Tenni, Juha Riihimäki, Aulis Lassila, Tapio Mäntyniemi 60 72 TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Thomas Backman, Meniina Lundström POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa 54 Lastbil 2014 veteraanit Ruotsin Jönköpingissä järjestetyt messut osoittavat, että raskaampaakin kalustoa voi mainiosti esitellä sisätiloissa. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. ttiin kyllä mainoste 68 Ta avettia ostaia is ll ko ka us aikana an, vaik t. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty
Niin nytkin. M almin lentoasemalla Hurrikaanista pistää ensimmäiseksi silmään sen suuri koko: se on selvästi pari kertaluokkaa isompi kuin ympärillä olevat muut yksimoottoriset lentokoneet. Tällä kertaa uutena mukana oli kymmenittäin mukautettuja vanhoja amerikkalaisia henkilöautoja 1910-luvulta lähtien. Nyt Suomessa lentävä kone on naamioitu Suomen ilmavoimien toisen maailmansodan väreihin, mutta alla on aito brittikone saarivaltakunnan toisen maailmansodan jälkeisissä maaleissa. Kun koneet olivat tehokkaita, ne olivat myös haluttuja ja niitä kulkeutui liittoutuneiden puolella moneen maailmankolkkaan, ja lopulta kymmenen Hurrikaania päätyi pääosin välirauhan aikana myös Suomeen. Osa koneista taas majailee tapahtumien väliajat omistajiensa verstailla tai takapihoilla ja Museorautatien oma kalusto sateelta suojassa radan kalustovajoissa.. Koneen on kunnostanut lentokuntoon Iso-Britanniassa Phil Lawson, ja sitä myydään nyt kahdella miljoonalla eurolla. Aivan halpaa ei kunnostuksen lisäksi ole myöskään lentäminen: konepeiton alla mylvii 12-sylinterinen Rolls-Roycen Merlin–moottori, joka hörppää 180 litraa bensaa lentotunnissa. Muita ei vajaan 15 kilometrin pituiselle ja 750 millimetrin raideleveyksiselle radalle olisi juuri mahtunutkaan. Tällä suurehkolla koneella muun muassa pelastettiin toisessa maailmansodassa Englantia saksalaisten vyörytykseltä. Minkiön asemanseutu suorastaan kuhisi kävijöitä, ja paikalle olikin järjestäjän laskujen mukaan saapunut hieman vajaa 3000 osallistujaa. Puolenpäivän aikaan lämpötila tyynessä säässä nousi 34 asteeseen, joten höyrykoneiden, maamoottorien ja vetureiden välissä oli jo liiankin lämmintä. Hawker Hurricane oli nopea ja kohtuullisen ketterä, hyvä vastus saksalaisten monille edistyksellisille sotakoneille. Minkiön asema toimi totuttuun tapaan Höyryfestivaalin keskuspaikkana. Myös brittiläinen Spitfire, “hävittäjä, jossa ei ollut yhtä ainoaa suoraan pintaa”, keräsi sankasti ilmavoittoja. Kalustovajasta olisi tarvittaessa kyllä löytynyt monta muutakin höyry- tai moottoriveturia, jotka 6 olivat nyt myös yleisön ihailun kohteena. Niiden keulilla olivat Loviisan–Vesijärven rautatien 2-8-0 numero 6 “Helga”, Welshpool & Llanfair Light Railway 2-6-2T numero 6 “Orion”, Jokioisten oma 2-8-2T–veturi numero 5 “Sohvi” ja Äänekoski–Suolahden rautatien 0-6-0T Porter. Sen suomalainen tunnus HC-465 kuului alunperin toiselle, venäläisil- tä sotasaaliiksi saadulle yksilölle. Summalla on tarkoitus kunnostaa toinen Hurrikaani-yksilö lennettäväksi. Se on hyvin kunnioitettava määrä – eihän tämä suinkaan ollut ainoa kiireesti valmistettava kone eikä ainoa brittiläinen hävittäjäkään. Ei uskoisi, että metallikehikon ympärille rakennettu runko on kangasta, ja että siivissä on käytetty puuta muotorakenteena, varsinkin kun koneen huippunopeus on huimat 547 kilometriä tunnissa. Lentono- peus oli sopivasti suurempi kuin vastapuolella sodan alussa. Monet esillä olleista koneista ovat olleet aikansa edistyksellisimpiä, ja useat niistä ovat saaneet sitä kautta myös pysyvän tallipaikan maatalousmuseo Sarkaan Loimaalle Minkiön lähelle. Yksi koneista toimi sepän ahjona. Hihna höyrykoneen voimapyörästä pyöritti sirkkeliä, suurta halonhalkaisukonetta ja jopa kivenmurskauslaitetta. Niillä saavutettiin kuusi ilmavoittoa. Päähuomion veivät odotetusti taas monivaunuiset höyryveturien vetämät matkustajajunat. Veturitallien väliselle aukiolle oli tuotu kymmenkunta suurta höyrykonetta, joiden käyttövoimalla tehtiin työnäytöksiä. Höyryvoimaa Jokioisilla J okioisten museorautatien Höyryfestivaalit ovat monelle harrastajalle vuoden tärkein tapahtuma, johon panostetaan tosissaan. Aika harvan suomalaisen budjettiin taitaa tällaisen koneen ylläpito ja käyttö sopia. Lawson oli Suomessa kaksiviikkoisella esittelyreissulla ja kertoi koneesta mielellään. Tämän laitteen hyötysuhteen luvattiin olevan huolellisen tuotekehityksen myötä jo lähellä polttomoottoreiden tehokkuutta. Välissä oli pakko tankata, jotta määräänpäähän päästiin. Sitä voisi kuitenkin ajatella museoon, joskin Tikkakoskella KeskiSuomen ilmailumuseossa on jo Hawker Hurricane 1, aito sellainen, ei vain aiemman kopio. Pientä vilvoitusta paikalle toi höyrykäyttöinen paloruisku, mutta vain pientä, laitteen kun joutuu paineistamaan uudelleen jo parin minuutin käytön jälkeen. Ja kun oli pakko, brittiläiset valmistuslinjat olivat suoltaneet sodan loppuun mennessä näitä koneita 14 000 kappaletta. Tunnus muuten liippaa läheltä nyt myynnissä olevaa konetta: HC-452. Lähettyvillä toinen pyöritti tapahtuman ainoaa uutta konetta, uutuuttaan kiiltävää höyryturbiinia. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Hurrikaani Malmilla Toisen maailmansodan tunnetuimpiin hävittäjiin kuuluu eittämättä Hawker Hurricane. Koneen matka Malmilta vei ensin Ouluun Tikkakosken kautta
Omat peltotyöt on toivottavasti syyskuun lopussa tehty, mutta silloin kynnelle kykenevän kannattaakin suunnata Kerimäelle muistelemaan, kuinka homma sujui ennen vanhaan. Tapahtumakalenteri Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi SYYSKUU 13.9. Peräkonttikirpputori, A-Katsastus, Kajaani 13.9. Höyryjunien syysajo, Minkiö 13.9. Mäkivetokisat, Sammi, Siikainen 13.-14.9. Masinistin kulttuur´päevät ja Rompetori, Rautalampi 13.-14.9. Myllärit-tapahtuma, Merikarvia 13.-14.9. Rauta ja Petrooli, Riihimäen Messupuisto 14.9. Vanhanajan markkinat, Kouvolan putkiradiomuseo, Kouvola 14.9. Zetorkynnön MM-kilpailut, Sastamala 20.9. Vanhan Savotan Vanhan ajan puintipäivä, Rautajärvi, Pälkäne 21.9. Turkulaisvalmisteisten moottorien kokoontuminen, Fortum Mariniumin piha-alue, Turku 30.9. Kupittaan harrasteajoneuvotapaaminen, Blomberginaukio, Turku LOKAKUU 11.10. October Swap Meet, Teivon ravirata, Tampere 18.10. Mobilian kuorma-auto- ja tiekonepäivä, Kangasala 18.-19.10. Loska-ajot, Mobilia, Kangasala 18.-19.10. Suuri Snadi (Valtakunnalliset pienoisrautatiepäivät, Old Toy Swap, Miniasuntomessut, Pienoismallitapahtuma ym.) Energia-areena, Vantaa SAKSALAISTRAKTOREITA RIIHIMÄELLÄ Hyvinkäällä alkanut Fordson Club Finlandin masinoima Rauta ja Petrooli -tapahtuma järjestetään tänä vuonna toista kertaa Riihimäen Messupuistossa. Koko Montereyn niemimaalla käytiin tuona viikonloppuna vilkasta autohuutokauppaa, ja Silver Meteorkin meni kaupaksi 187 000 Amerikan rahan hintaan. Moottoreiden soiton lomassa esiintyy Jani Wickholm. Kerimäelle siis koko perheen voimin. 06/14 Suomalaisen autotohtorin hurja hirviö palasi ainakin hieman likemmäs osiensa kotia, kun Silver Meteoria esiteltiin Kaliforniassa kovan luokan autotapahtumassa Pebble Beach Concours d’Élégance 17. Perinnekoneyhdistys Puruveden Masinistit järjestää nimittäin lauantaina 27.9. syyspeltotyötapahtuman. Perinnekoneosastolla on nähtävillä muun muassa puimureita eri vuosikymmeniltä sekä tässä numerossa esitelty legendaarinen mörkötraktori Valmet 1502. Lapset pääsevät tositoimiin eli ratsastamaan ponilla. elokuuta. Tarkempi osoite on Petroahontie 27, ja tapahtuma alkaa kello 10. Auton nimi oli tosin uudella mantereella Rolls-Royce Thunderbolt, mutta eiköhän tämän menijän nimestä huolimatta tunnista, jos se ohi hurahtaa. Miehen vapaa-ajan koneharrastelun hedelmistä lukijat saattavat muistaa ainakin yhden herkun, SIlver Meteorin. Tämänvuotisen tapahtuman erityisteemana ovat saksankielisten alueiden traktorit. 7. Paikalla komeilee myös aito vanha kuumailmamoottori, ja viljaa puidaan vanhaan malliin. Siinä 1928-vuosimallin Cadillacin alustalle oli pantu Rolls-Roycen 27-litrainen V12-moottori, jollaista on käytetty panssarivaunuissa ja lentokoneissa. SYYSTÖIHIN KERIMÄELLE Silver Meteor Amerikan autotaivaalla V anhat Koneet -lehden numerossa 4/2010 esiteltiin Seppiä ja mestareita -palstalla Stig Fagerstedt, Sisu-Auton pitkäaikainen pääsuunnittelija. Uusia koneita esittelevät Valtra, John Deere ja rantasalmelainen KiviPekka. Rauta ja Petrooli Riihimäen Messupuistossa 13.-14.9.2014 kello 10-17. Monenlaista työesitystä on luvassa: kyntönäytöksiä erimerkkisillä ja -mallisilla traktoreilla ja auroilla, puintinäytös Sampo-puimakoneella, ja heiluupa alueella sirppikin. Esillä on tuttuun tapaan traktoreita, maansiirtokoneita, maamoottoreita, kuorma-autoja ja käsityöläisten taidonnäytteitä. Stig oli jättänyt Cadillacista akselit, vaihteiston ja ohjauslaitteet, mutta tehnyt loput itse. Puffetissa on tarjolla kahvia, makkaraa, lettuja ja virvokkeita. Viisimetrisen veitikan muotoilu on 1920-luvun urheiluautojen tyyliä. Yleisöparkki sijaitsee osoitteessa Rinnetie 1, josta museolinja-auto kuljettaa kävijöitä alueelle ilmaiseksi
samoin kivikoukuissa ja sitten myöhemmin pillarin raivausterissäkin. Ei ollut vetokalustoa. Ostin kumminkin poran ja laitoin sen toimimaan takaulosotosta, kun monet laittoivat voimanoton siivapyörän kautta.” Syvälahti oli nähnyt jossain kuminivelillä varustetun voimanulosoton. ”Nythän saa murrosniveliäkin liikkeistä vaikka minkälaisia. Se poikki ja hitsillä kaksi kulmarautaa kiinni ja tämä sinne kardaanin sisään. Eipä ihme, että hyökkäysvaiheessa kävi sitten niin, että kun oltiin aikansa ampua jyskytetty ja hyökkäys eteni, rintama karkasi ja tykit jäivät. ”Ratakisko oli usein tarpeen kivivaunua tehdessä. Se antoi paljon välityksiä, mutta vain pienimpiä käytettiin. Tiet – tai niiden puute – piti myös ottaa huomioon. Sanoivat, että ei se Zetorissa kestä, on kokeiltu. Kyllä sillä aikas paljon kerettiin porata silläkin. Sikäli tuo reissu sivuaa aihettamme, että jos raskasta oli kalusto myöhemmin urakoidessa, niin sellaista se oli jo sodassakin. Alkoi ilmaantua kivivaunuja Suomemme pelloille. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Kun Eino pillarin osti Teksti: Aimo Tenni Kuvat: Eino Syvälahden arkisto ja Aimo Tenni 8 Vuonna 1920 syntynyt Eino Syvälahti on monen alan veteraani: talvisodan päätyttyä hän meni sotaväkeen, ja ne samat tahdit askelten veivät jatkosodan tykistöön – aina Ihantalaa myöten. Ranskalaiset 155 mm de Bange -tykit, joita niin kutsuttu Miehikkälän patteristo käytti, painoivat noin 6 000 kiloa kappaleelta. Meillä olisi ollut mahdollisuus laittaa se kolminkerroinkin, mutta se olisi hidastunut samalla. Menin sitä Tampereelle katsomaan. Tuhansien kaltaistensa kanssa Eino Syvälahdella oli kivinen mäki, jota piti yrittää viljellä. Mutta rauhan töihin. Syvälahti toimen miehenä rakensi sellaisen itse. ”Vuonna 1955 Hommasin ensimmäisen porakoneen, joka oli muuten tehty kaksisylinterisestä lentokoneen moottorista. Fordsonin istuin laitettiin taaksekääntyväksi. Siinä kun on se alkupää neliskanttista. Energistä miestä kivien paljous alkoi harmittaa. Hänkin tilasi sellaisen, mutta ei se kestänyt. Eino otti siitä oppia ja alkoi tehdä itse kestävämpiä vanhoista kuorma-auton renkaista. Voimaa kertovassa taljasysteemissä vaijeri kiersi kaksi kierrosta. Patteristolla ei ollut omaa vetokalustoa, joten oli yritettävä lainata autoja, ja lisäksi sellaisia, jotka kykenivät vetämään näin järeitä aseita. Meidän kivivaunussamme oli auton vaihdelaatikko. Vaununsa vetäjäksi Eino Syvälahti otti väkivahvan Fordson Majorin. Tehtiin niitä auton kardaaniakseleista”, kertoo Syvälahti ja jatkaa: ”Kun oli kardaaniakseli, niin mentiin kauppaan ja ostettiin rautakanki. Tuntui jo välillä siltä, että alkoipa tehdä mitä laitetta vaan, niin aina ensin Lahden Rautaan hakemaan järeää ratakiskoa. Muuten, ne rautakangen pätkät hitsattiin yhteen ja saatiin siten vielä lyhyt rautakankikin.” Pelkkä poraaminen ja ampuminen ei kiihtyvässä kehityksessä riittänyt. Silloin ei saanut. Ja kyllä voima riitti
Poraamalla se oli irrotettava. Tästä vastaava mestari Matti Pienimaasta tuli sitten myöhemmin pitkäaikainen tiemestari tänne kotikuntaani Hartolaan.” Syvälahden maansiirtohommat laajenivat, ja myöhemmin tarvittiin jo omaa korjaamoakin. Kiveen kiilattava kartiotappi oli pohjasta paksumpi, kuin ladattu sinko. 9. Ja vielä 90-vuotiaana hän harjoittaa mökkivuokrausta ja huolehtii mökkiteiden kunnosta. Syy siihen, miksi hän pillarin osti, oli pieni kaksitahtimoottori. Mutta kaksitahtinen joutui aina kylmiltään vääntämään suuren dieselin käyntiin ja tämä söi pientä moottoria, etenkin sen laakereita. Sitä ostaessa Syvälahti joutui kilpalaulantaan hinnan suhteen. Kun se jaksoi ottaa kierroksia, kytkettiin pieni moottori pyörittämään isoa dieseliä. Koska Hartolassa oli useampikin sellainen, olisi uuden rakentaminen tuonut paikkakunnalle jo liikaa kapasiteettia. Paitsi rapakivet. Kun sitten kivi oli siirretty metsään, lyötiin kartiotappia isolla vasaran tapaisella alaspäin ja näin saatiin se irti. Korjaamo oli kuitenkin pakko saada. Ja siihen aikaan se uusi pillari oli vielä sellainen nähtävyys työmaalla, että Juvalla 06/14 olivat kaikki pomot vastaava mestari Pienimaan johdolla meitä odottamassa! Sain D7:n pois lavetilta, ja kun vielä onneksi oli yöllä satanut uutta lunta, niin Pienimaa sanoikin, että työntelepäs ensin tuota lunta pois tieltä. Tehtiin tätä viitostietä. Näin se vuorostaan käynnistyi hyvin – yleensä jopa pakkasissakin. Niihin ei kartiotappia saanut niin kiilatuksi, että se olisi kiinni pysynyt. Peukalon pyörittely on täytynyt jättää toisten huoleksi. ”D7 käynnistettiin siten, että starttimoottori starttasi ensin sähköllä pienen kaksitahtimoottorin. Ja kun kiveen kiilattu tappi oli kestänyt tonnien painoisen kiven nostelun, niin eipä se käsin nykäisten siitä irronnut... Sellainen kivi murtui.” ”Vuoden 1957 talvella ostin pillarin, D7:n. Jos taas pieni moottori sanoi sopimuksensa irti, ei isoa dieseliä saanut mitenkään käyntiin. Tämän jälkeen sauma kiinni. Kyllä ne kaikki kyytiin sopivat kivet maasta nousivatkin. Työmaalle mennessä oli minulla ajokokemusta Caterpillarista juuri sen verran, että olin ajanut sen Heinolassa Pellonraivaus Oy:n lavetin päälle. Olin saanut sille ostolisenssin ja ensimmäisen työmaankin jo Juvalle. Korjaamossa huollettiin ja korjattiin niin omia kuin toistenkin koneita. Oli siis hyvä olla varalta yksi käynnistysmoottori.” Kivenraivauksen, maansiirron ja viljelyn lisäksi Syvälahti on ehtinyt rakentaa yhden rivitalonkin. Homma toistettiin niin monesti, että sopivat mutkat syntyivät. Järeästä ratakiskosta leikattiin polttoleikkurilla ratapölkkyä vasten tulevasta puolesta pala pois, sitten kisko pu- naiseksi ja taivutus. Sain siinä vähän harjoitella, kuinka pillaria ajetaan...” ”Olin palkannut Suikkasen Topin hommiini, kun tarkoitus oli, että ajetaan kahta tuuria. näinkin! Tuli se kalliossa kokeiltua. Viimein kuitenkin kaupat saatiin solmittua. Uusi pillari tuotiin ensin satamasta Heinolaan. Tappi siinä silloin aina katkesi. Venähti ensin ja olikin sitten jo poikki.” Vääntyneitä tappeja kunnostettiin pajassa, jossa niitä kuumennettiin ja oikaistiin. Omatekoinen kivivaunu viettää eläkepäiviä kuten Einokin. Tässä kävi joskus vastaalkajalle munaus: jos nimittäin oli kiilannut kartiotapin kiveen porattuun reikään ihan pohjaan asti, niin ei ollutkaan enää mahdollista lyödä tappia alaspäin. ”Mutta kerran jouduimme ampumaankin lavalla tapin irti. Vuonna 1957 uusi pillari oli sellainen harvinaisuus, että Itä-Häme-lehtikin uutisoi Eino Syvälahden kaupat. Kivennostokaluston lisäksi Eino Syvälahdella oli parhaimmillaan neljä Caterpillaria, joista yksi tosin oli sellainen, josta oli niin sanotusti tullut musta rauta moottorin kyljestä läpi. Topi oli vähän sellainen huuliveikko, ja minä kun lykkäsin lunta, niin tämä tepasteli siinä herrojen joukossa ja mainosti, että kyllä tämä homma meiltä käy! Ja rupesihan se homma käymään, ja kaipa olivat tyytyväisiä, kun kerran seuraavana syksynä ottivat meidät sinne uudestaan. Korjaamo valmisti asiakkaille muun muassa kivikoukkuja
Kuvat: Kari Näätänen L onnan saari sijaitsee Helsingissä suunnilleen Kauppatorin ja Suomenlinnan välissä. Kuluvan vuoden toukokuusta lähtien Lonna ja sen nähtävyydet ovat olleet kaikille avoinna, ja saarelle on järjestetty myös helppo pääsy, sillä yhteysaluksia kulkee Kauppatorilta noin tunnin välein. Miinojen varastointi siirtyi Lonnalta Melkin saarelle vuonna 1933. Saaren historia liittyy tiiviisti sodankäyntiin ja ulottuu aina Suomen sodan aikaan, jolloin saarella neuvo- 10 teltiin pariin otteeseen Viaporin linnan antautumisesta. Miinatyöt eivät jääneet Lonnan historiaan vielä tässä vaiheessa, sillä varastoinnin sijaan saarelle sijoitettiin miinanraivaukseen keskittyvää toimintaa.. Vuonna 1817 Lonna lunastettiin keisarillisella päätöksellä kaupungilta armeijan haltuun, ja jo muutaman vuoden kuluttua saarelle pystytettiin ruutivarasto ja 1800-luvun loppupuolella tiilirakenteiset miinavarastot sekä tilat miinojen kokoamiseen. Saarelta löytyy nähtävää myös koneharrastajalle. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Lonnan laitos Helsingin edustalla sijaitseva Lonnan saari on tuore lisä kotimaanmatkailijaa kiinnostaviin vierailukohteisiin. Pieni, noin 150 metrin pituinen saari on ollut pitkään suuren yleisön tavoittamattomissa keskeisestä sijainnistaan huolimatta
Liikkuvien laitosten yleistymisen esteenä oli yhteen yksikköön vaaditun kuparin valtava määrä ja monella tavalla raskas toteutus. Toinen moottoreista on vaurioitunut, mutta toisen saa tarvittaessa jyrisemään edelleen. Operaatio edellytti luonnollisesti sähköä, ja sitä tuotettiin saarelle sijoitetuilla generaattoreilla. Kun britit saivat toimintamekanismin selville, alkoi erilaisten torjuntamenetelmien kehittely. 11. Herätemiina olikin sitten vaikeampi torjuttava, sillä se odotteli meren pohjalla ja räjähti havaitessaan yläpuolella kulkevan aluksen magneettisuuden. Kelluvien miinojen poisto merestä oli suhteellisen yksinkertainen joskin työläs operaatio. Lonnan saaren demagnetisointilaitos oli yksi keino poistaa aluksen magneettisuus, ja se toimikin hyvänä apuna lähialueella liikkuvien laivojen suojelemiseksi. Yksityiskohdat ovat paikallaan ja toinen isoista koneista on edelleen käyntikuntoinen. HERÄTEMIINOJEN TORJUNTA Toisen maailmansodan alkupuolella satamien lähistöjä miinoitettiin pääasiassa kelluvilla miinoilla, jotka räjähtivät kosketuksesta. Niitä varten kehiteltiin erilaisia, alukseen kiinteästi asennettuja magneettisuuden poistolaitteita, jotka toimivat samoja periaatteita noudattaen. Metallirunkoisen aluksen demagnetisointi suoritettiin kerran kuussa, ja itse toimenpide hoitui ohjaamalla alus erityiselle poistokentälle, jossa magneettisuus pois- tettiin sähkövirran avulla. Magneettisuus palautui kuitenkin ajan myötä, mikä tuotti ongelmia pitkän matkan kulkijoille. Yksi erikoinen ratkaisu oli valjastaa vanha pommikone suurella magneettirenkaalla ja lentää koneella laivaväylien yläpuolella, jolloin magneettikenttä sai miinat räjähtämään vaaraa aiheuttamatta. 06/14 Leveämpi kaista saatiin vaarattomaksi seilaamalla kahdella aluksella, joiden väliin oli vedetty sähkökaapeli. Kaksi suurta dieselkäyttöistä generaattoria on edelleen paikoillaan, ja niihin voi myös tutustua tarkemmin paikan päällä. Generaattorit ovat sveitsiläisen Brown Boveri -tehtaan tuotantoa, ja niiden voimanlähteinä ovat vakuuttavan oloiset Maybachin valmistamat V12-dieselmoottorit. Sähköpulssit loivat magneettikentän, joka sai miinat räjähtämään vaikutusalueellaan. Toisen maailmansodan aikana saarella käynnistyi demagnetisointiasema, jonka avulla laivojen rungoista kyettiin poistamaan magneettisuus ja tekemään ne sitä kautta immuuneiksi magneettimiinoille. Saarella valmistettujen miinojen kuljetusta varten rakennetut kiskot ovat alkuperäisillä sijoillaan. Toimenpiteen onnistuminen varmistettiin mittaamalla magneettisuuslukemat ennen ja jälkeen demagnetisointia. Menetelmä toimi kapeilla väylillä, mutta vähänkään suuremman alueen ”kampaaminen” oli jo ylivoimainen tehtävä
12. Salaojia tehdessä esiteltiin työmaalla myös erikoinen vanha työkalu. VERI VETÄÄ VANHAN KONEEN HYTTIIN Teksti: Harri Mustonen • Kuvat: Tapio Mäntyniemi Kun vanhoja työkoneita kerännyt Jukka Nieminen ryhtyi rakentamaan konesuojaa, oli selvää, että maansiirtotyöt tehtäisiin Niemisen omilla aarteilla
Taivasalla koneet eivät tosin tähänkään asti tämän keräilijän omistuksessa ole olleet – siihen ne ovat liian arvokkaista – vaan aina masiinoille on löytynyt jokin vuokratila. 13. Kolme miestä häärää pellon laidalla. H einäkuun helteinen päivä Loimaan Virttaalla. ”Koska on oma tontti ja puuta sahattuna valmiiksi, niin ajattelin tehdä niille sellaisen”, Nieminen taustoittaa. Apuna työmaalla Niemisellä on kaksi eläkeläistä, Aarre Karjalainen ja Erkki Rantanen. lainen oli sitten itselle ostaa vanhoilla päivillä.” Riuku-Vammakseensa Nieminen on vaihtanut etuakselin, ja nyt sillä on leveämpien renkaiden ansiosta mukavampi ajaa tiellä. Jukka Nieminen kauhoo maata Riuku-Vammaksella Valmet 700:n perässä olevaan vaunuun. Vuosien saatossa Nieminen on saanut haalittua 63-mallin Vammaksen, 71-mallin Valmet 700:n, 64-mallin Majorin etukuormaajalla sekä toisen, vuodelta 1962 olevan Majorin, johon Nieminen on itse asentanut kuusisylinterisen tekniikan. Sellainen on siis Niemisellä hakusessa, joten jos jonkun nurkista kyseinen osa löytyy, olisi sille ottaja Virttaalla. Meneillään ovat rakennuksen pohjatyöt, sillä pellolle on valmistumassa konesuoja Niemisen keräämille vanhoille työkoneille. Vauhdikkaampaan liikkumiseen käy puolestaan vuoden 1974 venäläinen sivuvaunullinen Dnepr-moottoripyörä, jolla on mukava päräyttää maatöiden lomassa vaikka kahville – ajan hengen mukaisesti. Siitä lähti Niemisen vanhojen työkoneiden harrastus liikkeelle yli neljä vuotta sitten: ”Olen joskus nuorena miehenä kaivellut tuollaisella Riuku-Vammaksella, joten pakkohan sel- Kymmenen tunnin työpäivän aikana valmista salaojaa syntyi yleensä 1–1,5 kilometriä. Naapuriapua ja heinäntekoa Ikänsä koneiden kanssa tekemisissä olleelle 61-vuotiaalle Niemiselle on 1960-luvulla yleisesti käytössä ollut Vammas erityinen kaivinkone. Tällä hetkellä Vammaksen riuku eli puomi ei ole toiminnassa, sillä vastapainosta puuttuu välikappale
Aikoinaan salaojituksissa käytetyissä koussissa oli pitempi varsi, jotta niillä voitiin noukkia kokkareet ojan pohjalta ja tasoittaa pohja kätevästi. ”Lisäksi netissä on masinistien kotisivut, 14 jossa käydään vilkasta keskustelua”, lisää Nieminen. Viime keväänä eläkkeelle jäänyt Rantanen teki pitkän työuran salaojaurakoitsijana, peräti viisikymmentä vuotta. Salaojitusta alueella tehtiin ennen 1960-lukua Pellonraivaus Oy:n (nykyisin YIT) kahdella Cleveland-salaojakoneella, mutta koneiden kaivuujälki oli melko rouheaa ja vaati paljon jälkitöitä sekä ison työporukan. Oikealla Aarre Karjalainen laittaa Erkin kanssa salaojia paikoilleen. Vuosi 1964 muutti tilanteen.. Kokenut konemies onkin todellinen siunaus naapureille – sen voi maalla asuva kirjoittajakin vakuuttaa, sillä traktorit ja työkoneet alkavat olla pikkuhiljaa maaseudun katoavaa kansanperinnettä! Salaojitusta vanhaan malliin Niemisen työmaalle on tuotu erikoisen näköinen työkalu, joka on kuitenkin loimaalaiselle Erkki Rantaselle erittäin tuttu. Vanhojen koneiden harrastustoimintaan kuuluu luonnollisesti myös Fordson Club Finlandin jäsenyys ja vieraileminen ainakin kerran kesässä rompepäivillä, jossa vaihdetaan kuulumiset alan harrastajien kanssa. Muutoin Nieminen on pitänyt kaikki koneensa käyttökunnossa, ja varaosatilannekin on kohtuullisen hyvä: mies on hankkinut toisen Riuku-Vammaksen varaosiksi, ja Majoreihin saa Niemisen mukaan vielä nykyäänkin uusia osia hyvin, eikä niiden hintakaan ole kova. ”Majori on heinäkone, ja sillä vetelen heinäpeltoa matalaksi – on paremman näköistä ja perunat saa paremmin talteen pellon keskeltä”, mies tuumaa. Ja kestäviäkin nämä puoli vuosisataa vanhat masiinat ovat, sillä Nieminen toteaa, ettei yksikään ole vielä mennyt rikki. Vaikka koneet on hankittu vain harrastemielessä, löytyy niille jatkuvasti myös mielekästä ja hyödyllistä käyttöä. Työsarkaa peltojen salaojittamisessa 1960-luvulla riittikin. Koneidensa huollot mies pääsee tekemään mukavasti Erkki Rantasen hallissa. Kyseessä on koussa eli salaojahöylä. Maaseudun naapurustosta puolestaan löytyy aina avun tarvitsijoita, jotka antavat konemiehelle tilaisuuden käyttää vanhoja masiinoitaan pienissä kaivuutöissä kuten ojien ja rumpujen kaivamisessa. ”Alueella Loimaa–Alastaro–Oripää– Pöytyä toimi aikoinaan peräti viisitoista salaojakonetta”, Rantanen muistelee. MAATYÖT VANHOILLA KONEILLA Erkki Rantanen esittelee salaojahöylää eli koussaa. Tällaista pitkän puisen varren päässä olevaa kourua käytettiin aikoinaan salaojien viimeistelyssä. ”Sieltä löytyvät kaikki tarvittavat pajavehkeet”, Nieminen kehuu
Työ tapahtui ojan reunalta, joten tällaisen koussan varsi oli normaalisti noin kaksi ja puoli metriä pitkä. ”Jos ojassa oli parin kolmen sentin heitto, niin vesivanalla höylättiin pohja tasaiseksi siten, että vesivana oli ojan pohjalla yhtenäinen. RiukuVammaksella saa kaivettua ojat ja anturan perustukset, Majorin etukuormaajalla puolestaan täytetään kätevästi perustukset ja salaojat hiekalla. Niiden mukaan tarkka ajaja saattoi kaivaa ojan hyvään maahan jopa sentin tarkkuudella. 15. Konemiehellä oli apuri, joka laittoi maahan sihtejä eli tähtäysviittoja. Koska kone ei kuitenkaan tehnyt tarpeeksi tasaista jälkeä, kulki sen perässä mies koussan kanssa. Sitten otettiin Jukka Niemisen kokoelmasta löytyy vanhoja koneita monenlaiseen tarpeeseen. ”Minimipudotus sadalla metrillä oli kolmekymmentä senttiä – eli periaatteessa kolme milliä metrillä”, Rantanen täsmentää. ”Kurppa myös koulutti urakoitsijat”, Rantanen tietää. Kun sopiville salaojitusporukoille tuntui olevaan kysyntää, hankki myös Rantanen Kurpan valmistaman salaojakoneen Fordson Majorinsa perään. Sillä otettiin ojan pohjalta pois kaikki ylimääräiset kokkareet. Tuolloin loimaalaisen Mauno Kurpan konepajalta valmistui useita kymmeniä Marasalaojakoneita. Jos ojan pohjassa oli mäki, teki se vesivanan soukaksi. Nämä ketjukaivurit soveltuivat erittäin hyvin ojien kaivamiseen ja olivat suosittuja koneita omana aikanaan. Kurppa-kaivuriporukkaan kuului viisi miestä. Kun irtonainen maa oli otettu pois, kaadettiin ojan pohjalle kannulla vettä, jonka avulla pohja höylättiin vielä koussalla tasaiseksi
Joskus maa saattoi olla kuitenkin sopivan kosteaa, niin että ojan pohjalle tuli käyttökelpoinen noro valmiiksi – tämä säästi silloin veden kantamisen vaivan. Myös Niemiselle tämä entisajan salaojitustouhu on tuttua, sillä hän on ollut usein Rantasen apuna. Salaojituksia pelloille kuitenkin tarvitaan taas, sillä raskaat koneet tiivistävät maan ja tukkivat näin painollaan vanhat salaojat. Oli itsestäänselvyys, että konesuojan maatyöt tehdään vanhoilla koneilla. Käytännössä sitä työtä ruvettiin tekemään koneen perässä melko pian”, muistelee Rantanen. ”Nyt tehdään uusia ojia vanhojen imujen väliin”, kertoo Rantanen. Tiiliputket ovat kuitenkin vaihtuneet jo vuosikymmeniä sitten muovisiksi, ja vaikka Niemisen konesuoja tulee vanhoille masiinoille, ei siinä sentään käytetä vanhanaikaisia salaojaputkia. Nieminen on vaihtanut siihen etuakselin parantaakseen sen ajo-ominaisuuksia – muuta remonttia ei juuri ole tarvinnut tehdä. Salaojien teossa oli aluksi sääntö, jonka mukaan oja piti ensin kaivaa koneella, ja vasta sen jälkeen päästiin aloittamaan yläpäästä ojan tasoittamista. ”Ne oli sellaiset vanhoilliset, 30-luvulla tehdyt ohjeet. Näin edeten tuli työhön tottuneella ojaporukalla kymmenen tunnin aikana – joka oli normaali työpäivän pituus – valmista salaojaa 1–1,5 kilometriä. Kun ojan pohja oli tasainen, laskettiin sinne 33 cm pitkät, tiilestä tehdyt salaojaputket. Nyt Loimaalla on enää kaksi salaojaurakoitsijaa – molemmat iältään vanhempia kuin Rantanen. Niinpä Rantanen toimi talvisin muun muassa pyöräkuormaajan kuljettajana. Aluksi Rantanen teki talvisin muutaman kerran salaojia myös soille, koska kesällä suo ei olisi kantanut. Ammatikseen Nieminen ajaa bitumirekkaa – on ajanut itse asiassa jo miltei 30 vuotta. MAATYÖT VANHOILLA KONEILLA sentin parin kerros pois höylällä koko ajan koneen perässä kulkien”, Rantanen selvittää. Tätä varten oli tehty työkalu, jossa oli jälleen kahden ja puolen metrin varsi, jonka päähän oli nyt taivutettu koukku 8 mm:n raudasta. Usein kuitenkin ojaan ehti valua niin paljon vettä, että se teki koussan kanssa työskentelemisen hankalaksi. Vaikka säiliöautonkuljettajaa eivät kuorman lastaus ja purku hirveästi rasitakaan, vaatii raskaan rekan ajaminen kesäkuumalla ve- Edullisesti omilla koneilla. Koneet eivät kuitenkaan tahtoneet kestää jäistä maata, ja talvikaivuu oli lopetettava. ”Se oli ammattimiehen työtä, että oppi laskemaan niitä koneen Iästään huolimatta puskee Riuku-Vammas vielä täysillä töitä. 16 vauhdissa”, Rantanen toteaa tiilisten salaojaputkien asentamisesta. Neljän aikaan aamulla mies hyppää rekan rattiin, ja pituutta työpäiville tulee 12–15 tuntia
Ja kun käyttökelpoisia työkoneita on omasta takaa, niin täytyyhän niitä käyttää oikeisiin töihin. 06/14 ronsa. Riuku-Vammaksen hytti on karun asiallinen, mutta sieltä löytyvät kaikki tarvittavat vivut – ja tärkeintähän on, että homma toimii. ”Tein juuri kaupat yhdestä vanhasta Valmetista. Se on seisonut aika kauan, joten voi olla moottori jumissa, mutta pelastin sen romukauppiaan kynsistä”, Nieminen naurahtaa. Rakennustyöt hän aloitti heinäkuun alussa. Luulisi, että näissä koneissa riittäisi sitten ruuvattavaa pitkäksi aikaa – mutta ei. Mutta mikä sitten saa pitkät työpäivät rekan ratissa tekevän miehen vielä vapaa-ajalla pusaamaan koneiden kanssa. Vapaa-aika menee yleensä koneiden kanssa, ja miltei joka päivä täytyy miehen päästä ”heiluttelemaan puomia”. Nieminen aikoo saada konesuojansa valmiiksi jouluun mennessä. Niemiselle oli itsestäänselvyys, että konesuojan maatyöt tehdään omilla vanhoilla koneilla, vaikka joku maaurakoitsija olisi nykyvehkeillä tehnyt työn nopeammin ja jälkikin olisi Niemisen mukaan saattanut olla tasaisempi. Jo seuraavana päivänä työmaalle tuli timpuri tekemään sokkelin laudoituksen, ja kahden päivän päästä oli määrä valaa antura. ”Menihän siinä aikaa, kun jouduin itse kaivamaan ja ajamaan maat pois, mutta nyt työ maksoi vain polttoainekulujen verran”, mies summaa tyytyväisenä. 17. Nieminen tuo Fordsonilla salaojahiekkaa, jonka kauhasta miehet levittävät sitä muovisten salaojaputkien päälle. ”Kun kyydissä on 170-asteista bitumia, täytyy liikenteessä olla aurinkoakin tarkempi”, Nieminen painottaa. Vanhoista koneista onkin löytynyt sopiva vastapaino rekkakuskin vaativalle työlle. Makoilemaan mies ei vapaa-ajalla ehdi, kun arkipäivät menevät rekan ajossa. ”Veri vetää sinne hyttiin”, Nieminen tunnustaa. No, kohta Niemisen Vammakset, Valmetit ja Majorit pääsevät viimein omaan suojaan
Lohja 18
Traktori on edelleen samassa talossa ja suvussa. Viime talven aikana Sluthin pojan tyttärenpoika Mikael Kavonius kunnosti Natikan uudenveroiseen kuntoon. NELJÄN POLVEN NATIKKA INTERNATIONAL B250 1960 Mikael Kavoniuksen äidin isoisä Evert Sluth osti ensimmäisen traktorinsa, International B250:n, maatilalleen Lohjan Teutariin vuonna 1960. 19
Natikassa on ollut aikanaan varsin kattava määrä työkoneita: niittokone, kylvökone, kyntöaura, hankmo, karhi, lantakärry sekä takakuuppa. Viljelyä on kuitenkin jatkettu tilalla keskeytyksettä, ja nykytilanteessa Mikael Kavonius hoitaa viljelytyöt äitinsä omistuksessa olevalla suvun 25 hehtaarin tilalla, josta on peltoa kymmenisen hehtaaria. Oman talon töissä rekisteröintiä ei tarvittu, sillä pellot ovat aivan maatilan pihapiirissä eikä omalle pellolle ajettaessa tarvitse poiketa maantielle. Kahdeksankymmentäluvulla kakkoskoneeksi Vuonna 1982 Natikan 187-UK-kilvet palautettiin ja se poistettiin rekisteristä, koska taloon tuli Massey Ferguson, ja Natikka jäi hoitelemaan kakkoskoneen virkaa. Ainoastaan kerran Natikkaan on tehty koneremontti, ja samaten kytkin on vaihdettu. Tila on edelleen aktiivisessa viljelyssä. Mikael on tottunut traktorinkäyttäjä. Tuntimittari on edelleen paikoillaan, mutta se on seisahtunut jo muutama vuosikymmen sitten. Natikan pakoputki kulki alun perin traktorin alta taakse, mutta kun kaikki pakokaasu meni esimerkiksi perunakoneessa istuvien hengitettäväksi, pakoputki käännettiin jo kauan sitten kulkemaan oikeaa kylkeä myöden ylöspäin. Natikka osoittautui niin mieleiseksi työkoneeksi talon väelle, ettei sitä milloinkaan myyty pois. Sillä pyöritettiin myös Teräs-Sampo-puimakonetta ja Mylly-Mattinimistä kotitarvemyllyä. Sekä mylly että puimakone ovat edelleen tilalla tallessa. International oli pitkään ainoa traktori talossa, ja oman maanviljelyksen, karjanpitoon liittyvien ja muiden töiden lisäksi Natikalla urakoitiin monenlaisia töitä naapureille sekä muille lähiseudun tiloille. Voiman ulosottoon tarkoitettu siivapyörä ei ole enää paikallaan, mutta on toki tallessa sekin. INTERNATIONAL B250 1960 ”Kunnostustyö on minun kunnianosoitukseni edellisiä sukupolvia ja heidän tekemäänsä työtä kohtaan.” Teksti: Lea Lahti Kuvat: Tapio Mäntyniemi 20 M ikaelin äiti Ann-Marie Kavonius muistaa, kun International tuli taloon. ”Äidin vanhemmat lopettivat karjanpidon vuonna 1987”, Kavonius muistelee. Äidin isä opetti minut ajamaan, ja ensimmäisiä töitä, joita sain tehdä traktorilla, oli pellon jyrääminen.” ”Tämän Natikan kone on kyllä käynyt melkoisia tuntimääriä, veikkaisin, että reilusti yli kymmenentuhatta tuntia”, Mikael päivittelee. ”Ihan tarkkaan en muista, mutta olen varmaan ollut pitkälti alle 10–vuotias, kun olen ensimmäisen kerran ajanut Natikkaa. ”Istuin ikkunassa ja katsoin, kun uusi kiiltävä traktori tuotiin pihaan.” Ann-Marie on itsekin ajanut traktoria paljon, sillä maatila jäi hänen hoidettavakseen, kun hänen isänsä Birger Sluth kuoli yllättäen
Kauppoja ei heti syntynyt, mutta kun kaveri sinnikkäästi soitteli, toi lopulta kaivurin pihaan ja lupasi ottaa vaihdossa Kavoniuksella jouten olleen Valmetin, sai kaivuri uuden kotiosoitteen. ”Toivoisin löytäväni tähän alkuperäisen etukuormaajan, vaikka juuri tässä yksilössä ei alun perin ole sellaista ollutkaan. Sen tietää siitä, että kiinnityspaikoissa ei näy minkäänlaista kulumaa”, Kavonius näyttää. ”En ensin tajunnut, kuinka harvinainen laite tällainen International–kaivuri on. KAIVURI TULI TALOON Kymmenisen vuotta sitten Kavonius tapasi hitsauskurssilla miehen, joka tarjosi tuttavansa Karjaalla sijaitsevan kuolinpesän omaisuudeksi jäänyttä International B40/B2275 –traktorikaivuria kaveriksi Kavoniuksella pitkään olleelle samanmerkkiselle traktorille. Minkäänlaisia papereita kaivurin mukana ei tullut. Kaivurin mukana tuli kaksi kauhaa, ja Kavonius on valmistanut itse toiset kaksi kauhaa lisää. Ostotilanteessa pitkään ulkosalla seisoneen kaivurin kone kyllä kävi, mutta se ei toiminut kunnolla. Koneessa oli kiinni 872-UV–rekisterikilpi ostohetkellä, mutta Kavonius ei ole innostunut ottamaan selvää kaivurin aiemmista vaiheista. Kaivuri on sittemmin osoittautunut varsin päteväksi peliksi: sillä on nyt kaivettu ojia ja salaojia ja tehty maansiirtotöitä sekä omalla että muutaman naapurinkin tontilla. Kavonius tietää, että vastaavaa mallia on tuotu Suomeen kolmisenkymmentä kappaletta, mutta ilmeisesti suurimmassa osassa varustuksena on ollut etukuormaaja eikä kaivuri. Tietenkään ei voi olla aivan varma siitä, onko kilpi kaivurin alkuperäinen. Vasta myöhemmin selvisi, että näitä ei ole kovin montaa ollut Suomessa alunperinkään”, omistaja hämmästelee. Vuosi sitten Kavonius päätti saattaa koneensa kuntoon ja teki siihen kattavan moottoriremontin. International on alun perin tehtaalla Englannissa kaivinkoneeksi tehty. Tarkkaa vuosimallia laitteelle ei ole tiedossa, mutta kilvessä on vakuutustarra vuodelta 1968; ilmeisesti silloin se on vielä ollut aktiivikäytössä. 06/14 21. Mikael Kavoniuksen kymmenen vuotta sitten hankkima harvinaiseksi osoittautunut kaivuri on nyt hyvässä käyttökunnossa, ja sillä on tehty töitä niin omalla kuin muutaman naapurinkin tontilla
Kavonius on tehnyt valokuvakirjan Natikan kunnostuksesta. Natikkaa liikuttaa 30 hevosvoiman moottori. Kuluneet puslat vaihdettiin uusiin itse sorvattuihin, ja takapään vuotava stefa korvattiin uudella ehjällä. ”Jokainen osa on irrotettu, raavittu käsin puhtaaksi vanhasta maalista, hiottu tasaiseksi, maalattu ensin pohjamaaliin ja sitten varsinaiseen maaliin – oli siinä aikamoinen työ”, Kavonius huokaa. ”Erik on kovasti innostunut vanhoista laitteista, ja hänellä on hyvä lämmin talli sekä talvisin paljon aikaa; hän on eläkkeellä oleva kaivinkoneyrittäjä”, Kavonius kertoo kunnostusidean synnystä. INTERNATIONAL B250 1960 kertaalleen. ”Menneenä talvena otimme sen mummon veljen Danielsonin Erikin kanssa työn alle ja kunnostimme traktoria pikkuhiljaa talven mittaan”, Mikael kertoo. Kirjan kuvista saa hyvän käsityksen traktorin ulkoasusta ennen ja jälkeen kunnostuksen. ”Vahvoja nämä ovat, ei näitä ajamalla saa loppuun”, Mikael toteaa. Kavonius tilasi Natikkaan uudet eturenkaat, mutta takarenkaat olivat vielä sen verran hyväkuntoiset, ettei niitä tarvinnut uusia. Kauttaaltaan läpi käyty traktori on maalattu uudelleen alkuperäisväriin. Täyskunnostus Vuosien saatossa talon International– traktori pääsi ulkoasultaan aika surkeaan kuntoon, mutta sitä käytettiin kuitenkin säännöllisesti kesäisin maatilan askareisiin. 22. Natikka purettiin perinpohjin, ja pukkien päälle jäi lopuksi pelkkä runko. Alun perin oli tarkoitus ainoastaan korjata rikkoutunut starttimoottori, mutta kun Natikka oli sisällä Danielsonin pajalla, päätettiinkin tehdä vähän isompi remontti. Moottorin kansipahvi uusittiin, samaten sähköt, ja traktoriin asennettiin päävirtakatkaisija. Starttimoottorin korjauksesta lähti liikkeelle perusteellinen kunnostus
En tiedä mistä olen ylipäätään saanut innostuksen tähän traktoreiden ropaamiseen. ”On vaan niin upeaa, kun saa ko- neen käymään nätisti. Pilasin tai en, mutta omasta mielestäni tämä on nyt nätti näin”, Mikael kertoo hymyillen. Jos en löydä sopivaa, saatan tehdä niinkin, että otan kaivurin ulkoasun työn alle”, Mi06/14 kael suunnittelee. 23. Niitä on viime vuosien aikana alettu valmistaa Englannissa”, omistaja kertoo iloisena. En ainakaan isältäni, sillä hän ei ymmärtänyt koneista mitään”, Kavonius kertoo. Talviajan Natikka huilaa tallissa ja pihapiirin hommat hoituvat hieman uudemmalla Fiatilla, mutta kesäaikaan traktorille riittää kaikenlaista pikkuhommaa: perunanistutusta, puun ajoa – ja kylvöjen jälkeen tilan pellot jyrätään edelleen Natikalla. Ihan ylpeänähän tällä ajelee.” ”Toiset ovat sanoneet, että pilasin tämän kun maalasin uuteen maaliin enkä jättänyt patinoituneeseen alkuperäiskuntoon. Kolmas Natikka. Semmoinen polte on, että jokin projekti saisi tulevaksi talveksi olla. ”Tämä nyt on vaan jonkinlainen päähänpinttymä tämä Natikka–merkin innostus. ”414 tai jokin muu vähän isompi olisi sopiva lisä nykyiseen kalustoon. ”Minulla on navetan vintillä starttimoottorivikainen Valmet 33 diesel, josta voisin luopua ja ostaa tilalle vielä kolmannen Natikan”, Kavonius haaveilee. Mutta miksi juuri Natikat ovat niin kiinnostavia. Ja onhan se nyt hienoa tehdä töitä pellolla kunnossa olevan ja ulkoasultaan siistin pelin kanssa. ”Kunnostustyö on minun kunnianosoitukseni edellisiä sukupolvia ja heidän tekemäänsä työtä kohtaan”, Kavonius toteaa. ”Tämä on harrastajaystävällinen merkki, sillä uustuotanto-osia saa nykyisin hyvin. ”Onhan se nyt hienoa tehdä töitä pellolla kunnossa olevan ja ulkoasultaan siistin pelin kanssa.” Kavonius on tilannut Natikkaansa osia Farmilaitteen kautta. Helmikuussa kaikki oli valmista ja International kuljetettiin takaisin kotitalliin
ISOKOKOINEN HYVÄTAPAINEN VALMET 1502 1977 Valmet 1502 oli 70-luvulla markkinoilla ollessaan niin aikaansa edellä, ettei sen aika ole tullut vieläkään. 24
Kuopio 25
Muutamissa traktoritapahtumissa vieraillessaan ei Hiltunen ole myöskään saanut kuulla kommentteja traktorinsa ominaisuuk-. Enemmän kaupankäyntiä jarruttivat tämän koneen erilaisuus ja poikkeavat rakenneratkaisut”, Hiltunen miettii Valmetinsa vierellä. Monet asiaa paremmin tuntemattomat ovatkin kysyneet Hiltuselta, onko kyseessä jokin Valmetin metsätraktorin etupää, kun taas toiset ovat luulleet konetta kaivuriksi, josta puuttuu kuokka perästä – kuusipyöräinen maataloustraktori kun ei ole sieltä yleisimmästä päästä maailmankaan mittapuun mukaan. Myös monet sen ominaisuudet ja varusteet hakevat yhä nykyään vertaansa isompienkin traktoreiden joukosta. Vain muutama yksilö toimi aikanaan maatalouden parissa. Aikanaan kääntöpuolena olivat luonnollisesti koneen paino ja osittain myös hinta, jonka vuoksi 1502 ei lyönyt itseään läpi maataloustraktorina – ei edes siinä kokoluokassa, johon se olisi saattanut jollain lailla sopia. Suurin käyttäjäryhmä löytyikin vuosien saatossa esimerkiksi turvetuotannon parissa toimivista yrityksistä ja yrittä- jistä; jos nyt 27 valmistuneen yksilön kohdalla voidaan puhua suuresta käyttäjäryhmästä. Aluksi silmiin pistää koneen kuusi saman kokoista pyörää, joista neljä takimmaista muodostavat telin. Markkinat vain eivät ottaneet Mörkö-Valmetia omakseen. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko 26 K un puhutaan kuusipyöräisestä Valmet 1502:sta, puhutaan yleensä siitä isosta Valmetista. Tulevaisuuden visiosta harrastekohteeksi Kuusipyöräisen traktorin syntysanat lausuttiin vuonna 1969 Valmetin insinöörien ja johdon toimesta. Itse hän perustelee 1502:n valintaa sillä, että hän voi käyttää traktoriaan niin harraste- kuin työkoneenakin tilan töissä. Valmet 1502 ei kuitenkaan ole mikään suuruudenhullu showlaite, vaan se pitää sisällään lukuisia mielenkiintoisia ideoita ja teknillisiä toteutuksia, jotka ovat varsin ymmärrettäviä vielä 2010-luvulla. Tuolloin tehtiin pitkän tähtäimen suunnitelma tulevaisuuden traktorista, jolla pärjättäisiin hyvinkin parikymmentä vuotta eteenpäin sen markkinoille tuomisesta eteenpäin. Toki ison Valmetin ulkomuodossakin on jotain normaalista poikkeavaa ja suorastaan luonnotonta traktoriksi, mikä vaatii monelta traktorimieheltä hieman sulattelua. Tilakokojen uskottiin jo tuolloin kasvavan merkittävästi tulevien vuosikymmenten aikana, mikä tuki ajatusta isosta ja vetokyvyltään siihen asti ennennäkemättömästä maataloustraktorista. Huoltotaso varustettiin tukevilla nousukahvoilla ja kaiteilla aikana, jolloin toiset traktorinvalmistajat eivät juuri kiinnittäneet huomiotaan turvallisuusnäkökohtiin. VALMET 1502 Käynti komentosillalle tapahtuu liukuovesta huoltotason kautta. Kun menin tapaamaan tällaisen Valmetin omistajaa, kuopiolaista Heikki Hiltusta, ja näin hänen ison Valmetinsa, ei se tuntunutkaan enää suurelta. Tilakokojen kasvu toteutuikin odotetusti, kuten myös traktorin omaa luokkaansa oleva vetokyky. Hän mainitsee myös, että laite on kaikin puolin erilainen kuin muut traktorit, mikä lisää mielenkiintoa sitä kohtaan. Itse traktorin koko alkaa jäädä sivuseikaksi, kun kiertelemme Hiltusen kanssa Valmetia ja tutkimme sen yksityiskohtia. ”Tällainen traktori maksoi vähemmän kuin kaksi 702:sta, joten ei hinta niin tähtitieteellinen ollut kuin mitä on puhuttu
Kilpailun voitti sittemmin Pasi eli PanssariSisu, mitä ei jälkeen päin ole liiemmin harmiteltu. Jo alusta asti oli selvää, että traktorin pitäisi kuulua ulkonäkönsä puolesta jonkin ajan päästä esiteltävään uuteen mallisarjaan, jota edustivat 502, 702 ja näiden isoveljet. sista kuten yleisimmillä merkeillä ajavat, joille kerrotaan heidän koneidensa hyvät ja huonot puolet jopa kymmeniä kertoja päivässä. Moottorina käytettiin Valmetin omaa 611 CS -moottoria, jota ryhdyttiin pian käyttämään myös Sisun keskiraskaissa kuormaautoissa. Sitä vastoin alusta eli hieman pidemmän elinkaaren Valmetin isossa traktorissa sillä erotuksella, että PaVan etuakseli korvattiin paremmin maataloustraktoriin soveltuvaksi. Lopullinen välitys tapahtuu kummankin puolen telin Pyörien säätösylinterit näkyvät renkaiden vieressä selvästi. Olivathan kyseiset ruskeankeltaiset traktorit monen mielestä aikansa moderneimmin muotoiltuja traktoreita ja niiden turvaohjaamot aikansa ergonoisimpia työpaikkoja. 1502:n pääsuunnittelijana toimi edesmennyt Hannu Niskanen, jonka ideoita olivat monet siinä käytetyt rakenteet ja komponentit. Tehoa syyskyntöihin moottorista irtosi 136 DIN-hevosvoimaa, joka oli esimerkiksi 702-malliin verrattuna lähes tuplaten. Tämä sarja koostuu eri sylinterimäärin varustetuista moottoreista, joiden sylinterien tilavuus on 1100 cm3. 1502:n haluttiin nousevan koko traktoriperheen ylimmälle portaalle: siinä olisivat samat hyvät ominaisuudet kuin pienemmissäkin malleissa ja lisäksi herkkuja, joita ei tuolloin traktoreissa juuri 1502 ei mennyt kaupaksi suomalaisille tiloille, mutta samanlaisella alustalla varustettu ajoneuvo kelpasi NASAlle kuuautoksi. Yleisin kommentti 1502:n kohdalla kuuluu: ”Mikä tämä on?” tai: ”Onko tämä itse tehty?”. Kuusipyöräistä Valmetia valmistettiin Suolahden tehtaalla vuosina 1975–80. 06/14 27. Kuusi pyörää Rungon osaltakaan mitään valtavia uusia keksintöjä ei yleisesti ottaen tehty, mutta traktorimaailmaa ne toki kohahduttivat. Näin siksi, että tähän mallistoon oli uhrattu kehitystyötä, ja siihen kohdistui myös realistisia odotuksia. Alustana 1502:ssa käytettiin samaa runkoa kuin PaVassa eli PanssariValmetissa, joka oli Valmetin vastaus puolustusvoimien panssariajoneuvojen hankintakilpailutukselle. Näin ollen siis 1502 Valmetissa käytetyn 611-moottorin iskutilavuus on 6600 cm3. Tuttuja komponentteja, uusia ajatuksia Ison tulevaisuuden traktorin kehitystyöhön käytiin innolla aikana ennen energiakriisiä, jolloin tulevaisuus ja maailman talous näyttivät vihreää valoa huimimmillekin ideoille. tunnettu, mutta joita suunnittelijat pitivät tarpeellisina tulevaisuuden suuren kokoluokan traktorissa. Vastaavaa hydraulisesti hallittavaa hiipivää teliä on käytetty metsätraktoreissakin. Monet komponenteista olivat toki tuttuja muista Valmetin tuotteista, joten kaikkea ei rakennettu pelkästään tätä mallia varten, ja se piti valmiin tuotteen hinnankin kokoisekseen edes jotenkin kohtuullisella tasolla. Mallinumero 611 kertoo kaksi hyvin selkeätä asiaa: Kyseessä on kuusisylinterinen moottori, joka kuuluu niin kutsuttuun 11-sarjaan. Nämä kommentit ovat olleet Hiltusesta avauksia hyville keskusteluille, jotka ovat johtaneet kysyjän sivistymiseen aiheen tiimoilta. Vedettävien laitteiden vaatimalle hydrauliikalle ja paineilmajarruille löytyy liittimet oikeilta paikoiltaan. Vastaavasti kuusipyöräinen painoi myös tuplaten
Sataprosenttinen tasauspyörästön lukko kytkettynä ja teliä hydraulisesti säätämällä saavutetaan sellainen vetovoima, että traktori hänen mukaansa ennemmin vaikka katkeaa kuin nostaa etupyöriään ilmaan. 28 Kun telin takimmaista akselia painatetaan maata vasten, ei 8000-kiloinen Valmet käytännössä pysty keulimaan. Luonnollisesti tähän vaikuttaa perässä oleva työkone, mutta niiden, jotka tällaisella traktorilla töitään tekevät, ei varmaankaan tarvitse lukea ajo-ohjeita aikakauslehdistä. 27 valmistuneen yksilön kiinnostavuus kasvaa sitä mukaa mitä kauemmin valmistumisen päättymisestä on. Hiltusen kertoo esimerkin. Tämä perustuu muun muassa juuri neljään keinutelin vetopyörään, joiden asentoa on mahdollista säätää. Maksimivetovoimansa puolesta 1502 on vieläkin miltei lyömätön peli 160 kN:in lukemallaan. Jokaista neljää takapyörää tai yhtä rinnakkaista pyöräparia voidaan nostaa 60 senttiä kerrallaan ylös. Eräiksi Valmet 1502:n huonoiksi puoliksi on usein mainittu kankeus ja paino, mikä pitää osaltaan varmasti paikkansa- kin. Samoin ulkokuoressa, jossa tosin mittasuhteet ovat hieman toiset kuin pikkuveljissä. Esimerkiksi kynnettäessä tai muissa raskaissa vetotehtävissä kuusipyöräisen edut tulivat selvimmin esille. VALMET 1502 Ohjaamossa on tuttuja piirteitä Valmetin pienemmistä traktoreista. Telin keinujen säädöistä vastaavat yhdeksän tonnin sylinterit.. Kun painetaan etummaisia vetäviä alaspäin, päästään jarrukäännöksellä yllättävän ketteriin liikkeisiin. keinuissa sijaitsevissa planeettapyörästöissä, jolloin peräkkäisen pyöräparin molemman pyörän paino ja vetoteho on sama. Painolle ei periaatteessa mahda käytännön olosuhteissa mitään, sen kanssa on vain elettävä, mutta 1502:n kankeudelle on sentään tehtävissä jotain – suhteessa normaaliin isoon nelipyörätraktoriin paljonkin
Ylhäältä ulospäin kallistetuilla sävytetyillä lasipinnoilla saavutetaan se, että heijastukset ovat mahdollisimman vähäisiä, eikä aurinko pääse porottamaan suoraan ohjaamoon yhtä tehokkaasti kuin jos ikkunat olisi kallistettu toisinpäin kuten normaalisti. Hiltunen ei antanut Valmetiaan lehteemme esiteltäväksi ostotarjousten toivossa; tiedusteluja koneesta on hänelle tehty ulkomaita myöten, jopa UudestaSeelannista. Lisäksi täytyy muistaa, että jos kone on merkittävällä tavalla poikkeava, ja sitä on valmistettu tehtaan kirjanpidon mukaan 27 kappaletta, löytyy hyvin vähän ihmisiä, jotka voivat kommentoida koneen negatiivisia puolia uskottavasti, vaikka kotimaista konetta monet mielellään arvostelevatkin. 1502 tuntuukin olevan nykyään halutumpi traktori kuin aikana, jolloin se oli myyntilistoilla. Sitä lisää myös koneen avara ohjaamo, jonka muodot ovat suoraan lennonjohtotornista – vai pitäisikö tässä yhteydessä ohjaamosta käyttää nimitystä pellonjohtotorni. Kyseessä on sama, kymmenes koskaan valmistunut 1502, joka komeilee koneen käyttöohjekirjankin kannessa ja useissa mainoksissa. Näin ovat insinöörit laskeneet ja edistäneet jälleen kuljettajan ergonomiaa. Hiltunen itse toteaa, että tämä on hänen ensimmäinen traktorinsa, jonka ohjaamoon noustaan kaiteella varustetulta huoltotasolta liukuoven kautta, ohjaamoon, jossa voi kävellä istuimen ympäri. Tämän yksilön tulevaisuudensuunnitelmiin kuuluvat kuitenkin sille kevyet peltotyöt Savonmaalla. Tämän kuten monen muunkin traktorin maantienopeuksista liikkuu hurjia tarinoita, mutta kuten Hiltunen näyttää koneen papereista, teoreettinen huippunopeus on 34 km/h. Hiltusen Valmet 1502 vuodelta 1977 on alkuperäiskuntoinen traktori, mistä hatunnosto sen edelliselle omistalle. Tällöin jokaisen pyörän maastosta saamat iskut jakaantuvat kuuteen osaan, mikä vaimentaa kuljettajan istuimeen asti kantautuvia vaikutuksia. Silti vastaavan tyyppisellä alustalla varustettu ajoneuvo kelpasi kuitenkin esimerkiksi NASAlle kuuautoksi, kun stabiili liikkuminen epätasaisella alustalla oli yksi tärkeimmistä ominaisuuksista. Isolla Valmetilla urakoineiden mukaan ongelman muodostivat tietyt läheisestä naapurimaasta hankitut laakerit, jotka eivät kestäneet pitkää maantieajoa. Tämä kuten moni muukin kuusipyöräinen on palvellut teollisuutta koko työhistoriansa. Eli jos etupyörä nousee 60 sentin esteen päälle, kuljettajan istuimelle se välittyy vain 10 sentin liikkeenä. VALMET 1502 VUOSIMALLI: 1977 MOOTTORI: Valmet 611 CS, iskutilavuus 6600 cm3, teho 135 hv VAIHTEET 16+4 VETOTAPA: 6x4 RENGASKOKO: 18:22,5 PAINOT: omapaino 7950 kg, korkeus 299 cm, pituus 533 cm, suurin sallittu painokuorma vetokoukulle 32 tonnia VALMISTUSMÄÄRÄ: 27 kappaletta VALMISTUSVUODET: 1975–80 VALMISTAJA: Valmet, Suolahden tehdas Pyörien korkeuden hydraulisella säädöllä saadaan aikaan niin ketteryyttä kuin vetovoimaakin tilanteen mukaan. Laakerien vaihto vaikutti asiaan merkittävästi. 06/14 29. Ei siksi, että se sijaitsee isossa ohjaamossa, vaan siksi, että se sijaitsee tarkasti kaikkien kuuden vetopyörän laskennallisessa keskipisteessä. Eräs mielenkiintoinen seikka kuusipyöräisessä on kuljettajan paikka. Monille tulee kyseisestä mallista ensimmäisenä mieleen netistä luetut heikkoudet kuten vaihteisto, joka oli perua Valmet 1102:sta. Jotain koneen edistyksellisyydestä kertoo se, ettei se mennyt kaupaksi tiloille, joilla se ei olisi ollut edes taloudellinen kysymys ja sarkaa olisi riittänyt silmänkantamattomiin. Kuuden pisteen kuljettajanpaikka 1502:ssa on toteutettu sellaisia ominaisuuksia, joita moni ei tule edes ajatelleeksi. Ne kertovat siitä, että Suomessa on ollut jo 45 vuotta sitten tietoa ja taitoa rakentaa traktori, johon ei maailmalla ole kyetty vieläkään
Miksi ostaa uusia kalliita koneita, kun samat työt saa tehtyä harrastelaitteilla. Mika Rantasen upea puistomainen tontti on rakennettu kokonaan veteraani-ikäisten koneiden avulla. Lammi 30. TAKAISIN HOMMIIN! FORDSON MAJOR 1958 + OK-TRUKKI Hylättynä ja jumittuneena löydetyt koneet saavat uuden elämän taitavan konemiehen käsissä – eikä niitä kunnosteta näyttelyesineiksi pyhäpäivän ajelua varten, vaan niillä tehdään töitä, joita isolla omakotitontilla riittää varmasti ympäri vuoden
Omistaja arvelee OK 0, 320 si llik ma trukin ja on maalannut sen koneen kylkeen. 31
”Uusiin koneisiin en koskaan edes kiinnitä huomiota”, Mika nauraa. Nykyisen kodin pihalta löytyy paljon mielenkiintoista kalustoa Zilistä Riuku-Vammakseen ja erilaisiin traktoreihin. Ketjut helpottavat kulkua talviliukkailla. ”Olen ollut varmaan jo yksivuotiaana mukana Massey Harris -säkkipuimurissa, siitä se kai lähti”, mies kertoo nauraen. ”Mutta jos näen jonkun tontille unohtuneen vanhan vekottimen, haluan heti mennä kyselemään siitä tarkemmin.” Fordsonin hankinta Rantanen oli jo 1980-luvulta lähtien ohi ajellessaan katsellut naapurikylässä ruosteisen näköistä Fordsonia, jossa näkyi olevan jonkinlainen trukkikuormaaja. Kyseinen kone on tallessa Rantasen autotallin takana. 32. Trukkitraktori oli ihan jumissa, ja maahan jäi syvät vanat, kun kis- ”Maahan jäi syvät vanat kun kone kiskottiin vaihtolavavehkeiden avulla pois pusikosta.” Rantanen on kohentanut koneensa ulkoasua maalaamalla joitakin osia, kun kyllästyi kuuntelemaan ”Kulkeeko tuo ikinä?” -kommentteja. Omistajat myivät koneen mielellään, sillä he olisivat joutuneet irrottamaan renkaat romuksi vietäessä, ja nyt ostaja tarjoutui viemään kaiken pois kerralla. ”Kävin katsomassa sitä yhtenä talvena tarkemmin, mutta lunta oli niin paljon, että koneesta ei näkynyt kuin masto ja penkki”, Rantanen muistelee. Silloin ei parane jahkailla, jos romutuspäätös on tehty; kokemukseni mukaan jos siinä vaiheessa muutaman päivän jahkailee, kone on jo tehty kattiloiksi eikä sitä saa enää takaisin”, Rantanen painottaa. Tallissa odottelee työn alle pääsyä Lapista ostettu Napapiirin kuljetus oy:n entinen 1953 Scanialastausauto, ja talteen on otettu myös Hillman 1963. Molemmat ovat Rantaselle nostalgia-autoja; hänen lapsuudessaan kotona oli 1951 Scania, jonka kyydissä innokas pikku-Mika matkusti kilometrin jos toisenkin. ”Kun lähellä konetta asuva tuttavani, jolle olin puhunut siitä, soitti minulle, että nyt kone on lähdössä romukuormaan, otin välittömästi yhteyttä omistajaan. Perheessä oli yhtä aikaa Scanian kanssa myös Hillman. OK-TRUKKI Teksti: Lea Lahti Kuvat: Tapio Mäntyniemi R antasen Mika on perinyt kiinnostuksen vanhoihin koneisiin jo verenperintönä lapsuudenkodistaan. ”Nokkosta kasvoi joka puolelta konetta
”Olen siirrellyt tällä kokonaisia mökkejä, ja omalla tontillani olen kantanut kiviä ja lautoja, maalannut taloa ja tyhjentänyt räystäskouruista lehtiä sekä neulasia”, Rantanen luettelee Ruosteinen ulkonäkö sai monet epäilemään, onko kone ollenkaan käyttökuntoinen. ”Siitä nämä vanhat vekottimet ovat ihmeellisiä, että ne ovat aina käyttökunnossa. Vaikka laite olisi seisonut vuoden, niin kerrasta lähtee käyntiin; mikään nykylaite ei pysty samaan – jos esimerkiksi käyttöautoni seisoo pihassa viikon niin, etten aja sillä, niin kyllä on jo vaikeuksia saada käyntiin”, Mika vertailee. ”Vähän epäilin omien painojen riittävyyttä, kun nostin kaksi lautanippua kerralla, mutta hyvin onnistui sekin”, Mika hämmästelee itsekin. 33. Rantanen laittoi trukkitraktoriinsa ketjut, kun ajeli sillä talvella polttopuita. Myyjä kertoi, että kone jäi seisomaan rikkoutuneen kannentiivisteen vuoksi, mutta kun Rantanen avasi kannen, tiiviste olikin aivan ehjä. ”Vuoden verran siinä meni, kun liottelin osia irti”, Rantanen kertoo. Vanhat Koneet –lehden numerossa 4/2013 on kerrottu tarina Fordson Majorista, jonka kääntö tehtiin Orasvuon Konepajalla, mutta hydrauliikan sekä uudet kuormaus-, ohjaus- ja hallintalaitteet rakensi oman paikkakunnan kyläseppä – räätälöitynä oikean kätensä sodassa menettänyttä kuljettajaa varten. Myöhemmin konepajalla rakennettiin monenlaisia laitteita muun muassa sahaja paperiteollisuudelle, satamiin sekä Vapolle. Aluksi konepajalla tehtiin kaikenlaisia metallitöitä, mutta kun ensimmäinen trukki asennettiin Fordson Majoriin, alkoi OK-koneiden menestystarina hahmottua. Myös tiivisteet ja letkut on uusittu ja sähköt tietenkin. 06/14 Hytittömän kuormaajan käyttäjällä on esteetön näkymä joka suuntaan. Mika ei ole ostanut trukkiin juurikaan mitään osia, vaan on liotellut jumittuneet osat irti ja kunnostanut ne tai sitten valmistanut uuden osan rikkoutuneen tilalle, jos korjaus ei ole enää ollut mahdollista. Trukkeja tilattiin lähinnä sahoille, betonivalimoille sekä isojen pihavarastojen koneiksi. kottiin sitä vaihtolavavehkeiden avulla pois pusikosta”, Mika muistelee nyt jo nauraen. Toinen samanikäinen, Vilske-etukuormaajalla varustettu Fordson Major kurkistelee pressun alta Rantasen pihalla. Omistaja on pingottanut pressun katoksi ohjaamon turvakaariin, jotta kaikki sadevedet eivät valu suoraan ohjaamoon ja hallintalaitteisiin Pätevä pihakone ”Tästä vehkeestä on ollut oikeasti iloa”, Rantanen toteaa tyytyväisenä. ”En tiedä paljoakaan koneen historiasta sen aktiivikäyttövuosilta, mutta myyjä kertoi sen aluksi olleen putkiliikkeen pihavaraston käytössä jossakin toisella paikkakunnalla ja kulkeutuneen sieltä Lammille”, Rantanen kertoo. Vuosimalliksi omistaja epäilee 1958. Vaikka konepajan tarina päättyi lopulta konkurssiin vuonna 2000, pajalla valmistetut trukit palvelevat omistajiensa ahkerina apulaisina vielä pitkään. ”Tuon puita aina lavan kerrallaan oven eteen, niin ei tarvitse pitkiä matkoja kanniskella kalikoita.” Mikäli koneen kiinteät painot eivät riitä, voi päälle kasata huoletta lisäpainoja: kone kyllä jaksaa viedä. siellä valmistettu OKtrukki. ”Kun kaikki kyselivät minulta, että liikkuuko tuo ollenkaan, kyllästyin vastailemaan ja maalasin maston ja joitakin osia sinisellä; nyt se näyttää enemmän käytössä olevalta, eikä kyselijöitä ole enää ollut”, Rantanen kertoo. Vuonna 1956 aloitettiin sarjavalmistus, ja neljä vuotta myöhemmin vuonna 1960 pajalta ajettiin ulos 50. Pajalle töihin tullut Reijo Sakki kehitteli kokonaisuuden, jonka avulla traktorista muokatun trukin kuljettaminen onnistui ilman kipeitä niskoja: käännetyllä voimansiirrolla varustetussa ”käännetyssä” Fordson Majorissa entinen etupää oli uusi takapää, kuljettajan istumissuunta vaihtui vastakkaiseksi ja entiseen takapäähän asennettiin hallintalaitteet sekä trukkimasto. Alkuperäisvarustukseen on lisätty valoja, jotta koneella näkee paremmin tehdä töitä iltaisin ja talvipimeällä. Varma peli Mika kääntää avaimesta, ja Major hyrähtää kerrasta käyntiin. Toinen Fordson tuli taloon, kun Rantanen näki ORASVUON KONEPAJA Olavi Orasvuo perusti konepajan Haminaan 1950-luvun alussa
Joka talossahan tällainen pitäisi olla!”. OK-TRUKKI Tukit, lautaniput ja isot kivet siirtyvät tontilla kätevästi OKtrukin avulla. ”Tämä Fordson Major -trukki on oikein symppis laite – ja oikein mukava ajaa maantielläkin”, omistaja kehuu. 34 etukuormaajan aisat kivikossa ja kävi kyselemässä, olisiko kuormaaja myytävänä. Vilskeen avulla on kauhottu ja siirretty multaa ja hiekkaa – ainahan omakotitalon pihalla on jotakin siirreltävää. ”Tälle löytyy käyttöä ympäri vuoden. ”Omistaja kysyi, miksen ota koko konetta – ja tottahan toki otin kun sain”, Mika nauraa. Kaikenlaista on vain osunut kohdalle – minua kiinnostaa kaikki mikä vähänkin haisee vanhalle”, Rantanen hymyilee. ”En ole etsinyt tietynlaisia koneita, vaan ennemminkin voisi sanoa, että koneet ovat löytäneet minut
019-32 921 • www.crcind.com. 10.00 • LIPUT 5€ • PETROAHONTIE 27, KERIMÄKI SISU CRC:n uusi kunnossapitoöljy valloittaa maailman Nyt kolme kertaa pidempi suoja kosteutta vastaan. n a a t u a R a t s e d u a k k Ra t y n a j n e n n e 44,90 Perinnekoneyhdistys Pur nro 13 NRO 14 AMERIKAN RAUTA 06/2014 ”AJATTELIN ALUKSI ENTISÖIDÄ AUTON ”Oli tOsi mukavaa, että AmerikAn rAutA 05/2014 utaan • 5/2014 • 8,90€ udesta Ra Rakka Syyspeltotyöt Petroahossa 100 SivuA! luettAvAA oikeASti enemmän PinteOrcLIepCE tor OIKEASTI ENEMMÄN LUETTAVA A Kasari- Pi e MUSEOKUNTOON, MUTTA TYÖKIIREET PLYMOUTH SAVOY 413 WEDGE ‘62 TOLLA: PERINNEKONEOSAS lmet Va 02 15 n ne ari da - legen reilla ja auroilla isillä ja mallisilla trakto rkk me eri - kyntönäytöksiä vuosikymmeniltä eri istä kyntöauroihin sirp ä ksi ytö nä työ ia - erilais uimakoneella - puintinäytös Sampo-p e sill lap a ust ast ats - ponir vuosikymmeniltä - näytillä puimureita eri OSASTOLLA: UUSIEN KONEIDEN n esittely - Valtran ja John Deere 700245-1405 6 414887 002455 Show oulu AmericAn cAr LISÄKSI ESITTELYSSÄ: ow tor Sh Ford ’31 • HD Bagger ’03 • Cadillac GASoline mo Superior Hearse ’62 Plymouth 18 VUODEKSI.” ” tehty isOlla budjetilla. Suojaa ja voitelee pulttien kierteet ja koneen osat helpottaen asennusta ja purkamista. Lisätietoa: facebook.com/crcfinland CRC Industries Finland Oy • Puh. VEIVÄT JA SE UNOHTUI SEISOMAAN , jOta ei Ole tOsiaankaan On neliOvisella autOlla PeOPle’s chOice -Palkinn yn ett P INSPIROIMA CHEVROLET MONTE CARLO SS 468 ‘86 -tapahtuman liSäkSi eSittelySSä: 509 ’68 ” • Chevrolet Corvette Ford ’28 ”Hyperventilator ’38 • Dodge Charger 500 ’70 olet Chevr • ’64 u Chevrolet Malib Country Sedan ’58 Ford • ’87 4800 c H-D ’81 • Chevrolet C10 Vorte fi • www.amer ikanrauta. Voitelee ketjut ja saranat paremmin kuin monitoimiöljy. Suomalais ta työtä 14005 PAL VKO 2014-33 Viipale mediat Rakkaudesta Rautaan • 6/2014 • 8,90€ i sai american car shOw’n ViVa Las Vegas! 100 SIVUA! 8 numeroa ForD mustang gt 306 ´88 budjetin pomm n ne Plymouth deluxe six ´38 jestää uveden Masinistit ry jär Barracuda Hemi Convertible ‘71 Chevy Delray LS1 ´58 • Chevy ´38 Limousin e PAL VKO 2014-40 TILAAJALAHJAKSI HIENO METALLINEN AVAIMENPERÄ, ARVO 14,90€ 6 414887 002455 TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa www.amerikanrauta.fi/kampanja 14006 700245-1406 Suomalaista työtä • www.amerikanr auta.fi Viipale mediat PUUHANURKKA: TURVAVYÖT UUSIKSI 30 SIVUA TAPAHTUMIA! KUSTOM KULTURE FOREVER • DO-DAD S FORSSAN PICK-NICK • POWER BIG MEET PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 TILATESSA MUISTA MAINITA KAMPANJAKOODI: AR2014 27.9.2014 KLO. Käyttökohteet: Aseet, automobiilit, traktorit, työvälineet, ketjut, kotelot, saranat, koneistetut osat, laivat, varastointi, museointi ja kuljetussuojaus. Suojaa kausisäilytyksessä moottorit sisältä ja ulkoa
Kämmenniemi 36
Siitä lähtien innokasta ”Hommaa meille tuollainen, hommaa!”-vinkkiä alkoi sadella tasaisin väliajoin. 37. Mutta tämä Zil oli sentään ajokuntoinen. Kari myös kommentoi, että uudemmat Zilit ovat ilmeisesti tuotannossa karsitumpia esimerkiksi ilmanohjauksen suhteen ja Teksti: Antti Kautonen Kuvat: Tuukka Erkkilä Uudemmat Zilit ovat osoittautuneet tuotannossa karsitummiksi. Siitäkin tosin piti pahimmat hilseilevät maalit rapsia pois ennen kotiväelle näyttämistä, ja tärveltyneen kattoverhoilun tilalle taiteiltiin pahvista korvike ensi hätään. Ziliä kun ei ajateltu pihan koristeeksi, vaan pihahommiin kelpaavalla neuvostokuormurilla pystyy tarvittaessa tekemään jos jonkinlaista urakkaa. Ja Zilin huolta- misesta armeijan harmaissa oli jo kulunut sen verran monta vuotta, että Karia hiukan hirvitti suin päin hankkia tuoreeltaan myyntiin tullutta ajokkia – ei ollut varmaa käsitystä siitä, kuinka sellaisella sitten kotiin asti pääsisi. Konepellin alla Zilin huoltokohteet ovat hyvin käsillä. Kari Savolaisella oli kokemusta näistä laitteista armeija-ajoilta, ja joskus kymmenvuotiaana Mika Savolainen alkoi innostua neuvostokuormaautoista nähtyään niitä huutokaupoissa. Mökkiauraakin varten on keulalle laitettu korvakkeet, Zilillä kun aurauskin onnistuu mukavasti. Siispä parhaaksi ratkaisuksi järjestyi ottaa yhteyttä useampaa Ziliä myyvään yksityiseen tahoon, jonka luona pääsi sitten valitsemaan kyseisistä yksilöistä parhaan. Savolaisten Zil-innostus juontaa juurensa jo vuosien taakse. Oikeanlaista Ziliä koetettiin sitten viime vuodet metsästää syysaikojen huutokaupoista, mutta edullinenkin tarjonta oli kerta toisensa jälkeen hieman liian rupista hankittavaksi. Kari Savolaisen ja hänen poikansa Mikan kolmisen vuotta sitten hankkima 1978-mallin ZiL-131 tienaa leipäänsä pihapiirin jokapaikanhöylänä. A lunperin Puolustusvoimien Kalkun huutokaupasta edelliselle omistajalle päätynyt kuorma-auto ostettiin Forssasta asti, ja siihen löytyi Vammalasta huoltoa ja tiivisteitä kaivannut Hiab-nosturi lavan päälle. ZIL TULI TALOON ZIL-131 1978 Kun neuvostoliittolaisen kuorma-auton ostaa, eikö sen voisi yhtä hyvin valjastaa hyötykäyttöön
Käsijarrukenkiä ja jarrukellon kalvoja ostaessa oikeat termit piti tarkkaan opetella, että viesti tiskillä meni perille. Kiovan kontaktilla alkavat kuulemma varaosat loppua, mutta Tallinnassa ja Riiassa pääsee hyvin tekemään ostoksia, ja paljon kerralla. Osia saa tarpeen mukaan Loka-marraskuussa 2011 ostettu Zil-yksilö kilvitettiin ennen vuodenvaihdetta, ja heti alkuaikoina päästiin arpomaan ohjaustehostimen akselin stefan kanssa. Hiiop, sanoo nosturi Riiasta on sittemmin, juttumme kuvien oton jälkeen, hankittu toinen ulosotto pumpulle alkuperäisvarusteena; kuvissa komeillessaan Zil pyöritti nosturiaan vielä sähköpumpulla, jonka kuitenkin todettiin olevan hiukan riittämätön tarpeisiin näh- den. Venä38 jän kieltäkin Kari on sittemmin joutunut opettelemaan osien ostamisen helpottamiseksi, englantia kun Latviassakaan eivät kaikki riittävän hyvin taida. Varaosahalleissa voi viettää hyvän tovin listaillessa kaikkea tarvitsemaansa, varsinkin kun myyjähenkilöstö antaa asiakkaan tutkia tavaratarjontaa rauhassa eikä käy heti innokkaasti kaupittelemaan. vanhemmat siksi monesti parempia hankintoja. Sen lisäksi, että nosturipuolta on paranneltu, on Zil käynyt läpi ulkoista siistimistä. Tuotannossahan ZiL-131 oli vuodesta 1967 jopa vuoteen 2012 asti. ZIL-131 1978 Nosturille on sittemmin tehty järeämpi ulosotto aiemman sähkökäyttöisen ratkaisun lisäksi. Esimerkiksi sopivanlaisten letkujen valitseminen meni njet-njetiä hokien, kunnes oikeat letkut ilmestyivät pöydälle. Mutta myös netistä osia löytyy, ja vaikka tarvittavaa osaa ei olisi minnekään listattu myyntiin, voi osakauppiaille hyvin laittaa sähköpostikyselyitä. Sähkökäyttöinen pumppu kun tuppasi tiukan paikan tullen kuumenemaan käytössä, vaikka katkaisimesta nopeasti käyntiin lähteminen olikin kätevää. Joutsasta odotellaan uutta konepeltiä, vanha kun on aikaisemmassa käytössä muokattu uuteen uskoon. Käyttökuntoon kunnostus ei ole vaikuttanut: viimevuotisessa asussaankin se toimi muitta mutkitta, mutta sittemmin runko on saanut osakseen hiekkapuhalluksen ja ulkokuorikin on maalattu uusiksi. Kari nauraa, että jos hän olisi armeija-aikana tärvellyt konepellin. Varaosia autoon on metsästetty ympäri itäistä Eurooppaa, Virosta, Ukrainasta, Bulgariasta ja Latviasta, josta palikkaa tällaiseen tuntuu vielä hyvin löytyvän – etujarruletkuja myöten. Nosturihomma lähti alun perin hieman lapasesta: aluksi nosturin laittaminen Ziliin oli tuttavaporukassa melkein kuin varomaton lausuma, mutta kun sen onnistumista ehti joku saman tien epäilemään, piti Hiabin sovitus sitä suuremmalla syyllä toteuttaa. Lavalle voi pingottaa myös pressun katteeksi, kun ensin laittaa kaaret paikoilleen
Järkeä on! Kari toteaa, että Ziliä tankatessa saa helposti vastailla samoihin kysymyksiin. Ensin joku kysyy, onko tuossa mitään järkeä, ja seuraavaksi, että paljonko sellainen kuluttaa; ja haukkaahan vajaa seitsemänlitrainen bensakasi tankkia tyhjäksi hyvällä vauhdilla. Kaupattavien Zilien hinnat lähtevät alimmillaan noin kahdeksastasadasta, mutta hintojen nousu huutokaupassa riippuu kertoman mukaan hieman siitä porukasta, jolla ajokkeja huudetaan. Ja vaikka Zil on siistiytynyt, on se kuvien asussa varmaankin tällaisen hankkimista ajattelevalle rehellisimmässä kunnossa – tällaisena se tulee. Nykyisin Kari tietää hyvin, kuinka hyvä yksilö löytyy, ja kun sitä tarvitsee korjata, käy se nopeammin kuin ensi kertaa tehdessä. Kun joku on Teuvalla laitellut tällaisesta saunakäyttöisen vermeen, niin mikseipä sitä nosturi-Ziliäkin näyttäisi jonkinlaisena esimerkkinä, että tällaisen siitä ostoksesta sitten joskus saa. Savolaisten ZiL-131 on jatkuva projekti, ja nosturinkin kanssa tehdään varmasti vielä töitä. Pyynnit kipuavat toisinaan nopeastikin 2500–3000 euroon. Kuvien asussa ZiL on rehellisimmässä kunnossa – tällaisena se tulee, kun sellaisen huutokaupasta hankkii. Ja nyt kun Kari on tämän yksilön kanssa jokusen vuoden ajan värkännyt, kynnys toisen samanmoisen hankkimiseen Virosta on reippaasti madaltunut. Mutta tämä Zil on tullut työkäyttöön, ja siihen se sopii paremmin kuin hyvin. 39. Sen sijaan Zilin komponentteja katkaisijoista lämmittimeen saa purettua nätisti ja kunnostettua helposti takaisin toimintakuntoon. Siirtoajoja ei todetun polttoaineenkulutuksen takia oikein kärsi turhan tähden tehdä, joten pääosin Zil pyörii pihapiirissä jokapaikanhöylänä. Latvialaisesta liikkeestä haettiin varaosia kätevästi. Nykylaitteita tutkitaan tietokoneiden kanssa diagnostiikalla ja vikautuneita osakokonaisuuksia heitetään herkästi menemään. Mutta silti Zilillä on tarkoitus syksyllä käydä näyttäytymässä Kalkun huutokaupassa. Karin toteamus, että ”harva tällaisen tosissaan ostaa”, voi hyvin pitää paikkansa. tuohon kuntoon, ei kotiutumisesta olisi ollut toivoakaan ennen jälkien korjaamista. Mutta mitä Zilin laittamiseen tulee, kehuu kaivinkoneiden huoltokouluttajana 06/14 toimiva Kari kovasti Zilin korjattavuutta
40. Mielikuvitus alkoi heti tehdä työtä, ja melkein saattoi nähdä kyytiin nousevia matkustajia vanerisine matka-askeineen ja nahkaisine salkkuineen. AITO JA ALKUPERÄINEN PAKKALAN LIIKENTEEN SISU L-54 1948 Veteraaniautojen Virrat –ajotapahtuman lähtöpaikalla ei voinut olla huomaamatta Pakkalan Liikenteen alkuperäiskuntoista 1940-luvun Sisu-museobussia. Avonainen ovi houkutteli astumaan sisään bussiin, jossa ajan patinoimat punaiset nahkaverhoillut penkit kutsuivat istumaan ja tarkastelemaan kauniita yksityiskohtia menneen ajan muotoilusta ja materiaaleista
Moottori on kyllä aika lailla kovaääninen. Autossa sisällä on hyvässä tallessa aikataulu Särkisalo–Perniö–Salo-linjalta vuodelta 1954 sekä Turussa allekirjoitettu katsastustodistus vuodelta 1953. ”Halusin niin kovasti tällaista, koska meillä oli aivan samanlainen liikenteessä aikanaan silloin kun sain ajokortin.” Koulunpenkiltä töihin ”Olen vuonna 1956 mennyt rahastajaksi linja-autoon heti kun koulu loppui. ”Varma systeemi, toimii aina”, Vilho Pakkala kommentoi. Melkein saisi Teksti ja kuvat: Lea Lahti Ovi aukeaa kammesta kääntämällä. ”Sisu on vähän kankea käännellä ja hidas kiihtymään, mutta kun vauhtiin pääsee, se on ihan mukava ajettava. U utena Sisun on ostanut Särkisalon Linja Oy -niminen liikennöitsijä, joka ajoi autolla reilun parinkymmenen vuoden ajan. Luottokuskina toimii itseoikeutetusti Vilho Pakkala. Monenlaista hää-, syntymäpäivä- ja muuta pientä tilausajoa sillä ajetaan kyllä vuosittain. Sisu-bussi saatiin siis ostettua Pakkalan liikenteelle vasta 1990-luvun puolella, joten minkäänlaista linjaliikennettä sillä ei ole nykyisen omistajan aikaan ajettu. Ainakin pariksi vuodeksi on kortissa virtaa”, pitkän työrupeaman tehnyt kuljettaja kertoo tyytyväisenä. 41. Vainion Liikenne osti Särkisalon Linjan 1970-luvun puolivälin paikkeilla, ja Sisukin siirtyi kaupan yhteydessä uudelle omistajalle. ”Tämä saattaisi olla nuoremmille nykypäivän kuskeille vähän outo ajettava – eivät ehkä saisi edes vaihteita päälle tästä”, omistaja arvelee. ”Heinäkuussa tuli kuluneeksi puoli vuosisataa siitä kun sain ajokortin, ja homma jatkuu edelleen. Taksat nousivat silloin kesäkuun alusta 25 markkaa silloista rahaa, ja heti piti osata uudet hinnat”, Pakkala muistelee. ”Hierottuani 25 vuotta kauppoja sain sen ostettua Vainiolta itselleni”, Vilho Pakkala kertoo
Upeat ajan patinoimat nahkapenkit antavat matkustamolle ylellisen ilmeen. 42. ”Plyysipenkkejä alkoi tulla vasta 50-luvun alussa”, Pakkala muistelee
Omistajansa kertoman mukaan Sisu on varsin varmatoiminen. Kun tämän kanssa liikkuu, ilman juttukaveria ei koskaan tarvitse olla. Melkein saisi kuulosuojaimet olla mukana ajossa.” kuulosuojaimet olla mukana ajossa”, Vilho kuvailee. Auton alkuperäinen bensamoottori on nyt Eskelisen Liikenteen museobussissa Rovaniemellä. Virtain autotapahtumassakin minulla meni mukavasti koko päivä, vaikka en osallistunut ajoon ollenkaan”, Vilho nauraa. ”Kunhan öljyn ja veden katsoo. Saimme sieltä palkinnonkin, kun lipun lunastanut yleisö sai äänestää hienointa paikalla olevaa vanhaa ajoneuvoa.” 43. Matkatoimisto avattiin vuonna 1996. ”Olin kerran Sisun kanssa tilauskyydillä vanhanajan tansseissa Pohjaslahdessa Vehkakosken lavalla. Sopiva matkavauhti Sisulla on seitsemänkympin paikkeilla, mutta toki kovempaakin sen saa kulkemaan. Muuta ei tarvitse tehdä, ja aina lähtee, kun avaimesta kääntää.” Sähköviat eivät kiusaa, kun sähkölaitteita ei kovin montaa ole: pyyhkijät ja valot toimivat sähköisesti, samoin startti. Ensimmäinen linja-auto, vuosimallin 1948 Volvo, ostettiin vuonna 1956, ja vuonna 1957 toiseksi ajoautoksi tuli 1948-mallinen Sisu. ”Samanlainen bussi, joka meillä oli aikanaan, kulki helposti yli satasta”, kuljettaja muistelee. Vuonna 1962 esikoinen Vilho sai linja-auton ajokortin liikenne- ja viestintäministeriön erikoispäätöksellä ja oli tuolloin Suomen nuorin linjaautokortin haltija. 1970-luvulla linjaautoliikenteen matkustajat vähenivät huomattavasti henkilöautojen yleistyessä, mutta samaan aikaan tilausajoliikenne alkoi kasvaa. PAKKALAN LIIKENNE AY Muistoja koulumatkoista Etli ja Erkki Pakkala aloittivat liiketoiminnan vuonna 1946. ”Uusi perä saattaisi hiljentää sisätilaa huomattavasti”, Pakkala pohtii. Nykyisin Pakkalan Liikenne Ay on neljän veljeksen Vilho, Erkki, Jouko ja Jarmo Pakkalan omistama yritys, jonka palveluksessa on 19 henkilöä: 9 linja-auton kuljettajaa, 8 kuorma-auton kuljettajaa sekä kaksi matkatoimistovirkailijaa. ”Kun Sisulla on liikkeellä, ihmiset tulevat mielellään sisälle bussiin ja alkavat usein muistelemaan vanhoja aikoja, tällaisella linja-autolla tehtyjä koulumatkoja ja muitakin reissuja. Ensin ajettiin kuorma-autolla: talvella tukkia ja kesällä rakennustarvikkeita. Pakkalan Liikenteellä on muutakin museoikäistä kalustoa. SISU L-54 1948 MOOTTORI: dieselkäyttöinen Leyland JOUSITUS: lehtijouset MITAT: pituus 10 m, leveys 2,20 m, korkeus 2,50 m PAINO: kokonaispaino 8565 kg, taka-akselipaino 5600 kg ISTUMAPAIKAT: 33 ”Moottori on aika lailla kovaääninen. ”1975–mallinen linja-auto odottelee kunnostusta, ja useita kuorma06/14 autojakin on olemassa kunnostusta ja entisöintiä silmällä pitäen”, Pakkala paljastaa. Sisun säilytyspaikkana toimii tällä hetkellä TVH:n entinen halli, jossa se on hyvässä tallessa katon alla silloin, kun sillä ei ajeta. Sisuun on vaihdettu dieselmoottori alkuperäisen bensamoottorin tilalle. Työntöapua ylämäessä Tilausreissut ovat sujuneet hyvin. ”Siellä on tällainen samanlainen täysin entisöity Sisu. Kolmas polvi Pakkalan sukua on jo ratissa, sillä myös veljesten lapset työskentelevät yrityksessä. Heiltä hajosi siitä moottori, ja lupasin omani heille. Kyydissä ollut väki sai silloin ikimuistoisen, aidon vanhanajan elämyksen, kun pääsivät työntämään autoa pahimmissa ylämäissä. Ainoastaan kerran on käynyt niin, että Sisu alkoi nikotella kesken matkan, kun polttoainesuodatin meni tukkoon. Moottoria on kyselty meiltä jo moneen otteeseen aiemminkin, mutta en ole halunnut antaa sitä kenelle tahansa jobbarille”, liikennöitsijä kertoo
Suonenjoki 44. PEKAN PELIT JA VEHKEET Suonenjokelaisen Pekka Konttisen harrastekaluja ovat niin kuorma-autot kuin haitaritkin. Löytyypä pihasta traktorikin
Tosin Pekka Konttisen Sisut edustavat aikaa, jolloin kyseinen keltapunainen väritys oli käytössä niin kentillä kuin teilläkin. K olme Sisua ovat kuin samaa veljessarjaa. Koneille ja musiikille onkin nyt paremmin aikaa, kun Pekan elämäntyö, jyräyritys, on siirtynyt seuraavan sukupolven hoidettavaksi, vaikkei vanha jyrämies voikaan pitää sormiaan kokonaan irti jyrähommista. Pekka kertoo, että Jyry oli hyvä aura-auto eikä siitä maltettu enää luopua, vaikka auraustyöt loppuivat. Sisut on ajettu tallista pihalle riviin tarkempaa tutkimista varten. Vähän ajetut Sisut Sovimme Pekan kanssa, että tulen lauantaiaamuna katsomaan Sisuja, joista oli miehen kanssa puhetta jo Lempyyn perinnepäivillä. Pekka on yksi Lempyyn kyläyhdistyksen järjestämien perinnepäivien puuhamiehistä. Sisujen kanssa pelaaminen lähti liikkeelle siitä, kun Konttinen urakoi aurauksia muutamina talvina alueen teillä. Koneiden lisäksi työhuoneen lattiapintaalasta osansa haukkaavat haitarit, jotka kertovat toisesta Pekalle mieleisestä harrastuksesta – musiikista. Auto on ollut alkujaan – kuten kaksi muutakin pihassa olevaa Sisua – aurausvarustuksella varustettu tienhoitoauto. Lentokentillä toimivista TVH:n autoistahan keltainen väri aikoinaan tuli maanteillekin. Lisäksi miehen harrastuskalustoon kuuluu Ruotsista haettu Volvo-traktori, jolla on oma paikkansa miehen työhistoriassa. 06/14 45. Työtä varten hankittiin 1977-mallinen kaksiakselinen Jyry-Sisu. Auton alustasta löytyy myös paikallisosaamis- Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Jyry-Sisun matkamittari juoruaa vajaalla 50 000:lla ajetulla kilometrillään lentokenttäkäytöstä. Väri on jokaiselle tuttu valtion tienhoitoautoista, vaikkei näillä autoilla niiden aktiiviuran aikaan juuri teitä hoidettukaan – lentokenttiä sitäkin ahkerammin. Auto otettiin työn alle ja kunnostettiin siistiin kuntoon niin päältä kuin sisältä
Musiikkiharrastus on ollut osa Pekan elämää jo vuosikymmenet. PEKAN PELIT JA VEHKEET Harmonikka soi Lättähatussa Savonmaan Hilmaa ja Lentävää Kalakukkoa. 46
Elettiin vahvasti höyryveturikautta, ja rautahevot tarvitsivat polttoainetäydennystä väliasemilta. Katsotaan vielä Konttisen hieno harmonikkakokoelma, josta sivullinen ei ymmärrä muuta kuin että hienoja ovat pelit, ja hieno on ääni, joka niistä lähtee. Oulun kentän hiekoitusauton varusteena on nykyään jo ääriharvinaisuudeksi käynyt hollantilainen Nido-merkkinen hiekoitin, joka toimii polttoöljykäyttöisellä yksisylinterisellä moottorilla. Autoissa on muutamia mielenkiintoisia ja mainitsemisen arvoisia piirteitä, kuten Rissalassa palvelleen Jyryn vaatimaton ajomäärä: noin 49 000 kilometriä. Sittemmin jyrän edessä käytettiin muun muassa Volvon traktoreita, joilla talvisin ajettiin puuta Iisveden sahalle. 47. Tiehommiin Pekka lähti Nuffieldilla, jonka perään oli kytketty jyrä. Väliaika, kahvia ja musiikkia Kun Sisut on katsottu, saapuu naapuri Kari Mäkelä -59 Porsche-traktorillaan paikalle. Volvoja Pekka muistaa erityisellä lämmöllä, ja pihasta löytyykin jälleen vastaavanlainen Volvo 2654 kuin silloin ennen. Miesten on tarkoitus lähteä parin viikon päästä Kuhmoon vanhojen autojen tapahtumaan. Konttinen muistelee kuinka viitostien urakassa painettiin 24 tuntia seitsemänä päivänä viikossa kahden kuljettajan voimin koneen hankkiessa viisi markkaa tunnilta. Maestro itse on sitä mieltä, että Lentävää kalakukkoa on vielä treenattava ennen seuraavaa viikonloppua, jolloin hänet on pyydetty soittamaan Lättähattu-junaan. Eivät hiekoitinautonkaan kilometrit päätää huimaa: vuodesta 1974 lähtien niitä on kertynyt vasta 130 000. Suunnitelmissa miehillä on tulevan viikon harrasteajoneuvotapahtuma sekä traktorin kuljettaminen Sisulla perille. 60-lu- vun alussa kuvaan astui TVH:n tieurakat, kun esimerkiksi valtatie viittä kunnostettiin. ta alaterän muodossa. Alkujaan Pekka ei kuitenkaan ole autovaan konemies. Aluksi ajettiin puita metsästä muun muassa Valtionrautateille Salmisen asemalle. Pekka nostaa haitarin syliinsä, ja kahvikonsertin aikana saadaan kuulla niin Savon Hilima kuin Lentävä kalakukkokin. Kaikki autot ovat olleet hankittaessa täydessä toimintakunnossa, joten kunnostustyö on käsittänyt hieman hiekkapuhallusta ja maalausta sekä sisustusten uusintaa. ”Autot tulivat tuossa auraushommassa silloin työkaluiksi ja onhan meillä noita jyriä siirrelty omalla autolla, mutta varsinaisesti ei olla työhommia juuri autoilla tehty”, Pekka kertoo auto- ja konetaustastaan. Sittemmin traktorivetoiset jyrät vaihtuivat ajettaviin malleihin, joita Pekan perustamassa ja nykyisin hänen poikansa vetämässä yrityksessä on kaksi kappaletta. Kari Mäkelä on tullut naapurista käymään Porsche-traktorillaan kylässä. Kello alkaa olla sen verran, että on aika suunnistaa Salmisen asemalle, josta nousemme Lättähatun kyytiin. Siitä alkoi konemiehen viisikymmentä vuotta kestänyt jyräurakointi. rouvan keittämille kahveille. Mietitään, saadaanko Porsche Sisun lavalle pihalla olevan penkan kautta ja siihen tulokseen tullaan, että kyllä se siitä kyytiin saadaan. Tuolloin jyrän veturina toimi Nuffield-traktori. Ensimmäisen Sisun kaveriksi on hankittu vielä Rissalan lentokentällä palvellut vuoden -78 lava-Jyry sekä hiekoitinlaitetta päällään kantava -74 Jyry Oulun lentokentältä. Savolainen maisema vaihtuu rauhalliseen tahtiin moottorivaunussa, jossa Pekka soittaa matkustajille Lentävää Kalakukkoa. Siirrytään sisälle Helka06/14 Pekka aloitti tietyömaalla jyrän kanssa 50-luvun lopulla. Tunnelma on kuin silloin ennen. Konemies Konehommat Konttinen aloitti 50-luvun lopulla traktorilla. Terä on paikallisen, nykyään Arctic Machine -nimellä toimivan verstaan tuotantoa
Kyläyhdistykset taas ovat tässä mielessä hyviä vanhojen pysäkkien ja asemien omistajia niiden jäsenistön monipuolisen asiantuntemuksen ja osaamisen ansiosta. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko P öljän koulun ja Pöljän kotiseutumuseon opasteet ovat varmasti jääneet mieleen kaikille kylän ohi ajaneille. Talkoissa on ollut 10–15 hengen aktiiviryhmä. Juna oli lähtenyt aamulla Jyväskylästä asti, mutta ahdasta siinä alkoi olla vasta Kuopion ja etenkin Siilinjärven ase- 48 milta kohti Pöljää jatkettaessa. Paikan päällä kahvipöytäkeskusteluissa nimittäin tuli esille, että Pöljällä on ollut asutusta jo pronssikaudella, yli viisituhatta vuotta sitten, joten rautatien varressa olevan pysäkin historia on tähän verrattuna hyvinkin suhteellista. Monta vastaavanlaista pysäkkiä on jo vuosikymmenten mittaan lahonnut ja purettu pois, joten on varsin arvostettava kulttuuriteko kunnostaa ja säilyttää vanhaa rautatiekulttuuria jälkipolville.. Ei nimi kylää pahenna ellei nimi sitten kylää. Pöljän pitkät p Pysäkin avajaiset, perinnemarkkinat, vanhaa kalustoa ja savolaista lupsakkuutta – niistä on kesäpäivä Pöljässä tehty. Myöskin sinivalkoinen Pöljä-kyltti viitostien varrella kylän kohdalla muutamia kilometrejä Siilinjärven pohjoispuolella on hauskuuttanut tienkäyttäjiä jo pitkään, itse asiassa varmaankin niin pitkään kuin paikkakuntakylttejä on teiden varsilla ollut. Vanhojen koneiden ystäviä itse pysäkin seutu varmasti kiinnosti eniten paikalla olleiden vanhojen autojen ja siellä vierailleen Lättähattujunan vuoksi. Yhtä humoristisesti kylänsä nimeen toki suhtautuvat itse pöljäläiset. Ilo ja huumori otetaan irti asiasta esimerkiksi myymällä Viitostuvalla kaikkea mahdollista Pöljäaiheista tavaraa lippahatuista T-paitoihin ja postikortteihin. Vuonna 1902 valmistunut asema – tai vähän virallisemmin ”kolmannen luokan laiturirakennus” – on ollut aktiivikäytössä 60-luvun puoleenväliin asti, jolloin monet muut vastaavanlaiset pysäkit suljettiin. Itse juhlakalu eli 112-vuotias Pöljän pysäkkirakennus on kunnostettu nykyiseen loistoonsa viimeisen vuoden aikana. Pöljän rautatiepysäkin avajaiset olivat päätapahtuma, jonka oheen oli järjestetty myös perinnemarkkinat kyläseutumuseon pihaan. Lättä hoiti päivällä lisäksi yhden ylimääräisen syöttöliikennöintivuoron Siilinjärveltä avajaisiin. Niin, ja ne ihmiset, jotka ovat kuvauttaneet itsensä tuon Pöljä-kyltin vieressä, heitäkin lienee tuhansia. Rautatieharrastajilla tuntuu ajoittain olevan intoa vanhojen pysäkkirakennusten kunnostamiseen ja perinteiden vaalimiseen, mutta usein hankkeet kaatuvat mittaviin kunnostusurakoihin. Juna saapui aamupäivällä yhdentoista aikaan pysäkille ja toi tapahtumaan neljä vaunullista yleisöä. Viimeksi vuonna 1984 on pysäkillä pysähtynyt matkustajajunia – mukaan luettuna avajaisissa vieraillut ja Lättähatuksi kutsuttu moottorivaunutyyppinen juna. Ei pöljempi tapahtuma, paikalla todettiin useammastakin suusta. Kyläaktiivi Pekka Rautiainen kertoo, että kyläyhdistys osti aseman Siilinjärven kunnalta, minkä jälkeen pysäkin kimppuun käytiin vapaaehtoisvoimin kovalla kädellä
Tapahtumassa vieraili myös Alapitkän entinen asemapäällikkö Erkki Hynninen työasussaan, joka on hänen kertomansa mukaan ollut viimeiset 40 vuotta henkarissa. 06/14 49. Hyötyajoneuvokalustoa paikalla edustivat muun muassa Pekka Rautiaisen Morris Commercial -kuorma-auto vuodelta -53 sekä Riku Kukkosen Barkas B1000 -paloauto. perinteet Junanlähettäjänä toimi kyläyhdistyksen aktiivijäsen Pekka Rautiainen
Kylläisenä ja autotarjontaan tutustumisen jälkeen siirrymme parkkialueella seisovan museobussin kyytiin. 50 hieman juomista. Timberjack 215 taisi olla tapahtuman ihmetellyin masiina. Teksti ja kuvat: Kari Mattila IITTI, 23.-24.8. Lapsille on järjestetty poni- ja hevosratsastusta ja museorakennukseen on pystytetty kahvila. Jos vatsaan olisi vielä jotain mahtunut, täältä olisi saanut makkaran ohella lettuja ja mehua. Kylläisinä siirrymme takaisin bussipysäkille, ja matka jatkuu kohti kolmatta ja viimeistä kohdetta, Kun bussi kurvaa Maakansan seuratalon pihaan, alkaa kyytiläisten joukossa innostunut puheensorina. Vanhan ajan meininkiä Elokuun loppupuolella järjestettiin Iitin Haapakimolan kylässä tavallista monipuolisempi Wanhat Wehkeet -tapahtuma. M ukavasti mutkitteleva maantie kulkee upeissa maalaismaisemissa Päijät-Hämeen Nastolasta kohti Iitin kunnassa sijaitsevaa Haapakimolan kylää. Seuratalon edustalle on koottu toinen toistaan mielenkiintoisempia vanhoja maatalouskoneita ja sisätiloista löytyi hieman pienempiä vanhoja näyttelyesineitä. Otamme kupit kahvia ja lautaselle piimäraparperipiirakkaa. Kyytiin sattuu myös nainen, joka tunnistaa linja-auton juuri samaksi laitteeksi, jonka kyydissä hän on nuorena tyttönä kulkenut koulumatkojaan. Koulun parkkipaikalle on ehtinyt vain kourallinen harrasteikäisiä henkilöautoja ja muutama kaksipyöräinen. Niinpä tunnelmakin oli kuin takavuosien koulumatkoilla. Seuraava pysäkki on Karralan kotiseututalo, jonka pihamaalta ei koneita löydy, mutta rakennuksissa ja museoesineissä riittää ihmeteltävää ja ihasteltavaa. Linjuria ei ole kunnostettu tai entisöity, vaan se on siinä kunnossa missä se aikanaan on liikennöinytkin. Pysäköimme automme Haapakimolan koululle ja lunastamme portilta sisäänpääsyyn oikeuttavat pääsyliput. Melkoinen sattuma. Sunnuntaiaamun vesisade väistyy auringon tieltä juuri sopivasti ennen Maakansan kyläyhdistys ry:n organisoiman Wanhat Wehkeet -tapahtuman alkua. Kausalasta kotoisin oleva harrastaja Petri Mettälä oli pelastanut koneen romutukselta hiljattain.. Onni Vikkaan vanha linjuri kuljettaa halukkaat seuraavaan kohteeseen. Päärakennuksen nurkalla sytytetään grilliä, josta nappaamme hieman myöhemmin pari makkaraa ja Maakansan seuratalon edustalla oli esillä vanhoja maatalouskoneita, ja lähempänä maantietä oli varattu tilaa harrasteautoilla poikkeaville. Kolmen tapahtumapaikan väliä sukkuloi museobussi, kyydit sisältyivät vitosen pääsylippuun
06/14 51. Eetu Pekkalan ´54 Nuffieldin viereen oli pysäköity komea Renault N71 Super vuodelta 1962. 55-hevosvoimainen traktori on vuosimallia 1969. Saa koskea -teksti toimi halutulla tavalla ja kampeen jäi sormenjäjet jos toisetkin. Toinen puimakone on varustettu hydrauliikalla, toisen leikkuupöytä nousee vanhaan tapaan mekaanisesti. International 475 vuodelta 1976. Jouni Aalto oli tuonut paikalle komean David Brown 990 Selectamaticin. Karralan kotiseututalon esineistö ei ilmeisesti ole lasista tehtyä. Samanlaiset mutta erilaiset
Uudessa muodossa ja toimenkuvassa Ford jatkoi työkäytössä Tenholassa 60-luvun lopulle saakka. ISOMPIA pyöränjälkiä Elokuun toisena lauantaina vietetty Isien pyöränjäljissä -tapahtuma keräsi Tammisaareen runsaan määrän ajoneuvoja ja sankan joukon yleisöä. Tuolloin Lindsin veljeksien paja Kråkholmenissa sai tehtäväkseen muokata Fordista traktorin. Monipuolinen ja ikäjakaumaltaan lavea näyttelyanti sopi Tammisaareen hienosti, sillä Kuninkaantien halkomalla, nykyään Raasepori-nimellä tunnetulla seudulla on ollut yleisiä teitä jo vuosisatojen ajan. Tallentumisen ihmeen kokenut työkone on ollut alkujaan ’27 Ford AA -kuorma-auto, joka työskenteli Sjundbyn kartanon lukuun vuoteen 1948 asti. Teksti ja kuvat: Harri Onnila K ymmenettä kertaa järjestetty Isien pyöränjäljissä – I Fädrens hjulspår -päivä tarjosi paikalle saapuneille leppoisaa tunnelmaa monenmoisten kulkuneuvojen ja ajokulttuuriin liittyvän esineistön parissa. Silloin tällöin pihalla säksätti kuusihevosvoimainen Vilen-maamoottori vuodelta 1936.. Pääpaino oli henkilöautoissa, mutta mukana oli myös työkoneita ja -ajoneuvoja eri ikäkausilta. 52 Avomallinen brittiläinen taipuu moneksi, mutta hyötykäyttöarvoa Land Roverilla on eittämättä enemmän kuin linjakkaalla MGA:lla. Tämäntyyppisiä toteutuksia on ollut aikanaan jollei ihan jokaisessa niin liki joka toisessa kylässä
Tapahtuman näyttelyhuoneisiin oli koottu muun muassa öljyalan rekvisiittaa takavuosikymmeniltä. Missä moottoreita, siellä tarvitaan voitelua. 06/14 Pyöränjälkiä piirrettiin hyvin erityyppisellä kalustolla. KANSOITETULLA tapahtuma-alueella kauhoi eteenpäin kivasti patinoitunut ’60 Hanomag R440. Vastaavaan ’52-malliseen tutustuimme edellisessä numerossa. KILPIKIN sen jo kertoo, mistä näissä sarvekkaissa on kysymys. Tarkastelun alla jyhkeän söpön ’61 Volvo Tryggen tietotaulu, jossa kerrottiin malliksi 43012/3000 ja voimanlähteeksi 120-hevosvoimainen bensa-V8. Helsinkiläisen palokalustotehdas Veljekset Kulmalan päällirakentama auto kuuluu Tammisaaren VPK:n kalustoon. Topakka ilmestys, vai mitä mieltä olette itävaltalaisesta traktorinäytteestä vuodelta 1953. Kysymyksessä Henrik Lundbergin omistama Steyr 180 A. Esimerkeistä käyvät nämä saman aikakauden lapset, ’71 Volvo N 84 ja ’72 Ford Mustang. HIENO kunnostustyö mopoklubi Racerborgilta: satojen talkootuntien jälkeen kerhon asioita viedään eteenpäin ’66 Ford Transitilla. 53
JÖNKÖPING 20.-23.8.2014 Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Kent Ardenvik kertoo rakentaneensa 1973 F88 Volvonsa muistuttamaan lähes identtisesti isänsä vuonna 1969 ostamaa autoa. Volvon tehtaanmuseon kokoelmista löytyy näin hieno Volvo L3950 LFX vuodelta 1954. Kukaan ei estä kopioimasta ideaa ja järjestämästä vastaavaa tapahtumaa vaikka tammikuussa, kun harrastekenttä on hiljentynyt odottamaan kesää.. Onhan se todettu ulkoilmatapahtumissa, että raskas kalusto ja traktorit vetävät väkeä vesisateeseenkin, joten miksei sitten lämpimään sisähalliin myöhäissyksyllä tai kevättalvella, jolloin muu tapahtumakausi ei ole vielä käynnissä. Ruotsalaisten järjestäytynyttä veteraanikuorma-auto toimintaa sen tarkemmin tuntematta tuntuu kuitenkin siltä, että heillä on hommat mukavasti hanskassa ja mieli avoin järjestää tapahtumia suurellekin yleisölle. Kruunun jalokivet Vanhojen kuorma-autojen näyttely ei ole ongelma sateisenakaan päivänä, jos se järjestetään sisätiloissa kuten Ruotsissa tehtiin. Sateen piiskatessa ulkoalueita saivat veteraaniautot olla kui- vassa ja lämpimässä messuhallissa yleisön ihailtavina. 54 V eteraaniautojen sisätiloissa järjestetyt näyttelyt ovat useimmiten olleet kevyemmälle kalustolle suunnattuja. Ruotsissa tällainen tapahtuma järjestettiin Lastbil 2014 -messujen yhteydessä parisen viikkoa sitten. Näyttelyssä esitettiin myös vanhoja lyhytelokuvia kuorma-autojen historiasta sekä pidettiin samasta aiheesta pienimuotoisia luentoja, joihin yleisöllä oli vapaa pääsy. Mikä silti estäisi järjestämästä tapahtumaa raskaammallekin kalustolle sään suojassa kuten usein ulkomailla näkee tehtävän
Kokonaispainon 14:än tonniin nostanut teli on ruotsalainen Rydhs, mutta se on asennettu autoon uutena Tanskassa. Nostoteli-Mersu mallia L312 vuodelta 1959. Auto on toiminut ensimmäiset kuusi vuotta öljyn ajossa, minkä jälkeen se on vuonna 1964 siirretty ammattikouluun ajoharjoitteluautoksi, ja siinä tehtävässä se on toiminut liki 30 vuotta. Mukava poikkeus auton ilmeessä on Floby-ohjaamo, jota käytettiin enemmän Volvoissa. Thomas Hedlund saapui näyttelyyn vuoden 1958 Scania-Vabis LS71:llä. Allert Åkeri on hankkinut tämän 75LS Scania-Vabiksen käyttöönsä uutena vuonna 1961. Hytti jouduttiin vaihtamaan maahantuotaviin autoihin Ruotsin vaatimusten mukaiseksi. Bedford J6 vuodelta 1964 varustettuna Be-Gen hytillä. Tanskalaiset eivät arkailleet jo tuohon aikaan käyttää pirteitä värejä autoissaan. 06/14 55. Auton omistajan Anders Johanssonin mukaan Bedfordin J6 kilpaili Volvo Starken kanssa samoista markkinoista. Flobyn hyteillä varustettuja Scanioita tuotiin varmasti ainakin käytettynä Suomeenkin
”Ostin tämän kiinteistön jo vuonna 2004. Majoreita ja Zetoreita Traktoreiden osalta kaikki alkoi yhdestä yksilöstä, Mörkö-Majorista, jonka Heikki Sundström entisöi. Teksti: Lea Lahti Kuvat: Tapio Mäntyniemi 56 H eikki ”Hessu” Sundström oli jo pitkään kerännyt maatalousaiheista museoesineistöä vaimonsa Eevan kanssa, ja ajatus omasta museosta sai alkusysäyksen eläkevuosien lähestyessä. Olin jo silloin päättänyt, että jään varhaiseläkkeelle heti kun täytän 60 vuotta – ja niin sitten teinkin”, mies kertoo. Vuonna 1988 ostettu aihio valmistui maatilalla, jota Sundström silloin vielä viljeli. ”Ostin serkultani Zetor Superin ja laittelin sen kuntoon. Ensimmäistä kokonaista kesää auki ollut museo on tavoittanut mukavan määrän maatalouteen liittyvien koneiden ja esineiden historiasta kiinnostuneita vierailijoita. Myynnistä jäi sen verran rahaa, että sillä sain rakennettua museohallin.” Heikki korostaa, että ei ole suinkaan yksin rakentanut museota, vaan mukana on ollut mittava määrä sukulaisia, ystäviä ja ammattimiehiä. Heti kun entisöinti oli valmis vuonna 1993, osallistuin sillä ravintola Zetorin järjestämään tapahtumaan – olen. ”Myin maatilan talouskeskuksen pois vuonna 2007. Tässä tuli silloin tontin mukana nykyisin varastohallina ja pajana toimiva rakennus. NAHKION MAATALOUSKONEMUSEO Heikki Sundströmin takataskurahoituksella rakennetussa museohallissa kaikki on siististi ja näyttävästi esillä. Jonkin ajan kuluttua taloon tuli myös museoikäinen Zetor. Sopimuksesta museo on avoinna ympäri vuoden, ja ensi kesänä jatketaan tämän kesän malliin
siis ajellut tällä Kaivopuistossakin”, Hessu kertoo nauraen. Sundströmin traktoriharrastus lähti alkujaan liikkeelle Mörkö-Majorin myötä, ja kyseinen kone on ansaitusti näytillä museon tiloissa. Tällä hetkellä museossa on esillä kolmisenkymmentä traktoria, ja saman verran odottelee kunnostusvuoroaan varastohallissa. ”Nyt olen jo pikkuisen painanut jarrua; jos ostan jonkin laitteen, sen pitää olla jollain lailla harvinainen. Majoreita alkaa ainakin olla jo riittävä määrä”, Hessu huokaa. Suurin osa traktoreista on ostettu lähiseudulta, kauimmainen hankinta on Kauhajoelta. Perämoottoreille ja mopoille on varattu oma osastonsa. Museonpitäjä arvelee, että entisöinti- ja kunnostustahtikin on hieman hidastunut aiemmista vuosista. Tien varressa olevat koneet johdattavat museovieraat oikeaan osoitteeseen. 57. Fordsoneita ja Zetoreita on kertynyt eniten, ei siksi, että ne olisivat suosikkimerkkejä, vaan oikeastaan sen vuoksi, että niitä on ollut helppo hankkia, koska ne ovat aikanaan olleet niin yleisiä. ”Jos saa 25% illalla ja yöllä suunnitellusta tehtyä seuraavan päi06/14 dotus Museon monipuolinen esineistö on asetettu esille hyvään järjestykseen ja lajiteltu huolellisesti aihepiireittäin
Runsas esineistö kiinnostaa varmasti muitakin kuin koneharrastajia, ja museo onkin mitä mainioin retkikohde erilaisille ryhmille. Parhaillaan Sundström etsii museolle esille laitettavaksi lasten leluja ja pelejä, ja uusimpana hankintana sillä saralla on flipperin tavoin toimiva Fortuna-peli. Parhaillaan työn alla on Renault-traktori ja vuo-. Seiniä kiertää 70 erilaisen puhalluslampun kokoelma. Toisen puolen parvella voi ihailla työkoneita, työkaluja ja kodinkoneita sekä entisaikaan kotona käytettyjä tarvekaluja, astioita ja muita kodintarvikkeita. Museossa kaikki on hyvässä järjestyksessä. Alakerrassa on esillä traktoreita, mopoja, polkupyöriä, moottorisahoja ja venemoottoreita. Monipuolinen museokokoelma Museota rakennettaessa ja esineistöä kasattaessa on ollut tarkoitus saada esille monipuolista maatalouteen ja entisajan elämään liittyvää esineistöä, ei pelkästään traktoreita ja työkoneita. Museossa voi tutkia vaikka miltä näytti Valtion Lentokonetehtaan valmistama pesukone tai tenulla toimiva matkasilitysrauta. ”Lopetin niiden keräilyn sen jälkeen, kun tulin vahingossa ostaneeksi kolme samanlaista”, Hessu naurahtaa. Radioilla, puhelimilla ja kameroilla on oma osastonsa, ja löytyypä museosta myös huoltoasema- ja autokorjaamorekvisiittaa. Pääasiassa museon esineistö on 60-lukuista tai sitä vanhempaa. Museorakennuksen pihalla on pieni sepän paja, jonka esineistö on tuotu suurimmaksi osaksi Sundströmin maatilan pajasta. Karkkilan Rautapäivien aikaan museon pihalla olikin taottujen töiden veistosnäyttely sekä kolmen sepän työnäytös. Esillä on muun muassa Rollo 1, käsikäyttöinen paalauskone, niittokoneen terän teroituskone sekä edellistä hieman pienempi partakoneen terän teroituskone. MAATALOUSKONEMUSEO vän aikana, niin se on helkatin hyvä päivä”, mies kertoo nauraen. Tuolloin museolla oli myös useita opastettuja kierroksia. Museorakennuksen takapihalta varastohallin kupeesta löytyy pajatila, jossa Sundström kunnostaa ja entisöi museoon tulevia koneita ja laitteita. Esillä on paljon kotitalousesineistöä; katseltavaa ja ihmeteltävää riittää varmasti myös sellaisillekin kävijöille, joita eivät pelkät traktorit ja koneet kovin paljon kiinnosta. Toisen puolen parvelta löytyy vanhanajan kauppa Sundström osti parisenkymmentä vuotta sitten serkultaan Zetor Superin ja on osallistunut sillä muun muassa Kaivopuistossa järjestettyyn traktorimarssiin. 58 sekä siihen liittyvää esineistöä ja jonkin verran huonekaluja ja kodintekstiilejä
59. ”Tämä on ollut vähän hullunmyllyä jo toista vuotta peräkanaa”, Hessu päivittelee. Museoikäinen puotiesineistö on hienosti esillä parvella. Tallessa on myös lentokentällä käytössä ollut glykoliruiskuauto. roaan odottelee Allis. ”Kävijoitä oli ihan sopivasti – tämähän on minullekin vielä vähän harjoittelua”, mies toteaa vaatimattomasti. Varastohallissa on pitkä rivi traktoreita, työkoneita sekä mittava kokoelma maamoottoreita. Ensimmäisen kokonaisen kesän jälkeen Sundström on tyytyväinen. Yksi kesän hienoimmista päivistä oli Sundströmin mielestä se, kun museolla poikkesi 56 veteraani-ikäistä moottoripyörää ja paikalle oli saapunut satapäinen yleisö pyöriä katsomaan. Nahkion Maatalouskonemuseo oli tarkoitus aukaista vasta tämän vuoden kesällä, mutta kun Sundstöm valittiin vuonna 2012 vuoden karkkilalaiseksi, museo kiirehdittiin avaamaan jo viime kesänä
Seppiä ja Mestareita Olli Lehto ”Kun velipojalla ei ollut kypärää, niin teimme sen sitten itse kattilasta”, Lehto kertoo nauraen. 60
Olli Lehdon erityisenä sydämenasiana onkin siirtää taitonsa ja tietonsa nuorille. 61. Harmonikkakin soi komeasti monitaitoisen miehen käsissä. Perinnemestari Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Tapio Mäntyniemi OLLI LEHTO 06/14 Perinteet taidolla osaava mestari jakaa auliisti osaamistaan kaikille halukkaille. Mies on ollut myös perustamassa Suomen Peugeot-kerhoa sekä polkupyöräharrastajien Vanhat Velot -yhdistystä, ja hän toimii aktiivisesti Pirkanmaan jätkäperinneyhdistyksessä
Aktiiviura painiharrastuksessa sijoittuu ikävuosiin 16–45, mutta menestystä on tullut vielä ikämiesten sarjoissakin. Paja on rakennettu sillä ajatuksella, että se on avoin työtila kaikille pajaa rakentamassa olleille talkoolaisille. Pajalla vallitseekin vahva yhdessä tekemisen meininki, ja siellä pidetään kirves- ja puukkokursseja sekä opetellaan moottorisahaveistoa. Tandemluistimiin on saatu tarpeeksi pitkät terät potkukelkan jalaksista. ”Pitkäaikainen haaveeni omasta pajasta toteutui lukuisan ja ahkeran ystäväjoukon avustuksella. Isä teki myös sepäntöitä, ja yksi ahjoistani onkin hänen perujaan”, Olli kertoilee. Tandempolkupyörä, tandemsukset ja tandemluistimet ovat oman pajan tuotantoa. Päijälän kylässä Kuhmoisissa sijaitseva paja ja mökki on rakennettu Lehdon lapsuudenmaisemiin; lapsuudenkoti on parin kilometrin päässä pajasta. Isäni oli metsätyömies ja kesäisin hän oli uitoilla töissä. Seppiä ja Mestareita Olli Lehto ”T äällä on vähän niin kuin Raatteentiellä”, Olli Lehto viittoilee mielenkiintoisia laitteita ja itse tehtyä taidetta täynnä olevan tontin laidalla. Työ tekijäänsä opettaa Lehto on harrastanut koko ikänsä monipuolisesti urheilua ja mestaruuksia löytyy niin painista, pikaluistelusta kuin koskenlaskustakin. Jakuar Pekial Port -merkkinen tandem on rakennettu liittämällä yhteen Jaguar Special ja Jaguar Sport -pyörät. Lisäksi Lehto on ajanut kilpaa moottoripyörällä ja harrastanut mäkihyppyä, jalkapalloa sekä jääkiekkoa. Kaksipaikkainen menopeli on siitä erikoinen, että vaikka ajajat istuvat seläkkäin ja polkevat ikään kuin eri suuntiin, molempien polkuvoima kuljettaa tandemia samaan suuntaan. ”Isä osti tämän Rämeensuo-nimisen tontin vuonna 1948. ”Täällä syrjässä kun asuttiin, niin kaikkea harrastettiin, mitä pystyttiin”, Olli valottaa kovan kunnon ja monipuolisen urheilumenes- 62. Joka kulmalla riittää nähtävää, ja kun pajan ovet raottuvat, eteen aukeaa sanoinkuvaamattoman mielenkiintoinen työtila. Yksin en olisi sitä pystynyt milloinkaan toteuttamaan”, Olli Lehto kertoo kiitollisena
”Kävimme Gustafbergissä Ruotsissa museossa, jossa on Nobel-prototyyppejä. ”Sinikka-vaimoni isä oli taitava muurari, mutta kun hänelle tuli yli 70 vuotta täyteen, hän päätti lopetella muuraushommat. tyksen taustoja. Pajalla on myös taidenäyttely: moottorisahaveistokurssin tuotokset komistavat muutenkin äärimmäisen mielenkiintoista pihapiiriä. Tallista löytyy myös omavalmisteinen isopyörä. Reijo Lehtonen löysi jostakin esitteen, jossa neuvottiin, kuinka tämän kyytiin noustaan, ja sen avulla alettiin sitten opetella ajamista. Töitä on aina riittänyt niin autoverstaalla kun rakennuksillakin”, Olli kertoo vaatimattomasti. Muuraustyötkään eivät ole tälle monialataiturille vieraita. Turhan vakavasti ei urheiluun kuitenkaan ole syytä suhtautua; pajan ovesta löytyy kuva miehistä luistelemassa hassuissa asuissa. Äidille hankittuun polkupyörään ei löytynyt heti oikeankokoisia renkaita, ja poikia oli kielletty ajamasta sillä. Työnteon Lehto aloitti menemällä 14 vanhana metsätöihin isän kanssa. ”Tämä ei ole kaunoluistelua vaan rumaluistelua; minulla on päälläni tyttären vaatteet ja vaimoni äidin peruukki”, Lehto kertoo nauraen. Ensin 63. Jäin silloin pois Valmetilta ja opettelin muurarin työn appeni avustuksessa. Vanteen kuvat hiekkatiellä paljastivat töistä palaavalle isälle luvattoman ajelun. Pikku-Ollilla oli kova 06/14 hinku ajamaan: aina kun lähti hyvissä ajoin töistä palaavaa isää vastaan, sai ajaa isän polkupyörällä pienen matkan. ”Aluksi meitä oli vain viisi tekijää, ja rakensimme kaikki itsellemme oman isopyörän. Myös Vantaan lentokentällä on tullut tehtyä töitä, ja pääkaupunkiseudun metrojuniakin Lehto ollut mukana rakentamassa Tampereen Valmetin tehtaalla viitisen vuotta. Työhistoriaan kuuluu myös useampi vuosi Maijalan kuljetusliikkeessä korjaajana, Lehto on ollut mukana rakentamassa ja käynnistämässä atomivoimala Olkiluoto 2:sta sekä kasaamassa Puhoksen lastulevytehtaan koneita. Ollin Nobel-prototyypin toisinto on rakennettu lähes kokonaan romuista ja hylkytavaroista. Mies työntää pajalta ulos itse rakentamansa kolmipyöräisen antiikkiselta näyttävän vekottimen. ”Mitään kouluja en ole koskaan käynyt, on vaan matkan varrella osunut kohdalle hyviä työnjohtajia ja taitavia työkavereita, joilta olen saanut opin hommaan kuin hommaan. Kiusaus oli kuitenkin liian suuri, joten pojat ottivat pyörän liiteristä, raahasivat sen metsän läpi ja ajoivat sillä maantiellä. Kun homma oli hanskassa, tein muurauksia 10 vuotta.” Polkupyörät Sodan aikaan ei kovin monessa perheessä ollut polkupyöriä. ”Tämänlaisen pyörän valmistusaikakausi on aika lyhyt: näitä on tehty vain 1860-luvun lopulta johonkin 1880-luvun lopulle, jolloin keksittiin ketjut ja alettiin valmistaa nykyisenkaltaisia polkupyöriä”, Lehto taustoittaa isopyörän historiaa. Yksi versio siellä kiinnitti huomion, ja päätimme sitten rakentaa samanlaisen”, mies valottaa kolmipyörän syntyhistoriaa. Reijo Lehtonen löysi parisenkymmentä vuotta sitten 1800-luvulta olevan, mahdollisesti Conrad Inhan maahantuoman polkupyöränraadon Virroilta, ja sen mukaan on nyt valmistettu 14 kappaletta löytäjänsä mukaan nimettyjä Reijonlainen–isopyöriä. Lehdon kiinnostus poljettaviin kulkupeleihin johti siihen, että hän oli mukana perustamassa vanhojen polkupyörien harrastajille suunnattua Vanhat Velot –yhdistystä. Museovierailu Ruotsissa innosti tekemään kopion antiikkisesta kolmipyöräisestä kulkineesta. Metsätyömailta nuoren miehen tie vei Valmetille Tampereelle, johon työpaikka aukesi painiharrastuksesta tutun työnjohtajan kautta
Autoharrastus on tällä erää tauolla ja pihalla pressun alla uinuu pari Peugeotia vuosimalliltaan 1961 ja 1964. 1900-luvun alussa isopyöräisten tuotanto loppui, kun polkupyörä kehittyi helpommin ajettavaan nykymuotoon. Menin illalla kuuteen ja pääsin pois yöllä kahdelta – ja aamulla menin taas autokorjaamoon”, Lehto muistelee. 1952-mallinen Jawa oli Lehdon ensimmäinen pyörä. Ajaminen on varsin haasteellista, ja kyllä mustelmia on tullut, ja paljon”, Olli kertoo nauraen. Isopyörän vanne on halkaistua 28 mm putkea ja pinnat on tehty hitsauspuikoista. Seppiä ja Mestareita Olli Lehto Olli Lehdon isopyörä Reijonlainen on 1886-mallista tehty näköiskappale. Käyttöpyörän virkaa hoitaa 25-vuotias Honda, jolle on kesäisin kertynyt kilometri jos toinenkin. Sukset oli helppo kiinnittää ja irrottaa, sillä kiinnityksenä oli ainoastaan yksi pultti. Tallessa on myös Hansa 1100. Jawa Six 1960 on ollut uudesta asti Lehdolla. ”Kovasintehtaan pomo oli tarkka mies; samalla sähkönkulutuksella isolla tahkolla pystyi kaksi miestä olemaan yhtä aikaa vuorossa, ja niin pääsin tutun kaverin pariksi tahkon ääreen. Vanhasta valokuvasta harrastajat huomasivat telineen, ja kuvaa tarkoin tutkimalla omille pyörille rakennettiin samanlaiset. Tallista löytyy myös Sinikan isän CZ vuosimallia 1974 sekä talvisuksilla varustettu Jawa. Pyörän osto onnistui aikanaan, kun teki syksystä jouluun kahta työtä: päivät autokorjaamossa ja illat kovasimia valmistamassa. Autot joutaisivat jo toiselle harrastajalle, sillä aika ei nykyisellään tunnu enää riittävän niiden kanssa puuhasteluun. ”Aikanaan akseleissa on kai ollut puslat, mutta olemme kuitenkin laittaneet näihin laakerit”, Lehto kertoo. Se ei ole enää tallessa, mutta kokoelmiin on löytynyt 1953-mallinen lähes samanlainen. Moottoripyörät ”Ajoin jonkin verran kilpaa moottoripyörillä, mutta kun aina oli koneet rikki eikä ollut 64 suuria rahoja sijoitettavaksi, ei ura oikein edennyt”, Lehto harmittelee. ”Meillä on pari kolme pitäjää vielä Suomessa käymättä, kaikkialla muualla ollaan sillä käyty Sinikan kanssa”, Olli nauraa. Isopyörän kumi on teollisuudessa käytettävää tiivistettä ja se on samaa vahvuutta kuin alkuperäinenkin umpikumi. Painiharrastus ja moottoripyörillä ajaminen olivat kuitenkin toisiaan hyvin tukeva yhdistelmä; painijalle kertyi hyvät voimat, kun harjoitteli maastossa painavalla Puchilla. Tukkilaisperinne ”Jo isäni osasi laskea tukilla, joten pitihän meidän poikienkin se taito sitten opetella”, Lehto toteaa. Pyörä on helppo työntää paikoilleen, ja se pysyy telineessä hyvin pystyssä. Tämänkaltaiset polkupyörät ovat aikanaan olleet herrasväen sunnuntaimenopelejä. harjoiteltiin pyörän päälle nousua ja sitä, kuinka sieltä tullaan nopeasti pois, jos joku hyppää eteen tai tulee jokin muu yllättävä tilanne. Suksien historiasta Lehto tietää sen verran, että Orivedellä asunut, moottoripyörällä kilpaakin ajanut Salmisen Pena on tehnyt sukset pajallaan 50–60-luvulla. Taito tuli opeteltua pe-
Unohdetaan kiireinen maailma päiväksi ja keskitytään käsin tekemiseen. Tukkilaisperinnettä Lehto on ollut harrastamassa jopa Itävallassa asti. Kymmenittäin terästä ja kahvasta tuppeen asti käsityönä tehtyjä yhden miehen valmistamia puukkoja on vaikuttava näky. Elämäntapaintiaanit olivat mukana Lehdon järjestämässä Päijälän kylän tukkilaistapahtumassa, jossa antoivat tavoistaan poiketen lehdistön edustajien haastatella ja kuvata itseään. Taisto Kuortti on ollut useampaan kertaan Lehdon pajalla pitämässä puukonvalmistuskurssia. Mitään mainontaa tapahtumasta Lehto ei ole uskaltanut laittaa liikkeelle, sillä nykyiselläänkin puskaradiotiedotuksen voimin ja tien varteen tapahtumapäivänä pistettävällä kyltillä osallistujia on ollut pajan täydeltä ja päivä on venähtänyt pitkäksi. Vuosittain mies on ollut mukana pitämässä perinnetyönäytöksiä Luopioisissa, Oulaisissa, Nakkilassa, Soinissa, Ruotsinpyhtäällä, Strömforssissa, Anjalankoskella ja onpa perinnenäytösreissuja tullut tehtyä aiemmin mainitun Itävallan lisäksi myös Ruotsiin asti. Kerran vuodessa, toukokuun lopulla, Olli Lehdon pajalla pidetään Sepän Sällin Päivät, jolloin kaikenikäiset tytöt ja pojat ovat tervetulleita sepänoppiin. Näytöksen aiheena on vaihtelevasti muun muassa savottahommia, uittoa, koskenlaskua, jäätien tekoa ja närelenkin valmistusta; perinteiden mestarilta tuntuu luonnistuvan työ kuin työ. Pari kaveria nukkui pressusängyssä 30 metriä korkealla puussa, yksi käveli paljain jaloin lumessa ja yksi nukkuikin rissojen päällä lumessa. Puoliltapäivin leirissä aina laulettiin”, Olli Lehto muistelee. Pelimannit soittelevat tässä pihalla ja vaimoni Sinikka keittelee keittoa ja kahvia”, Olli kertoo. ”Joukossa oli hyvinkin korkeasti koulutettua väkeä, pappeja ja tuomareita Italiasta, Ranskasta, Puolasta, vain kaksi oli Suomesta. Ne äidit, joilla oli pieniä lapsia, asuivat saunakamarissa. Isä olisi auttanut, mutta poika ei antanut, koska hän halusi, että keihäs on kokonaan hänen itsensä tekemä”, Lehto kertoo hymyillen. Perinteitä kunnioittaen Lehto on tuttu näky Pirkanmaan Jätkäperinneyhdistyksen porukassa perinnetapahtumissa ympäri Suomea; varsinkin kesäaikaan kalenteri on täynnä merkintöjä. ”Kun on hyviä opettajia, oppii mitä vain”, Olli Lehto kertoo ja esittelee vaatimattomasti itse tekemiään puukkoja. Aikuisetkin tekijät päästetään ahjon ääreen niin halutessaan. Suurin osa asui Kartanon pitkässä kylmässä aitassa, jota samalla kunnostivat. ”Elämäntapaintiaanit rakensivat metsään 30 metriä korkean kodan ilman mitään koneita”, Lehto hämmästelee. ”Langinkoski, Savukoski, Lieksa, Pottikoski…” Lehto luettelee laskemiaan koskia. rinpohjin ja taskussa onkin koskenlaskun suomenmestaruus 1980-luvun puolivälin paikkeilta. Elämäntapaintiaanit halusivat olla omissa oloissaan ja elää omavaraistaloudessa kuten oikeat intiaanit: he tekivät ruokia kasveista, marjoista, juurista ja asuivat leirissä alkeellisissa oloissa. ”Viikon ajan laskimme joka päivä koskea alaspäin tukkilautoilla seuraavaan kylään, jossa vietimme illan paikallisten kanssa – ja aamulla matka jatkui taas.” Vuonna 1993 elämäntapaintiaanit majoittuivat Päijälän kylän liepeille. 06/14 65. Reilun 60 henkilön joukko olisi muuten viihtynyt ensimmäisessä olinpaikassaan Kittilässä, mutta joutuivat lähtemään pakoon mediaväkeä ja ilkivaltaa. Painijataustasta oli huomattavaa hyötyä tukin päällä tasapainoilussa. ”Jollekin ison konsernin johtajalle on huikea elämys takoa pieni esine itse. Puukkojen tupen materiaalina on käytetty muun muassa itse parkittua mateen- ja lohennahkaa. ”Voi että on ollut hienoja nuoria mukana; kerrankin kello oli jo 11 illalla, ja pojalla ei vielä ollut karhukeihäs valmiina
Moottoritunnelia korotettiin ja lokasuojat siirrettiin taaksepäin niin, että portaikosta saatiin leveämpi. Yksi tällaisista suoritealoista oli jätteidenkeräyskuljetukset. Kun ihmiset muuttivat yhä enenevissä määrin kaupunkitaajamiin maaseudulta, lisääntyi luonnollisesti myös kaupungeista kerättävän jätteen määrä. Ahdettu moottori antoi roskakuskin käyttöön 210 hevosvoimaa kortteliralliin takapihalta toiselle. Vaihteistona matalissa pakkareissa oli Allisonin nelinopeuksinen automaatti, jolla haluttiin edelleen tehdä kuljettajan työstä helpompaa. Muista säilyneistä ei ole juurikaan tietoa. Kuljettaja saat- toi lähes astua ohjaamoon omalle paikalleen leveästä ja matalalla sijaitsevasta ovesta. Yksinkertainen syy lopulta vähäiseen kysyntään oli se, että työvoimakustannukset olivat vielä sen verran kohtuulliset, ettei kalliisiin erikoisautoihin haluttu sijoittaa. Mitään suurta buumia tuote ei kuitenkaan aiheuttanut, sillä autoja valmistettiin vain muutamia kappaleita. Päällirakenteeksi näihin autoihin asennettiin Norban 15 kuution jätepakkarit, jolloin kantavuutta jäi 6160 kiloa. Laxåssa ohjaamo otettiin irti ja sen rungossa olevat kiinnityspisteet siirrettiin parikymmentä senttiä eteenpäin ja saman verran alaspäin. Parhaiten muutostyö näkyy sisällä huikean korkeassa moottoritunnelissa, johon voi lähes nojata.. Koko ohjaamo siis oli matalammalla kuin perus-LB81:ssä. Kätevä pakkari SCANIA LB81 AUTOMATIC Teksti ja kuvat: Iikka Kekko P eruskuorma-autojen ohella suuretkin autovalmistajat alkoivat 70-luvulla kehitellä erikoiskalustoa suppeille kuljetussektoreille. Scanian museossa oleva matala LB81-roska-auto on palvellut uutena Örebron kuntaa. 111-mallit menivät siitä ohi niin nokallisina kuin nokattominakin. Harrastepiireissä huomattavan vähälle huomiolle jäänyt LB81 oli Scanian eniten valmistetuimpia malleja 70-luvun loppupuoliskolla. Annettiin miesten tehdä ennemmin vaikka hieman pidempää päivää. Eroa näillä kahdella mallilla on ikä – LB80:a valmistettiin vuosina 1968–75 ja sen seuraajaa LB81:tä vuosina 1975–81. Matala etuohjaamo oli jo sinänsä kätevä kaupunkipyörityksessä, mutta autoa haluttiin vielä hieman jalostaa Briteistä saatujen visioiden pohjalta. Koska tehtaalla oli lähes mahdotonta käydä muokkaamaan pientä sarjaa, tehtävä annettiin Scanian Laxåssa toimivalle pajalle, joka oli erikoistunut erikoisempien versioiden kuten paloautojen ja vastaavien rakentamiseen. Vastaavasti itse ohjaamoon jouduttiin tekemään vielä huomattavampia muutoksia. Moottorina matalissa jäteautoissa oli kuusisylinterinen rivimoottori, iskutilavuudeltaan 7,8 litraa. Hovihankkija räätälinä Erityisesti taajamien jätteiden keräilyyn soveltuvia malleja Scanialla 70-luvulla olivat kahdeksan litran moottorilla ja matalalla bulldog-ohjaamolla varustetut LB80 ja 66 LB81. Edestä päin katsottuna autoa on vaikea huomata eroikoismatalaksi, mutta sivulta mataluuden huomaa helpommin sivuikkunan alareunan ja lokasuojan yläreunan lyhyestä välistä. Scanian vastaus jäteautojen tehokkaampaa toimintaa tavoitelleille kuljetusliikkeille oli LB80- ja LB81-malleista rakennetut erikoismallit
TILAA KONEURAKOINTI MAANRAKENNUS • METSÄKONEURAKOINTI • KIINTEISTÖHUOLTO • MAATALOUS NUMERO 6 90 SUOCCO S500 6 NUMEROA TYÖMAA MAISEMAPYLVÄS MERELLE KOEAJOSSA JÄREÄ MERCEDES G VAIHTORIVIN VALIOYKSILÖ VARMAA TULOSTA KÄYTETYLLÄ KALUSTOLLA KOEAIKA OHI TUTTUA RAUTAA SAAT TILAAJALAHJAKSI KONEURAKOINTI -LIPPALAKIN! Scorpionin ensimmäinen työvuosi Volvo BM LM -klassikkokone TESTISSÄ TYÖVALOT Suomalaista työtä • www.koneurakointi.fi PAL VKO 2014-41 Viipale mediat 6 414887 200110 www.koneurakointi.fi/kampanja LEDILLÄ VALKENEE Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@koneurakointi.fi TILATESSA MUISTA MAINITA KAMPANJAKOODI: KU2014 Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.fi Lataa Koneurakointisovellus App Storesta QR-koodilla Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa 14004 720011-1404 sukunimi@mateko.fi KESTOTILAUS: 39 NRO 6 • 4/2014 • 7,90€ KONEURAKOINTI 4/2014 • VAIHTORIVIN VALIOYKSILÖ – TULOSTA KÄYTETYLLÄ KALUSTOLLA • KOEAJOSSA MERCEDES G • TESTISSÄ TYÖVALOT • VOIMAKONE SUOLLE: SUOCCO S500 pikaisesti B -myyjääsi konevaliaatavuus! 768 HV VOIMAKONE SUOLLE
Monivaiheisten valuuttapäätösten myötä aukeni 1951 mahdollisuus tuoda länsieurooppalaisista maista niin paljon traktoreita. David Brownien maahantuojana toimi Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy, Tampereella päämajaansa pitänyt ja siellä perus68 tettu firma. DAVID BROWN SUOMESSA TAAVETTIEN TARINAA eli David Brown Suomessa Traktoreista oli tavaton puute sodan jälkeen. Seuraavana vuonna maahan saatiin jo 305 kappaletta DB 6S -mallista traktoria – 6S-mallinimitys löytyy Vakolan tilastosta, mutta jo näissäkin traktoreissa luki kyljessä Cropmaster. Taavetti-suomennoksen nimestään nopeasti saanut DB oli -40-luvun lopun ja -50-luvun alun Suomessa kolmanneksi eniten jono- tettu traktorimerkki. Yleisesti arvioitiin, että traktoreita tarvittaisiin nopeasti lisää pari kertaa enemmän kuin mitä sotia edeltänyt traktorikanta olikaan. Muuten ei voida selittää sitä, että entuudestaan tuntematonta merkkiä alettiin heti tilaamaan tuntuvia määriä. SMK ilmoitteli David Brownien edustuksesta jo 1948. Sen turvin arveltiin saatavan tuoduksi noin 650 David Brownia, joukossa myös dieselkoneisia ja tehokkaampia Super-malleja. Teksti ja kuvat: Olli Ojanen L uottamus englantilaisiin traktoreihin oli vahvaa. David Brown oli varsin tuore tulokas traktorimaailmaan. Syyskuussa 1950 tilaajaluettelossa oli toista tuhatta Taavetin tarvitsijaa. Niin oli myös Ferguson. Maatalouden koneellistamisen tarve ymmärrettiin. Suomen valtiolle järjestyi 50-luvun alussa muutamien tärkeiden traktorivalmistajien ja maahantuojien järjestämänä luottoa. Molemmille kertyi runsaasti halukkaita ostajia, jotka eivät olleet nähneet vilaustakaan noista koneista. Tuonnin säännöstely valuuttapulaisessa ja sotakorvauksia maksavassa Suomessa teki David Brownin haluavista viljelijöistä jonottajia
Vuoden -51 tuontimäärä oli kahden ja puolen sadan luokkaa, ja joukossa oli nyt vahvempia Super-mallejakin parikymmentä. Ja sitten vuoden 1952 aikana mahdollisuudet jälleen rajusti supistuivat. Taskmaster-mallisia hinuritraktoreita oli tuotu 10 kappaletta, ja lisäksi oli tuotu yksi telaketjuvetoinen DB. Veho tempaisi julistamalla David Brownin 06/14 SMK sai ensimmäiset Taavetit tuoduksi 1949. Taavettien mallisto muuttui sitten niin, että vuonna -53 tuolloin valuuttapulan supistama tuonti käsitti tuoreita 25 ja 30 DB-malleja. 69. Vuosikymmenen lopulla DB:n tuoreisiin malleihin tuli Implematic-kiinnitysjärjestelmä. Vuoden -49 kuluessa tuli maahan siis 305 Taavetin 6S-mallia, seuraavana vuonna noin 250 DB Cropmaster 6S -traktoria (nyt siis jo Cropmaster-nimellä tilastoissakin), joista 14 dieselmalleja sekä viisi kappaletta automaisempaa Taskmaster-tyyppiä. Tilauksia kertyi joka tapauksessa enemmän kuin tuontimahdollisuuksia olikaan. 60-luvun puolella väriä piti olla jo melko usein. DB ja Veho pysyivät oikeinkin hyvin tahdissa mukana. Noiden vuosien aikana DB oli kolmanneksi yleisin merkki traktorituonnissa ja -myynnissä. Autojen maahantuontiliike Veho Oy perusti traktoriosaston 1955, jotta saisi liiketoimintaa säännöstelyn vuoksi kovin vaihtelevalle autoalalle. Kun SMK:lla oli vanhastaan International-yhtiön traktoriedustuksia vähän ristiriitaisesti David Brownin kanssa, niin DB-edustus siirtyi Veholle. Sen sijaan DB 900 -malli TCU-painonsiirtäjätekniikalla kiinnosti. kuin muutaman kuukauden aikana tehtailta onnistuttaisiin saamaan. Tuontitilanne helpottui taas, ja vuosikymmenen puolivälissä kahtenakin vuonna traktorien tuonnin kokonaismäärä nousi yli kymmenentuhannen. Valtakunnan traktoriasioita erikseen pohtinut valtion komitea selvitti sotien jälkeistä tuontia, ja melkein kattava tilasto osoitti, että kevääseen -56 mennessä oli maahan ehditty tuoda yhteensä vähän yli 50 000 maataloustraktoria, joista kuutisen prosenttia, 3170 kappaletta, oli David Browneja. Jälkimmäisillä ei kysyntää ollut. Vuosikymmenen vaihteen tapahtumista rikkaaseen aikaan David Browneja saatiin oikeasti tuoduksi aika paljon. Taavetit olivat teknisesti alansa kärkipäätä. Noina aikoina tiedot tai arviot saataville tulevista konemääristä vaihtelivat tiheään. Petrooli- ja dieselkäyttöisten mallien suhde oli aluksi melko tasainen, mutta jatkossa dieselmoottoriset nousivat tuntuvasti suositummiksi. Traktoreiden tuonnin vapauduttua syksyllä -57 markkinointi alkoi aivan oikeasti. Traktorimainoksiin alkoi ilmestyä väriä jo 50-luvun lopulla. Tuohon aikaan SMK:sta kerrottiin, että tilauksia Taaveteista oli parin vuoden tuontimahdollisuuksia vastaava määrä. Tässä mainos vuodelta 1964, vielä aika vaatimaton. Vuoden -52 kuluessa tuotiin peräti viidettäsataa Taavettia, niistä viitisenkymmentä dieselmoottorista ja pari sataa vahvempaa mallia. David Brown oli koko ajan tukevasti niin sanotuilla pistesijoilla. Tuohon aikaan DB:n mallistoon kuului kolme mallia maataloustraktoreita, kaksi telaketjumallia sekä avorunkoinen kantajatraktori. Silloin tai parina seuraavanakaan vuonna ei näitä traktoreita tarvinnut mainostaa. Kuusikymmenluvun alkuvuodet olivat traktorikaupassa todella vilkasta aikaa
Pelkkä traktorien myynti ei vapaan kilpailun aikana enää riittänyt. Aika nopeasti saatiin aikaan omana firmana David Brownin edustus Suomessa. Traktoria tarvitseviin vedottiin esimerkiksi tuollaisilla tavoilla 60-luvun edetessä. Taavetit olivat 50-luvun lopussa maataloustraktoreiden viidenneksi yleisin merkki. Näkyvän ja muusta traktorimainonnasta poikkeavankin mainonnan avulla maaseudun kansakunta pidettiin tietoisena merkin jatkuvasta olemassaolosta. Vuonna 1969 aloitti toimintansa David Brown Traktori Oy virallisena pääedustajana. Autoliikettä ei haluttanut ottaa esimerkiksi teurassikoja maksusuorituksena. Muutos tapahtui maailmalla, kun DB-traktorituotanto siirtyi amerikkalaisen Casen osaseksi. David Brownien perinteinen punainen väri vaihtui valkoiseen. Koska Veholla ei maatalouspuolella muuta toimintaa ollut, traktorikaupasta päätettiin luopua. Niitä oli tiloilla runsaat 16 000 eli noin 6% kaikista maataloustraktoreista. Nämä ovat vuodelta 1961. Myöhemmin tutkimuslaitos Vakola vaati Vehoa poistamaan mainonnasta liioittelevaksi katsomansa ilmaisun DB:n testaustuloksista. DAVID BROWN SUOMESSA menestyneen Eläintarhan ajoissakin, kun saman yhtymän Aston Martinilla ajettiin luokkavoitto. Aiemmin Taavetin hankkineet tarvitsivat uusien mallien mainontaa aika vähän, sillä David Brownin käyttäjät olivat varsin uskollisia merkilleen. Siihen mennessä Suomeen oli ehditty tuoda noin 15 000 DB-traktoria, joista rekisterissä tuolloin oli lähes 11 000. 70-luvun puolimaissa tuli käyttöön nimiyhdistelmä David Brown Case tai toisin päin. Mainonta poikkesi melkoisesti totunnaisesta traktori- mainonnasta, ja merkki pysyi teknisesti tasokkaana. Vuonna 1984 DB oli viidenneksi yleisin maataloustraktori. Uusien traktoreiden kauppa kävi vilkkaana. Vehon toiminta David Brownien maahantuojana päättyi 1967. Traktorin teknisten etujen esittelyn ohella piti esitellä työkoneita ja välineitäkin. 70. Sitten 80-luvulla Caseen liitettiin myös International ja DB:n nimi hävisi traktoreista. Traktoreiden ohella esillä pidettiin saman yhtymän Albion-tehtaan työkoneita, mutta myös kotimaisia laitteita kuten Alio-kaivinkoneita. Edustava joukko DB:n piirimyyjäliikkeitä muodosti nopeasti organisaation, jossa liikkeet itse hoitivat kaupanteon, mutta Riihimäen Autola hoiti keskitetysti paperisota-asiat. Sitten kovasti vilkastuneen traktorikaupan vuosina uusia Taavetteja myytiin parina vuonna noin 1200 traktorin tahtia, mutta suosikkilistassa se putosi kuudennelle tilalle markkinaosuuden ollessa kuitenkin 7%
Työkoneet ja laitteet piti valita traktorimerkin ja mallin mukaan. Yllä vasemmalla kavalkadia traktoriharrastajien kunnossa pitämästä ja kuntoon palauttamasta DB-kalustosta eri masinistijuhlissa kuvattuna. Lausunnot olivat myönteisiä. 06/14 71. Yllä oikealla näytteeksi mainos 1970-luvun alkupuolelta, ajalta ennen Case-merkin valtaantuloa. Maatalouskoneiden virallinen koetuslaitos Vakola otti Taavetin käsittelyynsä heti Fergusonin ja Fordsonin jälkeen. 50-luvun lopullakaan ei traktoreiden ja työkoneiden mittoja oltu standardisoitu. Taavetti kuului niihin ”kevyen mallin yleistraktoreihin”, joista Vakola tuntui erityisesti pitävän. Työkoneiden myynti kuului traktorikauppaan yhtä kiinteästi kuin itse traktoreiden kauppakin
Espoo 72. LENINGRADIN LEMMIKIT LENINGRAD AUTOMOBILE, ESPOO Espoon maaseudulla toimiva Leningrad Automobile myy halutunlaisia neuvostovalmisteisia maastokuorma-autoja ja muita kulkineita vuosien kokemuksella. Vierailimme tutustumassa yrityksen tarjontaan
Kampeamme itsemme ulos toimituksen autosta ja hämmästelemme näkemäämme: maalaisrakennuksen ja kivitalon pihamaalle on aseteltu riviin toinen toistaan komeamman kokoisia neuvostoliittolaisvalmisteisia kuorma-autoja ja muita kulkupelejä. Erikoisin hankintatarina lienee australialaiselle pariskunnalle mennyt GAZ, jolla ostajat lähtivät kiertämään Eurooppaa, Lähi-itää ja Pohjois-Afrikkaa. Armeijanvihreä on päivän väri, ja sen saa maastokuviolla tai ilman. Teksti: Antti Kautonen Kuvat: Antti Kautonen, Jan-Erik Laine Eräänlainen houkutuslintu. Kun markkinat maastokuorma-autoille alkoivat vapautua, rupesi ajopelejä tulemaan Suomeen myytäväksi asti, ja pikkuhiljaa ostajiakin löytyi. Leningrad Automobilen tiloista tämä on vain yksi, mutta kokoelma näyttää juuri tässä niitynlaidassa vaikuttavalta. Mielenkiintoista kyllä, on Leningradin laitteita myyty Afrikkaankin asti, vaikka onnistuneiden kauppojen jälkeen myyntivirralla on taipumus Jarvan mukaan tyrehtyä; sen jälkeen kun kuorma-autot on saatu perille, on useammassa Afrikan maassa muuttunut lainsäädäntö ulkomaisten käytettyjen kuormureiden tuomisesta, eikä vanhakantaisilla neuvostovermeillä ole sinnepäin enää asiaa. S ateisen tihkuinen päivä Espoon maaseudulla, kivenheiton päässä Espoon automuseosta. Nykyisellään Leningrad Automobile myy käyttökuntoisia maastokuorma-autoja myös ulkomaille. Yksi kutakin, kiitos. Rivistön taaimmaisena häämöttävä UAZ on isompiinsa verrattuna kuin trendikäs kaupunkiauto. 06/14 73. Yrittäjä Matti Jarva ottaa meidät vastaan ja kutsuu toimistoonsa: puupaneloidut toimitilat sijaitsevat vuoden 1985 ZILhuoltoauton lämmitettävässä takatilassa, johon ”office” on kustomoitu tietysti naapurivaltiosta peräisin olevista toimistohuonekaluista. Muutoin selvittiin ilman suurempia kommelluksia, mutta kertoman mukaan jokaisessa maassa, jossa ajopelillä käytiin, syttyi levottomuuksia miltei heti perään GAZin lähdettyä kulloisestakin maasta. Nykyisellään Leningrad Automobile myy käyttökuntoisia maastokuorma-autoja myös ulkomaille, sillä sieltä tuntuu tällä hetkellä tulevan eniten yhteydenottoja – kiitos yksinkertaisten mutta toimivien web-sivujen. Monenlaista liikkuvaa kulkupeliä uransa aikana myynyt Jarva kiinnostui itänaapurilta myyntiin tulevista laitteista reilut parikymmentä vuotta sitten
Neljä- ja varttilitrainen kasi ärähtää käyntiin jossakin ohjaamon ruskean pahkan alla; annamme voimanlähteen lämmetä ja notkistua hieman. Jos jämäkät ovat hallintalaitteet, myös alustassa on karua palikkaa. Huomioi myös pakin kytkemisen mahdollistava takaseinän monttu. 23 000 kilometriä rullailtu miltei kolmikymmenvuotias mörkö on Puolustusvoimilta jäänyttä kalustoa, ja huutokaupan aikainen ”EI JARRUJA”-liitumerkintä keulapellissä on muisto vain. Päävirta päälle ja reipas kääntö avaimesta. Kuormurit ja muut metsänpeikot eivät kuitenkaan ole ainutta rautaa, mitä yritykseltä saa. 74 Tien päälle Mutta emmepäs otakaan sedan-Volgaa koeajoon, sillä konelehden tyyliin kuuluu testata jotakin järeämpää: rivistöstä testilenkille valikoituu vuoden 1986 mallinen GAZ66-maastokuorma-auto. GAZ-kuorma-auton hankkivaa ei kartanlukijan mykkäkoulu haittaa: konetta peittävän keinonahkapintaisen pahkan toiselle puolelle on pitkä matka, ja koneen käydessä ei liikoja kommentteja kuulisikaan. Nurinkurisessa tilanteessa ostaja marssii huutokauppaan huutamaan kilpaa, maksaa ajokista loppuvaiheessa kovemmankin hinnan ja tulee sitten kysymään, kuinkas kuorma-auton saisi oikeastaan toimimaan. Näin toivon. On sopivasti. Tasapuolisuuden vuoksi Leningrad Automobilella on myös myynnissä amerikkalaisvalmisteisia käytettyjä ajopelejä jonkinlaisen kylmän sodan aikaisen balanssin tapaan. Leningrad Automobilen kautta kun kuitenkin saa sopivanlaisia varaosia, hyviä neuvoja, tärkeitä vinkkejä – kaikkea mitä tarvitaan vuosia seisseiden ajoneuvojen saamiseksi käyntiin, kilpiin ja tien päälle. Kuormureiden lisäksi myynnissä on myös UAZia, pönttömallinakin. Myös pienempiä maastoautoja, kuten UAZia – pönttömallinakin, on tarjolla, samoin ihan tuiki tavallisia neuvostohenkilöautoja kuten Moskvitšiä ja Volgaa, josta esimerkkinä pihamaan keskipisteenä näkyvä vuoden 1982 GAZ-2401. Matti Jarva teroittaa, että kannattavimmat kaupat ostaja tekee kuitenkin hänen kanssaan: hankintaan kuuluu mahdollisuus hyödyntää vuosien aikana kertynyttä kokemusta ajokeista. LENINGRAD AUTOMOBILE Osta oikein Leningrad Automobilen myyntikalusto tulee osaltaan myös Puolustusvoimien huutokaupoista. Olen viimeksi siirrellyt tällaista ajokkia paikasta toiseen kymmenisen vuotta sitten haminalaisen kuljetuskomppanian pihamaalla, ja nyt olisi korkea aika verestää muistoja
Kohtuullisella hankintahinnalla saa suuren määrän mielenkiintoista ja suhteellisen helppohuoltoista tekniikkaa, jossa tiettyä asennetta löytyy tonnikaupalla. Tällaisen auton ostajan kun tulisi kyetä hallitsemaan ajopelinsä ilman sen suurempia kommervenkkejä; ja noin neljällä tonnilla juurikin tämän GAZ66:n rattiin pääsisi. Mattamaaliin piirretty huomiointi on muisto huutokaupasta. Ja kyllä! Peruutusvaihteen kytkemiseksi ohjaamon takaseinään on tehty kunnon monttu, sillä muuten pakkia ei saisi silmään. 06/14 75. aikaa tutustua kuusikymmenluvulta peräisin oleviin hallintalaitteisiin: iso liuta nostalgisia mittareita, nuppeja ja varoitustekstejä, luotettavan kova ja ohutreunainen ohjauspyörä, hillittömän taakse sijoitettu vaihdevivusto. Matti Jarva my- häilee repsikanpenkiltä käsin ja hyväksyy ajosuoritukseni. Kenties olemmekin vielä vähän malttamattomia, sillä ensimmäiset metrit risteyksestä eteenpäin sujuvat aavistuksen kankeasti: vaikka miten kaksoispolkisi, eivät pykälät meinaa soljua paikoilleen. Mutta tästäpä näissä järkäleissä on kyse. GAZ-66:lla huristelu on ajokokemuksena omaa luokkaansa. Entä ne jarrut. Tämän muistan hyvin. Pois alta kivet ja männynkävyt. Nehän toimivat hienosti. Loikkaus kokoluokkaan huvittaa, sillä omat päivittäiset ajot vinokeula-Taunuksella hoitava saisi GAZin mittasuhteita hahmotella vielä hyvän tovin. Koeajolenkin jälkeen fiilis GAZin ajamisesta säilyy korvien välissä pitkään. Mutta matkan taittuessa ja ajotuntumaa fiilistellessä sateisella espoolaisella mutkatiellä GAZ herää kunnolla henkiin; takaisin päin ajaessa vaihteisto pelaa jo hienosti ja kuormuri tottelee käskijää. Tosin kanssa-autoilijoiden kuolleeseen kulmaan jäämistä ei maastoväristä huolimatta tarvitsisi pelätä
Varustettu Ruotsin armeijan käyttämällä vetokoukulla, 0400-595489, Köyliö 141675 Fiat AD5 -70 Syöttöpumppu rikki, muuten toimiva. osia, sekä kauhoja. 040-5686023, Haapavesi Myydään Teräsmies J-T 22 vaijeritoimisen kaivinkoneen AEC-moottori, jäähdyttäjä, voimansiirron ym. 1500 €. Laitteet ja runko hiekkapuhallettu ja maalattu. H. 200 €. Niittokone H. Bosch magneetto 4 syl 100e. Nuffield -69 rekisterissä IH-Payloader pikkuinen pyöräkuormaaja 50-luvulta, harvinainen ja toimii. Voin myydä myös osina. 040-4169313, Nastola Myydään: MF 165 varaosiakirja, Valmet 700 korjauskäsikirja, Majorin pellit, Mörkö-Majorin tankki, kansi, öljypohja, Vire-moottori osia, Homelite XL 12 Valmet 15 -niittokoneen osia. Studebaker imu/pakosarja 50e. Hyvin säilynyt. H. Bosch magneetto 2sylKipinälaiteen magneettoja alk 100e. Ostan 3 sylinterisen Fiatin Bosch/OM syöttöpumppu tai koko moottori. 2-nopeuksinen, sekä ajovaihteisto, joka on viallinen. ilkka.eronen@gmail.com, 0400648141, Auvainen Ford Trader 1960 Sisu Jyry 1977 kippihydrauli on paikallaan. 050-4121193, Kuopio Myydään: Traktorit Deutz D 40S Zetor 3011 Bolinder Munkteil Porsse Super Belarus 8204 veto ajokuntoiset. Schepler, Pallas, Olympia, pronssi kaasuttajia useita, alk 40e. 3600 €, 0400-575408, Kouvola 76 141677. Takavanne H. Tuotto 4 m3/ min/7kg. Molemmat rekisterissä. Voin myös vaihtaa esim. Kampiakseli 120 €. Markkinat Osta ja myy kalustoa Myydään Ford F 350 -64 aj. Mapillinen historiaa, 046-5264578, 141673 Kontio-Sisu L-139cv/4400 -71 Vaihtolavalaitteilla. 040-8669806, Vaajakoski Ingersol Rand Model DRF 140 -71 Vaunukompressori. 250 €. lyijykomppania@gmail.com, H. Vanaja Kuorma-auton osia., 0400699533, Vehmaa Myydään osia Fordson -38 kansi; Suomivalimo 50e. McCormich 414 -projektiin. Myydään myös kelkanmoottori JLO 250 cc, H. 2800 €, 050-4417774, Punkalaidun 141676 David Brown 1210 -osia: kaksoiskytkin, VO-vaihteisto. Vaihdossa pajakäyttöön sopiva konevasara. Hyvässä työkunnossa. Maalausta vaille katsastukseen, kaikki pelaa. Ainoastaan käyttöentisöity Ruotsin armeijan käytön jälkeen. 400 € / kpl. 42000 km, 4-veto, V8 bensa. 4950 €, 040-5485105, Tarvasjoki 141671 Myydään: Pikku-Valmetin karhi moottorin lohko H. Kohtuullisen helposti museorekisteriin, H. SEM magneettoja alk 50e. 65 €. 4-sylinterinen. 040-5835970, Merikarvia Myydään: Rover 3-litre -62, Ford Taunus 17M Super -67. 040-5835970, Merikarvia Volvo “Brage” -59 Museo kuorma-auto
4100 €, 0453508393, Loimaa 141679 Massey Ferguson 35 -61 3 sylinterinen, hyvä ja siisti. (08) 430323 KAUPPA JA LUETTELOT NETISSÄ www.konekorjaamo.fi Meillä hyvä valikoima renkaita ja sisärenkaita myös entisöitäviin koneisiin. Zetor, IH, MF, Leyland, Ford, CaseIH, DB. 650 €, 0440627506, Kauhava 141670 VARAOSAT TRAKTOREIHIN OHJEKIRJOJA traktoreihin ja puimureihin. Tee tarjous, H. Myös ruotsinkielisiä. Rekisterissä. Ei mikään räpellys. 4000 €, 050-5233136, Ylöjärvi 141678 Loncin 5.5 hp voimakone Noin 10 h käytössä ollut. NDI Finland Oy www.ndi.fi 77. Korjausoppaita mm. Tarjoa! WWW.OHJEKIRJA.ORG 040-4144 700 06/14 -renkaat • Fiatagri, Case IH, Ford, New Holland, MF, Zetor, Leyland, DB, Same, Nuffield • Nivelakselien osat • Aurojen osat • Työkoneiden osat Puh. Varmakäyntinen nelitahti, monenlaiseen käyttöön, H. (08) 430311 Fax. Kuusi kappaletta, H. Ostamme myös. Siisti, säilytetty kuivassa. Kultamaha -57 Rekisterissä, uudet takarenkaat, uudet sähköt, ym, ym. 100 €, 044-5817056, 141681 Myydään uudet renkaat 7.50-16C 14ply. Myös vaihto 31 tai 86 Massikka, H. Tee tarjous
RAUHASSA RUOSTUVAT Pelastusvene nro 2 yhä valmiina toimintaan. Laitonta siirrossa oli se, että laivaa ei ole katsastettu vuosiin. 79. Väliaikaisuus on kestänyt nyt jo kolmisen vuotta. toistaiseksi. SINIVALKOINEN KOTKA Uutisiinkin asti päätynyt aavelaiva kummastuttaa niin suomalaisia kuin turisteja Lappeenrannassa Kaakkois-Suomessa. Varsin moni autio, hylätty tai unohdettu materia kätkee sisälleen kummallisia omistussuhteita, välinpitämättömyyttä sekä tuotteen luonnollista poistumaa tai paremminkin käyttökelvottomuutta. Kävin tutustumassa eräänä aurinkoisena sunnuntai-iltana siihen, mitä tämä paatti kätkee sisälleen. 196 on lijä tei ris ty vulla teh n savalmistunut muute 199 4 malla telakalla kuin uponnut Estoniakin. Eri tahoja järkyttänyt ongelma on toistaiseksi ollut vain esteettistä, sillä alus on edelleen täysin kulkukelpoinen, eikä se ole ollut haitaksi ympäristöllekään. Kansipaikat käyvät edel leen auringon palvomiseen tai maisemien katseluun, mutta maisemat eivät vaihdu tai liiku, ainakaan Ravintola näyttää enemmän rajumpien juhlien jälkimainingeilta. Mystisyys kuitenkin verhoaa tätäkin vyyhtiä. Suomalaisen miljonäärin heitteille jättämä Suomen sisävesien jättiläinen sai lähtöpassit edellisestä sijoituskodistaan Puumalan kallioisilta rannoilta. uu 57- metrinen jätti uin an äill kes sti rauhallise 0-lutuulenvireessä. Se ajettiin laittomasti seisomaan nykyiselle parkkipaikalleen, jonka oli tarkoitus olla väliaikainen majoitussija musiikkifestivaalien ajan. Myrskyn jälkeen tulee poutasää
ai in ku in ni neet loput – 80. Tähänkin laivaan oli päätynyt Hatlapan vinssi. Maali ko n di äi et lis al ik leviää, ja pa ita uput ovat ho pikku kullann na. Kohta täällä voi tehdä pusiä kon raivuuta tai ehk a. Miehen ympär ille kehittyi vuosik ym menien aikana iso tehdas, joka tuo ttaa tänäkin päivän ä laivailuun liittyviä varusteita. RAUHASSA RUOSTUVAT Max Hatlapa aloitti toimintansa jo vuosis adan alkutaipa leella. ksi nu ven har metsä uhilaa laivaa pikk Aika nakert te os ru e, rkkaile jaa. Vuosien seisottaminen alkaa näk yä jo kannellakin
Tyhjyyttään ammottava köökki löytyi pohjakannelta. Koneöljyn tuoksu tunkeutui sie raimiin, ja mielikuvitus väritti loput. to in av –r ki välillä köök 81. Konehuonetta hallits i valtava moottori valvontatauluin een ja fosforipohjaisine mittarei neen. Yläkannelle ohjaamon molemmin puolin oli sijoitettu kaukoohjainlaitteet. lampurista va Hans Lutz H okaru än m tä misti 1977 i n, joka kulk tarvikehissi la. Tiskit on tiskattu, mutta uusiakaan ei tule. Eisenwerke bH Reintjes Gm i on suuri nim ai al ks sa s myö eolli sessa laivat suudessa. Ohjaamon värikäät nappulat ja vivut alkavat saa da sotkun keskellä seuraa my ös ajan ku lumasta, ruosteest a sekä ylenpalttisesta siivottom uudesta. Konehuonee n hyllyistä löyt yi va raosia, tiivist eitä ja korjaustar vi kkeita
Putket, letkut, kojeet ja monen laiset laitteet täy ttiv ät konehuoneen. RAUHASSA RUOSTUVAT Arkistot oli jo ehditty myllätä. Mekaanikon rauha on järkkynyt. Laivameka anikolle nämä olisivat varma sti silkkaa pässinlihaa, mutta itse jouduin keskittymään vain öljyn haiste luun ja valokuvaami sen saloihin. Konehuoneen pyöreä akkuna oli nipinnapin vedenpinnan yläpuolella. 82. Kyllä sieltä auringonlaskua katseli ihan kiitettävällä menestyksellä
Aveling Barford Calfdozerin puikoissa ei ehkä tunnu kauhean turvalliselta, mutta pysyypähän ainakin selkä lämpimänä. Missäs tässä se etuakseli on. www.klassikot.fi 83. Huippunopeus 225 km/h Huippunopeus/h 210 km Teho 300 hv262 km/h o Huippunopeus Teh /h hv 140 10 0 km V-8 277 hv uso SylinteritSylinthv Teh pe eri t no L-6 pu 72 Huip Moottorin 4565 cm3 L-6 Motilavuus 3 ott Sylinterit ori 4 n tila Lcm 9 vuu ho s1690 kg Te 3453 cm 3 Paino vuusino 3 275 Moottorin tila Pa45 rit kg cm te 0 lin 130 Sy 24 130 0 kg avuus tilino Pa 1730 kg Moottorin Paino AAA A Alfa Romeo Giulia Spider ’63 • Armstrong Siddeley Sapphire ’53 • Rover Vitesse ’84 • Toyota Hilux ’80 • UAZ 452E -paloauto ’74 Kilvanajolla ansaittu • Tilaajana saat vuosikerran 8 € edullisemmin kuin irtonumeron ostajana VANHAT KONEET 7/2014 ILMESTYY 23.10.2014 Töiden jälkeen Tuleva klassikko Pienet ranskalaiset Toyota Hilux ´80 harrasteautona Pienen budjetin räyhäkkä sporttijenkki Vähemmän julkisuutta saaneita erikoisuuksia Kestotilaus 44,90 €/8 nroa Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.klassikot.fi/kampanja Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@klassikot.fi Tilatessa muista mainita kampanjakoodi: KLA2014 SILLANKORVA - mennen tullen Esittelyssä Sillankorvan näyttävään kuntoon entisöity ScaniaVabis L75 perävaunuineen. Tilaa Klassikot kotiisi! – säästät rahaa ja saat enemmän! Vauhdikas viisiovinen Rover Vitesse ´84 06/14 AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 06/14 • Hinta 8,50 € Alfa Romeo Giulia Spider 1600 ´63 • Saat lehden aina uunituoreena kotiisi kannettuna • Tilaajat saavat joulukuun numeron mukana Klassikot-seinäkalenterin vuodelle 2015 • Saat lisäksi tilaajalahjaksi Klassikot-pelikortit A A A A UAZ 469B Sinne ja takaisin 368480-1406 • PAL VKO 2014-42 6 414883 684808 SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND 14006 Viipale mediat Euroopan reissu 350 euron Peugeotilla Seuraavassa numerossa: Cadillac BM Allanté M W Toyota 1 Su Celica pra NUFFIELDISTA METSÄKONEEKSI PIKKUPUSKIJAN PUKILLA Varislahdella uurastaa puunajossa veikeä vehje, jossa on jotain vanhaa, jotain uutta ja paljon omaa. Jokaisella autolla on tarina
32 TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 2 0 5 1 t e m Val Tehokkailla Led-valoilla syksyn pimeyttä vastaan! LED204 LED250 900 lumen 1080 lumen 9,90€ 9,90€ Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! 020 743 h u P • I M L A S II 4100 Teräskatu 3 • 7 www.lh-osa.fi 9943 Viipale mediat 745000-1406 • PAL VKO 2014-43 Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! 6 414887 450003 WWW.KIERTOKANKI.COM 14006 Nämä kaikki näppärästi Yli 200 € tilaukset rahtivapaasti! netistä Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 06/2014 • Hinta 8,50€ SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND • Traktorin varaosat sekä vanhoihin että uusiin merkkeihin • Maatalous- ja yleistarvikkeet • Auran kulutusosat kaikkiin merkkeihin • Maanmuokkauskoneen osat • Laaja valikoima ammattitason työkaluja • Monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majakat ja heijastimet • Lelut, pienoismallit, lahjatavarat ja paljon muuta 6/2014 • Fordson Major & OK-trukki • International B250 • Scania LB81 • Sisu L-54 • Valmet 1502 • Zil-131 KONEMIEHEN PALVELEVA TAVARATALO TARJOAA KAVONIUKSEN KONE PERINNEMESTARI International B250 vuodelta 1960 Monitoimimies Olli Lehto TYYLIBUSSI Pakkalan Liikenteen Sisu L-54