WWW.KIERTOKANKI.COM Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi NYT CASE IH OSAT UUSIIN JA VANHOIhIN TRAKTOREIHIN! Valikoima verkkokaupassamme kasvaa! Kätevästi netistä, vaikka kotiovelle! Nopeat ja luotettavat toimitukset jo seuraavaksi päiväksi! UUTUUS! RB220 RB-Takakauhasarjan isoveli, sarjan levein 220cm. OXSA RB-TAKAKAUHASARJA TURVALLISEEN JA HELPPOON LASTAUKSEEN SOITA JA KYSY LISÄÄ! Jouni Kämäräinen • 0400 651 502 jouni.kamarainen@lh-osa.fi Suunniteltu ja valmistettu suomessa! Saatavana myös verkkokaupastamme! Rahti kotivelle vain 100€ Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 06/2015 • Hinta 8,90€ TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 40 6 / 2015 • Far go Custom K • Fiat 640 & metsäkär ry • MF 175 & Porkkala-etukuor maaja • MF 685 S • T-74-telatraktori • V olvo T itan Mommilan kartanon vanha työjuhta FARGO CUSTOM K ´55 Fiat 640 ´76 + itse tehty metsäkärry ALTIN YHDISTELMÄ Kowan Teknolokian tekijämies REIJO ALHO TELATRAKTORI T-74 745000-1506 • P AL VKO 2015-43 6 41 48 87 45 00 03 15 00 6 Viipale mediat S UO M A LAI ST A TYÖTÄ – M ADE IN F IN LA N D
6990 Tilaa lehti kotiin kannettuna: www.suomenhistoria.. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet.. “ 6 414888 002355 1 5 4 800 235 -1 50 4 PAL VKO 2015-41 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Suomen Historian 4 . Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. numer o • 4 /2015 Suomen Historia 4/2015 Hinta 8,90€ TEOLLISTUMINEN Varkaus – ruukista tehdaskaupungiksi 1970-LUKU Seteleitä automaatista PULA-AIKA Epäilyttävät arkiherkut HENKILÖKUVA Peräseinäjoen susi Ville Ritola määräaikaisena 8 numeroa + avaimenperä Tilaajalahjaksi upea metallinen Suomi-av aimenper ä! (arvo 14,90€) Sota-aika • Tekniikka • Muotoilu • Rikokset • Henkilökuvat • Jälleenrakennus • Yhteiskunta Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Uutuuslehden löydät myös Lehtipisteistä kautta maan! 4490 8 numeroa + avaimenperä ovh. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. 03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) Viipale mediat KORVAAMATON LUMOAVA YLLÄTYKSELLINEN Kansallismuseo Nationalmuseum Kulttuurien museo Kulturernas museum Suomen merimuseo Finlands sjöhistoriska museum Seurasaaren ulkomuseo Fölisö friluftsmuseum Hvitträsk Hvitträsk Olavinlinna Olofsborg Hämeen linna Tavastehus slott Tamminiemi Ekudden Urajärven kartano Urajärvi herrgård Alikartano Frugård Louhisaari Villnäs SuomenHistoria_KM_2015.indd 1 13.8.2015 10:47:45 Kotirintamalla Naiset sota-ajan työvoimana UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ “Olin liian nuori ja sota ei kuulemma ole la st en leikkiä . Se oli k yllä uusi hä vy ttöm yy s minua k ohta an, mut ta muk auduin k ohtalo oni. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. /kampanja tai soita tilaajapalveluumme: puh. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m2 kokonaisuuksiin. 64,90€ Tutustumistarjous! MYYT ÄVÄNÄ VUOKRA TTA VANA Käy öja var asto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm
Yksityishenkilöiden tonteilla ympäri Suomea lepää uskomattomia kokoelmia. Olen kaikkien kotinsa ja pihapiirinsä koneilla, varaosilla, romppeella, roinalla sekä kaikella ehkä-joskus-tarpeellisella tavaralla kukkuroilleen keränneiden hamstereiden sielunsisar. He kuulevat moottorin paukkeen ja voimansiirron ulinan, haistavat rasvan ja dieselöljyn tuoksun ja tuntevat kaiken sen välittömyyden, jonka vain täydellinen epämukavuus voi tarjota. Vanhat Koneet -lehden sivuillakin vierailee tasaiseen tahtiin laitteita, joilla on työuraa takana jo useita vuosikymmeniä. Mutta millä saada kohtaamaan osaa oikeasti tarvitseva harrastaja ja vanhan koneen tai laitteen tuholta pelastanut keräilijä tai hänen perikuntansa – siinäpä haastetta kerrakseen. Pian puhuttiinkin suorituskyvystä, siitä, kuinka paljon enemmän tulosta tuoreemmalla vehkeellä syntyy takavuosien kalustoon verrattuna. No, eivät asiat tuottavuuden ja tienestien suhteen yleensä ole niin yksinkertaisia kuin edellä esitetyssä tilanteessa. Kaikki eivät halua omistamistaan tavaroista milloinkaan luopua, mutta mikäli sellainen tarve joskus tulee, olisi enemmän kuin suotavaa, että sulattoon ei silloin joutuisi korvaamattoman arvokkaita harvinaisia osia tai laitteita tai muuta sellaista materiaalia, jota joku toinen kipeästi kaipaa. Tuoreempien koneiden omistajat vertailivat ominaisuuksia sekä varustelua. 3 06/15 Pääkirjoitus. Kun kone tuli Ollikaisen tilalle noin kolmekymmentä vuotta sitten, oli sillä ikää jo parikymmentä vuotta. Eikä kyseistä vehjettä ole tarkoitus siirtää eläkkeelle vielä pitkään aikaan. Jos halvalla saa, silloin pitää ostaa. He siirtyvät päivätyön jälkeen hytittömään traktoriinsa ja kokevat selittämätöntä mielihyvää. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Olen äitini puolelta Vilénin sukua ja kärsin siis synnynnäisestä Sulo Vilén -syndroomasta. Entisajan koneiden ja esineiden pelastamisen ja toisaalta kaiken vanhan kaman sairaalloisen hamstraamisen ero on kuitenkin äärimmäisen ohut ja häilyvä. MUKAVAN EPÄMUKAVAA Tuossa taannoin tuli seurattua muutaman konehommissa itse itsensä työllistävän miehen kahvipöytäkeskustelua. Kaikkien mielipide siitä, kuuluuko vanha vekotin museointiin vai romutukseen, ei ole ollenkaan yhteneväinen. Porukan vanhinta isäntää alettiin hiillostaa: sinäkin kun vaihtaisit tuon vanhan romusi uuteen, niin hommat kävisi aivan eri tahtiin. Jos teillä lukijoilla on tiedossa jutun arvoisia kohteita näitä edellä mainittuja asioita sivuten, pistäkäähän meille vinkkejä tulemaan toimitukseen! Lea Lahti toimittaja Tekijältä On niitäkin, jotka kokevat äänettömän, hajuttoman ja tärinättömän työympäristön pelkästään tylsänä. Yli jäävä osuus urakan tienestistä ei siis kulkeudu rahoitusyhtiölle, vaan se päätyy omalle tilille. Mutta on niitäkin, jotka kokevat äänettömän, hajuttoman ja tärinättömän työympäristön pelkästään tylsänä. Joku varmasti ajattelee aivan aiheellisesti, että 60-luvun puimurilla työskentely on meluisaa ja pölyisää hommaa. Vanha herra vastasi rauhallisesti, että hän on maksanut koneensa viimeisen maksuerän jo pitkälti toistakymmentä vuotta sitten. Näin rauhallisempi työtahti ja heikompi tulos muuttuikin pykälää raskaammaksi tilipussiksi. Mitään ei missään tapauksessa voi heittää pois, sitä voi joskus tarvita! Jos joku tarjoaa ilmaiseksi jotakin, niin sehän on ilman muuta otettava vastaan. Joskus on käynyt niin onnellisesti, että osa ja tarvitsija ovat kohdanneet lehdessämme ilmestyneen artikkelin kuvituksen avulla. Usein kuitenkin on niin, että vanhalla koneella pärjää ja saa vaadittavat työt tehtyä. Tämän numeron kansikuvaksi valitsimme Timo Ollikaisen Massey Ferguson -puimurin, joka on oiva malliesimerkki aiheesta. Siksipä meillä olisikin pieni pyyntö. Sitten puhe kääntyi rahaan ja taivasteltiin koneiden hintoja, rahoituseriä, sitä, kuinka kaikki kallistuu koko ajan, ja niin edelleen
30 Fargo Custom K 1955 Mommilan kartanon rappukippinen ja tuplaperäinen veteraanikuormuri rullaa kohta Pikin perheen neljännen sukupolven alla. Siitä päivä paranee vain, jos matkat saa taittaa vanhalla traktorilla, tuumi Puruveden Masinistit. 56 Huittisten wanhat konneet Huittisten vanhalle urheilukentälle Tässä numerossa KANNESSA 18 Massey Ferguson 685 S 1963 Timo Ollikaisen säiliöversio yli viisikymppisestä puimurista tekee esimerkillistä työtä Hollolan pelloilla. Sen jälkeen Fiatin perään taiteiltiin kaunis taittuva-aisainen metsäkärry. 18 34 40 46 4. 54 Karvia-päivien konenäyttely Kahdesta miehestä täytyy olla moneksi, kun kaksin järjestetään oma konetapahtuma. KONEET 24 Fiat 640 1976 & omatekoinen metsäkärry Matti Haavisto laittoi vanhan etukuormaajakoneen koreaksi. Jukka Välilä esitteli puna-keltaista peliään. TAPAHTUMAT 52 Traktorimarssi Kulennoisista Rennossa seurassa halki kulttuurimaiseman, sitten vapaaseen illanviettoon. Pienessä näyttelyssä oli suhteessa isompiin paljon harvinaisuuksia. Be-Ge-hytti tekee Volvosta kummasti Scanian näköisen. 46 T-74 Harkovan traktoritehtaan pitkäikäisimpiä telatraktorimalleja oli T-74. Tehdas tuotti niitä yli 800 000, ja traktorimuseomies Simo Lehtonen omistaa niistä yhden. 34 Volvo L495 1964 Ruotsista kuluneena puuautona tuotu Volvo kiiltää taas Pasi Sorvarin hallissa. 40 Massey Ferguson 175 1965 & Porkkala 1967 175 ei ole kaikkein yleisin Massikka, ja vielä harvinaisemmaksi sen tekee Porkkalan Konepajan etukuormaaja
VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Uutisia, kuulumisia ja outouksia vanhojen koneiden maailmasta. Taas nähtiin jotain ennennäkemätöntä. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 64 Seppiä ja mestareita Kowan Teknolokian iso-T eli Reijo Alho on hiljentänyt harrastustahtia, mutta melkoiset kokoelmat koneita miehen rakennuksista yhä löytyy. TILAAJAPALVELU Puh. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Juha Pokki, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Mari Immonen, Antti Kautonen, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Tapio Mäntyniemi, Olli J. Myös kirkonkellot kumajavat tehtaalla. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Materiaali: Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Ojanen, Harri Onnila, Juha Riihimäki, Aimo Tenni TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Thomas Backman, Tero Björklund, Meniina Wik, Sari Mantila POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisissa valokuvissa ajan viikate on leikannut kypsää koneviljaa. Tuomioistuin ei katsonut maalaisten petkuttamista rangaistavaksi teoksi. 62 Ristiin rastiin Ruotsissa Länsinaapurissa vierailevaa vastaan ajaa aina kiinnostavaa vanhaa raskasta kalustoa. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 5 06/15 12 Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty. kokoontuneet ikäkoneet houkuttivat kaupungin asukkaita aikaja kulttuurimatkalle. 56 64 70 Diabolon maahantuoja oli vuonna -35 käräjillä harhaanjohtavasta mainonnasta. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Johanna Helin: 050-4147 550 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä.. Nämä klassiset masiinat kannattaa käydä katsastamassa myös paikan päällä. ARTIKKELIT 12 Lokomon veturit Lokomon historiaa käsittelevä artikkelisarja päättyy siihen, minkä piti olla Lokomon päätuote, siis vetureihin. 70 Koneellistuminen vuonna 1935 Kun pula-aika helpotti 1930-luvulla, pääsi maatalouden koneellistuminen aivan uuteen vauhtiin. 60 Sarka-museon konehalli Kurkistimme Maatalousmuseo Saran konehalliin
Vuoden 1916 puolella myös Helsingissä haettiin patenttia hyvin samankaltaiselle sahalle kuin Arbor. Kevyempänäkin Arbor painoi yhä 35 kiloa, joten siitä ei vielä ollut merkittäväksi kaatotöiden helpottajaksi. Konttoristi Paul Silanderin keksintö Tapio-saha käytti jopa samaa Archimedes-moottoria. Se liikutti justeeriterää edestakaisin. Suomalaiset olivat moottorisaharintaman etulinjassa, sillä esimerkiksi Andreas Stihlin yhtiön ja yleensäkin moottorisahojen menestys alkoi toden teolla vasta 1930-luvulla Keski-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Turkulainen upseeri ja keksijä Robert Lagus haki vuonna 1915 patenttia kannettavalle sirkkelisahalleen seuraavin sanoin: ”Keksintö tarkoittaa laitetta, jossa levytai sirkkelisaha ynnä kevyt, vaan voimakkaasti käyttävä moottori sekä voimansiirtolaitokset ovat järjestetyt paareille.” Arborissa käytettiin ruotsalaista perämoottoriksi suunniteltua kaksipyttyistä kolmen hevossoiman Archimedesmoottoria. Lagus oli tiettävästi pohtinut myös teräketjun käyttöä sahassaan, mutta pitäytyi liikkuvassa terässä. 6. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Arbor ja Tapio – ensimmäiset suomalaiset moottorisahat Suomalainen moottorisaha täyttää tänä vuonna sata vuotta. Arboria valmistettiin muutamia satoja vuosina 1916– 1924, ja sitä myytiin lähinnä Venäjän armeijalle. Tapiosta ei ole juuri historiaan jälkiä jäänyt, mutta yksi tällainen kone on sentään esillä Metsämuseo Lustossa Punkaharjulla. 20-luvun alussa hän suunnitteli Arborista kevyemmän version, ja havitteli Pohjois-Amerikan metsätalousmarkkinoille, joissa koneellistuminen jo orasti. Valmistajan mukaan pioneerikone Arbor oli kevyt, vaikka pirullisen näköisen vekottimen pelkkä moottorikin painoi 42 kiloa
alkaen, mutta jatkaa Vallilan Takomon hallituksen puheenjohtajana. Imatra Imatran rompetori 17.–18.10. Asennuspalvelut ja korjaukset Vallilan Takomo tekee Pitäjänmäen ja Vuosaaren sataman toimipaikoissa, joissa hoituvat myös muut alustatyöt ja akselien suuntaukset sekä takalaitanostimien korjaukset ja asennukset. Pauli Punkka perusti Vallilan Takomon 1.8.1945 yhdessä isänsä Elis Punkan kanssa. Amfibiolentokone oli nopea kulkuneuvo, ja soveltui hyvin viemään varaosia hinaajille ja muille aluksille ympäri Saimaan aluetta. Sen jälkeen kone oli esillä Lahden Ilmasillan Vesivehmaan näyttelytiloissa. Toiminta aloitettiin oheisen kuvan mukaisissa puitteissa Helsingin Vallilassa. ”Vallilan Takomon kilpailukyky perustuu edelleen samoihin tekijöihin kuin 70 vuotta sitten. Lahti Antiikkija keräilymessut, Jokimaan ravikeskus 25.–27.9. Vaasa Konepäivä, Vaasan Autoja Moottorimuseo Tapahtumakalenteri Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi Surullisenkuuluisa Seabee Enso-Gutzeitin metsäosasto pani 1940-luvulla haisemaan ja hankki Republic RC-3 Seabee -amfibiolentokoneen. Vuonna 2011 kone lunastettiin Metsämuseo Luston kokoelmiin, pantiin uuteen uskoon ja ripustettiin näytteille. Turku Antiikkija keräilymessut, Turun VPK-talo 24.10. Vallilan Takomo toimittaa jousia päivittäin varaosaliikkeille, korjaamoille ja kuljetusliikkeille kaikkialle Suomeen. 30.9.1958 kone nousi Joensuun lentokentältä kyydissään Enso-Gutzeitin sosiaalijohtaja rovasti Otto Korpijaakko. Lopulta tämä koitui koneen kohtaloksi. Niitä ovat erikoisosaaminen, korkea laatu ja työntekijöiden ammattitaito yhdistettynä nopeaan ja asiakaslähtöiseen palveluun”, Teemu Punkka toteaa. Sen kyydissä liikkuivat niin yhtiön herrat ja muutkin silmäätekevät – muun muassa Urho Kekkonen. SYYSKUU 9.–13.9. Ensimmäisinä toimintavuosinaan Vallilan Takomo keskittyi jousien korjaamiseen ja alustahitsaustöihin. Kun Seabee laskeutui veteen Kaukopään tehtaan edustalla Imatralla, se teki kuperkeikan. Kyseessä oli ensimmäinen uusi siviililentokone, joka Suomeen ostettiin toisen maailmansodan jälkeen. Amfibiolentokone pystyi nousemaan ja laskeutumaan niin kuivalle maalle kuin veteen. Lentäjä ja yksi matkustaja pelastuivat, mutta rovasti Korpijaakko menehtyi matkalla sairaalaan. Sen asemapaikka oli Laitaatsillan tukikohta Savonlinnassa. Tarvittaessa yritys muokkaa jouset vastaamaan asiakkaiden erityisvaatimuksia. Saarijärvi Rompetori, Ahvenlammen leirintäalue 26.9. Siikainen Traktorien mäkivetokisat, Sammi 19.–20.9. Nykyisin Vallilan Takomoa johtaa toimitusjohtaja Teemu Punkka, joka on jousiyrittäjä jo neljännessä polvessa. Vantaa Suuri Snadi 2015, Vantaan Energia Areena 17.–18.10. Lisäksi Vallilan Takomo tuo maahan raskaiden ja kevyiden hyötyajoneuvojen jousia suurimmilta eurooppalaisilta jousitehtailta. VALLILAN TAKOMO 70-VUOTIAS Autojen jousista ja jousikorjauksista tunnetuksi tullut helsinkiläinen Vallilan Takomo täytti 70 vuotta elokuun alussa. Vuonna 1965 Vallilan Takomossa työnsä aloittanut ja vuodesta 1985 yritystä johtanut Veikko Punkka jäi ansaitulle eläkkeelle 1.9. Vaasa Syysroinamarkkinat, Vaasan Autoja Moottorimuseo 17.10. Onnettomuuden jälkeen vaurioitunut lentokone varastoitiin Laitaatsiltaan Savonlinnaan ja sen moottori siirrettiin toiseen käyttöön. Lentokoneen tunnus oli OH-EGA. Kone myytiin 1990-luvulla yksityiselle lentokoneharrastajalle. Enso-Gutzeitilla kone kiersi vuosina 1947–1958 lähinnä uittoja valvomassa. Koneen pyörät jäivät nousun jälkeen alaasentoon. Jousien valmistuksen yritys aloitti 50-luvun alussa, ja valmistus jatkuu edelleen neljän ammattitaitoisen jousisepän voimin. Helsinki Japsistarat-rompepäivä, Vermon ravirata LOKAKUU 3.10. 7 06/15. Helsinki Antiikki 2015 / Habitare, Messukeskus 12.9
Saatteessa Pekka kirjoittaa: ”Maanviljelijän työn ohella puran vanhoja puurakennuksia. Lukijan kuvia: maaseudun tulevaisuus. Penkissä suoritettiin koe, jolla testattiin ohjaajaoppilaaksi pyrkivän kykyjä toimia lentokoneen ohjaajana. Ehkä tämän kuvasarjan nimeksi voisi laittaa Maaseudun tulevaisuus. Lukijamme Pekka Antila Laihialta lähetti meille surullisia mutta kauniita valokuvia. Rekkaparkki Muinainen lentosimulaattori Sotilaslääketieteen museosta Hennalasta löytyy tällainenkin ihmeellinen ohjauskoje. Niissä tulee vastaan monenlaista mielenkiintoista. Valitettavasti tällaiset näkymät yleistyvät maaseudulla.” 8. Siihen on voitu liittää laite, joka projisoi lentokoneen varjokuvia
Vuoteen 1948 mennessä niitä oli valmistettu 3500 kappaletta, ja osapuilleen sotakorvausten loppuun sijoittuu myös Kita-sahan tarun loppu. 9 06/15. Kyseessä oli tietysti Mekes 4000 Muuli. Takavetoinen ja tehoton kone ei kuitenkaan ollut käytännöllinen oikein missään olosuhteissa. Sotakorvausteollisuuden Kitaan Ensimmäisten moottorisahayritelmien jälkeen Suomessa tehtiin moottoroituja sahoja vasta pakon edessä. Forssan seudulla synkkäilmeinen vanhus ahkeroi, mutta tuskin näyttäytyy yleisillä teillä tai hämärän aikaan pellollakaan. Viime numeron Haverin konepäivän tapahtumaraportissa arvuuteltiin merkillistä vihreää ajokkia. Kysymys siitä, onko niitä koskaan tehty vapaille markkinoille, on kiistanalainen. Jatkosodan jälkeen Valtion Lentokonetehtaalta tilattiin 3000 sähkösahaa Neuvostoliittoon. Peltotöissä nähty Kaikkea ei romuteta eikä entisöidä. Vanhat Koneet onnittelee tänä vuonna puoli vuosisataa täyttävää Muulia. 60-luvun puolivälissä tehdystä pienestä kymmenen kappaleen Muuli-koe-erästä ei olekaan jäljellä enää kuin kaksi konetta. Parkanolainen kummajainen oli vieläpä sama Pauli Haukkalan yksilö, joka esiteltiin ammoin ensimmäisessä Vanhat Koneet -numerossa vuonna 2010. Näitä hedelmätarhavarusteluja sai John Deere -traktoreihin jo 30-luvulla. Näissä konetyöhevosissa oli takaa avoin haarukkarunko, johon pystyi kiinnittämään erilaisia varusteita. Viisikymppinen hedelmä-jontikka John Deere 3020 oli markkinoilla liki kymmenen vuotta 1963–1972. Tärkein uusi ominaisuus oli Power-Shift-vaihteisto, jolla pystyi vaihtamaan vauhdissa kytkintä käyttämättä. Parikymmenkiloinen oli tämä erikoinen suomalainen töpselikonekin. Tunnistitko muulin. Jo 1945 niitä toimitettiin 600 kappaletta. Tässä varmemmaksi vakuudeksi kuva toimituksen viljanajosta äkkäämästä Vanaja 505:stä. Kuvan traktori on hedelmätarhaversio, jonka virtaviivainen koppa estää hedelmisen ja oksien vahingoittumisen. Niin tai näin, Luston Metsäkulttuuripäivillä moottorisahakeräilijöiden kansainvälisessä kokoontumisessa oli esillä ainoa tiedossa oleva yhden miehen Kita-saha
Fiat-hävittäjät talvisodassa Kuvat: SA-kuva 10. Italia ja Saksa olivat sodan alla solmineet yhteistyösopimuksen, mutta uppiniskainen Il Duce veti omaa ulkopoliittista linjaansa ja tuki maailman urheimpana pitämäänsä Suomen kansaa monella tavalla. Italian neuvostovastainen Benito Mussolini lähetti meille runsaasti aseapua, muun muassa Fiat-hävittäjiä, ja aiheutti puuhillaan päänvaivaa Saksan valtakunnankanslerille. Fiat-koneita saapui Suomeen yhteensä 35 kappaletta. Italian merkittävin sotilaallinen apu Suomelle olivat korkealaatuiset Fiat G-50 -hävittäjät, Fiatin ensimmäiset metalliset yksitasot. Rekkaparkki Suomi ei suinkaan jäänyt talvisodassa yksin. Fiateilla pudotettiin kymmenen venäläistä lentokonetta, ja hävittäjät osallistuivat sodan loppupäivinä Viipurinlahden torjuntataisteluihin
Kuvat: Työsuojeluhallinto Työsuojelujulisteita menneiltä vuosilta Työsuojeluhallinnon toiminnan keskeisenä tavoitteena Suomessa on ylläpitää ja edistää työntekijän terveyttä, turvallisuutta ja työkykyä sekä ehkäistä työtapaturmia ja ammattitauteja. Työsuojelunäyttely on valistanut suomalaisia monien alojen vaaroista jo vuodesta 1909 lähtien. 11 06/15. Kuten oheisista julisteista huomaamme, metsä-, tehdasja rakennustyön tekijöille suunnattu työturvallisuusvalistus on ollut välillä synkempää, välillä velmumpaa. Moni asia tietysti jää mieleen parhaiten, jos siitä saa vaikka pienetkin naurut
Lokomon veturite hdas 12
Oy Lokomo Ab perustettiin veturien valmistusta silmällä pitäen. Lokomon veturite hdas Teksti: Mari Immonen • Kuvat: Metso 13. Muut koneet ja valutuotteet osoittautuivat lopulta kannattavammiksi, ja yhtiö luopui veturituotannosta vuonna 1971
Ensin hän sai järjestettyä vankien työssäkäynnin vankileiriltä käsin, ja hieman myöhemmin tehtaan konehallin pukuhuone muutettiin vankien asuintilaksi. Pitkään Valtionrautateillä palvellut veturivanhus seisoo nykyisin paraatipaikalla Metson Tampereen tehtaan eli Lokomon edustalla. Kun punaisten olivat antautuneet sisällissodassa vuonna 1918, Lokomon tehdasalueelle tuotiin taisteluissa käytettyjä tykkejä sekä muun muassa panssarijuna. Kuvassa kirkonkello, kivenmurskain ja höyryveturi. Vasemmalla miehet valmistavat veturin etulevyä 1920-luvulla. Lokomolla huollettiin mahdollisesti myös tykistöä ja jalkaväkiaseita. Oy Lokomo Ab perustettiin vuonna 1915 kilpailemaan veturien valmistuksesta toisen paikallisen veturivalmistajan, Tampereen Pellavaja Rauta-Teollisuus Osake-Yhtiön eli Tampellan kanssa. Sisällissodan aikana Lokomo, kuten monet muutkin Tampereen teollisuuslaitoksista, oli punaisten hallussa. Sodan jälkeen tehtaalla vallitsi pula työntekijöistä, sillä useat työntekijöistä olivat sotkeutuneet punakaartin toimintaan ja joutuneet vankileirille. Jo yhtiön nimi Lokomo juontui veturia tarkoittavasta lokomotiivi-sanasta. 14. Oikealla on Lokomon tehtaan tuotteita esillä näyttelyssä. Vaikka valimo ja konepajatoiminta oli saatu käyntiin, veturien tilauskanta oli jäänyt oletettua pienemmäksi ja osa tehtaalle tilatuista materiaaleista ja koneista oli jäänyt lähtösatamiinsa ensimmäisestä maailmansodasta johtuen. Tehtaalle keskitettiin tuolloin vetureiden korjaustoiminta. Yhtiön oli siis heti toimintansa alussa otettava muita tuotteita tehtaan tuotantoon. Kuvassa oleva veturi on yksi näistä ensimmäisistä Lokomon veturitehtaan vetureista. Lopulta tilanteen normalisoiduttua entiset punavangit saivat palata koteihinsa. Lokomon silloinen johtaja Werner Ryselin haki vankileireiltä punakaartilaisten joukossa taistelleita lokomolaisia takaisin työhön tehtaalle. Lokomolla valmistettiin sen varhaisvuosina erilaisia kuljetusvaunuja, laivanpotkureita, alasimia ja kirkonkelloja. LOKOMON VETURITEHDAS Lokomon ensimmäiset oman tuotannon höyryveturit valmistuivat vuonna 1920. Ensimmäiset vuodet olivat Lokomolle vaikeita. Tehtaalla valmistettiin myös kivenmurskaimia, turvekoneita ja lokomobiileja sekä korjattiin vetureita ja kivenmurskaimia. Tehtaan johtajaksi kutsuttiin insinööri Werner Ryselin, jolta löytyi veturituotannon tietämystä, sillä hän oli aiemmin työskennellyt juuri Tampellan veturipajan teknillisenä johtajana
Lokomon konepajaja valimorakennukset rakennettiin vuosien 1915–1916 välisenä aikana Hatanpään kartanon maille. Kellojen virittäjän työstä on kerrottu hauskoja tarinoita. Äänen korkeutta testattiin lyömällä moukarilla kellon laitaan ja vertaamalla sointia ääniraudan antamaan ääneen. 15 06/15. Kirkonkellojen viritys tapahtui niin, että sorvaaja muokkasi kelloa karusellisorvissa, kunnes sopiva ääni löytyi. Kirkonkelloja vietiin myös ulkomaille, muun muassa Saksaan ja Yhdysvaltoihin. Joskus seurakunta lähetti hänelle ääninauhan kirkonkellojen soinnista. Myöhemmin viestintätekniikan kehittyessä Niemi saattoi todeta sävelkorkeuden myös puhelimen välityksellä. Lokomolla valmistettiin kirkonkelloja 1960-luvun lopulle saakka. Jos sointi oli esimerkiksi liian korkea, oli kirkonkellon seinämiä ohennettava Niemen opastamasta kohdasta. Kellojen valmistamiseen suhtauduttiin tehtaalla suurella ylpeydellä, ja niiden valmistuksesta vastasivat aina kokeneet ja taitavat työntekijät. Niitä tehtiin kaikkiaan 369 kappaletta. LOKOMON VALIMON KIRKONKELLOT Koska Lokomon valimon valmistamista alasimista lähti kirkas ja heleä ääni, arveli tehtaanjohtaja Ryselin teräksen soveltuvan mitä parhaiten myös kirkonkellojen valmistukseen. Kirkonkellojen soinnista vastasi tehtaan orkesterissakin soittanut Lauri Niemi. Suurimmat kelloista, kuten esimerkiksi Helsingin Johanneksen kirkkoon toimitetut, saattoivat painaa jopa 1500 kiloa. Jos taas ääni oli liian matala, oli kelloa lyhennettävä alaosasta. Jos seurakunta halusi jo olemassa olleelle kirkonkellolle toisen aisaparin, matkusti Niemi paikan päälle tarkastamaan kellon äänenkorkeuden, jotta äänet sopisivat yhteen
16. Sisäkuva Lokomon tehdassalista, jossa valmistettiin rinnakkain höyryvetureita ja kirkonkelloja
Tällöin päättyi tehtaan yli 50 vuotta kestänyt veturituotanto. 100 vuotta konepajaja terästeollisuutta. 1960-luvulla Lokomo ja Valmet kartuttivat Valtionrautateiden dieselkalustoa valmistamalla myös erikokoisia dieselhydraulisia vetureita. Kaksi vuotta myöhemmin valmistuivat kahdeksan tehtaan omavalmisteista Heikki-nimellä tunnettua Hv1-sarjan veturia. Lokomolta käytiin tutustumassa Euroopassa käytössä olleisiin dieselsähkövetureihin, mutta niiden ei katsottu soveltuvan Suomen oloihin. Ensimmäiset Ukko-Pekat valmistuivat Lokomon veturitehtaalta vuonna 1937. Viimeinen veturi valmistui Lokomolla helmikuussa 1971. Ennen kuin rautatiekaluston valmistamiseen liittyvä koneisto ehdittiin täysin poistamaan, osallistui Lokomo vielä Helsingin metron rakentamiseen toimittamalla vaunuihin osia. 17 06/15. Hänen seuraajakseen valittiin Lokomon teknillinen johtaja Lauri Helenius. Muita 20ja 30-luvun erikoislaatuisia kokeiluja olivat muun muassa Outokummulle valmistettu raiteilla kulkeva linja-auto sekä Fordautojen muuttaminen moottoriresiinoiksi. Silloinen pääministeri Mauno Koivisto katsoi, ettei valtion ole järkevää tukea teollisuudenalaa, jolla ei ole vientimarkkinoita. Veturituotanto pääsee vauhtiin Veturituotanto Lokomolla aloitettiin vuonna 1918 kokoamalla Yhdysvalloista tilatut viisi K4-tyyppistä tavaraliikenneveturia. Päätös sähkövetureiden tilaamisesta Neuvostoliitosta tarkoitti Lokomon veturituotannon päättymistä. Niinpä veturien suunnittelusta vastasivat Lokomon ja Valmetin suunnittelijat. Höyryvetureista dieselvetureihin 1950-luvulla tapahtui suuri muutos veturituotannossa, kun höyryveturit vaihtuivat dieselja dieselsähkövetureihin. Lokomon ensimmäinen dieselveturi valmistui vuonna 1953. Tampere. Nämä höyryveturit olivat vuosikymmenien ajan ylivoimaisesti eniten kilometrejä keränneitä vetureita matkustajaliikenteessä. Tämä 25 tonnin veturi toimitettiin Kaukaan tehtaalle. Suunnittelutyön tuloksena syntyi Ukko-Pekka, raskas henkilöliikenneveturi. Erikoisia kokeiluja Vuonna 1935 Lokomon tehtaalla valmistui ensimmäinen kotimaassa valmistettu höyryakkumulaattoriveturi. Höyryvetureiden aikaa jatkui vielä vuoteen 1957, jolloin viimeinen höyryveturi luovutettiin asiakkaalle. Metso Minerals Oyj. Alun vaikeuksien jälkeen yhtiön tulevaisuus alkoi näyttää vähitellen 1930-luvulla valoisammalta. Vuonna 1930 Lokomolla saatiinkin jo juhlia sadannen veturin valmistumista. Lokomo valmisti tämän sarjan vetureita yhteensä 12 kappaletta vuosien 1920–21 välisenä aikana. Kyselyjä dieselsähkövetureiden valmistamisesta alkoi tulla 1950-luvun puolivälissä. Koko historiansa aikana Lokomon veturitehtaalta lähti matkaan 475 höyryveturia sekä 194 dieselveturia. Niin Lokomo kuin muutkin kotimaiset veturivalmistajat saivat pettyä, sillä sähköveturit oli päätetty tilata Neuvostoliitosta. 1970-luvulla veturivalmistajat valmistautuivat Suomen rataverkon sähköistymiseen ja suuriin sähköveturitilauksiin. Dieselsähkövetureiden valmistus alkoi Lokomon tehtaalla 1950-luvun lopulla. LÄHDELUETTELO: Törmä, Mika 2015: Lokomo. Jo yhtiön perustamisessa mukana ollut insinööri Werner Ryselin irtisanoutui toimistusjohtajan tehtävistä yrityksen heikon tilanteen vuoksi vuonna 1923. Lokomo toimitti 20ja 30-lukujen aikana Rautatiehallitukselle parikymmentä Jumbo-tavarajunaveturia sekä yhdeksän Hv3-sarjan Heikki-matkustajajunaveturia. 1930-luvulla suunniteltiin henkilöliikenteeseen uusia veturityyppejä, jotka olivat aiempaa tehokkaampia ja nopeampia
Timo Ollikainen Hollolan Miekkiöstä on puinut peltojaan jo kolmen vuosikymmenen ajan vuosimallin 1963 Massey Ferguson -puimurilla. Samaan malliin jatketaan niin kauan kuin mies ja puimuri jaksavat. ÄSSÄ SEULOMAAN MASSEY FERGUSON 685 S 1963 18
Hollola 19
Puimuri oli ostettu tuolle tilalle uutena, ja se oli ollut siellä jokavuotisessa käytössä. Käyttövuosiin nähden pientä puintimäärää selittää se, että karjatilan pelloista suuri osa oli ollut koko ajan heinällä ja laitumena. Kun parikymmentä vuotta vanha Massey Ferguson 685 S tuli myyntiin viljelyä lopettavalta tilalta, sillä oli puitu ainoastaan parisensataa hehtaaria. Nykyinen omistaja laskeskelee, että leikkuupuimuri on nyt ollut heilläkin jo suurin piirtein 30 vuoden ajan. ”Puimuri tuli taloon jo isäni aikana, parisen vuotta ennen kuin talo tuli minun nimiini.” Varaosakoneen osto Etsiessään puimuriin silppuria Ollikainen tuli ostaneeksi vastaavan silppurilla varustetun MF-puimurin varaosakoneeksi. ”Tein sille heti alkuun täyskunnostuksen ja kävin kaikki paikat läpi”, Timo Ollikainen muistelee. Isännän siirryttyä ajasta ikuisuuteen perikunta päätti myydä puimurin. Varaosakoneen mukana tuli melkoinen määrä uusia käyttämättömiä hihnoja, ja Ollikainen on säästänyt pitkän pennin, kun niitä ei ole tarvinnut hakea kaupan hyllystä. Kone oli muutenkin ollut ilmeisen huolettomalla hoidolla ja vähällä huollolla. Huomasin Maaseudun Tulevaisuudessa ilmoituksen Halikossa olevasta firmasta, ja kun soittelin sinne, sain tietää, että hihnoja löytyy heiltä varaosana hyllystä”, Timo kertoo. Ostos on osoittautunut erittäin kannattavaksi: siitä on voinut vaihtaa tarvittavia osia välittömästi tarpeen tullen, eikä puimurin omistajan ole tarvinnut juuri ollenkaan kuluttaa varaosakaupan ovensaranoita. Ollikainen on paalannut oljet pienpaaleihin, kun lähiseudulla sijaitsevalla ratsutallilla on ollut tarvetta purun seassa käytettäville kuivikeoljille. Vielä uutta lattahihnaa ei ole tilattu, sillä osia vaihdetaan vain todellisen tarpeen mukaan. ”Lattahihna on tällä hetkellä jo aika kulunut, eikä sellaista ole enää minulla varastossa. Massikka oli viettänyt ensimmäiset vuosikymmenensä taivasalla. ”Omistajan poika oli ollut Hankkijalla töissä ja ostanut liikkeen loppuunmyynnistä kaukonäköisenä kaikki Massey Ferguson -puimuriin kuuluvat hihnat”, Ollikainen kertoo tyytyväisenä. Silppuri on toiminut moitteettomasti, mutta muutaman viimeisen vuoden ajan se on ollut irrotettuna. Remmipeliä Massikan puimurissa on toistakymmentä erilaista hihnaa. ”Näillä puintimäärillä ei ole katastrofi, vaikka joutuisi odottamaan osaa päivän pari”, omistaja tuumailee. Teksti: Lea Lahti Kuvat: Jan-Erik Laine MASSEY FERGUSON 685 S 1963 ”Olen sepittänyt tätä itse paljon, eikä tämä muuten olisi enää liikkeellä ollenkaan.” 20
21 06/15. ”Kesällä ennen käyttöönottoa rasvaan kaikki nipat, ja tietyt paikat pitää rasvata myös käytön aikana määrättyjen käyttötuntien jälkeen”, omistaja kertoo. Suodattimia löytyy edelleen traktorikaupan hyllystä, mutta jos jokin mekaaninen laite menee rikki, sitä ei välttämättä enää saa varaosana. Kun viettopinta ruostui käytössä puhki, Timo paikkasi ja hitsasi sen sekä maalasi siihen Hytittömän puimurin kuski saa nauttia raikkaasta ulkoilmasta, pölystä ja olkisilpusta. ”Toisaalta aika moni osa on sellainen, että taitava seppä voi tehdä uuden osan vanhan mallin mukaan”, Ollikainen toteaa mutta pohtii samalla, ettei ihan mahdottoman isoon remonttiin enää malttaisi vanhan puimurin kuntoon saattamiseksi ryhtyä. Reilun 50 vuoden iässä olevassa koneessa on kaikkiaan 55 rasvanippaa. Yhtään laakeria Massikasta ei ole vielä Ollikaisen käytössä mennyt. ”Olen sepittänyt tätä itse paljon, eikä tämä muuten olisi enää liikkeellä ollenkaan”, Ollikainen tunnustaa. Huoltoa ja korjauksia Puimuria liikuttaa 4,5-litrainen Perkinsin dieselmoottori
Massikka erottelee jyvät akanoista. Oljetkin hyödynnetään kuivikkeena. MASSEY FERGUSON 685 S 1963 Käyttöohjeet kulkevat koneen mukana, ja ne voi helposti lukea kuljettimen kyljestä. 22. Ollikaisen pelloista on tällä hetkellä 10 hehtaaria viljalla ja 5 hehtaaria heinällä
Kauden alussa tehtävä ilmaus ei ole tuntunut kovin suurelta hommalta, eikä omistaja ole lähtenyt tekemään remonttia sen vuoksi. Ollikaisen puimurissa on ollut jo vuosia sellainen vika, että kun kone seisoo pitemmän aikaa, se pitää ilmata ennen kuin sen saa liikkeelle. Vielä 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa puimureiden tekniikka oli hyvin samanlainen. Lakoviljojen kanssa on joskus ongelmia.” Kun puimuri tuli Ollikaiselle, sillä puitiin 25–30 hehtaaria vuodessa, nyt puitavaa on enää 10–15 hehtaaria. Päätin kuitenkin kokeilla ensin seitsemän euron takaiskuventtiiliä ennen kuin tilaan kalliimman osan”, omistaja kertoo. Talviaikaan Ollikaista työllistävät lumenauraukset. ”Kun ei tutulla firmalla ollut tarjolla töitä lähiseudulla, päätin olla kesän kotona ja kunnostella nurkkia”, mies kertoo. Päätin lopettaa ja olin 10 kesää maanrakennushommissa”, Ollikainen kertoo. Kiireisimpään aikaan Ollikaisella oli 120 pään lihanautakarja ja 50 hehtaaria peltoa vuokrattuna omien lisäksi. Lakoviljojen kanssa on joskus ongelmia.” MASSEY FERGUSON 685 S MOOTTORI nelisylinterinen 4,5-litrainen Perkins, 62 hv VAIHTEET 3+1 VOIMANSIIRTO mekaaninen POLTTOAINESÄILIÖ 80 litraa NOPEUS 1,1–17 km/h JARRUT mekaaniset rumpujarrut LEIKKUULEVEYS 293 cm PUINTIKELA halkaisija 45 cm, leveys 81 cm KOHLIMET 3 kpl, pinta-ala 230 dm2, leveys 282 cm SEULAT ruumenja siemenseulan pinta-ala 77 dm2 PITUUS 722 cm LEVEYS puinnissa 353 cm KORKEUS 306 cm PAINO 3600 kg VILJASÄILIÖ lisävaruste, tilavuus 12 hehtolitraa (saatavilla ollut myös 15 hehtolitran säiliö) 23 06/15. ”Tämä pui puhdasta, ei ole oljenpätkää eikä tähkänkappaleita seassa. Nyt vika on pahentunut niin, että jo tunnin seisokin jälkeenkin pitää suorittaa ilmaus. Omistaja hämmästelee yhä iäkkään koneensa ominaisuuksia. ”Korjaaminen kannattaa niin kauan kun tekee itse, eikä laske työtunneille hintaa”, Ollikainen toteaa. ”Pystyviljat menee niin että sihinä käy. Massikka pui puhdasta ”Omana aikanaan Massikka oli suuri kone, siinä oli 10 jalan pöytä, kun useimmissa aikalaisissa oli 6 tai 8 jalan pöytä”, Ollikainen tietää. ”Uuden polttoainepumpun saa kyllä tilaamalla, sillä samanlainen pumppu on ollut monessa 1960-luvun traktorissa. Päätyöstä sivutoimeksi Maatilan pito on nykyisin sivutoimista. Perusvarusteltuna 685 S pui viljan säkkeihin, mutta saatavilla oli myös Ollikaisen Massikan kaltaisia säiliökoneita. Nyt se on taas kuin uusi. Tekniikka oli niin edistyksellistä, ettei sitä ollut moniin vuosiin tarvetta muuttaa. Moni on ihmetellyt miten näin vanha puimuri voi puida näin puhdasta”, Ollikainen kehuu. muovipinnoitteen. Ollikainen vaihtoi varaosakoneesta tarvittavat osat ja sai puimurin taas käyttökuntoon. Viime kesä oli pitkästä aikaa vapaa. ”Puin kosteaa lakoruista, ja sitä meni aikamoinen mälli koneen kitaan sillä seurauksella, että olkitilan akseli meni mutkalle”, Timo huokaa. Viljanviljelyn lisäksi Ollikainen paalaa kuivaheinää pienpaaleihin. Muutama isäntä on ostanut Ollikaiselta jopa siemeneksi Massey Fergusonilla puitua viljaa, koska sitä ei tarvitse välttämättä edes lajitella ennen kylvöä. ”Pystyviljat menee niin että sihinä käy. ”Uskoisin, että tämä pelaa niin kauan kuin minä puimuria tarvitsen”, omistaja kehuu Massikkaansa, kiipeää pukille ja jatkaa puintia. Kaikista suurin puimurille tehty remontti on olkitilan vaihto. Viljakuormat kuljettaa kätevästi vuosimallin 1968 Massey Ferguson 165. ”Olisi ollut pakko tuplata pääluku, laajentaa pihattoa ja lisätä vuokramaan osuutta, jos olisi halunnut elantonsa siitä
Omavalmisteinen metsäkärry on sekin tehty toisia vehkeitä jäljitellen. MATKIMALLA RAKENNETTU FIAT 640 1976 & OMAVALMISTEINEN METSÄKÄRRY 24. Mökkitraktoria kun laittaa hienoon kuntoon, saattaa vekkulimpi kaveri hieman huijata vaikkapa värityksessä. Matti Haavisto otti Fiat 640:en sävyt uudemmista vuosimalleista
Ikaalinen 25
Vastapainona toimii Scanian vanha polttoainetankki, joka on täytetty sementillä. Italialaisen kimpussa Matti toteaa, että hän ja Altti kun ovat sairaseläkkeellä, molemmilta löytyi hyvin aikaa puuhastella traktorin kimpussa. Myös sähköjohdot olivat siinä kunnossa, että esimerkiksi koko valosysteemi meni vaihtoon, vaikka tekniikan puolelle, esimerkiksi laturille menevät johdot jätettiin vielä paikoilleen. Järeät kääntösylinterit löytyivät eräältä kaverilta valmiina, joten ne ostettiin. Traktori oli kuitenkin remonttia vaativassa kunnossa. Paino on sikäli kätevä, että senkin perään saa vielä vaikka perälanan, sillä senkin takana on korvakkeet. Traktori oli sen verran ruosteessa, että pinnat pantiin kauttaaltaan uuteen sävyyn. 26. Etukuormaajassa oli ostettaessa mekaaninen kääntö. FIAT 640 & METSÄKÄRRY Terä-etukuormaajassa oli mekaaninen kääntö, kun Altti Heikkilä Fiatin osti. Siihen päätettiin asentaa hydrauliikka. Vuonna 2010 eräästä alan ilmoituslehdestä löytyi Altti Heikkilälle mieluinen etukuormaajakone, Fiat 640 vuosimallia 1976. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Tapio Mäntyniemi Tilaa sitaatille muutaman rivin verran.Corem dolor sequatu eraesecte faccum venisissi. Myöhemmin miesten konehankinnat johtivat siihen, että he rupesivat puuhaamaan Fiatin perään omavalmisteista metsäkärryä. Katsotaanpa, kuinka kaikki oikein kävi. Vuosikymmenen puolivälin koneella on kuitenkin yllään Terä-ohjaamo, joka on alunperin ollut yhtä hunajaisen värinen kuin muukin traktori. Asennustyöt tehnyt Matti Haavisto sanoo, että nopeutta ei juuri ole, mutta voimaa sitäkin enemmän. Jos puita haetaan kauempaa, edessä sojottavat yleensä trukkipiikit, sillä kiviä joutuu kuitenkin aina siirtelemään. Altti ja Matti suunnittelivat huolellisesti Fiatin ulkoasun. Altilla ei itsellään ollut paikkaa konehuollon tekemiselle, joten ohjat otti vanha ikaalislainen työkaveri Matti Haavisto, joka tämänkin jutun kuvissa poseeraa. Miehellä on Siikaisten Sammissa metsää, ja kohtuuhintainen vanha Fiat sopi palstalle harrastetraktorin rooliin. Isot sylinterit kääntävät Matin mukaan hieman hitaasti mutta voimaa on senkin edestä. Öljyä Fiatista tippui sieltä täältä, joten tiivisteitä sai aluksi ryhtyä vaihtamaan. Valinta on sikäli ovela, että nyt traktori näyttää uudemman vuosikerran vehkeeltä. 1970-luvun lopulla Fiateihin asennetut ruotsalaishytit olivat nimittäin valkoisia. Esimerkiksi hytin pojat päättivät pistää valkoiseksi. Kuvissamme nostolaitteet on otettu metsäkärryn tieltä pois, mutta nekin ovat tallessa ja etukuormaajan vastapainon kannattimina usein käytössäkin
Nosturin venttiilipöydän sekä hydrauliikan lähdöt aisaohjauksineen päivineen on Matti toteuttanut hydrauliikan ammattilaisen ohjeiden mukaan. Venttilipöydän nostimen Matti sanoo kehittäneensä, koska jos ei ole voimaa, täy27 06/15. Nosturin käyttö on nyt hänen mukaansa helppoa, ja ainakin sen kohdalla on onnistunut hintalaatusuhde. Nokan nostimeen löytyy lisäksi rehukoura ja kouraan kahmarileuat. Matti halusi uhrata ajatusta hydrauliikkaan, sillä ikänsä rekkahommia tehneenä hän muistaa letkujen olleen välillä sikin sokin. Kärryyn on otettu vaikutteita Hakki MV-92:sta. Tai kuten Matti sanoo, ruokahalu kasvoi syödessä. Silloinen aikomus oli laittaa huonokuntoinen kärry kuntoon. Kahdella sylinterillä aisaohjattu kärry kääntyy hienosti. Kyydissä on muuten kolmihaarainen koivu, joka painoi kuutisen tonnia. Kärry syntyy matkimalla Fiatiin hyvinkin sävyisästi sopivan metsäkärryn tarina alkaa siitä, kun Altti hankki vanhan Ryskyn telikärryn. Aisaohjaus vaati hieman opettelua, mutta osaavan ajurin käsissä kärry kääntyy hienosti. Ryskystä otettiin pelkkä telipukki käyttöön ja sen päälle rakennettiin uutta rautaa. Vanha tunkki ajaa hienosti asiansa venttiilipöydän nostimena. Kun Altti sitten sattui hommaamaan vuosimallin -86 metsäkärryn nosturin, suunnitelmat muuttuivat. Piirrosten esikuvana on ollut Hakki MV-92, ja esimerkiksi nosturipukki on piirretty pirkanmaalaisen maatalousliikkeen pihassa. Kärry on Matin mukaan tehty matkimalla
Venttiilipöydän Matti on toteuttanut ammattilaisohjeiden mukaisesti. Edellinen omistaja oli asentanut Fiatiin traktorin omaa hydraulipumppua tehokkaamman pumpun, ja sillä sekä etukuormaaja, nosturi että aisaohjaus toimivat moitteettomasti. 28
8 potenssiin 4 -merkintä sisältää salamyhkäisesti kärryn mitat. Pöytä on yllättävän painava, ja letkut haraavat tietysti myös vastaan. Jos johdot jo tuolloin olisivat kulkeneet nippuna suojaputkessa poissa tieltä, olisi kytkinhuollossa ollut yksi ongelma vähemmän, Matti tuumii. Kytkinremontissa oli muutoinkin työmaata, kun etukuormaajaa ja pohjapanssaria myöten kaikki piti purkaa pois tieltä. Matti sanoo, että seuraavassa harrastetraktorissa sähköjohdot tekevät takuuvarmasti lenkin moottorin päällä. Uusiokäytettyä tavaraa on kärryssä vain teli ja maanrakennusliikkeen vanhat seulaverkot. Mutta nokkelin kaverihan on se, joka ottaa omista tekemisistään opiksi. Vanhalle tunkille löytyi näin tarpeellista uusiokäyttöä. Myöhempää tarkastelua Kärrystä löytyy monia hauskoja yksityiskohtia, kuten tieltä taittuva varoituskolmio. ”Jos ei ole voimaa, täytyy aina keksiä jotain.” 29 06/15. Jos Satakunnan metsissä vilahtaa jotain kellanoranssia, saattaa siellä työskennellä Altin komea yhdistelmä. Monenlaiset nokkelat pikku yksityiskohdat, kuten tieltä kääntyvä varoituskolmio, luovat harkitun vaikutelman. Toistaiseksi Fiat ja metsäkärry ovat vielä Ikaalisissa Matin hommissa ja pienessä huollossa, mutta matkaavat pian taas Siikaisiin hommiin. Myös traktorin kanssa touhutessa on tullut uusia ajatuksia. Fiatista nimittäin paukahti aikoinaan kytkin juuri kun sillä piti lähteä Siikaisiin. FIAT 640 neliveto VUOSIMALLI 1976 MOOTTORI nelisylinterinen nestejäähdytteinen diesel, isku 3 456 cm3, teho 64 hv, kierroksia minuutissa 2 400 VAIHTEET 8+2 RENKAAT edessä 9,50–24, takana 16,9–30 PAINO 2 800 kg tyy aina keksiä jotain. Matti toteaa, että joitain ideoita hän saattaisi nyt tehdä toisin. Vanhasta Ryskystä käytettiin vain teli. Liinalenkkejä on neljä molemmilla puolilla. Mutta enää Matti ei aio valmista korjata. Vaikka kärryssä on muutoin käytetty uutta materiaalia, myös suojaverkot ovat maanrakennusurakoijalta saatuja vanhoja seulaverkkoja. Esimerkiksi kärryn kuormansidontalenkit, joita on neljä kummallakin puolella, olisi voinut toteuttaa pitkällä rautatangolla ja välitangon pätkillä – näin olisi saatu ikään kuin portaattomat kiinnityspaikat
Silloin tällöin sille on vieläkin käyttöä maatilan töissä, vaikka aktiivityöaika onkin jo takanapäin ja suurin osa ajoista suuntautuu harrastetapahtumiin. MOMMILAN KARTANON KUORMURI FARGO CUSTOM K 1955 Mommila 30. Mekaanisella rappukipillä varustettu Fargo on tehnyt pitkän työuran Mommilan kartanon mailla. Kolmen sukupolven käytössä ollut kuorma-auto on hyvässä ajokunnossa
Uusi lava ja lisälaidat Autoon rakennettiin saman tien uusi kunnollinen lava kartanon omalla pajalla. ”Minäkin toin vielä vuoteen 1990 asti viljat kotiin sillä. ”Siihen aikaan keskimääräinen polttoaineen kulutus oli 25–30 litran luokkaa, kun täydellä kuormalla ajettiin Helsinkiin ja tyhjänä takaisin”, Esko muistelee. Laidat ovat tallessa vieläkin. Rahat oli ostoreissulla mukana ja auto maksettiin käteisellä, mutta kauppahintaa Esko ei enää muista. ”Minä olin hitsarina, ja Vilho Tuominen oli kaverina”, Esko Piki kertoo. Fargoon rakennettiin korkeat lisälaidat, jotta saatiin mahtumaan suurempi kuorma kyytiin. Vuonna 1961 Eelu Piki näki lehti-ilmoituksen Kouvolassa myynnissä olevasta Fargo-kuorma-autosta. ”Vasta kun ostin ison peräkärryn traktoriin, Fargo jäi pois viljanajosta.” Esko muistelee, että vuosien mittaan ajeltiin usein veljen kanssa peräkanaa viljakurmat lavalla Helsingin myllyyn. Se oli siihen asti meillä aktiivikäytössä”, Eskon poika Seppo kertoo. Kovin tavallista ei ollut, että maatilalla oli käytössä kuorma-auto. Hän lähti katsomaan autoa poikansa Eskon kanssa. ”En muista, että kellään muilla olisi ollut näitä maatilan käytössä, mutta sen Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Jan-Erik Laine Fargon luotettava voimanlähde Early Hemi V8 kuluttaa parisenkymmentä litraa polttoainetta sataa kilometriä kohden. Vuosimallin 1955 Fargo oli tehnyt pääosan työtunneistaan iisalmelaisella sahalla. Autoa myi edesmenneen kuorma-autoilijan leski. Ajoreitti kulki Mäntsälän kautta. 31. Veljellä oli samanlainen mutta kuutoskoneella varustettu Fargo, ja hän viljeli peltoa rajanaapurina. Fargolla ajettiin monet vuodet puintiaikaan viljat pellolta kuivurille. Toisinaan taas ajettiin rypsiä Herttoniemeen öljynpuristamolle. Samalla Fargoon asennettiin Acmo -rappukippi
Koneremontti ja pieniä parannuksia Vuonna 1964 Fargoon jouduttiin tekemään koneremontti. ”Sanoin, että jos Fargosta pitää luopua, en todellakaan halua taloon mitään uutta Letukkaa.” Parin vuoden kuluttua vuonna 1987 Seppo sai ajokortin. Kun Seppo oivalsi, että aikomuksena on antaa Fargo vaihdossa, hän pisti kapuloita rattaisiin. Autoa on tehty ainoastaan Dodgena USA:n markkinoille”, Seppo selventää. Kovassa arkikäytössä penkki kului, ja se verhoiltiin vuonna 1980. ”Viljakuormaa viedessä kotimatkalla kampiakseli meni poikki, mutta kävi tuuri, kun se meni vinottain poikki ja pääsi pyörimään sen verran, että autolla pääsi kotiin”, Seppo tietää. ”Alkuperäinen otti ilman auton sisältä. Mitään kolareita tai muita haavereita Fargon kanssa ei ole ollut. Olisin korjauttanut sen, mutta kun tuttu jäähdytinkorjaaja sanoi, että kyllähän minä toki voin tämän jalkahien kierrättäjän korjata jos niin haluat, päättelin, että taitaa olla sittenkin parempi hankkia kokonaan uusi”, Esko nauraa. 32. ”Merkit on kyllä hyvässä tallessa, mutta tekisi mieli valattaa kokonaan uudet. ”Lämmitin siihen on uusittu paremmaksi”, Esko kertoo. Niitä tuskin löytää varaosana. ”Vuosimallin 1937 Internationalista löytyi Fargoon isompi tankki, ja se sijoitettiin ohjaamon ulkopuolelle alemmas, jossa se on huomattavasti helpompi tankata”, Esko näyttää. Kanadaan ja Eurooppaan autoa on myyty Fargona, mutta esimerkiksi jenkit eivät tunne Fargo-merkkiä ollenkaan. Parikymmentä vuotta varaosat saivat odotella varastossa kunnes Seppo vaihtoi maskin sekä lokasuojan ja Fargo maalattiin 1980-luvun puolivälin paikkeilla Riihimäen Autolassa. Se korjattiin samalla”, Esko muistaa. Samalla vaihdettiin ovipahvit. ”Uuteen lokasuojaan ei millään raaskinut porata reikiä”, Seppo perustelee. Huoltokirjasta selviää, että kolmisen vuotta myöhemmin 13.8.1964 kirjattiin ylös 73 000 ajokilometriä. ”Sylinteri oli halki ja vuoti vettä. Haaverin jäljiltä moottori laitettiin kuntoon Siltasen autokorjaamossa Lahdessa. Taloon oli ostettu myös MOMMILAN KARTANON FARGO Lähes alkuperäiskuntoisesta karusta ohjaamosta löytyy istumapaikka kolmelle. tiedän, että Paloheimolla oli samanlaisia tukkiautona Saitanlahden sahalla”, Esko kertoo. Fargon valumerkkejä ei maalauksen jälkeen laitettu paikoilleen. Pienehkö polttoainesäiliö oli alun perin sisällä ohjaamossa penkin takana, mutta sittemmin tankki vaihdettiin. Esko uhkasi luopuvansa Fargosta 1980-luvun puolivälin paikkeilla. Esko osti autoon heti sen hankittuaan maskin ja toisen puolen lokasuojan, mutta toisen puolen varaosaa ei löytynyt. Ohjauksen tehostuksesta vastaa suuri ratti. Uudempi kenno ottaa ilman nokalta. Ostohetkellä Fargon mittarissa oli 49 800 kilometrin lukemat. Seppo ja Esko Piki. ”Isä oli ostamassa Letukan pick-upia, ja kyseli minultakin, ostettaisiinko sellainen”, Seppo kertoo
”Auto on aika hyvä ajettava, kovat jouset tosin pompottavat tyhjänä jonkin verran, ja ilman kuormaa jarrut ovat aika äkäiset”, Piki kuvailee. ”Ajoin Fargolla tammikuussa kuusi isoa kuormaa härkäpapuja hämeenkoskelaiseen sikalaan”, viljelijä kertoo. Alipaineella ohjattu tuplaperä PITUUS 7,14 m LEVEYS 2,25 m KORKEUS 2,10 m LAVAN mitat 4,35 m x 2,20 m RENGASKOKO 9:00x20 AKSELIVÄLI 4,34 m PAINO 3500 kg KANTAVUUS 5100 kg LISÄTIETOJA takaveto, simpukkaohjaus, alipaineella ohjattu tuplaperä ”Fargo jäi pois viljanajosta vasta silloin, kun ostin traktoriin ison peräkärryn.” Fargo on vuosien mittaan osoittautunut luottopeliksi, jolla voi lähteä tien päälle kelillä kuin kelillä. Ajan patina Fargo on aina lähtenyt hyvin käyntiin. Autossa on aitoa ajan patinaa, eikä se kärsi yhtään, vaikka sillä silloin tällöin ajaa vielä pienen kuljetuskeikankin. ”Kun vein Fargon katsastukseen pitkän tauon jälkeen, en tehnyt mitään, ja läpi meni kirkkaasti, vaikka esimerkiksi jarrujen säädöstä oli varmaan kulunut jo 15 vuotta”, Seppo hämmästelee. ”Autollahan ajettiin melkein pelkästään valoisaan aikaan, joten oli melkein sama, mikä siellä hehkui”, Seppo mainitsee. Sen tiedän että Ruotsinpyhtäällä Lassilan Samilla on hylätty kuutoskoneinen 1956 mallia oleva Fargo pihallaan. Muutaman vuoden kuluttua neljäskin polvi pääsee tien päälle, kun Sepon poika Leo saa ajokortin. Fargon rattia on pyörittänyt jo kolme sukupolvea: Eelu, Esko ja Seppo Piki. Kylmäkäynnistyksessä ei ole ollut koskaan ongelmaa. FARGO CUSTOM K 1955 MOOTTORI nestejäähdytteinen 4,4-litrainen Early Hemi V8, poraus 92,075 mm, isku 84,1 mm, puristussuhde 8,7:1, teho 180 hv VAIHTEET viisinopeuksinen synkronoimaton manuaalivaihteisto JOUSET lehtijouset takana apujousilla varustettuna JARRUT alipainetehostetut nestejarrut. Ostin siitä alkuperäisen puskurin”, Seppo kertoo. Samalla vaihdettiin myös H4-ajovalot, vaikkei suurta tarvetta pimeän ajan ajoon ollutkaan. ”Kuuden voltin startti pyörii varmasti kuin kahvimylly”, Seppo nauraa. Alun perin Fargossa oli 6 voltin sähköt, mutta Esko muutatti auton 12 voltille 1980-luvun alussa, kun auto ei lämpöisenä tahtonut jaksaa käynnistyä. Chevrolet pick-up, mutta Fargo oli ja pysyi talossa edelleen. ”Toista samanlaista en ole vielä tien päällä tavannut. Ne ovat olleet alla niin kauan kuin Seppo muistaa. Renkaina on kolme Hakkapeliittaa ja yksi Goodyear. Ulkoasussa on hieno käytön jälki, mikä korostaa auton työhistoriaa. Pakkaskelillä ajetut kilometrit ovat osoittaneet, että pitoa löytyy vielä. ”Huruajossa 4,4-litrainen Early Hemi V8 -moottori hörppää polttoainetta 20 litran verran sadalla kilometrillä”, Seppo kertoo. Matkamittariin on kertynyt Mommilan ajossa 150 000 kilometriä tähän mennessä, ja kilometrit lisääntyvät vielä. Vastaisuuden varalle Seppo on hankkinut varaosia Fargoon Amerikan-matkoillaan muun muassa Arizonan seudun purkamoilta. Vuosituhannen vaihteen jälkeen Fargo oli 9–10 vuotta katsastamatta. ”Netissä olen nähnyt kuvan Suomirekisterissä olevasta saman oloisesta vaaleansinisestä Desotosta.” Fargossa näkyvät tehdyt työt ja ajetut ajot. 33 06/15. Toissatalvena Fargo sai työtehtävän, kun oli niin liukasta, että traktorilla ja peräkärryllä ei ollut enää asiaa tien päälle. Autoa käytettiin keväin syksyin sen verran, että se ajettiin lämpöiseksi. Vanhat renkaat ovat säilyneet hyvänä, kun autoa on pidetty koko ajan kuivassa tallissa suojassa auringonpaisteelta
34
Hiljaa hyvä tuli Hyvinkääläisen Kuljetus Pasi Sorvari Oy:n hallissa on parhaillaan menossa varustelutyöt uuteen Volvo FH -nosturiautoon, jonka vasta hitsatuissa päällirakenteissa ei vielä maali kiillä. Vielä 60-luvulla kuorma-autoilijat saivat valita mielivalmistajansa ohjaamon uuteen autonsa. Kyseisten merkkien ohjaamoiden valmistus tapahtuu edelleenkin näissä tehtaissa, ja saloissa liehuvat merkkien omat liput. Ei siis voida sanoa, että 60-luvulla valmistetussa Be-Ge-hytillä varustetussa Volvossa olisi Scania-Vabiksen hytti, vaikka helposti siltä tuntuukin. Be-Ge siirtyi Scanialle ja Nyströms Hyttfabrik Volvolle. Hallin toisessa reunassa seisovan 50 vuotta vanhemman nosturi-Volvon pinnoissa maali kiiltää senkin edestä. Scania-Vabiksiin pantiin oskarshamnilaisen Be-Gen ohjaamoja, ja Volvoissa käytettiin Uumajan-hyttejä eli uumajalaisen Nyströmin hyttitehtaan valmistamia ohjaamoita. Autoa esittelevät Pasi ja Aleksi Sorvari ajavat vanhan Volvon keskustelun lomassa ulos kuvauspaikalle, jolloin uudemmat autot unohtuvat keskustelusta tyystin. ASIAKKAAN VALINTA VOLVO L495 1965 Hyvinkää Asiat on totuttu näkemään tietyllä tavalla. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Vähän se näyttää aluksi oudolta, koska meillä nähtiin vähemmän Volvoja Be-Ge-hytillä kuin Ruotsissa. Tähän törmää usein erityisesti 60-luvun ruotsalaisten kuorma-autojen parissa, joissa näkee useimmiten tietyn ohjaamon tietyn merkkisessä autossa. Hyvinkäälle saapuessaan L495-Volvon eli tuttavallisemmin Volvo Titanin pellit eivät juuri kiiltäneet. Molemmat ohjaamoverstaat siirtyivät lopulta suurasiakkaidensa omistukseen, kun ohjaamoa alettiin pitää olennaisena osana kuorma-autoa. Myös vanhempi Volvoista on rakennettu samassa hallissa. Tehtailla alkoi kuitenkin olla omat hovihankkijansa, joilta ohjaamot otettiin silloin kun asiakas tyytyi tehtaan suositukseen. Lisäksi valmistajan oli itse päätettävä tuotteissaan käytettävät komponentit esimerkiksi laatuja takuusyistä. Verkkokalvoillemme on palanut kuva, joka muodostaa käsityksen oikeasta ja väärästä. 35 06/15
Autoa ei ostettu mitenkään puoliväkisin. Varaosa-autoksi hankittiin ohjaamosta johtuen Scania-Vabis L76, josta saatiin ohjaamoon uusia peltejä sekä muitakin osia. Nyt autossa oleva nosturi on perniöläisen Nummi Oy:n valmistama Ässä Nupe. Koneesta tehtiin uusi ja vahvistettu versio sittemmin N/F 88 -malleihin. VOLVO TITAN 1965 Sillä oli takanaan raskaat joskin kunnialla suoritetut palvelusvuodet, jotka olivat jättäneet jälkensä. Koskiselta auto jäi pois käytöstä reilun kymmenen vuoden kuluttua. Pankot ja tolpat jäivät edelleen paikoilleen, kun niiden varaan rakennettiin korkealaitaiset lavat niin vetoautoon kuin perävaunuunkin. Pasi Sorvari kertoo, että auto kiinnosti häntä, koska hänen isänsä Aleksi Sorvari ajoi 32 vuotta Hyvinkään kaupungin ajoissa lähes vastaavilla N88ja N86-Volvoilla. Malli tunnettiin myös nimellä Titan, ja se oli Volvon ensimmäinen varVäärinpäin asennetulla maastolaatikolla saadaan harvempi välitys, joka on mukava maantieajossa. Normaalisti alareunasta ruostuva ohjaamo oli ruosteessa myös takayläkulmista nosturin hipaisujen vuoksi. Käytettynä Suomeen Titan Volvo ajoi ensimmäisinä työvuosinaan raakapuuta metsästä. Koskinen ajoi autolla aluksi puutavaraa, kunnes auto varusteltiin uuteen käyttötehtävään, kaapelin ajoon. Pasi kertoo, että Saksasta löytyneet umpiot ovat samat kuin kupla-Volkkarissa saman Titanissa käytettiin 9,6-litraista moottoria, josta tehoa saatiin ahdettuna 230 hevosvoimaa. 36. Samat syyt olivat vaikuttaneet ohjaamon huonoon kuntoon. Puutavarakuormain toimi uudessa tehtävässä kaapelin kuormaajana, kun autolla kierrettiin ympäri Suomea keräämässä käytöstä poistettua kaapelia toimitettavaksi uusiokäyttöön. Muun muassa runko oli antanut periksi ohjaamon takaa ja painunut aavistuksen verran vekille Hiab Foco -kuormaajan painosta sekä raskaista töistä. Metsäajossa auto oli ollut jo Ruotsissa, josta se uitettiin Suomen puolelle aivan 70-luvun alussa. Järeä Titan Volvon L495 oli valmistajansa raskain kuorma-automalli, jota valmistettiin vuodesta 1959–65. tavarantoimittajan tähden. Suomeen auton länsinaapurista järjesti ylöjärveläinen Rekkilä, joka toi tuolloin käytettyjä autoja Suomeen. Koskinen myi sen mielellään entisöitäväksi, jotta se tallentuisi jälkipolville. Nosturivalmius houkutti Pasia siis niin oman yrityksen toimialan johdosta kuin isän työuran vuoksi. Sorvarit kertovat, että välillä projekti saattoi seistä koskemattomana hallissa kuukausiakin, kunnes sille oli jälleen aikaa. Tuolloin viisivuotias göteborgilainen laatuvaunu löysi uuden kodin Ikaalisista autoilija Matti Koskisen tallista. Auto käytiin kahdeksan vuotta kestäneen projektin aikana läpi kauttaaltaan
Kojetaulusta pystytään lisäksi vaihtamaan ylennysvaihde. Vaihdekepistä löytyy peränvaihtajan kytkin. 37. Kojetaulun yksityiskohdat on laitettu siistiin kuntoon. Kierrokset putoavat entisestään väärinpäin asennetun maastolaatikon ansiosta
Se antoi miedoimmillaankin 150 hevosvoimaa ja turboahdettuna parhaimmillaan 230 hevosta. Päämääränä on ollut, että hidasvälityksinen auto kulkisi maantieajossa ripeämmin matalammilla kierroksilla. Ohjaamo on siis Be-Gen valmistama päiväohjaamo, jonka auton ensimmäinen omistaja oli siihen tilannut autoa hankkiessaan vuonna 1965. Kun Vikingissä käytettiin 6,7-litraista moottoria, löytyi Titanin pellin alta 9,6-litrainen rivikuutonen. 185-hevosvoimainen turbolla varustettu 9,6-litrainen L395-Titan esiteltiin vuonna 1954. Aikoinaan Volvo tuotiin käytettynä Ruotsista puuvarustuksessa. Vaihteistona Sorvarin L495-Titanissa on tyypillinen viisinopeuksinen Volvon omaa valmistetta oleva vaihteisto sekä Volvon ensimmäinen kaksinopeuksinen napaperämalli, minkä ansiosta eteenpäin vieviä vaihteita oli käytössä kymmenen. Se oli ensimmäisiä sarjavalmisteisia ahdetulla moottorilla varustettuja kuorma-autoja Euroopassa. Auto oli tuolloin hyvin soveltuva raskaisiin kuljetuksiin. VOLVO TITAN 1965 38. Turboahdetun moottorin tulo Volvoon osuu Titanin aikakaudelle. Tämän lisäksi kuviemme autoon on asennettu alennusvaihteisto mutta ei kuitenkaan tavanomaisessa ominaisuudessa. Titanin erona kevyempään Viking-malliin oli muun muassa järeämpi alusta sekä suurempi moottori. sinainen tietyn kuorma-automallin nimi. Hienoa, että yksi tällainen harvinaisuus on tallentunut ja vieläpä huolellisesti entisöitynä. Titan Volvo oli aikanaan valmistajansa raskain kuorma-automalli. Toisin sanoen alennusvaihteisto on asennettu väärin päin. Turbolla varustetut Volvot tunnisti tuolloin kullanvärisillä reunoilla ja kirjaimilla varustetusta keulan urosmerkistä. Kevyemmällä alustalla varustettu L395 esiteltiin jo vuonna 1951, ja sekin tunnetaan nimellä Titan. Siihen joskus kuultuun mielipiteeseen, että tällä kyseisellä hytillä varustettuna nokka-Volvo olisi varsin ryhdikkään näköinen, on helppo yhtyä. Titanin aikakaudella Volvo toi turbomoottorit kuorma-autoihin – yksi sen ajan merkittävistä edistysaskelista
VOLVO L495 VUOSIMALLI 1965 MOOTTORI TD96, 9,6-litrainen turboahdettu 6-sylinterinen rivimoottori, teho 230 hv VAIHTEISTO 5+1, 2-nopeuksinen taka-akseli ja alennusvaihteisto ALUSTA 6x2-kuorma-auto, nostoteli, akseliväli 4600 mm OHJAAMO Be-Ge, kolmen hengen ohjaamo PÄÄLLIRAKENNE kappaletavaralava, Ässä-Nupe-nosturi OMISTAJA Pasi Sorvari, Hyvinkää 39 06/15. Noin yhden tonnimetrin kotimainen Ässä-Nupe oli aikanaan iso apu monessa lastauksessa
Vilkaistaan varmemmaksi vakuudeksi Jukka Välilän uudelleen kilpiin saattamaa kauhakonetta. VAIHTEEKSI FERGUN NOKALLA MASSEY FERGUSON 175 1965 & PORKKALA C3MF 1967 40. Porkkalan kuormaajia näkee useimmiten käännetyissä Fordsoneissa ja Fordeissa, mutta onpa niitä asennettu Massey Fergusoneihinkin – ja vieläpä etukuormaajia
Loimaa 41
Sitten kun ruvetaan peittämään keltaista pohjaa, täytyy olla partakoneenterät ja kaikki, ja siinä menee aikaa. Vihtiä ennen 175 oli ollut – jo kilvettömänä – Mellilässä ja kulkenut siellä sukupolvenvaihdoksessa muun irtaimiston mukana. Sitä ei tuolloin paljastettu, että myös Massikat ovat Välilän sydäntä lähellä. Kilven maalaaminen kysyy kärsivällisyyttä. Mutta perehdytään tämän kuormaajakoneen saloihin yhdessä sen viimeisimmän omistajan Jukka Välilän kanssa. Kenties Porkkalan etukuormaaja on Teksti: Mika Rassi Kuvat: Tapio Mäntyniemi MASSEY FERGUSON 175 & PORKKALA-ETUKUORMAIN Alustaan nähden Porkkala on hieman ylikokoinen kuormaaja. Jukka sai luovutustodistuksista selville, että traktori oli ollut ensimmäiset puolitoista vuottaan Mustialan maatalousoppilaitoksessa. ”Hitonmoinen homma! Ensin maalataan keltaiseksi ja annetaan kuivua päivätolkulla. ”Eivät ne natsaa tämmöiseen vanhaan nokkaan. Jukka joutui hankkimaan kopion sukupolvenvaihdoksen kauppakirjasta saadakseen traktorin jälleen kilpiin. Rekisteröinti Fergun vanhaan tunnukseen onnistui jo viime marraskuussa, mutta Välilä tuskaili asian ulkonäköpuolen kanssa. Mukana seurasi kymmenkunta luovutustodistusta. Kolmikirjaimiset kelta-mustat kilvet eivät miestä miellytä. Asiallisessa käytössä Massikka tuntuu kestävän hyvin. Vielä vuonna 1967 MF 175 oli tehokkaampi kuin tehokkain Ford. Liiton alku hämärän peitossa Koska ja miten Porkkala on päätynyt Massikan kaveriksi. Äkkiseltään voisi arvioida, että Porkkala on loikannut Fergun päälle jostakin toisesta alustasta. Massey Ferguson 175 ja Porkkalan kuormaaja on mielenkiintoinen yhdistelmä. Lukijat saattavat muistaa loimaalaisen miehen lehtemme numerosta 7/13, jossa kerroimme Jukan vanhan Nuffieldin paluusta hänen talliinsa. Traktori on nimittäin hyvinkin alkuperäisen näköinen. Fergu-harrastajana Jukka tunnistaa alkupään 175:en valukappaleesta lokasuojan etureunassa. Traktori on vuosikertaa 1965. 42. Massikka oli reissannut eläissään pääosin Loimaan ja Forssan väliä, mutta Jukka otti koneen hoteisiinsa Vihdistä. Fordin traktorithan tapasivat saada kuormaajan tapaan keltaisen sävyn pintaansa, käännetyn ohjauksen ja joskus uuden etuakselinkin. Tarkempaa tietoa asennuksesta ei ole. Jos keltaista ei peitä kunnolla, se näkyy heti välistä, heijastinmaalia kun on”, kilpientisöijä puhisee. Jukka Välilän mukaan kuljettajalta vaaditaan malttia, sillä suurella nostimella traktorin saa helposti hajalle. Koska etukuormaajassa seisoo vuosiluku 1967, on kuormaaja-asennus tehty traktorin koulutaipaleen jälkeen. Kone kilpiin Erikoinen kuormaajakone saapui Jukka Välilän laanille viime vuoden lokakuussa. Kuuluu olla vanha puna-keltainen kilpi, jossa on kolme numeroa ja kaksi kirjainta”, Jukka toteaa. Siis rätti ja tinneriä käteen, ja sitten maalarinteippiä ja maalia
Koska tämän pellit ovat suorat, herää kysymys, onko koko traktori ollut joskus keltainen ja onko siihen vaihdettu pellit”, konesalapoliisi kummastelee. Tasavirtavehkeet vaihdoin takaisin, sillä ei se edes ladannut, kun sen pihaan toin. ”Kojetaulun reunasta konepellin alta venttiilikannen tietämiltä paistaa keltaista maalia. Fergun vointi Traktorin tuntimittari näyttää hieman päälle 6200. Mitä alta silloin paljastuisi. Entä jos kuormaajan haluaisi joskus kuoria lopullisesti Fergun päältä. Monenmoista pikkuremppaa Jukka on traktorille kuitenkin tehnyt. ”Ei siinä päivästä kauheasti saa takaisin, kun irrottaa aisat ja ottaa koko kuormaajan rungon pois”, Jukka siunailee. ”Fergun pakki rupeaa ulvomaan normaalikäytössä 5 000–6 000 tunnin paikkeilla. Tuulettimen hihnan vaihtamiseksikin pitää nokkapumppua saada kulkemaan eteenpäin. Kiristin ohjausta hiukan, mutta en liikaa, jottei joudu nurkissa kääntelemään rattia hampaat irvessä.” Jos varsinaista koneremonttia tulee eteen, se ei enää olekaan aivan läpihuutojuttu. Lisäksi Välilä on vastikään tehnyt Ferguun pientä ohjausremonttia. Niin tai näin, ainakin yhdeltä hyvin näkyvältä osalta konetta on jykevöitetty kuormaajan vuoksi. Mittaristoa on osin uusittu. Moottori oli terveessä kunnossa, ja se on ilmeisesti aikoinaan saanut hoitoa, sillä kannentiivisteen raoista paistaa tiivisteliimaa. ”Jos pumpun suojuksen tilalle vaihtaa normaalin Fergun maskin alapellin, se on Porkkalan takapaino on alun alkaen ollut tuppisovitteinen, mutta jostain syystä tupet on hitsattu umpeen. Muutakin mietityttävää Jukka on koneessa havainnut. Tässä yhteydessä täytyy taas kerran kiittää LH-Osan ukkoja”, Jukka kumartaa idän viisaiden miesten suuntaan. Tässä ei pakki huuda, joten vaihteita koneen monet omistajat ovat käyttäneet hyvin asiallisesti”, Jukka kehuu. Tunteja oli kuvaushetkellä kulunut mittarin mukaan 6231, mutta todellinen määrä on arvioitu suuremmaksi. ”Vaihdoin osan mittareista, mutta öljynpaine-, lämpöja kierroslukumittarit ovat vanhoja. 43 06/15. 175:ttä ei ole Välilän talossa pinnoitettu muutoin kuin vanteiden osalta, niissä kun oli saapuessaan väärä väri. ”Traktoriin on laitettu 16,9–34-takarenkaat, ja 11,5–15-eturenkaat on sovitettu Fergusonin vanteen keskiölle. Kuormaaja tuskin on kierrätystavaraa toisesta traktorista, sillä sen tyyppimerkintä on Massey Fergusoniin vihjaavasti C3MF. Sementtitynnyri nostolaitteessa ajaa saman asian. Kenties Massikka on siis ollut Porkkalan väreissä ja jossain muussa kuin maatalouskäytössä. Mutta sen tiedän, että alkuperäiset 7,5–16-renkaat ovat kyllä aika heppoiset tuohon käyttöön, joten todennäköisesti uudet renkaat ovat jonkin aikaa siinä pyörineet”, Jukka arvioi. ”Ei se ole harrastus eikä mikään, jos siihen ei mene kaikki rahat!” siksi asennettu juuri Massikkaan. ”Se oli hirveä ajettava tiellä, kun väljää oli joka suuntaan. En tiedä, kuinka kauan ne ovat paikallaan olleet. Jukka kuitenkin arvelee, että käyttötunteja on reilusti enemmän, koska kuormaajakäytössä on yleensä pienet kierrokset
Nostoväkeä Kaikesta huolimatta Massikka tuntuu kestävän Porkkalan painoa ja puuhia. Täytyy sanoa, ettei se ole harrastus eikä mikään, jos siihen ei mene kaikki rahat”, Välilä murahtaa. Onhan tähän saatettu jossain vaiheessa vaihtaa koko takapää”, Välilä pohtii. Multi-Power-pikavaihde oli 175:ssä vakiovaruste. Peräpään kohtalo on muutoin hämärän peitossa. Tuossa sylinterit eivät ole kovin hyvässä lähtöasennossa, joten se nostaa varmaan 1 000–1 200 kiloa, mutta sen verran nousee kyllä ihan mainiosti”, Jukka arvioi. Porkkalan varusteina on tällä hetkellä lumikauha, maakauha ja lantatalikko. ”Joku sanoi, että Porkkala nostaisi 2 000 kiloa Majorin päällä. Kuormaajan painon hän arvelee olevan tonnin paikkeilla. Kauhat ovat Jukan hankkimia, ja niihin on pitänyt tehdä uusia sovitteita. Se saa olla sellainen kuin se on, käyttöpeli. Iso nokkapumppu tuottaa reippaasti painetta. Porkkalan nostovoimaa on testattu muun muassa 500 kilon viljasäkkejä kuormattaessa. Nostolaitteessa on MF 185:n pitkät varret. Vanteet vain maalasin, kun ne olivat väärän väriset.” Massikan jarrut Jukka toteaa oikopäätä tehottomiksi, kun näin iso kuormain on päällä. Eli kyllä koneeseen rahaa on mennyt, vaikka se onkin tuossa kunnossa. Tätä ohjekirjaa Jukka metsästi kissojen ja koirien kanssa. Tiivisteitä ja letkuja Jukka on kuormaajasta uusinut, ja myös sylinterit olivat kaikki vaihtokunnossa. MASSEY FERGUSON 175 & PORKKALA-ETUKUORMAIN sen näköinen, ettei siinä ole koskaan kuormaajaa ollutkaan. Traktorin väri on vähän haalistunut, mutta siitä pidän kiinni, etten rupea sitä maalaamaan. Se on järeä alustaan nähden, ja traktorin saa Porkkalan huolimattomalla käytöllä varmasti rikki. Britanniastakaan ei alkuperäistä löytynyt, mutta lopulta kotimaassa tuli vastaan originaalikappale. ”Fergut ovat luotettavia perusvehkeitä, jos niille antaa tarvittavaa hellyyttä ja huolenpitoa.” 44. Porkkalan tyyppimerkintä vihjaa, että kuormain on valmistettu varta vasten Massikkaa varten. ”Laitoin sinne sementtitynnyrin killumaan, ja sehän ajaa asiansa aivan hyvin. ”Noston sylinterit piti teettää erikseen, ja ne maksoivatkin sitten tuplasti sen, mitä vastaavat kauhankäännön sylinterit. Porkkalan alkuperäinen vastapaino on ollut niin sanottuna tuppikannatuksena, mutta tuppisovitteet on jostain syystä myöhemmin hitsattu kiinni
”Suomen kerhossa oli alle 30 jäsentä, kun aloitettiin. Jukka Välilän laajempi Ferguson-harrastus lähti käyntiin jo toistakymmentä vuotta sitten, kun hän hankki ensimmäisen MFtraktorinsa, 175 sekin. Yhden hän tilasi Englannista, mutta sekään ei ollut alkuperäinen. 45 06/15. ”Ne ovat peruskoneita, varmoja ja luotettavia vehkeitä, jos niille antaa tarvittavaa hellyyttä ja huolenpitoa”, mies arvioi. Jukka oli tuolloin laittamassa Suomen Fergu-kerhoa pystyyn, ja miehellä on ollut tiivis yhteys myös Englannin kerhoon. Osittain siksikin Jukka sai metsästää kirjaa kissojen ja koirien kanssa. Sama on tilanne kaikissa kerhoissa. MF:n 100-sarjalaisista 175 on vähiten tehtyjä malleja. ”Panin kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja pohdin, mitä siitä tarjoan, mutta lopulta päätin maksaa siitä sen, mitä se maksoi. Sen jälkeen pihassa on pyörinyt 185, 178, pari puimuria ja muutama harmaa-Fergu. Nyt on jo noin 500 maksavaa jäsentä, mutta aktiivien määrä on pieni. Merkkiin syttyi ensimmäisen oman koneen kautta yhteisöllinen innostus. Jopa Englannin Ferguson-kerholla on vaikeuksia saada touhuporukkaa kasaan, vaikka jäseniä on tuhansia ympäri maailmaa”, seuraveteraani kertoo. Oheiskirjallisuutta ja muuta laajempaa harrastetta Välilän mielenkiinto ei pysähtynyt koneeseen itseensä, vaan Massikaksi suhteellisen harvinaiseen traktoriin piti saada myös alkuperäinen käyttöohjekirja. Myyjä pahoitteli, että juniori oli piirrellyt kirjaan, mutta kirja oli niin nätisti väritetty, ettei se haitannut yhtään”, painotuotteen uusi omistaja sanoo. Verkot olivat kotimaassa vesillä, ja lopulta Välilälle tarjottiin kirjaa
46
Havumäen vanhojen traktoreiden ja maatalouskoneiden museolla Lopen Läyliäisissä jurottaa komeanruma telatraktoriharvinaisuus. MUKAVUUKSIA KERRAKSEEN T-74 Loppi 47. Simo Lehtosen kokoelman harmaa helmi T-74 ei tosin ole kaikkialla maailmassa harvinainen, sillä Harkovan traktoritehdas valmisti niitä yli 800 000 kappaletta
DT:n vieressä suomalaiset olivat sitten sanoneet, että kaikkia perkeleitä ne ryssät tekeekin. ”Ensimmäisessä näyttelyssä vuonna 2011 vieraili ukrainalaisia mansikanpoimijoita parin kilometrin päästä. Suomalaiset olivat hiljaa sen jälkeen”, museoisäntä ja tapahtumajärjestäjä muistelee. ”Pidin liian pieniä kierroksia. Heti käynnistämisen kommervenkit eivät Simolle auenneet. 48. Maahanmuuttaja starttaa Simon T-74:llä on hyvin lyhyt historia Suomessa, sillä mies on itse hakenut sen Virosta Rakveren tienoilta viime huhtikuussa. Sikäläisellä jobbarilla oli seiskanelosia oikein kaksin kappalein. Simo on hyvin perillä siitä, että kyseisten neuvostokoneiden koti on tarkkaan ottaen Ukrainassa, sillä hän on omassa traktoritapahtumassaan törmännyt kansallisylpeyteen näidenkin saavutusten kohdalla. Pojat korjasivat, että ei DT mikään venäläinen ole vaan ukrainalainen. Pojat osasivat muutaman sanan suomeakin. Konepeiton oikeassa kyljessä seisovat kirjasimet näyttävät heti tutuilta. Vaihdekaaviossa kielletään yli 3 000 kilon vetovastus alennusvaihteilla. Sieltä Simo traktorin löysi konenäyttelynsä vetonaulaksi. Ja ihmekös tuo, sillä T-74 on kotoisin samalta Harkovan traktoritehtaalta kuin täystuhonakin tunnettu DT-14. Täytyi vain laittaa Teksti: Mika Rassi Kuvat: Jan-Erik Laine & Traktor T-74 -käyttöohjekirja ”Kun polkimissa sekosin, ajattelin, että en uskalla tällä ajaa ennen kuin on kaikki vehkeet pois ympäriltä.” T-74 Pehmeällä penkillä on mukavaa kiskoa kampia ja painella polkimia. Simo Lehtosen T-74-telatraktorissa pistää heti silmään moni asia: kantikas muotoilu, purevat telat, patinoitunut olemus ja riittoisa etulevy. Yhden kauppias oli kunnostanut mutta laittanut toisen tarpeettomana nettiin myyntiin. Mittaristo pitää kuskin kärryillä ampeereista, polttoaineen määrästä, öljynpaineesta ja veden lämmöstä. T-74:ssä on käynnistysmoottorina pieni mopon moottorin kokoinen tai hieman pienempikin bensiinimoottori, joka herättelee pellin alla isoa dieselmörköä. ”Se on etulevyn kanssa 255 senttiä leveä, joten se piti vaihtolavalla tuoda”, Lehtonen mainitsee
Simo Lehtonen on tuonut T-74:n Virosta Suomeen tänä vuonna. Sen on kylmällä ilmalla varmaankin annettu käydä jonkin aikaa, jotta varsinaisen moottorin kansi on saatu lämpimäksi. Nyt tästä on hieman hallintalaitteita rapsittu pois, joten täytyy nousta pihalle ja painaa kädellä hampaat kiinni”, Simo virnistää. ”Kyllä poika Marko sillä pääsi sitten kun sen sai suoraan. Kammet kabiinissa Harkovan telakoneen ovet ovat Simon mukaan niin pieniä, ettei sisään pääse oikein perä eikä nenä edellä, ja poistuminen on vielä vaikeampaa. Ohjekirja ilmoittaa litramääräksi 6,3 ja männän halkaisijaksi 120 milliä. Siinähän on kääntöjarrujen lisäksi vipuohjaus, josta vedetään kääntösuuntaan, mutta käännettäessä pitää käyttää aina myös polkimia. Pikkumoottorissahan on oikein sähköstartti, ja isonkin moottorin on aikoinaan saanut hytistä vivulla käymään. ”Siinä on pitkä moottori, varmaan viisitai kuusilitrainen. Hieman kankeammin se kääntyy toiseen suuntaan, mutta toiseen kaartaa hienosti”, Simo valistaa. Siellä on oltava aika isot männät”, Simo arvelee ja osuu koko lailla oikeaan. ”Sillä pääsee aika kovaakin, selkeästi toisVoitelukohteet voimanottoakselin ympärillä on selvästi merkitty. enemmän kierroksia, niin johan meni ympäri ja iso konekin käynnistyi. ”No kauhea! En ole sillä paljon ajanutkaan. 49 06/15. Hitto kun niissä sekosin niin ajattelin, että en uskalla tällä ajaa ennen kuin on kaikki vehkeet pois ympäriltä”, puuskahtaa Simo ensin mutta antaa sitten hieman myöten. Traktoristin, kuten idempänä sanotaan, vasemmalle puolelle mahtuu mainiosti apukuljettaja. Mutta kun huoneeseen saa itsensä keplotelluksi, siellä kyllä kelpaa. Siinä on kytkin oikealla jalalla, ja kääntöjarrun polkimet ovat vieressä. Käymme läpi joitain strategisia mittoja, joihin Lehtonen on traktoriharrastajan näpeillä hankkinut jo hyvän tuntuman. Mutta millainen ajettava T-74 oikein on. Mittojen arviointia Simo oli saanut T-74:n ohjekirjan myyjältä mutta ei ollut vielä ennättänyt sen sisältöön perehtyä. Simo veikkaa, että starttimoottoriin on liittynyt toinenkin ominaisuus. Osa hallintalaitteista löytyy moottorin vasemmalta kyljeltä. Tilaa on ruhtinaallisesti, ja toista metriä leveä istuin on selän puoleltakin pehmustettu
Ja peltotöissä on täytynyt vähän vauhtia olla, kun siellä koneen kotopuolessa on kauheita peltoaukeita”, pohdiskelee Simo. Vanhoista itävehkeistä saa harvemmin sitä kuvaa, että ne olisi suunniteltu koneen käyttäjää ajatellen. Nopeutta ohjekirja lupaa enimmillään 11,47 kilometriä tunnissa, joten totuudenmukainen oli omistajan päätelmä tässäkin. Käynti on niinkin moitteetonta, että omistaja epäilee moottorin jo hieman remonttia saaneen. ”Sitä tuuminkin, että sen täytyy olla 5 000–6 000 kiloa. Jouset ovat kaikki ehjiä”, Lehtonen toteaa koneelle tehtävistä korjauksista. takymmentä tunnissa. T-74 on ainakin jonkinmoinen poikkeus sen syntyajan huomioon ottaen. Mikään ainutlaatuinen asennus ei kuitenkaan ole kyseessä. Tässä esimerkkinä pitkittäiskuva T-74:n nostolaitteesta. Öljynsuodattimen vaihtaminen kesätai talviasentoon, tuulettajan remmin kireyden tarkistus sekä venttiilinvälysten säätö on yksityiskohtaisesti neuvottu sanoin ja kuvin. Umpikoppiin on saanut niin lämpöä kuin tuuletusta, ja onpa koneen vakiovarusteisiin kuulunut 2,5 litran juomavesiastiakin. Penkin kyllä ajattelin vuorata uudestaan. Esimerkiksi Almatyssa eli entisessä Alma-Atassa Kazakstanissa seisoo oikein jalustalla etulevyllä varustettu T-74. Oli oikein saakelin äkäinen, kun vähän pisti kierroksia. Traktoria myytiin ainakin 60-luvulla viitenä eri versiona, joissa kaikissa oli voiman ulosotto, mutta nostoja muiden kytkentälaitteiden varustelutaso vaihteli. Mutta kyllähän tuollaisessa telakoneessa vauhti tuntuukin. ”Tämä on niin ruma, että se menisi pilalle, jos sitä alkaisi maalata. Kuudentuhannen kilon kieppeille jäävän painon Simo oli myös osannut hyvin arvioida. Pumppu on ilmeisen tehokas, ja on sillä kokoakin. Siinä on pinta vähän kesinyt, ja villat tulevat ulos. Se käy nätisti kilisemättä tai kolisematta eikä edes savuta. Moottorille ei Simon mukaan ole tarvetta tehdä mitään. ”Ainakin tässä minun koneessani jälki on selvästi sepän tekosia. Kun ajoin sen lavalle, kuskikin sanoi, ettei se mitään paina, saman verran kuin nykyiset pyörätraktorit”, omistaja tuumaa. Se on vain hitsattu runkoon telojen väliin”, Simo toteaa. Läyliäisten Havumäellä tämän idän ihmeen siis tapaa. ”Näyttelyesineenä tämä täällä pidetään. Erikoistilauksesta paineletkut sai traktorin etuosaan vedettyinä, joten jonkinlaista etuhydrauliikan käyttöä koneelle on jo tehtaalla uumoiltu tulevan. Kaikesta löytyy niin pitkittäiskuin poikittaisleikkauskuvat. Se saa olla ihan tämmöinen. Kyllä se ihmisiä tänä kesänä kiinnostikin. Kaikki vieraat olivat katsomassa sen käynnistelyä”, Lehtonen myhäilee. Simolla ei ole tietoa oman koneensa vuosimallista, mutta hän veikkaa, että se olisi ennemmin alkukuin loppupään koneita. Levy on Simon mukaan joutuisa käyttää. Puskuversiona konetta ei kuitenkaan myyty, joten etulevyt ovat ilmeisesti jälkiasennuksia. Yli 300-sivuinen käyttöohjekirja on viimeisen päälle havainnollinen ja perinpohjainen. Yli 300-sivuinen käyttöohjekirja on hyvin kattava. Vetonaulana pysyy Lehtonen osaa arvostaa koneen ulkonäköä rehellisellä tavalla. Varusteet ja jälkiasennukset T-74:ää valmistettiin vuosina 1962–1983. T-74 MOOTTORI SMD-14, nelisylinterinen nelitahtinen vesijäähdytteinen dieselmoottori, 75 hv, 1 830 kierrosta minuutissa, tilavuus 6,3 litraa VAIHTEET 9+1 NOPEUS 2,47–11,47 kilometriä tunnissa POLTTOAINESÄILIÖ 218 litraa PAINO varustetasosta riippuen 5 400–5 910 kg LEVEYS 1 845 mm (ilman etulevyä) KORKEUS 2 325 mm PITUUS 3 825 mm (ilman nostolaitetta) ”Kone on niin ruma, että se menisi pilalle, jos sitä alkaisi maalata.” T-74 50
1962 se korvattiin uudella T74-versiolla, joka oli varustettu hieman kevyemmällä mutta yhtä tehokkaalla Serp i molot – eli Sirppi ja vasara -tehtaan SMD-14-moottorilla. NEUVOSTOTELOJEN JÄLJISSÄ Harkovan traktoritehdas on vuodesta 1937 lähtien valmistanut telatraktoreita. Suomessakin Volgogradin ihme on urakoinut lähinnä suotraktorina. Etupäässä se oli tarkoitettu peltotöihin, mutta sitä voitiin käyttää myös maansiirtoja tietöissä. Määrä on sikälikin komea, että SHTZ-NATIa rullasi linjalta alle 200 000 yksilöä. T-74 korvattiin vuoden 1983 lopulla mallilla T-150. Volgogradin eli entisen Stalingradin tehtaalla innovoitiin varsinainen telahitti DT-75 jo samaan aikaan kun T-74 syntyi Harkovassa. Sitä valmistettiin vuoteen 1983 asti, ja valmistusmääräksi ilmoitetaan useissa lähteissä 880 792 kappaletta. Aiemminkin telatraktoreita oli maassa valmistettu, mutta esimerkiksi Stalinets-60-traktori oli metrimitoille muunnettu Caterpillar 60:n kopio. Kaksipaikkaiselle pehmeälle penkille saattoi suunnata niin lämmintä ilmaa kuin puhallusta ulkoa, ja lasinpyyhinkin oli vakiovaruste – käsikäyttöinen tosin. Käynnistysmoottorin sai käyntiin sähköisesti ohjaamosta käsin. Valmistettujen traktoreiden määrä lasketaan jo miljoonissa. DT-75:ttä valmistettiin myös Pavlodarin kaupungissa Kazakstanissa, ja Volgogradissa tuotanto jatkuu yhä. Ulkolyhtyjen lisäksi omat lamput kajastivat myös mittaristoon, joten traktoristi pysyi koneen mielialoista hyvin perillä. Uuden telakoneen V6-moottori tuotti mallinimen mukaisesti 150 hevosvoimaa, ja sen käyttäminen oli entistä mukavampaa ohjauspyörän ja vauhdissa vaihdettavien vaihteiden ansiosta. Altain traktoritehtaalla Rubtsovskin kaupungissa Länsi-Siperiassa lähellä Kazakstanin rajaa sen valmistus jatkui pitkälle 70-luvulle, ja yhteensä tätä hyvin suosittua mallia rakennettiin liki miljoona kappaletta. SHTZ-NATI oli ensimmäinen Neuvostoliitossa suunniteltu telavetäjä. Takapää ja telasto olivat yhä samat kuin DT-54:ssä. T-74 oli hyvin pitkäikäinen. Vuonna 1959 alkoi yksinomaan Harkovassa uudistetun telatraktorin valmistus. Uusi hirviö oli hidas, piti kovaa ääntä ja välitti kaikki maanpinnan muodot tuntuvasti kuljettajan aisteille. T-74 oli T-4:ään verrattuna hyvin käyttäjäystävällinen. Aikaan nähden työskentelyolot olivat mainiot. DT-54 varustettiin myöhemmin umpiohjaamolla sekä hydraulisella nostolaitteella. Tätä traktoria valmistettiin edeltäjänsä tapaan Stalingradissa, Harkovassa ja Altaissa. Runkoohjattava pyörämalli T-150K oli rullannut Harkovan tehtaalta jo kymmenen vuotta aiemmin. Se oli hieman T-74:ää tehokkaampi, mutta muutoin ominaisuuksiltaan melko samanlainen. Kaksipaikkaiseen ohjaamoon tuli lämpöä ja raitista ilmaakin tuulettimen kautta. Petrolikäyttöisen 52-hevosvoimaisen SHTZ-NATIn seuraaja oli dieselmoottorilla varustettu DT-54, joka näki päivänvalon 1949. T-75:ssä oli tehoa 75 hevosvoimaa, 9 vaihdetta eteenpäin ja käynnistysmoottorissa sähköstartti. Teho on noussut 180:een hevoseen, ja muitakin uudistuksia on vuosien varrella tehty. Viimeksi moinen härveli nähtiin Vanhoissa Koneissa tämän vuoden ykkösnumerossa. T-75 eli vain pari vuotta. Jo 60-luvulla Altain traktoritehtaalla alettiin valmistaa T-74:ää tehokkaampaa, Siperian vaativiin oloihin sopivaa telatraktoria T-4, joka hönki kuudesta pytystään yli 100 hevosvoimaa. T-74 oli monikäyttöinen traktori voiman ulosoton, hydraulisen nostolaitteen ja piikkitelaston ansiosta. Huollettavuuttakaan ei ollut ajateltu: tuulettimen hihna kului nopeasti, ja jotta sen sai vaihdettua, oli polttoainetankki irrotettava. Harkovan tehdas sylkee T-150-mallia yhä pihalle. Vaikka kone oli tehokas, sen suunnittelu ei onnistunut yhtä hyvin kuin T-74:n. 51 06/15
Perillä vieläkin rennommin Oli sovittu alustavasti, että traktorimarssi saapuu Tuunasen pihaan puolilta päivin. Iltapäivä meni rattoisasti tutustuttaessa Tuunasen konekokoelmiin sekä massiivisiin puurakennuksiin. 52. Arvio osui kohdalleen, sillä kello olii tasan 12 ryhmän saapuessa pihaan. Matka jatkui Harjutietä Punkaharjun keskustaan, joka tunnettiin Punkasalmena, kun marssilla käytetty kalusto oli uutta. Aina mukava yhdessäolo saman henkisten kavereiden kanssa ei vaadi ympärilleen raskaita tapahtumajärjestelyjä. Punkaharjulta Porschen ja kolmen Valmetin muodostama marssirivistö suuntasi idylliseen Putikon kylään ja sen lakkautetulle asemalle, jossa marssille liittyi Pellisen Janne vuoden -85 Belarus 825:llään. Usein riittää, kun otetaan evästä reppuun ja ajellaan vaikka vanhoilla traktoreilla tuttujen luokse saunomaan kauniissa kesäillassa. Osallistujalistojen on tapana elää vähän kumpaankin suuntaan eri syistä. Rentoa retkeilyä Lähtöpaikalta liikkeelle lähtivät Jyrki Mielonen lehdessämmekin esitellyllä Porschellaan, Henri Hämäläinen sekä Jarmo Mielonen kumpikin omalla Valmet 361:llään sekä Jani Patamäki Valmet 702 S:llä. Lähdön hetkellä paikalla oli neljä traktoria sekä jälkivarmistuksesta vastannut Pasi Seppänen vuoden 1965 Taunus 12M TS:llään. Väliaikatietoja projektinsa etenemisestä kävi paikalla antamassa myös yksi yhdistyksen jäsen, joka sai aamupäivän aikaan traktorinsa ajokuntoon ja saapui lopulta määränpäähän muiden perässä. Suureen laavuun kymmenen hengen ryhmä mahtuikin varsin väljästi makkaranpaistoon ja nokipannukahville. Jälkimmäistä edusti heinäkuun lopulla perinnekoneyhdistys Puruveden Masinistien traktorimarssi. Illan ohjelma oli leppoisaa keskustelua savusaunan löylyissä. Myös matkalta liittyi yksi jäsen mukaan marssiin, joten papatusta saatiin kuulla lopulta ihan riittävästi. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Traktorimarssi kulttuurimaisemassa Kesäkaudella harrastajille on tarjolla monenlaista tapahtumaa aina kaupallisista alan messuista kaveriporukan keskinäisiin konerientoihin. Lauantaiaamuna vähän vaille yhdeksän kokoontui Puruveden Masinistien jäseniä Kerimäen Kulennoisten koulun parkkipaikalle, joka oli sovittu traktorimarssin lähtöpaikaksi. Putikon asemamakasiinissa tutustuttiin saviseppä Hannu Sairasen saviastiamyymälään jonka jälkeen suunnattiin kohti lopullista määränpäätä, harrastajatoveri Esa Tuunasen konekokoelmia. Kesäisen traktorimarssin reitti kulki Kulennoisista Tuunaansalmen kautta Punkaharjun Harjutielle, missä pidettiin kahvitauko kansallismaisemassa noin kymmenen kilometrin ajon jälkeen. Ryhmän majoitusta varten oli varattu armeijan puolijoukkueteltta, joka hoiti tehtävänsä hyvin
Asema on kuitenkin löytänyt jo vuosia sitten hyvän isännän saviseppä Hannu Sairasesta, jonka studio sijaitsee rakennuksessa ja myymälä vastaavasti aseman tavaramakasiinissa. Aamukahville ajettiin Punkaharjun kansallismaisemaan. Saunan lämmetessä arvuuteltiin muun muassa Tuunasen kokoelman koneiden käyttötarkoituksia. Janne Pellisen Zetor oli ryhmän uusin traktori. Yksi moottorimarssin etapeista oli Putikon asema. 53 06/15. Perillä Esa Tuunasen luona ryhmälle riitti ihmeteltävää ja katseltavaa koko päiväksi. Vuonna 1908 rakennettu asema on suomalaisten asemarakennusten enemmistön tavoin poistettu alkuperäisestä käytöstään
Paikalliskone on vuodelta 1953 ja Matin vehkeitä. Ei aivan jokapäiväinen tuttavuus tämä ranskalainen Japy-moottori. Katsastimme paikalla ajopelejä, maamoottoreita ja sahoja. Kahden miehen konetapahtuma Karvia, 1.–2.8. Näilläkin eväillä on jo pariin kertaan saatu aikaan lämminhenkinen, monipuolinen ja mielenkiintoinen pikku konetapahtuma. Matin Kontiota tutkittiin päältä, sisältä ja alta. Kun äänivarteen pantiin iskemätön neula, oli sointi vertaansa vailla. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Jarmo Isokallion pikku-Valmet oli seissyt ainakin 20 vuotta, kun uusi isäntä pelasti sen ja laittoi kokonaan uuteen uskoon. Ari soitti savikiekolta Olavi Virran Täysikuun. Isomman kyläjuhlan eli Karvia-Päivien kyljessä pidetyn näyttelyn olivat panneet pystyyn vasta vähän päälle parikymppinen harrastaja Matti Perämäki ja hitusen iäkkäämpi mutta vähintään yhtä innokas Ari Partala. 54. Noin neljän ihmisen koneet, kaksi järjestäjää ja yksi puffetinpitäjä. Matin neliovinen Amazon vuodelta -60 pisti autorivistä ensinnä silmään – mitenkään saksalaisia tai venäläistä moittimatta
Valkovenäläinen moottoripyörä nimeltä Minsk Neuvostoliiton hajoamisen ajoilta. Fiat 415DT vuodelta 1967 on kiintoisa nelivetomalli. Belarus T25A tunnetaan myös nimellä Vladimirets, sillä se on Suomessa käytetystä merkistä huolimatta venäläisen Vladimirin traktoritehtaan tuotantoa. Neuvostoliittolainen Družba-moottorisaha oli Suomessakin tovin myynnissä yli 50 vuotta sitten, mutta lopulta turvallisuusseikat veivät ystävyyssahan markkinoilta. 55 06/15. Tunteja on mittarissa alle 200. Keskimmäinen rautapyörä on vuosimallia 1935, ja näkyy lähempää tämän lehden katsauksessa tuon vuoden koneisiin. Tässäpä todellinen harvinaisuus Satakunnan savella. Suomessa ei Matin 125-kuutioista huolita tieliikenteeseen, joten sen maastokestävyyttä täytyy pakon edessä testata. Näitä oli tiemmä aikoinaan muutama kappale tuotu Ikaalisiin. Matin Fordson-kolmikko. Matti on entisöinyt italialaiskaunottaren. Sahakummajaisen nykyinen omistaja Ari pohtii, onko Družba-sahuri mahtanut koskaan panna starttia takataskuun huomatakseen sahan sammuttua, että vetovaijeri on piiloutunut Siperian hankiin. Niittokone ei tainnut olla Massikan perässä ihan vain koristeena tai näyttelyesineenä. Matin Vladimiretsiin palaamme taatusti
Teksti ja kuvat: Mika Rassi Super Dexta odotteli toiveikkaana syyskylvöjä ja maanmuokkaushommia. Huittisten konetapahtuma järjestettiin tänä vuonna yhdeksättä kertaa. Monipuolinen tarjonta ja epäilemättä ilmainen pääsykin toivat kentälle runsaasti innostunutta väkeä. Vuorottelu on mielekästä, sillä näin tapahtuma viedään välillä kyliin, välillä taas tuodaan kaupungin keskustaan. PIlvisessä säässä ei tarvinnut siristellä eikä hikoilla, joten useita kentälle rullanneita erikoisuuksia oli sangen hupaisaa tiirailla. Joka toinen vuosi, kuten nytkin, ollaan kaupungissa kentällä, jossa toimintaa on lähinnä ajoneuvoparaatien muodossa. Pääpukari Erkki Jokinen kertoo, että joka toinen vuosi tapahtuma järjestetään pellolla, ja niinä vuosina ohjelmaan kuuluu paljon työnäytöksiä. Huittisten yhdistyksessä on parisataa jäsentä, mutta kesätapahtumaan on kerätty koneita pitkin kevättä ulkopaikkakuntia myöten. Samalla politiikalla toimii Huittisten kokoontumisajo toukokuun lopulla. Ajoneuvokulkue lähtee urheilukentältä johonkin lähikylään, ja näin koneita saavat ihailla niin kaupunkilaiset kuin kyläläiset. Kentällinen muinaismasiinoita Huittisten wanhat konneet -yhdistyksen nimikkotapahtuma pidettiin elokuun alussa kaupungin vanhalla urheilukentällä. 56. Myös Man taisi jo haikailla syksyisille pelloille, sillä sen perässä killui McCormickin lannoitelevitin. Kävijämäärää Jokinen ei lähde arvailemaan, mutta toimittaja ei ollut ainoa, joka sai etsiä parkkipaikkaa hieman kauempaa kentästä
Timo Rekolan amerikkalainen Ford NAA on vuosimallia 1954. Pekka Alhon 60-luvulla ostamaa konetta käytetään yhä perunamaan vakojen ajossa. Kumit ovat ilmeisen kovaa laatua, sillä niitä ei ole koskaan vaihdettu. ZAZ-968 M -mallia valmistettiin vuodesta 1979 merkin hautajaisiin eli vuoteen 1994 asti. 57 06/15. Näitä on Suomeen tuotu noin 100 kappaletta. Hieno perunannostokone on Toivo Koiton paikallista käsialaa. Hauska autoharvinaisuus on neuvostoliittolainen tai tarkemmin sanottuna ukrainalainen Zaporožets, jota pantiin maailmalle nimillä Jalta ja Eliette. Onko peräti ainut Suomessa rekisterissä oleva yksilö. Aikoinaan koneen mukana tuli yksisiipinen kyntöaura ja kiekkoäes, ja onpa Pekka koneella savimaata kyntänytkin. Englantilainen BMB Plowmate on vuodelta 1950. Mallia on tuotu Suomeen 118 kappaletta. Tämä vuoden 1981 auto kuuluu euralaiselle Kari Ruohoselle
Juhani Lähteen hieman pienempi 215-italiatar on vuoden nuorempi, ja se edusti aikoinaan aivan tuoretta mallisarjaa. Harvemmin nähty Allis-Chalmers ED40 vuodelta 1963 kuului Eemil Korjosen perikunnalle. ”Siinähän on suihku!” tokaisi kaunis, nuori ja reipas tapahtumavieras 40-luvun vaasalaisesta. HUITTISTEN WANHAT KONNEET 58. Malli on tietysti Huittisten wanhojen konneitten erikoissuosikki. Scammell-perävaunu on vuosimallia 1952, ja sen on aiemmin omistanut Nokian Kumitehdas. Kolmipyöräinen vetovaunu Scammell Scarab on kotoisin Britteinsaarilta, syntynyt vuonna 1965 ja tehnyt työuransa Helsingin kaupungin katupesuautona. Tarmo Pihlajamäen suoralla etuakselilla varustettu Zetor 25A on vuodelta 1951. Tämä yhdistelmä kiinnosti yleisöä kovasti. Meillä ei rekisterissä ilmeisesti ole muita Scammell-yhdistelmiä kuin tämä Tuure Helmin kaunis ajopeli. Kauniita aurinkoisia pelejä molemmat. Pauli Kurunmäki oli tuonut näytille vuoden -64 Fiatinsa. Kuljettajana oli VeliMatti Korjonen
Yleisössä pohdittiin, onko edessä metsäreissu, jos salvokset loppuvat. Talleksin MA-6210 ”Motoagregaat” on runko-ohjattava peli, jossa pöhisee Zetorin yksisylinterinen ilmajäähdytteinen moottori. Heinäsirkkamainen Farmall F-14 vuodelta 1939 on kuin valmiina loikkaan. Tehdas teki 1980-luvun jälkipuoliskolla muutamia minitraktoriprototyyppejä. 59 06/15. Saksalainen Hako tunnetaan nykyään siivousja kunnallistekniikan laitteista, mutta Seppo Apiliston vuosimallin 1962 pikkutraktori taitaa sentään olla maatalouskäytössä. ”Sohlo kuin mikä, mutta eteenpäin menee – ja taaksepäin”, tokaisi Juhani Talleksistaan. Hienokuntoinen traktori kuuluu Simo Rekolalle. Omistaja Juhani Mäkelälle harvinainen virolainen on tullut Mäntsälästä, jonne ensi omistaja oli koneen sen kotimaasta aikoinaan uittanut. Yrjö Inkinen näytti rakennustaitonsa. Tallinna Ekskavaatoritehas eli Tallinnan kaivuritehdas tunnettiin 70-luvun puolivälin jälkeen nimellä Talleks
Vanhojen traktoreiden lisäksi maatalousmuseon konehallissa on nähtävillä myös muita maatalouskoneita. Traktorien joukosta löytyy myös Allis Chalmers M -telatraktori. Sodan aikana traktori palveli Itä-Karjalassa tykinvetäjänä. Konehallin Koneista voimaa! -näyttelyyn voi tutustua talvikaudella ti–pe ja su klo 10–17. Maatalousmuseon perusnäyttely on suljettuna uuden näyttelyn rakentamisesta johtuen ja avataan jälleen huhtikuussa 2016. Konehallin näyttelyssä esitellään pelloilla ahertaneiden yleisimpien traktorimerkkien lisäksi myös harvinaisempia yksilöitä, joista esimerkkinä pieni BMC Mini. Viimeksi mainittuja koneita ei ole näihin päiviin säilynyt montaakaan. Ulkomaalaista tuotantoa edustaa puolestaan englantilaisen valmistajan Ruston, Proctor & Co:n höyrykone. Konehalliin astuessa vanhat höyrykoneet toivottavat vierailijat tervetulleeksi näyttelyyn. Näyttelyssä oleva telatraktori on ostettu 1930-luvun lopulla maatalouskäyttöön. Konenäyttely rakentuu viiden maatalousaiheisen teeman ympärille, joita ovat kevättyöt, heinänkorjuu, elonkorjuu, syysmuokkaus ja salaojitus. Piikkipyörätraktoriin verrattuna telatraktorin vetokyky oli suurempi, mutta niin oli myös hintakin. Kauppaneuvos Forselius aloitti jo 1860-luvulla maatalouskoneiden kaupan Turussa ja oli ensimmäisiä liikemiehiä, ellei peräti ensimmäinen, joka ryhtyi tuomaan Suomeen höyrykoneita maatalouskäyttöön. Kurkistus konehalliin Kesäinen juttukeikka vei meidät Loimaalle ja Suomen maatalousmuseo Sarkaan. Museon päärakennuksen vieressä sijaitsevasta konehallista löytyi paljon ihmeteltävää vanhojen koneiden ystäville sekä maatalouden koneistumisen historiasta kiinnostuneille. 60. Tämä englantilainen höyrykone on turkulaisen Victor Forseliuksen aikanaan maahantuoma. Järeämpää koneistoa näyttelyssä edustavat muun muassa Massey-Harris-leikkuupuimuri, erilaiset salaojituskoneet sekä traktorikaivurit. Esillä on kotimaista tuotantoa oleva Kullervo-höyrykone Turun Rautaja Vaunuteollisuus Oy:ltä sekä Porvoon Konepajalta valmistunut höyrykone. Tämän Mäkilän veljesten kunnostaman AF20yksilön on museon kokoelmiin lahjoittanut Seppo Kotajärvi. Teksti: Mari Immonen Kuvat: Kari Mattila Güldner on näillä leveyksillä harvinainen näky
Fordson Major on saanut ympärilleen komean tanskalaiskeksinnön, JF MS 90 -leikkuupuimurin. Kuvan etualalla oleva höyrykone on Porvoon konepajan tuotantoa. 1920-luvun Kullervo-höyrykone on Turun Rautaja Vaunuteollisuus Oy:n valmistama. Kaivurilla varustettu Major ja kirkkaan keltainen Valmet saavat vanhan konemiehen muistelemaan takavuosien työmaita. 61 06/15. Vieressä komeasti kunnostettu Fiat 25R Diesel 50-luvulta. Allis Chalmers M -telatraktori on vuosimallia 1937 ja se on kulkeutunut maahan jo 30-luvun lopulla. Höyrykoneiden jälkeen kävijä pääsee tutustumaan viime vuosisadan alkupuolen traktorituotantoon. Henry Ford perusti poikansa Edselin kanssa maataloustraktoreita tuottavan yrityksen vuonna 1915, ja ensimmäiset koesarjan Fordsonit koottiin jo seuraavan vuoden puolella. Taustalla näkyy myös Suomeen tuotu Ruston, Proctor & Co:n valmistama höyrykone
Teksti ja kuvat: Iikka Kekko 62. 40-vuotiaaseen hyväkuntoiseen autoon on uutena laitettu Floby-ohjaamo. Sehän vain lisäsi kohtaamisen riemua. Ristiin rastiin RUOTSISSA Niin lähellä kuin Ruotsi onkin, jaksaa se kerta kerran jälkeen yllättää vanhoista kuorma-autoista kiinnostuneen retkeilijän. Pohjoisruotsalaisen Sorselen kunnan palveluksesta löytyy tämä vuoden 1975 Scania L80 -paloauto. Vanhoja polttoainemittareita ja niiden rekvisiitaksi rakennettuja vanhanmallisia huoltoasemia löytyy sieltä täältä Ruotsista. Kuvissa esiintyviä autoja ei lähdetty etsimään minkään vinkin perusteella vaan ne kohdattiin ihan spontaanisti. Se edustanee viimeisiä tämänmallisia ohjaamoita, joita paloautoihin on asennettu
63 06/15. Ruotsalaisen mittapuun mukaan tämä L81 alkaa olla melko mielenkiinnoton aihio, sillä parempia yksilöitä tuntuu löytyvän runsaasti. Mats Lundström Åkerin Scania-Vabis LS76 on nähnyt tietä vasta 28 tuhannen kilometrin verran, kun taas tuoreempi 111-malli on kuluttanut ruotsalaistietä jo 40 tuhannen kilometrin edestä. 24-paikkaista onnikkaa kuljettaa Henschelin 84-hevosvoimainen diesel. Saksalaista bussimuotoilua edustaa tämä Harmening HKB -harvinaisuus, jollainen on tallentunut Ruotsin Eksjöhön. LB86-Scania on puolestaan edelleen arkiajossa Kalixissa
KOWAN TEKNOLOKIAN ISO-T Reijo Alho 64 Seppiä ja Mestareita Reijo Alho
Näin kaikki halukkaat saisivat nähdä yhtä aikaa useamman toiminnassa olevan maamoottorin. Vaikka miehen kotipihassa pidetyt maankuulut Kowan Teknolokian Päivät on säilötty varastorasvoihin, löytyy kaikenkokoisia ja melkoisen harvinaisia laitteita pihapiirissä sijaitsevista rakennuksista edelleen. Ensi alkuun oltiin kylän yhteisen laitteen varassa, mutta sitten kotitilalle onnistuttiin 1950-luvun alkupuolella hankkimaan oma, tosin vanha ja jo paljon käytetty maamoottori. Rakennukset täyttyivät pian uusista löydöistä, ja jotta kaikki saatiin katon alle, nousi pihalle museorakennus. Reijon lisäksi vanhoista koneista innostuivat myös pojat Vesa ja Kimmo. Jonkin ajan kuluttua tuli hankittua toinen ja pian kolmaskin. Reijo Alhon lapsuudessa maamoottori oli arkinen pientilan käyttöesine, joka ei herättänyt sen suurempia innostuksen tunteita. Kokoelmista löytyy muun muasssa mittava määrä kunnostettuja maamoottoreita sekä puhalluslamppuja. Pian tilanne oli se, että Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Tapio Mäntyniemi Kowan teknolokian museo sijaitsee Vesilahden Rämsöössä samalla tontilla Vesa ja Kimmo Alhon koneistamoyrityksen kanssa. Samalta istumalta kaksikko keksi myös osuvan nimen Kowan Teknolokian Päivät. ”Ensimmäisessä tapahtumassa vuonna 1991 oli väkeä vieraana vielä aika harvakseltaan. Siellä koneharrastus oli hänen mukaansa täydessä vauhdissa, kun Suomessa vasta heräiltiin säilyttämään ja kunnostamaan vanhoja koneita. Sen suojiin saatiin sijoitettua maamoottoreita, moottoripyöriä, mopoja, moottorisahoja sekä Vesan ja Kimmon erityisenä kiinnostuksen kohteena olleita höyrykoneita. Maamoottoriharrastuksen pioneeri, kolmisenkymmentä vuotta kaikenlaisten koneiden parissa vapaa-aikansa viettänyt Reijo Alho on viime vuosina hiukan höllännyt tahtia harrastushommissaan. Yhteistuumin päätettiin pitää kesällä pieni kylätapahtuma Alhon kotipihalla. Reijo kävi muutaman kerran katsomassa alan tapahtumia Englannissa ja Saksassa. Nimi tapahtumalle Talvisydämellä joulupukkikeikalla ollessaan Reijo jutteli kuskikaverinsa kanssa tapahtumaideasta. Mutta niin vain Kowan Teknolokian Päiwätkin kasvoi vuosi vuodelta suuremmaksi. Kun muutamat kyläläiset näkivät hauskan vanhan vekottimen papattamassa Reijon pihalla, alkoi tulla toiveita sellaisesta päivästä, jolloin saisi tuoda tuttavansakin mukaan katsomaan tuota antiikkista ihmekonetta. Aikansa kutakin Jumittuneita ja kauan sitten käytöstä poistuneita maamoottoreita oli 1990-luvun alussa paljon tarjolla varsin edulliseen hankintahintaan. Vasta muutama vuosikymmen myöhemmin Alho tuli hankkineeksi itselleen yhden maamoottorin, jonka kunnosti toimintakuntoon ihan vain omaksi ilokseen. Kävijöitä oli jokseenkin saman verran kun viimeisissä oli järjestysväkeä”, Reijo nauraa. 65 06/15. ”Onkohan yhtään laitetta tuotu kotiin toimintakuntoisena?”, Reijo pohtii
Kowan Teknolokian Päivät pidettiin kaikkiaan 15 kertaa Alhon pihapiirissä. Kowan Teknolokian Päivät laajenivat ja monipuolistuivat, kun toisiakin lähiseudun harrastajia saatiin tapahtumapäiviksi esittelemään koneitaan. Ensimmäisen kerran toteutus tapahtui haitaritaiteilija Kimmo Pohjosen ja laulaja Ismo Alangon kera. Musiikkia maamoottorilla Koneharrastus ei suinkaan loppunut, vaikka tapahtuma laitettiinkin hyllylle. Kun Reijo alkoi sairastella, tehtiin päätös siitä, ettei tapahtumaa toistaiseksi järjestetä. Vesilahden vahva koneperinne sai eräänlaista jatkoa, kun Rämsöön Moottorimusiikin Festivaaleilla esitettiin vuonna 2008 musiikkia, jossa maamoottori toimii rytmikoneena. Melkoinen maamoottoreiden papatus täytti tienoon, ja koneissa paloi lähemmäs tuhat litraa polttoainetta viikonlopun aikana. Alhon miesten kaikki liikenevä aika kului niitä sekä kaikenlaisia muitakin vanhoja koneita kunnostaessa. Vuosien kuluessa muuallakin oli herätty koneharrastukseen, ja samankaltaisia tapahtumia oli alettu järjestää jo usealla paikkakunnalla eri puolilla maata. 66 Seppiä ja Mestareita Reijo Alho. Monia perinnetöiden tekijöitä tuli pihalle pitämään työnäytöksiä, ja vieraille tarjottiin hieno mahdollisuus osallistua erilaisiin työpajoihin matonkudonnasta pajupillin ja tuohisormuksen tekoon. Viimeisillä Kowan Teknolokian päivillä syntyi idea musiikkiesityksestä, jossa maamoottori antaa rytmin esitettävälle kappaleelle, ja sen myötä Reijo onkin ollut maamoottoreidensa kanssa mukana monissa ainutlaatuisissa musiikkiesityksissä. Myös tanssija Alhon pihalla kowaa teknolokiaa on käytetty myös kaivoveden nostoon. Tapahtumajärjestelyt hoidettiin omalla pienellä porukalla, ja ne tuntuivat viimeisinä vuosina liian raskailta
Tree Monster -kulkupelin Sachsmoottori on muutettu kolmesylinteriseksi. Tee-se-itse-miehen ei tarvitse heti lähteä ostoksille, kun kone rikkoutuu. ”Olen ollut koneideni kanssa myös Senaatintorilla, Taalintehtaalla sekä Tamperetalolla maamoottorimusiikkiesityksissä”, Reijo Alho kertoo. Viimeisimpänä kunnostuksen kohteena on ollut Bolinder Munktells -traktori, joka osoittautui huomattavasti ennakko-odotuksia haasteellisemmaksi kunnostuskohteeksi. Lisäksi tallessa on mittava määrä menneiden vuosikymmenten polkupyöriä, puhalluslamppuja, pienkoneita sekä paljon muitakin vanhoja museoikäisiä esineitä. Kunnostettavaa riittää Sairastelun myötä koneiden kunnostustahti on jonkin verran hidastunut, mutta lähes koko ajan on jotakin ollut työn alla. 67 06/15. Siinä yhdistyy kansanmusiikki, suomalainen jazz, musiikin akustiset, sähköiset ja elektroniset äänimaailmat koneiden välillä omatahtoisiin sooloihin”, luonnehditaan tapahtuman esittelyssä. Lukuisia muitakin taiteilijoita on sittemmin esiintynyt maamoottorirytmin säestyksellä, ja Moottorimusiikin Festivaalitkin on järjestetty jo kolme kertaa, viimksi elokuussa 2014. Monipuolista kalustoa Reijolla on maamoottoreiden lisäksi useita itse kunnostamiaan traktoreita, paljon mopoja ja moottoripyöriä, ja löytyypä tallista T-Fordkin. ”Maamoottorien ja muiden koneiden äänien antama musiikillinen rytmija sävymaailma inspiroi mielenkiintoista taiteilijoiden kokoonpanoa luomaan uutta omintakeista musiikkia. ”Harrastuksen alkuvuosina hajotin paljon vanhoja moottoripyöriä osiksi ja kiertelin myymässä niitä romutoreilla. Myös kaksipyöräisiä on esillä melkoinen määrä. Reijo Kela sekä sirkustaiteilija Ville Walo osallistuivat ohjelmanumeroon. Hengettömäksi mennyttä porakonetta voidaan pyörittää pesukoneen moottorin voimin. Kysyntää keikoille olisi nykyisellään enemmän kuin mitä mies jaksaa tehdä. Sitten minusta tuli vähän toisenlainen harrastaja ja aloin kasata ja kunnostaa vanhoja laitteita”, mies nauraa. Moottoripyörillä Reijo on ajellut jo vuodesta 1953, heti siitä lähtien kun sai kortin kouraan ja pääsi ajelemaan omalla Raleigh’lla. Kalustoon on vuosien mittaan kuulunut niin sivuvaunu-IC, NSU kuin Harrikkakin
68 Seppiä ja Mestareita Reijo Alho. Ruotsalaisvalmisteinen Polar-hehkukuulamoottori on ollut aiemmin ammattioppilaitoksen käytössä
Alun perin se on antanut voiman valta-akselille, mutta on sittemmin ollut agregaatin pyörittäjänä. Sitä kautta lukematon määrä vanhoja laitteita on saatu pelastettua meidän ja myös tulevien sukupolvien ihmeteltäväksi. Nyt se on kuitenkin ajokunnossa, ja sillä on mukava pärryytellä pieni lenkki pihapiirissä tai kylätiellä. Komea Marshall-höyrykone on aikanaan ollut Sysmän Valittulan meijerin käytössä. ”Enää ei hankita koneita yhtään lisää vaan keskitytään säilyttämään olemassaolevia”, Reijo ja Vesa toteavat. 69 06/15. Venäläisvalmisteinen ilmajäähdytteinen M-63-tähtimoottori somistaa museohallin ovenpieltä. Maamoottoreiden ja muiden vanhojen koneiden arvostus ja kunnioitus on noussut huimasti viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Vaikka koneharrastus onkin miehen itsensä mielestä nykyisin enää säilytysasteella, on kuitenkin selvää, että kowan teknolokian mies Reijo Alho, joka tunnetaan harrastepiireissä lempinimellä iso-T, on jättänyt uraauurtavalla toiminnallaan suuren jalanjäljen vanhojen koneiden harrastekenttään. Varsin moni Kowan Teknolokian Päivien kävijä on saanut niin polttavan konekeräilyn kipinän, että heistä on tullut uusia innostuneita harrastajia. Moottoria on käytetty näytöksissä Alhon pihalla. Amerikkalaisen moottorin pallomainen äänenvaimennin tuprauttelee tasaisesti joka suuntaan. Vesa Alho pyöräyttää tottuneesti 1920-luvun pitkäiskuisen Waterloo-maatalousmoottorin tulille
Jo alkupuolella vuotta peltotyövälineitä hankittiin ja uusittiin vilkkaasti. Ojanen 70 KONEELLISTUMINEN VUONNA 1935. Yleisemmin katsoen ajat olivat kuitenkin paremmat. Uutta puhtia koneellistumiseen vuonna 1935 Kahdeksankymmentä vuotta sitten pula-aika alkoi helpottaa. Kesäkaudella puolestaan kävi niin, että Hankkijalta pääsivät loppumaan elonleikkuukoneet. Konekaupoista kerrottiin, että aurojen ja äkeiden kaltaisen kaluston myynti oli kaksintai kolminkertaista edellisvuoteen verrattuna. Vuoden mittaan Hankkija myi koneita noin 40 000 000 markan arvosta, kun edellisvuonna myynti oli ollut 25 miljoonan ja surkeimman pulan aikana 15 miljoonan markan luokkaa. Teksti ja kuvat: Olli J. Maatalouden kannattavuus oli nousussa, ja pulavuosiksi pysähtynyt koneellistuminen lähti uudelleen käyntiin. Kasvanut kiinnostus koneistamiseen näkyy selvästi siitä, että vuoden alkupuolella Suomen Ford Oy ei aina pystynyt suoraan varastosta myymään Fordsonia kaikille kiinnostuneille vaan tehtaalta piti odottaa täydennystä. Pulavuodet olivat kuitenkin tehneet koneliikkeet varovaisiksi. Tilojen pakkohuutokaupat tosin jatkuivat lukuisina, sillä vuoden ensimmäisellä neljänneksellä niitä oli yli 600. Maatalouskoneiden myynnin kasvu oli yleensäkin hyvää. Vuoteen 1935 mennessä pula-ajasta oli päästy jo maaseudullakin. Omavarainen koneellistuminen pääsi Suomessa vauhtiin eritoten maataloudessa. Traktoreiden mainonta oli käytännöllisesti katsoen loppunut, eikä vielä vuoden -35 aikanakaan ilmestynyt montaa traktorimainosta sanomatai ammattilehdissä
Viljan kuivaamisen tärkeys ymmärrettiin hyvin. Tarjolla oli esimerkiksi AS-Kuivausriihi, Cosinus, Jyvä, Nopsa-Pat, Pajulahti, Paras, Ruonan Riihi, Valio, Varma ja Voitto. M. Epilän konepajan tuotteet sopivat enemmänkin pienille viljelmille. Traktoreiden esiintyminen näyttelyissä oli vielä vä71 06/15. Viljanviljely laajeni, ja sitä pidettiin valtakunnallisena avainasiana, kun pyrittiin omavaraisuuteen. Koneiden esittelyn kannalta tärkeimmät olivat Salon seudun ja Tampereen näyttelyt. Kuivureiden merkit osoittivat selvästi niiden kotoisen alkuperän. Tasavallan presidentti vieraili Kemin näyttelyssä, ja pääministeri puhui Tampereen näyttelyssä. Hankkijan MKT-tehdas esitteli pääinsinööri J. Yleisöä kertyi pienillä paikkakunnillakin tuhatnumeroisesti. Petäjän kehittämiä uusia ESA MP -puimakoneita. Täytyy muistaa, ettei tuomaristo voinut näyttelyissä arvioida kaikenlaisten koneiden toimintakykyä, joten esimerkiksi niittoja korjuukoneet jäivät ilman julkisia tunnustuksia. Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä saattoi yhdelläkin sivulla olla neljän tai viiden kuivaajan mainoksia. Teijon tehtaan Iso-Paavo-puimakonetta esiteltiin ”vuoden 1935 puimakoneuutuutena”, ja heittokohlijarakenteen etuja kehuttiin. Porin Konepaja oli ehtinyt jo aikaisemmin esitellä uudet Sampo-puimakoneet, Siroja Teho-merkkisiä oli tarjolla pienemmiltä valmistajilta. Tästä puolestaan seurasi se, että viljan käsittelyn parannukset kiinnostivat. Maatalousseurat järjestivät näyttelyitä 19 paikkakunnalla. Näyttelyissä tilaisuus tutustua Koneisiin oli paras mahdollisuus tutustua käymällä maatalousnäyttelyissä. Tampereella arvovaltainen tuomaristo myönsi korkeinta arviota edustavat ensimmäiset palkinnot ja kunniakirjat BMV-, Olympiaja Wickström-moottoreille, Esa-, Tehoja Sampo-puimakoneille sekä kuudelle eri kuivaajamallille. Kotimaiset Kone ja Silta Oy:n Lactaja Milka-separaattorit olivat suosittuja, mutta tuontimerkeistä Alfa-Laval oli vahvoilla. Erilaisia kuivurirakenteita ja laitteita tuli tarjolle hyvin monilta eri valmistajilta, yleensä pieniltä maaseudun verstailta. Puimakoneiden myynti ja tarve olivat vahvassa kasvussa, koska leipäviljan viljely oli kasvanut aivan tavatonta vauhtia edellisestä vuosikymmenestä. Leinon tehtaiden tuotanto oli vanhastaan tuttua ja laajaa. Lehdistössä ei koneita esitelty, eikä mainontakaan ollut vilkasta saati tietoa antavaa
Toisaalta venemoottorina paremmin tunnettu Andros esittäytyi myös maamoottoriversiona. Fordin traktoriosaston johtaja Wahlstein oli syksymmällä mukana keskisen Suomen kautta Kajaaniin ulottuneella kyntönäytöskiertueella ja kertoi lehdistölle alan parantuneista tunnelmista. Ford-yhtiö alkoi taas järjestää käyttäjäkoulutusta ja työnäytöksiä. 72 KONEELLISTUMINEN VUONNA 1935. Teijon tehtaalta uutta oli Teijon Voima -moottori aiempien Teijon Voitto ja TTB-moottorien rinnalle. Kovasti vilkastunut traktoreiden kysyntä herätti tuontiliikkeet lamakauden horroksesta. Jälki-ilmoittautuneina niitä kuitenkin isoihin näyttelyihin tuotiin. Vanhaa tuttua Hankmoa kehitettiin sitäkin. Maatalouden koneistumiseen kuului tietysti separaattoreiden käyttö lypsykarjan hoidon avittajana. Kone ja Silta Oy:n Lactaja Milka-separaattorit keräsivät tunnustusta ulkomaisissa näyttelyissä ja kokeissa. Hankmo oli niin tunnettu, että tästä merkistä tuli lähes kaikkia äkeitä koskeva yleisnimi. Vilénin tehtaan BV ja tuontitavaraa ollut John Deere Waterloo Boy edustivat vaakasylinterirakennetta vaihtoehtona noille pystysylinterisille. Ennakkoilmoittautumisten mukaan painetuissa näyttelyluetteloissa ei niistä ollut juuri mainintojakaan. Mainoksissa oli vedottu testituloksiin, jotka oli saavutettu rakenteeltaan erilaisella mallilla kuin mitä Suomessa myytiin. McCormickia edustavasta SMK:sta sentään kerrottiin lehdistöllekin, että niin uusien kuin käytettyjen traktorien myynti oli lähtenyt hyvin käyntiin. Vuoden lopputulokseksi kertyi 152 myytyä Fordsonia. Muiden merkkien lukemat olivat siihen verrattuna vähäisiä. Tuomioistuin ei katsonut maalaisten harhauttamista rangaistavaksi teoksi. Vuoden mittaan separaattoriasiat olivat käräjillä, kun Diabolojen maahantuoja oli syytteessä harhauttavasta mainonnasta. Aihetta olikin, sillä kahta vuotta aiemmin Fordsonien myynti oli jäänyt 12 traktoriin, mutta nyt oli kesään ehdittäessä myyty jo sata. häistä. Ainakin Cletrac, Deering, Fordson ja McCormick esittäytyivät näyttelyissä. Diabolo-separaattorit saivat kyseenalaista mainetta, kun uutta tehokkaampaa mallia mainostettiin, mutta vanhempaa mallia todellisuudessa myytiin. Moottoreiden osalta maatalousmoottoreina yleisimmät BMV, Olympia ja Wickström näkyivät eniten julkisuudessa ja jälkimmäiset kaksi ahkerimmin venemoottoreiden mainoksissa
Moottorin kerrottiin tarjoavan 75 prosentin säästön polttoainekuluissa. Maaseudun koneellistuminen vauhdittui huimasti myös autokaupan vilkastumisen myötä. Dieselmoottoristen linja-autojen suosion Korpivaara mainitsi erikseen, toihan Korpivaara & Halla maahan Bûssing-NAG-merkkisiä dieselbusseja. Heinäkuussa Korpivaara & Halla Oy:n johtaja Juhani Korpivaara kertoi lehdistölle, ettei edes ”parhaimpina autohulluusvuosina” autoja ostettu kesällä yhtä innokkaasti kuin nyt. Laajaa huomiota herätti myöskin Pohjanpalon kehittämä lentokonemoottori. 73 06/15. Rautatieliikenteeseen puolestaan ilmestyi Tampellan kuusisylinterisellä 165 hevosvoiman dieselillä toimivia moottorivaunuja. Kuorma-autojen mainoksia julkaistiin Maaseudun Tulevaisuudessa melkein yhtä tiheään kuin isojen kaupunkien sanomalehdissä, sillä kuormaauto oli erittäin tärkeä laite maamme valtaväestön eli maaseudun ihmisten elinolojen kohentumisessa. Moottoritehdas Ares esitteli pääsuunnittelijansa Ernst Pohjanpalon ”käänteentekevää kotimaista keksintöä”, veneja laivaliikenteeseen tarkoitettua raakaöljymoottoria, jota se kutsui matalapainemoottoriksi. Kuorma-autokaupassa vahvimmilla olivat Fordin uudet V8-ajokit, ja Ford-yhtiö muistutteli ahkerasti, että 42 prosenttia maan kuormureista oli Fordeja. Federal, Reo ja Studebaker näkyivät mainoksissa muista merkeistä tiheimmin, Volvo ja Sisukin joskus. Toinen suuresti suosittu kuormuri oli Chevrolet, jota markkinoitiin alhaisiin käyttökustannuksiin vedoten. Motorisoitumista liikkumisessa ja kuljetuksissa Moottorien suhteen vuoden 1935 huomattavimmat asiat tapahtuivat muualla kuin maataloudessa
Jokaisella autolla on tarina. AUTOILUN AJANKUVAA Boxer SpeedDay Vanhat Volkkarit vauhdissa Mercedes-Benz W124 saavutti museoiän Pirteän auton värikkäät vaiheet AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 06/15 • Hinta 8,90€ Taksitolpilta harrastetalleihin N6 00 ’69 HOnda TaskurahaRange Rover ’73 Aktiivisen perheen monikäyttöauto Pienet ja ahkerat Katsauksessa kompaktit hyötyajokit Minttu ja Betty Vauxhall Victor ’70 + MKP Petit ’63 06/15 368480-1506 • P AL VKO 2015-42 6 41 48 83 68 48 08 15 00 6 Viipale mediat S UO M A LAI ST A TYÖTÄ – M ADE IN F IN LA N D Honda N600 ’69 • Vauxhall Victor ’70 & MKP Petit ’63 • Range Rover ’73 • Chrysler Newport ’62 • Lloyd Alexander TS ’60 Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi
Puh. Puh. Nouto ja käteismaksu. 040-8675 936 tai paavo@ konepaavo.fi Käytetyt David Brown -siimapyörä, 105*105. 045-3508393 Loimaa Massey ferguson 35, vm 1958, hinta 2500 €. hp. 6200 €. Uusittu 2000:lla. Puh. 1000 € Puh. Kuljetusapu mahdollista omakustannehintaan. yht. 5000 € mahd. 040-8362521 Noormarkku Sisu BK-82 SP/6000-73 kone Mahuri, vaihteisto täysautomaatti, akselistot. Puh. Myydään Porkkala etukuormaaja. 050-5556126 Vantaa. 040-5835970 Nakkila. H. 050-3723647 Padasjoki Valmet 20: osia lava. Hinta: 600€. alv %), Harmaa-Fergusonin osia: nostolaitteen osat, tankki sekä siimapyörä (105*105). alv %), International-siimapyörä, 130*130. Kaikki ovat työja ajokunnossa, käynnistyvät hyvin ja vaihteet toimivat, Juuri huollettu, kaikki öljyt ja suodattimet vaihdettu, säädöt tehty ja tiivisteitä vaihdettu. Puh. 0400751643 Tampere Jyry Sisu 6x2 vm. hp. Puh. 0405281427 Somero Käytetty mutta täysin kunnossa oleva Hurth-vetävä akseli, jossa tasauslukko ja jarrut. Tuulilasi on olemassa. Moottori (Fordson) uusittu vasta, hp. Tarjoa. 0400-681659 Palojoensuu Wanhat vehkeet: David Brown 25D ja David Brown 25. alv %), Leyland-siimapyörä, 140*75. Tiedustelut Puh. Kaikki osat on paikallaan. Juuri kunnostettu, toimiva peli. 050-5317822 Salo Maatalouskoneet Valmet 500 -69, Valmet Terra 865 -67, Valmet Terra 865 BK -69. Tiedustelut Puh. Tarjous. 2500 € Puh. alv 0%). Tiedustelut Puh. 040-8675 936 tai paavo@konepaavo.fi Käytetty mutta kunnossa oleva Nuffield Manuel -kemsu, etuperä. Ei ole ollut koskaan rekisterissä. 150€ (sis. Vaihtolavalaitteet, katsastettu 7/15, Puh. 150€ (sis. Paino mahd myös tuppeen. Puh. Fiat 25R diesel -55 osiksi tai projektiksi, paperit löytyy, 200 € / tarjous, Puh. vaihto Nuffield 3 10/60, M-F 31 -86 ehjät. 040-0458027 Vieremä Kompressori. Uusia letkuja, 2 kauhaa ja talikko, ketjut. Traktorit suoraan käytöstä. 040-0860027 Harvinainen Trauzl-merkkinen pyöräkuormaaja, -65. 800€ (sis. Kysy lisää Puh. 150€ (sis. hp. 041-4531146 Koskenkorva Moottorisahat: Husgvarna 263cd 50€, Homelite mini xl automatic 50€, Clinton d65 2kpl yht 100€, Sahat kunnostukseen, keräilyyn tai varaosiksi. Puh. 040-8675 936 tai paavo@ konepaavo.fi Fordson Dextra vm -61 rekisterissä. Super major, vm 1962, hinta 2500 €. h. Kuljetusapu mahdollista omakustannehintaan. 3200 €. -79. Ford Trader 4-kone. Datsun Bluebird 411 moottori , vaihdelaatikko sekä perä , ja satunnaista muuta osaa joka on jäänyt varaosa autosta. Uudet sähköt, öljyt ja sylinterit. hp. hp. 250€. 500€ (alv %). 0400-681659 Enontekiö / Puh. hp. Sekä Valmet sivuniittokone osina, mieluiten kaikki yhdessä. 044-2668462 Mynämäki Markkinat Osta ja myy kalustoa 06/15 75
PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 64,90 8 numeroa. TILAA INTERNETISSÄ: www.amerikanrauta.. Union T-paita 11,95 € Lippikset • Tarrat • Solmiot • T-Paidat J paljo muut ... Kun muutat, kerro myös meille. Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.. NDI Finland Oy KLASSIKKO TUOTTEET Esim. VOIT TILATA MYÖS PUHELIMITSE! 040 548 6806 www.fanituoteshop.fi Deeren Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. www.ndi.. Konehuolto T. -renkaat Meillä hyvä valikoima renkaita ja sisärenkaita myös entisöitäviin koneisiin. Vanhat Koneet tilaajapalvelu: 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@vanhatkoneet.. www.vanhatkoneet.
Kehittyi kone, vaurastui miehet sekä maat. RAUHASSA RUOSTUVAT Pohjoisen maan asukit ovat työssä raataneet, viljaa sirpillä ja puimurilla kaataneet. Tuli koneet niittämiseen ja puimiseen, traktorit ja kuivurit, pelloille surisevat puimurit. Sepän sirpit terävät, kahvat puiset kätevät. Aika kului, maailma muuttui. Kehitys toi kansalle ison askeleen, muutoksen menneeseen. Kone saattoi olla täysi ongelmikko. Tuli uusi mahtavampi, jäi unholaan vanha väsyneempi, pieni tai hankalampi. Ajatteli ihminen, koneen keksi, se ongelmaan useaan avuksi tepsi. Katkesi kampi, osa tippui, tuli rengasrikko. Hyvä sato saattoi kantaa, seuraavalle talvelle leivän antaa. ELONKORJUU ELONKORJUU Massey Ferguson peittyy lumivaipan alle vuoden kääntyessä talven puolelle. 78. Yksi jos toinenkin puimuri on viimeisen sarkansa leikannut, ja nyt on polttopillien aika. Claas Matador Gigant oli 1960-luvun alkupuolella suurimpia tarjolla olleita puimureita. Tämä suuri taistelija ei enää areenoilla esiinny vaan viettää rauhassa viileitä vapaapäiviään. Lyhteet tuuheat, haasiat tukevat sekä pihassa aumat rehevät kertoivat vaurasta tarinaansa
79. Peltosaarekkeen rannalla aurinko kultaa jyvät ja akanat, muistot sekä menneet. Rapistua saa kukin ajallaan. ST 257 -malli oli Ruotsin suosituin puimuri 1960-luvulla. Pieni punainen polkupyörä näyttää suuren ja pelottavan puimurin rinnalla kovin heiveröiseltä. Kaunotar ja hirviö. Ohjeet puimurin kyljessä 1960-luvun Massey Ferguson -puimuri lepää leppoisasti lepikossa. Arvika-Thermaenius siirtyi vuonna 1960 Volvolle ja osaksi BolinderMunktellia
Vasen puimuri edustaa tiettävästi mallia 945 ja oikeanpuoleinen mallia 970. Tämän mallin moottoreina käytettiin niin Austinia, Chrysleria, Morrista kuin Perkinsiä. Purkamolle joutunut Massey Harris 780. Saksalainen Claas piiloutuu Tuhdin pressun alle. Kyljestä löytyy tarkat ohjekuvat pääkomponenteista ja hihnoista. Hieman tuoreempi Claas kurkkii vajan takaa. Tämä Thermaenius esiintyy vielä vanhalla nimellään ennen omistajuusvaihdosta. RAUHASSA RUOSTUVAT 80. Mallimerkintä jäi epäselväksi. Vuonna 1965 esiteltiin Porissa puimurimalli Sampo 10, jonka markkinoilla ollessa kotimaisten puimureiden markkinaosuus nousi liki puoleen koko myynnistä. John Deeren uudet 900-sarjan puimurit esiteltiin 1973
Vuonna 1947 yhtiö vaihtoi nimensä Sperry New Hollandiksi. Claasin painostuksesta yhtiö joutui muuttamaan nimensä myöhemmin Claysoniksi. 1964 amerikkalainen Sperry New Holland osti Euroopassa hyvin menestyneen belgialaisen omiin nimiinsä, ja 80-luvun puolivälin jälkeen koko konkkaronkka siirtyi Fordin sinilipun alle. Punaiset Sampot uudistuivat jo kaksi vuotta aikaisempien mallien esittelyn jälkeen ja niin putkahti esiin kuvankaltaiset Sampo Rosenlew -tekstillä varustetut 310, 360, 410 ja 460 -mallit. Toisaalla taas belgialainen mekaanikko Leon Claeys perusti puimakonetehtaansa Belgian Zedelgemiin. 81. New Holland Machine Company hämää kuulijaansa eurooppalaisuudellaan, mutta yhtiö onkin kotoisin New Hollandista USA:n Pennsylvaniasta. Kuvan katokseen jämähtänyt 1520 edusti 70-luvun malliston selvästi pienempää päätä. Ensimmäiset punaiset Sampot Suomen markkinoille tekivät tuloaan 1970-luvun alkupuoliskolla jo. Tämä vihreä verso saa jatkaa rauhassa eloaan puimurin leikkuupöydällä. Viimeiset horsmat on puitu ennen polttopillien sytyttämistä. Fahrilla on saari, se oma saari on. Ai, ai Fahria, kaikilla ei ole saaria, mutta meidän Fahrilla oma saari on
Siviilielämässä mies on rakentanut upean Laukaan Tupaswilla -perinnekylän metsälammen rannalle Kuusan kylään. Kiinnostavin taitaa olla vuoden -74 yksilö, jossa on mittarissa vasta 440 tuntia. 82 Seuraavassa numerossa: VALMETIT TYÖSSÄ TUPASWILLAN ISÄNTÄ VANHAT KONEET 7/2015 ILMESTYY 22.10.2015 KAKSI VELJEÄ, NELJÄ FORDIA Sihlmanin veljeksillä Pukkilassa on peräti neljä Ford 4000 -traktoria. Timo Suomelan Valmet korjaa syksyn sokerijuurikassatoa Asikkalan Kurhilassa. Kymmenkunta käyttökuntoista löytyy pihapiiristä edelleen.. Suomelan tilalla on ollut vuodesta 1953 lähtien monta Valmet-traktoria. Vilkaisimme sinisiä herkkuja lähempää. Erkki Kauppinen on monelle tutumpi Pirunpelto-sarjan sorakeisari Asseri Kantosena
numer o • 4 /2015 Suomen Historia 4/2015 Hinta 8,90€ TEOLLISTUMINEN Varkaus – ruukista tehdaskaupungiksi 1970-LUKU Seteleitä automaatista PULA-AIKA Epäilyttävät arkiherkut HENKILÖKUVA Peräseinäjoen susi Ville Ritola määräaikaisena 8 numeroa + avaimenperä Tilaajalahjaksi upea metallinen Suomi-av aimenper ä! (arvo 14,90€) Sota-aika • Tekniikka • Muotoilu • Rikokset • Henkilökuvat • Jälleenrakennus • Yhteiskunta Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Uutuuslehden löydät myös Lehtipisteistä kautta maan! 4490 8 numeroa + avaimenperä ovh. 03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) Viipale mediat KORVAAMATON LUMOAVA YLLÄTYKSELLINEN Kansallismuseo Nationalmuseum Kulttuurien museo Kulturernas museum Suomen merimuseo Finlands sjöhistoriska museum Seurasaaren ulkomuseo Fölisö friluftsmuseum Hvitträsk Hvitträsk Olavinlinna Olofsborg Hämeen linna Tavastehus slott Tamminiemi Ekudden Urajärven kartano Urajärvi herrgård Alikartano Frugård Louhisaari Villnäs SuomenHistoria_KM_2015.indd 1 13.8.2015 10:47:45 Kotirintamalla Naiset sota-ajan työvoimana UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ “Olin liian nuori ja sota ei kuulemma ole la st en leikkiä . Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m2 kokonaisuuksiin. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet.. /kampanja tai soita tilaajapalveluumme: puh. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. 64,90€ Tutustumistarjous! MYYT ÄVÄNÄ VUOKRA TTA VANA Käy öja var asto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. Se oli k yllä uusi hä vy ttöm yy s minua k ohta an, mut ta muk auduin k ohtalo oni. 6990 Tilaa lehti kotiin kannettuna: www.suomenhistoria.. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. “ 6 414888 002355 1 5 4 800 235 -1 50 4 PAL VKO 2015-41 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Suomen Historian 4 . Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä
WWW.KIERTOKANKI.COM Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi NYT CASE IH OSAT UUSIIN JA VANHOIhIN TRAKTOREIHIN! Valikoima verkkokaupassamme kasvaa! Kätevästi netistä, vaikka kotiovelle! Nopeat ja luotettavat toimitukset jo seuraavaksi päiväksi! UUTUUS! RB220 RB-Takakauhasarjan isoveli, sarjan levein 220cm. OXSA RB-TAKAKAUHASARJA TURVALLISEEN JA HELPPOON LASTAUKSEEN SOITA JA KYSY LISÄÄ! Jouni Kämäräinen • 0400 651 502 jouni.kamarainen@lh-osa.fi Suunniteltu ja valmistettu suomessa! Saatavana myös verkkokaupastamme! Rahti kotivelle vain 100€ Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 06/2015 • Hinta 8,90€ TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 40 6 / 2015 • Far go Custom K • Fiat 640 & metsäkär ry • MF 175 & Porkkala-etukuor maaja • MF 685 S • T-74-telatraktori • V olvo T itan Mommilan kartanon vanha työjuhta FARGO CUSTOM K ´55 Fiat 640 ´76 + itse tehty metsäkärry ALTIN YHDISTELMÄ Kowan Teknolokian tekijämies REIJO ALHO TELATRAKTORI T-74 745000-1506 • P AL VKO 2015-43 6 41 48 87 45 00 03 15 00 6 Viipale mediat S UO M A LAI ST A TYÖTÄ – M ADE IN F IN LA N D