33 Verkkokaupastamme osat nyt myös uudempiin ja vanhempiin Ford traktoreihin! Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! 3 743 994 0 2 0 h u P • I M L 4100 IISA Teräskatu 3 • 7 www.lh-osa.fi Viipale mediat 745000-1407 • PAL VKO 2014-48 Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! 6 414887 450003 WWW.KIERTOKANKI.COM 14007 Nämä Yli kaikki näppärästi 200 € tilaukset rahtivapaasti! netistä Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 07/2014 • Hinta 8,50€ SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND • Traktorin varaosat sekä vanhoihin että uusiin merkkeihin • Maatalous- ja yleistarvikkeet • Auran kulutusosat kaikkiin merkkeihin • Maanmuokkauskoneen osat • Laaja valikoima ammattitason työkaluja • Monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majakat ja heijastimet • Lelut, pienoismallit, lahjatavarat ja paljon muuta LEYLAND 704 7/2014 • Aveling Barford Calfdozer • Ford 5000 Major • Leppäsen Fordit • Leyland 704 • Massey Ferguson 35X • Omavalmisteinen puunsiirtokone • Scania-Vabis L75 KONEMIEHEN PALVELEVA TAVARATALO TARJOAA TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT CALFDOZER Aveling Barfordin kääpiöluokan puskutraktori MÄKIVETOKISAT Voimasavua ilmoilla Siikaisten Sammissa KIITOLINJALLA Sillankorvan entisöity Scania-Vabis
Kirjoittajat Vesa ja Marjatta Rohila 120 sivua, til.nro S307 suos.hinta 35,80 Zetor Suomessa ”Paukku-Setorin” lisäksi myös merkin muut vanhat mallit ja niiden käyttäjät. Kuvan kone ahertaa yhä Lahden suunnalla. ALFAMERIN nostalgia- ja tekniikkakirjoja Metsäkoneita Suomessa jja Suomesta 1910–2000 Suomessa valmistettujen jja suomalaismetsissä möyrineiden metsäkoneiden historia Samperin savotasta pahuksen monitoimikoneisiin. (09) 774 2810, www.alfamer.fi Kuusikymmenluvun JÄTTI-JONTIKKA Liki puolen vuosisadan ikäinen John Deere 5010 näyttää tässä aika kesyltä, mutta traktorissa on kokoa vaikka muille jakaa ja koneessa vieläpä hurja 8,7 litran tilavuus. Kirjoittajat Vesa ja Marjatta Rohila 216 sivua, til.nro S269 suos.hinta 35,20 Koko valikoimamme verkkokaupassamme www.alfamer.fi. 83. Kirjoittajat Vesa ja Marjatta Rohila 144 sivua, til.nro S244 suos.hinta 35,20 Traktorit Suomessa 1900–1969 Mukana kaikki merkit, joilla on ollut edustus Suomessa, ja merkeittäin tärkeimmät mallit. Kirjoittaja Juha Vartiainen 192 sivua, til.nro S327 suos.hinta 35,50 Alfamer / Tarusto Oy Kaisaniemenkatu 13, 00100 Helsinki Puh. TOISET ON LUOTUJA KAIVAMAAN Norjalainen Brøyt X20 -kaivuri ei aikoinaan ollut Suomessa aivan harvinainen näky. Tilaa verkkokaupasta www.alfamer.fi tai soita (09) 774 2810! Sähkön vuosisata Monet ihmeelliset laitteet hämmästyttivät aikoinaan, ja hämmästyttävät taas, sillä ne ovat outoja nykyajan ihmisille. Massey-Ferguson Suomessa Suositun Massey-Ferguson 165:n lisäksi myös MF 35 ja MF 65 sekä 200-, 500- ja 1000-sarjan traktorit. Kirjoittaja Vesa Rohila 160 sivua, til.nro S223 suos.hinta 36,50 Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 8/2014 ILMESTYY 27.11.2014 VAMMALAN MUSEO Auto- ja traktorimuseon vaatimattoman oloisen rakennuksen kätköistä löytyy tuttuja ja vähemmän tuttuja vehkeitä. Ja vetäviä pyöriähän ei tarvita. Kirjoittaja Jukka Vesterinen 200 sivua, til.nro S256 suos.hinta 35,20 Maamoottorit ja muut woimakoneet Maamoottoreiden, puimakoneiden, klapisirkkeleiden ja muiden härveleiden ainutkertainen maailma
Kuten kaikissa urheilulajeissa, myös moottoriurheilussa sorrutaan joskus pieneen vilppiin ja suorituskykyä parannetaan sääntökirjan vastaisesti ja jäljet peitellään huolellisesti. Moottoriurheilussa edellä mainitut tiukat säännöt ja tekninen luovuus yhdistyvät erikoisella tavalla. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Tekijältä Monta on konetta, monta myös koneihmistä. Vaan eipä silti pidä luulla, etteikö rahtari tai tuunari suhtautuisi työhönsä tai harrastukseensa lämmöllä ja rakkaudella. Sekin on tavallaan luovaa toimintaa. Siinä harrastuksessa – ja joidenkin kohdalla myös ammatissa – ei sääntöviidakon edessä voi antautua, jos mielii tuoda ajokkinsa ruutulipulle ensimmäisenä. Toinen tapa ajatella ajattomuutta on vanhan työstäminen, vanhan ja uuden sekoittaminen. Jokainen ihminen on lähtökohdiltaan luova ja ratkaistavia ongelmia suorastaan kaipaava persoona, ja näiden ominaisuuksien hyödyntämiseen mukava harrastus on enemmän kuin paikallaan. Viimeisten vuosikymmenien aikana yhteiskunta on muuttunut hyvin joustamattomaksi, asetusten ja pykälien loputtomaksi kokoelmaksi. Tarvetta tietenkin olisi. Ilmestyy harrastelehtiä, joissa kaikki on kovin kiihkeää: pinnat kiiltävät, sisuskalut ovat sähäköitä, jousen lailla jännitettyjä, ja konenamujen kyljellä keimailee usein toisenlaisia, luonnon 07/14 luomia herkkupaloja. Ihminen kun on selviytynyt katastrofista toiseen juuri sellaisten ominaisuuksien ansiosta, joita tiukat säännöt ja niiden tiukka soveltaminen väkisinkin tukahduttaa. Tätä edustaa tällä kertaa Arto Karttusen Nuffieldin ympärille rakennettu metsäkone. Nopeimpien kilpureiden rakentajat keksivät sitkeästi uusia ratkaisuja vauhdin ja voiman lisäämiseen, ja sääntöjen laatija pohtii yhtä suurella tarmolla, kuinka seuraavan sääntökirjan teksti laadittaisiin siten, että luovuudelle ei jäisi sijaa. Ajatellaan vaikka talon rakentamista tai remontoimista. Ja sitten on vielä ennallaan pitäminen, patinan, kuluman ja työnteon jälkien arvokkuus, joista moni ei tingi – lukekaapa vaikka edempää Juha Silénin ajatuksia Massey Fergusonistaan. Luovaa toimintaa on karsittu kovalla kädellä myös työelämän ulkopuolella. Ei tule ensinkään kuvitella, etteikö eläkeläiskoneen omistaja voisi mieliä ystäväänsä näköä ja kykyä. Yhtäällä ovat ammattilehdet, joissa pyritään pysymään ajan hermolla, eli esitellään viimeisimpiä saavutuksia, haistellaan alan tulevia tuulia ja testataan kalustoa, jonka käyttö on vasta alkamassa. Ja ne puheet, joita haastatteluissa kuulee kiinnijäämisen jälkeen – ne vasta luovia juttuja ovatkin. Vanhojen koneiden kohdalla pelkkä käyntikunnon ylläpitäminen vaatii käyttäjältään kekseliäisyyttä, mukautumiskykyä, sitkeyttä ja kykyä ratkaista ongelmia ainutkertaisella tavalla. Vanhojen koneiden kanssa puuhaillessa luovat ratkaisut ovat vielä sallittuja. Pääkirjoitus LUOVIA RATKAISUJA S uomalainen yhteiskunta ei olemukseltaan juuri muistuta sen asukkaita. Vanhat koneet pyrkii kertomaan ihmisen ja koneen välistä lämminhenkistä historiaa – välillä yleisesti, välillä tapauskohtaisesti. Yksi kone ei ole ylitse muiden, mutta jokaiselle harrastajalle varmasti löytyy kulloinkin se mieluisin. Pidem- mälle viedyt projektit, oli kyse sitten entisöinnistä tai vapaamuotoisesta rakentelusta, ovat sitten jokainen aivan oma lukunsa. Mika Rassi Toimittaja 3 P d o f m q. Työelämässä ja yrittäjyydessä luovuudelle ei juhlapuheista huolimatta ole juuri sijaa. Konealan julkaisuja on myös jokunen, ja mikäs sen parempaa, jos niidenkin joukosta äkkää itselleen sopivan. Näissä kaikissa tapauksissa on pohjimmiltaan kyse ystävyydestä ja menneisyydestä koneen kanssa. Paljon on koneisiin hurahtaneissa samaa, vaikka vehkeet ja lehdet erilaisilta näyttävätkin. Ja tuskin tulee koskaan sopeutumaankaan, sillä se olisi lajin kannalta varsin epäedullista. Vanhojen koneiden harrastaja tuntuu kaipaavan ajankohtaisuuden sijaan ajattomuutta. Evoluutio on puolestaan sen verran hidas prosessi, että ihminen ei ole alkuunkaan ehtinyt sopeutua pykäläviidakon asukkaaksi. Niissä hommissa omaperäisten ideoiden sovellus ei ole mahdotonta, mutta edellä mainitun kaltaisesti on tehtävä täsmälleen kuten kaikki muutkin tekevät – paitsi jos tuntee pykälät ja tietää kuinka kaavoista poiketaan luvan kanssa. Yksi ajattomuuden näkökulma on entisöinti, koneen saattaminen alkuperäiskuntoon, josta malliesimerkkinä tässä numerossa on Sillankorvan Scania-Vabis. Varsinkin vallitseva talouden jumitus kaipaisi luovia ratkaisuja, jotta kauan kaivattu nousu saataisiin käyntiin. Jostakin syystä järjestelmä on kuitenkin viritelty siten, että menestyksen avaimia jaetaan vain niille, jotka jaksavat opetella järjestelmän niin perusteellisesti, että kykenevät sen ehdoilla kannattavasti toimimaan
Mutta Myrskylässä moinen masiina puuhastelee yhä pirteänä. 36 Leyland 704 ’82 Leylandin viimeinen mallisarja oli pikkuvikaisen maineessa ja siksikin lyhytikäinen. Patinaa ja työn jälkiä ei tässä koneessa peitellä. Miehen pihamaalta löytyy vanhojen kuormureiden lisäksi paljon muutakin ajan autoilurekvisiittaa. 26 48 Massey Ferguson 35X ’64 Poikelan tilalla koko ikänsä palvellut Massikka on kunnostettu käyttökoneeksi. Kannessa kiiltää Juhan Ford 51-157 vuosimallia 1935, ja yllä sen vasemmalla puolella komeilee Ford TT vuodelta 1923. 26 Omavalmisteinen puunsiirtokone Nuffield 460:n ympärille luotu runkoohjattava metsäkone on hulppea yhdistelmä uutta ja vanhaa. 36. TAPAHTUMAT 52 Sammin mäkivetokisat, Siikainen Destian montulla koneet huusivat ja antoivatpa hurjia savumerkkejäkin. Vielä pari vuotta ja kasvava tapahtuma ylittää kymmenen vuoden merkkipaalun. Telakääpiö uurasti aikoinaan pääosin rahtilaivojen uumenissa. 20 4 32 Ford 5000 Major ’66 Klassikkotraktori Fordin suurten mallimuutosten ajoilta. Koneeseen tekee tilalla tuttavuutta jo neljäs sukupolvi. Koneen luojalla Arto Karttusella riittää kekseliäisyyttä. 42 Scania-Vabis L75 ’63 Sillankorvan täysin entisöity kiitolinjalainen elähdyttää vanhojen kuljettajien mieltä. Tässä numerossa 14 KANNESSA 14 Kuorma-autoilua kolmannesssa polvessa Juha Leppäselle kuorma-autot ovat sekä työ että harrastus. KONEET 20 Aveling Barford Calfdozer ’51 Pikkiriikkinen puskukone puksuttaa esiin esihydraulisen ajan hämäristä
06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Johanna Helin: 050-4147 550 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään 5 materiaalin lehdelle.. ARTIKKELIT 70 1950-luvun tietyökoneet Sodan vuoksi keskeytyneet valtakunnalliset tiehankkeet saatiin kunnolla liikkeelle 50-luvulla. Eikä tekeminen siihen lopu. 07/14 6 Rekkaparkki Kuulumisia kentältä, kentän laidalta ja katsomosta. Toimitus 33 020 743 0 IISALMI • Puh Teräskatu 3 • 7410 www.lh-osa.fi 54 9943 Viipale mediat SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! 14007 Verkkokaupastamme osat nyt myös uudempiin ja vanhempiin Ford traktoreihin! 745000-1407 • PAL VKO 2014-48 Nämä Yli kaikki näppärästi 200 € tilaukset rahtivapaasti! netistä WWW.KIERTOKANKI.COM Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 07/2014 • Hinta 8,50€ 6 414887 450003 • Traktorin varaosat sekä vanhoihin että uusiin merkkeihin • Maatalous- ja yleistarvikkeet • Auran kulutusosat kaikkiin merkkeihin • Maanmuokkauskoneen osat • Laaja valikoima ammattitason työkaluja • Monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majakat ja heijastimet • Lelut, pienoismallit, lahjatavarat ja paljon muuta LEYLAND 704 7/2014 • Aveling Barford Calfdozer • Ford 5000 Major • Leppäsen Fordit • Leyland 704 • Massey Ferguson 35X • Omavalmisteinen puunsiirtokone • Scania-Vabis L75 KONEMIEHEN PALVELEVA TAVARATALO TARJOAA TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT CALFDOZER Aveling Barfordin kääpiöluokan puskutraktori MÄKIVETOKISAT Voimasavua ilmoilla Siikaisten Sammissa KIITOLINJALLA Sillankorvan entisöity Scania-Vabis TILAAJAPALVELU Puh. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 64 Internationale Automobil Ausstellung, Hannover, Saksa Hyötyajoneuvojen jättinäyttelyssä oli reippaasti myös kiinnostavia veteraaniluokan koneita. 77 Kesäkauden kuorma-autosatoa Yhteisesittelyssä menneenä vuonna vastaan huristelleita harvinaisempia, isompia ja iäkkäämpiä autoja. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. 66 Seppiä ja mestareita Kahdeksankymppinen Yrjö Heinonen rakentaa itselleen reippaanpuoleista teollisuushallia. Materiaali: Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 62 Korholan kone- ja perinnepäivät, Rantasalmi Rantasalmella esiteltiin tuttuun tapaan maatalouskoneita. 74 Markkinat Vanhoja värkkejä uusille omistajille. Rinnan savea taittoivat iso ja pieni Valmet. Tänä vuonna kuultiin paljon saksaksi murahtelevia traktoreita ja pari sterlingiäkin. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 79 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia ihmisen muokkaamista maisemista. Ojanen, Harri Onnila, Paula Tavasti, Aimo Tenni, Juha Riihimäki, Aulis Lassila, Tapio Mäntyniemi 58 TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi 66 ULKOASU Tero Björklund, Thomas Backman, Meniina Lundström POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa 54 Rauta ja petrooli, Riihimäki Taas tapasivat klassikkokoneet Riihimäen Messupuistossa. Mukana puuhasteli tietysti kone jos toinenkin. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 70 Caterpillar oli 50-luvun tietöissäkin yleisin puskutraktori. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Juha Pokki, Mika Rassi AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Antti Kautonen, Sami Korhonen, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Olli J. Uutuutena olivat off road -ajonäytökset. VAKIOPALSTAT 58 Syystyöt ennen ja nyt, Kerimäki Kerimäen syystyötapahtumassa kyntönäytökset olivat pääosassa
Koneiden keskinäisiä eroja Esko myös listaa paljon, mutta toteaa, että kun moni kone kiertää maata, niin määrä kasvaa. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Valmetin telitraktori ei sopinut massatuotteeksi, ja siksi olemassa olevien yksilöiden määrästä onkin monenlaisia näkemyksiä. ”Viimeisin tähän mennessä esille tullut valmistenumero on 1041. Ohjaamonumerot eivät mene yksiin koneiden kanssa vaan osin ristiin. Mutta kuten tunnettua, harvinaisempien laitteiden kohdalla varmaa tietoa ei tahdo saada mistään. Artikkelissa ilmoitettu valmistuneiden koneiden määrä saatiin esitellyn yksilön omistajalta, joka puolestaan oli lukeman tehtaan kirjanpidosta onkinut. ”Varmaa ei tosin ole sekään, onko kaikki juoksevan numeron mukaiset koneet tehty vai onko jonkin numeron yli jostain syystä hypätty”, Pitenius lisää. Lisäksi Pitenius painottaa, että liikkeellä olevissa yksilöissä on eroja, sillä malliin tehtiin muutoksia, 6 alihankkijat vaihtuivat ja koneita on myöhemmin purettu sekä yhdistelty. Pitenius toteaa puhuvansa 1502:en yhteydessä aina muutamista kymmenistä tarkkojen lukujen sijaan. ”Mitä suuremmalla varmuudella joku väittää tiettyä lukemaa oikeaksi, sitä suuremmalla kriittisyydellä siihen pitää suhtautua”, tiedottaja linjaa. Kiitämme huomioista ja toivomme mörköValmetin kummittelevan keskuudessamme vielä pitkään.. Valtran tiedottaja Tommi Pitenius arvioi, että virallisen sarjatuotannon määrä saattaa olla mainittu 27, mutta huomauttaa, että sen päälle tulevat prototyypit ja nollasarjalaiset, joista osa lähti kenties sellaisenaan maailmalle ja osa päivitettiin sarjatuotantokonetta vastaavaksi. A siaa kentällä seuranneet tietävät hyvin, että erityinen haamujengi on metsästänyt haaviinsa paljon enemmän noita mörköjä. Mörkö-Valmet kummittelee Viime numerossa ilmestynyt Valmet 1502 -artikkeli sai harrastajakentällä jokusenkin älähdyksen aikaan. 29 konetta on kuvattu, kuusi on kuvaamatta, viisi on täysin kateissa ja yksi purettu”, Esko selvittää tutkimustensa tuloksia. 2000-luvun alussa keskustelin edesmenneen Valmet-ekspertti Hannu Niskasen kanssa asiasta ja silloin liikuttiin lukumäärissä 30+-2.” Mutta sen jälkeen uutta tietoa on harrastajien piirissä kasattu paljon. Vanhojen koneiden asiantunteva lukijakunta on osoittanut tervetullutta kriittisyyttä liiallisen tarkkuuden edessä. “Ihan tarkkaa lukemaa ei kukaan pysty antamaan. Päälle neljänkymmenen menevää valmistenumerolukua ei Tommi Pitenius epäile. Vanhat koneet teki pienen kyselykierroksen vihkiytyneiden valmetilaisten parissa. Erityistä kummastusta ja pahennusta herätti jutussa esitetty traktorimallin valmistusmäärä – 27. Valmet-kerhossa on kyllä tehty ansiokasta salapoliisityötä.” Eräs merkittävä 1502-tuntija, DB-kerhon puheenjohtaja Esko Peranto on Piteniuksen kanssa samoilla linjoilla: ”1502 on kuin kummitus – kaikki sen tietävät vaan koko totuutta ei kukaan
Lapin maakuntamuseon marraskuussa avautuva Ummenkulkijanäyttely esittelee moottorikelkkailun 50-vuotista historiaa Suomessa sekä muutosta, joka moottorikelkan myötä ihmisten arjessa tapahtui. Haastatteluissa puhuvat niin rivimiehet kuin päällystön jäsenet, ja muistot sotatapahtumista ovat kautta linjan tarkan yksityiskohtaisia. Näytillä on muun muassa 1920-luvulla kehitelty ”ummenajokas” ja muita erikoisuuksia. Kuusiosainen sarja löytyy Ylen verkkosivulta www.yle.fi hakusanoilla Sotilaat kertovat. 07/14 7. Sarjan sivuilta löytyvät myös Pohjakallion alkuperäiset kokonaiset haastattelut. Esitellyiksi tulevat työvaiheet, jotka edelsivät viljan kuivaamista riihessä, ja selkoa tehdään myös Itä- ja Länsi-Suomen sirppityyppien eroista. MOOTTORIKELKAN HISTORIAA Lapin kairojen elämä muuttui 1960-luvun alussa, kun tuore amerikkalainen keksintö Ski-Doo porhalsi Suomeen. Vuosina 1965–66 toimittaja Martti Pohjakallio haastatteli yli kolmeasataa sodan ratkaisevissa taisteluissa mukana ollutta sotilasta. Myös muut eri aikojen lumella liikkumisen tavat tulevat näyttelyssä tutuiksi. Jatkosodan tunnelmien ääripäät: letunpaistoa ja vetäytyminen Kannakselta Neuvostoliiton suurhyökkäyksen käynnistyttyä. Museo on avoinna marraskuussa tiistaista sunnuntaihin 10–18 ja joulukuussa päivittäin 9–18 (jouluaattona suljettu). NÄYTTELYSARKAA KYNNETTÄVÄNÄ Jatkosodan sotilaat puhuvat verkossa T ämän vuoden kesäkuussa tuli kuluneeksi 70 vuotta Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alkamisesta Karjalan kannaksella. Museo avoinna tiistaista sunnuntaihin 10–17. Ummenkulkija – Moottorikelkan historiaa Lapin maakuntamuseossa Rovaniemellä 14.11.2014–1.2.2015. Elonkorjuu ennen -näyttely muistelee sadonkorjuutapoja ennen leikkuukoneita. Maat, metsät, tehtaat -näyttelyn pääosassa on 1950-luvun Suomen työ ja arki. Esimerkiksi vanha kysymys siitä, kuinka perillä esikunta oli suunnitellusta suurhyökkäyksestä, saa valotusta monilta suunnilta – sekä etulinjasta että Päämajan läheltä. Näiden haastattelujen pohjalta kirjailija Paavo Rintala koosti kirjan ja radiosarjan nimeltä Sotilaiden äänet. Kuvien lähde SA-kuva. Lähiviikkoina ennättää vielä viivähtää Loimaalla Sarka-maatalousmuseon näyttelyissä. Masiinahistoriaa edustavat ainakin pulsaattoripesukone ja Valmet 20. Kauas ei enää ollut niin pitkä matka, ja isät palasivat kairoilta illaksi kotiin. Yhteiskunnan muutosta tarkkaileva näyttely esittelee myös nostalgian varjoon yleensä jääneitä ilmiöitä, kuten ankaraa moraalia ja sotatraumoja. Yleisradio on julkaissut sarjan sekä useita kymmeniä Pohjakallion tekemiä alkuperäishaastatteluja verkossa. Samalla erämaissa alkoi kuulua aivan uudenlainen murina. Maat, metsät, tehtaat -näyttely 15.11.2014 ja Elonkorjuu ennen -näyttely 30.11.2014 asti Suomen maatalousmuseo Sarassa osoitteessa Vanhankirkontie 383, 32200 Loimaa
lokakuuta 1954 ja markkinoille se päästettiin marraskuussa. 8 Regency TR1 -radiossa on neljä transistoria ja ajaton muotoilu. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Transistoriradio täyttää pyöreitä vuosia Jos kysytään, missä olit, kun kuulit sen ja sen uutisen, aika moni työkonemies taitaa vastata: traktorin ohjaamossa. TR1 myi hyvin, vaikka siitä ei aivan kuvitellun kaltaista rahasampoa tullutkaan. Valinnaksi osui radio. Kuvan lähde Wikimedia Commons. TR1:n kohdalla niin muotoilu kuin kehitystyö ansaitsevat suurta kiitosta: ensin mainittu on ajatonta ja jälkimmäinen nopeasta etenemistahdista huolimatta toimivaa. Samaa on näkynyt elektroniikkapuolella, missä putkivahvistimien ja -radioiden ylemmyyttä on jaksettu toistuvasti toitottaa. Aikamoinen saavutus, kun ottaa huomioon, että samana vuonna ennen tuotantoon pääsyä protoa pienennettin vielä huomattavasti ja sen transistorimäärä puolitettiin kahdeksasta neljään. Kysyntä ylitti pian tarjonnan, ja seuraavana vuonna liki kaikki isot radiomerkit – joita mokoma hömpötys ei siis edellisvuonna ollut kiehtonut – julkistivat omia mallejaan. Vanhat koneet onnittelee kuusikymppistä!. Regency TR1 -radio esiteltiin 18. Kova puuhamies uuden laitteen takana oli nykyään paremmin taskulaskimistaan tunnetun jenkkifirma Texas Instrumentsin varatoimitusjohtaja Pat Haggerty. Mikään suurista radiovalmistajista ei kuitenkaan kiinnostunut uudesta tuotteesta. Kannettavia putkiradioitakin oli tuolloin markkinoilla, mutta ne olivat tietysti kömpelöitä ja vaurioherkkiä. Se, että uutiset niin usein sinnekin kantautuvat, on suurelta osin 60 vuotta sitten tehdyn määrätietoisen päätöksen ja huiman nopean kehitystyön ansiota. Kuusikymmentä vuotta sitten tehtiin toden totta arkiteknologian historiaa. Myöhemmin on spekuloitu, että aikanaan hieman tyyriinpuoleinen vehje (50 dollaria) olisi mennyt kaupaksi kovempaankin hintaan ja tuottanut myös enemmän. Kahden firman yhteistyönä radio puristettiin taskukokoiseksi, ja se olikin ajan mittapuun mukaan niin pienikokoinen, että liki kaikki osat piti tehdä itse. A ikoinaan moottorinostalgia kohdistui vain höyrykoneisiin eivätkä polttomoottorikoneet herättäneet juuri mitään tunteita, kuten tämän numeron Calfdozer-tarinasta huomaamme. Industrial Development Engineering Associates eli lyhyemmin IDEA työskenteli televisioantennivahvistimien parissa, mutta innostui välittömästi transistoriradiosta, kun TI laajensi kumppanin etsintää hieman radioalaa laajemmalle. Vuonna 1951 hän oli hankkinut lisenssin puhelinmies Bellin tehtaiden uuteen keksintöön transistoriin ja päättänyt jääräpäisesti hyödyntää sitä jossain ison myyntiluokan tuotteessa. Pienestä TR1:stä lähti liikkeelle kehityksen vyöry, jonka tuloksena työkoneidenkin ohjaamoissa on jo vuosikymmenet nautittu radiolähetyksistä – milloin hytin äänieristys sen on sallinut. Tilanne on sielläkin muuttunut ja muuttunee edelleen, sillä transistoriradio täyttää tämän vuoden syksyllä pyöreitä vuosia ja lähenee uhkaavasti eläkeikää. Haggerty oli ilmeisen hyvä motivoimaan alaisiaan: myöhään perjantai-iltapäivällä 25.5.1954 hän ilmoitti eräälle insinööreistään, että seuraavalla viikolla on transistoriproton oltava valmis, ja aivan tyhjästä luotu toimiva vastaanotin toimitettiin hänelle seuraavana tiistaina
Lukija pääsee hämmästelemään toinen toistaan kekseliäämpiä teknisiä taidonnäytteitä – siinä laajuudessa, minkä kirjan pieni sivumäärä antaa myöten. Kirjan nimi on oikeastaan hieman harhaanjohtava, sillä sen kansien välissä käydään läpi traktoreiden kehityksen ohessa maatalouden tekniikkaa ja toimintaa laajemminkin – muun muassa erilaisia kylvömenetelmiä. Junalla vuorille kuvailee lähes kaikki tunnetuimmat eurooppalaiset vuorten ylitykset ja kiipeämiset rinteitä ylös. Vaikka aineistoa on paljon, se on teknisluonteista ja hieman luettelonmakuista. Kirja etenee järjestyksessä hevosajasta traktoreiden esiinmarssiin, käy läpi moottoreiden muutoksen höyrykoneista bensiinin kautta dieseliin, esittelee ohjaamoja, traktorin työkoneita sekä traktorimerkkejä ja päätyy ennustamaan tulevaisuuden trak- torin olemusta. Maatalouskonetietoutta pikkuväelle ja isommillekin M arjatta ja Vesa Rohila ovat työkoneita käsittelevien ansiokkaiden tietokirjojensa ohessa kynäilleet samasta aiheesta myös useampia nuorimman polven käsikirjoja. Tästä varhaisesta oivalluksesta seuraa myös joukko ongelmia, jos rata tai kulkuväylä on yhtään kaltevampi. 128 s. Kirjaan olisikin kaivannut tarinoita esimerkiksi ihmisistä ja vuoristorautateiden rakentamisesta sekä taustoitusta siitä, miksi ratoja yleensä rakennettiin. Mainiot hevosvetoiset puimurit ja hevosen tapaan ohjastettavat traktorit ovat hauskaa historiatietoutta kenelle tahansa. Vaijerin päähän voidaan ripustaa vastapaino, jotta nousu tai lasku helpottuu. Mukaan on mahdutettu myös kolme funikulaaria Suomesta: Kolin rata, Lohjan kaivoksen nykyinen turistikäytössä oleva rata museotasolle laskeutumiseen ja Pispalan uittoväylän puunkuljetusfunikulaari. Kustantaja Laaksonen 2013. Nummelin kertoo varmaan tyyliinsä näistä kiskoliikenteen hieman vähemmän tunnetuista kulkuneuvoista. Rautatiethän ovat olemassa siksi, että kiskon kitka teräspyörää vastaan on huomattavasti pienempi kuin kumipyörän kitka tietä vasten. Sen käyttötaito on syytä siirtää kaikkein nuorimmille. Lasten uusi traktorikirja sopii monenikäisille lapsille, sillä se on ymmärrettävästi kirjoitettu mutta sisältää paljon aitoa tietoa. Näistä kaksi ensiksi mainittua on edelleen käytössä. Rajaus on kuitenkin hyvä, sillä traktorit, niillä tehtävät työt ja töiden luonne liittyvät tietenkin saumattomasti toisiinsa. Kirjan soisi kuluvan pikkuväki sylissään istuvien vanhempien ja isovanhempien käsissä jo senkin takia, että perinteinen kirja on useamman vuosisadan kokemuksen perusteella hyväksi havaittu tiedonsaannin väline. T eknisenä kirjoittajana Markku Nummelin lähtee liikkeelle kitkasta. Vaivihkaa opitaan myös mittayksiköitä ja viljalajeja. 07/14 Kiitämme: + asiantuntevaa ja seikkaperäistä aiheen yleiskuvausta + suuren aineistomäärän mahduttamista 128 sivuun + laadukkaita valokuvia kuvailtavista kohteista Markku Nummelin: Junalla vuorille – vuoristoradat, hammasradat ja funikulaarit. 9. 128-sivuisessa kirjassa on aineistoa moneen mittavampaankin teokseen. Marjatta ja Vesa Rohila: Lasten uusi traktorikirja. Myös Valtran tulevia traktorimalleja ounastelevat havainnekuvat maustavat keitosta herkullisesti. Aurinko Kustannus 2014. Kirjassa on myös siellä täällä pieniä asiavirheitä, jotka sattuvat alaa tuntevan lukijan silmään. Tuorein teos on tänä vuonna ilmestynyt Lasten uusi traktorikirja, joka jatkaa tekijöiden selkeää ja havainnollista linjaa. Junalla vuorille Markku Nummelinilta on ilmestynyt jo peräti viidestoista tekniikasta kertova teos Junalla vuorille – vuoristoradat, hammasradat ja funikulaarit. Tällainen tiukasti oman maan ja elinpiirin historiaan liittyvä kirja pitää varmasti aivan pientenkin lasten mielenkiinnon yllä. Rohiloiden uutuuden osuva kuvitus jaksaa kiehtoa vähän vanhempaakin lukijaa. Kuvitus kirjassa on laadukasta ja kaikki uudemmat kuvat ovat värillisiä. Kiinni pidetään kiskon tai hammasradan pinnasta, sen sivuilta tai alta. Kitkaa pitää parantaa köysillä, hammasrattailla, kumipyörillä, apuvetureilla ja mitä mielenkiintoisimmilla muilla keksinnöillä. 80 s
Tuohon mennessä eri valmistajilta oli rullannut yli 3200 kyseisen sarjan junaa. Lisäksi täsmällisyydestä on tullut miltei synonyymi japanilaisille luotijunille, sillä keskimääräinen myöhästyminen vuonna 2013 operoitujen junayhteyksien aikana on ollut vaivaiset 50 sekuntia per juna. Valmistus oli päättynyt jo vuonna 1986. Alunperin Shinkansen-liikennettä hoiti Japan National Railways, joka hajotettiin seitsemään Japan Railways Groupin alaiseen toimijaan vuonna 1987. E nsimmäinen Hitachin valmistama nollasarjan juna lähetettiin matkaan tuona päivänä juhlallisin elkein. Ensimmäisissä yhteyksissä junat olivat 12-vaunuisia ja pisimmillään 16-vaunuisia, ja myös lyhyempiä kuuden tai neljän vaunun junia on ajatettu vähemmän tärkeillä väylillä. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Kuvat: Wikimedia Commons, Kyodo 50 vuotta japanilaista luotijunailua Japanin legendaarinen luotijunalinja Shinkansen täyttää lokakuussa 50 vuotta. Hurjasta, jopa 270 km/h matkavauhdista huolimatta onnettomuudet ovat jääneet vähiin, sillä yhtäkään hengen vienyttä turmaa ei ole sattunut koko 50 vuoden aikana. Aivan viimeinen eläkkeellelähettämismatka ajettiin joulukuun 14. Junayhteydet on jaettu kolmeen, joista ensimmäisenä käyttöön otettiin Kodama (kaiku), ja jota ovat seuranneet Hikari (valo) ja Nozomi (toivo), joista jälkimmäinen on nopein ja kaikki asemat kiertävä Kodama hitain. Aluksihan näihin ei viitattu nollasarjalaisina, mutta nimike otettiin käyttöön vuonna 1984 vanhempien junien erottamiseksi uudemmista 100-sarjalaisista. Shinkansen -linja Tokion ja Osakan välillä otettiin käyttöön lokakuun 1. 10 Tuolloin projektin työnimi oli vielä Dangan Ressha, joka merkitsi kirjaimellisesti luotijunaa, ja sillä pyrittiin yhdistämään Tokio ja vajaan tuhannen kilometrin päässä sijaitseva Shimonoseki. vuonna 1964, kuusi päivää ennen Tokion olympialaisten alkua. Ensimmäiset junat olivat Hitachin valmistamia, mutta nollasarjalaisia on teetetty myös Nippon Sharyolla, Kawasaki Sharyolla sekä Kinki Sharyolla.. Shinkansen eli Uusi runkolinja -projekti laitettiin alulle huhtikuussa 1959 Japanin toisen maailmansodan jälkeisen nousun huumassa. Kyseisen sarjan junia käytettiin 15–20 vuotta kerrallaan, ja viimeinen nollasarjalaisella ajettu yhteys hoidettiin marraskuun 2008 lopussa. Testijunat olivat jo alun alkaen rivakkaliikkeisiä, sillä japanilaisen NHK-televisioyhtiön uutishelikopterit eivät pysyneet kuvattavan junan perässä. Matka-ajaksi kaavailtiin alle yhdeksää tuntia. 16 vaunun Shinkansenilla oli mittaa yli neljäsataa metriä. T?kaid. Ensimmäiset nollasarjan Shinkansenit olivat valkoisia sinisellä raitamaalauksella, mutta myös vihreitä ensimmäisen luokan vaunuja on sittemmin näkynyt liikenteessä. päivänä 2008, ja tuo Hikari 347 -juna veturilla R61 rullasi asemalle kyseisen päivän iltana kello 18.01. Kun luotijunat yleistyivät 1960-luvun jälkipuoliskolla, ne mahdollistivat teollisen supervallan rakentajien nopeatkin työmatkat, ja vuonna 1970 järjestetyn Osakan maailmannäyttelyn 60 miljoonasta vierailijasta kymmenen miljoonaa kulki paikalle Shinkansen-yhteydellä. Toki alkuperäiset nollasarjan Shinkansenit yltivät vain maltillisempaan vauhtiin, sillä vuoteen 1986 asti huippunopeus oli 210 km/h, ja sitä nostettiin tuonna vuonna kymmenellä kilometrillä
Tilaa Klassikot kotiisi! • Tilaajana saat vuosikerran 8 € edullisemmin kuin irtonumeron ostajana • Saat lehden aina uunituoreena kotiisi kannettuna • Tilaajat saavat joulukuun numeron mukana Klassikot-seinäkalenterin vuodelle 2015 Säästät rahaa ja saat enemmän! • Saat lisäksi tilaajalahjaksi Klassikot-pelikortit A A A A UAZ 469B Cadillac BMW Allanté M1 Toyota Celica Supra Huippunopeus Huippunopeus 225 km/h 210 km/h 300 hv262 km/h Teho Huippunopeus Teho 140 hv 100 km/h V-8 277 hv s SylinteritSylinte Teho hvrit L-6 72 Huippunopeu Moottorin tilavuus 4565 cm3 L-6 Moott Sylinterit orin tilavuu3 Teho 3453 cm 3 s L-43 2759 cm s1690 kg Paino Paino Moottorin tilavuu Sylinterit 2445 cm 1300 kg 1300 kg tilavuus Paino 1730 kg Moottorin Paino AAA A Kestotilaus 44,90 €/8 nroa Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.klassikot.fi/kampanja Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@klassikot.fi Tilatessa muista mainita kampanjakoodi: KLA2014 Laaja valikoima kylpytynnyreitä Alumiiniset kylpytynnyrit Lasikuituiset kylpytynnyrit Puiset kylpytynnyrit Kamiinat koriks.fi koriks@koriks.ee Puh: + 358 50 306 3123
Panssarilaivat mullistivat 1860-luvulla Yhdysvaltain sisällissodassa sodankäynnin, joka oli siihen asti perustunut näkyvissä toisiaan ammuskelevien suurten purje- ja höyrylaivojen tulivoimien mittelöihin. Panssaroidussa Virginiassa sen sijaan suunta oli hyvin tiedossa: se suuntasi määrätietoisesti kahden Pohjoisen aluksen väliin. 1862 – iron cladien ensimmäinen taistelu Jokea alas Newport Newsin lähellä höyrysi Etelävaltioiden upouusi panssaroitu iron clad -laiva. Lawrence, Cumberlandin sisaralus. Sitten myös Cumberland ja rannalla oleva tykistö avasivat tulen. Newport News, Virginia, maaliskuun 8. Nyt purjealuksillakin rummutettiin miehistöä taisteluasemiin ja tykit ladattiin valmiiksi väistämättömään taisteluun. Isompi, suuremmilla tykeillä ja suuremmalla tykkimäärällä varustettu laiva oli siihon asti ollut lähes aina niskan päällä. Sen aseistuksena oli kahdeksan tykkiä, jotka olivat suojassa kasematin viiston metalliseinän takana. Suuri, ylösalaisin käännetyn kylpyammeen näköinen ja kömpelösti liikkuva laiva höyrysi näkyviin purjelaivojen eteläpuolelta. Uusin laivatyyppi oli lähes näkymätön, hyvin huomaamaton ja vaikeasti haavoittuva panssarilaiva, jolla oli kuitenkin suuri tulivoima. Tämä ei ollut mikä tahansa laiva, vaan aikansa laivanrakentajien kehittynein taidonnäyte CSS Virginia. Miehistön. Pohjoisen Congress ampui 15 minuuttia myöhemmin taistelun ensimmäisen täyslaidallisen. Vähän kauempana olivat höyryfregatit Minnesota ja Roanoke sekä suuri purjelaiva St. Se liikkui niin hitaasti, että vaikka Cumberlandin päällystö tiiraili sitä kaukoputkellaan, aluksi oli vaikea sanoa mihin suuntaan se liikkui. Sisällissotaan ajautuneet osapuolet eivät keinoja kaihtaneet: laivoja rakennettiin minkä telakat kolmessa vuorossa ehtivät valmistaa, tunnettuja keksijöitä kuten ruotsalainen John Ericsson palkattiin tekemään niistä voittamattomia, ja ääri-ilmiönä niitä jopa varastettiin vastustajan telakoilta. Lähimpänä kelluivat ankkurissa kaksi suurta purjelaivaa Cumber- land ja Congress, joissa oli yhteensä 54 tykkiä. Ja vaikka vihollinen 12 havaittaisiin, sen ampuminen ei hyödyttäisi, koska tykinkuulat vain kimpoaisivat sen kuoresta pois... Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia IRON CLAD – 1800-luvun moderni taistelulaiva Teksti: Juha Riihimäki 1 800-luvun puolivälin jälkeen taistelulaivojen kehitys Yhdysvalloissa oli huimaa. Tykinkuulat kimposivat Virginian panssarista yli ja poukkoilivat veteen aluksen ympärillä. Keulaan asennettiin veden alle piiloon useita tonneja painava rautainen muurinmurtaja, kenties aluksen järein ase. Koko Virginian ulkokuori varustettiin lisäsuojauksena paksulla eläinrasvakerroksella. Nyt näistä oli tulossa nopeassa tahdissa suuria maalitauluja, joita lähes näkymätön vihollinen ahdistelisi. Pohjoisvaltioilla oli joen mutkan takana Newport Newsin Jamesjoella ankkurissa viisi sota-alusta
T q c e 13. Puinen Congress 07/14 syttyi lyhyessä ajassa ilmiliekkeihin. Myös Virginian oli aika palata satamaan viemään haavoittuneita hoitoon ja korjauttamaan rikkiammuttua savupiippua ja ankkuriketjua. Panssaroitu laiva kuitenkin takoi lähistöltä Congressia tykeillään. Aluksen muodonmuutos oli melkoinen! kauhuksi eläinrasva aluksen pinnassa alkoi sihistä ja kärytä levittäen sanoinkuvaamatonta löyhkää sisätiloihin. Cumberland kellahti vasemmalle kyljelleen ja vajosi niin, että vain mastojen huiput jäivät näkyviin. Samalla se kääntyi Cumberlandia kohti ja valmistautui puskemaan vesirajan alapuolella olevan muurinmurtajan laivan puukyljestä sisään. Alkoi ensimmäinen panssaroitujen laivojen keskinäinen taistelu. Kuvaklassikossa yllä Pohjoisen Monitoraluksen päällystö poseeraa kameralle ennen ensimmäistä taistelua. Viereinen purjealus Congress pakeni tämän jälkeen matalikolle, johon Virginian olisi vaikea seurata, ja jäi siihen kiinni. Virginian tykkien jatkaessa tulitusta laivan sisätilat muuttuivat painajaismaiseksi tuhon näyttämöksi. Virginian tykit takoivat nyt armotta suurta purjelaivaa. Lawrence yrittivät apuun, kumpikin juuttui matalikolle. Toisen höyryfregatin Roanoken potkuriakseli oli murtunut, joten se ei pystynyt liikkumaan. Tällöin sitä vastaan kuitenkin suunnisti Pohjoisen laivaston uusi iron clad -alus, joka kellui kokonaan veden alla pyöreätä tykkitornia lukuunottamatta. Kun höyryfregatti Minnesota ja Cumberlandin sisaralus St. Oli Virginian aika vastata haasteeseen. Menestys seurasi vasta usean kymmenen vuoden yrittämisen jälkeen miehen muutettua Yhdysvaltoihin. Näytös 2: Virginia vastaan Monitor Seuraavana aamuna Virginia suuntasi taas Jamesjoen suistoon jatkaakseen Pohjoisvaltioiden laivojen tulittamista. Kumpikaan ei kuitenkaan onnistunut vahingoittamaan toista vakavasti, ja neljän tunnin ampumisen kuluttua molemmat osapuolet julistautuivat voittajaksi ja poistuivat paikalta. Iron cladin massa murskasi puulaivan kyljen ja rakenteet murtuivat kuin tulitikut. Voittaja, ylösalalsin käännetyn kylpyammeen näköinen Etelän panssarilaiva Cairo ja panssarilaivaluokan ensimmäisen aluksen rakennukseen käytetty, Pohjoisen telakalta varastettu höyrypurjealus Merrimack. Oli alkanut uusi aika, joka kesti 1930-luvulle, jolloin viimeinen iron clad siirtyi eläkkeelle. Ruotsalaisen Ericssonin ura oli kaikkea muuta kuin menestyksekäs. Ensimmäinen läheltä ammuttu laukaus meni Cumberlandin kyljestä läpi tykkikannelle ja aiheutti suurta hävitystä puusäleiden lentäessä ympäriinsä. Cumberland oli tuhoon tuomittu. Kuten monissa tarinoissa, tässäkin ratsuväki viipyi. Alla John Ericsson merisodankäynnin muuttaneen Monitor-laivan mallin kanssa. Ainoa Virginialle koitunut vaurio oli kuitenkin Cumberlandin laukaus, joka osui ankkuriketjuun ja katkaisi sen
14
Kalliola 15. KUORMA-AUTOILUA KOLMANNESSA POLVESSA LEPPÄSEN FORDIT Hollolassa asuva Juha Leppänen ajaa kuorma-autoa sekä työkseen että harrastuksekseen. Kuljetusyrittäjäsuvun vesa on ollut kuorma-auton kyydissä niin pienestä kuin jaksaa muistaa
Au- Ensimmäisen oman auton Juha sai, kun Auvo von poika Juha Leppänen kulki pienestä osti pojalleen 1970-luvulla vuosimallin 1949 pitäen pitkiä päiviä isänsä Cadillacin piha-autoksi. Leppäsen vuosimallin 1935 keltavihreä Fordkuormavaunu on näyttävä kulkine kylän raitilla.. ”Myin sen myöhemmin ”Ei tarvinnut viedä poikaa ”Ei tarvinnut pois 300 markalla – arvaa päivähoitoon, kun viih- viedä poikaa harmittaako nyt”, Juha dyin niin hyvin isän muhuokaa. Sieltä ei tarvinnut tulla yleiselle tielle, lirekka perässä. päivähoitoon, tyisen hyvässä kunnossa Kouluun mentyään Juha kun viihdyin mutta osiltaan kuitenkin odotti malttamattomasti lähes täydellinen.” kesälomaa, jotta pääsisi niin hyvin isän Ensikosketus kuormataas isän kyytiin pitkille mukana töissä.” auton ammattimaiseen reissuille. kyydissä kuorma-autossa. olisi tullut kyselemään papereita”, Leppä”Muistan sen hyvin, kun puoliltaöin radiossa nen nauraa. Seuraavan halkoivat pimeää maisemaa, matka joutui, sukupolven edustaja Auvo Leppänen oli ja kuorma saatiin aamuksi perille.” aluksi vieraalla kuljettajana mutta osti jonkin ajan kuluttua oman kuorma-auton, vuosi- Ratissa jo ennen ajokortti-ikää mallin 1970 Mersu 1513 -kippiauton. ”1980-luvun mea aina pohjoiseen asti, ja matkaa tehtiin alussa isä oli kuorma-autolla sorittamassa usein yötä myöten, jotta kuorma olisi aa- Messilän luontopolkuja, ja ajoin kuormamulla määränpäässä”, Juha kertoilee. ajoon tapahtui vähän ”Isä ajoi lahtelaisen Isvarkain muutama vuosi ku-huonekalutehtaan kalusteita ympäri Suo- ennen virallista ajokortti-ikää. LEPPÄSEN FORDIT O lavi Leppänen aloitti kuorma-autohom- soitettiin Maamme-laulu, lähetys loppui ja mat jo 1930-luvulla Fordeilla, jatkoi Le- alkoi monen tunnin hiljaisuus. Auton valot tukoilla ja siirtyi Mersuihin. Auvon autoa jo silloin, vaikka olin vasta mopoiluajokkina oli tuolloin Volvo n86, jossa oli te- iässä. Matkaradio oli tuulilasilla, eikä ollut kovin todennäköistä, että kukaan ja sitä kuunneltiin aina kun ohjelmaa tuli. 16 Teksti: Lea Lahti Kuvat: Jan-Erik Laine J. ”Auto ei ollut erikana töissä”, Juha nauraa
Asemapaikkani oli Litanijoen vartioasema 36.” Nuorelle miehelle mieleisiä kuljettajan tehtäviä löytyi Libanonistakin. Töitä on riittänyt ja riittää edelleen. Ulkoasulle ei ole tehty paljonkaan putsausta kummempaa, mutta pellin alla on ollut hieman 17. Kun auton pitää kunnossa, se starttaa joka aamu – ja taksa on sama kuin uudella”, Leppänen järkeilee. Siitä reilun parin vuoden kuluttua huhtikuussa 1986 läksin vähän yli vuodeksi rauhanturvaajaksi Libanoniin. Ajoa oli silloin tarjolla niin paljon kuin vain jaksoi ajaa, ja kun ostin auton alkukesästä, se oli jo vuodenvaihteeseen mennessä maksettu”, kuljetusyrittäjä kertoo. Ford TT 1923 Omistaja on maalannut autoihinsa kyltit vanhan mallin mukaan ajan henkeä noudattaen. Tämä on ensimmäinen aikuisiällä ostamani harrasteajoneuvo”, Leppänen esittelee. Myös liikenneluvat olivat säännösteltyjä kuten taksiautoilijoilla vielä tänä päivänä”, Leppänen muistelee. Ajoja järjestyy Lahden Autokunnan kautta, joka nykyisin tunnetaan nimellä Läänin Kuljetus. Kotimaahan palattuaan Juha ajoi ensin kuorma-autoa vieraan palveluksessa sekä tuurasi isäänsä vapaapäivät ja lomat Jyry-Sisun ratissa. 07/14 Kuljetusyrittäjän omakotitalon pihalla on usein kesäaikaan komea rivistö harrasteajoneuvoja. Kuljetusyrittäjäksi Ohjaamossa mukana kulkeva Gargoyle Mobiloil -öljykannu on ajalta, jolloin TT oli arkiajossa. ”Umpiautoja ei ollut vielä paljon tarjolla, ja niille oli kovasti kysyntää. Elintarvikkeita, vaatteita, huonekaluja ja paljon muutakin on tullut ajettua usean vuoden ajan. ”Miksi vaihtaa hyvää autoa näihin tietokoneajan härveleihin. Kokemusta kertyi niin vesiauton, ison nelivetoisen Chevrolet-säiliökuoma-auton, kuljetuspanssariajoneuvo Pasin kuin monenlaisen maastoajoneuvonkin ratin takaa. Liikenneministeriö vahvisti vielä taksat, ja siksi hinnatkin olivat kohdillaan. ”Ostin sen yksityiseltä ja maksoin siitä 35 000 markkaa. ”Ostin Ford TT:n vuonna 1998. ”Näin ilmoituksen lehdessä, menin katsomaan ja kaupathan siitä syntyi.” ”Auto on alunperin ollut Kurun ja Ylöjärven suunnalla, mutta ostin sen pitkän linjan mobilistilta Seinäjoelta.” Nykyinen omistaja on parannellut jonkin aikaa seisseen auton tekniikkaa sekä lisäillyt joitakin ajanmukaisia varusteita. Oppivelvollisuuden suoritettuaan Leppänen kävi ammattikouluun kaksivuotisen autonasentajalinjan. Leppänen on hankkinut omistukseensa vuosimallin 1939 Chevrolet– henkilöauton sekä kaksi veteraani-ikäistä kuorma-autoa. ”Menin helmikuussa 1984 armeijaan kuljetuskomppaniaan Hennalaan. Vuonna 1989 Leppänen hankki jo omankin työkalun, vuosimallin 1981 Mersu LP 913 -jakeluauton. Tällä hetkellä käytössä on rippikouluiän ohittanut vaihtolava-auto umpikontilla, eikä Leppänen aio näillä näkymin vaihtaa sitä uudempaan
TT:llä ei ole ajettu mitään pitempiä matkoja, mittariin kertyneet 18 kilometrit on kerätty lähiseudun pikkuteillä. Kesällä 2010 Juha huomasi ilmoituksen Ruotsissa myynnissä olevasta entisöidystä ja hyväkuntoisesta vuosimallin 1935 Ford 51-157 -kuorma-autosta. Omistaja on ajellut kuorma-autollaan lähialueilla, ja osallistunut viime keväänä myös Vetkun Kevätpäiväntasaus –ajoon, kun se ajettiin lähiseudulla Päijät-Hämeen maisemissa. Kaupat tehtiin, ja uusi omistaja toi auton Suomeen. ”Tällaisilla on Suomessa koko kuljetusala lähtenyt käyntiin. Palokunta päätti luopua autosta vuonna 1987, ja Michael Bruce –niminen harrastaja osti auton. Ainoastaan yhden lisävarusteen olen asentanut. Ajo-ominaisuudet ovat hieman toisenlaiset kuin nykypäivän kuorma-autoissa. Tosin 35 kilometrin huippunopeus takaa sen, että auto on koko ajan hyvin hallittavissa”, Juha toteaa. Muun muassa kaasutin sekä starttimoottorin katkennut jousi on korjattu Leppäsen omistusvuosien varrella. Stenvallin Raimo kehotti minua laittamaan lavaan kolarilistan, jota käytettiin paljon 1930-luvulla, kun tiet ja kadut olivat kapeita ja autot kulkivat lähellä toisiaan”, Leppänen kertoo. Siinä lieneekin syy säilymiseen: vähän ajoa ja hyvät säilytystilat. ”Ihannevauhti on kuudenkympin paikkeilla, mutta kovempaakin pääsee tarvittaessa.” Yhdelle kuormavaunulle saattaisi löytyä vielä tilaa. Hän kunnosti sen perusteellisesti ja rekisteröi uudelleen vuonna 1993. Ford 1935 Leppäsen toinen harrastekuorma-auto on reilut parikymmentä vuotta nuorempi. ”Tämä on hyvä ajettava, menee suoraan eikä hae yhtään”, omistaja kehuu. ”TT:llä ajaminen on ajamista, sitä pitää koko ajan ohjata. ”Ohjaamoa maalattiin sen verran, että sain tähän oman nimeni oveen, oikeastaan muuta en ole tälle tehnyt. Ford merkittiin museorekisteriin heinäkuussa 2010. Leppänen oli jo jonkin aikaa selaillut myynti-ilmoituksia löytääkseen itselleen 1930-luvun Ford-kuoma-auton, samanlaisen kuin Olavi-isoisän ensimmäiset kuormaautot. ”Oikeastaan kokoelmastani puuttuu AA-mallin Ford – sellaisen voisin vielä. TT on myös saanut lavansa reunaan ajan hengen mukaiset ajuriliike Leppäsen kyltit. Etupyörät purettiin kertaalleen, kun puolat olivat liian väljät vanteeseen. Lähiajan suunnitelmissa on vesipumpun asennus, sillä kuormuri keittää helposti kuumalla ilmalla. Tätä ennen kymmenluvulla ja vielä 1920-luvun alussa kuormavaunut olivat raskaampia, kahdesta neljään tonnia kantavia – esimerkiksi Republic – mutta kun tiet ja kadut eivät kestäneet umpikumipyöräisiä autoja, niin 1920-luvulla siirryttiin kevyempiin kuorma-autoihin”, Leppänen tietää. LEPPÄSEN FORDIT enemmän töitä. Kovin suuria määriä kilometrejä ei ole kertynyt; Mäntsälä taitaa olla tällä hetkellä kauimmainen paikka, missä Juha on Fordillaan ajellut. Vuosimallin 1935 Ford on tullut Ruotsiin puutavara-ajoon amerikkalaisvalmisteisella teräshytillä varustettuna ja palvellut siinä tehtävässä vuoteen 1939, jonka jälkeen se on siirtynyt Svenljungan kuntaan palokunnan käyttöön
”En halua autoistani kiiltäviä näyttelyesineitä. ”Jos mielenkiintoa on riittänyt tähän ikään asti, niin kai sitä riittää jatkossakin”, mies hymyilee autojensa vierellä. Nimenomaan vanhat kuorma-autot kiinnostavat ja kyllä vanhat henkilöautotkin jonkin verran”, Juha juttelee. Isoisä osti auton sodan jälkeen Tampereelta puolustusvoimien huutokaupasta, ja lava asennettiin Etelä-Suomen autossa Lahdessa. Talvella autojen sisällä hytissä on kosteudenpoistaja, jonka vesiastian omistaja käy säännöllisesti tyhjentämässä. Autotallin aarteita Leppänen säilyttää autojaan pihatallissa. Kehystetyssä kuvassa Olavi on veivikippilavallisen 1940-mallisen Fordinsa kanssa tekemässä Hirsimetsäntietä Lahdessa. Seinällä on valokuvia Juhan isoisästä autojensa kanssa. Shellin haalariin ja lakkiin puettu huoltoaseman hoitaja on valmiina tankkaamaan. Kysyn Juhalta, miten kuorma-autolla ajo jaksaa kiinnostaa vielä vapaa-aikana, kun sitä tekee jo joka päivä työkseen. Toinen kuva on otettu sota-aikaan, jolloin Olavi ajoi postihallituksen häkäkaasulla toimivaa vuosimallin 1940 Chevroletia. Juha pyöräyttää tottuneesti TT:n veivistä käyntiin. Isoisän viimeinen auto oli 1413-mallin nelivetoinen pallonokka-Mersu vuosimallia 1965. ”Autoistanikaan en halua kiiltäviä näyttelyesineitä vaan olen sitä mieltä, että ne saavat rauhassa patinoitua sen näköisiksi, että niillä on oikeasti ajettu ja tehty joskus töitäkin.” Autotallista löytyy myös Championin tulppatohtori, jolla voi tarkastaa ja hiekka- puhaltaa sytytystulpat. Juha Leppänen on hankkinut pihalleen paljon vanhoihin autoihin ja autoiluun liittyvää rekvisiittaa. Uustuotantoa olevat emalikyltit eivät Leppästä kiinnosta, vaan autotallin seinälle kelpaavat ainoastaan aidot vanhat ajan patinoimat esineet. ”Kelien vaihtelu kylmästä lämpöiseen saa kosteuden tii07/14 vistymään auton pinnoille, mutta kosteudenpoistajalla pulma hoituu helposti, eikä koko tallia tarvitse sen takia lämmittää”, Juha vinkkaa. Kun on koko ikänsä kasvanut kuorma-autoilun parissa, jotenkin se kai jää päälle. Pallonokka on liian iso pihatalliini, enkä taida enää haluta investoida uusiin rakennuksiin”, harrastaja pohtii. ”Kyllä se vaan kummasti kiinnostaa. Autotallin seiniä somistaa hieno kokoelma vanhoja mainoslakanoita, lippuja, kylttejä ja muuta rekvisiittaa. Juha kertoo käyttävänsä jo ammattikouluajoilta tuttua laitetta ahkerasti. ”Toki sellainenkin olisi mukava lisä kokoelmiin, mutta kun ajattelee asiaa järjellä, säilytystila asettaa rajoituksia hankintoihin. Olen sitä mieltä, että ne saavat rauhassa patinoitua sen näköisiksi, että niillä on oikeasti ajettu ja tehty joskus töitäkin.” ostaa, jos löytäisin jostakin sopivan”, Leppänen haaveilee. 19
ROHKEA KUIN HÄRKÄ SÄYSEÄ KUIN LEHMÄ AVELING BARFORD CALFDOZER 1951 Erikoisia telavekottimia on maailma pullollaan, mutta tokkopa niiden joukosta löytyy pientä Calfdozeria hellyttävämpää. Eero Rintalan hyvin alkuperäisen näköisenä säilynyt yksilö saa lähinnä lepäillä Sastamalassa – ja onhan se jo eläkeiässä. Sastamala 20
21
Mielenkiintoisonpa niitä Suomeenkin eksynyt. Puskutraktorin lontoonkieli- vuonna 1945 Trinidadiin; vasikkapuskimet ovat muusestä nimestä bulldozer kun on härkä (bull) vaihtunut toinkin levinneet maailman moneen kolkkaan. Sieltä käsin etuosasta sojottavaa levynsäätövipua mutta katsotaanpa ensin hieman koko lajin historiaa. Vilkaisemme sitä pian tarkemmin, sa. ja ensimmäinen Calfdozeriin Pikkupuskijaa valmistettiin Bobcateja, niin liittyvä patentti on haettu tamreilut parituhatta kappaletta, ja sitten on ollut mikuussa 1944. Eero Rintalan kävuosi mittarissa, sillä jo 1960-luvulla letku korvasi sityksen mukaan Calfdozer onkin juuri satamatyövaijerin kaivinkoneissa ja muutti koko kaivinkoneen hön suunniteltu. ymmärrettävästi tuohon aikaan liki toivoton täyttö- ja Calfdozeria valmisti Aveling Barford -yhtiö ensin tasoitustöissä. Aveling Barford Calfdozerin nimestä huomaa, että sen Tuotanto alkoi Granthamissa, ja ensimmäisen koneen tekijätkin tiesivät koneen olemuksessa olevan jotain sarjanumero oli CD00099. Koko vasikaksi (calf). Prototyyppi valkokoinen puskutraktori Aveling ”Kun ei ole ollut mistui 1940-luvun alkupuolella, Barford Calfdozer. Calfdozerin tunnetuin jolloin kaivureissa ei vielä käytetty hydrauliikkaa työmaa sijoittui kuitenkin laivan ruumaan, jossa se lainkaan. ta on, että eräässä ensimmäisisYksi vihreä veitikka on maas- tuommoinen.” tä koemalleista koneenkäyttäjän toutunut aivan Pirkanmaan ja paikka sijaitsi koneen takaosasSatakunnan rajalle. Tuo kone muuten vietiin jo pikkiriikkisen hassua. Osittain tätä puutetta paikkaamaan ke- Granthamissa sekä myöhemmin Newcastle-on-Tynessa hitettiin omalaatuinen kääpiöEnglannissa. AVELING BARFORD CALFDOZER 1951 Teksti: Mika Rassi Kuvat: Jan-Erik Laine 22 J oku lukijoista saattaa hyvinkin muistaa sen ajan, varastojen ja maan siirtoon. varmasti suunnittelijoiden mielessä käynyt: pienen Vuosisadan alkupuoliskolla Iso-Britannian suurin kokonsa ansiosta kone näet sopi mainiosti ahtaisiin kaivurivalmistaja oli Aveling Barford. tuotannon ajan Calfdozerissa käytettiin Dormanin 1AB Puskutraktorin vasamalli suunniteltiin siis ojien -moottoria, mutta myöhemmin sen rinnalle tuli myös täyttämiseen ja työmaitten tasoittamiseen, mutta myös kaksi eri dieselmoottoria: Armstrong-Siddeley 6-11 ja. Muistavaisella täytyy tosin olla jokunen siirteli lastia nostimen saataville. oli kuitenkin epäilemättä raivostuttavaa käyttää eikä levyä tainnut kunnolla nähdäkään. Ja kieltämättä ruumatyöskentely on luonnetta ratkaisevasti. Vaijerikaivuri oli tiloihin puurtamaan. Prototyyppi oli Vasikka syntyy jo kutakuinkin tuotantoon päässeen näköinen vehje
Kaikesta huolimatta sitä tuntee enemmän kuin vain pettymyksen pistoksen, kun joukosta poistuu eräs vanha ystävä, joka vieroitettiin bensiinillä ja joka kukoisti dieselillä. Aveling Barford News 4:1/1963 23. MUISTOKIRJOITUS Kovapäisten liikemiesten tiedetään heltyneen aika lailla höyryajan päättymisen myötä. Mutta kuinka moni näistä peräänantamattomista mahtaa tunnustaa rakkauttaan käyttövoiman muotoa kohtaan sen sijaan, että vain mahtailee mekaanikon noituudellaan, kun pitää eläkeläisvaunut liikkeessä. Mutta ei Calfdozereita unohdeta. Kastumista vastaan kasaan menevän penkin päällys lienee sentään jossain vaiheessa vaihdettu. Lontoon–Brightonin veteraaniautoajo puolestaan on maailman vanhin motoristitapahtuma – se on järjestetty miltei tauotta vuodesta 1927 asti. Mutta kenen kävisi sääliksi hitaasti unohtuvaa polttomoottoria. Yli kaksituhatta konetta pysyy ahkerasti työssään, täyttää ojia ja siirtää varastoja, korjaa teitä ja lykkii lastia, tasoittaa maata rakennuksilla ja askaroi kaikenlaista muuta. Toimittajatkin tuntevat kutkuttavaa nostalgiaa, kun näkevät kentän täynnä lempeitä puhkuvia jättiläisiä, jotka kiiltävät viimeistä vaskea myöten ja jotka on tuotu nauttimaan ulkoilmasta vetokonekisoihin. Rohkeana kuin härkä, jolta se sai hupaisan nimensä, se tarttui mihin tahansa tehtävään, jota omistajat eivät liian suurena pitäneet. Mitä romantiikkaa irtoaa vekottimesta, jota kietoo bensiinin tympeä pakokaasu tai vielä pahanhajuisempi diesel. Jatkukoon niiden työ pitkään. Laskutikku kourassa syntyneet insinöörit tirauttavat hiljaisen 07/14 kyyneleen, kun jokin höyryvoimalla toimiva lempikone katoaa romuttajan pihan unohdukseen. Kirjoituksesta huomataan, kuinka tuoretta polttomoottorinostalgia oikein on. No, onhan noita vannoutuneita, jotka vuosittain ruhjovat itsensä Lontoosta Brightoniin epämukavissa Genevieveissä. Säyseänä kuin lehmä se talutettiin kaikkein epätodennäköisiimpiin toimiin; epätodennäköisimpänä kaikista irtotavaralastien siirtäminen laivaruumissa, missä työssä se saa- vutti suurimmat voittonsa. Aveling Barford -yhtiön oma lehti kirjoitti helmikuussa 1963 tunteelliseen sävyyn tuotannon loppumisesta. Tekstissä esiintyvä Genevieve on auto, vuosimallin 1904 Darracq, brittiläisen vanhojen autojen harrastuksen maskotti. Ei mikään rakentamismaailman juoksujalkainen vinttikoira vaan pikemminkin tarpoja; kova luu Calfdozer sai aivan omanlaisella luonteella ja vetovoimalla paljon ystäviä niin itselleen kuin tekijöilleen. Nyt on viimeinen Calfdozer myyty ja tuotantolinjalla rakennetaan uutterasti jotain muuta, jotain isompaa, nopeampaa, näyttävämpää. Malliston vauva on poissa, kehityksen ahnaat vaatimukset ovat pusertaneet sen pihalle. KÄÄPIÖPUSKIJAN MUISTOKIRJOITUS Viimeinen Calfdozer valmistettiin vuonna 1962. Eero Rintalan Calfdozer on siinä kunnossa, jossa hän sen viitisen vuotta sitten osti, ja mies epäilee osapuilleen kaiken olevan alkuperäistä
AVELING BARFORD CALFDOZER 1951 24
Sastamalan salaperäinen Rintalan koneesta emme sarjanumeroa löytäneet. Muita käyttimiä on kaksi: levynnostin ja kaasu. Ainut silmiimme sattuva tyyppikilpi on moottorin kilpi, joka kertoo sen, minkä jo suurin piirtein tiesimmekin: kyseessä on Dormanin moottori 1AB. 0,8-kuutioinen nelitahti teki moottorin virkaa myös Aveling Barfordin pienessä Trench Cutter -ojakaivurissa. Calfdozer on Rintalalle ennen kaikkea rekvisiittavehje, mutta on pikkupuskijalle oikeita töitäkin tiedossa. Kuljettajan kummallakin puolella on ohjausvipu, josta sen puolen telaa ajetaan eteen ja taakse. Calfdozerin tuotannon tarina päättyi vuonna 1962. Ylimääräisiä nippeleitä ei Calfdozerista löydy. Muuta sille ei olekaan tehty. Vaikka vasikka onkin jossain elämänvaiheessaan saanut uuden maalin, Rintala epäilee sen olleen alun alkaenkin vihreä. Aluksi se lähti huonosti; tulpan sai tietysti vaihtaa ja kaasuttimen sekä magneeton puhdistaa. Levy kääntyy mekaanisesti ja lukittuu kolmeen eri asentoon. Nähtävästi se on ollut merkittynä konepeitosta puuttuvaan kilpeen kahden muun säilyneen kilven, patenttinumeron ja Invicta-merkin vieressä. Mutta laitteen sarjanumeron on pakko olla varhaisempi kuin CD2298, sillä tuosta numerosta eteenpäin koneeseen asennettiin hydraulinen levynnostin alkuperäisen mekaanisen nostimen tilalle, ja joihinkin vanhempiinkin malleihin pantiin hydrauliikkaa jälkiasennuksena. Mutta Eero Rintala säilyttää tyyneytensä: ”Ei pelota, kun tietää, mitä tekee.” Sen verran on kuitenkin koneenkäyttäjän mukavuutta ajateltu, että istuimen selkänoja taittuu istuinosan päälle: penkki pysyy kuivana, vaikka kone jäisi sateeseen. ”Tuohon tehdään keväällä uusia katoksia. Hän on hankkinut puskukoneensa Turun liepeiltä viitisen vuotta sitten, eikä edellinenkään omistaja oikein tiennyt sen menneisyydestä. Siinä se. Lievätkö eri vuosimalleja”, Eero aprikoi. Muita käyttimiä on kaksi: levynnostin ja kaasu. Jälkimmäisellä moottorilla varustetut härkävasikat olivat hihnavetoisia. Nykyaikaisia turvamääräyksiä kone tuskin täyttää, sillä kuljettaja on istuimellaan levyn päällä koko lailla oman onnensa nojassa. Kuljettajan kummallakin puolella on ohjausvipu. Mallinimestä voi päätellä, että Dorman valmisti moottoria Aveling Barfordin tilauksesta. Tällä saa pohjasoria leviteltyä ja seinänvieret tasattua”, Rintala suunnittelee. Alkuperäisiä kilpiä koneen kyljessä. Uusista hydraulisista malleista tehtiin tiettävästi prototyyppejä, mutta aika oli jo ajanut pelkästään puskukäyttöisen pienen koneen ohi. Suunnitellut lumityöt entinen haltija oli tosin katsonut parhaaksi tehdä muilla koneilla, joten sen verran tiedämme, ettei talvikäyttöä juuri ole kertynyt. Ruston Hornsby 1YWA. Voimme muutoinkin olla varmoja siitä, että Rintalan vasikka kuuluu ensimmäisen puoleentoistatuhannen valmistuneen Calfdozerin joukkoon, sillä sen vuosimalliksi on Eerolle kerrottu 1951. Siinä se. Sitten virrat päälle. Hevosvoimia moottorista on kiskottu yhdeksän, eikä käyntiääni ainakaan pane lukua epäilemään. Yksinkertainen toimii aina Rintala antaa koneelle pullosta pienet huikat, sillä ”eihän sitä kampea kukaan montaa kierrosta väännä”. Eikä kampea tarvitsekaan pyöräyttää kuin pari kierrosta, kun yllättävän tiheästi käyvä yksisylinterinen hörähtää säksättämään. Säädettävää kallistusta ei ole, mutta Rintalan mukaan levy on pantu sen verran löysään, että se kallistuu itsestään. ”Kyllä tämä nyt lähtee yllättävän hyvin kylmälläkin käyntiin. ”Kun ei ole ollut Bobcateja, niin sitten on ollut tuommoinen”, Eero vielä tokaisee. AVELING BARFORD CALFDOZER 1951 MOOTTORI Dorman 1AB yksisylinterinen, nelitahti, kuutiotilavuus 800 cm3, vesijäähdytteinen LEVY mekaaninen nostin, mekaaninen kolmiasentoinen kääntö MITAT pituus 188 cm, leveys ja korkeus 136 cm, paino 1650 kg 25. 07/14 Sastamalan vasikkapuskijalle on ensi keväänä tiedossa taoitushommia. Toinen tela voi siis pyöriä toiseen suuntaan samalla kun toinen pyörii toiseen, ja kone kiertää niin muodoin paikallaan oman akselinsa ympäri – ja vinhasti kiertääkin. Koneen historiasta Rintalalla ei juuri ole tietoa. Suurimmat työvoitot tämän pikkuisen sukulaiset ovat kuitenkin saavuttaneet laivoissa irtotavaran siirtelijöinä. Tekniikan puolesta se oli kyllä kunnossa, ja kaikki on varmaan aika lailla alkuperäistä”, Rintala muistelee. Aveling Barfordin Invicta-logo on lainattu Kentin maakunnan vaakunasta – ’invicta’ tarkoittaa voittamatonta. ”Niitähän on oranssejakin, mutta ne näyttävät hieman erilaisilta
Varislahti 26
Vaikka Karttusen tiluksilla möllöttää myös kolme perinteisempää Nuffieldia, metsäkoneeseen kaavailtiin aluksi muuta. Kun olin Nuffin kanssa jo valmiiksi tuttavampi, mietin, että jos sellainen sattuu kohdalle, on se ehdottomasti helpompi”, Karttunen kartoittaa. ”Tuossa oli kuusvitonen Ferguson odottamassa, mutta sitten totesin, ettei siitä ole tähän hommaan. T unnetteko isoisän kirveen. 07/14 27. Varislahdella loistaa asiasta malliesimerkkinä Arto Karttusen valmistama metsä- tai puunsiirtokone, runko-ohjattava lavalaite. ”Sieltä se mukaan tarttui. ENEMMÄN KUIN OSIENSA SUMMA OMAVALMISTEINEN PUUNSIIRTOKONE Arto Karttusen omatekoinen metsäkone herättää ensi näkemältä tukun kysymyksiä. Moottori oli vähän tukkeutuneen oloinen – sillä oli tehty puuhommia eikä varmaan 30 vuoteen ajettu Teksti: Mika Rassi Kuvat: Tapio Mäntyniemi Runkolinkun ja ohjauksen tekeminen oli aikamoinen savotta, Arto Karttunen kertoo. Sitten Karttusen veli vihjaisi, että Tuusniemen suunnalla erään vanhemman isännän Nuffield etsii uutta kotia. Pikku hiljaa mies kasaili kaikenlaisia osia sitä silmällä pitäen, ja lopulta löytyi sopiva vetokonekin. Uudistaminen ja muokkaaminen ovat myös perinnettä kunnioittavia hankkeita, koska silloin vanha esine tai kone katsotaan niin arvokkaaksi, että sitä lähdetään työstämään. Kun näihin arvokkaisiin periaatteisiin yhdistyvät luovuus ja osaaminen, tulos on varmasti kiinnostava. Nuffield oli helpoin Karttunen kertoo, että ennen kuin projekti lähti toden teolla käyntiin, oli metsäkoneen rakentaminen ollut tapetilla jo useamman vuoden. Perehdytään koneen syntyyn ja toimintaan. Vanhassa vertauksessa on kyse perinteen jatkamisesta ja vaalimisesta, mutta yhtä lailla oman työpanoksen merkityksestä. Linkun tekemiseen on käytetty käytöstä poistettujen isojen hydrauliikkasylintereiden järeitä korvia. Fergu on liian matalaalustainen, ja siinä on pienempituottoinen hydraulipumppu kuin Nuffissa. Kuinka tuollainen on tehty. Tarkoitan sitä, johon isä on tehnyt uuden terän ja poika uuden varren, ja silti se on yhä isoisän kirves. Lavaosan Arto on taiteillut kokonaan itse. Koneen veto-osana palvelee Nuffield 460 ja nostimena Hiabin ja Simsonin yhdistelmä, mutta eivät nämäkään osat ole lainkaan vailla omistajan kädenjälkeä: Nuffissahan ei näy etuakselia lainkaan, ja ohjaamo tulee niin pitkälle eteen, että nokkaa on taidettu kuljettajan päästä lyhentää. Onko se aivan oikea työkone. Millaista sitä on ajaa. Näihin kysymyksiin varislahtelainen vastaili omaan asiallisen lupsakkaan tyyliinsä
Kone oli tovin liikuntakyvyttömänä hallissa ennen kuin vedin ohjaukselle hydrauliikat.” Ohjaus olikin melkoinen työmaa. ”Lattian runko ja pellit on asennettu niin, että jos täytyy päästä käsiksi vaihdelaatikkoon, hyttiä ei tarvitse purkaa. ”Sieltä haalin romurautaa, kaikki runkotarpeet, ja lavan pohjaan poikkipalkkeja ja pankkotarpeita. PUUNSIIRTOKONE Arto Karttunen asensi runkoohjaukselle oman hydrauliikkapumpun kampiakselin päähän. Ja tuli run28 kolinkkuun pelastettua romukopasta hydraulisylinterin järeitä korvakkeitakin”, sanoo asentaja, joka ei työkseen hitsaa, mutta harrastuksen puolesta tekee siis saumaa ilokseen. Päältähän näistä ei osaa sanoa mitään, sillä putkia pystyy vaihtamaan isommista ja pienemmistä koneista keskenään”, mies tietää. Siitä alkoi tutustuminen tuohon Nuffiin”, Arto muistelee lämmöllä. 460:n runko on valettu 8.3.1960, mutta traktorin tarkkaa vuosimallia Karttunen ei osaa sanoa. Nyt siinä on Nuffieldin alkuperäinen alumiinivaluinen öljypohja.” Lava, linkku ja ohjaus Karttunen on ammatiltaan koneasentaja, ja lavan osat ilmestyivät työpaikalta. Ylipaineen säätöventtiili tehtiin siististi uuden öljysäiliön sisään. Ohjauksen jälkeen suunniteltiin huoltoystävällinen hytti. Kevättalvea se oli. Hyttiin mies rakensi Orbitrolille telineen, minkä jälkeen vuorossa olikin jo letkujen vetäminen. Parin kilometrin jälkeen rupesi karsta palamaan putkessa, ja möykkyä oli ilmassa ihan kauheasti. Pellit saa ruuvaamalla irti lattiasta, eikä laatikon kannen edessä ole runkoputkia”, tekijä valottaa. ”Rengastin koneen viime kesänä, ja kyllä se satasilla männillä on, eli isompi kone. Putki helahti kerrasta punaiseksi. Kekäleitä satoi. Ajettavuus on lopputuloksessa Arton mukaan parem-. Penkillä oli vanha tyyny pehmikkeenä, ja se oli kuin pommikeskityksen jäljiltä. Ilmasuojaan piti hakeutua ensimmäisellä reissulla. Moottori on vastaava kuin alkuperäisessä, vaikka se ilmeisesti onkin jossain vaiheessa vaihdettu. ”Se lähti runkolinkusta liikkeelle. Aluksi pudotin Nuffista kaikki nostolaitteen hilppeet takaa pois. Kun takaosan akselistot olivat paikallaan ja peräosa valmis, pystyin purkamaan etuakselin pois. Niistä se on syntynyt. Sitten aloin rakentaa rungon kääntöosia ja asentaa sylintereitä paikalleen sekä mittaamaan niiden liikeratoja. Nuffieldin vasemmalle kupeelle ilmestyi yksinomaan ohjauksen öljyjen käyttöön varattu säiliö. tien päällä. Sen jälkeen purin ohjaamon; siihen jäi pelkkä vaihteisto, joka yhä on Nuffieldin alkuperäinen. Vaikka Nuffieldissa Fergusonia enemmän maavaraa onkin, pohja on vielä Arton mukaan koneen Akilleen kantapää: ”Se odottaa ensimmäistä vahinkoa, ennen kuin saan tehtyä siihen pohjapanssarin. Liperin Kaatamossa, Karttusen entisessä asuinpaikassa, metsäkone alkoi muotoutua talvella 2008–09. Karttunen asensi ohjaukselle erillisen pumpun kampiakselin päähän, ja moottorin kupeelle tuli ylimääräinen öljysäiliö ohjauksen öljyille. Tien reunassa annoin sen pyöriä kierroksilla ja odotin, että pahin kytö häviää
”Sain kuulla, että tuossa Heinäveden puolella semmoinen seisoo eikä ole kallis, jos kelpaa. Takana nostimenkäyttäjän puolella näkyy polkupyörän vaihdevaihtaja – se tekee käsikaasun virkaa. Polttoainekorkkina on täyttöputken 29. Puomin liitos oli tehty lievästi sanottuna kotikutoisesti: palkit oli vain pantu päällekkäin ja hitsattu hiukan reunasta kiinni. ”Aukeamaa on yhtä paljon kuin vanhassakin mutta kokoa ehkä kolmannes. Jos etuakseli menee jostain lävestä, taka-akseli kyllä seuraa perästä”, Arto takaa. Ei tarvitse enää miet- tiä, miten päin se koura on ja kääntyykö se kärryyn.” Vanhasta tekemisen asenne Kone ei ole erikoinen vain isossa mittakaavassa, vaan siinä on monta hauskaa yksityiskohtaa. ”Se oli riemuvoitto!” Arto hihkuu. Puomiston osat olivat periaatteessa olemassa, mutta Simsonistakin puuttui yksi sylinteri kokonaan.” Paju oli kasvanut putkien välistä niin, että Arton piti irrottaa nosturinsa moottorisahalla. Vanha Simson-merkkinen kattokuormaaja oli pantu jatkeeksi puomiin. Myös kourassa riitti askaretta. Hiab–Simson-sekoitus Arton piti purkaa aivan palasiksi. Kuljettajan kaasupolkimeksi on asennettu vanha sarana. Nostin sahataan irti Nosturi tuli taloon tuttavan vinkin kautta sekin. Tuntui kuin pumppuun olisi tullut parikymmentä baaria lisää painetta. ”Kääntäjä toimi paremmin, vain tyven tiiviste piti vaihtaa, mutta sekin oli vanha liikuntarajoitteinen 07/14 eli ei pyörinyt kokonaan ympäri.” Rauta oli paksua -50–60-lukujen ainetta, ja koura kokonaisuutena raskas ja kömpelö, mutta viime talveen asti se nosturissa palveli. Hieman edempää havumetsän siimeksestä löytyi vielä kourakin laitteeseen, jota omistaja epäili romuraudaksi ja jonka Artokin sittemmin heitti romukoppaan, mutta teki siitä laitteeseensa kouran paremman puutteessa. ”Vaihdoin nivelet, koska ne olivat kourasta aivan lopussa”, Arto kertoo. ”Runko-ohjaushan pyrkii aina kulkemaan siten, että takapyörät seuraavat etupyörien uria – se ei oio mihinkään. Kapean keulan oppii tarkalla ohjauksella nopeasti pyöräyttämään pienestäkin raosta. Silloin Arto löysi Kellfriltä edullisen uuden kouran ja täysin ympäripyörivän kääntäjän. ”Tässä on hyödynnetty kaikkea keräilytavaraa, jota järjestyy milloin mistäkin.” pi kuin perus-Nuffissa. ”Nosturin kallein osa ovatkin nuo hydrauliletkut”, Arto virnistää. Siinä oli kappaletavaranostimen tyviosa Hiabista, joka on kuulemma ollut joskus Vanajan kuorma-autossa nostimena. Uuden puomiliitoksen lisäksi Arto laittoi nosturin kaikki putket ja letkut uusiksi
PUUNSIIRTOKONE Ajettavuus on Arton mukaan parempi kuin perus-Nuffissa. 30. Nuffieldin alkuperäinen alumiininen öljypohja odottaa järeämpää panssaria ympärilleen
”Semmoisesta pickupin varaosamallista nappasin ohjausakselin pätkän ja sain samalla pienen ohjauspyörän. Arton halu käyttää vanhaa ylijäämämateriaalia on liki aatteellisella tasolla. Niistä kaivettiin ylös pajua, koivua ja mäntyä juurineen, ja sitä ajettiin parina kesänä varmaan joka päivä”, Arto kertaa. Nosturipuolta käyttää Nuffieldin oma hydrauliikka, ja se on Arton mukaan tarkoitukseen riittänyt vallan hyvin. 31. Ympäripyörivää kevyttä kouraa kelpaa käytellä nykyajan mukavuuksin varustetusta ohjaamosta. Melkein täytyy moottori sammuttaa, kun se on siinä jäähdyttimen propellin vieressä”, Arto varoittelee. Nuffijohdannaisella on todella paiskittu hommia. Ja mikäs on töitä tehdessä, kun hytissä kelpaa. Kyseessä on siis toimiva ja tehokaskin peli. Koneella on kuljetettu myös polttopuurankaa. ”En tarvitse välttämättä uutta tavaraa rakentamiseen. päähän lisätty jerrykannun korkki, ja polttoainesäiliö, joka muuten sijaitsee vaihteiston vieressä hytin alla, on tehty kahdesta vanhasta jerrykannusta. Taan07/14 noin Arto sortui vanhaan kenttäsirkkeliin, jonka teräsosien epäilee olevan -40-luvulta peräisin. Jos nostovoimaa olisi yhtään enemmän, koneen saisi jo ääriasennossa nostamalla nurin. ”Lähemmäs parikymmentä mottia he sillä viime talvena ajoivat ja tuntuivat tyytyväisiltä”, Arto myhäilee. Sahaansa varten hän aina välillä kaataa ja ajaa jokusen puun. Penkin alle kätkeytyy jalustaan rakennettu lämmityslaite. Nyt mahtuu hyvin kulkemaan hyttiin, ja kun on herkkä ohjaus, ei kaipaa isompaa rattia.” Penkki puolestaan löytyi vanhasta Nissan Micrasta. ”Uudella tilalla olivat pellot olleet viljelemättä parikymmentä vuotta. ”Sitä vipua ei tosin hirveän kätevä ole kääntää kesken matkan, jos kuuma tulee. Arto veikkaa merkiksi Bedfordia, vaikkei voi olla varma, sillä akseli pelastettiin puukärryn raadosta. Siinä häviävät huurut. ”Mutta täytyy kiittää kaikkia, joilta olen vinkkiä, osia tai muuta apua saanut.” Vanhalle kourallekin löytyi vielä töitä, kun siskon mies tarvitsi juontokouraa rankojen ajamiseen. Ja piileksiipä Nuffin alla vanha kuorma-auton etuakseli. Metsäkoneen lava on hyvä säilytyspaikka ja tietysti iso apu puiden siirtelyyn. Karttunen on kuitenkin rakentanut taannoin traktorivetoisen lavetin, jolla toivotaan metsäkoneen pääsevän reissaamaan. Puhallin ottaa ilman ohjaamon alta, ja ovien yläreunasta löytyvät poistoaukot. Mutta sisällä kaikki on kuin nykykoneessa: radio löytyy ja hiljaisessa ohjaamossa musiikin myös kuulee. ”Micran penkki oli sopivan pieni pyörähtämään helposti taaksepäin hytissä”, toteaa Arto. Arto laittoi kouraan palkinpätkän ja kolmipistekiinnikkeen, ja teki vielä jousipalautteisen aukaisun langon traktorin yksitoimista hydrauliikkaliitintä varten. Ohjaamon pohja on tasalattiainen ja eristetty kumityynyillä rungosta, joten sisällä on melko hiljaista ja mukavaa. Kolmekymppiset vanteet on puolestaan rakennettu vanhoista Raju-levikepyöristä. ”Jos ei hommiin niin ainakin johonkin tapahtumaan”, mies aprikoi. ”Nopeutta en ole kaivannut. Vanhoista Nissaneista on irronnut kokonsa puolesta passeleita osia ohjaamoon. ”Ne ovat toimivia ja hyviksi havaittuja ratkaisuja”, Arto vakuuttaa. Nöyryyttä ja uhmaa Vaikka Arto on käyttänyt koneessaan paljon monen silmissä suoranaista romua, ei koneen toiminnasta tai edes työskentelyn mukavuudesta ole tingitty. Karttusen koneessa ja tekotavassa on oikeassa suhteessa nöyryyttä ja uhmakkuutta: vanhaa tavaraa hyödynnetään, ja sillä tullaan toimeen, mitä nurkista löytyy, mutta toimivuudesta ja työmukavuudesta ei tingitä. Voi sen nytkin oikein kekluttamella kaataa, mutta siihen pitää nähdä vaivaa”, Arto tarinoi. Ja kun pihapiiristä yhtä ja toista siirreltävää aina löytyy, sopii puunsiirtokone moneen muuhunkin hommaan ja kaiken kappaletavaran kuljettamiseen. Käsillä olevasta materiaalista Arto Karttunen on luonut jotain aivan omaa ja alkuperäistä, ja siinä mielessä mies on oikea taiteilija. Urakointia Arto ei ole koneella juuri tehnyt siksikään, että kilvettömän pelin siirtely on ongelma. Tässä on hyödynnetty kaikkea keräilytavaraa, jota järjestyy milloin mistäkin”, uusiokäyttäjä linjaa. Moottorin vieressä on lämmönsäätövipu, josta veden kiertoa hallitaan, ja alkuperäinen venttiilikin on paikoillaan
Varttuneiden koneharrastajien parissa eräs yleisimmistä on varmaankin se, että kone on lapsuusystävä, jonka kanssa työt aikoinaan tulivat tutuiksi. Ylöjärvi 32. Tämän takia myös Matti Lettoniemi hankki itselleen Fordin välimallin, joka tunnetaan paitsi nimellä myös numerolla. PYRSTÖISTÄ SEN TUNNISTAA FORD 5000 MAJOR Tietyn traktorimallin hankkimiselle voi olla monia syitä
33
Matti osoittaa tuntomerkkejä: ”Näistä lohenpyrstöistä konepellin valkoisissa osissa sen tunnistaa. ”Se on niinkuin lomapäivä, kun lähtee köröttelemään ja katselemaan maisemia.” Välikauden malli löytyy Myöhemmin Matti rakensi isän perintö-Fordiin päälle Jamesin traktorikaivurin, mutta hinku jäi tavalliseen viisitonniseen. Isä oli sanonut suostuvansa kauppaan, jos saa kirjallisen vakuutuksen siitä, että uusi kone kestää samat tunnit ilman remontteja. Kymmenisen vuotta sitten Nettikoneen kautta Vesilahdelta löytyi oikeaa välimallia edustava laite. Ohjaustehostin on jälkiasennus, mutta muistuttaa Major Manuelin tehostinta. Myöhemmässä tonnisarjassa on myös muovimaski.” Koneen historiasta Matilla on jonkin verran tietoa. Sen jälkeen laite toimikin luotettavasti: 5000:ssa oli mittarissa 9500 tuntia, kun Matin isälle koetettiin kaupata Valmetia. Vuosina 1964-68 Fordin tonnisarjaa myytiin nimittäin numeromallin lisäksi vielä vanhoilla mallinimillä Dexta ja Major. Vuonna 1969 nimet olivat uusien tonnimallien myötä historiaa. Nuoruusvuotensa Major oli viettänyt kallionporaushommissa kompressorinpyörittäjänä ja vuonna 1974 siirtynyt maatalouden palvelukseen omistajalle, jolta Matti koneen hankki. Vuonna 1969 Matti Lettoniemi katseli pirtin ikkunasta, kun Ford 5000 tuli ja Valmet 565 lähti. 34. Kauppoja ei koskaan tehty. ”Aikanaan olen traktoriurani sillä heinäpellolla aloittanut”, Matti muistelee. FORD 5000 SUPER MAJOR Teksti: Mika Rassi Kuvat: Jan-Erik Laine Y löjärven Viljakkalassa asuu mies, jolla Fordin traktorit kulkevat verissä. Tämä oli ollut tarkka mies ja vaihdattanut toi- Kutkuttavasti patinoituneen traktorin jäljet paljastavat, että avomallissa on joskus ollut hytti. Vuosimallin -67 Fordissa oli huonomaineinen Select-O-Speed -vaihteisto, jonka Matin isä vaihtoi hetimiten tavalliseen manuaalilaatikkoon
Kestävän maineessa Ford oli yhtä kaikki.” Lettoniemi tuntee traktorinsa ja jakaa mielellään tietoutta eteenpäin. Englannista saisi suorakaiteen muotoisen lyhyemmän vaimentajan pakoputkeen ja sinisen penkin vedenpoistoaukoilla. Ajan patina näkyy. nonut, että se on nyt juuri sen näköinen kuin kuuluukin. Matti haki itsekin traktoriinsa Fordeissa usein nähdyn Harahytin, joka oli paikallaan aikoinaan muun muassa multaseulaa käytettäessä. Isompia remontteja ei viisitonniseen ole laturin ja tiivisteiden vaihdon lisäksi tarvinnut tehdä. Myöhemmissä Fordeissa ja samanikäisissäkin nelitonnisissa näkyy olevan käännettävät vanteet”, Matti valottaa. Matti osti Fordinsa hytittömänä, mutta jossain vaiheessa siinä jäljistä päätellen on ollut takakäyntinen hytti. Vanhat koneet -lehden numerossa 5/14 oli juttu Haverin Konepäivistä, joiden takapiruna Matti hääri. ”Sillä aurataan lumet ja on sillä tehty kaikenlaista maatyötä vuosien varrella, muun muassa kynnetty. Jonakin päivänä…” Ford-mies haaveilee. Entisöidä vai ei. ”Ja täytyy sitä muuten vaan välillä ulkoilut- taa. Matti tietää, että vuoden 1963 Major Manuelissa oli samanlainen tehostin, joten melko ajanmukainen tämä traktori on jälkiasennuksineenkin. ”90-luvun lopulla Fordin tarina päättyi New Hollandin alla, ja siihen asti valuaihiot ja suuri osa tekniikasta säilyivät samoina, vaikka sisuskalut tietysti muuttuivatkin matkan varrella. ”Semmoinen tuulelta suojaava rätti, kuten ne alkuvaiheessa olivat”, Matti täsmentää. Se on niinkuin lomapäivä, kun lähtee köröttelemään ja katselemaan maisemia.” Tonnisarja hallussa Matti on hydrauliikka- ja maatalouskonekorjaamossaan törmännyt useampaan tonnisarjan Fordiin ja muistelee mielellään merkin vaiheita. ”Moni on sa07/14 Vain rikkoutuneita osia on korvattu – kuten lämmittimen johto. Multaseula jo mainittiin, ja muitakin koneita on veivattu ja vedetty. Entisöinnin suhteen Matti käy henkistä kamppailua itsensä kanssa. ”Mukavasti saatiin kiinnostusta aiheeseen. ”Olen mielitellyt siihen kuutoskonetta, mutta onneksi rahapussi rajoittaa hurjimpia ideoita. Lyhytkeppiseen on kuitenkin mielitty esimerkiksi alkuperäisen näköistä sinistä penkkiä. Ulkonäkö on joka tapauksessa tarkoitus säilyttää ja korjata alkuperäisemmäksi. Matti kertoo, että renkaat ovat samat kuin ostettaessa. FORD 5000 MAJOR VUOSIMALLI 1966 MOOTTORI nelisylinterinen diesel, iskutilavuus 3,8 litraa, 64 hevosvoimaa RENKAAT edessä 10x16, takana 14,9x30 mintakuntoiseen koneeseen kerran männät ja laakerit. Mökkitontilla sille löytyy aina jotain ruopimista”, Matti kertoo. Ohjaustehostimen asennus oli suurimittaisin operaatio ja tehostin tervetullut parannus. ”Semmoinen erikoisuus siitä löytyy, että keskiö on niittaamalla vanteessa kiinni kuten Majoreissakin. Vaan eipä 5000 Major mikään koristekone ole ollutkaan. Sittemmin välikausi-Major on riisuttu alkuperäiseen asuunsa. Suvun vanhasta viisitonnisesta ryövättiin tähän yksilöön hihnapyörä, jolla on pyöritetty näytösluontoisesti Matin äidin puimakonetta. Kohta loppuu tekijät – täytyy koko kylä värvätä talkoisiin”, Matti sanoo tyytyväisenä ja lupaa: ”Siellä tämän viisitonnisen näkee taas ensi vuonna.” 35. Uudet teipit ja tarrat on kyllä ostettuna, ja jos ne ruuvaa kiinni, niin kaipa se sitten pitäisi hiekkapuhaltaa ja maalata ja laittaa karamelliksi”, Matti aprikoi
36
Samanlainen viimeisen mallisarjan traktori löytyy itäiseltä Uudeltamaalta Myrskylästä. Myrskylä 37. LEYLAND SYKSYN MUOTIVÄREISSÄ LEYLAND 704 1982 Vuoden 1982 alussa päättyi perinteikkään traktorimerkin tarina, kun viimeinen Leyland 704 rullasi Bathgaten tehtaalta Skotlannista. Jarmo Itäsen hyvin pidetyn yksilön tarina jatkuu vielä pitkään
LEYLAND 704 1982 Mittaristo on hyvin varustettu ja automainen. Peruskomponenteissa luotettiin vanhaan. Oli selvää että uuden traktorimalliston tuotekehittelyyn ei ollut varaa polttaa yhtään ylimääräistä puntaa. Talvisin sen kanssa ollaan metsässä. Leyland oli lanseerannut peruutusvaihteita myöten synkronoidun vaihdelaatikon muutamaa vuotta aiemmin. Se ei pääse edes mäkeä ylös pihaan”, todistaa Jarmo. Lisäksi British Leylandin talous oli pahasti kuralla. Sitä käytettiin edelleen vetovoimatekijänä traktorin markkinoinnissa, eikä syyttä; 9+3–vaihteinen loota oli osoittautunut luotettavaksi ja mukavaksi käyttää. Kesäisin traktorilla tehdään kylvötyöt ja siirtoajot. Vanhat sinisen sävyt saivat väistyä uuden muodikkaan ohrankeltaisen (Harvest Gold) ja mustan tieltä. Traktori on uurastanut suvun kahden maatilan yleiskoneena kyntäen ja kylväen. Silti mittariin on kertynyt 32 vuoden aikana ainoastaan 3830 tuntia. Koko mallisarja ristittiin päävärin mukaan Golden Harvest Rangeksi. Värikartta pantiin uusiksi. Lokasuojat pitenivät etuosastaan. Leyland on vapautettu raskaimmista perus- ja kylvömuokkaustöistä. Teksti ja kuvat: Aulis Lassila K eltainen Leyland on ollut tuttu näky Myrskylän vainioilla ja peltoteillä jo 30 vuoden ajan. Tehtaissa lakkoiltiin jatkuvasti ja laatuongelmat pahenivat. Myös lumityöt sujuvat. Samaa pitkäiskuista 3711 cm3:n voimanlähdettä käytettiin laajalti myös brittikaivureissa. Meillä oli ollut sininen Leukku, niin olihan tämä tosi hieno”, kertoo Aira Itänen pitkän yhteisen taipaleen alkua. Hyvä maavara ja vain 203 cm:n akseliväli – teholuokassaan kilpailijoitaan selvästi lyhyempi – tekevät Leylandista maastokelpoisen metsäajossa ja ketterän päisteissä. Skotlannin Bathgaten tehtaan peltiprässejä ei tarvinnut juurikaan vaihtaa. 38 Viimeinen kasvojenpesu Leylandin uusi mallisarja esiteltiin joulukuussa 1980. Tätä nykyä Hyvä maavara ja lyhyt akseliväli tekevät Leylandista maastokelpoisen metsäajossa ja ketterän päisteissä. ”Leylandiin verrattuna tuolla neliveto-Valmetilla ei ole mitään jakoa lumitöissä. Esimerkiksi Ford toi vastaavanlaisen laatikon markki-. Tuloksena oli enemmän tai vähemmän kosmeettisia parannuksia. Tehot eivät mallipäivityksen myötä kasvaneet. ”Veikko-appiukko oli ostanut sen, ja meille se tuli sukupolvenvaihdoksen mukana”, jatkaa Jarmo Itänen. 70-luvulla oli ajanjaksoja, jolloin neljää viidestä valmistetusta Leylandista takuukorjattiin. Kansallistettu konserni oli Thatcherin ja vahvan ammattiyhdistyksen jatkuvana kiistakapulana. Kapean rengastuksen ja halkaisijaltaan isojen etupyörien ansiosta 704 etenee hangessa hyvin. British Leyland oli jo tuolloin vakavissa vaikeuksissa. Kone on ollut saman suvun hallinnassa lähes koko rekisteröintihistoriansa. Kuusikymmenluvulla piirretty etuosan muotoilu jäi ennalleen. ”Muistan, kun se tuli pihaan. Mallisarjan moottorina käytettiin jo vuonna 1972 esitellyn 4/98-mallin eri versioita
”Tämä kuluttaa vain kuusi litraa tunnissa, vaikka olisi täysi työ päällä. Vaikka Leylandin viimeinen mallisarja esiteltiin 1980, on sen muotoilu lähes samanlainen kuin ensimmäisissä malleissa 60-luvun lopulla. Keskimmäiset etupainot ovat 704-mallin, reunimmaiset ovat vanhemmasta sinisestä Leylandista. ”Hyviä puolia moottorissa on myös sen varmatoimisuus, pakkasellakin lähtee hyvin käyntiin.” Traktorin polttoaineenkulutusta on helppo tankatessa seurata tyylikkään Fenniapolttoainepumpun lasimaljojen asteikosta. tiääni ei ole kaikkien mieleen, niin taloudellisuudesta mylly ansaitsee kehuja. Kemppilän jäämistöstä. Maalipinta on kestänyt ajan hammasta hyvin. Leylandin tehdasasenteinen kolho Vincent-hytti ei olisi täyttänyt maamme tiukentuneita melunormeja. Vasemmalla kädellä valitaan alue kolmesta vaihtoehdosta ja oikean puolen valitsimella käytetään kolmea vaihdetta eteen ja yhtä taakse. ”Olin alkuvuosina vahtimassa kuivuria, ja aina kuulin, kun Jarmo oli viljakuorman kanssa tulossa naapurikylän isossa mäessä, jonne matkaa on kuitenkin useampi kilometri. Teknisiä parannuksia olivat märät monilevyjarrut ja kaksinopeuksinen voimanulosotto. Persoonalliset äänet ”Tässä on omanlaisensa pistävä ääni, kun se on työn touhussa”, toteaa Jarmo yhdestä Leylandin moottorin perusominaisuudesta. 07/14 39. Sininen väriskaala oli vaihtunut kellanruskeisiin peltiosiin, valkoisiin pyöriin ja mustaan runkoon. Nelivetomallien etuakseli on tuttu italialainen Carraro. Helsinkiläisen Oy Nylund & Rahikainen Ab:n konepajan valmistama harvinainen pumppu on pelastettu kylän K-kauppa H. noille vasta 1981. Vaihdevivusto sijaitsee epätavallisesti molemmin puolin penkkiä. Etupainomuotia vuosien takaa. Pian Skotlannissa huomattiin, että hiljainen, pehmustettu ja valoisa Sekura sopisi työtilaksi brittiviljelijöillekin. ”Ääni kuuluu tosi hyvin”, vahvistaa Aira. Kaksoishydraulipumpun tuotto oli noussut 55:een l/min. Sitä tarjottiin lisävarusteena mainoslauseella: ”Sekura Explorer tarjoaa ensiluokkaisen, ylellisen työympäristön.” Muuttui Golden Harvest -sarjassa toki muutakin kuin väritys. Aloitin täydellä 60 litran tankilla, ja kymmenen tunnin päästä veden tulo oli loppu”, sanoo Jarmo. Kerran sadetin tällä kymmenen tuntia. Suomalaisiin Leylandeihin alettiin vuonna 1979 asentaa tanskalaista Sekura Explorer -hyttiä. Vaikka viimeinen kruunaaminen on tehty vuonna 1966, ei mittatarkkuutta ole syytä epäillä. Silloin tiesin laittaa kuivurin kippauskuntoon.” Jos Leylandin 4/98-moottorin terävä käyn- Leylandin konepellin alta löytyy polttoainesäiliö ja tärkeimmät huoltokohteet
”Samalla tuli sitten remontoitua kytkinkin.” Pikkuvioista tulevat Jarmon mieleen etsimättä sähköviat. Viimeinen Leyland valmistettiin 15.1.1982, kolmetoista kuukautta Golden Harvest -mallisarjan esittelyn jälkeen. Eivät olleet. Lopulta Kangasalta löytyi sama malli purettuna”, kertaa Jarmo. Myynti sakkasi pahasti ja viimeinen Golden Harvest –traktori valmistettiin syksyllä 1985. LEYLAND 704 1982 Leylandin nostolaitteen ominaisuuksiin kuuluu jatkuva pilkkiminen. Silti traktoreita riivasivat sähköviat. Traktorien kysyntä oli hiipumassa niin kotisaarilla kuin Manner-Euroopassakin. Kilpailuasetelma monikansallisten traktorinvalmistajien kanssa oli vaikea. Kerran jouduin virittämään etupainoihin otsalampun, jotta näin ajaa kotiin”, listaa Jarmo. Vaikka keltaiset Leylandit olivatkin kilpailukykyisiä, ei niistä ollut British Leylandin traktorituotannon pelastajaksi. Konepeltiin lyötiin legendaarisen, 40 Viimeisenä valmistusvuonna tehtiin 3821 keltaista Leylandia, joista Suomeen tuotiin 257. Mallisarjan kuopuksena oli piskuinen Turkissa valmistettu 30 hv:n kiinteistötraktori 302. Alkoi kuulua latkutusta, joka voimistui ja voimistui. Rouva Thatcherin hallitus aloitti yksityistämisohjelmansa vuonna 1982 myymällä valtio-omisteisen British Leylandin traktorintuotannon. Metallinpala oli löytänyt tiensä vähennyspyörästöön. 704:n suurin haveri oli perän massiivinen hajoaminen. Lakkautetun kyläkaupan vanha Fennia-polttoainepumppu toimii vielä moitteettomasti. Vika ei korjaantunut männänrenkaiden vaihdolla”, kertoo Jarmo. Marshall yritti parantaa Leylandin kolhiintunutta mainetta 86 kohdan tarkastusohjelmalla ennen traktorin luovutusta tehtaalta. Marshallin omia traktorimalleja valmistettiin vuoteen 1990 saakka. Soitin kotiin ja pyysin tuomaan purua”, muistelee Jarmo. vuonna 1908 toimintansa ensimmäisen kerran aloittaneen traktorivalmistajan nimi. Useita melkein uusia Marshalleja syttyi tuleen. Laakeri oli pettänyt ja vetoakselin ratas oli työstänyt koteloon reiän. ”Liittimiä parantelemalla ovat viat vähentyneet.” Kysymykseen, pysyykö Leyland talossa jatkossakin, tulee vastaus pariskunnalta kuin yhdestä suusta: ”Pysyy. Samalla päättyi Nuffield/Leylandin ja merkin Suomen maahantuojan Keskon yli 30 vuotta kestänyt yhteinen taival. Vasemmanpuoleinen vetoakseli koteloineen on uusittu. 704:n nostolaite pilkkii. 704-mallin parannuksiin kuului kestävämpi Heavy Duty -nostolaitekansi. Vuotoja ei ole. Ylös nostettu työkone lipuu hiljalleen alas ja lopulta nostolaite korjaa asennon nytkäyttämällä koneen takaisin ylös. ”Tulin Leylandilla Kankkilasta ja kuuntelin musiikkia. Ei se nyt tuosta lähde.” Aira täydentää vielä: ”Kotoväen mieluinen.”. Traktoritehtaan ostaja löytyi Englannista Gainsborough’sta. ”Kävin Alajärveltä hakemassa osat ja kysyin ostaessa, että ne varmasti ovat oikeat. Leylandin tarina päättyy Nelivetoinen Leyland 704 ja takavetoinen 702 olivat vanhojen 272 ja 472-mallien uudelleenlämmittelyä. Katsoin taakseni ja huomasin, että minua seuraa öljyvana. Suuria ja pieniä vikoja Nostolaiteviat olivat olleet Leylandien ongelmana alusta saakka, eivätkä britti-insinöörit saaneet niitä korjattua viimeisiin malleihinkaan. Työkone ei pysy halutussa korkeudessa. ”Mäntä päästää öljyä läpi. ”Sulake on saattanut kärähtää tai valot hävitä. 245-malliin perustunutta Leyland 502:a ei tuotu Suomeen. Viimeisenä valmistusvuonna tehtiin 3821 keltaista Leylandia, joista Suomeen tuotiin 257. Vastaavasti 262/462– malleista päivitettiin 602/604–mallit ja turboahdetuista 282/482:sta tuli 802/804. Itästen traktorit tankataan tyylillä. Marshall Sons and Co jatkoi tuotantoa siitä, mihin Skotlannissa jäätiin. 700-sarjan vetoakselistoon oli tehty muutoksia, ja tämä mutkisti Jarmon varaosien hankintaa. Ehkä kyseessä onkin ennemmin ominaisuus kuin vika; Itästen Leylandin nostolaite on nytkinyt aina
Kysy lisää myyjiltämme! tuksemme sisältää uuden, merkittävän edun konehankintaan. TILAA sinä siellä! KONEURAKOINTI sinä siellä! juuri sinä… juuri sinä… KESTOTILAUS: MAANRAKENNUS • METSÄKONEURAKOINTI • KIINTEISTÖHUOLTO • MAATALOUS PURKUPIHA OY VIIMEINEN TIENSÄ PÄÄSSÄ UUSI VALTRA NRO 7 • 5/2014 • 7,90€ 39 90 6 NUMEROA I M I M A M A A! KU L Anna poikien kertoa myös käänteentekevästä rahoitus vaihtoehdosta, joka lähes salpaa hengityksen, ei jää kone kauppa meinaan rahoitusehdoista kiinni. VARUSTEET Tero Sihvo, Mikkeli Pasi Kivelä, Seinäjoki Harri Leppälä, Oulu 040 9010 713 040 9010 706 040 9010 713 040 040 9010 9010 706 713 040 040 9010 9010 719 706 040 9010 040 9010 707 713 0400 541 040 9010 061 706 040 9010 040 9010 701 719 NEW HOLLAND CR9070 Asko Inkala, Lahti Petteri Sirva, Espoo Asko Sirva, Inkala,Espoo Lahti Petteri Veijo Repo, Pirkkala Asko Inkala, Lahti Tero Sihvo, Petteri Sirva,Mikkeli Espoo PasiAsko Kivelä, Seinäjoki Inkala, Lahti Harri Oulu Veijo Leppälä, Repo, Pirkkala PUIMURI TELOILLA Petteri Sirva, Espoo Soita heti ennen kuin joku toinen ehtii ensin! 040 9010 707 0400 541 061 040 9010 701 mateko.fi FUELK-POLTTOSAAT TILAAJALAHJAKSIAINESÄILIÖT OINTI KONEURAKKOEAJOSSA IN! ISO -LIPPALAKUUSI FORD TRANSIT mateko.fi tuksemme sisältää uuden, merkittävän edun konehankintaan. Kysy lisää myyjiltämme! BOBCAT S450 Suomalaista työtä • www.koneurakointi.fi Viipale mediat 6 414887 200110 www.koneurakointi.fi/kampanja MANTTELINPERIJÄ Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@koneurakointi.fi TILATESSA MUISTA MAINITA KAMPANJAKOODI: KU2014 Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.fi Lataa Koneurakointisovellus App Storesta QR-koodilla Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa 14005 720011-1405 PAL VKO 2014-49. Anna poikien kertoa myös käänteentekevästä rahoitus vaihtoehdosta, Soita heti ennenjoka kuinlähes jokusalpaa toinenhengityksen, ehtii ensin! ei jää kone kauppa meinaan rahoitusehdoista kiinni
42
Kuvissa esiintyvä vuoden 1963 mallin Scania-Vabis L75 on vastaavasti erityisen tuttu auto Kai Sillankorvalle, jonka mukaan näin suurta kunnostusurakkaa tuskin olisi vieraammalle autolle tehty. Hämeenlinna 43. KIITOLINJALLA SCANIA-VABIS L75 1963 Sillankorva oli tuttu nimi Etelä-Suomessa liikennöivien kiitolinjalaisten ovissa
Uusi auto toimitettiin helmi- kuin Hämeenlinna–Helsinki-linjaa. Kuin ihmeen kaupalla auto liikkuminen ympäri maata, mutta niiden saanti ei ollut on säilynyt yrityskaupankin yli ilman että sitä olisi mikään itsestäänselvyys kuten ei liikennelupien saanti myyty tarpeettomana, vaikka yleensäkään – vaadittiin muun moni vastaava auto on lähtenyt 165-hevosvoimainen muassa nuhteeton maine. Myöhemmin kuljetusliikkeen että laki tuli noudatetuksi. SillanSillankorva, mennen korvan auton katolla näkyvä Hänopeasti pieneksi. SCANIA-VABIS L75 1963 Teksti: Iikka Kekko Kuvat: Tapio Mäntyniemi Kauttaaltaan pieniäkin yksityiskohtia myöten kunnostettu rahtiauto on ilo silmälle, katsoi sitä alta tai päältä. Andersson Oy:lle, jonka Sillankor- sä piti vaihtaa linjakilpeen Hämeenlinnan tilalle Lahti, va oli jo tuolloin ostanut. päivä A.H. Aina kaikissa autoissa ei ollut nimi vaihtuikin Sillankorvaksi, jonka monet muistavat muiden kaupunkien kylttejä, ja silloin ajettiin toivoen, Kiitolinjaa ajaneena kuljetusliikkeenä. neluvat määrittelivät tarkasti, missä autolla sai liikenAutolla ei myöskään ole sen aktiivipalveluksen jälkeen nöidä. Oli läänikohtaisia sekä tiettyjen läänien välisiä ajettu mitään muuta vaan se on odottanut uutta tule- liikennelupia. Tällöin Helsingiskuun 22. 44 S inioranssi Sillankorvan Kiito-Linja-rekka on herätKai muistelee, että 60-luvulla kuljetusliikkeen autot tänyt ansaittua mielenkiintoa tämän kesän harras- ajoivat linjaliikenteen lisäksi niin sanottua tilausliiteajoneuvotapahtumissa. Rahromumiesten matkaan pihan tilinjoilla liikkuneilla autoilla, siivouksessa. ettei virkavalta sattunut asiaa huomaamaan.. Uutena Sillankorvan rahtikeikoilla Hämeenlinnasta käsin Oulua ja Rovaniekuljetusliikkeeseen hankittu auto on esimerkiksi säi- meä myöten. Kun auton tarinan kuulee, kennettä ympäri Suomea, joten myös L75 on kiertänyt alkaa auto kiehtoa enemmän. Kai Sillankorva muistaa, kun he saivat hämeenlinnalaisen Scania-Vabis-piirimyyjän, Hämeen Helsinki–Lahti-linjan, jota ajettiin usein samoilla autoilla Kestovoima Oy:n kanssa. oli useimmissa linjalupa, jossa kehityksessä määriteltiin auton reitti. Tuolloin elettiin vielä aikaa, jolloin liikenlynyt koko historiansa ajan samoissa rekisterikilvissä. Tilausliikenneluvat sallivat vapaamman mistaan vuosikymmenet. Annetaanpa Kai rekanveturi jäi kuten esimerkiksi Kiitolinjan liSillankorvan kertoa Scania-Va- 60-luvun kiivaassa pun alla liikennöineissä autoissa, biksensa tarina. tullen meenlinna–Helsinki oli yksi heiOranssin ruotsalaisveturin taridän ensimmäisistä linjoistaan. na alkaa vuoden 1963 alusta, jolloin Esko Sillankorva Myöhemmin linjoja tuli esimerkiksi Lahteen, Kotkaan teki kaupat uudesta Scania-Vabis L75 -rekkaveturista ja Tampereelle
Vuonna 1961 tarjolle tuli turboahdettu vaihtoehto, josta saatavalla 205 hevosvoiman teholla rikottiin maaginen 200 hevosvoiman raja. Sillankorvan ahtamaton L75 edustaa aikakaudelleen kohtuullisen modernia kuorma-autoa, jonka moottori oli kuitenkin jäämässä pieneksi kaluston kiivaasta kehityksestä johtuen. Viime kesänä Vetkun Napapiirinkeikalla kilometrejä tuli muutamaan päivään toista tuhatta. Kyseinen 10-litrainen D10-moottori esiteltiin vuonna 1958, jolloin 75-malli tuli tuotantoon. Voimanlähteenä Seitenviitosessa on 10,26-litrainen rivikuutonen. Kolmessatoista vuodessa Scania-Vabisten teho oli kasvanut 150:stä 260:een hevosvoimaan, mikä on 07/14 prosentuaalisesti melkoinen kasvu. Viimeiset ajot Vabiksella oli Hämeenlinnan seudulla, jossa sillä suoritettiin jakelu- ja keräilykuljetuksia. 45. Rahtitavaraa kuljettavassa kuljetusliikkeessä suosittiin kuusisylinterisiä rivikoneita myös jatkossa: seuraajat olivat 111-, 112-, 113- ja 124–mallisia Scanioita paria V8-moottorista lukuun ottamatta. Ja kun tullaan vuoteen 1968, esitteli Scania silloin 14-litraisen V8:lla varustetun LB140-mallin, jossa oli korkea ja leveä nokaton ohjaamo sekä 350 hevosvoimaa. Perässä on vedetty työhistorian aikaan niin avorekkoja kuin umpirekkojakin. Sillankorvalla oli muutamia vastaavanlaisia L75Scania-Vabiksia, jotka vaihtuivat 70-luvulla bulldog–mallisiin Scanioihin. Auto jäi seisomaan Arto Ahonen ajoi Sillankorvalla vuodesta 1965 aina vuoteen 2005 asti, jolloin yritys meni konkurssiin. Kai Sillankorva viihtyy Scania-Vabiksensa ratin takana. Jotain hyötyajoneuvojen kehityksen vauhdista 60-luvulla kertoo, että 75-mallin edeltäjässä, 71-mallissa, käytettiin vuosina 1954–58 9,3-litraista 150-hevosvoimaista D642-moottoria, kun taas vuonna 1963 käyttöön otettiin jo 11-litrainen D11, jonka ahdetusta versiosta saatiin vuonna 1967 huikeat 260 hevosvoimaa. Kehityksen vuosikymmen Vuosi 1963 oli eräällä tavalla merkittävä vuosi Scania-Vabiksen historiassa. Moottorista oli aluksi tarjolla vain yhtä vapaasti hengittävää versiota, josta otettiin ulos 165 hevosvoimaa. Käytöstä poisto tapahtui 29.3.1976. Nyt entisöity L75 ei ollut Arton kuittipeli, mutta joitakin reissuja silläkin tuli ajettua vuosien varrella. Sillankorvan rahtikärryn vetäjäänkin valittiin tuo ahtamaton versio, joka nähtiin tuohon aikaan kyllin riittäväksi pääväylille kappaletavaran ajoon. Rivikoneilla Aika kulkee ja autot vaihtuvat. Tuolloin tosin aikakaudetkin kuorma-autojen kehityksessä olivat varsin lyhyitä, kuten edellisistä esimerkeistä huomaa. Tuolloin 5-sarja vaihtui 6-sarjaan, jolloin 75-mallin korvasi 76-malli. Autojen ulkonäkö pysyi lähes samana, mutta tekniikkapuolella otettiin askel eteenpäin. Auto, jota nyt ihailemme täysin entisöitynä, palveli Sillankorvaa keväästä 1963 kevääseen 1976
Auto purettiin siis runkopalkkeja myöten osiksi ja käytiin vaihdelaatikkoa lukuun ottamatta läpi. Kai ja Kimmo olivat kyselleet vanhemmalta autonasentajalta, jolla oli kokemusta juuri vanhoista Scanian vaihteistoista, mitä laatikolle kannattaisi tehdä. Ohjaamon yläkulmat esimerkiksi olivat ruostuneet niin, että katon miltei pystyi nostamaan pois. Asentaja oli todennut, että ei mitään, jos se ei ole rikki. Lähes kolmenkymmenen vuoden ulkona paikoillaan seisominen oli tehnyt tehtävänsä. Jossain vaiheessa auto siirrettiin seisomaan Forssaan EKS:n pihaan. Väristä muodostui monen kuljetusliikkeen oma väri, joka näkyy yhä tänäänkin joidenkin kuljetusliikkeiden kalustossa. Auto vaihtoi koko kuljetusliikkeen myötä omistajaa vuonna 1986, jolloin omistajaksi tuli EKS Kuljetusyhtiöt Oy, joka jatkoi edelleen toimintaa Kiitolinjan lipun alla. Kunnostus aloitettiin toden teolla vasta vuonna 2009. Tässä vaiheessa perään oli löytynyt yhtiön vanha perävaunukin ja auto muodosti tyylikkään mutta vuosi vuodelta enemmän rapistuneen kokonaisuuden. Pelkästään purkuvaiheesta löytyykin 650 valokuvaa, joista oli hyötyä kasausvaiheessa. Luonnollisesti auton kimpussa on häärinyt useitakin eri alojen ammattilaisia. Ohjaamo oli monin paikoin ruostunut niin pahasti puhki, että oli ryhdyttävä miettimään, mikä olisi järkevin tapa toteuttaa sen kunnostus. EKS:n konkurssin jälkeen auto siirtyi hetkeksi Mikko Meren suojiin, josta Kai Sillankorva kumppaneineen nouti sen takaisin Hämeenlinnaan. Ruosteen kimppuun Kun auto vaunuineen haettiin Tammelasta Hämeenlinnaan, oli perävaunu jo siinä kunnossa, että sen seinät ja katto paketoitiin yhteen nippuun kuljetuksen ajaksi. Kai kertoo, että purkuryhmänä toimi heidän nuorisojaoksensa veljenpoika Villen johdolla. Kai Sillankorva kertoo, että varsinaisena työnjohtajana projektissa toimi Kimmo Innala, joka oli hommassa mukana alusta asti. Erillinen alennusvaihde, jolla saadaan hitaampi välitys. Puurunkoisen perävaunun korin lahoaminenkin eteni lopulta sellaista vauhtia, että katto alkoi osoittaa romahtamisen merkkejä, ja niin sitten lopulta kävikin. 46 VUOSIMALLI 1963 MOOTTORI D10, 10,26 litrainen vapaasti hengittävä dieselmoottori, kusi sylinteriä, teho 165 hv VAIHTEISTO G660, 5+1-nopeuksinen vaihteisto, synkronoitu 1-vaihdetta lukuun ottamatta. Ehjien osien saanti oli vaikeaa. ALUSTA kaksiakselinen vetoauto, täyspaineilmajarrut, mekaaninen käsijarru, akseliväli 4200 mm, Be-Ge 1080 puurunkoinen ohjaamo PERÄVAUNU Oy Suomi-Trailer Ab, 11-metrinen teräsrunkoinen kappaletavarakontti OMISTAJA Kai Sillankorva. SCANIA-VABIS L75 Tyylikäs on ehkä kuvaavin sana peltisen kojetaulun ja norsunluuratin yhdistelmälle. Suuritöisin kohta autossa oli ohjaamo. Hommaan ilmoittautui useitakin peltiseppiä, mutta lopulta Turengin Autopeltisepät Ky suoritti työläät peltityöt. Kotona autoa ryhdyttiin tutkimaan tarkemmin. Viimeisimmässä kuvassa auton runkoa pitää yhdessä enää siinä kiinni oleva etuakseli. Innokkaat purkajat saivat ehdoksi, että kaikki kohdat pitää kuvata hyvin ennen purkamista. Lopulta tarvittiin varaosahytti, josta saatiin tarvittavat osat, jotka paikoin olivat jopa kadonneet alkuperäisestä korroosion myötä. Ohjaamon ilme on peräisin 50-luvulta, ja sillä mentiin aina 70-luvun alkuvuosiin asti, jolloin muovi tuli muotiin. Ruotsalaiset puhuvat Vabiksen oranssista vientivärinä, koska suurin osa juuri tämän värisistä meni vientiin. SCANIA-VABIS L75 1963 kuljetusliikkeen pihaan osittain siksi, että tuolloin 13-vuotias L75 oli auttamattomasti vanhanaikainen eikä siitä olisi saanut juuri minkäänlaista korvausta eteenpäin myytäessä. Kai Sillankorva kertoo, ettei tällaiseen projektiin olisi koskaan lähdetty ellei kyseessä olisi ollut niin sanotusti oman talon auto
No miksipä ei. Valmistumisen kunniaksi Kai Sillankorva järjesti Aulangolle heidän yrityksensä vanhojen kuljettajien tapaamisen, jossa L75 oli esillä. Suomi-Trailerhan valmisti Suomessa ruotsalaisen Forss-perävaunutehtaan tuotteita aikanaan. Pisin reissu oli Vetkun Napapiirinkeikka, josta kertyi 1950 kilometriä. Ratin takana Neljän ja puolen vuoden urakka on takana. Auto on varustettu viisinopeuksisella vaihteistolla sekä erillisellä alennusvaihteella, joka näkyy rungon alla. Auton valmistuttua sillä on ehditty käymään muutamissa autotapahtumissa. Kai harmittelee, ettei kaikkia vanho- 07/14 ja kuljettajia tavoitettu eivätkä kaikki olleet luonnollisesti tavoitettavissa. Näin isoa urakkaa ei olisi varmaankaan tehty, ellei kyseessä olisi ollut tuttu auto... Rautarunkoinen vaunu on kuulunut tamperelaiselle Linjakuljetus Oy:lle, ja siinä kuten Scania-Vabiksessakin on alkuperäiset rekisterikilvet. Peilit ovat pienet, ja perävaunu katoaa niistä risteyksissä lähes heti, kun rattia alkaa kääntää. Ei puutu kuin Tapio Rautavaara vänkärin penkiltä tapailemasta kitarastaan säveliä Yölinjallalauluunsa. Vanhimpia paikalla olleita kuljettajia oli Väinö Virtanen, joka oli ollut Anderssonilla töissä jo vuonna 1960 eli ennen kuin Esko Sillankorva osti yrityksen. Lähdemme Kai Sillankorvan ja Kimmo Innalan kanssa ajelulle Vabiksella. 47. Monet eivät ratin taakse kiivettyään olisi uskoneet kokevansa tätä päivää enää. 51-vuotiaan Scania-Vabiksen ajaminen on helppoa ja kevyttä. Vaihteet menevät nätisti päälle ja kytkimen, jarrujen ja kaasun käyttöön ei juuri tarvitse paria polkaisua enempää totutella. Tyhjänä pärjää hyvin, kun lisävaihteisto on isolla puolella, jolloin liikkeelle lähdetään ykkösellä. Moottorille saa antaa kierroksia reilusti ennen kakkoselle vaihtamista. Muutaman kilometrin jälkeen, kun moottori on lämminnyt normaaliin lämpöönsä, Kai kysyy, haluanko kokeilla. Kolme miestä mahtuu 60-luvun hyttiin paremmin kuin saman kokoiseen nykyauton ohjaamoon. Reissulla sai purkaa hyvin ajohaluja Vabista kohtaan. Kun vaihdetaan neloselta viitoselle, kierrokset saa vetää ainakin oman sävelkorvan mukaan miltei kipurajoille. Auton lisäksi perään entisöitiin vuoden 1968 Suomi-Trailerin kaksiakselinen rahtipuoliperä. Vanhoille kuljettajille vanhan Kiito-Linjan näkeminen uutuuden loisteessa oli jopa liikuttava kokemus. Vastaantulevasta kiitolinjalaisesta nousee vanhemman kuljettajan käsi kuten Vabiksen norsunluuratistakin
OIJALAN MASSIKKA MASSEY FERGUSON 35X 1964 Pikkuinen punainen Massey Ferguson on liikkunut ahkerasti saman maatilan pihapiirissä jo viitisenkymmentä vuotta. Massikan ja maatilan tiet olivat vaarassa erkaantua, koska tilalla ei ollut 1900-luvun puolella lainkaan perillisiä, mutta onneksi isännän saappaisiin sai astua Juha Silén, joka peri tilan sekä traktorin isänsä tädiltä. Hillilä 48. Traktori on aikanaan ollut Poikelan tilan ainoa työkone, mutta nykyisin sillä on seuranaan sekä vanhempaa että uudempaa kalustoa työtaakkaa jakamassa
49
Ja miksi ostaisin toista, kun työt käyvät tälläkin vallan mainiosti”, mies toteaa. Henkilövahinkoja ei onneksi tullut, eikä kovin suuria peltivaurioitakaan, mutta muistona tapahtuneesta on hieman käyräksi kääntynyt ohjaustanko: rattia pyörittäessä huomaa pienen keinuvan liikkeen. ”Jos nyt mietin, mitä vielä hankkisin, niin ehkä Dextan vielä haluaisin”, harrastaja haaveilee. Massikassa on ollut aikanaan täysi valikoima työkoneita. ”Massikoiden hinnat ovat karanneet aika huimiksi. Ihan ensiksi Pentti valitsi tilalle etukuormaajalla varustetun Allgaier-Porschen. Massikka ja muita koneita Kun Sylville ja Pentille ei siunaantunut jälkikasvua, maatila periytyi suvussa eteenpäin, ja tänä päivänä Pentin Massikan rattia pyörittää ja viljelyä jatkaa Sylvin veljen pojanpoika Juha Silén. Kun Pentti ja Sylvi salaojittivat tilan pellot, Massikalla ajettiin sorat salaojakaivantoihin. Silén harmittelee säilytystilan puutetta – se säätelee hankintojen määrää ja kokoa. MASSEY FERGUSON 35X 1964 Kuvat: Tapio Mäntyniemi P Ajan patina ja työnteon jättämät jäljet saavat näkyä Massikassa, joka on edelleen tarpeellinen pikku apulainen maatilan arjessa. Traktoreiden lisäksi myös museoikäiset autot kiinnostavat. Harrastaja on kartuttanut traktorikokoelmaansa lähes vuosittain, mutta toista Massikkaa taloon ei ole tullut. Erilaisia peräkärryjä on tietenkin myös kuulunut traktorin työhistoriaan. Sitä seurasi K-mallin korkea Zetor 25, jonka jälkeen valinta kohdistui Massey Fergusoniin. Juha on innokas traktoriharrastaja, ja tilalta löytyy Massikan lisäksi muitakin veteraani-ikäisiä työkoneita. Mitään isompia havereita Massikan kanssa ei ole käynyt, mutta kerran on kolmevitonen kaatunut Pentin käytössä. Edelleen tallessa on Sampo-linkkuäes, aurat, niittokone sekä rautapyöräinen Jukon kylvökone. Nyt kun monet palokunnat poistavat vanhempaa kalustoaan varsin edullisesti, Juhan tekisi mieli hankkia taloon paloau-. Kolmevitonen Massikka on siis ollut talossa uudesta alkaen, ja ilmeisesti Pentti oli traktoriinsa kovin tyytyväinen – siitä ei luovuttu enää milloinkaan, ja kolme seuraavaakin työkonevalintaa kohdistui samaan merkkiin. Juhan pihapiiristä löytyy kaikkiaan kuusi käyttökuntoista museoikäistä traktotria ja suunnilleen saman verran projektikuntoisia yksilöitä. Teksti: Lea Lahti 50 entti ja Sylvi Oijala viljelivät tilaansa ja kasvattivat karjaa Asikkalan Hillilässä. Pihasta löytyy kuusi ajokuntoista museoikäistä traktoria ja projektikuntoisia saman verran. Traktorit eivät ole pelkästään harrastekäytössä, vaan niille löytyy edelleen työtehtäviä viljatilan arjessa. Kun traktoreita alkoi olla saatavilla, sellainen hankittiin helpottamaan työntekoa
Aino ja Iida istuvat hetkeksi lokasuojalle poseeraamaan, mutta pienimmäinen Väinö ei vielä omin avuin pääse kiipeämään kyytiin. Paljon työtunteja tehneessä työkoneessa saa toki reilusti näkyä käytön jälki ja ajan patina. Pienen traktorin kyytiin on helppo nousta. ”Vaikka tämä on näin pienen näköinen kippara, tästä löytyy yllättävän paljon tehoa ja voimaa.” ”Muistan hyvin, kun pienenä poikana pääsin ensimmäistä kertaa Massikan puikkoihin. Silloin ei osannut eikä jaksanut nostaa poljinta tasaisesti, vaan se nousi – jumps – ylös kerralla, ja liikkeellelähtö oli vähän loikkivaa”, Juha muistelee nauraen. ”Siitä se taito kehittyi, kun pääsi enemmän ajamaan.” Seuraava polvi tekee jo pihalla tuttavuutta traktoreiden kanssa. Kytkimen käyttö oli vielä vähän kulmikasta. Oikeastaan tämä on ominaisuuksiltaan lähes nykytraktorin oloinen, vaikka ikää onkin jo puoli vuosisataa”, Silén hämmästelee. Millään isolla laitteella vanhanaikaiselta kuivurilta ei kuormaa pääsisi hakemaankaan”, omistaja toteaa tyytyväisenä. Tuntumaa traktoriin ottavat Sylvin veljen pojanpojan Juhan tyttäret Aino ja Iida. Olen nyt itsekin mielestäni ajanut tällä aika paljon paitsi pellolla niin myös maantiellä – käynyt muun muassa useamman kerran 80 kilometrin päässä Rauta ja Petrooli –tapahtumassa Riihimäellä – eikä renkaissa näy vielä paljonkaan kulumaa”, omistaja vertailee. ”En halua entisöidä tätä miksikään kymppikuntoiseksi museotraktoriksi, sillä haluan käyttää tätä edelleen; Ferguson on oikein näppärä työkone maatilan ja kotipihan hommissa. Kasvimaan muokkauksessa Massikka on ihan ehdoton, ja kuivurillakin pääsen tällä kätevästi kärryn kanssa kaatosuppilon alle. Silénin Massikka on kertaalleen kunnostettu Päijät-Hämeen maatalousoppilaitoksella Asikkalassa. ”Myös kivenkeruussa pellolla tämä on oikein hyvä peli. Nuffield ja Major ovat tähän verrattuna aika kankeita kömelöjä”, Juha vertailee. tokäytöstä poistettu kuorma-auto pariksi tallissa jo olevalle museorekisteröidylle UAZ 452E -pikkupakulle. Tällä pystyy periaatteessa kuka ta- hansa ajamaan. ”Tekniikaltaan tämä on oman aikansa hightechiä: kytkin on riippumaton ulosotosta, ja nostolaitteen käyttö on paljon näppärämpi ja edistyksellisempi, jos sitä vertaa esimerkiksi samanikäisiin Nuffieldeihin. ”Pohjatyöt eivät onnistuneet ihan kympillä ja maali on lähtenyt kesimään monin paikoin”, omistaja harmittelee. 51. ”Muistan, kuinka 1980-luvulla tähän hankittiin uudet takapyörät, kun vanhat olivat kuluneet aivan sileiksi. Samalla lokasuojien päälle asennettiin turvallisuutta silmällä pitäen näkyvämmät valot. Voisi kuvitella, että 10–15 vuoden kuluttua Silénin perheestä saattaa startata useamman traktorin kolonna Riihimäen Rauta ja Petrooli –tapahtumaa kohti. Kaikin puolin kätevä kone Matalaan hytittömään traktoriin on nopea nousta kyytiin ja hypätä taas pois. Traktorin aikanaan taloon hankkineille Sylville ja Pentille ei siunaantunut omia lapsia, mutta tila ja traktori periytyivät suvussa eteenpäin, ja niinpä Massikallekin löytyy vielä töitä samassa tutussa pihapiirissä. Kyllä tällä on silloin täytynyt junnata ihan tavattomat määrät. Kunnostus oppilastyönä Traktorin toinen eturengas on edelleen alkuperäinen, muut pyörät on aikojen saatossa uusittu. Kone käytiin läpi ja traktori sai uuden maalin. 07/14 Hytittömän ikiliikkujan hyviin puoliin kuuluu esteetön näkyvyys joka suuntaan
Jatkuvasti kasvanut alueen suurin kone- Tapahtumajärjestäjä Mauri Laaksamo lähetti vetokoneet mäkeen. Luokan voittaja oli Mikko Levä – viisitonnisella niin ikään. Ohjelmassa oli myös pikku-Valmetin vetoa sekä pikkuväelle polkutraktorikisat. Tässä tupruttaa Pasi Viitamäen alle 80 hevosvoiman luokassa kakkoseksi vetänyt vekotin. Mies aikoo kasvattaa joka vuosi paisunutta tapahtumaa myös jatkossa. kisatapahtuma keräsi jo nelisentuhatta henkeä hönkää töllistelemään. Ensi vuonna paikalle pölähtää tivolikin. Ajo oli hurjaa, kun turbot paukkuivat ja sauhu nousi. Alle 120 hevosvoiman luokassa kilpaili muiden muassa honkajokelainen Teemu Koivunen ja moderni klassikko Fiat 110.. Sammin mäessä sauhusi SAMMI, SIIKAINEN 13.9.2014 Teksti: Mika Rassi Kuvat: Jan-Erik Laine K ahdeksannet Sammin traktorien mäkivetokisat tarjosivat neljättäkymmentä osallistujaa kuudessa eri sarjassa. 52 Veturikisassa Ford 5000 loisti
Oikealla komeilee Veikko Rinteen Mercedes-Benz 170S vuosimallia 1951. Ei ollut Teppo Niemen persoonallinen Major ensimmäistä kertaa Sammin mäessä pärisemässä, kuten ei moni muukaan osallistuneista masiinoista. Tänä vuonna katsojia kerääntyi mäen molemmin puolin paikoin tungokseksi asti. Parkanolaisen A-P Niemen New Holland oli kisojen tehokkain kone. Muiden koneiden huhkiessa mäessä museoautot vetivät lonkkaa montun pohjalla. 07/14 53. Niemeltä osattiin odottaa kovaa vetoa, ja kyllä sora mäessä kyytiä saikin. Ensimmäisissä Sammin mäkivetokisoissa viime vuosikymmenellä ei mäessä vielä montaa ihmistä näkynyt. Nuffi näyttää tässä lauhkealta, mutta raivokkaasti se vain kuormaansa mäessä kiskoi. Raskaan lastin vetäminen ei käy ainoastaan moottorin päälle, kuten kuvan Valmetin renkaista näkee
Mies oli viikonloppuun tyytyväinen. Löytyipä joukosta 54 myös Hürlimann, ja näin sveitsiläisvahvistus tiukensi joukkuetta entisestään. Se on hyvin, sillä Riihimäellä oli samaan aikaan muutakin tapahtumaa. Ruumiinkulttuuria oli tarjolla lehtipuhallinpallon muodossa, ja musiikista vastasi omia kappaleitaan ja suomalaisia klassikoita esittänyt Jani Wickholm. Rauta ja Petrooli – Eisen und Petroleum! RIIHIMÄKI 13.-14.9.2014 Vuosi vuodelta hitusen laajentuva Rauta ja Petrooli järjestettiin toistamiseen Riihimäen Messupuistossa. ”Niitä ei Suomessa eikä maailmassa kovin montaa enää ole”, Ojala intoilee. Tapahtuman johtaja, Fordson Club Finlandin Ari Ojala tavoitettiin nurmikonkylvöhommista eli viikonlopun jälkiä paikkailemasta Riihimäen kentältä pölyn laskeuduttua. Tämänkertaisen Raudan ja Petroolin teema oli saksalaisen kielialueen traktorit eli saksaa puhuvat masiinat. Lisäksi alue oli venytetty aivan pellon ääreen, minkä ansiosta saatiin nauttia puinti- ja kyntönäytöksistä. ”Valmistus on loppunut 1900-luvun alussa, kun maailmansodan tullessa taottiin taas auroja miekoiksi.”. V anhojen työkoneiden ehdottomiin kärkitapahtumiin kuuluva Rauta ja Petrooli oli kasvanut vähän joka suuntaan. Rompetori oli laajentunut, koneita oli enemmän, ja maansiirto-osasto oli sekin viimevuotista inauksen isompi ja toiminnallisempi. Traktorikulkueet, työnäytökset, maamoottorit ja kerhokojut kuuluvat jo vakio- kalustona Rautaan ja Petrooliin, samoin näyttelyautot ja museolinja-autokuljetus alueelle. Vuoden teemana olivat saksankielisen Euroopan traktorit, ja kosolti Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Tapio Mäntyniemi germaaneja kerääntyikin – aina Manista Hürlimanniin. Niitä varten oli pelloille kylvetty vehnää ja kauraa kaupungin puutarhurin siunauksella. ”Maksaneita kävijöitä oli reippaat 6000. Sunnuntaina alueen yllä pörräsi peräti kaksi DC-3-konetta viimevuotisen yhden sijaan. Saksalaisteema ei jäänyt traktoreihin, vaan paikalla tohisi myös kaksi saksalaista vanhan ajan stirlingmoottoria eli kuumailmakonetta. Man, Deutz, Hanomag ja muut olivat rullanneet paikalle sangen runsaslukuisisna. Kaikki valtakunnallisesti toimivat traktorikerhot olivat mukana, samoin esimerkiksi Vetku ja Suomen maansiirtokonehistoriallinen seura”, Ojala kertoo
Kuvan yksilö on vuosimallia 1983. Perinnetapahtuma ilman päreiden valmistusta on kuin pilvinen päivä. Pitkäikäinen teutoni elää edelleen nimellä WF trac. Tolosen Hese soitteli harrasteparkissa mandoliinia Pyrkijälleen. Ei ollut kummastakaan ongelmasta huolta tämän vuoden Raudassa ja Petroolissa. Traktorikerhojen lisäksi Raudassa ja Petroolissa oli edustettuna myös Veteraanikuormaautoseura ja Suomen maansiirtokonehistoriallinen seura. 07/14 Tältä klassikolta ei konealan tapahtumissa oikein voi välttyä, ja hauskahan se on hienoksi laitettu pikku-Valmet tavata. Vaikka kyse on useimmiten eläkepäiviään viettävistä työjuhdista, näyttää siltä, että harrastus kiinnostaa myös nuorta innokasta polvea. Kuumailmamoottoreiden kimpussa sen sijaan ahersivat Kari Arponen ja Aatto Ojala. Saksaksi puksuttavien traktoreiden rinnalla kulki montaa muutakin kieltä puhuvia paraatikuntoisia ikäkoneita. Tämä 15 pitää majaa Janakkalassa. 55. Vuosimallin 1966 Euclid-dumpperi on palvellut Paraisilla Fjäderin ja sittemmin Partekina tunnetun Paraisten Kalkin palveluksessa. 1940-luvulla syntyneen Unimog-kuormaauton alustaan pohjautuu myös MB trac
Fordson Super Major on tavallinen näky traktoritapahtumissa. 56 Konehistoriaa pramean Man-kaartin sekä savikiekon pyörittäjien muodossa.. Mutta ei siinä ihan aina ärjy kasviöljyllä toimiva Perkinsin V8, kuten tässä Hollolan ihmeessä. Normag muutti nimensä muotoon Normag-Zorge, kun tehdas siirrettiin toisen maailmansodan jälkeen neuvostomiehityksen jaloista länsisaksalaiseen Zorgen pikkukaupunkiin. RAUTA JA PETROOLI Taivaalla näkyi idän ja lännen välillä seikkaillut saksalainen
Riihimäellä oltiin paikalla oman osaston kera. Klassikko-Belkkua valmistettiin muuten vuodesta 1962 aina vuoteen 1985 saakka. Toimituksen väki vierailee kesän mittaan monessa tapahtumassa. Lippu oikealla ja maskissa komeasti ilmajäähdytteiseksi kehuttu Eicher keskellä ovat Saksasta kotoisin. 07/14 57. Mikä kolmesta alakuvasta ei kuulu joukkoon. Vasemmalla aika paljaassa asussa näkyvä Belarus MTZ-50 taas on valkovenäläinen veitikka. Maansiirtokoneiden osastolla nähtiin pelkän näyttelyn sijaan tänä vuonna rutkasti oikeaa toimintaa
KERIMÄEN PERINNEPÄIVÄT 2014 KERIMÄEN SYYSKYNNÖT Puruveden Masinistit Ry:n perinnepäivä Itä-Savossa Kerimäellä järjestetyillä perinnepäivillä oli mahdollisuus seurata esimerkiksi sitä, kuinka syyskynnöt käyvät erilaisilla traktoreilla. Kyntönäytökset olivat niin yleisön suhtautumisesta kuin kyntäjien innokkuudesta päätellen varsin onnistunut ohjelmanumero. Mukavan päivän päätteeksi jäätiin vain odottamaan ensi vuoden perinnepäivää, josta näyttää tulleen nyt syksyn vakiotapahtuma.. Näin ollen traktorinsa kanssa tosi toimiin pääsivät myös he, joilla ei ole omaa peltoa, missä voisi käydä harrastuskoneen kanssa oikeisiin töihin. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko K erimäen perinnepäivien tämän syksyn teemana olivat syystyöt ennen ja nyt. Useamman tunnin ajan pellolla liikkui traktoreita. Perinnepäivään hyvin sopivat puintinäytökset kuuluvat tämänkaltaisten päivien sisältöön, eikä niistä jääty paitsi Kerimäelläkään. Kerimäen Ruokolahdella, Petroahon tilan toisella puolella sijainnut pelto oli puolestaan varattu vanhemmalle kalustolle. Paikalle oli saapunut myös pari veteraanikuorma-autoa sekä jokunen vanha henkilöauto, ja ne täydensivät mukavasti tapahtuman kalustotarjontaa. Nykyaikaista kalustoa edustivat muun muassa Valtran ja John Deeren traktorit kyntöauroineen. Lisäksi tilan pihaan nousevalla peltotiellä esiteltiin, kuinka minkäkinlaiset traktorit vetävät soravaunua kohti huippua. Kynnöt varastivatkin lähes koko shown. Ne näyttivät, kuinka maa muokkautuu tämän päivän kalustolla. Ilmassa oli mustaa savua, joka sekin tuntui olevan yleisön mieleen. 58 Harvinaista herkkua traktorimiehille oli, kun Jani Tiihosen Valmet 15 ja Heikki Hiltusen Valmet 1502 kyntivät peräkkäin Petroahon peltoa. Nälissään ei syyskyntöjä tarvinnut katsella, sillä tarjolla oli niin lettuja kuin makkaraakin sekä Savonlinnan reserviläisten soppatykillinen hernekeittoa. Kun toiset pysähtyivät, lähti pellon reunasta uusi kone kääntämään maata. Ajatuksena järjestäjillä – Puruveden Masinistit Ry:llä – oli, että kaikki pääsevät kyntämään näytösluontoisesti, jos vain halukkuutta löytyy
07/14 59. Mallinimi Iron Horse eli rautahevonen oli koneeseen varsin osuva. Myös pienemmälle väelle riitti ihmeteltävää Kerimäellä. Pyykinpesu alkaa kiinnostaa isäntäväkeäkin kummasti, kun pulsaattoripesukonetta pyöritetään polttomoottorilla. Mukana olleilla auroilla ei nyt kynnetty, Teron mukaan laite on ilman aurojakin melko raskas käsiteltävä. Teuvo Nissinen pesaisi ohimennen koneellaan muutamat likaiset haalarit ja keräsi yleisöä hetkeksi traktoreiden ääreltä. Yksi tapahtuman kummajaisista oli Tero Auvisen British Anzani -merkkinen sarvitraktori
Traktoreiden lisäksi paikalla nähtiin myös joitakin menneiden vuosikymmenten maanrakennuskoneita sekä kuorma-autoja, kuten saksalainen Atlas-kaivinkone sekä entisöidyt Volvo N88 ja M-sarjan Sisu. Voimaa koneesta löytyy reilusti parin 602:en verran. 60. Esa Tuunasen Zetorissa oli homma hoidettu esimerkillisesti. KERIMÄEN PERINNEPÄIVÄT 2014 Traktoreiden mäkivetonäytöksessä Anssi Turusen Valmet 602 antoi näyttävän vedon yleisölle hiekkakärryn kanssa. Turusen 83-mallin Valmet on ulkoisesti alkuperäiskuntoinen ja vain 4000 tuntia ajettu yksilö. Harmaalla Fergulla peltoa puolestaan äesti Pekka Laamanen. Kun Zetoria aletaan tuunata, on toimissa oltava hyvin tarkka, ettei tule tyylirikkoja
Pisimmältä tulleet vierailijat olivat Salosta ja pääkaupunkiseudulta asti. Nyt päästiin kyntämäänkin ison Valmetin parina. Järjestäjät kertovat, että tulevaisuudessakin tapahtuma aiotaan pitää vanhoja käytännön töitä esittelevänä tapahtumana. Jani kertoo, että hänen traktorinsa ei ole mikään näyttelyesine, vaan sitä käytetään kaikissa sille sopivissa tehtävissä kuten polttopuiden ajossa metsästä. 07/14 61. Pienin kyntöihin osallistunut traktori oli Jani Tiihosen Valmet 15. Erilaiset työnäytökset olivat tapahtuman suola
Valmet 500 vuodelta 1971 varustettuna ohjaamolla oli vasta tuulahdus tulevasta keltaisten Valmetien turvaohjaamojen muotihuumasta. Kuin ennen vanhaan KORHOLAN KONE- JA PERINNEPÄIVÄT, RANTASALMI 6.–7.9.2014 Korholan kone- ja perinnepäivät järjestettiin jälleen syyskuun alussa Rantasalmella kauniissa syyssäässä. Siistikuntoinen niittokone-Valmetti joka tapauksessa. 62 Erehdyttävästi Valmet 33:sta muistuttavaa mutta mallimerkinnältään 359D:tä valmistettiin vain vuosina 1959–60, kun 33:sta haluttiin esitellä paranneltu versio ennen kuin 361D ehdittäisiin saada tuotantovalmiiksi.. Unohdettu ei myöskään perinnepäivien perinteeksi muodostuneita työnäytöksiä. Esillä oli pääasiassa maatalouteen liittyvää kalustoa ja laitteistoa sekä tämän vuoden uutuutena off road -autojen ajonäytöksiä. Mielikuvitusmatkaa vuosikymmenten taakse oli helppo tehdä seuraamalla Auvisten puintitouhuja maamoottorin pyörittäessä puimakonetta
Kiristellään vähän kansia ja annetaan hehkulampun humista kaikessa rauhassa. 07/14 Ajan patinoima Volvo ja kiiltävä Nuffield ovat kumpikin omalla tavallaan näyttäviä ilmestyksiä, joista kummallekin on sijansa tapahtumassa kuten koko harrastekentällä. 63. Lisävarusteeksi on saanut esimerkiksi veneen potkurin. Ensimmäiset käynnistyssauhun pössäykset palkitsevat yleisön odotuksen. Korholasta löytyy paljon mielenkiintoisia laitteita, kuten tämä Druzhba suoraan Neuvostoliitosta. 40-lukuinen Wickström-Lister-laivamoottori on antanut paatille kyytiä noin 40 hevosvoiman edestä. Enni Kähkösen Zetor 25A vuodelta 1957 sekä Keijo Myllyksen vuoden 1953 25K saapuivat Korholaan Juvalta, jossa kasvaa näin nättejä traktoreita
Vanhatkin koolla IAA:n jättimäisillä hyötyajoneuvomessuilla oli tuttuun tapaan yksi halli omistettu perinteiden ylläpitäjille. Vuosimallin ’75 rekanveturissa on puhtia 320 hevosen verran. Teksti ja kuvat: Harri Onnila J ärjestyksessään 65. IAA:n veteraanihalli kun perinteisesti tulee niin tupaten täyteen vanhaa rautaa, että paikoin aivan vieri viereen sijoitetuista kuorma-autoista tai yhdistelmistä ei pääse näkemään kuin keulan, ja sivuprofiilit jäävät joskus lähes arvailujen varaan. Kävimme tiirailemassa Oldtimer-hallin kalustoa näyttelyn lehdistöpäivänä, jolloin harrastekalustoa vasta osittain aseteltiin hallin katon alle. Vähitellen yhdeksi maailman suurimmista hyötyajoneuvonäyttelyistä kasvanut IAA tarjosi Hannoverin laajalla messualueella nähtävää veteraaniluokan hyötyajoneuvoistakin kiinnostuneille. Tämän 6x2-Mersun voimanlähteenä huhkii tarinavoimainen V10-moottori. Muutamia paikalle saapuneita harrasteajoneuvoja jäi siten ehkä näkemättä, mutta vastapainoksi paikalla olleita autoja saattoi tarkastella tavanomaista kokonaisvaltaisemmin. 64 Henschel 140 kiiruhtaa kohti näyttelyhallia, kun puolestaan ’79 Mercedes-Benz LP 813 on asemoitu ulkoparkkiin kyydissään saman aikakauden Ässä-Mersu.. Akseleita lyhyen alustan täydeltä. IAA eli Internationale Automobil-Ausstellung kokosi syksyiseen Hannoveriin jälleen kerran valtavan kattauksen hyötyajoneuvoja
Volvo-veteraanin unelma-auto kesäreissulle. 07/14 65. Jos hommat menevät metsään, niin tällä ’63 Magirus-Deutzilla ne saa sieltä pois. IFA VEB S 4000-1Z ’66 saa pysähtymään äärelleen jo lempeällä naamataulullaan, mutta sivuprofiili antaa vielä enemmän ihmeteltävää. Voimaa on nykynäkökulmasta nuukat 120 hevosvoimaa, mutta kun hämmentää ZF:n laatikosta riittävän pienijakeista matkaevästä, niin neliveto hoitaa loput. ’76-mallisen F89-alustaisen ”retkeilyauton” kruunaavat komeat tykkipyörät. Vain 4,8 metrin pituudesta ja koomisen lyhyestä akselivälistä huolimatta kyseessä on tasakuorma-auto eikä rekanveturi
Seppiä ja mestareita Yrjö Heinonen 66
kattopellit – helppoa olisi tilata ne suoraan vaikkapa ”Kävin kerran tuolla kaupungissa tekemässä selRautaruukilta ja naputella paikoilleen, mutta se nyt laisen tangon, missä naiset tanssii ympärillä. Jokapaikanhöylä Lohjalaisen Yrjö Heinosen elämäntaipaleelle on mahtunut kaikkea mahdollista. Siinä sivussa on syntynyt levynleikkauskoneita, hydraulisia merikontin kääntämiseen tarkoitettuja laitteita, nostureita sekä esimerkiksi betoninsekoittimia. Eikä sillä hallilla ollut sitä pait- ikinä käynyt myöskään missään pajassa. Päivääkään en ollut mitään mereen, joten sain ne ilmaiseksi kouluja käynyt, enkä sitä ennen kunhan kuljetin pois. Kaikissa kohdin ei aan perusopit. ”Tämä tässä nurkassa on aaltolevykone alun perin. Muiden touhujen ohella siis. Mutta siitä si ikää kuin parikymmentä vuotta. Nyt 80-vuotias mestari rakentaa itselleen yli satametristä teollisuushallia. pejä. ”Pellit katkaistaan tuolla sirkkelillä, joka ei polta peltiä niin kuin laikalla katkaiseminen tekee”, hän viittaa itse lisäämäänsä katkaisulaitteeseen. Aiemmasta kotipaikasta olisi ollut aamulla ja Hallin rakentami illalla parinkymmenen kilometrin matka hallia rakentamaan”, sen sivutuotteena Yrjö sanoo. Laskeskelin että se lähti liikkeelle, ja nyt olen 60 vuotta tehnyt näitä jos teen teräksestä itse ne kattoristikot ja hitsaan ne hommia”, Yrjö toteaa vaatimattomasti. – sekä yksi omako kiin töihin Lava-Mäkelään, joka Betoniosat nostelin ristikoksi – teki kuorma-auton lavoja ja kipsatamatyömaalla ne olisi pistetty titalo. Teksti: Arttu Toivonen • Kuvat: Tapio Mäntyniemi Y rjö Heinosen tiluksilla Lohjanharjulla kävellessä ei voi kuin pysähtyä miettimään sitä, miten toisilla riittää virtaa, energiaa ja osaamista vielä reilusti eläkeiän jälkeenkin. Ja on siinä jo paikallaan ja ovista pääsee kulkemaan. leikkauskoneita, ”Sain halvalla ostaa satamasta Miten Heinonen on sitten pääyhden hallin, joka olisi purettu. nostureita ja tynyt tekemään edelleen koneita Sen katto oli alumiinipeltiä, mutja laitteita. Siis samaan aikaan, kun on rakennettu hallia näiden laitteiden rakentamista varten. Se oli varmaan ihan hyvä, mutta vuoden päästä ne haluei käy tee se itse -miehelle. Sitten kävin myös 07/14 67. Jos enemmän laittaa kerralla niin ne painuvat tiukkaan kasaan.” ”Ja ihan ensimmäisenähän minä rakensin tuon omakotitalon, kun piti olla paikka missä asua. Yrjö on reilun kymmenen vuoden ajan rakentanut itselleen valtavan kokoista teollisuushallia, joka on komeasti harjakorkeudessa reilun kymmenen metrin korkuinen. Kolme vuotta Lava-Mäkelässä riittivät aikanaan, ja tuonne, niin se tulee kuitenkin halvemmaksi kuljetYrjö lähti itse yrittäjäksi ja pajaa pyörittämään saatutaa ja nostaa ylös”, Yrjö tarinoi. ”Olen nostellut nyt kolmea peltiä kerrallaan katolle. ta tein niistä sitten seinät, sillä betoninsekoittimia ”20-vuotiaana menin Helsinne olivat kevyempiä nostaa ylös. ”Kun halvalla sai” liväli oli liian lyhyt rullien välillä eikä laite toiminut ollenkaan. Hallin runko on pystytetty teräsbetonipilareista, jotka Heinoselle tulivat sopivaan hintaan, on syntynyt levyn Nuoresta pojasta jo ilmaiseksi. Kiertelemme teollisuushallia. sivat sinne kuulalaakerit molempiin päin, ja kävin Tai sellaista rakentaja oli yrittänyt tehdä, mutta akse- sitten asentamassa nekin sinne. Muutin sen runkoa niin että sain aallon senttiä korkeammaksi, ja tällä laitteella sitten tehdään tämän hallin kattopellit itse”, Yrjö, 80 vuotta, kertoo. Niin, ne 60 vuodessa ehtinyt monessa paikassa käymäänkin. Sen jälkeisinä vuosikymmeninä tekeole vielä kattoa tavaroiden suojana, mutta seinät ovat mistä riitti melkein kaikissa mittakaavoissa
Sitä kun aloin tekemään, insinööri siellä sanoi, että tee sinä niin hän piirtää sinulle mitä pitää tehdä. Sinne tein alusta alkaen kaikki vehkeet, koska ei silloin 40 vuotta sitten mitään koneita ollut valmiina. Katse kiinnit- Kuorma-auton alustalle tehty nosturi, joka rakennettiiin pelkästään hallin rakentamista varten. TVH:lle tein sitten viimeisen sellaisen asfalttiaseman Helsinkiin, se oli kyllä vähän pienempi kuin ne Lemminkäisen asemat. Joka puolella on koneita, pyöräkuormaajia, trukkeja ja niistä rakennettuja mitä erilaisimpia viritelmiä. Suurimmat hommat, mitä on tullut tehtyä, olivat asfalttikoneasemia Lemminkäiselle. Minulla oli maaleja tekevä verstas, joten tunsin nekin vehkeet kaikki”, Yrjö tarinoi. Se on sen kokoinen työmaa, että kahdelta-kolmelta mieheltä menee puolisen vuotta sen pystyttämiseen valmiiksi. Poika lähti lomalle ja olin toiseksi viimeistä allasta tekemässä vielä yksin. 68. Sitä ei koskaan lunastettu, rahoja ei kuulunut, joten en sitä myöskään tilaajalle antanut. Ei sitä kaveria koskaan kuulunut mistään eikä tullut valualtaita hakemaan. Vähän ajan kuluttua insinööri sitten totesi, että hän ei enää piirrä mitään, tee sinä niin kuin haluat. ”Ja sitten oli se yksi isäntä, joka teetti valualtaita. Seppiä ja mestareita Yrjö Heinonen krematoriossa korjaamassa niiden vehkeitä. Myöhemmin sitten luettiin lehdestä, että se oli tehnyt melkein sadan miljoonan euron kuprun, oli vähän jäänyt yhteiskunnalle maksamatta rahoja”, Yrjö muistelee. Yrjön satametrinen halliprojekti ei ole ihan niitä pienimpiä ohjelmanumeroita eläkeläiselle. Olemme hallin pohjoisseinustalla. Yrjö kehuu tätä erittäin tukevaksi nosturiksi – ja sen mittakaavan näkee tämän sivun alemmasta kuvasta. ”Tämä iso keltainen on maalinsekoittaja. Lunastamatta Jatkamme kierrosta Heinosen laanilla. Mutta oli sekin sen kokoinen, että 4–5 autoa saa ajaa koko ajan siinä asvalttia. Hän korkeintaan kertoo, mitä laitteella pitäisi tehdä”, Yrjö nauraa
Mutta ei kai sitä muutakaan halua tehdä, jos on 60 vuoden ajan jo tehnyt. Kun sitä konttia vaneroidaan sisältä, niin se on näppärä laite”, Yrjö kehaisee. Se on tällainen omatekoinen tasosekoittaja. Sitten kun en päässyt talon kulmassa hytin päälle, niin tein lavan jatkeen DAFin hytin päälle”, Yrjö kertoo kiertäessämme nosturia. Hienosti pyörii pitkä kontti tässä. Ja tämä betoninsekoittaja on omaa tekoa, tein sen silloin kun valoin itselleni lattioita. Kaksi vaihemoottoria siellä on, jotka pyörittävät hammaskehiä kuten kaivukoneessakin. Sanoin pojalle, että tuosta saisi sellaisen konttijigin, ettei tarvitse laakeroida molempia päitä”, Yrjö kertoo, kun ihmettelemme laitetta. Joka puolella Heinosen laania on koneita ja niistä rakennettuja mitä erilaisimpia viritelmiä. Mutta kun siihen on tottunut ja ajanut sillä jonkun vuoden, niin ei sitä ajattele enää ollenkaan.” Idea huutokaupassa Yrjön aiempi kotipaikka ja verstas toimivat Otalammella, mutta hänen poikansa pyörittää siellä nyt firmaa, joka myy ja modifioi merikontteja kaikenlaiseen käyttöön. Teräslevyn leikkaamiseen tarkoitettu leikkuri – korkeutta kolme metriä. Vanhan työmaanosturin kääntökehä käännetään vaakatasoon ja hitsataan siihen jigi – ja kas, käsissä on konttien pyörittelyyn sopiva laite. ”Huutokaupassa oli myytävänä torninosturin kehiä. Hydraulipumpun moottori on sähköllä ja pumppaa nestettä – en muista kyllä enää, mistä se on otettu.” ”Ensin panin magneettiventtiilin siihen että sai ajettua ylös, laitoin käsiventtiilin 07/14 Merikonttien siirtelyyn tarkoitettu entinen pyöräkuormaaja, sekin Yrjön muokkaamana. Tuolla mankelilla sai valmiin aaltolevyn pakotettua pyöreäksi. ”Tähän tein nosturin, jolla pystyy seinää tekemään. Nostosysteemi on trukin systeemi, joka on sovellettu tähän. Mutta eipä siihen ole vikaa koskaan tullut. Nyt 80-vuotias Yrjö Heinonen tekee edelleen koneita ja laitteita – omaan käyttöön ja joskus myös ulkopuolisille. ”Vielä kun saisi jalat maahan niin se olisi pirun tukeva, mutta ei se nytkään paljoa heilu. Minulla oli siinä valmis nosturi ja poika sitten myi sen pois alumiinilavan. Ja tämänkin teki Yrjö. jälkeenpäin. Laitteella pystyy nostamaan ja pyörittämään 12-metristä konttia vain toisesta päästä nostamalla. ”Ensin 12 metrin konttia kokeillessa pelotti, kuinka kontin kulmat kestävät, mutta ei ollut mitään vaikeuksia. Tehdastekoiset saksinosturit heiluvat paljon enemmän, mutta tämä on tehty kuin trukin torni, ketjupyörät on hitsattu akseliin kiinni, ja se pakottaa nousemaan tasaisesti. ”Tämä taas on ajalta, kun tein kaarihalleja. tyy DAFin kuorma-auton pohjalle tehtyyn saksinosturiautoon – Yrjön omaa kehitystyötä sekin. En mitään piirustuksia tehnyt. Tällä laitteella sai taivuttaa pellin, siinä oli galvanoitua peltiä varten oma puolensa ja alumiinia varten omansa. Ekan kerran kun sain kuntoon ja kotipihalla kokeilin sitä nostaa, niin vähän kyllä pelotti, tuntui DAF niin pieneltä silloin. Ei nyt mitään erikoista eikä tässä ole mitään keksintöä”, Yrjö melkein vähättelee. 69. Tällä saa kulmapellin laitettua turvallisemmin katon päälle. Sillä voi ajaa lavan ylös ja laskea alas, jos laitteeseen tulee sähkövikaa. Seuraavan nosturin laitoin DAFin rungolle, sitä pystyy siirtämään nyt. Tämä nostaa yli tuon talon harjan ja nostaa toistakymmentä metriä
Vaikka tietöissä lapiolinja oli hallitseva, tarvittiin toki koneitakin. Seuraavaksi yleisimpiä olivat Fordson Majorin telaversio, International/McCormick, Hanomag, Continental, UDS Meadows ja Vender. Liikennerajoituksia piti määrätä kelirikkokausina ainakin kolmannekselle maantieverkosta ja pahan kelirikon vuonna 1955 lähes puolelle. Viisikymmenluvun puoliväliin mennessä oli maahan saatu hankituksi yhteensä 1167 uutta raivaustraktoria. Tusinan verran tai vielä vähemmän oli tuotu Ansaldo-, David Brown-, Bray-, Trusty-, Vickers-, Deutz- ja Oliver-merkkisiä.. Rakenteiltaan aivan toisenlaiselle hevos- ja polkupyöräliikenteelle soveliaille maanteille tuollainen rasite oli varmasti liikaa. Nopeasti ja voimallisesti lisääntynyt autoliikenne hoitamattomilla ja hevosliikenteen oloihin sopivilla teillä oli aiheuttamassa tilanteen, jota virkamieskielelläkin kutsuttiin katastrofaaliseksi. Tiestöön vaikuttava rasite eli tonnikilometrien määrä oli kasvanut 13 miljoonasta 33 miljoonaan. Koneliikkeitä asia kiinnosti. Eduskunta hyväksyi lain, jolla kuntien teitä ja paikallisteitä otettiin valtion hoitoon, kunhan niitä oli kunnostettu. Teksti ja kuvat: Olli J. Ojanen 70 M aantieliikenne oli lisääntynyt voimallisesti. 50-LUVUN TIETYÖKONEET KONEITA 50-LUVUN TIETYÖMAILLE Viisikymmenluvun puolimaissa tietyöt olivat kiireellisesti välttämättömiä hankkeita joka puolella valtakuntaa. Autojen määrä oli kasvanut 50-luvun alun noin 60 000:sta vuosikymmenen puoliväliin ehdittyä jo yli 140 000:n. Niistä lähes puolet, 503, oli Caterpillareita, Allis Chalmerseja oli 179 ja Fiateja 96 kappaletta. Seuraavassa katsausta tietöihin hankittavissa olleesta kalustosta 50-luvun puolivälissä. Pusku- tai raivaustraktoreita oli valtakuntaan tarvittu siirtoväen asutuspaikkoja valmistelemaan, mutta tietöiden päästyä kunnolla käyntiin peltojen raivauksista ”pillareita” vapautui niihinkin. Tietöitä oli tiedossa runsaasti monen vuoden ajaksi. Sotavuodet ja sotakorvausten maksaminen olivat keskeyttäneet tierakennuksen. Kaupungeissa tehtiin tieja katutöitä kasvaneen liikenteen ja laajenevan asutuksen tarpeisiin. Tielaitoskomitea sai -54 valmiiksi suunnitelman valtatieverkon rakentamiseksi. Tämän jutun kuvituksena on pääosin Tie-lehdessä julkaistuja mainoksia
TVH:n käyttöön oli hankittu koneita ja kalustoa vuosittain suunnilleen miljardin markan arvosta vuodesta -52 lähtien. Tiehöylien joukossa oli eniten Lokomon AH-tyyppejä. Raivaustraktoreita ja kaivuukoneita oli melko tasaisesti sijoitettuina eri tiepiirien käyttöön; huomattavin poikkeus oli Kainuun alueen muita suurempi raivaustraktoreiden määrä – 11 kappaletta. Kalustossa oli monen ikäisiä, kokoisia ja merkkisiä laitteita. Kotimainen tuotanto kattoi laajan työkonevalikoiman. Käytöstä piti eri syistä poistaakin koneita ja laitteita, joten käytössä olleen kaluston määrä ei hankintojen määrällä kasvanut, 07/14 Pillarit olivat puskutraktoreista yleisinpiä ja Natikat myös yleisesti tunnettuja. Kotimaiset kuormuritehtaat Sisu ja Vanaja valmistivat tietyömaille ja tienpitoon soveltuvaa kalustoa. Tiehöyliä ostettiin 42 kappaletta. Suuri osa konetöistä tehtiin kuitenkin tavallisista traktoreista erikseen varustelluilla laitteilla. Telaketjutraktoreita hankittiin 35 kappaletta ja yksi pyörätraktorikin. Noin kolmannes moottoritiehöylistä mainittiin sarakkeessa muun merkkisiä. Tievaltion kalustosta Vuoden 1955 päättyessä TVH:lla oli töihin käytettävissä omaa kalustoa seuraavasti: Kuorma-autoja oli 914 kappaletta, pakettiautoja ja henkilöautoja 349, erikoisautoja 87 ja moottoritiehöyliä 304 kappaletta. Vuoden mittaan ostettiin 66 kuorma-autoa, 40 erikoisautoa ja neljä henkilö- tai pakettiautoa. Kotimaista kalustovalmistusta edusti myös liittoutuneiden ylijäämävarastoista hankittujen Kemssujen käyttö esimerkiksi Alion alustana. 71. Hankintaluetteloon kuuluivat lisäksi kuusi murskauslaitosta, kaksi liikkuvaa kuormauskonetta, 24 hihnakuljetinta, 41 täryjyrää, kymmenen valssijyrää 114 lumiauraa, seitsemän lumilinkoa, kymmenen betoninsekoitinta ja kolme sepelin levityskonetta. Esimerkiksi voi poimia vuoden 1956, jolloin laitos sai määrärahoja niin, että huomattavan kokoisiin hankintoihin oli mahdollisuuksia. Tehtaiden tuotantomahdollisuudet eivät läheskään riittäneet autotarpeen tyydyttämiseen. Pyörätraktoreita ei viraston vuositilastoissa mainita, vaikka varmaan niitäkin oli. TVH:n autokalustoa oli runsaimmin Lapin, Turun ja Porin sekä Vaasan läänien alueilla, noin puolitoistasataa autoa kussakin. Raivaustraktoreiden eli telakoneiden määrä oli 61 ja kaivukoneiden 70 kappaletta. Tilastoon eriteltiin lisäksi Voima- ja June-merkit sekä 11 amerikkalaiskonetta, joista kuusi oli Caterpillareita
Allis Chalmersin kauhakoneet maksoivat kolmesta kahdeksaan miljoonaan. Viisikymmenluvun päättyessä TVH:n omien kuormureiden määrä oli 701 ja erikoisautojen 88 kappaletta. Kalustomäärän kehityksestä näkyy hyvin selvästi se, että teiden rakennustyömailla maata, soraa ja materiaaleja kuljetettiin yksityisten autoilijayrittäjien kalustolla TVH:n omien kuormureiden ollessa kunnossapidon puolella. Scania-Vabiksen ja Volvon alustat olivat jonkin verran kalliimpia. Moottoritiehöyliä oli käytössä 311 kappaletta, raivaustraktoreita 71 ja kaivuukoneita 60. Toisaalta yleisesti käytössä olleen Fordson Major Diesel -traktorin listahinta oli 413 000 ja Nuffield DM 4:n hinta 518 000 markkaa. vaan joiltain osin vähenikin. Kuorma-autojen alustat tarkoittivat miljoonakauppaa. Miljoonat vaihtoivat omistajaa konekaupassa Telaketju- tai puskutraktorit maksoivat tuohon aikaan pari miljoonaa markkaa tai sitten runsaasti enemmän. Kuorma-autoista oli 50-luvun puoliväliin tultaessa jo todellista pulaa, ainakin raskaampiin töihin sopivista. Tuon ajan kuormurikaupassa vilkkaasti tarjottu GAZ maksoi halvimmillaan vähän yli 600 000 markkaa.. Muutoinhan koko ajan lisääntyneille tietyömaille ei olisi mitenkään ehditty kuljetuksia hoitaa. 72 Iso D8 puskuvarusteisena maksoi jo 6,7 miljoonaa. 50-LUVUN TIETYÖKONEET Jussi-sarjan työkoneet ja laitteet tunnettiin ja tiedettiin hyvin, niin hyvin, että muunkin merkkisiä koneita kutsuttiin puhekielessä Jusseiksi. Zetor 25:n sai samaan aikaan alle 400 000:lla markalla. Neuvostolaisia GAZ:eja olisi saanut vapaasti, mutta missään vaiheessa ne eivät automiesten toivevaunuja olleet. Henkilö- ja farmariautoja oli 216. Fiat 55L -puskutraktorin hinta oli 2 650 000, Venderin pienemmän mallin 4 400 000 ja Vickersin noin 6 500 000 markkaa. Kaivukoneista 25 konetta kuului suuruusluokkaan 0,45–0,70 kuutiota ja 24 konetta oli kauhomismahdollisuudeltaan alle neljänneskuutiometrin. Myös maansiirtokalusto rakennustyömailla oli yleensä urakoitsijoiden. Yleisesti käytettyjen englantilaiskuormureiden dieselmallit maksoivat puolentoista miljoonan verran, mutta bensiinimoottorisia sai alle miljoonallakin. Sisun tavallisten mallien alusta maksoi 1,7 miljoonasta 2,3 miljoonaan markkaan. Saksalaismerkkien hinnat asettuivat yleensä englantilaisten ja ruotsalaisten välille. Caterpillarin pieni D2-mallinen peruskone maksoi noin 1,5 mmk ja puskuvarustuksella jo 2 mmk. Amerikkalaisia oli vielä vaikeampaa saada kuin eurooppalaisia. Tarjolla olisi ollut myös vapaasti saatavilla olleita neuvostoliittolaisia ZIS-kuormureita runsaan miljoonan hintaan, mutta kysyntää ei kertynyt. Raivaustraktoreista tai pillareista suurin ryhmä, 27 kappaletta, oli 15–20-tonnisia, 9–15-tonnisia oli alle 20, samoin yli 20-tonnisia. Hintaluetteloissa ne näyttivät edullisilta 1–1,5 miljoonan lukemillaan, mutta nuo hinnat tarkoittivat bensiinimoottorisia
Maanteiden kunnostamisistöissä TVH:n kalustolla ja yleensä koneilla oli hyvin tärkeä rooli. 73. Hyvin tunnettujen amerikkalaismerkkien ohella 50-luvun mittaan meille tuotiin puolta tusinaa eurooppalaismerkkiäkin. Joskus julkisuudessa valitettiin uusien tietyömaiden sijoittumista eri seuduille enemmän työttömyyden kuin liikennetarpeen mukaan. Liikenneasioiden ammattilaiset, autojärjestöt ja suunnilleen kaikki pitivät kuitenkin tärkeimpänä asiana maantieverkon pikaista ja perusteellista kohentamista menetelmistä välittämättä. Virkakielessä käytettiin pitkään titteliä moottoritiehöylä. Teiden rakentamiseen käytettiin enimmäkseen työllistämisvaroja, joten lapiotyötä suosittiin. Järeämmistä kuorma-autoista ehti tulla niin paha puute, että valtakunnan hallitus myönsi aivan erityisen dollarimäärärahan kymmenpyöräisten autojen tuontiin vuonna 1954. Maahantuojana oli Sisu-autojen valmistajafirma. Valtiolta heltisi sitten ylimääräinen dollarierä raskaiden kuormurien hankkimiseksi. Kuormurimainoksia ei vähiin aikoihin ollut näkynytkään. 80 eri merkkiä edustanut kalusto oli joko vanhaa tai vielä vanhempaa. Maahantuojaliikkeet innostuivat tarjoamaan mallejaan vilkkaalla lehtimainosten kampanjalla. Tuontitilanne alkoi onneksi jo 1955 helpottua. Toki Kulkulaitosneuvoston lausunnossa tienrakennusohjelmasta muistutettiin, että tarpeellisten työkoneiden riittävästä tuonnista on muistettava huolehtia. 07/14 Continental oli yksi niistä merkeistä, joita telaketjukoneiden tarpeisiin oli tarjolla. Kuormureiden määrä jopa väheni parin vuoden aikana, kun uusien rekisteröinti oli loppuun käytettyjen poistumaa pienempi. Lokomon Karhut olivat lajissaan yleisimmät, joten karhuiksi kutsuttiin harvinaisempia muiden valmistajienkin laitteita. Kuormuripula oli todellinen ongelma vuosikymmenen puolivälissä. Sen sijaan uusien väylien rakennustöissä käytettiin konetyötä oikeastaan mahdollisimman vähän
050-5204164, Sastamala Loncin 5.5 voimakone, noin 10 h käytössä ollut, siisti ja säilytetty kuivassa. Ford 400 71, perälevy takakuuppa tapauskohtaisesti. 5000 €. Volvo 320 alkuperäinen hytti, toisessa ovessa ei ole lasia. Material 100% leather Koko M. Dnjentin Toimivat Bernhard-moottorit: W kiertokangen laakeriliuskoja, H. H 4000 €. Major/Ford + työkoneita. 040perä ja ohjaustehostin. 10 €. H. Muut koneet Blayloader 530 pyöräkuormaaja. com Vaihto tapauskohtaisesti Major traktorit. Ajettu 3000h. 040-5420839, Vaajakoski nossa, hyvät renkaat. Teknisesti huippukunKuorma-autojen osia: Leyland 115 110 5hv, W9 4hv, W18 2hv, W19 4hv. Halpa. Pystyputket X 2. Puh iltaisin 050-5458875, Liperi tai e.reijonen@luukku.com Halpa. Tavallinen poisto 30.11.2011. 2800 €. Volvon lohkolämmitin. Tarjoa! Traktori alkuperäinen, ajokuntoinen, kaikki toimii. 0400837816, Forssa Fiat-Allis 545 pyöräkuormaaja Kappaletavaranosturi Hiab vm:-65 ylikokomäntiä, eturattaita, Uralin Volvon moottorilla. H.160 €. Tule ja tarjoa. 150–200 €. Ollut Volvo 320 H. 15 €. 0400Kaarikippi, 8 ton., käsikäyttöinen. 044-5817956 Ferguson -57. Kipinä 2,5 hv, entisöMaalata pitäisi. Soittele puh. 50 €. elkoja. H. Ford Custom ity, H. Volga 21 jarrukenkiä 5473188 jäähdytin. H. hv moottori. 700 €. Toimiva vanhempi telakaivinkone. 250 €. Puh iltaisin 050-5458875 tai e.reijonen@luukku. Ford Dexta. Markkinat Osta ja myy kalustoa Myydään Etukuormaaja Sponda, yksitoiminen. 25 €. Vaihdossa ajettava ruohonl. 040-7318415, Oulainen Volvo f 407 Turbo vm 1986. 0400-193292, Köyliö männänrenkaita, miliisiperän rattaat, 302930, Jyväskylä 040-8457457, Nokia bensahanoja, H. -58 + työkoneita ja peräkärry. Volvo F610 etujouset sekä ja sylinterit eteen, H. Edessä kaksi taskua ja povari. Lumikauha porkkalaan ym kivaa. 0400-193292, Köyliö 74. IC:n hytinlukko. 440 €. Siisti käynnistetty viimeksi. EI AUTOA! 045-3508393 Fordson Major vm. 30.09.2014 Nahkaliivi. Uudet takarenkaat, suuttimet ym jollain sadalla. Eber Easy Start 7 päivän esivalinnalla oleva polttoaine lämmitin 5kw.(Asennettu 24.05.2011) Kappaletavaralava. Ford 4 syl traktori (65-80 luvulta). 100 €. H. Varmakäyntinen nelitahti monenlaiseen käyttöön. 0400-302930, Jyväskylä aurat ja ketjut, H. alk. On kilvet ja ei verovja ehyt.Liperissä on. Sisu Kontio vetoakselit, H. Koppi ei ole laho. alk
800 €. Kone on Vihdissä. Hatz Z 782 ja Z790 käsikirja, H. 50 € Kuvia pyydettäessä s-postia ilkka. M-F 31 tai 86. BW- maamoottorin Mars magneetto tosi hyvä, H. eronen@gmail.com, 040-0648141, Auvainen Myydään kunnossa olevat: David Brown -siimapyörä (105*105), H. Voin vaihtaa McCormick 414 -projektiin/ raatoon. kansio. 300 €. Lister LR 1-2 ja SR 123 H. 15 €. Vaihd. 045-3508393 VARAOSAT TRAKTOREIHIN • Fiatagri, Case IH, Ford, New Holland, MF, Zetor, Leyland, DB, Same, Nuffield • Nivelakselien osat • Aurojen osat • Työkoneiden osat Puh. Yhteydenotot vain puhelimitse p. Fordson kansi Suomivalun tekemä, H. 150,00 €. -71. Rek. Voi siirtää ajamalla. 150,00 €. 1+8. Case traktorikaivurit, paljon malleja H. 5 €. Matkailuautoksi muutettu pikkubussi MB 608 vm. 5–25 €. 500€/kpl Itseluovuttava 3kpl erilaisia H. Renault N71 vm n. 200 €/kpl. 150 € Lentokoneen kuparinen siipitankki,20-30 luvulta, H. Varaosiksi tai projektiksi. Valmet 361 D varaosaluettelo H. 10 €. Takarenkaat, sähköt, mittareita, ym. Maalattu 2v takas. Kaasuliesi, kaasujääkaappi, tiskiallas. Perämoottori, hydr. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi 75. 150 €. Fiskars puunosturit eri malleja a.5 € kansio. 10 €. H. H. H.500 € Super Major 1961 H.1500 €. Syöttöpumppu (Bosch) H. Paljon messinki kaasuttajia alkaen 40 €. Teijo 10 HV v.1948 aihio H. Vaatii C-kortin. 0408669806, Vaajakoski Myydään: Käsikirjoja ja vara-osaluetteloita H. 15 €. 11 runko, tankki, pyörät, Vire-moottorin osia, Valmet 15 -niittokoneen osia. Paljon uutta. 25x50x250, 4 kpl. 3850 €/tarj. lohko hydr. 050-5166863, Vaasa. 040-5480847, Jukaja Myydään: Hyar-sylinteri 30x50x1400. Leyland-siimapyörä (140*75), H. 5500 €. Kunnostettu ja siisti. 0400-797576, Tuomioja Myydään: Fiat Allis -kuormaajan 3-sylinterisen sylinterinkansi. (08) 430323 KAUPPA JA LUETTELOT NETISSÄ www.konekorjaamo.fi 07/14 Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. Hyar-syl. H. Vesipumppu H. Harmaa Ferguson: nostolaitteen osat, tankki, vanteet ja siimapyörä (105*105), yht. James 52 D-4 varaosakirja a. 150,00 €. Puimurit: Sampo 657 lp, Massey-Harris 630 ja 780 H. 20 €. 040-5123361 / Jarmo Myydään: Wickström 10-12HV v.1945 käyntikuntoinen. p. International-siimapyörä (130*130), H. Alk. 040-8675, Kurikka Kultamaha 22.11-57. (08) 430311 Fax. 300 € Puimakone Siro n:o3. H. 70 €. 1961. 350,00 €. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. 050-4121193, Kuopio Myydään: MF 165 -varaosakirja, Valmet 33 käyttö ja huolto, Zetor 25 sekalaista osaa, Valmet 15 vaihdelaatikko, Jawa typ. 350 €. Konehuolto T. pumppu ulosotto, sähkömoottori pieni 3 kpl. Ei papereita
Kaikista autoista ei ole ainakaan toistaiseksi tehty juttua, mutta kevyeen esittelyyn on silti aihetta. Tämä vuoden 1966 Scania-Vabis L76 osui kameran etsimeen viime keväänä Turussa, tarkemmin sanottuna toisella puolella jokea. Vuosina 1975–90 valmistettuja maasto-Scanioita tuntuu olevan nykyään tarjolla vähän joka puolella, mistä voisi päätellä, että tarjonta ylittää kysynnän. Ilmeisimmin maalaus- tai kunnossapitotehtävissä palveleva 48-vuotias auto ei ole enää mikään jokapäiväinen vastaantulija. Tässä joitakin poimintoja. Poimintoja kaudelta Kuluneen kesän aikana on kameran eteen osunut monta mielenkiintoista tai mainitsemisen arvoista kuorma-autoa. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Vahvat jaksavat pitkään. Parempi näin kuin peräkärryksi katkaistuna. 07/14 U i i o Scania SBA111 oli Ruotsin armeijan peruskuorma-auto 70-luvulta. 77 U d a t. Moottorina SBA:ssa on 11-litrainen Scanian ahtamaton 220 hv kuutoskone
Marcus ja Göran Westmanin Volvo F88 vuodelta 1966 on näyttävän näköinen hinausauto. Edustaahan M-Sisu jo muotoilultaan selkeää kotimaista linjaa. Vanhoja hinausautoja on kuitenkin harvemmassa ja niitä soisi näkyvän tiheämminkin. Punainen kuin bensakoneella varustettu Bedford paloauto, kuten sananlasku leikkisästi sanoo. Usein paloautot eivät juurikaan herätä harrastajien kiinnostusta: niiden muuttamista takaisin kuormaautoiksi haikaillaan ymmärrettävästi. 1941-mallin Ford ei niin kauniilla leveällä ruotsalaishytillä. Niittikopit tuntuvat jääneen suotta paitsioon harrasteautokannassamme vaikkapa Kontioihin verrattuna. 40-luvulla Ruotsissakin käytettiin jonkin verran amerikkalaisia kuormaautoja. 78. M-Sarjan Sisut eivät olleet rekanvetäjinä kaikkein yleisimpiä autoja, joten hyvä että tämä yksilö edustaa kyseistä ajoneuvotyyppiä näin hienossa kunnossa nykyään
Taustalla on vanhojen menneiden hyvien aikojen haikailu. tuska, pelko, epävarmuus ja kertoo Sodan kokenut kansa ja isänmaa ovat kert s myö Siitä a. Valmistajaksi ilm oittautuu Charles Walmsley & Co. aans omaa tarin Pohjois- Karnämä sammaloituneet kivet lla, mistä okse louh ran avaa Popp jalassa, ukseen, lust puo e louhittiin isänmaamm granoaista kalt iitin gran aan, Salpalinj iin. Ltd. Asiaa kun avaa lisää, sieltä paljastuu jokin tekninen oivallus, ratkaisu tai konstruktio. Naisten ja sinnikky ys. Niitä aikoja, jolloin allekirjoittanutkin on ollut vielä pilkkeenä silmäkulmassa, teollistumisen eri vaiheet pyörän keksimisestä lähtien tai ihan vaan yleinen historian tuntemus. Yhtiön his toria starttaa vuodesta 186 6, ja se on myös tun nettu paperikoneis taan. Kuvauskohteitani yhdistää hyvin pitkälti se, että kyseinen kohde on hylätty, käytöstä jäänyt tai muutoin lakannut olemasta. Bury, England. uluvuus Miesten työpanos, yhteenku omaa avat lust puo sisu en alain ja suom lasten taloa ja isänmaata. Viimeaikaisiimpiin, omalla tavalla itseänikin jo hätkähdyttäviin aiheisiin ovat lukeutuneet vanhat laivalaiturit, luonnon valtaamat junaratalinjaukset tai vaikkapa ihmisen muokkaamat maisemat, louhokset ja soranottoalueet. 79. Tässä otteita arkistoistani niin pienten kuin suurtenkin kuvamatkojen varrelta näiden aatoksien ääreltä. Kaikki eivät ole traktoreita, kaivureita, autoja tai edes koneita. dioriittiä panssarivaunuesteis Hiedan höyrysahast a ei paljon ole enää jäljellä: par i hassua rakennusta ja raami saharungot . Yhdistävä tekijä on ollut yleensä ruoste ja patina. RAUHASSA RUOSTUVAT VANHAT HYVÄT AJAT Valokuvaamani kohteet vaihtelevat runsaastikin. Hylättyjä paikkoja kuvanneena olen löytänyt itseni yhä useammin paikoista, joissa ei käytännössä ole enää juurikaan mitään ihmeellistä jäljellä, vaikkeivät paremminkaan säilyneet menetä mielenkiintoaan
RAUHASSA RUOSTUVAT Forsby Kalklinbanan rakenne ttiin rakkaaseen naapurimaaha mme 1940 -luvun taitteessa, ja se kulkee Fors byn kalkkilouhokselta Köpingii n kalkkitehtaalle huiman 41,2 kilometrin matkan. Vaikka kuljetusvauhti oli vain 10 km/ h, tehtaalle tuli silti jopa 93 tonn ia tunnissa. ana rata – Fredrikshamnsb arata, n perin yksityinen jun naan rakennettiin alu tiin isoja teh n taa Ra 9. 196 tiin jet sul a sem Metsäkylän rautatiea 80. Vuoteen 1997 mennessä siinä oli kuljetettu tehtaalle yhte ensä 25 miljoonaa tonnia kalk kia. en vanhaan aaksossa kulki enn Eteläisessä Kymenl sta Hamiise ero Ink n. Väittämän mukaan se on ollut maailman pisin linjakuljetin. Ulkomaanmatkaajalle löyt yy näköalapaikka kaivoksen etel äpuolelta. Siltojen lähellä tä betonikaarisiltoin 8. 189 le eel joka avattiin liikent oihin n alkupuolella ja sam muutoksia 190 0-luvu . Puretusta en kse istu om n tio aikoihin se siirtyi val ttävä sila on jäljellä joen täy alkuperäisestä radast sta metsätie kse jau lin a ust tet lan kivipilari ja uudis sijainnut een. Linjan vaijereissa roikkuu 750 kappaletta kalkkipy ttyjä, ja yhteen mah tuu 1200 kiloa kalkkia
Salan Gruvspel Nr 58 196 0-luvun alusta pinnistää suurimmi llaan 400 0 kilon kalkkitaakan tunneleid en syövereistä päivänvaloon. Ku das teh 200 6, kun paperi et rippeet vuoden vasin kohteen viimeis än kulttuurihis täm n 2011 keväällä, ku purku oli jo lähes toriallisen kohteen sään. Kuljetinkiskot olivat arkipäivää niin saho illa, tiilitehtailla kuin metalliteollisuudessakin, kunnes käytännön ihminen keksi muita kons teja tuotteiden siirtelemiseen. Ronskisti raudoitettua betonia, niittejä ja ratakiskoa, lahonnutta puuta sekä suurimpana luonnonvoimat . Tehdas mi tta rikkihapon tuo e lakkasi olemasta hiljentyi, ja koko alu suljettiin. hdas valmisti sul Voikkaan selluloosate ta 1902 alkaen, des vuo fiittiselluloosaa 196 0-luvulla, kun ja toiminta päättyi nen loppui. Kapearaiteiset kiskot ja niillä kulkeneet pienet kuljetinvaunut ja muut kärr yt ovat olleet suuri kehitysaskel kaikenlaisen rake nnus -ja teollisuusalan logististen asioiden äärellä. ses kokonaan päätök Ennen kaikki tehtiin sisulla, lapiolla ja pal jain nyrkein, niin kaivok sis sa kuin mielensäpah oittajan pellollakin. 81. Komea holvikaarisilta ylittää Summanjoen. Täm ä vintturin väkipyörä on pysäht yny t vuonn a 1975 louhinnan loputtua. Yksi viimeisiä mielenkiintoisia paikkoja, missä ei varsinaisesti ole enää juuri mitään jäljellä. Alueella on toiminut saha, joka on voimansa ottanut koskesta
metsässä ihmemaan taa harhaan Amerikan in nämä per n alu ka kos , suuntaan ovat liöt säi kuljetustehokkaat n sakuvu 0-l 193 en llis järjestelmä ukljet ku salaisen polttoaineen a ’jerry’ San te. muihinkin suurvalto 82. Valta-akselista on myös saat u voima jykevään sorviin. ais sal sak na sota-aika keksintö levisi myllertäessä kannu ihin. tuo mä ittä seen keh iin mitenkään, ei liit y amerikkalais alkuperää ja ta ais sal vaan on sak koitettiin tar slangikielessä sillä Sodan ia. RAUHASSA RUOSTUVAT Wanhan isännän työ ja elämä on pyörinyt pienen kosken rann alla. Historian siipien havina, ruostuneen raudan tuoksu, sammuneen sähkön tunnelma ja varastetun kuparin katkeruus. annun leposi Sota-aikaisen jerryk atantereella sot la hal ja ei ole van Keuruun vaan kumpuilevassa pinimi joh lem un nn Ka . Vesivoimalla on pyöritett y pien tä sahaa, jauhettu jyviä ja tuotettu sähk öä. Puoliksi vede n päällä seisovan pajahuoneen katto repsottaa jo uhkaavasti, Kummallista kieltä puhuvat ovat varastaneet viim eisetkin vähäiset kuparit näinkin syrjä isestä paikasta
Kirjoittajat Vesa ja Marjatta Rohila 120 sivua, til.nro S307 suos.hinta 35,80 Zetor Suomessa ”Paukku-Setorin” lisäksi myös merkin muut vanhat mallit ja niiden käyttäjät. Massey-Ferguson Suomessa Suositun Massey-Ferguson 165:n lisäksi myös MF 35 ja MF 65 sekä 200-, 500- ja 1000-sarjan traktorit. ALFAMERIN nostalgia- ja tekniikkakirjoja Metsäkoneita Suomessa jja Suomesta 1910–2000 Suomessa valmistettujen jja suomalaismetsissä möyrineiden metsäkoneiden historia Samperin savotasta pahuksen monitoimikoneisiin. 83. TOISET ON LUOTUJA KAIVAMAAN Norjalainen Brøyt X20 -kaivuri ei aikoinaan ollut Suomessa aivan harvinainen näky. (09) 774 2810, www.alfamer.fi Kuusikymmenluvun JÄTTI-JONTIKKA Liki puolen vuosisadan ikäinen John Deere 5010 näyttää tässä aika kesyltä, mutta traktorissa on kokoa vaikka muille jakaa ja koneessa vieläpä hurja 8,7 litran tilavuus. Ja vetäviä pyöriähän ei tarvita. Kirjoittaja Jukka Vesterinen 200 sivua, til.nro S256 suos.hinta 35,20 Maamoottorit ja muut woimakoneet Maamoottoreiden, puimakoneiden, klapisirkkeleiden ja muiden härveleiden ainutkertainen maailma. Kirjoittaja Vesa Rohila 160 sivua, til.nro S223 suos.hinta 36,50 Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 8/2014 ILMESTYY 27.11.2014 VAMMALAN MUSEO Auto- ja traktorimuseon vaatimattoman oloisen rakennuksen kätköistä löytyy tuttuja ja vähemmän tuttuja vehkeitä. Kirjoittajat Vesa ja Marjatta Rohila 216 sivua, til.nro S269 suos.hinta 35,20 Koko valikoimamme verkkokaupassamme www.alfamer.fi. Kirjoittaja Juha Vartiainen 192 sivua, til.nro S327 suos.hinta 35,50 Alfamer / Tarusto Oy Kaisaniemenkatu 13, 00100 Helsinki Puh. Kirjoittajat Vesa ja Marjatta Rohila 144 sivua, til.nro S244 suos.hinta 35,20 Traktorit Suomessa 1900–1969 Mukana kaikki merkit, joilla on ollut edustus Suomessa, ja merkeittäin tärkeimmät mallit. Kuvan kone ahertaa yhä Lahden suunnalla. Tilaa verkkokaupasta www.alfamer.fi tai soita (09) 774 2810! Sähkön vuosisata Monet ihmeelliset laitteet hämmästyttivät aikoinaan, ja hämmästyttävät taas, sillä ne ovat outoja nykyajan ihmisille
33 Verkkokaupastamme osat nyt myös uudempiin ja vanhempiin Ford traktoreihin! Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! 3 743 994 0 2 0 h u P • I M L 4100 IISA Teräskatu 3 • 7 www.lh-osa.fi Viipale mediat 745000-1407 • PAL VKO 2014-48 Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! 6 414887 450003 WWW.KIERTOKANKI.COM 14007 Nämä Yli kaikki näppärästi 200 € tilaukset rahtivapaasti! netistä Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 07/2014 • Hinta 8,50€ SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND • Traktorin varaosat sekä vanhoihin että uusiin merkkeihin • Maatalous- ja yleistarvikkeet • Auran kulutusosat kaikkiin merkkeihin • Maanmuokkauskoneen osat • Laaja valikoima ammattitason työkaluja • Monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majakat ja heijastimet • Lelut, pienoismallit, lahjatavarat ja paljon muuta LEYLAND 704 7/2014 • Aveling Barford Calfdozer • Ford 5000 Major • Leppäsen Fordit • Leyland 704 • Massey Ferguson 35X • Omavalmisteinen puunsiirtokone • Scania-Vabis L75 KONEMIEHEN PALVELEVA TAVARATALO TARJOAA TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT CALFDOZER Aveling Barfordin kääpiöluokan puskutraktori MÄKIVETOKISAT Voimasavua ilmoilla Siikaisten Sammissa KIITOLINJALLA Sillankorvan entisöity Scania-Vabis